[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f662AG5UW5OfEcsB2MiGt6ICw9gwR81mca3dvaMZeH5Y":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},1087,"Kohti suuren vaivan aikaa","Kauppala, Jalmari",1883,1933,"1087-kauppala-jalmari-kohti-suuren-vaivan-aikaa","1087__Kauppala_Jalmari__Kohti_suuren_vaivan_aikaa",null,"tietokirja",[],[],"fi",1931,6272,42815,true,[],[],[],"Kristillinen teos käsittelee marttyyriutta historian ja Raamatun valossa sekä pohtii lopun aikojen vainoja. Kirjoittaja tarkastelee uskonsankareiden kärsimyksiä alkukirkon ajoista lähtien ja peilaa eskatologisia teemoja oman aikakautensa maailmanpoliittiseen tilanteeseen.","Jalmari Kauppalan 'Kohti suuren vaivan aikaa' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1087. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juhani Kärkkäinen ja Projekti Lönnrot.","KOHTI SUUREN VAIVAN AIKAA\n\nKirj.\n\nJalmari Kauppala\n\n\n\nSuomen Lähetysseura, Helsinki, 1931.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n  I. MARTTYYRIN TIE.\n\n     Marttyyrin moraaliset ja fyysilliset tuskat sekä\n     tuomion täytäntöönpano.\n\n II. ANTIKRISTUKSEN AJAN VAINO.\n\n     Kun kirjoitukset käyvät toteen silmin nähden.\n     Yleisiä piirteitä.\n     Vainottu seurakunta.\n     Vainooja.\n     Vainon luonne.\n     Sen suunnaton laajuus.\n     Silloisen marttyyrikuoleman ihanuus.\n\nIII. MARTTYYRIUS RAAMATUN VALOSSA.\n\n     Marttyyrit uskonsankareina.\n     Lohdun sanoja marttyyreille.\n     Marttyyrin palkka.\n\n\n\n\nI. MARTTYYRIN TIE.\n\n\nIlmestyskirjan 14:nnen luvun alussa Patmoksen näkijä esittää\nsuurenmoisen näyn. Siinä kuvataan Siionin suuri Sotasankari ja\nVoittaja kirkastettujen taivaallisten sotajoukkojensa ympäröimänä\nhenkimaailman loistossa ja valtasuuruudessa. Mutta meidän\ntarkoituksemme ei ole tässä yhteydessä luoda silmäystä voittajan\npalkintoihin ja riemuitsevan seurakunnan valtavaan voittojuhlaan,\nvaan katsella taistelevan seurakunnan epätasaista taistelua maailman\nsuurella areenalla ja erikoisesti veritodistajain tuskain tietä,\nja sitäkin lähinnä alkukirkon aikoina Rooman valtakunnan olojen ja\nroomalaisen oikeudenkäytön puitteissa.\n\nKun katselemme marttyyriä vanhan ajan maailmassa ja yleensä\nmyöhemminkin järjestyneissä yhteiskuntaoloissa, niin näemme, että\nhänen todistajatuskansa keskittyvät kahteen polttopisteeseen:\n_moraalisiin_ eli sielullissiveellisiin ja _fyysillisiin_ eli\nruumiillisiin _tuskiin_. Kumpaankin ryhmään kuuluvilla elämyksillä on\noma vaikutuspiirinsä, vaikka ne usein myös esiintyvät samanaikaisina\nrinnakkaisilmiöinä, jolloin marttyyrin kärsimysten kalkki toisinaan\non niin katkera ja tuskan täyteinen, että tarvittaisiin ylienkelin\nkieli kuvaamaan näitä raatelevia kidutuksia. Näin ei kuitenkaan\ntarvitse aina olla, sillä toisinaan täytetään marttyyri keskellä\nraskaimpia sielullisia ja ruumiillisia kärsimyksiä yliluonnollisella\nilolla ja rauhalla, jolloin hänellä hurmostilassa ollen ei ole\ntuskan tuntua. Mäin oli kuuluisan naismarttyyrin _Blandinan_ laita\nLyonin amfiteatterin areenalla. Toisinaan säteilevät marttyyrin\nkasvot ikäänkuin enkelin kasvot. Näin _Stefanuksen_, ensimmäisen\nmarttyyrin, seisoessaan Korkean Neuvoston edessä; samoin Thyateiran\nkaupungin piispan _Karpoksen_ polttoroviolla; sekä ranskalaisen\nhugenottisaarnaajan _Fulcran Rey'n_ mestauslavalla. Stefanus rukoili:\n\"Herra, älä lue syyksi heille tätä syntiä!\" Ja kun edellämainittu Rey\ntuli tikapuiden juurelle, joita hänen oli noustava hirsipuun alla\nolevalle lavalle, niin hän huudahti: \"Siunatut tikapuut! Sen puolat\nauttavat minua päättämään juoksuni ja nousemaan taivasta kohti!\"\n\nTarkastamme edellistä ryhmää: _moraalisia tuskia_.\n\nKatakombien seinillä tapaamme usein kirjoituksen: Ad calicem venimus,\n-- _olemme tulleet kalkkiin_. Tämä lause ei ole missään paremmin\npaikallaan kuin puhuessamme marttyyrin moraalisista tuskista.\nNe ovat hänen Getsemanensa, jossa hän joutuu kokemaan kaikki ne\nvaikeat sisäiset ristiriidat, sen ilkeyden ja pahansuopuuden, jota\nKristus-viha on synnyttänyt maailmassa.\n\nSekavia tunteita on omiaan synnyttämään marttyyrissä se tapa, jolla\nhäneen suhtaudutaan hänen uskonnollisen vakaumuksensa takia. Häntä\nsyytetään intoilusta ja uutuuksien harrastuksesta, vaikka hän itse\nasiassa edustaa kristinuskon iänikuisia, vaikkakin samalla iäti\nnuoria, aina vihantia ja uudestisynnyttäviä alkuvoimia. Häntä\npidetään valehtelijana ja petturina, vaikka hän on valmis sinetöimään\ntodistuksensa sillä tavalla ja sillä aineella, jonka vakuus ja pyhyys\non ymmärretty kaikkina aikoina ja kaikkien kansain keskuudessa:\nomalla verellään. Häntä pidetään henkipattona ja yhteiskunnan\nhylkiönä, joka saa \"harhailla erämaassa ja vuorilla ja luolissa ja\nmaakuopissa\".\n\nHän on kuin mato, joka voidaan säälimättä tallata, ja hänen\nelämänsä onni voidaan tuhota yhtä kevyellä kädellä kuin nainen\npyyhkäisee hämähäkin verkon huoneen seinältä, eikä oikeastaan\nkukaan kysy tosissaan: miksi näin ja millä oikeudella? Hän on kuin\nturmiollinen rutto ja märkivä haava, vaikka hän kuuluu siihen\nyhteiskunta-ainekseen, joka perusolemukseltaan ja kokoomukseltaan on\naina ollut ja on aina oleva maan suola ja maailman valo. Hän on kuin\nmaanpiirin villitsijä ja yhteiskunnalle vaarallinen henkilö, vaikka\nhänen oppinsa alkeisiin kuuluu kuuliaisuus ja alamaisuus kaikelle\ninhimilliselle esivallalle Herran tähden, ja vaikka hän joka päivä\nrukoilee esivallan ja hallitusmiesten puolesta.\n\nHän on kuin narri ja houkka, koska hän ei tahdo kiivetä kunnian\nkukkuloille ja olla maailman valtias, vaan tyytyy alhaisiin oloihin\nja odottaa tulevan maailman monen mielestä kovin epämääräistä hyvää.\nHäntä sanotaan isänmaan petturiksi ja sen onnen viholliseksi, vaikka\nhän intohimoisessa rakkaudessa sieluihin ja kansaan on valmis\nantamaan sielunsa sen onnen lunnaiksi ja olemaan kirottu sen vuoksi,\nkuten Mooses ja Paavali. Mestarin tavoin hän on ihmisten pilkka ja\nkansan ylenkatse, sellainen, jolta ihmiset peittävät kasvonsa. Hän on\nniin ylenkatsottu, ettei häntä pidetä minään. Hän on ihme ihmisille\nja enkeleille.\n\nTämä on kuitenkin vain marttyyrin moraalisten tuskain aidon\nnardusvoiteen jalo tuoksu. Sen havainnollisempiin ilmiöihin\nkiinnitämme huomiota seuraavassa.\n\nEnsimmäinen suuri koettelemus, joka kohtasi paremmassa\nyhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa olevaa kristittyä\nvainojen aikana, oli _omaisuuden menettäminen_, joka tuli jokaisen\nosaksi, joka oli tuomittu kansalaisoikeutensa menettämään. Kun\nkristittyjä pidettiin syyllisinä majesteettirikokseen ja noituuteen,\nniin ei heidän perheilleenkään suotu tällaisissa tapauksissa\ntoisinaan myönnettyjä helpotuksia. Tämä taasen merkitsi perheen\nperikatoa, sillä sitä seurasi myös säätyarvon menettäminen, koskapa\nylempien säätyjen, senaattorisäädyn ja ritariston jäseniltä\nvaadittiin määrätyt tulot. Näin ei kristityn ylimyksen pojista tullut\nainoastaan köyhiä ylimyksiä, vaan suorastaan alhaisia.