Hella Wuolijoen 'Niskavuoren Heta' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3445. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa. Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot. NISKAVUOREN HETA Kahdeksankuvaelmainen draamallinen kertomus Kirj. JUHANI TERVAPÄÄ [Hella Wuolijoki] Jyväskylässä, K, J. Gummerus Osakeyhtiö, 1953. HENKILÖT: HETA, Niskavuoren tytär AKUSTI, hänen miehensä, entinen Niskavuoren renki JAAKKO | ALIINA | heidän lapsensa KERTTU | JUHANI, Niskavuoren isäntä, Hetan veli LOVIISA, Niskavuoren emäntä KUSTAAVA, Hetan nuorempi sisar SANTERI LAMMENTAUSTA, isäntä SIIPIRIKKO MAANOJAN ROOPE ANTTILAN MARI, Akustin äiti VALLESMANNI VALLESMANSKA ROVASTI RUUSTINNA TOHTORI KORINTERIN IITA NIKKILÄN EMÄNTÄ TORPPARI SALMINEN TORPPARI JOKINEN TORPPARI NIEMINEN JANNE, kyytimies MIKKO, kyytimies PIIKALIKKA Kuvaelmat: I. Hetan ja Akustin häät. (Niskavuoren salissa viime vuosisadan lopulla.) II. Heta saapuu Muumäelle. (Muumäen tuvassa heti häitten jälkeen.) III. Muumäki kasvaa. (Muumäen tuvassa 8 vuotta myöhemmin. ) IV. Uusi pytinki on valmis. (Muumäen salissa. Häistä on kuhmut 16 vuotta. ) V. Isäntien pojat menevät sotaan. (Muumäen salissa kansalaissodan aikana.) VI. Kartano ostettiin ja torpat erotettiin. (Muumäen salissa 20-luvun alussa.) VII. Kunnallisneuvos tekee kuolemaa. (Isännän huoneessa Muumäellä vuoden kuluttua edellisestä.) VIII. Akustin lopputili Hetan kanssa. (Isännän huoneessa pari viikkoa myöhemmin.) Ensimmäinen kuvaelma I. Hetan ja Akustin häät. Viime vuosisadan loppupuolella. Muutama vuosi on kulunut näytelmässä »Niskavuoren nuori emäntä» esitetyistä tapahtumista. Niskavuoren sali on samassa kunnossa kuin edellämainitussa näytelmässä. Mahonkihuonekalut ovat paikoillaan keskellä huonetta, samoin peilit. Ikkunoissa vain enemmän kukkia. Ikkunat ovat auki. Oikeatta juoksee Heta sisään puettuna morsiuspukuun, harso käsivarrella. Hakee tukea tuolin nojasta, voivottelee. HETA (itsekseen.) Anna mulle voimia, anna mulle voimia... IITA (tulee sisään vesimuki kädessä Hetalle.) Heta jois vähän kylmää vettä, ehkä tulee parempi olla. HETA (juo.) Ei mua mikään vaivaa. Oli niin kuuma kirkossa ja tuvassa, Anna vielä vettä! IITA Herrajee! Heta menisi nyt pitkäkseen. Käskenkö minä emännän tänne, tai Akustin? (Kustaava tulee.) HETA (juoksee vasemmalle.) Ei saa kukaan tulla. Ei mua mikään vaivaa. KUSTAAVA Mitä nyt? Mitäs hän niin äkkiä pöydästä pois hyökkäsi? IITA Voi pahoin! KUSTAAVA Arvasinhan minä. Tarvitsiko näin komeita häitä pitää, kun asiat kerran ovat sillä lailla. Väkeä melkein yhtä paljon kuin minun häissäni. IITA Eihän toki, kyllä Kustaavan häät olivat komeammat. Ei niin komeita häitä ole ollut koko pitäjässä miesmuistiin. Kun vallesmanska sanoi, että ne olivat aivan ylhäiset häät. Voi herrajee, kun ihan herrassyötinkikin minua tanssitti. KUSTAAVA (nauraen.) No no, Iita. Vallesmanska taisi olla vähän liikutettu koska aamuyöstä vieraille rattaille tuppasi, niin että meidän Ville hänet sylissään pois kantoi. IITA Voi herrajee, kyllä Kustaavan kelpaa, kun Mattila on yhtä komea talo kuin Niskavuorikin. Mutta Heta-raukka kun joutuu... mökkiin... KUSTAAVA Oli Hetallakin aikoinaan sulhanen joka sormenpäässä. IITA (hiljaa.) Huomasikos Kustaava kuinka se fluurinsa repi kun Akusti sen rattailta nosti ja kuinka se tiuskasi Akustille, ja voi herramunjee, kyllä se on sellainen merkki, että... LOVIISA (tulee oikealta.) Missä Heta on? Akusti istuu kuin neuloilla. Ja mitäs Iita täällä keikkuu. Kuka siellä rusinasoppaa tarjoo? IITA Voi herrajee, kun jäin Mattilan emännän kanssa suustani kiinni. (Juoksee oikealle.) KUSTAAVA Heta on makuuhuoneessa. Älä mene sinne. Se voi pahoin. Kyllä tästä vielä soppa tulee. Kyllä minä sen jo arvasin. LOVIISA Kustaava, ole ihmisiksi. Näithän kuinka sen on vaikeata. Kyllä hän on koettanut hillitä itseänsä... Oli jo kirkossakin kovin kalpea ja ruokapöydässä koko ajan syljeskeli ruokaliinaansa ja koetti kumminkin jutella ihmisten kanssa. KUSTAAVA Ja tarvitsiko tällaisia häitä pitää? Myrteissä ja harsoissa komeilee. Kyllä ihmiset kumminkin arvaavat. LOVIISA Eihän Hetalle mitään voi. Ja täytyyhän se saada kunnialla kotoa. Koeta nyt sinäkin parastasi. KUSTAAVA En minä jaksa tällaista katsella. Juhani osti heille Muumäen talon! Ville sanoi, että se on neljäsataa tynnyrin alaa, mutta onko Heta edes kertaakaan kiittänyt Juhania ja sinua? Minulle Heta sanoi, että hänet kuskataan Niskavuorelta ihan kurjaan hökkeliin. LOVIISA Pytinkihän on huono. Tunnethan sinä Hetan. KUSTAAVA Kyllä se nyt tämän talon on putsannut. Kuulemma kaikki mummun pellavaiset lakanatkin on vienyt, niinkuin eivät Muumäelle ne rohtimiset olisi kelvanneet. Ja sitten ne hantuukit, jotka mummu sinulle tarkoitti. Eipäs vaan minulta vienyt mitään, paitsi sen hopeisen sokeriskoolin, jonka mummu oli minulle luvannut. LOVIISA Älä viitsi, Kustaava. Kyllä minä annan mitä vaan, kun saan hänet riidatta pois. Tiedäthän, mikä taakka hän minulle on ollut. KUSTAAVA Tiedän minä — ja — ja — muuten, Loviisa, näitkös kuinka Lammentaustan Santeri tanssi vain sen korean morsiamensa kanssa. Ja kyllä se Esteri onkin korea! LOVIISA Niin on. KUSTAAVA (sävyä vaihtaen.) Kuka Lammentaustan Santerin häihin kutsui? Minusta se on kiusallista. LOVIISA Kaikkipas sinusta nyt on kiusallista. Juhani kutsui. Kun Esteri joka tapauksessa oli kutsuttava, niin Juhani meinasi, että vähemmän puheita tulee jos Santerikin kutsutaan, vaikka Heta raivosikin. KUSTAAVA Tietäähän sen. Minua inhottaa se Santeri, mokomakin Lemminkäinen. Minun häitteni aikaan se vielä oli Hetan kanssa muhinoissa. Että kehtasikin tulla. LOVIISA Ehkä Lammentaustassakin ajateltiin, että varmempaa on tulla kuin tulematta jättää. KUSTAAVA Kuule, minua vaivaa niin kovasti — (hiljakseen.) onkos se lapsi edes Akustin? LOVIISA Jumaliste, ole vaiti, ettet halaistua sanaa sano edes miehellesikään. Akusti on miesten mies, kai hän tietää mitä tekee. Muista, Kustaava, ettet itsellesikään tuollaista hengähdä. Kyllä Hetalla jo näinkin on tarpeeksi kärsimistä. (Heta tulee vasemmalta.) LOVIISA Joko sinä voit paremmin, Heta? HETA Mitä te minua vahtaatte? Kyllä minä hyvin voin. Kaikki nyt perässäni juoksette. Oli vain niin kuuma pöydässä. KUSTAAVA Älä sinä meille vikuroi. Kyllä kai me sen arvaamme, mikä sinua vaivaa. Ja arvaa sen muutkin. LOVIISA Kustaava! (Hetalle.) Ei sitä kukaan arvaa. Vähänkös sitä morsiamet pahoin voivat sellaisen rasituksen jälkeen. Istu tänne, Heta. (Kustaavalle.) Sinä saat lähteä vieraitten luo. HETA Vai arvasitte te. Arvatkaa vaan. Eikä se kai ollut vaikeata arvatakaan. Luuletteko te, että minä muuten olisin mennyt rengin kanssa naimisiin? (Akusti on tullut sisään ja on kuullut Hetan sanat.) KUSTAAVA (kiljahtaen.) Akusti! (Juoksee ulos.) LOVIISA Mitä sinä nyt tuollaisia puhut. HETA Kyllä Akusti sen tietää. AKUSTI Kyllä minä sen tiedän. Eihän Niskavuoren Heta muuten tällaista renkipoikaa olisi ottanut. (Hymyillen.) Mutta kun sinä minut nyt kerran otit, niin kyllä minä sinut hyvänä pidän, sen kun tällainen renkipoika jaksaa. Minunhan tässä hyvin kävi. Eikös niin, Heta? (Astuu Hetan luo ja asettaa kätensä tämän vyötärölle.) Kävi niin hyvin että päästit minut viereesi. HETA (hymähtäen.) Muista se kans'. (Loviisalle.) Älkää te minun puolestani päivitelkö, kyllä minä itse elämäni hoidan. (Lähtee oikealle.) LOVIISA Voi, Akusti, kyllä sinä ristin olet itsellesi ottanut. AKUSTI Mitäs tässä, hyvinhän minun on käynyt. Saan talon ja talon tyttären ja poikakin on tulossa. Ja kaksi tervettä käsivartta minulla on. Ehkä minä ne ristit jaksan kantaa. En koskaan unohda, kuinka hyvä emäntä on ollut minulle, ja isäntä. LOVIISA Akusti sanoisi vihdoinkin Loviisa ja Juhani, kun kerran sukua ollaan. Ja muista Akusti, että tulet tänne jos apua tarvitset. Kyllä sinä oikea mies olet. AKUSTI Vaikk'ei ole punaista penniä taskussa. Eihän sellainen ole mies eikä mikään. Kaikki minä teidän hyvyydestänne ja armostanne saan. LOVIISA Älä tuollaisia puhu, Hetan perintöähän kaikki on. Muuten ajattelin minä sanoa sinulle: meillä on vähän niinkuin yhteinen kohtalo. Olemme molemmat joutuneet niskavuorelaisia palvelemaan. Vähän niinkuin ristin alle. Ei se helppoa ole, mutta kai sitä jollakin tavalla pärjää. Kun sitä hommaa on niin paljon niinkuin sinullakin Muumäellä. AKUSTI Kas, Loviisa, tuota, kun minä aina olen toivonut sitä omaa maalappusta, vaikkei olisi kuin nyrkinkokoinen... Kyllä minä parhaani yritän, ettei Hetankaan tarvitsisi katua. Kyllä minä ne Muumäen nurkat kohennan. LOVIISA Näinhän meidät on pantu nurkkia kohentelemaan ja Jumala meitä auttakoon. AKUSTI (kauas katsoen.) Älköönkä johdattako meitä kiusaukseen. (Nikkilän emäntä tulee oikealta Iitan johtamana.) IITA Käykää sisään vaan, Nikkilän emäntä. Täällä on niin fiiniä että. (Huomaa Loviisan ja Akustin.) Ai, herrajee, minä kun meinasin näyttää salia Nikkilän emännälle. NIKKILÄN EMÄNTÄ Ja sulhaspoika täällä kävelee vaan, ja morsian siellä yksin istuu rovastin vieressä. Kyllä Akustin kelpas kun pääsi Niskavuoren vävyksi. Senhän meiän isävainaakin sanoi, että paras renki se Akusti Nikkilässä oli. Mutta kuka olisi uskonut, että Akustia noin ylennetään rovastin ja Niskavuoren isännän viereen istumaan. AKUSTI Niinhän se on, tuotanoin. Toisia ylennetään tässä maailmassa ja toisia alennetaan. KUSTAAVA (tulee.) Akusti! Loviisa! Tulkaa nyt pian. Rovasti meinaa puhetta pitää. Ja Juhanikin on yskäissyt moneen kertaan. AKUSTI Voi, voi. Kun tästä pääsisi hissukseen ovenrakoon, KUSTAAVA Ei mihinkään ovenrakoon, pöydän päähän vain Hetan viereen. Varo, ettet saa selkääsi Hetalta. AKUSTI (nauraen.) Tuota noin, Kustaava, ei se sentään raaskitte mua niin kuransata. (Loviisa, Akusti ja Kustaava poistuvat.) NIKKILÄN EMÄNTÄ (Iitalle.) Jäädäänkö me tänne, siellä on väkeä niin hirveästi. Ollaan tässä vaan herrasväkeä. Istu sinäkin, Iita. IITA Herrajee, en minä uskalla. NIKKILÄN EMÄNTÄ Katsos tuota hienoa pöytäliinaa. Onko se silkkiä vai samettia? (Tunnustelee sormillaan.) IITA Rokaatia se on. Sellaista kun on keisarienkin linnassa. NIKKILÄN EMÄNTÄ Kyllä sitä Niskavuorella nyt komeillaan. Kai Juhania sapettaa, että täytyy sisar naittaa trenkimiehelle. IITA (hiljaa.) Kun ei parempaa saanut. Ei Lammentaustan Santeri sitä huolinut. NIKKILÄN EMÄNTÄ Tyhjä arkku oli miehellä selässä ja meiän Kallen rikkinäiset lapikkaat jalassa kun meiltä lähti. Mutta nyt on talollinen kun talollinen. IITA Herrajee! Ja Heta kun levittelee kaikille ihmisille, ettei Akusti muka niin tyhjä olekaan. Että sillä on suuret säästöt ja perintörahat arkussa. Voi, voi herrajee, kun siitä arkusta on niin paljon kohistu. NIKKILÄN EMÄNTÄ Älä nyt! Missä se on? IITA Katsokaa nyt itsekin. (Iita lähtee isännän huoneen ovelle.) Voi, voi, mitä se isäntäkin ajatteli, kun Akusti käskettiin isännän huoneeseen nukkumaan. On nyt mukamas Muumäen isäntä, eikä enää trenki. (Nikkilän emäntä seuraa Iitan perässä ja kurkistaa isännän huoneeseen.) NIKKILÄN EMÄNTÄ Sama vanha trengin arkku se on. Meillä hän sen timprasi ja Siionin seppä siihen lukon takoi. Tavallisia trengin kimpsuja siellä vaan on. IITA (Kuuntelee.) Herrajee, nyt taitaa herrasväki tulla. (Heta on tullut sisään jylhänä.) HETA Iita lähtisi Mantan kanssa pakkaamaan tyynyjäni ja peitteitäni ja ne muorin raanut otetaan aitasta. Ettei vaan mitään unohtuisi. IITA Kyllä, emäntä, kyllä. NIKKILÄN EMÄNTÄ Kyllä Hetalla tavaraa piisaa. Me tässä ihailtiin tuota Akustin arkkua. Sanoin minä Lammentaustan Henriikalle, että voi kun Hetasta ei tullut heille miniää. HETA Kyllä Huovilan Esteristä Lammentaustaan rikas ja komea miniä tulee. IITA (silmää vilkuttaen.) Tulkaa nyt mukaan häälahjoja katsomaan. (Heta ei katsele Nikkilän emäntään päin. Emäntä hiipii ulos yhdessä Iitan kanssa. Ovi avautuu ja sisään tulee Lammentaustan Santeri, joka pysähtyy ovelle.) SANTERI (pitäen ovenrivasta kiinni.) Heta, minä tahtoisin puhua sinun kanssasi. HETA Minulla ei ole mitään puhumista Lammentaustan isännälle. Meidän puheet on puhuttu. SANTERI Heta, tuota noin, voitko antaa minulle anteeksi? HETA Mitä minulla olisi anteeksi antamista? Ryypytkö päässäsi kummittelevat. SANTERI En minä sille mitään voi, että rupesin pitämään Esteristä. Sellaisia me miehet olemme. HETA Olkaa mitä olette. Minulla ei ole mitään tekemistä Lammentaustan isännän rakastumisten kanssa. Rakastu kehenkä haluat ja mahdollisimman rikkaaseen. SANTERI Kuule, Heta. Akusti on reilu mies. On niin ikävä sitä pettää. HETA Mitä sinä hourit? SANTERI Et taida mua tunteakaan, enkä sun vieressäsi ollutkaan — en ereyksessäkään. HETA Enkä tunne. Tuollaisesta puheesta lyödään vasten naamaa. SANTERI Tuntuu aivan kuin sydämeni olisi saastainen ja omatunto kuin tunkio. Minä en tahtoisi pettää reilua miestä. HETA Juoruja en anteeksi anna. Ei Niskavuoren tyttäristä rankaisematta hourita. Eikö olisi parasta, että Lammentaustan isäntä lähtisi Esterinsä luokse. SANTERI Kyllä sinä olet kova. Minä tahdoin puhua kanssasi ihmisiksi. HETA Vai ihmisiksi. Kuuletkos Santeri: Trengin lasta minä siipieni alla kannan. Ja nyt ulos! (Santeri poistuu. Heta kaatuu tuolille kouristuksissa ja iskee sitten nyrkillä pöytään. Juo ahneesti vettä pöydällä olevasta lasista.) JUHANI (tulee sisään ruustinnan, vallesmanskan ja rovastin kanssa. Nikkilän emäntä ja isännät seuraavat.) Täällähän Heta on. Olkaa hyvä, ruustinna ja herrassönskä. Tehkää hyvin, tohtorinna ja apteekarska, täällä on vilpoisempaa. Tänne, rovasti ja Nikkilän emäntä. RUUSTINNA Mutta morsian tänne kunniapaikalle. (Heta istuutuu sohvalle.) JUHANI Entäs sulhanen? Tänne morsiamen viereen. (Akusti on livahtanut sisääntulleitten isäntien joukkoon ovenpieleen.) HETA Antaa hänen olla. Istukaa vaan tänne, herrassönskä. IITA (tulee ja tarjoaa kahvia.) Var så guu! JUHANI Lähdetään me miehet tuonne minun puolelleni, minulla on siellä vähän väkevämpää mehua. (Miehet sekä rovasti siirtyvät oikealle Juhanin huoneeseen päin. Akusti yrittää livahtaa ulos.) JUHANI Minnekä sinä meinaat? Tule tänne vaan isäntien joukkoon kun itsekin isäntä olet. AKUSTI Tuota, meinasin mennä katsomaan sitä Virkkua, joko sitä ruvetaan niinkuin valjastamaan. Oli tässä meininki niinkuin lähteä kotiapäin Hetan kanssa. HETA Johan sitä on ruvettava kohta säälimään matkalle ennenkuin tulee aivan pimeätä. JUHANI Ei sitä nyt sentään noin vaan häätalosta lähdetä. (Vie Akustin kamariin.) LOVIISA Vielähän tässä on puheitakin pitämättä. Eihän Juhani ole vielä puhunut muuta kuin kerran. KUSTAAVA Ja minunkin häissäni Juhani puhui kolme kertaa. VALLESMANSKA Juu, pelkästä hyvästä mielestä, että vihdoinkin pääsi Kustaavasta. NIKKILÄN EMÄNTÄ (hiljaa vallesmanskalle.) Kai nyt olisi syytä puhua ainakin kymmenen kertaa kun Hetasta