Hella Wuolijoen 'Juurakon Hulda' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3600.
E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään
rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.

Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.




JUURAKON HULDA

7-kuvaelmainen huvinäytelmä


Kirj.

JUHANI TERVAPÄÄ [Hella Wuolijoki]





Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Osakeyhtiö,
1937.






HENKILÖT:

TUOMARI KAARLE KRISTIAN SORATIE (ent. Carl Christian Sanmark).
PROFESSORI MAGNUS NORKO.
TOIMITTAJA PURTIAINEN (puhuu savon murretta).
ISÄNTÄ ja KUNNALLISNEUVOS ALI-LEHTONEN.
HULDA JUURAKKO.
NEITI CONSTANCE SANMARK, sanotaan »ministeriksi».
KAUPPANEUVOS KAAVIO.
KAUPPANEUVOKSETAR KAAVIO.
NEITI KIRSTI KAAVIO.
NEITI MATERO, näyttelijätär.
TOHTORI ALINEN.
NEITI SINIJÄRVI.
MIINA.
PANKINJOHTAJA THORMAN.
ROUVA KRONENSTRÖM.
TAIVAANRANNAN MAALARI.



Tapahtuu nykyaikana. Ensimmäisen ja toisen kuvaelman väliä kaksi
viikkoa, toisen ja kolmannen muutama kuukausi, kolmannen ja neljännen
kuusi vuotta, neljännen ja viidennen noin viikko, viidennen ja
kuudennen pari päivää ja kuudennen ja seitsemännen yksi päivä.



HULDA HYVÄ!

Nyt sinä siis lähdet maailmalle, miten pitkälle, en tiedä...

Tapasin sinut ensi kerran eräänä sunnuntaiaamuna Juurakon torpan
pihalla, jolloin pihakoivun alaisella penkillä luit Juurakon vaarille
sanomalehteä. Olit paljain jaloin, vaalea, raskas tukka palmikoituna...
lumivalkoinen esiliina. Luit vaarillesi maailman tapahtumia niin
selvällä äänenpainolla, että se yhtä hyvin olisi voinut käydä puheesta
vaikkapa Messuhallissa. Piha oli hyvin lakaistu, annansilmät kukkivat
mökin valkoisten ikkunanverhojen takana, kirjavalla pöytäliinalla ei
ollut yhtään kärpästä, kahvipannu hohti kiilloitettuna ja vaarisi
nikkaroimalla piirongilla oli almanakan alla »Seitsemän veljestä».
Heleyttä oli asiallisessa äänessäsi ja viisaissa sinisissä silmissäsi.
Niiasit minulle arvokkaasti, ja jokin minussa niiasi sinua vastaan.

Kansanteatterin johtaja Eino Salmelainen muutamia vuosia sitten antoi
minulle ajatuksen, että sinun pitäisi tulla Helsinkiin työnhakuun ja
että ilotuulella olevat kansanedustajat Kämpistä tullessaan löytäisivät
sinut Esplanaadin penkillä, ja että sinä näin ollen joutuisit
eduskuntapiireihin. Ja koska minäkin satuin niitä piirejä tuntemaan,
oli luonnollista, että sinä tulit siihen ilmapiiriin, jossa sykki maan
yhteiskunnallisen elämän hermo.

Olavi Paavolainen olisi tahtonut, että sinusta olisi tullut Suomen
naisten »Urlachem, sellainen ikinauru korvesta. Mutta, Hulda hyvä, emme
me vielä kykene sellaiseen. Hyvä, jos meistä riittää hymy. Harjoitetaan
ensin sitä.

Eräät ystäväni, etupäässä Eino Salmelainen, olisivat tahtoneet, että
Hulda olisi noussut huipulle, ts. eduskuntaan heti ensiharppauksella.
Mutta pelkäsin, että siitä olisi tullut farssi, ja sen vuoksi pysyin
mieluummin yksityiselämäsi kuvauksessa, sillä olen tahtonut saattaa
sinut näyttämölle omaksi ja ihmisten iloksi ja rohkaisuksi harmaana
aikakautenamme. — — —

Neuvottelin tohtori Ruudun kanssa luvuistasi. Kun olit sentään käynyt
kansanopistonkin ja heti Helsinkiin tultuasi päässyt hyvään alkuun
Työväenopistossa professori Castrénin innoittamana, laskimme, että
sinä kyllä kuluttamattomiilla voimillasi kykenet parissa vuodessa
iltaisin lukemaan keskikoulukurssin, huomioonottaen, että isäntäsi
oli paljon ulkomailla kaiken maailman kauppasopimusneuvotteluissa.
Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa sinulta menisi 4—5 vuotta, ja
yhtäaikaisesti sinä myös lukisit ylioppilastutkintoon saakka, jotta
voisit päästä yhteiskuntatieteitten kandidaatiksi. Kesäisinhän olit
aina asunnonvahtina kaupungissa ja luit kaiket päivät. Oppikoulukurssi
oli sinulle välttämätön, sillä tuo yleisesti halveksittu matematiikka
jätti sentään hyvää jälkeä logiikkaasi, jota yhteiskunnallisena
toimihenkilönä kipeästi kaipaat.

Asetin sinut lukuihisi nähden verrattain suotuisiin olosuhteisiin.
Joka perheessä ei ole Conny tätiä ja Miinaa, mutta sitä lukemisen
tilaisuutta, mitä sinä sait heiltä, tulevat luultavasti monet toiset
Huldat vaatimaan isäntäväeltään. — — —

Terveisiä Conny tädille! Sellaisia Conny tätejä on vielä
muinaismuistoina vanhojen perheiden pihanpuoleisissa huoneissa, joihin
on kasattu talon vanhat, plyyshisohvat, piirongit ja kulunut matto.
Olen nähnyt, miten Conny täti vielä 60-vuotiaana punastui valkoisia
hiusjuuriaan myöten, kun joku herrasmies kumartui hänen puoleensa ja
lausui hänelle ystävällisen sanan. Tuollainen Conny täti muistelee
muster'eitä ja faster'eitä, perhetarinoita ja Aleksandra Gripenbergiä
ja on niin onnellinen voidessaan jotain opettaa Huldalle. Noita tätejä
pidetään sellaisena tarpeettomana ihmissorttina, muinaismuistoina,
joiden ainoana elämäntehtävänä on uhrautua sukulaistensa puolesta
ja joita alituisesti kiusaa kouristava pelko vanhainkodista, joihin
he useimmiten perheitten tilanahtauden vuoksi joutuvat. Minuakin on
nuorena ylioppilaana Conny täti hoivannut, siksi hain hänet sinua
hoitamaan, sillä hän ei varmastikaan voinut olla pitämättä sinusta ja
siitä sinussa, mitä hän itse ei ikinä voinut olla. — — —

Terveisiä tuomarillesi! Hän on niitä sellaisia, jotka maasta
matalasta ovat ajatelleet karriäärtään. Ensin ylioppilaspoliitikko,
sitten asianajaja. Sitten valtionkomitea, edistyspuolue,
edistyspuolueen valtuuskunta, esitelmät, puheet, eduskunta, lisää
puutavarateollisuuden johtokuntia, valtionkomiteoita, vähän Geneveä,
— valmis ministerikandidaatti, naiset sivuseikkoja, enimmäkseen vain
satunnaisesti samppanjahöyryssä. Muuten rehti mies, suuri työntekijä,
yhteiskunnallisesti ajatteleva ihminen. Toivottavasti sinä et sentään
pilaa hänen karriäärtään ja mahdollisuuksiaan, sillä olemme jo nähneet,
että valtakunnan emännäksi voi päästä myöskin tavallinen kunniallinen
talonpoikaisemäntä.

Terveisiä myöskin professorille! Hän on vähän sukua eräälle
tilanomistajalle ja kapteenille, niille sellaisille, jotka
naureskelevat maailmalle ja ennen kaikkea itselleen, joskus pienen
pieni kyynel silmässä. — — —

Sitten vielä tuosta teatterinjohtaja Eino Salmelaisesta. Hulda parka,
on ihme, jos hän ylimalkaan vielä jaksaa sietää sinua. Hän on sellainen
yksinäinen ja hidas mies, jolla on yksityinen puhelinnumero. Kuinka
paljon minä olenkaan rääkännyt hänen puhelintaan! Aina kun huomasin
sinussa jonkin uuden piirteen ja olin pakahtua tuon Suomenlahden
eteläpuolella perityn tempperamenttini vuoksi, soitin Salmelaiselle:
»Kuulkaa nyt, mitä Hulda taas sanoo!» — »Mitäh?» sanoi Salmelainen ja
nauroi, ja kahden viikon päästä hän hymähti: »Vai sanoi Hulda niin. —
Kun se Hulda sitten vaan kerran joutuisi!» — Oli hyvin rohkaisevaa,
että oli olemassa ihminen ja teatterimies Salmelainen, joka kuulusteli
Huldan vointia ja menestystä ja jolta sai neuvoja ja haukkumisia.
Näinhän Bergbom vainajakin kuului olleen huvittunut ei ainoastaan
siitä, miten näytellään, vaan myöskin siitä, miten kirjoitetaan.
Katsos, Hulda, olemmehan me kirjailijatkin teatterin lapsia ja
tarvitsemme kasvatusta ja avustusta, yhteistyötä ja neuvoa.

Hulda hyvä, sinä kerran ihmettelit, että isäntäväkesi puhui jotain
selvällä suomen kielellä, etkä sinä ymmärtänyt yhtään mitään... Se
koski minuun kovasti. Minä luulen, että elämä meille kaikille tulisi
helpommaksi, jos koko kansamme saisi tilaisuuden oppia ymmärtämään
kaikkea sitä, josta selvällä suomen kielellä puhutaan ja kirjoitetaan.

_Juhani Tervapää_.




I Kuvaelma


Tuomari Soratien kirjasto-työhuone. Hienosti kalustettu,
funkistyylinen. Oikealla avotakka ja sen ympärillä nojatuoleja,
vasemmalla avonainen ovi parvekkeelle, takaseinässä vasemmalla ovi
saliin ja oikealla eteishalliin. Etualalla oikealla ovi tuomarin
makuuhuoneeseen. Vasemmalla parvekkeen oven kummallakin puolen kaksi
ikkunaa. Esiripun avautuessa on näyttämö pimeä, ainoastaan katulyhdyt
valaisevat huonetta. Hallin ovi avautuu. Tuomari Soratie ja professori
Norko tulevat. Tuomari sytyttää ensin valot hallissa ja tulee sitten
päällystakki yllä kirjastoon, sytyttäen täälläkin valot.

TUOMARI professorille, joka pysähtyy eteishallin ovelle ja puhuu
porraskäytävään.

Shsh, hiljaa! Sano niille siellä, että olisivat hiljaa, shsh!
Herättävät vielä koko talon! Tuolla alakerrassa asuu vanha senaattorska
Ravander, joka laskee täältä jok'ikisen askeleen ja kuiskauksen.

(Portaista kuuluu melua ja naisen ääni.)

PROFESSORI puhuu porraskäytävään.

Hiljaa siellä! Muistakaa Soratien mainetta.

TUOMARI

Tuovatko ne todellakin sen naisen mukanaan? Vielä puuttuisi, että
musteri herää! Skandaali! Ali-Lehtonen taitaa olla päissään. Saamariko
sinua käski ehdottamaan tätä jatkamista täällä! Olisin päässyt
livistämään kotiin hyvän sään aikana.

PROFESSORI

Kuka käskee asua näin lähellä Kämppiä, ja minkä minä sille voin, että
Ali-Lehtonen ihastui Huldaan. Hyvä, ettei hän ottanut tuota ajuria
Kauppatorilta mukaan.

TUOMARI

Olisit ehdottanut klubia jatkamista varten.

PROFESSORI

Eihän Huldaa olisi päästetty klubille! Eikä tässä nyt auta hokemiset.
Pidä hyvänäsi, veli! Jaoston päivälliset jatkuvat, kun puheenjohtaja
pistouvaa!

(Pankinjohtaja Thorman, Purtiainen ja Ali-Lehtonen ilmestyvät halliin.
Viimemainittu vetää vastustelevaa Huldaa käsivarresta.)

ALI-LEHTONEN

Sisään vaan, Sääksmäen likka, täytyyhän sitä olla naisseuraakin...

TUOMARI

Hiljaa, hiljaa, ettei herätetä tuota senaattorskaa alakerroksesta!

PANKINJOHTAJA

Ursäkta, häradshöfdingen! Se on vähän kiusallista, mutta
kunnallisneuvos taitaa olla niin hyvällä tuulella.

PURTIAINEN ei kuule.

Onpa mukavaa, että jaostossa on edes yksi poikamies, ettei tarvitse
emännistä välittää. No, Hulda neiti, käykää sisään vaan!

ALI-LEHTONEN

Ja muistakaa, Hulda, että itse Ali-Lehtosen isäntä »vaneeriaskin» ylös
kantoi.

HULDA

Kiitos sitten, vaikka kyllähän minä sen itsekin olisin käsissäni
roikotellut. Teidänkös tää lukaali on?

ALI-LEHTONEN

Ei, vaan tään tuomarin. Ei Hulda huoli vierastella, vaikka mahtavia
miehiä ollaan. Huldan olisi pidettävä meille tässä vähän seuraa,
kun kerran pitäjäläisiä ollaan. Eihän nyt Sääksmäen likkaa tuonne
Espikselle jätetä. Istuu siellä nyyttiensä kanssa ja päältäpäin jo
näkyy, että Sääksmäen piikanen tuo on. Ei pidä pelätä.

HULDA

Enhän minä, isäntä. Saanhan sitä katsella tällaista herrojenkin
meininkiä, kun kerran Ali-Lehtosen isäntä on mukana... Onhan Hulda
pärjännyt tukkilaistenkin parissa. Yökortteeriahan minä tarvitsisin.
Oliskos herroilla tässä niinkuin tilaa?

ALI-LEHTONEN

Kyllä me Huldasta huoli pidetään.

HULDA katsellen ympärilleen.

Oliskohan täällä semmoista kamaria.

ALI-LEHTONEN

Eikö ole komea herrasväen kamari?

HULDA

Hienoa meillä pappilassakin oli, ja Niskavuorella.

PROFESSORI

Oikein on, ei Hulda anna imponeerata itseään.

HULDA

En minä tiedä, mitä tuo impuneerata on, mutta kyllä Juurakon Hulda
puolensa pitää, sen uskoi muorikin, kun mun maailmalle lähetti.

PROFESSORI

Hyvä, Hulda!

PANKINJOHTAJA

Duktig flicka!

PURTIAINEN

Tuppasivatko pojat Huldan aittaan?

HULDA

Vai aittaan! Kyllä meillä huoneissa nukutaan, niinkuin muissakin
ihmisissä. Rekilauluista ja museoistako ne herrat sen aitan muistavat?

PROFESSORI laulaa.

»Aukaise tyttö sun aittasi ovi, minä tuon sulle rusinoita...»

HULDA

Voi, voi, kun herroja lapsettaa!...

ALI-LEHTONEN

Hyvä, Hulda! Pidä puolesi noita herroja vastaan.

PROFESSORI

Tuo Hulda on oikein mukava.

TUOMARI on käynyt ruokasalissa ja tulee lasien ja whiskypullon kanssa.

Tule, Maunu, hakemaan soodavettä ja lisää laseja!

ALI-LEHTONEN

Tästähän tuleekin mukava täysistunto! No, Hulda painaa puuta vaan,
tänne isännän viereen.

TUOMARI

Pyydän vain herroja olemaan vähän hiljemmin, vanha tätini siellä...

ALI-LEHTONEN

Ai, ai, taidamme tässä vielä itsekukin vierastaa...

PANKINJOHTAJA

Sordinoa, sordinoa, herrat!

TUOMARI

Neiti istuu tänne pöydän viereen. Saako neidillekin olla whiskyä? Onko
neiti koskaan juonut tällaista juomaa?

HULDA

Istua kyllä voin, mutta neiti en ole, Juurakon Hulda vaan. Enkä minä
tuollaisista pirtujuomista pidä.

ALI-LEHTONEN

Tuo likka on mun mieleeni. Oikein sitä on kuin kotona Sääksmäellä.
Mutta nyt Hulda kertois oikein, kuinka hän tänne Espikselle joutui.

PROFESSORI

Niin, kuinka Hulda sinne joutui?

HULDA vihaisesti.

Sitä hunsvottia maalaria odotin. Se kun lupasi kortteerin hommata, kun
kaupunkiin tultiin. Kantoi mun askini sinne Esplanaadille ja pani mun
istumaan penkille. Älysin minä, etteivät asiat oikein ole, kun rupesi
multa naukumaan rahaa, vaikka minä junapiletinkin sille pistouvasin.
Viisi markkaa se multa vei, eikä sitä enempää Huldalta viedäkään.
Valehteli, että lähtee kaverinsa sisaren luo mulle kortteeria
hommaamaan, ja sinne se hupeni. Arvasin minä, ettei siinä miestä ollut
eikä mitään. Sellainen taivaanrannan maalari vaan.

PROFESSORI ihastuksissaan.

Kuulitkos, Purtiainen, taivaanrannan maalari! Ihastuttavaa! Vai jätti
se hunsvotti Huldan?

PURTIAINEN

Olihan mukavaa, että jätti Huldan meille. Kun ei vaan Huldan sydäntä
särkenyt?

HULDA

Ei sitä Juurakon Huldaa noin vain jätetä, eikä siinä ollut jättäjää
eikä jätettävää. Olipahan vaan taivaanrannan maalari.

ALI-LEHTONEN

No, kuinka Hulda noin vaan taivaanrannan maalarin kanssa yhteen joutui?
Lupasiko se naida?

HULDA

En minä näitä taivaanrannan naitavia ole.

ALI-LEHTONEN

Mutta kuinkas sitten... Onkos Huldan käynyt vähän niinkuin hullusti?

HULDA

Eikä ole, eikä käykään! Eikä tässä kaikille kyselijöille asioita
kuulutella.

Hulda kurkussa tuntuu vähän itkua.

TUOMARI

Ei nyt kiusata Huldaa. Mitä sitä Huldalle nyt tarjotaan, hakisinko minä
vähän viiniä?

HULDA tukahtuneesti.

Jos herra antaisi vähän voileipää, se olisi niinkuin tarpeen, kun
se hunsvotti vei minun eväskorinikin, sen äitmuorin pikkukopan,
enkä ole eilisillasta mitään syönyt, sillä junassa vähän niinkuin
yökötytti, enkä tuolta penkiltä uskaltanut hievahtaakaan, enkä sinne
pikkukamariinkaan päässyt...

TUOMARI

No tavatonta! Hulda tulee mukaan, lähdetään keittiöön. Eiköhän Hulda
löydä sieltä syötävää. Kun vaan ollaan hiljaa, etteivät Miina ja
musteri herää.

ALI-LEHTONEN

No voi, tyttö raukka!

HULDA

Ei tässä hätäillä, kun vaan saan jotain suuhuni.

TUOMARI

No, Hulda tulee mukaan!

(Poistuu Huldan kanssa.)

PANKINJOHTAJA

Tämä on genuint — aitoa, aivan aitoa.

PROFESSORI

Niin, aitoa, mutta kumminkin tullaan kaupunkini ja muutaman viikon
kuluttua se kävelee Espiksellä posket puuterissa, pyntättynä ja
permanentattuna.

ALI-LEHTONEN

Valmis lintu herroille pyydystettäväksi.

PURTIAINEN

Mukava tyttö, sitä oikeata maantuntua. Mutta...

ALI-LEHTONEN

Älä sinä, pysy sinä vaan asfaltissa. Mitä pahusta sen tytön kanssa
oikein tehdään. Kas kun oltiin vähän päissään tuolia ulkona, kun tuli
mukaan otettua.

PURTIAINEN

Oli kai se vähän tuhmaa, mutta jos ei joskus tee tyhmyyksiä niin ei
sitä oikee immeine ookkaa.

PROFESSORI

Mikä on tällaisen tytön kohtalo? Kaupunki imee hänet sisäänsä ja
sulattaa tuollaiseksi harmaaksi sörnäisläiseksi massaksi.

PURTIAINEN

Kyllä siinä massassa väriä on, ja olisi enemmänkin, jos ette kieltäisi.

TUOMARI palaa.

Olipas tyttö nälissään. Oli muuten hauskaa, miten hän keittiössä
meni melkein suoraan ympärilleen vilkaisematta ruokakonttoriin, haki
leivän ja voin, aivan kuin vaistoten leivän olemassaolon. Kuin olisi
vuosikaupalla kulkenut minun keittiössäni. Löysi leivän, luultavasti
löytää sen aina, erehtymättä aukaisi sen oikean laatikonkin, missä oli
leipäveitsi, ja siellä hän nyt istuu ja syö kuin kotonaan.

ALI-LEHTONEN

Löytäähän porsaskin emän nisän niin pian kuin pahnoille tipahtaa.

PROFESSORI

Sangen voimakas vertaus!

TUOMARI

Saako olla lisää whiskyä? Niin, tässä teille on probleema. Palatkaamme
väittelyymme väestökysymyksestä. Kaksi työtöntä kättä Ja nälkäinen suu
lisää Helsinkiin, ja kaupunginhallitus elättäköön!

PROFESSORI

Ei tuon tytön tarvitse itseään käsillään elättää, vartalo kuin
kukanvarsi.

PURTIAINEN

Hahahahahaa, asiantuntijan puhetta!

ALI-LEHTONEN

Terve miehet! Tuollaisia siellä pitäjässä pesii.

TUOMARI

Leikki sikseen. Mutta minne tuollainen sieltä Espiksen penkiltä joutuu?

PROFESSORI

No ennen kaikkea sinun taloosi.

ALI-LEHTONEN

Emme tuollaista Huldaa tänne jätä.

TUOMARI

Hulda on väestöprobleeman huippu. Maalla on navettatytöistä puutetta,
mutta Hulda suvaitsee tulla ja istuutua Esplanaadin penkille, ja
huomenna hän hakee työtä, jota ei löydä, ja ylihuomenna hän on
työttömyys-avustusta kärkkymässä.

PURTIAINEN

Tahi siirtyy erinäisille orjamarkkinoille, joilla tosin myöskin on
liikatarjontaa, mutta yhteiskunnan on pidettävä huolta Huldasta. Hulda
vaatii, Hulda on niitä vähäväkisiä, Hulda on aina oikeassa. Ei hätää,
Hulda, ole huoleti! Vähäväkisten edustajat valvovat puolestasi. Terve,
eduskunta!

PROFESSORI

Kun ajattelee, tuossa nyt on tuollainen Hulda joutunut kansaneduskunnan
haltuun. Hei, terve, laki- ja talousvaliokunnan jaosto! Mitä aloitteita
löytyy Huldan kohtalolle? Millä pykälillä ja momenteilla mitataan
Huldamme tulevaisuus? Terve, lainlaatijat!

TUOMARI

Hulda on probleema, joka pannaan pöydälle seuraavaan istuntoon!

ALI-LEHTONEN

Hyvä, sussiunakkoon, hyvä! On se ainakin pyöreä ja pehmeä probleema!

PURTIAINEN

Oikein maalaisprobleema!

(Jo edellisten repliikkien aikana on Hulda tullut sisään ja seisoo
ovella.)

HULDA

En minä ole probleema, Juurakon Hulda vaan olen, eikä herrojen tarvitse
minusta huolehtia. Kyllä minä omani otan mistä vaan. Oli siinä
aikoinaan piru istunut Käpälävuorella ja paiskellut kiviä ihmisten
hirmuksi Juurakon niemelle, mutta sieltä ne juurakkolaiset ovat
kirveellä ja kuokalla leipänsä ottaneet, vaikka vieläkin piru itse
istuu päätalossa isäntänä. Ja talo tuli Juurakostakin, vaikka herrat
vastaan hankasivat. Vai probleema!

(Herrat huutavat kukin tavallaan. »Hyvä, hyvä!»)

TUOMARI

Tietääkö Hulda, mitä probleema on?

HULDA

On sitä nyt sentään käyty kansakoulu ja vähän sitä kansanopistoakin
kirkonkylässä. Ja on sitä nyt luettu probleemasta jos toisestakin
opintokerhossa työväentalolla, niin että herrat antaa tulla vaan!

ALI-LEHTONEN

Aijai, vai on Hulda käynyt talollakin? Taitaa Hulda olla oikein
sosialisti, niinkuin tuo Purtiainen?

HULDA

Olenpahan mitä vaan, enkä ole vielä isännältä työtä pyytänyt.

PURTIAINEN

Kas, kas, kun Hulda puraisee.

TUOMARI

Katsokaas, Hulda, me olemme täällä kaikki tyynni kansanedustajia ja
tutkimme valiokunnassamme juuri väestö- ja asutuskysymyksiä ja miksi
väestö muuttaa maalta kaupunkeihin. Eikö Hulda voisi valaista meitä
vähän ja sanoa, miksikä Huldakin muutti kaupunkiin.

