[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$foGmH2Cn-YCMRmFMmjKgeUBYJZYiqooxt-TqXEalyZ5A":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":16,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":31,"gutenbergTranslators":32,"gutenbergDownloadCount":34,"aiDescription":35,"preamble":36,"content":37},1129,"Mestari Gert eli Lörpöttelevä parturi","Holberg, Ludvig",1684,1754,"1129-holberg-ludvig-mestari-gert-eli-lorpotteleva-parturi","1129__Holberg_Ludvig__Mestari_Gert_eli_Lörpöttelevä_parturi","Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä","naytelma",[14,15],"huumori","rakkaus",[],"fi",1723,1903,7954,46190,false,50314,[25,26],"Comedy plays","Danish drama -- Translations into Finnish",[28,29,30],"Humour","Plays/Films/Dramas","Romance","\"Mestari Gert eli Lörpöttelevä parturi: Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä\" by Holberg is a theatrical comedy written in the early 18th century. This work showcases the humorous and often absurd aspects of social interactions, particularly focusing on love and courtship. With its rich characters and witty dialogues, the play reflects the cultural dynamics of its time, exploring themes of romance, societal expectations, and individual folly.  The plot centers around Mestari Gert, a talkative barber and surgeon, who is in love with Leonora, the daughter of an apothecary. However, despite being urged by his mother to propose, Gert's propensity for excessive chatter constantly derails his attempts at romance. Meanwhile, other suitors and the apothecary’s familial expectations further complicate Gert’s chances, leading to comedic misunderstandings and conflicts. Ultimately, Gert’s failure to properly communicate his intentions results in him losing Leonora to another suitor, highlighting the play's critique of communication and the often trivial standards society places on romantic success. (This is an automatically generated summary.)",[33],"Snellman, Jussi",271,"Klassinen tanskalais-norjalainen huvinäytelmä kertoo lörpöttelevästä välskäristä, jonka loputon tarinointi matkoistaan koettelee ympäristön kärsivällisyyttä. Samaan aikaan nuori Leonard tavoittelee apteekkarin tyttären suosiota palvelijoiden punomien juonien avulla.","Ludvig Holbergin 'Mestari Gert' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1129.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","MESTARI GERT eli LÖRPÖTTELEVÄ PARTURI\n\nHuvinäytelmä 1:ssä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nLUDVIG HOLBERG\n\n\nSuomentanut Jussi Snellman\n\n\n\nU. W. Telén & C:o, Kuopio, 1903.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n _Mestari Gert_, välskäri ja parturi.\n _Gunild_, hänen äitinsä.\n _Gilbert_, apteekkari.\n _Leonora_, hänen tyttärensä.\n _Leonard_, viinikauppias.\n _Gotthard_, apteekkarin veli.\n _Pernilla_, apteekkarin palvelustyttö.\n _Jesper_, apteekkarirenki.\n _Henrik_, Leonardin palvelija.\n Eräs apteekkipoika.\n Asianajaja.\n Tuomari.\n\nNäyttämö: Puutarha perällä taustana. Oikealla puu, ovi rappuineen,\nparturin kyltti ja lähempänä katsojia toinen ovi. Vasemmalla perempänä\napteekkarin kyltti, ovi, ikkuna ja toinen ikkuna, jonka alla penkki,\nperempänä pensas, jonka edessä penkki ja pyöreä pöytä, keskellä oikeaan\nmyös pensas ja penkki.\n\n\n1:nen kohtaus.\n\n    Henrik. Pernilla.\n\n_Henrik_. Hyvää huomenta, piikaseni! Minä näin, että sinä tulit\napteekista. Onko niitä apteekkityttöjäkin?\n\n_Pernilla_. Ei, sinä ihan erehdyt. Minä en ole mikään tyttö -- olen\nvaan rohtopurkki. Mikä hävytön kysymys!\n\n_Henrik_. Niin, soisinpa tosiaankin, että sinä olisit rohtopurkki.\n\n_Pernilla_. Miksi niin? Kyllä silloin tuhraantuisit.\n\n_Henrik_. Hoo! Kyllä minä vain sinne sormeni sovitteleisin. Mutta\noikein totta puhuen, oletko sinä todellakin joku talon tyttöjä, vai\njokin muu siellä?\n\n_Pernilla_. Jokin muu, teidän palvelukseksenne.\n\n_Henrik_. Ehkä jokin lääke?\n\n_Pernilla_. Kyllä, lavermanki. Tuo poika ei mahda olla oikein viisas.\n\n_Henrik_. Anteeksi, että lasken leikkiä. Minun pitäisi apteekkiin\nherrani asialle.\n\n_Pernilla_. Kuka on herrasi?\n\n_Henrik_. Herra Leonard, viinikauppias tässä vastapäätä.\n\n_Pernilla_. Ai, kyllä tunnen hänet, korea, nuori herra! Onko hän kipeä?\n\n_Henrik_. On, hän on saanut vamman, eikä mikään muu voi häntä parantaa,\nkuin eräs lääke teidän apteekistanne.\n\n_Pernilla_. Onko sinulla sitten resepti?\n\n_Henrik_. On.\n\n_Pernilla_. Mikä tohtori on sen antanut?\n\n_Henrik_. Tohtori Cupido.\n\n_Pernilla_. No, se nyt on valhe. Sehän matkusti täältä jo muutamia\nvuosia sitten.\n\n_Henrik_. Paha hänet periköön, niin totta kuin hän on vielä täällä.\n\n_Pernilla_. No, niinpähän oli! Tuo poika on päästä vialla. Näytäppäs\ntänne se reseptisi.\n\n_Henrik_. Se on Leonora, apteekkarin tytär. Ymmärrättekö nyt, mihin\ntähtään?\n\n_Pernilla_. Ahaa! Isäntäsi on rakastunut meidän -- neitiimme.\n\n_Henrik_. Niin, jotain sinne päin.\n\n_Pernilla_. Voi, voi! Silloin surkuttelen miesparkaa; sillä se ainoa\nlääke, joka häntä auttaisi, on jo toiselle määrätty, kuten ehkä itsekin\ntietänet.\n\n_Henrik_. Niin, tiedän kyllä. Hän on määrätty mestari Gertille, joka on\nparturi ja välskärinä täällä kaupungissa.\n\n_Pernilla_. Mutta miksi ei sitten herrasi tullut ennen? Hän olisi ihan\nvarmaan saanut neidin, sillä onhan hän kunnon mies.\n\n_Henrik_. Eihän hän voinut kuvitella mielessään, että apteekkari\nnaittaisi tyttärensä niin nuorena. Hän on kyllä kauvan pitänyt tyttöä\nsilmällä, mutta ei ole antanut huomata sitä, tyttö kun on vielä niin\nnuori.\n\n_Pernilla_. Mistä herrasi on kotoisin?\n\n_Henrik_. Tästä kaupungista.\n\n_Pernilla_. Se ei voi olla mahdollista.\n\n_Henrik_. Miksi niin.\n\n_Pernilla_. Koska hän ei sen paremmin tunne kaupunkimme naisia, eikä\ntiedä että meikäläiset tytöt eivät suinkaan tahdo kauvemmin olla\nnaimattomia kuin korkeintaan viidentoista vanhoiksi. Senhän toki minä\nhyvin tiedän omasta kokemuksestani.\n\n_Henrik_. Mutta onko sitten kauppa jo täydellisesti tehty?\n\n_Pernilla_. Kyllä vanhempien välillä, mutta ei vielä heidän itsensä\nkesken.\n\n_Henrik_. Koska se tapahtui?\n\n_Pernilla_. Vanhemmat sopivat siitä jo kuukausi sitten, mutta mestari\nGert itse ei ole vielä neidille puhunut siitä mitään, ja se kovin\nsuututtaa molempien vanhempia.\n\n_Henrik_. Onko siis tämä naiminen vastoin mestari Gertin tahtoa?\n\n_Pernilla_. Ei suinkaan. Päinvastoin on hän äitiäänkin pyytänyt\nkosimaan puolestansa.\n\n_Henrik_. Mutta sitä en ymmärrä; minun mielestäni ei mestari Gert ole\njuuri niitä, jotka ujostelevat.\n\n_Pernilla_. Kaikkea muuta; päinvastoin hyvinkin tungettelevainen.\n\n_Henrik_. No, mitä hemmetissä? Hän on rakastunut, on häikäilemätön,\neikä kuitenkaan ole kosinut. Ehkä tyttö on kylmäkiskoinen, eikä antau\nhänen puheilleen?\n\n_Pernilla_. Ei, ei, neitimme kyllä taipuu isänsä tahtoon ja odottaa\nvaan joka päivä, että mestari itse kosisi.\n\n_Henrik_. Minä huomaan, että suutuitte siitä, että äsken kujeilin\nkanssanne, ja nyt tahdotte maksaa samalla mitalla.\n\n_Pernilla_. Eikä, en ole niin kostonhimoinen. Mutta minä selitän mikä\nsiihen on syynä. Joka ihmisellä on tapansa. Mestari Gertin tapa on\nkiusata ihmisiä alituisella lörpöttelemisellään.\n\n_Henrik_. Mitä ihmettä? Piisaako hänellä sitten niin paljon\npuheenainetta?\n\n_Pernilla_. Mitä vielä, mutta hän puhuu vaan kolmesta tai neljästä\nasiasta. Ensiksikin, jostain vanhasta piispasta Jyllannissa, jonka nimi\noli Arius, ja jota vainottiin muutaman kirjansa takia, jonka hän oli\nantanut painattaa. Ja sitten toiseksi jostain merkkireiveistä ja\npaltturuhtinaista Saksassa. Kolmanneksi turkkilaisista ja neljänneksi\nreissustaan, jonka hän kerran teki Harslevista Kieliin. Niin että mistä\nhyvänsä alkaakin puhua hänen kanssaan, niin yks' kaks' on tietämättään\nauttamattomasti keskellä Saksaa tai jossain Turkinmaalla.