[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fU19uTQK2f_ML9n1-6TZ57GpywZxfXiZfEiPH05cziK0":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},101,"Lyyli","Willman-Eloranta, Elviira",1875,1927,"101-willman-eloranta-elviira-lyyli","101__Willman-Eloranta_Elviira__Lyyli","Viisinäytöksinen näytelmä","naytelma",[],[],"fi",1903,null,13283,72795,false,14737,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Lyyli: Viisinäytöksinen näytelmä\" by Elvira Willman is a play written in the early 20th century. This drama revolves around the life of Lyyli, the daughter of Siivonen and Siivoska, exploring themes of social class, love, and the struggles of working-class families in Helsinki.   The opening of the play sets a domestic scene in Siivos' home, establishing a warm yet tense atmosphere as characters converse about the hardships of life, familial responsibilities, and the societal pressures they face. In particular, Lyyli’s whereabouts become a point of concern among her parents, hinting at her burgeoning independence and potential conflicts arising from her interactions with the upper class, represented by her acquaintance with young men from higher social standings. Through these initial interactions, the narrative foreshadows deeper issues of love and societal expectations that may challenge Lyyli's path. (This is an automatically generated summary.)",[],395,"Viisinäytöksinen yhteiskunnallinen näytelmä sijoittuu vuosisadan vaihteen Helsinkiin työläisperheen kotiin. Teos käsittelee työläisväestön arkea ja moraalisia valintoja työmies Siivosen perheen sekä heidän lähipiirinsä kautta.","Elviira Willman-Elorannan 'Lyyli' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 101.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen ja Projekti Gutenbergin\nDP oikolukijat.","LYYLI\n\nViisinäytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nELVIIRA WILLMAN-ELORANTA\n\n\n\nYrjö Weilin, Helsinki, 1903.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT\n\nSIIVONEN, työmies..............................Hra I. Lattu.\nSIIVOSKA.......................................Rva O. Salo.\nLYYLI, heidän tyttärensä.......................Nti L. Högdahl.\nTOLOSKA     }                                 {Rva M. Leino.\nLINDBERGSKA }                                 { \"  K. Suonio.\nVIRTASKA    } työmiehenvaimoja................{Nti C. Silén.\nALASINSKA   }                                 { \"  M. Lähteenoja.\nBÄCKLUNDSKA }                                 { \"  H. Granfelt.\nBÄCKLUND, nuori työmies, palvelee sotaväessä...Hra I. Kainulainen.\nHELENA.........................................Nti E. Malm.\nIIDU  }                                       { \"  A. Hildén.\nHILMA } kolme lasta...........................{------------\nAKKU  }                                       {------------\nMANDA..........................................Nti A. Auer.\nVOSSIKKA.......................................Hra O. Tuulos.\nBIRGER EKMAN }                                { \"  K. Veckman.\nBERGENSTRÅLE } lääketieteen kandidaatteja.....{ \"  P. Ahlman.\nALLINEN      }                                { \"  E. Kilpi.\nTALONMIEHEN VAIMO..............................Nti E. Niska.\n\nAIKA: nykyinen, tapahtuu HELSINGISSÄ.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nSiivosen huone. Perällä ovi, joka johtaa porstuaan, oikealla keltainen\nkakluunihella, pari sänkyä, rottinki varjostin punaisella kankaalla\nvuorattu, seinällä Kristus ristinpuussa, Runebergin ja Topeliuksen\nkuvat; vasemmalla ikkuna, sen edessä pöytä, jolla myrtti; sohva,\nkirjahylly nurkassa. Huone on hyvin siisti. Lapsen vaunut. Kakluunin\npellinnuorassa lapsen vaatteita kuivumassa.\n\n\n1 kohtaus.\n\nSIIVOSKA. VIRTASKA.\n\nSIIVOSKA.\n\nIstukaa nyt toki, Virtaska! Eihän teidän niin kova kiire ole. Minä\nkaadan teille kahvia.\n\nVIRTASKA.\n\nEi minulla aikaakaan olisi, kun on lauantai-ilta ja isä tulee tuossa\npaikassa kotia työstä. -- Minä toin nyt sen pyykin, joka oli pestävänä.\nKova työ niissä vaatteissa oli, kun olivat niin likaiset. Tuota, minun\ntäytyi antaa ne paikkaajalle, koska olivat rikki. -- Tässä ne nyt\nolisivat: kuusi paitaa ja neljä paria alushousuja ja kaksi villaröijyä\nja viisi paria sukkia ja kaksitoista nenäliinaa. Katsokaa nyt itse!\n\nSIIVOSKA.\n\nHyvä on. Kyllä minä teidän työnne tunnen.\n\nVIRTASKA.\n\nEi hierominen niinkään lystiä ole, kun kädet ovat veriset entisten\npyykinpesujen jälkeen, ettei tahdo saada yöllä nukutuksi, niin ne\npakottavat. Kun rantimienkin pitää olla niin turvoksissa, ettei\nröijynhihaa aamulla yllensä saa. Peseppäs sitten aina puhtaaksi\nhiestyneitä, tahraisia vaatteita.\n\nSIIVOSKA.\n\nKun oikein ajattelee, niin minusta tuntuu väliin, kuin eivät ihmisparat\nehtisi huoahtaa, niin heidän täytyy tässä maailmassa rehkiä. Maailmassa\neletään, ja maailman touhunnassa unohdetaan se, mikä kalleinta on,\nsielun rauha.\n\nVIRTASKA.\n\nVoi, kun minun tekee oikein hyvää kuulla, että sunnuntaiaamuna Siivonen\nnousee selvänä miehenä vuoteeltaan ja laulaa lapsensa ja vaimonsa kanssa\nhengellisiä lauluja. Ei monessakaan perheessä niin tehdä.\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä Herra meitä tähän asti on hyvin johdattanut, ja maailman\npahennuksesta varjellut, mutta meidän viimeinen päivämme ei ole vielä\nehtoolla, ja paljon voi vielä muuttua, kun lapsetkin tulevat suuriksi.\n\nVIRTASKA.\n\nOnhan teillä vaan yksi tytär. Olisi edes poika.\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä tyttäretkin voivat äidin sydäntä survoa, -- älkää sanoko! --\nKuinka moni on saanut tyttärensä turmeltuneena kotiinsa, varsinkin\nmeikäläisistä.\n\nVIRTASKA.\n\nEi luulisi sentään, että kaikki olisi ollut turhaa, kun on parhaansa\nmukaan koettanut.\n\nSIIVOSKA.\n\nSynti tulee niinkuin halla. Se ei tunnu, ennenkuin se on jo hävittänyt!\nNiin se on, niin se on.\n\nVIRTASKA.\n\nEi teidän nyt sentään sovi itseänne soimata.\n\nSIIVOSKA.\n\nEi ei! Mutta väliin minä ajattelen, enkö minä ole turhamielisyydessäni\nheittänyt lastani maailman viettelykseen, ja antanut hänen maistaa\nsynnin puusta. Ja jos hän kerran käärmeen kiusauksesta lankee, niin\ntäytyy minun huutaa: miksi laskin minä lapseni maailmalle, kun en voinut\nhäntä varjella! -- Voi, Virtaska, te ette tiedä mitä äidin sydän tuntee,\nkun hän tietää lapsensa olevan kotoa poissa. Joka isku, joka kohtaa\nhänen lastansa, se menee häneen kuin puukon pisto avoimeen haavaan,\nsillä niin on äidin sydän arka --\n\nVIRTASKA.\n\nPaikassaanko Lyyli nyt on?\n\nSIIVOSKA.\n\nSiellä hän nyt on. Menee joka aamu kello 8:lta, pääsee tunniksi\npäivälliselle ja vähäksi aikaa aamiaiselle ja 8:lta hän palaa kotiin.\n\nVIRTASKA.\n\nPaperikaupassako hän on?\n\nSIIVOSKA.\n\nNiin on. Aleksanterinkadun varrella. Minä ajattelin, mihin hänet\npistäisin; ja kun hän ei jaksanut palvelukseenkaan mennä --\n\nVIRTASKA.\n\nEi, ei -- tietysti.\n\nSIIVOSKA.\n\nJollain hänen pitää itseänsä elättää --\n\nVIRTASKA.\n\nNiin, niin -- itseänsä elättää.\n\nSIIVOSKA.\n\nEikä se mikään huono paikka ole, ei mikään sellainen, missä herroja käy.\n\nVIRTASKA.\n\nNiin aivan.\n\nSIIVOSKA.\n\nNiin pitäisi tuon säilyä.\n\nVIRTASKA.\n\nKyllä luulisi.\n\n\n2 kohtaus.\n\nHELENA (lapsi sylissä). Edelliset.\n\nSIIVOSKA.\n\nJoko Helena saunasta palasi?\n\nHELENA.\n\nJo. (Asettaa lapsen vaunuun, ottaa riepuja kuivauspaikasta. Hän on hento\nkalpea nainen, hyvin hiljainen).\n\nVIRTASKA.\n\nKyllä kai minunkin pitää lähteä.\n\nSIIVOSKA.\n\nIstukaa te vaan. Minä kaadan teille toisen kupin kahvia!\n\nVIRTASKA.\n\nEi -- sitä -- olisi tarvittu.\n\nSIIVOSKA.\n\n(Helenalle). Pianhan sinä palasitkin? Joko se ehdittiin saunoittaa se\nlapsi?\n\nHELENA.\n\nSaunassa oli paljon ihmisiä. Ja kun lapsi rupesi yskimään, täytyi minun\nkiiruhtaa pois. Raukka ei siedä kuumuutta.\n\nVIRTASKA.\n\nKaunishan lapsi sentään on.\n\nHELENA.\n\nOnhan hän, raukka. Sanoivat laitoksella, ettei saisi kuumassa pitää,\nettei veri nousisi päähän. On vähän levoton. Herää vähemmästäkin\nrasahduksesta. Minä kun olen ollut itsekin vähän levoton, ei ole voinut\nlapsikaan oikein menestyä.\n\nVIRTASKA.\n\nHelena on itsekin kalpea. Olette kai heikko?\n\nHELENA.\n\nTuleehan sitä sellaiseksi. -- Ei voi nukkua yöllä. Ei ruoka maistu, eikä\nse vähä, minkä syö, virkistytä. On kuin joku kalvaisi sydäntä.\n\nVIRTASKA.\n\nEi Helenalla ole palveluspaikkaa vielä?\n\nHELENA.\n\nEi ole. On kesäinen aika, ettei saa. Kävin tänään toimistossa. Lupasivat\nsieltä toimittaa.\n\nVIRTASKA.\n\nKuka on luvannut ottaa lapsen hoidettavakseen?\n\nHELENA.\n\nKyllä kai joku, jos sitä kyselee.\n\nVIRTASKA.\n\nVentovierasko! On sekin surkeaa, kun täytyy jättää lapsensa vieraan\nhuostaan. Ja noin pieni vielä! Onko se kuukaudenkaan vanha?\n\nHELENA.\n\nKolmen viikon!\n\nVIRTASKA.\n\nJaa. -- Kun minä viimeisen tyttöni sain, se oli laitoksessa, oli siellä\nnuori tyttö, ei hän ollut kuudenkaantoista vanha -- ja kuinka se raukka\nitki, se itki niin, että olisi luullut hänen sydämensä pakahtuvan. Ja\nkun hänen täytyi viedä lapsensa itse ristille. Ei ollut edes kummiakaan.\nKuka senkin tytön oli onnettomaksi tehnyt?\n\nSIIVOSKA.\n\nKuka!? Kysy sitä!\n\nVIRTASKA.\n\nMinun tuli niin sääli! Minun tuli niin sääli, että eikö miehellä ole sen\nverran omaatuntoa, että jättäisi tuollaisenkin raukan rauhaan!\n\nSIIVOSKA.\n\nOma on syy. -- Miksi uskoa heitä!\n\nVIRTASKA.\n\nKun uskottelevat! -- Kuinka kauan minäkin tässä istun! Isä antaa aika\nläksytyksen, kun ei ole puuro valmis eivätkä perunat pöydällä. --\nHyvästi vaan ja kiitoksia paljon. Paikkaaminen maksaa markan ja pesusta\nolisi 3 markkaa. Ei kai se ole paljon?\n\nSIIVOSKA.\n\nEi ole. Kyllä sen mielellänne tarvitsette.\n\nVIRTASKA.\n\nKyllä! Hyvää yötä sitten. Kello käy jo yhdeksää. (Pois).\n\n\n3 kohtaus.\n\nSIIVOSKA.\n\nKun ei Lyyli ole tullut kotia! Olisi hänen jo pitänyt ehtiä. Tahtoisitko\npuuroa, Helena?\n\nHELENA.\n\nKiitoksia. Minä keitin itselleni iltapäivällä kahvia ja söin palasen\nfunttaleipää.\n\nSIIVOSKA.\n\nMitä se sellainen! Tekee vain pahaa. Ota tuosta lautasellinen puuroa! --\nMistä sinä lapsellesikaan rintaa annat! Kyllä olet saanut nälkääkin\nnähdä.\n\nHELENA.\n\nEi se mitään ole. -- Kyllä vielä vaurastun.\n\nSIIVOSKA.\n\nEi sitä niinkään vaurastu. -- Ota nyt vaan ja syö. Oletko lapsenakaan\nkoskaan saanut syödä kylläksesi? Ja siitä ei hevillä toivu -- vaikka\nvieraankin ruokaan pääsisi. Pitäisi Lyylin jo tulla. Missä se tyttö\nviipyy?\n\nHELENA.\n\nEi hän vaan lie lähtenyt huviretkelle?\n\nSIIVOSKA.\n\nHuviretkelle. Ei hän ole koskaan vielä sitä tehnyt --\n\nHELENA.\n\nVoisihan tämä olla ensi kerta.\n\nSIIVOSKA.\n\nMitä sinä sanot?\n\nHELENA.\n\nMinä pelkään, että Lyyli on mennyt jonnekin kävelemään. Kyllä hän jo\nmuuten olisi kotona.\n\nSIIVOSKA.\n\nEttä se olisi? Lapsellinen minäkin olen. Onhan hän jo aika ihminen, eikä\nhän huonojen ihmisten seurassa kulje. -- Mutta kyllä olisi ollut\nparempi, että hän olisi käynyt kotona.\n\nHELENA.\n\nEi olisi kai ehtinyt.\n\nSIIVOSKA.\n\nNiinhän se on. -- Niin kai! -- Ruvetaan me vaan syömään. Ei isä tule\npitkään aikaan kotia; kun meni työväenyhdistyksen kokoukseen. -- Tule\nnyt Helena. Kyllä lapsesi siellä säilyy.\n\nHELENA.\n\nMinä puhelin äsken Iidan kanssa. Kyllä hänkin on kipeän näköinen, niin\nkalpea, että oikein pahaa teki.\n\nSIIVOSKA.\n\nOn sekin ihminen! Ahdistaa rintaa ja hengitys käy kuin kiveä vetäisi\nsavupiippua ylös, mutta hekumassa elää! -- Kun näkee ne lapsetkin. Pojan\non jalka kipeä -- seisoo kyhjöttää talvipakkasessa portin edessä ja on\nniin viluissaan, että on ihan musta kasvoiltaan -- mutta ei mene sisään.\nKuka sitä komentaisi? Äiti on työssä ja tytöt juoksevat omia teitänsä.\nKuinka lienee raukkojen ruuankin laita? Ei muuta syödä kuin kahvia ja\nleipää. Minkälaisia ihmisiä sellaisellakin hoidolla kasvaa, sitä minä en\nymmärrä.\n\nHELENA.\n\nSe on surkeaa!\n\nSIIVOSKA.\n\nJos ne tytöt vähän ajattelisivat, ennenkuin he syöksevät itsensä ja\nviattomat lapset tuollaiseen tilaan. Mutta ei -- ei ajatella mitään --\n\nHELENA.\n\n(Huoahtaa). Ei.\n\nSIIVOSKA.\n\nJa sinunkin, Helena paran, piti samalla lailla käydä. Älä nyt itke. Ei\nse nyt enää itkusta parane. Mutta sääli on sinua. Sinä olet sentään\nkiltti ja hyvä tyttö. Et sinä onnettomuuttasi olisi ansainnut -- mutta\nsynti oli sinullekin mieluinen. -- Jos en minä tätä olisi omilla\nsilmilläni nähnyt, en minä olisi muiden puhetta uskonut.\n\nHELENA.\n\n(Hymyilee raskaasti.) Synti, synti! Ken meistä sitä synniksi luulee, kun\nse näyttää niin helpolta?\n\nSIIVOSKA.\n\nSe on siis kuin noiduttua! Ei pidä monenkaan tytön siitä synnistä vapaa\nolla. Ja mikä sinutkin siihen saattoi?\n\nHELENA.\n\nAjattelemattomuus ja -- vereni.\n\nSIIVOSKA.