[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$faZ3uqT3YL9XVNUwmRxn3Yt1Q84e4Q5aMtgQd83UFiaY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},1150,"Kokeita suomalaisessa laulannassa","Lönnrot, Elias",1802,1884,"1150-lonnrot-elias-kokeita-suomalaisessa-laulannassa","1150__Lönnrot_Elias__Kokeita_suomalaisessa_laulannassa",null,"runous",[],[],"fi",1846,5735,31704,false,50537,[22,23],"Finnish poetry","Finnish poetry -- History and criticism",[25],"Poetry","\"Kokeita suomalaisessa laulannassa\" by Elias Lönnrot is a collection of poetry written during the mid-19th century. The book showcases various poems that reflect themes of nature, love, and existential contemplation, drawing inspiration from Finnish folklore and traditional singing forms. It serves as an exploration of Finnish lyrical traditions and their significance in cultural expression.  The content of the book features a series of poems that blend vivid imagery with emotive themes. Each poem captures different aspects of life, from the beauty of nature in the changing seasons to the sorrow of loss and the longing for connection. For instance, poems such as \"Lähteellä\" depict serene encounters with nature, while \"Hautaus\" and \"Lohdutus haudalla\" convey the heavy themes of death and mourning. Through the lens of nature and personal experience, Lönnrot eloquently examines the human condition, offering insight into the complexities of joy, sorrow, and the quest for meaning in life. The work not only highlights the lyrical beauty of the Finnish language but also emphasizes its cultural and emotional depth. (This is an automatically generated summary.)",[],323,"Lönnrotin kokoelma sisältää lyyrisiä runoja ja kokeiluja suomalaisella runomitalla. Mukana on useita tunnettuja tekstejä, kuten ”Lähteellä” ja ”Joutsen”, joiden rinnalla teos tarkastelee suomen kielen taipumista erilaisiin rytmisiin rakenteisiin.","Elias Lönnrotin 'Kokeita suomalaisessa laulannassa' on Projekti\nLönnrotin julkaisu n:o 1150. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa\nettä sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan\nvapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","KOKEITA SUOMALAISESSA LAULANNASSA\n\nKirj.\n\nElias Lönnnrot\n\n\nSisältyy: SUOMI 1845, femte årgången.\n\n\n\nHelsingfors,\nJ. Simelii arfvingar,\n1846.\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n    I. Lähteellä\n   II. Joutsen.\n  III. Seitsemäntoistavuotias.\n   IV. Lintuselle.\n    V. Merimiehen morsio.\n   VI. Keväällä.\n  VII. Kiiltomato.\n VIII. Hautaus.\n   IX. Lohdutus haudalla.\n    X. Tytön kulennat.\n   XI. Poika ja lähde.\n  XII. Linnustaja.\n XIII. Rukous.\n  XIV. Ojalan Paavo.\n   XV. Saarijärven Martti.\n\n\n\n\nI. Lähteellä.\n\n\n    Suo, lähe' kaunis, katselen\n        Likellä vettesi,\n    Kuin pilven varjot vaeltavat\n        Kuvastimessasi.\n\n    Kah tuoll' on pilvi loistava,\n        Ihana, kaunoinen;\n    Jo lähti pois pakenemaan --\n        Hyvästi varjonen!\n\n    Taas tuossa toinen kullallaan\n        Kuvoaa taivahan;\n    Se ei pitemp' -- iällinen\n        Jo lähti matkahan.\n\n    Kah vielä muuan hirviä\n        Hias kulullehen;\n    Voi siirtyisitkö sievemmin\n        Jälestä toisien!\n\n    Vain näitä katsellessani\n        Mä muistan mieltäni,\n    Kuin monta kullan loistoa\n        Jo siirtyi siltäki.\n\n    Kuin pilvet paksut, synkiät,\n        Sitäi' pimittivät,\n    Yhtäkkiähän nousivat,\n        Hitaasti lähtivät.\n\n    Vaan jospa kuinkin kulkivat,\n        Ne eivät outoja:\n    Ne tyhjiä kuvaamia\n        Ja pilven varjoja.\n\n    Ne mieli raukan kuitenki\n        Moneksi muuttavat;\n    Voi koskastapa varjojen\n        Valehet loppuvat!\n\n\n\n\nII. Joutsen.\n\n\n    Kesäisen illan kullasta\n        Tuo joutsen tultuaan,\n    Joen lähelle laskihen,\n        Ja loihen laulamaan.\n\n    Suloa Suomen lauloi hän,\n        Kesiä Pohjolan,\n    Kuin halkiöisin aurinko\n        Walaisee maailman.\n\n    Kuin varjopuien suojassa\n        On hetket herttaiset,\n    Ja aallot uia' armahat,\n        Ja rannat rauhaiset.\n\n    Ja kuin suloista siellä on\n        Syleillä kultoa,\n    Ja kuinka vilppi, viekkaus,\n        Siell' uppo outoja.\n\n    Näin souti salmi salmelle\n        Se joutsen joikuen,\n    Ja kultansa kohattua\n        Syleili lausuen:\n\n    \"Vähänpä tuosta, kuinka jo\n        Ikäni määrän sain --\n    Olen uinut Pohjan aalloilla,\n        Syleillyt kultoain\".\n\n\n\n\nIII. Seitsemäntoistavuotias.\n\n\n    En tieä' itse'känä,\n      Mitä mä kaipoan:\n    Syämeni on täynnä\n      Ja outo ainian,\n    Unettomat on yöni\n      Levoton päiväni.\n    Mitä ajattelenki,\n      Mik' ompi mieleni?\n\n    Jos ompelen kun orja\n      Aamusta iltaseen,\n    Ei eisty työni kurjan\n      Tapahan taannoiseen;\n    Mä pääni vaipuessa\n      Unohan neulani.\n    Mitä ajattelenki,\n      Mik' ompi mieleni?\n\n    Mä tuota toivoin aina,\n      Kun talvi lähtisi,\n    Kinosten kanssa ehkä\n      Sulais syämeni;\n    Lumet sulivat, vaan ei\n      Kinokset rintani.\n    Mitä ajattelenki,\n      Mik' ompi mieleni?\n\n    Ikäviä iloni,\n      Ikävät riemuni;\n    Jos päivä kuinka kirkas,\n      Pimiä mieleni.\n    Voi kenpä toisi jällen\n      Iloiset aikani!\n    Mitä ajattelenki,\n      Mik' ompi mieleni?\n\n    Ah jospa jo olisin\n      Majoista maailman,\n    Ja rauhassa lepäisin\n      Tuvissa Tuonelan!\n    Vaan raahtisinko mennä\n      Mä ystävistäni!\n    Mitä ajattelenki,\n      Mik' ompi mieleni?\n\n\n\n\nIV. Lintuselle.\n\n\n    Sano'pa laululintu.\n      Selitä sirkkunen,\n    Mitenkä niin sinulla\n      Yhä' rinta riemuinen!\n    Varahin aamusilla\n      Iloisen äänesi\n    Mä kuulen, iltasilla\n      Suloisen soittosi.\n\n    Pesäsi kyll' on pieni\n      Ja tyhjä aittasi,\n    Vaan yhtä kaikki ompi\n      Iloinen mielesi.\n    Sä huolta huomisesta\n      Et tieä' ensinkään,\n    Jos pienintä palaista\n      Ei eineheksikään.\n\n    On monta, joill' on aitat\n      Eloa täynnänsä,\n    Käsissä maat ja vallat,\n      Ja ruunut päässänsä,\n    Mutt' aamuhetkin heiltä\n      Ilo on kaukana,\n    Sinä kun uuen päivän\n      Alotat laululla.\n\n    On paljoa parempi\n      Tok' onni ihmisen,\n    Ja kuitenkin osaansa\n      On tyytymätön hän!