\n\nToinen koettelemus oli _virka-arvon menettäminen_. Tämä johtui siitä,\nettä Rooman valtakunnassa valtio ja uskonto olivat niin läheisesti\nsidotut toisiinsa, että tuskin mikään julkisen toiminnan muoto oli\nilman uskonnon kosketusta. Ja jos ylempi tahi alempi kristitty\nvirkamies kieltäytyi ottamasta osaa määrättyihin uskonnollisiin\nmenoihin varsinkin julkisina juhlapäivinä, niin hän oli yleensä\nmerkitty mies. Tätä vaikeata tilannetta nimitti Eusebios \"uhraamisen\nkuolemantaisteluksi\", ja siitä oli loppujen lopuksi vain kaksi\nselviytymisen mahdollisuutta: joko säilyttää kristillinen vakaumus ja\nluopua valtion virasta tai päinvastoin. Monet tällöin \"halveksivat\narvonimiä ja purppuraa\", kuten Tertullianus sanoo.\n\nVarsinkin ylempien luokkien miehiltä vaadittiin tavatonta\nsiveellistä rohkeutta ja tarmoa voidakseen omistaa kristinusko ja\npysyä vakaumuksessaan lujina loppuun asti. Saman säädyn naisille\nse oli paljon helpompaa, sillä yhtä vähän laki kuin käytäntökään\nvelvoitti naista olemaan saapuvilla julkiseen elämään liittyvissä\nuhritoimituksissa. Naiset joutuivat myös helpommin kosketuksiin\nkristinuskon kanssa orjain ja palvelusväen välityksellä.\n\nMutta myös näiden säätyjen kristityillä naisilla oli omat\nvaikeutensa. Niitä tuotti eritoten _avioliittokysymys_ sekä\nnaineille että naimattomille säädyn jäsenille. Kiusallisia olivat\nerikoisesti sellaiset avioliitot, joissa patriisi mies oli pakana ja\nhänen puolisonsa kristitty. Tällaisissa tapauksissa saattoi miehen\nvihamielisyys kristinuskoa kohtaan mennä niinkin pitkälle, että hän\navusti vainoojia puolisonsa kiinniottamisessa. _Eusebios_ kertoo\ntällaisen esimerkin Antiokiasta, missä rikkaan ja jalosukuisen\n_Domninan_ mies näytti sotamiehille tietä, kun he ajoivat takaa hänen\npuolisoaan pakomatkalla.\n\nKurjaa kurjempi oli kuitenkin _alempien säätyjen kristittyjen\nnaisten kohtalo_, varsinkin orjain. He saivat tyhjentää marttyyrin\nmoraalisten tuskain äärimmäisen pohjasakan. Tunnettu ranskalainen\nmarttyyrihistorioitsija, prof. Allard kirjoittaa tästä: \"Mutta\ntuomion täytäntöönpanon lyhyys olisi ollut todellinen armo, jos\najattelemme toista koettelemusta, paljon pahempaa kuin kuolema, jonka\nkohteeksi joutuivat monet naiset, ja joka, jos sen unohtaisimme,\nriistäisi marttyyriudelta erään sen pahimpia pistimiä ja antaisi\nmeille vain epätäydellisen käsityksen niistä kauhuista, joihin\nkristittyjen naisten täytyi alistua. Todellisuudessa heidän ei\ntarvinnut pelätä ainoastaan pakanallista raakuutta, vaan myös\npakanallista irstautta. Passioissa mainitaan usein se vaihtoehto,\njonka eteen tuomari asetti tytön: hänen tuli valita joko kieltäminen\ntahi porttola.\"\n\nTällaisissa asioissa tuli kuitenkin avuksi naisellinen kekseliäisyys:\nurhea naismarttyyri syytää epäjumalia vastaan sellaisia herjauksia,\nettä tuomari raivostuneena määrää hänet ruoskittavaksi ja tuomitsee\nkuolemaan. Sellainen on Potamiainan tapaus Aleksandriassa.\nSamanlainen tapaus kerrotaan Palestiinasta.\n\nPalestiinan julma prefekti Firmilianus julisti tuollaisen tuomion.\nSilloin naismarttyyri keskeytti hänet ja alkoi väkeväsanaisesti\nsoimata tyrannia, joka oli uskonut hallituksen sellaiselle\nepäkelvolle prefektille. Tuomari, raivosta kiehuen, käski silloin\nruoskia marttyyriä ja kaapia häntä rautakynsillä. Lopuksi hänet\npoltettiin yhdessä toisen naisen kanssa, joka rohkeni lausua\npaheksumisensa tuollaisen rääkkäyksen johdosta.\n\nVähemmän katkeria pisaroita marttyyrin moraalisessa tuskain kalkissa\nei suinkaan ole _ero omaisista ja perheestä_. Marttyyri suhtautuu\nasiaan rauhallisesti, sillä hän on heittänyt arpansa jo aikoja\nsitten. Mutta omaisten taholta, tapahtuu kohtauksia niin järkyttäviä,\nettä ne ovat omiaan liikuttamaan taivasta ja maata. Siinä on ai, ai,\nai ja voi, voi, voi. Marttyyrihistorian liikuttavimpiin kohtauksiin\nkuuluvat tässä suhteessa Perpetuan ja Felicitaksen sekä Sirmiumin\npiispan Irenaeuksen kärsimyshistoriat.\n\nJalosukuinen rouva _Vibia Perpetua_ kärsi, kuten tunnettua,\nmarttyyrikuoleman todennäköisesti Karthagossa, Afrikan maakunnassa,\nmaaliskuun 7 p. 202 tahi 203. Hänet heitettiin petojen eteen.\nHänen isänsä oli liikuttavan hellällä rakkaudella kiintynyt jaloon\ntyttäreensä, jolla oli imevä rintalapsi. Hän lausui lempilapselleen\nvankilassa: \"Tytär, sääli minun harmaita hapsiani; sääli isääsi,\njos hän enää on sen arvoinen, että häntä isäksesi nimität. Jos minä\nnäillä käsilläni olen vienyt sinut ikäsi kukkaan asti, ja jos minä\nolen pitänyt sinusta enemmän kuin kaikista veljistäsi, niin älä jätä\nminua ihmisten häpeän alaiseksi! Katso näitä veljiäsi, katso äitiäsi\nja tätiäsi, katso poikastasi, joka ei voi elää sinun mentyäsi. Muuta\nmieltäsi, ettet saattaisi meitä kaikkia tuhon omiksi, sillä kaikki\nviihtyisä seurustelu on meiltä mennyt, jos sinulle tapahtuu jotakin.\"\nNäin hän puhui, niinkuin puhuu isä, joka rakastaa lastansa. Hän\nsuutelee tyttärensä käsiä, heittäytyy hänen jalkainsa juureen ja\nitkee eikä puhutellessaan käytä sanaa tytär, vaan rouva.\n\nKun sirkuskisojen aika lähestyy, niin hän tulee kaihon ajamana\ntyttärensä luokse, repii partaansa, heittää sen haituvia maahan,\nheittäytyy kasvoilleen, kiroo syntymäpäivänsä ja lausuu sellaisia\nsanoja, jotka voisivat liikuttaa koko luodun maailman.\n\nPannoniassa, nykyisessä Unkarissa sijainneen Sirmiumin kaupungin\nnuoren, vakaumukseltaan horjumattoman ja kalliolujan piispan\nIrenaeuksen kärsimyskertomuksessa sanotaan: \"Kun hänen sukulaisensa\ntulivat ja näkivät, miten häntä kidutettiin, niin he alkoivat\nrukoillen kehoittaa häntä luopumaan uskostaan. Sitten hänen lapsensa\nheittäytyivät syleilemään hänen jalkojaan ja lausuivat: 'Isä, sääli\nitseäsi ja meitä!' Senjälkeen vaimot, surkutellen hänen piirteitään\nja ikäänsä, rukoilivat häntä.\n\n\"Hänen mieltään koettivat nyt järkyttää kaikkien sukulaisten suru ja\nkyyneleet, kotiväen huokailemiset, naapurien parku sekä ystäväin\nvoivottelut, kun he kaikki valittaen lausuivat hänelle: 'Sääli hentoa\nnuoruuttasi'!\"\n\nMutta ei puutu vastakkaisiakaan ilmiöitä, jolloin äidinrakkaus\nvaihtuu haltioituneeseen marttyyrin kunnioittamiseen. Sellaiset\ntapaukset ovat marttyyrien sankaritarinan juhlallisimpia näkyjä.\nMainitsemme pari esimerkkiä.