[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f7dmrB5I5nu8AfZCWCoCNwM0G_j29BWBvWA3KrSEJ_h4":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":12,"language":13,"yearPublished":14,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":15,"charCount":16,"usRestricted":17,"gutenbergId":18,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":23,"gutenbergTranslators":24,"gutenbergDownloadCount":25,"aiDescription":26,"preamble":27,"content":28},1035,"Tampereen kaupunki 100 vuotta (1879)","Usea tekijä",null,"1035-usea-tekija-tampereen-kaupunki-100-vuotta-1879","1035__Usea_tekijä__Tampereen_kaupunki_100_vuotta_(1879)","tietokirja",[],[],"fi",1879,18254,116453,false,49102,[20],"Tampere (Finland) -- History",[22],"History - Other","\"Tampereen kaupunki : Muisto Sen Satavuotis-Juhlastansa Lokakuun 1. päivänä…\" is a historical account produced in the late 19th century. The work compiles historical and statistical information related to the city of Tampere, celebrating its centennial anniversary. The text likely addresses the city's development, its geographical significance, various notable figures, and events throughout its history.  The opening of this historical account introduces the purpose of preserving memories and providing information about Tampere as the city turns 100 years old. It discusses the city's advantageous location between two lakes and highlights the role of waterway commerce in its growth. The narrative elaborates on the origins of the region, the historical significance of the inhabitants and events that shaped the city, and the transformation from a small settlement into a bustling community. Overall, the initial portion sets the foundation for a comprehensive exploration of Tampere's past, its geography, and the socio-economic factors influencing its development. (This is an automatically generated summary.)",[],228,"Historiallinen ja tilastollinen katsaus Tampereen kaupungin ensimmäiseen sataan vuoteen julkaistiin juhlavuonna 1879. Teos valottaa kaupungin perustamista, maantieteellistä merkitystä Tammerkosken rannalla sekä asutuksen ja teollisuuden varhaista kasvua.","'Tampereen kaupunki 100 vuotta' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1035.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","TAMPEREEN KAUPUNKI\n\nHistoriallisia ja tilastollisia tietoja\nkoottuina ja kirjoitettuina\n\nSen Satavuotis-Juhlan muistoksi\n1 p. Lokakuuta 1879.\n\n\n[Karl Otto Johan Blåfield & Henrik August Reinholm]\n\n\n\nTampereella,\nEmil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa,\n1879.\n\n\n\n\n\n\nNämät lehdet on kirjoitettu, jotta muutamat vanhempien aikojen muistot\nunohduksesta säilyisivät ja jotta samassa moniaat nykyisen ajan tiedot,\njoita ei ole jokaisen helppo hankkia, saatettaisiin huomioon. Koska ei\nvalmistavia kirjoituksia ole löytynyt, ja aineksia on täytynyt kerätä\nmonilta eri haaroilta kahden viikon lyhyellä ajalla, jota tähän on\nvoitu käyttää, on useita kohtia ainoasti vaillinaisesti käynyt esittää,\ntaikka on täytynyt toisia kokonaan jättää mainitsematta, eikä sentähden\nole voitu kielestäkään tarpeellista huolta pitää; joista syistä siis\ntätä vihkosta sekä sisällön, että järestämisen ja kielen puolesta ei\nsovi arvostella muuna kuin mitä sen nimi osoittaa: muutamia Tampereen\nhistoriaa ja tilastoa koskevia tietoja. Tämän pienen vihon tulee\nsynnystään etupäässä kiittää Tohtori August Reinholm'ia, sekä lisäksi\nInsinööri Isak Inberg'iä, joka kaupungin ja sen ympäristön kartan on\npiirustanut, ja Arkitehti Calonius'ta, jonka tekemä Kyttälän\nasemakartta on.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSuomen vanhimpain kaupunkien ijästä ei kukaan tarkoin tiedä. Tampere ei\nole nuoren nuori; onpa kymmenkunta nuorempaa, mutta suurempi osa\nneljästäkymmenestä on sitä vanhempia. Päästyänsä Lokakuun 1:nä päivänä\n1879 sata vuoden vanhaksi, Tampereen kaupunki, Satakunnan kukka,\niloitsee siitä, että se kunnialla on lapsuudestansa kasvanut täyteen\nmiesmittaan. Jakson jaksettua, se tuntee velvollisuutenansa ilmoittaa,\nmiten ja millä se vähittäin on karttunut. Tampereen kaupungin etuisuus\ntulee erinomaisesti sen hyvästä asemasta. Se on etuisasti sijoitettu\nmolemmin puolin Tammer-koskea, jonka kautta iso Näsijärvi laskee\nPyhäjärveen. Tähän länsi-Suomen vesistön sydämeen Näsijärven vesisuoni\ntuo vedet Pohjanmaan rajoilta pari kymmenen penikulman päästä;\nPyhäjärveen taas, jonka ympäri Pirkkalan pitäjä on, yhtyvät lisäksi\nkaikki vesisuonet kaakkosesta päin Hämeenlinnan takaa, ja Kokemäen\nvaltajoki purkaa kaikki nämät vedet valtamereen, osottain kaupan ja\nkristillisen sivistyksen kulkutien meren rannalta sisämaahan.\nPäästyänsä itse muinaisten Pirkkalaisten suuren kaupan sekä kristeyden\nonnen perilliseksi, Tampere jo on jalosti sivistyksen kannattanut koko\nHämeesen. Pohjanmaan rajoilta saakka tätä vesistöä myöten mereen asti\nmaakunta Tampereen ympärillä kutsutaan Satakunnaksi. Jos maakansalta\nkysyt Satakunnan ja Hämeen erotusta, saat vastauksen: \"yhtä Hämeen\nmaata tämä lienee,\" ja niinpä se alusta onkin. Satakunta on muista\nsyistä tullut lisänimeksi. Niiden raja on mielenmääräinen. Häme on\noikein sanottu sisältävän Yli-Satakunnan, mutta kylläpä se ulottui\nKokemäen joensuun asti. Koko tämä Hämeen Satakunta sitten tehtiin\nKokemäen linnanlääniksi, jota yhdistettiin Turun läänin kanssa, jättäin\nSatakunnan nimen perinnöksi ainoastaan läänin kihlakunnille. Satakunta\nmyöskin valtanimeksi päästyä, koetti itäistäkin Hämeenpuolta anastaa,\nsillä jo Hämeen rajoitus-vuonna 1415 mainitaan Satakunnan nimi\nulottuvan Savon-, taikka Lappeen-, taikka kumpaisenki rajaan astikka.\nNimeä Satakunta (Sattegund) voisi, samoten kuin monta paikkakuntain\nnimeä on lappalaista syntyä, kenties lapin kielestä johtaa, ellei se\nparemmin ole johdettava jostakusta sata-luvusta Pirkkalaisten kesken.\nEntäs Tampereen nimi? Ellei se Lapin kielestä syntynyt, voisi sen\njohtaa \"Tamperpäivistä\" (Tamberdagar), jotka paavinaikana yleisesti\nvietettiin. Ne olivat: 1:n paastosunnuntain toinen päivä, keskiviikot\nheluntain-, syys-ristimessun- ja kolmannen adventtisunnuntain perästä,\nja heluntai-viikossa oli tamperlauvantai. Niitä oli siis yksi kuhunki\nvuoden aikaan, ja niiden vietto vastasi joksikin Satakunnan runtuihin.\nKun muinoin kirkkopyhiä sovitettiin markkinoihin, olisi todennäköistä\nettä Tampereen nimi olisi tamperpäivistä; mutta Tampereen\nmarkkinapäivät eivät näytä hyvin vastaavan runtupäiviin. Pyhäristin\npitäjässä löytyy Taaperniemi, Paimiossa töllit Tampere ja Timperi.\n\nHämäränä aikana Satakunnan nimi pilkahtaa Pirkkalaisten vanhan\nkauppaliikkeen välistä, joilla Kokemäellä oli pääpesänsä, Pirkkalassa\nvahva liike-paikka. Ne Suomen kuninkaat, kun Nokiassa mainitaan, olivat\nmahdollisesti näitä kanppapäälikköitä. Kauppamiehet kansoja hallitsivat\nennenkun kristeys sen saatossa tuli. Pirkkalaisten valta oli suuri\nkaikissa asioissa ympäri Suomenmaan. Wuonna 1374 Satakunnan asukkaat\n(s.o. kauppamiehet, Pirkkalaiset) kaikki ja kukin olivat määränneet\nkäräjänsä eli kokouksensa Kokemäen kirkolla, päättämään kaukaisten\nKemin ja Iin kappelikuntain, s.o. Suomen ja Ruotsin piispain alueesta.\nHeidän mieslukunsa taikka eri kauppakuntiansa lienee luettu sataan\nasti. Siitä nimikin Satakunta. Niiden kauppamiesten perintönä on\nSatakunnan sinetti, pyhän Uotin (Uolevin) kuvaus tappajansa polkein,\neli Ulvilan Wanhankylän kirkon sinetin kaltainen. Pirkkalan Wanhan\npitäjän nimi on Pirkkalaisista. Ali-pitäjät Hämeenkyrö, Wiljakkala,\nKangasalusta, Karkku lähettivät vahvasti uutisasukkaita Näsijärven\nympäristöön. Ne asuskelivat harvassa ja hajallaan sekaisin\nLappalaisten kanssa ja laskettiin vähittäin verolliseksi. Asuntalaiset\nPohjois-Keuruulla maksoivat vielä muistinaikaan veroa Kiiliäiselle\nMallasveden rannalla, Ruoveden Rikala oli kotosin Lempäälän Rikalasta,\nPirkkalan Piispalalla oli kalavesi, metsänpalsta ja verotölli\nRuovedellä j.n.e. Siirtolaisia yksin Pirkkalasta luetellaan 1564:n\nverokirjoissa 27 kyläkuntaa 36:lla talolla; ne asuttivat enimmästi\nRuoveden puolen, joka kasvoi kirkolliseksi pitäjäksi 1565. Papit\naniharvoin niillä kaukaisilla seuduilla kävi, eri kirkkomaita siellä\ntäällä laitettiin. Useimmasti ruumiitansa toivat veneillä pitkin\nNäsijärveä Pyynikin eli Piispalan harjulle ja kantoivat sen ylitse\nPyhäjärven rannalle, josta sitte kuljettivat Pirkkalan kirkolle.\nSanotun harjun ylitse kävikin vielä viimeisellä vuosisadalla vähäisiä\nteitä eli polkuja, joita kutsuttiin \"ruumiinpuntareiksi\". Toinen\nvanhempi kirkkotie \"ylivetisille\" oli Tammerkosken itäisellä puolella:\nlaskivat veneitänsä Naistenlahteen Näsijärven rannalla kosken harjun\ntakana kuivettuneen kosken haaran suulle, kävelivät sieltä vaatemytty\nkourassa paljain jaloin Naistenmatkaan, joka on kylä nykyistäkin\nPirkkalan pitäjää ja sieltä Pirkkalan vanhalle kirkolle. Tämä oli\nmorsianten ja tyttöin kirkkotie. -- Wanhain pitäjäin syrjäiset\nkulmakunnat lohkesivat eri pitäjiksi. Pirkkalassa niitä oli siihen\naikaan kun Kivikirkolla seurakuntaa ensikerta mainitaan, 1540, nämät\nneljä: Pirkkala, Messukylä, Takahuhti ja Keijärvi. Messukylä ynnä\nTakahuhdin kanssa sai \"Kivikirkon\" nimen erotukseksi \"vanhasta\nkirkosta\" Pirkkalassa, joka on aina ollut puinen, kunnes 1828-38 uusi\nkivinen sinnekin rakennettiin. Messukylä erosi omaksi pitäjäksi v.\n1636, ja tästä taas on Tampereen kaupungin seurakunta eroitettu. Mutta\nv. 1540-50 Pirkkalan pitäjän Messukylän kulmakunnassa oli:\n\n  Messukylä.......................... 31 taloa.\n  Otavala ........................... 31   \"\n  Tamperkoski........................ 14   \"\n  Laiskula...........................  5   \"\n  Pyynikkilä.........................  2   \"\n  Hatanpää...........................  3   \"\n\nW. 1563 Tamperkosken taloja oli: Skyttä, Kurila, Kuotti, Laiska ja\nPyynikä.\n\nSäilynyt on laamanni Juho Nuutinpoijan (Kurki) tuomio Kokemäen\nkartanossa tiistaina jälkeen 2 sunn. paastossa v. 1539, jossa riita on\nratkaistu Tammerkosken kyläläisten ja Messukyläläisten tilusten\nrajasta. Raja päätettiin käymään Kalevankivestä Otavansiltaan, siitä\n\"Wehnoen\" siltaan, ja siitä Sääksjärven ojallen. Sama tuomio, joka\ntähän asti on vanhin asiakirja, kirjoittaa mainitun kylän nimen:\nMetzäkylä ja Mezsäkylä, ja kun pitäjän nimi nähtävästi on otettu\nkylästä, näkyy selvästi, ettei pitäjän nimi ole otettu \"messuamisesta.\"\n\nTampereen koski on ahtaaksi ja kuohuvaksi supistettu kahden harjun\nväliin. Länsipuolella on Pyynikin harju, jonka puitten välistä on\nkaunis näköala yli Pyhäjärven saarineen. Kosken itäisellä puolella\nvastapäätä nousee Kalevankangas, kolme virstaa pitkälle itäänpäin\nWuohensiltaan asti, tasaantuu sitten avaraksi kentäksi Kivikirkon\nkirkon kohdalla, ja keskikohdalta Kalevankangas on korkein. Maantie\nvanhuudesta kävi pitkin sen selkämää, nyt sen alipuolella rinnakkain.\nHirmuinen kivi vanhan harjunpäällisen tien vieressä kutsutaan\nKalevankiveksi. Kalevan pojat vielä ovat pysyneet hyvässä muistossa.\nHeinän niitossa olivat ripsat; niittäessään \"heinää niin kaukaa kaatui,\nkun vikatteen kahallos kuului.\" Kankaan takana on Takahuhdin kylä\n(alkuansa Metsäkyläläisten huhta). Kun Pylsylän haltiaväki lie\nsuututtanut Kalevanpojan, niin hän kerran täältä nakkasi kauhian\nkivimöykyn heidän pellolle. Sen alle pusertuivat kylväjä isäntä,\nemäntä, joka sitkainta veti, pari härkiä ja puoli tynnyriä rukiita.\nHarjun eteläisellä jyrkemmällä puolella on helavalkeita poltettu.\nSieltä näkee yli koko Tampereen kaupungin ja hyvän osan Pyhäjärveä.\n\nWanhin kartta Tamperkosken ratsuvelvollisen säterin ja Tampereen kylän\ntiluksista, Isakki Lithov'in tekemä v. 1738 näyttää sillan läntisellä\nkohdalla Tammerkosken säterirysthollin eli kartanon, vastapäätä yli\nsillan Skyttälän talon. Tästä tienhaara käy eteenpäin neljän töllin\nvälitse ja sivutse, toinen kääntyy Wiinikkaan ja Pirkkalaan päin.\nSkyttälän pohjois-puolella Erkkilän talo on kosken rannalla, siitä\nitäänpäin Siukolan talo. Niiden rajamaa Takahuhdin kylää vastaan\noli Tampereen kylän pahoin turmeltua kaskimaata. Wiinikka-joen\npohjois-rannalla tien vieressä oli kehrukoulu [Elmgren, Histor.\nArkisto V.], alempana samaa rantaa Wiinikan talo; vastapäätä yli\njoen tie kävi Otavallan kantta ja samalla rajapuolella Nekkala ja\nJärvensivu oli; Hatanpään rustholli niemessään. Kosken sillalta\nmaantie kävi länteenpäin läpi säterin ja Pyynikin aputalon maan\netelätse pientä vuoren nyppylää, n.k. Tuulensuuhun nykyisen\nKauppakadun läntisessä päässä ja sillä kohdalla oli vastakkain kaksi\npeninkulman tolppaa. -- Wanhat sanovat: \"Wenematkasia silloin oltiin,\nselkähevosilla kaitoja huonoja teitä harvoin ajettiin ja pieniä\nkuormia Turkuun vietiin.\"\n\nHistoriallista Tampereen ympäristöltä on se, että tieten ensimäinen\nlöytö, josta on Suomessa kirjoitettu, on se minkä maamittari Daniel\nHall professori Gadd'ille kertoi löytäneensä v. 1762, kolhon palasia\nlapinrauniosta Näsijärven Reuharin saaresta Niemen rusthollin nokassa\nTampereen edustalla. Muistetaan Nuijasodan miesten täällä käyneen, ja\nettä talonpojat siinä sodassa nuijilla ja lingoilla voittivat\nPuolalaisia Kangasalustalla Pälkäneen-puolisella Kiehelänharjun\nsyrjällä. Kun ison vihan sodassa Wenäläiset ei päässeet yli Kostian\nvirran, tekivät he Pälkäneen Äimälän kylässä tupien hirsistä lautan,\nmillä pääsivät puolen penikulman matkan yli Mallasveden Mälkkilään\nRuotsin väen niskaan. Wenäen kenrali, ruhtinas Galitzin, sitte Raholan\nja Kaarilan pelloilla piti leirinsä ja läpi pitäjän vaelteli kummingin\nvv. 1713-1719. Muistona heistä on mutaan vajonnut kivisilta poikki\nSikojoen Pirkkalan pappilan ja Walkkilan välillä sekä nimi \"sotaplassi\"\nWalkkilan niitulla. Samasta ajasta lienee Piispalassa vähäsen Tampereen\npuolella siitä tiehaarasta, joka menee Harjuntaustan kyliin,\nkolmetahkonen patteri.\n\nJ. J. Roth'in sissimiset 1808-vuoden sodassa Näsijärven vesistössä\novat kansan muistossa. Lapuan tappelun perästä lähetettynä 40 miehen\nkanssa, johon lisäksi talonpoikia tuli, Roth heinäkuulla Ungehkiven\ntykönä, Ruhalassa, Wisuvedellä Wenäjän kenralin Rajevskin kaikki\nmuonakuormastot kaapaten pani Wenäjän suuren sotaväestön pahimpaan\npulaan. Wangittuja upsieriä, sotamiehiä ja ryöstötavaroita hän vietti\nSoukonsaareen sekä päämajaansa Onniaan, joka siitä kantaa nimen\n\"transporttisaari\". Korpralinsa Spoof'in hän 23 päivänä lähetti\nTampereen siltaa hävittämään, ja hän jo Mustalahdessa souteli, mutta\nWenäjän majuri Judenieff sai kanunanampumalla rantatöyrältä kuitenki\nestetyksi. Ihmeen nopiasti Roth Lapualta tuli, yhtä nopiasti hän jo\nelokuun 10:nä päivänä taas oli Kauhajoen tappelussa. Hän kuoli elok. 31\npäiv. 1839 ja on hautansa päälle Teiskon kirkkomaalla rauta-ristin\nsaanut. -- Sukkelat ovat sodan sattumukset. Samassa sodassa oli jossain\nnäillä paikoilla eräs vihollisten upsieri kiikarillansa tiedustelemassa\nmäellä vähä matka miehistänsä. Tätä pari suomalaista soturia\nhuomasivat. \"Entäs kun koettaisimme hiipiä hänen päällensä\ntakapuolelta.\" Joutuivatkin; hätähätää upsierin suulle tukko, toinen\nkonteista suolapussina saalistansa kantamaan pois, toinen varoksi jos\nhuomaittaisi. Heidän tepposensa hyvästi onnistui, upsierin saivat\nsiepatuksi melkein hänen väkensä keskeltä. Se upsieri sanotaan olleen\nAleksanteri von Benckendorff, keisari Nikolai I:sen lapsuuden ystävä,\njoka sitten v. 1844 ministerinä kuoli 61 vuoden ijässä. -- Mitä Paavo\nNissinen kertoo kuuromykän Eek'in kidutuksesta on tapahtunut nykyisessä\nFinnen talossa Tampereen torin varrella.\n\nTampereen paikkakunta on vasta nykyisin vähitellen päässyt kokonaan\nirti metsäpetojen vallasta. Wuonna 1559 asetettiin susikuoppia\n(ulfstugor) Piispalaan, Keijärveen ja Tammerkosken kartanoon ja 1613\nuudistettiin metsästyssääntö asettain otusha'an (djurgård) ja\nnahkakammarin kartanoihin, joita Tammerkoskikin oli. Wirkamiehiä niissä\noli monta. 1821 oli Tampereen molemmin puolin suuri hirventappo ja\ntalvella 1832 sanotaan Kitusen Martti, koko Suomen suurin karhunampuja,\nhirvein loput ampuneen Näsijärven Koljon saaressa Teiskolan alla.\nErkkilän maalla, aivan likellä kaupunkia, nähtiin 1840-paikoilla\nemäkarhu kahden poikansa kanssa, 1863 susi söi koiraa itse kaupungissa\nja 1868 kaksi sutta saatiin susikuopasta aivan lähellä kaupunkia.\n\nRyytimaan-viljelys Suomessa oli yleisesti alhaisella kannalla. Hallitus\nantoi v. 1748 ensimäisen käskyn perunan-viljelemisestä, ja Turun\nTalousseura tämän sataluvun alussa jakeli, pait muita, Teivalan\nisännän, luutnantti v. Becker'in kautta, siemenperunia; mutta kun\nHatanpään herra, saman seuran kehoituksesta, myöskin koetti\nperunaviljelystä Messukylän pitäjässä puolustaa, niin pitäjäläiset\njulkisessa kirkonkokouksessa kovasti ja yksimielisesti, niinkuin\nmonessa asiassa vieläkin, vastustivat, kun eivät kehoituksessa nähneet\nmuuta kun Herrain joutavia vehkeitä. Siihen aikaan kansa oli\nlahjoitusten ja houkutusten kautta kehoitettava syömään tätä uutta\nkasvia. Kaarilan kartanossa Tampereen lähessä oli kuitenkin Suomen\nensimäisiä kasvistoja, jossa monta harvinaista ulkomaan-kasvia ja\nhedelmiä vv. 1762-1787 viljeltiin. Isäntänä siellä silloin oli Pehr\nAdrian Gadd, professori ja ekonomitirehtöri, Pirkkalan pitäjän lapsia,\njonka väsymättömistä toimista Taloudenseura, hänen kuolemansa jälkeen,\nv. 1798 perustettiin. Tampereen uusi kaupunki ei vielä paljo ymmärtänyt\nGadd'in istutuksia ja kukkia ottaa oppiaksensa. Pari kymmentä vuotta\nmyöhempänä oli kuitenkin välskäri Pihlman'in talon asemalla, joka\nsitten oli kirjannitoja Lemlinin talo ja nyt on Seurahuone Kauppatorin\nvarrella, hyvin korjattu kasvimaa eli puutarha, jota kaikki kävivät\nihailemassa samaten kun nyt von Nottbeck'in kauniita istutuksia.\nWiimeisellä vuosikymmenellä Järvensivun maatalossa asuva venäläinen\nkasvitarhuri tuopi kaupunkilaisille kaupaksi kasvisyötäviä.\n\nKun v. 1604 \"ilkiä Iharin koski saattoi Sarsan vaivaiseksi\" s.o.\nyhtäkkiä sieltä hävitti sen toistakymmentä myllyä, Tamperkosken myllyt\nkaiketi siitä hyötyivät, jauheita saivat. Ison vihan aikana Wenäjän\nsotaväki tullessansa useasti ihmisten myllyjä hävitti, nähtävästi\nTampereellakin. Kun useammassa paikassa silloin vielä käsikiveillä\njauhettiin, ja Wenäjän sotaväki moneksi vuodeksi jäi Tampereen\nympäristöön majailemaan, niin jauhamisella vaimoja kiduttivat. Haiharan\nvainiolla majaileva väki pakotti talonpoikia sinne tuomaan yhdeksän\nparia käsikivejä ja talon emäntä sai vastata jauheen valmistumisesta.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Koski_ on Tampereen kaupungin valtasuoni ja elättäjä. Se käyttää\nenemmän ja tärkeempiä tehtaita kun mikään muu koski Suomessa. Järvet\nyli- ja ali-puolella ovat kaupungin liikkeen kannattajia. Etenki suuri\n_Näsijärvi_ kosken ylipuolella on monenlaisen onnen jakaaja\nTampereelle. Sen ympärillä on 7 pitäjää, kaikki vanhan Pirkkalan\ntyttäriä. Kosken niskasta pääsee ylöspäin soutamaan kaikkiaan 15\npenikulmaa: Muroleen on 4, Kauhtuun Ruoveden kirkolle 6; siitä\neteenpäin on kolmatta penik. vesikulkujakaukseen, nimittäin itäänpäin\nFilppulan ja Mäntän kautta 5 1/4 pen. Keurun kirkolle, luoteesen taas\npääsee runsaasti 7 penik. edemmäksi, ensin Tarjannetta Wisuveden\npysäyspaikkaan, siitä Wisu- ja Waskivettä Wirtain kirkolle, ja\ntästäkin pohjosempaan on Toehvettä ja muita järviä myöten veneillä\nja proomeilla kuljetus. Suurin selkä on Tampereen ja Kurun välillä.\nNäsijärvi loi v. 1878 jäänsä toukokuun 12 päivänä, oltuaan jäässä\n4 kuukautta 7 päivää. Wähimmän aikaa, nimittäin 3 kuukautta 24\npäivää, se on 42 vuoden sisällä ollut jääpeitossa ainoastaan v.\n1848. Kaikista pidemmän ajan se oli ummessa ja jään vallassa\ntalvella 1866-67 eli kokonaista kuusi kuukautta ja kuusi päivää.\nNäsijärven vedenpinnan korkeus taikka mataluus on suurta vaikutusta\nkoskelle, tehtaille, koko kaupungille. Syksyllä 1842 vesi koskessa\noli matalampi kun mitä vanhimmat muistavat milloin olleen. Kesällä\nv. 1843 pumpulitehtaan isäntä asetetti kosken yliseen suuhun\nvesirajanmerkin, jaettuna asteisiin engl, tuumassa luettuna, ja\n0-pisteellä merkittiin se paikka, jonka alapuolella vesi ei ole\nluultu laskevan. Wuosina 1843-1866 huomattiin korkein vedenkorkeus\nolleen 49 1/2 tuumaa, alhaisin 5 3/4 tuumaa 0-pisteen alapuolella,\nniin että suurin erotus korkeimman ja alhaisimman veden korkeuden\nvälillä on ollut 55 1/4 tuumaa. Weden korkeusnäyte vuoden eri\naikoina niinä vuosina on luettava Tampereen Sanomissa 1866 N:o 29.