\n\n_Henrik_. Sepä vasta merkillinen tapa.\n\n_Pernilla_. Esimerkiksi, jos joku sattuisi sanomaan hänelle vaikka\nnäin: tänään on kaunis ilma, niin vastaa hän: oo, sellainen ilma\nminullakin oli kerran, kun matkustin Harslevista Kieliin. Ja sitten se\nmärehtii koko reissunsa taas alusta loppuun, kunnes äänensä on ihan\nsorroksissa ja vaikka hänet tukasta silloin raahaisi ulos huoneesta, ei\nhän ennen lakkaa lörpöttämästä mokomasta reissustaan, ennenkuin on\npäässyt Kieliin asti. Ja niin hän joka kerta tarttuu kiinni kielestään,\nsilloin juuri, kuin hänen pitäisi kosia neitiä, niin että apteekkari on\nmonta kertaa jo aikonut kohteliaalla tavalla lähettää hänet sinne,\nmissä pippuri kasvaa; mutta äiti on taas saanut kaikki hyväksi jälleen.\n\n_Henrik_. Mutta miten neiti voi olla sellaiseen mieltynyt. Sillä\nsellaiset miehet, jotka alati lörpöttelevät, eivät itse toimessa\ntavallisesti kelpaa mihinkään.\n\n_Pernilla_. Neitimme on kärsivällinen, eikä tahdo olla isälleen\ntottelematon, semminkin kun mestari Gert muuten on kunnon mies ja\nammatissaan aivan kelvollinen.\n\n_Henrik_. Vahinko tosiaan, että neiti on niin kärsivällinen, eikä\nkerrassaan tee kaikesta loppua. Se olisi herralleni suureksi eduksi,\nsillä siitä asti kun hän sai kuulla, että neiti oli toiselle aijottu,\non hän kokonaan ollut poissa suunniltaan. Mutta tuossa hän tulee.\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Leonard, Henrik ja Pernilla.\n\n_Leonard_. Henrik, kenen kanssa sinä puhut?\n\n_Henrik_. Se on apteekkarin palvelustyttö.\n\n_Leonard_. Ah, tyttöseni, onko se todellakin totta, että teidän\nneitinne on kihloissa?\n\n_Pernilla_. On, herraseni.\n\n_Leonard_. Minä olen koko vuoden häntä ajatellut ja nyt juuri olin jo\naikeissa kosia häntä, kun yht'äkkiä kuulen huhuttavan, että hän onkin\nluvattu mestari Gertille. Kovin surettaa se minua, osaksi neidin\ntähden, että hän joutuu niin ikävälle miehelle, jota kaikki kammoovat\nhänen lörpöttelemisensä takia, mutta eniten kuitenkin oman itseni\ntähden, kun niin yht'äkkiä tulen eroitetuksi siitä, joka niin kauvan\naikaa on ollut hartain toivoni. Sinä tiedät Henrik, kuinka usein\nhänestä olen puhunut.\n\n_Henrik_. Tiedänpä hyvinkin, ja monta kertaa olen jo sanonut: hyvä\nherra! Älkää suotta kuhnailko, vaan käykää ajoissa kiinni, sillä ette\narvaakaan, ennenkuin jo toinen on ennen ennättänyt.\n\n_Leonard_. Minä arvelin että hän oli vielä liian nuori.\n\n_Henrik_. Hui, hai! Onhan hän jo viisitoista vuotias. Kysykääpä vaan\ntältä tytöltä paljonko viisitoista vuotta jo merkitsee näinä aikoina.\n\n_Pernilla_. Hyvä herra. Kovasti surkuttelen sekä häntä, että teitä,\nsillä en ensinkään epäile, että neitimme teidän kanssanne tulisi paljon\nonnellisemmaksi. Mutta kas! Tuolta hän itse tuleekin.\n\n\n3:mas kohtaus.\n\n    Leonora. Leonard. Henrik. Pernilla.\n\n_Leonora_. Pernilla, mene sisälle isän luokse. Mutta kuka se oli, jonka\nkanssa sinä puhuit? Kas vaan, sehän on herra Leonard.\n\n_Leonard_. Rakas neiti! Minä en voi nähdä teitä, ilman että joudun\nkokonaan pois suunniltani.\n\n_Leonora_. Kuinka niin? Olenko minä sitten niin vastenmielisen\nnäköinen?\n\n_Leonard_. Ei, päinvastoin, mutta minä soisin että te minun silmissäni\nolisitte kauhea.\n\n_Leonora_. Sepä omituinen toivomus! Mielelläni tahtoisin tietää, mikä\nsiihen on syynä.\n\n_Leonard_. Syynä siihen, ihana neiti! on -- -- -- Ah! mitä se auttaa,\njos sen sanoisinkin. -- Hyvästi, kaunis neiti! Olkoon onni aina\nosananne.\n\n    (Menevät.)\n\n\n4:jäs kohtaus.\n\n    Leonora. Pernilla.\n\n_Leonora_. Mitä hän tarkoitti, Pernilla?\n\n_Pernilla_. Hän tarkoitti, että vieköön \"Hiisi\" mestari Gertin.\n\n_Leonora_. Etkö sinä häpeä minun kuulleni toivomasta pahaa tulevalle\nsulholleni?\n\n_Pernilla_. Minä en tiedä, mikä se semmoinen sulho on, joka nuorelle\ntytölle vaan puhua rupattaa kaikellaisista valtiollisista asioista,\njuuri silloin kuin pitäisi puhua muka rakkaudesta. Toista toki, totta\njumalitse, tarvitaan, jos kerran sillä tiellä on, kun turhanpäiväistä\nparranpärinää.\n\n_Leonora_. Kyllä se hänestä haihtuu.\n\n_Pernilla_. Oi, oi, hyvä neiti! Älkää toki noin puhukokaan. Jos häneltä\nvaikka suun kiinni neuloisi, niin kyllä hän vielä nenänsäkin kautta\noppisi lörpöttelemään.\n\n_Leonora_. No, jätä nyt se asia sikseen ja sano minulle suoraan mitä se\nLeonard herra tarkoitti.\n\n_Pernilla_. Hän joutui ihan epätoivoon, kun hän kuuli, että neiti aikoo\nmennä naimisiin, sillä hän on jo kokonaisen vuoden teitä rakastanut.\n\n_Leonora_. Minä kummastelen, kuinka hän rohkenee tuollaisia puheita\ntuoda esille.\n\n_Pernilla_. Mutta miksi te huokailette niin syvästi?\n\n_Leonora_. Se ei ole totta; minä en mitään huokaillut.\n\n_Pernilla_. Kas, nyt te taas huokasitte!\n\n_Leonora_. Pernilla! Jätä minut rauhaan!\n\n    (Menee nenäliina silmillään.)\n\n_Pernilla_. Tottamaar! Hänellä oli kyyneleet silmissä. Jaa, minä\nhuomaan kyllä, että jos se vaan hänestä riippuisi, niin mieluummin toki\nhän herra Leonardin ottaisi. Mutta apteekkari huutaa, täytyy mennä\nsisälle.\n\n    (Menee.)\n\n\n5:des kohtaus.\n\n    Gilbert. Gunild.\n\n_Gilbert_. Nyt, miehet, katsokaapas että kaikki on reilassa, kun\ntohtorit tulevat. Iltapäivällä on nimittäin apteekissa tarkastus. --\nArvelen kuitenkin, että kunhan vaan liköörit ja paloviina ovat hyviä,\nniin välittävät ne viis' muusta. Nyt kymmeneen vuoteen ei tohtori\nHerman ole toisin tarkastanut apteekkiani. Ainoa mitä hän kysyy on:\nonkos teillä \"haustus cordialis\" hyvää? sitä meidän, hyvät virkaveljet\ntulee maistaa. Ja kun sitten seitsemän, kahdeksan pulloa parasta\nreinviiniä on tyhjennetty, on tarkastuskin tehty. -- Mutta tuollahan on\nmestari Gertin äiti. Palvelijanne, hyvä rouva!\n\n_Gunild_. Sangen hauskaa, että sain tavata teitä, herra apteekkari!\nTahtoisin niin mielelläni puhua teille vähän tuosta --\n\n_Gilbert_. Niin, paras keino siihen on ottaa kamalapulveria. Muuten\nkyllä ymmärränkin, mitä tarkoitatte. Olen jo senkin seitsemän kertaa\nsanonut, että mestari Gert sopii vävypojakseni, kun te vaan lupaatte,\nettä poikanne tulee luokseni ja ratkaisee asian. Ja onhan tuo\ntullutkin, mutta aina vaan istuu ja lorisee kaikkea muuta roskaa\nmyöhäiseen yöhön asti. Mokomata kosijata en ole ennen nähnyt. Minä en,\npeijakas vie, anna tässä kauvemmin kujeilla kanssani. Jos hän tahtoo\ntytön, niin tehköön pian päätöksen, että asiasta kerrankin tolkku\ntulee, niinkuin sanotaan.\n\n_Gunild_. Kyllä siitä tolkku tulee, herra apteekkari. Minä vakuutan\nett'ei se ole mitään kylmäkiskoisuutta; hän on niin rakastunut, kuin\nvaan suinkin olla voi.\n\n_Gilbert_. No, mutta miksi hiidessä hän ei sitten kosi, sen sijaan että\nhän vaan meille syöttää kaikellaisia juttujaan? Mitä se minua\nliikuttaa, mikä mies tohtori Arius oli? Minä saan ihan kylläkseni jo\nnäistä tohtoreista ja välskäreistä, mitä meillä nykyjään on. Ja mitä\nminä siitä välitän montako paavia taikka kuuriruhtinasta nykyään on\nolemassa. Minun apteekkini tulee aivan yhtä hyvin toimeen, vaikka niitä\nei olisi ainoatakaan koko maailmassa.\n\n_Gunild_. Tänään on poikani vannonut minulle ratkaisevansa asian.\n\n_Gilbert_. Hyvä, hyvä muoriseni! Tyttäreni on kyllä silloin oleva\nkotona, kysyköön vaan mestari Gert häntä; itselläni ei ole nyt aikaa\nhäntä puhutella, kun apteekissa on tarkastus tänään. Hyvästi nyt vaan,\nantakaa hänen sitten heti tulla.\n\n_Gunild_. Kas! siinä poikani itse, jos herra apteekkari tahtoo häntä\npuhutella.\n\n_Gilbert_. Ei, ei, minulla ei ole nyt aikaa. Sanokaa te vaan hänelle,\nmitä minä jo sanoin.\n\n    (Menee.)\n\n\n6:des kohtaus.\n\n    Mestari Gert. Gunild.\n\n_Gert_. Mihin apteekkarilla oli sellainen kiire, äiti?