HULDA

Liian monta suuta oli Juurakon torpassa. Ei piisannut leipä. Veli
oli monttööri kaupungissa, joutui työttömäksi ja tuli lapsineen
kotiin. Jonkun oli taas lähdettävä. Monta meiltä Juurakolta on mennyt
Tampereelle ja Hämeenlinnaan ja Helsinkiin kuin jänöset pesistä,
eivätkä ole enää palanneet.

ALI-LEHTONEN

Eikö sieltä puolelta pitäjää löytynyt työtä?

HULDA

Löytyi kyllä, kesäisin. Kymmenen markkaa minäkin viime kesänä päivässä
sain, olenhan minä riuskanpuoleinen työihminen. Mutta siihenkö minun
olisi pitänyt tyytyä — Sääksmäen hautausmaalle saakka. — Veli toi
radionsa kaupungista mukanaan. Kääntelin ja vääntelin sitä joskus
öisin. Koko maailma siellä kihisi ja kohisi, sellainen maailman metsä.
Ja minä istuin vaan Juurakon nurkassa itsekseni. Ja kerran sieltä
kuului sellainen laulu, että ihmisten pitäisi nousta, ja niin minä,
Hulda, päätin sitten nousta ja tässä minä nyt sitten olen.

PROFESSORI

Hyvä! Ja tässä Hulda nyt on? Entäs sitten?

HULDA

Malttakaahan vähän, kun tuo pahuksen kahvipannu jäi kiehumaan. Kun
Miinakin siellä heräsi ja kermaa löytyi, niin ajattelin keittää
herroille vähän kahvia. Kohta tulee!

PROFESSORI

Hah, hah, haa.

(Toisetkin nauravat paitsi tuomari.)

TUOMARI

Mitä tuo Miina mahtoi ajatella?

PROFESSORI

Antaa Huldan hoitaa. Mainiota, kun saadaan kahvia! Whiskykin loppui.

TUOMARI

Nyt vain puuttuu, että musterikin herää!

PROFESSORI

Kyllä nyt tuon huippukorrektin Soratien maine on mennyttä. Mutta minäpä
keksin. Täällähän haastatellaankin Huldaa asiantuntijana jaostossa.
Terve, eläköön Hulda, joka on noin vaan päättänyt nousta sorron yöstä!
Ei Hulda ole mikään probleema. Hulda on factum, ota tai jätä! Minusta
tuntuu, että me olemme probleemoja Huldalle. Mahtaakohan Hulda oikein
tunnustaa meidän tarpeellisuuttamme?

ALI-LEHTONEN

Suurenmoista! Kysytäänpäs Huldalta, mitä Juurakolla meinataan
eduskunnasta ja mitä siitä tiedetään siellä.

PURTIAINEN

Hei, kansanedustajat! Hulda on kansan ääni, kuulkaamme kansan ääntä.
Ratkaiskoon Hulda kohtalomme! Mahtaakohan Hulda heittää meidät
romukoppaan tai kannattaako Hulda kansanvallan lippua?

TUOMARI hakee kaapista konjakkipullon.

Jättäkää tuo tyttö rauhaan. Sellainen Hulda on sangen surullinen
ilmiö työttömyyden aikana. Tupakkatehtaatkin vähentävät työväkeään,
puhumattakaan seisauksesta kaikilla muilla aloilla. Naisten joukossa
lisääntyy työttömyys päivä päivältä, koska pienemmät perheet eivät enää
pula-aikana pidä palvelijoita. Katsoisitte viimeaikaista tilastoa, se
on vallan tyrmistyttävä. On hyvin surullista, että Hulda kansalaisena
on mennyttä kalua! Katutytöt eivät äänestä! Hulda on siksi nätti, ettei
hän ainakaan tilaston mukaan ole pelastettavissa... kadulta...

    (Hulda saapuu kahvitarjottimen kanssa ja kuulee tuomarin koko
    repliikin. Seisahtuu ovelle, tarjotin vapissee hänen kädessään.
    Hetkisen tuntuu siltä kuin hän aikoisi heittää koko tarjottimen
    pöydälle. Tuomari huomaa hänet ensimmäiseksi ja on hämillään.)

HULDA

Vai niin... kadulleko herrat minut tuomitsevat? — Tässä olisi
herroille kahvia. Se Miina siellä on mukava ihminen. Hän lupasi
minulle yökortteerinkin, jos tuomari vaan suostuu. Ja kun tuomari on
sisäkköä vailla, niin eikö Hulda kelpaisi? Olin minä Niskavuorella
pikkusisäkkönä ja rovastilassa kaksi vuotta ja on mulla ruustinnan
todistuskin mukana. Yhtä hieno komento niissä taloissa on kuin
tuomarillakin. Ja näin tuomari voisi pelastaa minut kadulta.

PROFESSORI

Hyvä! Hulda ei ole probleema, Hulda on factum!

TUOMARI

Siitä saa Hulda keskustella musterini kanssa. En minä näistä
talousasioista mitään tiedä.

HULDA

No senhän jo Miinakin sanoi, mutta ajattelin minä sentään mainita
isännällekin.

PANKINJOHTAJA

Hyvät herrat, kun kerran on olemassa Rykmentin tytär, niin minä
ehdottaisin, että neiti Huldasta tehtäisiin Parlamentin tytär.

PROFESSORI

Kannatetaan, Folkpartiet! Kannatetaan! Erinomainen operetti! Olen aina
harrastanut operettia!

PURTIAINEN

Mutta ensin toimitetaan tuo haastattelu... tulevan tyttäremme kanssa.

TUOMARI

Tässä on Huldallekin kahvia!

HULDA

En minä herrojen kanssa juo. Tuollahan minä jo keittiössä hotkaisin
kuppisen. Minä juon siellä Miinan kanssa. Enkä minä mikään parlamentin
tytär oo, sisäkkö vaan.

PURTIAINEN ottaa tuolin ja asettaa sen keskelle lattiaa.

Hulda hyvä, istuu tänne, nyt alkaa tärkeä toimitus. Eduskunta on
päättänyt haastatella Huldaa tärkeästä kysymyksestä. Mitä siellä
Juurakolla ajatellaan, tarvitaanko sitä eduskuntaa?

HULDA

Herrat meinaavat kai minua niinkuin vähän narrina pitää, mutta olkoon
menneeksi. Kyllä minä herroille puhun sen kuin taidan. Vaarivainajani
sanoi, että kyllä sitä eduskuntaa tarvitaan määräämään hallitusta,
sillä muuten hallitus rupee määräämään eduskuntaa ja meitä, eikä se
passaa, kun on Kansan Valta.

TUOMARI

No onko eduskunnalla mitään vikaa Huldan mielestä?

HULDA

No, kun ette siellä eduskunnassa puhu tarpeeksi.

(Herrat nauravat katketakseen.)

PURTIAINEN

Hah, hah, haa! Vai emme puhu tarpeeksi! Mitäs Hulda sillä meinaa?

HULDA

Puhutte kenelle puhutte, vaan ette puhu tarpeeksi meille, jotka viivan
vedämme. Ennen vaaleja joku ehdokas nähdään, mutta sitten se häviää
tänne Helsinkiin eikä tule kuuna päivänä kuulemaan, mikä meillä on
hätänä, eikä tule tiliä tekemään.

PROFESSORI

Hyvä, Hulda, vaatikaa vaan meidät tilille. Haastatelkaa Suomen kansaa,
Purtiainen.

HULDA

Vai pilkkana herrat minua pitää aikovat; Sehän siitä tulee, meijän
vaari sanoi, kun tuppaatte täällä eduskunnassa ja hallituksessa
unohtamaan, kenenkä palvelijoita te olette. Juurakon vaari sanoi:
kansan leipä on katkera leipä, monen isännän leipä ja vaatii paljon
nöyryyttä.

TUOMARI

Hyvä, Hulda, antaa tulla vaan totuutta! Sitähän minäkin!

HULDA

Aina mua harmittaa, kun näen tuollaisen hallitusherran ookaavan
tomupilvessä ohitseni ja näin minä vaan aattelen, että ethän sinä ole
muuta kuin meidän palvelija, me sinut olemme paikallesi panneet, ettäs
tiedät!

PURTIAINEN

Mojovaa puhetta! Tämä pannaan aviiseihin.

ALI-LEHTONEN

Voi, kun Hulda paasaa mukavia! Mutta, kuulkaa, tuomari, tämä meni
oikeastaan enemmän tuon Purtiaisen pussiin. Kyllä me muuten kaikki
olemme valmiita noin nättiä Huldaa palvelemaan.

Kaukaa kuuluu kellonsoittoa.

TUOMARI

Mitä tämä on?

MIINA pistää päänsä ruokasalin ovesta sisään.

Ovikello soi kuin riivattu. Ei tässä saa yörauhaa. Jos Hulda menisi
avaamaan.

(Hulda aikoo lähteä.)

TUOMARI

Ei, minä katson itse, mikä siellä on hätänä.

PROFESSORI

Kuka pahus noin yöllä...

TUOMARI avaa eteishallin oven. Taivaanrannan maalari tulee sisään
humalassa.

Mitä te haluatte?

HULDA

Tuo... taivaanrannan maalari!

PANKINJOHTAJA

Tämä on ikävää, herrat!

MAALARI hyökkää työhuoneen ovelle tuomarin ohi.

Vai täällä sinä olet herrojen kanssa, likka!

HULDA

Niin olen.

TUOMARI asettuu hänen eteensä.

Kuinka te uskallatte tunkeutua sisään? Mitä te haluatte? Olette
humalassa.

MAALARI

Tuota likkaa minä haen. Mun likkani se on, kun maalta mukaan tuli.

HULDA

En minä sun likkasi ole ikipäivinä ollut.

PROFESSORI

Kuulkaa, mies, lähtekää ulos hyvän sään aikana...

TUOMARI

... tai muuten tästä soitetaan poliisille.

MAALARI

Soittakaa vaan, jos herroja skandaali lystittää. Jahah... kun tuli
vähän ryypättyä Iso-Roopertilla kaverin kanssa, niin muistinpa sen
likan ja tulin hakemaan, ja katselin, miten herrat oli kuin kärpäset
mun likkani ympärillä. Mutta maalaripas kulki perässä, vaan kun tuo
poliisi siellä Fabianin kulmassa pysäytti, enkä kerinnyt vallan ajoissa.

TUOMARI

Oletteko murtanut alaoven auki, kuinka pääsitte sisään?

MAALARI

Kyllä taivaanrannan maalarilla konstit on, ja kun valot ikkunoista
loisti, niin kyllä herrat löytyivät. Antakaa vaan likka tänne!

PANKINJOHTAJA

Det var tusan... Tämä on hävytöntä!

TUOMARI

Haluaako Hulda lähteä hänen kanssaan?

HULDA perääntyy.

En ikinä!

ALI-LEHTONEN

Kas, Hulda, kun tästä voi tulla vähän kiperä juttu. Jos Hulda on niin
kuin sille lupautunut.

(Ali-Lehtonen puhuu professorille.)

HULDA

En ikipäivinä!

PURTIAINEN

Tässähän maalari kuulee, ettei Hulda halua. Ja lähtekää nyt hätää, kun
humalassakin olette.

ALI-LEHTONEN

Tässä olisi maalarille vähän ryyppyrahoja...

TUOMARI

Antakaa olla, Ali-Lehtonen. Tuleeko tästä lähtöä...

MAALARI

Antakaa vaan ne ryyppyrahat tänne — herra. Jos herrat rupeavat niinkuin
mukaviksi...

TUOMARI

Ulos!

Ottaa rimpuilevaa maalaria kauluksesta kiinni ja vie hänet ovelle.
Maalari huutaa kuuluvasti Huldaa. Professori ja Ali-Lehtonen menevät
ovelle, samaten Purtiainen, joka palaa ensimmäiseksi. Hulda seisoo
liikahtamatta.

PURTIAINEN

Onpas Huldasta kova kysyntä!

ALI-LEHTONEN

Sillä tavalla tuo tuomari Sääksmäen likan pakkoluovutti.

(Hulda seisoo liikahtamatta.)

PROFESSORI tuomarille, joka palaa.

Mitä sinä oikein sille teit, kun se sitten niin äänettömästi alaspäin
lähti?

TUOMARI

Omia taikojani vain.

PANKINJOHTAJA

Hyvä! Hyvä! Hienoa työtä!

(Hulda seisoo vain ja katsoo tuomariin, joka korjaa kalvosimiaan.)

PROFESSORI

Noh, Hulda, näin se nyt kävi!

(Hulda peittää kasvonsa käsillään. Ruokasalin ovelle ilmestyy täti
Conny aamutakissa ja yömyssyssä.)

TÄTI

Hyvää iltaa, herrat! Anteeksi, Carl Christian, mitä tämä on? Sinä olet
tähän asti pitänyt kotisi kunniassa.

(Herrat kumartavat, Hulda niiaa.)

PROFESSORI

Neiti Connyn ei pidä käsittää väärin. Meillä oli vain pieni haastattelu
kysymyksessä. Ja oli täällä pieni välikohtaus.

ALI-LEHTONEN

Voi, voi.

PANKINJOHTAJA

Vi ber om ursäkt, fröken Sanmark.

TUOMARI

Ei mitään hätää, täti. Tilanne näyttää hullummalta kuin mitä se on.
Tämä on turvaton maalaistyttö, jonka löysimme Esplanaadilta. Kävin
herättämässä Miinan, joka lupasi hänelle yösijan sisäkön huoneessa.

HULDA niiaa.

Ei neidin pidä ajatella pahaa minusta, vaikka minä tässä herrojen
kanssa sisään tulin. Oikea ihminen minä olen. (Hakee käsilaukustaan
todistuksensa.) Ja Miina sanoi, että talo on sisäkköä vailla. Paikkaa
hakemaan minä Helsinkiin tulin ja tuo... tuo maalari jätti minut
Esplanaadille istumaan. Minä olen Juurakon Hulda tuolta Sääksmäeltä.
Olin pikkupiikana Niskavuoren emännällä ja olen minä ollut kaksi vuotta
sisäkkönä rovastin pappilassa.

(Täti katselee Huldaa kiireestä kantapäähän ja ottaa todistukset.)

ALI-LEHTONEN

Anteeksi nyt, neiti, kun tässä tuli oltua vähän äänessä. Mutta kyllä
mekin tuo Hulda mukaan otetaan. On siellä meidän puulaakissa myös
piikakamari.

PURTIAINEN

Anteeksi nyt tätä häiriötä, mutta olimme vähän lystillä päällä.

HULDA

Miina siellä puhui, että neiti on hyvä opettamaan. Jos neiti minut vain
huolisi, niin minä kyllä lupaan totella ja tehdä kaikki niin kuin pitää.

TÄTI on katsellut todistuksia ja Huldaa.

Onko Hulda ollut pyykillä mukana ja osaako Hulda silittää?

HULDA

Kyllä minä osaan, kun ruustinna opetti nuorille herroille kauluksetkin
silittämään, ihan tärkättyinä. Ja kyllä minä osaan hopeita puleerata.
Eikä Hulda työtä pelkää.

TÄTI

Jos Carl Christian sallii, niin kyllä minusta tuntuu, että tyttö saisi
jäädä tänne, ehkäpä hänestä tulisi sisäkkö.

TUOMARI

Det skall vi senare tala om. Låt henne stanna tills vidare. Lyhyesti.
Kyllä Hulda saa jäädä.

HULDA

Kiitoksia, neiti! Kiitoksia, tuomari!

ALI-LEHTONEN

No voi, kun veivätkin Sääksmäen likan. Jos ei Hulda sattuisi
viihtymään, niin käy vaan Ali-Lehtosen isännän puulaakiin.

HULDA

Enkä käy.

PROFESSORI

Kaikki on hyvin, mikä loppuu hyvin. Hyvää yötä, neiti, ja anteeksi,
että häiritsimme untanne.

PANKINJOHTAJA

Niin että parlamentsdotter jää häradshövdingin haltuun.

(Purtiainen ja Ali-Lehtonen sanovat hyvää yötä. Tuomari saattaa herrat
eteiseen.)

TÄTI

Hulda kantaa tavaransa sisäkön huoneeseen ja vie tarjottimen pois.

HULDA ottaa tarjottimen, niiaa.

Kyllä, neiti. (Poistuu.)

TUOMARI palaa.

Pidin päivälliset valiokunnan jaostolle ja Ali-Lehtosen isäntä löysi
tuon Sääksmäen tytön sieltä Esplanaadin penkiltä ja luonnollisesti
käski hänet mukaan... lupaa kysymättä.

TÄTI

Kuule, Carl Christian, ei sinun tarvitse selitellä. Tuo tyttö osaa
niiata. Se riittää minulle. Niinkuin ennen vanhaan riitti. Muster Anna
sanoi aikoinaan minulle: »Muista, Constance, sisäkön täytyy osata
niiata oikein ja täytyy tietää kenelle niiaa.» Tuo Martta, se sinun
ottamasi helmi, kare Carl Christian, hänellä oli kaksi palosotilasta,
huhtikuussa yksi ja toukokuussa toinen.

TUOMARI haukottelee.

Eri aikoina, muster Conny. Luulin jo, että ne olisivat olleet
samanaikaisesti. Mutta tästä Huldasta en ota vastuuta.

TÄTI

Sinä et tunne naisia, Carl Christian.

TUOMARI

Mutta täti, miten minä voisin! Minähän olen vasta yhden kerran eronnut.
Sitäpaitsi sisäkkö ei ole nainen, hän on sisäkkö.

TÄTI

Tämä on se lohdullisin puoli sinussa. Kun minä muistelen isä vainajaasi
ja hänen veljiään. — Voi, kuinka äitisi sai valita sisäköitä...

TUOMARI

Ja kyllä ne olivatkin variksenpelättimiä! Etkö ole huomannut, että
olen luopio Sanmarkien suvussa. Hyvää yötä, Conny täti. — Mutta ota
huomioon, tuo Hulda harrastaa parlamenttarismia ja parlamenttia.

TÄTI

Voi! Voi!

VÄLIVERHO




II Kuvaelma


Pari viikkoa myöhemmin. Syyskesän aamu. Tuomari tulee kylpyhuoneesta
kylpykapassa. Hulda siivoaa huonetta.

TUOMARI

Huomenta, Hulda!

HULDA

Huomenta, tuomari!

TUOMARI

Eiköhän Hulda sentään oppisi muistamaan, etten minä joka aamu tahdo
kiehua kylvyssä.

HULDA

Eilen aamulla tuomari valitti paleltuvansa.

TUOMARI

Kolmekymmentäyhdeksän astetta! Eikö Hulda osaa katsoa lämpömittaria?

HULDA

Mutta vedellä on tapa jäähtyä tunnin sisällä. Kylpy oli valmis kello
kahdeksan ja tuomari heräsi eilen kello yhdeksän.

TUOMARI

Kyllä Huldalla puhetta piisaa. Sitä Huldaa on niin paljon tässä.

HULDA

Voi, voi!

TUOMARI katsoo häneen.

Lyhyesti. Jos professori tulee, niin Hulda käskee hänet
makuuhuoneeseeni.

HULDA

Kyllä, tuomari.

TÄTI sisään.

Carl Christian, onko sinulla aikaa taloustilejä varten?

TUOMARI

Täti kulta, säästä minua tileistä. Soita konttoriin, jos tarvitset
rahaa.

TÄTI

Mutta, Carl Christian.

TUOMARI

Joskus toiste, kun on aikaa. Minulla on valiokunnan istunto kello
kaksitoista. Onko frakkini lähetetty prässättäväksi? Tarvitsen sitä
tänä iltana.

TÄTI

On, Carl Christian.

TUOMARI

Niin, ja sitten meitä tulee neljä herraa aamiaiselle.

TÄTI

Käre Carl Christian, meillä on tänään ikkunainpesu.

TUOMARI kirjoituspöydän luona.

Se on muster Connyn asia. — Minnekäs se keltainen kuori on tästä
joutunut? Minähän olen sanonut Huldalle, ettei Hulda saa koskea
papereihini.

HULDA

En minä ole koskenutkaan. Eiköhän se kuori ole tuomarin yöpöydällä?

TUOMARI

Hyvä on. (Poistuu.)

TÄTI

Huldan täytyy muistaa, että kirjoituspöytää siivotessaan laskee paperit
takaisin täsmälleen samaan paikkaan.

HULDA

Vaikka siinä olisi kymmenen kappaletta samaa asutuslain mietintöä sikin
sokin.

TÄTI

Huldalla ei ole edes lupa lukea, onko se asutuslain mietintö vai jokin
muu kirja.

HULDA

Onhan mulla silmät, enhän minä voi olla katsomatta.

TÄTI

Huldan silmät tässä huoneessa ovat vain tomua ja järjestystä varten.
Minun vanha musterini opetti: Puhtaus ja järjestys ovat naisen elämän
tukipylväitä. Se, joka ulkonaisesti on puhdas ja järjestyskykyinen, on
sitä myöskin sisällisesti.

HULDA pyyhkii tomua.

Voi, voi, Conny neiti, teidän musterinne taisi olla viisas ihminen!

TÄTI

Niin oli, ja hän oli hyvin täsmällinen. Hän bruukasi keittää kahviansa
täsmälleen seitsemän minuuttia, ja tunsi sen heti, kun minä kerran
kiehautin kahvia kahdeksan minuuttia. Hän heräsi aina täsmälleen kello
kuusi aamulla.

HULDA työssä.

Mutta ellei hän saanut unta emien kuin kello neljä aamulla?

TÄTI

Hän sai aina unta. Hän nukahti aina viimeistään kello kymmenen,
tyynynään hyvä omatunto ja luottamus Jumalaan.

HULDA

Herra jesta! Eikö hänellä koskaan ollut pahaa omaatuntoa?

TÄTI

Ei ollut, sillä hän ei koskaan tehnyt mitään, oli vain.

HULDA nauraa heleästi.

No niin...

TÄTI

Hulda hyvä, ei täällä saa koskaan nauraa niin äänekkäästi, se ei kuulu
hyviin tapoihin. Eikä Hulda saa myöskään puhua liian äänekkäästi,
se häiritsee tuomaria. Katsos, Huldan täytyy olla, niin kuin ei
Huldaa olisikaan, niinkuin kaikki asiat itsestään järjestyisivät ja
puhdistuisivat. Eikä Hulda saa puhua, paitsi jos Huldalta jotain
kysytään.

HULDA

Aina olla Hiljakseen — ja yksin.

TÄTI

Ja väistää toisia. Mitä vähemmän ihmiset koskettavat toisiaan ja
hankautuvat toisiinsa, sitä paremmin he sopeutuvat keskenään.

HULDA

Mutta saanko niinä puhua Miinan ja neidin kanssa?

TÄTI

Kyllä.

HULDA

Neitikin on niin yksin täällä. Onko neiti kauankin ollut tuomarin luona?

TÄTI

Aina sisar vainajani kuolemasta asti. Siitä on jo kaksikymmentä vuotta.
Vaikka olin minä välillä muutaman vuoden poissa.

HULDA

Jaa silloin, kun tuomari oli naimisissa?

TÄTI

Niin, kolme vuotta. Mutta hän kutsui minut heti takaisin, kun hänen
rouvansa erosi. — Hulda muistaa käsitellä hyvin varovaisesti niitä
maljakoita, ne ovat hyvin kallista lasia!

HULDA

Miksi hänen rouvansa erosi? Kuinka sitä voi noin vaan lähteä miehensä
luota? — Ei meillä sellaista paljon tapahdu — paitsi tuo Niskavuoren
isäntä...

TÄTI

Ei Hulda saa kysellä — niin paljon.

HULDA

Anteeksi, neiti. — Pestäänkö ne ikkunat tänään?

TÄTI

Ainoastaan tämän huoneen ikkunat. (Ovikello soi.) Hulda on hyvä ja
menee avaamaan. Minä käyn keittiössä.

(Poistuu. Hulda avaa oven professorille, joka tulee sisään.)

PROFESSORI

Kas, Hulda! Kuinka Hulda viihtyy?

HULDA

Oikein hyvin. Mikäs minulla on viihtyäkseni. Tämä työ tässä on vain
niin lapsellista.

PROFESSORI

No, no! Vieläkö Hulda kyselee asutuslakia? Joko Hulda osaa sen?

HULDA vihaisena.

Jokos se on professorillekin puhuttu? Enhän minä mitään, mutta kun
herrat täällä aina puhuvat siitä asutuslaista, niin en malttanut olla
kysäisemättä niistä pykälistä. Koskeehan se kovasti kaikkia meitä
juurakkolaisia. Mutta tuomari suuttui ja neuvoi minua muistamaan
pölynpyyhkimislakia.

PROFESSORI nauraen.

Niin, minä kuulin sen, mutta ei Hulda huoli pahastua. Kun sitä lakia
jauhaa eduskunnassa kaksitoista tuntia vuorokaudessa, niin eihän sitä
kotona jaksa. Hulda lukee vain sanomalehtiselostukset ja eduskunnan
pöytäkirjat.

