[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f8CUtJE5OKVHLgxzdP07Qrv3XUpYdoDjwZt9uCwIzgxo":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},1169,"Eeva","Hostrup, Jens Christian",1818,1892,"1169-hostrup-c-eeva","1169__Hostrup_C.__Eeva","Näytelmä neljässä näytöksessä","naytelma",[],[],"fi",1881,1897,18986,110100,false,50455,[23],"Danish drama -- Translations into Finnish",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Eeva: Näytelmä neljässä näytöksessä\" by C. Hostrup is a play written in the late 19th century. The story focuses on a family at Sallinggaard in Jylland, Denmark, particularly the dynamics between Eeva, her husband Rönnow, and their son Harald, amid the political ambitions of Rönnow and the impact of local elections. The unfolding drama explores themes of marital relations, societal expectations, and personal aspirations.  At the start of the play, we meet Eeva and her son Harald as they engage in conversation about family matters and Rönnow's involvement in local politics. Eeva expresses concern over Rönnow's aspirations to become a candidate for the position of a parliamentary representative, especially given the political rivalry with Knudsen, a familiar family friend and rival candidate. The opening sets the stage for a detailed exploration of Eeva's perspectives on parenting and marital dynamics, juxtaposed against Rönnow's ambitions and the societal pressures they face in the election process. The interactions highlight the tension between individual desires and familial responsibilities, indicating a complex emotional landscape that will likely evolve throughout the play. (This is an automatically generated summary.)",[],319,"Tanskan Jyllantiin sijoittuva nelinäytöksinen näytelmä kertoo Sallinggaardin kartanon emännästä Eevasta ja tämän perheestä. Tarina seuraa Eevan aviomiehen pyrkimyksiä valtiopäiville sekä paikkakunnan poliittisia ja sosiaalisia suhteita. Teos tarkastelee avioliittoa ja naisen asemaa muuttuvassa yhteiskunnassa.","C. Hostrupin 'Eeva' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1169. E-kirja on\npublic domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta\nmitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","EEVA\n\nNäytelmä neljässä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nC. HOSTRUP.\n\n\nSuomennos tanskan kielestä\n\n\n\nSuomalainen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1897.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n _Rönnow_, Sallinggaardin omistaja.\n _Eeva_, hänen vaimonsa.\n _Harald_, heidän poikansa.\n _Margrete_, sisäpiika.\n _Tokslund_, meijerin vuokraaja.\n _Varatuomari Hatting_.\n _Rouva Hatting_.\n _Knudsen_, maamittari.\n _Lavs Hjort_,   |\n _Per Wollesen_, | talonpoikia.\n\nTapahtumapaikka Sallinggaard ja sen ympäristö Jyllannissa\nTanskan maalla.\n\n\n\n\nEnsimmäinen näytös.\n\n\nRönnowin sali. Takaseinällä ovi ja sen molemmilla puolilla ikkunat,\njoista avonaisen parvekkeen yli näkee puutarhan. Oikealla kaksi ovea,\netumainen etehiseen ja taimmainen ruokasaliin. Vasemmalla ovi Eevan\nhuoneeseen.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    (Eeva ja Harald istuvat pöydän ääressä. Pöydällä on\n    karttoja ja koulukirjoja).\n\n_Eeva_. Jo riittää täksi päivää. (Sulkee edessään olevan kirjan ja\nnousee). Pane pois kirjasi, poikani, ja juokse ulos, mutta elä mene\nkauas, sillä isä varmaankin tulee pian.\n\n_Harald_. Mutta missä isä on? Eihän isä ollut yölläkään kotona.\n\n_Eeva_. Ei. Eilis-iltana oli kaupungissa kokous, jossa isän piti olla\nmukana, ja tänä aamuna hänen oli määrä keskustella muutamien miesten\nkanssa. Etkö ole kuullut, että isä aikoo valtiopäivämieheksi?\n\n_Harald_. Kaikkihan siitä puhuvat.\n\n_Eeva_. Kutka siitä puhuvat?\n\n_Harald_. Kaikki rengit -- ja Tokslund. Kuulehan, äiti! Tokslund'in on\npahamieli siitä, että isä tahtoo tulla valtiopäivämieheksi.\n\n_Eeva_. Miksi niin, poikaseni?\n\n_Harald_. Hän sanoi Iso-Jussille, että olisi paljoa parempi että isä\njäisi kotiin, sillä eräs toinen mies tahtoo myöskin päästä\nvaltiopäiville, ja hän vastustaa isää.\n\n_Eeva_. Niin, se on aivan totta.\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Edelliset. Margrete (asettaa pöydälle vesipullon ja laseja).\n\n_Harald_. Mutta sitten minä sanoin, että hänen pitäisi hävetä, mutta\nsitten Tokslund sanoi, että tuo toinen oli tullut ensiksi ja isä oli\ntullut vasta jälkeenpäin, ja sitten Margrete sanoi, että hän on niin\nhyvä ja Margrete tuntee hänet niin hyvin -- sen toisen miehen...\nKyllähän Margrete isänkin tuntee, mutta hän tuntee myöskin sen toisen.\n\n_Eeva_ (Margretelle). Vai tunnette te Knudsenin, joka on asettunut\ntänne vaaliehdokkaaksi?\n\n_Margrete_. Niin, rouva, minä olen tuntenut hänet monta vuotta.\n\n_Eeva_. Me tunsimme hänet myöskin siihen aikaan, kuin hän oli aivan\nnuori, ja me pidimme paljon hänestä. Minä kuulin eilis iltana hänen\npuhuvan koululla vaalikokouksessa.\n\n_Margrete_. Minä olen oikein pahoillani siitä, että hän on joutunut\nvastustamaan meidän herraa, mutta hän oli luvannut ruveta ehdokkaaksi\npaljoa ennemmin, kuin herra Rönnow asiata ajattelikaan. Minä tahdon\nsanoa rouvalle, että hän on ennen asunut tällä paikkakunnalla, ja\nsilloin hänestä täällä pidettiin hyvin paljon; kaikki sanovat että hän\non kelpo mies.\n\n_Eeva_. Samaa minäkin luulen. Minun mielestäni hän puhui hyvästi eilen.\nMutta minulle kerrottiin, että te olette kihloissa. Ettehän vaan lie\nKnudsenin kanssa?\n\n_Margrete_. Olen, hyvä rouva... ja hän se sai minut teille hakemaan\npalveluspaikkaakin viime keväänä, jolloin te muutitte tänne. Hän\nvakuutti minulle, että täällä minun olisi niin hyvä olla.\n\n_Eeva_. Se ilahuttaa minua. Iloitsen siitä, että te olette niin\nläheisessä suhteessa häneen sekä myöskin siitä, että hän ajattelee\nmeitä ystävällisesti. Me tutustuimme häneen silloin, kuin olimme olleet\ntoista vuotta naimisissa ja vastikään olimme ostaneet maatilan\nSjellannissa. Hän oli siihen aikaan puutarhuri ja pani meidän\nkasvitarhamme kuntoon. (Haraldille). Mene vaan, poikaseni. (Suutelee\nhäntä, Harald juoksee ulos eteisen ovesta.) Mutta sittemmin hän on\nsuorittanut tutkinnon ja päässyt maamittariksi. Ja nyt hän tahtoo tulla\nvaltiopäivämieheksi.\n\n_Margrete_. Niin Knudsen sanoo, että hänellä on halua siihen ja hän on\nvalmistautunut sitä varten. Mutta nyt minä toivoisin, että hän ei olisi\ntehnyt sitä.\n\n_Eeva_. Miksi niin? Eikö hän ole kelpo mies? Ja miestä siinä\nkysytäänkin.\n\n_Margrete_. Herra on varmaankin hänelle vihoissaan, ja sitten ei\nluultavasti käy laatuun, että... että...\n\n_Eeva_. Että hän tulee tänne teitä katsomaan -- niinkö? Se kyllä käy\nlaatuun. Olisihan toki hullunkurista, ellei Knudsen paikkakunnalla\nkäydessään saisi teitä tavata. Ja vaikka te ette olisikaan täällä, niin\nei Knudsenin pitäisi mennä meidän ohi poikkeamatta sisälle. Minäkin\ntahtoisin mielelläni tavata häntä pitkästä ajasta. (Vaunujen jyrinää\nkuuluu). Jo Rönnow tulee!\n\n    (Rientää ulos eteisen läpi, Margrete perässä).\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Varatuomari Hatting rouvineen. Rönnow. Eeva.\n\n_Rönnow_. Tunnethan sinä varatuomari Hatting'in eilisestä. Tässä on\nhänen rouvansa, jonka minä sain lähtemään mukaan tänne.\n\n_Rouva Hatting_. Niin, herra Rönnow on vastustamaton. Hän saa\npuhujataidollaan jäykimmänkin taipumaan. Ja hauska olikin tulla\nSallingaardiin, sillä tämä koti on minulle hyvin tuttu entisen\nomistajan ajoilta.\n\n_Eeva_. Toivonpa, että viihdytte täällä.\n\n_Rouva Hatting_. Olen jo kauan halunnut tutustua teihin, rouva Rönnow,\nsillä minä olen kuullut teistä paljon. Olen aina kuvaillut teitä tosi\nnaiseksi, hiljaiseksi ja lempeäksi.\n\n_Eeva_. Te erehdytte. Minä olen päinvastoin oikea peikko. Kysykää vaan\nRönnow'ilta.\n\n_Rönnow_. Niin, Eeva on tarmokas luonne. Hänessä on tulta.\n\n_Hatting_. Sellaisia ne naiset ovat meidän aikana. Miehet ovat niin\nvelttoja, että tuskin viitsivät nostaa jalkojaan, mutta naiset, ne ovat\ninnoissaan. Semmoinen se on Lillikin. Hänen täytyi välttämättömästi\npäästä vaalikokoukseen eilisiltana. Ja kun hän kerran sinne pääsi, niin\nhän ei päästänyt minua rauhaan, ennenkuin lupasin ottaa hänet mukaani\nmyöskin tämän päiväiseen kokoukseen Lyngören ravintolaan.\n\n_Rouva Hatting_. Niin, minä jouduin ihan haltioihini. Olipa vahinko,\nettä te ette olleet siellä.\n\n_Eeva_. Minä olin siinä kokouksessa, joka pidettiin täällä eilen\npuolenpäivän aikana.\n\n_Rouva Hatting_. Ja te innostuitte? Niin, tietysti. Semmoisia me\nolemme.\n\n_Hatting_. Mutta kuulkaa, hyvä rouva! Teidän täytyy käyttää kaikki\nintonne pitääksenne Rönnow'ia virkeänä, niin että hän uhraa kaikki\nvoimansa valtiomiehen tehtäviin. Juuri hänen tapaisiaan miehiä\nmeidän täytyy saada valtiopäiville. Tässä kysytään valistunutta,\nomintakeista miestä, jolla on tavattomat puhujalahjat ja joka ei ole\nvirkatehtäviinsä hautaantunut, niinkuin me muut.\n\n_Eeva_. Rönnow on innokas maanviljelijä.\n\n_Hatting_. Ihan niinkuin olla pitääkin. Tuollaisia vapaita, varakkaita,\nsivistyneitä miehiä, niitä meidän täytyy saada valtiopäiville.\nOlisittepa nähneet, kuinka hän valloitti kaikkien mielet kaupungissa.\nSieltä ei Matti saa montakaan ääntä.\n\n_Eeva_. Matti?\n\n_Hatting_. Niin, Matti Knudsen, maamittari. Ettekö tiedä, että hänen\nnimensä on Matti?\n\n_Rönnow_. Kyllähän sinä sen tiedät, onhan hän sinun vanha ystäväsi.\nSinä saat ylpeillä hänestä.\n\n_Hatting_. Niin, hänellä on ihailijoita talonpojissa. Ne suosivat\ntuollaisia puolisivistyneitä vertaisiaan, jotka osaavat kohdella heitä\noikein kansanomaisesti. Ja tässä vaikuttaa tietysti myöskin se, että\nhänen nimensä on Matti. Se, näet, kuuluu niin kotoiselta. He\nnimittävätkin häntä kaikki Matti Knudseniksi.\n\n_Eeva_. Rönnow'in nimi on Martti.\n\n_Hatting_. Niinkö? Sepä hauskaa! Sen he saavat kuulla kokouksessa\ntänäin. Minä lausun: \"Herra Martti Rönnow!\" Sittenpä nähdään eikö\nMartti ole Matin vertainen.\n\n_Eeva_. Minua Knudsen miellytti. Sivistyksen puutetta en huomannut\nhänessä. Hän puhui selvästi ja järkevästi.\n\n_Rönnow_ (Vakaasti). Niinkö todella?\n\n_Rouva Hatting_. Niin, te ette tahdo kehua miestänne. Mutta kyllä\nteidän kuitenkin täytyy myöntää, että Knudsen oli aivan mitätön mies\nherra Rönnow'in rinnalla. Hän oli vielä päälliseksi niin kauhean kuiva\nja vakavakin. Herra Rönnow lausui sukkeluuden toisensa perästä ja sai\nkoko yleisön nauramaan.\n\n_Hatting_. Juuri sellainen mies on kaupunkilaisten mieleen.\n\n_Rönnow_. Minusta on kerrassaan sopimatonta kutsua ihmisiä kokoon ja\nsitten ikävystyttää heitä.\n\n_Eeva_. Minusta ei Knudsen laisinkaan ollut ikävystyttävä.\n\n_Hatting_. Knudsenissa on kylläkin miestä vertaistensa joukossa, mutta\nvaltiopäivämieheksi hän ei sovi. Siihen tarvitaan toki parempia.\n\n_Rouva Hatting_. Niin, parhaimmatkaan eivät ole kylläksi hyviä. --\nMutta, Hatting, meidänhän piti pistäytyä pappilassa.\n\n_Eeva_. Jäättehän meille päivälliseksi? Me syömme tänäin tavallista\naikaisemmin, sillä Rönnow lähtee kokoukseen.\n\n_Rouva Hatting_. Kiitoksia paljon! Me tulemme pian takaisin. Kokoukseen\nmekin aijomme. Mutta kun kerran olemme täällä, niin päätimme käydä\npastorin herrasväkeä katsomassa. Ettekö tekin pidä paljo teidän papin\nrouvasta?\n\n_Eeva_. Minä en ole ennättänyt häneen oikein tutustua.\n\n_Rouva Hatting_. Niin, te olette olleet vasta niin vähän aikaa tällä\npaikkakunnalla. Kyllä häneen kannattaa tutustua. Hän on todellinen\nnainen.\n\n_Rönnow_. Enkö saa saattaa teitä pappilaan?\n\n_Rouva Hatting_. Ette millään muotoa, hyvä herra Rönnow. Rouvanne on\ntuskin tavannut teitä sitten eilisen. Nyt hänen täytyy saada olla\nhetkinen kahden kesken teidän kanssanne, sillä sitä hän tietysti\nmieluimmin haluaa... sellaisia me olemme. Tule, Hatting! Hyvästi siksi\naikaa. Saammehan käydä puutarhan läpi?\n\n    (Hatting rouvineen menee).\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Rönnow. Eeva.\n\n_Rönnow_. Eeva, minä en ole kunnolleen vielä sanonut sinulle hyvää\nhuomenta (suutelee häntä). Sinä et ole iloinen. Mikä sinun on, Eeva?\n\n_Eeva_. Ei mitään erityistä. Minä vaan olisin tahtonut olla sinun\nkanssasi kahden kesken nämä pari tuntia. Ja minua ei oikein miellytä ne\nihmiset, jotka sinä toit mukaasi.\n\n_Rönnow_. Kylläpä sinä, kultaseni, olet vaativainen. Hatting on\nrehellinen, kelpo mies, ja hänen vaimonsa --\n\n_Eeva_. Kylläpä hänkin on vaimo.\n\n_Rönnow_. No, niin, mutta hänellä on harrastuksia.\n\n_Eeva_. Minä en ole huomannut hänessä muuta kuin yhden harrastuksen:\nhän ihailee sinua.\n\n_Rönnow_. Etkö sinä iloitse, kun miestäsi kiitetään?\n\n_Eeva_. Iloitsen kyllä silloin kuin siihen on syytä.\n\n_Rönnow_. Eeva, sinä et ollut oikein tyytyväinen eiliseen kokoukseen.\nMinä huomasin sen heti, kun sinä sanoit minulle hyvästi. -- Suoritinko\nminä mielestäsi huonosti tehtäväni?\n\n_Eeva_. No, etpä juuri.\n\n_Rönnow_. Enkö minä sinun mielestäsi puhunut hyvin puolestani? Enhän\nminä ole mikään harjaantunut puhuja, mutta kaikki sanovat, että minulta\nsanat sujuvat helposti.\n\n_Eeva_. Niin, kyllähän se oli sujuvaa. Mutta minusta sinun puheesi\ntuntui hiukan vieraalta. Sinä et ollut oma itsesi.\n\n_Rönnow_. Minä en ymmärrä sinua.\n\n_Eeva_. Sinulta ei puuttunut sanoja, sinä olit minusta oikein\nkaunopuheinen, olipa puheessasi paikoin intoakin. Mutta samalla tuntui,\nkuin tuo into olisi ollut tekemällä tehtyä. Sinä et ollut oikein\nluonnollinen.\n\n_Rönnow_. Kylläpä sinulla on halu etsiä vikoja minussa.\n\n_Eeva_. Ei, armahani. Siihen ei minulla ole halua. Mutta minä seuraan\nkoko mieleni hartaudella kaikkea, mikä koskee sinua. Ja siksi minä en\npidä tätä vähäpätöisenä asiana.\n\n_Rönnow_, Ystäväsi Knudsen oli siis sinun mielestäsi enemmän\nluonnollinen, kuin minä?\n\n_Eeva_ (hellästi). Niin oli. Elä suutu minulle, mutta minusta hänen\npuheessaan oli tuota vakaumusta, jota minä kaipasin sinussa.\n\n_Rönnow_. Nytpä minä ymmärrän. Hän oli kouluasiassa samaa mieltä kuin\nsinä. Siinä oli syy.\n\n_Eeva_. Osaksi siinäkin. Minuun koski kipeästi, kun kuulin sinun\npuheessasi vastustavan sitä menettelytapaa, jota me itse noudatamme\nHaraldin suhteen. Olemmehan aina olleet yksimielisiä siitä, että lasta\non niin kauan kuin mahdollista kasvatettava kotona.\n\n_Rönnow_. Mutta minä pelkään, ettei se ole viisasta. Kaupungissa\nkäydessäni minä puhelin asiasta yliopettaja Bentsenin kanssa ja hän oli\nsitä mieltä, että Haraldia on pidetty liian kauan kotona.\n\n_Eeva_. Haraldhan on vasta yhdeksän vuotias.\n\n_Rönnow_. Mutta Bentsen sanoi, että poikien pitäisi joutua varahin\nkouluun oikein tottuaksensa koulun tapoihin. Jos me nyt heti\nlähettäisimme Haraldin Bentsenin luo, niin hän arvelee vielä\nennättävänsä valmistaa hänet tulevaksi vuodeksi latinakouluun. Sitten\nvoisimme panna hänet pääkaupunkiin suureen oppilaitokseen, jossa pojat\nalkavat kymmenvuotiaina lukea latinaa.\n\n_Eeva_. Ja sinä saatat pitää oikeana, että vanhemmat lähettävät pienen\npoikansa monen penikulman päähän kouluun, vaikka heillä olisi varaa\nhankkia hänelle kotiopetusta?\n\n_Rönnow_. Sinä tiedät, etten minäkään tahtoisi mielelläni luopua\nHaraldista. Mutta minä olen itse saanut vaillinaista opetusta ja\ntoivoisin, että poikani kasvaisi isäänsä etevämmäksi. Saattaisimmehan\naluksi lähettää hänet Bentsenin luo reaali-kouluun, sinnehän on\nainoastaan parin penikulman matka.\n\n_Eeva_. Mutta niin hän joutuu kumminkin pois kodistansa vierasten\nruokaan, ja me emme saa häntä enää koskaan oikein omaksemme.\nLähikaupungissa ei ole latinakoulua. Siis hänet täytyisi vähän ajan\nkuluttua lähettää kauas, kauas pois ja me emme ollenkaan voisi\nsilmälläpitää hänen kehitystään. Minusta on pääasia, että hänestä tulee\nhyvä ihminen ja että hän säilyy turmeltumattomana. Haraldia ei saa\nviedä äidin silmän alta, ennenkuin hän on vähän vaurastunut ja\nennenkuin hänen arvostelukykynsä on jonkun verran kehittynyt.\n\n_Rönnow_. Mutta täytyyhän hänen toki oppiakin jotain.\n\n_Eeva_. Tutkikaa häntä, anna herra Bentseni kuulustaa häntä, niin\nnäette, että hänellä on yhtä paljon tietoja, kuin muillakin hänen\nikäisillään pojilla. Onhan meidän kesken ollut puhetta siitä että\nsyksystä ottaisimme Haraldille kotiopettajan ja kutsuisimme Pekka\nTokslundin hänen kanssaan lukemaan. Pekasta Harald saisi reippaan ja\nhyvän toverin.\n\n_Rönnow_. No niin! Saatathan sinä olla oikeassa. Mutta sinulla on kai\nmuutakin muistutettavaa minun eilisen esiintymiseni johdosta?\n\n_Eeva_. On niinkin. Minusta tuntui, kuin sinä olisit pari kertaa\nvääristellyt vastustajasi sanoja tehdäksesi hänet naurun alaiseksi.\n\n_Rönnow_. Tuotapa juuri odotinkin. Sinähän olet minun omatuntoni. --\nMinä myönnän, ettei se ollut aivan oikein, mutta sellaista ei voi\nvälttää vaalikokouksessa.\n\n_Eeva_. Knudsen ei tehnyt niin.\n\n_Rönnow_. Älä sinä häntä siitä ylistä. Hän on liian kömpelö ja\nmoukkamainen lausuakseen mitään sukkelaa. Minulta sellainen taas sujuu\nitsestään. Nuo sanat pääsivät ihan kuin vahingossa suustani.\n\n_Eeva_. Kunpahan sinä sitten vaan olisit oikealla alallasi\nvaltiopäivämiehenä!\n\n_Rönnow_. Sen kyllä luulen... En minä koskaan ennen ole asiata\najatellut, mutta viime kansanjuhlassa pitämäni puheen johdosta monet\nkaupunkilaiset tulivat minulta kysymään, enkö tahtoisi asettua\nehdokkaaksi. Ja nyt minä tunnen, että tuo ajatus saa kaikki minun\nvoimani jännitykseen. Minä luulen, että voin toimittaa jotain hyvää\nvaltiopäivämiehenä, ja samaa mieltä ovat muutkin, paitsi sinä.\n\n_Eeva_. Minä kuitenkin tunnen sinut paremmin kuin nuo muut, eikä kukaan\npidä sinusta niin kuin minä. Enkö saa tulla kanssasi muihinkin\nkokouksiin? -- Ethän sinä toki voi omaatuntoasi kotiin jättää?\n\n_Rönnow_. Noin pahaa ja ankaraa omaatuntoa minä hiukan pelkään, se\nminun täytyy tunnustaa.\n\n_Eeva_. Älä sinä, ystäväni, pelkää minua. Meidän, sinun ja minun,\ntäytyy aina pitää yhtä.\n\n_Rönnow_. Rakas Eevaseni, emmehän muuta voi. -- Tule sinä vaan mukaan.\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Edelliset. Margrete (eteisestä).\n\n_Margrete_. Rouva!\n\n_Eeva_. Mitä nyt?\n\n_Margrete_. Täällä on eräs, joka tahtoisi tavata rouvaa:\n\n_Eeva_. Se on varmaankin Knudsen?\n\n_Margrete_. Hän se on.\n\n_Eeva_. Sepä hauskaa. Kutsukaa hänet sisälle!\n\n    (Margrete menee).\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Rönnow. Eeva.