[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$flFviwWgKxk223AXikl-FWRohsfVOTgvNCA4PFXkVjiY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},1189,"Evankeliumin alku","Järnefelt, Arvid",1861,1931,"1189-jarnefelt-arvid-evankeliumin-alku","1189__Järnefelt_Arvid__Evankeliumin_alku","eli Jeesuksen syntyminen ihmisestä ja jumalasta","tietokirja",[],[],"fi",1898,null,11984,76237,false,50851,[23],"Jesus Christ",[25,26],"Philosophy & Ethics","Religion/Spirituality","\"Evankeliumin alku eli Jeesuksen syntyminen ihmisestä ja jumalasta\" by Arvid Järnefelt is a theological exploration written during the late 19th century. The text delves into the philosophical and spiritual questions surrounding the meaning of life, drawing on the life and teachings of Jesus Christ as an integral part of its narrative. It addresses fundamental human inquiries about existence and purpose, offering insights into how these relate to the foundational beliefs of Christianity.  The opening of the work sets the stage for an examination of life's meaning from a personal perspective, highlighting a shared human curiosity about existence that transcends age and nationality. Järnefelt introduces readers to the idea that the core narratives of major religions, particularly Christianity, serve as responses to these profound questions. In doing so, he expresses a desire to separate inherited doctrinal interpretations from an authentic understanding of Jesus' teachings on life and spirituality. By framing the book through the lens of his personal journey towards discovering the essence of Jesus' message, Järnefelt invites a reflective and liberating exploration of faith and understanding, positioning Jesus as the focal point through which life's purpose is uncovered. (This is an automatically generated summary.)",[],255,"Järnefeltin uskonnollis-filosofinen teos tarkastelee elämän tarkoitusta ja kristinuskon ydintä. Kirjoittaja pohtii Jeesuksen syntymää ja olemusta sekä ihmisen suhdetta uskoon ja elämän merkitykseen.","Arvid Järnefeltin 'Evankeliumin alku' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1189. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","EVANKELIUMIN ALKU\n\neli\n\nJeesuksen syntyminen ihmisestä ja jumalasta\n\n\nKirj.\n\nARVID JÄRNEFELT\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nPäivälehden kirjapainossa,\n1898.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n Alkulause.\n Jeesuksen syntyminen.\n   I. Jeesuksen syntyminen ihmisestä.\n  II. Jeesuksen syntyminen jumalasta.\n\n\n\n\nAlkulause.\n\n\nYksi kysymys on yhteinen kaikille ihmisille, ihan eri ikäisillekin,\nkysymys; mitä on tämä minun elämäni?\n\nLapsille se kysymys voi tosin olla vaan luonnollisen uteliaisuuden\nsynnyttämä, kun kaikki, mitä he ympärillänsä näkevät, sen heissä\nherättää: elämän alituinen syttyminen ja sammuminen, kasvien elpyminen\nja jälleen lakastuminen, äidin kuolema, tähdet, äärettömyys.\nTäysikäisille se muuttuu käytännölliseksi elämänkysymykseksi. Että\ntäysikäinen ihminen voisi ilolla toimia, täytyy hänellä olla joku usko\nelämänsä merkitykseen, hänen täytyy itse saada asettaa se tarkoitus\njota varten hän toimii. Ja sentähden kaikilla täysikäisillä on\nyhteisenä sydämmen kysymyksenä: mitä tarkoituksia minä itselleni\nasettaisin, eli toisin sanoen, mitä minun on uskominen elämästä.\n\nTämä kysymys, mitä tulee kuoleman jälkeen ja mitä minun _nyt_ on\ntekeminen, ei kuitenkaan ole yhteinen ainoastaan eri ikäisille, vaan se\non yhteinen myöskin eri kansallisuuksiin kuuluville, eri maan osissa\nasuville, eri tapaisille, eri kielisille, eri värisille ihmisille.\n\nNiin että jos jokin _kysymys_ voisi yhdistää ihmisiä, niin kysymys,\nmitä varten me elämme, yhdistäisi meidät kaikki yhdeksi, lapset ja\ntäysikäiset, kiinalaiset, intialaiset, eurooppalaiset, mitä ikänä meitä\nmaapallolla löytyneekin.\n\nJos sitten ajattelee, mikä on eri kansojen vastaus tähän kysymykseen,\nonko mitään yhteistä vastausta, vai onko erilaisia vastauksia yhtä\nmonta kuin on ihmistä, niin, katsoen koko maailmaa yhtaikaa,\nesiintyisivät maailman suuret uskonnot kansojen erilaisina vastauksina\nkysymykseen. On Buddan uskonto, on Konfusiuksen uskonto ja on\nKristuksen uskonto. Ja näiden uskontojen ympärille ovatkin ihmiset\nryhmittyneet ja keskenänsä yhtyneet.\n\nBuddan ja Konfusiuksen uskonnot ovat kuitenkin enimmille meistä melkein\nkokonaan tuntemattomat. Meitä sanotaan kristityiksi, -- me kuulumme\nKristuksen perustaman uskonnon tunnustajiin eli, toisin sanoen, meidän\nsiis pitäisi ymmärtää elämää, niinkuin Kristus siitä opetti; meidän\npitäisi voida kaikkien ilolla toimia, koska meillä on usko erityiseen\nelämän tarkoitukseen.\n\nMutta onko meidän keskuudessamme todella niin?\n\nJos kysyttäisiin, mitä Kristus sitten opetti elämän olevan, kuka\ntietäisi tähän vastata? Eikö päinvastoin tunnu jotenkin uudelta ja\noudolta se väite, että Kristus muka olisi selittänyt, mitä tämä\nelämämme on?\n\nEikö nykyisiltä, usein ajatteleviltakin ihmisiltä päinvastoin puutu\nkaikki elämänilo ja eikö heidän keskuudessaan ole laajalti levinnyt se\nvakaumus, että elämän arvoitus on mahdoton ratkaista?\n\nTai olisivatko meidän ajan ihmiset päässeet suurempien henkisten\nsalaisuuksien perille kuin Kristus, että heidän on täytynyt hylätä\nKristuksen antama elämän määrittely jo vanhentuneena?\n\nKristuksen aikalaiset kuuntelivat hänen puheitansa niinkuin taivaasta\ntulevaa elämän leipää, juuri siksi, että he tunsivat hänen tahtovan\nvastata jokaisen omaan sydämmen kysymykseen, tunsivat, että puhe oli\nvapautumisesta, elämänilosta. Hänen ympärillään tulvi väkeä niinkuin\nolisivat saaneet juoda omaa pelastustaan hänen huuliltansa. Ja on\nevankeliumin kirjoittajillakin nimenomaan näkyvissä tuo sama hurmaus,\nkuten esimerkiksi Johanneksen ensimäisen epistolan alkusanoissa. Hän\nsanoo kirjoittavansa epistolan \"_elämän sanasta_, joka alusta oli,\njonka me kuulimme, jonka me silmillämme näimme, jota me katselleet\nolemme ja meidän kätemme pidelleet ovat.\" Elämän sana -- mitä se on\nmuuta kuin sana siitä, mitä elämä on. \"Ja näitä me teille kirjoitamme,\nettä _teidän ilonne täydellinen olisi_\", sanoo Johannes. He ovat siis\npidelleet sen miehen kättä, kuulleet sen miehen ääntä, joka ilmoitti,\nmitä elämä on, ja nyt hän, Johannes, tahtoo kirjoittaa muillekin tästä\nasiasta, että hekin saisivat saman elämänilon!\n\nNiin silloin.\n\nMutta kuinka on tapahtunut, että nykyiset ihmiset eivät enää tule\najatelleeksikaan, että vastausta voisi sieltäpäin hakea, tai että sitä\nolisi koetettu sieltäpäin edes antaakaan?\n\nJos päätän itsestäni, niin näen kyllä syyn. Lähes kolmenkymmenen\nikäisenä minä en tiennyt mitään Jeesuksen oman opin sisällyksestä enkä\nsiis voinut aavistaa, että sillä olisi ollut mitään yhteyttä sen\nkysymyksen kanssa, joka oli alituisesti minunkin sydämmelläni. Ja jos\nkysyn edelleen, kuinka on mahdollista, etten Jeesuksen opista mitään\ntiennyt, vaikka olin läpikäynyt yliopiston jopa suoritellut pikku\ntutkintoja teologiassakin, -- niin on syy minulle yhtä selvä. Minulla\noli kyllä tieto kaikesta siitä, mitä opetetaan pääasiana ja sanotaan\nvarsinaiseksi uskonnoksemme: lankeemuksen historia, Mooseksen käskyt,\nvanhan testamentin lauseet Kristuksen tulemisesta, Kristuksen\nsyntyminen neitseestä, kyyhkysen ilmaantuminen Jeesukselle, hänen\nkärsimisensä, ristiin naulitseminen, helvettiin ja taivaaseen\nastuminen, kolmantena päivänä ylösnouseminen, ja ihmiskunnan\nlunastus hänen uhrityönsä kautta. Mutta tämähän selvästi vaan on\nhistoriallisesti muodostunut oppi Jeesuksen personasta eikä olekaan\nJeesuksen oma oppi siitä mitä tässä elämässä on tekeminen ja mitä tämä\nelämä on, Mitä Jeesus opetti elämästä, siitä ei puhuttu dogmatiikoissa,\nei kirkoissa, ei kouluissa. Jeesuksen omana oppina esitettiin vaan\nmuutamia sääntöjä, joita sanottiin hänen antaneen Mooseksen lain\ntäydennykseksi.\n\nJa, kuten sanoin, vasta kolmenkymmenen vuotisena minä ihan\nodottamattani sain tietää Jeesuksen elämänopin todellisen sisällyksen.\nKun tunsin, mitä tämä oppi vastaa minun omaan sydämmenkysymykseen,\ntäytti minut loppumaton elämänilo.\n\nJa jos siis saan päättää itseni mukaan, niin syy, etteivät aikamme\nihmiset, vaikka janoavat vastausta elämänkysymykseen, odota sitä\nlöytävänsä evankeliumikirjasta, on siinä, että kun Jeesuksen nimi vaan\njuohtuu mieleenkin, tulvahtaa sen yhteydessä esille koko tuo\njärjestelmä uskonkappaleita vastaamaan siihen, mitä tahdottiin\nJeesukselta itseltään kysyä. Arvelen, että useat muutkaan eivät näe\nnoissa uskonkappaleissa mitään vastausta jokaisen omassa sydämmessä\nolevaan itsenäiseen kysymykseen, mitä varten minä elän, vapaaseen ja\nkotoiseen kuin järvet ja metsät ja sininen taivas, ja että hekin\nkääntyvät Jeesuksesta pois tulematta edes Jeesukseen asti.\n\nKoko asia on siis siinä, että jokainen ottaa evankeliumin uudestaan\nkäteensä ja lukee sitä _omalta kannaltaan_, vapaasti, ottaakseen vaan\nselvän siitä, mitä Jeesus itse opetti elämän olevan.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEsillä olevassa kirjassa on evankeliumia luettu minun kannaltani,\nyksistään vaan tarkoituksessa hakea vastausta elämänkysymykseen.\n\nEi mitään ennakolta päätettyjä perusteita tule tämmöisessä lukemisessa\nkysymykseen. Erittäinkään ei voi olla päätettynä edeltäpäin, että\nevankeliumien jokainen sana olisi punnittava jumalan sanana. Sillä\ntämmöinen päätelmä edellyttää, että ollaan jo selvillä melkein koko\nasiasta: jumala on ilmestynyt maan päälle ja toimittanut ihmisille\nerehtymättömän kirjan. Mutta mehän tahdomme lukea evankeliumia niinkuin\nemme olisi selvillä mistään, vaan vasta hakisimme selvyyttä. \"Jumalan\nsanaksi\" tahdomme ja voimme sanoa vaan semmoista ilmoitusta elämästä,\njonka täysin ymmärrämme ja joka sentähden täyttää meidät ilolla,\nniinkuin ainakin löydettäessä, tai päästessä sinne, minne on kauan\npyritty. Tätä ilmoitusta haemme vaan senvuoksi niin sanotusta \"uudesta\ntestamentista\", että se sisältää kertomuksia Jeesuksesta ja hänen\nopistaan. Ja tämän \"uudeksi testamentiksi\" sanotun kirjan arvo riippuu\nsiis meille yksistään siitä, missä määrin selvinä ja himmentymättöminä\nJeesuksen omat sanat ja opetukset ovat siinä säilyneet. Kaikki\nevankelistain tiedonannot, selitykset ja kertomukset, mitkä auttavat\nselvyyteen Jeesuksen oikeasta tarkoituksesta, nostavat kirjan arvoa;\nkaikki se taas, mikä tätä selvyyttä himmentää, vähentää kirjan arvoa.\nEmme tietysti voi odottaa, että tässä kohta 2000 vuoden vanhassa\nkirjassa, joka on käynyt niin monen vaiheen läpi, jota on kirjoitettu\nkäsikirjoituksesta käsikirjoitukseen, johon on lisäelty, josta on\npoistettu, jossa on siirretty sanoja ja lauseita paikasta toiseen,\nolisi kaikki säilynnyt semmoisena, kuin se oli alkuperäisesti esitetty.\nEmme edes odota, että niillä alkuperäisillä omin silmin näkijöillä ja\nomin korvin kuulijoilla, joiden kertomuksiin evankeliumien esitys\nperustuu, olisi ollut kaikin paikoin erehtymättömän oikea käsitys\nJeesuksen sanojen sisällyksestä. Me odotamme vaan, että me itse\nvälittömästi Jeesuksen sanoista ja opetuksista voisimme löytää meille\nkäsitettävän ja luonnollisen vastauksen siihen ainoaan kysymykseen,\njoka on meille tärkeä: mitä on tämä meidän elämämme?\n\nNäin lukiessa evankeliumia ei meitä siis sido mitkään ennakkopäätökset.\nEvankelistain kertomuksista, vaikka ne koskisivat Jeesuksen omia\nsanojakin, me jätämme syrjään sen, mikä näyttää himmeältä tai\nmahdottomalta käsittää. Semmoiset evankelistain kertomukset, jotka\neivät koske Jeesuksen oppia tai saata sitä selvemmäksi, jäävät\nluonnollisesti merkityksettöminä kokonaan pois. Rohkeasti poistamme\ntietysti erittäin kaiken sen, mikä, olematta Jeesuksen sanoja tai\nopetusta, ilmaisee vaan kertojan käsitystä erityisten tapahtumien\nmerkityksestä ja on ristiriidassa meidän käsityksemme kanssa Jeesuksen\nopista. Myöskään ei meitä voi mikään estää oikasemasta ilmeisiä\nväärinkäsityksiä evankeliumien tekstien tavanmukaisessa lukemisessa,\njos nämät väärinkäsitykset himmentävät Jeesuksen oppia ja oikaisu\nsitävastoin selventää sitä.