[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fww3k4yIMInEopnpYbg1Wp2F6P0s5g5F45ef6j8UfRi8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},111,"Kellarikerroksessa","Willman-Eloranta, Elviira",1875,1927,"111-willman-eloranta-elviira-kellarikerroksessa","111__Willman-Eloranta_Elviira__Kellarikerroksessa","Viisinäytöksinen näytelmä","naytelma",[],[],"fi",1907,null,17448,91254,false,14738,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Kellarikerroksessa: Viisinäytöksinen näytelmä\" by Elvira Willman-Eloranta is a drama written during the early 20th century. The play unfolds in contemporary Helsinki and centers on the lives of a struggling family and their interactions with various societal characters grappling with poverty, ambition, and the harsh realities of urban life.   The opening of the play establishes a vivid setting, portraying a cramped courtyard with buildings that symbolize the social struggles faced by the characters. The dialogue introduces a group of women discussing their aspirations and hardships, particularly focusing on Sanni, who is determined to improve her situation against the backdrop of societal expectations and personal challenges. As the characters express their frustrations over their impoverished lives and the constraints placed upon them, the stage is set for a deeper exploration of their relationships, ambitions, and the societal norms that govern their experiences in a rapidly changing world. (This is an automatically generated summary.)",[],487,"Viisinäytöksinen näytelmä sijoittuu 1900-luvun alun Helsinkiin ja kuvaa ahtaassa pihapiirissä asuvien vähäosaisten arkea. Kellarikerrosten asukkaat, kuten työläiset ja palvelijat, kamppailevat toimeentulostaan ja etsivät keinoja nousta vaikeista oloistaan parempaan tulevaisuuteen.","Elviira Willman-Elorannan Kellarikerroksessa on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 111. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen ja Projekti Lönnrot.","KELLARIKERROKSESSA\n\nViisinäytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nElviira Willman-Eloranta\n\n\n\nVihtori Kosonen, Helsinki, 1907.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nLAITINEN, ajuri.\nLAITISKA.\nOSKAR   |\nHENNA   |\nSIGRID  |  heidän lapsensa.\nSELIM   |\nROSA    |\nANNETTE, Laitiskan sisar, ravintoloitsija.\nAIRI, hänen lapsensa.\nALMA   |\nLIISI  |  naimattomia naisia.\nNANNA  |\nVIKSTEDT, teol. kand.\nEDGAR HISINGER, varatuomari.\nGEORG TAUBE, pankin virkamies.\nMIKKO HÖIJER, ylioppilas.\nHEINONEN, suutari.\nFIINA, hänen sisarensa.\nAUGUST ANNALA    |  työmiehiä.\nVIKTOR SOININEN  |\nERKKI, raitiotievaunun konduktööri.\nPOLIISI.\nLAITISEN KOLME PIENEMPÄÄ LASTA.\nKANSAA.\n\nAika _nykyinen_, tapahtuu _Helsingissä_.\n\n\n\n\nEnsimäinen Näytös.\n\n\nPiha. Perällä oikealle portti, josta näkyy katu, jonka toisella puolella\nkohoaa komea kivitalo, jonka seinään on kirjoitettu \"Isänmaa\"\nSanomalehden toimitus. Perällä vasemmalle on kaksikerroksinen\npuurakennus, jonka kivijalassa on ovi, josta johtaa kaksi porrasta\nalaspäin. Oven kohdalla on kirjoitettu seinään \"Talonmies\" oikealle,\nvasemmalle on kirjoitettu \"A. V. Heinonen, jalkineitten tekijä.\"\nOikealla kiviseinä, ja rappeutunut puurakennus, jonka oven pielessä on\nsilittäjän kyltti allekirjoituksella \"Alma Sandberg, Pesoa ja\nkiiltosilitystä\". Vasemmalla on korkea lauta-aita sekä talli ja muut\nulkohuoneet. Piha on ahdas ja alaspäin luisuva.\n\n\n1:nen KOHT.\n\n    Alma ja Liisi oikeanpuolisen puurakennuksen ikkunassa. Sanni\n    ikkunan alla. Liisi on solakka ja vaaleaverinen, kasvonpiirteet\n    hienot vaan elähtäneet. Alma on tumma ja punakka, vartalo liian\n    lihava, puku huolimaton. Sanni on ruma ja keskivärinen,\n    hermostuneen näköinen.\n\nSANNI.\n\nNaurakaa te vaan minulle, mutta sen sanon teille, että minä vaikka\nryömimällä tahdon tästä liejusta päästä. Millä te luulette voivanne\nitseänne elättää, kun tulette vanhoiksi!? Ei herrojen antirahoilla\npää-omia koota. Vai luotatteko te luitten kokoomiseen hyyskien alta!?\n\nLIISI.\n\nMitä sinä nyt siis aiot tehdä?\n\nSANNI.\n\nMinä menen neuloma-oppiin.\n\nALMA.\n\nOnko sinulla rahaa pankissa maksaaksesi kurssisi?\n\nSANNI.\n\nMinulla on neljäkymmentä markkaa! -- Jos en osta uutta talvisakettia,\nvoin suorittaa niillä rahoilla kurssimaksun -- ja jos elän taitavasti,\nniin ansaitsen sen ajan ruokani -- jonka käyn opissa. Sitten kyllä tulen\ntoimeen.\n\nALMA.\n\nMutta jos kurssissa saavat tietää, millä tavalla ruokasi ansaitset, niin\nsinut potkitaan ulos ovesta. --\n\nSANNI.\n\nMutta minä en sittenkään heitä tuota tuumaa. Minä olen väsynyt tähän\nelämään, sillä minä olen siksi liian kunnollinen ihminen. --\n\nALMA.\n\nSano, että \"affäärisi\" on alkanut käydä huonosti. --\n\nSANNI.\n\nTe sydämettömät! -- Te luulette, että kaikilta ihmisiltä on häpeän tunto\nhävinnyt niinkuin teiltä. Mutta minussa, minussa on häpeän tunnetta.\nMinä en ole ammattiani valinnut kevytmielisesti -- -- -- vaan pakosta\n-- sittenkun tuo polyteknikkolainen minut petti. --\n\nLIISI.\n\nEt kevytmielisesti? Frågas billigt. Miksi seurustelit\npolyteknikkolaisten kanssa?\n\nSANNI.\n\nVoinko minä uskoa hänestä pahaa kun hän ei ollut koskaan ennen\nsopimattomasti käyttäytynyt -- vaikka hän eräänä sunnuntaina, kun\nherrasväki oli poissa -- -- oh -- -- -- sitä roistoa. -- -- --\n\nALMA.\n\nVääryyttä minullekin on tehty. Vaan minä en aio tulla hulluksi kuin\nsinä! Neuloma-oppiin. -- Jaksatko sinä neuloa!? Neulo vaan -- mutta minä\nen ainakaan aio vähästä palkasta tappaa itseäni herrasväen rimpsujen\nsilityksellä. Viime vuonnakin oli pääni auki kuusi kuukautta. --\nLuuletko, että se voimia lisää -- ja jos nytkin tulen työstä hikiseksi,\nniin rupeaa päätäni heti pakottamaan. -- En ole niin terve kuin miltä\nnäytän. -- Kaikesta tästä saan kiittää tuota perämiestä, joka palveli\nsamassa laivassa kuin minä. Mitä pikkukaupungissa kasvanut ihminen\nsuurkaupungin elämästä ymmärsi -- ja minulla ei ollut rasvaisia päiviä\nsen kasvatusäitini luonakaan. Nälkä ja vilu ja raha minut sokaisi.\n\nSANNI.\n\nSinä suostuit hyvällä, vaan minulle on tehty vääryyttä. Minä en ole\nikinä tästä elämästäni pitänyt. -- -- --\n\nLIISI.\n\nTahdot sillä sanoa, että me siitä pidämme! Noh, on se yhtä hauskaa kuin\nneuloa makasiineissa 1:25 pennillä päivässä. -- Ainakaan en minä viitsi\nitseäni tylsistyttää ja rääkätä neulomahevosena. -- Saada finnejä kasvot\nkirjavakseen ja harmaan ihovärin. -- Jos minä olisin ollut rikas, olisin\nollut mieluummin laulajatar. --\n\nSANNI.\n\nPyrithän teatteriin.\n\nLIISI.\n\nEn kelvannut enää sinne, kun olin ollut tarjoilijana \"Café Suédoissa\".\n\nSANNI.\n\nNiinkuin se olisi ollut syy. Sinulla ei ollut lahjoja.\n\nLIISI.\n\nOli. Olisi minulla ollut yhtä hyvä ääni kuin Aino Achtélla ja vartalo --\nmutta kohtalo sorti.\n\nSANNI.\n\nKustansihan tukkukauppias sinulle laulutunteja. --\n\nLIISI.\n\nMutta tekikö hän sen ilmaiseksi? -- Menetin hänen tähtensä ääneni. --\nMutt'ei maksa vaivaa puhua siitä. -- Kosk'en saanut nousta maineen\nkukkuloille, luisuin alaspäin, sillä muuripruukkia en viitsinyt äitini\ntavalla kantaa talonisäntien kostuttamiseksi -- en -- enkä mennyt\ntyöläisvaimona kurjuudella tapettavaksi.\n\nSANNI.\n\nMutta minä menen vielä kerran naimisiin -- sanoihan lääkäri, että kolmen\nvuoden perästä olen terve -- ja sitten muutan maalle -- kotipaikalleni.\n-- Siellä on minulla sisar torpan emäntänä -- eikä siellä kukaan minua\ntunne eikä pilkkaa. Siellä saan vielä itselleni kunnon miehen ja\nkauniita lapsia. --\n\nALMA.\n\nKyllä vielä kyllästyt torpanemännän siveelliseen köyhyyteen. --\n\nLIISI.\n\nSinä et viihdy talonpoikien seurassa -- et --\n\nSANNI.\n\nHyvästi! -- Minä sittenkin näytän, että minäkin osaan elää kuin muut\nihmiset. --\n\nLIISI.\n\nLycky tykö! Mistä saat kunnon ihmisen luona asunnon, jossa voisit työtä\ntehdä ja ottaa vastaan työnantajia. Mistä neulomakoneen? -- Tule meille\n-- meillä on uutta hyvää likööriä -- ja linnunpaistia. -- Sinä olet\nhassu, jos et ymmärrä, että se on yhdentekevää miten elää.\nOnnettomuudeksi se sittenkin on. (Sanni pois). Sanni rukka uskoo mailman\nparannukseen nöyrtymisen ja kristillisen siveellisyyden kautta. Tyhmää\nuskoa. Kah Nanna! -- Mitä sinä tiedät?\n\n\n2:nen KOHT.\n\n    Edelliset ja Nanna perästä alakerroksesta paitsi Sannia.\n\nNANNA.\n\nMitenkä jaksatte?\n\nALMA.\n\nHyvin!\n\nLIISI.\n\nSinä olet kihloissa!\n\nNANNA.\n\nNiin, Erkin kanssa. -- Erkki on kyllä köyhä, hänellä on 80 markkaa\nkuussa, kun hän on vaan raitiotievaunun ylimääräinen konduktööri --\nmutta minä neulon koruompelua -- ja Erkki antaa rahoja hiukan lisään.\nNyt Erkki on hakenut itsensä raittiusseura Aamuruskon huoneuston\nvahtimestariksi -- jos hän sen paikan saa, pääsemme naimisiin, sillä\nminä voin hoitaa sitä virkaa, kun Erkki on konduktöörinä. --\n\nLIISI.\n\nJos raittiusseura Aamuruskon jäsenet saavat kuulla, mikä sinä olet\nollut, niin -- ajavat sinut ja Erkin pois.\n\nNANNA.\n\nEn usko. -- -- --\n\nLIISI.\n\nJoka uskoo, hän tulee autuaaksi. --\n\nNANNA.\n\nTe ette usko, ett'ei meillekin voi onni koittaa -- mutta minä en olekaan\nniin epäuskoinen kuin te. --\n\nALMA.\n\nVai niin. -- Me emme rakenna tupaamme juoksevalle hiekalle, niinkuin\nvirressä veisataan. -- Milloin herrasväki viettää häitä?\n\nNANNA.\n\nSitte, kun Erkki on saanut paikan. --\n\nALMA.\n\nJa siihen asti aiot elää kuun paisteella. --\n\nNANNA.\n\nMinä neulon koru-ompelua -- ja Erkki auttaa ja sitten koetan saada\njotain lainaksi. --\n\nALMA.\n\nPanet kesäsakettisi talvikorjuun -- panttikonttooriin? -- Tuolla tulee\nihmisiä -- maisteri Vikstedt -- joka käy köyhyyden majoissa --\nsiveellisyyttä saarnaamassa. -- Käänny hänen puoleensa. --\n\n\n3:s KOHT.\n\n    Vikstedt, Annala ja Soininen tulevat perältä alakerroksesta.\n\nVIKSTEDT.\n\nHyvät ystävät, kristillinen siveellisyys on niin tärkeä meille kaikille,\nettä sen hyväksi on meidän annettava kaikki voimamme alttiiksi. --\nTahdon painaa mieleenne muutaman sanan. -- Eläkää itsekieltäymisessä,\nniin teistä tulee hyödyllisiä kansalaisia. --\n\nSOININEN.\n\nKyllä -- mutta siinä löytyy niin monta mutkaa. --\n\nVIKSTEDT.\n\nSiitä sanon. -- Eläkää Herran pelvossa -- niin tulette vahvoiksi. --\n\nSOININEN.\n\nMutta luonto on ankara. --\n\nVIKSTEDT.\n\nMeidän tulee hillitä luontoamme ja välttää ajan kaksikielistä oppia,\njoka luonnollisuuden viehättävässä muodossa johdattaa meitä intohimojen\npyörteeseen, joka lamauttaa toimintaamme, sillä vaistojemme\ntyydyttäminen on se, joka meidän henkisiä voimiamme riuduttaa ja\nlopullisesti murtaa.\n\nALMA.\n\nJesus. Kuinka se lyö flinttiin! --\n\nVIKSTEDT.\n\nOlisin hyvin kiitollinen, jos hankkisitte tilaajia sanomalehdellemme\n\"Isänmaa.\" -- Suomen kieli -- Suomen kansallisuus -- kansalaisten\nedistyminen kristillisessä siveellisyydessä on lehtemme ohjelma. --\nSuosittelen ilmoitusosastoamme. -- Emme ilmoita väkijuomia. --\n(Hyvästelevät).\n\n\n4:s KOHT.\n\n    Edelliset paitsi Vikstedt, myöhemmin Henna. Tytöt nauravat.\n\nSOININEN.\n\nTunnetko noita?\n\nANNALA.\n\nTunnen. Ne ovat langenneita naisia. Tuo tumma on Alma Sandberg --\navioton lapsi pikkukaupungista. Äiti oli paljas piika -- isä pormestari,\nylpeä ja ylevä lakiherra.\n\nSOININEN.\n\nSilloin voin hänen elämänsä ymmärtää.\n\nANNALA.\n\nLapsena häntä pidettiin kyllä lujilla vanhan akan luona, mutta mailmaan\npäästyään hän humaltui ja eräs perämies vietteli hänet. Tuo toinen on\nLiisi Silander. Äiti pesi rappusia Seurahuoneella. -- Tytär kasvoi\nkauniiksi \"taiteelliseksi\" neitoseksi -- hän meni teatteriin -- jossa\nmuuan koristemaalari opetti häntä ensin syömään hyvän ja pahan tiedon\npuusta -- muuan kyppäri jatkoi alettua uraa ja pikku näyttelijä, joka\nilmoitti, että Liisillä on kaunis laulun ääni. Liisi pyrki\nlaulajattareksi, tapasi erään jalomielisen tukkukauppiaan, joka ei\npitänyt tavaraansa liian kauan varastossaan. Nyt Liisi on luisunut\nkädestä käteen, eikä kelpaa enää muille kuin yhteiskunnan hylkiöille.\n\nSOININEN.\n\nMissä on syy tämän maailman mädännäisyyteen. --\n\nANNALA.\n\nIhmisten intohimoissa -- tahi väärissä siveellisyyskäsitteissä. --\n\nSOININEN.\n\nMennään. -- Minä tulen hulluksi kaikesta tästä. --\n\nALMA.\n\nAnnalan Aku ja Soinisen Viki. -- Ku moron. -- Eikö meikäläisiä enää\ntunneta? --\n\nANNALA.\n\nKyllä -- mutta meidän on kiire. --\n\nALMA.\n\nTälläkö kertaa? --\n\nANNALA.\n\nAina sitä kiirettä on. --\n\nALMA (nauraa).\n\nOletko maisteri Vikstedt'in kanssa ruvennut valkoisen nauhan ritariksi\n-- häh?\n\nANNALA.\n\n(vaikenee).\n\nALMA.\n\nKauniita lapsia sanoi piru porsaita. (Miehet poistuvat).\n\nANNALA.\n\nHyvästi!\n\nALMA.\n\nMenkää -- menkää herran nimeen, ja lyökää päänne ensimäiseen kiveen. --\n\nLIISI.\n\nTule pukeutumaan! (Liisi aamunutussa ikkunaan). Kas kuinka Vikstedt\nkiikkaa tänne särjensilmillään. -- Hapanta, hapanta sanoi kettu\npihlajanmarjoista -- (nauravat).\n\nALMA.\n\nTuolta tulee hullu Henna! -- Hyvää iltaa Henna, mitä sinulle kuuluu? --\n\n\n5:s KOHT.\n\n    Henna, edelliset.\n\nHENNA.\n\nPoliisikonstaapeli vie minut putkaan.\n\nALMA.\n\nEi se tee mitään. Siellähän minäkin olen ollut. --\n\nHENNA.\n\nMinä en tahdo olla sellainen kuin sinä. -- Lakeija sanoi, että minulla\novat mustat silmänalustat. -- Se merkitsee, että minä olen huono nainen.\nMutta minä sanoin -- ei luulo ole tiedon väärtti. -- Katsokaa tuota\nherraa kuinka se kyttää tänne. -- Kuinka sen silmät kiiluvat. -- Hyi\nmiehiä -- hyi. -- Repisin heiltä silmät pois päästä -- (sylkee). Hyi\nmokomia. --\n\nLIISI.\n\nHerrahan katsoo Hennan päälle, koska Henna on kaunis.\n\nHENNA.\n\nMinun ei tarvitse olla hänelle kaunis. Jumalan luomasta olen kaunis,\nvaan en hänen tähtensä. -- Sinäkin Liisi viitsit moisia kärsiä. --\n\nLIISI.\n\nKun sinä saat rakastajan, niin lepyt miehiin. -- HENNA (raivoissaan).\n\nMinä tapan sinut, jos vielä moisia sanoja suustasi syydät. -- En ole\nmikään herrojen rakastettu, eikä sinun tarvitse minua solvata. -- Äiti\nminua haukkuu, kun en voi pysyä palveluksessa, Oskar tahtoo minut\nmurhata, sillä olen hänelle kotona tiellä, Sigrid vie minut putkaan, kun\nolen näin huono ihminen (vetää huivin silmilleen). Kun käyn näin, ei\nkukaan huomaa kuinka kurja minä olen -- vaan ne näkevät sen sittenkin,\n-- kun minä olen näin lihava. -- Lihavuus on syntiä ja Jumala tykkää\nlaihasta.\n\nALMA.\n\nMitä sitä laihaa piikuuttasi säästät herran pojalle, anna nyt paremmin\ntarvitsevillekin.\n\nLIISI.\n\nÄlä ärsytä häntä enää Alma! -- Jääkö Henna nyt kotiin? --\n\nHENNA.\n\nJään. -- En voinut palvella. -- Tiedättekö -- minä olin kerran kyökissä\nja kuulin kuinka lakeija sanoi toiselle. -- Kun Henna menee ulos,\nvarustat sinä issikan ja sillä minä vien hänet johonkin. -- Minä juoksin\nheti siitä talosta pois!\n\nLIISI.\n\nHenna menee takaisin palveluspaikkaansa -- eihän Laitiskalla ole varaa\nHennaa kotona pitää. --\n\nHENNA.\n\nEn mene takaisin. --\n\nLIISI.\n\nHenna on nyt kiltti, niin Sigridkin tykkää Hennasta. --\n\nHENNA.\n\nEn mene -- en. -- Se lakeija tappaa minut. --\n\nLIISI.\n\nHyvästi sitten Henna.\n\nHENNA.\n\nLiisi, sinä joudut helvettiin, sanoi pappi tänään kirkossa. -- (Menee\nLaitisen ovesta sisään).\n\nLIISI.\n\nSiitä voi olla erimieltä. -- Hoida sinä vaan omia asioitasi, äläkä\nmuitten tekoihin sekaannu!\n\nHENNA.\n\nOnko minulla asioita? -- Olenko minä sellainen kuin sinä, joka annat\nmiesten solvata itseäsi. Sinä luulet, ett'ei kukaan tahdo elää toisin\nkuin sinä.\n\nALMA.\n\nOletko sinäkin yksi Herran ihme. --\n\nLIISI.\n\nÄlä nyt viitsi häntä kiusata. -- Tule pukeumaan Alma.\n\nHENNA (raivoissaan).\n\nTuollaista kärsitään! Jos minä olisin talon isäntä niin kyllä minä\nteidät kyöräisin. --\n\n\n5:s KOHT.\n\n    Laitiska.\n\nLAITISKA (kävelee hitaasti, sillä hänellä on leini-tauti).\n\nSinäkö täällä huudat Henna? Oletko päässyt näin aikaiseen illalla\nkaupungille?\n\nHENNA.\n\nOlen tullut itse. --\n\nLAITISKA.\n\nHerra auta, sinua! -- Miksi olet lähtenyt kaupungille ilman herrasväen\nlupaa? -- Nyt herrasväki taas suuttuu ja erottaa sinut pois\npalveluksestansa.