\n    Hän saattaisi sinulta\n      Jos hengen ottoa',\n    Ja kuitenki sä kiität --\n      Hän moittii onnea.\n\n    Oh miksipä hän aina\n      On niin nurehtiva,\n    Kun kaikki ansiotta\n      On saanut luojalta!\n    Ja miksi toisinansa\n      Hän viel' isostelee,\n    Kun aina tyytymättä\n      Yhä vajaelee!\n\n    Ah laula, laula, lintu,\n      Ylistä onneas!\n    En huokauksillani\n      Seota' lauluas.\n    Tee vastakin pesäsi\n      Liki pihoani,\n    Ja tyytymään opeta\n      Mua myös osahani!\n\n\n\n\nV. Merimiehen morsio.\n\n\n      Tuuli taas puhaltelee,\n      Laivoa lähettelee,\n    Viepi kullan vierahille,\n    Teille tietämättömille.\n\n      Kauasko kuleksinee,\n      Kauanko mua muistanee?\n    Näkisin hänen mä vielä,\n    Vaan on kyyneleni tiellä.\n\n      Lentäisinkö lintuna,\n      Sorsana, kajavana;\n    Niin jos kunne kullan veisi\n    Aalto, en jälelle jäisi.\n\n      Jos kuin kauas kulkisi,\n      Seuroaisi siipeni;\n    Siipi kun suhauttaisi,\n    Ehkä kulta katsahtaisi.\n\n      Siipiä en saanut -- saan\n      Huivin huiskehella vaan,\n    Kyyneleistä kastuneella,\n    Jäähyväset viittaella.\n\n      Sitte ennen iltoa\n      Taas kotihin kulkea;\n    Vaikkap' ei etäällä aivan\n    Vieläkin näkisin laivan.\n\n      Tultua kotihini,\n      Heittäminen itkuni,\n    Pyyhkiminen poskipääni,\n    Varominen äitiäni.\n\n\n\n\nVI. Keväällä.\n\n\n    Jo taasen, jo taasen\n      On lahtikin lämpimihin\n    Lähennehet linnut,\n      Ja laksoihin lehteoihin.\n\n    Ja talviset tuulet\n      On lauluiksi lauhtunehet,\n    Ja hankikinokset\n      Kukiksi kuvautunehet.\n\n    Suloistapa maata,\n      Kun Suomemme, ei toki lie:\n    Se taivahan linnut-\n      Kin luoksensa maanittelee.\n\n    Kun huolikinokset\n      Povestani pois suveaa,\n    Kenties ilolinnut\n      Jo taas sian sielläki saa.\n\n\n\n\nVII. Kiiltomato.\n\n\n    Jo oli lintuset levolla\n      Väsynehet veisustaan,\n    Yksin kiillokas keolla\n      Loisti hiljaisuuessaan.\n\n    Häntä tähti taivahainen\n      Kaunihisti katseli,\n    Mato musta maan-alainen\n      Nähtyänsä surmasi.\n\n    Kysyi sirkka surkutellen:\n      \"Miksi hän suotta surmattiin?\"\n    \"Suottako? -- sanoi käärme hällen --\n      Suottako hän loisti niin?\"\n\n\n\n\nVIII. Hautaus.\n\n\n    Kirkon vahvat vasket vankahuivat,\n    Heimolaiset hautamaalle toivat\n    Nuorukaisen kukkahis-iältä\n        Temmattuna täältä.\n\n    Hiljallehen kuollut hauattihin,\n    Multa hauallensa laitettihin,\n    Vielä mullallenkin kaunihisti\n        Rauhallinen risti.\n\n    Kun oli kaikki taitavasti tehty,\n    Lähti saattoseura, mutt' ei nähty\n    Saavan alta varjon vaahteraisen\n        Nuoren neitokaisen.\n\n    Siinä itki illan neitokainen,\n    Itki yönkin; tähti taivahainen\n    Vaalia, vapisevainen, koitti,\n        Surkunsa osoitti.\n\n    Siitä löysi hänen aamuloiste'\n    Kuivettua silmien suloisten,\n    Ristikkäistä vasten vaipununna,\n        Rinta riutununna.\n\n\n\n\nIX. Lohdutus haudalla.\n\n\n    Ellös surko! -- Kaipaukses,\n        Itku vaikein,\n    Turha on, tyhjä voivotukses,\n        Huoli haikein.\n    Kyyneleet ei kyllä auta,\n    Saatunsa pitäpi hauta;\n    Ei palaja tänne, ei,\n    Jonka tuoni täältä vei.\n\n    Liha kaikki lankiaapi\n        Lailla kukkasen,\n    Neitoselta tempoaapi\n        Surma sulhasen,\n    Iki-vanhalta varansa.\n    Imevältä ruokkiansa;\n    Viepi vihkimäisiltään\n    Morsiamen yljältään.\n\n    Liha on kaikki kaatumassa\n        Niinkun heinänen,\n    Maaksi mainen maatumassa,\n        Mutt' ei taivainen.\n    Hän nyt, josta kannoit huolen,\n    Tähtitarhan tuolta puolen\n    Katselee jo ystävää,\n    Hauallansa itkevää.\n\n    Tieto, taito, tarkoittapi\n        Parempaisuutta,\n    Syämemme kaipoaapi\n        Olevaisuutta;\n    Kalmako ka'otteleisi,\n    Nekin maaksi muutteleisi?\n    Turhaanko meiät loi\n    Luoja, toivon meille soi?\n\n    Kuvoaan ei meihin luoja\n        Suotta painanut;\n    Ruumis vaan on sielun suoja,\n        Jonk' on antanut.\n    Tämä peite' laukiaapi,\n    Pian maaksi raukiaapi,\n    Koska henki lasketaan,\n    Kotihinsa kutsutaan.\n\n    Astu taivahasen taasta,\n        Ajatukseni!\n    Hauan tuolle puolle maasta,\n        Lennä' luontoni!\n    Siell' ei tauti, tuska tuima,\n    Sota, rutto, kuolon voima,\n    Eroittele milloinkaan\n    Tuttavia toisistaan.\n\n    Ahpa päivää autuasta --\n        Toinen toisiaan\n    Tervehtävät: vanhin lasta,\n        Sulho neitoaan!\n    Siellä luojan laupiuutta,\n    Voimoa ja viisautta,\n    Levon maassa lauletaan,\n    Voiton virttä veisataan.\n\n    Pian päivä päätynynnä\n        Lie jo meiltäkin.\n    Jäsenemme jähtynynnä\n        Ehkä kohtakin;\n    Välttäkäme harhateitä,\n    Että etsittäissä meitä\n    Valmihina oltaisiin,\n    Kotimaahan tultaisiin!\n\n\n\n\nX. Tytön kulennat.\n\n\n    Tuli tyttö luota armahansa\n    Käet punaisna. Äitinsä kysypi:\n    \"Mistäpä sinulla käet punaiset?\"\n    \"Kukkia keräsin, äiti kulta!\n    Eikö liene piikit pistänynnä\".\n\n    Tuli toisen kerran suu punainen.\n    Kysyi äiti: \"mistäpä sinulla\n    Suu punainen?\" -- \"Söin mä mansikoita;\n    Enkö liene marjoilla pilannut\".\n\n    Tuli vielä kerran kolmannenki\n    Kasvot kalviana. Syytä siihen\n    Äitinsä kysellen, lausui tyttö:\n    \"Hanki jo minulle, äiti kulta!\n    Hanki hauta, haualleni risti.\n    Siihen kirjoita sanoa kolme:\n    _Kert' oli hänellä käet punaiset,\n    Kauan kultaa käteltyänsä;\n    Oli toinen kerta suu punainen,\n    Suueltua sulhokaista liion;\n    Kuoli viimein kasvot kalviana.\n    Heitettynä herjältä pojalta_\".\n\n\n\n\nXI. Poika ja lähde.\n\n\n    Noinpa lausui lähtehelle poika:\n    \"Epäkelpo, kehno, nurmen raiska!\n    Tuhat kertoa jos katseleisi\n    Kultani sinussa silmiänsä,\n    Et sä kätke kuitenkaan kuvaista.\n    Kasvojen kuvoa kaunokaista;\n    Kuvanensa lasket kulkemahan,\n    Etten löyä', ehkä kuinka etsin.\n    Joko nyt sinun kurja kostanenki,\n    Sullon suusi, velloan vetesi,\n    Sotken suoksi kukkalaitehesi?\"\n\n    Lähe' tuohon lausui lauhkiasti:\n    \"Mitäpä minusta kostamista? --\n    Olen lapsi laiha, veen sikiö,\n    Elävä ikäni armahatta;\n    Miksi siis sä raukan rankaseisit,\n    Veteni saveksi velloaisit,\n    Suoksi sotkisit kukat koriat? --\n    Löyät lähtehen sinä lämpimämmän\n    Syämessäsi -- sekin usein\n    Kaotti kuvanki kultasesi,\n    Kaottua kullan silmistäsi\".