\n\nOlethan sinäkin synnissä siinnyt.\n\nHELENA.\n\nÄiti oli tulisenverinen kuin minäkin. Minä jaksoin toki kauemmin sitä\nvastustaa, sillä minä olin vanhempi langetessani --\n\nSIIVOSKA.\n\nOlisi sinun sentään pitänyt ajatella, kun tunsit äitisi teot --\n\nHELENA.\n\nKyllä minä ne tunsin. Te ette Siivoska tiedä, missä haahmussa viettelijä\ntulee. -- Kyllä synti kauneuden leiman saa, kun se omia himojamme\nhivelee. -- Eikä tehtyä voi enää tekemättömäksi tehdä.\n\nSIIVOSKA.\n\nPitäisi sinunkin onnettomuutesi Lyyliä varoittaa.\n\nHELENA.\n\nPitäisi, vaan hän ei sitä ymmärrä. Hän luulee oman syntinsä oikeaksi.\nNiin se jokaisen on.\n\nSIIVOSKA.\n\nVoi Herra, jos minun vielä sekin päivä nähdä täytyy, että tyttäreni\nlapsi käsivarrella luokseni saapuu, eikä sillä lapsella ole sijaa\nihmisten joukossa, silloin kuolisin suruun.\n\nHELENA.\n\nKyllä siihen tottuu. Ei ihminen surusta kuole.\n\nSIIVOSKA.\n\nVoi sitä Lyyliä, joka saattaa minut tällaiseen tuskaan! Minä menen\nkatsomaan Hellmannille. Sieltä näen, jos hän menee ohitse. Hoida sinä\ntulta ja pane isälle puuroa vatiin, kun hän tulee kotiin. (Pois.)\n\n\n4 koht.\n\nTOLOSKA. HELENA.\n\nTOLOSKA.\n\nHyvää päivää. Onko täällä kukaan kotona?\n\nHELENA.\n\nEi ole kukaan muu kuin minä. Mutta kyllä Siivoska pian palaa. Meni vähän\nasialle.\n\nTOLOSKA.\n\nKenenkä lapsi tuossa makaa?\n\nHELENA.\n\nMinun.\n\nTOLOSKA.\n\nHyvä Jumala! Ja milloinka se?! Voi, onko se Helenakin. (Helena\npurskahtaa itkuun). -- Niin. Noh! -- Ei sitä enää voi auttaa. Poikako se\non vai tyttö?\n\nHELENA.\n\nPoika.\n\nTOLOSKA.\n\nMeilläkin on kolme poikaa. Sinne ne jäivät nukkumaan isän kanssa. Minä\npesin astiat ja ajattelin, että menen tässä entisiä hyyrykumppaneitani\nkatsomaan. Mitenkä ne jaksavat?\n\nHELENA.\n\nKiitos hyvin. Kyllä Siivoska on kaltaisensa.\n\nTOLOSKA.\n\nNiin sekin ihminen tekee työtä kuin päivätyömies ja lapsensa tähden\nvaan. Kyllä minua monta kertaa harmitti, kun näin kuinka äiti hommasi ja\nhyöri ja tytär kävi vapaana kuin mikäkin mamselli. Mikä siitäkin\netanasta tulee, minä ajattelin usein itsekseni.\n\nHELENA.\n\nLyyli kävi koulua.\n\nTOLOSKA.\n\nKoulua, koulua. Kyllä se silti olisi voinut työtä tehdä. Ei se olisi\nollut muuksi kuin ruumiin terveydeksi. Minun teki usein mieli sanoa\nSiivoskalle, että älä kasvata lastasi noin veteläksi, kyllä sinä sen\nsopan kerran niellä saat. Mutta mitä minä? Minä olin vanhanaikuinen.\nSiivoska rakasti lastansa ja luuli, että se raukka oli niin heikko.\n\nHELENA.\n\nHeikko Lyyli on ollutkin.\n\nTOLOSKA.\n\nHeikko! Niin, kun ei sen verran ruumiilliseen työhön pakoitettu, että\nolisi edes ruoka maistunut. Kun minä näen kuinka äitien täytyy hyöriä ja\npyöriä, passata ja pestä pyykkiä, ja tyttäret istuvat vaan kädet\nristissä ja lukevat romaaneja, niin -- ei siitä ajan pitkään hyvää tule,\nsen minä sanon.\n\nHELENA.\n\nJos nyt yksi --\n\nTOLOSKA.\n\nNiin yksi ja yksi! -- Ja sillä tavalla kaikki. Pitääkö se sitten olla\nhuonoa työtä jos palvelee? -- Eikö kunnon ihmisten lasten sovi enää\ntehdä ruumiillista työtä ja tulla kunnon työmiesten vaimoiksi! Olkoot\nvaan koulutettuja. -- Mutta että he vaan seisoisivat jossain\npaperikaupassa ja hakisivat herroja -- niin, sen minä sanon, että\nhuonosti se leikki loppuu.\n\nHELENA.\n\nKyllä Lyyli on koettanut pysyä pahasta poissa.\n\nTOLOSKA.\n\nNiin on, niin on! Mutta pahalla on monta paulaa! Ja moni on ottanut\nkatinkullan kullaksi. --\n\nHELENA.\n\nMitä te sitten tekisitte?\n\nTOLOSKA.\n\nPanisin tyttäreni lattiaa pesemään, sillä lattia on kuitenkin pestävä!\n\n\n5 kohtaus.\n\nSIIVONEN. Edelliset.\n\nTOLOSKA.\n\nKas siinähän on Siivonen! Hyvää päivää. Minä olen jo tässä hyvän\nvarttitunnin istunut ja pauhannut, niinkuin minun tapani on. Ja\nhaukkunut ihmiskuntaa. Kyllä te minut tunnette.\n\nSIIVONEN.\n\nNoh, kuinka teillä jaksetaan!\n\nTOLOSKA.\n\nKiitos kysymästä, mainiosti. Me pidämme niin siitä uudesta\nkortteeristamme! Eikä se työmies kadu, joka laittaa itselleen oman\ntalon, ettei tarvitse isäntien pahoista seinistä antaa sitä, minkä töin\ntuskin ansaitsee. Ajatelkaa, 20 ja 30 markkaa kuussa ilman puita ja\nöljyä ja ruokaa, mokomista kosteista hökkeleistä. -- E -- ei. En minä sitä\npäivää koskaan kadu, kun minä sanoin meidän ukolle, että sissoo, nyt\nmekin mennään puulaagiin ja hommataan oma talo. -- Kun ette tekään\nSiivonen.\n\nSIIVONEN.\n\nKun me tässä vanhoiksi tullaan, niin me lähdetään maalle.\n\nTOLOSKA.\n\nMikä teidän on hätänä, kun on tuo yksi tytär vaan, ja hän joutuu\ntietysti pian naimisiin, ettei teidän tarvitse muuta kun käydä kahvilla\nvaan, mutta meillä kun on kolme poikaa, niin pitää kai yhdellä olla\nkamari, minne akkansa vie, jos niin pitkälle päästään.\n\nSIIVONEN.\n\nKyllä tuo talojen rakentaminen yhtiöissä on mainio, en minä sitä voi\nkieltää.\n\nTOLOSKA.\n\nNoh Herran ihme, kun ei ihmisillä saanut enää lapsiakaan olla, sillä\nsilloin ei saanut huoneita. Lapset muka huusivat pihalla ja häiritsivät\nmuitten hyyryläisten rauhaa. Eivät suinkaan ne puukappaleita ole ne\nraukat. Ja kuin eivät ne herrojenkaan lapset osaisi huutaa, mutta\ntyömiehen lapset ne raukat ovat kuin saastutus. --\n\nSIIVONEN.\n\nNoh, noh!\n\nTOLOSKA.\n\nJoskus ihminen sydämensä purkaa. Minua oikein sapettaa. Tuossa eräs\nmuurarin vaimoraukka, ei saanut huoneita, vaikka maksoi hyyrynsäkin\netukäteen. -- Hänellä oli muka liian paljon lapsia. Noh, kuka niitäkään\nviitsisi pitää, jollei työmies tolvana? Eiväthän ne herrasväet viitsisi\nsitä vaivaa nähdä. Ja lapset ne sentään joskus maata kyntävät, ettei\nnälkään kuolla.\n\nSIIVONEN.\n\nToloskan pitäisi puhua työväenkokouksessa.\n\nTOLOSKA.\n\nMinä! -- En minä minnekään kokoukseen mene. -- Mutta kyllä minä tässä\nväliin sydämystyn, kun minä maailman menoa katselen. -- Ja minä olenkin\njyrkkä, kun minä suutun.\n\nSIIVONEN.\n\nKyllä väliin tahtoo ihminen väkisinkin suuttua, mutta ajattelee silloin,\nettä kuka tietää, mikä hyöty on siitä ja siitäkin asiasta. Ihmisen\nluonto on niin kankea taipumaan. Ja ehkä me olemme usein liian pikaiset\nHerran töitä mestaroimaan.\n\nTOLOSKA.\n\nNiin te sanotte! Mutta kun sattuu omaan nahkaan, kyllä kiljahdatte!\nTeillä ei ole vielä suruja ollut.\n\nSIIVONEN.\n\nHerra meitä niistä varjelkoon.\n\nTOLOSKA.\n\nTuota -- asialle minä tänne oikeastaan tulinkin. -- Minä tulin\npyytämään, että ettekö tulisi meille kahville ensi sunnuntaina, kun me\nvihitään uusi kortteerimme kahvikesteillä.\n\nSIIVONEN.\n\nKiitoksia paljon vaan. Mitä akka siihen sanoo. Hänen on aikomus lähteä\nmaalle mattoja kutomaan. -- Saa nyt nähdä.\n\nTOLOSKA.\n\nTulkaa nyt vaan uutta taloamme katsomaan! Ehkä teidänkin tulee halu\nruveta samanlaiseen hommaan. Sanokaa terveisiä Siivoskalle. Kuinka hän\non jaksanut?\n\nSIIVONEN.\n\nSellainen on ollut kuin ennenkin. Vähän valittaa, että pistää sydämessä.\nOn jo käynyt vanhaksi ja väsyneeksi.\n\nTOLOSKA.\n\nLiian paljon työtä tehnyt ijässään. --\n\nSIIVONEN.\n\nNiin kai se on.\n\nTOLOSKA.\n\nJa Lyylillä on paikka?\n\nSIIVONEN.\n\nPaperikaupassa.\n\nTOLOSKA.\n\nEi kai ehdi auttaa äitiä ollenkaan kotiaskareissa?\n\nSIIVONEN.\n\nMitä hän!\n\nTOLOSKA.\n\nNiin mitä hän! Ja käy aina hienoissa vaatteissa.\n\nSIIVONEN.\n\nTäytyy käydä, kun on ihmisten joukossa.\n\nTOLOSKA.\n\nNiin! Ei voida ruumiillista työtä tehdä -- ei. -- Lukee kai\njoutohetkillään, on kadulla kävelemässä!\n\nSIIVONEN.\n\nKai on. -- En minä aina tiedä.\n\nTOLOSKA.\n\nEtte! -- Voi, voi! -- En minä vaan!\n\nSIIVONEN.\n\nEn minä sille mitään voi. Se on äidin asia.\n\nTOLOSKA.\n\nNiin on -- niin! Kyllä minun täytyy lähteä. Hyvästi vaan. Käykää\nsunnuntaina katsomassa. Kai Lyylilläkin on senverran aikaa, vaikka\nhänellä nyt on paljon muita tuttavia. --\n\nSIIVONEN.\n\nKyllä me sitten tullaan. --\n\nTOLOSKA.\n\nJa Helena käy myöskin katsomassa. -- Kyllä meillä on sinullekin pannu\nlämpimänä. --\n\nHELENA.\n\nEn voi, kun lapsikin on levoton.\n\nTOLOSKA.\n\nNiin se on, Helena parka! -- Hyvästi nyt vaan ja Jumalan haltuun. Jos\njotain tarvitsette, niin käykää Tolosella hakemassa, kyllä meillä\nannetaan, jos on. -- Hyvästi!\n\nSIIVONEN.\n\nHyvästi!\n\n\n6 kohtaus.\n\nSIIVONEN. HELENA.\n\nSIIVONEN.\n\nTuo Toloska on hyvin hyvä ihminen, mutta hän pauhaa liian paljon.\n\nHELENA.\n\nNoh niin! Lyyliäkin moitti. Sanoi, ettei pidä siitä, että olette häntä\nliian paljon säästäneet.\n\nSIIVONEN.\n\nNiinkö sanoi! En minäkään sitä oikein ole tahtonut, mutta äiti on ollut\nniin heikko luonteeltaan. -- Työihmisen minä olisin tahtonut siitä\ntehdä, mutta kun se pienestä asti on ollut semmoinen krääkkä. -- En minä\nsitten ymmärrä. --\n\nHELENA.\n\nSitä pelkäsi, että surua se teille tuottaisi.\n\nSIIVONEN.\n\nSitäkö pelkäsi?! Missä hän nytkin on?\n\nHELENA.\n\nÄiti lupasi mennä katsomaan.\n\nSIIVONEN.\n\nKello käy jo kymmenettä --\n\nSIIVOSKA. (tulee).\n\nHELENA.\n\nEi Lyyliä vielä näkynyt?\n\nSIIVOSKA.\n\nEi! -- Joko isä on saanut ruokaa?\n\nHELENA.\n\nJo. Toloska kävi äsken täällä.\n\nSIIVOSKA.\n\nMitä hän tiesi?\n\nHELENA.\n\nPauhasi vähäsen.\n\nSIIVOSKA.\n\nNiinhän hän aina tekee.\n\nSIIVONEN.\n\nToloska on hyvin rehti ihminen. Ei opeta lapsiaan laiskuuteen.\n\nSIIVOSKA.\n\nEnhän minäkään sitä tee.\n\nSIIVONEN.\n\nEi tiedä.\n\nSIIVOSKA.\n\nAina sinä minussa syytä löydät.\n\nSIIVONEN.\n\nMissä tyttö nytkin viipyy?\n\nSIIVOSKA.\n\nEihän hän montakaan kertaa ole poissa ollut.\n\nSIIVONEN.\n\nEi tarvitsisi olla niitäkään kertoja.\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä minä sen Lyylille sanon.\n\nSIIVONEN.\n\nAina siitä tytöstä saa riidellä.\n\nSIIVOSKA.\n\nSe on nyt, vaivainen, sellainen riitakapula.\n\nSIIVONEN.\n\nSinä sitä aina hemmoittelet. Jos minä vähäisen ärjähdän, heti se rupee\nitkemään ja sinä väliin.\n\nSIIVOSKA.\n\nLyyli on nyt kerran niin arka luonnostaan.\n\nSIIVONEN.\n\nArka! Lukee ja saa päänsä pyörälle.\n\nSIIVOSKA.\n\nÄlä nyt riitele, Siivonen! Voi tulla suurempiakin vastuksia, kuin mitä\nhänestä on.\n\nSIIVONEN.\n\nKyllä hänessäkin on jo tarpeeksi.\n\n\n7 kohtaus.\n\nIIDU. Edelliset.\n\nSIIVOSKA.\n\nMitä Iidu näin myöhään tahtoo?\n\nIIDU.\n\nÄiti lähetti pyytämään, että jos Siivoskalla olisi antaa roppia. --\n\nSIIVOSKA.\n\nOnko äiti taas kipeä?\n\nIIDU.\n\nOn.\n\nSIIVOSKA.\n\nAhdistaako taas?\n\nIIDU.\n\nAhdistaa.\n\nSIIVOSKA.\n\nOn sekin surkeaa. Tuossa on tippoja, 20 tippaa. Onko äiti ollut päivän\npyykillä?\n\nIIDU.\n\nOn.\n\nSIIVOSKA.\n\nMene nyt. Älä särje pulloa.\n\nIIDU.\n\nHyvästi!\n\nSIIVOSKA.\n\nOn sekin! Nyt Manda asuu siellä, kun Alasinska ajoi hänet heiltä pois,\nsen Alasinin veljen tähden -- ja millaista elämää ne nyt siellä pitävät\nihan lasten silmien alla. (Ulkona). Hyvää iltaa Bäcklundska. Vastako\ntekin työstä palaatte? -- Väsymys on? -- Ja ukko tulee sunnuntaiksi\nkotiin! Niin, niin! -- Odottaahan sitä sopii. Kun on niin kiltti ja hyvä\nmies. Hyvää yötä! (sisällä). Sellaista se on, kun on ihmisellä hyvä mies\nniinkuin Bäcklund. Sekin on merkillinen pari. Akka pesee pyykkiä ja\nansaitsee rahaa, kun ukko on kasarmissa. Ja he ovat niin onnelliset.\nMutta kun on sellainen kuin mitä Alasinskalla on. Eilen taas oli\njuovuksissa.\n\nSIIVONEN.\n\nEi tarvitse sellaista ottaa.\n\nSIIVOSKA.\n\nKun on jo yksi lapsi kainalossa -- eikä mies --\n\nSIIVONEN.\n\nOlisi pysynyt yksinänsä.\n\nSIIVOSKA.\n\nMikä sitten parasta lie? -- Ei aviottoman lapsen äitinäkään ole lystiä\nolla.\n\nSIIVONEN.\n\nEi tarvitse uskoa miehiä, jotka sillä tavalla elävät, että tekevät tytön\nonnettomaksi.\n\nSIIVOSKA.\n\nEi pitäisi, mutta kuka tässä on aina niin viisas.\n\n\n8 kohtaus.\n\nLYYLI. Edelliset.\n\nSIIVOSKA.\n\nSiinä sinä vihdoin olet! Missä sinä olet ollut?\n\nLYYLI.\n\nKorkeasaarella! -- Anteeksi, äiti, etten ehtinyt tulla kotiin sanomaan.\nMe lähdimme niin äkkiä. --\n\nSIIVOSKA.\n\nÄlä toista kertaa sillä tavalla lähde.\n\nLYYLI.\n\nEn, äiti.\n\nSIIVOSKA.\n\nTuossa on puuroa! Ota lusikka kaapista ja syö. -- Me olemme väsyneet ja\nmenisimme maata.\n\nLYYLI.\n\nMinun ei ole nälkä, äiti!\n\nSIIVOSKA.\n\nOletko syönyt jo?\n\nLYYLI.\n\nOlen.\n\nSIIVOSKA.\n\nMissä?\n\nLYYLI.\n\nMe söimme siellä! Oli niin kaunista, ettemme malttaneet sieltä lähteä.\nIstuimme sillä kukkulalla, joka on Viaporiin päin -- ja katselimme\nkuinka aurinko laski. -- Se oli niin ihanaa. Kun tulimme alas, niin\nmenimme verannalle. Siellä herrat tarjosivat meille teetä.\n\nSIIVOSKA.\n\nMitä herroja?\n\nLYYLI.\n\nKolme tohtoria! --\n\nSIIVOSKA.\n\nMitenkä sinä olet tullut heidän tutukseen?\n\nLYYLI.\n\nToisten tyttöjen kautta! Niinhän aina tullaan tuttaviksi.\n\nSIIVOSKA.\n\nMikä niitten nimi on?\n\nLYYLI.\n\nTohtori Bergenstråle, tohtori Allinen ja tohtori Ekman.\n\nSIIVOSKA.\n\nProfessorin poika?\n\nLYYLI.\n\nNiin.\n\nSIIVOSKA.\n\nJa sinä --\n\nLYYLI.\n\nHän on hyvin hyvä minulle.\n\nSIIVOSKA.