\n\n_Gunild_. Niin, kuulehan nyt poika. Tällä kertaa vielä sain hänet\nleppymään, vaikkakin suurella vaivalla, sillä hän luulee, että hänen\nkanssaan vaan ilveillään. Nyt siitä on jo enemmän kuin kaksi kuukautta,\nkun naimisesta päätettiin, eikä ollut enää muuta jälellä, kuin puhua\nvaan asiasta itse tytölle. Mutta päivä toisensa jälestä on mennyt\nhukkaan sinun kirottuun lörpötykseesi, joka ei ole killinginkään\narvoinen. Luuletko sinä, että ihmiset siitä välittävät, mitä sinä teit\nKielin matkallasi, kuinka monessa kapakassa sinä kävit, kuinka monen\ntytön polvia sinä joka kapakassa kutkuttelit ja kuinka monta\npiipullista tupakkaa sinä matkallasi poltit, -- Kyllä tässä kylässä on\nniin monta ihmistä, jotka ovat kulkeneet paljon kauvempana maailmassa,\nkuin sinä. Anders Kriston poika esimerkiksi on jo kolme, neljä kertaa\nkulkenut Portot ja Pariisit, Ranskan maalla ja vielä jossain kaukana\nNeappelissa tai missä hiiden pelissä lie ollutkaan, mutta ei läheskään\nniin paljon kerskaile matkoistaan.\n\n_Gert_. Ne, jumaliste, ei olekkaan mitään tusinajuttuja, mitä minä\nKielin matkastani kerron, vaan päinvastoin sellaista, joka todellakin\nansaitsee kuulemista. Tahtooko äiti kuulla, niin minä kerron\nlyhykäisesti matkastani.\n\n_Gunild_. Mene hiiteen loruinesi! Pois, ja toimita asiasi, tai sano\nsuoraan ettei sulla ole halua siihen, niin siitä kerrankin päästään;\nmars matkaan!\n\n    (Menee.)\n\n\n7:mäs kohtaus.\n\n    Mestari Gert. Apteekkipoika.\n\n_Gert_. Niin, kyllä minun todellakin täytyy mennä sisälle ja saada asia\nselväksi. Mutta tuossa on apteekkipoika. Palvelijanne, herraseni.\n\n_Poika_. Palvelijanne, mestari Gert, aijotte kai meille?\n\n_Gert_. Niin aijon, minulla olisi vähän asiaa teidän neidillenne.\nOlettehan oppilaana tässä apteekissa?\n\n_Poika_. Olen, herra.\n\n_Gert_. Ette kai vielä kauvan ole ollut tässä talossa?\n\n_Poika_. En, olen vasta kahdeksan päivää ollut täällä palveluksessa;\nmutta minä olen palvellut yhdeksän vuotta eräässä apteekissa\nHarslevissa.\n\n_Gert_. Harslevissa? Onko se mahdollista? Oletteko te ollut siellä?\n\n_Poika_. Kyllä. Tunnetteko muuten Harslevia?\n\n_Gert_. Tottahan toki minä Harslevin tunnen; kerran matkustin sieltä\nKieliin, enkä koskaan unhota sitä matkaa. Muun muassa sattui samalle\nmatkalle eräs hattumaakarin sälli, perin kelpo mies, joka vieläkin asuu\nKielissä, ja pidetään sitä siellä parhaimpana mestarina. -- Summa\nsummarum: me matkustimme yksissä Kieliin, koetellaksemme siellä\nonneamme. Sillä Kiel on käsityöläisille aivan erinomainen kaupunki.\nMoni minunkin tuttavistani on tullut sinne ihan tyhjin käsin, mutta jo\nmuutaman vuoden perästä on heillä ollut mainio toimeentulo. Kas,\nasianlaita on sellainen, että työväkeä on kaupungissa vähän, ja\nasukkaat ovat varakkaita ja maksavat hyvin. Sitäpaitse saa kaikkea\nsiellä perin helpolla hinnalla. Kerronpa herralle lyhyesti, missä\nhinnassa esimerkiksi ruokatavara oli minun aikanani. Naula parasta\nläskiä, mitä mies voi toivoa rokkansa höysteeksi, maksoi vaan\nlyypekkiläisen killingin.\n\n_Poika_. Ah, herraseni se käy ihan liian pitkäksi kertoa.\n\n_Gert_. Naula häränlihaa maksoi äyrin.\n\n_Poika_. Hoo! Mutta kuuluukos tuo nyt matkaan?\n\n_Gert_. Puoli tynnyriä voita neljä riksiä.\n\n_Poika_. Kuulkaas nyt, hyvä herra! Minä sanon suoraan ettei minulla ole\nkärsivällisyyttä kuunnella kaikkea tuollaista.\n\n_Gert_. Tiu munia lyypekkiläisen killingin.\n\n_Poika_. Mutta mitä herran nimessä minulla on tekemistä teidän\nmunienne, voinne ja läskinne kanssa?\n\n_Gert_. Pullo franskalaista viiniä maksoi vaan -- -- -- No, no,\nherraseni! älkää toki tulko kärsimättömäksi. Minä siis jätän kaiken\ntämän ja kerron vaan itse matkasta. Ensimmäisessä kestikievarissa\nmatkan varrella tapasimme miehen, joka näytti oikein siistiltä\nkiiltonappisessa takissaan ja mustissa samettihousuissaan. Tuo samainen\nmies puhutteli meitä hyvin ystävällisesti ja sanoi: eikös meidän hyvät\nherrat sopisi maistaa jotain tässä yhdessä. Me kiitimme kunniasta, ja\nniin tyhjensimme sitten hänen kanssaan pullon toisensa perästä \"in bona\ncaritate\", kunnes me, luvalla sanoen, olimme jo aika pöpperössä.\nSilloin hän vihdoin nousi ja esitti meille veljenmaljan ja me\npokkuroimme ja pokkuroimme ja joimme veljenmaljan hänen kanssaan. Sillä\naikaa istui kyytimiehemme jossain nurkassa ja virnisteli siellä\npartaansa. Me kysyimme häneltä jo parikin kertaa: \"Svager! Warumb' lakt\nEr?\" Mutta hän vaan aina vastasi: \"Nix\". Sitte vasta, kun uusi veljemme\noli mennyt, saimme häneltä kuulla, että se olikin Slesvigin pyöveli. Ja\nnyt kysyn teiltä hyvä herra! onko ihmisillä todellakin oikeus suuttua\nmeille siitä? Sillä -- anteeksi, minulla on sellainen kauhea yskä,\ntäytyy kääntyä vähän syrjään. (Sillä aikaa toinen hiipii pois. Gert\nrykii ja puhuu aina välillä, yhä poispäin kääntyneenä.) Sillä, niinkuin\njo sanoin, mistä kummasta me sen olisimme voineet tietää, että hän oli\nSlesvigin pyöveli (rykii taas) ja \"posito\" (rykii taas) että jos me sen\nolisimme tienneetkin (rykii taas) niin, entäs sitten? Sillä jos oikein\nperään ajattelee, mikä oikeastaan teloittaja on? (rykii taas ja kääntyy\nsitten toisen puoleen) Esivallan virkamies. -- Mutta mihinkä hän\njoutui? Veikö itse piru harslevilaisen? Hei herra harslevilainen!\nHarslevilainen! Harslevilainen! Eikös se ole hävitöntä, noin juosta\npois kesken kunnon miehen puhetta? Totta totisesti minä kerron\napteekkarille, kuinka hävittömiä hänen palvelijansa ovat. Poika\nvarmaankin luuli olevansa espanjalainen grandi, kun oli noin kopea. En\ntiedä, mikä siinä on, mutta minun käy aina ohrasesti tässä kylässä.\nOlisinpa vaan jossain muualla niin ansaitsisin rahaa puheellani. Sillä\ntuskin on ketään, joka voisi sanoa, että minä joskuskaan olisin roskaa\npuhunut, että minä milloinkaan olisin puhunut sellaista kuin ilmoista,\nnaimisista tai lastensynnyttämisistä. Ei! Minun esitykseni koskevat\nyksinomaan vaan poliitillisia tai ulkomaalaisia asioita, ja ovat ne sen\narvoisia, ettei niitä voi kullallakaan maksaa. -- Vaan jos joku\nsanoisi: Miksi viskaat helmiä sioille? vastaan minä: kun kerran olen\nalkanut jonkun esityksen, täytyy se minun myöskin lopettaa. Sellainen\non luontoni, eikä mikään ärsytä minua niinkuin se, että joku on kuullut\nalun puheestani, eikä malta kuunnella sitä loppuun. Mutta, ai\nhelkkarissa! Olin aivan unhoittaa asiani. Täytyy kolkuttaa.\n\n\n8:sas kohtaus.\n\n    Leonora. Mestari Gert.\n\n_Leonora_. Palvelijanne, mestari Gert.\n\n_Gert_. Palvelijanne, hyvä neiti. Pelkään vaan, että tulen\nsopimattomaan aikaan.\n\n_Leonora_. Kuinka niin?\n\n_Gert_. Minä kuulin että teillä on tarkastus tänään.\n\n_Leonora_. Mutta eihän se ole minun asiani, sehän kuuluu vaan\nmiesväelle.\n\n_Gert_. Minä kuulin sieltä sellaisen melun ja metelin kuin olisi siellä\nSaksan valtiopäiviä tai piiripäiviä pidetty.\n\n_Leonora_. Mitä ne ovat ne piiripäivät?\n\n_Gert_. Minä olen kovin mielissäni siitä, että neiti kysyy sitä\nminulta.\n\n_Leonora_. En kuitenkaan tällä kertaa tahdo vaivata teitä sitä\nselittämään.\n\n_Gert_. Sillä sen asian tiedän minä paremmin kuin kukaan muu tässä\nkaupungissa.\n\n_Leonora_. En ensinkään sitä epäilekään. Vaan minä toivon sittenkin\nettä se saisi jäädä toiseen kertaan.\n\n_Gert_. Sillä suuri eroitus, rakas neitini, on Saksan valtiopäivien ja\nSaksan piiripäivien välillä.\n\n_Leonora_. Niin, sen kyllä uskon.\n\n_Gert_. Ensiksikin selitän teille, mitä valtiopäivät ovat: valtiopäivät\nkutsuu kokoon seitsemän vaaliruhtinasta.\n\n_Leonora_. Voipi olla niin, mestari Gert. Minulla ei ole kunnia tuntea\nketään noista herroista.\n\n_Gert_. Ja kaikkiaan on seitsemän vaaliruhtinasta, kolme hengellistä ja\nneljä maallista, sillä maalliset ovat yhtä voimakkaammat.