Neljä kirjaa Kristuksen seuraamisesta

NELJÄ KIRJAA KRISTUKSEN SEURAAMISESTA

Kirj.

Tuomas Kempiläinen

Latinankielestä uudestaan suomensi sekä johdannolla ja selityksillä varusti Erkki Kaila, Arkkipiispa

Otava, Helsinki, 1927.

SISÄLLYS:

Johdanto.

ENSIMMÄINEN KIRJA. Kehoituksia hengelliseen elämään.

1. Kristuksen seuraaminen ja kaikenlaisen maailman turhuuden hylkääminen.

2. Itsensä halpana pitäminen.

3. Totuuden oppi.

4. Varovaisuus toimissa.

5. Pyhän Raamatun lukeminen.

6. Hillittömät himot.

7. Turhien toiveiden ja ylpeyden karttaminen.

8. Liiallisen tuttavallisuuden välttäminen.

9. Kuuliaisuus ja alamaisuus.

10. Vältä turhia puheita.

11. Rauhan saavuttaminen ja pyhityksen tavoittelu.

12. Vastoinkäymisen hyödyllisyys.

13. Kiusauksia on vastustettava.

14. Ajattelematonta tuomitsemista on vältettävä.

15. Rakkauden töistä.

16. Lähimmäisten vikoja on kärsittävä.

17. Hengellisestä elämästä.

18. Pyhien isien esimerkistä.

19. Tosi kristityn jumalisuuden harjoitukset.

20. Etsi yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.

21. Särkynyt sydän.

22. Silmäys ihmiselämän kurjuuteen.

23. Ajattele kuolemaasi!

24. Synnin tuomio ja rangaistus.

25. Palava halu elämän parannukseen.

TOINEN KIRJA. Sisälliseen elämään tähtääviä kehoituksia.

1. Sisäinen elämä.

2. Nöyrä alistuvaisuus.

3. Hyvä, rauhaa rakastava ihminen.

4. Puhdas sydän ja vilpitön halu.

5. Meidän tulee pitää itseämme silmällä.

6. Hyvän omantunnon ilo.

7. Kuinka Jeesusta tulee rakastaa yli kaiken.

8. Tuttavallinen seurustelu Jeesuksen kanssa.

9. Kaiken lohdutuksen puutteesta.

10. Kiitollisuus Jumalan armosta.

11. Kuinka harvat rakastavat Kristuksen ristiä.

12. Pyhän ristin kuninkaallinen tie.

KOLMAS KIRJA. Sisällisestä lohdutuksesta.

1. Kristuksen ja uskovaisen sielun keskustelu.

2. Totuuden hiljainen puhe sydämessä.

3. Jumalan sanaa on kuunneltava nöyryydessä.

4. Vaella Jumalan edessä totuudessa ja nöyryydessä.

5. Jumalallisen rakkauden ihmeellinen vaikutus.

6. Tosi rakkauden tuntomerkki.

7. Nöyryys on armon lahjain vartija.

8. Pidä itseäsi halpana Jumalan silmissä.

9. Jumala on kaiken viimeinen päämäärä.

10. On suloista, maailmaa halveksien, palvella Jumalaa.

11. Sydämen halut on tutkittava ja hillittävä.

12. Kärsivällisyyttä on kasvatettava ja himoja vastustettava.

13. Nöyryys Jeesuksen Kristuksen seuraamisessa.

14. Jumalan salaiset tuomiot.

15. Kuinka meidän on rukoiltava, kun haluamme jotakin.

16. Tosi lohdutusta on etsittävä ainoastaan Jumalassa.

17. Kaikki huoli on heitettävä Jumalan huomaan.

18. Ajalliset vaivat on Kristuksen esimerkin mukaan

     nöyryydessä kannettava.
 19. Vääryyden kärsimisestä.
 20. Oman heikkouden ja elämän viheliäisyyden tunnustus.
 21. Sielun korkein hyvä on saada levätä Jumalassa.
 22. Muistelkaamme Jumalan moninaisia hyviä tekoja.
 23. Neljä keinoa rauhan saavuttamiseen.
 24. Meidän ei tule tutkistella lähimmäisen elämää.
 25. Mistä riippuu sydämen rauha ja tosi parannus.
 26. Tosi mielen vapaus saavutetaan pikemmin rukouksella
     kuin lukemisella.
 27. Itserakkaus on korkeimman hyvän pahin vihollinen.
 28. Parjaajia vastaan.
 29. Ahdistuksen päivänä on Jumalaa rukoiltava ja kiitettävä.
 30. Rukoilkaamme apua Jumalalta ja luottakaamme armon palaamiseen.
 31. Hylkää luodut, jotta löytäisit Luojan.
 32. Meidän tulee kieltää itsemme ja luopua himoista.
 33. Sydämen huikentelevaisuudesta ja mielen kiinnittämisestä Jumalaan.
 34. Jumalaa rakastavalle on Jumala kallis yli kaiken.
 35. Tässä elämässä emme vapaudu kiusauksista.
 36. Ihmisten tuomiot ovat turhat.
 37. Ken itsensä täydellisesti kieltää, hän saavuttaa sisäisen vapauden.
 38. Pidä ulkonaisissa asioissa oikea järjestys ja turvaa Jumalaan
     vaaroissa.
 39. Ihminen ei saa olla toimissaan kärsimätön.
 40. Ihminen älköön kerskatko, sillä hänellä ei ole itsessään
     mitään hyvää.
 41. Ajallisen kunnian halpana pitämisestä.
 42. Älköön rauhamme riippuko ihmisistä.
 43. Turhasta, maallisesta tiedosta.
 44. Sydäntä ei ole kiinnitettävä ulkonaisiin.
 45. Ei tule uskoa kaikkia, sillä helposti hairahdumme puheessa.
 46. Turvaa Jumalaan, kun herjauksen nuolet sinuun sattuvat.
 47. Ajalliset vaikeudet on kestettävä iankaikkisen elämän toivossa.
 48. Ikuisuuden päivä ja tämän elämän ahdistukset.
 49. Iankaikkisen elämän ikävöiminen ja luvatun palkan ihanuus.
 50. Lohduttoman ihmisen tulee antautua Jumalan käsiin.
 51. Ihmisen on tyydyttävä alhaisiin toimiin, kun ei suuriin kykene.
 52. Ihmisen ei ole katsottava ansainneensa lohdutusta, vaan
     pikemminkin kuritusta.
 53. Jumalan armo ei kuulu niille, jotka maallisia rakastavat.
 54. Luonnon ja armon erilaiset vaikutukset.
 55. Luonnon turmelus ja armon vaikutus.
 56. Meidän tulee kieltää itsemme, ottaa ristimme ja seurata Kristusta.
 57. Älä ole liian toivoton, kun huomaat langenneesi.
 58. Meidän ei ole tutkittava liian korkeita asioita eikä Jumalan
     salattuja tuomioita.
 59. Jumala on oleva ainoa turvamme.

NELJÄS KIRJA. Alttarin sakramentti. Kristuksen kutsu.

1. Kuinka suurella hartaudella Kristus on vastaanotettava.

2. Jumalan suuri hyvyys ja rakkaus tarjotaan sakramentissa ihmiselle.

3. Valmistuminen ehtoollisellakäyntiin.

4. Hartaille ehtoollisvieraille annetaan paljon hyvää.

5. Pappi sakramentin jakajana.

6. Kuinka Ehtoolliselle tulee itsensä valmistaa.

7. Omaatuntoa on tutkisteltava.

8. Kristuksen uhri ristillä ja itsekieltämys.

9. Kokonainen antautuminen Jumalalle.

10. P. Ehtoollista ei suotta ole laiminlyötävä.

11. Sakramentti ja Pyhä Raamattu ovat uskovaiselle sielulle

     välttämättömät.
 12. Ehtoolliselle aikovan tulee vakavasti itseänsä valmistaa.
 13. Hurskas sielu etsii sakramentissa kaikesta sydämestään
     Kristuksen yhteyttä.
 14. Kuinka harras sielu ikävöitsee Kristusta.
 15. Tie hartauteen on nöyryys ja itsensäkieltäminen.
 16. Meidän on ilmaistava hätämme Kristukselle ja anottava
     häneltä armoa.
 17. Kristus on palavalla rakkaudella vastaanotettava.
 18. Älkäämme udelko sakramentin salaisuutta, vaan seuratkaamme
     nöyryydessä Kristusta.

Johdanto.

Tuomas Kempiläinen oli kotoisin Reinin ja Maasin välillä olevasta Kempenin kylästä. Kylä kuului Kölnin hiippakuntaan ja oli Saksan puolella rajaa. Tuomas, sukunimeltään Hamerken, syntyi 1380. Isä oli käsityöläinen, äiti Gertrud oli jumalinen ja johti lapsiansa todelliseen sydämen hurskauteen. Vanhempi veli Johannes oli hengen miehiä ja kuoli luostarin johtajana. Hänen vaikutuksestaan pantiin Tuomas yhteisen elämän veljeskunnan kouluun Deventeriin, jossa hän kasvoi hurskaaksi ja hengelliseksi mieheksi. Oltuaan eri kertoja augustinolaisen Agneten-luostarin johtajana hän kuoli v. 1471.

Tuomaan pääharrastuksena luostarissa oli hengellisten kirjojen kopioiminen. Hän oli tässä lempityössään väsymätön, ja kauniilla käsialallaan hän jäljensi miltei lukemattomia kirjoja, m.m. neljään kertaan koko Raamatun. Mutta kopioimisen ohella hän myöskin kirjoitti omia teoksia, m.m. kolme elämäkerrallista teosta ja 25 uskonnollista traktaattia, joista tärkein on "De imitatione Christi" (Kristuksen seuraamisesta).

Kysymys siitä, kuka näiden traktaattien todellinen tekijä on, ei ole kuitenkaan selvä. Kun Tuomas oli kuuluisa kirjain kopioitsija, oli ajateltavissa, että hän olisi ollut vain näiden teosten puhtaaksikirjoittaja. Asiasta muodostui jo 1600-luvun alussa eri munkkikuntain välinen riitakysymys: augustinolaiset, joihin Tuomas oli kuulunut, pitivät jyrkästi kiinni Tuomaan tekijäoikeudesta, jotavastoin benediktiinit väittivät tekijäksi joko kuuluisaa Pariisin yliopiston kansleria Juhana Gersonia tai Vercellin benediktiinolaisapottia Gerseniä. Taistelua on kestänyt kautta vuosisatojen, eikä se ole vieläkään päättynyt.

Oli tekijäkysymyksen laita kuinka tahansa, varmaa on, että kysymyksessä olevat traktaatit on kirjoitettu 1400-luvun alkupuolella ja että "Kristuksen seuraamisesta" on alankomaalaisen mystiikan kypsyneimpiä ja ihanimpia tuotteita. Se on kristikunnan enimmin levinnyt hartauskirja: muuan bibliografi vuodelta 1864 mainitsee 545 latinalaista ja 900 ranskalaista painosta.

On luonnollista, että Tuomaassa ei ole havaittavissa Lutherin rohkeata ja iloista luottamusta Jumalaan. Olihan siihen aikaan vielä pimeän peitossa vanhurskauttaminen uskosta, joka tekee ihmismielen keveäksi ja onnelliseksi. Evankeliumi on Tuomaallekin vielä lakia, niinkuin hän "Vallis liliorum" traktaatissa nimittääkin Vanhaa ja Uutta Testamenttia vanhaksi ja uudeksi laiksi ("Quaecumque in lege vetere et novo scripta sunt"). Sentähden on kirjassa siellä täällä semipelagiolaisia lauselmia, esim.: "Tee se, mikä on vallassasi, niin Jumala on tuleva hyvälle tahdollesi avuksi." Tällaisia lauseita ei kuitenkaan ole paljoa, sen vuoksi että Tuomas lakkaamatta teroittaa ihmisluonnon heikkoutta. Myöskin askeettisissa neuvoissa esiintyy katolisia lauselmia. Niinpä hän ylistää katolista kuuliaisuuden ihannetta selittäen, että on paljon turvallisempaa totella kuin käskeä. Ei missään ole parempi olla kuin kirkollisen esivallan kuuliaisena poikana. Mutta sellaisista katolisista kasvannaisista, kuin ovat Marian ja pyhimysten palvonta, on "De imitatione Christi" puhdas. Katoliset opit messusta ja transsubstantiosta sitä vastoin tavataan neljännessä kirjassa, jota senvuoksi onkin evankeelisen lukijan vaikea sulattaa.

Evankeelisena piirteenä on pidettävä, että kautta koko kirjan Jumalan rakkaus meihin esitetään kristillisen elämän motiivina ja kvietiivinä. Kolmannen kirjan 55:nnessä luvussa puhuu Tuomas voimakkaasti ihmisluonnon turmeluksesta ja jumalallisen armon voimasta. Ihmisen järki on suuren sumun peittämä; luonnon valo on kuin tuhkan alla piilevä kipinä. Ilman armoa on ihminen kuin kuiva puu, joka on valmis poisheitettäväksi. Ainoastaan mikäli armo käy edellä ja seuraa jäljessä, voimme tehdä hyviä töitä. Ei pidä luottaa omaan järkeensä eikä haluunsa, vaan Jeesuksen Kristuksen voimaan (virtuti subjectivae Jesu Christi). – Ei myöskään luterilaiselle hurskaudelle niin olennainen kiitollisuusmotiivi puutu Tuomaalta. Toisen kirjan 10:nnen luvun nimikkeenä on: "De gratitudine pro Gratia Dei" (kiitollisuudesta Jumalan armoa kohtaan). Gratia ei tässä kuitenkaan merkitse Jumalan Kristuksessa osoittamaa armoa, vaan ihmiselle annettuja armon tuntemisia. Luku päättyy kehoitukseen: "Ken tahtoo säilyttää Jumalan armon, olkoon annetusta armosta kiitollinen, poisotetun suhteen kärsivällinen. Rukoilkoon, että se palaisi; olkoon varovainen ja nöyrä, jottei sitä menettäisi."

Vallitsevana sielun suhtautumisena Jumalaan esiintyy rakkaus, mutta evankeeliselle lukijalle tärkeä fiducia (usko, luottamus) ei kuitenkaan puutu, esim. II: 1, 3: "Ei ole paljoa luottamusta pantava heikkoon ja kuolevaiseen ihmiseen – vaan pane kaikki uskosi Jumalaan; hän olkoon pelkosi ja rakkautesi." Jeesuksen kuoleman merkitys esiintyy vasta neljännessä kirjassa, katolisen messuopin värittämänä.

Mistä johtuu Tuomaan "De imitatione" kirjan laaja levikki ja jatkuva merkitys. Epäilemättä suureksi osaksi siitä, että hän paremmin kuin useimmat tuntee ihmissydämen puutteineen ja tarpeineen. Tärkeintä on kuitenkin se, että hän on onnistunut siinä, minkä on asettanut pääpyrinnökseen: tutkistella Jeesuksen Kristuksen elämää (in vita Jesu Christi meditari, I:1). Hän on antautunut siihen niin yksinkertaisesti, hartaasti ja syvällisesti, ettei kukaan siinä ole hänen vertaisensa. Sen vuoksi tulevat ahdistetut sielut kautta aikojen siitä etsimään lohdutusta ja virvoitusta.

Laatuunsa nähden liittyy "De imitatione Christi" lähinnä Vanhan Testamentin psalmeihin ja viisauskirjallisuuteen. Enimmät raamatunsitaatit on otettu psalmeista. Ne ovat keskuksia kirjan monissa rukouksissa, ja niihin liittyy se rukoussävy, joka on Tuomaan kirjoille ominainen. Viisauskirjallisuudesta on Saarnaajan kirjaa paljon käytetty. Vallitsevana tunnelmana kaikkeen maalliseen nähden esiintyy alusta asti Saarnaajan pääaihe: "Vanitas vanitatum" (kaikki on turhuutta), ja kautta kirjan se esiintyy eri variaatioissa. Korkeasta veisusta polveutuu Tuomaan mystiikka, joka enimmiten esiintyy yljän ja sielun rakkaussuhteena. Sananlaskujen kirja on taas muodollisessa suhteessa vaikuttanut paljon, kun näet kirjassamme miltei kauttaaltaan esiintyy sananlaskujen tapainen parallelismi. Myöskin kolmannessa kirjassa yleinen puhuttelusana "poikani" neuvoineen viittaa lähinnä sananlaskukirjaan. Tuomas Kempiläisen hartaus ja opetus on samaa pyhää viisautta kristillisesti kirkastetussa muodossa. Ja tämä kirkastus tulee Kristuksen opista ja elämästä, joka on kirjan ydinsisällys. Sentähden voi luterilainenkin kristitty hartaudekseen tätä kirjaa lukea, ja ytimekkyyteen nähden voittaa se useimmat hartauskirjat, onpa miltei voittamaton.

Suomeksi ilmestyi v. 1823 Renqvistin toimesta Viipurissa painettu "Pieni Kempi", Tuomaan kirjoista otettu kokoelma, josta sittemmin tuli kaksi uutta painosta. "Kristuksen seuraamisesta" ilmestyi kahdessakin eri laitoksessa v. 1836, toinen Strandbergin toimittamana Turussa, toinen C. J. Kemellin toimittamana Oulussa. Jälkimmäisellä tuli olemaan suuri merkitys suomalaisessa hartauskirjallisuudessa, siinä kun ensi kerran käytettiin tuoretta, kansanomaista suomen kieltä. Kemell oli syntynyt Ylivieskassa v. 1805 ja kuoli jo nuorena ylimääräisenä pappina Alavieskassa v. 1832. Sitä ennen hän kuitenkin ennätti saada valmiiksi käännöksensä, josta toinen painos julkaistiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella v. 1853. Alkulauseessa kirjoittaa hänestä tuntematon julkaisija: "Kemellillä oli tarkoin tutkiva ja selvästi käsittävä sielu. Suomen kieltä rakasti hän sydämellisesti; sen parantamista ja täydellisyyttä taitonsa jälkeen edesauttaa oli hänellä erinomainen halu, ja runoihin luotu luontonsa havaittiin muutamista runoistansa, joissa se väikkyi kirkkaan tähden tavoin, joka talvisena iltana kimaltelee pohjoisella taivaalla – ja katoaa."

Esillä oleva suomennos on uusi käännös latinankielisestä alkutekstistä. Neljännessä kirjassa tehdyt, varsin vähäiset lyhennykset on selityksissä mainittu.

Viipurissa, helmikuussa 1927.

Erkki Kaila.

ENSIMMÄINEN KIRJA

KEHOITUKSIA HENGELLISEEN ELÄMÄÄN

Ensimmäinen luku.

Kristuksen seuraaminen ja kaikenlaisen maailman turhuuden hylkääminen.

"Ken minua seuraa, hän ei vaella pimeydessä", sanoo Herra (Joh. 8: 12). Näillä sanoilla Kristus kehoittaa meitä hänen elämäänsä ja vaellustansa noudattamaan, jos tahdomme totisesti valistua ja kaikesta sydämen sokeudesta vapautua. Hartaimpana pyrintönämme siis olkoon Jeesuksen Kristuksen elämän tutkisteleminen.[Jeesuksen Kristuksen elämän tutkisteleminen on kirjan keskus.]

2. Kristuksen oppi on kaikkia pyhien oppeja ylevämpi; ja kellä olisi

Henki, hän löytäisi siitä salatun mannan (Ilm. 2: 17). Mutta sattuu niin, että moni, joka usein kuulee evankeliumia, tuntee siihen vain vähäistä halua, koska hänellä ei ole Kristuksen Henkeä. Mutta ken haluaa täysin määrin ja hyödyksensä Kristuksen sanoja tajuta, hänen tulee muodostaa koko elämänsä Kristuksen elämän mukaiseksi.

3. Mitä sinua hyödyttää korkeastioppineesti väitellä

Kolminaisuudesta, jos sinulta puuttuu nöyryys, jota ilman et kelpaa kolmiyhteiselle Jumalalle? [Tuomas asettuu tässä keskiajan skolastiikkaa s.o. tyhjää muotoviisautta vastaan.] Totisesti, korkeat sanat eivät tee ihmistä pyhäksi ja vanhurskaaksi, mutta hurskas elämä tekee Jumalalle otolliseksi. Haluan mieluummin tuntea katumusta kuin tietää, kuinka se määritellään. Vaikka koko Raamatun ulkoa osaisit ja kaikkien viisasten lauselmat, mitä se kaikki hyödyttäisi, jollei sinulla olisi Jumalan armoa ja rakkautta? Turhuuksien turhuutta – niin, kaikki on turhuutta paitsi rakkaus Jumalaan ja häntä ainoata palvella. Suurinta viisautta on pitää maailmaa halpana ja tavoitella taivasten valtakuntaa.

4. On turhuutta etsiä katoovia rikkauksia ja panna toivonsa niihin.

Turhuutta on myöskin tavoitella kunniasijoja ja etsiä ylhäistä asemaa. On turhuutta noudattaa lihan himoja ja haluta sitä, josta myöhemmin rangaistuksen täytyy seurata. On turhuutta toivoa itselleen pitkää ikää ja vähät välittää siitä, kuinka elämä on eletty. Turhuutta on kiinnittää huomionsa vain nykyiseen elämään, ajattelematta niitä, jotka tulevat. Turhuutta on rakastaa niitä, jotka nopeasti katoavat, ja olla rientämättä sinne, jossa on ikuinen ilo.

5. Muistele usein sananlaskua: "Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä

eikä korva täyttänsä kuulemisesta" (Saarn. 1:8). Koeta sentähden vieroittaa sydämesi rakkaudesta näkyväisiin ja käänny näkymättömien puoleen, sillä ne, jotka noudattavat lihallista mieltänsä, tahraavat omantuntonsa ja menettävät Jumalan armon.

Toinen luku.

Itsensä halpana pitäminen.

Luonnostaan jokainen ihminen haluaa tietoa, mutta mitä hyödyttää tieto ilman jumalanpelkoa? Parempi on todella nöyrä talonpoika, joka Jumalaa palvelee, kuin ylpeä tiedemies, joka tutkii tähtien juoksua, mutta ei pidä omasta itsestään vaaria. Ken oikein itsensä tuntee, pysyy omissa silmissään halpana eikä ihastu ihmisten kiitokseen. Vaikka tietäisin kaiken, mikä maailmassa tapahtuu, enkä pysyisi rakkaudessa, mitä auttaisi se minua Jumalan edessä, joka töiden mukaan on minut tuomitseva?

2. Luovu liiallisesta tiedonhalusta, sillä siitä johtuu Jumalasta

vieraantuminen [Jumalasta vieraantuminen – lat. distractio = hajalle meneminen.] ja itsepetos. Ken paljon tietää, tahtoo myös mielellään näkyä ja saada viisaan nimen. On paljon sellaista, minkä tietäminen sielua hyödyttää vähän tai ei ollenkaan. Ja sangen tyhmä on se, joka tavoittelee muuta kuin sitä, mikä sielun pelastusta edistää. Paljot sanat eivät sielua ravitse, mutta hurskas elämä virvoittaa mielen ja puhdas omatunto aikaansaa vahvan luottamuksen Jumalaan.

3. Mitä suurempi on tietosi ja mitä parempi ymmärryksesi, sitä

ankarampi on tuomiosi oleva, jollei elämäsi ole sen mukaisesti ollut pyhä. Älä sentähden ylpeile tiedoistasi ja taidoistasi, vaan ole pikemminkin peloissasi sinulle annetusta tiedosta. Jos luulet paljon tietäväsi ja hyvin ymmärtäväsi asiat, niin tiedä, että on paljon enemmän sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Älä pidä itseäsi hyvin viisaana, vaan tunnusta mieluummin tietämättömyytesi! Minkätähden tahdot olla muita etevämpi, kun kuitenkin on niin monta sinua oppineempaa ja kokeneempaa? Jos tahdot jotakin hyödyllistä oppia ja tietää, niin opettele pysymään tuntemattomana ja halpa-arvoisena. [Tutkielmassa "Dialogus novitiorum" esiintyy seuraava lyhyt sääntö (brevis regula): "Pysy mielelläsi tuntemattomana, opettele kuolemaan, murehdi menneitä, halveksi nykyisiä, tutkistele tulevia."]

4. Korkein ja arvokkain oppi on itsensä todellinen tunteminen ja

halpana pitäminen. On suuri viisaus ja täydellisyys pitää itseänsä vähässä mutta toisia suuressa ja korkeassa arvossa. Jos näetkin jonkun toisen lankeavan julkiseen tai raskaaseen syntiin, niin älä kuitenkaan pidä itseäsi häntä parempana, koska et tiedä, kauanko voit olla hyvässä pysyväinen. Heikkoja olemme kaikki, mutta älä pidä ketään itseäsi heikompana!

Kolmas luku.

Totuuden oppi.

Autuas se, jota totuus opettaa sellaisena, kuin se on, eikä katoavin sanoin tai kuvauksin. Arvelumme ja aistimme vievät meidät usein harhaan ja tajuavat vain vähän. Mitä hyödyttää suuri viisastelu salaisista ja hämäristä asioista, joista meitä ei tuomiolla tilille aseteta? Hulluus on suuri, jos laiminlyömme hyödylliset ja tarpeelliset asiat ja kiihkeästi tavoittelemme niitä, jotka vain tyydyttävät uteliaisuutta, vieläpä tuottavat vahinkoa. Silmät meillä on, mutta emme näe.

2. Ja mitä me huolehdimme suvuista ja lajeista? Se, jolle

iankaikkinen Sana puhuu, hän vapautuu monista harhaluuloista. Yhdestä Sanasta ovat kaikki, ja yhtä ne kaikki puhuvat; ja tämä on se alkuperuste, joka meillekin puhuu. Sitä ilman ei kenkään mitään ymmärrä eikä oikein arvostele. Se, jolle kaikki on yhtä ja joka johtaa kaikki yhteen ja näkee kaikki yhdessä, hän voi olla sydämessään luja ja rauhallisena pysyä Jumalassa. O Jumala, joka olet totuus, yhdistä minut itseesi iankaikkisessa rakkaudessa! Paljo lukeminen ja kuuleminen minua usein kyllästyttää! Sinussa on kaikki mitä haluan ja ikävöin. Vaietkoot kaikki opettajat, ääneti olkoon koko luomakunta kasvojesi edessä: Sinä yksin puhuos minulle.

3. Kuta enemmän ihminen on saavuttanut yhteyttä ja sisällistä

yksinkertaisuutta, sitä enemmän ja sitä korkeampia asioita hän vaivatta käsittää, koska hän saa ylhäältäpäin ymmärryksen valon. Puhdas, yksinkertainen ja vakava henki ei häily sinne tänne monissa askareissa, sillä hän tekee kaikki Jumalan kunniaksi ja koettaa olla vapaa omista itsekkäistä haluistaan. Mikä sinua enemmän estää ja vaivaa kuin sydämesi kuolettamatta jäänyt himo? Hyvä ja hurskas ihminen järjestää ensin tehtävänsä sisältäpäin, ennenkuin ne ulkonaisesti toimitetaan. Eivätkä ne johda häntä synnillisen taipumuksen haluihin, vaan hän hallitsee niitä järjen määräyksen mukaan. Kenellä on ankarampi taistelu kuin sillä, joka tahtoo itsensä voittaa? Meidän pääpyrintönämme pitäisi olla saada voitto itsestämme ja päivä päivältä vahvistua ja jossakin hyvässä edistyä.

4. Kaikkeen täydellisyyteen, joka tässä elämässä havaitaan, liittyy

jokin määrä epätäydellisyyttä, eikä mikään meidän mietiskelymme ole hämäryyttä vailla. Nöyrä itsensätunteminen on varmempi tie Jumalan luo kuin syvin tieteellinen tutkiminen. Ei kuitenkaan tiede sellaisenaan eikä jokin asian yksinkertainen tutkiminen ole hyleksittävä, mikäli se sellaisenaan on hyvä ja Jumalan säätämä; mutta aina on sen edelle asetettava hyvä omatunto ja siveellinen elämä. Mutta koska monet enemmän harrastavat tietoa kuin hyvää elämää, he usein erehtyvät ja kasvavat tuskin ollenkaan tai varsin vähän hedelmää.

5. Jos käytettäisiin yhtä suurta harrastusta vikojen hävittämiseen

ja hyveiden istuttamiseen kuin kysymysten herättämiseen, niin ei tapahtuisi niin paljon pahaa ja pahentavaista kansassa eikä olisi niin suurta penseyttä hengellisten kesken. Tuomiopäivän tullessa meiltä varmasti ei kysytä, mitä olemme lukeneet, vaan mitä olemme tehneet; ei sitä, kuinka paljon olemme oppineet, vaan kuinka hurskaasti olemme eläneet. Sano minulle: missä ovat nyt nuo oppineet herrat, jotka heidän eläessään tai opiskellessaan hyvin tunsit? Heidän virkansa ovat siirtyneet toisille, ja epäiltävää on, muistellaanko heitä enää. Eläessään he näyttivät jotakin olevan, ja pian sen jälkeen heistä vaietaan.

6. Oi kuinka nopeasti maailman kunnia katoaa! Oi kunpa heidän

elämänsä olisi ollut heidän tietonsa vertainen! Silloin he olisivat oikein opiskelleet ja lukeneet. Kuinka monet menevät hukkaan maailman turhan viisauden vuoksi, kun vähät välittävät Jumalan palvelemisesta! Ja kun he mieluummin tahtovat olla suuria kuin pieniä, niin he käyvät ajatuksiltaan turhanpäiväisiksi. Todella suuri on se, jolla on suuri rakkaus. Todella suuri on se, joka omasta mielestään on halpa ja kunnian kukkulat vähäksi arvaa. Tosiviisas on se, joka pitää raiskana kaiken maallisen voittaakseen Kristuksen. Ja tosioppinut on se, joka luopuu omasta tahdostaan ja tekee Jumalan tahdon.

Neljäs luku.

Varovaisuus toimissa.

Meidän ei tule uskoa jokaista sanaa eikä mielijohdetta, vaan kutakin asiaa on varovasti ja vitkalleen punnittava Jumalan edessä. Valitettavasti usein uskotaan ja puhutaan lähimmäisestä mieluummin pahaa kuin hyvää; niin heikkoja olemme. Mutta pyhitetty ihminen ei helposti usko jokaista juttua, koska hän tuntee heikon ihmisluonnon, joka on taipuvainen pahaan ja helposti lankeaa puheessa.

2. Tosiviisauteen kuuluu, ettei ole äkkipikainen toimissaan eikä

itsepäisesti pysy omissa mielipiteissään. Tähän kuuluu sekin, ettei usko kaikkia ihmisten puheita eikä juoksuta kuulemiaan tai uskomiaan heti toisten korviin. Neuvottele viisaan ja tunnollisen henkilön kanssa ja pyydä mieluummin saada viisaammaltasi opetusta kuin noudattaa omia mielijohteitasi. ["Neuvon pyytäminen on nöyryyden merkki." (Tutkielma "Recommendatio humilltatis)."] Hurskas elämä tekee ihmisen viisaaksi Jumalan mielen mukaan ja kokeneeksi monessa asiassa. Kuta nöyrempi ja Jumalalle kuuliaisempi joku on, sitä viisaampi ja rauhallisempi hän on kaikissa olosuhteissa.

Viides luku.

Pyhän Raamatun lukeminen.

Totuutta on etsittävä P. Raamatusta eikä kaunopuheisuutta. Raamattua on luettava siinä hengessä kuin se on kirjoitettu. Pikemmin meidän tulee Raamatusta etsiä sitä, mikä hyödyttää, kuin sanonnan terävyyttä. Hurskaita ja yksinkertaisia kirjoja tulee meidän lukea yhtä halukkaasti kuin korkeaoppisia ja syvällisiä. Älköön sinua häiritkö kirjoittajan maine, olkoon se suuri tai pieni; vaan puhtaan totuuden rakkaus johtakoon sinua lukemaan. Älä kysy, kuka tämän on sanonut, vaan tarkkaa sitä, mitä sanotaan.

2. Ihmiset katoavat, mutta Herran totuus pysyy iankaikkisesti.

Henkilöihin katsomatta Jumala puhuu meille monella tavalla. [Muutaman Jumalaapelkääväisen vaimon palatessa kirkosta häneltä kysyttiin, mitä hän muisti saarnasta. Hän vastasi lyhyesti: "En osaa teille muuta vastata kuin sen, etten tahdo enää tehdä syntiä." Hän vastasi taitavasti ja noudatti Herran sanoja: "Autuaita ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja säilyttävät sen." (Tutkielmasta "Sermones ad novicios".)] Uteliaisuutemme on usein meillä haittana Raamatun lukemisessa, kun tahdomme ymmärtää ja tutkistella sellaista, jonka ohi pitäisi yksinkertaisesti mennä eteenpäin. Jos lukemisestasi tahdot hyötyä, niin lue nöyryydessä, yksinkertaisuudessa ja uskossa äläkä milloinkaan tavoittele oppineen mainetta. Kysele halukkaasti ja kuuntele vaieten pyhien sanoja äläkä kyllästy vanhojen vertauksiin, sillä ne eivät ole suotta syntyneet.

Kuudes luku.

Hillittömät himot.

Niin usein kuin ihminen jotakin luvattomasti himoitsee, on rauha sydämestä mennyttä. Ei ole ylpeällä eikä ahneella milloinkaan lepoa, mutta hengellisesti köyhällä ja nöyrällä on yltäkylläinen rauha. Ihminen, joka ei vielä ole kokonaan itsestään kuollut, joutuu helposti kiusatuksi, jopa voitetuksi pienissä ja mitättömissä asioissa. Hengellisesti heikon ja jollakin tavoin lihallisen sekä aistillisiin taipuvaisen on työlästä kokonaan pidättäytyä maallisista haluista. Sentähden häntä usein surettaa, kun hänen täytyy jostakin kieltäytyä; ja hän suuttuu helposti, kun joku häntä vastustaa.

2. Mutta hänen saavutettuaan sen, mitä himoitsee, painaa häntä kohta

omantunnon tuomio; sillä intohimon noudattaminen ei tuota sitä rauhaa, jota ihminen etsii. Todellinen sydämen rauha saavutetaan ainoastaan himoja vastustamalla, ei noudattamalla. Ei ole rauhaa lihallisen ihmisen sydämessä eikä myöskään siinä, joka on ulkonaisiin mieltynyt, vaan ainoastaan sen sydämessä, joka on palava ja hengellinen.

Seitsemäs luku.

Turhien toiveiden ja ylpeyden karttaminen.

Mieletön on se, joka panee toivonsa ihmisiin tai luotuihin kappaleisiin. Älä häpeä palvella muita Jeesuksen Kristuksen rakkaudessa ja olla köyhä tässä maailmassa. Älä itseesi luota, vaan pane toivosi Jumalaan. Tee mitä voit, kyllä Jumala hyvän tarkoituksesi täyttää. Älä turvaa tietoosi tai jonkun muun viisauteen, vaan pikemmin Jumalan armoon, joka on nöyräin auttaja ja kopeain masentaja.

2. Älä kerskaa rikkauksista, jos sinulla niitä ehkä on, äläkä

ystävistä, jotka kenties ovat mahtavia, vaan iloitse Jumalassa, joka on kaikkia parempi ja ennen kaikkea tahtoo itsensä antaa. Älä pöyhkeile ruumiinvoimistasi tai kauneudestasi, jotka vähäinen sairaus saattaa pilata ja raadella. ["Miksi kopeilet, tomu ja tuhka? Maasta olet ja maaksi tulet." (Tutkielmasta "De tribus tabernaculis".)] Älä ole itserakas oman kuntosi tai älysi takia, ettet olisi vastenmielinen Jumalalle, jonka omaa on kaikki se luonnollinen hyvä, minkä ehkä omistat.

3. Älä pidä itseäsi muita parempana, ettei ehkä Jumala pitäisi sinua

huonompana, sillä hän tietää, mitä ihmisessä on. Älä kopeile hyvistä teoistasi, sillä Jumalan tuomiot ovat toiset kuin ihmisten; mikä ihmisille kelpaa, ei aina kelpaa Jumalalle. Jos sinussa on jotakin hyvää, usko muista parempaa pysyäksesi nöyränä. Ei ole vahingoksi, vaikka pidät itseäsi kaikkia muita huonompana; mutta jos pidät itseäsi yhtäkään parempana, tuottaa se verrattoman vahingon. Rauha säilyy nöyrässä aina, mutta kopean sydämessä asuu kateus ja suuttumus.

Kahdeksas luku.

Liiallisen tuttavallisuuden välttäminen.

Älä avaa sydäntäsi kenelle tahansa, vaan esitä asiasi viisaalle ja jumalaapelkäävälle ihmiselle. Ole harvoin nuorten ja vierasten seurassa. Älä rikkaita imartele äläkä pyri ylhäisten seuraan. Seurustele nöyräin ja yksinkertaisten, hurskasten ja hyväntapaisten kanssa ja keskustele sellaisista asioista, jotka ovat rakennukseksi. Älä ole tuttavallinen naisten kanssa, vaan anna kaikki hyvät naiset Jumalan huomaan. [Tässä ilmenee katolinen käsitys naisista. Sama ilmenee seuraavassa luvussa, jossa esitetään suhdetta esimiehiin.] Harrasta ystävyyttä Jumalan ja hänen enkeliensä kanssa ja karta liiallista tuttavuutta ihmisten kanssa.

2. Rakastaa tulee tosin kaikkia ihmisiä, mutta ei ole hyvä olla

jokamiehen ystävä. Joskus näyttää outo taampaa katsoen olevan suurikin valo, mutta läheltä katsoen hänen valonsa himmenee. Monesti luulemme seurustelumme suuresti miellyttävän toisia, mutta alammekin olla epämiellyttäviä, niin pian kuin he huomaavat tapamme ja vikamme.

Yhdeksäs luku.

Kuuliaisuus ja alamaisuus.

Erittäin hyödyllistä on elää kuuliaisuudessa, olla esimiehen vallan alaisena eikä olla oma herransa. On paljon turvallisempaa olla toisen vallan alla kuin esimiehenä. Useat ovat kuuliaisia enemmän pakosta kuin rakkaudesta; se on heille vain rasitukseksi, ja vähimmästäkin he nureksivat. Sellaiset ihmiset eivät milloinkaan saavuta hengen vapautta, elleivät koko sydämestään Jumalan vuoksi alistu. Muuta sinne tai tänne, rauhaa et tavoita muutoin kuin nöyrästi alistumalla esimiehesi johtoon. Luulottelu, että toinen paikka on parempi, ja muutteleminen paikasta toiseen on tuonut pettymyksen monelle.

2. Tosin jokainen mieluummin toimii oman mielensä mukaan ja taipuu

niiden seuraan, jotka hänen kanssaan ovat yksimielisiä. Mutta jos Jumala on keskellämme, täytyy meidän joskus uhrata oma ajatuksemme hyvän sovun vuoksi. Ken on niin viisas, että hän kaiken täydellisesti tietäisi! Älä sentähden luota liiaksi omaan ajatukseesi, vaan kuuntele mielelläsi muidenkin mielipidettä. Jos ajatuksesi olisikin hyvä, mutta Herran tähden luovut siitä ja seuraat toista, olet enemmän siitä hyötyvä.

3. Usein olen tämän huomannut: parempi on kuulla ja noudattaa neuvoa

kuin antaa neuvoa. Voi niinkin olla, että ajatuksesi on oikea, mutta jollet mukaudu muiden tuumiin, vaikka asianhaarat sitä vaativat, on se ylpeän, itsepäisen sisun merkki.

Kymmenes luku.

Vältä turhia puheita.

Karta ihmishälinää niin paljon kuin voit. Jutteleminen maailmallisista asioista tuottaa vahinkoa silloinkin, kun se tapahtuu vilpittömässä mielessä. Sillä ennen pitkää turhuus meidät saastuttaa ja vangitsee. Kuinka usein olen toivonut, että olisin ollut vaiti ja erilläni ihmisistä! Minkätähden olemme niin kärkkäitä puhumaan ja keskenämme juttelemaan, kun kuitenkin niin harvoin ilman omantunnon loukkausta palaamme hiljaisuuteen! Me etsimme keskusteluista toinen toiseltamme lohdutusta tai haluamme huojentaa monien surujen rasittamaa mieltämme. Meitä miellyttää ajatella ja puhua siitä, mitä suuresti haluamme ja rakastamme, tai myös siitä, mistä meillä on kiusaa ja vastusta.

2. Mutta voi, kuinka mitätöntä ja turhaa on se, minkä näin saamme!

Sillä tämä ulkonainen lohdutus on suureksi esteeksi Jumalan sisälliselle lohdutukselle. Sentähden valvokaamme ja rukoilkaamme, ettei aika kuluisi hukkaan. Jos on tilaisuutta puhua sitä, mikä on rakennukseksi, niin puhu! Paha tapa ja välinpitämättömyys siitä, mikä tuottaa edistystä hengellisissä asioissa, vaikuttaa sen, ettemme suista suutamme. Mutta hurskas keskustelu hengellisistä asioista tuottaa epäilemättä paljon sisällisen elämän edistymistä, enimmin siellä, missä samanhenkiset kokoontuvat Herrassa.

Yhdestoista luku.

Rauhan saavuttaminen ja pyhityksen tavoittelu.

Me saisimme nauttia suurta rauhaa, ellemme puuttuisi toisten puheisiin ja töihin ja sellaisiin asioihin, jotka eivät meitä koske. Kuinka sellainen ihminen voi kauan nauttia rauhaa, joka sekaantuu muiden asioihin, takertuu ulkonaisiin ja harvoin kokoaa itsensä sisällisesti?

Autuaita ovat yksinkertaiset, sillä heillä on oleva suuri rauha.

2. Mitenkä muutamat pyhät ovat päässeet niin pitkälle

täydellisyydessä ja jumalisissa tutkisteluissa? Sen tähden, että he ovat pyrkineet kuolettamaan itsestään kaikki maalliset himot; siten he ovat voineet koko sydämestään kiintyä Jumalaan ja saavuttaa sisällisen vapauden. Me taas olemme liiaksi himojen vallassa ja katoavaisista huolestuneita. Harvoin voitamme yhdenkään vian täydellisesti emmekä pääse jatkuvaan, jokapäiväiseen pyhitykseen, ja niin pysymme kylmäkiskoisina ja haluttomina.

3. Jos olisimme itseltämme kokonaan kuolleita emmekä olisi

sisällisesti sidotulta, niin saisimme jumalallisia maistaa ja taivaallisten tutkistelusta jotakin kokea. Varsinainen este on se, ettemme ole haluista ja himoista vapaita emmekä koetakaan vaeltaa pyhien täydellistä tietä. Kun vähäinenkin vastoinkäyminen sattuu, niin käymme toivottomiksi ja antaudumme ihmisten lohdutettaviksi.

4. Jos uskaltaisimme urhoollisina miehinä kestää taistelussa, niin

saisimme pian nähdä avun tulevan Jumalalta taivaasta. Sillä hän on altis auttamaan niitä, jotka itse taistelevat ja hänen armoonsa turvaavat; hänpä se antaa tilaisuudenkin taistelemiseen, jotta voittaisimme. Jos ulkonaisiin harjoituksiin panemme pääpainon, silloin on hartautemme löytävä pikaisen lopun. Pankaamme kirves puun juurelle, jotta himoista puhdistettuina saisimme rauhallisen mielen.

5. Jos vuosittain kitkisimme pois yhdenkin paheen, niin me pian

olisimme täysiä miehiä. Mutta päinvastoin saamme usein huomata olleemme parempia ja puhtaampia kristityitä kääntymyksemme alkutaipaleella kuin monen ajastajan kuluttua. Palavuuden ja pyhityksen pitäisi joka päivä kasvaa, mutta nyt pidetään suurena ihmeenä, jos ken säilyttää edes kipinän alkuperäistä palavuutta. Jos tarmokkaammin tarttuisimme asiaan alussa, niin myöhemmin kaikki kävisi helposti ja ilolla.

6. Vaikea on luopua totutuista tavoista, mutta vielä vaikeampaa on

murtaa oma tahtonsa. Jollet voita pieniä ja helppoja vastuksia, kuinka voitat sitten vaikeampia? Pidä varasi ja vastusta haluasi heti alussa; luovu pahasta tottumuksesta, ettet vähitellen joutuisi yhä suurempiin vaikeuksiin. Oi jospa huomaisit, kuinka suuren rauhan tuottaisit itsellesi jumalisella elämällä ja kuinka suuren ilon muille, luulen, että huolellisemmin harrastaisit hengellistä edistystä.

Kahdestoista luku.

Vastoinkäymisen hyödyllisyys.

Ajoittaiset rasitukset ja vastoinkäymiset ovat meille hyväksi, sillä ne saattavat ihmisen menemään itseensä, jotta hän ymmärtäisi olevansa muukalainen eikä panisi toivoansa siihen, mikä kuuluu tähän maailmaan. Meille on hyväksi, että joskus kärsimme vastustusta ja että meistä ajatellaan pahaa silloinkin, kun tarkoitamme ja teemme hyvää. Sellaiset kokemukset auttavat nöyryyteen ja suojelevat turhasta kunnianpyynnöstä. Sillä kun ihmiset meitä halveksivat eikä meistä hyvää uskota, silloin käännymme Jumalan puoleen saadaksemme hänestä itsellemme todistajan.

2. Sentähden pitäisi ihmisen niin vahvistaa itseänsä Jumalassa,

ettei hänen tarvitsisi etsiä lohdutusta ihmisiltä. Kun vakaamielinen ihminen joutuu hätään tai kiusaukseen, tai kun pahat ajatukset ahdistavat häntä, silloin hän käsittää, kuinka välttämätön Jumala hänelle on, ja kuinka hän ilman Jumalaa ei mitään voi. Silloin hän suree, huokaa ja rukoilee kurjuutensa vaivassa. Silloin kyllästyttää häntä elämä, ja hän toivoo saavansa täältä erota ja olla Kristuksen kanssa. Silloin hän myöskin oppii ymmärtämään, ettei pysyväistä turvallisuutta eikä täydellistä rauhaa voi löytyä maailmassa.

Kolmastoista luku.

Kiusauksia on vastustettava.

Niin kauan kuin maailmassa elämme, emme voi kiusauksia ja ahdistuksia välttää. Sen vuoksi onkin Jobin kirjassa kirjoitettu: "Ihmisen täytyy aina olla sodassa maan päällä" (Job. 7:1). Sentähden pitäisi jokaisen olla kiusauksiaan vastaan varuillaan ja valvoa rukouksissa, ettei vihollinen saisi tilaisuutta pettämiseen, sillä hän ei koskaan nuku, vaan kiertelee etsien, kenen hän nielisi. Ei kenkään ole niin täydellinen eikä niin pyhä, ettei hänellä joskus olisi kiusauksia; kokonaan emme niistä pääse.

2. Kiusaukset ovat kuitenkin ihmiselle usein sangen hyödyllisiä,

vaikkakin ne ovat vaivalloisia ja raskaita, sillä niissä ihminen nöyryytetään, puhdistetaan ja opetetaan. Kaikkien pyhäin on täytynyt kulkea monen kiusauksen ja ahdistuksen läpi, kunnes ovat kypsyneet. Mutta ne, jotka eivät voineet kiusauksia kestää, ovat langenneet ja hylätyiksi joutuneet. Ei ole niin pyhää säätyä eikä niin syrjäistä paikkakuntaa, ettei olisi kiusauksia eikä vastuksia.

3. Ei yksikään ihminen pääse kiusauksista kokonaan vapaaksi tässä

elämässä. Sillä meissä itsessämme on kiusauksen itu: olemmehan synnissä syntyneet. Kun yksi kiusaus haihtuu, hyökkää toinen meidän päällemme! Aina on meillä jotakin kärsittävänä, sillä onnellisuuden tilan olemme menettäneet. Moni koettaa päästä kiusauksia pakoon, mutta lankeaa niihin vielä syvemmälle. Emme pelkällä pakenemisella voita, mutta kärsivällisyydellä ja tosi nöyryydellä tulemme kaikkia vihollisia vahvemmiksi.

4. Ken ainoastaan ulkonaisesti kiusausta välttelee kiskomatta sitä

juurineen ulos, hyötyy siitä vähän; sitä nopeammin kiusaukset hänen tykönsä palaavat, ja hän tuntee tilansa entistä pahemmaksi. Vähitellen ja kärsivällisyydessä sekä Jumalan pitkämielisyyden avulla ne voitetaan paremmin kuin kiivaudessa ja omalla voimalla. Kiusauksissa ollessamme kysykäämme kokeneemmilta neuvoa; älkäämme myöskään kiusatuita ankaruudella kohdelko, vaan lohduttakaamme heitä yhtä leppeästi, kuin toivoisimme heidän samassa tilassa meille tekevän.

5. Se alkujuuri, josta kaikki kiusaukset lähtevät, on mielen

huikentelevaisuus ja luottamattomuus Jumalaan. Sillä niinkuin peräsimensä menettänyttä laivaa hyökyaallot viskelevät sinne tänne, niin joutuu epävakainen ja päämääränsä unohtanut ihminen kiusauksiin. Tuli koettelee raudan, kiusaus ihmisen. Usein olemme epätietoisia siitä, mitä voimme, mutta kiusaus näyttää, mitä olemme. Varsinkin on tarkkaan valvottava kiusauksen alkaessa, koska vihollinen helpommin voitetaan, jollei sitä lasketa ollenkaan sielun ovesta sisälle, vaan vastustetaan jo kynnyksen ulkopuolella sen pyrkiessä sisälle. Sentähden joku kirjoittaa:

    "Tautia jos parantaa tahdot, niin aikaisin estä;
    turhaan rohtosi toit, kun vika vanheta sai."

[Lainattu säkeistö on Ovidiuksesta ja kuuluu kokonaisuudessaan:]

    ["Principiis obsta, sero medicina paratur,
    Cum mala per longas invaluere moras."]

Ensin tulee mieleen yksityinen ajatus, sitten se vahvistuu viehättäväksi kuvitelmaksi, sen jälkeen seuraa mieltymys ja himo ja viimeksi – suostumus. Niin tunkeutuu paha vihollinen kokonaan sisään, kun sitä ei alussa vastusteta. Ja mitä pitemmän aikaa vastustamisessa viivytellään, sitä heikommaksi tullaan päivä päivältä, ja sitä vahvemmaksi käy vihollinen.

6. Muutamilla on raskaimmat kiusauksensa kärsittävinä kääntymyksensä

alussa, toisilla elämänsä lopulla, toisilla taas alituisesti pitkin elämäänsä. Muutamat pääsevät sangen huokeilla kiusauksilla, sen mukaan kuin Jumala viisaudessaan ja hyvyydessään sallii, hän, joka oikein arvioi ihmisten aseman ja voiman ja edeltäkäsin määrää kaiken valittujensa autuudeksi.

7. Sentähden meidän ei tule langeta epätoivoon, kun meitä kiusataan,

vaan rukoilkaamme Jumalaa sitä hartaammin armollisesti auttamaan meitä ahdistuksissamme ja tekemään, niinkuin Paavali sanoo, kiusauksestamme sellaisen lopun, että voimme sen kestää (1 Kor. 10: 13). Nöyryyttykäämme sentähden itsemme Jumalan käden alle kaikessa kiusauksessa ja ahdistuksessa, sillä nöyrät on Jumala pelastava ja korottava.

8. Kiusauksissa ja ahdistuksissa koetellaan, miten pitkälle ihminen

on päässyt; niissä hän osoittaa voimansa, ja niissä ilmenee hänen kuntonsa. Ei siinä ole mitään merkillistä, jos ihminen on hurskas ja palava, kun ei mikään häntä paina, mutta joka vastoinkäymiset kärsivällisesti kestää, hänen edistyksestään on toivoa. Muutamat säästyvät suurilta kiusauksilta, mutta kärsivät tappioita pienissä ja jokapäiväisissä, jotta he nöyryytettyinä eivät suuremmissa koetuksissa milloinkaan luottaisi itseensä, he, jotka jo vähäisissä huomataan heikoiksi.

Neljästoista luku.

Ajattelematonta tuomitsemista on vältettävä.