\n\nHENNA.\n\nEn mene enää takaisin mokomaan palveluspaikkaan. --\n\nLAITISKA.\n\nEt mene? -- Tämä on kolmas paikka jossa tänä vuonna palvelet -- etkä\nsiinäkään pysy. --\n\nHENNA.\n\nEn mene -- en. -- Se lakeija tahtoi minut solvata. -- LAITISKA.\n\nLakeija? Kuka sinua solvata tahtoisi? -- Ilman aikojasi ällittelet. --\n\nHENNA.\n\nPakoitatteko tekin minua äiti?! -- Silloin menen mereen. --\n\nLAITISKA.\n\nKoeta olla järkevä! Ei kukaan sinulle pahaa tahdo. Sinä vaan luulet.\n\nHENNA.\n\nLuulen -- kun minä kuulin selvään, kuinka lakeija sanoi. -- Kun Henna\nmenee ulos, varusta issikka -- ja minä vien hänet johonkin. -- Hän\nolisi minut vienyt. -- Tahdotteko, että minä tulen siitä hulluksi? --\n\nLAITISKA.\n\nEn -- en. -- Mene sisälle. -- Olen juuri keittänyt kahvia, Oskar tulee\nkirjapainosta, saamme puhua tästä. -- -- Mene nyt --\n\nHENNA.\n\nVoi äiti, miksi pitää minun olla näin kurja!? (vilkkaasti) Mutta koska\nhe muutenkin minusta näkevät, että olen huono nainen, niin miksi en sitä\nolisi? -- Saisin ainakin rahaa -- äiti -- rahaa --\n\nLAITISKA.\n\nMene nyt kahvia juomaan, niin saamme siitä puhua. --\n\nHENNA.\n\nSaisin rahaa -- en -- ennemmin menen mereen -- (pois).\n\n\n6:des KOHT.\n\n    Laitiska. Fiina.\n\nLAITISKA (askaroitsee vesijohdon äärensä).\n\nFIINA. (vasemmalta).\n\nHyvää iltaa Laitiska!\n\nLAITISKA.\n\nJumal' antakoon!\n\nFIINA.\n\nHennako täällä huusi? --\n\nLAITISKA.\n\nHenna.\n\nFIINA.\n\nOnko hän jälleen pahempi? --\n\nLAITISKA.\n\nOn.\n\nFIINA.\n\nSe on kauheaa! -- Eikö häntä saa millään paremmaksi? --\n\nLAITISKA.\n\nLääkäri sanoo olevan hyvin vähän toivoa, että hän paranee koskaan -- jos\nei saa erinomaista hoitoa. -- Miten sitä meikäläinen saa? -- Kunhan vaan\nei tulisi raivohulluksi. --\n\nFIINA.\n\nMikä hänet tuollaiseksi on tehnyt?\n\nLAITISKA.\n\nSigrid sanoo, että hän on kerran säikähtänyt. Henna on sen selvempänä\nhänelle kertonut. --\n\nFIINA.\n\nSäikähtänyt! -- Miten? --\n\nLAITISKA.\n\nSitä ei Sigrid kertonut -- vaan kova se säikähdys lie ollut, koska se\nHennan vereen niin on mennyt. Nyt hän pelkää miehiä ja voivottaa, ett'ei\nuskalla palvella siellä, missä on herroja. -- Kaksi vuotta on hän ollut\ntuollainen. -- Sitä ennen palveli hän Pietarissa. -- Sieltä hänet täytyi\nlähettää kotiin. Selma hänet sinne toimitti ja sieltä takaisin. --\n\nFIINA.\n\nOnko teillä Pietarissa vielä yksi tytär?\n\nLAITISKA.\n\nOn! -- Yhdeksän niitä lapsia kaikkiaan on meillä. --\n\nFIINA.\n\nHyvät ystävät! Ja tuon Hennankin piti tulla mielipuoleksi. --\n\nLAITISKA (itkee).\n\nVäliin minä ajattelen, että miksi Herra on minulle näin raskaan kuorman\npannut; mitä pahaa minä olen tehnyt!? --\n\nFIINA.\n\nÄlkää itkekö. -- Kyllä kaikki vielä paranee. Veljeni käski huomenna\nteidän käydä meillä, kun -- tuota -- veljeni. -- Hän on hyvin\nkunnollinen mies -- -- ei hän tosin ole nuori, eikä kauniskaan -- eikä\nenää liioin tervekään. -- Monen vuotinen suutarintyö hivuttaa ruumiin\nvoimia -- vaikk'ei hän paljon juokaan, joskus kun sattuu -- millä\ntyömies muuten huvittelee -- mutta kyllä hän osaa työtä tehdä. -- Ja\nhyvin me tullaan toimeen, kun taiten eletään -- ei liikoja huoneita\npidetä -- kyökki ja verstaa, josta kadunpuoli on puotina. -- Kyllä vähän\nnahka haisee, mutta -- jokaisella ammattilaisella pitää olla merkkinsä.\n-- Muurari on rapakossa ja konetehtaalainen nokinen. -- Leipuri yksin on\nvalkoinen (nauraa). Tulkaa nyt meille -- se veljeni --. Teillä on\nmonta tyttöä -- ja huonomman miehen voisi saada kuin meidän Antin. --\nKuihtuvat ne tytön posket suutarin verstaassa -- mutta kuihtua täytyy\ntyömiehen vaimon posket -- eikä se tupakkatehdas ole herrassalonki --\neikä -- -- tuo -- hutsu-ammattikaan näy voimia lisäävän. -- Tulkaa\nmeille, -- onhan Antilla hiukan rahojakin. -- Meillä ollaan niin visuja\n-- ei tuhlata pyykkiin, eikä panna rahoja kermaan. -- Jaa. -- Vesi on\ntyömiehen särvin. -- Laihana kepeänä hyppii. -- -- Voinhan sen teille\nkuiskata -- -- Antti meinaa teidän Sigridiä. --\n\nLAITISKA.\n\nEi minulla ole mitään Anttia vastaan. -- Työmies -- kuin työmies -- --\nEi Sigrid voi tehtaassakaan kauan olla -- kun on myös rintatautinen --\nja juohan tuo Laitinenkin -- ett'ei paljon kotia jää -- tietäähän sen,\nkun täytyy katunurkissa issikkarattailla torkkua -- täytyy lämmitellä.\n-- Ja kun herrat tarjoovat aina muuttoaikana ryypyt -- sillä se\nhuonekalujen nosteleminen on niin raskas, ett'ei muulla kuin viinalla\nyksin käy päinsä, niin sitä tulee ryypiskellyksi liian paljon. -- Talon\nisäntä lupasi sanoa meidät ylös ja ottaa hevosen hyyryvelasta\ntakavarikkoon. -- Ei sitä vähästä tahdo saada maksetuksi. -- Oskarkaan\nei anna paljoa kotiin -- kun -- ne kirjaltajat juovat kaikki. -- Ei\nkotikaan ole hauska -- -- ja nuorena on hänkin saanut mennä kannikkaa\nhakemaan ja joutunut maailman jalkoihin -- ja kun ei tiedä kuinka kauan\nsaa elää. -- -- Synkkyys on kaikkialla. --\n\nFIINA.\n\nOlueella nuokin raukat itseään virvoittavat. -- -- Yksi menee iltaista\niloansa varten riistaa hakemaan. --\n\n(Alma saali selässä yli pihan ulos portista.)\n\nLAITISKA.\n\nOi voi! Voisi minulla olla sekin risti, että tyttäreni olisi\ntuollainen! --\n\nFIINA.\n\nSanokaas muuta! Mutta kiittäkää luojaa ett'ei niin ole. Mitenkä\ntyttärenne Pietarissa jaksaa?\n\nLAITISKA.\n\nTyötä on paljon, jos on palkkaakin. -- -- Valittaa vatsatautia. --\n\nFIINA.\n\nKyllä kotimaassa olisi sentään helpompi olla.\n\nLAITISKA.\n\nMeni koettamaan onneaan. -- Onhan hän nyt voinut lähettää vähän rahaakin\nkotiin. -- -- Jaa -- isä tulee pian roskineen kotiin -- -- Hyvästi vaan\n-- (akat pois).\n\n\n7:mäs KOHT.\n\n    Oskar, Alma.\n\nOSKAR.\n\nMinun on niin vilu. --\n\nALMA.\n\nOlenko minä mikään lämmitysuuni? --\n\nOSKAR (vähän päihtynyt).\n\nKirjapaino on niin pimeä. -- Ei siellä ole aurinkoa -- vaan --\npainomustetta. -- Tiedätkö miltä se tuntuu! -- Helvetin esimaulta. -- Se\ntekee veren päässä ihan sakeaksi -- siksi niin viluttaa -- Alma -- anna\nminun tulla luoksesi tänä iltana. --\n\nALMA.\n\nMutta jos meille tulee herroja tänään. --\n\nOSKAR.\n\nSiinäkin heillä on etuoikeus! -- Tahtoisin ne kuristaa. -- Anna niitten\nmennä -- ja rakasta sinä minua. --\n\nALMA.\n\nMinun täytyy ansaita rahaa. --\n\nOSKAR.\n\nOnhan minulla -- (ottaa rypistyneitä seteleitä esiin). Tässä on 15\nmarkkaa. --\n\nALMA.\n\nEi sillä saa huonettaan maksuun. Isäntä kiskoo meiltä 45 mk. sellaisesta\nhökkelistä, josta muut maksavat 15. --\n\nOSKAR.\n\nKirottu isäntä! -- Tässä on rahaa 45 mkaa -- ota kaikki -- maksa\nvuokrasi! Minäkin tahdon olla kerran mies -- ja rakastaa! Suostutko nyt\nminuun?!\n\nALMA.\n\nTule -- kello yhdeltätoista. --\n\nOSKAR.\n\nTottako. --\n\nALMA.\n\nToden totta!\n\nOSKAR.\n\nSinä olet enkeli -- niinkuin viisussa lauletaan.\n\nALMA.\n\nÄitisi tulee -- (menee pois).\n\n\n8:as KOHT.\n\n    Laitiska, Oskar.\n\nLAITISKA\n\nIsäntä pyytää hyyryn. -- Puotiin olen myös velkaa. -- Anna rahaa. --\n\nOSKAR.\n\nRahaa! -- Minulla ei ole. --\n\nLAITISKA.\n\nOletko jälleen ne juonut?! --\n\nOSKAR.\n\nEn juuri!\n\nLAITISKA.\n\nAnnoitko rahaa tuolle lutkalle?!\n\nOSKAR.\n\nEntäs sitten?\n\nLAITISKA.\n\nTuollaiselle himojen välikappaleelle! --\n\nOSKAR.\n\nHän on ainoa ystäväni. --\n\nLAITISKA.\n\nSinä onneton, millä nyt hyyry maksetaan?!\n\nOSKAR.\n\nOle huutamatta! -- Sinä saat toisen kerran. -- En tahdo syödä vanhaa\nsillin häntääsi -- enkä juoda sikurikahviasi ja sitten sinä mangut aina.\nIsä kiroilee juovuspäissään ja kalvaa minua. -- Olenko minä enää\nliivihousuissa.\n\nLAITISKA.\n\nPitäähän sinun sääliä minua -- kun olen vanha ja kipeä. --\n\nOSKAR.\n\nOlenko minä sitten terve! -- Älä tillitä -- muuten saat ihmisen tekemään\nmiesmurhan. -- Menen kapakkaan. -- Siellä juon itseni humalaan. -- Kun\nolen humalassa, olen iloinen -- ja sitten tytöt tykkäävät minusta -- ja\ntyttöjen käsivarrella on niin pehmeä nukkua. -- Hyvästi. (pois).\n\nLAITISKA.\n\nHerra auta minua! (Henna laulaa sisällä).\n\nHENNAN LAULU.\n\n      Kristuksen tähden menköön vaan\n      maailma tykkänään,\n      Kaunihimpana ruusunain\n      mä pidän ristiäin.\n\n      En silleen elä itse mä\n      vaan Kristus minussa.\n      Hän pitää maailman melskeessä\n      lihani kurissa.\n\n      Niin Kristus mua rakasti\n      että päänsä ristissä\n      Hän kuolemahan kallisti\n      elääksein hänessä.\n\n      Oi Pyhä Henki armias\n      vahvista uskoni --\n      Ja suo, ett' olis autuas\n      mun täältä lähtöni.\n\n\n9:äs KOHT.\n\n    Laitiska, Sigrid (laulun aikana).\n\nSIGRID.\n\nMihin Oskar meni?\n\nLAITISKA.\n\nKapakkaan.\n\nSIGRID.\n\nJoko taas! -- Onko isä kotona?\n\nLAITISKA.\n\nEi vielä.\n\nSIGRID.\n\nKuka siellä sisällä laulaa?\n\nLAITISKA.\n\nHenna!\n\nSIGRID.\n\nOnko hän jälleen jättänyt palveluspaikkansa?\n\nLAITISKA.\n\nOn.\n\nSIGRID.\n\nHyvä Jumala! Antoiko Oskar hyyryyn rahaa?\n\nLAITISKA.\n\nEi!\n\nSIGRID.\n\nTässä on palkkani 10 mkaa. -- Tarvitsisin talvisaketin -- nyt täytyy\ntulla kevättakilla toimeen. -- LAITISKA.\n\nPuotiin olen 6 mkaa velkaa. -- Meillä ei ole potaatteja eikä leipää ja\nvoita ostaisin edes neljänneskilon ja sunnuntaiksi hiukan lihankinttua.\n\nSIGRID.\n\nMitä sille Hennalle tehdään? Jos sen saisi edes sairaalaan -- vaan se\nmaksaa. -- Isä juo kaikki rahansa -- enkä minä ole mies, että voisin\nenempää ansaita. --\n\nLAITISKA.\n\nTule juomaan kahvia. Sinähän ihan horjut.\n\nSIGRID.\n\nMinua väsyttää niin. -- Tuo laulukin tekee minut ihan hulluksi. -- Oi\ntätä elämää -- oi! (pois).\n\n\n10:es KOHT.\n\n    Laitinen (hevosineen), Alma. Myöhemmin Laitiska.\n\nALMA.\n\nLaitinen!\n\nLAITINEN.\n\nMitä!\n\nALMA.\n\nTulkaa olueelle! -- Onko teillä \"pistälninki\" meille?\n\nLAITINEN.\n\nOnhan tuota. -- Kysyivät äsken tuolla kadulla osoitetta. --\n\nALMA.\n\nOliko hienoja herroja?\n\nLAITINEN.\n\nKultaiset kellonvitjat helisivät. -- Käskin tulla kello puoli\nkahdeltatoista. --\n\nALMA.\n\nTulkaa -- saatte konjakkia. --\n\nLAITISKA.\n\nLaitinen -- tule tänne. -- Minulla on asiaa.\n\nLAITINEN.\n\nTulenhan tuota -- kun olen riisunut hevoseni.\n\nLAITISKA.\n\nRakas Efraim -- tule nyt kotiin, äläkä mene enää minnekkään juomaan. --\n\nLAITINEN.\n\nKyllä minä kerkiän kotonakin olemaan. --\n\nLAITISKA.\n\nSitten ähkyt koko yön -- kun olet päissäsi.\n\nLAITINEN.\n\nPitäähän minun mennä tytöiltä palkkaryyppyjäni ottamaan. -- Ovathan ne\nminulle asiamiesrosenttia velkaa. --\n\n\n11:as KOHT.\n\n    Heinonen (vähän kännissä), myöhemmin Annette.\n\nHEINONEN.\n\nLaitinen -- tules meille. -- Minulla on pikkuinen taskumatti --\notetaanpas kaffeplörö. --\n\nLAITISKA.\n\nÄlä juo itseäsi liika humalaan. --\n\nLAITINEN.\n\nAina vaimo-ihmiset vikisevät. -- Eihän minulla ole mikään kananpää. --\nMene keittämään kahvia, niin me tullaan. -- Kah -- Annettia. --\n\"Saturnus\"-laiva on tullut kotiin?\n\nANNETTE.\n\nJo. Terveisiä -- ulkomailta. --\n\nHEINONEN.\n\nJa se Annette tulee joka päivä pulskemmaksi.\n\nANNETTE.\n\nJaa-a. -- Kuinkas muuten? --\n\nLAITINEN.\n\nEi höyrylaivassa ole huonoa provianttia. -- Kun on lisäksi kapteenin\nmorsian. --\n\nHEINONEN.\n\nOikeinko Annette on kihloissa?\n\nANNETTE.\n\nOlenhan tuota! -- Mitenkä tyttö jaksaa?\n\nLAITISKA.\n\nAiriko? Se voi hyvin. --\n\nANNETTE.\n\nOnko hän ollut kiltti?\n\nLAITISKA.\n\nOn tuo saanut hyvän todistuksen -- koulusta.\n\nANNETTE.\n\nViktor ja minä olemme arvelleet, että asetamme hänet muualle asumaan,\nkun teillä on ahdasta -- ja -- kun -- me menemme kai pian naimisiin --\nniin hän tarvitsee paremman kasvatuksen. -- Voi Mari hyvä, en tahtonut\nsinua sillä loukata -- mutta kun teillä on liika ahdasta niin. -- --\n\nLAITISKA.\n\nEn minä loukkaantunut. Astu sisään -- meillä on kahvia. --\n\nANNETTE.\n\nEn ehtisi -- voinhan tuota -- onko tyttö kotosalla. --\n\nLAITISKA.\n\nHän sanoi menevänsä koulutoveriensa luo.\n\nANNETTE.\n\nHm! -- Hänen tarvitsee saada parempi kasvatus. (Menevät).\n\nHEINONEN.\n\nAnnette on niin hieno!\n\nLAITINEN.\n\nAnsaitsee hyvin. --\n\nHEINONEN (nauraa).\n\nSellaista se on kun nappaa kapteenin. --\n\nLAITINEN.\n\nEikä tee lastakaan ilman todistajaa, -- niin että saa eläkkeen. --\n\nHEINONEN.\n\nTuletko plörölle. -- (Nauraa).\n\nLAITINEN.\n\nHetken perästä. (Heinonen pois). (Laitinen talliin). (Tyttöjen porstuan\nikkunaan sytytetään lamppu).\n\n\n12:as KOHT.\n\n    Erkki, Nanna.\n\nERKKI.\n\nTulen huomenna sinua noutamaan heti, kun olen työstä vapaa. --\n\nNANNA.\n\nTule! --\n\nERKKI.\n\nJos pian saisimme muuttaa omaan yhteiseen kortteeriimme. -- Täällä on\nsinun ikävä asua. Lupaatko pysyä noista toisista erilläsi?! -- Lupaatko?\n\nNANNA.\n\nLupaan.\n\nERKKI (hyvästelee).\n\nHyvästi sitten huomiseksi. (Pois).\n\nALMA.\n\nLaitinen! -- (menee talliin). Nyt saatte oikein makeaa likööriä --\nsaatte vaikka samppanjaa, jos tuotte hyviä kundeja. --\n\nLIISI (Nannalle).\n\nMitenkä morsian jaksaa? -- Nyt rupeat siis lattiaa pesemään, parsimaan\nsukkia ja hoitamaan lapsia. --\n\nALMA.\n\nLiisi on aikonut ostaa itselleen gramofoonin. -- Me olemme aikoneet\nmuuttaa uuteen huoneustoon Pietarinkadun varrella, joka on laajempi kuin\ntämä. -- Se on toisenlainen kuin Erkin vahtimestarikamari jossain\nkivijalassa. --\n\nLIISI.\n\nÄlä puhu kuuroille korville. Hän on nyt ylen onnellinen konduktöörineen,\njoka onkin oikeastaan herra -- kivimuurin disponentti. --\n\nNANNA.\n\nÄlkää viitsikö! --\n\n\n13:as KOHT.\n\n    Vikstedt (tulee toimituksestaan).\n\nALMA.\n\nIltaa!\n\nVIKSTEDT (ei vastaa).\n\nALMA.\n\nHuomenna menemme Klippaniin. --\n\nVIKSTEDT (vaikenee).\n\nLIISI.\n\nEikö maisteri tahdo saattaa meitä -- kun on pimeä? -- Olisimme turvan\npuutteessa. --\n\nVIKSTEDT.\n\nMinä en ole teidän ystäviänne. -- Olisi teidänkin syytä ajatella, mikä\nsielunne rauhaan sopii.\n\nLIISI.\n\nSielumme rauhaan. -- Sielun rauhan häiritsijänä voi olla monta seikkaa\n-- eikä kaikkien sielun rauha häiriinny, vaikka olisikin syytä.\n\nVIKSTEDT.\n\nJos te ajattelisitte, rakkaat lapset, hieman vakavammin.\n\nALMA.\n\nJos me ajattelisimme vakavammin menisimme hirteen, siksi emme mitään\najattele, vaan juomme ja laulamme.\n\nVIKSTEDT.\n\nOi milloin Herra teidätkin etsii!?\n\nALMA.\n\nSilloin kun hänellä on viisi markkaa taskussa.\n\nVIKSTEDT.\n\nTe ette ole ihmisiä -- eikä teidän kanssanne maksa vaivaa väitellä. --\n(Pois).\n\nLIISI.\n\nVoi enkeli Kaaprielia! -- Sinä olet suuri Israelissa. -- (Nauravat).\n(Kuiskaa). Puhellaan, että Vikstedt on Annalan Akun sulhanen --\n\nALMA (nauraa).\n\nAa'. -- Se on sitä fiinimpää sorttia. (Menevät sisään).\n\n(Rosa Saiman kanssa yli pihan. Ensi kohtauksen ajan he seisovat\novellaan).\n\n\n14:as KOHT.\n\n    Taube, Hisinger, Mikko.\n\nMIKKO.\n\nTällaisella pihallako ne asuvat?! Tämähän on kuin navetan tausta\n(nauraa).\n\nHISINGER.\n\nOle hiljaa. --\n\nMIKKO.\n\nOnko tuo Betlehemin tähti -- joka meitä korvessa johtaa kolmea viisasta\nmiestä? --\n\nHISINGER.\n\nÄlä nyt viisastele. --\n\nTAUBE (kolkuttaa Alman ovella).\n\nALMA.\n\nKuka siellä?\n\nTAUBE.\n\nYstäväsi Georg!\n\nALMA.\n\nTulituu. -- Odota hetkinen! -- Me emme ole vielä oikein puettuja. --\n\nMIKKO.\n\nJos äitini näkisi minut ja neiti Hedengrén -- jota minä hakkailen ja\njolle lähetän ihanteellisia runoja. -- Ei -- mennään kotiin. --\n\nHISINGER.\n\nIkävystymään. --\n\nMIKKO.\n\nAivan oikein -- siis yhdentekevää, missä ikävystyy. -- Nyt se paratiisin\novi aukee, jossa Eevalla on kretonginen bebepuku yllä ja tiedon puun\nhedelmä Bolls'in muodossa houkuttelee. -- Tämä on melkein traagillista.\n-- (menevät).\n\n\n13:as KOHT.\n\n    Oskar.\n\nOSKAR (yksin laulaa).\n\nMan känner ju lite hvar, hur det frestar ibland. -- (Kolkuttaa Alman\novelle) Alma, avaa kultaseni! Minä rakastan sinua! -- Minä vien sinut\nhienoon salonkiin -- siellä on elämä kuin silkkiä -- me rakastamme\ntoisiamme -- emmekä välitä sydämettömistä isännistä. -- Minä olen rikas.