\n\nÄlä liian usein mene hänen seuraansa. Sen minä sanon.\n\nLYYLI.\n\nEn, äiti.\n\nSIIVONEN.\n\nJoko sinä rupeat vuodetta laittamaan? Minä menisin nukkumaan.\n\nLYYLI.\n\n(Helenan luona). Onko lapsi terveempi?\n\nHELENA.\n\nOn.\n\nLYYLI.\n\nSaanko minä aukaista akkunan? Täällä on niin kuumaa.\n\nSIIVONEN.\n\nKyllä sinä tämän kuumuuden kestät.\n\nLYYLI.\n\nPäätäni kivistää.\n\nSIIVONEN.\n\nTule varhemmin kotiin, äläkä juokse kapakoissa. -- Kyllä tämä oli\nensimäinen ja viimeinen kerta, kun se tapahtui. Et sinä ainakaan minun\nluvallani sinne toistamiseen mene.\n\nLYYLI.\n\nEn, isä!\n\nSIIVOSKA.\n\nSoh! Pane nyt nukkumaan, Lyyli. Huomenna me mennään kirkkoon -- on Pyhän\nKolminaisuuden sunnuntai. -- Ja sitten me menemme Toloselle kahville.\n\nHELENA.\n\nToloska käski Lyyliä erityisesti.\n\nLYYLI.\n\nKyllä minä tulen, äiti.\n\nSIIVONEN. (Riisuutuu).\n\nJa kaikki tohtorit jääkööt unohduksiin. Ne eivät ole työmiehiä. Eikä\nheidän tarvitse meikäläisten kanssa seurustella. Siitä ei ole muuta kuin\nharmia, muista se! Tässä tuonoin oli Työmiehessä kirjoitus, millaista\nelämää ne pitivät siellä Lastenkodonkadulla --\n\nLYYLI.\n\nIsä!\n\n    Esirippu.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nSamassa paikassa kuin edellinen.\n\n\n1 kohtaus.\n\nLYYLI. BIRGER.\n\nBIRGER.\n\n(Äkkiä sisään).\n\nLYYLI.\n\nSinä tulit! -- Voi kuinka aika kävi pitkäksi sinua odottaessa. Eihän\nkukaan vaan nähnyt, että sinä tulit?\n\nBIRGER.\n\nMinä olen sinua niin ikävöinyt. -- Tule tänne, että saan sinua oikein\nkatsella. Sinä -- sinä -- ihana -- sinä jumaloitava --\n\nLYYLI.\n\nKuinka oikeassa olit kun sanoit, että voi löytyä puhdasta rakkautta\nteidän herrojen ja meidän työmiesten tyttärien välillä --\n\nBIRGER.\n\nEthän sinä ole palvelijatar.\n\nLYYLI.\n\nMutta minä olen kuitenkin samaa säätyä kuin he! -- Sinä olet niin hieno,\nniin ylhäinen, niin lahjakas.\n\nBIRGER.\n\nKuinka täällä on rauhallinen olla! Niin viileää, niin viileää! Ah, jos\nsinä tietäisit, kuinka levotonta elämää minä vietän. Mutta älkäämme\npuhuko siitä, sillä nyt on kevät, nyt minä olen nuori, nyt minä tahdon\nrakastaa, ja sinua, sinua minä rakastan kuin naispuhtautta, kuin\nkevättä, kuin sen ihaninta mahlajuomaa! -- Nyt minä tahdon olla\nonnellinen.\n\nLYYLI.\n\nTäytyykö sinun välttämättömästi elää tuota elämää, jota sinä elät?\nTäytyykö sinun rasittaa itseäsi?\n\nBIRGER.\n\nTäytyy. -- Isä on professori. Minun täytyy suorittaa tutkintoni samalla\nloistolla kuin hänkin, minä en saa olla ala-arvoisempi numeroissa.\n\nLYYLI.\n\nSinusta tulee siis tohtori?\n\nBIRGER.\n\nEnsi vuonna.\n\nLYYLI.\n\nEikö ole ollut ikävä lukea?\n\nBIRGER.\n\nOn kyllä välistä.\n\nLYYLI.\n\nJa silloin --\n\nBIRGER.\n\nSilloin minä heittäydyn hurjisteluun. -- Vaan älä puhu siitä! Se saa\nminut pahalle tuulelle taas. Ja minä tahdon sinun luonasi olla iloinen\n-- sillä sinä olet todella herttainen tyttö.\n\nLYYLI.\n\nEnkö ole muuta kuin herttainen?\n\nBIRGER.\n\nKiltti, suloinen, armas -- (suutelee).\n\nLYYLI.\n\nÄlä suutele niin hurjasti.\n\nBIRGER.\n\nMinun on ollut niin ikävää -- Laske kätesi otsalleni! -- Se tekee niin\nhyvää.\n\nLYYLI.\n\nOnko raskasta käydä klinikassa?\n\nBIRGER.\n\nEi! Minä pidän siitä työstä. Se on kuin ihmiskunnan perkaamista. --\nKaikki mätä leikataan pois -- ja kaikki terve pannaan puhtaisiin\nliinavaatteisiin. Se on niin ihanaa saada leikata mätää pois.\n\nLYYLI.\n\nJa lohduttaa kärsiviä.\n\nBIRGER.\n\nJa lohduttaa kärsiviä. Mutta maailmassa on niin paljon kärsimystä, ettei\nsitä jaksa ajatella. Väliin kun minä lähden klinikan ikävistä saleista,\nmissä ei näe muuta kuin kärsivän näköisiä, kalpeita kasvoja, jotka eivät\nvoi nauraa -- ei ikinä enää nauraa, sillä kuolema on alkanut työtänsä\nheidän ruumiissaan, on minun niin raskas olla.\n\nLYYLI.\n\nÄlä puhu siitä, älä puhu kuolemasta!\n\nBIRGER.\n\nNiin, en tahdo sitä ajatella, tahdon uskoa, että elämää voi elää --\nniinkuin me, jotka olemme nuoret, jotka voimme rakastaa, kauniisti,\npuhtaasti, lämpimästi rakastaa.\n\nLYYLI.\n\nBirger! Minä ihailen sinua.\n\nBIRGER.\n\nIhaile sitä tunnetta, joka nyt vapaasti rinnassani riehuu. Se ei tapahdu\nmuulloin kuin elämäni pyhäpäivinä. Muuten se uinuu rinnassani ja riutuu.\n\nLYYLI.\n\nOvatko kaikki toverisi tuollaisia kuin sinä?\n\nBIRGER.\n\nEivät lapsi kulta. Ne ovat fakkimiehiä.\n\nLYYLI.\n\nOletko sinä sellainen?\n\nBIRGER.\n\nEn! Minä olen haaveilija. Ja nyt, niinkauan kuin olen sinun luonasi,\nonnellinen haaveilija. Minun on niin hyvä olla. Tahtoisin tähän kuolla.\nJa kuitenkin tiedän, etten uskaltaisi sitä tehdä.\n\nLYYLI.\n\nBirger?\n\nBIRGER.\n\n(Hellästi). Mitä?\n\nLYYLI.\n\nRakastatko minua? Voisitko sinä rakastaa minua? Ihan täydellisesti --\ntarkoitan. Sano, sano.\n\nBIRGER.\n\nEn tiedä -- uskallanko.\n\nLYYLI.\n\nJa mikset?\n\nBIRGER.\n\nSiksi että.\n\nLYYLI.\n\nEttä --?\n\nBIRGER.\n\nEttä minä olen sinua heikompi, taikka siksi että tahdon olla sinua\njärkevämpi.\n\nLYYLI.\n\nMenetkö illaksi kaivohuoneelle taas?\n\nBIRGER.\n\nMiksen menisi? Eihän se ole mikään mestauslava.\n\nLYYLI.\n\nHurjistelemaan. Niinhän se on kuin mestauslava sinulle! Olethan heikko\n-- sanoithan sen itse. Älä mene tänään Kaivopuistoon! Mene kotiin --\n\nBIRGER.\n\nNukkumaan kuin pienet kiltit lapset --\n\nLYYLI.\n\nNiin.\n\nBIRGER.\n\nJa huomenna?\n\nLYYLI.\n\nJälleen nukkumaan.\n\nBIRGER.\n\nJa ylihuomenna? Nukkumaan -- kunnes -- sen saan, jota rakastan. Ja hän\ntulee silloin minun luokseni kotiin.\n\nLYYLI.\n\nBirger!\n\nBIRGER.\n\nTule sinä minun luokseni, niin minä menen kauniisti kotiin. Joka ilta,\nniin. Me olisimme yksin suuressa huoneistossa -- siellä on niin\nvilpoisata. Sinä kävelisit siellä kuin kotonasi; minä soittaisin\nsinulle. Jos tietäisit mikä uusi kaunis pianino minulla on. Ei kukaan\nole kotona koko suuressa huoneistossa, ei koko käytävässä. Ei kukaan\nmeistä juoruaisi -- ei kukaan. Tuletko?\n\nLYYLI.\n\nEn tule?\n\nBIRGER.\n\nMikset? Pelkäätkö?\n\nLYYLI.\n\nPelkään. Ihmiset eivät ymmärtäisi meidän tekoamme.\n\nBIRGER.\n\nSiksi ihmiset ovat liian typerät!\n\nLYYLI.\n\nTahi ehkä me olemme väärässä?\n\nBIRGER.\n\nVäärässä! Siksikö että meillä kerrankin on yksi elävä tunne, yksi oikea\ntunne.\n\nLYYLI.\n\nVaan ei Jumalan sääntöjen mukaan oikea.\n\nBIRGER.\n\nSiinä sitä ollaan. Vai ei Jumalan sääntöjen mukaan! Ole sitten\nsäännöllinen! Me eroamme iäksi.\n\nLYYLI.\n\nAh! -- Erotkaamme! Se on ehkä parasta.\n\nBIRGER.\n\n(Vitkaan). Erotako? -- Siis pieni seikkailu vaan sinulle kuin minulle.\n-- Sinulle ensimäinen, minulle yksi kymmenien joukossa.\n\nLYYLI.\n\nEi!\n\nBIRGER.\n\nNo rakasta minua sitten kerran ja pelkäämättä. Minä rakastan sinua\ntodellakin Lyyli.\n\nLYYLI.\n\nBirger!\n\nBIRGER.\n\nÄlä siitä niin suurta melua pidä! Se on heikkoa ja huonoa, vaan se on\nkuitenkin sellaista, josta olen joskus uneksinut. Minä kaipaan sinun\nrakkauttasi. Voisin langeta polvilleni sinun eteesi ja ihailla sinua,\nsinun silmiäsi, sinun katsettasi, sinun suutasi, sinun pientä vakavaa\nkasvonilmettäsi ja koko sinun olentoasi. Minä voisin pusertaa sinut\nkuoliaaksi syleilyilläni.\n\nLYYLI.\n\nOi, jos tietäisit mitä tuskia minä kärsin, kun sinä olet mennyt, minä\npelkään, että sinä unohdat minut, että sinä kerrot minusta tovereillesi,\nja he nauravat.\n\nBIRGER.\n\nLyyli!\n\nLYYLI.\n\nNiin, niin! En minä olisi ainoa, josta niin kerrotaan. Mitenkä olisin\nonneton, jos minä sellaista itsestäni kuulisin!\n\nBIRGER.\n\nEn minä sinusta mitään kerro.\n\nLYYLI.\n\nVaan jos me läksisimme jonnekin soutelemaan, vuokraisimme veneen\nSanvikin sillasta. Läksisimme kauas ihmisten joukosta metsäisten\nrantojen keskelle. Se olisi niin ihanaa.\n\nBIRGER.\n\nMinä koetan päästä vapaaksi klinikasta.\n\nLYYLI.\n\nJa kun sinä olet noin vaatimattomassa puvussa, ei kukaan voi sinua\nepäilläkään. Sinä voit olla vaikka minun sulhaseni. Siksi minä olen\nsinut valehdellut näille akoille. Älä suutu! He näet ovat nähneet sinun\nsaattavan minut portille. Ja he heti pitämään neuvottelua, kuka sinä\nolit. Äiti yksin tietää, kuka sinä olet.\n\nBIRGER.\n\nÄiti!\n\nLYYLI.\n\nMinä en voinut sitä äidiltä salata. Minun täytyi hänelle sanoa, että\nolit minun tuttavani ja että sinä olit hyvin hyvä minulle.\n\nBIRGER.\n\nAh!\n\nLYYLI.\n\nMitä sinä ajattelet? Sinä olet niin kummallisen näköinen.\n\nBIRGER.\n\nEn minä mitään ajattele, en kerrassaan mitään. Ja nyt hyvästi! Anna\nminulle vielä yksi suudelma! (Suutelee). Kyllä sinä todellakin olet hyvä\nminulle, Lyyli. (Pois).\n\n\n2 kohtaus.\n\nLYYLI. LINDBERGSKA.\n\nLYYLI.\n\n(Hengittää syvään). Minä pelkään, minä pelkään niin. (Naputetaan).\nSisään!\n\nLINDBERGSKA.\n\nMinä näin, että Lyylillä oli vieraita. Joku tuttava varmaankin?\n\nLYYLI.\n\nHän on maalta kotoisin -- vanha tuttava meille --\n\nLINDBERGSKA.\n\nPalveleeko hän kaupungissa?\n\nLYYLI.\n\nHän on kauppapalvelija.\n\nLINDBERGSKA.\n\nRiijaako se Lyyliä?\n\nLYYLI.\n\nEi! Käy muuten vaan tervehtimässä.\n\nLINDBERGSKA.\n\nKaunis mies ja niin stoltti ja fiini käytökseltään. Olisi melkein\nherraksi luullut.\n\nLYYLI.\n\nLindbergska istuu. Minä tarjoon kahvia.\n\nLINDBERGSKA.\n\nEi tarvita. Oikein doppabullako Lyylillä on? Minä tulin vaan katsomaan,\nonko Lyyli kipeä, kun ei ole ollut tänään työssä.\n\nLYYLI.\n\nMinulla on ollut vähän päänkivistystä.\n\nLINDBERGSKA.\n\nSen minä hyvin käsitän. Lyyli on ollutkin näinä päivinä niin huonon\nmuotoinen, niin väsyneen näköinen ja posket niin pleikit. Puodissa\nseisominen kai rasittaa?\n\nLYYLI.\n\nRasittaa se.\n\nLINDBERGSKA.\n\nYksinkö Lyyli täällä iltasin on, koska ei Heleenaakaan näy?\n\nLYYLI.\n\nHelena on saanut paikan. Lapsi on vieraalla.\n\nLINDBERGSKA.\n\nEikös Lyylin tule vähän ikävä olla täällä yksin tuon ukon kanssa? Ja\nsekin on iltasin usein vielä työssä ja kokouksessa. Missä lie? Jonkun\npitäisi ottaa sällskaapikseen.\n\nLYYLI.\n\nEn minä tarvitse. Minulla on muuta seuraa.\n\nLINDBERGSKA.\n\nLyyli näyttääkin olevan iltaisin poissa. Tuota, se tuttavako kutsuu,\nkoska näkyy följäävän?\n\nLYYLI.\n\nTahdotteko te vielä kahvia?\n\nLINDBERGSKA.\n\nEi kiitoksia. Kyllä minä jo sain. Lyyli tulee joskus meillekin istumaan,\nkun on aikaa. -- Kas Alasinska, mitä te tiedätte?\n\n\n3 kohtaus.\n\nALASINSKA. BACKLUNDSKA. BÄCKLUND. Edelliset.\n\nALASINSKA.\n\nTulin vaan katsomaan. Kun se Manda on taas haalannut miehiä viime yönä\nsinne sisään. Muutamat olivat sisällä, ja muutamat seisoivat ulkona ja\nlöivät ruudun rikki. Sanottiin olleen sylinteriherroja joukossa.\n\nLYYLI.\n\nAh!\n\nLINDBERGSKA.\n\nMikä ihme siinä! Herrat ne iltaisin kulkevatkin.\n\nLYYLI.\n\nÄlkää puhuko! En minä kärsi aina herroja moitittavan.\n\nLINDBERGSKA.\n\nTosi asia se on. Mitä sitä kuiskata tarvitsee?! Kehtaavatkin tulla\nihmisten ruutuja rikkomaan.\n\nALASINSKA.\n\nBäcklundska oli pelästynyt niin kauheasti ja tietäähän sen, kun keskellä\nyötä ruutuja rikotaan. Ajatteli, mitä varkaita olivat. Isännän pitäisi\najaa sellaiset ihmiset kuin Iida ja Manda mäelle. Asukoot siellä, kyllä\ntarkenevat!\n\nLYYLI.\n\nEi!\n\nLINDBEROSKA.\n\nVai lämpimät huoneet sellaisille vielä.\n\nLYYLI.\n\nAh!\n\nLINDBERGSKA.\n\nHirveästi se sinuun tänäpäivänä koskee. Niinhän sinä siitä pelästyt,\nkuin jos sitä puhuttaisiin omasta itsestäsi.\n\nLYYLI.\n\nSääli minun tulee heitä -- sääli --\n\nLINDBERGSKA.\n\nVai sääliä vielä! Piiskaa tarvitsisivat ja pitkällä siimalla oikein.\nElävät rietasta elämäänsä, mokomatkin heiskaleet.\n\nLYYLI.\n\nVaan luuletteko heidän sitä mielellänsä elävän? Olla! -- Kauheaa! --\nKauheaa!\n\nLINDBERGSKA.\n\nJuovuksissa ovat sekä toiset että molemmat.\n\nLYYLI.\n\nVoi kauheaa. Ja hekin ovat ihmisiä.\n\nLINDBERGSKA.\n\nIhminen onkin pahempi kuin elukka.\n\nLYYLI.\n\nÄlkää puhuko! On niitäkin äitiä, joilla on tuollaiset tyttäret, ja\nlapsia, joilla on tuollaiset äidit ja tuollaisessa elämässä kasvavat.\nHuonoiksi he tulevat väkistenkin.\n\nLINDBERGSKA.\n\nMitenkä Alasinska muuten jaksaa?\n\nALASINSKA.\n\nTuossa se menee. Olen ollut vaan vähän nervsvaagi.\n\nBÄCKLUNDSKA. (Tulee).\n\nLINDBERGSKA.\n\nPäivää Bäcklundska, joko te työstä palaatte?\n\nBÄCKLUNDSKA.\n\nMeillä oli tinki. Minä kiiruhdin kotiin, kun meidän nuorimiehemme lähtee\nhuomenna soutokilpailuun. Mikä lie työväen yhdistyksen soutoseuran jäsen\nja hänelle pitää pestä trikoopaita ja pesen samalla ukollekin valkoisen\nmekon, niin näyttää vähän ihmismäisemmältä.\n\nLINDBERGSKA.\n\nJa aina vaan hän tahtoo nättiä se Bäcklundska.\n\nBACKLUNDSKA.\n\nNiinkauan vaan kun pysyy ihmisen näköisenä. Ja se Lyyli on niin huonon\nnäköiseksi käynyt. Onko ikävä kun äiti on poissa?\n\nLINDBERGSKA.\n\nÄitiäkö sitä tuossa iässä muistellaan? Friiareita vaan. Ja se vetää\nposket pitkiksi. -- Ettekö muista omasta flikka-ajastanne, Bäcklundska?\n\nBACKLUNDSKA.