pääsevät. (Nauravat.) VALLESMANNI Eikä morsian ole vielä minunkaan kanssani tanssinut. Saanko pyytää. HETA Minulla on kova päänsärky kun on tullut valvottua, meinasin aivan pyörtyä kirkossa. Eikä se suinkaan parane tanssimisesta. KUSTAAVA (vallesmannille.) Heta on tanssinsa tanssinut, lähdetään me. Tule sinäkin, Loviisa. (Vetävät Loviisan mukanaan. Saliin jäävät vain Heta, ruustinna ja vallesmanska sekä Nikkilän emäntä.) RUUSTINNA Rakkaalle Hetalle alkaa nyt raskas aika emäntänä uudessa talossa. HETA Niin, kun kaikki irtaimistokin täytyy hankkia. RUUSTINNA Onko se Muumäki isokin talo? HETA Onhan siinä yli 400 tynnyrinalaa. NIKKILÄN EMÄNTÄ Mutta rakennuksista ei ole tietoa. Onko Heta itse käynytkään siellä? HETA En ole. Kun talo ostettiin vasta muutama viikko sitten ja Akusti ei tahtonut, että kävisin siellä ennen kuin paikkoja on vähän kunnostettu. NIKKILÄN EMÄNTÄ Kas kun ei vanha Anttilan Mari, se Akustin äiti, ole häissä. HETA Hän on siellä Muumäellä taloa kunnostamassa. RUUSTINNA Kyllä minä vanhan Marin tunnen. Onhan se kirkonkylässäkin barmurskana ollut. Heta-emännällä on sitten apua tiedossa ihan kotona. HETA (kiusaantuneena.) On kai. NIKKILÄN EMÄNTÄ Mari taitaakin olla ainoa irtain, minkä Akusti taloon tuo. HETA Onhan heillä toki säästönsäkin. Ja Akustilla rikkaita sukulaisia Längelmäeltä. NIKKILÄN EMÄNTÄ Vai niin. Kas kun en minä ole kuullutkaan. HETA (alkaa kehua.) Ehkäpä hän perii vielä yhtä ja toista. NIKKILÄN EMÄNTÄ Heta meinaa niinkuin entinen emäntä, että meillä on kymmenen hevosta ja yhdennellätoista leipiä uuniin ajetaan. RUUSTINNA (ei käsitä.) No kyllä Hetan elämä sitten järjestyy. HETA (ei ole kuulevinaan Nikkilän emäntää.) Onhan tietysti vähän vaikeuksia alussa, kun täytyy rakentaa uusi pytinki ja navetta. (Katkerasti hymähtäen.) Tietäähän sen minkälaista se on, kun Niskavuoren rusthollista entiseen torppaan lähtee. (Loviisa ja Kustaava palaavat.) LOVIISA No noh, Heta. HETA Vaikka voi sitä torpastakin vielä talo tulla. (Nieleskelee. Korinterin Iita tulee ja viittailee.) Ja nyt meidän on ruvettava lähtemään. (Huutaa Juhanin huoneesseen päin.) Akusti, Akusti! (Akusti tulee Juhanin huoneesta, hänen perässään Juhani ja muutkin miehet.) AKUSTI Mitä nyt? HETA Hevoset ovat valmiit, aletaan lähteä. JUHANI Älä nyt. Me tässä opetamme Akustille isäntien otteita ja maistellaan hiukkasen. HETA Akusti, nyt me lähdemme ja heti. LOVIISA Heta, ole nyt järkevä. Vielähän tässä piti kahvetta juotaman ja... KUSTAAVA Ja tanssattaman. HETA Tanssikaa vaan, me lähdemme. RUUSTINNA Mutta rakas Heta, kuka nyt noin aikaisin häistään lähtee! HETA Ruustinna hyvä, minulla ei ole täällä enää mitään tekemistä. Akusti, mennään! AKUSTI No, voi voi, Heta, tässä olisi vielä vähän lystiäkin. JUHANI Kerranhan sitä häitä vietetään. Älä nyt heti rupea tuota Akustia komentamaan. HETA Akusti, me lähdetään nyt. AKUSTI No tuota, tuota, kun lähdetään, niin lähdetään. HETA (lähtee Loviisan huoneen ovelle.) Iita tulisi harsoani pois ottamaan. KUSTAAVA Kyllä me Iitan kanssa tullaan sinua auttamaan. (Olkapäitään kohauttaen Loviisalle.) Antaa mennä. (Akusti lähtee hymähtäen oikealle.) LOVIISA Niin, Heta on Heta, mitä sille voi. KUSTAAVA (on vasemmalle lähdössä, mutta tulee takaisin ja sanoo hiljakseen.) Arvasinhan minä. Heta on nyt järjestänyt sellaisen lähdön Niskavuorelta, että siitä miesmuistiin tullaan puhumaan. Kyllä kohta näette. LOVIISA Kustaava, ole vaiti. KUSTAAVA (ovelta.) Kyllä näette mitä kaikkea sinne hevoselle vielä lastataan. RUUSTINNA Muumäen emännällä on hieman itsevaltias luonne. NIKKILÄN EMÄNTÄ Arvaahan sen, vaikeatahan sitä on talosta lähteä kun on täällä melkein elinikänsä emännyyttä pitänyt. Kyllä Loviisan elämä nyt paljon helpottuu. LOVIISA Mitä turhia. Ei Heta niin häijy ole kuin miltä näyttää. Anteeksi, jos minäkin lähtisin tästä Hetaa säälimään. VALLESMANSKA (Nikkilän emännälle.) Kuinka se niin sattuikaan, että Heta-rouva rakastui niin enkkeli mieheen. Eikö löytynyt talollisia sulhasia? NIKKILÄN EMÄNTÄ (hiljaa.) No kun ensin oli se ylpeys niin suuri, ettei ollut ketään tarpeeksi hyvää ja sitten vihdoin täytyi ottaa minkä vaan sai. (Heta tulee oikealta mustassa puvussa ja musta silkkiliina päässään. Hänen perässään Kustaava, Loviisa ja Korinterin Iita. Hetalla on saali käsivarrellaan. Palvelijat kantavat vanhanaikaisia matkalaukkuja ja peitteitä ulos. Akusti tulee oikealta, hänen mukanaan enemmän isäntiä ja Juhanin mukana rovasti.) HETA (Akustille.) Joko sinun tavarasi on kannettu ulos? AKUSTI Tuota, tuota, onhan ne. HETA Entäs sinun arkkusi? AKUSTI Tuota noin, se on vielä isännän, tuota noin, Juhanin huoneessa. (Mikko on tullut sisään.) HETA (Mikolle.) Hakekaa arkku Juhanin huoneesta ja pysy sinä, Mikko, siellä arkun vieressä kunnes tullaan. (Kääntyy huoneeseen päin.) Kun siellä on kaikki hopeat ja Akustin rahat. (Mikko ja Nikkilän isäntä vievät arkkua salin lävitse oikealle.) Ja muistakaa, että panette sen meidän kääseihin istuimen alle. (Kääntyy Juhanin puoleen.) Kuka sitä toista hevosta tulee ajamaan? JUHANI Pikku-Mikko. Mutta olisihan täältä häävieraitakin lähtenyt teitä saattamaan, kun ette noin äkkiä lähtisi. HETA Kenenkään ei tarvitse tulla, eikä ketään Muumäelle käsketä ennen kuin uusi pytinki on valmis, että sen tiedätte, Niskavuoren väki. AKUSTI Mitä sinä nyt, tuota noin, Heta. Kyllä passaa tulla milloin vaan. Onhan siinä vanhassakin pytingissä katto päällä. HETA Aika tavalla kallellaan se kuuluu olevan. Hyvästi sitten, Juhani, ja kiitos kaikesta. (Pyyhkii silmiään.) JUHANI Voi hyvin, Heta, ja onneksi olkoon uudessa kodissasi. Näin sitä sitten tämän polven viimeinen Niskavuoren tytär talosta lähtee, mutta en minä ole huolissani sinusta, sillä hyvän miehen sinä sait. Ja sinulle, Akusti, minä sanon: pidä hyvänä sisareni äläkä välitä, vaikka hän joskus onkin hieman krouvinpuoleinen käytökseltään. Töitä hänkin osaa tehdä. (Antaa kättä Akustille.) AKUSTI Kiitos nyt, isäntä, kaikesta. HETA (sävähtäen.) Ei Juhani sinulle enää isäntä ole. Itsekin olet isäntä. AKUSTI Tuota, mitä sinä nyt, Heta. Tottumuksesta sitä erehtyy. HETA Hyvästi, Loviisa. Ole nyt mielissäsi kun minusta vihdoinkin pääset. Vaikken minä Niskavuoren emäntiä kadehdi (Silmiään pyyhkien.) Hyvin sinä kyllä äitini paikan täytät. LOVIISA (halaa Hetaa.) Kiitoksia opastuksistasi. (Heta riuhtaisee itsensä irti.) HETA Hyvästi, ruustinna, ja hyvästi, rovasti. ROVASTI Jumala siunatkoon sinua, Heta Niskavuori, Muumäen emäntä. Jumalan siunauksella aloitat sinä nyt uutta elämääsi Muumäellä. Toivotan sinulle nöyrää ja kiitollista sydäntä. HETA Kuulkaa, rovasti, vaikka kaikki minua nyt nöyryyttävät, ei sentään Jumalan pidä minua nöyryttää. RUUSTINNA Heta kulta, mitä sinä puhut! ROVASTI Sinä olet aina ollut ylpeä Herran edessä, Heta. Minä tulen rukoilemaan puolestasi, että Jumala antaisi sinulle nöyrän sydämen. HETA Rukoilkaa vaan, rovasti, kyllä minun sydämeni puolesta kannattaakin rukoilla... mutta nöyryyttä siihen ei tule. AKUSTI Tuota, tuota noin. Rovasti, eihän tuo Heta mitään pahaa meinaa. Se on vain vähän äkäinen tässä lähtötouhuissa. RUUSTINNA Kyllä sen ymmärtää. (Heta antaa muillekin kättä. Yleinen kiusallinen hiljaisuus. Joku alkaa laulaa: »Sä kasvoit neito kaunoinen...» Sitten Heta lähtee ja hänen perässään kaikki muut. Iita ja palvelijat juoksevat ikkunaan.) IITA (nyyhkyttäen.) Herrajee, kyllä on varmasti ikävä lähteä isänsä kodista tuollaisen renkitolvanan kanssa. PIIKALIKKA Kattos kun Akusti nostaa sen kääseihin. Kas kun tälläilee sen hameen liepeitä. Kyllä se Akusti sitä nyt passaa. IITA Ja siellähän se arkkukin nyt on. Se kaiken maailman arkku, jota se Heta niin vahtasi. PIIKALIKKA Kyllä se täältä kaiken vei mitä ikinä irti sai. IITA Herrajee, sen mankelituukinkin se eilen vaateaitasta vei, eikä nuori emäntä sanonut mitään. PIIKALIKKA No, nyt ne lähtee. IITA Herrajee, eipäs lähdekään. Mitä nyt? Akusti nostaa Hetan taas alas rattailta. Eikö se meinaakaan vielä lähteä? Herrajee, nyt se juoksee vielä tänne sisään! (Heta tulee sisään, hänen takanaan Loviisa.) LOVIISA Mikä sinulta nyt unohtui? HETA (hyökkää piirongille.) Nuo kynttilänjalat meinasivat jäädä. LOVIISA Mitkä kynttilänjalat? HETA (ottaa kynttilänjalat ja rupeaa käärimään niitä sanomalehteen. ) Mummuhan ne minulle lupasi. Olin aivan unohtaa. LOVIISA (puree huultaan.) Juhani sanoi, että ne jäävät taloon. HETA Mikä mun on, se on mun ja mukaan ne viedään. Ja kiinanruusunikin. (Ottaa ikkunalta kukkaruukun.) LOVIISA Olisithan sinä ne voinut myöhemminkin hakea. HETA En minä omiani mihinkään jätä. Mikä sun on, se on sun ja mikä mun on, on mun. (Lähtee ulos.) LOVIISA (naurahtaa kiusaantuneesti.) Ja mikä mun on, sekin on sun. Väliverho Toinen kuvaelma II. Heta saapuu Muumäelle. Pimeä, köyhä tupa. Ikkunan alla pöytä ja pari penkkiä. Vasemmalla muurin luona saavi ja hylly, jossa on talouskaluja. Oikealla vanhan Marin sänky ja muurin vieressä joitakin laatikoita. Vanha Mari istuu sängyn laidalla. Siipirikko, noin 15-vuotias ontuva tyttö, keittää kahvia muurin luona. Penkillä istuu Siipirikon isä, Maanojan Roope. ROOPE Minä sanoin jo Mantalle, että kyllä Akusti siksi tarkka poika on, että se vielä isäntänä kuolee. Aamusta varhain ja yöhön myöhäseen se aina on raatanut. Ja olihan se mukava, kun teidätkin oitis tänne haki niin pian kun oman talon sai. Ei jättänyt äiteänsä vieraitten nurkkiin. VANHA MARI. Akusti meinasi, että olisin nuorelle emännälle avuksi, mutta enhän minä taida jaksaa. (Yrittää nousta ylös.) SIIPIRIKKO Täti istuu vaan. Kyllä minä lehmät lypsän. VANHA MARI Hukassahan minä olisin ollut ilman tuota likkaa. ROOPE Kyllä se raukka yrittää sen kun raajarikko jaksaa. VANHA MARI Missä sinä, Roope, nyt työssä olet? ROOPE Päiväläisenä minä vaan oon Huovilassa. VANHA MARI Kuules, Siipirikko, hae tuosta lootasta kuppeja ja porstuan kaapissa taitaa olla leipää ja kahvemaitoa. SIIPIRIKKO Kyllä minä haen. (Menee porstuaan.) ROOPE Kas kun eivät käskeneet teittiä häihin. MARI Mitäs minä kivulloinen ihminen siellä olisin tehnyt. SIIPIRIKKO (palaa.) Tulevat, tulevat tuolla Kantolan takana. Akusti ajaa niin kovaa ja nuori emäntä istuu vieressä ja kahdella hevosella kapioita perässä tuodaan. MARI (hätääntyneenä.) Voi, pitäisihän minunkin tässä jotain hosua. Kuule, Siipirikko, katso kiehuuko se kahvi ja pullaakin pitää panna pöytään. Voi, hyvät ihmiset, eihän täällä ole mikään niinkuin pitäisi. Mitä Akusti nyt sanoo! Mitäs minun nyt pitäisi oikein tehdä, enhän minä vanha ihminen osaa tässä mitään. Ja Akusti sanoi että minunkin pitäisi miniääni palvella... ROOPE Älkää hätäilkö, kai nuori emäntä itse tietää mitä tahtoo. Eihän se mitään kelpuuttaisi, vaikka Herran enkeli itse hosuisi. SIIPIRIKKO (on koettanut järjestää kuppeja pöytään.) Tämä maito taitaa olla hapanta? MARI Voi, voi, ja lehmätkin on vielä lypsämättä. (Ulkoa kuuluu puhetta.) Tuossa ne jo ovatkin, lähdenpähän sentään vastaan. (Lähtee vaivalloisesti. Siipirikko yrittää tukea häntä.) Anna olla, kyllä minä tästä itsekin. Akustikin peljästyy, jos minä sinun avullasi vastaan kompuroin. (Lähtee ulos.) SIIPIRIKKO Muakin pelottaa, isä, lähdetään kotia. ROOPE Älä nyt siinä! (Katselee ikkunasta pihalle.) Kyllä on tavaraa ja kimpsuja ja kampsuja, ei sitä isosta talosta vähillä tulla... Kyllä sen Akustin kelpasi vaikka väkisin ottaa. SIIPIRIKKO Isä, et saa sellaista puhua. Akusti on niin hyvä ja jalo ihminen. (Akusti ja Heta tulevat sisään. Heta kompastuu kynnykseen. Heidän perässään tulivat Mari ja kyytipojat kantaen matkatavaroita, jotka laskevat lattialle ja poistuvat hakemaan lisää.) AKUSTI Käy sisään nyt, Heta. Tällaista se täällä on, tupa vain ja kamari nuorelle emännälle, kunnes uusi pytinki pystyyn saadaan. (Taputtaa Hetaa olkapäälle.) Tervetuloa sitten oman matalan katon alle. Ei tänne pieniin paikkoihin paljon iloa mahdu, eikä mahdu paljon suruakaan, kai tässä toimeen tullaan, tepsutellaan. HETA (ravistaa itseään irti.) Eivät ne vainiot ole hullummat, näyttävät aivan talon mailta. (Akusti huomaa Roopen.) AKUSTI Ja metsä on hyvä. Kah, Roope. Päivää! ROOPE Tervetuloa morsiusparille ja onneksi olkoon! AKUSTI Kiitos Roope. Muistathan sinä, Heta, Roopen? Olihan se Niskavuorellakin kerran renkinä. Nyt sillä on mökki tässä lähellä. HETA (Janne ja Mikko tuovat lisää tavaroita.) Päivää. MARI Ja tässä on Maanojan Siipirikko. Roope sanoi, että se on syntynyt Niskavuorella. Se on ollut mua vähän passaamassa. No, likka, onkos kahvi valmis? SIIPIRIKKO (niiaa.) Kyllä, vanha emäntä. HETA (hätkähtää.) Vanha emäntä... Jaa, Mariako se tarkoittaa... AKUSTI (taputellen Maria olkapäälle.) Onhan se äitimuorikin vihdoinkin tullut vanhaksi emännäksi kun on isännän äiti tässä talossa. Siitä saat, äitimuori, kiittää tätä nuorta emäntää. MARI Kiitänhän minä. Hetastahan se sinun onnesi lähtee. HETA (katsellen ympärillensä.) Tuossako se kamari on? AKUSTI Niin, tulehan katsomaan. Nätti huone se on. Itse minä ne paperitkin sinne liimasin ja katon valkaisin. HETA Janne toisi kapsäkkini tuonne peräkamariin (äkkiä kääntyen.) ja Akustin arkun. AKUSTI Mitäs sitä sinne kamariin... minä työnnän sen tänne mummun sängyn alle. HETA Kamariin se tuodaan. (Lähtee kamariin Akusti perässään. Janne seuraa matkalaukku kädessään.) MARI Siipirikko, hae pullaa porstuan kaapista ja ota lisää kuppeja. Entäs kahvimaito? SIIPIRIKKO Kyllä minä menen lypsämään. Missäs teillä on lypsyämpäri? MARI Voi minua, minne sen nyt paninkaan? Porstuaan vissiin! (Jää kuuntelemaan Roopea.) ROOPE Kyllä on ylpiä emäntä. (Janne palaa kamarista perässään Heta ja Akusti.) HETA (miehille.) Kiitoksia vaan, mutta täällä on tänä iltana niin paljon tekemistä ja katselemista, ettei ehdi ihmisten kanssa juttelemaan. Tulkaa sitten joskus toiste. AKUSTI Heta, mitäs sinä nyt noin...? HETA No, istukaa sitten ja juokaa kahvia, juottakaa hevoset ja sitten voitte heti lähteä takaisin Niskavuorelle. Siellä saatte sitten kertoa mihin mökkiin te Hetan toitte. Tässä on teille markka kummallekin. JANNE Kiitos, emäntä. MARI Saisiko Siipirikko jäädä vähän tänne sinua auttamaan, kun ei minusta enää ole mihinkään...? HETA En minä tässä mitään apua tarvitse. MARI No niin, noh, miten vaan. Kyllä minä tästä lypsylle menen, kun ei ole kahvimaitoakaan. (Lähtee.) ROOPE Voihan Siipirikko kotiakin tulla... Hyvästi sitten. AKUSTI. Odota nyt, Roope, pitäisihän tässä saada edes ryypyt. SIIPIRIKKO Saankos minä sentään vähän auttaa nuorta emäntää? HETA Ei tarvitse. SIIPIRIKKO (loukkaantuneena.) Kun ei niin ei. (Lähtee ulos.) AKUSTI (katselee tarkkaan Hetan käyttäytymistä. Iloisesti kyytimiehille, kaataen viinaa kuppeihin.) Muori meni kahvimaitoa hakemaan, mutta kai se kahvi mustanakin kelpaa kun pannaan sekaan. JANNE Kelpaa kun