\nPitkälliset sateet eli suven kuivuudet ovat ainoastaan hyvin vähän\nvaikuttaneet veden nousemiseen eli laskemiseen. Tampereen koski kun\nkuuluu Kivikirkolle jytisemällä tietää poutaa, kihisemällä sadetta.\nKaupungilla on suuri hyödytys Näsijärven vedestä jo senki tähden,\nettä juomaveden saaminen, palosammutus, jopa vesisuihkurit huokiasti\novat aikaan saatavat, jahka kohta joudetaan johdeputkia panemaan.\nKaivoja on kaupungissa runsaasti ja hyviäkin. Tampereen koski on\nrunsaan virstan eli noin 2000 kyynärää pitkä, ja 100-150 kyynärää\nleviä, pitkin pituuttansa kuohuvana vilisevä. Näsijärvi on Pyhäjärveä\nkeskimmiten 61 jalkaa tahi 30 1/2 kyyn. korkeempi. Nykyisen puukirkon\nkatto sanotaan olevan Näsijärven pinnan tasalla. Pyhäjärvi, johon\nkoski laskee, on 1 1/2 penik. pitkä, ja ikäänkun kattilanpohja johon\nkaikilta puolilta muut vedet valuvat, 250 jalkaa eli 125 kyyn. yli\nvaltameren. Koski on ennen mailmassa juossut Naistenlahdesta kiertoon\nsiihen paikkaan, kussa Rongonoja Kalevankankaan syrjää myöden\nmasuunin ta'atse laskee nykyisen Tammerkosken jauhomyllyn kohdalla.\nMuutamat vanhat miehet ovat vanhemmiltansa tästä \"Koukkuniemen\"\nhaarasta eli koskesta, joka on ollut runsaasti nykyistä virstaa\npitkä, kuulleet. Wähä matka Näsijärven rannalta ovat kivikolu ja\nvuoret supistaneet veden juoksemasta. Entinen vesiväylä tuntuu siitä\nettä vesi on syönyt ja uurtanut maan pois. Sen laakson pohjan suu on\n5 jalkaa yli Näsijärven nykyisen pinnan. Kun vesi salpautui, niin se\nsai toisen väylän, nykyisen kosken.\n\nKyrösselkä on noudattanut sanalaskua: ympäris mennään, yhteen tullaan.\nSekin ennen Lavajärven kautta purkasi Näsijärveen, sitten Tammer- ja\nEmäkoskista Kuloveteen; nyt se Kyrös- ja Siuron koskien kautta\nkiiruhtain suoraan laskee samaan Kuloveteen. Tämä mainio _Kyröskoski_,\njota kaikki Tampereella kulkevaiset vieraat Yläjärven ja Mahnalan\nkautta ajavat neljän penikulman päässä katsomaan, on 73 jalkaa taikka\nkaikkiaan 81 1/2 jalkaa korkia. Mutta se on siitäkin merkillinen, että\nse vv. 1645, 1766, 1840, 1846, 1849, 1857, 1870 syystalvisina pariksi\npäiväksi on pidättänyt erinomaisen väkevän pudotuksensa, ja muutamia\nsatoja kyynäriä koskea ylempänä liikkumatta seisonut niin että kuivin\njaloin on päästy käymään kosken poikki. Syksyinen lumi on sakeentunut\nhyhmäksi, tuuli sen ajanut kosken niskalle, vähänenki kylmä sakian\nsuhjun hyydyttänyt. Sitten vesi taas yhtäkkiä pamauksella on ruvennut\nkoskena juoksemaan. W. 1782 marraskuussa Pirkkalan Emäkoski (ja siis\nkoko Nokian virta) lakkasi juoksustansa ja hyytyi pohjaan asti, jota ei\nole muistettu tapahtuneen 120 vuoteen. Äehtän koskessa Huittisissa on\nsamaa luonnon ihmettä nähty. Semmoista tyrehtymistä Tampereen koskessa\nei ole muistoon pantu, vaan sen siaan kaksi merkillistä jäänajoa.\nW. 1836 tammikuun 5 päivänä monen päivän suojan perästä tuli kova\nlumen-tuisku joka kesti puoliyöhön asti, kun taivas selkeni kovalla\npakkasella, joka kovemmaksi kiihtyi ja lämpömittari 9:nä päivänä näytti\n25°-26° asteen kylmää. Näsijärvi jäätyi koskenniskaan saakka ja niin\nkovaksi että jäätä käveltiin sen ja saarien välillä. Ei ketään niin\nvanhaa että se olisi jäätymistä kuullut sillä välillä. Pakkasen\nedellisinä päivinä koskessa oli aivan vähä vettä, mutta se\nnousemistansa nousi, kuitenkin paljasta siitä syystä että pohjasta\ntavattomasti jäätynyt koski nosti veden niin korkealle, että\nalapuoliset tehtaat olivat vi'an vaarassa ja ehkä olisivat hukkuneet,\nellei jäätä olisi saatu rikotuksi. Koski oli jäässä koko viikko. Wuonna\n1856 tapahtui marraskuussa että Näsijärvi tavallisuutta vastaan jäätyi;\nsen perästä tuli 17 päivänä tuisku ja ehtoolla myrsky, joka koko yösen\nja seuraavana päivänä niin kovasti raivosi, että se ruhjoi palasiksi\nNäsijärven jään, jonka ankara pohjan tuuli ajoi koskelle ja koskesta\nalas. Mutta kosken alipuolella se suupui ja salpasi veden, siitä taas\nkosken vesi nousi tulville uhaten hukuttaa ja pois temmata Renfors'in\nneulatehtaan ja Lindbergin kylpylaitoksen. Jälkimäisessä vesi ja jäät\ntekivät suuria vahinkoita, loiskahuttain pois monta kivipylvästä, jotka\nrakennuksen kannattivat, johtaukset vesi-säiliöihin ja alus-permannot;\nmutta Renfors'in tehdas ei vikaantunut, sata kyynärää pitkä vesikouru\nvaan murtui rikki. Kosken toisella rannalla vastapäätä tekeellä oleva\nFrietsch'in & Comp, tiilinen verkatehdas ei myöskään vahinkoa kärsinyt,\nvaikka jäät ja hyhmä nousi pari kyynärää yli perustusten, mutta\nsavisotkua varten tehty krana meni vesipeittoon, ja kaksi asuinhuonetta\nsen alipuolella täytettiin vedellä. Se siinä ihmeellistä, että\njääsäikkä, jossa isompia ja vähempiä 4 tuumaa paksuja kappalia oli,\ntämän tehtaan rannalla oli 10 korttelia paksu, josta voi arvata että\njäätä itse koskessa oli kahta vertaa paksummalta ja että se tulvan\naikana oli ollut vähintään 6 kyynärää paksu, koska sen vesi useimmissa\npaikoissa on syvempi. Tulvatessaan vesi ja ajojäät ihmeen äkkiä\nvuorotellen kohosi ja laski lukemattomat kerrat. Jäitten hyllymistä\nkesti koko päivän, iltayössä se alkoi vähetä. Ilma tyventyi 19:sta\npäivästä, mutta kävi kylmäksi. Suuria jäävuoria, ynnä siihen\nsekaantuneita puuaineita oli nähtävissä, jotka kannattivat ihmisiä\npäällitse käydä. Semmoista jäitten ajoa ja tulvaa Tampereella ei\nkoskaan ole nähty, vaikka Näsijärvi ja Pyhäjärvi ovat monen muutoksen\nalaisia. Wiimeis-ajoilla on pari kertaa samallaista jäitten-ajoa nähty,\nvaan ei niin kovaa. -- Lohensaalis koskesta ei koskaan ole ollut\nsuuri. Tehtain telineillä seisoen onkitaan, parhaiten yökautena\nryöppypaikoissa, pieni kalanen syöttinä. Noin puolen leiviskäistä\nsaadaan, ei suurempaa. Kun lohi on onkeen käynyt, niin väsytetään\nkunnes laskee pitkälleen ja \"sahralla lyödään\" s.o. koukkupää kepillä\nvedetään ylös. -- Helmisimpsukan pyytäjä Tammerkosken kartanolla\nmainitaan v. 1746; jälkeenpäinki sitä pyyntiä harjoitettiin, ehkä\nvähäarvoinen se oli.\n\n       *       *       *       *       *\n\nWaltiopäiväin ratkaisemiseksi v. 1741 oli pantu kaksi suunnitusta\nvenetien johtoon Suomen sisävesistöstä mereen, toinen Helsinkiin,\ntoinen Poriin. Jälkimmäinen voitti; kauppiloita päätettiin\nasetettaviksi Pispalaan ja Tyrvääsen, Kokemäenjoen kosket 1757-73\nperattiin, valitettuin tulvavahingoin poistamiseksi. Mutta mainittuin\nkaupungein sijaan otettiin ihkaten uusi. Kuningas Kustaa kolmas\nmatkustaessaan Suomessa nimipäivällänsä Kesäkuun 6 päivänä 1775\n[Hatanpään kartanossa ja huoneessa joka vielä on entisellänsä] päätti\nkaupungin asettamista Tammerkoskelle, joka laajain vesien keskuutena\nsekä tehdasten käyttämiseen koskiveden voimalla nyt oli huomaittu\nsopivammaksi kun Pispalan markkinapaikka. Samassa kuussa kuningas\ntäällä oleskeli. Waltiosihtierinsä Schröderheim'in kanssa Pyynikillä\nkäydessänsä hän kauniin näköalaan rakastuen sanoi: \"Jopa tässä kaikki\nmailma ja sen kunnia!\" Kivikirkon kentällä hän sotaväen katselmuksen\npiti. Muistetaan kuninkaan siinä tilassa olleen puetettuna\nvaalevansiniseen takkiin matalalla pystykauluksella, sinisiin lyhyviin\nhousuihin, jotka kuitenkin olivat päällyskengäin peitteessä, mustaan\nhattuun valkialla höyhen-töyhtöllä. Kuninkaalle esitettiin täällä\nisonvihanaikainen sotavanhus, valkopää \"karolinki.\" Tulkin kautta hän\nmiestä, paitsi muuta, kysytti: \"minkä-näkönen kuningas Kaarle\nkahdestoista oli?\" Wanhus vastasi ykstoikkoisesti: \"Kuningas Kaarle\nnäytti mieheltä\", kuninkaalle tulkittuna: \"Konung Karl såg ut som en\nkarl.\" Jalomielinen kuningas ei suinkaan tätä pistosanaksi liene\nottanut. Hänen lähteissänsä tästä Kangasalustalle neiti Elisabeth\nFredrika Uggla, talonpojan tytöksi vaatetettuna, tien vieressä laulun\nlauloi kuninkaan kunniaksi. Kangasalustan korkian harjun päältä luontoa\nkatsoen kuningas ihastuksissaan sanoi: \"Kas, tässäpä varmaan pahanen\nWapahtajan kiusasi!\" Schröderheim siihen osaavasti kokkasanan pisti:\n\"Teidän Majesteetinne! Eipä täällä, Pyynikillä hän se tapahtui.\"\nHatanpään kartanossa kuningas piti majansa entisen maaherran ja\npresidentin Hans Henrik Boijen tykönä. Seuraavana päivänä läksi\nkuningas katsomaan Emäkosken koskea ja maisemaa, söi päivällistä\nPirkkalan Penttilän Haukan niityllä, ja matkusti sitte yöksi Huittisten\nTakkulaan. -- Kaupungin alaksi määrättiin vaihtokirjeen kautta 1777\nJoulukuun 16 päivältä Tammerkosken rystholli ynnä Pyynikin lisätalon\nkanssa, joista Hatanpään mainittu herra Boije luopui. Pyynikki silloin\nverokirjoja myöden oli Laiskolan taloja, toiset tilat Tammerkosken\ntaloja N:o 1:nen ja 2:nen (tämä Nalkkala). Tammerkosken kylän 5 taloa,\npaitsi muuta, Turun hovioikeuden presidenti Ernst I. Creutz oli 1649\n12/12 saanut verovapaiksi ostaa, kreivi P. Brahe siihen kiinniken\nantanut, ja siitä saakka se tila vastedes oli säterin nimellä, jolla\nkiinne 1685 3/7 vahvistettiin, kun Creutzin perhe, reduktionista\npäästäksensä, oli muita talojansa näiden siaan antanut. Wuodesta 1706\nTammerkosken säterillä oli muita isäntiä kaupungin perustamiseen\nastikka. Säteri-rysthollina se 1698-1778 varusti kaksi Yli-Satakunnan\nratsumiestä, ja Laiskolan toinen talo Pyynikki oli aputalona\n(augument).\n\nTilusten vaihettamisesta Tampereen kaupungin asettamista varten antoi\nkuningas Kustaa 3:s Turun ja Porin läänin maaherralle Tukholmasta\nseuraavan kirjeen:\n\n    GUSTAF, Jumalan armosta Ruotsin, Gööten ja Benden kuningas j.n.e.\n\n    Armossa suostuttuamme kesäkuun 6:na päivänä mennä vuonna uuden\n    kauppilan perustamiseen Tammerkoskelle ja myös käskettyämme\n    teitä Meidän vahvistamiseksi valita, vaajoittaa ja kaartoittaa\n    niin avaraa asemaa, kun, ynnä tarpeellisen rannan, ranta-aitain\n    ja vesi-laitosten kanssa, tarvitaisi talonpaikkoihin, torihin\n    ja ryytimaihin saman kauppilan perustamiseksi sopivampaan\n    sijaan; niin olette kirjeessänne viimeis-lokakuun 20:nä\n    päivänä sen kaupungin perustamiseksi alamaisuudessa esitelleet\n    presidentti paroni Hans Henrik Boijen omistaman Tammerkosken\n    Säteri-rakuna-rysthollin N:o 81 ja 82 kahta mantalia 70 hopia\n    taalerin 25 äyrin verolla, Messukylän pitäjässä Yli-Satakunnan\n    yli-kihlakunnassa, ja miettiessämme sitä että presidentti\n    paroni Boije on ilmoittanut tahtovansa meidän ja ruunun hyväksi\n    luopua omistamasta säteri-rysthollistansa tilustuksinensa\n    mainitun kosken läntisellä rannalla ynnä samalla kosken\n    rannalla olevan sahan ja lohen-pyynnin kanssa puoli-koskessa\n    sovittuja ja meille ilmoitettuja palkitus-ehtoja vastaan;\n    niin olemme Armossa hyväksyneet sitä teiltä perustettavaksi\n    kaupungiksi valittua paikkaa sekä sen kartoitettua alaa, ja\n    tahdomme presidentti paroni Boijen välipuheisiin ja ehtoihin\n    sillä tavoin suostua, että teidän alamaista puolustusta myöden,\n    ratsumiehen-varustus ynnä säterivapauden kanssa siirrettäköön\n    Tammerkosken kakskertaisesta rysthollista kahteen toisiin\n    presidentti paroni Boijen omistamiin rustholliin Hatanpäähän\n    ja Otavaltaan, edellinen verokirjoja myöden 1 3/4 vanhaa ja\n    1 1/4 uutta mantalia, 89 hop. taalerin 24 äyrin verolla, toinen\n    1 mantalia 27 hop. taalerin 12 äyrin verolla, muuttuen nämät\n    kokonansa Tammerkosken kartanon veroisiksi. -- Tämän ohessa\n    olemme hyväksyneet, korvaukseksi presidentiltä luovutetun\n    Tampereen säteri-rysthollin kadotettuun veroon, 70 hop. taaleria\n    25 äyriä, hänelle annettakoon seuraavat teiltä esitetyt\n    ruotu-jakomattomat ruununtalot: Hyhky ja Tyrkkölä Pirkkalan,\n    Hyllilä Messukylän pitäjässä, Saarlahti Teiskon kappelissa,\n    sekä myös Havisevan ruununtalo Kangasalustalla korvaukseksi\n    veroitusoikeudesta Saarlahden talosta, joka jo ennestään on\n    presidentin oma verollinen, kaikkityyni perintötaloin nimellä ja\n    niistä verot nauttia, pait Havisevan talosta, josta paljastaan\n    maantila presidentille on annettava. -- Samate myönnytämme,\n    presidentin ehtoa myöden, että Hatanpään ja Otavallan alle\n    pantakoon rysthollin omaksi Paarmanniemen ja Saaren kaksi\n    tölliä Teiskon kappelissa, Kanniston-niminen Tammerkosken\n    alainen niitty Hatanpään tilusten sisällä, Nalkalan töllin\n    kosken itäisellä puolella viljelty niitynpalsta, ja Tampereen\n    kartanoon erittäin kuuluvat vähäiset metsänsar'at Myllynsarka ja\n    Lahdenpohja, sekä Tammerkosken kyläkunnan lisätalon yhteissalon\n    Selkäsar'an metsänpalsta. -- Myös siihen suostumme, ettei\n    uuden kaupungin asukkailta yhtäkään jauhomyllyä rakennettaisi\n    vahingoksi presidentin ennemmin rakennetuille myllyille, jotka\n    tähän asti ovat olleet aputaloin veroisina, Tampereen kartanon\n    alle ratsumiehen varustukseksi laskettuna, mutta nyt ynnä\n    saman ratsumies-varustuksen kanssa Hatanpään ja Otavallan alle\n    pantuna. Samassa olemma me myös Armossa hyväksyneet määrätä\n    presidenti paroni Boijelle, hänen anomuksestansa, 30,000 hop.\n    taaleria maksuksi Tampereen kartanon huone-rakennuksista; mitä\n    presidentiltä anottuun helpoitukseen tulee niistä 4000:sta hop.\n    taalerista, kun hän edeltäkäsin on saanut salpietari-keittämön\n    tekohon, olemme Armossa sietäneet, että salpietarin keitto\n    ladoissa löytyvästä mullasta pantakoon Meidän ja ruunun luvulle\n    ja siitä valmistetun salpietarin hinta olkoon presidentiltä\n    edeltäkäsin saadun rahan kuoletuksena, loppu-rahat pyhittäköön\n    pois. -- Me annamme päätöksemme täyttämisestä näissä\n    molemmissa suhteissa Armollista käskyä Meidän ja valtakunnan\n    valtio-konttoriin ja sota-neuvostoon.\n\n    Muutoin sekä teidän alamaisen puolustuksen johdosta tahdomme\n    Armosta määrätä, että sitä paremmaksi toimeentuloksi ja\n    avarammaksi tilaksi uuden kaupungin asukasten tarpeelliseen\n    karjan pitoon kaupungin osoitetuista taloinasemista liikenevät\n    Tampereen rysthollin tilukset sen asukkailta nautittakoon niin,\n    että niitty ja metsä käytetään laitumeksi ja polttopuiksi, pelto\n    perunan-, humalan-, pellavan ja hampun viljelemiseksi, mutta\n    kaikki muu pellon-viljelys olkoon kielletty.\n\n    Lopuksi, kun suostuen presidentin tarjoukseen meidän ja ruunun\n    hyväksi luopua myöskin Tammerkosken länteis-rannalla olevasta\n    Laiskolan Pyynikin perintö-aputalosta, Me, jos se tarpeelliseksi\n    nähtäisi, tulisimme tilaisuuteen vastaisen kaupungin\n    asukkaille määrätä avarampaa maanalaa, kun heille olisi, jos\n    he supistettaisi ainoastaan Tampereen kartanon tiluksiin, ja\n    sen kautta myös kaikki maa kosken läntisellä puolella taitaisi\n    tulla Meidän ja ruunun alle; niin olemme Armossa tahtoneet teitä\n    käsketyksi, Meidän vastaiseksi tutkittavaksi ja määrättäväksi\n    esitellä, mitä vastinetta muista ruotu-jakomattomista\n    ruunun-taloista olisi annettava presidentti paroni Boijelle\n    mainitun aputalon ja siihen kuuluvain verosta, joka kaikki\n    teille täten vastaukseksi Armossa ilmoitetaan, ynnä antaessamme\n    Meidän ja valtakunnan Kamarikollegiolle nyt Armollisen käskyn\n    alamaisuudessa tehdä ehdotus siihen vaihetus-kirjaan, joka\n    mainitussa suhteessa Meiltä määrättyjä perustuksia myöden\n    Meidän ja ruunun sekä presidentti paroni Boijen välillä on\n    kirjoitettava. Ja Me jätämme teitä Jumalalle kaikkivaltiaalle\n    armollisesti. Tukholman linnasta tammikuun 17 päivänä 1776.\n\n                              GUSTAV.\n\n                                          J. Liliencrantz.\n\nWaihtokirjeessä Ruotsin ruunun ja presidentti paroni Boijen välillä,\njonka kuningas Kustaa 3:as Tukholman linnassa allekirjoitti joulukuun\n16 päivänä vuonna 1777, luetellaan tarkemmin korvaukseksi annettuin\ntalojen nimet ja verot. Se kirje on Hatanpään isännän hallussa, ja\npainettu Finlands Allm. Tidningissä v. 1867 N:o 40.\n\nSama kuningas antoi kaksi vuotta sen perästä Tampereen kaupungille\nseuraavan perustuskirjeen, joka nahkapaperiin kirjoitettuna, ynnä\nriippuvine aika sinettine, joka on suljettu puulaatikkoon, talletetaan\nTampereen maistraatin arkistossa.\n\n    Me GUSTAF Jumalan armosta Ruotsin, Göthen ja Benden kuningas\n    j.n.e. Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Stormarn'in ja\n    Dittmarsen Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi j.n.e.\n    j.n.e. Teemme tiettäväksi, Että kun Meidän hallituksemme-otosta\n    saakka on Meidän etevimpinä murheinamme ollut kartuttaa Meidän\n    uskollisten alamaisten vaurastumista Ruotsin maanviljelyksen\n    ja elinkeinojen nostattamisella siihen kuntoon, kun jokaisen\n    Maakunnan erityistä laatua ja luonnollisia tiloja myöden olisi\n    soveliasta; Mutta sen ohessa emme voineet olla huomaamatta,\n    että niin terveellistä tarkoitusta tuskin siellä saavuteta,\n    kussa Kaupungit ovat liian harvassa ja hajallansa niin ettei\n    välillä asuva Maakunta ilman raskasta rasitusta pitkillä\n    ajoilla ja kuormioilla saa nautituksi sitä osto- ja myyntietua\n    sekä tavarainsa menekkiä ja valmistamista, josta talouden ja\n    kauppaliikkeen menestys ja vaurastuminen riippuu; Sentähden\n    olemma Me Armossa ahkeroinneet valita sopivia paikkoja useampain\n    kaupunkein asettamiseksi valtakunnan eri Maakunnissa ja vahvistaa\n    niitä vapauksia ja oikeuksia, joista niiden joutusa karttuminen\n    väkiluvussa ja voimassa varmaan olisi toivottava. Ja nähden\n    sen suhteen Armossa myös hyväksi antaa perustaa Kaupunki\n    Tammerkoskella Porin Läänissä Yli-Satakunnan Yli-kihlakunnassa\n    ja Messukylän pitäjässä sillä Tammerkosken Säteri-Rysthollin\n    tilusten osalla, kun Me sitä varten, ynnä Pyynikin aputalon\n    kanssa, olemme antaneet Presidentiltä ja Meidän Miekka-Ordenin\n    Suuren ristikunnan Komentajalta vapaaherralta Hans Henrik\n    Boijelta, korvausta vastaan muista taloista ja tiloista, Meille\n    ja Ruunulle vaihettaa; Sentähden tahdomme täten ja tämän Meidän\n    avoimen _Perustus-kirjeen_ voimasta Armollisesti suoda ja myöntää\n    kaikille niille, jotka ovat halulliset mainittuun uuteen\n    _Tampereen_ kaupunkiin muuttaa ja asettua, kaupunki-oikeutta ja\n    vapautta seuraavilla ehdoilla ja eduilla, nimittäin:\n\n    1:ksi. Kaupunki on taloilla, kaduilla ja torilla j.n.e.\n    asetettava Meiltä tänä päivänä erityisesti Armossa vahvistetun\n    kaavauksen ja peruspiirteen mukaan.\n\n    2:ksi. Kun uuden kaupungin asukasten liike ei ole tarkoittava\n    maanviljelystä eikä saa siihen perustaita, vaan ainoastaan\n    kauppaan, tehtaihin ja käsitöihin, tulee kaupungille Armosta\n    suotu maa käytettäväksi ainoastaan laitumeksi, istutiksi\n    ja polttpuiksi, pait tarvittavaa rantaa ranta-aittoihin ja\n    vesilaitoksihin, talonasemia, katuja, toria, ryytimaita sekä\n    kirkkomaita, jotka viimeksimainitut asetettakoon kaupungin\n    ulkopuolelle.\n\n    3:ksi. Sitä vastoin olkoon jokaisella kaupungin asukkaalla täysi\n    valta ja oikeus taitonsa ja kykynsä mukaan harjoittaa mitä\n    kauppaa, tehtailemista ja käsityötä hän oppinut on, huolimatta\n    yleisesti pidetyistä kauppasäännöistä ja ammatti-asetuksista.\n\n    4:ksi. Kaikille niille jotka nyt alusta ottavat asuntonsa\n    uudessa kaupungissa suomme Armossa kaksikymmentä vapaa vuotta,\n    täydellisellä vapaudella kaikista asiallisista ja itsekohtaisista\n    veroista Meille ja ruunulle, luettuna siitä päivästä kun Meidän\n    Armollinen Perustus-Kirje on julistettu.\n\n    5:ksi. Kaupunki asukkainensa on muutoin kuuluva talous- ja\n    järjestys-asioissa maaherran ja ruununpalvelijain alle, ja\n    lakiasioissa paikkakunnan kihlakunnan-oikeuden alle, mutta\n    kirkollisissa sen seurakunnan alle, johon kaupunki kuuluu: ja\n    älköön kukaan kaupungin asukas, millään nimellä hyvänsä, hakeko\n    näitten eri-oikeusten muutosta, niin mieluista kuin hänestä\n    lienee näitten nautinnossa pysyä. Jota kaikki asianomaiset\n    alamaisesti noudattakoot. Paremmaksi vakuudeksi olemme tätä\n    omakätisesti allekirjoittaneet ja Meidän kuninkaallisella\n    sinetillä vahvistaa antaneet. Gripsholman linna Lokakuun\n    ensimmäisenä päivänä 1779.\n\n                             GUSTAV.\n                             (L.S.)\n\n                                        J. Liliencrantz.