\n\n\n\n\nXII. Linnustaja.\n\n\n    \"Mik' on, Mikko parka, pauloissasi,\n    Syynä lapsi rukka langoissasi? --\n    Vietät syksyn synkässä salossa,\n    Siellä tallaelet talvikauen;\n    Muut ne aina ansoistansa tuovat,\n    Kantavat kotihin koppeloita,\n    Teiriäkin paljon pauloistansa,\n    Metsoja ja pyitä pyyvyksistä,\n    Sinä vaivainen vaellat aina\n    Tuomattasi merkkiä metsästä\".\n\n    Niinpä äiti -- Mikko äitillensä:\n    \"Ellös äitini toki toruko! --\n    On minulla teiri tiettyvissä,\n    Kaunihimpi kaikkia kanoja,\n    Koriampi korven koppeloita.\n    Sille syksyn ansoja asetin,\n    Panin paulojani talvikauen,\n    Kevähillä tuonenkin kotihin.\n    Se on lintu kumma kuullaksesi:\n    Syli sill' on siipien siasta,\n    Höyheninä suortuat soriat,\n    Kaks' hunajahuulta noukkasena\".\n\n\n\n\nXIII. Rukous.\n\n\n    \"Ah' mik' ompi maallinen elomme! --\n    Tuska tuskan, vaiva vaivan päällä,\n    Kyyneleitä kyllin, ei iloa,\n    Ei lepoa, vaan levottomuutta,\n    Ei siis ihme', ett' erille muista\n    Mont' on mennyt luostarin lepohon,\n    Mennyt metsihin ja erämaille,\n    Paennut pahasta maailmasta.\n    Minullakin maailman menosta\n    Kyll' on kärsimistä kätten täysi:\n    Aamulla jos kuinka aikaisehen\n    Noustua rupeen rukouksille,\n    Jo sepät pajoissa pauhoavat,\n    Takovat ja kolkkivat kovasti\n    Vasaroilla vaskilautojansa,\n    Jottapa minulta miesrukalta\n    Mokomassa pauhussa pahassa,\n    Seppien kovassa kolkkehessa,\n    Hairahtapi hartahin rukous,\n    Ajatus alemma lankiaapi\".\n\n    Niin muka valitti miesi muinen;\n    Toisin arveli luja Lutherus,\n    Lausui vastaten valittajalle:\n    \"Miksi mietit niin sä mielessäsi,\n    Sekauhut seppihin ja muihin? --\n    Olisipa paljoa parempi,\n    Lopettua yötisen unesi,\n    Ajatella: oh kun aina kauan\n    Makoan unehen uupuneena!\n    Jo ovat taasen toisissa taloissa\n    Ennättänehet minua ennen\n    Nousta, ruveta' rukouksille. --\n    Sillä toen totta työ ja toimi\n    Ompi juuri julkinen rukous,\n    Jonka meille määräsi Jumala;\n    Ja taonnan kalke taivahasen\n    Kuuluva on seppien pajasta\n    Aina rinnalla rukoustemme,\n    Ennättävä ehkä ennemminki\".\n\n\n\n\nXIV. Ojalan Paavo.\n\n\n    Tuop' oli oiva mies Ojalan Paavo,\n    Poika pulska, verraton, väkevä,\n    Jäykkä niinkun kumpu kuusinensa,\n    Vikkelä ja vilkas kun vihuri.\n    Hongat kaateli hän kankahilla,\n    Kontiot' käsin kuristi, kantoi\n    Orihinsa aioista ylitse,\n    Suurisuiset kaislana sujutti.\n\n    Niin kerran keräjäkartanolla\n    Seisoi oiva mies Ojalan Paavo,\n    Korkiampi kaikkia uroita,\n    Kun petäjä puita pienempiä.\n    Siinä nosti äänensä ja lausui:\n    \"Kenpä vainen vaimon kannetuista\n    Voisi vastustella, etten tältä\n    Paikaltani pääsis liikkehelle,\n    Se sais ottoa' eloni kaiken,\n    Tavarani kaiken ja taloni,\n    Ynnä kaunihimman karjalauman,\n    Jospa itsenikin päälliseksi\".\n\n    Niinpä lausui oiva Ojalan Paavo;\n    Miehet kuuntelivat kummastellen\n    Isovahvan vankkoa puhetta;\n    Yksikään ei rohkene ruveta.\n\n    Neiet kanssa katselivat kauan\n    Salasuosiolla sankaria,\n    Jok' oli yksin muita muhkiampi,\n    Kun petäjä puita pienempiä;\n    Silmät kiilti päässä kirkkahasti,\n    Kun on kaksoistähti taivahalla;\n    Kasvonsa kun armas aurinkoinen;\n    Hiukset aaltoilivat olkapäillä,\n    Kun on kosken kuohu päiväsessä.\n\n    Viimein astui Anni neitosista,\n    Tyttö sievä, siisti, kaunokainen;\n    Luoksi Paavon paikalla likeni,\n    Kamahutti kaulahan kätensä,\n    Rinnan vasten rintoa likisti,\n    Poskipäänsä poskipäihin painoi:\n    \"Koe nyt, jos pääset paikaltasi!\"\n\n    Jopa seisopi vavisten vahva\n    Paavo paikallaan kun naulattuna,\n    Lausui lauhtunut tytölle viimein:\n    \"Jo nyt taisinkin tapata kaikki;\n    Ottaos omaksesi nyt kaikki --\n    Taloni, tavarani ja maani,\n    Kanssa kaunihimmat karjalaumat,\n    Ota' päälliseksi itsenikin!\"\n\n\n\n\nXV. Saarijärven Martti.\n\n\n    Saarijärven synkillä saloilla\n    Eli Martti maalla hallaisella.\n    Kaiveli ojia, kynti, kylvi,\n    Toivoessa Herralta tuloa;\n    Niinpä naisen ynnä lapsilauman\n    Elätteli otsansa hiellä.\n\n    Kerran taasen kynti, kylvi maansa,\n    Vaan keväällä kun kinokset lähti,\n    Puolen laihoa pilasi tulva,\n    Ja kesällä raskahat rakehet\n    Kaatoi puolen päitä pellollansa,\n    Syysvilu vei vielä viimeisenki.\n\n    Silloin Martin vaimo vaikeroien\n    Lausui: \"voi poloset päiviämme!\n    Jo nyt kerrassaan kepin varahan\n    Heitti Herra meiät mieron tielle\".\n\n    Naista lauhutellen lausui Martti:\n    \"Herra koettelepi, vaan ei heitä;\n    Petäjällä jatka' jauhojamme!\n    Panen maat parempahan ojahan,\n    Ehkä Herra kasvun kaunistaisi\".\n\n    Petäjällä jatkoi jauhot nainen,\n    Mies ojitti peltonsa paremmin,\n    Vaihtoi vuonat siemeniksi, kylvi.\n    Niin keväällä kun suli kinokset,\n    Tok' ei ottanut orasta tulva;\n    Vaan kesärakehet löivät nytkin\n    Puolen päitä pellolla pehuksi,\n    Syysvilu pilasi viimeisetkin.\n\n    Martin vaimo vasten rintoansa\n    Löi käsiä, huusi voivotellen:\n    \"Voi poloset! Jo nyt heitti Herra\n    Meiät kerrassahan kuolemahan!\"\n\n    Lohutellen lausui Martti vielä:\n    \"Herra koettelepi, vaan ei heitä;\n    Petäjätä hanki' viel' enemmin!\n    Kaksin kerroin laitan lannan maalle,\n    Ehkä Herra kasvun kaunistaisi\".\n\n    Petäjätä vaimo viljemmältä\n    Laitti, lantoa lisäsi miesi,\n    Vaihtoi lehmät siemeniksi, kylvi.\n    Lähti taas lumet keväällä maasta\n    Orahia tulvan ottamatta,\n    Sateli rakehia kesällä\n    Olenkorrenkana kaatamatta,\n    Syysvilutkin kulki kierrätellen,\n    Koskematta päihin kultaisihin.\n\n    Polvillahan maassa Martti lansui:\n    \"Herra koitteli, ei heittänynnä\".\n    Polvillahan maassa Martin nainen:\n    \"Herra koitteli, ei heittänynnä\".\n    Sanoi sitte siitä nostuansa:\n    \"Siepatkame sirpit, rientäkäme\n    Pellolle! -- Hyvästi pettuleipä!\n    Rukihista leivon leivän paksun\".\n\n    Niinpä nainen; Martti naisellensa:\n    \"Sit' ei Herra heitteä luvannut,\n    Ken ei toistansa hä'ässä heitä;\n    Petäjäll' yhä leipeä lisäile! --\n    Veipä vilu viljan naapurilta\".