\n\nMuuan äiti valittaa, että hänen poikansa tuomion täytäntöönpano\non lykätty muutamaksi päiväksi. Samanlaisen sankaruuden esimerkin\ntarjoaa pohjois-afrikkalaisen marttyyrin, esilukija Marianuksen äiti,\nMaria.\n\nKun hänen poikansa mestataan miekalla, niin hän syöksyy väkijoukon\nläpi, ylistää poikaansa autuaaksi, koska tämä on päässyt\ntäydellisyyteen, ja onnittelee itseään sen johdosta, että on saanut\narmon synnyttää sellaisen pojan. Hän syleilee veristä ruumista,\nkohtunsa mainehikasta hedelmää, sekä suutelee intohimoisesti\nkatkennutta kaulaa, ollen ylpeä etuoikeudesta saada ensimmäisenä\nkunnioittaa uutta marttyyriä.\n\nEdellämainitut moraaliset tuskat muodostavat marttyyrin\ntien alkutaipaleen ja valmistavan osan. Ne ovat hänen\nGetsemane-kokemuksiaan, kuten alussa huomautimme. Marttyyrin\nvarsinaisen tuskain tien muodostaa hänen _oikeudenkäyntinsä_ ja\n_tuomionsa täytäntöönpano_, josta seuraavassa muutama sana.\n\nKeisariajan lopulla käytettiin tuomittuihin kristittyihin nähden\nkolmenlaista rankaisutapaa: orjat ja rikolliset naulittiin ristiin,\nalemman keskiluokan jäsenet poltettiin roviolla tahi heitettiin\npetojen eteen suurissa sirkuskisoissa, ylempien yhteiskuntaluokkien\njäsenet mestattiin miekalla. Järkyttävän kuvan siitä, mitä pirullisia\nkidutuksia käytettiin siinä tarkoituksessa, että kristitty saataisiin\nkieltämään uskonsa, tarjoaa _piispa Phileaan kirje thmuitalaisille_,\njonka esitämme kokonaisuudessaan.\n\n\"Kun pyhä raamattu on asettanut eteemme kaikki nämä esimerkit,\nesikuvat ja ihanat muistomerkit, niin kiinnittivät ne autuaat\nmarttyyrit, jotka olivat luonamme, empimättä sielunsa silmät\nvilpittömästi kaikkivaltiaaseen Jumalaan, päättivät kuolla hurskauden\nvuoksi ja pitää lujasti kiinni kutsumuksestaan nähdessään, että\nHerramme Jeesus Kristus on meidän tähtemme tullut ihmiseksi,\njotta Hän juurittaisi pois synnin ja valmistaisi meille pääsyn\niankaikkiseen elämään. Sillä Hän ei katsonut saaliikseen sitä,\nettä oli samanvertainen kuin Jumala, vaan tyhjensi itsensä ja\notti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin\nolennoltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä kuolemaan\nsaakka, jopa ristin kuolemaan asti.\"\n\n\"Siksipä Kristusta kantavat marttyyrit pyrkiessään saavuttamaan\nkorkeampia armolahjoja kestivät kaikki kärsimykset ja kaikki\najateltavissa olevat kidutukset ei vain kerran, vaan muutamat\nkaksikin kertaa, ja vaikka sotamiehet kilpailivat keskenään siitä,\nmiten voisivat pahimmin uhkailla heitä -- eikä tämä tapahtunut vain\nsanoin, vaan myös teoin --, niin marttyyrit kuitenkin pysyivät lujina\npäätöksessään sentähden, että täydellinen rakkaus karkoittaa pelon.\nMutta mitkä sanat kykenisivät kuvailemaan heidän ylevää rohkeuttaan\nja heidän miehekästä kestävyyttään kaikenlaisissa kidutuksissa. Sillä\nkun jokaisella, joka tahtoi, oli oikeus tehdä heille väkivaltaa, niin\nlyötiin muutamia karangoilla, toisia raipoilla, toisia ruoskittiin,\ntoisia hosuttiin nahkahihnoilla, toisia köysillä.\n\n\"Siinä oli suuri joukko kidutustapoja, jotka todistivat hyvin\npitkälle mennyttä pahuutta. Muutamilta nimittäin sidottiin kädet\nselän taakse, heidät ripustettiin paaluun, ja kaikki heidän jäsenensä\npingoitettiin eräänlaisilla koneilla. Senjälkeen pyövelit käskystä\nruntelivat koko heidän ruumistaan ja repivät sitä rautakynsillä, eikä\nvain, kuten tehdään murhamiehille, heidän sivujaan, vaan myös vatsaa,\nsääriluita ja poskia. Muutamat taasen ripustettiin toisesta kädestään\npylvääseen ja pidettiin liikkuvassa asennossa, jolloin nivelten ja\njäsenten pingoittuminen aiheutti heille tuskaa, jolle tuskin mikään\nmuu kipu vertoja vetää. Muutamat taasen sidottiin patsaisiin, jolloin\nheidän jalkansa eivät koskettaneet maata, ja jolloin siteet, ruumiin\npainon kuormittamina, puristivat sitäkin lujemmin. Ja tätä heidän\ntäytyi kestää ei vain niin kauan kuin maaherra puhui heidän kanssaan\ntahi kuulusteli heitä, vaan melkein koko päivän. Sillä vaikka\nhän menikin pois toisten luo, niin hän jätti kuitenkin jäljelle\nedellisten luo muutamia oikeudenpalvelijoita pitämään silmällä,\nnäyttäisikö mahdollisesti joku tuskien voittamana taipuvan, ja\nkäski samalla asettaa heidät armotta kahleisiin ja sitten, heidän\nollessaan henkitoreissaan, heittää heidät maahan ja kuljettaa pois.\nSillä hän sanoi, ettei meihin tule kiinnittää vähintäkään huomiota,\nvaan ainoastaan ajatella ja toimia meihin nähden niin, kuin me emme\nenää lainkaan olisikaan ihmisiä. Tämä oli toinen kidutusmuoto, jonka\nvihollisemme olivat keksineet meille iskujen jälkeen.\n\n\"Muutamat taasen asetettiin kidutuksen jälkeen jalkapuuhun ja\nheidän jalkansa pingoitettiin aina neljänteen reikään asti, ja\nkun he vereksien, lyönneistä aiheutuneiden haavojen tähden, joita\nkoko heidän ruumiinsa oli täynnä, eivät voineet istua suorina,\nniin heidän oli pakko olla kumarassa yli jalkapuun. Toiset taasen\nmakasivat pitkällään maassa kuvaamattoman tuskan vallassa, ja he\nnäyttivät niiden monien erilaisten jälkien takia, joita heitä varten\nsuunnitellut kidutuskojeet olivat jättäneet heidän ruumiiseensa,\nvieläkin kauheammilta kuin heitä kohtaan harjoitettu väkivalta.\nNäissä oloissa muutamat kuolivat kidutuksiin ja saattoivat\nvastustajan häpeään kestävyydellään; toiset, joita puolikuolleina\npidettiin vankilaan suljettuina, sortuivat tuskiin ja kuolivat.\n\n\"Mutta muista, jotka parantumisen kautta saivat takaisin\nterveytensä, tuli ajan pitkään ja vankilassa oleskelemisen takia\nvieläkin rohkeampia. Kun he nyt tällaisissa olosuhteissa saivat\nvaihtoehtoisesti joko kajota epäpvhään uhriin ja niin jäädä\nkoskemattomaksi sekä saada inhottava vapaus, tahi olla uhraamatta ja\nkärsiä kuoleman rangaistus, niin he epäröimättä ja alttiisti menivät\nkuolemaan, sillä he tiesivät mitä meille edeltäpäin on määrätty\npyhässä raamatussa, jossa sanotaan: _'Joka uhraa muille jumalille\nkuin Herralle, ainoalle, hän olkoon vihitty tuhon omaksi'_, ja\ntoisessa paikassa: _'Älä pidä muita jumalia Minun rinnallani'.\"_\n\n       *       *       *       *       *\n\nEdelläoleva kirje palauttaa mieleen ne kauhistuttavat ja pirulliset\nkidutuskeinot, joita keskiajan katolinen kirkko käytti sen ajan\nevankelisia uskovaisia ja vainottuja pyhiä vastaan. Käärmeen siemen\non todella kammottavalla tavalla vuosisatain vieriessä purkanut\nvihaansa vaimon siementä kohtaan. Mutta \"kiitos Karitsan kuolleen ja\nylösnoussehen\", he ovat kestäneet. _\"Ja he ovat voittaneet hänet\"_ --\nsuuren lohikäärmeen, sen vanhan kyyn, jota sanotaan perkeleeksi ja\nsaatanaksi, hänet, koko maanpiirin villitsijän -- _\"Karitsan veren\nkautta ja heidän todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeään\nrakastaneet edes kuolemaakaan väistääkseen.