\n\n_Rönnow_. Knudsen! Joko sinä olet joutunut tekemisiin hänen kanssaan?\n\n_Eeva_. En -- mutta Margrete on hänen kanssaan kihloissa.\n\n_Rönnow_. Vai niin?\n\n_Eeva_. Ja minä sanoin Margretelle, että Knudsenin pitäisi toki tulla\nmeitä tervehtimään.\n\n_Rönnow_. Vai niin! (Ottaa hattunsa). Minun täytyy mennä vähän\npuhuttelemaan voutia.\n\n_Eeva_. Älähän toki mene, ennenkuin olet tervehtänyt Knudsenia! Onhan\nhän vanha tuttu.\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Edelliset. Knudsen.\n\n_Eeva_ (kättelee Knudsenia). Hyvää päivää, Knudsen! No, vihdoinkin.\nMonta vuotta on siitä, kuin teidät viimeksi tapasimme. Mutta me emme\nole unohtaneet teitä näiden vuosien kuluessa. Käykää istumaan.\n\n_Rönnow_ (kohteliaasti, mutta hiukan alentuvasti). Tehkää hyvin ja\nistukaa, herra Knudsen!\n\n_Knudsen_. Minäkin olen usein kaipauksella muistellut teitä ja halunnut\nteitä taas tavata. En ikinä voinut ajatella, että herra Rönnow ja minä\nkohtaisimme toisemme tällä lailla.\n\n_Rönnow_. En minäkään.\n\n_Knudsen_. Eilen en saanut tilaisuutta tulla sanomaan sitä mitä olisin\ntahtonut sanoa teille ja rouvalle. Minä vakuutan, että jos te olisitte\nasettuneet ensin valtiopäivämies-ehdokkaaksi, niin minä olisin kaikin\ntavoin kannattanut teidän vaalianne.\n\n_Rönnow_. Kiitän kohteliaisuudesta\n\n_Knudsen_. Tiesinhän entisestään teidät vapaamieliseksi ja kelpo\nmieheksi. Mutta kun useat valitsijat olivat kehottaneet minua\nasettumaan ehdolle ja minä olin antanut heille lupaukseni, niin en\nvoinut enää peräytyä, ennenkuin olin kuullut teidän selvittävän\nkantanne vaalikokouksessa.\n\n_Rönnow_. Ja kun te nyt olette kuulleet, niin...\n\n_Knudsen_. En voi, jos tahdon vakaumustani noudattaa, peräytyä. Meidän\nmielipiteissämme on suurempi ero kuin luulinkaan.\n\n_Rönnow_. Niinkö todella?\n\n_Knudsen_. Herra Rönnow, minusta tuntui, etenkin eillis-iltaisessa\nkokouksessa, kuin te pitäisitte minua miehenä, jolta kokonaan puuttuu\nvakaumusta. Siinä te teette minua kohtaan väärin, ja minä olisin hyvin\nkiitollinen, jos sallisitte minun hetkisen aikaa keskustella kanssanne\ntästä asiasta.\n\n_Rönnow_. Siihen ei minulla valitettavasti ole aikaa. Minä matkustan\nkokouksesta toiseen, ja kun minä tulen kotiin --\n\n_Eeva_. Minun mielestäni sinun pitäisi puhua Knudsenin kanssa.\n\n_Knudsen_. Minua surettaa, jos tämä rikkoo meidän välimme.\n\n_Rönnow_. Ei kannata. Meidän välillämme on nyt jo ilmi taistelu ja sitä\non enää mahdoton estää. -- Mutta minun täytyy välttämättömäsi puhutella\nvoutia. Suokaa anteeksi, herra Knudsen!\n\n    (Menee puutarhaan).\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Eeva. Knudsen.\n\n_Knudsen_. Herra Rönnow on suuttunut minuun.\n\n_Eeva_. Se suuttumus ei lähde hänen sydämmestään. Hän on aina puhunut\nteistä ystävällisesti. Mutta puhukaamme nyt teistä itsestänne. Te\nolette kihloissa?\n\n_Knudsen_. Niin olen, Margrete on jo kertonut sen rouvalle. Ettekö pidä\nhänestä?\n\n_Eeva_. Margrete on hyvä tyttö, me olemme hyvin mieltyneet häneen.\nMutta minusta tuntuu, kuin hän olisi kärsinyt paljon. Miksi ette mene\nnaimisiin? Eikö teillä ole varoja?\n\n_Knudsen_. Ei varojen puute olisi esteenä, mutta siihen on toinen syy.\nMargrete ei tahdo.\n\n_Eeva_. Eikö hän tahdo?\n\n_Knudsen_. Margrete pelkää avioliittoa. Hän on kasvanut onnettomassa\nkodissa. Isä, joka oli käsityöläisenä pääkaupungissa, rääkkäsi\nvaimoaan, ja Margrete, vanhin tyttäristä ja äitinsä uskottu, päätti jo\npienenä tyttönä, ettei hän koskaan menisi naimisiin. Äidin kuoltua hän\nlähti palvelukseen, mutta kova onni on aina ohjannut hänet sellaisiin\npaikkoihin, joissa ei suhde miehen ja vaimon välillä ole ollut\nsellainen, kuin hän toivoisi -- sillä hänellä on korkeat ajatukset\navioliitosta.\n\n_Eeva_. Se on oikein -- niin on minullakin.\n\n_Knudsen_. Kun me tutustuimme toisiimme, niin Margrete sanoi heti, että\nmeidän välillämme ei saa olla muuta suhdetta, kuin ystävyyden suhde.\nHänen mielestään meidän tulee seurustella kuten kaksi miestoveria\nseurustelee keskenään ja minä en saa koskaan toivoa, että hän suostuisi\nminun vaimokseni. Mutta minä toivon sitä kumminkin enkä voi lakata\ntoivomasta.\n\n_Eeva_. Margretehan sanoi olevansa teidän kanssanne kihloissa.\n\n_Knudsen_. Niin me sanomme ihmisten tähden, sillä muuten voisi syntyä\nsopimattomia puheita siitä, että minä käyn häntä tervehtimässä ja että\nme kävelemme yhdessä. Näinä vuosina hän on ollut ompelijattarena\nsamassa kaupungissa, jossa minä asun, mutta viime vuonna, kun minä\nnäin, että te haitte palvelijaa, kehotin häntä ilmoittautumaan teille\npalvelukseen. Ajattelin sitä eheää suhdetta, joka muinoisin vallitsi\nherra Rönnowin ja teidän välillä.\n\n_Eeva_. Se suhde on vielä yhtä eheä kuin ennenkin, sen vakuutan teille.\nSurua meillä on kyllä ollut, meiltä on kuollut useita lapsia ja yksi\nvaan on enää elossa, mutta me olemme kantaneet ilot ja surut yhdessä.\nParempaa miestä ei ole kuin Rönnow.\n\n_Knudsen_. Minä aina itsekseni ajattelin, että kunhan Margrete vaan\npääsisi teidän perheeseenne, niin hän varmaankin luottamuksella\nliittyisi teihin ja oppisi uskomaan, että avioliitossa voi olla onnea,\nja samalla hän tulisi käsittämään, että vaimo saattaa olla yhtä vapaa\nkuin mieskin. Ja sehän onkin onnellisinta molemmille puolisoille.\n\n_Eeva_. Se on todellakin onnellisinta. Me olemme aina avomielisesti\npuhelleet keskenämme kaikista asioista, ja minä en ole millonkaan\ntuntenut vähintäkään sortoa.\n\n_Knudsen_. Nyt te tiedätte, mitä minä teiltä pyytäisin, ja minä tiedän,\nettä te tahdotte auttaa minua karkoittamaan Margreten mielestä nuo\nkauhukuvat, jotka tekevät sekä hänen että minun elämäni onnettomaksi.\n\n_Eeva_. Sen teen ilolla, hyvä Knudsen, luottakaa minuun. Margretesta ja\nminusta tulee pian hyvät ystävät. Mutta ettekö tahdo mennä Margreteä\ntervehtimään? Hän on luullakseni ruokasalissa.\n\n_Knudsen_. Kiitän nöyrimmästi, rouva, tuhannet kiitokset!\n\n    (Menee).\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Eeva. Hatting ja Rönnow (tulevat puutarhasta).\n    Sitten rouva Hatting.\n\n_Hatting_. Kah? Tuosta meni meidän vastustajamme. Käykö hän teillä?\n\n_Rönnow_. Hän on meidän palvelusneidon kanssa kihloissa.\n\n_Eeva_. Hän on myöskin meidän vanha ystävämme.\n\n_Hatting_. Ja se ystävyys vielä kestää! Ompas se lujaa tekoa! Ei ole\neduksi, että kilpailevat vaaliehdokkaat esiintyvät liian hyvinä\nystävinä.\n\n_Rönnow_. Siitä ei tässä pelkoa.\n\n_Eeva_. Minun mielestäni päin vastoin olisi suotavaa, että he olisivat\nystäviä; silloinhan ei riita kävisi liian katkeraksi.\n\n_Hatting_. Vaalitaistelussa täytyy aina olla jonkun verran katkeruutta.\nJos valitsijat joutuvat siihen luuloon, että kilpailevat ehdokkaat ovat\nystäviä keskenään, silloinhan ei kukaan viitsi ruveta toista tai toista\npuolustamaan. Kuka houkkio huolisi innostua taisteluun, jossa ei saa\nkäyttää nyrkkiä, vaan täytyy kaikessa ystävyydessä taputella toisiaan\nsormille?\n\n_Eeva_. Vakaumuksensa mukaanhan valitsijain toki tulisi äänestää.\n\n_Hatting_. Niinpä kyllä, rouvaseni, jos tämä maailma olisi sellainen,\nkuin sen pitäisi olla. Mutta täydellisyydestä puuttuu vielä pikkuisen.\nLuuletteko, että näissä valitsijoissa on monta miestä, joilla\non vakaumus? Meillä ei tosiaankaan ole aikaa ruveta heitä\n\"vakuuttelemaan\", hyvä jos onnistumme hiukan kiihottamaan, saamme\nheidät ärsytetyiksi toistensa kimppuun. Älkää sentään pelätkö, hyvä\nrouva, en minä aijo sytyttää surmaavaa vihaa. Kunhan se vaan pitää\nmielet vireillä vaalipäivinä, sammukoon sitten.\n\n_Eeva_. Inhottavaa! Sano toki jotain, Rönnow.\n\n_Rönnow_. Minä ainakin uskallan sanoa, että minä taistelen\nvakaumuksesta, ja minä tahdon valloittaa alaa vakaumukselleni.\n\n_Hatting_. Tietysti -- ja teillä on myöskin kykyä siihen, siitä ei\nepäilystä. Mutta tuo ei vielä riitä. Tässä kysytään kiihkoa, hiukan\nverran intohimoa, muuten ei mihinkään päästä. Jos valitsijat luulevat,\nettä Knudsen on teidän hyvä ystävänne, silloinhan ei kukaan tahdo häntä\nvastustaa. Ja hänen vastustajiensa paljoudestahan teidän voittonne\nriippuu.\n\n_Rönnow_. Siinä on hiukan varteen otettavaa.\n\n_Hatting_. Paljonkin, sanon minä.\n\n_Eeva_ (kauhistuneena). Luuletteko todellakin voivanne käyttää minun\nmiestäni kansankiihottajana?\n\n_Hatting_. Luulenpa niinkin, rouvaseni. Ja hänellä onkin hyvät lahjat\nsiihen suuntaan. Olisittepa kuullut hänen puheensa eilis-iltana!\n\n_Eeva_. Minun mielestäni ei yksikään kunnianhimoinen mies...\n\n_Hatting_. Te olette perin ihanteellinen, hyvä rouva, ja se kaunistaa\nteitä. Sellaisia naisten pitää ollakin. Teidät on luotu tänne syntisten\nmiesten joukkoon muistuttamaan meitä paremmasta maailmasta. Ja sitä me\nkyllä tarvitsemmekin, sillä se meiltä, Jumala paratkoon, joutuu\nunohduksiin niin pian kuin olemme tulleet maailman markkinoille.\n\n_Eeva_ (Rönnowille). Ja tuollaista sinä siedät!\n\n_Rönnow_. Etkö ymmärrä, että se on leikkiä? Häntä huvittaa sinua\nkiusata. (Hattingille) Eikö mennä puutarhaa katsomaan?\n\n_Hatting_. Mennään vaan.\n\n    (Rouva Hatting tulee puutarhasta.)\n\n_Rönnow_. Rouva Hatting, ettekö tahdo tulla minun viinamäkeäni\nkatsomaan?\n\n_Rouva Hatting_. Ei, kiitoksia, ei tällä kertaa! Nyt minä mielelläni\npuhelen vähän teidän rouvanne kanssa.\n\n    (Hatting ja Rönnow menevät puutarhaan.)\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Eeva. Rouva Hatting.\n\n_Rouva Hatting_. Paljon terveisiä pappilan herrasväeltä. Minusta rouva\nHjembäck on erittäin suloinen nainen. Te, kuulemma, käytte heillä hyvin\nharvoin.\n\n_Eeva_. Meistä on sietämätöntä kuunnella pastori Hjembäckin puheita.\nHän on peräti huono saarnamies.\n\n_Rouva Hatting_. Hän on -- suoraan sanoen -- oikea lörppä. Mutta sitä\nei hänen rouvansa lainkaan huomaa. Hän ihailee miestään ja pitää häntä\nsuurena nerona. Kyllä sillä pastorilla vaan on syytä kiittää Jumalaa\nsellaisesta vaimosta. Eikö ole?\n\n_Eeva_. Minusta rouva Hjembäck tekisi viisaimmin sanoessaan miehelleen,\nettei hänen pitäisi olla pappina.\n\n_Rouva Hatting_. Niinkö? Minusta se olisi liian kovaa. Kun hän nyt on\nkerran joutunut sellaiseen asemaan, johon hän ei sovi...\n\n_Eeva_. Niin hänen pitäisi pyrkiä siitä pois.\n\n_Rouva Hatting_. Siitä pitäisi rovastin huomauttaa häntä, tahi piispan,\nmutta ettehän toki vaatine, että hänen oma vaimonsa...\n\n_Eeva_. Minun mielestäni vaimo on läheisin auttamaan miestään.\n\n_Rouva Hatting_. Mutta eikö hän auta sitten miestään? Hän lohduttaa\npastoria siitä, ettei kukaan tahdo kuulla hänen saarnojaan. Hän\nrahjustaa kirkkoon joka pyhä, oli ilma millainen hyvänsä... Niin tekin\nmenettelisitte hänen sijassaan.\n\n_Eeva_. En, sitä en tekisi.\n\n_Rouva Hatting_. Ettekö? Minusta se on niin naisellista. -- Mutta\nasiasta toiseen. Minä olen saanut uuden tuttavan tässä talossa.\n\n_Eeva_. Vai niin? Kenenkä?\n\n_Rouva Hatting_. Teidän pikku Haraldinne. Se on herttainen poika. Minä\npidän niin paljon lapsista... meillä ei ole yhtään.\n\n_Eeva_ (osanottavasti.) Eikö yhtään?\n\n_Rouva Hatting_. Se lieneekin parasta, sillä minä varmaankin\nhemmottelisin niitä liiaksi. Hatting on kovin ankara lapsille, niitten\ntäytyy totella kuin sotilaat, ja sellaiseen komentoon en minä osaisi\ntotuttaa lapsiani. Mutta nyt me kaiketi piakkoin saamme Haraldin\nluoksemme.\n\n_Eeva_. Teillekö?\n\n_Rouva Hatting_. Niin, kaupunkiin. Tottamar hän kouluun pannaan.\n\n_Eeva_. Ei vielä muutamiin vuosiin.\n\n_Rouva Hatting_. Onko se teistä oikein? Poikien pitäisi varahin joutua\nvierasten komentoon. Hatting aina sanoo, että \"nuorena on vitsa\nväännettävä\".\n\n_Eeva_. Minä en tahdo, että poikani väännetään vitsaksi. Tahdon\nkasvattaa hänet korkeampaa tarkoitusta varten.\n\n_Rouva Hatting_. Kyllä ymmärrän teitä. Teillä ei ole sydäntä luopua\nhänestä. Sellaisia me naiset olemme.\n\n_Eeva_. Se ei ole syynä, mutta meidän mielestämme... (kolkutetaan). Joku\npyrkii sisälle.\n\n    (Menee ovelle).\n\nYhdestoista kohtaus.\n\n    Eeva. Rouva Hatting. Lavs Hjort ja Per Wollesen.\n\n_Lavs Hjort_. Päivää! Onko Rönnoowi kotoo?\n\n_Eeva_. On kyllä. Käykää istumaan!\n\n_Lavs Hjort_. Suur' kiitost', paljon kiitoksii! Olettenkos työ matammi\n-- rouva pit' sanomain?\n\n_Eeva_. Yhden tekevää -- matami tai rouva. Minä olen Rönnowin vaimo.\n\n_Lavs Hjort_. No, entäs tää toinen? Taitaa olla teitin sisarenne. Johan\nsen näöstäkin huomaa?\n\n_Rouva Hatting_. Te erehdytte, me emme ole edes sukuakaan. Minä olen\nvaratuomari Hattingin vaimo.\n\n_Lavs Hjort_. Vai Hattingin! Kyll' mie sen tunnen... Pekka, se on\nHattingin rouva. (Per Wollesen nyökäyttää päätään.). Myö, tota noin,\ntultih' puhumah' Rönnoowille siit' rautatiest', että jos se niinkun\npitäis' sit' puolta, että se laitettas' Virumin kylän kautta. -- Eikös\nrouva -- tota noin -- puhuis' meitin puolestamme Rönnoowille?\n\n_Eeva_, Sitä en uskalla luvata, sillä minä en ollenkaan ymmärrä sitä\nasiaa.\n\n_Lavs Hjort_. Niin, se on tietty. Mistäs rouva sen ymmärtäis', mut\nsentäh'...\n\n_Eeva_. Siitä ei olisi apua, sillä minä tiedän, että Rönnow jyrkästi\nvastustaa rautatien rakentamista Virumiin.\n\n_Lavs Hjort_. Vai vastustaa? Vai niin? Sitten ei muuta kun mennäh'\nMatti Nuutsenin puheille.\n\n_Per Wollesen_. Johan myö juteltih' sen kanssa.\n\n_Lavs Hjort_ (iskee silmää). Suu poikki! -- Minull' olis' tuoll'\nporstuass' rouvalle vähän tuomisiin. Meirän muija lährätti... jos ei\nrouva ylönkattos'...\n\n_Eeva_. Ei kiitoksia, minä en tahdo mitään.\n\n_Lavs Hjort_. Olkoh' sitte -- hyväst' nyt! (Rouva Hattingille.) Entä\njos työ puhuisitte sille teirän herralle siit' meirän kylän\nrautatiest'? Kyll' mie sitte muistan, kun tulen kaupunkih'.\n\n_Rouva Hatting_. Ei, kiitoksia!\n\n_Lavs Hjort_. Enkös mie sit' arvannu!\n\n\nKahdestoista kohtaus.\n\n    Edelliset. Rönnow ja Hatting.\n\n_Hatting_. Hyvää päivää, Lars Hjort ja Per Olsen! (Rönnowille) Siinä on\nkaksi miestä Virumista.\n\n_Rönnow_. Vai Virumista? Sinnehän minun on määrä lähteä huomenna.\n\n_Lavs Hjort_. Niin oikein! Mie ja Pekka lährettih' jo ennakolt'\ntierustamah' mitä Rönnoowi meinaa siit' meirän kylän rautatiestä.\n\n_Rönnow_. Virumiinko aijotusta rautatiestä? Sen sanon teille heti.\nMinun mielestäni koko suunnitelma on mahdoton.\n\n_Lavs Hjort_. Taitaa kyll' olla niinkih, mut myö tahrotah se sentäh\nsinne. Ja jos työ lupaatten puhua sen asian puolest' herranpäivill',\nniin työ saatten kaikk' äänet Virumist' ja Mellerupist'.\n\n_Rönnow_. Sitä en voi. Koko suunnitelma on järjetön.\n\n_Lavs Hjort_. Sitte ei muuta kun mennäh' Matti Nuutsenin puheille.\n\n_Rönnow_. Siitä ei lähde apua. Knudsen sanoi itse kokouksessa, että hän\nei tahdo rautatietä rakennettavaksi Virumiin.\n\n_Per Wollesen_. Sen saman se sano meitillekih.\n\n_Lavs Hjort_ (iskee hänelle silmää). Ol' vait'... Mut' jos kerta\nNuutsen vastustaa, niin täytyyhän Rönnoowin puolustaa. Niinhän sen olla\npitää..\n\n_Hatting_ (Rönnowille). Siinä sen nyt kuulitte. Sellainen on kansan\nkäsitys. Teidän täytyy joka asiassa vastustaa toisianne.\n\n_Rönnow_ (Lavs Hjortille). Minä en saata puolustaa tuota suunnitelmaa,\nmutta huomenna saatte kuulla, että on paljon tärkeämpiä kysymyksiä,\njoitten hyväksi minä tahdon työskennellä, jos te annatte minulle\näänenne.\n\n_Lavs Hjort_. Ei. Myö tahrotah' vaan rautatie Virumih'. Ei myö muista\nasioist' huolita. Valitah' myö Matti Nuutsen. Se on tuttu mies.\n\n_Hatting_. Oletteko te täällä Virumin kylän asiamiehinä?\n\n_Lavs Hjort_. Ollah, Virumin ja Mellerupin puolest'.\n\n_Per Wollesen_. Ei sentäh' kaikkien puolest'. Toista meininkii olivat\nRaani ja Raski ja...\n\n_Lavs Hjort_ (iskee hänelle silmää). Suus' kii!\n\n_Hatting_ (Rönnowille). Älkää kieltäkö jyrkästi. Meillä ei ole varaa\nkadottaa niitä ääniä.\n\n_Rönnow_ (Hattingille). Enhän minä voi puolustaa mokomaa mieletöntä\ntuumaa.\n\n_Hatting_ (Rönnowille). Koko asia ei pääse esille valtiopäivillä.\nSanokaa, että te tahdotte ajatella asiaa, jos siitä tehdään esitys.\n\n_Rönnow_ (talonpojille). Koska te pidätte tuota asiaa niin perin\ntärkeänä, niin minä tahdon ajatella sitä.\n\n_Eeva_ (puoliääneen). Rönnow!\n\n_Rönnow_. Teillä lie asian puolustukseksi syitä, joita minä en tunne.\nSopiihan asiasta lähemmin puhua huomenna, kun minä tulen teidän kylään.\n\n_Lavs Hjort_. Mikäs vastaus myö nyt saarah' vierä Virumin miehille?\n\n_Rönnow_. Sanokaa heille, että minä, jos minä kerran tulen paikkakunnan\nedustajaksi, tahdon tehdä kaikki mitä voin täyttääkseni valitsijoitteni\nkohtuullisia toivomuksia. -- Lähemmin puhumme asiasta huomenna.\n\n_Lavs Hjort_. No, onhan se aina paremp' kun ei mitäh. Mitäs sie sanot,\nPekka?\n\n_Per Wollesen_. Onhan se aina jotah'.\n\n_Lavs Hjort_. Nyt on asia toimitettu. Hyväst' jääkäi!\n\n_Rönnow_. Mutta teidän pitäisi ensin saada jotain suun avausta.\n\n_Lavs Hjort_. Paljon kiitoksia vaan! Jo myö syötih' kotoo. Hyväst' nyt\nvaan! Hyväst' Rönnow! Hyväst' Hatting! (Hiljaa Eevalle). Entä jos rouva\nsentäh' tahtos' ottaa meirän muorin tuliaiset?\n\n_Eeva_. Ei kiitoksia!\n\n_Lavs Hjort_. Eikös rouva eres tahro tulla kattomah'?\n\n_Eeva_. En, minä en tahdo mitään.\n\n_Lavs Hjort_. Enkös mie sit' arvannu? Hyväst' jääkäi!\n\n\nKolmastoista kohtaus.\n\n    Eeva. Rönnow. Hatting. Rouva Hatting.\n\n_Rouva Hatting_. Haha! \"Onhan se aina paremp' kun ei mitäh\". Eivätpä he\nsaaneet paljoa.\n\n_Eeva_. He saivat paljon, liiankin paljon, sillä he saivat toivon.\n\n_Rönnow_. Kuule, rakas! Minunhan täytyi. Muuten he tuskin olisivat\ntulleet huomiseen kokoukseenkaan. Mutta nyt he edes saapuvat kuulemaan\nminun puhettani, niin että minä saan tilaisuutta selvittää heille\nkantani. Enhän minä ole mennyt mihinkään sitoumuksiin.\n\n_Hatting_. Ei, herra Rönnow suoriutui erinomaisesti. Ei hitusen\nvertaakaan myöntämistä eikä poikkeusta totuudesta.\n\n_Eeva_. Ellei se ollut valhetta, niin minä en tiedä, mikä on totuus.\n\n_Rouva Hatting_. Ettehän toki tahtone sanoa, että teidän miehenne on\nvalehdellut?\n\n_Eeva_. Koska te kysytte sitä minulta, niin olen pakotettu sanomaan\nsen. Eikö hän pettänyt noita miehiä? Eivätkö he saaneet aihetta toivoa,\nettä he voivat voittaa hänet asiansa puolelle?\n\n_Rönnow_. Saattaa niin käydäkin, kun minä saan tilaisuutta tutustua\nheidän ajatuskantaansa.\n\n_Eeva_ (kiivaasti). Älä valhettele itsellesi! Sinä tiedät yhtä hyvin\nkuin minäkin, että sinä olet heitä pettänyt.\n\n_Rouva Hatting_. Noin en minä vaan uskaltaisi puhua minun miehelleni.