[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fZftbStiqxMXIEPxdhTN7k8_z3NAhZGl1uSo8rBvhjWg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},106,"Tehtaan tytöt","Furuhjelm, Maria",1846,1916,"106-furuhjelm-maria-tehtaan-tytot","106__Furuhjelm_Maria__Tehtaan_tytöt",null,"romaani",[],[],"fi",1912,5231,31386,false,16068,[22],"Fiction",[24],"Novels","\"Tehtaan tytöt\" by Maria is a novel written during the early 20th century. The book explores the lives of young girls who leave their rural homes to work in factories, highlighting their experiences, ambitions, and challenges in navigating a new life away from their families.   The story centers around Miina, a young girl determined to find work in a textile factory as a means to escape the demanding labor of farm life. Encouraged by a friend, she faces resistance from her family, particularly her mother, who fears for her daughter's wellbeing among the \"factory girls.\" Miina eventually departs, and as she acclimates to factory life, she struggles with the harsh realities of long hours and minimal pay. The narrative further unfolds as she discovers the importance of maintaining a healthy lifestyle despite the factory conditions and professionals around her. Gradually, Miina's influence encourages her peers to adopt better living habits, and she realizes that life back home among her family on the farm may offer more fulfillment than she initially thought. The novel emphasizes themes of independence, the quest for better opportunities, and the contrasting domains of rural and industrial life. (This is an automatically generated summary.)",[],301,"Tervolan torpan Miina päättää lähteä kaupunkiin tehdastyöhön paremman palkan ja vapaa-ajan toivossa. Kertomus kuvaa nuoren naisen kokemuksia tehtaassa ja antaa samalla käytännöllisiä neuvoja terveellisestä ravinnosta ja säästeliäästä elämästä.","Maria Furuhjelmin 'Tehtaan tytöt' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 106.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen, Tuija Lindholm ja\nProjekti Lönnrot.","TEHTAAN TYTÖT\n\nKirj.\n\nMaria Furuhjelm\n\n\n\nKansanvalistusseura, Helsinki, 1912.\n\n\n\n\n\n\nEräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensä\nMiina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:\n\n\"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön.\"\n\n\"Mitä joutavia\", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa.\n\n\"Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän,\nkahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnyt\nraskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille\npäiville.\"\n\n\"Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?\" virkahti Liisa\nsisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. \"Minä puuhaan puutarhassa,\nlypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen.\"\n\n\"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut\", sanoi Miina ylenkatseellisesti.\n\n\"Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?\" kysyi äiti.\n\nMiina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: \"Nivalan Leena oli kotona\njuhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon.\"\n\nNyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteen lämmittelemään.\n\n\"Kuules, Antti\", sanoi äiti, \"meidän Miina tahtoo mennä tehtaaseen.\"\n\nAntti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katseli\ntytärtään,\n\n\"Niin\", sanoi Miina, \"tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä ja\npäiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin saakka.\nPyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin keittää\nruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin hienot\nnappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää.\"\n\n\"Se on kovin järjetöntä\", sanoi äiti.\n\n\"Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy _seistä_ kaiket päivät\", sanoi\nLiisa.\n\n\"Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä\", sanoi Miina.\n\n\"Ja mitä he tekevät muun osan päivää?\" kysyi Antti hitaasti.\n\n\"Enhän minä tiedä\", sanoi Miina jurosti. Hän huomasi, että kaikki olivat\nhäntä vastaan.\n\n\"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he jo\nviimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä.\"\n\n\"En minä luule, että he nousevat niin aikaisin aamusella,\" sanoi Miina,\n\"he tekevät työtä vain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevät\ntansseihin tai kokouksiin.\"\n\n\"Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa\", sanoi Antti\npäättävästi. \"Vai kymmenen tuntia...\"\n\n\"Onpahan, isä\", innostui Miina sanomaan, \"ja täällä kotona meidän täytyy\nnousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään\nasti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka.\"\n\nAntti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: \"sinä et\nainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja\npyöreä olet. Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta\nmene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen\npojasta.\"\n\n\"Isä, kuinka voit sanoa niin\", huudahti äiti, \"kyllähän Miina tarvitaan\nkotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia.\"\n\n\"En minä aio tulla kelvottomaksi\", sanoi Miina, \"Liisa voi auttaa äitiä,\nhänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää.\"\n\n\"Niin, kyllähän täällä toimeen tullaan\", sanoi Antti ja katseli\ntyytyväisenä suurikasvuisia, reippaita poikiaan. \"Niin, ja saattaahan se\nolla hyväkin, että joku lapsista ansaitsee rahaa.\"\n\nIsä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toi hänelle heti kuivat,\nlämpimät sukat ja eheät tallukat. Sitten hän ripusti isän märjät sukat\nnuoralle uunin taakse kuivamaan, sulloi saappaat täyteen heiniä ja pani\nne märkiä jalkineita varten laitetulle telineelle, joka oli kiinnitetty\nkattoon.\n\nKaikki olivat tänä iltana jotenkin hiljaiset. Miinan tehtaaseen meno\nheitä huolestutti. Vain nelivuotias Tiina jutteli nukkensa ja kissansa\nkanssa.\n\nMutta äiti oli levoton ja päätti mennä pappilaan puhumaan papinrouvan\nkanssa.\n\n       *       *       *       *       *\n\nToimitettuaan aamuaskareensa seuraavana päivänä, silitti emäntä\nhiuksensa, sitoi parhaan huivin päähänsä, pani puhtaan esiliinan eteensä\nja meni pappilaan muka viemään lämpimäisiä papinrouvalle.\n\n\"Nyt äiti menee kertomaan papinrouvalle, että Miina aikoo lähteä\ntehtaaseen\", sanoi Matti-veli silmät veitikkamaisessa hymyssä katsellen\näitiä ikkunasta.\n\n\"Menköön vaan, ei papinrouva voi kieltää minua lähtemästä\", uhmaili\nMiina.\n\n\"Mutta et suinkaan sinä mene tehtaaseen, jos se papinrouvan mielestä on\ntuhmasti tehty?\" kysyi Liisa.\n\n\"Menenpähän\", vastasi Miina.\n\nSisarukset vaikenivat. He olivat tottuneet täydellisesti luottamaan\npapinrouvan viisauteen ja hyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin\nmonta hyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvin surussa kuin\nilossa. -- --\n\nTervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilan ruokasalissa. Rouva\nhuomasi kyllä, että hänellä oli jotain sydämellään, mutta ei tahtonut\nkysyä, mitä se oli. Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arveli rouva. Kun\nkahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanut työn käteensä, virkahti Anna:\n\n\"Ajatelkaahan, hyvä rouva, Miina tahtoo mennä tehtaaseen.\"\n\n\"Miina!\" huudahti rouva. \"Hänenhän on niin hyvä olla kotona ja onhan hän\nollut hyväksi avuksi sekä sinulle että miehellesi.\"\n\n\"Niin, onhan hän ollut, mutta hänen mielestään hänellä on kotona liiaksi\ntyötä\", naurahti Anna.\n\n\"No, miksei hän sitten tahtonut mennä naimisiin talollisen pojan\nkanssa?\"\n\n\"Eipähän tahtonut\", sanoi Anna hymyillen. \"Kas, meidän tyttöjen on niin\nhyvä olla kotona. Vaikka meillä on vain torppa, ja tytöt ovat saaneet\ntehdä aika lailla työtä, niin on heidän elämänsä tyyni ja huoleton. On\nvallan toista tehdä työtä vierasten luona. Isä on ryyppäämätön ja\nhyvänluontoinen, eikä kaikilla torpantytöillä ole niin hauskaa kotia\neikä puutarhaa, eikä niin hyvää ruokaa kuin meidän tytöillä on. Miina\nkyllä tietää, että elämä olisi vallan toisellaista, jos hänellä olisi\nsuuri talous ja ankara anoppi. Ja jos sanon täyden totuuden, niin on\nkoko Lintulan talo kuin suuri roskaläjä.\"\n\n\"Mutta nyt Miina tahtoo pois siitä hauskasta kodista\", ihmetteli\npapinrouva.\n\n\"Niinhän tuo tahtoo, se Nivalan Leenahan hänet siihen on viekoitellut.\nLeena oli kesällä pari päivää kotona ja näytteli Muualle kauniita\npuseroitaan ja nappikenkiään ja puhui kahvista ja vehnäleivästä.\"\n\nPapinrouva huokasi: \"sehän se tavallisesti houkuttelee nuoria tyttöjä.\"\n\n\"Minä pelkään enimmin huonoa esimerkkiä\", sanoi Anna, \"Olen kuullut,\nettä kaikki tehtaantytöt ovat huonoja ihmisiä.\"\n\n\"Eihän toki, Anna\", sanoi papinrouva vakavasti, \"mutta ne raukat tulevat\nusein niin nuorina ja kokemattomina tehtaaseen. Ne, joilla ei ole kotia,\nasuvat yhdessä toisten yhtä nuorten ja lukemattomien, ehkäpä jo\nturmeltuneiden tyttöjen kanssa. He ovat ilman turvaa, joutuvat helposti\nhuonoon seuraan, eivätkä ymmärrä arvostella ihmisiä. Heillä ei ole\nketään, jolta kysyisivät neuvoa, ei ketään, jonka puoleen voisivat\nkääntyä. Siksi he helposti joutuvat kiusaukseen ja lankeevat. Mutta\nheidän joukossaan on monta hyvää ja kunnollista tyttöä. Ja onhan Miina\nsaanut kasvaa kahdeksannentoista ikävuoteensa asti hyvässä kodissa.\nHänen pitäisi voida pysyä hyvillä teillä. Ja sitä paitsi hän on vakava\nja kelpo tyttö.\"\n\n\"Niin, onhan hän\", myönsi Anna, \"mutta eikö rouva kumminkin kieltäisi\nhäntä menemästä tehtaaseen? Menköön ennemmin palvelukseen, jos tahtoo\npois kotoa.\"\n\n\"Minä en tekisi oikein, jos sekaantuisin asiaan\", sanoi papinrouva\nystävällisesti taputtaen Annaa olkapäälle. \"Miina on kesästä saakka\najatellut tätä asiata, ja vaikka hän minunkin mielestäni tekee tyhmästi\njättäessään hyvän kotinsa, jossa hänellä on tarpeeksi työtä, niin on\nparasta, että nuoret saavat koettaa, miltä tuntuu maailmallaolo, kun\neivät enää viihdy kotona. Jos on kasvattanut lapsensa Jumalan pelvossa\nja hyvissä tavoissa ja opettanut heitä tekemään työtä, niin voi\ntyyneesti lähettää heidät maailmalle. Jos sinä nyt kieltäisit häntä\nmenemästä, niin hän ehkä tekisi tyytymättömästi työnsä täällä kotona ja\ntoivoisi vain pois ja kuvittelisi, että olo tehtaassa olisi niin paljon\nparempaa. Mutta jos annat hänen koettaa, niin on mahdollista, että hän\ntulee takaisin jonkun ajan kuluttua. Juuri siksi, että Miinalla on niin\nhyvä koti ja että hän on niin järkevä tyttö, toivon minä kaiken käyvän\nhyvin.