\n-- Minulla on sata markkaa palkkaa kuussa. -- Ja minä pidän sinua kuin\ntyttiä sylissä -- sinä olet niin pehmeä ja lämmin -- (kaatuu portaitten\nviereen). Uh! -- Siellä oli vettä -- atshii -- haisee hevoselle --\nptyh! -- Se ei maistukaan sampanjalta. -- Sinä et ole vielä palannut\nkotiin, mutta minä odotan sinua tässä, vaikka koko yön. -- Minua\nnukuttaa vaan niin hitosti. -- (Aivastaa). Se ei ole otökolonnia!\n\n    (Esirippu).\n\n\n\n\nToinen Näytös.\n\n\nLaitisen kamari. Kapea, pitkulainen, pimeä ja matala huone. Päässä\nikkuna, sen alla ruokapöytä. Vasemmalla perällä ovi, kolme porrasta\nylempänä kuin lattia, ovesta näkyy kellarikäytävä, jossa on laudoista\ntehtyjä puuhuoneaitauksia. Oikealla kakluunihella ja ruokakaappi\ntyhjennetyistä tavaralaatikoista. Oikealla sänky, jossa Laitinen nukkuu\nhumalaisena, ikkunan ja rampin välissä on sänky, jossa nukkuu Oskar.\nPerällä sänky. Keskellä lattiaa sijoja, joilla ovat nukkuneet Selim ja\nRosa ja joilla vielä nukkuvat Allan ja Henna. Sigrid pukeutuu.\nPerimmässä sängyssä nukkuu Saima. Kätkyessä Lilli.\n\n\n1:nen KOHT.\n\n    (Sanni neuloo, Oskar kääntelee sängyssä).\n\nLAITISKA.\n\nHerääppäs Oskar! Kello on jo kuusi ja sinun on oltava kello seitsemältä\nkirjapainossa.\n\nOSKAR.\n\nAnna minun olla! Pirusti tuo kone rämisee.\n\nSANNI.\n\nKyllä lakkaan.\n\nLAITISKA.\n\nOle niin hyvä ja jatka vaan. Nouse ylös Oskar. --\n\nOSKAR.\n\nMinua väsyttää niin saakelisti. -- Täällä on niin hiton kylmääkin ja\nsemmoinen tökötin haju. Aih! -- Joko se sikurinliemi nyt on valmis?\n\nLAITISKA.\n\nKoht'sillään.\n\nOSKAR.\n\nOi perkele! -- Kyllä sinunkin rasvasi Sanni on kulunut, koska rukkisi\nniin rällää.\n\nSANNI (tekee lähtöä).\n\nKyllä minä valmistelen makasiinissakin, ett'eivät sinun kuivat\nrustinkisi rapinasta murene! (Menee).\n\nOSKAR.\n\nOli sekin viisaus ottaa tähän lättiin Sanni, tuo vanha kaappi, joka on\nkun pirun repimä rikkisen raato. -- Vie sen näkeminen ruokahalunkin. --\nJa kieli sillä on aina poikkipuolin hampaissa vaikkei ole montakaan\nhaisevaa tökköä kidassa. -- Jaa-a -- kanna täällä sitte korkealla\nihanteellisuuden lippua! -- Päänikin on sakea kun kloakin vesi. -- Taas\npitää mennä tuonne kirottuun painomustemyrkkyyn. -- Joko se liemi on\nlatkittavaa, että edes suolet selästä irtaantuvat.\n\nOSKAR (hetken kuluttua).\n\nEn minä kauan tässä pystyssä kyki -- saatte panna minut pian pitkäkseni.\n--\n\nLAITISKA.\n\nMiksi viivyt ulkona öisin? -- Nukuit juovuspäissäsi portaitten vieressä\nvielä aamulla, kun menin ulos. -- Onko se hyvää sinulle, jolla on\nkeuhkotauti?\n\nOSKAR.\n\nEnnen aikaani sittenkin kuolen. -- Paras on, että se käy pian ja\nhumussa. -- Jos saisi tilkan viinaa. -- Allan, mene pyytämään tytöiltä\ntilkka viinaa. -- -- Älkää mutisko äiti, -- -- en minä ilman viinaa\npääse jalkeilleni. -- Noh! Meneekö kukaan?\n\nLAITISKA.\n\nMinä menen itse -- ett'ei tarvitse lasta herättää. -- (Pois).\n\nOSKAR.\n\nÄlä vie Sigrid sokuri-astiaa pois! Ei sitä höystettä talossa muutenkaan\npaljon suoda -- anna edes sokuria tämän pippuriliemen kanssa.\n\nSIGRID.\n\nTuo palkkasi kotiin, äläkä sitä juo, että on varaa ostaa -- sokuria. --\n\nOSKAR.\n\nPistele sinä! -- Ole sinä helvetissä kirjapainossa parikin yötä, niin\nkyllä viina maistuu -- ja ole sinä varma, että vaikkapa huomenna voit\nkuolla perinnölliseen rintatautiin, kyllä kaipaisit rakkautta. -- Ilman\nsitä on elämä niin ikävää, ett'en huutaisi, jos joku uhkaisi ampua minut\nrevolverilla. -- Ja asu päälle päätteeksi 12 hengen kanssa samassa\nhökkelissä -- joka haisee.\n\nSIGRID.\n\nMeillä ei ole varaa asua ilman hyyryläistä ja meidän täytyy sietää\nlikaisten vaatteiden hajua, koska saamme niitten pesulla sinuakin\nelättää. --\n\nOSKAR.\n\nÄlä nikota -- taikken tuo ikinä yhtä penniä kotiin. --\n\nSIGRID.\n\nÄiti ja minä olemme sinua liika paljon hemmoitelleet. Olisimme\nheittäneet sinut kadulle, kyllä olisit oppinut kunnollisemmaksi. --\n\nOSKAR.\n\nKadulla olen elämäni elänytkin, kerjännyt ja myynyt sanomalehtiä. En ole\njuuri vanhemmilleni kiitollisuuden velassa.\n\nSIGRID.\n\nÄiti on sinut kuitenkin synnyttänyt.\n\nOSKAR.\n\nEnpä liioin olisi halunnut saapua tähän matoiseen maailmaan -- ainakaan\nen yhdeksän penskan vanhimpana veljenä.\n\nSIGRID.\n\nOle solvaamatta äitiä -- muuten sanon sinulle viimeisen kerran, jos et\nrupea elämään ihmisiksi, saat muuttaa kotoa pois.\n\nOSKAR.\n\nOh! Oikeinko aiot poliiseilla ajaa? --\n\nSIGRID.\n\nAion, jos siksi tulee. --\n\nOSKAR.\n\nHyvä! Minä muutan ilman poliisia. Muutan peräti Alman luo.\n\nSIGRID.\n\nLuuletko hänen pitävän sinua ilmaiseksi?\n\nOSKAR.\n\nRupean herrojen ulosheittäjäksi. --\n\nSIGRID.\n\nVaikka siksikin, kosk'et neuvoista parane. --\n\nOSKAR.\n\nKun kävelet kadulla fiinien tyttöjesi seurassa, saat nähdä veljesi\ntaluttavan Almaa -- (nauraa). Onpa se ammatti ja yhtä hyvä kuin moni\nmuu. (Laitiska). Anna tänne viina. Se oli viimeinen tilkka, jonka juon\ntässä talossa (pois).\n\nLAITISKA.\n\nRiitelittekö taas?\n\nSIGRID.\n\nEn voi enää kärsiä Oskaria. -- Sinä häntä puolustat. -- Sanot, että\nhäntä on hyvyydellä parannettava. -- Hyvyytesi hän palkitsee\nhävyttömyydellä, eikä ota omalletunnolleen, että hän syö *aikamies*\nmeidän ruokaamme. --\n\nLAITISKA.\n\nOnhan parempi, että hän syö meidän ruokaamme, silloin hän ainakin pysyy\nkotona, ett'ei ulkona joudu yhä suurempaan surkeuteen. --\n\nSIGRID.\n\nJoutukoon! Ennemmin uhrautukoon hän, kuin että me syyttöminä\nsurkastumme. --\n\nLAITISKA.\n\nKäskitkö hänen jälleen muuttaa?\n\nSIGRID.\n\nKäskin.\n\nLAITISKA.\n\nHerra tietää, mitä hän silloin hurjuudessaan tekee ja me saamme hänet\nsitten ikipäiviksi niskoillemme. -- Hän on sittenkin oma veljesi, muista\nse.\n\nSIGRID.\n\nMinä tulen hulluksi kaikesta tästä!\n\n\n2:nen KOHT.\n\n    Rosa, Edelliset, Poliisi, Selim.\n\nROSA.\n\nMinä olen ihan märkä äiti.\n\nLAITISKA.\n\nMiten voit mennä kouluun? -- Ota Sigridin villaröijy bluusin alle, niin\net kylmisty. -- Voi, voi on tuo sanomalehtien kantaminenkin aamulla\nkurjaa. -- Kun on 20 asteen pakkanen tai pyryttää, eikä saketissakaan\nole vuoria. Älä herätä lapsia, etteivät ne rupea itkemään.\n\nROSA.\n\nMinä sain 50 penniä eräältä herralta. --\n\nLAITISKA.\n\nMistä palveluksesta?\n\nROSA.\n\nSe käski minun tulla hänen luokseen tänä iltana, kun hänelle tulee\nvieraita -- ja minä passaisin. --\n\nLAITISKA.\n\nSinä et mene. --\n\nROSA.\n\nMinä tahtoisin saada kretongiesiliinan. --\n\nLAITISKA.\n\nSinä tulet kyllä toimeen ilman esiliinaa. --\n\nROSA.\n\nSe herra on niin hyvä. --\n\nLAITISKA.\n\nSinä et mene häntä illalla passaamaan, kun minä en tahdo -- kuuletko. --\n\nROSA.\n\nMinä menen sitten Airin kanssa luistelemaan.\n\nLAITISKA.\n\nEt sinnekään. --\n\nROSA.\n\nPääsen minä ainakin kouluun. --\n\nLAITISKA.\n\nSinä menet kouluun ja sillä hyvä -- -- etkä koskaan enää tuo kotiin\nherrojen 50 pennisiä. --\n\nPOLIISI.\n\nAsuuko tässä talonmies Laitinen!\n\nLAITISKA.\n\nAsuu. --\n\nPOLIISI.\n\nMinä tulen isännän puolesta sanomaan, että jos ette tänään suorita\nvelkaanne, saatte muuttaa talosta pois ja isäntä ottaa hevosenne\ntakavarikkoon -- ja toiseksi -- isäntä ei suvaitse, että pidätte\npoliisirulleihin merkittyjä naisia talossa. -- Aleksandra Sihvonen on\nn. s. prostitueerattu nainen. -- Joko häädätte hänet talosta pois, tahi\nmenette itse. --\n\nLAITISKA.\n\nKyllä me koetamme toimittaa asiat.\n\nPOLIISI.\n\nSe on paras. Hyvästi! (poliisi pois).\n\nLAITISKA.\n\nLaitinen! Hän on ihan humalassa. -- Sigrid! Juokse sinä Annette tädin\nluo -- ja pyydä häntä tulemaan tänne. -- Annetilla on aina rahaa. --\nJätä tehdas tänään. -- Minun täytyy toimittaa lapset kouluun. -- Tuossa\ntulee Selim! (Selim sisään). Hänkin on vilusta ihan musta kasvoiltaan.\n-- Tule ottamaan kahvia. -- Pannussa on vielä tilkkanen. -- (Sigrid\npois).\n\nHENNA.\n\nMitä tuo mies tahtoi?\n\nLAITISKA.\n\nEi mitään erityistä.\n\nHENNA.\n\nHän tuli hakemaan minua poliisikamariin! (pukeutuu). Hän on kuullut\nherrasväeltä, että minä olen huono nainen. --\n\nLAITISKA.\n\nMihin sinä nyt aiot?\n\nHENNA.\n\nMinun täytyy mennä pakoon. -- -- Kyllä hän vie minut vankeuteen. -- --\nVoi äiti kulta, että sinulla pitää olla näin kurja tytär. -- --\n\nLAITISKA.\n\nPysy sinä kotona. Ei tuo mies sinusta mitään tahtonut. --\n\nHENNA.\n\nÄlä estä minua! Sinäkin olet liitossa hänen kanssaan. -- Minä olen\nsinulle rasitukseksi ja siksi tahdot minusta päästä. -- Älä murhaa\nminua! --\n\nLAITISKA.\n\nRauhoitu nyt Henna. Minä en sinulle mitään pahaa tahdo. --\n\nHENNA.\n\nMinä en voi sille, että olen tällainen -- Jeesuksen Kristuksen nimessä.\n-- Minä olen viaton -- vaan nuo miehet. -- Kuuletko, -- nyt he tulevat.\n-- Roskat seisahtuivat pihalle. -- -- Ei saa kiduttaa minua. -- Sinä\ntapat minut. -- (Lapset heräävät. Lilli itkee).\n\nHENNA.\n\nÄlä myy minua noille miehille. -- Ai -- ai -- ai -- ai. --\n\nLAITISKA.\n\nJoutukaa pian kouluun lapset! Kyllä Henna on kiltimpi kun palaatte. --\n\nSELIM (nauraa).\n\nLAITISKA.\n\nMitä sinä naurat, Selim?\n\nSELIM.\n\nAlma istuu kahden herran sylissä -- roskissa.\n\nLAITISKA.\n\nTulkaa pois ikkunan luota.\n\nROSA.\n\nAlma kaatui -- ja tuo herra --\n\nLAITISKA.\n\nTulkaa pois sieltä! Ja menkää vähän sassiin kouluun. -- (Lapset\nlähtevät tirskuen ulos).\n\nLAITISKA.\n\nNoh nyt ne lapset jäivät kumminkin tuota peliä katsomaan pihalla. Kyllä\nisäntä ajaa meidät lasten paljouden vuoksi talosta pois, vaan ei noita,\njotka saavat kunnon ihmisen vapisemaan lastensa tähden -- sillä on\ntuokin elämä opettavaa (ovessa). Lapset, menkää pian kouluun --\npaikalla -- kuuletteko. -- -- Kaksi hienoa herraa ja ihan humalassa. --\nVoi kun se toinenkin on nuori ja kaunis! -- Herra varjele niittenkin\näitejä. -- (Henna yhä valittaa).\n\nHENNA.\n\nNyt ne tulivat!\n\nLAITISKA.\n\nPysy nyt siivolla.\n\nLAITINEN.\n\nKita kiinni, taikka lyön. --\n\nHENNA.\n\nMurhaa -- murhaa --\n\nLAITISKA.\n\nOlkaa hiljaa -- ole hiljaa, muuten isä suuttuu. --\n\nHENNA.\n\nPäätäni polttaa.\n\nLAITISKA.\n\nMeneppäs nukkumaan Oskarin sänkyyn. --\n\nHENNA.\n\nSe tarttuu -- paha tarttuu. -- --\n\nLAITISKA.\n\nMene nukkumaan lasten viereen lattialle. --\n\n\n3:as KOHT.\n\n    Sigrid, Edelliset.\n\nLAITISKA.\n\nLupasiko Annette täti tulla?\n\nSIGRID.\n\nLupasi. -- Kello on jo yhdeksän. -- En uskalla enää mennä tehtaaseen. --\nOnko sinulla vaatteiden paikkuuta?\n\nLAITISKA.\n\nOnhan tuota aina. --\n\nSIGRID.\n\nLiisi ja Alma elämöivät tuolla pihalla äsken.\n\nLAITISKA.\n\nLapsetkin sen jo ymmärtävät. -- En saanut nukkua paljon tänä yönä kun\nroskien pyörät paukkuivat alinomaa kadulla ja pihalla puhuttiin. -- Ja\ntuota ei isäntä moiti. --\n\nSIGRID.\n\nOnko Henna nukkunut koko ajan? --\n\nLAITISKA.\n\nEi. Se on elämöinyt jälleen, sitte kun poliisi kävi täällä. --\n\nSIGRID.\n\nKauheaa. --\n\nLAITISKA.\n\nSoo lapset -- ylös -- tänne tulee vieraita -- (lapset nousevat). Voi,\nvoi Lillin hame on ihan räsyinen. -- Sinäkin kiipeät joka paikkaan. --\nÄlä revi sukkiasi Allan! Etkö voi saada niitä vähemmällä jalkaasi -- Voi\nvoi sinun kinttujasi Saima. -- -- Tässä tekee ihminen syntiä vallan\nköyhyyden pakosta. -- Rupee jo vihoittelemaan omille lapsilleen. --\n\nLAITINEN.\n\nOnko sinulla kahvia? --\n\nLAITISKA.\n\nSe on jäähtynyttä. -- Minä keitän uutta, kun Annettekin tulee meille. --\n\nLAITINEN.\n\nKeitä pian sitten!\n\nLAITISKA.\n\n-- Meidät on sanottu ylös -- kun velka ei ole maksettu -- ja tuo\nSannikin asuu täällä -- ja se on ollut tuollainen nainen. -- Koettaisit\nsaada jostain rahaa. --\n\nLAITINEN.\n\nVoinko minä nylkeä nahan selästäni. --\n\nLAITISKA.\n\nSinä --\n\nLAITINEN.\n\nJoko se alkaa taas tuo vikinä?! -- -- Ja sinä Sigrid toinen hapannaama.\n-- Kyllä opetan teitä ulvomaan. -- Enhän minä rupea täysikäistä ihmistä\nelättämään. -- Tuossa tuli Hennakin kotiin. Olenko minä mikään kameeli,\njonka selkään voi kaikkea lastata!\n\nLAITISKA.\n\nÄlä huuda!\n\nLAITINEN.\n\nEnkö saa huutaa omassa huoneessani? -- Menköön palvelemaan. -- Se ei ole\nmuuta kuin laiska. Tahi jos ei palvele -- tehköön muuta -- vaan minä en\nainakaan rupea häntä perässäni vetämään.\n\nLAITISKA.\n\nEihän hän voi kadulle kuolla. --\n\nLAITINEN.\n\nVoinko minä rahaksi muuttua? -- Mene ostamaan olutta Sigrid. -- Älä\nmullittele, taikka minä opetan kuka on isäntä talossa! -- Riipu sinä\npentele issikan roskissa pyryssä ja pakkasessa yöt ja päivät -- voitko\nsilloin elää viinatta? -- Hevosellanikin ovat paremmat päivät kuin\nminulla. -- Tuleeko siitä kahvia?! Velkaa minä en maksa en. -- Sanon\nisännälle -- ett'ei ole paljon jos saan asua ilmaiseksi tällaisessa\nrottaruumassa. -- Porstuakin on kuin kylän tanhua -- talvella on lunta\ntäynnä, keväällä vettä. Saisi maksaa vähän enemmän vaivastani. -- Saan\najaa hänen moskansa pihalta -- ja la'aista jokapäivä kadulta herrojen\npapyrossin pätkiä. Minä sanon sen isännälle että konna kerjäläistä\nnylkee. -- Älä vikise ämmä. -- Minä en pelkää -- sanon sen isännälle\nvasten naamaa -- olen minä ihminen minäkin. -- En ole ainakaan ketään\nhyyryllä rosvonnut kuin hän! Tuleeko sitä kahvia -- tahi pitääkö minun\nmennä kohmettuneena talliin?! --\n\nLAITISKA.\n\nKoht' sillään lämmitän primuskyökissä --\n\nLAITINEN.\n\nSiitäkin lähtee sellainen haju. --\n\nLAITISKA.\n\nMenkää pihalle leikkimään lapset. -- Ei tänne mahdu -- (lapset ulos).\nAntaa Hennan maata lattialla. --\n\nLAITINEN.\n\nYlös sanon minä -- ei täällä mampselleja kasvateta. --\n\nLAITISKA.\n\nAnna hänen nukkua. --\n\nLAITINEN.\n\nYlös --\n\nHENNA.\n\n-- Isä tappaa minut. -- Hyvät ihmiset auttakaa. -- Isä tappaa minut --\n(juoksee ulos).\n\n\n4:äs KOHT.\n\n    Alma, Liisi, Sigrid myöhemmin.\n\nALMA.\n\nHerra Jestans! Jos ette laita tuota hullua talosta pois, niin tulemme\nkaikki hulluiksi. --\n\nLATTISKA.\n\nOnko sinun hyvä olla Laitinen, kun tämän aikaan sait?\n\nLAITINEN.\n\nIhminen minäkin olen -- ja ihminen suuttuu. (Menee ulos).\n\nHENNA.\n\nMinä en tule sisään -- en! Isä tappaa minut. --\n\nFIINA.\n\nHenna tulee nyt. --\n\nSIGRID.\n\nMenkää hakemaan issikkaa. -- Minä vien hänet lääkärille. --\n\nLIISI.\n\nVoi voi tätä kauhistusta. --\n\nHENNA.\n\nHe tappavat minut. -- Oi he tappavat minut. -- Hyvät ihmiset auttakaa.\n--\n\nLAITISKA.\n\nMinä ja Heinosen Fiina lähdemme häntä viemään lääkärille. -- Jää sinä\nkotiin Sigrid. -- (Huuto taukoo).\n\nSigrid, Alma, Liisi.\n\nALMA.\n\nMistä tuo tauti on oikeastaan alkunsa saanut?\n\nSIGRID.\n\nSe on niin surkeaa -- ett'ei sitä jaksa kertoa. -- Henna on sen minulle\nkertonut. -- Se on tullut säikähtymisestä. --\n\nLIISI.\n\nMistä niin voi yhdellä kerralla säikähtyä -- että tulee hulluksi?\n\nSIGRID.\n\nJos on arka ja hienotunteinen -- niin voi.\n\nALMA.\n\nNiin! -- Muutamat tulevat hulluiksi, kun heidän tunteitaan loukataan. He\neivät voi luontoaan muuttaa, kuin monet muut.\n\nLIISI.\n\nKerro nyt Sigrid! --\n\nSIGRID.\n\nHenna oli aivan nuori -- hän on aina ollut kovin heikko. -- Eräänä\npäivänä tuli meille matkamies -- eräs isän tuttava -- rikas talollinen\nmaalta. -- Ei meillä koskaan otettu matkamiehiä yöksi, mutta kun tämä\noli auttanut isää joskus hätätilassa -- rahalla -- niin isä otti hänet\nyöksi meille. -- Hän oli vanha poika. -- Me nukuimme kaikki samassa\nhuoneessa. -- Sisareni heräsi yöllä. -- En voi sitä kertoa. -- Tuo mies\nhänet säikytti. -- Siitä asti on Henna ollut kovin hermostunut. --\nRippikoulussa hänelle sattui, että eräs pojista. -- Se teki hänet\nhullummaksi. -- Nyt hän pelkää miehiä ja luulee, että jokainen näkee\nhänen päältään, miten hänelle on tehty. -- Selma sisaremme vei hänet\npalvelukseen Pietariin. -- Siellä hän palveli eräällä kenraalilla --\nmutta eräänä aamuna se kenraali -- oh! -- Sisareni tuli yhä hullummaksi.\n-- Hän ei saisi elää kaupungissa, missä alituiseen kuulee ja näkee\nkaikkea pahaa -- vaan meillä ei ole varaa lähettää häntä maalle tahi\njohonkin sairaalaan. -- Se on niin surkeata. --\n\nALMA.\n\nKyllä olen kurjuutta kokenut ja kurjuudesta kuullut puhuttavan, vaan en\nmoista ole voinut aavistaakaan. -- Mitenkä monella tavalla voi ihminen\ntulla ikipäiviksi onnettomaksi. -- Oh sitä ihmistä, joka sen aikaan saa.\n\nLIISI.\n\nÄlä nyt huuda, kyllä tässä ihminen muutenkin hermostuu. --\n\nSIGRID.