\n\n_Leonora_. Minä surkuttelen noita hengellisiä. Mutta minkäs minä sille\nmahdan.\n\n_Gert_. Ensimäinen on Trierin arkkipiispa.\n\n_Leonora_. Olkoon vaan.\n\n_Gert_. Toinen on Kölnin arkkipiispa.\n\n_Leonora_. Mutta mestari Gert -- --\n\n_Gert_. Kolmas on Mainzin arkkipiispa.\n\n_Leonora_. Onko se mahdollista?\n\n_Gert_. Se on niin totta kuin minä tässä istun, hyvä neiti. Sillä mitä\nminä hyötyisin valheesta.\n\n_Leonora_. Teitä ei sen enemmän hyödytä valehteleminen kuin totta\npuhuminenkaan, kun puhutte minulle tuollaisista asioista.\n\n_Gert_ (pidättäen häntä). Nämä seitsemän vaaliruhtinasta hallitsevat\nneljättä monarkiaa, sillä niitä on ennen ollut vaan kolme.\nPhryygialainen, Elamiittilainen ja Mesopotamialainen. Kun\nvaaliruhtinaat häviävät, silloin maailmakin häviää Sibyllan ennustuksen\nmukaan. Sentähden pidetään tarkka vaari siitä, että niin pian kuin joku\nvaaliruhtinas kuolee, valitaan heti toinen hänen sijaansa, ettei\nmaailma häviäisi, ja näin on ollut aina keisari Augustuksen ajoista\nasti, joka kuuluisa keisari perusti neljännen ja viimeisen monarkian.\nSama suuri keisari teki vielä kaksi muuta kuuluisaa tekoa: ensiksikin\nhän määräsi, että koko maailma piti verolliseksi laskettaman ja\ntoiseksi sääsi hän nuo seitsemän vaaliruhtinasta. Paavi oli kyllä sitä\nvastaan ja sanoi: \"Ihre Kaiserliche Majestät, warum so viele weltliche\nFürsten auf einmal zu machen?\" Mutta keisari Augustus, joka oli mies\npuolestaan, eikä antanut kanssaan leikitellä, suuttui ja sanoi\npaaville: \"Ihr papstliche Exellentz! Ich will es so haben\"; josta paavi\nheti säikähti ja pyysi armoa ja sai sen aikaan, että keisari salli\nhänen yhtäaikaa asettaa kuusitoista kardinaalia, se on sama kuin\nhengellistä kreiviä ja paroonia; sillä kardinaalin arvon perii\nainoastaan vanhin poika, eikä koskaan tyttö, ja jos joku kardinaali\nkuolee ja jättää jälkeensä vaan tyttäriä, niin lankee kardinaalinarvo\ntakaisin paaville.\n\n_Leonora_. Hyvä herra! Minä en jouda teitä kauvemmin kuulemaan. Jos\ntahdotte vasta kunnioittaa meitä käynnillänne, olisi se meille kovin\nmieluista erittäinkin, jos voisitte tulla sellaiseen aikaan, jolloin\nminä en ole kotona. Muuten pyydän teitä, että kertoisitte loput\nkissalleni, sillä se ymmärtää siitä aivan yhtä paljon kuin minäkin.\nHyvästi!\n\n    (Menee.)\n\n_Gert_. Kas, siinäpä kuulin kunniani! Minä huomaan että puheeni kautta\ntulen vaan vihatuksi tässä kaupungissa. Sen vannon etten enää toista\nkertaa suutani aukaise, sillä ihmiset täällä eivät sitä ansaitse.\nSiitä, josta niiden pitäisi kunnioittaa ja rakastaa minua, siitä ne\nminua vihaavat. Menen kun menenkin ja kerron äidille, kuinka\nivallisesti minut täällä vastaanotettiin. (Menee.)\n\n\n9:säs kohtaus.\n\n    Gunild. Leonora.\n\n_Gunild_. Täytyy tästä mennä kuulemaan mitenkä se poika on toimittanut\nsiellä asiansa. Se on merkillistä sen miehen kanssa. Hän on rakastunut\ntyttöön, ja tyttökin on puolestaan taipuvainen; vanhemmat ovat panneet\nasian alulle, ja hän on jo niin usein lähtenyt kosimaan, mutta palannut\naina tyhjin toimin. Toivon kuitenkin, ettei tällä kertaa ole käynyt\nyhtä hullusti. Vaan tuossahan on itse neiti. Palvelijanne, rakkahin,\ntuleva miniäni!\n\n_Leonora_. Te suvaitsette laskea leikkiä. Tuo nimitys ei ollenkaan\nkuulu minulle.\n\n_Gunild_. Kuinka niin? Eikö poikani sitten ole ollutkaan täällä,\nniinkuin sovittiin?\n\n_Leonora_. On kylläkin.\n\n_Gunild_. Ja niinkuin toivon, toimittanut asiansa?\n\n_Leonora_. Sitä en myöskään voi kieltää. Hän oli päättänyt tulla tänne\nopettamaan minulle saksalaista valtiotiedettä, ja näyttämään minulle,\nmillä kannalla Saksan hallitus nykyisin on. Ja sen hän teki aivan\neriomaisesti, niin ett'en suinkaan voi muuta valittaa, kuin että esitys\nkesti vaan liian kauvan.\n\n_Gunild_. Eikö hän siis virkkanut sanaakaan rakkaudesta?\n\n_Leonora_. Ei, hyvä rouva! Niin kauvan kuin hän ainakin minua\npuhutteli, oli hän koko ajan Rein virran toisella puolen, ja harppasi\nniin yhä kauvemmaksi ja kauvemmaksi Saksaan, niin että minä lopuksi\naloin jo pelätä joutuvani Turkinmaalle ja läksin pakosalle pyytäen\nhäntä loput kertomaan kissalleni. -- Vaan tuossa on isä; häneltä voi\nrouva kuulla, mitä hän asiasta arvelee.\n\n\n10:nes kohtaus.\n\n    Gilbert. Gunild. Leonora.\n\n_Gilbert_. Hyvä rouva! Suokaa anteeksi, että minä puhun ihan\nkoristelemattomasti. -- Me emme tästä lähin tahdo enää olla missään\ntekemisissä, emme teidän, emmekä lii'oin teidän poikanne kanssa. Sillä\nkauvemmin enää emme tahdo antaa vetää itseämme nenästä, emmekä salli,\nettä talostamme käy kaikellaisia juttuja.\n\n_Gunild_ (itkien). Oi, hyvä herra apteekkari, en voi sanoin sanoa,\nkuinka se vihloo sydäntäni. Minä myönnän, että pojallani on se paha\nvika, että kun hän pääsee kiinni niistä vanhoista puheista, niin hän\nsilloin unhoittaa kaiken muun, mitä hänen pitäisi toimittaa. Mutta\nilman tuota pientä heikkoutta, herra apteekkari, on hänessä paljon\nenemmän hyvää kuin pahaa. Hän on niin siivo ja nuuka, ei vuosikausiin\nole ollut humalassa, ei pelaa eikä lyö korttia ja on perin ahkera\nammatissaan.\n\n_Gilbert_. Minä myönnän kaiken tuon, hyvä rouva! Ja suon kyllä\nmielelläni, että hän seurustelee oppilaitteni kanssa, niille hän varsin\nhyvin voi pitää luentojaan ja esitelmiään, mutta minun tyttäreni hän\nsaa jättää rauhaan, sillä hänen ei sovi enää käydä mitään lastenkoulua.\n\n_Gunild_ (on pyörtyvinään). Ooh! Ooh!\n\n_Gilbert_. Katsos perhanaa! Mikä ämmälle tuli? Juokse sisään, Leonora,\nja tuo se kolmas pullo sieltä neljänneltä hyllyltä!\n\n    (Hän tuo pullon ja he antavat Gunildin haistaa sitä.)\n\n_Gilbert_. No, no! hyvä rouva! älkää nyt ottako sitä noin pahaksi. Entä\nnyt sitten, jos ei poikanne saakkaan tytärtäni? Onhan hänellä aina yhtä\nhyviä naimiskauppoja tarjona.\n\n_Gunild_. Rakas herra apteekkari! Tehkää toki minulle se palvelus, että\nte vielä kerran lupaatte olla kärsivällinen, että välttäisimme ihmisten\npuheita. Uskokaa minua, te ette enää tule petetyksi.\n\n_Gilbert_. No, no, no, hyvä rouva! Olkaa nyt vaan rauhassa. Antaa hänen\nsiis vielä kerran tulla, mutta silloin täytyy tulla tosi asiasta.\n\n_Gunild_. Oi, kiitoksia, herra apteekkari! Ja antaapas hänen tälläkin\nkertaa vielä hutiloida, niin en pojakseni häntä enää tunnusta.\n\n_Gilbert_. Hyvästi sitten!\n\n    (Lähtevät.)\n\n\n11:sta kohtaus.\n\n    Gunild. Mestari Gert.\n\n_Gunild_. Voi minua kurjaa ihmisparkaa! Se poika vie minut vielä kerran\nhautaan. Mutta eikös se vaan olekin tuolla? Uskallatko sinä sen renttu,\nsinä sen pahanpäiväinen vetelys tulla vielä silmieni eteen? Hullu olen,\nkun tuollaista suren, sillä jo aikoja sitten olisi minun pitänyt lyödä\nsinut raajarikoksi. Kuinka taasenkin olet toimittanut asiasi tuolla\nsisällä.\n\n_Gert_. Hyvin kyllä äiti. Mutta neiti oli hieman pikainen.\n\n_Gunild_. Siksikö, ettei hän tuntikausia jaksanut kuulla sinun\njaarituksiasi. Sinä hävitön lurjus (lyö häntä korvalle) sano minulle\n(lyö taas toiselle korvalle) mitä varten sinä menit apteekkarille.\nSiksikö, että sinä siellä opettaisit valtioviisautta?\n\n_Gert_. Neiti kysyi minulta mitä ne valtio- tai piiripäivät ovat\nSaksassa, niin täytyihän minun selittää se hänelle, ja sitä ei voi\ntehdä muuten, ellei kerro vaaliruhtinoista, ja osoita, että niitä on\nkaikkiaan seitsemän, nimittäin kolme hengellistä ja neljä maallista.\nHengellisiä ovat: Kölnin vaaliruhtinas -- -- --\n\n_Gunild_ (antaa hänelle taas pari korvapuustia). Kas, siinä saat pari\nhengellistä ja oppinutta oikein Kölnin mitalla. Joko nyt pidät suusi\nkiinni?\n\n_Gert_. Voi, voi, äiti! Älkää olko noin äkäinen minulle. Lepyttäkää nyt\napteekkari vielä kerran. Kunniasanallani lupaan etten toista kertaa\nneitiä lörpötyksilläni pidätä, enkä kiertele, vaan käyn heti asiaan\nkiinni, niin että hän voi olla tyytyväinen minuun.