[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fcWvwl5mWA61VtduWkIt5dpBxLWTd9nwWwghcsPyYmeY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},1234,"Muukalaisuudesta Suomessa","Lönnrot, Elias",1802,1884,"1234-lonnrot-elias-muukalaisuudesta-suomessa","1234__Lönnrot_Elias__Muukalaisuudesta_Suomessa",null,"muistelmat",[],[],"fi",1845,5230,32297,false,[],[],[],"Kielitieteellinen kirjoitus käsittelee suomen kielen puhdistamista vieraista vaikutteista, erityisesti ruotsin kielen mallin mukaan muodostetuista ilmauksista. Tekstissä vertaillaan sanavalintoja ja lauserakenteita tarjoten perisuomalaisia vastineita yleistyneille muukalaisuuksille.","Elias Lönnrotin 'Muukalaisuudesta Suomessa' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1234. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.\n\n[HUOM.! Jos palstojen asettelu ei näy oikein, niin muuta ohjelmasi\nkirjasinlaji joksikin kirjoituskonefontiksi, esim. Courier New 10.]","MUUKALAISUUDESTA SUOMESSA\n\nKirj.\n\n\nElias Lönnrot\n\n\n\nSisältyy: SUOMI, 1844, fjerde årgången.\n\n\n\n\n\nHelsingfors,\nJ. Simelii arfvingar, 1845.\n\n\n\n\n\n\nOn kyllä nykyisinä aikoina moni kiitettävällä huolella ja toimella\nkokenut puhdistaa suomea muukalaisista sanoista ja niiden siaan\nperisuomalaisia kielen ulottuvaisista varoista laitella. Eikä\nnäytä yrityksensä aivan tyhjään menneen, koska nykyaikoina\nilmaantuvissa kirjoissa kuitenkin vähemmin tavataan semmoisia\nsuomeksi puetuita ruotsalaisia sanoja, kun esimerkiksi: _edesmennyt,\nedesseisoa, peräänajatella, peräänkatsoa, peräänkysyä, päällepanna,\npäällepitää, tykökuulua, tykölanqeta, tykösanoa, ulosjuoda,\nulosjuuruttaa, uloskeittää, ulosmitata, ulospuheta, ulospuhua,\nulosuupua, ylösajatella, ylösetsiä, ylöskantaa, ylöskirjoittaa,\nylöslukea, ylöspito, ylössyödä_ j.n.e. Mutta ei ainoastansa\nerityisissä sanoissa, vaan myös kokonaisissa lauseissa, tungeksen\nmuukalaisuus kieleen, ja on lause'muukalaisuus vielä vaarallisempi\nsanamuukalaisuutta, koska juuri sen kautta kielemme parahin tavara --\nsanapäätettensä moninaisuus -- vähitellen joutuu unheelle, ja osiksi\njo on joutununnakin. Sillä tavalla ovat lauseet: _ilman huonetta,\nilman tietämättä, vähän eestä, rantaa myöten, hevosen kanssa,\nlastensa kanssa, työnsä kautta, yksi kerta, kaksi kertaa, mahtaa\nolla, muutti itsensä, koska hän oli sen kuullut_, ynnä epälukuisten\nmuiden kanssa kylläkin tavallisiksi tulleet, vaikka usein voisi\nennemmin sanoa: _huoneetta, tietämättä, vähällä (vähästä), rannatse,\nhevosella, lapsinensa, työllänsä, kerta (kerran), kahdesti, lienee\n(ollee), muuttihen (muuttausi), sen kuultuansa_.\n\nMainittua lause'muukalaisuutta tavataan kyllä parahimmissakin\nsuomalaisissa kirjoissa, ja toiset taitamattomilta kirjoittajilta\ntehdyt ovat aivan sitä kannesta kanteen täynnänsä. Tämän lauseemme,\njota moni tuskin uskoneekaan, tahdomma muutamilla osotteilla\ntodeksi näyttää. Niin kutsutuista _hengellisistä kirjoista_, joissa\ntavan mukaan kieltämme pahimmasti sorretaan, näitä osotteita emme\nvalitsekaan, vaan otamma ne muista, usein kielensäkin vuoksi\nylistetyistä kirjoista, nimittäin _lakikirjasta, raamatusta,\nvirsikirjasta ja hyödyllisestä huvituksesta luomisen töistä_.