\"\n\nAnna huokasi syvään. Hän oli todellakin toivonut, että papinrouva\nsekaantuisi asiaan, neuvoisi Miinaa, niin, vieläpä kieltäisikö häntä\nmenemästä tehtaaseen. Mutta kotimatkalla hän ajatteli tarkemmin asiata\nja tuli lopulta vakuutetuksi siitä, että rouva oli oikeassa.\n\nKun hän astui tupaan, seisoi Liisa uunin ääressä laittamassa ruokaa,\nMiina kirnusi voita ja pikku Tiina nukkui sängyssä. Isä ja pojat olivat\nmetsässä.\n\nMolemmat tytöt katselivat uteliaina äitiä, kun hän pani huivinsa arkkuun\nja otti esiin rukkinsa.\n\n\"No, mitä papinrouva sanoi Miinasta?\" kysyi Liisa kiihkeästi.\n\n\"Rouva arveli, että antaa vaan Miinan mennä, kosk'ei hän enää viihdy\nkotona\", sanoi äiti tyyneesti.\n\nMiina näytti hieman nololta. Hän oli varustautunut vastarintaan, eikä\nsitä nyt tarvittukaan. Nivalan Leena oli maininnut, että Pyhäinmiesten\npäivästä tuli yksi paikka tehtaassa vapaaksi, nyt täytyi vain kirjoittaa\nsinne ja laittaa Miinan vaatteet kuntoon. -- --\n\nViimeistä yötä makasi Miina kotona vanhassa sängyssä Liisan vieressä.\nKyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen sydäntänsä ahdisti, kun hän\najatteli tuntematonta tulevaisuuttaan, häntä pelotti lähteä yksin\nvierasten ihmisten pariin. Kuinka hän saattoikaan jättää isän, äidin ja\nsisarukset? Mutta sitten hän taas rupesi ajattelemaan kaikkea, mitä\nLeena oli kertonut, ja laskiessaan, miten paljon rahaa hän ansaitsisi\nyhdessä vuodessa, vaipui hän syvään, rauhalliseen uneen.\n\n       *       *       *       *       *\n\nOli kevät ja kiire pellolla ja puutarhassa. Pitkät kankaat olivat\nvalkenemaan osoitteena äidin ja Liisan ahkeruudesta. Pari lihavaa,\nhienokarvaista vasikkaa ammui navetassa. Lampaat käydä, tepastelivat\nedestakaisin, kun karsinaa puhdistettiin. Kukko kiekui ja kanat nokkivat\nja kuopivat pihalla lähellä tunkiota. Kaikki näytti niin hauskalta ja\niloiselta, mutta Liisa istui portailla ja itki katkerasti.\n\nSilloin astui papinrouva veräjästä pihalle.\n\n\"Mikä nyt on hätänä, rakas lapsi?\" kysyi hän säälivästi,\n\n\"Velli pääsi palamaan pohjaan\", nyyhkytti Liisa, \"ja kaikki olivat niin\nvihaiset minulle. Äiti sanoi, että tuli suuri vahinko, kun ruoka\npilaantui, pojat ilkkuivat ja Tiina sylkäsi vellin suustaan ja isä ....\nsanoi, että se oli puutarhan syy. Mutta ei se sen syy ollut. Täytyihän\nminun tietystikin kaivaa multa pehmeäksi raparperin ja ruohosipulin\nympäriltä, kun minut oli jätetty kotiin päivällistä laittamaan. Mutta\nminä juoksin alinomaan tupaan hämmentämään pataa. Vaan sitten en\nhuomannutkaan, että Tiina meni sisään ja että se pikku ilkimys työnsi\nkoko hellan täyteen puita, niin että velli paloi pohjaan. Kun on kädet\ntäynnä ... eikä Tiina tee koko päivänä muuta kuin pahaa. Mutta minä en\ntahtonut kannella isälle, sillä silloin Tiina olisi saanut selkäänsä.\"\n\n\"Se oli hyvin tehty, Liisa, Tiinahan on vielä niin pieni ja\nymmärtämätön. Älä itke enää. Minä opetan sinua keittämään velliä niin,\nettei se koskaan pala pohjaan.\"\n\nLiisa pyyhki kiireesti kyyneleensä. Hän uskoi papinrouvan voivan tehdä\nmitä tahansa ja katseli häntä suurella luottamuksella.\n\n\"Milloin teillä ensi kerta keitetään puuroa tai velliä?\" kysyi rouva.\n\n\"Lauantaina\", vastasi Liisa.\n\nRouva oli kerran ullakolla nähnyt suurenlaisen nelisnurkkaisen\npuulaatikon, jossa oli säpillä eli hakasella kiinni pantava kansi. Hän\nlähetti Liisan pappilaan noutamaan muutamia voilokinpalasta, joita oli\nkäytetty pianoa pappilaan kuljetettava. Sitten hän naulasi\nvoilokinpalaset laatikon sisäpuolelle, sulloi sen heiniä täyteen ja vei\nsen taas ullakolle. Kun kaikki olivat lauantai-aamuna menneet työhön,\ntuli papinrouva Tervolaan. Hän voiteli suuren padan Pohjan voilla, pani\nsen puolilleen vettä ja pisti sen tulelle. Kun vesi kiehui, vispilöitiin\nohraryynit siihen sekaan. Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt puuroa\nnoin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin\npata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata\npistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin\npadankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä.\n\n\"Kun väki tulee päivälliselle, niin on puuro valmista\", sanoi\npapinrouva.\n\nLiisa katsoi vuoroin rouvaan, vuoroin laatikkoon ja änkytti: \"mutta,\nmutta...\"\n\n\"Puuro kypsyy hiljalleen padassa\", selitti rouva, \"mutta ei saa avata\nkantta eikä laskea ulos lämmintä.\"\n\n\"Mutta ei suinkaan se vaan pala pohjaan?\" kysyi Liisa.\n\n\"Ei pala\", vakuutti rouva.\n\n\"Ja kypsyyköhän se? Kun ne kaikki tulevat kotiin, on niillä nälkä kuin\nsusilla.\"\n\n\"Kyllä se kypsyy\", vastasi rouva ja katsoi kelloaan.\n\nSitten hän meni kotiin.\n\nKun Liisa näki isän, äidin ja veljet pihalla, aukaisi hän peloissaan\nlaatikkonsa.\n\nKypsän, maukkaan ohrapuuron tuoksu lemusi häntä vastaan padasta. Hän\notti lusikan ja maistoi. Ryynit olivat pehmeät ja puuro oli sopivan\npaksua. Hän kaasi puuron vatiin. Äiti pani voisilmän siihen ja sitten he\nkaikki istuutuivat pöytään.\n\n\"Nyt luulen, että olet tuhlannut voita\", sanoi äiti syötyään pari\nlusikallista.