\n\nIsä juo. -- Iso-isä joi, kun oli olutkuskina ja oli pakotettu ottamaan\nosan palkastaan oluessa. -- Ei paljon ole jäänyt kodin tarpeeksi. --\nHenna ei voi ansaita. -- Minunkin ansioni ovat niin epävarmat kun\nterveyteni on niin ja näin. Mahorkkatupakan tomu tahtoo minut\ntukehuttaa. -- -- Äiti on leinitautinen. -- Annette täti ajattelee\nAiria, eikä hänellä ole liikoja rahoja. -- Hänen sulhasensa ei\nsuuriakaan summia hänelle maksa ja vaikka täti sitä uskoo ei ole varmaa,\nettä hän tädin nai.\n\nALMA.\n\nMeilläkään ei ole liikoja rahoja, vaan tässä on sinulle viisi markkaa --\nensi hätään. --\n\nSIGRID.\n\nKiitoksia -- Anna anteeksi -- jos olen joskus. --\n\nLIISI.\n\nMe olemme äreitä ihmisiä -- minä tiedän sen -- mutta olot pakoittavat.\n-- Jos tahdot apua -- -- tule meille. -- Hyvästi Sigrid. --\n\nALMA.\n\nTule meille joskus kahville -- käske äitisikin.\n\nSIGRID.\n\nKyllä -- kyllä. -- (tytöt pois).\n\n\n5:es KOHT.\n\n    Heinonen, Sigrid.\n\nHEINONEN.\n\nLaitinen on tallissako?\n\nSIGRID.\n\nOn!\n\nHEINONEN.\n\nNoh! -- Ei minulla juuri hänelle asiaa olekaan. --\n\nSIGRID.\n\nIstukaa. -- Äiti tulee kai pian. --\n\nHEINONEN.\n\nEi minulla hänellekään mitään erikoisempaa asiaa ole -- -- (rykii). --\nMinulla on joltisen hyvä liike. -- Puhdasta jää kahdeksan sataa markkaa\nvuodessa. -- -- Paikkaamisella minä ansaitsenkin enin -- sillä kun\ntyöväellä ei ole varaa ostaa kalliita kenkiä, täytyy antaa kenkiä\nhalvemmalla -- siksi ei se uusien jalkineiden teko kannata -- kun en ole\nmikään fiini suutari. -- Eikä ole varaa pitää oppipoikaa. -- Kyökissä on\nasunut nuoria miehiä -- niin että Fiina on keittänyt ruuan siellä, mutta\nnukkunut verstaassa. -- Se on hiukan kylmä se verstaa että vesikin\njäätyy joskus lattialla, mutta kun tottuu. Panisimme nuoret miehet pois\n-- jos Sigrid tahtoo, tahi jos ei -- --\n\nSIGRID.\n\nMitä minulla on teidän nuorten miestenne kanssa -- tekemistä?\n\nHEINONEN.\n\nEn ole mikään nuori -- enkä kaunis mies. -- Suutarintyö ei tee poskia\npunaisiksi -- eikä nuorena ole varaa mennä naimisiin. -- Niin minä olen\ntuumaillut, että -- Laitiskakaan ei ole sitä vastaan -- minä naisin\nSigridin. --\n\nSIGRID.\n\nNyt en jaksa ajatella. --\n\nHEINONEN.\n\nSigrid voi puhua Fiinan kanssa. Fiina tuntee paremmin tällaiset asiat\nkuin minä. -- Niin kyllä meidän täytyy pitää Fiinan luonamme, vaikka\nolemmekin naimisissa, sillä Fiinalla ei ole muutakaan kotia eikä hän\njaksa palvella. -- Onhan hän vähän itsepäinen ja kärttyisä -- vanha\npiika -- hänellä ovat jalatkin aina auki -- mutta kyllä Sigrid voi tulla\nhänen kanssaan toimeen. -- -- Fiina neuloo sitten kengän päällyksiä\nmasiinalla. -- -- Kyllä Fiina on vähän suulas ja äkäinen ihminen --\nmutta nuorten täytyy olla kärsivällisiä vanhempien kanssa. --\n\nSIGRID.\n\nMinä vastaan huomenna. --\n\nHEINONEN.\n\nSe on siis Sigridin mieleen, että --\n\n\n6:es KOHT.\n\n    Laitinen, edelliset.\n\nLAITINEN.\n\nHyvää huomenta Heinonen -- Pannaanko plöröksi? -- Minulla on vielä\nMatissa.\n\nHEINONEN.\n\nKiitos.\n\nLAITINEN.\n\nMeneppäs ostamaan lisää ollutta Sigrid. --\n\nHEINONEN.\n\nMinä pistouvaan. -- (Sigrid pois).\n\nLAITINEN.\n\nEmme juomatta ole vaikka isäntä lupaa panna ryöstölle hyyrynvelasta. --\nVaan minä en maksa sitä -- en. -- Tulkoon seitsemän poliisia minua\nhaastamaan oikeuteen -- ennemmin juon rahat kuivaan kurkkuun -- kuin\nannan ne mokomalle saituri pomolle. -- Iloita mekin saadaan -- koska\nisäntä ansaitsee 10,000 vuodessa meidän selästämme ja juo samppanjaa --\nja asuu viidessä huoneessa yksin rouvansa kanssa ja meitä on 12 ihmistä\nsamassa hökkelissä, eikä sitäkään meille suoda. -- -- Kippis!\n\nHEINONEN.\n\nKippis!\n\nSIGRID (takaisin).\n\nÄlä juo isä. Sinä olet juonut monta päivää yhtä mittaa -- -- yölläkin\nolit niin levoton. --\n\nLAITINEN.\n\nJuon etten kuule teidän mankumistanne enkä pelkää isäntää -- sillä viina\nantaa rohkeutta. Kippis!\n\nHEINONEN.\n\nKippis!\n\nSIGRID.\n\nJa tekin Heinonen!\n\nHEINONEN.\n\nEnhän nyt koko mailmaa juo, vaikka hiukan maistan. -- Täytyy sitä\nsulhaspoikana -- sulasta ilosta. -- -- Noh -- kyllä minä olen juomatta,\njos tahdot. --\n\nLAITINEN.\n\nJuomattomia ihmisiä on vaan hautuumaalla -- Kippis! --\n\nHEINONEN.\n\nHyvästi nyt!\n\nLAITINEN.\n\nOnko sulla yksipunttisen taipumuksia! -- Ei naisväki voi elää ilman\nmeitä, kyllä taipuvat. -- Minkä miehen Sigrid luulet saavasi, jos et\nHeinosta ota. -- Et kai sinä herrojen helluksi rupea.\n\nSIGRID.\n\nVaikka miksi, ennenkuin juoppoa miestä ottaisin. --\n\nLAITINEN.\n\nJää siis vanhaksi piiaksi. --\n\nHEINONEN.\n\nMinun täytyy mennä työhön. --\n\nLAITINEN.\n\nJuo nyt! Lökäpöksy on juomatta triijausmatkalla. -- HEINONEN.\n\nMutta jos tulee peräti frii maanantai. --\n\nLAITINEN.\n\nPidetään sitten kippi tiistai. -- Noh -- skool.\n\nHEINONEN.\n\nSkool. --\n\nLAITINEN.\n\nNiitä lapsiakin on niin saakelisti siunattu meille, että kiittää\nJumalaa, kun yhdestä tyttärestään pääsee. Vielä pojista on talliin apua\nmutta Herra auta, kun on talossa 7 likkaa. -- Ennenkuin noille kaikille\non saanut miehen -- on hulluheikki helkkarissa. Pitäisi flikkalapset. --\nMiksi siunataan liika paljon naisväkeä mailmaan? -- -- Minun on niin\npaha olla että pyöryttää. -- Ploiskis Heinonen. --\n\nHEINONEN.\n\n-- Ikävä tuo minunkin elämäni on ollut. -- Seitsemän vuotiaana läksin\nkotoa suutarinoppiin. Aamusta klo 3 sai näyttää päreellä tulta\nmestarille. -- Palkasta ei ollut puhettakaan -- mestarin akka keitti\nvanhoja perunia ja kaksi sipulia niitten joukossa höysteeksi\npäivälliseksi. -- Velliä keitettiin maanantaina pata täyteen -- sitä\nlisättiin vedellä kunnes oli ihan hullinkia ja hapanta kuin ryssän kaali\nja sitä sitten syötiin niinkauan kuin kesti. -- Mestarilla oli viisi\nlasta -- akka neuloi kengänpäällyksiä -- lika kävi yli pään -- luteet\nsöivät yöllä -- minkä nahkaani päivällä olin pistänyt. -- Seinä oli\npunaisena. --\n\nLAITINEN (ihan päissään).\n\nSkool. --\n\nHEINONEN.\n\nSitten tulin Helsinkiin. -- Paljon olutta oli täällä -- ja vähän\nviisautta. -- Nuoren miehen elämä keikkui verstaan ja kapakan välillä.\n--\n\nLAITINEN.\n\nKuin minun -- roskien ja kapakan. --\n\nHEINONEN.\n\nMitä sille voi. -- Ei jaksa illalla lukeakaan -- kun on koko pitkän\npäivän lestiä vastaan koputtanut -- -- ottaa ryypyn ja nukkuu. --\nPloiskis! --\n\nLAITINEN.\n\nNyt ne ottavat viinankin meiltä pois, sillä ne eivät soisi meille\nsitäkään iloa.\n\nHEINONEN.\n\nAntakoot meille sitten muuta iloa sijaan -- -- mutta ilman iloa emme voi\nelää ei Jumaliste. -- Skool pruur!\n\n\n7:sä KOHT.\n\n    Fiina, Laitiska, edelliset.\n\nSIGRID.\n\nMitä lääkäri sanoi?\n\nLAITISKA.\n\nHeikkoa verta on ollut Hennassa alusta pitäen. -- Olin muka itse surrut\nliika paljon Hennaa kantaessani. -- Se oli silloin kun isä makasi\nkuumesairaana. -- Sitte olen kai itse säikähtynyt jotain -- kai silloin\nkun tuo rakennusmestari tappeli meillä juovuspäissään niistä\najorahoista. -- Siitä on Hennalle johtunut arka luonto. Heikkoa ruokaa\nsyönyt -- paljossa melussa elänyt. -- Itse liikaa kerran säikähtynyt. --\nVoisi parantua, jos ei koskaan mieli loukkaantuisi. -- Mistä meikäläinen\nottaa sellaisia kreivinnan päiviä? -- -- Tohtori lupasi toimittaa hänet\nkuudeksi kuukaudeksi Lappvikiin. --\n\nSIGRID.\n\nOh, sitä miestä! --\n\nLAITISKA.\n\nEi tiedä, liekö se siitä. --\n\nSIGRID.\n\nSe on siitä. -- Mitä olimme tuolle miehelle tehneet, että hän meille\nniin kovasti kosti?\n\nFIINA.\n\nRoisto oli koko mies. Mutta sellaiset ne ovat aina ne vanhat pojat! Nekö\nolisivat muka siveitä vielä mitä. -- Elävät naimatonna, jotta saisivat\nenemmän liassa ryvetä. -- Teillä on nyt raha tiukalla. Voisi Anttikin\nlainata, koska me muutenkin tullaan sukulaisiksi. --\n\nSIGRID.\n\nTe olette liika hyvä -- mutta kyllä meidän täytyy itse asiamme\njärjestää. --\n\nFIINA.\n\nÄlä vaan lainaa noilta katunaisilta! -- Heidän rahansa on synnillä\nsaatu. --\n\nSIGRID.\n\nEi tiedä kuka synnillä rahansa mailmassa saa. -- Kun en ole vielä\nHeinosen vaimo, en voi antaa vanhempien ottaa rahoja häneltä.\n\nLAITINEN.\n\nAiotko vielä niskoilleni jäädä? -- Meitä on 10 ilman sinua. --\n\nSIGRID.\n\nEn sitäkään -- vaan -- odottakaa, -- kyllä Annette täti lainaa. --\nKaikissa tapauksissa en voi ottaa vastaan vierailta ihmisiltä rahaa. --\n\nLAITINEN.\n\nLuuletko, että Annette antaa? --\n\nSIGRID.\n\nTahdon tehdä työtä. -- Itseäni voin ainakin elättää -- ja Oskar voi\nantaa äidille -- -- ja isä -- --\n\nLAITINEN.\n\nKai et aiokaan huolia Heinosesta?! Se vielä puuttuisi. --\n\nLAITISKA.\n\nLaitinen -- älä huuda -- kyllä hän vielä suostuu. --\n\nLAITINEN.\n\nSe on ainoa keino. -- Läksinryyppy Heinonen. -- Kyllä minä saatan tytön\nluoksesi, jos en muuten niin tukasta vedän.\n\nLAITISKA.\n\nFiina ei pane pahaksi Sigridin itsepäisyyttä. -- Hän on niin\nlapsellinen. --\n\nFIINA.\n\nNoh! -- En pane. -- Mutta kyllä hänen huonosti käy, jos ei hän järkeänsä\nkäytä. -- (Annette tulee, menevät).\n\nHEINONEN.\n\nTules meille Efraim, niin tarjoon sinulle -- harjakaiset. --\n\n\n8:as KOHT.\n\n    Edelliset, Annette (paitsi Laitinen).\n\nANNETTE.\n\nNoh! -- Mitä asiaa teillä on? -- Tahdotteko kai jälleen lainata\nrahaa? --\n\nLAITISKA.\n\nSe olisi tarkoituksemme. --\n\nANNETTE.\n\nJa minun pitäisi kai jälleen lainata? -- -- Minä en lainaa enää tällä\nkertaa. -- Ensiksi minulla ei ole liikoja rahoja. Minä tulen vanhaksi,\nenkä voi liioin ansaita. -- Toiseksi minulla on tytär, jonka aion\nkouluttaa ihmiseksi, ett'ei hänen tarvitse minun tavallani raataa\nelämässä -- ja että hän joutuu kunnollisiin naimisiin jota ei ole\nminulle suotu. -- Kolmanneksi -- ei sulhaseni maksa liikoja, ett'en\nniitä elämääni tarvitsisi. -- LAITISKA.\n\nMeillä on ylen suuri hätä.\n\nANNETTE.\n\nEnkö sitä ennustanut sinun ottaessasi Laitisen mieheksesi!? Ensin menee\nkaksi köyhää ja kokematonta yhteen -- -- ja sitten syntyy lapsia kuin\nhiiriä. -- Minun täytyy olla suora. -- Luuletko, että kukaan tässä\nseisoisi vapailla käsillä ja melkoisilla varoilla, jos olisi synnyttänyt\nenemmän lapsia kuin mitä markkoja on kukkarossa. --\n\nLAITISKA.\n\nKun Jumala niitä antaa. --\n\nANNETTE.\n\nJumalako? -- Työmiesten tyhmyys ne mailmaan saattaa. -- Millä nyt\nlapsianne elätätte? -- Pitääkö minun ehkä vetää niitä perässäni -- kuin\nkivikuormaa. --\n\nLAITISKA.\n\nEihän lapsen synnyttäminen ole syntiä. --\n\nANNETTE.\n\nSyntiä on että jää muille kuormaksi. -- Sinä moitit minua siitä, että\nolen kevytmielinen. Minä en ruvennut ajurin vaimoksi nälkään\nkuollakseni. Minä synnytin lapseni sellaisissa oloissa, joissa se hyvin\nmenestyy. -- Älä pahastu, Mari, mutta mailma on kerran niin järjestetty,\nett'ei hyvyydellä ja siveydellä pitkälle päästä. --\n\nLAITISKA.\n\nKaikkien luonto ei anna myöten. --\n\nANNETTE.\n\nKaikkien! Nostakoot ihmiset minulle olkapäitään -- on heidänkin\nniskoillaan sellaista, joille voi olkapäitään nostaa -- pankkipetosta --\nvaltiollista kavaltamista. -- Heillä on ollut vähempi pakko kuin minulla\n-- heillä on sentään ollut ruokaa, juomaa, ja hyviä vaatteita. --\nMinulla on ollut juoppo isä -- olutkuski -- itse olen yhteiskunnan uhri.\nOlisin minäkin elänyt kunnon ihmisenä, jos olisin voinut. --\n\nLAITISKA.\n\nOlisit elänyt kunnollisena neitsyeenä. --\n\nANNETTE.\n\nOlisiko minun pitänyt elää ilman rakkautta siksi että olin halvasta ja\nköyhästä kodista? -- Olisiko minun täytynyt kuihtua työmiehen vaimona?\n-- Minä olen järjestänyt asiani parhaimman taitoni mukaan. Viktor ei ole\nminua nainut, mutta lapselleni hänen täytyy maksaa eläke -- ja jos olen\nkärsivällinen, voi minusta tulla kaptenska. -- Kun Viktor on kerran\nsotkeutunut minuun niin pelastakoon nahkansa miten voi, saatan ainakin\nestää häntä menemästä toisen kanssa naimisiin. Pitää käyttää edukseen\nkaikkia keinoja. -- Niin -- te olette rahapulassa. -- On minulla viisi\nkolmatta markkaa. -- Ei se pitkälle riitä -- vaan en voi antaa enempää.\n-- Viktor on luvannut ostaa oman laivan ja sitten menemme naimisiin, ja\nehkä sitten minulla on antaa enemmänkin -- mutt'ei nyt. --\n\nLAITISKA.\n\nKiitoksia vaan tuhannesti. Tulee hyyrykin maksetuksi. --\n\nANNETTE.\n\nKuka Hennan puolesta maksaa sairaalaan?\n\nLAITISKA.\n\nEn tiedä. --\n\nANNETTE.\n\nVoisin antaa vähäsen -- mutta -- en voi pitkälle luvata. --\n\nLAITISKA.\n\nJos Henna saisi senverran hoitoa, ett'ei juuri raivohulluksi tulisi --\nniin voisi tuo sitten itsekin ansaita ja takaisin maksaa. --\n\nANNETTE.\n\nJa Efraim -- juo -- tietysti -- kuin ennenkin. --\n\nLAITISKA.\n\nHän ei jaksa ilman sitä työtä tehdä. -- -- Kun pitäisi ostaa\nuudenaikaisemmat roskatkin -- kun vanhoilla ei saa enää kyytiä -- siihen\nmenee jälleen rahaa. Rosalla ei ole talvitakkia. -- Kevätsaketissa\ntäytyy Sigridin käydä. -- Pienemmillä ei ole kenkiä. -- Eikä Selim'illä\nvaatteita. -- Niin se on että vaikka kuinka paikkaa, niin ei mikään\nvaate tahdo pitää.\n\nANNETTE.\n\nTeillä ovat menot pohjattomat. --\n\nLAITISKA.\n\nTämä huone on niin kylmä ja kostea, että kun lattialla seisoo, on kuin\nseisoisi jääkylmässä vedessä -- eikä ole varaa puitakaan polttaa. -- Ja\nkun ei tahdo päästä tuolilta seisomaan, jos joskus istahtaa, kun tuo\nleini tässä kylmässä vaivaa.\n\nANNETTE.\n\nSigridhän on morsian. --\n\nLAITISKA.\n\nNiin. Heinonen on säästäväinen ja ahkera mies -- eikä liioin\nhuikentelevainen -- vanhemman puolinen. -- -- Mutta Sigrid ei huolisi\nhänestä -- tahtoisi muka nuorempaa. -- Mutta millä sitä mies nykyään\nnuorena vaimoaan elättää? --\n\nSIGRID.\n\nÄiti voinhan vielä odottaa ja ansaita itse.\n\nLAITISKA.\n\nItsesi voit tuskin palkallasi elättää -- saatikka auttaa meitä. --\nHeinonen on luvannut taata isääsi, jos hän nyt aluksi tarvitsee -- ja\nkyllä me vanhat sitten tullaan toimeen, kun saadaan lapset pois kotoa.\n--\n\nANNETTE.\n\nAiotko sinä panna Heinosta vastaan? -- Se nyt vielä puuttuisi. -- --\n\n\n9:äs KOHT.\n\n    (Pihalta kuuluu riitaa). (Sigrid ulos).\n\nLAITISKA.\n\nLaitisen ääni. Hän ei vaan mahda riidellä isännän kanssa siitä\nhyyryvelasta?! Laitinen pitää, että saisimme asua tässä ilmaiseksi, kun\nei ole mitään palkkaa tuosta kauheasta lumenajosta -- ja kun on niin\nvaikea tulla toimeen. --\n\nSIGRID.\n\nNyt ne viheltävät poliisia. -- (Ulos).\n\nLAITISKA.\n\nLaitinen on niin hurja viinapäissään ja viime aikoina se on kiukussaan\njuonut enemmän kuin tavallisesti -- jos ei se vaan --\n\nSIGRID (ovesta sisään).\n\n    (Itkee). (Ulkona melua ja huutoa).\n\nLAITISKA.\n\nMitä on tapahtunut? (ulos).\n\nANNETTE.\n\nTappeleeko Laitinen? -- Nyt ne vievät hänet poliisikamariin. -- (Huuto\ntaukoo).\n\n(Alma, Fiina, Sigrid, Sanni, tuovat Laitiskan sisään).\n\nSANNI.\n\nÄlkää itkekö Laitiska. -- Ei haava ollut hengenvaarallinen -- vähäinen\nkuhmu vaan isännän päässä -- suitsen peristä. -- Ei Laitista tuomita\nkuin korkeintaan muutaman vuoden vankeuteen. --\n\nLAITISKA.\n\nHerra Jumala! -- Millä me sillä aikaa elämme? -- Ei meillä ole\npenniäkään säästössä. (Sannille). Ja sinut -- sinutkin on isäntä\nsanonut ylös -- Mitenkä hyyryni saan maksetuksi. --\n\nSIGRID.\n\nTäti! -- Te tunnette ravintoloitsijoita. Toimittakaa minulle siivojan\ntahi tarjoilijan paikka -- johonkin höyrylaivaan. --\n\nANNETTE.\n\nKyllä! Kunhan vaan voit itse kohtalostasi vastata. --\n\nALMA.\n\nVähät siitä, sillä kyllä tässä on rahaa hankittava. --\n\nSIGRID.\n\nOn! -- Ja keinolla millä tahansa. --\n\n\n\n\nKolmas Näytös.\n\n\nHöyrylaivan peräsalonki. Uutimet ovat alhaalla.\n\n\n1:nen KOHT.\n\n    Alma, Mikko.\n\nMIKKO. (pää Alman sylissä).\n\nKun olin pikku poika, rakastin erästä tyttöä. Maailmassa ei ollut niin\nvaaleaa tukkaa, kuin mitä hänellä oli. -- Minä en uskaltanut häntä\npuhutella -- niin äärettömästi minä häntä rakastin. --\n\nALMA.\n\nMissä hän nyt on?\n\nMIKKO.\n\nNaimisissa. --\n\nALMA.\n\nKenen kanssa? --\n\nMIKKO.\n\nErään kaljupäisen professorin kanssa.\n\nALMA.\n\nRakastatko häntä vielä? --\n\nMIKKO.\n\nEn tiedä. --\n\nALMA.\n\nSinä rakastat häntä, -- vaan sinä et sitä sano. --\n\nMIKKO.\n\nEnhän silloin olisi sinun seurassasi. --\n\nALMA.\n\nOikeassa olet. -- Minäkin olen ollut kerran rakastunut.\n\nMIKKO (väsyneesti).