\n\nVoiko moittia tämmöistä vapaata evankeliumin lukemista?\n\nTavallisesti sanotaan: _itseksensä_ lukekoon jokainen evankeliumia\nniinkuin tahtoo, mutta joka julkisesti rupeaa poikkeavia käsityksiänsä\nesittämään, hän saattaa harhatielle kokemattomia.\n\nTätä en minä voi ymmärtää. Jokaisella on ajatuslahja ennen kaikkea\nsiksi, että hän ottaisi selvän siitä, mitä varten hän elää, ja\npuhelahja ennen kaikkea siksi, että hän, ymmärrettyään itse, saisi\nmuutkin samaa ymmärtämään. Mitä useampi ihminen tulee selvyyteen\nihmiselämän tarkoituksesta ja mitä useampi julistaa, mitä hänelle on\nselvinnyt, sitä parempi. Täysi vapaus ajatella ja puhua julki\najatuksensa on ensimäinen ehto siihen, että ihmiset kerran kaikki\ntunnustaisivat yhden ainoan yhteisen elämäntarkoituksen eli yhtyisivät\nuskossa. Yritykset taas pitää ihmisiä yhteisessä uskossa, siten, että\nyksityisiltä kielletään heidän elämänymmärryksensä selittäminen muille\nja sallitaan puhua ainoastaan tämän yhteiseksi määrätyn uskonnon\nhengessä, eivät voi muuta kuin hajoittaa ihmisiä toisistaan. Sillä\nniinkuin usko on jokaisessa ihmisessä hänen vapaan ajattelemisensa ja\npäättelemisensä tuote, eikä koskaan synny kenenkään pakotuksesta, niin\nyhteinenkin usko voi olla vapaan ajatusten vaihdon tuote, mutta ei ole\nvielä koskaan syntynyt kenenkään määräyksestä. Sentähden jonkun\nyhteisen uskonkaavan tahallinen etsiminenkin voi jo saattaa\nharhateille. Yhtyminen uskossa voi ihmisten kesken tapahtua ainoastaan\ntiedottomasti, silloin kuin jokainen heistä pyrkii omaa valoansa kohden\nja samalla saapi vapaasti noudattaa luonnollista ja välttämätöntä\nhaluansa ilmaista muille mitä hän on sydämmessään kokenut ja\najatuksillaan selventänyt.\n\n\n\n\n\n\nJeesuksen syntyminen.\n\n\n\n\nEnsimäisenä kohtaa meitä, evankeliumikirjaa auastessa, kertomus\nJeesuksen syntymisestä.\n\nKerrottu on omituinen, kokonaan käsittämätön seikka, mikä virallisessa\nuskontunnustuksessamme ilmaistaan sanoilla: \"minä uskon Jeesuksen\nKristuksen päälle, joka _sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitseestä\nMariasta_.\"\n\nKun tämä kertomus, ollen aivan alussa, pidetään ikäänkuin porttina\nevankeliumin muuhun sisältöön, ei voi mennä sen ohitse. Tosin jos\nlukemisen ainoana tarkoituksena on saada tietää, mitä Jeesus\ntäysikäisenä opetti, ei kertomuksella hänen syntymisestään tarvitse\nolla mitään merkitystä. Mutta evankeliumin kirjoittaja tuntuu tällä\nkertomuksella nimenomaan tahtovan sanoa: ennenkuin luet, mitä minä,\nJeesuksen apostoli, olen kirjoittanut hänen opistaan, usko ensin mitä\nolen kirjoittanut hänen syntymisestään ja jumaluudestaan.\n\nTämmöinen ehto on mieltä masentava sille, joka ei voi uskoa mihinkään\nyliluonnolliseen sikiämiseen pyhästä hengestä ja syntymiseen\nneitseestä, vaan joka sydämmensä yksinkertaisuudessa oli vaan tahtonut\ntietää, mitä Jeesus-niminen merkillinen mies opetti elämän olevan. On\nniinkuin evankeliumin kirjoittaja sulkisi oven hänen edestään juuri\nsilloin kuin hän oli astumassa sisälle, -- käskisi panna kirjan pois\nkädestä.\n\nPitääkö siis ruveta epäilemään, ettei kertomusta Jeesuksen syntymisestä\nja esitystä Jeesuksen opista kenties olekaan sama mies kirjoittanut, --\nettä evankeliumit ovat kokoonpantu monista aineksista: todellisista\napostolein esityksistä ja myöhemmin syntyneistä taruista? Pitääkö\ntutustua tieteen tutkimuksiin näistä asioista, saksalaiseen\ntieteelliseen evankeliumitekstien arvosteluun, tai vielä paremmin oppia\nraamatun alkukieli ja vajoutua arkistoihin vertaillakseen alkuperäisiä\nkäsikirjoituksia ja niiden toisintoja? Tämä kaikki viivyttäisi meitä\nepätietoiseksi ajaksi, -- ehkä emme ollenkaan pääsisi varmuuteen\nasiasta, -- ja ainakin se siirtäisi koko kysymyksen toiselle alalle:\nsen sijaan kuin hakisimme vastausta kysymykseen, mitä on elämä, me\nolisimme eksyneet ihan syrjäisiin kysymyksiin evankeliumin synnystä ja\nhistoriasta.\n\nEikö ole mitään muuta keinoa? Eikö todella voisi, jättämällä tämän\nkertomuksen pois, alkaa lukemista esimerkiksi Matteuksen 3:nesta\nluvusta, jossa on puhe Johannes kastajan saarnasta, Jeesuksen\nilmestymisestä Jordanille, kyyhkysen laskeutumisesta alas hänen\npäällensä? Tai vielä paremmin Luukkaan 2 luvun lopusta, jossa kerrotaan\nkuinka Jeesus 12 vuotiaana esiintyi temppelissä ja nimitti tätä oman\nisänsä huoneeksi? -- Mutta nämätkin paikat tuntuvat olevan kirjoitetut\nvaan Jeesuksen jumaluuden todistamiseksi. Mistä siis alkaa? Näiden\npaikkojen perästä seuraa kuvaus hänen olemisestaan korvessa. Siinä taas\nnäyttää olevan kerrottu käsittämätön kamppaus jumalan ja pahan hengen\nvälillä, jolla ei ole mitään tekemistä elämänopin kanssa. Sitten seuraa\nkertomuksia ihmetöistä, yksi toisensa perästä, kaikki vaan tuon maan\npäälle ilmestyneen jumalan kunnian todistamiseksi ja ylistämiseksi. Ja\nnäiden ihmetöiden väliin on ikäänkuin ohimennen sirotettu kertomuksia\ntästä opista -- hajanaisia lauseita taivaanvaltakunnasta, joku vertaus\nkylväjästä, -- niin että vuorisaarna esiintyy ainoana kokonaisempana\npalasena hänen opistaan. Kuinka nyt löytää yksinkertainen vastaus\nelämän kysymykseen hänen puheistaan, jotka kaikkialla näyttävät olevan\nyhteydessä ihmeiden ja yliluonnollisuuksien kanssa ja joita sitäpaitsi\nei mitenkään voi arvostella erillään Jeesuksen teoista, elämästä ja\nkuolemasta, siis hänen persoonallisuudestaan? Silminnähtävästi täytyy\nsiis perustua evankeliumin kirjoittajan ilmoituksiin myöskin mitä hänen\ntekoihinsa, elämäänsä ja ja erikoisiin tapahtumiin tulee.\n\nSille, joka ei voi syventyä evankeliumin tekstien\nhistoriallistieteelliseen arvosteluun, on sentähden vaan yksi keino\njäljellä, -- ehkä paras kaikista. Hänen täytyy lukea kaikki\nerotuksetta, lukea yksinkertaisella mielellä, ilman mitään edeltäpäin\ntehtyä päätöstä, ainoastaan kysymällä itseltään, onko luetulla ja missä\nmäärin tekemistä, sen kysymyksen kanssa, johon hän hakee vastausta.\nHänen täytyy siis myöskin lukea kertomus Jeesuksen syntymisestä tällä\nmielellä. Jollei ole tekemistä, niin jättää hän sen luonnollisesti\npois. Jos on, niin ottaa hän siitä vastaan sen, minkä hän voi tuntea\ntodeksi, ja jättää pois sen, mikä hänen mielestään ei voi olla totta.\nTämä on ainoa mahdollinen lukemisen perustus.\n\n\n\n\nI.\n\nJeesuksen syntyminen ihmisestä.\n\n\nNäin on nyt edessämme Matteuksen 1 luku, luettelo Jeesuksen esi-isistä\nAabrahamista alkaen Daavid kuninkaan kautta Joosefiin, Marian mieheen\nasti. Tämä luettelo sisältää siis Israelin kansan suurimman ja\nloistavimman suvun, johon juutalaisten kansallisylpeys oli keskittynyt.\n\nMitä tarkoittaa tämä sukuluettelo?\n\nSillä kun luetaan edemmäs, seuraa 18 värssystä asti kertomus Jeesuksen\nsyntymisestä, ja nyt saadaan tietää, ettei Jeesus ollutkaan Joosefin\npoika, eli ettei hänellä siis ollut mitään sukuyhteyttä lueteltujen\nesi-isien kanssa. Jos luettelon tarkoitus on, kuten Matteuksella\n(v. 17) ilmoitetaan, osoittaa, että kuningas Daavidin sukua ennen\nJeesuksen syntymää oli kolme kertaa 14 polvea, niin semmoinen\ntiedonanto ei kuulu meihin vähimmässäkään määrässä.\n\nJos saapi luottaa Luukkaan tiedonantoon (Luuk. 3: 23), että Jeesus\nsiihen aikaan luultiin Joosefin pojaksi, on luettelo selitettävissä, ja\nepäselväksi jää vaan miksi tämä Joosefin sukutaulu on Matteuksella,\njoka nimenomaan kertoo, _ettei_ Jeesus ollut Joosefin poika.\n\nKuinka tämmöinen luettelo lieneekin joutunut Matteuksen evankeliumin\nalkuun, ei voi olla näkemättä että sen varsinainen tarkoitus on saada\nJeesuksen syntymisen ympärille kootuksi parasta kunniaa ja loistoa,\nmitä ihmismielikuvituksella on ollut tarjottavana. Aabrahamin ja\nkuningas Daavidin piti oleman hänen esi-isiänsä suoraan alenevassa\npolvessa, samalla kuin Jumalan itsen piti oleman hänen siittäjänsä!\n\nNiinkauan kuin ihmiset ovat lapsuuden tilassa ja luulevat, että jonkun\nelämän-opettajan kunnia riippuu semmoisista ulkonaisista seikoista kuin\nhänen syntymisensä laadusta, saattaa tämmöiset sukuluettelot ja\nerinomaisuudet itse syntymisessä tuntua tarpeellisilta. Mutta heti kun\nhuomataan, että oikea kunnianlähde täytyy olla ihan toisaalla,\nkadottavat ne merkityksensä. Jokaiselle käy ainakin selväksi, että vaan\nyksi kahdesta voi olla kysymyksessä: joko tahtoo evankeliumi sanoa,\nettä Jeesus oli Joosefin poika, ja silloin säilyköön sukuluettelo, tai\nettä hän oli pyhän hengen siittämä, ja silloin sukuluettelo jääköön\npois.\n\nEvankeliumit eivät kuitenkaan anna vähintäkään syytä otaksumiseen, että\nJeesus olisi sittenkin ollut Joosefin poika. Kerrotaan, että Maria oli\nJoosefiin kihlattu ja ennenkuin he yhteen tulivat, huomattiin hän\nraskaaksi. Silloin Joosef, joka oli hurskas mies eikä tahtonut\nkihlattuansa saattaa huonoon maineeseen, päätti hiljaisuudessa hylätä\nhänet, mutta otti sitten erään unen nähtyään hänet kuitenkin\npuolisokseen, vaikkei ollutkaan hänen yhteydessään siihen asti kuin hän\nlapsensa synnytti. Tämä on kerrottu Matteuksen 1 luvun 18-25\nvärssyissä.\n\nTähän liittyvä kertomus viattomasta jumal-äidistä, joka ei tiennyt\nmitään miehestä, voi kyllä olla kaunis, se voi olla runollinen, se voi\nolla taiteellisen esityksen esineenä, se voi olla ehdottoman puhtauden\nihanteen symhoolina eli vertauskuvana; mutta tämä kaikki ei voi\naikaansaada, että kertomuksen sanallinen sisältö enää voisi olla\nuskontomme esineenä. Sillä se, mikä tässä kertomuksessa kerrotaan, ei\nvoi olla tosi. Ja aika on tullut, ettei uskonto taida enää olla\nkauneutta, ei runoutta, ei taidetta, ei symbolismia, vaan ainoastaan\ntotuutta.\n\nJos siis ei voi ajatella, että Jeesus oli jumalan siittämä, -- jos ei\nmyöskään voi ajatella, että hän olisi ollut Joosefin poika, ja jos\nkuitenkin, tahtomatta jäädä kokonaan epätietoiseksi, pyrkii\nevankeliumin kertomuksesta vainuamaan esille puhdasta totuutta, niin on\nvielä jäljellä otaksua, että Jeesus oli tavallinen avioton lapsi.\n\n\"Jeesusko avioton lapsi, sehän on julkein häväistys!\" -- kuulen minä\nhuudahdettavan kauhistuksella.\n\nMinä sanon vieläkin: se on omituisen, puolustamattoman lapsellisuuden\ntodistus, että ihmiset kuvailevat Jeesuksen arvon voivan enetä tai\nvähetä hänen syntymisensä laadusta.\n\nJuuri sama lapsellinen kauhistus, joka vielä nykyjään valtaa ihmiset\ntällaisen otaksumisen kuultuaan, on nähtävästi antanut aihetta niille,\njotka muinoin tiesivät, ettei Jeesus ollut Joosefin vaan yksin Marian\npoika, peittää ja salata asian todellista laitaa. Katsottiin, että\ntotuuden tietäminen ei ole ihmisille hyväksi. Jos lapsi kysyy\naikaihmiseltä, kuinka olen saanut pienen veljen, ei aikaihminen katso\nlasta kypsäksi tietämään totuutta ja mieluummin kertoo hänelle sadun\nenkelistä, joka toi pienokaisen jumalalta. Niin on Maria-legendakin\nkerrottu kansoille, joiden ei luultu voivan sulattaa semmoista oppia,\nettä aviottomasti syntynyt ihminen olisi ollut jumalan erikoinen\nlähettiläs.\n\nSyitä siihen, että tämä taru viattomasta jumaläidistä on levinnyt\nympäri puolen maailmaa, voi olla lukemattomia, sekä ulkonaisia että\nsisällisiä. Yksi sisällinen syy, ehkä tärkein kaikista, on se, että\ntämä taru oli ihmisissä siveellisen puhtauden ihanteen ensimäisenä\nherättäjänä. Keski-aikana, jolloin Jeesuksen oma oppi oli kokonaan\ntuntematon ja katolinen papisto sitä kansalta salasi, oli \"neitsyt\nMarian\" ihanteleminen ylimmillään. Michelangelo, Leonardodavinci ja\nRaafael möivät suurista rahoista esityksiänsä tuosta hienosta,\njumalallisesta viattomuudesta. Jeesuksen oppi asettaa siveellisen\npuhtauden jokaisen omaksi personalliseksi ihanteeksi, mutta roomalaiset\nkardinaalit ja florensilaiset kauppiaat, kaikkein raaimpien tapojensa\nja käsitystensä ohella, saattoivat ihailla puhtautta ainoastaan\nkaukaisena, heidän ulkopuolellaan olevana utukuvana, joka ei vielä\nmitenkään velvoittanut heitä itseään. Ulkonaisista syistä lienee\ntärkein se, että sivistymättömälle kansalle, joka ei tunne Jeesuksen\noppia, on mahdotonta ajatella Jeesuksen syntymistä jumalasta muulla\ntavoin kuin sikiämisenä suoraan jumalasta vaimon kohdussa.