\n\nTampereen uusi kaupunki ensittäin ei ottanut menestyä, niinkuin\nseuraavaisesta näkyy. W. 1793 lokakuun 10 p. maaherra keneralmajuri\nErnst v. Willebrand piti Tampereella kaupungin vanhimpain kanssa,\ntehtailija Häggman, postimestari Allén, ruunun-katsastaja Lagerbaum,\nkauppiaat Lindberg, Gadd, Lindqvist, Wadén ja muurari Busk keskustelua\nsiitä mitä kaupungin hyväksi olisi tehtävä. Ruununvouti Anders Hornborg\nperustuskirjoja myöden johti järjestys- ja taloustoimet kaupungissa.\nWanhimmat valittivat että kaupunki oli oman onnensa nojaan jätetty\nraukenemaan, johon viimeiset katovuodet ja täkäläisen ruunun\nviinapolttimon lakkauttaminen ei suinkaan vähä vaikuttaneet; tätä\nennemmin kauppamies taisi hyväksensä käyttää ne kuormiot jotka Turusta\npalasivat viinaa viemästä, jonka tähden porvaristo sanoi toivovansa\npolttimon taas ruveta käymään; maakansan kauppa kävi yksinomaisesti\nTurussa, mutta Tampereella ei liikettä ollut; tehtaita ja työammattia\nolisi tarpeessa kaupungin avuksi; koskella ei muuta ollut kun yksi\npaperiruukki, huono vaskipaja ja pyssynpiippu-puras-kone. Kestikievarin\nmuuttamista kaupunkiin päätettiin liikkeen nostamiseksi, ja kaupunki\nsitävastaan sitoutui vara-hevoistenpitoon; myöskin nähtiin hyväksi\nsaada Porin rykimentin eksieraus-paikka muutetuksi likeisimmälle\ntanterelle kaupungin ulkopuolelle. Erittäin valtuusmiehet pyysivät\nkaupungille oikeutta käydä Orihveden markkinoilla, ja eri\nmarkkinapaikkaa saada Jyväskylän kappelissa; sitten he pyysivät\nJärjestysmiestä (ordningsman), jonka he lupasivat palkata. Maaherra\nnäki sopivaksi Teiskon- ja Ruoveden nimismiehen tämän virkaisena asua\nTampereella 30 riksin, kaupungin maksettavalla palkalla, jonka rahasto\noli syntynyt markkinainmajoitusveroista ja vapaitten maatilusten\nvuoromisesta; mutta kun ruununvouti Callmeijer rahaston oli\npoishutikoinnut, päätettiin porvaruusvero maksettavaksi kauppioilta,\nkäsityöläisiltä ja porvareilta. Kun kaikki kaupungin asemat jo olivat\ntalotetut, päätettiin rastita uusia, mutta ilman istutusmaita\n(plantasia), ja kun nämät perustuskirjain mukaan olivat määrätyt\nainoasti istutuksiin, kielsi maaherra ryöstön uhalla kaiken\nelonviljelyksen niihin; vara-järjestysmiehen nimismies Ekholm vainajan\nanastamat istutusmaat otettiin leskeltä pois.\n\nTampereen kaupungin pyyntö 1800-vuoden valtiopäivillä saada 20:ksi\nvuodeksi suodun vapautuksen kaikista asiallisista ja itsekohtaisista\nveroista pitkitetyksi myönnytetiin vielä 10:ksi vuodeksi taikka\n1809-vuoden loppuun asti.\n\nKuningas Kustavi IV Adolf teki kesällä vuonna 1802 lavean matkustuksen\nSuomessa, jonka tähden oli Tampereenkin kaupunkilaisille puuhaa ja\nanomuksia tehtävänä. Siitä syystä pidettiin Tampereella yleinen kokous,\njohon kaupungin vanhimmat asukkaat olivat kutsutut kuulemaan esityksiä\nmuutamissa kaupunkia koskevissa yleisissä asioissa, jotka soveliammalta\nvoisivat tulla ajetuksi kuninkaan tykönä, kun hän seuranensa oli majaa\nHuittisten pappilassa; otettiin puheeksi kuinka tarpeellista\nkaupungille on saada sotamies-maksosta vapautus; sitten esitettiin\nkaupungin asukkaille, josko he nyt anomuksella kuninkaalle voisivat\nsaada vahvistuksen komppanian kokouspaikasta \"Takaveräjällä,\" kun he\nvaan täytäntöön saattaisivat siellä aljetun raivaustyön. Anomus olisi\nkuninkaalle esitettävä sanotussa Huittisten pappilassa. Tähän tyytyivät\nkaikki ja lupasivat kiireimmittäin raivata aivotun ekseerauspaikan.\nWieläkin päätettiin laatia anomus myllyn ja sahan saamisesta koskeen\nkaupungin tarvetta varten, ja kun tähän ei ole myönnytystä saatu, niin\nkatsoivat asianomaiset tämän seikan täytyvän tulla sitä nöyremmästi\nesitetyksi. Päälliseksi päätettiin pyytää oikeutta, että ainoastaan\nTampereen kauppiaat saisivat kaupustaa nyt jo lakkautetuilla Oriveden\nmarkkinoilla, ja että Tampereella helmikuun 7 päivänä pidetyt, mutta\nyhdestä ja toisesta syystä lakanneet markkinat asetettaisiin uudestaan.\n\nMaaherran ja kaupungin vanhimpain eräässä toisessa kokouksessa\njoulukuun 15 p. 1802 päätettiin järjestystä rakennettaissa ja\nrakentamattomat talon-asemat peräytyisivät kaupungille takaisin sen\nrahaston hyödyksi. Lohenpyynti, jaettuna 12 osuuteen oli vuorattava,\nkuitenkin häiritsemättä koskeen rakennettuja laitoksia taikka vasta\nrakennettavain estämättä; palo-asetus vahvistettiin; kapakkain luku\nnähtiin vähennettäväksi ja vuotuinen vero niistä maksettavaksi. Wielä\nsitten suostuttiin muutamain Teiskolaisten pyyntöön saada kuivimpina\nvuoden aikoina avata ruunun viinapolttimoa varten lasketut to'et joiden\ntähden vedentulva on ollut Teiskon tiluksilla. Kapteini paroni W.P.\nCarpelanin rakennuksella oleva talo päätettiin 400 riksillä\nlunastettavaksi yhteisten kokousten varaksi -- sama talo on tähän\npäivään asti saanut kelvata raastuvaksi. Kaupungin viskalin\nvalituksesta maaherralle elukkoitten ja sikain kulkemisesta kaduilla\nkaupungin hyvän maineen haitaksi, säädettiin toukokuun 26 p. 1803\nkaupungin aidoitus ja eroitus laitumesta. -- Wuonna 1804 nostettiin\nkysymys kaupunginvoudin asettamisesta, kun ei katsottu nimismiehen,\njolla tämä toimi oli ennen ollut, voivan enää tyydyttävästi hoitaa ja\notettiin kaupungin viskaali siksi. -- Kolme tiilipruukia perustettiin\nSantalahteen ja yksi lähelle Nalkalaa, jonka rannassa näkyy jo\nvanhoista ajoista tiili-tekimö olleen. Kaupungin asukkaat olivat\nvuorostansa valkia-vartiat, mutta kyllästyivät vuorolliseen\npalo-vartioitsemiseen ja ottivat huhtikuun 30 p. 1804 vakinaisen\npalkatun palo-vartian. -- Kunink. päätöksen kautta kesäkuun 15 p. 1805\nasetettiin kaupungin-oikeus, järjestysmies esimieheksi ynnä neljän\njäsenen kanssa porvaristosta, viimeksi mainitut palkattavat eduilla\nkaupungin maasta. Keis. päätöksen kautta tammikuun 29 p. 1818 suotiin\nTampereen kaupungille osa kaikista kaupungin-oikeudelta sakotetuista,\nkaupungin vankihuoneen pidoksi.\n\nKun Hänen Majesteetinsä Keisari Aleksander I:nen v. 1819 matkusti\nSuomessa, kävi hän myös Tampereella. Niitä on jotka silloin läsnä\noltuansa ovat kertoneet, että Hänen Majesteetinsä, kosken rannalla\nseisoen vallan ihastuneena sen kauneudesta, liikutettuna sen jalosta\nvoimasta, kääntyen erään saattajansa, englantilaisen Pattersonin tykö,\nlausuneen: Mikä vahinko, ettei tätä voimaa miksikään hyväksi käytetä,\nja mitkä hyödyttäviä laitoksia eikö englantilainen ymmärtäisi ihan\ntähän paikkaan asettaa ja rakentaa! Harrastain sen hänen herättämän\nhyvän aatteensa panemista toimeen, hän korkeansuosiollisesti\nvaltiovaroilla saatti aikaan ja autti ensimmäisen tehtaan perustamista,\njoka pian sen perästä kosken pielessä pantiin toimeen, joka tehdas\nenemmän kun mikään muu on Tampereen kaupungin vaurastumista nostanut ja\nkartuttanut ei ainoastaan kaupungin, vaan myöskin koko läheisen\nmaakunnan onnea ja varallisuutta. Palattuansa Pietariin Hänen\nMajesteetinsä, jonka kerran innostunut ja muistavainen lempeys aina\nkaupunkia holhoi ja turvasi, ei pitkältä sen perästä elokuun 21 päivänä\nv. 1821 julisti Tampereen vapaaksi kaupungiksi, jonka kautta sen\nkeinoilijat saivat muita Suomen kaupunkia suurempia etuoikeuksia. Tämä\nperustuskirje, johon kaupunki sitten on turvannut ja joka on viimeisiin\naikoihin asti ollut sen asukkain ajallisen elämän lähde ja kunnia, on\nnäin kuuluva:\n\n    ME ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko\n    Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ec. ec. ec. Teemme\n    tiettäväxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin\n    edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon\n    alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten\n    matkaansaattaminen ja kaswo Maakunnasa olis odotettawana,\n    jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis priwilegiumeilla\n    edeskatsotuxi; niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä\n    alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti\n    hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hywäxi löytäneet, että\n    senkaldaisexi Wapa-kaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun\n    ja Björne-borin Läänisä, joka Kaupungi siihen erinomattain\n    paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa\n    sowelias, ja myöskin wuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta\n    jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja\n    Ammatti-säändöin jälkeenelämisestä.\n\n    ME olemma siis Armosa tahtoneet säätää ja asettaa, että\n    kaikenlaiset Fabriki-, Konsti- ja Käsityön harjoittajat, joilla\n    on hywä nimi ja mainio, niin koto- kuin ulkomaan miehet, mutta\n    erinomattain ne, jotka askaroitsewat Raudasta, Teräxestä,\n    Metalleista ja Mineraleista (kaikkenlaisista Kiweistä), eli\n    töitä toimittawat, kuin näiden kanssa owat yhdistetyt, saawat,\n    wapasti ja estämätä mainittuun Tamberen Kaupungiin itsens asumaan\n    asettaa, että niiden Porwari-oikeutten ja etuin nautinnon\n    alla kuin yhteisesti tygötulewat Maakunnan Asujamille siitä\n    säädystä, johon he luetaan, ilman wähindäkän Ammatti-Asetusten\n    estettä, walmistaa senkaldaisia Fabriki- ja Käsitöitä, kuin he\n    hywänsä taitawat ja tahtowat, olkoon se yhdesä eli usiammasa\n    Käsityönwirasa, oikeudella sen siwusa, että oman hywäxi\n    löytämisens jälkeen, ottaa niin monda työntekiä, kuin he työllä\n    edeskatsoa taitawat: Ja että Käsityömiehet, joilla on taipumus ja\n    woima, että senkaldaisia töitä toimittaa, mahtawat sitä enemmin\n    ylöskehoitettaa, että niitä harjoittain täsä Wapakaupungisa\n    etsiä elatustansa ja etuansa, olemma ME kaikille niille, jotka\n    täsä päällekatsannosa tästälähin Wapakaupungiin itsens asumaan\n    asettawat, Armosa tahtoneet luwata ja suoda seurawaiset wapaudet\n    ja edut, nimittäin: etu-oikeuden kaikkein muiden edellä awoimiin\n    ja rakendamattomiin tontteihin ja paikkoihin Kaupungisa, jotka\n    tontit, sen jälkeen, kuin edespäin säätettämän pitä, tulewat\n    heille huokiata maxoa wastaan jätettäwäxi, ja jonga siwusa\n    tila, wirtaa nautita, niille Fabrikin harjoittaille annetaan,\n    jotka toimituxens tähden sitä tarwitsewat: alinomainen wapaus\n    hengiluku- ja muista ulosteoista Kruunulle, ilman eroitusta, niin\n    hywin itse edestänsä, waimonsa ja lastensa, kuin työntekiäinsä\n    ja tarpellisen palkka-wäkensä edestä, niin myös Kartanoinsa,\n    työhuonettensa, Wesi-rakennustensa ja tekonsa edestä: wapaus\n    majanpidosta Sota- ja muulle Kruunun wäelle ja Majanpito\n    ulosteoista: oikeus, että ostaa niin hywin työ aineensa kuin\n    elatuksen tarpeensa, koska ja kusa he hywänsä tahtowat ja\n    hyödyllisimmäksi löytäwät, niin myös että tekonsa estämätä\n    Kaupungeisa ja Maalla Suomenmaasa myydä ja waihettaa, awoimisa\n    puodeisa, wähittäin ja joukottain, niin markinoilla kuin muutoin:\n    ja wapaus tullista ei wähemmin sisälletulewaisten Fabrikin\n    työainetten, työasetten ja rakennusten, kuin omain tekoinsa\n    edestä kuin ulkomaalle wiedän: jonga siwusa myös kaikenlainen\n    luwallinen kaupanteko Wapa-Kaupungisa kaikkina aikoina wuodesta\n    saapi harjoitettaa että Fabrikin haldiat woittaisit sitä\n    helpomman tilan, saada tarpensa.\n\n    Niinkuin ME aiwomme yhdesä erinäisesä Reglementisä edespäin\n    Armosa likemmin säätää, mitä tämän Wapa-Kaupungin eduxi ja\n    menestyxexi tulla taitaa ja järjestyxen woimasa pitämiseen\n    siellä, niin olemma ME sillä wälillä Armosa tahtoneet selittää,\n    että kaikkein niiden jotka harjoittaxensa Fabriki- eli Käsityö\n    liikundota, Wapakaupungiin muuttawat, pitä seisoman siellä\n    olewaisen Kaupungi-Oikeuden alla, joka ynnä muiden asianomaisten\n    Oikeutten ja Wirkamiesten kanssa peräänkatsoo, että ne nyt\n    Armosa suodut Wapakaupungin edut ei saa hywäxi nautittaa\n    personeilda, joilla siihen ei ole oikeutta. Jonga jälkeen\n    kaikkein asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojendaa.\n    Sitä suuremmaxi wakuudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme\n    alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje Selosa s. 1 p. Elokuusa\n    1821.\n\n                                 ALEXANDER\n\n                                               Robert Rehbinder\n\nWielä enemmäksi armonsa osotukseksi kaupunkia kohtaan päätti sama\nKeisari armollisen julistuksen kautta kesäkuun 16 p. v. 1824, että\nTampereen kaupunki rauhan-aikoina pääsee sotaväen majotuksesta kokonaan\nvapaaksi.\n\nArmollisen julistuksen kautta joulukuun 20 päiv. v. 1856 Hänen\nMajesteetinsä meidän nyt hallitseva Keisari ja Suuri-ruhtinas\nAleksander toinen, Suomen kenraali-kuvernörin alamaisesta esityksestä,\nvakuutti ja vahvisti kaikkia vuonna 1821 suotuja vapauksia ja\netuoikeuksia, Tampereen kaupungin edelleen nautittaviksi viisikymmentä\nvuotta, luettuna 1856-vuoden alusta.\n\nKeisari _Aleksander_ ensimmäiselle, täällä käydessänsä, oli asunto\nvalmistettu silloisen etevimmän kauppamiehen Gustaf Lundahl'in talossa.\nSen perästä ovat tehtaan isännän von Nottbeck'in tykönä asuneet ei\nainoastaan keisari _Aleksander_ toinen koko saattonsa kanssa vuonna\n1856 maaliskuun 28 päivänä ja hänen veljensä Suuret ruhtinaat _Nikolai_\nja _Michael_, kesällä v. 1855 Suuriruhtinas _Nikolai Nikolajevitsch_,\nja vuonna 1862 Suuret ruhtinaat _Aleksei Aleksandrovitsch_ ja _Nikolai\nKonstantinovitsch_.\n\nMainitun vuoden Helsingfors tidningit kertovat tästä Keisarin\nmatkustuksesta seuraavata:\n\nHänen Majesteetinsä Keisari lähteissänsä Turusta v. 1856 maaliskuun 27\npäivänä ehtooyöllä oli vähäisen seisahtanut Maarian kirkolla\nkuuntelemaan reestänsä ur'uin soittoa ja Tyrvään kaunis kirkko oli\nollut silloin valaistu. Tampereen Hänen Majesteetinsä ynnä\nsuuriruhtinasten kanssa saapui kello 1/2 2 päivällä, odotettuna jo\nyökautena monelta, ja aikaisin aamusta kadut kihisi väestä. Joukko\nmaalla majoitetusta sisälle kutsutusta ruhtinas Barclay de Tollyn\nkarabinieri-sotaväestöstä seisoi Turun tullissa, josta Hänen\nMajesteetinsä piti tuleman. Wasta kello 10 e.pp. hänen ylhäisyytensä\nkenraali-kuvernöri tuli. Kaupungin pormestari, vanhimmat ja muut\nporvarit olivat asetetut tullin likelle ynnä suuren sääty- ja\nmaaväestön kanssa, vastavarten tulleena Hänen Majesteetillensa\nkunnioitustansa ja uskollisuuttansa osoittamaan. Kello 1 seisahti sievä\nkuomireki vähä matka tullista, kuomi laskettiin alas, ja Hänen\nMajesteetinsä keisari korkeain veljeinsä kanssa tervehti ääretöntä\nväkijoukkoa, joka samassa eläköön-huudolla tervetuletti rakasta\nhallitsijansa. Hanen Majesteetinsä katsoi hyväksi mennä tehtaanisännän\nvon Nottbeck'in taloon, jossa maja Hänen Majesteetille ja hänen\nkorkeille veljille oli valmistettu. Hiukan aikaa sen perästä Hänen\nMajesteetinsä tavallisella reellä ajoi kirkon torille jossa hän tänne\nmajoitettua sotaväkeä katsottua läksi sotaväen sairaushuoneen ja\ntehtaanyhtiön lapsukaiskouluun, jossa seisotetut lapset Hänen\nMajesteetille lauloivat venäjän kansallislaulun, josta Hänen\nMajesteetinsä kiitoksensa ja siunauksensa heille jätettyä kello\n3 1/4 j.pp. jatkoi matkansa Hämeenlinnaan. Herra Nottbeck'in pihan\nulkopuolella oli kunnia-vartiat asetetut, jotka pakenivat kohta Hänen\nMajesteetinsä majahansa noustua. Hänen K.K. Suuriruhtinaan Nikolain\nkäyntiä vasten edellisenä vuonna tehtaanyhtiöltä Finlayson & komp.\npystytetty knnniaportti Kuninkaankadun päässä oli nyt uudestaan\nmaalattu, korjattu, liputettu seppelein ja kirjoituksen kanssa. Sen\nvastapäätä oli Mältin vuorella toinen ihan uusi knnniaportti\nrakennettu, jonka keskessä suuri A oli sovitettu. Soreasti\nkaunistettuun puistikkoon tehtaanhaltian von Nottbeck'in asuntomajan\nläheisyyteen on nykyinen haltia ihanaan vähäiseen koskensaareen näiden\nmolempain keisarien matkamuistoksi asettanut kaksi kullattna\ntaiteilijan Chopin'in Pietarissa tekemää taulua, rinnakkain kalliohon\njuotettuina, ja joiden ylitse aika suuri valovaskinen kotka leijailee.\nNiissä on seuraavaiset kirjotukset, joita me tähän liitämme\nalkukirjoituksena ja suomennettuna, näin:\n\n    Aleksander I\n\n    Rossiae Imperator\n    Fenniae Magnus Dux\n    stans in hac rupe d.X.m.\n    Sept. a.p. Chr. a. MDCCCXlX\n        primus jussit\n    ut undae spumantes\n    hominibus succurrant.\n    Qvae nunc diligenter\n    constructa vides, viator,\n    hominum permultorum\n          in usum\n      Viva voce laudant\n    memoriam patris patriae\n    in coelum erecti.\n\n    Aleksander II\n\n    Rossiae Imperator\n    Fenniae Magnus Dux\n    d. XXVIII m. Martii a.p. Chr. a. MDCCCLVI\n    Ex hac rupe oculis collu-\n    strans undarum torrentium\n    vim, _hominum_ graves Iaboros,\n    Patrui benedicti\n    aeque ac Genitoris bea-\n    tissimi vestigia secutus\n    regionis hujus industriam\n    novis beneficiis benigne\n           ornavit.\n\n    Aleksander I\n\n    Wenäjän Keisari\n    Suomen Suuri Ruhtinas\n    seisoen tällä kalliolla\n    Syysk. 10 P. v. 1819 Krist. syntymästä\n    ensimmäisenä käski\n    vaahtoavia kuohuja\n    olemaan ihmisillen apuna.\n    Monen monien ihmisten\n    hyödyksi huolikkaasti\n    rakennetut laitokset\n    mitkä nyt näet, matkamies,\n    suurella äänellä\n    muistoa ylistävät\n    isänmaan isän\n    taivaasen koroitetun.\n\n    Aleksander II\n\n    Wenäjän Keisari\n    Suomen Suuri Ruhtinas\n    Maalisk. 28 p. v. 1856 Krist. syntymästä\n    Tästä kalliosta katsoen\n    kuohuvien lainetten voimaa,\n    ihmisten ankaraa työntekoa,\n    siunatun setänsä\n    ja isä-vainajansa\n    jälkiä noudattain,\n    tämän maakunnan keinollisuutta\n    uusilla armoilla suosiollisesti\n    kaunisti.\n\nSitte kun ylempänä mainitut etuisuudet Tampereen kaupungille\nmyönnytettiin, ja jotka varmaankin sen menestystä paljon ovat\nkartuttaneet, ovat uudemmat vapaamieliset aatteet valtiotaloudessa\npäässeet valtaan ja tuottaneet sääntöjä, jotka, jos eivät ole\nkumoonneetkaan Tampereen etuoikeuksia, kuitenkin niiden tärkeyttä\nja alkuperäistä tarkoitusta tehneet mitättömiksi. Sentähden\nvapaan-kaupungin etuisuudet tätä nykyä ja vastedes eivät ole muuna\npidettävinä kun entisen ajan sulo-muistona. Helmikuun 24 p. 1868 hävisi\nammattilaisuus ja samassa suuri osa niistä etuoikeuksista jotka Keis.\njulistuksen kautta elokuun 1 p. 1821 kaupungin käsityöläisille suotiin.\nKun uusi Keinolaki tämän vuoden päätettyä ennättää voimaansa päästä,\netuoikeudet lakkaavat. Mitä tehtaiden työväen verottomuuteen tulee,\nniin sekin etuoikeus on kumottu asetuksen kautta helmikuun 2 p. 1865,\njoka laskee verolliseksi jokaista katsomatta säätyhyn taikka asuntoon.\nTulli-vapaus saatti kaikki muut kaupungit kateuteen; se etuoikeus\nsupistettiin asetuksen kautta elokuun 15 p. 1856, joka määräsi Senatin\ntutkittavaksi, kutka ulkomaan tuonnit olivat raaka-aineita, joita\nmyöden siis suuri osa tuontitavaroista joutui tullittavaksi, ja\npäälliseksi pumpuli, tuo pumpulitehtaalle nimeenomaan tärkeä\nraaka-aine, on nyt jo tullittomasti jokaisen tuotava ulkomailta toisen\nyhtä hyvin kun toisen.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Kyttälän osto_.\n\nLikeisessä yhteydessä Tampereen kanssa on Hatanpään kartano, jonka\nmaata kaupungiksi kahdesti on otettu. Sen vanhin nimi vanhoilta\npitäjäläisiltä sanotaan olleen Tausko. Presidentti paroni Boijen\nkuoltua ruununvouti assessori Ahlman avisionissa hänen konkursipesän\nhyväksi kartanon osti, ja sääsi testamentin kautta annettuna v. 1798\nheinäkuun 2 p. että sekä koko Hatanpään kartano että kaikki muu hänen\nomaisuutensa oli lankeava Suomen Talousseuralle Turussa, ja myöskin\nettä siitä, rahaksi muutettuna, asetettaisi rahasto, josta, pait muuta,\nkansakouluja laitettaisi pitäjihin Tampereen ympärillä. Kiitostansa\nosoittaaksensa tästä suuresta lahjastansa panetti Talousseura hänen\nhautansa päälle Kivikirkon vanhalla kirkkomaalla kuvanveistäjän Nils\nStenstam'in tekemän hautapatsaan, jossa on luettavana pöyhkiä\nkirjoitus, jonka vertaista tuskin liene, ja joka sanotaan lähteneen\nTurun kaunopuheen Professorin I. Fr. Wallenius'en kynästä: \"Uppå den\nAIlsmägtiges vink öpnades Evighetens port och _Gabriel Ahlman_\ninträdde oförgängligheten den 5 October 1799, sedan han i 62 år\nuppfyllt sin bestämmelse\". Suomeksi: Kaikkivaltiaan viittauksesta\navettiin Ijankaikkisuuden portti ja Gabriel Ahlman astui\nkatoomattomuuteen Lokakuun 5 päivänä, täytettyänsä 62 vuodessa\ntarkoituksensa. Talousseuralta eversti Leijonankar osti Hatanpään\nkartanon, häneltä Lars Gustaf Lefrén, Tampereen paperiruukin\nperustaja, ja Lefrén'in leski v. 1833 sen möi julkisessa avisionissa.