\n\nKehen?\n\nALMA.\n\nHän oli perämies. Minä asuin pikkukaupungissa erään vanhan akan luona\nmatalassa hökkelissä. Sain lukea paksua pipliaa ja puolata lankaa pitkät\narkipäivät, kun akka kutoi. -- Ainoa lysti oli, kun sunnuntai-aamuna\nakka osti kymmenenpennin rieskaleivän ja antoi minulle siitä puolen ja\nvieläpä kermaa kahvin sekaan, arkeoina pantiin siihen maitoa ja usein\nsain juoda kahvia mustana. Kun olin tuon leipäni syönyt pantiin päälleni\nkretongilänninki -- se oli pyhähame talvellakin vaikka olisi ollut\nkuinka kova pakkanen. Arkeoina sain pitää vanhaa kulunutta\nsarka-hametta, joka oli tehty äitini vanhasta. Äiti oli olutpanimossa\nimettäjänä ja sitten lastenhoitajana ja osti itselleen kerran vuodessa\nuuden hameen ja antoi vanhan minulle. Tuossa ohuessa kretongipuvussa\nvei kasvatti-äiti minut kylmään kirkkoon. Se oli täynnään mustaan\npuettuja ihmisiä, jotka nyökyttivät usein päätään, kun pappi sanoi\nJeesuksen nimen ja tuota nykyttämistä katsellessani ja papin saarnaa\nkuunnellessani tuli minun niin uni, että silmät kirvelivät ja päätä\npakotti. Kun tultiin vihdoin kirkosta pois, ja mentiin kotiin, sain\nsyödä tuoreita keitetyitä silakoita kesällä, talvella oli pala\npaistettua suolaista sianlihaa, niin pieni palanen, että yhteen\nsuuhaukkaukseen mahtui. Sillä välillä söimme arkeoina perunoita,\nsilakkalaukkaa ja palan kuivaa hapanta reikäleipää, joka aina oli vähän\nhomehtunutta. Kun sunnuntaina olin syönyt silakkani, piti minun lukea\npostillaa, sillä akka ei nähnyt lukea itse -- ja sitten sain mennä\ntunniksi katsomaan, kuinka muut lapset laskivat mäkeä kelkalla meidän\nkortteerikuntamme päässä. Minulla ei ollut kelkkaa enkä rohjennut\nsellaista uneksiakaan. Kun vilusta kohmettuneena tulin kelkkamäeltä\nkotiin mentiin jälleen iltakirkkoon kello 4 ja sen jälkeen kello 6\nrukoushuoneeseen ja sitte nukkumaan, sillä aamulla piti puolata lankaa\nkello kuudesta viimeistään, että ehti saada riittävän määrän valmiiksi,\nennenkuin meni kansakouluun. Tätä kesti neljätoista vuotta, kunnes\nkasvatti-äitini kuoli. Äitini ei ollut minusta paljon välittänyt, eikä\nhänellä ollut siihen aikaa eikä varaakaan. 100 markkaa antoi isäni\näidilleni minun syntyessäni ja se meni äidin ylöspitoon ja ensi\nhoitooni. Sitten äiti meni imettäjäksi ja sai palkkaa 18 markkaa kuussa\nja kun hän ei siksi enää kelvannut, sai hän 10 markkaa. Siitä hän maksoi\nminusta kymmenen markkaa kuussa ja koetti joskus haalia kokoon minulle\nvaatteita, kunnes hän meni naimisiin ja sai perheen, josta ei minulle\nmitään riittänyt. Kasvatti-äiti piti minua sitten armosta, kunnes\nlopetin 12 vuotiaana kouluni ja sain laputtaa mailmalle palvelemaan.\nJouduin eräälle vanhalle leskirouvalle, joka pani minun tekemään\naika-ihmisen töitä, ja kun en jaksanut märkää pyykkiä kantaa ämpärillä\nrantaan sotkettavaksi, sain selkään, vaan en uskaltanut siitä hiiskua\nsanaakaan, sillä rouva oli kaupungin vaivaishoidon johtokunnassa -- ja\nkasvatti-äitini sai vaivaisapua. Jos olisin aikaan saanut rouvalle\nikävyyksiä olisi hän kieltänyt kasvatti-äidiltäni tuon ainoan avun ja\ntulon ja hän olisi taas ottanut äidiltäni maksua elättämisestäni ja\näidin mies olisi pidättänyt palkkani tahi kieltänyt minulta kirjaa\npalvelemista varten, niin kauvan kuin olin ala-ikäinen. Ja minun\nikäiseni tyttö sai kiittää Luojaa, että sai palvella edes ruuasta. Minä\nsain toki 2 mkaa palkkaa kuussa. Pääsin vihdoin rippikoulusta -- sieltä\nerääseen hotelliin keittäjä-apulaiseksi -- sieltä höyrylaivaan. Sen\nlaivan perämies lupasi naida minut. -- Rakastin häntä ja toivoin\nitselleni kodin hinnalla millä tahansa. -- Tuo mies petti minut, sain\nlapsen. Se kuoli kurjuuteen maalla. -- Tulin Helsinkiin. Lastasin\nlankkuja Söörnääsissä, sain taudin siitä, en jaksanut enää kauemmin\nraskasta työtä tehdä -- rupesin silittäjäksi, en kostunut liioin\nsilläkään. -- Tein kuin muut kaltaiseni -- otin rahaa eräältä\nmaisterilta, joka nyt on opettaja. Hän oli sukupuolitautinen, minä olin\ntoki siitä taudista ennen vapaa. Hän ei puhunut minulle, mitä tautia hän\nsairasti. Minä en uskonut löytyvän niin katalia ihmisiä sivistyneitten\njoukossa, että tieten puhtaan ihmisen saastuttaisi. Hän toimitti minut\npäälle päätteeksi Vanhaan klinikkaan ihmisten merkattavaksi. -- Sieltä\npalattuani pantiin minut poliisin rulleihin -- jatkoin pakosta alkamaani\nansio-etsintää. Nyt olen mikä olen. -- Halveksitko minua!?\n\nMIKKO.\n\nEn. --\n\nALMA.\n\nEi tämäkään elämä minua huvita, mutta kun en parempaakaan tiedä. -- Jos\nminuakin joku rakastaisi. --\n\nMIKKO.\n\nRakastanhan minä sinua! --\n\nALMA.\n\nRakastat! Vaan et mua nai.\n\nMIKKO.\n\nKuule -- jos tahdot tulla paremmaksi, autan sinua. --\n\nALMA.\n\nPalvelemaan en pääse, enkä haluakkaan -- neulominen on ikävää -- mutta\nhierojaksi jos rupeisin. -- Vaan kurssi maksaa 200 markkaa sekä\nylöspito. -- Sinulla ei ole siihen varaa. -- Anna minun olla mikä olen.\n-- Kyllä minullekin maailmassa sija löytyy. --\n\nMIKKO.\n\nElämä on niin sekasotkuista. --\n\nALMA.\n\nJuo konjakkia, niin tulet iloiseksi. --\n\nMIKKO (kalveten).\n\nAnna tänne. --\n\nALMA.\n\nVaan tuolla happamalla naamalla en tahdo sinua nähdä. --\n\nMIKKO.\n\nOlenhan minä iloinen. --\n\nALMA.\n\nOlenhan minä iloinen. -- Olet niin ikävä, kuin maahanpanijaiskaramelli.\n-- En laske sinua enää koskaan luokseni. --\n\nMIKKO.\n\nMinä en ole enää ikävä -- en. --\n\nALMA.\n\nLupaatko sen ihan. --\n\nMIKKO.\n\nVarmaan. --\n\nALMA.\n\nSkool sen asian päälle! -- (juovat).\n\nMIKKO.\n\nSinulla on niin kaunis pusero. --\n\nALMA.\n\nEikö se somista vartaloani? --\n\nMIKKO.\n\nErinomaisesti. -- Minä rakastan sinua niin.\n\nALMA.\n\nSyleile minua oikein paljon! -- Vielä enemmän! (nauraa). Sinä olet\nvielä niin nuori et jaksa! -- Minä voisin syleillä sinut kuoliaaksi. --\nKah! -- Kuinka kalpenit. -- Pikku poika. --\n\n\n2:nen KOHT.\n\n    Taube, Liisi, Hisinger, Sanni.\n\nTAUBE.\n\nMadame Violante -- ethän sentään tehne kaalia pikku Mikosta.\n\nMIKKO.\n\nMinä en ole mikään pikku Mikko. --\n\nTAUBE.\n\nPianpa vartuitkin. -- Tuossa tuonnoin olit vähällä itkeä. --\n\nMIKKO.\n\nOle vaiti. --\n\nLIISI (nauraa).\n\nItkeä. -- Mistä syystä? Kertokaa! --\n\nTAUBE.\n\nMikko ja minä olimme kerran viftillä. -- Mikko oli hyvin surumielinen.\n-- Hänen ensi lempensä esine oli mennyt naimisiin -- kaljupäisen\nprofessorin kanssa. -- Mikko päätti unohtaa surunsa toisen hempukan\nsylissä -- vaan ilon ollen ylimmillään purskahti Mikko itkemään. Meidän\ntäytyi antaa hänelle konjakkia lääkkeeksi. --\n\nSANNI.\n\nOho! -- Sitä ei enää uskoisi. --\n\nTAUBE.\n\nSitten Mikko on ottanut lusikan oikeaan käteensä -- ja nyt hän syö\nkaikkea ruokaa hyvin kiltisti. --\n\nHISINGER (hermostuneesti).\n\nEmmekö tilaa jotain!?\n\nSANNI.\n\nTosiaan! --\n\nTAUBE.\n\nSoita sinä Mikko nuorimmaksesi! -- Noh! Aleksandra Feodorovna! -- Sinä,\njoka etsit täydellistä rakkautta tässä matoisessa maailmassa, -- joko\nystävämme Hisinger on se kulttuurikukka, -- joka voi sieluasi tyydyttää.\n--\n\nSANNI.\n\nMe ymmärrämme toisiamme varsin hyvästi. --\n\nTAUBE.\n\nViisi markkaako on taksa? --\n\nSANNI.\n\nOlkaa vaiti! -- Minä en ole mikään tavallinen nainen! --\n\nTAUBE.\n\nEt! Sinä voisit olla vähintäin Cherlotte Corday, sillä sinussa on\nprofeetan tyytymättömyys oleviin oloihin. --\n\nSANNI.\n\nEivät ne ole kehuttavia. --\n\nTAUBE.\n\nEivät, sillä voisit esim. vaatia, että riikinkukko tuotaisiin eheänä\npöydälle, josta astuisi pieniä sokurienkeleitä ulos niinkuin Sabina\nPoppaean ruokapöydällä. -- Alexandra Feodorovna -- sinä etsit niin\ntäydellistä tästä elämästä, ett'et huomaa mitä sikaruokaa syöt. --\n\nSANNI.\n\nÄlä pistele! --\n\nHISINGER.\n\nEi tappelua!\n\nSANNI.\n\nÄlkää naurako, taikka heitän tämän lasin päähänne. -- TAUBE.\n\nSaisimme nähdä vaikuttavan draamallisen kohtauksen. --\n\nSANNI.\n\nÄlkää sitä himoitko! --\n\nTAUBE.\n\nOnko sydämesi parantunut, -- jonka kiittämätön insinööri haavoitti, joka\nniin sydämettömästi sinut petti viattoman enkelin. Jos minun sydämeni\nolisi ollut niin rikkirevitty kuin sinun, olisin parannellut sitä\nGraalin pyhässä temppelissä eikä meluavassa Helsingissä. --\n\nSANNI.\n\nVarokaa itseänne, muuten heitän tämän lasin päähänne. --\n\nTAUBE.\n\nTahi ehkä ystävämme Hisinger on se Parsifal, joka sinun haavasi\npuhtaudellaan parantaa.\n\nSANNI (heittäen lasin).\n\nSiinä saitte.\n\nHISINGER.\n\nVähempi riittäisi. -- Mene tuonne rauhoittumaan.\n\nSANNI.\n\nHän riidan aloitti. -- (Sigrid sisään).\n\nHISINGER.\n\nSuokaa anteeksi neiti, nämä naiset leikkivät hieman. -- Korjatkaa lasit!\nMinä maksan ne. -- Olkaa hyvä ja tuokaa koko konjakki ja 6 pulloa\nseltteriä. -- (Sigrid pois). Koeta olla ihmisiksi, muuten en voi mennä\nminnekään kanssasi.\n\nSANNI.\n\nMiksi hänen piti ärsyttää minua. --\n\nHISINGER.\n\nEihän siksi tarvinne tapella. --\n\nSANNI.\n\nKun minä suutun, -- en tiedä mitä teen. -- (Sigrid sisään).\n\nHISINGER.\n\nOlkaa hyvä!\n\nMIKKO.\n\nOnneksesi Edvard! --\n\nLIISI.\n\nPääsette Parisiin -- te onnen myyrä. --\n\nALMA.\n\nOvatko naiset kovin kauniita Pariisissa? --\n\nTAUBE.\n\nEivät kauniimpia kuin sinä Belladonna!\n\nALMA.\n\nAina te osaatte imarrella. --\n\nLIISI.\n\nMinusta ne ovat niin teeskenteleviä. --\n\nTAUBE.\n\nOletko käynyt Parisissakin -- Mrs Siddous.\n\nLIISI.\n\nOlen, ja asunutkin siellä kolme kuukautta. --\n\nTAUBE.\n\nParlez -- vous français, madam?\n\nLIISI.\n\nMa foi, minä pyydän. --\n\nALMA.\n\nMille baisers. --\n\nMIKKO.\n\nMikä franskalainen konversatiooni. --\n\nALMA.\n\nMitä sinä Sanni motkotat tuolla? -- Edvard siitä vaan hermostuu. --\n\nSANNI.\n\nMinä en kärsi, että minua loukataan. --\n\nMIKKO.\n\nSanni on oikeassa, -- Hänellä on periaatteellinen luonne, -- eikä sitä\nsaa loukata. --\n\nSANNI.\n\nÄlkää naurako, -- taikka minä teille opetan.\n\nLIISI.\n\nSoo -- soo juo nyt. -- onhan tämä eron hetki sinulle ja Edvardille. --\nSilloin pitää itkeä sovussa. --\n\nSANNI.\n\nMinä en välitä Edvardista -- enkä mistään.\n\nTAUBE.\n\nPotra akka tuo Sanni. -- Minä en uskaltaisi häntä rakastaa, -- sillä hän\nrepisi silmät päästäni.\n\nSANNI.\n\nSitä ei teidän tarvitse pelätä, sillä en kajoisi hohtimillakaan teihin!\n\nLIISI.\n\nTilatkaa toinen pullo konjakkia -- herra Hisinger. --\n\nALMA.\n\nJa minulle lasillinen madeiraa. --\n\nTAUBE.\n\nJa Sannille kobbelia. --\n\nMIKKO.\n\nEttä hän tulisi vähän makeammaksi --\n\nSANNI.\n\n-- jotta saattaisin ihmisille vatsataudin niinkuin te kömpelöillä\nvitseillänne!\n\nALMA.\n\nÄlkää lörpötelkö. -- Juokaamme lähtömalja.\n\nTAUBE.\n\nSanni ei kelpaisi eduskuntaan. Hän ei ole hituistakaan poliitillinen.\n\nSANNI.\n\nNiin minä en ole kaunopuheliaasti vapaamielinen -- vaan minä vaadin\ntekoja.\n\nLIISI.\n\nÄlkää politikoiko.\n\nMIKKO.\n\nNiin, rakkauden jumala on liberaali, ulkopuolella puoluetaistelusta --\nkuin kaikki hallituksen henkilöt.\n\nALMA.\n\nÄlkää meitä kokonaan unohtako Pariisissa hienojen tuttavienne piirissä,\nherra Hisinger.\n\nTAUBE.\n\nAlma raukka suree, ett'ei itse ole syntynyt Pariisissa. -- Olisi hän\nainakin tukkansa tähden yhtä kuuluisa kuin Cléo de Mérode --\n\nALMA.\n\nEn tiedä -- vaikka olisinkin. --\n\nTAUBE.\n\nAinakin olisi sinulla varaa pitää frisööri. --\n\nALMA.\n\nNäytänkö minä siis niin kampaamattomalta?\n\nLIISI.\n\nNyt eroatte herra Hisinger meistä. -- Missä nurkassa minäkin asun kun\npalaatte. -- Käykää katsomassa. --\n\nHISINGER.\n\nJos sopii. --\n\nTAUBE.\n\nTulkaa nyt jo! Kello käy jo kahtatoista. -- Ja liikkeenne ovat\nsulettavat ennen yhtätoista siveellisyyssääntöjen mukaan, jotta\nvanhoille piioillekin jäisi hiukan kaupanteon tilaisuutta -- sillä he\nkadehtivat teitä.\n\nALMA.\n\nMikko -- mene edellä ja vihellä issikkaa meille. -- Minä en ainakaan\nviitsi kävellä. --\n\nMIKKO.\n\nSanasi on lakini -- madonna Alma. --\n\nLIISI.\n\nMe odotamme sinua Sanni -- minun luonani. -- TAUBE.\n\nHyvästi Hisinger. -- Pian saat kulkea uusia uria vanhalla rakkauden\ntiellä. --\n\nLIISI.\n\nMissä te viivytte. -- Ei saa mennä puun ja parkin rakoon. --\n\nTAUBE.\n\nEi vaan -- (kuiskaa jotain Liisille, joka nauraa). (Pois).\n\n\n3:as KOHT.\n\n    Hisinger, Sanni.\n\nSANNI.\n\nSinä suutuit minuun Edvard, -- vaan minä en voi itseäni hillitä. -- Älä\nhalveksi minua siksi. --\n\nHISINGER.\n\nEn minä sinua halveksi. --\n\nSANNI.\n\nMinä pidän sinusta kuitenkin niin paljon. --\n\nHISINGER.\n\nHyvä -- Sanni -- tässä annan sinulle pienen jäähyväislahjan -- 300 mk.\nOlemmeko kuitit.\n\nSANNI.\n\nOlemme!\n\nHISINGER.\n\nÄlä muista minua vihalla. --\n\nSANNI.\n\nOlenko minä sinua vihannut. Minä olen niin rikkirevitty, ett'en jaksa\nmitään selvää ajatella. -- Minäkin olen kerran rakastanut, -- vaan minä\nen kelvannut rakastetulleni vaimoksi, sillä hän oli insinööri ja minä\nvaan työmiehen tytär. -- -- Raivosin ja itkin -- koetin hänet unohtaa --\nheittäydyin hurjaksi, vaan sekään ei auttanut. -- Sitten kylmenin\nelämälle kokonaan. -- Nyt on sieluni kuin sammunut hiillos, hetken se\nhohtaa, vaan jälleen se mustana häämöittää. -- Siksi en voi koskaan olla\nonnellinen. -- -- Rakastinhan minä sinua -- mutta en ollut sittenkään\ntyytyväinen. -- Olimme sentään hyvät ystävät, -- eikö niin? --\n\nHISINGER.\n\nHyviä ystäviä. --\n\nSANNI.\n\nJa kuitenkin. -- Niin hyvästi nyt, olet ehkä iloinen, -- että pääset\nminusta. -- En sitä sure. -- Minä en pyydä mitään elämältä. --\n\nHISINGER.\n\nHyvästi sitte. --\n\nSANNI.\n\nHyvästi. -- Käy toki vielä katsomassa.\n\nHISINGER.\n\nMinä saatan sinut ainakin laivasillalle ja toimitan sinulle ajurin. --\n(pois).\n\n\n4:äs KOHT.\n\n    (Sigrid sisään, hän korjaa lasit. Hisinger takaisin).\n\nHISINGER.\n\nTe tahdotte kai siivoa täällä. -- Minun pitää kai poistua. --\n\nSIGRID.\n\nKuin tahdotte. (Hisinger pois).\n\n\n5:es KOHT.\n\n    Sigrid, Erkki, Nanna.\n\nSIGRID.\n\nNanna! ja Erkki!\n\nNANNA.\n\nNiin! Me läksimme laivalle saattamaan maisteri Vikstedt'iä, joka lähtee\nAmeriikkaan siveellisyysasiaa tutkimaan. -- Oi kuinka ilta on kaunis! --\nKatso -- ulkona paistaa kuu merellä, kuin sulatettua tinaa -- (kuuluu\nlaulua, naiskööri laulaa \"Sua tervehdin\"). Nyt ne laulavat maisteri\nVikstedt'ille. -- Tule kuuntelemaan. -- Kaikki Aamuruskon laulajanaiset\novat saattamassa maisteri Vikstedt'iä. -- Hän on niin hieno mies. --\n\nANNETTE.\n\nTäälläkö olet Sigrid! Äitisi tahtoo sinua tavata. --\n\nNANNA.\n\nJää sinä tänne, niin me menemme laivasillalle -- saamme kuulla --\nmaisteri Vikstedt'in puhuvan nuorisolle. --\n\nSIGRID.\n\nSiveellisyysasiastako hän puhuu?\n\nNANNA.\n\nMitenkä muuten, kuinka meidän on tehtävä veljellisesti työtä kaikkien\nlangenneitten naisraukkojen parantamiseksi. -- Hyvästi siksi kunnes puhe\non päättynyt. --\n\nANNETTE.\n\nIsäsi on päässyt vankilasta eilen. -- Hän on täällä ja pyytää rahaa\nvaatteisiin. --\n\nSIGRID.\n\nKyllä minä annan. --\n\nANNETTE.\n\nMistä annat? -- Se heittiö veljeksesi on kokonaan muuttanut tyttöjen\nluo. -- Siellä se juo ja tuhlaa kaikki rahansa. -- Ei hänellä ole monta\ntervettä päivää enää jälellä. Maarian sairaalaan saa muuttaa. --\n\nSIGRID.\n\nMinä menen tapaamaan isää. -- Missä hän on? --\n\nANNETTE.\n\nKyökissä. -- Äitisi on myös täällä ja toi pesun. Annoin äidillesi ruusun\ntroppia ja isällesi illallisen, kun olivat siniset vilusta ja nälästä.\nEn minäkään jaksa teitä ijankaikkea elättää. -- Kun Viktorin ja minun\navioliittoni ei ole vielä varma, -- ja minä pelkään pahoin, että se\npakana jälleen saa häät lykätyiksi edemmäksi, että pääsee ulkomaille ja\npois näkyvistäni. -- Sellainen nahjus se on. -- Kyllä hän minua muistaa\nsilloin kun tarvitsee, vaan kun on puhe puolustaa minua sukulaisia\nvastaan ja vihdoin saada tuo avioliitto aikaan -- silloin hän kömpii\npakoon kuin myyrä. -- Nytkin on hän juonut viisi päivää pääksytysten,\neikä osaa enää järkevää sanaa suustaan laskea. --\n\nSIGRID.\n\nJos hän rakastaa toista, niin laske hänet vapaaksi.\n\nANNETTE.\n\nEn -- en ikinä! -- Jos hän ei minua rakasta, ei hän saa toistakaan. --\nSen kiusan minä hänelle teen. --\n\nSIGRID.\n\nSe ei ole jalomielistä. --\n\nANNETTE.