\n\n_Eeva_. Sen kyllä uskon. Minä kyllä tiedän, kuinka tavallista on, että\naviopuolisot valhettelevat toisilleen, mutta niin me emme ole tehneet.\nMe olemme kohdelleet toisiamme vapaina ihmisinä ja olemme aina puhuneet\nselvää kieltä toisillemme.\n\n_Rönnow_. Niin olemme tehneet ja niin tahdomme vastakin tehdä; mutta\nsinä aina liioittelet.\n\n_Rouva Hatting_ (kiihkeästi). Kun te sanotte, että me valehtelemme\nmiehillemme...\n\n_Hatting_. Niin siinä on kieltämättä hiukan totta.\n\n_Rouva Hatting_. Hatting!\n\n_Hatting_. On kun onkin, Lili! Siinä on hiukan verran totta, mutta se\ntotuus on liioiteltu -- ja liioiteltu totuus sisältää aina hiukan\nvalhetta. -- Niin, hyvä rouva, perin vaikea on asettaa tarkkaa rajaa\ntotuuden ja valheen välille. Se raja ei meidän silmissämme tahdo pysyä\npaikallaan.\n\n_Eeva_. Minun silmissäni se aina pysyy paikallaan.\n\n    (Aviopuolisot puhuvat keskenään seisoen, Hattingit toisella,\n    Rönnowit toisella puolella näyttämöä).\n\n_Rönnow_. Eeva, miksi sinä noin tahdot häväistä minua?\n\n_Eeva_. Häväistä sinua? Itsehän sinä sen teet?\n\n    (He jatkavat keskustelua kiihkeästi).\n\n_Rouva Hatting_. Oletko ennen nähnyt mokomaa vaimoa? Hänhän on ihan\nepänaisellinen?\n\n_Hatting_. Olisipa hän minun vaimoni, kyllä minä hänet kesyttäisin.\n\n_Rouva Hatting_ (suuttuneena). Ah, olisi hän sinun vaimosi!\n\n_Hatting_. Tahtoisitko vaihtaa?\n\n_Rouva Hatting_. Ei olisi haitaksi.\n\n_Hatting_. Ei se vaihtokauppa olisi liioin sinulle terveellistä, sillä\nsilloin sinussa pääsisi valtaan yhtä vaarallinen kapinan henki kuin\nhänessäkin. Kuskin on syy, kun hevonen vikuroi.\n\n_Rönnow_ (Eevalle). Ei, minä vakaasti pyydän, että sinä et tästä lähin\npyrkisi mukaan kokouksiin.\n\n_Eeva_. Sinähän lupasit viedä minut mukaasi.\n\n_Rönnow_. Mutta se ei käy laatuun. Minun uskallukseni lannistuu, kun\nnäen sinun siellä kriitillisenä panevan joka sanan mieleesi.\n\n_Eeva_. Rönnow, onko se oikein?\n\n_Rönnow_. Luota minuun. Minä en puhu mitään, mistä en voi vastata. Elä\nnyt ole suuttunut.\n\n\nNeljästoista kohtaus.\n\n    Edelliset. Harald (ruokasalista).\n\n_Harald_. Äiti kulta!\n\n_Rouva Hatting_. Harald, tule tänne! (koettaa ottaa häntä kiinni,\npujahtaa hänen käsistään ja juoksee Eevan luo).\n\n_Rönnow_. No, siin' on Harald. Se tietää, että ruoka on pöydällä.\n\n_Eeva_. Tehkää hyvin ja käykää ruualle.\n\n_Hatting_ (näyttää Haraldia). Niin, hän ei valehtele niinkuin muut\nmiehen ilkiöt.\n\n\n\n\nToinen näytös.\n\n\nRönnowin ruokasali.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Eeva. Meijerin vuokraaja Tokslund.\n\n_Tokslund_. Minä tahdon sanoa, että minulla on aina ollut hyvin suuri\nluottamus Knudseniin, Tietysti minulla on myöskin suuri luottamus herra\nRönnowiin, sillä hän on koulun käynyt mies; minulla on ylettömän suuri\nluottamus häneen; mutta Knudseniin minulla on oikein uskollinen\nluottamus, valtiollisissa asioissa. Minun täytyy se tunnustaa. Eihän\nrouva sitä pahaksi pane?\n\n_Eeva_. En suinkaan, minulla on itsellänikin erinomaisen hyvät\najatukset Knudsenista.\n\n_Tokslund_. Siinäpä se. Ja minä olen itse pannut nimeni sen\nkirjoituksen alle, jossa pyydettiin häntä asettumaan tänne ehdokkaaksi,\nja minä olen oikeastaan koko asian alkuunpanija, sillä minulla on tuo\nvaltiollinen luottamus Knudsenia kohtaan, ja talonpojilla, niillä on\nsamallainen valtiollinen luottamus minuun -- katsokaas. Minä en tosin\nitse ole mikään talonpoika, mutta minä olen kuitenkin talonpoika.\n\n_Eeva_. Siksipä talonpojat pitävät teitä omaan piiriinsä kuuluvana ja\nluottavat teihin.\n\n_Tokslund_. Niin aivan -- juuri sillä lailla. Ja silloin minä en vielä\ntietänytkään, että herra Rönnow aikoi ehdokkaaksi. Meillä on kyllä\nsuuri luottamus herra Rönnowiin, hän ymmärtää hyvin monet asiat, se\ntäytyy tunnustaa, ja hän kohtelee hyvin kansaa, puhuttelee talonpoikaa\nniinkuin vertaistaan, mutta minä en luule, että hän soveltuu\nvaltiopäivämieheksi yhtä hyvin kuin Knudsen -- kyllä hän siltä voi olla\nyhtä hyvä. Emmehän me jokainen sovi valtiopäivämiehiksi, en minäkään\nsiksi kelpaisi, mutta siltä minä saatan olla yhtä hyvä.\n\n_Eeva_. Se on selvää. Te ette siis tahdo äänestää Rönnowia\n\n_Tokslund_. Kyllähän minä tahtoisin, mutta minä tahdon mieluummin\näänestää Knudsenia, sillä häntä kohtaan minulla on tuo valtiollinen\nluottamus, ja minä olen pannut nimeni sen kirjoituksen alle. Ja sitten\ntuota... herra Rönnow on joutunut tuon varatuomarin talutusnuoraan.\n\n_Eeva_. Hattinginko?\n\n_Tokslund_. Niin. Kyllähän Hatting on kelpo mies, hänkin, mutta hän ei\nole semmoinen kuin herra Rönnow. Hän halveksii talonpoikaa. Minä olen\nmonta kertaa kuullut hänen sanovan, että talonpoika on kansan voima,\nmutta hän tarkoittaa sillä, että talonpoika on kuin hevonen, joka on\nmiestä voimakkaampi. Talonpojan täytyy vetää, mutta hän tahtoo itse\nistua ajamassa. Ei, Hatting ei ole kansanvaltainen, mutta minä olen\nkansanvaltainen. Minä tarkoitan, että kun me kerran olemme\ntasa-arvoisia, niin meidän todellakin tulee olla tasa-arvoisia.\n\n_Eeva_. Mutta onhan aina kuitenkin suuri ero ihmisten välillä.\n\n_Tokslund_. On tietysti, se on selvää. Luuletteko että minä tahtoisin\nkumota sitä, minkä Jumala on säätänyt. Kun hän on luonut teidät\nrouvaksi ja minun vaimoni matamiksi...\n\n_Eeva_ (hymyillen). En minä usko, että Jumala on meitä luonut rouviksi\ntahi matameiksi.\n\n_Tokslund_. Mutta asia on nyt kerran joutunut sille tolalle, ja minä en\ntahdo sitä muuttaa; se jääköön Luojan huoleksi. Minä vaan tarkoitan,\nettä Jumalan ja lain edessä tulee meidän kaikkien olla tasa-arvoisia,\nsuurten ja pienten miesten ja vaimoväen.\n\n_Eeva_. Se on minunkin ajatukseni. Mutta te puhuitte valtiopäivämiehen\nvaalista.\n\n_Tokslund_. Niin, rouvan olisi tietysti hyvä mieli, jos Rönnow\nvalittaisiin.\n\n_Eeva_. Se ei ole niinkään tiettyä.\n\n_Tokslund_. Eikö se siis ole teidän toivonne?\n\n_Eeva_. Ei, enhän minä edes tiedä soveltuisiko hän siksi.\n\n_Tokslund_. Enkös minä sitä sanonut? No, hyvä, te siis ette soisikaan\nherra Rönnowin joutuvan valtiopäiville. Kas vaan!... Mutta herra Rönnow\nvarmaankin luulee, että minä aijon äänestää häntä.\n\n_Eeva_. Niin hän luuleekin. Minusta olisi parasta, että te edeltäkäsin\nsanoisitte hänelle, että velvollisuutenne vaatii teitä äänestämään\nKnudsenia.\n\n_Tosklund_. Samaa minä itsekin olen ajatellut. En minä, näette,\ntahtoisi loukata herra Rönnowia.\n\n_Eeva_. Puhukaa hänelle, mitä pikemmin, sitä parempi. Mutta kuinka\nluulette vaalin päättyvän?\n\n_Tosklund_. Kyllä meillä on vankka tuuma saada Knudsen valituksi,\nvaikka monet menevätkin Rönnowin puolelle. Hatting, se osaa kaikki\nkeinot. Mutta nyt Lavs Hjort sanoi tietävänsä, että Virumin ja\nMellerupin miehet aikovat äänestää herra Rönnowia, sillä hän on\nluvannut hommata rautatietä Virumiin.\n\n_Eeva_. Lavs Hjort ymmärsi miestäni väärin. Niin hän ei sanonut.\n\n_Tokslund_. Eikö hän sanonut? Se on eri asia. Johan minä sitä\najattelinkin! Herra Rönnow, hänkö nyt olisi ruvennut puuhaamaan\nrautatietä Virumiin!\n\n_Eeva_. Hänen mielestään se on alusta alkain ollut järjetön tuuma, ja\nhän sanoi sen vielä hetki sitten.\n\n_Tosklund_. Sen minä kyllä ymmärrän. Mutta nuo Virumin miehet, ne ovat\nniitä visapäitä. Ne vetävät aina vastahankaa. Kyllä minä arvasinkin,\nettei herra Rönnow anna heidän ruveta vetämään itseään nenästä. --\nKunpa hän nyt vaan ei suuttuisi siitä, että minä en äänestä häntä!\n\n_Eeva_. Älkää pelätkö! Rönnow kyllä käsittää, että teillä on\naikaisempia velvollisuuksia.\n\n_Tokslund_. Niin, eikö totta? -- Nyt minun täytyy mennä kyytimään\nKnudsenia kokoukseen Lyngerön ravintolaan. Joko herra Rönnow lähti?\n\n_Eeva_. Hän lähti äsken Hattingin herrasväen kanssa.\n\n_Tokslund_. Minä siis tapaan hänet kokouspaikassa. Hyvästi nyt, hyvä\nrouva, ja kiitoksia paljon!\n\n    (Kättelee Eevaa).\n\n_Eeva_. Eihän teillä ole mitään kiittämistä.\n\n_Tokslund_. On kyllä, minulla on aina kiittämistä, kun olen saanut\npuhutella teitä.\n\n_Eeva_. En minä tiedä sanoneeni teille mitään hyvää tänä päivänä.\n\n_Tokslund_. Ei se hyvyys riipu aina siitä mitä te sanotte, vaan millä\ntavalla te sanotte. Minä en oikein ymmärrä, mikä siihen on syynä, mutta\nkun minä puhun teidän kanssanne, niin minä aivan unohdan teidän kauniit\nvaatteenne, minä en olleenkaan muista, että te olette hieno rouva ja\nminä vaan tämmöinen tuhma talonpoika, sillä talonpoika minä sittenkin\nolen, oikea maan moukka -- minulta unohtuu koko teidän korkeutenne ja\nminusta tuntuu kuin puhuisin oman äitini kanssa.\n\n_Eeva_ (hymyillen). Elkäähän toki, hyvä Tokslund. Enhän minä ole vielä\nedes neljääneljättä täyttänyt.\n\n_Tokslund_. Senkin minä unohdan kuullessani teidän puhuvan. Te olette\nnuori ijältänne, mutta teillä on vanha sydän. Teidän sydämmemme on niin\nvanha, niin vanha, että te sen puolesta sopisitte vaikka minun\nisoäidikseni. Niin, hyvästi vaan ja paljon kiitoksia!\n\n    (Menee).\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Eeva. Sitten Margrete.\n\n_Eeva_. Hauska mies! Kunhan ei vaan Rönnow häneen suuttuisi. Oi, miksi\nen saanut mennä mukaan? Kun hänellä on nuo ihmiset seurassaan, niin\nkukaan ei oikein näe hänen hyvää sydäntään. (Margrete tulee). Margrete,\nminä tahtoisin vähän puhella teidän kanssanne. Knudsen kertoi minulle\nteidän elämästänne.\n\n_Margrete_. Sen minä kyllä arvasin.\n\n_Eeva_. Te olette syntyneet Köpenhaminassa, ettekö ole?\n\n_Margrete_. Niin olen.\n\n_Eeva_. Knudsen sanoi, että teillä on surullisia muistoja\nlapsuudestanne.\n\n_Margrete_. Surulliset ajat alkoivat vasta silloin, kuin minä olin\ntäyttänyt kaksitoista vuotta. Siihen asti oli lapsuuteni koti\nonnellinen. Isäni oli puuseppä, hän teki ahkerasti työtä ja oli\nsäännöllinen elämässään.\n\n_Eeva_. Mikä sai aikaan muutoksen?\n\n_Margrete_. Meitä oli viisi lasta, minä olin vanhin, mutta nuorimman\nlapsen syntyessä äitini sairastui -- hän sai rintataudin -- ja sitä ei\nisä voinut sietää. Hän oli tottunut iltaisin työstä päästyään tulemaan\nvaloisaan kotiin, mutta nyt koti oli pimeä ja surullinen. Siitä isä\nsuuttui.\n\n_Eeva_. Menikö hän sitten kaupunkiin ryyppäämään?\n\n_Margrete_. Jospa hän olisi mennytkin! Mutta ei, hän pysyi kotona ja\noli tyly. Äiti ei olisi saanut sairastaa. Kun hän ryki, niin isä ärjyi\nhänelle. Hän poltti piippua niin että huone tuli täyteen tupakan savua\nja paiskasi sitten ikkunat auki niin että äiti värisi vilusta. Äiti\nkärsi nurkumatta, mutta minä en voinut kärsiä. Isä suuttui minuun ja\npieksi minua kepillään, kun minä olin kolmentoista vuoden ikäinen.\nSiitä asti me vihasimme toisiamme.\n\n_Eeva_. Margrete!\n\n_Margrete_. Äidin kuoltua meidän välimme tuli sentään hiukan\nparemmaksi. -- Kyllä isän kovuus koski kipeästi äitiinikin, sillä\nhänellä oli hyvin hellä luonne. Hän koetti taistella heikkoutta vastaan\nja salaili kipujaan lepyttääkseen isääni, mutta siitä ei ollut apua.\nÄiti kertoi minulle kerta vanhan tarinan jostain suuresta herrasta --\nherttua tai kreivi, mikä lieneekin ollut -- joka otti vaimokseen köyhän\ntytön, ja kun vaimo oli saanut ensimmäisen, lapsensa, otti mies sen\npois häneltä, niin ettei hänen koskaan pitänyt saada nähdä lastansa,\nsamalla tapaa hän teki toisen lapsen syntyessä, ja vaimo ei tehnyt\nvastarintaa eikä valittanut, sanoi vaan: \"Minä ja lapseni olemme sinun\nomaisuuttasi, tee meille niin kuin hyväksi näet\".\n\n_Eeva_. No, mutta se oli Griseldis.\n\n_Margrete_. Niin, se sen nimi oli. Mutta äiti parkani sanoi, että noin\nnöyrän tulee vaimon olla miehelleen, ei hänellä ole mitään oikeutta\npuolellaan. Mutta silloin minä tunsin, että minä en koskaan voisi mennä\nkenellekään vaimoksi.\n\n_Eeva_. Se ei ole totta. Luuletteko, että minä olen mikään Griseldis?\nJa minun ei ole milloinkaan tarvinnut puolustaa oikeuksiani.\n\n_Margrete_ (terävästi). Rouva on nuori vielä. -- Oi, älkää suuttuko!\n\n_Eeva_. En minä siitä suutu. Mutta minä olen ollut naimisissa\nyksitoista vuotta, ja meillä on ollut paljon suruja.\n\n_Margrete_. Ne ovat olleet yhteisiä suruja.\n\n_Eeva_. Yhteisiä ovat kaikki surut avioliitossa.\n\n_Margrete_. Rouva, saanko sanoa, mitä ajattelen?\n\n_Eeva_. Sanokaa vaan, puhukaa peittelemättä mitä mielessänne piilee.\nSitä minä pyydänkin.\n\n_Margrete_. Minä olen nähnyt monta onnetonta avioliittoa, mutta minä\nolen myöskin palvellut parissa perheessä, joissa vallitsi hyvä sopu.\nVaikka ei miehen ja vainion suhde ollutkaan kaikin puolin niin eheä,\nkuin minä olisin toivonut, oli elämä kuitenkin ystävällistä ja\nrauhallista... Mutta minä ajattelin aina itsekseni: kuinkahan käy, jos\nvaimo sairastuu?\n\n_Eeva_. Minä olen monta kertaa ollut sairaana.\n\n_Margrete_. Se on ollut ohi menevää. Mutta jos vaimo tulee\nkivuloiseksi, kituu vuosikausia, koko elinaikansa -- kun koti muuttuu\nsairashuoneeksi... kestääkö silloin miehen kärsivällisyys?\n\n_Eeva_. Kyllä se kestää, jos mies rakastaa vaimoaan.\n\n_Margrete_. Entä jos vaimo muuttuu äreäksi -- tai jos mies ja vaimo\novat eri mieltä jossain tärkeässä asiassa?\n\n_Eeva_. Me olemme olleet monessa asiassa eri mieltä, mutta silloin sitä\npuhutaan suut puhtaaksi ja kumpainenkin taistelee mielipiteensä\npuolesta.\n\n_Margrete_. Kuinka kauan?\n\n_Eeva_. Kunnes se voittaa, joka on oikeassa.\n\n_Margrete_. Mutta jos se, joka on väärässä, tahtoo saada voiton, jos\nhän suuttuu vastustuksesta ja pakottaa toisen taipumaan?\n\n_Eeva_. Sitä hän ei tahdo, jos hän huomaa toisessa rakkautta ja lujan\nvakaumuksen. Vaimo on usein itse syypää siihen että mies häntä sortaa\n-- hän ei ole itse tarpeeksi puolustanut oikeuttaan.\n\n_Margrete_. Minun mieleni keventyy kuullessani teidän puhettanne, sillä\nte uskotte itse sitä, mitä te sanotte. Kunpa minä vaan saisin yhden\nasian selville!\n\n_Eeva_. Mikä se on? Uskokaa se minulle?\n\n_Margrete_. Minä tiedän, että on perheitä, joissa mies ja vaimo elävät\nsovinnossa. Sellaisia on paljon talonpojissakin täällä naapuristossa.\nHe kantavat uskollisesti ilot ja surut yhdessä, ovat minun\nymmärtääkseni hyviä ystäviä. Mutta kun ihmiset ovat ainoastaan ystäviä,\nniin eikö olisi parasta, että he eläisivätkin ystävinä menemättä\navioliittoon?\n\n_Eeva_. Knudsen parka! Te ette rakasta häntä.\n\n_Margrete_. Samaa minä itsekin pelkään. Uskokaa minua, hyvä rouva, minä\npidän Knudsenistä. Hän on kuin rakas veli. Minä tahtoisin niin\nmielelläni olla hänen luonaan ja puhella hänen kanssaan joka päivä.\n\n_Eeva_. Mutta jos hän sairastuisi? Tulisi kivuloiseksi elinijäkseen?\n\n_Margrete_. Olen minä sitäkin ajatellut. Sitten minä tahtoisin mennä\nhänen kanssansa naimisiin saadakseni hoitaa häntä.\n\n_Eeva_. Jos hän väsyisi odotukseen ja menisi toisen kanssa naimisiin?\n\n_Margrete_ (kiihkeästi). Se on mahdotonta! Luuletteko että hän\nsaattaisi sen tehdä?\n\n_Eeva_. En minä moittisi häntä siitä, jos hän tapaisi hyvän tytön, joka\ntahtoisi antaa hänelle enemmänkin, kuin vain ystävyyttä.\n\n_Margrete_. Mutta minä en koskaan voisi tehdä niin. Eikö hän olisi\nuskoton, jos hän niin tekisi?\n\n_Eeva_. Onko veli uskoton sisarelleen ottaessaan itselleen vaimon?\nEttehän te millään tavoin olisi toistenne tiellä.\n\n_Margrete_ (käsi otsalla). Minusta sittenkin tuntuu... mutta kenties...\n(keskeyttäen.) Kiitoksia, hyvä rouva siitä että te puhutte minulle\nsillä lailla. Minä olen aina kaivannut sellaista ihmistä, kuin te\nolette (tarttuu Eevan käteen.)\n\n_Eeva_ (pitäen Margreten kättä omassaan). Toisten puhumme enemmän\nsamasta asiasta.\n\n_Margrete_. Oi, kuinka hyvä te olette, mutta minä olen paha, sen minä\ntiedän itsekin; minä olen epäluuloinen.\n\n_Eeva_ (pitää edelleen Margretea kädestä). Teidän sydämmenne on ollut\nsairas, mutta se pian paranee. Olkaamme ystäviä, Margrete.\n\n    (Suutelee häntä ja menee puutarhaan.)\n\n_Margrete_. Hän on minun ystäväni, sen minä tunnen. -- Kunpa Knudsen\nnyt olisi täällä! Mutta parasta lie kumminkin, että saan aikaa miettiä.\n\n    (Menee.)\n\nLyngören ravintolan puutarha. Taustalla näkyy ravintola, jonka ovi on\nauki puutarhaan. Sivulla aita, jonka ylitse näkyy jyllantilainen\nmaisema. Näyttämön etualalla pöytä sekä istuimia.\n\n\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n\nRavintolasta kuuluu \"eläköön\"-huutoja. Rönnow astuu ulos kynä, paperi\nja mustepullo kädessä, Hatting perässä.\n\n_Rönnow_ (asettaa kirjoitusneuvot pöydälle). Onpa virkistävää taas\npäästä raittiiseen ilmaan. Siellä sisällä oli hirmuisen kuuma.\n\n    (Kirjoittaa.)\n\n_Hatting_. Hiukan helteinen on se tie, joka valtiopäiville vie. -- Joko\nnyt konttoorityössä?\n\n_Rönnow_. Minä kirjoitan vain muutaman sanan. Holm, Ylikartanon isäntä,\non kutsunut minua yöksi heille. Hän lupaa huomenna lähteä minun\nkanssani kylälle ajelemaan ja saattaa minut muutamien varakkaiden\nvalitsijain tuttavuuteen. Sitä tarjousta ei minun mielestäni sovi\nhylätä.\n\n_Hatting_. Ei millään muotoa. Me tarvitsemme kaiken avun, mikä suinkin\non saatavissa.\n\n_Rönnow_ (yhä kirjoittaen). Minä vaan kirjoitan vaimolleni, etten saavu\nyöksi kotiin. Nyt minun täytyy saada joku, joka toimittaa kirjeen\nperille.\n\n_Hatting_. Minä otan sen mukaani, mehän ajamme aivan teidän sivuitse.\n-- Niin, menkää toki Holmin luoksi. Meidän täytyy toimia tavallista\ntarmokkaammin, jos mielimme saada voiton.\n\n_Rönnow_. Sen uskon... Nyt minä ryntään kuolemaa halveksien taisteluun\nenkä säästä iskuja.\n\n_Hatting_. Se on oikein. Minusta kuitenkin tuntui, kuin te tänäin\nolisitte pidelleet hieman pahasti Knudsen parkaa. -- Kunpa se teidän\nrouvanne vaan ei vastustaisi meitä!\n\n_Rönnow_. Mitä joutavia! Ei hän ymmärrä sellaisia asioita. Ja eihän\nhänellä ole äänivaltaakaan.\n\n_Hatting_. Kyllä hänellä on \"äänivalta\", sen minä takaan. Onpa kumma,\nkuinka hän tänä lyhyenä aikana on onnistunut saamaan kaikki\npaikkakuntalaiset ihailijoikseen. Kaikki puhuvat hänestä.\n\n_Rönnow_. Hänellä on jalo sydän ja hän ottaa osaa toisten suruihin. Sen\nihmiset pian huomaavat.\n\n_Hatting_. Niin, teillä on erinomainen vaimo. Mutta siksipä olisikin\nperin onnetonta, jos ihmiset saisivat tietää, ettei hän tässä asiassa\nole teidän puolellanne.\n\n_Rönnow_. Vaimoni on kyllä minun puolellani, siitä ei epäilystä. Mutta\nhän on saanut päähänsä, että minun...\n\n_Hatting_. Pitäisi kaivaa leiviskänne maahan -- niin, tietysti. Hän\ntarkoittaa tietysti erinomaisen hyvää. Mutta oletteko varma siitä,\nettei hän, pitäessään huolta miehestään, katsoisi velvollisuudekseen\nvastustaa teidän vaalianne?