\n\nMutta kansat eivät ole enää tämmöisessä lapsuuden tilassa. Evankeliumin\noppi ei ole enää salattu. Jokainen osaa lukea ja ajatella. Ja\nvapautunut ajatus on vastustamattomasti löytävä totuuden, vaikka se\nolisi kuinkakin sotkuksiin saatettu.\n\nNiinpä nyt juuri nuo entiset lapsekkaat yritykset verhota Jeesuksen\nruumiillinen syntyminen erikoiseen loistoon meille paraiten\ntodistavatkin hänen syntyneen tavalla, josta ei katsottu sopivaksi\njulkisesti kertoa.\n\nJa lukiessa evankeliumeja tosi uskonnollisessa tarkoituksessa eli\nsaadaksemme tietää, mitä varten elämme, voi kysymys tähän kertomukseen\nnähden olla vaan siitä, mitä opittavaa olisi semmoisesta tiedonannosta,\nettä Jeesus oli avioton lapsi, eli voiko se enentää hänen elämänoppinsa\nselvyyttä meille.\n\nTämmöisen tosiasian merkitys onkin hyvin laajalle ulottuva ja se sekä\nselventää hänen oppiansa että tekee tämän opin yhä rakkaammaksi\nsydämmelle.\n\nTäytyy vaan tehdä itselleen selväksi Jeesuksen elämänopin piirteet,\nymmärtääkseen kohtalon syvyyttä siinä, että tämä opettaja oli syntynyt\njuuri _ilman_ suurta sukua, ilman nimeä, ilman mitään ulkonaista\nkunniaa, vaan päinvastoin oli niitä lapsia, joita ihmiset heidän\nsyntymisensä vuoksi ylenkatsovat.\n\nOn niinkuin juuri tämä hänen syntymisensä olisi omansa vahvistamaan,\nkuinka kokonaan riippumattomia toisistaan ovat ruumiillinen syntyminen\nja \"syntyminen jumalasta.\" Tavallaanhan voi sanoa, ettei Jeesuksen oppi\nole mitään muuta kuin oppi siitä kuinka ihmisen on syntyminen\njumalasta, oppi \"uudestisyntymisestä\" eli syntymisestä \"korkeudesta\".\nKaikki mitä Jeesus opettaa elämästä, on ainoastaan sitä mitä hän on\nitse sydämmessään kokenut ja täyttänyt; ja niinpä jos hän opettaa\nsyntymistä jumalasta, on hänen itsensä täytynyt kokea tämmöinen\nsyntyminen. Tämä syntyminen jumalasta antaa orjille vapauden, vangeille\npäästön, sokeille näön, kaikille halveksituille, häpeällisesti\nsyntyneille hyvityksen. Se oppi on, että _ihmisessä_ on kaiken kunnian\nja vapauden lähde. Mutta jos Jeesus itse olisi syntynyt jumalasta\njollakin erikoisella, meille mahdottomalla tavalla, niin mitä oppia me\nsiitä voimme saada! Jos hänellä olisi ollut oikeus ylpeillä\nloistavista, kuninkaallisista esi-isistä, mitä lohdutusta olisi siitä\norjille ja vangeille ja sokeille ja kaikille niille, joilla ei ole\ntunnettuja esi-isiä ja joita ihmiset halveksivat!\n\nMitä enemmän syventyy Jeesuksen elämänoppiin ja mitä tarkemmin seuraa\nhänen omia sanojaan suhteestansa ihmisiin ja jumalaan, sitä selvemmin\nymmärtää tämän seikan merkityksen.\n\n       *       *       *       *       *\n\nUskonnollisessa suhteessa merkityksettömänä voi siis jättää pois,\npaitsi sukuluetteloa Matt. 1 luvussa, myöskin kaiken sen, mikä\nmainitaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien 2 luvuissa. Niissä\nkerrotaan vielä muista Jeesuksen syntymisen yhteydessä muka\ntapahtuneista ihmeistä, ennustuksista ja taioista, sitten myöskin\nHerodeksen vainosta, Joosefin paosta Egyptiin ja palauksesta kotiin.\nLuukkaalla, 2 luvun lopussa, tapaamme kuitenkin seuraavan huomattavan\nkertomuksen Jeesuksen lapsuudesta (Luuk. 2: 40-50):\n\n\"Lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä ja hänen viisautensa lisääntyi. Ja\nJumalan armo oli hänen kanssaan. Hänen vanhempansa vaelsivat joka vuosi\npääsiäisjuhlalle Jerusalemiin. Ja kun hän oli 12:n ikäinen, tulivat\nvanhemmat tapansa mukaan Jerusalemiin juhlalle. Heidän lähtiessään\njuhlapäivien jälkeen kotiin jäi poikanen Jerusalemiin äidin ja Joosefin\nhuomaamatta. He luulivat hänen tulevan muiden seurassa, ja käytyään\npäivän matkaa he etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta, vaan\neivät löytäneet ja palasivat sentähden takasin Jerusalemiin häntä\nhakemaan. Ja löysivät hänet vasta temppelistä, missä hän istui\nopettajien keskuudessa kysellen ja kuunnellen heitä. Ja kaikki\nihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. Hänet nähtyään\nvanhemmat hämmästyivät ja äiti sanoi: poikaseni, miksi meille näin\nteit, olemmehan saaneet sekä isä että minä huolestuneina hakea sinua.\nJa hän sanoi heille: miksi haette minua, tietystihän minun pitää olla\nsiinä huoneessa, joka kuuluu isälleni. Mutta he eivät ymmärtäneet mitä\nhän heille sanoi.\"\n\nTämä kertomus viittaa siihen, että Jeesuksen elämän opin pääajatus,\najatus ihmisen poikasuhteesta jumalaan, syntyi hänen lapsuudessaan\nyhteydessä juuri sen seikan kanssa, ettei hän tuntenut ruumiillista\nisäänsä. Niinkuin meidän aikoinamme, saivat lapsipuolet varmaan\nMooseksenkin lain aikana tuntea kodissaan kodittomuutta ja ulkopuolella\nkotoa häväistyksiä. Hän joutui Jerusalemiin, kauas kotoansa, missä\nhänestä ei tiedetty. Hän tuli temppeliin, joka pidettiin jumalan\nasuntona. Kuten tunnettu oli juutalaisten vanhoissa kirjoituksissa\n(vanhassa testamentissa) lausuttuna myöskin, että jumala on ihmisten\nisä. Ja kuunnellen ja kysellen opettajia elähyttää Jeesusta nyt ajatus,\nettä jos jumala on hänen isänsä, niin mitä hänen tarvitsee välittää\nsiitä, ettei hän tunne ruumiillista siittäjäänsä. Hänen vastauksensa\nvanhemmille, jotka olivat käyneet päivän matkan ennenkuin rupesivat\nhäntä kaipaamaan, kuuluu: miksi haette minua, ettekö tietäneet, että\npoika on löydettävä isänsä talosta! [Maria ei ymmärtänyt, mitä hänen\npoikansa tarkoitti. Hänelläkään ei siis ollut uskoa siihen, että Jeesus\nolisi syntynyt yliluonnollisesti.]\n\nTässä vastauksessa tuntuu jo nyt kaksi piirrettä, jotka sittemmin\nJeesuksen totuudenopissa ovat suurella selvyydellä esiintuodut.\nEnsiksikin, että hän tunnustaessaan jumalan isäkseen on ihmisenä kaiken\nkunnian lähteellä ja tämän synnynnäisen oikeutensa perustuksella\nriippumaton maailman jakamasta arvonannosta. Toiseksi, että\ntunnustaen jumalan välittömäksi isäkseen hän on myöskin kaikkien\nvelvollisuuksiensa lähteellä, ja siis riippumaton ihmisten jopa\nvanhempiensakin määräämistä velvollisuuksista.\n\nTämä Jeesuksen avioton syntyminen siis on täynnä suurta merkitystä ja\nihan uudelta kannalta valaisee sekä hänen henkilöänsä että oppiansa.\n\n\n\n\nII.\n\nJeesuksen syntyminen jumalasta.\n\n\nJeesuksen nuoruudesta ei sitten kerrota evankeelioissa muuta. Ja\nensikerran tapaamme hänet noin 30 vuotiaana, kun hän, julkisuudessa\nvielä tuntemattomana, tulee kuuntelemaan Johanneksen saarnaa.\n\nKoska tämä saarna syvästi vaikuttaa häneen, niin että hän sen\nkuultuansa poistuu pitkäksi ajaksi yksinäisyyteen korpeen ja siitä\nseuraa hänen varsinainen heräämyksensä, on tärkeätä päästä selville\nsiitä mitä mainittu saarna sisälsi. Matteuksen 3:ssa, Markuksen 1:ssä\nja Luukkaan 3:ssa luvussa on sen sisällys kerrottu, kaikkialla\ntarkoituksella osoittaa sen vaikutus Jeesukseen.\n\nJohanneksen saarna, kuten näkyy ensimäisistä sanoista Matteuksen 3\nluvussa, on saarna siitä, että _taivaan valtakunta on lähestynyt_.\n\nMitä on tuo taivaan valtakunta, josta evankeelioissa yhtäkkiä aletaan\npuhua ilman mitään valmistavaa selitystä? Nähtävästi on edellytetty,\nettä se, mitä tarkoitetaan, on kaikille selvä. Tarkoitettu onkin, että\nse tunnettu taivaan valtakunta, jota juutalaiset profeetat olivat\nennustaneet tulevaksi, oli tullut. Sitä taivaanvaltakuntaa tarkoitti\ntietysti Johanneskin. -- Mitä taivaanvaltakuntaa olivat siis profeetat\nennustaneet? Kas tässä tärkeimmät profeettain ennustukset:\n\n_Profeetta Esaia_ [vapaa käännös]: \"Lohduttakaa minun kansaani, sanoo\nteidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja julistakaa että\nsen taistelu on päättynyt ja sen syyllisyys sovitettu, ja että se saa\nkaksinkertaisen palkan Herran kädestä kaikkien rangaistusten sijaan.\nÄäni kuuluu huutavan: korvessa valmistakaa Herran tietä, aroilla\noiaiskaa polut meidän jumalallemme! Jokainen laakso yletköön ja\njokainen vuoren kukkula aletkoon ja jokainen mäki painukoon ja sen\njyrkänteet tasoittukoot, että Herran kunnia tulisi ilmi ja kaikki\nihmiset näkisivät, että Herran suu on puhunut. Kaikki liha on ruohoa ja\nsen hyvyys on kuin kukoistusta maassa. Ruoho kuivuu ja kukat\nlakastuvat, kun Herran henki siihen puhaltaa. Ruoho, se on kansa. Ruoho\nkuivuu, kukat lakastuvat, mutta sana meidän jumalamme suusta pysyy\naina. Nouse ylös korkealle vuorelle, sinä Siionin ilosanoman tuoja;\nkorota voimakkaasti äänesi, sinä Jerusalemin sanansaattaja! korota,\nkorota, älä pelkää! Sano Juudan kylille: Katsokaa, teidän Jumalanne!\nKatsokaa Herra, Herra tulee voimakkaana ja hänen käsivartensa on\nväkevä. Katsokaa hän tuopi palkan muassaan ja hänen rangaistuksensa on\njo ohitse. Hän on kaitseva laumaansa niinkuin paimen; karitsat hän on\nkokoova syliinsä ja kantava niitä povellaan ja ruokkiva niiden emiä.\"\n(Es. 40: 1-11).\n\n_Profeetta Osea_: \"Sinä päivänä olen minä saattava ihmiset liittoon\nmaan elävien ja taivaan lintujen kanssa ja kaiken kanssa, mikä maassa\nmatelee; ja jouset ja miekat ja sodat olen minä poistava maasta\nja antava heidän asua turvattuina. Ja sinut olen minä kihlaava\nkanssani ijäksi, olen kihlaava sinut kanssani hurskaudessa ja\noikeudessa, armossa ja laupeudessa. Ja olen kihlaava sinut kanssani\nuskollisuudessa, ja sinä olet tunteva Herran. Ja sinä päivänä tapahtuu,\nsanoo Herra, että minä kuulen taivaiden rukouksen ja taivaat kuulevat\nmaan rukouksen, ja maa kuulee viljan, meden ja öljypuun rukouksen ja\nnämä kuulevat Israelin rukouksen. Ja minä olen istuttava sen itselleni\nmaahan ja olen armahtava Lo-Ruhaman ja sanova Lo-Ammille: Sinä olet\nminun kansani; ja se on vastaava: sinä olet minun Jumalani.\"\n(Osea 2: 18-23).\n\n_Profeetta Sakarias_: Ja sinä päivänä on tapahtuva, että elävä vesi on\nvirtaava Jerusalemista, toinen puoli idän mereen päin, toinen puoli\nlännen mereen päin. Lakkaamatta, sekä talvisin että kesäisin, on se\nvuotava. Ja Herra on oleva kuningas yli kaiken maan; sinä päivänä on\nHerra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. Koko maa on muuttuva Jordanin\nlaakson kaltaiseksi, -- tuleva asutuksi, ei mitään kirousta tule\nolemaan, ja Jerusalem on oleva rauhoitettu. (Sak. 14: 8-11).\n\n_Hesekiel_ (36: 26-28), _Joel_ (3: 18-21), _Malakia_ (3: 1, 2), y.m.\nsisältävät samantapaisia ennustuksia Herran tulemisesta, pääasiassa\nkuitenkin uhkausten muodossa vainoista, sodista, taudeista ja\nkaikennäköisistä onnettomuuksista, jotka käyvät tämän Herran tulopäivän\nedellä, sekä kertomuksia siitä hirveästä kostosta, johon Herra ryhtyy\nensi työkseen kaikkia oikeiden ihmisten (Israelin) vihollisia vastaan.\nKaikki profeetat poikkeuksetta siis ennustavat, että on tuleva päivä,\njolloin jumala itse astuu tänne alas, solmii uuden liiton ihmisten\n(Israelin) kanssa ja näin perustaa taivaan valtakunnan _maan päälle_,\njoka valtakunta sitten tulee pysymään iankaikkisesti.\n\nErityisesti merkillinen ja huomattava on vielä _profeetta Jeremiaan_\nennustus, siinä kun ei taivaanvaltakunnan tuleminen ole pantu\nriippuvaksi ulkonaisista merkeistä, kuten muilla profeetoilla, vaan\nesitetään sisällisenä jumalan yhtymisenä ihmisten (Israelin) kanssa:\n\n\"Katso, päivät ovat tulevat, sanoo Herra, jolloin minä olen tekevä\nliiton Israelin huoneen ja Juudan huoneen kanssa, uuden liiton, ei\nsemmoisen kuin oli se liitto, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin\nkuin tartuin heidän käteensä johdattaakseni heidät pois Egyptin maasta,\n-- vaan tämä liitto, jonka minä vastaisuudessa aijon tehdä Israelin\nhuoneen kanssa, on oleva tällainen, sanoo Herra: Minä olen paneva\nlakini heidän sisäänsä ja kirjoittava sen heidän sydämmiinsä, ja olen\noleva heidän Jumalansa ja he minun kansani; ja sen jälkeen he eivät\nenää opeta toisiansa sanoen: 'tuntekaa Herraa!' sillä he ovat kaikki\ntuntevat minun, sekä pienet että suuret, sanoo Herra, sillä minä annan\nanteeksi heidän pahattekonsa ja unohdan heidän syntinsä. Niin sanoo\nHerra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää ja kuun ja tähdet\nvalaisemaan yötä, joka liikuttaa meriä ja vyöryttää sen pauhaavia\naaltoja, hän, jonka nimi on Herra Zebaot.\" (Jer. 31: 31-35).