HULDA

Kyllä minä siitä selvän otan. Luenpahan ne kaikki pöytäkirjat vielä
kerran — ja kyllä minä opin olemaan kyselemättäkin.

PROFESSORI

Minulta Hulda saa aina kysyä.

HULDA

Niin, professori on aina ystävällinen.

TUOMARI huoneensa ovella.

Noh, Magnus, aiotko sinä hakkailla Huldaa koko päivän vai tuletko
vihdoinkin?

PROFESSORI

Tulen. Hulda ei hakkaile. Hän harrastaa asutuslakia.

(Poistuu nauraen. Hulda katsoo vihaisena hänen jälkeensä. Ovikello soi.
Hulda menee avaamaan. Eteisessä on hieno rouva.)

ROUVA

Onko tuomari tavattavissa?

HULDA ulkoa opitulla tavalla.

Kenet minä saan luvan ilmoittaa?

ROUVA

Rouva Kronenströmin.

HULDA

Rouva on hyvä ja käy sisään. (Hulda koputtaa tuomarin ovelle. Avaa
sen.) Rouva Kronenström pyytää tavata tuomaria.

TUOMARI ovelta.

Mitä hänellä on asiaa? Minä tulen kohta.

HULDA kääntyy takaisin ja menee rouvan luo.

Tuomari pyytää kysyä, mitä asiaa rouvalla on?

ROUVA

Minulla on yksityistä asiaa. Olkaa hyvä ja sanokaa tuomarille, että
asiani on yksityistä laatua.

HULDA tuomarin ovella.

Rouvalla olisi yksityistä... laatua.

TUOMARI tulee kiireesti takkiaan napittaen.

Millä saan palvella rouva Kronenströmiä?

ROUVA kumartaen.

Anteeksi, tuomari, mutta minulla olisi suositeltavana tuomarille aivan
erikoisen hyvä tomunimuri.

TUOMARI

En halua ostaa tomunimuria. Hulda on hyvä ja saattaa rouvan ulos.
(Hulda saattaa rouvan ulko-ovelle. Tuomari pysähtyy makuuhuoneensa
ovelle kädet taskuissa.) Eikö Hulda vieläkään ole oppinut kysymään,
mitä asiaa näillä rouvilla on? Eikö sitä ole sanottu sata kertaa kahden
viikon aikana? Eikö tämä mahdu Huldan kovaan kalloon?

HULDA

Mutta herra Jumala, sehän oli hieno rouva ja se sanoi olevan
yksityistä... laatua.

TUOMARI

Ja vaikka se olisi Englannin kuningatar tai Intian keisarinna, Huldan
on otettava selvää, mitä asiaa hänellä on ja ilmoitettava minulle.
Muuten minä väännän Huldan niskat nurin, kuu ei Hulda ymmärrä
vähemmällä.

HULDA hampaittensa välistä.

Kyllä ymmärrän.

(Tuomari paukahduttaa ovensa kiinni. Miina tulee kuuman vesivadin
kanssa tuoli toisessa kädessä.)

MIINA

No tässä nyt sitten on ne ikkunanpesuvedet. Äläkä putoa siitä.

HULDA

Enkä putoo. Se onkin vähän mukavampaa työtä kuin tuo tomunpyyhkiminen
ja matonraappiminen. Tulee jotain jälkeäkin, ja tulee paremmalle
päälle, kun sieltä katselee maailmaa. Voi, Miina, kun en minä opi
niitä kaupungin konsteja ja sitä joutavaa oven avaamista! Ja kaikki ne
puheillepyrkijät!

MIINA

Kyllä opit. Tuossa on sinulle spriipullo ja rääsyjä. Kiipeäs nyt
varovasti ylös. Ensin peset molemmat ulkopuolet ja sitten sisäpuolelta.

HULDA kiipeää ikkunalle.

Voi, kuinka lystiä täältä on katsella tuota ihmisten hyörinää. Ja
merta! Aivan kuin olisi Käpälävuoren huipulla, kallionlohkareella ja
katselisi alas järvelle.

MIINA

Ettei nyt vaan Huldaa huimaa?

HULDA

Minuako? Lentokoneen siivellä minä tahtoisin maata ja katsella alas,
niin että tuuli tukassa tuntuisi!

Pyyhkii ulkopuolista ikkunaa vain yhdellä kädellä ikkunanpielestä
kiinni pitäen, hame hulmuaa tuulessa. Miina poistuu. Hulda nojaa
taaksepäin ja katselee alas laulaen:

    »Ja taas tuli, taas tuli meijän rantaan
    se valkeapäinen laine.
    Illalla tyttö oli vallan vieras,
    ja aamulla sukulainen...»

(Tuomari ja professori tulevat huoneeseen. Molemmat tukahduttavat
kauhistuksen huudon.)

TUOMARI professorille, joka aikoo hyökätä eteenpäin:

Älä peloita, ole rauhallinen!

(Hulda, joka on lopettanut yhden puoliskon pyyhkimisen, siirtyy
toiselle. Tuomari astuu lähemmäksi ja käy äkkiä Huldan vyötäröön
kiinni, nostaen hänet alas.)

TUOMARI

Saamarin tyttö, kuudennessa kerroksessa! Onko Huldalla yhtään järkeä
päässään?

HULDA pelästyneenä.

Mitä nyt, tuomari?

PROFESSORI

Hyvä Jumala, eikö Huldaa yhtään huimaa?

HULDA nauraen.

Minuako? Ei ikinä!

TUOMARI

Ja sen minä sanon, Hulda ei saa koskaan enää tehdä tätä. Hyvä Jumala,
mennä seisomaan ulkopuolelle ikkunaa kuudennessa kerroksessa.

HULDA

Eihän nyt ikkunoita voi likaisiksikaan jättää!

TUOMARI

Täytyy keksiä keino pestä ne sisäpuolelta. Onhan niitä kaikenlaisia
harjoja. Mutta ulos seisomaan ette mene. Ymmärrättekö?

HULDA

Ei minua niin vähät huimaa. Mutta miten vaan tuomari haluaa. En tiedä,
löytyisikö Miinalla mitään sellaista porstaa.

Hulda poistuu. Tuomari selailee papereitaan. Molemmat herrat selin
ruokasalin oveen.

PROFESSORI

Mutta olipa se komea näky. Kauniit sääret ja korea kourallinen yleensä.

TUOMARI

Kas kun sinä kerkisit tarkastamaan ne sääret?

PROFESSORI

Eikä vain sääret, koko vartalo kuin kukan varsi. (Hulda on tullut
takaisin.) Minusta tuollainen Hulda on mukava olemassa ja helposti
saatavissa.

TUOMARI papereita selaillen.

Tuoksuu luultavasti hielle ja keltaiselle saippualle. Minun makuni on:
ensiksi kauniit kädet ja sitten Houbigantista ja Fleur du Soirista
alkaen koko tuoksuskaala. Vaikkapa itse Venus hikisenä ja karkein
käsin! Mahdotonta! Ei minua varten.

PROFESSORI

Sinun iässäsi minä olin jo palannut luontoon.

TUOMARI kääntyy ja näkee Huldan, joka on kuunnellut jännittyneenä.

Huldalla on viehättävä tapa ilmestyä aina sopimattomaan aikaan.

HULDA niiaa.

Koetan parantaa tapojani. (Alkaa pestä ikkunaa.)

TUOMARI kuiskaillen professorin kanssa.

Kyllä meidän on tästä saatava asiantuntijalausunto valiokuntaan...

(Ovikello soi. Hulda menee avaamaan. Eteisessä, jonne saapuu kaksi
naishenkilöä.)

HULDA

Keitä saan luvan ilmoittaa?

ROUVA

Kauppaneuvoksetar ja neiti Kaavio.

HULDA

Saanko luvan kysyä, mitä asia koskee?

KAUPPANEUVOKSETAR

Meillä on yksityisasiaa.

HULDA

Jaa, saanko minä luvan kysyä, mitä se yksityisasia koskee? Herra
tuomari ei ota muuten vastaan.

NEITI KAAVIO

Tämä on hävytöntä! Olkaa hyvä ja ilmoittakaa meidän nimemme.

HULDA

Minä en saa lähteä ilmoittamaan ketään sanomatta samalla asiaa.

NEITI KAAVIO

Tämähän on mahdotonta? Tässä ovat korttimme, viekää ne heti sisään.

HULDA tulee sisään, hiljaa antaessaan kortit tuomarille.

Siellä on pari naisihmistä, tässä ovat heidän korttinsa, mutta ne ovat
taas varmasti tomunimureita.

TUOMARI katsoo kortteihin.

Hulda on aasi! (Menee ovelle.) Pyydän anteeksi, kauppaneuvoksetar ja
neiti Kaavio. Tämä meidän Huldamme on vähän tottumaton.

KAUPPANEUVOKSETAR

Tämä oli kylläkin vähän odottamaton vastaanotto, mutta sitä saa usein
kokea, kun näissä armeliaisuusasioissa kulkee.

TUOMARI

Saanko pyytää saliin. Täällä taitaa olla suursiivous käynnissä. Saanko
minä esittää: professori Norko.

Professori tervehtii, tuomari ohjaa naiset saliin.

PROFESSORI viimeisenä, Huldalle hiljaa.

Ei tomunimureita, vaan rahanimureita!

(Menee myöskin saliin. Hulda seisoo paikallaan mietteissään, alkaa
sitten taas pestä ikkunoita. Miina tulee sisään.)

MIINA

Etkö sinä vieläkään ole valmis?

HULDA

Kun täällä juoksee noita ihmisiä.

MIINA

Jahka minä pesen tuosta sisäpuolelta.

HULDA katsellen käsiään.

Miina, onko minulla hyvin rumat kädet?

MIINA

Kuka niitä työihmisten käsiä katselee. Se tiskivesi ja pyykki ne syö.

HULDA

Ja turnipsin ja lantun kitkeminen. Eivätkä ne juuri parane kaalin
mullittamisestakaan. Työihmisen kädet, mutta eihän työn pitäisi pilata
Jumalan luomaa ruumista?

MIINA

Kiitä onneasi, ettet ole vielä koukussa kuten minä!

HULDA

Tuolla alakerran nuorella rouvalla on kumihansikkaat.

MIINA

Voi, voi, mitä joutavia sinä puhut? (Viereisestä huoneesta kuuluu
naurua.) Kuka siellä on?

HULDA

Joku kauppaneuvoksetar ja neiti Kaavio.

MIINA

Jassoo, tuoko se on? Mahtaako sekin hakkailla tuomaria? Emännäksi
ne kaikki tänne pyrkivät. Mutta ei se meidän tuomari ole enää niin
helposti otettavissa, kun jo kerran on hyppysensä polttanut, eikä se
ole mies eikä mitään muuta kuin laki ja asetus vaan.

HULDA

Olihan hän sentään hyvä minulle ja jätti minut tänne.

MIINA

Älä sinä likka vaan rupea sitä miestä katselemaan! Vaikkei se kotona
kiinni käy.

HULDA vaitiolon jälkeen.

Hyvä Jumala, kuinka ne halveksivat meitä, meidän hikeämme ja meidän
käsiämme!

MIINA

Älä puhu hassutuksia! Tee työsi! Johan Conny neiti hermostuu.

HULDA

Minä tahtoisin oppia, Miina, tahdon oppia tietämään kaiken, mitä he
tietävät, etteivät he aina saisi halveksia meikäläisiä. Miina kulta,
autatko sinä minua? Että saisin jäädä tänne, että saisin tehdä työtä
ja samalla lukea. Tahdon tietää, mitä he tietävät. Kirjoistahan ne
sen saavat. Menen ensin työväenopistoon. Puhu sinäkin puolestani
Conny neidille, että saisin aina silloin iltaisin vapaata, kun ei ole
vieraita.

MIINA

No, kyllähän minä sinua autan, sinä olet siisti tyttö. Opi sitten,
jos lystäät. Vaikka mitä se oppi auttaa, kun ei ole rahaa. Tuolla
alhaallahan nuori maisterinrouva itse hoitaa lapsiaan.

HULDA

Miina, he puhuivat jotain selvällä suomen kielellä ja minä en
käsittänyt mitään, en yhtään mitään. Tahdon oppia heidän kielensä.
Mikä on primitiivikulttuuri, josta tuomari eilen puhui noiden herrojen
kanssa?

MIINA

No opi sitten, opi sitten. Kun vaan autat minua noitten
päivällistiskien kanssa ja käyt pyykillä.

(Professori ja kauppaneuvoksetar tulevat salista vilkkaasti
keskustellen.)

KAUPPANEUVOKSETAR

Kaupunginvaltuuston täytyy myöntää meille avustusta. Onhan meidän
laitoksemme yhtä tärkeä kuin Maitopisara.

PROFESSORI

Parasta on, että kauppaneuvoksetar käy Tulenheimon ja Frenckellinkin
puheilla.

NEITI KAAVIO tulee tuomarin kanssa heidän jälestään.

Renessanssin humanismin korkeimman ilmaisumuodon löysi sentään
Lionardo. Ja sanotaan, että taiteilija Vaahtosella on Lionardon
pensseli.

TUOMARI

Ja neiti Kaavio kuuluu olevan hänen Mona Lisansa.

NEITI KAAVIO

Kuka sen teille on kertonut? Minä pidän taiteilijoista ja
näyttelijöistä, he kutsuvat minua hengettärekseen — mutta se on kai
pappani lompakon vuoksi.

TUOMARI

Mikä kyynillinen käsitys! Mutta mitä siihen eduskunnan puhemiehen
kuvaan tulee, niin voin teille kuiskata, että teidän suojatillanne
Vaahtosella on suurimmat mahdollisuudet. Elleivät vain kokoomuksessa
suosittele Järnefeltiä.

NEITI KAAVIO

On hyvin ystävällistä, tuomari, että lupaatte puolustaa häntä. Hän on
todella nero. Hän on keksinyt uuden selityksen Mona Lisan hymyyn.

TUOMARI

Jännittävää! Mikä se on?

NEITI KAAVIO

Tulkaa katsomaan minun kuvaani!

(Professori ja tuomari saattavat naiset ulos. Professori palaa
huoneeseen ottamaan papereitaan.)

PROFESSORI

Aikamoinen kana!

(Miina on lopettanut työnsä ja poistuu.)

TUOMARI

Niin onkin, mutta tyttö ei ole hullumpi. Jospa Hulda hakisi silinterini
ja harjaisi palttooni. (Ottaa päällystakin ylleen.) Hulda tuo
silinterin ja harjan.

(Hulda harjaa päällystakkia.)

HULDA

Mikä on...? (Pysähtyy äkkiä.)

TUOMARI hymyilee.

Jaha, Hulda kysyy vain.

HULDA nielaisee kysymyksensä.

Anteeksi.

Tuomari lähtee ulospäin. Professori on ottanut päällystakkinsa ja
hattunsa.

PROFESSORI

No Hulda, mikä on mikä?

HULDA

Mona Liisa?

PROFESSORI

Sinä, Hulda ressukka! Mona Lisa on kaunis kuva, ja sitä on Huldakin.
(Taputtaa Huldan poskea. Täti tulee sisään.) Hyvää huomenta, neiti
Constance! Älkää katsoko noin äkäisesti. Minä tässä vähän vain
leikittelin Huldan kanssa. Hyvästi samalla.

(Tuomari ja professori poistuvat nauraen.)

TÄTI

Hulda ei saa sallia sellaista leikkiä.

HULDA

Conny neiti, kuka on Monna Liisa?

TÄTI

Mitäs Hulda tätä kyselee?

HULDA

Ja kuka on renesanssi?

TÄTI

Minun aikanani eivät nuoret tytöt sellaista tienneet. Minä kävin
Vaasassa fruntimmerskolaa, ei meille sellaista opetettu. Mutta sen
minä sanon, että jos herrat siitä puhuivat, on se varmasti jotain
sopimatonta!

VÄLIVERHO




III Kuvaelma


Muutama kuukausi myöhemmin, Sama huone. Hulda puhdistaa huoneita
tomunimurilla. Tulee kirjoituspöydän luo, seisahtuu ja pysäyttää
tomunimurin. Ottaa kirjoituspöydältä asiakirjavihon ja alkaa sitä
lukea. Miina tulee keittiöstä esiliina edessä ja soppakauha kädessä.

MIINA

Etkö sinä likka pääse tästä päristämästä, kun on potaatitkin kuorimatta?

HULDA

Voi, Miina kulta, anna anteeksi, se on se Kansainliitto... (Panee
tomunimurin surisemaan.)

MIINA huutaa.

Mikä kansainliitto?

HULDA huutaa tomunimurin suristessa.

No se, josta sen rauhan pitäisi tulla, sen maailmanrauhan.
Työväenopistossa meillä luennoidaan siitä... kun minunkin pitäisi
joulun jälkeen pitää siitä esitelmä kerhossa, niin meinaan vielä
besorkata tuon tuomarin esitelmän, jonka se on pitänyt siellä
Kansantaloudellisessa yhdistyksessä.

MIINA

Ettäs sinä oikein meinaat siellä puhua... älä nyt... että meijän Hulda
oikein puheen pitää! Kuules, kun mulla on niin hellä luonto, että
oikein itkettää... Voi, jos minäkin saisin tulla kuulemaan, kun meijän
Hulda puhuu!

TÄTI tulee sisään. Hulda heittää asiakirjavihon pöydälle.

Joko Hulda taas käsittelee noita tuomarin papereita? Hulda ei saa
koskea tuomarin asiapapereihin! Eikö Hulda opi tätä?

HULDA

No, kun tämä on sitä Kansainliittoa! (Panee koneen jälleen käyntiin.)

TÄTI

Mitä kansainliittoa? Mitä Miina itkeskelee?

MIINA

No kun Hulda saa pitää oikein puheen joulun jälkeen.

TÄTI

Kuinka niin? Missä? Mistä Hulda tulee puhumaan?

HULDA pysäyttää koneen.

Kansainliitosta. Kun me siellä kerhossa vuoronperään saamme pitää
esitelmiä, jotta oppisimme puhumaan.

TÄTI

Jospa Huldasta sitten tulisikin yhtä hyvä puhuja kuin Aleksandra
Gripenberg ja Hilda Käkikoski.

MIINA

Onpa se Miina Sillanpääkin niin hyvä puhuja, että...

TÄTI

Kun en minä ole kuullut sitä ministeri Sillanpäätä, mutta muistan
kuinka me Elvira vainajan kanssa olimme kerran kuuntelemassa Aleksandra
Gripenbergiä. Se oli siihen aikaan, kun naisten äänioikeudesta
puhuttiin. Ehkäpä Huldakin vielä kerran pääsee eduskuntaan?

MIINA

Voi, voi!

HULDA kauas katsoen.

Ehkäpä...

TÄTI

Mutta mitenkä tässä käy tomunimurin, Riksdagsfröken?

HULDA

Voi, anteeksi! (Tomunimuri alkaa jälleen surista.)

TÄTI

Entäs Miina?

MIINA

No, kun minä kävin hakemassa Huldaa... (Poistuu.)

TÄTI kuuntelee.

Ovikello soi, Hulda!

HULDA jättää tomunimurin.

Jaa, se on se ikuinen ovikello!

(Menee avaamaan. Neiti Sinijärvi tulee.)

NEITI SINIJÄRVI

Hyvää päivää! Eikö tuomari ole jo kotona? Hän käski minua tänne
odottamaan näiden papereiden kanssa.

HULDA

Ei tuomari vielä ole kotona.

TÄTI

Neiti käy vaan sisään istumaan. Tuomari ja professori Norko tulevat
pian aamiaiselle. Hulda yrittäisi lopettaa mahdollisimman pian.

Täti poistuu. Neiti Sinijärvi tulee sisään ja istuutuu. Hulda jatkaa
työtään, pysähtyy äkkiä hänen eteensä.

HULDA

Kuulkaa, neiti, tehän osaatte hyvin englantia? Tuomari puhui, että te
kirjoitatte hänelle englanninkielisiä kirjeitä.

NEITI SINIJÄRVI

Kyllä minä osaan.

HULDA

Antaisitteko te minulle englannin kielen tunteja?

NEITI SINIJÄRVI

Miksei, mutta se tulee kyllä Huldalle vähän kalliiksi. Miksei Hulda
mene sellaisille iltakursseille?

HULDA

Siellä opetetaan ihmisiä kuin pikkulapsia. Minulla on kiire. Minä
tahdon ymmärtää kirjoja, enkä vain sitä, että lapset leikkivät pihalla
ja tässä on pöytä ja tuoli. Jos minä maksan kymmenen markkaa tunnilta,
riittääkö se?

NEITI SINIJÄRVI

Ehkä minä silläkin voin, jos Hulda saa aikaa tulla minun luokseni.

(Tuomari ja professori tulevat eteiseen. Hulda jatkaa työtään
tomunimurilla.)

TUOMARI sisään.

Päivää neiti! Kyllä Hulda jo nyt saisi lopettaa tuon päristämisen.

PROFESSORI

Päivää, neiti! Päivää, Hulda! (Hulda niiaa.) Vai on Hulda taas
lempityössään?

HULDA katsoo häneen vihaisesti ja kokoaa tomurättinsä ja imurin.

Professori narraa aina.

PROFESSORI nauraa.

Sellainen on iloluontoni, Hulda. Ei maailma suremisesta parane.

HULDA

Eikä pölynpyyhkimisestä.

PROFESSORI

Ei pidä halveksia pölynpyyhkimistä. Katsos, Hulda, minäkin olen
sellainen pölynpyyhkijä. Mutta meillä on työnjakoa: Hulda pyyhkii pölyä
mööpeleistä ja minä ja Purtiainen yritämme pyyhkiä sitä ihmisistä.

(Tuomari on sillä välin puhunut neiti Sinijärven kanssa.)

TUOMARI professorille.

Joko sinä luovuttaisit Huldan tuonne tädille ja Miinalle?

PROFESSORI

Meillä on käynnissä hyödyllinen ja mielenkiintoinen ajatuksenvaihto
pölystä. Eiköhän Hulda pyyhkisi tuon lain ja asetuksen pölyä
tuomaristakin?

(Hulda poistuu.)

TUOMARI

Tuossa on sikari ja lue tuota mietintöä siksi, kun minä järjestän tämän
neidin tästä pois. (Professori istuutuu. Tuomari neiti Sinijärvelle.)
Jos neiti veisi tämä asiapaperit Valtioneuvostoon ja sitten minulla
olisi tässä kirja ja eräs kirje vietävä neiti Kaaviolle, kauppaneuvos
Kaavio asuu Kaivopuistossa, tietäähän neiti?

NEITI SINIJÄRVI

Kyllä, tuomari.

TUOMARI

Tässä on kirje, mutta minnekäs se kirja inahtaa olla jäänyt? Olihan
se ainakin pari päivää sitten täällä pöydälläni. (Etsii kirjaa.) No,
tämähän on ihmettä! Onko tämä nyt taas sitä Huldan järjestelykykyä?
Neiti, katsokaas tuosta hyllystä.

NEITI SINIJÄRVI

Mikä kirja se oli?

TUOMARI

Gobineaun »Renessanssi».

(Neiti Sinijärvi hakee kirjahyllyltä. Tuomari soittaa pöydällä olevaa
kelloa. Hulda tulee.)

HULDA

Soittiko tuomari?

TUOMARI

Onko Hulda nähnyt erästä sinikantista kirjaa täällä pöydälläni?
Gobineaun »Renessanssia»? Onko Hulda ottanut sen? Mikä temppu tämä taas
on?

HULDA

En... en minä... en minä tiedä...

TUOMARI

Kuka sen sitten on vienyt? No, Hulda hakee sitä! (Hulda alkaa hakea
vastahakoisesti.) Hulda katsoo, olisiko se yöpöydälläni! Tämähän nyt on
ihmettä, että tällä lailla kirja pöydältäni häviää!

PROFESSORI sikaria poltellen ja katsellen asiapapereita.

Sattuuhan sitä. Älä nyt hermostu!

HULDA tulee makuuhuoneesta.

Ei siellä ollut!

TUOMARI hakien pöytälaatikoista.

Käsittämätöntä... ja siellä oli vielä kirjekin sisällä.

PROFESSORI syventyneenä lukemiseen.

Ai, ai, vai niin sinä nuoren neidin kirjeitä pitelet?

TUOMARI

No ei nyt hullumpaa! Ei missään! (Menee salin ovelle, huutaa). Conny
täti! Täti tulisi tänne!

TÄTI sisään.

Voi, mikä nyt on hätänä?

TUOMARI

Onko Conny täti ottanut täältä erään kirjan, sinikantisen kirjan,
Gobineaun »Renessanssin»?

TÄTI

Hyvänen aika, en minä... en mitenkään...

TUOMARI

Täti koettaa nyt hakea sitä.

PROFESSORI nousee.

