'Ritualan helka-wirret' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2523. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen. Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot. RITUALAN HELKA-WIRRET [Toim. Antero Warelius ja August Blåfeldt] Pranttäytetyt Hämeen kansan Ystäwiltä. Helsingissä, J. Simeliuksen perillisten tykönä, 1846. Präntättäköön: G. Rein. Koska nykyisinä aikoma wanhat laulut ja leikit näkywät wähenewän ja unohtuwan kansassa semmenkin läntisillä Suomen mailla, on niiden, jotka wijatointa huwitusta hywäksywät, kojettaminen kirjoitettuna eleellä pitää' niitä wähiä, jotka synty-paikoillamme wielä, niinkuin hämmehewä ehtoo-rusko, muistuttawat menneitä aikoja. Semmoisia wanhuuden muisteita owat nekin leikit ja laulut joita Sääksmäjen Ritualassa on huwituksena pidetty ja Helan huutamiseksi kutsuttu. -- Niille Teistä, Rakkaat Maamiehet, jotka ette itse ole olleet Ritualassa Helka-juhlaa wiettäissä, annetaan tässä wähän tietoa siitä. Tässä kirjoitamme niin, kuin sitä wietettin wielä joku wuosi sitten; nyt on jo ruwettu siinä yhtä ja toista laimin lyömään, esimerkiksi: walkiata ei ole näinä wuosina enää ollut Helka-wuorella, niinkuin ennen. Hela-tuorstaina eli Helka-tuorstaina iltapuolella kokoontuiwat entisinä aikoina Ritualan neitseet _Raitin ristille_, josta käsii-kädessä neljin wiisin rinnastusten läksiwät laulellen kulkemaan pitkin kylän raitteja ja teitä, ja wiimeksi pysääntyiwät Helka-wuorelle, joka on wähän ulkona kylästä. Täällä wiettiwät wähän ajan leikeillä ja hypyllä Hela-walkian ympärillä, sitten palasiwat taasen joukossansa kylään, jossa, jos wielä aikaa oli, leikkiä ja iloa jatkettiin. Niin hypätessä kuin kulkeissakin lauleltiin näitä Helka-wirsiksi kutsutuita runoja. Näin tekiwät jokaisena pyhä-ilta-puolena Pietarin päiwään asti. Wanhaan aikaan eiwät saaneet muut kuin puhtaat neitseet Helkaa huutaa; sekä miehet että naidut waimot ja raiskatut tytöt saiwat waan katsella kaukaa. Nykyisin sallitaan poikainkin seurata myötä Helka-wuorelle leikitsemään, kuitenkin kulkewat he aina eri joukossa perässäpäin. -- Kuinka wanha tämä Ritualan juhla lienee, ei tiedetä. Sen luullaan olleen mailman alwusta, ja Helka-runoja olewan Alku-kielelläkin. Helka on kaiketi wanhuuttain ollut joku uhri-juhla, ja jälkeenpäin yhdistynyt tähän tarkoitukseksi erinomaisten tapausten muistossa pitäminen. Jumalaiset luulewat Mailman lopun tulewan, tai jos ei sitä, niin kuitenkin wainioitten kaswamasta lakkaawan jos ei Helkaa juhlitettaisi. Jos kaikissa maan paikoissa olisi ollut tämmöinen luulo, niin eiwät olisi wanhat ja huwittawaiset esi-isäimme leikit jäänet unohdetuiksi, niinkuin monissa paikoissa on käynyt. Runoja joita neitseet laulawat Helkaa wiettäissänsa on neljä, mm: _Alku-sanat, Mataleenan wesi-matka, Inkerin sulhot_ ja _Annikan runo_. 1. Alku sanat.