\"_ Ja niinkuin Herra on\nollut väkevä ja ihmeellinen entisaikain pyhissä, niin Hän on oleva\nuskovaisissaan myös näinä lopun aikoina, kun puhkee Antikristuksen\naikuinen vaino, tuo kaikkein hirvittävin, johon Venäjän kristityt\novat jo osittain joutuneet.\n\nJeesus sanoo: _\"Minun lampaani kuulevat ääntäni, ja minä tunnen ne,\nja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja\nhe eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Isäni,\njoka on antanut heidät minulle, on kaikkia suurempi, eikä kukaan voi\nryöstää heitä Isäni kädestä.\"_\n\nNiin, ei kukaan. Ei mikään ihmispeto maan päällä, eikä mikään\nperkele helvetistä voi ryöstää valittuja Karitsan haavoista,\ntämän Juudan leijonan kaikkivaltiaista, lävistetyistä käsistä.\nKun leijona, eläinten kuningas, asettaa väkivoimaisen käpälänsä\nsaaliin päälle, niin mikä peto tahi mikä kedon eläin voi ryöstää\nsen siltä? Ei mikään. Ja kun kaiken Alku ja Luoja ottaa siipiensä\nsuojaan kalliisti lunastetun, Hänelle kokonaan antautuneen ja\nvihkiytyneen sielun, suojellen sitä ei vain kaikkivallallaan,\nvaan myös Hengellään ja verellään, niin mikä luotu, ihminen tahi\nenkeli, voisi ryöstää sen Häneltä? Olisi helpompaa tyhjentää meri\ntahi siirtää tähdet radoiltaan, kuin eroittaa tuollainen sielu\nLunastajastaan ja Rakastajastaan. Sen seurakunnan perustukset ovat\nlasketut liian syvälle ja ankkuroidut liian lujasti ikiaikain\nkallioon, jotta helvetin vallat voisivat tuhota sitä, kuten Jeesus\nsanoo juhlallisesti Pietarille, kalliomiehelle:\n\n_\"Ja minäkin sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle\nminä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.\"_\n\n\n\n\nII. ANTIKRISTUKSEN AJAN VAINO.\n\n_Kun kirjoitukset käyvät toteen silmin nähden._\n\n\nTuntuu omituiselta elää niin kohtalokkaan poikkeuksellisena ja\nmerkityksellisenä aikana, jolloin Herran Jeesuksen ja vanhain\nprofeettain sanat käyvät toteen silmäin nähden. Sellainen on\nkuitenkin meidän aikamme useammassa kuin yhdessä suhteessa.\n\nSentähden on sangen tärkeää irtaantua siitä kuunnellakseen Korkeimman\nääntä ja seurusteliakseen Hänen kanssaan sekä nähdäkseen miten Hänen\nsanansa käy toteen meidän aikanamme.\n\nKiinnittäkäämme huomiota sellaiseen Herran Jeesuksen ennustukseen\nkuin Luuk. 21: 10-11: \"Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta\nvaltakuntaa vastaan, ja on tuleva suuria maanjäristyksiä ynnä\nseudusta seutuun kulkevaa ruttoa ja nälkää, ja on näkyviä\nhirmuilmiöitä ja suuria tunnusmerkkejä taivaalla.\" Ajatelkaamme tätä\nprofeetallisen sanan taustaa vastaan sellaisia aikamme tapahtumia\nkuin äsken päättynyttä maailmansotaa, viimeisinä vuosikymmeninä\ntapahtuneita valtavia maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia,\nkummallisia ruttotauteja ja epidemioita, kuten espanjantauti, johon\ntakavuosina kuoli enemmän ihmisiä kuin maailmansodassa, Venäjällä\nja Kiinassa raivonnutta nälänhätää, viimekesäistä hirmutulvaa\nJangtsekiangin laaksossa, joka tuhotulva vakavalla tavalla uhkasi\nnoin viidenkymmenen miljoonan ihmisen elämää ja olemassaoloa,\nja muita näihin verrattavia tapahtumia. Aivan näinä päivinä\ntaasen seisomme valtavan suuren ja ennenkuulumattoman tärkeän\nsuurpoliittisen tapahtuman kynnyksellä.\n\nKaukaisen Idän taivas loimuaa veripunaisena ja uhkaavana. Japani,\nlänsimaisena kulttuurikansana vielä sangen nuori sankarikansa,\non iskenyt armottomasti nykyajan teknillisen sodan kynsillä\nvanhuuden raihnautta potevan, suunnattoman laajan Kiinan kimppuun.\nNäin joutuvat Kiinan ja Venäjän edut vakavasti uhatuiksi.\nYhteinen hätä ajaa ennen pitkää nämä kaksi jättiläisvaltakuntaa\nläheiseen liittoyhteyteen. Profeetallisesti puhuen Gog (Venäjä)\nja Magog (Kiina) yhtyvät. Näköpiirissä alkaa häämöttää kansain\nviimeinen kamppailu, jolloin Länsi ja Itä, kristinusko ja\nantikristillisyys iskevät yhteen ennenkuulumattomalla voimalla\nja ennenkuulumattoman raivokkaasti. Ja ennen pitkää joutuu koko\nmaailma taistelun pyörteisiin. Tämän historian suurimman ja ainoan\nyleisen maailmanpalon sekä kansain viimeisen kamppailun valtavana\nloppukohtauksena on Harmageddonin taistelu. Näistä suurtapahtumista\non tarkka ja yksityiskohtainen ennustus Hesekielin 37--38 luvussa.\nTunnettu suomalainen näkijä ja jumalanmies, Merikarvian rovasti\n_Nyholm_ on näistä asioista puhunut aikoinaan, kuten kerrotaan;\nkirjasessa \"Gogin ja Magogin sota\".\n\nTämä Gogin ja Magogin yhtyminen ja kansain viimeinen kamppailu\non marttyyrihistoriallisesti tavattoman tärkeä ja suunnattoman\nlaajakantoinen tapahtuma, koska Antikristus saa siten tilaisuuden\npanna toimeen historian suurimman vainon ja kauhistuttavimman\nkristittyjen surmaamisen ja teurastamisen. Tämän antikristuksenajan\nvainon esikuvana ja alkuna on Venäjän nykyinen uskovaisten vaino,\njota tunnettu ruotsalainen kirkkohistorioitsija _Holmquist_ sanoo\nhistorian tähän asti suurimmaksi. Ja tunnetusti valtavathan\novatkin sen mittasuhteet. Sanotaan, että Venäjällä on surmattu\nvallankumouksen jälkeen noin 8.000 pappia ja saarnamiestä,\njoukossa kirkon ylimpiä virkamiehiä aina metropoliitasta lähtien.\nYksityisten surmansa saaneiden kristittyjen luku lienee laskettava\nsadoissa tuhansissa. Toisia on surmattu eri tavoilla, toisia\nkidutuksin kiusattu, toisia heitetty vankiloihin, toisia karkoitettu\nPohjois-Venäjän ja Siperian kylmille seuduille. Vain Jumala tuntee\nnykypäivien Venäjän marttyyrien ja uskontodistajain mittaamattomat\nkärsimykset. Vain hän tuntee ne veri- ja kyynelvirrat, jotka siellä\novat vuotaneet viime aikoina Kristuksen nimen ja evankeliumin\ntähden. Vain Hän, henkien Herra ja kaikkeuden Isä, tuntee ne tuskan\nhuokaukset, jotka siellä ovat kohonneet ahdistettujen kristittyjen\nrinnoista.\n\nMutta niinkuin tämä kansain nykyinen ahdistus ja epätoivo, josta\nHerra Jeesus sanoo: \"Maassa on kansoilla ahdistus, ja he ovat\nepätoivossa meren pauhun ja hyrskyn vuoksi. Ja ihmiset menehtyvät\npeljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maan piiriä;\nsillä taivasten voimat järkkyvät\", -- niinkuin tämä on vain maan\n\"synnytystuskain alkua\", samoin ovat nykyiset Venäjän kristittyjen\nvainot vain alkua siihen, mikä on kohtaava Herran omia kautta kaiken\nmaan piirin suuren vaivan ajan alussa. Tästä vainosta esitämme\nseuraavassa muutamia näkökohtia.\n\n_Yleisiä piirteitä._\n\n    \"Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te\n    joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun niineni tähden.\n\n    Ja silloin monet loukkaantuvat, ja he antavat toisensa alttiiksi\n    ja vihaavat toinen toistaan.\n\n    Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.