[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fGMrbpXeULg9cth3e5Qz-x8qP_rPvjkROEP-gaxY_pqY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},1013,"Kun lesket lempivät","Lassila, Maiju (oik. Untola, Algot) 1868-1918)",null,"1013-lassila-maiju-kun-lesket-lempivat","1013__Lassila_Maiju__Kun_lesket_lempivät","Nelinäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[13],"huumori",[],"fi",1911,8677,52046,false,48982,[22],"Finnish drama -- 20th century",[24,25],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Kun lesket lempivät: Nelinäytöksinen huvinäytelmä\" by Maiju Lassila is a comedic play written in the early 20th century. The story centers around Simo Kämäräinen, a 58-year-old farmer, and his determination to find a new partner after becoming a widower. The interplay among townspeople, particularly their humorous discussions about marriage and relationships, sets the stage for a lighthearted exploration of love and community dynamics.  The opening of the play establishes the main characters and their surroundings through lively dialogue, primarily between Simo Kämäräinen and his friend Antti Ronkainen. They engage in banter about Simo's recent widowhood, the woes of finding a suitable wife, and their humorous attempts to persuade each other to seek companionship. The conversational tone reveals their camaraderie and the societal expectations surrounding marriage, while also introducing other locals, such as the village shoemaker Kutvonen and various widows, who add layers to the comedic scenario. As Simo and Antti contemplate matrimony, the scene is set for a larger exploration of love, loss, and the pursuit of happiness within their rural community. (This is an automatically generated summary.)",[],247,"Nelinäytöksinen huvinäytelmä seuraa iäkkään mökkiläisen Simo Kämäräisen yrityksiä löytää uusi vaimo talouteensa. Kun koti-Joroisten naiset eivät suostu kosintoihin, Simo ja hänen ystävänsä Ronkainen lähtevät etsimään sopivaa leskeä naapuripitäjästä Kaavilta.","Maiju Lassilan 'Kun lesket lempivät' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 1013. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","KUN LESKET LEMPIVÄT\n\nNelinäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nMAIJU LASSILA\n\n\n\nArvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1911.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n SIMO KÄMÄRÄINEN, 58 1/2-vuotias mökkiläinen.\n ANTTI RONKAINEN, edellisen ikäinen mökkiläinen.\n KUTVONEN, kyläsuutari.\n ILLIKAISEN SUSO, keski-ikäinen leski.\n IIPPOSEN SUSO, keski-ikäinen leski.\n VARIS, ijäkäs mökkiläinen.\n MAIJA, edellisen vaimo.\n VIULU-HEIKKI.\n PIIKA-ANNI y.m. väkeä.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n    Simo Kämäräisen mökki. Liedellä iso vesikattila.\n\nRONKAINEN (Tupakoiden). Ei... ei sitä olisi uskonut, että Joroisten\npitäjästä ei saa sinunlaiselle miehelle muijaa!... Kuutta eri eläjää\nkosittiin, mutta eipähän vaan lähtenyt toispuoleista.\n\nKÄMÄRÄINEN (Synkkänä, murahtaen). Ka oma syynsäpähän on (Sylkäsee).\nakkojen... Kun eivät älynneet etuaan, niin joutavat katua!\n\nRONKAINEN. Joutavat... Joutavat katua akat...\n\nKÄMÄRÄINEN (Synketen). Hylkykö hänet lie tappanut senkin Kaisan\nkesken ikäänsä... terveen ihmisen!... niin jotta saa tässä nyt tehdä\nmolempien työt!\n\nRONKAINEN. Ka paljonkos sitä tarvitsee kun se jo tämä köyhä kuolee,\nkun se on ylhäältä kerran niin sallittu. (Kääntäen puheen). Vaikka\nei se nyt ihme ollut, jos tää Pirhosen tyttö kieltäytyikin... Sillä\ntottapa se kahdeksantoistavuotias tyttö katsoi sinut ikämieheksi.\nMutta kun nyt nää vanhat leski-ihmisetkään eivät etuaan älynneet.\n\nKÄMÄRÄINEN (Loukkaantuneena puolustautuen). Olisipa tuota minussa\nollut miestä Pirhosenkin tytölle... Vähä-veroinen mökki on ja kaksi\nlehmää... eikä ikääkään ihan täyttä kuuttakymmentä.\n\nRONKAINEN (Myönnytellen). Hy-yvä... hyvä-mainen mökkihän tämä on.\n\nKÄMÄRÄINEN (Kuin itsekseen jatkaen). Pahahenkikö heidät sitte\ntuhmentanee nämä Joroiselaiset naiseläjät. (Miettivät).\n\nRONKAINEN (Rutosti). No mitäpäs siinä sitte on muuta kuin että\npistetään ruuna aisoihin ja pyöräytetään siellä Kaavilla sitä entisen\nTurus-vainaajan leskeä tiedustamassa.\n\nKÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka eipähän sen ihmisen ole hyvä yksinäänkään\nolla... Tässä kohta lehmätkin poikii... Ja eikä tää niin järin pitkä\nmatka Kaavillekaan ole.\n\nRONKAINEN. Eihän tämä ruunan juostessa ole matka eikä mikään... Niin\njotta mitäpäs siinä muuta kun tien päästä vain kiinni!\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs siinä!... Ja jos ei se Turusen leski suostu,\nniin onhan siellä muita... niin isossa pitäjässä.\n\nRONKAINEN. Onhan siellä... tätä vaimoa.\n\nKÄMÄRÄINEN (Jatkaa omaansa). Mene tiedä vaikka olisi jo sekin Pekka\nJyrkinen kuollut, niin vaikka ottaa sen nuoren lesken... jos ei tälle\nTurusen leskelle sovellu...\n\nRONKAINEN (Alkaen varustella lähtöä). Ka sittepä tässä ei ole enää\nmuuta kun pannaan eväs konttiin ja ruuna aisoihin.\n\nKÄMÄRÄINEN (Varustellen). Ka mitäpäs siinä on... Pistän tässä vain\ntupakkaa kukkaroon... Tottapahan sitte Joroisenkin akat näkevät,\njotta on sitä muuallakin miehelle tulijoita.\n\nKUTVONEN (Saapuu, viskaa lestisäkkinsä penkille ja tervehtii reilusti).\nYhä se vain on tässä tämä Kämäräisen mökki... Kulin tästä ohi niin\narvelin, jotta jos häntä pistäytyisi mökissä vaikka juomassa!\n\nRONKAINEN. Tässähän tää Simon mökki on... Mistä se tää suutari\nKutvonen nyt on tulossa?\n\nKUTVONEN. Juvalta.\n\nRONKAINEN. Vai Juvalta!\n\nKUTVONEN. Juvalta tulee Kutvonen, Juvalta... (Koputtaa piippuansa\npieksunsa kantaan). Ei se tainnut tämän Kämäräisen eilinen naima-asia\nlykästääkään... kun ne tuossa Pirhosen mökillä tiesivät siitä semmoista\njo jututa.\n\nRONKAINEN (Puolustellen). Ka eipä tää Simo niistä kaikista tulijoista\nvälitä... Kuuluuko sitä tälle Kutvoselle muuten mitä?\n\nKUTVONEN. Eipä tässä erikoisia... (Kehuen). Mutta siellä Juvan\npuolella sitä olisi oikealle miehelle tulijaa minkä vain ottaa\nilkeää. (Innostuen). Sitä on, kuule Kämäräinen, siinä pitäjässä\nvaimoa jotta sitä on kuin Abrahaamin siementä.\n\nRONKAINEN. Kylläpä on sitte... Ja se on tää Kutvonenkin yhäti vaan\npoikamiehenä?\n\nKUTVONEN. Poikamiehenä on Kutvonen (Tarjoten tupakkakukkaroaan).\nSiin' on kukkaro, Ronkainen... pane niitä juvalaisia siitä palamaan!\n\nRONKAINEN. Vai poikamies on... Ei tainnut siellä Juvallakaan sattua...\nniin kuin sopivaa, tarkotan!\n\nKUTVONEN (Ylvästyen). E-hoh!... Elä sinä Antti Ronkainen sano että ei\nolisi sattunut... Kun on tarjokkaita, että sen kun valitse vaan, niin\non siinä jo luonnolle käypääkin. Mutta Joroisten Kutvonen ei ole noin\nvaan otettava.\n\nRONKAINEN. Eipä tietenkään.\n\nKUTVONEN (Jatkaen kehumistaan). Yhdessä ainoassa kylässäkin kun oli\ntarjolla kaksi rikasta mökkiläisen leskeä niin jotta sen kun ota vaan,\nmutta Kutvonen vaan sanoi että elä sinä, ämmä, kuuseen kurota!... Ja\nniin lähti poika painamaan piippukauppoja tekemään Kajaanin\nmarkkinoille, että kurki vain suolla vihelsi!\n\nRONKAINEN. Mhyy!... Vai vihelsi kurki!\n\nKÄMÄRÄINEN. Ja taisivat olla vielä laatuun käypiä leskiä... ne kaksi?\n\nKUTVONEN. No vaikka Joroisten papille kelpaisi!... Se toinen, sen\nIllikaisen leski on hiton pahasisuinen, mutta se Tahvo Iipposen Suso\non... (innostuu) se Suso on niin lauhkealuontoinen leski, jotta sen\nluonnon pitää olla lempeä kun vasta lypsetty lämmin lillimaito.\n\nRONKAINEN. Kylläpä on hellä sydämeltään... Iipposen leski.\n\nKÄMÄRÄINEN (Tiedustaa). Eikä taida olla pilalla ijältäänkään... ja\nmuultakaan varallisuudeltaan?\n\nKUTVONEN (Kehuen). Ihan Illikaisen lesken ikäinen!... Ja hyvälypsyinen\nlehmä on eukolla ja siihen vielä puolen tynnörin rukiin kylvö,\nniin jotta jos Kämäräinenkin siitä eukon saisit, niin sitä tuota\nköyhyyttäkään et saisi enää ostamallakaan!\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka mistäpä sitä sitte enää saisi!\n\nRONKAINEN. Eihän sitä mistä!\n\nKÄMÄRÄINEN. Ei...\n\nKUTVONEN. Mutta siihen Illikaisen leskeen elä anna luoja kietoutua,\nsillä siinä on eukko... (Korottaa ääntään). Siin' on semmoinen eukko,\nkuule Simo, että itsensä pahanhengenkin se muija panisi niin tiukalle,\nettä se ukko ei uskaltaisi tupakkatultakaan pitää siellä pimeyden\nvaltakunnassaan, jos eukon verkkoon milloin joutuisi!\n\nRONKAINEN. Kylläpä on tiukka muija!\n\nKÄMÄRÄINEN. On... Hyvä että mies pääsi ijäiseen rauhaan!\n\nKUTVONEN (Varustellen poislähtöä). Onni... onni oli ukolle että kuolema\nvapautti Illikais-vainaajan. Se mies sai eläessään rakkaudesta niin\nkyllänsä, jotta ei olisi enää silmilläänkään vaimoväkeä katsellut.\n\nRONKAINEN. Eipä tietenkään... Ja tää Kutvonen nyt painaa Kajaaniin\npäin?