[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f2mUyUEJ03_Kaj0mDTmUfNAvF7PX_hU7J7HYZ2orfcNo":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":8,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":20,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":21,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":22,"preamble":23,"content":24},115,"Kiinalainen intermezzo; Rahvaanihannoitsijan Damaskus","Lehtonen, Joel",1881,1934,"115-lehtonen-joel-kiinalainen-intermezzo-rahvaanihannoitsijan-damaskus","115__Lehtonen_Joel__Kiinalainen_intermezzo;_Rahvaanihannoitsijan_Damaskus",null,"muistelmat",[],[],"fi",7106,42596,true,[],[],[],"Kokoelma sisältää satiireja ja esseistisiä kirjoituksia, joissa tarkastellaan yhteiskunnallisia ilmiöitä ja kulttuurisia vaikutteita. Teos koostuu kahdesta osasta: kiinalaisiin runoihin pohjautuvasta pilasta sekä sarjasta satiireja, jotka käsittelevät kansallista itsetuntoa ja yhteiskunnan muutoksia.","Joel Lehtosen 'Kiinalainen intermezzo'; 'Rahvaanihannoitsijan Damaskus' on\nProjekti Lönnrotin julkaisu n:o 115. E-kirja on public domainissa koko\nEU:n alueella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KIINALAINEN INTERMEZZO; RAHVAANIHANNOITSIJAN DAMASKUS\n\nKirj.\n\nJoel Lehtonen\n\n\nOtava, Helsinki, 1932-34.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nKIINALAINEN INTERMEZZO. Pila\n\nRAHVAANIHANNOITSIJAN DAMASKUS. Satiireja\n\n  Muttisen balladi poliisiputkassa\n  Post festum\n  Etelästä pohjolaan\n  Kun töllinmies tuli ryssien patteritöihin\n  Kartanoiden hävittäjät\n  Agitaattori\n  Saulus\n\n\n\n\n\n\nKIINALAINEN INTERMEZZO\n\nPila\n\n(1912-16)\n\n\n\n\nKoulupoikana, siinä poskipartain alkaessa kasvaa, -- ikävöityäni\nSchillerin ääressä, jonka lienen saanut lyseoni konventilta\njonkinmoisena palkintona, -- se oli iso, vihreäkantinen lontta, ei\nläheskään tuollainen säästävän herra Kaikkitietäväisen nidos, jossa\nkirjaimet ovat niinkuin mäkärä olisi ne sivuja pitkin juostessaan\njättänyt, -- niin, Schillerin ääressä ikävöityäni ja kummasteltuani\nsattui käsiini kiinalaisia runoja: oi, tuollainen juuri kuvattu,\nmäkärän-merkitsemä _Reclamin_ vihkonen. Mieleeni painui siitä jossakin\nmäärin eräs sotilaslaulu. Merkillinen laulu: äiti neuvoi sotaan\nlähtevää poikaansa jotensakin tähän tapaan: \"Kun nuolia alkaa tuiskuta,\nmene -- kiven taakse piiloon! Mene pakoon, poikani, jos voit: keisari\nse vain laahailee meikäläisiä sotiin, se ties mistä syystä...\"\n\nNiin, tästä melkein \"vakaantui\" mielessäni silloisten \"idealistien\"\nväite, että Kiinan muuri olisi muka rakennettu sitä varten, ettei\nkiinalaisille tulisi enää kiusausta laajentaa valtakuntaansa: he olivat\npäättäneet pysyä oman taivaallisen alueensa sisällä ikuiset ajat...\n\nNämä huomioni ymmärtää, jos ajattelee, että meillä lähestyivät\nBobrikoffin ajat: naapurinamme oli suuri kansakunta, jonka pysyminen\nrajainsa sisällä olisi ollut kylläkin meille terveellistä...\n\nSitten, juuri ylioppilaaksi tultuani, näin eräällä uudella ystävälläni,\njolla oli muuten vaaleanpunaiset samettiliivit, -- sellainen oli\nsilloin kuosi, tosin vain harvojen käyttämä; niin, hänellä näin\nkiinalaisen kirjan kiinalaisia runoja, toisin sanoen: saksalaisten\ntekemän kirjan, jossa oli saksannoksia. Kirjan, joka oli kevyt kuin\nkuiva taula, sillä se oli silkkipaperia, jonka kaksinkertaisten,\nkiinalaisilla kuvilla koristettujen lehtien epätasaiseen pintaan oli\npiirretty runot -- europalaisella antikvalla. Sellaisen kirjan\nomistaminen oli hienoa -- siihen aikaan, jolloin kansallinen,\nkalevalainen j.n.e., alkoi tuntua naurettavalta, tuohikulttuureineen,\nja, mitä kuvaamataiteena tulee, varastetultakin: juuri\nnäiltä itämaalaisilta plagioidulta. Lisäksi se \"kansallinen\"\nsyrjään-vetäytyvältä, -- aikana, jolloin yhteiskunnalliset\nuudistuskysymykset olivat hengentärkeitä kansamme koko säilymiselle.\nNiinkuin _me_ emme olisi syrjään vetäytyneet, se meidän pikku piiri\nnimittäin, joka kaipasi maistaa joskus oikeinpa absinttia, -- à la\nBaudelaire, -- me terveet, punaisen-pulleat maatiaispojat. No,\nrehellisesti täytyy myöntää, että en ollut niitä, jotka toivoivat\nkalpeutta itselleen, mutta _absintti_: se oli yhtä hyvää juomaa kuin\nmuukin, -- ehkä hiukan parempaa, siis väkevämpää; ja tuon uuden\nystäväni kiinalaiset jadeiittipikarit _-made in Germany_ olivat minusta\nmieluisen somat sinisessä paperikotelossaan, mutta -- turhan pienet,\nmilloin tosiaan juotiin absinttia, joka oli yhtä sameanväristä kuin ne\nläpikuultavat kivipikaritkin.\n\nEn kuitenkaan muista enää sen pehmeän kirjan kiinalaisia runoja.\n\nMutta sitten, jonkin vuoden kuluttua, kun olin vaihtanut tuon ystävän\nuuteen, ja tällä kertaa ainoastaan tuttavaan, kantoi tämä uusi\nseuralaiseni \"poksiinsa\" kirjastoista ja kirjakaupoista sarjan\nruotsalaisia, saksalaisia ja ranskalaisia _kiinalaisia_ runoja. Mies\nluki muuten kansantaloutta, mikäli hänen paljon mitään tarvitsi lukea:\n_siihen_ aikaan pääsi aina melkein lukematta virkaan. Hän harrasti,\nkuten edelläolevasta huomaa, runoutta; olipa kirjoittanut runojakin,\nmutta jätti ne pöytälaatikkoonsa, julkaisematta niitä. \"Välipä näillä\",\nsanoi hän, \"ne ovat privaattihuviani\". -- Hän oli muuten olento, joka\nei käyttänyt vaaleanpunaisia silkkisametti-liivejä, vaan --\nvillapaitaa, ja päässä usein silinteriä, mutta silloin kaula monesti\nilman kaulusta, koska villapaidassa itsessään oli korkea kaulus. Hän\npiti parhaiten punssista, koska se oli halpaa. Hänellä oli aina\nhirmuisen ikävä, paitsi punssin ääressä, ja miks'ei jonkin jalommankin,\njos kukkaro salli. Hän kitisi ja huokaili, hän ähkyi ja puhkui, hän\nluki ääneen ja kaihoten kiinalaista kalmistorunoa, jossa apinat\nikävissään valittivat, ja kuuluisaa Suru-runoa, -- eikö vain liene\nitsensä Li-tai-pen jumalhengen työtä, -- joka päättyi säkeeseen:\n_Pe-lai-ho_, mikä merkitsi kai: \"Suru tulee!\" Se tuli, se suru hänelle,\nvoittamattomana, kunnes hän pääsi, usein minun kanssani,\n\"porsliinipaviljonkiinsa\", -- tuntenette sennimisen verrattoman runon\ntai runomaalauksen; sanat muodostavat kiinalaisen ravintolan\nääripiirteet; ja ne sanat kertovat, miten ystävykset istuvat juoden\nihanassa paviljongissa, joka jadesiltoineen kuvastuu runolliseen\nveteen, -- istuvat illasta aamuun. No niin, kauan emme _me_, tuo\ntuttavani ja minä, saaneet istua Luodolla, -- edessämme hopeinen\nkuutamomeri ja toisaalla kaupungin siluetti tummana ja mahtavana kuin\nmikäkin -- Kiinan muuri... Ei, meidän täytyi olla nopeita, ravintolan\nsulkemisajan mukaan; tosin meitä auttoi se seikka, että lasit olivat\nviisi kertaa isompia kuin runon kiinalaisten jadeiittikupposet. Mutta\nsilti meidän täytyi, liian lyhyen juoma-ajan vuoksi, kovasti ahkeroida\nja hätiköidäkin; jopa siinä määrin, että kerran tyhjensimme, --\nsellaisia poikia me nuorina oltiin, kuten kaikki vanhat aikoinaan\nkehuvat, -- tyhjensimme kymmenessä minuutissa seitsemän puolikasta\npunssia: kun astuimme ulos Luodon lasiovesta, olimme selviä kuin Alli\nTrygg-Helenius-Seppälä, joka muuten kuului pelkäävän jopa pihvipaistia\nhuumausvälineenä; mutta rantaan joutuessamme olimme niin Li-tai-pet,\nettä näimme jumalien ratsastavan haikaroilla seuraamme...\n\nTuo pullea tuttavani luki kiinalaisia runojaan ääneen aina, ja me\nyhdessä, hän lukien, minä myöskin kynää käyttäen, suomensimme niitä\neräitä...\n\nVai _suomensimme!_ Siitä ei hajuakaan! Olin käväissyt Italiassa, -- ei\npitempi kuin vuoden matka, ja siitäkin kesä Sveitsissä, -- ja oppinut\nm.m. lauseen: _Il traduttore -- un traditore!