\njonka kautta laamanni Nils Johan Idman joutui sen suuren maatilan\nomistajaksi. Idman'in yhteisiltä perillisiltä kaupunki lunasti\nKyttälän esikaupungin Tampereen kaupungin alle.\n\nSuuresti entiset erhettyivät, kun kaupunkia perustaissa sen sioittivat\nainoastaan yhdelle puolelle koskea, jonkatähden ei ainoastaan\nmenetettiin toisen puolen vesivoimaa, vaan myöskin, kun tulevaan aikaan\ntoinen kaupunki, esikaupunki, nousi, joka ei kuulunut kaupungin piiriin\nja hallintoon, kaikellaisia sekaannuksia ja epäjärjestyksiä syntyi.\nMolempain rantain tarvihtaissa kaupungille, otettiin jo 1830-luvulla\npuheiksi, laamanni Idman'ilta, joka vasta oli Hatanpään isännäksi\ntullut, lunastaa koko Hatanpään kartano, taikka kumminkin sen kosken\ntakuista likempää osaa. Useat kaupunkilaisista siihen kyllä suostuivat,\nmutta sopu ei syntynyt, kun yritys näytti vaikialle, liikoja\nmaksavaksi. Taas ruvettiin 1850-luvulla sitä asiaa puuhamaan, ja\noikein toden perästä. Hallitus asiaa puolusti, varsinkin silloinen\nkenraal-kuvernöri kreivi Berg koetti sitä perille saattaa ja\nHämeenlinnan kuvernöri paroni Rehbinder parhaasta päästä asiaa ajoi\nHatanpään isännän tykönä. Lunastettavasta maasta, joka oli paljo\nvähempi kun mikä sitten ostettiin, pyydettiin 120,000 ruplaa hopeassa,\njota paitsi kaupungin pitäisi sitoutumaan isännälle vuosittain\nmaksamaan 420 tynnyriä rukiita korvaukseksi mylly-oikeudesta koskessa,\njoka yksinomaisesti Hatanpäähän kuului. Se hinta nähtiin kaupungille\nliika kalliiksi, vaikka valtiokin mahdollisesti vähä auttaisi, ja\nsiihen asia sillä kertaa jäi, kunnes kauppamies L. J. Hammarén\nkaupungin vanhinten kokouksessa 1871 uudestaan otti sen puheiksi. Wähä\noli vieläkin toivoa tyydyttävällä tavalla paremmin perille päästä kun\nennemminkään. Hatanpään maaosasta Näsijärvestä Wiinikkaan asti ja\nkoskesta Takahuhdin rajalle pyydettiin 750,000 Suomen markkaa pait\nkaupungin velvoittamista maksamaan Talousseuran Hatanpään kartanoon\nkiinnitetty velka.\n\nAsia ajaksi seisahtui, enimmästi sen vuoksi että kaksi asian parasta\nharrastajaa kaupungin valtiomiehinä olivat poissa 1872-vuoden\nvaltiopäivillä, mutta asia otettiin taas puheiksi, ja kaupunkilaiset\nvalitsivat toimikunnan edelläkättä kauppaa valmistelemaan. Sitä varten\nlunastettava maa-ala annettiin mitattavaksi, ja kartattavaksi insenööri\nIsak Inberg'ille ja hyöty-arvio tehtiin Hatanpään omistamista Kyttälän\nja muista tiloista sekä Juha Eklundin omistamasta Ala-Erkkilän talosta\nHatanpään piirin sisällä, joka oli tarpeena saada lunastetuksi.\nKun näiden pitkällisten alkutöiden lopetettua asia jälleen esiin\ntuotiin maistratin kokoukseen helmikuun 25 p. 1874 kutsutuille\nkaupunkilaisille, päättivät ne yksimielisesti suostua Hatanpään\nomistajain mainittuun hintaan 750,000 markkaan ja velkaan\nTalousseuralle, sekä Eklundille, joka Erkkilästä vaati 150,000 markkaa,\ntarita 100,000 markkaa, vaan ellei hän siihen tyytyisi, pyytää Erkkilän\nlunastamista pakolla ja panna hallitukselle hakemus yhden miljonan\nlainasta eli mainittuin tilusten lunastamiseksi riittävä summa.\nTarpeellisten rahain hankkimiseen, kaupan päättämiseen ja muun\ntarpeellisen ajoon valittiin ja valtuutettiin pormestari Procopé,\nkaupungin-lääkäri tohtori Blåfield ja kauppias Hammarén.\n\nKaupungin valtuusmiehet panivat Suomen Senaattiin alamaisen anomuksen\nnäyttävän miten kaupunki oli avaramman tilan tarpeessa, Kyttälän\nesikaupungin läheisyys kaupungille vaikutti kaikenlaista poistettavaa\nsekasotkua, sekä että kaupunki jo oli Hatanpään perillisten kanssa\ntehnyt kauppaa eräästen sen alle kuuluvain tilusten ostosta ja myös oli\naikonut pakkokaupan kautta saada kaupungin alle seppä Eklundin\nmaatilan Erkkilän Alaista, jota varten pyydettiin yhden miljonan\nmarkan suuruinen laina valtiovaroista, sekä Hatanpää-Otavallan\nsäterien velvollinen ratsuvelvollisuus siirrettäisi muutamihin\nvielä veroittamattomiin uudistaloihin Hämeenlinnan läänissä,\nja että Tampereen kaupunki pidettäisi siinä yksinomaisessa\ntullimylly-oikeudessa Tampereen koskessa ja koko sillä alalla, joka\nHatanpään isännälle kaupanteossa Ruotsin ruunun kanssa oli vakuutettu.\nSiihen keis. Senaatti kirjeen kautta Hämeenlinnan kuvernörille\nmaaliskuun 4 p. 1875 antoi päätöksen, että jos asian muista suhteista\nSenaattia tyydyttävällä tavalla sovittanee, Senaatti Hänen\nMajesteetille on esittelevä 850,000 markan lainaa kuoletusrahastosta\nkunnan velvoitusta vastaan vuosittain koko rahasta suorittaa 4 1/2\nprosenttia eli 38,250 markkaa, neljä prosenttia koroksi, puoli\nkuoletukseksi, jota myöden laina 56 vuodessa tulisi maksetuksi, sillä\nehdolla että kaupunki kirjallisesti sitouu velan maksuun sekä että\nkaupunki Hatanpään omistajain kanssa tekee semmoisen sopimuksen, ettei\nkiusaksi kaupungille vastaiseksi ketään muuta kun maaviljeliöitä\nasutettako siihen Hatanpään kartanon alusmaahan, joka on kaupungin ja\nkartanon aseman välillä. K. Senaatti ei katsonut soveliaaksi myöntää\nHatanpää-Otavallan ratsuvelvollisuuden siirtoon muihin taloihin, jota\nvastoin K. Senaatti, jos kaupunkikunta ottaa ratsuvelvollisuuden\nkantaaksensa, on tahtonut vakuuttaa Tampereen kaupungille oikeuden\nyksinomaisesti Tampereen koskessa asettaa ja käyttää veromyllyä,\nkuitenkin ainoastaan siksi ajaksi, joka aivotun lainan maksamiseksi on\nmäärättävänä, ja vielä sillä ehdolla että etuoikeus hävitettäisi, ellei\nlaina määrätyssä järjestyksessä maksettaisi.\n\nKaupasta ensin keskusteltaessa laskettiin Talousseuran Hatanpäähän\nkiinnitetty saatava, oleva velkakirjan mukaan joulukuun 17:sta p:stä\nvuonna 1807 25,700 Riksdaler Specie Banko, joka raha siihen asti oli\narvattu yhtä merkitsevän kun Riksdaler Banko ja vastaavan 53 à 54,000\nSuomen markkaa, jonka arviosta myös korko tähän asti oli maksettu;\nmutta nyt Talousseura, selittäen että Riksdaler Specie Banko oli sama\nkun Specie eli Hopea Riksdaler, vaati saatavansa maksettavaksi\ntällaisessa rahassa ja velan sitä myöden nousevan noin 145.000 markkaan\nSuomen rahassa [asia päätettiin sitten Talousseuran selitysten mukaan],\njonka ohessa maisteri Karl Gustaf Idman Hatanpään haltiain asiamiehenä\nsitoutui 40.000 markalla ottaa osaa maksuhun, jos se viimeksi mainittua\nlaskua myöden suoritettavaksi tuomitettaisi.\n\nKaupungin valtuusmiesten kokouksessa huhtikuun 14 p. 1875 päätettiin\nKyttälä lunastettavaksi K. Senaatilta nyt määrätyillä ehdoilla,\nnimittäin että kaupunki sitoutuu ratsuvelvollisuuteen ynnä maisteri\nIdman'ilta myönnyttämällä helpoituksella Talousseuran saatavaan\nmaksoon, kuitenkin sillä ehdolla että lunastettava maaosa hallinnon-,\nlainkäynnin ja kirkollisuuden suhteen kuuluisi kaupunkiin, ja samassa\npäätettiin tarjota Eklundille 100.000 markkaa Erkkilästä, mutta, ellei\nhän tähän tarjoomukseen tyytyisi, hakea tilan pakko-lunastamista.\nPäätöksessänsä toukokuun 19 p. 1875 ilmoitti K. Senaatti ei taitavansa\nvahvistaa Hatanpään haltiain kanssa ehdollisesti tehtyä kauppaa, kun\nvaltuusmiehet eivät ole selvittäneet, josko ja kuinka puheen-alainen\nmaa-osa, sisältävä 1804 tynnyrinalaa, josta kauppa on tehty,\nTampereen kehittämiseen ja vaurastumiseen sekä järjestyksen pitämistä\nvarten sille välttämättömästi tarpeellinen olisi, tullen valtuusmiesten\nsekä ilmoittaa kuinka avaraksi mainittuun suhteen kaupungin\npiiri olisi laajennettava, että kaupunkia velvoittaa maksamaan\npakkolunastus-arviolla maaosasta määrättävää hintaa, jos edelleen\ntahtovat saada Senatilta jo luvattua lainaa. Kaupungin valtuusmiesten\nkokouksessa elokuun 20 p. 1875 nähtiin koko maa-ala kosken ja\nEklundin Erkkilä-Alasen metsän-jakauksen välillä tarkoituksehen\nvälttämättömäksi, ja päätettiin samassa panna anomus siihen suuntaan,\nettä, jos puheena oleva maa-ala pakko-lunastamalla kaupungin alle\ntulisi, myös osa Wiinikan ja Hatanpään kartanon aseman välistä maata\n(975 kyynärän pituiselta Pinnin sillasta etelään päin Lempälän maantien\nvarrella) saataisi lunastetuksi kaupungin piiriin, kiusan välttämiseksi\nsiellä ehkä nousevasta uudesta esikaupungista; että mylly, ehk'ei\nkaupungille välttämättömästi tarpeellinen, kuitenkin oli lunastettava,\nsekä että kaupunki sitoutui maksamaan pakkolunastus-hinnan mainitusta\nalasta. Pakkolunastuksen tähden antoi Senaatti, saadaksensa\nselville kuinka avaralta kaupunki välttämättömästi tarvitsisi\npiirinsä laajentamista, käskyn katselemukseen läänin kuvernörin ja\nmaamittaus-tilitirehtörin läsnä ollessa, josta seurasi kaupungin\nvaltuusmiesten yhtäpitävä lausunto, jonka johdosta Senaatti vaati\nkaupungin valtuusmiesten lausuntoa, ottaisivatko kaupunkilaiset\nmaksaaksensa pakkolunastusrahan koko mainitusta alasta, vai erittäin\nsopia Hatanpään haltiain kanssa. Kaikki asian haarat saivat lopullisen\npäätöksensä sillä, että Idman luopui kaupungin velvoittamisesta\nTalousseuran maksusta, ja kauppasummaksi määrättiin 800,000 markkaa.\n\nIdman'in kanssa lopullisesti näin kauppaehdoista sovittua ja kaupungin\nvaltuusmiesten ne huhtikuun 15 p. 1876 hyväksyttyä, tekivät\nallekirjoittaneet kontrahdin, joka, saatua K. Senaatin vahvistuksen,\nvielä sitte kauppakirjana allekirjoitettiin marraskuun 4 p. 1876, ja\nsisältää seuraavata:\n\n_Kauppakirja_.\n\nKun minä omasta puolestani sekä valtuutettuna asianajajana muitten\nlaamanni Nils Johan Idman vainajan perintöosallisten puolesta:\nleskirouva Kamarineuvosleski Adelaide Holmberg lapsinensa, lääketieteen\ntohtori Axel Holmberg, leskirouva Aina Tammelander ja valtaneuvosrouva\nHilma Moerder ja myös viimeksi mainitun mies todellinen valtaneuvos\nJean Moerder, Tampereen kaupungin valtiomiesten kanssa toukokuun 5 p.\ntänä vuonna olen tehnyt kauppakontrahdin näin kuuluvan:\n\n_Kauppakontrahti_.\n\nMyytävistä Tampereen kaupungille allakirjoittaneitten laamanni Nils\nJohan Idman vainajan perillisten omistamasta entiseen Tammerkosken\nkahdenkertaisesti ratsuvelvolliseen säteriin lisätalon verosta\nannetusta, mutta Tampereen perustettavan kaupungin suhteen joulukuun 16\np. 1777 tehdyn vaihtokirjeen kautta meidän omistamien Hatanpään ja\nOtavallan Spinnin neljäkertaisesti ratsuvelvollisten säterien alle\nMessukylän pitäjässä annetusta myllystä Tammerkoskessa ynnä sen\nmaan-osan kanssa Otavallan Spinnin rysthollin alasta, joka on\npohjoispuolella Wiinikan jokea ja Iiresjärveä, joka mylly ja maanosa on\nlaskettu vastaavan kolmeneljättäosaa Hatanpään ja Otavallan Spinnin\nsätereistä, sekä meidän mainituille sätereille lisätaloiksi annetuista\nrysthollin alla viljellyistä taloista liki kaupunkia, nimittäin\nSiukolan kylän Ylinen ja Alanen, Kyttälän Ylinen ja Alanen sekä\nErkkilän Ylinen ja puoli Alasesta mainitussa pitäjässä, ja jälellä\nolevasta mainitun myllyn osasta ynnä sen veroitettuin kiviparien kanssa\novat allakirjoitetut perilliset ja Tampereen kaupungin valitsemat\nmiehet seuraavailla ehdoilla sopineet:\n\n1:ksi. Luonnollisia ja viljelykselle sopivia rajoja varten kaupungille\nmyytävän maa-alan rajaksi tämän kautta määrätään: pohjoispuolella\nNäsijärvi, lännen puolella sama järvi, Tammerkoski ja Pyhäjärvi, etelän\npuolella viimemainittu järvi, Wiinikanjoki ja Iiresjärvi sekä\nJärvensivun rysthollin raja Wuohensiltaan päin, itäispuolella\nmainitusta rajakulmasta Tammerkosken lohkokunnan ja Messukylän\nTakahuhdin väliraja, kuitenkin niin että se raja tehdään suoraksi\nniillä paikoilla, kussa Tammerkosken lohkokunta ja Takahuhdin kylänmaa\novat rajoittain. Tämän kaupan teossa on lukuun ottamatta se maa-ala ja\nvesi, joka Tampere-Hämeenlinnan rautatietä varten on pakkolunastettu.\n\n2:ksi. Wastaan-ottaissaan myllyn, tilat ja vastamainitsemat\narentikontrahdit, joka on tapahtuva tammik. 5 p. 1877, Tampereen\nkaupunki meille myyjille on maksava kauppahinnan kahdeksansataatuhatta\n(800,000) markkaa Suomen rahassa.\n\n3:ksi. Tampereen kaupunki ottaa vastataksensa kolme neljättäosaa\nkaikista Hatanpään ja Otavalta Spinnin neljä-kertaisesti\nratsuvelvollisten säterien veroista ja ulosteoista minkä nimellisiä ja\nminkälaisia hyvänsä, vuotisia taikka satunnaisia, siksi kun Hatanpään\nja Otavalta Spinnin säterit laillisesti pääsevät kolmesta\nneljänneksestä vielä nyt velvollista ratsumiehen-varustusta sekä\nmaksettavia veroja ja ulostekoja.\n\n4:ksi. Tampereen kaupungin näin puolestansa ratsuvelvollisen myllyn\nhaltiaksi päästyä, joka tähän asti on ollut osa Hatanpään ja Otavallan\nSpinnin säteri-rysthollia, sekä myös viimeksi mainittuun rystholliin\nkuuluvan maan omistajaksi, ja me myyjät pitäissämme ikuisesti\nhallussamme ei ainoastaan mainittujen talojen vähäpätöisempiä tiluksia,\njotka yllämainitun sovitun rajamääräyksen kautta voivat Hatanpään\nkartanoon kuulua, vaan myös mainittuin talojen tiluksia ja maasarkoja,\njotka ovat tämän kauppakirjan 1:n pykälän myytyin maiden ulkopuolella,\nluovutamme, Hatanpään ja Otavalta Spinnin haltioina, kaikeksi\nvastaiseksi Tampereen kaupungin omaksi itseltämme aputaloveron\nmainitusta Siukolan ja Kyttälän Ylisen ja Alasen aputaloista sekä\nErkkilän kylän Ylisen ja puolen Alasen aputalosta ja valtuutamme\nTampereen kaupunkia kaikeksi vastaiseksi kantamaan toisen puolen\nmeille myyjille ei kuuluvaa mainitun Erkkilän kylän Alasen aputalon\napuveron, ollen luovutetut aputaloverot olevia ei ainoastaan sen\nratsuvelvolliselle myllylle ja mainitulle maalle tulevana osuutena\nHatanpään-Otavallan säterien alle pannuista aputalon-veroista, vaan\nmyöskin vuotisena arentikorvauksena meidän, paitsi 1:ssä pykälässä\nrastittuja rajoja, viljelevistä ja ikuisesti pidettävistä niitten\ntalojen tiluksista. Sitä vastoin vaadimme itsellemme ja vastaisille\nnäitten säterien haltioille vastaiseksi ja edelleen kantaa\nlisätaloverot kaikista muista Hatanpään ja Otavalta-Spinnin säterien\naputaloista.\n\n5:ksi. Tampereen kaupungille lankee meidän mainittuin tilusten oikeus\nkalaveteen, yllämainittuin myytyin tiluspiirien alla Näsijärvessä ja\nTampereen koskessa ja Pyhäjärvestä vesi pohjoispuolella vedettävää\nviivaa kaupungin alustan Nalkalanniemestä Wiinikanjoensuun\npohjoispuoliseen rantaan asti.\n\n6:ksi. Annetaan Tampereen kaupungille oikeus, vasta tarvittaissa,\nkuudensadan (600) Suomen markan vuotuista veroa vastaan vuorota\nPyhäjärven Wiinikanlahtea kahdeksansataa kyynärää sen suusta suoraan\nn.k. Wiksholmaa kohti.\n\n7:ksi. Waadimme me Hatanpään kartanon omistajat kaikeksi vastaiseksi\nhiedansaantia meille sopivista, kaupungin ja maistraatin määräämistä,\npaikoista.\n\n8:ksi. Maksamme myyjät kaikki tilusten verot ja ulosteot, kunnallis- ja\nruununverot vuodelta 1876, mutta sen peräiset verot sekä kaikki\nkaupanteon maksut karttapaperista, ratsuvelvollisuuden vaihdosta ovat\nkaupungin suoritettavat.\n\n9:ksi. Me myyjät sitoumme vastata mainittuihin tiluksihin kiinitetty\nvelka Suomen Talousseuralle, sekä pääoma että korko ja sitä myöden\nniitä siitä kiinityksestä vapauttaa.\n\n10:ksi. Me kannamme kaikki tammikuun 2:ksi p. 1877 asti maksettavat\nverot ja arennit j.m. kaupan alle kuuluvista tiluksista, asemista ja\nlaitoksista, mutta kaikki samana päivänä taikka sen perästä maksettavat\narennit ja muut ovat Tampereen kaupungin kannettavat.\n\n11:ksi. Sitoumme itse sekä jälkeläisemme Hatanpää-Otavallan säterissä\nettemme, Tampereen kaupungin vastaiseksi kiusaksi, salli ketään muita\nkuin maanviljelijöitä asumaan sillä Hatanpään alalla, joka on kaupungin\nja kartanon aseman välillä.\n\n12:ksi. Jos myllynrakennus sattuisi palamaan ennen vastaanottopäivää,\nsitoumme me myyjät, ellei se ennen vastaanottoa meiltä olisi uudestaan\nrakennettu, kaupungille jättää palovakuutuspalkkiosta sen verta kun\nmyllyn korjaukseen ei ole käytetty.\n\n13:ksi. Tähän kauppakirjaan on suljettu kaikki meidän myyjäin huoneet\nja rakennukset mitä lajia ikänänsä, jotka ovat sekä ensimäisessä\npykälässä kirjoitetulla alalla että Tampereen koskessa; jonka ohessa\nniistä luopuen siirrämme kaupungille kaikki arentikontrahdit, jotka\nkoskevat mainittua maan-alaa ja sinne rakennettuja laitoksia.\n\n14:ksi. Emme myyjät sitou mihinkään kaupanvastaukseen.\n\n15:ksi. Jos Tampereen kaupungille suodaan oikeus ottaa laina tätä\nkaupantekoa varten, pitää kauppakirja sen suuntaiseksi kirjoitettaman.\nTampereen kaupunki taas sitouu siihen että jos vasta maksamattoman,\nikuisen nautinto-oikeuden laillistamiseksi 1:ssä pykälässä rajoitettuin\nHatanpää-Otavallan Pinnin tiluksia, arentikontrahtia eli muuta\nasiakirjaa tarvittaisiin, sen tehdä. Hatanpää toukokuun 5 päivänä 1876.\n\n                                        _Carl Gustaf Idman_.\n                          Omansa ja muitten Hatanpään haltiain puolesta\n                                       valtuuskirjeen mukaan.\n\nYllämainittuun kontrahtiin lausuvat allekirjoitetut, Tampereen\nvaltuusmiesten lisälukuisessa kokouksessa huhtikuun 15 p. sitä varten\nvalitsemat asiamiehet, Tampereen kaupungin tyytyvän. Paikka ja aika\nyllä.\n\n                   Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.\n\n                                    Todistajina:\n                         O. Helenius.      Elesier Johansson.\n                    v.t. Asemanpäällikkö.  Maatalon haltia.\n\nSiis ja kun Hänen Keisarillinen Majesteetinsä jo Armosta on myöntänyt\nTampereen kaupungille lainan tähän kaupantekoon, minä tämän\nkauppakirjeen viidentoista pykälän johdosta tämän julkisen\nkauppakirjeen kautta oman ja mainittuin muitten perintöosallisten\npuolesta Tampereen kaupungille siirrän ja myyn tässä kauppakontrahdissa\nviime 5:ltä päivältä nimitetyn maa-alan niinkuin siinä kirjoitettu on,\nkauppakontrahdissa mainituilla ehdoilla, sekä ilmoitan viime toukokuun\n5:ltä päivältä tehdyn kauppakontrahdin vahvaksi ja pysyväksi. Hantanpää\nmarraskuun 4 p. 1876.\n\n                                         _Carl Gustaf Idman_.\n\nYllämainittuun kauppakirjeesen julistamme me Tampereen kaupungin\ntyytyvän ja sidomme kaupungin kaikin puolin täyttämään ja vastaamaan\ntässä kauppakirjeessä ja siihen liitetyssä kauppakontrahdissa mainitut\nvelvollisuudet. Aika ja paikka niinkuin yllä.\n\n                   Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.\n\n                                         Todistajina:\n                              O. Helenius.        Elieser Johansson.\n                         v.t. Asemanpäällikkö.  Maatalon omistaja.\n\nTätä kauppakirjaa on kaksi kappaletta tehty, toinen myyjille, toinen\nTampereen kaupungille, joka tunnustetaan. Hatanpää niinkuin yllä.\n\n                              Carl Gustaf Idman.  Fredrik Procopé.\n                              Otto Blåfield.      L. J. Hammarén.\n\nYllämainitut kahdeksansataa tuhatta markkaa kuitataan. Hatanpää\ntammikuun 5 p. 1877.\n\n                      _Carl Gustaf Idman_.\n                                               Adelaide Holmberg.\n                       Jean ja Hilma Moerder.  Aina Tammelander.\n\n                       Adolf Törngren'in kauta, valtuutettuna:\n                                  Axel Holmberg.\n\n                                   Todistajina:\n                             O. Helenius.  Axel Hårdh.\n\nYhdessä tämän kauppakirjan vahvistamisen kanssa antoi K. Senaatti\nkaupungille ennemmin luvattua lainaa 850,000 markkaa ja määräsi\nsamassa, että Eklundin Erkkilän Alanen-talo tulee kaupungin eduksi\npakkolunastettavaksi. Pakkolunastushinta siitä tilasta, joka ei monta\nvuotta sitten tarjottiin 16.000 markan hinnasta, ei noussut täyteen\nsiihen summaan, 100.000 markkaa, joka kaupungilta Eklundille oli\ntarjona. Eklund ei siihen tytynyt, vaan veti asian oikeuteen, eikä se\nvielä ole ylimmässä oikeudessa päätetty. Pakkolunastuksen maksamiseksi\nEklundin talosta sai kaupunki 50,000 markan lainan, viidessätoista\nvuodessa takaisin maksettavaksi.\n\nTammikuun 5 p. 1877 siirtyi Hatanpäältä ostettu ala kaupunkiin ja\nmaisteri Idman Tamperelaisia suurilla juhlapidoilla kunnioittain\nvahvisti kaupanteon, joka koko ajan kaupungin puolesta erinomattain\najettiin maistratin kokouksessa v. 1874 valituilta asiamiehiltä, jotka\nmonta kertaa kävivät pääkaupungissa neuvottelemassa hallituksen\njäsenten kanssa, jotka kohdastansa suosiollisesti asiata puolustivat ja\njouduttivat ynnä saattivat sitä toivottuun hyvään päätökseen.\n\nArmollisten asetusten kautta syyskuun 26 p. 1876 ja maaliskuun 26 p.\n1877 säädettiin, että kaikki kaupunkihin nyt siirretyt tilat toukokuun\n1:stä päivästä 1877 kirkollisesti, ja heinäkuun 1:stä päivästä samana\nvuonna lainkäynnissä sekä hallitusasioissa kaupungin alle kuuluivat.