\n\nTaitaa olla niinkin. Mutta kyllä ne sitten tulevat punaisiksi, kun häät\nvietetään.\n\nLINDBERGSKA.\n\nTulee niin punaiseksi kuin Bäcklundska, joka punottaa joka päivä yhä\nenemmän ja aina on iloinen --\n\nALASINSKA.\n\nMikä on sen ollessa, jolla on niin kaunis ja nyhteri mies, joka ei\nviinaakaan maista.\n\nLINDBERGSKA.\n\nOltiinko teillä eilen taas flöörissä?\n\nALASINSKA.\n\nOltiin, puoli litviikistä oli mennyt.\n\nLINDBERGSKA.\n\nHerra jestans, huijaako se teidän ukko niin!? Ei meidän ole fommassa\nkuin suurimpina juhlina ja pyhäpäivinä. Mutta teidän näkyy joka päivä\nlyövän klööveriä.\n\nALASINSKA.\n\nJa silloin hän on niin häijy ja ronklaa -- haukkuu minua, ja vanhinta\ntytärtäni ja rähisee, että huusholli maksaa. Voi, voi sitäkin elämää!\n\nBÄCKLUNDSKA.\n\nVai onko Alasin niin häijy mies? Ei se siltä näytä.\n\nALASINSKA.\n\nKyllä se osaa. Se kun vihaakin sitä vanhinta tyttöä kuin myrkkyä. Minä\nluulen, että meidän täytyy lähettää se pakaripuotiin yöksi. Se on\nkamalaa, kun mestari on nuori mies. Mutta ei Reeni voi kotonakaan olla,\nkun meitä on kahdeksan ilman häntä ja mieheni velikin siinä nukkuu.\nTyttö valittaa pyörtymistä ja kipeitä silmiä. Kun se on niin märkäkin se\nkivijalka, että kesälläkin fuktaa sisään, aurinko kun ei pääse\npaistamaan prankonkiin, kun toisella puolella on suuri kivitalo.\n\nLINDBERGSKA.\n\nToloska sanoi, että heidän on niin hyvä asua noissa uusissa\npuulaakitaloissa, että jokaisella on oma tramppi nimittäin kahden toisen\nperheen kanssa, mutta pienet tampurit ja valoisat huoneet ja lämpimät,\nvaikka ovat ihan uudet, ja niin suuri piha, että lapset saavat leikkiä\nja mellastella. Ei kukaan hauku eikä härnää.\n\nALASINSKA.\n\nVoi, voi, jos olisi sen verran varaa, että senkin voisi lunastaa, mutta\nmitä ulkotyöläiselle karttuu, -- toista se on kuparislaakarin\nvärkkipaasille. Niin Toloskalla on hyvä ja rehti mies, ja ahkera ja\npraktinen akka se on itsekin. Koko elämänsä ajan elänyt ortentlisesti\nja saanut kunnon miehen. Toista on minun ja monen muun.\n\nLINDBERGSKA.\n\nVaro sinäkin herroja, Lyyli! Ei niistä hyvää lähde, usko meitä, me\nolemme vanhoja ja kokeneita. Tuota, tule sinä joskus meille kahville,\njos aikasi tulee täällä yksin pitkäksi. Tuolla Bäcklund tulee jo,\nBäcklundska. Mennään me pois. Emme me kauan istumaan jouda, kun ne\nijankaikkikiset ukot -- Eikö niin, Bäcklund?\n\nBÄCKLUND.\n\nNiinhän se on, niinhän. Mehän me rasitukseksi olemme.\n\nLINDBERGSKA.\n\nBäcklundska nauraa vaan. Kas sitä klipparia, niinhän se katsoo ukkoonsa,\nkun ensimäisenä friijauspäivänä. Mitä sillä ukolla on rensselissä?\n\nBÄCKLUND.\n\nAhveniahan minä --\n\nLINDBERGSKA.\n\nOikein omalla rahalla? --\n\nBÄCKLUND.\n\nMistä sitä omalla rahalla? Ruununrahalla sitä sotamies ostaa!\n\nLINDBERGSKA.\n\nKuinkas muuten, kuinkas muuten. Ja pikku Martta tulee ovesta ja katsoo\npappaansa. -- Tuossa se seisoo!\n\nBACKLUNDSKA.\n\nKas, kun se heräsi kun kuuli isän äänen. (Menevät nauraen ja pakinoiden\nrappusia alas.)\n\n\n4 kohtaus.\n\nLYYLI. VOSSIKKA. TALONMIEHEN VAIMO.\n\nLYYLI.\n\nOi tätä kauheata kurjuutta, köyhyyttä ja sairautta, raakuutta ja\nraatamista aamusta iltaan asti. -- Tällaiseenko elämään pitäisi minun\nolla koko iäkseni kahlehdittu?!\n\n(Naputetaan.)\n\nVOSSIKKA.\n\nAsuuko täällä neitsyt Lyydia Siivonen?\n\nLYYLI.\n\nAsuu.\n\nVOSSIKKA.\n\nTässä olisi preivi.\n\nLYYLI.\n\nKiitos!\n\nVOSSIKKA.\n\nAdjös!\n\nLYYLI.\n\nKirje! -- Birgerin käsialaa -- piletti -- huomiseen konserttiin, --\n\"tulen Bulevaardille sinua vastaan -- odotan siellä vastausta.\" -- Ah!\nMinun käteni vapisee ja poskeni ovat kuumat. Minun kanssani Birger Ekman\n-- konserttiin toveriensa nähden. -- Onko hän todellakin -- onko hän\ntodellakin niin hyvä, kuin miksi olen hänet luullut?! (Pukeutuu). --\n(Huutaa): Benjamssonska!\n\nTALONM. VAIMO.\n\nJaa!\n\nLYYLI.\n\nJos isä tulee kotiin, niin sanokaa, että minä olen mennyt tuttavieni\nluo.\n\nTALONM. VAIMO.\n\nMinnekäs se Lyyli nyt?! Ja niin kauhealla kiireellä --\n\nLYYLI.\n\nHe odottavat.\n\nTALONM. VAIMO.\n\nKova kiire on -- kova kiire on! Oikein juoksujalassa.\n\nLYYLI.\n\nNiin niin! -- Tuossa on avain, vetäkää te ovi kiinni --\n\nTALONM. VAIMO.\n\nKyllä! kyllä! (Lyyli pois.) Minnekä nyt juostaan!? -- Herroja käy kotona\nja illalla mennään sellaista himphamppua -- ettei oikein tiedä. -- Jos\nse Siivoska olisi kotona, ei niin juostaisi. Mutta se on siellä maalla,\neikä se isä-rukka mitään ymmärrä. -- Kyllä minä sitä tyttöä vahtisin, en\nlähtisi kesän aikaan maalle mattoja kutomaan, kun illatkin ovat niin\nvaloisat. Saadaan nähdä, se on ollut sellainen löyhä se tyttö koko\nikänsä, saanut laiskoitella, ja se pian yllyttää syntiin, ja sitten nuot\nromaanit. -- (Lukitsee oven). Ei niissä ole muuta kuin herrasväen\nirstaisuutta -- ei yhtään viisasta jumalansanaa, ei ainakaan sille, joka\nmaailmasta vähän parempaa ajattelee. (Pois).\n\n\n5 kohtaus.\n\nSIIVONEN. HELENA. MANDA.\n\nSIIVONEN.\n\nTule sinä sisään vaan, kyllä Lyyli kai on kotona. Mutta sehän näyttää\nmenneen asioille.\n\nMANDA.\n\nOlisiko Siivosella aikaa kuunnella minua vähäsen? Minulla olisi hiukan\npuhuttavaa.\n\nSIIVONEN.\n\nManda istuu. -- Anna tuoli, Helena --\n\nMANDA.\n\nTuota -- minä olen nyt ilman asuntoa kun talonisäntä on sanonut minut\nylös -- sen ikkunan särkemisen tähden. -- Eihän se nyt kaiken maailman\nrikos ollut, ja siivosti minä olen elänyt -- en yhdellekään ihmiselle\npahaa tehnyt -- en heidän asioihinsa sekaantunut -- ei heidän tiellänsä\nollut. -- Ja nyt ne ajavat minun ulos kuin koiran kadulle -- niin etten\nsaisi kattoa pääni päälle.\n\nSIIVONEN.\n\nOmahan syy on sinun, Manda. Kuka käskee elää niinkuin sinä!\n\nMANDA.\n\nElää, elää! Jos ei minulla laillista miestä ole -- niin elänkö siksi sen\npahemmin kuin muut --\n\nSIIVONEN.\n\nVaro sanojasi. Oletko juovuksissa?\n\nMANDA.\n\nEn ole juovuksissa -- en Siivonen. Mutta kun ihmisen sydän on niin\ntäysi, että se tahtoo haljeta. -- Oi jos minuakin armahdettaisiin!\n\nSIIVONEN.\n\nManda lakkaa elämästä tuolla lailla.\n\nMANDA.\n\nMinä lakkaan, Siivonen, minä lakkaan. Mitä minä muitten ihmisten ilosta!\n-- Ei se ole minun osani ollut -- ei -- puolihassun ja vaivaisen --\n\nSIIVONEN.\n\nEi Manda nyt sillä tavalla puhu. Hakee toisesta paikasta kortteerin.\n\nMANDA.\n\nToisesta paikasta! Mistäpä sen saa? Ei kukaan minua huoli kanssansa\nasumaan. -- Kadulle saan kuolla.\n\nSIIVONEN.\n\nManda tekee työtä kuin muut ja tyytyy Herran tahtoon.\n\nMANDA.\n\nNiin sitä täytyy -- niin sitä täytyy. -- Minä menen -- minä menen\nkortteeria hakemaan -- kyllä sen jostain löytää. Kyllä sen jostain\nlöytää.\n\nSIIVONEN.\n\nVoi, voi sentään tätä elämää! Kyllä jo toisten murheet mieltä\nrasittavat, saatikka jos olisi vielä omia. Mutta on niitä vanhempia,\njoiden täytyy sellaistakin kestää. Herra yksin tietää, ken on tässä\nsyyllisin. Minä menen isännän puheille.\n\nMANDA.\n\nTe olette enkeli!\n\nSIIVONEN.\n\nIstu sinä täällä. Helena antaa sinulle kahvia. Lyyli on vielä\nkaupungilla. Istu nyt, kyllä minä koetan asiasi selittää. (Poistuu).\n\n\n6 kohtaus.\n\nMANDA. HELENA. Myöhemmin LYYLI.\n\nMANDA.\n\nJa se Helenan lapsi on terve?\n\nHELENA.\n\nEi ole. Se on aina ollut vähän heikonlainen ja nyt kun se oudoksuu\nvierasta hoitajaa, niin on niin huonoksi käynyt. Ja kun ei saa enää\nrintaakaan ja se lehmän maito on hiukan hapanta. Eikä se akkakaan\nkerkiä sitä hoitamaan -- niin se on niin huono.\n\nMANDA.\n\nKyllä kai se kuolee.\n\nHELENA.\n\nKuolee! En minä sen sentään antaisi kuollakaan, kun se on kuitenkin oma\nja kun sen häpeän kerran kantanut on.\n\nMANDA.\n\nOn se parempi, kuin että lähettää ne vaivaiskassaan.\n\nHELENA.\n\nJa Mandallakin kun on niitä neljä.\n\nMANDA.\n\n(Kylmästi). Neljä on ihmisten rasitukseksi.\n\nHELENA.\n\nEi Manda nyt niin sano! Kuka tietää, mitä niistä vielä voi tulla!\nIhmisiä tarvitaan maailmassa. Kuka renkejä maailmaan synnyttäisi, jos\nemme me hyljätyt vaivaiset?!\n\nMANDA.\n\nAh kuinka minua iljettää tämä maailma! Minä voisin väliin polttaa sen\nherroineen, narrineen, päivineen. Sinne ne häviäisivät kaikki ne ylpeät\nja kaikki ne ulkokullatut ja kaikki ne keikailevat ja ne hienot, jotka\nliassa rypevät -- liassa -- liassa niin -- sillä likaista se on, että\nmeikäläinenkin siitä tympääntyy --\n\nHELENA.\n\nManda!\n\nMANDA.\n\nMinä -- minä vihaan koko maailman herroja -- naisia -- kaikkea sitä,\njoka Helsingin kaduilla hyörii ja pyörii! Oh! -- Minä -- minä menen\nHerran ehtoolliselle.\n\nHELENA.\n\nManda!\n\nMANDA.\n\nMinä menen kirkkoon! Siellä en minä ole sitten ollut kuin ripille\npääsin. Minä menen Jeesuksen luo. Hän otti vastaan viheliäisimmän\nporton, joka hänen jalkansa pyyhki hiuksillaan. Minä menen sinne.\n\nHELENA.\n\nMinä tulen mukaan. Tänään on lauantai-ilta. Uudessa kirkossa on\nrippisaarna. Kello on nyt viisi --\n\nLYYLI.\n\n(Tulee). Hyvää iltaa. Mitä se Manda tietää?\n\nMANDA.\n\nSellaista, jota ei niin nuoren tytön tarvitse koskaan ymmärtää.\n\nLYYLI.\n\nJumala suokoon sen. Mitä Manda suree, kun näyttää niin itkeneeltä?\n\nMANDA.\n\nKun on kerran niinkin paljon maailmaa nähnyt kuin minä, niin ei sillä\nole enää muuta iloa kuin kyyneleet. Älköön sinun koskaan tarvitko\nniitäkään kyyneleitä vuodattaa kuin minun, syntieni tähden!\n\nLYYLI.\n\nOi, mikä on syntiä, ja mikä ei?! Ken voi sen sanoa?\n\nMANDA.\n\nVoi, kaikki, joka on tästä maailmasta, se on syntiä.\n\nLYYLI.\n\nOnko kaikki syntiä, kauneus, rakkaus syntiä! Ei! -- Ei!\n\nMANDA.\n\nKauneus, rakkaus! Se on paula, viettelevä paula, Lyyli hyvä!\n\nLYYLI.\n\nEi, ei! Rakkaus on jotain, niin puhdasta, niin ylevää sille, joka sen\noikein tuntee. En puhu niistä, jotka sen rahasta myyvät, joista se on\navioliittoa ja yhteiskunnallinen asema, minä puhun niistä, jotka voivat\nantaa sen vapaasti ilman voitonpyyntiä, avomielisesti kuin päivän\npaisteen ja jotka suutelevat toinen toistaan kuin luonnon pyhässä\ntemppelissä. Se on rakkautta.\n\nMANDA.\n\nJumala suokoon sen sinulle. Minulle ei ole sitä koskaan opetettu, minä\nen ole sitä säätyä.\n\nLYYLI.\n\nSe voi löytyä niin ylhäisten kuin alhaisten keskellä, mutta ihmiset\neivät tahdo sitä ymmärtää. Ylhäiset luulevat sen löytyvän vaan heidän\njoukossaan ja he sulkevat sen hienojen seiniensä sisään, eivätkä sitä\nrahvaalle opeta. Ja jos joskus joku ylhäinen alistuu rahvaan joukkoon,\nniin hän tekee sen laskeaksensa himonsa irti. Ja niin opettaa hän sille\nvielä enemmän pahaa, kuin mitä se keskenänsä olisi oppinutkaan. Ja niin\ntulemme kurjien, riettaitten himojen kylvömaaksi -- yhteiskunnan loaksi,\njohon kaikki mätä laskeutuu. Niin se on. Eikä sitä voida valheeksi\nväittää.\n\nMANDA.\n\nVoi siunaa sinua! -- Ja mistä luulet tuon toisen rakkauden löytäväsi?!\n\nLYYLI.\n\nLöytyyhän sitä!\n\nHELENA.\n\nÄlä puhu niin kauniita asioita! Minä pelkään, että saatat erehtyä.\n\nLYYLI.\n\nErehtyä, jos seuraan sydämeni ääntä!\n\nHELENA.\n\nMinä pelkään -- että se leikki on vaarallinen.\n\nLYYLI.\n\nVaarallinen?\n\nHELENA.\n\nNiin.\n\nLYYLI.\n\nMinä en tahdo peljätä -- en. Minä tahdon näyttää maailmalle -- mitä\nrakkaus on -- elämän ikuinen kauneus.\n\nHELENA.\n\nTahi ikuinen lankeemus.\n\nLYYLI.\n\nAh!\n\nHELENA.\n\nSinä olet rakastunut?\n\nLYYLI.\n\nOlen.\n\nHELENA.\n\nKehen?\n\nLYYLI.\n\nSitä en sano!\n\nHELENA.\n\nAh! Minä rukoilen, minä rukoilen sinua! Älä usko häntä! Hän on varmaan\nsinua ylhäisempi? Älä usko häntä! Hän ei rakasta sinua.\n\nLYYLI.\n\nHän rakastaa minua. Hän tarvitsee minun rakkauteni.\n\nHELENA.\n\nJa hän on sen sinulle sanonut?\n\nLYYLI.\n\nOn!\n\nHELENA.\n\nOnneton! Se on ansa. Niin sanovat kaikki -- usko minua -- niin he\nsanovat kaikki. Se on vanha lausetapa heidän suussaan.\n\nLYYLI.\n\nHän ei ole kuin muut.\n\nHELENA.\n\nMistä sinä sen tiedät?\n\nLYYLI.\n\nMinä tunnen sen. Hän tahtoo tulla paremmaksi, ja minun kauttani hän voi\nsiksi tulla, sillä minun rakkauteni häntä kohtaan on puhdas.\n\nHELENA.\n\nJa hänen rakkautensa?\n\nLYYLI.\n\nOn kunnioitusta, on ääretöntä kunnioitusta! Jos sinä kuulisit, kuinka\nhän puhuttelee minua, jos sinä näkisit, kuinka vakava hänen katseensa on\nminua katsellessaan, niin et sinä epäilisi, että hän mitään pahaa\nminulle tahtoisi.\n\nHELENA.\n\nEhkä se on totta? (Vaiti-olon jälkeen.) Minä sanon tämän kaiken\nisällesi.\n\nLYYLI.\n\nIsälle! Et ikinä!\n\nHELENA.\n\nSe täytyy sanoa isällesi -- muuten tekosi tulee vääräksi.\n\nLYYLI.\n\nIsä ei ymmärrä sitä.\n\nHELENA.\n\nIsä ymmärtää sen, mitä sinun säädyssäsi sopii.\n\nLYYLI.\n\nIsäni ei voi enää kaikkea sitä määrätä, mitä minun tulee tehdä. Minä\nolen ulkopuolella hänen säätyänsä --\n\nHELENA.\n\nEtkä kuitenkaan kuulu toiseen säätyyn.\n\nLYYLI.\n\nMinun täytyy siis itse määrätä tekoni.\n\nHELENA.\n\nPalaa takaisin!\n\nLYYLI.\n\nSe on niin vaikeaa.\n\nHELENA.