\n\n    Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpain\n    rakkaus.\n\n    Mutta joka kestää loppuun asti, hän pelastuu.\"\n\nKun Herramme ja Vapahtajamme puhuu viimeisten aikain merkeistä,\nniin Hän muun ohella sanoo: _\"Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja\nodottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä; sillä taivasten voimat\njärkkyvät.\"_\n\nNämä sanat voitaisiin hyvällä syyllä asettaa aikamme otsikoksi, sillä\nmeidän aikamme, jos mikään, on levottoman ja kiihkeän odotuksen\nsekä suuren henkisen pimeyden ja hapuilemisen aikaa. Ihmiset on\nvallannut pelko ja kauhistus lähinnä siitä syystä, että odotetaan\njälleen puhkeavan suuren _kansain taistelun_, joka tekniikan tällä\nasteella merkitsee ihmiskunnan suuren osan tuhoa. Eikä tätä vain\nodoteta ja peljätä: _tiedetään_, että se tulee. Onpa tunnettu\nsaksalainen kenraali Ludendorff, Saksan yleisesikunnan päällikkö\nmaailmansodan aikana, jo hahmoitellut tämän tulevan kansain taistelun\nyleispiirteetkin ja määritellyt ajan, jolloin se alkaa: toukokuussa\nvuonna 1932.\n\nSen, että uusi ja entistä tuhoisampi maailmansota on tulossa, on\nuskova ja valvova Herran kansa tietänyt jo viime sodan päätyttyä,\njoskin ajan määräämiseen nähden on oltu pidättyväisiä siinä\ntietoisuudessa, että sen on Isä määrännyt vallallaan samoinkuin\nJeesuksen toisen tulemisenkin. Ja edellämainittua, kenraali\nLudendorffin määräämää aikaakin on pidettävä vain tavallisen\nmaailman viisauden otaksumana, tietäen, että mainittu sota voi alkaa\naikaisemmin tai myöhemmin, niinkuin näkyy hyväksi Hänelle, jonka nimi\non _Herra Jumala kaikkivaltias_. Mutta selvää on, että maailma elää\njännittyneen odotuksen merkeissä ja osittaisten paniikkimielialojen\nvallassa, tai käyttääksemme Vapahtajan sanontaa: \"Ihmiset menehtyvät\nodottaessaan ja peljätessään sitä, mikä on kohtaava maanpiiriä.\"\n\nMutta Herraan uskovat, varsinkin ne, joilla on profeetallisen\nilmoituksen Henki ja jotka elävät läheisessä ja luottamuksellisessa\nsuhteessa Hänen kanssaan, tietävät paljon muutakin. He tietävät,\nettä on kysymyksessä kansain viimeinen taistelu, Herramme Kristuksen\nJeesuksen toinen tuleminen ja suuren vaivan ja ahdistuksen ajan\nalku, jolloin maailmaa hallitsee persoonallinen Antikristus. Ja he\ntietävät myös sen, että mainitun ajan koitteessa tulee tapahtumaan\nsuurin, yleisin ja verisin kristittyjen vaino, mistä Kristuksen\ntaistelevan kirkon historia tietää kertoa. Tästä vainosta muutama\nsana seuraavassa.\n\n_Vainottu seurakunta._\n\nOn sanottu Hengessä, että Herra tullessaan jakaa valmiit ja valvovat\nlapsensa kolmeen joukkoon: _yksi kolmannes otetaan ylös Herraa\nvastaan, toinen kätketään vaivan ajaksi erämaahan_ (korpeen) olemaan\nsiemenenä uutta sukukuntaa varten tuhatvuotisen valtakunnan aikana,\nja _kolmas kärsii marttyyrikuoleman_.\n\nKaikilla uskovaisilla ei ole sitä pyhäin kärsivällisyyttä ja\nuskoa, mitä vaaditaan marttyyrikuoleman kestämiseen, varsinkin\nvaikeissa kidutuksissa, joissa vaaditaan aivan erikoista, kirkkoisä\nAugustinuksen mainitsemaa kestämisen _armolahjaa_. Mutta Herra on\narmollinen, joka ei salli meitä kiusattavan yli voimain, vaan tekee\nkidutuksesta lopun ajallaan. Ja niinpä ottaakin Herra sellaiset\nvalvovat lapsensa pois luokseen, ennenkuin pahin vaivan ja kauhujen\naika koittaa ja saatana saa täydellisen vallan maan päällä. Tämän\nnäemme myös Jeesuksen sanoista Filadelfian seurakunnan enkelille:\n_\"Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin,\nniin minäkin otan sinusta vaarin, ja pelastan sinut pois koetuksen\nhetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä,\njotka maan päällä asuvat.\"_\n\nMutta Herralla on oma valiojoukkonsa, jonka nimet ovat Hänelle\ntunnetut ja Hänen kirjoihinsa kirjoitetut jo ennen maailman\nperustuksen laskemista, ja jotka Hän on säätänyt osallistumaan\nPoikansa kärsimysten kalkista. Heidät Hän vie läpi tulen ja veden\nja kaikkinaisten kiusausten ja koettelemusten kaikkien helvetin\nvaltain uhalla. Ne eivät loukkaannu Veriyljän halpaan muotoon eikä\nristin hankaluuksiin ja vaivoihin, vaan seuraavat Häntä uskollisesti\nhamaan loppuun asti. Heidät Hän kruunaa pyhimmällä ja kalleimmalla\nkruunulla: _veritodistajan voiton seppeleellä_.\n\nHalki Kristuksen kirkon historian on elävän seurakunnan\nsananjulistuksen punaisena lankana ollut todistus Karitsan liiton\nverestä, luo taivaasta puhuva veren ääni, jonka vain valitut\ntuntevat, ja johon ulkokullatut ja omavanhurskaat aina loukkaantuvat.\nJa samoinkuin Jeesus on hengellään ja verellään nimensä kirjoittanut\nautuutemme kiinnekirjaan ja Pyhä Henki varmentaa sen sanassa ja\nuskovaisen sydämessä, samoin marttyyri varmentaa sen hengellään ja\nverellään ulkonaisesti. Näin kulkee sisäinen ja ulkonainen veren\ntodistus kautta kirkon historian, ja niin se todistus on tosi,\nkuten Jeesus sanoo Laodikean seurakunnalle: _\"Näin sanoo Amen, se\nuskollinen ja totinen todistaja\"_. Siinä on myös rakkaus täydellinen,\nsillä \"sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että panee\nhenkensä ystäviensä edestä.\" Ja lopun aikana Antikristuksen vainossa\nse veri on virtaava erikoisen vuolaasti.\n\n_Vainooja._\n\nVainooja on persoonallinen Antikristus, s.o. Jumalan vannoutunut\nvihamies ja vastustaja, historian hirvittävin tyranni ja verisin\nhirmuvaltias, jonka esikuvia ja edeltäjiä ovat olleet _Nero, Decius_\nja _Diocletianus_ sekä eräät keskiajan paavit, kuten Savonarolan\nsurmaaja _Aleksanteri VI Borgia_. Mutta nämäkin nimet, joita\nmainitessa kylmät kauhun väreet käyvät läpi ruumiin, kalpenevat\nAntikristuksen nimen rinnalla, tuon laittomuuden ihmisen ja\nkadotuksen lapsen, tuon vastustajan, \"joka koroittaa itsensä yli\nkaiken, jota jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että\nasettautuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala\", \"jonka\nHerra Jeesus on tappava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa\nilmestyksellä\", \"jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta\nvalheen kaikin voimin ja tunnuksin ja ihmein ja kaikilla vääryyden\nviettelyksillä niiden turmioksi, jotka joutuvat kadotukseen\".\n\nSamoin voidaan hänen tyypillisenä esikuvanaan ja edeltäjänään\nmyös mainita sellainen verihurtta, kammottava pyöveli ja Herran\nkansan vainooja kuin makkabealaisten vapaussodan ajoilta mainittu\njuutalaisten sortaja, Syyrian hirmuhallitsija Antiokos IV Epifanes.\nHän on juopuva pyhäin verestä ja Jeesuksen todistajain verestä\nniinkuin makeasta hehkuviinistä... Silloin taivas itkee ylhäällä ja\nmaa valittaa alhaalla... Aurinko kätkee kasvonsa kauhusta, ja kuu\npunastuu häpeästä... Maa järähtelee vihasta, kun sen täytyy särpää\nniin paljon viatonta verta, ja meren aallot ärjyvät hirmuisina...