\n\n\"Puuro on niin hyvää\", kiittelivät pojat.\n\n\"Niin, mutta sinä olet kai keittänyt sen paljaassa maidossa\", sanoi\näiti.\n\nLiisa nauroi niin, että hytki.\n\n\"Puuro on keitetty paljaaseen veteen ja voita siinä on juuri yhtä\npaljon, kuin muulloinkin on ollut\", vakuutti hän. \"Minä olen keittänyt\npuuron tiukkakantisessa laatikossa ja siksi se on niin hyvää.\"\n\nÄiti huomasi nyt laatikon, näki, ettei ollut tulta pesässä, ja katsoi\nkummissaan tyttöön. Pojat juoksivat laatikolle ja tunnustelivat heiniä.\nAivan oikein, heinät olivat vielä lämpöiset.\n\n\"Papinrouva on ihan varmaan ollut täällä\", sanoi äiti, \"kyllähän minä\nnyt muistan, että hän kerran puhui heinissä keittämisestä, mutta en ole\ntullut panneeksi sitä mieleeni. Kun meillä on puita tarpeeksi, niin ei\ntule ajatelleeksi semmoista.\"\n\n\"Kyllähän se niinkin on\", riensi Liisa sanomaan, \"mutta tällä tavoin ei\npuuro pala pohjaan.\" Ja sitten hän kertoi, että papinrouva oli nähnyt\nhänen itkevän, kun häntä oli nuhdeltu siksi, että velli oli pohjaan\npalanutta.\n\n\"Ei siltä rouvalta koskaan konstit puutu\", tuumi Antti itsekseen.\n\nNytkös oli Liisasta hauskaa, melkein joka päivä hän keitti ruokaa\nheinälaatikossa. Milloin laittoi hän puuroa, milloin velliä, milloin\nperunakeittoa, milloin uunijuustoa. Sill'aikaa kun ruoka kypsyi, teki\nhän työtä puutarhassa tahi pihamaalla, juotti vasikat, syötti porsaat ja\npiti pikku Tiinaa työssä niin, ettei tämä päässyt tekemään niin paljon\npahaa.\n\nMutta kerran kävi hullusti.\n\nLiisa ei ollut varannut tarpeeksi aikaa hernekeittoa varten ja herneet\nolivat vain puolikypsät, kun muut perheenjäsenet tulivat päivälliselle.\nSilloin häntä taas toruttiin ja taas hän itki, mutta hämärissä hän otti\npikku Tiinan syliinsä ja riensi pappilaan. Ja papinrouva antoi hänelle\npienen kirjoituksen, jossa oli neuvoja niille, jotka tahtoivat keittää\nheinissä.\n\n_Hernekeiton_ täytyy olla heinälaatikossa 5 tahi 6 tuntia. Sen saattaa\njo edellisenä iltana kiehauttaa ja pistää heinälaatikkoon ja sitten\nkeittää uudestaan aamulla. Kuutta desilitraa herneitä kohti tarvitaan\n3 litraa vettä. _Riisi-, ohra- ja tattariryynit_ tarvitsevat\nkypsyäkseen 3 tuntia. Neljää desilitraa ryynejä kohti tarvitaan 2 litraa\nvettä tai maitoa. _Mankeloitujen kauraryynien_ tarvitsee olla laatikossa\nvain tunnin. _Isot ohraryynit_ tarvitsevat 5-6 tuntia kypsyäkseen\nlaatikossa ja imevät itseensä enemmän vettä kuin pieniksi survotut\nryynit.\n\n_Lampaanlihaa ja kaalia_ valmistetaan seuraavasti: 1 kilo pieniksi\npalasiksi leikattua lampaanlihaa, 20 kuorittua perunaa, 1 1/2 litraa\nhienoksi leikattua kaalia, 1 litra vettä, vähän suolaa, sipulia ja\nmuutama pippurinjyvä keitetään hyvällä tulella 20 minuuttia. Pata\nasetetaan heinälaatikkoon 4-5 tunniksi. Kantta ei saa nostaa\nkatsoakseen, onko ruoka valmista, sillä silloin pääsee lämpö ulos\nlaatikosta. Kun on ottanut ruuan heinistä, voi sen vielä kiehauttaa\ntulella. -- Vähän tottumusta ja harjoitusta tarvitaan, jotta oppisi\nkeittämään heinissä.\n\n       *       *       *       *       *\n\nMiina oli ollut poissa kotoa melkein kaksi vuotta. Hän oli hidas\nkirjeiden kirjoittaja ja kotiväki tiesi hänestä kovin vähän. Alussa hän\nkertoi joka viikko panevansa rahaa säästöön postisäästöpankkikirjaansa,\nmutta sitten hän rupesi valittamaan, etteivät rahat tahtoneet riittää\nhänen menoihinsa. Äiti lähetti hänelle silloin tällöin parin sukkia ja,\nkun suutari oli Tervolassa työssä, tehtiin Miinan vanhan mitan mukaan\npari lujia vasikannahkakenkiä, jotka lähetettiin hänelle kaupunkiin.\nMutta vähän väliä Miina kirjoitti vieläkin, että kaikki oli niin\nkallista. -- --\n\nJouluna piti Miinan päästä kotiin kolmeksi päiväksi. Tervolassa oli ilo\nylimmillään. Kaikki joulupuuhat toimitettiin vikkelästi. Liisa puhdisti\njoka nurkan. Tiina juoksi hänen kintereillään ja auttoi häntä. Liisa\nharjasi lehmät tavallista huolellisemmin sekä leipoi äidin kanssa\nohraleipiä, joista Miina niin kovasti piti. Pojat loivat teitä\npihamaalle, puhdistivat tallin, ajoivat kotiin heiniä ja olkia ja puita\npyhiksi sekä lämmittivät saunan.\n\nAntti oli itse lähtenyt noutamaan Miinaa kotiin ja heidän ajaessaan\npihalle riensivät kaikki tuvasta portaille tulijoita vastaan. Helisevä\npakkanen oli purrut Miinan posket ja nenänipukan koreanpunaisiksi. Kun\nhän tupaan tultuaan oli riisunut saalin päästään, arvelivat kaikki, että\nhän oli jotensakin samannäköinen kuin ennenkin. Mutta kun puna poskista\noli haihtunut, huomasi äiti, miten kalpeaksi ja laihaksi hänen tyttönsä\noli muuttunut. Liisa ja Tiina huomasivat heti hänen kirjavan puseronsa\nja leveän nahkavyön, joka teki hänet niin hoikaksi vyötäisiltä. Kädet\nolivat hienot ja valkoiset. Saattoi tuskin uskoa, että tämä tyttö, jonka\ntukka oli kammattu korkealle päälaelle, oli se entinen vahva,\npunaposkinen Miina, jonka vaaleat, paksut palmikot riippuivat niskassa,\n\n\"Voi, kuinka hyvältä puuro täällä kotona maistuu\", virkahti Miina,\nsyötyään pari lusikallista, \"ja kuinka punaisilta ja terveiltä te\nnäytätte\", lisäsi hän katseltuaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. \"Minä\nolen niin tottunut näkemään vaan kalpeita tehtaantyttöjä.\"\n\n\"Niin, sinä et ole tullut lihavammaksi kahvista ja vehnäleivästä\", sanoi\nisä puoleksi leikillä.