\n\n_Gunild_. Kuule Gert! Sulasta rakkaudesta annoin nuo korvapuustit.\nVielä kerran olen minä, sinun tietämättäsi saanut apteekkarin\nleppymään. Mene siis heti paikalla sinne, mutta paina mieleesi, että\njos tälläkin kertaa vielä käyttäyt niinkuin ennenkin, niin en ikinä\nenää sinua pojakseni tunnusta. (Menee.)\n\n    (Mestari Gert menee heti kolkuttamaan ovelle.\n    Neiti itse tulee ulos.)\n\n\n12:sta kohtaus.\n\n    Leonora. Mestari Gert.\n\n_Leonora_. Terve tuloa takaisin, hyvä mestari Gert!\n\n_Gert_. Nöyrin palvelijanne, rakkahin neitini! Pyydän tuhannesti\nanteeksi, jos suututin teitä viime kerralla pitkillä puheilla.\n\n_Leonora_. Kaikki on anteeksi annettu, hyvä mestari Gert.\n\n_Gert_. Minä pyytäisin ettei neiti lukisi sitä minulle virheeksi.\n\n_Leonora_. En ensinkään. Hyvä äitinne on jo saanut isäni ja minut\nleppymään.\n\n_Gert_. Minä tunnustan, rakas neiti, että minä joskus pakisen vähän\nliikoja.\n\n_Leonora_. Niin olen sen kyllä huomannut.\n\n_Gert_. Ja moni pitää sitä virheenä, vaan löytyy niitäkin, jotka\npanevat sille arvoa.\n\n_Leonora_. Ei se tee mitään, mestari Gert, kunhan vaan ei puhu\nsopimattomaan aikaan.\n\n_Gert_. Eikö neiti siis olekkaan oikein sydämestään anteeksi antanut?\n\n_Leonora_. Olen, mestari Gert, kaikesta sydämestäni.\n\n_Gert_ (suutelee hänen kättään). Tuhannet kiitokset! Meillä, jotka\nolemme matkustelleet ulkomailla, tahtoo olla sellainen tauti tai tapa,\ntai miksi sitä nyt sanoisin, että me niin mielellämme tahdomme kertoa\nkaikesta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet noilla vierailla\nmailla, siten näyttääksemme muille, ettemme aina vaan ole kotinurkissa\nelelleet.\n\n_Leonora_. Onko siis mestari Gert ollut ulkomailla? Sitä en tosiaankaan\nole koskaan tiennyt.\n\n_Gert_. Tietysti! Minä matkustin kerran Harslevista Kieliin, enkä\nkoskaan unhoita sitä matkaa (j.n.e.).\n\n_Leonora_. Hyvä herra! Jollette laske minua, niin saatte ympäri korvia.\n\n    (Menee).\n\n\n13:sta kohtaus.\n\n    Gert.\n\n_Gert_ (Yksin.) Hän meni! Minä myönnän kyllä että puhun paljon; olen\nperinnyt sen isältäni. Mutta hän ei suinkaan puhunut roskaa ja sitä en\ntee minäkään. Kyllä ihmiset tässä kaupungissa vielä kerran tulevat\nkaipaamaan minua, sitten kun olen kuollut, ja sanovat: \"Piru vie, se\nmestari Gert oli sentään parempi mies kuin luulimmekaan\". Niin, vielä\nne sanovat: \"Oi, jospa me vaan voisimme hänet elävänä jälleen kaivaa\nhaudasta.\" Niin se on tässä maailmassa, niin kauvan kuin ihminen täällä\nelää, ei häntä kunnioiteta, vaan tuskin on hän kuollut, kun hänen\nkuolemaansa jo paheksitaan. Kateudella on myöskin osansa siinä. Kaikki\nnäkevät, että minä aina kykenen pitämään puhetta vireillä. Muut\ntahtoisivat kyllä mielellään ottaa osaa hekin, vaan eivät siihen\nkykene. Miksikä esimerkiksi hansikkamaakari Jörgen vihaa minua niin\nkovasti? Juuri sentähden että hän aina tahtoisi sanoa sanan sekaan,\nmutta ei uskalla, kun minä olen läsnä, sillä hän tietää että minä\nymmärrän politiikkaa monta kertaa paremmin kuin hän. Olen sen monta\nmonituista kertaa huomannut, että niin pian kun minä satun tulemaan\nseuraan, jossa hän on, niin heti hän vaikenee, tahtoen siten muka\nihmisten silmissä olla yksi noista viisaista, jotka puhuvat vähän,\nmutta ajattelevat sitä enemmän. Tuo nyt on sellaisten tyhmeliinien\nvanha temppu, jotka eivät ymmärrä mistään, vaan ovat vaan olevinaan\nmuka hyvinkin viisaita. Ja kuitenkaan he, kaikessa viisaudessa eivät\najattele sen enempää kuin hevonen tai lammas. Pitääkö minun sentähden\nantaa tukkia suuni? Ei, mieluummin tahdon olla kadehdittu kuin\nhalveksittu. Parempi on että ihmiset sanovat: \"sillä miehellä vasta on\nliukas kieli\", kuin että he sanoisivat: \"se mies istuu kuin nauta, eikä\nsillä oo suuta eikä sanoja\". Mutta mitä minun on tehtävä tässä asiassa?\nMyönnän kyllä, että jouduin vähän liian pitkiin puheisiin neidin\nkanssa. Mutta eikö hän sitten olisi voinut kuulla puhettani loppuun?\nPitikö hänen sentähden uhata minua korvapuustilla? Olen varma siitä,\nettä apteekkari nyt tahtoo purkaa kaikki -- kaikki. Mutta minä vedän\nhänet edesvastaukseen. Näytän kuin näytänkin hänelle vieläkö tässä\nmaassa on lakia ja oikeutta. Minä haen asianajajan.\n\n    (Menee).\n\n\n14:sta kohtaus.\n\n    Gunild, Gilbert, Leonora, Pernilla.\n\n_Gunild_. Ei voi edes muuta päähäni pälkähtääkään kuin että se poika\nnyt viimeinkin on noudattanut kehoitustani, ja kerrankin saanut sen\nasian päättymään, joka minua jo niin kauvan on huolestuttanut. Mutta\ntuolta tulee apteekkari -- ja yksinään tyttärensä kanssa! Hyi, koko\nruumiini vapisee pelosta, minä aavistan, että -- -- -- Nöyrin\npalvelijanne, herra apteekkari! Missä on minun poikani?\n\n_Gilbert_. Kuulkaa nyt, hyvä rouva! En tahdo käydä teidän kimppuunne,\nsillä te olette kunnon nainen ja syytön siihen.\n\n_Gunild_. Herra hyvästi siunatkoon, mitä nyt taasen on tapahtunut?\n\n_Gilbert_. Poikanne on taas tällä kertaa toimittanut asiansa aivan niin\nkuin ennenkin. Sanaakaan ei hän ole maininnut rakkaudesta, vaan on\npuhua lörpöttänyt puuta heinää kaikellaisista valtioasioista.\n\n_Gunild_. Voi minua onnetonta ihmis'parkaa!\n\n_Gilbert_. Tyyntykää toki, hyvä rouva!\n\n_Gunild_. Voiko herra apteekkari siis tälläkin kertaa vielä antaa\nhänelle anteeksi.\n\n_Gilbert_. Ei, hyvä rouva, mutta voimmehan silti olla hyviä ystäviä.\nTyttäreni pääsee kyllä muutenkin naimisiin. Herra Leonard,\nviinikauppias tällä samalla kadulla on kovasti rakastunut häneen. Minun\nei ole tarvis tyrkyttää tytärtäni kellekään.\n\n_Gunild_. Sitä en suinkaan epäile. Mutta hyvä herra apteekkari. -- --\n\n_Gilbert_. Mutta, hyvä rouva! Olkaa niin hyvä ja jättäkää minut\ntästälähin rauhaan.\n\n_Gunild_. Ah, ah! Minä suren todellakin itseni kuoliaaksi tuon pojan\ntähden, ah-ah-ah!\n\n_Gilbert_. Sydämmestäni olen pahoillani teidän tähtenne, hyvä rouva.\n\n_Gunild_. Oi, hyvä herra! Itkussa silmin rukoilen teitä, antakaa\nhänelle anteeksi vielä tämä yksi ainoa kerta. Vannomalla vannon, etten\nkoskaan tämän jälkeen sano en halaistua sanaa hänen puolestaan. Tehkää\nse sen ystävyyden nimessä, joka on aina ollut välillämme.\n\n_Gilbert_. Hyvä rouva! Sydämmeni ei enää kestä nähdä teidän noin\nsurevan. Olkoon menneeksi, hyvä rouva! Armahdan häntä vieläkin tämän\nkerran, mutta se on nyt viimeinen.\n\n_Gunild_. Totta totisesti, en ikinä enään suutani avaa hänen\npuolestaan.\n\n_Gilbert_. No, tulkoon hän sitten kello viisi tänä iltana. Silloin on\nnotario siellä, ja niin pian kuin hän on ilmoittanut rakkautensa,\nvoimme heti tehdä naimakirjan, niin päästään kerrankin siitä.\n\n_Gunild_. Heti paikalla lähden kotiin ja saarnaan sille pojalle niin\nettä paikat paukkuu.\n\n    (Menee).\n\n\n15:sta kohtaus.\n\n    Gilbert. Leonora. Pernilla.\n\n_Gilbert_. No niin, tyttöseni! Tämä on viimeinen kerta kun hän sinua\nkiusaa.\n\n    (Leonora huokaa).\n\n_Gilbert_. Miksi sinä huokaat noin?\n\n_Pernilla_. Minä se vaan huokaan, hyvä herra, vaikka minun ei tarvitse\nottaakaan häntä. Mitä sitten neiti tekisi? Jos herralla olisi kymmenen\ntai kaksitoista tytärtä, jotka hänen köyhyyden tähden täytyisi naittaa,\nniin silloin jossain määrin ymmärtäisin tätä, naittaa -- --\n\n_Gilbert_. Kas niin, mampselli! Pidä sinä vaan suusi kiinni. Minä olen\nse, joka tahdon niin. Muuten, eihän miehestä ole mitään pahaa\nsanottavaa?\n\n_Pernilla_. Onhan se, totta maar' ovela mies, jollei vaan olisi niin\nhöprä.\n\n_Gilbert_. Ja mitä sitten moitit hänessä muuta, kuin että hän puhuu\nvähän liikoja? Sehän on tavallinen vika siinä ammatissa.