Muukalaisuudesta Suomessa

MUUKALAISUUDESTA SUOMESSA

Kirj.

Elias Lönnrot

Sisältyy: SUOMI, 1844, fjerde årgången.

Helsingfors, J. Simelii arfvingar, 1845.

On kyllä nykyisinä aikoina moni kiitettävällä huolella ja toimella kokenut puhdistaa suomea muukalaisista sanoista ja niiden siaan perisuomalaisia kielen ulottuvaisista varoista laitella. Eikä näytä yrityksensä aivan tyhjään menneen, koska nykyaikoina ilmaantuvissa kirjoissa kuitenkin vähemmin tavataan semmoisia suomeksi puetuita ruotsalaisia sanoja, kun esimerkiksi: edesmennyt, edesseisoa, peräänajatella, peräänkatsoa, peräänkysyä, päällepanna, päällepitää, tykökuulua, tykölanqeta, tykösanoa, ulosjuoda, ulosjuuruttaa, uloskeittää, ulosmitata, ulospuheta, ulospuhua, ulosuupua, ylösajatella, ylösetsiä, ylöskantaa, ylöskirjoittaa, ylöslukea, ylöspito, ylössyödä j.n.e. Mutta ei ainoastansa erityisissä sanoissa, vaan myös kokonaisissa lauseissa, tungeksen muukalaisuus kieleen, ja on lause'muukalaisuus vielä vaarallisempi sanamuukalaisuutta, koska juuri sen kautta kielemme parahin tavara – sanapäätettensä moninaisuus – vähitellen joutuu unheelle, ja osiksi jo on joutununnakin. Sillä tavalla ovat lauseet: ilman huonetta, ilman tietämättä, vähän eestä, rantaa myöten, hevosen kanssa, lastensa kanssa, työnsä kautta, yksi kerta, kaksi kertaa, mahtaa olla, muutti itsensä, koska hän oli sen kuullut, ynnä epälukuisten muiden kanssa kylläkin tavallisiksi tulleet, vaikka usein voisi ennemmin sanoa: huoneetta, tietämättä, vähällä (vähästä), rannatse, hevosella, lapsinensa, työllänsä, kerta (kerran), kahdesti, lienee (ollee), muuttihen (muuttausi), sen kuultuansa.

Mainittua lause'muukalaisuutta tavataan kyllä parahimmissakin suomalaisissa kirjoissa, ja toiset taitamattomilta kirjoittajilta tehdyt ovat aivan sitä kannesta kanteen täynnänsä. Tämän lauseemme, jota moni tuskin uskoneekaan, tahdomma muutamilla osotteilla todeksi näyttää. Niin kutsutuista hengellisistä kirjoista, joissa tavan mukaan kieltämme pahimmasti sorretaan, näitä osotteita emme valitsekaan, vaan otamma ne muista, usein kielensäkin vuoksi ylistetyistä kirjoista, nimittäin lakikirjasta, raamatusta, virsikirjasta ja hyödyllisestä huvituksesta luomisen töistä. Oikiallen puolellen koemme kirjoittaa selviksi suomeksi, mitä vasemella puolella muilta kirjoiteltuna, enemmin eli vähemmin turmeltuna tavataan.

Muutamat yhteiset ojennusnuorat, Yhteisiä osviittoja, joita joiden jälkeen tuomarin itsensä tuomarin kaiketi seuraaman kaiketi käyttämän pitää. pitää.

Tuomarin pitää ensisti perään Tuomari muistakaan ensisti ajatteleman, että hän on Jumalan olevansa Jumalan käskynhaltian, käskynhaltia, ja että se virka, ja että toimitettava virkansa ei jota hän edesseisoo, on Jumalan, ole hänen, vaan Jumalan, josta ja ei hänen omansa, jonka tähden syystä myös tuomio, jonka se tuomio, kuin hän ulossanoo, lausuu, on Jumalan, koska se on myös Jumalan, sillä että se lausutaan ja lasketaan Jumalan ulossanotaan ja langetetaan virassa ja Jumalan puolesta, Jumalan virassa ja Jumalan niin että se totisesti on puolesta, niin että se on Jumalan, ja ei ihmisten tuomio. totisesti Jumalan tuomio, ja ei On siis tuomarille sangen tärkiä ihmisten. Ja sentähden makaa asia, viisaasti karttaita suuri voima sen päällä, että Jumalan puolesta väärin tuomari viisaasti eteensä tuomitsemasta, jolla tuomitseisi katsoo, ettei hän Jumalaa itsensä iäiseen kadotukseen, puolesta tuomitse väärää käyttäen väkivallaksi ja tuomioa, jolla hän tuomitsee vääryydeksi Jumalan tuomion ja itsensä iankaikkiseen käskyn, joka Jumalalta kadotukseen, sillä että hän oikeudeksi asetettu on. Mutta väärin käyttää Jumalan tuomion jos pyytöissänsä oikein tuomita, ja käskyn, väkivallaksi ja ja parhaasta ymmärryksestä vääryydeksi, kuin oikeudeksi oikeutta etsien, laskee väärän Jumalalta asetettu on. Mutta jos tuomion, ollessansa voimaton hänellä on tahto oikein tuomita, oikeutta käsittämään, niin on ja visusti tutkistelee, parhaan hänellä jonkunlainen estetys, ymmärryksensä jälkeen, tapaturmasta ja vastoin oikeudesta, ja ei kuitenkaan tahtoansa, ei aikomuksesta, taida ymmärtämättömyytensä väärin tuomittuansa, ja jos tähden löytää, mikä oikeus on, siitä rangaistus seuraisi, niin ja langettaa niin väärän olkoon se tapaturman sakko. tuomion, niin on hänellä jonkunkaltainen estetys, että hän on tullut väärin tuomitsemaan vastoin tahtoansa ja tapaturmasta, ja ei aikomuksesta, ja jos rangaistus pitää sen päälle seuraaman, niin pitää sen oleman tapaturman sakon.