\n\nMiina oli hieman hämillään ja sanoi: \"ensi kerran pitkään aikaan minun\non nälkä.\"\n\n\"Eikö sinun ole nälkä joka päivä?\" kysyi Matti silmät pyöreinä.\n\n\"Ei ole. Ja sitä kyllästyy niin kovasti kahviinkin.\"\n\n\"Kyllästyy kahviin!\" kirkasi pikku Tiina, joka sai maistaa tätä juomaa\nvain suurina juhlina ja sunnuntaisin. Kaikki nauroivat, mutta äiti\nsanoi: \"olet matkustanut raittiissa ilmassa, siksi olet saanut\nruokahalun.\"\n\n\"Kai se niin on. Tehtaassa haisee öljyltä ja on niin kuuma, enkä\nminä käy ulkona muuta kuin työhön mennessäni ja sieltä kotiin\ntullessani.\" -- --\n\nPyhäpäiviksi oli kaikki käsityöt pantu syrjään. Syötettiin vain elukat\nja valmistettiin ateriat. Isä ja pojat antoivat hevosille heiniä ja\nkauroja sekä toivat puita ja vettä. Siksi oli koko perheellä hyvä aika\nistua tuvassa ja puhella tahi oikeammin kuunnella Miinan puhetta, sillä\nhän kertoi työstään tehtaassa ja elämästään kaupungissa. Miina, joka\naina oli ollut niin harvapuheinen, oli ruvennut puhumaan niin paljon.\nHän oli lukenut kirjoja ja sanomalehtiä lukutuvassa ja käynyt huveissa\nja kokouksissa.\n\nKun Anna toisena joulupäivänä oli lukenut saarnan ja kun kaikki yhdessä\nolivat veisanneet muutamia virsiä, alkoivat he taas puhua tehtaasta.\n\n\"Mitä te sunnuntaisin teette?\" kysyi Liisa.\n\n\"Ensin nukutaan oikein kauan ja sitten juodaan kahvia\", vastasi Miina,\n\"ja sitten käherretään hiukset, pannaan parhaat vaatteet ylle ja mennään\njonkun tuttavan tykö kahville. Päivällisen jälkeen taas kävellään.\nHauskinta on silloin niillä, joilla on sulhanen. Ja sitten mennään ehkä\nlukusaliin tahi johonkin kokoukseen.\"\n\n\"Sinunhan piti panna rahaa pankkiin\", sanoi isä vähän levottomana.\nMiinan tehdastyö oli koko ajan ollut isälle vain rahakysymys.\n\n\"Niin, mutta minä olen ottanut pois pankista sen vähän, minkä sinne\nalussa panin\", sanoi Miina alakuloisena.\n\nMiina oli ottanut kaikki vaatteensa mukaansa voidakseen näyttää\nkotoväelle koko koreutensa. Hän oli asettanut sisarten ihailtavaksi\nhameita, puseroita, pitsejä, kaulanauhoja, kenkiä, rintasolkia,\nvaaleanharmaan \"saketin\" sekä valkoisen leveälierisen olkihatun, joka\noli vihreitä lehtiä, kirsimarjaterttuja ja omenankukkia täynnä. Mutta\näiti sanoi: \"kylläpä täytyy olla suuri palkka, jotta voisi ostaa\ntuollaisia vaatteita ja noin paljon sitten! Tuohon koreuteenhan ne rahat\novat menneet.\"\n\n\"Enhän minä voi käydä huivi päässä, kun muut ovat hattupäisiä\", sanoi\nMiina äreästi.\n\n\"Yksinkertainen olkihattu, jossa on musta tai kirjava nauha, ei maksa\nenempää kuin hyvä huivi, niin että ei se hattu paljoakaan rahaa niele\",\nsanoi äiti tyyneesti, \"mutta kukat ja tuo muu roska, joka pilaantuu\nsateessa ja tomussa, ja kaikki nuo pitsit ja puserot, ne ne rahaa\nvievät. En olisi koskaan uskonut, että sinä, Miina, joka olit niin\njärkevä, olisit antanut viekoitella itseäsi sellaiseen. Köyhä tyttö ei\ntarvitse muuta kuin yhden työpuvun ja yhdet pyhävaatteet. Silloin voi\nhankkia itselleen myöskin hyvät alusvaatteet, mutta sinun hyvät paitasi,\njotka sait kotoa, näyttävät huonoilta, etkä sinä ole paikannut, etkä\npitänyt niitä kunnossa.\"\n\n\"Mutta äiti, koska luulette minun ehtivän ommella?\" virkahti Miina.\n\nIsä otti piipun suustaan ja sanoi: \"etkö sinä ehdi ommella itsellesi\nniinä neljäntoista tuntina, jolloin et ole työssä?\"\n\nMiina ei heti voinut vastata mitään ja silloin huusi pikku Tiina: \"nyt\ntulee papinrouva!\"\n\nLiisa riensi puhaltamaan hiilosta ja panemaan kahvipannua tulelle ja\näiti meni ulos ottamaan vastaan kunnioitettua vierasta.\n\nTervehdittyään ystävällisesti kaikkia, kääntyi papinrouva Miinan\npuoleen.\n\n\"Minun täytyi oikein tulla tervehtimään sinua, kun kuulin, että viivyt\nkotona vain pari päivää\", sanoi hän. \"Sinä olet tullut niin laihaksi ja\nkalpeaksi, rakas lapsi.\"\n\nMiina punastui ja niiasi.\n\n\"Minä olen sanonut samaa\", virkkoi Anna huolestuneena. \"Miinahan oli\nniin pyöreä ja punaposkinen.\"\n\n\"Tehdastyö on epäterveellisempää kuin maatyö ja taloustoimet\", sanoi\nrouva. \"Ilma on huono ja sinun täytyy kai seistä?\"\n\n\"Täytyy, koko päivä. Ensi alussa olivat jalkani turvonneet ja niitä\nsärki niin, etten saanut unta iltaisin, mutta nyt olen tottunut\nseisomaan.\"\n\n\"Mutta hoidatkohan muuten itseäsi järkevästi\", kysyi papinrouva\nystävällisesti, \"vai elätkö kahvilla ja vehnäleivällä, niinkuin niin\nmonet muutkin nuoret työläisnaiset.\"\n\n\"Hän on kyllästynyt kahviin\", kirkasi pikku Tiina, ja hänen\nliinatukkainen päänsä pilkisti esiin äidin tuolin takaa.\n\n\"Oi, oi\", nauroi papinrouva, \"eikös ole parempi saada kahvia vain\nsilloin tällöin, pikku Tiina. Silloin se aina maistuu hyvältä.\"\n\n\"Niin, ja sitten tulee niin terveeksi ja vahvaksi, kun syö maitoa ja\nleipää\", selitti pikku Tiina.\n\n\"Ei sitä ehdi keittää ruokaa itselleen, kun on vaan tunnin\npäivällisaika\", sanoi Miina. \"Ostetaan vähän vehnäleipää ja keitetään\npannu kahvia. Se käy niin nopeasti.\"\n\n\"Hänellä on vaan neljätoista tuntia joutoaikaa\", sanoi Antti\nnaureskellen, \"mitäpä hän ehtisi keittää ja paistaa.\"\n\n\"Isä on niin paha, kun aina vatkuttaa tuota neljäntoista tuntia\", sanoi\nMiina itku kurkussa, \"täytyyhän sitä nukkua ja levätäkin.