\n\nAiot siis rakastaa häntä?\n\nLYYLI.\n\nAion!\n\nHELENA.\n\nHän ei nai sinua.\n\nLYYLI.\n\nKuka tietää?\n\nHELENA.\n\nSe ei tapahdu, ei edes meidän aikoinamme.\n\nLYYLI.\n\nHän ei ole pelkuri -- niinkuin muut. Hän ei ole pelkuri --\n\nHELENA.\n\nHerra meitä auttakoon, kaikkiin ristiriitaisuuksiin sinäkin heittäydyt!\n-- Isä tulee!\n\nLYYLI.\n\nIsä!\n\n\n7 kohtaus.\n\nSIIVONEN. Edelliset.\n\nSIIVONEN.\n\nJoko Manda meni?\n\nHELENA.\n\nHän seisoo kai rappusilla ja odottaa.\n\nSIIVONEN.\n\nMene sanomaan, että se raukka saa jäädä tänne asumaan. -- Kun kerran\nyhteiskunnassa on tuollaisia onnettomia, niin ei niitä kadullekaan\nviskata voi. Pahemmaksi ne vaan siitä tulevat.\n\n(Manda iloisena sisään). Ei mitään puheita enää, sinä saat jäädä\nasumaan. Vaan älä toista kertaa pahaa elämää aikaan saata!\n\nMANDA.\n\nEn! -- En ikinä. (Pois).\n\nSIIVONEN.\n\nNyt on kirkonmenon aika. Mennään rippikirkkoon. Pue vaatteet yllesi,\nLyyli, niin me menemme! Mitä siinä mökötät? Oletko jälleen romaaneja\nlukenut, koska näytät, kuin et tietäisi tästä maailmasta mitään?!\n\nLYYLI.\n\nMinä en voi tulla kirkkoon -- minä olen väsynyt.\n\nSIIVONEN.\n\nVäsynyt! Kyllä siellä levätä saat. Pane pian itsesi kuntoon!\n\nLYYLI.\n\nMinua ei haluta.\n\nSIIVONEN.\n\nEi haluta! Mutta maailma haluttaa --\n\nHELENA.\n\nÄlkää puhuko niin ankarasti, Lyyli on vähän hermostunut.\n\nSIIVONEN.\n\nMinä viis teidän hermoistanne! Se on mamsellien tauti se, ja pahan\ntahdon ja kiukun peittelemistä. -- Tule kirkkoon!\n\nLYYLI.\n\nMinä en nyt voi. Usko minua, minä en nyt voi!\n\nSIIVONEN.\n\nOnko sinusta tullut Jumalan kieltäjä! Älä puhu leikilläkään noin, taikka\ntästä voisi tulla toinen polska!\n\nLYYLI.\n\nIsä!\n\nSIIVONEN.\n\nVai sekö himo sinunkin veressäsi kytee, vai maailman ihmiseksi,\njumalankieltäjäksi sinäkin?!\n\nLYYLI.\n\nOnko kaikki maailmallinen rakkaus syntiä?\n\nSIIVONEN.\n\nRakkaus! Pipliassa sanotaan, joka katsoo naisen päälle häntä\npyytääksensä, hän tekee jo huorin hänen kanssaan sydämessään, ja se sana\non Jumalan käsky.\n\nLYYLI.\n\nMutta jos rakkaus on puhdas! Onko se syntiä!?\n\nSIIVONEN.\n\nEn minä tiedä. Kaikki siivottomuus ulkopuolella avioliittoa on syntiä.\n\nLYYLI.\n\nVaan avioliiton sisäpuolella --\n\nSIIVONEN.\n\nEn minä sellaisia asioita sinun kanssasi puhele. Tuletko kirkkoon?!\nMitä?\n\nLYYLI.\n\n(Arasti). Kyllä, isä.\n\nSIIVONEN.\n\nJa Helena kanssa? -- Mitä Manda odottaa? Vai tuletko sinäkin mukaan?\nNoh, tule vaan! Missä on virsikirja?\n\n    Esirippu.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nBirger Ekmanin kodissa. Vanhanaikaisella hienoudella koristettu huone.\n\n\n1 kohtaus.\n\nBIRGER. BERGENSTRÅLE. ALLINEN.\n\nB:STRÅLE.\n\nSanottakoon avioliittokysymyksestä mitä tahansa, kirjoitettakoon siitä\nromaaneja ja näytelmiä niin, että voisi niiden makulatuurilla kaikki\nkaupungin saunat lämmittää, niin ei se kysymys sittenkään ole ratkaistu.\n\nALLINEN.\n\nAvioliittokysymys! Se on hyvin intressanti se, mutta käytännöllisesti\nratkaistava. Niin minä ainakin olen päättänyt tehdä.\n\nB:STRÅLE.\n\nOppia tuntemaan kaikki Helsingin krouvit, hakkailla kaikkia puoli- ja\nkokovillaisia mamselleja ja sitten --\n\nBIRGER.\n\nNaida se tyttö, joka maksaa velat.\n\nALLINEN.\n\nHyi hävytöntä! Sellaista pilaa en olisi luullut sinun laskevan.\n\nB:STRÅLE.\n\nAllinen on idealistinen mies. Tuli 8 vuotta sitten ylioppilaaksi, kulki\nensin vanhoissa päällystakeissaan, sillä lyseossa luettiin Iliaadia ja\nsiinä ei puhuta Knapesta, mutta nyt. -- Lisäksi hän luki \"Puhtauden\nihannetta\" -- lupasi kuolettaa lihansa ja uskoi puhtaaseen ystävyyteen\nmiehen ja naisen välillä. -- Silloin Allinen ei vielä tuntenut\nHelsinkiä.\n\nALLINEN.\n\nÄlä höpise!\n\nB:STRÅLE.\n\nSinä päätit tulla lääkäriksi, jotta fennopuolueellakin olisi korkeimman\nsivistyksen edustajia. Sellainenhan lääkärikandidaatti on. Nykyään on\nhienoa lukea itsensä lääkäriksi ja edullista. -- Ja päätit yhdistää\nesteetillisen maailmankatsantokantasi lääketieteen prinsiipeihin ja\nluit yhä \"Puhtauden ihannetta\". Elämäsi suurin tragedia oli, ettet\ntahtonut tarttua Grotte-myllyyn. Allinen kulutti kaksi kesää\nylioppilasajastaan, jolloin hänen olisi pitänyt lukea botaniikkaa --\nkansanopisto-osakkaitten keräykseen -- hakkaili itsensä vähän\nlaihemmaksi kylpylaitoksessa ja tutki maailmaa in effigie.\n\nALLINEN.\n\n(Nauraa). Hävytön!\n\nB:STRÅLE.\n\nJa ripitettiin joka syksy erään ystävättärensä edessä -- oliko hän\nsyypää siihen rikokseen, josta puhutaan Zolan romaaneissa -- ja\npunastui -- siitäkö häpeästä, että tyttö kehtasi sellaista kysyä -- vai\nsiitäkö syystä että osasi vielä hävetä pahoja tekojaan. Nyt hän ei edes\nseuraavana aamuna niitä muista --\n\nALLINEN.\n\nSinä olet sika!\n\nB:STRÅLE.\n\nHerra Jumala! Vieläkö täällä peitellään viikunalehdillä -- ja ollaan\nmuka lääkäreitä.\n\nBIRGER.\n\nKuinka sitten kävi Allisen?\n\nB:STRÅLE.\n\nAllinen sai eräänä päivänä nuoruuden ystävättäreltään rukkaset, joita\nhän jo aikoja sitten oli toivonut, ettei olisi tarvinnut niitä itse\nantaa, sillä Allinen huomasi, että täytyy löytyä naisessa\nesteetillisyyttäkin, ei ainoastaan aatetta, ja ystävätär parka oli ruma\nja tuli aina rumemmaksi, kun hän innostui, sillä finnit rupesivat\npunottamaan kasvoissa, ja Allinen pitää ennen kaikkea kauniista ihosta\n-- Allinen sai rukkaset siitä syystä, että oli ollut eräänä iltana\nappelsiinia ostamassa.\n\nALLINEN.\n\nSika!\n\nB:STRÅLE.\n\nÄlä huoli! Vähän ajan perästä Allinen ei enää eroittanut indiviidiä --\nsukupuolesta ja oli tuiki turmeltunut. Nyt hän kelpaisi italialaisen\nromaanin aiheeksi.\n\nBIRGER.\n\nJa ystävätär?\n\nB:STRÅLE.\n\nHän ei suorittanut tutkintoansa paljaalta sieluntuskalta.\n\nALLINEN.\n\nSinä olet tosiaankin antanut verrattoman kuvan minusta? Mikä minä\nvihdoin lienenkään?\n\nB:STRÅLE.\n\nKultuurikukka.\n\nALLINEN.\n\nSinä olet --\n\nB:STRÅLE.\n\n(Nauraa). Lyö vaan, jos haluttaa.\n\nBIRGER.\n\nMeidän nuorten miesten elämä on päin Prinkkalaa. Mitä me olemme!\nPuoleksi seuran kautta turmeltuneita, puoleksi hullun mielipiteen orjia.\n-- Ihmisen pitää kaikki kokea, lääkärin pitää kaikki kokea, pitää rypeä\npääkaupungin kurjimmissa kapakoissa, pitää juoda likaa aina kurkkuun\nasti, pitää uskoa joka naisesta pahaa, sillä hän on nauttinut niistä,\njotka ovat paheeseen harjautuneet, pitää lukea uudenaikaista\nkirjallisuutta, jossa sankarit ovat tahdottomia, itsekkäitä,\nnautinnonhimoisia raukkoja, ja pitää itseänsä sääliä, kun ei jaksa enää\nkauemmin nauttia; se on pessimismi, se on traagillista.\n\nALLINEN.\n\nHyvä, Birger!\n\nB:STRÅLE.\n\nHän on rakastunut. Tyttö kuuluu varmaankin työmiesluokkaan.\n\nBIRGER.\n\nEntä sitten jos olisikin niin?!\n\nB:STRÅLE.\n\nSitä tyttöä sinä et nai. Älä rakenna uutta Don Juan-systeemiä!\n\nBIRGER.\n\nSinä!\n\nB:STRÅLE.\n\nAnna minun puhua! Hän on siivo tyttö, hän on ehkä sivistynytkin, käynyt\nehkä pari vuotta tyttökoulua -- ei niin paljon -- mutta hän on hieno\ntyttö kuitenkin. Häntä ei vietellä -- tuohon vanhaan romantilliseen\ntapaan. Sitä eivät tee muut kuin deekikselle joutuneet juristit,\npikkukaupungin herrat ja rautatien virkamiehet. -- Anna minun vaan\npuhua! Sinä olet häneen tutustunut puoleksi sopivalla, puoleksi\nsopimattomalla tavalla -- eiköhän jollain huviretkellä, jossa ollaan\ntuttavien tuttavia ja sovitaan hyvin, kaikki käy sopivaisuuden rajojen\nsisäpuolella, paitsi että tytöllä ei ole vanhempia, joiden luona käydään\nvisiitillä perheessä, jossa äiti on tuttava sinun äitisi kanssa, johon\nei ilmeenny yhtään henkilöä, jonka sukua ei voida pikkuserkkujen\npikkuserkkuihin asti selvittää ja jolle ainakin on yksi yliopiston\nprofessori, lääninkamreeri tahi konsuli sukua.\n\nBIRGER.\n\nJatka, jatka! Minä kuuntelen kuin luennolla.\n\nB:STRÅLE.\n\nTuo tyttö on haaveileva, on lukenut pari pahaa romaania. -- Minä en pidä\nuudenaikaisista romaaneista, ne ovat huonommat kuin muut, sillä ne ovat\nkuvastavinaan todellisuutta, vaan ovat päin helkkaria. Olet oppinut pari\npahaa fraasia, että elämän pitää elää loppuun asti itsenäisesti,\nindividuaalisesti. Ei se luonnista!\n\nBIRGER.\n\nJatka jatka --\n\nB:STRÅLE.\n\nSinä olet tuon tytön kutsunut konserttiin, sinä olet puhunut hänen\nkanssaan ihmiselämästä, kuinka sinä et tahdo mennä naimisiin, sillä\nkaikki sinun vertaisesi naiset ovat turhamaisia, kunnianhimoisia, ne\npyydystelevät sinua, sillä sinä olet lahjakas, olet hyvää sukuperää,\nolet tulevaisuuden mies, lääkäri on aina hyvä aviomiehen kandidaatti --\nja että sinä -- jatkanko -- rakastat vain intelligenttejä ja siveitä\nnaisia --\n\nBIRGER.\n\nSinä Bergenstråle puhut noin. Ja minulle --\n\nB:STRÅLE.\n\nMinä! Sillä minä olen rehellinen mies. Minä olen elänyt pahasti, mutta\nminä en puhu rakkaudesta sellaisille tytöille, joita ei naida, vaan\njoita ei myöskään osteta. Minä en voi tarjota vaimolleni suurenmoista\nrakkautta, mutta minä menen naimisiin sellaisen naisen kanssa, joka on\nsaman maaperän kasvi kuin minä, joka on tottunut ottamaan elämän\nsemmoisenaan kuin se on. Hän ei pyydä muuta rakkautta kuin mitä minä\nhyvinkasvatettuna, suopeana, pohjaltani hyvin selväpiirteisenä miehenä\n-- mitä tunteisiin tulee -- voin hänelle tarjota, sillä minä en ole\nkoskaan liian syvästi likaan tarttunut, ettei se pesussa poistuisi,\nmutta en liian innokkaasti tartu uusiin aatteisiin, jotka hajottavat\nympäristönsä. -- Maljasi!\n\nALLINEN.\n\nSinä olet ideaalinen lääkäri.\n\nB:STRÅLE.\n\nMinä olen, mikä minä olen. Sinä voisit olla toinen, vaan sinä et ole\nsekään!\n\nALLINEN.\n\nMinä!\n\nB:STRÅLE. (Ivaten).\n\nNiin, olethan sinä hyvin siivo suomenmielinen lääkäri -- ja isänmaan\nystävä --\n\nALLINEN.\n\nMitä?\n\nB:STRÅLE.\n\nMinä pidän sinusta. Sinussa on hyväsydämisyyttä pohjalla, mutta muuten\nsinä olet kuin keskenkäypä olut. Se ei ole rievää eikä se vielä ole\nkäypääkään.\n\nALLINEN.\n\nMitä minä!\n\nB:STRÅLE.\n\nEthän sinä sille mitään voi. Sinä olet vielä keskusporras -- et kiveä --\net marmoria -- mutta sinä Birger sinä olet marmori, joka poreille käy!\n\nBIRGER.\n\nMinä saan häntä rakastaa!\n\nB:STRÅLE.\n\nEt. Sinä et saa häntä rakastaa, jos olet kunnon mies.\n\nBIRGER.\n\nMinä tahdon häntä rakastaa -- kuuletko!\n\nB:STRÅLE.\n\nKyllä. Olet siis etsinyt mahdollisimman parhaan otuksen. Hän on\ntyömiesperheestä. Mutta minä sanon, jätä hänet heti rauhaan, jos sinussa\non rahtuakaan enää ihmisyyttä. Ja nyt hyvästi! Minulla on dejuuri\nKlinikassa ja Allinen -- jäätkö? Ole nyt kunnon mies, äläkä aikaansaa\nryövärijuttuja. Tämä on vakavaa tämä -- eikä leikin laskemista.\n\nBIRGER.\n\nKiitos!\n\nB:STRÅLE.\n\nTuletko luokseni myöhemmin?\n\nBIRGER.\n\nEhkä.\n\nALLINEN.\n\nJa siitä Kaivopuistoon menemisestä, tuleeko siitä mitään?\n\nB:STRÅLE.\n\nSen saamme sitten nähdä. Muista, heittiö, että olet mies tällä kertaa!\n\n(Menevät.)\n\n\n2 kohtaus.\n\nBIRGER. Sitten LYYLI.\n\nLyyli (tulee).\n\nBIRGER.\n\nHyvää päivää Lyyli! Miksi vapiset?\n\nLYYLI.\n\nMinua vähän peloittaa tulla sinun luoksesi. Se tekee minut niin\nrauhattomaksi. Sinä et sitä ymmärrä! Se on sentään niin alentavaa. Oi\nminä voisin painaa pääni syvimpään soppeen, jott'ei häpeäni näkyisi.\nAnna minun erota!\n\nBIRGER.\n\nEi, Lyyli. Minä rakastan sinua liian paljon.\n\nLYYLI.\n\nOi jos tietäisit kuinka ikävää ja yksitoikkoista se elämä on ollut, jota\nminäkin lapsuudestani asti olen saanut viettää! Asua ahtailla pihoilla,\njoilla talvella on lunta ja pimeää, keväällä märkää, kesällä tomua ja\nkuumuutta.\n\nEi koskaan nähdä vehreyttä, ei koskaan nauttia metsästä. Ajatteles kun\ntoisten vanhemmat lähtevät maalle, kun tavarat asetetaan laatikkoihin,\nkun jokainen tietää: nyt minä pääsen hengittämään ilmaa, ilmaa, ilmaa.\nTiedätkö mitä on asua suuren kaupungin ahtaissa kamareissa? Se on\ntukehtumista. Saa sitten jäädä tänne kuumille katukiville, joilla kaikki\nnäyttävät niin ikävystyneiltä, joilla ei näe kuin kiirehtiviä hikisiä\nvirkamiehiä päivisin ja kärsivän näköisiä työmiehiä iltasin, ja yöllä\nirstaisuutta ja raakuutta. Uh! Kuinka elämä saattaa olla kauheaa!\n\nBIRGER.\n\nKerro! Minusta on niin hauskaa kuunnella sinua!\n\nLYYLI.\n\nPienestä saakka ei kuulla muusta kuin köyhyydestä. Jos halusi\nmakeispalasen lapsena, niin se sanottiin synniksi, jos näet että muilla\nlapsilla on kelkat ja luistimet, ne ovat kiellettyjä kapineita, sillä\nsinun isälläsi ei ole varaa. Ah kuinka minä halaisin päästä tuosta pois,\nraittiiseen ilmaan. Väliin kun minä istuin pienen sauhuavan lampun\nääressä ja luin läksyjäni likaisista lainatuista kirjoista, niin minä\najattelin -- minä tahdon, minä tahdon tulla joksikin muuksi -- minä\ntahdon päästä kauas tästä ahtaasta komerosta.\n\nBIRGER.\n\nJa siitäkö olet päässyt?\n\nLYYLI.\n\nNiin sinun kauttasi --\n\nBIRGER.\n\nMinun!