\nSilloin, _\"niinä päivinä on oleva semmoinen ahdistus, ettei alusia\nluomakunnan, jonka Jumala on luonut, ole sen vertaista ollut tähän\nasti, eikä tule.\"_\n\n_Vainon luonne._\n\nKun Jeesus puhuu tulemisensa merkeistä ja Hänen omiaan silloin\nkohtaavasta vainosta, niin Hän lausuu: _\"Silloin teidät annetaan\nvaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansain\nvihattaviksi minun nimeni tähden.\"_\n\n\"Annetaan vaivaan\", \"tapetaan\", \"joudutte kaikkien kansain\nvihattaviksi minun nimeni tähden\". Tämä on tavattoman jyrkkää ja\nselvää kieltä, joka ei kaipaa mitään selityksiä. Jos kuitenkin\nkaipaamme vainojen esikuvia, niin lukekaamme kuvauksia Neron,\nDcciuksen ja Diocletianuksen ajoilta, inkvisition historiaa keski- ja\nuskonpuhdistuksen ajoilta ja nykyisten Venäjän marttyyrien\nkärsimyksistä omana aikanamme, niin saamme esimerkillisiä kuvia ja\nhavainto-opetusta siitä, mitä kammottavia kärsimyksen kurimuksia\nsisältyykään näihin viimeisten aikain pyhäin kärsimyksiin. Haluamatta\npuuttua tämän kammottavan vainon yksityiskohtiin, korostan vain yhtä\nseikkaa, sen\n\n_suunnatonta laajuutta_.\n\nAntikristus on suuren vaivan aikana, jonka alussa tämä historian\nviimeinen ja verisin vaino tapahtuu, koko maanpiirin hallitsija. Ne\nkaikki maan valtakunnat, niiden loiston ja kunnian, jota saatana\nturhaan tarjosi rauhallista tietä Jeesukselle, on Antikristus\nvalloittanut itselleen miekalla ja väkivallalla kahlaamalla kaulaansa\nmyöten veressä. Mahtaa olla kammottava se yksinäisyyden tunne,\nja siinä on varmaan paljon Getsemanen ja Golgatan tuntua tuossa\ntunteessa, jota joutuvat kokemaan nuo yksinäiset uskontodistajat\nsinetöidessään uskonsa ja rakkautensa Ristiinnaulittuun hetkenä,\njolloin koko maan piiri palvoo ja jumaloi Saatanaa ja hänen\nnäkyvää edustajaansa Antikristusta. Vaikeampana, vaarallisempana\nja pimeämpänä aikana ei ole milloinkaan seisottu vartiossa Siionin\nmainehikkailla muureilla. Ja jalo ja mainehikas Kristuksen seurakunta\nlukenee parhaimpien poikainsa ja tytärtensä joukkoon nuo uljaat\nuskontodistajat, jotka kaatuvat kunnian kentällä äärimmäisessä\nulkovaltiossa Antikristuksen kolkkoina aikoina, yön ollessa\npimeimmillään ennen Vanhurskauden Auringon lopullista koittoa\nonnettomalle ja kärsivälle ihmiskunnalle.\n\n_Silloisen marttyyrikuoleman ihanuus._\n\nSilloin tarvitaan Stefanuksen, ensimmäisen marttyyrin ja\nveritodistajan terävää uskonkatsetta, -- hänen, josta on kirjoitettu:\n_\"Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän kiinnitti katseensa taivaaseen ja\nnäki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla\npuolella ja sanoi: 'Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen\nPojan seisovan Jumalan oikealla puolella'.\"_ Ja näin voi Stefanus\najatella ja päätellä itsekseen: ei ole minulla hätää eikä huolta\ntaistellessani, kun itse elämän Herra, minun Luojani ja Lunastajani,\nnäin jännittyneen tarkkaavaisesti seuraa minun taisteluni kulkua.\n\nSilloin tarvitaan myös sitä pyhää Jumalan läsnäolon tuntua, sitä\nylimaailmallista iloa ja rauhaa, jonka täyttämällä muuan marttyyri\nlausui tuskallisten kidutusten keskellä: _\"Hän on minua lähellä,\nhyvin lähellä.\"_ Niin, lähempänä kuin veli veljeään; lähempänä kuin\nhän, joka makaa povellamme; lähempänä kuin oma hengityksemme...\n\nSamaa kerrotaan monista muista marttyyreistä, erikoisesti\n_Blandinasta_, gallialaisesta naisorjasta ja mainehikkaasta\nLyonin marttyyristä, marttyyrihistorian kenties jaloimmasta ja\nesikuvallisimmasta kärsijästä. Kerrotaan, miten hän, hurmostilassa\nollen ja \"seurustellessaan Kristuksen kanssa\", ei tuntenut\nkidutuksien raatelevaa tuskaa, vaikka raivostunut villihärkä heitteli\nhäntä sarvillaan ilmaan kuin höyhenpalloa. Lupauksen sanasta,\nrukouksesta ja pyhästä läsnäolosta hän ammensi voimaa, \"jotta\nhän, tuo pieni, heikko ja halveksittu nainen, puettuna suureen ja\nvoittamattomaan jalotaistelijaan Kristukseen, useaan erään kukistaisi\nvastustajan sekä, taistelussa seppelöitynä iäisyyden kruunulla,\nvahvistaisi veljiä.\"\n\nKirkkoisä _Irenaeus_, joka todennäköisesti on kirjoittanut\nkertomuksen Lyonin marttyyrien pitkistä, kauheista kärsimyksistä\nja heidän voitollisesta uskostaan, kuvailee Blandinan mielialaa\nsirkuskisain viimeisenä päivänä seuraavasti:\n\n\"Kilpaleikkien viimeisenä päivänä vietiin Blandina vielä kerran\nareenalle yhdessä noin 15-vuotiaan nuorukaisen _Pontikoksen_ kanssa.\nNämä oli jo ennenkin joka päivä viety katselemaan toisten tuskia.\nJa nyt tahdottiin pakottaa heidät vannomaan pakanallisten jumalain\nkautta. Mutta he pysyivät lujina ja kestävinä sekä halveksivat\ntuskia, joten kansanjoukko raivostui siinä määrin, ettei se\nsäälinyt enemmän nuorukaisen ikää kuin Blandinan sukupuoltakaan.\nArmotta heidät annettiin alttiiksi kaikenlaisille tuskille ja\nheitä kidutettiin eri tavoin kerta toisensa jälkeen, jolloin heitä\nherkeämättä koetettiin pakottaa vannomaan, onnistumatta siinä\nkuitenkaan. Sillä sisar kannusti Pontikosta, niin että pakanatkin\nnäkivät, että Blandina oli se, joka rohkaisi ja vahvisti nuorukaista.\nVihdoin nuorukainen heitti henkensä, kestettyään miehuullisesti\nkaikki kidutukset. Mutta autuas Blandina, kuni jalo ja ylevämielinen\näiti, joka on rohkaissut lapsiaan, ja lähettänyt heidät voitollisina\nkuninkaan luo, kiiruhti kaikkein viimeisimpänä, koettuaan itse samoin\nkaikki lastensa taistelut, ilon innoittamana ja riemurinnoin heidän\nluokseen, ikäänkuin olisi hänet kutsuttu hääaterialle eikä häntä\nolisikaan heitetty petojen eteen.\"\n\nKeisari _Justinuksen_ aikana v. 523 valloitti Etelä-Arabiassa olevan\nSaban kaupungin juutalainen kuningas, julma ja verenhirfioinen\ntyranni, suuren ja rikkaan _Nagranin_ kaupungin, jonka asukkaat\nolivat kristittyjä. Hän ryösti kaupungin ja pani siellä toimeen\nhirvittävän verilöylyn, jolloin surmattiin uskonsa vuoksi noin\n5,000 kristittyä: miehiä, naisia, nuorukaisia, lapsia ja vanhuksia,\njotka eivät tahtoneet kieltää Kristusta ja ruveta juutalaisuuteen.