\n\n_Rönnow_ (hitaasti). Sitä en usko.\n\n_Hatting_. Entä jos hän pitää kutsumuksenaan auttaa teitä oikealle\ntielle ja luulee teidän nyt kulkevan perikatoanne kohden?\n\n_Rönnow_. Niin hullusti ei toki liene.\n\n_Hatting_. Hm! Ette sentään taida olla asiasta aivan varma.\n\n_Rönnow_. Minun täytyy myöntää, että vaimoni ei hevillä luovu siitä,\nmitä hän pitää oikeana, ja että hänellä on tarmoa.\n\n_Hatting_. Siinäpä se! Pian te saatte huomata, että teidän rouvallanne\non \"äänivalta\" tässä asiassa.\n\n_Rönnow_. Jospa niin olisikin, olisihan se tavallansa paikallaan, koska\nasia koskee hänen miestänsä.\n\n_Hatting_. Eikö siis enää saisi olla mitään asiaa, jossa miehellä on\nyksinvalta?\n\n_Rönnow_. Tietysti! Ilmestyyhän siinäkin miehen yksinvalta, että minä\nasetun vaaliehdokkaaksi, vaikka vaimoni vastustaa.\n\n_Hatting_. Mutta jos hän saa aikaan sen, että teitä ei valita,\nsilloinhan hän vallitsee?\n\n_Rönnow_. Te tarkoitatte siis että vaimollani ei pitäisi olla oikeutta\nsekaantua tähän asiaan eikä edes lausua siitä mielipidettään.\nYhdessähän miehen ja vaimon tulee päättää kaikki asiat?\n\n_Hatting_. Kaikki asiatko? Eipä niinkään, herra Rönnow. Kuinka te\nmenettelette kotitoimissa? Määräättekö te vaimonne kanssa pesupäivät?\nSekaannutteko te leipomapuuhiin ja ompeluasioihin?... on siis yksi ala,\njossa vaimonne on yksinvaltias.\n\n_Rönnow:_ On tietysti.\n\n_Hatting_. Kuulkaa, teillä on erinomainen vaimo, mutta te olette\ntehneet hänelle vääryyttä.\n\n_Rönnow_, Kuinka niin?\n\n_Hatting_. Jos kerran vaimon on velvollisuus auttaa miestään, niin\ntulee myöskin miehen auttaa vaimoaan. Mutta eikö mies tee väärin, jos\nhän ei auta vaimoaan käsittämään, kuinka kauas hänen toimialansa\nulottuu, mikä on hänen valtansa raja?\n\n_Rönnow_. Niin, mikä on hänen valtansa raja?\n\n_Hatting_. Miehen tahto.\n\n_Rönnow_. Niin, jos mies on oikeassa.\n\n_Hatting_. Miehen vallalla on tietysti myöskin rajansa. Sen on\nasettanut laki.\n\n_Rönnow_. Laki -- niin\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Tokslund (ravintolasta). Edelliset.\n\n_Tokslund_. Hyvää päivää, herra Rönnow!\n\n_Rönnow_. Tokslund, tekö täällä? Oletteko ollut kokouksessa?\n\n_Tokslund_. Olen. Onhan sitä velvollinen olemaan asioissa mukana.\n\n_Rönnow_. Te olette varmaan keskustellut miesten kanssa. Kumpaiselleko\ntaholle mielet kääntyvät? Onko paljon väkeä meidän puolellamme?\n\n_Tokslund_. Meidänkö puolellamme? Teidänkö ja minun puolellani?\n\n_Rönnow_. Niin.\n\n_Tokslund_. Kaikki ovat meidän puolellamme.\n\n_Rönnow_. Niinkö sanotte?\n\n_Tokslund_. Se on selvää. Ne, jotka eivät ole teidän puolellanne, ovat\nminun puolellani, ja ne, jotka eivät ole minun puolellani, ovat teidän\npuolellanne.\n\n_Hatting_. Kuulkaa, mies, ettekö te aijo äänestää herra Rönnowia?\n\n_Tokslund_, En.\n\n_Hatting_. Miksi ette?\n\n_Rönnow_. Jokainen äänestäköön vakaumuksensa mukaan.\n\n_Tokslund_. Oikein sanottu, herra Rönnow! Minä sanoin jo rouvallekin,\nettä minulla on suuri luottamus herra Rönnowiin, oikein suuri\nluottamus, mutta Knudseniin minä luotan valtiollisissa asioissa.\n\n_Hatting_. Vai niin?\n\n_Tokslund_. Knudsenin minä olen tuntenut kauan, ja minä olin niiden\netupäässä, jotka pyysivät häntä asettumaan ehdokkaaksi. Pyyntökirja\nlähettiin hänelle aikoja ennen, kuin herra Rönnow ajatteli koko\nasiaakaan.\n\n_Rönnow_. Teidän ei suinkaan tarvitse puolustaa itseänne.\n\n_Tokslund_. Ei suinkaan. Sitä samaa rouvakin sanoi. Menkää vaan\nRönnowiin luo -- sanoi hän -- ja sanokaa hänelle suoraan, että niin on\nasia. Niin hän sanoi. Rouva on meidän puolellamme.\n\n_Hatting_. Teidänkö puolellanne?\n\n_Tokslund_. Niin, sen hän itse sanoi. Hän tahtoisi saada Knudsenin\nvaltiopäiville.\n\n_Hatting_, Sehän on luonnollista. Hän ei tahtoisi päästää miestään\ntalveksi pois kotoa.\n\n_Tokslund_. Luuletteko, että se on syynä?\n\n_Hatting_. Tietysti! Luuletteko, että hän pitää Knudsenia parempana\nkuin omaa miestään?\n\n_Tokslund_. Ei, sitä ei suinkaan tee rouva Rönnowin tapainen vaimo. Sen\nminä ymmärrän. Mutta, herra Rönnow, te ymmärrätte myöskin minua. Ja jos\nteillä olisi halua tulla kunnallislautakuntaan -- -- --\n\n_Rönnow_. Ei, kiitoksia!\n\n_Tokslund_. Niin silloin te saisitte minun ääneni, siihen saatte\nluottaa, ja minulla on jonkun verran vaikutusvaltaa tämän kunnan\nasioissa, vaikka minä itse sen sanon. Mutta te kai tahdotte mieluummin\ntulla valtiopäivämieheksi?\n\n_Rönnow_. Niin tahdon. Noista muista tehtävistä pysyn mieluummin\nerossa.\n\n_Tokslund_. Mutta te ette ajan pitkään saa pysyä niistä erossa. Sillä\nme olemme kaikki sitä mieltä, että herra Rönnow on kelpo mies ja hän on\nkoulunkäynyt.\n\n_Rönnow_. On niitä muitakin \"kelpo miehiä\" ja \"koulunkäyneitä.\"\n\n_Tokslund_. On kyllä, mutta he tahtovat myöskin olla vapaat. -- Niin,\nnyt minun täytyy lähteä kotiin. Hyvästi, herra Rönnow! Hyvästi, herra\nvaratuomari!\n\n    (Menee.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Rönnow. Hatting.\n\n_Hatting_. Se oli paha juttu.\n\n_Rönnow_. No, yksi ääni siellä tahi täällä vähät siitä!\n\n_Hatting_. Siinä meni monta ääntä.\n\n_Rönnow_. Eikö mitä! Tokslund on hauska mies, mutta hänen\nvaltiollisesta vaikutuksestaan minulla ei ole ylen suuria ajatuksia.\n\n_Hatting_. Siinä te erehdytte. Sellainen mies on omansa keräämään ääniä\nmaakylissä. Hän lukee ahkeraan sanomalehtiä eikä tosin tee sydäntään\nryöväritten luolaksi, mutta pieksee kieltään joka talossa, ja nämä\nmaanmoukat ymmärtävät häntä paljoa paremmin kuin meitä. Huomenna tietää\njo koko pitäjä, että teidän vaimonne ei soisi teidän tulevan\nvaltiopäiville. Ehkäpä tämän tiedon vahingollinen vaikutus hiukan\nvähenee, jos Tokslund samalla selittäisi syyksi sen, että rouvanne ei\ntahtoisi päästää teitä pois kotoa, sillä sitä talonpojat ymmärtävät.\n\n_Rönnow_. Mutta se ei ole tässä vaikuttava syy.\n\n_Hatting_. Onpa niinkin. Se vaikuttaa enemmän kuin te uskotte, ja\nenemmän kuin vaimonne itse luuleekaan. Naiset arvostelevat aina asioita\nitsensä kannalta.\n\n_Rönnow_. Mutta Eeva ei ole itsekäs. En tunne ihmistä, joka olisi niin\nalttiiksiantava, kuin hän.\n\n_Hatting_. Kyllä hän osaa antaa alttiiksi itsensä, sitä en epäile.\nMutta osaako hän arvostella asioita objektiivisesti, unohtaa henkilön\nasian vuoksi? Ei, sitä eivät naiset koskaan opi. Senpä vuoksi nainen\nauttamattomasti joutuu harhatielle sekaantuessaan politiikkaan. Mutta\nsiitä ei häneen sovi suuttua, se olisi armotonta. Miehen on syy, jos\nnäin pahasti käypi.\n\n_Rönnow_. Luuletteko, että se seikka vahingoittaa minun vaaliani.\n\n_Hatting_. Minä tiedän, että se vahingoittaa. Pian sen itsekin\nhuomaatte. Jos tahdotte tietää minun mielipiteeni, niin lausun teille,\nettä parasta olisi meidän pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin\nnukkumaan, sillä kaikki meidän työmme tulokset haihtuvat kuin tuhka\ntuuleen, ellette ajoissa ehkäise vaimonne vaikutusta. -- Mutta vaikkapa\nse kumma tapahtuisikin, että te joutuisitte valtiopäiville -- jota minä\nen usko --, niin luuletteko te siellä toimivanne vapaasti? Älkääpä\nmitä? Teidän rouvanne valvoo teidän tekojanne yötä ja päivää -- -- hän\nlukee sanomalehtiä.\n\n_Rönnow_. Sehän on luonnollista.\n\n_Hatting_. Hänen silmänsä vartioivat teitä. Joka kerta, kuin te\nlausutte sanankin, joka kerta, kuin te otatte osaa äänestykseen, joka\nkerta kuin teidän nimenne mainitaan, on hän valveilla. Hän ei käsitä,\nmitä yhteiskunnan etu vaatii, hän vaan katsoo, vastaatteko te\nihannetta, pysyttekö te puhtaana enkelinä valtiopäivärosvojen joukossa.\nJa kun te sitten käytte kotona, niin silloin on syntiluettelo valmis,\nsilloin saatte vastata pahoista teoistanne.\n\n_Rönnow_. Kylläpä te luulette tuntevanne kaikki naiset.\n\n_Hatting_. En kaikkia, ainoastaan ne, joiden luonteet eivät ole\nmonimutkaisempaa tekoa kuin teidän vaimonne ja minun vaimoni. Teidän\nvaimonne on kaikkein parasta laatua, siitä ei puhettakaan. Minun Lilini\nei ole ensiluokan vaimoja, mutta hän kelpaa kyllä minulle.\n\n_Rönnow_. Mikä on ensi luokan vaimojen tunnusmerkki?\n\n_Hatting_. Heidän _äidillisyytensä_ -- se on naisten erikoislahja.\nMutta ellei ensiluokan vaimoa pysytetä rajain sisällä, niin hän tahtoo\nolla äitinä miehelleenkin, ja se ei sovi.\n\n_Rönnow_. Sille ei voi mitään.\n\n_Hatting_. Voipi kyllä. Asettakaa _raja_ hänen tahdolleen! Sanokaa:\n\"minä tahdon.\"\n\n_Rönnow_. Sen olen tehnytkin. Minä tahdon tulla valtiopäivämieheksi.\n\n_Hatting_. Mutta te ette vielä ole _päässeet_ siksi. Hänellä on oikeus\ntoivoa -- ja vaikuttaa.\n\n_Rönnow_. Mutta jos minä kumminkin joudun valtiopäiville?\n\n_Hatting_. Siitä ei apua. Hän valvoo teidän tekojanne. Toimittakaa\nhänelle muuta ajattelemista.\n\n_Rönnow_. Se on helpommin sanottu, kuin tehty.\n\n_Hatting_, Helposti se on tehtykin. Te muistatte, että\npäivällispöydässä tänäin puhuttiin teidän pikku pojastanne. Teidän\nvaimonne ei tahtoisi lähettää häntä kouluun, ei ainakaan vielä, mutta\nte muistaakseni puolustitte kouluun panoa.\n\n_Rönnow_. Niin, ne opettajat, joita minä puhuttelin joku päivä sitten,\npitivät kouluun panoa pojalle edullisempana. Ja minä luotan\nasiantuntijain arvosteluun.\n\n_Hatting_. Tietysti! Keneenkäs muihin luottaisimme? Mitä varhaisemmin\npoika joutuu vieraan komentoon, sitä parempi! Mutta rouvanne ei\nhennoisi luopua hänestä.\n\n_Rönnow_. Luuletteko että se on syynä vaimoni mielipiteeseen?\n\n_Hatting_. Kuinkas muuten, sillä onhan hän nainen!\n\n_Rönnow_. En minäkään mielelläni lähettäisi Haraldia kotoa, mutta se\ntäytynee kuitenkin tehdä. Minun täytyy keskustella asiasta Eevan\nkanssa.\n\n_Hatting_. Sillä keinoin siitä ei lähde mitään.\n\n_Rönnow_. Niinkö luulette?\n\n_Hatting_. Sen te itsekin ymmärrätte. Siitä ei ole hyötyä teidän\npojallenne, ei vaimollenne eikä teille itsellennekään. Te olette tähän\nasti aina keskustellut vaimonne kanssa, ennenkuin olette ryhtynyt\nmikinkään toimiin. Koettakaa kerran toimia, ennenkuin keskustelette!\n\n_Rönnow_. En ymmärrä tarkoitustanne.\n\n_Hatting_. Jos tahdotte panna poikanne kouluun, niin tehkää se nyt\nheti.\n\n_Rönnow_. Heti? Täälläkö?\n\n_Hatting_. Niin, tässä paikassa. Antakaa minun toimekseni ilmoittaa\ntänä iltana kaupunkiin tultuani poikanne kouluun, niin se on tehty. Ja\nkirjoittakaa rouvallenne, että olette sillä tavoin asian päättänyt --\nkirjoittakaa siihen kirjeeseen, jonka alotitte, kirjoittakaa lyhyesti,\nilman selityksiä, ilman anteeksi pyyntöjä, päätettynä asiana. Silloin\nolette saavuttanut tarkoituksenne.\n\n_Rönnow_. Entäs sitten?\n\n_Hatting_. Sitten minä saan kirjeen, ja sitten se on teidän rouvanne\nluettavana puolen tunnin kuluttua.\n\n_Rönnow_. Mutta sitten hän tietysti pyytää teitä jättämään\nilmoittamisen siksi, kuin hän on saanut keskustella minun kanssani.\n\n_Hatting_. Mahdollista kyllä, mutta sitä minä en voi ottaa huomioon,\nkoska te olette asian päättänyt ja jättänyt sen minun toimekseni.\n\n_Rönnow_. No, entäs sitten?\n\n_Hatting_. Sitten hän oppii, mitä te ette millonkaan ennen ole hänelle\nopettanut, että hänen vallallansa on raja, että hänellä on mies. Olkaa\nvarma siitä, että hän ei milloinkaan sitä unohda. Niin teidän\nerehdyksenne on korjattu. Sitten teillä on vaimo, jonka vertaista on\nharvoilla miehillä.\n\n_Rönnow_. Sääli olisi kohdella Eevaa sillä lailla.\n\n_Hatting_. Ettekö ymmärrä, että teette vääryyttä pojallenne, jos tässä\nhemmottelette vaimoanne?\n\n_Rönnow_. Hänen sydämmensä särkyisi, jos Harald vietäisiin pois... ja\ntällä tavalla.\n\n_Hatting_. Täytyyhän muidenkin äitien lähettää lapsensa luotaan. Ettekö\nluule, että hekin alussa surevat? Mutta vähitellen he malttavat\nmielensä ja tyytyvät siihen, mikä kerran on välttämätöntä, ja niin\ntekee teidänkin vaimonne. Hänen poikansahan pääsee kotiin joka\nsunnuntaiksi, ja sopiihan äidin käydä häntä katsomassa vähä väliä\nviikollakin. Kova kohtelu tekee joskus ihmisille hyvää, sairaaksihan\nsitä käy ainaisesta hellyydestä.\n\n_Rönnow_. Kyllä Eeva on kovaa kokenut, mutta se kovuus ei tullut hänen\nmiehensä kädestä. Minä kuitenkin ajattelen asiaa, mutta tänä iltana ei\nvoi mitään päättää. Ensin täytyy kuulustaa sopiva perhe, johon Harald\npääsee asumaan.\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Rönnow. Hatting. Rouva Hatting (tulee ravintolasta).\n\n_Rouva Hatting_. Ettekö lähde kotiin, hyvät herrat? Ajaja kysyi joko\nsaa valjastaa.\n\n_Hatting_. Käske valjastamaan! Herra Rönnow jää Ylikartanoon yöksi.\nMeidän täytyy lähteä kahden.\n\n_Rouva Hatting_ (Rönnowille). Kiitoksia paljon puheestanne! Se oli\nvielä mainiompi kuin eilinen.\n\n_Rönnow_. Kunpa siitä vaan olisi jotain apua!\n\n_Rouva Hatting_. Tietysti, eihän semmoinen puhe voi olla vaikuttamatta.\nRouva Holm ja neiti Petersen, hekin molemmat olivat hyvin mieltyneet\nteidän puheeseenne.\n\n_Hatting_. Kuule, Lili, tiedätkö sinä mitään perhettä, jonne herra\nRönnow saisi poikansa asumaan, kun hän pannaan kouluun?\n\n_Rouva Hatting_. No, oletteko vihdoinkin päättänyt panna Haraldin\nkouluun? Sitä päätöstä teidän ei tarvitse katua, sen minä takaan.\nAsunnon toki aina saa. Kuule, Hatting! (puhelee hiljaa Hattingin\nkanssa.)\n\n_Hatting_. Miks'ei? (Rönnowille) Vaimoni ehdottaa, että me\ntarjoutuisimme ottamaan Haraldin luoksemme. Jos se teille soveltuu, en\nminä pane vastaan.\n\n_Rönnow_. Olen teille syvästi kiitollinen siitä että tahdotte ottaa\npoikani luoksenne. Parempaa kotia hän ei voisi saada. Kunhan teistä\nvaan ei tuntuisi oudolta, että Harald on hiukan hemmoteltu. Muuten hän\non hyvä poika.\n\n_Rouva Hatting_. Ah, minä olen jo kovasti ihastunut häneen. Ja kyllä\nhänen on hyvä olla meillä. Minulla on pieni herttainen kamari, jonka\nikkuna on puutarhaan päin. Siinä hän saa asua. Ja sitten me leikimme\naina yhdessä, kun läksyt ovat luetut.\n\n_Hatting_. Lili on hyvin lapsellinen lasten seurassa ja siitä syystä\nkaikki lapset suostuvatkin häneen. Kyllä teidän poikannekin pian tulee\nhänen ystäväkseen.\n\n_Rouva Hatting_. Ah, kuinka meillä sitten on hauskaa yhdessä! Oi, herra\nRönnow, lähettäkää toki poikanne meille asumaan. Mutta tehkää se pian,\nsillä nousevalla viikolla avataan koulut. Huomisaamuna on jo\nsisäänpääsytutkinto.\n\n_Hatting_. Totta tosiaan, se on huomisaamuna! -- Kuulkaa, parasta on,\nettä me otamme tänä iltana Haraldin mukaamme. Sitten hän ennättää\nhyvissä ajoin aamulla tutkintoon.\n\n_Rönnow_. Tämä käy nyt aivan odottamatta. -- Kuulkaa, koska te pidätte\nniin kovaa kiirettä, niin minä heitän Ylikartanon matkan ja tulen kotia\nyöksi.\n\n_Hatting_. Holmin luokse teidän täytyy kaikella muotoa mennä, hänen\napuaan me välttämättömästi tarvitsemme. Ja tällä tavoin asia onnistuu\nkaikkein parhaiten. Tässä ei tarvita muuta, kuin että te teette varman\nja järkähtämättömän päätöksen, joka ei anna vaimollenne vähintäkään\ntoivon aihetta. Muuten koko yritys menee myttyyn. (Lavs Hjort tulee\nravintolasta.) Kah, siinähän on Lars Hjort -- meidän Virumin miehiä.\n\n_Rouva Hatting_. Minä käsken siis valjastamaan.\n\n_Hatting_. Käske vaan!\n\n    (Rouva Hatting menee.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Rönnow. Hatting. Lavs Hjort.\n\n_Hatting_. Terve mieheen! Kokouksestako tullaan?\n\n_Lavs Hjort_. Mistäs muualt? -- Hyvää päivää Rönnowi!\n\n_Rönnow_. Päivää, päivää! Huomenna minä tulen teidän kulmalle.\n\n_Lavs Hjort_. Niinhän mie kuulin -- mut mie ja Pekka tahrottas\nensistäh' teitilt' oikein selvä vastaus Virumin ja Mellerupin miehille.\n\n_Rönnow_. Johan minä vastasin teille; huomenna saamme lähemmin puhua\nasiasta.\n\n_Lavs Hjort_. Jos siit' sitten tulis' jotah. Mie olen kuullu\nsanottavan, ettei teitist' o' meitille mitäh apuu.\n\n_Rönnow_. Miksei olisi?\n\n_Lavs Hjort_. Mie kuulin, että työ oletten ottannu takasin sen\nlupauksen, minkä työ meitille annoitten. Työ etten kuulu tahtovankah\nrautatietä Virumih.\n\n_Rönnow_. Kuka sellaista teille sanoi?\n\n_Lavs Hjort_. En mie tierä tohrinko mie sen teitille sanoa. Mut se,\njoka sen sano, tietää kuinka asia on.\n\n_Hatting_. Kuulkaa Lars Hjort! Sanokaa meille, kuka tuon teille sanoi.\nSe jää meidän välillemme, siihen saatte luottaa.\n\n_Lavs Hjort_. En mie tierä, mitä mie sanoisin. Kun ei siit' vaan tulis\njälkipuheit' ja harmii.\n\n_Hatting_. Älkää pelätkö. Minä lupaan, ettei teille tule siitä mitään\nikävyyksiä. Ja Rönnow kuulee, että minä lupaan. Kuka sen sanoi teille?\n\n_Lavs Hjort_. Hä toi Tokslunnin Jussi.\n\n_Rönnow_. Vai Tokslund?\n\n_Lavs Hjort_. Niin, se sano, että Rönnowi on kovast' vastah sit' että\nrautatie rakennettas Virumih. Niin se sano.\n\n_Rönnow_. Minä en ole milloinkaan puhunut Tokslundille tästä asiasta.\n\n_Lavs Hjort_. Ei Tokslunnikah sanonnu, että työ olitten hänen kanssah\nsiit' puhunnu. Se ol' kuullu sen teitin rouvaltanne -- rouva ol'\nsanonnu.\n\n_Rönnow_ (säpsähtää, mutta koettaa näyttää levolliselta).\n\n_Hatting_ (erikseen Runnomille). Siinä sen nyt kuulette. Enkö minä\nsanonut? (Lavs Hjortille). No, eikö se ollutkaan sen vaarallisempaa.\nSiitä teidän ei tarvitse huolia.\n\n_Lavs Hjort_. Mitäs työ sill' meinaatten?\n\n_Hatting_. Asiahan on aivan selvä. Rouva Rönnow on vaan sanonut, että\nhänen miehensä ennen piti Virumilaisten tuumaa epäkäytännöllisenä,\nmutta samanhan Rönnow itsekin sanoi teille tänäin.\n\n_Lavs Hjort_. Niin, mutt' Tokslunnin Jussi sano, ettei Rönnowi koskah\nsuostu siihi, että rautatie rakennetah Virumih. Sen ol' rouva sille\nvakuuttannu, ja se on ihran vissi.\n\n_Hatting_. Tokslund on käsittänyt asian omalla tavallaan. Luottakaa\nvaan siihen, mitä Rönnow itse teille sanoi aamupuolella. (Rönnowille)\nEikö niin?\n\n_Rönnow_. Minä lupasin teille että tahdon tarkemmin perehtyä asiaan ja\ntehdä teidän hyväksenne mitä suinkin voin. Siinä minä pysyn, muuta minä\nen voi vielä luvata.\n\n_Lavs Hjort_. Onhan se paremp' kun ei mitäh.\n\n_Hatting_. Ja se on enempi, kuin mitä Knudsen lupaa teille.\n\n_Lavs Hjort_. Ja jos Rönnowi kerta saap' aikah sen, että rautatie tekee\nsen pienen kierroksen Virumih, niin samashan sit' kierrost' voip' vähä\njatkaa, niin että se ulottuu Sallinkaartih astikka. Niin työ saisitten\nrautatien teirän oman pihanne poikki.\n\n_Hatting_. Ah, sitä kannattaa miettiä.\n\n_Lavs Hjorth_. Siihi myös kyll' suostuttas. Jos myös kerran saaran\nrautatie meille, niin kyll' myö kans' suotas se teille. Ei myö teitin\napuanne ilmaseks' tahrota.\n\n_Rönnow_. Huomenna siis puhumme tästä asiasta lähemmin.