Käännä silmäsi itseesi ja kavahda tuomitsemasta toisten tekoja. Toisten tuomitsemisessa ihminen tekee turhaa työtä, usein erehtyy ja helposti tekee syntiä. Mutta jos koettelemme ja tuomitsemme itseämme, on työmme tuottava hedelmää. Me arvostelemme asioita tavallisesti sen mukaan, kuinka ne meitä miellyttävät; itserakkauden tähden emme voi oikein tuomita. Jos Jumala aina olisi ikävöimisemme ainoa päämäärä, eivät meidän aistimme pääsisi meitä harhaan johtamaan.

2. Mutta usein piilee jotakin sisällämme taikka kohtaa meitä

ulkoapäin, joka meitä eksyttää ja vie mukaansa. Monet salaa ja tietämättään etsivät itseänsä niissä asioissa, joita tekevät. He näyttävät olevan hyvässä rauhassa, niin kauan kuin asiat käyvät mieltä myöten; mutta kun käy vastoin toiveita, heti ollaan levottomuudessa ja surussa. Mielipiteiden eroavaisuudessa syntyy myös usein eripuraisuutta kansalaisten ja ystävien, jopa hurskasten ja jumalistenkin kesken.

3. Vanhoista tottumuksista on vaikea päästä, eikä helposti kenkään

anna viedä itseään ulommaksi kuin itse näkee. Jos luotat enemmän omaan ymmärrykseesi tai pyrkimykseesi kuin Jeesuksen Kristuksen ansioon, [Virtus subjectiva Jesu Christi = Jeesuksen Kristuksen ansio.] niin sinä tuskin tulet jumalallisesta valosta osalliseksi. Sillä Jumala tahtoo meidät täydellisesti yhdistää itseensä ja rakkauden liekissä kohoamaan kaiken ymmärryksen yläpuolelle.

Viidestoista luku.

Rakkauden töistä.

Pahaa ei ole lupa tehdä minkään asian hyväksi eikä kenenkään mielennouteeksi, mutta puutteessa olevan hyväksi voi joskus jättää hyvän työn tekemättä tai vaihtaa parempaan. Näin menetellen ei hyvää työtä pilata, vaan se muutetaan paremmaksi. Ilman rakkautta ei ulkonainen teko mitään hyödytä; mutta se, mikä rakkaudesta tapahtuu, olkoon se kuinka pientä ja halpaa tahansa, tuottaa hedelmän. Jumalan vaa'assa painaa enemmän se, mistä syystä joku jotakin tekee, kuin hänen tekonsa.

2. Paljon tekee, ken paljon rakastaa; paljon tekee, ken hyvin tekee.

Hyvin tekee, ken enemmän katsoo yhteistä hyvää kuin omaa haluansa. Usein näyttää olevan rakkautta, mikä on pelkkää lihallisuutta; sillä luonnollinen taipumus, oma tahto, palkan toivo ja mukavuuden etsiminen harvoin pysyvät poissa.

3. Jos jollakin on todellista rakkautta, hän ei missään asiassa

etsi itseänsä, vaan hänen ainoana toivotuksenansa on, että kaikki tapahtuisi Jumalan kunniaksi. Ei hän ketään kadehdi, sillä hän ei etsi omaa yksityistä iloansa. Eikä hän tahdo iloita itsessään, vaan hän haluaa löytää autuutensa Jumalassa. Ei hän lue mitään hyvää ihmisten työksi, vaan omistaa kaiken Jumalalle, josta elämän lähteestä kaikki vuotaa ja jossa lopuksi kaikki pyhät löytävät autuaallisen levon. Oi, jos kellä olisi kipinä todellista rakkautta, hän huomaisi pian, kuinka kaikki maalliset ovat täynnä turhuutta.

Kuudestoista luku.

Lähimmäisten vikoja on kärsittävä.

Se, mitä et voi parantaa itsessäsi etkä muissa, tulee sinun kärsivällisesti kestää, kunnes Jumala asiat toisin järjestää. Ajattele, että niin kenties on parempi sinun koettelemiseksesi kärsivällisyydessä, jota ilman eivät hyvät työsi merkitse mitään. Sellaisissa vaikeuksissa on sinun kuitenkin ahkerasti rukoiltava, että Jumala armollisesti sinua auttaisi ja että sinä nöyrästi voisit kestää.

2. Jos joku kerran tai kahdesti varoitettuna ei asetu, älä hänen

kanssaan kiistele, vaan jätä koko asia Jumalan huomaan, että hänen tahtonsa tapahtuisi ja hänen kunniansa kirkastettaisiin kaikissa hänen palvelijoissansa, hänen, joka taitaa pahat hyväksi kääntää. Pyri kärsimään muiden vikoja ja heikkouksia, minkälaisia ne lienevätkin; sillä onhan sinullakin vikoja, joita muiden on siedettävä. Jollet voi itseäsi saada sellaiseksi kuin tahdot, kuinka voisit sitten saada toisen mielesi mukaiseksi? Mielellämme haluaisimme, että toiset olisivat täydellisiä, mutta omia puutteitamme emme paranna.

3. Me tahdomme, että toisia ankarasti nuhdeltaisiin, mutta itse

emme halua nuhdetta. Meitä harmittaa suuresti toisten vallattomuus, mutta itseltämme emme tahdo mitään kieltää. Toisia tahtoisimme kyllä lakisäännöksillä sidottavan, mutta itse emme anna hillitä itseämme millään. Tästä käy ilmi, kuinka harvoin rakastamme lähimmäistämme niinkuin itseämme. Jos kaikki olisivat täydellisiä, mitä meillä silloin olisi toisiltamme kärsittävää?

4. Mutta nyt on Jumala järjestänyt niin, että oppisimme kantamaan

toinen toisemme kuormia; sillä ei kukaan ole ilman puutteellisuutta, ei kukaan ilman taakkaansa, ei kukaan ole itselleen kylliksi, ei kukaan kyllin viisas; vaan meidän tulee keskenämme toisiamme tukea, keskenämme lohduttaa, samoin auttaa, neuvoa ja varoittaa. Kuinka kauaksi kukin on kerinnyt, se ilmenee parhaiten vastoinkäymisten kohdatessa. Sillä ei vastoinkäyminen ihmistä heikonna, vaan se paljastaa sen, millainen hän on.

Seitsemästoista luku.

Hengellisestä elämästä. (Luostarielämästä.)

Sinun on opittava voittamaan itsesi, jos haluat pitää rauhaa ja yksimielisyyttä muiden kanssa. Ei ole pieni asia valittamatta elää yhdyselämää toisten kanssa ja kuolemaan asti pysyä uskollisena. Autuas on, ken siinä hurskaasti elää ja hyvin juoksunsa päättää. Jos tahdot uskossa pysyä ja edistyä, niin on sinun pidettävä itseäsi muukalaisena ja kulkijaimena maan päällä. Sinun on tultava tyhmäksi Kristuksen tähden, jos tahdot viettää hengellistä elämää.

2. Vaateparsi ja ulkonainen käytös merkitsevät vähän; mutta parannus

ja himojen kuolettaminen, ne tekevät ihmisestä hengellisen. Ken muuta etsii kuin yksin Jumalaa ja sielunsa autuutta, on löytävä ahdistusta ja tuskaa. Eikä rauhaansa voi kauan säilyttää, ken ei halua olla vähäisin ja kaikkien alamainen.

3. Sinä olet tullut palvelemaan etkä hallitsemaan; sinä tiedät,

mihin olet kutsuttu: työntekoon ja vaivannäköön, mutta et jouten olemaan etkä jaarittelemaan. Tässä ihmistä koetellaan niinkuin kultaa ahjossa. Tässä ei kenkään kestä, jollei koko sydämestään nöyryytä itseään Jumalan tähden.

Kahdeksastoista luku.

Pyhien isien esimerkistä.

Katsele pyhien isien eläviä esimerkkejä, joista tosi täydellisyys ja jumalisuus loistaa, ja sinä olet näkevä, kuinka vähäistä ja mitätöntä on, mitä me saamme aikaan. Oi, mitä on meidän elämämme, jos sitä niihin verrataan! Pyhät Kristuksen ystävät palvelivat Jumalaa nälässä ja janossa, vilussa ja alastomuudessa, työssä ja nääntymisessä, valvomisissa ja paastoissa, rukouksissa ja pyhissä tutkisteluissa, vainoissa ja moninaisissa häväistyksissä.

2. Oi, kuinka monta ja raskasta ahdistusta ovat kärsineet apostolit,

marttyyrit, tunnustajat, neitseet ja kaikki muut, jotka ovat seuranneet Kristuksen jälkiä! Sillä he ovat vihanneet sielujansa tässä elämässä voittaaksensa ne iankaikkiseen elämään. Oi, kuinka ankaraa ja itsensäkieltävää elämää pyhät ovat viettäneet erämaassa! Kuinka pitkiä ja ankaria kiusauksia he ovat kestäneet! Kuinka usein vihollinen heitä vainosi! Kuinka palavia rukouksia he Jumalalle lähettivät! Kuinka ankaria paastoja he ovat pitäneet! Kuinka suuri on ollut heidän kiivautensa pyhitykseen! Kuinka uskollisesti he ovat sotaa käyneet omia syntejänsä vastaan! Kuinka puhdas ja vilpitön on ollut heidän halunsa Jumalan puoleen! Päivisin he tekivät työtä ja yönsä he viettivät pitkällisissä rukouksissa, vaikka tosin eivät työskennellessäänkään lakanneet hengessään rukoilemasta. [Oratio mentalis = hengen sisäinen rukous.]

3. Kaiken aikansa he käyttivät hyödyllisesti; jokainen

jumalanpalvelukseen uhrattu hetki tuntui liian lyhyeltä, ja jumalisen tutkistelun suloisuuden takia unohtui ruumiillisen ravinnonkin tarve. He luopuivat kaikista rikkauksista, arvopaikoista, ystävistä ja omaisista, eivät halunneet maailmallisia, tuskin elatukseen välttämättömästi kuuluvaa; välttämätönkin ruumiin hoito kävi heille vaivaksi. Maallisten tavarain suhteen he olivat köyhiä, mutta rikkaita armossa ja hyveissä. Ulkonaisesti he elivät puutteessa, mutta sisällisesti heitä virkisti armo ja jumalallinen lohdutus.

4. Maailmassa he olivat muukalaisia, mutta Jumalan läheisimpiä

ystäviä. Omissa silmissään he eivät olleet mitään, mutta Jumalan silmissä kalliita ja rakkaita. He pysyivät tosi nöyryydessä, vaelsivat yksinkertaisessa kuuliaisuudessa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä; ja niin he vahvistuivat päivä päivältä hengessä ja Jumalan armossa. He ovat annetut esimerkiksi kaikille hurskaille, ja heidän pitäisi meitä kiihottaa enemmän pyhitykseen kuin suruttomien suuri joukko välinpitämättömyyteen.

5. Oi kuinka palava oli ensimmäisten kristittyjen hartaus! Kuinka

sydämellinen heidän rukouksensa! Kuinka ankara oli heidän kurinsa! Kuinka suuri oli kunnioitus ja kuuliaisuus johtajan käskyjä kohtaan! Heidän jälkensä todistavat vielä, että he olivat todella pyhiä ja täydellisiä miehiä, jotka urhoollisesti taistellen voittivat maailman. Nyt pidetään suurena sitä, joka ei ole rikollinen tai joka kärsivällisesti kantaa kohtalonsa.

6. Mikä penseys ja huolimattomuus on tilassamme, kun niin nopeasti

unohdamme ensimmäisen rakkautemme, ja elämä suorastaan kyllästyttää välinpitämättömyyden ja saamattomuuden takia. Älköön kuitenkaan pyhityksen ikävöiminen sinussa kokonaan nukahtako nähtyäsi niin monta hurskasten esimerkkiä.

Yhdeksästoista luku.

Tosi kristityn jumalisuuden harjoitukset.

Tosi kristityn elämä on oleva kaikilla hyveillä kaunistettu, jotta hän olisi sisällisesti sellainen, kuin hän ulkonaisesti ihmisistä näyttää. Oikeastaan hänen sydämessään pitäisi olla paljon enemmän hyvää, kuin mikä ulospäin näkyy, sillä Jumala itse pitää meitä silmällä. Häntä tulee meidän yli kaiken kunnioittaa, missä lienemmekin, ja puhtaina kuin enkelit vaeltaa hänen edessänsä. Joka päivä tulee meidän uudistaa hyvä päätöksemme ja herättää itseämme pyhään intoon, niinkuin vasta tänään olisimme tulleet kääntymykseen, ja sanoa: auta minua, Herra Jumala, pysymään hyvässä päätöksessäni ja pyhässä palveluksessasi ja salli minun tänään oikein aloittaa, sillä ei se ole mitään, jota tähän asti olen tehnyt.

2. Millainen on aikomuksemme, sellainen on parannuksemme, ja suuri

ahkeruus on tarpeen, jos tahdomme edistyä. Jos se, joka tekee lujan päätöksen, usein horjahtaa, kuinka sitten käy sen, joka harvoin tai heikosti jotakin päättää! Monella tavalla tapahtuu päätöksestä peräytyminen; vähäinenkin hartaudenharjoitusten laiminlyönti menee tuskin ilman vahinkoa. Hurskas perustaa aikomuksensa Jumalan armoon eikä omaan viisauteensa; ainoastaan siihen uskoen hän voi jotakin saavuttaa. Ihminen päättää, mutta Jumala säätää, eikä ihmisen elämän tie ole hänen vallassaan.

3. Jos tavanomainen jumalisuuden harjoitus joskus jää suorittamatta

hurskaan työn tai veljellisen rakkauden vuoksi, voidaan laiminlyönti helposti korjata. Mutta jos se jää kyllästymisestä tai huolimattomuudesta, niin se on moitittavaa ja tuottaa vahingon. Koettakaamme, minkä voimme, sittenkin me moninaisissa puutumme. Kuitenkin on tehtävä lujia päätöksiä, varsinkin niitä syntejä vastaan, jotka ovat suurimmaksi esteeksi. Sekä ulkonaiset että sisälliset asiat ovat yhtä huolellisesti tutkittavat ja järjestettävät, sillä molemmat vaikuttavat parannukseen.

4. Jollet jatkuvasti voi saada ajatuksiasi kootuksi, tee se kuitenkin

joskus, ainakin kerran päivässä, aamuin tai illoin. Aamulla tee päätöksesi, illalla tutki vaellustasi, millainen kuluneena päivänä olet ollut sanoissa, töissä ja ajatuksissa, koska kenties olet niillä loukannut Jumalaa ja lähimmäistä. Vyötä itsesi, kuten mies, perkeleen kavalia juonia vastaan. Hillitse halu kaikkeen hekumaan, niin olet helpommin voittava muun lihan himon. Älä milloinkaan ole kokonaan joutilas, vaan lue tai kirjoita, rukoile tai tutkistele tai tee jotakin hyödyllistä yhteiseksi hyväksi! Ruumiilliset työt on varoen suoritettava, sillä kaikki eivät sovellu kaikille.

5. Hartaudenharjoituksiin, jotka eivät kuulu yhteiseen

jumalanpalvelukseen, ei ole ryhdyttävä julkisesti, sillä ne paremmin soveltuvat yksinäisyyteen. Varo kuitenkin, ettet olisi haluton yhteiseen jumalanpalvelukseen ja vireämpi yksityisiin harjoituksiisi; vaan täytettyäsi ensin uskollisesti yhteiset velvollisuutesi antaudu sitten, jos aikaa on, omiin harjoituksiisi, niinkuin hurskautesi vaatii. Kaikilla ei voi olla sama harjoitus; yksi soveltuu yhdelle, toinen toiselle. Myöskin aikaan nähden ovat eri harjoitukset soveliaita, koska toiset suoritetaan sopivimmin pyhäisin, toiset arkisin. Toisia tarvitsemme kiusauksien aikoina, toisia rauhan ja levon aikoina. Me ajattelemme toisin ollessamme murheessa, toisin ollessamme iloisia Jumalassa.

6. Pääjuhlina on meidän uudistettava hengelliset harjoituksemme

ja entistä enemmän rukoiltava Herralta apua. Juhlasta juhlaan tulee meidän uudistaa päätöksemme, ikäänkuin matkustaisimme tästä maailmasta pois päästäksemme ikuiseen juhlaan. Sentähden on meidän huolellisesti valmistauduttava pyhiin aikoihin, vietettävä ne tosi hartaudessa ja tarkoin otettava vaari niihin kuuluvista pyhistä menoista, ikäänkuin meidän olisi lähimmässä tulevaisuudessa tehtävä Jumalalle tili.

7. Ja jos lähtöpäivämme viipyy, niin uskokaamme, että olemme liian

valmistumattomia ja kelvottomia siihen suureen kunniaan, joka aikanansa on meille ilmestyvä, ja koettakaamme paremmin valmistautua lähtöömme! Autuas on se palvelija, sanoo evankelista Luukas, jonka Herra tullessaan löytää valvomasta. Totisesti minä sanon teille, hän asettaa hänet kaiken tavaransa haltijaksi (Luuk. 12:43, 44).

Kahdeskymmenes luku.

Etsi yksinäisyyttä ja hiljaisuutta.

Valitse sovelias aika ollaksesi yksin itsesi kanssa ja ajattele silloin Jumalan hyviä tekoja. Luovu utelemasta turhia! Lue sellaisia aineita, jotka eivät tuota ajan kulutusta, vaan katumusta! Jos luovut turhasta juttelemisesta ja joutilaasta kylässäkäymisestä, niin ikään kuuntelemasta uutisia ja huhuja, niin olet löytävä riittävästi aikaa hurskaisiin tutkisteluihin. Muinaiset pyhät karttoivat ihmisten seuraa, minkä voivat, ja palvelivat mieluummin salaisuudessa Jumalaa.

2. Muuan ajattelija on sanonut: Oltuani ihmisten seurassa olen joka

kerta vähemmän ihmisenä siitä lähtenyt. [Lauselma tavataan Senecan 7:nnessä epistolassa.] Tämän saamme tavallisesti, kauan toisten kanssa juteltuamme, havaita. On helpompaa kokonansa vaieta kuin olla puheessaan hairahtumatta. Helpompaa on olla yksin kotona kuin varoa itseänsä kylässä. Ken haluaa päästä sisälliseen ja hengelliseen elämään, hänen täytyy Jeesuksen kanssa lähteä pois ihmisjoukosta. Ei kukaan voi turvallisesti esiintyä julkisuudessa paitsi se, joka mielellään on salassa. Ei kukaan niin levollisesti puhu kuin se, joka mielellään on vaiti. Ei kukaan voi niin hyvin olla käskijänä kuin se, joka mielellään tottelee. Ei kukaan voi niin turvallisesti olla ensimmäinen kuin se, joka mielellään on alamainen.

3. Ei kukaan vaarattomasti iloitse, ellei hänellä ole hyvän

omantunnon todistusta itsessään. Pyhien varmuus on kuitenkin aina ollut täynnä jumalanpelkoa. Ja vaikka he ovat olleet suuresti muiden edellä hyveissä ja armossa, eivät he ole olleet sen vähemmän valppaita ja nöyriä. Jumalattomien suruttomuus sitä vastoin lähtee ylpeydestä ja vääristä luuloista ja kääntyy lopuksi suureen pettymykseen. Älä koskaan heittäydy suruttomaksi tässä elämässä, vaikka näyttäisit olevan hurskas ja pyhä.

4. Ihmisten arvossa pitämät henkilöt ovat tavallisesti eniten

vaarassa liiallisen itseluottamuksen tähden. Sentähden on monelle hyödyllisempää, etteivät ole kokonaan kiusauksia vailla, vaan päinvastoin niiden alaisia. Näin he säilyvät suruttomuudelta ja ylpeydeltä ja tyytymästä ulkonaiseen lohdutukseen. Oi, kuinka hyvän omantunnon saisikaan pitää se, joka ei milloinkaan etsisi katoavia iloja eikä maallista seuraa! Oi, kuinka suurta rauhaa ja lepoa saisi nauttia se, joka hylkäisi kaikki turhat huolet, ajattelisi ainoastaan jumalallisia asioita ja kiinnittäisi kaiken toivonsa Jumalaan.

5. Ei kukaan ole mahdollinen saamaan taivaallista lohdutusta paitsi

se, joka on hyvin harjaantunut katumukseen. Jos todella haluat sydämesi pohjasta katua, niin mene kammioosi ja sulje se maailman melulta, niinkuin kirjoitettu on: Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa (Ps.4:5). Kammiossasi löydät sen, minkä ulkona tavallisesti menetät. Mitä enemmän yksinäisyyttä harrastat, sitä mieluisemmaksi se tulee, mitä vähemmän harrastat, sitä ikävämmältä se tuntuu. Jos kääntymyksesi alussa sitä harrastat ja rakastat, on se tuleva hyväksi ystäväksi ja suloiseksi lohdutukseksi.

6. Hiljaisuudessa ja levossa edistyy hurskas sielu ja oppii Raamatun

salaisuuksia; siinä hän löytää ne kyynelvirrat, joissa hän yön tyvenessä peseytyy ja puhdistautuu, jotta pääsisi sitä lähemmäksi Luojaansa, mitä kauempana on maailman melusta. Ken ystävistään ja tutuistaan Kristuksen tähden luopuu, häntä Jumala enkeleineen lähestyy. On parempi olla hiljaa ja pitää autuudestansa huolta kuin sieluaan laiminlyöden tehdä ihmeitä ja merkkejä. Kiitettävää on harvoin lähteä ulos, karttaa näkysällä olemista ja olla niin paljon kuin mahdollista muita näkemättä.

7. Miksi tahdot nähdä sitä, jota sinun ei ole sallittu omistaa?

Maailma katoaa ja hänen himonsa. Aistilliset halut viettelevät käyskentelemään; mutta kun palaat, mitä tuot mukanasi muuta kuin loukatun omantunnon ja hajallisen mielen? Iloista lähtöä seuraa useimmiten murheellinen paluu, ja iloinen, myöhään kulutettu ilta tuo mukanaan haikean aamun. Niin on jokaisen lihallisen nautinnon laita: se liehakoiden lähestyy, mutta lopuksi se puree kuin käärme (Sananl. 23: 31, 32). Mitä yleensä voit muualla nähdä, jota et täällä näe? Katso, silmäisi edessä ovat taivas ja maa ja alkuaineet; niistä on kaikki valmistettu.

8. Voitko missään auringon alla nähdä mitään pysyväistä? Luulet

ehkä saavasi kylläksesi, mutta siihen et pääse. Jos näkisit kaiken olemassaolevan, mitä se olisi muuta kuin turha näky? Korota silmäsi Jumalan puoleen korkeuksiin ja rukoile syntejäsi ja laiminlyöntejäsi anteeksi. Jätä turhat turhille ja tavoittele sinä niitä, mitä Jumala on sinulle käskenyt. Sulje ovesi ja kutsu luoksesi Jeesuksesi, rakkaasi. Pysy hänen kanssaan kammiossa, sillä muualla et löydä sellaista rauhaa.

Jollet olisi käynyt kylässä etkä kuunnellut ihmisten jaarituksia, olisit saanut nauttia suurta rauhaa. Niin kauan kuin sinua huvittaa turhain uutisten kuunteleminen, täytyy sinun kärsiä levottomuutta sydämessäsi.

Yhdeskolmatta luku.

Särkynyt sydän.

Jos tahdot saavuttaa pyhitystä, niin pysy jumalanpelossa äläkä salli itsellesi liian suurta vapautta, vaan pidä aistisi kurissa äläkä antaudu hillittömän iloisuuden valtaan. Jos sydämesi särkyy, löydät tosi hurskauden. Katumus saavuttaa paljon hyvää, mutta huikentelevaisuus sen pian tuhlaa. On ihmeellistä, kuinka ihminen tässä elämässä milloinkaan voi täysin ilostua, ihminen, joka muistaa loppuansa ja sielunsa moninaisia vaaroja.

2. Ollen kevytmielisiä ja unohtaen puutoksemme emme ajattele sielumme

hätää, vaan nauramme usein suruttomasti, vaikka meidän oikeastaan tulisi itkeä. Ei ole tosi vapautta eikä viatonta iloa paitsi jumalanpelossa ja hyvässä omassatunnossa. Onnellinen se, joka voi irtaantua kaikesta hajamielisyydestä ja huikentelevaisuudesta ja osaa koota mielensä pyhään katumukseen. Autuas, ken kieltäytyy siitä, mikä voipi hänen omaatuntoansa raskauttaa tahi saastuttaa. Taistele miehuullisesti, huono tottumus voitetaan hyvällä. [Sananlaskun tapainen lauselma: certa viriliter, consuetudo consuetudine vincitur.] Jos osaat jättää ihmiset omaan oloonsa, niin hekin antavat sinun olla rauhassa ja toimittaa askareesi.

3. Älä käy käsiksi muiden asioihin äläkä sekaannu sinua suurempien

toimiin. Pidä ennen kaikkea itseäsi silmällä ja neuvo itseäsi ennen muita. Jos et omista ihmisten suosiota, älä sitä sure, mutta ole pahoillasi siitä, ettet niin valppaasti varo itseäsi, kuin Jumalan palvelijan ja hurskaan ihmisen sopii. On usein ihmiselle hyödyllisempää ja turvallisempaa olla ilman paljoa lohdutusta tässä elämässä, varsinkin mitä maallisiin tulee. Mutta jos olemme jumalallisen lohdutuksen puutteessa tai harvoin sen nautinnossa, niin siinä on omaa syytämme, kun emme tavoittele tosi katumusta emmekä tykkänään luovu turhista ja ulkonaisista.

4. Tunne olevasi kelvoton taivaalliseen lohdutukseen, vaan

päinvastoin ansaitsevasi koettelemusta. Kun ihminen on oikein musertunut, silloin koko maailma on hänelle raskas ja karvas. Hyvällä ihmisellä on aina syytä suruun ja itkuun. Jos hän katselee itseään tai lähimmäistään, niin hän havaitsee, ettei kukaan elä ilman vaivaa. Mitä tarkemmin hän itseään tutkii, sitä enemmän hän suree. Surun ja katumuksen syynä ovat syntimme ja rikoksemme, joihin olemme niin takertuneet, että harvoin jaksamme kohota taivaallisia asioita tutkistelemaan.

5. Jos useammin ajattelisit kuolemaasi kuin pitkää ikää, epäilemättä

innokkaammin etsisit parannusta. Jos vakavammin ajattelisit helvetin tuskia, varmaan täällä mielelläsi kestäisit työtä ja vaivaa etkä kammoisi ankarintakaan elämää. Mutta koska nuo eivät tule mieleen ja hellimme sitä, mikä miellyttää, niin pysymme kylminä ja hitaina.

6. Hengellisyyden puutteesta myöskin tapahtuu, että ruumis raukka

niin helposti valittaa. Rukoile sentähden nöyrästi Herraa, että hän antaisi sinulle katuvaisen mielen, ja sano profeetan kanssa: "Ruoki meitä kyynelleivällä ja juota meitä kyyneleillä maljoittain" (Ps. 80: 6).

Kahdeskolmatta luku.

Silmäys ihmiselämän kurjuuteen.

Kurja olet, missä lienetkin ja kunne kääntynetkin, ellet käänny Jumalan puoleen. Miksi pahoittelet, kun ei kaikki sinulle onnistu, niinkuin tahdot ja haluat? Kuka saa kaiken menemään mieltänsä myöten? En minä etkä sinä eikä yksikään ihminen maailmassa. Ei kukaan ole maailmassa ilman jotakin vaivaa tai vahinkoa, olkoon kuningas tai paavi? Kuka sitten on onnellinen? Varmaankin se, joka kärsittävänsä kärsii Jumalan vuoksi.

2. Moni heikko ja epävakainen sanoo: katso, kuinka onnellista

elämää tuo mies elää; kuinka hän on rikas, kuinka suuri, kuinka voimallinen ja ylhäinen! Mutta käännäpäs katseesi taivaallisiin ja sinä olet näkevä, etteivät nuo maalliset ole mitään, vaan ne ovat sangen epävarmoja, vieläpä rasittavia, koska niiden omistaminen tuottaa murhetta ja pelkoa. Ei ihmisen onni ole siinä, että hänellä on runsaasti maallista hyvää, vaan riittää, kun hänellä on kohtuullinen osansa. Varsin viheliäistä on elämä maan päällä. Mitä hartaammin ihminen haluaa hengellisesti elää, sitä karvaammaksi käy nykyinen elämä, sillä sitä selvemmin hän näkee ja tuntee inhimillisestä turmeluksesta johtuvat puutteet. Suuri viheliäisyys ja vaiva on hurskaalle ihmiselle muiden seuroissa syödä ja juoda, valvoa ja nukkua, työskennellä ja levätä ja olla muiden luonnon välttämättömyyksien alainen. Sillä hän soisi olevansa erossa sellaisesta ja kaikesta synnistä vapaa.

3. Sisällistä ihmistä rasittavat sangen suuresti tässä elämässä

ruumiilliset tarpeet. Sen vuoksi rukoileekin profeetta, joka mielellään tahtoisi olla niistä vapaa, sanoen: "Herra, auta minut pois ahdistuksistani" (Ps. 25: 17). Mutta voi niitä, jotka eivät viheliäisyyttänsä tunne, ja vielä enemmän voi niitä, jotka rakastavat kurjaa ja turmeltunutta elämäänsä. Sillä niin suuresti muutamat riippuvat siinä, että, vaikka vaivoin työskennellen tai kerjäten saavat välttämättömän elatuksen, eivät Jumalan valtakunnasta välittäisi mitään, jos vain voisivat täällä alati elää.

4. Oi noita mielettömiä ja sydämeltään uskottomia, jotka ovat niin

syvästi hautaantuneita maallisiin, että ainoastaan lihalliset asiat heistä joltakin maistuvat. Mutta nämä kurjat saavat lopuksi raskaasti tuta, kuinka arvotonta ja mitätöntä oli se, jota he rakastivat. Mutta Jumalan pyhät ja Kristuksen hurskaat ystävät eivät tavoitelleet sitä, mikä lihaa miellytti, eikä sitä, mikä ajallisuudessa on kaunista, vaan koko heidän toivonsa ja mielenkiintonsa kohdistui iankaikkiseen hyvään. Heidän halunsa ja ikävänsä suuntautui pysyviin ja näkymättömiin, ettei rakkaus näkyväisiin vetäisi heitä alaspäin. Älä, rakas veli, vielä menetä hengellisen kasvamisen toivoa; vielä on siihen aikaa ja tilaisuutta!

5. Miksi tahtoisit lykätä hyvää päätöstäsi! Nouse, aloita tällä

hetkellä ja sano: Nyt on työn ja taistelun aika, nyt on otollinen hetki parannukseen. Milloin on kärsimisen ja koettelemuksen aika, silloin on myös aika mennä eteenpäin. Sinun on kuljettava tulen ja veden kautta, ennen kuin pääset virvoituksen maahan. Ellet tee itsellesi väkivaltaa, et vikojasi voita. Niin kauan kuin kannamme tätä haurasta majaa, emme voi olla ilman syntiä emmekä elää ilman ikävää ja tuskaa. Mielellämme pitäisimme lepoa kaikesta kurjuudesta, mutta koska synnillä olemme menettäneet viattomuutemme, olemme myös menettäneet tosi onnen. Sentähden on meidän pysyttävä kärsivällisinä ja odotettava Jumalan laupeutta, kunnes viheliäisyytemme päättyy ja kuolevaisuuden nielee elämä.

6. Oi, kuinka hauras on ihmisen elämä ja aina valmis syntiin. Tänään

tunnustat syntisi ja huomenna jatkat niiden tekemistä. Nyt päätät niitä kavahtaa, ja hetken perästä teet niin kuin et mitään päätöstä olisi tehnyt. Syystä tulee meidän sentähden pysyä nöyryydessä, emmekä milloinkaan saa itsestämme suurta ajatella, kun olemme niin heikkoja ja huikentelevaisia. Pian voidaan myöskin huolimattomuudella menettää, mikä Jumalan armosta suurella vaivalla tuskin on saatu.

7. Mikä meistä lopuksi tullee, kun niin varhain käymme penseiksi!

Voi meitä, jos aiomme nyt jo asettua levolle, ikäänkuin rauha ja varmuus olisi saavutettu, vaikka tosi pyhyyden jälkeä ei vielä näy vaelluksessamme. On siis aivan tarpeellista ryhtyä uudestaan ikäänkuin vast'alkavaiset oppimaan hyviä tapoja; niin ehkä olisi toivoa vastaisesta parannuksesta ja hengellisestä kasvamisesta.

Kolmaskolmatta luku.

Ajattele kuolemaasi!

Sangen pian on loppusi edessäsi; katso siis, kuinka on laitasi! Tänään ihminen elää, mutta huomenna häntä ei enää ole. Ja kun on poissa ihmisten näkyvistä, on samalla poissa heidän mielestään. Oi tuota ihmissydämen hitautta ja kovuutta, kun se ajattelee vain nykyisiä eikä huolehdi tulevaisista. Sinun pitäisi kaikissa töissäsi ja ajatuksissasi niin menetellä, kuin jos olisit huomenna kuoleva. Jos sinulla olisi hyvä omatunto, et paljoa pelkäisi kuolemaa. Parempi olisi kavahtaa syntejä kuin paeta kuolemaa. Jollet ole tänään valmis, kuinka sitten olisit huomenna! Huominen päivä on epävarma; mistä tiedät, tokko sinulla sitä onkaan.

2. Mitä hyödyttää elää kauan, kun niin vähän parannumme! Pitkä ikä

ei aina paranna, lisääpähän vain syntien määrää. Oi, kunpa edes yhden päivän olisimme oikein hyvin viettäneet tässä maailmassa. Moni lukee vuosia kääntymyksestään, mutta parannuksen hedelmä on mitätön. Jos kuoleminen on peloittavaa, kenties kauemmin eläminen on vielä vaarallisempaa. Autuas se, joka alati pitää kuolemaa silmäinsä edessä ja joka päivä valmistaa itseänsä kuolemiseen. Jos joskus olet nähnyt ihmisen kuolevan, niin muista, että sinun on mentävä samaa tietä!

3. Kun aamu on tullut, niin ajattele, että et näe iltaa. Kun ilta on

saapunut, älä ole varma eläväsi aamuun. Ole sentähden aina valmis ja elä niin, ettei kuolema sinua valmistumattomana tapaa. Moni kuolee äkkiä ja odottamatta. Sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ei tunneta. Kun vihdoin viimein hetkesi on tullut, silloin alat ajatella toisin kuluneesta elämästäsi; ja sinä saat suuresti katua, että olet niin huolimattomasti ja suruttomasti elänyt.

4. Kuinka onnellinen ja viisas on se, joka eläessään pyrkii

olemaan sellainen, jollainen toivoisi olevansa kuollessaan! Suuren luottamuksen kuollessa antaa täydellinen maailman hylkääminen, palava halu pyhitykseen, rakkaus kuriin, parannuksen teko, nöyrä kuuliaisuus, itsensä kieltäminen ja kärsivällisyys vastoinkäymisessä rakkaudesta Kristukseen. [Kempiläisen katolinen katsomus osoittautuu tässä, kun hän ei esitä Kristusta kuolevan turvana, vaan sen sijaan hänen omat harjoituksensa, jotka aina jäävät epätäydellisiksi. – Eräässä paikassa on rukous: "Muista minua, Jumala, kuoleman hetkellä ja tee laupeus palvelijallesi, sillä minä en turvaa ansioihini, vaan sinun laupeuteesi ja hyvyyteesi." ("De disciplina.")] Niin kauan kuin olet terve, voit tehdä paljon hyvää, mutta mitä voit sairaana tehdä, se jää epävarmaksi. Harvat tulevat sairaudesta paremmiksi; niinkuin nekin, jotka kulkevat pyhiinvaellusretkillä, harvoin pyhempinä palaavat.

5. Älä turvaa tuttaviin ja omaisiin äläkä lykkää autuutesi asiaa

tulevaisuuteen: ihmiset unohtavat sinut pikemmin kuin luuletkaan. Parempi on ajoissa pitää varansa ja tehdä jotakin hyvää kuin toivoa muiden apuun. Nyt on kallis aika käsissä; nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä (2 Kor. 6: 2). Mutta voi sinua, kun et paremmin käytä aikaa etkä kokoa niitä tavaroita, joista voisit iäisesti elää! Sinä olet kerran haluava parannukseksesi päivän tai tunnin, enkä tiedä, oletko sen saava.

6. Oi rakkaimpani, minkä vaaran saisit vältetyksi, mistä pelosta sinä

vapautuisit, jos aina pysyisit varuillasi ja odottamassa kuolemaa. Koeta elää niin, että kuoleman hetkellä pikemmin voisit iloita kuin pelätä. Opi nyt kuolemaan maailmassa, jotta silloin saisit alkaa elää Kristuksen kanssa. Opi nyt hylkäämään kaikki, jotta kerran pääsisit Kristuksen luo. Kurita nyt ruumistasi katumuksessa, jotta sinulla silloin olisi vahva turva.

7. Sinä tyhmä, miksi kuvittelet kauan eläväsi, kun ei yksikään päivä

ole sinun vallassasi. Kuinka moni on pettynyt ja äkkiarvaamatta saanut lähteä ruumiista! Kuinka usein oletkaan saanut kuulla sanottavan: se ja se menetti henkensä sodassa, se hukkui veteen, se putosi korkealta ja taittoi niskansa, se kuoli ruokapöydässä, se löysi loppunsa kesken peliä. Toinen kuolee tuleen, toinen miekkaan, toinen menehtyy ruttoon, toinen rosvojen käsiin; niin tapaa tuoni jokaisen, ja ihmisen elämä pakenee kuin varjo (Job. 14:1, 2).

8. Kuka muistaa sinua kuoltuasi ja ken on puolestasi rukoileva?

Tee nyt heti, ystäväni, minkä voit: et tiedä, milloin kuolet, etkä sitä, mikä kuoleman jälkeen on tuleva. Niin kauan kuin aikaa on, kokoa katoamattomia aarteita. Älä ajattele muuta kuin miten pelastuisit, äläkä huolehdi muusta kuin siitä, mikä Jumalalle kuuluu. Hanki itsellesi Jumalan pyhistä ystäviä kunnioittamalla heitä ja noudattamalla heidän tekojansa, jotta, kun olet lähtenyt tästä maailmasta, he ottaisivat sinut vastaan iankaikkisiin majoihin (Luuk. 16:9).

9. Pidä itseäsi vieraana ja muukalaisena, jota maailman meno ei

koske. Pidä sydämesi vapaana ja ylennettynä Jumalan puoleen, koska sinulla ei täällä ole pysyväistä asuinsijaa. Lähetä sinne huokauksesi ja rukouksesi joka päivä, että henkesi voisi kuoleman jälkeen onnellisesti mennä kotiin Jumalan luo. Amen.

Neljäskolmatta luku.

Synnin tuomio ja rangaistus.

Ajattele kaikissa asioissa loppua ja kuinka voit seisoa sen ankaran tuomarin edessä, jolta ei mikään ole salattu, joka ei lahjuksista lepy, eikä verukkeita kuuntele, vaan tuomitsee niinkuin oikein on. Oi sinä mieletön ja viheliäinen syntinen, mitä olet vastaava Jumalalle, joka tuntee kaikki sinun rikoksesi, sinä, joka saatat säpsähtää vihastuneen ihmisen muotoa. Miksi et katsele eteenpäin tuomion päivään, jolloin ei toinen voi toista puolustaa, vaan jokaisen on kannettava oma taakkansa. Nyt on vielä työsi hedelmällistä, nyt itkuasi ja huokauksiasi kuullaan ja kärsimys puhdistaa.

2. Suuren ja terveellisen kiirastulen läpi käy kärsivällinen

ihminen, joka kärsiessään vääryyttä enemmän tuntee mielipahaa toisen pahuudesta kuin omasta loukkauksestaan, joka mielellään rukoilee vihamiestensä edestä ja sydämestään antaa heille anteeksi, joka ei hidastele pyytää lähimmäiseltään anteeksi, joka helpommin säälii kuin suuttuu, joka itselleen väkivaltaa tehden pakottaa lihan hengen kuuliaisuuteen. Parempi on nyt etsiä puhdistusta ja vapautusta synneistään kuin jättää ne tulevaisen vihan alle. Me petämme itsemme, jos säilytämme luvatonta rakkautta lihaamme.

3. Mitäpä muuta helvetin tuli on kuluttava kuin sinun syntejäsi!

Mitä enemmän nyt itseäsi säästät ja noudatat lihaasi, sitä kovempia rangaistuksia saat kokea, sitä enemmän polttoainetta sinä kokoat. Jokainen saa kärsiä rangaistukset omista synneistään. Laiskoja ajetaan siellä palavin pistimin, ja juomarit saavat tuntea sanomatonta nälkää ja janoa. Hekumallisia valellaan siellä palavalla piellä ja haisevalla tulikivellä, ja kateelliset ulvovat tuskasta kuin raivokkaat koirat.

4. Ei ole sitä pahetta, jolla ei olisi omaa tuskaansa. Kopeat saavat

siellä tuntea kaikenlaista häväistystä ja ahneet kaikenlaista puutetta. Yhden tunnin rangaistus on siellä oleva raskaampi kuin täällä sadan vuoden katumusharjoitukset. Tuomituilla ei ole oleva lepoa eikä lohdutusta. Täällä on kuitenkin työn välissä loma-aikoja ja surullisella jotakin ystävien lohdutusta. Sure sentähden syntejäsi, jotta tuomion päivänä saisit tuntea iloa autuasten parissa. Silloin saavat vanhurskaat tuntea suurta rakkautta ahdistajiansa ja sortajiansa kohtaan. Silloin on nouseva tuomitsemaan se, joka ennen sai nöyrästi kärsiä ihmisten tuomioita. Silloin on köyhällä ja nöyrällä oleva suuri turva, mutta röyhkeä on vapiseva.

5. Silloin on käyvä ilmi, että se on ollut viisas, joka on oppinut

olemaan Kristuksen tähden tyhmä ja hylätty. Silloin on jokainen täällä kestetty vaiva tuottava iloa, ja kaikkinainen pahuus on tukkiva suunsa. Hurskas saa silloin iloita ja jumalaton murehtia. Ken on lihaansa kurittanut, saa silloin suuremman riemun, kuin minkä maailman hekuma tarjoaa. Silloin on halpa verho välkkyvä ja pulska pukine käyvä himmeäksi. Silloin moni matala maja on suuremmassa kunniassa kuin kullattu linna. Silloin horjumaton kärsivällisyys auttaa enemmän kuin tämän maailman valta. Yksinkertainen kuuliaisuus on silloin suuremmassa arvossa kuin kaikki maailman viekkaus.

6. Silloin puhdas omatunto on tuottava enemmän iloa kuin oppineiden

viisaus. Silloin on mammonan hylkääminen painava enemmän kuin kaikki maan aarteet. Silloin on hurskaasta rukouksesta oleva enemmän iloa kuin hienoimmasta juhla-ateriasta. Silloin saat hiljaisesta vaikenemisesta iloita enemmän kuin pitkistä jutuista. Silloin hyvät työt painavat enemmän kuin kauniit sanat. Silloin olet enemmän saava iloita puhtaasta elämästä ja vakavasta parannuksesta kuin täällä maailmallisesta ilosta. Opi nyt kärsimään vähäisiä vaivoja, jotta silloin pääsisit raskaista. Koettele nyt täällä, minkä verran voit kärsiä. Jos nyt niin vähän voit kärsiä, kuinka silloin voit kestää ikuista vaivaa? Jos jo vähäinenkin vaiva saa sinut kärsimättömäksi, mitä sitten helvetin tuli! Katso, molempia et voi nauttia: hekumaa tässä maailmassa ja Kristuksen kanssa hallitsemista taivaassa.

7. Jos tähän päivään asti olisit elänyt kunniassa ja hekumassa, mitä

se sinua hyödyttäisi, jos sinun tällä hetkellä olisi kuoltava. Kaikki muu on turhuutta paitsi rakastaa Jumalaa ja häntä ainoata palvella. Sillä ken Jumalaa kaikesta sydämestä rakastaa, hän ei pelkää kuolemaa, ei rangaistusta, ei tuomiota eikä helvettiä; sillä rakkaus antaa vapaan pääsyn Jumalan luo. Mutta ei sovi ihmetellä, että se, joka yhä synnistä iloitsee, pelkää kuolemaa ja tuomiota. Mutta jollei rakkaus voi sinua pahasta pidättää, hillitköön sinua edes helvetin pelko. Mutta se, joka laiminlyö jumalanpelon, hän ei voi pysyä lujana hyvässä, vaan on ennen pitkää lankeava perkeleen pauloihin.

Viideskolmatta luku.

Palava halu elämän parannukseen.

Pysy valppaana ja ahkerana Jumalan palveluksessa ja ajattele usein: miksi olen tänne tullut ja maailman jättänyt? Etköhän elääksesi Jumalalle ja tullaksesi hengelliseksi ihmiseksi. Halaja siis palavasti parannusta, jotta pian saisit palkan töistäsi. Silloin et kuollessasi ole tunteva pelkoa tai tuskaa. Sinun on vielä vähän aikaa nähtävä vaivaa; sitten saat suuren levon, vieläpä iäisen ilon. Jos sinä pysyt halullisena ja uskollisena työssäsi, on Jumala varmaan oleva uskollinen ja palkanannossa runsaskätinen. Säilytä luja toivo voittopalkinnon saamisesta, mutta älä heittäydy suruttomuuteen, ettet kangistuisi tahi ylpistyisi.

2. Eräs mies häilyi tuskallisena pelon ja toivon vaiheilla. Kun hän

kerran hädissään kirkossa heittäytyi rukoillen alttarin eteen, sanoi hän: Oi, kunpa tietäisin, voinko loppuun asti vahvana pysyä! Silloin hän heti kuuli jumalallisen vastauksen sisässään: Mitä tekisit, jos sen tietäisit? Tee mitä siinä tapauksensa tahtoisit tehdä, niin saat olla varma! Hän tunsi heti lohdutusta ja vahvistusta, ja ahdistava epäilys lakkasi. Eikä hän enää uteliaana kysellyt, mitä hänelle vastaisuudessa tapahtuisi, vaan hän tiedusteli sitä enemmän, mikä oli Jumalan hyvä ja otollinen tahto kaiken hyvän työn aloittamiseen ja päättämiseen.

3. Toivo Herraan ja tee hyvää, sanoo profeetta, asu maassa ja nauti

sen hyvyyksistä (Ps. 37:3). Se, mikä niin monta estää parannuksesta ja pyhityksestä, on vastuksien kammo ja taistelun pelko. Parhaiten edistyvät hyvässä ne, jotka miehuullisesti koettavat voittaa sen, mikä heille on vaikeinta. Mitä enemmän ihminen voittaa itsensä ja kuolettaa lihaansa hengellä, sitä enemmän hän kasvaa armossa.

4. Kaikilla ei ole yhtä paljon voittamista ja kuolettamista, mutta

uuttera kilvoittelija on edistyvä paremmin, vaikka hänellä olisi enemmän intohimoja, kuin siveämpi, joka on vähemmän innokas. Kaksi seikkaa eniten vaikuttaa parannukseen: väkinäinen luopuminen siitä pahasta, mihin luontomme taipuu, ja voimakas pyrkimys siihen, mikä meiltä vielä puuttuu. Koeta erikoisesti myöskin kavahtaa sitä, mikä muissa on epämiellyttävää.

5. Pidä aina silmällä parannustasi niin, että milloin saat

nähdä hyviä esikuvia tahi kuulla niistä, aina innostuisit niitä noudattamaan. Jos taas huomaat jotakin moitittavaa, niin kavahda, ettet niin tekisi, tai jos joskus olet tehnyt, koeta nopeasti tehdä parannus. Niinkuin sinun silmäsi katselevat muita, niin toiset katselevat sinua. Kuinka ihanata on nähdä hurskaita ja palavia veljiä, joilla on kuri ja hyvät tavat. Kuinka raskasta ja surullista on nähdä sellaisia, jotka kurittomasti vaeltavat eivätkä kutsumustaan täytä. Kuinka vahingollista on laiminlyödä kutsumuksensa tehtäviä ja sekaantua sellaisiin, jotka eivät meille kuulu.

6. Muista tehtyä hyvää päätöstäsi ja pidä ristiinnaulittua

esikuvanasi. Katsellessasi Jeesuksen Kristuksen elämää saat kylläkin hävetä, kun et ole sen enempää pyrkinyt hänen kaltaisekseen, vaikka siksi kauan olet Jumalan tietä kulkenut. Jumalinen ihminen, joka halullisesti ja hartaasti asustaa Herramme Jeesuksen pyhimmän elämän ja kärsimyksen tutkistelussa, on runsaasti löytävä sieltä kaiken, mikä hänelle on hyödyllistä ja tarpeellista; eikä hän ulkopuolelta Jeesusta löydä mitään parempaa. Oi, jos ristiinnaulittu Jeesus tulisi sydämeemme, kuinka pian ja riittävästi tulisimme opetetuiksi.

7. Harras kristitty tekee kaikki tehtävänsä hyvillä mielin;

huolettoman ja penseän mielestä tuntuu kaikki vaikealta ja mahdottomalta, koska häneltä puuttuu sisäinen lohdutus ja ulkonainen on häneltä kielletty. Ilman kuria elävä kristitty on aina lankeemukselle alttiina. Se, joka etsii kevyttä ja väljää elämää, on aina oleva mielestään ahdingossa, sillä aina jokin ikävä häntä kohtaa.

8. Mitenkä tekevät monet jumaliset, jotka ovat antautuneet ankaran

kurin alaisiksi? He lähtevät harvoin ulos, elävät maailmasta erillään, syövät mitä halvinta ruokaa, käyvät karkeissa pukimissa, tekevät paljon työtä, puhuvat vähän, valvovat myöhään, nousevat varhain, rukoilevat väsymättä, lukevat usein ja pitävät itseään ankarassa kurissa. Ajattele vanhoja pyhiä, kuinka he joka yö nousivat ylistämään Herraa. On sentähden häpeällistä, että hartaudenharjoituksissasi laiskoittelet, kun niin monet muut Jumalaa kunnioittavat.

9. Oi, kunpa ei muuta tarvitsisi tehdä, kuin kaikesta sydämestä

ylistää Jumalaa, meidän Herraamme! Oi, kunpa ei milloinkaan tarvitsisi syödä, juoda eikä nukkua, vaan aina saisi Jumalaa kiittää ja antautua hengellisiin harjoituksiin; silloin olisi paljon onnellisempaa kuin nyt, kun täytyy hoitaa ruumista ja sen tarpeita! Kunpa ei noita tarpeita olisikaan, vaan ainoastaan sielun hengelliset virvoitukset, joita, valitettavasti, niin harvoin saamme nauttia.

10. Kun ihminen on päässyt niin pitkälle, ettei hän enää etsi

luoduista itselleen lohdutusta, silloin vasta hän alkaa maistaa Jumalaa, silloin hän on myöskin tyytyväinen siihen, mitä tapahtuu. Silloin hän ei suurista iloitse eikä vähäisistä sure, vaan jättäytyy kokonaan ja turvallisesti Jumalan huomaan, joka on kaikki kaikessa. Häneltä ei mikään huku, vaikka kaikki hänelle elävät ja noudattavat viivyttelemättä hänen viittauksiaan.

11. Muistele aina loppuasi; hukkaan kulutettu aika ei milloinkaan

palaja. Ilman huolta ja uutteruutta et milloinkaan tule paremmaksi. Jos alat pensistyä, niin sinun käy huonosti, mutta jos käyt palavaksi, niin löydät suuren rauhan ja Jumalan armon vaikutuksesta vaivasi keventyy. Harras ja ahkera ihminen on kaikkeen valmistunut. On raskaampaa vastustaa vikojansa ja himojansa kuin tehdä ruumiillista työtä. Ken ei karta pieniä syntejä, hän helposti lankeaa suurempiin. Jos päiväsi käytät hyödyllisesti, saat illalla iloita. Valvo itseäsi, kannusta itseäsi ja muistuta itseäsi; olkoon muiden laita miten tahansa, älä laiminlyö itseäsi! Minkä verran valvot itseäsi, sen olet edistyvä pyhityksessä.