\nNäiden lukuisten _Nagran marttyyrien_ joukossa oli myös muuan\nrikas, uljas ja kuvankaunis leski, joka mestattiin yhdessä kahden\nkukkean tyttärensä kanssa. Pyövelinsä, juutalaiskuninkaan edessä,\ntämä uskonuljas nainen piti kauniin puolustuspuheen, jolloin hän\nläsnäoleville naisille, kärsijäsisarilleen, lausui muun ohella\nseuraavaa:\n\n\"Oi kaikki te naiset: vapaasyntyiset, kunnianarvoiset, hyväsydämiset\nja uskovaiset, jotka olette samassa asemassa kuin minäkin, kuulkaa\nminun sanojani! Te tiedätte itse, että olen kristitty nainen, ja\nettä kaikki minun sukulaisenikin ovat kristittyjä, ja siitä kiitän\nKristusta, Jumalaani. Samoin Te tiedätte, että minulla on paljon\nomaisuutta: kultaa, hopeaa, kuparia, vaatteita, orjia, orjattaria\nja maatiloja, eikä minulta ole mitään puuttunut. Ja aina mieheni\nkuolemasta asti minä olen elänyt leskenä tarvitsematta ryhtyä siihen,\nmihin apostoli Paavali viittaa 1 Kor. 7: 9. Kukaan ei myöskään voi\nnuhdella minua häpeällisestä puheesta, sillä minä en ole harrastanut\nmitään muuta kuin sitä, mikä kuuluu lakiin ja uskontoon. Te tiedätte\nmyös, että naisella ei ole mitään muuta iloa kuin hääpäivä, sillä\nsenjälkeen hän elää surussa: kun hän synnyttää, synnyttää hän kivulla\nja tuskalla; ja jos hänen miehensä tahi poikansa kuolee, hän itkee ja\nvalittaa hänen tähtensä.\n\n\"Ja katso: minä en pidä minkään arvoisena tätä maailmaa, joka pian\nkatoaa ja kaikki, mitä siinä on; ja minä ja minun molemmat tyttäreni,\nneitsyet, lähdemme juuri marttyyri kuolemaan ilolla, aivan kuin\nhääilolla, vihittäviksi taivaallisen Yljän Kristuksen, Jumalan\nPojan kanssa, joka niille viidelle viisaalle neitsyelle, jotka\nottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa, on valmistava iankaikkisen\nilon. Te tiedätte myös, rakkaat sisareni, että koko elämäni aikana\nolette nähneet kasvoni ainoastaan kaksi kertaa -- hän kävi muulloin\nhunnutettuna --: ensimmäisen kerran maallisena hääpäivänäni ja toisen\nkerran tänään, _taivaallisena_, iankaikkisena hääpäivänäni.\"\n\nSellaisessa mielentilassa, joka ilmenee ylempänä mainituissa\ntapauksissa, valmistaudutaan todella marttyyriuteen niinkuin morsian\nhäihin, ja niinkuin sankari juhlaan... Sellaisessa mielentilassa on\narmoista suurin saada tyhjentää pohjaan asti se kärsimysten kalkki,\njonka Herra Jeesus tyhjensi meidän puolestamme; tulla kastetuksi\nsamalla kasteella, jolla Hänetkin kastettiin; saada rakastaa Häntä\ntakaisin, niinkuin Hän on rakastanut meitä ensin...\n\n_Dulce est pro patria mori_, -- suloista on kuolla isänmaan puolesta,\nsanoivat vanhat. Mutta jos on suloista kuolla maallisen isänmaan\npuolesta, tämän maan, joka on täynnä ahdistusta, kipua ja tuskaa;\njota ammoisista ajoista asti on sanottu kyynelten laaksoksi ja\nmurheiden maaksi: jossa meitä vaivaa nälkä ja jano, vilu ja heille;\njossa niin usein saamme tuntea eron tuskaa ja pettymyksen ankeutta;\njohon me tuskalla synnymme ja josta poistumme huokaillen, tuntien\nkalman läheisyyden ja kuoleman kylmät väreet ruumiissamme: -- jos\ntämä on suloista, niin miten verrattoman paljon suloisempaa ja\nihanampaa onkaan silloin marttyyriuden kauniin oven ja korkean\nportin kautta mennä sisälle siihen maahan, missä vanhurskaus asuu;\nmistä väikkyvät vastaan voiton palmu ja kunnian kruunu; minkä\nihanuutta ei arvaa taju, ja jonka täydellinen kauneus ja sulo ei\nole astunut yhdenkään kuolevaisen sydämeen; niistä kaikuu vastaan\nmyriadien enkelien ja ylienkelien, seraafien ja keruubien iäinen\nylistys Luojalleen sekä pyhäin lukemattoman joukon: patriarkkain\nja profeettain, apostolien ja marttyyrien sekä koko pyhän kansan\niäinen ylistysvirsi, joka hellään rakkauteen nähden muistuttaa\nkanteleensoittoa sekä voimaan ja laajuuteen nähden ukkosen jyrinää ja\npaljojen vesien kohinaa. --\n\n_\"Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme\nverellään ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi ja papeiksi Jumalalleen\nja Isälleen\"_...\n\n\n\n\nIII. MARTTYYRIUS RAAMATUN VALOSSA.\n\n\nMarttyyrius on asia, josta Uudessa Testamentissa puhutaan hyvin\npaljon. Emme voi puuttua tähän valtavaan aineeseen kokonaisuudessaan.\nTyydymme esittämään vain muutamia harvoja viittauksia uskon\nvahvistukseksi ja ikäänkuin karkaisuksi ja harjoitukseksi tulevia\nahdistuksen ja koettelemuksen päiviä varten.\n\n_Marttyyrit uskonsankareina._\n\nHeprealaiskirjeen 11. luku on maailmankirjallisuuden uljain\nmuistomerkki uskonsankarien muistoksi. Sen loppuosa on erikoisesti\nomistettu Vanhan Testamentin suurille uskonkärsijöille ja\n-todistajille. Huomattakoon selvyyden vuoksi, etteivät he olleet\nmarttyyrejä tämän sanan ahtaimniassa ja varsinaisessa mielessä,\njollaisia oikeastaan on vain Kristuksella ja kristinuskolla. Esitämme\ntuon ihanan luvun loppuosan:\n\n\"Ja mitä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin\nGideonista, Barakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista\nja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät\nvanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista,\ntukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekan\nteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa,\najoivat pakosalle muukalaisten sotajoukot. On ollut vaimoja, jotka\nylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat\nantaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta,\njotta saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet\nkokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta: niitä\non kivitetty, kidutuksin kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu;\ntoiset ovat saaneet kiertää mieroa lampaannahoissa ja vuohennahoissa,\npuutteenalaisina, ahdistettuina, pahoin pideltyinä, joita pitämään\nmaailma ei ollut arvollinen: he ovat saaneet harhailla erämaissa ja\nvuorilla ja luolissa ja maakuopissa.\"\n\nRoomalaiskirjeen 8:nnen luvun lopussa kuvataan uustestamentillisen\nuskon riemukulku sellaisena kuin sen näkee ja käsittää pakanain\napostoli, tuo suuri uskonsankari ja suurten kärsimysten mies, josta\nRistiinnaulittu oli kutsumushetkenä kerskaten sanonut opetuslapsi\nAnaniakselle: \"Minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen\npitää kärsimän minun nimeni tähden.\" Näin kuuluu tuon riemuitsevan\nuskon voittohymnin loppuosa: \"Kuka voi meidät eroittaa Kristuksen\nrakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai\nalastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin on kirjoitettu:\n'Sinun tähtesi meitä kuoletetaan kaiken päivää; meitä pidetään\nteuraslampaina.' Mutta näissä kaikissa me saamme mitä jaloimman\nvoiton Hänen kauttaan, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen\nvarma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat,\neikä nykyiset, eikä tulevat, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä\nmikään muu luotu voi meitä eroittaa Jumalan rakkaudesta joka on\nKristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.