\n\n_Lavs Hjort_. Hyvä juttu! Jääkäi hyväst!\n\n    (Lavs Hjort menee.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Rönnow. Hatting. Sitten rouva Hatting.\n\n_Rönnow_ (kirjoittaa ja sulkee kirjeen). Tahdotteko olla hyvä ja antaa\ntämän kirjeen vaimolleni sekä ilmoittaa Haraldin kouluun? Hän saa tulla\ntänä iltana teidän mukaanne.\n\n_Hatting_. Oletteko kirjoittanut sen vaimollenne?\n\n_Rönnow_. Olen.\n\n_Hatting_. Sitä teidän ei tarvitse katua.\n\n_Rönnow_. Toivokaamme.\n\n_Rouva Hatting_ (tulee). Hevoset ovat valjaissa.\n\n_Hatting_. Lähdetään siis. Hyvästi, herra Rönnow.\n\n_Rönnow_ (rouva Hattingille). Tahdotteko siis viedä poikani luoksenne\nensi yöksi ja ottaa hänet hoitoonne ensi viikosta alkaen?\n\n_Rouva Hatting_. Ah, sen teen mielelläni. -- Kiitos, herra Rönnow!\nHyvästi!\n\n    (Hatting rouvineen menee).\n\n    Rönnow seisoo hetken mietteissään ja poistuu sitten hitaasti.\n\n\n\n\nKolmas näytös.\n\n\nRönnowin ruokasali.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Eeva. Sitten Margrete.\n\n_Eeva_ (ompelee. Ulkoa kuuluu vaunujen jyrinää). No vihdoin!\n\n    (Rientää eteisen ovelle.)\n\n_Margrete_ (tulee sisälle samasta ovesta).\n\n_Eeva_. Tuliko Rönnow.\n\n_Margrete_. Ei, vaan Tokslund ja Knudsen.\n\n_Eeva_ (pettyneenä). Vai niin.\n\n_Margrete_. Mutta kyllä kai herrakin on tuossa paikassa kotana.\n\n_Eeva_. Oletteko nähnyt Haraldia?\n\n_Margrete_. Hän on puutarhassa leikkimässä.\n\n_Eeva_. Minä ikävöitsen Rönnowia. En ymmärrä, miksi minun juuri tänäin\non niin ikävä. -- Mutta Hattingin herrasväki varmaankin tulee hänen\nkanssaan.\n\n_Margrete_. Kyllä kai he pistäytyvät tänne ohitse ajaessaan.\n\n_Eeva_ (alakuloisena). Kyllä kai. Kunpa hän vaan pian tulisi! Minulla\nolisi hänelle puhuttavaa. -- Niin, teistä varmaankin tuntuu\nkummalliselta, että vaimo, oltuaan yksitoista vuotta naimisissa, näin\nikävöitsee miestään, kun mies on ollut pari tuntia pois kotoa.\n\n_Margrete_. Se tekee minulle niin hyvää.\n\n_Eeva_. Mutta minullapa onkin hyvä mies. Kyllä on suloista jakaa ilot\nja surut miehen kanssa, johon voi eheästi luottaa, tapahtukoon mitä\ntahansa elämässä. -- (Taas kuuluu vaunujen jyrinää.) Nyt hän tulee!\n\n    (Rientää ulos, Margrete perässä.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Eeva. Rouva Hatting. Sitten Hatting.\n\n_Eeva_. Tehkää hyvin ja käykää sisään, rouva Hatting! -- Miks'ei Rönnow\ntullut?\n\n_Rouva Hatting_. Hänellä oli asioita, joten hän ei voi tulla yöksi\nkotiin. Hattingilla on teille kirje mieheltänne.\n\n_Hatting_. Niin, paljon terveisiä herra Rönnöwilta. Häneen ei ole\nluottamista näinä päivinä. Hänen täytyy koettaa olla hiukan mieliksi\nvalitsijoilleen.\n\n_Eeva_. Rouva Hatting sanoi, että te toitte minulle kirjeen.\n\n_Hatting_. Niin tosiaan. -- Tehkää hyvin!\n\n    (Antaa kirjeen.)\n\n_Eeva_. Saanko tarjota teille teetä?\n\n_Hatting_. Ei, kiitoksia. Me mieluimmin istumme hetkisen puutarhassa.\n\n    (Hatting rouvineen menee puutarhaan.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Eeva.\n\n_Eeva_ (lukee kirjettä). \"Oma, rakas Eevani! Holm, Ylikartanon isäntä,\ntahtoo mielellään huomenna esittää minut muutamille etevimmille\nvalitsijoille ja on siitä syystä kutsunut minut heille yöksi. Sitä\ntarjousta en voinut mielestäni hylätä, vaikka minusta tuntuukin\nvaikealta olla näin kauvan erossa sinusta ja Haraldista. Minä olen nyt\npäättänyt lähettää Haraldin reaalikouluun?\" -- Reaalikouluun? -- \"kun\nkaikki opettajat pitävät sitä suotavana. Varatuomari Hatting ilmoittaa\nhänet tänä iltana oppilaaksi.\" -- mitä tämä merkitsee? -- \"Minä olen\npannut hänet täyshoitoon Hattingille.\" (kiivaasti) Mitä tämä on? pannut\nhänet täyshoitoon? Mikä häneen on tullut? -- Tämä on hänen omaa\nkäsialaansa. (Rientää puutarhaan päin.) Herra varatuomari!\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Eeva. Hatting.\n\n_Hatting_. Kutsuitteko minua, rouva?\n\n_Eeva_. Minun täytyy pyytää teiltä selitystä. Minä olen saanut\nmieheltäni kummallisen kirjeen, jota minun on mahdoton ymmärtää. Hänkö\nitse antoi teille tämän kirjeen?\n\n_Hatting_. Hän itse sen antoi, ja hän kirjoitti sen minun\nläsnäollessani.\n\n_Eeva_. Huomasitteko oliko hän aivan entisellään? Eihän hän vaan lienee\ntullut sairaaksi.\n\n_Hatting_. Ei, hän oli mitä parhaimmissa voimissa.\n\n_Eeva_. Sitte te varmaankin tiedätte, mitä hänen kirjeensä sisältää.\n\n_Hatting_. Minä arvaan, että hän kirjoittaa antaneensa minulle toimeksi\nilmoittaa hänen poikansa tänä iltana oppilaaksi reaalikouluun.\n\n_Eeva_. Siitä ei tule mitään.\n\n_Hatting_. Eikö? -- Tuleehan toki.\n\n_Eeva_. Ei! Rönnow on tehnyt päätöksensä siinä luulossa, että minä\nsiihen myöntyisin, mutta minä olenkin toista mieltä. Haraldia ei\nilmoiteta kouluun tänä iltana.\n\n_Hatting_. Suokaa anteeksi, hyvä rouva, kyllä Harald ilmoitetaan\nkouluun.\n\n_Eeva_. Kuinka te saatatte sanoa, että hän ilmoitetaan kouluun, vaikka\nne, joilla on valta päättää asiasta, eivät siihen myönny? Minä tahdon\nensin keskustella Rönnowin kanssa, ennenkuin minä annan suostumukseni.\n\n_Hatting_. Minä pyydän huomauttaa, että herra Rönnow on tehnyt\nsuostumuksen minun kanssani. Hän on päättänyt asian.\n\n_Eeva_. Niin, hän on päättänyt! Mutta hän ei ole saanut minun\nsuostumustani.\n\n_Hatting_. Teidänkö?\n\n_Eeva_. Niin. Tottahan äidin mielipiteellä täytyy olla jotain arvoa\nsilloin kuin päätetään hänen lapsensa kasvatuksesta.\n\n_Hatting_. Epäilemättä. Herra Rönnow onkin tähän asti aina ottanut\nhuomioonsa teidän mielipiteenne, mutta kun hän on keskustellut\nHaraldista asiantuntijain kanssa...\n\n_Eeva_. Asiaintuntijain? Kutka ne ovat?\n\n_Hatting_. Opettajat. Tutkinnon suorittaneet opettajat valtion\nkoulussa.\n\n_Eeva_. Opettajat! Mitä he tietävät minun lapsestani? Nehän eivät edes\ntunne häntä.\n\n_Hatting_. Tottahan he parhaiten tietävät kuinka lasta tulee kohdella.\nNehän ovat lukeneet ja sitä varten valmistuneet.\n\n_Eeva_. Vieraat opettajatko, joilla ei ehkä itsellään ole lapsia ja\njoiden vaimot ovat pintapuolisia muotinukkeja, hekö tietäisivät\nparemmin kuin lapsen oma äiti, kuinka yhdeksänvuotiasta on kohdeltava?\nEi, hyvä herra varatuomari.\n\n_Hatting_. Epäilemättä jokainen äiti tahtoisi aina pitää lapsensa\nkotona.\n\n_Eeva_. Mahdollista kyllä. Mutta jos te luulette, että minä en tahtoisi\nlähettää Haraldia pois kotoa, jos se olisi hänelle hyväksi, niin te\nerehdytte. Hän lähetetään kyllä aikanaan, mutta ei nyt vielä. Minä en\nviskaa häntä vierasten keskelle niin kauan kuin tiedän itse parhaiten\nvoivani häntä kasvattaa. Minä en lähetä Haraldia näin heikkona ja\nhentoisena toverien joukkoon, joita en tunne, minä en anna heidän\nturmella viatonta pientä poikaani, sillä minä tiedän, että lukemattomat\npienet pojat ovat varahin joutuneet harhateille turmeltuneitten\ntoverien joukossa. Jos minä nyt lähetän hänet reaalikouluun, silloin\nhän joutuu vuoden päästä toiseen kouluun, vielä kauemmas pois kotoa, ja\nniin minä olen hänet menettänyt, enkä saa häntä enää milloinkaan\ntakaisin.\n\n_Hatting_. Teillä saattaa olla kyllä syitä käsittää asia omalla\ntavallanne. Mutta se ei koske minuun. Minä olen saanut teidän\nmieheltänne asian toimittaakseni, ja se minun tulee toimittaa.\n\n_Eeva_. Ettehän toki tarkoittane, että teillä on oikeus ilmoittaa lapsi\nkouluun, vaikka hänen äitinsä kieltää?\n\n_Hatting_. Tietysti rouva, sitä minä juuri tarkoitan, kun hänen isänsä\non antanut selvän käskyn.\n\n_Eeva_. Kuulkaa, te ette ymmärrä Rönnowin ja minun keskinäistä\nsuhdetta. Meillä ei ole niinkuin... niinkuin niin monissa kodeissa.\nToinen ei meillä hallitse toista, me päätämme kaikki asiat yhdessä ja\nse on oikein.\n\n_Hatting_. Se on kyllä kaunis tapa tavallisissa oloissa. Mutta\nsattuuhan poikkeuksia.\n\n_Eeva_. Poikkeuksia?\n\n_Hatting_. Niin, kun mies ja vaimo ovat eri mieltä.\n\n_Eeva_. Jos ovat eri mieltä, niin sopikoot asiasta.\n\n_Hatting_. Aivan niin. Mutta kummalla heistä tulee olla päätösvalta\nniin kauan kuin he ovat eri mieltä?\n\n_Eeva_. Niin kauan kuin he ovat eri mieltä? Silloin ei ole\nkumpaisellakaan päätösvaltaa.\n\n_Hatting_. Ja te luulette sen käyvän päinsä? Ajatelkaapas! Miehenne\ntahtoo panna poikansa kouluun, ja te ette tahdo. Jos nyt poika joutuu\nkouluun, kenen tahto on silloin tapahtunut?\n\n_Eeva_. Mieheni tietysti, mutta se ei saa tapahtua.\n\n_Hatting_. Jos poika ei joudu kouluun, silloin on asia ratkaistu rouva\nRönnowin mielen mukaan, ja hänen tahtonsa tietysti saa tapahtua. Eikö\nniin?\n\n_Eeva_. Ei!\n\n_Hatting_. Perheessä on siis yksi, jolla on päätösvalta, ja teidän\nmielestänne se yksi on oleva vaimo.\n\n_Eeva_. Ei, sitä minä en tarkoita. Te ymmärrätte minua kerrassaan\nväärin.\n\n_Hatting_. Saanko pyytää arvoisaa rouvaa selittämään, millä tavoin mies\ntässä suhteessa saapi käyttää valtaansa lapsen suhteen. Vai eikö\nhänellä saa ollakaan mitään valtaa?\n\n_Eeva_. Valta hänellä tulee olla, mutta ei yksinvaltaa.\n\n_Hatting_. Toisin sanoen: hänellä tulee olla valtaa silloin kuin hän on\nyksimielinen teidän kanssanne. Mutta jos te olette eri mieltä, silloin\nte yksin vallitsette. Sitäkö te siis tarkoitatte?\n\n_Eeva_. En, en! Oi, en minä pysty väittelemään varatuomarin kanssa.\nMutta minulla on selvä vakaumus ja teidänkin pitäisi tuntea, että\ntehdään julmaa vääryyttä, jos lapsi riistetään kodista vastoin äidin\ntahtoa.\n\n_Hatting_. Aivan niin, jos isää ei ole olemassa. Mutta otaksukaamme,\nettä isälläkin on tahto...\n\n_Eeva_. Oi, en minä pysty kiistelemään teidän kanssanne, eikä siitä ole\nmitään hyötyä, että me tässä viisastelemme.\n\n_Hatting_. Se on minunkin mielipiteeni. Kaikki keskustelu on turhaa,\nkun minulla kerran on isän selvä määräys.\n\n    (Menee puutarhaan.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Eeva.\n\n_Eeva_. Ilkeämielinen ihminen! Eikö hän voi sitä ymmärtää? Mutta hän ei\ntahdokaan ymmärtää minua. Hän itse on yllyttänyt Rönnowia, siitä minä\nolen varma... minä en vastannut hänelle niin kuin minun olisi pitänyt.\nMinä jouduin aivan suunniltani... enhän minä ole milloinkaan ennen\nnoita asioita ajatellut, (miettii) \"Kun mies ja vaimo ovat eri\nmieltä\"... maltahan!... (Iloisena) Nyt minä tiedän. (Juoksee ovelle)\nHerra varatuomari!\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Eeva. Hatting.\n\n_Hatting_. No, hyvä rouva?\n\n_Eeva_. Suokaa anteeksi, herra varatuomari, että minä äsken kiivastuin.\nMinä tahtoisin mielelläni vielä vähän puhella teidän kanssanne.\n\n_Hatting_. Se minua suuresti ilahuttaa.\n\n_Eeva_. Mieheni ja minä olemme tällä haavaa eri mieltä asiasta, joka ei\nole mikään pikku seikka. Kun on kysymys vähäpätöisistä asioista,\nsilloin minä aina myönnyn. Mutta tämä on kaikkein suurin ja tärkein\nkysymys, mikä perheessä saattaa esiintyä, sillä se koskee minun\nlastani, ja silloin äiti ei voi myöntyä. Tehän sanoitte, että jos ei\nmiehen tahto tapahdu, silloin vaimo vallitsee. Ettekö sanonut?\n\n_Hatting_. Niin sanoin.\n\n_Eeva_. Se saattoi minut hetkeksi ymmälle. Mutta nyt minä vasta\nhuomaan, että teidän väitöksessänne ei ole perää. Minä osoitan sen.\nSallikaa minun käyttää vertausta. Tanskan valtiopäivillähän on kaksi\nkamaria, ensimmäinen ja toinen kamari. Eikö niin?\n\n_Hatting_. Minua ilahuttaa, että teillä on niin paljon valtiollista\nharrastusta, että olette sen huomannut.\n\n_Eeva_. Kuulkaa nyt! Kun ensimmäinen kamari antaa suostumuksensa\njohonkin lakiin -- -- --\n\n_Hatting_ (oikaisten). Hyväksyy lakiehdotuksen.\n\n_Eeva_. Niin, sitä minä tarkoitin. Kun nyt ensimmäinen kamari hyväksyy\nlakiehdotuksen ja toinen kamari ei sitä hyväksy, niin asia raukee. Eikö\nniin?\n\n_Hatting_. Aivan niin.\n\n_Eeva_. Mutta eihän kuitenkaan sanota, että toinen kamari hallitsee\nensimmäistä kamaria tai että toinen kamari hallitsee yksin. Asia vaan\nraukee ja jääpi entiselleen siitä syystä että muutosta ei saa panna\ntoimeen, ennenkuin molemmat kamarit ovat yksimieliset.\n\n_Hatting_. Aivan oikein. Teidän valtiolliset tietonne hämmästyttävät\nminua.\n\n_Eeva_. Katsokaahan nyt, herra Hatting! Rönnow on ensimmäinen kamari ja\nminä olen toinen kamari.\n\n_Hatting_. Ohoh, rouvaseni, se ei pidä paikkaansa.\n\n_Eeva_. Antakaa minun puhua loppuun! Kun Rönnow hyväksyy -- kun hän\nehdottaa...\n\n_Hatting_ (oikaisten). Vaatii, sanomme lakikielellä.\n\n_Eeva_. Kun nyt Rönnow vaatii, että minun poikani lähetetään pois\nkotoa, ja minä en sitä vaatimusta hyväksy, niin poikaa ei lähetetä, ja\nasia jääpi entiselleen. Mutta enhän minä siltä hallitse.\n\n_Hatting_. Teidän todistuskykynne on kerrassaan ihmeteltävä ja\nväitöksenne on sekä ajatuksen että muodon puolesta aivan oikea, mutta\nvalitettavasti siinä on yksi suuri puute -- teidän käyttämänne\nvertauskuvat eivät sovellu tähän. Molempien kamarien keskinäinen suhde\nei ole sama kuin miehen ja vaimon suhde toisiinsa.\n\n_Eeva_. Sen kyllä minäkin ymmärrän, sillä miehen ja vaimon suhde\nperustuu rakkauteen.\n\n_Hatting_. Niitä ei voi oikeudellisessakaan suhteessa verrata\ntoisiinsa. Jos tahtoisimme käyttää valtioelämän alalta otettua\nvertauskuvaa, joka vastaisi aviopuolisojen keskinäistä suhdetta, niin\ntulisi meidän etsiä se valtiosta, jossa on yksinvaltainen kuningas ja\nneuvoa-antavat säädyt.\n\n_Eeva_. Kuinka sellaisessa valtiossa menetellään?\n\n_Hatting_. Kuningas antaa säätyjensä tutkittavaksi ne muutokset, joita\nhän aikoo toimeenpanna, ja säädyt joko puoltavat niitä tahi neuvovat\nkuningasta luopumaan aikeestaan.\n\n_Eeva_. Kuinka käy, kun säädyt hylkäävät kuninkaan ehdotuksen?\n\n_Hatting_ (oikaisten). Neuvovat kuningasta luopumaan ehdotuksestaan.\n\n_Eeva_. Niin, neuvovat kuningasta luopumaan?\n\n_Hatting_. Silloin kuningas tekee niinkuin hän itse näkee parhaaksi,\nseuraa säätyjen neuvoa tai on seuraamatta.\n\n_Eeva_. Vai niin, säätyjen mielipiteellä ei siis ole mitään merkitystä?\n\n_Hatting_. Ei enempää kuin minkä kuningas niille antaa.\n\n_Eeva_. Mutta ihminen! Tarkoitatteko siis, että miehen ja vaimon suhde\non tuollainen?\n\n_Hatting_. Sitä juuri tarkoitan.\n\n_Eeva_. Te puhutte onnettomista avioliitoista, joissa vaimoa sorretaan.\n\n_Hatting_. Enpä niinkään, minä puhun avioliitosta yleensä, puhun siitä\nasemasta, jonka laki myöntää miehelle suhteessa vaimoon.\n\n_Eeva_. Laki! Mikä laki?\n\n_Hatting_. Se laki, jonka alaisia me kaikki olemme, maamme\nyhteiskunnallinen laki.\n\n_Eeva_. Ettehän sillä suinkaan tarkoittane tanskalaisen isänmaamme\nlakia?\n\n_Hatting_. Sitä juuri tarkoitan, ja minä tunnen lain -- minä olen\nlainoppinut.\n\n_Eeva_. Moista en ole ikinä kuullut. Miehelläkö olisi valta tehdä\nkodissa mitä hän tahtoo vähääkään huolimatta vaimonsa sanoista!\n\n_Hatting_. Sillä on tietysti rajansa. Hänellä ei ole oikeutta lyödä\nhäntä kuoliaaksi tahi rääkätä ruumiillisesti.\n\n_Eeva_. Vai ei? Sepä kummaa? Mutta hänellä on oikeus riistää lapsi\näidin sylistä ja heittää hänet kenen haltuun tahansa, vaikka äiti\nkieltää.\n\n_Hatting_. On tietysti, jos hän sen katsoo oikeaksi. Siinä on laki\nhänen puolellaan.\n\n_Eeva_. Täällä Tanskassako?\n\n_Hatting_. Niin, täällä Tanskassa.\n\n_Eeva_. Herra Hatting, kylläpä te luulette minua perin tyhmäksi, kun\nrupeatte uskottelemaan minulle tuollaisia hullutuksia. Jos me eläisimme\nnoin hirveitten lakien alaisina, niin tottapa olisimme siitä joskus\nkuulleet.\n\n_Hatting_. Minä en tiedä, mitä te, rouvaseni, olette kuullut, minä\ntahdon vaan lakitiedettä lukeneena miehenä ilmoittaa teille, että\nteidän miehellänne on lain mukaan täysi oikeus teidän mielipiteestänne\nhuolimatta panna poikansa kouluun.\n\n_Eeva_. Ja asettaa hänet teille asumaan?\n\n_Hatting_. Niin, meille asumaan.\n\n_Eeva_. Ja minä tahdon sanoa teille, että vaikka te olisitte kymmenen\nkertaa lainoppinut, niin minä en uskoisi sanaakaan siitä mitä nyt\nolette minulle laverrellut. Eikö äidillä olisi hitusen vertaakaan\noikeutta lapseen, jonka hän itse on tuskalla synnyttänyt? Mitä isä on\ntehnyt lapsen hyväksi ansaitakseen yksinvallan? Onko hän kärsinyt\nlapsen tähden? Onko hän antanut sille verensä? Onko hän uhrannut\nmitään, mikä vetäisi vertoja sille, mitä äiti on uhrannut ja mitä hän\nsaa joka päivä uhrata?... Houkkiohan minä olisin, jos loisin\nvähintäkään huomiota teidän puheeseenne. Siinä ei ole sanaakaan totta.\n\n_Hatting_. Mitä minä olen sanonut, se on kaikki totta. Uskokaa jos\ntahdotte tahi olkaa uskomatta. Se ei muuta asiaa.\n\n    (Menee puutarhaan.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Eeva.\n\n_Eeva_. Se on mahdotonta. Varatuomari aikoo vaan vetää minua nenästä,\nsillä hän luulee että minä olen samallainen kana kuin hänen oma\nvaimonsa. Ei, ei, asian laita ei voi olla niin, sehän olisi aivan\nhurjaa. Kuinka Rönnow kirjoittaa? (ottaa kirjeen). \"Oma rakas\"...\n(lukee alkupuolen kirjeestä hätäisesti itsekseen). Siinä se on! \"Minä\nolen nyt päättänyt lähettää Haraldin reaalikouluun\"... niin, sen hän\nkyllä saattaa sanoa, hän on päättänyt sen omasta puolestaan... \"kun\nkaikki opettajat pitävät sitä suotavana\"... voi niitä opettajia!\n\"Varatuomari Hatting, kaupunkiin tultuaan, ilmoittaa hänet tänä iltana\noppilaaksi. Minä olen pannut hänet täyshoitoon Hattingille. Siellä\nhänen on hyvä olla\" (kietoo kirjeen kiivaasti kokoon). Ja hänen\nvaimonsa on itse sanonut, että Hatting on tyly ja kova lapsille -- ja\nettä heidän täytyy totella häntä kuin sotamiehet!... Minä vaan en\nymmärrä, mikä Rönnowiin on tullut. Hän ei myönnä minulla olevan hitusen\nvertaakaan oikeutta... ei edes hän... Se on varatuomarin vehkeitä,\nsillä laki ei voi olla sellainen. Kunpahan olisi edes joku ihminen,\njonka kanssa saisin puhua! (Margrete ja Knudsen astuvat sisään).\nKnudsen!\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Eeva. Knudsen. Margrete.\n\n_Knudsen_. Minä tahtoisin niin mielelläni kiittää teitä, rouva Rönnow,\nsiitä, mitä olette tehnyt meidän hyväksemme, Margreten ja minun.\n\n_Eeva_. Teidänkö hyväksenne? Mitä minä olen tehnyt teidän hyväksenne?\n\n_Knudsen_. Te olette tehnyt enemmän kuin kukaan muu olisi voinut tehdä.\nSe mitä te puhuitte Margretelle, on langennut hyvään maahan.\n\n_Margrete_. Niin, rouva, teidän sananne ovat aivan ihmeellisesti\nrohkaisseet minua. Nyt minä luulen, että uskallan...\n\n_Eeva_ (hajamielisenä). Kuinka sanoitte? Mitä luulette uskaltavanne?\n\n_Knudsen_. Margrete on herättänyt minussa sen toivon, että hän tulee\nminun vaimokseni.\n\n_Eeva_. Siitä olen iloinen, minä iloitsen teidän kumpaisenkin puolesta.