TOINEN KIRJA

SISÄLLISEEN ELÄMÄÄN TÄHTÄÄVIÄ KEHOITUKSIA

Ensimmäinen luku.

Sisäinen elämä.

"Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä", sanoo Herra (Luuk. 17:21). Käänny kaikesta sydämestäsi Herran puoleen ja hylkää tämä viheliäinen maailma, niin sielusi on löytävä rauhan. Opi pitämään halpana ulkonaiset asiat ja antautumaan sisäisille, niin saat huomata Jumalan valtakunnan tulevan tykösi. Sillä Jumalan valtakunta on rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, eikä sitä anneta jumalattomille. Kristus on tuleva tykösi ja osoittava sinulle lohdutuksensa, jos sydämessäsi valmistat hänelle otollisen asunnon. Hänen kauneutensa ja kirkkautensa ovat sisällistä laatua, ja sisällisyydessä hän viihtyy. Usein hän käy sisällisen ihmisen luona suloisesti häntä puhuttelemassa sekä jakamassa ihanaa lohdutusta, suurta rauhaa ja ihmeteltävää ystävällisyyttä.

2. Uskollinen sielu, valmista sydämesi tälle yljälle, jotta hän

suvaitsisi tulla tykösi ja asua luonasi. Näin hän sanoo: "Jos joku rakastaa minua, niin hän on pitävä minun sanani, ja Isäni on rakastava häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja teemme itsellemme asumuksen hänessä" (Joh. 14: 23). Tee siis Kristukselle sija ja kiellä muilta pääsy. Jos Kristus on sydämessäsi, olet rikas ja sinulla on kyllin. Hän on oleva holhoojasi ja uskollinen asiamiehesi kaikessa, niin ettei sinun tarvitse turvautua ihmisiin. Ihmiset muuttuvat ja menevät nopeasti pois, mutta Kristus elää iankaikkisesti ja auttaa sinua loppuun asti.

3. Älä luota suuresti heikkoon ja kuolevaiseen ihmiseen, vaikka hän

olisikin sinulle hyödyllinen ja rakas; äläkä pane paljoa pahaksesi, vaikka hän joskus puheella ja työllä sinua vastustaa. Jotka tänään ovat puolellasi, voivat huomenna olla sinua vastaan, sillä ihminen on muuttuvainen kuin tuuli. Pane kaikki turvasi Jumalaan; hän olkoon pelkosi ja rakkautesi. Hän on vastaava puolestasi ja kaiken hyvin toimittava, niinkuin hän hyväksi huomaa. Ei sinulla täällä ole pysyväistä kaupunkia; missä lienetkin, olet vieras ja muukalainen, eikä sinulla ole milloinkaan lepoa, ennenkuin yhdistyt Kristukseen.

4. Mitä täältä etsit, kun ei maan päällä kuitenkaan sinulla ole

lepoa! Sinun asuntosi on oleva taivaassa, ja maallisia on sinun katseltava niinkuin niitä, jotka katoavat. Kaikki katoavat ja sinä niiden kanssa. Katso, ettet niihin kiinny, jottet joutuisi niiden valtaan ja hukkuisi. Ylennä ajatuksesi Korkeimman puoleen ja ohjaa rukouksesi Kristuksen tykö. Jos et kykene korkeita ja taivaallisia tajuamaan, niin etsi rauhaa Kristuksen kärsimisessä ja asusta hänen pyhissä haavoissaan. Jos hurskaalla mielellä pakenet Jeesuksen haavojen ja arpien turviin, saat ahdistuksessasi tuntea suurta virvoitusta; silloin et paljoa välitä ihmisten pilkasta ja voit helposti kestää ylenkatseellisia sanoja.

5. Kristuskin oli maailmassa ihmisten ylenkatsoma, ja ystävät ja

tuttavat jättivät hänet hänen suurimmassa hädässään häväistäväksi. Kristus kärsi alttiisti ylenkatsetta, ja sinä rohkenet nurista. Kristuksella oli vihamiehiä ja herjaajia, ja sinä haluat vain ystäviä ja hyväntekijöitä. Minkä vuoksi sinun kärsivällisyytesi kruunattaisiin, jos sinulla ei mitään vastoinkäymisiä olisi. Jollet tahdo kärsiä mitään vastahakoisuutta, kuinka sitten olet Kristuksen ystävä? Kärsi Kristuksen kanssa ja Kristuksen tähden, jos tahdot Kristuksen kanssa hallita.

6. Jos olisit oikein päässyt Jeesuksen sydämeen ja olisit maistanut

jotakin hänen palavasta rakkaudestaan, silloin et välittäisi mitään omasta mukavuudesta tai epämukavuudesta, vaan pikemminkin iloitsisit osaksesi tulleesta häväistyksestä, sillä rakkaus Jeesukseen saattaa ihmisen ylenkatsomaan itseään. Ken Jeesusta ja totuutta rakastaa, on sisäänpäin kääntynyt ja pahoista haluista vapautunut, hän voipi vapaasti lähestyä Jumalaa, hengen siivillä kohota itsensä yläpuolelle ja nauttia rauhaa.

7. Ken pitää kaikkia asioita sellaisina, kuin ne ovat, eikä

sellaisina, kuin miksi niitä sanotaan ja arvataan, hän on tosi viisas eikä ihmisten, vaan Jumalan opettama. Ken osaa vaeltaa sisällisen ihmisen mukaisesti eikä ulkonaisiin pane mitään painoa, hän ei valitse paikkoja eikä kaipaa määräaikoja jumalisuuden harjoituksillensa. Sisällisesti harjaantunut ihminen kokoaa itsensä nopeasti, koska hän ei milloinkaan kokonaan heittäydy ulkonaisiin. Ei hänellä ole esteenä ulkonaiset työt tai kulloinkin välttämättömät askareet, vaan hän mukautuu olosuhteiden mukaan. Sisällisessä tasapainossa olevaa ja vakaantunutta ihmistä eivät järkytä ihmisten eriskummalliset ja oudot juonet. Ulkonaiset asiat häiritsevät ihmistä sikäli, kuin hän niihin kiinnittää huomiota.

8. Jos olisit oikeassa suhteessa Jumalaan ja mieleltäsi puhdas,

niin kaikki asiat kääntyisivät sinulle parhain päin. Sentähden ovat monet asiat sinulle vastenmielisiä ja häiriöksi, koska et vielä ole itseltäsi kuollut etkä maallisista irtaantunut. Ei mikään niin saastuta eikä kiedo ihmissydäntä kuin epäpuhdas rakkaus luotuihin. Jos kieltäydyt ulkonaisista lohdutuksista, saat tutkistella taivaallisia ja sisällisesti riemuita.

Toinen luku.

Nöyrä alistuvaisuus.

Älä pane suurta painoa siihen, kuka on puolellasi ja kuka vastassasi; mutta pidä siitä huoli, että Jumala on puolellasi, mitä tehnetkin. Jos omatuntosi on puhdas, on Jumala sinua puolustava. Ketä Jumala puolustaa, häntä ei ihmisten ilkeys voi vahingoittaa. Jos osaat vaieta ja kärsiä, on Jumala sinua varmasti auttava. Hän tietää, milloin ja kuinka sinua on autettava, ja sinun on oltava hiljaa. Jumala voi auttaa ja kaikesta pahasta pelastaa. Usein edistää nöyryyttämme suuresti, kun virheemme ovat toisten nähtävinä ja nuhdeltavina.

2. Kun ihminen nöyryydessä tunnustaa vikansa, silloin hän helposti

lepyttää muut ja sovittaa vihastuneet. Nöyrää Jumala suojelee ja pahasta pelastaa, nöyrää hän rakastaa ja lohduttaa; nöyrän puoleen hän kääntyy, nöyrälle lahjoittaa suuren armon ja korottaa hänet alennuksesta kunniaan. Nöyrälle hän ilmoittaa salaisuutensa ja häntä hän suloisesti vetää puoleensa. Nöyrä on häväistynäkin rauhallinen, koska hänen perustuksensa on Jumala eikä maailma. Älä luulottele edistyneesi, jollet ajattele olevasi kaikkein halvin.

Kolmas luku.

Hyvä, rauhaa rakastava ihminen.

Hanki ensin itsellesi rauha, niin voit muihinkin nähden olla rauhantekijä. Rauhaa rakastava hyödyttää enemmän kuin suuresti oppinut. Kiihkeä ihminen kääntää hyvänkin pahaksi ja on herkkä uskomaan pahaa. Hyvä ja rauhaa rakastava kääntää kaiken hyväksi. Se, jonka sydämessä on rauha, ei ketään epäile. Ken on tyytymätön ja kiihtynyt, on myös epäluuloja täynnä; ei hänellä itsellään ole rauhaa, eikä hän anna muidenkaan olla rauhassa. Hän puhuu usein, mitä ei pitäisi puhua, ja laiminlyö sen, mikä olisi hyödyksi. Hän tutkistelee, mitä muiden olisi tehtävä, ja jättää omat tehtävänsä tekemättä. Kiivaile ensin itseäsi vastaan, sitten voit syystä kiivailla lähimmäistäsi vastaan.

2. Omia tekojasi sinä kyllä osaat puolustella ja kaunistella, mutta

muiden puolusteluja sinä et tahdo kuulla. Oikeampaa olisi sinun itseäsi syyttää ja veljesi vikoja peittää. Jos tahdot, että muut kärsivät sinua, niin kärsi sinäkin muita. Katso, kuinka kaukana sinä vielä olet tosi rakkaudesta ja nöyryydestä; nöyrä ei pahastu muihin kuin itseensä. Ei vaadita suurtakaan taitoa seurustella hyvien ja lempeiden ihmisten kanssa; siihen kaikki ovat valmiita luonnostaan. Jokainen pitää mielellään rauhaa samoin ajattelevien kanssa ja rakastaa heitä. Mutta elää sovinnossa kovien ja nurjain, kurittomien ja vastahakoisten ihmisten kanssa, siihen tarvitaan paljon armoa ja todellista miehen mieltä.

3. On niitä, joilla itsellään on rauha ja jotka muidenkin kanssa

voivat ylläpitää rauhaa. Ja on niitä, joilla itsellään ei ole rauhaa ja jotka eivät myöskään muille sitä suo. Ne ovat vaivaksi muille, mutta itselleen vielä enemmän. Vielä on niitäkin, jotka pitävät itsensä rauhallisina ja koettavat tehdä muitakin rauhallisiksi. Onhan tässä viheliäisessä elämässä meidän rauhamme enemmän vastusten nöyrää kärsimistä kuin tunteettomuutta. Ken paremmin taitaa kärsiä, omistaa suuremman rauhan. Hän on itsensä ja maailman voittaja, Kristuksen ystävä ja taivaan perillinen.

Neljäs luku.

Puhdas sydän ja vilpitön halu.

Kahden siiven varassa ihminen kohoutuu maallisista: ne ovat vilpittömyys ja puhtaus. Aikomus olkoon vilpitön ja halu Jumalan puoleen puhdas. Vilpittömyys tavoittelee Jumalaa, puhtaus hänet käsittää ja omistaa. Ei mikään hyvä työ tule sinua häiritsemään, jos sisällisesti olet vapaa luvattomista himoista. Jollet tavoittele etkä pyydä mitään muuta kuin Jumalan mielisuosiota ja lähimmäisen parasta, olet nauttiva sisäistä vapautta. Jos sydämesi olisi vilpitön, niin koko luomakunta olisi elämän kuvastin ja pyhän opin kirja. Ei ole niin mitätöntä luontokappaletta, ettei se jollakin tavoin ilmaisisi Jumalan hyvyyttä.

2. Jos olisit sisällisesti hyvä ja puhdas, silloin esteettömästi

kaiken näkisit ja käsittäisit. Puhdas sydän näkee läpi taivaan ja helvetin. Millainen ihmisen sydän on, sellainen on myös sen arvostelu ulkonaisista. Mikäli maailmassa yleensä on iloa, niin on sitä puhdassydämisellä ihmisellä. Ja mikäli on tuskaa ja ahdistusta, niin sen parhaiten tuntee paha omatunto. Niinkuin rauta ahjossa puhdistuu ruosteesta ja tulee kokonaan hehkuvaksi, niin ihminen, joka kokonaan kääntyy Jumalan puoleen, puhdistuu synnin kuonasta ja muuttuu uudeksi ihmiseksi.

3. Kun ihminen alkaa pensistyä, pelkää hän vähäisintäkin vaivaa ja

etsii ulkonaista lohdutusta. Mutta kun hän alkaa voittaa itsensä ja päättävästi vaeltaa Jumalan tiellä, silloin hän lukee vähäiseksi sen, mikä häntä ennen raskaasti painoi.

Viides luku.

Meidän tulee pitää itseämme silmällä.

Emme voi paljoakaan itseemme luottaa, sillä meiltä puuttuu usein niin hyvin armo kuin valvominen. Itsessämme on varsin vähäinen valon kipinä, ja tämänkin me helposti huolimattomuudella menetämme. Emme usein huomaakaan, kuinka sokeita olemme. Tehtyämme syntiä teemme sen vielä pahemmaksi tyhjillä puolusteluilla. Kun meitä liikuttaa intohimo, luulemme sitä pyhäksi kiivaudeksi. Muissa me moitimme vähäisiä vikoja, mutta omia suuria puutteitamme emme huomaa. Mitä muiden taholta saamme kärsiä, sitä me pidämme suurena, mutta emme huomaa sitä, mitä muut saavat meidän taholtamme kärsiä. Ken omat vikansa oikein arvostelee, hän ei voi toisia ankarasti arvostella.

2. Herännyt ihminen asettaa huolen omasta kohdastansa muiden huolien

edelle; ja hän, joka pitää itseänsä tarkasti silmällä, vaikenee mielellään toisista. Et milloinkaan tule sisällisesti heränneeksi, jollet vaikene muista ja pidä silmällä itseäsi. Jos mielesi kokonaan kohdistuu itseesi ja Jumalaan, niin sinua liikuttaa vähän se, mitä ulkona tapahtuu. Missä olet silloin, kun et ole kotona sydämessäsi? Ja jos oletkin kaikki kokenut, mitä sillä olet voittanut, jos olet oman sielusi laiminlyönyt? Jos sinulla on oleva rauha ja todellinen yhteys Jumalan kanssa, täytyy sinun unohtaa kaikki muu ja valvoa oman sielusi asiaa.

3. Paljon olet hengellisissä edistyvä, jos pidät itsesi erossa

ajallisista huolista. Paljon menetät, jos ajallisiin kiinnyt. Älköön sinulle olko mikään suurta, mikään korkeata, otollista tai mieluista paitsi Jumala ja mikä Jumalasta on. Pidä turhana kaikkea, mitä maailma tarjoaa sinulle iloksi. Jumalaa rakastava sydän pitää kaikkea turhana Jumalaan verraten. Iankaikkinen ja Ääretön, Jumala, joka kaiken täyttää, hän yksin olkoon sielun lohdutus ja sydämen tosi ilo. [Tutkielmassa "De disciplina" on lause: "Ajattele Jumalan ja itsesi olevan yksin maailmassa, niin sinulla on oleva suuri rauha sydämessäsi."]

Kuudes luku.

Hyvän omantunnon ilo.

Hyvän omantunnon todistus on hyvän ihmisen kunnia. Jos sinulla on hyvä omatunto, on sinulla myöskin aina ilo. Hyvä omatunto kestää paljon ja on vastuksissakin iloinen. Paha omatunto on pelon ja levottomuuden vallassa. Jos sydämesi ei sinua tuomitse, on sinulla suloinen lepo. Älä iloitse, paitsi milloin olet tehnyt hyvää. Pahoilla ei koskaan ole todellista iloa, eivätkä he tunne sisällistä rauhaa; jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra (Jes. 57:21). Ja vaikka he sanovatkin: "meillä on rauha, ei meille pahaa tapahdu; ken rohkenee vahingoittaa meitä?" älä usko heitä, sillä Jumalan viha nousee nopeasti, ja heidän tekonsa raukeavat tyhjiin ja heidän aivoituksensa hukkuvat.

2. Sille, jonka sydämessä rakkaus asuu, ei ole vaikeata ahdistuksessa

kerskata; sillä sellainen kerskaaminen on kerskaamista Kristuksen rististä. Ihmisiltä saatu kunnia on lyhytaikainen. Maailman kunniata seuraa murhe. Hyvien kerskaus on heidän omissatunnoissaan eikä ihmisten suussa. Hyvien ilo on Jumalasta ja Jumalassa, sillä he iloitsevat totuudesta. Ken todellista ja iankaikkista kunniaa ikävöitsee, hän ei välitä ajallisesta. Ken taas tavoittelee maallista kunniaa taikka ei ainakaan sitä sydämestään halveksi, hänelle on taivaallinen arvoltaan vähäistä. Ken ei suureksi arvaa kiitosta eikä moitetta, hänellä on suuri sielun rauha.

3. Kenellä on puhdas omatunto, hän on helposti tyydytetty. Et ole

parempi, jos sinua kiitetään, etkä huonompi, jos sinua moititaan. Sinä olet mikä olet, et ainakaan parempi kuin mitä olet Jumalan silmissä. Jos katsot vain sitä, mitä itsessäsi sisällisesti olet, silloin et välitä siitä, mitä ihmiset sinusta puhuvat. Ihminen näkee sen, mikä silmiin pistää, mutta Jumala katsoo sydämeen. Ihminen näkee teon, Jumala aikomuksen. Nöyrän mielen merkki on tehdä oikein ja kuitenkin pitää itsensä halpana. On suuren puhtauden ja hartaan luottamuksen merkki olla etsimättä lohdutusta luoduilta.

4. Ken ei etsi todistusta mistään ulkoapäin, hän osoittaa kokonaan

antautuneensa Jumalalle. Sillä koeteltu ei ole se, joka itseänsä kiittää, vaan se, jota Jumala kiittää (2 Kor. 10:18). Sisällisen ihmisen oikea tila on vaeltaa Jumalan kanssa eikä sallia kiinnittää itseään ulkonaisiin.

Seitsemäs luku.

Kuinka Jeesusta tulee rakastaa yli kaiken.

Autuas, ken ymmärtää, mitä on rakastaa Jeesusta ja pitää itseään hänen tähtensä halpana. Muu rakas on tämän rakastetun vuoksi jätettävä, sillä Jeesus tahtoo olla yli kaiken rakas. Rakkaus luotuihin on petollinen ja huikentelevainen; rakkaus Jeesukseen on oleva uskollinen ja kestävä. Joka luotuun turvaa, kaatuu kaatuvan kanssa, joka Jeesuksen käsittää, pysyy iankaikkisesti. Rakasta häntä ja pidä häntä ystävänäsi; muiden hylätessä hän ei sinua hylkää eikä salli lopuksi hukkua. Kaikista muista täytyy sinun joskus erota, tahtonet taikka et.

2. Pitäydy Jeesukseen elämässä ja kuolemassa ja turvaudu hänen

uskollisuuteensa, hänen, joka kaikkien hylätessä yksin voi sinua auttaa. Rakastettusi on sen luontoinen, ettei hän anna toiselle sijaa, vaan tahtoo yksin omistaa sydämesi ja kuten kuningas istua omalla valtaistuimellaan. Jos osaisit irtaantua kaikesta maallisesta, tahtoisi Jeesus mielellään kanssasi asua. Saat huomata melkein kaiken menneen hukkaan, minkä perustat ihmisiin ilman Jeesusta. Älä etsi tukeasi tuulen huojuttamasta ruo'osta, sillä kaikki liha on kuin ruoho ja kaikki sen kunnia kuin ruohon kukkanen.

3. Pian petyt, jos vain katsot ihmisten ulkonaista muotoa. Jos

muilta etsit lohdutusta ja etua, löydät tavallisesti vahingon. Jos kaikkialta etsit Jeesusta, olet myös kaikkialta hänet löytävä. Mutta jos etsit itseäsi, olet myöskin omaksi vahingoksesi itsesi löytävä. Sillä se ihminen, joka Jeesusta ei etsi, vahingoittaa itseänsä enemmän, kuin koko maailma ja kaikki hänen vastustajansa voivat sitä tehdä.

Kahdeksas luku.

Tuttavallinen seurustelu Jeesuksen kanssa.

Kun Jeesus on läsnä, on kaikki hyvää ja huokeata; kun Jeesus on poissa, on kaikki vaikeata. Jollei Jeesus lohduta, on muu lohdutus turhaa; mutta jos Jeesus puhuu yhdenkin sanan, on siitä suuri ilo. Eiköhän Maria nopeasti noussut paikalta, jossa hän itki, kun Martha sanoi hänelle: "Mestari on täällä ja kutsuu sinua." Autuas hetki, jolloin Jeesus kutsuu kyynelistä hengelliseen iloon. Kuinka kuiva ja kova sinä olet ilman Jeesusta! Kuinka mieletön, jos pyydät jotakin muuta paitsi Jeesusta! Siitä saat suuremman vahingon, kuin jos menettäisit koko maailman!

2. Mitä voi maailma sinulle tarjota ilman Jeesusta. Olla ilman

Jeesusta on synkkä helvetti, olla Jeesuksen kanssa ihana paratiisi. Jos Jeesus pysyy luonasi, ei mikään vihollinen voi sinua vahingoittaa. Ken löytää Jeesuksen, hän löytää suuren aarteen, kaikkein kalleimman tavaran. Ken menettää Jeesuksen, hän menettää liian paljon, enemmän kuin koko maailman. Ken ilman Jeesusta elää, hän on köyhistä köyhin, ken on Jeesuksen kanssa, hän on rikkaista rikkain.

3. On suuri taito osata seurustella Jeesuksen kanssa ja suuri viisaus

pitää Jeesus tallella. Ole nöyrä ja rauhaa rakastava, ja Jeesus on oleva luonasi. Ole harras ja hiljainen, ja Jeesus on pysyvä luonasi. Helposti voit karkottaa Jeesuksen ja menettää hänen armonsa, jos antaudut ulkonaisiin. Jos sinä hänet karkotat ja menetät, kenen tykö pakenet ja kenestä saat itsellesi ystävän? Ilman ystävää ei sinun ole hyvä olla, ja jollei Jeesus ole sinulle ylimmäinen ystävä, tulet pian olemaan murheellinen ja hylätty. On oleva kohtalokasta sinulle, jos johonkin muuhun panet luottamuksesi. Olkoon koko maailma mieluummin vastassasi kuin että menetät Jeesuksen. Kaikista rakkaista olkoon Jeesus rakkain ystäväsi.

4. Kaikkia ihmisiä on rakastettava Jeesuksen vuoksi, Jeesusta itsensä

vuoksi. Ainoastaan Jeesusta Kristusta on erikoisesti rakastettava, koska hän yli muiden ystäväin havaitaan uskolliseksi. Hänen vuokseen ja hänessä olkoot sekä ystävät että viholliset sinulle rakkaita, ja kaikkien niiden puolesta on rukoiltava, että kaikki tuntisivat hänen ja rakastaisivat häntä. Älä koskaan tavoittele ihmisiltä erikoista kiitosta tai rakkautta, sillä tämä kuuluu yksin Jumalalle, jolla ei ole vertaistansa. Äläkä tahdo kokonaan omistaa jonkun toisen sydäntä äläkä myös luovuta sydäntäsi jollekulle toiselle, vaan olkoon Jeesus sinussa ja jokaisessa muussa hyvässä ihmisessä.

5. Pysy puhtaana ja vapaana sisällisesti kiintymättä mihinkään

luotuun. Sinun on kannettava Jumalalle alaston ja puhdas sydän, jos haluat maistaa, kuinka Herra on suloinen. Mutta tähän et milloinkaan pääse, ellei hänen armonsa sinua vedä ja johdata, niin että kaikista vapautuneena voisit yksin häneen yhtyä. Kun Jumalan armo lähestyy ihmistä, silloin hän tulee kykeneväksi kaikkeen; kun se taas jättää hänet, silloin hän on köyhä ja heikko ja alttiiksi annettuna vaivaan. Älä tässäkään kuitenkaan heittäydy epätoivoon, vaan tyydy kaikessa Jumalan tahtoon ja kanna se, mikä ikänä sinua kohdanneekin, Jeesuksen Kristuksen kiitokseksi. Talvea seuraa kevät, yön kuluttua saapuu päivä, ja rajuilman jälkeen taivas selkenee. [Ihana loppulause kuuluu latinaksi: "Post hiemem sequitur aestas, post noctem redit dies, et post tempestatem magna serenitas."]

Yhdeksäs luku.

Kaiken lohdutuksen puutteesta.

Ei ole vaikeata olla ilman inhimillistä lohdutusta, kun meillä on jumalallinen. Mutta suuri, hyvin suuri asia on olla ilman niin hyvin inhimillistä kuin jumalallista lohdutusta ja Jumalan kunniaksi mieluisasti kärsiä sydämen täydellistä tyhjyyttä, ei missään asiassa etsiä omaansa eikä katsella omia ansioitansa. Mitä suurta siinä on, jos on iloinen ja harras tuntiessaan armon osallisuutta? Tällainen aika on kaikille toivottava. Suloista on matkustaa, kun Jumalan armo on kannattamassa. Ei taakka tunnu raskaalta, kun Kaikkivaltias auttaa ja paras Johtaja taluttaa.

2. Mielellämme tahdomme säilyttää jotakin lohdutuksenamme, ja

työläästi ihminen riisuutuu itsestään. Pyhä marttyyri Laurentius [Laurentius ja Sixtus kärsivät marttyyrikuoleman Valerianuksen vainossa v. 258. Jälkimmäinen oli Rooman piispa Sixtus II, edellinen diakoni.] voitti maailman samoin kuin myös hänen läheinen ystävänsä, joka oli pappi. Sillä kaiken, mikä maailmassa näyttää mieluisalta, hän hylkäsi ja salli nurisematta erottaa pois luotaan pappi Sixtuksen, jota hän suuresti rakasti. Rakkaudesta Luojaan hän voitti rakkauden ihmiseen ja valitsi mieluummin Jumalan suosion kuin inhimillisen lohdutuksen. Niin sinäkin opi luopumaan ystävistäsi rakkaudesta Jumalaan. Äläkä raskaasti sure, jos ystävä sinut jättää, tietäen, että meidän on kaikkien kerran erottava.

3. Paljon ja kauan saa ihminen itsensä kanssa taistella, ennen kuin

oppii kokonaan itsensä voittamaan ja antamaan kaiken rakkautensa Jumalalle. Niin kauan kuin ihminen itseensä luottaa, hän helposti lankeaa ihmisten lohdutettavaksi. Mutta ken Kristusta oikein rakastaa ja pyhyyttä innokkaasti tavoittelee, hän ei enää kaipaa tämän elämän lohdutuksia ja huvituksia, vaan etsii mieluummin kovia koettelemuksia ja kärsii halullisesti vaivaa Kristuksen tähden.

4. Kun siis saat Jumalalta hengellistä lohdutusta, niin ota se

kiitollisuudella vastaan; pidä se jumalallisena lahjana äläkä omana ansionasi. Älä ylpeile siitä äläkä näytä ulkonaista iloa, vaan ole entistä nöyrempi lahjan vuoksi, niin myös kaikissa toimissasi entistä valppaampi ja huolellisempi, sillä ennen pitkää tämä hetki on ohitse, ja koettelemus seuraa. Kun lohdutus katoaa, älä heti antaudu epätoivoon, vaan odota nöyryydessä ja kärsivällisyydessä taivaallista etsintää; Jumala voi antaa sinulle entistä runsaamman lohdutuksen. Tämä ei ole uutta eikä outoa niille, jotka ovat kokeneet Jumalan teitä, sillä suuret pyhät ja muinaiset profeetat ovat usein saaneet sellaista kokea.

5. Sentähden sanoi eräs heistä nauttiessaan armon läsnäoloa: "Minä

sanoin myötäkäymisessäni: en minä ikänä kukistu." Mutta kun armon tuntemus oli kadonnut, hän lisäsi: "Kun sinä kasvosi kätkit, niin minä hämmästyin." Tätä tuntiessaan hän ei kuitenkaan langennut epätoivoon, vaan rukoili sitä hartaammin: "Kuule, Herra, ja armahda minua, ole minun auttajani, Herra!" Viimein hän sai nauttia rukoustensa hedelmän ja todistaa, että hänen rukouksensa oli kuultu, sanoen: "Sinä olet muuttanut valitukseni iloksi, sinä olet riisunut surupukuni ja vyöttänyt minut riemulla" (Ps. 30: 6-12). Jos niin on tapahtunut suurille pyhille, ei meidän köyhäin ja heikkojen ole langettava epätoivoon, kun toisinaan olemme palavia, toisinaan kylmiä; sillä Jumalan henki tulee ja menee hyvän tahtonsa mukaan. Niin sanoikin autuas Job: "Sinä tarkastat ihmistä joka aamu, tutkit häntä joka hetki" (7:18).

6. Mihin siis panisin toivoni ja mihin muuhun turvaisin kuin yksin

Jumalan suureen laupeuteen ja taivaallisen armon toivoon? Sillä vaikka minulla on luonani hyviä ihmisiä, hurskaita veljiä, uskollisia ystäviä tai pyhiä kirjoja tahi kauniita tutkisteluja taikka minua ilahduttavat suloiset laulut ja virret, kaikki ne minua varsin vähän auttavat enkä niistä lohdutusta löydä, kun olen armoa vailla ja oman kurjuuteni varassa. Silloin ei ole parempaa lääkitystä kuin kärsivällisyys ja itsensä kieltäminen Jumalan tahdon mukaan.

7. En ole milloinkaan tavannut niin hurskasta ja jumalista, joka ei

joskus olisi tuntenut armon menetystä tai palavuuden vähentymistä. Ei kukaan pyhistä ole ollut niin korkealle temmattu ja valaistu, ettei ennemmin tai myöhemmin olisi joutunut kiusauksiin. Ei kukaan ole mahdollinen korkeaan jumalantuntemiseen, ellei hän ole kiusauksissa koeteltu. Sillä kiusaus on tavallisesti merkki myöhemmin seuraavasta lohdutuksesta. Niille, jotka ovat kiusauksissa koeteltuja, annetaan taivaallinen lohdutus. "Sen, joka voittaa", sanoo Jeesus, "annan minä syödä elämän puusta" (Ilm. 2: 7).

8. Mutta taivaallinen lohdutus annetaan ainoastaan sen vuoksi, että

ihminen olisi urhokkaampi vastoinkäymisiä kestämään. Kiusaus seuraa, jotta ihminen ei korottaisi itseään. Perkele ei nuku, eikä liha ole vielä kuollut: älä siis heittäydy huolettomaksi, sillä oikealla ja vasemmalla on vihollisia, jotka eivät milloinkaan lepää.

Kymmenes luku.

Kiitollisuus Jumalan armosta.

Miksi etsit lepoa, koska olet työhön syntynyt? Valmistaudu ennemmin kärsivällisyyteen ja ristin kantamiseen kuin lohdutukseen ja iloon. Ken tämän maailman lapsista ei mielellään vastaanottaisi hengellistä lohdutusta ja iloa, jos vain voisi saada! Sillä hengelliset lohdutukset vievät suuresti voiton maailman iloista ja lihan nautinnoista. Maailmalliset huvitukset ovat joko turhia tai huonoja. Yksin hengelliset ilot ovat suloisia ja nuhteettomia, hyveistä lähteneitä ja Jumalan puhdassydämisille antamia. Mutta Jumalan antamia lohdutuksia ei kenkään voi alituisesti nauttia mielensä mukaan, sillä kiusauksen hetki ei viivyttele.

2. Mutta väärä vapaus ja liiallinen itseluottamus estävät suuresti

jumalallista lähestymistä. Jumala tekee hyvin antaessaan armonsa lohdutuksen, mutta ihminen tekee pahoin, kun hän ei siitä Jumalaa sydämellisesti kiitä. Sentähden eivät armon antimet voi meihin virrata, kun olemme kiittämättömiä niiden antajaa kohtaan emmekä palauta niitä kaikkia alkulähteeseensä. Kiitolliselle armoa lisäämistään lisätään, ja ylpeältä otetaan pois se, mitä nöyrälle annetaan.

3. En halua sellaista lohdutusta, joka minulta vie synnin surun,

enkä halua sellaisia näkemyksiä, jotka johtavat kopeuteen. Ei kaikki ylhäinen ole pyhää, eikä kaikki suloinen ole hyvää, eikä kaikki halu ole puhdasta, eikä kaikki mieluinen ole Jumalalle mieluista. Halulla otan vastaan sen armon, josta tulen yhä nöyremmäksi, yhä enemmän täyteen pyhää pelkoa ja valmiiksi itsekieltäymykseen. Ken on opetettu armon lahjoilla ja totutettu armon menettämisen ruoskaan, hän ei uskalla ajatella itsestänsä mitään hyvää, vaan tunnustaa itsensä pikemmin köyhäksi ja alastomaksi. Anna Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu, itsellesi, mikä omaasi on, se on: kiitä Jumalaa hänen armostaan, mutta omista itsellesi synti ja sitä seuraava ansaittu rangaistus.

4. Etsi itsellesi aina alimmainen sija, niin korkein sinulle suodaan,

sillä ylimmäistä ei ole ilman alimmaista. Suurimmat Jumalan pyhät ovat omissa silmissään vähimmät, ja mitä korkeampia he ovat, sitä alhaisempia he ovat omassa mielessään. Sydämen ollessa täynnä totuutta ja taivaallista kirkkautta ei siinä ole mieltymystä turhaan kunniaan. Ollessaan Jumalassa perustettuja ja vahvistettuja eivät he voi olla omassa mielessään korkeita. Ja ne, jotka Jumalalta ottavat kaiken sen hyvän, minkä saavat, eivät etsi kunniata toisiltaan, vaan haluavat yksin sitä kunniaa, joka Jumalalta tulee, ja toivovat, että Jumala tulisi kirkastetuksi heissä ja kaikissa pyhissä, ja tavoittelevat yksin sitä.

5. Ole siis pienimmästä kiitollinen, niin sinä olet mahdollinen

saamaan suurempia. Olkoon sinusta pieninkin suurimman arvoinen ja enimmin halveksittu erinomaisen lahjan vertainen. Jos katsomme antajan arvokkuutta, ei mikään lahja näytä vähäiseltä tai mitättömältä. Sillä ei suinkaan se ole vähäistä, mitä Kaikkivaltias antaa. Vaikkakin hän jakaisi kuritusta ja ruoskaa, on sinun oltava kiitollinen, sillä hän tekee aina meidän pelastuksemme hyväksi, minkä sallineekin tapahtua. Ken haluaa pitää armon tallella, olkoon kiitollinen saamastaan armosta ja kärsivällinen, kun menettää sen. Hän rukoilkoon, että se palaisi, pysyköön nöyränä ja valppaana, ettei sitä menettäisi.

Yhdestoista luku.

Kuinka harvat rakastavat Kristuksen ristiä.

Moni soisi pääsevänsä Kristuksen taivaalliseen valtakuntaan, mutta harva tahtoo kantaa hänen ristiänsä. Moni haluaa lohdutusta, mutta harva kärsimistä. Herra näkee monta pöytänsä ääressä, mutta harvoja itsensäkieltäjiä. Kaikki haluavat hänen kanssaan iloita, harvat tahtovat hänen tähtensä mitään kärsiä. Monet seuraavat Jeesusta leivän murtamiseen asti, mutta harvat juomaan kärsimisen maljasta. Monet ihailevat hänen ihmeitänsä, harvat ovat seuraamassa ristin häpeään. Monet rakastavat Jeesusta niin kauan kuin ei satu vastuksia. Monet häntä kiittävät ja siunaavat, niin kauan kuin saavat häneltä lohdutuksen tunteita. Mutta milloin Jeesus kätkeytyy ja jättää heidät vähäksikin aikaa, niin he kohta lankeavat valituksiin tai epätoivoon.

2. Mutta ne, jotka rakastavat Jeesusta hänen itsensä takia eivätkä

odotettavan lohdutuksen takia, kiittävät häntä yhtä hyvin tuskassa ja sielun ahdistuksessa kuin suurimmassa lohdutuksessa. Ja vaikka hän ei milloinkaan antaisi heille yhtäkään lohdutusta, niin he kuitenkin häntä alati kiittäisivät ja ylistäisivät.

3. Oi, mitä voikaan puhdas rakkaus Jeesukseen, johon ei sekaannu

mitään omien halujen tai oman mukavuuden etsimistä. Eivätkö kaikki ne ole oikeastaan palkollisia, jotka alati etsivät lohdutusta? Eivätkö ne pikemminkin rakasta itseään kuin Kristusta, jotka alati ajattelevat omaa etuansa ja mukavuuttansa. Missä on se, joka ilmaiseksi on valmis Jumalaa palvelemaan?

4. Harvoin on ketään niin hengellistä, että on täysin itsestään

riisuutunut. Sillä missä lienee ketään, joka on todella hengessään köyhä ja ilman kiintymystä luotuihin? Sellainen on kuin kallis kivi, jota on kuulusteltava kaukaa, vieläpä maailman ääristä. Vaikka ihminen antaisi kaiken tavaransa, ei se kuitenkaan olisi mitään. Ja vaikka hän ankarasti tekisi parannusta, olisi se varsin vähän. Ja vaikka hän käsittäisi kaiken tiedon, niin hän olisi vielä kaukana. Ja vaikka hänellä olisi kaikki hyveet ja mitä palavin hartaus, niin paljon kuitenkin puuttuisi: se yksi näet, mikä on kaikkein tarpeellisin. Mikä se sitten on? Se, että luovuttuaan kaikista kieltää itsensä ja riisuutuu kokonaan eikä säilytä mitään omaansa. Ja kun on tehnyt kaiken, minkä ymmärtää olevan tehtävä, ei ajattele tehneensä mitään.

5. Älköön ihminen panko suurta arvoa siihen, mitä maailma pitää

suurena, vaan pitäköön itseään kelvottomana palvelijana, niinkuin Hän sanoo, joka on itse totuus: "Kun olette tehneet kaiken sen, mikä teille käsketty oli, niin sanokaa: me olemme hyödyttömiä palvelijoita." Sellainen on todella hengessä köyhä ja alaston ja voi psalminkirjoittajan kanssa sanoa: "Minä olen yksinäinen ja köyhä" (Ps. 40: 18). Ei kukaan ole rikkaampi, ei kukaan voimakkaampi eikä vapaampi, kuin se, joka voi itsestään ja kaikesta muusta luopua ja itsensä alimmaksi asettaa.

Kahdestoista luku.

Pyhän ristin kuninkaallinen tie.

Kiellä itsesi, ota ristisi ja seuraa Jeesusta! Monesta näyttää tämä puhe kovalta. Mutta paljon kovempaa on oleva kuulla viimeisen tuomion puhetta: menkää pois minun luotani, te kirotut, iankaikkiseen tuleen! Niiden, jotka täällä halullisesti kuulevat ja noudattavat ristin sanaa, ei siellä tarvitse pelätä saavansa kuulla ikuista tuomiota. Tämä ristin merkki on näkyvä taivaalla, kun Herra tulee tuomiolle. Silloin kaikki ristin ystävät, jotka eläessään ovat muodostuneet Ristiinnaulitun mukaisiksi, saavat suurella turvallisuudella lähestyä tuomariansa, Kristusta.

2. Miksi siis pelkäät ottaa ristisi, kun sen kautta kulkee tie

taivaan valtakuntaan? Ristissä on autuus, ristissä on elämä, ristissä suojelus vihollisia vastaan; ristissä on taivaallisen onnen vuodatus, ristissä on mielen vahvistus, ristissä hengen ilo; ristissä on korkein hyve ja pyhityksen täydellisyys. Ei ole sielun autuutta eikä iäisen elämän toivoa muualla kuin ristissä. Ota siis ristisi ja seuraa Jeesusta, ja sinä saat mennä iäiseen autuuteen. Hän on itse kulkenut edellä kantaen ristiänsä; hän on sinun tähtesi kuollut ristillä, jotta sinäkin kantaisit ristiäsi ja haluaisit kuolla ristillä. Sillä jos Kristuksen kanssa kuolet, saat myös hänen kanssansa elää, ja jos olet osallinen kärsimisessä, saat myös olla osallinen kunniassa.

3. Katso, kaikki keskittyy ristiin, ja kaikki yhtyy kuolemaan, eikä

ole toista tietä elämään eikä tosi rauhaan kuin pyhän ristin ja jokapäiväisen kuolettamisen tie. Mene minne tahdot, etsi mitä haluat: et löydä korkeampaa tietä ylhäällä etkä turvallisempaa tietä alhaalla kuin on pyhän ristin tie. Järjestä kaikki asiat mieltäsi myöten: et löydä muuta kuin että sinun täytyy aina jotakin kärsiä joko hyvällä tai pahalla, ja niin sinä aina löydät ristin. Joko sinun täytyy ruumiissasi tuntea kipua tahi sielussasi kärsiä ahdistusta.

4. Milloin tunnet itsesi Jumalan hylkäämäksi, milloin naapurien

kiusaamaksi, milloin, ja tavallisimmin, olet itsellesi rasitukseksi, löytämättä mitään keinoa pelastukseksi tai lohdutusta huojennukseksi, vaan sinun täytyy kestää, niin kauan kuin Jumala hyväksi näkee. Sillä Jumala tahtoo, että sinä opit kärsimään ahdistusta ilman lohdutusta, jotta kokonaan alistuisit hänen edessään ja ahdistuksen kautta tulisit entistä nöyremmäksi. Ei kukaan niin sydämessään tunne Kristuksen kärsimistä kuin se, joka on joutunut samanlaista kärsimään. Risti on sinulle sentähden aina valmistettu ja odottaa sinua kaikkialla. Et voi sitä välttää, minne paennetkin: sillä minne hyvänsä paennet, viet itsesi muassasi ja tapaat myös kaikkialla itsesi. Käänny ylös tai alas, mene ulos tai sisälle: kaikkialla olet löytävä ristin, ja välttämätöntä on, että kaikkialla säilytät kärsivällisyyden, jos tahdot omistaa sisällisen rauhan ja saavuttaa iankaikkisen seppeleen.

5. Jos mielelläsi kannat ristiäsi, niin sekin kantaa sinua ja johtaa

toivottuun päämäärään, jossa on oleva kaikkien vaivojen loppu. Sillä täällä ne eivät lopu. Jos kannat sitä vastenmielisesti, teet itsellesi painavan kuorman ja raskautat vain itseäsi. Ja kuitenkin on sinun sitä kannettava. Jos heität luotasi yhden ristin, olet varmaan saava osaksesi toisen ja kenties raskaamman.

6. Luuletko voivasi välttää sitä, mistä ei yksikään kuolevainen ole

päässyt? Kuka pyhistä on saanut olla ilman ristiä ja ahdistusta? Ei Herrallamme Kristuksellakaan ollut yhtään vaivatonta hetkeä, niin kauan kuin hän eli. "Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa" (Luuk. 24: 26). Kuinka siis tahdot etsiä toista tietä kuin pyhän ristin kuninkaallista tietä?

7. Kristuksen koko elämä oli sulaa ristiä ja marttyyriutta, ja sinä

etsit itsellesi lepoa ja iloja. Suuresti eksyt etsiessäsi muuta kuin että voisit tuskasi kärsiä, koska koko tämä katoavainen elämä on täynnä viheliäisyyttä ja ristien piirittämä. Mitä korkeammalle joku edistyy hengellisessä elämässä, sitä raskaammat ristit hän on löytävä. Taivaan ikävöimisen mukana kasvaa muukalaisuuden tuottama tuska.

8. Mutta ketä näin moninaisesti vaivataan, hän ei kuitenkaan ole

jäävä ilman lohdutusta ja lievitystä, kun hän huomaa mitä suurimman hedelmän syntyvän ristin kärsimisestä. Kun hän näet mielisuosiolla alistuu ristiinsä, muuttuu vaivain taakka turvaamiseksi Jumalan apuun. Ja mitä enemmän liha kärsimyksistä masentuu, sitä enemmän henki sisällisen armon kautta vahvistuu. Ja joskus rakkaus ahdistukseen ja vastoinkäymiseen halusta Kristuksen kaltaisuuteen niin vahvistaa ihmistä, ettei hän tahtoisi ollakaan ilman ristiä ja surua; hän tuntee olevansa Jumalalle samassa määrässä otollinen, mitä raskaampaa hänen on hänen tähtensä kannettava. Ei se ole ihmisvoima, vaan Kristuksen armo, joka niin paljon vaikuttaa heikossa lihassa, että halullisella mielellä etsii ja rakastaa sitä, mitä ihminen luonnostaan pelkää ja kammoaa.

9. Ei ole ihmisluonnon mukaista kantaa ja rakastaa ristiä, kurittaa

ruumistaan ja saattaa se ikeen alaiseksi, karttaa kunniapaikkoja, vapaaehtoisesti kärsiä häväistystä, pitää itseään halpana ja suoda muidenkin pitää itseään halpana, nöyrästi kestää vastoinkäymisiä ja vahinkoja sekä olla haluamatta onnea tässä maailmassa. Jos itseesi katsonet, niin huomaat, ettet itsestäsi pysty mihinkään tällaiseen. Mutta jos Herraan turvaat, annetaan sinulle voimaa ylhäältä, niin että voit saattaa sekä maailman että lihan valtasi alle. Mutta sinun ei tarvitse sielun vihollistakaan pelätä, jos olet uskolla varustettu ja Kristuksen ristillä merkitty.

10. Hankkiudu siis hyvänä ja uskollisena palvelijana miehuullisesti

kantamaan Herrasi ristiä, Hänen, joka rakkaudesta sinuun ristillä kuoli. Valmistaudu kärsimään paljon vastoinkäymistä tässä viheliäisessä elämässä; sillä sellaista on sinulle tapahtuva, missä lienetkin, ja sen olet varmaan kokeva, vaikka missä piilottelisit. Niin täytyy olla, eikä ole muuta keinoa vaivoista ja tuskista pääsemiseksi kuin niiden kärsiminen. Juo halullisesti Herran maljasta, jos haluat olla hänen ystävänsä ja saada osan hänen kanssansa. Heitä asiasi Herran huomaan. Hän menetelköön sen kanssa, niinkuin hyväksi näkee. Mutta sinä, valmistaudu ahdistusten kärsimiseen ja niitä parhaina lohdutuksinasi pitämään, sillä eivät tämän ajan vaivat ole tulevan kunnian vertaisia, vaikka sinun yksin olisi ne kaikki kärsittävä.

11. Kun olet siihen asti päässyt, että ahdistus on sinulle suloinen

Kristuksen tähden, silloin voit katsoa asiasi olevan hyvällä kannalla, sillä olet löytänyt paratiisin maan päältä. Niin kauan kuin kärsiminen on sinulle raskasta ja yrität sitä välttää, niin kauan ei laitasi ole oikein, ja halu paeta ahdistusta seuraa sinua alati.

12. Jos valmistaudut, niinkuin sinun tulee, kärsimään ja kuolemaan,

on tilasi pian paraneva ja olet löytävä rauhan. Vaikka sinut temmattaisiin kolmanteen taivaaseen kuten Paavali, et sittenkään olisi vakuutettu kaikkia kärsimyksiä vastaan. "Minä tahdon hänelle näyttää", sanoo Jeesus, "kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden" (Ap. T. 9:16). Vaivat sinulle joka tapauksessa jäävät, jos haluat Jeesusta rakastaa ja alati häntä seurata.

13. Oi, kunpa olisit mahdollinen jotakin kärsimään Jeesuksen nimen

tähden; kuinka suuri kunnia sinulle, kuinka suuri riemu kaikille pyhille, kuinka suuri rakennus lähimmäiselle! Kaikki puhuvat kärsivällisyydestä, mutta harvat ovat valmiit kärsimään. Pitäisihän sinun toki edes vähän kärsiä Kristuksen tähden, kun monet kärsivät vaikeampia vaivoja maailman vuoksi.

14. Ole vakuutettu siitä, että kuolema on sinua odottamassa. Mitä

enemmän ihminen itseltänsä kuolee, sitä enemmän hän alkaa elää Jumalalle. Ei kenkään ole sovelias käsittämään taivaallisia, ellei ole antautunut Kristuksen tähden vastuksia kärsimään. Ei mikään ole Jumalalle otollisempaa, ei mikään itsellesi hyödyllisempää tässä maailmassa kuin vapaaehtoinen kärsiminen Kristuksen tähden. Ja jos sinun olisi valittava, pitäisi sinun mieluummin kärsiä vastuksia Kristuksen tähden kuin etsiä paljon lohdutusta, koska siten olisit enemmän Kristuksen kaltainen, niinkuin pyhät ovat olleet. Sillä pyhityksemme ei johdu runsaasta lohdutuksesta ja suloisista tunteista, vaan pikemminkin vaivain ja ahdistusten kestämisestä.

15. Jos olisi olemassa jotakin parempaa ja hyödyllisempää ihmisen

autuudeksi kuin kärsiminen, niin Kristus olisi sen varmaan esimerkillä ja sanalla osoittanut. Sillä hän kehoittaa nimen omaan sekä opetuslapsiaan että kaikkia, jotka haluavat häntä seurata, kantamaan ristiä, sanoessaan: "Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" (Luuk. 9:28). Kun kaikki on tarkkaan tutkittu, on tämä lopputulos: "Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen sisään Jumalan valtakuntaan" (Ap. T. 14:22).

KOLMAS KIRJA

SISÄLLISESTI LOHDUTUKSESTA

Ensimmäinen luku.

Kristuksen ja uskovaisen sielun keskustelu.

Minä tahdon kuulla, mitä Herra Jumala minussa puhuu (Ps. 85:9). Autuas se sielu, joka sydämessään kuulee Herran puhuvan ja hänen suustaan saa lohdutuksen sanan. Autuaita ne korvat, jotka kuulevat Jumalan Hengen hiljaista kuiskutusta, mutta eivät huoli tämän maailman äänistä. Erityisesti autuaita ne korvat, jotka eivät kuuntele ulkonaisen äänen helinää, vaan kuuntelevat, mitä totuus sisällisesti puhuu. Autuaita ne silmät, jotka suljettuina ulkonaisille suuntautuvat vain sisällisiin. Autuaita ne, jotka sisällisiin syventyvät ja pyrkivät jokapäiväisillä harjoituksilla yhä enemmän käsittämään taivaallisia salaisuuksia. [Tästä alkaa vuoropuhelu sielun ja Kristuksen välillä. Edellistä puhutellaan sanalla: "poikani", jälkimmäistä sanalla: "rakkaani" tai "armaani".

Areana coelestia = taivaalliset salaisuudet, mystiikassa paljon käytetty sanonta, esim. Swedenborgin pääteoksen nimi.] Autuaita ne, jotka haluavat olla avoinna Jumalalle ja irroittavat itsensä maallisista esteistä. Ota huomioon tämä, sieluni, ja sulje aistimiesi ovet, jotta voisit kuulla, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinussa puhuu.

2. Näin sanoo Herra, sinun rakkaasi: minä olen pelastuksesi, rauhasi

ja elämäsi. Pysy minun luonani, niin saat rauhan. Hylkää katoavaiset, etsi iäisiä. Mitä ovat kaikki ajalliset muuta kuin vietteleviä virvatulia? Ja mitä auttavat kaikki luodut, jos olet Luojasi hylkäämä? Luovu kaikista ja antaudu uskollisessa luottamuksessa Luojallesi, jotta voittaisit todellisen autuuden.

Toinen luku.

Totuuden hiljainen puhe sydämessä.

Puhu, Herra, niin palvelijasi kuulee. Palvelijasi olen; anna miilulle ymmärrystä tunteakseni todistuksesi. Taivuta sydämeni sanojesi puoleen: vuotakoon puheesi niinkuin aamukaste! Israelin lapset sanoivat muinoin Moosekselle: puhu sinä meille, jotta kuulisimme, älköön puhuko meille Herra, ettemme kuolisi! En minä niin, Herra, en minä niin rukoile, vaan mieluummin rukoilen Samuel profeetan kanssa nöyrästi ja hartaasti: puhu, Herra, niin palvelijasi kuulee! Älköön puhuko minulle Mooses eikä kukaan muu profeetta, vaan puhu sinä itse, Herra Jumala, kaikkien profeettain innoittaja ja valaisija; sillä sinä yksin voit minua heitä ilmankin täydellisesti opettaa; mutta he eivät voi ilman sinua saada mitään aikaan.