\n\n       *       *       *       *       *\n\nVieraskielisiä lukukirjoja tavallisesti seuraa selitys kankiammista\nsanoista ja paikoista. Monelle kotimaalaiselle _Suomen_ lukialle on\nsuomi kreikaa ja latinata oudompi, jonka nimitämmä, sitä ollenkaan\noudoksumatta. Sanotaanhan tekemättömän touon ei kasvavan -- kuinka\nsiis voisi odottaa suomen kielitaiteen viljelemättä kasvamista?\nJa kun sitä näihin aikoihin asti ei ole kouluissa viljelty, eikä\nvirallisissa kirjoituksissa tarvittu, niin joko siis kumma sen outona\noleminen monellakin, joka vielä ei lapsuudestakaan ole saattanut\ntottua suomen puheeseen, jos kohta yksin lapsuudessa tottumisellakin\nei kauas juoksennella. Tämä jälkimäinen lauseemme olkoon sanottu\nniiden vuoksi, jotka tottuneet yhteen syntymäpaikkansa puhetlaatuun,\nelikkä vielä sitäkin ulkokielien mukaan väännellen -- sillä mielen\nkouluissa ruotsistuen tok' ei jääne kielikään kauas jälelle, kun\nei olekaan pitkiä taipaleita _mielen_ ja _kielen_ välillä --\nharvoin somistavat suomea yleensä, ainakin yhtä syntymämurrettansa\nkiitellen, jos olkaan kuinka sortosa eli vaillinainen tahansa.\nToiset taas siitä siteestä päästyä välistä kääriytyvät toiseen,\naina outoja sanoja ja väänteitä kieleensä ongiskellen, jos useinkin\nlapsuudesta tutut, kotipaikoilla kuultunsa, olisivat ehkä somempia.\nKumpikin näistä ääreyksistä, ehkä itsessänsä ei ylistettävä,\nkirjallisessa käytteessä kuitenkin saavuttaa jotain hyvää: edellinen\nerinäisien puhetmurretten tutustumisella, jälellinen eriseutuisten\nsanojen ja lausettapojen yhdistämisellä. Siitä ei nyt kuitenkaan\nole aikeemme pitemmältä lausuilla, eikä vielä siitäkään, kuinka\ntästälähin kieltämme kouluissa oppimisella, sen epätasaisuudet\ntoivottavasti vähitellen poistuvat, vaan suorittaummekin jo\nedellisiä laulukäänteitä ja mukaamia joten kuten selittelemään, sen\nainoastansa ennen työhön ruvettuamme muistuttaen, tavattavan niitä\njo entuudesta muilta ja muutamia itseltämmekin suomennettuna, joista\nkäännöksistä meillä työssämme on ollut missä enemmin, kussa vähemmin\napua. Niin löytään toisella suomentamalla: _Lähteellä_ Maamiehen\nYstävässä 1844, N. 15; _Joutsen_ Oulun Viikko Sanomissa 1834, N.\n5; _Seitsemäntoistavuotias_ Saimassa 1845, IV 5; _Lintuselle_\nM. Y. 1845, N. 30; _Merimiehen morsio_ S. 1845, N. 20; _Keväillä_ S.\n1845, N. 18 ja M. Y. 1845, N. 19; _Kiiltomato_ O. V. S. 1829, N. 13;\n_Hautaus_ M. Y. 1845, N. 17; _Lohdutus haudalla_ O. V. S. 1830, N.\n46 ja M. Y. 1844, N. 34; _Tytön kulennat_ S. 1845, N. 29; _Poika ia\nlähde_ O. V. S 1830, N. 47 ja S. 1845, N. 34; _Linnustaja_ O. V. S.\n1833; N. 5; _Rukous_ S. 1844, N. 18; _Ojalan Paavo_ O. V. S. 1830,\nN. 53; _Saarijärven Martti_ O. V. S. 1831, N. 5. Vielä riidassa\nollen, voisiko muitakin laulannoita rakennella runolaulun vaatimusten\nmukaan vaari ottamisella tavutten _arvosta_, vai pitäisikö niitä\nruotsalaisen ja muun vieraan laulun jälkeen _korkoja_ myöten\nsovitettaman, olemma näissäkin kokeissa liittäyneet niihin, jotka\npuoltavat edellä mainittua laulurakennon tapaa, tahtoen runolaulun\nperusteeksi muullenkin suomalaiselle laulannolle.\n\n       *       *       *       *       *\n\n\nI. Lähteellä.\n\nTämä ruotsinkielinen _Runebergiltä_ tehty perustuslaulu alkaa\nsanoilla: _jag sitter källa vid din rand_. Mittansa ovat seuraavat:\n                                 ͜\n               ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n                                 ͜\n                    ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n                                 ͜\n               ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n                                 ͜\n                    ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n\nJaksossa: _Suo, lähe' kaunis katselen_, sana _lähe'_ ei rikkone\nsointua jakson ensimäisessä mitassa, sillä siinä siassa suatsee\nrunolaulukin kaksilyhyitä; toiseen ja kolmanteen mittaan ei kyllä\nsopisi soinnun sortumatta, vaan pitää niissä olla pitkälyhyitä\ntäytteitä. Sanoimma sanan _lähe'_ olevan ensimäisessä mitassa, kuin\nonkin, koska edellinen sana _suo_ ei tee täysimittaa. Sen saattaisi\nnimittää ei mitaksi, vaan _alusteeksi_, ikäskun yksinäisen\nlopputavuen _päätteeksi_. Vaikka alusteet ovat merkityt\nlyhytarvoisiksi, niin eivät kuitenkaan haittaavasti sointua sortane\nsemmoiset kun: _suo, kuin, taas, voi, vaan, tuo, niin, noin, tee,\nluo_ j.n.e., ehkä ovat pitkä-arvoisia, eipä runojaksonkaan\nensimäisessä mitassa aina tavata pitkälyhyttä eli kaksilyhyttä\ntäytettä, vaan välistä kaksipitkä, lyhytpitkä, kolmilyhyt,\nalkupitkä, vieläpä nelilyhytkin, joka tulee siitä, että ääni kunkin\njakson alusteessa ja ensimitassa ei vielä oikein sointuun vakaunut,\nvaan vasta vakaumaisillaan, sitä tavotellessaan ei lue suureksi\nrikkeeksi, jos mitan täyte vähin poikkeaapi tavallisesta\nmäärästänsä. Mutta ei ainoastansa pitkäarvoisia ja pitkäsiaisia\ntavoita, vaan kaksilyhyitäkin, esimerk. _mua, yli, toki, oli,\nyhä_ j.n.e., näyttää alusteen, harvakselta käytettynä, suatsevan,\nja välistä pitkittävän yhtäläisyyden poistamiseksi, eli muuten\naineen vuoksi, melkein vaativankin, jonka tähden emme ole epäilleet,\nmyös semmoisia toisinaan alusteeseen käyttää, ja ylehensä olemma\nalusteessa ja ensimitassa vapaammasti tavut-arvojen suhteen\nelelleet, josta syystä kolmannessakin värsyssä jälestäpäin tavataan\ntoinen jakso: _kuvoaa taivahan_, vaikka olisi sen siasta voinut\nsanoa: _kuvaapi taivahan_, jolla tavalla ensimitta olisi tullut\nparemmin pitkälyhyeksi, taikka laittaa koko värsy seuraavan tapaan:\n\n    Taas tuossa toinen taivahan\n        Kuvaapi kullallaan;\n    Se myös lyhyt iältähän\n        Jo lähti tuonelaan.\n\nJaksossa: _Kuin pilven varjot vaeltavat_ tulee sana _vaeltavat_\nkuulumaan kolmitavuisesti, kun _vailtavat_ eli _vaaltavat_,\nsamatekun sanat _mäellä, re'ellä, käeltä_ j.n.e. usein sanotaan\nyhteen juoksuttamalla kun _määllä l. mäillä, reeltä l. reiltä, käältä\nl. käiltä_. Kellen semmoinen yhteen juoksu ei liene mielesperäinen,\nlaulakoon: _kuin pilven varjot kulkevat_, niin sillä siitä pääsee. Ja\nsamoin saisi 1:sen jakson 1:stä värsyä sanoa: _suo lähtehinen\nkatselen_ eli _suo lähtöseni katselen_, ken luullee kaksilyhyen\nmitantäytteen _lähe’_ siinäkin siassa vähemmin sopivaksi.