Samalla muotoa pitää hänen myös Myös muistakaan tuomari virkansa sen perään ajatteleman, että olevan kansan parhaaksi, ei tuomarin virka on sen yhteisen omaksi hyödytykseksi, asetetun, kansan parhaaksi asetettu, ja ei ja käyttäköön siis sitä ei tuomarin omaksi hyödytykseksi, ja itsensä, vaan kansan hyväksi, sentähden pitää hänen sen ehkä siitä oikein käytettynä on käyttämän yhteisen kansan, ja ei itsellensäkin hyvää. Kuitenkin omaksi hyväksensä, ehkä se on etsikään virallansa yhteistä, ei itse hänelle myös hyväksi, koska omaa parastansa; sillä tuomari on se oikein käytetään. Kuitenkin kansan, eikä kansa tuomarin pitää hänen virallansa etsimään tähden. yhteistä, ja ei omaa parastansa. Sillä tuomari on sen yhteisen kansan tähden, ja ei se yhteinen kansa tuomarin tähden.

Tuomarin pitää siviästi puhuman Tuomari puhutelkaan siviästi niiden kanssa, jotka tulevat oikeuteen tulleita, muutoin oikeuden eteen, muutoin hänestä luullaan hänen ei oikein on epäluulo, ettei hän ole oikein tuomitsevan, jonka luulon pahasti tuomitseva; ja sen luulon saapi se puhuteltu hänestä saapi. Ei tule hänestä, jota pahoin puhutellaan. kukaan tuomarilta toruttamaan eli Sillä ettei kukaan tule tuomarin pahoin puhuteltamaan, vaan eteen sitä vasten, että hän tulis oikeatta etsimään. Jos asian siellä torutuksi eli pahoin vaatiessa jompikumpi puhutelluksi, vaan etsimään riitaveljistä pitäisi sanoilla oikeuttansa. Mutta jos asia nuhdeltaman, niin nuhdeltakaan niinpäin lankee, että jompikumpi asian tutkittua ja tuomion riita-veljistä pitää nuhdeltaman julistettua, ei ennen. sanoilla, niin pitää se sitten tapahtuman, koska asia on tulkittu, ja tuomio julistettu; ja ei ennen.

Ei mikään ole tuomarille niin Ei mikään ole tuomarille niin suuresti tarpeellinen, kuin suuresti tarpeellinen, kun taidollisuus, että hän tietää, taidollisuus tietääksensä, koska koska hänen pitää oleman ankaran, laki vaatii ankaruutta, koska ja koska hänen tulee olla lempiän lempeyttä, sillä kaikki rangaistus laissa, sillä kaikki rangaistus pitää oleman parannukseksi ja pitää oleman parannukseksi, ja mahdollisuutta myöten ei estämän jos mahdollinen on, senkaltainen, rangaistua parantaimasta, niinkun ettei se estä häntä, jota tapahtuisi varasten kanssa rangaistaan, parantamasta kaakille asetettuina ja pois itsiänsä. Niinkuin tapahtuu niiden leikatuilla korvilla kylästä kanssa, jotka varastaneet ovat; he karkoitettuina. Jos oltuansa asetetaan kaakin eteen, korvat vieraille maille, kussa heitä ei pois leikataan, ja he ajetaan ulos tunneta, tahtoisivat parannettua kylästä. Jos senkaltaiset ihmiset siivollista elämää viettää, niin karkaisit pois vieraille maille, heitä ei koskaan uskottaisi; ja kussa ei kukaan heitä tunne, ja olisi siis sellainen rangaistus tahtoisit sitten itsensä parata, esteeksi, saattava rangaistun ja siivollista elämäkertaa epäilemään ja entistänsä viettää, niin heitä ei koskaan pahemmaksi. Parempi olisi ollut, uskottaisi, ja on niin muodoin se jos kohta olisi henkensä rangaistus hänelle, kuin rangaistu menettänyt. Niin on myös huorain on, esteeksi, ja sen kautta hän kanssa kaakilla seisottuansa ja lankee epäilykseen, ja tulee kylästä karkoitettuina. Ennen pahemmaksi kuin ennen ja olis yhden eli kahden kanssa elettyä, sentähden parempi ollut, että hän jo rupeevat kymmenen aljuksi, kohta olis kadottanut henkensä. jonkalaisina rangaistus heitä ei Niin tapahtuu myös huorain kanssa, parantanut, vaan teki entistänsä jotka kaakille asetetaan, ja pahemmiksi. Tulee siis tuomarin ajetaan ulos kylästä, että jos he sellaisissa asioissa olla taidon ennen ovat huorin tehneet yhden mies, ettei pahaa tehtäisi eli kahden kanssa, tulevat he rangaistuksella kahta sitten joka miehen aljuksi, kuin pahemmaksi, sillä laki vaatii ei ole parannukseksi, vaan parannusta ja pitää parannukseksi annetaan senkaltaisten rangaistusten käytettämän. kautta tila pahemmaksi tulla, kuin ennen oltu on. Sentähden pitää tuomarin senkaltaisissa asioissa oleman taidollisen, ettei yhtä pahaa otettaisi ja tehtäisi puolta pahemmaksi; sillä laki vaatii aina parannusta, ja parannukseksi pitää se käytettämän.

Se on julkinen vääryys, ja taitaa Julkinen ja välistä paljo pahaa paljon pahaa matkaan saattaa, vaikuttava vääryys olisi tuomarin koska tuomari yhden löyhän puheen ketäkin löyhästä puheesta eli eli huudon tähden taitaa saattaa huudosta, ilman muuta aihetta, eli vaatia joitakuita valalla puhdistusvalalle saattaa eli itsiänsä puhdistamaan, jos ei vaatia. Vihasta ja vainosta voipi siihen muuta aihetta ole; sillä vihamies pian pahan sanoman jonkun vihamies taitaa pian lähimäisestänsä nostaa, jolla saattaa liikkeelle pahan sanoman tavalla myös monta silmin- toisen päälle, vihan ja vainon nähtävästi väärää sanomaa usein tähden, Nähdään myös julkisesti ja nousee ja levenee. Sellaiseen silmäin edessä, kuinka usein monta huutoon tulleille tapahtuisi suuri väärää sanomaa tulee liikkeelle ja vääryys, jos heitä kohta valalle käypi lavialta. Jos ne kohta vaadittaisi. Ennemmin pitäisi valalle vaadittaisiin, jotka huudon nostaja vaadittaman senkaltaiseen huutoon tulevat, puheensa todeksi näyttämään. niin tapahtuisi heille suuri vääryys. Pikemmin pitäisi sitä nuhdeltaman, joka sen sanoman nostanut on, että hän sen todeksi näyttäisi.