\nOikiallen puolellen koemme kirjoittaa selviksi suomeksi, mitä\nvasemella puolella muilta kirjoiteltuna, enemmin eli vähemmin\nturmeltuna tavataan.\n\n\n_Muutamat yhteiset ojennusnuorat,     _Yhteisiä osviittoja, joita\njoiden jälkeen tuomarin itsensä       tuomarin kaiketi seuraaman\nkaiketi käyttämän pitää_.             pitää_.\n\nTuomarin pitää ensisti _perään        Tuomari muistakaan ensisti\najatteleman_, että hän on Jumalan     olevansa Jumalan käskynhaltian,\nkäskynhaltia, ja että se virka,       ja että toimitettava virkansa ei\njota hän _edesseisoo_, on Jumalan,    ole hänen, vaan Jumalan, josta\nja ei hänen omansa, jonka tähden      syystä myös tuomio, jonka\nse tuomio, kuin _hän ulossanoo_,      lausuu, on Jumalan, koska se\non myös Jumalan, sillä että se        lausutaan ja lasketaan Jumalan\n_ulossanotaan_ ja _langetetaan_       virassa ja Jumalan puolesta,\nJumalan virassa ja Jumalan            niin että se totisesti on\npuolesta, niin että se on             Jumalan, ja ei ihmisten tuomio.\ntotisesti Jumalan tuomio, ja ei       On siis tuomarille sangen tärkiä\nihmisten. Ja sentähden _makaa         asia, viisaasti karttaita\nsuuri voima sen päällä_, että         Jumalan puolesta väärin\ntuomari viisaasti _eteensä            tuomitsemasta, jolla tuomitseisi\nkatsoo_, ettei hän Jumalaa            itsensä iäiseen kadotukseen,\npuolesta tuomitse väärää              käyttäen väkivallaksi ja\ntuomioa, jolla hän tuomitsee          vääryydeksi Jumalan tuomion ja\nitsensä iankaikkiseen                 käskyn, joka Jumalalta\nkadotukseen, sillä että hän           oikeudeksi asetettu on. Mutta\nväärin käyttää Jumalan tuomion        jos pyytöissänsä oikein tuomita,\nja käskyn, väkivallaksi ja            ja parhaasta ymmärryksestä\nvääryydeksi, kuin oikeudeksi          oikeutta etsien, laskee väärän\nJumalalta asetettu on. Mutta jos      tuomion, ollessansa voimaton\n_hänellä on tahto_ oikein tuomita,    oikeutta käsittämään, niin on\nja visusti tutkistelee, parhaan       hänellä jonkunlainen estetys,\n_ymmärryksensä jälkeen_,              tapaturmasta ja vastoin\noikeudesta, ja ei kuitenkaan          tahtoansa, ei aikomuksesta,\ntaida _ymmärtämättömyytensä           väärin tuomittuansa, ja jos\ntähden_ löytää, mikä oikeus on,       siitä rangaistus seuraisi, niin\nja _langettaa_ niin väärän            olkoon se tapaturman sakko.\ntuomion, niin on hänellä\njonkunkaltainen estetys, että\nhän on tullut väärin\ntuomitsemaan vastoin tahtoansa\nja tapaturmasta, ja ei\naikomuksesta, ja jos rangaistus\n_pitää sen päälle_ seuraaman, niin\n_pitää_ sen oleman tapaturman\nsakon.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSamalla muotoa pitää hänen myös       Myös muistakaan tuomari virkansa\nsen _perään ajatteleman_, että        olevan kansan parhaaksi, ei\ntuomarin virka on sen yhteisen        omaksi hyödytykseksi, asetetun,\nkansan parhaaksi asetettu, ja ei      ja käyttäköön siis sitä ei\ntuomarin omaksi hyödytykseksi, ja     itsensä, vaan kansan hyväksi,\nsentähden pitää hänen sen             ehkä siitä oikein käytettynä on\nkäyttämän yhteisen kansan, ja ei      itsellensäkin hyvää. Kuitenkin\nomaksi hyväksensä, ehkä se on         etsikään virallansa yhteistä, ei\nitse hänelle myös hyväksi, koska      omaa parastansa; sillä tuomari on\nse oikein käytetään. Kuitenkin        kansan, eikä kansa tuomarin\npitää hänen virallansa etsimään       tähden.