\n\nJos nyt kysytään, missä suhteessa Johannes ilmoitti samaa kuin muut\nprofeetat häntä ennen niin täytyy sanoa, että hänellä oli sama\nprofeetallinen käsitys taivaanvaltakunnasta, eli että hänkin ilmoitti\nsamallaista jumalan tulemista maan päälle välittömäksi hallitsijaksi\nihmisille. Maailmallisen valtakunnan sijaan, jossa olivat hallitsijana\ninhimilliset ruhtinaat, piti ihmisten keskuudessa syntymän uusi\nvaltakunta, missä käskijänä ei ollut enää näkyväisiä vallanpitäjiä,\nvaan ainoastaan näkymätön jumala, joka tätä varten lupasi itsensä\nilmoittaa ja tehdä tunnetuksi sekä suurille että pienille. Tämmöistä\nvaltakuntaa, jossa ainoastaan jumala on hallitsijana, sanoo sentähden\nJohannes _jumalan_ eli taivaan valtakunnaksi. Ja on siis hyvin tärkeätä\nymmärtää, ettei sanalla \"taivaan\" tarkoitettu sanoa tämän valtakunnan\n_paikaksi_ taivasta, vaan ainoastaan että se oli taivaan eli jumalan\nhallitsema valtakunta, niinkuin sitä evankelioissa \"jumalan\nvaltakunnaksi\" yhtä usein nimitetäänkin.\n\nJos taas kysytään, missä suhteessa Johanneksen ilmoitus tästä jumalan\nvaltakunnasta oli erilainen kuin muiden profeettain, niin täytyy\nhuomata että erilaisuudet ovat hyvin suuria ja tärkeitä. Jopa niinkin,\nettä Johanneksen koko merkitys tuntuu olevan siinä, että hän opetti\njotakin erikoista jumalan tulosta maan päälle kuin muut profeetat.\n\nMuut olivat nimittäin ennustaneet jumalan astuvan maan päälle jossain\n_tulevaisuudessa_, mutta Johannes sanoi, että jumalan valtakunta on jo\ntullut ja että tarvittiin vaan vielä voimain ponnistus _ihmisten_\npuolelta, tarvittiin, että he _muuttaisivat mielensä_. Taivaan\nvaltakunta on tässä, ihan tässä, -- ihmisten täytyy vaan itsien ottaa\naskel tullakseen siihen. Sanoissa \"tehkää parannus, sillä taivaan\nvaltakunta on lähestynyt\", on siis Johanneksen saarnan koko erikoinen\nsisällys lausuttu, kun ymmärtää, että hän tarkoitti taivaan\nvaltakunnalla jumalan tulemista maan päälle ihmisten hallitsijaksi,\neikä siis suinkaan yksityisten ihmisten haudantakaista elämää, josta\njuutalaisille ei ollut muutenkaan mitään käsitystä.\n\nJohannes asui Judean korvessa, Jordanilla. Hän eli uskonsa mukaisesti,\nei ylentänyt itseänsä kenenkään muun rinnalla, tyytyi vähimpään\nmahdolliseen [Matt. 3: 4] ja piti korkeana ainoastaan oman sydämmensä\ntotuutta [Joh. 3: 30]. Ruvettuaan saarnaamaan jumalan valtakunnan\ntulosta maahan, hän nyt vaati kaikilta ihmisiltä uskon muutosta ja\nvapautumista elämän valheesta [Matt. 3: 2, 8]. Hän sanoi: ääni huutaa\nteille, että valmistaisitte epätasaisella maalla tietä jumalalle,\nsuoristaisitte hänen polkunsa, niin että kaikki olisi tasaista eikä\nolisi alempaa eikä ylempää; silloin on jumala astuva ihmisten\nkeskuuteen ja kaikki yksityiset ovat näkevät pelastuksensa.\n[Luuk. 3: 4-6. Ajatus vaatii, että kaksoispiste on pantava \"korvessa\"\nsanan edelle eikä jälkeen, siliä kaiken aikaa on tässä puhe siitä, että\nHerra, ennenkuin tulee, tahtoo suoristamaan ja tasoittamaan maan\nepätasaisuudet. Huutavan ääni on: korvessa valmistakaa Herran tietä ja\ntehkää hänen polkunsa oikeaksi. \"Kaikki laaksot pitää täytettämän, ja\nkaikki vuoret ja mäet alettaman, väärät pitää ojettaman, ja koliat\ntasaiseksi tieksi tehtämän\", sanotaan Luukkaalla. Tämä, on\nluonnollisesti vertaus ihmismaailmaan, jossa tasoitus on tapahtuva\nennenkuin Herra tulee.] Ja niitä ihmisiä, jotka tulivat häntä\nkuulemaan, jotka ymmärsivät hänen aatteensa ja oman erehdyksensä\nelämässä, hän pesi Jordanin vedellä tämän mielenmuutoksen eli uuteen\nvaltakuntaan astumisen merkiksi.\n\nJohanneksen saarna herätti suurta huomiota kansassa. Hänen luoksensa\ntulvasi väkeä Jerusalemista, Jordanin varsilta ja koko maasta.\n[Matt. 3: 5, 6. Mark. 1: 5.].\n\nNäemme Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien kertomuksista,\nettä sinne tuli väkeä monenlaista; paitsi semmoisia, jotka olivat\nkäsittäneet asian sisällisen mielenmuutoksen kannalta ja tulivat\nhakemaan vapautusta erehdyksistään, myöskin semmoisia, joita oli\nfariseusten puolelta Jerusalemista lähetetty urkkimaan ja\ntiedustelemaan, oliko todella kysymys odotetun Kristuksen, Israelin\nvapauttajan tulemisesta. [Joh. 1: 19-25.] Matteuksen tekstistä näyttää\nettä joukko yläluokkiin kuuluvista ihmisistä olivat lähestyneet häntä\nsalaa, koska ei heidän tietysti sopinut julkisesti kuunnella kamelin\nnahkoihin puetun ja nuoralla vyötetyn \"villitsijän\" puheita.\n[Matt. 3: 7.] Näemme Luukkaan tekstistä, etteivät ihmiset oikeen\nymmärtäneet tämän valtakunnan laatua eivätkä osanneet kuunnella sen\nnäkymättömän hallitsijan ääntä. Kun Johannes opetti että jumala tulee\nmaailmaan sittenkuin kaikki arvonerotukset ja mutkat ovat ihmisten\nvälillä poistetut, kaikki ylemmyydet ja alemmuudet tasoitetut, kysyivät\nihmiset häneltä, mitä heidän oli tekeminen, että tämmöinen \"epätasaisen\nmaan tasoitus\" syntyisi. -- Johannes vastasi: kellä on kaksi\nvaatetusta, antakoon sille, jolla ei yhtään ole, kellä on leipää\nantakoon sille, jolla ei leipää ole. Samallaisen kysymyksen tekivät\nmyöskin veronkiskojat, jotka olivat tässä halveksitussa virassa\ntietysti vaan senvuoksi, että heidän oli siinä mahdollisuus rikastua\ntoisten kustannuksella. Johannes vastasi heille: \"älkää keltään\nkiristäkö enempi kuin mitä on säädetty\", se on: älkää pyrkikö\nrikastumaan. Niinikään sotilaille, joiden ainoa varsinainen tulolähde\noli ryöstö ja sotasaalis, vastasi Johannes: \"älkää ketään ryöstäkö\nälkääkä kelleen vääryyttä tehkö, vaan tyytykää pestipalkkaanne.\"\n[Luuk. 8: 10-14.] Mutta paitsi näitä tuli, kuten mainittu Johanneksen\nluo rikkaita ja mahtavia juutalaisten opettajia. Heille sanoi Johannes,\nheidät tunnettuansa: \"osasittepa tekin tänne, siis tunnette ettette elä\njumalan tahdon mukaisesti: Älkää luulko, että teidän suuri sukuperänne\noikeuttaa teitä taivaan valtakuntaan; vaan näyttäkää elämässänne\nettä olette muuttaneet mielenne ja uskonne [Matt. 3: 7-9; vrt.\nLuuk. 3: 7, 8, jossa Johanneksen sanat ovat osotetut yleensä\njuutalaisille eikä yksistään fariseuksille ja sadduseuksille], sillä\nniinkuin puu, jonka juureen on kirves pantu, ei kelpaa muuhun kuin pois\nhakattavaksi, niin on rikkaudet, vallat, synnynnäiset ylemmyydet\nmennyttä: tästä lähin ei ole mikään tarpeellista muu kuin se, mikä\ntarkoittaa lähestyneen taivaanvaltakunnan perustamista ihmisten\nkeskuudessa. [Matt. 3: 10, Luuk. 3: 9.] Minä tosin pesen teitä vedellä,\nmutta tästä minun ulkonaisesta puhdistuksestani riippumatta täytyy\nteidän sydämmiinne tulla se henki, joka on lähestyneen valtakunnan\nnäkymätön hallitsija ja jonka rinnalla minä en ole mitään. Henki on\npuhdistava ihmisen niinkuin tuli, niinkuin isäntä, joka lapio kädessä\nperkaa riihtänsä, erottaa kokoon kelpaavan viljan ja polttaa\ntarpeettomina ruumenet.\" [Johanneksen viime mainitut sanat ovat\nMatteuksella kerrotut näin: \"Minä tosin kastan teitä vedellä: mutta se\njoka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole\nkelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.\nJonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä, ja kokoo\nnisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa sammumattomalla tulella.\"\nNämät sanat, verrattuina Joh. 1: 15, 29-31 värssyihin, näyttävät,\nlukiessa niitä ensi kertaa, tarkoittavan vaan Jeesuksen henkilöä, jolle\nsiis jo Johanneskin antaisi juuri sen salaperäisen luonteen, mikä\nhänelle uskontunnustuksessamme omistetaan. Sentähden ovat nämät sanat,\nnäin alussa, hyvin hämmentäviä, puhumatta niiden ulkonaisesta\nsekavuudesta, ja vasta päästyä perille Jeesuksen elämänopista voi\nymmärtää niiden sisällyksen. Tietysti että Jeesus voisi \"puhdistaa\nhengellä\", hänen täytyy jotakin opettaa, niin että ihmisiin tuleva\nhenki voi olla vaan hänen oppinsa sisällys.]\n\n       *       *       *       *       *\n\nTätä Johanneksen saarnaa jumalan valtakunnasta tuli nyt Jeesuskin\nkuuntelemaan [Matt. 3: 13, Mark. 1: 9], -- se sama rikkauden, vallan ja\nsukuperän puolesta kokonaan merkityksetön Jeesus, jota erityiset\nolosuhteet olivat, kuten mainittu, jo lapsuudesta saakka johtaneet\nsiihen ajatukseen, että ihminen on riippumaton ulkonaisten suhteiden\nsiteistä ja maailman tuomiosta ja että hän voi tunnustaa välittömästi\njumalan hengen oman menettelynsä määrääjäksi.\n\nJohanneksen puheet jumalan hengen tulosta maan päälle ihmisten\nvälittömäksi hallitsijaksi ja ihmiselämän täydellisestä muuttumisesta,\nolivat siis Jeesukselle kuin siemeniä valmiiseen maahan.\n\nNähtävästi hän nyt koko sydämmestään hyväksyi Johanneksen saarnan ja\nuskoi hänen aatteeseensa, koska halusi tulla vedellä pestyksi\nastuakseen Johanneksen julistamaan valtakuntaan.\n\nRikkailta ja mahtavilta kansan opettajilta oli Johannes kieltänyt\nvedellä pesunsa, koska he eivät olleet valmiit muuttamaan elämäänsä,\nmutta merkityksettömälle Jeesukselle, joka ei voinut pitää isänään\nmuuta kuin jotakin näkymätöntä henkeä, hän sanoi, ettet sinä tarvitse\ntulla vedellä pestyksi, sillä sinä ajattelet niinkuin se, joka jo\non muuttanut mielensä, sinä voit siis yhtähyvin pestä minua.\n[Matt. 3: 13-15. Matteuksen esityksessä on nimenomaan fariseusten ja\nJeesuksen tulo Jordanille asetettu vastakkain.] (Huomattava on tässä\nkohden Johanneksen evankeliumin ilmoitus, että Johannes kastaja ei\nollenkaan tuntenut Jeesusta ennenkuin tämä tuli hänen luoksensa.\n[Joh. 1: 31 (ja 33).] Täytyy siis otaksua, että Johannes sanoi näin\nhänelle, koska oli tässä samassa tilaisuudessa oppinut häntä\ntuntemaan.) Jeesus vastasi nyt hänelle tahtovansa tulia pestyksi\nvedellä, koska hänellä oli, jumalan valtakunnan kynnyksellä,\ntarve puhdistua yhdellä tavalla kuin kaikki muutkin, jotka\ntunsivat erehdyksensä. Ja silloin Johannes pesikin hänet vedellä.\n[Matt. 3: 15.]\n\nTämän jälkeen sanotaan Markuksen evankeliumissa näin: \"Ja kohta kuin\nhän astui vedestä ylös, näki hän taivaat aukenevan, ja Hengen tulevan\nalas hänen päällensä niinkuin kyyhkyisen. Ja ääni tuli taivaasta: sinä\nolet se minun rakas poikani, johon minä mielistyin.\" [Mark. 1: 10, 11.]\n-- Vastaavassa kohden Matteuksen evankeliumia sanotaan: \"Koska Jeesus\nkastettu oli, astui hän kohta ylös vedestä: ja katso, taivaat aukenivat\nhänelle, ja hän näki Jumalan hengen tulevan alas, niinkuin kyyhkyisen\nja tulevan hänen päällensä. Ja katso, ääni taivaasta sanoi: tämä on se\nminun rakas poikani, johon minä mielistyin.\" [Matt. 3: 16, 17.] Markus\nja Matteus olivat Jeesuksen seuralaisia. Luukas, Paavalin oppilas,\njoka, kuten tunnettu, ei ollut Jeesuksen seuralainen ja kirjoitti\nevankeliuminsa kuulemisiensa mukaan, sanoo vastaavassa kohden: \"Ja pyhä\nhenki tuli alas _ruumiillisella muodolla_ hänen päällensä niinkuin\nkyyhkynen, ja ääni tuli taivaasta, joka sanoi: 'sinä olet se minun\nrakas poikani, sinuun minä mielistyin.'\" [Luuk. 3: 21, 22.] Johanneksen\nevankeliumissa on taas annettu se käsitys, että kyyhkysen näki vaan\nJohannes kastaja ja äänestä ei puhuta mitään. Siinä näet kerrotaan,\nettä Jeesus tuli jälestäpäin, eli siis oltuaan korvessa, uudestaan\nJordanille. Silloin Johannes sanoi hänestä: \"Minä näin hengen taivaasta\ntulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtuvan hänen päällensä. Ja en\nminä häntä tuntenut; mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se\nsanoi minulle: jonka päälle sinä näet hengen tulevan alas ja\nseisahtuvan hänen päällensä, hän on se, joka kastaa pyhällä hengellä.\"\n[Joh. 1: 32, 33.]\n\nTämän mukaan näyttäisi pääpaino olevan siinä, että _Johannes_ näki\nkyyhkysen omin silmin ja ilmoitti tämän näkönsä kansalle todistukseksi.\n\nJos näissä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumien\nkertomuksissa siis on varmasti kysymys ulkonaisesta ihmetapauksesta,\njonka pitäisi todistaa meille Jeesuksen olleen jumalan lähettilään,\nniin ei niissä ole mitään merkitystä meihin nähden. Meitä\nsilminnähtävästi vaaditaan uskomaan, että tämmöinen ihme todellakin on\ntapahtunut ja pitämään sitten tätä tapausta todistuksena siihen, että\nJeesus oli juuri se Messias eli Kristus, josta vanhassa testamentissa\npuhutaan. Juutalaisten kansallista turhamielisyyttä voisi tämmöinen\ntodistus kenties olla omansa tyydyttämään, mutta meille, jotka haemme\nJeesuksen elämänoppia, on tämmöinen ihme sekä merkityksetön että\nvastenmielinen; eikä ainoastaan siitä syystä, että tiedämme sen\nepätodeksi, vaan myöskin siitä syystä, että se ulkopuolisena,\nkummastuttavana tapauksena saattaa meidät kokonaan kadottamaan\nkäsistämme sen yleisinhimillisen, sisällisen ymmärryksen langan, jonka\njäljille juuri olimme pääsemässä, kun seurasimme Jeesuksen tuloa\nkuuntelemaan Johanneksen oppia jumalan valtakunnasta maan päällä.