\"\n\n_Lohdun sanoja marttyyreille_\n\nHänen suustaan, joka on Aamen, se uskollinen ja totinen Todistaja,\nJumalan luomakunnan Alku: Hänen, joka iankaikkisen liitonveren\nkautta on se suuri lammasten Paimen; Hänen, joka meitä rakastaa\nja on päästänyt meidät synneistämme verellään ja tehnyt meidät\nkuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen; Hänen, joka elää\naina uskollisena Ylimmäisenä Pappinamme Voiman oikealla kädellä\nrukoillakseen alati Isää meidän puolestamme. Näin Hän sanoo paljon\nmuun ohella:\n\n\"Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa\nsiis älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Kavahtakaa\nihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin ja synagogissaan he teitä\nruoskivat: ja teidät viedään maaherrainkin ja kuningasten eteen minun\ntähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vetävät\nteitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte,\nsillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä\nette te ole puhumassa, vaan Isänne Henki se on, joka puhuu teissä.\nJa veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat\nvanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien\nvihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka kestää loppuun asti,\nhän pelastuu. Ja kun teitä vainoavat yhdessä kaupungissa, paetkaa\ntoiseen; sillä totisesti sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä\nIsraelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.\n\n\"Ja älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi\ntappaa sielua; vaan peljätkää enemmän sitä, joka voi sekä sielun\nettä ruumiin hukuttaa helvettiin. Eikö kahta varpusta myydä yhteen\nropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.\nOvatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö;\nte olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.\" (Matt. 10: 16--23;\n26--31). --\n\n\"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää sen vihanneen minua ennenkuin\nteitä. Jos te olisitte maailmasta, niin rakastaisihan maailma\nomaansa; mutta koska ette ole maailmasta, vaan minä olen valinnut\nteidät maailmasta, sentähden maailma teitä vihaa. --\n\n\"Tämän olen puhunut teille, jottette loukkaantuisi. He: erottavat\nteidät synagogasta; tuleepa aika, jolloin jokainen, joka tappaa\nteidät, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät\nteille, koska eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen\npuhunut teille, jotta, kun se aika tulee, te muistaisitte, että minä\nolen sanonut sen teille.\n\n\"Tämän olen puhunut teille, jotta teillä olisi minussa rauha.\nMaailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielin: minä\nolen voittanut maailman\" (Joh 15: 18-19; 16: 1-4; 33).\n\n_Marttyyrin palkka._\n\nHerra on luvannut maksaa omilleen palkan: \"Katso, minä tulen\npian, ja palkkani on minulla mukanani, antaakseni kullekin hänen\ntekojensa mukaan.\" Tässä armopalkan maksussa Herra on omilleen niin.\ntäsmällinen, ettei Hän unohda maljallistakaan kylmää vettä, joka on\nannettu yhdelle Hänen pienimmistään.\n\nJos Hän näin uskollisesti maksaa palkan pienimmistä ja\nvähäpätöisimmistä Hänen nimessään tehdyistä palveluksista, miten\nihana armopalkka onkaan silloin niillä, jotka ovat uhranneet Herralle\nkaikkensa: aikansa ja voimansa, kykynsä ja mahdollisuutensa;\nrikkautensa ja yhteiskunnallisen asemansa; maineensa ja kunniansa;\nkodin ja omaiset sekä ystävien hellän hoivan. Onpa moni nainen\nvainojen aikana asettanut alttarille naisellisen puhtautensa. Ovat\nkärsineet nälkää ja janoa, vilua ja hellettä, kahleita ja vankeutta,\nhäväistyksiä ja nöyryytyksiä, ruoskitsemisia ja sanoin kuvaamattomia\nkidutuksia, -- niin, jopa kuoleman. Ovat rakastaneet niinkuin rakasti\nHän: henkeen ja vereen asti...\n\nVuorisaarnassa Jeesus ylistää marttyyrejä autuaiksi sanoessaan:\n\"Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat\nteitä ja valhetellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja\nriemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa; samoinhan\nvainottiin profeettoja jotka olivat ennen teitä.\" Tämä on marttyyrin\nja uskontunnustajan yleinen palkka. Mutta hänen varsinainen palkkansa\non se, minkä puolesta maailmassakin on enimmin taisteltu ja suurinta\nrohkeutta ja urhoollisuutta osoitettu: _kruunu_ ja _valtakunta_.\n\nSmyrnan seurakunnan enkelille lähettää elämän ja kuoleman Herra\nseuraavan juhlallisen kehoituksen: \"Ole uskollinen kuolemaan asti,\nniin minä annan sinulle elämän kruunun.\" Tämä on marttyyriuden\nkunniakkain palkinto, ja tähän viittaa jo ensimmäisen marttyyrin\nnimi: Stefanos = seppele, kruunu. Marttyyrikruunu lienee tulevaisen\nmaailman pyhin ja kallein, koskapa se on hengen ja veren hinta.\n\nKruunua seuraa valtakunta, s.o. valtaistuin ja tuomiovalta. Se käy\nselville Ilm. 20: 4: \"Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuutuivat\nniille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut,\njotka olivat mestatut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden,\nja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa\neivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat\neloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.\"\n\nMutta enemmän kuin palkka, enemmän kuin kruunut ja valtakunnat\non rakkaus itse. Ja marttyyrirakkauden pyhin ja kallein armo ja\netuoikeus, sen korkein ja jaloin palkinto on ristiinnaulittu Rakkaus\nitse, s.o. saada rakastaa Häntä, sielun Ylkää, niinkuin Hän on\nrakastanut meitä: henkeen ja vereen asti; saada seurata Karitsaa\nmihin ikinä Hän menneekin. Tätä puolta marttyyrin palkassa kuvaa\nPatmoksen apostolinen näkijä sanoilla, joiden sävy on juhlallisempi\nja ylevämpi kuin riemuvuoden pasuunain muinoin:\n\n\"Ja minä näin, ja katso: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja\nHänen kanssaan sata neljäkymmentäneljä tuhatta, joiden otsaan oli\nkirjoitettu Hänen nimensä ja Hänen Isänsä nimi. Ja minä kuulin\näänen taivaasta ikäänkuin paljojen vesien kohinan ja ikäänkuin\nkovan ukkosen jyrinän, ja ääni, jonka kuulin, oli ikäänkuin\nkanteleensoittajain, kun ne soittavat kanteleillaan. Ja he veisasivat\nuutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten\nedessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata\nneljäkymmentäneljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. Nämä ovat ne,\njotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä lie ovat\nniinkuin neitsyitä. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa mihin\nikinä Hän menneekin. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoksi Jumalalle\nja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole havaittu valhetta; he ovat\ntahrattomia.\"\n\n       *       *       *       *       *\n\n_\"Eteenpäin ja syvemmälle, Karitsan sä morsian! Suloista on nähdä,\nmaistaa, Pelastusta Jumalan.\"\n\nOle uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän\nkruunun!_\n\n\n\n"]