2. He voivat kyllä julistaa sanoja, mutta eivät voi antaa Henkeä. He

puhuvat kauniisti, mutta jos sinä vaikenet, eivät he voi lämmittää sydäntä. He luovat kirjaimia, mutta sinä avaat ymmärryksen. He esittävät salaisuuksia, mutta sinä ilmaiset niiden merkityksen. He opettavat käskyjä, mutta sinä autat niitä täyttämään. He osoittavat tien, mutta sinä annat voimaa sitä kulkemaan. He vaikuttavat ainoastaan ulkonaisesti, mutta sinä neuvot ja valistat sydämet. He kastelevat istutusta, mutta sinä annat kasvun. He julistavat sanoja, mutta sinä annat kuuleville ymmärryksen.

3. Älköön siis puhuko minulle Mooses, vaan puhu sinä, Herrani ja

Jumalani, joka olet iankaikkinen totuus, etten ehkä kuolisi ja jäisi hedelmättömäksi, jos minua vain ulkonaisesti muistutetaan enkä sisällisesti syty, ettei minulle koituisi tuomioksi se sana, jonka olen kuullut, mutta jota en ole tehnyt, jonka olen tuntenut, mutta jota en ole rakastanut, jonka olen uskonut, mutta jota en ole pitänyt. Puhu siis, Herra, niin palvelijasi kuulee, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Puhu minulle sieluni lohdutukseksi, koko elämäni parannukseksi, mutta itsellesi iankaikkiseksi kunniaksi ja ylistykseksi!

Kolmas luku.

Jumalan sanaa on kuunneltava nöyryydessä.

Kuuntele, poikani, sanojani, mitä suloisimpia sanoja, jotka ovat kalliimmat kuin kaikki tämän maailman viisasten tieto. Minun sanani ovat henkeä ja elämää, eikä niitä käsitetä inhimillisen ymmärryksen voimalla. Niitä ei ole käytettävä turhaksi ajanvietteeksi, vaan niitä on hiljaisuudessa kuultava ja nöyryydessä ja hartaudessa vastaanotettava. Ja minä sanoin: "Autuas on se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle lakiasi opetat, jotta hänellä olisi rauha pahoinakin päivinä, kunnes hauta kaivetaan jumalattomalle" (Ps. 94: 12, 13).

2. Minä, sanoo Herra, olen se, joka alusta olen opettanut

profeetat puhumaan enkä tähän asti ole herennyt puhumasta kaikille ihmisille; mutta monet ovat paatuneet ja kuurot minun äänelleni. Monet kuuntelevat mieluummin maailmaa kuin Jumalaa ja noudattavat mieluummin lihansa himoa kuin Jumalan tahtoa. Maailma lupaa vähäisiä ajallisia etuja, ja kilvan sitä palvellaan. Minä lupaan mitä suurimmat ja ikuisesti kestävät aarteet, mutta ihmisten sydämet pysyvät kylminä. Kuka minua palvelee sellaisella halulla ja ahkeruudella kuin millä maailmaa ja sen herroja palvellaan? "Häpeä, Siidon", huutaa meri (Jes. 23: 4), ja jos syytä kysyt, niin kuule, miksi! Vähäisen asian vuoksi vaelletaan pitkät matkat, ikuisen elämän vuoksi tuskin jalkaa maasta nostetaan. Pienintäkin voittoa kiihkeästi etsitään ja yhdestä pennistä häpeällisesti riidellään; turhain asiain ja pienenkin palkan toivossa itseään yötä ja päivää rasitetaan.

3. Mutta, voi häpeätä! Muuttumattoman tavaran, verrattoman palkan,

korkeimman kunnian ja loppumattoman autuuden vuoksi ei viitsitä vähintäkään vaivaa nähdä. Häpeä sentähden, sinä laiska ja nureksiva palvelija, nähdessäsi maailman lasten paremmin valmistautuvan kadotukseen kuin itsesi iankaikkiseen elämään. He iloitsevat enemmän turhuudesta kuin sinä totuudesta. He pettyvät usein toiveissaan, mutta minun lupaukseni ei tuota kenellekään pettymystä, enkä minä heitä ketään, joka minuun turvautuu. Minkä lupaan, sen annan; minkä sanon, sen täytän, kunhan vain joku pysyy lujana minun rakkaudessani loppuun asti. Minä palkitsen kaikki hyvät ja vakavasti koettelen kaikki hurskaat.

4. Kirjoita sanani sydämeesi ja tutki niitä uutterasti; kiusauksen

hetkenä ne ovat sinulle tarpeellisia. Se, mitä lukiessasi et ymmärrä, on selviävä sinulle etsikon päivänä. Kahdella eri tavalla minä etsin valitultani, nimittäin koettelemuksin ja lohdutuksin. Kahdella tavalla minä joka päivä heitä opetan: nuhdellen heitä vioista ja kehoittaen hyvässä kasvamaan. Se, jolla on minun sanani ja joka katsoo ne ylen, hänellä on oleva se, joka hänet tuomitsee viimeisenä päivänä (Joh. 12: 48).

Rukous hartauden armon saamiseksi.

5. Herrani ja Jumalani, sinä olet sieluni paras tavara. Mikä minä

olen uskaltaakseni sinua puhutella? Minä olen halvin palvelijasi, kurja maan matonen, paljon kurjempi ja halveksittavampi kuin tiedän tai sanoa uskallan. Muista, Herra, minua kuitenkin, koska en mitään ole, en mitään omista enkä mitään mahda. Sinä olet yksin hyvä, vanhurskas ja pyhä; sinä voit kaiken, annat kaiken ja täytät kaiken, jättäen ainoastaan synnin orjat tyhjiksi. Muista, Herra, laupeuttasi (Ps. 25: 6) ja täytä sydämeni armollasi, sinä, joka et jätä käsialojasi kesken ja tyhjäksi.

6. Kuinka voisin kestää tätä kurjaa elämää, jollet minua vahvistaisi

laupeudellasi ja armollasi! Älä käännä kasvojasi pois minusta, älä viivyttele armollista lähestymistäsi, älä ota pois lohdutustasi, ettei sieluni kovenisi niinkuin kuiva, karkea maa (Ps. 143:6). Herra, opeta minua tekemään tahtosi; opeta minua soveliaasti ja nöyrästi edessäsi vaeltamaan. Sinä olet viisauteni, sinä tunnet minut todella, sinä tunsit minut, ennen kuin maailma olikaan ja ennen syntymistäni tähän maailmaan.

Neljäs luku.

Vaella Jumalan edessä totuudessa ja nöyryydessä.

Poikani, vaella minun edessäni totuudessa ja etsi minua alati sydämen nöyryydessä. Ken vaeltaa minun edessäni totuudessa, hän on oleva turvattu pahan hyökkäyksiltä, ja totuus on vapauttava hänet jumalattomien viettelyksistä ja parjauksista. Jos totuus sinut vapahtaa, olet oleva totisesti vapaa etkä välitä ihmisten turhista puheista. Herra, sanasi on tosi, tapahtukoon minulle niin! Totuutesi minua opettakoon, se minua varjelkoon ja loppuun asti suojelkoon. Se vapauttakoon minut pahasta halusta ja luvattomasta rakkaudesta vaeltaakseni edessäsi vapaalla sydämellä.

2. Minä opetan sinulle, sanoo totuus, [Veritas = totuus, Kristuksen

nimiä.] mikä on oikeata ja minulle mieluista. Ajattele syntejäsi surulla ja inholla, äläkä milloinkaan luule hyvien töittesi vuoksi mitään olevasi. Todellisuudessa olet syntinen ja moniin rikoksiin syyllinen ja kiedottu. Omiin varoihisi jätettynä sinä tavoittelet tyhjää, helposti lankeat, joudut pian voitetuksi, helposti hämmennyt ja pelästyt. Ei sinulla ole mitään, mistä voisit kerskua, vaan paljon, josta tulisi nöyrtyä; sinä olet paljon heikompi kuin mitä voit kuvailla.

3. Älköön näyttäkö sinusta suurelta mikään jota teet. Älköön mikään

näyttäkö suurenmoiselta, arvokkaalta, ihmeteltävältä tai maininnan arvoiselta; sillä ei ole mitään ylevää, todella kiitettävää tai tavoiteltavaa paitsi mikä on iankaikkista. Miellyttäköön sinua yli kaiken iäinen totuus, vastenmielinen olkoon oma kehnoutesi. Älä pelkää, älä moiti äläkä pakene mitään niin paljon kuin syntejäsi; sillä niitä sinun tulee enemmän paheksua kuin minkään maallisen tavaran menetystä. Muutamat eivät vaella vakuudessa edessäni, vaan uteliaisuuden ja ylpeyden johtamina haluavat tietää minun salaisuuksiani ja käsittää Jumalan korkeuksia sekä unohtavat siten oman sielunsa pelastuksen. Ylpeytensä ja uteliaisuutensa vuoksi he lankeavat usein suuriin kiusauksiin ja synteihin, sillä minä olen heitä vastaan.

4. Pelkää Jumalan tuomioita ja kauhistu Kaikkivaltiaan vihaa! Älä

pyri käsittämään Korkeimman töitä, vaan tutkistele omia vikojasi: kuinka paljon olet rikkonut ja kuinka paljon hyvää laiminlyönyt. Monen hartaus on vain kirjoissa, toisten kuvissa, toisten ulkonaisissa menoissa ja merkeissä. Toisilla minä olen suussa, mutta varsin vähän sydämessä. Mutta on myös toisia, jotka mieleltään valaistuina ja puhtaina sydämessä alati tavoittelevat iankaikkisia, vastenmielisesti kuuntelevat maallisia ja haikein mielin täyttävät ruumiilliset tarpeensa. Nämä ne tajuavat, mitä totuuden Henki heissä puhuu. Sillä hän opettaa heitä halveksimaan maallisia, rakastamaan taivaallisia, unohtamaan maailman sekä yötä ja päivää ikävöimään taivasta.

Viides luku.

Jumalallisen rakkauden ihmeellinen vaikutus.

Minä ylistän sinua, taivaallinen Isä, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, siitä, että muistat minua vaivaista. Oi, sinä laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, minä kiitän sinua, joka minua kelvotonta kuitenkin joskus lohdutuksellasi virvoitat. Minä ylistän ja kunnioitan sinua alati yhdessä ainosyntyisen Poikasi ja Puolustajan, Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Eijaa, Herrani ja Jumalani, Sinä pyhä rakkauden lähde, kun tulet sydämeeni, riemuitsee kaikki, mikä minussa on. Sinä olet minun kunniani ja sydämeni ihastus. Sinä olet toivoni ja linnani ahdistuksen päivinä.

2. Mutta koska rakkauteni on niin heikko ja pyhitykseni

epätäydellinen, tarvitsen vahvistustasi ja lohdutustasi. Käy sentähden usein sydämeni temppelissä ja neuvo minua pyhällä kurituksellasi. Vapahda minut pahoista himoista ja paranna sydämeni luvattomista haluista, että minä sisällisesti parannettuna ja puhdistettuna tulisin kelvolliseksi rakastamaan, urhoolliseksi kärsimään ja vahvaksi kestämään.

3. Rakkaus on ylen suuri lahja, joka tekee raskaan helpoksi ja

tyynellä mielellä kestää sen, mikä on vastenmielistä. Se keventää jokaisen kuorman ja tekee katkeran suloiseksi ja makeaksi. Jalo rakkaus Jeesukseen johtaa suuriin töihin ja kiihoittaa etsimään yhä suurempaa täydellisyyttä. Rakkaus pyrkii ylöspäin eikä salli itseään sitoa siihen, mikä on alhaista. Rakkaus haluaa olla vapaa ja erillään maallisista siteistä, ettei sen sisällinen katse himmenisi, ettei se ajallisiin etuihin takertuisi eikä vastuksiin lankeaisi. Ei taivaassa eikä maassa ole mitään, joka olisi suloisempaa kuin rakkaus, ei mitään väkevämpää, ei korkeampaa eikä avarampaa, ei ihanampaa eikä parempaa kuin rakkaus on; sillä rakkaus on Jumalasta, eikä se voi missään muualla löytää lepoa kuin yksin Jumalassa, kaikkien luotujen yläpuolella.

4. Rakastava juoksee, kiittää ja iloitsee; hän on vapaa ja irti

esteistä. Hän antaa kaiken kaikesta, ja hänellä on kaikki kaikessa. Sillä unohtaen kaiken muun hän lepää korkeimmassa, josta kaikki hyvä virtaa. Ei hän katso lahjoja, vaan kääntyy kaiken hyvän lahjan Antajan puoleen. Rakkaus ei aina tunne määrää, vaan hehkuu yli kaiken määrän. Rakkaus ei tunne taakkaa eikä laske vaivojaan; se haluaa tehdä enemmän kuin jaksaa, ei valita mahdottomuutta, vaan pitää kaiken itselleen mahdollisena ja luvallisena. Sen vuoksi se pystyy kaikkeen ja toimittaa ja täyttää paljon, missä rakkaudeton lannistuu ja väsyy.

5. Rakkaus valvoo eikä nukkuessaankaan nuku. Ei se väsyksissäkään

hellitä, ei sitä ahdistus ahdista eikä hirmu hirvitä, vaan kirkkaana liekkinä ja palavana soihtuna se ylöspäin leimuaa ja valtavasti tunkee esteiden läpi. Ken tietää, mitä rakkaus on, hän tuntee sen äänen. Sielun harras halu on kuin väkevä huuto Jumalan korvissa, joka huutaa: "Minun Jumalani, minun rakkauteni, sinä olet kaikkinesi minun ja minä kaikkineni sinun."

6. Laajenna minua rakkaudessasi, jotta oppisin sydämeni sisimmällä

maistamaan, kuinka suloista on rakastaa, vieläpä rakkaudessa raueta ja kylpeä. Kannattakoon minua rakkautesi niin, että kohoten itseni yli pääsisin ylenpalttisen ihastukseen ja hurmioon. Minä laulan rakkauden laulua [Rakkauden laulu (canticum amoris) viitannee Korkeaan Veisuun.] ja seuraan sinua, armaani, korkeuteen, jotta sieluni raukeaisi kiitokseesi, rakkauden riemuvirteen. Tahdon rakastaa sinua enemmän kuin itseäni enkä itseäni ilman sinua ja kaikkia sinua rakastavia sinussa, niinkuin vaatii rakkauden laki, joka sinusta loistaa.

7. Rakkaus on vapaa, vakaa ja vilpitön, iloinen ja ihana; urhea,

kärsivällinen, uskollinen, pitkämielinen; rohkea eikä itseään etsivä. Missä joku etsii itseänsä, siellä hän lankeaa rakkaudesta. Rakkaus on huolellinen, nöyrä ja rehellinen, ei huikentelevainen eikä turhiin taipuva; se on raitis, siveä, luotettava ja levollinen sekä valpas aistimiensa vartija. Rakkaus on esimiehilleen alamainen ja kuuliainen, omissa silmissään mitätön, Jumalaa kohtaan kiitollinen ja antautuvainen, alati häneen luottava, silloinkin, kun Jumala häneltä itsensä peittää, sillä ilman tuskaa ei rakkaudessa eletä.

8. Joka ei ole valmis kaikkea kärsimään eikä kaikessa tahdo rakkaansa

mieltä noudattaa, hän ei tiedä tosirakkaudesta. Rakastavan pitää rakastetun vuoksi mielellään kestää sekä kovia että katkeria päiviä eikä vastuksien tähden hänestä erota.

Kuudes luku. Tosirakkauden tuntomerkki.

Poikani, ei rakkautesi ole vielä urhea eikä älykäs.

Kuinka niin! Herrani? Koska pienistäkin vastuksista lannistut ja heti haluat lohdutusta. Joka on urhoollinen rakkaudessa, hän pysyy kiusauksissa lujana eikä usko vihollisen viekkaita houkutuksia. Sellaista minä rakastan sekä hyvinä että pahoina päivinä.

2. Joka on älykäs rakkaudessa, hän ei niin paljon katsele rakkaansa

lahjoja kuin lahjoittajan rakkautta. Hyvä tahto on hänelle kalliimpi kuin lahjan suuruus, ja hän pitää lahjoja rakastettuansa halvempina. Jalo rakkaus ei lepää lahjoissa, vaan minussa yli kaikkien lahjojen. Ei kaikki sentähden ole hukassa, jos et tunne minua tai pyhiä kohtaan niinkuin tahtoisit. Se miellyttävä, suloinen tunne, jota joskus tunnet, on läsnäolevan armon vaikutus ja taivaallisen isänmaan esimaku, johon ei liiaksi ole turvattava, koska se tulee ja menee. Mutta taisteleminen pahoja mielen yllykkeitä vastaan ja vihollisen houkutusten halveksiminen, se on pyhityksen merkki, ja sillä on suuri palkka.

3. Älkööt sinua sentähden häiritkö pahat mielikuvat, jotka toisinaan

sieluusi hyökkäävät. Säilytä luja pyrkimys ja oikea aikomus Jumalaa kohti. Eikä ole luulottelua, kun sinut joskus temmataan ylös korkeuksiin, ja sitten jälleen saat palata kokemaan sydämesi pahuutta. Tämä on enemmän sinun kärsittävääsi kuin työtäsi, ja niin kauan kuin se tuottaa sinulle pahaa mieltä ja taistelua, niin se on pikemminkin hyväksi kuin pahaksi.

4. Tiedä, että vanha vihollinen ennen kaikkea tahtoo estää haluasi

hyvään ja tehdä tyhjäksi kaikki hartaudenharjoitukset. Hän tahtoo estää sinua ajattelemasta edesmenneitä pyhiä, muistelemasta pyhää kärsimistäni, niin ikään tuntemasta omia syntejäsi, vartioimasta omaa sydäntäsi ja sitkeästi pyrkimästä siihen, mikä hyvää on. Hän syöksee sinua vastaan pahoja ajatuksia joukoittain, jotta saisi rukouksen ja pyhän sanan lukemisen sinulle vastenmieliseksi, jopa peloittavaksi. Nöyrä synnintunnustus ei ole hänelle mieleen, myös hän koettaa pidättää sinua, mikäli mahdollista, sakramenttia nauttimasta. Älä usko häntä äläkä välitä hänestä, vaikka hän usein virittää sinulle ansansa. Lue se hänen työkseen, kun hän viskaa mieleesi pahaa ja saastaista. Sano silloin hänelle: mene pois, saastainen henki, häpeä, sinä onneton; olet inhottava, kun tuollaista minulle kuiskuttelet. Luovu minusta, sinä häijy viettelijä; ei sinulla ole minussa osaa, sillä Jeesus on kanssani, niinkuin jalo sotilas, mutta sinä olet kirottu. Tahdon mieluummin kuolla ja kärsiä mitä tahansa kuin suostua sinuun. Vaikene siis, en ole sinua kuunteleva, vaikka yhä edelleen vainoisit minua. Herra on minun valoni ja autuuteni, ketä minä pelkäisin. Vaikka kokonaiset sotajoukot nousisivat minua vastaan, ei sydämeni ole pelästyvä. Herra on minun Auttajani ja Lunastajani.

5. Taistele kuin kelpo sotilas; ja vaikka toisinaan heikkoudesta

lankeat, taistele uusin voimin, turvaten minun ylitsevuotavaan armooni, ja varo itserakkautta ja ylpeyttä. Sen vuoksi monet menevät eksyksiin ja lankeavat miltei auttamattomaan sokeuteen. Olkoon ylpeiden ja itseluottavaisten sortuminen sinulle varoitukseksi ja jatkuvaksi muistutukseksi nöyryyteen.

Seitsemäs luku.

Nöyryys on armon lahjain vartija.

Poikani, sinulle on hyödyllisempää ja turvallisempaa salata hartauden armo, niin ettet paisu etkä paljon siitä puhu etkä pane siihen liian suurta arvoa; pidä itseäsi pikemmin halpana ja arvottomana sitä ottamaan vastaan. Ei sinun tule kiinteästi riippua kiinni hartauden tunnossa, sillä se helposti kääntyy päinvastaiseksi. Ajattele armon tunnossa ollessasi, kuinka kurja ja tyhjä tapaat olla, kun et armoa tunne. Eikä hengellisen elämän edistyminen ole yksin siinä, että tunnet lohdutuksen armoa, vaan myös siinä, että nöyrästi ja kärsivällisesti kestät sen puutetta, kunhan vain et kyllästy rukoukseen etkä laiminlyö tehtäviäsi, vaan, niin hyvin kuin voit ja ymmärrät, suoritat ne hyvällä mielellä; älä myöskään tuntemasi kylmyyden ja valjuuden vuoksi laiminlyö itseäsi.

2. Monet heittäytyvät kärsimättömiksi ja huolimattomiksi heti, kun

kaikki ei menesty mieltä myöten. Sillä ihmisen tie ei ole hänen omassa vallassaan (Jer. 10:23), vaan Jumalan vallassa on jakaa lohdutustansa, milloin hän tahtoo, minkä verran hän tahtoo ja kenelle hän tahtoo, ei enempää kuin minkä hän hyväksi näkee. Jotkut varomattomat ovat hartauden armon tavoittelemisessa tuottaneet itselleen turmion, kun ovat tahtoneet suorittaa enemmän kuin ovat voineet eivätkä ole ottaneet lukuun oman heikkoutensa suuruutta, vaan ovat enemmän noudattaneet sydämensä halua kuin järkevää harkintaa. Ja koska he ylimielisesti ryhtyivät suurempiin kuin minkä Jumala näki hyväksi, he siten nopeasti menettivät armon. Nuo, jotka rakensivat majansa taivaisiin, joutuivat köyhiksi ja hylkiöiksi, jotta nöyrtyneinä ja köyhtyneinä oppisivat olemaan lentämättä omilla siivillään ja sen sijaan etsimään suojansa minun siipieni alta. Ne, jotka ovat aloittelevia ja kokemattomia Herran tiellä, joutuvat helposti eksyksiin ja tuhon omiksi, elleivät noudata kokeneempien neuvoa.

3. Jos he tahtovat ennemmin noudattaa omaa ajatustaan kuin luottaa

niihin, jotka ovat harjoitettuja, on heillä oleva surkea loppu, elleivät tahdo luopua oman viisautensa poluilta. Harvoin kuitenkin ne, jotka ovat itseviisaita, sallivat nöyrästi toisten itseään johtaa. Kohtalainen viisaus ja vähäinen ymmärrys nöyryydessä on parempi kuin suuret tiedon aarteet turhamaisessa itserakkaudessa. Sinulle on parempi omistaa vähän kuin paljon, mistä voit ylpeillä. Ei menettele ymmärtäväisesti se, joka ylenpalttisesti antautuu ilon valtaan unohtaen entisen köyhyytensä ja pyhän jumalanpelon; sillä saatu armo myös helposti menetetään. Eikä sekään ymmärrä tosi viisautta, joka vastoinkäymisen ja onnettomuuden aikana antautuu epätoivon valtaan eikä turvaa minuun, niinkuin hänen tulisi.

4. Joka rauhan aikana on liian huoleton, hänet havaitaan sodassa

usein pelkuriksi. Jos osaisit alati pysyä nöyränä ja halpana omissa silmissäsi ja pitää itseäsi kurissa, et niin helposti joutuisi vaaraan ja loukkaukseen. Pidä tämä neuvo sääntönäsi: mieti saatuasi palavan hengen, mitä sitten tapahtuu, kun valo sammuu. Jos näin tapahtuu, niin ajattele, että valo voi jälleen palata, se valo, jonka olen ajaksi ottanut pois, sinulle varoitukseksi, mutta itselleni kunniaksi.

5. Tällainen koettelemus on sinulle hyödyllisempi, kuin jos asiat

aina menisivät mieltäsi myöten. Sillä jumalisuus ei ole sen mukaan arvosteltava, kuin jollakin on ollut näkyjä tai lohdutuksen tunteita tahi kuinka perillä hän on Raamatusta taikka miten korkeassa asemassa, vaan sen mukaan, kuinka on perustettu nöyryydessä ja Jumalan rakkaudella täytetty, missä määrin puhtaasti etsii vain Jumalan kunniaa, vieläpä iloitsee siitä, että muilta saa enemmän osakseen ylenkatsetta ja nöyryytystä kuin tunnustusta ja kiitosta.

Kahdeksas luku.

Pidä itseäsi halpana Jumalan silmissä.

Minä tahdon puhua Herralleni, vaikka olen tomua ja tuhkaa. Jos pidän itseäni suuremmassa arvossa, katso, sinä olet minua vastaan, ja minun rikokseni lausuvat oikean todistuksen, jota vastaan en voi sanoa. Mutta jos itseni luen mitättömäksi ja tyhjän verraksi, jos luovun pitämästä itseäni jonakin ja pidän itseni tomuna, joka olenkin, silloin olet oleva minulle armollinen, ja valosi on lähestyvä sydäntäni. Silloin kaikki turha itserakkaus, jopa pieninkin, on hukkuva minun mitättömyyteni alhoon ja ainaiseksi katoava. Siellä osoitat minulle, mitä olen, mitä olin ja mistä olen tullut: sillä minä en ole mitään, enkä sitä tietänyt. Jos jään omiin varoihini, katso, en ole mitään muuta kuin pelkkää heikkoutta; mutta jos hetkeksi minuun katsahdat, tulen heti rohkaistuksi ja täytyn uudella ilolla. Ja todella on suuri ihme, että tulen niin äkkiä korotetuksi, kun rakkaudessa syleilet minua, joka omasta painostani aina vaivun syvyyksiin.

2. Se on sinun rakkautesi, joka niin ansiottomasti minua armahtaa

ja auttaa minua monissa ahdistuksissani; se varjelee minut myöskin suurista vaaroista ja pelastaa minut lukemattomista vahingoista. Rakastaen väärällä tavalla itseäni minä hukutin itseni; etsiessäni ja puhtaasti rakastaessani yksin sinua löysin sinut ja itseni, ja rakkaudesta vajosin yhä syvemmälle omaan tyhjyyteeni. Sillä sinä, oi armaani, kohtelet minua yli kaiken ansion, vieläpä yli sen, mitä rohkenen toivoa ja rukoilla.

3. Ole ylistetty, Jumalani, sillä vaikka minä olen kaikkeen

hyvään arvoton, niin sinun laupeutesi ja määrätön hyvyytesi ei milloinkaan herkeä tekemästä hyvää kiittämättömille ja sinusta kauas poikenneille. Käänny puoleemme tullaksemme kiitollisiksi, nöyriksi ja hartaiksi, sillä sinä olet autuutemme, voimamme ja rohkeutemme.

Yhdeksäs luku.

Jumala on kaiken viimeinen päämäärä.

Poikani, minun täytyy olla sinun korkein ja viimeinen päämääräsi, jos haluat olla todella autuas. Tässä aikomuksessa puhdistuu sydämesi, joka niin usein taipuu oman itsesi ja luotujen puoleen. Sillä jos jossakin suhteessa etsit itseäsi, heti lankeat heikkouteen ja kuivuuteen. Suuntaa sentähden kaikki asiat minuun, sillä minä olen se, joka olen kaikki antanut. Katsele kaikkea korkeimmasta hyvästä lähteneenä, minkä vuoksi kaikki on myöskin johdettava minuun, viimeiseen alkuperäänsä.

2. Minusta, elävästä lähteestä, ammentavat kaikki, pienet ja suuret,

köyhät ja rikkaat, elävää vettä; ja ne, jotka vapaaehtoisesti ja mielellänsä minua palvelevat, saavat armon armosta. Ken sitä vastoin tahtoo löytää kunniansa ulkopuolella minua taikka iloita omassa hyvyydessään, ei ole pysyvä tosi ilossa, eikä hänen sydämensä laajene, vaan hän joutuu moninaisiin esteisiin ja ahdistuksiin. Älä siis lue mitään hyvää omaksesi äläkä odota mitään ihmisiltä, vaan omista kaikki Jumalalle, jota ilman ihmisellä ei ole mitään. Minä annoin kaiken, minä tahdon myös kaiken takaisin ja odotan vakavuudella kiitosta.

3. Tämä on totuus, jolla turha kunnia karkotetaan. Ja niin pian kuin

taivaallinen armo ja tosi rakkaus on astunut sydämeesi, ei siellä ole sijaa kateudelle eikä sydämen ahtaudelle, eikä itserakkautta ole enää oleva. Sillä jumalallinen rakkaus voittaa nämä kaikki ja laajentaa kaikki sielun voimat. Jos olet todella viisas, iloitset yksin minussa ja asetat toivosi minuun, sillä ei kukaan muu ole hyvä paitsi yksin Jumala, jota on kiitettävä yli kaiken ja ylistettävä kaikissa.

Kymmenes luku.

On suloista, maailmaa halveksien, palvella Jumalaa.

Nyt minä jälleen puhun, oi Herra, enkä vaikene. Minä puhun sinun korviisi, Jumalani, joka samalla olet Herrani ja korkeuden Kuningas. Kuinka suuri, o Herra, on hyvyytesi, jonka olet pannut talteen pelkääviäsi varten! Mitä oletkaan niille, jotka sinua rakastavat ja kaikesta sydämestä sinua palvelevat? Sanomaton on tutkistelemisesi salaisuus, jonka lahjoitat niille, jotka sinua rakastavat. Ja varsinkin tässä olet minulle osoittanut rakkautesi suuruuden, että loit minut, sitä ennen olemattoman, ja minut, kaukana harhailevan, palautit oikealle tielle ja käskit minun rakastaa itseäsi.

2. Oi, iankaikkisen rakkauden lähde, mitä sinusta sanonen? Kuinka

voisin unohtaa sinut, joka huolit minua muistaa, vielä sittenkin, kun olin tuottanut itselleni kurjuuden ja turmion! Yli kaiken toivon olet palvelijallesi tehnyt laupeutta ja yli kaiken ansion osoittanut armoa ja ystävyyttä. Millä maksan kaiken armosi? Ei ole kaikille sallittua kokonaan kieltäytyä maailmasta ja antautua pyhään elämään. Ja mitä erinomaista olisi palvella sinua, jota koko luomakunta on velvollinen palvelemaan! Mutta tämä on pikemmin suurta ja ihmeteltävää, että suvaitset ottaa palvelukseesi näin köyhän ja arvottoman, vieläpä ottaa hänet rakkaittesi joukkoon.

3. Katso, kaikki, minkä omistan, on sinun; niin myös se, jolla sinua

palvelen. Ja kuitenkin, päinvastoin, sinä paljon enemmän palvelet minua kuin minä sinua. Katso, maa ja taivas, jotka olet ihmisen hyväksi luonut, ovat joka päivä alttiita tekemään sen, minkä heille käsket. Ja, mikä on vielä enemmän, enkelitkin olet asettanut ihmistä palvelemaan. Ja, yli kaiken tämän, sinä tahdoit itse palvella ihmistä ja lupasit itse antautua siihen.

4. Mitä antaisin sinulle kaikista noista tuhatlukuisista lahjoista?

Oi, kunpa voisin sinua palvella kaikkina elinpäivinäni! Oi, kunpa voisin päivänkin sinua kelvollisesti palvella! Sinä olet arvollinen saamaan kaiken palveluksen ja kiitoksen, vieläpä iäisen ylistyksen. Sinä olet totisesti minun Herrani, ja minä olen sinun heikko palvelijasi, jonka tulee kaikin voimin sinua palvella ja jonka ei sovi milloinkaan kyllästyä sinua kiittämään. Sitä toivon ja haluan; täydennä armossasi se, mikä minulta puuttuu.

5. On suuri kunnia sinua palvella ja luopua kaikesta sinun tähtesi.

Suurta armoa saavat tuntea kaikki ne, jotka mielisuosiolla antautuvat pyhimpään palvelukseesi. Pyhän Hengen suloisinta lohdutusta saavat nauttia ne, jotka rakkaudesta sinuun hylkäävät maalliset ilot. Suuren hengen vapauden saavuttavat ne, jotka nimesi tähden kulkevat kaitaa tietä ja luopuvat maailmallisista huolista.

6. Oi suloista ja ihanaa Jumalan palvelusta, joka kautta ihminen

tulee todella vapaaksi ja pyhäksi! Oi, mikä pyhä sääty on hurskas palvelus, joka ihmisestä tekee enkelien vertaisen, Jumalan mieleisen, perkeleille pelättävän ja uskoville rakkaan! Oi, kuinka suotuisa ja toivottava on tuo palvelu, jolla korkein hyvä ja iäti pysyväinen ilo saavutetaan.

Yhdestoista luku.

Sydämen halut on tutkittava ja hillittävä.

Poikani, sinun on vielä opittava paljon, jota et vielä ole oppinut.

– Herrani, mitä on minun vielä opittava?

Halaja ainoastaan sitä, mikä on minun tahtoni mukaista; älä rakasta itseäsi, vaan noudata hartaasti minun mieltäni! Sinussa syttyy usein haluja, jotka sinua voimakkaasti kiihottavat; mutta tutkistele, liikuttaako sinua minun kunniani vai se, mikä itseäsi miellyttää. Jos minä olen intosi syynä, niin olet tyytyväinen siihen, mitä minä määrään, mutta jos siinä piilee jotakin omaa harrastusta, niin se on se, joka sinua estää ja raskauttaa.

2. Varo siis, ettet kuulematta minun neuvoani liiaksi luota johonkin

oman sydämesi toivomukseen, ettet myöhemmin joutuisi katumaan tai ehkä inhoamaan sitä, mihin olit mieltynyt ja minkä puolesta intoilit. Ei sinun ole ajattelematta noudatettava jokaista halua, joka näyttää hyvältä, eikä sinun ole harkitsematta hylättävä halua, joka näyttää vastenmieliseltä. Sinulle on joskus terveellistä harjoittaa hillintää hyvienkin harrastusten ja tarkoitusten suhteen, ettet liiallisella kiivaudella joutuisi mielettömyyksiin etkä kurittomuudellasi tuottaisi muille pahennusta taikka toisten vastustuksen vuoksi joutuisi häiriöön, vieläpä tuhon omaksi.

3. Joskus sinun on myös käytettävä väkivaltaa ja miehuullisesti

vastustettava lihallista himoa, eikä sinun tule välttää siitä, mitä liha tahtoo tai ei tahdo, vaan sinun on pikemmin pidettävä siitä huolta, että se vasten tahtoaankin on alamainen hengelle. Ja niin kauan sitä on kuritettava ja taivutettava palvelemaan, kunnes se on valmis kaikkeen, oppii tyytymään vähään ja pienestäkin iloitsemaan eikä vastoinkäymisissä nurise.

Kahdestoista luku.

Kärsivällisyyttä on kasvatettava ja himoja vastustettava.

Minun Herrani ja Jumalani, minä huomaan, että kärsivällisyys on minulle suuresti tarpeen, sillä tässä elämässä on lakkaamatta vastuksia. Vaikka kuinka tahansa tavoittelen rauhaa, ei elämäni pääse vapaaksi sodasta ja taistelusta.

2. Niin on, poikani! Mutta minä en tahdokaan, että hakisit sellaista

rauhaa, joka olisi vailla kiusauksia eikä tuntisi vastuksia, vaan sinun tulee vasta silloin ajatella löytäneesi rauhan, kun olet erilaisissa ahdistuksissa harjoitettu ja monissa vastoinkäymisissä koeteltu. Jos sanot, ettet voi paljoa kärsiä, kuinka sitten voit sietää kiirastulen tuskat? [Viittaus katoliseen kiirastulioppiin.] Kahdesta pahasta on pienempi valittava. Voidaksesi välttää iankaikkiset rangaistukset koeta kärsiä Jumalan tähden nykyiset nurisematta. Tai luuletko, että tämän maailman ihmiset kärsivät vain vähän tahi ei mitään? Eivät suinkaan, vaikka kysyisit onnen helmalapsiltakin.

3. Mutta, sinä ehkä sanot, heillä on monta iloa, ja he saavat

noudattaa omia halujansa, eivätkä he pidä kiusauksistansa paljoa lukua.

4. Olkoon, että heillä on, mitä haluavat, mutta kuinka kauan

luulet sen kestävän? Katso, tämän maailman kylläiset katoavat kuin savu, eikä heille jää muistoakaan entisistä iloista. Eikä heillä eläessäänkään ole lepoa, vaan kesken huvituksiensa katkeruutta, kyllästymisiä ja pelkoa. Samasta syystä he usein saavat itselleen surun lähteen siitä, josta luulevat tulevan iloa. Syystä heille tapahtuu, että heidän tavoitellessaan luvattomia huveja he joutuvat niitä häpeällä ja karvaalla mielellä nauttimaan. Oi, kuinka lyhyet, kuinka petolliset ja häpeälliset sellaiset nautinnot ovat! Mutta sitä nämä raukat eivät sokeassa kiihkossaan huomaa, vaan niinkuin mykät eläimet vähäisen ja katoavaisen ilon takia syöksyvät sielun surmaan. Sentähden, poikani, älä noudata halujasi, vaan karta omaa tahtoasi! Iloitse Herrassa, niin hän antaa sinulle mitä sydämesi haluaa!

5. Jos siis tahdot löytää tosi ilon ja runsaan lohdutuksen

minussa, niin katso, halveksiessasi maallisia ja kieltäytyessäsi senkaltaisista iloista on sinulla siunaus ja runsas lohdutus oleva. Ja mitä enemmän luovut luotujen antamasta lohdutuksesta, sitä voimakkaampia ja suloisempia lohdutuksia olet minulta saava. Mutta ensimmältä et pääse tähän ilman murhetta ja työlästä kilvoitusta. Vanha juurtunut tapa panee vastaan, mutta se voitetaan uudella, paremmalla. Liha tosin nurisee, mutta se on hengen voimalla hallittava. Vanha käärme on sinua kiihottava ja kiusaava, mutta se on rukouksella ajettava pakoon; sen lisäksi hyödyllinen työ tukkii siltä tien. [Tässä kehoittaa Tuomas työntekoon kiusauksien voittamiseksi. Työn itsenäisen arvon keksi vasta Luther.]

Kolmastoista luku.

Nöyryys Jeesuksen Kristuksen seuraamisessa.

Joka pyrkii vapautumaan kuuliaisuudesta, saattaa itsensä menettämään armon, ja ken itselleen erityistä hyvää etsii, hän menettää yhteisen. Ken ei mielellänsä eikä halusta esimiehiänsä tottele, hän osoittaa sillä, ettei hänen lihansa vielä ole kukistettu, vaan että se nurisee ja niskoittelee. Opi sentähden kiireesti olemaan ylemmällesi kuuliainen, jos yleensä mielit pitää lihaasi kurissa. Jos sisällinen ihminen ei joudu vahinkoon, voidaan helpommin ulkonainen vihollinen poistaa. Ei ole vaivalloisempaa eikä pahempaa sielun vihollista, kuin itse olet itsellesi, jollet ole sopusoinnussa hengen kanssa. Sinun täytyy niin muodoin oppia todella halveksimaan itseäsi, jos haluat päästä voitolle lihasta ja verestä. Koska vielä taidottomasti itseäsi rakastat, vastustelet kokonaan antautumista toisen tahtoon.

2. Mitä erinomaista siinä on, jos sinä, joka olet tomu ja tuhka,

Jumalan tähden alistut ihmistä tottelemaan, kun minä, Kalkkivaltias ja Korkein, joka kaikki olen tyhjästä luonut, olen sinun tähtesi alentunut ihmisiä tottelemaan. Olen tullut kaikkein nöyrimmäksi ja alhaisimmaksi, jotta minun nöyryydelläni voittaisit oman ylpeytesi. Opi olemaan kuuliainen, sinä tomu. Opi nöyryyttämään itsesi, sinä maa ja multa, opi olemaan ihmisten jalkojen tallattavana. Opi murtamaan oma tahtosi ja alistumaan täydelliseen kuuliaisuuteen.

3. Kiivaile itseäsi vastaan äläkä salli ylpeyden itsessäsi asua,

vaan notkistu niin pieneksi ja alhaiseksi, että kaikki voivat päästä kulkemaan ylitsesi ja polkemaan sinua niinkuin katujen lokaa. Mitä on sinulla, sinä turha ihminen, valittamista? Mitä voit, sinä saastainen syntinen, sanoa niitä vastaan, jotka nuhtelevat sinua, sinä, joka niin monesti olet loukannut Jumalaa ja ansainnut kadotuksen? Mutta minun silmäni on sinut säästänyt, koska sielusi on ollut minulle kallis. Sillä minä tahdoin, että tuntisit minun rakkauteni ja aina olisit kiitollinen minun hyvistä töistäni, että antautuisit tosi nöyryyteen ja alistumiseen ja että kärsisit sen halveksimisen, joka osaksesi saattaa tulla.

Neljästoista luku.

Jumalan salaiset tuomiot.

Sinun tuomiosi jyrisevät ylitseni, o Herra; pelolla ja vapistuksella sinä rusennat kaikki minun luuni, ja sieluni on suuresti kauhuissaan. Minä seison hämmästyneenä ajatellen, etteivät taivaatkaan ole edessäsi puhtaita (Job. 15: 15). Jos enkeleissäsikin havaitset vääryyttä, etkä niitä armahtanut, mitä sitten minulle tapahtuu? Tähdet ovat pudonneet taivaasta, ja mitä minä, joka olen pelkkä tomu, luulottelen olevani? Ne, joiden töitä laajalti mainittiin, ovat pudonneet syvyyteen, ja ne, jotka söivät enkelien leipää, ovat saaneet tyytyä syömään sikojen ruokaa.

2. Ei ole mitään pyhyyttä, jos sinä, Herra, otat pois kätesi. Ei

mikään viisaus auta, jollet sinä meitä hallitse. Ei mikään väkevyys suojaa, jos sinä suojelemasta lakkaat. Ei mikään puhtaus ole taattu, ellet sinä sitä varjele. Ei mikään vartioitseminen hyödytä, ellei sinun silmäsi valvo. Sillä sinun hylkääminäsi me uppoamme ja hukumme, mutta kun sinä tulet luoksemme, niin me nousemme ja elämme. Kovin horjuvaisia olemme, mutta sinulta saamme vahvistusta; itsessämme olemme penseitä, mutta sinä meidät sytytät palaviksi.

3. Oi, miten nöyrästi ja halvasti minun pitäisi itsestäni ajatella!

Kuinka vähäksi olisi arvattava, jos minussa jotakin hyvää näyttäisikin olevan! Kuinka syvään minun pitäisi alentaa itseni tutkimattomain tuomioittesi edessä, o Herra, minä, joka en huomaa itsessäni muuta kuin tyhjän tyhjää. Oi mittaamaton suuruus! Oi, ylitsepääsemätön meri, jonka rinnalla en löydä itsessäni muuta kuin täydellistä mitättömyyttä! Missä on nyt turhan kunnian piilopaikka? Missä luottamus omaan kuntoon? Kaikki turha kunnia on uponnut sinun tuomioittesi syvyyteen.

4. Mitä on kaikki liha sinun edessäsi? Sopiiko saven kerskata

savenvalajaa vastaan? Voidaanko sellaista turhalla puheella korottaa, jonka sydän on täydellä todella alistunut Jumalan edessä? Sitä, jonka totuus on alentanut, ei koko maailma voi korottaa, eikä sitä ihmisten kiitos liikuta, joka on kaiken toivonsa perustanut Jumalaan. Sillä katso, nekään, jotka puhuvat, eivät ole mitään, sillä he katoavat samoin kuin heidän sanojensa kaiku. Mutta Herran totuus pysyy iankaikkisesti.

Viidestoista luku.

Kuinka meidän on rukoiltava, kun haluamme jotakin.

Poikani, näin on sinun sanottava jokaisessa asiassa: Herrani, käyköön tämä, niinkuin sinulle näkyy hyväksi! Herra, jos tämä on sinun kunniaksesi, niin se tapahtukoon. Herra, jos näet tämän hyväksi ja havaitset sen olevan hyödyllistä, niin anna minun käyttää sitä sinun kunniaksesi. Mutta jos tunnet sen tulevan minulle vahingoksi eikä hyödyttävän sieluni autuutta, niin tukahduta minulta halukin siihen. Sillä ei kaikki halajaminen ole Pyhästä Hengestä, vaikka se näyttääkin ihmisestä oikealta ja hyvältä. On vaikeata todella erottaa, onko se hyvä henki vai jokin muu henki, joka sinua yllyttää tätä tai tuota haluamaan, vai onko se oma henkesi, joka sinua liikuttaa. Monet ovat lopuksi pettyneet, jotka ensin näyttivät olevan hyvän hengen johdettavina.

2. Mitä tahansa tulleekin mieleesi toivottavalta näyttävää, on

sitä ainoastaan jumalanpelossa ja sydämen nöyryydessä haluttava ja tavoiteltava. Mutta anna oma tahtosi alttiiksi ja anna kaikki minun huomaani sanoen: Herra, sinä tiedät, mikä on parempaa; anna sen tapahtua, mitä sinä tahdot! Anna mitä tahdot, niin paljon kuin tahdot ja milloin tahdot. Menettele kanssani, niinkuin hyväksi tiedät ja niin että sinulle tulee kunnia. Aseta minut sinne, minne tahdot, ja menettele kanssani vapaasti kaikessa. Minä olen kädessäsi, kuljeta minua, niinkuin tahdot. Katso, palvelijasi olen, valmiina kaikkeen; en halua itselleni elää, vaan sinulle; kunpa se vain tapahtuisi soveliaasti ja täydellisesti!

Rukous, että Jumalan hyvä tahto tapahtuisi [Iltarukous.]

3. Oi armollisin Jeesus, suo minulle armosi, että se olisi minun

kanssani ja työskentelisi minussa sekä loppuun asti pysyisi kerallani. Suo minun alati haluta ja tahtoa sitä, mikä sinulle on mieluisinta. Sinun tahtosi olkoon minun, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi ja olkoon yhtä mieltä sen kanssa. Oi, kunpa aina voisin tahtoa ja olla tahtomatta sitä, jota sinä tahdot tai et tahdo, niin etten voisikaan tahtoa muuta!

4. Anna minun kuolla pois kaikesta, mikä on maailmassa, niin että

sinun tähtesi mielelläni olisin tuntematon ja halveksittu tässä maailmanajassa. Anna minun yli kaiken halutun löytää leponi sinussa ja sinussa saada sydämelleni rauha. Sinä olet sydämen tosi rauha ja ainoa lepo. Ilman sinua on kaikki vaivaa ja levottomuutta. Tässä rauhassa juuri, toisin sanoen sinussa, korkeimmassa, iankaikkisessa hyvässä, olen nukkuva ja löytävä levon. Amen.

Kuudestoista luku.

Tosi lohdutusta on etsittävä ainoastaan Jumalassa.

Mitä hyvänsä voin haluta tai ajatella lohdutuksekseni, sitä en odota täällä, vaan tuolla puolen. Vaikka minä yksin omistaisin kaikki maailman lohdutukset ja voisin nauttia kaikki sen ilot, niin tietäisin kuitenkin, etteivät ne kauan voi kestää. Sentähden sinä, sieluni, et voi löytää täyttä lohdutusta etkä virvoitusta muussa kuin Jumalassa, joka on köyhäin lohduttaja ja nöyräin suojelija. Malta kotvasen, sieluni, odota jumalallista lohdutusta, niin sinulla on oleva yltäkylläisesti kaikkea hyvää taivaassa. Jos liian kiihkeästi tavoittelet maallisia, niin kadotat iankaikkiset ja taivaalliset. Käytä ajallisia, tavoittele taivaallisia. Mistään ajallisesta hyvästä et voi tulla tyydytetyksi, sillä sen nauttimiseen et ole luotu.

2. Jos omistaisitkin kaikki luodut hyvyydet, et voisi olla onnellinen

etkä autuas, sillä Jumalassa, kaiken Luojassa, on koko onnellisuutesi ja autuutesi, ei sellaisena, jollaisena tämän maailman houkat sitä katselevat ja kehuvat, vaan sellaisena, jollaisena Kristuksen hartaat uskovaiset sitä odottavat ja jota toisinaan saavat maistaa puhdassydämiset, joiden seurustelu tapahtuu taivaassa. Turhaa ja lyhytaikaista on kaikki ihmislohdutus; autuasta ja todellista on se lohdutus, joka totuudelta sisällisesti vastaanotetaan. Hurskas ihminen kuljettaa kaikkialla mukanaan lohduttajansa, Jeesuksen, ja sanoo hänelle: ole kanssani, Herra Jeesus, joka aika ja joka paikassa. Tämä olkoon minun lohdutukseni, olla mielelläni kaikkea inhimillistä lohdutusta vailla. Ja jos sinunkin lohdutuksesi puuttuu, olkoon sinun tahtosi ja vanhurskas koettelemuksesi korkeimpana lohdutuksenani, sillä et sinä alati vihastu etkä vaadi tilille iankaikkisesti (Ps. 103:9).

Seitsemästoista luku.

Kaikki huoli on heitettävä Jumalan huomaan.

Poikani, salli minun menetellä kanssasi niinkuin tahdon; minä tiedän, mikä sinulle on hyväksi. Sinä ajattelet ihmisten tavoin, sinä tunnet monessa suhteessa, niinkuin inhimilliset tunteesi vaativat.

2. Herra, totta on, mitä sanot. Sinun huolesi minusta on suurempi

kuin kaikki murheeni omasta itsestäni. Horjuvalla perustuksella seisoo, joka ei murhettaan heitä sinun huomaasi. Herra, kunhan vain tahtoni pysyy vahvana sinussa, tee minusta mitä haluat. Mitä tehnetkin, se on hyvää.

Jos tahdot minut olemaan pimeydessä, ole ylistetty, jos tahdot minut olemaan valossa, ole jälleen ylistetty. Jos katsot hyväksi minua lohduttaa, ole kiitetty, ja jos tahdot minut olemaan ahdistuksessa, ole aina yhtä kiitetty. [Todistus täydellisestä antautumisesta Herralle. Verrattakoon tähän seuraava lause: "Kun olen köyhä, kiitän sinua; kun olen murheessa, kiitän sinua; kun olen iloinen, kiitän sinua; missä lienenkin, aina kiitän sinua." (Traktaatti "De tribus tabernaculis".)]

3. Poikani, näin on sinun oltava, jos haluat minun seurassani

vaeltaa. Sinun tulee olla yhtä valmis kärsimään kuin iloitsemaan. Yhtä mielelläsi on sinun oltava köyhä ja puutteenalainen kuin rikas ja mahtava.

4. Herra, mielelläni kärsin sinun tähtesi, mitä tahtonetkin

kärsittäväkseni lähettää. Yhtä mielelläni tahdon ottaa kädestäsi vastaan pahaa ja hyvää, suloista ja karvasta, iloa ja surua ja kiittää kaikesta, mikä minulle sattuu. Varjele minua kaikesta synnistä, niin en pelkää kuolemaa enkä helvettiä. Kunhan et minua iankaikkisesti hylkää etkä minua poista elämän kirjasta, ei minua vahingoita, mikä kova onni minua kohdanneekin.

Kahdeksastoista luku.

Ajalliset vaivat on Kristuksen esimerkin mukaan nöyryydessä kannettava.

Poikani, minä astuin alas taivaasta sinun pelastuksesi hyväksi; otin kantaakseni kurjuutesi, en pakosta, vaan rakkauden vaatimuksesta, jotta oppisit kärsivällisyyttä ja kantaisit ajalliset vaivat ilman nurkumista. Sillä syntymiseni hetkestä ristin kuolemaan saakka ei kärsimysten kantaminen minulta loppunut. Minä kärsin suurta ajallista puutetta, usein sain kuulla syyttelyjä itseäni vastaan, kärsin vihastumatta pilkkaa ja herjausta, hyvistä töistäni sain palkakseni kiittämättömyyttä, ihmeistäni häväistystä, opetuksestani moitetta.