Moni ajattelee myös niin, koska Myös ajattelee moni tuomionsa jonkun tuomio takasin ajetaan, kumoomisesta kunniansa että se olisi hänen kunniansa loukkautuvan, josta usein rasitukseksi, ja siitä tulee tapahtuu, että sanoo kunniansa usein, että moni sanoo tahtovansa puolesta tahtovan tuomioansa edesvastata kunniatansa, koska he puoltaa; mutta sellainen puhe tuomiotansa edesvastaavat, mutta tulee ajattelemattomuudesta. senkaltainen puhe tulee Tuomari parhaasta ymmärryksestänsä ymmärtämättömyydestä. Koska yksi saatuin perustusten jälkeen tuomari tuomitsee parhaan tuomitseva on syytön. Jos asia ymmärryksensä jälkeen, ja niiden sitte toiselta tuomarilta perustusten, kuin hänelle edes- suuremmalla älyllä ja paremmilla tuodaan, niin on hän paitsi syytä. ilmaantuvilla todistuksilla toisin Jos asia sitten tulee toisen päätetään, niin voinee hän sen eteen, jolla enämpi ymmärrystä on, kärsiä; eikä ole se hänelle ja paremmat todistukset häpiäksi. Mutta se on häpiäksi, edestulevat, ja sitten tulee jos havaitaan lahjoin ja antimien, toisin tuomituksi, sen mahtaa hän puoltamisen eli ystävyyden vuoksi kyllä voida kärsiä, eikä ole se väärin tuominneen. Sekavissa hänelle häpiäksi. Mutta jos asioissa, joista ei ole maan eikä havaittaa taitaan, että hän kaupungin laissa kirjoitettu, ja lahjain ja antimien, puolenpidon joita maan tavallisuuteen ei taitta eli ystävyyden tähden on tuomita, etsittäkään toimellisten julistanut väärän tuomion, niin on miesten neuvoa ja tuomittakaan hän sillä vähän kunniata parhaasta ymmärryksestä ja itsellensä toimittanut. Jos joku tunnosta, että tulisivat epäiltävä asia edestulee, josta ei päätetyiksi, sillä riitain ole kirjoitettu maan eli kaupungin päättämistä tuomarin virka vaatii. laissa, eikä ole maan tavallisuutta, jonka jälkeen taittaisiin tuomita; niin pitää etsittämän toimellisten miesten neuvoa, ja tuomittaman parhaan ymmärryksen ja tunnon jälkeen, että asia ratkaistuksi tulisi, sillä sitä vaatii tuomarin virka, että hänen pitää riidat ratkaiseman.

Naimisen kaari. Naimiskaari.

1. _Luku. Laillisesta naimisesta 1. _Luku. Laillisesta naimisesta ja

ja kuka naittaja oleman pitää. naittajasta.

1. §. Jos mies tahtoo _avioskäskyä 1. §. Avioliittoon hankkiva mies

raketa, niin hänen pitää pyytämän pyytäkään piikaa tämän naittajalta piikaa hänen naittajaltansa, ja ei ilman ketään väkivallalla väkivallalla ottaman, eli ottamatta eli salaisesti salaisesti tykönsä_ viettelemän. houkuttelematta.

2. §. Isä on tyttärensä naittaja, 2. §. Isä on tyttärensä naittaja

ja äiti mahtaa siihen neuvoa äitin neuvottelemalla, isän antaa. Jos isä on kuollut, niin on kuoltua äiti lähimpäin sukulaisten äiti lähimmäisten sukulaisten neuvottelemalla. Kummankin neuvon kanssa. Jos ei isiä eikä vanhemman kuoltua olkoon se, jonka äitiä elosta ole, niin olkoon se, isä suusanalla eli kirjallisesti, jonka isä suosanalla eli tahi äiti lähimpäin sukulaisten kirjallisesti, eli äiti neuvottelemalla naittajaksi lähimmäisten sukulaisten neuvon nimitti. kanssa naittajaksi nimittänyt on.

5. §. Ei pidä ketään vaadittaman 5. §. Elkään ketään avioliittoon

avioskäskyyn, vaan pitää niin pakotettako, vaan olkaan naiminen hyvin vaimon, kuin miehenkin niin vaimon, kuin miehenkin vapaamielinen tahto ja suostumus vapaassa tahdossa ja naimisen kiinnittämän. suostumuksessa.

2. Luku. _Niistä, jotka ei mahda 2. Luku. _Niistä, jotka eivät saa

toinentoisensa kanssa avioskäskyä toistensa kanssa avioliittoon raketa. ruveta.

1. §. Ei mahda mies vaimoksensa 1. §. Mies elkään naiko omasta

ottaa sitä, kuin hänen kanssansa etenevästä suvusta, nimittäin on kohdastansa alasastuvassa tytärtänsä, pojan eli tyttären suvussa, kuin on tytär, pojan eli tytärtä, eikä ketään heistä jos tyttären tytär, ja heistä tulleet, kuinka kauvas ulonnutta. Elkään ehkä kuinka pitkälle alas se myös naiko takanevasta ulottuisi. Ei myös kohdastansa polvestansa, niinkun omaa äitiä, ylöspäin nousevassa suvussa, kuin isän äitiä, äitin äitiä, ja niin on äiti, isän äiti, äitisi äiti, taaksipäin. ja niin edespäin selkäsuvussa.

4. §. Kohdastansa _alas ja ylös 4. §. Eikä pidä suoraan etenevästä

astuvasta heimolaisuudessa olkoon ja takanevasta heimosta naida, myös aviokäsky pois kieltty; ja nimittäin mies ei poikansa, siis ei pidä miehen ottaman pojan-pojan eli tyttären-pojan vaimoksensa poikansa, pojan-pojan leskeä, äitipuoltansa, vainajan eli tyttären-pojan leskeä, isänsä eli äitinsä äitipuolta; äitipuoltansa, edesmenneen eikä tytärpuoltansa, poikapuolensa isänisänsä eli äitin-isänsä toista eli tytärpuolensa tytärtä; vaimoa; ei myös tytärpuoltansa, anoppiansa, appensa eli anoppinsa poikapuolensa tytärtä eli äitiä, ja niin taaksipäin. tytärpuolensa tyttäriä; vaimonsa äitiä, vaimonsa isän-äitiä, eli äitin-äitiä_, ja niin edespäin.