Hyvää päivää, Conny neiti! Kaikkia ihmeellisiä kirjoja sinäkin
täysi-ikäisenä harrastelet! Renessanssia! Hyvin sopivaa lukemista
lakijuristeille. Miksi ei yhtähyvin Kaldealaista unikirjaa tahi
Postillaa?

TUOMARI

Älä siinä irvistele! Pahuksen kanat, kun lähettelevätkin kaikenlaisia
kirjoja!

PROFESSORI

Hjaa, se onkin sitä kauppaneuvoksen tyttären taideharrastusta. Jaaha,
tuon taiteilija Vaahtosenko renessanssin vuoksi?

TÄTI hakee ja katselee Huldaan välillä.

Renessanssia... vai renessanssia... Eikö Hulda ole sellaista
renessanssia nähnyt?

HULDA karttaa katsomasta tätiin.

En.

(On hakevinaan kirjahyllystä. Professsori katsoo terävästi Huldaan.
Hulda kääntyy hämillään pois.)

PROFESSORI

Kuule, Kaarle, älä viitsi joutavaa etsiskellä! Osta sille tytölle
vaikka uusi kirja.

TUOMARI

Saamaria! Totta kai nyt kirja talosta on löydettävä!

TÄTI

Voi, voi, tämä on niin ikävää! Eikö Hulda todellakaan ole sitä kirjaa
nähnyt?

TUOMARI antaa rahaa neiti Sinijärvelle.

Neiti Sinijärvi kyllä saa lähteä ja ostaa uuden kirjan Akateemisesta
Kirjakaupasta. Ja sitten ottakaa tämä kirje.

NEITI SINIJÄRVI

Kiitos, tuomari! Näkemiin! (Poistuu.)

TUOMARI

Mutta nyt! Huldan on löydettävä se kirja.

HULDA hätääntyneenä.

Voi, voi... minä yritän löytää... ei nyt tuomarin kannattaisi ostaa
sitä...

PROFESSORI

Kuule, jätä tämä kirjahomma!

TUOMARI vihaisena.

Kyllä tämä asia on saatava selville. Kyllä Hulda saa luvan sanoa, missä
kirja on!

TÄTI

Voi, Carl Christian, yhden kirjan vuoksi...

TUOMARI

Minä tahdon järjestystä talooni. Kirjan täytyy olla täällä. Hulda, tätä
ei jätetä tähän. Missä kirja on?

HULDA kivettyneenä.

En tiedä.

TÄTI

Voi, kyllä on parasta, että Hulda tunnustaa. Minä näin sen kirjan
Huldalla.

HULDA lyö kädet kasvoilleen.

Minä otin sen... en minä sitä tahtonut varastaa... minä luin sitä...
kun tahdoin tietää, mitä se renessanssi on... mutta minä häpesin...
minä häpesin niin äärettömästi, kun tuomari alkoi kysellä... ja minä
pelkäsin...

PROFESSORI

Hulda raukkaa...

TÄTI

Huldan pitää aina puhua totuutta.

TUOMARI

Kyllä kai Hulda ymmärtää, että tällainen on mahdotonta! Hulda saa
lähteä ja vielä tänä päivänä! En voi kärsiä tällaista talossani!

(Potkaisee paperikorin kumoon. Paperit leviävät lattialle.)

HULDA

Yhden kirjan vuoksi...?

PROFESSORI

Renessanssin vuoksi! Olisipa Gobineau saanut jättää sen kirjoittamatta!

TÄTI

Carl Christian, ehkä tästä vielä sovitaan!

PROFESSORI

Kyllä minä Huldan meille ottaisin, mutta se meidän rouva on niitä
häijyimpiä rouvia Helsingissä eikä sellainen kuin Conny neiti. Ei Hulda
siellä pääsisi kirjoja pimittämään ja vielä vähemmän niitä lukemaan.

HULDA

Yhden kirjan vuoksi... (Katsoo tuomariin. Äkkiä.) Minulla oli niin
hyvä täällä, Conny neiti... minä sain oppia... kaikki oli täällä
toisenlaista... aivankuin ikkunat olisivat olleet auki.. jonnekin...
ja sittenkin... olkoon, ehkäpä pääsen johonkin tehtaaseen ja luen
iltaisin... sittenkin...

TÄTI

Carl Christian, var nu mänsklig!

PROFESSORI

Makuasia!

TUOMARI

No, olkoon sitten, tällä kertaa! Jos nyt Hulda lupaa, ettei Hulda kajoa
enää kirjoituspöytääni ja kirjoihini ilman lupaa ja että sitä Huldaa
olisi tässä niin kuin vähän vähemmän, niin Hulda saisi tällä kerralla
jäädä.

HULDA

En minä kajoa, ja kyllä minä opin olemaan niin kuin ei minua olisikaan.
(Kyyneleet silmissä).

TÄTI

Kyllä kai tässä tullaan toimeen Huldan kanssa!

PROFESSORI

No niin, Hulda, pää pystyyn vain! Ei se tuomari sentään sellainen
tiikeri ole kuin miltä se näyttää.

TÄTI

Ja nyt minä pyydän aamiaiselle. Hulda kokoaa roskat takaisin
paperikoriin ja tyhjentää sen keittiössä.

(Kaikki kolme menevät salin ovelle.)

TUOMARI kääntyy.

Ja Hulda muistaa sitten olla... kuin ei Huldaa olisikaan! (Poistuu.)

HULDA nostaa papereita takaisin paperikoriin, istuutuu lattialle,
itkien kädet nyrkissä.

Ja sittenkin... minä näytän heille... ja sittenkin...

VÄLIVERHO




IV Kuvaelma


Seitsemän vuotta myöhemmin ensimmäistä kuvaelmaa. Hulda makaa suuressa
nojatuolissa, avonaisen parvekeoven edessä. Viereisellä tupakkapöydällä
palaa lamppu, pöytä on täynnä kirjoja ja papereita. Huldalla on
vanhanaikainen naisellinen aamuviitta, leveät pitsit kaula-aukossa ja
hiansuissa. Hiukset epäjärjestyksessä ja polvet paljaina. Tuomari tulee
eteisestä matkalaukut käsissä. Heittää päällystakin ja hatun tuolille,
lähestyy Huldaa, jonka kasvoja kuutamo valaisee, jääden katsomaan
häntä. Siirtää aivan hiljaa, toisen nojatuolin Huldaa vastapäätä
ja sytyttää savukkeen yhä katsellen nukkuvaa tyttöä. Tarkastelee
hiljaa Huldan kirjoja ja papereita. Hulda herää hänen huomaamattaan,
tukahduttaa hämmästyksen huudon ja jää liikahtamatta samaan asentoon.

TUOMARI kevyesti.

Hyvää iltaa, Hulda! (Hulda ei vastaa, on aivan liikkumaton.) Taisin
pelästyttää teidät?

HULDA

Sehän on unta, tehän olette Pariisissa...

TUOMARI nauraen.

Valitettavasti olen täällä. Hallituskriisi on uhkaamassa. Herätkää jo,
Hulda! Saavuin Turkuun ja tulin autolla tänne, sillä laiva myöhästyi.
Sitäpaitsi sähkötin.

HULDA

Olin iltapäivällä Hiekkarannalla ja väsyin. En ole saanut sähkösanomaa.
Pyydän anteeksi. (Yrittää nousta.)

TUOMARI ehkäisevästi.

Hulda jää vaan istumaan. Meillä olisi vähän juttelemista. Hulda on
sangen kaunis näky. (Hulda peittää pelästyneenä polvensa aamutakin
liepeellä.) Ei mitään, hyvin kauniit polvet! (Hulda yrittää taas
nousta.) Hulda istuu nyt vaan ja kertoo, mitä kaikki tämä tässä
merkitsee. Valtiotiedettä, finanssioppia! Onko Hulda kirjoittanut tämän
selostuksen itse?

HULDA taistellen vieläkin unta vastaan.

Olen. (Vähän änkyttäen.) Minä luen lopputenttiä Yhteiskunnallisessa
Korkeakoulussa. Siksi tätinne jätti minut kaupunkiin.

TUOMARI

Mitä? Että Hulda on käynyt Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa, tuolla
Ruudun opistossa Sörnäisissä?

HULDA

Olen kyllä, neljä vuotta. Luin ensin Työväenopistossa, sitten suoritin
kahdeksan luokan yhteiskoulukurssin ja sitten Korkeakouluun.

TUOMARI

Hyvä Jumala, milloin? Tästä talosta? Ja minä en tiedä mitään!

HULDA

Tietääkseni ei sisäkköjen yksityiselämä ole milloinkaan huvittanut
tuomaria. Olen sentään aina tehnyt työni. Mutta tuomarihan on niin
paljon ollut ulkomailla, ja minulla on ollut paljon aikaa.

TUOMARI

Miksi ei Hulda ole koskaan kertonut minulle opinnoistaan?

HULDA

Tuomari kohteli asutuslaki-tiedustelujani alussa kovin tylysti. En
uskaltanut. Eikö tuomari muista, että minun piti olla niinkuin ei minua
olisikaan olemassa. Olenhan minä sentään silloin tällöin pyytänyt
jonkin kirjan tuomarilta ja loput olen ottanut pyytämättä.

TUOMARI

Mutta milloin Hulda sitten on lukenut?

HULDA

Öisin.

TUOMARI

Entäs nukkunut?

HULDA

No, ei sillä ole paljon väliä. Kai minä sentään jonkun vuoden kykenen
valvomaankin, kun se Juurakon torpan väki on ollut nukuksissa
vuosisatoja.

TUOMARI

En vieläkään käsitä, miten kaikki on ollut mahdollista. Tietääkö tätini
tästä?

HULDA

Sekä Miina että Conny neiti ovat auttaneet minua. Miina on usein tehnyt
työni, ja koska palkkani aina on mennyt kirjoihin ja koulumaksuihin, on
Miina silloin tällöin ostanut hameen minulle omilla varoillaan, jottei
minun tarvitsisi hävetä toisten joukossa. Puhumattakaan Conny neidistä,
joka monessakin suhteessa on pitänyt minusta huolta. Älkää katsoko noin
epäilevästi aamupukuani. Se on Conny neidin lahjoittama ja varmastikin
kuulunut äiti vainajallenne ja on hyvin vanhanaikainen ja naisellinen.

TUOMARI

Ihastuttavan naisellinen! Melkeinpä muistan nähneeni sen pikkupoikana.
Saattaa löytää yllättäviä asioita tullessaan kotiin yöllä odottamatta.
Vaikka olisi täällä saattanut olla ikävämpikin näky!

HULDA

Minä pyydän anteeksi, että olen tehnyt työtä täällä huoneessanne.
Tätinne jätti minut kaupunkiin työskentelemään ja samalla
asunnonvahdiksi. Palvelijanhuone, jota ette varmaankaan koskaan ole
nähnyt, on 3x2 metriä ja piha suorastaan haisee kesäisin. Täällä oli
niin ihanaa tehdä työtä ja lukea mitä tahtoi... kaikkina kesinä. En
ole koskaan tuntenut yksinäisyyttä tässä huoneessa. Kirjanne — olivat
täällä — ehkäpä olitte jättänyt jonkun ajatuksennekin minun seurakseni.
Olen usein nukkunut tässä tuolissa koko yön, jottei tarvitsisi mennä
huoneeseeni nukkumaan.

TUOMARI

Tämä on tullut ystävälliseksi huoneeksi minullekin. Ehkäpä se on
johtunut Huldan ajatuksista... Miksei Hulda muuta tädin huoneen
viereiseen huoneeseen asumaan, ainakin kesäksi?

HULDA

Sehän on vierashuoneenne!

TUOMARI

Vaikka. Hulda muuttaa sinne heti.

HULDA

Minä en usko, että tätinne pitää siitä.

TUOMARI

Mutta minä pidän.

HULDA

Diktatuuria!

TUOMARI

Niin, luonnollisesti, tässä talossa! (Hulda nauraa.) Naurakaa vain!
Joskus olen ihmetellyt, miten hiljaiseksi Hulda on käynyt. Huldan
tempperamentti taitaa olla vähän kuin sammunut opintaakan alle?

HULDA

Se on vain joutunut aisoihin, tuomari.

TUOMARI

Sanokaahan, Hulda, miksi tämä lukuinto? Mihin Hulda pyrkii? Mitä
Huldasta pitäisi tulla? Hakeeko Hulda paikkaa johonkin konttoriin?

HULDA

Olen aluksi sangen tyytyväinen sisäkönpaikkaani siksi, kunnes ehkä
pääsen jonnekin luennoitsijaksi. Ei suinkaan Yhteiskunnallinen
Korkeakoulu ole tehnyt minua huonommaksi sisäköksi?

TUOMARI

Mutta miksi kaikki vaiva? Ja nuo unettomat yöt?

HULDA

Siksi, että tahdoin tietoja auttaakseni heitä, jotka jäivät Juurakolle.
Siksi että tahdoin elää yhtä rikasta elämää kuin tekin. Minä tunnen
nyt teidän asutuslakinne ja primitiivikulttuurinne, El Greconne ja
Lionardonne. Olen oppinut matematiikkanne, logaritminne ja logiikkanne.
Olen oppinut ajattelemaan ja näkemään, jopa tekemäänkin.

TUOMARI

Ja kaiken tämän noin vaan tietämättäni, silmieni alla?

HULDA

Ettehän te ole koskaan nähnyt minua? Olen ollut teille huonekalu, yksi
numero tilastossanne. Muistatteko, tilastolakienne mukaan minun oli
jouduttava kadulle?

TUOMARI

Hulda hyvä, edessänne istuu suuri syntinen. Minä melkein muistan sen
tilaisuuden. Ja tämäkö on Huldaa vaivannut?

HULDA

Vaivannut on liioittelua.

TUOMARI

Oletteko te nyt onnellisempi kuin siellä Juurakontorpassa?

HULDA

Olen. Yhtä onnellinen kuin sokea, joka on tullut näkeväksi tai rampa,
joka on oppinut kävelemään.

TUOMARI

Miksi olette katkera minulle?

HULDA

Katkera leivänisälleni? En mitenkään!

TUOMARI nousee.

Ja sittenkin... Tiedättekö, ihmiset ovat muodostuneet
minulle tilastonaiheiksi — tuo ikuinen tottumus ajattelemaan
yhteiskunnallisesti — Mennä ohi yksilön...

HULDA nousee myös.

Tuomari on varmasti väsynyt. Haluaako tuomari teetä? Minä järjestän
tuomarin vuoteen kuntoon.

TUOMARI

Olen syönyt illallista Kaivohuoneella'. Jos Hulda toisi tänne pullon
portviiniä.

HULDA

Jos tuomari sallii, puen päälleni ja tulen kohta.

TUOMARI

Pysykää vaan siinä kotoisessa aamupuvussa. Hulda istuu sinne tuoliin
takaisin, minulla taitaakin olla viiniä täällä kaapissa sekä lasejakin.
(Ottaa baarikaapista viinipullon ja lasit, pannen ne pöydälle. Hulda
istuu hiljaa tuijottaen ulos. Tuomari kaataa laseihin ja tarjoaa
Huldalle lasin.)

Teidän terveydeksenne Hulda. Tervetuloa joukkoomme!

HULDA

Mihin joukkoon te minua kutsutte?

TUOMARI

Tämän maan sivistyneistön joukkoon.

HULDA epäilevästi.

Sivistyneistön? Äitini on laulanut helkavirsiä ja isäni opetti meille
kunniallisuutta ja rehellisyyttä työssä, vaikka hänen tapoihinsa kuului
puukolla syöminen. Sivistystä! (Äkkiä.) Olin vailla tietoja ja ne minä
olen hankkinut tässä talossa, ja sitten jotain Conny neidiltä...

TUOMARI

Sen korvapuustin minä ansaitsin. Antakaa minulle kätenne. Voimakas
käsi... mutta siloinen... (Suutelee hänen kättään pitää sitä kädessään,)

HULDA hitaasti.

Minun kättäni ei ole kukaan suudellut, eikä äidinkään kättä... Teidän
sivistyksenne on opettanut minua pitämään kumihansikkaita... Olen kai
uninen ja väsynyt ja puhun tuhmuuksia...

TUOMARI nousee ja kävelee edestakaisin.

Juokaa lasinne loppuun, Hulda!

HULDA

Se on ihanaa, mutta se polttaa. En ole koskaan maistanut viiniä...

TUOMARI

Mitä? Ja meillä on aina pöydässä viiniä!

HULDA

Neiti Constance ei salli Miinan ja minun koskevan viiniin. Kaikki
viininloput säästetään kastikkeisiin. Ja Miina on muutenkin
raittiusihminen.

TUOMARI

Millä lailla olette elänyt nämä vuodet täällä? Milloin tulitte
tällaiseksi? En tiedä teistä yhtään mitään. Elämme samassa talossa
käden ulottuvilla, emmekä tiedä toisistamme mitään!

HULDA

Minä tiedän teistä paljon. Tiedän, että te harrastatte Houbigantia ja
Cotyta enemmän kuin karkeakätisiä ja hikisiä sisäköitä. Tiedän työnne
ja harrastuksenne. Olen löytänyt takkianne harjatessani joskus vaalean,
joskus tumman hiuksen. Tiedän, miksette mennyt Kivimäen hallitukseen.
Tiedän kaikki ehdotukset, jotka olette tehnyt asutuslakien
käsittelyssä... ja velvollisuudentuntonne... senkin, että tukahdutatte
epäilyksenne tuolla velvollisuudentunnollanne.

TUOMARI

Erinomainen huomiokyky! Saamaria! (Kävelee, pysähtyy äkkiä.) Kuinka sen
taivaanrannan maalarin kävi? Minne hän jäi?

HULDA

Ahaa, ja mitä muuta te tiedätte minusta?

TUOMARI

Tiedetään ne muutamat korvapuustit, joita Hulda on erinäisille
herroille jaellut tässä meidän eteisessämme.

HULDA

Omituista, kuinka herrat eivät osaa pitää suutaan!

TUOMARI

Sitäpaitsi kaikki ne korvapuustit on pantu minun laskuuni, oikeammin
minun aiheuttamikseni.

HULDA

Mitä tuomari tarkoittaa?

TUOMARI

Herrat pitävät Huldaa minun yksityisomaisuutenani. Eiköhän Huldalle ole
siitä huomautettu.

HULDA

Kas, miten huonosti toverit tuntevat tuomarin maun ja periaatteet
sisäkköihin nähden!

TUOMARI

Niin tekevät, eivätkä arvaa, että Hulda jakelee korvapuusteja ehkäpä
taivaanrannan maalarin vuoksi. Vai onko Huldalla joku toinen?

HULDA

Pitäisikö sen tilaston mukaan olla niin? Tietysti pitäisi minulla olla
mies mielessäni, koska olen lyönyt humalaisia miehiä korvalle, kun he
ovat kopeloineet vyötäisiäni ja nipistelleet käsivarsiani ja tehneet
minulle kaikenlaisia tarjouksia. Koska minä olen ollut piikana tässä
talossa, ei minulla voi olla alkeellisintakaan itsesäilytysvaistöa.
Minua ei ole täällä pidetty milloinkaan elävänä ihmisenä vaan
yhteiskunnallisena ilmiönä. Tiedän, että me kaikki kolme naista tässä
talossa, Conny neiti, Miina ja minä, emme ole koskaan olleet teille
muuta kuin yhteiskunnallisia ilmiöitä.

TUOMARI

Mutta Hulda, tämähän on vallan jännittävää! Yhteiskunnallinen ilmiö,
joka vaatii minua tilille ja on lihaa ja verta, ilmielävä olento,
vieläpä ihastuttava olento.

HULDA

Tämä sävy sopii niille naisille, joille olen tarjoillut kahvia ja
likööriä talossanne.

TUOMARI

Eikö Hulda ole huomannut, että hekin ovat olleet minulle
yhteiskunnallisia ilmiöitä?

HULDA

Aivan oikein, joskus!

TUOMARI nousee.

Minun maailmani on täynnä tyyppejä, yhteiskunnallisia ilmiöitä, lakeja,
työtä, velvollisuutta ja roskaa.

HULDA

Tiedän. Elämässänne ei ole enää pienintäkään ihmettä. Ette koskaan
pysähdy minkään eteen hämmästyneenä, sydän kurkussa. Kuinka köyhä
onkaan elämä, jossa ei ole mitään odottamatonta!

TUOMARI

Ei mitään odottamatonta, paitsi Hulda! Hulda oli odottamattomuus.
Skool, Hulda! (Hulda juo vaieten.) Mutta me jouduimme pois
mielenkiintoisesta aiheesta, taivaanrannan maalarista..

HULDA

Miksikä se kiinnostaa tuomaria?

TUOMARI

Minä tahtoisin tietää, minne taivaanrannan maalari joutui Huldan
elämästä. Mitä osaa hän näytteli Huldan elämässä?

HULDA

Mitä varten?

TUOMARI

Oliko Hulda kovasti rakastunut häneen, kun kerran lähti kotoaan hänen
kanssaan? Kertokaa vaan, Hulda. Tunnettahan te kaikki vaaleat ja
ruskeat hiukset takkini rintapielessä. Kuka on käynyt Huldan aitassa?

HULDA

Tuomari haluaa pitää kiinni tuosta aittaromantiikasta minun suhteeni.
Olkoon menneeksi! Petä, ennenkuin sinut petetään, jätä, ennenkuin sinut
jätetään, opetti muorini minua. Eikä minua ole vielä koskaan kukaan
päässyt jättämään. Kaikki siellä ihmettelivät, etten minä saanut poikia
seuraani. Minä lähdin sen taivaanrannan maalarin kanssa näyttääkseni,
että otan jos tahdon.

TUOMARI

Entä sitten? Onko Hulda ollut täällä aivan ilman kavaljeereja?

HULDA

Pitäisikö minun jatkaa entisen Juurakon Huldan sävyyn. Hyvä on!
Työväenopistossa eivät pojat pitäneet nyrkeistäni. Yhteiskunnallisessa
Korkeakoulussa on silloin tällöin joku opintotoverini tai maisteri
alkanut hakkailla minua ja saatellut kotiin, mutta kun heille on
selvinnyt, että palvelen sisäkkönä tuomari Soratien luona, ovat
toiset punastuneina vetäytyneet takaisin, toiset, enemmän eläneet,
ovat käyneet liian julkeiksi. Yleensä olen saanut olla rauhassa.
Haluaako tuomari tietää vielä jotain sisäkkö Huldan yksityiselämästä?
Tämä tutkinto sopisi oikeastaan paremmin Conny neidille ja hänen
aikakaudelleen. Vai suunnitteleeko tuomari uutta palkollissääntöä tahi
erikoistutkimusta alempien kansankerrosten erotiikasta?

TUOMARI

Minä vaan kuuntelun, Hulda. Antaa tulla vaan. Viime vuosina olen usein
ihmetellyt, miten hiljaiseksi Hulda on tullut. Alkuaikoina Hulda tuntui
talossa, ja sitten Hulda jollakin tavoin tuli huomaamattomaksi.

HULDA

Aivan kuin ei Huldaa olisikaan... Eikö sitä kutsuta
individualiteettinsa menettämiseksi? Oikeammin: Hulda mööpelistyi.

TUOMARI

Kuulkaahan, Hulda, vuosikausia olette seuraillut elämääni noilla
viisailla silmillänne, tehnyt vuoteeni, silittänyt paitani, järjestänyt
kirjoituspöytäni, tarjoillut seuroilleni. Sanokaa minulle suoraan:
kuinka te oikein olette suhtautunut minuun? Muistan, kuinka te kerran,
juuri tultuanne tähän taloon, pesitte ikkunoita riippuen käsistänne
ilmassa. En ole milloinkaan unohtanut sitä kauheata näkyä. Ja kuinka
vartalonne hytkähti käydessäni siihen käsiksi. No niin, Hulda, sanokaa
minulle totuus!

HULDA

Minun suhtautumiseni teihin on ollut suunnilleen sellaista
vanhanaikaista avioliittoa, jossa aviovaimon ainoaksi tehtäväksi jää
herransa palveleminen. Sellaista oli pappilassa, jossa ruustinna
palveli miestään, ja samanlaista oli toisessa paikassa, jossa palvelin
vähän aikaa. Sielläkin rouva sai laittaa miehensä kylvyn, viedä hänelle
aamukahvin, järjestää hänen kirjoituspöytänsä, pitää taloustilit ja
olla sanaton vieraitten aikana. Hän oli yhtä välttämätön huonekalu
kuin minäkin, yhtä tottunut herraansa. Mutta minulla ei ole haikeita
muistoja siitä ajasta, jolloin herrani olisi kohdellut minua paremmin,
ja minulla on ollut vapaus keskimäärin viisi kertaa viikossa lähteä
luennolle Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun. Olette kohdellut minua
hyvin, olen kuullut teidän joskus lausuvan hyvinkin kiinnostavia
mielipiteitä, vaikkei minulle. Valitan, ettette ole koskaan viitsinyt
keskustella kanssani niinkuin nyt... ihmisiksi... mutta sittenkin olen
oppinut teiltä paljon...