2. Herra, koska kaiken elinaikasi olit kärsivällinen ja siten täytit

Isäsi tahdon, on kohtuullista, että minä, kurja syntinen, tahtosi mukaan aina olen kärsivällinen ja kannan tämän katoavaisen elämän taakkaa, niin kauan kuin sinä tahtonet. Sillä vaikka nykyinen elämä tuntuukin vaivalloiselta, niin se kuitenkin sinun armosi vaikutuksesta on sangen hyödyllinen ja niin ikään sinun esimerkkiäsi ja Pyhien jälkiä noudattaen heikollekin siedettävä ja selkeä. Se on myöskin paljon lohdullisempi kuin muinoin Vanhan Liiton aikana, kun taivaan portti oli lukittu ja tie sinne näytti jotenkin himmeältä, niin että vain harvat ryhtyivät etsimään taivaan valtakuntaa. Sillä eivät nekään, jotka siihen aikaan olivat vanhurskaita ja autuuden perillisiä, voineet taivaan valtakuntaan päästä sisälle, ennenkuin kärsimiselläsi ja kuolemallasi olit velkamme maksanut.

3. Oi, kuinka suuren kiitoksen velassa olen sinulle siitä, että

olet nähnyt hyväksi minulle ja kaikille uskovaisille osoittaa hyvän ja oikean tien iankaikkiseen valtakuntaasi. Sillä sinun elämäsi on meidän tiemme, ja pyhässä kärsivällisyydessä vaellamme luoksesi, joka olet meidän seppeleemme. Ellet sinä olisi edellämme kulkenut ja meitä opettanut, kuka olisi huolinut seurata? Oi, kuinka monet olisivat jääneet jälkeen, elleivät olisi edessään nähneet sinun kirkasta kuvaasi! Katso, nytkin pensistymme, vaikka olemme saaneet kuulla niin monta opetusta ja niin monesta ihmetyöstä; kuinka sitten kävisi, jollei meillä olisi tätä suurta valoa seurataksemme sinua.

Yhdeksästoista luku.

Vääryyden kärsimisestä.

Mitä sanot, poikani? Lakkaa jo valittamasta ja ajattele sekä minun että kaikkien pyhien kärsimyksiä! Ethän vielä ole veriin asti kilvoitellut. Sinun kärsimisesi on varsin vähäistä verrattuna siihen, mitä he ovat kärsineet. Kuinka kovasti heitä onkaan kiusattu, kuinka raskaasti ahdistettu, kuinka moninaisesti koeteltu ja vaivattu! Sinun tulee palauttaa mieleesi muiden raskaammat kärsimiset, jotta keveämmin kantaisit omat pienesi. Ja jolleivät ne sinusta näytä pieniltä, katso, ettei se johdu kärsimättömyydestäsi. Olkoot ne suuria tai pieniä, koeta kaikki kärsivällisesti kestää.

2. Mitä paremmin valmistaudut kärsimään, sitä viisaammin menettelet

ja sitä enemmän hyödyt. Sinä kannat kärsimystä myöskin keveämmin, kun sekä mieleltäsi että käytökseltäsi olet siihen valmistunut. Älä sano: tätä en voi sellaiselta ihmiseltä kärsiä eikä minun tarvitse sellaista kärsiä; sillä hän on minulle tehnyt suurta vääryyttä ja syyttää minua sellaisesta, jota en milloinkaan ole edes ajatellut; toiselta minä sellaista kärsisin, mikäli sen oikeaksi huomaisin. Tällainen ajatus on tyhmä eikä se ota lukuun kärsivällisyyden hyvettä eikä palkkaa, vaan kiintyy henkilöihin ja niiden tekemiin loukkauksiin.

3. Ei ole todella kärsivällinen, ken ei tahdo kärsiä muuta, kuin

minkä itse näkee hyväksi ja keltä katsoo voivansa sen suvaita. Tosi kärsivällinen ei ota sitä huomioon, kuka häntä koettelee, onko se hänen esimiehensä vai hänen vertaisensa vai hänen valtansa alainen, onko se hyvä ja hurskas ihminen vaiko paha ja epäpyhä. Olkoon hänelle tuotettu mielipaha millainen tahansa ja tapahtukoon se kuinka usein tahansa, hän ottaa sen kokonaisenaan kiitollisena Jumalan kädestä ja pitää sen suurena voittona; sillä on mahdotonta, että se, mikä on Jumalan takia kärsitty, olkoon se kuinka vähäistä tahansa, voisi jäädä palkitsematta.

4. Ole siis valmis taisteluun, jos tahdot saada voiton. Ilman

kilvoitusta et voi saada kärsivällisyyden seppelettä. Ellet tahdo kärsiä, saat olla ilman seppelettä. Mutta jos tahdot saada seppeleen, niin taistele miehuullisesti, kestä kärsivällisesti.

    "Ei työttä lepohon tulla.
    Eikä voittohon sodatta".

[Säkeistö on Kemellin suomennos lauseesta:]

    ["Sine labore non tenditur ad requiem,
    nec sine pugna pervenitur ad victoriam".]

5. Tulkoon, Herra, armosi avulla minulle mahdolliseksi sekin, mikä

minulle luonnon mukaan näyttää mahdottomalta. Sinä tiedät, kuinka vähän minä voin kärsiä ja kuinka pian minä väsyn pienimmänkin vastoinkäymisen sattuessa. Tulkoon jokainen koettelemus minulle nimesi tähden rakkaaksi, jopa halutuksi; sillä kärsiminen ja vaivaantuminen sinun tähtesi on suuresti terveellistä sielulleni.

Kahdeskymmenes luku.

Oman heikkouden ja tämän elämän viheliäisyyden tunnustus.

Minä tunnustan itseäni vastaan oman vääryyteni, tunnustan sinulle, Herra, heikkouteni. Usein vähäinenkin asia saattaa minut surulliseksi, jopa epätoivoiseksi. Päätän taistella urheasti, mutta pienenkin kiusauksen sattuessa tulee minulle suuri ahdistus. Monesti on varsin mitätön asia, josta koituu suuri kiusaus. Ja juuri luullessani olevani jotakuinkin turvassa huomaan, että minä, kun en pidä varaani, olen heikosta tuulen henkäyksestä kumoon kompastumaisillani.

2. Katso siis, Herra, minun alhaisuuttani ja minun heikkouttani,

joka on sinulle hyvin tunnettu! Armahda minua ja pelasta minut liejusta, etten minä vajoaisi ja jäisi hylätyksi. Se minua usein painaa ja saattaa häpeämään, että niin kovin helposti lankean ja olen niin voimaton himojani vastustamaan. Ja vaikka en niihin kokonaan suostukaan, ovat kuitenkin niiden alinomaiset hyökkäykset minulle vaivalloiset ja työläät, ja minua kyllästyttää myös suuresti elää alinomaisessa taistelussa. Ja siitäkin minun heikkouteni käy ilmi, että häijyt mielikuvat paljon helpommin tulevat mieleeni, kuin siitä lähtevät.

3. Oi, sinä Israelin väkevä Jumala ja uskovaisten sielujen harras

ystävä, katsahda armossa palvelijasi työhön ja vaivaan, ja auta häntä kaikissa, mihin hän joutunee! Vahvista minua taivaallisella rohkeudella, ettei vanha ihminen, tuo viheliäinen liha, joka ei ole vielä kokonaan hengen alle alistettu, saisi vallita, vaan että sitä vastaan voisin taistella, niin kauan kuin henki pysyy tässä kurjassa elämässä. Oi, millainen on tämä elämä, missä eivät kiusaukset eivätkä vaivat lakkaa ja missä joka paikka on täynnä ansoja ja vihollisia. Sillä jonkin kiusauksen tahi ahdistuksen poistuessa tulee uusi tilalle; vieläpä edellisen kiusauksen kestäessä hyökkää useita muita äkkiarvaamatta vastaani.

4. Kuinka voi rakastaa elämää, johon sisältyy niin paljon katkerata,

niin paljon onnettomuutta ja kurjuutta! Kuinka sitä voi nimittää edes elämäksi, joka tuottaa niin paljon vitsausta ja surmaa? Ja kuitenkin moni on siihen kiintynyt ja etsii siinä hupiansa. Maailmaa soimataan usein siitä, että se on täynnä turhuutta ja kavaluutta, eikä kuitenkaan sitä helposti jätetä, koska lihan himot ovat vallassa. Toisaalta me johdumme sitä rakastamaan, toisaalta sen hylkäämään. Maailman rakkauteen viettelevät lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus; mutta se rangaistus ja vaiva, joka näistä koituu, synnyttää puolestansa vihaa ja inhoa maailmaa kohtaan.

5. Mutta, voi tuskaa, häpeällinen halu valloittaa pian maailmalle

antautuneen mielen ja pitää hupinaan rypeä synneissä, kun ei näe eikä ole maistanut Jumalan suloisuutta eikä puhtaan elämän ihanuutta. Mutta ne, jotka kokonaan hylkäävät maailman ja pyrkivät elämään Jumalalle pyhän kurin alla, saavat tuntea sitä suloisuutta, joka maailmasta luopuneille on luvassa. He saavat myöskin selvästi huomata, kuinka suuresti maailma on sokeudessa ja eksyksissä.

Yhdeskolmatta luku.

Sielun korkein hyvä on saada levätä Jumalassa.

Yli kaiken ja kaikessa lepää, sieluni, alati Jumalassa, sillä Hän itse on pyhien iankaikkinen lepo. [Sanctorum aeterna requies = R. Baxterin kuuluisan teoksen nimi: "The saints everlasting rest" (v. 1687) suomeksi: "Pyhien iankaikkinen lepo" (1889).] Salli minun, oi armahin Jeesus, yli kaikkien luotujen levätä sinussa: yli kaiken terveyden ja kauneuden, yli kaiken maineen ja kunnian, yli kaiken mahtavuuden ja arvollisuuden, yli kaiken tiedon ja taidon, yli kaiken rikkauden ja viisauden, yli kaiken ilon ja riemun, yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen, yli kaiken suloisuuden ja lohdutuksen, yli kaiken toivon ja lupauksen, yli kaiken ansion ja odotuksen, yli kaikkien lahjojen ja antimien, joita voit jakaa, yli kaiken riemun ja kiitoksen, jota ihmissydän voi käsittää ja nauttia, yli kaikkien enkelien ja arkkienkelien sekä yli kaiken taivaan sotajoukon, yli kaikkien näkyväisten ja näkymättömien, yli kaiken sen mitä sinä, Jumalani, et ole.

2. Sillä sinä, Herrani ja Jumalani, olet hyvä yli kaiken, sinä yksin

olet korkein, sinä yksin voimallisin, sinä yksin yltäkylläisin, sinä suloisin ja lohduttavin, sinä ihanin ja rakkain, sinä kaikista jaloin ja kunniakkain, jossa kaikki täydellisyydet ovat yhdessä, ovat aina olleet ja tulevat olemaan. Sentähden en voi tyytyä mihinkään, jonka paitsi itseäsi minulle lahjoitat tahi itsestäsi ilmoitat tai lupaat, jollen saa sinua itseäsi nähdä ja nauttia. Sillä sydämeni ei voi todellakaan löytää lepoa eikä tyydytystä, jollei se saa sinussa levätä ja kohota kaikkien lahjain ja kaiken luodun ylitse.

3. Oi rakkahin ylkäni, Jeesus Kristus, sinä puhtain rakkaus ja kaiken

hallitsija, oi, kunpa minulla olisi tosi vapauden siivet liitääkseni luoksesi ja levätäkseni luonasi. Milloinka saanen kaikesta irroitettuna nähdä, kuinka suloinen olet, Herrani ja Jumalani? Milloinka saanen kokonansa koota itseni sinuun, niin että rakkaudesta sinuun en tunne enää itseäni, vaan ainoastansa sinut, yli kaiken ymmärryksen ja määrän, tavalla, joka ei ole kaikille tunnettu? Mutta nyt saan usein elää huokauksessa ja onnettomuuttani murheella kantaa. Sillä tässä murheen laaksossa [Vallis miseriarum = surun laakso, ks. Lutherin selitystä 7:nteen rukoukseen.] sattuu minulle paljon pahaa, joka minua usein häiritsee, surettaa ja pimittää, usein myös estää, viettelee ja kietoo, ettei minulla olisi vapaata pääsyä luoksesi enkä saisi nauttia suloista läsnäoloasi, joka on autuaitten hengillä aina saatavissa. Liikuttakoot sinua huokaukseni ja lohduttomuuteni täällä maan päällä!

4. Oi Jeesus, iäisen kirkkauden loiste ja muukalaisuudessa olevan

sielun [Anima peregrinans = muukalaisuudessa elävä sielu on mystiikan mieliaiheita.] lohdutus, sinun tykönäsi on suuni ilman puhetta, ja äänettömyyteni puhuu sinulle. Kuinka kauan Herrani viipyy tulemasta? Tulkoon hän minun kurjan tykö ja tehköön minut iloiseksi! Tarjotkoon hän minulle kätensä ja pelastakoon minut, kurjan, ahdingosta! Tule, tule, sillä ilman sinua ei ole iloista päivää eikä hetkeä, sillä sinä olet iloni ja ilman sinua on pöytäni tyhjä. Minä olen kurja olento ja ikäänkuin kahleisiin kytketty vanki, siksi kunnes sinä läsnäolollasi minut virvoitat ja palautat vapauteen ja näytät minulle ystävälliset kasvot.

5. Etsikööt muut sinun sijastasi mitä tahansa, minua ei mikään muu

miellytä paitsi sinä, Jumalani, toivoni ja iäinen autuuteni. En vaikene enkä rukoilemasta lakkaa, kunnes armosi palajaa ja sinä sisällisesti minulle puhut.

6. _(Jeesus:)_ Katso, tässä olen, olen saapunut tykösi, koska minua

avuksesi huusit. Kyyneleesi ja sielusi ikävä, nöyryytesi ja sydämesi suru taivuttivat minut ja toivat minut tykösi.

7. _(Sielu:)_ Ja minä sanoin: Herra, minä kutsuin sinua ja ikävöitsin

läsnäoloasi valmiina hylkäämään kaiken sinun tähtesi. Sillä sinä herätit minussa halun sinua etsimään. Ole siis ylistetty, Herra, joka olet näin hyvin tehnyt palvelijallesi, sinun suuren armosi mukaan. Mitä voi palvelijasi vielä sanoa edessäsi, paitsi syvästi nöyryyttää itseään, muistaen huonoutensa ja kelvottomuutensa. Sillä sinun vertaistasi ei ole kaikessa, mikä on ihmeellistä taivaassa ja maassa. Sinun tekosi ovat sangen hyvät, sinun tuomiosi oikeat ja kaitselmuksesi johtaa kaikkea. Kiitos ja kunnia olkoon siis sinulle, Isän Viisaus, sinua kiittäköön ja ylistäköön suuni, sieluni ja kaikki luodut yhdessä!

Kahdeskolmatta luku.

Muistelkaamme Jumalan moninaisia hyviä tekoja.

Avaa, Herra, sydämeni sinun laillesi ja opeta minua vaeltamaan sinun käskyissäsi. Anna minun ymmärtää tahtosi, suurella kunnioituksella ja hartain mielin muistella hyviä tekojasi sekä yleisesti että yksityisesti minua kohtaan, jotta täst'edes voisin soveliaasti sinua kiittää. Hyvin tiedän ja tunnustan, etten vähimmässäkään määrässä kykene niin kiittämään sinua, kuin minun pitäisi. Minä olen kelvoton kaikkeen minulle osoittamaasi hyvyyteen, ja kun tutkistelen ylistettävää olemustasi, raukenee ylevyytesi edessä henkeni.

2. Kaikki se, minkä sielun ja ruumiin puolesta omistamme, mitä

meillä lieneekin ulkonaista tai sisällistä, luonnollista tai yliluonnollista, kaikki tyynni on sinun hyvyyttäsi. Se on kaikki sinun lahjaasi, sinun, jolta kaiken hyvän olemme saaneet. Ja joskin toinen on saanut enemmän, toinen vähemmän, kaikki on kuitenkin sinun, ja ilman sinua ei meillä mitään olisi. Ken on saanut enemmän, ei voi ansiostaan kerskata eikä toisten rinnalla ylpeillä, vielä vähemmin toisia loukata, sillä suurin ja paras on se, joka vähimmin lukee itsellensä hyväksi ja kiitoksessa on nöyrin ja hartain. Ja ken itsensä kaikkein kelvottomimmaksi lukee ja arvottomimpana pitää, hän on soveliain suurempia lahjoja saamaan.

3. Mutta ken on vähemmän saanut, älköön hän murehtiko, älköön myös

nureksiko älköönkä kadehtiko sitä, joka on saanut enemmän, vaan ylentäköön henkensä sinun puoleesi ylistäen sinun suurta hyvyyttäsi siitä, että niin runsaasti, niin ilmaiseksi ja mielelläsi sekä henkilöön katsomatta jaat lahjojasi. Kaikki on sinusta, ja sentähden on sinua myös kaikesta kiitettävä. Sinä tiedät, mitä kullekin on lahjoitettava; ja minkä tähden yhdellä on oleva enemmän, toisella vähemmän, ei ole meidän asiamme tutkia, vaan sinun, joka yksin tunnet, mitä kullekin on tuleva.

4. Sentähden, Jumalani, luen suureksi eduksi, ettei minulla ole

paljoa, mikä ulkonaisesti ja ihmisten mielestä on suurta ja kiitettävää. Kun joku huomaa oman köyhyytensä ja kelvottomuutensa, älköön siltä ottako itselleen aihetta raskasmielisyyteen, murheeseen ja epätoivoon, vaan olkoon pikemmin iloinen ja lohdutettu, sillä sinä, Jumala, olet valinnut köyhät ja halvat ja tämän maailman hylkäämät omiksesi ja palvelijoiksesi. Todistuksena tästä ovat sinun apostolisi, jotka olet asettanut koko maan ylimmäisiksi. Nurkumatta he vaelsivat maailmassa, niin alhaisina ja halpoina, niin sävyisinä ja vilpittöminä, että iloitsivat kärsiessään pilkkaa nimesi tähden ja ottivat vastaan mielihyvin sen, mitä maailma kammoksuu.

5. Sille, joka sinua rakastaa ja tuntee hyvät työsi, ei mikään tuota

niin suurta iloa kuin hyvä tahtosi häntä kohtaan ja iankaikkisen armopäätöksesi sallimus, minkä johdosta hänen tulee olla niin tyytyväinen ja iloinen, että yhtä mielellään haluaa olla pienin kuin joku muu tahtoo olla suurin, on yhtä tyytyväinen viimeiseen paikkaan kuin joku muu ensimmäiseen ja yhtä mielellään halveksittu ja hylätty, ilman nimeä ja kunniaa, kuin toisille on mieluista olla muita edellä ja suuremmassa kunniassa. Sillä sinun tahtosi ja rakkaus sinun kunniaasi olkoon kristitylle kaikkea muuta kalliimpi, ja niiden pitäisi häntä enemmän lohduttaa ja miellyttää kuin kaikki lahjat, jotka hän on saanut tai on saapa.

Kolmaskolmatta luku.

Neljä keinoa rauhan saavuttamiseen.

Poikani, nyt opetan sinulle tien rauhaan ja tosi vapauteen.

Herrani, tee niinkuin sanot, sillä tämä on minulle suloista kuulla.

Poikani, pyri mieluummin tekemään toisen tahtoa kuin omaasi. Valitse ennemmin omistaaksesi pieni omaisuus kuin suuri. Etsi aina alimmainen sija ja koeta olla kaikkien alamainen. Toivo ja rukoile alati, että Jumalan tahto sinussa täydellisesti tapahtuisi. Katso, sellainen ihminen käy sisälle rauhan ja levon maahan.

2. Herra, tämä lyhykäinen opetuksesi sisältää suuren täydellisyyden.

Sanoiltaan se on lyhyt, mutta se on täynnä ymmärrystä ja runsaita hedelmiä. Jos sen voisin uskollisesti pitää, en joutuisi niin helposti häiriöön. Sillä niin usein kuin tunnen olevani rauhaton ja raskautettu, huomaan poikenneeni tästä säännöstä. Mutta sinä, joka olet kaikkivoipa ja tahdot sieluni pyhitystä, lahjoita minulle enemmän armoa, jotta voisin pitää sanasi ja saavuttaa autuuden.

Rukous pahoja ajatuksia vastaan.

3. Minun Herrani ja Jumalani, älä pysyttele kaukana minusta;

Jumalani, katsahda puoleeni ja auta minua, sillä minua vastaan ovat pahat ajatukset nousseet, ja suuret kauhistukset ahdistavat sieluani. Millä tavalla pääsen niistä kärsimättä vahinkoa, kuinka taidan ne voittaa?

Minä, sanoo Herra, tahdon käydä edelläsi ja tahdon nöyryyttää maan suuret. Minä aukaisen vankihuoneen ovet ja ilmaisen sinulle salaisuuksien syvyydet.

Tee, Herrani, kuten sanot, ja paetkoot sinun edestäsi kaikki pahat ajatukset. Tämä toivo on ainoa lohdutukseni, paeta sinun tykösi kaikessa ahdistuksessa, turvata sinuun, sisimmästä sydämestä avuksi huutaa sinua ja kärsivällisesti odottaa lohdutustasi.

Rukous mielen valaisemisesta.

4. Valaise minua, rakas Jeesus, sisällisen valon kirkkaudella ja

karkota sydämeni sisimmästä kaikki pimeys! Pidä koossa harhailevat ajatukseni ja poista minua ahdistavat kiusaukset. Taistele urhoollisesti puolestani ja voita pahat pedot, nuo inhottavat himot, että sinun voimastasi syntyisi rauha ja riemulaulu kaikuisi sinun majassasi, s.o. puhtaassa omassatunnossa. Aseta tuuli ja rajuilma; käske meren hiljentyä ja pohjatuulen tyventyä, niin on oleva suuri rauha.

5. Lähetä valosi ja totuutesi, jotta ne loistaisivat maan päälle,

sillä kunnes valaiset minua, olen autio ja tyhjä maa. Vuodata armosi ylhäältä, täytä sydämeni taivaan kasteella, avaa hartauden lähteet kostuttamaan maan pintaa, jotta se tuottaisi hyvän, otollisen hedelmän. Ylennä synneillä raskautettu mieleni ja kohdista haluni taivaallisiin, jotta maistettuani taivaallista autuutta en enää huolisi maallisia ajatella.

6. Vapauta minut kaikesta luotujen tilapäisestä lohdutuksesta, sillä

ei mikään luotu kappale voi tuottaa tyydytystä haluilleni. Yhdistä minut itseesi rakkauden katkeamattomalla siteellä, koska sinä yksin tuotat rakastavalle tyydytystä, ja ilman sinua kaikki on turhaa ja arvotonta.

Neljäskolmatta luku.

Meidän ei tule tutkistella lähimmäisen elämää.

Poikani, älä ole utelias äläkä kanna turhia huolia. Mitä tämä tai tuo sinuun koskee? Seuraa sinä minua! Mitä se sinuun tulee, onko joku muu sellainen vai tällainen, puhuuko hän tai toimiiko hän niin taikka näin? Sinun ei tarvitse vastata muiden puolesta; tee vain tili omasta kohdastasi. Miksi sekaannut muiden asioihin? Katso, minä tunnen kaikki ja näen kaikki, mitä auringon alla on. Minä tiedän, kuinka ovat kunkin asiat, mitä hän miettii, mitä tahtoo ja mihin hän pyrkii. Minun huomaani on sentähden kaikki jätettävä; mutta sinä pysy rauhassa ja anna puuhaajien puuhata, niinkuin tahtovat. Heidän osakseen on kerran koituva mitä ovat puhuneet tai tehneet, sillä minua ei kenkään petä.

2. Älä tavoittele suuren nimen varjoa, monien ystävyyttä tahi

ihmisten erikoista mieltymystä. Sillä kaikki tämä viettelee sielun pois siitä yhdestä, mikä on tarpeellista, ja pimittää mielen. Mielelläni minä puhuisin sinulle sanaani ja ilmaisisin sitä, mikä on salattu, jos hartaasti vartoisit tuloani ja avaisit minulle sydämesi oven. Pidä varasi, valvo rukouksissa ja nöyryydessä.

Viideskolmatta luku.

Mistä riippuu sydämen rauha ja tosi parannus.

Poikani, minä olen sanonut: rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille; en minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Kaikki haluavat rauhaa, mutta kaikki eivät ota huomioon, mitä tosi rauhaan kuuluu. Minun rauhani on niiden luona, jotka ovat sävyisiä ja nöyriä sydämestä. Kärsivällisyydessä on oleva rauhasi. Jos kuulet minua ja seuraat ääntäni, saat nauttia suurta rauhaa.

2. Mitä minun on siis tehtävä?

3. Ole varuillasi joka asiassa, mitä teet ja mitä puhut, ja suuntaa

pyrkimyksesi siihen yhteen, että olisit minulle mieliksi ja ettet paitsi minua mitään muuta haluaisi tai etsisi. Älä myöskään tarpeettomasti arvostele toisten töitä tai puheita äläkä sekaannu asioihin, jotka eivät sinua koske, ja niin saattaa käydä, ettet paljoa häiriinny. Mutta jos tahdot olla vapaa kaikesta vaivasta ja myös kaikesta sielun tai ruumiin kärsimyksestä, niin tiedä, että sellainen ei kuulu nykyisen ajan, vaan ikuisen levon tilaan. Älä siis luule löytäneesi oikeata rauhaa, jollet tunne mitään rasitusta, tai luule kaiken olevan hyvin, jollei sinulla ole yhtään vastustajaa, eikä kaiken olevan täydellistä, jos kaikki käy mieltäsi myöten. Älä myöskään luulottele itsestäsi jotakin suurta tai erikoisesti olevasi Jumalan rakastama, jos saat tuta suurta hartautta ja suloisuutta: sillä ei näistä tunneta sitä, joka totisesti rakastaa hyvää, eikä niistä riipu ihmisen tosi edistys ja täydellisyys.

4. Mistä sitten, Herra?

5. Siitä, että koko sydämestäsi antaudut jumalalliselle tahdolle,

etsimättä omaa etuasi pienessä tai suuressa, ajallisessa tai iankaikkisessa. Sinun tulee yhtä hyvin olla kiitollinen onnessa ja vastoinkäymisessä, punniten kaikki yhtäläisellä vaa'alla. Tultuasi niin rohkeaksi ja kärsivälliseksi toivossa, että, kun sisällinen lohdutus on otettu pois, valmistat itseäsi vielä suurempaan kärsimiseen etkä puolusta itseäsi, ettei sinun muka pitäisi tällaisia kärsiä, vaan päinvastoin annat minun olla toimissani oikea ja tunnustat minut pyhäksi, silloin vaellat rauhan tosi tiellä ja saat ilman epäilystä toivoa näkeväsi kasvoni kirkkaudessa. Mikäli olet päässyt täydelliseen itsesi halveksimiseen, tiedä saavasi nauttia ylitsevuotavaista rauhaa, sikäli kuin se on tässä muukalaisuudessa mahdollista. [Tässä luvussa ei kyllin tehosteta ajatusta: "Kristus on meidän rauhamme" (Ef. 2:14). Lähtökohtana on tosin Jeesuksen lause: "Minun rauhani minä anna teille", mutta tätä ei kehitetä, vaan kaikki paino pannaan ihmisen tekemiseen – katolinen piirre.]

Kuudeskolmatta luku.

Tosi mielen vapaus saavutetaan pikemmin rukouksella kuin lukemisella.

Herra, täydellisen miehen ei tule milloinkaan hellittää mieltänsä taivaallisten tavoittelemisesta; huolten keskellä hänen tulee vaeltaa, niinkuin hän olisi ilman huolia, ei kylläkään suruttoman tavalla, vaan vapaan mielen etuoikeudella, kiintymättä luvattomassa rakkaudessa mihinkään luotuun.

2. Rukoilen sinua, minun armollisin Jumalani, varjele minua tämän

elämän huolilta, etten niiden valtaan joutuisi, samoin myös moninaisista ruumiillisista tarpeista, etten lankeaisi himoihin, niin myös sielua kohtaavista vastuksista, etten surujen murtamana hukkuisi. En puhu niistä asioista, joita maallinen turhamaisuus niin kiihkeästi halajaa, vaan siitä surkeudesta, joka yhteisen, ihmiskuntaa rasittavan kirouksen tähden minun sieluani painaa ja hidastuttaa, ettei se voi astua sisään hengen vapauteen, niin usein kuin se haluaisi.

3. Oi, Jumalani, sanomaton suloisuus, tee minulle karvaaksi kaikki

lihallinen halu, joka vieroittaa minua rakkaudesta iankaikkisiin ja ajallista iloa kuvitellen viettelee minua puoleensa. Älköön se voittako, minun Jumalani, älköön voittako liha ja veri, älköön minua pettäkö maailma ja sen lyhytaikainen kunnia, älköönkä perkele minua kavaluudellaan houkutelko! Anna minulle urheutta vastustamaan, kärsivällisyyttä kestämään ja voimaa lujana pysymään. Anna minulle maailmallisen hekuman sijasta sinun Henkesi suloinen voide ja lihallisen rakkauden sijasta vuodata minuun rakkaus sinun nimeesi.

4. Katso ruoka ja juoma, vaatetus ja muut ruumiin tarpeet, jotka

kuuluvat ruumiin ylläpitoon, ovat vaivalloisia palavalle hengelle. Opeta minua näitä käyttämään virkistykseksi ja kohtuudella, niin etten kietoutuisi niitä liiallisesti haluamaan. Kaikkia näitä ei ole lupa hylätä, sillä luonnollinen elämä on ylläpidettävä, mutta Jumalan pyhä laki kieltää himoitsemasta ylellisyyttä ja sitä, mikä hekumata herättää, ettei liha nousisi henkeä vastaan. Näiden karien välitse johdattakoon minut kätesi ja neuvokoon minua, etten puolelle tai toiselle sortuisi.

Seitsemäskolmatta luku.

Itserakkaus on korkeimman hyvän pahin vihollinen.

Poikani, sinun on annettava kaikki kaikesta; älä pidätä mitään itsellesi. Tiedä, että rakkaus itseesi vahingoittaa sinua enemmän kuin mikään maallinen kappale. Kukin asia sitoo sinua sen verran, kuin olet siihen rakkaudessa kiintynyt. Jos rakkautesi on puhdas, vilpitön ja nuhteeton, olet vapaa maallisten asiain siteistä. Älä himoitse sitä, jota ei ole lupa pitää, äläkä harjoita sitä, joka voi sinut pauloihinsa kietoa ja siten riistää sisällisen vapauden. Ihmettelen, ettet sydämesi pohjasta antaudu minulle kaikin, mitä voit haluta tai omistaa.

2. Miksi kulutat itseäsi turhalla murheella? Miksi näännytät itseäsi

turhanaikaisilla huolilla? Jättäydy minun hyvään tahtooni, niin et ole kärsivä mitään vahinkoa. Jos etsit tätä tai tuota, jos tahdot olla siellä tai täällä mukavuutesi tai halusi mukaan, et milloinkaan löydä lepoa etkä ole oleva vapaa huolista, sillä joka asialla on puutteensa ja joka paikassa omat vastuksensa.

3. Ei siis auta jonkin asian saaminen tai ulkonaisen omaisuuden

moninkertaiseksi lisääminen, vaan pikemminkin niiden hylkääminen ja sydämestä poisjuurittaminen. Tämä ei koske ainoastaan rahan ja tavaran halua, vaan myöskin turhan kunnian ja kiitoksen pyytämistä, mikä katoaa maailman kanssa. Ei olinpaikkasi paljoa auta, jos hengen palavuus puuttuu; eikä ulkonainen rauha kauan pysy, jos sydämen tila on ilman oikeata perustusta, toisin sanoen, jos olet ilman minua. Paikasta toiseen voit muuttaa, mutta parantua et voi. Sillä niin pian kuin tilaisuus tulee, löydät taas saman, jota pakenit, ja vielä enemmän.

Rukous sydämen puhdistuksesta ja taivaallisesta viisaudesta.

4. Vahvista minua, Jumala, Pyhän Hengen armolla. Anna voimaa

vahvistua sisällisen ihmisen puolesta, niin että sydämeni pääsisi vapaaksi kaikesta turhasta huolesta ja tuskasta ja että kaikenlaiset halut eivät viettelisi minua mihinkään asiaan, olkoon se sitten turha tai arvokas. Anna minun käsittää kaiken katoavaisuus ja että minä katoan kaiken muun kanssa; sillä ei ole mitään pysyväistä auringon alla, kussa kaikki on turhuutta ja hengen vaivaa. Oi, kuinka viisas on se, ken tämän ymmärtää!

5. Anna minulle, Herra, taivaallinen viisaus, että oppisin sinua

ennen kaikkea etsimään ja löytämään, sinua yli kaiken tuntemaan ja rakastamaan ja viisautesi järjestyksen mukaan pitämään muita sellaisina kuin ne ovat. Anna minun taitavasti karttaa sitä, joka minua imartelee, ja kärsimään sitä, joka vastustaa. Sillä on suuri viisaus, ettei anna jokaisen tuulen itseään liikuttaa eikä käännä korvaansa jokaisen liehakoitsijan puoleen; joka niin tekee, hän vaeltaa vakavasti aloittamaansa polkua.

Kahdeksaskolmatta luku.

Parjaajia vastaan.

Poikani, älä katkeroidu, jos jotkut sinusta pahasti ajattelevat ja puhuvat sellaista, jota et mielelläsi haluaisi kuulla. Sinun tulisi ajatella itsestäsi vielä huonompaa eikä pitää ketään itseäsi heikompana. Jos vain hengessä vaellat, et paljoa välitä kiitävästä sanasta. On suuri viisaus vaieta pahana aikana ja kääntyä sisäänpäin minun puoleeni eikä hämmentyä inhimillisistä arvosteluista.

2. Älköön rauhasi olko riippuvainen ihmisten puheista; päätelkööt he

sinusta hyvää tai pahaa, et sinä siitä muutu. Missä on todellinen rauha ja kunnia? Eiköhän minussa? Ken ei ihmisten suosiota pyydä eikä epäsuosiota pelkää, saa nauttia suurta rauhaa. Luvattomasta halusta ja turhasta pelosta johtuu kaikenlainen sydämen rauhattomuus ja aistillisuuden ylivalta.

Yhdeksäskolmatta luku.

Ahdistuksen päivänä on Jumalaa rukoiltava ja kiitettävä.

Olkoon nimesi, o Herra, ylistetty iankaikkisesti, kun olet sallinut tämän koetuksen ja ahdistuksen minua kohdata. Minä en voi siitä päästä, mutta minun on välttämätöntä paeta sinun turviisi, jotta sinä auttaisit minua ja kääntäisit sen minulle parhaaksi. Herra, minä olen nyt ahdistuksessa, eikä sydämeni tunne lepoa, sillä nykyinen kärsimykseni tuottaa minulle paljon tuskaa. Ja nyt, rakas Isä, mitä sanoisin? Olen joutunut suureen ahdinkoon; päästä minut tästä hetkestä! Mutta sentähden olen tähän hetkeen joutunut, jotta sinä tulisit kirkastetuksi, kun minut perinpohjin nöyryytetään ja sinä minut vapahdat. Olkoon sinun hyvä tahtosi pelastaa minut; mitä minä raukka voin tehdä ja minne menen ilman sinua? Anna minulle, oi Herra, kärsivällisyyttä tälläkin kerralla. Kun sinä minua autat, Jumalani, en pelkää, vaikka taakkani onkin raskas.

2. Ja mitä kaiken tämän keskellä sanon? Herra, tapahtukoon tahtosi!

Minä olen kyllä ansainnut joutua vaivaan ja ahdistukseen. Minun tulee sentähden kärsiä, ja kunpa voisin pysyä kärsivällisenä, kunnes rajuilma on ohitse ja sää selkenee. Sillä sinun kaikkivaltias käsivartesi voi tämänkin kiusauksen ottaa pois ja lieventää sen ankaruuden, niin etten kokonaan vaivu, sillä olethan monesti ennenkin niin tehnyt minulle, Jumala, minun armahtajani. Ja mitä vaikeampaa se on minulle, sitä helpompi on tämä muutos sinun väkevyytesi oikealle kädelle!

Kolmaskymmenes luku.

Rukoilkaamme apua Jumalalta ja luottakaamme armon palaamiseen.

Poikani, minä olen Herra, ja minä vahvistan sinua ahdingon päivänä. Tule siis luokseni, kun asiasi ovat huonosti. Se, mikä on suurimpana esteenä taivaallisen lohdutuksen saamiseen, on hitautesi rukoilemaan. Sillä ennenkuin minua hartaasti rukoilet, sinä etsit sieltä ja täältä lohdutusta ja virkistät itseäsi ulkonaisissa. Sentähden kaikki tämä sinua vähän hyödyttää, kunnes huomaat, että minä olen se, joka pelastan ne, jotka minuun panevat toivonsa, ja ettei paitsi minua ole mitään voimallista auttajaa, ei myöskään hyödyllistä neuvoa eikä vaikuttavaa lääkettä. Rohkaise siis mielesi rajuilman rauettua ja virkisty minun laupeuteni auringonpaisteessa, sillä minä olen läsnä, sanoo Herra, jotta parantaisin kaiken, en saattaakseni kaikkea ainoastaan entiselleen, vaan yltäkylläiseen täydellisyyteen.

2. Onkohan mikään minulle vaikeata, vai olenkohan sen kaltainen,

joka sanoo eikä tee? Missä on uskosi? Seiso lujana ja pysy järkähtämättömänä! Ole rohkea ja kärsivällinen; lohdutus kyllä tulee aikanaan. Odota vain minua, niin minä tulen ja parannan sinut. Koettelemus sinua vaivaa, ja tyhjä pelko sinua kauhistuttaa. Mitä muuta tuottaa murhe tulevista tapahtumista kuin surua entisen surun lisäksi? Kullekin päivälle riittäköön oma surunsa. On turhaa ja hyödytöntä tulevista riemuita tai murehtia asioista, jotka ehkä eivät milloinkaan tapahdu.

3. On inhimillistä pettyä tällaisista luulotteluista, ja on heikon

sielun tuntomerkki helposti antautua vihollisen vieteltäväksi. Hänelle on yhdentekevää, vietteleekö hän ja pettää sinua tosilla vai väärillä ajatuksilla taikka kaataako hän sinut nykyisten rakkaudella vai tulevaisten pelolla. Älköön siis sydämesi murehtiko, älköön myös pelätkö! Usko minuun ja pidä laupeuttani turvanasi! Usein, kun luulet itsesi olevan kaukana minusta, olenkin sinua lähellä. Usein, kun luulet olevasi kokonaan kadotettu, on suuri palkka lähellä. Ei kaikki silti ole hukassa, vaikka asia menee vastoin luuloasi. Ei sinun tule arvostella sen mukaan kuin nykyisyydessä tunnet, eikä sallia jokaisen vaivan, mistä se tulleekin, niin raskaasti painaa sydäntäsi, ikäänkuin kaikki toivo pelastuksesta olisi kadonnut.

4. Älä myöskään ajattele itseäsi kokonaan hylätyksi, vaikka

ajoittaisin lähetän sinulle jonkin ahdistuksen tahi poistan odottamasi lohdutuksen; sillä tätä tietä vaelletaan taivasten valtakuntaan. Ja epäilemättä hyödyttää sinua, kuten muitakin palvelijoitani, enemmän joutua harjoitetuksi vastoinkäymisissä kuin jos kaikki kävisi mieltäsi myöten. Minä tunnen salaiset ajatukset, ja pelastukseesi katsoen on sinulle sangen hyödyllistä toisinaan jäädä ilman armon tuntua, ettet ehkä menestyksestä paisuisi ja mielistyisi itseesi siitä, joka ei mitään ole. Sen, minkä olen antanut, voin ottaa pois ja myös palauttaa, kun minulle hyväksi näkyy.

5. Antaessani jotakin annan omaani, ottaessani pois en ota mitään

sinun omaasi, sillä kaikkinainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee minulta. Kun lähetän sinulle jonkin kärsimyksen tai vastoinkäymisen, älä nurise, älköönkä sydämesi langetko epätoivoon, sillä minä voin sinut nostaa ja kaiken surusi iloksi muuttaa. Sillä minä olen oikeamielinen ja ylistettävä töissäni.

6. Jos olet viisas ja katselet asioita totuudessa, niin ei sinun

tarvitse vastoinkäymisissä antautua surun valtaan, vaan sinun tulee pikemmin iloita ja olla kiitollinen, vieläpä pitää sitä sulana riemuna, että minä sinua kuritan enkä säästä. "Niinkuin Isä minua rakasti, niin minä rakastan teitä", sanoin rakkaille opetuslapsinen! (Jaak. 15:9). Heitä minä en lähettänyt ajallisten ilojen nautintoon, vaan suuriin kilvoituksiin, en kunniapaikkoihin, vaan häpeätä kärsimään, en joutilaisuuteen, vaan työntekoon, en lepoon, vaan tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Nämä sanat pidä mielessäsi, poikani.

Yhdesneljättä luku.

Hylkää luodut, jotta löytäisit Luojan.

Herra, minä tarvitsen entistä suurempaa armoa päästäkseni sinne, missä ei mikään luotu voi olla minulle esteeksi. Sillä niin kauan kuin jokin asia minua pidättää, en voi vapaasti rientää luoksesi. Hän tahtoi luoksesi rientää, joka sanoi: "Jospa minulla olisi siivet kuin kyyhkysellä, että lentäisin ja levon saisin" (Ps. 55:7). Mikä on vilpitöntä silmää levollisempi? Ja kuka on vapaampi kuin se, joka ei mitään maan päällä halua? Ihmisen täytyy sentähden kohota kaikkien luotujen yläpuolelle, täysin luopua itsestään ja pysähtyä sellaiseen hengen korkeuteen, jotta näkee, ettei sinulla, kaikkien Luojalla, ole mitään itsesi kaltaista. Sillä jollei ihminen irtaannu kaikista luoduista, ei hän voi vapaasti taivaallisille antautua. Sentähden on niin harvoja tutkistelevia sieluja, että niin vähän osataan irtautua luoduista kappaleista, jotka katoavat.

2. Suuri armo on tarpeen keventämään sielua ja korottamaan sen

itsensä ylitse. Jollei ihminen ole hengessä korotettu ja kaikista luoduista irroitettu sekä kokonaan Jumalaan yhdistetty, ei ole paljon arvoista se, mitä hän tietää ja minkä omistaa. Vähäisenä on pysyvä ja maassa on mateleva, ken pitää suurena jotakin muuta kuin sinun ainoan Äärettömän, iankaikkisen hyvän. Ja mikä tahansa ei ole Jumala, se ei ole mitään ja on mitättömänä pidettävä. Suuri ero on jumalisen ja hurskaan miehen viisaudella ja oppineen papin luonnollisella tiedolla. Se oppi, joka ylhäältä Jumalan vaikutuksesta virtaa, on paljon jalompaa kuin se, minkä ihmisjärki työllä ja vaivalla itselleen omistaa.

3. Moni näyttää haluavan taivaallisten tutkistelua, mutta ei harjoita

itseänsä siinä, mitä siihen tarvitaan. Suurena haittana on sekin, että pysähdytään muotoihin ja näkyväisiin kappaleihin, mutta vähän ajatellaan lihan kuolettamista. En tiedä mikä siinä on, mikä henki meitä johtaa ja mitä me teeskentelemme, kun me, jotka tahdomme käydä hengellisistä, näemme niin suurta vaivaa ja huolta katoavista ja turhista asioista, mutta sisällistä tilaamme ajattelemme harvoin, ja silloinkin hajanaisin mielin.

4. Ikävä sanoa, kun olemme tehneet heikon yrityksen itsemme

kokoamiseen, me kiiruhdamme ulkonaisiin emmekä aseta tekojamme tarkoin tutkittaviksi. Emme ota vaarin siitä, missä mielihalumme ovat kiinni, emmekä sure sitä, että kaikki meissä on niin saastaista. Kun kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä, seurasi suuri vedenpaisumus (1 Moos. 6:12). Kun nyt sisumme on peräti turmeltunut, johtuu siitä välttämättömyydellä, että työmme sisäisen voiman puutteesta turmeltuvat. Puhtaasta sydämestä kasvavat hyvän elämän hedelmät.

5. Tavallisesti kysytään, kuinka paljon joku on tehnyt, mutta

minkälaisesta sisusta hänen työnsä lähtevät, sitä ei vakavasti ajatella. Tiedustellaan kyllä, onko hän ollut rohkea, rikas, kaunis, älykäs, onko hän ollut hyvä kirjoittaja, etevä laulaja taikka taitava työmies; mutta onko hän hengessä köyhä, kärsivällinen ja lempeä, hurskas ja sisäänpäin kääntynyt, siitä vaietaan. Luonto katselee ihmisen ulkonaisia ominaisuuksia, armo taas tarkkailee sisällisyyttä. Edellinen useasti joutuu pettymykseen, jälkimmäinen toivoo Jumalaan eikä pety.

Kahdesneljättä luku.

Meidän tulee kieltää itsemme ja luopua himoista.

Poikani, täydellistä vapautta et voi omistaa, ellet kokonaan kiellä itseäsi. Kahleissa ovat kaikki ahneet, itseänsä rakastavat, himokkaat, uteliaat, ne, jotka rakastavat hekumaa eivätkä Jeesusta Kristusta, kuvitellen ja tavoitellen sitä, mikä ei pysy. Sillä kaikki se, mikä ei ole Jumalasta syntynyttä, on hukkuva. Pidä mielessäsi tämä lyhyt mutta sisältörikas lause: Luovu kaikesta, niin löydät kaiken, hylkää himo, niin löydät levon! Mietiskele tätä mielessäsi, ja kun olet toteuttanut sen, ymmärrät kaiken.

2. Herra, tämä ei ole yhden päivän työ eikä lasten askare; sillä

tähän lyhyeen sääntöön sisältyy uskovaisten täydellisyys.

3. Poikani, älä heti käänny pois äläkä heittäydy epätoivoon, kun

olet saanut tietoosi täydellisyyden tien, vaan anna sen pikemmin vetää sinua ylöspäin tahi ainakin hartaasti sinne ikävöimään. Oi, kunpa näin olisi laitasi ja pääsisit kerrankin siihen, ettet olisi rakkaudessa kiintynyt itseesi, vaan pysähtyisit tarkkaamaan minun viittaustani ja Isäni, jonka olen sinulle osoittanut. Silloin olisit minulle otollinen ja koko vaelluksesi olisi ilossa ja rauhassa. Vielä on sinulla paljon jätettävää; jollet niistä täydellisesti luovu, et tule saavuttamaan sitä, jota pyydät. Minä neuvon sinua minulta ostamaan tulessa puhdistettua kultaa, jotta rikastuisit, s.o. taivaallista Viisautta, joka maalliset jaloillansa tallaa. Aseta toiseen sijaan maallinen viisaus, äläkä pyri olemaan ihmisille tai itsellesi mieliksi.

4. Olen käskenyt sinua sillä, mikä ihmisten silmissä on arvokasta ja

korkeata, ostamaan sitä, mikä heidän silmissään näyttää halvalta. Sillä taivaallinen Viisaus näyttää olevan arvoton ja vähäpätöinen, vieläpä melkein unohduksiin joutunut; se ei ajattele itsestään korkeita eikä tavoittele suurta mainetta maailmassa. Monet sitä kyllä suullansa saarnaavat, mutta heidän elämänsä on siltä kaukana. Siitä huolimatta se on kallis helmi, joka on monelta salassa.

Kolmasneljättä luku.

Sydämen huikentelevaisuudesta ja mielen kiinnittämisestä Jumalaan.

Poikani, älä luota tunteisiisi, sillä ne helposti vaihtelevat. Niin kauan kuin elät, olet tahtomattasikin muutoksien alainen. Milloin olet iloinen, milloin surullinen, milloin rauhallinen, milloin levoton, milloin hurskas, milloin kylmä, toisinaan harras, toisinaan penseä, toisinaan vakava, toisinaan huikentelevainen. Mutta se, joka on viisas ja hengellisissä kokenut, on näiden yläpuolella, hän ei kysy, mitä itsessään tuntee tai mistä päin kulloinkin tuuli puhaltaa, vaan hän tavoittelee sitä, että hän saavuttaisi oikean ja toivotun päämäärän. Niin hän voi pysyä yhtenä ja samana ja järkkymättömänä, kiinnittäen vilpittömän silmänsä kaikissa vaihteluissa lakkaamatta minuun.

2. Mitä puhtaampi on minuun kiinnitetty silmä, sitä vakavammin kuljet

moninaisten myrskyjen läpi. Mutta useissa puhtaan tarkoituksen silmä sumentuu; ihminen katsahtaa niin helposti sellaiseen houkuttelevaan, jonka hän kohtaa. Harvoin on löydettävissä ihminen, joka on kokonaan vapaa itsekkyyden saastasta. Niinpä juutalaiset muinoin eivät menneet Betaniaan yksinomaan Jeesuksen vuoksi, vaan nähdäkseen Lazaruksen (Joh. 12:9). Puhdista siis hengellinen silmä, jotta se olisi vilpitön ja yli kaiken muun minuun tähdätty.

Neljäsneljättä luku.

Jumalaa rakastavalle on Jumala kallis yli kaiken.

Katso, minun Jumalani on minun kaikkeni. Mitä parempaa tahtoisin ja mitä onnekkaampaa voisin toivoa! Oi, armas, suloinen sana, mutta ainoastaan sille, joka rakastaa Sanaa eikä maailmaa, ei myös niitä, jotka maailmassa ovat. Jumalani ja kaikkeni! Ymmärtävälle siinä on kyllin sanottu, ja rakastava sielu haluaa sanoa sen yhä uudestaan. Kun sinä olet läsnä, on kaikki suloista, kun sinä olet poissa, on kaikki vastenmielistä. Sinä teet sydämen levolliseksi, sinä annat suuren rauhan ja juhlamielen. Sinä saatat ajattelemaan hyvää kaikista ja kiittämään sinua kaikissa, eikä mikään voi kauan miellyttää ilman sinua; mieluiseksi se tulee ainoastaan sinun armosi kautta ja kelvolliseksi sinun viisautesi vaikutuksesta.

2. Mikä hänelle voi olla vastenmielistä, jolle sinä (Jumala) olet

mieluinen? Ja mikä voi sitä ilahduttaa, joka ei sinusta pidä väliä? Mutta tämän maailman viisaat ja hekuman orjat ovat vailla sinun viisauttasi; sillä siellä on turhuus, täällä on surma. Mutta ne, jotka seuraavat sinua maallisten halveksimisessa ja lihan kuolettamisessa, ne huomataan tosi viisaiksi, sillä ne siirtyvät turhuudesta totuuteen ja lihan vallasta hengen valtakuntaan. Nämä rakastavat Jumalaa, ja mitä hyvää löytyneekin luoduissa, sen kaiken he lukevat Luojan kiitokseksi. Tosiaan sangen erilainen on rakkaus Luojaan ja luotuihin, iankaikkisuuteen ja aikaan, luomattomaan Valoon ja luotuun valoon.

3. Oi, iankaikkinen Valo, [Luomattomasta valosta (lumen increatum)

Tuomas kirjoittaa toisessa paikassa: "Anna, o Herra, minun nähdä valossasi valo; en tarkoita taivaan valoa enkä maan valoa, en enkelimäistä enkä inhimillistä valoa, vaan iankaikkista, luomatonta, sanomatonta ja käsittämätöntä valoa." (Traktaatti "De elevatione mentis".)] joka olet ylevämpi kaikkia luotuja valoja, leimauta ylhäältä kirkkautesi, niin että se tunkee läpi sydämeni kaikkien salaisuuksien. Puhdista, ilahduta, kirkasta ja elvytä minun henkeni kaikkine voimineen pysyäkseni sinussa riemun hurmioissa. Milloin tulee tuo autuas ja kaivattu hetki, jolloin sinä tyydytät minua läsnäolollasi ja olet minulle kaikki kaikessa? Niin kauan kuin ei tätä ole, ei ole täyttä iloa. Vielä elää, sen pahempi, vanha ihminen minussa; ei se ole kokonaan ristiinnaulittu eikä täydellisesti kuollut. Vielä se himoitsee väkevästi henkeä vastaan, synnyttää sisällistä sotaa eikä salli sielun valtakunnalle rauhaa.