\nyhteistä, ja ei omaa parastansa.\nSillä tuomari on _sen_ yhteisen\nkansan tähden, ja ei _se_ yhteinen\nkansa tuomarin tähden.\n\n       *       *       *       *       *\n\nTuomarin pitää siviästi puhuman       Tuomari puhutelkaan siviästi\nniiden kanssa, jotka tulevat          oikeuteen tulleita, muutoin\n_oikeuden eteen_, muutoin hänestä     luullaan hänen ei oikein\non epäluulo, ettei hän ole oikein     tuomitsevan, jonka luulon pahasti\ntuomitseva; ja sen luulon saapi se    puhuteltu hänestä saapi. Ei tule\nhänestä, jota pahoin puhutellaan.     kukaan tuomarilta toruttamaan eli\nSillä ettei kukaan tule _tuomarin     pahoin puhuteltamaan, vaan\neteen_ sitä vasten, että hän tulis    oikeatta etsimään. Jos asian\nsiellä torutuksi eli pahoin           vaatiessa jompikumpi\npuhutelluksi, vaan etsimään           riitaveljistä pitäisi sanoilla\noikeuttansa. Mutta jos asia           nuhdeltaman, niin nuhdeltakaan\nniinpäin _lankee_, että jompikumpi    asian tutkittua ja tuomion\nriita-veljistä pitää nuhdeltaman      julistettua, ei ennen.\nsanoilla, niin _pitää_ se sitten\ntapahtuman, koska asia on\ntulkittu, ja tuomio julistettu;\nja ei ennen.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEi mikään ole tuomarille niin         Ei mikään ole tuomarille niin\nsuuresti tarpeellinen, kuin           suuresti tarpeellinen, kun\ntaidollisuus, että _hän_ tietää,      taidollisuus tietääksensä, koska\nkoska hänen pitää oleman ankaran,     laki vaatii ankaruutta, koska\nja koska _hänen tulee olla_ lempiän   lempeyttä, sillä kaikki rangaistus\nlaissa, sillä kaikki rangaistus       pitää oleman parannukseksi ja\npitää oleman parannukseksi, ja        mahdollisuutta myöten ei estämän\njos mahdollinen on, senkaltainen,     rangaistua parantaimasta, niinkun\nettei se estä häntä, jota             tapahtuisi varasten kanssa\nrangaistaan, _parantamasta            kaakille asetettuina ja pois\nitsiänsä_. Niinkuin tapahtuu niiden   leikatuilla korvilla kylästä\nkanssa, jotka varastaneet ovat; he    karkoitettuina. Jos oltuansa\nasetetaan _kaakin eteen_, korvat      vieraille maille, kussa heitä ei\npois leikataan, ja he ajetaan ulos    tunneta, tahtoisivat parannettua\nkylästä. Jos senkaltaiset ihmiset     siivollista elämää viettää, niin\nkarkaisit pois vieraille maille,      heitä ei koskaan uskottaisi; ja\nkussa ei kukaan heitä tunne, ja       olisi siis sellainen rangaistus\ntahtoisit sitten _itsensä parata_,    esteeksi, saattava rangaistun\nja siivollista elämäkertaa            epäilemään ja entistänsä\nviettää, niin heitä ei koskaan        pahemmaksi. Parempi olisi ollut,\nuskottaisi, ja on niin muodoin se     jos kohta olisi henkensä\nrangaistus hänelle, kuin rangaistu    menettänyt. Niin on myös huorain\non, esteeksi, ja sen kautta hän       kanssa kaakilla seisottuansa ja\n_lankee epäilykseen_, ja tulee        kylästä karkoitettuina. Ennen\npahemmaksi kuin ennen ja olis         yhden eli kahden kanssa elettyä,\nsentähden parempi ollut, että _hän_   jo rupeevat kymmenen aljuksi,\nkohta olis kadottanut henkensä.       