\n\nKuitenkin, tässä kertomuksessa on jotakin, joka pidättää hylkäämästä\nsitä kokonaan. Siinä on jotakin, joka sanoo ettei se voi olla alusta\nloppuun keksitty, vaan voi olla ainoastaan väärinkäytetty. Kun\nevankeliumeissa juuri ikään on päästy kertomasta miten jumala muka\nsynnytti Jeesuksen neitseestä oman henkensä avulla ja siten todistettu\nJeesuksen yliluonnollinen syntyminen jumalasta, niin näyttää vähän\noudolta, miksi olisi enää ollut tarpeen uusi legenda, jonka mukaan\njumala nyt taaskin lähettää henkensä jumalalle. Maria-legenda on\nselvästi saanut alkunsa totuuden peittämisen tarkoituksessa; olisiko\nehkä tämän toisenkin kertomuksen pohjana joku tosi-asia, jota olisi\ntahdottu peittää tai esittää harhaan vievässä hengessä?\n\nJos tässä tarkoituksessa lähemmin tarkastelemme mitä evankeelioissa on\nsanottu, mitä ei, niin pistää ensimäiseksi silmiimme se omituinen\nseikka, että Matteuksen ja Markuksen esityksissä ei sanota kenenkään\nmuun kuin vaan Jeesuksen nähneen hengen tulevan alas tai kuulleen ääntä\ntaivaasta. Sanotaan nimenomaan: \"ja kohta kun hän astui vedestä ylös,\nnäki _hän_ taivaat aukenevan ja hengen tulevan alas hänen päällensä\nniinkuin kyyhkyisen, ja ääni tuli taivaasta: sinä olet minun rakas\npoikani, johon minä mielistyin.\" Mutta miksi Matteuksen ja Markuksen\nesityksessä on sanottu, että _hän_ näki kyyhkysen ja kuuli äänen, eikä\nole puhuttu mitään siitä, että kansa olisi nähnyt kyyhkystä tai kuullut\nääntä, jos tämän tapauksen merkitys kerran pitäisi olla se, että jumala\ntahtoi todistaa kansalle Jeesuksen olevan messiaan? Pääasiahan olisi\nsilloin siinä, että _kansa_ näki ja kuuli eikä siinä että Jeesus näki\nja kuuli. Silminnähtävästi siis Matteuksen ja Markuksen evankeliumien\nkirjoittajat eivät vielä tarkoitakaan kertomuksellaan esittää Jehovan\nmerkkiä Israelin kansalle, vaan puhuvat vaan Jeesuksen omasta näystä ja\nkuulosta. Ja jos niin on, niin eivät he eikä kukaan muu ole voineet\nsaada tietoa asiasta muulla tavalla, kuin että Jeesus itse on kertonut,\nmitä hän tunsi sisällisesti Johanneksen luona ollessaan. Ja mitä on\nJeesus itse voinut kertoa? Ei tietysti mitään näkyväisistä kyyhkysistä\nja korvin kuultavista äänistä, sillä, silloinhan olisivat taaskin muut\nnähneet ja kuulleet samaa, vaan tietysti hän on kertonut ainoastaan\nsiitä, mitä tapahtui hänelle itselleen sisällisesti eli hengessä. Hän\non voinut kertoa vaan näin: Ymmärrettyäni Johanneksen opetuksen, että\njumala lähettäisi oman henkensä ihmisten sydämmiin ja perustaisi\nvaltakuntansa heidän keskuudessaan ja tulisi heidän ainoaksi\nvälittömäksi hallitsijaksensa, jos he muuttaisivat mielensä ja\ntasoittaisivat keskuudessaan hänelle tien, minä astuin veteen\npeseytyäkseni mielenmuutoksen ja tasoittumisen merkiksi. Enkä minä\ntarvinnutkaan muuta kuin täten pestä itseni puhtaaksi väärästä\nelämänkäsityksestä, kuin näin taivaan aukenevan, ja uusi elämänsana\n(jumalan henki), asettui minuun itsestään aivan kuin olisi ollut\nlähetetty (kyyhkynen), ja minä sain omassa sydämmessäni kokea (ääni\ntaivaasta), mitä ennen olin vaan ajatellut, -- että uudessa\nvaltakunnassa ihmisen suhde jumalaan todella on yhtä kuin pojan suhde\nisään (sinä olet minun rakas poikani).\n\nTässä olisi siis kysymys vaan Jeesuksen omasta heräämisestä, --\nkokonaan henkisestä tapauksesta hänen omassa sisällisessä elämässään,\njohon me siis juuri tästä paikasta saisimmekin ensimäisen avaimen. Sen\nsijaan, että nyt jättäisimme pois koko paikan, jos se nimittäin olisi\npitänyt käsittää muiden kertomuksena siitä mitä he muka näkivät ja\nkuulivat, muuttuu tämä paikka päinvastoin kaikkein tärkeimmäksi, kun\nsen käsitämme Jeesuksen omana tilintekona siitä, miten hänessä syntyi\nensimäinen elävä suhde jumalaan. Sille, joka hakee hänen\nelämänymmärrystänsä, ei voi mikään olla tärkeämpää.\n\nJa tämä hänen oma kertomuksensa, kuten nyt selvästi näemme, ei pääty\nyllämainittuun lyhyeen, vertauksen tapaiseen kuvaukseen, vaan sen\nperästä seuraa välittömästi suorana jatkona kertomus hänen\nkokemuksistaan korvessa, johon hänet sekä Matteuksen, Markuksen että\nLuukkaan mukaan viepi juuri tuo sama häneen tullut sisällinen henki.\n[Matt. 1: 1. \"_Silloin_ vietiin Jeesus hengeltä korpeen\" j.n.e. Mark.\n1: 12. \"Ja henki ajoi hänen _kohta_ korpeen...\" Luuk. 4: 1. \"Niin\nJeesus täynnänsä pyhää henkeä palasi Jordanista, ja vietiin hengeltä\nkorpeen.\"] Koska ei yksikään hänen vastaisista opetuslapsistaan vielä\nsilloin ollut hänen ympärillänsä eikä kukaan vieras ihminen voinut\nseurata häntä korpeen, täytyy siis tämänkin jatkon olla Jeesuksen omaa\nkertomusta omasta itsestään.\n\nTavallisesti ajatellaan noita kahta kertomusta, -- Jeesuksen oloa\nJohanneksen luona ja sitten korvessa, -- niinkuin kahta toisistaan\nerillään olevaa asiaa, jopa niinkin että esimerkiksi Matteuksen\nevankeliumin tekstin järjestäjät ovat erottaneet ne eri luvun merkillä.\nJa jos ne käsitetään tavallisella totutulla tavalla, niin ei niiden\nvälillä todella löydäkään mitään yhteyttä, edellisessä kun pitäisi olla\nkerrottu jonkinlaisesta tunnustähdestä eli taivaan todistuksesta, että\nJeesus muka oli jumala toisessa personassa, ja jälkimäisessä taas\nkerrottu kuinka perkele viettelee tätä jumalaa. Sitävastoin jos\nkäsitämme molemmat kertomukset Jeesuksen omaksi selitykseksi siitä,\nkuinka hänessä tapahtui herääminen siihen elämänkäsitykseen, jota hän\nsittemmin julisti, niin liittyvät ne erottamattomasti yhdeksi\nkertomukseksi tästä samasta heräämisestä: ensin käy hänelle elävästi\nselväksi, että hän, ihminen, on ruumiillisesta kuolemasta riippumaton\njumalan poika, -- sitten hän lähtee korven yksinäisyyteen päästäkseen\nymmärtämään mitä hänen on semmoisena tässä elämässä tekeminen.\n\nTämä kertomuksen jatko Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan yhdistetyn\ntekstin mukaan on näin kuuluva:\n\n\"Ja henki ajoi hänen kohta korpeen. Ja hän oli siellä korvessa\nneljäkymmentä päivää, ja kiusattiin perkeleeltä, ja oli petoin seassa\nja enkelit palvelivat häntä. [Mark. 1: 12, 13.] Eikä syönyt mitään\nniinä päivinä, mutta koska ne kuluneet olivat, sitten hän isosi.\n[Luuk. 4: 2.] Ja kiusaaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: jos sinä olet\nJumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat. Mutta hän\nvastasi ja sanoi: kirjoitettu on, ei ihminen elä ainoastaan leivästä,\nmutta jokaisesta sanasta, kuin Jumalan suusta lähtee. Silloin otti\nperkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin\nharjalle, ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske\nsinus alespäin, sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä\nsinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettes joskus jalkaas kiveen\nloukkaa. Niin Jeesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu, ei sinun pidä\nkiusaaman Herraa sinun Jumalatas. [Matt. 4: 3-7.] Ja perkele vei hänen\nkorkealle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maan piirin valtakunnat,\nsilmänräpäyksellä, ja perkele sanoi hänelle: kaiken tämän vallan, ja\nheidän kunniansa minä annan sinulle: sillä minun haltuuni ovat ne\nannetut, ja minä annan ne kenelle minä tahdon. Jos sinä siis kumarrat\nja rukoilet minua, ne kaikki pitää sinun omas oleman. [Luuk. 4; 5-7.]\nNiin sanoi Jeesus hänelle: mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on,\nHerraa sinun Jumalatas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoata\npalveleman.\" [Matt. 4: 10.]\n\nPysyäkseen horjumatta siinä ainoassa mahdollisessa käsityksessä, että\ntässä voi olla kysymys vaan Jeesuksen sisällisistä hengen liikkeistä,\ntäytyy ymmärtääkseen tämän jatkon merkityksen varjella itseään\ntavallisista selityksistä, joiden mukaan nyt paha henki vuorostaan\ntulee Jeesuksen luo ulkonaisesti näkyvässä muodossa. Jos Matteuksella,\nMarkuksella ja Luukkaalla olisi todella sanottu, että tämä kiusaaja\nilmestyi hänelle näkyväisessä muodossa, niin pitäisi tietysti taaskin\nselittää se kirjoittajan väärinkäsitykseksi. Mutta nyt ei ole heillä\nsanallakaan viitattu siihen, mimmoinen muoto oli pahalla hengellä,\nmiten hän liikkui, kuinka hän tuli, ja kuinka läksi. Hänestä mainitaan\nainoastaan sen verran kuin tarvitaan Jeesuksen omien ajatusten\nilmaisemiseksi. Ja pitääpä olla kokonaan kuollut kuvittelemisen ja\ntajuamisen kyky sillä jumaluusopilla, joka tässä kohden jääpi\nihmettelemään ulkonaista paholaista, ja antaa siten kaikkein syvimpien\nhenkisten asiain mennä ohitsensa, joista itämaalainen kertomatapa\nvärillisellä ja puhuvalla kuvauksella tahtoo antaa vihiä.\n\nOnhan paholaisesta monasti muuallakin evankeliumeissa puhe ilman että\ntarkoitetaan mitään erikoista saati sitten _näkyvää_ olentoa.\n\nNiinpä Jeesus puhui kerran menevänsä Jerusalemiin, jossa varma kuolema\nhäntä odotti. Pietari koetti saada häntä luopumaan tästä aikeesta.\nJeesus vastasi; mene pois minun tyköäni saatana, sinä pahennat minua,\nsillä sinä puhut siitä, mikä on ihmisten, etkä ymmärrä sitä mikä on\njumalan. [Matt. 10: 21-23.] Tässä ei ollut suinkaan mikään näkyvä\npahahenki Jeesuksen edessä. Ei Jeesus sano Pietaria saatanaksi, vaan\nsitä ajatusta, jonka Pietari herätti hänessä, että hänen nimittäin\npitäisi suojella omaa personaansa vainoojilta ja jättää jumalan asia.\nHän sanoo, niinkuin sanoo, ainoastaan siksi, että hänen on siten\nmukavin ilmaista, mitä hän tarkoittaa.\n\nAivan samalla tavalla saatana esiintyy korvessakin Jeesuksen omana\najatuksena, epäilyksenä; ja ulkonaisesta paholaisesta siis on puhe vaan\nkertomuksen helpoittamiseksi, sillä muutenhan olisi pitänyt panna\nJeesus puhumaan itsensä kanssa ja olisi ollut vaikea ilmaista mitkä\najatukset ovat tarkoitetut vastakkaisiksi toisilleen. Saatanan suuhun\npannut sanat ilmaisevat \"lihan\" ääntä Jeesuksessa, \"sitä mikä on\nihmisten\", vastakohtana sille totuuden hengelle, \"joka on jumalan\" ja\njoka oli hänessä heräämisensä jälkeen.\n\nTässä on siis saatanalla, perkeleellä eli kiusaajalla tarkoitettu ihan\ntavallista, jokaiselle ihmiselle tuttua henkistä asiaa.\n\nNäin ollen näyttää siis siltä, että Jeesuksella korven yksinäisyydessä\non ollut taistelu ajatuksia tai epäilyksiä vastaan, jotka pyrkivät\nkumoamaan hänen äsken saamaansa uutta elämänymmärrystä.\n\nJos käsitämme koko tämän kertomuksen niin, että Jeesuksessa tapahtuu se\nsama mielenmuutos ja uudestisyntymys eli syntyminen jumalasta, jota hän\nsittemmin niin monessa kohdin opettaa ihmisille taivaan valtakuntaan\ntulemisen ehtona [tärkein kohta hänen opetuksistaan uudestisyntymisestä\non keskustelu Nikodeemuksen kanssa, joka löytyy esitettynä Johanneksen\nevankeliumissa, 3 luvun 1-21 värssyissä], niin mitä silloin ovat nämä\nepäilykset ja tämä \"saatana\", joka seuraa hänen uudestisyntymistänsä ja\non ikäänkuin sen ytimessä? Eikö hän ole sittemmin, ruvettuansa\nopettamaan ihmisiä, puhunut näistä kiusauksista mitään?\n\nKaikki tämä löytyy todella suorana opetuksena evankeliumeissa. Niinkuin\nsiellä löytyy opetuksia siitä, mitä uudestisyntymys ja taivaan\nvaltakuntaan tuleminen on, niin siellä myöskin löytyy nimenomaisia\nopetuksia niistä kiusauksista, jotka uudestisyntymystä välttämättä\nseuraavat.\n\nOvatko nämät kiusaukset samoja kuin ne, joita Jeesus itse koki\nkorvessa?