\n\nJalomielistä tahi ei. -- Kun olen kerran hänelle kelvannut saan kelvata\naina. -- Ja minä saatan hänet vihkimäpallille, -- saatan vaikka veri\ntulisi. --\n\nSIGRID.\n\nOnko sinulla muuta puhuttavaa täti? --\n\nANNETTE.\n\nEi muuta kuin, että laitatkin maisteri Vikstedt'in hyttiin kaksi sijaa.\n\nSIGRID.\n\nKuka maisteri Vikstedt'in kanssa nukkuu? --\n\nANNETTE.\n\nEräs Aamurusko-yhdistyksen jäseniä, joka on hänen matkakumppalinsa. --\n(Sigrid menossa).\n\nANNETTE.\n\nTuomari Hisinger tahtoo nukkua täällä, -- sillä hänestä hytissä on liian\nkuuma ja ummehtunut ilma. Hän on puhunut siitä minulle. --\n\nSIGRID.\n\nHyvä. Kyllä minä teen hänelle vuoteen tänne. --\n\nANNETTE.\n\nÄitisi pesu oli tällä kertaa huonosti mankeloitu, -- sano se hänelle. --\nSekin raukka ei jaksa enää kunnollista työtä tehdä. --\n\nSIGRID.\n\nKyllä minä sanon. -- (Pois).\n\nANNETTE.\n\nOlkaa hyvät ja astukaa sisään. --\n\n\n6:es KOHT.\n\n    Vikstedt, Erkki, Nanna, koko joukko naisia.\n\nVIKSTEDT (kukitettuna).\n\nTe olette liian hyvät rakkaat ystävät. -- Vähempi riittäisi. -- Vien\ntervehdyksenne tovereillenne \"Suuressa Lännessä\". --\n\nKÖÖRI (laulaa).\n\n\"Armaasta erotessa\". --\n\nVIKSTEDT.\n\nHyvästi -- hyvästi -- nuoret siskot ja veljet. -- Kuinka ihana on kesän\nkirkkaassa aamuyössä kuulla laulun kaikuvan viattomilta huulilta, joilta\nainoastaan hyveen ylistys kaikuu. -- (Kööriläiset pois).\n\nVIKSTEDT.\n\nMihin menet?\n\nANNALA.\n\nHaen matkalaukkuani. --\n\nVIKSTEDT.\n\nPalaa pian. -- Hyttimme on valmistettu. -- Herra Liimatainen! --\nTahtoisin puhua pari sanaa kanssanne kahden kesken. -- Lähettäkää pois\n-- neiti -- en tunne nimeä. --\n\nERKKI.\n\nNanna Haglund. Ole hyvä ja poistu hetkeksi. Puhukaa. --\n\nVIKSTEDT.\n\nMeidän yhdistyksessämme on jäseniä, joiden siveellinen tunne on niin\narka, että meidän on vaikea sitä loukata. -- Nainen, jonka kanssa\nseurustelette. --\n\nERKKI.\n\nOn ollut langennut nainen oikein, -- vaan nyt on hän muuttanut elämänsä.\n\nVIKSTEDT.\n\nMinä en tuomitse ketään -- en, mutta kun se saattaisi muita loukata --\nniin täytyy minun alistua yleisen mielipiteen alle. --\n\nERKKI.\n\nYmmärrän, minun morsiameni ei sovi enää tulla Aamuruskon kokouksiin. --\n\nVIKSTEDT.\n\nKyllä -- vaan ette saa asua yhdessä hänen kanssaan. -- Ja edullisempi\nolisi teille, suosiossa olevalle miehelle, että ylimalkaan välttäisitte\nkaikkia väärinkäsityksiä -- sellaisia tekoja, jotka voisivat langettaa\nvaikka vaan varjon Teidän ja etenkin seuran päälle, jota palvelette. --\n\nERKKI.\n\nIhmiset moittivat siis minut siitä, että koetan todella teoissani\nosoittaa, että pidän prostitueerattua naista yhtä hyvänä kuin monta\nmuuta n. k. siveätä neitiä, joita kuuluu Teidän seuraanne, joka on\nvoinut kylläkin langeta, vaan jonka päälle ei ole varjo langennut, sillä\nhänen isällään on varaa hänelle kustantaa ilmaista lystiä. (Nauraa).\n\nVIKSTEDT.\n\nMinä en teitä moiti -- en, -- vaan yleisö, joka ei ole taipuvainen liian\nrohkeihin uudistuksiin, ei hyväksy kylläkin jaloa vapaamielisyyttänne.\n-- Ja me olemme riippuvaisia yleisöstä.\n\nERKKI.\n\nTodella?!\n\nVIKSTEDT.\n\nOn ollut puhe, ett'ette voisi olla enää Isänmaan asiamies eikä\nAamuruskon taloudenhoitaja, siitä syystä että mainittu lehti ja seura on\nkansan edessä julistanut ajavansa ehdottoman raittiuden ja\nsiveellisyyden asiaa. Siksi on ehkä paras, että teette juorut tyhjiksi.\n--\n\nERKKI.\n\nMitä pitää minun tehdä?\n\nVIKSTEDT.\n\nErota tuosta naisesta. -- (Paussi).\n\nERKKI.\n\nEn ikinä. --\n\nVIKSTEDT.\n\nSiinä tapauksessa täytyy minun vaatia, että etsitte viipymättä toisen\ntyöpaikan itsellenne, sillä Teidän laisesti elävälle miehelle on\nAamuruskon seura suljettu. Suokaa anteeksi. -- Minun täytyy olla\njärkähtämätön. Oletteko nähnyt herra Annalaa? Hän on mies, joka ei ole\nantanut syytä moitteeseen. --\n\nERKKI.\n\nEi. -- (Vikstedt pois).\n\n\n7:äs KOHT.\n\n    Erkki, Nanna.\n\nERKKI.\n\nNanna! -- (Nannalle). Kuulitko meidän keskustelumme?\n\nNANNA.\n\nEn! --\n\nERKKI.\n\nTuota. -- Minulla on vähän velkoja -- ja ennenkuin voimme mennä\nnaimisiin -- täytyy -- minun tehdä kovin työtä päästäkseni veloista. Ja\nkoska onnettomuudeksi sattui tuo raitiotieläisten lakko, jossa hävisimme\nja minä johtavana henkilönä sain auttamattoman lähtöpassin, niin --\nvoisitko jonkun aikaa -- tulla yksin toimeen -- esim. hankkisit\nitsellesi liinavaatteiden ompelua. -- Minä muutan erään tuttavan pojan\nluo. -- Sinä voisit hakea kortteeria muualta. --\n\nNANNA.\n\nMiksi? --\n\nERKKI.\n\nMinä en voi nimittäin vielä mennä kanssasi naimisiin, sillä minut on\nsanottu Aamuruskon taloudenhoitajapaikasta ylös.\n\nNANNA.\n\nMiksi. --\n\nERKKI.\n\nSiksi että en hyväksynyt maisteri Vikstedt'in matalaa elämän tapaa. --\nKoeta olla järkevä, jos mielimme kerran tulla onnellisiksi. --\n\nNANNA.\n\nLiinavaatteita en ole koskaan neulonut enkä opi niin pian. --\n\nERKKI.\n\nHae palveluspaikkaa.\n\nNANNA.\n\nSitä en saa. -- Minulla ei ole papereita.\n\nERKKI.\n\nMene edellä kotiin -- äläkä ole levoton. -- Minä tulen jälestä, minulla\non vaan jälellä vähän asioita täällä. -- Koeta olla luja! Siinä on ainoa\npelastuksemme. Näkemiin.\n\nNANNA.\n\nMinua niin ahdistaa. (Pois).\n\nERKKI (soittaa).\n\n(Sigrid).\n\nERKKI.\n\nMinä pyydän sinun tekemään jotain hyväkseni. Kysy tädiltäsi, eikö Nanna\nsaisi tässä laivassa siivoojan paikkaa pariksi kuukaudeksi. -- Me emme\nvoi mennäkään naimisiin. --\n\nSIGRID.\n\nMutta miksi erootte?\n\nERKKI.\n\nRaittiusseura ei tahdo, että sen virkailijan vaimo on entinen yleinen\nnainen ja siksi täytyy minun hakea itselleni toinen paikka -- ja siihen\nmenee aikaa. --\n\nSIGRID.\n\nJa siksi Nannan täytyy ruveta siivoojaksi. -- Ihmiset ovat julmia. --\n\nERKKI.\n\nTäytätkö pyyntöni? --\n\nSIGRID.\n\nTäytän.\n\nERKKI.\n\nKiitoksia Sigrid, sinä olet kunnon tyttö! Kun eivät vaan \"Isänmaan\"\nonnen valvojat kohtelisi sinua kerran niinkuin minua. (Erkki pois).\n\n\n8:as KOHT.\n\n    Vikstedt, Sigrid, Hisinger.\n\nVIKSTEDT (ulkoa).\n\nAku -- niissä on minun yönuttuni?! --\n\nSIGRID.\n\nHISINGER (nauraa). (Kotvasen kuluttua).\n\nNeiti! Kuulutteko tekin Valkonauha-yhdistykseen?\n\nSIGRID.\n\nEn.\n\nHISINGER.\n\nTuo aaveenhaamu maisteriksi, tulee kohta niin ihanteelliseksi -- ett'ei\njuo edes vettä. --\n\nSIGRID.\n\nSe maistunee hänelle. --\n\nHISINGER.\n\nItseturmelus on kielletty Suomen laissa.\n\nSIGRID (vaikenee).\n\nHISINGER.\n\nTietääkö neiti, milloin olemme huomenna Hankoniemessä? --\n\nSIGRID.\n\nKello 7 aamulla. --\n\nHISINGER.\n\nTe ette kai ehdi paljon levätä? --\n\nSIGRID.\n\nEn juuri. --\n\nHISINGER.\n\nSiivojan paikka höyrylaivassa ei ole kai hauska? --\n\nSIGRID.\n\nKuin muukin!\n\nHISINGER.\n\nOlkaa hyvä ja tuokaa minulle kupillinen teetä.\n\nSIGRID.\n\nVoileivilläkö -- vaiko muulla leivällä? --\n\nHISINGER.\n\nKaviaarivoileivillä. --\n\nSIGRID (tuo tarjottimen).\n\nHISINGER.\n\nEttekö tahdo pitää minulle seuraa! -- Istukaa. -- Te näytätte niin\nväsyneeltä. -- Oletteko kauan ollut täällä siivoojana? --\n\nSIGRID.\n\nKaksi kuukautta.\n\nHISINGER.\n\nMissä te olitte ennen? --\n\nSIGRID.\n\nTupakkatehtaassa. --\n\nHISINGER.\n\nEikö tehtaassa ole pieni palkka?\n\nSIGRID.\n\nOn.\n\nHISINGER.\n\nTäällä ansaitsette kai enemmän. --\n\nSIGRID.\n\nKyllä. -- (aikoo mennä).\n\nHISINGER.\n\nIstukaa vähän ja puhukaa. -- Aikani käy niin pitkäksi. --\n\nSIGRID.\n\nTeillähän oli äsken niin hauskaa seuraa. --\n\nHISINGER.\n\nNe olivat hauskoja tyttöjä, mutta hiukan levottomia. -- Minä en pidä\nliian voimakkaista naisista. --\n\nSIGRID (aikoo mennä).\n\nHISINGER.\n\nMinun on niin ikävä. --\n\nSIGRID.\n\nMinä luulen, että soitettiin.\n\n\n9:äs KOHT.\n\n    Vikstedt, Hisinger.\n\nVIKSTEDT.\n\nMinä olen vanha mies ja haluan nukkua yöni rauhassa. Pyydän, että\npuhutte minun viereisessä hytissäni vähemmän kuuluvalla äänellä.\n\nHISINGER.\n\nPyyntöänne noudatetaan, jott'ei teidän siveellinen unenne\nhäiriytyisi. --\n\nVIKSTEDT.\n\nMitä?\n\nHISINGER.\n\nOlettehan valkoisen nauhan ritari!\n\nVIKSTEDT.\n\nHävytön mies! -- Kaikkea Te ivaatte!\n\nHISINGER.\n\nTuo nuori mies, joka teitä aina seuraa auttaa kai teitä siveellisessä\ntaistelussanne. --\n\nVIKSTEDT.\n\nIhminen, joka ei ymmärrä elämää eikä siveellisyyttä -- --\n\nHISINGER.\n\n-- eikä sano väärää todistusta lähimmäistään vastaan.\n\nVIKSTEDT.\n\nTe olette -- -- --\n\nHISINGER.\n\n-- parempi kymmenien käskyjen täyttäjä kuin Te. -- Pahekin voi olla\nluonnollisempi kuin luonnoton hyve. --\n\n\n10:es KOHT.\n\n    Annette, Sigrid, Annala, Hisinger.\n\nANNETTE.\n\nTäällä ei ole ketään. -- (Soittaa) -- (Sigrid). Oletko nähnyt\nViktoria? -- Hänen hyttinsä ovi oli kiinni. -- Kolkutin, vaan en päässyt\nsisään. -- Kun ei vaan olisi tullut viinahulluksi. --\n\nSIGRID.\n\nMitä sinä puhut täti? --\n\nANNETTE.\n\nEi kukaan usko, että minullakin on surua. Onhan lapseni sentään omaa\nlihaani -- enkä voi nähdä sen kärsivän. -- Lapseni tähden olen riippunut\ntässä laivassa myrskyssä ja kylmässä, -- lapseni tähden olen hymyillyt\ntuolle nautinnonhimoiselle roistolle, joka voi jättää oman lapsensa\nilman laillista nimeä ja sen äidin ilman eläkettä -- -- (kuuluu\nrevolverin laukaus). Mikä pamahdus se oli? --\n\nANNALA.\n\nMistä kuului revolverin laukaus?! (Hisinger ja muita matkustajia).\n\nANNETTE.\n\nAvatkaa tiirikalla kapteenin hytin ovi! --\n\nANNALA.\n\nOnko kapteeni sairas?\n\nVIKSTEDT.\n\nViinahulluko?\n\nANNETTE (itkee ääneen).\n\nANNALA.\n\nAmpunut itsensä kuoliaaksi revolverilla! -- (Hisinger tuo Sigridin\nsisään).\n\nHISINGER.\n\nMiksi tuijotatte noin? -- Miksi hymyilette noin katkerasti? -- Oliko hän\nsukulaisenne? --\n\nSIGRID.\n\nHän oli perheeni ainoa tuki!\n\nHISINGER.\n\nOletteko hyvin köyhästä perheestä? --\n\nSIGRID.\n\nOlen. --\n\nHISINGER.\n\nJa teidän pitää yksin ylläpitää se?! -- Ette jaksa! -- Minä säälin\nteidän kohtaloanne. -- -- Antakaa minun auttaa teitä. -- Älkää peljätkö!\n-- Antakaa minun auttaa teitä! --\n\n    (Esirippu).\n\n\n\n\nNeljäs Näytös.\n\n\nLaitisen huone.\n\n\n1:nen KOHT.\n\n    Sigrid, Oskar (sängyssä).\n\nOSKAR (yskii).\n\nOlisit elänyt siivommin, niin olisit saanut elää kauemmin, sanoi\nSoinisen Viki minulle eilen. Hah! Pienenä poikana kun kyhjötin\nkatukulmissa viluisena sanomalehtipakka kainalossa ja huusin ääneni\npainuksiin, silloin ajattelin, kun tulen suuremmaksi, silloin menen\nkouluun -- tulen eteväksi -- ei tarvitse enää peljätä sitä, että söin\nliian paljon, ett'ei toisille riittänyt ruokaa, eikä juosta itseäni\nhengähdyksiin kun ei ollut kyllin vaatteita yllä ruumiin lämpimäksi. --\nMutta kun tulin suureksi, olin sairas, -- elämä oli tärveltynyt jo\nlapsuudessa. -- Silloin makasin yöt unetonna vuoteellani ja kylmä hiki\ntunki ruumiista. -- Tiesin että aurinko, ilma ja maan vehreys eivät\nkauan minua enää ilahuttaisi, että olin auttamattomasti tuomittu\nennenaikaiseksi mullaksi. -- Silloin rupesin juomaan, että ajatukset\neivät olisi voineet minua kiusata. Silloin etsin rakkautta noilta\nnaisraukoilta, jotka itse sairaina ovat armeliaat taudin saastuttamalle\nmiehelle, jotta hän hetkeksi unohtaisi kauheat tuskansa. -- Oi Sigrid,\nelämä on niin julmaa, niin masentavaa -- niin kiduttavaa kuin\nraastettaisiin lihaamme tylsällä sahalla. --\n\nSIGRID.\n\nEn jaksa enää valittaakaan. --\n\nOSKAR.\n\nSinä olet voinut kohtaloa vastustaa. -- Olet vahva luonteinen, olet\nlahjakas. -- Mutta ajattele niitä, jotka ovat heikkoja, joiden elämän\npolkua lisäksi ei yksikään valon -- eikä ilon säde ole koskaan\nvalaissut, jotta ne siitä olisivat voineet elon voimaa ammentaa. --\n\nSIGRID.\n\nÄlä puhu noin surullisia ajatuksia. --\n\nOSKAR.\n\nRukoile Jumalaa niitten puolesta, joita sanotaan langenneiksi naisiksi\nja joita mailma sortaa, vaikka se heitä himonsa uhrina käyttää. --\nRukoile minunkin puolestani, joka tässä kohtalon mujertamana kuolen, --\n(yskii). -- Maarian sairaalassa sanoi hoitajatar, -- jos pääsisitte\nNummelan parantolaan, tulisitte terveemmäksi. -- Minä en voi enää\nkoskaan tulla terveemmäksi.\n\nSIGRID (silittää hänen päätään).\n\nOskar!\n\nOSKAR.\n\nMitä?\n\nSIGRID.\n\nOlen ollut sinulle sydämetön. -- Anna minulle anteeksi.\n\nOSKAR.\n\nEn ole minäkään elänyt kuin minun olisi pitänyt, -- vaan köyhyys tekee\nihmisen mahdottomaksi -- ja ärtyisänä kiroo silloin kohtaloa. -- Minun\nolisi pitänyt kai vaieten kantaa kuormaani säästääkseni teitä. --\n\nSIGRID.\n\nSitä ei kukaan olisi jaksanut. --\n\nOSKAR.\n\nNyt on katumukseni liian myöhäinen. --\n\nSIGRID.\n\nEn ole minäkään voinut oikein kotiani suojella! Ja sinullekin olen\nollut. --\n\nOSKAR.\n\nEi se mitään. -- Sinä olet kuitenkin antanut joka rovon kotiin vaikka\nitsekin olet usein ollut vaatteidenkin tarpeessa -- ja nytkin jaksat\npalvella Annette-tädin kosteessa ruokalassa. --\n\nSIGRID.\n\nÄlä puhu siitä. -- En ole ollut mikään täydellinen sisar enkä tytär.\n\nOSKAR.\n\nJo sekin on uhraus, että valvot ruokalassa yöt, jotta täti saisi pennin\nteen myymisellä.\n\nSIGRID.\n\nAh! --\n\nOSKAR.\n\nEikö ruokala kannata? Vai miksi huokaat?\n\nSIGRID.\n\nOlen niin väsynyt.\n\nOSKAR.\n\nOnko sinulla liika paljon työtä!\n\nSIGRID.\n\nEi -- ei! -- Suren muuten vaan. --\n\nOSKAR.\n\nJa vaikka asemasi on ollut niin vaikea, ei minun tarvitse sinun tähtesi\nkoskaan luoda silmiäni maahan. --\n\nSIGRID.\n\nEt -- et. --\n\nOSKAR.\n\nJos minun se täytyisi tehdä, surmaisin sen miehen, joka sinut olisi\nsiihen tilaan saattanut -- tahi ampuisin itseni. -- --\n\nSIGRID.\n\nÄlä surmaa ketään. --\n\nOSKAR.\n\nJos sen saisin tietää, -- surmaisin joka ikisen. -- (Hourii) mätää on\nyhteiskunta täynnä -- veren pitää puhdistua -- veren. -- Me olemme\nkuolevaa sukupolvea. --\n\nSIGRID (hoitaa häntä).\n\nOnko sinun nyt parempi olla? --\n\nOSKAR.\n\nOn. -- Rintani vaan on niin ontto.\n\nSIGRID.\n\nNuku -- niin vaurastut. --\n\nOSKAR (nukkuu).\n\nNiin kova ei ole kohtalo, että se sinut sortaisi. --\n\nSIGRID.\n\nNuku rauhassa veli. -- Me olemme kaikki kohtalon uhreja kuin sinä --\nkuolevaa sukupolvea -- -- usko minua. --\n\n\n2:nen KOHT.\n\n    Laitiska, Sigrid, Oskar (nukkuu).\n\nLAITISKA.\n\nOnko hän nukkunut?\n\nSIGRID.\n\nOn.\n\nLAITISKA.\n\nTohtorinna ei olisi maksanut 4 markkaa leiviskästä, -- vaikka olin\nvaatteet niin kauniisti mankeloinut ja silittänyt. --\n\nSIGRID.\n\nMiksi sinä teet työtä, kun minä voisin rahallani sinua ylläpitää. --\n\nLAITISKA.\n\nKyllä sinä ne rahat tarvitset itsekin! -- Anna minun toimia niin kauan\nkuin jaksan. -- Lapsetkin kun pitää saada kouluun ja Rosa\nneulomaoppiin, joten hän ei niin pian tuntuvasti ansaitse. -- Selim on\njuoksupoika, hän syö itse tarkoin palkkansa ja kuluttaa meidän ansioista\nvaatteita. -- Kun vuosi tahi pari on kulunut -- niin Selim voi ansaita\nenemmän ja Rosa seisoo omilla jaloillaan. -- Niin sitten lakkaan minäkin\nrehkimästä ja rupean lepäämään.\n\nSIGRID.\n\nJa Henna on terveempi. -- Eikö hänen pitäisi päästä näinä päivinä\nsairaalasta. --\n\nLAITISKA.\n\nAivan niin. -- Kuka tietää, vaikka hän tänä päivänä jo pääsisi kotiin.\n-- Sitten häntä ei mikään täällä kotona hermostuta, kun isäkään ei\nvankeudesta päästyään juo, eikä Oskar ole häijy. -- Hän on niin\nmuuttunut. -- Jos olisi aina ollut samallainen, -- mutt'ei puhuta\nmenneistä ajoista. -- Olisin kai tullut liika ylpeäksi, jos kaikki\nelämässäni olisi ollut hyvin. --\n\nSIGRID.\n\nÄlkäämme herättäkö Oskaria. --\n\nLAITISKA.\n\nAivan oikein. -- Kuinka Oskar on laihtunut. -- Ei kai hänellä ole monta\npäivää enää elettävänä. --\n\nSIGRID.\n\nÄiti -- pannaanko teetä kiehumaan?\n\nLAITISKA.\n\nMeillä ei ole teetä.\n\nSIGRID.\n\nMinulla on. -- Mutta ei sytytetä primuskeittiötä, -- siitä tulee paha\nilma, -- eikä se ole hyvää Oskarille, -- joka niin helposti tukehtuu. --\n\nLAITISKA.\n\nMutta meillä ei ole puita. --\n\nSIGRID.\n\nMinä menen lapikaupasta ostamaan.\n\nLAITISKA.\n\nMutta primuskeittiö tulisi halvemmaksi.\n\nSIGRID.\n\nOnhan minulla varaa ostaa puita. (Sigrid ulos, kotvasen kuluttua\ntakaisin).