_ Pettäjä siis, --\nhuijari, anastaja. -- Nyt tuttavani, joka ei lopultakaan välittänyt\n_oikein_ paljon muusta kuin juopumuksesta, joka oli hänestä ainoa\n\"realiteetti\", ja väheksyi ehkä liikaakin runovaistoaan, innostutti\nminua, herkkämielistä poikasta, vielä lisää varsin merkilliseen\n\"suomentamis\"-tapaan:\n\n\"Käännä sinä kuin Eino Leino\", sanoi hän. \"Hänen suomennoksissaan ei\nuseinkaan ole edes hajua alkutekstin seuraamisesta; hän käyttää aivan\nomia runokuviaan, joskus ihan päinvastaisia kuin alkutekstissä. Hän --\npanee omiaan. Mutta: hitto, kuinka väärennys vastaa alkutekstiä, -- sen\ntarkoitus, -- no, mitäpä sinä näitä ymmärrät! Suo anteeksi: sinä olet\nnapertelija; omat työsi, -- paitsi proosa, -- ovat täynnä liian\ntarkkaa, koukeroista; asetat sanoja väärään järjestykseen, -- et\nnoudattele juuri samaa puhetapaa kuin tavallisessakin elämässä\npuhumme... Käytät lyhennyksiä, tarkoitan: muita kuin ne, jotka ovat\nyleisiä tavallisessa, jokapäiväisessä puheessa: ainoastaan ne ovat\nluonnollisia. Käytät joskus liian vanhoja, vanhentuneita, esim.\nkalevalaisia sanoja: ne hakaltavat riviesi _välitöntä_ ymmärtämistä.\nSillä: mikä runo se on, joka ei ole ennenkaikkea _välitön_? Kuin\nvoimakkaana ja kirkkaana lentävä suihkulähteen suihku! Sanaheitoilla\naikaansaatu paatos, -- miten vastenmielistä, äitelää, -- epäilyttävää:\nluulee tekijää taituriksi, ja taitoa _ei_ saisi ilmaista. _Man merkt\ndie Absicbt_ j.n.e. Puhu sinä, poikaseni, kaikkein luonnollisinta,\nyksinkertaisinta kieltä: silloin pääsee paatos, -- no, sitä on vain\nLeinolla, kun hän jalkaansa tömistäen skandeeraa jotakin\nimprovisatsioniaan, -- yhä suurempaan ja ainoaan oikeutettuun\nvoimaansa. Minä kääntäisin tämän talonpojan laulun näin...\"\n\nHän fundeerasi, -- sanoi ajattelevansa, millainen hän itse olisi\ntalonpoikana, eikä yhtään alkuperäistä runoa, ja laususkeli sitten --\noman runonsa. Niin me muka suomentelimme yhdessä, huviksemme:\n\"käännöksiä\", joissa ei mahtanut olla juuri unssiakaan kiinalaista.\n\nHänellä oli muuten eräs onnellinen ominaisuus: sydänvika niin paha,\nettä hänen sydämensä kävi kuin huono taskukello, pysähtyi moneksi\nsekunniksi, ja otti sitten vahingon takaisin ... kiidätti kuin\nheilurinsa menettänyt seinäkello: tik, tik, tik, tik ...\ntitititititititititi...\n\nHänellä oli ikävä maailmassa...\n\nMutta nyt hän on kuollut, ja onnellisesti: hänellähän oli tuo\nsydänvika, joten hän kuoli yht'äkkiä, koko tapauksesta tietämättä...\n\n       *       *       *       *       *\n\nJa nyt, polttaessani vanhat paperini, jotka muka omistan, vaikka niissä\nonkin paljon esim. minulle lähetettyjä kirjeitä, joiden lähettäjät\ntietysti, jos ovat älykkäitä, ovat kiitollisia minulle siitä, että ne\ntuhoan, niin, siksi kiitollisia, ettei heidän elämänsä kuulu\nyhteiskunnalle; -- nyt, kun olen tuosta kiinalaisrunoilun aikaa\nseuranneesta Theokritos-Bellman-Villon-Leopardi-hurmiosta siirtynyt\narabialaisiin, ja rahdun indialaisiinkin ja kiinalaisiin, ihaillen\nniitä kuin arabeskeja, indialaisia norsunluutöitä tai hienoja\nkiinalaisia irtoseiniä, joihin on kuvattu paviljonkeja, nauttivia tai\ntappelevia pikku ihmisiä y.m.; nyt, kun minusta tuntuu, ettei Europa\nole luonut mitään runoutta, josta henkisi sellainen auvo, vapautuminen\nkuin itämaisista, -- runoja, joissa ei ole \"aatteita\", hetken tavaraa;\nrunoja, jotka ovat melkein vailla ajatuksiakin: kuvilla vain niissä\najatus ilmenee, -- eikä edes vertauskuvilla!... Nyt, polttaessani omaa\nja ystävieni, usein jo manalan haamujen, entisyyttä, sattui käsiini\nnoita runoja, joita silloin yhdessä \"suomensimme\". Miksi ne uskallan\nesittää, -- etenkään, kun ne ovat niin lapsellisen avuttomia? Siksi,\nettä ne ovat _runoutta_ sikäli, että niissä hiukan kiiltää lainavaloa\n_siitä_ auringosta, josta ne saivat alkunsa: todellisista runoista!\n\n       *       *       *       *       *\n\nKuinka lauloikaan kiinalainen talonpoika? Vapaa, syrjässä elävä\ntalonpoika, -- vapaa niin kauan kuin yhteiskunta ei hänen kimppuunsa\npäässyt... Talonpoika, omastaan elävä: ainoa vapaan-ihmisen-ihanteeni.\nJotakin tällaista, -- ikivanha, parituhatta vuotta vanha laulu, -- ehkä\nkansanlaulu Taivaanvaltakunnasta, laulu, joka oli tuon tuttavani ja\nsilloisen minun yhdessä tekemä:\n\n    Kun päivä sarastaa, niin työhön kuljen.\n    Yön joutuessa silmät uneen suljen.\n\n    Saan leivän pellosta, juon kaivon vettä,\n    ei järvi jätä mua särpimettä.\n\n    Miks suuret herrat minusta siis huolen\n    niin tarkan pitää, elänkö vai kuolen?\n\nAh, ihanaa on elää erillään, syrjässä! Maalla; kaupungeissa vain\nylimääräistä voimaansa purkamassa käydä. Maalla, -- Kiinassa: sitäkään\nmaata en ole vielä nähnyt, ja mitä sanoo taivaan Isä, kun joudun hänen\neteensä ja olen kätkenyt sen leiviskän: en ole käynyt, lyhyen elämäni,\ntämän ulkomaanmatkani varrella edes Taivaanvaltakunnassa!\n\nVanhoista papereista sattui käsiini seuraavakin laulu, jonka minä olin\nhuolimattomasti lapulle pistänyt tuon kerrotun tuttavuuden aikoina,\nhänen lukemistensa innoittamana. Ken lienee tekijä?\n\n    Eipä enää lumi arkaa\n    aprikoosipuuta peitä...\n    Ilmanrannalta käy henkäys,\n    joka riemastuttaa meitä.\n\n    Hellä tuoksu nousee maasta...\n    Pääsky retkiltään jo palaa.\n    Juovuttava lemmen ääni\n    sielussamme kuiskii salaa.\n\n    Pääsky kirkuu, ohi liitää...\n    Nyt on aika, jolloin pisin\n    päivä on ja jolloin meille\n    aurinko on uskollisin.\n\n    Aika väriloiston, kukkain,\n    tanssivien kaunotarten.\n    Loistaa kukka, tanssii nainen,\n    kukka luotiin naista varten.\n\n    Soturi pois vartiosta\n    karkaa, hiljaa puikkelehtii:\n    kuuluu naisten tanssin tahti,\n    suloiset yön hetket ehtii...\n\n    Tähän onnenaikaan, jolloin\n    luumutarha täyttyy perhoin,\n    muistetaan vain rakkautta,\n    karkeloivaa silkkiverhoin!\n\n    Paviljonki, niinkuin taivas\n    sininen, on keisarilla...\n    Siellä nuoret, pienet naiset\n    tanssii pikku askelilla.\n\n    Lintujen ja suihkulähteen\n    lauluun sointuu naisten soitto.\n    Sinne katsoo soturimme, --\n    kunnes alkaa aamunkoitto.\n\n    Huomentuulta oksa värjyy...\n    Ruusunpunainen on aamu...\n    Soturi, hän vartioonsa\n    palaa kalvaana kuin haamu:\n\n    \"Oi maaseutu, jonka vielä\n    äsken valkohanki peitti!\n    Oi, te kevään raidat, joita\n    verhoaa kuin kultaseitti...\"\n\nNiin, sotamies kaipaa maalle. Kotiin. Vapauteen. Nyt hän varmaan saisi\njalkapohjiinsa raippoja öisestä karkaamisesta! Säälittävää! Hän, joka\ntahtoo elää, -- elää _rauhassa_, ja rakastaa, vilpittömästi,\nhiljaisesti, yksinkertaisesti, vain kahden kesken, -- vaikka keisarin\npaviljonki hetkeksi huimasikin hänen päänsä. Hän muistelee\nmaalaiskultaansa, hän hyräilee:\n\n    Oi pikku tyttöni, taivas\n    jo siintää, kukkii maa.\n    Sua rakastan, lausu, voitko\n    mua hiukkasen rakastaa?\n\n    Mun päätäni huimaa kiihko,\n    sen kaipuu rintaani loi.\n    Sua ilman ei maailma mitään!\n    Sua ilman en elää voi!\n\n    Kuin raita tuulessa taivun,\n    kun suusi henkäisee.\n    Näen sinusta unta, -- ei muistu\n    mun mieleeni riisi, ei tee...\n\n    Pois oikut, ja helläksi muutu...\n    On rakkaus niin ihanaa!\n    Oi tyttöni, lausu, voitko\n    mua hiukkasen rakastaa?