jonkalaisina rangaistus heitä ei\nNiin tapahtuu myös huorain kanssa,    parantanut, vaan teki entistänsä\njotka kaakille asetetaan, ja          pahemmiksi. Tulee siis tuomarin\najetaan ulos kylästä, että jos _he_   sellaisissa asioissa olla taidon\nennen ovat huorin tehneet yhden       mies, ettei pahaa tehtäisi\neli kahden kanssa, tulevat _he_       rangaistuksella kahta\nsitten joka miehen aljuksi, kuin      pahemmaksi, sillä laki vaatii\nei ole parannukseksi, vaan            parannusta ja pitää parannukseksi\nannetaan senkaltaisten rangaistusten  käytettämän.\nkautta tila pahemmaksi tulla, kuin\nennen oltu on. Sentähden pitää\ntuomarin senkaltaisissa asioissa\noleman taidollisen, ettei yhtä pahaa\notettaisi ja tehtäisi puolta\npahemmaksi; sillä laki vaatii aina\nparannusta, ja parannukseksi pitää\nse käytettämän.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSe on julkinen vääryys, ja taitaa     Julkinen ja välistä paljo pahaa\npaljon pahaa matkaan saattaa,         vaikuttava vääryys olisi tuomarin\nkoska tuomari _yhden_ löyhän puheen   ketäkin löyhästä puheesta eli\neli huudon _tähden_ taitaa saattaa    huudosta, ilman muuta aihetta,\neli vaatia joitakuita valalla         puhdistusvalalle saattaa eli\nitsiänsä puhdistamaan, jos ei         vaatia. Vihasta ja vainosta voipi\nsiihen muuta aihetta ole; sillä       vihamies pian pahan sanoman\njonkun vihamies taitaa pian           lähimäisestänsä nostaa, jolla\nsaattaa liikkeelle pahan sanoman      tavalla myös monta silmin-\n_toisen päälle_, vihan ja vainon      nähtävästi väärää sanomaa usein\n_tähden_, Nähdään myös julkisesti ja  nousee ja levenee. Sellaiseen\nsilmäin _edessä_, kuinka usein monta  huutoon tulleille tapahtuisi suuri\nväärää sanomaa tulee liikkeelle ja    vääryys, jos heitä kohta valalle\n_käypi_ lavialta. Jos ne kohta        vaadittaisi. Ennemmin pitäisi\nvalalle vaadittaisiin, jotka          huudon nostaja vaadittaman\nsenkaltaiseen huutoon tulevat,        puheensa todeksi näyttämään.\nniin tapahtuisi heille suuri\nvääryys. Pikemmin pitäisi sitä\nnuhdeltaman, joka sen sanoman\nnostanut on, että hän sen todeksi\nnäyttäisi.\n\n       *       *       *       *       *\n\nMoni ajattelee myös niin, koska       Myös ajattelee moni tuomionsa\njonkun tuomio _takasin ajetaan_,      kumoomisesta kunniansa\nettä se olisi hänen kunniansa         loukkautuvan, josta usein\nrasitukseksi, ja siitä tulee          tapahtuu, että sanoo kunniansa\nusein, että moni sanoo tahtovansa     puolesta tahtovan tuomioansa\n_edesvastata_ kunniatansa, koska he   puoltaa; mutta sellainen puhe\ntuomiotansa _edesvastaavat_, mutta    tulee ajattelemattomuudesta.\nsenkaltainen puhe tulee               Tuomari parhaasta ymmärryksestänsä\nymmärtämättömyydestä. Koska yksi      saatuin perustusten jälkeen\ntuomari tuomitsee parhaan             tuomitseva on syytön. Jos asia\nymmärryksensä _jälkeen_, ja niiden    sitte toiselta tuomarilta\nperustusten, _kuin_ hänelle _edes-    suuremmalla älyllä ja paremmilla\ntuodaan_, niin on hän paitsi syytä.   