\n\nEräässä tunnetussa vertauksessa on Jeesus nimenomaan puhunut, kuinka\nihmiset, kuultuaan opin eli \"sanan\" taivaanvaltakunnasta, heräävät,\nmutta sitten usein joutuvat kiusausten voittamiksi. -- \"Taivaan\nvaltakunnan oppi, sanoo hän tässä vertauksessa, on niinkuin kylvetty\njyvä, joka voi pudota ojaan ja kivikkoon ja orjantappuroihin, mutta\nmyöskin hyvään maahan. Sattuu niin, sanoo hän, että joku kuulee opin\ntaivaan valtakunnasta, mutta ymmärtää sen vaillinaisesti ja silloin\ntulee _paholainen_ ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämmeensä\nkylvettiin; toinen taas, kuultuaan saman opin, ottaa sen ilolla\nvastaan, mutta ei ole hänessä juurta ja ensimäiset _kärsimykset eli\nvainot_, joita uusi oppi tuottaa, pahentavat hänen; kolmannet taas\nkyllä ymmärtävät opin, mutta tämän elämän puuhat ja _rikkauden petos_,\ntukahduttavat sen ja tekevät hedelmättömäksi; mutta hyväänkin maahan\nsattuu jyvä ja silloin nousee hedelmä, milloin satakertainen, milloin\nkuudenkymmenen, milloin kolmenkymmenen kertainen.\" [Matt. 13: 3-9 ja\n19-23. Sanasta sanaan on suomalainen ev. teksti seuraava: Koska joku\nkuulee valtakunnan sanan, ja ei ymmärrä, niin tulee pahuus (ruotsiksi\n\"den onde\" eli paholainen) ja tempaa pois sen, kuin hänen sydämmehensä\nkylvettiin: tämä on se, joka tien oheen oli kylvetty. Mutta kivistöön\nkylvetty on se, joka kuulee sanan, ja kohta ilolla sen vastaan ottaa.\nMutta ei ole hänellä juurta itsessänsä, vaan ajan pysyy: koska siis\nvaiva eli vaino tulee sanan tähden, niin hän kohta pahenee. Mutta\norjantappurain sekaan kylvetty on se, joka sanan kuulee: ja tämän\nmaailman suru ja rikkauden petos tukahuttaa sanan ja hän tulee\nhedelmättömäksi. Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan\nja ymmärtää: joka tosin tuottaa hedelmän ja tekee, muutama\nsatakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen, muutama kolmenkymmenen\nkertaisen.] Tässä näemme kolmenlaisen kiusauksen: 1) \"tulee paholainen\nja tempaa pois kylvetyn siemenen\", s.o. muiden ihmisten kautta tai\nomissa ajatuksissa herää epäilys tätä oppia vastaan; 2) uuden opin\nseuraamisesta syntyvien vaarojen ja vainon pelko; 3) \"rikkauden petos\".\nNämät kiusaukset siis seuraavat heräämistä uuteen elämänymmärrykseen.\n\nMikä olisi tavallisissa oloissa se vastaväite, se \"paholainen joka\npyrkisi kumoamaan uutta elämänymmärrystä\", eli tahtoisi \"temmata pois\nsen, mikä sydämmeen kylvetty oli.\" Ajatelkaamme tavallista meidän\naikamme ihmistä, joka valtakunnan sanan kuultuaan heräisi semmoiseen\nelämänymmärrykseen, että hän on elämän huolista riippumaton, kaikista\nsiteistä vapaa hengen lapsi, jonka asia on elää maan päällä jumalan\nvälittömän tahdon täyttämiseksi. Jollei hän omassa sydämmessään tuntisi\nmitään vastaväitteitä tätä uutta, niin peräti mullistavaa, kaikki\nentiset käsitykset ylösalasin kääntävää elämänymmärrystä vastaan, niin\nkiirehtisivät muut ihmiset, hänen lähimmät ystävänsä, vanhempansa,\nveljensä, kaikki, jotka häntä personallisesti rakastavat, väittämään\nhäntä vastaan. Nähden että hän on valmis jättämään omaisuutensa ja\ntulevaisuutensa ja kaiken sen mitä he olivat hänestä toivoneet, ja että\nhän tekee näin jonkin uuden _ymmärryksensä_, perustuksella, koettavat\nhekin ymmärryksen eli logiikan syillä, kumota hänet. Heidän lähin\nväitteensä on tämmöinen: \"sinä sanot, että olet vapaa kaikista elämisen\nhuolista, mutta etpä voi olla syömättä, ja siis sinun täytyy elää\nniinkuin meidän muidenkin: säästää, varata itsellesi omaisuutta ja\najatella tulevaisuutta; meillä on oikea elämänymmärrys, mutta sinun on\ntyhjä haave.\" Se onkin tavallisinta, että lähimmäiset ystävät ja\nomaiset, kaikessa hyväntahtoisuudessaan, näin esiintyvät paholaisen\nosassa. \"Ihmisen vihamiehet ovat hänen perheensä\", sanoo Jeesus.\n(Matt. 10: 36.) -- Toinen vastaväite joka niinikään voi herätä sekä\nihmisten kautta että omissa ajatuksissa, on tämmöinen: \"sinä sanot,\nettä jumala pitää huolen sinusta ja ettet sinä siis tarvitse pelätä\nmitään etkä suojella itseäsi vaaroilta, mutta etpä mene katolta alas\nputoamaan; jos sieltä putoat niin menetät henkesi, ja siis sinä elät\nsiksi että suojelet itseäsi, etkä siksi että olisit jumalan välitön\nlapsi.\" Ja vihdoin kolmanneksi: \"heitä siis haaveesi; katso elämää\nympärilläsi, se tarjoo kylläkin iloa ja nautintoa, katso sen\nkulttuuria, katso sen edistystä, katso sen rikkauksia! ne ovat\njokaiselle tarjona ja kaiken sen voit sinäkin saavuttaa, jos pysyt vaan\nentisessä, taatussa elämänymmärryksessä.\"\n\nNämät ovat juuri ne kolme kiusausta, joista Jeesus varoittaa äskeisessä\nvertauksessa.\n\nJa mitä näemme? -- Samat kiusaukset ne olivat, jotka heräsivät\nJeesuksessa itsessään, kun hän korven yksinäisyydessä mietti äsken\nomistamaansa elämänymmärrystä, että ihminen on jumalan poika.\nPaholainen sanoi hänelle ensiksi: \"jos sinä olet jumalan poika, niin\nsano, että nämät kivet leiviksi tulevat.\" Toiseksi hän vei Jeesuksen\ntornin huipulle ja sanoi: \"jos sinä olet jumalan poika niin heittäydy\nalas, ja enkelit varjelevat sinua loukkaantumasta.\" Ja kolmanneksi hän\nnäytti Jeesukselle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja\nsanoi: \"nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä palvelet minua.\"\n\nKirkolliset evankeliumin tekstin selittäjät ovat, kuten sanottu,\nyksimieliset siitä, että tässä olisi puhe näkyväisestä, ulkopuolisesta\npaholaisesta, joka oli tullut kiusaamaan jumalaa. Sentähden he eivät\ntietysti voi nähdä koko tässä syvässä asiassa muuta järkeä kuin että\npaholainen olisi kiusannut tätä ihmis-jumalaa tekemään ihmeitä, ja että\nJeesus, vaikka hän jumalana tietysti olisi _voinut_ muuttaa kivet\nleiväksi ja myöskin kävellä ilmassa, ainoastaan jonkinlaisesta\nnöyryydestä ei tahtonut tässä tilaisuudessa ihmeitä tehdä. Tämmöisen\nkiusauksen tarkoitus olisi kuitenkin merkityksetön ja sen saisi jo\nsiitäkin syystä jättää pois evankeliumista. Mutta kun asettuu sille\najatuksen kannalle, että tässä on kysymys Jeesuksen omista ajatuksista,\nniin täytyy tietysti ihan toisella tavalla käsittää nuo paholaisen\nsuuhun pannut lauseet, nimittäin juuri hänen omina epäilyksinään eli\nvastaväitteinä sitä uutta elämänymmärrystä vastaan, että ihminen olisi\njumalan poika. Paholainen tahtoo tämän mukaan sanoa, ensiksi: \"sinä et\nole jumalan poika, koska et voi muuttaa kiveä leiväksi.\" Ja toiseksi:\n\"sinä et ole jumalan poika, koskeivät enkelit varjelisi sinua\nloukkaantumasta, jos heittäytyisit alas tornista.\" Että tämä on ajatus,\nnäkyy vihdoin ihan selvästi myöskin Jeesuksen vastauksista näihin\nväitteisin. Hän ei vastatessaan selitä ollenkaan, mistä syystä hän ei\nmuka tahdo ihmettä tehdä. Hän vastaa, millä tavalla hän, vaikka hänen\nonkin nälkä, vaikka hän ei voi tehdä leipää kivestä ja vaikka hänen\ntäytyy varjella itseänsä putoamasta, kuitenkin on jumalan poika.\n\nNiinkuin tämä kaikki voikin olla käsittämätöntä sille, jonka korviin ei\nole koskaan tullut, että jokin toinen elämänymmärrys olisi ihmiselle\nmahdollinen kuin se, missä hän on aina tottunut elämään, -- niin\nkäsitettävää ja kallista se on niille, jotka ovat kuulleet ja\nymmärtäneet valtakunnan opin mutta ovat vaan sekaantuneet\nvastaväitteiden ja kiusausten verkkoon. Heidän täytyy nähdä, että nämä\nvastaväitteet olivat samat Jeesuksen omassa sydämmessä. Ja sentähden,\nkun tämän elämänymmärryksen perustaja kertoo, miten hän omassa\nsydämmessään vapautui niistä vastaväitteistä, jotka eksyttävät niin\nmonta ihmistä pois tästä elämänymmärryksestä, ovat hänen sanansa heille\nkuin lapselle äidin rinta.\n\nMitkä ovat siis Jeesuksen vastaukset näihin väitteisin uutta\nelämänsanaa vastaan?\n\n\n1.\n\nJohannes kastaja opetti, että jos ihmiset vaan muuttaisivat uskonsa eli\nvanhan elämänymmärryksensä, se on: sen sijaan kuin tähän asti olivat\npalvelleet kukin itseään, nyt alkaisivat vapaaehtoisesti palvella\ntoisiansa, niin jumala itse astuisi heidän sydämmihinsä näkymättömäksi\nhallitsijaksi heidän keskuuteensa, ja jokainen yksityinen saisi nähdä\npelastuksensa, koska tällä taivaan valtakunnalla ei ole rajoja ajassa\neikä paikassa, vaan se on ijankaikkinen. Kuultuaan ja ymmärrettyään\ntaivaanvaltakunnan sanan Jeesus pesi itsensä puhtaaksi vanhasta\nelämänymmärryksestä ja tunsi silloin elävästi, että jumalan henki\ntodella tuli yksityisen sydämmeen ja että jumala antoi ihmisille\nhenkensä, niinkuin omasyntyisen lapsensa.\n\nTäynnänsä tätä herännyttä ymmärrystä hän menee korven yksinäisyyteen.\nHänessä on tarve päästä täyteen selvyyteen uuden uskonsa laadusta.\n\nJos ihmisen, kuten Johannes opetti, ei ole taivaan valtakunnassa\npalveleminen itseänsä, vaan ainoastaan täyttäminen jumalan tahtoa\npalvelemalla muita, niin hänessä täytyy ennen kaikkea olla horjumaton\nusko olevansa jumalan poika myöskin siinä merkityksessä, että hänen oma\nelämänsä on riippuvainen vaan jumalasta eli että hän on vapaa\nhankkimasta leipää ja suojaa _itsellensä_. Hän siis menee korpeen eikä\nota mukaansa leipää eikä aseita petoja vastaan. Hän heittäytyy kokonaan\nkohtalon valtoihin eikä tahdo tehdä mitään ilman uuden hallitsijansa\nnimenomaista käskyä. Ja miettiessään ja rukoillessaan, ennen kuin hän\non saanut sitä selvyyttä, jota hän hakee, alkaa häntä vaivata nälkä.\nMutta nälän ääntä ja oman itsensä varjelemisen vaistoa, mikäli ne\nkäskevät välittömään toimintaan, hän ei tahdo tunnustaa hengen ääneksi.\n\nNälkä kasvaa yhä uhkaavammaksi ja Jeesuksessa herää ensimäinen epäilevä\najatus: Jos sinun täytyy nälän pakoittamana lähteä täältä ja hankkia\nitsellesi syötävää, niin mihin häviää koko sinun uskosi, että olet\njumalan poika! Eli, evankeliumin sanoilla: jos sinä olet jumalan poika,\nniin sano noille kiville, että ne muuttuvat leiviksi.\n\nHänen uskonsa tietysti kieltää häntä ajattelemasta, että hän voisi\nmuuttaa kiviä leiväksi, sillä tämä usko on siinä, että hän, ihminen,\njoka ei voi semmoista tehdä, kuitenkin on jumalan poika. Mutta samaan\naikaan hänelle myöskin on selvä, että hän luopuisi tästä uskostaan, jos\nlähtisi nälän pakoittamana hankkimaan itsellensä syötävää, sillä jos\nhän on jumalan poika, niin hänen täytyy toimia hengen välittömistä\nkäskyistä, eikä nälän, joka on lihan käsky.\n\nTässä kamppauksessa juohtuu hänen mieleensä kertomus Israelista, joka\neli 40 vuotta erämaassa eikä kuitenkaan hukkunut. Kertomus löytyy\nMooseksen viidennen kirjan 8 luvussa. Siinä sanotaan:\n\n\"Kaikki käskyt, jotka minä tänään annan teille, koettakaa täyttää, että\nte eläisitte ja lisääntyisitte ja saisitte haltuunne sen maan, minkä\nHerra on valalla luvannut isillenne. Muista koko sitä tietä, jota\nmyöten Herra sinun Jumalasi on sinua erämaassa kuljettanut jo\nneljäkymmentä vuotta, saadaksensa sinut nöyrtymään ja saadaksensa\ntietää mitä on sinun sydämmessäsi, aijotko pitää hänen käskynsä vai et.\nJa hän nöyrrytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja syötti sinua\nmannalla, josta et sinä eikä sinun esi-isäsi olleet ennen tienneet,\nosoittaaksensa sinulle, _ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan\njokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee_. Eikä sinun vaatteesi\nole kuluneet eikä jalkasi turvonneet näinä neljänäkymmenenä vuotena. --\nYmmärrä siis sydämmessäsi, että niinkuin ihminen opettaa omaa poikaansa\nniin opettaa Herra sinun Jumalasi sinua. Senpätähden kätke Herrasi\nsinun Jumalasi käskyt, käyden hänen teitänsä ja peläten häntä. Sillä\nHerra sinun Jumalasi tahtoo johdattaa sinut hyvään maahan, missä veden\nvirrat, lähteet ja järvet lähtevät laaksoista ja vuorista.\"\n\nJa tässä kertomuksessa on nyt lausuttu ajatus, jolla Jeesus vastaa\nensimäiseen epäilykseensä uutta elämänymmärrystä vastaan:\n\n\"Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka\njumalan suusta lähtee.\"\n\nJeesus siis vastaa: niinkuin on kerrottu jumalan käskeneen Israelia\nuskomaan, että sen elämä riippuu hänen käskyjensä noudattamisesta, ja\nniinkuin jumala itse tarpeen tullessa syötti, juotti ja vaatetti sitä,\nniin minäkin nyt ymmärrän eläväni siitä, että kuulen valtakunnan sanan\nitsessäni, ja luotan siihen, että saan kaikki mitä tarvitsen\ntoteuttaakseni tätä sanaa maan päällä.\n\nPerkeleen eli vanhan elämänymmärryksen väite on, ettei ihminen voi\nheittäytyä yksinomaan hengen käskettäväksi, koska hänen täytyy pitää\nhuolta omasta aineellisesta toimeentulostaan. Tähän väitteesen ei\nJeesus vastaa kumoamalla sitä järjensyillä. Hän saa sen vaikenemaan\ntoisella tavalla. Hän sanoo, minä luotan siihen, että saan kaikki mitä\ntarvitsen, kun teen mitä henkeni minulle käskee. Ja tämän _uskon_\nedessä vaikenevat kaikki todistelemiset.