\n\nLYYLI.\n\nSinä olet se, jota minä olen etsinyt.\n\nBIRGER.\n\nNiinkö!\n\nLYYLI.\n\nAjattele, kun ei minulla ole ollut ketään, jolle olisin voinut puhua,\nkun kaikki, joka minua on ympäröinnyt, on ollut toista kuin mitä olen\nhaaveillut --\n\nBIRGER.\n\nJa nyt --\n\nLYYLI.\n\nMinusta on kuin olisi maailma yhtenä kummallisena puutarhana, ja\ntavallisille silmille se näyttää niin jokapäiväiseltä, mutta jos sitä\ntoisin silmin katselee, niin siinä on jotain niin kaunista, niin\nkiehtovaa, niin ihanaa kuin tuhansia ja tuhansia silmukoita, jotka\nvälähtelevät kuin hämähäkin verkot auringon paisteessa. Ja metsä on\nsateenkuurassa ja päivä paistaa ja lintujen laulu soi ja kevät on\nmielessämme ja kevät on ympärillämme ja rakkautta huokuu koko maa.\n\nBIRGER.\n\nLyyli!\n\nLYYLI.\n\nBirger!\n\nBIRGER.\n\nMinä rakastan sinua! Minun täytyy, täytyy saada rakastaa sinua,\nymmärrätkö!\n\nLYYLI.\n\nAh Birger! -- Älä tee minua onnettomaksi! (Soittoa). Joku soittaa!\n\nBIRGER.\n\nÄlä pelkää!\n\nLYYLI.\n\nToverisi!\n\nBIRGER.\n\nEi hätää. Minä en avaa.\n\nLYYLI.\n\nMene katsomaan uutimen välistä!\n\n(Soitetaan uudelleen).\n\nBIRGER.\n\nToinen kerta.\n\nLYYLI.\n\nSe on joku sinun omaisistasi.\n\nBIRGER.\n\nEräs nainen. Kuka?\n\nLYYLI.\n\nÄiti!\n\nBIRGER.\n\nTuonne! (Lyyli piiloon). Hän hakee kai sinua.\n\nLYYLI.\n\nAh! (katsahtavat toisiinsa).\n\nBIRGER. (Avaa).\n\n\n3 kohtaus.\n\nSIIVOSKA. Edelliset.\n\nSIIVOSKA.\n\nOletteko te tohtori Ekman?\n\nBIRGER.\n\nOlen! Olisiko teillä asiaa minulle?\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä minulla olisi tohtorin kanssa vähän puhumista.\n\nBIRGER.\n\nIstukaa!\n\nSIIVOSKA.\n\nKiitoksia. Minulla olisi niin paljon puhumista. Tohtori tuntee Lyylin!\n\nBIRGER.\n\nTunnen kyllä.\n\nSIIVOSKA.\n\nMinä en tahdo tohtorista mitään pahaa uskoa. -- Onhan tohtori sivistynyt\nmies. Mutta nähkääs, tohtori, ei meidän keskuudessamme -- meikäläisten\ntäytyy olla niin ankarat -- ei uskalla ollenkaan liikahtaa, muuten voi\nkaikki olla hukassa. Teillähän on rikkautta ja oppia. Te voitte tietää,\nkuinka pitkälle voi mennä -- mutta meikäläinen ei sitä tiedä.\n\nBIRGER.\n\nMitä tarkoitatte?\n\nSIIVOSKA.\n\nEttä jos tohtori seurustelee vertaistensa kanssa, niin tohtori voi tehdä\nsen ilman, että kukaan sitä moittii -- mutta köyhä tyttö --\n\nBIRGER.\n\nMeidän välillämme ei ole mitään sopimatonta ollut. Sen voin teille\nvakuuttaa.\n\nSIIVOSKA.\n\nHyvä jos niin on. Ja jos olisi toisin, niin syy olisi teidän. Minä\nrukoilen teitä, jättäkää Lyyli rauhaan! Älkää edes hienolla tavalla\nturmelko häntä! Sillä ken pahentaa yhden näistä pienistä, hänelle olisi\nparempi että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän\nheitettäisiin meren syvyyteen.\n\nBIRGER.\n\nMinä kunnioitan teidän tytärtänne.\n\nSIIVOSKA.\n\nMutta himoitsette häntä myös. Ja miksi tapaatte toinen toisenne salassa?\nLyyli ei nytkään ole tullut kotia. Minä tulin aamupäivällä maalta.\nMinulle kirjoitettiin, ettei Lyyli ole koskaan iltaisin kotona. Minun\nvereni seisahtui -- ja tulin kaupunkiin. Minä tiesin, Lyyli on kertonut\nsen minulle, että hänellä on tuttuja, te olette yksi niistä. Minä\ntahdoin teiltä kysyä, mitenkä sen asian laita oikein on.\n\nBIRGER.\n\nMinä olen seurustellut Lyylin kanssa. Me olemme käyneet huviretkillä,\nväliin konserteissa, teaattereissa.\n\nSIIVOSKA.\n\nMutta nyt sen pitää loppua! Isä ei tiedä vielä asiasta mitään. Horisee\nvaan, ettei se illalla kotona pysy, mutta hän voi jotain epäillä. Ja\nsinä päivänä, kun hän sen saisi tietää, että hänen tyttärensä on\nherrojen kanssa kaupungilla, niin hän löisi tytön kuoliaaksi. Siksi minä\ntulin teille sanomaan, että teidän seurustelunne Lyylin kanssa täytyy\nnyt loppua.\n\nBIRGER.\n\nHyvä!\n\nSIIVOSKA.\n\nSuokaa nyt anteeksi minun suoruuteni, mutta meikäläisten täytyy ottaa\nasiat aivan niin kuin ne ovat. Ei auta. -- Hyvästi.\n\nBIRGER.\n\nHyvästi!\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä minä löydän -- kyllä minä itsekin oven auki saan. Hyvästi! (Pois).\n\n\n4 kohtaus.\n\nBIRGER.\n\n(Syleilee Lyyliä).\n\nLYYLI.\n\nMinä en tottele äitiä, en! Minä en voi elää ilman sinua. Minä tulen\nvaikka salaa sinun luoksesi -- kun minä vaan saan sinua rakastaa.\n\nBIRGER.\n\nÄitisi oli tehdä minut ihan hulluksi.\n\nLYYLI.\n\n(Itkien). Oi Birger!\n\nBIRGER.\n\nÄlä itke Lyyli! Rakastanhan sinua -- rakastanhan sinua --\n\nLYYLI.\n\nOi Birger! Nyt minä tiedän, että elämäni on mennyttä.\n\nBIRGER.\n\nEi vielä, lapsirakka! Ei vielä. Maailmassa on paljon, jota sinä et edes\naavista, niin paljon kaunista, niin paljon ihanaa!\n\nLYYLI.\n\nMinun elämäni on mennyttä näinkin vähästä. -- Nyt olen kuin kaikki muut.\n\n    Esirippu.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nSiivosen kamarissa.\n\n\n1 kohtaus.\n\nLYYLI. AKKU. IIDU. HILMA.\n\nLYYLI.\n\nMitenkä se Akku oikein jalkansa loukkasi?\n\nIIDU.\n\nSe putosi ylimmäisestä kerroksesta alempaan.\n\nLYYLI.\n\nEikö kukaan häntä vartioinut?\n\nIIDU.\n\nÄiti oli poissa.\n\nLYYLI.\n\nEntäs sinä!\n\nIIDU.\n\nKun minä olin Lönqviskan hautajaisia katsomassa.\n\nLYYLI.\n\nMissä se Hilma silloin oli?\n\nIIDU.\n\nOli maalla mummon luona.\n\nLYYLI.\n\nMiksei Hilma ole enää maalla mummon luona?\n\nIIDU.\n\nKun ei mummo tahdo.\n\nLYYLI.\n\nMiksei mummo tahdo?\n\nIIDU.\n\nKun ei ole rahaa.\n\nLYYLI.\n\nOnko äidillä sitten rahaa?\n\nIIDU.\n\nOn äidillä joskus.\n\nLYYLI.\n\nEikö sitä Akun jalkaa voida parantaa?\n\nIIDU.\n\nKun se alussa tuli niin pahaksi.\n\nLYYLI.\n\nEikö sitä heti sitten sidottu?\n\nIIDU.\n\nEi sidottu, kun äiti oli poissa.\n\nLYYLI.\n\nVoi kauheaa! Nyt hän voi jäädä koko iäkseen rammaksi. Eikö se vieläkään\nole parempi?\n\nIIDU.\n\nEi ole, kun ei se malta pysyä paikallaan.\n\nLYYLI.\n\nMiksei malta?\n\nIIDU.\n\nKun ei se tottele.\n\nLYYLI.\n\nEikö tottele?\n\nIIDU.\n\nKun se on niin häijy. Ei tottele äitiäkään.\n\nLYYLI.\n\nEikö äiti käske totella?\n\nIIDU.\n\nKäskee -- mutta ei se!\n\nLYYLI.\n\nVoi mikä siitäkin tullee! Käykö Iidu jo koulua?\n\nIIDU.\n\nEi.\n\nLYYLI.\n\nMiksei?\n\nIIDU.\n\nEi.\n\nLYYLI.\n\nTekeekö Iidun mieli kouluun!\n\nIIDU.\n\nEn minä tiedä.\n\nLYYLI.\n\nOsaako Iidu lukea?\n\nIIDU.\n\nEi.\n\nLYYLI.\n\nKuinka vanha Iidu on?\n\nIIDU.\n\nYksitoista.\n\nLYYLI.\n\nEikä osaa vielä lukea! Eikö se ole kamalaa!\n\nIIDU.\n\nEn minä tiedä.\n\nLYYLI.\n\nTahtoisiko Iidu mennä kouluun?\n\nIIDU.\n\nEn minä tiedä.\n\nLYYLI.\n\nOsaako Iidu kutoa sukkaa?\n\nIIDU.\n\nEi.\n\nLYYLI.\n\nOsaako Iidu neuloa?\n\nIIDU.\n\nEi.\n\nLYYLI.\n\nKuka Iidun vaatteet laittaa?\n\nIIDU.\n\nEi kukaan.\n\nLYYLI.\n\nEikö äitikään?\n\nIIDU.\n\nEi äiti jouda.\n\nLYYLI.\n\nVoi lapsi parkoja! Jos sinustakin tulisi mitä tahansa, en ihmettelisi.\n-- Tahtooko Iidu korpun?\n\nIIDU.\n\nJoo!\n\nLYYLI.\n\nEntäs Hilma? Kuinka vanha Hilma on?\n\nIIDU.\n\nKahdeksan.\n\nLYYLI.\n\nOsaako Hilma sanoa kiitoksia?\n\nIIDU.\n\nEi se osaa. Pelkää niin.\n\nLYYLI.\n\nTässä on Hilmalle korppu.\n\nIIDU.\n\nKiitä, Hilma! -- Ei se uskalla -- kiitä nyt! (Hilma juoksee pois).\n\nLYYLI.\n\nEntäs Akku?\n\nIIDU.\n\nOta lakki päästä. (Akku tekee sen). Kiitä nyt. (Akku kiittää).\n\nLYYLI.\n\nVoi lapsi parkoja. Nyt saatte mennä. (Hilma ja Akku huutavat).\n\nIIDU.\n\nNoh, Akku!\n\nLYYLI.\n\nMenkää! Ehkä äiti jo odottaa teitä.\n\nIIDU.\n\nHyvästi.\n\nLYYLI.\n\nHyvästi Iidu. Kanna Akku portaita alas. Hän ei jaksa itse kävellä.\n\n(Menevät).\n\n\n2 kohtaus.\n\nLYYLI.\n\nKolme aviotonta lasta ja kaikki kuin villejä! Voi sitäkin äitiä!\n\nBIRGER. (Tulee).\n\nLYYLI.\n\nBirger!\n\nBIRGER.\n\nKun menin tästä ohitse, niin kysyin pikku tytöltä pihalla onko Siivonen\ntahi Siivoska kotona. Ei! vastasi hän. -- Onko kukaan muu sitten kotona?\nOn Lyyli, vastasi tyttö. Hyi sellaista rumaa olentoa, jolla oli niin\nkummalliset vanhentuneet piirteet. Kenen tyttö se oli?\n\nLYYLI.\n\nErään naimattoman naisen.\n\nBIRGER.\n\nNyt minä ymmärrän, kuinka sinä mahdat kärsiä tällaisessa ympäristössä.\n-- Sinä olet niin kalpea. Oletko sairas?\n\nLYYLI.\n\nEn.\n\nBIRGER.\n\nOnko sinun ollut ikävä?\n\nLYYLI.\n\nEi.\n\nBIRGER.\n\nNoh mutta vastaahan jotain muuta kuin ei -- ja ei.\n\nLYYLI.\n\nBirger -- minä olen uhrannut sinulle kaikki -- enkä pyydä suita mitään\nvastalahjaksi -- en edes kunniasanaasi. Ole minulle armelias. Älä saata\nminua onnettomaksi.\n\nBIRGER.\n\nOlenko käytökselläni sen osoittanut?\n\nLYYLI.\n\nEt -- et! En tahdo sinua moittia, en, mutta minusta tuntuu kuin minä\npelkäisin --\n\nBIRGER.\n\nMitä sinä pelkäisit? --\n\nLYYLI.\n\nSinua! Älä suutu Birger, vaikka minä olen tällainen pelkuri. Katso\nminulla on niin vähän uskallettavana, minä olen yhdellä iskulla hukassa.\nJos sinä tietäisit mitä tuskia minä olen kärsinyt, mitenkä minä\nvääntelen itseäni unettomana yöllä, sillä minä ajattelen, että jos sinä\nminut hylkäisit. Minä katselen kaikkia kurjia naisia, joita sanotaan\nhuonoiksi, samoilla silmillä kuin itseäni ja minä ajattelen, etten minä\nole heitä rahtuakaan parempi.\n\nBIRGER.\n\nSinä, joka teet sen rakkaudesta.\n\nLYYLI.\n\nHe ovat myös joskus rakastaneet.\n\nBIRGER.\n\nHm!\n\nLYYLI.\n\nJa jos eivät he, niin on niin monta, monta muuta, joita maailma pilkkaa\nja ylenkatsoo, vaan jotka eivät ole sen huonompia kuin muut. He eivät\nole vaan ymmärtäneet omaa hintaansa arvata ja pyytää laillista paperia\nrakkautensa palkkioksi. Vaan mitä auttaa, jos minä uskallan näin puhua.\nSaman kirouksen alaiseksi minä sittenkin joudun, jos uskallan vastustaa\ntuota maailmaa, jota sanotaan siveäksi.\n\nBIRGER.\n\nMe emme välitä siitä --\n\nLYYLI.\n\nMeidän täytyy.\n\nBIRGER.\n\nMeidän ei täydy.\n\nLYYLI.\n\nOh kuinka minä olen kärsinyt. -- Kärsimys on ollut minun elvyttäjäni ja\nkärsimys on ollut minun elämäni ainoa uskollinen toveri.\n\nBIRGER.\n\nJa rakkaus.\n\nLYYLI.\n\nSekin on ollut kärsimistä!\n\nBIRGER.\n\nJa nyt!\n\nLYYLI.\n\nNyt minä olen lamattu. Nyt minä seison kuin kiehtovassa pensaikossa --\nenkä tiedä, minnekä matkaani suunnata.\n\nBIRGER.\n\nElämään!\n\nLYYLI.\n\nJa se elämä?\n\nBIRGER.\n\nOn rakkaus -- täydellisesti antautuva polttava rakkaus.\n\nLYYLI.\n\nAh! Sinä tulit niin vieraaksi. -- Mikä sinun on?\n\nBIRGER.\n\nSuo anteeksi -- minä olen hieman hermostunut. Nyt minun pitää lähteä --\n\nLYYLI.\n\nEikös mitä. Voithan sinä vielä viipyä. Ei äiti tule kotiin ennenkuin\nkello 7:ltä.\n\nBIRGER.\n\nMinulla on asiaa kaupungille.\n\nLYYLI.\n\nIstu vielä tänne. Voi siitä on minusta niin pitkä aika, kun olen sinun\nkanssasi puhunut. Katso, minusta on se aika, jolloin en sinua näe, kuin\niankaikkisuus -- ja kun sinä olet mennyt --! Voi muistatko sitä\nensimmäistä kertaa, jolloin sinä olit täällä. Voi siitä ei ole kuin\nkuukausi -- ja mitä onkaan sillä ajalla tapahtunut. Kuinka elämä muuttuu\npian.\n\nBIRGER.\n\nSe muuttuu niin pian.\n\nLYYLI.\n\nMiksi sinä olet niin pahalla päällä? Olenko minä sinua loukannut?\n\nBIRGER.\n\nEt.\n\nLYYLI.\n\nMikä sinun sitten on?\n\nBIRGER.\n\n(Sulkee silmänsä). Olen niin väsynyt.\n\nLYYLI.\n\nOnko sinulla ollut paljon työtä?\n\nBIRGER.\n\nOn sitäkin.\n\nLYYLI.\n\nOnko professori ollut paha tenteissä?\n\nBIRGER.\n\nEi.\n\nLYYLI.\n\nOnko isäsi käynyt täällä?\n\nBIRGER.\n\nOn, eilen.\n\nLYYLI.\n\nOliko hän äkäinen?\n\nBIRGER.\n\nEi.\n\nLYYLI.\n\nMitä hän sanoi sinulle, kerro.\n\nBIRGER.\n\nHän käski minun tulla maalle pariksi viikoksi.\n\nLYYLI.\n\nMaalle, maalle! Lähde vaan. En minä tahdo sinua pidättää.\n\nBIRGER.\n\nEi minua haluta lähteä.\n\nLYYLI.\n\nSinä kai kaipaat virkistystä. Lähde.\n\nBIRGER.\n\nJos sinun tulee ikävä?\n\nLYYLI.\n\nEi minun tule? Voithan sinä kirjoittaa.\n\nBIRGER.\n\n(Vitkaan). Kyllä.\n\nLYYLI.\n\nEi isä tiedä. Luulee joksikin toveriksi.\n\nBIRGER.\n\n-- Oi Lyyli. -- Minä olen niin kurja ihminen.\n\nLYYLI.\n\nEt sinä ole huono, et! Et sinä ole huonompi kuin muut!\n\nBIRGER.\n\nJos minä jäisin?\n\nLYYLI.\n\nSinä lähdet, koska isäsi sen tahtoo.\n\nBIRGER.\n\nNiinkö luulet?\n\nLYYLI.\n\nTietysti.\n\nBIRGER.\n\n(Äkkiä). Minä lähden. Hyvästi!\n\nLYYLI.\n\nHyvästi! Joko sinä siis huomenna?\n\nBIRGER.\n\nHuomenna.\n\nLYYLI.\n\nHuomenna. Voi, tämä on siis jäähyväisjättö! Jos minä uskaltaisin tulla\nluoksesi tänä iltana vielä.\n\nBIRGER.\n\nTule vaan.\n\nLYYLI.\n\nMinä tulen.\n\nBIRGER.\n\nHyvästi siksi.\n\nLYYLI.\n\nHyvästi! (Syleily).\n\nBIRGER.\n\nHyvästi!\n\n\n3 kohtaus.\n\nHELENA. (Tulee).\n\nLYYLI.\n\nMikä sinun on, kun noin käyt mustissa? Eihän se lapsi vaan --?\n\nHELENA.\n\nSe on kuollut.\n\nLYYLI.\n\nKuollut!\n\nHELENA.\n\nNiin, eilen se kuoli kello 6 illalla. Juuri ehtivät minua hakemaan niin\nse raukka jo veti henkeään. Ei sen kauan kampailla tarvinnut. Vähäsen\nhuoahti, niin oli kuollut.\n\nLYYLI.\n\nOliko se hyvin huono?\n\nHELENA.