8. §. Heimolaisuus luetaan miehen 8. §. Heimous luetaan miehelle

ja hänen vaimonsa sukulaisten vaimonsa, ja vaimolle miehensä välillä, ja vaimon ja hänen sukulaisten kanssa, vaan ei näiden miehensä sukulaisten välillä, vaan sukulaistensa välillä keskenänsä. ei molempain heidän sukulaistensa Saavat siis veljekset naida välillä keskenänsä. Sentähden sisaruksia, ja isä äitin, poika mahtaa kaksi veljeä ottaa kaksi tyttären; vaan poika isänsä sisarta, ja isä ottaa äitin, koska eläissä, jolla tytär on, elkään poika ottaa tytlären. Vaan ei naiko tämän äitiä, ettei mahda poika ottaa äitiä, hänen vanhempain ja lasten keskinäinen isänsä eläissä, jolla tytär on, arvo rikkoutuisi. ettei kunniata rikottaisi vanhempain ja lasten vaiheella.

12. §. Jos pappi vihkii ne, jotka 12. §. Jos pappi vihkii

ei mahda avioskäskyä raketa, avioliitosta välillänsä kiellyt, niin olkoon vihkiminen mitätön, ja niin olkaan vihkiminen mitätön ja hän papinvirkaansa paitsi. Niissä pappi virastansa eroitettava. tapauksissa, joissa luvattoman Olisko myös luvaton sekannus sekannuksen rikos kieltty on hengen rangaistuksella kieltty, hengen rangaistuksen haastolla, niin kärsikään pappi lisäksi 14 kärsiköön myös pappi siinä sivussa päivän vankeuden vedellä ja 14 päivän vankeuden vedellä ja leivällä. Ken ei ole pappi, ja leivällä. Jos se vihkii, joka ei vihkii joko luvallisen eli ole pappi, joko naiminen on luvattoman avioliiton, rangaistaan luvallinen eli ei, niin hän rikoksensa suhteen kolmen eli rangaistaan työllä kuninkaan usiamman ajastajan työllä linnassa eli varustuksessa, kolme kuninkaan linnassa eli eli usiampaa ajastaikaa, sen varustuksessa, ja tapahtukaan jälkeen kuin rikos on, ja silloin, luvallisessa aviossa uusi, kuin naiminen luvallinen on, pitää laillisen vihkimys. laillinen vihkiminen tapahtuman.

3. Luku. 3. Luku.

Kihlauksesta. Kihlauksesta.

1. §. Koska kihlaus tapahtuu, 1. §. Kihlattaissa pitää naittajan

pitää naittajan läsnä oleman neljän todistajan kanssa, kaksi neljän todistajan kanssa, kaksi miehen ja kaksi vaimon puolesta, miehen ja kaksi vaimon puolesta. läsnä oleman. Toisin tapahtuissa Jos muutoin tapahtuu, olkoon se ja naittajan siitä kaivatessa, kihlaus mitätön, jos naittaja olkaan kihlaus mitätön, vetäkään sen päälle kantaa, ja vetäköön myös laittomasti toisihinsa kumpikin, jotka itsensä kihlauneista kumpikin kymmenen laittomasti toinen toisensa kanssa talaria sakkoa vaivaisille, vaan kihlanneet ovat, kymmenen talaria naittajan tytyessä kihlaukseen sakkoa vaivaisille. Jos naittaja olkaat molemmat syyttömät. sen kihlauksen hyväksi ottaa, niin olkoon molemmat syyttömät.

2. §. Nyt _sitoo itsensä_ joku 2. §. Kirjallisesti naittajan

kirjallisesti avioskäskyyn: jos suostumuksella kihlatuista ei saa siihen on naittajan suostumus, ei kumpikaan lupaustansa särkeä, eikä pidä toisella heistä sitten oleman jolle toiselle kihlauta. valtaa rikkoa sitä lupausta eli itsensä toiselle kihlata.

10. §. Jos mies yhteyttä pitää 10. §. Mies aviolupauksella naista

naisen kanssa avioskäskyn koskenut, naikaan hänen, jos lupauksella, niin pitää hänen sen nainen vanhempainsa suostumuksella ottaman avioksensa, jos hän sen sitä vaatii; vastahakoiselle päälle seisoo, ja naisen isä ja olkaan edellä sanottu laki; äiti siihen suostuvat. Jos mies on aviolupauksen kiellettyä vastahakoinen, olkaan laki, kuin tuomitkoon oikeus. Jos lupaus ennen sanottu on. Jos hän tulee toteen, eli mies on lupauksen kieltää, tuomitkoon kihlamorsiamenansa naisen kirkkoon oikeus siitä. Jos lupaus tulee otattanut, niin hän sille ei saa vahvaksi selitetyksi, eli mies on peräytä, vaikka nainen antanut hänen kirkkoon otettaa, avio-oikeutensa jättäisikin. niinkuin hänen kihlatun morsiamensa, ei pidä hänellä sitten oleman voimaa sitä lupausta rikkoa, ehkä vaimo hänen oikeutensa avioskäskyyn jättää tahtoisi.

11. §. Jos ylkämies karkaa 11. §. Miehen karattua kosketun

morsiamensa tyköä, jonka kanssa morsiamensa tyköä, käykään kuin 13 hän yhteyttä pitänyt on, käyköön luvussa miehestä ja vaimosta siitä, niinkuin 13 luvussa säätään. miehestä ja vaimosta säätetään.

4. Luku. 4. Luku.

Erosta kihlauksissa. Kihlausten purkamisesta.

6. §. Jos tuntematon mies tulee ja 6. §. Tuntematon mies nimestänsä

edesantaa nimensä ja säätynsä ja säädystänsä, valehtelemalla toiseksi kuin se on, ja nainen sen naisen kihloihinsa vietellyt, kautta vietellään kihlaukseen vetäkään sakkoa kahdeksankymmentä hänen kanssansa, niin vetäköön talaria, puoliksi naiselle, mies sakkoa kahdeksankymmentä puoleksi vaivaisille, jääkäät myös talaria, puolen naiselle, ja kihlat naiselle, ja olkaan kihlaus puolen vaivaisille, olkoon myös mitätön. Olisivatko jo vihityksi rikkonut lahjat naiselle, ja tulleet, ja heitä ei saada kihlaus olkoon mitätön. Jos sopimaan, vetäkään mies vihkimys siihen tykö tulee kahdenkertaisen sakon ja olkaan samasta petoksesta, ja ei heitä kunniaton, käykään myös naiminen saada sopimaan, vetäköön mies takasin. kaksikertaisen sakon ja olkoon kunniatansa paitsi, käyköön myös se naiminen takasin.