\nUuden kaupungin-puoliset, jotka ennen kaupan päättämistä yleisesti\nilmoittivat tytyvänsä joutumaan kaupunkiin siirrettäväksi, ovat\nsitten mielensä muuttaneet. Ehkei se paikka, johonka talonsa ovat\nrakentaneet, heidän oma ollut, olivat he kuitenkin tottuneet sen\nomanansa pitämään, sentähden useat heistä eivät ymmärrä, että heidän,\npaitsi maa-arentia, on myös kaupungin veroja maksaminen muihin\nkaupunkilaisiin yhdenvertaisesti. Ensimäisenä toimena oli uuden\nkaupungin järjestäminen, ja koskentakuisia tappiosta säästämiseksi\nsuotiin heidän asuntonsa pysyä entisellensä viisitoista vuotta,\ntoukokuun 1:stä p:stä 1877 luettuna, ellei talonpaikkaa yhteiseen\ntarpeesen sitä ennemmin olisi, ja siinä kohden talollinen oli\nsaava korvausta jälellä olevan ajan suhteen. Uusi koskentaustan\njärjestämis-ehdotus on toimikunnalta tehty, mutt'ei vielä kaupungin\nvaltuusmiesten keskusteltavana ollut. Suurin ansio siitä suunnituksesta\non kaupungin arkkitehti Calonius'en, jonka tekemä myös tähän vihkoon\nliitetty vähämittanen koskentaustan kartta on. Rautatien takana on\nkarttaan piirustettu vastasyntyvän kaupunginosan maa-ala, likeisen\ntöllin nimellä kutsuttu Tammelan kaupunginosa. Se osa arvattavasti\nhyvän asemansa tähden tulee piakkoin rakettavaksi, erittäin kuin\nKyttälän järjestettäissä avarampaa tilaa tarvitaan. Kartan selitykseksi\nmainittakoon vielä, että viivoitut linjat osoittavat nykyistä uutta ja\nvanhaa maantietä, Leveetä katua ja Siukolan katua.\n\n\n\n\nKaupungin asento.\n\n\nTampere kuului ennen Turun ja Porin lääniin. Sen ja Hämeenlinnan läänin\nvaakunat seisoivat Tampereen sillan keskellä. Lääninrajain puuhissa v.\n1830 oli sanoma levinnyt, että Tampere oli eri läänin pääkaupungiksi\nkatsottu, ja se luultiin jo niin tiettynä asiana, että varatuomari\nBerndt Schrey Kauppakadun varrella rakensi hänen mielestänsä tänne\ntulevalle maaherran virastolle pian tarvittavan talon. Tuomari G.A.\nBlåfield sen sitten osti ja häneltä kaupunki sen sai 6000 ruplalla\npankossa. Talo monta vuotta käytettiin kouluna siksi kun Karl Lindberg\nsen v. 1875 osti 67,000 markalla.\n\nKun Turkuun oli kolmatta vertaa pitempi matka kun Hämeenlinnaan,\nWaasan, Turun ja Hämeenlinnan kuvernörit, senatori paroni von Born\npuheenjohtajana, rajain jäjestämisestä Turun, Hämeenlinnan ja Waasan\nläänien välillä pitivät helmikuun 15 päivänä v. 1866 Tampereella\nkokousta, johon myös oli neuvottelemaan kutsuttu asiamiehiä Tampereen\nkaupungista ja sen ympäristöltä. Siitä seurasi Arm. Julistuksen kautta\nmarraskuun 2 p. 1868 Tampereen siirto Turun läänistä Hämeenlinnan\nlääniin tammikuun ensimmäisestä päivästä v. 1870.\n\nSatakunnan maakunnan taikka Kokemäenkartanon, sitten Porin läänin\nvaakuna on Dahlbergin mukaan [Svecia Antiqua & Hodierna], tämän\nvihkosen nimilehteen kuvattu ja sen rinnalle Tampereen kaupungin\nkeisari Nikolain maaliskuun 8 p. v. 1839 vahvistama vaakuna. Se on\nvaakunan-kilpi ilman kruunutta, viistoen siniseltä koskelta jaettu; sen\nylipuolella on punainen T kultasen pohjan päällä, alipuolella kultanen\nMerkurian-sauva pantu kultasen vasaran poikki.\n\nW. 1800-luvulla postimestari, luutnantti E.F. Tihlman oli\nkaupungin järjestysmies. Hänen perästä Fredrik Adam Sacklén tuli\njärjestysmieheksi v. 1827 ja v. 1830 pormestariksi kun huhtik. 26 p.\n1830 annetun armoll. päätöksen johdosta kaupunginoikeudelle annettiin\nnimi Raastuvanoikeus ja Maistraati sekä kaupungin järjestysmiehelle\npormestarin nimi. Sacklén sai virkavapauden helmikuun 19 p. 1861, josta\najasta asti Fredrik Wilhelm Procopé teki virkaa. Sacklénin kuoltua v.\n1866 Procopé nimitettiin v. 1867 varsinaiseksi pormestariksi.\n\nKaupungin viskaalia on olleet:\n\n    Edvard Brander.\n    Karl Fredrik Renfors 1866, k. 1867.\n    Ernst Alexander Wigren 1868.\n\nTampereen vanhimman kartan vahvisti Kuningas Gustaf III Gripsholman\nlinnassa 1 p. Lokakuuta 1779. Tämä kartta, jonka mukaan kaupungimme\nläntinen raja ulottui nykyiseen läntiseen pitkäkatuun saakka, sisältää\nkahdeksan pienempää ja neljätoista suurempaa kortteria. Torin varrella\non raatihuone saanut omaksensa saman paikan, jolle se tulevaisuudessa\non rakennettava. Torin ympärillä löytyy neljä tonttipaikkaa, aiotut,\nkuten kartasta luemme, asemapaikoiksi neljälle kirkolle eri uskontoa\ntunnustavia varten. Nämät paikat ovat tämän vihkoon liitetyllä kartalla\njätetyt värittä. Muuten ovat kaikki tällä vanhalla kartalla löytyvät\nasemapaikat hienoilla viivoilla osoitetut vihkon kartassa. Wielä on\ntallella toinen vanha kartta, jonka on piirtänyt Johan Limon vuonna\n1780 ja J.O. Bergman v. 1851 kopioinnut. Tämä kartta on muuten saman\npitävä edellisen kanssa paitsi että tontit ovat numeroilla merkityt ja\nlisäksi ovat siinä istutusmaat, jotka arvan heiton kautta lankesivat\ntalonomistajille, mitatut ja merkityt. Nämät istutusmaat olivat silloin\nluvultaan 95. Tonttien luku oli 92 paitsi kaksi Pyynikin rannalla,\nmerkityt numeroilla 93 ja 94. Kun kaupungin väestö lisääntyi, entisten\ntaloin asemat eivät enää riittäneet, vaan jo 1800-luvulla valitettiin\nasemain puutetta, jonka tähden kaupunkilaiset 1824 pyysivät asemain\nlisäämistä ja uusi kaupungin asemakartta vahvistettiin v. 1830. Tämä\nlaajentaa kaupungin talonrivit puiston (Esplanadin) toiselle puolelle\nniin kutsuttuun uuteen kaupunkiin. Wuoden 1805 tulipalon perästä\ntehtiin uusi järjestys, jonka H. Majesteetti Zarskoje Selossa helmikuun\n10 p. 1868 vahvisti. Päämuutokset siinä oli Hämeenkadun muutos 50\nkyynärän leviäksi, Uudenkadun ja Rantakadun laajentaminen, jonka\nvanhalla varrella ainoastaan kivihuoneita saa rakentaa; sitten vielä\nannettin puistolle sadan kyynärän leveys, kun oli ennen 60 kyyn. leviä\nollut, ja kaupunki laajennettiin länteenpäin niin paljo että\nasemapaikkain luku kasvoi 261:een asti, pait 80 vähempää tonttia\ntyöväestöä varten aiottuja. Isompi osa uusista talonasemista ovat jo\nrakennetut, ja pienempäin luku nähtiin pian niin riittämättömäksi että\nlisäksi 24 vielä vähäisempää asemaa varsinaisen kaupungin ulkopuolella\njaettiin, ja myös nekin ovat rakennetut.\n\n_Uusi raastupa_, määrätty rakennettavaksi vanhan raastuvan asemalle\nkauppatorin varrella yhteydessä vankihuoneen kanssa Hämeenkadun\nvarrella, on vuodesta 1870 saakka ollut aivottu, nyt on siihen\nyli-arkitehdin L. Lindqvist'in tekemä piirustus valmis. Se rakennus,\nkulunkiarvioa myöden 380,000 markkaa maksava, on oleva kaksikertainen\nmatalammalla keskikerralla, jonka asuinhuoneet kukin erikseen ovat\nyhteydessä alisen kerran kahdeksan kauppapuodin kanssa. Ylisessä\nkerrassa on isompi kaupunginvaltuusmiesten kokoushuone ja tarpeellisia\nhuoneita raastuvanoikeudelle, maistratille ja rahatoimikamarille\n(drätsellkammare). Piirustus, joka oli näytteellä viimeisessä Parisin\nnäyttelössä, maksoi 4,375 markkaa.\n\nKaupungin rakennussääntö on annettu elok. 12 p. 1823 ja uudistettu\ntoukok. 8 p. 1869.\n\nPalosääntö annettu jouluk. 12 p. 1826 uudistettiin jouluk. 9 p. 1865.\n\nTulipaloja on usein ollut Tampereella ja tänäkin vuonna 1879 ainakin\nkuusi, joista viimeinen syysk. 26 p. Joka kerta on suurempia taloja\njoutunut liekkien uhriksi, mutta valkeaa on aina voitu rajoittaa\npienempään alaan. Ainoa tulipalo, jolla oli suurempi laveus, raivoi 19\np. elokuuta 1865, jolloin yli 30 taloa, joista useammat olivat\nKauppakadun varrella ja siitä alaspäin Rantakatuun, kokonaan paloi; 32\ntalosta sai kaupunkien yleinen palovakuutus-yhtiö silloin maksaa\npalkintoa 309,458 markkaa.\n\nSuomen kaupunkien yhteisessä Palovakuutusyhtiössä on Tampereella ollut\nvakuutettuna.\n\n    Wuonna  Taloja        Wakuutussumma Suomen markoissa\n\n    1841    55              481,648\n    1853    74            1,064,346\n    1854    80            1,146,886\n    1855    82            1,181,373\n    1857    88            1,298,435\n    1858    90            1,331,788\n    1859    97            1,386,840\n    1862   116            1,821,355\n    1863   128            2,022,104\n    1864   140            2,206,392\n    1865   140            2,226,973\n    1866   152            2,422,410\n    1867   155            2,534,264\n    1868   161            2,600,022\n    1869   168            2,674,335\n    1870   174            2,758,886\n    1871   179            2,897,306\n    1872   183            2,994,789\n    1873   185            3,144,157\n    1874   189            3,256,418\n    1875   194            3,430,871\n    1876   195            3,554,471\n    1877   203            3,986,581\n    1878   208            4,198,200\n\nPaitsi kaupungin omat palosammutuskeinot on suurimmilla tehtailla myös\nomat oivalliset sammutuskoneet. Wapaehtoinen palokunta perustui täällä\n1873 ja sen säännöt vahvistettiin huhtikuun 21 p. 1874.\n\nKaupungin haminajärjestys on annettu jouluk. 1 p. 1874.\n\nAsuntoja v. 1878 kaupungin vanhassa osassa oli 526 ja Kyttälän\nkaupunginosassa 572, yhteensä 1098. Niistä oli kivestä 25 ja puusta\n1072.\n\nRahatoimikamari perustettiin 1875, sen sääntö on vahvistettu toukokuun\n9 p. 1865. Sen virkamiehet:\n\n    kaupungin kassööri, Petter Molin 1867.\n    kaupungin kamreeri, Fredrik Jäderholm 1875.\n    kaup. arkitehti Frans Ludvig Calonius 1876.\n\nSuomen pankin asioimisto: asiamies, Karl Hilden 1861-78, johtaja Karl\nHolmberg 1878.\n\nSuomen Yhdys-Pankin Tampereen kontoorin toimitus-johtajia: W. von\nNottbeck 1862-1866, Anshelm Grahn 1867.\n\nPohjoismaiden Osakepankin asioimisto Tampereella: Toimitusjohtaja,\nFrans Sumelius.\n\nTullitoimisto: johtaja, Axel von Zansen 1877.\n\nKaupungin edusmiehet valtiopäivillä:\n\n    1863 ja 1867 F.W. Frenckell.\n    1872 ja 1877 F.W. Procopé ja L.J. Hammarén.\n\nKaupungin valtuusmiesten puhemiehet:\n\n    Karl Otto Johan Blåfield 1875-1878.\n    Lars Johan Hammarén 1878.\n\nTampereella on olleet seuraavat lääninlääkäriä:\n\n    Nils Lönnrot.\n    Lars Henrik Törnroth 1824.\n    Karl Henrik Ringbom 1834.\n    Gustaf Asp 1845.\n    Lars Isak Ahlstubbe 1856.\n    Nils Johan Wilhelm Idman 1859.\n    Karl Edvard von Bonsdorff.\n\nKaupungin lääkäriä:\n\n    Nils Joh. Wilhelm Idman 1849.\n    Karl Otto Johan Bläfield 1859.\n\nToinen kaupungin lääkäri: Axel Hårdh.\n\nEnsimäinen eläinlääkäri oli Erik Lumén 1870.\n\nApteekaria:\n\n1:sen apteekin omistajat:\n\n    Långhjelm.\n    A. Wilhelm Tennberg.\n    Gustaf Adolf Serlachius.\n    Karl Molin.\n\n2:sen apteekin omistajat:\n\n    Edvard Julius Granberg.\n    Otto Mellgren.\n    Thomas Clayhills.\n\n_Sairashuone_ 35 vuoteella avattiin marrask. 1 p. 1848 Keisar. marrask.\n30 p. 1847 annetun päätöksen johdosta, niillä ehdoilla että kaupunki\nsai valtiolta vuosittain 1,800 ruplaa hopeassa sillä toimittaaksensa\nsairashuoneen ylläpito. Marrask. 1 p. 1864 valtio otti haltuunsa tämän\nlaitoksen joka sitten perustettiin vakinaisella kannalla, nimellä\n\"Yleinen Sairashuone Tampereella\". Sairashoidon toimittaa kaupungin\nlääkäri.\n\nTalossa N:o 28 joka on n.k. Mollerin ja nyt yhtiön Finlaysonin & komp.\ntalo oli kaivo raudansekaista vettä, jota käytettiin terveyslähteenä.\nHuone oli sitä varten erittäin tehty ja niin monta juojaa oli ettei\nvesi tahtonut riittää tarpeesen.\n\nTampereen eläinsuojelusyhtiön säännöt vahvistettiin toukok. 5. p. 1876.\n\n_Postikonttori._ Missä suhteessa kirjevaihto on edistynyt Tampereella\nnähdään seuraavasta lähetettyin kirjetten lisääntyneestä luvusta.\n\n    W. 1853 --  8,219 kirjettä, joista 1234 vapakirjaa.\n    \"  1858 -- 13,414    \"         \"   1154     \"\n    \"  1862 -- 19,419    \"         \"    --      \"\n    \"  1863 -- 21,278    \"         \"   1274     \"\n    \"  1864 -- 23,710    \"         \"   1483     \"\n    \"  1865 -- 24,862    \"         \"   1602     \"\n    \"  1867 -- 27,941    \"         \"    --      \"\n\nPostilaitoksen tilastollisesta luettelosta viimeisiltä vuosilta ei enää\nsaa tarkempia tietoja lähetetyistä kirjeistä vaan ainoastaan tulleista\nja oli näitten kirjeitten luku v. 1877 70,000 kirjettä, 4000\nkirjekorttia ja 7200 ristisiteillä varustetuita.\n\nKolmas viikkoposti Helsingistä saatiin 1860-luvulla, ja vasta\nrautatienkulun aljettua tuli jokapäiväinen posti toimeen. W. 1865\npostinkulku kerran viikossa täältä Ikalisiin laitettiin.\nPostilaatikoita kaupunkiin asetettiin v. 1866, ja senaikuinen\npostimestari Reuter valmistutti 12 pennin postimerkkiä\nkirjevaihtajain käyttää kaupungin lähipaikkoihin. W. 1867 alusta\nPohjanmaa sai kolmanen viikkopostin etelästäpäin Pohjanmaalle Tampereen\nkautta.\n\nNykyinen postimestari G.A. Forsström muutti Tampereelle 1867.\n\nTelegrafi-konttori avattiin lokak. 11 p. 1865.\n\nKaupungin tuloja vv. 1873-1876.\n\n                                1873    1874    187S   1876 (Smk)\n\n Arentia pilaripuodeista\n     ja muista huoneista....... 4,551   6,333   6,963  10,246\n  \" plantaasista sekä\n    muista paikoista........... 8,963   8,835  10,864  12,606\n  \" niittymaista ja kalavedestä   565     702     835    --\n Aiotun ratastien lupauksesta..  --     1,000    --      --\n Satamatuloja.................. 4,639   7,681   8,501   4,342\n Korkoja.......................   614   1,327   1,475   1,465\n Tuloja kaupanteosta ja\n keinollisuudesta.............. 4,668   8,041   9,242   4,930\n Apua Ruunun puolesta:\n sakkorahoja...................   599     855   1,075     473\n kansa- ja sunnuntaikouluille..  --      --       953   5,000\n Kaupunkilaisten veroja....... 27,973  32,765  38,685  60,688\n Myytyä omaisuutta............ 23.494    --    15,000     702\n Waivaishoidon rahasto........   --      --     5,946   1,437\n Kansakoulun rakennuksen rahasto --      --    25,429    --\n\nKaupungin menoja vv. 1873-1876.\n\n                               1873    1874    1875    1876 (Smk)\n\n Wirkamiesten palkat.......... 13,150  17,139  18,786  24,196\n Sunnuntai- ja ehtokoulut y.m.  3,995   3,789   3,862  20,173\n Palo-toimisto................  3,016   4,038   3,480   3,652\n Waivais-Hoito................   --      --      --    16,422\n Markkinan poliisi ja\n   vanginhoito................  1,872   1,762   2,030   1,206\n Kestikievarin ylöspito\n   ja hollikyyti..............  2,007   2,000   2,475   2,394\n Katujen valaistus............  3,468   2,978   2,612   2,559\n Katujen ja teitten ylöspito..  5,096   4,972   4,284   4,429\n Kaikenlaisia yhteisiä menoja.  5,216   2,898   7,969   8,291\n Yhteisiä rakennustöitä....... 10,035  31,848     756    --\n Wankihuoneen rakennus........   --      --    53,793  17,913\n Kansakoulu      \" ...........   --      --     8,852    --\n Wanonius'en talon Kyttälässä\n lunastussumma ...............   --      --     3,146    --\n Esplanaadit..................   --      --     2,682   4,010\n Wiemäri-oja pitkin itäistä\n esplanaadi katua.............   --      --      --     9,564\n\n\nKaupungin kassan tila Joulukuun 31 p. 1878.\n\n    Tuloja:                               Markkaa.\n\n Saldo vuodelta 1877....................  36,440\n Takserattnja varoja ja lainoja......... 135,077\n Arenti-maitten lasku...................   5,782\n Palotoimiston lasku....................      62\n Puotihyyryjen lasku....................   7,203\n Bura-maksujen lasku....................   2,150\n Wiina-veron lasku......................   1,290\n Kaikenlaisten varain lasku ............   4,318\n Waivaiskassan lasku....................   1,654\n Kansakoulun lasku......................   5,412\n Satama-varojen lasku...................   2,739\n Markkina maksujen lasku ...............   1,249\n Laitumen maksujen lasku ...............     598\n Elatus-keino maksujen lasku............     345\n Istutusmaitten (plantaasien) lasku.....   6,274\n Sunnuntai ja iltakoulun lasku..........     291\n Kyttälän tulojen ja menojen lasku......  43,325\n                           Suom. markkaa 254,215\n\nYlläseisovista summista ovat pennit poisjätetyt.\n\n    Menoja:                               Markkaa.\n\n Maksettuja lainoja.....................  44,368\n Palkkojen lasku........................  36,980\n Yleisten laitosten lasku...............   9,442\n Palotoimiston lasku....................   6,120\n Wiinaverojen lasku.....................     690\n Kaikenlaisten varain lasku.............   6,078\n Waivaiskassan lasku....................  20,291\n Kansakoulujen lasku....................  12,656\n Wankihoidon lasku......................   2,819\n Katujen ja teitten\n   ylläpitämis lasku....................  10,294\n Kestikievari- ja\n   hollikyyditsemisenlasku..............   4,000\n Satama menojen lasku...................     865\n Kasvujen lasku.........................     417\n Waltiopäivä-menojen lasku..............   3,373\n Markkina maksujen lasku................     688\n Laitumen menojen lasku.................     220\n Kustannuksien lasku....................   1,255\n Realikoulun lasku......................   4,590\n Sunnuntai- ja iltakoulujen lasku.......   3,473\n Kyttälän tulojen ja menojen lasku......  52,416\n Saldo vuodelle 1879....................  33,171\n                           Suom. markkaa 254,215\n\nMenoista 1873-vuoden yhteisiin rakennustöihin on 8000 markkaa pantu\nvankihuoneeksi ja kansakouluhuoneeksi, mutta ilman nimittämättä\ntilinteoissa paljonko kumpaiseksi; samate saapi samasta 1874 vuoden\nmeno-kohdasta vetää pois 26,000 markkaa, samoiksi rakennuksiksi\nmyöskin.\n\n1847 vuoden palkkausmääräyksen vahvistamisessa säädettiin että ne\nistutusmaat eli plantasit, jotka entisestä olivat eräille virkamiehille\nmäärätyt, vasta palautettaisi kaupunkiin.\n\nPalkkaus-määräys Tampereen kaupungin virkamiehille ja palvelioille.\n\n                                   Palkka hopee ruplassa.\n\n                                   1830          1847           1857\n                                         Maan ja    Ilman\n                                         plantaasin maata ja\n                                         kanssa     plantaasia\n\n Pormestari......................  200:--  300        335       700\n Neljä neuvosmiestä yhteensä.....   57:14  140        200       400\n Wiskaali........................   28:57   --         60       100\n Kaupungin notarius..............   57:14   --        100       150\n Avisionin tirehtöri.............   28:57   35         --        --\n Kaupungin vouti.................   28:57   85         50        75\n Kruunun kassoöri................    --     --        100        50\n Kaupungin kassööri                 85:71   --         --        50\n Kaupungin haavalääkäri..........    --     --         35        50\n Wanhempi kaupunginpalvelija.....  |        --         20        50\n Nuorempi kaupungin palvelija....  |75:--   --         36        35\n Nuorempi kaupungin palvelija....  |        --         --        25\n Wahtimestari ja Wankinihti......   28:57   --         35        40\n Kätilöin........................   --      --         42        50\n Nuorempi samoin.................   --      --         --        15\n Nuohoja.........................   --      --         40        90\n Rumputtaja......................   --      --       31 1/2       5\n                           Yhteen  58,929  560    1,056 1/2   1,885\n\n\nPalkkaussääntö, vahvistettu v. 1877.              Smk.\n\n  1 Pormestari................................. 8,000.\n  1 Oikeusueuvosmies........................... 3,000.\n  2 Kunnallisneuvosmiestä...................... 2,000.\n  1 Kaupunginnotarius.......................... 1,200.\n  1 Kaupunginviskaali.......................... 2,500.\n  1 Kaupunginkamreeri.......................... 3,000.\n  1 Kaupunginarkkitehti........................  2,000.\n  1 Kaupunginvouti.............................    600.\n  1 Kruununkasööri.............................    800.\n  1 Kaupunginkasööri...........................  2,000.\n  2 Kaupunginpalvelijaa, kumpikin 400..........    800.\n  1 Poliisikonstaapeli.........................  1,000.\n  8 Poliisipalvelijaa, kukin 700 m., yhteensä..  5,600.\n  1 Raastuvan vahtimestari.....................  1,200.\n  1 Kaupunginlääkäri...........................  3,500.\n  1 Wanhempi kätilöin..........................    300.\n  1 Nuorempi    \"..............................    200.\n  1   \"         \"..............................    100.\n  1 Rumpari, palkkiota.........................     40.\n 20 Palovartijaa, kukin 240 m., yhteensä.......  4,800.\n  1 Eläinlääkäri...............................    600.\n                                       Yhteensä 43,240.