Hella Wuolijoen 'Laki ja oikeus 1918' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3389. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa. Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot. LAKI JA JÄRJESTYS 1918 4-näytöksinen näytelmä Kirj. HELLA WUOLIJOKI Helsingissä, Koiton näytelmäsovitus, 1933. Tekijän sanat Yksilö, joka lyö itsensä verille lain ja järjestyksen muureja vastaan, viruu haavoitettuna yhteiskunnan valtataistelun "ei kenenkään maassa"... Olisin voinut sijoittaa tämän vanhan probleemin vanhaan Roomaan, tahi Goyan aikaiseen Espanjaan tahi Ranskan vallankumouksiin. Olisin voinut pukea sanani ja aikani tuskan ja hädän johonkin vieraaseen kauhtanaan... Miksi! Emmekö viidentoista vuoden jälkeen uskaltaisi katsoa silmästä silmään maamme valtavan murhenäytelmän pieniä sirpaleita...? Omistan tämän näytelmän etupäässä niille, jotka tuntevat voivansa sanoa: "Etkö näe, että kaikki tämän maan valtataistelussa ammutut kuulat ovat sattuneet — minuun"... Marraskuussa 1933. _Hella Wuolijoki_. HENKILÖT SENAATTORI MARCUS WALLEEN KANSANEDUSTAJA MARIA SARAS ESITTELIJÄSIHTEERI HARTMAN LEHTORI PENTTI SARAS 1. KANSANVALTUUTETTU 2. KANSANVALTUUTETTU 3. KANSANVALTUUTETTU ROUVA VAHTIMESTARI KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ VIRTANEN ROUVA ARVONEN KATRIINA TUOMARI TOHTORI ARKKITEHTI YLIOPPILAS SUOJELUSKUNTALAINEN. Senaatin virkailijoita, punakaartilaisia, vankeja, suojeluskuntalaisia. Tapahtuu Helsingissä. Ensimmäinen näytös senaatissa, toinen kansanedustajan kotona, kolmas kansanvaltuuskunnassa, neljäs valkoisten vankilassa. Aika: ensimmäinen näytös: joskus kapinan alussa; toinen: joskus kapinan keskivaiheilla; kolmas: tuntia myöhemmin kuin edellinen; neljäs: 12.4.1918. ENSIMMÄINEN NÄYTÖS Valtioneuvosto. Näyttämö on jaettu kahtia. Oikealla senaattorin työhuone, vasemmalla odotushuone, jossa tuulikaapissa ovi ulos. Odotushuoneen perällä kaksi ovea, vasemmalla vahtimestarin asuntoon, oikealla pitkään käytävään. Senaattorin huoneen takaseinällä sisähuoneisiin johtava ovi. Oikealla kaksi valtavaa ikkunaa, niiden välissä kirjoituspöytä. Vasemmalla, odotushuoneeseen johtavan oven vieressä sohvatyhmä, kirjahylly ja asiakirjakaappi. Väliverhon noustessa seisoo senaattori Marcus Walleen kirjoituspöytäänsä nojaten pitämässä puhetta ministeriön nuoremmille virkamiehille. Esittelijäsihteeri nojaa ikävystyneenä ikkunanpieleen. SENAATTORI Taistelemme lain ja järjestyksen puolesta kotiemme turvaamiseksi villiintyneitä työläisiä ja vieraita sotilaslaumoja vastaan, jotka uhkaavat hävittää lainkunnioituksen kansastamme. Pohjanmaalla on suomalainen talonpoika tarttunut aseisiin. Sieltä käsin aletaan rakentaa uutta itsenäistä Suomea. Saksan hallitus on luvannut apua ja jääkärit palaavat. Nuoret miehet, kehoitan teitä lähtemään pohjoiseen, mitä pikemmin sitä parempi. Raskain sydämin on meidän luovutettava pääkaupunki tällä kertaa punaisille. Mutta vain lyhyeksi ajaksi. Olemme näön vuoksi jatkaneet neuvotteluja tähän saakka, mutta todennäköisesti tulevat punaiset lähihetkinä miehittämään tämän talon. Herrat, neuvon teitä poistumaan mahdollisimman nopeasti. Ainoastaan määrätyt henkilöt ja naiset jäävät pakkaamaan viimeisiä asiakirjoja. Onnea matkalle. (Herrat kumartavat). NUORI MIES (Kiihtyneen innostuneesti). Kiitämme, herra senaattori! (Kääntyy toisten puoleen). "Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei hanki!" — Lähdemme vielä tänä iltana pohjoista kohden. SENAATTORI Eläköön, pojat, vapaa, valkoinen Suomi! (Kättelee kaikkia hyvästiksi, herrat poistuvat peräovesta, senaattori istuu). No niin! HARTMAN (Käsivarret ristissä ikkunan luona). Sitä myöten on siis asia selvä. Mitenkäs ne sinun neuvottelusi kehittyvät? SENAATTORI (Selaillen asiakirjoja). Kai ne kohta päättyvät. Ilmoitin heille yöllä hallituksen ultimaatumin. Vastauksesta ei kai ole epäilyä. Se merkitsee sitä, että kohta tämä rakennus miehitetään kokonaan. HARTMAN Onhan niistä neuvotteluista sentään jotain hyötyä ollut: olemme saaneet asiat kuntoon. (Haukotellen): Tämä oli raskas yö. (Katsoo ikkunasta). Ja taitaa tulla vielä raskaampi päivä. Kuule, Walleen, uskotko sinä... SENAATTORI (Kirjoittaen) Mihin? HARTMAN Siihen, että palataan tähän taloon. SENAATTORI Kuule, Hartman, jätä sinä teologia sikseen. Tai niille miehille, jotka tästä äsken lähtivät. Pysytään me juristeina ja heitetään teologia pellolle. HARTMAN Kyllä ne sieltä pian sisään hyökkää. Entä sitten? Mihin sillä juristerialla joudutaan? SENAATTORI Piiloon tai pohjoiseen. Siinä sinulle on tarpeeksi Hamletia. HARTMAN Niinpä niin. Jos olisi tässä nuorempi ja olisi sitä teologiaa eikä olisi skruuvisakkia eikä Ala-Kämppiä, kai sitä pohjoiseen lähtisi. SENAATTORI No, sitten piiloon. (Puhelin soi). Täällä Walleen. Hyvää päivää, neiti — niin, minä olen täällä ja odotan teitä. — Tehkää hyvin. Näkemiin. (Hartmanille). Neuvottelut ovat päättyneet. Herrat eivät enää vaivaudu tänne, neiti Saras tulee ilmoittamaan tuloksista. Kai se on sitten sitä myöten selvä. Ole hyvä ja kiirehdä tuolla lähtöä. Kyllä kai ne miehittävät talon kohta. — Minä tyhjennän kirjoituspöytäni. HARTMAN Tuntuu turhalta sinunkaan jäädä odottamaan lähetystöjä. Eiköhän olisi parasta lähteä hyvän sään aikana. Milloin sinä lähdet pohjoista kohden? SENAATTORI Minut on määrätty jäämään tänne määrättyjen tehtävien vuoksi. En usko punaisten yrittävän vangita minua ensimmäiseksi, niin että tässä on vielä hiukan aikaa. HARTMAN Tämä on vaarallista leikkiä, Marcus, tämä peli rintaman selkäpuolella. Minusta tuntui, että äskenkin olit puheessasi liian varomaton. Mistä sinä niitä kaikkia tiedät? — SENAATTORI Kuulehan Hartman, ehkä on parasta että pääset minun juristeriani perille. Vaarallista tai ei vaarallista, uskonpa valkoisten voittoon ja Saksan apuun, tai taivaan salamaan tai punaiset nielevään Vesuviuksen purkaukseen Siltasaarella, se on absoluuttisesti ja herttaisesti saman tekevää. Ota vuoden 1734 laki ja perustuslaki vuodelta 1906 ja elä sen mukaan. Sela. HARTMAN Piru minut periköön jos käsitän onko tuo sinussa rohkeutta vai arkuutta. SENAATTORI Mene piiloon, Hartman, älä vaivaa aivojasi. HARTMAN (Ovella). Enkä mene. (Menee). (Senaattori hymyilee, valitsee papereita salkkuunsa). HARTMAN (Kurkistaa ovesta). Menenpäs! Ehkäpä jostain löytyisi skruuvipuulaakia. SENAATTORI (Nauraa, kävelee ikkunan luo, keskustelun aikana ovat äskeiset herrat ja muutamat naiset poistuneet odotushuoneen kautta ulos. Kolme naista tulee käytävästä odotushuoneeseen, vaihtavat muutaman sanan vahtimestarin kanssa, joka istuu pöytänsä ääressä. Vahtimestari nousee ja koputtaa ovelle). Sisään! VAHTIMESTARI (Senaattorin huoneeseen). Anteeksi, herra senaattori, kanslistit pyytävät päästä herra senaattorin puheille. SENAATTORI Pyytäkää sisään. (Vahtimestari menee, kumartaa naisille ja sulkee oven heidän jälkeensä). NEITI VÄÄNÄNEN Anteeksi, herra senaattori. Herra senaattori on määrännyt meidät lähtemään kotiin ja jäämään kotiin. Mutta jos punaiset tulevat hakemaan meitä ja pakoiltavat meidät työhön, miten meidän silloin on meneteltävä. SENAATTORI Hallitus on myöntänyt teille lomaa ja antanut saboteerausmääräyksen. Ei tule kysymykseenkään, että palvelisitte punaisia. NEITI VÄÄNÄNEN (Epätietoisena). Herra senaattori tarkoittaa siis, että meidän on mentävä joko vankilaan tai karkuun? SENAATTORI Aivan niin. Pääasia on, että ette jää heidän palvelukseensa. Olkaa hyvä ja ilmoittakaa siitä kaikille. NEITI VÄÄNÄNEN En käsitä minne minä menisin. Ei ole varoja ja sukulaiset ovat kaukana. SENAATTORI Valitan, muta siinä suhteessa en voi auttaa teitä. Meidän on jokaisen toimittava puolestamme, se on isänmaallinen velvollisuutemme. Yrittäkää päästä pohjoiseen, meillähän on tarpeelliset osoitteet. Hyvästi. NEITI VÄÄNÄNEN Hyvästi, herra senaattori. (Vahtimestari koputtaa ovelle). SENAATTORI (Järjestelee papereitaan) Sisään! VAHTIMESTARI (Tulee) Anteeksi, herra senaattori, entäs minä. SENAATTORI No, Andersson, mitä nyt? VAHTIMESTARI Saanko minä jäädä paikoilleni? Ne ovat niissä muissa toimituskunnissa useimmat vahtimestarit jääneet paikoilleen. SENAATTORI Kukaan ei saa jäädä paikoilleen. VAHTIMESTARI Kolmekymmentä vuotta on Andersson avannut tätä ovea ja pyyhkinyt tomun tästä pöydältä ja kumartanut tämän huoneen herrojen edessä ruotsiksi, ryssäksi ja suomeksi, ja kaiken valtakunnan paperit salkussaan kantanut. Kyllä se niin on, herra senaattori, ettei Andersson osaa tästä talosta minnekään lähteä ennenkuin tuonne Malmille päin viedään. Ja että Andersson jättäisi nämä huoneet hunsvottien siivottavaksi, siitä ei tule mitään. SENAATTORI Sellainen on hallituksen määräys. Andersson miettii nyt vielä tätä asiaa. (Vahtimestari kumartaa ja menee odotushuoneeseen pöytänsä ääreen). HARTMAN (Tulee). Pidä kiirettä. Pääsisäänkäytävää kohden marssii punakaartilaisia osastoja. Ehdimme vielä pois täältä. SENAATTORI Ei täältä noin vain viitsisi lähteä, katselisin mielelläni tätä historiallista näytelmää. — Joko sielläpäin on selvää? Onko kassakaapit tyhjennetty? HARTMAN Älä hulluttele historiasi kanssa, varo henkeäsi! — Viimeiset paketit lähtivät äsken. Onko sinulla vielä mitään papereita? SENAATTORI Ne mitä minulla vielä on vien itse mukanani. (Katselee ulos). En käsitä, mikseivät ne vallanneet eilen ensimmäiseksi koko senaattia. HARTMAN Ehkäpä ne ajattelivat hallita tätä maata työväentalolta käsin. SENAATTORI Oikein harmittaa kun katselee heidän saamattomuuttaan ja hapuilemistaan. Kun kerran kapinoidaan, pitäisi siinä olla jotain järkeäkin. HARTMAN (Nauraen). Älä vaan mene opettamaan niitä. (Odotushuoneen ovikello soi. Vahtimestari avaa oven). MARIA (Tulee). Olkaa hyvä ja ilmoittakaa herra senaattorille kansanedustaja neiti Saras. (Vahtimestari kumartaa, koputtaa). SENAATTORI Sisään. VAHTIMESTARI (Tulee). Kansanedustaja neiti Saras pyytää tavata herra senaattoria. SENAATTORI Pyytäkää sisään. (Hartmanille). Odota vähän, tyhjennän tämän pöytälaatikon. Sinetöin laatikot joka tapauksessa. (Vahtimestari menee odotushuoneeseen ja laskee Marian sisälle). MARIA (Tulee). Hyvää päivää, herra senaattori. (Hartmanille). Pitkästä aikaa, herra tohtori. SENAATTORI Hyvää päivää, neiti Saras, vihdoinkin uutisia. HARTMAN (Kevyen ivallisesti). Ei suinkaan neiti Saras aio taas kuulustella työttömyysmäärärahoja? MARIA (Samoin). En, herra tohtori, ne määrärahat myönnetään kai nykyään Siltasaarella. SENAATTORI Anteeksi, neiti Saras. (Lyhyesti Hartmanille). Jos vielä voit saada puhelimitse käsiisi jonkun pankkivaltuuskunnan miehen niin lähetä hänelle tämä kirjelmä ja laadi sitten selostus tästä päivästä. MARIA (Nojaten tuoliin, johon ei ole senaattorin viittauksesta huolimatta istunut). Viimeinen meriselityskö? HARTMAN Aivan niin. Ehkäpä olemattomalle eduskunnalle. MARIA Te puhutte aivan kuin siltasaarelaiset. HARTMAN (Kumartaen Marialle). Diktatuurin oireet tarttuvat. Näkemiin, neiti, ex-kansanedustaja. Eläköön köyhälistödiktatuuri. (Poistuu). SENAATTORI Istukaa, neiti Saras. Arvaan neuvottelujen tuloksen. MARIA Eihän sitä ole vaikea arvata, kun minut lähetettiin yksin luoksenne. SENAATTORI (Kohteliaasti). Ehkäpä enää vain teillä oli rohkeutta ilmestyä tähän taloon minun puheilleni. MARIA (Ravistaa väsyneesti päätään) Ehkäpä minulla oli aikaa enemmän kuin muilla. Olemme neuvotelleet Siltasaarella koko yön ja tämän päivän tietäen, että on turhaa yrittää sovitteluja viimeisen uhkavaatimuksenne jälkeen. Ja sitten aamulla ne uutiset pohjoisesta päin. Veljeni laati taas koko yön kokoomushallituslistaa sovinnon varalta. Hänen erikoisalaansa. Naurettavaa puhua alistumisehdoista voitosta ja vallasta huumautuneille. Mikä olisi se taikasana, jonka ympärille kokoomushallitus voisi kerätä tämän kansan? SENAATTORI (Ivallisena). Ehkäpä isänmaan onni. MARIA (Sanoin). Sehän on jo sekä eteläisen että pohjoisen hallituksen lipussa. SENAATTORI Aivan niin, unohdin sen. Ehkäpä siitä voitaisiin julistaa kilpatehtävä. MARIA Joku ehdotti siksi "Aseet alas". SENAATTORI Siis paljain nyrkein ja sylipainein. Silloin voittaisi etelä, täällä on kovia urheilijoita. Ei kelpaa. MARIA Älkää naurako, olen saanut kyllikseni sellaisesta äänilajista. — Meillä oli pelästyneiden ja yksinäisten puoluekokous. Meidän kanssamme on turhaa puhua ja neuvotella, meillä ei ole joukkoja. Mutta sen kai te käsitätte. SENAATTORI Saatoin arvata tämän tuloksen jo ennenkuin veljenne ryhtyi sovitteluyritykseen. Sitäpaitsi ei laillisen hallituksen taholta löydy enää mitään sovittelumahdollisuuksia. Sieltä tuli viimeinen vaatimus: ehdoton alistuminen. MARIA Samaa kuuluu Siltasaarelta. SENAATTORI Mutta sittenkin haluaisin kysyä teiltä... (Puhelin soi, senaattori vastaa). Haloo, kyllä. — Mitä sanotte? Vahtimestari Vikberg ammuttu? — Mitä? Mistä syystä? — Miliisikö? — (Sulkee puhelimen). Ovat ampuneet erään vahtimestareistamme. Siis ei enää leikitä. Valloittavat paraikaa tätä rakennusta. Kai minäkin saan