[1] Ruwetkaamme rohjetkaamme! ... kauniissa joukos',[2] Älkäs ääntämme häwetkö! ... kauniissa joukos', Waikk' on lapset laulamassa, ... kauniissa joukos', Pikkuiset pirisemässä, ... kauniissa joukos'; Heikot wirret heittiöillä,[3] ... kauniissa joukos'. Annas mun käjen kukuta, ... kauniissa joukos', Meri-helmet helkytellä, ... kauniissa joukos'. Saksan pähkinät[4] sanella, ... kauniissa joukos', Ruotsin ruokoisten[5] puhella, ... kauniissa joukos', Turun urwut uikkajoille, ... kauniissa joukos', Wäätty waski[6] waikkajoille,[7] ... kauniissa joukos'. Käykän, Siukukset! sinell',[8] ... kauniissa joukos'. Mataroille morsiameks, ... kauniissa joukos', Tuokan sieltä seulan täysi, ... kauniissa joukos', Mataroita markan wakka, ... kauniissa joukos'. Tehkäämme sinistä siltaa,[9] ... kauniinsa joukos', Uikaamme[10] punanen porras, ... kauniissa joukos', Jumaloihin mennäksemme, ... kauniissa joukos', Jumaloihin puhtaisihin, ... kauniissa joukos'. (Runon viittaukset:) [1] Näillä rupeawat piikaiset aina Raitinristillä ikään kuin kehottaman toinen toisiansa hilpiästi laulamaan. [2] Joka toinen wärsy oli wanhuuttain näin: Jumal' on kauniissa joukos'. Papit, joista moni entisinä aikoina on tahtonut häwittää kaikkia kansan wijattomia huwituksia, luullen niistä olewan Jumalisuudelle wahinkoa, owat kannustaneet Ritualan Helkaakin. Owat syyttäneet sitä pakanalliseksi ja Jumalan nimeä häwäisewäksi ja kieltäneet kiween kowaan Ritualan neitseitä edes Jumalan nimeä mainitsemasta, koska eiwät saaneet Ritualaisia peräti heittämään wanhoja tapojansa. Ruunun palweliat owat myös kokeneet estää Helan wiettämistä, sanoen walkian tekemisen olewan waarallista, waikka Helka-wuori on wainioitten keskellä warsin erillänsä sekä kylästä että metsästä. Ritualaiset owat kuitenkin pitäneet pintaansa näihin aikoin saakka, muualla sitäwastaan owat wanhat wijattomat leikit ja huwitukset, pelwosta pappeja ja Ruunun miehiä, wähentyneet wähenemistänsä ja kukaties wiina-pottuin ja muitten pahennusten wiljeleminen juuri sentähden enäntynyt. [3] "_Heikot owat wirret heittiöillä_." Heittiö merkitsee tawallisesti _lasta, joka on äitiltänsa heitetty pois_, mutta tässä _ylönkatsottua huonoa laulajaa_, joksi piikaiset kutsuwat itsiänsä. [4] Sanoista: "_Meri-helmet_" ja "_Saksan pähkinät_" näkyy Ritualan neitoisilla ennen mailmassa olleen Helkaa huutaissa pieniä ulko-maalta ostettuja kulkusia tai muita soitto-koneita, joiden helinää laulun mukaan taiwuttiwat. [5] "_Ruotsin ruokoiset_" merkitsewat Ruotsissa tehtyjä huiluja, sillä ruowoista tehdään huiluja. [6] "Wäätty waski" sama kuin: walmiiksi tehty waski kone, _torwi_ tai muu. [7] "_Waikkaja_" sama kuin waikeroitsia. [8] _Sini_ on sama kuin _sininen_; esimerkiksi Sinikukka sama kuin sininen kukka. Neitoiset sanoiwat menewänsä Sinelle lähteissänsä kylästä kedoille ja ahoille, joilla selkiässä sinisessä kewä-ilmassa leikitsiwät kukkaisilla, tieten sinisilläkin, niinkuin Kirsi-kukilla (Anemone hepatica), Kurjen kelloilla (Campanula) tai Sini-sirkkusilla (Myosotis) kaunistetuilla paikoilla. [9] Näkyy olleen wanhaan aikaan tapana heitellä kukkia sekä sinisiä että punasia tielle, että niitä oli warsin siltana ja portaana, Jumaloihin mennessä. Sana: Jumaloihin on merkinnyt jotakin pyhää siaa, johon neitseet pujetettuna mataroilla ja muilla hywänhajaawilla ruohoilla, wajelsiwat kaunistain tietänsä sinisillä ja punaisilla kukkaisilla. Tämä pyhä sia taisi pakanallisuuden aikana olla eräs Uhri-paikka, taikka paawilaisuuden aikana joku Neitsy-luostati. [10] "Uikaamme punanen porras" taitaa olla sama kuin: kulkekaamme punasta porrasta, taikka lienee uikaamme sama kuin uikatkaamme, laulakamme, laulain tehkäämme. 