\n\nEi hennone keisari toki poikaa rangaista. Huono vartija, -- mitä\ntuosta! Eikö hän itsekin ole rakastanut -- monta kertaa? Ikävöinyt\nnaisia ... tuntenut tätä ihanaa kevätkuuta, jolloin ei lumi enää peitä\naprikoosipuuta? Eikö hän, Taivaanpoika, rakastaisi nytkin mieluummin\nmuuta kuin ikävystyttäviä, juhlallisia istunnoita? Kuinka laulaa näistä\nkomiteoista _Tu-fu_, -- muistaakseni verraton runoilija, jos ei vain\nsamalla lattialla istu itse _Li-tai-pe_.\n\nSe Tu-fun laulu on tuossa, hyvin kellastunut, auringon hauraaksi\npolttama paperi:\n\n    Mandariinien keskellä Taivaan poika\n    kultatuolilta neuvoston puhetta johtaa.\n    Aivan kuin aurinko rinnalla tähtien tuikkeen\n    keisari loistaa, niin jalokivissä hohtaa...\n\n    Vakavat mandariinit, ne haastavat varsin\n    tärkeistä, mikään ei siinä häiritse heitä.\n    Keisari väsyy, -- ja kas: ulos hetkessä karkaa\n    aatoksensa jo avoimen ikkunan teitä!\n\n    Aatoksensa ja katseensa: tuollapa nuori\n    keisarinnakin on, paviljonkinsa raikkaan\n    piirissä istuu, porsliinisen, tulleena sinne\n    naistensa kanssa, helteestä siimespaikkaan.\n\n    \"Kauanpa keisari viipyy\", viimein hän virkkaa, --\n    oi, kovin alkaa hän viuhkaansa värisytellä.\n    Taivaan poika sen viuhkan liikkeistä tuntee\n    tuoksun, se lentää luo kuin hyväily hellä.\n\n    -- Armaani viuhkallaan näin lähetti mulle\n    pienoisen viestin huultensa hurmiosta,\n    miettii keisari, nousee, -- yht'äkkiä poistuu\n    hän, jalokivissä hohtaen, istunnosta.\n\n    Sinne hän käy, paviljonkiin, jossa viuhka\n    vilkkaasti raukeaa ilmaa liikkeelle ajaa.\n    Mandariinit: he katsovat toisiinsa vaiti, --\n    silmin, joiden ei kummastuksella rajaa!\n\nVakavat mandariinit! Tietysti vanhan komitean jäsenet! Jokin\nlautakunta, jokin sihteeristö! -- Tärkeitä asioita, varsin vakavia,\nkauas-kantoisia. Hitaita, tarkkaan pohdittavia asioita ... niin\nmerkillisen hitaita. Ikäviä, mutta vakavia: niistä muuttuu Taivaan\nvaltakunta...! Asioita, jotka saadaan alkaa parinkymmenen vuoden päästä\nalusta: tulivat vanhentuneiksi! Haukotus: Taivaan poikaa haukotuttaa\ntämä ei-huvittava. -- _Pu-san-go_, hän ajattelee, _pu-san-go_, joka\nmerkitsee: \"ei hyvä\". Siis: paha, paha. Joutavan tärkeää: ikävää.\nMaailma menee kuitenkin omaa menoaan, vastoin herrojen mietinnöitä.\n\"Pe-lai-ho!\" Se merkitsee: \"Suru tulee\". _Spleen_. Mutta: on kukka,\narmas keisarinna! Taivaan poika luopuu ikävästä roikasta; hän käy\nsiniseen paviljonkiin...\n\nJyrkästi on hän neuvoston istunnossa kieltäytynyt annattamasta patukkaa\nnuoren sotamiehen vikkeliin jalkapohjiin: \"Antakaa nuoruuden elää!\"\n\n    Mandariinit: he katsovat toisiinsa vaiti, --\n    silmin, joiden ei kummastuksella rajaa!\n\nPyörein silmin, ja närkästyneinkin. Pumps! keisari lähtee ilman muuta\nkoko istunnosta! Ei tämä sovi oikein seremonioihin, ainaisiin Kiinan\nhovin seremonioihin... Jotakin etikettiä täytyisi kunnioittaa!\n\nToista mieltä on nuori kaunis keisarinna, vaikk'ei hän sitä\nmandariineille ilmaise. Hän rakastaa vain taivaansinistä paviljonkiaan.\nKrysanteemejaan, lukemattomia; -- vaikeaa ei kukkia rakastaa, kun\nhänellä on niin paljon naisia käskettävinään, niitä hoitamassa. Sillä\nitse hän on hieman raukea, -- laiskahko. Niin, hän rakastaa kotiaan,\npunaisen- ja kullanloistavaa. Viihtyy lakatulla lattialla istuen,\nluomet puoliummessa, -- kun ne aukeavat, nuo lumpeen terälehdet, niin\nkuultavat niiden raosta silmät tummat ja pienet: kuin metrisen silmät.\n-- Ja: hän rakastaa Taivaan poikaa, ei neuvoston herroja. Tuon\ntuostakin hän sanoo keisarille: \"Mene istuntoon, -- joskus, vain muodon\nvuoksi: etteivät suuttuisi. Siellä on kylliksi sellaisia, joille\nistunto on autuus: he hoitelevat asiat ilman sinuakin, -- elleivät ne\nhoida itse itseään. Ja tule takaisin siniseen paviljonkiin, -- unohda\nse ikävä.\" -- Niin, hän tahtoo pitää Taivaan pojan paviljongissaan:\nsiksi hän on tuolle pojalle niin nöyrä, niin verrattoman altis! Pelko\nsuuri, niin suuri, että hän tulee sanattomaksi, jos keisari vain\nsanallakin kiittää tanssijattaria, -- pelko suuri on keisarinnalla\nainoastaan niistä naisista, jotka \"tanssii pikku askelilla\". Silloin\nhänen somat silmänsä itkevätkin:\n\n    Kyyneleni kilvan virtaa\n    pielukselle silkkiselle...\n\nEikö tuo onnellisesti kuollut tuttavani lausunut tällaistakin runoa? En\nmuista kuolemaksenikaan siitä enempää, -- se oli pitkä runo. Mutta\nmuistan, että hänen haaleissa ja hiukan pullottavissa silmissään\nalkoivat pyöriä kyynelet, kun hän lausuili siihen runoon \"uurnattua\"\nkeisarinnan tuskaa: mustasukkaisuutta.\n\nNiin, pikku keisarinna tulee usein aivan mykäksi, hän tuskin voi\nhengittää mustasukkaisuudesta \"silkkiverhoista rakkautta\" kohtaan.\nIhmekö, että hän on Taivaan pojalle niin verrattoman altis? Ja\nkekseliäs, veitikka: ei hänen sovi mitään kieltää, poika on pidettävä\npauloissa. Jos miehellä on halu tanssijattariin, niin hänen täytyy\nsaada ilonsa keisarinnalta. Täytyy lyödä leikiksi hänen muut pyyteensä.\n-- Mikä on tämä kirjekuori näiden runopaperien seassa, kuori,\npuolittain sininen, toinen puoli päivänpolttama ihan kuivatuksi\ntupakanlehdeksi? Siinä on tuon kuolleen tuttavani nimikin. Ylioppilas\nTopi V. Ja siinä on runoa, se sopii tähän, -- pistetään tähän:\n\n    Kultavuoteessaan\n    keisarinna huokaa.\n    Lausuu keisari:\n    \"Aion kautta maan\n    ratsastelemaan.\n    Onni matkaani,\n    onnettaret, luokaa!\"\n    Kultavuoteessaan\n    keisarinna huokaa:\n    \"Niinkuin herrani\n    itse tahtoo, vaan\n    anteeksi nyt suokaa:\n    eikö suuren maan\n    suuri keisari\n    ratsastella voisi, --\n    hauskinta se oisi, --\n    kultavuoteessaan?\"\n\nSillä lailla sitä pitää! Se on naisellista! Hitsis! sen verran hän\nvälittää Taivaan pojan suuruudesta: hän tahtoo yhä vain Taivaan poikaa\n_itseään_. Hän on pakana, tuo kiinatar, -- muuten ei tätä voi ymmärtää.\n\nMutta siispä hänkin säälii nuorta sotamiestä, kun keisari hänelle tuon\npoloisen asian selittää. Hän ymmärtää, että vartiossa seisominen on\n_ikävää_, oi, niin julman ikävää! Parempi kultansa luona maalla, -- tai\npikku vaimonsa luona. Jos vain mies ei olisi -- sotamies: siis alinomaa\npoissa kotoa. Hän omistaa seuraavan valituksen, -- tämän runon alla on\nrunoilijan nimikin, Tu-fu, -- miehelleen. Näin:\n\n\n    NUOREN VAIMON KIRJE\n    miehelleen, joka on sodassa.\n\n    On kukkasia, jotka tuen vaatii,\n    vain silloin niit' ei myrskytuuli kaada.\n    On sydämiä, jotka toisen, vahvan\n    sydämen ikävöivät luokseen saada.\n\n    Ei aavistanut rakkauteni, että\n    sit' onnettomuus vaani julmin elkein.\n    Miks lähdin puolisoksi sotamiehen!...\n    Mun parempi ois kuolla ollut melkein...\n\n    Vain päivän iloita sain vaimonasi, --\n    sen päivän riisti synkeä yön valta...\n    Jo huomenelta armas pääskyseni\n    pois lensi pikku kodin räystään alta.\n\n    Sun kanssas kulkevani vannoin, veipä\n    tie sitten myötäistä tai vastamaata.\n    Mut kuinka voisin sotaan tulla? Muuta\n    kuin haitaksi en siellä olla saata!\n\n    Mua muisteletkos? Muistat vaimoasi,\n    jok' ikäväänsä polttavaan nyt nääntyy.\n    On lempi kade sodalle! Ah, milloin\n    taas saadaan rauha, tiesi kotiin kääntyy?\n\n    Tein täällä itselleni puvun hienon, --\n    tein omin käsin, kärsivällisesti.\n    Mut kuinka siihen pukeutua voisin?\n    En voi, en voi, -- ah, suru siitä esti!\n\n    Myös linnut paritusten lentelevät,\n    ja kyyhkyn kanssa leijaa ilmaa kyyhky...\n    Kun näen onnelliset nuo, niin rinnastani\n    alati nousee epätoivon nyyhky.\n\n    Mua kiusaa kaikki, kaikki huvitukset, --\n    ja toisten korut näen kärsimyksin...\n    Sua odottelen, oma kyyhky, pääsky!