kelpaa ja parree tuo selkiä onkin. AKUSTI Tuossa on sinulle, Roope. ROOPE Kiitos, kiitos, AKUSTI Ei pidä pahaksi panna, kun on alussa niin kiirettä, ennen kuin nuori emäntä paikoista selville pääsee. Viekää sitten terveisiä Niskavuorelle, että hyvin perille päästiin. Ja siinä Roope ja Siipirikko pääsevätkin teidän kyydissä vähän matkaa. Tulehan sinä huomenna taas käymään, Roope, kyllä minä tässä rukiinkylvöön apua tarvitsen. ROOPE Mitäs, kyllähän minä vapaa mies olen. MIKKO Juu, juu, niinhän se Akusti nyt renkejä pestaa. JANNE Kateeksi sun käy, mutta kyllä Akustista hyvä isäntä tulee. Muista sitten minuakin, kun miehiä lisää tarvitset. Niskavuorella on niin tiukka komento nykyään, niin että minäkin kyllä lähtisin helpommille leiville. HETA Vai niin, kyllä minä sun laiskurin tunnen. Eikä tänne toisesta talosta väkeä vietellä. AKUSTI Leikkiähän Janne puhuu. Ei se pieksämättä Niskavuoren nurkista lähde. JANNE Taitaa Heta-emäntä olla vielä tiukempi kuin Niskavuoren Loviisa konsanaan. AKUSTI (nauraen.) Niinhän se kai on. No hyvästi sitten. Täytyy tässä ruveta emännälle taloa näyttämään. (Yleinen hyvästely. Miehet lähtevät.) AKUSTI Noh, vihdoinkin niistä pääsi. (Astuu Hetan luo ja panee käden tämän vyötärölle.) Mitäs meidän emäntä nyt tykkää. Eihän tää tupa häävi ole, mutta onhan se oma ja onhan mulla nyt komea emäntä. Pianhan tässä uusi pirtti nousee, kun töpinäksi pannaan. No noh, Hetaseni, eihän tässä mitään hätää ole. Naurahtele nyt pikkuisen Akustille! HETA (hymähtää.) Anna olla, sinä. (Istuutuvat keskelle huonetta matkalaukuille.) AKUSTI Äläkä viitsi olla häijy tuolle meilän muorille, onhan se vähän saamaton, mutta tuosta Siipirikostahan sinulle tulee hyvä pikkupiika. HETA En minä tässä piikoja tarvitse, ei Muumäellä ole varaa piikoja pitää. AKUSTI Ettet vaan itseäsi liikaa rasita, ettei sinun niinkuin tarvitsisi kauppoja katua. Katsos, kun sinä suostuit yhteiseen elämään minun kanssani tällaisessa mökissä, niin minä kyllä lupaan sinulle, Heta, että kyllä tämä Akusti tulee sinua passaamaan tämän elämän iän sen kun kykenee... HETA Niin saatkin passata, etten ajattelisi... kotiani. AKUSTI Tämä on nyt kotisi etkä tulekaan aattelemaan menneitä ja muitten elämää kun kerran ihkati oma elämä on alkuun lähtenyt. Ja kovasti se alkuun lähtee kun lapsi on tulossa, vaikka se onkin trengin poika, trengin, jonka sinä viettelit. (Nauraa.) HETA Älä viitsi, Akusti — kiukustahan minä sellaista Rustaavalle sanoin. Vietteli kuka vietteli. AKUSTI Kyllähän minä sen tiedän. Mukavaahan sen trengin kanssa sentään sinullakin on ollut (tönäsee Hetaa) ja tänään sitä ollaan ihkati omassa sängyssä. HETA Ollaan, ollaan. (Akusti tarttuu hänen vyötäröönsä.) Äläs sinä — täytyy ruveta purkamaan tavaroita. AKUSTI Ja kahvisikin jäähtyy. Minnekähän muori sen maitokiulun kanssa jäi. HETA (ikkunassa.) Nyt Janne ja Mikko pääsivät maantielle, tomupilvi vielä näkyy... nyt ne lähtivät takaisin Niskavuorelle... AKUSTI Mitä sinä sitä katselet. Antaa mennä. Tässä on Muumäki ja tuolla peltojen takana on Muumäen metsä. Kun se vielä vähän kasvaa, on Muumäki rikas talo ja uuden pytingin rakennamme tuonne järven rannalle. HETA Mikäs talo se tuolla järven takana häämöttää, ei tuo ensimmäinen, vaan tuo kaukana lahden perällä, jossa on punainen katto? AKUSTI Huovila se on, sen Esterin koti, jonka Lammentaustan Santeri nai. Rahoja meinasivat naida Lammentaustaan, mutta rappiolla se Huovila on, vaikkakin maistaan on kovin suuri. Kyllä minä olen tämän kulmakunnan lävitse kolunnut. HETA Vai on Huovila noin lähellä. Mutta sen minä sanon, ettei sieltä, eikä Niskavuorelta, eikä muualtakaan pitäjästä ketään Muumäelle päästetä, ennen kuin uusi pytinki on valmis. Koirat pitää päälle usuttaa, jos kukaan tänne uskaltaa. AKUSTI Älä nyt noin julma ole suvullesi. HETA Tulevat irvistelemään. AKUSTI Mitäs irvistelemistä tässä on! Komea talo Muumäestä tulee. Älä sinä likka niin synkkä ole. (Siipirikko juoksee äkkiä ovesta sisään.) SIIPIRIKKO Isäntä, isäntä! Vanha emäntä voi huonosti, ei lypsypallillakaan pysy, maitokiulun pudotti. AKUSTI No voi tavatonta! (Juoksee ulos.) SIIPIRIKKO Kai se on selvintä, että minä nyt lypsän lehmät, eihän emäntä tästä kerkiä. HETA Lypsä vaan! (Siipirikko juoksee ulos.) HETA (nojaa epätoivoisena ikkunaan.) Tällainen tupa ja niin likainen! AKUSTI (kantaa äitinsä sisään ja asettaa sänkyyn.) Mitäs te nyt lypsämään menitte, kun niin huono olette. Heta, annas vähän kahvia tänne. HETA En minä tiennytkään, että te noin huono olette. MARI (pelästyneenä ja kokoonkäpristyneenä.) Heta ei nyt panisi pahaksi. Akusti sanoi, että minun olisi passattava Hetaa niinkuin kukkaa kämmenellä, mutta eihän minusta enää mihinkään ole. HETA Kyllä minä toimeen tulen. (Ojentaa kahvikupin.) MARI Siipirikko on niin tarkka likka, jätäs se nyt avuksesi. AKUSTI Jätetään, jätetään. MARI Ei minusta ole muualle kuin hautuumaalle. Ettei nyt Heta vain pahastuisi! (Akusti silittää äitinsä kättä.) HETA (tuijottaa ulos.) Nyt tomupilvikin hävisi... lähtivät takaisin Niskavuorelle... Väliverho Kolmas kuvaelma III. Muumäki kasvaa. Muumäen tuvassa 8—9 vuotta myöhemmin. Tuvan kalusto on tullut hieman paremmaksi, nurkassa on uusi helli entisen tuvanmuurin tilalla. Ikkunoissa verhot ja enemmän räsymattoja lattialla. Myöhäinen kevätilta. Siipirikko kuuraa puisia maitoastioita ja hyräilee. SIIPIRIKKO (tirkistelee vähän väliä ikkunasta.) Sataa ja sataa. Hyvä Jumala! HETA (tulee sisään ulkoa, navettapukimissa.) Mitäs sinä päivittelet? SIIPIRIKKO Sataa kuin saavista, eikä isäntää kuulu vieläkään. HETA Ei hän nyt ensimmäistä kertaa kalakuormaa kuljeta. SIIPIRIKKO Mitäs emäntäkin vielä valvoo? Kyllä minä käyn navetassa Kiirikkiä katsomassa. (Heta ei vastaa.) Menisitte nyt maata. HETA (muuttaa esiliinaa ja istuutuu pöydän ääreen sukankutimineen.) Saikos Roope perunamaan äestetyksi? SIIPIRIKKO Sai, vaikka väsynyt hänkin oli, kun koko yön oli isännän kanssa kalassa. HETA Kai nyt Roopen on jaksettava siinä kuin isännänkin. SIIPIRIKKO Ei kukaan niin paljon jaksa kuin isäntä. Melkein joka toinen yö kalassa ja sitten aamulla kalakuorman kanssa Tampereelle. HETA Kun täytyy jaksaa, niin jaksaa. SIIPIRIKKO Miksi sitä sitten täytyy? HETA Täytyy ottaa markka irti sieltä mistä saa. SIIPIRIKKO Aina emäntä vain rahaa ajattelee, eikä itseäänkään yhtään sääli. Onkos se nyt laitaa, että emäntä itse joka aamu jo puoli viideltä navetassa häärii? Kyllähän minä Miinan kanssa lehmät jaksaisin hoitaa. HETA Hoitaisitte miten hoitaisitte. Kuka jätti eilen aamullakin vasikat juottamatta? SIIPIRIKKO No kun Miina ei muistanut. HETA Mutta emännän täytyy kaikki muistaa. Sitä varten sitä onkin emäntä. SIIPIRIKKO Minnekäs emäntä sitten niitten rahojensa kanssa joutuu? HETA Lakkaa jo sitä kastrullia hankaamasta. — Rahoilla rakennetaan uusi pytinki. SIIPIRIKKO Mikäs tätä pytinkiä enää vaivaa? Isännälle se kyllä kelpaisi. HETA Mutta ei Niskavuoren tyttärelle. SIIPIRIKKO Voi voi! (Kamarin ovesta tulee Jaakko.) HETA. Vieläkös sinä olet hereillä? JAAKKO Jokos isä on kotona? HETA Ei ole vielä. Et suinkaan sinä vaan Aliinaa ja Kerttua herättänyt? JAAKKO Jos Hallin-Janne ryöstää isän rahat ja tappaa isän, kun on niin pimeätä. HETA Ei Hallin-Jannea enää ole. Kukas sulle sellaisia on puhunut? JAAKKO Siipirikko. HETA Kuinka sinä lapsille sellaisia puhut? SIIPIRIKKO En minä sanonut että isäntä ryöstetään. Sanoin vaan että isännällä on paljon rahaa mukana ja että Hallin-Jannen serkkuja on joka paikka täynnä kun on niin pitkä metsätaival. Puritunmäellähän rosvot aina ovat olleet vaanimassa. HETA Mene maata nyt, ja heti! JAAKKO Isä lupasi ostaa minulle linkkuveitsen Tampereelta. SIIPIRIKKO (Jaakolle.) Tule, minä vien sinut sänkyyn. (Siipirikko lähtee peräkamariin Jaakon kanssa. Heta käy vilkaisemassa ikkunasta ja palaa pöydän viereen työnsä ääreen. Ovelle koputetaan. Sisään tulee Roope.) HETA Mitäs sinä näin myöhään kuljeskelet? ROOPE Eikös Akusti vielä ole kotona? HETA Ei. Muumäen isäntä ei ole vielä kotona. ROOPE Jaha. Vai niin. Olisi muuten asiaa isännälle. Pitäisi huomenna mennä markkinoille ja tarvitsisin niinkuin vähän rahaa. (Siipirikko on tullut sisään.) HETA Meillä ovat rahat isännän arkussa. SIIPIRIKKO (tahtomattaan.) Voivoi. Mitä se isä nyt taas! Olisit mieluummin mennyt isäntää vastaan. Tässä tulee jo ihan levottomaksi. ROOPE Kuka täällä levottomaksi tulee? Ei ainakaan emäntä. (Piikitellen.) Niskavuorella ei kuulemma olla levottomia. HETA Ei ollakaan. Mutta sinun Siipirikkosi on levoton jo kärpäsen pirinästä, saatikka vaapsahaisen surinasta. Olisi se Roopen tytär saanut olla vahvempaa tekoa. (Roope imaisee savukettaan.) SIIPIRIKKO (kehoittaen.) Isä lähtisi nyt kotia. ROOPE Ei passaa, kun lupasin Salmen Kustaalle kuljettaa sen hiehon markkinoille. HETA Ja viinaksia hakea tiemmä. SIIPIRIKKO Ei isä enää ryyppää. ROOPE (jatkuvasti piikitellen.) Kas kun ei niskavuorelaisia ole näkynyt täälläpäin ollenkaan. HETA Ei tänne sukulaisia kutsutakaan ennen kuin uusi pytinki valmistuu. ROOPE Meinaakos emäntä jo piankin ruveta rakentamaan? HETA Mitäs emännän meiningeistä, mutta isäntä kuuluu meinaavan. Jo ensi talvena kaataa rakennuspuut ja keväällä lasketaan perustukset tuonne rantatöyrylle. ROOPE Kyllä se on noilla kalakaupoilla kovasti tienannut. Rahaa tulee kuin ropisten. Sellaista se on, kun on järvet ja rannat ja mannut ja maat. Ei rikkaan ole hätä helvetissäkään. Köyhä kuulemma sielläkin puut alle kantaa. HETA Roopehan ne asiat tietää. SIIPIRIKKO Eikö isä ottaisi hevosta ja ajaisi isäntää vastaan Puritunmäelle saakka. HETA Oletkos sinä hassuksi tullut? Kun ei enää pysy nahoissaan. Kyllähän me kaikki tiedämme kuinka sinä isäntää palvelet, mutta ei sinun nyt tarvitse järkeäsi menettää! (Siipirikko juoksee itkien pois.) ROOPE (pirullisesti korostellen.) Onks emäntä muuten kuullut, että Huovilan navettarakennus kuuluu jäävän kesken kun rahat ovat loppuneet. Kun kaikki rahat Lammentaustaan menee. Ja Lammentaustan Santeri sen kun vaan markkinoilla kulkee ja hevosia ostelee. HETA Hommaa kuulemma hevossiittolaa. ROOPE Pehtori kertoi, että Esteri oli kaikki hopeat talosta vienyt, ettei sille Tuomas-paralle jäänyt mitään. Vanha isäntä tottelee vain Esteriä, vaikka Esteri sellaisen Lemminkäisen nai, sen Lammentaustan Santerin... Kaikki sitä Lemminkäiseksi kutsuvat, vaikken minä tiedä miksi... HETA Pitäjän juoruja. — Vai alkavat ne Huovilan isot rahat loppua. ROOPE Sanokaas muuta. Eikä Niskavuorellakaan muisteta, että isännän sisar täällä pikkutalossa emäntänä on. HETA Mikäs pikkutalo tämä Muumäki on? Metsääkin on kaksisataa hehtaaria. ROOPE Mitäs... minä vaan tarkoitin, että se on pienempi kuin Niskavuori. HETA Kyllä se Niskavuorikin vielä pienenee, jahka pojat koulutetaan. SIIPIRIKKO (hyökkää sisään.) Nyt kuuluu rattaat ja Musti haukkuu jo kaukana. Kuulkaa nyt! (Hiljaisuus. Kuuluu koiran haukuntaa ja rattaitten kolinaa.) SIIPIRIKKO Menes, isä, auttamaan isäntää. HETA Vieläkös se velli on kuumaa? (Ulkoa kuuluu puhetta.) AKUSTI (tulee sisään.) Ehtoota, tään talon väki. Luulin, että te kaikki jo nukutte. Terveisiä Tampereelta. HETA Kuinkas sinä niin kauan viivyit? AKUSTI Kun oli paljon asioita. HETA Me jo luulimme, että olet joutunut rosvojen käsiin. AKUSTI Mitäs rosvot minua ahdistaisivat, vaatimatonta kalakauppiasta, kun rikkaitakin kulkee maanteillä. Kuules, Roope, tule mukaan riisumaan hevosia häthätään. Siellä on ulkona Lammentaustan Santerikin. Tulimme yhdessä kaupungista ja Santerikin poikkesi tänne ilmanpitoon, kun sataa niin kauheasti. HETA (hätääntyneenä.) Ei Santeria saa tänne kutsua. Lähteköön Huovilaan. Ei meille ketään sisään kutsuta ennen kuin uusi pytinki on valmis, ei ketään, ymmärrätkös. AKUSTI Älä ole joutava. Eihän ihmistä voi jättää sateeseen. HETA (kovana.) Vie vaikka talliin, mutta ei tänne. AKUSTI Tuohan on hassutusta. Tule Roope. (Siipirikolle.) Onko kuumaa kahvia ja syötävää? (Hetalle.) Olemme molemmat kastuneet. Anna meille lämmintä ruokaa ja heti. (Lähtee ulos Roopen kanssa.) HETA (menee hänen perässään, pysähtyy ovelle, tulee takaisin peräkamarin ovelle.) Ei ikinä tänne! (Ulkoa kuuluu puhetta. Santeri tulee sisään.) SANTERI Ehtoota! (Heta ei vastaa, kääntyy selin häneen.) SIIPIRIKKO Ehtoota, ehtoota. Lammentaustan isäntä kävisi istumaan. JAAKKO (avaa peräkamarin oven ja tulee sisään.) Onko isä tullut kotia? Toiko isä Jaakolle puukon? HETA Mene maata. Ei täällä ole isää. Heti paikalla. (Siipirikolle.) Vie poika pois. (Siipirikko lähtee pojan kanssa peräkamariin. Poika koettaa vastustaa.) JAAKKO Kun isä on tullut... isä. (Heta työntää pojan Siipirikon kanssa pois ja jää seisomaan kädet ovea vastaan levitettyinä.) SANTERI Onkos tämä...? HETA On, minun poikani. Ja ulos täältä! SANTERI Annas minun nyt sentään tervehtiä poikaa. Kyllä minä sitten lähden. Kuulithan, että lapsi sanoi (liikuttuneena.) isä! HETA Ulos täältä! Taidat olla päissäsi. SANTERI Akusti kutsui ilmanpitoon kun sataa niin. Ja voinhan minä lähteäkin. Enkä minä päissäni ole, vaikka olisi syytäkin. HETA Vai tulit sinä tänne irvistelemään Muumäen mökkiä? SANTERI Älä viitsi. Olisit nyt minun antanut katsoa poikaa. Sulla ei ole sydäntä. HETA Kyllä minullakin oli sydän, mutta se jäätyi, kuuletko, se jäätyi käsissäsi. SANTERI No hyvästi sitten. En minä tänne väkisin tullut... (Lähtee ulos. Heta seuraa häntä ulko-ovelle, pysähtyy nyrkit silmillä aivan kuin tahtoisi kutsua Santerin takaisin, mutta kääntyy sitten, kun Siipirikko tulee sisään.) SIIPIRIKKO Voi, kun ei poika jää millään sänkyyn. Aina inttää sitä linkkuveistä. Ei suinkaan isäntä ole unohtanut. No minnekäs Lammentaustan isäntä meni? HETA Ei hän jäänytkään tänne. Kyllä se velli vielä kuumaa on. (Siipirikko asettaa astioita pöytään. Heta menee ikkunaan. Akusti tulee sisään.) AKUSTI Kas kun ei Lammentausta jäänytkään. Olitko sinä epäystävällinen sille? HETA Kaiken maailman roikaleita tänne kutsutkin. AKUSTI So, soh! Mistä vihat? ROOPE (tulee sisään.) Kuule, Akusti, minä tulin hakemaan palkkaa, kun huomenna on markkinat. AKUSTI Ei tipu, Roope. Palkkasi saat markkinain jälkeen. Silloin kun markkinaväki on jo juonut viinansa. ROOPE Kuule, hyvä mies. Minä menen Salmen Kustaan hiehoa markkinoille viemään. Muuten vielä juon sen hiehon ja Kustaa tarvitsee rahaa. SIIPIRIKKO (antaa Akustille velliä.) Älkää vain antako isälle mitään, eikä Kustaakaan sille sitä hiehoa anna. ROOPE Onkos tuo nyt tyttären puhetta. AKUSTI Oikein se puhuu. ROOPE Kuules nyt, markkinat ovat vain kerran vuodessa. AKUSTI Sen vuoksi ne rahasi säästyvätkin. ROOPE No se nyt on saakuttia. Pidä sitten ne mun rahani, jumaliste. Uuden isännän minä haen. Saakutti. (Paiskaa oven kiinni ja menee ulos.) AKUSTI (nauraen.) Eivät ne Roopen vihat