\n\nKUTVONEN (Lähtöä tehden). Kajaanin markkinoille painaa Kutvonen,\nKajaanin... Jos siellä sattuisi hyviä piipun vaihtajia sieltä Paltamon\npuolelta, niin tämä poika ei yhtä piippua surisi, vaikka\nhuikkokaupoiksikin tulisi.\n\nRONKAINEN. Eihän se Kutvonen yhtä piippua itkisi.\n\nKÄMÄRÄINEN (Udellen). Ja taisi jo sekin Iipposen Suso osottaa\ntaipuvaista mieltä... vaikka niin kuin Joroisilaisellekin\ntulemaan?... (kierrellen) tahi niin kuin Kutvoselle, tarkotan?\n\nKUTVONEN. Susoko?... Monet lirutukset jo luritti leski Kutvoselle,\nettä päästäpä Joroisiin suutarin matamiksi, mutta Kutvonen sanoi vain\nettä elä lipaise, ennen kun läpäsee. (Viskaten lestisäkin olalleen).\nOnkohan tästä suoraan Koposen suon kautta mennessä hyvin kuraista?\n\nRONKAINEN (Piippu ikenissä). Eipä se erikoisen... Lentäväthän siitä\nlinnutkin yli... kuivana aikana!\n\nKUTVONEN (Mennessään). No tottapa hänestä sitte rivakka mieskin yli\npääsee! (Juo vettä, ovessa). Hyvää vettä siinä Kämäräisen kaivossa on.\n\nKÄMÄRÄINEN (Asiaa miettien). Mhyy!\n\nRONKAINEN (Oivaten asian). Kovastihan se kehuu sitä Iipposen Susoa!\n\nKÄMÄRÄINEN. Kehuuhan tuo Susoa! (Äänettömyys).\n\nRONKAINEN. Ja eikä tää Kutvonenkaan toista ihmistä ihan turhasta\nsyystä kehu... vaikka se sitä omaa itseään vähä aiheettakin ylistää!\n\nKÄMÄRÄINEN. Eihän se toki toista syyttä kehu... (Miettivät).\n\nRONKAINEN (Kehittäen asiaa, piippuaan täyttäen). Se tässä\navioelämässä on tuokin vaimon helläluontoisuuskin yhtä talon\nrikkautta...\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs se muuta on...\n\nRONKAINEN. On... on se... Eikä tämän Kaavin Turusen leskestä, siksi\ntoisekseen, ole sen parempaa varmuutta luonteensa, eikä muunkaan\ntaipumuksensa puolesta... paitsi minkä tää Malisen eukko siitä\njuttusi.\n\nKÄMÄRÄINEN (Mietittyään). Kukapa niiden eukkojen puheisiin sitte osaa\nuskoa... niin kuin senkin Malisen eukon.\n\nRONKAINEN. Eihän niihin kuka osaa.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ei. (Miettivät).\n\nRONKAINEN (Tehden päätöksen). Niin... jotta mitähän jos\npyörähdettäisikin tästä Juvalle... eikä Kaaville? (Hetken päästä).\nVai mitä sinä arvelet?\n\nKÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka yhtä hyvinhän se ruuna juosta lököttelee\nJuvalle kuin Kaaviinkin päin.\n\nRONKAINEN. Y-yhtä... Eikä matkakaan ole sen pitempi toiseen kuin\ntoiseenkaan.\n\nKÄMÄRÄINEN (Omaa puhettaan jatkaa muristen). Ja tiekään ei ole\nJuvalle mennessä niin mäkistä kuin tänne Kaaville päin... niin jotta\nruunankin vaivoja säästää.\n\nRONKAINEN (Innostuu). Hyvätkin ruunan vaivat säästää... Ja siksi\ntoisekseen eivät ne Suson ruiskylvötkään ole järin ylenkatsottavaa\ntavaraa näin mökkiläisen edesottamisessa... Jos niin kuin sitäkin\npuolta ajattelisit.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka eipähän se ikämies paljaalla rakkaudellakaan elä.\n(Lähtöä tehden). Eikä tää enää pitkittämiselläkään ja punnitsemisella\nparane... Niin jotta pane sinä niitä eväitä konttiin niin minä mätän\ntään lehmän veden korvoon ja nostetaan korvo mennessä punikille.\n(Mättää vettä liedellä olevasta kattilasta korvoon). Ja sieltä\nJuvaltahan ne nämä Kaisa-vainaankin esivanhemmat kuuluvat tänne\nJoroisiin muuttaneen... Niin että siinäkin suhteessa oli tää Kutvosen\nkäynti onni.\n\nRONKAINEN (Evästä pannen). Oli... Oli se onni, jotta se osui\npistäytymään, niin että ei tullut tietymättömän päälle Kaaville\nlähdetyksi... Joko se vesi on mätetty!\n\nKÄMÄRÄINEN. Jo... (Ottaa valjaat naulasta). Ja hyväksi onneksi vielä\ntuli maininneeksi siitä Illikaisen lesken pahuudesta... Kukapa sitä\nvanhalla ijällään äksyä eukkoa riesakseen huolisi!\n\nRONKAINEN. Eihän se äkäinen eukko ole ilo miehen majassa...\n\nKÄMÄRÄINEN. Ei... Tule nyt niin nostetaan tää korvo mennessä.\n(Lähtevät).\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\n    Samanlainen Variksen mökki. Varis itse vuoleksii hankoa, vaimo,\n    Maija panee leipiä uuniin.\n\nMAIJA (Itsekseen, uunia tarkastellen). Paistunevatko he hänessä vai\nmitä he tehnevät... Kun ei ollut kunnollisia puitakaan, millä\nlämmittää.\n\nILLIKAISEN SUSO (Saapuu, helmojaan alas laskien). On sitä tuota likaa\nja rapaa kaikki paikat täynnä! Kun saa milloinkin Hakulisen kujasilla\nkaalaa kurkkuaan myöten ravassa, niin ei siinä enää köyhän mieli tee\nkuivuutta itkemään...\n\nMAIJA. Vai niin äijä sitä on sitäkin rapaa!\n\nILLIKAISEN SUSO. Ei tuota muuta enää taida ollakaan koko Juvalla kun\npaljasta rapaa ja kurjuutta. (Istahtaa.). Mistä häntä sitte\nriittäneekin. (Kääntäen äkkiä puheen). Sian hankoako se tää ukko Varis\nvuolee?\n\nMAIJA (Vastaa miehensä puolesta). Sitähän se siinä tuhertaa... Mitä\nhänestä sitte tuleekin!\n\nVARIS (Kuin itsekseen, toistellen katse työssä). Sian... sian hankoa\ntuhertaa... Kas kun se rikas Hakulinenkaan ei niitä kujasiaan\nhiekoita.\n\nILLIKAISEN SUSO. Oikeinhan se nyt siihen rikkautensa kaataisi... joka\nennen möisi suolensa, ennen kuin pennistä luopuisi... Ja tään köyhän\nkansan sitä vaan täytyy kaikki rikkaiden ravat uida ja kahlata, vaikka\nheihin jo elävältä hukkuisi.\n\nMAIJA. Kaikkihan sitä pitää köyhän kestää... Entäs minnekkäs se tämä\nIllikaisen Suso on menossa?\n\nILLIKAISEN SUSO. Eipä tässä ole menemisestä eikä tulemisesta sen\nparempaa tolkkua... Se Iipposen leski lupasi tulla pellavasaunaan\nauttelemaan, niin pitäisi sille saada sana, jotta ei menisi enää sinne\nentiselle mökille. Se isäntä ruoja, en paremmin sano, rupesi siinä\nrettelöimään ja riitelemään niin minä sanoin, jotta pidä mökkisi...\non niitä mökin maita muuallakin maailmassa ja niin muutin tähän\nentisen Roivaan mökkiin, jotta siinä ei lähtiessä surtu eikä\nsiekailtu.\n\nMAIJA. Ähää!... Vai Roivaan entiseen mökkiin muutti Suso!... Menisi tuo\nsiinä oma mieskin sinulla jo apuna!\n\nILLIKAISEN SUSO. No ikäänkuin niitä nyt sitte ei saisi ristikseen,\nnäitä Juvan miehen kutaleita... joilla ei enää ole muuta mieheksi\nsanottavaa, koko Juvan nykyajan miehillä kuin jotta seisovathan sen\nvihkimisajan siinä miehen paikalla ja sanovat, mitä pappi kysyy...\nMutta sitte saa vaan eukko alkaa pitää huolta ja perässään vetää.\n\nMAIJA. Eihän näistä ole Juvan pitäjän miehistä... Vaikka lykästihän tuo\nennen toisia saamaan hyviäkin miehiä toki näistä muista pitäjistä.\nSekin entinen Kuparisen tyttö, se Kaisa, sai sinne Joroisiin\nmuutettuaan yhden Kämäräisen miehekseen, ja hyvästi vaan kuuluvat\neläneen ihan Kaisan kuolemaan asti. Ja nyt tässä vasta kirkolla\nkerrottiin, jotta Kaisa on kuollut ja Kämäräinen siellä\nmökillään leskenä elää myllistää... Ja sitä ne hyvin hyväksi\ntyömieheksi kehuivat.\n\nILLIKAISEN SUSO. Kyllähän sitä niin monta syrjäiset kehuvat, vaan\nkunhan itse joutuisivat niistä huolta pitämään ja niiden kanssa ikänsä\nnäissä köyhissä oloissa elämään niin eiköhän kehujien suu vaan\nkuivuisi.\n\nVARIS (Itsekseen toistellen). Hyvä... hyvä mieshän se Kämäräinen kuuluu\nolevan... kuka hänen sitte tunteneekin!... Kuka hänet tuntenee sitte.\n\nMAIJA (Hyväntahtoisesti). No kaikkiko ne sitte pitäisi sinunkin\ntuntea... On siinä jo kyllä kun jo toiset tuntevat... Kämäräiset ja\nmuut Hämäräiset. (Katsoo uuniin).\n\nILLIKAISEN SUSO. Eikö sitä Iipposen Susoa ole täällä näkynyt?\n\nMAIJA. Iipposenko?... Eihän tuota ole tässä näkynyt?\n\nILLIKAISEN SUSO (Kuin itsekseen.). Missähän sekin harakka\njuoksennellee, kun ei omalla mökilläkään kestä enää... Koko päivän on\nsaanut sitä etsiä ja juoksennella.\n\nVARIS (Työssään ahertaen). Olisipa tässä Joroisten Kämäräiselle\nkaksikin Susoa... tämä Illikaisen ja se Iipposen... (Hankoaan\ntarkastellen). Olisi... olisi tässä Susoja...\n\nMAIJA (Hyvän sävyisesti). No tokihan ne nyt on muut Kämäräiset sinun\nlaisia... jotta eivät malttaisi lesken sänkyä toisetta Susotta maata.\n\nILLIKAISEN SUSO. Ja mihinhän tuo nyt Iipposenkaan leski sitte miehen\nottaisi. Hapannut mökki siinä vain on ja pahanpäiväinen lehmän\nkanttura, niin että siihen nyt vielä miehet ja muut hyvät pitäisi\nolla... Hyvä kun jaksaa mokomissa oloissa itsensä hengissä pitää, niin\njotta ei ennen omia hautajaisiaan kuole.\n\nMAIJA. Ja mikäpäs hänellä silläkään Susolla on siinä yksinäänkin\neläessä, kun vaan herra terveenä pitää ja tätä syömisen puolta on,\njotta päivästä toiseen pääsee.\n\nVARIS. Olikohan tuo se Kuparisen entisen tytön mies oikein talollisia,\nvai näitä paljaita mökkiläisiä?... Se Kämäräinen?\n\nMAIJA. Eivätpä nuo tuosta tienneet muuta kun jotta Kämäräinen se on\nnimeltään ja muuten siivo ja hyvä työmies... Mikä hovilainen hän\nsitte lieneekin.\n\nVARIS (Kuin itsekseen, työhönsä katsoen). Olisi... olisi tässä\nKämäräiselle Susoa... Kun vain älyäisi ottamaan tulla...