\n    Sua odottelen, -- suruissani, yksin!\n\nTietysti keisari ja nuori veikeä keisarinna tämän vartijan armahtavat:\ntämä soma ja sievä ja nätti runo heidät siihen liikuttaa! Asia olisi\nkokonaan jo aivan muuta, jos syyllinen olisi todellinen lurjus, joka on\nkeinotellut, vehkeillyt, ravannut vallanportaita, koettanut kavuta, --\ninhottava lurjus, niinkuin se, joka vaikeroi seuraavassa runossa:\n\n\n    EPÄSUOSIOSSA.\n\n\n    1.\n\n    Syyslehdet lentää... Kuin kristalli\n    on puissa jäiden kiilu.\n    Vun-vuorelta tuuli pohjoinen käy,\n    se viiltää niinkuin piilu.\n\n    Alas laaksoon pilviä vyöryilee\n    yhä joukkoon usvan sankan.\n    Joki raivona hyökyy, nostama\n    moniviikkoisen sateen rankan.\n\n    Soi kartunkolketta rotkosta,\n    joen hyökyvän rantamilta...\n    Pesunainen jo kotiinsa kiiruhtaa.\n    Ja -- mustuu synkkä ilta.\n\n    Niin murheinen auringonlaskussa\n    on kalvas krysantemum-rukka.\n    Jääviimassa huomenna kadottaa\n    diadeeminsa viimeinen kukka.\n\n\n    2.\n\n    Elin muinoin loistossa tilusteni.\n    Mikä onni, -- ei kuvata saata!\n    Parfyymeillä pirskoen kannettiin\n    mua silkkipatjoille maata.\n\n    Nyt kuule en muuta kuin tornista,\n    johon hyrskii aallot villit,\n    ykstoikkoiset vartijan askelet\n    ja vihellykset ja pillit.\n\n    Ah, ylhäällä, ilmassa kylmässä\n    pois kiitää jo pääsky hento.\n    Varo seuraa suurten, oi lintunen,\n    ihanampaan suuntaa lento!\n\n\n    3.\n\n    Joka yö on entisten kaltainen,\n    joka aamu kuin entinen koittaa...\n    Kalamiehiä samoja virralla\n    sama työnsä askaroittaa.\n\n    Kuun hohteessa tuimaan vuoristoon\n    kipu silmissä tuijotan... Ärjyy\n    vesi koskessa, kaislikko murheinen\n    yhä rannoilla huojuu ja värjyy.\n\n    Tovereitani muistelen: arvoihin\n    monet heistä on koroitettu,\n    kun taas minun, linnaan tuomitun,\n    on ansiot unohdettu!\n\n    Miten harva heistä milloinkaan\n    teki muuta kuin syönnin lomaan\n    huvivaunuilla ajeli, -- ylpeän\n    loi katseen arvottomaan!\n\n\n    4.\n\n    Tshang-Nganissa lienee riemuna\n    kuin ennenkin juonti ja peli.\n    Mut toistakin tietää sieltä mies,\n    ken tuttuna siellä eli.\n\n    Siell' ilkeät, tärkeät nousukkaat\n    viran vei joka kymmenennen...\n    Nyt siellä lie toiset vaatteetkin\n    kuin hyvään aikaan ennen.\n\n\n    5.\n\n    Miten kuiskivat viuhkat riemuiten,\n    fasaaninsulkaiset, konsa\n    tuli luokseni itse keisari,\n    kera loistavan vartionsa!\n\n    Miten säihkyi, konsa sen onnen sain,\n    lohikäärmeeni kultaisin suomuin,\n    ja sitten, kun keisarin palatsiin\n    mua vietiin, keltaisin kuomuin!\n\n    Oi armas Hu-shang! Ja oi, Hoa-Ngo,\n    nuo maatilat, -- rahaa silkkaa, --\n    jotk' ansioistani suurista sain...\n    Huu, -- täällä vain raudat luikkaa...\n\n    Puutarhani: helmillä kirjattu\n    oli telttani, taidokkaiden\n    puunleikkausten, ruusujen koristama...\n    Entä eläimet vieraiden maiden!\n\n    Huvipurteni maston norsunluu,\n    niin kauniisti taipui se kohti\n    meren pintaa! Sen purje kunniassaan\n    kuin kyyhkysen siipi hohti...!\n\n\n    6.\n\n    Ei täällä muuta kuin hiljaisuus,\n    ja kylmyyttä! Ehtiipä muistaa,\n    miten siellä saattaisi maistellen\n    Siniportilla hetket luistaa.\n\n    Vun-vuorelta päin gonggongit soi,\n    sotarumpujen räikeä kumu...\n    Tie länteen on pelkkä ja ainainen\n    sotavaunujen, ratsaiden humu.\n\n    Nyt nautita ei: sota muodissa on...\n    Ma kuulun jo muinaisuuteen...\n    Rypyt otsaani saan, ja valkean pään,\n    sydän vaipuu toivottomuuteen.\n\n\"Senkin lurjus\", sanon nyt, niinkuin varmaan silloinkin tuolle\ntoverilleni. \"Se oli parhaiksi hänelle, jos hän...\"\n\n\"Höpsis\", vastasi tuttavani, \"tarkoitat, että hän vietti niin\n_ylellistä_ elämää siellä Siniportilla? Tai hääräili ja juoksi keisaria\nkumartelemassa. Mistä sen tiedät? Ehkä tosiaan itse keisari haki\nsellaista viisasta miestä, joka osasi, paitsi peliä, myöskin juoda; --\nkirjoita tässä säe: Tshang-Nanissa, -- miten se oli, Tšang-Nganissa,\nn ja g, -- Nganissa on muotina juonti ja peli! Älä jätä pois tätä\nkiinalaista nimeä: se antaa kuvaan humoristista nautintoa: Nganissa...!\nNo, mihinkäs arvostelumme jäi: ei hänen tarvinnut välttämättä varastaa\ntai kavaltaa: jotkut haljut saattoivat kaivaa maan hänen jalkainsa\nalta. Hän on syytön, luulen. Ja: kansantaloudellinen totuus on, että\nylellistä, todella ylellistä elämää on mahdoton viettää muuten kuin\nhiukan syrjästä ottamalla: se nyt on ymmärrettävää, eikä harvinaista.\nJa, ennenkaikkea: vankihan on itse Tu-fu, runoilija, -- melkein\nLi-tai-pen vertainen, mikäli se, joka ei ole kiinalainen muuten kuin\ntässä sinun kopissasi kiinatessaan, saattaa asiaa tuntea. -- Lähde nyt\nvähän juomaan! Luodolle: siellä voimme kuvitella, merta katsellessamme,\nkuinka:\n\n    Huvipurteni maston norsunluu...\n\nmiten se olikaan, se luonnoksesi? Maston norsunluu. Höpsistä: pitäisi\nolla norsunluinen masto. Mutta -- lähde nyt! Miksi, piru soi, sinä et\nlähde. Ei tarvitse tehdä työtä: työt tekevät itse itsensä. Lähde.\nPunssia. Vain hiukan -- punssia\", -- hän venytti lopun surkeasti:\n\"Lähde nyt.\"\n\nMe mentiin. Meri siinteli hopeisena, lasit kiiltelivät kultaisina.\nMusiikki soitti, -- me istuttiin vastatusten, väitellen, nauttien.\n\nSeuraavana päivänä hän haukotteli. Diskasi vekseleitä. Kirjoitti jonkin\nrunon, jota ei lukenut minulle, vaan sysäsi jonnekin piiloon. Ja --\nihaili kiinalaisiaan, \"suomenteli\" niitä: runoili omiaan niiden mukaan,\n-- ja minä piirtelin hänenkin sanojaan paperille, kun hän sohvalla\nloikoi.\n\n\"Mutta Li-tai-pe, Li-tai-pe!\" muistan hänen kerran huudahtaneen, aivan\nistualleen kavahtaen kapealta sohvalta pienessä huoneessani, jonka\nikkunan alla meren kevätlaineet maininkeina holahtelivat, -- meri\nsiinti vaaleansinisenä, Viaporin kirkon sipuli kimalsi vaipuvan\nauringon punerteessa. \"Li-tai-pe, -- hän on ilmeinen jumala. Älä\nyritäkään niin verratonta, älä vapaasti tai orjallisesti: se nyt olisi\n-- herjausta. Li-tai-pe, -- _Porsliinipaviljonki!_ Ja oi, _Laulu\nSurusta_: suru tulee, se tulee, tulee... _Pe-lai-ho!_ -- Onkohan kukaan\nmuu kuin Horatius voinut sanoa _uskottavasti_, ettei hänen sepittämänsä\nkuole koskaan; miten se olikaan? Li-tai-pe näkee syksyisen lehden\nlentävän sisään ikkunastaan, paperilehdelle, johon hän maalaa runoa;\nhän sanoo, että tuo keltainen lehti, joka lentää sisään, lakastuu,\nkuolee, -- mutta se runo, jonka hän nyt laskee maailmalle lentämään, ei\nkuole _milloinkaan_! Ihmeellistä, nyt se on lentänyt meille,\npunssinryyppijöille, asti! -- Luonnollisesti me, jotka tiedämme esim.\nkoko muinaisen Egyptin runouden kadonneen, melkein kokonaan, ja esim.\nhelleenien runorakennuksesta jääneen vain muutamia detaljeja, nekin\nsurullisina sirpaleina, -- me käsitämme hänen oikeutetun itsetuntonsa\njonkinmoisena hupaisena _sielunhumalana_. Mutta -- humalana,\njumaliste... Ah, suru tulee: _pe-lai-ho!_ Kun ihmiseltä katoaa\nkaikki... Ei jää mitään edes seuraaville polville: sattuu sota,\nvallankumous, -- kaikki voidaan hävittää, eikä uusi elävä polvi ota\nedes entisiä varoittavia vahinkoja huomioon: jokaisen uuden polven\ntäytyy alkaa kaikki _alusta_, kaikki kadonnut, unohdettu. Mutta --\nlähtään juomaan! Lähde nyt, -- _minulla_ on rahaa! Luodolle.\nKorkeasaareen, -- annetaanpas karhuille puns'häppää! Tai Kalle\nKuninkaaseen, baariin! tai Gambrinille, Catanille: kohta ei olla enää\nmikään _jeunesse dorée!_\"\n\n\n    KELTAISEN VIRRAN LAULU.\n    Kirjoittanut Li-tai-pe.