\n\nNiin se oli laihtunut raukka. En olisi sitä tuntenut, kun sen käsiini\notin, niin se oli pieneksi käynyt. Niin oli kuin höyhennetty\nlinnunpoika, niin pieni ja huvennut. Minuun otti niin haikeasti.\n\nLYYLI.\n\nJa sinä rakastit siis lastasi?\n\nHELENA.\n\nRakastin.\n\nLYYLI.\n\nSinä rakastit sitä siksi, että rakastit sen isää.\n\nHELENA.\n\nMinä rakastin lastani. Minä olin oppinut elämään ulkopuolella ihmisten\nyhteyttä. Ja kun minä sen kerran olin oppinut, mitä tuskaa tuotti\nminulle enää yhden lapsen elättäminen. Minä olisin sen kasvattanut\nhyväksi ihmiseksi. Se oli poika. Minä olisin tehnyt siitä miehen. Se\nolisi saanut käydä koulua ja tulla onnelliseksi ja elää paremmin kuin\nminä, joka en ole saanut mitään oppia.\n\nLYYLI.\n\nUskotko, että hän olisi siitä onnelliseksi tullut?\n\nHELENA.\n\nKuka olisi onnellisempi kuin se, joka saa kaikki oppia!\n\nLYYLI.\n\nOnnellinen -- kuka on onnellinen? Huomennako se haudataan?\n\nHELENA.\n\nNiin, sitä minä tulin pyytämään, että te tulisitte sitä saattamaan. Minä\nolen sen jo itse pessyt -- ja arkun minä myöskin ostin. Sain rahaa\netukäteen herrasväeltäni. Minä vaan ajattelin, että eikö Lyyli tulisi\nhuomenna laulamaan se pihalta pois. Kyllä kai Siivoska tulee minua\nillalla auttamaan. Kyllä minä ruumiin itse koristan.\n\nLYYLI.\n\nKyllä minä tulen. Onko Helenalla jo värssy valittu?\n\nHELENA.\n\nKyllä minulla on. Virsi 527 uudessa virsikirjassa. Jos Lyyli löytää sen.\n\nLYYLI.\n\n(Hakee). Kyllä.\n\nHELENA.\n\nJos Lyyli lukee sen, että jos sen sopii silloinkin lukea kun kiitosta\ntehdään saarnatuolissa.\n\nLYYLI. (Lukee sen).\n\nHELENA.\n\nHerra Jeesus. Suo minulle anteeksi kaikki syntini, armosi tähden sinä\nrakas Vapahtaja.\n\nLYYLI.\n\n(Lankee hänen kaulaansa). Helena! Rukoilkaamme yhdessä! Herra yksin\ntietää ken on suurin, ja ken on meistä vähin syntinen.\n\n\n4 kohtaus.\n\nSIIVOSKA. (Palaa kirkosta).\n\nHyvää iltaa. Mikä täällä on? Mitä se Helena on mustissa?\n\nLYYLI.\n\nLapsi on kuollut.\n\nSIIVOSKA.\n\nKuollut. Herralle kiitos, että se pääsi vaivoista. Sinunkin piti nähdä\nsen kituvan, ennen kuin sinä syntisi huomasit.\n\nHELENA.\n\nMinä koetan syntini sovittaa.\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä sen tehdä saat. Pitkä on ikä sinulla edessä. Eivät synnin muistot\nhelpolla haihdu.\n\nHELENA.\n\nMinä pyytäisin, että te Siivoska tulisitte illempana ruumista laudalta\nveisaamaan. Minä menen edeltäkäsin sinne. Tulkaa te sitten kun olette\nillallista laittaneet.\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä minä tulen.\n\nLYYLI.\n\n(Itsekseen). Ja minä, joka olen luvannut mennä Birgerin luokse! Enhän\nvoisi mennä tällaisessa mielentilassa.\n\nSIIVOSKA.\n\nMene sinäkin Lyyli Helenan kanssa. Sinä olet istunut koko päivän\nsisällä, saisit mennä hiukkasen jaloittelemaan --\n\nLYYLI.\n\nÄiti!\n\nSIIVOSKA.\n\nMene nyt vaan. Tässä on markka. Osta sillä Helenalle kahvileipää.\n\nLYYLI.\n\nÄiti, minä en mene!\n\nSIIVOSKA.\n\nMikset! Mene alas Bulevardinkadulle. Vaan älä viivy kauan.\n\nLYYLI.\n\nÄiti. Minä en viivy kauan, minä lupaan sen.\n\nHELENA.\n\nEi Lyylin niin kiirehtiä tarvitse, minä puen ruumiin ensin\nalusvaatteisiin. Siihen menee hyvin paljon aikaa.\n\nLYYLI.\n\nHyvin paljon aikaa.\n\nSIIVOSKA.\n\nKiirehdi nyt.\n\nLYYLI.\n\nKyllä. Kyllä minä kiirehdin -- äiti. (Heittäytyy äitinsä kaulaan).\n\nSIIVOSKA.\n\nOletko sinä niin hermostunut tuosta lapsen kuolemasta, että aivan\nvapiset ja puristat kaulaani, niin että tekee kipeää.\n\nLYYLI.\n\nÄiti sinun ei tarvitse minun tähteni itkeä -- ei koskaan.\n\n(Menevät).\n\n\n5 kohtaus.\n\nSIIVOSKA. TOLOSKA.\n\nSIIVOSKA.\n\nHyvää iltaa Toloska. -- Kerran tekin meille löysitte.\n\nTOLOSKA.\n\nHyvää iltaa. Hyvää iltaa. Mitenkä teillä jaksetaan?\n\nSIIVOSKA.\n\nHyvin, Jumalan kiitos! Helenan lapsi vaan kuoli.\n\nTOLOSKA.\n\nVai kuoli! Se oli onni!\n\nSIIVOSKA.\n\nNiinhän se on meikäläisen onni että lapset pääsevät pois. -- Ei meillä\njoudeta lapsia suremaan. Ei. -- Se olkoon herrasväen työtä.\n\nTOLOSKA.\n\nRipuliin kai kuoli?\n\nSIIVOSKA.\n\nRipuliin.\n\nTOLOSKA.\n\nSe on hyvin ymmärrettävää näin kesäiseen aikaan. Milloinka meikäläinen\njoutaisi lapsiaan hoitamaan? Ja milloinka ne luonnistaisivat? Kesällä on\nkuumaa, talvella on pakkanen.\n\nSIIVOSKA.\n\nTotta on! -- Tuota, kyllä kai Toloskalla on aikaa? Minä kiehautan\npikkuisen kahvia ja sitten kai tulette Helenan lapsen ruumista\nkatsomaan. Minä menen sitä laudalta veisaamaan.\n\nTOLOSKA.\n\nOikeinko Helena sitä suree?\n\nSIIVOSKA.\n\nSureehan se sitä. On se sentään oma lapsi.\n\nTOLOSKA.\n\nOnhan se! -- Hyvä Jumala sitä surkeutta, jota ihmiset ihan turhaan\nitsellensä saattavat. Voi jos monikin ajattelisi, niin ei katkerasti\ntarvitseisi tekoansa katua. Ja ne herrasväetkin! Onpa se kai huvitusta,\nse heidän rehkinänsä! Herra auttakoon! Ei yksinkertainen työmies tiedä,\npitääkö sille nauraa vaiko itkeä.\n\nSIIVOSKA.\n\nMitä Toloska jälleen tietää?\n\nTOLOSKA.\n\nTosi asia on, että vaikka te minua hulluksi sanotte, että minä joka\nasiasta niin suurta melua pidän, niin ei se sentään turhaa ole. Kyllä\nmaailmassa voi asioita tapahtua, joita ei tosiksi luulisi, jollei\ntietäisi.\n\nSIIVOSKA.\n\nJutelkaa te, niin minä hoidan kahvipannua.\n\nTOLOSKA.\n\nKatsokaa, minulla on sisar. Hän on kesävahti, niinkuin tiedätte nuorella\nherrasväellä. Kastaa kukkia ja tuuletuttaa huoneita, kun herrasväki asuu\nmaalla. Ja kun hän on noin hiukan säntillinen ja puhdas ihminen, niin\nherrasväet käskevät hänen asua huoneissaan. Ja niin hän nyt asuu\nkamreeri Holten'illa, jolla on suuri lokaali Fabianinkadun varrella,\nlähellä Kasarmin toria. Niin, ja samassa kerroksessa asuu professori\nEkman.\n\nSIIVOSKA.\n\nEkman! -- Vai niin!\n\nTOLOSKA.\n\nAjatelkaas sitä hävyttömyyttä. Nyt se poikajunkkari, se lääketieteen\nkandidaatti tahi mikä lie. Sellainen fiini kalpeapintainen herrasmies se\non -- niin käy klinikassa ja asuu väliin kotona. Minun sisareni huone on\nihan seinätysten hänen huoneensa kanssa ja sinne kuuluu joka rapina\nsieltä sisältä. Hyi, sanon minä, jos minä olisin professorska ja minä\nsaisin tietää millaista elämää minun huoneessani pidetään, niin mäsäksi\nminä sen pojan hakkaisin, sen minä sanon.\n\nSIIVOSKA.\n\nNoh, mitä hän sitten tekee?\n\nTOLOSKA.\n\nAjatelkaas! Ensin se kyllä eli siivosti, mutta sitten rupesi laahaamaan\nnaisia sinne, mikä lie ollut mamselli. Sisareni ei sitä koskaan nähnyt,\nmutta kuuli että se tuli aina noin kello kahdeksalta illalla.\n\nSIIVOSKA.\n\nTuota, se oli kai joku huono nainen?\n\nTOLOSKA.\n\nMikä heiskale se lie ollut! Eihän kunnon ihmisten lapset tuolla lailla\nherrojen luona käy.\n\nSIIVOSKA.\n\nKertokaa!\n\nTOLOSKA.\n\nNyt ne juttelivat, ja juttelivat ja väliin se nainen itkikin ja\nsieltäkös kuului jos jotakin.\n\nSIIVOSKA.\n\nOliko se joku huono nainen?\n\nTOLOSKA.\n\nJohan minä sen sanoin että se oli. Eihän se voinut olla kukaan muu.\n\nSIIVOSKA.\n\nJa teidän sisarenne kuuli kaikki?\n\nTOLOSKA.\n\nNiin! Ja nyt se on ruvennut käymään siellä edellä puolen päivän. Ja\nkerran minä kuulin kun joku soitti kelloa. Ja näillekö tuli hätä. Niin\ntassutettiin ja kuiskattiin. Siellä kuului olleen joku vanha ihminen.\nOli kai tytön äiti?\n\nSIIVOSKA.\n\nKuinka minun sydäntäni rupesi hakkaamaan. -- Tuota antakaa nyt anteeksi,\nmutta minun täytyy mennä Helenan luo. Lyylikin on mennyt sinne\nedeltäpäin. Voi voi, kuinka se hakkaa. Ah -- --\n\nTOLOSKA.\n\nMikä teidän on?\n\nSIIVOSKA.\n\nEi mikään! Ei mikään! Hiukan vaan ottaa tästä sydämen alta.\n\nTOLOSKA.\n\nHyvät ihmiset auttakaa.\n\n\n6 kohtaus.\n\nTALONM. VAIMO.\n\nOnko Siivoska pyörtynyt?\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä tiedä mikä sille tuli, mutta niin se huutaa ja voihkaa. Ettekö\nte voisi hiukan hieroa! Bäcklundiko siinä on? Tietääkö Bäcklund, missä\nasuu tässä tohtori tahi joku muu ihminen, joka ymmärtäisi.\n\nTALONM. VAIMO.\n\nTohtori Bergenstråle asuu tuossa katupytingissä! Menkää kysymään josko\nhän olisi kotona! Menkää nyt pian.\n\nBÄCKLUND.\n\nKyllähän minä menen! Tämähän oli merkillistä.\n\nTALONM. VAIMO.\n\nMistä se sellainen tuli?\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä ymmärrä! Koettakaa sitä hieroa! Sehän on kuin kramppi.\n\nSIIVOSKA.\n\nKyllä minä tästä -- -- --\n\nTOLOSKA.\n\nPysykää nyt hiljaa. Me lähetimme tohtorin perään. Älkää nousko istumaan\nSiivoska. Se tekee teille pahaa.\n\nSIIVOSKA.\n\n(Itkien hermostuneena). Kyllä minun täytyy nousta. Minä menen Lyyliä\nhakemaan.\n\nTOLOSKA.\n\nÄlkää menkö.\n\nSIIVOSKA.\n\n(Koettaa päästä). Kyllä minun täytyy -- --\n\nTOLOSKA.\n\nNukkukaa nyt.\n\nSIIVOSKA.\n\n(Huitoen käsiään). Ei ei ei! Minun täytyy päästä hänen luokseen.\n(Vihaisena). Pois! Älkää minua estäkö. (Rupeaa hoipertamaan).\n\nTALONM. VAIMO.\n\nEi sitä uskalla estää. Sehän on niin kamalan näköinen. Mahtaako tulla\nhulluksi?\n\nTOLOSKA.\n\nMistä se nyt sellaiseksi olisi tullut?\n\nTALONM. VAIMO.\n\nNyt hän lähtee vaan.\n\nTOLOSKA.\n\nÄlkää häntä laskeko!\n\nTALONM. VAIMO.\n\nEmmehän me voi sitä estää.\n\nTOLOSKA.\n\nJumalan kiitos! Tohtori! En minä ymmärrä enää mitään.\n\n\n7 kohtaus.\n\nBERGENSTRÅLE. Edelliset.\n\nB:STRÅLE.\n\nMissä sairas on? Mikä hänelle tuli?\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä tiedä. -- Itki ja nyyhkytti ja oli niin kamalan näköinen.\n\nB:STRÅLE.\n\nHysteriaa. Minä kirjoitan reseptin. Oliko hän saanut kuulla jotain\nikävää?\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä tiedä.\n\nB:STRÅLE.\n\nPuhuitteko jotain kiihoittavaa?\n\nTOLOSKA.\n\nEi -- ei!\n\nB:STRÅLE.\n\nJotainhan kuitenkin on kai tapahtunut.\n\nTOLOSKA.\n\nMinä puhuin eräästä tapauksesta.\n\nB:STRÅLE.\n\nMikä se sitten oli?\n\nTOLOSKA.\n\nEräästä tohtorista.\n\nB:STRÅLE.\n\nSoo?!\n\nTOLOSKA.\n\nJoka oli laahannut naisen luoksensa.\n\nB:STRÅLE.\n\nJa sekö pani akan pään pyörälle, että hän sai kohtauksen? Arkoja hermoja\nteillä onkin. -- Mikä sen tohtorin nimi oli?\n\nTOLOSKA.\n\nMitä herra sillä?\n\nB:STRÅLE.\n\nSanokaa, niin minä saan sen tietää.\n\nTOLOSKA.\n\nTuota, se oli joku professori Ekman'in nuori herra.\n\nB:STRÅLE.\n\nMitä! Vai niin.\n\nTOLOSKA.\n\nEi se muuta ollut.\n\nB:STRÅLE.\n\nMikä se nainen oli?\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä tiedä.\n\nB:STRÅLE.\n\nOliko hän ehkä tämän vaimon tytär?\n\nTOLOSKA.\n\nEi. Hänhän on paperikaupassa.\n\nB:STRÅLE.\n\nPaperikaupassa!\n\nTOLOSKA.\n\nNiin!\n\nB:STRÅLE.\n\nMissä paperikaupassa?\n\nTOLOSKA.\n\nAleksanterinkadun varrella. Missä lie?\n\nB:STRÅLE.\n\nMikä näitten ihmisten nimi on?\n\nTOLOSKA.\n\nSiivonen.\n\nB:STRÅLE.\n\n(Itsekseen). Tämä on merkillistä. Tytön nimi on Lyyli.\n\nTOLOSKA.\n\nOn.\n\nB:STRÅLE.\n\nKaunis, komea tyttö. Hyvin nuori!\n\nTOLOSKA.\n\nNiin!\n\nB:STRÅLE.\n\n(Itsekseen). Jos se Birgerin roisto! Ah! Mutta hyvin mahdollista!\nTämähän on hävytöntä. Saakelin hävytön juttu. Jos nyt akka on saanut sen\nkuulla. (Ääneen). Antakaa tuota lääkettä hänelle 20 tippaa kolme kertaa\npäivässä. Sitten pitää hänen välttää mielen liikutusta. Hänellä on\nsydänvikaa. Muistakaa se. -- Ei se mitään maksa. Minulla ei ole tapana\nottaa mitään vaivoistani.\n\nTOLOSKA.\n\nKiitoksia sitten hyvin paljon, herra tohtori.\n\nB:STRÅLE.\n\nKiitoksia. (Itsekseen). Penteleen Birgeriä. Kyllä se on ainakin se\ntyttö. Penteleen poikaa. Sitä pitää mennä tapaamaan. Kyllä me sen\npehmitämme! (Ääneen). Hyvästi!\n\nTOLOSKA.\n\nHyvästi!\n\n\n8 kohtaus.\n\nSIIVONEN. Edelliset paitsi Bergenstråle.\n\nSIIVONEN.\n\nMitä tohtori täällä teki?\n\nTOLOSKA.\n\nSiivoska on kipeä.\n\nSIIVONEN.\n\nMikä sille tuli?\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä tiedä! Kun minä tässä puhelin, niin rupesi värisemään ja itki\nniin, että luulin hulluksi tulleen.\n\nSIIVONEN.\n\nMikä se sellainen!\n\nTOLOSKA.\n\nLupasi lähteä kadulle kävelemään. Sanoi tahtovansa Lyyliä tavata, se kun\non Helenan luona ruumista laudalta veisaamassa.\n\nSIIVONEN.\n\nOnko sen lapsi sitten kuollut?\n\nTOLOSKA.\n\nOn.\n\nSIIVONEN.\n\nMitä meidän äiti sitä niin kovaksi otti, että rupesi pyörtymään? Tämähän\non merkillistä.\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä sitä ymmärrä.\n\nSIIVONEN.\n\nKyllä kai sitten selvenee, kun asiasta puhellaan.\n\n\n9 kohtaus.\n\nHELENA. Edelliset.\n\nTOLOSKA.\n\nNoh, tuossa se Helena onkin. Eikös Lyyli ole teillä?\n\nHELENA.\n\nEi ole. Minä olen teitä odottanut ja odottanut, vaan kun ei mitään ole\nkuulunut, niin minä ajattelin että ei Siivoska kai tulekaan. Siksi minä\nläksin vaan hiukan myrttiä hakemaan, kun tiesin että Lyylillä on täällä\nsuuri myrtti.\n\nSIIVONEN.\n\nNoh, missä se Lyyli sitten on?\n\nHELENA.\n\nEn minä tiedä. Minä luulin hänen olevan kotona.\n\nSIIVONEN.\n\nEi hän kotona ole.\n\nHELENA.\n\nMinne hän sitten on mennyt?\n\nSIIVONEN.\n\nKuka tietää missä se juoksee.\n\nHELENA.