4. Mutta sinä, joka hillitset meren hyrskyt ja tyynnytät sen aaltojen

pauhun, kiiruhda auttamaan minua! Hajoita pakanat, jotka nousevat sotimaan, muserra ne voimallasi! Osoita suuret tekosi, ja saakoon oikea kätesi voiton, sillä minulla ei ole muualla turvaa eikä pakopaikkaa, paitsi sinussa, Herrani ja Jumalani!

Viidesneljättä luku.

Tässä elämässä emme vapaudu kiusauksista.

Poikani, et milloinkaan voi tässä elämässä olla huoleton, vaan niin kauan kuin elät, ovat hengen aseet sinulle välttämättömän tarpeelliset. Sinun tiesi kulkee vihollisten keskitse, ja sinua ahdistetaan sekä oikealta että vasemmalta. Jollet joka puolelta suojaa itseäsi kärsivällisyyden kilvellä, et kauan haavoittumattomana pysy. Ja vielä lisäksi, jollet sydäntäsi kiinnitä lujasti minuun ja vilpittömästi tahdo kaikkea kärsiä minun tähteni, et voi taistelun hellettä kestää etkä saavuttaa voitonpalkintoa. Sinun täytyy sentähden miehuullisesti taistella ja väkevällä kädellä murtaa vastukset. Sillä voittajalle annetaan taivaan mannaa, mutta laiskaa on kaikenlainen kurjuus odottamassa.

2. Jos tässä elämässä etsit lepoa, kuinka sitten saavutat

iankaikkisen levon? Älä odota täällä paljon lepoa, vaan valmistaudu suureen kärsivällisyyteen. Älä etsi tosi rauhaa maan päältä, vaan taivaista, ei ihmisten eikä luotujen seurasta, vaan yksin Jumalalta. Rakkaudesta Jumalaan sinun tulee mielelläsi antautua kaikkea kärsimään, työtä ja vaivaa, kiusauksia ja ahdistuksia, tuskaa ja puutetta, heikkoutta ja vääryyttä, parjausta ja moitetta, nöyryytystä ja häväistystä, nuhdetta ja ylenkatsetta. Nämä ovat hyväksi, niissä Kristuksen opetuslasta koetellaan, niistä kasvaa taivaallinen voitonseppele. Minä annan ikuisen palkan vähästä vaivasta ja määrättömän kunnian pian ohimenevästä häpeästä.

3. Luuletko sinä aina saavasi hengellisiä virvoituksia mielesi

mukaan? Minun pyhäni eivät suinkaan ole aina saaneet sellaisia nauttia, vaan he ovat saaneet kärsiä moninaisia ahdistuksia ja kiusauksia, vieläpä surkeita toivottomuuden tiloja. Mutta kaikki nämä he kärsivällisesti kestivät ja turvasivat enemmän Jumalaan kuin itseensä siinä tiedossa, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavia tulevaiseen kirkkauteen. Tahdotko sinä yht'äkkiä saada sen, minkä toiset ovat monin kyynelin ja suurin vaivoin saavuttaneet. Odota Herraa, taistele miehuullisesti ja vahvista itseäsi; älä antaudu epätoivoon äläkä jätä paikkaasi, vaan anna niin hyvin ruumis kuin sielu alttiiksi Jumalan kunnian puolesta! Minä palkitsen runsaasti; minä olen luonasi kaikessa ahdistuksessa (Ps. 91:15).

Kuudesneljättä luku.

Ihmisten tuomiot ovat turhat.

Poikani, laske sydämesi turvallisesti Herran käteen äläkä pelkää ihmisten tuomiota, kun omatuntosi sinut julistaa viattomaksi. On hyvää, jopa autuasta kärsiä sellaista, eikä tämä ole raskasta nöyrälle sydämelle, joka luottaa enemmän Jumalaan kuin itseensä. Moni ihminen puhuu paljon, ja juuri sentähden häntä vähän uskotaan. Ei ole myöskään mahdollista olla kaikille mieliksi. Vaikka Paavali koetti Herrassa kelvata kaikille ja olla kaikille, niinkuin kukin on (1 Kor. 9:22), ei hän kuitenkaan arvannut suureksi olla ihmisten tuomittavana (1 Kor. 4:3).

2. Paavali teki minkä voi, ihmisten rakennukseksi ja pelastukseksi,

mutta ei silti voinut välttää sitä, että muut häntä toisinaan tuomitsivat ja ylenkatsoivat. Sentähden hän jätti kaikki tyynni Jumalan huomaan, joka kaikki tietää, ja puolusti itseänsä kärsivällisyydellä ja nöyryydellä niitä vastaan, jotka puhuivat törkeitä soimauksia taikka kerskasivat turhilla ja valheellisilla, itse keksimillään jutuilla. Kuitenkin hän silloin tällöin kirjoitti panettelijoitaan vastaan, ettei hänen vaikenemisestaan heikoille syntyisi pahennusta.

3. Kuka sinä olet pelätäksesi kuolevaista ihmistä? Tänään hän on,

ja huomenna häntä ei näy. Pelkää Jumalaa, niin ei sinun tarvitse kauhistua ihmisten peloittelua. Mitä voi ihminen sinulle kaikella herjaamisellaan! Itseään hän enemmän vahingoittaa kuin sinua, eikä hän pääse Jumalan tuomiota pakoon, olkoon ken tahansa. Pidä Jumala silmiesi edessä äläkä välitä ihmisten pistopuheista. Joskin näyttää siltä, kuin joutuisit tappiolle ja häpeään, jota et ole ansainnut, älä siitä närkästy äläkä kärsimättömyydellä vähennä voiton seppelettäsi, mutta kohota mieluummin katseesi ylöspäin minun puoleeni, sillä minä voin sinut pelastaa kaikesta häpeästä ja vääryydestä ja maksan jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

Seitsemäsneljättä luku.

Ken itsensä täydellisesti kieltää, hän saavuttaa sisäisen vapauden.

Poikani, kiellä itsesi, niin löydät minut. Hylkää itsekkyys ja omanvoitonpyyntö, niin olet aina saava voiton. Ja vielä runsaampi armo sinulle lisätään, kun pysyväisesti olet itsesi kieltänyt.

2. Herra, kuinka usein minun on kieltäydyttävä, ja mistä on minun

luovuttava?

3. Aina ja kaikissa asioissa, niin pienessä kuin suuressa. En tee

mitään poikkeusta, vaan tahdon löytää sinut kaikesta riisuttuna. Kuinka muutoin voisit olla minun ja minä sinun, jollet ole kaikesta omasta tahdosta sekä sisällisesti että ulkonaisesti irtaantunut? Mitä pikemmin tämän teet, sitä parempi on ollaksesi ja kuta täydellisemmin ja vakavammin, sitä enemmän olet minulle mieleen ja sitä suurempi on voittosi oleva.

4. Muutamat kieltäytyvät eräin poikkeuksin; kun eivät kokonaan

Jumalaan luota, tahtovat he valvoa omia etujansa. Muutamat myöskin ensin tarjoavat kaiken, mutta palaavat myöhemmin kiusauksen ajamina omillensa eivätkä sentähden elämän parannuksessa pääse eteenpäin. Nämä eivät saavuta todellista puhtaan sydämen vapautta eivätkä suloista tuttavallisuuden armoa, elleivät ensin kokonaan kiellä itseänsä ja uhraa itseänsä minulle joka päivä; ilman sitä ei täydellisen yhteyden nautinto ole löydettävissä.

3. Olen usein sinulle sanonut ja sanon jälleen: luovu itsestäsi,

kiellä itsesi, niin olet nauttiva suurta sisäistä rauhaa. Anna kaikki kaikesta; älä pidätä mitään, älä pyydä mitään takaisin; pysy vilpittömästi ja epäröimättä minussa, niin olet omistava minut. Silloin olet sydämessäsi vapaa, eikä pimeys ole sinua peittävä. Tavoittele sitä, rukoile sitä, halaja sitä, että kaikki oma sinulta riisuttaisiin, että vilpittömästi seuraisit yksin Jeesusta, kuollaksesi itsestäsi ja iäisesti elääksesi minulle. Silloin haihtuvat turhat mielikuvitukset, häijyt kiusaukset ja tarpeettomat huolet. Silloin myöskin häipyy hillitön pelko, ja itserakkaus saapi surmansa.

Kahdeksasneljättä luku.

Pidä ulkonaisissa asioissa oikea järjestys ja turvaa Jumalaan vaaroissa.

Poikani, sinun tulee uutterasti pyrkiä siihen, että jokaisessa paikassa, toimessa ja askareessa pysyt sisällisesti vapaana ja itsesi herrana ja että kaikki ulkonaiset ovat sinun alaisiasi etkä sinä niiden alainen. Sinun on oltava tekojesi herra ja määrääjä, ei palkollinen eikä orja, vaan vapaaksi ostettu Jumalan kansan jäsen, joka on siirtyvä Jumalan lasten osaan ja vapauteen. He seisovat nykyisten yläpuolella ja tutkistelevat iäisiä; vasemmalla silmällä he katselevat katoavaisia, oikealla taivaallisia; ajalliset eivät vedä heitä puoleensa eivätkä kiinnitä heitä, vaan he vetävät pikemmin ajalliset palvelukseensa, sen mukaisesti kuin Luoja ja korkein Rakentaja on ne asettanut ja määrännyt, hän, joka ei luomakuntaansa ole mitään epäjärjestystä jättänyt.

2. Jos sinä et myöskään jää katselemaan esineiden ulkonaista muotoa

etkä sitä, mitä lihallisin silmin näet tahi korvin kuulet, vaan joka kohdassa Mooseksen kanssa astut pyhään Majaan saadaksesi neuvoa Herralta, saat silloin tällöin kuulla jumalallisen vastauksen ja palata takaisin valaistuna sekä nykyisten että tulevaisten suhteen. Sillä Mooses meni aina pyhään Majaan saadakseen selvyyttä epäilyksiinsä ja epätietoisiin asioihin; niin hän myöskin turvautui rukouksen apuun kestääkseen vaaroissa ja ihmisten häntä vainotessa. Niin sinunkin on paettava sydämesi salaiseen kammioon rukoillaksesi hartaasti jumalallista apua. Sentähden myöskin Josua ja Israelin lapset lankesivat gibeonilaisten ansaan, niinkuin Raamatussa luetaan, kun eivät ensin tiedustelleet asiaa Herran suusta, vaan herkkäuskoisina antoivat itsensä pettää kauniilla puheilla ja valehurskaudella.

Yhdeksäsneljättä luku.

Ihminen ei saa olla toimissaan kärsimätön.

Poikani, usko alati asiasi minun haltuuni, minä järjestän kaikki hyvin aikanaan. Odota minun säädöstäni, niin olet huomaava sen olevan hyväksesi.

2. Herra, mielelläni minä jätän sinun haltuusi asiani, sillä omalla

tuumailullani en suuria aikaan saa. Oi, kunpa en niin paljoa riippuisi kiinni tulevissa tapahtumissa, vaan arvelematta antautuisin sinun hyvän suosiosi johtoon.

3. Poikani, ihminen ajaa usein kiihkeästi sitä takaa, mitä halajaa;

mutta kun hän sen on saanut, niin hänen mielihalunsa alkaa muuttua; mieliteot eivät kauan pysy samassa asiassa, vaan pikemmin houkuttelevat asiasta toiseen. Sentähden ei ole vähäinen asia pienimmissäkin itseänsä kieltää.

4. Ihmisen tosi pyhitys tapahtuu itsensäkieltämisessä; ken itsensä

kieltää, hän on todella vapaa ja murheeton. Sillä vanha vihollisemme, joka kaikkea hyvää vastustaa, ei herkeä kiusaamasta, vaan valmistaa yötä päivää uusia väijytyksiä syöstäksensä varomattoman kulkijan petoksensa ansaan. Valvokaa siis ja rukoilkaa, sanoo Herra, ettette joutuisi kiusaukseen!

Neljäskymmenes luku.

Ihminen älköön kerskatko, sillä hänellä ei ole itsessään mitään hyvää.

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä muistat, tahi ihmisen lapsi, ettäs hänestä pidät huolta (Ps. 8:5)? Millä me olemme ansainneet, että suot meille armosi? Herra, mitä minulla olisi valittamista, jos minut hylkäisit, ja mitä olisi minulla sanomista, jos rukoukseni jättäisit kuulematta! Totuudessa en voi muuta ajatella tai sanoa kuin tämän: Herra, minä en ole mitään, en voi mitään, eikä minulla ole itsessäni mitään hyvää, vaan kaikissa minä puutun ja olen tyhjän puoleen pyrkimässä. Ja jollet sinä minua tukisi ja sisällisesti vahvistaisi, niin peräti penseäksi kävisin ja lopuksi tyhjiin raukeneisin.

2. Mutta sinä, Herra, olet aina sama ja pysyt aina ikihyvänä, oikeana

ja pyhänä, tehden aina hyvin, oikein ja pyhästi sekä järjestäen kaikki viisaudessasi. Mutta minä, joka olen pikemmin valmis peräytymään kuin etenemään, en jaksa pysyä kohdallani, minä kun aina muutun aikojen mukaan. Kuitenkin on asiani pian kääntyvä paremmaksi, kun sinulle näkyy hyväksi, ja sinä ojennat auttavan kätesi, sillä sinä yksin voit minua auttaa ja niin vahvistaa, ettei mieleni enää muutu, vaan että sydämeni kääntyy sinuun yhteen ja löytää sinussa levon.

3. Sentähden, jos osaisin heittää pois kaiken inhimillisen

lohdutuksen, joko tosi hartauden saavuttamiseksi tahi välttämättömyydestä etsiä sinua – sillä ei ole yhtään ihmistä, joka taitaa minua lohduttaa –, silloin voisin todella turvata armoosi ja riemuita uuden lohdutuksen lahjasta.

4. Kiitos sinulle, jolta kaikki tulee, joka kerta, kun minun käy

hyvin. Mutta minä olen edessäsi turhuutta ja tyhjyyttä, ihminen, huikentelevainen ja heikko. Mistä minä voisin kerskata ja mistä pyytäisin kunniaa? Enköhän tyhjästä? Ja tämäkin on suurinta turhuutta. Maailman kunnia on kuin ilkeä tauti, turhuuksien turhuus, sillä se turmelee tosi kunnian ja riistää Taivaan armon. Ken itsellensä kelpaa, ei kelpaa sinulle, ken ihmiskiitosta havittelee, menettää tosi hyvän.

5. Mutta tosi kunniaa ja pyhää ihastusta on riemuita sinussa eikä

omassa itsessä, iloita sinun nimessäsi eikä omassa hyvyydessä ja löytää ilonsa jossakin luodussa ainoastaan sinun tähtesi. Olkoon kiitetty sinun nimesi, ei minun; ylistetty olkoon tekosi, ei minun; siunattu olkoon pyhä nimesi, minua älköön ihmiskiitos kohdatko. Sinä olet kunniani ja sydämeni ihastus. Sinusta kerskaan, sinussa riemuitsen kaiken päivää; mutta mitä itseeni tulee, kerskaan ainoastaan heikkoudestani (2 Kor. 12:5).

6. Etsikööt juutalaiset kunniaa toinen toiseltaan; minä etsin sitä

kunniaa, joka yksin Jumalalta tulee (Joh. 5:44). Sillä kaikki ihmiskunnia, kaikki ajallinen maine, kaikki maallinen korkeus on verrattuna sinun iankaikkiseen kunniaasi turhuutta ja hulluutta. Oi minun Totuuteni ja Laupeuteni, minun Jumalani, autuas Kolminaisuus, sinulle yksin olkoon kiitos ja kunnia, valta ja kirkkaus iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa!

Yhdesviidettä luku.

Ajallisen kunnian halpana pitämisestä.

Poikani, älä kiinnitä mieltäsi siihen, jos näet toisia kunnioitettavan ja korotettavan, mutta itseäsi halveksittavan ja nöyryytettävän. Ylennä sydämesi minun puoleeni, taivaaseen, niin ihmisten osoittama ylenkatse ei ole sinua murheelliseksi saattava.

2. Herra, me olemme sokeudessa, ja turhamaisuus meitä helposti

harhaan johtaa. Jos oikein tutkin itseäni, en voi sanoa, että mikään luotu milloinkaan on tehnyt minulle vääryyttä, minkä vuoksi minulla ei olekaan mitään valittamisen syytä. Mutta koska niin usein ja raskaasti olen rikkonut sinua vastaan, eivät luodut suotta nouse minua vastustamaan. Sentähden oikeudella minulle kuuluu häpeä ja halveksiminen, mutta sinulle kiitos, kunnia ja ylistys. Ja jollen varustaudu siihen, että mielelläni näen itseni kaikkien luotujen halveksimana ja hylkäämänä, vieläpä kokonaan mitättömänä pidettävän, en voi saavuttaa sisällistä rauhaa ja lujuutta enkä myöskään saada hengellistä valistusta ja täyttä yhteyttä sinun kanssasi.

Kahdesviidettä luku.

Älköön rauhamme riippuko ihmisistä.

Poikani, jos odotat sisällistä rauhaa joltakulta ihmiseltä, luottaen siihen, että asutte yhdessä ja olette samanmielisiä, et tule pääsemään vakaaseen sydämenlepoon. Mutta jos etsit turvasi alati elävästä ja muuttumattomasta Totuudesta, et ole antautuva murheen valtaan, jos ystävä sinut jättää tai tuoni hänet pois tempaa. Rakkautesi ystävään on perustuva minuun, ja minun tähteni on sinun häntä rakastettava, ken hän lieneekin ja kuinka hyvä ja kallis hän näyttäneekin olevan tässä elämässä. Ilman minua ei ystävyys kestä, eikä se rakkaus ole tosi ja puhdas, joka ilman minua syttyy. Sinun pitäisi olla niin kuollut sellaisille rakkauden siteille, että, mikäli se sinua koskee, tulisit toimeen ilman kaikkea inhimillistä seuraa. Mitä kauemmaksi ihminen etenee kaikesta maallisesta lohdutuksesta, sitä enemmän hän lähestyy Jumalaa. Mitä syvemmälle hän itsessään laskeutuu ja mitä halvempana itsensä pitää, sitä korkeammalle hän kohoutuu Jumalan puoleen.

2. Mutta ken jotakin itselleen hyväksi lukee, hän sulkee Jumalan

armon sydämestään, sillä Pyhän Hengen armo hakee nöyrää sydäntä. Jos osaisit täydellisesti itsesi kuolettaa ja luopua rakkaudesta luotuihin, vasta silloin voisin täyttää sinut armon virran runsaudella. Niin pian kuin tähystelet luotuja, otetaan sinulta pois Luojasi katseleminen. Opi Luojasi tähden kaikki voittamaan, niin voit päästä jumalantuntemiseen. Se, jota levottomasti halutaan ja rakastetaan, olkoon se kuinka vähäistä tahansa, haittaa pyrkimystä korkeimpaan ja on vahingoksi.

Kolmasviidettä luku.

Turhasta, maallisesta tiedosta.

Poikani, älä salli ihmisten kauniiden ja sukkelain sanojen viekoitella itseäsi. Sillä Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa. Tarkkaa minun sanojani, jotka sytyttävät sydämiä ja valaisevat mieliä; ne tuottavat katumusta, mutta vaikuttavat myöskin lohdutusta. Älä milloinkaan lue sanaa siinä tarkoituksessa, että näyttäisit oppineelta ja viisaalta. Pyri kuolettamaan vikojasi, sillä se hyödyttää sinua enemmän kuin vaikeiden riitakysymysten tunteminen.

2. Kun olet paljon lukenut ja oppinut, on sinun alati palattava

samaan alkuperusteeseen. Minä olen se, joka opetan ihmiselle viisautta ja annan lapsenmielisille heleämmän valon kuin minkä he joltakin ihmiseltä taitavat oppia. Se, jolle minä puhun, on väleen viisastuva ja suuresti Hengessä vahvistuva. Voi heitä, jotka ihmisiltä utelevat kaikenlaisia ihmeellisiä asioita, mutta vähän välittävät siitä, kuinka minua palvellaan. Aika on tuleva, jolloin ilmestyy Kristus, opettajien opettaja ja enkelien Valtias. Hän on silloin kuulusteleva, mitä olemme oppineet, s.o. hän tutkii jokaisen yksityisen omantunnon. Silloin Jerusalemia tarkoin tutkistellaan, ja pimeyden piilot tulevat julki, ja viisasten todistelut vaikenevat.

3. Minä olen se, joka silmänräpäyksessä kohotan nöyrän hengen, niin

että se käsittää enemmän iankaikkisen totuuden todistuksia kuin se, joka kymmenen vuotta on opiskellut kouluissa. Minä opetan ilman sanahelinää, ilman oppilauseiden ristiriitaa, ilman kunnianhimoa, ilman vastatodistusten kamppailua. Minä olen se, joka opetan maallisia ylenkatsomaan, nykyiset hylkäämään, ikuisia etsimään, iankaikkisiin mieltymään, maallista kunniaa karttamaan, loukkauksia kärsimään, asettamaan kaiken toivon minuun, olemaan haluamatta mitään paitsi minua ja yli kaiken tulisesti minua rakastamaan.

4. Ken minua sisäisesti rakastaa, hän oppii taivaallisia ja puhuu

ihmeellisiä. Hän hyötyy enemmän luopumalla kaikesta kuin tutkimalla oppineiden rikkiviisautta. Minä puhun toisille yleisiä, toisille erikoisia, muutamille ilmestyn merkein ja kuvin, mutta eräille minä paljastan salaisuuksia kirkkaassa valossa. Kirjoitusten ääni on yksi, mutta se ei neuvo kaikkia yhdellä lailla: sillä minä olen Totuuden sisäinen opettaja, sydämen tutkija, ajatusten ymmärtäjä, tekojen vaikuttaja, antaen kullekin sikäli kuin oikeaksi arvaan.

Neljäsviidettä luku.

Sydäntä ei ole kiinnitettävä ulkonaisiin.

Poikani, monessa asiassa on sinun oltava tietämätön ja pidettävä itseäsi kuolleena maailmasta ja sellaisena, jolle maailma on ristiinnaulittu. Monen asian ohitse on sinun myöskin kuurona kuljettava ja mieluummin ajateltava sitä, mitä rauhaasi sopii. On hyödyllisempää kääntää silmät pois epämieluisista asioista ja sallia kullekin oma mielensä kuin sekaantua riitaisiin keskusteluihin. Jos asiasi ovat Jumalan kanssa oikein ja pidät mielessäsi hänen tuomionsa, voit helposti jättää vastustajasi voittajiksi.

2. Oi Herra, mihin olemme joutuneet? Ajallisen menestyksen vuoksi

katkerasti itketään, vähäisen voiton vuoksi nähdään työtä ja vaivaa, mutta hengellinen vahinko unohtuu pian ja tuskin tulee lopultakaan mieleen. Siihen kiinnitetään huomio, josta ei ole mitään hyötyä, mutta se laiminlyödään, joka on kaikkein tarpeellisin; näin ihminen luisuu ulkonaisiin, ja jollei hän pian palaja, hän mielihyvin ulkonaisiin vaipuu ja uppoaa.

Viidesviidettä luku.

Ei tule uskoa kaikkia, sillä helposti hairahdumme puheessa.

Herra, auta minua ahdistuksissani, sillä ihmisten apu on turha. Kuinka usein olen joutunut pettymään siinä, missä odotin uskollisuutta! Kuinka usein taas löysin uskollisuutta sieltä, missä en sitä odottanut! Sentähden on turhaa kiinnittää toivoansa ihmisiin, mutta vanhurskasten autuus on sinussa, Jumala. Ole ylistetty, Herrani ja Jumalani, kaikessa, mikä meitä kohtaa! Me olemme heikkoja ja huikentelevaisia, helposti me petymme, ja vähästä mielemme muuttuu.

2. Kuka on se ihminen, joka niin huolellisesti taitaa itsensä

varjella, ettei joskus joutuisi pettymykseen tai hämmästyksen valtaan! Mutta ken sinuun, Herra, turvaa ja vilpittömällä sydämellä sinua etsii, hän ei niin helposti lankea. Ja jos hän joutuukin johonkin koettelemukseen ja kietoutuu vaikeuksiin kuinka paljon tahansa, niin hän selviää niistä pian sinun avullasi tahi saapi ainakin virvoitusta, sillä sinä et hylkää sitä, joka sinuun loppuun asti turvaa. Uskollinen ystävä on harvinainen, ja hän pysyy kaikissa ahdingoissa. Sinä, Herra, olet yksin uskollinen kaikissa, eikä paitsi Sinua ole toista.

3. Oi, kuinka hyvin sen tajusi tuo pyhä sielu, [P. Agatha, joka

kärsi marttyyrikuoleman keisari Deciuksen vainossa.] joka sanoi: "Minun henkeni on lujasti perustettuna Kristukseen." Jos minunkin laitani olisi sellainen, ei niin helposti ihmispelko minua ahdistaisi eivätkä sanojen nuolet minua liikuttaisi. Kuka taitaa kaikki arvata edeltäpäin, kuka varoa tulevia onnettomuuksia? Jos jo se, mikä voidaan edeltäpäin havaita, usein loukkaa, kuinka haavoittavatkaan sitten edeltäpäin tuntemattomat pahasti! Miksi en, kurja, paremmin ole pitänyt varaani? Miksi olen ollut niin herkkä uskomaan muita? Mutta ihmisiä me olemme, vieläpä sangen vajavaisia ihmisiä, vaikkakin monet pitäisivät meitä enkeleinä. Keneen minä turvaisin, Herra, keneen muuhun kuin sinuun? Sinä olet Totuus, joka et petä etkä pettää taida. Ja toiselta puolen: jokainen ihminen on valehtelija, heikko, huikentelevainen ja semminkin puheessa hairahtuva, niin että tuskin on uskottava sitäkään, mikä ensi silmäyksellä näyttää todelta.

4. Kuinka oikein olet kehoittanut kavahtamaan ihmisiä, vieläpä

kotiväkeä, joka usein kuuluu vihollisten joukkoon, niin myös olemaan uskomatta, kun joku sanoo: katso täällä, tai: katso siellä! Minä olen vahingosta viisastunut; kunpa tulisin varovammaksi ja taitavammaksi vastaisuudessa! "Ole varuillasi", sanoo monikin, "ja pidä omana tietonasi mitä sanon". Ja sill'aikaa kuin minä olen vaiti ja säilytän salaisuutta, ei hän itse voi vaieta siitä, minkä minulle salaisuutena uskoi, vaan menee pois ja pettää sekä minut että itsensä. Tällaisista juoruavista ja ajattelemattomista ihmisistä vapahda minut, Herra, etten lankeaisi heidän käsiinsä enkä menettelisi samalla tavalla. Anna suuhuni todet ja vakaat sanat ja olkoon liukas kieli minusta kaukana! Minun on kaikin tavoin kavahdettava sitä, mitä itse en tahdo kärsiä.

5. Oi, kuinka hyvää ja rauhallista on vaieta muista, ei sokeasti

uskoa kaikkia eikä liian helposti kuulemiansa kertoa edelleen! Hyvä on myöskin avata sydämensä harvoille, etsiä sinua, sydänten tutkijaa, ei sallia jokaisen tuulen itseään kuljettaa, vaan toivoa kaikkien sekä ulkonaisten että sisällisten tapahtuvan sinun hyvän sallimuksesi mukaan. Kuinka turvallista on taivaallisen armon säilyttämiseksi paeta kaikkea julkisuutta ja olla etsimättä sitä, mikä näyttää tuottavan ulkonaista ihailua, vaan pikemmin kaikella uutteruudella tavoitella sitä, mikä synnyttää elämän parannusta ja hengen palavuutta. Kuinka monelle on ollut vahingoksi, kun heidän pyhää elämäänsä on mainittu ja julkisesti kiitetty! Kuinka terveellistä on vaieten ja hiljaisuudessa säilyttää armo tässä vaivalloisessa elämässä, joka pyhän Raamatun mukaan on koettelemusta ja kilvoitusta.

Kuudesviidettä luku.

Turvaa Jumalaan, kun herjauksen nuolet sinuun sattuvat.

Seiso, poikani, lujana ja turvaa minuun! Mitä ovat sanat muuta kuin sanoja! Ne kiitävät ilmassa, mutta eivät voi pientä kiveäkään vahingoittaa. Jos olet syyllinen, ajattele, että tahdot mielelläsi itsesi parantaa; jos omatuntosi ei sinua soimaa, niin ajattele, että mielelläsi kärsit tämän Jumalan tähden. On tuskin kylliksi, että sinä ehkä joskus kärsivällisesti kestät jonkin sanan, sinä, joka et jaksa kärsiä mitään ankarampia iskuja. Miksi niin vähäiset asiat koskevat sydämeesi, jollet vielä olisi lihallinen ja liiallisesti ihmisiin kiintynyt? Kun pelkäät ylenkatsetta, et halua kuulla moitetta vioistasi, vaan etsit suojaa puolusteluissa.

2. Katsele itseäsi tarkemmin, niin olet huomaava, että sinussa vielä

elää maailma ja turha halu kelvata ihmisille. Sillä niin kauan kuin kartat nöyryytystä ja moitetta vikojesi tähden, on selvää, ettet vielä ole todellisesti nöyrä etkä kokonaan maailmasta kuollut, ei myös maailma ole sinulle ristiinnaulittu. Mutta kuuntele minun sanaani, niin et ole välittävä kymmenestä tuhannesta ihmissanasta. Katso, vaikka kaikki puhuisivat vastaasi pahinta, jota voidaan keksiä, mitä he sinua vahingoittaisivat, jos annat kaiken liukua ohitsesi etkä pane sille suurempaa arvoa kuin tomuhiukkaselle? Voivatko he hiuskarvaakaan sinulta riistää?

3. Mutta kenellä ei ole herännyttä sydäntä eikä Jumalaa silmäinsä

edessä, häneen koskee kipeästi moittiva sana. Se taas, joka minuun turvaa nojaamatta omiin ajatuksiinsa, on vapautuva ihmispelosta. Sillä minä olen kaikkien salaisten asiain tuntija ja tuomari; minä tiedän, kuinka kukin teko on suoritettu, minä tunnen sekä vääryyden tekijän että kärsijän. Minusta on tuo sana lähtenyt, minun sallimuksestani tämä tai tuo on tapahtunut, jotta monen sydämen ajatukset ilmi tulisivat. Minä tuomitsen sekä syyllisen että syyttömän, mutta ensin minä kummankin tutkin salaisessa oikeudenkäynnissä.

4. Ihmisten tuomio pettää usein; minun tuomioni on luja ja

horjumaton. Tavallisesti se on salassa ja ilmenee osittain vain muutamille; ei se milloinkaan erehdy eikä erehtyä taida, vaikka se ymmärtämättömien silmissä ei näyttäisikään oikealta. Sentähden on sinun turvauduttava minuun jokaisessa riita-asiassa eikä etsittävä apua omalta ymmärrykseltäsi. Sillä vanhurskas ei hämmästy, vaikka mitä tahansa Jumalalta hänen osakseen annetaan. Kun häntä vääryydellä syytetään, ei hän paljoa siitä välitä. Mutta ei hän myöskään turhamaisesti iloitse, kun häntä puolustetaan. Sillä hän tietää, että minä olen se, joka tutkin sydämet ja munaskuut enkä tuomitse inhimillisen muodon tai näön mukaan. Usein näyttää silmissäni moitittavalta se, mitä ihmisten arvelun mukaan kiitettävänä pidetään.

5. Oi Herra Jumala, vanhurskas Tuomari, väkevä ja pitkämielinen,

sinä, joka tunnet ihmisten heikkouden ja häijyyden, ole sinä väkevyyteni ja turvani, sillä ei minulle riitä omantuntoni tuomio. Sinä tiedät, mitä minä en tiedä, minkä vuoksi, kun minua nuhdellaan, minun tulee nöyryyttää itseni ja hiljaisena herjaukset kestää. Anna siis minulle anteeksi armostasi, niin usein kuin en niin ole tehnyt, ja lahjoita suuremman kärsivällisyyden armo! Sillä parempi on minulle sinun loppumaton laupeutesi kuin luuloteltu vanhurskaus, joka perustuu nukkuvaan omaantuntoon. Sillä vaikka minulla ei olekaan mitään tunnollani, en minä silti ole vanhurskautettu, sillä ilman sinun armoasi ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi (Ps. 143:2).

Seitsemäsviidettä luku.

Ajalliset vaikeudet on kestettävä iankaikkisen elämän toivossa.

Poikani, älä anna vaivannäön, johon minun takiani olet joutunut, sinua murtaa äläkä anna ahdistusten sinua maahan kaataa; vaan salli minun lupaukseni itseäsi vahvistaa ja lohduttaa joka tilassa. Minulla on kyllin lahjoittaa sinulle yli kaiken mitan ja määrän. Ei sinun tarvitse enää kauan täällä nähdä vaivaa, eivätkä sinua tuskat aina tule painamaan. Odota vielä vähän aikaa, ja saat nähdä vastoinkäymisten nopeasti loppuvan. Tulee hetki, jolloin kaikki vaiva ja tuska haihtuu ja häviää. Vähäistä ja lyhytaikaista on kaikki, mikä ajan virrassa kulkee. [Selitykseksi seuraava säkeistö:]

    [Praesens labor parvus est
    et brevis est haec vita;
    sed merces sequens grandis es
    et requies infinita.]

[Suomeksi:]

    [Työmme täällä pieni on
    ja lyhyt elämämme;
    mutt' palkka siellä suuri on
    ja lepo loppumaton.]

[(Traktaatti "Sermones".)]

2. Tee vakavasti mitä teet, työskentele uutterasti minun

viinimäessäni; minä olen sinun palkkasi. Kirjoita, lue, veisaa, huokaa, vaikene, rukoile ja kärsi vastoinkäymisiä miehuullisesti: iankaikkinen elämä on kaikkien näiden, vieläpä suurempien taistelujen arvoinen. Rauha on saapuva päivänä, jonka Herra tuntee; eikä se ole sellainen kuin tämän maailmanajan päivät ja yöt, vaan muuttumaton valo, ääretön kirkkaus, horjumaton rauha ja murheeton lepo. Silloin ei sinun tarvitse sanoa: kuka on pelastava minut tästä kuoleman ruumiista? Eikä sinun tarvitse huutaa: voi minua, sillä muukalaisuuteni aika on pidennetty! Sillä kuolema tehdään tyhjäksi, ja on oleva loppumaton autuus, ei mitään tuskaa, vaan sula ilo ja riemu sekä ihana pyhien yhteys.

3. Oi, jos olisit nähnyt taivaan pyhien lakastumattomat seppeleet ja

kuinka suuressa kirkkaudessa he nyt riemuitsevat, he, joita tässä maailmassa pidettiin halveksittavina ja tuskin elämään oikeutettuina, totisesti sinä nöyryyttäisit itsesi maahan asti ja soisit mieluummin olevasi kaikkein alhaisin kuin yhtäkään ylempänä. Et silloin halajaisi tämän elämän iloisia päiviä, vaan olisit pikemmin hyvilläsi saadessasi kärsiä vaivaa Jumalan tähden ja pitäisit voittona olla ihmisten kesken mitättömäksi arvattu.

4. Oi, kunpa nämä asiat ymmärtäisit ja ne pääsisivät painumaan

syvälle sydämeesi, kuinka rohkenisit kertaakaan valittaa! Eikö mikä vaivalloisuus hyvänsä olisi iankaikkisen elämän vuoksi kärsittävä! Ei ole vähäiseksi arvattava, voitatko vai menetätkö Jumalan valtakunnan. Korota sentähden kasvosi taivaan puoleen! Katso, minun kanssani kaikki pyhät, joilla tässä maailmanajassa on ollut ankara kilvoitus, siellä riemuitsevat, siellä nauttivat lohdutusta, siellä ovat turvassa, siellä elävät levossa ja saavat minun kanssani iankaiken olla Isäni valtakunnassa.

Kahdeksasviidettä luku.

Ikuisuuden päivä ja tämän elämän ahdistukset.

Oi sinä ylhäisen kaupungin autuaallisin asunto! Oi sinä iankaikkisuuden kirkkahin päivä, jota ei yö pimitä, jolloin korkein totuus alati säteilee, päivä alati riemukas ja murheeton, ei milloinkaan vastakohdakseen muuttuva. Oi, kunpa se päivä olisi koittanut ja nämä ajalliset loppunsa saaneet! Pyhille se paistaa herkeämättä kirkkaalla valolla, mutta maan matkamiehille se vain kaukaa kuin kuvastimessa siintää.

2. Taivaan asukkaat kyllä tietävät, kuinka ihana se on, mutta

Eevan maanpaossa olevat lapset huokaavat tämän elämän katkeruuteen kyllästyneinä. Tämän ajan päivät ovat lyhyet ja pahat, tuskaa ja ahdistusta täynnä. Täällä meitä synnit ovat tahraamassa, intohimot kiihottamassa, moninaiset pelot ahdistamassa, monet huolet vaivaamassa. Milloin lankeamme uteliaisuuteen, milloin kietoudumme turhuuksiin, milloin erehdykset meitä ympäröivät, milloin moninainen työ uuvuttaa. Me olemme toisinaan kiusauksilla vaivatut, toisinaan hekumasta hervottomat tai puutteella rasitetut.

3. Oi, milloin kaikki tämä paha on päättyvä? Milloin olen pääsevä

vapaaksi syntien kurjasta orjuudesta? Milloin sinua yksin saan ajatella? Milloin täydellisesti iloita sinussa? Milloin ilman mitään estettä saan nauttia vapautta, ilman kaikkea ruumiin tai sielun rasitusta? Milloin saan loppumattoman rauhan, rauhan, jota ei murhe häiritse, ulkonaisen ja sisäisen ja joka puolelta turvatun. Rakas Jeesus, milloin saan seisoa edessäsi sinua katsellen? Milloin nähdä valtakuntasi kirkkauden? Milloin olet minulle kaikki kaikessa? Milloin saan olla kanssasi valtakunnassasi, jonka iankaikkisuudesta asti olet omillesi valmistanut? Olen kuin köyhä pakolainen vihollismaassa, jossa ovat ainaiset sodat ja suuret onnettomuudet.

4. Lohduta minua maanpakolaisuudessani, lievitä tuskani, sillä kaikki

haluni on sinuun. Sillä se, mitä maailma lohdutukseksi tarjoaa, on minulle raskasta taakkaa. Sinua sisällisesti tuntea ikävöitsen, mutta en taida sitä käsittää. Tahtoisin riippua kiinni taivaallisissa, mutta ajalliset asiat ja kuolettamatta jääneet halut painavat minua alas. Hengessä tahtoisin olla yläpuolella kaiken tämän, mutta lihani vaikutuksesta joudun vastoin tahtoani kaiken sen alaiseksi. Näin minä, ihmisparka, olen sodassa itseni kanssa ja joudun itselleni rasitukseksi, kun näet henki pyrkii ylöspäin, mutta liha alaspäin.

5. Mitä kärsinkään sisällisesti, kun taivaallisia miettiessäni

ja rukoillessani lihallisten mielikuvitusten saastainen joukko vastaani hyökkää! Minun Jumalani, älä erkane minusta kauaksi äläkä vihassasi käänny pois palvelijastasi! Lähetä leimauksesi ja hajoita vihollisesi, ammu nuolesi, ja vihollisen juonet mitättömiksi menkööt! Kokoa sinä mieleni ja haluni puoleesi; anna minun unohtaa kaikki maalliset; salli minun karkottaa ja hylätä syntiset mielikuvitukset. Joudu avukseni, ikuinen Totuus, ettei mikään turhuus minua saisi valtaansa! Tule, taivaan ihanuus, ja kasvojesi edestä paetkoon kaikki saastaisuus! Anna armossasi minulle anteeksi, niin usein kuin rukoillessani ajatukseni kiintyvät johonkin muuhun kuin sinuun. Tunnustan vilpittömästi, että ajatukseni usein pääsevät irralleen. En useinkaan ole siinä saapuvilla, missä ruumiillisesti seison tai istun, vaan pikemmin siellä, missä ajatukseni liikkuvat. Missä mieleni on, siellä olen minäkin. Ja missä rakkauteni on, siellä liikkuvat ajatukseni. Se tavallisesti mieleeni tulee, mikä luonnostaan ilahduttaa tahi tottumuksen vuoksi miellyttää.

6. Sentähden sinä, joka olet itse Totuus, olet tästä sanonut:

"Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sydämesi" (Matt. 6:21). Jos taivasta rakastan, mieluisasti myös taivaallisia ajattelen. Jos taas maailmaa rakastan, iloitsen maallisesta onnesta ja suren vastoinkäymisistä. Jos olen mieltynyt lihaan, kuvittelen lihallisia. Jos taas olen mieltynyt henkeen, iloitsen hengellisistä ajatuksista. Mitä rakastan, sitä halukkaasti luen ja kuulen, ja sen kuva seuraa minua kotiin. Mutta autuas on se ihminen, joka sinun tähtesi, Herra, hylkää kaikki luodut, joka luontonsa pitää kurissa ja lihan himot hengen palavuudessa ristiinnaulitsee voidakseen puhdistetulla omallatunnolla uhrata sinulle vilpittömän rukouksen uhrin ja ollakseen kaikista maallisista vapaana arvollinen kuulumaan enkelien kuoroihin.

Yhdeksäsviidettä luku.

Iankaikkisen elämän ikävöiminen ja luvatun palkan ihanuus.

Poikani, kun huomaat, että iankaikkisen elämän ikävöiminen sinuun ylhäältä päin vuodatetaan ja haluat päästä pois tästä ruumiillisesta majasta saadaksesi katsella minun kirkkauttani ilman vaihtelun varjoa, laajenna silloin sydämesi ja ota halullisesti vastaan tämä pyhä innoitus! Kiitä kaikesta voimastasi jumalallista hyvyyttä, joka sinua niin armollisesti kohtelee, niin lempeästi lähestyy, kiivaasti kutsuu, voimakkaasti nostaa ja estää sinua omasta voimastasi maahan painumasta. Sillä et sinä tätä saa omalla miettimiselläsi tai yritykselläsi, vaan yksinomaan Jumalan suuren armon suomasta, edistyäksesi hyveissä ja suuremmassa nöyryydessä, valmistaaksesi vastaisiin taisteluihin, riippuaksesi minussa kiinni koko sydämesi halulla ja palvellaksesi minua palavalla innolla.

2. Poikani, usein palaa tuli, mutta liekki ei nouse savutta. Niin

leimuaa monen sydämen halu taivaaseen päin olematta kuitenkaan vapaa lihallisen himon kiusauksesta. Sentähden he eivät myöskään toimi puhtaasti Jumalan kunnian puolesta, vaikkakin innokkaasti häntä rukoilevat. Sellainen on usein sinunkin ikävöimisesi, jonka luulottelet olevan aivan puhtaan. Mutta se, mikä on omain harrastustesi saastuttamaa, ei ole puhdasta eikä täydellistä.

3. Älä ano sitä, mikä itsellesi on mieluista ja mukavaa, vaan sitä,

mikä on minulle otollista ja tulee minulle kunniaksi. Sillä, jos arvioit asiat oikein, sinun on pidettävä minun sääntöjäni omaa haluasi tärkeämpinä ja noudatettava niitä. Minä tunnen halajamisesi ja olen monet huokauksesi kuullut. Sinä tahtoisit jo nyt olla Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa; sinun mieltäsi ilahduttaa ikuinen koti ja riemukas olo taivaallisessa isänmaassa, mutta sen aika ei ole vielä tullut; nyt on vielä toinen aika, taistelun, vaivannäön ja koettelemuksen aika. Sinä toivot runsaasti saavasi nauttia korkeinta hyvää, mutta et tällä hetkellä voi sitä saavuttaa. Minä olen se, joka olen (Joh. 8: 24); odota minua, sanoo Herra, siksi kuin Jumalan valtakunta tulee.

4. Sinun täytyy vielä maan päällä kestää monta koettelemusta

ollaksesi harjoitettu. Silloin tällöin saat kokea lohdutusta, mutta runsasta täydellisyyttä ei anneta. Rohkaise siis itsesi ja ole väkevä sekä töissäsi että kärsiessäsi sitä, mikä on luonnollesi vastahakoista. Sinun tulee pukeutua uuteen ihmiseen ja muuttua kokonaan toiseksi. Sinun on usein tehtävä sitä, mitä et tahdo, ja jätettävä se tekemättä, mitä tahtoisit. Saat kokea, että se, mikä muita miellyttää, menestyy, mutta se, mitä sinä haluat, edistyy hitaasti. Sitä, mitä muut sanovat, kuunnellaan; se, mitä sinä sanot, vähäksi arvataan. Toiset pyytävät ja saavat; sinä pyydät, mutta pyytämääsi et saavuta.

5. Muita ihmiskielin kilvan kehutaan, mutta sinusta ollaan ääneti.

Muiden tehtäväksi uskotaan yhtä ja toista, mutta sinua ei pidetä mihinkään kelvollisena. Tästä luontosi usein tuntee masennusta, ja on suuri asia, jos sen vaieten kestät. Näillä ja muilla samanlaisilla koetellaan Jumalan uskollista palvelijaa, minkä verran hän on oppinut kieltämään itseään ja murtamaan oman tahtonsa. Tuskin missään asiassa sinun niin paljon vielä tarvitsee oppia itsestäsi kuolemaan kuin sen näkemisessä ja kärsimisessä, mikä on tahdollesi vastenmielistä, mutta olletikin silloin, kun sinua käsketään töihin, jotka omasta mielestäsi näyttävät hyödyttömiltä, vieläpä epätarkoituksenmukaisilta. Ja kun ollessasi esimiehen vallan alainen et uskalla vastustaa ylemmän käskyä, näyttää sinusta kovalta kulkea toisen mielen mukaan ja luopua omasta mielipiteestäsi.

6. Mutta ajattele, poikani, näiden töiden hedelmää, ajallisen

elämän pikaista loppua ja aivan suurta palkkaa; silloin niistä ei ole oleva sinulle rasitusta, vaan kärsivällisyydellesi mitä suurinta kehoitusta. Sillä tämän vähäpätöisen oman tahtosi sijasta, josta vapaaehtoisesti luovut, on sinulla aina oleva taivaassa se, mitä tahdot. Siellä on sinulla oleva kaikki se, mitä kaivata taidat. Siellä on sinulla oleva mahdollisuus nauttia kaikkea hyvää tarvitsemattasi pelätä sen menettämistä. Siellä tahtosi aina on oleva yhtä minun kanssani himoitsematta ulkonaisia tai mitään itsekästä. Siellä ei kukaan sinua vastusta, ei kukaan valita sinusta, eikä kukaan sinua estä eikä astu tiellesi; vaan kaikki, mitä kaipaat, on oleva saatavissa, ja se, mitä halajat, täytetään, jopa kukkuramittaan asti. Siellä minä annan sinulle kunniaa kärsimäsi häväistyksen sijasta, ilopuvun murheen sijasta ja iäisen kunniaistuimen alhaisen sijan asemesta. Siellä nähdään kuuliaisuuden hedelmä, katumuksen katkeruus on muuttuva iloksi, ja nöyrä mieli kunnialla kruunataan.

7. Nöyryytä siis itsesi jokaisen edessä äläkä sitä katso, kuka

sinulle käskyn antaa. Mutta pidä siitä vaari, että, olkoon käskijäsi esimiehesi, nuorempasi tai vertaisesi, otat hänen käskynsä, vieläpä toivomuksensakin huomioon ja vakavasti koetat sen täyttää. Etsiköön yksi yhtä, toinen toista, kerskatkoon tämä tästä ja tuo tuosta, saakoon kiitoksia vaikka tuhansittain, niin sinä älä iloitse muusta kuin omasta halpuudestasi sekä minun mielisuosiostani ja kunniastani. Tämä olkoon ainoana toivonasi, että, niin hyvin elämässä kuin kuolemassa, Jumala aina kirkastettaisiin sinussa.

Viideskymmenes luku.

Lohduttoman ihmisen tulee antautua Jumalan käsiin.

Herrani ja Jumalani, pyhä Isä, ole nyt ja iankaikkisesti ylistetty siitä, että, niinkuin tahdot, niin on tapahtunut, ja että kaikki, mitä teet, on hyvää. Riemuitkoon palvelijasi sinussa, ei itsessään eikä muussa; sillä sinä yksinäsi olet tosi ilo, sinä olet minun toivoni ja minun kruununi, sinä, Herra, olet riemuni ja kunniani. Mitä on palvelijallasi, jota hän ei olisi sinulta saanut, vieläpä ilman omaa ansiotansa? Kaikki, mitä olet antanut ja tehnyt, on omaasi. Minä olen köyhä ja vaivattu nuoruudestani asti. Sieluni on usein murheellinen kyyneliin saakka, toisinaan myöskin omassa itsessään hämmästynyt ja avuton uhkaavien kärsimyksien edessä.

2. Minä ikävöitsen rauhan iloa, rukoilen lastesi rauhaa, niiden,

jotka nauttivat lohdutustasi valossa. Jos sinä suot rauhasi, jos sinä vuodatat pyhää iloa sydämeeni, on palvelijasi sielu oleva täynnä soittoa ja harrasta kiitosta. Mutta jos vetäydyt varjoon, niinkuin usein tapahtuu, en voi käydä käskyjesi tietä, vaan pikemmin joudun notkistamaan polveni ja lyömään rintoihini, sillä ei ole asiani niinkuin eilen ja toissa päivänä, jolloin soihtusi minua kirkkaasti valaisi ja minä sain kiusauksista suojelusta siipeisi varjossa.

3. Vanhurskas ja alati ylistettävä Isä, hetki on tullut, jolloin

palvelijaasi koetellaan. Rakastettu Isä, on kohtuullista, että palvelijasi tällä hetkellä jotakin tähtesi kärsii. Kirkkauden Isä, on tullut hetki, jonka iankaikkisuudesta tiesit tulevan, jolloin palvelijasi täytyy ulkonaisesti menehtyä elääksensä alati sisällisesti sinun luonasi. Vähän aikaa hänen täytyy olla ylenkatsottuna, nöyryytettynä ja ihmisten silmissä hylättynä, vieläpä kärsimysten ja nääntymisten kuluttamana, noustakseen sinun kanssasi uuden päivän aamunkoitossa ja päästäkseen osalliseksi taivaan kirkkaudesta. Pyhä Isä, sinä olet sen määrännyt ja nähnyt hyväksi, ja se on tapahtunut, koska sinä olet niin käskenyt.

4. Ystävällesi on armoa sinun tähtesi maailmassa kärsiä ahdistusta,

niin usein kuin ja keltä ikänänsä sen sallit tapahtua. Ilman sinun säätämistäsi ja edeltätietämistäsi ei mitään tapahdu maailmassa. Se on minulle hyväksi, oi Herra, että olet minua nöyryyttänyt oppiakseni sinun vanhurskaat tuomiosi ja päästäkseni sydämeni ylpeydestä ja suurista luuloista. Minulle on hyödyllistä, että häpeä on peittänyt kasvoni, etsiäkseni lohdutusta, ei ihmisiltä, vaan sinulta. Tästä olen myöskin oppinut pelkäämään tutkimattomia tuomioitasi, kun kuritat hurskasta yhdessä jumalattoman kanssa, vaikkakin kohtuudella ja oikeudella.

5. Minä kiitän sinua siitä, että et ole säästänyt syntejäni, vaan

suominut minua terävillä vitsoilla, siten tuottaen tuskia ja lähettäen sekä sisällisiä että ulkonaisia ahdistuksia. Kaikesta, mitä taivaan alla on, ei minulla ole muuta lohduttajaa paitsi sinä, Herrani ja Jumalani, sielujen taivaallinen lääkäri, sinä, joka runtelet ja parannat, syökset alas syvyyteen ja nostat sieltä jälleen. Kurittava kätesi painaa minua, ja vitsasi minua ohjaa.