\n\nPäätteet värsyjen 1:sessä ja 3:nessa jaksossa, nimittäin\nlopputavuet sanoissa _katselen, vaeltavat, loistava, pakenemaan_\nj.n.e. eivät vastaa toisiaan. Mokomasta loppuvasteesta tässä siassa\nemme arvaa äyrinveroista hyötyä suomen laulannolle tulevan, jonka\ntähden sen olemmekin sattumoihin heittäneet. Meistä näyttää, kun\nnämät jaksot viel' eivät oikein päättyisikään itsessänsä, vaan\nkumpikin yhdessä seuraavan jakson kanssa, elikkä niin, että edellä\nmerkittyin neljän jakson siasta tällä laululla oikeemmin tulisi\nolemaan vaan kaksi seuraavaa:\n                                             ͜\n            ͝' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͞\n                                             ͜\n            ͝' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͝ ͞' ͞\n\nEi varsinaisiksi päätteiksi, vaan seisatteiksi eli levätteiksi\nnimittäisimmä semmoisia, knn lopputavuet muka edellisissä l:sessä ja\n3:nessa jaksossa ovat. Kun suomi ei ilmankaan rakasta loppuvasteita\nlaulannossa, niin jopa vaan luulemmakin niiden tuulta takaa ajavan,\njotka vielä semmoisiin seisatteisiinkin noudattelevat vasteita,\nniinkun kirjassa: _uusia virsiä kirkossa ja kotona veisattavia_, on\nläpensä tehty. Semmoinen tyhjän toimitus, vähänkään kaunistamatta\neli muuten hyödyttämättä laulantoamme, vaan viehättää laulun- eli\nvirrentekiän mielen joutaviin, ettei tule tärkiämmistä asioista,\nesimerkiksi _mitteestä_, sanain _alkuvasteesta, murteesta_, vaari\nottamaan. Ruotsilla ja sukulaiskielillänsä puuttuu monta omaisuutta,\njotka suomen laulua sulouttavat, jonka tähden ei kumma ole’kaan, jos\nniiden kaipuussa noudattelevat seisatteillenkin loppuvasteita, joita\ntoki kielensä on suomea rikkaampi. Eipä taitais aivan tarpeellinen\nolla aina sanankaan joka seisatteessa loppuminen, vaan välistä\nniinkin, että sen lopputavut tulisi olemaan seuraavan jakson\nalusteena. Sillä lailla olemma 6:nessa laulussa sovittaneet jaksot:\n\n    Se laivahan linnut-\n      Kin luoksensa maanittelee.\n\nKunkin mitan täytteistä sanomma pitkää eli pitkäveroista tavutta\n_iskuksi_, lyhyttä eli lyhyitä, jos niitä on usiampia, _laskuksi_.\n_Murteeksi_ taas sanomma sanan jakaumista kahteen mittaan\nkorotetulla tavuella laskuun, korottomalla iskuun, ja _taitteeksi_\nsemmoista sanan jakaumista, että korollinen tulee iskuun, koroton\nlaskuun. Taitetuita sanoja tavataan jaksoissa:\n\n    En -- tieä, -- itse’- -- känä.\n    Mä -- pääni -- vaipu- -- esssa.\n    Vaan -- raahti- -- sinko -- mennä.\n    Mä -- ystä- -- vistä -- ni, j.n.e.,\n\njoissa sanat _itse'känä, vaipuessa, raahtisinko, ystävistäni_ ovat\ntaitetut. Murretuita sanoja taas löytään jaksoissa:\n\n    Ku- -- vasti- -- messa- -- si.\n    Si- -- täi' pi- -- mitti- -- vät\n    Se -- myös ly- -- hyt i- -- ältä- hän.\n    Mi- -- tä a- -- jatte- -- lenkin.\n    I- -- kävi- -- ä i- -- loni.\n    Ne -- tyhji- -- ä ku- -- vaami- -- a.\n    Jo -- lähti -- pois pa- -- kene- -- maan.\n    Jo- -- en la- -- helle -- laski- -- hen.\n    Laivo- -- a lä- -- hette- -- lee.\n    Vielä- -- kin nä- -- kisin -- laivan.\n    Vaali -- a va- -- pise- -- vainen -- koitti.\n    Ei le- -- poa -- vaan le- -- votto- -- muutta.\n    Lausui -- vasta -- ten va- -- litta- -- jalle\n    Talo- -- ni ta- -- vara- -- ni ja -- maani, j.n.e.\n\nNäissä ovat sanat: _kuvastimettasi, pakenemaan, lyhyt,\niältähän, sitäi, pimittivät, ajattelenkin, kuvaamia_ j.n.e.\nmurretut runolaulussa yleensä tavattavan murteen jälkeen. Semmoista\nmurrosta runolaulu pitääkin kauniimpana rakento-omaisuutenansa, ei\nkuitenkaan sillä tavoin ymmärtäen, että jokaisessa jaksossa pitäisi\nmurros löytymän, vaan niin, että murretuita jaksoja tavataan\nvaihtelemalla taitettuin eli muuten murrotonten kanssa. Emmekä\nepäile murroksen samalla tavalla viljeltynä kaunistavan kaikkea\nsuomalaista laulantaa, kun vaan korvamme kerran ruotsalaisuudesta\nvapaina ennättivät tottua suomen luontaiseen laulusuloon. Ruotsin\nlaulussa murrosta ei lajinkaan tavata, aika harvoin taitostakin;\nsiitä eikö tulle, että suomeakin nykyisempiin lauluin kirjoittajat\novat murrosta välttäneet, ja ikäskun virhenä pitäneet.\n\nSuomen runolaulussa alkaa tavallisesti kaksi sanaa kussakin jaksossa\nyhdellä äänikkeellä, eli yhdellä kerakkeella ja äänikkeellä, jota\nsen omaisuutta nimitämmä _alkuvasteeksi_. Voisi myös alkuvasteeksi\nlukea senkin, kun kahdella sanalla jaksossa on eriäänikkeensä joko\nsanan alussa, eli niin, että alkavat yhdellä ja samalla kerakkeella,\nvaan sitä seuraava äänike on kummassakin erilainen. Edellistä lajia,\njota vaan varsinaiseksi alkuvasteeksi sanoisimmakin, tavataan\njaksoissa:\n\n    Viepi kullan vierahille,\n    Teille tietämättömille.\n    Ristikkäistä vasten vaipununna,\n        Rinta riutununna.\n\njälkimJistä alkuvastetta on seuraavissa jaksoissa:\n\n    Siipi kun suhauttaisi,\n    Ehkä kulta katsahtaisi.\n    Tuuli taas puhaltelee,\n    Laivoa lähettelee.\n\nMitä enemmin yhtä sukua ne eriäänikkeet tässä jälkimmäisessä\nalkuvasteessa ovat, sitä likemmä tulevat varsinaista alkuvastetta,\njonka tähden jos toisessa on o, toisessa a eli u -- yhdessä ö,\ntoisessa ä eli y -- yhdessä e, toisessa ä eli ö -- yhdessä i,\ntoisessa e eli y äänikkeenä, niitä suuresti ei varsinaisesta\nalkuvasteesta eroita, esimerkiksi:\n\n    Taas tuossa toinen taivahan.\n    Jo lähti pois pakenemaan.\n    Sitte ennen iltoa\n    Taas kotihin kulkea.\n    Jo oli lintuset levolla\n    Väsynehet veisustaan.\n\nAinoastansa silloin tulee alkuvaste laulua kaunistamaan, koska se\nikäskun itsestänsä syntyy, jolla tavalla se luontaisilla\nrunoniekoilla syntyykin, sillä tietämättä koko alkuvasteesta, mitä\nonkaan, käyttävät sitä kuitenkin runoissansa, eivätkä taida siitä\nsen parempata selitystä antaa, kun sanain sillä lailla vetävän yhden\ntoistansa. Mutta missä semmoista sananvetoa ei ole, siinä jääpi myös\nalkuvaste viljelemättä, jonka tähden parahimmissakin runoissa monta\nalkuvasteetonta jaksoa lomittain tavataan. Missä sen noudattaminen\ntulisi vähänkään esteeksi lauseen luontaisuudelle, siinä on parempi\nheittää koko alkuvaste sillensä, kun ei olekaan alkuvaste\nlaadustansa esteeksi, vaan myötäisyydeksi lauseelle. Siitä syystä\nnäissäkin suomentamissa kyllä tavataan alkuvasteettomia jaksoja --\nja epäilemättäkin on mitteen ja murteen tarkka vaarin-otto\nsuuremmasta arvosta laulun soinnulle, kun alkuvaste.