\n\n    Pyhä virta, Keltainen virta\n    alas vuorilta kauniina käy\n    meren helmaan, -- eikä koskaan\n    se takaisin kääntyvän näy...\n\n    Oi ystävä, kuvastin kirkas\n    pois palatsistasi vie:\n    se näyttää, ettei tumma\n    sun tukkasi enää lie...\n\n    Oli eilen se ruskea, siihen\n    nyt lunta jo satanut on...\n    Mut viini ei muutu: siis juomme\n    sitä hohteessa kuutamon!\n\n    Yks etsii lempeä, rakkaat\n    ovat toiselle rikkaudet,\n    ja kolmannelle valta\n    tai maineen kulkuset.\n\n    Minä kaipaan en mitään muuta\n    kuin viiniä kauniin maan,\n    ja juopua niin hyvin, että\n    en selviä milloinkaan!\n\n\n    KEVYT VENHO JA AIROT HIENOT.\n\n    Kevyt venho ja airot hienot,\n    ja keulassa soittajat\n    jumalalliset viuluin ja huiluin\n    tulen sieluuni lietsovat.\n\n    Ah, maljassa viini nauraa...\n    Näyt vaihtuvat maisemain...\n    Jo ohjaava Onnetar virkkaa:\n    \"Ann' mennä, ann' vieriä vain!\"\n\n\n    KIINALAINEN INTERMEZZO\n\n    Sävel ylhäinen, autuas laulu\n    Kio-Pingin, se verraton,\n    jok' ei voi kuolla koskaan,\n    soi kaikuina kallion...\n\n    Mua taivaalta katsovat Viisaat\n    ja seuraansa kutsuvat noin.\n    Ma tuokion-autuudessa\n    hyvin niinkuin keisari voin!\n\n    Kas, vuorella tuolla tornit\n    ovat muinoin säteilleet,\n    Tsu-keisarin linnat uljaat...\n    Mihin lienevät joutuneet?\n\n    Niin kauan kuin juopumus kestää,\n    ja se ei lopu milloinkaan, --\n    ma lauluja luon, pyhät vuoret\n    saan onnesta vapisemaan.\n\n    Ma lauluja luon jumal'riemuin!\n    Ma nauran hulluille maan:\n    ah, toisia Onnetar pettää\n    saa turhilla toiveillaan.\n\n    En palvele kultaa, en huoli\n    kuin täytteeksi maljojen,\n    ja riemuksi immen armaan\n    ja veikkojen parhaiden.\n\n    En säästele muuhun ennen\n    kuin sanoa saatan: \"Nyt näin\n    pyhän Keltaisen virran käyvän\n    meren rannalta vuorille päin.\"\n\nLi-tai-pen \"mukaan\", vapaasti, vallattoman vapaasti, kuten Topi tahtoo,\n_Ulrikasborgin_ linnassa 1912.\n\n                           _Minä._\n\n\n\"Ai, jumal'avita! Nyt ei pääni enää kestä\", huokasi ystäväni, \"sen\ntäytyy saada viilennystä kuumeeseen: tänään me ostamme tokaijeria,\nkylmää, jäissä seisotettavaa...\"\n\nMe lähdimme, tällä kertaa Königille, hän villapaitoineen, ilman\nkaulusta ja \"tölmäri\" päässä, minulla punainen nauha kaulassa.\n\n       *       *       *       *       *\n\nTietysti keisari armahtaa tämän nuoren sotapojan, joka erehtyi hänen\ntanssijattariaan kurkistamaan, koskapa hän saattoi täysin ymmärtää\nsellaisen holtittoman kuljeksijan ja auttamattoman riisiviinan-juojan\nkuin jumalainen Li-tai-pe. Tahtoi hänet hoviinsa, jonkinlaiseen\nsinekuuriin, mutta -- mies karkasi: kiertelemään.\n\n\"Hupsu\", muistan tuttavani sanoneen, \"olisi istunut sinisessä\npaviljongissa ja juonut vain! Mitä hän kierteli? _Sitä_ minä en\nymmärrä, sellaista levottomuutta, kun on punssi edessä.\"\n\n\"Puhut kuin mikäkin kamaritutkija\", väitin minä. \"Mitä kummastelemista\nsiinä, että hän kulki ja kierteli? Samaa kuin ihmettelisit sitä, että\nkala vedessä ui tai lintu ilmassa lentää, muuttolintu. Se on heille\nluonnollisinta: heidän elämäänsä, onneaan.\"\n\n\"No, olkoon. _Leben und leben lassen_\", sanoi T. V. \"Kunhan vain\nrakasti sitä riisiviinaa, -- sama se, käyttipä hän sitten paitaansa\nalushousuinaan, jos niikseen sattui, niinkuin Eino Leino, -- kunhan\nrakasti vain _tätä_ jumalallista: kippis!\"\n\n       *       *       *       *       *\n\nMikä pieni paperilappu tämä? Revitty jostakin kirjasta irti, välilehden\npalanen. Siinä näen onnellisesti kuolleen T. V:n käsialaa:\n\n    Jos juhlaa vietettäisiin vuosi umpeen,\n    niin huvi yhtä raskas ois kuin työkin.\n    Mut haluttu on juhla harvinainen, --\n    ja mikään ei niin viehätä kuin outous.\n\nHänenkö mietteitään, vai minun? Vai noidenko etenkin hänen ihailemainsa\nkiinalaisten?\n\nMutta kuinka tällainen \"annostelu\" sopii hänen katsomukseensa, --\nhänen, joka ilmeisesti oli päättänyt maistella punssia niin usein kuin\nsuinkin mahdollista ennen kuolemistaan?\n\n\n\n\n\n\nRAHVAANIHANNOITSIJAN DAMASKUS\n\nSatiireja\n\n\n\n\n    MUTTISEN BALLADI POLIISIPUTKASSA.\n\n\n    \"Tässä poliisiputkassa, lattian pahnoilla,\n    jossa nyt oleskeltu on puolen yötä, --\n    pehkuissa tukka, pois vietynä henskelit housuista, --\n    kolme Helsingin herraa ja känninen sälli myötä, --\n    tunnen mie ihteni sankariks,\n    vaikka jo kulukussa nikkaukset ankariks, --\n    tässä punaisten putkassa, jossa nyt oltu on yötä.\n\n    \"Ne oli kekkerit lystikkäät, nuo eiliset!\n    Oopriksella me oltiin, joukossa herroja monta:\n    ruossalaisia, possessonuatteja, hienoja...!\n    Ja mie hienojen joukossa, Muttinen: salaamatonta,\n    kauppias kirjojen huonojen, --\n    mutta en hampaaton koirankuonojen\n    parvessa, -- niin, maan parhaitten, herrojen ruossalaisten!\n\n    \"Siellä se syntyi juttelu tuas politiikasta,\n    kun punavalta nyt, kauhea, Suomessa hiäree. --\n    Mutta kun ruossikot nuo niin väittivät ylypeinä:\n    -- 'Suomalaisill' on uatteet iteolokiaa viäree', --\n    silloin mie, vaikkakin onnesta\n    herrojen maistaa sain, ihan mahtiponnesta\n    paisuin, ja lausuin, niin, sanat suorat mie sanoin heille.\n\n    \"Ruossia huastettiin: -- _Höör mej, mina herrana,\n    tet ä är soo_, -- nyt kuulkeehan kansanpoikaa:\n    työ ootta ollunna meille ne piältäpäsmärit,\n    työ, rotu hienompi, -- nyt teille tuomionkellot moikaa.\n    Tää paha vallankumous\n    on vain suomalaisitsetuntoa: lumous\n    rahvaalta mennyt on vänskejä kohtaan ... niin, _mina herrana!_\n\n    \"Häh? Mitä? Mie sitä sammooko sakkia? Monkooli?\n    Vai niin!... Tunnette varmaankin Takamatsun\n    tai Kutinotsun? Se eikö oo niinkuin suomea?\n    Sen sanoi Haapets. Häh, _vilolookit_? Niille mie hatsun!\n    Ei, tämä kansa: myö ollaan kai samuraitakin!...\n    Mie muakauppias? Lienenpä ulokomaitakin\n    nähnyt, ja ranskookin huastelen, _oui, mina herrana!_\n\n    \"Estitte, ettei myö ois suatu ees kouluja...!\n    Miksei myö, parpaareiksi haukutut, nennee\n    nostella voitaisi koskaan, myö, isännät Suomessa? --\n    Mutta ne herrat: ne tehneet ei yhtään tennee...\n    Sillä -- ne sittenkin ovat oikeita, viinejä\n    herroja, olkoot jos Kituliinejä!\n    Ja myö sitten veljinä herroiksi koolia juotiin.\n\n    \"Juotiin. Ja syötiinkin. Häh? Ei elä ruuatta!\n    _Satoriaantia_... Ja piälle oikein _portoota_...\n    Mie vähän kustansin muutakin: -- _Va vill mina herrana_? --\n    Samppanjat tarjosin... Sikareitakin poltettiin koko loota.\n    Näin myö nostaa jo tohtimme\n    piätämme, -- myö, jotka muatamme johtimme --\n    aina, ja nytkin! -- Mutta miks istun nyt putkassa tässä?\n\n    \"Voi, mikä aika! Kun kansa käy kimppuun -- herrojen!\n    Jokkainen sälli, ja porsas, ja naassi ja naski!\n    Kuinka se sattui? En sitä muista nyt selevään...\n    Taisipa päässäni roihuta oikein niinkuin kaski ...\n    taisinpa ulkona, ovella\n    Oopriksen räyhätä, pulloja povella.\n    Miliisi suuttui, se alkoi kiskoa Muttista putkaan.\n\n    \"Mutta ne herrat: viinejä herroja sittenkin!\n    Uhria puolsivat! Putkaan he tulivat yöksi,\n    kun he ei saaneet Muttista millään kynsistä miliisin,\n    roistojen, jotka mun ristikkoporttien taakse syöksi.\n    Siit' on nyt heltynyt mieleni...\n    Myönnän: yht' ollaan, vaikka on kieleni\n    toista, nuo herrat ja Muttinen ... yhdessä muanneet yötä.