6. Katso, rakas Isä, minä olen käsissäsi, minä kumarran itseni

sinun kurittavan vitsasi alle. Piekse selkääni ja niskaani oppiakseni taivuttamaan uppiniskaisuuteni tahtosi alaisuuteen. Tee minusta hurskas ja nöyrä oppilas, niinkuin tapasi on tehdä hyvää, vaeltaakseni sinun viittauksesi mukaan. Minä uskon itseni ja omaiseni sinun ojennettaviksesi; on parempi saada kuritus täällä kuin tuolla toisella puolella. Sinä tiedät kaikki, sekä yleisesti että jokaisen erikseen, eikä ihmisen omassatunnossa ole mitään sinulta salattua. Sinä tunnet tulevaiset, ennenkuin ne tapahtuvat, etkä sinä kaipaa kenenkään opetusta tai neuvoa siitä, mikä on maan päällä tehtävä. Sinä tiedät, mitä minun parannuksekseni on tarpeen ja kuinka paljon ahdistuksista on apua synnin ruosteen pois hiomiseen. Tee minulle mielisuosiosi mukaan äläkä ylenkatso minua synnillisen elämäni tähden, joka ei ole kenelläkään paremmin tiedossa kuin sinulla.

7. Salli minun, Herra, oppia tietämään se, mikä on tiedettävää,

rakastamaan sitä, mikä on rakastettavaa, kiittämään sitä, mikä on sinun mielesi mukaista, pitämään arvossa sitä, mikä sinulle on kallista, ja hyleksimään sitä, mikä sinun silmissäsi on saastaista. Älä salli minun tuomita ulkonaisen näön mukaan eikä arvostella taitamattomain kuulopuheiden mukaan, vaan salli minun oikealla tuomiolla erottaa näkyväiset ja hengelliset ja yli kaiken etsiä sitä, mikä on sinun hyvän tahtosi mukaista.

8. Ihmiset erehtyvät usein päätelmissään, niin myös pettyvät ne,

jotka rakastavat tätä maailmaa ja sen näkyväisiä kappaleita. Onko ihminen sen vuoksi parempi, että muut pitävät häntä korkeammassa arvossa? Viekas pettää viekkaan, turhamainen turhamaisen, sokea sokean, heikko heikon, häntä kehuessaan. Ansaitsematon kiitos on pikemmin häpeäksi. Sillä mikä itsekukin on sinun (Jumalan) silmissäsi, se hän todellakin on eikä yhtään enempää, sanoo nöyrä, pyhä Franciscus.

215

Yhdeskuudetta luku.

Ihmisen on tyydyttävä alhaisiin toimiin, kun ei suuriin kykene.

Poikani, sinä et aina voi olla palavan innostuksen tilassa etkä oleskella hengellisen tutkistelun korkeuksissa, vaan sinun on toisinaan syntyperäisen turmeluksen tähden laskeuduttava alas laaksoihin ja kannettava tämän turmeltuneen elämän taakkaa, usein vastoin tahtoasi ja kyllästymiseen asti. Niin kauan kuin olet tässä kuoleman ruumiissa, saat tuntea kyllästymistä ja sydämen ahdistusta. Lihassa ollessasi saat huokauksin kantaa lihan taakkaa, kun et jaksa lakkaamatta jatkaa hengellisiä harjoituksia ja jumalista tutkistelua.

2. Silloin on sinulle hyödyllistä antautua halpoihin, ulkonaisiin

askareihin ja virkistää itseäsi hyvillä töillä, lujassa luottamuksessa odottaa minun saapumistani ja etsimistä ylhäältä, kärsivällisesti kestää hengen kuivuutta ja muukalaisuutta, kunnes saat tuntea minun uudestaan olevan itseäsi etsimässä ja ahdistuksista kirvoittamassa. Sillä minä saatan sinut unohtamaan vaivasi ja nauttimaan sisäistä lepoa. Minä levitän eteesi pyhäin kirjoitusten kukkaisat kedot, jotta laajennetulla sydämellä uudestaan alkaisit vaeltaa käskyjeni tietä. Ja sinä olet sanova: "Eivät tämän nykyisen ajan vaivat ole verrattavia siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin" (Room. 8:18).

Kahdeskuudetta luku.

Ihmisen ei ole katsottava ansainneensa lohdutusta, vaan pikemminkin kuritusta.

Herra, en ole ansainnut lohdutustasi enkä hengellistä etsimistäsi, ja sentähden menetteletkin oikeuden mukaan jättäessäsi minut köyhyyteeni ja kurjuuteeni. Sillä vaikka voisin vuodattaa kyyneliä niin paljon kuin on pisaroita meressä, en olisi lohdutuksesi arvoinen. En ole ansainnut muuta kuin vitsaa ja rangaistusta, sillä usein ja raskaasti olen sinua loukannut ja monessa kohden rikkonut. Sentähden en oikeutta myöten ansaitse vähintäkään lohdutusta. Mutta sinä, laupias ja armollinen Jumala, joka osoittaaksesi hyvyytesi runsautta laupeutesi astioita kohtaan et halua tekojesi hukkuvan, näet hyväksi vastoin kaikkea ansiota ja inhimillistä järjestystä osoittaa laupeuttasi palvelijaasi kohtaan. Sillä sinun lohdutuksesi ei ole sellainen kuin inhimillinen oppi ja viisaus.

2. Mitä olen tehnyt, että sinä antaisit minulle taivaallisen

lohdutuksen? En muista tehneeni mitään hyvää, vaan aina olen ollut kärkäs syntiin ja hidas hyvään. Totta se on, enkä taida sitä kieltää. Jos toisin sanoisin, nousisit minua vastaan, eikä minulla olisi puolustajaa. Mitä olen synneilläni ansainnut muuta kuin helvetin ja ikuisen tulen? Totuudessa tunnustan ansainneeni häpeän ja ylenkatseen, eikä ole soveliasta, että minut luetaan hurskaittesi joukkoon. Ja vaikka tämä on ikävää kuulla, minä kuitenkin annan totuudelle oikeuden itseäni vastaan, voidakseni helpommin tulla osalliseksi armostasi.

3. Mitä minä sanoisin, minä syyllinen ja häpeänalainen? Suuni ei voi

muuta sanoa kuin tämän: Herra, minä olen rikkonut, armahda minua ja anna minulle anteeksi! Kärsi minua vielä vähän aikaa vaihtaakseni tuskaani, ennenkuin lähden siihen maahan, joka on pimeä ja kuoleman varjoon peitetty. Mitä enempää sinä kurjalta syntisraukalta vaadit, kuin että hän syntejänsä katuu ja nöyryyttää itsensä? Tosi katumuksessa ja sydämen nöyryydessä syntyy anteeksiannon toivo, levoton omatunto löytää sovituksen, ja kadotettu armo saavutetaan jälleen. Tällöin ihminen pääsee turvaan tulevalta vihalta, ja Jumala ja katuvainen sielu kohtaavat toisensa molemminpuolisessa pyhässä suunannossa.

4. Nöyrä katumus synneistä on sinulle, Herra, otollinen uhri, joka

tuottaa suloisemman tuoksun kuin pyhän savun suitsutus. Tämä on kallis voide, jonka sallit vuodattaa pyhille jaloillesi; sillä katuvaista ja nöyrää sydäntä sinä et milloinkaan ole tahtonut hylätä. Siinä on pakopaikka julman vihollisen kasvojen edestä. Siinä korjataan ja pestään pois se, mikä muualla on saastutettu ja turmeltu.

Kolmaskuudetta luku.

Jumalan armo ei kuulu niille, jotka maallisia rakastavat.

Poikani, minun armoni on kallis asia; sitä ei saa sekoittaa ulkonaisiin eikä maalliseen lohdutukseen. Sinun on raivattava tieltäsi kaikki armon esteet, jos haluat sen suloisuutta nauttia. Hae itsellesi hiljainen paikka, etsi yksinäisyyttä äläkä halaja ihmisten seuraa, vaan vuodata pikemmin hartaita rukouksia Jumalan edessä saavuttaaksesi katuvaisen mielen ja puhdistetun omantunnon. Älä arvaa maailmaa minkään arvoiseksi; pidä jumalisuutta kaikkea muuta kalliimpana. Et voi samalla antautua minulle ja iloita maailman katoavaisista kappaleista. Tuttavista ja rakkaistakin sinun täytyy erota ja kieltäytyä kaikesta ajallisesta virvoituksesta. Niinpä apostoli Pietari kehoittaakin Kristuksen omia pitämään itseään outoina ja muukalaisina tässä maailmassa (1 Piet. 2:11).

2. Oi, kuinka suuri uskallus on kuoleman hetkellä oleva sillä, jota

ei rakkaus maallisiin pidätä maailmassa. Mutta kuinka sydän voi olla niin vapaa kaikesta, sitä ei ymmärrä sairas sielu, sillä sielullinen ihminen ei ymmärrä sisällisen ihmisen vapautta. Sillä ken tahtoo olla tosi hengellinen, hänen täytyy kieltäytyä niin hyvin vieraista kuin omaisista, ja ennen kaikkea hänen täytyy kavahtaa itseään. Jos itsesi oikein voitat, on sinun helppo taivuttaa multa. Täydellinen voitto on päästä voitolle itsestään. Sillä se, joka itsensä pitää kurissa niin, että aistielämä tottelee järkeä ja järki minua, hän on oikea voittaja ja maailman herra.

3. Jos tälle kukkulalle haluat nousta, tulee sinun miehuullisesti

aloittaa ja panna kirves puun juurelle voidaksesi kiskoa irti ja hävittää jokaisen salaisen ja luvattoman taipumuksen sekä itsekkyyteen että maallisiin tavaroihin. Sillä itserakkaus on se juuri, josta kaikki muu pahuus vesoo ja joka olisi kaikkinensa revittävä pois. Vasta sitten, kun se on tuhottu, on sielussa asuva suuri rauha ja herkeämätön tyven. Mutta koska niin harvat ahkeroivat täydellisesti itseltänsä kuolla eivätkä tahdo kokonaan itsestään eritä, niin he pysyvät kiedottuina omaan itseensä eivätkä hengessä voi kohoutua itsensä ylitse. Mutta ken minun seurassani haluaa vaeltaa, hänen täytyy kuolettaa pahat ja luvattomat halunsa, eikä hän saa itsekkäässä himossa riippua kiinni luoduissa kappaleissa.

Neljäskuudetta luku.

Luonnon ja armon erilaiset vaikutukset.

Poikani, ota tarkoin vaari luonnon ja armon erilaisista vaikutuksista, sillä ne ovat toisilleen aivan vastakkaisia, mutta kuitenkin niin salatulla tavalla, että tuskinpa hengellinen ja sisällisesti valaistu ihminen voi ne erottaa. Kaikki tosin haluavat hyvää ja ovat osoittavinaan jotakin hyvää puheissaan ja töissään, ja kaunis kuori pettää monen.

2. Luonto on viekas ja viettelee monet; se johtaa paulaan ja

petokseen ja etsii aina omaansa; armo sitä vastoin vaeltaa vilpittömyydessä, pakenee kaikkea, mikä pahalta näyttää, ei viekastele, vaan tekee kaiken yksinomaan Jumalan tähden, jossa löytää lopullisen leponsa.

3. Luonto ei tahdo kuolla, ei olla ahdistuksessa eikä voitettuna, ei

tahdo alistua eikä taipua toisen tahtoon; armo taas tahtoo kuolla itseltään, vastustaa lihallisuutta, alistuu mielellään ja sallii toisen voittaa eikä myöskään halua käyttää omaa vapauttaan; se rakastaa kurinalaisuutta eikä tahdo muita vallita, vaan aina elää ja olla Jumalan hallittavana. Jumalan tähden se myöskin on halukas alamaisuudessa taipumaan muiden määräyksiin.

4. Luonto etsii omaa mukavuuttansa ja tavoittelee sitä, josta odottaa

itselleen etua; armo sitä vastoin ei tavoittele sitä, mikä sille itselleen on mukavata tai hyödyllistä, vaan etsii sitä, mikä useita hyödyttää.

5. Luonto haluaa kunniaa ja arvovaltaa, mutta armo antaa kunnian ja

kiitoksen Jumalalle.

6. Luonto pelkää häpeää ja halveksimista, mutta armo iloitsee

kärsiessään häväistystä Jeesuksen tähden.

7. Luonto rakastaa joutilaisuutta ja ruumiillista lepoa, armo taas

kavahtaa joutilaisuutta ja tekee mielellään työtä.

8. Luonnon tekee mieli kalliita ja kauniita esineitä, mutta halvat

ja karkeatekoiset se katsoo ylen; armo tyytyy yksinkertaisiin ja halpahintaisiin eikä karkeita viero, ei myös kieltäydy pukeutumasta kuluneisiin vaatteisiin.

9. Luonto tähtää katseensa ajallisiin, iloitsee maallisista

voitoista, murehtii vahingosta ja hermostuu pienimmästäkin pahasta sanasta; armo sitä vastoin tavoittelee iankaikkisia, ei riipu kiinni ajallisissa, ei hämmästy ajallisten tavarain menettämisestä eikä kiivastu kovista sanoista, koska hänen tavaransa ja ilonsa on taivaassa, jossa ei mikään katoa.

10. Luonto on himoitseva, ottaa mieluummin kuin antaa ja rakastaa

omaansa; armo taas on hurskas ja antelias, välttää eristymistä, tyytyy vähään ja pitää autuaampana antamisen kuin ottamisen.

11. Luonto taipuu luotujen puoleen, harrastaa omaa lihaansa,

turhuutta ja hekumaa; armo taas vetää Jumalan puoleen ja hyveisiin, kieltäytyy luoduista, pakenee maailmaa, vihaa lihan himoja, pitää kylässä-käyntinsä kohtuuden rajoissa ja karttaa maailman kanssa kemuissa istumista.

12. Luonto haluaa ulkonaisia huvituksia ja aistihurmaa, mutta armo

etsii huvituksensa Jumalassa ja riemuitsee yli kaiken korkeimmassa hyvässä.

13. Luonto toimii aina oman edun tai mukavuuden hyväksi eikä tahdo

tehdä mitään ilmaiseksi, vaan toivoo tekemästään hyvästä yhtä hyvää ellei parempaa tai ainakin kiitosta ja suosiota, ja haluaa, että hänen tekonsa pidettäisiin suurenarvoisina; mutta armo ei etsi mitään ajallista eikä pyydä muuta palkkaa kuin itse Jumalaa, ei myös halua enempää maallisia hyvyyksiä kuin sen verran, mitä tarvitaan taivaallisten tavoittelemiseen.

14. Luonto iloitsee lukuisista ystävistä ja sukulaisista, kerskailee

ylhäisestä asemasta ja syntyperästä; se hymyilee mahtaville, imartelee rikkaita ja ylistää vertaisiaan; armo sitä vastoin osoittaa rakkautta vihollisille, ei ylpeile ystävien paljoudesta, ei kunnioita korkeata sukua, paitsi milloin siihen on yhtyneenä erikoinen hyve; se suosii enemmän köyhää kuin rikasta, tuntee enemmän myötätuntoa viattoman kuin mahtavan kanssa; se iloitsee vilpittömien kanssa, mutta kammoo viekkaita; se kehoittaa hurskaita tavoittelemaan parempia armolahjoja ja hyvässä muuttumaan Jumalan Pojan kaltaisiksi.

15. Luonto on valmis valittamaan pienintäkin puutetta ja

vaivalloisuutta, mutta armo kestää urhoollisesti köyhyyden.

16. Luonto ajattelee aina itseänsä, sotii ja kiivailee omasta

puolestansa, mutta armo omistaa kaikki asiat Jumalalle, jossa niiden alkulähde on; se ei lue mitään hyvää omaksi ansiokseen eikä kopeasti siitä kerskaile, ei se väittele eikä aseta omaa mielipidettään yli muiden, vaan alistuu kussakin asiassa iankaikkisen viisauden ja jumalallisen tuomion alaiseksi. Luonto haluaa päästä salaisuuksien perille ja kuulla uutisia; se haluaa esiintyä ja asioita aisteillansa havaita, se kaipaa tunnustusta ja tekee mielellään sitä, josta saa kiitosta ja ihailua; armo sitä vastoin ei utele uutisia eikä tutkistele erikoisuuksia, sillä tämä kaikki johtuu alkuturmeluksesta, kun ei mitään uutta eikä pysyvää ole maan päällä. Se opettaa pitämään aisteja kurissa, karttamaan itsetyytyväisyyttä ja prameilua, nöyryydessä salaamaan sitä, mikä saattaa olla kiitettävää ja syystä ihailtavaa, eikä missään asiassa eikä tiedossa etsimään muuta kuin sitä, mikä on hyödyllistä ja Jumalan kunniaksi. Ei se halua itseään eikä tekojaan ylistettävän, vaan se tahtoo, että Jumala tulisi kiitetyksi lahjoissaan, hän, joka puhtaasta rakkaudesta kaikki lahjoittaa.

17. Tämä armo on yliluonnollinen valo ja erikoinen Jumalan lahja; se

on valituiden sinetti ja iankaikkisen autuuden tunnus, joka korottaa ihmisen maallisista taivaallisiin ja tekee lihallisesta hengellisen. Kuta enemmän luonto painetaan alas ja voitetaan, sitä suurempi armo vuodatetaan, ja samalla sisällinen ihminen uusilla armon etsimisillä uudistetaan Jumalan kuvan mukaiseksi.

Viideskuudetta luku.

Luonnon turmelus ja armon vaikutus.

Minun Herrani ja Jumalani, joka loit minut kuvaksesi ja kaltaisuuteesi, suo minulle tämä armo, jonka olet osoittanut niin välttämättömäksi minun pelastuksekseni, jotta voittaisin pahan luontoni, joka minua yhäti vetää syntiin ja kadotukseen. Sillä minä tunnen lihassani synnin lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja usein ottaa minut vangiksi lihan kuuliaisuuteen; enkä minä kykene vastustamaan himojani, jollei minua auta sinun pyhin armosi, joka sangen palavana on sydämeeni vuodatettu.

2. Minä tarvitsen armoa, ja suurta armoa, jotta luonto, joka hamasta

nuoruudesta alati on kärkäs pahaan, voitetuksi tulisi. Sillä Aatamin, ensimmäisen ihmisen, langetessa luonto turmeltui synnissä, ja niin tämän saastutuksen rangaistus meni perintönä polvesta polveen, niin että itse "luonto sellaisenaan", jonka sinä olet hyväksi ja virheettömäksi luonut, nyt merkitsee turmelusta ja kelvottomuutta; sillä hänen liikuntonsa, omiin varoihinsa jätettynä, suuntautuu säännöllisesti pahaan ja alhaiseen. Se pienoinen voima, joka on jäänyt, on kuin tuhkan kätkössä oleva kipinä. Tämä on luonnollinen järki, joka tosin on suureen sumuun peittynyt, mutta kuitenkin kykenee erottamaan hyvän ja pahan, niin myös toden ja valheen, vaikkakin se on voimaton täyttämään sitä, minkä se pitää hyvänä, eikä myöskään omista totuuden täyttä valoa eikä sisäistä terveyttä.

3. Tästä johtuu, Jumalani, että minä yhdyn lakiisi sisällisen ihmisen

puolesta ja tiedän, että sinun käskysi on hyvä, oikea ja pyhä, niin myös ymmärrän vääräksi kaiken pahan ja kartettavaksi kaiken synnin. Mutta minä palvelen lihassani synnin lakia, ollessani enemmän kuuliainen lihalle kuin järjelle. Näin ollen halua hyvään minulla kyllä on, mutta en taida sitä täyttää. Sentähden teen monta hyvää päätöstä, mutta kun armo puuttuu, minä vähäisestäkin vastustuksesta peräännyn ja väsyn. Minä siis kyllä tunnen täydellisyyden tien ja selvästi näen, kuinka toimia tulisi, mutta oman turmelukseni painamana en pysty kohoamaan korkeuksiin.

4. Oi, kuinka vallan tarpeellinen, Herrani, sinun armosi on minulle

sekä hyvän alulle panemiseen että jatkamiseen, vieläpä loppuun saattamiseen! Ilman sitä en pysty mihinkään, mutta minä voin kaikki sinussa, kun armosi minua vahvistaa. Oi, sinä totisesti taivaallinen armo, jota ilman eivät hyvät työni mitään merkitse eivätkä luonnon lahjat mihinkään auta! Ilman armoasi, o Herra, eivät hyödytä suuret varat, ei kauneus eikä kunto, ei nero eikä kaunopuheisuus. Sillä luonnon lahjat ovat hyville ja pahoille yhteisiä, mutta valittujen erikoinen lahja on armo eli rakkaus; ne, jotka sillä on merkitty, katsotaan soveliaiksi iankaikkiseen elämään. Niin arvokas on tämä armo, ettei profetian lahja eikä ihmeiden tekeminen eikä korkeimmalle kohoava mietiskely sitä ilman mitään merkitse. Ei usko eikä toivo eivätkä muutkaan hyveet ole sinulle otollisia ilman rakkautta ja armoa.

5. Oi autuaallisin armo, sinä, joka teet hengessä köyhän hyveistä

äveriääksi ja varakkaan sydämestään nöyräksi. Laskeudu alas minun tyköni, täytä minut varhain lohdutuksellasi, ettei minun sieluni väsymyksestä ja hengen kuivuudesta nääntyisi. Herra, minä tulisesti sinua rukoilen, että löytäisin armon sinun silmissäsi: sillä sinun armosi riittää minulle, vaikka minun täytyisikin olla monen muun puutteessa, joita luonto halajaa. Vaikka minun täytyykin kiusauksissa ja moninaisissa ahdistuksissa olla, en pelkää mitään pahuutta, niin kauan kuin armosi on kanssani. Armo yksin on rohkeuteni, se tuo neuvon ja avun. Se on kaikkia vihollisia voimallisempi ja kaikkia viisaita viisaampi.

6. Sinun armosi on totuuden opettaja, kurin neuvoja, sydämen valo,

ahdistuksessa lohduttaja, murheen karkottaja, pelon poistaja, hurskauden herättäjä ja kyynelten synnyttäjä. Mitä minä ilman sitä olen muuta kuin kuiva puu, pois heitettävä, kuivettunut oksa! Anna, o Herra, armosi aina sekä käydä edelläni että minua seurata, tehköön se minut lakkaamatta innokkaaksi hyviin töihin Jeesuksen Kristuksen, sinun Poikasi kautta. Amen.

Kuudeskuudetta luku.

Meidän tulee kieltää itsemme, ottaa ristimme ja seurata Kristusta.

Poikani, kuta enemmän voit riisuutua itsestäsi, sitä enemmän voit lähestyä minua. Niinkuin ulkonaisista luopuminen tuottaa sisällisen rauhan, niin sisällinen itsensä kieltäminen yhdistää Jumalaan. Minä tahdon, että oppisit ilman vastustelua ja valittamista täydellisesti kieltämään itsesi ja antautumaan minun tahtooni. Seuraa minua: minä olen tie, totuus ja elämä. Ilman tietä ei kävellä, ilman totuutta ei tunneta, ilman elämää ei eletä. Minä olen se tie, jota sinun on kuljettava, se totuus, jota sinun uskottava, se elämä, jota sinun on toivottava. Minä olen tie, jolla ei eksytä, totuus, joka ei erehdy, elämä, joka ei pääty. Minä olen suorin tie, korkein totuus, tosi elämä, autuas elämä, luomaton elämä. Jos pysyt minun tielläni, niin olet tunteva totuuden, ja totuus on sinut vapauttava, ja sinä käsität iankaikkisen elämän.

2. Jos tahdot käydä elämään sisälle, niin pidä käskyt. Jos tahdot

tuntea totuuden, niin usko minuun. Jos tahdot olla täydellinen, niin myy kaikki. Jos tahdot olla minun opetuslapseni, niin kiellä itsesi. Jos tahdot päästä autuaan elämän omistajaksi, niin halveksi nykyistä. Jos tahdot tulia korotetuksi taivaaseen, niin nöyryytä itsesi maailmassa. Jos tahdot päästä kanssani hallitsemaan, niin lähde kantamaan ristiäni. Sillä ainoastaan ristin ystävät löytävät autuuden ja todellisen valon tien.

3. Herrani Jeesus, koska tiesi oli kaita ja elämäsi maailmassa

halveksittu, anna minulle armosi, jotta minäkin maailman hylkynä ollen voisin olla kaltaisesi. Sillä ei palvelija ole herraansa suurempi eikä oppilas opettajaansa. Salli palvelijasi päästä elämäsi osallisuuteen, sillä siinä on autuuteni ja tosi pyhyys. Mitä tahansa sen ohella luen tai kuulen, se ei minulle tuota täydellistä virvoitusta eikä iloa.

4. Poikani, koska tämän kaiken olet lukenut ja tiedät, olet autuas,

jos sen myöskin panet täytäntöön. Hän, jolla on minun käskyni ja joka noudattaa niitä, on se, joka rakastaa minua, ja minä olen rakastava häntä ja ilmestyvä hänelle; ja minä sallin hänen istua kanssani Isäni valtakunnassa.

5. Herra Jeesus, se, minkä olet sanonut ja luvannut, se tapahtukoon

ja tulkoon minunkin osakseni! Sinun kädestäsi otin vastaan ristin; minä tahdon kantaa sitä kuolemaan asti määräyksesi mukaan. Totisesti, hurskaan elämä on ristiä, mutta se myös aukaisee paratiisin portit. Alkuun on päästy; taaksepäin ei ole lupa astua eikä jäädä kesken tielle.

6. Oi veljet, joutukaamme eteenpäin, Jeesus on kanssamme. Jeesuksen

tähden otimme ristin, Jeesuksen tähden olkaamme sille uskollisia. Hän on auttajamme, johtajamme ja edelläkävijämme. Katso, kuninkaamme käy edellämme, ja hän on taisteleva puolestamme. Seuratkaamme häntä urhoollisesti, älkäämme matkan kauhuja pelätkö; olkaamme valmiita kaatumaan taistelussa älkäämmekä tuottako kunniallemme sellaista tahraa, että lähtisimme ristiä pakoon.

Seitsemäskuudetta luku.

Älä ole liian toivoton, kun huomaat langenneesi.

Poikani, kärsivällisyys ja nöyryys vastoinkäymisissä kelpaavat minulle paremmin kuin suuri hartaus ja lohdutuksen tunto myötäkäymisen aikana. Minkä tähden sinua lamauttaa, jos vähänkin sinua vastaan sanotaan? Ei suuremmankaan asian olisi pitänyt mieltäsi liikuttaa. Anna sen mennä ohitse; ei se ole mitään uutta, ei ensi kertaa eikä viimeistä kertaa, jos kauan elänet. Olet kylläkin rohkea, niin kauan kuin ei mitään vastusta ole. Taitavasti osaat myöskin jakaa neuvoja ja vahvistaa muita sanoilla, mutta kun odottamaton ahdistus ovea kolkuttaa, kohta neuvosi ja voimasi raukeavat. Opi tuntemaan oma heikkoutesi, jonka usein olet saanut kokea vähäisissäkin asioissa. Kaikki, mikä sinua kohtaa, tapahtuu autuudeksesi.

2. Karkota niin hyvin kuin taidat tällaiset asiat mielestäsi, mutta

jos olet joutunut ahdinkoon, älä heittäydy epätoivoon, älköönkä se sinua kauaa häiritkö. Jollet voi sitä ilomielin kantaa, niin kanna se ainakin kärsivällisesti. Jollet hyvällä mielellä voi kuulla moitesanoja ja jos sisällisesti tunnet kiivastuvasi, niin pidä edes itsesi kurissa äläkä salli sopimattomien sanojen suustasi lähteä, joista vähäiset saavat pahennusta. Kiihtynyt mieli pian tyyntyy, ja kun armon aurinko paistaa, muuttuu murhe iloksi. Vielä minä elän, sanoo Herra, ja olen valmis sinua auttamaan, vieläpä entistä enemmän lohduttamaan, jos uskossa minuun turvaten hartaasti apua anelet.

3. Pysy tyynenä ja vyötä kupeesi suurempaan kärsivällisyyteen! Ei

kaikki ole hukassa, vaikka useinkin tunnet olevasi ahdistettu ja raskaasti kiusattu. Ihminen olet, etkä Jumala; liha olet, etkä enkeli. Kuinka voisit sinä aina pysyä hyveen tiellä, kun eivät sitä voineet taivaan enkelitkään eikä ensimmäinen ihminen paratiisissa? Minä olen se, joka murheellisia virvoitan ja heikkoutensa tuntevat vedän jumalallisen voimani yhteyteen.

4. Herra, ylistetty olkoon sanasi, joka on suussani makeampi hunajaa

ja mesileipää. Mitä tekisin suuressa ahdistuksessani ja hädässäni, jollet pyhällä sanallasi minua vahvistaisi! Kunhan vain kerran saavun autuuden portille, mitä sillä on väliä, kuinka paljon olen saanut kärsiä. Anna hyvä loppu, anna autuas lähtö tästä maailmasta! Muista minua, Jumalani, ja taluta minua tasaista tietä valtakuntaasi. Amen.

Kahdeksaskuudetta luku.

Meidän ei ole tutkittava liian korkeita asioita eikä Jumalan salattuja tuomioita.

Kavahda väittelyä liian korkeista kysymyksistä ja Jumalan salatuista tuomioista, esim. minkä vuoksi toinen hylätään, toinen armoihin otetaan, samoin miksi toista niin kovasti koetellaan, toinen ylenmäärin ylennetään. Sellaiset asiat ovat yläpuolella ihmisymmärryksen, eikä jumalallisten tuomioiden tutkisteluun ylety mikään järki eikä rikkiviisaus. Milloin vihollinen tällaisia mieleesi johtaa taikka myös viisastelevat ihmiset kyselevät, vastaa silloin profeetan sanalla: "Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat" (Ps. 119: 137) tahi myös: "Herran tuomiot ovat oikeat, kaikki tyynni vanhurskaat" (Ps. 19: 10). Minun tuomioitani on pelättävä, eikä niistä ole väiteltävä, ne kun ovat ihmisymmärrykselle käsittämättömiä.

2. Älä myöskään utele äläkä tutkistele autuaitten pyhyydestä, esim.

ken on toista pyhempi tai kuka on suurempi taivasten valtakunnassa. Sellaiset tutkistelut tuottavat riitoja ja hyödyttömiä väittelyjä ja ravitsevat inhimillistä ylpeyttä ja turhaa kunnianpyyntöä. Siitä johtuu edelleen kateutta ja eripuraisuutta, kun yksi asettaa yhden pyhän ensimmäiseksi, toinen taas toisen. Sellaisten asiain uteleminen ja tutkistelu ei tuota mitään hedelmää, vaan on pyhitetyille hengille vastenmielistä. "Minä en ole eriseuraisuuden, vaan rauhan Jumala", sanoo Herra; ja rauha on tosi nöyryydessä eikä itsensä ylentämisessä.

3. Toisia vetää rakkauden kiivaus toisiin pyhiin, toisia taas

toisiin; mutta ei sellainen ole jumalallista rakkautta, vaan inhimillistä. Minä olen se, joka olen autuaat pyhittänyt, minä annoin armon ja minä lahjoitin heille kirkkauden. Minä tunnen heidän tekonsa, minä myös jakelin heille hyvyyteni siunauksia. Minä tunsin omani, kun he vielä nukkuivat olemattomuuden unta. Minä valitsin heidät, eivät he minua. Minä armossani heidät kutsuin, laupeudessani vedin puoleeni, minä myös erilaisten kiusausten kautta heidät johdatin. Minä vuodatin heille lohdutuksen virrat, minä annoin kestävyyttä, minä heidän kärsivällisyytensä kruunasin.

4. Minä tunnen ensimmäisen ja viimeisen, minä syleilen jokaista

sanomattomalla rakkaudella. Minua on ylistettävä minun pyhissäni, minua on yli kaiken kiitettävä ja minua on kunnioitettava jokaisessa, sillä minä ilman edelläkäypiä ansioita heidät valitsin. Ken halveksii vähintä, hän ei suurintakaan kunnioita, sillä minä tein sekä pienen että suuren. Joka katsoo jonkun pyhistä ylen, hän ylenkatsoo minut ja kaikki muut, jotka ovat taivaan valtakunnassa. Kaikki ovat rakkauden siteellä yhteen sidotut; he tuntevat samaa ja tahtovat samaa, ja kaikki he rakastavat toisiansa.

5. Mutta mikä on tärkeämpää, he rakastavat enemmän minua kuin

itseään ja hyviä tekojaan. Sillä itsensä ja kaiken itserakkauden yli korotettuina he antautuvat kokonaan minun rakkaudelleni, jonka nautinnossa he löytävät levon. Ei mikään voi heitä siitä kääntää pois eikä painaa alas, sillä iankaikkista rakkautta täynnä he hehkuvat sammumattoman rakkauden tulta. Sentähden vaietkoot lihalliset ja luonnolliset ihmiset älköötkä rohjetko jaaritella pyhien tilasta, he, jotka eivät osaa muuta kuin rakastaa omaa hekumaansa. He ottavat pois ja lisäävät oman mielensä mukaan eivätkä välitä iankaikkisesta totuudesta.

6. Monet ovat tietämättömiä, varsinkin ne, jotka liian vähän

valistuneina harvoin osaavat rakastaa ketään puhtaasti hengellisellä rakkaudella. Heitä vetää vielä luonnollinen kiintymys tai inhimillinen ystävyyden tunne tuon tai tämän puoleen, ja sen mukaisesti kuin he käyttäytyvät maallisissa he kuvittelevat myös taivaallisten olevan. Mutta on verraton eroavaisuus sen välillä, mitä vast'alkavaiset kuvittelevat ja mitä ylhäältä päin tulleen ilmoituksen valaisemat miehet tutkistelevat.

7. Varo siis, poikani, utelemasta sitä, mikä on ymmärryksesi

yläpuolella, mutta tavoittele pikemmin sitä, että sinut löydettäisiin edes pienimmäksi Jumalan valtakunnassa. Ja jos joku tietäisikin, kuka on toista pyhempi tai suurempana pidetään taivasten valtakunnassa; mitä tällainen tieto häntä hyödyttäisi, ellei hän sen johdosta nöyrtyisi edessäni ja kohoaisi sitä enemmän kiittämään nimeäni? Paljon otollisempi on Jumalalle, ken ajattelee syntiensä suuruutta ja hyveittensä vähäisyyttä ja kuinka kaukana hän vielä on pyhien täydellisyydestä, kuin se, joka väittelee pyhistä, ken on suurempi, ken pienempi. Miksi turhamaisesti ryhtyä tutkistelemaan meiltä salattuja asioita!

8. He (pyhät) ovat tyytyväisempiä, jos ihmiset osaisivat

rauhoittua ja lopettaa turhat jaarittelunsa. He eivät kerskaa omista ansioistaan, he kun eivät lue mitään itselleen hyväksi, vaan ainoastaan minun ansiokseni, joka äärettömästä rakkaudesta olen kaiken heille lahjoittanut. He ovat täytetyt niin suurella rakkaudella Jumalaan ja niin ylitsevuotavalla ilolla, ettei heiltä puutu mikään kunnia eikä onni. Kuta korkeammassa kirkkaudessa pyhät asuvat, sitä nöyrempiä he ovat itseensä nähden ja sitä läheisempiä ja rakkaampia minulle. Sentähden on autuaista kirjoitettu: "He heittivät kruununsa Jumalan eteen ja lankesivat kasvoillensa Karitsan eteen ja kumarsivat häntä, joka elää iankaikkisuuksien iankaikkisuuksiin."

9. Moni kysyy, kuka on suurin Jumalan valtakunnassa, eikä tiedä,

onko hän edes mahdollinen vähimpien joukkoon luettavaksi. On suuri asia olla vähimpänä taivaassa, jossa kaikki ovat suuria; sillä kaikkia siellä nimitetään Jumalan lapsiksi, ja niitä he ovatkin. Pienimmän pitää tuhanneksi tuleman ja satavuotiset syntiset kuolevat (Jes. 65: 20). Kun opetuslapset kysyivät, kuka oli suurin taivasten valtakunnassa, saivat he tämän vastauksen: "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka alentaa itsensä niinkuin tämä lapsi, hän on suurin taivasten valtakunnassa."

10. Voi niitä, jotka eivät katso arvolleen sopivaksi nöyrtyä

lasten vertaisiksi, sillä taivaan ovi on siksi matala, etteivät he siitä sovellu tulemaan. Voi myöskin rikkaita, joilla täällä on lohdutuksensa, sillä vaivaisten astuessa sisään taivaaseen he saavat seisoa ulkopuolella valittamassa. Iloitkaa, te nöyrät, ja riemuitkaa, te vaivaiset, sillä teidän on Jumalan valtakunta, jos vain täällä totuudessa vaellatte.

Yhdeksäskuudetta luku.

Jumala on oleva ainoa turvamme.

Herra, mikä on turvani tässä elämässä? Ja mikä on lohdutukseni kaikessa, mikä minua kohdannee auringon alla? Etköhän sinä, Herrani ja Jumalani, jonka laupeudella ei ole määrää? Missä minun on hyvä olla ilman sinua? Tai milloin minun on ollut paha olla, kun vain sinä olet ollut läsnä? Mieluummin haluan olla köyhä sinun tähtesi kuin rikas ilman sinua. Tahdon mieluummin sinun kanssasi olla muukalaisena maan päällä kuin omistaa taivaan ilman sinua. Missä sinä olet, siellä on taivas; missä sinua ei ole, siellä on kuolema ja kadotus. Sinua halajaa sydämeni; sen vuoksi minun täytyy huoata ja huutaa puoleesi. Ei ole ketään muuta, johon voisin täydellisesti luottaa tahi jolta voisin hädässäni oikeaan aikaan apua saada, paitsi yksin sinä, Jumalani. Sinä olet toivoni, sinä turvani, sinä lohduttajani ja uskollisin auttajani kaikessa.

2. Kaikki muut etsivät omaansa, sinä yksin asetat ensi sijalle

minun autuuteni ja menestykseni ja käännät kaiken parhaakseni. Ja vaikka annatkin minun joutua monenlaisiin kiusauksiin ja vastoinkäymisiin, teet sen kaiken minun hyväkseni, sinä, joka olet tottunut koettelemaan rakkaitasi tuhansin tavoin. Ja niin on sinua koettelemuksissa yhtä paljon rakastettava ja kiitettävä kuin täyttäessäsi minut taivaallisilla lohdutuksilla.

3. Sinuun, Herrani ja Jumalani, panen kaiken toivoni ja turvani,

sinun päällesi sälytän kaiken hätäni ja ahdistukseni, sillä kaikki, mikä ulkopuolellasi nähdään, on epävarmaa ja häilyvää. Monet ystävät eivät minua hyödytä eivätkä apujoukot voi minua auttaa, eivät myös viisaat neuvonantajat hyviä neuvoja antaa, eivät oppineiden kirjat lohduttaa, eivät kalleudet pelastaa eikä mikään paikka, olkoon se kuinka salainen tai ihana hyvänsä, voi suojaa tarjota, ellet sinä itse puolusta, auta, vahvista, lohduta, neuvo ja suojele.

4. Sillä kaikki, mikä näyttää tuottavan rauhaa tai onnellisuutta, ei

ole mitään ilman sinun läsnäoloasi eikä todellisuudessa tuota mitään iloa. Sinä olet kaiken hyvyyden hyvyys, elämän korkeus ja viisauden syvyys; ja toivonsa asettaminen sinuun on palvelijoittesi paras lohdutus. Sinuun tähtäävät silmäni, sinuun asetan turvani, Jumalani, kaiken laupeuden Isä. Siunaa ja pyhitä sieluni taivaallisella siunauksella, jotta siitä tulisi pyhä asuinsijasi ja iäisen kirkkautesi maja, niin ettei siinä löydettäisi mitään sellaista, joka pyhyytesi silmiä loukkaa.

5. Katsahda puoleeni suuren hyvyytesi ja määrättömän laupeutesi

mukaan ja kuuntele köyhän palvelijasi rukousta, palvelijasi, joka vielä vaeltaa kuoleman varjon maassa. Suojaa ja varjele halvan palvelijasi sielua kaikissa tämän vajavaisen elämän vaaroissa. Anna armosi ohjata häntä rauhan tietä siihen isänmaahan, jossa ikuinen kirkkaus asuu. Amen.

NELJÄS KIRJA

ALTTARIN SAKRAMENTTI. HERRAN KEHOITUS SAKRAMENTIN NAUTTIMISEEN

Kristuksen kutsu.

Tulkaa minun tyköni, te kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautettuja, ja minä tahdon teitä virvoittaa, sanoo Herra. Se leipä, jonka minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta. Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan: se tehkää minun muistokseni. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän pysyy minussa ja minä hänessä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henkeä ja elämää.

Ensimmäinen luku. [Tätä lukua on suomennoksessa lyhennelty.]

Kuinka suurella hartaudella Kristus on vastaanotettava.

Opetuslapsen puhetta.

Nämä ovat sinun sanojasi, Kristus, sinä iankaikkinen totuus, vaikka tosin eivät ole samaan aikaan puhuttuja eivätkä samassa raamatunpaikassa kirjoitettuja. Sinun lausuminasi ne ovat tosia ja siis uskossa ja kiitollisin mielin vastaanotettavia. Sinun ne ovat, ja sinä olet ne puhunut, mutta ne ovat myöskin minun, kun olet ne ilmoittanut minun autuudekseni. Minä otan ne halullisesti vastaan sinun suustasi, jotta ne sitä syvemmälle juurtuisivat sydämeeni. Sellaiset armon sanat, täynnä suloisuutta ja rakkautta, liikuttavat mieltäni. Mutta omat rikkomukseni peloittavat minua, ja paha omatuntoni suomii minua lähestyessäni näin suuria salaisuuksia. Sanojesi suloisuus minua kutsuu, mutta syntieni paljous minua painaa.

2. Sinä kutsut minua itseäsi turvallisesti lähestymään saadakseni

osan sinussa ja nauttiakseni kuolemattomuuden ravintoa, jos tahdon päästä iankaikkista elämää ja kirkkautta omistamaan. Tulkaa, sanot, kaikki te, jotka työtä teette ja olette raskautettuja, ja minä tahdon teitä virvoittaa. Mikä suloinen ja armas sana syntisen korvissa, kun sinä, minun Herrani ja Jumalani, kutsut minut, köyhän ja kurjan, pyhän ruumiisi yhteyteen! Kuka olen minä, jotta rohkenisin sinua lähestyä? Katso, taivasten taivaat eivät sinua käsitä, ja sinä sanot: "Tulkaa kaikki minun tyköni!"

3. Mitä tarkoittaa tämä armollinen lähestyminen ja näin suloinen

kutsu? Kuinka uskaltanen tulla, minulla kun ei ole mitään hyvää eteesi asettaa? Kuinka voin johdattaa sinut huoneeseeni, minä, joka niin usein olen rikkonut armaitten kasvojesi edessä! Sinua kunnioittavat enkelit ja arkkienkelit, sinua pelkäävät vanhurskaat ja pyhät; ja sinä sanot: "Tulkaa kaikki minun tyköni!" Jolleivät nämä olisi, Herra, sinun sanojasi, kuka niitä uskoisi; ja jollet sinä kutsuisi, kuka rohkenisi astua esiin?

4. Oi maailman näkymätön Luoja, kuinka ihmeellisesti menettelet

kanssamme, kuinka lempeästi kohtelet valittujasi, kun sakramentissa annat itsesi heidän nautittavakseen! Tämä käy kaiken ymmärryksen ylitse, tämä vetää erikoisesti hurskasten sydämet puoleensa ja sytyttää rakkauden hekin. Sinun tosi uskovaisesi, jotka koko ikänsä tavoittelevat parannusta, saavat nauttiessaan tätä kallista sakramenttia usein suuren hartauden armon ja rakkauden kaikkeen hyvään.

5. Oi tuota sakramentin ihmeellistä ja salattua armoa, jonka

ainoastaan Kristukseen uskovat saavat tuntea, mutta jota eivät uskottomat eivätkä synnin orjat saa kokea. Tässä sakramentissa lahjoitetaan hengellinen armo ja palautetaan sielun menetetty hyvyys ja synnin rumentama kauneus. Niin suuri on toisinaan tämä armo, että ei ainoastansa sielu, vaan myöskin heikko ruumis tuntee saaneensa uusia voimia.

6. Mutta meidän penseytemme ja välinpitämättömyytemme on syvästi

valitettava, kun emme tunne suurempaa halua Kristuksen puoleen, josta kuitenkin kaikki pelastettavien toivo riippuu. Sillä hän itse on meidän pyhityksemme ja lunastuksemme, hän yksin on matkamiesten lohdutus ja pyhien iankaikkinen nautinto. On sentähden varsin valitettava asia, että monet tämän terveellisen salaisuuden niin vähässä arvossa pitävät, salaisuuden, joka ihastuttaa taivaan ja koko maailmalle autuuden tuottaa. Oi tuota ihmissydämen sokeutta ja kovuutta, kun ei se tälle sanomattomalle lahjalle enempää arvoa anna, vaan pikemmin sen jokapäiväisestä käytännöstä suruttomuuteen vaipuu.

7. Kiitos olkoon sinulle, rakas Jeesus, iankaikkinen Paimen, joka

olet nähnyt hyväksi meitä kurjia muukalaisia kalliilla ruumiillasi ja verelläsi virvoittaa, vieläpä oman suusi puheella kutsua osallisiksi näistä salatuista armolahjoista, sanoessasi: tulkaa minun tyköni te kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautettuja, ja minä tahdon teitä virvoittaa.

Toinen luku. [Suomennoksessa on eräitä lyhennyksiä.]

Jumalan suuri hyvyys ja rakkaus tarjotaan sakramentissa ihmisille.

Opetuslapsen puhetta.

Luottaen suureen laupeuteesi, o Herra, lähestyn sinua kuten sairas lääkäriä, kuten nälkäinen ja janoinen elämän lähdettä, kuten kurja raukka taivaan Kuningasta, kuten palvelija Herraansa, kuten luotu Luojaansa, kuten lohduton armasta Lohduttajaansa. Mikä minä olen, että lahjoitat itsesi minulle? Kuinka rohkenee tällainen syntinen astua eteesi? Ja kuinka sinä alennut tullaksesi tällaisen syntisen luo? Tunnethan palvelijasi ja tiedät, ettei hänessä ole mitään hyvää. Tunnustan siis kelvottomuuteni ja samalla sinun hyvyytesi, kiitän armoasi ja ylistän ylen suurta rakkauttasi. Kaiken tämän teet itsesi tähden etkä minun ansioitteni tähden, jotta hyvyytesi vielä enemmän minulle ilmoitettaisiin, rakkautesi minuun vuodatettaisiin ja nöyryytesi saisi minussa sijaa. Kun tämä on näkynyt sinulle hyväksi, ja sinä olet käskenyt niin tapahtua, otan nöyryydessä armosi vastaan ja rukoilen, ettei huonouteni olisi sen esteenä.

2. Oi, armollisin Jeesus, minkä suuren kunnioituksen ja minkä

alinomaisen kiitoksen olen sinulle velkaa pyhän ruumiisi ja veresi nauttimisesta, jonka kallisarvoisuutta ei yksikään ihminen selittää taida. Mitä on minun tällä pyhällä aterialla ajateltava, lähestyessäni Herraani, jota en niin kykene kunnioittamaan kuin minun pitäisi ja jota kuitenkin niin hartaasti halajan? Mitä parempaa voinkaan ajatella, kuin että kokonaan nöyryytän itseni sinun edessäsi ja ylistän määrätöntä armoasi? Sinua, Jumalaani, ylistän ja sinulle iäisesti kiitosta veisaan. Minä tunnen mitättömyyteni ja heittäydyn eteesi kelvottomuudessani.

3. Katso, sinä olet pyhistä pyhin, minä syntisistä saastaisin. Sinä

kumarrut puoleeni, vaikka en ole mahdollinen sinua vastaanottamaan. Sinä lähestyt minua, sinä haluat olla kanssani ja kutsut minua pyhälle ateriallesi. Sinä annat minulle taivaan ruokaa ja enkelien leipää syödäkseni; ei mitään muuta kuin itsesi, sen elävän leivän, joka on tullut taivaasta alas ja antaa maailmalle elämän.

4. Oi, kuinka kallis on sinun neuvosi, kun olet tämän sakramentin

asettanut, kuinka ihana on tämä Ehtoollinen, jossa itsesi nautittavaksi annat! Kuinka suuri on sinun voimasi, kuinka erehtymätön totuutesi! Sinä sanoit sanasi, ja se tapahtui, sinä käskit, ja se täyttyi. – Sinä, kaiken maailman Herra, jolta ei mitään puutu, olet tahtonut sakramentissa asua tykönämme, säilytä sekä sydämeni että ruumiini tahrattomina, jotta voisin iloisella ja puhtaalla omallatunnolla entistä useammin autuudekseni viettää tätä suurta salaisuutta, jonka sinä olet alituiseksi muistoksesi asettanut.

5. Iloitse siis sieluni ja kiitä Jumalaa niin suuresta lahjasta

ja lohdutuksesta, joka sinulle tässä kyynelten laaksossa [Vallis lacrimarum = kyynelten laakso, vrt. Ps. 84: 7 mainittu "Itkulaakso".] on annettu. Niin usein kuin sinä tätä sakramenttia vietät ja nautit Kristuksen ruumista ja verta, täytetään sinussa lunastustyö, ja sinä tulet Kristuksen ansiosta otolliseksi. Kristuksen rakkaus ei milloinkaan raukea, eikä hänen sovituksensa voima vähene. Valmistaudu tähän joka kerta mielesi uudistuksessa ja tutkistele hiljaisuudessa lunastuksen salaisuutta. Niin usein kuin sakramenttia nautit, tulisi sen olla sinulle yhtä tuore ja ihana, kuin jos Kristus juuri samana päivänä olisi astunut alas neitseen kohtuun ihmiseksi tullakseen taikka ristillä riippuen kärsisi ja kuolisi hyväksesi.

Kolmas luku.

Valmistuminen ehtoolliskäyntiin.

Opetuslapsen puhetta.

Katso, minä tulen tykösi, Herra, sinun armopöytäsi ääreen, saadakseni iloiten nauttia ateriaasi, jonka armossasi olet minulle kurjalle valmistanut. Katso, sinuun sisältyy kaikki, mitä minä halajan; sinä olet minun autuuteni ja lunastukseni, toivoni ja vahvuuteni, kaunistukseni ja kirkkauteni. Ilahduta siis tänään palvelijasi sielua, sillä sinun puoleesi se kohoaa. Minä halajan nyt hartaasti sinut vastaanottaa, minä pyydän sinua huoneeseeni tulemaan, jotta minut Sakkeuksen kanssa katsottaisiin mahdolliseksi saamaan siunauksesi ja luettaisiin Aabrahamin lasten joukkoon. Minun sieluni halajaa sinua, sydämeni ikävöitsee yhteyttä kanssasi.

2. Anna itsesi minulle, niin se riittää. Sillä sinua ilman ei ole

mitään lohdutusta. Sinua ilman en tule toimeen enkä läsnäolottasi voi elää. Sen vuoksi minun täytyy sinua usein lähestyä lääkettä saadakseni sieluni pelastukseksi, etten ilman taivaallista evästä nääntyisi matkalla. Sinä, armahin Jeesus, lausuit kerran, puhuessasi kansanjoukoille ja parantaessasi heidän moninaisia tautejansa: en tahdo laskea heitä kotiin nälkäisinä, etteivät he nääntyisi tiellä. Tee näin minullekin, sinä, joka uskovaisten virvoitukseksi olet sakramentin asettanut. Sinä olet sielun suloinen virvoitus, ja ken sinua soveliaasti nauttii, hän on iankaikkisen kirkkauden perillinen. Välttämätöntä on sentähden minulle, joka niin usein lankean ja rikon, niin helposti pensistyn ja näännyn, ahkerasti harjoittaa rukousta ja synnintunnustusta, jotta uudistuisin ja puhdistuisin sinun pyhän ruumiisi ja veresi kelvolliseen nauttimiseen. Kauan Ehtoollisesta poissa olemalla en jaksa hyvissä päätöksissäni pysyä.