kauan kestä. Ja kova työmies se on. No niin, mitäs tänne kuuluu? HETA Mitäs tänne. Kylvin ohrat isännän sijasta. AKUSTI Kun et sinä vaan itseäsi liikaa rasittaisi. Kolme lastakin viiden vuoden sisällä. HETA Kai minä tässä vielä hosumattakin olen. Kun lapset kasvavat, niin kyllä saatte vielä kaikki minua passata. Ja sen minä sinulle sanon — ei yhtään kakaraa enää. Kolme saa riittää. AKUSTI No, no, älä nyt noin jyrkästi puhu. Mikäs se Muumäen maisemakaan olisi ilman koiria ja lapsia. HETA Kyllä tässä molempia jo on ihan tarpeeksi. Muuten, uuden pytingin pitää olla valmiina ensi vuonna, niin että sukukin voidaan meille käskeä. Suku alkaa jo unohtaa meidät, kun eivät meille kylään pääse. Eihän meitä enää käsketty Loviisan-päivillekään. Muumäen köyhäintaloksi kuuluu Kustaavakin meitä karahteeraavan. Pytinki se olla pitää. AKUSTI Koko maailmahan meille nauraa jos meillä on komea pytinki ja navetta kuin hökkeli. HETA Jumaliste. Olen minä jo tarpeeksi kauan sitä pytinkiä varttunut, jotta tästä hökkelimökistä pois pääsisi. Minun rahoillani tämä talo on ostettu ja kyllä minä tässä määrään mitä tänne rakennetaan. AKUSTI Tottakai sinä sen määräät, tässä talossa ja vähän muuallakin. (Siipirikolle.) Annas vielä lisää velliä. Mutta kuules, Heta, kun minun on käynyt hieman hullusti. HETA Mitä, hullusti? Oletko sinä menettänyt rahat? AKUSTI En nyt juuri menettänytkään, mutta olen niitä käyttänyt. HETA Kuinka niin käyttänyt? AKUSTI Se oli kyllä kovasti väärin, mutta katsos, minä ajattelin että jos niillä rahoilla rakennetaan navetta tai pytinki, niin siinä ne ovat eivätkä enää lisäänny, mutta minusta sellaisten rahojen, jotka raskaalla työllä on ansaittu, pitäisi lisääntyä. Rahan pitää poikia. HETA Mitä hullutuksia sinä puhut? Missä rahat ovat? AKUSTI Katsos, Huovilan Tuomas on jo pitkän aikaa yrittänyt kaupata meille metsäänsä tällä puolen järveä, sitä on lähes 250 hehtaaria. HETA Ja puut on kaikki myyty puulaakille. AKUSTI Siksi se olikin niin halukas myymään halvalla loput metsästä ja kun minulla juuri oli ne rahat pankissa, niin minä käytin ne ja ostin. HETA Herra siunatkoon, tuhlasit rahasi tuollaiseen jätemetsään. Kyllä nyt Lammentaustassa ja Huovilassa irvistellään. Ilmankos Santeri tänne tuppasi. Ja kaikki rahat sinä tuhlasit metsään! AKUSTI Enkä tuhlannut. Kaksi viikkoa minä olen kiertänyt sitä metsää ja puita punninnut ja melkein joka puulle puhunut. Eihän siitä puulaaki vienyt kuin ne kaikkein järeimmät puut. Kyllä kymmenen vuoden päästä puulaakit saavat Muumäen portailla jonottaa ja vesivirrat niiltä kieleltä tippuu. Nyt on Muumäellä 500 hehtaaria pinta-alaa. Eikä ole muuta velkaa kuin pankissa pieni laina. HETA Oletko sinä velkaakin tehnyt? Näin sinä Niskavuoren rahat hunningolle heität, eikä navettaa eikä pytinkiä. AKUSTI Mitäs, ensi vuonna rakennan navetan, ja kun metsä kasvaa niin tulee pytinki. HETA Ja siihen saakka minun pitää istua Muumäen mökissä ja synnyttää lapsia tuollaiselle rengille. (Lähtee kamariin ja paiskaa oven kiinni.) AKUSTI Aijai kun pitääkin ääntä, lapsetkin heräävät. SIIPIRIKKO Monta vuotta, kaikki keväät ja syksyt isäntä on yökaudet kalassa kulkenut ja päivät työtä paiskinut ja peltoja raivannut. Ja emäntä aina vaan puhuu omista rahoistaan. AKUSTI So so, kyllä emäntä oikeassa on. Emännän rahoillahan tämä Muumäki alkuun on pantu, ja arvaahan sen miltä tuntui kun rusthollin tytär tuli tällaiseen Muumäen hökkeliin raatamaan. SIIPIRIKKO Kaikki maailmassa raatavat. Miksei rusthollin tytärkin saisi raataa. AKUSTI Me kun olemme syntyneet raatamaan, mutta Niskavuoren mamselli oli syntynyt salissa istumaan ja käsitöitä tekemään. Ja sitten otti sellaisen raatajan kuin minut. SIIPIRIKKO Ja minä olen syntynyt raahaamaan... AKUSTI Siipirikko! Ihmisen pitää taipua vaikka aidanvitsaksi. (Siipirikko vaikenee, pannu putoaa hänen käsistään suurella metelillä. Heta tulee kamarin ovelle.) HETA Menes maata siitä. (Siipirikko lähtee tuvasta sanaakaan sanomatta. Akustille.) Saat tällä kertaa anteeksi, kun se Muumäen pinta-ala sentään paisui ja ne Huovilat, suurelliset, maansa möivät. AKUSTI Se on oikein. Ison talon emäntä sinusta kumminkin on tullut. HETA Ehkäpä niinkin, mutta pytinki se Muumäellä ensin pannaan alkuun ja sitten vasta navetta. AKUSTI No, olkoon sitten. Sinähän se asiat paremmin tiedät. Muuten, eikös sen Siipirikon ole vielä kylmä siellä aitassa? HETA Mitäs sinä hänestä huolehdit? Meillä Niskavuorella piiat nukkuivat aitassa pyhäinpäivään asti. AKUSTI No niin, no niin. Kai sinä sen parhaiten tiedät, mutta pannaan sentään huomisesta Siipirikko tänne vällyjen alle maata, ettei sen kipeä jalka tule pahemmaksi. Emme me mistään toista Siipirikkoa saa. HETA Ei tuollaista huolittaisikaan missään muualla kuin Muumäellä. Sitten kuule, Akusti, kai sinä Juhanille nyt kuntakokouksessa kerrot, että Muumäen pinta-ala on jo 500 hehtaaria. Tai kuules, mennään ensi sunnuntaina kirkkoon... AKUSTI (hymyillen.) Tiemmä tervehdyskäynnille Jumalan luokse. HETA (huomaamatta,) Niskavuorelaiset ovat varmasti siellä, niin minä kerron niinkuin ohimennen Loviisalle... Voi, voi, kun se Kustaavakin olisi kirkolla! Kyllä sitä harmittaisi. Entäs Lammentaustan väki, kun Esterin maat joutuvat meille! AKUSTI (nauraen.) Heta on Heta hemmetissäkin — saatikka sitten Muumäellä. Väliverho Neljäs kuvaelma IV. Uusi pytinki on valmis. (Ennen maailmansotaa 1914.) Muumäen uusi sali, Salissa on vasemmalla sohvaryhmä ja oikealla kaksi ovea, joista takimmainen johtaa ruokasaliin ja etumainen eteiseen ja kuistille. HETA (avaa ikkunan ja huutaa ulos.) Portin yllä on havukranssi vinossa, Jaakko, mene oikaisemaan, ja tuokaa lisää koivuja kuistin eteen. Poikamöllillä ei ole silmiä päässään. (Korinterin Iita, Aliina ja Kerttu tulevat sisään.) HETA Kerttu, sinä autat Siipirikkoa keittiössä, ja sinä, Aliina, saat kuljettaa pikkuleipätarjotinta, ja varo ettet pudota sitä. ALIINA Enkä pudota. Eikös Kerttu saakaan tulla sisään, kun Loviisa-täti tulee? HETA Saa tulla tervehtimään. (Aliina juoksee pois. Kerttu jää seisomaan ja poistuu sitten.) KORINTERIN IITA Odottakaas emäntä, minä pistän tuon hakasen kiinni tuosta kauluksestanne. HETA Oli hauskaa, että Iita pääsi meitä auttamaan. IITA Tottakai minä Hetaa auttamaan tulin pytinkin vihkiäisiin. HETA Iita lähtisi sitten katsomaan, että ruokasali olisi kunnossa, eihän Siipirikkoon ja Kerttuun ole luottamista. Kohtahan ne jo tulevat. Koko suku tulee. Vihdoinkin, vihdoin. KORINTERIN IITA Mahtavat olla emännät kaikki uteliaita. Kun ei suku eikä pitäjä ole vielä kertaakaan päässyt Muumäelle. HETA Sanoinhan minä jo Niskavuorelta lähtiessäni, ettei suvun tarvitse tulla minua katsomaan ennenkuin Muumäki on kunnossa ja uusi pytinki valmis. Ja sanani minä olen pitänyt, vaikka kaikki ovat yrittäneet tuppautua tänne ja vaikka se on kestänyt seitsemäntoista vuotta. IITA Kerttu ja Aliina valittavat, etteivät ole päässeet Niskavuorelle. Lapset olisivat niin mielellään nähneet serkkujaan. HETA Vielä mitä. Niskavuoren tyttäret ovat kaikki käyneet tyttökoulun ja pojat ovat opin tiellä. Mitäs ne Muumäen kouluttamattomat lapset — Kertulta ei juuri tule sanaa suustaan ilman hohtimia. (Jaakko tulee työvaatteissaan vasemmalta valjasremmit kädessä.) HETA No arvasinhan minä että Jaakko vieläkin ryysyissään kuljeskelee. Kello on jo kohta kaksi. Missä Akusti on? JAAKKO En minä tiedä. (Aikoo lähteä Akustin huoneeseen.) HETA Minnekä sinä ne remmit kuljetat? JAAKKO Tuossa olisi vähän korjaamista. Akusti meinasi, että panisin sen talteen. HETA Ei isännän huone mikään valjashuone ole. Vie remmit valjashuoneeseen, äläkä töllistele siinä niinkuin mikäkin renkipoika. Ja lähde pukeutumaan. JAAKKO Kai sitä sitten täytyy lähteä. (Iskee Iitalle silmää, lähtee sisään remmit mukanaan ja palaa juosten salin kautta.) HETA No nyt se vei ne remmit kuiteskin. Harmittaa kun Jaakolla on ne rengin tavat. IITA Kunnon poika se Jaakko on. Sillä on hyvän isännän tavat, kun kaikki tallelle panee. HETA Rengin tavat ne ovat. Ei Juhani koskaan kulje miesten jälkiä korjaamassa. IITA Voi herrajesta, ei Niskavuorella olekaan sellaista järjestystä kuin Muumäellä! (Heta on koko ajan kävellyt edestakaisin.) Istukaa toki, emäntä, rauhassa. Väsyttehän te kunnes vieraat tulevat. HETA Seison missä seison. Kun minä tämän puvun ylleni otin, niin tuntui vähän kuin olisin päätöspisteen pannut yhteen elämänjaksoon. Kävelin äsken tuonne aitan portaille ja taas takaisin. Katselin pytinkiä ja aattelin, että tässä se nyt on ja tarpeeksi minäkin olen häärännyt jotta se voisi tässä olla. Toistakymmentä vuotta olen joka aamu puoli viideltä ollut navetassa ja joka päivä valvonut, ettei tuo Siipirikko antaisi rengeille täyttä maitoa. Kas, kun se Siipirikko itsekin on rengin sukua, niin sehän löisi vaikka kämmenen paksulta voita renkien leivälle. Ja että sitä Siipirikkoa olenkin sietänyt seitsemäntoista vuotta! Mutta nyt se on loppu, nyt saavat muut minua passata. Tästä lähtien minä istun keinustuolissa ja luen lehtiä ja lapset ja piiat ja mies saavat passata mua! Ettäs kuulet, Iita! IITA Kyllä emäntää passata pitää. Mutta onhan Akusti aina passannut Hetaa. Omasta tahdostaanhan Heta on täällä häärännyt. HETA Tottakai omasta tahdostani, vai luuleeko Iita että minä olen niitä, jotka toisten tahdosta hääräävät? Mutta veljelleni Juhanille ja Loviisalle minä tahdon näyttää paljonko sitä omasta tahdosta on häärätty. Minut kun paiskattiin tänne rengin vaimoksi Muumäen suonsilmään pitäjän perukoille. Nyt suvulle näytetään kuka tässä rengin vaimona on. IITA Eihän nyt kukaan tuollaista Hetasta ole sanonut. HETA Ei tarvinnutkaan sanoa, mutta sisimmässään ne ovat sitä aatelleet ja irvistelleet. IITA Voi, voi, emäntä, istukaa nyt. Väsyttehän te vallan. HETA En väsy. Omille kuistinportailleni minä seisomaan menen. Seison kun seisonkin, kun sukuani vastaanotan. IITA Mutta pitäisi isännänkin olla täällä. HETA Niin pitäisikin. Iita menisi kiirehtimään sitä. Vaikka renki kuin renki. Aina se kuhnii jossain nurkassa. Eihän se ole ikänään osannut isännän tavalla käyttäytyä. (Aliina juoksee vasemmalta.) ALIINA Tulevat, tulevat! Niskavuorelaiset ajavat alatietä. Loviisa-täti tulee, Juhani-setä ajoi suoraan tallille! (Iita kiiruhtaa ruokasaliin.) HETA Miksi eivät voineet ajaa ylätietä talon eteen? Missä Akusti on? Hae Akusti heti tänne. ALIINA En minä ole isää nähnytkään aamusta saakka. (Juoksee vastaan. Eteisessä.) Päivää, Loviisa-täti. Miksi ei Aarne-serkku tullut mukaan? LOVIISA (eteisessä.) Päivää, päivää! Aarne on reisussa koulutoveriensa kanssa. (Astuu sisään.) (Heta seisoo jyrkkänä, liikkumattomana.) LOVIISA Päivää, Heta. Kyllä on komea pytinki, aivan kuin Niskavuori. HETA Tervetuloa, Loviisa, Muumäelle! Vihdoinkin! Kesti ennen kuin pytinki tuli valmiiksi, mutta on se nyt muutama metri pitempi kuin Niskavuoren pytinki. LOVIISA Tosiaankin, siksi se vaikuttaakin melkein komeammalta. HETA Miksei Juhani ajanut suoraan tänne kuistin eteen? LOVIISA Juhanin teki niin mieli vähän tutkia Akustin uuden navetan ja tallin sisustusta. HETA Pienihän se navetta on, vain viidellekymmenelle lehmälle. LOVIISA Ja missä Kerttu on? Entäs Akusti? ALIINA Akusti taitaa vielä pukeutua. (Menee Akustin huoneen ovelle.) Akusti hoi! Vieraat ovat täällä jo. LOVIISA Kuinka sinä noin isääsi Akustiksi sanot? ALIINA Kaikille hän on Akusti. LOVIISA Jokos sinä olet kansakoulusta päässyt? HETA Mitäs kansakouluja tässä, sillä on niin huono pää. Otettiin pois koulusta, kun kotona on työtä. LOVIISA Hyvänen aika, tytön täytyy saada jotain oppia. Ethän aio kuulemma Jaakkoakaan kouluttaa. HETA Mitäs koulua tuollaiset rengin lapset tarvitsevat. Akusti istutti pojan heinäharavalle kun se oli kahdeksanvuotias ja kaksitoistavuotiaana vähäpoikana se jo ajoi niittokonetta. LOVIISA Kuules, Heta, poikani Aarne oli tavannut Jaakon kirkolla ja Jaakko kertoi, että hänen tekisi kovasti mieli opiskella. HETA Ei meillä ole varaa kouluttaa poikia niinkuin Niskavuorella. Sitä paitsi, rengin lapsia ne ovat ja kova pää niillä on. Saavat jäädä taloa hoitamaan, kun ei ole varaa vierasta väkeä pitää. LOVIISA Kuule nyt, Heta, Akusti on erinomainen isäntä ja viisaasti talonsa hoitanut. Älä nyt rupee häntä renkinä kohtelemaan vieraittesi aikana. HETA Kun on rengiksi syntynyt, niin rengiksi jää. LOVIISA Ei kukaan ihminen sitä enää muista. Toissapäivänä säästökassan johtokuntaan valittiin ja maamiesseuran puheenjohtaja hän on jo pitkän ajan ollut. HETA On se sitten ihmeellistä, kuinka tuollaista tavallista renkiä ylennetään! Käsitätkös minkä vuoksi? LOVIISA Siksi että hän on kunnon mies, ja hyvä maanviljelijä. HETA Et sinä ymmärrä. Sitä ylennetään, koska se on Niskavuorelta nainut. Koska Akusti on Niskavuoren Hetan mies. Niin ne kaikki häntä kutsuvatkin. No, sinähän et ole syntyisin Niskavuori. Ja sinulla on ollut vähän syytäkin olla tyytymätön Niskavuoren isäntiin. LOVIISA Ole hiljaa, Heta! (Juhani ja Jaakko tulevat vasemmalta.) JUHANI No päivää, Heta! HETA Tervetuloa, Juhani. JUHANI No voi sitä Akustia, kuinka suurenmoiset rakennukset hän on rakentanut. HETA Akustikos ne nyt yksin on rakentanut. JUHANI Kuule, Heta, kyllä se Akusti on osannut. Navetta on aivan ensiluokkainen, puhumattakaan pytingistä, jahka minä sen nyt oikein tarkastan. HETA Kyllä tässä on yritetty itsekukin. JUHANI Kyllä sinä erinomaiset naimiskaupat teit, kun sen Akustin otit. Tai pitäisikö minun nyt sanoa, että se Akusti sinut otti. HETA Kyllä se Heta oli, joka uskalsi sellaisen rähjän miehen ottaa, ja Hetan rahoillahan tämä kaikki on tehty. JUHANI Pienet ne Hetan rahat olivat. LOVIISA (nauraen.) Se Akustin arkku taisi olla oikea kultakaivos. HETA Eikö sitä Akustia ole nyt tarpeeksi kehuttu! Kukaan ei muista kuinka paljon minä olen tässä työtä tehnyt. JUHANI Muistetaan, muistetaan. Missä muuten Kerttu on? HETA Aliina, mene hakemaan Kerttu tänne ja huuda Akustiakin. (Aliina juoksee ulos.) JUHANI Kuule, Jaakko, eikös sun tee mieli lukemaan? ainakin Mustialaan sinun pitäisi päästä. JAAKKO Kyllä minä menisin, mutta äiti on toista mieltä. JUHANI (nauraen.) Kuulkaas, tuo Heta täytyy pitää kurissa. (Kerttu tulee sisään Aliinan työntämänä ja pysähtyy arkana ovelle.) LOVIISA Siellähän Kerttu on, niin iso tyttö. Päivää! KERTTU (niiaa.) Päivää, päivää. JUHANI Kalpea se likka on, mutta meiän muorin näköinen. Tule nyt, jotta setä halaisi sinua vähän. KERTTU (seisoo vastahakoisena.) Päivää. Mun täytyy mennä perunoita kuorimaan. Kun odottavat keittiössä... (Katselee Hetaan ja juoksee ulos.) LOVIISA ja JUHANI No, mutta... ALIINA (hätääntyneenä.) Se Kerttu on tuollainen säikähtynyt, pelkää äiteä — ja kaikkia. Mutta Akustia se ei pelkää. JUHANI Voi tavatonta! LOVIISA Missä se Akusti nyt