Julius Krohnin 'Minun Äitini' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 809.

E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten

emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen

suhteen.



Tämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.









MINUN ÄITINI



Pienille lapsille





Kirj.



SUONIO [Julius Krohn]







Helsingissä,

Hufvudsstadsblad'in kirjapainossa,

1875.



K. E. Holm'in kustantama.













         Minun Äitini.





              I.



    Kun silmän' oppi näkemään,

    Ket' ensiks huomas edessään?

    Ken sulosilmin, hymyhuulin

    Mua katsoi? -- Enkeliks sen luulin.



    Mik' ääni vieno ensiksi

    Minulle kormaan kuiskasi,

    Hellästi hyväellen lasta? --

    Oliko muisto taivahasta?



    Miss' oli pesä lämpöisin,

    Miss' oli syli rakkahin,

    Jok' itkut kuivas, surut poisti,

    Ett' ilosta taas silmät loisti?

	Mun äitin' armas, äiti kulta!







             II.



    Kuka, koska Unonen

    Painoi silmän' umpehen,

    Laittoi tuudun hienokaisen,

    Peitti siihen pienokaisen?



    Kuka, jos ma parkaisin,

    Kerrankin vaan huokaisin,

    Kohta kehdon ääreen juoksi,

    Lohdutellen lapsen luoksi?



    Kuka, koska sairastin,

    Tuskissani makailin,

    Uskollisna valvoi monta

    Yötä pitkää, unetonta?

	Mun äitin' armas, äiti kulta!







            III.



    Kukas aina herttaiset

    Meillen osti leluset,

    Kuka toi sen suuren vauvan,

    Jot' jo haluelin kauan?



    Kuka, kun me hyörimme,

    Iloissamme pyörimme,

    Yhä uudet leikit keksi

    Lastensa huvitteheksi?



    Ja kun veikko vallaton

    Teki mulle vahingon,

    Pallon otsaani löi juuri,

    Että kasvoi kuhmu suuri,



    Kuka silloin suuteli

    "Pipin" jälleen terveeksi,

    Neuvoin taas iloitsemahan,

    Kohta anteeks antamahan?

	Mun äitin' armas, äiti kulta!







            IV.



    Kukas aina iltasin,

    Ennenkuin ma nukahdin,

    Asetti mun polvilleni,

    Laski ristiin kätöseni?



    Kuka näin rukoilemaan

    Opetti ja turvaamaan

    Herraan, maan ja taivaan Luojaan,

    Kaiken hyvän lahjan Suojaan?



    Kuka teki tutuksi

    Minullen ja rakkaaksi

    Lasten parhaan ystäväisen,

    Jesuksemme lempeäisen?

	Mun äitin' armas, äiti kulta!







               V.



    Kuka neuvoi tyttöstään

    Puikot hypittelemään,

    Niin ett' iloks isän armaan

    Laitoin jouluks sukan harmaan?



    Kuvia ken näytteli,

    Luonnon ihmeet selitti,

    Näytti mailman ihanuutta,

    Luojan suurta mahtavuutta?



    Ken ne tummat koukerot,

    Kirjain pyöröt, puikelot

    Opetti mun tuntemahan,

    Saduiks yhteen poimimahan?



    Ken, kun koulu-veikollen

    Yritin enskirjehen,

    Ojenteli väsymättä

    Aina horjahtavaa kättä?

	Mun äitin' armas, äiti kulta!







               VI.



    Nyt umpeen vaipui se kirkas silmä,

    Se sydän lempeä nyt on kylmä!

    Jo äidin peittivät nurmen alle,

    Jost' ei se vastaa valittajalle!



    Ma täällä käyn hänen haudallansa

    Yhäti mummoni vanhan kanssa,

    Ja äidin muistelen armautta,

    Sen suloisuutta, sen rakkautta!



    Ah maksaa ken voi mink' äit' on tehnyt,

    Ja kaiken huolen, min meist' on nähnyt?

    Jok' unhottaa oman äidin voisi,

    Maan päällä petturi ilkein oisi!

	Oi äitin' armas, äiti kulta!