2. Mataleenan wesimatka.[1] Mataleena neito nuori[2] Kauwan se kotona kaswoi, Kauwan kaswoi, kauwas kuului. Tykönä hywän isänsä, Kanssa armahan emonsa. Palkin polki permannoita Hänen korko-kengillänsa, Hirren kynnystä kulutti Hänen hieno-helmallansa. Toisen hirren päänsä päältä Hänen kulta-kruunullansa; Kultaisen rahin[3] kullutti Astioita pestessänsa, Kulman pöydästä kulutti Hopia-päällä weitsellänsä. Mataleena neito nuori Meni wettä lähteheltä, Kulta-kiulunen kädessä, Kulta-korwa kiulusessa; Katseli kuwan sioa: "Ohoh minua neito parka! Pois on muoto muuttununna, Kaunis karwani kadonnut; Eipä kiillä rinta-kisko,[4] Eikä hohda pää-hopeeni. Niinkuin kiilti tois-kesänä, Wielä hohti mennä wuonna."[5] Jesus paimenpa pajussa, Karjalaisna kaski-maissa Ano wettä juodaksensa: "Annas wettä juodakseni." "Ei oo mulla astiata. Ei oo kannuni kotona." Pikarit pinona wierit. Kannut halkoina kalisit. "Pistäppäs piwosi täysi. Kahmalossa kanniskele". "Mitäs puhut Suomen sulha, Suomen sulha maitten orja, Isäni ikuinen paimen, Ruoti-ruodoilla elänyt, Kalan päillä kaswatettu, Karjalaisna kaski-maissa!" "Siis mä lienen Suomen sulha, Suomen sulha maitten orja, Isäsi ikuinen paimen, Ruoti-ruodoilla elänyt, Kalan päillä kaswatettu, Karjalaisna kaski-maissa; Ellen elkiäs sanele". "Sano kaikki mitäs tiedät!" "Kussa kolme' poika-lastas? Yhden tuiskasit tulehen, Toisen wetkasit wetehen, Kolmanen kaiwoit karkeeseen.[6] Sen kuin tuiskasit tulehen, Siit' olis Ruotsissa ritari; Sen kuins wetkasit wetehen, Siit' olis herra tällä maalla; Sen kuins kaiwoit karkeesehen, Siit' olis pappi paras tullut." Mataleena neito nuori Rupes wasta itkemähän, Itki wettä kiulun täyden, Jesuksen jalat peseepi, Hiuksillansa kuiwaeli: "Itseppä lienet Herra Jesus, Kuins mun elkeni sanelit. -- Pane minua Herra Jesus, Pane minua minkäs tahdot, Soihin, maihin portahiksi, Portojen poljettawaksi! -- Pane minua Herra Jesus, Pane minua minkäs tahdot, Silloiksi meren sellälle, Lahopuiksi lainehille, Joka tuulen turjotella,[7] Joka lainehen lajella! Pane minua Herra Jesus, Pane minua minkäs tahdot, Tunke hiiliksi tulehen, Kekäleiksi walkiahan, Joka tulen tuikutella, Walkiaisen waikutella!" (Runon viitteet:) [1] Tämä runo lienee syntynyt Ristin opin maahan lewitessä. Paawilaisten tarinoita Maria Magdalenasta owat Suomalaiset paremmin muistaaksensa runoksi sowitelleet. Lienee Suomessakin ollut joku tälläinen tapaus, joka ollee saattanut Mataleenan runon laulettawaksi joka wuosi Ritualassa tyttölöille waroitukseksi. [2] Sekä tässä että seuraawissa Runoissa lauletaan niin kuin ensimmäisessäkin joka toiseksi wärsyksi sanat: "kauniissa joukos", näin: Mataleena neito nuori. Kauniissa jonkos', Kauwan se kotona kaswoi, Kauniissa joukos', Kauwan kaswoi, kauwas kuului, Kauniissa joukos', j.n.e. [3] "Rahi" taitaa tässä olla sama kuin muuri-penkki. [4] "Rinta-kisko" sama kuin _rinta-solki_. [5] Näin saneli Mataleena omantunnon waiwasta, tieten etteiwät neitseen kaunistukset sopineet hänelle, joka oli salaa synyttänyt ja tappanut kolme poikaa. [6] "Karkeeseen" sama kuin kankaaseen. [7] "Turjotellä" sama kuin "heilutella". 3. Inkerin sulhot. Inkeri ihana neito Warasi wakuhun naida.