TUOMARI

Olen ollut tyhmeliini. (Istuutuu taas.) Olenhan minä joskus nähnyt
hymynkin Huldan silmissä ja silloin on tehnyt mieleni ottaa selvää
tuosta hymystä, sangen ärsyttävästä hymystä. Mutta Hulda käyttäytyi
aina niin merkillisesti. Muistaako Hulda viime jouluna, kun istuin
yksin täällä ja Hulda toi minulle glöggiä? Minun teki mieleni puhella
Huldan kanssa, mutta tarttuessani Huldan ranteeseen, riuhtaisi Hulda
itsensä irti. Silloin olin vielä enemmän yksin...

HULDA

Te tartuitte ranteeseeni siksi, että minulla oli valkoinen myssy
ja pitsiesiliina. Ja siksi, että teille on elämää aina tarjottu
tarjottimelta.

TUOMARI kävelee edestakaisin, myös Hulda yrittää nousta.

Istukaa vaan siellä, Hulda. Paleltaako teitä? Suljenko parvekkeen oven?

HULDA

Kiitos, en palele. Eikö tuomari ole väsynyt? Aurinko jo nousee...

TUOMARI kumartuu hänen ylitseen.

Ei nyt aina tarjottimella... Miten mahdottoman typerä minä olen ollut!
Minulla on ollut liian paljon työtä... ja liiaksi yhteiskunnallisia
ilmiöitä... Hyvä Jumala, miten sokea minä olen ollut... Täällä te
olette kulkenut vierelläni kukoistavana, viisaana, täynnä elinvoimaa...
kaunis, elävä ihminen! Ja minä olen sokeana kulkenut ohitsenne.
Pitäisiköhän minun uudelleen alkaa arvioida eräitä arvoja?

HULDA

Tämä on ollut sellaista joutavaa jutustelua. Nyt on minun mentävä
panemaan vuoteenne kuntoon.

TUOMARI

Juokaa lasinne loppuun, Hulda? Toivon, että pidätte minua ystävänänne.
Antakaa minun hiukan huolehtia teistä.

HULDA nousee tuolista.

Tehän otitte minut kerran tähän taloon — se riittää.

TUOMARI kävelee edestakaisin, -pysähtyy Huldan eteen ja tarttuu hänen
käsivarsiinsa.

Me olemme aivan yksin tässä talossa, eikö niin? Miksi koetatte olla
vieras minulle?

HULDA nauraa heleästi, peräytyy parvekkeen ovelle.

Emme ole yksin. Minun kanssani ovat Asutuslaki ja finanssioppi ja
tuolla Sombartin Sosialismin historia.

TUOMARI

Sekä lämmin kesäyö...

HULDA peräytyy vasemman puoleiselle ovelle.

Josta juuri alkaa muodostua kesäaamu... (lausuu kurillisesti
hiljakseen):

    »Oi sinä luoja, kun et sinä luonut
    noita kesäöitä pitemmäksi...»

Ja nyt minä menen hakemaan lakanat ja laitan tuomarin vuoteen kuntoon.

TUOMARI

Hulda, tulkaa tänne! (Hulda menee nopeasti vasemmalle. Tuomari
sytyttää savukkeen, kävelee edestakaisin, pysähtyy parvekkeen
ovelle, kaataa lasin täyteen viiniä ja juo sen nopeasti. Heittäytyy
nojatuoliin, ojentaa jalkansa. Hulda tulee vasemmalta sisäkön puvussa,
menee oikealle tuomarin makuuhuoneen ovelle. Tuomari seuraa häntä
liikahtamatta silmillään ja sanoo sitten kylmästi.) Unohditte sukat ja
kengät. Tohvelit eivät oikein sovi tuohon pukuun.

HULDA pysähtyy, katsoo tuomariin, laskee lakanat pöydälle, aikoo palata
vasemmalle.

Anteeksi!

TUOMARI

Teillä on hyvin kauniit jalat. Järjestäkää vaan sänkyni kuntoon.
(Hulda ottaa lakanat ja matkalaukun, menee oikealle. Tuomari istuu
liikahtamatta, huutaa sitten toiseen huoneeseen.) Hulda, ottakaa esiin
ohut, musta pyjamani!

HULDAN ÄÄNI

Kyllä, tuomari.

TUOMARI

Huldasta on tullut erittäin korrekti sisäkkö. Onko sekin
Yhteiskunnallisen Korkeakoulun ansiota?

HULDA toisesta huoneesta.

Metodia työhön ja arvostelukykyä...

(Tuomari nousee ja lähestyy makuuhuoneen ovea. Hulda tulee. Tuomari
tarttuu hänen ranteeseensa ja kiskaisee päähineen hänen päästään.)

TUOMARI

Tarpeettomat naamiaiset ja ärsyttävät! Hulda, yö on lyhyt.

HULDA

Tuomari, minä pyydän... (Tuomari tempaisee hänet syliinsä ja suutelee
pitkään. Hulda on ensin aivan hervoton, riuhtaisee sitten itsensä
irti.) Päästäkää minut!

TUOMARI

Hulda, sinä suloinen... (Lähestyy Huldaa.)

HULDA

Älkää koskeko minuun!

TUOMARI

Joutavia, Hulda, sinähän kuitenkin pidät minusta. Mehän olemme aivan
yksin. Tule, äläkä konstaile...

HULDA perääntyy tuolin taakse.

Enkä tule. Älkää koskeko minuun!

TUOMARI

Hulda, älä viitsi, se on aivan turhaa! Tiesinhän, että pidät minusta...
näin, miten kerran silitit tyynyäni...

HULDA

Ette käsitä... antakaa minun olla!

TUOMARI

Koko maailmahan luulee, että sinä olet ollut minun jo monta vuotta.

HULDA

Vai niin, ja nyt olisi jo aika... älkää puhuko minulle noin. Te
erehdytte.

TUOMARI

Oh, oikein vakavastiko?

HULDA

Minä en ole niitä naisia, jotka tällä tavoin sänkyyn viedään!

TUOMARI

Vai niin... (Kävelee edestakaisin.) Suloisimmallakin naisella on
hintansa. Ja mikä on Huldan hinta?

HULDA säpsähtää ja nostaa kädet kasvoilleen.

Niin, minullakin on hintani...

TUOMARI

Mikä se on? Kenties ihan vihkimäsormus?

HULDA

Ehkäpä sekin...

TUOMARI

Liian kallis... on niitä halvempiakin naisia.

HULDA

Jokaisella on oma hintansa.

TUOMARI

Vai on Hulda niin kallishintainen.

HULDA

Olen mitä olen!

TUOMARI

On sellaisiakin naisia, jotka eivät ajattele hintaansa pitäessään
jostakin miehestä.

HULDA

Voi olla, että se riippuu miehestä.

TUOMARI

Minä kun luulin, että Hulda pitäisi minusta hiukkasen.

HULDA

Mitä syytä olisi Huldalla pitää teistä?

TUOMARI

Luonnollisesti se, ettei ole mitään syytä pitää minusta.

HULDA

Niin, ehkäpä en haluaisi lakata pitämästä teistä.

TUOMARI

Mistä Hulda on oppinut tuollaisen viisauden?

HULDA pilkallisesti.

Ehkäpä Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa.

TUOMARI

Tilanteella on kieltämättä huumorinsa.

HULDA

Niin on. Mutta sillä on myöskin surullinen puolensa. Nykyisen
palkollissäännön mukaan minulla on kahden viikon irtisanomisaika, mutta
kyllä kai tuomari sallii minun muuttaa jo huomenna?

TUOMARI

Kuulkaahan, Hulda, ei ruveta tekemään tästä murhenäytelmää. Tietäähän
Hulda, mitä status quo on?

HULDA

Tuomari ei pysty tenttimään minulta valtio-oppia, olen suorittanut
kurssin aivan hiljattain.

TUOMARI

Eikö siis välillämme voisi jatkua status quo, aivan kuin ei olisi
mitään tapahtunut?

HULDA

Minulle on tapahtunut jotain, tuomari, ja minä pyytäisin saada lähteä
jo huomenna.

TUOMARI

Minnekäs Hulda lähtisi?

HULDA

Tuomari voi olla huoleti, en ainakaan kadulle.

TUOMARI

Minä kyllä pidän kiinni siitä vanhasta palkollissäännöstä. Huldalla on
kahden viikon irtisanomisaika. Conny täti saapuu huomenna ja tarvitsee
sisäkköä.

HULDA

Minä en tahdo olla täällä! Ette voi pakottaa minua!

TUOMARI

Olen tottunut pitämään kiinni laillisista muodoista.

HULDA

Paitsi tänä yönä.

TUOMARI

Tällainen lämmin yö on vaarallinen kaikille periaatteille... Ja kuinka
sinä vielä kadutkaan tätä yötä.

HULDA

Kadutte tekin. Jos uskallatte koskea minuun...

TUOMARI

En uskallakaan, mutta kyllä Hulda vain jää tänne vielä kahdeksi
viikoksi.

HULDA

Hyvä on, minä jään.

TUOMARI

Eikä Huldan tarvitse panna oveaan lukkoon. Ei minun tarvitse ottaa
Huldaa väkisin. (Hulda seisoo raivoissaan kädet nyrkissä. Tuomari
nauraen.) Eikö Hulda usko sanaani? Siihen uskotaan jopa eduskunnassakin.

HULDA hilliten itsensä.

Kyllä minä ne kaksi viikkoa kestän. (Ottaa tarjottimen laseineen ja
pulloineen. Tuomari menee nopeasti huoneensa ovelle ja avaa sen. Hulda
lähtee tarjottimineen ruokasalin ovelle päin. Tuomari avaa ovensa.) Ja
loput viinistä menee kalakastikkeeseen! (Poistuu.)

TUOMARI

Jumaliste! (Paukauttaa ovensa kiinni.)

VÄLIVERHO




V Kuvaelma


Sama huone noin viikkoa myöhemmin. Myöhäinen ilta. Tuomari, professori
ja toimittaja Purtiainen istuvat sohvapöydän ympärillä paperit edessään.

TUOMARI

Sinä unohdit sen pilkun sanojen »uusi tukijärjestely» edestä.

PROFESSORI

Sinussa kummittelevat vielä nuo Setälän pilkkutemput. No niin, nyt se
siis vihdoin on valmis! Olipas tämä mietintö! Sen minä sanon, että
kyllä tuo valiokuntasihteerin sortti on mennyt alaspäin, muistellessani
Rautapää vainajaa...

TUOMARI

Kyllä ne lait nykyään tulevat sellaiseen asuun, että entiset juristit
haudassa kääntelehtivät.

PROFESSORI

Niin, se on kaikki noiden Purtiaisten syytä. Pane nyt järjettömiä
lakeja järjelliseen asuun.

PURTIAINEN

Kuule nyt, kokoomus, tämä on vain sinun henkistä laiskuuttasi.

PROFESSORI

Jos olisi enemmän minun tervejärkistä konservatismiani lakitulvaa
vastaan! Kuka pahus niistä kohta enää saa selvääkään!

PURTIAINEN

Kyllä se saa, joka tarvitsee. Anna, kun teen omaan kappaleeseeni ne
muutokset.

TUOMARI

Jokohan se pureskelu alkaa, kun vaan mietinnöstä pääsette? (Puhelin
soi, tuomari menee puhelimeen.) Halloo... on Soratie... vieläkö te
siellä istutte...? Ei, me olemme valmiit... (Jatkaa jutteluaan.)

PROFESSORI

Ja että meidän pitikin niin aikaisin lähteä sieltä Pörssistä,
pääsimmehän me jo kahdessa tunnissa valmiiksi.

PURTIAINEN sytyttää sikaarin, hiljaa professorille.

En minäkään ymmärrä, mikä tuota tuomaria tänä iltana niin hermostutti.

PROFESSORI

No, minä kyllä vähän arvaan.

(Tuomari sulkee puhelimen, mutta jää kirjoituspöydän luo etsien jotakin
paperia.)

TUOMARI

Odottakaa vähän, minä haen teille sen alkuperäisen tekstin.

PURTIAINEN

Kuulkaahan, nyt muistan jotain. Mehän oltiin täällä Soratien luona
Ali-Lehtosen kanssa muutama vuosi sitten, silloin kun se likka
Espikseltä mukaan otettiin. Minnekäs tuo likka on joutunut? Eikö se
tullut tänne sisäköksi?

TUOMARI edelleenkin kirjoituspöydän luona.

Kyllä. Täällä hän on vieläkin.

PROFESSORI

Siitä onkin tullut kerrassaan hieno tyttö. Uhkasihan hän jo silloinkin
ruveta lukemaan ja nyt hän on käynyt Yhteiskunnalliset Korkeakoulut ja
vaikka mitkä. Parleeraa kieliäkin ja taitaa se häärätä tuolla teidän
puolueessannekin.

TUOMARI

Mitä sinä tarkoitat? Missä puolueessa hän häärää?

PROFESSORI

Tarkoitatko sinä, ettet sinä tiedä mitään Huldan hommista? (Professori
katsoo terävästi tuomariin.)

TUOMARI

En todellakaan ole joutanut ottamaan selvää sisäkköjen hommista.

PROFESSORI

Kuule, Kalle, älä viitsi teeskennellä, ettet muka tiedä, että neiti
Hulda Juurakko on koko viime talven luennoinut Työväenopistossa ja
puhunut kaikenlaisissa kokouksissa...

PURTIAINEN

Tuo Huldako se onkin? Voi siunattua, Hulda, niin! Olenhan minä sen
nähnytkin jossain naisten kokouksissa, ja naiset siitä kovasti hokevat,
ja kovastihan sillä taitaakin olla kannatusta... Hulda Juurakko...
niin...

TUOMARI professorille.

Vai niin... Kas kun sinä olet Huldasta niin perillä?

PROFESSORI

Olenhan minä... minä olen aina suurella mielenkiinnolla seurannut
Huldan kehitystä, vaikka... noh... en olekaan Huldan isäntä.

TUOMARI ottaa whiskypullon kaapista.

Menen katsomaan, saako sieltä keittiöstä soodavettä... (Poistuu.)

PROFESSORI

Kyllä se whisky hyvää tekisi tämän mietinnön päälle... Tyttö istui
nuoren herran kanssa meitä vastapäätä Pörssissä. Se taisi olla liikaa
isännän hermoille.

PURTIAINEN

Älähän nyt. Ja me kun tuomitsimme sen kadulle. Jukupliut, muistanhan
minä, miten se tuli kahvitarjottimineen sisään ja oli kalpea kuin
lakana. Ja että se on meikäläisiä... Ei kai se enää tänne jää
sisäköksi? Vai onko sillä jo vähän kuin muita hommia? Jumaliste, sehän
on hienoa! Tervehtikö herrasväki toisiaan? Tämähän on nykyaikaista!

PROFESSORI

Totta kai! Isäntä tervehti erittäin kohteliaasti ja tyttö vastasi kuin
ruhtinatar.

PURTIAINEN

Saamari, se on suurenmoista! Tämä on nykyaikaa, tämä on demokratiaa!
Isäntä ja palvelijatar tapaavat toisensa Pörssissä. Voi mikä rupriikki!
Ihan sormia syyhyy. (Tuomari palaa soodapulloineen.) Miksette sanonut
minulle jo Pörssissä, että Huldakin oli siellä? Minä olisin mennyt
häntä tervehtimään pitkästä aikaa. Ja Ali-Lehtonenkin istui siellä
maalaisliiton pomojen kanssa.

PROFESSORI

Ja kyllä sinä minullekin olisit voinut Huldasta huomauttaa. Näin kyllä,
että sinä jotakuta tervehdit, mutta vasta poistuessamme huomasin Huldan
menossa tanssimaan. Ja kuinka hän tanssi!

TUOMARI

Niin, Hulda tanssii hyvin. Olihan edes hyvä, ettet huomannut häntä
aikaisemmin. Tuskinpa Hulda olisi kovastikaan ilostunut tapaamisesta ja
vielä vähemmän hänen seurassaan ollut nuori tohtori.

PURTIAINEN

Aivan niin. Kuka se nuori herra oli?

TUOMARI

Nuori kirjallisuustohtori Alinen.

PURTIAINEN

Mahtaako hän tietää, kuka Hulda on?

TUOMARI

Minusta tämä jo saa riittää Huldasta. Hulda on nuori, sivistynyt
nainen, joka palvelee talossani, ja minä toivoisin, Purtiainen, ettette
tekisi tästä numeroa.

PURTIAINEN

En millään muotoa, vaikka se onkin uusi yhteiskunnallinen ilmiö.

TUOMARI työntää tuolin rajusti tieltään.

Hemmettiin yhteiskunnalliset ilmiöt! Yrittäkääpä sanoa Huldalle, että
hän on ilmiö.

PURTIAINEN

Suurenmoinen ilmiö! Niin niitä alkaa tulla alhaalta ylöspäin. Varokaa
vaan, herrat! Ajatelkaahan, kun ne kaikki alkavat vapaa-aikoinaan
lukea, kaikki Huldat ja Miinat, Kaisat ja Tyynet, menevät
työväenopistoihin ja opintokerhoihin. Ja pojat tehtaista seuraavat
mukana, kaikki varastomiehet ja kadunlakaisijat! Sörkän kahvilat
tyhjentyvät, samaten kaikki tanssipaikat ja huonot elokuvat. Teatterit
esittävät Rikokset ja rangaistukset, Tiitukset ja Othellot ja Verdunin
ihmeet loppuunmyydyille katsomoille. Kaikki historian ja talousopin
painokset myydään loppuun, samoin klassillinen kirjallisuus. Ja Alkon
henkilökuntaa vähennetään puolella. Nuoriso seisoo muurina eduskunnan
edustalla ja vaatii lisää työväenopistoja, kirjastoja ja kirjoja, lisää
lukusaleja Yliopistoon. Miltäs sellainen tuntuisi, hyvät herrat?

PROFESSORI

Älä maalaa pirua seinälle, se olisi suorastaan kumous! Mihin me
joudumme, jos ylioppilastytöt pyrkivät sisäpiioiksi ja maisterit
keittäjiksi. Ali-Lehtonen on oikeassa, ylioppilastulvaa on
rajoitettava. Mitä siitä tulee, että rengit alkavat puhua kieliä ja
ylvästelevät isäntänsä edessä?

TUOMARI

Ei muuta kuin, että rengit sitten alkavat sivistää isäntäväkeään.
Ainahan niistä jotain isäntäväkeenkin tarttuu!

PROFESSORI

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että se Gutenberg vasta oikea piru
oli. Alas Gutenberg, alas latomo- ja painokoneet ja ne saamarin
sivistysmäärärahat! Tässä sitä pitäisi säilyttää ja huoltaa
yhteiskuntaa ja samalla kuitenkin pitää äänestää sivistysmäärärahoja
kouluille ja kirjastoille ja kaikennäköisille seuroille. Ja kaikki ne
ovat pelkkiä kumouksen kehtoja! Terve miehet! Minun suuni kautta puhuu
tervehenkinen konservatismi! Alas sinun edistysmielisyytesi, alas
Purtiaisen sosialismi!

PURTIAINEN

Niin, vaarallinen juttu se sivistys.

PROFESSORI

Eläköön katkismus, tyytyväisyys ja mukavuus! Pistäkäämme päämme santaan
ja pyrstömme aurinkoon!

PURTIAINEN

Ja vaikka minä tässä siivosti saarnaan nuorisolle, että lukekaa tytöt
ja pojat, jotta pääsisitte vaalien kautta eduskuntaan, eduskunnan
kautta hallitukseen ja hallituksen kautta parempiin oloihin, Tannerin
reseptin mukaan, niin selvää kumoustahan on, jos he kaikki, tai
esimerkiksi 300,000 heistä alkavat lukea.

PROFESSORI

Morjens, kumousmies Purtiainen! Minäkin olen kumousmies, minä äänestän
sivistysmäärärahoja. (Tuomari kävelee hermostuneesti edestakaisin.)
Mitä sinä, Kaarle veljeni, olet niin hermostunut? Tuntuu siltä, että
pelkäät menettäväsi hyvän sisäkön. Mutta kaikkihan me pian menetämme
kaikki piiat. Älä ole hermostunut!

PURTIAINEN

Niitten naisten kanssa on vähän niin kuin siinä vanhassa jutussa
raitiotievaunuista: älä juokse perässä, pian tulee uusi.

TUOMARI

Kuulkaahan nyt miehet, lakatkaa jo. Meidän piti vähän sopia näistä
asutuslain pykälistä.

PURTIAINEN

Minun periaatteeni on ja eikös vain ole sinunkin, sinä mukava
professori ja veli, vaikka oletkin kokoomuksesta: ei mitään
lehmäkauppoja puoliyön jälkeen. Se meidän ryhmä on sellainen, että se
haistaa, mihin vuorokauden aikaan mikin kauppa on tehty. Sitäpaitsi
taitaa tuo mammani tuolla kotona odottaa ja... epäillä.

PROFESSORI

Eihän nyt toki tästä kuivin suin lähdetä, vaikka tuo edistys onkin
pahalla päällä, kun taitaa olla vaarassa menettää Huldan.

TUOMARI

Älä lörpöttele! (Eteisessä käy hallin ovi. Tuomari nousee.) Haa, siellä
on Hulda. Olemme tässä odottaneet Huldan paluuta.

PROFESSORI hyökkää ovelle.

Terve, oo Hulda! (Taluttaa Huldan puoliväkisin sisään.)

PURTIAINEN

No, kun ei minulla ollut aavistustakaan, että Hulda olikin Hulda
Juurakko.

HULDA rauhallisesti.

Valitan. Kiitos, herrat, minun päällystakkini kuuluu keittiön puolelle,
mutta olin unohtanut keittiön avaimen.

PROFESSORI

Tulkaa istumaan tänne meidän seuraamme. Me olemme kaikki odottaneet
Huldaa.

TUOMARI

Viitsisikö Hulda keittää meille teetä ja tulla sitten tänne juttelemaan?

HULDA

Jos tuomari haluaa teetä, keitän mielelläni. Jutteleminen on eri asia,
se ei kuulu sisäkön tehtäviin.

PROFESSORI

Hulda ei saa olla ankara. Purtiainen ja minähän olemme vähän kuin
Huldan kummisetiä.

HULDA

Aivan oikein. Toimittaja Purtiainen oli myöskin mukana minua Espikseltä
pelastamassa. Minä tuon heti teetä. (Poistuu.)

PURTIAINEN

Nätti se vaan on, mutta taitaa olla vähän kiperä kielestään.

PROFESSORI tuomarille.

Sinulla on aina ollut hyvä maku naisten pukuihin nähden, yksinkertaista
ja aistikasta.

TUOMARI

Kuule, veli, kyllä Hulda hoitaa puvustonsa itse, omalla palkallaan.

PROFESSORI

Se on se moderni systeemi!

TUOMARI

Kuule, tämä saa todellakin riittää.

PURTIAINEN

Ei tapella Huldan vuoksi. Soratiellä on monopoli, mehän jätimme Huldan
hänelle.

HULDA tulee viimeisten repliikkien aikana sisälle, teetarjotin
kädessään. Aikoo sanoa jotain, mutta laskee tarjottimen rauhallisena
pöydälle.

Aivan niin herrat jättivätkin. Siellä olikin teetä. Miina oli herännyt
tuomarin soodaveden hakuun ja keittänyt teetä. Olkaa hyvät!

TUOMARI nousee ja tarjoaa tuolin Huldalle.

Hulda on hyvä ja istun. Tästähän puuttuu Huldan kuppi.

HULDA

En ole tottunut juomaan herrasväen pöydässä.

TUOMARI

Paitsi Pörssissä.

HULDA

Unohdin lisätä: herrasväen pöydässä — tässä talossa.

TUOMARI

Sitten olisi jo aika tottua.

PROFESSORI ja PURTIAINEN

Hyvä! Kannatamme! Huldan on jäätävä tänne meidän iloksemme.

HULDA kaataa teetä.

Oikeastaan... miksei... minun pitäisi vähän oppia seurustelutaitoakin.

PROFESSORI

Kyllä Hulda sen osaa! Jaa, että Huldastakin tulee yhteiskuntatieteitten
kandidaatti?

HULDA

Minä en pidä titteleistä.

TUOMARI

Paitsi yhdestä.

HULDA

Mikä se olisi?

TUOMARI

Rouva.

PROFESSORI

Miten vanhanaikaista!

HULDA

Tuomari erehtyy. On muuan toinen titteli, josta pidän vielä enemmän.

TUOMARI

Jaaha, mikä se on?

HULDA

Kansanedustaja, kaikkein kunniakkain titteli maan päällä.
Valitettavasti sen kantajat eivät aina ole tietoisia sen velvoituksesta.

PROFESSORI

Hyvä, Hulda, antaa tulla vaan! Huldahan opetti meitä jo silloin, kun
tuli Juurakolta.

PURTIAINEN

Hulda on näemmä vieläkin uskollinen puolueemme periaatteille,
kunnioittaa parlamenttia.