sitten on? HETA Mene, Jaakko, hakemaan. JAAKKO Eno tulisi katsomaan meidän varsojamme ennen kuin vieraat tulevat. JUHANI Lähdetään, lähdetään. Ja koetetaan löytää se Akusti. (Lähtevät oikealle.) LOVIISA Kuule nyt, Heta. Etkö käsitä, että mitä enemmän sinä miestäsi väheksyt, sitä enemmän väheksyt myös itseäsi? HETA Enhän minä häntä muille hauku kuin lähimmille sukulaisilleni. Aliina, etkö sinä tiedä, missä isäsi on? ALIINA Enkä tiedä, ja jos tietäisin, en sanoisi. Kyllä Akusti aina tietää mitä hän tekee. HETA Käske se Siipirikko tänne. ALIINA Ei se nyt jouda. HETA Lähdetkö sinä siitä ja sanot, että hänen on tultava. (Aliina juoksee pois.) LOVIISA Se Siipirikko, niin, kyllä minä olen hänestä kuullut. HETA Vai olet kuullut. Älä luulekaan, että se on Malviinan tapainen. Kyllä minä tiedän, että Akusti sille on kuin Herra Jumala itse ja vielä vähän päälle ja siksi se minua palvelee ja on kuin paras piika konsanaan. Mutta sen minä takaan, ettei Akusti piikoja havittele eikä mun vierestäni mihinkään pääse, eikä haluakaan. Aina minä miehen kiinni olen pitänyt enkä sen viereen ketään laskenut. (Siipirikko tulee kättään esiliinaan pyyhkien.) LOVIISA Päivää, Siipirikko. (Tervehtii Siipirikkoa kädestä.) SIIPIRIKKO Päivää Niskavuoren emäntä. Käteni ovat taikinassa, en kehtaa tervehtiäkään. Mitäs emännällä on asiaa? Juuri kakkua vispasin... HETA Kuule, sinä kai tiedät missä isäntä on. SIIPIRIKKO Mistäs minä sen tietäisin. Aamulla juttelivat isäni kanssa tallin ovella ja siitä ne sitten hävisivät. HETA Eivät kai ne hullut sentään kalastamaan lähteneet. SIIPIRIKKO No ei, kävinhän minä tähystelemässä ja veneetkin kaikki ovat rannassa. HETA Vai kävit tähystelemässä. Etkö sinä nyt voi arvata minne ne menivät? SIIPIRIKKO Mitäs minä arvaan, emännänhän se olisi arvattava. Minä sen kun vispaan. (Hymyilee Loviisalle.) HETA Lähtee sitten vispaamaan. (Siipirikko poistuu.) Aliina, nyt sinä menet hakemaan Akustia vaikka neulansilmästä, ymmärrätkö? ALIINA Kyllä Akusti pian neulansilmään mahtuukin. Jollei Siipirikko pitäisi isästä huolta, niin se olisi jo haudassa. HETA Lähdetkös siitä. LOVIISA Minkähänlainen se Akustin elämä oikeastaan on ollut sinun kanssasi, kun tuollaista kuulee. En ihmettele, vaikka olisi ottanut köyden ja hirttäytynyt lähimpään puuhun. HETA Ei se ole sellainen kuin sinun miehesi. Seitsemäntoista vuotta Akusti on passannut minua ja tietää mikä hänen velvollisuutensa on. Kas, minä kun osaan tyyrätä niitä miehiä. LOVIISA Älä sano niitä miehiä, vaan sitä miestä. (Juhani tulee Jaakon kanssa.) JUHANI Tallit ja varsat on katsottu eikä isäntää ole missään. LOVIISA Sanos muuta. Minä Hetan sijasta olisin jo juossut pitkin maisemia. JUHANI Ethän sinäkään juossut, juoksutit muita. HETA (Jaakolle.) Ja nyt saat sinäkin lähteä hakemaan häntä. JAAKKO Mitäs sitä Akustia hakee. Tulee kun ottaa tullakseen. Ehkä se löysi mukavan vanhan koivikon metsän reunasta ja rupesi hakkaamaan halkoja. HETA Voi herrajestas sitä miestä! JAAKKO Mistäs minä tiedän häntä hakea. Äiti ottaa vaan vieraat vastaan, Akusti tulee sitten kun tulee. (Juhani nauraa.) LOVIISA (myös nauraen.) Niinhän minäkin aikoinani sanoin, kun vieraitani odotin. JUHANI (katselee ulos ikkunasta.) Sieltä tulee nyt ainakin Lammentaustan isäntä. HETA Mitä?! Kuka hänet on kutsunut? JUHANI Akustihan Santeria kutsui viime kunnankokouksessa, kun Santeri oli Huovilassa käymässä. Kun Akusti on ostanut puolet Huovilaa, niin Tuomas kuuluu kaupittelevan hänelle koko taloa. HETA Mitä sinä hulluja puhut. JUHANI (nauraen.) Kas Akustia, eikö hän ole puhunutkaan sinulle? (Menee.) HETA (koettaa hillitä itsensä,) LOVIISA Santeri-raukka! Sen ja Huovilan asiat ovat hullusti. Mutta ota sinä nyt Santeri nätisti vastaan äläkä näytä, ettet tiennyt hänen tulostaan. HETA Kiitos opetuksesta. Vai ovat sen asiat hullusti — hyvä on! (Jaakolle.) Mitä sinä siellä töllistelet? Mene Akustia hakemaan! JAAKKO (ikkunassa.) Voi kun Lammentaustalla on ihana hevonen! Tuollaista tammaa minäkin havittelen. Mutta eihän Akusti osta muita kuin työhevosia. HETA (sähisten.) Ulos sieltä, lapset! (Lammentaustan Santeri ja Juhani tulevat.) SANTERI Päivää, Muumäen emäntä. Onneksi olkoon uudelle pytingille! Tämähän on kuin linna, koko seudun koristus. HETA Päivää. Eikös Lammentaustan emäntä tullutkaan? SANTERI No kun se ei ole oikein terve. Päivää, Loviisa, et suinkaan sinä ole vihainen minulle, kun Juhanin Hämeenlinnasta meille viettelin viime viikolla. LOVIISA (nauraen.) Ei siinä Juhanissa taida paljon viettelemistä olla. Kyllä hän aina sinne menee, missä hauskaa on. SANTERI (huomaa Jaakon, joka on jäänyt ovelle seisomaan.) Jaakkoko se on? HETA Mistäs Lammentaustan isäntä Jaakon tuntee? SANTERI Kyllähän nyt sentään pitäjäläiset tunnetaan. Päivää, Jaakko. (Pitää Jaakon kättä kädessään.) JAAKKO Päivää, Lammentaustan isäntä. Aliina, tules nyt päivää sanomaan. ALIINA Päivää. Kyllä Lammentaustassa on ihana juoksija. Me tässä Jaakon kanssa katseltiin. SANTERI Vai niin, tykkääkös Jaakko hevosista? JAAKKO Tykkään mar. (Loviisa ja Juhani ovat jännittyneinä katsoneet tätä tervehtimistä.) HETA (huomaa sen ja sanoo jääkylmällä äänellä.) Jaakko, mene heti isääsi noutamaan. Akusti ei taida tietää, että vieraat ovat jo tulleet. Ja Aliina, sinäkin, käske Siipirikko tuomaan kahvia. SIIPIRIKKO Emäntä, emäntä, nyt rovasti tulee! Ja vallesmanni ja vallesmanskakin. HETA Viisaa ne sisään vaan. (Siipirikko, Jaakko ja Aliina lähtevät. Sitten kuuluu Aliinan ääni: »Iiiisäää. Aaakustii!» ja toiselta puolen Jaakon ääni: »Aaakustiii, Aakusti».) HETA Se nyt vielä puuttuu että ne huutavat. Tomppelit. JUHANI Ettei vaan mitään onnettomuutta ole tapahtunut. HETA Ei ole, eikä tapahdukaan. Kyllä minä Akustin tunnen. Sehän on voinut jäädä johonkin pikkulintuja katsomaan... Isäntä muka! ROVASTI (tulee sisään ruustinnan, vallesmanskan, vallesmannin ja tohtorin kanssa.) Herran rauhaa, Muumäen emäntä, ja onneksi olkoon, kun niin komean talon olette rakentanut Herran avulla. JUHANI En tiedä kuinka sen Herran avun kanssa on, mutta Akustin kädet tässä ovat toimineet. HETA Rakennusmestarikin meillä oli. RUUSTINNA Päivää, Heta. Kartanohan tästä Muumäestä kohta tulee. VALLESMANSKA Säj de, de' ä ståtligt. Onneksi olkoon! VALLESMANNI Mitä kaikkea se Akusti onkaan tästä Muumäkipahasesta tehnyt parinkymmenen vuoden aikana. TOHTORI Älä unohda emäntää tässä. Päivää, Heta. Tämähän on jo ihan niinkuin Niskavuorelle tulisi. Päivää, Juhani. JUHANI Sanos muuta, en minä ollut paikkoja tuntea. (Loviisa tervehtii.) TOHTORI Ja Lammentaustan Santerikin täällä on. Hauska tavata. (Santeri tervehtii.) VALLESMANSKA Herrejes, ja Loviisa kun on niin fiini. De ä' ståtligt, de'. Ja kuistinikkunatkin on färilasista, aivan kuin Niskavuorella. HETA Mitäs me, pientilahan Muumäki on Niskavuoreen verrattuna. JUHANI Älä puhu, hienompi navetta Muumäellä on. Saamarin Akusti, on rakentanut mallinavetan. SANTERI Täytyy mennä katsomaan. VALLESMANSKA Ja första prisethän se on saanut näyttelyssä härkästään. VALLESMANNI Sonnistaan. Sonnista, kära du, sonnista, kära hjärtandes, sonnista. VALLESMANSKA Sonni tai härkkä, eikö se ole sama? (Kaikki nauravat.) Mutta missä on isäntä? TOHTORI No, sanos muuta, kun unohdettiin isäntä. Missä Akusti on? Tässä katsellaan taloa eikä isäntää ole missään. JUHANI Akusti lie yksinkertaisesti unohtanut, että vieraita tulee. HETA Tietäähän Akustin. Anteeksi nyt, mutta Akustihan on sellainen, että se helposti unohtaa kaiken, kun joutuu metsään. SANTERI (vallesmannille.) Ja erikoisesti jos joutuu naapurin metsään, jota aikoo ostaa, (Iita katselee ovesta sisään.) HETA Niin, Santerikin sen tietää. Iita, käske sitten tuomaan kahvi sisään. IITA Maantie on mustana väkeä. Kyllä tulee paljon vieraita. HETA (hätääntyneenä.) Eikä isäntää missään! AKUSTI (avaa oven ja katselee sisään, koettaa sulkea sen äkkiä.) Herrajestas! JUHANI No, siellä se on. Tänne sisään, mies! Missä sinä olet ollut? (Avaa oven ja yrittää yhdessä tohtorin kanssa vetää Akustia sisään.) AKUSTI Älä, älä nyt, kun olen näin likainenkin, Heta vielä suuttuu. En minä hoksannutkaan, että oli niin myöhäistä. HETA Akusti, missä sinä olet ollut? Ja kehtaatkin tulla noin likaisena sisään! (Aliina ja Jaakko tulevat.) AKUSTI Anteeksi, hyvä herrasväki, se oli nyt sillä lailla, että Roope tuli sanomaan, että salaojan suut laukeevat, nekun jäivät ilman täytettä. Näes, Heta ajoi ne salaojurit pois talosta, kun ne ryyppäsivät ja tappelivat, ja tiedättehän, hyvät ihmiset, että jos sateen aikana salaojan suut jäävät täyttämättä, niin kauheatahan siitä tulee. Niin me tuolla Valkojan pellolla avattiin lohjenneet paikat ja täytettiin. Taisi olla hieman sotkuista työtä. Sinä, Juhani, kyllä ymmärrät, että kun seisoo kainaloon saakka salaojan liejuvellissä, niin — ei, anteeksi nyt, hyvät herrasväet, kovin liejuinen minä olen. HETA Lähde siitä heti pukeutumaan. Anteeksi nyt, hyvät vieraat, kun on sellainen isäntä. VALLESMANNI Ei isännässä mitään vikaa ole. TOHTORI Älä vilustu, Akusti. Mene heti pukeutumaan. AKUSTI Meinasin salaa livahtaa sisään, mutta kun tuo Juhani... VALLESMANNI Tässä juuri arveltiin, että kai sinä taas olit jonkun naapurin metsiä katsomassa ja ostamassa. AKUSTI (iloisena.) Kas kun arvasittekin oikein. Valkojan takametsänhän minä tänä aamuna ostin, kun se on niin lähellä meidän Valkojan peltoja. HETA Siunatkoon, etkä taaskaan puhunut mulle mitään. (Akusti livistää.) Siinä se livisti. JUHANI Kyllä se on suurenmoinen mies, tuo Akusti. HETA Mikäs isäntä se on, joka vieraansa unohtaa. ROVASTI Rakas Muumäen emäntä, minun piti juuri ilmoittaa teidän miehellenne, että hänet on valittu kirkkoväärtiksi. HETA Akustiko? Mikäs kirkkoväärti Akusti on? Eihän se osaa käyttäytyä kuin kirkkoväärti. AKUSTI (avaa oven, puoliksi riisuutuneena.) Heta, kuule, minne sinä olet pannut minun paitani? (Yleinen nauru.) HETA Aliina, mene hakemaan. En minä sinua ole ennenkään passannut enkä passaa nytkään. Väliverho Viides kuvaelma V. Isäntien pojat menevät sotaan. 1918. Muumäen sali. Puolipimeä. Heta avaa oven ja huutaa hiljaa viereiseen huoneeseen. HETA Jaakko, tule tänne, (Jaakko tulee unisena.) JAAKKO Meinasin vähän nukahtaa, kun tänä aamuna niin aikaisin minut sängystä jahtasit, että muka punaiset tulevat. HETA Hiljaa, ettei Siipirikko kuule. JAAKKO Mitä nyt? HETA Kukonojan pojat yrittävät tänä yönä Tampereelle. Saat lähteä niiden kanssa. Valkoiset ovat tulossa sinne. Täältä menee iso joukko poikia. JAAKKO Mutta kun ei isä tahdo, että minä lähtisin. HETA Ole vaiti. Isääsikö sinun pitää totella? Hän ajattelee niinkuin muutkin rengit. Kaikki isäntien pojat lähtevät. Renkisielut vain punaisia hyysäävät. JAAKKO Mutta jos punaiset saavat meidät matkalla kiinni, niin ne tappavat. HETA Mikäs mies sinä olet? Onhan teillä pyssyjä. Salaa sinä tänä yönä lähdet. JAAKKO Mutta rahaa minun täytyy saada, kuinka minä muuten lähtisin. HETA (antaa rahapussista rahaa.) Tuossa on kaikki mitä minulla on, viimeistä penniä myöten. JAAKKO Eihän toi riitä mihinkään. Etkö sinä voisi ottaa isän arkusta? HETA Mitä sinä meinaat? En minä ennenkään ole Akustin arkkuun koskenut. Koetetaan saada Kukonojan isännältä lisää. Minä puhun sille, kun se tulee tätä kautta. JAAKKO Mutta jollen minä tulekaan enää takaisin? HETA Älä puhu sillä lailla — eihän minun helppoa ole lähettää sinua. Ainoa sinä olet, Jaakko, äidin ainoa. Mutta jollei mennä sotaan, niin ne vievät meiltä maat ja mannut. Meneehän sinne Niskavuoren Aarnekin tappelemaan isänmaan puolesta. Kai sinunkin on tapeltava Muumäen puolesta. JAAKKO Mutta jos isä suuttuu? HETA Anna suuttua. Ei se Akustin suuttuminen ole ennenkään mitään merkinnyt. Alkaa jo hävettää kaikkien edessä, kun meiltä punaiset eivät ole mitään vieneet. Rupeavat kaikki pian ajattelemaan, että me ollaan punaisia. JAAKKO Pitäähän siitä sentään Akustillekin sanoa. HETA Ole vaiti. SIIPIRIKKO (tulee sisään.) Kuulkaas, emäntä. Pitäisikö minun laittaa se kakku? HETA Tottakai, Emännät tulevat kohta. SIIPIRIKKO Jos emäntä tulisi sitten antamaan lisää voita siitä piilotetusta rittelistä. En minä jaksa sitä esiin kaivaa kahverin lattian alta. HETA Kyllä sinäkin näemmä kaikki tiedät. Kukas sulle on sanonut, että voi on kahverin lattian alla? SIIPIRIKKO Kyllähän nyt sellaiset asiat tietää. Tules, Jaakko, auttamaan mua. HETA Kyllä ruokasalin kaapissa on vielä voita. SIIPIRIKKO Jaha, se muuttaa asian. (Lähtee.) HETA Oletkos nähnyt kuinka tuo Siipirikko on olevinaan emäntää talossa siitä saakka, kun Roope punaisten esikuntaan tuli. Kyllä se saa lähteä niin pian kuin tämä hulina loppuu. JAAKKO Eihän Siipirikko mitään pahaa ole tehnyt, eikä meiltä ole mitään viety. Mutta jos minä nyt täältä lähden, niin tulevat kyllä perään kysymään. Voi teidän isän kanssa vielä hullusti käydä. HETA Käyköön kuinka käy. Veisivätkin jotain, että Akustikin näkisi minkälaisia ne hänen kaverinsa ovat. AKUSTI (tulee sisään oikealta.) Kas, mitäs äiti ja poika täällä nyt puolipimeässä istuvat. HETA Kaikki nykyään puolipimeässä istuvat ja vielä aivan pimeässä. Se on meillä vain, kun sähkö täydestä palaa. AKUSTI (nauraen.) Vaikka on karbiidiakin varattu. HETA Mitäs nauramista siinä on? Santalan Mari kävi kertomassa, että Lehtimäen poika on ammuttu. AKUSTI Se on kauheata, mutta kun olivat täysissä varusteissa salaa yrittäneet rintaman lävitse. HETA Aina sinä vaan puolustelet niitä hyviä kavereitasi. AKUSTI En tiedä puolustelenko. Eihän niitä noin isännän kannalta voi puolustaa, mutta en minä niiden selkään enemmän sälytä kuin oikeus ja kohtuus vaatii. Yritän katsoa asioita niin puolelta kuin toiselta. Ja mitä meihin tulee, niin eivät kai ole kehdanneet tulla minulta mitään ottamaan, kun olen kaikkien kanssa toimeen tullut. Mutta kai niitten on pakko tulla meiltäkin viemään. HETA Tulisivatkin. Ei sitä kehtaa emäntiä silmiin katsoa, kun meiltä ei ole mitään viety ja ompeluseura kokoontuu tänään meille. Ja arvaa sen, kuinka Nikkilän emäntä tulee pistelemään minua. AKUSTI (nauraa,) Kas kun minä en ole osannut ottaa sitä siltä kannalta. Ja minä kun luulin, että sinä mielissäsi olet, ettei meiltä mitään ole viety, noin niinkuin ylvästelisit, että katsokaas, Akusti on niin hyvissä kirjoissa työväen kanssa, etteivät kehtaa tulla häneltä takavarikoimaan. JAAKKO Kun ei se Akusti ymmärrä mitään. HETA Niin, ei ymmärräkään. (Heta poistuu.) AKUSTI (Jaakolle.) Kuule, Jaakko, mitä sinä viimeaikoina olet ruvennut lorvailemaan. Et tänäänkään tullut puinnille. Minun piti sanoa sinulle, että jos äidilläsi on jotain meininkiä sinun suhteesi, niin älä ota häntä vakavasti. Äidillesi pitää sanoa jaa ja amen ja antaa perään, mutta sitten pitää toimia niinkuin asiat vaativat. JAAKKO Kyllä minä olen huomannut, miten