7. §. Joka juovuksissa _itsensä 7. §. Juovuksissa, eli petoksella

kihlaa_, eli petoksella siihen vieteltynä, kihlauneen ei tarvitse vietelty on, sen ei pidä oleman lupaustansa pitää. velkapään sitä lupausta pitämään.

8. §. Jos mies lähtee 8. §. Tuomari elkään kieltäkö

itsevaltaisesti pois kihlatun morsiamelle eroa kihlamiehestänsä, morsiamensa tyköä, ja on vastoin joka itsepäisesti lähdettyä on hänen suostumistansa pois ylitse päivän toista vuotta tämän vuoden ja päivän, ja morsian suostumatta poissa ollut. tahtoo siitä kihlauksesta irralle, niin mahtaa tuomari sen myöden antaa.

5. Luku. 5. Luku.

Lapsista, jotka siitetään Kihlauksissa ja kaksi-aviossa kihlauksissa, eli kak- saaduista lapsista, ja naimis- sinaimisessa, ja naimisen oikeudesta sellaisissa tiloissa. oikeudesta senkaltaisissa tiloissa.

3. §. Jos entinen mies eli vaimo 3 §. Entisen miehen eli vaimon

tulee takasin, niin rikotaan se ilmautessa purettakaan jäljellisempi naiminen, ellei he jälkisempi naiminen, ellei muutoin muutoin sovi, ja se, jonka paeta sovittaisi, ja viekään lähtevä tulee, ottakoon jällensä kodosta kaikki taloon kanssansa tuodun kaikki, mitä hän siihen tuonut on, tavaran, kuin myös osansa niin myös osansa siitä, kuin he aviossa ansatuista, vaimo avioskäskyn alla omalla huomenlahjansakin. Jos äiti ansiollansa koonneet ovat. Jos se tahtoisi aviossa saadut lapset vaimo olisi, jonka paeta tulee, kasvattaaksensa, tutkikaan ottakoon myös siihen sivuun tuomari, jos hänessä on niiden huomenlahjansa. Jos heillä on hoitajata, ja määrätkään, mitä lapsia yhdessä siinä avioskäs- isän siihen vuotuisesti antaman kyssä, joka rikotaan, ja äiti pitää. Näin eronneilla puolisoilla tahtoo ne ottaa ylöskasvattaak- ei ole mitään muuta oikeutta sensa, koetelkoon tuomari, jos hän toisensa tavaraan ja omaisuuteen. taitaa niitä edesseisoa, ja määrätköön sitten heidän välillänsä, mitä isän siihen joka vuosi antaman pitää. Ei mahda näin eroitetut aviopuolisot nautita muuta oikeutta toinen-toisensa tavaraan ja omaisuuteen, kuin nyt sanottu on.

P. Pavalin epistola Apostoli Paavalin kirjoittama Galatalaisten tykö. Katolilaisille.

1: 10. 1: 10. Saarnaanko minä nyt ihmisten Saarnaanko jo ihmisten eli eli Jumalan mielen jälkeen? eli Jumalan mieliksi, eli pyydänkö pyydänkö minä ihmisille ihmisille kelvata? kelvata? Sillä jos minä Jos olisin pyytänyt ihmisille tähän asti olisin tahtonut kelvata, en toki olisi ihmisille kelvata, niin en Kristuksen palvelia. minä olisi Kristuksen palvelia.

11. Mutta minä teen teille 11. Mutta sen julistan teille,

tiettäväksi, rakkaat veljet, veljet, ettei minulta saarnattu ettei se evankeliumi, kuin evankeliumi ole ihmisen tavoin. minulta saarnattu on, ole ihmisen jälkeen.

12. Sillä en minä ole sitä 12. Sillä en ole saanut, enkä

ihmiseltä saanut enkä oppenut, oppinut sitä ihmiseltä, vaan vaan Jeesuksen Kristuksen Jesuksen Kristuksen ilmoittamasta. ilmoituksesta.

13. Sillä te oletta kuulleet minun 13. Olettahan kuulleet muinaisen

muinaisen olentoni Juutalaisten oloni juutalaisuudessa, kuinka tavoissa, kuinka ylönpaltisesti ylellisesti vainosin ja sorrin minä Jumalan seurakuntaa vainosin, Jumalan seurakuntaa. ja hävitin sitä.

14. Ja menestyin Judalaisten 14. Ja menestyin juutalaisuudessa

menoissa ylitse monen minun yli monen ikäkumppalin suvussani, vertaiseni minun suvussani, ja perin kiivas isäin säätyin puolesta olin ylönkiivas isäin säätyin ollen. tähden.

15. Mutta koska Jumala tahtoi, 15. Mutta koska Jumala, äitini

joka minun oli eroittanut äitini kohdusta minun eroittanut ja kohdusta, ja armonsa kautta armostansa kutsunut, tahtoi. kutsui.

16. Että hän poikansa minun 16 Poikansa minutse ilmoittaa,

kauttani ilmoittaisi, ja minä saarnatakseni häntä pakanoissa, julistaisin hänen evankeliumin niin en ensinkään lihaa ja verta kautta pakanain seassa, niin en kuunnellut. minä ensinkään lihan ja veren kautta tutkinut.

17. En myös Jerusalemiin niitten 17. En myös Jerusalemiin minua

tykö palannut, jotka ennen minua ennemmäisten apostolien tykö apostolit olit, vaan menin pois lähtenyt, vaan matkustin Arapiaan, Arabiaan, ja palasin jällensä ja poikkesin jälle Tamaskoon. Damaskuun.

18. Sitte kolmen vuoden perästä 18. Läksin sitte kolmen vuoden

tulin minä Jerusalemiin Petarita päästä Jerusalemiin Pietaria oppimaan, ja olin hänen kanssansa kuulemaan, ja viivyin viisitoista viisitoistakymmentä päivää. päivää tykönänsä.

19. Mutta en _minä_ muita 19. Vaan ketään muuta apostoleista

aposteleita yhtään nähnyt, paitsi en nähnyt, paitsi herran veljen Jakobia, Herran veljeä. Jaakopin.

21. Sitte tulin _minä_ Syrian ja 21. Tulin sitte Syrian ja

Cilician maakuntiin. Kilikian maille.