\n\nVälistä tulee sanan loppu-äänike ikaskun hupenemaan seuraavan sanan\nalku-äänikkeeseen. Semmoinen huvento, runolaululle omainen, ei liene\nmuussakaan laulussa vierottava, vaikkei se kyllä olekaan niin\nvälttämättömästi tarpeellinen suomalaisessa laulannossa, vaan\nkreikalaisen laulun tapaan sattumoihin heitettävä. Ainoastansa\näänikkeet _a, ä, i_ taitavat sillä lailla huveta, vaan muut\näänikkeet pysyvät hupenematta. Siitä syystä saatamme runolaulun\ntapaan hyvästi kirjoittaa mainittuin ääniketten hupenemalla:\n\n    Jonk’ on antanut.\n    Pesäsi kyll’ on pieni.\n    Tok’ onni ihmisen.\n    Hän viel’ isostelee.\n    On monta, joill' on aitat,\n    Last' ei kätkyessä säästä.\n    Siell’ ei meitä milloinkaan.\n    Kert’ oli hänellä käet punaiset, j.n.e.\n\nMutta myös ääniketten hupenematta voipi kirjoittaa:\n\n    Syämeni on täynnä.\n    Unettomia yöni.\n    Mitä ajattelenkin.\n    Ikäviä iloni\n    Jos kuin ylkä itkenee.\n    Siinä itki illan neitokainen.\n    Ennättävä ehkä ennemminkin\n    Orihinsa aioista ylitse, j.n.e.\n\nMyös tapahtuu äänikkeen huvento tavallisimmasti semmoisissa\nsanoissa, jotka täysinäisinä olivat kaksitavuisia (e.m. _koska,\nsillä, mieli_), harvemmin neli-, kuusi- ja muissa paritavuisissa\n(näkemättä, ajateltavaksi j.n.e.). Kolmi-, viisi- j.n.e. -tavuisissa\nsanoissa, niinkun myös ylehensä semmoisissa, joissa se huvettava\näänike seuraa korotonta tavutta (_alusta, äänellisesti,\nsanelemattansa_), lienee huvento tuskin suattavakaan, eikä koskaan,\nolkaan sana kuin monitavuinen tahansa, silloin koska loppuäänikettä\nseuraa puoli-ho...’, joko kirjoitettuna eli ilman (_yhä', löyä’,\netsi’, ylistä’, ulomma'_).\n\n\nII. Joutsen.\n\nPerustuslaulu Runebergiltä alkaa sanoilla: _från molnens\npurpurstänkta rand_. Mitet on sama kun edellisessä, jonka mukaan\nsanat laulaissa jakauvat seuraavihin mittoihinsa:\n\n    Vä- -- hänpä -- tuosta -- kuinka -- ma\n              I- -- käni -- määrän -- sain.\n\nJaksossa: _Valaisee maailman_ katsomma loppu-äänikettä eli päätettä\n_ee_ sanassa _valaisee_ ennemmin epä-arvoiseksi, kun varsin\npitkäksi, jonka tähden sitä tässä olemma käyttäneet lyhyen siasta.\nVarsin pitkiksi lukisimma ainoastansa niitä pitkiä tavuita, jotka\ntaitaan kahdistaa, niinkun esimerk. lopputavuet sanoissa: _rantaa,\nrantaan, maailmaa, tuodaan, ottaa’, leikka’a_, kahdistettuina:\n_rantoa, rantahan, maailmata l. maailmaa, tuodahan, ottoa',\nleikkoaa_. Sitä vastoin semmoisia päätteitä, kua sanoissa: _hän\ntulee, tekee, ottaa, taitaa, valaisee_ ei sovi kahdistaa, josta\narvelemma niiden ei varsinaisesti vaan epä-arvoisesti pitkiä olevan.\nTavataan niitä kyllä pidennettyinäkin, vaan silloin erinäisellä\nliitteellä _pi_ eli _vi_, jonka edellä tavut oikeemmin lyhyeksi\nkirjoitettaneenkin, _tulepi, tekepi, ottapi, taitapi, valaisepi eli\ntulevi, tekevi_ j.n.e., jos kohta Savon ja muutamien muiden\npaikkojen murteessa se siinä siassa kuuluu pitkänä: _tuloopi,\ntekööpi, ottaapi_ j.n.e. Juuri epä-arvoisuutensa vuoksi näitä\npäätteitä raamatun suomessa yksiäänikkeellisesti kirjoitettaneenkin.\n\n\nIII. Seitsemäntoistavuotias.\n\nRunebergiltä kirjoittama perustuslaulu alkaa sanoilla: _jag vet ej\nhvad jag hoppas_. Mitteensä on seuraava:\n\n            ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n                         ͜\n            ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n            ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n                         ͜\n            ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n\nSanat siis laulaissa jakautuvat seuraavaisesti:\n\n    Mä -- tuota -- toivoin -- aina,\n    Kun -- talvi -- lähti- -- si.\n    Ki- -- nosten -- kanssa -- ehkä\n    Su- -- lais sy- -- äme- -- ni.\n\n\nIV. Lintuselle.\n\nRuotsalaisen alku Runebergiltä: _säg mig, du lilla fogel_; mitet kun\nedellisellä,  ja siis seuraavaisesti laulumittoihin jakautuva:\n\n    Tee -- vasta -- kin pe- -- säsi\n    Li- -- ki pi- -- hoa- -- ni,\n    Ja -- tyyty- -- mään o- -- peta\n    Mua -- myös o- -- saha- -- ni!\n\nRunomitteen tapaan rakennettuna kuuluvat jaksot:\n\n    Mutt' -- aamu- -- hetkin -- heiltä\n    I- -- lo on -- kauka- -- na,\n    Si- -- nä kun -- unen -- päivän\n    A- -- lotat -- laulul- -- la.\n\nKorkojen jälkeen tehtynä nämät jaksot kuuluisivat näin:\n\n        Mutt’ aamuhetkin heiltä\n        On ilo kaukana,\n        Kun sinä uuen päivän\n        Taas alat laululla.\n\nMutta semmoisellapa rakennuksella tulisivat sanat: _ilo, sinä,\nalat_ laulaessa sortumaan ja kuulumaan melkein kun _iilo, siinä,\naalat_, elikkä i'lo, si’nä, a’lat, merkitsevä merkki _'_ jotain\ntäytettä vierellisten äänikkeen ja kerakkeen välillä. Tämä ja\nedellinen laulu taitaan mitteensä vuoksi laulaa, kun tuttu\nruotsalainen laulu: _jag minns den ljufva tiden_.\n\n\nV.  Merimiehen morsio.\n\nRuotsalaisen _Runebergiltä_ laitetun laulun alku: _vinden blåser opp\ni hast_; mitet seuraava:\n            ͜              ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n            ͜              ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n\nSanain jakauminen laulumittoibin:\n\n    Sille -- ennen -- ilto- -- a\n    Taas ko- -- tihin -- kulke- -- a,\n    Vaikkap’ -- ei e- -- täällä -- aivan\n    Vielä- -- kin nä- -- kisin -- laivan.\n\nKellen olisi vaikiampi ymmärtää, mitenkä _huivin huiske'_ voisi olla\n_kyyneleistä kastunut_, muuttakoon koko värsyn, jos seuraavaan tapaan:\n\n        Siipiä en saanut -- saan\n        Liinan kulmallani vaan,\n        Ehkä kyllä kastuneella,\n        Jäähyväset huiskahella.\n\n\nVI. Keväillä.\n\nRuotsiksi _Runebergiltä: de komma, de komma, de vingade skaror som\nflytt_. Mitet seuraava:\n\n            ͝' ͞ ͝ ͝' ͞ ͝    ͜\n            ͝' ͞ ͝ ͝' ͞ ͝ ͝' ͞\n            ͝' ͞ ͝ ͝' ͞ ͝    ͜\n            ͝' ͞ ͝ ͝' ͞ ͝ ͝' ͞\n\nJakauminen laulumittoihinsa:\n\n    Kun -- huoliki- -- nokset\n    Po- -- vestani -- pois suve- -- aa,\n    Ken -- ties ilo- -- linnut\n    Jo -- taas sian -- sielläkin -- saa.\n\n\nVII. Kiiltomato.