sinä menettelet äidin kanssa. AKUSTI Eivät ne naiset juuri näe pitkälle eikä pitemmälle omia tunteitaan. Meidän miesten on harkittava asioita ja sitten toimittava. JAAKKO Mitä se harkinnasta paranee? AKUSTI Jaaha, oikein minä taisin arvata. JAAKKO Ei se taida olla vaikeata arvata, jos äidin vähänkin tuntee. AKUSTI Voi Jaakko. Että tällaisen onnettomuuden piti maallemme tapahtua. Tässä minä olen palvellut äitiäsi ja kasannut omaisuutta, kovaa on työ ollut, ristiluissa alkaa tuntua tuo ojan kaivu, ja sitten menee maailma sekaisin ja lopuksi ei räknätä niitä rikkauksia, jotka olen saavuttanut, vaan jellaa ainoastaan se miten ihmisten kanssa on ollut. Kun ihmiset nyt ovat tulleet susiksi toisilleen, niin kuinkas minun käy, kun en minä tahtoisi olla susi en yhtä enkä toista kohtaan. Koettaisinpa vain auttaa. Etkö sinäkin, Jaakko, voisi elää tässä tuon minun riitinkini mukaan. JAAKKO Äiti tahtoo, että minä lähtisin pohjoiseen. AKUSTI Arvasinhan minä. JAAKKO Ja kyllä minä lähden, kun muutkin lähtevät. AKUSTI Ampumaan omia? Ehkä tulet ampumaan Välimäen Jussin tahi Maanojan Aatun. JAAKKO Tahi he minut. (Melkein nyyhkyttäen.) Isä, miksi me emme voi elää rauhassa, kaikki ihmiset? AKUSTI Hyvä että kerrankin sanot isä. (Siipirikko ja Aliina tulevat sisään.) ALIINA Kuule, isä, Maanojan Roope soitti esikunnasta, että meidän myllykuormasta oli takavarikoitu säkki jauhoja, ja Roope kysyi pitäisikö se säkki tuoda tänne takaisin. AKUSTI Minä menen puhelimeen. Kyllä on parasta, että pitäisivät sen säkin ja vielä muutaman säkin lisääkin. (Lähtee puhelimeen.) ALIINA Tottakai, kyllä nyt äiti tulee onnelliseksi. Kun ottaisivat pari hiehoakin. KERTTU Ei päästetä Jaakkoa menemään. HETA (tulee sisään.) Kuinka Siipirikolla on aikaa keikkua täällä, kun pitäisi kakkua paistaa ja emännät tulevat pian. Nikkilän emäntä näkyy jo ajavan pihalle. Menes, Jaakko, ottamaan hevonen vastaan. SIIPIRIKKO (mennessään.) Kakku on kohta valmis. Kun eivät vaan emännät kertoisi pitkin pitäjää, että meillä kakkuja syödään, vaikkei muilla ole mitään. HETA (raivoissaan.) Oletko sinä siinä vaiti, senkin... Kaikilla on jotain piilossa. ALIINA Ajatteles nyt, jos Siipirikko kertoisi maailmalle ja punaisille, että meillä on voitynnyri kahverin lattian alla ja sokerisäkki sun sänkysi alla! HETA Vielä mitä. Siipirikko nyt lähtisi Akustin päälle kantelemaan. Kun on palvonut Akustia kolmattakymmentä vuotta ja sen vuoksi minuakin palvelee. ALIINA Ole vaiti, äiti. AKUSTI (tulee.) Käyn esikunnassa ja katson mitä voisi tehdä siinä Harjulan asiassa. (Menee.) ALIINA Esikunnasta soittivat, että olivat takavarikoineet myllykuormasta yhden jauhosäkin. HETA Herrajestas, etkä sinä ole puhunut mitään. No ovathan ne nyt vihdoinkin käyneet Akustinkin omaisuuden kimppuun. Sehän oli hauskaa. (Nikkilän emäntä tulee sisään.) HETA Tervetuloa, Sanni, käy sisään, käy sisään! NIKKILÄN EMÄNTÄ Päivää, päivää, Muumäen väki, mitäs kuuluu? Eikös Harjulan Manta ole vielä tullutkaan? Vaikken tiedä, onko Harjulassa yhtään hevostakaan enää jäljellä. Voi näitä aikoja, näitä aikoja! HETA Sanos muuta, meiltäkin ovat viisi jauhosäkkiä vieneet myllykuormasta. NIKKILÄN EMÄNTÄ Mitäs teillä on hätää, kun on Siipirikko talossa. Maanojan Roopen silmäterä. Niin kauan kuin Roope on Esikunnassa ei Muumäellä mitään hätää ole. Onhan se Akustin ylimmäinen ystävä. HETA Ystävä tai ei ystävä, ei nykyään ystäviä olekaan. NIKKILÄN EMÄNTÄ Vai veivät ne teiltäkin. Onhan se nyt jo kumma. ALIINA Kuka tietää, vaikka veisivät koko karjan, niinkuin Harjulastakin. NIKKILÄN EMÄNTÄ Pitäkää varanne vaan. (Hiljaa.) Puhutaan, että parasta olisi ajaa parhaat lehmät johonkin niittylatoon niinkuin Vanajalla ovat tehneet. ALIINA Kas kun meillä ei ole tehty navetan alle kellaria, johon ne olisi voitu piilottaa. HETA Eikös sinulla ole mitään tekemistä? Lähdetään ruokasaliin kahville, siellä on vähän lämpöisempää. (Lähtevät oikealle.) SANTERI (tulee.) Hyvää iltaa. ALIINA Isä lähti juuri, eikö setä tavannut häntä? Minä sanon äidille. (Avaa oven.) Äiti, tule tänne. HETA (tulee ovelle.) Mitäs nyt? ALIINA (hiljaa.) Täällä kysytään sinua. HETA (hiljaa;) Mene, äläkä päästä tänne ketään. SANTERI Iltaa, Heta. HETA Iltaa. Mitäs sinulla on asiaa? SANTERI Hyvin tähdellistä asiaa. Etkö sinä sentään käske minua istumaan. HETA Ole hyvä ja istu. Akusti ei ole kotona. SANTERI Kyllä minä huomasin, että Akusti ajoi kylälle päin, sen vuoksi minä tulinkin. Minulla on asiaa sinulle. HETA Mitä ihmeellistä asiaa sinulla voi olla minulle? SANTERI Minä kuulin Kukonojalta, että sinä aiot lähettää Jaakonkin pohjoiseen päin. HETA Mitä se sinulle kuuluu? SANTERI Kuuluu miten kuuluu. Jos et sinä sentään lähettäisi Jaakkoa. — Minulla ei ole lapsia. Kun Esteri kuoli, jäin aivan yksin. HETA Mitä se minulle kuuluu, ettei sinulla ole lapsia! Ja mitä tekemistä sinulla on minun poikani kanssa? Mitä ihmettä sinä sekaannut perheeni asioihin? SANTERI Heta, ole ihmisiksi. Minä puhuin Jaakon kanssa, Ei hänen tee mieli lähteä, eikä Akustikaan sitä halua. HETA (hampaitten välistä.) Renki on renkien puolella. SANTERI Oletko sinä järjetön. Kaikkien isäntien suoja hän nykyisin on. Älä pakota Jaakkoa lähtemään. HETA Muitten talojen pojat ovat lähteneet. Miksi et niitä paimentanut? SANTERI Ne ovat toista sorttia. Jaakko ei halua lähteä. HETA Vai niin. Vai olet sinä ruvennut Jaakosta huolehtimaan. Hae itsellesi sellainen Esteri, joka synnyttää poikia, ja jätä minun poikani rauhaan. SANTERI Kyllä sinä osaat olla pirullinen, Heta. Minä pidän Jaakosta. Meidän elämämme on niin kummallisesti järjestynyt. Esteri oli erehdys. HETA Vai erehdys! Pitäisitkös Jaakosta, jos hän olisi köyhän ja halveksitun naisen äpärä? Lähde täältä ennen kuin ajan sinut ulos! SANTERI Tuleekohan sinusta koskaan ihmistä, jolla olisi vähän sydäntäkin. HETA Ei ainakaan Lammentaustan Santerille. Hyvästi. (Santeri lähtee ovelle, kun Jaakko avaa sen.) JAAKKO Äite, minä olen päättänyt, etten minä lähde. HETA Vai olet sinä sen päättänyt. SANTERI Se on oikein, Jaakko. On sinulla muutakin tekemistä. (Lähtee ulos.) HETA Rengin pojan ne tahtovat sinusta tehdä. Et ole rengin poika, kuuletko, et ole! Sinun on mentävä sinne, missä Niskavuorenkin pojat ovat. KERTTU (joka on seisonut koko ajan nurkassa.) Älä mene, Jaakko! HETA Ulos, sinä salahaisija sieltä! Kuuntelee ovien takana ja nurkissa! ALIINA (juoksee sisään.) Herranen aika, nyt tulivat viemään karjaa! HETA Mitä! Missä Akusti on? Entäs Siipirikko? MAANOJAN ROOPE (ja kaksi muuta miestä tulevat sisään.) Ehtoota, emäntä. Mitäs kuuluu? Tultiin nyt hakemaan lehmiä teiltä, kun teillä on navetta vielä täysi ja rintamalla näkevät nälkää. Jos niinkuin joku tulisi viisaamaan, että mikä olisi vähemmän maidossa. HETA Rosvoja te olette, rosvoja ja murhaajia! ROOPE Emäntä pitäisi vähän pienempää suuta. Kyllä Muumäellä on varaa luovuttaa siinä kuin muillakin. HETA Ryöväreitä te olette! JAAKKO Äiti, ole nyt hiljaa. MIES Tule pois, Roope. Mitäs sille ämmälle voi. Sanoinhan minä, ettei tänne kukaan uskalla tulla, kun emäntä on niin paha suustaan. Tule pois. HETA Ulos siitä, Maanojan rosvo! NIKKILÄN EMÄNTÄ (ovella.) Heta, Heta, ole nyt hiljaa ja nätisti, vievät vielä sinutkin! ROOPE (nauraa.) Emme vie. Mitäs me sillä teemme. Muumäen emäntä on sellainen ämmä, että sitä pirukin pelkää. HETA Vai irvistelet sinä vielä! Sellainen murhasakki, rosvosakki. ROOPE Eikä nuori isäntä puhu sanaakaan. JAAKKO Kyllä Roope tietää, ettei minulla ole mitään sanomista Muumäellä. ROOPE Niin se taitaa olla. Tule pois. Lähdetään karkuun. Puhutaan Akustin kanssa ja viedään ne lehmät. (Menevät.) HETA Roistot! ALIINA Ole varovainen, äite. NIKKILÄN EMÄNTÄ Voi herrajestas, kuinka sinä uskallat sillä lailla puhua. Voivat vielä tehdä vaikka mitä. Tule, Jaakko, katsotaan etteivät vie hevostani! (Ulos.) HETA Ryövärit! Nyt ne vievät koko karjan. Koko karjakannan ne hävittävät! Ja kaikki isännät! (Jaakolle.) Lähdetkös nyt! JAAKKO Kai minun sitten on mentävä. Väliverho Kuudes kuvaelma VI. Kartano ostettiin ja torpat erotettiin. Kerttu istuu yksin Muumäen salissa ja Aliina tulee oikealta. ALIINA Mitäs sinä täällä istut? KERTTU Istunpahan vaan, minäkin kerran salissa. ALIINA Isä käski keittää kahvia Huovilan torppareille. KERTTU Vai käski. Oletko sinä yhtään ajatellut, että siitä saakka kun äiti kapinan jälkeen Siipirikon pois ajoi, minä en ole päässyt keittiöstä ulos kuin joskus portaille istumaan. ALIINA Älä valita. Onkos minullakaan levonhetkeä? Mitäs hyötyä siitä on, että isä on ostanut Huovilan kartanon — kartanon... Muttei ole puhettakaan, että palvelija taloon otettaisiin. JAAKKO (tulee sisään.) Mitäs te likat täällä supatatte? ALIINA Me kapinoimme. Olisi, aika että sinäkin jo rupeaisit kapinaan. Isä ostelee kartanoita ja sinä olet kuin mikäkin Muumäen trenki. JAAKKO Jos en minä olisi Muumäen trenki, niin ei isä ostaisikaan kartanoita. (Heta tulee oikealta.) HETA Täällähän Kerttukin on, Keittiössä istuu Perttulan muija ja varastaa sokeria, ja täällä herrasväki istuu kaikessa rauhassa. Heti paikalla keittiöön. Ja sinäkin, Aliina, mene tuukkaamaan. (Jaakolle.) Mitä varten valjashuoneessa on valoa? Mene heti katsomaan mitä se tallimies siellä tekee. Mikä se semmoinen pehtori on, joka ei perään katso. Missä isä on? JAAKKO Huoneessaan. Kirjoittaa vallesmannin kanssa kontrahteja. HETA Mitä ihmeen kontrahteja? KERTTU Jos äiti antaisi avaimet, jotta minä saisin sokeria kahvivieraille. HETA En minä sinulle avaimia anna. Itse minä sokeriskoolin täytän. (Lähtee pois Kertun kanssa. Eteisestä kuuluu puhetta.) ALIINA Nyt ne miehet tulevat. (Jaakolle.) Pysy sinä täällä. JAAKKO Mitäs minä täällä teen, parasta on istua pehtorin kanssa valjashuoneessa. (Lähtee.) (Torpparit Nieminen, Salminen ja Jokinen tulevat sisään.) ALIINA Tulkaa sisään vaan. Isä ja nimismies tulevat kohta. Päivää! (Kättelee.) MIEHET Päivää, (Aliina lähtee.) SALMINEN Kolmekymmentä hehtaaria se mulle lupasi, kun on kahdeksan hehtaaria peltoa. NIEMINEN Ja kolmekymmentäviisi hehtaaria minulle ja Viljaselle kun meillä on niin huonot maat. JOKINEN Minkä takia hän nyt sillä lailla ilman vuokralautakuntaa aikoo järjestää, vaikkei vuokralautakunta meille antaisi kuin kaksikymmentä hehtaaria. SALMINEN Sanos muuta. Ja hyvää metsää meille jakaa. Mutta kuka niitä Akustin meininkejä ymmärtää. (Akusti tulee.) AKUSTI Päivää miehet. (Tervehtii kaikkia kädestä.) MIEHET Päivää, päivää. AKUSTI Kai te nyt suunnilleen tiedätte mistä on kysymys? JOKINEN Suunnilleen. Mutta kun tultiin tässä yhtä matkaa niin juteltiin, että on se sitten ihmeellistä, että Akustista niin rikas mies tuli, että Huovilan kartanonkin osti ja oikein herraksi pääsi. Milläs ihmeen konstilla sinä oikein ne suuret omaisuudet olet saanut? Ja saako sinua enää Akustiksi sanoakaan. AKUSTI (nauraen.) Saa, saa. Meinasitte kai, että se Akusti on sielunsa paholaiselle myynyt? JOKINEN Kyllä minäkin sen olisin paholaiselle myynyt Huovilan kartanon hinnasta. SALMINEN Ei pirukaan joka sielusta huoli. AKUSTI En tiedä piruko minut metsiin saattoi, kun isoset täältä metsänsä puulaakille möivät, mutta minä kävelin katsomassa mitä jäljelle oli jäänyt ja ostelin sitten isosilta ne metsänloput halvalla. Mutta minulla oli metsän kanssa sopimus: minä ostan ja hoidan, sinä kasvat! Ja sen minä teillekin sanoisin, että pitäkää silmällä puitanne, niillä on tapana kasvaa. JOKINEN Vai sillä tavalla se kävi. AKUSTI Olenhan minä hyötynyt toisten ihmisten työstäkin, enkä vain puista, vaikkei torppareita täällä Muumäellä ollutkaan. Mutta tuon Huovilan mukana minulle siunattiin nämä teidän erottamattomat torppanne. Pahuksen vuokralautakunta ei ole vielä ennättänyt teitä erottaa kartanosta. Siksi minä ajattelinkin ottaa lain omiin käsiini ja itse erottaa teidät Huovilasta. SALMINEN Ei tämä hullumpi ajatus ollutkaan. AKUSTI Minäkin olen torpan poika. Siksi päätin pysyä entisissä köyhän miehen mielipiteissä ja antaa teille vähän enemmän maata kuin mitä laki myöntää. Enkä minä muuta korvausta vaadi kuin että vielä tekisitte yhden vuoden vanhaa taksvärkkiänne. SALMINEN (raapii korvaansa.) Lain mukaanhan meidän ei taksvärkkiä enää tarvitse tehdä. AKUSTI Mutta minäpäs ehdottaisin, että tekisitte Muumäen Akustille saman taksvärkin yhden vuoden aikana kuin vuosisatoja olette tehneet kartanon isännille. Sitten pääsette itsenäisiksi maanviljelijöiksi. Onko selvä? (Tarjoaa tupakkaa.) SALMINEN Mitäs muuta tässä onkaan kuin selvyyttä ja mitäs me muuta osaamme kuin kiittää. ( Sytyttelevät savukkeita.) AKUSTI (avaa oven.) No, vallesmanni, joko te olette valmis? VALLESMANNI (tulee, kahdenkesken Akustille.) Kuule, minä ajattelin kysyä mitä muut isännät siitä sanovat, että sinä maitasi tällä lailla pois jakelet. AKUSTI Sanovat ensin, että Akusti on hullu. Sitten otaksuvat, että minulla on tämänkin takana taas jotain koirankujeita rikastuakseni toisten kustannuksella ja hyväksyvät senkin. Kas kun minä en aja politiikkaa enkä moiti muita. VALLESMANNI (nauraa.) Niin se kai lie. Kuka sinusta oikein selville pääsee. Päivää, miehet. MIEHET (ovat sillä välin hiljakseen ja vakavasti keskustelleet keskenään.) Päivää, päivää. VALLESMANNI Vai tämmöisen erinomaisen kaupan te nyt teette Huovilan uuden herran kanss. AKUSTI Mikäs herra minä olen, Muumäen Akusti vaan. SALMINEN Muumäen Akusti taitaakin olla se oikea herra. VALLESMANNI Samaa sanon minäkin. Tässä ovat sitten kauppakirjat, Jokisen ensimmäisenä. Pitäisikö mun julkilukea se? JOKINEN Mitäs sitä julkilukee. Kai se sitä on, mitä Akusti sanoo. VALLESMANNI Kyllä se sitä on. (Jakaa kauppakirjat.) No niin, sitten tänne nimet. (Miehet kirjoittavat.) AKUSTI Annas tänne niin minäkin kirjoitan. VALLESMANNI Ja tänne viereen tulee sitten emännän allekirjoitus. Onkos emäntä kotona? AKUSTI Kyllä on. Siirrytään sitten ruokasaliin päin, niin minä haen emännän allekirjoittamaan. (Huutaa.) Aliina! Hankis nyt näille uusille isännille kahvia. (Aliina johdattaa torpparit oikealle. Vallesmanni kokoaa papereitaan.) AKUSTI (menee ovelle ja huutaa.) Heta! Tule tänne! (Heta tulee.) HETA Mitäs nuo Huovilan torpparit täällä lattioita likaa? Päivää vallesmanni. AKUSTI Me tässä vallesmannin kanssa erotettiin ne torpparit vihdoinkin, niin että meille lopullisesti selkiää kuinka paljon sitä Huovilan maata ja metsää meille jää. HETA Eikös vuokralautakunta määrää kuinka paljon maata torpparit saavat? AKUSTI En minä viitsinyt ruveta odottamaan vuokralautakuntaa. Me myymme ne torpan maat niille ilman muuta sillä ehdolla, että tekevät vielä yhden vuoden entistä taksvärkkiä. HETA Mitä sinä meinaat? Vain yhden vuoden? VALLESMANNI No, Akusti meinaa korjata niitä vuosisatojen vääryyksiä ja luovuttaa torppareille maata ilman