3. Ihmisen sisu on pahaan taipuvainen hamasta nuoruudesta (1 Moos.

8: 21), ja ellei jumalallinen lääke tule avuksi, vajoaa ihminen pian vielä syvemmälle. Pyhä Ehtoollinen pidättää meitä pahasta ja vahvistaa hyvässä. Kun nytkin, vaikka nautin sakramenttia, olen niin usein välinpitämätön ja penseä, mitä tapahtuisikaan, ellen tätä lääkettä käyttäisi enkä viljelisi niin voimallista apua! Ja vaikka en joka aika olekaan valmistunut enkä ehtoollisviettoon soveliaassa mielentilassa, tahdon kuitenkin pyrkiä siihen, että voisin sopivin määräajoin vastaanottaa jumalallisen sakramentin ja päästä niin suuren armon osallisuuteen. Sillä niin kauan kuin uskovaisen sielun muukalaiselämä tässä kuolevaisessa ruumiissa kestää, on sille suurena virvoituksena saada hartaalla mielellä vastaanottaa oma rakastettunsa.

4. Oi, mikä ihmeellinen rakkaus ja armo ilmenee meitä kohtaan,

Herrani ja Jumalani, kaikkien henkien Luoja ja Virvoittaja, siinä että sinä alennut lähestymään kurjaa sielua tyydyttääksesi sen nälkää jumaluutesi ja ihmisyytesi hellyydellä. Oi onnellista mieltä, oi autuasta sielua, joka saa armon hartaudella sinut vastaanottaa ja silloin täyttyä hengellisellä ihastuksella! Oi, minkä korkean Valtiaan hän ottaa vastaan! Kuinka rakkaan vieraan hän majoittaa! Kuinka mieluisan seuran hän saa! Kuinka uskollisen ystävän hän saa luokseen, kuinka kalliin ja yli kaikkien armaan yljän hän tavoittaa, rakastetun yli kaiken, mitä ihminen halata taitaa! Oi, minun suloisin armaani, vaietkoon taivas ja maa kaikkinensa sinun kasvojesi edessä; sillä mitä kiitettävää ja ihastuttavaa niissä lieneekin, ovat ne sinun armokätesi runsaudesta lähteneitä eivätkä vedä vertoja sinun pyhälle nimellesi, jonka valtasuuruus on määrätön.

Neljäs luku.

Hartaille ehtoollisvieraille annetaan paljon hyvää.

Opetuslapsen pahetta.

Herrani ja Jumalani, joudu ennättävällä armollasi palvelijasi luokse, jotta minä kelvollisesti voisin lähestyä pyhää ja korkeata sakramenttiasi. Sytytä minun sydämeni minussa ja herätä minut raskaasta uneliaisuudesta. Etsi minua autuaaksi tekevällä armollasi saadakseni hengessä maistaa sinun suloisuuttasi, joka täydellisenä on kätkettynä tässä sakramentissa kuten lähteessä. Valista silmäni nähdäkseni niin suuren salaisuuden ja vahvista minua uskomaan siihen lujalla uskolla. Sillä se on sinun vaikutustasi eikä ihmisvoimaa, sinun pyhä säädöksesi eikä mikään ihmiskeksintö. Ei kukaan ole itsestään kelvollinen tätä tajuamaan eikä käsittämään; käyhän se yli enkelienkin ymmärryksen. Mitä sitten minä, kelvoton syntinen, tomu ja tuhka, kykenisin näin pyhästä ja korkeasta salaisuudesta ymmärtämään?

2. Herrani, minä lähestyn sinua sydämeni yksinkertaisuudessa,

nöyryydessä ja toivossa käskysi mukaan, ja uskon totisesti, että sinä, Jumala ja ihminen, olet läsnä tässä sakramentissa. Sinähän tahdot, että ottaisin sinut vastaan ja sinuun rakkaudessa yhtyisin. Sentähden minä lempeyttäsi avukseni huudan ja nöyryydessä anon erikoista armoasi, jotta sinuun kokonaan sulaisin ja rakkaudessa raukeisin ja etten mistään muusta lohdutuksesta milloinkaan välittäisi. Sillä tämä mitä korkein ja pyhin sakramentti on sielun ja ruumiin terveys, lääke kaikkiin hengellisiin sairauksiin, jossa vikani parannetaan, intohimot hillitään, kiusaukset heikennetään ja voitetaan, suurempi armo lahjoitetaan, ennen saatua voimaa lisätään, usko ja toivo vahvistetaan ja rakkaus palavaksi viritetään.

3. Moninaista hyvää olet hartaille ehtoollisvieraillesi jo

lahjoittanut ja yhä lahjoitat, Jumalani, sinä minun sieluni ylläpitäjä, inhimillisen heikkouden vahvistaja ja kaiken sisällisen lohdutuksen lähde. Sinä vuodatat lohdutustasi ystävillesi erilaisissa ahdistuksissa ja nostat heidät oman kurjuutensa syvyydestä sinun varjeluksesi turviin. Sinä virvoitat ja valaiset heitä sisällisesti uudella, erikoisella armolla, niin että he, jotka ennen ehtoollisella käyntiä tunsivat vain tuskaa ja rakkauden puutetta, sen jälkeen taivaallisen ruuan ja juoman vahvistamina tuntevat tilansa paremmaksi. Näin taitavasti sinä menettelet valittujesi kanssa, jotta he todellisuudessa tuntisivat ja ihka selvästi kokisivat, kuinka paljon heikkoutta heissä itsessään on ja kuinka runsaasti hyvyyttä ja armoa he sinulta saavat. Itsestään he ovat kylmiä, kankeita ja hartautta vailla, mutta sinulta he saavat palavuuden, virkeyden ja hartauden armon. Ken on nöyränä lähestynyt armon lähdettä saamatta sieltä edes jonkin verran armon suloisuutta? Tai kuka seisoo valtavan nuotion ääressä saamatta siitä edes jonkin verran lämpöä? Ja sinä olet alati täysi ja tulviva lähde, herkeämättä palava ja lämmittävä tuli.

4. Joskaan minun ei ole vielä sallittu ammentaa lähteen runsaudesta

eikä kyllikseni juoda, sovittelen kuitenkin suuni lähteen reunan partaalle saadakseni sieltä edes jonkin pisaraisen, jotta voisin janoani sammuttaa enkä kokonaan nääntyisi. Ja jollen voikaan olla niin taivaallisen tulen pyhittämä kuin Kerubit ja Serafit, niin yritän kuitenkin olla hartaudessa ja valmistaa sydäntäni, saadakseni pyhän sakramentin nöyrästä nauttimisesta edes vähäisen jumalallisen tulen liekin. Mutta mitä minulta puuttuu, täytä sinä se, rakas Jeesus, pyhä Vapahtaja, minun puolestani laupiaasti, sinä, joka armiaasti kutsut kaikki tykösi sanoen: tulkaa minun tyköni, te kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautettuja, niin minä tahdon teitä virvoittaa.

5. Minä teen työtä otsani hiessä, kärsin sydämen kipua, olen

synneillä raskautettu, kiusauksien vaivaama, monien intohimojen kietoma ja heittelemä, eikä ole minulla auttajaa eikä pelastajaa paitsi sinä, Jumalani ja Vapahtajani; sinun haltuusi uskon itseni ja kaikki omani, jotta minua varjelisit ja iankaikkiseen elämään kuljettaisit. Ota minut vastaan nimesi kunniaksi, sinä, joka olet valmistanut ruumiisi ja veresi minulle ruoaksi ja juomaksi. Salli, Jumalani ja laupias Vapahtajani, hartauteni yhä lämmetä sakramenttiisi nauttimisen kautta.

Viides luku.

Pappi sakramentin jakajana [Esitys papista jotenkin katolinen.]

Papeille ja papeista.

Vaikka sinulla olisi enkelien puhtaus ja Johannes Kastajan pyhyys, et olisi arvollinen tätä sakramenttia nauttimaan etkä jakamaan. Ei ole nimittäin ihmisen vallassa pyhittää Kristuksen sakramenttia tai vastaanottaa enkelien ravintoa. Kallis on sentähden pappien virka, joille on annettu sellaista, mikä ei enkeleillekään kuulu. Ainoastaan kirkon laillisesti vihkimillä papeilla on valta pyhittää Kristuksen asettama sakramentti. Sillä pappi on Jumalan palvelija Jumalan käskyn ja asetuksen mukaan. Mutta varsinainen toimeenpanija ja tekijä on Jumala, jonka käskyjä kaikkien on toteltava.

2. Sinun on siis enemmän uskottava kaikkivaltiasta Jumalaa

tämän ihmeellisen sakramentin asiassa kuin omia aistejasi tai muita näkyväisiä merkkejä. Pelolla ja pyhällä mielellä on tähän tehtävään käytävä. Pidä itsestäsi vaari ja katso, kenen palvelus sinulle on uskottu piispan kättenpäällepanemisen kautta. Sinä olet vihitty papiksi ja kutsuttu sakramenttia jakamaan; pidä siis huoli siitä, että uskollisesti ja hartaasti aikanansa toimitat pyhän toimituksen ja osoitat itsesi nuhteettomaksi. Et sinä ole taakkaasi keventänyt, vaan olet vielä lujemmalla siteellä kuriin sidottu ja pyhään vaellukseen velvoitettu. Papin on oltava kaikilla hyveillä kaunistettu, ja hänen on muille osoitettava hyvä esimerkki. Ei hänen sovi yleistä leveätä tietä vaeltaa, vaan hänen menonsa olkoon taivaan enkelien ja pyhien ihmisten kanssa.

3. Pyhiin vaatteisiin puettu pappi kantaa Kristuksen merkkiä,

jotta hän kaikella nöyryydellä rukoilisi Jumalaa itsensä ja kaiken kansan puolesta. Hän kantaa sekä edessä että takana Herran ristin kuvaa, muistuttaakseen alati Kristuksen kärsimisestä. Kasukassa on risti edessä, jotta pappi uutterasti katselisi Kristuksen jälkiä ja hartaasti niitä seuraisi. Samoin on risti takana, jotta hän nöyryydessä kantaisi mahdolliset loukkaukset. Älköön hän esirukouksesta heretkö, ennenkuin on laupeuden saavuttanut! Kun Ehtoollista vietetään, kunnioitetaan Jumalaa, ilahdutetaan enkeleitä, rakennetaan seurakuntaa ja tullaan osalliseksi taivaallisesta hyvästä.

Kuudes luku.

Kuinka Ehtoolliselle tulee itsensä valmistaa.

Opetuslapsen puhetta.

Kun ajattelen sinun pyhyyttäsi, oi Herra, ja omaa mitättömyyttäni, niin minä suuresti vapisen ja hämmästyn. [Esityksessä kuvataan Ehtoollista "mysterium tremendumina" katoliseen tapaan.] Jos pysyn Ehtoolliselta poissa, pakenen elämää; jos taas kelvottomasti sen nautin, rikon sinua vastaan. Mitä siis teen, Jumalani, sinä, joka olet auttajani ja neuvonantaja hädässä?

2. Opeta minulle oikea tie, neuvo minulle sellainen lyhyt valmistus,

joka pyhään ateriaan soveltuu! Minun on tarpeellista tietää, kuinka kyllin hartaasti ja jumalisesti sydäntäni valmistaisin vastaanottaakseni sakramenttisi sieluni terveydeksi ja viettääkseni niin suurta, jumalallista salaisuutta.

Seitsemäs luku.

Omaatuntoa on tutkittava.

Herran puhetta.

Jokaisen tulee lähestyä ja viettää tätä sakramenttia suurimmalla nöyryydellä ja anteeksipyynnöllä kuin myös lujalla uskolla ja puhtaalla aikomuksella, Jumalan kunniaksi. Tutkistele uutterasti omaatuntoasi ja puhdista sitä voimaisi mukaan katumuksella ja nöyrällä anteeksipyynnöllä, niin ettei sinulle jää mitään raskasta taakkaa, joka sinua painaa ja vapaan pääsyn sakramentin nauttimiseen estää. Sinun on tunnettava vastenmielisyyttä kaikkia syntejä kohtaan yleensä ja sitäpaitsi surtava jokapäiväisiä erheitä erikseen. Ja jos aika sallii, niin tunnusta Jumalalle myöskin sydämen salaisuudessa piilevät synnin saastat.

2. Murehdi huokauksin sitä, että vielä olet niin lihallinen ja

maailmallinen; niin intohimojesi vallassa ja haluja täynnä; niin vähän valpas ulkonaisia kiusauksia vastustamaan ja valheellisiin kuvitelmiin kietoutunut; niin kääntynyt ulkonaisiin ja sisällisiin haluton; niin herkkä keveään ilonpitoon ja huvituksiin ja niin vastahakoinen katumuksen kyyneliin; niin kärkäs siihen, mikä lihalle kelpaa, ja niin hidas hengen palavuuteen; niin halukas uusia kuulemaan ja kaunista katselemaan ja niin huoleton etsimään sitä, mikä on vähäpätöistä ja ihmisten silmissä halpaa; niin kiihkeä pääsemään paljon omistajaksi ja niin saita antamaan ja niin nopea sulkemaan kätesi; niin ajattelematon puheissa ja niin haluton vaikenemaan; niin taitamaton hyvissä tavoissa ja niin kiihkeä teoissa; niin pöydän nautintoihin mieltynyt, mutta kuuro Jumalan sanalle; niin nopea viettämään lepohetkiä ja niin laiska työhön; niin valveilla satuja kuunnellessa ja niin unen voittama pyhissä menoissa; niin innokas odottamaan jumalanpalveluksen loppumista ja niin hajamielinen sitä tarkatessa. Sinä olet vielä huolimaton rukoushetkien suorittamisessa, laimea niiden viettämisessä ja Ehtoollisella käydessäsi penseä; helposti hajamielisyyteen joutuva, mutta harvoin mieli ja ajatukset koossa; nopea vihaan ja pikainen närkästymään; hanakka tuomitsemaan ja ankara muita arvostelemaan; myötäkäymisessä iloinen ja vastoinkäymisissä huikentelevainen; hyviin päätöksiin kylläkin valmis, mutta huono niitä panemaan täytäntöön.

3. Sittenkuin olet nämä puutoksesi surulla ja mielikarvaudella

tunnustanut ja niitä valittanut, tee vahva päätös parantaaksesi elämäsi. Kanna sitten itsesi vilpistelemättä ja jakamattomalla mielellä sydämesi alttarille minun nimeni kunniaksi, s.o. anna sekä ruumiisi että sielusi minulle iäiseksi uhriksi, jotta voisit kelvollisesti minun pöytääni tulla ja pyhän sakramenttini autuudeksesi nauttia.

4. Ei ole nimittäin sen arvollisempaa Jumalalle annettavaa

uhrilahjaa, kuin että Ehtoollisessa vilpittömästi annat itsesi Jumalalle. Sille, joka katuvaisena ja armoa anoen tyköni tulee, minä vakuutan: niin totta kuin minä elän, en minä tahdo syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyisi ja eläisi. Enkä minä hänen syntejänsä enää muistele, vaan niiden pitää anteeksiannetut oleman (Hes. 33: 11-16).

Kahdeksas luku.

Kristuksen uhri ristillä ja itsekieltäymys.

Herran puhetta.

Niinkuin minä vapaaehtoisesti, kädet ristille ojennettuina ja ruumis paljaana, edeskannoin itseni Jumalalle ja Isälle uhriksi, niin ettei minulla ollut mitään, mikä olisi jäänyt antamatta jumalallisen vanhurskauden sovintouhriksi, niin on sinunkin vapaaehtoisesti ja joka päivä kaikkine voiminesi ja haluinesi annettava itsesi pyhäksi ja puhtaaksi uhriksi. Enhän muuta sinulta pyydä, kuin että kokonaan antaudut minulle. Mitä muuta paitsi itseäsi antanet, siitä en pidä lukua; en etsi lahjojasi vaan itseäsi.

2. Niinkuin ei sinulle riittäisi kaikki muu, jollei sinulla minua

ole, niin eivät myöskään antimesi voi minua tyydyttää, jollet itseäsi anna. Uhraa itsesi minulle ja anna itsesi kokonaan alttiiksi Jumalalle, niin se on oleva otollinen uhri. Katso, minä uhrasin itseni kokonaan Isälle sinun puolestasi; annoin vielä ruumiini ja vereni ruuaksesi, ollakseni kokonaan sinun ja sinun ollaksesi minun. Mutta jos pysyt itsessäsi kiinni etkä vapaaehtoisesti mukaudu minun tahtooni, ei uhri ole täydellinen eikä yhteys välillämme eheä. Mutta jos tahdot saavuttaa tosi vapauden, on sinun ennen kaikkia töitä kokonaan antauduttava uhriksi Jumalalle. Sentähden onkin niin harvoja valaistuja ja sisällisesti vapaita, kun ei monikaan kokonaan itseänsä kieltää taida. Tämä lauselmani pysyy lujana: "Joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, ei hän taida olla minun opetuslapseni" (Luuk. 14: 33). Jos siis tahdot olla minun opetuslapseni, antaudu kaikkine haluillesi minulle!

Yhdeksäs luku.

Kokonainen antautuminen Jumalalle.

Opetuslapsen puhetta.

Kaikki, mitä on taivaassa ja mitä on maassa, on sinun. Minä haluan antautua sinulle vapaaehtoiseksi uhriksi ja myös alati omanasi pysyä. Herra, sydämen yksinkertaisuudessa antaudun sinulle tänään alituiseksi palvelijaksi, sinulle kuuliaisena olemaan ja sinulle kiitosta uhraamaan. Ota minut vastaan tänään nauttiessani kallista armon ateriaa, jotta se tulisi minulle ja muulle kansallesi autuudeksi.

2. Herra, minä kannan sovintoalttarillesi myös kaikki syntini ja

rikokseni, jotka sinua vastaan olen tehnyt elämäni alusta tähän päivään asti. Oi, kunpa sinä sytyttäisit ja polttaisit ne rakkautesi liekillä, niin että kaikki synnin tahrat olisivat minusta pois pyyhityt ja omatuntosi kaikesta pahasta puhdistettu. Palauta minulle armosi, jonka synneilläni olen menettänyt. Anna kaikki syntini anteeksi ja suutele minua laupeuden suunannolla.

3. Mitä voin minä tehdä synneilleni muuta kuin tunnustaa ne

nöyryydessä ja väsymättä rukoilla anteeksi antamusta. Kuule siis minua armossa, kun seison edessäsi! Syntini ovat minulle inhottaviksi tulleet; en tahdo niihin enää milloinkaan langeta; minä kärsin niiden takia, niin kauan kuin elän; tahdon myös tehdä parannusta ja hyvittää minkä voin. Anna minulle, o Jumala, syntini anteeksi sinun nimesi tähden ja pelasta minun sieluni, jonka kalliilla verelläsi olet lunastanut. Minä heittäydyn laupeutesi turviin, minä antaudun sinun käsiisi. Menettele kanssani laupeutesi mukaan äläkä maksa minulle pahuuteni mukaan.

4. Minä kannan eteesi myöskin vähät hyvyyteni, vaikka ne ovatkin

mitättömiä ja epätäydellisiä. Minä rukoilen, että sinä minut pyhittäisit, otolliseksi tekisit ja eteenpäin veisit, saattaaksesi minut, kelvottoman luotusi, kerran autuaaseen loppuun.

5. Minä kannan vielä eteesi kaikki jumalisten ihmisten hyvät

toivotukset, samoin vanhempain ja ystäväin, veljien ja sisarten ahdistukset, niin myös kaikkien rakkaitteni ynnä kaikkien niiden, jotka rakkaudesta ovat minulle hyvää tehneet tahi minulta esirukouksia pyytäneet, olkoot he vielä elossa tahi jo vainajia, jotta he kaikki tulisivat osallisiksi armosi avusta, lohdutuksestasi ja suojeluksestasi vaaroissa, niin että he vapautettuina kaikesta pahasta riemullisesti sinulle kiitosta veisaisivat.

6. Minä kannan myöskin eteesi esirukoukseni, erikoisesti niiden

puolesta, jotka minua ovat jotenkuten loukanneet, murheelliseksi saattaneet tai solvaisseet taikka myös vahinkoa minulle tuottaneet. Minä rukoilen myös niiden puolesta, joita minä olen loukannut ja huonosti kohdellut, sanoin tai töin, tieten tai tietämättäni, jotta meille rikoksemme molemmin puolin anteeksi antaisit. Ota pois, o Herra, sydämistämme kaikkinainen epäluulo ja viha ja yleensä kaikki se, mikä veljellistä rakkautta turmelee ja vähentää. Armahda, Herra, niitä, jotka laupeuteesi turvaavat ja ovat armoasi vailla. Tee meidät sellaisiksi, että olisimme mahdolliset armoasi nauttimaan ja iankaikkisen elämän perimään.

Kymmenes luku.

P. Ehtoollista ei suotta ole laiminlyötävä.

Herran puhetta.

Sinun on usein käytävä armon ja laupeuden lähteellä, kaiken hyvyyden ja puhtauden lähteellä, jotta parantuisit himoistasi ja rikoksistasi ja vahvistuisit vastustamaan sielunvihollisen kiusauksia. Sillä kiusaaja, tietäen Ehtoollisen parhaaksi lääkkeeksi, käyttää jokaista tilaisuutta pidättääkseen uskovaisia siitä.

2. Sentähden saavat jotkut valmistuessaan pyhälle aterialle

erikoisesti kärsiä sielunvihollisen juonia. Sillä häijy henki, niinkuin Jobin kirjassa on kirjoitettu, tunkeutuu Jumalan lasten joukkoon, saadakseen heitä häiritä ja peloitella. Hän vähentää heidän hartauttaan ja heikontaa heidän uskoaan saattaakseen heidät haluttomiksi ja jos mahdollista luopumaan koko ehtoollisellakäynnistä. Sinun ei kuitenkaan ole huolittava hänen tuottamistaan mielikuvituksista, olkoot ne kuinka törkeitä ja kauhistuttavia tahansa, vaan sinun on palautettava ne hänelle takaisin vasten naamaa. Tuo viheliäinen on halveksittava ja pilkkana pidettävä, eikä hänen yllytystensä vuoksi ole pyhää ateriaa laiminlyötävä.

3. Monesti on myöskin esteenä liiallinen huoli todellisesta

hartaudesta ja ripin pelko. Menettele viisasten neuvon mukaan ja pane pois turha murhe ja epäilys, sillä se on Jumalan armon esteenä ja turmelee tosi hartauden. Älä suinkaan jonkin vähäisen huolen takia laiminlyö Ehtoollista, vaan kiiruhda tunnustamaan syntisi ja anna nopeasti lähimmäisellesi anteeksi. Jos itse olet jotakuta loukannut, pyydä nopeasti anteeksi, ja Jumala on sinulle anteeksi antava.

4. Mitä auttaa synnintunnustuksen viivytteleminen ja

ehtoollisellakäynnin lykkääminen! Puhdista nopeasti itsesi, aja myrkky ulos ja riennä ottamaan lääkettä, niin saat tuntea avun. Jos tänään lykkäät sen toistaiseksi, ilmestyy kenties huomenna vielä suurempi este, ja niin estyt Ehtoolliselta yhä kauemmin ja tulet yhä enemmän kelvottomaksi. Heitä nopeasti pois hervottomuutesi ja hitautesi, epäröiminen ei mitään hyödytä, älkööt myös olko tiellä pienet jokapäiväiset esteet. Mitä pitemmälle ehtoollisellakäynnin lykkäät, sitä suuremmaksi penseytesi kasvaa. Ikävä sanoa, on sellaisia haluttomia ja kuihtuneita sieluja, jotka lykkäävät ehtoollisellakäynnin sen vuoksi, että pääsisivät valvomasta itseään.

5. Voi, kuinka vähäinen rakkaus ja mitätön hartaus on niillä, jotka

niin helposti lykkäävät Ehtoollisen toistaiseksi! Kuinka autuas ja Jumalalle otollinen on se, joka säilyttää omantuntonsa niin puhtaana, että olisi vaikkapa joka päivä valmis ja halukas Ehtoollisella käymään, jos se olisi sallittua ja voisi huomiota herättämättä tapahtua. Jos ken joskus pysyy poissa nöyryydestä tai hyväksyttävän esteen vuoksi, häntä on sen vuoksi kiitettävä. Mutta jos kylmyys on hänet vallannut, tulee hänen kehoittaa itseään, ja Jumala on näkevä hänen halunsa.

6. Mutta jos jollakulla on hyväksyttävä este ja hänellä on hyvä halu

ja harras kaipuu Ehtoollisen osallisuuteen, ei hän kuitenkaan ole jäävä ilman sen hedelmää. Sillä hurskaalla ihmisellä on joka päivä ja hetki tilaisuus päästä Kristuksen hengelliseen yhteyteen, mutta siitä huolimatta on hänen soveliaana aikana sakramentissa vastaanotettava Lunastajansa ruumis ja veri ja siinä enemmän etsittävä Jumalan kunniaa kuin omaa lohdutustansa. Mutta joka kerta kun kristitty nauttii Kristuksen kärsimisen sakramenttia, hän näkymättömästi virvoitetaan ja samalla hänen rakkautensa syttyy.

7. Ken valmistaa itsensä vain suurina juhlina tai tottumuksesta, hän

on tavallisesti huonosti valmistunut. Autuas, ken itsensä Herralle uhriksi kantaa, niin usein kuin pyhää ateriaa viettää. Älä ole alttarille astuessasi liian hätäinen tai hidas, vaan käyttäydy hyvän tavan mukaisesti. Älä tuota muille vaivaa tai haittaa, vaan noudata isiltä perittyjä tapoja ja pidä enemmän vaari toisten hyvästä kuin omastasi.

Yhdestoista luku.

Sakramentti ja Pyhä Raamattu ovat uskovaiselle sielulle välttämättömät.

Opetuslapsen puhetta.

Oi armahin Jeesus, kuinka autuasta on hurskaalle sielulle sinun pöytäsi ääressä Ehtoollista viettää, jossa hänelle ei muuta ruokaa nautittavaksi tarjota, paitsi sinua ainoa rakastettu ja ikävöity yli kaiken. Minullekin on mitä suloisinta sinun läsnäollessasi vuodattaa rakkauden kyyneliä ja hurskaan Magdaleenan kanssa kyynelillä pestä jalkojasi. Mutta missä on sellainen hartaus? Missä sellainen kyynelvirta? Totisesti, sinun kasvojesi edessä pitäisi sydämeni olla palava ja minun ilosta itkemän. Olethan sinä sakramentissa läsnä, vaikkakin salatulla tavalla.

2. Sillä jumalallisessa kirkkaudessasi sinua katsella eivät silmäni

kestäisi, eikä koko maailma voisi kärsiä sinun valtasuuruutesi loistetta. Peittäessäsi itsesi sakramenttiin sinä heikkouttani säästät. Minulla on palvottavana Hän, jota taivaan enkelit kumartavat, minä tosin toistaiseksi uskossa, mutta he näkemisessä ja ilman peitettä. Minun on oltava tyytyväinen uskon valoon, siksi kunnes iäisen kirkkauden päivä koittaa ja varjot haihtuvat. Mutta kun täydellisyys tulee, silloin sakramenttien käyttökin lakkaa. Taivaassa eivät autuaat enää tätä lääkettä tarvitse, sillä he iloitsevat alituisesti Jumalan läheisyydessä, katsellen häntä kasvoista kasvoihin. Muuttuen tutkimattoman jumaluuden kirkkauteen he maistavat Jumalan lihaksi tullutta Sanaa, joka alusta on ollut ja iankaikkisesti on pysyvä.

3. Näitä ihmeitä ajatellessani tuntuu kaikki hengellinenkin lohdutus

tyhjältä, sillä niin kauan kuin en Herraa näe hänen kunniassansa, en pidä tässä maailmassa nähtyä enkä kuultua minkään arvoisena. Sinä, o Jumala, olet todistajani, ettei mikään luotu voi minua tyydyttää, paitsi Sinä, jota halajan iäisesti katsella. Kuolevaisessa ruumiissa ollessani ei tämä kuitenkaan ole mahdollista. Sentähden on minun pysyttävä kärsivällisenä ja haluni taivutettava sinun tahtoosi. Sillä sinun pyhäsi, jotka nyt taivaan valtakunnassa kanssasi riemuitsevat, odottivat eläessään sinun kirkkautesi tulemista. Mitä he ovat uskoneet, sen uskon minäkin, mitä he ovat toivoneet, sitä toivon minäkin, minne he ovat saapuneet, sinne toivon minäkin armosi avulla saapuvani. Sillä välin vaellan uskossa, pyhien esikuvien vahvistamana. Minä pidän myöskin pyhiä kirjoja lohdutuksenani ja elämän peilinä ja yli kaiken muun pyhän ruumiisi ja veresi lääkkeenäni ja turvanani.

4. Kaksi asiaa pidän itselleni aivan välttämättöminä tässä elämässä,

joita ilman en voisi sitä kestää. Niin kauan kuin olen pidätettynä tässä ruumiin vankilassa, tarvitsen vallankin näitä kahta: ravintoa ja valoa. Pyhän ruumiisi ja veresi olet minulle heikolle sielun virvoitukseksi lahjoittanut ja sanasi olet jalkaini valoksi asettanut (Ps. 119: 105). Ilman näitä kahta en hyvinkään elää taida; sillä Jumalan sana on sielun valo ja sakramentti on elämän leipä. Nämä ovat ne kaksi pöytää, jotka on asetettu kahden puolen kirkkosi aarrekammioon. Toinen on alttaripöytä, jonka päällä on pyhä leipä; toinen on jumalallisen lain pöytä, jonka päällä on pyhä oppi; se johtaa horjumatta esiripun tuolle puolen, kaikkein pyhimpään.

5. Kiitos sinulle, Herra Jeesus, sinä ikuisen kirkkauden loiste,

pyhän opin pöydästä, jonka olet antanut meille palvelijoittesi, profeettain, apostolien ja muiden opettajien kautta. Kiitos sinulle, ihmisten Luoja ja Lunastaja, joka, julistaaksesi koko maailmalle rakkautesi, olet valmistanut suuren Ehtoollisen, jossa et ole nautittavaksi antanut ainoastaan esikuvallista karitsaa, vaan pyhimmän ruumiisi ja veresi; sillä aterialla sinä uskovaisesi ilolla ravitset ja juotat heitä autuuden maljasta, johon sisältyy kaikki paratiisin ihanuus ja jolloin pöytäkumppaneinamme ovat pyhät enkelit.

6. Oi, kuinka suuri ja vastuullinen on pappien toimi, heille kun on

uskottu tämän aterian pyhittäminen ja jakaminen. Kuinka pyhät heillä pitäisi olla kädet, kuinka puhdas heidän suunsa, kuinka saastaton heidän ruumiinsa, kuinka tahraton heidän sydämensä! Papin suusta ei pitäisi lähteä muuta, kuin mikä on pyhää, nuhteettomia ja hyödyllisiä sanoja!

7. Olkoot papin silmät vilpittömät ja häveliäät, sillä ne saavat

katsella Kristuksen ruumista. Olkoot hänen kätensä puhtaat, sillä niiden on koskettava pyhää sakramenttia! Sentähden kuuluu, jos kaikillekin, niin erityisesti papeille: olkaa pyhät, sillä minä, teidän Herranne ja Jumalanne, olen pyhä.

8. Kaikkivaltias Jumala, anna meille, jotka olemme papinviran

vastaanottaneet, armosi, että soveliaasti ja hartaasti voisimme sinua hyvällä omallatunnolla palvella! Ja jollemme niin viattomasti taida vaeltaa, kuin meidän pitäisi, niin anna meidän kuitenkin saada armo syntejämme murehtia ja sitten nöyryyden hengessä sinua entistä palavammin palvella.

Kahdestoista luku.

Ehtoolliselle aikovan tulee vakavasti itsensä valmistaa.

Herran puhetta.

Minä olen puhtauden ystävä ja kaiken pyhyyden lähde. Minä etsin puhdasta sydäntä, sillä siinä on minun lepopaikkani. Tee siis huoneesi laajaksi, niin minä opetuslapsinen! vietän Ehtoollista luonasi. Jos tahdot minun tulemaan tykösi ja jäämään luoksesi, niin poista luotasi vanha taikina ja puhdista sydämesi maja. Karkota sieltä maailma ynnä paheiden parvi; istu kuin yksinäinen varpunen katolla ja ajattele murheella pahoja tekojasi. Rakastetulleen valmistaa rakastava sielu parhaan sijan, osoittaen siten hartaan halunsa.

2. Tiedä kuitenkin, ettet omin voiminesi voi tätä valmistusta saada

aikaan, vaikka vuosikauden sitä harjoittaisit etkä mitään muuta mielessäsi pitäisi. Vain yksinomaan armosta sinun on sallittu pöytääni lähestyä, niinkuin kerjäläinen, joka kutsutaan rikkaan pitoihin. Etkä millään muulla sitä palkita taida kuin nöyryydellä ja kiitollisuudella. Ota siis rakkaudella ja pyhällä pelolla vastaan Herrasi ruumis ja veri, kun hän haluaa sinua lähestyä. Minä olen kutsun lähettänyt ja käskyn antanut, minä täytän sen, mikä sinulta puuttuu: tule ja ota minut vastaan.

3. Kun sinulle hartauden armon lahjoitan, ole Jumalallesi kiitollinen

saamasi laupeuden vuoksi. Jos taas tunnet itsesi kuivaksi ja kylmäksi, niin rukoile, huokaa ja kolkuta; äläkä herkeä, ennenkuin olet saanut edes pisaran armoa vastaanottaa. Sinä tarvitset minua enkä minä sinua. Et sinä tule pyhittämään minua, vaan minä tulen pyhittämään ja parantamaan sinua. Sinä tulet saadaksesi minulta pyhyyttä ja yhdistyäksesi minuun. Minulta saat uuden armon ja viriät uuteen elämän parannukseen. Älä katso tätä armoa ylen, vaan valmistaudu siihen kaikella vakavuudella saadaksesi rakastettusi luoksesi.

4. Mutta sinun ei ole ainoastaan oikeasta valmistuksesta huolta

pidettävä, vaan sinun on myös muistettava valvominen Ehtoollisen jälkeen. Eikä se ole vähemmän tarpeellinen kuin valmistus, sillä se on tärkein ehto uuden armon vastaanottamiseen. Joka Ehtoolliselta tultuansa heti etsii ulkonaista virkistystä, on sangen haluton uuteen hartauteen. Varo turhaa juttelua, pysy hiljaisuudessa ja nauti Jumalan armoa: Hän on sinun, eikä koko maailma voi häntä sinulta riistää. Minä olen se, jolle sinun on kokonaan antauduttava; niin että et enää elä itsellesi, vaan minulle, joka kaikki huolesi karkotan.

Kolmastoista luku.

Hurskas sielu etsii sakramentissa kaikesta sydämestään Kristuksen yhteyttä.

Opetuslasten puhetta.

Oi, kunpa minä, Herra, löytäisin yksin sinut ja saisin avatuksi sinulle koko sydämeni ja pääsisin nauttimaan sinua, niinkuin sieluni halajaa! Oi, kunpa ei yksikään luotu minua liikuttaisi, vaan sinä yksin puhuisit minulle ja minä sinulle, siihen tapaan kuin rakastava puhuu rakastettunsa ja ystävä ystävänsä kanssa. Sitä toivon ja rukoilen, että kokonaan sinuun yhtyisin, että sydämeni irtaantuisi luoduista kappaleista ja että ahkeran ehtoollisvieton kautta paremmin oppisin ymmärtämään taivaallisia ja iäisiä. Ah, Herra Jumala, milloin olen pääsevä täydelliseen yhteyteen kanssasi, sinuun raukeamaan ja itseni unohtamaan! Salli itsesi pysyä minussa ja minun sinussa ja siten meidän molempien yhdessä!

2. Sinä olet totisesti rakkaani ja valittuni, jossa sieluni haluaa

asua kaikki elinpäivänsä. Sinä olet rauhantekijäni, jossa on suurin rauha ja paras lepo ja jonka ulkopuolella on vaiva ja tuska ja määrätön kurjuus. Sinä olet totisesti salattu Jumala, [Deus absconditus = salattu Jumala (Jes. 45:15).] eikä sinun mielisuosiosi ole jumalattomain, vaan nöyräin ja vilpittömäin kanssa. Kuinka suloinen onkaan Henkesi, o Herra, joka osoittaaksesi rakkauttasi lapsiasi kohtaan taivaan leivällä haluat heitä virvoittaa! Ei ole kansaa, jolla on sellainen Jumala kuin sinä, sillä sinä annat itsesi omillesi nautittavaksi, jotta sielu virkistyisi ja sydän taivaaseen kohotettaisiin.

3. Mikä luontokappale saa niin suurta jumalallista rakkautta tuta

kuin hurskas sielu, jonka luo itse Jumala saapuu sitä ruumiillansa ravitsemaan! Oi sanomatonta armoa, oi ihailtavaa antautumista ja ääretöntä rakkautta, eritoten ihmisille osoitettua! Millä, oi Herra, tällaisen rakkauden palkitsen! Ei minulla ole muuta lahjaa kuin sydämeni, jonka kokonansa tahdon Herralle lahjoittaa. Kun sieluni on päässyt tyyten Jumalaan yhtymään, on sydämeni kiitosta veisaava. Ja Herra on sanova minulle: jos tahdot olla minun kanssani, tahdon minäkin olla sinun kanssasi. Ja minä vastaan: ole armossa kanssani, Herra, niin minä sydämen halusta olen sinun kanssasi. Suurin haluni on saada yhteydessäsi pysyä.

Neljästoista luku.

Kuinka harras sielu ikävöitsee Kristusta.

Opetuslapsen puhetta.

Oi Herra, kuinka suuri on suloisuutesi runsaus, jonka olet pelkääväisillesi pannut tallelle. Kun muistelen, millä hartaudella monet hurskaasi ovat sakramenttiasi lähestyneet, silloin itseäni häpeän, jopa punastun, että alttariasi lähestyn niin penseänä ja kylmänä ja niin vailla todellista sydämen hartautta. Murheella tunnen, etten sinua kohtaan ole palava enkä niin voimakkaasti liikutettu, kuin entiset hurskaat ovat olleet, jotka rakkauden palavuuden vuoksi eivät ole voineet itkuansa pidättää, vaan sekä suulla että sydämellä tavoittelivat sinua, elävän veden lähdettä. Eivätkä he voineet nälkäänsä millään muulla tyydyttää kuin sinun ruumiillasi ja verelläsi, jotka he hengellisellä halulla ja riemulla ottivat vastaan.

2. Kuinka palava oli heidän uskonsa; se on ilmeinen todistus sinun

pyhästä läsnäolostasi. Sillä Herransa totisesti tuntevat leivän murtamisessa ne, joiden sydän on palava heidän vaeltaessaan Jeesuksen kanssa (Luuk. 24: 32, 35). Sellainen hartaus, niin palava rakkaus on minusta vielä kaukana. Rakas, hyvä Jeesus, ole minulle armollinen ja salli köyhän kerjäläisesi, ainakin joskus Ehtoollisessa, tuntea pieni kipinä armahtavaa rakkauttasi, jotta uskoni kasvaisi, toivoni sinun hyvyyteesi virkistyisi ja rakkauteni taivaallisella mannalla ravittuna sammumattomana pysyisi.

3. Mutta sinun armollesi on mahdollista lahjoittaa minulle tämä

ikävöimäni hartaus ja lähestyä minua hengen palavuudessa, kun sinulle otollinen aika on saapunut. Sillä vaikka en tunne entisten hurskasten palavaa halua, minä kuitenkin sinun armostasi sitä ikävöitsen ja rukoilen, että minäkin pääsisin osalliseksi heidän pyhään seuraansa.

Viidestoista luku.

Tie hartauteen on nöyryys ja itsensä kieltäminen.

Herran puhetta.

Hartauden armoa on sinun vakavasti tavoiteltava, ikävöiden etsittävä, kärsivällisyydessä ja uskossa odotettava, niin ikään on sinun se kiitollisuudella vastaanotettava, nöyryydessä säilytettävä, uskollisesti käytettävä ja muuten jätettävä Jumalan haltuun aika ja tapa, jolla hän tahtoo sinua lähestyä. Erityisesti on sinun nöyryytettävä itsesi, kun tunnet varsin vähän tai et tunne ollenkaan sisällistä hartautta; mutta älä heittäydy liialliseen alakuloisuuteen tai murheeseen. Jumala antaa usein lyhyessä hetkessä sen, minkä hän kauan aikaa on pidättänyt. Joskus hän rukouksen päättyessä antaa minkä sen alkaessa lykkäsi toistaiseksi.

2. Jos armo lahjoitettaisiin heti paikalla, kun sitä rukoillaan,

ei heikko ihminen sitä voisi kestää. Sen vuoksi on hartauden armoa hyvässä toivossa ja nöyrällä kärsivällisyydellä odotettava. Mutta pane se syntiesi syyksi, milloin sitä ei anneta taikka milloin se salaa poisotetaan. Välistä on vain vähäinen asia, joka estää tai salaa armon, jos sitten sitä, joka niin suuren hyvän estää, voidaan sanoa vähäiseksi eikä pikemminkin suureksi. Mutta jos sen voitat, olkoon se suuri tai vähäinen, tulet saamaan mitä rukoilit.

3. Sillä niin pian kuin koko sydämestäsi olet Jumalalle antautunut

etkä enää oman mielesi mukaan pyydä sitä tai tätä, vaan annat kaikki hänen haltuunsa, saat huomata itsesi häneen yhdistetyksi ja rauhoitetuksi; sillä ei mikään tuota niin suurta huojennusta kuin Jumalan mielisuosioon tyytyminen. Ken siis vilpittömästi kohottaa halunsa Jumalan puoleen ja itsestänsä karkottaa niin hyvin luvattoman mieltymyksen kuin myös vastenmielisyyden luotuja kappaleita kohtaan, hän on sovelias armon käsittämiseen ja hartauden lahjan saamiseen. Missä Herra tapaa tyhjät astiat, siinä hän siunauksensa jakaa. Mitä täydellisimmin joku näistä maallisista kieltäytyy ja itseltänsä kuolee, sitä pikemmin armo saapuu, sitä runsaampana se lähestyy ja sitä korkeammalle se vapautetun sydämen kohottaa.

4. Silloin hän on näkevä ja ihastuksesta raukeneva, ja hänen

sydämensä on laajeneva, sillä Herran käsi on hänen kanssansa, ja hän on antautunut Herran käsiin ikiajoiksi. Katso, niin siunataan se, joka koko sydämestään etsii Herraa eikä sieluansa turhuuteen kiinnitä. Ottaessaan vastaan Pyhän Ehtoollisen hän saa suuren armon nauttia yhteyttä Herran kanssa, koska hän ei etsi omaa lohdutustansa, vaan yli kaiken Jumalan kunniaa.

Kuudestoista luku.

Meidän on ilmaistava hätämme Kristukselle ja anottava häneltä armoa.

Opetuslapsen puhetta.

Oi sinä lempeä ja kalliisti rakastettu Vapahtaja, jota hartaasti omakseni halajan, sinä tunnet heikkouteni ja kaiken hätäni; sinä tunnet, millaisissa synnin siteissä olen; sinä tiedät myös ahdistukseni, kiusaukseni, vaivani ja syntisaastani. Lääkettä saadakseni minä sinua lähestyn, lohdutusta ja huojennusta minä sinulta rukoilen. Minä puhun asiani sinulle, joka kaiken tiedät, jolle kaikki sisukseni on tunnettu ja joka yksin minua voit lohduttaa ja auttaa. Sinä tiedät mitä ennen kaikkea kaipaan ja kuinka köyhä olen kaikista hyveistä.

2. Katso, köyhänä ja alastomana seison edessäsi armoa kerjäten

ja laupeutta pyytäen. Virvoita nälkäistä kerjäläistäsi, sulata kylmyyttäni rakkautesi tulella ja valaise minua, sokeata, kirkkaudellasi. Käännä maalliset minulle katkeriksi, harjoita minua vastuksilla kärsivälliseksi ja saata minut maalliset ja luodut hylkäämään ja unohtamaan. Korota sydämeni tykösi taivaaseen äläkä salli minun maallisiin mieltyä! Tästä hetkestä lähtien ole sinä minun iki-iloni, sinä yksin olet ruokani ja juomani, rakkauteni ja riemuni, ihastukseni ja kaikkeni.

3. Kunpa läsnäolollasi minut kokonaan sytyttäisit ja muuttaisit

siten, että olisin palavan rakkautesi sulattamana yksi henki kanssasi. Älä salli minun nälkäisenä ja kuivana poistua luotasi, vaan harjoita laupeutta minua kohtaan, niinkuin tapasi on ollut pyhiesi kanssa menetellä. Olisiko ihme, jos sinusta kokonaan palamaan syttyisin, ja itsessäni menehtyisin; olethan alati palava tuli, sydämiä puhdistava ja valaiseva valo.

Seitsemästoista luku.

Kristus on palavalla rakkaudella vastaanotettava.

Opetuslapsen puhetta.

Syvällä hartaudella ja palavalla rakkaudella, koko sydämeni lämmöllä minä haluan vastaanottaa sinut, Herra, samoin kuin monet pyhät ja hurskaat ovat Ehtoollisella käydessään sinua halanneet. He ovat myöskin pyhässä elämässä olleet sinulle otollisia ja palavan hurskauden tavoittelijoita. O Jumalani, sinä ikuinen rakkaus, minun paras tavarani ja autuuteni, minä halajan sinua suurella halulla ja syvimmällä kunnioituksella, niin suurella kuin joku edesmenneistä pyhistä milloinkaan on voinut tuntea.

2. Ja vaikka olen kelvoton niin suureen hartauden tuntoon, uhraan

kuitenkin sinulle kaiken sydämeni halun, ikäänkuin minulla yksin olisi sellainen palava hartauden halu sinua kohtaan. Mitä ikinä hurskas mieli voi käsittää ja tajuta, sen kaiken minä syvimmällä kunnioituksella ja sisällisellä halulla sinulle tarjoan ja kannan. En pidätä itselleni mitään, vaan uhraan sinulle mielihalulla ja vapaasti itseni ja kaiken omani. Minun Jumalani, Luojani ja Lunastajani, minä halajan tänään sinut vastaanottaa yhtä suurella rakkaudella ja kunnioituksella, kiitoksella ja ylistyksellä, nöyryydellä ja antautumisella, uskolla ja toivolla sekä sydämen puhtaudella kuin pyhä äitisi, siunattu Neitsyt, kun hän enkelille, joka hänelle ilmoitti sinun lihaan tulemisesi salaisuuden, nöyryydessä ja hartaudessa vastasi: "Katso, Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sanasi mukaan" (Luuk. 1: 38).

3. Ja niinkuin autuas edelläkävijäsi, Johannes Kastaja, vaimosta

syntyneistä suurin, vielä äitinsä kohdussa ollessaan liikahti ilosta sinun läsnäollessasi ja sittemmin, nähdessään Jeesuksen vaeltavan ihmisten joukossa, nöyryyttäen itsensä sanoi: "Yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, riemuitsee sangen suuresti yljän äänestä" (Joh. 3:29), niin minäkin toivon itsessäni pyhän halun syttyvän, voidakseni kaikesta sydämestä sinua lähestyä. Sentähden myöskin sinulle edeskannan ja uhraan kaiken hengellisen ilon, palavat tunteet, sielun hurmiot, yliluonnolliset valaistukset ja taivaalliset näyt ynnä myös kaikki kiitokset, joita taivaan ja maan olennot julistavat; tämän teen sekä itseni että kaikkien niiden puolesta, jotka ovat esirukoukseeni uskotut, sinulle kiitokseksi ja iäiseksi ylistykseksi.

4. Herrani ja Jumalani, ota vastaan rukoukseni ja haluni saada sinua

lakkaamatta ylistää, sillä se on sinulle tulevaa sinun sanomattoman hyvyytesi ja korkeutesi tähden. Tällaisen kiitoksen haluan sinulle edestuoda joka päivä ja kautta aikojen ja kutsun myös taivaalliset henget ja uskovaiset sielut siihen ylistyslauluineen kanssani yhtymään.

5. Kiittäkööt sinua myös kaikki kansat, kansanheimot ja kielet

ja ylistäkööt pyhää ja kallista nimeäsi palavalla hartaudella ja kiitosveisuulla. Ja kaikki ne, jotka nöyryydessä ja hartaudessa nauttivat pyhää sakramenttiasi ja uskossa sen vastaanottavat, tulkoot armostasi ja laupeudestasi osallisiksi ja rukoilkoot myös minun puolestani. Ja kun he ovat pyhästä yhteydestäsi osallisiksi tulleet ja lohdutettuina ja virvoitettuina ovat pyhältä pöydältäsi lähteneet, muistakoot he myös esirukouksin minua, kurjaa raukkaa!

Kahdeksastoista luku.

Älkäämme udelko sakramentin salaisuuksia, vaan seuratkaamme nöyryydessä Kristusta.

Herran puhetta.

Kavahda, ettet viisastellen tutki tämän salaisuuden syvyyttä, ellet tahdo vajota epäilyksen suohon. Ken Jumalan valtasuuruutta järjellään tutkii, hän nääntyy sen painon alle. Jumala voi tehdä suurempia töitä, kuin mitä ihminen voi tajuta. Siedettävä on vain sellainen nöyrä totuuden etsintä, joka aina on valmis vastaanottamaan neuvoa ja vaeltamaan siinä terveessä opissa, jonka olemme saaneet.

2. Autuas on yksinkertaisuus, joka hylkää vaikeat riitakysymykset

ja pysyy horjahtelematta Jumalan käskyjen selvällä ja tasaisella polulla. Monet ovat hartauden menettäneet yrittäessään tutkistella liian korkeita asioita. Uskoa ja pyhää elämää sinulta kysytään, mutta ei viisastelua eikä tunkeutumista Jumalan syvyyksiin. Jollet oikein tajua alapuolellasi olevia asioita, kuinka sitten käsittäisit niitä, jotka sinua ylempänä ovat? Alistu Jumalan edessä ja nöyryytä ajatuksesi uskon kuuliaisuuteen, niin sinulle annetaan tiedon valo sikäli, kuin se sinulle on hyödyllistä ja tarpeellista.

3. Muutamat joutuvat suuriin kiusauksiin sakramentista ja uskosta,

mutta se on vihollisen työtä. Älä huolehdi äläkä rupea ajatuksissasi viisastelemaan, älä myös vastaa kiusaajan herättämiin epäilyksiin, vaan turvaa Jumalan sanaan ja profeettain ja muiden pyhien ihmisten opetuksiin, niin vihollinen on pakeneva. Tällainen kärsiminen on Jumalan palvelijalle usein hyödyksi, sillä uskottomia ja jumalattomia vihollinen ei kiusaa, sillä ne ovat jo lujasti hänen vallassaan, mutta hurskaita ja uskovaisia hän monella tavalla kiusaa ja rasittaa.

4. Jatka vaellustasi vilpittömässä uskossa ja käy pyhällä aterialla

nöyrin mielin. Mitä et voi ymmärtää, usko se Kaikkivaltiaan huomaan. Jumala ei sinua petä, mutta ken itseensä turvaa, hän joutuu pettymykseen. Jumala pysyy yksinkertaisten tykönä, ilmaisee itsensä nöyrille, antaa ymmärrystä lapsenmielisille ja avaa puhdassydämisille tiedon aarteet, mutta ylimielisiltä hän armonsa salaa. Ihmisjärki on heikko ja erehtyy usein, mutta tosi usko ei erehdy.

5. Järjen ja luonnollisen tutkistelun tulee seurata uskoa, mutta

ei suinkaan käydä edellä [Teroitetaan Anselmin ajatusta: "credo ut intelligam" = minä uskon, jotta ymmärtäisin.], vielä vähemmän sitä loukata. Sillä usko ja rakkaus kuuluvat erityisesti tähän sakramenttiin ja vaikuttavat siinä salaisesti. Jumala, Iankaikkinen ja Ääretön, jonka voima on mittaamaton, tekee suuria ihmeitä taivaassa ja maan päällä, eikä hänen töitänsä taideta tutkia. Jos Jumalan työt olisivat ihmisjärjellä käsitettäviä, eivät ne olisikaan ihmeellisiä eivätkä sanoin lausumattomia.