\"\n\n\"Älä ole pahoillasi, Miina, leikkiähän se isä vain laskee\", sanoi äiti\nsovitellen. \"Kyllähän sinä tiedät, että meidän täällä Tervolassa täytyy\ntehdä työtä paljon enemmän kuin kymmenen tuntia. Siksihän sinä juuri\nläksitkin pois kotoa.\"\n\n\"Mutta täällä kotona ei tarvitse _seisoa_ koko päivää.\"\n\n\"Ei, sinä sait istua kangaspuissa ja rukin ääressä\", sanoi äiti\nnaurahtaen.\n\nNyt oli kahvi valmis, ja koska oli juhlapäivä, sai pikku Tiinakin\nkupillisen sitä sekä suuren viipaleen vehnäleipää.\n\nKun Liisa oli vienyt pois kahvivehkeet, otti hän esiin heinälaatikkonsa\nja rupesi lieden ääressä valmistelemaan mannaryynipuuroa päivälliseksi.\n\n\"Kuuleppas, Miina\", sanoi Antti, \"keittäisit puuroa laatikossa, niinkuin\nLiisa tekee.\" Isä nauroi harvoin, mutta nyt hän nauroi oikein sydämensä\npohjasta.\n\n\"Niin, sehän käy erinomaisesti\", virkahti äiti ihastuksissaan.\n\nMiina katseli hämmästyneenä laatikkoa. Hän luuli, että he laskivat\nleikkiä. Mutta Liisa alkoi innokkaasti selittää, kuinka hän teki, ja\nvakuutti, että puuro tahi mikä muu ruoka tahansa kiehui itsekseen\nlaatikossa. Papinrouva oli opettanut sen heille.\n\n\"Isä osui oikeaan\", sanoi rouva. \"Vähällä vaivalla ja huolella voit\nhankkia itsellesi hyvää ja terveellistä ruokaa sillä palkalla, mikä\nsinulla on. Mutta vaivaa siitä on, eivätkä rahat silloin riitä\nylellisiin koristuksiin. Minä näin Helsingissä tyttöjä, joita asui kuusi\nyhdessä pienessä huoneessa, he söivät silliä ja leipää ja joivat kahvia\npäälle, voidakseen sunnuntaisin käydä hienoissa vaatteissa ja hatuissa\nsekä huvitella itseään sirkuksessa, tansseissa ja teatterissa. Mutta\nsemmoiset tytöt menettävät pian terveytensä, ja jos he menevät\nnaimisiin, niin heistä tulee heikkoja ja kivulloisia vaimoja ja heidän\nlapsensa ovat sairaalloisia tai kuolevat ensimäisellä ikävuodellaan. Jos\ntahdot koettaa syödä säännöllisesti sekä muuten elää järkevästi, niin\nsaat nähdä, että pian tulet vahvaksi ja terveeksi, että teet työtä\nilolla ja innolla sekä tunnet olevasi nuori ja reipas. Minä tunnen tuon\ntehtaan, jossa teet työtä. Mutta missä sinä asut?\"\n\n\"Minä asun leipuri Koskelinilla Nivalan Leenan kanssa.\"\n\n\"Hyvä. Leipuri ja hänen vaimonsa ovat hyvää ja kunnollista väkeä ja\nNivalan Leena on kelpo tyttö. On hauskaa kuulla, että olet joutunut\nhyvään seuraan.\"\n\n\"Olisiko rouva niin hyvä ja neuvoisi, mitä minun pitää tehdä\", sanoi\nMiina ujosti. \"Kyllä Nivalan Leena suostuu siihen, että me laitamme\nruokaa.\"\n\n\"Mielelläni tahdon sen tehdä\", sanoi papinrouva ystävällisesti.\n\n\"_Puhutaan nyt ensin ruuasta._\n\n_Kahvia_ sinun ei pidä juoda enempää, kuin kerta tai kahdesti päivässä.\n\nSeulomattomista jauhoista leivottu _ruis- ja hiivaleipä_ on\nravitsevampaa kuin seulotuista jauhoista laitettu leipä.\n\n_Vehnäleipää_ voit syödä kahvia juodessasi.\n\n_Maito_ ja maitoruoka on terveellistä.\n\n_Lihaa_, tuoretta, suolattua tai savustettua, voit kyllä joskus hankkia\nitsellesi.\n\n_Silli_ ja _suolattu silakka_ antaa ruokahalua, kun on kauan tehnyt\ntyötä sisällä.\n\n_Perunoita_ olet tottunut syömään jo lapsuudesta asti. Niistä voit\nlaittaa perunapuuroa, muhennusta, voit keittää ne kokonaisina tahi\npaistaa tuhassa.\n\nIsä laittaa sinulle vähän pienemmän, mutta muuten samanlaisen\nheinälaatikon kuin täällä kotonakin on. Sitä paitsi täytyy sinun hankkia\ntulikivi, jonka panet kamarisi uuniin. Kun talvella lämmität uunia,\ntulee tulikivi tulikuumaksi. Silloin panet läkkilaatikkoon perunakeittoa\ntahi manna- tai tattaripuuroa, jonka sitä ennen olet kiehauttanut,\nsuljet pellit ja menet työhösi. Kun tulet kotiin, on ruoka valmista,\nsillä tulikivi pysyy lämpimänä monta tuntia.\n\nJos tahdot keittää heinälaatikossa, niin keität ensin veden tai maidon\nja ryynit kamarisi uunissa tahi, jos leipurinväki sallii, niin keität\nheidän hellallaan. Kun puuro tai velli kiivaasti kiehuu, pistät padan\nheinälaatikkoon. Mutta padan päälle täytyy panna tiukasti sopiva kansi\nja tämän päälle täytyy vielä asettaa heinätyyny. Laatikon kansi\nsuljetaan säpillä. Ja sitten voit mennä työhösi. Ruoka ei pala pohjaan,\nsitä ei tarvitse hämmentää, siihen ei tarvitse lisätä mitään. Se on\nvalmista, kun tulet kotiin,\"\n\n\"Mitähän Leena sanoo!\" huudahti Miina hämmästyneenä.\n\n\"Voit myöskin laittaa lihamuhennusta\", jatkoi rouva, \"mutta liha täytyy\nleikata pieniksi palasiksi. Perunat kuoritaan, leikataan palasiksi,\npannaan pataan samalla kuin lihapalat, vesi, suola ja vähän\nvehnäjauhoja. Kun muhennus hyvästi kiehuu, nostat sen tulelta, pistät\nheinälaatikkoon ja annat sen hautua siellä, kunnes tulet kotiin. Jos\nolet keittänyt maitoruokaa, voit ensin syödä suolaista lihaa tai kalaa\nja leipää; jos olet laittanut lihamuhennusta, saatat juoda kaljaa tai\nmaitoa päälle.\n\nJos kerran tai kahdesti päivässä syö keittoruokaa, saattaa hyvästi\ntyytyä maitoon ja leipään tai kahviin ja leipään aamulla.\n\nTämä olkoon sanottu ruuasta.\n\n_Tärkeä asia on raitis ilma._ Ne, jotka tekevät työtä tehtaassa tahi\nmuuten sisässä, eivät ole niin onnellisessa asemassa kuin maatyöntekijät\nja maalaispalvelijat, joiden työ parhaasta päästä tapahtuu raittiissa\nilmassa ja on sitä paitsi vaihtelevaa. Siksi on erittäin tärkeätä, että\ntyöntekijät järjestävät vapaa-aikansa -- -- --\"\n\n\"Neljätoista tuntia\", mutisi Antti katsahtaen merkitsevästi Miinaan.