HULDA

Niin teen.

TUOMARI

Onko Huldasta tullut tapaintuomari? Onko se tuon tohtori Alisen
vaikutusta — Pörssissä?

HULDA

Ei, vaan teidän.

PROFESSORI

Tuomari on mustasukkainen, Hulda. Me olemme kaikki mustasukkaisia.
Muuten puhutaan, että Huldalla on paljon kannattajia. Kai Huldakin
istuu pian siellä eduskunnassa.

HULDA

Siinä laitoksessahan tarvitaan huumoria. Lieneekö minulla sitä
tarpeeksi. Sen verran kuin minä siellä lehterillä olen istunut, olen
huomannut, että huumori yhdistää puolueita paljon enemmän kuin isänmaa.

PROFESSORI

Hulda, mistä te olette tuon oppinut?

HULDA

Isännältäni — kuten niin paljon muitakin — paradokseja.

TUOMARI

Tämä nainen on katsellut heikkouksiani kuusi vuotta. Voitteko kuvitella
mitään kauheampaa?

HULDA

Minulla on kuuluisa aatteellinen esi-isä: Figaro, joka oli suurena
tekijänä Ranskan vanhan järjestelmän kumoamisessa. Antaisiko tuomari
minulle savukkeen?

TUOMARI tarjoten Huldalle savuketta.

Huldalle ei savuke sovi.

HULDA

Jos itse poltan, kärsin vähemmän herrojen tupakoimisesta.

TUOMARI vaistomaisesti.

Me pyydämme anteeksi.

HULDA

Minultako? Minähän olen vain Hulda.

TUOMARI

Tiesikö se tohtori siellä Pörssissä, että te olette vain Hulda?

HULDA katsoo tuomariin.

Tahdotteko sanoa, teidän Huldanne?

PROFESSORI ja PURTIAINEN nauraen.

Hyvä, hyvä!

HULDA

Anteeksi, teidän sisäkkönne Hulda. En tiedä, en ole häneltä kysynyt.

TUOMARI

Onko hänellä vakavat aikomukset?

HULDA

Vallan varmasti. Hän kohtelee minua aivan kuin en olisi Hulda vaan joku
parempi ihminen.

TUOMARI

Eikö teitä ole kohdeltu hyvin tässä talossa?

HULDA

Hulda antaa parhaan päästötodistuksen tälle talolle.

PROFESSORI

Me kaikki kohtelemme Huldaa hyvin. Jos ei teitä täällä kohdella hyvin,
niin minä otan teidät siipieni suojaan. Eihän tuosta pykälämiehestä ole
mihinkään.

PURTIAINEN

Minäkin hoivaisin Huldaa, ellei minulla olisi niin pahansisuista mammaa
kotona.

HULDA

Kiitos, herrat, en ole kiertopokaali, vaan vanhanaikainen palvelijatar.
Minä pysyn vanhan isäntäni luona — (iskien silmää tuomarille, hiljaa) —
ainakin vielä viikon...

TUOMARI

Hulda on oppinut flirttailemaan Pörssissä.

HULDA

Minä harjoittelen kevyempiä tapoja, jos niinkuin sattuisin niitä
tarvitsemaan.

PROFESSORI

Tuo Kaarle veljeni menee kai pian naimisiin kenkätehtaan kanssa.
(Hulda jähmettyy.) Niin, että Hulda muistaa sitten, että minulla on
ensimmäinen tilaus. Ei mitään tohtori Alisia. Se olen minä, joka istun
Huldan seurassa Pörssissä.

HULDA

Muistetaan, professori, ellette tekin pian löydä esimerkiksi
paitatehdasta.

PROFESSORI

Juu, mutta minä en pyrikään presidentiksi kuten tuo edistys, joka nai
vaan presidentskaksi kelpaavia.

TUOMARI

Kuule, Magnus, sinä puhut roskaa.

PURTIAINEN

Sitä mekin meinaamme. Kuule, kokoomus, sinä puhut pötyä, sellaisia
yksityisasioita. Meikäläinen puhuu vain yhteiskunnallisista ilmiöistä.

PROFESSORI

Kenkätehdas ja paitatehdas ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä.

HULDA

Niin ovat. Mutta nyt minulla on huomenna viimeinen suursiivouspäivä.
Kiitoksia teille hyvin paljon kaikesta ystävyydestänne ja
inhimillisyydestänne, professori...

PROFESSORI

Mutta leikki sikseen. Lähteekö Hulda todellakin pois täältä?

HULDA

Niin on isäntäni tahto. Viikon päästä. Tämä on meidän palvelijaihmisten
kohtalo, totumme talon nurkkiin, opimme pitämään jostakin ovenpielestä,
esimerkiksi tästä parvekkeen pielestä, josta niin usein olen katsellut
kuutamoa merellä. Ja sitten meidän on lähdettävä. (Tuomari seisoo kädet
ristissä rinnalla. Professori nielaisee jotakin, Purtiainen katselee
whiskylasiaan.) Ainoa lohdutus on se, että sitä lähtee eilispäivästä
huomispäivään.

PROFESSORI yskäisee selvittääkseen ääntään.

Eihän minun sovi sekaantua ihmisten väleihin...

TUOMARI

Ei sovikaan.

PURTIAINEN

Ei millään. Tule pois, kokoomus!

PROFESSORI

Mutta jos Huldalla ei ole paikkaa, niin kyllä minä koetan hankkia
Huldalle työtä. Katsokaas, Hulda, minä nyt pitäisin pienen puheen
Huldalle. Minä olen vain sellainen pahasuinen kokoomuslainen, joka
myöskin voin itsestäni sanoa, että olen kolmekymmentä vuotta ollut
mukana politiikassa... ja aina väärällä puolella. (Koettaa saada
huumorinsa takaisin.) Mutta saapelin vahinko, Hulda, ettette joutunut
tänne kokoomuksen puolelle. Täälläpä teistä olisi pidetty huolta
ja pääsisitte nousemaan minne pitää. (Tahtomatta vakavissaan.)
Tulisitte edustamaan kansamme pohjakerrosten elinvoimaa. (Koettaa
puhua leikillisesti.) Mutta kun menette tuonne marxilaisten joukkoon,
niin sinne te hukutte. Siellä ei kukaan huomaa teidän olevan — (taas
vakavissaan) — kansamme sitkeyden, tarmon ja elinvoiman, rehellisyyden
ja kunnon perikuva, ja minunkin velvollisuudekseni tulee vain Huldan
haukkuminen.

PURTIAINEN

Katsos veli, siellä meidän puolellamme kaikki ovat sellaisia. Te ette
vain huomaa, miten hyvin me edustamme kansamme perusominaisuuksia.
Hyvä, että edes huomasitte Huldan.

HULDA nauraen.

Purtiainen on oikeassa. Mutta te olette oikein kultainen, professori.

PROFESSORI

Mutta tuo edistys ei puhu sanaakaan. Hän antaa kyllä sisimmässään
Huldalle tunnustuksen, mutta pelkää kokoomusta.

TUOMARI

Ei tällä kertaa.

HULDA

Kiitän herroja kaikesta ystävällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta. Hyvää
yötä!

(Ojentaa kätensä professorille, joka suutelee sitä, ja sitten
Purtiaiselle).

PURTIAINEN suutelee myös Huldan kättä.

Osaan minäkin tuon tehdä.

HULDA

Voi, voi, toveri Purtiainen, se oli kyllä tarpeetonta. (Niiaa
tuomarille, joka nyökkää Huldalle päätään. Hulda poistuu.)

PURTIAINEN

Anteeksi, kun tässä tuli vähän hihkuiltua. Mutta kylläpä olisi nyt aika
päästä kotiin Kaisun viereen. No, hyvää yötä, miehet!

PROFESSORI

No, morjens veli! Sattuuhan sitä nyt paremmissakin perheissä.

TUOMARI

Hyvää yötä! Koettakaa nyt sentään pitää mielikuvituksenne kurissa!

PURTIAINEN

Juu, juu.

(Herrat poistuvat. Tuomari kävelee edestakaisin vihaisena. Soittaa
sitten pöydällä olevaa kelloa. Kuuluu, miten kauempana huoneistossa soi
kello. Hulda tulee tarjotin kädessään.)

HULDA

Hyvönen aika, tuomari, tulen minä vähemmälläkin soitolla. Älkää vain
herättäkö Conny neitiä ja Miinaa. (Avaa ikkunan ja alkaa koota kuppeja
ja laseja tarjottimelle.) Hyvää yötä!

TUOMARI kylmästi.

Pankaa tarjotin pöydälle. Mitä manööveriä tämä oli? Miksi Hulda
esiintyi kuin huonomaineinen nainen? Miksi Hulda antoi niiden ymmärtää,
että Hulda olisi rakastajattareni? Ja että minä ajaisin Huldan pois?
Kuin mikäkin roisto!

HULDA

Taisitte tekin esiintyä vähän omituisesti. Miksi ette räjähtänyt?
Kirotkaa kerrankin, te valkoiseksi kalkittu hauta!

TUOMARI

Hulda hyvä, minun suvussani on muutaman sukupolven aikana opittu
olemaan räjähtämättä — sekä kiroamatta — sekin on yksi tapa suhtautua
asioihin. Muuten en minä myöskään pitänyt käyttäytymisestänne sen
miehen kanssa siellä Pörssissä. — Erittäinkin, jos ajattelette tulla
edustajaehdokkaaksi.

HULDA

En ole kysynyt mielipidettänne, mutta on se hauska kuulla!

TUOMARI

Mistä te tuon aistikkaan puvun olette saanut? Siltä mieheltäkö?

HULDA

En, vaan teiltä. Viime kuun palkka plus pari kirjoitusta ja pari
esitelmää nuorisoliitossa. Jos ette olisi isäntäni, antaisin teille
korvapuustin!

TUOMARI

Sen minä ansaitsisinkin, Hulda. Olin suunniltani noiden miesten vuoksi.
Kyllä olette keittänyt sopan tänä iltana!

HULDA ottaa jälleen tarjottimen.

Eihän miehelle ole häpeäksi pitää rakastajattaria. Huomasitteko,
tuomari, että te sanoitte minun käyttäytyneen kuin huonomaineisen
naisen, kuin teidän rakastajattarenne? Te siis pidätte
rakastajattarianne huonomaineisina naisina? (Niiaten.) Hyvää yötä!

TUOMARI

Minä sanoin, laskekaa tuo tarjotin takaisin pöydälle. Tai minä isken
sen maahan.

HULDA

Se on sangen voimakas ja vaikuttava argumentti. (Laskee tarjottimen
-pöydälle.)

TUOMARI

Te olette pirullisin nainen, mitä milloinkaan maailmassa olen
tavannut. (Käy Huldan käsivarsiin kiinni.) Jok'ikinen niistä on ollut
huonomaineinen, ja jos ette pidä varaanne, olette tekin!

(Hulda yrittää vapautua. Tuomari työntää hänet tuolille istumaan ja
poistuu huoneeseensa.)

HULDA jää raivoissaan istumaan, huutaa.

Entäs se kenkätehdas!

(Hypähtää ylös, ottaa tarjottimen, huomaa ikkunoiden olevan auki,
sulkee ne, ottaa uudelleen tarjottimen ja poistuu.)

VÄLIVERHO




VI Kuvaelma


Sama huone paria päivää myöhemmin. Suuret päivälliset tuomarin luona
ovat päättyneet. Salista ja viereisestä huoneesta kuuluu naurua ja
puheensorinaa. Neiti Sinijärvi kirjoittaa koneella. Hulda järjestelee
kahvipöytää ja istuutuu sitten kirjoituspöydän reunalle.

HULDA

Joko te olette pian valmis, Pinnebergska?

NEITI SINIJÄRVI

Miksi te aina nimitätte minua Pinnebergskaksi?

HULDA

Siksi, ettette vielä ole Larssonska.

NEITI SINIJÄRVI

Kuka on Pinnebergska ja Larssonska?

HULDA

Ettekö ole lukenut niistä?

NEITI SINIJÄRVI

En. Minä luin juuri Ruumiin ikävän ja Vaimokkeen, kivoja kirjoja!
(Lopettaa kirjoittamisen.)

HULDA

Voi, voi, Pinnebergska, tulkaa pois keittiöön syömään! Ne lopettavat
juuri päivällistä ja tulevat tänne kahville.

NEITI SINIJÄRVI

En tiedä... en kehtaa...

HULDA

Kahvillahan te kuitenkin vaan elätte, kyllä minä tiedän. Tulkaa syömään
kunnollista ruokaa kerrankin!

NEITI SINIJÄRVI

Voi, en kehtaa... kuinka minä noin vain menisin keittiöön.

HULDA

Kuulkaas, Pinnebergska, minä olen tänään vihainen. On sentään paljon
parempi olla piika kuin konttoriapulainen.

(Puhelin soi, neiti Sinijärvi vastaa.)

NEITI SINIJÄRVI

Tuomari Soratiellä... Kyllä, minä pyydän tuomaria... Hulda, pyytäkää
tuomaria puhelimeen.

HULDA

Käskystänne, Pinnebergska. (Menee.)

NEITI SINIJÄRVI Kokoilee papereitaan.

Tuomari tulee. Olkaa hyvä, tuomari, puhelimeen!

TUOMARI puhelimessa.

Halloo, Soratie... Hyvää iltaa, tohtori Alinen... Kyllä, ne säännöt
ovat täällä valmiina... (Kääntyy.) Eikö niin, neiti Sinijärvi?

NEITI SINIJÄRVI

Kyllä, tuomari.

TUOMARI puhelimeen.

Ne ovat valmiina. Jos tohtori voisi pistäytyä täällä vaikka tänä
iltana. Minulla on täällä vieraita, päivälliset lopussa, mutta
saahan tohtori täällä kahvia... on täällä tohtorin tuttujakin...
Hyvä. Tervetuloa! (Sulkee puhelimen. Neiti Sinijärvelle.) Oletteko
valmis? Kiitos. Voitte lähteä ja saatte tulla huomenna vähän myöhemmin
toimistoon.

NEITI SINIJÄRVI

Kiitos. Hyvää yötä!

TUOMARI

Hyvää yötä!

(Tuomari poistuu. Hulda tulee häntä vastaan tarjotin kädessä, antaa
tuomarille tietä. Tuomari pysähtyy, katsoo häneen kuin aikoisi sanoa
jotakin, mutta poistuu kuitenkin.)

HULDA

Ettekö te tule syömään keittiöön?

NEITI SINIJÄRVI

Voi, kun tuomari ei käskenyt!

HULDA

Hänkö muistaisi yhteiskunnallisia ilmiöitä? — Noh, hyvää yötä sitten,
Pinnebergska!

NEITI SINIJÄRVI

Hyvää yötä, Hulda! (Poistuu.)

TUOMARI tulee takaisin ja aikoo taas sanoa Huldalle jotain.

Hulda... tohtori Alinen...

HULDA

Ja tuomari päästi taas tuon yhteiskunnallisen ilmiön kotiin ilman
ruokaa.

TUOMARI

Saapelia!... Miksi ei Hulda muistuttanut minua?

HULDA

En tahdo asettua teidän ja yhteiskunnallisten ilmiöitten väliin, mutta
minä kutsun hänet takaisin. Huutaa: Neiti Sinijärvi...!

(Tuomari poistuu. Täti tulee sisään.)

TÄTI

He ovat jo salissa. Onko kahvipöytä valmiina? Sikarit, sakset,
kynttilät? Likööritarjotin on tarjoiluhuoneessa valmiina.

HULDA pysähtyy äkkiä tädin eteen.

Conny neiti, minä en jaksa enää. Eikö Liisa voisi tarjoilla likööriä?

TÄTI

Liisako, joka ei ole vielä yhtään lasia täyttänyt viinin vuotamatta yli.

HULDA

Minä en jaksa palvella niitä typeriä ihmisiä.

TÄTI

Huldan on jaksettava. Usein elämän varrella tuntuu siltä, ettei enää
jaksa, että kaikki langat vyyhdessä ovat auttamattomasti sotkeutuneet.
Mutta sitten istahtaa hetkiseksi ja alkaa uudelleen keriä... ja sitten
sitä jaksaa taas.

HULDA

Minä lähden pois täältä, Conny neiti, jo huomenna!

TÄTI

Et sinä lähde pois, Hulda, sinulla ei ole vielä paikkaa.

HULDA

Minä saan paikan Naisliitosta.

TÄTI

Puhutaan siitä myöhemmin.

HULDA

Te ja Miina olette olleet minulle niin ystävällisiä. Tuomarin mentyä
naimisiin tulette Miinan kanssa minun luokseni asumaan. Silloin ei
teillä kummallakaan ole mitään huolia, ja minullahan ei ole ketään, kun
äitinikin kuoli.

TÄTI

Hulda hyvä. Nyt sinä haet tarjottimen, he tulevat kohta.

(Hulda poistuu, tuomari avaa oven.)

TUOMARI

Saanko minä pyytää tänne?

(Sisään tulevat kauppaneuvoksetar ja neiti Kaavio, näyttelijätär
neiti Matero, sitten kauppaneuvos Kaavio, professori, tuomari ja
pankinjohtaja Thorman.)

TÄTI

Saanko pyytää kahville? Istukaa tänne sohvalle, kauppaneuvoksetar.

KAUPPANEUVOKSETAR

Kiitos, täällä onkin mukavaa. Hauska lukaali ja kaunis näköala, mutta
on vain niin korkealla, enkä minä tykkää hisseistä. Niissä suhahtaa
aina niin kummallisesti rinnan alla. Siksi minun aina täytyykin asua
alakerroksessa, ja kun asuu omassa talossaan, voi järjestää kuten
haluaa.

TÄTI

Epämukavahan se hissi on. Saako olla kermaa? Ja sokeria?

KAUPPANEUVOKSETAR

Kiitos, kiitos!

(Neiti Kaavio ja neiti Matero keskustelevat.)

TUOMARI tarjoten sikaria pankinjohtajalle ja kauppaneuvokselle.

Saako olla sikari?

PANKINJOHTAJA

Tack, sikari on erinomaista, en käsitä, kuinka ihmiset voivat polttaa
tupakkaa paperissa.

KAUPPANEUVOS

Hah hah haa. Ovathan ne paperossit vähän lapsellisia, eivätkä ne oikein
sovi tällaisille ikämiehille kuin pankinjohtajalle ja minulle, joilla
on oikea sikarivatsa.

NEITI KAAVIO

Papalla on tyylivaistoa. Minä olen yrittänyt polttaa sellaisia pitkiä
ohuita sikareja. Näin ruhtinatar Radziwillin polttavan sellaisia
Biarritzissa, mutta minä voin pahoin niistä. Sitäpaitsi ne maksoivat 15
frangia kappale. Mutta sanokaa, tuomari, eikö tämä imuke sovi minulle
erikoisen hyvin? (Ottaa esille hyvin pitkän imukkeen.)

TUOMARI

Sopii erinomaisesti... liaanille.

NEITI KAAVIO

Oletteko keksinyt salaisuuteni? Varokaa vain, etten kietoudu teidän
ympärillenne.

TUOMARI

Olen runko, joka aina olen ollut käytettävänänne. (Sytyttää naisten
savukkeet.)

NEITI KAAVIO

Ah, meikäläiset miehet ovat kuin pylväitä. Naisten täytyy hakkailla
heitä, he eivät osaa oikeata flirttiä.

TUOMARI

Minkä sille voi, että olemme kankeita puuhevosia.

NEITI KAAVIO

Haluatteko te kahvia?

TUOMARI ottaa kahvikupin.

Saako olla, neiti Matero? Entä teille, neiti Kaavio? Istutaan tänne.

(Istuutuvat erikseen oikeanpuoleisen pöydän ympärille, Hulda tulee
likööritarjottimen kanssa. Tarjoaa ensin rouville ja vanhemmille
herroille.)

NEITI KAAVIO

Kuinka ihania ovatkaan etelän miehet! Ajatelkaahan, viime keväänä
Biarritzissa olin vähällä hukkua. Uin kauas merelle, mutta yht'äkkiä
oli vieressäni ihastuttava mustatukkainen mies, joka tarjosi kaulaansa
käteni turvaksi. Hän pelasti henkeni. Hän oli ruhtinas Chaf Chaf
Chafadse, vai mikä hänen nimensä nyt olikaan. Jo vedessä hän flirttasi
kanssani mitä ihastuttavimmalla eleganssilla. Mirja, opettaisimmeko
suomalaisille miehille oikeata flirttiä?

TUOMARI

Se taito on muuten sangen vaarallinen eduskunnassa.

(Hulda tarjoaa neideille ja tuomarille, joka ottaa lasin
katsahtamattakaan Huldaan.)

KAUPPANEUVOKSETAR

Joko se Kirsti taas puhuu niistä ruhtinaista? Voi, voi tuota pappaa,
kun se piti tuon tytön niin monta vuotta siellä Pariisissa. Minä niin
pelkäsin, että se tuo sieltä jonkun murjaaniruhtinaan mukanaan — kun ne
papan rahat niin tunnetaan.

NEITI KAAVIO

Mamma, älä nyt sekaannu meidän konversationiimme, se liikkuu
eurooppalaisella tasolla.

KAUPPANEUVOKSETAR

Voi, voi tuota Kirstiä!

TÄTI

Saako kauppaneuvoksettarelle olla likööriä?

(Jatkavat keskusteluaan.)

NEITI KAAVIO

Voi, tämä onkin Cointreauta, minä en voi kärsiä Cointreauta, saanko
minä lasin Benedictineä?

TUOMARI

Kaatakaa munkkia, Hulda!

(Hulda laskee tarjottimen pöydälle, kaataa munkkia lasiin ja tarjoaa
sen neiti Kaaviolle.)

NEITI KAAVIO

Minulle on aina sanottu, että minulla on miehinen maku likööreihin
nähden.

NEITI MATERO

Pidät yhtä paljon miesten likööreistä kuin heistä itsestään.

NEITI KAAVIO

Pidän miehistä liiaksikin. Tiedättekö, en voisi koskaan tyytyä yhteen
mieheen. Minä tarvitsen aina monta miestä. Yhden kanssa joisin
aamukahvin, toisen kanssa ratsastaisin, kolmannen kanssa söisin
lunchia, neljännen kanssa joisin teeni, viidennen kanssa söisin
päivällistä. (Hiljaa.) Yöni voin viettää niiden kaikkien kanssa. Ei
suinkaan mamma vain kuullut?

NEITI MATERO

Eikö hän ole ihastuttavan avomielinen? Siksi minä pidän hänestä.
Hänessä on taiteilijaa.

TUOMARI

Suurenmoinen! Olette varmasti lukenut Makuuvaunun Madonnaa!
Terveydeksenne, Kirsti neiti! Saammeko vielä konjakkia, Hulda?

NEITI MATERO

Tuollaista muuten voivat puhua vain sosieteettidaamit. Meidän työn
orjien, näyttelijättärien, moraalia valvovat sekä johtokunta että
hallintoneuvostot.

NEITI KAAVIO

Äsh, tämän maan suurimpia vikoja on se, että meillä niin vähän on
ihmisiä, jotka eivät tee työtä. Ikäänkuin se olisi jokin ansio, että
ihminen on työn orja. Pappani on tehnyt työtä, jotta minä saisin
huvitella. Minä olen pappani työn tulos. Meitä rikkaitten lapsia
sorretaan tässä maassa. Täällä on muodissa tehdä jotain. Minulta
kysytään aina, mitä minä teen. Minä tahdon olla, en tehdä. Pappani on
tehnyt tarpeeksi. Minun ammattini on nauttia elämästä.

TUOMARI

Toivottavasti ei yksin?

NEITI KAAVIO

Ei mitenkään, aion ottaa miehen, joka minun avullani voi tehdä
karriäärin ja sitten aion nauttia hänen karriääristään.

TUOMARI

Siinä on tyyliä modernissa naisessa. Hänen puheensa on yhtä
avokaulaista kuin hänen hameensa. Entäs ne muut miehet?

NEITI KAAVIO

Hjaa, he ovat minun huvitteluani varten. Miehelläni ei luonnollisesti
olisi aikaa huvittaa minua — ei ainakaan päivisin.

TUOMARI

Toivottavasti hän ei ole — sanokaamme — iltaisin liian väsynyt.

NEITI KAAVIO katsoo häneen.

Epäilettekö sitä?

NEITI MATERO

Tuomari, ettekö te huomaa, että hän kosii teitä?

TUOMARI

Valitan, olen niin vanhanaikainen, etten kykene seuraamaan kaikkia
hienouksia. Mutta Kirsti neiti on hurmaava olento!

NEITI KAAVIO

Tahdotte kai sanoa, raffineerattu! Une femme rafinée, sanoi minulle
ihastuttava meriprinssini. Hän kosi minua, mutta pelkäsin, etteivät
pappani rahat riitä hänelle. Pappani ei ole löytänyt ulkomaisia
markkinoita kengilleen, hänestä ei ole tullut kansainvälistä
liikemiestä, joten hänen rahansa riittävät vain Suomeen. Voi, voi,
jospa pappani tietäisi, että minä olen näin avomielinen, mutta minulle
on aina sanottu, että minä olen avomielinen kuin orkidea.