\n\nSaksalainen perustuslaulu _Pfeffeliltä_ alkaa: _Ein\nJohannis-würmchen sass_. Mitet seuraava:\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜              ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜              ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n\njota myöten sanat jakauvat näin:\n\n    Häntä -- tähti -- taiva- -- hainen\n    Kauni- -- histi -- katse- -- li,\n    Mato -- musta -- maan-a- -- lainen\n    Nähty- -- änsä -- surma- -- si.\n\nSemmoisista poikkeamisista ensimäisessä mitassa, kun jaksoissa:\n\n    Jo oli -- lintu- -- set le- -- volla,\n    Miksi hän -- syyttä -- surmat- -- tiin,\n\ntavataan, olemma jo edellä sanottavamme sanoneet, ja tässä ehkä\nsopinee lisätä, kolmilyhyen mitan täytteen, erittäinkin jos on\nkahdesta erisanasta saatu, välistä sopivan muissakin mitoissa\npitkälyhyen siaan, niinkun seuraavassa:\n\n    Syyttä- -- kö sanoi -- käärme -- hällen.\n\n\nVIII. Hautaus.\n\nRuotsal. _Runebergiltä: tempel-tornets dystra klockor hördes_; mitet:\n\n            ͜              ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜              ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜                ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n                             ͜\n                        ͞ ͝' . ͝' ͞ ͝\n\njakauttava sanat laulaissa:\n\n    Siinä -- itki -- illan -- neito- -- kainen,\n    Itki -- yönkin; -- tähti -- taiva- -- hainen\n    Vaali- -- a, va- -- pise- -- vainen -- koitti,\n                        Surkun- -- sa o- -- soitti.\n\nKolmen ensimäisten jaksojen neljäs mitta ehkä sopinee myös\nkaksilyhyeksi.\n\n\nIX. Lohdutus haudalla.\n\nSaksalainen _Vossilta_ laadittu alkaa: _Trochne deines Jammers\nThränen_; mite seuraava:\n\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n                 ͜         ͜\n                 ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n                 ͜         ͜\n                 ͞ ͝' ͞ ͝' ͞\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n            ͜\n            ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\n\nLaulumittoihin jakauminen:\n\n    Liha -- kaikki -- lanki- -- aapi\n            Lailla -- kukka- -- sen,\n    Neito- -- selta -- tempo- -- aapi\n            Surma -- sulha- -- sen,\n    Iki -- vanhal- -- ta- -- va- -- ransa,\n    Ime- -- vält' e- -- lättä- -- jänsä;\n    Viepi -- vihki- -- mäisil- -- tään\n    Neito- -- senkin -- yljäl- -- tään.\n\nEmme voine kieltää, että jaksoissa:\n\n        Tieto, taito tarkoittapi\n            Täyellisyyteen,\n        Tuonne mielemme palapi\n            Pysyväisyyteen;\n\nsanat _täyellisyyteen, pysyväisyyteen_ kuuluvat kankiasti,\nkun ovatkin mitteen ohjetta vastoin, koska edellisessä sanassa\ntavuen arvot ovat seuraavat: ͜\n                             ͞ ͞' ͝ ͞' ͞' \nja jälellisessä: ͝ ͝' ͞ ͞' ͞' sen siaan kun kumpaisessakin pitäisi\noleman: ͜         ͜\n        ͞ ͝' ͞ ͝' ͞.\nJälellistä emmä tok’ arvaisi pahasti sointua rikkovan, koska kaksike\n_äi_ siinä on pitkä-arvoinen, ja seuraava _yy_ melkeinpä\nepä-arvoinen, jonka tähden sitä ei taita kohdista'kaan, (k. edell.).\n\nJaksossa: _ahpa päivää autuasta_ tulee _ää_ sanassa _päivää_\nlyhenemään seuraavan äänikkeen tähden (k. edellä, mitä ääniketten\nhuvennosta on sanottu). Seuraisiko joku kerakkeella alkava sana, niin\ntok’ ei sopisi’kaan sana _päivää_ koko tähän mittaan.\n\n\nX. Tytön kulennat.\n\n_Runebergin_ ruotsiksi laittama alkaa: _flickan kom ifrån sin\nälsklings möte_; mitet seuraava: ͜                     ͜\n                                 ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝' ͞ ͝\njoka on tavallinen runomitta yhden pitkälyhyen mitan lisäämällä.\nTämä yhden mitan lisäksi tulo näyttää vaikuttavan, että\n4:jäs (elikkä 3:mas) mitta saanee olla taikka pitkälyhyt eli\nkaksilyhyt. Sanain jakauminen tässä on seuraava:\n\n    Mistä- -- pä si- -- nulla -- käet pu- -- naisna.\n    Kauan -- kulto- -- a kä- -- telty- -- änsä.\n\n\nXI. Poika ja lähde.\n\nRuotsalainen laitos _Runebergiltä_ alkaa: _till en källa talte\ngossen vredgad_, edellisellä mitteellä.\n\n    Joko -- nyt sinun -- kurja -- kosta- -- nenki.\n    Löyät -- lähte- -- hen sinä -- lämpi- -- mämmän.\n\nJos olisimma peljänneet vähänkään haittaa soinnulle semmoisista\ntäytteistä, knn edellisten jaksojen 2:sessa ja 3:nesaa mitassa\nlöytyvät, niin helposti olisivat olleet vältetyt; mutta\nharvakseltaan viljeltynä ne ennemmin puoltavat, kun haittaavat\nsointua.\n\n\nXII. Linnustaja.\n\nEdellisellä mitteellä:\n\n    Ellös -- äiti- -- ni to- -- ki to- -- ruko.\n    Höyhe- -- ninä -- suortu- -- at so- -- riat.\n\n\nXIII. Rukous.\n\nEdellisellä mitteellä:\n\n    Noustu- -- a rupe- -- an ru- -- kouk- -- sille.\n\neli\n\n    Noustu- -- a ru- -- peen ru- -- kouk- -- sille.\n    Toisin -- arve- -- li lu- -- ja Lu- --therus.\n    Mako- -- an u- -- nehen -- uupu- -- neena.\n\n\nXIV. Ojalan Paavo.\n\n_Runebergiltä_ ruotsiksi: _stor var Tavastländarn Ojan Paavo_,\nedellisellä mitteellä:\n\n    Tuop’ oli -- oiva -- mies O- -- jalan -- Paavo.\n    Niin ker- -- ran ke- -- räjä -- karta- -- nolla.\n    Se sais -- otto- -- a’ e- -- loni -- kaiken.\n    Niinpä -- lausui -- oiv’ O- -- jalan -- Paavo.\n    Otta- -- os o- -- makse- -- si nyt -- kaikki.\n\n\nXV. Saarijärven Martti.\n\nRuotsalainen laitos _Runebergiltä: högt bland Saarijärvis moar\nbodde_, edellisellä mitteellä:\n\n    Vaan ke- -- väällä -- kun ki- -- nokset -- lähti.\n    Niin ke- -- väällä -- kun su- -- li ki- -- nokset.\n\n\n\n\nSanaselityksiä lauluihin.\n\n\n_aaltoilivat_ eli _aaltoelivat_ s.o. liikkuivat aallon tapaan.\n_aioista_ s.o. aidoista.\n_alemma'_ s. on alemmaksi, maahan.\n\n_eisty_ s.o. edisty. _Ei eisty_ s.o. ei kulje edespäin.\n_etäällä_ s.o. kaukana, loittona.\n\n_hanki’_ ja _hankipa_ s.o. toimita’, laita’.\n_haualleni, -lansa, hauan, hauattihin_, s.o. haudalleni, -lansa j.n.e.\n_heittäne', heitti, heitä'_ s.o. hyljänne’ (jättäne’) hylkäsi,\n    (jätti) j.n.e.\n_huiskehella_ s.o. liekahtavalla ololla.\n_huivin_ s.o. liinan eli vaatteen, kaulaliinan, päävaatteen.\n_huoli_ s.o. murhe, suru.\n\n_isostelee_ s.o. tekee itsensä isoksi eli suureksi, kerska’a,\n    ramailee.\n\n_joikuen_ s.o. yksiäänisesti laulaen.\n_jäykkä_ s.o. paikkansa pitävä, liikkumaton, jämähtämätön.\n\n_kah_ s.o. katso! kas!\n_kaipoan_ s.o. kaipaan, olen vailla.