\n\n\nWero-osien eli n.k. puolisextonteelien luku v. 1873 oli 4,807 ja vero\n5 markkaa äyriltä; v. 1874 niitä oli 5,336 ja vero sama kun entisenä\nvuonna. -- W. 1875 ensi kerta kun vero 1873-vuoden kunnallislain mukaan\nlaskettiin, oli veroäyrien luku 9,877; vuonna 1876 9,513 ja tuli\nkumpikin vuosi 6 markkaa veroäyriltä.\n\nKaupungin hoitamat lahjoitusrahastot ovat:\n\n    Johan Kasper Grek'in koulurahasto oli v. 1865 -- Smk. 17,825.\n    Frans Wilhelm Frenckell'in........................... 10,000.\n    Leskirouva Johanna Grönlund'in eläkerahasto 1879.....  8,800.\n\nKaupungin säästöpankkiin oli v. 1878 talletettavaksi pantuna 251,476\nmarkkaa.\n\n\n\n\nKanppa ja teollisuus.\n\n\n_Markkinoita_ muinaan kaikissa maissa vietettiin. Suomessa ne olivat\ntärkeät erittäin Tampereen tienoilla, sentähden niistä tässä erittäin\nvähäsen:\n\n_Markkinoita_ Yli-Satakunnassa ennen oli paljo. Kauppa ja markkinat\novat kristeyttä vanhempia koko mailmassa. Lappalaisten kanssa\nPirkkalaiset sortu-kauppansa pitivät arvattavasti talvella. Talve,\ndalve, Lapin kielessä on talvi, mutta talvadas (kuljetus talvella) on\npaikka missä kirkkoa ja markkinoita pidetään. Markkinat oli\nkirkkopyhiä; mutta niiden aikoja ja paikkoja on paljo muuteltu.\nKurun Aureella \"Saksan talo oli ennen kun Pirkkalassa oli kirkko\".\nKoko Näsijärven avara maakunta oli rantamaihin verraten supussa;\nkun Ristinan kaupunki v. 1649 perustettiin, vei joku ainoa\nkurulainen Ikaalisten kautta sinne pienen tavarakuormansa; taikka\nvaihtoivat ylimaiset tuskallisesti jyviänsä silakoihin Taivassalon\nKallen-markkinoilla. Markkinoita Pirkkalassa kutsuvat \"pitäjän häiksi\"\nja tieten vanhimmat pidettiin tällä paikkakunnalla Harjun kirkkomäellä.\nSieltä ne siirrettiin Tammerkoskelle. Wanhan virsikirjan ajantieto\nv. 1673 mainitsee markkinat Tamberkoskella elokuun 15 päiv. [Tamp.\nSanom. 1875 N:o 21.] Wanhin almanakka v. 1705 tietää kahdesta\nmarkkinasta Tammerkoskella: Tammikuun 1-6 päivinä ja Pertun\nmarkkinoista elokuun 24 päiv. Kun ne muka Tampereella eivät olleet\nsoveliaat, niin ne muutettiin 1708 sieltä poijes entiseen paikkaansa\n[Commerce Colleg. ordres] ja piispan keräjissä 1730 päätettiin ne\nkirkon läheisyydestä muuttaa Piispalaan taikka Tampereen kylään.\nPiispala olikin vanhanaikasta käsitystä myöden sovelias, sen kaksi\ntaloa oli Turun piispan verotaloa, ja semmoiset oli tavallisesti olleet\npakanain uhripaikkoja, jotka sitten pyhitettyinä etupäässä määrättiin,\n\"morsiuslahjana Kristukselle\", kirkollisiin tarpeihin, joissa uskoa\nsaarnattiin kauppoihin kokoontuneille. Tampereen kaupunki on vähitellen\nniellyt kaikki likipitäjäin markkinat, Hämeenkyrön Mahnalan, Häihän\nMouhijärvellä, Riihiälän Kangasalustalla, Laukialan Urjalan\nkirkonkylässä, Wesilahden Narvan Alholahden rannalla, Tyrvään Paavilan\nja Orihveden markkinat. Harjun ja Piispalan mainiot markkinat olivat\nTampereen kaupungin alku. Wuonna 1741 se markkinapaikka ehdoteltiin\nkaupungiksi. Kunink. päätös elokuun 7 p:nä 1801 vahvisti vastaiseksi\n\"entiset kahdet vapaat markkinat: syyskuun 2 ja joulukuun 12 päivänä,\"\nmutt'ei suostunut Tamperelaisten valtuusmiehen 1800:n valtiopäivillä\nJuha Stadigh'in pyyntöön saada kolmannet \"vanhuudestaan helmikuun 7:nä\npäivänä pidetyt, kun heillä vielä oli suppea liike ja varattomuus\nostella maalaisten jyviä ja heidän tarpeitansa hankkia.\" Keisar. päätös\nv. 1822 ei myöskään myöntynyt heidän anomukseen siirtää Tyrvään vähä\nennemmin lakkautetut markkinat Tampereen sentähden, että se päivä,\nkesäkuun 30, on maanviljelykselle tärkeä. Näitä Heinä-maarian\nmarkkinoita sittenki kieltoa vastoin vietettiin, joissa veneitä\nerittäin Teiskosta on kaupaksi, vieläpä vanhan tavan jälkeen kansa\ntulvaili laskiais-, pääsiäis- ja ja Tuomon markkinoille, ja lisäksi\nmonen pyhän \"runtupäiviä\" pidettiin. 1867-vuoden valtiopäiväin johdosta\nhävitettiin kaupungin kaikki entiset markkinat ja yksi uusi, helmikuun,\nsäädettiin. Tätä kesti ainoastaan kaksi vuotta, ja v. 1869 vanha Perttu\ntaas pääsi entiseen oikeuteensa -- nykyiset ainoat lailliset\nmarkkinapäivät. Tampereen markkinoille kokoontui paljo kauppamiehiä\nrantakaupungeista tavaroitansa myymään, likeistä ja kaukaista\nherrasväkeä ja maakansaa, kuka sokeria, kahveita ja muita vuotuisia\ntarpeitansa halvemmalla hinnalla ostamaan, kuka muutoin huvittelemaan.\nSuurimmat seurakokoukset olivat vuoden 1840-luvulla tavallisia. Mutta\nmarkkinain pahempi puoli on jo astunut näkyviin: ajan ja rahan tuhlaus,\nloisteellinen ylpeys, hevoshuijaus, varkaus, pahatauti ja kaikellainen\nirstaisuus. Kun Tampereen kauppiaat ovat oppineet asiojansa\nparemmin ymmärtämään, markkinat ovat kadottaneet alkuperäistä\nkauppa-tarkoistustansa eivätkä enää sovi nyky-ajan tarpeisiin. Parempi\nkotona maalla säästää ja työtä tehdä, kun markkinoilla kauniin\npalmikkonsa vaihettaa juutalaisten ja reppuryssäin räpäleihin.\n\nSopimatonta tapaa vielä harjoitettiin maalaisilta talosta taloon\nkuljetella tavaroitansa; mutta piirilääkäri Lönnrotin ja aptekari\nTennbergin valituksesta armoll. asetuksen kautta säädettiin lokak. 28\np. 1823 että myydä sai ainoastaan kaupungin torilla.\n\n_Kauppa_ oli viimeisillä vuosikymmenillä parhaasta päästä\nmaatavarakauppaa. Entisistä kauppioista mainittakoon kauppaneuvos\n_Gustaf Lundahl_, joka oli hyvin etevä mies. Katovuosina 1820-luvun\nalulla oli hän muita paremmin miettinyt maakunnan tarpeita ja taisi sen\nvuoksi hädänalaisia auttaa. Siitä hän sai maalaisten, ei ainoastaan\nlikeisten, vaan kaukaistenkin suuren luottamuksen. Gustaf Lundahl oli\nsyntynyt Tampereella v. 1783, kuoli 1846. Hänellä oli kaksi veljestä\nJohan ja Joel, nekin kauppamiehiä täällä. Heidän isänsä Birger Lundahl\noli syntyänsä ruotsalainen ja perehtyi Tampereella v. 1782.\nKauppaneuvos G. Lundahlin pojat olivat Gustaf, tähtitieteen professori\nHelsingissä, Karl lääketieteen tohtori, tunnettu eteväksi\nluonnontutkijaksi; ja tytär Augusta, naitu Pirkkalan provastille\nWallenius, etevä kirjallisissa yrityksissä. \"Helsingfors Morgonblad'in\"\nensimmäisissä vuosikerroissa on useampia hänen kynäilemiä tuotteita.\n\nMainittavaa liikettä Tampereen vesillä ei ollut ennenkun masuunin ja\nliinatehtaan isännät varatuomari _Adolf Törngren_ ja ruukinisäntä\n_Gustaf Wasastjerna_ v. 1858 rakensivat höyrylaivat Ahti Näsijärveä ja\nLaukko Pyhäjärveä käymään. Laukolla, joka oli aivottu tavaraa viemään\nkaupungin ja Törngrenin kartanon Laukon välillä Wesilahdessa, oli paljo\nvastuksia, kun kulkureitti ei vielä ollut viitotettu, ja Sotkan virta\nvajavaisesti perattu. Höyryaluksen kerran valmiina ollessa, ja kun se\noli näyttänyt osaavansa tätä tietä käydä, nämät hankaluudet hallituksen\nkautta vähittäin poistettiin, ja Laukko raivasi tien ei ainoastaan\nitsellensä, vaan monelle seuraajalle. Muutamia vuosia myöhempänä\nhöyrylaivat Elias Lönnrot ja Wanaja rakennettiin liikettä kannattamaan\nTampereen ja Hämeenlinnan välillä sillä tavalla, että Elias Lönnrot\nkulki Lempoisiin asti Lempälässä, Wanaja taas sen maakannaksen toiselta\npuolelta jatkoi käydä Hämeenlinnaan. Tätä liikkeen hankaluutta hallitus\npoisti sillä että se Lempoisiin teetti kaivannon, joka syksystä 1868\nlaivaliikkeelle avettiin. Monta muuta höyrylaivaa sitten rakennettiin,\nja liike tällä kulkuvälillä tuli aina vilkkaammaksi, kunnes rautatie\nTampereen asti joutui valmiiksi, jonka perästä sitä ainoastaan on\nruvettu kulkemaan. Jotkut pienemmät höyryalukset tavaraa ja väkeä\nkaupunkien ja ympäristöjen välillä vielä kuljettavat. Ruoveteläisten\npyynnöstä v. 1825 Muroleen virta perattiin, jonka kautta kulkutietä\nsaatiin kaukaisille toimeen; vilkkaammaksi liike pohjoisista pitäjistä\nkuitenkaan ei tullut. Polttopuita saadaksensa masuunin isännät\nrakensivat purjelaivan \"Kurulainen\", ainoa isompi Näsijärven aaltoja\nkyntävä alus siksi kun Ahti syntyi ja liikkeelle aina lisääntyvää\nvauhtia antoi. Neljättäkymmentä puualusta puita toivat Tampereelle, ja\nuusia höyryaluksia melkein vuosittain tuli lisään. Höyryalusten kanssa\npuualusten oli vaikia kilvata, ja ovat ne Tampereella vuosi vuodelta\nvähentyneet. Lopulta vuotta 1878 oli Näsijärvellä 16 höyryvenettä 250\nhevoisvoimalla, niistä 10 lästiä ja sitä enemmän vetäviä 11 ja 5\nhöyryvenettä. Wuonna 1879 rakettiin 3 pientä hyyrypurtta 26\nhevosvoimalla. Kaupungilla on 9 jahtia 114 lästillä ja 14 proomia 314\nlästillä.\n\nKaikkein tärkeintä Tampereen liikkeelle on rautatie. Waltiopäivillä\nv. 1863 säädyt määräsivät 9,244,892 markkaa rautatietä rakennettavaksi\nHämeenlinnasta Tampereelle. Hänen _Majesteetinsä Keisari_ maaliskuun\n2 p. v. 1865 tämän säätyjen päätöksen vahvisti. Mutta ajatukset\nmaassamme muuttuivat, Tampereen rautatie jätettiin sillensä, ja\nRiihimäki-Lahden tie, joka sitten Pietariin jatkettiin, tuli sijaan.\nWähä korvausta toivotun rautatien verosta suotiin Tampereelle,\nkun vesikulkutie Hämeenlinnaan v. 1868 avettiin kaivannon\nkautta Lempoisissa. Kun hallitus ei arvellut voivansa rakentaa\nrautatietä Hämeenlinnasta Tampereeseen ja Turkuun, eräät yksityiset\nanoivat sitä saada käsiinsä. W. 1871 kunnallisneuvos _Robert Ullner_\nsai myönnytyksen, jonka hän taas v. 1872 Ruhtinalle _Uchtomski_ siirsi.\nKun tämä ei täyttänyt myönnytyksessä pantuja ehtoja, julisti Hänen\nMajesteetinsä helmikuun 20 p. 1874 sen menetetyksi, ja rautatien\nrakentamisen valtiovaroilla kohta alotettavaksi. Alusta vuotta 1876\nsallittiin välivaraista liikettä sillä uudella tiellä, ja työn\npäätettyä Hämeenlinnan-Turun-Tampereen rautatie kesäkuun 23 p. 1876\njuhlallisesti vihittiin. Tänä vuonna on Tampereen-Waasan rautatyönteko\naljettu.\n\nW. 1805 oli kaupungissa 1 tehdas, nimittäin paperipruukki 5\ntyömiehellä, 2 värjäriä, 3 karvaria, 4 hattumaakaria, 3 kruukumaakaria,\n2 liinankankuria, 2 muuraria, 2 satulamaakaria, 5 suutaria, 3\nkraataria, 4 nikkaria, 2 varvaria, 3 sämiskä-maakaria ja 2\ntimpermannia, kaikkiansa 50 mestaria, 14 kisälliä ja 16 aputyömiestä.\nSamana vuonna löytyi kaupungissa 35 hevosta, 45 lehmää ja 50 lammasta.\n\nW. 1815 oli paperitehtaassa 40 työntekiää ja verkatehtaassa 21\ntyöntekiällä.\n\nW. 1835 ei ollut mitään verkatehdasta.\n\nW. 1840 pumpulitehtaassa 58 miestä ja 147 naista. Käsityöläisiä 261,\njoista 103 mestaria ja niiden joukossa 14 värjäriä, 14 karvaria, 10\nhattumakaria, 6 suutaria ja 6 kraataria.\n\nW. 1850 pumpulitehtaassa 230 miestä ja 634 naista, paperitehtaassa 73\ntyöntekiää, paitsi näitä sukkatehdas 22 ja öljymylly 4 työntekiällä.\nKäsityöläisten luku nousi 487, joista 115 mestaria.\n\nW. 1860 oli pumpulitehtaassa 454 miestä ja 1023 naista; paitsi entisiä\nlaitoksia oli olutehdas 9, villakehrutehdas 12, tulitikkutehdas 20 ja\ntapettitehdas 4 työntekiällä. Käsityöläisten luku nousi 579, joista 122\nmestaria, 338 kisälliä ja oppipoikaa ja 119 työmiestä.\n\nW. 1865 oli 16 kauppamiestä, 8 ruokakauppiasta, 21 porvaria ja 48\najajaa. Paperitehtaassa 94 työntekiää, kahdessa olutehtaassa 18,\nöljymyllyssä 6, pumpulitehtaassa 406 miestä ja 746 naista,\nvillakehruussa 14, sukkatehtaassa 17 ja 2 tikkutehtaassa 24 työntekiää.\nKäsityöläisten luku nousi 549, joista 132 mestaria, 288 kisälliä ja\noppipoikaa ja 129 työmiestä. Mestareista 7 pakaria, 2 läkkiseppää, 2\nkirjannitojaa, 1 nahkuri, 2 rakennusmestaria, 7 värjäriä, 14 karvaria,\n5 keltavalajaa, 1 lasimestari, 5 kultaseppää, 1 hansikkamaakari, 1\nhattumaakari, 3 karttamakaria, 1 instrumentimaakari, 4 seppää, 4\nvaskiseppää, 5 savenvalajaa, 1 muurimestari, 9 maalaria, 2\nneulamaakaria, 6 satulamakaria, 13 suutaria, 1 nuohari, 7 kraataria,\n1 konditori, 7 nikkaria, 7 sorvaria, 3 salvumiestä, 1 vannehtia,\n3 kelloseppää, 2 vaunumaakaria, 1 kaidemaakari, 2 sikarimaakaria ja\n1 musikantti.\n\nTehtaita ja keinollisuuden laitoksia Tampereella vuonna 1878.\n\n                  Omistaja     Mestaria  Oppipoikia     Yli       Alle\n                  eli                    ja             15 v.     15 v.\n                  isännöitsijä           kisällejä   Suom. Ulkom. Suom.\n\n Pumpulitehdas,\n   y.m.           Finlayson & C:o  6        --       1410   --    390\n Paperitehdas     J.C. Frenckell\n                    & Son.         1        --        231    8     20\n Trikootehdas     W. v. Nottbeck.  2        --         15   --      8\n Tapeetitehdas    J.C. Frenckell\n                    & Son.        --        --         --   --     --\n Pellavatehdas    Yhtiö.           5        --        625   --    105\n Öljymylly        J.C. Frenckell\n                    & Son.        --        --          4   --     --\n Olkipaperitehdas J.C. Frenckell\n                    & Son.         1        --         20   --     --\n Masuuni ja\n   konepaja.      Yhtiö.           2        --         80    5     --\n Olvipryki    Johnsson & Waltonen. 1        --          9   --     --\n Haulitehdas      H. Bergman       1        --          1   --     --\n Willakehru-\n   tehdas         Peterson.        1        --          6   --      5\n Nahkuri      O. Holmbergin leski. 1         2          1   --      1\n Olvipryki        A. Tennberg.     1        --         10   --     --\n Wäkiviinan-\n   tehdas         E.J. Granberq.  --        --         --   --     --\n Tulitikku-\n   tehdas         Yhtiö.           1        --         33    1      6\n Samoin           H. Mander.      --        --         --   --     --\n Wäkiviinain-\n   tehdas         K. Hakulin.      1        --         --    2     --\n Werkatehdas      Yhtiö.           4        --         72   --     10\n Konepaja         A. Brander.      1         3          3   --     --\n Maalaus ja\n   lasinleikkaus  A. Wuorinen.     1         3         --   --     --\n Wiinapränni      E. Hagelberg.    1        --         16   --     --\n Tampereen\n   höyrypränni.   E.J. Granberg.   1        --         15   --     --\n Kellotehdas      K. Toivonen.    --         2         --   --     --\n Huonekalujen-\n   tehdas         W. Hartman.      1         6         --   --     --\n Puuhiomo         Yhtiö.           1        --         85   --      4\n Läkkiteos-\n   tehdas         D. Husso.       --         3          2   --      1\n Waate tehdas     P.W. Ahlfors.    1         5          3   --      2\n Kirjannitomis\n   tehdas         J.F. Olan.       1         6          6   --     --\n Waate tehdas     K.G. Ekblom.     1        --         --   --     --\n Wäkiviinain\n   tehdas         O. Björkell.    --        --          1   --     --\n Huonekalujen\n   tehdas         G. Lindell.     --        --         --   --     --\n Jalin tehdas     A Sommer.        1        15         --   --     --\n Nahka tehdas     L. Nordström.    1         2         --   --     --\n Kello tehdas     J.W. Ekendahl.   1         2          3   --     --\n Paita-tehdas\n   ja pesolaitos  I. Peterson.    --        --          7   --      2\n Jalin tehdas     H.G. Wahlroos.   1         1         --   --      1\n Kahvi-aineitten\n   tehdas         O. Björkell.     1        --          7   --     --\n Läkki-teos\n   tehdas         I. Isaksson.     1         1          1   --     --\n Lasin-leikkaus-\n   tehdas         K. Lindberg.     1        --         --   --     --\n Leipä-tehdas     O. Willandt.    --         3         --   --      1\n Maalaus tehdas   O. Nikander.     1        --          2   --     --\n Huonekalujen\n   tehdas         O. Solin.        1         2          3   --     --\n Waate tehdas     A. Sjöblom.      1         1          2   --     --\n Jalin tehdas     K.O. Sundell.    1        --         --   --     --\n Waate tehdas     J.F. Ekberg.     1         7         --   --      1\n Jalin tehdas     J. Enqvist.       1         4          4   --     --\n Waate tehdas    F.W. Palmroos.   --        --         --   --     --\n Kattohuopa tehdas Yhtiö.          1        --         25   --     --\n\nYllämainitut luvut yhteen luettuna tekee 51 mestaria, 68 kisälliä ja\noppipoikaa, yli 15 vuoden vanhoja, 2,702 suomalaisia ja 16\nulkomaalaisia, sekä 857 alle 15 vuotta.\n\nTehtaat joitten teosten arvio vuodelta 1878, heidän oman ilmoituksensa\nmukaan, nousee yli 10,000:een markkaan.\n\n Pumpulitehdas................... 4,250,000 markkaa.\n Paperitehdas....................   809,000   \"\n Trikootehdas....................    42,000   \"\n Pellavatehdas................... 2,429,985   \"\n Frenckell'in puuhiomo...........    96,420   \"\n Masuuni ja konepaja.............   139,008   \"\n Mustalahden olvipryki...........    22,030   \"\n Willakehru-tehdas...............    41,700   \"\n Onkiniemen olvipryki (Tennberg).    33,630   \"\n Tulitikkutehdas.................    82,000   \"\n Wäkiviinain tehdas (Hakulin)....    80,000   \"\n Werkatehdas.....................   232,100   \"\n Wiinapränni (Hagelberg).........    97,500   \"\n Wiinapränni (Granberg)..........    78,000   \"\n Pellavatehtaan Puuhiomo.........   145,000   \"\n Wäkiviinain tehdas (Björkell)...    35,628   \"\n Jalin tehdas (Sommer)...........    30,000   \"\n Kahviaineitten tehdas (Björkell)    25,000   \"\n Leipä tehdas (Willandt).........    15,000   \"\n Kattohuopa tehdas...............   120,000   \"\n\nYlläseisovista tehtaista on ainoasti kahdelle, Werkatehtaalle sekä\nMustanlahden Olviprykille valtiolainoja, yhteensä 92,000 markkaa,\nannettu.\n\nWuonna 1878 oli Tampereella seuraavia käsityöläisiä:\n\n                         Mestaria         Kisälliä      Oppipoikia\n\n                      Työnsä    Työs-                   Yli   Alle\n                      vielä     tänsä                   15 v. 15 v.\n                      jatkavia. laanneet.\n\n Wärjäriä.............   5         4         13          --    --\n Karvaria.............  13         1         13           9    --\n Neulamaakaria........   1        --          1          --     1\n Kulta-seppiä.........   8         3          9           2     3\n Kello-seppä..........   1        --         --           1     1\n Kupari-seppiä........   6         1          6          11     1\n Kirjan-niojia........   4         1          4           3     2\n Satulamaakaria.......   5        --          8           2     8\n Hattumaakari.........   1        --         --          --    --\n Sorvaria.............   3        --          4           3     2\n Gelbjutaria..........   3        --          3           2    --\n Plootu-seppiä........   2        --          1          --     1\n Nikkaria.............   5         2          4           3     2\n Karstamaakaria.......   3         1          1           1    --\n Waunumaakari.........   1        --         --          --    --\n Maalaria.............   6         1          6          10     1\n Kruukumaakaria.......   3        --          2           5     3\n Suutaria.............  16         4          7           2     5\n Räätäliä.............   7         3          7           3     2\n Kondiitori ja Leipuri.  1        --          3           2     2\n Leipuria..............  9         4          6           5     5\n Teurastajia...........  3         1         --          --    --\n Rakennusmestari.......  1        --         --          --    --\n Muurarimestari........  1         1         --          --    --\n Kaitamaakari..........  1        --         --          --    --\n Sutaria...............  2        --          1           1    --\n Makkaramaakari........  1         1         --          --    --\n Seppiä................  4        --          9           8     5\n                  Yht. 116        28        108          73    44\n\n_Tampereen Pumpulikehruu- ja kutoma-tehtaan_ perusti Skottlantilainen\n_James Finlayson_, Glasgov'ista kotoisin, palveleva keisarill.\nmekanillisessa pajassa Kolppinassa Pietarin takana. Englantilainen\nPatterson kertoi hänelle keisari Aleksanderin muistettavan lauseen\nTammerkoskella, kehottain häntä tehdasta sinne rakentamaan. Sen\njohdosta läksi Finlayson, jo sitä ennemmin halukas itsetyiseen asentoon\npäästä, Suomeen saadaksensa selvä Tampereen tiloista, näki koskenpaikan\ntehtaatekoon soveltuvaiseksi ja ryhtyi kohta toimeen Suomen\nHallitukselta pyytää suostumusta tehtaan rakentamiseen Tampereella.