\n\n    \"Pahnoilla tässä, kuin sika läätissä, röhkivä,\n    paljain päin, piäkalloni ympäri tukka\n    harmoo pehkuissa, -- tässä myös päähäni pälkähtää,\n    että se tyttö, -- hihii, on miullakin tyttö, -- se Lyykia-rukka\n    taitaa nyt outella Muttista huolissaan:\n    rauhassa istune ei nojatuolissaan, --\n    luulee, että on Aapelin ahmaissut kuolemanhukka!\"\n\n    Lyykia on nimi Aapelin antama: _Lygia_. --\n    \"Lyykia juoksoo nyt kaupungin ristiin ja rastiin.\n    Juoksoo ja soitteloo. Kunnes kai huhu kuuluttaa: --\n    'Muttinen juonut on Helsingin-matkalla itsensä lastiin!' --\n    mutta jo sielunsa, polvensa vapisoo: --\n    Ehkäpä Aapelin murhasi ryssät, kun lastissa kulki?\n\n    \"Mutta mie, Aapeli, istunkin rauhassa pehkuilla!\n    En oo murhattu vielä... Join vettäkin äsken karahvin. --\n    _Pruurit_ ne nukkuvat tuossa, nuo herrat... Ja nukkuu sällikin...\n    Vointini ois hyvä, -- kun ulos pääsisin juomaan kahvin...\" --\n    Niin, hänen vointinsa on kuin Lyydian\n    Kroisoksen muinoin, -- nyt surressa Lyygian\n    herraa ja Muttista, jok' oli putkassa yötä.\n\n    1917.\n\n\n\n\n    POST FESTUM.\n\n    (Uskonpuhdistuksen muistojuhlan johdosta.)\n\n\n    _Post festum_, -- mutta se mieli on mulla:\n    nyt ei sovi hukkana katraaseen tulla!\n    Ja siinä lie hukkia kyllin jo omissa,\n    niin lampaan- kuin paimenen-nahkoissa somissa...\n\n    Siis Luther? Hän oli miehistä suulain.\n    Mies matalin otsin ja kuitenkin kuulain.\n    Mies leuoilta vankka. Kuin tynnyri mahalta, --\n    ei maistuneet viini ja naisetkaan pahalta.\n\n    Hän antikristityiks pappeja haukkui...\n    Ja erosi kirkosta niin että paukkui...\n    Ol' oivasti perkelein höystetty kielensä.\n    Ja munkkina kelmetä tehnyt ei mielensä.\n\n    Siks nai hän, ja rouvansa laajoin lantein\n    sai lapsia, uskonut ei, että antein\n    voi autuaaks tulla, uus usko on parempi...\n    Mies taas -- rabulistina on yhä arempi!\n\n    Nyt Lutherin-kirkkomme, -- tuo, jonka lampaat\n    ja paimenet, hurskaat tai koiranhampaat,\n    ei suosine kirkon ja valtion eroa, --\n    on juhlinut Lutherin rohkeaa neroa.\n\n    Niin, kirkkomme tuo, joka katsoo murhein\n    jo siviiliavioliittoakin, se urhein\n    on mielin vain paikallaan seissut, kun muutakaan\n    ei voinut... Mut tästä en jaata, en juutakaan!\n\n    Vaan leikiksi vaihdankin virteni sävyn:\n    on minustakin alapuolella hävyn,\n    jos tahtoo ruumiita uunissa paistella, --\n    se tuoksu ol' ilkeää Saksassa haistella...\n\n    Ja koulusta uskonto pois, -- oi, tantit,\n    nyt protesteeratkaa, protestantit!\n    Sen vaatijat linnaan -- jumalanpilkasta.\n    No, eihän nyt suututa pienestä iikasta...\n\n           *     *     *\n\n    Kas, jälleen jos haastamme viisasta kieltä:\n    on meistäkin, vapaista, ruotaista niellä\n    se vapaus, jonka nyt huomaamme piioissa\n    ja rengeissä, vapautta vain -- utopiioissa.\n\n    Jos renkiä pirut, ja papit, ei uhkaa,\n    hän laiska on, ryövää, syö, makaa ja puhkaa\n    Ja piika saa \"vapaita\" -- ryssien naakkana.\n    Ei, parempi, vaikka ois paavikin taakkana!\n\n    Jos eläisi Luther, niin varmasti huudin\n    hän näyttäisi hulluille, jotka nyt luudin\n    ja taikoin maan kulttuuriarvot ja -- muonansa\n    näin työntäisi joukkoon svaboda-kuonansa.\n\n           *     *     *\n\n    Siis väistynkin, lampaana, paimenten tieltä.\n    Ja kirkkomme kanssa oon yhteistä mieltä:\n    tuo Luther, hän harrasti huoneentaulua, --\n    ja armasti viiniä, naista ja laulua.\n\n    6.2.1917.\n\n\n\n\n    ETELÄSTÄ POHJOLAAN.\n\n\n    Olin lähdössä mailta Italian, --\n    koti-ikävä matkaani johti...\n    Jäi sinne auringonautereet,\n    kuvapatsaat, jotka hohti\n    lumivalkeina juurella piiniain:\n    nuo hongat, mustat ja raskaat,\n    ne ikuisuutta miettivät kai...\n    Mut allansa soittivat kaskaat.\n\n    Pois lähdössä, -- viimeistä kertaa nyt\n    viel' antimet viinikestin:\n    ikivanhaa viiniä valkeaa\n    trattoriassa \"_Est-est-estin_\".\n    Se kuuluisa paikka on vaatimaton:\n    siell' istuvat herra \"fiini\"\n    ja nuohooja rauhassa vierekkäin,\n    ovat yhteiset pöytä ja viini.\n\n    Sain pöytääni nuoren matruusin,\n    työmiehen: hän kaikkea tietää\n    niin hartaasti tahtoi, ja antoi myös...\n    Hän herraksi mainita sietää!\n    Me veljeyttä juotiin: \"_Est-est-est!_\"\n    Yö hauskasti meiltä vieri.\n    Ma aamulla lähdin, -- hän palasi taas\n    sotalaivaansa \"Dante Alighieri\".\n\n    Siten matkasin kerralla toisellakin...\n    nyt Espanjan Granadasta.\n    Juna kuuma, ja tungos, ja janokin lie...\n    Se yö oli pitkä vasta!\n    Tuli luokseni työmies tuollainen,\n    jota taiturit maalaa ja etsaa:\n    käsi puuskassa kantoi hän viittaansa,\n    hymy suulla, ja ryhti _grandezaa_.\n\n    Hän virkkoi: \"Señor, quiere Vd_?\n    Kavereita on tuolla, ja leili,\n    jost' _extranjerolle_ riittänee, --\n    se kaatua saa kuin keili.\" --\n    Kai espanjalainen fraasi vain,\n    ma luulin: \"No, _excusi_...\"\n    Menin kuitenkin. Join, -- päin silmiä sain\n    koko suihkun! \"_Bis, bis!_\" mies huusi.\n\n    Se yö oli vasta hauska, se yö!\n    Me laadimme yhteispiirin,\n    joka ammensi yhteislähteestä...\n    Ohi maisemat Guadalquivirin\n    pian lensivät, Sierra Morenan maat, --\n    kun ahtaasta leilin suusta\n    sakin suuhun suihkusi viiniä, --\n    se vuoti kuin ylhäältä kuusta.\n\n    Nyt matkani vei läpi Ranskanmaan.\n    Sitä syksyiset usvat jo hyyti...\n    Mutta rotisserioissa Parisin\n    isot liedet ne lieskaansa syyti,\n    kun vartaassa paistit kääntyivät...\n    Ja eräässä nurkassa pappi\n    ja työmies väitteli, politikoi, --\n    kovin kiehui kummankin sappi.\n\n    Abbé, yhä kiivaammin nuuskaten,\n    oli puolella patriotismin,\n    kun intoili mies, että uskonto on\n    \"hantlankari\" kapitalismin.\n    He väitteli kauan, he karvoineen\n    jo aikoivat toisensa niellä...\n    Ja viimein -- kättä he löivät vain:\n    epäloogillista, en kiellä.\n\n    Ma jatkoin matkaani Kölniin päin.\n    Miten raskaaksi tunnelma muuttui:\n    oli ympäri yhäti ruskeampaa, --\n    maa melkein jo väriä puuttui.\n    Tuli Lübeck: siell' odotella sain\n    pari tuntia junaa toista...\n    Tuoss' silta marmoripatsaineen...\n    kuvat lumessa hartioista.\n\n    Menin vanhaan _Ratsweinkelleriin_.\n    Siell' olutta kersantit latki, --\n    ja yksi, hyllyväpötsinen mies,\n    kai orkesteria matki:\n    hän matki torvea kurkullaan,\n    nenä viuluna kilpaa vinkui,\n    takapuolensa soi kuin trumpeetti, --\n    _gemütlich_ hän röhisi, hinkui.\n\n    Kun saavuin viimein Suomeeni, --\n    juna vauhdilla Rosinanten\n    kun käveli viimein Helsinkiin,\n    oli Helsinki -- helvetti Danten:\n    se sauhusi pakkashuurua\n    niin, ettei nähnyt eteen...\n    Olin jäätyä, mietin: -- \"Lanningin\"\n    jos saisin nyt jostakin veteen!\n\n    Ma juoksen pieneen kahvilaan,\n    joka siell' oli aseman luona.\n    Sain \"lanningin\": spriitä, -- ei hullumpaa,\n    sitä hörppii kuin janoinen vuona.\n    Oli kahvila märkä ja lohduton...\n    Ja toisessa nurkassa sakki\n    työmiehiä synkkinä pirtua joi,\n    joka miehellä päässä lakki.\n\n    Ei lakkia yhdellä kuitenkaan:\n    vain silmillä hattunsa lieri.\n    Hän alkoi viimeksi tulleeseen\n    nyt vilkua, sitten hän p....,\n    ja noitui: \"Jeesuksen p----le,\n    tuo piimävatsainen _monna_...\"[1]\n    Myös kaveri toinen laukaisi:\n    \"Höh, p----leen porvarikonna!\"\n\n    1912-21.\n\n[1] Miksi hän antoi herrastulokkaalle kunnianimeksi juuri _monna_?