\nAntakaa anteeksi, että minä vastasin teille noin hajamielisesti.\nVaratuomari Hatting tässä koetti uskotella minulle mahdottomuuksia,\njoita minä en saa mielestäni, vaikka tiedän, että ne ovat sulaa\nhurjuutta. -- Knudsen, tehän tunnette maamme lakeja?\n\n_Knudsen_. Minun tietoni eivät uletu laajalle. Viime vuosina olen\nkoettanut tutustua sellaisiin asioihin, jotka näihin aikoihin ovat\nolleet keskustelun alaisina.\n\n_Eeva_. Te ainakin tunnette niitä asioita paremmin kuin minä. Asia\nkoski avioliittoa. Varatuomari väitti, että meidän lakimme mukaan isä\nyksin saa määrätä kaikki lapsia koskevat asiat, eikä äidillä muka ole\nmitään sananvaltaa lapsista päätettäessä. Eikö se ole mahdotonta?\n\n_Knudsen_. Se on kerrassaan mahdotonta. Sellainen ei voi olla laki.\n\n_Margrete_. Ei, sehän olisi järjetöntä!\n\n_Eeva_ (iloisena). Niin, sitähän minäkin. Mutta, ajatelkaas, hän kiven\nkovaan vakuutti minulle, että isällä muka on valta riistää lapset pois\nkodista ja panna ne vento vieraaseen perheeseen asumaan, ellei hän\ntahdo pitää heitä kotona, vaikkei äiti ole mielipuoli eikä juoppo. Ja\njos vaimo tekisi tästä valituksen, niin laki muka olisi miehen\npuolella. Niin hän vakuutti.\n\n_Knudsen_. Hatting varmaankin puhui pilaa.\n\n_Eeva_. Niin, enkös minä ole oikea narri, kun annan hänen pelottaa\nitseäni mokomilla jaarituksilla? Mutta nuo lakimiehet, ne osaavat\nesittää asiat niin, että oppimaton ihminen joutuu aivan ymmälle heitä\nkuunnellessaan. Hän väitti, että mies on kuningas kodissaan. Jos hän ja\nvaimo ovat eri mieltä jostain asiasta, joka koskee yhtä läheisesti\nheitä kumpaistakin, niin miehellä muka on yksin oikeus päättää\nriidanalainen asia oman mielensä mukaan. Mutta minä sanoin, että elämä\non heille yhteinen ja sen vuoksi ei kodissa saa tehdä minkäänlaisia\nmuutoksia ilman molempain suostumusta. Elleivät aviopuolisot pääse\nyksimielisyyteen siitä, millä tavoin muutos on tehtävä, niin asia\njääköön entiselleen... Eikö se ole päivän selvää?\n\n_Knudsen_ (miettiväisenä). On -- onhan se kyllä selvää.\n\n_Margrete_. Knudsen, sinä et ole varma asiasta.\n\n_Eeva_. Sanokaa, mitä te tarkoitatte!\n\n_Knudsen_. Minä vaan tulin ajatelleeksi perheen omaisuutta yhteisessä\npesässä.\n\n_Eeva_. Niin, sehän on miehen ja vaimon yhteistä omaisuutta.\n\n_Knudsen_. Niin -- mutta miehen ei ole lain mukaan pakko hankkia\nvaimonsa suostumusta käyttääkseen perheen omaisuutta mielensä mukaan,\nja vaimo...\n\n_Margrete_ (kiivaasti). Vaimo ei saa käyttää äyriäkään ilman miehen\nluvatta. Sen minä tiedän... minä olen sen itse nähnyt.\n\n_Eeva_. Niin on laita sellaisissa perheissä, joissa vaimot antavat\nsortaa itseään. Mutta sellainen ei suinkaan ole laki.\n\n_Knudsen_. Laki on tosiaankin sellainen.\n\n_Eeva_. Mitä te sanotte, Knudsen?\n\n_Margrete_. Niin, eikö se ole kauheaa? Tyttö, joka menee naimisiin,\nkadottaa kaikki oikeutensa.\n\n_Knudsen_. Niin, Margrete, jos hän saa hyvän miehen, niin kaikki hänen\noikeutensa säilyvät loukkaamattomina ja hän saapi vielä enemmän\noikeuksia, kuin hänellä oli ennestään, mutta jos hän saa pahan miehen,\nniin ei mikään laki voi hänen oikeuksiaan suojella. Kysy rouva\nRönnowilta, onko hän koskaan huomannut että hänellä olisi vähemmän\nvaltaa, kuin hänen miehellään.\n\n_Eeva_. Omaisuutta minä en milloinkaan ole tullut ajatelleeksi, vaikka\nKnudsenin huomautus siitä on aivan oikea. Mutta oikeus lapsiin, se ei\nvoi olla sillä kannalla, kuin varatuomari väittää, sehän olisi aivan\nmahdotonta... se teidän täytyy myöntää.\n\n_Knudsen_. Hyvä rouva Rönnow, eiköhän lie yhdentekevää, miten se asia\non määrätty laissa, jos vaan on hyvä mies, joka tunnustaa vaimonsa\noikeuden?\n\n_Margrete_. Ei, se ei ole yhdentekevää, sillä jos hänellä ei ole\noikeutta, niin hänen täytyy elää miehensä armosta.\n\n_Eeva_ (Knudsenille). Miksi te ette vastaa minun kysymykseeni? Sanokaa\nminulle suoraan, mikä teidän käsityksenne on tästä asiasta!\n\n_Knudsen_. Minä en ymmärrä, miksi te sitä kysytte.\n\n_Eeva_. Kuulkaa siis! Minulla on hyvä mies, mutta hän on varmaankin\nsuuttunut minuun siitä, että minä en hyväksynyt hänen asettumistaan\nvaaliehdokkaaksi. Kenties se oli väärin, mutta minä tarkoitin hänen\nparastaan, ja minä luulen, että Hatting on yllyttänyt hänet ja sitten\nhän on lähettänyt sellaisen sanan, että meidän yhdeksänvuotias poikamme\npannaan kaupunkiin kouluun, ja on tehnyt Hattingin kanssa sopimuksen,\nettä meidän lapsemme (kyyneleet silmissä) viedään pois kotoa ja pannaan\nheille, Hattingille, asumaan.\n\n_Margrete_ (keskeyttäen). Rouva!\n\n_Eeva_. Tuo on väärin lastamme kohtaan, sen minä tiedän paremmin kuin\nhän. Mutta onko hänellä oikeus siihen? Eikö minulla ole mitään\noikeutta? Eikö minulla ole lupaa sanoa: sitä ei tehdä -- minä en sitä\nsalli?\n\n_Knudsen_. Rouva Rönnow! puhukaa asiasta miehenne kanssa, minä olen\nvarma...\n\n_Eeva_. Miksi ette vastaa minulle, onko minulla oikeutta vai ei?\n\n_Knudsen_. Siksi että avioliitossa ei voi vedota oikeuksiinsa, vaan\naviopuolisojen täytyy keskustellen selvitellä keskinäiset asiat.\n\n_Eeva_. Minä en ole milloinkaan ennen elämässäni tiedustellut\noikeuksiani. Mutta tällä hetkellä minun täytyy tietää onko minulla\noikeutta, sillä nyt minun tulee sitä käyttää.\n\n_Knudsen_. Kysykää sitten herra Rönnowilta, sitä hän ei pane pahakseen.\n\n_Margrete_. Sinä siis tarkoitat, ettei vaimolla ole muuta oikeutta,\nkuin se, minkä hänen miehensä hyvästä suosiostaan hänelle myöntää.\n\n_Knudsen_. Minä en tiedä. En ole milloinkaan joutunut sellaiseen\nasemaan, että olisin tullut sitä ajatelleeksi.\n\n_Eeva_. Kuulkaa, Knudsen! Minä olisin puhunut asiasta Rönnowin kanssa,\nenkä suinkaan olisi tiedustellut kenenkään syrjäisen mieltä, jos hän\nolisi ollut kotona. Mutta hän tulee kotiin vasta huomisiltana, ja\nHatting on saanut määräyksen, Rönnowin oman määräyksen, ilmoittaa\npoikamme reaalikouluun vielä tänä iltana.\n\n_Knudsen_. Sepä ikävää. Niin ollen asiata on vaikea muuttaa. Pyytäkää\nettä Hatting jättäisi ilmoittamisen toistaiseksi!\n\n_Eeva_. Miksi minun pitäisi pyytää, jos minulla on oikeus kieltää? Ja\nse oikeushan minulla toki lienee?\n\n_Knudsen_ (hiljaa). Minä en tiedä.\n\n_Eeva_. Ettekö tiedä? -- Margrete!\n\n_Margrete_. Rouva kulta!\n\n_Eeva_. Sinä siis olet ollut oikeassa.\n\n_Knudsen_. Eihän toki! Odottakaa, kunhan minä puhuttelen varatuomaria,\nniin saatte nähdä, että asia selviää. -- Missä hän on?\n\n_Margrete_. Hän on verannalla... Rouva kulta, tulkaa minun kanssani\nsisälle! minä en milloinkaan petä teitä.\n\n    (Eeva ja Margrete menevät Eevan kamariin.)\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Knudsen. Hatting.\n\n_Knudsen_ (lähestyy verannan ovea). Herra varatuomari!\n\n_Hatting_. Herra Knudsen! Joko me taas satumme yhteen täällä? Näihin\naikoihin me usein tapaamme toisemme.\n\n_Knudsen_. Minä olen kuullut, että herra Rönnow on pyytänyt teitä\nilmoittamaan poikansa reaalikouluun.\n\n_Hatting_. Aivan niin. Siis tekin sen jo kuulitte.\n\n_Knudsen_. Kuten te itsekin tiedätte, on tämä vastoin rouva Rönnowin\nmieltä.\n\n_Hatting_. Sitä minä, suoraan puhuakseni, kyllä odotinkin. Ne armaat\näidit niin mielellään hemmottelevat lapsiaan.\n\n_Knudsen_. Koulun puolesta kaiketi lie yhdentekevää tapahtuuko\nilmoittaminen tänään tai huomenna.\n\n_Hatting_. Tietysti! Herra Rönnowin pojalle ovat koulut avoinna,\ntuotakoon hän milloin tahansa.\n\n_Knudsen_. Sitä minäkin ajattelen, ja siitä syystä pyytäisin, että te\njättäisitte ilmoittamisen huomiseksi.\n\n_Hatting_. Koskeeko tämä asia teitä? Vai mistä syystä toivotte\nilmoittamisen siirtämistä?\n\n_Knudsen_. Se koskee kipeästi rouva Rönnowiin jo siitäkin syystä, ettei\nherra Rönnow edeltäkäsin ole neuvotellut hänen kanssaan.\n\n_Hatting_. Joutavia! Kyllä he siitä ovat aivan kylläksi \"neuvotelleet\".\nAsia on jo kauan ollut valmis päätettäväksi, ja nyt herra Rönnow on\nvihdoin sen päättänyt.\n\n_Knudsen_. Minä sittenkin pyytäisin teitä jättämään ilmoittamisen\ntoiseksi kertaa, sillä minä pelkään, että se tuottaa ristiriitaisuutta\nonnelliseen avioliittoon.\n\n_Hatting_ (pilkallisesti). Niinkö arvelette?\n\n_Knudsen_. Minä tiedän, että niin käy. Te ette tunne rouva Rönnowia.\n\n_Hatting_. Tosin minä en ole yhtä vanha tuttu hänen kanssaan kuin te,\nherra Knudsen, mutta hänen perillensä ei ole niinkään vaikea päästä,\nsillä hän ei ole mikään monimutkainen luonne. -- Mutta se ei kuulu\ntähän. Minulla on selvä määräys herra Rönnowilta, ja minä olen hänen\nasiamiehensä.\n\n_Knudsen_. Kuulkaa, herra varatuomari! Te toivoisitte herra Rönnowin\nvaltiopäiville tästä vaalipiiristä.\n\n_Hatting_. Mitä se tähän kuuluu?\n\n_Knudsen_. Teidän toivonne toteutuu, jos te jätätte kouluun\nilmoittamisen huomis-illaksi. Sillä ehdolla minä vapaaehtoisesti\npoistun vaalitaistelusta ja jätän sijan herra Rönnowille.\n\n_Hatting_. Sepä merkillinen ehdotus. Minun on mahdotonta ymmärtää, mitä\nyhteyttä näillä asioilla on keskenään. Millä tavoin herra Rönnowin\npäätös poikansa kouluun panosta koskee valtiopäivämiehen vaalia?\n\n_Knudsen_. Minä pelkään, että se ristiriita, mikä tässä perheessä on\nilmaantunut, on saanut alkunsa vaaliasiasta. Ja minä olen niin suuressa\nkiitollisuuden velassa Rönnowin perheelle...\n\n_Hatting_. Vai niin, te väistytte vaimon vuoksi miehen tieltä.\n\n_Knudsen_. Molempain vuoksi, se tietäkää.\n\n_Hatting_. Teidän ehdotuksenne on sangen kaunis, ja kieltämättä se on\nminulle hyvin viekoitteleva. Mutta minulla on haltuuni uskottu tehtävä,\njoka minun tulee miehenä suorittaa.\n\n_Knudsen_. Tällä kertaa herra Rönnow varmaan on teille kiitollinen, jos\njätätte sen tekemättä.\n\n_Hatting_. Mutta hänellä on suurempi syy kiittää minua, jos sen\ntoimitan. Nämä asiat eivät kuulu yhteen. Ne ovat kaksi eri asiaa, ja me\nemme heitä toista toisen vuoksi. Sekä minulle että herra Rönnowille on\nparasta, että suoritamme loppuun, minkä kerran olemme alkaneet.\n\n_Knudsen_. Hylkäättekö siis tarjouksen?\n\n_Hatting_. Jos tahdotte siirtyä herra Rönnowin tieltä muilla ehdoilla,\njotka eivät ole yhtä kohtuuttomia kuin tämä vaatimuksenne, niin\nsopiihan asiata ajatella.\n\n_Knudsen_. Muita ehtoja minulla ei ole. Näin ollen minä pyydän, että te\nlaintuntijana vastaisitte erääseen kysymykseen. Eikö meidän lakimme\nmyönnä vaimolle mitään oikeutta lapsiin?\n\n_Hatting_, Myöntää tietysti. Laki myöntää äidille hyvinkin paljon\noikeutta, ja jos hän on naimisissa, niin tulee miehen lain mukaan\nneuvotella vaimonsa kanssa kaikesta mikä koskee lapsia.\n\n_Knudsen_. Eikö siis aviomies saa lähettää lasta kotoa ilman äidin\nsuostumusta?\n\n_Hatting_. Ehei, herra Knudsen! Jos tahdotte olla lainsäätäjä, niin\nälkää tehkö sellaisia johtopäätöksiä. Laki myöntää naidulle vaimolle\npaljon oikeutta, mutta ei mitään kohtuuttomia oikeuksia. Laki käskee\nmiestä neuvottelemaan vaimon kanssa, mutta se ei pakota häntä\nnoudattamaan vaimon neuvoa.\n\n_Knudsen_. Sitä ei tässä tarvita. Minä tahtoisin vaan tietää, onko\näidin mielipiteellä mitään merkitystä lapsista päätettäessä.\n\n_Hatting_. Ei, sitä ei sillä ole ennenkuin te tulette ministeriksi.\nMies on kuningas kodissaan. Se on koko yhteiskuntajärjestyksen\nkulmakivi. Naiduilla vaimoilla on sen verran päätösvaltaa, kuin heidän\nmiehensä heille myöntää tai minkä he naisellisen viekkautensa avulla\nitselleen hankkivat -- ja sitä he kyllä osaavatkin hyväksensä käyttää.\nHyvästi, herra Knudsen!\n\n    (Menee puutarhaan.)\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Knudsen. Eeva. Margrete.\n\n_Eeva_ (avaa hiljaa oven ja katsoo sisälle). Knudsen!\n\n    (Eeva ja Margrete tulevat sisälle.)\n\n_Knudsen_. Rouva Rönnow!\n\n_Eeva_. Mitä hän sanoi?\n\n_Knudsen_. Ikävä kyllä, hän ei suostu jättämään asiaa huomiseksi.\nLuulin toki, että hän siihen suostuisi, minä koetin ihan viimeistä\nkeinoa.\n\n_Eeva_. Ettekö puhunut hänen kanssaan tuosta oikeuskysymyksestä?\n\n_Knudsen_. Kyllä me puhuimme siitä vähän, mutta...\n\n_Eeva_. Minulla siis ei ole mitään oikeutta.\n\n    (Istuen tuolille painaa päänsä käsiinsä.)\n\n_Margrete_. Ei, nyt sinä et enää meitä petkuta. Kurja se nainen, joka\nmenee naimisiin!\n\n_Knudsen_. Hiljaa, Margrete! -- Hyvä rouva Rönnow, antakaa vaan\nvaratuomarin tänäin tehdä, mitä hän on saanut päähänsä, huomenna\nerehdys kyllä korjataan. Kunhan vaan itse saatte puhutella miestänne,\nniin minä olen varma siitä, että hän muuttaa päätöksensä. Kuule,\nMargrete, (kuiskaten) missä Rönnow on?\n\n_Margrete_ (kuiskaten). Holmin luona Ylikartanossa.\n\n_Knudsen_ (kuiskaten). Minä otan heti hevosen ja lähden häntä hakemaan.\nMinä olen varma siitä, että hän tulee kotiin. Koeta sinä sillä aikaa\nrauhoittaa rouvaa -- älä kiihota hänen mieltään!\n\n_Margrete_ (tylysti). Minä en toivo suuria sinun puuhistasi. Minä en\nosaa valehdella, en voi tuutia häntä uneen, kun hänen silmänsä kerran\novat avautuneet.\n\n_Knudsen_ (entiseen tapaansa). Margrete kulta! Kaikki kääntyy vielä\nparhain päin.\n\n_Margrete_. Ei milloinkaan niillä keinoin, joihin sinä turvaat. Minä\nniin katkerasti kadun sitä, mitä sinulle myönsin. Minä olin hetkisen\nsokeana, mutta nyt minä en milloinkaan mene naimisiin.\n\n_Knudsen_ (lähenee Eevaa). Minä poistun hetkeksi. Mutta ennen lähtöäni\npyytäisin, ettette loisi aivan suurta huomiota siihen, mitä Margrete\nsanoo, sillä hänen sydämmessään on tuo sairas kohta.\n\n_Eeva_. Ei, hän on ainoa meidän joukossamme, joka on terve. Hän oli\nvalveilla silloin, kuin minä vielä näin unta.\n\n_Knudsen_. Menkää huoneeseenne, hyvä rouva, ja lukekaa hetkinen jotain\nkirjaa, tahi pankaa vähäksi aikaa lepäämään. Minä saavun heti, ja minä\nlupaan että...\n\n_Eeva_. Kiitoksia paljon, Knudsen, hyväntahtoisuudestanne! Mutta\nminulla ei enään ole mitään toivottavaa. (Knudsen menee ulos eteisen\novesta.) Minä puhuttelen vielä kerran varatuomaria. Margrete, tahdotko\npitää vähän silmällä Haraldia?\n\n    (Margrete menee puutarhaan.)\n\n\nYhdestoista kohtaus,\n\n    Eeva. Hatting.\n\n_Eeva_ (ovella). Herra varatuomari!\n\n_Hatting_ (tulee). Millä saatan teitä palvella, arvoisa rouva?\n\n_Eeva_ (koettaa puhua tyynesti). Isällä on siis oikeus ottaa lapset\nkotoa ja panna heidät...\n\n_Hatting_. Ja panna heidät kouluun, -- o-on, kyllä asia on niin.\n\n_Eeva_. Ja panna heidät vierasten ihmisten luokse asumaan, äidin\nvastalauseesta huolimatta?\n\n_Hatting_. On kyllä, laki on siinä selvää selvempi.\n\n_Eeva_. Mistä ijästä alkaen hänellä on se oikeus?\n\n_Hatting_. Mitä tarkotatte?\n\n_Eeva_. Kuinka vanha lapsen tulee olla silloin, kuin isä saa sen\noikeuden? Ei suinkaan hän saa ottaa rintalasta äidin sylistä ja sitoa\nsitä vieraan vaimon rinnoille, joka on peninkulmien päässä?\n\n_Hatting_. Sellaista ei kukaan isä tietysti yritäkään, jos lapsi kerran\nsaapi hyvän hoidon hänen omassa kodissaan.\n\n_Eeva_. Mutta jos isä tahtoo, jos sellainen oikku juolahtaa hänen\nmieleensä, eikö äiti saa sitä estää?\n\n_Hatting_. Kuinka se olisi mahdollista?\n\n_Eeva_. Ja te ette pidä sitä vääränä?\n\n_Hatting_. Tässä maailmassa tapahtuu niin paljon vääryyttä, jota laki\nei voi estää eikä rangaista. Jos esim. vaimo kiusaa miehensä\nkuoliaaksi...\n\n_Eeva_. Niinkuin ei muka mies voisi kiduttaa vaimoansa kuoliaaksi!\nMutta eihän laki tunnusta vaimoa edes ihmiseksikään.\n\n_Hatting_. Te erehdytte, hyvä rouva, laki asettaa vaimon hyvin\nkorkealle. Se luottaa hänen sanaansa niinkuin Jumalan sanaan. -- Onhan\nhelppo tietää, kuka on lapsen äiti, mutta isästä ei yksikään ihminen\nsaa selkoa, ellei äiti sitä ilmoita. Laki luottaa hänen sanaansa. Isän\noikeus riippuu kokonaan äidin sanasta.\n\n_Eeva_. Orjan sanasta.\n\n_Hatting_. Hän ei ole mikään orja, hän on alamainen. Siksi hän on\nomasta vapaasta tahdostaan antautunut. Kuka käski hänen mennä\navioliittoon?\n\n_Eeva_. Miksi ette ole milloinkaan sanoneet meille sanaakaan\nsiitä? Miksi olette korein sanoin viekotelleet meitä luopumaan\nihmisoikeudestamme? (kiivaasti). Vastatkaa! miksi olette sen tehneet!\n\n_Hatting_. Teidän oma syynne on, jos ette ole sitä tietänyt. Sellainen\non avioliitto ollut maailman alusta, ja sellaisena sen täytyy pysyä, ja\nse teille kyllä sanottiin silloin, kuin te siihen liittoon menitte.\n\n_Eeva_. Minulleko? Ei milloinkaan!\n\n_Hatting_. Eikö pappi teille hääpäivänänne sanonut, että teidän\n\"tahtonne pitää miehenne ala annettu oleman?\"\n\n_Eeva_. Minä olen ollut hänelle alamainen, alamainen rakkaudessa, sillä\nsiitä tässä on kysymys, ei muusta. Minä olen uskonut hänelle elämäni,\nenkä ole tahtonut pitää mitään itselläni. Minä en ole milloinkaan\ntahtonut hallita, aina minä olen palvellut häntä ja lastani kaikesta\nvoimastani. Ellei se ole ollut kylläksi, niin minä kumminkin tiedän,\nettä minulla on ollut vilpitön tahto tukea häntä kaikessa. -- Olen\ntahtonut olla hänen uskollinen auttajansa.\n\n_Hatting_. Se on kyllä kaunista, mutta kun vihkimäluvussa sanotaan,\nettä vaimon tahto pitää \"miehen ala annettu oleman\", niin se ei\nmerkitse, että vaimon tulee olla miehensä \"auttaja\" -- hänen tulee olla\n\"alamainen\".\n\n_Eeva_ (jäykästi). Kiitoksia hyvästä opetuksesta! Se riittää jo.\n\n_Hatting_. Olen käytettävänänne, milloin vaan tahdotte, arvoisa rouva.\n\n    (Menee.)\n\n\nKahdestoista kohtaus.\n\n    Eeva. Margrete.\n\n_Eeva_ (seisoo hetken mietteissään. Margrete tulee). Minä olen orja!\n\n    (Heittäytyy hänen syliinsä).\n\n_Margrete_. Rouva kulta, rakas rouva, älkää itkekö noin. Älkää olko\nnoin toivoton! Knudsen on luvannut auttaa. Hän lähti herra Rönnowin\nluokse.\n\n_Eeva_. Ei siitä ole apua.\n\n_Margrete_. Onhan toki, jos hän peräyttää aikeensa.\n\n_Eeva_. Ei siitä ole apua. Ei mikään auta silloin, kuin ihminen on\nturvattomana toisen käsissä... Harald ei ole ainoa, jonka minä kadotan\nainiaaksi... Jos minulle nyt syntyisi toinen...\n\n_Margrete_. Lapsi! Niinkö, rouva? -- Luuletteko...\n\n_Eeva_. Minä tiedän sen... olen nyt tullut varmuuteen siitä ja olisin\njuuri tänäin tahtonut ilmoittaa sen miehelleni. Lapsi raukkani, sinut\nriistetään äidin sylistä!\n\n    (Itkee, pää Margreten olalla).\n\n_Margrete_. Kyllä kaikki kääntyy taas hyväksi.\n\n_Eeva_. Ei koskaan, ei tässä elämässä. -- Et usko, kuinka iloiseksi\nminä tulin siitä mitä havaitsin. Meillä oli ennen Harald poikaamme\nkaksi pienokaista. Ne otti meiltä Hän, joka riistää meiltä\nrakkahimpamme sulasta rakkaudesta... ja minä ikävöitsin Rönnowia niin\nhartaasti saadakseni ilmoittaa hänelle uutisen. Meidän välillämme oli\nollut hiukan erimielisyyttä, mutta se ei ollut vaarallista, sillä\ntiesihän mieheni, että minä tarkoitin hänen parastaan. Mutta sillaikaa\nkuin minä kaihomielin häntä odottaisin, vehkeili hän minua vastaan ja\nlähetti tämän pyövelin...