22. Ja minä olin tuntematon 22. Ja olin näöltä tuntematon

kasvoista niille Judean Juudan Kristuksessa oleville seurakunnille, jotka olit seurakunnille. Kristuksessa.

23. Mutta he olit ainoasta 23. Ainoastansa olivat kuulleet,

kuulleet, että se, joka meitä muinaisen vainoojamme nyt saarnavan muinen vainosi, hän saarnaa nyt uskoa, jota muinen sorti. uskoa, jota hän muinen hävitti.

24. Ja kiitit minun tähteni 24. Ja ylistivät Jumalaa minutse.

Jumalata.

2: 1. Sitte neljäntoistakymmenen 2: I. Sitte neljäntoista vuoden vuoden perästä menin minä taas päästä läksin taas Parnapan kanssa Barnaban kanssa ylös Jerusalemiin Jerusalemiin ottaen Tiiton mukaani. ja otin Tituksen kanssani.

2. Ja minä menin ylös ilmoituksen 2. Niin menin ilmoituksen jälkeen

jälkeen, ja asetin heidän eteensä ja osotin heille evankeliumin, sen evankeliumin, jota minä jota pakanoissa julistelen, pakanain seassa julistan, mutta varsinkin niille kuulummille, etten erinomaisesti niitten eteen, suotta juoksentelisi, elikkä jo jotka jonakin pidetään, etten minä olisi juoksennellut. hukkaan juoksisi, elikkä olisi jo juosnut.

11. Mutta kuin _Petari_ Antiokiaan 11. Mutta Pietaria, Antiokiaan

tuli, niin minä olin julkisesti tultuansa, vastustin julkisesti, häntä vastaan, että kannet oli kun oli nuhdeltava. tullut hänen päällensä.

12. Sillä ennen kuin joku Jakobin 12. Sillä ennen jonkun Jaakopista

tyköä tuli, söi hän pakanain tultua söi pakanain seurassa, matta kanssa, vaan kuin ne tulit, tultua joiden-kuiden kavahti ja vältti hän itsensä, ja eroitti erousi, karttaen ympärileikkuusta hänensä heistä, peljäten niitä, olevia. kuin ympärileikkauksesta olit.

13. Ja muutkin Judalaiset 13. Ja muutkin Juutalaiset

viekastelit hänen kanssansa, niin viekastelivat seuraten häntä, että että Barnabas myös vieteltiin Parnapaskin vieteltiin heidän heidän ulkokultaisuudellansa. ulkokultaisuuteensa.

14. Mutta kuin _minä sen_ näjin, 14. Mutta nähtyäni heidän ei

ettei he oikein vaeltaneet suoraan evankeliumin totuudella evankeliumin totuuden jälkeen, vaeltavan, sanoin kaikkein edessä sanoin minä Petarille julkisesti Pietarille: jos sinä Juutalainen kaikkein kuullen: jos sinä, joka ollen pakanoiksi elät, ja et Judalainen olet, pakanain tavalla juudaksi, miksis vaadit pakanoita elät, ja et Judalaisten, miksis juudastamaan? vaadit pakanoita Judalaisten tavalla elämään?

Huoneen taulu, eli muutamat pyhän Huoneen taulu, eli pyhän raamatun raamatunsanat kaikille säädyille, sanoja kaikille säädyille neuvoksi joista itsekullakin mahtaa olla ja varoitukseksi muistamaan neuvo ja manaus, ottaaksensa siitä virkansa vaatimisia. vaarin, kuin hänen virkansa vaatii.

Muistakaat teidän opettajianne, Muistakaat opettajianne, jotka jotka teille Jumalan sanaa puhuneet teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, ovat, ja seuratkaat heidän ja seuratkaat uskoansa. uskoansa. Hebr. 13: 7.

Niin on herra säätänyt, että ne, Herra määräsi evankeliumin jotka evankeliumia ilmoittavat, julistajille evankeliumista pitää evankeliumista elatuksensa elatuksensa. saaman. 1. Kor. 9: 14.

Joka sanalla neuvotaan, se jakakaan Sanalla neuvottava jakakaan kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvojallensa kaikkea hyvää. neuvoo. Gal. 6: 6.

Ei ole esivaltaa muutoin kuin Ei ole esivaltaa paitsi Jumalalta; Jumalalta; ne vallat, jotka ovat, kaikki olevat esivallat ovat Jumalalta ne säätyt ovat. Sentähden Jumalan säätämiä. Esivaltaa jokainen, kuin itsensä esivaltaa vastusteleva vastustaa siis Jumalan vastaan asettaa, se on Jumalan sääntöä; mutta vastustajat saavat säätyä vastaan; mutta ne, jotka tuomion itsellensä. Sillä vastaan ovat, saavat tuomion vallitsejat eivät ole hyville, vaan päällensä. Sillä ne, jotka vallan pahoille töille pelvoksi. Elles päällä ovat, ei ole hyvintekiöille, tahdo esivaltaa peljätä, tee hyvää, vaan pahoille pelvoksi. Elles tahdo ja saat häneltä kiitoksen, sillä esivaltaa peljätä, niin tee hyvää, hän on Jumalan palvelia sinulle ja sinä saat häneltä kiitoksen. hyväksi. Vaan pahaa tehden pelkää, Sillä hän on Jumalan palvelia sinun sillä hän ei suotta miekkaa kanna. hyväkses. Vaan jos sinä pahaa teet, Hän on Jumalan palvelia ja kostaja niin pelkää, sillä ei hän miekkaa pahantekiälle rangaistukseksi. hukkaan kanna; sillä hän on Jumalan palvelia ja kostaja, sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee. Rom. 13: 1, 2, 3, 4.

Te isät, älkäät yllyttäkö teidän Elkäät vihastuttako, isät, lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat lapsianne, vaan kasvattakaat heitä heitä kurituksessa ja herran kurissa ja herran nuhteessa. nuhteessa. Eph. 6: 4.

Mutta joka pahentaa yhden näistä Mutta joka pahentaa yhden näitä pienimmistä, jotka uskovat minun pienoisia, minuun uskovaisia, päälleni, parempi hänen olisi, että hänelle olisi parempi, jos myllyn kivi ripustettaisiin hänen myllynkivi sidottaisi kaulaansa, ja kaulaansa, ja hän upotettaisiin hän upotettaisi meren pohjaan. meren syvyyteen. Matth. 18: 6.