\n\nMAIJA. Ja sinun vain pitää siinä höpistä... Ikäänkuin mitä ymmärtäisit\nkoko asioista... Vaikka eivät ne sanoneet senkään Kämäräisen olevan\niällä pilatun... Siinä viiden kuuden kymmenen korvilla kuuluu olevan\nvasta koko ikää.\n\nILLIKAISEN SUSO. Mitäpä heidän joroiselaisten iästä ja muusta ajasta on\njuvalaisille hyötyä, kun siellä asti elävät... Olipa nää sitte vaikka\nmiten nuoria ja rikkaita. (Huokaillen). Kotiin kun tästä olisi\nlähdettävä mennä rehmämään.\n\nMAIJA. Ähää!... Vai jo kotiin!... Istuisit tuossa nyt vielä... Ei tää\nköyhäkään kylässä happane.\n\nVARIS (Itsekseen). Sopiikohan tuo hanko kaulaan. (Lähtee ulos). Pitääpä\nkäydä aivan koettamassa.\n\nILLIKAISEN SUSO. Kun se nyt Iipposen leski sattuisi tänne tulemaan niin\nsanoisit, jotta ei mene enää sinne vanhalle mökkirähjälle, vaan tulee\nsinne Roivaan entiselle mökille... (Lähtien). Saisi nuo pellavat vielä\nloukutetuksi niin pääsisihän siitäkin rististä vähäksi aikaa rauhaan,\neikä tarvitseisi tällä tavalla juoksennella.\n\nMAIJA (Menijän jälestä). Ka joko sinä nyt menet, jotta ei tässä ennätä\nkahviakaan vieraalle valmistaa...\n\nILLIKAISEN SUSO (Ulkona). Onpa tuota sen verran vielä itselläkin, jotta\nei tarvitse koko päivää istua sitä muilta vuottamassa ja vornottamassa.\n\nMAIJA. Suuttuikohan tuo nyt vielä, kun ei saanut! (Pannuaan haistellen\nja vieden liedelle). Hyvä toki, että meni niine suineen... Jäi toki tuo\npannun pohja tässä omaan aamutuimaan. (Varikselle, joka palaa). Sopiko\nse kaulaan?\n\nVARIS. Sopi... Tuo palikka pitää vain vuolla, niin heittää sitä pahan\nteon, hylky. (Ryhtyy työhön. Iipposen Suso saapuu.).\n\nMAIJA. Ka tässähän tää Iipposen Suso on!... Kun jo luultiin, jotta\nminnekkähän Suso joutui. Vieläkö sinulle mitä kuuluu?\n\nIIPPOSEN SUSO (Hartaasti). Siinähän tuo Herra vaan auttaa päivästä\ntoiseen. Kun vaan ihminen sitte jaksaisi häntä kiittää ja olla\notollinen, eikä eksyisi näihin maallisiin viettelyksiin ja\nvillityksiin.\n\nMAIJA. Ka eihän niistä villityksistä leipää, eikä muuta autuutta\nlähde!... Mitä varten heidät sitte nekin lie luotukin tänne maailmaan!\n\nIIPPOSEN SUSO (Kujerrellen). Tottapa se on niin ylhäällä säädetty,\njotta kaikki pitää olla mitä vain sanassa ilmotettu on. Nuhteeksi ja\nopetukseksihan ne kaikki vaan on meille annettu ja jotta itse kukin\nottaisi itsestänsä vaarin.\n\nVARIS (Itsekseen). Nuhteeksi... nuhteeksi on annettu... (Työlleen).\nTuokin palikka kun tuossa reistailee!\n\nIIPPOSEN SUSO. Kunpa vaan me ymmärtäisimme hetkemme oikein käyttää,\nemmekä erehtyisi poluiltamme. Mutta miten moni meistäkin horjahtaa ja\neksyy viettelyksen ja synnin paulaan.\n\nMAIJA (Lattiaa lakaisten). Ka kukas ne kaikki paulat ja ansat täällä\nennättää nähdä ja kiertää, kun on työtä jo tässä tosissakin, jotta ei\nenää hengähtämään jouda.\n\nIIPPOSEN SUSO. Hoh-hoi... hoh-hoi!... Niinhän se on tämä meidän\nelämämme... Emme me silmin näe, emmekä korvin kuule...\n\nMAIJA. Entäs näkikö se tää Illikaisen Suso sinua?... Se tästä ihan\nvasta-ikään ennätti lähteä. Ja sinua sanoi vielä etsivänsä\npellavasaunaan.\n\nIIPPOSEN SUSO. Vai kävi se Suso toki tässä.\n\nMAIJA. Kävi... Mistäs sitä sinä tulet?\n\nIIPPOSEN SUSO. Tuollahan minä heränneiden seuroissa pistäännyn, niin\narvelin poiketa tässä vaikka noita jalkoja lepuuttamassa.\n\nMAIJA. Vai niitä sinä!... Se asuukin Illikaisen Suso nyt jo siinä\nRoivaan entisessä mökissä ja käski sanoa sinullekin, jotta menisit\nsinne pellavasaunaan... Eikö tuolla lieneekin jo kahvi siellä valmiina\nvuottamassa.\n\nIIPPOSEN SUSO. Vai jo se Illikaisen Suso muutti. Kunpa herra antaisi\nhänelle nyt uudessa asunnossa enemmän nöyryyttä ja pehmittäisi hänenkin\nkovan sydämensä käsittämään ja ymmärtämään!\n\nVARIS. Kunpa... kunpa pehmittäisi... Sen mies olikin niin kivuloinen ja\nhuono, jotta eihän siinä ollut pahankurisen akan pehmittäjää... Ei\nollut siinä pehmittäjää...\n\nMAIJA. Niin... Ikäänkuin sitä nyt sitte sinussa olisi pehmittäjää!...\nVielä siinä kehuu!\n\nIIPPOSEN SUSO. Ja eipä se tämä syntinen ihminen taivukaan, eikä\npehmene, jos sitä ei Herra pehmitä ja taivuta ja anna valistusta ja\nymmärrystä että itse itsemme taivuttaisimme ja nöyrtyisimme.\n\nMAIJA. Ka sepä tääkin Varis vain luottaa siihen ajalliseen ja\nmaalliseen pehmittämiseen, niin kuin nää muutkin Juvan miehet. (Kääntää\npuheen). Vaikka menisipä tuo sinullakin vielä siinä ajallinenkin mies\napuna... Niin että olisihan toki talossa sen verran sitäkin tavaraa,\njotta tuppi toki oman miehen vyöllä heiluisi.\n\nVARIS. Menisihän siinä Susolla oma tupen heiluttaja... menisi siinä.\n\nIIPPOSEN SUSO. Ka tottapa se ei ole sallittu silloin, jos ei ole.\n\nMAIJA. No vielä näitä kaikkia sallimisia ajattelet!... Ottaisit vain\nmiehen itsellesi, niin sillä se on sallittu... koko asia.\n\nVARIS. Ka mitäpäs siinä muuta sallimista... Ja tuolla Joroisissa\nkuuluisi olevan rikas ukko... Kämäräinen, vai mikä hän jo\nnimeltäänkin... Äsken kuuluu ukko-pahalta eukko kuolleen.\n\nIIPPOSEN SUSO. Niinhän meidät kutsutaan täältä kun aika joutuu.\n(Huokaillen). Pitää tästä sitte lähteä sinne Roivaan mökille\nristisisarta auttamaan hänen töissään ja menoissaan. (Nyyttiään\nsolmielIen). Hakulisen emäntä pani naurishautojaan tuohon nyyttiin...\nHerra häntä siunatkoon ja palkitkoon lahjastaan ja hyvyydestään.\n(Mennessään). Hyvästi nyt vaan sitte!... Ja kävisitte nyt siellä\nmökilläkin istumassa!\n\nMAIJA. Ka saapiihan tuota käydä... Ja vie nyt terveisiä Illikaisen\nSusolle. Ei tässä joutanut kahviakaan vieraalle keittämään! (Istahtaa\nkehräämään.).\n\nVARIS (Kuin itsekseen). Siitä se vaan taivaan ilostaan höpöttää,\nämmä!... Vieläkö hänet kuka senkin lesken vaivakseen huolinee!\n\nMAIJA (Valittelee itsekseen rukkiaan laitellessa). Onhan tässä sitä jos\njonkinlaista kävijää ja kulkijaa kuin paraassa kestikievarissa!... Yksi\nkun lähtee niin toinen jo vetäytyy siihen istumaan ja vahtimaan...\n(Kuuluu tulijoiden kolinaa.). Kuka häneen nytkin taas työntäytynee!\n\n    (Kämäräinen ja Ronkainen saapuvat. Kämäräinen juo vettä.\n    Ronkainen pyyhkii kenkänsä luudalla.).\n\nRONKAINEN (Istuttuaan, ryhtyen tupakoimaan). Kenenkäs mökki se tämä\non?\n\nMAIJA. Tämän Variksen mökki-röttelöhän tämä on.\n\nRONKAINEN. Vai tämän tää on.\n\nVARIS (Itsekseen). Tämän... tämän on mökki... Onhan siinä puuta istua!\n\nKÄMÄRÄINEN. Onhan tässä tätä... puuta!\n\nMAIJA. Mistäs ne nämä vieraat vielä ovat?\n\nKÄMÄRÄINEN. Joroisistapa sitä ainoastaan ollaan.\n\nMAIJA. Mhyy!... Vai ainoastaan sieltä!\n\nKÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Sieltä.\n\nRONKAINEN (Lisäten.). Eihän sen tään köyhän kannata Joroista\nkauempaa olla.\n\nVARIS (Toistellen). Ei se kannata... ei kannata.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ei. (Äänettömyys.).\n\nVARIS. Onko siellä Joroisissa siat niin pillimuksia, että täytyy pitää\nhanko kaulassa, niin kuin näillä Juvan sioilla?\n\nRONKAINEN. Eipä niillä kaikilla... varsinkin jos on hyvät aidat\ntalossa.\n\nMAIJA. On se sitte hyvä pitäjäs, se Joroinen... kun siatkin ovat niin\nkunnollisia.\n\nKÄMÄRÄINEN. On se... Joroinen.\n\nVARIS. Täällä Juvalla on niin pahoja akkojakin, jotta hanko pitäisi\nkaulaan panna... niin kuin tämä Illikaisenkin leski.\n\nRONKAINEN. Vai on leski niin äksy luonnoltaan!\n\nVARIS. Äksy... äksy on hyväkäs... Illikais-vainajankin piti semmoisessa\nkurissa, jotta miesparka ei uskaltanut hengittääkään muuta kuin\nkorvillaan.\n\nKÄMÄRÄINEN. Kylläpä on sitte lujakätinen eukko.\n\nMAIJA (Puolustaen). No ikäänkuin ei Illikaisessa itsessään sitte olisi\nsyytä ollut!... Yritti juoda ja laiskotella, niin jotta sai\nkiittää luojaansa kun eukko toki ojenti hänetkin oikeille poluille,\nniin jotta ei leipä kesken syönnin loppunut ja itse joutunut tuonne\nmaailman kujille!\n\nVARIS. Osaavathan ne nämä Juvan akat toisiaan puolustaa!... osaavat ne\nämmät sen oman itsensä värjätä!\n\nKÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Osaavat!\n\nMAIJA (Puolustautuen). Niin kun ne miehet eivät sitte osaisi sitä omaa\ntyhjäänsä kehua... Vaikka ei koko nykyajan miehistä ole muuta kuin\nsian hankoa vuolemaan!\n\nRONKAINEN. Mutta se Iipposen leski se ei taida olla järin\nkovasisuisinta sorttia... Suso?\n\nVARIS. Sen luonto taas on pehmyt kuin naurispaistikas... Tokko hän\nriidellä osannee senkään vertaa, mikä talossa tarvitaan pahan ilman\nennustukseksi!\n\nKÄMÄRÄINEN. Vai niin on hän toki pehmyt siinä vaimollisessa\nolennossaan!\n\nVARIS. Pehmyt on eukko, pehmyt. Ja jumalinen. Niin on jumalinen eukko,\nettä koko sen elämä on yhtä virren luritusta.\n\nRONKAINEN. Kylläpä on sitte hyvä eukko.\n\nKÄMÄRÄINEN (Murahtaa). Hyvä.\n\nVARIS (Itsekseen piippuaan selvitellen). Piippukin tässä on tukossa...\nHikeäkö lie tuo reikä täynnä!\n\nMAIJA. Milläs asioilla ne nämä vieraat ovat täällä Juvalla?\n\nRONKAINEN. Eipä sitä juuri erikoista asiaa ole.\n\nMAIJA. Vai ei.