\nHänen Majesteetinsä, harrastain oman aatteensa toteutumista, mieltyi\nFinlaysonin Keis. Suomen Senaattiin pantuun anomukseen, ja toukokuun 10\np. 1820 tuli armollinen päätös yleisesti seuraavata sisältävä:\n\nMaa-ala Tampereella oli Suomen valtioin lunastettava, Finlaysonille\nomistus-oikeudella annettavaksi Hänen Majesteetilta likemmältä\nmääräämillä ehdoilla; mutta mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada\nuseita virran vuolteita Tammerkoskessa ja määrättyä osaa järveä sen\nylipuolella, niin ruunulla ei niihin ollut suoraa käytäntovaltaa, vaan\nFinlaysonin tuli, asettuaan Tampereen, kääntyä kaupungin-oikeuteen,\nsaadaksensa määrätyksi sopivaisia joutopaikkoja laitoksillensa, joita\nhän kaupungin perustusehtoja myöden kenenkään estämättä saa pitää, niin\nkauvan kun hänen laitoksensa käyvät. -- Mitä tulee Finlaysonin\nanomukseen saada asettaa valimoa masinain tekoon, karttunin painamoa,\nverkatehdasta, käsitehdaslaitoksia hienommilla rauta-, teräs- ja\nmetalli-teoksilla, oli Finlaysonin kääntyä Senatille Suomessa. --\nFinlayson sai oikeuden tullittomasti ulkomailta tuottaa kaikki\nlaitoksillensa tarvittavia masinoita, joitakuita puulaija ja\ntekoaineita. Wielä suotiin Finlaysonille kymmenen vuotta takaisin saada\ntullimaksut siitä pumpulista, jota hän voisi näyttää valmistetuksi\nmuussa häneltä vasta rakennettavassa tehtaassa. Lisäksi myönnytettiin\nFinlaysonille, hänen perillisille ja oikeutensa haltioille Tampereella\nja muissa Suomen kaupungeissa avoimissa kauppapuodeissa myydä kaikkia\nteoksiansa. Finlayson tinki maamiehillensä uskonnonvapautta, vapautta\nsotaväen majoituksesta, ja sota-veroista, suomalaisen papiston\npalkkauksesta omaistensa ja talonsa puolesta. Samassa hänen työssä\nolevat kväkerit vapautettiin valanteosta, ollen heidän asianomaisille\nvirkakunnille annettu kirjalliset vakaamukset sen ohessa täyden\ntodistuksen sana.\n\nFinlaysonin saattamiseksi siihen tilaan, että hän voisi toivottua\ntehtaansa asettaa, suotiin hänelle tehtaansa panttausta vastaan Suomen\nvaltiolta lainaksi 30,000 ruplaa banko assignat korotonna ja\nviimeistäkin 20 vuodessa takaisin maksettavaksi. Wuonna 1820 elokuun 30\npäivänä kontrahti tehtiin ruunun -- jonka asianajaja oli Lars Gabriel\nv. Haartman, sitten rahavaraston päällikkö -- ja kaupungin välillä,\njonka valtuusmiehenä oli kauppias Gustaf Lundahl ja verkatehtailia\nFredrik Grek Finlaysonin tehtaalle annettavasta alasta. Sen\npääehdot oli:\n\n1:ksi. Tampereen kaupunki antaa ruunulle altiiksi käyttämättömän\nmaa-alan N:o 124 talon aseman ja Uudenkadun jatkossa sekä maa-alan\nN:o 124-talonaseman pohjoispuolisen ja kosken itäisen puolen välillä,\nMältin lahdeken suoraan Kuninkaankatuun asti läntisellä puolella ja\nentisen viinapolttimon aseman etelä puolella talonasemista, saatavasta\n300 pankko ruplan hinnasta; minkä suhteen kaupunkilaiset tehkööt tietä\nkoskeen rakennettuihin survin-myllyihinsä, kunnes ne ruunun toimesta\npois siirretään.\n\n2:ksi. Tie pitkin viinapolttimon-katua koskeen asti pidetään auki\nvedentuontia varten, ellei kulkukaivantoa saada aikaan polttimon-kadun\nkulmalla.\n\n3:ksi. Kuninkaankatu ulotetaan n.k. polttimon-kedon läpitse\npohjoseenpäin Mältin lahteen asti.\n\nFinlaysonin Tampereen kaupunki oikeuteen annettuun anomukseen\noikeudesta koskeen antoi kaupungin oikeus marraskuun 26 p. 1821\npäätöksen, että kun kaupunki oli Finlaysonille antanut alan Uudenkadun\nja Mältinlahden välillä, ja myös Finlaysonin laitoksia varten ruunun\nkustannuksella poismuutetaan kaikki vanutusmyllyt pitkin sitä rantaa,\nja Finlayson sitoutunut maksamaan samaa kalastusveroa, kun kaupungin\nrahasto siitä rannikosta saapi, ja kohtuullista on ettei kalastus\ntehdaslaitoksia estä, sentähden sekä mahdollisesti nostettavain\nhaittain ja riitain poistamiseksi näkee kaupunginoikeus kohtuulliseksi,\nkauppakontrahdissa mennä vuonna elokuun 30 p. mainituilla ehdoilla,\ntehtailija James Finlaysonin vapaan ja yksinomaiseen nautintovaltaan\njättää kaupunginalaiset koskenkorvat Uudestakadusta ylimäiseen\nputoukseen astikka.\n\nFinlayson vaimonensa muutti talvella v. 1820 Tampereesen ja asui\nvanhassa kun. Gustaf III:nen aikaisessa viinapolttimossa, joka\n1800-vuodesta saakka ei ollut käymässä ja joka Finlaysonille annetulla\nalalla oli. Samassa talossa, monesti lisättynä ja korjattuna, tehtaan\nisäntä vieläkin asuu.\n\nTehtaaksensa Finlayson rakensi kahdenkertaisen puutalon villakehrua\nvarten. Kun ei hänen ensimäinen yrityksensä toivottavasti menestynyt,\nniin hän uudestaan kääntyi Suomen Hallitukseen, ja Armollisen päätöksen\nkautta elokuun 28 päivänä 1824 suotiin Finlaysonille, myöskin 20\nvuodeksi Suomen valtiorahastosta 36000 pankko ruplan koroton laina\nsillä ehdolla että hänen pääkeinonsa olisi oleva pumpuli- ja\nvillalangan ja kankaanteko sekä että konepaja vasta laajennettaisi\ntekeväksi vähempiä kehrukoneita maan työhuoneissa käyttää, että valimo\nkohotettaisi englantilaisten valimoin vertaiseksi, paikkakunnan\nköyhiä lapsia otettaisi oppilaiksi, ja että jokainen Suomalainen\nopiksensa saisi vapaasti hänen laitoksiansa käydä katselemaan.\nFinlayson sitten Pumpulitehtaan laittoi, itse koneitansa tehden; mutta\nei sekään yritys onnistunut, eikä hän nähnyt jaksavansa velkojansa\nmaksaa, lupauksiansa täyttää Suomen ruunulle, kääntyi hän maamiehensä\nWheeler'in tykö, joka ynnä Keisari Alexanderi I:n entinen henkilääkäri\nsalaneuvos G.A. Rauch'in ja kunniaporvari C.S. Nottbeck'in kanssa\nv. 1835 otti kaikki Finlaysonin laitokset toimeksensa, sitoumuksiansa\nruunulle suoritettaviksi entisellä toiminimellä Finlayson & Comp. --\nFinlayson, kväkari-lahkolainen, oli kaikilta kunnioitettu jumalinen\nmies ja hänen hurskas luontonsa kannatti samaa hyvää sydänalaa hänen\ntyöväellensä. Hänestä ja hänen ajasta nousi se herätys ja lähetyksen\ninto, joka aina siitä asti on hengissä pysynyt. Tampereelta Finlayson\nmuutti kotimaahansa Skottland'iin ja kuoli siellä. Sitten Wheeler\nsiirsi tehtaansa osuuden herroihin Rauch & Nottbeck, jotka sitä myöden\nyksin joutuivat tehtaan haltioiksi. Wuonna 1836 C.S. Nottbeckin poika\nWilliam Nottbeck muutti Tampereen ottamaan tehtaan pääjohdon käsiinsä\nja on siitä asti vielä isäntänä. Kauvan aikaa tehtaan johdossa\nyhteisesti olivat herrat W. v. Nottbeck ja Ferdinand Uhde. Uhde oli\nsulo sydämellänsä, ystävällisellä ja laupealla luonteellansa yleisesti\narvossa pidetty ja elää vielä rakkaassa muistossa kaikilla niillä jotka\nhänen tuttavuuteen pääsivät. Wanhalla ijällänsä hän 1860-luvulla muutti\nBerliniin, siellä ahkerasti vaikuttain lähetystoimessa. Harrastain\nkaupungin parasta, lähetti hän sieltä katovuosina 1000 markkan lahjan\nsilloin laitetun työhuoneen hyväksi sillä ehdolla että ainoastaan korko\noli käytettävä, ja kun työhuone loppui, lahjoitti hän sen rahan\ntäkäläiselle naisyhtiön tyttökoululle. Uhde kuoli tammik. 1 p. 1874. --\nWuonna 1856 tehtaanisäntä William Nottbeck sekä Pietarissa asuva\nveljensä Karl Nottbeck korotettiin Suomen aatelissäätyyn ja 1857 Suomen\nRitari-Huoneesen sisään otettiin nimellä _von Nottbeck_.\n\nTaiteellisen osan johtajina ovat aina olleet englantilaisia, joista\ntätä nykyä viisi, ja myös eri osakuntain päämiehet n.k. mestarit\n(englantilaisesta sanasta master) melkein yksinomaisesti\nenglantilaisia, ja joista monta täällä ovat voittaneet luottamusta ja\nystävyyttä yleisesti ja työväeltänsä. Etevimmistä mainittakoon _Lucas\nCooke_, joka täällä päivänsä päätti, ja kankuriosaston johtaja _John\nSharples_, joka yli 30 vuotta tehtahan kuului ja v. 1877 täällä kuoli.\nKauvan aikaa täällä asuessansa oli hän tänne kokonaan perhettynyt,\nhänen leskensä vielä Tampereella asuu sekä tyttärensä, joista vanhin\nLucia on naittu kauppialle Lars Johan Hammarén.\n\nTehtaasen kuuluu yhdeksän suurta kivirakennusta, joista yksi\nkuusikertainen, viisi nelikertaista, suuri makasiini raaka-aineita\nvarten, kaksinkertainen rakennus vaalentamista ja pesoa varten, suuri\nvärjäyshuone, koneellinen työpaja ynnä kaasulaitos. Eräs rakennus,\nvalmistettuna v. 1877, sisältää paitsi laitoksen konttorihuoneita,\nainoastaan yhden suuren salin, joka saa valonsa ainoasti katon kautta\nja jossa on 950 kangastuolia käymässä. Tämä sali on 229 kyynärää pitkä\nja 65 kyynärää leveä.\n\nSilloin kun nykyiset omistajat ostivat tehtaan oli siellä lähes 500\nkehrää (spindeliä), nyt on niitten luku 50,000. Finlayson'in aikana oli\ntyöntekijöitten luku ainoasti 50-60.\n\n    W. 1840 oli 58 miestä ja  14 naista\n       1850  \" 294   \"    \"  634   \"\n       1860  \" 454   \"    \" 1023   \"\n       1865  \" 406   \"    \"  746   \"\n\nja nyt nousee luku likimitten 2000.\n\n1878 vuoden valmistus mainittiin olevan 256,000 kappalta\npumpulikangasta, 2,700,000 naulaa lankoja sekä 75,000 naulaa vattia. --\nTehtaasen kuuluvassa puuhuoneessa on nykyään postikonttori ja\nsähkösanalennätin. Paitsi sitä, että laitos palkkaa oman papin ja\nkustantaa lääkärihoitoa työntekiöillensä, ylläpitää se pikkulasten\nkoulua 150 lapselle, kasvatuslaitosta (asyli) 50 orpolapselle,\nlastenkotoa tyttöjä varten jotka tekevät työtä tehtaassa. Wielä on\ntehtaalla ravintohuone työntekiöitä varten, oma myymähuone,\nasuntohuoneita sekä mestareille että työntekiöille. Paitsi kaikkia\nnäitä ovat tehtaan omistajat rakennuttaneet rukoushuoneen kivestä, joka\ntehtynä gotilaiseen rakennusmuotoon vihittiin elokuun 24 p 1879 ja\nmaksaa 100,000 markan vaiheilla. Kirkko on varustettu 22-äänisillä\nuruilla. Sen oviseinässä holvikaaressa luetaan seuraava kirjoitus:\nHerra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises nyt ja\nijankaikkisesti Ps. 121: 8 ja holvilla kuorin päällä: Pyhyys on sinun\nhuonees kaunistus, Herra ijankaikkisesti. Ps. 93: 5.\n\nKuva toisella sivulla näyttää kosken varrella olevaa tehdasta ennenkuin\nmitään tehdasrakennusta oli kosken vastaisella puolella. Useampia\nkertoja on tehdas pahaksi onneksi joutunut liekkien valtaan. Helmikuun\n18 p. 1841 paloi vanha Finlayson'in rakentama tehdas; tammikuun 20 p.\n1868 paloi suuri, vähä ennen sitä, kadun varrella rakennettu\ntehdashuoneisto, sisältävä huoneita kutomista, värjäämistä ja kontoria\nvarten, sekä myös nelikertainen rakennus, jossa oli yli 400\nkangastuolia; heinäkuun 28 p. 1870 joutui taas suurin osa siitä kaksi\nvuotta tätä ennen palaneesta kutomahuoneesta liekkien valtaan.\n\nTehtaan työväelle on perustettu säästöpankki, johonka sisäänpanot\nheinäkuun 1 p. 1879 nousivat 791,700 markkaan. Wielä on apukassa\nvanhuuksia ja kivuloisia varten 93,000 markan pääomalla josta\nmaksettiin v. 1870 apurahoja 13,800 markkaa.\n\n_Paperitehtaan_ perusti v. 1803 Gustaf Lefrén. Se joutui sen jälkeen\nKirjakauppiaalle _Joh. Christ. Frenckell'ille_ toiminimellä J.C.\nFrenckell ja poika, joka nimi on sitten pidetty. Tehdas sai oikeutensa\nhuhtikuun 30 p. ja ne uudis-tettiin syyskuun 7 p. 1871. J.C.\nFrenckell'in jälkeen tuli poikansa _Frans Wilhelm Frenckell_ tehtaan\nomistajaksi, jonka hän suuresti lavensi. Tehdas sijaitsee kuudessa\nkivihuoneessa ja konehistoon kuuluu 30 valilaitosta, 3 paperi- ja 3\nsiloituskonetta sekä kolme lumppukeittokonetta, joita käyttää 6\nturbinia 350 hevosvoimalla. Etevin raaka-aine lumppu kootaan suureksi\nosaksi Suomessa. Lähes puoli valmistusta, joka on 60,000 riisiä paitsi\n70,000 naulaa paperia, käytetään maassamme; loppu suurimmaksi osaksi\nmenee Wenäjään ja sen Itämeren maihin.\n\nJo ennen tämän paperitehtaan perustusta lienee Tampereella paperia\nvalmistettu. Abraham Häggman, kuollut 1781, mainitaan olleen\nensimäisenä paperinvalmistajana täällä ja vielä kerrotaan, että eräs\nGlas niminen oli täällä tehnyt paperia ja lienee ollut se, joka ensiksi\npani alkuun nykyisen tehtaan.\n\nTehtaanhaltia Frans Wilhelm Frenckell valittiin Tampereen kaupungin\nedustajaksi valtiopäivillä 1863; samassa myöskin Hämeenlinnan kaupunki\nhänen siihen valitsi, mutta käskettiin omaa edusmiestä valita.\nUudestaan kaupungin edustajaksi 1867-vuoden valtiopäiviksi valittuna\nFrenckell nimitettiin porvarisäädyn puhemieheksi, ja kaupunki jäi ilman\nedusmiehettä; kuitenkin porvaristo, kokoontuneena toista edusmiestä\nFrenckell'in sijaan valitsemaan, ilmoitti ei jaksavansa silloisten\nrasitusten aikana kahta edusmiestä palkata. Frenckell suositettiin\nkauppaneuvoksen nimellä ja koroitettiin lapsinensa perillisinensä v.\n1868 aatelis-säätyyn ja sisäänotettiin Suomen Ritarihuoneesen nimellä\n_von Frenckell_. Hänen kuolemansa jälkeen 1878 hoitaa poikansa\n_Waldemar von Frenckell_ tehtaan perillisten puolesta. Nimitoimisto\nJ.C. Frenckell ja poika omistaa paperitehtaansa vieressä myös toisen\ntehtaan, joka kemiallisesti valmistaa paperiaineksia oljista. Tätä\ntehdasta, joka on oikeutettu helmikuun 28 p. 1864 ja toukokuun 18 p.\n1874, käyttää 80 hevosvoimanen turbini, joka pitää käymässä myös\nöljymyllyn, jonka perusti v. 1843 aptekari W. Tennberg ja jonka\nvuotinen pellavansiemenen tarvitseminen mainitaan olevan noin 200\ntynnyriä.\n\n_Tampereen masuuni_ on oikeutettu joulukuun 17 p. 1842. Sen rakensivat\nseuraavana vuonna salaneuvos _August Ramsay_ ja Laamanni _Nils Idman_,\nja myytiin siihen kuuluvan sahan kanssa v. 1856 Östermyran rautatehtaan\nomistajalle _Gustaf Wasastjernalle_, joka perusti siihen konepajan ja\nvalimon. Nämät laitokset joutuivat v. 1861 Tampereen liina- ja\nrautateoksien osakeyhtiölle. Konepaja, jota käyttää yksi turbini,\nsisältää 4 pura-, 2 höylä- ja 2 pistokonetta. Konepajan työntekiöin\napukassa nousi v. 1878 12,500 markkaan.\n\n_Liinatehdas_, kankuri- ja vaalentamislaitoksen kanssa tuli\noikeutetuksi heinäk. 12 p. 1856. Waratuomari _Adolf Törngren'in_\nrakentamana joutui se 1861 Tampereen Liina- ja Rautateoksien\nosakeyhtiölle. Laitoksella, jota käyttää 5 turbinia yhteensä 390\nhevosvoimaa, on 8050 kehrää (spindeliä) ja 195 kangastuolia. Tehdas\nlämmitetään höyryllä putkijohtojen kautta kahdesta höyrypannusta.\nWuotinen pellavan tarvitseminen on 75 ja 90,000 LT:skän välillä, josta\npuoli saadaan Suomesta ja loppu Wenäjältä. Wuotinen valmistus on lähes\n1.200.000 naulaa lankoja ja 22,000 kappalta kangasta ja sen yhteen\nlaskettu arvo nousee lähes kolme miljonan markan vaiheelle. Laitoksella\non oma 350 miehen vapaehtoinen palokunta ja 4 ruiskua. Tehdas pitää\nkoulun poikia ja tyttöjä varten, perustettuna v. 1860 ja sijoitettuna\nomaan kahdenkertaiseen kouluhuoneen, rakennettuna 1872 ja varustettuna\nkahdenäänisillä uruilla; oppilasten luku v. 1879 oli 71 poikaa ja 75\ntyttöä. Työnväestön kirjasto säilytetään kouluhuoneessa ja sen\napukassa, jonka työntekijät ovat perustaneet, nousi 1878 vuoden lopulla\n65,400 markkaan.\n\n_Puuhiomo_, sijoitettuna Liinatehtaan aluella, on erään v. 1872 yhtiön\nperustama. Sitä käyttää 10 turbinia 330 hevosen voimalla. Masuunin,\nLiinatehtaan sekä Puuhiomon nykyinen toimitusjohtaja on varakonsuli\nF.E. Wahlgren.\n\n_Werkatehdasta_, oikeutettuna toukokuun 23 p. 1851, käyttää 3 turbinia\nja sillä on 1322 kierutinta (spindeliä) ja 30 kangastuolia. Wuotinen\nvillan tarvitseminen on lähes 49,000 naulaa ja on valmistus 40,000\nkyynärää verkaa ja lähes 69.000 naulaa villalankoja. Toimitusjohtajana\ntätä nykyä on C.G.A. Dahlbom.\n\n_Willakehru- ja kutomatehdas_, oikeutettu elok. 18 p. 1847 on marrask.\n7 p. 1810 toiminimellä: Th:s Petterson. Sen käytinvoima on vesiratas,\njohtaja: John Petterson.\n\n_Asfaltihuopatehdas_, oikeutettu heinäkuussa 1877. Raaka-aineina\nkäytetään villalumpuja ja tervaa. Toimitusjohtaja on tuomari Adolf\nTörngren.\n\n\n\n\nKouluja.\n\n\nTampereen Alkeiskouluista _Pedagogia_ on vanhin. Se perustettiin v.\n1812 ja kesti 1840 vuoden saakka. Koulun kahdenkertainen talo, johon\nvasta v. 1838 kahdenkertaisia ikkunoita saatiin, oli torin varrella.\nKouluttajan palkka oli 15 tynnyriä jyviä, joita hänen piti lähteä Porin\nmakasinista perimään.\n\nSen vanhin ja merkillisin opettaja oli filos. maisteri Thomas Timotheus\nKriander. Pappina Marttilassa hän virkaveljensä kanssa ja yksissä\nneuvoissa lukukinkerillä erään mielipuoli talonpojan rankaisi sillä\nettä hän salpasi häntä uuniin, joka leipomisesta vielä oli lämmin. Mies\nhäyryyn tukehtui ja kuolleena vedettiin ulos. Kriander veti siitä\nhengen-sakkoa, kärsei kirkonrangaistuksen ja pantiin pois viralta,\njohon hän ei enää takaisin päässyt. Hovioikeus ja Keisar. Majesteetti\nhänen tuomionsa vahvisti. Mutta kun hän ennen sitä rikosta\nnuhteettomasti jonkun ajan oli toisen kollegan viran Turun\nkatedralikoulussa toimittanut sekä pastorintutkintoa käynyt, eikä hänen\nrangaistuksensa perästä hänen käytöksensä moitittu; niin hän v. 1812\nasetettiin vara-pedagogiksi Tampereen, ja seuraavana vuonna\nvakinaiseksi ja oli siinä virassa kumminkin vielä v. 1832. Koskessa hän\nkalasti helmisimpsukoita ja lahjoitti keisari Aleksander I:lle niistä\nhelmirihman, josta hän palkinnoksi sai komean sormuksen.\nKalastamisessansa hän äriän ja kateisen luonteensa kautta joutui\nriitaan erään englantilaisen kanssa, joka kotimaastansa hankkimilla\nparemmilla neuvoilla myös helmiä kalasteli. Opettajia hänen perästä\noli:\n\n    Daniel Hezekiel Hildén, nyt provastina Wehmalla.\n    Wilhelm Ingman.\n\nWuonna 1842 asetettiin _Ali-Alkeiskoulu_ kahdella luokalla, johon\nkolmas tuli 1844. Se lakkasi 1875. Rehtorit:\n\n    Fredrik Ferdinand v. Pfaler.\n    Berndt Adolf Reinholm 1849, sitte Haminan Kadettikoulun pastori.\n    Edvin Karsten, nyt kirkkoherrana Kuivalahdessa.\n\nNeliluokkainen _Ylialkeiskoulu_ Tampereella avettiin Syyskuun 1 p:nä\n1860 ja jatkettiin kesäkuun 15 p:ään 1876, jolloin se sai jättää\nsijansa neliluokkaiselle realikoululle, joka elokuun 5 p:nä 1873\nannetun Arm. kirjeen johdosta määrättiin Tampereelle. Ylialkeiskoulussa\noli yllämainitun ajan kuluessa ollut 349 oppilasta, joista 136\nTampereelta ja 213 mualta kotosin. Koulun oppimäärän on suorittanut 134\noppilasta.\n\nOppilaitten lukumäärä syyslukukauden alussa joka vuosi\non ollut:\n\n    1860  41.\n    1861  57.\n    1862  69.\n    1863  82.\n    1864  82.\n    1865  89.\n    1866  88.\n    1867  91.\n    1868 105.\n    1869 101.\n    1870 108.\n    1871 118.\n    1872 102.\n    1873 kevätlukukauden 103.\n     \"   syyslukukauden 3:lla luokalla 73.\n    1874       \" 2:lla           \"     37.\n    1875       \" 1:llä           \"     14.\n    1876 kevätlukukauden 1:llä   \"     12.\n\nKoulun vakinaiset opettajat koulun toimeenpanemisesta sen lakkaamiseen\nsaakka ovat olleet:\n\n    Adolf Fredrik Rosendal, rehtori ja uskonnon opettaja, k. 1876.\n    Johan Stolpe, historian kollega.\n    Frans Evald Jernberg, latinan kielen kollega.\n    Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja.\n    August Hildén, voimistelun opettaja, nyt Marttilan kirkkoherra.\n    F.W. Bergroth, matematikin kollega 1863-1866.\n    G. Corander, matem. kollega 1867, k. 1870.\n\nTampereen neliluokkainen _Realikoulu_ avettiin Syysk. 1 p:nä 1873\nyhdellä luokalla ja tuli vasta syyslukukaudella 1877 täysiluokkaiseksi.\nOppilasten luku on ollut:\n\n    1873 10.\n    1874 21.\n    1875 23.\n    1876 27.\n    1877 35.\n    1878 45.\n\nNäistä ovat tähän saakka kaksi suorittaneet koulun lukumäärää.\n\nRealikoulun virkaa tekevä rehtori 1873-1876 oli Yli-alkeiskoulun\nrehtori A.F. Rosendal.\n\n    Axel Gabriel Borg kollega matematikissa, rehtori 1876-77.\n    Johan Stolpe, kollega historiassa, rehtori 1877.\n\nKollegat:\n\n    Frans Evald Jernberg, ruotsin ja saksan kieli 1875.\n    Otto Rudolf Borg, alkeis-matematiki ja luonnontiede 1875.\n    Edvard Maunulin, matematiki ja fysiki 1877.\n    Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja 1874.\n    Fanny Henriette Björnström, piirustus, v.t. 1875, vak. 1876.\n    Anders Tervo, laulanto, v.t. 1875, vak. 1876.\n    Fredrik Jäderholm 1876.\n\n_Korkeempia kansakouluja_ neljällä mies-, kolmella nais-opettajalla on\nkaikkiaan seitsemän. Poikain koulussa on 1879 oppilaisia 155, tyttöin\nkoulussa 97 eli yhteensä 252.\n\n_Alempia kansakouluja_ on viisi. Niissä on tätä nykyä kaikkiaan 226\noppilasta.\n\nYlemmissä ja alemmissa yhteensä 478 oppilasta.\n\nPaitsi näitä on kaupungissa yksityinen ruotsalainen Naiskoulu 40:llä\noppilaalla, joka on nauttinut valtioapua. Wielä on naisyhtiön\nTyttökoulu.\n\nTehtaitten kouluja erittäin ovat: Pumpulitehtaan, Liina-tehtaan ja\nFrenckellin lahjoittaman varaston koulut. Näissä kaikissa kouluissa\nopetetaan tätä nykyä kaikkiaan 825 lasta. Kaupungilla sekä tehtailla on\nvielä lisäksi Sunnuntai- ja Ehtoo-kouluja.\n\n\n\n\nPapit.