\n\n-- -- -- \"vapaa-aikansa niin, että heidän keuhkonsa saavat sitä, mitä\nniiltä työhuoneessa puuttuu. Onnellista on, jos tehdas on maalla, sillä\nmaalla tarvitsee vain avata huoneensa ikkunan, niin raitis ilma virtaa\nsisään. Maalla eivät puut ole kalliit. Maalla on vuokra halvempi kuin\nkaupungeissa. Ikkuna avataan aamulla niin, että makuuvaatteet voi\ntuulettaa yön jälkeen, keskipäivällä, jotta ruuanhaju menee ulos, sekä\nillalla juuri ennen maatapanoa, koska uni sitten on terveellisempää ja\nrauhallisempaa.\n\n_Ruumiinliikunto_ on hyvin tärkeätä niille, joitten työ on\nyksitoikkoista. Kulkiessasi tehtaaseen ja sieltä kotiin, et saa kylliksi\nliikuntoa, jollei matka ole kovin pitkä, vaan pitää sinun sitä paitsi\nvielä kävellä ulko-ilmassa...\"\n\n\"Ne kävelevät sulhasensa kanssa\", huusi Tiina innokkaasti.\n\n\"Ole hiljaa, tyttö!\" virkkoi Miina hämillään kaikkien muiden\nsydämellisesti nauraessa.\n\n\"No niin\", sanoi papinrouva hyväntahtoisesti, \"voivathan he kävellä\nsulhasensa kanssa, jos heillä kerran on sulhanen. Luulisi, ettei se,\njoka on seisonut koko päivän, enää jaksa kävellä, mutta kyllä sitä\njaksaa, kun ensin on istunut ja levännyt vähän aikaa tahi loikonut\npitkänään.\n\n_Vähän voimistelua_ tarvittaisiin joka päivä, mutta sen pitää tapahtua\nulkona tai hyvin tuuletetussa huoneessa.\n\n_Puhtaus on ylen tärkeä seikka._ Ei ole tarpeeksi, että kerran viikossa\nmenee saunaan. Sen, joka tekee työtä tomuisessa tehtaassa tai\ntyöhuoneessa, pitää joka ilta pestä kasvonsa, kaulansa, kätensä,\nkäsivartensa, kainalonsa ja jalkansa lämpimällä vedellä ja saippualla.\nVirkistävää ja terveellistä on joka aamu äkkiä pyyhkäistä koko ruumiinsa\nsemmoiseen veteen kastetulla käsiliinalla, joka on ollut yön\ntavallisessa huoneen lämpimässä. On luonnollista, että usein täytyy\nvaihtaa alusvaatteita, mutta senkin voi tehdä, jos hankkii itselleen\nvain yksinkertaisia, mutta lujia ja hyviä liinavaatteita. Reipas tyttö\npesee vikkelästi paidan ja sukkaparin, varsinkin jos asuu aivan kosken\npartaalla.\"\n\n\"Sitten on vielä yksi seikka\", jatkoi papinrouva vakavasti. \"Nuori tyttö\ntahtoo mielellään huvitella. Sehän on luonnollista, eihän sitä muuten\njaksa tehdä työtä päivästä päivään ja viikosta viikkoon.\n\n_Mutta täytyy valita huvituksensa samoinkuin ystävänsäkin._ Ei pidä\nruveta ystäväksi huonon, epäsiveellisen tytön, eikä kevytmielisen,\nviinaan menevän miehen kanssa. Sitten ei myöskään pidä käydä huonoissa\ntansseissa, ei käyttää väkeviä juomia, ei laulaa rumia lauluja, ei lukea\nhuonoja kirjoja, eikä ottaa osaa raakoihin huvituksiin. Hyvä tyttö\nvalitsee ystävikseen sellaisia henkilöitä, jotka vaikuttavat häneen\nniin, että hänestä tulee _hyvä, iloinen ja tyytyväinen_ ihminen. Hän\nvalitsee semmoisia huveja, jotka _jalostuttavat häntä ja vaikuttavat\nsiten, että hän aamuisin tuntee itsensä virkistyneeksi ja valmiiksi\nhyvällä mielin ja uusin voimin taas alkamaan työtänsä_.\n\nOn olemassa tuhansia nuoria tyttöjä, jotka ovat yksin maailmalla ilman\nsuojaa ja ilman hyvää perustusta. Heillä ei koskaan ole ollut hyvää\nkotia, heillä ei ole ollut isää eikä äitiä, jotka olisivat opettaneet ja\nneuvoneet heitä. Ei kukaan pidä huolta heistä, ei kukaan ohjaa heitä, ei\nkukaan varoita heitä. Siksi ei ole ihmeellistä, että niin monet nuoret\ntytöt tulevat sairaiksi, lankeevat syntiin tahi perustavat onnettomia,\nköyhiä koteja ja kuolevat suruun ja kurjuuteen.\n\nSinä, Miina, olet kahdeksannentoista ikävuoteesi asti saanut kasvaa\nhyvässä kodissa, jossa olet oppinut rukoilemaan ja tekemään työtä. Sinun\npitää nyt olla hyvänä esimerkkinä tuolla tehtaassa. Sinun ja Nivalan\nLeenan pitää tehdä kotinne puhtaaksi ja terveelliseksi, teidän pitää\nlaittaa itsellenne säännöllinen pieni talous. Ja sitten kun huomaatte,\nettä kaikki käy hyvin, niin pitää sinun puhua muutamien muiden\nymmärtäväisen tyttöjen kanssa ja näyttää heille teidän kotinne ja\nruuanlaittonne ja kehoittaa heitä seuraamaan teidän esimerkkiänne. Siten\nsaatte ehkä monen muuttamaan elämänsä ja saavuttamaan jälleen\nterveytensä.\n\nLauletaan nyt virsi ja sitten minun täytyy mennä kotiin.\"\n\n       *       *       *       *       *\n\nEnsimäiset päivät, jolloin Miina taas teki työtä tehtaassa, tuntuivat\npitkiltä ja ikäviltä ja, kun hän iltaisin istui pienessä kamarissaan\nLeenan kanssa, itki hän ja ajatteli kaipauksella kotia, vanhempia ja\nsiskoja. Mutta sitten hän muisti papinrouvan sanat ja rupesi kertomaan\nLeenalle heinälaatikosta, raittiista ilmasta ja muista hyödyllisistä\nasioista. Ensiksi tytöt hankkivat tulikiven uuniinsa. He lainasivat\nleipurin vaimolta, läkkilaatikon, sitten he kiehauttivat maitoa ja\nmannaryyniä pienessä padassa, voitelivat läkkilaatikon pohjan voilla,\nkaasivat puuron siihen, asettivat sen uuniin kuumalle tiilikivelle ja\nsulkivat pellit. Kun he tulivat päivälliseksi kotiin, oli puuro valmis.\nHyvällä halulla he söivät sen ja olivat sekä ravitut että tyytyväiset.