korvausta. HETA Onkos hän hullu? VALLESMANNI (nauraen.) Siitä ei ole varmuutta. AKUSTI Tässä on kauppakirjat. Sinun pitäisi panna nimesi niihin. HETA Että minä panisin nimeni tuollaisten kontrahtien alle! Ei iki maailmassa! Vai sillä tavalla sinä lastesi omaisuutta vieraille lahjoitat! Kun kerran niin roskainen laki on, niin vuokralautakunta saa määrätä paljonko maata torppareille kenkätään. Antaa valtion meiltä rosvota. Minä en ikinä tällaisia allekirjoita. VALLESMANNI Siunatkoon, tästä nyt vasta soppa tuli! AKUSTI Jos sinäkin olisit hyvä ja lähtisit sinne ruokasaliin kahville. Minä tässä juttelen emännälleni. VALLESMANNI Juttele, juttele! Kunhan juttelusta olisi apua. (Lähtee.) HETA Eikä ole! (Yrittää lähteä.) AKUSTI No mutta, Heta. HETA Älä yritäkään. Työnnät vaan torppareille hehtaareita ilmaiseksi. AKUSTI Kas nyt, Heta kulta. Kun me nyt ollaan kartanon omistajia, niin minä aattelin, että sinunkin pitäisi olla samanlainen kartanon rouva kuin ne entisetkin, joille torpparit taksvärkkejä tekivät ja marjoja, kaloja ja villoja toivat. Muistathan miten Huovilan rouva oli seisonut aitan ovella ja emännöitsijän kanssa torppareilta voita, marjoja ja kaloja vastaanottanut. Enhän minä ilmaiseksi, Heta-kulta. Vuoden taksvärkki on heillekin kallis asia, melkein sama kuin mitä vuokralautakunta korvausta määrää, ja sitä paitsi minä tarvitsen navettarakennukselle hevosmiehiä. HETA Pelkkää kenkkäystä se on koko homma. AKUSTI Aatteles nyt, kun ei koko pitäjässä kukaan enää tee taksvärkkiä, niin Muumäen emännälle kumminkin vanhat torpparit sitä tekevät. Kuinka komeata se onkaan! Muumäen emäntä seisoo kuin Huovilan Armo aitan ovella ja ottaa torpparien antimia vastaan. Kukas sitäkin olisi aatellut kun minä sinut eräänä syksynä Muumäen mökkiin toin! (Tönäisee Hetaa.) Ja enkös minä ole sua passannutkin? HETA Kyllä sinä osaat! AKUSTI Mutta kartanon rouvan pitää myös käyttäytyä kuin kartanon rouva eikä ajatella tuollaisia mitättömiä torppien juttuja. HETA Niinhän se on, mutta sinä lahjoitat maitamme pois. AKUSTI Meillä kun on maita ja metsiä nyt monin kerroin enemmän kuin Niskavuorella. Aattele nyt sitä Loviisan kateutta! HETA Kyllähän se niinkin on. Sanos, muutetaanhan me sinne Huovilaan, eikö niin? AKUSTI Ai, ei — se on eri asia. Jutellaan siitä sitten myöhemmin. Mutta kirjoita nyt pian nämä kauppakirjat alle. (Heta allekirjoittaa paperit.) AKUSTI Ja saisit nyt oikeastaan mennä ruokasaliin, jotta miehet saisivat sinuakin kiittää. Nyt vielä tämä Jokisen kontrahti. HETA Osaavatko ne edes kiittää. Ja viisikymmentä litraa puolukoita jokainen saa tuoda. Ja kaloja suolattavaksi. AKUSTI Oikein. Lähde nyt sinne ruokasaliin ja käske vallesmanni tänne. (Heta lähtee. Akusti istuu väsyneenä kädet sylissä. Vallesmanni tulee sisään.) AKUSTI Tässä ne allekirjoitukset sitten ovat. VALLESMANNI Herrajesta! Kuinka sinä sait emännän näihin suostumaan? AKUSTI Mikäs siinä. VALLESMANNI Täytyyköhän minun muuttaa käsitykseni tuosta Niskavuoren tyttärestä. AKUSTI Älä muuta! Mutta siinä ne sopimukset joka tapauksessa ovat valmiina. VALLESMANNI Sano nyt millä taivaan voimalla sinä ne aikaansait. AKUSTI Menes tuonne ruokasaliin kuulemaan, niin kyllä käsität. Mua väsyttää kovasti. VALLESMANNI Kyllä sinun pitäisi levätä. Ja nyt sait vielä tuon Huovilan hoidettavaksesi. AKUSTI Pojalleni minä sitä aion. VALLESMANNI Vai niin. Mitäs emäntä siihen sanoo? AKUSTI Mitäs te nyt kaikki siitä Hetasta. Järkevä ihminen hän on. Mutta väsyttää niin vietävästi. Eikös huomenna ole säästöpankin johtokunnan kokous? VALLESMANNI On, ja holhouslautakunnan. KERTTU (tulee sisään.) Isä! (Hiljaa.) Minulla on asiaa sinulle. AKUSTI Puhu vaan, kyllä vallesmanni kaikki meidän asiamme tietää. KERTTU Maanojan Aatu on keittiössä. Siipirikko kuuluu olevan kovasti sairaana. Mahtaako niillä olla edes ruokaakaan, eihän Siipirikko valita. AKUSTI Anna pehtorin valjastaa. Aja itse sinne ja vie mitä hän tarvitsee. En ole tullut ajatelleeksi Siipirikkoakaan tässä maailman mylläkässä. KERTTU Mutta mitäs äiti sanoo? AKUSTI Sano että minä olen käskenyt. (Kerttu lähtee ulos. Vallesmanni on hakenut papereita kasaan.) VALLESMANNI Siipirikkohan on sen Maanojan Roope-vainajan tytär? AKUSTI On. Niitä siipirikkoja on monenlaisia. Välistä minusta tuntuu, että minäkin olen yksi niitä. VALLESMANNI Vielä mitä! Sinä, joka olet lentänyt pitäjän huipuille ja savuttanut kaiken, mitä olet havitellut, tähdetkin taivaalta, jopa Huovilan kartanonkin. AKUSTI Entäs sitten? VALLESMANNI Niin, entäs sitten? AKUSTI On olemassa kaksi tähteä, joita en ole saavuttanut. Niitä kahta tähteä, joita sydämeni havitteli ja jotka eivät välittäneet minusta. Katselivat vain kirkkaina ja kylminä niinkuin tähdet pruukkaa. HETA (ovesta.) Akusti, annas vanhat kontrahdit tänne, kun ne miehet eivät enää muistakaan paljonko taksvärkkiä ovat tehneet. Väliverho Seitsemäs kuvaelma VII. Kunnallisneuvos tekee kuolemaa. Akusti on huoneessaan vuoteessa. Aliina istuu isänsä sängynlaidalla. ALIINA Voi isä, et sinä enää niin nuori ole, että voisit käydä jäissä rypemässä. AKUSTI (hyvin sairaana.) Kun minä olen tottunut siihen kevätkalastukseen Roopen kanssa enkä minä vieläkään voi unohtaa Roopea ja kuinka me yhdessä niitä verkkoja nostelimme ja kaloja tuli kovasti. ALIINA Älä puhu Roopesta, isä. Kuinka äiti vihasi häntä ja Siipirikkoa! AKUSTI Äiti liioittelee aina. Äitisi on sitä mitä on. Hän ottaa niin kovakouraisesti elämästä minkä irti saa. ALIINA Niin hän sinutkin otti. AKUSTI Kas likkaa! Niskavuoren Heta otti köyhän rengin ja kyllä hän aina minun puoltani on pitänyt ainakin ulospäin. ALIINA Koko elinikäsi sinä olet palvonut ja palvellut Heta Niskavuorta. AKUSTI Et sinä ymmärrä niitä asioita. Näin se elämä on ollut ja mennyt ja nyt se tekee ankarasti loppua. ALIINA Älä puhu lopusta, isä. Katsos, on niin monia asioita, joita minä en voi antaa anteeksi äidille. AKUSTI Äidillensä pitää aina antaa kaikki anteeksi. ALIINA En minä voi antaa anteeksi, että hän Siipirikon talosta pois ajoi. Siipirikko oli häntä palvellut yli kaksikymmentä vuotta. Meille lapsille hän oli kuin äiti. Siipirikko-raukka. AKUSTI Siipirikko on tottunut ihmisiä palvelemaan. Hänen kätensä ovat yhtä pitkät vaikka hänen toinen jalkansa onkin lyhyempi toista. — Minä olen hyvin väsynyt tänään, Aliina. ALIINA Jos sinä lepäisit nyt, kun tohtori soitti että rovasti ja isännät tulevat sinua tänään katsomaan. Minun täytyykin tästä lähteä keittiöhommiin. AKUSTI Lähde vaan. Missä Jaakko on? ALIINA Huovilassa käymässä. AKUSTI Jos sentään Jaakkokin tulisi kotia ja olisitte täällä lähettyvilläni. ALIINA Tottakai ollaan. Lepää nyt, isä... (Heta on tullut huoneeseen sanomalehti kädessään.) Isä on hyvin heikko. HETA Minä menen istumaan hänen luokseen ja luen lehtiä. ALIINA Ei hän enää jaksa kuunnella lehtiä. HETA Istunpahan tuossa keinutuolissa. Sinä saat järjestää kahvikuppeja, kun vieraat ovat kohta täällä. ALIINA Älä puhu isälle. Anna hänen levätä. HETA Mikäs käskijä sinä minulle olet. (Istuutuu keinutuoliin lukemaan lehtiä. Aliina jää seisomaan, mutta viittaa kädellään ja lähtee. Heta keinuu edestakaisin kitisevässä keinutuolissa ja kakistelee sanomalehtiä.) Kun ovat murhanneet miehen Iisalmella, kirveellä lyöneet päähän. (Kääntää lehteä.) Jaa-ah, ja ministeri Niskavuori on käynyt tarkastusmatkalla. Että siitä Kaarlestakin piti tulla ministeri! Kyllä mar Loviisa nyt rehentelee. No, kun Aarnekin nai rahoja, niin kai siellä Niskavuorella kaikki pellot salaojitetaan, koko pitäjän malliksihan ne pyrkivät. Kuule muuten, se Myllymäen isäntä on ruvennut ryyppäämään. Sen se kieltolaki aikaansaa. Ettei vaan viettelisi meidän Jaakkoakin. (Katsoo lehden ylitse Akustiin päin.) Jokos sinä nukut? Ai, ai, huonosti sinun asiasi ovat, kun aina kesken juttua nukahdat. AKUSTI (heikolla äänellä.) Heta, anna minulle vähän vettä, janottaa niin. HETA (Huutaa saliin.) Aliina, Aliina, tule antamaan isällesi vettä, häntä janottaa. En minä sinua ennen ole passannut enkä minä sinua passaa nytkään. (Jatkaa lukemista.) AKUSTI (yrittää nousta. Raskaasti ja pelottavasti.) Kyllä se olet sinä, joka nyt passaat minua, Heta Niskavuori. HETA Oletkos tullut hulluksi? Herrajestas! (Aliina tulee.) AKUSTI Ehkä olen tullut järkiini. Heta, sanon minä, (on tukehtua.) anna vettä! Pois Aliina! Vettä, Heta! ALIINA Herra taivaassa, anna isälle vettä! AKUSTI Sanonko minä sinulle jotain, Heta Niskavuori. Sanonko ensi kerran ennen kuolemaani. HETA (antaa vesilasin.) Tuossa on. Hulluksi se on tullut, pähkähulluksi. AKUSTI (juo tukehtumaisillaan. Aliina auttaa hänet pitkäkseen.) Rauhoitu, isäkulta, rauhoitu. HETA (kävelee edestakaisin.) Vai sillä lailla, vai sillä lailla. (Kerttu johdattaa sisään rovastin, tohtorin, vallesmannin ja Lammentaustan Santerin.) KERTTU Tehkää hyvin. HETA Tervetuloa, rovasti, tervetuloa, tohtori, tervetuloa herrassöötinki. (Kättelevät.) ROVASTI Jumalan rauhaa. TOHTORI (Akustille.) Päivää, päivää, kuinkas täällä voidaan? (Kättelee.) HETA Huonosti voidaan. SANTERI Päivää. (Rovasti, vallesmanni ja Santeri kättelevät Akustia. Kaikki kättelevät myös Alinaa, joka poistuu.) HETA Olkaa hyvät, istukaa. (Tohtori jää Akustin luo, tutkii, antaa pistoksen.) HETA Jokos Lammentaustassa kaikki touot on tehty? SANTERI Oli niin hyvät ilmat, jouduttivat aika lailla. Ja Muumäellä ja Huovilassakin näkyy olevan touot selvänä. Jaakko näemmä on pannut töpinäksi. HETA Akustihan sitä on viisannut. (Nielaisee.) Jaakosta tulee hyvä maanviljelijä, (kylmästi.) kuten hänen isänsä. (Lähtee anteeksi pyydellen.) AKUSTI Kiitos, tohtori. Kai tämä nyt vähän piristää. SANTERI (koettaa olla leikkisä.) Aivan sopimatontahan onkin sairastella näin kesken touon tekoa. AKUSTI (hymyillen.) No sanos muuta. VALLESMANNI Ja vielä sopimattomampaa on lähteä kevätjäihin kylpemään. AKUSTI Oikein harmittaa. Sinne jäivät kalat ja kaikki. ROVASTI Mutta Jumalan avulla sentään ylös pääsitte. TOHTORI Kyllä Jumala olisi saanut samalla auttaa hieman nopeammin eikä odottaa kunnes mies jo kävi siniseksi. ROVASTI Herran tiet ovat käsittämättömät. Eikä ruumiinhoitajan tarvitse koskea sielunhoitoon ja Herran töihin. AKUSTI No nyt se vanha riita alkaa. Pitääkö minun taas ruveta välittäjäksi? SANTERI (yskäisee.) Top, top. Ennen kuin tässä kirkko ja lääketiede rupeavat riitelemään, on meillä Akustille juhlallisempaakin asiaa, oikein virallista. Puhus nyt, vallesmanni, kun tärkein mies olet kunnassa Akustin jälkeen. VALLESMANNI Minä olen tekijä enkä puhuja, puhu itse. AKUSTI Mitä ihmettä te olette nyt aikaansaaneet? SANTERI (yskäisee vielä kerran.) No, sitten. Arvoisa Muumäen isäntä ja kunnan esimies, osuuskassan puheenjohtaja ja maamiessseuran esimies, terveydenhoitolautakunnan puheenjohtaja ja meidän kaikkien veljemme Akusti. En minä nyt jaksa sen virallisempi olla, mutta kuule, kaikkien ansioittesi perusteella... ROVASTI Entäs kirkkoväärti... SANTERI Voi saakutti kun unohdin. No niin, kaikkien niitten ansioittesi ja tienestiesi perusteella ja koska sinä olet tästä Muumäen rappiotilasta työlläsi ja viisaudellasi tehnyt pitäjän mallikartanon... VALLESMANNI Entäs se karjanjalostusyhdistys? SANTERI Voi vielä kerran saakutti kun senkin unohdin. No niin, joka tapauksessa kaikkien suurten ansioittesi vuoksi ja luonnollisesti meidän kaikkien pitäjän pylväitten esityksestä hallitus on suonut sinulle kunnallisneuvoksen arvonimen. Ja salli nyt, veli Akusti, että me kaikki onnittelemme sinua koko sydämestä! AKUSTI Kiitoksia, hyvät ystävät! Mitäs te nyt sellaista. En minä tätä ole ansainnut. Kiitoksia sentään. ROVASTI Kyllä me tiedämme, että Muumäen isäntä on uskollisesti auttanut kaikkia ihmisiä. AKUSTI Entäs sitten...? ROVASTI Kuinka niin? AKUSTI Enkä minä kumminkaan voinut auttaa silloin, kun ihmiset olisivat eniten apua tarvinneet. SANTERI Kyllä minä tiedän mitä sinä tarkoitat. Kyllä minä tiedän, mutta älä ajattele niitä aikoja. Paljon tehtiin, mikä oli ajattelematonta ja väärääkin, mutta täytyy yrittää unohtaa, ja sinähän Akusti, olet, elänyt omantuntosi mukaan. Nyt sinun ennen kaikkea täytyy tulla terveeksi. TOHTORI Siihen minäkin yhdyn. ROVASTI Kaikki me siihen toivomukseen yhdymme. (Heta ja Aliina tulevat.) HETA Jokos herroille saisi olla kahvia? Aliina tuo sitten Akustillekin. AKUSTI Kiitos, kyllä minun kahvini ovat juodut. VALLESMANNI Kiitos, kunnallisneuvoksetar. Niin, kunnallisneuvoksetar! Akustista on tässä tehty kunnallisneuvos. HETA (säpsähtäen.) No, eikös pitäjässä ollut parempaa miestä? AKUSTI Niinhän se nyt on käynyt, vaikkei se minun syytäni ole. ROVASTI Me onnittelemme kunnallisneuvoksetarta. (Onnittelevat kädestä.) HETA Mitäs siinä on onnittelemista. Olkaa hyvät, käykää kahville. Ette suinkaan nyt koko päivää täällä Akustin vieressä istu. ROVASTI Eikö emäntä onnittelekaan kunnallisneuvosta? HETA No onneksi olkoon, vaikken minä ymmärrä mitä suuria tuo Akusti on aikaansaanut. SANTERI Pitäisikö Akustin ansiot uudelleen luetella? AKUSTI (hymyillen.) Ei tarvitse. Heta on aivan oikeassa. VALLESMANNI Älä viitsi. Kyllä pitäjä tietää kuka Muumäellä isäntänä on ollut ja töitä on tehnyt. ROVASTI Emme suinkaan saa unohtaa kunnallisneuvoksettaren osuutta isännän saavutuksissa. Liian usein meillä unohdetaan emäntien osuus talonhoidossa. AKUSTI Mitäs minä olisin ollut ilman Hetaa. Pelkkä renkipoika vain. Hetan kautta minä maata sain. Kuinka paljon se merkitsee, että saa maata kättensä alle ja vettä venheensä alle ja kalat omaan rysäänsä. HETA Hyvä että sen sanot. Kunnallisneuvos! (Kohauttaa olkapäitään.) Saanko minä nyt pyytää kahville. ROVASTI Kiitoksia paljon. (Herrat hyvästelevät Akustia.) ROVASTI Herran siunaus teille, rakas ystävä. SANTERI Voi sitten hyvin ja tule terveeksi. AKUSTI Totta kai, totta kai. Lähtekää nyt kahville, kun Heta teitä odottaa. VALLESMANNI Muista tulla pian terveeksi. AKUSTI (heikosti.) Muistetaan. TOHTORI Minä tulen uudestaan illalla käymään ja annan vielä kerran ruiskeen. AKUSTI Kiitos, tohtori. Mahtaako se olla tarpeellista. TOHTORI Ja nyt levätään vähän. AKUSTI Levätään. (Herrat tekevät lähtöä.) ROVASTI Kyllä teillä on ollut raskas aika hoitaessanne tuota rakasta potilasta. (Poistuu Hetan kanssa.) SANTERI (hiljaa.) Sanokaahan, tohtori, onko Akustin tila todellakin hyvin huono? TOHTORI On, hyvin vakava. (Menevät.) (Akusti makaa silmät kiinni. Siipirikko ja Kerttu tulevat. Siipirikko polvistuu Akustin sängyn viereen. Kerttu pitelee oven rivasta, ettei kukaan muu pääse huoneeseen.) AKUSTI (Siipirikolle.) Siipirikko. Aina minä sinusta olen pitänyt. Enemmän kuin kenestäkään maailmassa, vaikka lapseni olen siittänyt Hetan kanssa. (Siipirikko nyyhkyttää.) Väliverho Kahdeksas kuvaelma VIII. Akustin lopputili Hetan kanssa. Näyttämö sama kuin