HULDA

Saako neidille olla lisää kahvia?

NEITI KAAVIO

Ei enää kahvia, kahvista voi saada keltaisia pilkkuja selkäänsä.
Voi, tuomari, katsokaa, onko minulla keltainen pilkku selässä.
Ollessani Pariisissa muuan ihastuttava herra kerran Cecilissä tutki
suurennuslasilla, oliko selässäni keltainen pilkku.

TUOMARI

Ei yhtään pilkkua, ainoastaan hurmaava piirros luurangostanne.

NEITI KAAVIO

Fi donc, mikä komplimangi! Meillä eivät miehet sitten osaa yhtään
mitään.

KAUPPANEUVOKSETAR

Joko tuo Kirsti taas tutkituttaa selkäänsä? Voi, voi, sekö nyt on
muodissa suuressa maailmassa?

NEITI KAAVIO

Mamma ei saa aina torua Kirstiä.

TUOMARI

Vaikka pikku Kirsti onkin ollut perin vallaton.

NEITI MATERO professorille, joka on lähestynyt heidän pöytäänsä.

Me näyttelijät emme tosin harrasta politiikkaa, mutta Kirsti kiusaa
minua kovasti mukaansa katsomaan teitä eduskuntaan, vaikka minua
peloittaa istua hänen kanssaan siellä ylhäällä, kun hän varmasti tulee
äänekkäästi puhumaan niistä Aaltosen kuvista ja vertaamaan niitä
alhaalla istuviin.

PROFESSORI

Minustakin jotkut sieltä alhaalta salista sopisivat paremmin niille
jalustoille.

NEITI KAAVIO

Ennen kaikkea professori itse. Mutta, tuomari, me tulemme varmasti ensi
viikolla, ja silloin teidän täytyy selittää meille ne paljaspäiset
papat ja lait ja asetukset.

PROFESSORI ivallisesti.

Hyvä on. Hänen erikoisharrastuksensa ovatkin kansantajuiset esitykset.
Ylimalkaan hän on tulossa hurmööriksi! Aika Casanova!

NEITI KAAVIO

Voi, mikä suositus! Pappa sanoo aina, että hänestä tulee ministeri.
Milloin teistä tulee ministeri, tuomari?

TUOMARI

Kysykää presidentiltä.

PROFESSORI

Hyvä! Jokaisesta edistysmielisestä tulee kerran ministeri tahi
presidentti, ja siihen se puolue sitten loppuukin. (Hulda tarjoaa
likööriä.) Eikö niin, Hulda?

HULDA

Kyllä.

NEITI KAAVIO

Minäpä kysynkin presidentiltä. Pappa on presidentin hyvä ystävä.

PANKINJOHTAJA

Kuule, Kaarle, tule tänne vähän neuvottelemaan. Jos ei
pankkivaliokunnassa ole asiantuntijoita... (Jatkaa innostuneena
keskusteluaan.)

NEITI KAAVIO

Sillä tavalla meiltä aina kavaljeerit viedään, kaiken maailman
pankkijuttuihin. Eipä silti, ei tuomarista oikein ole hakkailijaksikaan.

(Ovikello on sillä välin soinut. Miina ohjaa sisään tohtori Alisen.)

TUOMARI joka on kuullut neiti Kaavion viimeisen lauseen.

Mutta täältä tuleekin nuori mies, jolla on hakkailutaitoa. Tervetuloa,
tohtori. Saanko esittää, tohtori Alinen, neiti Kaavio ja neiti Matero.

NEITI MATERO

Oh, minä tunnen tohtori Alisen erinomaisen hyvin.

ALINEN

Ja minä olen sekä neiti Materon että neiti Kaavion suuri ihailija. Oli
hyvin ystävällistä, tuomari, että kutsuitte minut.

(Tervehtii muita. Hulda tulee ovesta tarjottimen kanssa.)

TUOMARI

Hulda, tuokaa kahvia tänne, on tullut vieraita lisää.

(Katsoo huvittuneena Huldaan, joka pilkallisesti hymyillen tuomarille
lähestyy kahvitarjottimineen tohtori Alista.)

HULDA

Olkaa hyvä, tohtori Alinen!

ALINEN

Hyvänen aika, neiti Juurakko! Hyvää iltaa! Miten Hulda neiti voi? Lepää
kai laakereillaan?

HULDA

Hyvää iltaa, tohtori! Näyttääkö tämä laakereilla lepäämiseltä?

TUOMARI

Herrasväki kai tuntee toisensa?

ALINEN

Totta kai. Neiti Juurakko on ollut paras oppilaani Yhteiskunnallisessa
Korkeakoulussa.

HULDA

Kiitos, tohtori, hyvästä lausunnosta.

ALINEN

Ja Hulda neiti suoritti kandidaattitutkinnon viimeviikolla. Olimme
kahden kesken Pörssissä tanssimassa, kun ei hän millään muulla tavoin
suostunut juhlimaan.

PROFESSORI

Eikä Hulda puhunut mitään. Mekin olisimme tulleet mukaan. Me
onnittelemme Huldaa.

HULDA

Kiitos. Saako professorille olla likööriä? Entä tuomarille? Entä lasi
konjakkia?

TUOMARI

Tiesikö tohtori Alinen, että Hulda palvelee täällä?

ALINEN

Totta kai. Koko opettajakunta sen tietää. On aivan suurenmoista, että
tuomari on järjestänyt Hulda neidin työn niin hyvin, että hän on saanut
lukea.

TUOMARI

Onko Hulda esittänyt minut jalona hyväntekijänä?

ALINEN

Totta kai.

PROFESSORI

Hyvä!

TUOMARI

Pikemmin se kyllä on tätini ansio.

HULDA

Tuomari on liian vaatimaton.

ALINEN

Joka tapauksessa on hyvin harvinaista, että joku niin lyhyessä ajassa
on suorittanut tutkinnon, jopa lukenut kieletkin. Hulda osaa saksaa
paremmin kuin minä.

HULDA

Tohtorin ei pidä liioitella.

ALINEN

Ja ensi viikolla Hulda neiti esitelmöi meidän yhteiskunnallisessa
kerhossamme asutuslaista ja maatalouskysymyksestä. Niin että sopii
tulla kuuntelemaan.

HULDA hymyillen.

Jos te haette kuulijakuntaa kaupungin hienoston salongeista, niin
kieltäydyn koko luennosta. (Poistuu tarjottimineen.)

ALINEN

Mutta Hulda neiti!

TÄTI

Ei saa pahoittaa Huldan mieltä.

ALINEN

Muuten neiti Juurakko on loistava puhuja. Olen kuullut hänen puhuvan
eräässä opintokerhon kokouksessa, ja hänellä kuuluu olevan paljon
kannatusta sosialidemokraattisissa nuorisojärjestöissä. Olen varma,
että ensi vaaleissa tulee Huldakin edustajaehdokkaaksi.

NEITI MATERO

Sehän on jännittävää! Mutta olihan Ida Aalbergkin ratavartijan tytär...

ALINEN

Niin oli. Miltähän tuntuisi, tuomari, istua Hulda neidin kanssa samassa
valiokunnassa? Tämä on nykyaikaa!

NEITI KAAVIO

Mistä tuomari on sellaisen sisäkön löytänyt? Eivät ainakaan meidän
sisäkkömme saa aikaa tutkintojen suorittamiseen — niillä on parempaakin
tehtävää. Mutta tällaisessa poikamieshuushollissa ovat asiat sekaisin.

NEITI MATERO

Kyllä nuo huushollit tunnetaan!

TUOMARI

Ei minun talossani ole niin kutsuttua poikamieshuushollia. Tätini
hoitaa talouttani sekä palvelijoitani.

NEITI MATERO

Kyllä tiedetään. Sellaiset huushollerskat ovat mukavia. Olihan Rebekka
Westkin huushollerska. (Hulda tulee uudelleen kahvikuppien kanssa.)
Sitäpaitsi on hän hyvin nätti. Ilmankos tuomari Soratie onkin niin
kauan pysynyt poikamiehenä.

TUOMARI

Neidillä on erinomainen mielikuvitus.

ALINEN

Neiti Hulda, tulisitteko te huomenillalla minun kanssani teatteriin?
Lupasittehan tulla.

HULDA

Minä kiitän, mutta minun vapaailtani riippuvat siitä, onko tuomarilla
vieraita ja salliiko Conny neiti minun lähteä ulos.

TUOMARI

Minulla on ylihuomenna istunto, Hulda on aivan vapaa. En tule kotiin
illalliselle.

HULDA

Kiitos, lähden mielelläni teatteriin.

(Kokoaa kahvikupit pöydiltä ja poistuu keittiöhuoneeseen. Tuomari ja
neiti Kaavio keskustelevat hiljaa.)

NEITI KAAVIO äkisti.

Niin, mutta mistä te tällaisen Huldan saitte?

PROFESSORI iloisella tuulella.

Esplanaadilta me sen löysimme.

(Hulda palaa sillä hetkellä, pysähtyy ovelle, katsahtaa tuomariin,
tulee sitten pöydän luo ja alkaa rauhallisesti kerätä astioita.
Professori kääntyy, huomaa Huldan ja yleisen hiljaisuuden, jonka aikana
kuuluu ainoastaan pankinjohtajan ja kauppaneuvoksen hiljainen puhe.
Mutta täti ja kauppaneuvoksetar kuuntelemat toisen pöydän keskustelua.)

KAUPPANEUVOKSETAR

Voi, voi, kuinka?

PROFESSORI änkyttäen.

Niin, niin, kun Hulda oli tullut maalta ja me tapasimme hänet yöllä
Esplanaadilta.

KAUPPANEUVOKSETAR

Herra jesta!

HULDA hymyillen professorille.

Vieläkö professori sen muistaa? Minulla oli keltainen hattu ja siinä
punainen sulka ja kaksi metriä pitkä laahustin sekä kaulassani
höyhenpuuhka, eikö niin?

PROFESSORI änkyttäen.

Eihän, hattu... sellainen hatun tapainenhan Huldalla oli.

(Hulda menee ovelle, tarjotin vapisee hänen käsissään.)

ALINEN

Saanko minä ottaa tarjottimen, neiti Juurakko?

HULDA

Kiitos.

(Avaa oven. Alinen poistuu Huldan mukana. Täti lähtee heidän
jäljessään.)

TÄTI

Anteeksi, kauppaneuvoksetar!

TUOMARI

Tuo oli aivan anteeksiantamatonta, Maunu. Asia oli nimittäin niin,
että Hulda oli juuri tullut maalta, eikä tietänyt, minne menisi.
Me faktillisesti löysimme hänet Esplanaadilta ja tätini otti hänet
sisäköksi.

(Täti palaa ja istuutuu uudelleen kauppaneuvoksettaren viereen.)

KAUPPANEUVOKSETAR

Mutta kuinka te uskalsitte ottaa hänet?

(Täti vastaa hiljaa.)

NEITI KAAVIO

Me uskomme vähemmälläkin. Herrat ovat aina niin avuliaita ja
kohteliaita — Esplanaadilla. Eikö niin, Mirja?

TUOMARI

Ei suinkaan neiti Materolla voi olla kokemuksia siitä?

NEITI MATERO

Voi teitä, tuomari!

PROFESSORI

Minä olen aivan mahdoton mies. Nyt vasta huomaan tekoseni. Kai minä
nyt olen suututtanut Huldan eliniäkseni. Eikä siinä mitään ollut.
Väkisinhän me hänet mukaan otettiin.

TUOMARI

Kuule, Maunu, älä puhu lisää pötyä, sinähän vain pahennat asiaa. Ei
Hulda suutu. Hulda on huumorintajuinen ihminen.

(Alinen tulee takaisin.)

NEITI KAAVIO

No, tuliko Hulda lohdutetuksi?

ALINEN

Tuli.

NEITI KAAVIO

Mutta jos hän on niin erinomaisen etevä ihminen ja korkeakoulun
suorittanut, miksei hän hae toisenlaista paikkaa? Eiköhän syynä ole
vähän liikaa menneisyyttä...

ALINEN

Minä luulen, että Huldalla on jo toinen paikka tiedossa.

TUOMARI

Vai niin! Tosin ei häntä vielä ole sanottu irti.

ALINEN huvittuneena.

Pitääkö tuomari kiinni vanhasta palkollissäännöstä?

TUOMARI

Hulda on vanhanaikainen ihminen.

ALINEN

Onko tuomarilla sellaiset kokemukset?

TUOMARI

On.

NEITI KAAVIO

Mirja, etkö sinä huomaa, että herrojen mielenkiinto on kokonaan
keskittynyt sisäkköön? Emme nähtävästi voi kilpailla sisäkön kanssa.
Meillä ei ole niin intresanttia menneisyyttä, joten on parasta, että
alamme lähteä.

PROFESSORI

Mutta, Kirsti neiti, te olette suuresti erehtynyt. Hulda on
yhteiskunnallinen ilmiö. Meidän intressimme häntä kohtaan on puhtaasti
yhteiskunnallista laatua.

NEITI KAAVIO

Kuulitko, Mirja, me emme ole yhteiskunnallisia ilmiöitä?

TUOMARI

Neiti Kaavio, te olette mitä mielenkiintoisin yhteiskunnallinen ilmiö!

PROFESSORI

Hurmaava ilmiö!

ALINEN

Yhteiskunnallinen rariteetti!

KAUPPANEUVOKSETAR

Kalle, eikö meidän olisi jo aika lähteä?

KAUPPANEUVOS

Jaa, todellakin, huomenna on työpäivä.

PANKINJOHTAJA

Vahinko, tämä oli niin kiinnostava suunnitelma.

TUOMARI nousee ja lähtee heidän puheilleen.

Anteeksi!

KAUPPANEUVOS

Sinua ei sitten enää millään saa naisväen parista pois, siinä Kirstissä
taitaa sentään olla vetovoimaa, heh heh heh... (Puhelevat keskenään.)

NEITI KAAVIO

Professori, kylläpä te olitte tahditon... mutta kuinka sellaista
ihmistä voidaan ajatellakaan eduskuntaan?

NEITI MATERO

Noille sosialisteille kelpaa vaikka suoraan Espianaadilta.

PROFESSORI

Voi, Kirsti neiti, älkää ajatelko pahaa lähimmäisestänne. Minä
vakuutan, että Hulda oli aivan viaton maalaistyttö, joka istui
Esplanaadilla...

NEITI MATERO

Totta kai ne viattomat maalaistytöt sieltä herrojen mukana lähtevät,
eikö niin?

NEITI KAAVIO

Kyllä tämä olisi skandaali eduskunnassa! Mamma tuntee noita
sosialistinaisia tuossa kaupungin lautakunnassa, kyllä hänen täytyy
huomauttaa niille.

NEITI MATERO

Voi, Kirsti, ei sentään...

PROFESSORI

Neiti Kaavio, te olette pahasti erehtynyt, se olisi sydämetöntä. Hulda
on mitä reiluin ihminen.

NEITI KAAVIO

Vaikka, mutta on meissä sen verran kansalaista, että ajattelemme
eduskunnan arvoa, vaikka herrat eivät sitä tee.

PROFESSORI

Neiti, minä vakuutan, että te olette erehtynyt.

KAUPPANEUVOKSETAR

Näkemiin siis, ja tervetuloa piakkoin meille!

TÄTI

Minä liikun niin harvoin kodin ulkopuolella. Kiitoksia vain!

KAUPPANEUVOKSETAR

Mutta tuosta sisäköstä teidän on päästävä. Se olisi parasta. Ne voivat
uudestaan langeta. Minä tiedän... minä ymmärrän... on herttaista, että
yritätte suojella häntä.

KAUPPANEUVOS

Tässä tämä eukkokin kiirehtii.

PANKINJOHTAJA

Näkemiin, tuomari Soratie, minä kyllä tulen pitämään huolta siitä
asiantuntijalausunnosta. Kauppaneuvos on erittäin hyvin perehtynyt
talouslainsäädäntöön.

(Yleinen hyvästeleminen.)

ALINEN

Mutta se sääntöehdotus, tuomari. Kai me saamme tulla joskus tuomarin
luokse puhelemaan siitä aikakauslehdestämme?

TUOMARI antaa papereita pöydältä.

Olin sen vähällä unohtaa.

(Alinen ja professori auttavat naisille päällysvaatteita. Täti seisoo
ovella, ja tuomari auttaa iltaviittaa neiti Kaaviolle.)

TUOMARI

Toivon pian jälleen tapaavani teidät.

NEITI KAAVIO katsoo olkansa yli keimaillen tuomariin.

Kutsukaa minut kerran teelle — mutta ilman sisäkkö Huldaa. Minä luulen,
että meillä olisi jotain keskusteltavaa keskenämme. Kotona äiti aina
häiritsee.

TUOMARI

Saanko soittaa neidille?

NEITI KAAVIO

Saatte.

PROFESSORI

Ensi viikolla lähdetään illallisille huvilalleni, mutta... — (viittaa
toisiin) — ilman noita vanhuksia. Ja siellä selitetään tämä ikävä asia
lopullisesti. Unohtakaa se siksi, eikö niin?

NEITI MATERO

Unohdetaan!

NEITI KAAVIO

Koetetaan!

(Vieraat lähtevät paitsi professori. Täti poistuu.)

PROFESSORI

Kyllä minä nyt sopan olen keittänyt!

TUOMARI

Niin olet. Ja huomenna se on levinnyt yli kaupungin. Kuulitko, mitä tuo
vanha sataprosenttinen hyeena sanoi: he voivat uudelleen langeta.

PROFESSORI

Yhteiskunnallisia ilmiöitä!

TUOMARI

Jumalaut, sinä aasi!

PROFESSORI

Minä yritän tehdä jotain. Minä kyllä keksin.

TUOMARI

Älä keksi, Maunu, keksithän sinä äsken tuon Esplanaadijutun.

PROFESSORI

No, hyvää yötä! Kyllä minä soitan Huldalle huomenna ja vaikka käyn
niitten marakattien puheilla. Hyvää yötä! (Poistuu.)

TUOMARI

Hyvä! (Sytyttää savukkeen. Täti tulee ja korjaa astioita.) Missä Hulda
on?

TÄTI

Vuoteessa ja pysyy siellä.

TUOMARI

Tilanne käy aivan mahdottomaksi. Lähteekö hän pois?

TÄTI

Hän tahtoo lähteä. Hän toivoo saavansa paikan.

TUOMARI

Missään tapauksessa hän ei saa lähteä täältä, ennenkuin hänellä on
paikka ja toimeentulo. Sinun täytyy pitää huolta siitä.

TÄTI

Kyllä kai Hulda paikan saa, jolleivät nämä juorut vahingoita hänen
mainettaan.

TUOMARI

Eikä hän itse tee mitään hälventääkseen epäluuloja!

TÄTI

Mitä hänen pitäisi tehdä? (Istuu.) Carl Christian, sinä olet
ollut hyvin ystävällinen, antaessasi minun asua luonasi ja syödä
armoleipääsi... siitä saakka kun Elviira vainaja kuoli...

TUOMARI

Joutavaa puhetta tuo, täti. Sinähän olet hoitanut talouttani
mallikelpoisesti ja olet tehnyt työtä koko elämäsi meidän perheessämme.
Minä olen aina pitänyt tädistä.

TÄTI

Sinä olet hyvin ystävällinen, mutta tiedän, etten ole välttämätön.
Minä sain kerran lähteä talostasi, koska vaimosi ei kärsinyt minua, ja
sinä tiedät, että saan vielä kerran lähteä, jos sinä esimerkiksi nait
tuon kauppaneuvoksen tyttären. En ole koskaan elämässäni oppinut muuta
kuin hoitamaan sukulaisteni taloutta. Minua ei huolinut kukaan mies,
olin ruma enkä osannut mitään. Olen ollut kuin hiiri sukulaistalossa,
hiljainen ja vaatimaton, jotta jaksaisitte sietää minua. Olen ollut
mielissäni, jos olen saanut velvollisuuksia. Siitäkin, kun olen
saanut hoitaa teitä sairaina ollessanne. En ole koskaan uskaltanut
toivoa itselleni omaa elämää. Meitä tällaisia on paljon. Miina tuolla
keittiössä on samanlainen. Olen elämäni varrella nähnyt satoja
samanlaisia ihmisten nurkissa. Mutta sitten tuli Hulda, joka ei
tyytynytkään siihen, että hänet työnnettiin pimeään loukkoon, vaan otti
elämän omiin käsiinsä, teki työtä, luki yökaudet, eli ihmisten elämää.
Minäkin saatoin antaa hänelle jotain siitä pienestä, mitä osasin.
Pieniä tapoja, joita nykypolvi on unohtanut, pientä avuliaisuutta, Carl
Christian, noh, tämä oli elämäni pisin puhe. Älä kajoa Huldaan!

VÄLIVERHO




VII Kuvaelma


Sama huone päivää myöhemmin kello kymmenen illalla. Täti sekoittaa
cocktailia. Miina järjestää laseja pöydälle.

MIINA

Missä se Huldakin viipyy?

TÄTI

En tiedä. Muuten, Miina, olisi sopivampaa, jos Miina sanoisi Huldaa
neidiksi. Katsos, hän on jo joutunut pois Miinan säädystä... Hänhän on
melkein maisteri kuten Lars veljenikin.

MIINA

Voi, ei Hulda ole sellainen... Kuinka monta lasia minun pitäisi tänne
tällätä?

TÄTI

Ainakin kymmenen, sittenhän riittää. Tuomari ja professori tulevat
eduskunnasta tänne ja kauppaneuvoksen neiti ja tuo näyttelijätär.
Ehkäpä vielä joku professorin tuttavakin tulee tänne heitä odottamaan.
He ajavat kaikki illalliselle Gustavelundiin.

MIINA

Keskellä yötäkö?

TÄTI

Niitä nykyajan tapoja. Vaikka olihan sillä Anders Ramsay vainajalla
vielä hullumpia tapoja, kun kerran Lars veljeni kanssa yöllä ajoivat
meille tanssimaan ja koko talon herättivät. Mitähän talonmies tekee,
pitääköhän hän alaoven auki?

MIINA

Kyllä Hulda sille kävi sanomassa. (Hulda tulee salin ovesta
avokaulaisessa ilta-puvussa, hiukset käherrettyinä ja iltaviitta
käsivarrella.) Hyvä Jumala, Hulda!

TÄTI

Hulda, mitä tämä merkitsee?

HULDA

Sitä, että Hulda menee illallisille ja tanssimaan ennen kuin eroaa
tästä herrasväen elämästä ja siirtyy Sörnäisiin.

TÄTI

Mistä Hulda tuon puvun on saanut.

HULDA

Luonnollisesti lainannut, Stockmannin neideiltä. Ja kuulkaahan nyt,
jos Miina olisi kiltti ja tarjoilisi, jos jotakin tarjotaan. Tohtori
on pyytänyt minut mukaan illallisille ja minä lähden. Täti hyvä, minä
olen saanut paikan ja huomenna minä lähden. (Syleilee ja suutelee
tätiä poskelle.) Hulda lähtee ja te saatte tulla molemmat mukaan, jos
haluatte. (Tanssittaa Miinaa ympäri huonetta.) Miina, Hulda on iloinen,
Hulda lähtee! Sain paikan toimituksessa ja otan oman asunnon. Miina ja
täti saavat molemmat tulla luokseni, jos vaan haluavat. Älkää katsoko
minua noin. Miksette iloitse kanssani? (Näyttää selkäänsä tädille.)
Täti hyvä, ei suinkaan tuo onneton alushameeni vain näy tuosta
selkäaukosta?

MIINA

Voi, lapsikulta, kyllä sinä nyt vilustut, kuolemantaudin saat. Ja että
sinä kehtaatkin — ilkialaston selkä — pidä edes tuo kappa ylläsi.

HULDA

Hulda lähtee naamiaisiin. (Istuu tuolin käsinojalle.) Neiti Sanmark,
mitä te pidätte puvustani? Lordi Gossip ihastuu varmasti minuun, ja
ruhtinas Radziwill tulee suutelemaan kättäni. Voi, hyvä Jumala, kun
hajuvesi unohtui, sitä en saanut lainaksi. Tilkka Cotyn orvokkia —
ja ryöstivät Stockmannilla siitä kaksikymmentä markkaa! Eikö täti
Constance katsoisi, onko minun selkäni ihastuttava?

TÄTI

Hulda, oletko sinä järjiltäsi?