ilmaantuvilla todistuksilla toisin\nJos asia sitten tulee toisen          päätetään, niin voinee hän sen\n_eteen_, jolla enämpi ymmärrystä on,  kärsiä; eikä ole se hänelle\nja paremmat todistukset               häpiäksi. Mutta se on häpiäksi,\n_edestulevat_, ja sitten tulee        jos havaitaan lahjoin ja antimien,\ntoisin tuomituksi, sen mahtaa hän     puoltamisen eli ystävyyden vuoksi\nkyllä voida kärsiä, eikä ole se       väärin tuominneen. Sekavissa\nhänelle häpiäksi. Mutta jos           asioissa, joista ei ole maan eikä\nhavaittaa taitaan, että hän           kaupungin laissa kirjoitettu, ja\nlahjain ja antimien, puolenpidon      joita maan tavallisuuteen ei taitta\neli ystävyyden tähden on              tuomita, etsittäkään toimellisten\njulistanut väärän tuomion, niin on    miesten neuvoa ja tuomittakaan\nhän sillä vähän kunniata              parhaasta ymmärryksestä ja\nitsellensä toimittanut. Jos joku      tunnosta, että tulisivat\nepäiltävä asia _edestulee_, josta ei  päätetyiksi, sillä riitain\nole kirjoitettu maan eli kaupungin    päättämistä tuomarin virka vaatii.\nlaissa, eikä ole maan\ntavallisuutta, jonka jälkeen\ntaittaisiin tuomita; niin pitää\netsittämän toimellisten miesten\nneuvoa, ja tuomittaman parhaan\nymmärryksen ja tunnon _jälkeen_,\nettä asia ratkaistuksi tulisi,\nsillä sitä vaatii tuomarin virka,\nettä hänen pitää riidat\nratkaiseman.\n\n\n\n\n_Naimisen kaari_.                     _Naimiskaari_.\n\n\n1. _Luku. Laillisesta naimisesta      1. _Luku. Laillisesta naimisesta ja\nja kuka naittaja oleman pitää._       naittajasta._\n\n1. §. Jos mies tahtoo _avioskäskyä    1. §. Avioliittoon hankkiva mies\nraketa_, niin hänen pitää pyytämän    pyytäkään piikaa tämän naittajalta\npiikaa hänen naittajaltansa, ja ei    ilman ketään väkivallalla\nväkivallalla ottaman, eli             ottamatta eli salaisesti\nsalaisesti _tykönsä_ viettelemän.     houkuttelematta.\n\n2. §. Isä on tyttärensä naittaja,     2. §. Isä on tyttärensä naittaja\nja äiti mahtaa siihen neuvoa          äitin neuvottelemalla, isän\nantaa. Jos isä on kuollut, niin on    kuoltua äiti lähimpäin sukulaisten\näiti lähimmäisten sukulaisten         neuvottelemalla. Kummankin\nneuvon _kanssa_. Jos ei isiä eikä     vanhemman kuoltua olkoon se, jonka\näitiä elosta ole, niin olkoon se,     isä suusanalla eli kirjallisesti,\njonka isä suosanalla eli              tahi äiti lähimpäin sukulaisten\nkirjallisesti, eli äiti               neuvottelemalla naittajaksi\nlähimmäisten sukulaisten neuvon       nimitti.\n_kanssa_ naittajaksi nimittänyt on.\n\n5. §. Ei pidä ketään vaadittaman      5. §. Elkään ketään avioliittoon\n_avioskäskyyn_, vaan pitää niin       pakotettako, vaan olkaan naiminen\nhyvin vaimon, kuin miehenkin          niin vaimon, kuin miehenkin\nvapaamielinen tahto ja suostumus      vapaassa tahdossa ja\nnaimisen kiinnittämän.                suostumuksessa.\n\n\n2. Luku. _Niistä, jotka ei mahda      2. Luku. _Niistä, jotka eivät saa\ntoinentoisensa kanssa avioskäskyä     toistensa kanssa avioliittoon\nraketa._                              ruveta_.