\n\n_Margrete_. Rouva, lähettäväthän monet hellät vanhemmat lapsensa\nkaupunkiin kouluun.\n\n_Eeva_. Niin kyllä, silloin kuin se on heidän mielestään eduksi\nlapselle tai kun he eivät muulla tavoin voi hankkia hänelle opetusta.\nMutta me olemme varakkaita, ja minä tiedän, että Harald on liian pieni\njoutuakseen pois kotoa. Minä tiedän, että tässä tehdään lapselle\nvääryyttä. Eikö ole kauheaa, ettei äidillä, joka sen käsittää, ole\noikeutettu suojella lastansa?\n\n_Margrete_. Ehkä herra Rönnow tahtoo...\n\n_Eeva_. Jos minä puhuin liian rohkeasti, niin Rönnow itse on siihen\nsyypää. Hän itse on nämät yksitoista vuotta opettanut minua pitämään\nitseäni hänen vertaisenaan. Mutta se oli väärin -- se oli verinen\nvääryys minua kohtaan. Naimisiin mennessämme minä olin nuori ja hento,\nsilloin hän varmaankin olisi voinut taivuttaa minut alamaisekseen,\nmutta hän on antanut minun vapaudessa kasvaa ihmiseksi -- ja nyt\nminusta tahdotaan yht'äkkiä tehdä Griseldis... Ei, minä en voi!\n\n_Margrete_. Ei -- se ei saa tapahtua!\n\n_Eeva_. Nyt hän ottaa minun ainoan lapseni, ja kun tuo toinen syntyy,\nsilloin täytyy minun taas sanoa: minä ja minun lapseni, me olemme sinun\nomiasi, tee meille mitäs tahdot.\n\n_Margrete_. Ei, rouva, sitä te ette tule sanomaan.\n\n_Eeva_. Minä en voi sanoa niin... minä en saata sitä koskaan oppia. Hän\non itse tehnyt sen minulle mahdottomaksi. Sano, Margrete, olenko minä\nelinijäkseni myöty? Enkö voi koskaan päästä vapaaksi? Mitä sinä tekisit\nminun sijassani?\n\n_Margrete_. Mitä minä tekisin, se on eri asia. Sitä te ette voi.\n\n_Eeva_. Voin kyllä! Minä voin mitä tahansa. -- Sano mitä sinä tekisit.\n\n_Margrete_. Minä luulen... minä tiedän, etten voisi olla täällä\npäivääkään tämän jälkeen. Minä pakenisin!\n\n_Eeva_. Pakenisit?\n\n_Margrete_. Pakenisin lapseni kanssa -- rientäisin kauas pois, etsisin\nrauhaisan paikan. Siihen minä asettuisin lapsineni, eläisin siinä ja\ntekisin työtä lapseni hyväksi.\n\n_Eeva_. Työtä -- ah, se on parasta.\n\n_Margrete_. Jos te lähdette, niin minä tulen mukaan. Me pitäisimme\nyhdessä huolen Haraldista -- ja siitä toisesta -- ja siihen me kyllä\npystymme, sillä minä olen taitava ompelija ja minulla on hyvä\nompelukone. Ja minä olen tottunut monenlaiseen työhön, ja olen tehnyt\nkovaa työtä. Onpa minulla vähän rahaakin säästössä.\n\n_Eeva_. Kiitos, Margrete, -- sinä olet minun ainoa ystäväni! Me\nmietimme asiaa huomiseksi.\n\n_Margrete_. Silloin se on myöhäistä.\n\n_Eeva_. Myöhäistäkö?\n\n_Margrete_. Kun minä kävin puutarhassa Haraldia etsimässä, niin minä\nkuulin hänen juttelevan rouva Hattingin kanssa. Rouva Hatting kysyi\nminulta, joko olimme panneet hänen vaatteensa matkalaukkuun.\n\n_Eeva_. Kenenkä vaatteet?\n\n_Margrete_. Haraldin. Hän sanoi, että Haraldin oli määrä lähteä heidän\nkanssaan kaupunkiin.\n\n_Eeva_. Tänä iltanako?\n\n_Margrete_. Niin, jotta hän ennättäisi hyvissä ajoin aamulla\ntutkintoon. Niin oli herra Rönnow määrännyt. Kyllä kai se on kirjeessä.\n\n_Eeva_. Kirjeessä -- ei! -- Mutta lienenkö minä edes lukenut kirjeen\nloppuun? (ottaa kirjeen esille.) \"Oma rakas\" -- valhettelija!... \"Minä\nolen pannut hänet täyshoitoon Hattingille; siellä hänen on hyvä olla.\nHän saa seurata tänä iltana Hattingin herrasväkeä kaupunkiin\nennättääkseen hyvissä ajoin huomisaamuna kouluun. Sinun\" -- Margrete,\nkutsu Harald sisään, meidän täytyy heti rientää pois.\n\n_Margrete_. Hän on juuri portaitten edessä. Harald!\n\n\nKolmastoista kohtaus.\n\n    Eeva. Margrete. Harald (puutarhasta).\n\n_Harald_ (ovessa). Äiti kulta!\n\n_Eeva_. Oma pikku poikani, tule äidin luo (syleilee lasta). Onko sinun\ntakkisi eteisessä?\n\n_Harald_. On, äiti, minä olin juuri menossa sitä hakemaan. Minähän\npääsen tänäin kaupunkiin.\n\n_Eeva_. Mistä sinä sen tiedät?\n\n_Harald_. Rouva tuolla ulkona sanoi, että isä lähettää minut hänen\nkotiinsa jo tänä iltana.\n\n_Eeva_. Sanoiko hän?\n\n_Harald_. Sanoi. Se on oikein kiltti rouva. Äiti, minä juoksen hakemaan\ntakkini.\n\n_Eeva_. Tahdotko mennä pois äidin luota?\n\n_Harald_. Minä tulen takaisin huomenna, kun tutkinto on ohitse. Mutta\nsitten minä taas menen hänen luokseen ensi viikolla, kun koulu alkaa.\nJa hän sanoo, että siellä on niin hauskaa, siellä on paljon iloisia\npoikia, ja me leikimme aina välitunnilla. Ja minä saan asua hänen\nluonaan, ja minulla on oikein oma huone, ja siellä on pöytä ja tuoli ja\nuuni. Ja siellä on puutarhakin ja paljon omenapuita ja päärynöitä, ja\niso koira, jonka nimi on Hektor.\n\n_Eeva_. Mutta Harald, hennotko sinä todellakin jättää oman äidin?\n\n_Harald_. En, äiti kulta! Minä en jätä sinua, minä tulen kotiin joka\nsunnuntai. Mutta se on niin hyvä rouva, hän kertoi minulle hauskoja\nsatuja ja sanoi, että minä saan kutsua häntä tädiksi, ja hän sanoo\nolevansa minulle aivan niinkuin äiti.\n\n_Eeva_. Etkö sinä sanonut, että sinulla on äiti?\n\n_Harald_. Sen hän kyllä ilmankin tietää. Mutta hän sanoi, että siellä\non niin hauskaa, hän leikkii minun kanssani aina, kun minä pääsen\nkoulusta, ja sitten me menemme rantaan ja purjehdimme veneellä kauas ja\nsaamme nähdä kaikki suuret laivat. Ja vuoden päästä minä pääsen\nKöpenhaminaan. -- Mutta, äiti, sinun on paha mielesi.\n\n_Eeva_. Oma pikku poikani, sinä et saa lähteä äidin luota. Äiti ei\njaksa sitä kestää -- äidillä ei ole ketään muita kuin sinä, äidin pikku\npoika. Me lähdemme yhdessä.\n\n_Harald_. Yhdessäkö? Enkö minä sitten pääsekään kaupunkiin ja veneeseen\npurjehtimaan?\n\n_Eeva_. Eipä tiedä, vaikka vielä saisit purjehtia isossa laivassa.\nMutta nyt Margrete pukee yllesi, sillä me lähdemme heti.\n\n_Harald_. Hetikö? Sitten minun täytyy mennä sille rouvalle sanomaan.\nNekin tahtovat lähteä heti.\n\n_Eeva_. Ei sinun tarvitse mennä. Margrete, mene sisälle Haraldin kanssa\nja pistä joutuun vähän vaatteita mukaan. Minä tulen heti perässä.\n\n    (Margrete ja Harald menevät Eevan huoneeseen.)\n\n\nNeljästoista kohtaus.\n\n    Eeva. Hetkisen perästä Rönnow. Sitten rouva Hatting ja Margrete.\n\n_Eeva_. Ei, minä en voi -- en voi! He varastavat lapsen sydämmen\nminulta. -- Ja mitä tästä sitten tulee? -- Kuinka saattaa elää vankina?\n-- Ei, minun täytyy päästä pois!\n\n_Rönnow_ (astuu sisälle). Pois?\n\n_Eeva_ (säpsähtää). Niin, pois! pois täältä! Ulos orjuudesta! Minä en\nvoi sitä kestää.\n\n_Rönnow_. Oma rakas...\n\n_Eeva_. Sinä valhettelet -- se aika on ohitse. Nyt kysytään vaan,\nkenellä on oikeus.\n\n_Rönnow_. Kuulehan...\n\n_Eeva_. Sinä olet laki kädessä riistänyt minulta kaikki, mitä minulla\noli...\n\n_Rönnow_. Kuule, mitä minä sanon...\n\n_Eeva_. Sinä olet odottanut yksitoista vuotta... sinä olet ollut\nkärsivällinen... mutta nyt kärsivällisyys on loppunut... kaikella on\nloppunsa...\n\n_Rönnow_ (koettaa turhaan saada suunvuoroa). Eeva, sinä et saa...\n\n_Eeva_. Mutta oletko myöskin ajatellut, että sinun oikeutesi riippuu\nminun sanastani; jos minä otan sanani takaisin, niin sinun oikeutesi on\nmaahan tallattuna.\n\n_Rönnow_ (kiivaasti). Anna minun toki puhua...\n\n_Eeva_. Mitäs teet, jos minä kiedon käteni Haraldin kaulaan ja sanon:\nÄlä kajoo häneen! hän on minun... minä olen hänen äitinsä, mutta...\nsinä... sinä et ole hänen isänsä.\n\n    (Viimeisen kohtauksen lopussa on rouva Hatting tullut sisälle\n    ja Margrete ilmestyy Eevan kamarin ovesta. Viimeiset sanat\n    sanottuaan menee Eeva Margreten ohitse huoneeseensa ja\n    lukitsee oven.)\n\n_Rönnow_ (rientää hänen perässään). Eeva!\n\n\n\n\nNeljäs näytös.\n\n\nRuokasali.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Margrete. Sitten Tokslund.\n\n_Margrete_ (lähenee Eevan ovea). Rouva, rouva kulta, avatkaa! Se on\nMargrete... Ei, hän ei tahdo puhua kenenkään kanssa.\n\n_Tokslund_ (raottaa ruokasalin ovea). Margrete, kuulkaa!\n\n_Margrete_. Tokslund, mitä tahdotte?\n\n_Tokslund_. Mikä rouvan on? Minä olin mäellä, josta saatoin nähdä hänen\nhuoneeseensa. Hän istui pöydän ääressä -- pää pöydällä, aivan käsien\npeitossa -- tuolla lailla noin (osoittaa). Se minusta näytti niin\noudolta, että minun täytyi tulla sisälle häntä puhuttelemaan.\n\n_Margrete_. Hän ei tahdo tavata ketään. Hän on lukinnut ovensa.\n\n_Tokslund_. Hyvä Jumala, mitä ne ovat hänelle tehneet? Jos ne ovat\ntehneet rouvalle pahaa, niin minä sanon, että se on kelvoton teko.\nSanokaa minulle, kuinka asia on, minä tahdon tehdä mitä hyvänsä hänen\npuolestaan!\n\n_Margrete_. Minä en saata sanoa. Oletteko nähnyt Knudsenia?\n\n_Tokslund_. Olen kyllä. Hän kävi meillä ja pyysi minulta hevosta\nhakeaksensa herra Rönnowia kotiin. Mutta minun hevoseni eivät olleet\nkotona. Sitten hän meni hankkimaan hevosta muualta.\n\n_Margrete_. Eikö hän siis tuonutkaan herraa kotiin?\n\n_Tokslund_. Ei, herra Rönnow tuli yksinään heti sen jälkeen, kuin\nKnudsen oli lähtenyt meiltä. Hän tuli jalkaisin, ja oli läpi hiestynyt\nja tomuinen ja niin kiiruissaan, ettei huomannut minua, vaikka tuli\ntiellä vastaani. Knudsen on varmaankin mennyt Ylikartanoon. Enkö minä\nvoi millään tavoin auttaa?\n\n_Margrete_. Tässä ei tiedä mitä tekisi.\n\n_Tokslund_. Mutta jos jotain voisi tehdä, niin teidän täytyy sanoa\nminulle. Sillä rouvan puolesta minä tahdon tehdä vaikka mitä. Minä olen\nvaan talonpoikainen mies, mutta minulla on vaikutusvaltaa tällä\npaikkakunnalla. Tietäkää se!\n\n_Margrete_. Hyvä Tokslund. Paljon kiitoksia hyvästä tahdostanne. Mutta\nnyt meidän täytyy lähteä täältä, varatuomarin herrasväki tulee sisälle.\n\n    (Margrete ja Tokslund poistuvat eteisen ovesta.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Hatting. Rouva Hatting.\n\n_Hatting_. Hän on mennyt kamariinsa ja lukinnut ovensa. Rönnow on\nuseita kertoja käynyt oven takana ja pyytänyt ja rukoillut, että rouva\npäästäisi hänet sisälle, että hän edes antaisi hänen sanoa muutaman\nsanan, mutta rouva ei vastaa.\n\n_Rouva Hatting_. Onko hän aivan yksin kamarissaan?\n\n_Hatting_. Aivan yksin. Ei edes Harald ole mukana. -- Poika\njuoksentelee iloisena puutarhassa, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.\nMinun mielestäni meidän sopisi ilman muitta mutkitta ottaa poika\nmukaamme, mutta Rönnow ei siihen suostu.\n\n_Rouva Hatting_. Mitähän se Rönnowin rouva aikoo?\n\n_Hatting_. Sitä hän ei suinkaan itsekään tiedä. Sellaisia te naiset\nolette.\n\n_Rouva Hatting_. Häntäkö sinä sanot naiseksi?\n\n_Hatting_. Tietysti. Eikö hänen käytöksensä sitä todista?\n\n_Rouva Hatting_. Luuletko sinä, että todellinen nainen voisi käyttäytyä\ntuolla lailla?\n\n_Hatting_. Uskotko sinä sitä juttua Haraldista, jolla hän aikoi\npelottaa Rönnowia?\n\n_Rouva Hatting_. Kuka voisi sitä epäilläkään? Olisihan aivan\nmahdotonta, että kukaan nainen julkeisi sanoa itsestään noin hirveätä,\nnoin häpeällistä, ellei se olisi tosi.\n\n_Hatting_. Mutta sinähän vast'ikään sanoit, ettei hän edes ole nainen.\n\n_Rouva Hatting_. Ah!\n\n_Hatting_. Minä sanon sinulle, Lili, että sinä et ymmärrä\nnaisellisuutta.\n\n_Rouva Hatting_ (syvästi loukattuna, kiihkeästi). Mitä? Minäkö en\nymmärtäisi naisellisuutta?\n\n_Hatting_. Et, sinä et ymmärrä naisellisuutta luonnon tilassa, siksi\nsinä olet liian hienostunut, mutta sinä ymmärrät erinomaisen hyvin,\nmitä naisellisuus vaatii seuraelämässä, mikä sopii naiselle ja tekee\nhänet miellyttäväksi.\n\n_Rouva Hatting_. Eikö se juuri olekin tosi naisellisuutta?\n\n_Hatting_. Tietysti! Tuota toista lajia ei tavata muualla kuin\naarniometsissä tai paradiisissa. Ellei sitä pidetä kurissa, niin se\ntuhoaa koko yhteiskunnan.\n\n_Rouva Hatting_. Mutta mikä ihme olisi saanut hänet sanomaan tuollaista\nitsestään, ellei siinä olisi perää?\n\n_Hatting_. Sula itsepäisyys, ei mikään muu. Tuollainen kesytön\nvaimoihminen, jonka tahtoa ei kukaan ole taivuttanut, ei se hevillä\nhellitä. Ennen hän antaisi kiduttaa itsensä kuoliaaksi, ennenkuin hän\nväistyisi tuuman verrankaan puolustus-asemastaan. Hän ei ole ennen\nhuomannut, että Rönnowillakin on hiukan sananvaltaa, kun hänen omasta\npojastaan päätetään, ja kun hän nyt saa sen tietää eikä tahdo sitä\nmyöntää, niin hän keksii mukavan koukun: väittää ettei Rönnow muka ole\nHaraldin isä. Sillä hän luulee riistävänsä Rönnowilta kaiken oikeuden\npoikaan. Se tietysti on hurja valhe, josta hänelle ei ole vähääkään\napua, mutta sen hän nyt on keksinyt muka pelastuksekseen, sillä hänellä\nei ole aavistustakaan laista ja oikeudesta.\n\n_Rouva Hatting_. Sitä minä vaan en usko. -- Mutta mitäs hänen\nmiesparkansa sanoo?\n\n_Hatting_. Hän on ihan suunniltaan. Jos hänellä vaan olisi puoletkin\nsiitä luonteen voimasta, mikä hänen rouvallaan on, niin kaikki olisi\npian taas oikealla tolallaan. Mutta nyt hän vetää sitä virttä, että\nminä muka en ole kyllin hienotunteisesti kohdellut hänen rouvaansa,\nvaikka minä olen ollut perin kohtelias ja olen lauhkeana kuunnellut\nnoita loppumattomia loruja, joilla hän ja hänen ystävänsä Knudsen ovat\nkoetelleet minun kärsivällisyyttäni.\n\n_Rouva Hatting_. Knudsen! Valtiopäivämieskö?\n\n_Hatting_. Niin, se, joka siksi pyrkii.\n\n_Rouva Hatting_. Niin -- hän on paljon oleskellut heidän perheessään\nentiseen aikaan. Ja rouva Rönnow puhui hänestä erinomaisella lämmöllä\npäivällispöydässä.\n\n_Hatting_. Niin, kyllä he näkyvät olevan hyvissä väleissä.\n\n_Rouva Hatting_. Hatting! mitä jos se olisi hän?\n\n_Hatting_. Kylläpä sinulla on vilkas mielikuvitus. -- Pitänee tästä jo\npian lähteä kotia päin.\n\n_Rouva Hatting_. Odotetaan toki edes puolen tuntia! Täytyyhän meidän\nensin saada vähän selkoa asiasta.\n\n_Hatting_. Olkoon menneeksi! Ehkäpä minä Rönnowin kamarista löydän\nsikarin suuhuni ja sanomalehden käteeni.\n\n    (Menee Rönnowin huoneeseen.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Rouva Hatting. Rönnow.\n\n_Rouva Hatting_. Kunpahan saisi käsiinsä jonkun vanhan palvelijan, joka\ntietäisi jotain. -- Mutta täällä ei näy ketään. (Rönnow tulee\neteisestä.) Herra Rönnow! Ettekö vielä ole saanut puhutella häntä?\n\n_Rönnow_. En, minä koetin päästä sisälle toista tietä. Mutta hän on\nlukinnut molemmat ovet, eikä vastaa, vaikka minä huudan häntä.\n\n_Rouva Hatting_. Voi, kuinka minä säälin teitä. Enkö voi millään\ntavalla auttaa?\n\n_Rönnow_. Tässä ei auta mikään. Minä olen käyttäytynyt kurjasti häntä\nkohtaan.\n\n_Rouva Hatting_. Tekö?\n\n_Rönnow_. Minun olisi pitänyt itse sanoa se hänelle, -- jos koko tuo\ntuumani nyt on oikea, niin... jos se on oikea...! Minä en voinut mennä\nHolmin luokse. Minä riensin vaunujen jälessä kotiin, mutta tulin liian\nmyöhään.\n\n_Rouva Hatting_. Te tiedätte, että minä satuin tulemaan sisälle juuri\nsilloin, kuin teidän rouvanne sanoi nuo viimeiset onnettomat sanat.\n\n_Rönnow_. Ne olivat vääryyttä kärsineen vaimon sanat.\n\n_Rouva Hatting_. Älkää pahastuko, herra Rönnow, mutta minun mielestäni\nte ette millään tavoin ole tehnyt hänelle vääryyttä. Te olette\nainoastaan tehnyt sen, mikä on miehen oikeus ja velvollisuus.\n\n_Rönnow_. Sitä te ette pysty arvostelemaan.\n\n_Rouva Hatting_. Pois se minusta, että minä ketään tuomitsisin, mutta\njos luomme huomiota siihen, mitä teidän rouvanne sanoi, niin silloinhan\nte olette sorrettu ja hän syyllinen.\n\n_Rönnow_. Rouva Hatting! Eeva on itse totuus ja uskollisuus. Hän ei\nole milloinkaan valhetellut minulle.\n\n_Rouva Hatting_. Sitä enemmän on syytä käsittää todeksi se, mitä hän\ntänäin sanoi.\n\n_Rönnow_. Minä sanon teille, että teidän halpa epäluulonne ei saavuta\nminun vaimoani.\n\n    (Menee puutarhaan.)\n\n_Rouva Hatting_. En minä tahdo ketään epäillä -- enhän toki! -- Voi,\nkyllä ne aviomiehet ovat sokeita!\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Rouva Hatting. Margrete. Rönnow (seisoo ovessa ja katselee ulos).\n\n_Rouva Hatting_ (itsekseen). Tuo on varmaankin hänen uskottunsa\n(lähenee Margreteä). Oletteko kuullut mitään rouvasta?\n\n_Margrete_. En.\n\n_Rouva Hatting_. Kunpa nyt tietäisi, mitä olisi tehtävä! Mitä jos\nhaettaisiin Knudsen!\n\n_Margrete_. Knudsen!\n\n_Rouva Hatting_. Niin, rouva Rönnow näkyy suuresti luottavan häneen.\n\n_Margrete_. Niin tosiaan. Mutta minä en tiedä, missä Knudsen on.\n\n_Rouva Hatting_. Sepä ikävää. Kyllä kai Knudsenkin puolestaan pitää\nrouva Rönnowia suuressa arvossa.\n\n_Margrete_. Ei ole ketään ihmistä, jota hän pitäisi niin suuressa\narvossa, kuin rouva Rönnowia. Hän on kunnioittanut ja rakastanut häntä\nnuoruudestaan asti.\n\n_Rouva Hatting_. Niin, nehän ovat jo monta vuotta olleet hyvin\nläheisessä suhteessa toisiinsa. -- Kyllä kai siitä jo on kymmenkunta\nvuotta, kun he tutustuivat.\n\n_Margrete_. Niin, siitä on juuri kymmenen vuotta; Harald ei silloin\nvielä ollut syntynyt.\n\n_Rouva Hatting_. Se on selvää; Harald on nyt yhdeksänvuotias.\n\n_Margrete_. Knudsen oli siihen aikaan puutarhurina, hän järjesti heidän\npuutarhansa Sjellannissa.\n\n_Rouva Hatting_. Silloin hän ja Rönnowin rouva tietysti olivat hyvin\npaljon yhdessä? -- Kuinkahan vanha Knudsen lienee?\n\n_Margrete_. Kuinka vanhako?\n\n_Rouva Hatting_. Niin, minä tarkoitan: oliko hän silloin jo aika mies?\n\n_Margrete_. Kyllä kai hän silloin oli jo kolmenkolmatta -- hän ja rouva\novat yhden ikäiset.\n\n_Rouva Hatting_. Niin, yhdenikäiset, ne aina hakevat toistensa\nseuraa...\n\n_Margrete_. Rouva!\n\n_Rouva Hatting_. Kuulittehan itsekin, mitä rouva Rönnow tunnusti. Ja se\nnäyttää todellakin arveluttavalta, että Knudsen juuri kymmenen vuotta\nsitten oleskeli heidän kodissaan.\n\n_Margrete_. Älkää uskoko mitään pahaa rouva Rönnowista. Hän on puhtain\nja parhain ihminen maailmassa.\n\n_Rouva Hatting_. Epäilemättä hän nyt on hyvinkin hyvä, mutta silloin\nhän oli vielä aivan nuori. Tehän itse sanoitte, että Knudsen rakasti\nhäntä.\n\n_Margrete_. Mutta se ei ollut sellaista rakkautta. Knudsen ihaili häntä\nkuten korkeampaa olentoa. Rouva oli hyvin hyvä Knudsenille.\n\n_Rouva Hatting_. Niin!\n\n_Margrete_. Se oli aivan toisenlaista, kuin te tarkoitatte, se oli\näidillistä hyvyyttä.\n\n_Rouva Hatting_. Hän oli kolmenkolmatta!\n\n_Margrete_. Sitä ihmistä ei löydy, joka saisi minun uskomaan mitään\npahaa rouva Rönnowista.\n\n_Rouva Hatting_. Tietysti minäkin tahdon luulla, että se oli tuulesta\ntemmattu sana. Mutta onhan tavallisesti kuitenkin niin, että sitä suu\npuhuu, mitä sydän kätkee. Ja onhan se kummallinen yhteensattumus, että\nKnudsen juuri kymmenen vuotta sitten tuli heidän kotiinsa, ja että hän,\nkuten te itse sanoitte, siitä asti on rakastanut häntä.