\n\n_Pernilla_. Totta kyllä hyvä herra! Mutta lörpöttelemisessä kelpaa tämä\nkapteeniksi vaikka koko maailman partureille. Sen sijaan että\ntyttärenne hääiltanaan saisi nousta morsiusvuoteelleen, saa hän istua\nja kuunnella tuon lörpön luentoja. Yöt pitkät se vaan kertoisi\njuttujaan, jotka suinkaan eivät huvita nuoria tyttöjä. Minä pelkään\ntodellakin, että neiti jo itsekkin vuoden sisään on muuttunut\naviisiksi. Totta totisesti, en vaan minä tuollaisesta miehestä huolisi;\nsiinä kaikki, mitä minulla on sanottavaa; paitsi jos minä vahingossa\nsattuisin kadottamaan korvani, niin että hän voisi saarnata minulle\nhäiritsemättä.\n\n_Gilbert_. No niin tässä ei enää puheet auta. Mitä minä kerran olen\nluvannut hänen äidilleen sen minä myöskin pidän.\n\n    (Menevät kaikki sisään).\n\n\n16:sta kohtaus.\n\n    Mestari Gert. Asianajaja Tobias.\n\n_Gert_. Te neuvotte minua siis, herra asianajaja, nostamaan oikeusjutun\napteekkaria vastaan.\n\n_Tobias_. Minä aina, hyvä herra, neuvon kunniallista miestä menemään\noikeuteen, sillä huonostihan minä muuten ymmärtäisin juridiikkaani,\nsamoin kuin sekin olisi huono välskäri, joka ei sairaalleen neuvoisi\nsuoneniskua.\n\n_Gert_. Mutta luuletteko, että minä myöskin voitan tämän asian?\n\n_Tobias_. Ja muussa tapauksessa, ettekö alkaisikaan oikeusjuttua? Mitä\nlörpötystä se on?\n\n_Gert_. Mitäs vasten minä sitten muuten rupeisin riitelemään.\n\n_Tobias_. Hyvä herra! Te kyllä voitte olla hyvä välskäri, mutta\njuridiikkaa te ette lainkaan ymmärrä. Eikö esim. sairas silti turvaudu\naina lääkäriin, vaikka hän hyvin tietäisikin, ettei hän enää koskaan\nparane. Hän kysyy lääkäriä siitä syystä, ettei hänestä kukaan voisi\nsanoa: \"hän kuoli lääkärittä niinkuin joku mykkä eläin?\" Seikka on ihan\nsama, jos antaa riita-asian jäädä sikseen, viemättä sitä oikeuteen.\nIhmiset sanovat sellaisesta: \"tuo saituri, tuo visukinttu! se ei\ntohtinut pitää oikeudestaan kiinni.\" Päinvastoin vaikka rehellisessä\nasiassa häviäisikin, voi aina sanoa: \"minulla on hyvä omatunto, olen\ntehnyt kaiken voitavani.\" -- Ja vielä lisäksi on tämä semmoinen asia,\njossa te ette voi hävitä.\n\n_Gert_. Mutta herra asianajaja! Ettehän te vielä tiedä mikä asia se\nonkaan.\n\n_Tobias_. Sanoittehan jo, että se on erästä apteekkaria vastaan?\n\n_Gert_. Niin on.\n\n_Tobias_. Tarpeeksi, hyvä herra, tarpeeksi. Tässä käteni sen päälle\nettä te voitatte. Siihen ei paljon taitoa tarvita pistää yksi\napteekkari pussiin. Ja jos sattuisikin niin käymään että te\nhäviäisitte, niin takaan, että te häviätte kunnialla. Miten asia muuten\non?\n\n_Gert_. Minun äitini ja tuo apteekkari ovat sopineet keskenään minun ja\napteekkarin tyttären naittamisesta. Minä olin tytön luona tänään,\nilmoittaakseni hänelle rakkauteni. Mutta ennenkuin vielä ennätin kosia,\nsatuin joutumaan kiinni eräästä toisesta aineesta, josta tyttö niin\nsuuttui, että uhkasi antaa minulle korvapuustin -- korvapuustin\nminulle.\n\n_Tobias_. Jos te tällaisen jutun päästätte käsistänne, niin te olette\ntyhmeliini. Luottakaa te vaan minuun, niinkuin kunnialliseen mieheen.\nMinä toivoisin, että tässä olisi kysymys hengestänne, että minä voisin\nteille näyttää kuinka tunnollisesti minä teidän asiaanne ajan.\n\n_Gert_. Kiitän nöyrimmästi! Tässä kaupungissa soimataan minua siitä,\nettä minä muka liikoja puhun, mutta se ei olekkaan mitään tuulen\npieksämistä, mitä minä puhun. Minä puhun vaan tärkeistä valtiollisista\nasioista ja muista ulkomaanuutisista, joista oikeastaan pitäisi maksaa\nminulle. Nämä ihmiset täällä eivät ymmärrä muuta kuin syödä, juoda ja\nmaata.\n\n_Tobias_. Niin, puhe on juuri meillä se lahja, jonka kautta me eroamme\neläimistä. Mutta muuten on kaikella aikansa, kun kosii, täytyy kaiken\nmuun puheen jäädä syrjään.\n\n_Gert_. Se on kyllä totta. Mutta minä joudun usein sellaisiin puheisiin\naivan vastoin tahtoani. Neiti itse sai minut alkuun, sillä kerran kysyi\nhän minulta, mitä piiripäivät ovat Saksassa ja taas toisella kertaa\nKielin matkastani, josta minä sitten hänen mielestään kerroin liian\nlaveasti muka. Mutta eikö sellainen vie paljon aikaa, herra asianajaja.\n\n_Tobias_. No, tuollaisesta matkapahasesta ei liene juuri paljonkaan\nsanottavaa.\n\n_Gert_. Vai eikö, kyllä sentään. Se oli totta totisesti perin\nmerkillinen matka. Minä matkustin näet Harslevista Kieliin\nkahdeskymmenes päivä helmikuuta jos oikein muistan.\n\n_Tobias_. Niin, niin, hyvä herra! Minä en ollenkaan välitä siitä. Olen\nitse ollut parikin kertaa Kielissä.\n\n_Gert_. Ei, kun oikein muistan, niin se olikin yhdeksästoista päivä\nhelmikuuta.\n\n_Tobias_. Ei nyt ole aikaa siitä puhua. Nyt on vaan kysymys siitä\noikeusjutusta.\n\n_Gert_. Muun muassa oli samalla matkalla eräs hattumaakariu sälli --\n\n_Tobias_. Teidän täytyy jo ennen auringonlaskua manauttaa apteekkari.\n\n_Gert_. Niin aivan: Tuo samainen hattumaakari oli oikein kunnon poika.\n\n_Tobias_. Valitus on kirjoitettava tähän tapaan:\n\n_Gert_. Hän on vieläkin Kielissä ja pidetään häntä siellä parhaimpana\nmestarina sillä -- -- --\n\n    (Asianajaja jatkaa puhettaan seuraavaan tapaan samaan\n    aikaan kuin Gert kertoo matkastaan).\n\n_Tobias_. Koska herra se ja se, joka ammatiltaan on apteekkari tässä\nkaupungissa, omasta vapaasta tahdostaan ja suostumuksestaan,\ntodistajien läsnä ollessa minulle allekirjoittaneelle, mestari Gert\nwestfaalilaiselle, on tyttärensä neitsyt sen ja sen aviopuolisoksi\nluvannut, mutta nyt tämä yllämainittu neitsyt se ja se julkeudella\nja ylönkatseella on minut allekirjoittaneen ulos huoneestansa\nkarkoittanut ja ilman minkäänlaista laillista syytä tämän ylläsanotun\nnaimasopimuksen nyt purkaa tahtoo, niin, koska se koko kaupungissa\non tiedoksi tullut, että tämä yllä nimitetty neitsyt se ja se on\nminulle jo aviopuolisoksi kihlattu, ei minun maineeni salli,\nettä minä allekirjoittanut tällaisen julkean ylönkatseen alaiseksi\njoudun, vaan kiiruhdan minä sentähden mitä pikimmin tämän asian\nkorkeastikunnioitettavan oikeuden tutkittavaksi ja tuomittavaksi\njättämään, vedoten siihen, että jos tällainen vallattomuus olisi\nsallittu, jokaisen rehellisen kansalaisen kunnia ja maine olisi siten\nuhattu.\n\n    (Mestari Gert tuuppaa kätensä Tobiaksen suun eteen, ja tämä\n    antaa hänelle korvapuustin, josta he joutuvat tukkanuottasille\n    ja vihdoin mestari Gert ajaa Tobiaksen ulos).\n\n\n17:sta kohtaus.\n\n    Gunild. Gert.\n\n_Gunild_. Mikä hiiden mellakka täällä on? Mitä! minä kun luulin sinun\nolevan kotona syntejäsi suremassa, ja nyt löydänkin sinut täältä\ntäydessä tappelussa.\n\n_Gert_. Säälisitte minua varmaan, äiti, jos tietäisitte minun kurjan\nkohtaloni.\n\n_Gunild_. Sinun kurjan kohtalosi? Sano, kurjan käytöksesi! Kyllä minä\ntiedän, miten taas viime kerralla olet käyttäytynyt apteekkarissa.\n\n_Gert_. Ylenkatseella lähetti neiti minut sieltä ja uhkasi vielä antaa\nminulle korvapuustin.\n\n_Gunild_. Olisit sietänyt saada oikein keppikyydin talosta.\n\n_Gert_. Ja sitten tahdoin puhutella tätä asianajajaa, saadakseni\nhäneltä kuulla, mitä minun tässä asiassa olisi tekeminen. Vaan hän oli\nniinkuin hullu. En saanut häneltä edes sanavuoroa.\n\n_Gunild_. Tahdotko sinä, sen ketale, vielä tässä ruveta käräjöimään, ja\nsiivojen ihmisten kanssa, joita sinä itse olet nenästä vetänyt.\n\n_Gert_. Mitä sitten tahdot että tekisin, äiti? Minä olen ihan,\nihan -- - mennyttä kalua.\n\n_Gunild_. Parasta että menet hirteen, sillä sinä et ansaitse enää elää.\n\n_Gert_. Oi, eikö ole enään mitään keinoa saada apteekkari vielä\nleppymään?\n\n_Gunild_. Älä vaan ajattelekaan, että koskaan enään saisit häntä tai\nminua leppymään.\n\n_Gert_. Hyvästi, äiti. Tuskin näette minua enään milloinkaan.\n\n_Gunild_ (Itsekseen). En minä raski enään häntä kiusata. (Ääneen).\nMestari Gert! Mihinkä sinä aijot?\n\n_Gert_. Ooh! Minä olen ihan mennyttä miestä.\n\n_Gunild_. Suurella tuskalla olen minä vielä kerran saanut apteekkarin\nlepytetyksi.\n\n_Gert_. Oi, äiti kulta! Onko se totta?