\n\n\nTampereen vanhassa kirkonkirjassa, joka alkaa v. 1795, tavataan\nseuraava kirjoitus: \"Kun Ruotsin kuninkaan, Gustaa IIl:n\nperustuskirjeen kautta, annettu lokakuun 1 päivänä 1779, kaupunki on\nperustettu Tammerkosken rannalle, Tampereen Säterirysthollin maalla,\novat kaupunkilaiset vielä muutamia vuosia sen jälestä, miten ennenkin,\nviettäneet jumalanpalvelusta Messukylän emäkirkossa, ja sen ajan\nkuluessa silloin tällöin vuoteensa Messukylän papisto pitänyt\njumalanpalvelusta kaupungissakin, niin sanotussa Pränni-pytingissä\nkosken ylipuolella; mutta v. 1786 saivat kaupunkilaiset eri\nsaarnahuoneen, asetettu rysthollin vanhan suuren pytinkin eteläiseen\npäähän, ja seisova torin koillisessa kulmassa, lähellä koskea, sekä\nsamana vuonna oman ensimäisen pappinsa, herra Maisteri Abraham Lilius,\njoka oli sangen oppinut mies. Hän muutti Tampereelta 1794 Piikkiöön,\noli sittemmin kirkkoherrana Urjalassa ja kuoli korkeassa ijässä\nkirkkoherrana Messukylässä. Mainitusta ajasta lukein, on\njumalanpalvelusta täällä pidetty kaikki pyhät vuorottain suomen ja\nruotsin kielellä ja suurempina juhlina molemmilla kielillä. --- W. 1795\nmääräsi Turun Tuomiokapituli kirkkoherran apulaisen Ruovedellä Johan\nWideman kaupungin saarnaajaksi Tampereelle, jota virkaa hän 1000\nkuparitaalarin vuotisella palkalla toimitti, kunnes hän,\nTuomiokapitulin tuomion kautta tammikuun 9 päiv. 1811, irstaisuutensa\nja monien virkavirheittensä tähden pantiin pois papinviralta. Hän kuoli\nhuhtikuun 27 p. 1812. -- Yleisessä kirkonkokouksessa joka pidettiin\ntoukok. 19 päivänä 1811 kaupungin saarnahuoneessa, korottivat\nkaupunkilaiset -- sillä ehdolla, että kolmesta vaaliinpannusta saisivat\nvalita yhden -- kaupungin saarnaajan palkan 400 ruplaan paperia, jonka\npalkan kaupunki maksoi vuosittain takseerauksen mukaan. Tämän johdosta\nTurun tuomiokapitulin kolme pappia vaalille pantua, valitsi seurakunta\nyksimielisesti kirkkoherran apulaisen Kangasalla Johan Esbjörn\nheinäkuun 5 päiv. 1812 kaupungin saarnaajaksi.\" Esbjörnin jälestä ovat\nkaupungin saarnaajat olleet:\n\n    Herman Hellén v. 1824-1832, kuollut Ulvilan provastina;\n    Gustaf Brander v. 1832-1837, kuollut Mouhijärven kappalaisena 1869;\n    Josef Grönberg v. 1837-1861, Messukylän provasti;\n    Gustaf Hackstedt 1861, kuollut 1863;\n    Karl Alfred Sadenius armovuoden saarnaaja 1864-1867,\n       Ylöjärven kappalainen;\n    Johan Wilhelm Nybergh 1867-1872, muutti täältä Pälkäneen\n       kirkkoherraksi ja sieltä Wähän Kyröön;\n    Anders Oskar Törnudd 1873-1879, Wirolahden kirkkoherra;\n    Karl Alfred Tallqvist virkaatekevä 1879.\n\nKaupungin väestö teki 1811 vuoden alussa 682 henkeä, ja sen mukaan kuin\nväestö karttui ja pappien työ lisääntyi, sen verran on myös pappien\npalkkaakin lisätty. Keisarillisen päätöksen johdosta, annettu toukok.\n11 p. 1822, myönnettiin kaupunginsaarnaajalle kaksinkertaiset\nvirkavuodet, joka oikeus sittemmin on lakannut. Wuonna 1824 marrask. 24\np., jolloin kaupungin väkiluku oli noin 1200 henkeä, sai kaupungin\nsaarnaaja huoneenhyyryrahoja 12 killinkiä ruotsin riksiä vero-osalta,\njotka sitten korotettiin 18 killinkiin vero-osalta. Seuraavan kolmen\nvuosikymmenen ajalla lisääntyi kaupungin väestö kolmikertaisesti ja\nteki 1855 vuoden lopulla 3,820 henkeä. Näin suuren seurakunnan hoito\noli jo tätä ennen pidetty yhdelle papille liian raskaana, josta syystä\npumpulitehdas-yhtiö omalla kustannuksella otti oman pappinsa ja tähän\nvirkaan v. 1846 kutsui Frans Henrik Bergroth'in. Hän seuraavana vuonna\nmuutti Keuruun, jonka kirkkoherra hän on. Hänen jälkeensä nimitettiin\nv. 1847 siihen hänen veljensä, nykyinen kaupungin saarnaaja Berndt\nGustaf Bergroth. Yleisessä kirkonkokouksessa marrask. 2 p. 1856\nmäärättiin senaikuiselle kaupunginsaarnaajalle korotettu palkka, jonka\nhänen jälkeisensäkin ovat nauttineet. Tämän määräyksen johdosta teki\nkaupunginsaarnaajan palkka: 50 kopekkaa hopeassa jokaiselta kaupungin\n800 vero-osalta, eli 400 ruplaa hopeassa, ja paitsi sitä virkamiehiltä\nja vallas-säätyisiltä yksi rupla, alhaisemmilta virkamiehiltä 50\nkopekkaa sekä työmiehiltä ja niiden vertaisilta 25 kopekkaa hopeassa\njoka perhekunnalta. Wielä sai kaupunginsaarnaaja hyyryrahaa 20 kopekkaa\njoka vero-osalta. Jos vero-osat eivät riittäneet täyttämään palkkaa 400\nruplaa sekä hyyryrahoja, otettiin puuttuva kaupungin yhteisistä\nvaroista. Paitsi näitä palkka-etuja sai kaupunginsaarnaaja joka\nripillä-käyneeltä hengeltä kantaa 5 kopekkaa hopiassa pääsiäsrahaa ja\nsamaten kuin siihenkin asti nauttia hänelle entiseltään annettua maata\nsekä entisen tavan mukaan hänen kantamiansa testamenttia ja kolehtia.\n-- Aikaisemman määräyksen mukaan on kaupunginsaarnaajalla oikeus, jos\nhän niin tahtoo, mainitun maan korvaukseksi kaupunginkassasta kantaa\n20 ruplaa 28 kopekkaa hopeassa. Koskeva niitä neljää kolehtia,\njotka kaupunginsaarnaaja ennen on kantanut, määräsi seurakunta\nkirkonkokouksessa toukokuun 4 p. 1863, että kaupunginsaarnaaja saisi\nkaksi ja tehtaansaarnaaja kaksi kolehtia; kirkonkokouksessa tammikuun\n21 p. 1866 myönnettiin tehtaansaarnaajalle Bergroth, niin kauvan kuin\nhän nykyisessä virassaan pysyy, samaten kuin kaupunginsaarnaajallenkin\npääsiäisrahaa 20 penniä jokaiselta ripilläkäyneeltä hengeltä, johon\nmaksoon pumpulitehtaalaisetkin suostuivat.\n\nWirkatalon rakentamiseksi kaupungin saarnaajalle oli vähitellen varoja\nkoottu, ja kirkonkokouksessa toukokuun 16 päivänä 1865 päätettiin, että\nnämät varat, joita silloin oli 6,800 markkaa, käytettäisiin pappilan\nrakentamiseksi, ja että paitsi sitä otettaisiin laina, joka\nkuoletettaisiin kaupunginsaarnaajalle vero-osista karttuvilla\nhyyryrahoilla; ja toisessa kokouksessa elokuun 1 p. samaa vuotta\nhyväksyttiin pappilan huoneitten paikka ja riitinki, jonka rakentaminen\ntarjottiin urakkahuutokaupalla ja jonka pitäisi oleman valmiina\nlokakuun 1 päiväksi 1866. Elokuun 10 p. 1865 kaupunkia kohdannut\ntulipalo esti tämän päätöksen toimeen saattamista ja on vieläkin\njätetty toistaseksi.\n\nYleisessä kirkonkokouksessa syyskuun 11 p. 1866 päätettiin pyytää\nTampereen erottamista omaksi kirkkoherrakunnaksi. jolloin tulevalle\nkirkkoherralle määrättiin 5900 markkaa palkkaa, pääsiäisrahat siihen\nluettuina, sekä virkatalo, jonka ohessa kaupunginsaarnaaja olisi\nvastedeskin pidettävä ja palkattava niinkuin ennenkin. Tämä päätös\nkuitenkin kumottiin tehdyn valituksen tähden.\n\nPapiston palkkaus kirkonkokouksessa keskusteltua päätti K. Majesteetti\narmoll. kirjeen kautta kesäkuun 13 p. v. 1870 Tampereen seurakunnan\nerottamisen Messukylästä eri kirkkokunnaksi, niinpian kun Messukylästä\nkirkkoherran tila joutuu auki sekä uusi kirkko on täysi valmis.\nTulevalle kirkkoherralle määrättiin silloin palkkaa 6300 markkaa ja\nkappalaiselle 2200 m.\n\nW. 1877 huhtikuun 18 p. kirkonkokouksessa suostuttiin seurakunnan\npappien ja kirkonpalveliain palkoista, toukokuun 1:sestä päivästä 1877\nmaksettavista:\n\nSeurakuntaa palvelee 2 pappia, kirkkoherra, johon saarnaja suorastaan,\nMessukylän kirkkoherraviran ensikerran avonaiseksi jouduttua,\npääsee, ja kappalainen. Edellisen palkkaedut ovat saarnajan, eli\nkaikkiaan 7000 markkaa, 1000:lla markalla lisättynä, josta 500 m.\nhuonevuokralisäykseksi, 500 m. n.s. pienten tulojen korvaukseksi.\nKappalainen, ensikerran ilman vaaliehdotusta kutsuttava ja velvollinen\nkolme päivää viikossa auttamaan pastoria kansliatöissä, saa 3200\nmarkkaa. Lukkari, joka samassa on urkujen soittaja, saa 2000 markkaa,\nmutta palkkaa itse uruinpolkijan. Kirkonisännöitsijän palkka on 800\nmarkkaa. Werotus on niihin tarpeihin näin: 16 vuotta täyttäneet\nmaksavat: vaimot, lesket, ja 21 vuotta nuoremmat henkilöt vanhempainsa\nkodissa ja joilla ei ole palvelusta ja tuloja 1 markan, muista kaikista\nmiespuolet 2, vaimonpuolet 1 m. 50 p. Tarvittava lisä jaetaan\ntasaan samaksi vuodeksi määrätyille veroäyrille. Papin palkkaa maksava\nmaksaa viini- ja kynttilärahoiksi 15 penniä, ripillä käyvät\nulkoseurakuntalaiset joka kerralta myös 15 p.\n\nYksityisistä toimituksista kaupungin papit saavat palkkioksi:\navioonvihkimisestä papin luona 2 markkaa, lapsenkastamisesta papin\nluona 1 markan, ruumiinsiunaamisesta tavallisella juhlamenolla, pait\nkorvausta hevosesta, 2 markkaa. Mainetodistuksista maksetaan 50 penniä,\nmutta muuttotodistukset annetaan ilmaisiksi. Köyhät ovat maksutta\npalveltavat, kirkkoonotosta papin luona sekä sairaitten oppimisesta\nälköön myöskään maksua vaadittako. Kirkonkokouksen pitäjä olkoon\nvelvollinen vaadittaissa 1 markan palkkiolla jokaiselta lehdeltä\nlaillisella ajalla antamaan otteen kirkonkokouksen pöytäkirjasta.\n\n\n\n\nKirkko.\n\n\nMuinaisella Tammerkosken säterin herrasväellä -- suvut Creutz, Kurk,\nBoije y.m. -- ja heidän palvelusväellä oli puolen penikulman päässä\nKivikirkon pitäjän kirkossa etumainen kaksijakonen penkki, ja parvella\noli tila kartanon töllimiehillä ja \"koskikunnan nuorisolla\". Tampereen\nkaupunkilaiset ensin kävivät siellä kirkkoa niinkuin ennemminkin.\nHarjun kirkkoon kaupungin länsipuolella oli melkein yhtä pitkä matka.\nWuonna 1807 pyysivät Tamperelaiset Pirkkalan kirkon sijoittamista\nkaupunkiinsa; seuraavana vuonna anoivat he muutamia taloja Pirkkalasta\nja Kivikirkolta saada kaupungin seurakunnan yhteyteen, ja v. 1819\ntahtoivat he Harjun kappelikunnan kanssansa yhdistää. Kaikki nämät\nanomukset asianomaisten oikeustojen tuomiolla menivät myttyyn. Wuonna\n1809 nostettiin Kivikirkon pitäjän kokouksessa kysymys Kivikirkon\nemäseurakunnan jaosta. Kohta Tampereen perustettua kirkko itse\nkaupunkiin tarvittiin. Tampereen rysthollin talo otettiin\nhätävaraiseksi kirkoksi, ja siihen seurakunta saikin tytyä 45 vuotta.\nTämä ei muuta ollut kun Tampereen rysthollista peritty asuintupa, joka\nseisoi nykyisen kirkkotapulin paikalla pitkinpäin koskea. Se tavataan\nmyös \"saarnahuoneen\" nimellä jo v. 1786, kun 25 riksillä palkattu\nensimäinen kaupungin vakinainen saarnaaja siellä kirkonkokousta piti.\nUusi kirkko eli nykyinen rakennettiin v. 1824, johon keisari Aleksander\nI myös apurahaa antoi. Wanha, ahdas ja sopimatoin rukoushuone\navissionissa myytiin ja on nyt Kuninkaankadun varrella matalin, nahkuri\nKarlssonin talo, taas väliseinällä niinkuin muinaan ennen kun se\nkirkkona oli.\n\nNykyinen puukirkko rakennettiin 1824 ja korjattiin 1847. Sen\nalttaritaulu on Rob. Ekman'in tekemä, v. 1831 ostettu 283 pankko\nriksillä; kehys siihen maksoi 173 riksiä. Alttaritaulun yläpuolella on\nkorkokuvaus näyttävä uskonnon vaimoihmisen muodolla. Urut, Thulé'n\ntekemiä v. 1848, ovat 11 äänisiä ja maksoivat 1,200 h. ruplaa. W. 1835\nkirkko palovakuutettiin. Kello kirkontapulissa on Ilmajoen J. Könnin\ntekemä. Joka vuosi vähä ennen joulua lukkari kävi ympäri kyntteliä\nkokoomaan kirkon valaistamiseksi jouluna sekä papeille ja itsellensä,\nkunnes kirkonkokouksessa lokak. 10 p. 1860 päätettiin vastedes\nkynttilät kustantaa kirkon viinirahastosta, josta syystä kunkin maksu\ntähän rahastoon korotettiin kolmesta hop. kopekasta neljään.\n\nTarvittavasta uudesta kirkosta on monta kymmentä vuotta puuhattu. Ensin\naivottiin vanhaa laajentaa, mutta sitten päätettiin 1860-luvulla uutta\nrakentaa ja siihen tarpeesen rahavaroja vuotuisesti koottiin, jotka,\npoisluettua mitä tähän saakka aljettuun uuden kirkon tekoon on\nkulutettu, nousevat yli 130,000 markan. Kirkon asema oli määrätty\nMustalahden vuorelle, mutta siitä luovuttiin ja oltiin kahdella\nvaiheella olisiko torilla paras paikka nykyisen kirkon vieressä, vai\nhautausmaan ja kaupungin välillä kussa Mustalahdenkatu käy Kauppa- ja\nHämeenkadun poikki; tähän viimeiseen se joutui ja on tästä vuodesta\ntekeellä.\n\nKaupungin etuuksia saadessa Tampere oli Ruotsin valtakunnassa\nensimäinen kaupunki jolle säädetty oli että hautausmaa piti oleman\nkirkon ja kirkkomaan ulkopuolella. [Rabenius. Sveriges Kyrko-Rätt p.\n303.]\n\nAlulla 1860-lukua aivottiin täkäläisiä englantilaisia varten eri kirkko\nMustalahdenvuorelle, mutta, vaikka sekä täällä että Englannissa\nlistoilla koottua rahaa oli varossa, asia raukesi tyhjään senvuoksi,\nettä huomaittiin täkäläisten englantilaisten ei olevan yhtä, vaan\nuseampaa lahkokuntaa.\n\n_Wäestö._ Kaupungin väkiluku ensimmäisten 15 vuosien kuluessa ei ole\nkirjoihin pantu. Eräässä meille annetussa luettelossa väestöstä\nkaupungin ensimmäisinä 6 vuosina tavataan tuskin yhtäkään ainoata\nnykyistä sukua.\n\nTampereen ensimmäinen kirkonkirja on vuodelta 1795 ja näyttää\nseuraavaista:\n\n                 Syntyneitä.    Kuolleita.    Wihittyjä pariskuntia.\n\n    1795            22              9                 4\n    1796            16              7                 5\n    1797            19             14                 3\n    1798            20             18                 5\n    1799            16             10                 0\n    1800            --             --                 2\n    1801            --             --                 7\n\nKuinka Tampereen väestö on tämän vuosisadan alusta\nlisääntynyt, näkyy seuraavasta otteesta viiden vuoden\nväkiluvustoista.\n\n             Miesp.   Naisp.   Yhteen.   Perhekuntaa.\n\n    1800       231      232       463         --\n    1805       274      328       602         120\n    1810       315      367       682         126\n    1815       281      412       793         139\n    1820       465      491       956         162\n    1825       638      664      1302         161\n    1830       789      796      1585         291\n    1835       769      808      1577         320\n    1840       845      974      1819         341\n    1845      1115     1398      2513         458\n    1850      1343     1764      3207         596\n    1855      1628     2192      3820         617\n    1860      2240     2992      5232         840\n    1865      2449     3089      5538        1011\n    1870       --       --       6869         --\n    1875       --       --       8800         --\n\n      Syntyneitä  Kuolleita  Seurakuntaan  Pois     Vihityitä   Lisäys\n                             muuttaneita   muutt.   pariskuntia\n       mp.   np.    mp.  np. mp. np. yht.  mp. np. yht.\n\n 1865  115   119    85  66   217 266  483  153 144 297   47       269\n 1866  119   103    94  88    --  --  572   --  -- 287   40       325\n 1867  110   100   235 199    --  --  521   --  -- 199   34        98\n 1868   90    66   192 205    --  --  420   --  -- 195   45        16\n 1869  120   111    63  63    --  --  685   --  -- 296   66       494\n 1870  123   127    57  56   314  401 715  156 278 434   87       398\n 1871  155   143    62  57   267  257 524  117 190 307  101       396\n 1872  146   127   141 148   259  519 578   --  --  --   73        --\n 1873  143   153    83  83   222  314 536  134 156 290   86       373\n 1874  148   163   142 123   223  227 450  149 210 359   88       137\n 1875  151   167    99 113   301  286 587  157 211 368   98       325\n 1876  185   160   122 116   259  243 502  157 195 352   82       257\n 1877  218   180   126 119   281  272 553  149 123 273  106      3422\n 1878  256   238   155 147   253  251 504  232 254 486  120       210\n\nIso väenlisäys 1877 riippuu siitä että sinä vuonna Messukylän\nseurakunnasta siirrettiin kaupunkiin 2,989 henk., 1380 mies- ja 1,609\nnaispuolta. -- 1878 v. lopulla teki kaupungin väestö 12,440.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKaikki nämät tiedot ja numerot, jotka tässä ovat esiin tuodut,\nosoittavat kuinka Tampere, alussa pienenä kaupunkina köyhässä ja\nkaukaisessa maakunnassa, ensimäisinä vuosikymmeninä ei liioin\nkarttunut; vasta siitä ajasta, jolloin pumpulitehdas tänne\nperustettiin, on Tampereen vuosi vuodelta karttuva vaurastuminen ja\nväenlisäys luettava. Tampereen tulee varallisuudestansa kiittää\ntehtaitansa ja niitten kautta liikkeelle pantuja rahoja; senvuoksi sai\nTampereen kaupunki vähemmän kuin muut maamme paikkakunnat kärsiä\nkatovuosina 1867-68 köyhän ajan rasituksia. Waltion yleisiä rakennuksia\neikä myös suurempia virkalaitoksia täällä ole. Tamperelaiset, menneitä\naikoja muistellen, ovat nähneet velvollisuutenansa juhlana viettää\nkaupunkinsa satavuotista syntymäpäivää. Sen muistoksi ovat kaupungin\nvaltuusmiehet kokouksessa syyskuun 24 päiv. 1879 määränneet heidän\nkäytettäviksi annetuista varoista 10,000 markkaa varastoksi, jonka\nkorko on käytettävä tästälähin kaupungissa syntyväin lasten hyväksi.\n\n       *       *       *       *       *\n\nJuhlaa varten määrätty toimikunta on kaupungilaisille julistanut\nseuraavan ohjelman päivän viettämiseksi:\n\nJuhla-ohjelma Lokakuun 1 p:nä 1879.\n\n    Kello 8 e.pp. Ammutaan kanuunilla.\n     \"   11  \" tapahtuu kirkonkellojen soittaminen, jonka jälkeen\n            kaikki liike seisautettakoon.\n     \"   12 e.pp. Jumalan palvelus kaupungin kauppatorilla, sen\n            jälkeen juhlapuhe sekä ammutaan kanuunilla.\n     \"   4 1/2 j.pp. Juhlapäivälliset seurahuoneessa.\n     \"   7      \" Soitsukulku kaupungin Wapaehtoiselta\n                  palosammutuskunnalta.\n     \"   7 1/2  \" Loistotulitus ja juhlavalaistus kaupungin\n                  esplanadeissa.\n     \"   8 1/2  \" Juhlatanssi seurahuoneessa.\n\nSadeilman sattuessa tapahtuu jumalanpalvelus kirkossa ja juhlapuhe\npidetään tanssihuvissa.\n\nPääsylippuja juhlatanssiin 3 markkaa naisilta ja 4 markkaa herroilta\nmyydään kirjakaupassa sekä matkustavaisille sisällekäytävässä.\n\nNimenkirjoituslista Juhlapäivällisiin osaa ottoa varten on\nmaanantai-iltaan saakka kirjakaupassa ja seurahuoneessa saatavana.\n\nYleinen liputus ja tulitus koroittaa juhlallisuutta!\n\n                                         _Juhlatoimikunta_.\n\n  Jumalanpalveluksen toimittaa v.t. kaupunginsaarnaja Alfred Tallqvist.\n  Juhlapuheen pitää maisteri Evald Jernberg.\n  Juhlarunon on tohtori J. Krohn sepittänyt.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    Tampereen satavuotiseksi juhlaksi.\n\n    Emonen Satakunta\n    Ilmoille pojan loi,\n    Ja sadan miehen voiman\n    Hän kantamalleen soi;\n    Sit' äidinrinnoin sadoin\n    Imetti, kasvatti;\n    Näin vahva jättiläinen\n    Pojasta sukesi.\n    Vaan ikäv' on hänen mielessään,\n    Hänt ei koti hiljainen tyydytäkään.\n\n    Siis ulos maailmalle\n    Tää poika rentoutui;\n    Hän kiersi sadat saaret,\n    Ja kaikki rannan koivut\n    Hänelle hymyili,\n    Ja kaikki lehdon linnut\n    Sulolla lauleli.\n    Vaan ikäv' on hänen mielessään,\n    Hänt' ilo, lempi ei tyydytäkään.\n\n    Rinnassa miehuus kuohui,\n    Se toivoi taisteluun,\n    Se riehuvaisna paloi\n    Voimansa koitteluun.\n    Ah urhon jalon, vahvan\n    Jos kerran kohtaisi,\n    Kas silloin maksais elää,\n    Kuollakin kelpaisi!\n    Näin ikäv' on hänen mielessään,\n    Hänt' ei huvi kuuluton tyydytäkään.\n\n    Vaan rientäissään hän viimein,\n    Mit' etsi, löysi jo:\n    Edessä tuossa vankka\n    On Tammerkallio.\n    Sen kivirinta luja\n    Tien sulkee kokonaan;\n    Ei taivu hän, ei väisty,\n    On valmis sotimaan.\n    Ja jättiläinen on mielissään,\n    Kun toivonsa tässä sai täyttymään.\n\n    Ja rinta rintaa vasten\n    Nyt painia he lyö;\n    He päivän kaiken koittaa,\n    Eik' eroita heit' yö.\n    Kiihkoissa katsos kuuluu\n    Kuin jyske ukkosen.\n    Hei jättiläinen on mielisään,\n    Kun toivonsa tässä sai täyttymään.\n    Näin vuosisadat pitkät\n    Ne yhä taistelee,\n\n    Näin koskaan voittamatta\n    He toistaan koittelee;\n    Ei uuvu veden voima,\n    Ei murru kallio;\n    Vaan järven jättiläinen\n    Se viimein suuttuu jo.\n    Taas ikäv' on hänen mielessään,\n    Tuo turha leikki ei tyydytäkään.\n\n    Saapuipa silloin siihen\n    Kustaavi kuningas;\n    Tuoss' jättiläisen keksi\n    Silmänsä nerokas:\n    \"Hei, poika, suotta kuluu\n    Noin voimas päivät, yöt!\n    Mun palvelukseen' tule,\n    Saat tehdä tosityöt.\n    Tuo hyödytön pauhu on houraus,\n    Vaan miehen työllä on tarkoitus!\"\n\n    Nyt käteens' jättiläinen\n    Sai sadat rattahat;\n    Hän kaikin voimin vääntää,\n    Ne pyörein juoksevat,\n    Ne vanuttaa, ne takoo,\n    Ne kutoo ratisten,\n    Ja leivän tarpeet hankkii\n    Tuhantten ihmisten.\n    Nyt jättiläinen on mielissään,\n    Kun toivonsa viimein sai täyttymään.\n\n    Jo sata vuotta vääntää\n    Hän tuossa päivät, yöt,\n    Ja yhä kaunistuupi\n    Ja karttuu hältä työt;\n    Ja maine, jota toivoi\n    Suurista sodistaan,\n    Sen monin kerroin saa hän\n    Nyt työstään, toimestaan.\n    Ja jättiläinen on mielissään,\n    Kun toivonsa kaiken sai täyttymään.\n\n    Oi kaukaa häämöittävä,\n    Sä aika tuleva,\n    Kun auraks muuttuu miekka,\n    Työkoneeks kanuuna,\n    Kun vert' ei vuodatella,\n    Vaan työllä kilpaillaan,\n    Kun suosio ihmisill' on\n    Ja rauha päällä maan,\n    Oi aika sä toivottu, kaivattu,\n    Kas täss' esikuvas on siunattu!\n\n                  Suonio (Lehtori J. Krohn).\n\n\n\n"]