HULDA

Shocking, Hulda pyytää vaan saada esittää suuren maailman naista.
Minkä minä sille voin, että suurmaailman naiset ovat järjettömiä.
(Puhelin soi, Hulda menee vastaamaan.) Se on varmasti minulle.
Sylvi-Kyllikki lupasi soittaa minulle yhdistyksen kokouksesta, pääsenkö
edustajaehdokkaaksi puolueäänestykseen. Voi, täti kulta, voi, Miina
kulta, miten minun lienee käynyt? (Nostaa kuulotorven.) Halloo... on
Hulda Juurakko... onko se Sylvi-Kyllikki?... Niin, kuinka kävi?...
Että hylättiin, minut? Minkä vuoksi? Mitä tämä on?... Kuinka se
on mahdollista?... Niin, mistä syystä?... (Tauko.) Esplanaadilta
poimittu... niin, sano vaan suoraan... huonomaineinen nainen porvarien
kotona, jaa, aivan niin... jaah, aivan niin... siis molemmissa
järjestöissä... niin, kiitos, kyllä minä uskon, että sinä puolustit
minua, vaikkei minun pitäisi puolustusta tarvita... Heillä ei ole
oikeutta ruveta minua syyttämään... Ei puhuta tästä nyt. Kiitoksia,
Sylvi-Kyllikki, en ole pahoillani sinulle... Näkemiin... (Hulda paiskoa
kuulotorven pois, jää seisomaan liikkumattomana pöydän viereen.)

TÄTI

Mikä nyt on, Hulda?

HULDA pyyhkäisee kädellään yli silmien.

Minä en kelpaa edustajaehdokkaaksi, koska mammat siellä ovat kuulleet,
että minut on poimittu Esplanaadilta ja että asun täällä... tuomarin
erikoissuosikkina. Kyllä kai täti ymmärtää? Ne tiedot kulkevat perin
nopeasti, muutamassa päivässä vain...

TÄTI

Voi, Hulda raukka, tämä on kuulumatonta, tämä täytyy selvittää...

HULDA

Selvittää... milläs täti sen selvittää?

MIINA itkee.

Voi, voi, Hulda kulta!

HULDA

Vai selvittää... enkö minä muka ole tuotu Esplanaadilta? Enkö minä ole
asunut tässä talossa seitsemän vuotta naimattoman miehen luona, jolla
on tunnettuja naisjuttuja? Eikö kaikilla ole tiedossa, että minua on
suosittu tässä talossa ja työni järjestetty niin, että olen voinut
opiskella? Aivan oikein.... eikö jok'ikinen miehenroikale, joka tässä
talossa käy, ole varma, että minä olen Soratien rakastajatar? Koska
kasvoni eivät ole rokonarpiset enkä paina sataa kiloa? (Hulda raivoaa
kulkien edestakaisin.)

TÄTI

Lapsi kulta, tämä täytyy selvittää. Cail Christianin on tehtävä jotain.
Hänen täytyy selittää...

HULDA

Vai hänen?

TÄTI

Nyt sinä istut, Hulda, ja olet aivan rauhallinen!

MIINA itkeskellen.

Eihän nyt Huldaa voi tuolla lailla maahan tallata?

HULDA

Ei... Hulda tekee jotain hirveätä tänään... Vai hylkäsivät he minut?
Hyvä! Jos Hulda näyttäisikin heille, että he ovat oikeassa!

MIINA

Hulda parka. Älä sinä vain rupea ryyppäämään, niinkuin tuo Ville
veljeni, kun hän tahtoi herroille näyttää...

HULDA

Miina kulta, kyllä minä kohta ryyppään ja perusteellisesti. Oikeastaan
minulla olisi pitänyt olla keltainen hattu ja punainen sulka, mutta
ehkäpä tämä alastomuuskin riittää.

MIINA

Ettäs kehtaatkin!

HULDA

Enhän minä oikeastaan kehtaakaan. Kyllä minä yritän pitää tuota kaapua
ylläni.

TÄTI

Voi, Hulda hyvä, mitä tästä tulee? Ei tästä hyvää seuraa!

HULDA

Ei suinkaan, eikä ole väliäkään. (Ovikello soi.) Voi, täti kulta,
hajuveteni, kenkäni, nenäliinani! Miina tulee sitten sanomaan, kun
kaikki ovat täällä. Minä ilmestyn viimeisenä — ylhäisyytenä!

TÄTI

Minä en jää sitä katsomaan.

HULDA

Hyvää yötä, täti. Älkää jääkö!

(Syöksyy ulos. Täti jää odottamaan, mutta lähtee huomattuaan, että
tulijat ovat Ali-Lehtonen ja professori.)

PROFESSORI

No niin, Miina, missä Hulda on?

MIINA

Hulda ei ole kotona.

ALI-LEHTONEN

Ja minä kun tulin vasiten katsomaan, mitä siitä meijän puolen likasta
on tullut. Kun puhuvat siitä ihan ihmeitä. No voi pahusta kuitenkin,
vai ei ole kotona.

PROFESSORI

Ei suinkaan Hulda vaan sanaansa syö? Eikä täällä ole vielä ketään.
(Ovikello soi. Neidit Kaavio ja Matero tulevat.) Tervetuloa, hyvät
naiset!

NEITI KAAVIO

Hyvää iltaa!

PROFESSORI esittää.

Kansanedustaja ja kunnallisneuvos Ali-Lehtonen, neiti Kaavio, neiti
Matero.

ALI-LEHTONEN

Hyvää iltaa. Vai kauppaneuvoksen oma tytär. Kyllähän kauppaneuvos
tunnetaan.

NEITI KAAVIO

Kyllä kai. Eikö tuomari olekaan kotona?

PROFESSORI

Lähetin autoni takaisin hakemaan häntä. Sinne hän jäi vielä
puhemiesneuvoston kokoukseen ja pyysi minua vastaanottamaan vieraita.
Lähdemme sitten kaikki samalla autolla Gustavelundiin, eihän se ole
kuin puolen tunnin matka. Ja repäisevä ilta tästä tulla pitää. Minulla
on yllätyskin varattuna.

MIINA

Conny neiti käski tarjoilla niitä ryyppyjä. (Miina poistuu.)

PROFESSORI

Mainiota! Tässä ovatkin Martinit valmiina.

NEITI MATERO

Tämähän on ihanaa! Minä olin paleltua odottaessani Kirstiä tuosta
hissistä.

NEITI KAAVIO

Oli vähän riitaa mamman kanssa. Hän pelkäsi, että lähden
taiteilijaseuraan.

PROFESSORI

Terveydeksenne, neidit! Mammanne oli oikeassa, Kirsti neiti, mekin
tässä ollaan taiteilijoita — pääasiallisesti nuorallatanssijoita.

NEITI MATERO

Voi teitä, professori!

TUOMARI tulee Purtiaisen seurassa.

Hyvää iltaa! Pyydän anteeksi myohästymistäni. (Suutelee naisten kättä.)
Onko tuo Maunu edes osannut isännöidä?

ALI-LEHTONEN

Meillä on ihanat kukonhännät käsissä. Ei täällä hätää ole.

TUOMARI

Meidän täytyy vähän aikaa odottaa. (Professorille.) Lähetin
kuljettajasi hakemaan myöskin minun autoani tallista. Emmehän
kuitenkaan mahdu kaikki samaan autoon. Terveydeksenne, kaunis neiti!

PROFESSORI

Minä huomaan, että sinä tahdot jakaa seurueen kahtia. Mutta vielä
puuttuu yksi vieras — päävieraamme — yllätyksemme.

HULDA on ilmestynyt ovelle.

Toivottavasti professori tarkoittaa minua?

(Kaikki kääntyvät hämmästyneinä.)

TUOMARI

Hulda! — Mitä tämä tarkoittaa?

PROFESSORI

Hyvä, Hulda! (Hiljaa tuomarille.) Ihastuttava yllätys. Neidit Kaavio ja
Matero ovat ilmaisseet toiveensa lähemmin tutustua häneen. Moderneja,
ennakkoluulottomia naisia.

TUOMARI

Totta kai. Tämä on sinun nerokkaita keksintöjäsi.

PURTIAINEN

Saapelin Hulda! Kyllä se osaa!

ALI-LEHTONEN

No kattos tota meijän pitäjän likkaa! Ihankos se on oikea Hulda?

HULDA tervehtii ensin Ali-Lehtosta, sitten professoria ja Purtiaista,
nyökkää naisille ja tuomarille päätään.

Olen, isäntä hyvä, mitä Sääksmäelle kuuluu?

ALI-LEHTONEN

Voi pirua, mitähän Niskavuoren vanha emäntä sanoisi, jos näkisi Huldan!

HULDA

Toruisi varmasti näistä hepenistä. Että Juurakon Hulda, joka oli niin
mainio lattioita kuuraamaan ja pellollakin piteli haravaa siinä kuin
toinenkin, keikailee nyt salin lattialla kuin mikäkin riikinkukko!
Joutavaa kanssa, eiks niin?

ALI-LEHTONEN

Jumaliste, kun tuo Hulda vielä osaa! Kuulepas, professori, eikös oteta
Hulda meijän kelkkaan? Jäähän tuomarille vielä kaksi hienohelmaa.
Saanhan minä vielä sanoa Huldaksi?

HULDA

Isäntä on hyvä vaan.

PROFESSORI

Totta kai Hulda otetaan meidän autoon.

TUOMARI

Riippuu luonnollisesti Huldasta itsestään, minkä seuran hän valitsee.

HULDA

Minä harrastan asutuslakia. Tuomari ei ole kuuden vuoden aikana kyennyt
sitä minulle selittämään. Minä huomaan, että minun on muutettava tiedon
lähteitä. Sitäpaitsi maatalouskysymys on edistyspuolueen ohjelmassa
lapsipuolen asemassa. En ole koskaan päässyt perille, mitä ne
tarkoittavat, mutta tuollaisen reilun kokoomuslaisen ohjelma on toista.
Siitä tietää että minun tilattoman väestön edustajana on pidettävä
kiinni täsmälleen vastakkaisista vaatimuksista.

TUOMARI

Kas, kun Hulda ei ole tähän asti minulle selittänyt puoluekantaansa?

HULDA

Pelkäsin työmaaterroria.

TUOMARI

Eikö Hulda enää pelkää?

HULDA

Ei, sillä aion tänään jättää sisäkönviran.

ALI-LEHTONEN ja PROFESSORI

Hyvä! Hyvä!

(Neidit Kaavio ja Matero -puhuvat jotain keskenään.)

TUOMARI

Anteeksi, hyvät naiset, mutta Hulda on meille tänä iltana ollut
aikamoinen yllätys.

NEITI KAAVIO

Me kyllä huomaamme sen.

PROFESSORI

Vielä cocktail Huldalle...

HULDA

Ynnä savuke! Neiti Kaavio, antakaa minulle anteeksi, jos olen ottanut
oppia teistä. Tarvitsen ja aion valloittaa tänään ainakin kaksi miestä,
sekä professorin että kunnallisneuvoksen. Olen niin hyvällä tuulella,
että tarvitsen välttämättä toisen suutelemaan vasenta ja toisen oikeata
kättäni.

PROFESSORI suutelee Huldan kättä.

Hulda on hurmaava!

ALI-LEHTONEN suutelee Huldan toista kättä.

Hulda on hurja!

HULDA

Eivätkö herrat keksi enempää allitereeraavia adjektiiveja? Hulda on
hurskas, Hulda on hullu...

PROFESSORI

Hulda on huumaava!

ALI-LEHTONEN

Hulda on huikenteleva!

HULDA

Hulda on uutuus, eikö niin?

PROFESSORI

Hulda menee päähän meille, ei enää cocktaileja.

TUOMARI

Tulisiko Hulda vähän tänne, minulla olisi puhuttavaa Huldalle.

PURTIAINEN

Ei mitään salaisuuksia.

ALI-LEHTONEN

Aivan niin.

HULDA

Kun kerran isäntä käskee, niin Hulda tottelee.

PROFESSORI neiti Kaaviolle.

Katsokaa, Kirsti neiti, me olemme vähän hullaantuneita Huldaan.

NEITI KAAVIO

Kyllä sen huomaa. Emme tiedä oikeastaan, kannattaako meidän lähteä, kun
ei autokaan ole vielä saapunut. Tulee niin myöhä.

PROFESSORI

Neitien ei pitäisi loukkaantua. Hulda on tuottanut meille aikamoisen
yllätyksen. Tämä on Huldan debyytti suuren maailman naisten seurassa.

NEITI MATERO

Tämä on jo melkein kuin teatteria.

TUOMARI oikealla, hiljaa Huldalle.

Hulda, mitä tämä merkitsee?

HULDA

Minä aion pitää lystiä. Vietän viimeistä iltaa talossanne; tuomari!

TUOMARI

Te ette saa juoda, Hulda!

HULDA

Olen kohta kypsä tulemaan rakastajattareksenne. Hintani halpenee!

TUOMARI

En tiedä, huolinko enää halvasta.

HULDA

On niitä muita, jotka huolivat. (Aikoo palata sohvaryhmän luo.)

TUOMARI vihaisena.

Kuulkaa, Hulda, minua peloittaa tuo pukuunne. (Katsoo Huldaan
julkeasti.) Mikä sen oikeastaan pitää yllänne?

HULDA

Teidän verraton itsehillintäkykynne, tuomari.

TUOMARI

Oikeastaan te ansaitsisitte selkäsaunan.

HULDA

Tuo on ainoa järkevä sana tänä iltana. (Palaa pöydän luo.)

TUOMARI

Eikö autoa vieläkään kuulu? (Menee ikkunan luo.)

PURTIAINEN jättää seurueen keskustelemaan pöydän luo ja menee tuomarin
viereen. Hiljaa tuomarille.

Hulda raukka... minä vaan tässä katselen... tulee sääli tyttöä...

TUOMARI

Miten niin?

PURTIAINEN

No, ne sosialidemokraattiset naiset ovat niin ahdasmielisiä. Niillä oli
tänään kysymys edustajaehdokkaista, ja moraalimammat äänestivät Huldan
kumoon. Hulda ei itse tiedä sitä vielä.

TUOMARI

Mitä Purtiainen sillä tahtoo sanoa?

PURTIAINEN

No, siinä selviteltiin, että Hulda on mukamas täällä sisäkkönä veljen
luona ja vähän muutakin kuin sisäkkönä. Kerrottiin siellä sellaisiakin
juttuja, että se muka on Esplanaadilta korjattu, ja vaikka minä kuinka
selitin, ei siinä juuri mikään auttanut.

TUOMARI

Se on sietämätöntä, se on raakaa! Jokainen sana panettelua!

PURTIAINEN

Älä sinä, veli, hermostu! Katsohan, ne nyt ovat sellaisia saakelin
moraalisittiäisiä, olivatpa sitten itse mitä hyvänsä.

HULDA istuu tuolin käsipuulle.

Meillä kansannaisilla on luonnollisesti erilainen elämäntahti. Neidit
saavat antaa minulle anteeksi, jos en osaa seurustella kaikkien hienon
seurustelun sääntöjen mukaan.

PROFESSORI

Neiti Kaavio, hymyilkää minulle Mona Lisa-hymyänne!

HULDA

Apropoo, Mona Lisa! Tiedättekö, professori, miksi Mona Lisa hymyili?
Ottakaa huomioon, että aion nyt häikäistä teidät tiedoillani!

NEITI MATERO nousee.

Anteeksi, professori, mutta ystävättäreni ja minä emme aio odottaa
autoa, vaan lähdemme kotiin.

NEITI KAAVIO

Aivan niin. Sitäpaitsi emme ole tottuneet nenäkkäiden Esplanaadilta
poimittujen — (ivallisesti) — »sisäkköjen» seuraan.

HULDA

Sitä minä juuri odotin kuin tiikeri. Pysykää paikoillanne, neiti, nyt
minä puhun. Nyt on koko kaupungissa selvää, että herrat ovat minut
Esplanaadilta poimineet ja että olen tässä talossa ollut tuomari
Soratien rakastajattarena. Työläisnaisetkin ovat tänään hylänneet
edustajaehdokkuuteni samasta syystä. Minua on yritetty häväistä ja
solvata kaikin tavoin. Mitä tiedätte elämästä te, jotka ette ole
leipäänne syöneet kyynelten kostuttamana?... Ja vaikka minä olisinkin
kadulta poimittu, mitä se heille kuuluu? Ja vaikka minä olisin elänyt
kaikkien niiden miesten kanssa, jotka ovat käsivarsiani kopeloineet,
mitä se heille kuuluu? Enkö minä ole täyttänyt ihmisvelvollisuuksiani,
enkö ole tehnyt työtäni? Herra Jumala, kuinka minua tarvitaan
maailmassa! Jokainen kivikin kadulla huutaa: Hulda, tule ja auta! Koko
ihmiskunnan elämä on sekaisin. Kuin villipedot ovat ihmiset valmiita
hyökkäämään toistensa päälle. Jokaisen pitäisi tulla ja auttaa. Ja
minä olen tehnyt työtäni. Olen istunut yöni lukien silmäni sokeiksi,
jotta voisin auttaa lähimmäisiäni, ja nuo naiset eivät huoli minusta!
Seinä on nostettu vastaani, mutta kaikilla kymmenellä kynnelläni tulen
repimään alas tuota seinää. Ei minua noin vain kadulle heitetä ja
tapeta, sillä minä elän toisten ihmisten elämää, yhteiskunnallista
elämää niinkuin tekin, miehet! Aikoinaan istui piru Käpälämäellä ja
paiskoi kiviä ja puhalsi hallaa Juurakon pelloille, mutta sisu istui
Juurakon nyrkeissä ja sanoi: Ja sittenkin! Tuli tulva ja vei viljan,
sisu sanoi: Ja sittenkin! Kulki kuolema ja sota, vei veljen, vei isän,
sisu sanoi: Ja sittenkin, omamme otamme! Vaikka minä olen kadulta
löydetty ja vaikka minä olen kuusi vuotta maannut tuon miehen sängyssä,
sittenkin tulen kelpaamaan niille ihmisille, joiden joukosta minä olen
tullut.

TUOMARI

Nyt tämä riittää, Hulda. Puheenvuorosi oli vähän liian pitkä. Jos Hulda
on maannut sängyssäni, on hän siinä valitettavasti ollut yksin. Mutta
se vahinko kyllä korjaantuu, sillä Huldasta tulee muutaman viikon
kuluttua vaimoni. Hän on niitä vanhanaikaisia tyttöjä. Professori on
järjestänyt tämän pienen illallisen kihlauksemme viettämiseksi.

HULDA hätkähtää. Istuu rauhallisena ‘poltellen savukettaan.

Tämä on silkkaa valhetta! Ritarillisuutta!

TUOMARI

Älkää välittäkö tuosta Huldan puheesta. Hän rakastaa marttyyrikruunua,
mutta minua vielä enemmän.

HULDA

Enkä...

ALI-LEHTONEN

Onneksi olkoon! Tämä on mun mieleeni... oikein mun mieleeni...

PURTIAINEN

Se on miehen työtä!

PROFESSORI

Kyllä sinä sentään osasit, Kaarle! No niin, kerrankin me kaikki
puolueet olemme samaa mieltä! Vaikken minä ymmärrä, miksikä Huldan piti
rakastua juuri sinuun.

NEITI KAAVIO

Pyydän anteeksi, neiti Juurakko! Vähän omituinen tapa julkaista
kihlaus. Pyydän saada onnitella!

NEITI MATERO

Onnittelen! Teidän puheenne oli suurenmoinen, neiti Juurakko! Meitä
näyttelijättäriäkin aina sorretaan. Minä pidän teistä sentään.

HULDA katsoen tuomariin.

Hän on olevinaan nyt. Hän teki sen masentaakseen minut maata myöten.
(Lyö kädet silmiensä eteen.)

TUOMARI käy hänen käsiinsä kiinni.

Hiljaa: Hulda rakas, sinähän voitit!

(Auton ääniä kuuluu ulkoa.)

PROFESSORI

Hulda on hermostunut, eikä ihmekään. Mutta nyt lähdettiin! Tuli jo
nälkäkin. Ja sittenkin! Hulda, hymyilkää vanhalle ystävällenne.

HULDA

Minä pyydän anteeksi, olen liian väsynyt. Toivotan herrasväelle hauskaa
iltaa! Hyvää yötä!

PROFESSORI

Mutta, Hulda, totta kai tällaista iltaa pitää juhlia. Kyllä te vielä
ennätätte riidelläkin.

HULDA

Pyydän anteeksi, mutta päätäni särkee. Hyvää yötä! (Poistuu.)

TUOMARI

Koska kerran morsiameni ei lähde, on minunkin jäätävä kotiin. Pyydän
anteeksi!

PROFESSORI

Tämä on nyt seuran pettämistä!

ALI-LEHTONEN

Me panemme vastalauseemme.

PURTIAINEN

Eihän sille mitään voi, nuorta lempeä!

NAISET ottavat iltaviittansa, kumartavat jäähyväisiksi.

Hyvää yötä, tuomari!

PROFESSORI

Olisit mieluummin komentanut tuota Huldaa. Kun se noin alkaa, tulee
siitä täydellinen tohvelisankaruus.

ALI-LEHTONEN

Ja niin siis tuotiinkin tuomarille emäntä taloon! Hyvää yötä!

(Vieraat poistuvat. Tuomari sulkee oven, tulee takaisin työhuoneeseen,
sytyttää salissa valot, kuuntelee salin oven luona. Hulda tulee
salin ovesta sisäkön pukimissa, tarjotin kädessä. Alkaa koota laseja
tarjottimelle.)

TUOMARI

Mitä tämä taas on olevinaan? Ajattelin, että saan kerrankin vapaasti
tarkastella kaunista selkääsi, vaikka kai minulle siihen vielä jää
tarpeeksi tilaisuutta.

HULDA laskee äkkiä tarjottimen pöydälle.

Vieläkö te jatkatte samaa ilveilyä?

TUOMARI

Sormus ei oikeastaan ollenkaan ole kallis hinta sinusta, huomioonottaen
äskeisen seurustelutaitosi.

HULDA

Kaipa se teidänkin sormuksenne viisaan neitsyen kokoelmaan kelpaisi...
Te siis todellakin uskotte, että minä tahdoin sormuksen teiltä?
Morsiamenne pikku neiti Juurakko! Ei ikinä, kuuletteko, ei ikinä!
Seitsemän vuotta olette mittaillut minua tässä talossa vierailla
silmillänne kuin hevosta, ja minä olen kuunnellut askelianne kuin
hullu. Enkä minä, jumalaut, tiedä, miksi minä sinusta pidän!
Politiikassa olet ahdasmielinen, istut kahdella tuolilla! Olen itkenyt
itsekseni ilosta, kun joskus olet ollut minulle ja muille ihmisille
hyvä. Ehkäpä pidänkin sinusta sen vuoksi, että olet sentään hyvä
ihminen. Mutta minä en tahdo tulla vaimoksesi. Tahdon elää omaa
elämääni, tahdon tapella niiden ihmisten puolesta, joiden joukosta olen
tullut. Tahdon itse murtaa tuon kirotun seinän, joka eteeni on noussut.

TUOMARI

Et suinkaan ole niin järjetön, että hylkäät minun apuni siinä. Se on
sitä naisten logiikkaa. Jos sinulla nimittäin on asia kysymyksessä,
etkä vain sinä itse. Jos sinua katukivetkin huutavat, niin käytähän nyt
sentään minuakin hyväksesi.

HULDA

Mutta jos rupeat minua estämään?

TUOMARI

Enhän minä nyt sentään ala tulivuorta tukkia, korkeintaan järjestän
sen laavan uomaa. (Tarttuu Huldan käsivarsiin.) Katsohan, minä pidän
sinusta... aivan liiaksi... ja vaikka sinä nyt teetkin hirveän
mesallianssin, niin ovathan ihmiset aina tehneet tyhmyyksiä rakkauden
vuoksi. Sinä rimpuilet turhaan, senhän ymmärrät itsekin. Huomenna sinä
riiput kanssani taululla raastuvassa etkä sinä siitä mihinkään pääse,
kuuletko?

HULDA

Kuulen.

TUOMARI suutelee häntä.

Mene nyt siivosti nukkumaan, muuten sinun käy hullusti.

TÄTI tulee sisään.

Hyvä Jumala, eikö Hulda lähtenytkään? Ja sinäkin, Carl Christian, olet
kotona!

TUOMARI

Täti hyvä, minä olen kuitenkin päättänyt naida tuon Huldan... niin
se nyt kävi... mutta ei hän sinua talosta pois laske... pitäähän
tässä sentään olla joku, joka pitää lapsista huolen, kun Hulda pyrkii
eduskuntaan maailmaa parantamaan...

HULDA

Voi, jumalauta, että minun pitikin rakastua sellaiseen diktaattoriin...
olisinpahan edes pysynyt puolueessa!

TÄTI istuutuu tuolille ja pyyhkii silmiään.

Voi, rakkaat lapset... minä olen niin mielissäni. Voi, Carl Christian,
en ole koskaan unohtanut, miten professori Juhana Wilhelm Snellman
vainaja sanoi aina Lars veljeni luona meille nuorille tytöille, että
naisen tehtävänä perheessä on vaalia perheen perintätapoja. Hulda kyllä
tulee sen tekemään...

VÄLIVERHO