\n\nKyllä hän minun kanssani läksi tunti sitten kotoa, kun äiti käski hänen\nmennä leipää ostamaan. Mutta Robertinkadun kulmassa hän minusta erosi.\nMinä menin kotiin ja hän meni kaupungille.\n\nSIIVONEN.\n\nMissä se tyttö sitten on! Sehän on merkillistä. Näyttää siltä, kun siinä\npiilisi jokin salaisuus. -- Minne äiti sitten aikoi?\n\nTOLOSKA.\n\nSiivoska lupasi mennä Lyyliä hakemaan Helenan luota.\n\nSIIVONEN.\n\nMitä hänen tarvitsi mennä Helenan luo!? Olisihan tyttö sieltä päässyt\ntaluttamattakin kotiin.\n\nTOLOSKA.\n\nEn minä vaan tiedä.\n\nSIIVONEN.\n\nSanotaan, että pojista on vastusta! Mutta onhan niistä tytöistäkin. Jos\nse tyttö tulisi kotiin, niin minun tekisi mieleni sitä piiskata, että\nkerrankin muistaisi. Tämä saa olla viimeinen kerta, muuten täällä tulee\ntoinen polska. (Lyyli tulee). Siinähän sinä olet.\n\nLYYLI.\n\nÄiti! Onko hän kuollut. Äiti!\n\nSIIVOSKA.\n\nUskallatko vielä katsoa minua silmiin?\n\nLYYLI.\n\nÄiti! -- Äiti! -- Koeta ymmärtää minua.\n\nSIIVOSKA.\n\nEn! Minulla ei ole sitä ymmärrystä. Synti on synti ja langennut on\nlangennut. Oi Herra, miksi minua näin kovasti koettelet!\n\n    Esirippu.\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nBergenstrålen luona.\n\n\n1 kohtaus.\n\nBERGENSTRÅLE. BIRGER.\n\nB:STRÅLE.\n\nHyvää huomenta Birger! Tervetuloa maalta!\n\nBIRGER.\n\nSinä olet soittanut minulle pari kertaa! Onko sinulla asiaa?\n\nB:STRÅLE.\n\nOn! Paina puuta! -- Olen kuullut, että sinä olet muka salakihloissa --\nerään neiti Såltinin kanssa -- Onhan se oikein tehty, sillä vanhempasi\ntahtovat tätä avioliittoa. -- Tyttö on kaunis, siveä, kiltti. Hänen\nisänsä sanotaan olevan varakkaan. Minä toivotan onnea! Tulethan sinä\nonnelliseksi! Tyttö on kai rakastunut sinuun kuin hiiri.\n\nBIRGER.\n\nÄlä vitsaile! -- Mikä oli asiasi?\n\nB:STRÅLE.\n\nSaanko puhutella palvelustyttöäni ensin? Lähettäisin kirjeen jonnekin --\n(Soittaa. Palvelustyttö). Olisitteko hyvä ja veisitte kirjeen perille.\n-- Tässä on juomaraha! (Tyttö pois).\n\nBIRGER.\n\nRendez-vous pilettikö?\n\nB:STRÅLE.\n\nEi!\n\nBIRGER.\n\nMiksi näytät noin happamalta.\n\nB:STRÅLE.\n\nMinä olen ruvennut filosofeeraamaan! -- Sinä olet siis aikonut ruveta\nvakavaksi aviomieheksi?\n\nBIRGER.\n\nSe asia tuntuu sinua suuresti intreseeraavan.\n\nB:STRÅLE.\n\nSanoinhan minä, että olen ruvennut filosofeeraamaan. Mehän väittelimme\nkerran muutamista asioista. Sinä muistaakseni esitit uutta systeemiä --\navioliittoa rakkaudesta -- puhtaasti inhimillisestä rakkaudesta\nesimerkiksi lääketieteen kandidaatin ja tehtaantytön välillä. Etkö sinä\nnyt tahtoisi esimerkillä valaista mielipidettäsi?\n\nBIRGER.\n\nMinäkö! Miksi minä?\n\nB:STRÅLE.\n\nSiksi että sinulla muistaakseni olisi ollut siihen tilaisuutta. Olit\ntekemisissä erään siistin ja sievän tytön kanssa. -- Minne hän jäi?\n\nBIRGER.\n\nHelsinkiin.\n\nB:STRÅLE.\n\nEikö se juttu kehittynyt sen pitemmälle?\n\nBIRGER.\n\nKuule Bergenstråle, oletko sinä ruvennut maallikkosaarnaajaksi?\n\nB:STRÅLE.\n\nEn. Minä muistan vaan, että minä en hyväksynyt rakkauden seikkailuasi --\nen sillä kertaa. Oletko jättänyt tytön rauhaan?\n\nBIRGER.\n\nSe on minun asiani.\n\nB:STRÅLE.\n\nEhkä! -- Ehk'ei! -- Minä sanoin sinulle silloin, että jos tahdot olla\nkunnon mies, niin olisit seurannut neuvoani. Olitko sen verran kunnon\nmies? -- Minä kysyn sitä vanhan ystävyyden nojalla --\n\nBIRGER.\n\nOletko sinä todellakin ruvennut siveyden asian ajajaksi?\n\nB:STRÅLE.\n\nEn! Minä sanoin silloin, että pitää tyystin harkita ennenkun antautuu\nuudistusaatteille ainakin kun on kysymys ihmisolentojen sielusta tahi\nruumiista. Minä olen hyvin jokapäiväinen mies, minä en siedä suun\npieksemistä. Jätitkö tytön rauhaan? --\n\nBIRGER.\n\nEn!\n\nB:STRÅLE.\n\nHyvä. Aijotko naida hänet?\n\nBIRGER.\n\nEn!\n\nB:STRÅLE.\n\nMiks'et?\n\nBIRGER.\n\nEn voi isäni tähden.\n\nB:STRÅLE.\n\nOlet siis puhunut isällesi?\n\nBIRGER.\n\nOlen -- voidakseni maksaa tytölle eläkkeen.\n\nB:STRÅLE.\n\nSinä et ole sitä tytölle ilmoittanut?\n\nBIRGER.\n\nEn ole vielä ehtinyt.\n\nB:STRÅLE.\n\nSinä olet konna.\n\nBIRGER.\n\nBergenstråle!\n\nB:STRÅLE.\n\nMinä annan sinulle muutamia asiallisia tietoja. Seitsemäntenä päivänä\nHeinäkuuta kutsuttiin minut erään naisen luo, joka oli saanut\nhysteerisen kohtauksen. -- Se oli hyvin ankaraa laatua. Vaimolla on\nmuuten sydänvika. -- Nyt hän on maannut toista kuukautta vuoteen omana.\n-- Hän on työmiehen vaimo. Hänen pitäisi lähteä ulkomaille kylpemään\nmutta hänellä ei ole siihen varaa. Mitä pitäisi tässä tapauksessa tehdä?\n\nBIRGER.\n\nEn minä tiedä.\n\nB:STRÅLE.\n\nEräänä päivänä toi eräs työmies julmistuneena tyttärensä luokseni.\nTyttöä oli ruoskittu. Näin sen sinelmistä joita oli hänen ruumiissaan.\nHän oli rikkonut kuudetta käskyä vastaan. Isä oli rangaissut häntä lain\nnojalla, ihmiset eivät häntä siitä moittineet. Tyttö oli hyvin\nhermostunut. Minun piti tutkia häntä yhteiskunnan nimessä. -- Tyttö\nvapisi kuin haavan lehti. Me kaksi miestä -- isä ja minä -- vieras\nlääkäri raatelimme hänen ruumistaan, loukkasimme hänen hienoimpia\ntunteitaan, siksi että hän oli langennut erään konnan koukkuihin, jonka\nnimeä hän ei tahtonut mainita. Sinä voit kuvitella että tehtävä ei ollut\nhauskinta laatua.\n\nBIRGER.\n\nKyllä!\n\nB:STRÅLE.\n\nIhmettelin ett'ei tyttö ollut tehnyt itsemurhaa. -- Naiset näyttävät\njaksavan kärsiä --\n\nBIRGER.\n\nMutta miksi juuri minulle kerrot tuon. Mitä se minuun koskee?\n\nB:STRÅLE.\n\nTuon tytön nimi oli Lyydia Siivonen. -- Tunnetko hänet? -- Hän on ensi\nkuukauden --\n\nBIRGER.\n\nBergenstråle!\n\nB:STRÅLE.\n\nSinun täytyy hänet naida! --\n\nBIRGER.\n\nEipä niinkään.\n\nB:STRÅLE.\n\nSinun täytyy hänet naida, jos olet kunnon mies.\n\nBIRGER.\n\nVai naida hänet. Se, se vasta olisi tuhmuus.\n\nB:STRÅLE.\n\nMiksi viettelit hänet?\n\nBIRGER.\n\nSinäkö kysyt?\n\nB:STRÅLE.\n\nNiin minä. Vastaa minulle nyt, miksi viettelit hänet?\n\nBIRGER.\n\nSiksi että häntä rakastin --\n\nB:STRÅLE.\n\nMinä en ymmärrä sinua.\n\nBIRGER.\n\nEtkö ymmärrä? -- Täytyykö minun se selittää sinulle?\n\nB:STRÅLE.\n\nJätä neiti Såltin?\n\nBIRGER.\n\nEn voi! Hän on rakastunut minuun.\n\nB:STRÅLE.\n\nSinun täytyy pelastaa Lyyli.\n\nBIRGER.\n\nIkävällä avioliitollako! Ei!\n\nB:STRÅLE.\n\nRanskassa saisin ampua kuulan rintaasi --\n\nBIRGER.\n\nTäällä tarvitsisi minun ampua itse itseni.\n\nB:STRÅLE.\n\nTee se!\n\nBIRGER.\n\nEn voi!\n\n(Soittoa).\n\nB:STRÅLE.\n\nSe on hän!\n\nBIRGER.\n\nLyyli! --\n\nB:STRÅLE.\n\nNiin! -- Selitä nyt vyyhtisi. Minä olen perheen ystävä. Minun on\ntäytynyt selittää tytön äidille, että kaikki vielä kääntyy hyvin päin\nkun sinä palaat kotia. Olen lepyttänyt isän, joka vimmassaan oli\nruvennut juomaan ja kidutti vaimoaan ja tytärtänsä. Mies ei ollut siihen\npäivään viinaa maistanut. Tyttö ei osaa ajatella mitään, on kuin tylsä.\nKoko hänen onnensa riippuu nyt sinusta. Tule sisään Lyyli! Tohtori Ekman\non palannut maalta. Ole rauhassa, kyllä kaikki vielä päättyy hyvin. Minä\nmenen hetkeksi kävelemään. -- Älä pelkää Lyyli, minä olen tohtori\nEkman'in ja sinun paras ystäväsi. -- Näkemiin.\n\n\n2 kohtaus.\n\nLYYLI. BIRGER.\n\nBIRGER.\n\nSinä olet niin kalpea Lyyli, onko sinun ollut ikävä?!\n\nLYYLI.\n\nEi!\n\nBIRGER.\n\nAnna minulle anteeksi!\n\nLYYLI.\n\nBirger! Minä olen niin pelännyt --\n\nBIRGER.\n\nSinun ei tarvitse mitään pelätä.\n\nLYYLI.\n\nMinä olen niin pelännyt että sinä minut unohtaisit.\n\nBIRGER.\n\nMinä en unohda sinua koskaan.\n\nLYYLI.\n\nEtkö halveksi minua? -- Ethän usko että minä olen kevytmielisyydestä\nsinua rakastanut?\n\nBIRGER.\n\nEn!\n\nLYYLI.\n\nJos sinä tietäisit kuinka paljon olen näinä kahtena viikkona ajatellut?\nMinusta on kuin olisin ollut haudattuna. --\n\nBIRGER.\n\nAnna minulle anteeksi!\n\nLYYLI.\n\nTohtori Bergenstråle käski minun tulla tänne! Onko sinulla minulle\nasiaa?\n\nBIRGER.\n\nOn. Minä olen saattanut sinut asemaan, josta minun nyt täytyy koittaa\nsinut pelastaa. Minä olen kertonut kaikki isälleni.\n\nLYYLI.\n\nOliko hän suuttunut?\n\nBIRGER.\n\nOli.\n\nLYYLI.\n\nMinuunko?\n\nBIRGER.\n\nEi vaan minuun.\n\nLYYLI.\n\nSiitä että olet rakastanut minua! -- Mitä nyt aiot tehdä?\n\nBIRGER.\n\nRakastatko minua?\n\nLYYLI.\n\nRakastan.\n\nBIRGER.\n\nVoisitko sittenkin rakastaa minua, vaikka olisin julma sinulle?\n\nLYYLI.\n\nVoin.\n\nBIRGER.\n\nJos emme -- esimerkiksi, voisi -- mennä naimisiin? --\n\nLYYLI.\n\nEmmekö menisi naimisiin.\n\nBIRGER.\n\nTarkoitan heti. Katso, minun täytyy jatkaa lukujani -- asua Helsingissä\nvanhempieni luona. Olen riippuvainen heistä. Voisitko odottaa --\n\nLYYLI.\n\nVoisin.\n\nBIRGER.\n\nMinä olen puhunut sinusta äidilleni. Minä olen pyytänyt että hän\nsijoittaa sinut sisarensa luo maalle. Minä tulen usein tervehtimään\nsinua -- usein --\n\nLYYLI. (Itkee).\n\nOi Birger!\n\nBIRGER.\n\nKoeta nyt olla järkevä hyvä Lyyli -- tämä on ainoa mahdollinen\npelastuskeino tässä ahdingossa --\n\nLYYLI.\n\nMilloin pitää minun lähteä?\n\nBIRGER.\n\nVaikka ensi viikolla.\n\nLYYLI.\n\nSovitko vanhempieni kanssa?\n\nBIRGER.\n\nKyllä! -- Minä suoritan kustannukset! Onhan se minun velvollisuuteni.\nOlethan minun morsiameni?\n\nLYYLI.\n\nBirger!\n\nBIRGER.\n\nMitä?\n\nLYYLI.\n\nOstammeko kihlasormukset?\n\nBIRGER.\n\nEmme vielä.\n\nLYYLI.\n\nMiks'emme?\n\nBIRGER.\n\nMe emme voi.\n\nLYYLI.\n\nMiks'emme voi olla kihloissa?\n\nBIRGER.\n\nSehän on turhaa.\n\nLYYLI.\n\nMenemmekö naimisiin?\n\nBIRGER.\n\nMiksi sitä kysyt?\n\nLYYLI.\n\nMenemmekö me naimisiin? -- Kihlaatko minua isältä ja äidiltä? He\ntahtovat sitä, muuten en uskalla ikinä palata kotia.\n\nBIRGER.\n\nVoit asua muualla. Isäsi ja äitisi. Muista -- onhan minullakin isä ja\näiti. En tahtoisi heitä loukata -- saattaa heille surua. He tahtovat\nettä menisin naimisiin erään sievän ja varakkaan tytön kanssa, joka on\nrakastanut minua monta vuotta. Minä olin sitoutunut häneen, ennenkuin\nopin tuntemaan sinut. Hän on myöskin onneton jos hylkään hänet. Oh\nLyyli, tämä tuska on helvetin tuska! Jos sinä rakastat minua todellakin\nniin anna minun -- anna minun rakastaa sinua menemättä kanssasi\nnaimisiin. Minä en rakasta tuota neitiä, minä rakastan sinua, Lyyli,\nminä kasvatan lapsesi suureksi -- minä muistelen sinua kuin nuoruuteni\nunelmaa. Minä olen heittiö, kurja, vaivanen. Sääli minua, vaan älä minua\nvihaa. Lyyli anna minun muistossani rakastaa sinua!\n\nLYYLI.\n\nMinä olen tätä aavistanut. Minä olen sitä itselleni kuiskannut. Minä en\nvihaa sinua Birger parka, minä vaan säälin sinua. Sinä et ole huono,\nsinä olet heikko. Sinäkin olet haaveillut elämän kauneutta! Sinä et\njaksanut haavettasi toteuttaa, sinä et voinut olosuhteita vastustaa --\n\nBIRGER.\n\nOh!\n\nLYYLI.\n\nMinä en tahtoisikaan sinua itseeni sitoa. Mikä onni olisi minun tietää,\nettä sinä, velvollisuuden tunteesta minut naisit. -- Ei Birger! Minä\nolen näinä kahtena viikkona ajatellut enemmän kuin uskotkaan, minusta on\nkuin olisi koko olentoni järkkynyt, kuin olisin alkanut elää uutta\nelämää.\n\nBIRGER.\n\nAh!\n\nLYYLI.\n\nMinä rakastin sinua niin äärettömästi, että olemukseni oli yksin\ntäyttynyt sinusta, että sieluni kuihtuu eroamisemme jälkeen. -- Kuin\neläisin minä valhe-elämää, jossa ulkonainen hengitys käy, mutta sisin\nsydän on kuollut. -- Minä olen elänyt kuin monta vuotta, ja kuitenkin on\naika suhahtanut ohitseni kuin linnun siivillä. Se on vierinyt pois, eikä\nikinä enää palaja!\n\nBIRGER.\n\nLyyli!\n\nLYYLI.\n\nSinä et rakastanut minua sillä rakkaudella, joka on yksin oikea, vaan\njoka ei löydy kuin yhdessä tuhansista maan päällä.\n\nBIRGER.\n\nLyyli nyt olet kiihoittunut, enkä sitä kummeksi. Koeta rauhoittua ja\nkatsoa todellisuuteen semmoisena kuin se on. Joko me välitämme maailman\nennakkoluuloista ja juoruista taikka emme. Mutta jos sinä kysyt ensin\nmitä isäsi ja äitisi, kummisi ja tätisi, pipit ja papit asiasta\narvelevat. Silloin minä tietysti pidän huolta minunkin seurapiirin\ntuomiosta ja vanhempaini tahdosta. Eikö se ole selvää.\n\nLYYLI.\n\nSelvää on minulle vaan se että te miehet rakkauden nimellä tarkoitatte\nmuuta kuin me naiset! Nyt tunnen itseni melkein onnellisemmaksi siitä,\nett'et minua itseesi sido. Ehk'en olisi jaksanut taistella kahden\nedestä. -- Nyt voin taistella yksin. Hyvästi! Tule onnelliseksi, jos\nvoit! Nyt tiemme eriävät ijäksi!\n\nBIRGER.\n\nJos voisin!\n\nLYYLI.\n\nSinä et mitään voi. Ehkä nyt voit tunteesi vallassa jotain luvata, ehkä\nnyt olet oma itsesi, -- vaan seuraavassa hetkessä pelkäät ystäviesi\nhalveksimista, ihmisten moitetta. -- Ei Birger, nainen voi rakastaa\nmiestä, joka on hänelle julma, vaan miestä jota hän halveksii, on hänen\nvaikea rakastaa.\n\nBIRGER.\n\nLyyli!\n\nLYYLI.\n\nHyvästi Birger! Sanoinhan jo, nyt tiemme eroavat ijäksi. Lapseni tahdon\nitse elättää, minä yksin. (Pois).\n\n    Esirippu.\n\n\n\n"]