\n\nSittemmin opettaa Jeesus vuorisaarnassansa samaa muille ihmisille, eikä\nkukaan nyt voi olla huomaamatta, että hän nimenomaan asettaa vastakkain\nnuo kaksi elämänymmärrystä niinkuin ne olivat hänellä itsellään\nvastakkain korvessa, ja että hän myöskin nimenomaan sanoo juuri uutta\nelämänymmärrystä uskoksi:\n\n\"Ei kukaan voi yhtaikaa noudattaa kahta elämänymmärrystä, vaan aina\nhylkää toisen ja toisen omistaa. Sentähden älköön ihminen missään\nsuhteessa huolehtiko toimeentulostansa. Jos hän on saanut hengen, saa\nhän kyllä ruuankin, ja jos hän on saanut ruumiin saa hän kyllä\nvaatteetkin. Jos jumala ruokkii linnut, jotka eivät kokoo itselleen\nomaisuutta, ja vaatettaa kukat, jotka eivät kehrää eikä kudo, niin\ntekee hän saman teillekin. Siinä olkoon teidän uskonne. Sillä jos te\nsurette ruuastanne ja vaatteistanne, niin te olette vanhassa\nelämänymmärryksessä. Vaan teidän täytyy uskoa, että teidän Isänne kyllä\ntietää teidän tarvitsevan ruokaa ja vaatteita. Etsikää ensin jumalan\nvaltakuntaa, ja te saatte kaikki mitä tarvitsette.\" [Matt. 6: 24-33.]\n\nSe on siis Jeesuksen vastaus ensimäiseen vastaväitteesen.\n\n\n2.\n\nToisessa muodossa esiintyy hänelle vastaväite uutta elämänymmärrystä\nvastaan: hän ei voi olla jumalan poika, koskei hän oman tahtonsa\nvoimalla voi päästä kärsimyksistä eikä välttää kuolemaa. \"Jos sinä olet\njumalan poika, niin mikset voi mennä temppelin harjalle ja heittäytyä\nsieltä vahingoittumatta alas. Sitä et tee, koska tiedät, etteivät\nmitkään enkelit varjelisi sinua loukkaantumasta. Kuinka siis voit sanoa\nolevasi jumalan poika eli kuolemasi riippuvan vaan jumalasta!\"\n\nElämän sanan ihan ensimäisestä omistamisesta asti on Jeesukselle\ntäytynyt olla selvänä, että valtamiehet tulevat \"etsimään häntä\nhukuttaaksensa.\" Opettaen, että ihminen on jumalan valtakuntaa\nmaailmassa toteuttamaan lähetetty vapaa henki, hän tietysti oli ilmi\nristiriidassa niiden kanssa, jotka pitävät tätä maata omana\nvaltakuntanaan ja itse hallitsevat ja käskevät ihmisiä. Mutta hänen\nuskonsa on nyt siinä, että hänen on täyttäminen lähetystoimensa ja\nsanominen vapahtava totuus ihmisille, ja ettei hänen tarvitse pelätä\nmitään, koska ollen jumalan lähettiläänä hänen kohtalonsa on jumalan\nkäsissä.\n\nSentähden kiusaaja, tehden johtopäätöksen tästä uskosta, väittää: jos\nsinä olisit jumalan poika ja siis todella tietäisit elämäsi askeleet,\ntietäisit mitä varten elät ja mitä varten kuolet, niin silloinhan\npitäisi sinun voida myöskin heittäytyä korkeudesta alas ja uskoa\ntulevasi varjelluksi. Kiusaava ajatus tahtoo saada hänet vakuutetuksi,\nettä hänen uskonsa välittömästä riippuvaisuudesta jumalaan on mahdoton.\nSe käskee joko heittäytymään tai selittämään, miksi hän ei heittäydy.\nJa Jeesus vastaa: siksi, että \"ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun\nJumalatas.\"\n\nMitä se on: \"kiusaaman jumalaa\"?\n\nNäin sanoen hän nytkin vastaa muistelemalla Israelin matkaa erämaassa.\nMooseksen 2 kirjan 17: 1-7 on kerrottu, että kansa nurisi, kun ei\nsaanut vettä, ja syytti Moosesta, että hän oli tuonut heidät pois\nentisistä taatuista oloista eikä nyt osannutkaan tyydyttää heidän\ntarpeitansa erämaassa. Silloin jumala käski Mooseksen lyödä sauvansa\nkallioon, josta vesi pulpahtikin esille. Ja Mooses nimitti tämän paikan\nMassaksi ja Meribaksi, se on: syytös ja epäilys, koska he olivat\nsyyttäneet ja koska he olivat epäilleet Herraa, sanoen: onkohan\njumalata meidän keskuudessamme vai ei.\n\nLihan äänen väitteesen: mikä jumalan poika sinä olet, jonka täytyy\nsuojella itseäsi putoamasta, -- Jeesus siis vastaa: ei saa syyttää eikä\nepäillä jumalaa, eli: niinkuin minä en tahdo israelilaisten tavalla\nmoittia jumalata, vaikka nälkä uhkaisi minua kuolemalla, niin en minä\nmyöskään tahdo epäillä, että jumala on minun elämäni perustus, vaikkapa\nruumis voikin kuolla kompastuksesta. Ruumiin täytyy kuolla aina jostain\nulkonaisesta syystä. Heittäytyä korkeudesta ei ole mikään jumalan käsky\nminulle. Päinvastoin se olisi epäilykseni tuote, sillä minä epäilisin\njumalaa, jos näin koettelisin häntä.\n\nTässäkään ei Jeesus järjensyillä kumoa vanhan elämänymmärryksen\nvastaväitettä, vaan asettaa sen vastakohdaksi ainoastaan _uskonsa_, eli\nuuden elämänymmärryksen.\n\nUuden elämänymmärryksensä mukaan hän uskoo, että jos ihminen elää\nsiitä, mitä jumala hänelle puhuu, s.o. jumalan tahdosta, niin hänen\nruumiillinen kuolemansa riippuu ainoastaan jumalan tahdosta. Niinkuin\nhän siis syö ainoastaan jumalan tahdosta, niin hän myöskin suojelee\nitseään vaan jumalan tahdosta. Ilman jumalan käskyä hän ei syö eikä\nsuojele itseään, eikä pelkää vaikka kummassakin tapauksessa\nruumiillinen kuolema olisi seurauksena.\n\nMyöskin tältä kannalta on hän sittemmin suoranaisilla sanoilla\nilmaissut uskonsa. Puhuessaan opetuslapsille niistä vainoista, jotka\ntulisivat kohtaamaan kaikkia taivaan valtakunnan rakentajia, on hän\nnimenomaan varoittanut antautumasta tämän toisen vastaväitteen\neksytettäväksi, joka oli hänellä itsellään korvessa. Hän puhuu\nopetuslapsilleen:\n\n\"Kun he vievät teitä raastupiinsa, älkää olko huolissanne, kuinka ja\nmitä teidän on puhuminen, sillä sinä hetkenä tulette opetetuiksi, mitä\nteidän on sanominen. Sillä ette tule itse puhumaan, vaan teidän Isänne\nhenki on puhuva teissä. [Matt. 10: 19, 20.] -- Älkää peljätkö niitä\nihmisiä, jotka ruumiin tappavat, ja eivät voi sielua tappaa; vaan\npeljätkää ennemmin vanhaa elämänymmärrystä (paholaista), joka voi\nhukuttaa ruumiin kanssa myöskin sielun. Ei yksikään mitätön varpunen\nputoo maahan ilman teidän Isäänne. Niinpä ovat teidänkin päänne hiukset\nluetut. Älkäät siis peljätkö, te olette paremmat kuin monta varpusta.\"\n[Matt. 10: 28-31. Sanasta sanaan on 28 värssyn suomalainen teksti\ntämmöinen: \"Ja älkää peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja eivät\nvoi sielua tappaa: mutta peljätkäät enämmin sitä, joka voi sekä sielun\nettä ruumiin helvetissä hukuttaa.\" Kirkon käsitys on, että tässä\nkäsketään pelkäämään jumalaa, joka voi sekä sielun että ruumiin\nhelvetissä hukuttaa.]\n\n\n3.\n\nSamalla kuin Jeesuksen uusi elämänymmärrys eli hänen suhteensa jumalaan\nselviää hänelle korven yksinäisyydessä yhä enemmän, ja kasvaa voimassa,\nsamalla kulkevat vanhan elämänymmärryksen vastaväitteet toisella puolen\nhänen ajatuksissaan omaa suuntaansa ja löytävät yhä enemmän\nmahdottomuuden todistuksia edellistä vastaan ja myöskin kasvavat\nvoimassa.\n\nJa näin tulemme kumpaisenkin elämänymmärryksen lopputulokseen:\n\nVihdoin \"perkele vei hänet korkealle vuorelle, ja osoitti hänelle\nkaikki maan piirin valtakunnat silmänräpäyksellä, ja sanoi hänelle:\nkaiken tämän vallan ja heidän kunniansa minä annan sinulle, sillä minun\nhallussani ne ovat ja minä annan ne, kelle minä tahdon. Jos sinä siis\nkumarrat ja rukoilet minua, se kaikki pitää sinun omas oleman.\"\n[Luuk, 4: 5-7. Luukkaalla on tämä vallan kiusaus asetettu jo toiseksi\njärjestyksessä ja kiusaus heittäytymään tornista viimeiseksi.\nMatteuksella on vallan kiusaus viimeisenä ja näyttää tämmöinen\njärjestys kaikin puolin luonnollisemmalta, erittäinkin siksi, että\nmolemmat ensimäiset kiusaukset ovat oikeastaan vaan epäilyksiä\nmahdollisuutta vastaan pitää itseään jumalan poikana ja alkavatkin\nmolemmat sanoilla: \"jos sinä olet jumalan poika --\"; sitävastoin\nviimeinen on todellinen kiusaus jättämään näkymätön elämän tarkoitus ja\nomistamaan näkyväinen valta.]\n\nTähän vastaa Jeesus:\n\n\"Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa sinun jumalatas pitää\nsinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.\" [Matt. 4: 10.]\n\nTähän kiusaajan lopulliseen johtopäätökseen Jeesus siis vastaa taas\nviittaamalla mitä Israelille oli sanottu ennen sen saapumista luvattuun\nmaahan: \"Kuule Israel! Herra on meidän jumalamme, Herra yksistään. Ja\nsinun on rakastaminen Herraa sinun jumalatasi kaikesta sydämmestäsi ja\nkaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. [Moos. 5 k. 6: 4, 5.] Ja\nkun Herra sinun jumalasi antaa sinun tulla siihen maahan, jonka hän on\nvalalla luvannut esi-isillesi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakopille,\nniin varo ettet silloin unhota Herraa, joka on sinut saattanut pois\nEgyptistä, orjuuden maasta! Herraa sinun jumalatas on sinun pelkääminen\nja häntä ainoata palveleminen.\" [Moos. 5 k. 6: 10, 12, 13.]\n\nJeesus vastaa viimeisellä lauseella: kirjoitettu on, Herraa sinun\njumalatas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.\n\nVanhan elämänymmärryksen (saatanan) perustelu ja johtopäätös on nyt\nkokonaisuudessaan tämmöinen: Sinun uusi elämänymmärryksesi on, että\njumalan valtakunta on lähestynyt maan päälle ja että sinun siis on,\njotta jumalan tahto tapahtuisi, eläminen maailmassa niinkuin tämä\nvaltakunta olisi jo lähestynyt. Mutta ensiksikin tämä sinun hurskas\ntoivosi ei voi synnyttää sinulle leipää ja niinpä näet, että sinun\nsittenkin täytyy tehdä niinkuin minä, vanha elämänymmärrys, käsken:\npalvella _itseäsi_ varaamalla omaisuutta ja ajattelemalla omaa\ntulevaisuuttasi. Toiseksi, jos sinä todella uskoisit, ettei sinun\nelämäsi ole riippuvainen ruumiista vaan taivaallisesta hengestäsi eli\nettei sinulle tapahdu mitään ilman hengen tahtoa, niin et sinä epäilisi\nheittäytyä korkeudesta alas. Mutta nyt sinä epäilet, sillä tahdot\nsuojella itseäsi. Ja jos sinun kerran täytyy suojella itseäsi, niin\nsinun täytyy elää maan päällä tässäkin kohden vastoin omaa\nelämänymmärrystäsi, sillä sinä et voi palvella kaikkia ihmisiä, vaan\nsinun täytyy palvelemisen sijaan käyttää väkivaltaa niitä vastaan,\njotka tulevat ryöstämään sinun omaisuuttasi tai polkemaan sinun\noikeuksiasi tai murhaamaan sinua.\n\nNäin ollen heitä haaveesi hengen valtakunnasta. Jos sinä yksin rupeat\ntekemään työtä niinkuin taivaan valtakunta olisi jo tullut maan päälle,\nniin sinä sekä nälistyt että joudut kokonaan oikeudettomaksi. \"Katso\nympärillesi! Sinun edessäsi ovat maailman _todelliset_ valtakunnat.\nKaiken tuon loiston olen minä, vanha elämänymmärrys, luonut. Ja sillä\ntodellisella vallalla minä palkitsen jokaista, joka tämän minun\nymmärrykseni lujasti omistaa, Tee siis sinäkin työtä saavuttaaksesi\nsen, mitä selvästi edessäsi näet, ja sinä olet sen kaiken saava.\"\n\nElämänymmärrys on ymmärrys siitä, mitä ihmisen on elämässä tekeminen.\nJokainen elämänymmärrys, paitsi että se opettaa mitä on tekeminen,\nantaa omasta itsestään myöskin voimaa niihin tekoihin, joita se vaatii.\nNiinpä vanha elämänymmärrys antaa voimaa vaatimaansa elämäntyöhön\nviittaamalla siihen valtaan ja siihen kunniaan, jota jokainen näkee\nympärillänsä. -- Mutta löytyy myöskin uusi elämänymmärrys ja sekin on\nyhtaikaa sekä ymmärrys mitä ihmisen on tässä elämässä tekeminen että\nosoitus voiman lähteesen. Se ei anna voimaa vaatimiinsa töihin\nviittaamalla mihinkään ulkonaiseen, tulevaisuudessa saavutettavaan\nviehättimeen, vaan sanoo: se on sinun elämäsi, että kuulet minun ääneni\nja voit nykyisyydessä tehdä minun tahtoni.\n\nKiusaajan viimeisessä lauseessa ja Jeesuksen vastauksessa siihen ovat\nnyt nämät kaksi elämänymmärrystä vastakkain asetetut. Molemmat puhuvat\nvaltakunnista. Vanhan elämänymmärryksen \"minä\" ajattelee: minä tahdon\nnykyisyydessä tehdä sitä, mikä auttaa minua tulevaisuudessa tulemaan\nosalliseksi näkyvästä eli minulle ymmärrettävästä ja minua\nviehättävästä valtakunnasta, sen voimasta ja kunniasta. Uuden\nelämänymmärryksen \"minä\" ajattelee: näkyvä valtakunta, sen voima ja\nkunnia on minulle kiusaus, koska minä tahdon tehdä ainoastaan sitä,\nmitä minun synnyttäjäni, lähettäjäni, minulle sanoo, sillä minä uskon,\nettä ainoastaan _hänen_ on valtakunta, voima ja kunnia.\n\nJos pitäisi osoittaa joku puoli Jeesuksen opissa, mikä erityisesti\nkoskisi juuri tätä vastakohtaa, niin olisi se vaikea vaan siksi, että\nkoko oppi on yksistään tämän asian selvitystä.