\nKun he saivat heinälaatikon, ei Leena tahtonut uskoa, että keittäminen\nsiinä onnistuisi. He laittoivat siinä puuroa ensi kerran eräänä\nsunnuntaina. Sillä aikaa kun he olivat kirkossa, kypsyi puuro, ja Leenan\nsuureksi ihmeeksi oli se todellakin valmista. Kolme heidän tuttavataan\ntyttöä oli seurannut heitä kirkosta leipurin taloon ja he saivat myöskin\nmaistaa puuroa. Kulovalkean tavoin levisi koko tehtaaseen tieto siitä,\nettä Tervolan Miina keitti puuroa heinälaatikossa. Leipurin vaimo oli\nensimäinen, joka laitatti itselleen heinälaatikon. Hänellä oli monta\npientä lasta, hän auttoi miestään leipomisessa, sitä paitsi hänellä oli\nkaksi lehmää, porsas ja perunamaa, ja hän oli aina kiinni työssä.\nHeinälaatikosta oli hänelle suunnaton apu, sillä nyt ei hänen enää\ntarvinnut seistä velliä hämmentämässä.\n\nKun heinälaatikolla oli niin hyvä menestys, rupesi Miina vähitellen\nkertomaan toisille myöskin raittiista ilmasta, ruumiinliikunnosta,\npuhtaudesta ja järkevistä, hyvistä huveista. Tosin tapahtui usein, että\nmolemmille tytöille naurettiin, monet olivat tietysti liian laiskat\nlaittaakseen ruokaa, ja monet tahtoivat mieluummin koreita vaatteita\nkuin kelvollista ravintoa, mutta suuri joukko nuoria tyttöjä sai halun\nkoettaa ja he seurasivat monessa asiassa Miinan ja Leenan esimerkkiä.\nViisitoista tyttöä oli myöskin muodostanut pienen yhdistyksen. He\nkokoontuivat lauantai-iltaisin ja päättivät lukea ääneen hyviä kirjoja.\nHe lukivat Terveydenhoitolehteä, Koti ja Yhteiskuntaa, raittiuskirjasia\nja hyviä kertomuskirjoja. Kaikki nämät olivat olemassa tehtaan\nlukusalissa. Sitä paitsi siellä oli laulukirjoja, ja Leena, joka oli\noikea laululintunen, opetti muille monta kaunista laulua.\n\n       *       *       *       *       *\n\nMiina oli todellakin tullut terveeksi ja punaposkiseksi, mutta hän ei\nkuitenkaan viihtynyt tehtaassa. Vihdoin hän eräänä kevätpäivänä tuli\nkotiin Tervolaan ja sanoi, että jos isä ja äiti antaisivat hänen jäädä\nkotiin, niin tekisi hän mielellään kauemminkin työtä kuin tehtaassa, kun\nhän vain saisi lypsää lehmiä, haravoida, panna perunoita ja leikata\nviljaa. Se olisi sittenkin hauskempaa, kuin koko päivän seistä\ntomuisessa tehtaassa.\n\n\"Saathan toki jäädä\", sanoi äiti iloisena. \"Työtä on kesällä kylliksi.\nJa talvisin emme ehdi kutoa niin paljon, kuin muut haluavat meiltä ostaa\nkäsiliina-, palttina- ja puolivillaista kangasta.\"\n\nVoi, miten iloisena Miina seuraavana aamuna hameet ylöskäärittyinä\nlevitteli pellolla lantaa! Käki kukkui ja koivut tuoksuivat, Matti\nvihelteli iloista laulua ja isä kynti vähän matkan päässä. Kumaraksi ja\nvanhaksi ukko oli käynyt, mutta hän oli tyytyväisen näköinen, kun hän\npiippuaan täyttäessään antoi hevosen hetkeksi levätä ja katseli, miten\nreippaasti hänen vanhin tyttärensä piteli tadikkoa.\n\n\"Kai ne kaupungin kadut sopivat kaupungin lapsille, jotka eivät ole\nnähneet mitään parempaa\", sanoi Miina Matille, \"mutta kun on kasvanut\nmaalla, niin näyttävät koivut paremmilta kuin tehtaanpiiput ja\nkäenkukunta kuuluu kauniimmalta kuin höyrypillin vihellys.\"\n\n       *       *       *       *       *\n\nTervolan naapuritorpan isäntänä oli jo pari vuotta ollut eräs nuori\nmies, Salmelan Lauri. Hän oli välistä ollut Tervolassa talkoossa, ja\nTervolan väki oli ollut hänen luonaan talkoossa. Hän oli raivannut\nitselleen aivan samanlaisen puutarhan, kuin Tervolassakin oli, ja oli\nsaanut Annalta ohjeita ja neuvoja. Taloutta hoiti hänen sisarensa,\nreipas ja iloinen tyttö, josta heti tuli Tervolan tyttöjen hyvä ystävä.\nMutta syksyllä sisar aikoi mennä naimisiin, ja silloin Lauri rupesi\najattelemaan, että hänenkin täytyi hankkia itselleen vaimo. Nähdessään\nMiinan liikkuvan niin reippaana ja iloisena työssään, arveli hän, että\nsiinähän oli tyttö häntä varten.\n\nJa elonkorjuun jälkeen tulivat kuuliaiset ja häät.\n\n\"Kas tuota\", sanoi Antti istuessaan tupansa nurkassa rakas piippunysä\nkäsissään, \"talollisen poika ei kelvannut, vaan torppari se hänelle\nkelpasi.\"\n\n\"Torppari on kelpo mies\", sanoi Anna.\n\n\"Niin on, ja Miina on viisas tyttö, Lintulan talo ränstyy minkä\nennättää, mutta Salmelan torppa vaurastuu niin, että sitä ilokseen\nkatselee.\"\n\n\"Ja me hankimme puutarhan ja kanoja ja kaikkea, mitä Tervolassakin on\",\nsanoi Miina.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKun Pekka oli täyttänyt 21 vuotta, otti hän haltuunsa yhden pappilan\nmuista torpista. Ja hän, joka lapsena oli leikkirattaillaan vetänyt\nhiekkaa Tervolan puutarhaan, alkoi heti järjestykseen päästyään raivata\nitselleen puutarhaa. Liisa meni häntä auttamaan, kun hän vain\nhetkeksikään pääsi Tervolasta. Ja kun Pekka meni naimisiin, neuvoi ja\nopasti Liisa kälyään, sillä Anna alkoi käydä vanhaksi ja askaroitsi\nmieluimmin sisällä.\n\nPapinrouvana oli paljon iloa uusista pikku kodeista. Hän iloitsi\nsydämestään, kun pikku Tiina toi hänelle korillisen punaposkisia omenia,\nkun Miina lahjoitti hänelle tiun tuoreita munia, tahi kun Pekan nuori\nvaimo toi hänelle kevään ensimäiset narsissit.\n\n\"Jos minä osaisin kirjoittaa kirjan,\" sanoi Anna kerran papinrouvalle,\n\"niin kirjoittaisin, mitä hyvää rouva on tehnyt Tervolassa ja miten\nrouva on opastanut meidän lapsiamme, joilla nyt on kullakin oma kotinsa;\nmutta kyllähän hyvän rouvan nimi on kirjoitettu suureen kirjaan tuolla\nylhäällä taivaassa.\"\n\n\n\n"]