edellisessä. Sänky on kunnostettu, pöydällä kukkia. Huoneessa istuvat Aliina ja Kerttu. Jaakko kävelee edestakaisin. ALIINA (Jaakolle.) Älä hermostuta Kerttua, istu nyt jo vihdoinkin. JAAKKO Kello on kolme. Vallesmannin piti olla täällä jo aikoja sitten. Pitääkö tuo arkku avata näin pian. Vastahan isä on viikon ollut haudassa ja nyt jo perunkirjoituksia. (Aliina kohauttaa olkapäitään. Kerttu tuijottaa ikkunasta itkien.) ALIINA (Kertulle.) Älä vetistele. Täytyyhän sitä jo tottua olemaan ilman Akustia. JAAKKO (istuutuu.) Lammentaustan isäntä piti niin kauniin puheen isän haudalla. Puhui paremmin kuin rovasti. ALIINA Minä herään vielä öisin siihen kauhuun, kun äiti alkoi puhua isän haudalla. Nipistin häntä käsivarresta, mutta mikään ei auttanut. Olisin juossut pois niinkuin Kerttukin, mutta en päässyt, Loviisa-täti piti minusta kiinni. JAAKKO Älä nyt enää puhu siitä. ALIINA Enää. Milloin minä olen puhunut? Mutta (matkien.) »rakastettu vainaja, joka täytti velvollisuutensa ja palvoi häntä niinkuin oli luvannut Niskavuorelta tultuaan». Ettei juuri ja juuri maininnut uskollista renkiä, joka lohdutti häntä, kun hän joutui komeasta kotitalostaan Muumäen rappiotilalle. KERTTU (itkee hiljaa.) Älä puhu, Aliina, äiti on äiti. ALIINA Mitä sinä aiot tehdä, Jaakko? Kyllä sinun on nyt reilusti sanottava, että sinä aiot naida Marjatan ja että tahdot oman kodin. Ethän sinä ikinä voi tuoda Marjattaa tähän taloon niin kauan kuin äiti elää. JAAKKO Kai minä sen ymmärrän eikä sinun tarvitse ruveta sekaantumaan minun asioihini. ALIINA Mutta sinun on puhuttava äidille miten sinä aiot elämäsi järjestää. JAAKKO Olisi helpompaa olla haudassa isän kanssa. En minä jaksa tapella äitiä vastaan. ALIINA Sinä iankaikkinen lattiarääsy. JAAKKO Älä viitsi. (Kuuluu rattaiden kolinaa.) ALIINA Nyt ne tulevat, (Kertulle.) Menes herättämään äitiä, (Kerttu lähtee. Jaakolle.) Ja sinä menet vastaan. JAAKKO Ja mitä sinä itse teet? ALIINA Odotan mitä tuleman pitää, ja jos minä oikein asioita ymmärrän, niin paljon sitä tuleekin, kun isän arkku avataan. JAAKKO Mitä sinä siitä tiedät? ALIINA Arvaanpahan vaan. Mene nyt. (Heta tulee Kertun tukemana. Jaakko lähtee.) HETA Hoh, hoh, hoh, väsyttää. Auta minua tuohon keinutuoliin, Aliina. Missä minun pallini on? Akusti aina haki pallin minun jalkojeni alle. ALIINA Vaikka sinä olit terve ja Akusti sairas. HETA Kuinka sinä noin voit puhua omalle vanhalle äidillesi, joka on menettänyt elämänsä tuen! Et sinä uskaltanut sellaista puhua kun isävainajasi vielä eli. (Todellisella liikutuksella.) Akustia ei ole enää. (Kerttu tuo jakkaran ja istuutuu virkkaamaan äitinsä viereen. ) HETA Onko kahvi jo valmista? ALIINA Kyllä Saara tuo kahvin sisään. HETA Eikö Saaran pitäisi jo lähteä kotiinsa? Hautajaisiinhan se vaan pestattiin ja nyt se on jo pari viikkoa ollut täällä syömässä ja juomassa, ja molemmat tytöt istuvat täällä fröökinöiksi. ALIINA Hiljaa, äiti, ne tulevat jo. (Vallesmanni ja Lammentaustan isäntä tulevat sisään Jaakon johdattamina.) VALLESMANNI Päivää surutalolle! Päivää, kunnallisneuvoksetar! HETA Päivää. Tervetuloa. SANTERI Päivää, Heta. HETA (kylmästi.) Päivää. Kas kun Santerikin on tullut meidän pesänselvitykseen. SANTERI Minä olen tässä toimituksessa kyllä sivullinen mies, mutta vallesmanni pyysi minut mukaan. VALLESMANNI Tämä perunkirjoitus taitaa olla isonpuoleista hommaa, ja kun Santeri kerran oli Akustin parhaita ystäviä, niin minä pyysin hänet mukaan, kun ei Aarnekaan joutanut Niskavuorelta. SANTERI Tämä on hyvin kiusallinen toimitus minulle. Mutta totta puhuakseni Akustikin pyysi minua hänen pesänsä selvittäjäksi. Jos Hetalla kumminkin on jotain minua vastaan, niin voinhan minä toimittaa tilalleni vaikka Kirvesmäen isännän tai tohtorin. VALLESMANNI Tohtori ei ole kotona ja Kirvesmäki makaa sairaana. HETA Ei minulla ole mitään Lammentaustaa vastaan, jos viitsii olla mukana tällaisen pienen pesän selvittelyssä. VALLESMANNI Vai pienen! Harmittaakin kun Akusti, niin tarkka mies, ei jättänyt mitään omaisuus- ja pesäluetteloa. Tässä minä olen nyt käynyt ainakin kauppakirjat lävitse. Kovin rikas pesä tämä on, ei muuta kuin täytyy onnitella perhettä. Kyllä Akusti on työtä tehnyt ja osannut hoitaa asiansa kaukonäköisesti. HETA Ei se niin vaikeata ollut, kun Niskavuoren ja minun rahoillani alkuun pääsi. VALLESMANNI Kyllä ne emännän myötäjäisrahat tekevät sangen pienen osan Akustin omaisuudesta. Vaikka kuinka tarkkaan arvioitaisi näitä tiloja, niin olemme Santerin kanssa tulleet siihen käsitykseen, että pesä tällä haavaa on ainakin kymmenen miljoonaa markkaa. HETA (säpsähtää.) Herrajesta. VALLESMANNI Osuuskassassakin löytyi Akustin tililtä niitä metsärahoja toista miljoonaa markkaa, ja kyllä tuossa Akustin kuuluisassa arkussa täytyy olla pankkikirjoja ja osakkeita aika lailla. HETA Eikä Akusti koskaan sanonut, että hän niin rikas oli. Ei edes ostanut minulle niitä vaunuja Suontaustan huutokaupasta. Loviisa kyllä ajoi vaunuilla kirkolle, mutta minun täytyi kääseissä kitkutella. Ei muka ollut varaa ostaa. En edes uutta silkkihametta saanut Kirvesmäen lukusijoja varten. Aina vain väitti, että Huovilan päällä vielä velkaa on. Akusti tuli viime aikoina sitten niin siunaaman itsekkääksi. SANTERI Itsekkyyttä on niin monta laatua. ALIINA Ja vaikka äiti olisi tiennytkin ne isän varat, niin Kerttu olisi kumminkin saanut olla keittäjänä ja minä piikana. HETA Laiskottelijoiksiko teidän pitäisi ruveta? JAAKKO Kyllä äidin nyt pitäisi aatella vähän lapsiaankin. HETA Noin ne aina hyökkäävät kaikki minua vastaan, poikani Jaakkokin ja Kerttu. VALLESMANNI Kuulkaas nyt, kunnallisneuvoksetar. Akusti teki teistä rikkaan lesken. Teillä on nyt kaikki syy helpottaa lastennekin elämää, kun ovat pienestä saakka saaneet tehdä kovaa työtä. Mutta nyt täytyy ennen kaikkea saada pesä selväksi ja perunkirjoitus tehtyä. Ja täytyy vihdoinkin avata tuo Akustin kuuluisa arkku. Missä avain on? KERTTU Isä antoi sen minulle ennen kuolemaansa. HETA Vai sinulle? Miksei Jaakolle — onhan se edes mies. Miehille sellainen kuuluu. Et kai sinä vaan ole koskenut siihen? KERTTU En. (Lähtee hakemaan avainta.) VALLESMANNI No niin, mitäs muuta kuin avataan se loota. SANTERI Tekee oikein ilkeätä koskea koko arkkuun. Tässä ihminen on elänyt elämänsä ja elämän varrella on kasaantunut niin paljon asioita, jotka koskivat vain häntä ja joista muilla ei ole ollut aavistusta. — On kolkkoa kaivaa esiin ihmisen yksityiselämää. HETA Mistä yksityiselämästä sinä hourailet? Ei Akustilla ollut mitään yksityiselämää ja salaisuuksia vaimoltaan. Kyllä Akusti aina toimi niinkuin minä viisasin. VALLESMANNI Ai, ai, kunnallisneuvoksetar. Kuka meitä miehiä tietää. HETA Kyllä minä mieheni tiedän. KERTTU (palaa, antaa avannen vallesmannille.) Tässä olisi avain. Isä käski luovuttaa sen teille. VALLESMANNI Tästä tulee ihan virallinen toimitus. Istu sinä, Lammentausta, ja pidä pöytäkirjaa. Kai se on parasta, että arkku avataan ihan laillisessa järjestyksessä. SANTERI Salat julki, jollei Heta pelkää. Onhan tästä arkusta koko pitäjä tarpeeksi puhunut. VALLESMANNI (avaa arkun.) Taitaa olla oikein isännän kätköpaikka. Mitäs, aletaan alusta ja kaikki järjestyksessä. Asiakirjat näkyvät olevan vasta pohjalla. No niin: Lampaankeritsemissakset. Rautanauloja. Ruuveja. Pislaakeja. Lukkoja, oikein hyviä munalukkoja ja remmejä. Ja kauhea määrä avaimia. Mitä kaikki lienevätkin. JAAKKO Talon avaimia ne ovat, mutta Akusti ei tahtonut pitää paikkojaan lukossa. VALLESMANNI Tässä on hieno katkennut piiskanvarsi. Sillä taitaa olla oma historiansa. HETA Mitäs vallesmanni nyt kaikkea Akustin kamaa katselee, VALLESMANNI Kaikki, kaikki tässä katsellaan. Kas, tässä on jotain paperissa Kertulle. Hieno kultainen rintaneula. KERTTU (itkien.) Kiitos. HETA Mari-vainajan rintaneula se on. Kas kun ei Akusti antanut sitä minulle. VALLESMANNI Sanokaas muuta. Lankaa ja naulaa ja pikeä ja liimaa. Ja maalitoosakin täällä on. Ja sitten vanha käsintaottu aitanavain. Ja tässä tilikirjoja. Ja voi, voi, niin kulunut vanha Raamattukin! ALIINA Se on mummuvainaan Raamattu. HETA Kyllä meillä parempi Raamattu on salinpöydällä. VALLESMANNI Ja tässä on niin kulunut ja kellastunut Maamiehen Ystävä Kuopiosta. Ja Minna Canthin Työmiehen vaimokin. Hyvää lukemistahan se Akusti on harrastanutkin. HETA Mitäs niissä työmiehen vaimoissa lukemista on? Näkeehän niitä joka paikassa pihalla. VALLESMANNI Ja nyt tulee papereita. Mitäs nuo ovat? Näemmä velkakirjoja. Minkälainen pakka! Onpas se Akusti lainannut ihmisille rahaa. Tässä Mattilan Roope-vainajalle kaksituhatta markkaa, Alitalon Timolle kolmetuhatta, Lehtisen Matillekin kaksituhatta. Tässä taitaa olla koko pitäjä Akustille velkaa. (Santerille.) Laskepas sinä niitä yhteen. HETA Mitä! Meidän rahojamme tuhlattu koko maailmalle. ALIINA Äiti, rauhoitu nyt! HETA Vaimonsa ja lastensa rahoja hän on kylvänyt pitkin pitäjää. Pois ne vaaditaan joka penni. Meidän hiellä ja työllä kootut rahat. JAAKKO Olihan isällä sellaisiakin rahoja, joita hän metsäkaupoilla sai ilman hikeä. SANTERI Vain aivoilla. Oli hänellä sekä aivoja että sydäntä. VALLESMANNI Kokoopas sinä, Santeri, näitä pikkukuitteja täältä ja laske. Siunatkoon kun niitä on paljon! HETA Renki on renki. Ei isäntä tuolla tavalla rahojaan tuhlaa pitäjän köyhille. Mutta joka pennin minä panen uloshakuun. VALLESMANNI No, ehkäpä ne saadaan vielä kaikki takaisin. Miltä näyttää. Lammentausta? SANTERI Onhan täällä ainakin yli neljänsadantuhannen markan velkakirjat, ja joukossa on sellaisiakin velallisia, jotka varmasti maksavat. HETA Keitä ne ovat? Lue. VALLESMANNI Anna tänne. Tässä nyt ainakin on Varalan Jooseppi, viisituhatta markkaa palstanostoon. HETA Uloshakuun! VALLESMANNI Merkataan, merkataan. Sitten Alipellon Selma: kolmetuhatta markkaa. HETA Uloshakuun! Sellainen mankuja. VALLESMANNI Merkataan. Kukoisten Akseli, ylioppilaspoika, viidentuhannen markan laina lukuja varten. HETA Uloshakuun! Valmis insinööri se jo on. Uloshakuun! VALLESMANNI Sitten rovastin poika, opintolaina, kuusituhatta markkaa. HETA Uloshakuun! VALLESMANNI Työväenyhdistys, kymmenentuhatta markkaa. Jaa, kun talon rakensivat. HETA Uloshakuun! Ja paikalla! VALLESMANNI Tottakai, tottakai! Selaillaan niitä myöhemmin. Mennään nyt eteenpäin. Säästöpankin kirja miljoonakaksisataatuhatta. Ja tässä ovat ne Kansallispankin osakkeet, puolen miljoonan edestä. Ja tässä alhaalla on vielä kaksi paperia, vieläpä kuoreenkin pantu. Jahaa, ja tässä on Akustin omaa käsialaa: Minun viimeinen tahtoni. HETA Mikäs se on? Antakaa tänne! Minulle se kuuluu. VALLESMANNI Onkos Akusti laatinut testamentin! KERTTU Kyllä on parasta, että vallesmanni avaa kuoren ja lukee mitä siinä seisoo. HETA Minulle se kuuluu, mutta lukekaa nyt sitten! VALLESMANNI »Minun viimeinen tahtoni on, että minun käteisvaroistani maksetaan uskolliselle palvelijallemme Hilja Elsa Maanojalle, jota Siipirikoksi kutsutaan, kaksisataatuhatta markkaa palkkioksi niistä monista vuosista joita hän melkein ilman palkkaa Muumäkeä palveli. Sitten minä vielä määrään, että Jaakko saa Huovilan kartanon. Vakuudeksi: Akusti Muumäki.» — Kas Akustia. Noin yksinkertaista vaan. HETA (nielee, juoksee edestakaisin.) Sellaiset rahat Maanojan Roopen tyttärelle! Ei penniäkään, ei ikinä. Talosta minä olen sen jo jahdannut. VALLESMANNI Kas kun Akusti, viisas mies, ei ottanut todistajia allekirjoitustaan oikeaksi todistamaan. Mutta vaatimaton tämä viimeinen tahto on. Kyllä tämä nyt olisi täytettävä, vaikkei olekaan todistajia — kun tässä Jaakolle Huovila määrätään. ALIINA Sehän on isän viimeinen tahto ja määräys. Kyllä ne rahat on maksettava. HETA Kun ei ole todistajain allekirjoituksia, en minä siihen ikinä suostu, vaikka se Siipirikko lakiin menisi ja vaikka es kymmenessä mykkyrässä eteeni kumartuisi! JAAKKO Siipirikko on ollut uskollinen palvelija ja hänen on saatava, minkä isä on hänelle määrännyt. VALLESMANNI Perheen on tämä päätettävä keskuudessaan. Ikävä juttu. KERTTU Se on nyt sillä tavalla, etten minä ole tottunut paljon puhumaan, enkä ole koskaan mitään sanonut äidille. Mutta sen minä nyt sanon, että ellei Siipirikolle makseta näitä rahoja, niin ne voidaan ottaa minun perintöosuudestani. ALIINA ja JAAKKO Ja minun. Ja minun. HETA Minä istun tässä jakamattomassa pesässä siksi kunnes teidän perintöosuutenne tulee maksettavaksi. Mahtaakohan Siipirikkoa silloin enää olla olemassakaan? Se kuuluu jo nytkin haudanpartaalla vikisevän. ALIINA Kipu tulee piikaan niinkuin ihmiseenkin. SANTERI Oikein. Minä muistuttaisin Hetalle, että jos tämä juttu tulee julkisuuteen, niin ihmiset voivat ruveta kaikenlaista ikävää puhumaan Akustista ja Siipirikosta. Ja kyllä sinäkin tiedät, ettei Siipirikko ole konsanaan tässä talossa muuta ollut kuin uskollinen palvelijatar. HETA Eikä ollutkaan muuta. Palvoi ja palveli Akustia, mutta Akustille se pysyi vain piikana. Ei minulta miestä koskaan viety, kyllä minä sen aina kiinni osasin pitää. VALLESMANNI Niin että siis kaikessa sovussa Siipirikolle maksetaan kaikki se minkä Akusti sille määräsi? HETA Eihän minulle ole turvaa missään! Omat lapsetkin ovat valmiit ryöstämään minulta. SANTERI Eikös sieltä vielä löydy...? VALLESMANNI Ei kai muu auta kuin jatkaa. Tässä on vielä eräs toinen kuori, ja siinä seisoo: Jaakolle. Kai on parasta, että Jaakko aukaisee sen. JAAKKO Kyllä setä sen saa avata niinkuin muutkin. VALLESMANNI Katsotaan sitten mitä tämä on. (Aukaisee kuoren.) Mitä! Tässähän on iso velkakirja Lammentaustan Santerilta. Kas saamaria, kolmesataatuhatta markkaa! (Heta nousee pystyyn sanattomana.) SANTERI Vai sielläkö se on. Olimme molemmat Akustin kanssa takuussa Vatjalan Paavolle, kun se meni konkurssiin ja Akusti maksoi minunkin puolestani, kun ei minulla ollut silloin rahaa. Akusti lupasi odottaa kunnes saan metsän myytyä. Kyllä minä sen nyt maksan. HETA Uloshakuun! Huutokauppaan sinä joudut, Lammentaustan Santeri! JAAKKO (kylmästi.) Äite, tätä velkaa ei panna uloshakuun. HETA Miksi ei? Pidä suusi, poika! JAAKKO Akusti kertoi minulle kuolinvuoteellaan. Kyllä sinä sen tiedät miksi, ja — (kivenkovalla äänellä.) minäkin tiedän miksi! Kuuletko, äiti — minä tiedän sen. HETA (on luhistunut tuolilleen kädet silmiensä edessä.) Vai tiedät sinä! Vai tiedät sinä. KERTTU Mitä sinä tiedät? SANTERI Sen, että Akusti oli kunnianmies ja jalo ihminen. VALLESMANNI Kyllä Lammentaustan isäntä tämän hoitaa. Ei tätä siis panna uloshakuun? KERTTU Ei panna muutakaan uloshakuun. Sovitaan ihmisten kanssa niinkuin isä teki, että maksavat jos jaksavat. (Heta istuu yhä kädet silmien edessä.) SANTERI Älä sure, Heta, kyllä minä velkani maksan. HETA Suren minkä suren. Oma mun suruni. En minä Santeria sure. (Itkien.) Akustia ei ole enää. Väliverho.