\n_kalke_ s.o. kaliseva ääni, kalkutus.\n_kalviana_ s.o. vaaliana, vaalevana:\n_kamahutti_ s.o. löi yhtäkkiä.\n_ka'otteleisi, -otti, -ttua_ s.o. kadotteleisi j.n.e.\n_keolla_ s.o. kedolla.\n_keräsin_ s.o. kokosin.\n_kohattua_ s.o. kohdattua, tavattua.\n_kuinkin_ s.o. kuinka tahtonsa, kuin tahansa.\n_kultoain_ s.o. kultoani, kultaani.\n_kumma_ s.o. ihmeellinen, outo, ihmeteltävä.\n_kummastellen_ s.o. ihmetellen.\n_kumpu_ s.o. metsän saareke', yläsempi paikka korvessa.\n_kuvaamia_ s.o. kuvan tekoja.\n_kuvastimessasi_ s.o. peilissäsi.\n_kuvaa, -voansa_ s.o. kuvas, kuvaansa.\n_kuvoaa_ s.o. kuvaapi, maalaa, muodostaa.\n_käet_ s.o. kädet.\n_kätkyessä_ s.o. kehdossa, vaussa, tuutussa.\n_käteltyänsä_ s.o. kättä annettuansa.\n\n_lahelle_ s.o. lahdelle.\n_laihoa_ s.o. orasta, oraita, orasmaata.\n_lannan_ s.o. pellonhöysteen, tateen, sonnan.\n_laskihen_ s.o. laski itsensä, laskeutui.\n_lauhkiasti_ s.o. leppiästi, hiljaisesti, ei suuttuneena.\n_lauhtuneet_ s.o. lämminneet\n_lehtevihin_ s.o. runsaslehtisiin.\n_likisti_ s.o. syleili, halasi, kaulasi, sepäsi.\n_lohutellen_ s.o. lohdutellen.\n_loihen_ s.o. loi itsensä, rupesi.\n_lopettaa_ s.o. lopetettua, päätettyä.\n_luoksensa_ s.o. tykönsä.\n_luostarin_ s.o. monasterin.\n_lähe'_ s.o. lähde’, hete’.\n_lähti_ s.o. läksi.\n_löyä', löyät_ s.o. löydä’, löydät.\n\n_ma_ s.o. minä, mä, mie.\n_maanittelee_ s.o. houkuttelee, viettelee, viekoitelee.\n_makaan_ s.o. mukaan,\n_meiät_ s.o. meidät, meidän.\n_mieron_ s.o. maailman, kylän (venäl. миръ, maailma).\n_mietit_ s.o. ajattelet, tuumaat (venäl. смытитъ).\n_moittii_ s.o. laittaa, paheksii.\n_mokomassa_ s.o. semmoisessa.\n_muhkiampi_ s.o. jalompi, julkisempi.\n_mua_ s.o. minua, miua.\n_muuan_ s.o. muutama, joku, eräs.\n\n_neiet_ s.o. neidet, neitsyet, neidot, tytöt.\n_neitoaan_ s.o. neitoansa, neittänsä j.n.e.\n_noukkasena_ s.o. nokkosena, nokkana.\n_nurehtiva_ s.o. nureksiva, epätyytyvä, tyytymätön.\n\n_oiva_ s.o. valittu, muita parempi, erinomaisesti hyvä\n    (lappal. _oaivve_, pää).\n_ottaot_, s.o. mahdat ottaa.\n_ottoa’_ s.o. ottaa’.\n\n_pilannut_ s.o. turmellut, haaskannut.\n_poloset_ s.o. vaivaiset, raukat.\n_pu’otan_ s.o. pudotan.\n_päiväsessä_ s.o. päiväpaisteessa, auringon valossa.\n\n_raahtisinko_ s.o. raskisinko, raskitsisinko, hentoisinko.\n_ristikkäistä_ s.o. pientä, kaunoista ristiä.\n_riutununna_ s.o. loppununna, sammununna.\n\n_saavan_ s.o. tulevan, joutuvan.\n_salmi salmelle_ s.o. salmi salmelta.\n_sekauhut_ s.o. seoitat itsesi.\n_seuroaisi_ s.o. seuraisi eli seurajaisi.\n_sievä_ s.o. hyvä, kaunis, luonteva (lappal. _shieqa_).\n_siisti_ s.o. puhdas, nätti (venäl. чистый).\n_sitäi'_ s.o. sitäkin.\n_sujutti_ s.o. taivutti, notkisti, nöyryytti.\n_suortuat_ s.o. hivuskiehkurat, kutrit.\n_surkunsa_ s.o. säälinsä, osan-ottonsa.\n_suueltua_ s.o. suudeltua, suuta annettua.\n_suveaa_ s.o. lauhtuu, lämpiää, sulaa.\n_syleili, llyt, llä_ s.o. halasi, sepäsi, kaulasi, likisti,\n    halannut j.n.e.\n_syämemme, -meni_ s.o. sydämemme, -meni.\n\n_taannoiseen_ s.o. entiseen, tuonnaiseen.\n_taasen_ s.o. taas.\n_taasta_ a.o. tästä läheisestä, t. näkyvästä.\n_taonnan_ s.o. takomisen.\n_teiri_ s.o. tetri, teeri, terri.\n_tieä'_ s.o. tiedä’.\n_toen_ s.o. toden.\n_toisiltansa_ s.o. välistä, lomasta, välittäin, lomittain.\n_toki_ s.o. kuitenkin.\n_tähtitarhan_ s.o. taivaan tähtien.\n\n_uia’_ s.o. uida’.\n_uppo_ s.o. peräti, tuiki, varsin.\n_uroita_ s.o. miehiä, poikia.\n_uuen_ s.o. uuden.\n_uupuneena_ s.o. väsyneenä.\n\n_vaahteraisen_ s.o. kauniin vaahteren.\n_vaalia_ s.o. vaaleva, valistunut.\n_vaihtoi_ s.o. vaihetti.\n_vajaelee_ s.o. on ilman eli vailla, kaipa'a.\n_valehet_ s.o. valheet.\n_vankahuivat_ s.o. soivat vahvasti, kovasti.\n_vankkoa_ s.o. vahvaa, lujaa.\n_varominen_ s.o. pelkääminen.\n_vaskilautojansa_ s.o. vaskipeltejänsä.\n_vavisten_ s.o. vapisemalla.\n_veen_ s.o. veden.\n_velloan_ s.o. hämmennän, seotan.\n_vihuri_ s.o. tuulen puuska.\n_voimoa_ s.o. voimaa.\n_vuonat_ s.o. karitsat (lampaat).\n\n_yhä’_ s.o. aina, yhtäläiseen.\n\n\n\n\nSanaselityksiä jälentöhön.\n\n\n_alkupitkä_ dactylus (͞ ͝ ͝).\n_alkuvaste'_, alliteration.\n_aluste’_, upptakt.\n_arvo_, qvantiteet.\n\n_epä-arvoinen_, anceps.\n\n_hupenee_ elideras.\n_huvento_, elision.\n\n_isku_, arsis.\n_jakso_, vers, versrad.\n\n_kaksike'_, diftong.\n_kaksilyhyt_, pyrrhichius (͝ ͝).\n_kaksipitkä_, spondeus (͟ ͟).\n_kerake_, konsonant.\n_kolmilyhyt_, tribracbys (͝ ͝ ͝).\n_korko_, accent.\n\n_lasku_, thesis.\n_leväte’_, takthvila, litet uppehåll midt i versen.\n_loppuvaste’_, rim, rimslut.\n_luontainen_, naturlig, af naturen tillkommen.\n_lyhytpitkä_, jamb (͜ ͟).\n\n_mite'_ metrik, taktlära.\n_mitta_, taktafdelning, pes.\n_murre’_, cesur med accentbrott i allmänhet.\n_murros_, dets, i bestämda fall.\n_murtaa_, begagna cesur.\n\n_nelilyhyt_, proceleusmaticus.\n\n_ohje'_, regel, rättesnöre.\n\n_peruste'_, grund, grundlag.\n_pitkälyhyt_, trochæus l. chereus (͞ ͝).\n_pitkäsiainen_, positione lång.\n_pääte’_, slut, slutfall i en vers.\n\n_seisate'_, katso: _leväte'_.\n_sointu_, rythmus (harmoni).\n_suatsee_, tillåta, tåla.\n\n_taite’_, cesur utan accentbrott i allmänhet, katso: murre’.\n_taitos_, sådan cesur i ett bestämdt fall.\n_taittaa’_, begagna sådan cesur.\n_tavut_, stafvelse.\n_täyte’_, taktfyllnad.\n\n_vastaa_, rimma, hafva rimslut.\n_vaste’_, katso: loppuvaste'.\n_vastos_, ett bestämdt rimslut.\n_yhtäläisyys_, enformigbet, monotoni.\n_äänike'_, vokal\n_äärellinen_, ytterlig.\n_ääreys_, ytterlighet.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Päätäntö_. Kaikkia, jotka puoltavat Suomen laulannon ennen\ntavallista, ruotsin mukaista (s.o. korkojen jälkeen asetettua)\nmitettä, pyydämmä ajatuksensa, ja perusteensa niihin, ilmi\ntuottamaan ollenkaan säälimättä meitä näissä edellisissä\nruno-mitteen jälkeen rakennetuissa kokeissamme eli entisissä\nkirjoituksissamme (Kalevalan esipuheessa; Mehiläisessä 1836 Loka- ja\nMarraskuulta; Saimassa 1845 N. 44 eli Kallavedessä N. 3).\nSuotuisesti menkööt kaikki erityiset ajatuksemme, kun vaan\nniiden esine: suomen laulurakenteen parempi vakautuminen,\nvoitettaisiin, joka voitto viimein ehkä lieneekin toivottava,\nusiampain sitä ennen joko rakennetuilla lauluillansa eli muilla\nkirjoituksilla ilmi saatettua mietteensä samasta asiasta.\n\n\n"]