\nSehän rahvaankielessämme vielä joskus ilmenevä sana merkitsee\n_kunnianarvoisaa_ vanhaa emäntää, miltei rouvaa. Vai näkikö hän spriitä\nviluunsa nauttivasta herrasta, että hän oli tullut joutavilta\nlaiskurinretkiltään _Italiasta_? Siellähän on _monna_ ainakin ollut\nvarsin yleinen, -- lyhennys sanasta _madonna_, -- esim. _Monna-Lisa_.\nMutta -- piimävatsainen monna -- pirturakkari edessä ... no, sprii\nkelpaisi meillä tosin naisillekin: käsitteet ovat sekaisin.\n\nTekijän huom.\n\n\n\n\n    KUN TÖLLINMIES TULI RYSSIEN PATTERITÖIHIN.\n\n\n    Talonpojan onni on pysyä maalla,\n    kuosilla vanhalla, arvokkaalla\n    peltoa kyntää, ei kätköstä tulla,\n    vaikka ois tarjolla vehnäinen pulla!\n    Mies, varo tehtaita: turmamme koituu,\n    jos yhä maailma industrioituu...\n    Silloin, kun tehdas ei kaupata saata\n    tuotteitaaan, väki ympäri maata\n    sälleiksi joutuu ja kulttuurin tallaa. --\n    Oi, maamies, ei miehelle mallaa\n    tulla myös ryssille patterintekoon!\n    Kaipaisit ruplia? -- Tyhjää kekoon\n    kannat: ei roskalla haalittu auta! --\n    No, -- tulit kuitenkin! Miks, jumalauta?\n    Itseäs syytä, jos \"huutia\" annan!\n    Tällainen oot pian, kuskaaja lannan...\n    Tepsi ei ainainen lempeä kuuri:\n    viisainta yksin tein pahan juuri\n    maasta ois kaivaa, -- muutamat joskin\n    siunaillee mua, hehkuvin poskin:\n\n    \"Paksua! Kyllä on paksua, raakaa\", --\n    moinen ei järkytä tietoni vaakaa:\n    myös minä rahvasta nähnyt lienen,\n    korpien rahvaan -- kuin loissienen\n    tahmaisen kannossa kaadetun haavan:\n    tylsää ja karkeaa! -- Kahleitta kaavan\n    lausun, -- ja ehkäpä palaankin tähän\n    laajemmin: -- \"Suomeni, herää nyt vähän!\"\n    Niin, on tottakin mulla nyt röyhkeys\n    väittää, -- kun suutani kansallispöyhkeys\n    ei tuki, tuimimman sensuurin tukko, --\n    että se Paavomme, josta on ukko\n    Runeberg laulanut, on pian harhaanviepää,\n    tuo kuva Paavomme parhaan.\n    Sillä se pientilan Paavo on maille\n    kaupungin muuttanut. Oppia vaille\n    täällä ei joudu hän: siihen, mitä jankkaa\n    pappinsa maalla, saa jatkoa vankkaa\n    täällä hän \"Työmies\"-lehdestä, -- pätkän\n    vilkaista sälleiltä, paperista \"sätkän\".\n    \"Sätkäänsä\", tupakkaa sanomalehden\n    siekaleen sisälle pantua, tehden\n    Paavo nyt tutkii kirjoitusta,\n    \"ränttiä\" uskoo, on muotonsa musta:\n    tahdo ei kärsiä kyntäjän piinaa,\n    kontunsa myy hän, ja ostaa viinaa.\n    Ryssille kauppaa sen, maassa on noita\n    paljon, -- ei niskassaan lutikoita,\n    kirppuja Paavolla runsaammin, joskaan\n    niistä ei haittaa nyt tunne hän koskaan...\n\n    Vaihteeksi patterijätkänä jaksaa\n    seisoa Paavo, -- työmiehelle maksaa\n    ryssät ne niin, että tiedä ei hintaa\n    ryssien ruplain, se nostaa jo rintaa!\n    Ei kotinurkkien vinteriskaa\n    polttele ukko, pois poskesta viskaa\n    mahorkanlehdenkin, kuolaisen mällin;\n    herra on vaatteilta -- muotiin sällin:\n    niljelle hankaa kaulusten länget\n    poskensa, joissa on karheat sänget.\n    \"On tuota rahaa!\" Viikosta puolen\n    seisoo tai makaa hän, täyttämään suolen\n    nousee, ja tyhjäksi samalla kertaa\n    ampuu sen ryskeellä, jolle ei vertaa!\n    \"On tuota rahaa kuin roskaa!\" Mättää\n    täytyy se jonnekin kiireesti, jättää\n    pussiin kauppiasporvarin kieron:\n    \"-- Anna ei ilmaiseks raukalle mieron!\"\n    Vehnästä kymmenen naulaa hotkii\n    kerralla Paavo, ja voita hän lotkii:\n    niitähän sai sodan toisenkin vuoden\n    varrella vielä, vain runsaasti tuoden\n    rahaa, ja rahaa ... kun palttua antoi\n    lain rajahinnoille, -- varkain kantoi...\n    Niin syö vehnästä Paavo, ei mahdu\n    vatsaansa enää, ei suuhunsa ahdu,\n    vaikkapa seipäällä työntäisi toinen.\n    Paavo on nyt koko porvarin moinen!\n    Siksi hän pöydältä vieläkin sieppaa\n    pullan, ja penkille alleen sen kieppaa,\n    istuu sen päälle, ja ryskeellä pullaan\n    ampuu: \"Onhan rahaa ja herraksi tullaan!\"\n\n    \"Oijoi\", huudatte varmaan, \"letkaus\n    on tämä taas, tämä hintterinhetkaus!\"\n    Ei: vain pienoinen kamerannapaus\n    raskailta vuosilta, -- vain tosi tapaus,\n    hassu ja hirmuinen, joukosta muiden,\n    puukkojen, murhien, tappeluiden, --\n    ken ei pelkää avoimin silmin\n    katsoa loistoa kansallisfilmin.\n    Älkää väittäkö, että on tapaus\n    _svabodan_ luoma! _Svaboda_? On \"vapaus\"\n    käännetty, lainattu \"_svabodasta_\", --\n    no, mitä arvella lainaajasta? --\n    Viekää tyynesti vain protokollaan:\n    \"Suuresti vielä barbaareja ollaan!\"\n\n    1917.\n\n\n\n\nKARTANOIDEN HÄVITTÄJÄT.\n\n\nEi tarvitse maapallolta koiria, sikoja, susia etsiä...\n\nJos kotieläimet sodassa syödään, ja pedotkin nälkään kuolevat, jää\nkaksijalkaisia...\n\n       *       *       *       *       *\n\nNyt juttelen rahvaanmiehestä. Vain seikkoja ylimalkaisia... Hän\nostaa toisilta maita ja metsiä: hän siinä huijaa, puijaa! Lisäksi voi\nhänen alaansa kuulua voi, tai lumput, tai pankit, tai jokin muu. Hän\nperustaa puoteja, liikkeitä. Hän vaurastuu. On ahnas ja kylmä, niin\nettei vältä hän ilkeitä kieliä...\n\nSillä _me_ eläimet, joilta ei milloinkaan lopu karsaus toisia kohtaan,\nme ollaan kateita! Ei unhotu _synti_, ei: kaikki on muistossa, salaa se\npaisuu ja kalvaa heikkojen mieliä.\n\nSe on iankaikkista maailman kulkua! Ei sille voi löytää, ei löytynyt\nkoskaan estettä, sulkua.\n\nHän moukasta vaurastuu. Hän, nousukas, elää jo rahvasta\n\"onnellisemmin\"... On kartano... Siellä on oikeinpa hiukkasen\nkirjoja, tauluja.\n\nSe hyvä; mutta ei suinkaan elukkain mielestä! Mitä on moukalle kirja\nja taulu?\n\nJa kateus ja viha, ne paisuvat suurien laumojen sielussa... Mitä piilee\nmoisessa kaaoksen nielussa?\n\nOn aate, joka heidät innostaa: nälkä... Kuin sudet he kiertävät\nmahtavan taloa, kateina, ahnaina.\n\nJa jos he nyt vain verenhajuun pääsevät, tarvita ei edes \"aatteen\"\nvaloa: nälkää. He ponsarin kimppuun tohtivat, jos suotuisat ajat\nauttavat siihen, mitä he pohtivat.\n\nSe kuuluu eläimenluontoon, se on iankaikkista maailman kulkua...\n\n       *       *       *       *       *\n\nLuo nousukas rahtusen sellaista, jota kulttuuriksi, kai syystäkin,\nsanotaan: on hänellä, niinkuin jo virkoin, hiukan kirjoja, tauluja,\nkauneutta.\n\nSen sijaan hukkamme: huutavat ruokaa, ja kostoa! \"Ei kirjoja, tauluja;\nruokaa, ja kostoa\", -- elukka-ihmisten sosialismia.\n\nNe nälkäiset laumana saartavat kartanon, juoksevat, röhkivät, ulvovat.\nNe puhuvat myös, nuo eläimet: \"Nyt alkaa se viimeinen maailman\nmullistus! Pois vatsojen pullistus!\"\n\nVain vanhaa tuttua kulkua, ei sille voi keksiä sulkua.\n\nNuo hukkamme, -- jätkiä, suutareita ja seppiä, -- he löyhkävät lialta,\nhieltä, haisulta, pieltä.\n\nEn tarkoita antaa köyhälle keppiä! Vain leikkiä siitä, jok' ei voi\nmuuttua: on vuoroin rauhaa ja vainoa; se varmaan Salliman lie\ntasapainoa...\n\nNyt hyökkäävät nämä sudet, karjuvat karjut... He vaativat ruokaa! Kun\noikein he nälkäänsä suuttuvat, niin eivät he säästele omaa tai ihmisten\nkalloa. -- Ja laumassa siinä on johtajapäitä, ja päissä on muutakin\nvielä kuin t----. Kas, ruokaa he saivat jo riistäen, mutta -- he eivät\nnyt halveksi myöskään sormusta, rannerengasta; oi, hopealusikat heistä\nniin kauniisti kiiltävät, ne luistavat taskuun kuin viistäen. Ja\ntauluja puukoin he viiltävät: he vihaavat niitä, -- ja hauska on\nlapsista silmiä kuvilta puhkoa. -- He ryöstävät vaatteita, -- loppuihin\nnokkansa niistävät...