[1] Laalmanti iso ritari Anto kättä kätkysehen,[2] Isoin kimpuin kihlaeli. Suurin sormuksin lunasti:[3] "Kokottele wuotta wiisi, Wuotta wiisi, wuotta kuusi, Sekä seitsämän kewättä, Kanssa kahdeksan keseä, Ynnä yhdeksän suwea, Talwikausi kymmenettä; Kuinsa kuulet kuolleheni Ottakas uros parempi, Älkössä pahempatani, Älkössä parempatani, Ota muuton muotohittes." Erikki wähä ritari Walekkirjat kannatteli, Walekkirjat kiiruhulta:[4] "Lalmantis on sodissa woittu,[5] Pantu maahan paineluissa." Inkeri ihana neito Wäjin wietiin wihki-tupaan, Wäjin kihlat annettihin, Wäjin ei wihille saatu, Eikä miehin, eikä miekoin, Eikä uljasten urosten,[6] Eikä waimoin walituitten, Eikä neitten kaunukaisten. Inkeri ihana neito Istu se luhtin solassa, Sekä istu, että itki, Katso idän katso lännen, Katso poikki pohjasehen, Näki kykkären merellä: "Jossa lienet lintu-parwi. Niin sä lähde' lentämähän; Jossa lienet kala-parwi, Niin sä waipunet wetehen; Jossa lienet Lalmantini, Laske purtees walkamahan." "Mistäs tunnet Lalmantikses"? "Tunnen nastat, tunnen purteet. Kahden airon laskennosta; Tulennosta tunnen purteet, Tulennosta laskennosta, Toisen puolen purtehesta. Uusi on toinen purjeppuoli. Toinen silkkiä sinistä. Silkki Inkerin kutoma, Kauwan neidon kaidehtima. Minun nuorin weljyeni! Ota ohrilta oriisi, Iduilta[7] ikä-lihanen, Maata-jalka maltahilta Aja wasta Lalmantia." "Terwe nuori näälämiehein![8] Kuinka Inkeri elääpi"? "Hywin Inkeris elääpi: Wiikkokausi häitä juotu. Toinen lahjoja ladeltu Kolmasi on kuoletettu."[9] (Runon viittaukset:) [1] "Warasi wakuhun naida"' on sama kuin: Rupesi varhain, jo wawussa, naimaan. [2] Kätkynen sama kuin kehto. Tässä ymmärretään että Laalmanti anto kättä Inkerille kehtoon. [3] Naimista sanottiin ennen mailmassa neidon lunastamiseksi elikkä ostamiseksi. [4] "Kiiruhulta" sama kuin "kiiruusti". [5] "Woittu" sama kuin woitettu. [6] Ei saatu uljasten urosten eikä mainioin, eikä neitten wäjellä. [7] Idut merkitsetvät tässä oraita tai muuta henttua hewosen ruokaa. [8] "Näälämieheni" on sama kuin waimoni weli. [9] Tämä Runo loppuu niin typerästi että näkyy olewan katkastun kesken, ja loppu jätetyksi laulamata. Kummoinen tämän oikia loppu olisi, emme tiedä; arwelemme kuitenkin Lalmantin kuultuansa morsiamensa häitä juoduksi äkkinäisestä hämmästyksestä ja kiukusta syösneen johonkin tapaturmaan, ennen kuin ennätti saada tietää kuinka uskollinen kihlattunsa wieläkin oli: Kukaties päätti Inkeri sitten päiwänsa kauhialla surulla ylkänsa onnettomuudesta. Tämmöiset kowat tapaukset liikuttawat useimmin kuin iloiset lähimmäisten sydämmiä niin, että pysywät juhlallisessa muistossa wielä jälkeen syntywissäkin miespolwissa. Näyttää juuri kuin Ritualan neitoin surkuttelewaisuus Inkeri raukkaa olisi ollut niin suuri, etteiwät itkultansa woineet laulaa loppuun asti, josta syystä tapauksen jälkimäisen osan näyttää jo wanhuudesta aina jääneen kertomata. 