vieraita. MARIA (Kädet kasvoilla). Hyvä jumala! Arvasin, että ne ryhtyvät toimenpiteisiin heti neuvottelujen rauettua... He eivät saa tappaa, sen täytyy olla erehdys tai edesvastuuttomien roistojen työtä. SENAATTORI Käsitän, miksi ei kukaan herroista neuvottelijoista ollut halukas lähtemään luokseni. Eivät tahdo olla vastuussa edesvastuuttomista roistoista. MARIA Murhaajat tulevat saamaan rangaistuksen. Ne miehet, jotka tämän talon valtaavat, eivät ole murhaajia, vaan ystäviäni ja tovereitani. SENAATTIA: Hekö teidän ystäviänne? En pidä siitä. MARIA Valitan. (Menee). SENAATTORI Istukaa neiti, keskustelemme vielä hiukan. HARTMAN Ovella. Hyvä jumala, lopettakaa jo ja tulkaa. (Poistuu). MARIA (Rauhallisesti). En usko, että he tulevat koskemaan teihin, te olette aina nauttinut arvonantoa työväen keskuudessa, ja monet tietävät, että viimeinen ja ainoa sovintomahdollisuus käy teidän kauttanne. Mutta sittenkin olisi parasta lähteä. SENAATTORI Minulla on laillinen oikeus tähän virkahuoneeseen. Olisin utelias näkemään, kuka uskaltaa käydä minuun käsiksi. — Istukaa neiti Saras. (Menee ovelle ja kuulostaa häipyviä askeleita. Sulkee oven.) MARIA (Tuijottaa ikkunasta ulos). Miten hyvin minä tunnen tuon laillisuusjärjenjuoksunne. SENAATTORI Hauska, että käsitätte minua, mutta yhtä hauska olisi minun käsittää teidän järjenjuoksunne. Neiti Saras, olen utelias tietämään mitä ne sosialistit aikovat tehdä, jotka eivät hyväksy tätä hulinaa. Heidän sovittelutehtävänsä on nyt rauennut. Saanko kysyä, neiti Saras, mitä te aiotte tehdä? Mikä on ohjelmanne? MARIA Minun ohjelmani — hyvä jumala — rauha meille ja maailman kansoille — vapaus. Vapaus elää, puhua, toimia kansamme tulevaisuuden hyväksi. Kykenettekö te tuolla puolen barrikaadin antamaan minulle sen vapauden? Muistatteko mitä Heine sanoo vapaudesta: englantilainen rakastaa vapautta kuin aviopuolisoaan, tanskalainen kuin rakastajatartaan, saksalainen kuin isoäitiään. Mutta tiedättekö, miten suomalainen rakastaa vapautta? Kuin veljeään vieraalla maalla. Eikö totta? (Hartman ja muutamat nais- ja miesvirkailijat poistuvat odotushuoneen kautta kiireisesti asiakirjapaketteineen hyvästellen ohimennen vahtimestaria, joka sulkee oven heidän jälkeensä ja istuu sitten järkkymättömänä pöytänsä ääreen.) SENAATTORI Vapautta, niin kyllä, mutta ei anarkiaa. (Puhelin soi). Anteeksi. Haloo — minä — niin. — Tiedän, että kaikki ovet miehitetään. — Hyvä on, saatte lähteä. (Sulkee puhelimen). No, neiti Saras, nyt olemme viimeiset laillisen hallituksen ja parlamentin edustajat tässä talossa. MARIA Kunnes ehkä uusi valta muuttuu lailliseksi. SENAATTORI Sen vallan aikana minä tuskin elän. Saatte sitten tervehtiä uutta aikaa puolestani: Moritus te salutat... MARIA Ehkäpä minäkin tulen kaipaamaan sitä vanhaa aikaa. Olen tottunut tappelemaan eduskunnassa teitä vastaan. Tulee ikävä sitä tappelua. Olen tottunut vastustamaan hallitusta. SENAATTORI Onko nyt sitten syytä lakata vastustelusta? MARIA (Epätoivoisesti). On. SENAATTORI (Pannen viimeiset paperit salkkuunsa). Olemme kai viimeinen valkoinen nainen ja valkoinen mies tässä talossa. MARIA Ainoastaan valkoinen mies, nainen ei ole valkoinen. SENAATTORI Mikä nainen sitten on? MARIA Ei valkoinen eikä sininen, ei punainen eikä vihreäkään. Vain ihminen. SENAATTORI Nykyään ei olla vain ihmisiä. Ne, jotka eivät ole meidän kanssamme, ovat meitä vastaan. MARIA Samoin sanotaan minulle Siltasaarellakin. SENAATTORI Aivan oikein. He sen myöskin käsittävät. MARIA Onhan teillä sitten jotain yhteistä siltasaarelaisten kanssa: yhteinen vihollinen, minä, me kaikki sieltä ei-kenenkään maasta, joiden ylitse ryntäätte, jotka poljette jalkoihinne... SENAATTORI Aiotte siis pysyä siellä ei-kenenkään maassa? Siellä on teillä hyvin sekavaa seuraa: pelkureita, narreja ja idealisteja. Älkää suuttuko, te kuulutte siihen kolmanteen ryhmään. Ette siis tule auttamaan minua ja laillista hallitusta. MARIA En, en. Kuinka voisin auttaa teitä masentamaan työväkeä, sitä työväkeä, jonka puolesta olen elänyt ja ajatellut ja taistellut, joiden joukkoon kuulun. Enkä voi auttaa heitä väkivaltaan, hävittämään kansalaisvapauksia, kaikkea sitä, minkä puolesta olemme kärsineet sortovuosina. Olen sokea, riipun ilmassa, en tiedä, mihin tarttua? SENAATTORI (Lähestyy ja katsoo Mariaa terävästi silmiin, tarttuu hänen käsiinsä). Te tulette auttamaan meitä, sillä meidän puolellamme on järki. Te olette järkevä nainen. Te ette voi asettua sellaiseen vaaraan, että teitä epäiltäisiin heidän ystävikseen. MARIA (Vetäen kätensä pois). Minä olen heidän ystävänsä. Tulen pysymään heidän ystävänään, olkoot he sitten miten mielettömiä tai raakoja tahansa. SENAATTORI Mikä ylpeä kaunis nainen! Käsiä, joihin minä kerran olen tarttunut, ei temmata pois käsistäni. MARIA (Vie vaistomaisesti kädet taakseen, ikäänkuin kasvaen). Teillä ei ole lupa tarttua niihin. SENAATTORI En ole tottunut pyytämään siihen lupaa. MARIA Sitten teidän on totuttava. SENAATTORI Minä ennustan teille jotain, Maria Saras: te tulette auttamaan minua ja tämän maan laillista hallitusta, joka palauttaa lain ja järjestyksen ja järjen tähän maahan. Tulette auttamaan minua koko viisaan päänne ja hyvän sydämenne voimalla, niin totta kuin nimeni on Marcus Walleen. MARIA (Tuijottaa kadulle, jossa hämärtyy ja katulyhdyt syttyvät). Niin totta kuin nimeni on Maria Saras en tule auttamaan teitä tämän maan työväen nujertamisessa. SENAATTORI Muistan erään myöhäisen valiokunnanistunnon, jolloin vastustin ehdottamanne työttömyysmäärärahan myöntämistä. Olitte aivan kalpea kiukusta ja pieni verisuoni vasemmalla kaulassanne liikkui. Tulin ajatelleeksi, että teitä on hauska suututtaa. Mieleeni tuli syntisiä ajatuksia siihen verisuoneen nähden. Hämärtää, en näe teitä oikein. MARIA Senaattori Walleen, osaan kyllä pitää puoleni. (Kuuluu miesjoukon askeleita. Käytävästä tulee odotushuoneeseen punakaartilaispatrulli). KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Vahtimestarille). Nyt, ukkoseni saatte pitää vähän rokulia, kansa päättää sitten jos saatte jäädä virkaanne. Jos sitten Emä ja Viki jäisivät vartioimaan tota ovea. Kattokaa sitten kanssa, ettei sitä tietä pääse kukaan livistämään. (Sulkee ulko-oven ja panee avaimen naulaan). No, mennääs pojat. (Vahtimestari menee murtuneena huoneeseensa. Kaartilaiset poistavat. Emä ja Viki asettuvat paljastetuin pistimin ulko-oven molemmin puolin ja keskustelevat hiljaa keskenään tärkeän näköisinä.) SENAATTORI (Ovat tuijotelleet kadulle, kevyesti). Kuulitteko, neiti Saras. Taisi tapahtua hallituksen vaihdos ja yhteiskunnallinen kumous. MARIA Kuulin. Ja talo pysyy vielä paikallaan ja katulyhdyt palavat ja iltataivas ruskottaa kuten ennenkin. Tuo ulkona tapahtuva on suurin historiallinen tapahtuma tässä maassa. Työväki ottaa käsiinsä vallan luodakseen uuden maailman ja tässä minä seison... SENAATTORI Vanhan maailman edustajan vieressä... MARIA Enkä tunne mitään iloa, en voi hengittää, en tiedä, mitä minulle on tapahtunut. SENAATTORI Minä tiedän, Maria Saras. MARIA (Pelästyneenä). Teidän täytyy lähteä heti, teidän täytyy... SENAATTORI (Sytyttää paperossin). Luulenpa tosiaankin, että olisi järkevämpää jatkaa tätä intresanttia keskustelua jossain muualla. MARIA (Hitaasti ja kuuluvasti). Toivon että tulette saattamaan minut kotiin. SENAATTORI On hyvin rakastettavaa, että sallitte minun tulla mukaan. Onhan velvollisuuteni saattaa uusi puoluetoverini kotiin. MARIA Pyydän, älkää ilveilkö. SENAATTORI Ettekö anna minulle kättänne, että saisin kiittää teitä rakastettavasta vierailustanne? MARIA (Ojentaa kätensä, jota senaattori pitää pitkään omassaan. Maria tempaisee kätensä pois). Oletteko valmis? SENAATTORI (Astuu ovelle, vääntää sähkön). Jäähyväisvalaistus. (Avaa oven, kumartaa). Mutta vienhän minä teidät täältä mukanani. (Maria menee edellä odotushuoneeseen, senaattori huomaa vahdit). Oo, täällä on jo vartijoitakin. (Ottaa Marian turkin). Olkaa hyvä, neiti Saras. Saanko auttaa teille päällyskengät? (Maria koettaa estellä). Tämä on hyvin mieluinen tehtävä vanhalle miehelle. MARIA (Hymyillen). Olen itsenäinen nainen. SENAATTORI Ette minun kanssani. (Ottaa hattunsa ja salkkunsa, lähenee ovea). Olkaa hyvä, neiti. I. PUNAKAARTILAINEN Tämä ovi on nyt kiinni. Jos neiti ja herra menisivät paraatiovesta, siellä on tarkastus. SENAATTORI (Rauhallisesti). Minä kyllä menen tästä ovesta. Olkaa hyvä, neiti Saras. (Punakaartilaiset asettuvat oven eteen.) I. PUNAKAARTILAINEN Ovi on lukossa, tästä ei mene kukaan. SENAATTORI Kuka sen sulki? I. PUNAKAARTILAINEN Meidän päällikkömme. SENAATTORI Minulla on laillinen oikeus kulkea tästä ovesta. 2. PUNAKAARTILAINEN Taitaa olla se porvarien laki. SENAATTORI Laki on sama jokaisella, mies. MARIA Herra senaattori, nämä ovat sotilaita ja toimivat määräysten mukaisesti. Tulkaa, menemme pääovesta. SENAATTORI Unohdin erään tärkeän asian. Haluaisitteko tulla hetkeksi sisään? (Menee Marian kanssa työhuoneeseensa). Neiti Saras pyydän teitä, menkää yksin pääovesta. Tämä on hyvin ikävä tilanne, toivon selviytyväni tästä yksin. MARIA Minä lähden samasta ovesta kuin tekin. SENAATTORI Odotin sitä, kiitos. MARIA Miksi ette tahdo mennä pääovesta? Salkkunneko vuoksi? Otan sen kannettavakseni. Minua ei tarkasteta. SENAATTORI En voi asettaa teitä sellaiseen vaaraan. (Hymyillen). No, Maria Saraa, enkö sanonut teille, että tulette auttamaan minua ja laillista hallitusta. Nyt lauloi kukko ensimmäisen kerran. (Tarttuu Marian käsivarsiin). MARIA (Ravistaa itsensä irti). Minä vihaan teitä ja teidän laillisuuttanne. Minä en auta teitä. Kuinka te uskallatte? SENAATTORI Teidän vuoksenne minä menen tuosta ovesta, koska valtani teidän ylitsenne ja oma olemassaoloni riippuu siitä, että menen juuri siitä ovesta. (Avaa oven odotushuoneeseen). Olkaa hyvä neiti. (Itsensä hilliten Maria seuraa senaattoria.) SENAATTORI (Kuuluvalla äänellä Marialle). Pääseehän tästä ovesta joka tapauksessa nopeammin. (Punakaartilaiselle). Missä avain on? Z PUNAKAARTILAINEN Emme me tiedä mistään. SENAATTORI (Koputtaa vahtimestarin ovelle, vahtimestari avaa). Tiedättekö missä ulko-oven avain on? VAHTIMESTARI Herra senaattori, ne sulkivat sen eivätkä laske siitä ketään. Pääovella tarkastetaan kaikki. SENAATTORI Onko avain teillä? VAHTIMESTARI Tässähän se riippuu naulassa, mutta en minä uskalla kajota siihen. SENAATTORI (Ottaa avaimen ja menee ovelle). Väistykää. (Punakaartilaiset kääntävät kiväärinsä eteen). I. PUNAKAARTILAINEN Herra on hyvä ja ymmärtää. Meillä ei ole lupa päästää ketään ulos tästä ovesta. SENAATTORI Pois tieltä, sanon minä. (Miehet ojentavat kiväärinsä häntä kohden). MARIA (Koettaa hillitä itsensä). Senaattorilla on kaikkina näinä päivinä ollut oikeus kulkea tästä ovesta. Tässä täytyy olla joku erehdys. 2, PUNAKAARTILAINEN Ei se ole mikään erehdys, selvä määräys se on. Niin se vaan on, että jos te yritätte tästä ovesta ulos, niin me ammutaan. SENAATTORI Tässä maassa on ennenkin pistimin uhattu lakia. Minuun eivät kuulanne ja pistimenne pysty, ampukaa. MARIA (Kevyesti). Herra senaattori, laki ei saa tehdä itsemurhaa. 1. PUNAKAARTILAINEN (Vähän nolona). Senaattori on kovasti ittepäinen. Tarttee mennä vaan paraatiovesta. SENAATTORI Minä menen tästä ovesta. MARIA (Koettaa nauraa heleästi ja luonnollisesti, katsoo punakaartilaisiin). Kyllä tuollaiset itsepäiset miehet ovat kauheita. Senaattorin on vähän vaikea käsittää, ettei hänellä ole enää valtaa tässä talossa. Ei ruveta tekemään tästä nyt murhenäytelmää. No, pojat, kyllä me olemme antaneet hänen tarpeeksi selvästi ymmärtää, että hänen laillisuutensa ja isännyytensä ovat mennyttä. (Sieppaa avaimen senaattorin kädestä). Ja nyt annamme armon käydä hirmun sijasta ja päästämme hänet. (Senaattori on astunut pari askelta taaksepäin ja hymyilee ivallisesti. Maria tarttuu pistimiin tehden itselleen tilaa niiden väliin). Kuulkaahan pojat, ollaan järkevämpiä kuin laillisuusherrat. Minullakin on kova kiire kotiin. (Hymyillen punakaartilaisille). Tunnettehan te minut, eikö totta. Minä olen Maria Saras. 1. PUNAKAARTILAINEN Olenhan minä ollu neidin luennoilla työväenopistossa. 2. PUNAKAARTILAINEN Ja minä olen nähny teitä eduskunnassa. MARIA Kuulkaa nyt, toverit: minä, Maria Saras, avaan tämän oven ja jos siitä tulee kysymys niin sanokaa, että tein sen omalla vastuullani. Voinhan sitäpaitsi ilmoittaa siitä päälliköllenne, niin ette ole missään vastuussa tästä kiusallisesta jutusta. 1. PUNAKAARTILAINEN (Laskee kiväärinsä, raapii päätään). Kyllähän me neiti laskettaisiin, mutta en tiedä kuinka ton herran laita on. MARIA (Nauraen ystävällisesti). Minä olen syypää siihen, että senaattori viipyi näin kauan. Olin juuri ilmoittamassa hänelle, ettei neuvotteluista valkoisten kanssa enää tule mitään. Ulkona on vähän rauhatonta ja senaattori lupasi saattaa minut kotiin. (Kääntyy senaattorin puoleen). Olemme tehneet teistä virkaheiton. Ei kai teitä viitsi enempää kiusata. 