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ei.\n\nRONKAINEN. Arveltiin vain käydä ostamassa vaikka aikaiseen poikiva\nlehmä... jos sattuisi saamaan hyvälypsyisen täältä Juvalta.\n\nVARIS (Pannen tupakkaa). Onhan sitä lehmää täällä Juvalla... Ei täällä\nmuuta paljo olekaan kuin lehmää ja tätä köyhää kansaa... ja tuota\nrapaa, jumalan viljaa, on teillä näin lika-aikana tuhottomasti.\n\nRONKAINEN. Mhyy... Minkähänlainen tuo on sen Iipposen Suson lehmä...\nKun ne siitä täällä kylällä juttusivat?\n\nMAIJA. Se on hyvin hyvälypsyinen lehmä... Ja hakematta tulee joka ilta\nkotiinkin!\n\nVARIS (Lisäten). Se eukko kun sitä syöttääkin nyt leskenä ollessaan\nkuin omaa miestään, niin pitäähän sen pakostakin lypsää...\n\nKÄMÄRÄINEN. Pitää.\n\nVARIS. Pitää... pitää sen lypsää... Vai sitä ne jo neuvoivatkin teille\nsiellä kylällä!\n\nRONKAINEN. Sitähän ne.\n\nMAIJA. Myöpikös se Suso nyt sitte ainoan lehmänsä?\n\nVARIS. Ka sittepähän tietää kun käy kysymässä?... Eihän tästä pitkä\nmatka enää ole.\n\nRONKAINEN. Vai ei tästä enää pitkä... Mistähän tuonne tie menee...\nsinne Suson mökille?\n\nVARIS. Tästähän se meidän saunan nurkan vieritse menee ja sitte niitä\nMatikaisen kujosia myöten... Mutta tässähän se itse eukko on tässä\nentisen Roivaan mökillä pellavasaunassa.\n\nKÄMÄRÄINEN. Vai siellä se on Suso!\n\nVARIS. Siellähän se lipsuta lytystelee eukko-paha pellavia.\n\nMAIJA (Korvoon suurusta ripotellen). Tulisit siitä, Varis, nostamaan\napuna tämän vesikorvon lehmille, niin ei tarvitse yksinään sitä kantaa!\n\nVARIS. Jokos siinä on suurusjauhot?\n\nMAIJA. Ripottelinhan minä niitä siihen hyppysellisen...\n\nVARIS (Lähtee, ottaa hangon). Samalla tiellä pistetään tuo hanko sian\nkaulaan niin kestää aisoissaan, ruoja!\n\nMAIJA (Korvoa ulosviedessä valitellen). Ovatkin jo jauhotkin lopussa...\nmistä heitä uusia taas saanee.\n\nRONKAINEN (Kämäräisen kanssa jäätyä). Nytpä tää asia jo selkiääkin\nihan itsekseen... Mitäpä sillä on väliä vaikka tään asian toimittaa\nsielläkin Roivaan mökillä, kun ei ole kotosalla Suso.\n\nKÄMÄRÄINEN. Mitäpäs sillä on väliä missä sitä kosii... Tääkin Varis\nsitä kehuu kovasti... Susoa!\n\nRONKAINEN. Kovasti kehuu!... Ei siinä silloin vikoja ole.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ja jumalinenkin on vielä luonnoltaan... niin jotta sekin\nvielä lisää sitä vaimollista puolta.\n\nRONKAINEN. Lisäähän se... jumaluuskin!\n\nKÄMÄRÄINEN (Mietiksien). Vaikka ei tullut siltä suutari Kutvoselta\ntiedustetuksi onko sillä perikuntaa siitä entisestä eläjästä...\nNiin jos vaikka tältä Varikselta kysyisit. (Ulkoa alkaa kuulua sian\nvinkumista.).\n\nVARIS (Ulkona, sian vinkuessa). Pidä kiinni... pidä kiinni ruoja, jotta\nsaan hangon kaulaan... Ä-häh!... Vieläkö nyt tunkeennut naurismaahan...\nVieläkö telläännyt, juutas!\n\nKÄMÄRÄINEN (Äskeistä asiaansa jatkaen). Niin jotta jos peräisit tältä\nVarikselta sitä lapsiasiaa... niin sittepähän ei tule jälestäpäin\nkatumista.\n\nVARIS (Palaa). Vai niin ovat Joroisten siat siivoja, jotta ei tarvitse\nhankoa kaulassa pitää.\n\nRONKAINEN. Siivoa sikarotuahan se Joroinen on. (Käy pankon luona\nsylkäsemässä.).\n\nVARIS (Kuin itsekseen). Tää meidän sika on hyvin pillimusta lajia!...\nMistä hän lie oppinutkin ne pahat ilveet vaikka se on Iipposen\njumalisen lesken sianporsaita.\n\nRONKAINEN. Vai niitä se on. (Imasee savut). Ei taida sillä Iipposen\nSusolla olla siitä entisestä miehestään?\n\nVARIS. Eihän sillä niitä kakaroita ole.\n\nMAIJA (Saapuu). Mitä kakaroita... se tää Varis puhuu?\n\nKÄMÄRÄINEN. Lapsia tää Ronkainen vaan kyselee, jotta onko sillä\nSusolla?\n\nMAIJA. No mitähän tuo hänkin niillä tekisi siinä syömässä ja\nhuutamassa!... köyhä leski... Hyvä kun jaksaa itse ruuassa ja\nsärpimessä pysyä... kun ei ole kun yksi lehmä koko mökissä.\n\nVARIS. Eihän niistä lapsista tälle köyhälle iloa ole.\n\nRONKAINEN. Eihän niistä ole... iloa.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka eipä niistä!\n\nRONKAINEN (Varustellen lähtöä). Jo tästä taitaa saunan nurkan taitse\nmennä tie sinnekin Roivaan mökille?\n\nVARIS. Ka siitähän sitä pääsee vaikka minne. (Tarkastellen kirveen\nterää)... Pääsee siitä, pääsee... muuanne paitsi taivaan iloon siitä\npääsee saunan nurkan taitse. (Alkaa hioa kirvestään.). Kirveskin tässä\non tylsynyt... jos häntä tuolla sieralla vähä lykkisi.\n\nRONKAINEN (Lähtöpuuhissa). Mhyy!... tylsynnäpähän on... kirves!\n\nVARIS (Kuin itsekseen). Tylsyyhän nuo näkyy kaikki ja kuluu... vanhenee\nja kuluu vaan tää köyhän tavara!\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka vaikkapa sitte lähdettäisi... sitä Suson lypsikkiä\nkatsomaan. Jos hänen hinnoilla sitte sopisi!\n\nRONKAINEN (Lähtee). Ka mitäpäs tässä viivyttelee! (Sytyttää\nmennessään lieden luona piippunsa hiilellä.). Vaikka tuossa talon\nhiilellä piippunsa sytyttää.\n\nVARIS (Kahden jäätyä). Jokos ne vellijauhotkin ovat lopussa?\n\nMAIJA. Johan nuo ovat... Tulleeko heistä enää yksi velli, kun keittää\nvetelän.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\n    Illikaisen Suson pellavasauna.\n\nIIPPOSEN SUSO (Hartaana pellavia lipsuten). Tottapa se oli jo alussa\nmäärätty niin sinun kuin minunkin Tahvovainajalle, jotta sitä pitää\nheidänkin erota pois maailmasta.\n\nILLIKAISEN SUSO. Missähän lieneekin sitte määrätty ja kirjoitettu! Kuka\nniitä määräyksiä joutaa tässä tutkimaan ja miettimään, kun on työtä\nniin että ei jouda enää rykäisemäänkään muulloin kuin suurina\njuhlapäivinä. (Kehumalla). Mutta sinnepä tuo vaan Illikainenkin\nlopulta kelpasi, eikä ole siinä enää maailman vaivana ja vastuksena.\n\nIIPPOSEN SUSO (Vaikerrellen). Ka kelpaahan tää köyhäkin toki ijäiseen\niloon... Vaikka saapikin tuota täällä ajassa kovat ja pehmeät kokea\nennen kun sinne asti pääsee... (Pivoa levitellen). Ja vielähän tässä\nsinäkin voisit toisen ottaa.\n\nILLIKAISEN SUSO. No näitähän minä nyt Juvan miehiä tähän ristikseni\nottaisin!... Pty-hui! Onhan niistä vaan sen verran miestä koko Juvan\nmiehissä, että edes oman nimensä jaksaisivat kunnialla kantaa, mutta\neukko vaan saa aina aisoissa ja valjaissa olla, en häntä jo paremmin\nselitä!... Mikä tuo pilanneekin koko Juvan miehet!\n\nIIPPOSEN SUSO. Ka tottapa se koettelee ja rankaisee niillä tätä\nJuvankin seurakuntaa... Kun sitä ei otetakaan aikanaan ajasta vaaria ja\nojennusta!\n\nILLIKAISEN SUSO. No ikäänkuin ne muut pitäjät siitä sen enemmän vaaria\nottaisivat, ja eikä noiden miehet kuitenkaan ole hallan panemia...\nKuparisenkin tyttö kuuluu saaneen tuolta Joroisten puolelta semmoisen\nhyvän miehen, jotta on pätinyt elää eikä ole tarvinnut leipäänsä\nsärpimettä syödä ja on vielä kuoltua jäänyt miehelle eläminen, millä\ntoinenkin ottaa. (Ryhtyy kahvia kaatamaan.).\n\nIIPPOSEN SUSO. Onnistaahan sitä toista maailmassa siinäkin miehen\nsaannissa... Tottapa se on kullakin kohtalonsa siinäkin!\n\nILLIKAISEN SUSO. Vaikka menisihän tuo tässäkin mökillä mies apuna...\nAlkaa taas talvi ja saat yksinäsi tuolla hangissa rypeä ja rehmää,\neikä ole vaan miestä kehen silmäsi loisit... Ota tuosta kuppi tuota\ntörön-löröä ja mene sitte pane tuvassa huttukattila tulelle niin minä\ntässä sillä aikaa loukuttelen näitä kuivimpia roivaita.\n\nIIPPOSEN SUSO (Ryhtyen juomaan kahvia). Välttäisipä tää syntinen suu\nkahvittakin... Onkin tuo kahvi jo niin kallista jotta ei tään köyhän\nkohta kannata sitä ajatellakaan.\n\nILLIKAISEN SUSO (Kuin itsekseen). Tulikin tässä jo työtä kokoon...\nLopuskaita lupasivatkin tulla talkoolla lipsuamaan, jotta saavat vähä\nhyppiä ja tanssia... (Puistelee päistäriä hameestaan). Niillä ovat aina\nne omat vimmansa ja höyhötyksensä. Mutta kun ei toki tarvitse palkkaa\nmaksaa niin joutavatpa lekkua... Joko sinä nyt joit?\n\nIIPPOSEN SUSO. Jo... Suurkiitosta vaan ja paljon kiitosta.\n(Lähtiessään). Siihen isompaan kattilaanko minä panen huttuvettä?\n\nILLIKAISEN SUSO. Siihen pieneen!... Ja pese sitte pöytä ja käy\nlypsämässä lehmät... Ei tästä itse jouda taas kunnolla henkeään\nvetämään. (Yksin jäätyään, yskiskelee.). Elämän ja ilmanmuutosko\nhänestä tapahtunee, vai pölykö tuo lie mennyt henkeen, kun se\nkakistuttaa... (Koettaa kaataa kahvia.). Ja tuokin kahvipannu on ihan\ntyhjä... Jaksoikin se sitä sisäänsä imeä etovertasesta työstä. (Sysää\nlipsua paikoilleen.). Muutamia pivoja vain lipsusi ja harjasi, koko\nakka... en häntä jo paremmin nimitä.\n\n    (Ronkainen ja Kämäräinen työntyy ovesta.).\n\nRONKAINEN (Leikillisesti tervehtien). Onpa täällä oikea\nvaimoväellinen lämmin ja pöly.\n\n    (Istuvat, kotiutuvat, Suso rupeaa lipsuamaan.).\n\nKÄMÄRÄINEN. Pellaviako se tämä Suso vain lipsuaa?\n\nILLIKAISEN SUSO. Ei suinkaan niitä kuka köyhän pellavia lipsuaisi, jos\nei köyhä itse... Ja kun sitä ihminen tarvitsee aina paitarievun\npäällensä, niin mikäs siinä muu auttaa kuin loukuta vain ja lipsua,\nkunnes et enää ajallista paitaa tarvitse... Mistä nämä vieraat ovat?