\n\n_Gunild_. On, mutta ole varma siitä, että se nyt on viho viimeinen\nkerta. Apteekkari on pyytänyt notariusta, että se olisi samassa\ntilaisuudessa läsnä, niin että, jos sinä käyttäyt, niinkuin sinun pitää\nja saat neidin suostumuksen, heti voidaan kirjoittaa naimakirja.\n\n_Gert_. Oo! Olkaa vakuutetut siitä, rakas äiti! kyllä minä nyt osaan\nolla varovainen.\n\n_Gunild_. Tee niinkuin tahdot. Minä vaan en koskaan tähän sekaannu.\nTule kotiin siksi.\n\n    (Menevät).\n\n\n18:sta kohtaus.\n\n    Leonard. Henrik.\n\n_Leonard_. Hyvä, kunhan saat edes Pernillan käsiisi, että minä saan\nvaan kuulla, miten siellä asiat nyt ovat, ja tuleeko tuosta naimisesta\nsittenkin tosi.\n\n_Henrik_. Mutta mitä hyötyä teillä siitä on, jos te sen kuulettekin.\n\n_Leonard_. Ah, onhan se niin luonnollista, että minä tahdon tietää sen,\nmistä koko minun elämäni onni riippuu. Tee itsellesi jotain asiaa ja\nmene sinne ja koeta saada niin että Pernilla tulee ulos. (Henrik menee\nsisään). Kaiken tämän kiusan olisin minä voinut estää. Tämän sitä nyt\nsaa arkailemisestaan. Jos olisin vaan rohkeasti silloin kosinut, kun\naloin tuntea, että minä rakastin häntä, olisi hän nyt jo omanani. Mutta\nsitä en toki usko, että hän koskaan voi antaa sydäntään sellaiselle\nmiehelle kuin Gert. Minkä hän tekee, sen hän tekee vaan ollakseen\nkuuliainen isällensä. -- Mutta olkoon, miten olkoonkin, onnettomuus on\nminulle yhtä suuri, kun en kumminkaan saa häntä omakseni. Mutta tuossa\njo palaa Henrik Pernillan kanssa.\n\n\n19:sta kohtaus.\n\n    Leonard. Henrik. Pernilla.\n\n_Leonard_. Ah, hyvä tyttöseni, tuomionko sinä tuot minulle, vai onko\nvielä armoa?\n\n_Pernilla_. Hyvä herra! Ainoastaan niin paljon voin minä teille sanoa,\nettä neidillä on yhtä paha mieli kuin teilläkin. Mestari Gert on\nvast'ikään ollut täällä mutta kirotun joutavalla lörpötyksellään tehnyt\nitsensä niin inhottavaksi neidille, että hänen sydämmensä on aivan\npakahtua kun hän vaan ajattelee että hänen pitää mennä naimisiin\nsellaisen miehen kanssa. Apteekkarikin jo lopuksi suuttui ja aikoi heti\npurkaa kaikki, varsinkin kun hän kuuli meiltä että tekin olitte häneen\nrakastunut. Mutta sittemmin hän taas äidin itkusta ja huokauksista on\ntaipunut koettelemaan vielä kerran ja käskenyt mestari Gertin\nnotariuksen kanssa kello viideksi tänne tekemään naimakirjaa, jos\nnimittäin se käyttäytyy kunnollisesti.\n\n_Leonard_. Mutta onko neiti siihen suostuvainen?\n\n_Pernilla_. Hän ei uskalla vastustaa isänsä tahtoa, sillä se on hyvin\nankara mies; mutta sedälleen herra Gotthardille, joka häntä syvästi\nsäälii, on hän avannut sydämmensä ja se on kyllä luvannut saattaa asiat\nniin, että mestari Gert rupee taasen lörpöttelemään. Ja heti, kun se\ntapahtuu, pitää teidän olla saapusalla ja pyytää neidin kättä, juuri\nsilloin, kuin apteekkari suuttuu.\n\n_Leonard_. Mutta minä pelkään, että mestari Gert kyllä pitää varansa.\n\n_Pernilla_. Jos niin käy, ja neiti huomaa, että nyt on tosi käsissä,\ntekeytyy hän äkkiä kipeäksi, saadakseen siten asian lykätyksi ja\nantaakseen meille samalla aikaa miettiä muuta neuvoa. Minä kuiskasin\nneidille että te olitte täällä ulkona, ja minä luulen, että hän itse\npian tulee tänne. Tuossa hän tuleekin ja setä Gotthard on mukana.\n\n\n20:nes kohtaus.\n\n    Leonard. Henrik. Pernilla. Leonora. Gotthard.\n\n_Leonard_. Rakkahin neiti! Teidän palvelustyttönne on keventänyt minun\nmieltäni. Hän kertoi, että te inhootte mestari Gertiä.\n\n_Leonora_. Se on kyllä totta, rakas herra Leonard. Mutta minun isäni on\nniin perin ankara mies.\n\n_Leonard_. Mutta, rakas neiti, toivon kuitenkin, että kun te vaan\npidätte puolianne, niin ei isänne voi väkisten pakoittaa teitä.\n\n_Leonora_. Minä en mielelläni tahtoisi saattaa isääni vihastumaan,\nennenkuin olen nähnyt voiko asia näin itsestään parantua. Mutta jos ei\nniin käy, täytyy minun olla sitten tottelematon.\n\n_Gotthard_. Rauhoittukaa lapsi kullat! Antakaa te vaan mestari Gertin\ntulla, ja te, herra Leonard, jäätte tänne kello viiteen asti; siihen ei\nmuuten olekkaan enää pitkä aika. Toivon kyllä, että minä taas saan sen\nmestari Gertin porisemaan, niin että hän nyt vihdoin menettää\nviimeisenkin luottamuksensa, ja jos tämä ei onnistu, niin mietimme\nsitten taas uusia keinoja. Minun mielestäni on aina tämä naimiskauppa\nollut sopimaton, ja monta tuhatta kertaa mieluummin näen, että\nveljentyttäreni tulee teidän vaimoksenne. Veljenikin kyllä itse asiassa\ntoivoisi samaa, mutta hän vaan ei saa sitä päästänsä, että se muka\njollain tavoin olisi lupauksensa rikkomista. -- Pysykää te nyt sillä\naikaa syrjässä ja luottakaa vaan minuun. Nyt täytyy meidän sisään taas.\n\n    (Menevät).\n\n\n21:nen kohtaus.\n\n    Gert.\n\n_Gert_ (Yksin). No nyt mestari Gert sitä kysytään, voitko sinä kestää\nkoetuksen. Kyllä se sentään on niin turkasen vaikeata pitää suutansa,\nkun on kysymys tieteellisistä asioista. (Pui nyrkkiä suulleen). Kuules\nnyt, herra suu! Piru sinut perii, jos sinä tänä iltana puhut jostain\nmuusta kuin rakkaudesta. Muista se. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin\nkyllä se sentään on niin saakelin hävitöntä tulla vihatuksi ainoastaan\nsen tähden, että puhuu järkevistä ja tieteellisistä asioista. Mutta nyt\nne puheet saavat jäädä, kun elämäni onni siitä riippuu. Saapas nähdä\nettä minä kestän koetuksen ja kestän sen kuin mies, ellei joku vaan\nhoukuttele minua puhumaan. Sillä sitä en voi kieltää, että jos vaan\njoku sattuu minulta kysymään sellaisia asioita, joissa minä olen\nniinkuin kotonani, niin kyllä se on niin helkkarin hauskaa saada niistä\nselittää. Mutta täytyy vähän edeltäpäin harjoittaa, että sitten\nparemmin voisin seistä kiusausta vastaan. Ai peijakas! Tuoltahan\ntuleekin jo notarius. Nythän se sopii.\n\n\n22:nen kohtaus.\n\n    Notarius. Gert.\n\n_Notarius_. Palvelijanne, mestari Gert! Minut on kutsuttu tänne teidän\ntähtenne.\n\n_Gert_. Sen tiedän kyllä, herra notarius. Minä olen ollut täällä jo\nmuutamia kertoja ennenkin, mutta olen aina saanut palata tyhjin toimin.\n\n_Notarius_. Miksi niin?\n\n_Gert_. Te tiedätte, herra notarius, että minä joskus luen\nharvinaisempia kirjoja ja että minä sitten seuraelämässä mielelläni\nselitän muillekin mitä olen lukenut. Tässäkin talossa olen minä jo pari\nkertaa sattunut puhumaan sellaisista aineista, sen sijaan, että minun\nyksinomaan olisi pitänyt puhua rakkaudesta. Toivon kuitenkin että minun\ntällä kertaa käy paremmin.\n\n_Notarius_. Niin tiedän, mutta voitte kai te nyt pakoittaa itseänne\nedes tunnin verran?\n\n_Gert_. Hyvä herra notarius! Ettekö te olisi niin hyvä ja harjoittaisi\nminua siihen vähän. Olkaa te olevinanne neitinä ja tehkää sitten\nminulle kysymyksiä juuri noista asioista, että saisimme nähdä, voinko\nminä kestää koetuksen, vai enkö? Minun on niin hemmetin vaikeata pitää\nsuuni kiinni, varsinkin kun joku antaa minulle tilaisuuden puhua.\n\n_Notarius_. Varsin mielelläni. Kas niin, nyt olen minä neiti.\n\n_Gert_. Nöyrin palvelijanne, rakkahin neitini!\n\n_Notarius_. Palvelijanne, mestari Gert!\n\n_Gert_. Vavisten tulen minä tällä kertaa luoksenne.\n\n_Notarius_. Kuinka niin?\n\n_Gert_. Koska minä viime kerralla suututin teidät pitkillä puheillani.\n\n_Notarius_. Ei se mitään tee. Tehän puhutte aina niin hyvin. Mutta mitä\nuutta, mestari Gert?\n\n_Gert_. Ei mitään erityistä.\n\n_Notarius_. Mutta ettekö ole lukenut avisia.\n\n_Gert_. Tietysti minä olen.\n\n_Notarius_. Ja eikö niissäkään ole mitään uutta?\n\n_Gert_. Ei juuri mitään muuta kuin -- --. Ei, se on totta, minä en\nolekkaan lukenut niitä siitä asti, kuin matkustin ulkomaille.\n\n_Notarius_. Onko mestari Gert matkustanut ulkomailla?\n\n_Gert_. Matkustin kerran Harslevista Kieliin, enkä koskaan unhoita sitä\nmatkaa. Samalle matkalle sattui muun muassa eräs hattumaakarin sälli\n-- -- -- (Lyö vasten suutaan). Vaikenetko sinä senkin elukka!