2 PUNAKAARTILAINEN Mutta kuinkas sen salkun laita on? Kyllä tässä vaan kaikki kattotaan mitä ulos viedään. MARIA (Hymyillen). Ei kai sentään minun papereitani tarkasteta. Senaattori oli ystävällinen ja otti kantaakseen salkkuni. (Avaa oven). Herra senaattori, nyt näette miten ystävällisiä meidän poikamme ovat. Katsokaa, on jotain, joka menee yli laillisuuden. SENAATTORI (Katsoo häneen terävästi). Niin on. Niin on. Ja se kiekui kumminkin. MARIA (Katsomatta häneen). Hyvää yötä, pojat. (Kättelee kumpaakin.) Hyvää yötä. (Menevät.) (Punakaartilaiset katselevat heidän jälkeensä. 2. punakaartilainen ojentaa äkkiä kiväärinsä menijöitä kohden. 1. punakaartilainen tarttuu häntä käsivarteen ja huudahtaa: "Älä".) I. PUNAKAARTILAINEN (Sulkee oven). Olipa se itsepäinen äijä. 2. PUNAKAARTILAINEN Saakeli, kun ei tästä vaan sais rakkiinsa. 1. PUNAKAARTILAINEN Onko sulla tupakkaa? 2. PUNAKAARTILAINEN Ei täällä saa polttaa, kuulithan sä, mitä se sano. 1. PUNAKAARTILAINEN Jos pyytäis ton vahtimestarin mummun keittämään kahvit. Väliverho TOINEN NÄYTÖS Kansaedustaja Maria Saraksen koti. Vasemmalla ovi makuuhuoneeseen, oikealla eteiseen. Takaseinällä kaksi ikkunaa, joiden edessä raskaat samettiverhot. Vasemmalla flyygeli, oikealla ryijysohva, nojatuolia ja pöytä. Ikkunain välissä kirjoituspöytä ja sillä puhelin. Väliverhon noustessa istuu Maria flyygelin ääressä hiljaa soittelemassa. Eteisen ovikello soi. Maria lopettaa ja kuuntelee jännittyneenä. Ovelle koputetaan. Maria nousee ja nojaa flyygeliin. MARIA Sisään. LEHTORI PENTTI SARAS (Tulee). Iltaa, Maria. MARIA Sinäkö se olit? LEHTORI Mitä sinä säikähdit? Ketä sinä odotit? MARIA (Istuu takaisin flyygelin ääreen). En ketään erikoisesti. — Mitä sinne teille kuuluu? LEHTORI Ovat ampuneet taas erään oppilaistani. Poika taisi olla matkalla pohjoista kohti. Veivät hänen äitinsäkin tutkittavaksi. Kävin Vuorimiehenkadulta hakemassa hänet pois. Jumalaut, etteivät ne saa puhdistetuiksi sitä pesää. Kaikki muuttuu aina vaan hullummaksi. Mitä sinulle kuuluu? MARIA Minä en tiedä mitään uutta. Huhuillaan, että Tampere olisi valloitettu. LEHTORI Älä. — Kuulehan Maria, meidän pitäisi kohta kokoontua neuvottelemaan kannanotostamme. MARIA (Lyö voimakkaan akordin, kääntyy puolittain tuolillaan, ivallisesti). Joko sinä olet aivan varma siitä, kuka voittaa? LEHTORI (Sytyttää sikarin). Mitä sinä tarkoitat? Sinulla kyllä pitäisi olla minun kantani tiedossasi. MARIA Älä suutu, kyllä minä teidän kantanne tiedän. Olen samanlainen kuin te kaikki. (Puhelin soi, Maria kiirehti vastaamaan). Haloo, on kyllä. Ketä te tahdotte puhutella? Senaattori Walleenia? Ei hän ole täällä. — Ei vähäisintäkään tietoa. Kuka puhuu? — Ei, en minä voi auttaa teitä. (Sulkee puhelimen). Kukahan se oli? Mitä tämä merkitsee? LEHTORI Mitä varten senaattoria kysytään täältä? MARIA (Hermostuneesti). Sovimme viikko sitten, että hän tulee luokseni illalliselle. LEHTORI Mitä hullua? Häntähän haetaan kuin neulansilmää. Etkö kuullut eilen, että hänen asunnossaan oli ollut hyvin törkeä kotitarkastus. Hänen vanha äitinsä oli kotona ja pojat kai rintamalla. Itse missä sairaalassa lie piileksineekään. Sehän olisi järjetöntä että hän kuleksisi kadulla ja tulisi tänne. MARIA Ihmettelenpä kuka tiesi kysyä häntä täältä. LEHTORI Ettei se vaan ollut Vuorimiehenkadulta. MARIA Muuten en usko, että hän tulee tänään. LEHTORI Mitä asioita sinulla on hänen kanssaan? MARIA Ei mitään. Hän kävi joskus täällä juttelemassa, silloin kun vielä saattoi vapaasti liikkua. Tutustuin häneen lähemmin niissä viimeisissä neuvotteluissa. LEHTORI Kuule, Maria, minulla oli oikeastaan tarkoitus varoittaa sinua. Sotakomsarjus oli ollut ryyppäämässä vanhan Saarnion kanssa ja oli udellut sinusta yhtä ja toista. Sinähän olit ollut Walleenin luona kun hän lähti senaatista. MARIA (Kylmästi). Niin olin. Minä muistan vallan hyvin, miten minulle luvattiin, ettei hänen kosketa. Ja sittenkin he aikoivat vangita hänet. Hänhän on sentään vapaamielinen ja järkevä ihminen. Mitä he hänestä tahtovat? LEHTORI Sinun sijassasi olisin varovaisempi. Tarvitsiko sinun viime sunnuntaina mennä puhumaan väkivaltaa vastaan. Jos ne saavat todistettua, että olet suhteissa valkoisiin, kuletetaan meidät vielä kaikki Vuorimiehenkadulle. MARIA Olisikin jo aika viedä minut sinne, että saisin puhua suuni puhtaaksi ja huutaa heille heidän tekonsa vasten silmiä. LEHTORI (Nauraen). Tällä kertaa taitaa meidän kaikkien syrjässäpysyvien elämisenmahdollisuus riippua siitä, osaammeko pitää suumme kiinni. (Ovikello soi, eteisestä kuuluu Katriinan ja miehen puhetta. Maria pelästyy. Lehtori avaa oven.) SENAATTORI (Tulee). Hyvää iltaa, herra lehtori. MARIA (Jähmettyneenä flyygelin ääressä). Te tulitte siis kuitenkin? Hyvää iltaa. SENAATTORI Hyvää iltaa, neiti Saras. Minähän lupasin tulla. Olen tottunut pitämään sanani. MARIA Mutta kuinka te uskallatte liikkua kadulla noin — ilman naamiota. Kuka tahansa voi tuntea teidät. Se on anteeksiantamatonta. SENAATTORI (Nauraen). Se on kaikkein varminta. Sitäpaitsi en tahtonut esiintyä edessänne mustapartaisena. Sellaisena ette varmastikaan olisi pitänyt minusta, ja minä tarvitsen jälleen apuanne. Kun ette suostu auttamaan valkoista hallitusta minussa vaan minua itseäni, täytyy minun siis koettaa miellyttää teitä. MARIA Vähemmän avomielisenä miellytätte minua enemmän. SENAATTORI Valitan, etten osaa olla mieliksenne. LEHTORI (On keskustellut Katriinan kanssa ovella). Kylläpä teillä on rohkeutta. SENAATTORI Mitä rohkeutta tähän tarvitaan. Punaiset urkkijat ovat aivan saamattomia, vailla traditioita ja asiantuntemusta. MARIA Ja kaikkein pahinta on, että he aliarvioivat porvaristonsa. LEHTORI Tiedättekö, senaattori, että tänne soitettiin äsken ja kysyttiin teitä. Tietääkö kukaan tulostanne? SENAATTORI (Vakavasti). Sen tietävät useat ihmiset, mutta he eivät soittaisi ja kysyisi minua suoraan. Tämäpä on merkillinen juttu. LEHTORI Niin, olkaa vaan kiitollinen sille punaisten saamattomuudelle. SENAATTORI Kyllä, kyllä. — Mitä uutta rintamalta? LEHTORI Teidän tietonne taitavat olla tuoreempia kuin minun, vaikka minun onnistuikin viime sunnuntaina käydä rintamalla erään ranskalaisen sanomalehtimiehen kanssa. SENAATTORI Se taisi olla mielenkiintoinen matka. (Herrat sytyttävät sikaarit. Senaattori nojaa flyygeliin, lehtori kävelee edestakaisin. Maria kuuntelee heidän keskusteluaan soitellen hiljaa Griegin "Joutsenta".) LEHTORI Sitä saamattomuutta. Yhdeksänkymmentä prosenttia miehistä ilman saappaita, kaupunkilaista työväkeä matalissa kaupunkilaiskengissä, venäläisten annettiin viedä saappaat pois. Neljäkymmentä prosenttia miehistöstä kylmettyneenä ja sairaana pitkin sairaaloita ja kaupunkeja. Joku aliupseeri äkseeraa ja opettaa paukuttamaan. SENAATTORI (Katsoen Mariaan). Mutta miehet tappelevat? LEHTORI Miten minua vaivaa se järjettömyys. MARIA Etkö tahdo myöntää, että sinua säälittää se järjettömyys? LEHTORI Saakelin sääliä. — Kourallinen jääkäreitä hajoittaa sellaisen lauman, joka vietiin Tampereelle. Ja sitä kuljetetaan herroiksi: hevoset ja reet takavarikoidaan ja niillä sitten ajetaan rintamalle. Eräässä talossa oli seitsemästäkymmenestä lehmästä pari kappaletta jäljellä. Miten käynee kevätkylvöjen. SENAATTORI Ennen kevätkylvöjä on koko maa selvä. Siihen mennessä on sosialismi nujerrettu. (Maria lyö väärän akordin.) LEHTORI ............ Ohoo, ei se ole niin vaan pyssyin ja pistimin nujerrettavissa. Mutta hulluksi tulee, kun ajattelee niitä mahdollisuuksia, mitä meillä oli, kun tietää, mikä taantumus nyt on tulossa. SENAATTORI Entäs ihmisuhrit. LEHTORI Viis ihmisistä! Ihmisiä syntyy ja kuolee ja syntyy taas. Mutta ne järjettömät hävittävät karjakantamme. Miten paljon työtä on uhrattu karjakantamme kohottamiseksi, koko maan hyvinvointihan riippuu siitä. Viiteenkymmeneen vuoteen emme saa karjakantaamme entiselleen, ihmisiä kyllä syntyy. (Senaattori katsoo hymyillen Mariaa, joka lopettaa särkevään epäsointuun ja painaa nyyhkyttäen päänsä nuottitelineeseen. Senaattori katselee ikkunaan päin.) LEHTORI (Pysähtyy keskelle huonetta). No Maria, joko sinun hermosi ovat pilalla? (Maria syöksyy makuuhuoneeseen, senaattori heittää sikaarinsa ja kävelee sanattomana kädet syvällä taskuissa). Se nyt vielä puuttuisi, että Mariakin tulisi hysteeriseksi. Saakeli, kuinka tämä kaikki käy hermoille. SENAATTORI (Hymyillen). Kas, se oli kai se karjakanta, jota hänkin suree. LEHTORI Raivostun ihan, kun ajattelen niitä idiootteja siellä kansanvaltuuskunnassa. SENAATTORI Miksi ette asettuneet ajoissa heitä vastaan? LEHTORI Missä? SENAATTORI Kokouksissa, lehdistöissä. LEHTORI Kokouksissa meidät huudettiin alas ja lehtiä meillä ei ollut. Eikä ole joukkojakaan. Ihmiset ovat hullaantuneet. Ei ole työtä, ei ole ruokaa. Mutta valtaa heillä on, kaarti heillä on, joka ruokkii. MARIA (Palaa rauhallisena). Pyydän anteeksi hermostuneisuuttani, herra sensuuri. SENAATTORI Naisellinen argumentti on välistä hyvin vaikuttava. LEHTORI (Kuivasti). Minä näkisin sinut välistä vähemmän naisellisena. Annatko sinä meille illallista? Oikeastaan minun pitäisi — (Katsoo kelloaan) — mitä pahusta, en minä kuitenkaan voi jäädä. Kulkulupani loppui eilen. Entä te, senaattori, ette kai tekään voi liikkua illalla? SENAATTORI Kyllä minulla lupia on. Mutta minä taidan jäädä tähän lähelle. LEHTORI Maria, anna minulle joku roskaromaani, sitten minä lähden. SENAATTORI Jalostavaa luettavaa näin odottavalla kannalla ollessa? MARIA (Ojentaa kirjoja). Monte-Christo tai Pariisin veripäivät? Suosittelen jälkimmäistä. LEHTORI Anna se senaattorille, minulle riittää Monte-Christo. — Hyvää yötä, Maria, muista mitä sinulle sanoin. Hyvää yötä, senaattori, muistakaa olla varovainen. SENAATTORI Olette uskollinen periaatteillenne, herra lehtori, aina varovainen. Kummallisen varovaisia ne kenraalit ilman joukkoja. LEHTORI Niin ovat. Hyvää yötä. (Menee). SENAATTORI (Nojaa flyygeliin). Soittakaa minulle Griegiä. Silloin unohdan kuka olette ja kuvittelen, että olette nainen, joka tahtoo auttaa minua ja lakia ja järjestystä. MARIA Ja minä kuvittelen että olette mies, joka... SENAATTORI Joka? Jatkakaa vain. MARIA Joka ajattelee muutakin kuin lakia ja järjestystä. SENAATTORI Ehkäpä. (Istuu nojatuoliin suljetuin silmin. Eteisestä kuuluu melua, ovi temmataan auki.) KATRIINA (Ovella). Neiti, neiti, kyökin oven takana on joukko miehiä ja kuuletteko, paraatirapustakin niitä tulee. Hyvä jumala, mitä nyt tehdään? SENAATTORI Olen kovasti pahoillani... MARIA (Hyökkää ovelle). Katriina vie senaattorin palttoon omaan vaatekomeroonsa ja lakin piironginlaatikkoonsa. Sanoo, että meillä oli lehtori käymässä. (Katriina poistuu.) SENAATTORI Onko teillä mitään piilottamismahdollisuutta? Tai ehkä on selvintä, että en yritä piiloutua. Olen sattumalta vieraananne, silloin he eivät voi ainakaan teille mitään. Elämä on tällaista, Maria. Meiltä jää yhtä ja toista puhumatta. Käykää joskus äitini luona. MARIA (Ei kuuntele). Älkää puhuko joutavia. — Makuuhuoneessani on vaatekomero, mutta vaatekomerot ovat epävarmoja. Ehkä on viisainta, että menette ikkunaverhojen taakse. Minä jatkan soittamistani ja koetan seistä edessänne. Tulkaa tänne heti, heti, heti! SENAATTORI Joudutte suureen vaaraan, jos minut keksitään. MARIA Tulkaa pian. (Senaattori piiloutuu verhojen taa. Maria jatkaa soittamistaan. Ovikello soi, Katriina menee avaamaan. Kuuluu miesten puhetta. Katriina avaa oven ja osoittaa Mariaa. Sisään astuu kolme miestä: komppanianpäällikkö ja kaartilaiset Salminen ja Jokinen.) KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Hyvää iltaa neiti Saras. MARIA (Nousee pelästyneenä). Hyvää iltaa. Mitä nyt on asiana, kun oikein joukolla tullaan? KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Anteeksi nyt, toveri Saras, mutta meille on ilmoitettu, että senaattori Walleen olisi täällä käymässä. MARIA (Rauhallisesti). Veljeni, lehtori, oli äsken täällä. Ja mitä ihmettä varten te senaattoria haette? KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Olis vähän asiaa sille. Neiti taitaa laskea leikkiä, kai neitikin tietää, että hän niitä porvareita täällä järjestelee. MARIA (Kävelee kirjoituspöydän luo ja asettuu verhojen eteen). Hän on aina ennen ollut työväen ystävä. Ja jos hän olisikin ollut täällä, niin on minulle aika loukkaavaa, että vainoatte vieraitani. Tiedetäänkö kansanvaltuuskunnassa, että te kohtelette minua näin? KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Ollaan sitä tässä itsekin komsarjuksia. Ja kyllä se nyt on niin, että teidän huoneet tarkastetaan. Montakos niitä on? MARIA Kaksi huonetta ja keittiö ja palvelijainhuone. Olkaa hyvä, ehkä on parasta käydä kaikki lävitse. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ No, Salminen ja Jokinen, menkäähän tuonne ja tarkastakaa kaikki nurkat. (Eteisen). Hei, Ryynänen ja Vikmanni, hakekaa tuo kyökin puoli. Anteeks nyt vaan, neiti Saras, onhan tämä ikävä velvollisuus, mutta tehtävä se vaan on. Kyllä se nyt on niin, että me emme oikein luota toveri Sarakseen ja lehtori Sarakseen. Ette te enää juuri työväen asioilla kulje. MARIA Työväki on kulkenut väkivallan teille. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Eivätkös ne porvarit sitten kulje väkivallan teillä? Onkos neiti kuullut mitä Varkaudessa on tehty? MARIA En usko Tiedonantajaanne. Laillinen hallitus ei voi menetellä sillä tavoin kun te. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Vai ei neiti usko? Eivätkös ne hyvät ystävät auttaisi neitiä pohjoiseen esiin tutkimaan asioita? MARIA Molemmin puolin liioitellaan sodan kauhuja. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Neidillä on täällä hyvä olla. Tulisittepa katsomaan, mitä siellä rintamalla saadaan kärsiä. MARIA Minäkin lähtisin rintamalle, jos saisin järjen päästäni ja uskoisin, että olette oikeassa. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Köyhälistövallankumous ei ole ruusuilla tanssimista emmekä ole tottuneet silkkivanttuisiin. KAARTILAINEN (Urittaen ovelta). Ei siellä kyökissä ollut muuta kuin vanha kiukkuinen ämmä, joka haukkui siimat täyteen. SALMINEN ja JOKINEN (tulevat makuuhuoneesta). Eikä tuolla sänkykamarissa ollut mitään, sen kun hajuvettä vähän tirskutettiin päällemme. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Taitaa sittenkin olla erehdys. Eihän täältä ole muita läpiä ulos? (Maria ravistaa päätään). Meillä olisi vähän asiaa senaattorille. Eiköhän kansanedustaja kaikessa ystävyydessä ilmoittaisi meille, jos senaattori niinkuin sattuisi täällä käymään? MARIA En aio tehdä sitä. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Minä pyytäisin varoittaa neitiä. Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. MARIA Olen Suomen työväen kanssa enkä myönnä teille yksinoikeutta puhua sen puolesta. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Tuo on kyllä miehekästä puhetta, vaikkakin naisen suusta. Sanoohan porvarikin tulkitsevansa Suomen Työväen tahtoa. Katsokaas, kansanedustaja, Suomen Työväellä on nyt oma tahto ja valta ja se tahtoo tällä kertaa hävittää porvariston vallan ja nousta itse tilalle. Varokaa, kansanedustaja, astumasta työväen varpaille. Hyvää yötä sitten tällä kertaa. No, Salminen ja Jokinen, jos sitten lähdetään. MARIA (Seuraa eteiseen ja odottaa kunnes askeleet lakkaavat kuulumasta. Katriina nyyhkyttää tuolilla). Kiitoksia nyt, Katriina, Katriina ei nyt enää itkisi. Eivät ne enää tule taisin.'(Katriina poistuu. Kun Maria palaa huoneeseen on senaattori tullut verhojen takaa ja seisoo kirjoituspöytään nojaten. Maria hiljaa mutta iloisesti.) Katriina tuo kohta illallista, te olette varmaan nälissänne. Pelkäsin teidän yskivän. Ja koko ajan luulin kuulevani hengityksenne. SENAATTORI Minä kiitän teitä, Maria neiti. (Suutelee Marian kättä). Nyt kiekui kukko toisen kerran. MARIA (Repäisee kätensä irti). Tuo on julmaa, tuo on hirveää. Ettekö käsitä, että häpäisette ihmistä minussa? Kuinka te uskallatte nauraa minulle, olla niin säälimätön? Kuinka te voitte iloita siitä, että petin noita ihmisiä? SENAATTORI Iloitsen siitä, että olette nainen. Ovatko he lähempänä teitä kuin minä? MARIA Ovat. SENAATTORI Miksi ette sitten luovuttanut minua? MARIA Samasta syystä kuin en ikinä luovuttaisi heitä teille. SENAATTORI Vain? Odotin muuta syytä. MARIA Ei ole muuta syytä. SENAATTORI Vahinko. Totean vain, että olette kaksi eri kertaa pelastanut laillisen hallituksen edustajan, vaarallisen miehen, joka valmistaa taistelua heidän laumojaan vastaan. Olette tehnyt suuren palveluksen lailliselle hallitukselle ja auttanut lain ja järjestyksen palauttamista tähän maahan. MARIA Mitä varten tämä kidutus. SENAATTORI Sanon sen teille sitten kun valkoiset joukot marssivat tähän kaupunkiin. MARIA Ja jos he eivät sitä tee? SENAATTORI (Hymyillen). Silloin ehkä vien sen salaisuutena hautaani. (Äänettömyys). Vuorimiehenkadulla on vangittuna kolme nuorta miestä, he tuovat minulle tärkeitä tietoja pohjoisesta. Heidän henkensä on suuressa vaarassa. Tässä on heidän tekonimensä. (Antaa Marialle paperilapun). MARIA (Jähmettyen). Ja mitä sitten? SENAATTORI Minä pyydän apuanne — en tiedä muuta neuvoa. MARIA Sitäkö varten tulitte tänne? SENAATTORI En. MARIA Mitä varten sitten? SENAATTORI Jos ette ole siitä vielä selvillä, niin turha sitä on sanoin selittää. MARIA (Menee ikkunan luo, palaa äkkiä varmoin askelin). Tahtoisitteko istua tänne hetkiseksi? Tahtoisin kertoa teille jotain. SENAATTORI (Istuu nojatuoliin). Mielihyvin. (Maria istuu sohvaan. Senaattori siirtää tuolinsa lähemmäksi Mariaa). Sallikaa minun olla lähempänä teitä. Kun on pakotettu asumaan katakombeissa, katselee mielellään kaunista naista. MARIA En tahdo olla nainen. Tahdon puhua kanssanne kuin ihminen. SENAATTORI Minun suussani olette aina nainen. MARIA Olen ihminen, Kuuletteko, ihminen. Saanko puhua teille? (Senaattori nyökkää). Oli kerran nuori maalaisylioppilastyttö luennoimassa pienen tehdaskaupungin työväenopistossa. Sellainen iloluontoinen, riehakka, tanssiva tyttö, joka koetti vakavalla naamalla opettaa jotain sieltä täältä kirjoista opittua. Tyttö joutui asumaan tehdastyöläisen perheeseen ja seuraamaan heidän elämäänsä, joka oli pääsemättömästi ja auttamattomasti sidottu tehtaaseen. Jokainen penni oli tarpeen, jokaikinen tuntipalkan korotus tai vähennys merkitsi muutosta heidän elämässään. Isästä poikaan olivat he tehdasta ympäröivän pienen turpeen vankeina, ainaisen työnseisauksen uhkaamina. Tuhannet heistä olivat vieraskielisen ja -mielisen isännän mielivallasta riippuvaisia. Miten kauhistuin, kun äkkiä käsitin, ettei orjuus ollut vielä maailmasta loppunut! Minä puhuin heille kansalaisvapaudesta, koetin teroittaa heidän mieliinsä, että he olivat vapaita ihmisiä. Onko se vapaa ihminen, joka aina saa vapista olemassaolonsa puolesta toisen mielivallan alla. Vapaa ihminen voi milloin tahansa sulkea ovensa ja lähteä nauttimaan elämästään Välimeren rannalle. Kauhistuin huomatessani, että vain taloudellinen vapaus voi taata todellisen vapauden, että ne vapaudet, joista minä heille puhuin, merkitsivät vain vapautta kuolla. Ja heitä oli paljon. He tiesivät niin tarkkaan, mitä piti tehdä. He hallitsivat laitosta, he tekivät työn, he tiesivät, kuinka helppoa olisi ollut ottaa laitos omaksi. Tuntui, että he olisivat vaikka huomenna puhaltaneet pois kapitalistisen omistajan. Työ olisi jatkunut, eikä kukaan olisi huomannutkaan, että asujamistosta olisi poistunut muuan nimi. Ja sitten se arvoitus; kuinka on mahdollista, että jotkut yritykset jaksoivat pitää tuhansia orjuudessa, että oli olemassa valta, joka otti niiden samojen orjien pojat, pani heille kiväärin käteen ja hajoitti heidät puolustamaan anarkiaa maailman taloudessa ja ehkäisemään saman työväen järjestämästä koko maailman taloutta järkiperäisesti, omistamaan ja hallitsemaan sitä, minkä he omin käsin luovat. SENAATTORI Ja sitten te huomasitte, että orjat eivät kykene pitämään itseään kurissa ja luomaan uutta talousjärjestelmää, että sitä orjajoukkoa ei hallita ainoastaan heidän poikiensa käsiin pannuilla pistimillä vaan myöskin moraalin voimalla, lain ja järjestyksen voimalla, jolla ihmiskunta suojelee olemassaoloaan. MARIA Järjestynyt työväki luo omat lakinsa ja järjestyksensä. Siitä hetkestä jolloin itsetietoinen massaihminen ottaa vallan käsiinsä, järjestää maailman talouden tyydyttämään koko ihmiskunnan tarpeita, hävittää aseet, rakentaa ikuisen rauhan kansakuntien välille — siitä hetkestä piti tulla ihmiskunnan suuren sunnuntain. (Kätkee kasvonsa käsiinsä). En jaksa kestää tätä, mitä nyt näen. En jaksa nähdä, että he käyttävät teidän vanhan maailman taistelutapoja. En kestä nähdä, että he hävittävät kansalaisvapaudet, että ne, joiden piti lopettaa sodat, tarttuvat aseisiin, vangitsevat ja murhaavat. Ihmiset pakenevat kauhuissaan kuin pedot toisiaan. Se massa, jonka sisään oli padottu uuden maailman luomisvoima — se massa, jonka piti olla vapauden luoja, lähti väkivallan teille. SENAATTORI Sitä massaa käyttävät onnenonkijat hyväkseen. MARIA Sitä massaa eivät yksityiset jaksa liikuttaa. Se toimii omalla painollaan ja pyyhkäisee niin minut kuin teidätkin tieltään. He ovat ryhtyneet teidän tavallanne väkivallan töihin, ovat unohtaneet omat uudet aseensa, jotka ovat sana ja järki ja rakkaus uuteen maailmaan. Mutta minulla ei ole oikeutta pysyä syrjässä, käsitän nyt, että minun on lähdettävä heidän kanssaan taisteluun teitä vastaan, lähden muistuttamaan heitä heidän omista aseistaan, lähden huutamaan väkivaltaa vastaan, tapahtukoon sitten mitä tahansa. SENAATTORI (Hymyillen). Siis kehoitatte heitä antautumaan? Se on paras tapa auttaa meitä. MARIA (Tuskaisesti). Se ei ole totta. En lähde auttamaan teitä vaan uutta maailmaa, jossa ei ole väkivaltaa. SENAATTORI Olen varma siitä, että autatte minua, Maria. Aikamme ja maamme ei ole kypsä alhaaltapäin hallittavaksi. Se on suurta mitä pohjoisessa nyt tapahtuu. Siellä on noussut talonpoikaisarmeija ajamaan perivihollistamme maasta. Jos me emme jaksa käyttää tätä aikaa hyväksemme ja osoittautua kansakunnaksi, on edessämme perikato. Vain sillä on tällä hetkellä elinoikeus, joka kykenee elättämään kansan, joka kykenee kylvämään pellot ja ylläpitämään sellaisen järjestyksen, että pellot tulevat kylvettyä. Te kyllä tiedätte kantani ja sosiaalisen ohjelmani. Toteuttakaa uusi yhteiskuntanne miten tahdotte, kunhan se vaan tapahtuu lain ja järjestyksen puitteissa. En luovuta yhteiskuntajärjestystä heidän käsiinsä ennenkuin he ovat osoittautuneet kykeneviksi rakentamaan uuden, paremman yhteiskunnan. MARIA Mitä heidän siis teidän mielestänne olisi tehtävä? SENAATTORI Alistauduttava, antauduttava. MARIA Orjalaumat vapaaehtoisesti takaisin isäntiensä vallan alle? SENAATTORI Ehdottomasti. Teidän on oltava järjen ja järjestyksen puolella. Teidän on autettava minua. (Ovikello soi. Maria hätkähtää ja tarttuu senaattoria käsivarteen).. MARIA Uudestaan. Piiloutukaa. SENAATTORI (Katsoo kelloaan). Rauhoittukaa, Maria. Luulen, että siellä on Hartman ja muutamia miehiä, jotka tuovat minulle tietoja. KATRIINA (Hätääntyneenä ovilla). Avaanko? Mitä teen? Kuka se voi olla? SENAATTORI Avatkaa, jos hän sanoo nimensä. MARIA Te olette kutsunut heidät tänne? SENAATTORI Niin, Maria, olen ottanut itselleni vapauden. Olen kutsunut heidät valkoisen hallituksen avustajan luo. MARIA Kuinka te uskallatte? Minä tukehdun. (Eteisestä kuuluu Hartmannin ääni). SENAATTORI Uskallan, sillä luotan teihin yhtä paljon kuin itseeni. (Ovelle koputetaan. Sisään tulevat Hartman, vanhempi rouva ja nuori mies.) HARTMAN Iltaa, neiti Saras. Ympäri käydään yhteen tullaan. SENAATTORI (Tervehtien tulijoita). Saanko esitellä: rouva Arvonen ja tuomari Lindman — neiti Saras. (Maria tervehtii heitä). ROUVA ARVONEN (Itkettynein silmin). He ovat... he ovat... kaikki Vuorimiehenkadulla... saimme juuri tietää... Siellä on teidänkin poikanne, herra senaattori, minun Kaarloni ja kolme upseeria... Ehkä ne vielä tänä yönä tappavat heidät... SENAATTORI Poikani... Antti... mistä te sen kuulitte? Rauhoittukaa, rouva Arvonen. Onko teillä varmat tiedot, tuomari? MARIA Teidän poikanne... Se on kauheata... minä valitan... TUOMARI Äsken saimme tiedon, että Antti on mukana. Meitä seurattiin alusta loppuun saakka. Sitäpaitsi ovat punaiset saaneet joukon teille osoitettuja papereita haltuunsa, vaikka taitaa kestää ennenkuin he saavat niistä selvän. MARIA Teidän poikanne... se on kauheaa. Minä valitan. HARTMAN (Istuutuu yksin). Tämä alkaa käydä tukalaksi. Minuakin on käyty pari kertaa hakemassa. Skruuvipuulaaki on hajonnut. Kappeli ja Ala-Kämppi kuuluvat menneisyyteen. SENAATTORI (Tuomarille). Tiedättekö suunnilleen, mitä niissä papereissa mahtaa olla? (Rouva Arvonen itkee, tuomari katsoo epäillen Mariaa). Voitte puhua aivan vapaasti neiti Saraksen läsnäollessa. Hän auttaa meitä ja hänellä on täysi luottamukseni. (Maria tarttuu kurkkuunsa kuin tukehtuneena, kääntyy pois). HARTMAN (Kevyesti). Mikä ilahduttava metamorfoosi, neiti Saras. Enkö sanonut, ympäri käydään, yhteen tullaan. TUOMARI Heillä on jäljennökset viimeisten mahdollisten toimenpiteiden suhteen sen varalta, että punaiset yrittäisivät verilöylyä. (Maria istuu pää käsien varassa). TUOMARI En käsitä, mitä meidän on tehtävä. SENAATTORI Hartman, onko sinulla mitään suunnitelmia? Hyökkäys Vuorimiehenkadulle olisi kai toivotonta? HARTMAN Mahdotonta, siitä koituisi hirveä vaara koko siviiliväestölle. Meillä ei ole oikeutta sellaiseen yritykseen. Siviiliväestö on turvattava... muista Titanicia. ROUVA ARVONEN (Nyyhkyttäen). Siis ei ole mitään pelastuskeinoa? Poikani, ainoa poikani! SENAATTORI Rouva Arvonen, siellä on minunkin poikani. Mitä on tapahtuva, tapahtuu. En näe mitään muuta mahdollisuutta kuin pyytää neiti Sarasta käymään kansanvaltuuskunnassa komisarion puheilla ja koettaa siten turvata poikien elämä. Ehkä heidät saisi