\n\nLAITISKA\n\n(joka on askaroinut sillä aikaa). Ihmeellisesti Annette ansaitseekin\nruokalassaan, -- koska hän voi maksaa sinulle noin hyvät palkat. -- Oli\nse sentään onni, että menit höyrylaivaan. -- Miten olisimme muuten\ntulleet toimeen. -- On Henna saanut olla surutta sairaalassa, että ehkä\nnyt on sen verran terve, että voi ainakin auttaa minua täällä kotona, --\nja Oskar on saanut lääkkeitä -- ja lapset vaatteita -- ja isäkin on\nlakannut juomasta, kun elämä on ruvennut näyttämään iloisemmalta ja\nhelpommalta. -- Saimme sinun avullasi hänelle uuden hevosen ja uudet\nrattaat. -- Ja kotikin on tullut siistimmäksi, että kaikkien on niin\nhyvä olla omassa nurkassaan. Kun -- maailmassa jotain osaa ja yrittää,\nkuin sinä, niin voi ansaita rahaa ja ilahuttaa niillä omaisiaan. --\n\nSIGRID.\n\nAivan oikein, kun jotain uhraa. --\n\nLAITISKA.\n\nOletko sairas? -- Sinä olet ruvennut näyttämään viime aikoina niin\nkalpealta. -- Sinä valvot öisin liian paljon. -- Täytyykö sinun valvoa\nruokalassa?\n\nSIGRID.\n\nTäytyy. --\n\nLAITISKA.\n\nOn sekin ammattia jos ansaitseekin siinä rahaa. --\n\nSIGRID.\n\nVesi kiehuu jo äiti. --\n\nLAITISKA.\n\nEipäs! --\n\nSIGRID.\n\nJoku kolkuttaa ovelle. --\n\nLAITISKA.\n\nMene avaamaan! --\n\n\n3:as KOHT.\n\n    Fiina, edelliset.\n\nFIINA.\n\nHyvää iltapuolta. --\n\nLAITISKA.\n\nJumal'antakoon. -- Fiina on hyvä ja istuu.\n\nFIINA.\n\nVieläkö Laitiska tarvitsee sitä juomalasia, -- jonka lainasitte\nmeiltä? --\n\nLAITISKA.\n\nKyllä, -- mutta jos sen tarvitsette. --\n\nFIINA.\n\nKyllä! --\n\nLAITISKA.\n\nMinä annan sen. (Sigridille). Mene ostamaan leipää. -- (Sigrid aikoo\nmennä).\n\nFIINA.\n\nEi minun puolestani. -- Minä en juo teetä.\n\nLAITISKA.\n\nEmme nyt niin köyhiä ole, ett'ei meillä ole tarjota teille kupillista\nvettä. -- -- Se on muuten Sigrid, joka tarjoo. --\n\nFIINA.\n\nMinä en missään tapauksessa juo teillä teetä, kiitoksia vaan paljon. --\n\nLAITISKA.\n\nMikä kiire teidän on? --\n\nFIINA.\n\nMinun täytyy nyt vaan. --\n\nLAITISKA.\n\nKuinka tahdotte! --\n\nFIINA.\n\nHyvästi! -- Kalpeaksi Sigrid on käynytkin. -- (Pois).\n\n\n4:äs KOHT.\n\n    Laitiska, Sigrid.\n\nLAITISKA.\n\nMikä sitä Fiinaa juoksutti --\n\nSIGRID.\n\nEn arvaa. --\n\nLAITISKA.\n\nFiina on tullut niin -- lyhytpuheiseksi -- sen Efraimin rikosjutun -- ja\nsinun takaisin tulosi jälkeen. -- Mitä se sinua motkottaa, koska\nAnttikin on saanut uuden morsiamen. --\n\nSIGRID.\n\nEn tiedä. Onko Heinonen kihloissa?\n\nLAITISKA.\n\nOn erään rikkaan muurarin ainoan tyttären 16 vuotiaan tytön kanssa. --\n\nSIGRID.\n\nOh! -- senkin tytön osaa. --\n\n\n5:es KOHT.\n\n    Henna, edelliset.\n\nLAITISKA.\n\nKas Henna! -- Istu nyt ja juo kupillinen teetä. -- Sinä olet niin\nterveen näköinen. --\n\nHENNA.\n\nTerve minä olenkin. Tohtori sanoi, että olen lihonut neljä kiloa. --\n\nSIGRID.\n\nSe on hauskaa! -- Joko sinä tulet kotiin jäämään.\n\nHENNA.\n\nTulen. -- Niin tohtori sanoi. -- Minä otan palveluspaikan sitten kun ei\näiti huoli minusta täällä kotona. --\n\nSIGRID.\n\nJää sinä äidin luo tykkänään -- Äiti kun on vanha ja kipeä, ei hän jaksa\nuutimia pestä ja pingottaa, -- auta sinä äitiä. --\n\nHENNA.\n\nJos äidillä on varaa pitää. --\n\nLAITISKA.\n\nOn, kun Sigridillä on nyt niin hyvä paikka, että voi auttaa meitäkin. --\n\nHENNA.\n\nOnko Sigridillä palveluspaikkaa? --\n\nSIGRID.\n\nOn.\n\nHENNA.\n\nSellainenko, missä ei käy herroja? --\n\nSIGRID.\n\nSellainen. --\n\nHENNA.\n\nVoisinko minäkin sitten sinua siellä auttaa.\n\nSIGRID.\n\nKyllä minä autan itse itseäni. --\n\nHENNA.\n\nSinulla on vissiin paha paikka, -- koska olet niin kalpea. --\n\nSIGRID.\n\nTuo tuli pesässä heittää niin pahan valon. --\n\nOSKAR (herää).\n\nSinäkö Henna se olet? --\n\nHENNA.\n\nMinä. -- Oletko kovin sairas?\n\nOSKAR.\n\nEn. Olen vaan muuten väsynyt. --\n\nHENNA.\n\nMinun on niin lysti olla kotona, kun täällä puhutaan niin hiljaisella\näänellä. -- Ennen te huusitte niin. --\n\nOSKAR.\n\nMe huusimme nälästä. --\n\nLAITISKA.\n\nMutta nyt on koko elämä muuttunut, kun Sigrid on saanut tuon hyvän\npaikan. --\n\nSIGRID.\n\nÄlkää puhuko niin paljon siitä paikasta äiti. -- Antakaa meille teetä.\n-- Älkää panko pahaksenne. Te ette tavallisesti puhu paljon, -- en\ntahtonut Teitä moittia -- mutta minä olen hermostunut tänään. --\n\nLAITISKA.\n\nNiinkuin tahdot. --\n\n\n6:es KOHT.\n\n    Rosa, edelliset.\n\nROSA.\n\nAlma sanoi tuolla pihalla, -- että --\n\nLAITISKA.\n\nMitä sinä juokset Alman asioita?! Etkö muista että olen kieltänyt sinun\njuoksemasta noitten naisten asioita. -- Jos minä sen vielä kerran kuulen\n-- niin -- --\n\nROSA (hiljaa).\n\nAlma käski Sigridin --\n\nSIGRID.\n\nOle hiljaa!\n\nLAITISKA.\n\nTule juomaan teetä -- Rosa --\n\nROSA.\n\nKyllä tulen! -- (Sigridille). Sinun pitää mennä Alman luo. --\n\nLAITISKA.\n\nTuletko? --\n\nROSA.\n\nKyllä!\n\nLAITISKA.\n\nMikä silkkinauha sinulla on kaulassasi? Mistä sen olet saanut? --\n\nROSA.\n\nOlen löytänyt sen. --\n\nLAITISKA.\n\nÄlä kaikkia löytökaluja kaulaasi tunge. -- Anna tänne! -- Se pannaan\nsellaiseen paikkaan, ett'et sitä ikinä löydä. -- Ei mitään itkemistä. --\nNiin kauan kun olet minun silmieni alla, et saa pitää tällaisia\nkaulassasi, etkä juosta kevytmielisten naisten asioilla. -- Mihin sinä\nmenet Sigrid? --\n\nSIGRID.\n\nHiukan asialle. -- (Pois).\n\nLAITISKA.\n\nTiedätkö missä Selim on? -- Tuossa tulevat lapsetkin kotiin. -- (Allan\nja Saima sisään).\n\nROSA.\n\nMissä Lilli on?\n\nLAITISKA.\n\nLilli on Annette tädin luona. -- Täti lupasi pitää hänet, kun minulla\noli kiire pesulle. -- Soo lapset, tulkaa syömään, sitte saatte mennä\nisän sänkyyn nukkumaan. --\n\nOSKAR.\n\nOnko sinulla teetä äiti?\n\nLAITISKA.\n\nOn.\n\nOSKAR.\n\nAnna tänne! -- (Laitiska vie). (Oskar yskii). Ei mikään pysy sisällä.\n-- Se helpotti sentään niin, kun se liukui kuivaa kurkkua alas. -- Onko\nsinulla tuli pesässä. -- Kuinka se tuntuu suloiselta!. --\n\nROSA (hiljaa).\n\nAlma lähetti terveisiä, että --\n\nOSKAR.\n\nEn kaipaa enää kenenkään terveisiä.\n\nROSA.\n\nVai niin! Siellä oli niin kaunis joulukuusi. Minä sain niin paljon\nmakeisia kuin vaan jaksoin syödä.\n\nLAITISKA.\n\nSinä olet niin raukea Oskar. -- Tahdotko toisen kupin teetä. --\n\nOSKAR.\n\nMinusta on niin ihanaa nähdä tuo tuli pesässä. -- Se on niin rauhoittava\nkuin jouluaamuna kirkossa kynttiläin valo.\n\nLAITISKA.\n\nMenkää nyt lapset nukkumaan. --\n\nROSA (riisuu nuoremmat).\n\nVoi jos saisi puhtaan paidan. --\n\nLAITISKA.\n\nSitten saat, kun äiti joutaa pesemään.\n\nROSA.\n\nTämä on niin likainen. --\n\nLAITISKA.\n\nEi jouda pesemään. -- Koeta nyt pitää sitä.\n\nSELIM (tulee).\n\nLAITISKA.\n\nVihdoin tulit. -- Tuossa on leipää ja potaatteja! --\n\nSELIM.\n\nKylmiä potaatteja! -- Eikö teillä ole muuta En minä huoli. -- Onko\nteillä kuppi teetä? -- Se edes lämmittää. --\n\nLAITISKA\n\n(ottaa takin taskusta paperossin). Mitä tämä on? --\n\nSELIM.\n\nKauppias antoi. --\n\nLAITISKA.\n\nKauppias ei anna lapsille tupakkaa. Sinä olet ostanut sen omilla\nrahoillasi tahi varastanut. -- Kumman olet tehnyt? -- (Selim ei\nvastaa).\n\nLAITISKA.\n\nVai sellaisia sinä jo polttelet ja annat rahasi kulua nenän alla. -- Se\nsai olla ensimäinen ja viimeinen kerta, -- muista se! --\n\nSELIM.\n\nÄiti!\n\nLAITISKA.\n\nKyllä minä otan kaikki pahat kujeet pois ruumiistasi. --\n\nOSKAR.\n\nOle kiltti ja tottelevainen äidille Selim! Saat sen muuten kerran\nkatkerasti katua. --\n\nSELIM.\n\nKyllä minä asiani itse ymmärrän. --\n\nSIGRID (takaisin).\n\nLAITISKA.\n\nMenetkö jo?\n\nSIGRID.\n\nAnnette täti oli lähettänyt sanan -- että --\n\nLAITISKA.\n\nKyllä minä muuten pitäisin työstäsi, -- mutta kun sinun täytyy mennä\naina yöksi sinne rehkimään, -- se tuntuu niin ikävältä.\n\n\n8:as KOHT.\n\n    Laitinen, edelliset.\n\nLAITINEN.\n\nIsäntä on sanonut meidät ja nuo tytöt ylös, -- sillä\nsiveellisyyspoliisilta on tullut käsky, että tuollaisia ei saa löytyä\nuseampia samassa talossa. -- Mutta mitä meillä on sen asian kanssa\ntekemistä, sitä minä en ymmärrä. -- Poliisi kyseli muuten mitä sinä teet\nSigrid -- ja minä vastasin, että olet tarjoilijana neiti Annette\nSalmberg'in ruokalassa, -- se hävytön nauroi ja sanoi, että kyllä ne\nruokalat tunnetaan. -- Olisin suuttunut jos olisin ollut juovuksissa, --\nkun lisäksi Fiina nauraa tirskui rappusten vieressä ja Antti tirkisti\novensa raosta --\n\nSIGRID.\n\nHyvästi nyt -- Ah! -- Poliisi!\n\n\n9:äs KOHT.\n\n    Poliisi, edelliset\n\nPOLIISI.\n\nAsuuko täällä Sigrid Laitinen? --\n\nSIGRID.\n\nEi!\n\nLAITISKA.\n\nMiksi poliisia pelkäät! Kyllä -- täällä asuu Sigrid Laitinen. -- Hän on\ntyttäremme. --\n\nPOLIISI.\n\nMitä ammattia hän harjoittaa? --\n\nSIGRID.\n\nMenkää!\n\nPOLIISI.\n\nVähän tyynemmin hyvä neiti! -- Vastatkaa siivosti kysymyksiini, muuten\nsaatte kovemman rangaistuksen. --\n\nLAITISKA.\n\nMistä?! Onko hän varastanut?\n\nPOLIISI.\n\nEi! Kyllä muitakin rikoksia tehdään maailmassa. -- Teillä ei siis ole\nammattia?\n\nLAITISKA.\n\nHän on ollut tarjoilija höyrylaivassa ja nyt auttaa hän neiti Annette\nSalmbergia hänen ruokalassaan.\n\nPOLIISI.\n\nSellaista ruokalaa ei ole olemassakaan. --\n\nLAITISKA.\n\nMitäh!? -- (Oskar nousee sängyssä).\n\nOSKAR.\n\nTe valehtelette!\n\nPOLIISI.\n\nOlkaa siivolla, -- muuten joudutte tekin edesvastuuseen rikoksen\nsalaamisesta ja parittelusta. -- Koska teidän tyttärellänne ei ole\ntyöpassia, täytyy minun vangita hänet irtolaisuudesta. --\n\nLAITINEN.\n\nPunnitkaa sanojanne. --\n\nPOLIISI.\n\nKatsokaa tätä! (näyttää lapun). Te olette nyt kai vähemmän turskeja.\n-- Teidän tyttärenne on nähty seurustelevan poliisin valvonnan alaisina\nolevien naimattomien naisten kanssa. --\n\nOSKAR.\n\nSe ei ole rikos. --\n\nPOLIISI.\n\nOlkaa siivolla, sanon minä. -- Teidän tyttärenne on nähty kadulla\nkulkevan myöhään yöllä.\n\nOSKAR.\n\nSen tekee moni muu. --\n\nPOLIISI.\n\nHän on elänyt salavuoteudessa. --\n\nOSKAR.\n\nSiis kuulustelkaa sitä miestä, jonka kanssa hän on elänyt. -- Eikö siinä\nseikassa lie aina kahta rikollista?! --\n\nPOLIISI.\n\nYhdentekevää kaksi tahi yksi! Yhteiskunta ei suvaitse haureusammatin\nharjoittamista. --\n\nOSKAR.\n\nNiin -- silloin kun on kysymys köyhistä!\n\nPOLIISI.\n\nSekä vaatii, että kaikki sellaiset naiset, jotka sitä harjoittavat, ovat\nvangittavat ja lähetettävät lääkärin tarkastettaviksi, jott'eivät ne\nvoisi tarttuvia tauteja levittää. --\n\nOSKAR.\n\nVangitkaa samalla ne miehet, jotka naiset tartuttavat. --\n\nSIGRID.\n\nÄlkäämme ketään syyttäkö. Mutta jos olen sairas, saanhan etsiä\nhiljaisuudessa lääkärin apua. --\n\nPOLIISI.\n\nEi se niin vaan saa tapahtua hiljaisuudessa, kyllä meillä sitten olisi\nhiljaisuudessa monta ruttopesää. -- Teidän on heti tultava\npoliisikamariin. --\n\nSIGRID.\n\nEnkö saa nukkua yötäkään kotona. --\n\nPOLIISI.\n\nEi, -- kyllä te pian karkaisitte. -- Ja huomenna on teidät passitettava\nlääkäriin. Jos niskoittelette, pääsette Hämeenlinnaan.\n\nSIGRID.\n\nOi hyvä Jumala! --\n\nLAITISKA.\n\nOi Jeesus Kristus, -- sinä joka pois otat maailman synnit, -- katso\narmollisesti meidän puoleemme kuin katsoit, ryövärin puoleen ristin\npuussa. --\n\nPOLIISI.\n\nSoh, mars! -- Minulla ei ole aikaa kuunnella vikinäänne. -- (Sigrid ja\npoliisi pois). -- Unohdin toisen asiani, -- talon isäntä, on sanonut\nteidät ensikuusta ylös -- sillä te olette pitänyt luvattomia hyyryläisiä\nluonanne! -- (Laitinen on vaipunut alas, Oskar nauraa katkerasti).\n\nHENNA.\n\nSigrid joutuikin poliisikamariin enkä minä. -- Onko hän sitte vielä\nonnettomampi kuin minä? --\n\nROSA.\n\nÄiti!\n\n(Esirippu).\n\n\n\n\nViides Näytös.\n\n\nAnnetten huoneustossa.\n\n\n1:nen KOHT.\n\n    Lilli nukkuu sohvalla.\n\nANNETTE.\n\nNoh Herranen aika! -- Tytöt ovat juosseet tiehensä ja jättäneet lapsen\ntuohon nukkumaan ja ikkunan auki. Ovatko ne hapsakat juosseet kadulle,\nja kuka tietää vaikka olisivat vielä loikkineet ulos akkunasta hameet\nkellollaan?! (huutaa ikkunasta) Rosa! -- Airi! -- Noh, mitä minä näen?\n-- Rosa seisoo ja kaakattaa tuolla porttikäytävässä laivatokka\ntyömiesten kanssa. -- Rosa, lähdetkö heti siitä kotiin! Äitisi tarvitsee\napua, niin ett'ei sinulla ole aikaa porttikäytävissä lorvailla! Tallusta\nheti sisään! -- Tänne olet mokoma jättänyt lapsenkin yksin nukkumaan. --\n(Rosa sisään). Siinä sitä nyt olet! Et ajattele yhtään äitiäsi, että\nvähän keventäisit hänen kuormaansa. -- Isäsikin on vanha ja\nrintatautinen, ei se voi kunnolleen muuta, kuin hyyskänaluksia korjata\nja siitä ei paljon apua lähde. -- Veljesi on kuollut kurjan elämänsä\ntakia. Toinen sisaresi on sairaalassa -- ja toinen hulluinhuoneessa --\nja veljesi on ollut kerran kiini näpistelystä -- pitääkö sinunkin kulkea\nsamaa surkeuden tietä? -- Mene edes palvelukseen. -- Minun luonani tässä\nsaat ensin harjaantua ja sitten pääset sisäpiijaksi vaikka hienoon\nherrasväkeen. -- Älä siinä peiliin tirkistä! -- Ei siitäkään lähde muuta\nkuin harmia. -- Soh, nyt olet antanut lapsen nukahtaa, ullaantuu se nyt\nkun kotiin kylmässä viedään. -- Silläkin raukalla on riisin alkua. --\nMitenkä Allan ja Saima jaksavat?\n\nROSA.\n\nEn tiedä!\n\nANNETTE.\n\nÄlä tirkistä peiliin, kuulithan sen jo kerran! Pue vaatteet siskosi ylle\nja kanna se sitten kotiin.\n\nROSA.\n\nOnhan noita saanut retustella. -- Pääsisi kerran vapauteen! --\n\nANNETTE.\n\nOho?! Vapaudesta sinäkin jo lavertelet. -- Opi sinä kunnolla lapsia\nhoitamaan kotona, niin osaat sitten edes joskus mailmassa omat kakarasi\nkorjata sillä kai sinäkin jonkun miehen kaulaan itsesi ripustat. -- Et\nsinä itse itseäsi viitsi elättää.\n\nROSA.\n\nTäti voisi itse hoitaa lapsia. -- Ja onhan tädillä -- --\n\nANNETTE.\n\n(lyö häntä korvalle). Viisasteletko!? -- Sinä et ole saanut\nminkäänlaista kasvatusta -- toista on sentään minun Airini.\n\nROSA (itsekseen).\n\nAirini!\n\nANNETTE.\n\nMitä mutiset. -- Sukkelaan, me menemme pian nukkumaan, ja silloin pitää\ntalossa olla kaikki hiljaa. --\n\nROSA.\n\nMuuan herra kysyi tädin osoitetta. --\n\nANNETTE.\n\nMikä herra? Ja mistä sinä hänet tunnet? --\n\nROSA.\n\nHän kävi usein Alman luona vanhassa kortteerissa ja minä juoksin hänen\nasioitaan. (Nauraa). Siksi hän tunsi minut, kun olin leikkimässä uuden\nkirkon alla ja kysyi missä Alma ja Liisi asuvat ja täti. -- Nyt issikka\nseisahtui kadulla. --\n\nANNETTE.\n\nMene sinä, äläkä lörpöttele. -- Mene kyökin kautta, se on lyhempi se\ntie. -- Mitä siinä tollotat. -- (Rosa Lillin kanssa pois).\n\n\n2:nen KOHT.\n\n    (Soitetaan). (Annette avaa). Hisinger, Nanna.\n\nHISINGER.\n\nHyvää päivää, rouva Annette. -- Saako väsynyt täällä hetkeksi levähtää\n-- suojassa mailman myrskyistä.\n\nANNETTE.\n\nOlkaa hyvä! -- Tässä olisi tuoli. --\n\nHISINGER.\n\nPari hengenheimolaistani saapuu myöhemmin -- ystävättäriensä seurassa.\n-- Ette kai sulje heitä armonne ulkopuolelle, vaikka kyllä\nomavaltaisesti kutsuin heidät tänne luottaen Teidän tunnettuun\nsuvaitsevaisuuteenne.\n\nANNETTE.\n\nEn suinkaan. -- Herra on hyvä ja istuu. -- Haluaako herra grööniä vaiko\nkeltaista?\n\nHISINGER.\n\nGrööni maistunee aluksi parhaalta.\n\nANNETTE.\n\nEnsi luokkaistako haluatte?\n\nHISINGER.\n\nAina pitää olla sigilleerattua!\n\nANNETTE (nauraen).\n\nEnkös minä sitä arvannut.\n\nHISINGER.\n\nNiin, niin. Itsestäänhän hyvä ihminen asian arvaa.\n\nNANNA (juovuksissa).\n\nKuulkaa herra Hisinger, minä rakastan Erkkiä. Te ette saa tehdä minulle\nmitään pahaa. -- Minä olen niin turvaton, ihmiset tekevät minusta\npilkkaa, -- eikä Erkki voinut minua suojella. -- Ne siveät ihmiset\nolivat niin armottomat. --\n\nHISINGER.\n\nJos näytät noin hapanta naamaa, en toista kertaa ota sinua mukaani. --\n\nNANNA.\n\nSe on minusta yhdentekevää! -- En minä rakasta ketään. -- Erkillä oli\nsentään kaunis tukka ja kauniit silmät. --\n\nHISINGER.\n\nKäske sitten Erkin niillä kauniilla silmillään lumota ompelijatar,\nett'ei hän muista lähettää laskuasi, niin ei minun tarvitsisi ollenkaan\nasiaan sekaantua.\n\nNANNA.