\n\nRONKAINEN. Se on tämä Simo se Joroisten Kämäräinen. Jos Suso on jo\nsattunut kuulemaan...\n\nILLIKAISEN SUSO. Vai tämä se on se Kämäräinen!\n\nKÄMÄRÄINEN. Kämäräinen... Ja tämä toinen on niitä Antti Ronkaisia.\n\nILLIKAISEN SUSO. Onhan sitä tässä maailmassa jos minkin nimellistä ja\nnäköistä miestä maleksimassa!... (Kuin itsekseen.). Mistä he kaikki\nvaan lienevät siinneetkin ja nimensä ja näkönsä saaneet! (Miehille,\nkovemmalla äänellä). Hyvästikö siellä Joroisissa pellavat kasvoivat?\n\nKÄMÄRÄINEN. Hyvästi.\n\nRONKAINEN. Varsinkin tällä Kämäräisellä on tuhottoman hyvässä muokissa\nolevat pellavamaat... niin kun muutkin sen ison mökin viljelykset.\n\nILLIKAISEN SUSO. Siunaahan sitä toisiin, rikkaisiin pitäjiin kaikkea\nhyvyyttä. Ilmankos sitä ei sitte tänne Juvalle ole riittänyt muuta\nkun paljasta köyhyyttä ja näitä karuja hiekkamaita.\n\nRONKAINEN. Onhan se rikas ja ylpeä pitäjäs se Joroinen!\n(Leikkisemmällä äänellä). Vai yksinään se Suso vain lipsuta\nlepsuttelee!\n\nILLIKAISEN SUSO. Siunaa... siunaa sitä toisiin pitäjäin hyvyyttä!...\nVaikka eläisihän sitä näilläkin Juvan mailla, jos kellä olisi kunnon\nmies joka toki olisi apuna elämässä... Mutta toista se on yksinäisen\nelämä näillä karuilla viljelysmailla!\n\nRONKAINEN. Toista se on se.\n\nKÄMÄRÄINEN. Toista.\n\nRONKAINEN. Vaikka sopisi tään Susonkin vielä ottaa itselleen se\nsovelias apu... näin nuoren ja riskin vaimoihmisen... niin kuin sitä\njo sanassakin sanotaan.\n\nKÄMÄRÄINEN. So-opii!\n\nILLIKAISEN SUSO (Puoli ujona). Tokihan sitä nyt sopii!... Tässä nyt\nvielä kaikkia turhia sopimisia ajatella!\n\nRONKAINEN (Toistellen). Sopii... sopii Suson vielä sitä asiaa\najatella... Ja siihen käsitykseenpä se on tämäkin Simo Kämäräinen nyt\nleskenä ollessaan tullut, jotta ei se ole tämän ihmisen hyvä yksinään\nolla.\n\nILLIKAISEN SUSO (Äkkiä). Onkos tämä se leski Kämäräinen, Sieltä\nJoroisista?\n\nRONKAINEN. Ka leskihän tämä on.\n\nILLIKAISEN SUSO. Vai leski!\n\nKÄMÄRÄINEN. Leski!... Se Kaisa kuolta kupsahti siinä messumaarian\naikana! Se olikin niitä entisen ukko Kuparisen tyttäriä.\n\nILLIKAISEN SUSO. Ka mikäpäs sillä siivolla ja hyvällä miehellä on\nyksinäänkään eläessä. Maksaa veronsa ja viljelee mökkinsä maita niin\nsiinä sitä elämänsä iltaan pääsee.\n\nKÄMÄRÄINEN. Siinä!\n\nRONKAINEN. Pääseehän siinä... Vaikka eipä tällä Simolla olisi\nmitään erikoista vastaan sanottavaa, jos sattuisi olemaan semmoinen\nvakavaluontoinen vaimonpuolikin, joka kykenisi rikkaan mökin\nrustinkia ja vaurastusta hänen apunaan hallitsemaan... ja siinä\nyhdessä iloitsemaan.\n\nKÄMÄRÄINEN. Eipä tuota ole tullut vielä erikoisesti\najatelleeksi... Kun sitä ei tiedä tokko sitä lykästäisikään saamaan\nsopuluontoistakaan... niinkuin tää Suso... Kuka ne naiset edeltäpäin\ntuntee.\n\nILLIKAISEN SUSO. Onhan sitä näissä akoissakin hyvää jos lie\nhuonoakin... Kun niistäkin toiset juovat viimeiset riepunsakin kahvina\nniin jotta ei ole muuta omaa kuin letti päässä... Kaikki he sitte vain\nmiehiäkin saavat.\n\nKÄMÄRÄINEN (Asiaansa jatkaen). Vaikka mitäpäs tuosta nyt toisekseen\nolisi, jos sattuisi sopuihmisen saamaan... Kun tää Ronkainen kerran\nsitä on ruvennut niin tahtomaan.\n\nRONKAINEN. Ei... ei tällä Simolla olisi mitään sopuihmistä vastaan.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ei.\n\nILLIKAISEN SUSO (Alkaen jo aavistaa asiaa). Milläs asioilla ne nämä\nvieraat oikeastaan ovat?\n\nRONKAINEN (Merkitsevänä). Ka milläpäs se näin leskimies\nerikoisemmilla asioilla... Ja minä olen muuten vain hänellä\nsemmoisena tarpeellisena matkustusmiehenä.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ja hyvinhän ne siellä Joroisilla kehuivat tätä Susoa...\nluonteen ja muunkin olemisen puolesta.\n\nILLIKAISEN SUSO. Herra isä siunatkoon! Joko ne nyt siellä asti tietävät\njuoruta... (Hamettaan puistellen). Vaikka on tässä semmoisessa\npellavapölyssäkin ihminen ja päälläkään ei ole muuta kuin tuo vanha\nhameripsu... Mutta kukas sitä nyt tietää niin etäisiä vieraita tulevan\nja joutaa odottamaan, kun tässä on tuota työtä enemmän kuin luojan\nilmaa... (Kahvipannun kanssa häärien). Istuisitte nyt tässä niin minä\npistäännyn lennättämässä vaikka tuon pannun sinne mökin lieteen niin\nkiehuuhan toki kahvit.\n\nRONKAINEN (Suson lähdettyä). Tää on riski ja kaprakka eukko.\n\nKÄMÄRÄINEN (Hyvillään). On se helläluontoinen ja työteliäs ihminen...\nniin jotta eivät ne suotta sitä kehuneet. (Tarkastelee kirvestä). Hyvä\nkirves siihen on jäänyt Tahvo Iippos-vainaajalta.\n\nRONKAINEN. Varakas, varakas ja hyväluontoinen leski on Iipposeita\njäänyt... Eikä tämä asiaa vastaankaan ole, koskapa jo kahvinkeittoon\nlähti.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs hän turhaa epäröisi... viisas vaimo!... Kun\nnyt ei sitte viime tingassa rupeaisi reistailemaan ja vastaan\nhangottelemaan ... Niin jotta olisikin parempi päättää rutosti kauppa.\n\nRONKAINEN. Ka mitäpäs siinä... Vaikka eipä tässä enää mitään\nepäröimistä ole kun se jo kohta asian älyttyään rupesi niin järkiään\nsinne päin hököttämään.\n\nILLIKAISEN SUSO (Palaa uusi hame päällä). Vai niin hyvät pellavamaat\ntämän Kämäräisen mökillä on.\n\nRONKAINEN. Hyvät... Kun siinä mökissä on kunnollinen vaimoihminen,\njoka niitä hoitaa tämän Simon apuna, niin ei siinä tarvitse muuta\nkuin kääriä aivinaa torvelle minkä ilkeää... Ja muutenkin tämä Simo\non ahkeruudestaan ja tuostakin sanankuuliaisuudestaan tunnettu mies.\n\nILLIKAISEN SUSO. Niinhän ne korjautuvat ihmiset siellä missä on hyvät\npapit ja muut sanan palvelijat, eikä semmoiset paljaat lailla jyrisijät\nkun tässä seurakunnassa... Minkälainen pappi siellä Joroisissa on?\n\nKÄMÄRÄINEN. Siellä on hyvä, uskovainen ja rikas pappi.\n\nRONKAINEN (Vahvistaen). Hyvä ja lempeä pappihan siellä on. Sen saarna\non niin paljasta evankeliumia, jotta se on tälle ihmisen luonnolle\nlempeää kuin saunan löyly.\n\nILLIKAISEN SUSO. No semmoinen se pitää pappi olla, niin siitä se\nihmisen kovakin sisu ja pimeys saa valon. Mutta mitäs kuin tämä\nJuvan pappi lukee pelkkää lakia, jotta se on ihan kuin puulla päähän\npaukuttaisi. Turtuu siitä lopulla ja paatuu semmoinen ihminen,\njoka ei muutenkaan ole vielä synnintuntoon herännyt... Ja eikä se\nsitte kumma olekaan jos täällä Juvalla on itsekullakin siitä omasta\nsyntisestä luonnostaan alituinen vaiva ja vastus, kun ne sillä\ntavalla sen turruttavat!\n\nRONKAINEN. Turruttaahan se paha pappi... Vaikka tätä Susoahan ne\ntässäkin Variksen mökillä hyvin kehuivat.\n\nILLIKAISEN SUSO (Ujostellen). Mitäpä tässä köyhässä nyt on kehumista\nja muuta ylistämistä.\n\nRONKAINEN. Ja niinhän se on jumalinen ja hyvä mies tämä Kämäräinenkin.\nKirkkomatkallakin kantoi aina Kaisavainaan kengät, että Kaisan ei\ntarvinnut koskaan kantaa muuta taakkaa kuin virsikirjan ja\neväsnyytin...\n\nILLIKAISEN SUSO (Ujona, kuin itsekseen). Tuo kirveskin näet on jäänyt\nihan siihen vierasten nenän eteen. (Vie kirveen ovensuuhun.).\n\nRONKAINEN. Ja eipä sillä tällä Simolla ole mitään Suson ulkonaistakaan\nolemusta vastaan... jos niin kun puheisille ruvettaisi.\n\nILLIKAISEN SUSO (Kainostellen). Mitä tämä nyt minunlainen enää\npuhuttelemisesta paranee!... Onhan niitä nuorempiakin... ja joilla on\nomat konnut ja mannut.\n\nKÄMÄRÄINEN. Eivätpä ne kaikki ole luonnolle käypiä.\n\nRONKAINEN. Se ei tämä Simo rikkaudesta välitä... Kunhan vaan muuten on\nvaimo hänen luonnolle sopiva! (Äänettömyys. Suso ujostelee.).\n\nKÄMÄRÄINEN (Ronkaiselle). Ka sano vaan loppuun... koko asia!\n\nRONKAINEN. Niin jotta jos tällä Susollakaan ei ole vastaan sanomista,\nniin tämä Simo puolestaan lupaa rakastaa ja kunniassa pitää.\n\nILLIKAISEN SUSO. Herra isä siunatkoon... Mitä tuossa nyt tuommoista\nkyytiä pitää!\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs se pitkittämisellä paranee... (Lähestellen).\nMinä tässä vähä lipsuan Suson apuna... (Tarttuu lipsutankoon niin\nettä Suson käsi jää hänen kätensä alle ja alkaa lipsuta, taputellen\ntoisella kädellään Suson selkään lipsuamisen tahdissa ja lukee).\nLipsun, lapsun ... lipsun, lapsun!\n\nILLIKAISEN SUSO (Irrottautuen). No elähän nyt vielä siinä... (Panee\noven säppiin). Turvatonta naista siinä tuolla tavalla ahdistaa,\n(Nopeasti). Entäs montako lehmää tällä Kämäräisellä on?\n\nRONKAINEN. Onhan tällä sitä lehmää: Kun on kaksi niin runsaslypsyistä\nja aikaiseen poikivaa lehmää, jotta siinä mökissä on tuo maidonpuute\nyhtä kaukana kuin taivaan valtakunta...\n\nILLIKAISEN SUSO. No niin ne miehellä pitääkin olla kunnossa kaikki\nkapistukset, jotta ei paljaille re'en liisteille eukkoa ota, niin kuin\nnämä nykyajan miehet joilla ei ole muuta kuin tyhjä tuppi vyöllä.\n(Äkkiä). Entäs onko tällä Kämäräisellä oma hevonen?