Jumala sääsi todistuksen Jakobissa, Jumala sääsi todistuksen Jaakopissa ja antoi lain Israelissa, jonka ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme käski isäimme opettaa lapsillensa, opettaa heidän lapsillensa; että että vastatulevaiset oppisivat ja vastatulevaiset oppisit, ja lapset, vielä syntyvät lapsetkin, kun jotka vielä syntyvät, kuin he kasvavat, lapsillensa kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat. ilmoittaisit lapsillensa. Ps. 78: 5, 6.

Isännät, se kuin oikeus ja kohtuus Isännät! osottakaat oikuus ja on, niin osottakaat palvelioille, kohtuus palvelioille, tieten tieten, että teilläkin on herra teilläkin herran taivaissa olevan. taivaissa. Kol. 4: 1.

Ja te isännät! tehkäät myös niin Ja te, isännät, kohdelkaat myös heitä kohtaan, ja pankaat pois niin heitä jättäen uhkasanat, uhkaukset, tieten, että teidän tieten taivaissa olevaa teidänkin herranne on myös taivahissa, jonka herranne, jonka luona ei ole edessä ei ole ihmisen muodon säädynkatsomusta. katsomusta. Eph. 6: 9.

Älä tee vääryyttä sille köyhälle Ele tee köyhälle ja vajavaiselle ja tarvitsevalle,... vaan maksa vääryyttä,... vaan maksa hänelle hänelle hänen palkkansa sinä samana päivänä ennen auringon päivänä ennen auringon laskemata. laskemista palkkansa. 5. Mos. 24: 14, 15.

Minä sanon naimattomille ja Naimattomille ja leskille sanon: leskille, se on heille hyvä, jos he hyvä on heille, jos jäävät minun ovat niinkuin minäkin. Vaan ellei laillani. Vaan elleivät voi he voi heitänsä pidättää, niin pidättyä, niin naikaat; parempi on naikaan, sillä parempi on naida naida, kun palaa. kuin palaa. 1. Kor. 7: 8, 9

Kaikki mitä te tahdotta, että Kaikki mitä suinkin tahdotta, ihmiset pitää teille tekemän, niin ihmiset tekisivät teille, se te myös heille tehkäät, tehkäät myös heille, sen käskee sillä tämä on laki ja prophetat. laki ja prohveetat. Matth. 7: 12.

Viides rukous. Anna meille Viides rukous. Unhota meille meidän syntimme anteeksi, syntimme, kuin mekin niinkuin mekin anteeksi annamme velvollisillemme unhotamme. meidän velvollistemme.

Mikä se on? Vastaus. Mitä sillä ymmärretään?

                                               Vastaus:

Me rukoilemma tässä rukouksessa, Tällä rukouksella rukoilemma, ettei meidän taivaallinen isämme ettei taivaallinen isämme lukisi katsoisi meidän syntejämme, ja syntejämme ja niiden tähden niiden tähden hyljäisi meidän rukoustamme hyljäisi, sillä rukoustamme, sillä en me ole kelvottomat ja ansiottomat olemma mahdolliset sitä saamaan, kuin me saamaan, mitä rukoilemma; mutta rukoilemma, enkä myös ole sitä että hän kaikki armostansa antaisi; ansainneet; mutta että hän kaikki sillä joka päivä teemmä monella meille armostansa antaisi; sillä me tavalla syntiä, emmekä ansaitse teemmä syntiä monella muotoa joka muuta kun rangaistuksen. Niin päivä, emmekä muuta ansaitse, kuin tahdomma myös sydämestämme unhottaa rangaistuksen. Niin me myös ja hyvää tehdä vastaan tahdomme sydämestämme anteeksi rikkojillemme. antaa ja tehdä niille hyvää, jotka meitä vastaan rikkovat.

Isättömän ja äitittömän Orvon lapsen rukous. lapsen rukous.

                                      Laupias Jumala! joka olet orpoin

O laupias Jumala! joka olet turva ja oikia isä kaikille lapsen isättömäin edesvastaaja, ja se nimellisille taivaassa ja maassa, oikia isä kaikkein ylitse, jotka armahda sinuasi minulle vaivaiselle lapsiksi kutsutaan taivaassa ja orvolle, nyt siihen kurjaan tilaan maassa, armahda sinuasi minun joutuneelle, ettei ole ketään, joka viheliäisen isättömän (äitittömän) todella parastani katsoisi. Sinä lapsen päälleni, joka siihen isäni ja auttajani, opeta minua vaivaloiseen tilaan joutunut olen, oikein tuntemaan sinua ja iäisen ettei minulla ketään ole, joka elämän tietä. Kehoita jumalisia todella minun parastani katsoo. ihmisiä opastamaan minua, että Sinä olet minun isäni ja kasvaisin kunniallisissa ja hyvissä edesvastaajani, opeta minua menoissa. Varjele minua pahoista ja oikein sinua, ja iankaikkisen jumalattomista seuroista ja elämän tietä tuntemaan; kehoita kaikilta pahennuksen retkillä. Auta jumalista ihmistä minua oikein minua oikialla uskolla kaikkinaisia johdattaman, että minä kaikissa kiusauksia voittamaan, sinua tässä kunniallisissa ja luvallisissa elossa oikiassa jumalisuudessa menoissa kasvaisin; varjele minua palvelemaan, ja sitte tykönäsi kuikista pahoista ja jumalattomista taivaassa iäisesti elämään, kanssakäymisistä, ja kaikista, kuin herramme Jesuksen Kristuksen minua pahentaa taitaisit; auta että kautta, amen. minä kaikkinaista kiusausta oikialla uskolla vastaanseisoisin, ja sinua oikiassa jumalisuudessa tässä maailmassa palvelisin, ja sitte sinun tykönäsi iankaikkisesti eläisin, Jesuksen Kristuksen meidän herramme kautta, amen.