\n\n_Notarius_. Mitä te aijoitte sanoa siitä hattumaakarista.\n\n_Gert_. Ei muuta kuin että se oli sellainen konna, ettei siitä kannata\npuhua.\n\n_Notarius_. No sehän käy vallan mainiosti.\n\n_Gert_. Niinpä kyllä. Ettekö nyt tahtoisi mennä sisälle, herra notarius\nja sanoa että minä olen täällä. (Notarius menee).\n\n    (Mestari Gert käy edestakaisin ja harjoittelee mutisten itseksensä\n    ja aina vähän väliin lyöden vasten suutaan).\n\n\n23:mas kohtaus.\n\n    Mestari Gert. Gotthard. Leonora. Pernilla. Notarius.\n\n_Gert_. Nöyrin palvelijanne, ihana neiti!\n\n_Leonora_. Palvelijanne.\n\n_Gert_. Vavisten tulen minä tällä kertaa luoksenne.\n\n_Leonora_. Vai niin.\n\n_Gert_. Pyydän nöyrimmästi anteeksi viime kerrasta.\n\n_Leonora_. Kun isäni on kerran sen anteeksi antanut, niin täytyy se\nminunkin tehdä.\n\n_Gert_. Mutta minä uskallan toivoa että neiti oikein sydämmestään on\nsen minulle anteeksi antanut.\n\n_Leonora_. Minä en milloinkaan tee vastoin isäni tahtoa.\n\n_Gert_. Teidän hyvällä isällänne, samoin kuin teilläkin on kyllä ollut\nsyytä olla suuttunut minuun.\n\n_Leonora_. Siinä on tavallansa paljon perää.\n\n_Gert_. Mutta se onkin ainoa vikani, rakas neiti, sillä muuten olen\nminä siivo ja jämtti mies.\n\n_Leonora_. Kyllä niinkin.\n\n_Gert_. Minä en tahdo puolustaa käytöstäni teitä kohtaan, vaan otan sen\nmielelläni viakseni, vaikka sitä muualla maailmassa pidettäisiin\nansiona.\n\n_Leonora_. Voipi olla niin.\n\n_Gotthard_. Te olettekin niin kovin arkatuntoisia, hyvät ihmiset. Minä\npäin vastoin varsin mielelläni, vaikka ainakin tahtoisin olla mestari\nGertin seurassa. Sillä minä rakastan puhelua ja mitä minä olen kuullut\nniin ei mestari Gert olekkaan mikään joutavanpuhuja.\n\n_Gert_. Kiitän nöyrimmästi, hyvä herra niistä hyvistä ajatuksista,\njoita teillä on minusta.\n\n_Gotthard_. Mutta mitä mahtaa sitten niillä ihmisillä olla niin paljon\nmoittimisen syytä? Puhutteko te siis jotain sopimattomia?\n\n_Gert_. Ei, ei kukaan voi sellaista minusta sanoa. Minä en puhu muusta\nkuin tieteellisistä ja muuten harvinaisemmista asioista.\n\n_Pernilla_. Tahdon auttaa herra setää. Mestari Gert on mies joka on\nmatkustanut ulkomaillakin. Sellaisilla matkoilla kokee paljon\nmonenlaista ja ne kysyvät paljon rahaa. Mutta sittenpä onkin niistä se\nhyöty, että palattuaan voi niistä kertoa.\n\n_Gotthard_. Mestari Gert on siis ollut ulkomailla.\n\n_Gert_. No, enpä niin erityisesti.\n\n_Pernilla_. Niin, mutta kyllä minä muistan kuulleeni, että te kerran\nolette matkustaneet Kieliin.\n\n_Gert_. Se on tosiaankin totta. Minä matkustin kerran Harslevista\nKieliin, enkä koskaan unhoita sitä matkaa. Muun muassa oli samalla\nmatkalla -- -- (vaikenee äkkiä ja tuppaa nenäliinan suuhunsa).\n\n_Gotthard_. Kuka oli sillä samalla matkalla.\n\n_Gert_. Ei kukaan.\n\n_Gotthard_. Hyvä herra! Kun te vaan puhutte matkoista ja kertomuksista,\nniin en minä ymmärrä, mistä ne teitä voivat moittia.\n\n_Pernilla_. Enkä totta maar' minäkään lii'oin.\n\n_Gotthard_. Ja minun pitää todella moittia veljeäni siitä, että hän voi\nsuuttua sellaisesta.\n\n_Gert_. Kiitän nöyrimmästi! Mutta suokaa anteeksi, minun täytyy\ntoimittaa asiani neidille.\n\n_Gotthard_. Tiedätkö Pernilla? Minun tekee mieleni sanoa että avisissa\non nykyisin ollut asioita, joista minä melkein maksaisin rahaa, jos\nvaan saisin niihin selitystä. Minä olen esim. jo monta kertaa lukenut\ntory ja wighpuolueista Englannissa, mutta en tiedä, mistä ne ovat\nsyntyneet, eikä koko kaupungissa ole ketään, joka niistä sen tarkemmin\nvoisi selittää.\n\n    (Mestari Gert, joka sillä aikaa on lähennellyt Leonoraa,\n    höristää korviaan ja sanoo:)\n\n_Gert_. Minä voisin kyllä sen selittää, jos minulla vaan olisi aikaa.\n\n_Gotthard_. Sitä minä kovin epäilen, hyvä herra, sillä ei kellään\nmuulla koko kaupungissa ole sen tarkempaa selkoa siitä.\n\n_Gert_. Vieköön minut vaikka piru, ellen siitä asiasta ole yhtä varma\nkuin viidestä sormestani.\n\n_Gotthard_. No tiedänhän aina minäkin jotain sinne päin. Tiedän että\ntorypuolue on se, joka mestasi Jaakko-kuninkaan.\n\n_Gert_. Ei, ei, hyvä herra! Asianlaita on aivan toinen. Minä selitän\nsen sitten, mutta nyt täytyy minun ensin kosia -- -- --\n\n_Gotthard_. Ha, ha, ha! Kuulen heti, ettette siitä sen paremmin tiedä.\nToryt ne olivat, jotka tappoivat Jaakon. Siitä nyt olen ihan varma, kun\nvaan olisin yhtä varma muustakin.\n\n_Gert_. Ei, ei se ole sinne päinkään, hyvä herra! Englannissa on neljä\npäälahkoa: Töryt, whigit, mannistit ja anabaptistit.\n\n_Pernilla_ (Hiljaa). Nyt on peli voitettu. Nyt vaan kiireen kyytiä\nkutsumaan apteekkaria ja herra Leonardia.\n\n_Gert_ (Jatkaa). Toryt ovat etumaiset ja pitävät aina kuninkaan puolta,\nja ne taistelivat myös Jaakko-kuninkaan puolella, silloin kun hän\nEnglannissa kävi sotaa whigejä vastaan, jotka nostivat kapinan\nCromwellin johdolla. Tämä Cromwell, jonka nimi latinaksi on\nMassaniello, oli teurastajan poika, mutta kohosi niin korkealle, että\nhän tuli sukkanauhanritariston jäseneksi ja ylipäälliköksi sekä maalla\nettä merellä, sillä hänellä oli pää kuin partaveitsi; ajatelkaas hyvä\nherra: hän oli niin taitava, että hän antoi audienssin, luki, kirjoitti\nja saneli neljää kirjettä yhtä aikaa. Se kuuluu uskomattomalta, mutta\nse pitää olla niin tosi, kuin minä itse tässä seison.\n\n    (Apteekkari saapuu, kohauttaa olkapäitään, lähettää noutamaan\n    Leonardia, joka sitten kihlataan Leonoran kanssa, sillä aikaa\n    kuin Gert yhä puhuu).\n\nSentähden kuningas koroitti hänet kunniavirasta toiseen. Mutta kun\nKanterburin arkkipiispan istuin tuli avonaiseksi, antoi hän sen eräälle\nFairfax nimiselle, vaikka Cromwell oli siihen suositellut omaa\nlankoansa. Tästä suuttui Cromwell niin, että hän nosti kapinan\nkuningasta vastaan, kokosi suuren sotajoukon whigejä, mannisteja ja\nanabaptisteja, voitti kuninkaan suuressa taistelussa, sai hänet\nvangiksi, ja jo samana iltana antoi hakata häneltä pään poikki. Mutta\nkun Cromwell oli hallinnut muutamia vuosia, tuli Jaakko kuninkaan poika\ntakaisin, yhtyi torypuolueeseen, löi whigit monessa monituisessa\ntaistelussa, ja vihdoin viimeisessä tappelussa sai hän Cromwellinkin\nvangiksi ja antoi neljän hevosen repiä hänet kappaleiksi. Siten\npääsivät toryt taas uudestaan valtaan ja päättivät perin juurin\nhävittää maasta whigit ja niiden puoluelaiset mannistit ja\nanabaptistit. -- -- -- Mutta varjele taivas! Tässä minä taas seison ja\nlörpötän minkä ennätän. Missä neiti on?\n\n_Pernilla_. Pfui! Hän on jo mennyt teiltä sivu suun. Hän on jo\nyhdistetty tämän nuoren herran kanssa sillä aikaa kuin mestari Gert oli\nEnglannissa.\n\n_Gert_. Mitä? Onko se mahdollista, herra apteekkari?\n\n_Gilbert_. Kyllä, hyvä herra! Minä olen pitänyt sanani; viimeisen\nkerran olen pyytänyt teitä nyt tänne, että tekisitte asiasta lopun.\nMutta niinkuin näen, olette te auttamaton, ja sentähden olen minä\nantanut tyttäreni tälle kunnon miehelle, joka on häntä jo kauvan\nrakastanut.\n\n_Gert_. Piru teidät periköön, kun saatoitte minut tähän puheeseen.\nMutta hyvä herra apteekkari. Eikö tätä asiaa voi enään muuttaa?\n\n_Gilbert_. Ei. Sanokaa vaan paljon terveisiä äidillenne. Nyt ette\ntäältä enää ketään muuta saa, jollette tahdo naida tuota piikaani\nPernillaa.\n\n_Pernilla_. Hävetköön se, joka tuosta huolisi! Minä tahdon muutakin\nkuin suun pärinää.\n\n_Gert_. Mutta herra apteekkari!\n\n_Gilbert_. Mutta hyvä herra, tälle ei voi enään mitään. Naimakirja on\njo tehty.\n\n_Gert_. Ah, minä en tahdo kauvemmin olla tällaisten ihmisten parissa\nvaan matkustan heti muualle, jossa oppia osataan paremmin arvostella.\n\n_Gilbert_. Onnea matkalle! Tulkaa, menkäämme sisään.\n\n    (Esirippu alas)\n\n\n\n"]