\n\nMinä en ole aistillinen, mutta se kauppapalvelija vietteli minut eräällä\nkävelymatkalla -- Viipurin puistossa, -- kun olimme kahden kesken. -- En\nymmärtänyt pelätä. -- Sitten tulin niin onnettomaksi, -- ei kukaan minua\nsäälinyt. -- Hän matkusti pois koko kaupungista. -- Lapseni on maalla,\n-- se on kolmen vuoden vanha. -- Tein kyllä työtä, elättääkseni sitä --\nvaan en ansainnut kyllin. -- Eräs esittelijäsihteeri hm! antoi minulle\nlisää rahaa, -- sitten Erkki vapautti minut hänestä. -- -- Erkki on niin\nuljas ja innokas työmies, -- raitis ja vapaamielinen. --\n\nHISINGER.\n\n(Annetten tullessa). Juo Bollsia, niin tulet järkiisi. -- Rouva\nAnnette. -- Puhukaa te jotain älykkäämpää. -- Tuo Nanna puhuu kuin papin\nrouva pääsiäisenä. --\n\nANNETTE.\n\nVaan jos häiritsen -- niin. --\n\nHISINGER.\n\nMinun rakkauteni on kyllin varmalla pohjalla ett'ei sitä kukaan voi\nhäiritä.\n\nNANNA.\n\nJättäkää meidät kahden kesken, kuulitteko! -- (Annette poistuu).\n\nHISINGER.\n\nMitä tämä merkitsee? --\n\nNANNA.\n\nMinun täytyy sanoa sinulle. -- Minä en voi sinua rakastaa!\n\nHISINGER.\n\nVai niin! Kaikesta päättäen, niin sinä aiot panna toimeen kohtauksen.\n\nNANNA.\n\nMinä olen niin onneton!\n\nHISINGER.\n\nJos minä en voi sinua onnelliseksi tehdä, niin täytyy kai minun etsiä\ntoista, jonka voin tehdä onnelliseksi.\n\nNANNA.\n\nKyllä -- kyllä sinä minutkin voit onnelliseksi tehdä. -- Mutta minä näin\nErkin tänään kadulla. -- Hän oli laihtunut ja hänen silmissään oli niin\nouto kiilto. -- Hän tietää, että minä oleskelen sinun seurassasi, --\nettä olen hänelle uskoton. -- Mutta jaksoinko minä elää ilman suojaa --\n\nHISINGER.\n\nLakkaa nyt ja juo. --\n\nNANNA.\n\nJuon -- juon! -- He sanovat, että se olisi Erkin onni, jos hän unohtaisi\nminut. -- Kyllä hänellä nyt on oikeus minut unohtaa. -- Minä olen hänet\npettänyt. -- Minulle tekee niin hyvää kuulla, että ihmiset kiittävät\nhäntä ja moittivat minua. -- -- Se antaa omalle tunnolleni rauhaa, --\nsillä minä olen ollut häntä kohtaan sydämetön. --\n\nHISINGER.\n\nEnsiksi Erkki löytää pian paremman onnen, sopivamman naisen seurassa\nkuin sinun. -- Ja toiseksi et sinä tulisi onnelliseksi työmiehen\nvaimona, sillä sinä et jaksaisi niin raskaasti raataa kuin sen täytyy,\njolla on jo yksi lapsi ennestään ja kymmenen tulossa eikä miehellä ole\nsataa markkaa palkkaa kuussa. Voitte olla täysin tyytyväinen, että\nliittonne purkautui. --\n\nNANNA.\n\nEn tiedä. Olet kai oikeassa.\n\nHISINGER.\n\nNoh, se on selvä. -- Sinä olit äsken plenskassa ja siksi noin itkevällä\ntuulella. -- Rouva Salmberg tuokaa piimää. Ei Nannaa saa nauramaan\nmuulla kuin piimällä! -- (Annette sisään ja sitten ulos).\n\nNANNA (nauraa).\n\nSinulla ovat niin vaksatut, viikset tänään. -- Haiset kuin\nhajuvesipullo.\n\nANNETTE (uudelleen sisään).\n\nJoko Nanna nauraa?\n\nHISINGER.\n\nNanna panee aina toimeen liikuttavia kohtauksia, kun hän on humalassa,\n-- mutta sitten kun hänelle lupaa maitoa, tulee hän kohta virkeämmäksi\nja visertää kuin peipponen. -- (Airi sisään).\n\nAIRI.\n\nAh! -- Äidillä on vieraita. --\n\nHISINGER.\n\nOnko hän tyttärenne?\n\nANNETTE.\n\nOn. Hän käy yhteiskoulua. --\n\nHISINGER.\n\nYhteiskoulua! --\n\nANNETTE.\n\nNeljännellä luokalla. -- Hänellä oli hyvä pää, -- siksi päätin kouluttaa\nhänet ylioppilaaksi. Sitten saa hän vaikka kansakoulun opettajattaren\npaikan, -- niin ei hänen tarvitse raataa niinkuin minun on täytynyt.\n-- -- Missä sinä olet ollut?\n\nAIRI.\n\nToverini luona.\n\nANNETTE.\n\nLuitteko läksyjänne? --\n\nAIRI.\n\nKy-kyllä. --\n\nANNETTE.\n\nMene nyt kyökkiin syömään ja sitte nukkumaan -- Odota, -- minä tulen\njärjestämään ensin kyökkiä. -- (Pois).\n\nHISINGER (nauraa).\n\nAnnette kouluttaa tyttärensä ylioppilaaksi -- ehkä\nkansakoulunopettajattareksi. --\n\nNANNA.\n\nTe luulette ett'ei meikäläisistä voi tulla ylioppilaita kuin\nteikäläisistäkin, vaikk'ei meillä olekaan koti-opettajaa, joka vielä\nläksyt päähän pänttää, vaikka sitä jo koulussa kyllin jauhetaan. Olenhan\nminäkin läpikäynyt tyttökoulun ja Viipurin kauppakoulun -- -- ja vielä\ntäysin kiitettävillä arvolauseilla lähes kaikissa aineissa.\n\nHISINGER.\n\nSiksi oletkin kehittynyt sietämättömän monipuoliseksi. Ehkä Airikin\nkehittyy yhtä monipuoliseksi tässä kodissa.\n\nNANNA.\n\nTässä kodissa! -- Mihin hänen äitinsä hänet lähettää -- ja millä\nvaroilla?! -- -- Jos kerran käytte itse tällaisissa kodeissa, vaikka\nolette ylioppilas ja valtion virkamies, niin miksi ei hyviä ylioppilaita\nvoida tällaisessa kodissa kasvattaa.\n\nHISINGER.\n\nEi riidellä -- en minä ainakaan tahdo teidän arvon nousuanne vastustaa.\n\nNANNA.\n\nEmmekö me ole muka yhtä säädyllisiä kuin teikäläisetkin, emmekö me muka\nkelpaisi teikäläisillekin rouviksi! -- Ketä pukee kärpännahka paremmin,\nminuako, vaiko esittelijäsihteerin rouvaa jonka isä on kultaseppä eikä\nosaa muuta kuin kiskoa rahaa meikäläisiltä väärennetyillä sormuksilla.\nMutta koska olen köyhän työmiehen tytär, ette tahdo minua naida, sillä\nTe naitte rahaa! Niin juuri rahaa.\n\nHISINGER.\n\nHuuda nyt vielä, \"alas kapitalismi\", kuin sosialistit torilla!\n\nNANNA.\n\nSanokaa te viisas mies, joka valtion virkamiehenä hoidatte yhteiskuntaa\nniin erinomaisesti, onko oikein, että meitä solvataan, vaikka me emme\nole sen kummempia kuin moni hieno rouva, joka elää siveänä aviopuolisona\nrikkaan miehensä kanssa ja on samalla jonkun nuorenmiehen hutsuna.\n\nJärjestäkää naisten elämä mailmassa toisin -- antakaa meille\nkunnioitettu asema, niin meistä tulee ainakin yhtä hyviä vaimoja kuin\nteidänkin naisistanne -- niistä itseviisaista farisealaisista --\nkaikessa siveydessään.\n\nHISINGER.\n\nSinä olet oikein hermostuttava tänään.\n\nNANNA.\n\nHermostuttava, kun kerran puhun vakavasti, -- kun kerran selitän, että\nminäkin olen ihminen. --\n\n\n3:as KOHT.\n\n    Liisi, Taube, Mikko, Alma.\n\nHISINGER.\n\nJumalan kiitos, että tulitte. Kun Alma on poissa, saarnaa Nanna\netiikkaa. -- Ja se on sangen epäterveellistä. --\n\nLIISI.\n\nÄlä viitsi saarnata Nanna. -- Ei elämä siitä kuitenkaan parane. --\n\nALMA.\n\nEi elämä parane muilla kuin töillä. --\n\nMIKKO.\n\nKyllä Sanni teki työn. -- Löi konstaapelia korvalle, kun tämä vaati\nhäntä mukaansa poliisikamariin. -- Siitä työstä Sanni istuu nyt\nHämeenlinnassa. --\n\nTAUBE.\n\nÄlkäämme turmelko ruuansulatustamme jännittävillä kertomuksillamme. Se\ntyyli on muuten vanhanaikuinen. -- Viiniä pöydälle, tahi pöytä pellolle.\n-- (Annette).\n\nANNETTE.\n\nHyvää iltaa, herra Taube! Hyvää iltaa tytöt! Kuka tämä nuori herra on?\n--\n\nTAUBE.\n\nEstetikan ja elämän tutkija -- tätien yöhuoli, äitinsä sydäntauti,\ntyttöjen rakkausbasilli -- civis academicus, 18 kesää nähnyt -- ja hyvin\nmahdollisesti tuleva seurakunnan provasti Mikael Höijer.\n\nANNETTE.\n\nOnko hän todellakin Mikael? -- Noh mutta kyllä ne lapset kasvavat. --\n\nTAUBE.\n\nOletteko tuttuja? --\n\nANNETTE.\n\nMinä olen tuntenut Mikon ihan kapaloisena. -- Voi kuinka hauska on nähdä\nTeidät noin suurena. --\n\nMIKKO.\n\nOletteko te?! --\n\nANNETTE.\n\nMinä olen ollut hänen imettäjänsä. -- Voi, voi olen monta kertaa häntä\npessyt ja paputtanut.\n\nMIKKO.\n\nTodella! --\n\nANNETTE.\n\nOlen pussannut teitä sekä suulle, että -- muulle.\n\nTAUBE.\n\nNoh, syleilkää toisianne oikein kokonaisuudessa. -- (Syleilevät).\n\nTAUBE.\n\nMikko, tarjoo samppanjaa mammallesi! -- Löytyykö rouvalla? --\n\nANNETTE.\n\nKyllä -- ja parasta sorttia. --\n\nALMA.\n\nSitten juodaan oikein Mikon malja? --\n\nTAUBE.\n\nHänen miehistymisensä malja. (Annette pois). Vieläkö itket ensi\nlempesi esineen naimisiin menoa. --\n\nMIKKO.\n\nEn! --\n\nALMA.\n\nEtkä kanna rinnallasi hänen hiuksiaan. -- Minä löysin kerran hänen\nkaulassaan mustan silkkinauhan ja siinä riippui medaljongi ja\nmedaljongissa oli hiustuppo. --\n\nTAUBE.\n\nOikein mustassa nauhassa! (nauraa).\n\nMIKKO.\n\nÄlä viitsi. Olen aikoja sitten polttanut nauhan. --\n\nALMA.\n\nMinä sen poltin ja Mikko nauroi. -- Mikko nauroi alkuperäisyydelleen. --\n\nMIKKO (nauraa).\n\nTAUBE.\n\nSkool! Mamka! -- Nyt voit juottaa Mikkoon parempaa elämän nestettä, --\nkuin muinoin Anna rypälemehua. -- (Laulaa) Kärlek och vin dig gudarne\ngifvit, hjärta som klappar en tärna så varm, -- ungdom och vällust fröjd\nuti lifvet glödande kinder och svällande barm. --\n\nLIISI.\n\nMikko on jo saanut viikset ja hieman laihemmat posket. -- Hän ei ole\nenää niin hiomaton, kuin ennen. -- Förgyllning förgår men svinläder\nbestår. --\n\nMIKKO.\n\nNäin tänään Vikstedt'in. -- Hän on päässyt koulu-ylihallitukseen, --\nsiveellisyytensä vuoksi.\n\nTAUBE.\n\nKoulu-ylihallitukseen, jossa oli se surullisen kuuluisa --\nskandaalijuttu -- oikea Harden-Moltke -- kassationijupakka.\n\nHISINGER.\n\nAh! -- Mitäh!?\n\nMIKKO.\n\nVikstedt oli niin laiha -- ja hänen ystävänsä oli niin lihava. --\n\nTAUBE.\n\nNoh, nyt ymmärrän, miksi Vikstedt oli Annalan hyvä ystävä. Vastakohdat\nhakevat toisiaan. -- Annala on viaton kuin imeväinen lapsi ja Vikstedt\non 20:en vuosisadan sivistyksen loistokukka. --\n\nHISINGER.\n\nAnnala on lihonut Isänmaan mädännäisyyden mustassa mullassa. --\n\nLIISI.\n\nNoh, hänen ei ole käynyt kuin Soinisen Vikin, joka isänmaan ja\nsiveellisyysaatteen palveluksessa tuli yhä kalpeammaksi -- joka nyt on\nmielenvikainen ja hulluinhuoneessa. --\n\nTAUBE.\n\nEi ihmisen ole yksinänsä hyvä olla. --\n\nLIISI.\n\nSoinisen Viki meni rahojen vuoksi naimisiin pari kuukautta sitten erään\nrikkaan lesken kanssa, mutta hänen vaimonsa karkasi jo ensi yönä. --\n\nTAUBE.\n\nVoisin heille nauraa, jos en olisi Vikstedt'in kanssa samassa\nvekselissä. --\n\nHISINGER.\n\nNoh, nyt Taube rupeaa filosofeeraamaan, silloin olemme hukassa. --\n\nLIISI.\n\nMinä en filosofeeraa -- ainakaan ääneen. Se vaan kuluttaa hermoja, --\neikä muuta maailman menoa. --\n\nALMA.\n\nMinut filosofiia saa haukottelemaan. --\n\nNANNA.\n\nMinut se saa itkemään. --\n\nANNETTE.\n\nJa minut murhahaluiseksi. --\n\nTAUBE.\n\nNoh, noh lakataan sitten. -- Murha on sitä vaarallista uutta muotia. --\n\nANNETTE.\n\nSe on vanha muoti. --\n\nHISINGER.\n\nMaljanne rouva. -- Teitä emme me ainakaan murhaa, sillä viininne on\nmainiota, kotinne aistikas ja ystävänne herttaiset. Terveydeksenne.\n\nTAUBE.\n\nMutta rouva Salmberg te olette vaan muuttanut asumaan bortom all ära och\nredlighet. -- Me ajoimme Mikon kanssa vanhaan paikkaan Merimiehen\nkadulle, -- naputimme ovelle -- eräs vanha piika avasi. --\n\nALMA.\n\nSe oli Fiina. --\n\nTAUBE.\n\nJa löylytti meitä pahanpäiväisesti. -- Pyysimme anteeksi, että olimme\nerehtyneet, mutta hän sanoi, että poliisin on vangittava kaikki, jotka\nhäiritsevät kunnollisten ihmisten yörauhaa, ett'ei enää ole kainoinkaan\nnainen suojattu. Kaikki eivät siinä huoneessa olleet kuitenkaan yhtä\nkainoja, sillä näin minä ovenraosta ainakin yhden naisen paljaat sääret.\n\nLIISI.\n\nSe nainen oli Heinoskrämpän nuori vaimo.\n\nTAUBE.\n\nFiina, se vanha kaappi sekoitti oluet ja viinat yhteen. -- Puhui\nSigridistä ja vankilasta ja veljensä avioliitosta ja Laitiskasta ja\nveljen murhasta ja isän juoppoudesta, -- jonka jälkeen eräs mieshahmo\nuhkasi meitä revolverilla ja akka heitti vettä perässämme sitä parhain\ntuoksuvinta. -- Ikkunoihin ilmestyi naamoja, luullen meitä kai\nsalapoliiseiksi tahi murtovarkaiksi. -- Me peräydyimme hyvässä\njärjestyksessä, astuimme issikkaan ja rupesimme miettimään uutta\nsotajuonta. -- Silloin eräs pieni tyttö huusi: päivää -- joka huuto\nkaikui kuin apujoukon huuto voitetuille. Se oli -- Rosa -- ketterä\nlaihasäärinen otus, joka aina vilkasi kamarin ovesta, kun toi olutta\nAlman kyökkiin. -- Hän sanoi, että asuitte täällä, vaan neuvoi ensin\nLiisin luo, sillä hänen tädillään ei ole vakituisia hyyryläisiä. --\nYmmärsimme yskän -- etsimme mylady Liisin ja hänen gouvernanttinsa. Ja\nnyt olemme täällä. --\n\nNANNA.\n\nJoku kolkuttaa! (Annette ulos).\n\nTAUBE.\n\nKotitarkastus! -- Onko teillä kiellettyä kirjallisuutta? --\n\nALMA.\n\nEi, ainoastaan rakkauden kirjeitä.\n\nANNETTE (takaisin).\n\nSigrid on palannut vankilasta, -- mutta ei ole ollut kotona koko\npäivään, -- -- eikä ole vieläkään saapunut. -- Erkki kysyi minulta,\noliko hän täällä, sillä hänen äitinsä on kovin levoton.\n\nHISINGER.\n\nSinun ihanteesi ja sosialistisi Nanna! Se haiskahtaa jo vähän\nruudille. --\n\nNANNA.\n\nEtsikö Erkki häntä?\n\nANNETTE.\n\nKai mar! Koska näytti niin hätääntyneeltä ja kalpealta. --\n\nMIKKO.\n\nOnko hän Sigridin sulhanen? --\n\nTAUBE.\n\nEi. Erkki on kieltäytynyt kaikista inhimillisistä tunteista. -- Hän\nvaeltaa ympäri Helsinkiä kuin uusi Vapahtaja, sokeita näkeviksi\ntekemässä, nilkkuja tukemassa ja köyhille saarnaamassa sosialismin\nevankeliumia. --\n\nHISINGER.\n\nSitten kun Vikstedt eroitti hänet raittiusseurasta Nannan tähden, niin\nhän meni työväenyhdistykseen, julisti sotaa yhteiskuntaa vastaan, vaikka\nitse puolusti rauhan aatetta, rupesi sosia_listiksi_, anar_kistiksi_,\na_teistiksi_, materia_listiksi_ ja internatsuna_listiksi_, mutta ei\njuristiksi. --\n\nTAUBE.\n\nNoh, siksi hän vaalii Sigridiä, kuin sisartaan, antaa osan palkastaan\nLaitiskalle, auttaa Laitista tekemään lantakuormia, -- tuudittaa heidän\nnuorinta vesaansa uneen, piirtää vauvoja vanhemmille, -- opettaa\nlaskentoa pojalle, kantaa ruokaa Hennalle sairaalaan. -- Ja mulkoilee\nsilmillään minua joka kerta, kun tulen häntä vastaan kadulla. --\n\nMIKKO.\n\nOikea profeetta. -- Mutta kukaan ei ole profeetta omassa maassaan, niin\nei myös pyhä Eerikkimme. --\n\nHISINGER.\n\nKunhan hänellä vaan ei olisi Browning revolveria yllä. --\n\nTAUBE.\n\nEi ajatella niin repäiseviä asioita. -- Muistetaan vaan rakkautta. --\nLaula meille jotain Liisi. --\n\nLIISI\n\n(laulaa muitten kanssa). Onhan se rakkaus sukkela tauti, riivaa se\nmeitä, riivaa se teitä -- varkahan tavalla se vaanii ja lyö, olkohon\npäivä tai olkohon yö. -- Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä.\n\nKÖÖRI.\n\nse rakkaus -- se rakkaus --\n\nLIISI.\n\nTorpparipoikasen päässä se teuhaa, köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,\nviekkaan ja vanhan se pauloittaa. Hulivili hurjankin ansaan se saa.\nTuuman se tuo jok'ei vuosihin lakkaa.\n\nKÖÖRI.\n\nse rakkaus -- se rakkaus --\n\nLIISI.\n\nYrtit ja noidat ne sille ei mahda, Kerjuri hupsuli on kainalokulta.\nHitto sen ties', mikä lie mikä ei, Lampolan Jaskankin hirtehen vei. --\nNiinhän se on kuin öljyä, tulta.\n\nKÖÖRI.\n\nse rakkaus -- se rakkaus.\n\n(naurua).\n\nERKKI (ulkoa)\n\n(kiihkeää koputusta). Avatkaa ovi! -- Avatkaa, taikka me murramme sen\nauki. -- Sen me voimme nyt tehdä tässä tapauksessa, sillä siellä asuu\nSigridin täti, joka tuntee minut. Avatkaa!\n\nALMA.\n\nPullot pois! -- Muuten joudumme kiikkiin, -- jos heidän mukanaan on\npoliiseja. -- (Kaikki hyörivät).\n\nANNETTE (lähentelee ovea).\n\nSe on Erkki! --\n\nTAUBE.\n\nVai Erkki! -- Minkä Jairin tyttären hän aikoo täällä kuolleesta\nherättää?\n\nNANNA.\n\nMinua hän etsii? --\n\nHISINGER.\n\nÄlä pelkää. -- Minulla on myöskin Browning revolveri!\n\nANNETTE (ulkoa).\n\nÄlä häntä tänne tuo! --\n\nERKKI.\n\n(Sigridin ruumis. Muita miehiä). Hän oli kateissa aamusta saakka.\nVanhempansa luulivat hänen olevan täällä. Minä kävin katsomassa, mutta\nsain kieltävän vastauksen. Poistuessani täältä näin teidät tuossa meren\nrannalla ryhmässä jotakin ympäröiden. Kuin salama leimahti minussa\naavistus siitä, minkä nyt selvänä totena näemme edessämme. Sattumalta\ntapaukseen joutunut lääkärikään ei voinut merestä nostetulle mitään\nmuuta kuin meille todistaa: \"Hän on kuollut.\"\n\nNAISET.\n\nKuollut. -- Sigridkö kuollut! --\n\nALMA.\n\nKuka on syypää?!\n\nERKKI.\n\nKysytte syyllistä! -- Se on nykyinen yhteiskunta. Missä määrin toiset\nelävät ylellisyydessä, samassa määrin toiset uupuvat puutteeseen, aina\nkuolemaan saakka. Sigrid Laitinen tuossa on meille taas yksi todistus.\n\n(Laitiska tulee).\n\nHISINGER.\n\nMennään pois!\n\nERKKI.\n\nMenkää ja ainaiseksi! Jos toimisimme elämässä niin kuin te, niin\nampuisimme teidät ja koko teidän yhteiskuntanne, vaan sitä emme tee,\nsillä tulevaisuus kehityksen kulusta on sittenkin meidän, meidän, jotka\nte olette syösseet kellarikerroksen kurjuuteen.\n\nLAITISKA.\n\nSigrid -- onko hän kuollut? -- Elämäni, elämäni! tarkoin sinä minulta\nonnen ryöstit. -- Miksi pitää minun vielä tämäkin kalkki juoda!\n\n(Esirippu).\n\n\n\n"]