\n\nRONKAINEN. Omahan tällä on... hyväjuoksuinen ruuninkarva ruuna on...\n\nILLIKAISEN SUSO. Ä-häh!... Ilmankos se jo Variksenkin Maija tiesi tästä\nkertoa ja kehua, kun tällä on hevosetkin ja muut elämiset jo omat!\n\nKÄMÄRÄINEN. Omat... Eivätkä ole nekään mökin verot järin suuret.\n\nILLIKAISEN SUSO (Itsekseen, työssään touhuten). Ilmankos se näet äsken\nsiinä jo kakistutti... Johan minä arvasin siitä, jotta elämän muutos\nsiitä on tulossa.\n\nRONKAINEN. Omat... omat on tällä Simolla kaikki kapistukset ja mökki\non semmoinen, että ei siinä kunnon eläjältä työ ja leipä lopu... Ja\nkun tällä Susollakaan ei ole enää sen enempää vastaan sanomista, niin\ntää Simo pitää nyt asian päättyneenä ja vie tämän Suson Joroisiin.\n\nILLIKAISEN SUSO (Taipuen, ujona). No kuka tästä nyt olisi luullut\ntämmöistä tulevan niin yhtäkkiä, että ei ennätä silmiäänkään pestä eikä\nkunnolla itseään siunata.\n\nKÄMÄRÄINEN. Mitäpäs tässä Susossa on siunaamista... hyvässä ihmisessä.\n\nILLIKAISEN SUSO (Kuin nuhdellen). Nii-in!... Vielä siinä sitte sanoo...\nkun ensin saa aikaan semmoisen muutoksen elämässä.\n\nIIPPOSEN SUSO (Ulkona, koettaa ovea avata). Kiinikö se on ovi kun ei\naukea?\n\nILLIKAISEN SUSO (Hätäillen). No joko se nyt ennätti sen huttuveden\nkeittää... (Kovasti, Iipposen Susolle). Jopa täällä lipsuamisetkin\nloppuvat... niin että mene nyt välillä ruokkimaan lehmäsi... ja\ntottapahan sitte iltasella tulet lopettamaan.\n\nRONKAINEN. Se tää Kämäräinen aikookin tällä samalla tiellä sitte viedä\ntämän Suson myötämöisin, jotta ei tule monenkertaisia pitkiä matkoja.\n\nILLIKAISEN SUSO. Hyvä isä siunatkoon, minkälaisella kiireellä se nyt\nviedä höyryyttää... Ikäänkuin tässä ei nyt olisi välttänyt ilman\nmiestäkin... yksinäinen leski.\n\nKÄMÄRÄINEN. Siinä menomatkallapa kun sopii pappilassakin käydä, niin\nmitäpäs se pitkittäen paranee! (Viulun soittoa.).\n\nILLIKAISEN SUSO (Hätäillen). No se siunatkoon, en paremmin sano... Nyt\nne vimmatut tulevat jo pellavatalkoihin ja... (Avaa oven säpin.\nKämäräiselle). Istu nyt siivolla tuohon ja elä ole olevinasikaan koko\nasiasta.\n\nKÄMÄRÄINEN (Tyytymättömänä murahtaa). Hittokos niitä nyt tänne ajaa.\n(Talkoojoukko työntyy saunaan.).\n\nILLIKAISEN SUSO (Lipsuten). Hyvä isä sitä kiirettä!... Mikä teidät nyt\njo tänne ajoi... Ei tuo päivä vielä, puolessakaan liene!\n\nVIULU-HEIKKI. Näihin pellavatalkoisiinpa tässä vaan... Ja ne nää tytöt\ntahtovat työn päälle sitä tanssimista. (Kämäräiselle). Entäs kukas se\ntää vieras on?\n\nKÄMÄRÄINEN (Tyytymättömänä). Ka Kämäräinen!\n\nVIULU-HEIKKI. Mhyy!... Vai se!\n\nRONKAINEN. Se... Eikä tää niin erin vieras enää olekaan... tässä\ntalossa nimittäin.\n\nVIULU-HEIKKI. Ei tietenkään!... Ja milläs matkoilla tää sitte on?\n\nKÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Onpahan vain!\n\nVIULU-HEIKKI (Piippuaan varaten). Ka voihan sitä viisas asiattakin\nkulkea... Entäs onko sinulla tupakkaa tarjota... tahi tällä toisella\nvieraalla?\n\nRONKAINEN (Kukkaronsa viskaten). Onhan tässä näitä tupakoita.\n\n    (Tytöt ovat häärineet pellavien kanssa. Yksi pojista on juonut\n    saunakipasta, toinen on noussut lauteille ja suinailee vanhaa\n    vastaa, istuen lauteiden penkillä. Piika-Anni tarkastelee Susoa.).\n\nLAUTEILLA ISTUVA POIKA (Viskaa vastan toiselle pojalle). Junnu! Ota\ntuosta vastasta varpa, niin saat piipun rassin!\n\nILLIKAISEN SUSO (Kuin itsekseen, hamettaan kohentaen). Tuokin hameen\nhakanen... kun ei tahdo kiinni kestää!\n\nPIIKA-ANNI. Siunaa ja varjele!... Kirkkohameko sillä Susolla on\npölyisessä pellavasaunassa!\n\nKÄMÄRÄINEN (Lattiaan katsoen, murahtamalla). Eipä tää mikä\npellavasauna enää olekaan.\n\nTYTÖT (Hoksaten asian; suhahtaen). Mitä?\n\nILLIKAISEN SUSO. No mitä siinä nyt kaikkea urkkii ja kyselee!... Oma\nkohtalonsa se on kullakin.\n\nTYTÖT (Iloisesti huudahtaen). Suso!\n\nILLIKAISEN SUSO. No vieläkö siinä nyt suosotatte ja sosotatte!...\nIkäänkuin ei vielä omakin vuoronne kerran tulisi!\n\nVIULU-HEIKKI (Viuluaan varaten). Ka mitäpäs siinä sitte muuta kun\npannaan tää Heikin viulu voisottelemaan, niin saavat tytöt tanssissa\nnoita lantioitaan heilautella... Kumpiko näistä vieraista on oikeastaan\nse sulhanen?\n\nKÄMÄRÄINEN (Hyvillään murahtaen). Minäpä se vain.\n\nILLIKAISEN SUSO (Leikillä toruen). Mhyy!... Vielä siinä kehuu!... Tulee\nJoroisista asti ja ottaa omin lupinsa kesken pellavasaunan.\n\nJOUKKO (Hälisten). Tupaan!... Nyt tanssimaan!... Työntäkää Susoa...\n\n    (Viulu-Heikki soittaa. Joukko vie Susoa aivan työntämällä,\n    hokien). Suso... Suso... Suso.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nENSIMÄINEN KOHTAUS.\n\n    Illikaisen mökki. Orren päässä vanhat pieksut.\n\nSUSO (Tupaan tultua). Tämmöiseenkö se nyt tääkin leskeys lopulta\nihmisen johtaa!... Kuka sitä nyt olisi osannut uskoa tästä tämmöistä\nlopulta tulevan.\n\nRONKAINEN. Semmoistahan se on. Leskeydestä perheellisyyteen kulkua se\non koko tämä lesken elämä.\n\nKÄMÄRÄINEN (Tyytyväisenä, polviin nojaten, lattiaa pieksun pohjilla\niloisesti taputellen). Semmoista... ja semmoista sen pitää ollakin.\n\nSUSO (Alkaen kokoilla tavaroitaan). No tokihan sen nyt pitää olla\nsemmoista!... Ikäänkuin nyt ei muullainen välttäisi, tälle köyhälle\nihmiselle!\n\nVIULU-HEIKKI. Nytpä sitä ei tämän Suson leskeydestä puutukaan muuta\nkuin että nämä tytöt saisivat näitä viulun makeisia sitä tanssisuonta\nkutkuttamaan.\n\nSUSO (Häärien). Vielähän sitä nyt sitäkin pitänee olla... vanhan\nihmisen läksiäisissä! Ei niistä leipää lähde, joutavista.\n\nKÄMÄRÄINEN (Tyytyväisenä). Ka sepä kuuluu tähän rakkauden asiaan\nsekin tanssi ja peli.\n\nSUSO (Touhuten). No vaikka tuossa nyt sitte vähä lekkusitte... jos\nsitte vaan käytte saunassa työntämässä ne pellavat kuliin... Kun tässä\nnyt kerran tämmöinen kiire lähtö piti tulla!\n\nYKSI MIEHISTÄ (Viulu-Heikille). Soita tolppaa!\n\nTYTÖT (Hälisten). Ei tolppaa... Juntturia!... Soita juntturia!\n\n    (Heikki soittaa, väki tanssii ja Suso kokoilee tavaroitaan.\n    Kämäräinenkin lapsuttelee lapikkaillaan tahtia, onnellisen\n    näköisenä ja lausuu tanssin loputtua.).\n\nKÄMÄRÄINEN. Nythän tässä on vain paljas ihanuus ja peli ja tyttöjen\nheiluvat lanteet.\n\nSUSO (Hellästi toruen). Niitäkö sinä nyt siinä vielä katselet,\nkenenkään lanteita... Kun olet kerran omasi saanut, niin tyytyisit vain\nosaasi ja siunaisit itsesi... ijäkäs mies! (Joukolle). Jo nyt\nsiinä jo välttääkin hyppiminen. Minä tässä käyn kuoria sipasemassa\nmaitopytyt niin kirnuan lähtiessä vielä voit ja... no alkakaa siitä\nnyt lappautua pellavia kuliin panemaan! (Työntelee joukkoa ovesta.\nPoistuu niiden mukana.).\n\nKÄMÄRÄINEN (Kahden jäätyä). On se toimelias ja työteliäs ihminen!\n\nRONKAINEN. On... Hyvästi se sinua lykästi tässä asiassa!\n\nKÄMÄRÄINEN. Kunpa hänelle nyt siunaisi viisautta ja pitkää ikää, eikä\nerikoisempia sairauksia sattuisi! (Tarkastelee sahaa). Hyvä saha\nsiihen on Iipposen Tahvolta jäänyt.\n\nVARIS (Saapuu kirves olalla). No pianpa se tämäkin Illikaisen leski sai\nmiehen.\n\nRONKAINEN. Mhyy!... Vai jo on sekin saanut miehen... Kukahan oli niin\npaksunahkainen, jotta uskalsi eukon tupaansa ottaa?\n\nVARIS (Hämillään). Ka eivätkös ne nämä vieraat ole semmoisilla\nlehmänostomarkkinoilla... kun ne sitä juttusivat?\n\nRONKAINEN. Tulihan sitä vähä semmoistakin puheeksi,.. Se tämä\nKämäräinen kun sattui mieltymään tähän Iipposen leskeen, niin arveli,\njotta tarpeenhan se on talossa omituinen lehmän lypsäjä.\n\nVARIS. Vai sen se ottikin , .. sen Iipposen Suson!\n\nKÄMÄRÄINEN. Sen.\n\nVARIS. Tuota Hytösen pahennusta kun taas sotki asian!... Mutta se onkin\nsemmoista hotosuuta koko tää Juva ja varsinkin se Hytönen, jotta se kun\nottaa vaikka kärpäsen maksan niin kyllä se saa siitä karttumaan\nsärvinainetta vuoden ajaksi koko Juvalle...\n\nRONKAINEN. Vai niin on hotosuu... Hytönen!\n\nVARIS. Hotohan se on... Semmonen on... Nytkin sai ruoja uskomaan, jotta\nse tää Illikaisen äkäinen leski sai miehen... Mutta sitähän minä jo\narvelin, jotta eiköhän tuo Hytönen nyt taas liika paksua päästänyt...\nJa päästihän tuo hyväkäs... päästi tuo pakana taas paksua...\n\nKÄMÄRÄINEN (Sylkäisten). Päästi!\n\nVARIS. Päästihän tuo pahennus... Kuuluuko sitä muuten mitä?\n\nRONKAINEN. Eipä sitä erikoista...\n\nVARIS (Piippuaan kopistellen). Eihän sitä näin huonolla ilmalla kuulu.\n(Lähtöä tehden). Siellä Iipposen Suson omalla mökilläkin tästä\npitäisi lähteä käymään... kun tässä ei näy sitä Illikaisenkaan Susoa\nitseään kotosalla olevan... Vaikka se Illikaisen Suso sanoi sen\nIipposen Suson olevan tässä pellavasaunoilla. (Lähtee.).\n\n    (Pitempi vaitiolo. Miehet miettivät piippu ikenissä.\n    Kämäräinen sylkäsee vihaisesti.).\n\nRONKAINEN. Jokohan nuo vaihtuivat lesket...\n\nOHI AJAJAN ÄÄNI ULKOA. Trtuu!... Pirinen hoi!