\n\nJa viimein? Kun vatsa on täytetty, nähtävä vielä on -- verta: niin\nmässätä on tapa hukkien! Herran he tappavat, kartanon polttavat. Syy\npannaan surmatun laskuun: hän väärin on tehnyt, huijannut, puijannut;\nse uudella väärällä korjataan, -- vuorot vain vaihtuvat!\n\nAlfred Kordelinin murhan jälkeen 1917.\n\n\n\n\n    AGITAATTORI.\n\n\n    Vuosi on tuhat ja yhdeksänsataa\n    seitsemäntoista, -- kun parhainta pataa\n    alkaa Suomemme rauhaisten loukkojen\n    työväki olla kanss' outojen joukkojen:\n    ryssien, jotka nyt täyttävät koko maan.\n    Kuinka se yhtyy laumaan mokomaan?\n    Ah, se on vaivoista suursodan tuomista\n    liiaksi kärsinyt ... sen unenhortoinen\n    sielu on valveilla nyt: sekasortoinen!\n    Rahvashan ei nykypäivää, ei huomista\n    arvata voi, sehän on kuin lapsi:\n    kasvoi ja leikki, ja syödä napsi,\n    työt teki, jos sai holhoojan hellivän, --\n    ei vain kiskurin, laiskana kellivän...\n    Nyt sill' on holhoojat parvesta omasta,\n    juopuneet kaikesta kauniista, somasta, --\n    helposti puijaamat bolseviikkein,\n    jotka niin ylväin lausein ja liikkein\n    Suomelle kalleimman, vapauden, myönsivät,\n    mut yhä maahamme joukkojaan työnsivät,\n    niukan ja loppuvan leipämme syöjiksi, --\n    niin, maan parhaiden kahleihin lyöjiksi:\n    siinäkö onni nyt työläisten, joihin\n    saatu on johtajain, Sancho Pansain,\n    innostus uusiin uskonnoihin,\n    niin, muka liittoon kaikkien kansain...?\n\n           *     *     *\n\n    Riittää: vain kuvan taustaksi tämä. --\n    Seison nyt Mikkelin asemasillalla, --\n    aikomus maalle on joutua illalla, --\n    sylissä painava Victor-rämä,\n    kirjoituskone; -- yön matkustin kuumassa\n    vaunussa, niinkuin siirtolaisruumassa: --\n    syy sekin, miks olen tuimalla päällä... --\n    Mut mikä hauskuus kohtaakin täällä!\n\n    Agitaattori rähisee, --\n    seisoen työläisvaununsa ovella, --\n    äänensä kiihkosta kähisee, --\n    niin, savonmurretta holskaavainen,\n    \"viäntävä, kiäntävä\" mies, savolainen:\n    \"Kansa! Nyt raktiikkaa uatteeseen sovella!\"\n    Päässä on urholla matruusinlakki...\n    Eteensä kertyy maalaissakki,\n    jolle hän saarnaa: \"Mie Petroraatista\n    reissuan työmies- ja sotamiesraatista...\"\n    Kas niin: siksipä onkin nyt oivan\n    jassimme, aatteitaan turinoivan,\n    matkaan annettu Petrogradista\n    ryssä, kai jostakin komissariaatista:\n    musta ja muikea siviiliryssä,\n    laiha, ja varrelta väärä ja kyssä, --\n    ehkä hän, raukka, on rintamakarkuri,\n    tai punajoukoista poistunut arkuri?\n    Mutta nyt miehemme meidän jo selittää,\n    miksi niin hiljainen on veli tää:\n    \"Siksi, kun hän vuan venäjänkieltä\n    huastaa, on mukkaani laitettu sieltä.\n    Miksikö ripsuttelloo hän luomia?\n    Siksi, kun ossoo ei yhtään suomia...\n    Mie oon tulokkina tälle, kun aito\n    miulla on vennäänkielenkin taito...\n    Petroraatissa kauan oon ruatanna.\n    Nyt siellä työmies on keisarit kuatanna...\n    _Vot kak!_ Toin tämän huastajan sieltä.\n    Varkauven tehtaalle männään, ja mieltä\n    herrain ei kuunnella! Kokkous on illalla.\n    Siellä ei paineta pursuita villalla...\"\n\n    Kuulu ei junaamme, pohjoiseen vievää...\n    Kesäinen helle ei liioin lievää, --\n    siksi mies pyyhkiikin hartaasti hikeään:\n    \"Päivä kuin porvali tunkoo pikeään...\"\n\n    Kilpenä alkaa hän eteensä tyrkkiä\n    ryssäänsä nyt, -- pui uljaasti nyrkkiä:\n    \"Kuulkeete, tässä on tavuaris teille!\n    Porvalit, hii, haa, näytämme heille!\n    Hii!\" -- kädet huitovat lyhyistä hihoista:\n    \"Porvalit paisuvat työmiehen lihoista!\n    Tuossakin nuo\"... Hän itseään raapii,\n    kynsillä lonkkaa ja reittään hän kaapii, --\n    kirppuisin paikka lie haarojen tienoilla:\n    \"Porvalit paisuvat herkuilla hienoilla,\n    rasvoilla ... heillä on, hii, varastoita,\n    kansalla ei ole kahvia, voita...\n    Manttaaliporhot: ne köyhältä nylököövät,\n    lain rajahinnoille pilikalla sylököövät!\n    Onko se laitoo? Ruhtinaat sotia\n    rustaavat, köyhillä ei ole kotia...\n    Niin se on, _vot kak_... Mutta kun mulokkaus\n    täälläkin tehtään... Pois porvalin pulokkaus:\n    Ristuksen uatteet se kuohii ja kiäntelöö,\n    kirkon ja ruunun se koiruuveks viäntelöö...\n    Herrat: ne tahtovat Suomelle Saksasta\n    mallia ... paisuvat työmiehen maksasta,\n    valmistuvakseen ahnaasti sotimaan\n    Vennäätä vastaan, lyömään sen kotimaan.\n    Mutta kun kansamme Vennääseen yhtyy...\n    Saksankin sotamies roikkaamme ryhtyy...\n    Niin se on, niin ... myö kämmentä läiskätään, --\n    porvalit kaikista maista pois mäiskätään!\n    Meill' on nyt valta! Jo kentraaliksi\n    Vennäällä sotamies piäsöö ... ja siksi ...\n    onkos se laitoo ... se sellainen, jotta myö\n    tulla ei toimeen porvalistotta, myö...?\n    Niin, ei ruukeissa insinnyörejä\n    tarvita, työmies pitäköön nyörejä.\n    Niin, mie tässä oon toiselle tulokkina...\n    Enkä lie itekään tiiolta nulokkina!\n    Kuulkeehan nyt: tilanherroo saitoo\n    miksikä palavella? Onko se laitoo?\n    Tolopparit, loiset: ei kynnetä saroilla\n    manttaaliporhon ... se rasvoo varoilla\n    köyhäin! Tolopparit, lakkoon! On kassoo\n    ruunulla: meille sen maksoo passoo...\n    Niin se on, niin ... ja, kuulkee ja nähkee nyt:\n    porvali tuskassa alkaa jo ähkee nyt...\n    Tappoo se täytyisi, suolia ruastoo...\n    puhkaista silemät, ja keittee piessä,\n    ennen on kylöpönyt työmiehen hiessä...\n    Mittee se pollari alakaa huastoo?\"\n\n    \"Kunhan et ryssien lie provokaattori...?\"\n\n    \"Mie? Mitä?\" vastaa mies, \"ravakaattori?\n    Mie ravakaattori? Mie? Mie näytän,\n    hii, kuka on ravakaattori! Täytän\n    virkaani! Kansa jos Suomessa aukaisee\n    silmänsä, kentraalit lauvalta laukaisee ...\n    kun ne nyt kimppuun työläisten kotimaan\n    tahtovat, Vennäätä vastaan sotimaan.\n    Kahtokee: tuossa on polliisi, vappaan\n    Suomen ... kuin ennenkin, porvalistappaan!\n    Jos tosi vappaita oltaisi, rakkineen\n    paiskaisin järveen, polliisin-takkineen...\n    Kentraaleiltakin Vennään puolla\n    merkit on ruastettu ... miekka on tuolla...\n    Outakas, niin se on, niin... Ravakaattori\n    hii, haa, pollari ... mie, akutaattori...\"\n\n           *     *     *\n\n    Ah, vain kahdeksan kuukautta tästä\n    vierähti pienestä näytelmästä,\n    niin jopa Varkauden tehtaalla suurella\n    kiväärit paukkuivat seinien juurella\n    työväen joukkoon, kun kapinoimaan\n    ryhtyi se, -- valkeain saartoa kestäen\n    viikkoja, armeijan hyökkäykset estäen\n    ryssiltä saaduilla kivääreillä.\n    Nyt? Tyly kosto nyt pantiin voimaan,\n    kun nuo hölmömme, -- muuta ei heillä\n    neuvoa, -- taipuivat viimein armoille,\n    maan sotajoukoille, työssään jo varmoille:\n    oi kapinallisten yltiöpäiden\n    tuomion julmuutta! Joukosta näiden\n    armotta viidettä sataa vankia\n    ammuttiin, -- veri huuhteli hankia.\n\n    1917.\n\n\n\n\n    SAULUS.\n\n\n        Ja hänen silmistänsä putosivat kohta\n        niinkuin suomukset, ja hän sai -- --\n        näkynsä jällensä -- -- --\n                            Ap. T. 9:18.\n\n    Ääni mulle kuiskii:\n\n    \"Silmiisi jos tulta tuiskii,\n    lankeemuksesi ei liene _epilepsis_,\n    josta kärsi Paulus,\n    ei, vaan alkaa kirkkain skepsis!\n    Pese naamataulus,\n    poika, että selvemmästi näet\n    rahvaan, -- kuin myös herrasväet.\n    Täss' on pyhäpuku, -- heitä\n    vanha, kun taas entisteitä\n    riemuin käyt, -- et sen, ken juuttuu\n    paikalleen tai uskoo, että muuttuu\n    maamme taivaaksi. Niin, Saulus,\n    tässä uusi -- kaulus!\"\n\n    1920.\n\n\n\n"]