\n\n1. §. Ei mahda mies vaimoksensa       1. §. Mies elkään naiko omasta\nottaa sitä, kuin hänen kanssansa      etenevästä suvusta, nimittäin\non kohdastansa _alasastuvassa_        tytärtänsä, pojan eli tyttären\nsuvussa, kuin on tytär, pojan eli     tytärtä, eikä ketään heistä jos\ntyttären tytär, ja heistä tulleet,    kuinka kauvas ulonnutta. Elkään\nehkä kuinka pitkälle alas se          myös naiko takanevasta\nulottuisi. Ei myös kohdastansa        polvestansa, niinkun omaa äitiä,\n_ylöspäin nousevassa_ suvussa, kuin   isän äitiä, äitin äitiä, ja niin\non äiti, isän äiti, äitisi äiti,      taaksipäin.\nja niin edespäin selkäsuvussa.\n\n4. §. Kohdastansa _alas ja ylös       4. §. Eikä pidä suoraan etenevästä\nastuvasta_ heimolaisuudessa olkoon    ja takanevasta heimosta naida,\nmyös _aviokäsky_ pois kieltty; ja     nimittäin mies ei poikansa,\nsiis ei pidä miehen ottaman           pojan-pojan eli tyttären-pojan\nvaimoksensa poikansa, pojan-pojan     leskeä, äitipuoltansa, vainajan\neli tyttären-pojan leskeä,            isänsä eli äitinsä äitipuolta;\näitipuoltansa, _edesmenneen_          eikä tytärpuoltansa, poikapuolensa\nisänisänsä eli äitin-isänsä toista    eli tytärpuolensa tytärtä;\nvaimoa; ei myös tytärpuoltansa,       anoppiansa, appensa eli anoppinsa\npoikapuolensa tytärtä eli             äitiä, ja niin taaksipäin.\ntytärpuolensa tyttäriä; vaimonsa\n_äitiä, vaimonsa isän-äitiä, eli\näitin-äitiä_, ja niin edespäin.\n\n8. §. Heimolaisuus luetaan miehen     8. §. Heimous luetaan miehelle\nja hänen vaimonsa sukulaisten         vaimonsa, ja vaimolle miehensä\nvälillä, ja vaimon ja hänen           sukulaisten kanssa, vaan ei näiden\nmiehensä sukulaisten välillä, vaan    sukulaistensa välillä keskenänsä.\nei molempain heidän sukulaistensa     Saavat siis veljekset naida\nvälillä keskenänsä. Sentähden         sisaruksia, ja isä äitin, poika\nmahtaa _kaksi veljeä_ ottaa _kaksi    tyttären; vaan poika isänsä\nsisarta_, ja isä ottaa äitin, koska   eläissä, jolla tytär on, elkään\npoika ottaa tytlären. Vaan ei         naiko tämän äitiä, ettei\nmahda poika ottaa äitiä, hänen        vanhempain ja lasten keskinäinen\nisänsä eläissä, jolla tytär on,       arvo rikkoutuisi.\nettei kunniata rikottaisi\nvanhempain ja lasten vaiheella.\n\n12. §. Jos pappi vihkii ne, jotka     12. §. Jos pappi vihkii\nei mahda _avioskäskyä raketa_,        avioliitosta välillänsä kiellyt,\nniin olkoon vihkiminen mitätön, ja    niin olkaan vihkiminen mitätön ja\nhän papinvirkaansa paitsi. Niissä     pappi virastansa eroitettava.\ntapauksissa, joissa luvattoman        Olisko myös luvaton sekannus\nsekannuksen rikos kieltty on          hengen rangaistuksella kieltty,\nhengen rangaistuksen haastolla,       niin kärsikään pappi lisäksi 14\nkärsiköön myös pappi siinä sivussa    päivän vankeuden vedellä ja\n14 päivän vankeuden vedellä ja        leivällä. Ken ei ole pappi, ja\nleivällä. Jos se vihkii, joka ei      vihkii joko luvallisen eli\nole pappi, joko naiminen on           luvattoman avioliiton, rangaistaan\nluvallinen eli ei, niin hän           rikoksensa suhteen kolmen eli\nrangaistaan työllä kuninkaan          usiamman ajastajan työllä\nlinnassa eli varustuksessa, kolme     kuninkaan linnassa eli\neli usiampaa ajastaikaa, _sen         varustuksessa, ja tapahtukaan\njälkeen_ kuin rikos on, ja silloin,   luvallisessa aviossa uusi,\nkuin naiminen luvallinen on, pitää    laillisen vihkimys.