Vuorimiehenkadulta vankilaan. ROUVA ARVONEN (Itkien). Rakas neiti Saras, hän on ainoa poikani, armahtakaa häntä. Hän on kaikkeni elämässä. Auttakaa meitä, lähtekää sinne. — Et saa koskaan itkeä, äiti, sanoi poikani kun hän lähti Saksaan, näe unta onnellisesta itsenäisestä Suomesta kuten minä. MARIA Onnellisesta... SENAATTORI Neiti Saras, teidän olisi kuvattava heidät kevytmielisiksi nuorukaisiksi, jotka eivät koskaan ole ottaneet politiikkaan tai sotaan osaa. On hyvin mahdollista, ettei heidän papereitaan ole löydetty. Tärkeintä on saada määräys heidän poistamisekseen Vuorimiehenkadulta. Olen varma, että tiedätte mitä on sanottava, olen nähnyt kaksi eri kertaa että osaatte. HARTMAN Hehän ovat teidän vanhoja ystäviänne. Mitä muuta kuin bagateliseeraatte koko jutun. Sanotte, että onnettomat äidit tulivat teitä pyytämään. TUOMARI Voisitteko lähteä vielä tänä iltana? Jokainen sekunti on kallis. Minä asetan vahdit ja järjestän piilopaikat siltä varalta, että he jo tänään pääsisivät vapaaksi. ROUVA ARVONEN Rakas neiti Saras, minä rukoilen teitä. (Senaattori seisoo katsoen Mariaan). MARIA Mitä te sanotte, herra senaattori? SENAATTORI Minä en pyydä poikani puolesta. MARIA Minä lähden, herra senaattori, mutta voin sanoa heille vain totuuden. ROUVA ARVONEN Pelastakaa poikani, neiti, ja minä rukoilen puolestanne elämäni loppuun saakka. MARIA Rakas rouva, täytän ainoastaan ihmisvelvollisuuteni. (Nojaa flyygeliin). SENAATTORI Neiti Saras, oletteko selvillä mihin vaaraan asetatte itsenne? MARIA Olen, mutta se on ainoa tapa, joka antaa minulle oikeuden katsoa ihmisiä silmiin. SENAATTORI Mutta paitsi itseänne saatatte vaaralle alttiiksi myöskin ne nuoret miehet, jotka aiotte pelastaa. MARIA Minä vastaan teoistani, herra senaattori. (Menee kirjoituspöydän luo). Soitan heti ja kysyn voivatko he ottaa minut puheilleen. HARTMAN Olette hermostunut. Ehkä on parasta, että tyynnytte hiukan. MARIA (On löytänyt numeron). Ei, minua ei vaivaa mikään. (Soittaa). 96, olkaa hyvä. — Haloo, täällä puhuu Maria Saras — onko se Martti? — Saanko tulla puheillesi — vielä tänä iltana — Onko sinulla kokous? Ei se kestä kauan. Niin, olen vain katsellut teitä — en ole voinut. — Saan siis tulla heti. — Kiitos. (Sulkee puhelimen). Jos odotatte minua täällä, niin koetan mikäli mahdollista ilmoittaa sieltä puhelimitse. Sanon vain pari sanaa, esimerkiksi "tulen kotiin", se merkitsee, että olen onnistunut, että voitte heti ryhtyä toimenpiteisiin. SENAATTORI Saanko puhua hetken kanssanne? Sallitteko toisten mennä viereiseen huoneeseen? MARIA Olkaa hyvä. ROUVA ARVONEN Jumala siunatkoon teitä. En uskalla hengittää. MARIA En tiedä onnistunko, mutta lupaan tehdä voitavani. (Rouva Arvonen ja herrat menevät makuuhuoneeseen, kumartavat Marialle. Maria ottaa päällysvaatteena, senaattori auttaa häntä.) SENAATTORI Mitä aiotte tehdä, Maria? MARIA En voi enää pettää heitä. Kerron heille totuuden pojista ja vaadin sittenkin heidän vapauttamistaan. Lähden mukaan heidän työhönsä ja koetan auttaa heitä, mikäli kykenen. En voi tehdä toisin. SENAATTORI Teillä on omituinen käsitys ystävistänne. Luuletteko tosiaankin, että ne miehet tietoisesti vapauttaisivat verivihollisensa, siis pettäisivät omat joukkonsa. Minä en sitä tekisi. MARIA Mies, jonka puoleen käännyn, on maailman parhaita ihmisiä. Hän ei voi antaa niiden poikien kuolla, jos heidän pelastuksensa on hänen vallassaan. SENAATTORI Ehkäpä hän tosiaankin olisi valmis auttamaan, vaikkapa hän aavistaisikin totuuden. Mutta te teette sen mahdottomaksi heittämällä totuuden vasten silmiä. Vaatisitte häntä pettämään joukkonsa sensijaan että uskaltaisitte tehdä sen itse, te, jolla ei ole mitään velvollisuuksia hänen joukkojaan kohtaan. MARIA Ette käsitä minun velvollisuuksiani. En vaadi häneltä petosta, vain inhimillisyyttä ja armeliaisuutta. Ja sitten lähden auttamaan heitä mitättömimmässäkin työssä, mitä he minulle antavat. SENAATTORI Te ette mene heidän työhönsä, en voi sallia sitä. Olen hakenut teidät pois siitä hornan suusta enkä päästä teitä heidän luokseen. MARIA Minua ei kukaan käske. En ole lakienne, en järjestyksenne enkä säädöstenne alainen. Olen vapaa kuin taivaan tuuli. SENAATTORI Se taivaan tuuli tuli luokseni vapaaehtoisesti. En luovuta teitä heille. Vaadin ehdottomuutta, Maria. MARIA Ette ajattele poikanne kohtaloa? SENAATTORI En. Ajattelen teitä ja luotan teihin kuin itseeni. MARIA Kukko ei laula kolmatta kertaa. SENAATTORI Ei näiden ihmisten, ei poikanikaan pelastamiseksi? Ei minunkaan vuokseni, Maria? MARIA (Syöksyy ovelle). Miksi kidutatte minua, miksi maailma kiduttaa minua? Miksi maailma viruu tuolla haavoittuneena ja uhkaavana ja kiduttaa? Minä rakastan sinua. (Syöksyy ulos lyöden oven kiinni. Senaattori rientää hänen jälkeensä kädet ojennettuina.) SENAATTORI Maria! (Avaa oven). KATRIINA (Ovella). Ei senaattori saa mennä ulos. Siellä on alhaalla vahdit. SENAATTORI Hyvä on, Katriina. (Katriina poistuu. Senaattori istuu kirjoituspöydän viereen pää käsien varassa.) Väliverho KOLMAS NÄYTÖS Sama huone kuin ensimmäisessä näytöksessä. Vastaanottohuoneen takaseinällä on sänky, pöydällä ruoka-astioita ja ruuanjätteitä. Toisella pöydällä karttoja, nurkassa kiväärejä. Odotushuoneessa vetelehtii sohvalla punakaartilaisia. Vanha vahtimestari istuu pöytänsä vieressä suoraselkäisenä ja virallisena heittäen väliin vihaisia silmäyksiä punakaartilaisiin. Väliverhon noustessa puhuu 1. kansanvaltuutettu rintamalle lähteville sotilaille. 1. KANSANVALTUUTETTU Toverit, meillä on edessämme taistelu elämästä ja kuolemasta, taistelu olemassaolomme ja uuden yhteiskuntajärjestelmämme puolesta. Teistä riippuu, tuleeko Suomen työmies pysymään isäntänä tässä maassa ja kykeneekö se luomaan uuden, taloudellisen kansanvallan. Toverit, lähetän teidät taisteluun Suomen työväen vapauden puolesta, kansan oikeuksien puolesta. Onnea matkalle, toverit. Eläköön työläisten armeija. NUORI PUNAKAARTILAINEN (Innostuneesti). "Ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki, ei oikeutta maassa saa ken itse sit' ei hanki!" 1. KANSANVALTUUTETTU (Kätellen miehiä). Onnea matkalle, toverit! Valloittakaa takaisin Tampere. (Miehet kättelevät ja lähtevät ulos. Kansanvaltuutettu jää istumaan pää käsien varassa, karkoittaa sitten ajatuksensa, ottaa esiin paperinsa ja ryhtyy kirjoittamaan. Takaovesta tulee 2. kansanvaltuutettu.) 2. KANSANVALTUUTETTU Kuules, iltaa, onko sinulla vähän aikaa? 1. KANSANVALTUUTETTU (Jatkaa kirjoittamista). Ei paljon. Mitä sinä tahdot. 2. KANSANVALTUUTETTU Meidän kun huomenna pitäisi kokouksessa ottaa esille se kysymys niistä kansakoulujen pulpeteista. Muistathan sinä sen minun mietintöni, jossa selitettiin miten epäterveellisiä nämä nykyiset pulpetit ovat. Tässä kirjoittavat useat opettajat, että asia olisi hyvin pian ratkaistava. Tiedäthän miten tavattoman tärkeä se olisi lasten terveyden kannalta. Porvariopettajat ovat vastustaneet niitä tähän saakka. 1. KANSANVALTUUTETTU (Heittää kynän pöydälle). Kuulehan Luukkonen, oletko sinä tänään ehkä sattumalta kuullut, että Suomessa on sellainen kaupunki kuin Tampere ja että porvarit ovat sen tänään valloittaneet. Z. KANSANVALTUUTETTU Kyllä minä sen olen kuullut. Mutta mitä tekemistä sillä on minun pulpettieni kanssa? Ei niitä Tampereelta tilata. 1. KANSANVALTUUTETTU Onkos Luukkonen kuullut sellaista asiaa, että nyt on käymässä luokkasota valkoisten ja Suomen työväen välillä? Etkö voisi jättää sitä pulpettiasiaa siihen asti, kun marssitaan Pohjanmaalle. 2. KANSANVALTUUTETTU Te ette sitten ajattele koskaan muuta kuin sotaa ja sotaa. Täytyyhän kansan tietää minkä puolesta se sotii. 1. KANSANVALTUUTETTU Sinäpä sen keksit, veliseni: pulpettien puolesta. Eläköön pulpetit! 2. KANSANVALTUUTETTU Ei sinun kanssasi voi puhua. Mutta kyllä minä otan huomenna täysistunnossa sen asian esille. Minun tehtäviinihän kuuluu kansanvalistusasian hoitaminen. 1. KANSANVALTUUTETTU Kuule, Luukkonen, minä en ole kansa enkä tällä kertaa ole pulpettivalistuksen tarpeessa. Hyvää yötä. (Jatkaa kirjoittamistaan. Odotushuoneeseen tulee käytävän kautta Maria punakaartilaisten saattamana). MARIA (Vahtimestarille). Olkaa hyvä ja kysykää voiko kansanvaltuutettu ottaa minut vastaan. VAHTIMESTARI (nousee ja kumartaa virallisesti). Kenet saan luvan ilmoittaa? MARIA Maria Saras, olkaa hyvä. VAHTIMESTARI (Kumartaa). Neiti on hyvä ja istuu. (Punakaartilaiset purskahtavat nauruin. Vahtimestari koputtaa ovelle ja menee ilmoittamaan Marian tulon). 1. PUNAKAARTILAINEN Jumalaut, näittekö sitä vanhaa variksenpelätintä! (Nousee, matkii kumarrellen). Kenet saan luvan ilmoittaa — herra kansanvaltuutettu — armollinen neiti. MARIA Älkää naurako vanhalle miehelle, toverit. Hän on jäänyt palvelemaan kansaa ja on siksi parempi kuin monet muut. 1. PUNAKAARTILAINEN (Hämmentyen). Emmehän me mitään pahaa, muuten vain leikillä... VAHTIMESTARI (Palaa). Herra kansanvaltuutettu pyytää sisään. (Avaa kumartaen oven). MARIA No hyvää iltaa, Martti. Olipas konstikasta päästä tänne. Alhaalla oli miltei ruumiintarkastus. 1. KANSANVALTUUTETTU Iltaa, Maria. Mikä harvinainen ja mikä erinomainen vieras. Katsohan, ne vähäiset muodollisuudet ovat sellaisten pienten Charlotte Cordaytten varalta. MARIA Sinä ainakin muistutat pikemminkin Danton'ia kuin Marat'a. 1. KANSANVALTUUTETTU Teillä viisailla katsojilla taitaa olla runsaasti aikaa lukea historiaa, toista on kun täytyy sitä tehdä. Mutta mikä on syynä tähän harvinaiseen kunniaan? Varmaankin olemme taas tehneet jotain pahaa ja ansainneet toraa, tai on sinulla jälleen filantrooppisia tarkoitusperiä. Teistä neutraaleista on viime aikoina tullut täydellinen pelastusarmeija. Taidat sinäkin liikkua pelastusretkillä? No, kenen sielu se on tällä kertaa? MARIA Sinun sijassasi minä häpeäisin että on niin paljon pelastuksen tarpeessa. 1. KANSANVALTUUTETTU Kumma kun et yritä toisella puolen. Sielläkin olisi pelastettavia. MARIA Anna minulle nimet ja osoitteet. 1. KANSANVALTUUTETTU Joko sinulla on niin paljon suhteita sinnepäin. MARIA Kyllä niitä aina saa. 1. KANSANVALTUUTETTU Ne suhteet ovat sangen vaarallisia. Sinusta kerrotaan vaarallisissa paikoissa juttuja, murtauduit täältä ulos senaattori Walleenin kanssa. Minkälaiset suhteet sinulla on Walleeniin? MARIA Onko tämä poliisi —, anteeksi, miliisikuulustelu? 1. KANSANVALTUUTETTU Ei vielä. MARIA Kuulehan Martti, en tullut keskustelemaan tässä äänilajissa. 1. KANSANVALTUUTETTU Et, Maria. Tiedän, että tulit puhumaan omalletunnolleni. MARIA Onko sinulla se vielä jäljellä? 1. KANSANVALTUUTETTU Jos sen hinnalla voisin ostaa voiton Suomen työväen aseille, menettäisin sen mielelläni. MARIA Epäiletkö siis vihdoinkin voiton mahdollisuutta? 1. KANSANVALTUUTETTU Muistatko, Maria, miten nuorena ylioppilaana vein sinut ensi kertaa mukaan työväenyhdistyksen kokoukseen? Annoin sinulle silloin käteen Kautskyn ja Bebelin. MARIA Muistan. 1. KANSANVALTUUTETTU Senkö sinä niistä opit, että kun työväki tekee epämukavia tyhmyyksiä, on sinun luovuttava siitä. MARIA Tekeekö se nyt tyhmyyksiä? 1. KANSANVALTUUTETTU Tekee. MARIA Ja miksi menit sinä mukaan? 1. KANSANVALTUUTETTU Aivan niin. MARIA Etkö uskonut sen voittoon ja oikeuteen? 1. KANSANVALTUUTETTU En kumpaiseenkaan, nyt... MARIA Etkä uskaltanut vastustaa tyhmyyksiä? 1. KANSANVALTUUTETTU Vieressämme on suuri valtakunta, jossa työväki on ottanut vallan käsiinsä ja meillä se putosi itsestään käsiimme. Mikään voima ei voi estää työväkeä toimimasta luokkavaistonsa mukaan. MARIA Vaikka tietää voiton mahdottomaksi. Kaiken vain onnettomuudeksi ja kurjuudeksi? 1. KANSANVALTUUTETTU Etkö muista joskus lukeneesi, että työväki ei voi olla yrittämättä valtaanpääsyä, että joukoilla on oma logiikkansa, vaikka se viekin hetkellisesti perikatoon. Ja meidän viisaiden johtajienko olisi pitänyt hyljätä joukot silloin, kun ne kulkevat tuhoaan kohden, sen sijaan että koettaisimme taistella, luoda pakotietä, pelastuksen siltaa, vaikkapa Rajajoen yli. MARIA Eikö olisi rehellisempää asettua joelle ja huutaa, että he ovat väärässä. Ja hukkua mieluummin heidän jalkoihinsa. 1. KANSANVALTUUTETTU Ette tekään tee sitä, katsotte vaan syrjästä miten joukot kuohuvat. Itkekää ja hävetkää arkuuttanne ja viisauttanne. MARIA En voi repiä päätäni olkapäiltäni ja aivoja päästäni ja heittää niitä joukkojen tallattaviksi. 1. KANSANVALTUUTETTU (Väsyneesti). Minä olen sen tehnyt, Maria. Joukot ovat kulkeneet ylitseni ja päästäni ei ole kohta enää mitään jäljellä. MARIA Missä ovat kansalaisvapaudet, joiden puolesta olemme taistelleet puolen elämämme ajan? Missä on ihmisten turvallisuus? Sinun diktatuurisi tukahuttaa minut. 1. KANSANVALTUUTETTU Vai ei neiti pidä vähemmistödiktatuurista, vai ei pidä? Mutta enemmistödiktatuuri olisi kai all right? Voi, kun meiltä tällä kertaa puuttui enemmistöstä muutama satunnainen ääni. Tarkoitatko, että jos se satunnainen ääni olisi ollut ja meillä olisi laillinen oikeus kansallistuttaa pankit ja saattaa voimaan uusi järjestelmä, niin silloin te katselijatkin olisitte tulleet mukaan auttamaan meitä? ja silloin olisi yhteiskunnallistettu työvälineet ja pantu parlamentissa koko programmi toimeen, eikö niin? MARIA Kyllä. 