4. Annikan runo. Annikainen neito nuori Istu Turun sillan päässä; Kaitsi kaupungin kanoja, Neuwo Turun neitosia. Nousi pilwi luotehesta, Toinen lännestä läheni. Joka nousi luotehesta, Se tuleepi neiden haaksi; Joka lännestä läheni, Se tuleepi kestin[1] haaksi. "Emmä kiitä kestin hahta: Jo mun kerran kesti petti, Haukutteli huoran poika, Söi mun syötetyt sikani, Joi mun Joulu-tynnyrini, Jätti pienen pellaspaidan. Minun pieni pellaspaita Tahto werkaista hametta; Minun werkanen hameeni Tahto wyötä kullattua; Minun wyöni kullattuni Tahto raskaita rahoja; Minun raskahat rahani Tahto nuorta kauppamiesta; Minun nuori kauppamiehen Tahto mennä muille maille, Muille maille wierahille; Kanto hahtehen kalunsa. Tuli tuuli tuolta maalta, Puhu[2] purjehen siahan, Itse istu laskemahan, Sano kerran mennessänsä: 'Jesuksen jätän siaani, Hywän Maarian majahan; Hyw' on toisten tullakseni, Parempi palatakseni Ennen tehdyille teloille, Aiotuille anturoille'." Kenenkä telat tekemät. Kenen anturat alomat? 'Jesuksen telat tekemät, Maarian anturat alomat.'[3] (Runon viittaukset:) [1] "Kesti" sama kuin wieras. [2] "Puhu" on tässä sama kuin puheli elikkä puhalsi. [3] Tässä runossa lauletaan myöskin: Hikois hirwi juostessansa, Joi hirwi janottuansa Heränteestä lähtehestä; Siihen kuolansa walotti, Siihen karwansa karisti, Siihen heitti haiwenensa; Siihen kaswo tuomi kaunis, Karskasi kataja kaunis, Tuomehen hywä hedelmä, Katajahan kaunis marja. Joka siitä oksan otti, Se otti ikusen onnen; Joka siitä lehden leikkas, Se leikkas ikusen lemmen. Jos nämät wärsyt alku-myöden owat tästä runosta, niin on tieten paljo wärsyjä jäänyt unohdukseen; sillä nämät eiwät sowi kohdastansa edellisiin, waan on ajatteleminen olleen joitakuita jo ennen meidän aikojamme kadoneita wäli-wärsyjä, joita myöden wirsi taisi kulkea edellisistä näihin järjellisen sisälleppidon katkeemata. -- Mitä kerran kadonnut on, ei saada täkaisin; mutta jos itseltämme panemme muutaman sanan, niin saamme runon juoksemaan yhdessä jaksossa näin: 'Jesuksen telat tekemät, Maarian anturat alomat: Jesus myötä matkalleni, Maaria takaisin tuoman.' "Eipä Herra häntä tuonut Eikä Emo palattanut." Annikainen neito nuori Istu Turun sillan päässä, Sekä istu että itki, Odotteli outo-miestä. Kulta-mies merestä nousi, Rikas Ruotsista palaawa. Hänen otti hahtehensa, Alukseensa' Annikaisen, Kauwas wei sen muille maille, Kauwas Saksan säariloihin. Annikka soria neito Istu saaren sillan päässä, Oli paltinan pesiä, Waattehitten walkasia. Ikawysty aikojansa. Oudostu elämätänsä: "Ohoh sulo Suomen niemi Rakastettu rauha-paikka! Aina muistan murheissani, Ikäwöitsen itkusuulla Ihanaista isän kotoo, Emon lempiätä laksoo; Siellä läsnä leikitselin, Juoksentelin joutilaisna; Siellä poimin puolukoita, Mansikoita mäki-maailta; Siellä kaitsin karitsoita Awaroilla ahosilla; Peuralla ajelin aina, Reessä hirwen hienokarwan: Hikois hirwi juostessansa, Joi hirwi janottuansa" j.n.e. -- -- Jälki-lause. Ritualan helka-wirret owat jo ennenkin präntätyt Otawan 2:sa ja Kanteletaren 3:sa osassa. Nyt niitä erinänsä pränttäytäissä on tarkoitettu noutaa niiden Hämeeläisten mieltä, jotka rakastawat näitä esiwanhempainsa runoja, waikka eiwät tahdo, taikka eiwät jaksa ostaa' mainituita kirjoja. Tässä saawat lukea Runojansa Suomen läntisten maitten puheenparella, josta tieten enämmän pitäwät kuin Otawan ja Kanteletaren murteista. Jos parantelemuksemme runoissa, yhdessä ja toisessa paikkaa, ja ne wähäiset muistutukset, joita olemme jokaisen runon perään liittäneet, owat kelwollisia ja hyödyttäwäisiä taikka eiwät, mahtawat ymmärtawäiset lukiamme sanoa.