Anna Maria Lenngrenin 'Yksi laulu' on Projekti Lönnrotin julkaisu

n:o 3369. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,

joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen

suhteen.



Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.









YKSI LAULU



nuorukaisille huwitukseksi





Kirj.



ANNA MARIA LENNGREN





Suomentanut



Carl Saxa













Turusa,

Prändätty Christian Ludwig Hjeltin kirjapainosa,

1827.













Yksi Laulu.





v. 1.



    Mä muistan ajan muinan

    Ja sen — kuin eiläsen,

    Kuin rauha täytti rinnan

    Ja ilo askelen;

    Ei synti saanut sia

    Eik' murhe minusa,

    Waan läksyn luettua

    Menoni mielusa.



v. 2.



    Suusani oli ilo

    Ruumisa raittius.

    Sielusa asui sulo

    Ja hywän halaus;

    Kaikki remusat pojat

    Koht' olit weljeni,

    Sisaren nuoret nejot

    Ja ämmät äitini.



v.3.



    Mä muistan kedot myöskin

    Joit' muinen miteltiin,

    Joisa mä leikit laskin

    Ja mieheks' kiiteltiin;

    Ne monet pila — menot

    Kauniilla kesillä,

    Hatuisa pienet perhot

    Ja punan poskilla.



v. 4.



    Juonisa kawaloisa

    Ei mennyt mieleni,

    Kaikisa kumpaneisa

    Näin jalot weljeni;

    Ei pitkä tora tietty

    Ei sydän salattu,

    Kuin korwapuusti lyöty

    Niin wiha waikettu.



v. 5.



    En säätyin eroitusta

    Nähnyt näin' päiwinä,

    Herroja halwemmista

    Ei eroitettuna;

    Keskellä ilo — leikin

    Se meistä pojista

    Kuin kauwimmaks' löi kopin

    Mainioin miehistä.



v. 6.



    Totuudell' tuomittihin

    Wiat ja ansiot,

    Oikeudell' arwattihin

    Nopainkin nakannot;

    Sen köyhän kerjäläisen

    Woitollen riemuttiin

    Jos kumo kuningaisen

    Kuin Herrald' siwuttiin.



v. 7.



    Kyll' walitukset kuultiin

    Sydämmen surusta,

    Jos lyötiin eli luultiin

    Ketään kumpaneista;

    Ihana oli ilon

    Takasin tulleelle

    Ainoan palan jaon

    Sill' surulliselle.



v. 8.



    Waan nuoruuteni Weljet

    Ah aika muuttuwa!

    En teitä enään tunnet

    Te että minua;

    Jo miehiks' joutunehet

    On pojat muinaset

    Ruasta riitannehet

    Wiroista wihaiset.



v. 9.



    Kymmentä neljä wuotta

    Jo waiwois' eläneet,

    Wastasta wuori tietä

    Onnians etsineet,

    Mik' auttaa arwon merkki

    Jong' perään pyöritään

    Kuin sydän kylmä tykki

    Ja kaswot kellataan.