1. KANSANVALTUUTETTU Ehkäpä porvaristo olisi parlamentin päätösten, mukaisesti luopunut tehtaistaan ja maistaan. MARIA Kyllä. 1. KANSANVALTUUTETTU Miten sinulla on noin mitätön käsitys ystävistäsi? MARIA Me olisimme pysyneet laissa, olisimme antaneet heidän alkaa kapinan laillista hallitusta vastaan. 1. KANSANVALTUUTETTU Se laillisuusko sinussa niin lujassa istuu? Porvariston Biblia? — "Mene luostariin, Ofelia". MARIA Muistatko Martti, miten meidän vallankumouksemme piti tapahtua? Järjestyneen työväen piti kaikkivaltiaana, jalona, suurimielisenä hävittää tehtaitten osakerekisterit ja maatilojen lainhuutopöytäkirjat ja ruveta työvälineitten haltijana järjestämään tuotantoa. 1. KANSANVALTUUTETTU Mutta jos ne osakerekisterit ja lainhuutopöytäkirjat nostavat armeijoja ja hyökkäävät jaloa järjestynyttä työväkeä vastaan ja uhkaavat sitä saksanpillereillä? MARIA Osakerekisterit ja lainhuutopöytäkirjat eivät kykene sitä tekemään. Jos meitä vastaan nousee armeijoita, niin ne eivät ole osakerekisterejä ja lainhuutopöytäkirjoja, vaan jotain aivan muuta. Se merkitsee, että te olette pyrkineet hävittämään muutakin kuin osakerekisterejä, se merkitsee sitä, että ette ole valmiit pitämään valtaa käsissänne, että olette asettuneet historiallista kehitystä vastaan. Jos työväki olisi kypsä valtaan, ei sen tarvitsisi pelätä talonpoikaisarmeijoita eikä kansalaisvapauksia, sillä silloin kaikki muut paitsi kuponginleikkaajat ojentaisivat sille kätensä. Mutta joukkosi on heikko ja se harjoittaa terroria. 1. KANSANVALTUUTETTU Niin on, Maria. Tämä vallankumouksen työ on likaista työtä. Paljon hauskempaa on istua viisaitten teoreetikkojen kanssa lehtoriherran tupakkapöydän ympärillä, resoneerata vallankumouksen epäkypsyydestä, paheksua sen likaisia metodeja ja olla liikuttamatta puhtaita tassujaan. En olisi luullut sinun liittyvän siihen sakkiin. Kuulehan Maria, se sivistymätön, se kehittymätön, se likainen työläinen, se Saarijärven Paavo sai äkkiä vallan käsiinsä. Ja sinä vaadit, että Matin ja Jussin pitäisi lähteä isännän luo ja sanoa, että meillä on nyt valtaa ottaa kartano valtiolle, mutta ei kuulu vielä olevan oikea paikka. Älä ole milläsikään, istu vaan paikallasi, me teemme edelleenkin päivätyösi. Ja rakas kuponginleikkaaja, leikkaa sinä vaan kupongeitasi. Meillä olisi kyllä valta puhaltaa sinut kuponkeinesi olemattomiin, mutta katsohan, historiallinen kehitys ei kuulu lupaavan sitä. Kuule, Maria, hän on likainen ja ryysyinen ja ajattelematon, sellainen, miksi porvaristo on hänet tehnyt. Sinä ja minä emme voi estää häntä ottamasta, mitä hän itse haluaa. MARIA Ja sinä katsot, miten hän syöksyy perikatoon, et koeta estää sitä, et puhua järkeä. 1. KANSANVALTUUTETTU Päinvastoin. Minä teen kaiken voitavani, että hän käyttäisi järkevästi valtaansa. Mutta porvaristo on tehnyt hänet sellaiseksi kuin hän on: hän tuhoaa itsensä ja minut — nyt. Pysy vaan poissa meistä. Pysy aina samana pikkutyttönä, jonka kerran kädestä pitäen otin mukaan työväen puolelle. Et ole proletaari, siipesi eivät kantaneet yli kuilun. MARIA (Tukahtuneesti). Muistan, Martti. Et voi ikinä käsittää. Anna minun tulla mukaasi, työhösi. 1. KANSANVALTUUTETTU Roskapuhetta tämä kaikki. Meillä on taistelu elämästä ja kuolemasta, ja me rakennamme uusia koulupulpettimalleja ja juttelemme filantropiasta ja uskomme työväen kaikkivaltaan — ja muistelemme muinaisia ja hempeitä asioita. (Ovelle koputetaan). Sisään. 3. KANSANVALTUUTETTU (Tulee). Kas vain, vain on köyhälistödiktatuurin vieraana ihan kansanedustaja. Päivää, parlamentti. Kenen porvarin henki on taas vaarassa. MARIA Valitettavasti hyvin monen. 3. KANSANVALTUUTETTU Teitä onkin viime päivinä näkynyt täällä harvemmin. Luulette kai, että pakkaamme kapsäkkejämme, kun Tampere on mennyt. Sano vaan lehtorille, että kyllä Tampere otetaan takaisin, jahka vähän totutaan tähän leikkiin. Rintamalta on hyviä uutisia. Viel on joukko voimissaan. Vie sellaisia terveisiä ystävillesi. MARIA Vien kyllä. Koettakaa sitten hankkia siementä kevääksi, että pellot tulisivat kylvettyä. 3. KANSANVALTUUTETTU Älkää surko, meillä on idässä vilja-aitta. 1. KANSANVALTUUTETTU Mitä asiaa sinulla oli? 3. KANSANVALTUUTETTU Kokous alkaa neljännestunnin kuluttua. En tahdo häiritä enempää. Siis näkemiin, neiti kansanedustaja. (Menee). MARIA Martti, hänellä on luja usko. 1. KANSANVALTUUTETTU Sellaisia me tarvitsemme. MARIA Siis itsepetosta? 1. KANSANVALTUUTETTU Tää on viimeinen taisto... MARIA Martti, tulin luoksesi onnettomien ihmisten puolesta. Vuorimiehenkadulle on viety viisi nuorta miestä, kaikki 18-19 vuotiaita nuoria seikkailijoita. Yksi heistä on tohtori Arvosen poika, hänen äitinsä oli juuri luonani. Hän on heidän ainoa poikansa. Koeta auttaa heitä, Martti. I. KANSANVALTUUTETTU Olisi niin paljon autettavia. Onko heillä ollut aseita? Tulevatko he rintamalta? MARIA (Katsoo häneen hitaasti ja raskaasti). Tietääkseni eivät. 1. KANSANVALTUUTETTU Maria, käsitätkö, että pelaat vaarallista peliä? MARIA Muistutan sinua siitä, miten olemme taistelleet kuolemanrangaistusta vastaan, Stolypinin hirttonuoraa vastaan. Oletteko unohtaneet kaiken sen? Nämä poikaviikarit eivät ole läheskään niin vaarallisia kuin se murhaajasakki, joka Vuorimiehenkadulta käsin terrorisoi koko kaupunkia. 1. KANSANVALTUUTETTU He ovat ainoat meistä, jotka käsittävät, että kysymyksessä on elämä tai kuolema ja että nyt on sota. He eivät tule puhumaan minulle pulpeteista eivätkä aja venäläistä sotaväkeä maasta kuten minä. — Tiedätkö, Maria, mitä äskettäin tapahtui? Oletko sinä ensinkään huomannut sitä suurta historiallista tapahtumaa? MARIA Mitä Martti? 1. KANSANVALTUUTETTU Viaporin linnoitus on Suomen, venäläinen sotaväki luovutti sen meille. Kävelin eilen yksin pimeydessä Kaivopuiston rantaan ja katselin sitä. Mieleeni muistuivat koulupojan unelmat... MARIA Se on siis totta. 1. KANSANVALTUUTETTU (Mennen ikkunan luo). On. Ja totta on, että kun nojasin rantakallioon, löin nyrkkini siihen ja sanoin: olet Suomen. (Kääntyy äkkiä). Ja totta on, että puhun sinulle typeryyksiä. Sillä Suomen työväen vuoksi on totisesti rikollista typeryyttä iloita venäläisen sotaväen rajan taakse lähettämisestä. Totta on, että ne miehet, jotka pyytävät apua sieltä, ovat järkeviä ja ajavat oikeaa asiaa. (Istuu väsyneenä pöydän ääreen). MARIA Mutta onko teillä enää mitään valtaa niihin miehiin? Jos on, niin anna vapauttaa pojat. Älä anna vuodattaa verta. Minä tulen hulluksi, kun ajattelen, että sinä, joka olet maailman parhaita ihmisiä, annat liittää nimesi veritekoihin. 1. KANSANVALTUUTETTU Olen lähtenyt leikkiin, Maria. He siellä vangitsevat köyhälistön vihollisia, minä täällä vapautan. MARIA Lakkauttakaa terrori, vapauttakaa vangit. Näyttäkää niille rintaman toisella puolen, että työväki on jalo ja armollinen. Pitäkää kurissa omat joukot. Lopettakaa anarkia. Taistele järjestyneen työväen voimalla ja minä tulen mukaasi tekemään alhaisintakin työtä, mitä minulle annetaan. 1. KANSANVALTUUTETTU Ja annamme niiden järjestää selkäpuolellamme aseellisia hyökkäyksiä. MARIA Ottakaa heiltä aseet pois, kohdelkaa heitä erehtyneinä. Suuri joukko vihamiehiänne tulisi työhönne silloin. Antakaa niiden puhua ja argumenteerata, älkää tukkiko ihmisten suuta. 1. KANSANVALTUUTETTU (Hymyillen). Kesyttää sanoilla susia! MARIA Niin, sanoilla on kesytettävä ja rakkaudella. Lopettakaa murhat ja väkivallanteot, vapauttakaa vangit, Martti, pelasta nämä onnettomat. 1. KANSANVALTUUTETTU (Ravistaen päätään). Emme ole nyt eduskunnan puhujalavalla, Maria. (Odotushuoneeseen tulee kansanvaltuutetun rouva ruokaportiöörin kanssa). ROUVA (Vahtimestarille). Onko mieheni tavattavissa? VAHTIMESTARI (Kumartaa). Rouva on hyvä ja odottaa. Käyn kysymässä, voiko herra kansanvaltuutettu ottaa vastaan. ROUVA Onko siellä joku? VAHTIMESTARI Kyllä rouva, neiti Saras. ROUVA Sitten voin kyllä mennä sisään. VAHTIMESTARI (Asettuu oven eteen). Anteeksi rouva, pyydän saada ensin tiedustella herra kansanvaltuutetulta. (Menee koputettuun sisään). Herra kansanvaltuutetun rouva on täällä, saako hän tulla sisään? 1. KANSANVALTUUTETTU Kyllä. VAHTIMESTARI (Menee odotushuoneeseen). Olkaa hyvä, rouva. ROUVA (Tulee sisään). Hyvää iltaa Maria, iltaa Martti. Tuo sinun variksenpelättimesi ei ollut taaskaan laskea minua sisään. (Panee portiöörin pöydälle, ja järjestää ruokaa esiin). Tule nyt heti syömään, Martti. (Marialle). Voimme tässä jutella samalla. Vuorokausiin hän ei ole ollut kotona eikä syö, jos en tuo ruokaa tänne ja istu vieressä. 1. KANSANVALTUUTETTU Nukun kun silmäni menevät väkisin kiinni ja syön kun vatsani on tyhjä. Työnnän ruokaa sisään kuin hiiliä kattilan alle. Olen kone. ROUVA Sinä tapat itsesi, lapsetkin pelkäävät sitä. 1. KANSANVALTUUTETTU En tahdo syödä, en tahdo nähdä ruokaa. Minulla alkaa kohta kokous. MARIA Voitko sinä auttaa niitä onnettomia? Ellet voi yksin, niin ota asia kohta esille kokouksessa. Tiedäthän, että heidät voidaan tappaa millä hetkellä hyvänsä. Anna-Liisa, rouva Arvosen poika on Vuorimiehenkadulla neljän muun nuorukaisen kanssa ja heidät voidaan ampua milloin tahansa. ROUVA Hyvä jumala, Martti, koeta auttaa heitä. Ettekö te nyt voi hillitä sitä Vuorimiehenkadun sakkia? MARIA Jos niille nuorukaisille nyt jotain tapahtuisi, Martti, muistaisimme sen ikuisesti. Minä en kestäisi sitä. 1. KANSANVALTUUTETTU Älä unohda, että Euroopassa tapetaan tällä hetkellä miljoonia ihmisiä. Vain työväki voi lopettaa Euroopan murharaivon. Maailma horjuu perustuksillaan ja sinä itkeskelet muutamien nuorukaisten vuoksi. MARIA Niin teen, Martti, enkä voi sille mitään. 1. KANSANVALTUUTETTU Hyvä on. Meillä on juuri kokous, käyn neuvottelemassa toisten kanssa. Odota minua täällä. (Menee). ROUVA Tämä on hirveätä aikaa. En voi nukkua, pelkään niin kovasti Martin puolesta. Milloin tämäkin loppunee, Maria, miksi et käy koskaan meillä? Elän lasten kanssa kuin säkissä. MARIA En ole jaksanut tavata ketään. Käyn koneellisesti työssäni ja iltaisin koetan olla ajattelematta. ROUVA Tiedän ettei Martti tahdo kenellekään mitään pahaa, mutta on niin kauheaa, kun lapsia häväistään koulussa. Tukehuttaa koko elämä. Ja Martti tappaa itsensä tällä hirveällä työllä. Ja rintamalla aina vaan peräännytään. Tänään tuotiin taas hirveän paljon haavoittuneita. (1. Kansanvaltuutettu palaa komppanianpäällikön ja 3. kansanvaltuutetun kanssa). KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Iltaa. Niin että vielä kerran tavataan tänä iltana, kansanedustaja Saras. MARIA Niin tavattiin. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Aina vain sitä pelastusarmeijaa. Menisitte vaihteen vuoksi pelastajaksi tuonne toiselle puolelle, jossa meikäläisiä tapetaan. MARIA Juuri siksi osoittakaa te, että työväen vallankumouksessa osataan olla inhimillisiä. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Jaa, että meidän pitäisi laskea kaikki porvarien vakoilijat irti? MARIA Kohdelkaa heitä ihmisinä niin heistä ei tule työväen vihollisia. Näyttäkää että kykenette ylläpitämään kuria joukoissa. Älkää tuhotko ihmishenkiä. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Minä vastustan niiden poikien vapauttamista. Me emme ole vielä ehtineet tutkia koko asiaa. 3. KANSANVALTUUTETTU Mitä te heistä tiedätte? MARIA (Kartellen). Vain sen, mitä onnettomat äidit ovat kertoneet. 1. KANSANVALTUUTETTU Voitko vakuuttaa, Maria, että he eivät tule rintamalta? Jos voit vakuuttaa sen, olen sitä mieltä, että heidät voi vapauttaa ehdolla, että he tulevat tarvittaessa tutkittaviksi. Voitko antaa sanasi siitä? MARIA (Raskaasti). Minä... vastaan heistä. Minä itse vastaan heistä. 1. KANSANVALTUUTETTU Hyvä on. Annan määräyksen, että heidät on heti vapautettava. Maria, toivon että täytät lupauksesi ja tulet työhömme. MARIA Tulen, Martti. (Kansanvaltuutetut poistuvat). KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Kansanedustaja Saras, minä aion pitää teitä silmällä. Toivottavasti tämä on viimeinen pelastusretkenne porvarien hyväksi. (Menee). ROUVA Näet nyt, Maria, miten hyvä Martti on. Kunhan ne vaan tottelisivat siellä Vuorimiehenkadulla. Martti kertoi, että ne uhkailevat heitäkin. Se Vuorinen on kauhea mies, varo vaan sinäkin häntä. 1. KANSANVALTUUTETTU (Tulee). Annoin määräyksen poikien vapauttamisesta. Siellä on kyllä kamala metakka, mutta minulle soitetaan sieltä kohta. MARIA Kiitos Martti. Minä tulen työhönne, en voi enää istua kädet ristissä. Martti, minua hävettää, hävettää. 1. KANSANVALTUUTETTU Joutavia. Ehkäpä on parempi, että pysyt poissa. (Puhelin soi). Haloo, minä — Heidät siis vapautettiin, katsotte, että he pääsevät turvallisesti koteihinsa — lupaliput — kaikki siis tottelivat — hyvä. (Sulkee puhelimen). No, nyt se on selvä. Minua odotetaan tuolla kokouksessa. Hyvää yötä, Maria. MARIA Minä kiitän, Martti. 