\n\nMutta isämeidän rukous sisältää lyhykäisesti sanottuna koko Jeesuksen\nopin, ja siinä ei puhuta muusta kuin näkymättömästä ihmisten\nhallitsijasta eli Isästä, hänen tahdostansa, hänen valtakuntansa\nlähestymisestä, jokapäiväisestä leivästä, kaikkien loukkausten\nanteeksiantamisesta, ja sanotaan vihdoin: _äläkä johdata meitä\nkiusaukseen, vaan päästä meitä pahasta, sillä sinun on valtakunta,\nvoima ja kunnia iankaikkisesti_. Tämä on sekä sanallisesti että\najatuksellisesti tulos Jeesuksen taistelusta korvessa.\n\nTämä on ainoastaan kehittynyt opetus siitä, minkä läpi Jeesuksen\najatukset siellä kulkivat.\n\nJeesuksen uskontunnustus, kaikkien korvessa tapahtuneiden kamppausten\njälkeen oli siis kokonaisuudessaan tämmöinen:\n\nNiinkuin minä kuulin Johanneksen ennustavan, että jumalan valtakunta\nlähestyy maan päälle, jos ihmiset muuttavat mielensä, niin minä nyt\nymmärrän, että minun on eläminen maan päällä toteuttaakseni tätä\nvaltakunnan sanaa ja sentähden minä uskon, että, vaikka olisinkin\nihmisten joukossa yksinäni tässä elämänymmärryksessä, saan kaikki mitä\ntarvitsen sen toteuttamiseksi, (ensimäinen vastaus). -- Minä uskon,\nettä se jumalan valtakunta, jonka täytyy toteutua maan päällä, on\nrajaton ja iankaikkinen. Sentähden minä en pelkää ruumiillista\nkuolemata, joka uhkaa minua, kun minun täytyy, tämän valtakunnan\njäsenenä, olla suojelematta itseäni väkivallan tekijöitä ja vainoojia\nvastaan, (toinen vastaus). -- Minä uskon, että se valtakunta, jossa\nihmiset nyt elävät, on niinkuin se Egypti eli orjuuden maa, josta\njumala tahtoi saattaa Israelin pois. Ja sentähden, niinkuin Israelille\noli matkalla Egyptistä sanottu: Herraa sinun jumalatas pitää sinun\nkumartaman ja häntä ainoata palveleman, niin minäkin, vaikken voi nähdä\ntulevaisuutta, tunnen, että minun on tekeminen vaan sitä, mitä\nlähettäjäni minulle välittömästi käskee, ja uskon, että niinkuin Israel\ntuli perille, niin tulee perille ihmiskunta.\n\nTämän jälkeen sanotaan:\n\n\"Silloin jätti hänet perkele ja katso enkelit tulivat ja palvelivat\nhäntä.\" [Matt. 4: 11, vrt. Luuk. 4: 13.] Ja Jeesus palasi hengen väessä\nkorvesta [Luuk, 4: 14], ja kuultuaan että Johannes oli pantu vankeuteen\n[Matt. 4: 12] hän rupesi Galileassa saarnaamaan valtakunnan oppia,\nsanoen (samoin kuin Johanneskin): \"muuttakaa mielenne ja uskokaa\nelämänsana, sillä aika on täytetty ja jumalan valtakunta jo\nlähestynyt.\" [Mark. 1: 14, 15. Matteus mainitsee Jeesuksen saarnan\nsisällyksen sanasta sanaan samoin kuin Johanneksen saarnan. Kts.\nMatt. 3: 2 ja 4: 17.]\n\nEl tietysti tässäkään voi olla kysymys siitä, että _näkyvät_ enkelit\ntulivat ja palvelivat häntä, vaan ainoastaan että hän sisällisesti oli\ntullut välittömään yhteyteen \"taivaan\" kanssa. Samaa vertausta\navonaiseen taivaaseen ja enkeleihin käyttää Jeesus sittemmin\nselittäessään sitä välittömyyttä jumalaan, johon ihmisen on tarkoitus\ntulla: Kun Natanael tutustui Jeesuksen kanssa ja sanoi häntä jumalan\npojaksi ja Israelin kuninkaaksi, vastasi Jeesus hänelle ja muille\nläsnäolijoille, että tästä lähin he itse saavat nähdä taivaan\navoinna ja jumalan enkelit menevän ylös ja tulevan alas ihmiseen.\n[Joh. 1: 50, 52.]\n\n       *       *       *       *       *\n\nTämmöinen oli nyt Jeesuksen syntyminen jumalasta. Siis jotakin toista\nkuin ylenluonnollinen syntyminen neitseestä.\n\nNikodeemukselle sanoi Jeesus: ellei joku vasta uudesta synny, ei hän\ntaida Jumalan valtakuntaa nähdä. Nikodeemus sanoi hänelle: kuinka\ntaitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen\nmennä, ja syntyä? (Yhtä väärin käsittävät syntymisen jumalasta ne,\njotka ajattelevat Jeesuksen syntyneen jumalasta äitinsä kohdussa).\nJeesus vastasi Nikodeemukselle: totisesti, totisesti sanon minä\nsinulle: ellei joku synny vedestä ja hengestä, ei hän taida jumalan\nvaltakuntaan sisälle tulla; mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja\nmitä hengestä syntynyt on, se on henki.\n\nKaikki evankeliumit alkavat esityksellä Jeesuksen henkisestä\nsyntymisestä.\n\nMatteuksella ja Luukkaalla on tosin alkuun pantu esitys Jeesuksen\nylenluonnollisesta ruumiillisesta syntymisestä, mutta heti sen jälkeen\nseuraa myöskin henkinen syntyminen jumalasta.\n\nMarkuksella on esitetty ainoastaan henkinen syntyminen, ruumiillisesta\nsyntymisestä ei ole mainittu mitään erinomaista.\n\nEi myöskään Johanneksen evankeliumissa ole mainittu mitään\nruumiillisesta syntymisestä, vaan se alkaa esityksellä henkisestä\nsyntymisestä.\n\nTässä viime mainitussa evankeliumissa ei Jeesuksen henkinen syntyminen\nole esitetty niinkuin se olisi hänen oma kertomuksensa siitä mitä\ntapahtui hänessä sisällisesti, vaan on henkisestä syntymisestä puhe\nikäänkuin ulkopuolelta katsoen, yleiseltä kannalta, semmoisena kuin se\nesiintyy hänen oman elämänoppinsa valossa. Sanotaan näin:\n\n\"Alussa oli sana, ja se sana oli jumalan tykönä ja jumala oli se sana.\"\n[Joh. 1: 1.]\n\nSana, se on yhtä kuin elämän sana, kuten jo näimme saman Johanneksen 1\nepistolan 1 värssystä. Mutta elämän sana on tietysti sana siitä, mitä\nelämä on, eli mitä varten me elämme. Sana on siis yhtä kuin mistä jo\nolemme puhuneet: valtakunnan sana eli se henki, joka voi meissä herätä\nja joka meille sanoo mitä meidän on elämässä tekeminen. Se sana itse on\nsiis jumala, kuten Johannes sanookin.\n\n\"Tämä oli alussa jumalan tykönä.\" [Joh. 1: 2.]\n\n\"Kaikki ovat sen kautta tehdyt: ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka\ntehty on.\" [Joh. 1: 3.]\n\nVaikka ihmiset eivät alussa tietäneet siitä, oli kuitenkin kaikki elämä\nvaan sen kautta olemassa, eikä mikään, mikä oli syntynyt, elänyt muuta\nvarten.\n\n\"Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus.\" [Joh. 1: 4.]\n\nSana \"hänessä\" osoittaisi, että tässä olisi kysymys jostakin\nhenkilöstä, mutta, kuten jo ruotsalaisestakin käännöksestä näkyy, tämän\nsanan sijassa pitää olla sana \"siinä\", siis:\n\n\"Siinä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.\"\n\n\"Ja se valkeus pimeydessä paistaa, jota ei pimeys käsittänyt.\"\n[Joh. 1: 5.]\n\nKun ihmiset eivät tunteneet elämänsä tarkoitusta, niin sana eli\nilmoitus siitä, mitä elämä on, oli heille niinkuin valo, joka loistaa\npimeydessä ja jota pimeys ei käsitä.\n\n\"Yksi mies oli lähetetty jumalalta, jonka nimi oli Johannes. Se tuli\nsiitä valkeudesta todistamaan, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.\nEi hän ollut se valkeus, mutta hän oli lähetetty valkeudesta\ntodistamaan.\" [Joh. 1: 6, 7, 8]\n\nJohannes oli lähetetty ilmoittamaan ihmisille elämän sanasta, että\nihmiset uskoisivat tähän valkeuteen. Hän saarnasi jumalan valtakunnan\nlähestymistä sanoen että kun ihmiset vaan tasoittavat keskuudessaan\nepätasaisuudet on valkeus tuleva heidän sydämmiinsä ja he vapautuvat\norjuuden pimeydestä. Mutta vaikka \"se oli totinen valkeus, joka\nvalistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat\" [Joh. 1: 9.], vaikka\n\"se oli maailmassa\", ja vaikka \"maailma on sen kautta tehty\", niin \"ei\nmaailma sitä tuntenut.\" [Joh. 1: 10.]\n\n\"Se tuli omillensa, ja eivät sen omat ottaneet sitä vastaan.\"\n[Joh. 1: 11.]\n\nVaikka siis valkeus ilmestyi maailmassa, joka oli vaan sen kautta\nsyntynytkin, vaikka se tuli maailmaan niinkuin johonkin omaansa, niin\nei maailma sitä tuntenut eikä sen oma ottanut sitä vastaan.\n\n_\"Mutta niille, jotka sen ottivat vastaan, antoi se voiman jumalan\nlapsiksi tulla, jotka uskovat sen nimen päälle; jotka eivät verestä,\neivätkä lihan tahdosta, eivätkä myös miehen tahdosta, mutta jumalasta\nsyntyneet ovat.\"_ [Joh. 1; 12.]\n\nNiille siis, jotka ottivat vastaan valtakunnan sanan eli ymmärsivät,\nettä heidän elämänsä tarkoitus on toteuttaa välittömästi jumalan\ntahtoa, _antoi tämä uusi elämänymmärrys voiman tulla jumalan pojiksi_.\nJa sentähden, kun he tuntevat olevansa jumalan poikia, eivät he enää\ntunne itseänsä syntyneiksi lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan\njumalasta.\n\n_\"Ja sana tuli lihaksi, ja asui meidän seassamme, ja me näimme hänen\nkunniansa niinkuin ainoan pojan kunnian isästä, täynnä armoa ja\ntotuutta.\"_\n\nSuomalaista tekstiä lukiessa tekee hyvin oudon vaikutuksen se seikka,\nettä Jeesusta tässä sanotaan _ainoaksi_ jumalan lapseksi, vaikka juuri\nedellä on sanottu, että sana eli uusi elämänymmärrys antaa voiman\nkaikille, jotka sen omistavat, jumalan lapsiksi tulla. Tässä on\nkuitenkin vaan virhe suomennoksessa. Sana \"ainoa\" on vaihdettava sanaan\n\"omasyntyinen\" tai \"yksisyntyinen\" tai johonkin muuhun sopivaan sanaan,\njoka ilmaisee, että poika on samaa verta ja luuta kuin hänen isänsä.\nRuotsiksi on tämä kohta käännetty: \"och vi skådade hans härlighet,\nsåsom den af Fadren enföddes härlighet.\" Sama suomennoksen virhe\nerehdyttää lukijaa kolmessa muussa Johanneksen evankeliumin kohdassa,\nnimittäin: 1: 18; 3: 16, ja 3: 18.\n\nJohannes kertoo tässä vaan, selitettyänsä ensin mitä on ihmisen\nsyntyminen jumalasta, kuinka he näkivät Jeesuksen syntyvän jumalasta\njuuri siten kuin hän oli selittänyt, eli että sana tuli Jeesuksessa\nlihaksi.\n\nMitä se on: sana tuli hänessä lihaksi? Tietysti sitä, että hän toteutti\nomassa lihassaan jumalalta tulevan sanan ihmiselämän tarkoituksesta.\nMitä se on: sana asui heidän seassaan, eli, kuten Johannes sanoo\nepistolassaan: \"sana, joka alusta oli, jonka me kuulimme, jonka me\nsilmillämme näimme, jota me katselleet olemme, ja meidän kätemme\npidelleet ovat\"? Se on: kun hän puhui heille, niin he hänen sanoistaan\npäättivät, että hän puhui mitä hänelle _jumala sanoi_; kun he näkivät\nhänen elävät tekonsa, niin he näkivät, että hän teki mitä hänelle\n_jumala sanoi_; kun hän julisti valtakunnan sanaa, niin he ymmärsivät,\nettä hän opetti mitä hänelle _jumala sanoi_.\n\nTämmöinen on Johanneksen evankeliumin esitys Jeesuksen henkisestä\nsyntymisestä.\n\nOn tärkeätä nyt verrata tämä Johanneksen esitys Jeesuksen henkisestä\nsyntymisestä muiden evankelistain esityksiin samasta asiasta.\n\nKuten jo mainittu, Johannes puhuu henkisestä syntymisestä yleiseltä\nkannalta, selittäen, mitä Jeesuksen henkinen syntyminen oikeastaan oli;\nmuissa evankeliumeissa taas asia esitetään Jeesuksen kokemana\nsisällisenä ilmestyksenä. Johanneksen evankeliumin mukaan jumalasta\nsyntyy se ihminen, joka ottaa vastaan valkeuden eli elämän sanan. Mutta\nvalkeus eli sana on jumalallinen ilmoitus siitä mitä elämä on,\nilmoitus, että elämä on jumalan tahdon täyttämisessä. Tämä sana ei ole\nkäsite, ei ajatus, ei järki, vaan se on nykyhetkessä kuuluva jumalan\nelävä ääni, tahto, sana siitä mitä ihmisen on elämässä tekeminen. Se\nsana itse siis on iankaikkinen elävä jumala, jonka kautta kaikki\non syntynyt ja jossa ihmisen elämä on. Ja sentähden ihminen\nvastaanottaessaan tämän sanan itsetietoisesti sitä täyttämällä, syntyy\nuudestaan, niin ettei hän enää ole ihmisen, vaan jumalan omasyntyinen\npoika.\n\nKaikki tämä on nyt sanottu Johanneksen evankeliumin alussa, vv. 1-14.\n\nAivan sama on ajatus muillakin evankelistoilla, jotka esittävät\nJeesuksen henkisen syntymisen hänen kokemanaan sisällisenä\nilmestyksenä. Kuten olemme nähneet, on näissä syntyminen jumalasta\nkuvattu niin, että Jeesus, kuultuansa Johannes kastajalta valtakunnan\nopin eli sanan, tunsi tämän sanan tulevan eläväksi hengeksi itseensä,\nja nyt ikäänkuin omin korvin kuuli sen äänen: sinä olet minun rakas\npoikani. -- Juuri tätä samaa sanotaan Johanneksenkin evankeliumissa:\nalussa oli sana ja se sana oli jumala; ihminen, joka sen vastaanottaa,\nsaapi voiman jumalan lapseksi tulla. Eli: sana tulee lihaksi ja kaikki\nnäkevät sen niinkuin omasyntyisen lapsen isästä, täynnä armoa ja\ntotuutta.\n\nYhtäläisyys on vielä seuraavassa:\n\nJohanneksen evankeliumissa sanotaan: _sanassa on elämä_ ja elämä on\nihmisten valkeus. Tämä nyt merkitsee, että ihminen elää siitä että\njumala puhuu hänelle, -- että hän kuulee sanan ja täyttää sen niinkuin\noman isänsä tahdon. Juuri samoin ajattelee Jeesus muiden evankeliumien\nmukaan, syntyessään jumalasta korven yksinäisyydessä: _ei ihminen elä\nainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka jumalan suusta\nlähtee_.\n\n\n\n"]