Ernst Ljunghin 'Uusia Mustalaisia' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3238. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen. Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot. UUSIA MUSTALAISIA Kirj. Ernst Ljungh Heistä laulanut suomeksi Savonniemen Kaisu Porvoossa, Werner Söderström, 1887. Lasten ystävälle Z. Topelius’elle. Rakas ystävämme, Setä lempimämme, Sulle tervehdyksen Hellän lähetäme! Kerroit meille kultaisimmat Parahimpasi pakisit; Isän, äidin lemmen kerroit, Sisarusten armauden, Koko luonnon kauneuden. Kerroit Luojan rakkauden Armauden Isän hellän. Kiitos sulle sanoistasi, Lauluistasi hellin kiitos! * * * "Huij nokikolari!" Niin Elsa huudahti Ja juoksi siskon luo, "On julma miesi tuo!" — "Ei Elsa kulta! Hyvä ihminen On hänkin. Äiti mulle kertoi sen". * * * Joutsen valkosiipi, sorja Tänne keinuilee. Äiti, katso kuinka norja Kaula kaareilee! Vehnäleipää saanko hälle Vähän tarjota, Tahi niinkuin ystävälle Hiukan jutella?” * * * Reippahasti tytöt kiikkuu Korkealle hei! Notkeasti polvet liikkuu. Peloittaako? — "Ei!" "Keinukaamme korkealle, Vaikka ylös taivahalle!" * * * Kesä-aika hyvin hauska on, Kukan-poimu, riemu verraton, Tuoksu hellä, värit suloisat Valita on usein vaikeat. Katri, Hilja varhain aamulla, Kiiruhtivat saamaan kukkia. Isän pöydän niillä kaunistivat, Äidin myös — ja sitte riemuitsivat. * * * Hanhi poikinensa uida luikuttaa. Mustikkia syödessänsä janottaa, Tänne saapuu juomaan lammikosta, Säikähdyttää hanhen ruohokosta. Elä pelkää hanhiparvi pienonen, Mustikki taas palaa syömään kummullen! * * * Maija-muori sukkaa kutoo Iltapuhtehella. Kissa-mirrin mieli tekis vähän leikitellä. Nuolaseepi käpäläänsä, Päätä pientä puistaa: "Tokkohan nyt Maija-muori Mirriänsä muistaa!" Maija kutoo sukkaa vaan Ja miettii pannuansa — Kissa-mirrin unohtaapi Tuossa puuhassansa. * * * Musti ompi Hannan oppilas. Hanna, opettaja taidokas, Käskee Mustin päätä kallistaa, Käpäliä kaartaa, koukistaa. Hyvä pää on varmaan Mustilla Koska oppii hyvin tunnilla. Opettaja pieni äidiltänsä Sokerin saa suuhun ystävänsä. * * * Hei, joudu sisko jo nurmikolle, Nyt juostaan kiireesti rannikolle, Siell’ alamaa on niin sopivainen Ja seutu suloinen, tuoksuvainen! Me siellä renkaita heittäkäämme Ja pallonlyöntiä leikkikäämme! * * * Vetäkäämme, kiskokaamme, Rantaan venhe hinatkaamme! Nuora kestää, Mikäs estää, Voimia on kyllä meillä Pohjan poika-sankareilla! Ori. "Isäntä jos joutuisi Heti matkallen! Nopsa, min’ en malttaisi Seistä ootellen. Maa jo liikkuu allani, Kotiin mieli on, Nopsa, oiva vahtini, Olen levoton!" Nopsa. "Elä toki kiirehdi Hyvä ystävä! Seiso hiljaa, kiltisti! Tulee isäntä. Häll’ on paljo tehtävää, Monta asiaa. Seiso hiljaa, kiirehtää Isäntää et saa!" * * * "Apua!" huutaa Ilma, pakoon juoksee, "Voi, voi! nyt vasikka mua hätyyttää, Voi, voi! se syöpi mun, jos pääsee luokse, Ei ole mulla apua, ei ystävää!" Ilma läähättäen kotipihaan saa. Siellä Anna-Maija vastaan kiiruhtaa, Kysyy: "no, no, mikä hätä täällä?" "Vasikka mua puri, puski päällä!" Anna-Maijan suu jo hymyyn saa. "Vasikka ei pure", sanoo, naurahtaa, "Nuolla vaan se tahtonut ois emäntäänsä, Hyväillä ja katsella kuin ystäväänsä". * * * "Pekko, lyö nyt sukkelaan! Voittoon miel’ on sulla. Minä kovan kyydin saan, Toivoa ei mulla!" Helmi seisoo allapäin Katsoo palloansa — Pekko veikko iloitsee Nyt jo voitostansa. Mutta kuinka kävikään! Pekko lyödä koitti, Mutta löikin väärin päin Ja — niin Helmi voitti. * * * Nalle-koira Mirriä Varoittaapi vakavasti: "Et saa siellä väijyä Linnun pesää viekkahasti! Anna pienten rauhassa Majassansa pehmoisessa Suuremmaksi tuutua Niinkuin untukätkyessä". * * * "Kalle, pidä portahia, Niin mä kiipeen puuhun. Sieltä saamme omenia Makosia suuhun. Ylähälle näin ja näin Astun reippahasti! Omenia tuolla päin Näen runsahasti". * * * Halli sorsan näki rannikolla, Yltyi raivokkaasti juoksemaan; Metsästäjän riuhtas mukanansa Alas rantaa kohti kulkemaan. Rannikolle tultiin. Vielä karkaa Halli järveen. Metsästäjä parkaa! * * * Pikku Hilja koulussa jo käydä tepsuttaapi. Siell’ on hauskaa, se on tietty! Senhän arvajaapi. Sisäluku, uskonto ja laskento — ja vielä Kaikenlaista hauskaa saapi opetella siellä. Substantiivit vaikeat on pikku Hiljan muistaa. Juurikuin on muistiin saanut, pois ne sieltä luistaa. Iso sisko koettaa tässä muistutella vielä Ettei oppi Hiljan päästä poistuis koulu-tiellä. * * * Mirri raukka hädissään, Hyppää korkealle. Paavo ampuu pyssyllään, Haukkuu iso-Nalle. Silloin pienosella Hätä suuri on. Rientää, kiitää täytyy Pakohon. * * * Kevät tuli kukkinensa, Tuli ilolintuineen; Toi jo sulo aartehensa, Ilot, riemut omilleen. Nuoret, vanhat tanssiin rientää, Kevät-juhlaan lintusten! Soiton sävel mielet hurmaa Sekä ilma keväinen.