\n\n_Margrete_. Ei se ollut sellaista rakkautta.\n\n_Rouva Hatting_. Hm! Uskokaa mitä uskotte. Miesten rakkaus on monen\nlaista.\n\n    (Menee puutarhaan.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Rönnow. Margrete. (Kohtauksen keskipaikoilla ilmestyvät\n    rouva Hatting ja Knudsen verannalle, jossa keskustelevat.)\n\n_Margrete_ (erikseen). Olisiko se mahdollista? Olisiko Knudsen\ntodellakin rakastanut häntä?\n\n_Rönnow_. Mitä te puhuitte rouva Hattingin kanssa? Ettekö puhuneet\nvaimostani?\n\n_Margrete_. Puhuimme.\n\n_Rönnow_. Minä kuulin hänen mainitsevan jotain Knudsenistakin. Mitä hän\nhänestä sanoi?\n\n_Margrete_. Hän kysyi, koska rouva oli tutustunut Knudseniin.\n\n_Rönnow_. Kuulkaa, Margrete! Tehän pidätte Eevasta -- vaimostani?\n\n_Margrete_. Koko sydämmestäni.\n\n_Rönnow_. Luottakaa häneen. Hän sen ansaitsee. Älkää kallistako\nkorvaanne rouva Hattingin juoruille.\n\n_Margrete_. Minä en ikinä usko pahaa rouvasta.\n\n_Rönnow_. Tehän olette kihloissa Knudsenin kanssa. Hän on kunnon mies\nja on aina ollut. Luottakaa häneenkin!\n\n_Margrete_. En minä tiedä...\n\n_Rönnow_. Ettekö tiedä?\n\n_Margrete:_ Voiko mieheen luottaa.\n\n    (Menee eteiseen.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Rönnow. Sitten Hatting.\n\n\n_Rönnow_. Niin, Eeva ei ole voinut luottaa minuun... minä olen\nkavaltanut hänet vieraille. -- Oi, kuinka paljon minä tahtoisin sanoa\nhänelle! Voi, mitä minä teen?\n\n_Hatting_ (tulee). Kuulkaa, minä olen keksinyt keinon, joka tepsii. Te\nmenette puutarhaan, asetutte hänen ikkunansa alle ja huudatte Haraldia\n-- oikein kovaa. Ja sitten te sanotte Haraldille, että nyt hänen tulee\nsukkelaan panna päällensä joutuakseen meidän kanssamme kaupunkiin. --\nTehkää se heti, niin näette, että rouva lähtee lukon takaa.\n\n_Rönnow_. Sitä en tee.\n\n_Hatting_. Ettekö luule hänen tulevan?\n\n_Rönnow_. Luulen kyllä, mutta sitä keinoa minä en käytä.\n\n_Hatting_. Sitten ei mikään auta. Sillä kun te seisotte oven edessä ja\nrukoilette häntä tulemaan puheillenne, niin hänen itsepäisyytensä yhä\nyltyy ja hän ei uhallakaan tule ulos.\n\n_Rönnow_. Kävi miten kävi, mutta nyt ei Haraldia lähetetä kaupunkiin.\n\n_Hatting_. Silloin teidän asianne on hukassa. Ei poika siis pääse\nhuomenna tutkintoonkaan.\n\n_Rönnow_. Ei, häntä ei vielä pannakaan kouluun.\n\n_Hatting_. Vai niin? Entäs teidän valtiopäivämiesvaalinne -- se kai\nmyöskin heitetään sikseen?\n\n_Rönnow_. Se saa jäädä tällä kertaa.\n\n_Hatting_. Se on kieltämättä johdonmukaista. Oma asianne. Minulle se on\nyhden tekevää.\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Rönnow. Hatting. Knudsen.\n\n_Knudsen_. Herra Rönnow!\n\n_Rönnow_. Knudsen, tekö täällä?\n\n_Knudsen_. Minä läksin teitä hakemaan, sillä minä huomasin, että teitä\ntarvittiin kotona. Matkalla minulle kerrottiin, että teidän oli nähty\nkäyvän jalkaisin kotiin päin. Minä heti käännyin takaisin. Nyt kertoi\nrouva Hatting, mitä täällä on tapahtunut, ja minä vakavasti pyytäisin\nteitä puhumaan asiasta rouvanne kanssa. Se on aivan välttämätöntä.\n\n_Rönnow_. Minä olen kyllä koettanut päästä hänen puheilleen, mutta hän\nei tule ulos.\n\n_Knudsen_. Teidän täytyy vaatia häntä tulemaan, nyt ei auta enää\nviivytellä. Onhan miehellä oikeus puhutella vaimoaan, silloin kuin hän\ntahtoo. Käyttäkää oikeuttanne! Sanokaa, että hänen täytyy tulla!\n\n_Hatting_. Mitä? Tahdotteko te sitä?\n\n_Knudsen_. Elämässä on hetkiä, jolloin miehellä ja vaimolla täytyy olla\noikeus sanoa toisilleen: sinun täytyy!\n\n_Hatting_. Ohoh, vai pitäisi vaimollakin olla se oikeus? Ei kiitoksia,\nsiihen satimeen en minä mene! -- Herra Rönnow, vaikka te ette\ntahtoisikaan minun neuvoani seurata, niin minä sanon kuitenkin teille,\nettä tämä on kaikista hulluin keino. Sanokaahan vaan: \"sinun täytyy\",\n\"sinun pitää\", niin saatte nähdä, että hän ennemmin kuolee nälkään,\nkuin tottelee teidän käskyjänne.\n\n_Rönnow_. Ei, Knudsen on oikeassa. -- Tehkää hyvin ja poistukaa\nhetkeksi!\n\n    (Hatting ja Knudsen menevät puutarhaan, Rönnow sulkee\n    oven heidän jälkeensä.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Rönnow. Sitten Eeva.\n\n_Rönnow_ (asettuu Eevan oven eteen ja sanoo pontevasti). Eeva, minä,\nsinun miehesi, tahdon puhutella sinua. Minä en voi odotella kauemmin --\nsinun täytyy päästää minut sisälle tahi tulla itse minun puheilleni!\n\n_Eeva_ (astuu ulos ovesta).\n\n_Rönnow_. Eeva! Rakkahin!\n\n_Eeva_. Anna anteeksi, etten vastannut ennen, kun sinä minua kutsuit!\nMinä en voinut.\n\n_Rönnow_. Tule tänne!\n\n_Eeva_. Minun täytyy ensin puhua suuni puhtaaksi! Minulla on niin\npaljon sanottavaa.\n\n_Rönnow_. Eihän siinä ollut perää, mitä sinä sanoit Haraldista? Minä en\nusko sitä, minä en uskoisi, vaikka sinä itse vakuuttaisit, mutta sano\nkuitenkin, ettei se ole totta!\n\n_Eeva_. Ei se ole totta, mutta se oli synti.\n\n_Rönnow_. Niin, sinua itseäsi kohtaan.\n\n_Eeva_. Ei, sinua kohtaan, se oli kapinaa. Minä en käsittänyt asemaani,\nen ole koskaan sitä käsittänyt. Miksi sinä sen minulta salasit? Kuinka\nhennoit antaa minun olla siinä väärässä luulossa, että me olimme\ntasa-arvoiset?\n\n_Rönnow_. Eeva, kuule minua. Me olemme tasa-arvoiset.\n\n_Eeva_. Niin, Jumalan edessä... sen minä kyllä tiedän, sitä sinun ei\ntarvitse minulle sanoa. Mutta täällä -- maailmassa -- minä olen sinun\npalvelijasi.\n\n_Rönnow_. Et ole.\n\n_Eeva_. Olen kyllä. Jos olisit sanonut sen ennen, niin kenties en olisi\nsiksi tullutkaan.\n\n_Rönnow_. Eeva, minä en siedä kuulla sellaista. Sinun käsityksesi on\naivan väärä.\n\n_Eeva_. Anna minun puhua, se on sinun velvollisuutesi. Jos sinä olisit\npuhunut, niin en minä olisi viettänyt yhtätoista vuotta elämästäni\nonnen huumauksessa. On niin katkerata herätä, ja kaksinkerroin\nkatkerampaa, kun herääminen tapahtuu näin myöhään. Minä en mitään\naavistanut, minä luulin olevani vapaa kuin taivaan lintu, ja kun sinä\nsitten yhtäkkiä tempasit verhon silmiltäni ja näytit nuo rautahäkkini\nkovat kanget...\n\n_Rönnow_. Eeva!\n\n_Eeva_. Niin minä tahdoin, mistä hinnasta tahansa, päästä ulos Jumalan\nvapaaseen ilmaan, jossa saisin sydämmeni kutsumusta kuullen olla\nlapseni äitinä. Mutta sekin oli unelma... minä en voinut.\n\n_Rönnow_. Anna minun nyt puhua!\n\n_Eeva_. Ei, minä tahdon puhua ensin... vielä yhden ainoan kerran,\nsitten minä vaikenen. Minä en voi lähteä vapauteen, en Haraldin vuoksi,\nenkä sinunkaan tähtesi. Minä olen koko elämäkseni kahlehdittu, enkä voi\nsaada takaisin vapauttani. -- Anna anteeksi, että olen loukannut sinun\noikeuksiasi! Minä olen ollut sinua kohtaan äärettömän rohkea, aivan\nkuin olisin ollut sinun vertaisesi... anna minulle se anteeksi!\n\n_Rönnow_. Sinäkö pyydät minulta anteeksi?\n\n_Eeva_. Ja älä kadota kärsivällisyyttäsi, jos minä en yht'äkkiä\noppisikaan kaikkia, mitä minun tulee oppia. Ja nyt minulla on vielä\nyksi rukous, yksi ainoa rukous, älä kiellä, mitä minä pyydän. Minä\nkerjään sitä sinulta polvillani, kunnes sinä myönnyt. Kun nyt Harald\nlähetetään kouluun kaupunkiin tahi vielä kauemmas, niin anna minun\nmennä mukaan. Vuokraa meille huone, jotta Harald saa asua äitinsä\nkanssa ja tulla joka päivä koulusta kotiin minun luokseni. Usko minua,\nei ole ketään ihmistä, joka tahtoisi antaa hänelle sitä, mitä minä\ntahdon, eikä kukaan muu sitä voisikaan. Ja minä pyytäisin, että minä\ntällä tavoin saisin häntä vaalia, kunnes tulee aika, jolloin minä itse\nrohkenen uskoa hänet vierasten haltuun.\n\n_Rönnow_. Eeva, saanko minä nyt puhua?\n\n_Eeva_. Vastaa ensin pyyntööni.\n\n_Rönnow_. Ei, ensin sinun täytyy kuulla, mitä minulla on sanomista. Se\nminkä sinä sanot oppineesi tänään, on väärää oppia, kerrassaan väärää.\n\n_Eeva_. Ei.\n\n_Rönnow_. On se väärää. Miehen ja vaimon keskinäinen suhde ei ole kuten\nisännän ja palvelijan; heillä on samat oikeudet, ja kaikki, mitä heillä\non, se on yhteistä.\n\n_Eeva_. Älä luule voivasi uskotella minulle enää valheita.\n\n_Rönnow_. Minä en ole milloinkaan uskotellut sinulle valheita. Sinun\nalkuperäinen käsityksesi oli oikea.\n\n_Eeva_. Eikö sinulla lain mukaan ole oikeus tehdä minkä sinä teit,\npäättää yksin Haraldista ja ottaa hänet pois minulta?\n\n_Rönnow_. On!\n\n_Eeva_. Ja kuitenkin sinä sanot...\n\n_Rönnow_. Kuule minua, tämä laki ei koske meitä, sinua ja minua, se on\nlaadittu onnettomia avioliittoja varten.\n\n_Eeva_. Onko nainen aina syypää siihen, että avioliitto on onneton?\n\n_Rönnow_. Sitä minä en tahdo väittää. Mutta sinua ja minua ei tämä laki\nkoske. Sen on tehnyt tyhjäksi rakkaus.\n\n_Eeva_. Näinkö puhut sinä?\n\n_Rönnow_. Näin puhun minä sinulle, rakastettu vaimoni, sillä sinä olit\noikeassa ja minä tein sinulle verisen vääryyden. Anna minulle nyt\nanteeksi suuri rikokseni sinua kohtaan. Se rikokseni minua aivan\nkauhistaa.\n\n_Eeva_. Rönnow!\n\n_Rönnow_. Oli aivan kuin minuun olisi mennyt paha henki, niin että minä\nunohdin, että me kaksi olemme yhtä. Minun teki mieleni päästä\nvaltiopäiville. Ei se ollut ainoastaan turhamaisuutta, minä luulin,\nettä minulla oli kykyä siihen ja arvelin voivani saada aikaan siellä\njotain hyvää. Mutta sitten minusta tuntui, kuin sinä olisit vastustanut\nminun vaaliani.\n\n_Eeva_. Minä en ole ikinä vastustanut sinun vaaliasi. Kuinka sinä\nsaatoit sellaista luulla?\n\n_Rönnow_. Asianhaarat saivat minut sellaiseen harhaluuloon... minä olin\nikäänkuin sokaistu. Ja sitte tuli muuan seikka vielä lisäksi, minua\nharmitti se, että muut luulivat, että sinä minua vallitsisit ja ettei\nminulla muka olisi vastustusvoimaa. Heidän piti nähdä, että minä olin\nherra.\n\n_Eeva_. Sano minulle peittelemättä: oletko varma siitä, että minun\nmielipiteeni Haraldin kasvatuksesta oli väärä.\n\n_Rönnow_. Minä pelkäsin, että niin oli. Sanoivathan kaikki, että hänet\npitäisi panna kouluun. Mutta varma minä en ollut siitä; Se oli vaan\nmukava keino...\n\n_Eeva_. Oman lapsesi sinä otit keinoksi! Se oli suurin vääryys, johon\nsinä teit itsesi syypääksi. Sitä en minä milloinkaan olisi tehnyt.\n\n_Rönnow_. Oi, minä käsitän, että se oli kamalaa! Se selveni minulle\nheti, kun olin lähettänyt tuon onnettoman kirjeen. Kun Hattingin vaunut\nolivat vierineet ravintolan pihalta, niin minä riensin juoksujalassa\nkotia kohden, ja minä tunsin, että olin onnettomana hetkenä loukannut\nkaikkein pyhintä, minut valtasi kuolettava tuska ja pelko, että olin\nrikkonut suhteen, mikä ei enään milloinkaan voisi muuttua eheäksi.\n\n_Eeva_. Rönnow parka! Ei se ole ijäksi rikottu... älä usko.\n\n_Rönnow_. Voipiko välimme vielä muuttua eheäksi? oikein eheäksi, aivan\nniinkuin se oli ennen?\n\n_Eeva_. Voipi kyllä, oma rakastettu ystäväni! Mutta älä koskaan enää\nyritä taivuttaa minua pahalla, sillä silloin minäkin muutun pahaksi. Ja\nmeidänhän toki pitäisi auttaa toisiamme tulemaan hyviksi.\n\n_Rönnow_. Voi, mitä sinä mahdoit kärsiäkään tänä iltana, pikku Eeva\nparkani! Sinultahan kerrassaan hävisi luottamuksesi minuun!\n\n_Eeva_. Se oli minun rikokseni sinua kohtaan. Kun sinä vaadit ehdotonta\nkuuliaisuutta ja minä kuulin, että sinulla oli oikeus siihen, silloin\nminusta tuntui, kuin minun tähän astinen onneni olisi ollut valhetta ja\nminä nyt vasta olisin nähnyt sinut oikeassa valossa. Mutta nyt se\njoutukoon kaikki unholaan. Ei kuitenkaan kaikki... minä olen oppinut\nsellaistakin, jota en unhota.\n\n_Rönnow_. Oi, unhota toki!\n\n_Eeva_. Ei, sitä en unhota, että olen saanut tietää, mitä oikeuksia\naviomiehellä on. Se opettaa minua ymmärtämään, että minulla on hyvä\nmies, joka ei tahdo käyttää oikeuksiaan (hyväilee häntä), joka unohtaa,\nettä hän on luomakunnan herra, eikä välitä kuningasvallastaan, vaan\ntahtoo jakaa sen alhaisemman olennon kanssa, vaimo raukan kanssa, jolla\nei ole oikeuksia.\n\n_Rönnow_. Ja sitten Harald jää kotiin, kuten me yhdessä ennen olimme\npäättäneet. Tahdommehan antaa hänelle parhainta, mitä voimme.\n\n_Eeva_. Niin, Rönnow, sen teemme. Ja sitten on vielä muuan salaisuus,\njoka tuotti minulle suurta surua, mutta joka nyt on taas muuttunut\niloksi.\n\n    (Nojaa Rönnowiin ja kuiskaa hänen korvaansa).\n\n_Rönnow_ (syleilee häntä). Sinä armahin, rakastettu!\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Rönnow. Eeva. Margrete. Haraldin kanssa (eteisestä).\n\n_Eeva_. Harald, oma pikku poikani! Nyt sinä taas olet äidin oma lapsi\n(hyväilee Haraldia). Sanoppas nyt hyvää iltaa isälle ja suutele isää,\nsillä sen isä ansaitsee... Margrete, uskollinen ystävä, nyt on kaikki\nasiat taas hyvin.\n\n_Margrete_. Eikö varatuomari ollutkaan oikeassa?\n\n_Rönnow_. Oli kyllä, mutta siitä me emme välitä. Me emme käytä enää\nvaratuomaria.\n\n_Eeva_. Emme, me noudatamme omaa lakiamme, joka on aina ollut meidän\nohjeenamme. Nyt se on kestänyt koetuksensa.\n\n_Margrete_ (epäillen). Kunpahan olisi!\n\n_Eeva_. Sinä epäuskoinen, paha tyttö! Kuinka saatat epäillä nähtyäsi\nkaiken sen, mitä tänäin on tapahtunut!\n\n_Margrete_. Rouva kulta, täytyyhän minun uskoa teitä, vaikka en\ntahtoisikaan.\n\n_Eeva_. Katsokaa, he seisovat kaikki ulkopuolella ovea. Rönnow, he\nvarmaankin jännityksellä odottavat, kuinka asiamme päättyy.\n\n_Rönnow_. Kutsukaamme heidät sisälle. (Avaa oven.) Tehkää hyvin, herra\nvaratuomari... tulkaa vaan sisälle!... Knudsen, Tokslund, tulkaa\nsisälle kaikkityyni!\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Edelliset. Hatting. Rouva Hatting. Knudsen. Tokslund.\n    (Laskevan auringon viime säteet kultaavat koko puutarhan.)\n\n_Rönnow_. Te varmaankin tahdotte jo kuulla meistä sanasen, ja minä\ntuskin tiedän, kuinka saan sen sanotuksi. Minä huomaan nyt vasta, että\npäivä on mennyt mailleen. Kesä-illan aurinko kultaa kaikki puut, ja\nminusta tuntuu, kuin olisi minun hääiltani... älkää naurako minua! --\non kuin meidän kultahää-päivämme olisi päättynyt, ja me kaksi, Eeva ja\nminä, olisimme kestäneet kaikki elämän taistelut ja nyt istuisimme\nnauttien illanrauhaa. Enhän minä toivo, että niin olisi; minä iloitsen\nsiitä, että me olemme nuoria, ja toivon, että vielä kauan saisimme\nvaeltaa yhdessä; mutta jos meidän kerran suodaan viettää näin ihanaa\nelon iltaa yhdessä, niin minä tiedän, että tahdon silloin sanoa samaa,\nkuin sanon tänä iltana: parempaa vaimoa ei ole yhdelläkään miehellä,\nkuin minulla. Luullakseni ei ole monta miestä, jolle hän olisi tullut\nsiksi, mikä hän on minulle, mutta minä en olisi voinut saada parempaa.\nMinä olen hänelle suuremmassa kiitollisuuden velassa, kuin kenellekään\nmuulle. Ja jos sitten kysyttäisiin, kuinka hän teki minut niin\nonnelliseksi, niin minä tahtoisin vastata: en tunne toista ihmistä,\njota, niinkuin häntä, rakkaus ohjasi elämänsä joka askeleella. Vielä\ntahtoisin sanoa hänestä, joka nyt piilottaa päänsä selkäni taa kuin\nnuori, punehtuva impi: hän oli uskollinen, aina luotettava, aina\nminulle uskollinen, itselleen uskollinen, totuudelle uskollinen. Kerran\nnuoruutensa päivinä hän sanoi minulle, että minä en ollut hänen\nlapsensa isä, mutta silloinkin hän puhui totta, sillä minä en sillä\nkertaa ollut poikani oikea isä, kun tahdoin väkivallalla riistää hänet\näidiltä. Ja sitten minä toivon, että voisin sanoa: se olikin ainoa\nkerta; sen jälkeen en antanut hänelle syytä sanoa enää sellaista.\n\n    (Rouva Hatting pyhkii silmiään.)\n\n_Tokslund_. Kuulkaa, herra Rönnow, te olette miesten mies, sitä minä\nolen aina sanonut. Ja teillä on rouva, jota joka miehen sopii teiltä\nkadehtia. Mutta kyllä te hänet ansaitsettekin... sen minä takaan.\n\n_Rönnow_ (nauraen,). Teillähän ei ole oikein luottamusta minuun.\n\n_Tokslund_. On kun onkin, siitä olkaa varma. Ja jollen minä olisi\nlähettänyt sitä kirjoitusta Knudsenille, niin totta tosiaan te saisitte\nminun ääneni, ja minä voisin hankkia teille monen muunkin äänet, sillä\nminulla on hiukan verran vaikutusvaltaa tällä paikkakunnalla.\n\n_Rönnow_. Sitä ei nyt tarvita, sillä minä olen päättänyt siirtyä\nsyrjään tällä kertaa.\n\n_Tokslund_. Siitäkö syystä, ett'ette saa minun ääntäni?\n\n_Rönnow_. En, minä siirryn syrjään siitä syystä, että minun täytyy\nvielä saada moni seikka selville. Eeva oli oikeassa sanoessaan, että\nminulta puuttui vakaumusta. Minun aikani ei ole vielä tullut, mutta se\non luullakseni kerran tuleva; minä tunnen, että nyt olen saanut\ntehtävän. -- Knudsen, minä tiedän teidät järkeväksi mieheksi, ja siksi\nsiirryn mielelläni teidän tieltänne.\n\n_Knudsen_. Koetan tehdä tehtäväni niin, ettei teidän tarvitse sitä\nkatua.\n\n    (Puristaa Rönnowin ja Eevan kättä.)\n\n_Hatting_. Te ette siis enää tarvitse lakimiestä. Parasta on, että\nsanomme hyvästi.\n\n_Eeva_. Mutta tulettehan taas pian meitä tervehtimään? Teidän pitäisi\nnähdä Sallinggaard tyynellä ilmalla, silloin täällä on kauneinta.\n\n_Hatting_. Sen uskon, hyvä rouva. Ja älkää pelätkö, että minä täst'edes\nyritän opettaa teille lakitiedettä. Teillä ei, suoraan puhuen, ole\nsiihen vähääkään taipumusta.\n\n_Eeva_. Samaa minäkin pelkään. -- Ja rouva Hatting, tulettehan pian\ntaas meille?\n\n_Rouva Hatting_. Rouva Rönnow, minä olen tehnyt teille vääryyttä.\n\n_Eeva_ (tarttuen hänen käteensä). Niin olen minäkin tehnyt teille.\nMutta nyt on meidän aika sovittaa kaikki vääryydet. Tulkaa pian\nSallinggaardiin. -- Tehän pidätte paljon Haraldista.\n\n_Rouva Hatting_. Kiitos, minä tulen mielelläni -- sekä teidän että\nhänen tähtensä. (Erikseen Hattingille.) Hänessä on sittenkin\nnaisellisuutta.\n\n_Margrete_ (erikseen Knudsenille). Knudsen, koska me vietämme häitä?\n\n_Knudsen_. Tahdotko, onko se varma?\n\n_Margrete_. Nyt se on varma. Olipa hyvä, että sinä toimitit minut\ntänne, minä olen oppinut niin paljon tänäin.\n\n_Knudsen_. Että avioliitto voipi olla oikein onnellinen, niinkö?\n\n_Margrete_. Niin -- ja vielä lisäksi... että on eräs seikka, jota en\nvoi sietää.\n\n_Knudsen_. Mitä tarkoitat?\n\n_Margrete_. Että sinä rakastaisit ketään muuta.\n\n_Rönnow_. Se mitä me olemme tänäin kokeneet, voi näyttää vähäpätöiseltä\nsuuressa maailmassa, mutta meidän onnemme oli, ettei siitä tullut\nsuurempaa. Ja se nuori pari, joka tänäin on surrut ja iloinnut\nkanssamme, saapi tästä sen opin, että mitä hellempi on miehen ja vaimon\nkeskinäinen suhde, sitä hellävaraisemmin tulee kumpaisenkin sitä\nsuojella, sitä vähemmin se sietää.\n\n_Eeva_. Ei, Rönnow, sitä enemmän se sietää, jos vaan on rakkautta.\n\n\n\n"]