1. KANSANVALTUUTETTU (Nopeasti, mennessään). Joutavia. Hyvää yötä, Anna-Liisa, en tule kotiin. MARIA Luuletko, että voisin soittaa täältä Katriinalle. ROUVA Totta kai. Sehän menee suoraan sentraaliin. MARIA (Puhelimessa). 4732. (Odotushuoneesta on sillä valin kutsuttu vahtimestari pois ja vahdissa olevat kaartilaiset ovat kuunnelleet kontrollipuhelimen kilahtaessa puheluja). Katriina, minä tulen heti. (Puhelimessa kuuluu vastaus, Maria sulkee säikähtyneenä ja kiihtyneenä puhelimen). ROUVA Maria, mitä siellä oli. MARIA Taisi olla väärin yhdistetty. Samantekevää, lähden heti kotiin. 1. KAARTILAINEN (Sulkee kontrollipuhelimen, nauraen). Kuule, siellä sanoi yksi miesääni: minä rakastan sinua! 2. KAARTILAINEN Mitä helvettiä, mitä se sanoi? 1. KAARTILAINEN Se nainen sanoi: Katriina, minä tulen heti. Ja sieltä vastasikin mies, minä rakastan sinua, ha, ha, haa! ROUVA Sinä olet aivan kalpea. Voitko pahoin? Istu tähän, eihän tänne kukaan nyt tule, kun niillä on kokous. Herranen aika, juo lasi vettä. (Komppanianpäällikkö on tullut odotushuoneeseen, kaartilaiset kuiskailevat hänelle hiljaa.) KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Vai niin, vai niin, hyvä on. (Hyökkää puhelimeen). 4362 — haloo, Salminen, sano, että kaikki miehet jotka sieltä suinkin joutavat, hyökkäävät poikien perässä. — Äskenkö soitettiin? — Poikien paperit löydettiin ladosta. — Walleenin poikako? — Lähettäkää heti kotitarkastukselle kansanedustaja Saraksen luo ja sen veljen luokse myöskin. Hyvä. (Sulkee puhelimen). Hei pojat, tänne. (Neuvottelevat hiljaa). MARIA (On toipunut). Hyvää yötä, Anna-Liisa, kyllä minä lähden nyt. ROUVA Jään vielä odottamaan Marttia kokouksesta. (Istuu pöydän luo ja ottaa lehden). Tule joskus käymään meillä. MARIA Kyllä, Anna-Liisa, kun joudan. Hyvää yötä. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Marian tullessa odotushuoneeseen). No, kansanedustaja Saras, nyt ovat asiamme selvät. MARIA Mitä tarkoitatte? KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Tehän vastaatte niistä pojista, eikö niin? MARIA (Tarttuu oven pieleen). Aivan niin. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Ivallisesti). Me onnistuimme löytämään niiden viattomien nuorukaisten paperit heidän viimeöisestä kortteeristaan. Ja erikoisesti nuoren herra Walleenin paperit. MARIA (Rauhallisesti). Vai niin. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Kas kun ette huomannut sanoa meille, että joukossa oli myöskin herra Walleenin poika. Tai ehkette tietänyt sitä? Hänen äitinsähän on haudassa, niin ettei hän voinut itkeä luonanne. Mutta ehkäpä siellä oli itse pappa itkemässä. Vieläkö kansanedustaja kieltää nuoren Walleenin olevan mukana. MARIA (Väsyneesti). En kiellä valehdelleeni koettaessani pelastaa ihmishenkiä. Ja tulen valehtelemaan teille ja koko maailmalle, jos sillä voisin pelastaa yhdenkin ihmiselämän. KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ Sellaiset valehtelijat ovat vaarallisia näin köyhälistödiktatuurin aikana. Teidät on kai paras viedä toisten valkoisten valehtelijain joukkoon lukkojen taakse, olette siellä vähän paremmassa tallessa. Ja sitten lähdemme hakemaan senaattori Walleenin kansanedustajan luota. (Antaa määräyksiä kaartilaisille). (Maria katsoa hätääntyneenä ympärilleen, huomaa vahtimestarin, joka seisoo pelästyneenä huoneensa ovella, katsoo rukoilevasti häneen. Komppanianpäällikkö ja punakaartilaiset poistuvat Marian kanssa.) VAHTIMESTARI (Etsii yksin jäätyään luettelosta numeron, kuulostaa ovella ja menee sitten äkkiä puhelimeen.) 4732 — neiti on vangittu, tulevat sinne. (Sulkee puhelimen kiireesti ja istuu pöytänsä ääreen järkkymättömään asentoonsa). Väliverho NELJÄS NÄYTÖS Iso välikkö väliaikaisessa improvisoidussa valkoisten vankilassa. Takaseinällä kaksiosainen lasiovi parvekkeelle. Oikealla ovi naisvankien, vasemmalla miesvankien huoneeseen. Vasemmalla, lähinnä katsomoa, ovi käytävään, samoin oikealle. Oikealla ovien välissä pöytä ja pari tuolia, ikkunoiden alla kapeat koulupenkit. Vasemmalla ovien välissä kasoissa pöytiä ja pulpetteja. Kaikkialla säilyke- ja sardiinipurkkeja. Väliverhon noustessa istuu punakaartilainen pöydän ääressä kivääri polvien välissä ja lukee Tiedonantajaa. Maria avaa oikealla arasti oven ja pysähtyy kynnykselle. MARIA Arvasin, että Virtanen on yksin vahdissa. Saanko tulla istumaan tänne ikkunan alle, huoneessamme on niin tukahduttavaa ja täällä on kevätaurinkoa. VIRTANEN Tulkaa vain, neiti, tulkaa vain. Saahan täällä istua. MARIA (Istuu nojaten käsi poskella ikkunaan). Kovastipa tuolla ulkona on tänään levotonta ja touhua. Mitä maailmalle kuuluu? Onko Tiedonantajassa mitään uutta? VIRTANEN Kyllä sinne maailmalle kuuluu yhtä ja toista. Taitaa tulla meille piankin lähtö. (Ääntään alentaen). Puhutaan, että saksalaiset ovat tulossa Huopalahdesta päin, siitähän ne herrat ovat niin sekaisin. Vaikka eivätköhän ne ole niitä porvarien juttuja. MARIA Yölläkin kuului ammuntaa jostakin tuolta etäämpää. VIRTANEN Mitä lie, ammuskelevat vaan lystikseen. MARIA Kuinka Virtasen emäntä nyt jaksaa? Onko hän parempi? Mitä tohtori sanoi? VIRTANEN Eihän sillä enää ollut kuumetta, mutta heikko se vaan on. MARIA Mitä tohtori määräsi? VIRTANEN Ruokaa vaan, mutta mistä sitä ottaa. Jaska kun on kanssa kaartissa, niin tuo äidille joskus sardiinipurkin, mutta Mari jakaa niitä aina lapsillekin. Ne ovat niin kovasti rasvan perään kun ei ole nähty voita pitkiin aikoihin. Sillä Annikillakin kun on vettä polvessa niin koettaa Mari sitäkin hoidella, vaikka on itse kuinka huono. MARIA Ettekö ole yrittänyt Annikkia sairaalaan? VIRTANEN Täynnä ne ovat sairaalat, joka paikassa haavoittuneita ja sitten porvareita piilossa. MARIA Vai on niitä porvareita niin kovasti sairaaloissa piilossa. VIRTANEN Niin, kun on punainen risti katon päällä niin meinaavat, että se on sellainen kyltti, joka suojelee. Kyllähän me niihin päästäis minä hetkenä hyvänsä, jos vain viitsittäis mennä. Mutta antaa niiden olla, eiväthän ne siellä sairaalassa pahaa tee. Mutta se Mari katsoi minuun niin kummallisesti, kun tänä aamuna lähdin. "Tule sinä vaan kotiin illalla, Kusti, kun pidän kahvipannunkin kuumana", sanoi. Ihan pahaa teki. MARIA Mistä Virtanen nyt niin synkkiä ajattelee. VIRTANEN Niin, kun se porvari ei tottele. Mutta eipä se neidinkään paikka olisi täällä porvarien joukossa. Kaikkihan me juttelemme, että kyllä se vaan on kova erehdys, eihän neiti ole tehnyt mitään työväkeä vastaan. MARIA (Nousee). Ei se mikään erehdys ole! Oikeassa ne ovat. Kyllä minä tämän ansaitsen, Virtanen. En minä kelpaa muualle. VIRTANEN Mitä neiti nyt tuollaisia. Minä tässä kerroin Marille ja Mari ihan oli vihainen. Se oli kuullut neidin puhuvan eduskunnassa työttömien puolesta, niin, että Mari ihan itkeä tillitti. MARIA Ei mitään Virtanen, ei mitään, kyllä tämä kaikki on oikein. (Alhaalta kuuluu melua, punakaartilaiset tuovat ruokakoreja sisään). 1. PUNAKAARTILAINEN (Huutaa alas). Mitä te siellä kuhnitte? Hei miehet, tuokaa ylös vaan, ei sieltä mitään taskuun pistetä. Katsohan, eikö se saakelin Salminen kähveltänyt jotain. Vie se alas, kyllä minä sen opetan. 2. PUNAKAARTILAINEN Ei me nyt niiden porvarien sapuskain vaivaisia olla, mutta pojalle nousi vesi suuhun. Eihän se meidän soppammekaan lihota. 1. PUNAKAARTILAINEN Mutta jumaliste, porvarien tavaraan ei kosketa. 3. PUNAKAARTILAINEN Ja ka minä vaan vilkasen mitä siellä on. 1. PUNAKAARTILAINEN Pois hyppyset, kyllä ne alhaalla tarkastettiin. Eikö sinussa saamarissa ole sen verran ylpeyttä, että annat niiden ruokien olla kähveltämättä. No, Virtanen, anna niiden tulla. VIRTANEN (Menet oikealle). No herrat, sapuskat tulivat. (Vangit: tohtori, arkkitehti ja ylioppilas tulevat). TOHTORI Hei pojat, mitä maailmalle kuuluu? Mitä viime yönä niin kovasti paukuteltiin? 1. PUNAKAARTILAINEN Lystiksemme vain. Ei ne porvarit vielä tule. ARKKITEHTI Mitä rintamalle kuuluu? 1. PUNAKAARTILAINEN Kohtahan me olemme Vaasan veräjillä. (Ylioppilas kantaa punaisten luovuttamia koreja sisälle). TOHTORI Joko saksalainen on kääntynyt takaisin saksojen maalle? 1. PUNAKAARTILAINEN Kas vaan, kas vaan, vai uneksitaan täällä saksalaisista. (Maria on istunut koko ajan liikkumatta ikkunan luona). KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Tulee). Täälläpä jaetaan sitä viimeistä ateriaa. TOHTORI Joko ollaan niin pitkällä? KOMPPANIANPÄÄLLIKKÖ (Huomaa Marian, tervehtii ivallisesti ja virallisesti). Päivää, neiti Saras. Aina vaan ikävissä? Jo ollaan jäljillä, nappaamme senaattorin vielä tänään kiinni ja tuomme hänet vähäksi aikaa seuraksi. (Maria ei vastaa, käsi takertuu ikkunan pieleen). TOHTORI Jättäkää neiti Saras rauhaan. KOMPPANIANPÄÄLLIKÖO (Ivallisesti). Kyllä teidät kaikki jätetään rauhaan, siihen ikuiseen rauhaan, joka vallitsee Pohjanmaan lakeuksilla. Pojat, alas! (Menee punakaartilaisten seuraamina. Arkkitehti ja ylioppilas kantavat koreja sisään, pöydälle jää yksi kori.) TOHTORI (Katsoo osoitetta). Tässähän olisi neidillekin kori. Teille siis lähetetään ruokaa. Miksi ette ota vastaan kotoa lähetettyä ruokaa. MARIA (Kiusaantuneena), Minä tyydyn vankilan ruokaan, siihen, jota vartijatkin syövät. Ei se ole niin kovinkaan huonoa. TOHTORI Olette tavattomasti huonontunut viime aikoina. Olemme kovasti pahoillamme, kun olette kieltäytynyt vastaanottamasta meidän ruokaamme, mutta nythän teille lähetetään kotoa. MARIA Olen kieltänyt palvelijaani lähettämästä. TOHTORI Hiljaa: Olemme saaneet tietoja, saksalaiset ovat tulossa, ehkäpä meidät vapautetaan vielä tänä päivänä. On vain pelättävissä, että punaiset yrittävät lopettaa meidät. Ystävämme pitävät meitä silmällä, jos he aikovat perääntyessään tehdä meille jotain. (Ääneen). Kevätkin on tulossa, ei hyödytä olla alakuloinen. MARIA (Väsyneesti, hiljaa). Onnittelen teitä. TOHTORI Neiti Saras, älkää koittakokaan erottautua meistä. Miksi yrittäisitte sen tehdä? Olimme alussa teihin nähden epäluuloisia, mutta sitten saimme lähempiä tietoja. MARIA Olette kovasti ystävällinen, herra tohtori. Virtanen, ottakaa tämä kori ja viekää se kotiin Marillenne. VIRTANEN Voi neiti hyvä, kiitoksia paljon. Kun minä vaan uskaltaisin. Ehkä on parasta, että jaan se toisten kanssa niinkuin ne edellisetkin. TOHTORI Te olette itsepäinen. Täytyy ruveta hoitamaan teitä lääkärinä — vanha tohtorinna Walleen on pyytänyt huolehtimaan teistä. MARIA (Katselee ikkunasta ulos). Ei minua mikään vaivaa. Katsokaa, miten ihana kevätpäivä. Eikö ulkona ole jo ihan lämmintä, Virtanen? VIRTANEN Lämmintä. Pianhan tästä tulee kesä ja pääsee Jusemuorin luo Päijänteelle. TOHTORI Niin kai... Päijänteelle... Onkos Virtanen kova kalamies? VIRTANEN Olenhan minä sitä haukipoikaa ahdistellut aina kun on verstaalta kerinnyt ja kaalimaasta matoja löytynyt. Onkos tohtori ollut aamusumussa lahden poukamassa täkyjä onkimassa? TOHTORI Se onkin hauskinta, kun oikein syö eikä ehdi kaikkia onkia hoitaakaan. MARIA Hopeainen särkipoika vilahtelee aamuauringossa ja kuovi huutaa rantapellolla — kajavat itkevät ulapalla. TOHTORI Ja soutaa sitten hiljaa karille ja laskee uppikiven. VIRTANEN Polviväärääkös tohtori käyttää täyille? TOHTORI Polviväärää, vaikka matosongella minä suurimman hauen olen saanut — nieli ahvenen ja sain haavin äkkiä alle ja toinen sivalsi kalakirveellä päähän. (Ammunta lähenee). Mitä tämä mahtanee olla? MARIA Ei mitään, ukkosen jylinää vaan. Kunhan ei vaan pelottaisi kaloja syvyyksiin. — Minä pidän perää, Virtanen soutaa ja tohtori hoitaa onkia kuntoon. Sumu nousee ylös. Tehin selkä väreilee auringossa, karjakello soi saaressa, sorsaparvi porhaltelee ruohikossa... TOHTORI Missä on täkysumppuni, Virtanen. Huopaapas nyt, tässä on karimerkki, lasketaan uppikivi. VIRTANEN Jo meni kivi. Missä on minun pohjaonkeni ja matoastiani? (Kuin matoa onkeen pannen). Sinä pahus, luikerrat! (Ammunta lähenee). MARJA Ukkosta se vaan on... Kuinka me pidämme sinusta, Päijänne, sumustasi ja hymystäsi ja myrskyistäsi ja kareistasi ja ihmisistäsi! (Alhaalta kadulta alkaa kuulua ääniä ja ammuntaa, pihapuolelta kantautuu melua ja komentosanoja. Vasemmalta syöksyvät sisään miesvangit, oikealta tulee muutamia naisvankeja. Maria, Virtanen ja tohtori vaikenevat jähmettyneenä.) ARKKITEHTI Mitä tämä on? Ampuvatko ne siellä vankeja vai ovatko suojeluskuntalaiset tulossa? NAISET (Itkien). Ehkä ne tulevat ampumaan meitä. VIRTANEN Jos herrasväki olisi hyvä ja menisi takaisin huoneisiinsa. Ei tänne ole lupa muiden tulla kuin tohtorin ja arkkitehdin. Lähtekää nyt heti paikalla tai muuten teidät paha perii. Siellä tulee toisia miehiä ylös. NAISET Hyvä jumala, ne tappavat meidät. TOHTORI Minä pyytäisin naisia menemään takaisin huoneisiinsa. Me emme antaudu. (Ammunta pihalla ja kadulla kiihtyy). VIRTANEN Pois kaikki. ARKKITEHTI Älkää siinä enää rähiskö kiväärinne kanssa. Ehkä meilläkin on aseita. MARIA (Nousee). Virtanen, lähtekää kotiin Marinne luo, jos voitte. Ottakaa tuo ruokakori mukaanne — ja kesällä lähdetään Päijänteelle. VIRTANEN (Epäillen). Ei kaartilainen voi noin vain lähteä. Kyllä minä kuulun luokkasota-armeijaan ja kyllä minä vaan täytän käskyt. YLIOPPILAS (Ikkunan luona, huutaen, johon huutoon naisetkin yhtyvät). Minä näin! Minä näin! Siellä kadulla, valkoinen side hihassa! He tulevat, tulevat! Herrajumala, katsokaa, saksalainen kypärä! ARKKITEHTI Pojat, aseelliset tänne! (Tarttuu Virtasta käsivarteen). Virtanen, lähtekää pois! (Pihalta kuuluu melskettä, joku huutaa "Virtanen". Virtanen katsoo ympärilleen, ottaa ruokakorin toiseen, kiväärin toiseen käteensä.) ARKKITEHTI Otetaan siltä kivääri. (Virtanen pudottaa hämmentyneenä korin ja tarttuu molemmin käsin kivääriinsä). MARIA (Pidättää arkkitehtia). Antaa vanhan miehen mennä. Ne voivat muuten tulla tänne joukolla ja ampua meidät epätoivossaan. Älkää herättäkö pelkoa. TOHTORI Neiti Saras on oikeassa. Lähtekää, Virtanen, me suljemme oven ja laitamme barrikaadin oven eteen. ARKKITEHTI Holmberg, onko sinulla asetta? YLIOPPILAS (Näyttää riemuiten). Sain sen tänään leivässä! (Ammunta kiihtyy, alhaalla melutaan, naiset painautuvat nurkkaan). NAISET Hyvä jumala, hyvä jumala. MARIA Rauhoittukaa. TOHTORI Neiti Saras, tulkaa pois sieltä, voivat ampua ikkunasta sisään. ARKKITEHTI Särkekää pulpetteja että saatte kättä pitempää. Jos ne hyökkäävät niin emme anna tappaa itseämme kun elukoita. Naiset toiseen huoneeseen. NAISET Kuuletteko mikä melu siellä alhaalla on? ARKKITEHTI Tuo ammunta kuuluu sisältä. Tuokaa patjoja oven eteen. (Ampuminen hiljenee, kadulta kuuluu huutoja). YLIOPPILAS (Avaa ikkunan). Siellä on saksalaisia ja meikäläisiä. Hei pojat! (Kadulta kuuluu suunnaton huuto, ylhäältä vastataan, alhaalla ammutaan, käytävissä kuuluu askelten töminää ja huutoja: "Hei pojat, oletteko hengissä? Avatkaa ovet! Hei pojat, täältä tullaan apuun." Ovea jyskytetään, kaikki purkavat barrikaadia. Sisään syöksyy pari miestä, oviaukossa vilahtelee saksalaisia kypäriä, "tapaus, pojat, Helsinki on kohta meidän." Vastaukseksi huudetaan: "Eläköön, kiitos, kotiin, kotiin!" Vangit syleilevät toisiaan ja suojeluskuntalaisia.) 1. SUOJELUSKUNTALAINEN Ettekö tienneet mitään? Koko kaupunki on kohta selvä. Ottakaa tavaranne, niin koetamme saattaa teidät kotiin. TOHTORI Ne valehtelivat meille viimeiseen saakka. Peräytyvätkö he kaupungista? Onko paljon uhreja? 1. SUOJELUSKUNTALAINEN Tekiväthän ne vastarintaa, mutta enemmistö pakeni. Pihalla oli kova tappelu, punakaartilaiset pakenivat ja nyt niitä ajetaan takaa. (Vangit poistuvat tavaroineen käytävään). HARTMAN (Tulee valkoinen nauta käsivarressaan huohottaen ja hikeä pyyhkien). Onko täällä neiti Saras? 1. SUOJELUSKUNTALAINEN Onko neiti Saras tässä kerroksessa? MARIA (Levollisesti). Minä olen täällä. HARTMAN Taivaalle kiitos! Te elätte vielä ja kaikki on siis hyvin! (Tarttuu Mariaa molempiin käsiin). Eläköön valkoinen armeija. MARIA (Levollisesti). Hyvää päivää, tohtori. TOHTORI No, neiti Saras, tulkaa mukaan, saatamme teidätkin kotiin. 1. SUOJELUSKUNTALAINEN Anteeksi, mutta minun täytyy pyytää neiti Sarasta vielä jäämään. MARIA (Kuin heräten). Vai niin, olenko siis edelleen vanki? 1. SUOJELUSKUNTALAINEN Minulla on senaattori Walleenin määräys. MARIA (Hartmanille). Mitä tämä merkitsee? TOHTORI ja ARKKITEHTI Siinä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Näkemiin, neiti Saras. (Menevät suojeluskuntalaisten seurassa). MARIA Näkemiin. HARTMAN Älkää pelästykö, Walleen tulee itse teitä hakemaan, kaduilla on vielä vaarallista. Hän on käymässä esikunnassa. Kohta on koko kaupunki selvänä. On vallan suurenmoista, miten saksalaiset etenevät. Punaiset pakenevat kuin pelästyneet lampaat. MARIA Mitä kaduilla tapahtuu? Minä lähden, tahdon nähdä mitä siellä tapahtuu. Tahdon tietää olenko vanki tai saanko lähteä. HARTMAN (Kiusaantuneena). Luonnollisestikaan ette ole vanki. Mehän olemme teille niin suuressa kiitollisuudenvelassa. Tehän pelastitte silloin meidät kaikki. MARIA Ellen ole vanki, niin pyydän saada lähteä. HARTMAN Neiti Saras, lupasin Walleenille huolehtia teistä. (Maria juoksee viereiseen huoneeseen ottamaan päällysvaatteensa). SENAATTORI (Tulee kiireisin askelin). Missä hän on? (Maria palaa ja pysähtyy oven pieleen). HARTMAN Täällä. Olen pitänyt häntä vangittuna, mutta siitä oli kyllä aika jobi. (Poistuu hymyillen). SENAATTORI Maria. MARIA Hyvää päivää, senaattori. Mikä dramaattinen jälleennäkeminen. (Ojentaa kätensä). SENAATTORI (Tarttuu hänen käteensä ja pitää sitä kauan omassaan). Oli vähällä jäädä tapahtumattakin. Mitä ne ovat teille tehneet? Kirottua. Olette aivan nääntynyt. Miksi ette ottanut vastaan äitini lähettämää ruokaa? MARIA Aina vaan toruja. Hauska nähdä, että ainakin te olette oma itsenne, herra senaattori. SENAATTORI (Tarttuu häntä käsivarsiin). Miksi kidutitte itseänne? Olin välillä tulla hulluksi. MARIA Vankilaruoka oli erinomaisen tyydyttävää. — Saanko nyt lähteä vai olenko edelleenkin vanki? SENAATTORI Olet. Yhä edelleen. Minun vankini. Et enää karkaa käsistäni kuten sinä iltana. Tulin hakemaan valkoisen naiseni kotiini. Lupasinhan tulla. Valkoiset joukot ovat valloittaneet maan ja vapauttaneet sinutkin minulle. Älä ole enää itsepäinen, ei se enää auta. Olet ollut juuri sitä, mitä olen sinun tahtonut olevan, Maria. MARIA En käsitä, mitä olen ollut, Marcus. Haet minussa sellaista, jota en ole. Sinä pakotat minua, koska pidän sinusta, olen vain ihminen. SENAATTORI Olet sitä mitä tahdon sinun olevan. Olen luonut sinut itselleni. Naisen sinussa olisin voinut ottaa milloin tahansa, mutta minun täytyi ottaa sinut heidän joukostaan, tehdä sinusta työtoveri, vaimoni, rohkea, järkevä nainen, joka auttaa minua ja joka on kypsynyt unohtamaan menneisyytensä ja murtautumaan luokseni puolue-ennakkoluulojen lävitse. Käsitätkö, tyttö, sinä. Minä rakastan sinua, Maria! MARIA Marcus, minä pelkäsin puolestasi, pelkäsin heidän löytävän sinut, kiduin — eikä missään maailmassa ole autiota saarta jossa me kaksi voisimme elää, johon ei kukaan, kukaan saisi tulla? SENAATTORI (Hymyillee). Rakentaisimme sinne samanlaisen yhteiskunnan, missä nyt olemme. Tulet mahtumaan maailmaani, jossa vallitsee laki ja järjestys. MARIA Et pidä minusta itsestäni, Marcus, minun avuttomasta itsestäni vaan jostain naisesta, joka auttaa lakia ja järjestystä. (Ammunta alkaa uudelleen). Mitä se on? Taas ammutaan. SENAATTORI Nyt et ajattele mitään muuta kun minua, kuuletko. Kaikki muu on sivuseikka. HARTMAN (Koputtaa, tulee). Anteeksi, nyt, Marcus, mutta majuri alhaalla ilmoitti, ettei senaattorin pitäisi lähteä täältä liikkeelle. Koko korttelissa on käynnissä ankara taistelu. Minäkään en pääse mihinkään. SENAATTORI Hartman, saanko esittää morsiameni. (Maria säpsähtää). Niin, niin, Maria, otan itselleni vapauden. HARTMAN Onneksi olkoon teille molemmille. Eihän se mikään uutinen ole, huomasinhan minä sinun meininkisi jo senaatissa. SENAATTORI (Nauraen). Eihän sitä tainnut olla vaikea huomata. (Ammunta kiihtyy). MARIA Tohtori Hartman, mitä tämä on? HARTMAN Ampuvat hullut vielä ullakoilla ja kellareista. On suorastaan rikollista yrittää vielä vastustaa. MARIA Se on toivottomuutta, ettekö käsitä, hirveää toivottomuutta. SENAATTORI Käsittämätöntä on mieletön valehteleminen. Vielä tänä aamuna ilmoitettiin, ettei saksalaisia ole liikkeellä. HARTMAN Niille valehtelijoille ei ole muuta neuvoksi kuin seinää vasten. Ylimalkaan on vankien otto täysin turhaa. Nyt pitää tehdä puhdasta. Olemme tarpeeksi kärsineet kellareissa. SENAATTORI Ne, jotka eivät antaudu saavat ansaitun rangaistuksensa. MARIA Ansaittu rangaistus! Marcus, ovatko he sen ansainneet? Olemme kaikki ansainneet rangaistuksen siitä, mitä on tapahtunut. HARTMAN En ainakaan minä. Kaikki on sosialistien kiihotusta. Anteeksi vaan, mutta olettehan nyttemmin meikäläisiä. (Ammunta lähenee). MARIA (Syöksyy ikkunaan). En voi, en voi. Eivätkö ne lakkaa hävittämästä toisiaan. En voi elää, minun täytyy nähdä mitä tapahtuu. SENAATTORI (Yrittää saada hänet pois ikkunasta). Maria, tule pois. Laillinen yhteiskunta puolustautuu siellä järjetöntä väkivaltaa vastaan. MARIA Virtanen! Siellä on vanha Virtanen ja kaikki muut vartijat seinää vasten! He ampuvat ihmisiä! SENAATTORI (Kantaa Marian pois). Maria, rauhoitu, tämä on sotaa! MARIA Marcus, he armahtivat poikasi, sinun täytyy auttaa heitä. En voi elää, kun ihmisiä tapetaan. Sinun täytyy olla suuri. Me olemme samaa kansaa, he ovat veri verestämme. Minä pyydän, auta heitä, puhu upseereille. SENAATTORI Minulla ei ole valtaa muuttaa sotilaiden määräyksiä. Tuo ulkona tapahtuva kulkee omien lakiensa mukaan. MARIA Me olimme äsken yhdessä Päijänteellä kalastamassa Virtasen kanssa. Hän on seitsemän vuotta virunut vankilassa tämän kansan puolesta. Auta häntä ja niitä tuhansia hänen kanssaan. Ei ole rakkautta maan päällä, jos ihmiset tappavat toisiaan. SENAATTORI Muista Maria, sinulla ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan. Sinun on kestettävä tämä. HARTMAN Miehet olivat piiloutuneet kellareihin ja ullakolle ja ampuivat meikäläisiä takaa. Heidän joukossaan oli vartijain päällikkö, joka uhkasi ampua kaikki vangit. MARIA Epätoivoissaan: Kaikki nuo alhaalla ovat samoja ihmislapsia, kaikki yhtä rakkaita minulle. He eivät saa tappaa toisiaan, Marcus, minä olen nainen, olen yksi ihmiskunnan äideistä enkä kestä että lapsiani hävitetään. He ovat tahtoneet luoda uuden maailman eivätkä ole onnistuneet. Pelasta nämä ihmiset, joiden kanssa meidän on sovittava tähän maahan. SENAATTORI Tämä on itsenäisen valtiomme synnytystuskaa. HARTMAN (Leveästi). Parasta on, että tekevät selvän kaikesta. Mitä niitä vanhoja ruveta syöttämään, eivät tuollaiset vankilassa parane. Yhdellä kertaa niistä roistoista on päästävä, etteivät tule taas työttömyysmäärärahoja vaatimaan. MARIA (On kuunnellut kädet kurkkuun puristettuina). Te peto, te peto! Auta minua, Marcus, auta! SENAATTORI Maria, Hartman on muuten vain innostunut, ei hän ole paha ihminen. — Minä käyn alhaalla puhumassa, vaikka en usko sen auttavan. (Ulkoa kuuluu yhteislaukaus). Liian myöhään. MARIA (Juoksee ikkunaan). Te pedot! (Kädet silmillä). Minä näin, minä näin omin silmin, enkä voi repiä pois silmiäni. — Minä näin! SENAATTORI (Tarttuu hänen käteensä). Maria, näin emme voi elää. Sinun täytyy rauhoittua, ja katsoa elämän todellisuutta silmiin. Kapinoitsijain ja rikollisten on saatava ansaittu rangaistus. MARIA (Äkkiä kovettuen). Minä näin ansaitun rangaistuksen, minä näin sen, Marcus, se on kuilu meidän välillämme, jonka yli ei ole siltaa. SENAATTORI Olen kantanut sinut käsilläni kuilun toiselle puolen. MARIA (Rauhallisesti). Se harmaa, harvasanainen joukko, joka kuolee tuolla sanattomana, nimettömänä tulevaisuuden nimessä — se joukko seisoo muurina välissämme — niin kauan kun pidät sitä rikollisena. SENAATTORI Maria, sinua sekä minua voitaisiin epäillä punaisten ystäväksi. Meillä ei ole varaa asettua aikaamme ja yhteiskuntamme vastaan. Elämme vain yhden elämän. Meillä ei ole varaa jäädä yksin ja menettää ystäviämme. (Tarttuu Marian käsivarsiin). MARIA Älä koske minuun, Marcus. Pelkään että kätesi ovat savea ja murenevat. SENAATTORI Minun sinä olet käytitpä mitä tahansa loitsuja minua vastaan. Sanat eivät mahda mitään verolle, Maria. MARIA Eivät sanat meitä eroita vaan haavat tässä, mihin kuulanne sattuivat. Etkö näe Marcus, miten minusta vuotaa verta? SENAATTORI Ole järkevä, Maria, vien sinut kotiisi. MARIA Minulla ei ole kotia, kun tuolla tapetaan ihmisiä. — Sinä et tunne sitä graniittiristiä, jonka painamana kuljen. Sen ristin alla kulkevat tämän maan harmaat, nimettömät joukot. En voi ottaa osaa voitonhuumaasi. Minun ristini alla on tilaa, jos haluat tulla mukaani, niin ei ole sellaista kuolemaa, johon en sinua seuraisi... SENAATTORI Meidän kahden paikka ei ole rikollisten maankavaltajien joukossa. . . MARIA Emme puhu enää samaa kieltä. En usko, että on olemassa valtiollista rikosta. Maailman valtadraama on sanellut teille ja heille asemansa. Te puolustatte olevaista, he tulevaista, mutta se taistelu on käytävä puhtain asein, armahtakaa, jotta teitä armahdettaisiin. SENAATTORI Olen elämässäni tottunut luopumaan kaikesta vakaumukseni vuoksi. En voi tinkiä käsitteistäni, Maria, elämäni tie on viitoitettu. MARIA Sille tielle en tule. Täytyy löytyä joku toinen tie, jota voimme yhdessä kulkea, me kaikki, jotka olemme täynnä haavoja ja tuskaa — tie joka johtaa tulevaisuuteen. SENAATTORI Mikä on se tie? MARIA Etsi se tie, Marcus rakas, meidän täytyy löytää se. (Ojentaa hänelle kätensä). SENAATTORI En voi päästää sinua, kaduilla taistellaan... MARIA Minuun eivät kuulat ja pistimet pysty. (Syöksyy ulos). SENAATTORI Häneen eivät kuulat eivätkä pistimet pysty... Se tie... (Aikoo lähteä Marian jäljessä). HARTMAN (Asettuu hänen eteensä). Tuo on teologiaa. Tulkoon laki ja järjestys.