\n\nPIRISEN ÄÄNI. No.\n\nOHI AJAJAN ÄÄNI. Ojan kaivuunko sinä menet?\n\nPIRISEN ÄÄNI. Ojan.\n\nOHI AJAJAN ÄÄNI. No tää Illikaisen leski se kuuluu saaneen miehen ihan\nJoroisista asti.\n\nPIRISEN ÄÄNI. Niinhän ne akat sitä valehtelevat, jotta se on saanut\nvanhan ukon!... Rahtijauhojako sinä ajat?\n\nOHI AJAJAN ÄÄNI. Rahtihan nämä on... Prpah, ruuna... (Kauempaa). Vai\nsai toki Illikaisen leski vielä ukon.\n\nPIRISEN ÄÄNI. Sai.\n\n    (Äänettömyys. Istuvat kumarassa.).\n\nRONKAINEN (Koettaa rauhottaa). Vaikka eipä tässä vielä mitään varmaa\nepäluuloa synnyttävää ole.\n\nVIULU-HEIKKI (Saapuu). Joko sitä tällä Illikaisen lesken uudella\nmiehellä on miten paljon tuota ikäkultaa?\n\nKÄMÄRÄINEN (Vihaisena murahtaen). Mitä se sinua liikuttaa!\n\nVIULU-HEIKKI. Eipä se mitään... Muutenhan tämä sattui saman kokoinen\nkun sekin Illikais-vainaja... paitsi että se oli kivuloinen ja heikko\nvoimiltaan, niin jotta tämä eukko sai sitä pitää vaimovallan alla.\nMutta se Illikainen olikin nuorena ollessaan kovasti juonut ja\ntapellessa rikkonut sisuksensa, niin että täytyi olla eukon armoilla.\n(Joukko palaa.).\n\nMIES. Soita nyt, Heikki tolppaa!\n\nVIULU-HEIKKI (Viuluaan viritellen). Ka sopiihan tuota soittaa... Ei se\ntää viulu soittaen köyhdy. (Kämäräiselle). Entäs onko tämä Illikaisen\nsulhanen ryyppymies niin kun Illikais-vainaja oli?\n\nKÄMÄRÄINEN (Suuttuneena). Pidä suusi kiinni, eläkä kituuta sitä sian\nällästäsi, taikka kun minä suutun.\n\nPIIKA-ANNI (Hämmästyen). Mikä peto se on kun tuolla tavalla äyhkii!\n\nKÄMÄRÄINEN (Ärtyen, Annille). Eläkä sinäkään siinä hänklätä, tahi\nnäet!\n\nMIES. Tämäpä vasta syöttiläs on, kun ärjyy!\n\nKÄMÄRÄINEN (Ärjästen). Häh!\n\nMIES (Uhitellen). Elä ärjy!\n\nKÄMÄRÄINEN (Julmistuen, nousee). Kun kerran suutun ja polen jalkaa,\nniin koko siltapalkin pitää lentää poikki jotta rusahtaa! (Uhkaavana).\nHiiteen siitä koko joukko tahi minä ajan!\n\nMIES (Vastaan uhaten). Ajappas, tokko uskallat!\n\nKÄMÄRÄINEN (Lähestyen). Ajan kyllä!\n\nPIIKA-ANNI (Uuniluudalla puolustautuen). Tuleppas, niin tuosta saat\nluutaa, jotta mätkähtää!\n\nKÄMÄRÄINEN (Tarraa mieheen kiinni). Pellolle siitä kutale. (Miestä\ntyöntäessään). Aja, Ronkainen niitä akkoja ja toisia...\n\nMIES (Vastaan rimpuillen). Elä revi nutun kaulusta, pahennus... tahi\nkun potkaisen!\n\nKÄMÄRÄINEN (Työnnäisten miehen ulos). Revin uhallakin. (Tarttuu\ntoiseen mieheen.).\n\nMIES. Elä tartu!\n\nKÄMÄRÄINEN. Tartun vaikka mikä olisi. (Miestä ulos työntäen).\nTeillä piruilla on kaikki akatkin sekalutta jotta pää sotkeutuu...\n(naisille). Pellolle siitä!\n\nPIIKA-ANNI (Hätäytyen, paeten). Herra isä niitä heittiöitä... Tulkaa\npakoon... Ne tappavat, hylyt!\n\nKÄMÄRÄINEN (Viulu-Heikille). Mäne sinäkin matkaasi!... Vingutat sitä\nviulurämääsi kuin nälkäistä sikaa!\n\n    (Heikki luikkii toisten jälestä ulos. Pitempi, synkkä vaitiolo.\n    Miehet istuvat kumaraisena. Viimein paiskaa Kämäräinen vieressään\n    penkillä olevan lakkinsa eteensä lattialle.).\n\nRONKAINEN (Puolustautuen). Ka kukapa sitä osasi arvata jotta se on\nIllikaisen leski!\n\nSUSO (Lennättää kirnun Kämäräisen eteen). Katso nyt, Kämäräinen, jotta\nei kissa pääse kirnuun hyppäämään! Minä vaan pistäännyn hakemassa sen\nIipposen lesken sitä kirnuamaan... (Touhuten). Se olikin tässä\npellavasaunoilla, vaan siinä vähä ennen vieraiden tultua ennätti\nlähteä mökillään pistäytymään. (Kaataa veden kattilasta korvoon).\nJa siellä entisellä mökilläkin on vielä kampsuja ja kimpsuja ja\nhevonenkin on siellä vielä äpärikössä ruokaansa koluamassa, (Lähtee).\nKatso nyt vaan Kämäräinen sitä kirnua jotta ei se kissa pahuus pääse\nsiihen hyppäämään! {Äänettömyys).\n\nRONKAINEN (Kuin itsekseen). No otappa ja sokaisekin ihminen!\n\nKÄMÄRÄINEN. Perhana vie kun sylkäsen tuohon kirnuun niin siitä ei pidä\ntulla voita, vaikka häntä ijankaikkisesti kirnuaisi!\n\n    (Esirippu laskeutuu.).\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nRONKAINEN (Jatkaa puolustautumistaan). Mutta mistäpäs tää tuhma ja\nkoulunkäymätön ihminen osaa erottaa nää Juvan mökit... äkkinäisessä\npitäjäässä!\n\nKÄMÄRÄINEN. Paholaisen Varis!... Sehän se sotki mökit ja neuvoi tähän\nväärään mökkiin tulemaan.\n\nRONKAINEN. Ka ei suinkaan tähän muuten olisi arvannutkaan tulla.\n\nKÄMÄRÄINEN (Itsekseen kiroten). En paremmin sano!\n\nRONKAINEN (Jatkaa omaa puhettaan). Ja sitte vielä tuo yhteinen\nSuso-nimisyys sotki sen lopun.\n\nKÄMÄRÄINEN (Synkkänä). Kehnoltako heillä lie riittänytkin kaikille\nakoille samaa nimeä! (Äänettömyys.).\n\nRONKAINEN (Puolustautuen). Ka erehtyypä se hevonenkin neljältä\njalalta... Niin jotta se ei ole kumma jos nyt tää tuhma, koulun\nkäymätön ihminen, jolla ei ole kuin kaksi jalkaa.\n\nKÄMÄRÄINEN (Jatkaa harmitteluaan.). Kun olisi menty Kaaville niinkuin\njo sovittiin, niin ei olisi sotkeutunut... Mutta se Kutvosen\nketalehan se sai käännytetyksi tänne!... Mikä hänet lie siihen\nviskannutkin... en paremmin sano!\n\nRONKAINEN. Ka sinne markkinoillehan se siitä oli menossa... Vaikka ei\ntässä nyt enää perääntyminenkään auta... Alkavat siitä turhaa juoruta\nja virnistystä pitää!\n\nKÄMÄRÄINEN. Pahan hengen Kutvonen!\n\nVARIKSEN MAIJA (Saapuu). Eikös sitä Illikaisen Susoa itseään olekaan\ntässä?... Kun nämä vieraat ovat yksinään...\n\nRONKAINEN. Eipä sitä...\n\nMAIJA. Tulin tuomaan sitä kesällistä leipävelkaa Susolle... Kun se nyt\nkuuluu näiden vieraiden kanssa naimisiin menevän, niin tulin\nmaksamaan jotta ei unehdu... (Kääntäen puheen). Sitäkös se\nIipposen Susoa alkuaan aikoi tää vieras... Kun se Viulu-Heikki sitä\nniin puhui, jotta tälle tuli erehdys?\n\nRONKAINEN (Asiaa peitellen). Eipä tässä tullut ketään erikoista\najatelleeksi.\n\nMAIJA. Vai ei tämä toki ajatellut ketää erikoista... Ja mikäpä näillä\nsitte onkaan eukoilla väli... Eukko kuin eukko, niin jotta ottipa\nnäistä sitte kenen hyvänsä, niin saman asian ne ajavat.\n\nRONKAINEN. Ka samanhan ne ajavat... eukot.\n\nMAIJA. Ei tää meidänkään ukko Varis liikoja valinnut kun naimisiin\nmeni. Otti vain minut ja siinäpä tuota on vain eletty ja leivissä\npysytty eikä ole kumpikaan kauppojaan katunut... Ja riski työmieshän\ntämä Suso on ja hyvä kehrääjä... Eikä sitte mökin varoja turhiin\nmenetä. Eikä anna miehensäkään viimeisiä pennejään joutavaan panna.\n\nRONKAINEN. Eihän tämä... Suso.\n\nSUSO (Pyörittää isoa pellavasäkkiä ovesta tupaan.). On siinä toki vielä\nnoita viimevuotisia pellavia, jotta saa toki paitarievun päällensä\nkun kehrää ja kutoo... Viime vuotena arvelin ne jo kehrätä, mutta\nsitte arvelin jotta olkootpa he sinänsä, ei sitä tiedä mikä muutos se\nvielä elämässä tapahtuu. (Maijalle) Entäs muistatko sinä sen kesällisen\nleipävelan?\n\nMAIJA (Purkaa nyyttiään). Ka sitähän minä läksin tässä tuomaan, kun\nsattuikin siinä olemaan lämpimiä. (Panee leivät pöydälle.) Siinä he\nnyt sitte ovat... Lienevätkö he hyvästi kohonneetkaan ja paistuneet.\n\nSUSO. No leipä kun leipä!... Ikäänkuin sitä nyt pitäisi tämän syntisen\nihmisen kaikkea niin valita, jotta pitäisi ihan suusta mitta ottaa,\nettä saisi leivänkin jo sen mukaan sopimaan... Ikäänkuin se nyt ei\nsitte syödessä suu mukaantuisi leivän mukaiseksi... Otin tuon tässä\nminä miehenkin, niin jotta ei siinä otettu suusta mittoja, eikä muita\nryplötyksiä ja siinäpä häntä vain aijotaan riitelemättä elämänsä\niltaan mennä... Entäs kuuluuko sinulle, Maija, vielä mitä?\n\nMAIJA. No mitäpäs tässä nyt kuulumia tarvittaisi... Näille\njoroiselaisille tässä vain sanoin, jotta saivatkin ne sinusta hyvän\nja rikkaan eukon... Ja sinuahan nää kuuluvat jo alun pitäen\najatelleenkin... eikä sitä Iipposen köyhää leskeä.\n\nSUSO. No kukahan tuo nyt hänetkin, herran riesan viitsisi Joroisiin\nasti ristikseen vetää... köyhän lesken jolla ei nytkään ole sen vertaa,\nettä saisi kengät talveksi jalkaansa niin tässä kajerteli sitä\njumalisuuttaan ja toivoi taivaan apua, niin minä annoin lopulta\nIllikais-vainaajan vanhat kengät ja sanoin jotta: ota vain tuosta\nkengät ja anna paikata, ei taivaastakaan sinulle sen parempia\nviskata... Niin jotta hänestäkö se nyt olisi Kämäräinen huolinut,\nköyhästä kirkon rotasta (Miehille). Tokko tää Kämäräinen on\nkuullutkaan koko Iipposen eukosta?\n\nRONKAINEN. Eipä tämä erikoisesti...\n\nMAIJA. Ja mitäpä hänelle siitä kuulemisesta hyötyä olisikaan... Kun on\njo miehellä omakin eukko, jotta sen kun vie vain Joroisiin niin että\nvielä tässä sitte muita tuntea... köyhiä leskiä... On tässä Susossa\nyhdelle miehelle kylliksi eukkoa... Hyvä ja rikas ihminen...\n\nRONKAINEN. O-onhan tässä eukkoa... Susossa...\n\nSUSO (Kuin itsekseen). Tuo Illikaisen tervapyttykin on tuohon jäänyt\nniine täysinensä... Kaataa hänestä tervan puolikkoon, niin vie pytyn\nmennessään Joroisiin... Jäikin sitä tervaakin puoli tynnyrillistä.