Aarinko, kuu ja tähdet ovat Aurinko, kuu ja tähdet ovat kerä- ymmyriäiset niinkuin kerät, että ymmyriäiset, jonkalaisina paremmin he juoksussansa soveliaat ovat. juoksuunsa sopivat. Kuu on Kuu on viisikymmentä kertaa viisikymmentä kertaa maanpiiriä pienempi kuin meidän maan pienempi, ja kuusineljättä piirimme, ja on meistä etäällä kymmentuhatta penikulmaa meistä kuusi neljättä kymmentä tuhatta etäällä. Ehkä kyllä kaunoinen ei penikulmaa. Niin kaunis, kuin hän hänellä kuitenkaan ole omituista on, ei hänellä kuitenkaan ole valoa valoa, vaan saapi sen maan takaa itsestänsä, vaan saapi sen auringolta, sellaisna sen meille auringolta maan piirin takaa, ja kun peilistä kajastava. Kuu kiertää lykkää sen takaisin meille niinkuin maan vähän päälle 29 päivässä ja 12 yhdestä peilistä. Hän kulkee tiimassa, ennenkun jälle tulee maan meidän ympärimme 29 päivää 12 ja auringon väliin. Ei kasvava eikä tiimaa, ja vähän paremmin, ennen vähenevä näkyy kuu, vastapäätä kuin hän jällensä tapaa auringon ja aurinkoa meillä katsoen tultuansa, tulee sen kohdalle. Ei hän koskaan ylensä valaistuksi, mutta yli- ja vähene eikä kasva itsensä, mutta alakuussa vaan osiksi. Maa väliin koska hän on meille kohdastansa tultuansa estää hetkeksi auringon aurinkoa vastapäätä, niin me näemmä valon kuulta, jota kutsumma kuun hänen kokonansa valaistuksi, mutta pimenemiseksi, tapahtuva yli- ja ala-kuussa ainoastansa ainoastansa täysikuussa, niinkuin yhden osan. Koska hän tulee maan auringon pimeneminen uudessa piirin varjoon, niin maa estää kuussa, koska kuu tulee maan ja hänellä vähäksi ajaksi auringon auringon välille. valon enämmin eli vähemmin; sen me kutsumme kuun pimenemiseksi, ja tapahtuu ainoastansa täydessä kuussa, niinkuin auringon pimeneminen uudessa kuussa, koska kuu tulee kohdastansa meidän ja auringon välille. Nostakamme vielä päämme ylös katsomaan taivaan korkeutta selkiässä ilmassa. Koska aurinko on vasta selkiässä ilmassa. Koska laskenut, ja kuu ei anna valoansa, auringon laskettua kuu ei valaise, niin sen siaan näkyvät taivaalla näemmä taivaalla monet, varsin monet ja juuri lukemattomat lukemattomat, valokkeet, jotka valot, pienet kyllä meidän kilvassa säkeilevät, yksi toisensa silmissämme, mutta sitä usiammat ja kirkkaudessa ja suuruudessa sangen ihanat, jotka kilvassa voittava. Silmissämme ovat ne kyllä säkeilevät, yksi tähti voittaa pienoiset, mutta sitä usiammat, ja toisensa kirkkaudessa ja sangen ihanat. Mikä on tämä suuruudessa. Mikä on tämä lavialta taivaan yli läikkyvä ihmeellinen koreus, joka niin koreus, ja kaukaako tulee tämä lavialta läikkyy taivaan ylitse, valon ihanuus silmiämme kuinka kaukaa tulee tämä kaunis ilahuttamaan? Olisiko kukaan niin valo meidän silmämme ilahuttamaan? tunnoton ja ajattelematon, ettei Kuka on niin tunnoton, ettei hän tässä herran suurta voimaa tässä suurta herran voimaa kunnioitsemalla havaitsisi. havaitse, ajattele ja kunnioita. Että paremmin ylösherättää Paremmaksi kehoitukseksi yksinkertaisten peräänajatusta oppimattomille Jumalan suurta tuntemaan Jumalan suurta voimaa, on voimaa muistamaan, tulee mainita, tarpeellinen mainita, että se että ensin-nimitetty, auringon- ensiksi nimitetty planeetti, joka seutuisin kulkutähti kiertää on likin aurinkoa, kulkee auringon auringon 88 päivässä, vähä vaille. ympäri 88 päivää, vähä vaille. Jopa vaan tälläkin, ollessa osa Koska hän nyt on auringosta etäällä auringosta viisi miljoonaa viisi kertaa tuhannen tuhatta penikulmaa etäällä, on penikulmaa, niin on hänen juoksunsa juoksupiirinsä sangen suuri, piiri jo sangen suuri, ja enemmin nimittäin päälle 35 miljoonan kuin 35 kertaa tuhannen tuhatta penikulman, juosten joka tiimassa penikulmaa, ja kiiruhtaa hän 16 tuhatta 208 penikulmaa. itsensä yhdessä tiimassa 16 tuhatta ja 208 penikulmaa. Liikkuvaisten tähtein sekaan Kulkutähdeiksi luetaan luetaan myös pyrstötähdet, jotka pyrstötähdetkin, jotka myös saavat myös saavat valonsa auringolta, ja auringolta valonsa ja kulkevat kulkevat heidän erinomaista erinomaista juoksuansa taivaan juoksuansa taivaan laveudessa, laveudessa, miten sen Jumala jo niinkuin Jumala jo luomisesta luomisesta heille määräsi. Ei siis heidän juoksunsa piirin määrännyt näiden ilmaantuminen aavista onnea on. Sentähden koska joku heistä eli onnettomuutta yhdellen maallen nähtäväksi tulee, niin ei se ole enemmin kun toisellenkaan, sillä he merkki onneen eli onnettomuuteen, nähdään ympäri koko maanpiirin. enimmin yhdelle maakunnalle, kuin toiselle'kaan, sillä hän nähdään ympäri maan piirin.

Edellä luettavat parannukset eivät kyllä ole'kaan niin luonnistuneet, etteivät vielä taitaisi paikoin itse'kin parannettaa. Kuitenkin näyttänevät, mitä juuri tarkoitammekin, kuinka suomea lyhyemmästi ja muuten sopivammasti voisi kirjoittaa, eikä niin, kuin sitä tähän asti vieraalla väänteellä tavallisesti kirjoitettuna tavataan. Muuta mainitsematta, kuinka usein eikö käytellä sanoja edestä, jälkeen, kautta, perään, perästä, tähden j.n.e. aivan tarpeettomasti, ja kuinka tavallisesti eikö kirjoiteta sia-nimiköitä minä, sinä, hän, me, te, he; minun, sinun, hänen, meidän j.n.e. aivan suotta silloinkin, kuin seuraavat lause- eli nimisanat ja ilmankin päätteiltänsä eli liitteiltänsä ovat täysiksi määrätyt. Vaan miksipä pitkittäisin tätä kirjoitustani; joka puolesta sanasta ei ymmärrä, ei se koko sanastakaan viisaammaksi tule.