\n(Mennessään Maijalle). Tulehan Maija vähän tänne ulos minulla on\nsinulle pikkuisen supattamista.\n\nMAIJA. Ka joutaahan tästä tulemaan. (Poistuessaan kuin jäähyväisiksi).\nOlkoon nyt sitte vain onneksi ja lykyksi tälle vieraalle tämä Suso!\n(Äänettömyys. Kämäräinen punnitsee asiaa synkkänä.).\n\nRONKAINEN (Illikaisen turkkia suinaillen). On tässä toki hyvä turkki!\n\nKÄMÄRÄINEN. Vai on toki se!\n\nRONKAINEN. On... Villapäällys turkki. (Tarkastaa sängyn). Ja\nsänkypeittonakin on hyvä välly.\n\nKÄMÄRÄINEN (Kumarassa). Mhyy!\n\nSUSO (Tulee, kiirehtii). Hevosen pala ja suitsetkin näet jäivät\nottamatta... Ei tullut sitä tammaa tässä jo myödyksi... Mutta kukapa\nsitä semmoista hevostaan ilmaiseksi antaa ja se tämä Karvonen ei\nnäet olisi siitä antanut kun puoli neljättä sataa markkaa. (Kääntää\näkkiä puheen). Entäs onko tällä Kämäräisellä omat ajokärrit, vai\ntyökärritkö tällä vain on?\n\nRONKAINEN. Työkärrit tällä vain on.\n\nSUSO. No sittepä nuo tarvitaankin ne Illikais-vainajan ajokärrit, jotta\nvoi toki kirkossa höyräyttää. Niin että olipa tuo onni kun ei jo tullut\nniitä myödyksi... Ja jäihän tähän yhtä ja toista muutakin kavetta...\nniin kuin neljän vuoden lehmän nahat ja toistakymmentä parkittuakin\nlammasnahkaa... Niin että mikäpä tässä on elämää alkaessakin, kun\nvaan luoja hyvä isä terveyttä ja sopua antaa.\n\nKÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Paljonko tarjosi... Karvonen?\n\nSUSO (Touhuten). Ka puolta neljättä sataahan se vaan siitä tarjosi,\nsemmoisesta lihavasta tammasta, jotta ei ole koko Juvalla semmoista\ntammaa... Mutta se on se Karvonen semmoinen toisen nylkijä, jotta\nkaikki sen pitäisi vaan ilman saada.\n\nRONKAINEN. Vai puolta neljättä sataa tarjosi... tammasta.\n\nSUSO (Ottaa uunilta saappaat). Puolta... Nuokin Illikaisen uudet\nsaappaat toki säilyivät pitämättä. (Viskaa saappaat Kämäräiselle).\nSiinäpähän on nyt Kämäräiselle kengät, jotta ei tarvitse ensi hätään\nsuutaria ottaa ja alkaa sille maksaa... Ja tuossa orren päässä ovat\nvielä nuo vanhat pieksut. (Ottaa pieksut orren päästä). Nämäkin kun\nvielä pohjuuttaa ja voitaa hyvällä rasvalla, niin hyvät työkengät saa\nKämäräinen. Siinä on sinulle toinen kenkäpari!\n\nRONKAINEN (Saappaita suinaillen). Hyvät kengät on jäänyt Illikaiselta.\n\nKÄMÄRÄINEN (Kenkiin katsahtaen). Mutta sen minä vaan sanon että kun\noikea joroiselainen suuttuu niin se ei anna tiukassa paikassa perää\nvaikka naukuisi.\n\nSUSO. Häh?\n\nRONKAINEN (Sovitellen). Se tämä Kämäräinen on semmonen laatusa\nmies, jotta se ei siinä talossaan rakasta turhaa riitaa ja\ntorapuhetta.\n\nSUSO (Kuin innostuen). No semmoinen se toki mies pitää ollakin jos\nkerran olla, sillä mitäpä se joutava riiteleminen maksaa. Kun\nsekin Illikais-vainaja vain rupesi riitaa alottamaan, niin kohta\nminä siltä suun tukkesin, niin jotta talossa oli niin hiljaista ja\nrauhallista, että usein ei kuulunut halaistua sanaa päiväkausiin.\n(Kirstua keskemmä tupaa vetäen). Nuo kirstun avaimetkin ovat näet\nsaunaan jääneet... täytyy pyörähtää ne hakemassa! (Poistuu. Vaitiolo.\nKämäräinen tarkastaa kengät.).\n\nRONKAINEN. Vaikka onhan tällä Susolla toisella puolen etujakin sen\nIipposen lesken rinnalla... niin jotta se hyvyys korvaa minkä siinä\nvaimollisessa helläluontoisuudessa puuttuu... Niin kuin nyt kallis\nhevonenkin ja iso nahkavarasto. (Löytää sarkatorven). Kokonainen\ntorvi on hyvää sarkaakin.\n\nKÄMÄRÄINEN (Katsahtaen). Onko se uutta?\n\nRONKAINEN. Uutta, tampattua sarkaa... Ja, toisekseen, eiväthän ne\nentisen miehen kohtalot sinuun koske... Ainahan se leski on lempeämpi\nuusissa naimisissa.\n\nSUSO (Tuo ruokaa). Ottaisitte nyt siitä niitä ruuan jäännöksiä ja\nsitte vaikka vähä levähtäisitte siinä penkillä... (Menee arkkua\navaamaan). Ja jäihän niitä vielä vähä rahojakin, kun jaksoi hallita\nsen Illikaisen heikkouksia. Se alkoi siinäkin asiassa rakentaa\nriitaisuutta ja tahtoi että rahat pitää olla hänen taskussaan, niin\nminä heti vain suostuin ja rahat pantiin hänen verkanutun taskuun\nja minä sitte sanoin jotta: siellä ne nyt ovat, nutun taskussa,\nmutta nuttu pannaan kirstuun ja kirstun avain on minun taskussa ja\nsinne ei ole nenääsi pistämistä... Ja sillä laillapahan säilyivät...\n(Tuo kukkaron pöydälle). Tuossa ovat... Lue paljonko heitä siinä\nlienee. Ja syö sitte ja katso sitä kirnua ja kun Iipposen leski tulee\nkirnuamaan, niin rupea kylellesi tuohon penkille. (Ottaa kattilan).\nMinä pyörähdän tuon kattilan pesemässä. (Poistuu. Vaitiolo.\nKämäräinen katsahtaa muljauttaa rahoihin.).\n\nRONKAINEN (Katsahtaen pöydälle). On siinä rahaa!\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka lue heidät... niin sittepähän näkee.\n\nRONKAINEN (Lukee). Kuusisataa seitsemän kymmentä markkaa ja\nyhdeksäntoista penniä!\n\nKÄMÄRÄINEN (Murahtaa). Paljonko?... penniä tarkotan?\n\nRONKAINEN. Yhdeksäntoista penniä pientä rahaa ja liki seitsemänsataa\ntätä suurta. (Hetken päästä Kämäräiseen katsahtaa muljauttaen). Se\non jo iso raha tuo seitsemän sataa... näin mökkiläisen rahoissa... Ja\nvarsinkin nyt kun on nämäkin rahtilaisen tienestit huonot, niin ei\nsitä rahaakaan kannata ylenkatsoa. (Odottaa). Ja eikä sen Iipposen\nlesken suostumisestakaan, toisekseen, ollut vielä varsinaista\nvarmuutta olemassa.\n\nKÄMÄRÄINEN (Mietittyään ottaa puukkoa tupestaan). Ka minkäpäs sille\nihminen kohtalolleen taitaa, kun se kerran on ylhäällä niin päätetty.\n(Työntyy pöydän taa syömään). Tule pois sinäkin syömään.\n\nRONKAINEN (Totellen). Ka minkäpäs sille... Niin kuin nyt sinäkin vielä\nikämies, niin mistäpä sitä ihan enkeleitä ottaa!\n\nVARIS (Palaa, sytyttää lieden luona piippunsa). Juohtui mieleen, jotta\ntässä on näitä hiiliä, niin käännyin sytyttämään tuon piipun jotta\nei... pah... pah... pah... jotta ei tarvitse tikkuja kuluttaa.\n(Miehille). Vaikka niinpä se se Iipposenkin leski jutusti, jotta se\non tämä Illikaisen Suso sen miehen saanut... Niin se ämmä juttusi...\nJa rikas leskihän tämä Illikatar onkin...\n\nRONKAINEN. Onhan tää...\n\nVARIS. O-on... Ja julma työmies on pakana... Höyryää siinä miehen\nhartiat jos mielii sen rinnalla niittämisessäkin pysyä... Ja mitäpäs\ntää meikäläinen mies muuta sen parempaa rakkautta tarvitsekaan...\n\nKÄMÄRÄINEN. Mitäpä sitä...\n\nVARIS (Lähtöä tehden). Mitäpä... mitäpä siitä turhuutta tarvitsee... Ja\nse Iiipposen leski taas onkin hyvin köyhä... ja huono työmies...\nHätä-hätää saa omat luunsa kannetuksi. (Jäähyväisiksi). Kalakukkoako\nse Suso syöttää?\n\nRONKAINEN. Ka kala-...\n\nKÄMÄRÄINEN (Kahden jäätyä). Ja kehuupa tää Varis tätäkin Susoa.\n\nRONKAINEN. Mikäs tätä tämmöistä riskiä ihmistä on kehuessa! Suutkainen\nsumma on tuotakin valmista rahaa...\n\nKÄMÄRÄINEN. Onhan siinä penniä, jos lie markkaakin... seitsemässäkin\nsadassa. (Lopettaa syöntiä). Ja eikä tää leskimiehen rakkaus\nyleensäkään ole enää niin järin ronkelista kuin varsinaisen\npoikamiehen.\n\nRONKAINEN. Eikä se lesken rakkaus erin lämmintä ja nirppuista ole.\n(Juo). Ja siihen kun vielä myöt tämän Suson hevosen niin kykenet\nkäteisellä ostamaan mökin maat ja elät isäntänä omissa lämpimissäsi.\n\nKÄMÄRÄINEN. Ka tuhannestahan se isäntä sitä tarjoo... Jo tuota onkin\nsaanut ikänsä siinä toisen mökkiläisenä kitua kuin syntinen tulevassa\nilossa... (Katselee lepopaikkaa). Ja hyvän kalakukonkinhan tää näkyy\nosaavan paistaa!\n\nRONKAINEN. Hyvän... Ja mene tiedä miten tapuisa tästä Susosta tulee\nsiinäkin aviollisessa lempeydessään, kun kerran Joroisiin pääsee.\n\nKÄMÄRÄINEN (Tekee Illikaisen nutusta päänalusen). Ka voihan se leski\nJoroisissa lempeytyä... Pahasisuinenhan se oli sekin Kaavilta tuotu\nSärkisen Lotta Joroisiin tullessaan, vaan koojautuipa tuo sekin, niin\njotta kuollessaan jo oli jumalinen ja hyväsopuisen... Niin jotta voi\nse tääkin Suso Joroisissa parata.\n\nRONKAINEN (Lepopaikkaa katsellen). Voi se...\n\nKÄMÄRÄINEN. Voi... Käyttää vielä ahkerasti rippikirkossa, niin kuka\nsen tietää miten sävyluontoinen hänestä sukeutuu. (Vetäytyy penkille\nmahalleen). Vaikka ruokalepo-untapa tässä tuntuu luonto vaativan!\nRupea sinäkin vähä lojumaan.\n\nRONKAINEN (Totellen). Ka painostaapa tää ruoka. (Vetäytyy\npitkäkseen). Ja kun se Joroisten pappi vielä sillä lempeällä\nsaarnallaan lohduttaa, niin lauhtuuhan se jo siitäkin luonto.\n\nKÄMÄRÄINEN. Lauhtuuhan se. (Unisena). Lempeästihän se saarnaa\nJoroistenpappi. (Kuorsaa hiljaa.).\n\nRONKAINEN. Lempeästi (Unisena). Kyllä se pehmittää... luonnon.\n(Kuorsaa.).\n\nKÄMÄRÄINEN (Unen seasta). Pehmittää se... luonnon. (Kuorsaa\nkovemmin.).\n\nRONKAINEN (Torkahtaen). Pehmittää se... pappi...\n\nKÄMÄRÄINEN. Pehmittää. (Yhä kovenevaa kuorsausta). Kroho! Kro-ho!...\nKro-hoo!\n\n    (Nukkuvat rauhallisesti kuorsaten. Iipposen Suso ilmestyy\n    nöyrän näköisenä ja ryhtyy kirnuta hölkyttelemään.).\n\n\n\n"]