\nlaillinen vihkiminen tapahtuman.\n\n\n3. Luku.                              3. Luku.\n\n_Kihlauksesta._                       _Kihlauksesta._\n\n1. §. Koska kihlaus tapahtuu,         1. §. Kihlattaissa pitää naittajan\npitää naittajan läsnä oleman          neljän todistajan kanssa, kaksi\nneljän todistajan kanssa, kaksi       miehen ja kaksi vaimon puolesta,\nmiehen ja kaksi vaimon puolesta.      läsnä oleman. Toisin tapahtuissa\nJos muutoin tapahtuu, olkoon se       ja naittajan siitä kaivatessa,\nkihlaus mitätön, jos naittaja         olkaan kihlaus mitätön, vetäkään\n_sen päälle_ kantaa, ja vetäköön      myös laittomasti toisihinsa\nkumpikin, jotka itsensä               kihlauneista kumpikin kymmenen\nlaittomasti toinen toisensa kanssa    talaria sakkoa vaivaisille, vaan\nkihlanneet ovat, kymmenen talaria     naittajan tytyessä kihlaukseen\nsakkoa vaivaisille. Jos naittaja      olkaat molemmat syyttömät.\nsen kihlauksen hyväksi ottaa, niin\nolkoon molemmat syyttömät.\n\n2. §. Nyt _sitoo itsensä_ joku        2. §. Kirjallisesti naittajan\nkirjallisesti avioskäskyyn: jos       suostumuksella kihlatuista ei saa\nsiihen on naittajan suostumus, ei     kumpikaan lupaustansa särkeä, eikä\npidä toisella heistä sitten oleman    jolle toiselle kihlauta.\nvaltaa rikkoa sitä lupausta eli\n_itsensä_ toiselle kihlata.\n\n10. §. Jos mies yhteyttä pitää        10. §. Mies aviolupauksella naista\nnaisen kanssa avioskäskyn             koskenut, naikaan hänen, jos\nlupauksella, niin pitää hänen sen     nainen vanhempainsa suostumuksella\nottaman avioksensa, jos hän sen       sitä vaatii; vastahakoiselle\npäälle seisoo, ja naisen isä ja       olkaan edellä sanottu laki;\näiti siihen suostuvat. Jos mies on    aviolupauksen kiellettyä\nvastahakoinen, olkaan laki, kuin      tuomitkoon oikeus. Jos lupaus\nennen sanottu on. Jos hän             tulee toteen, eli mies on\nlupauksen kieltää, tuomitkoon         kihlamorsiamenansa naisen kirkkoon\noikeus siitä. Jos lupaus tulee        otattanut, niin hän sille ei saa\nvahvaksi selitetyksi, eli mies on     peräytä, vaikka nainen\nantanut hänen kirkkoon otettaa,       avio-oikeutensa jättäisikin.\nniinkuin hänen kihlatun\nmorsiamensa, ei pidä hänellä\nsitten oleman _voimaa_ sitä\nlupausta rikkoa, ehkä vaimo hänen\noikeutensa _avioskäskyyn_ jättää\ntahtoisi.\n\n11. §. Jos ylkämies karkaa            11. §. Miehen karattua kosketun\nmorsiamensa tyköä, jonka kanssa       morsiamensa tyköä, käykään kuin 13\nhän yhteyttä pitänyt on, käyköön      luvussa miehestä ja vaimosta\nsiitä, niinkuin 13 luvussa            säätään.\nmiehestä ja vaimosta säätetään.\n\n\n4. Luku.                              4. Luku.\n\n_Erosta kihlauksissa._                _Kihlausten purkamisesta._\n\n6. §. Jos tuntematon mies tulee ja    6. §. Tuntematon mies nimestänsä\n_edesantaa_ nimensä ja säätynsä       ja säädystänsä, valehtelemalla\ntoiseksi kuin se on, ja nainen sen    naisen kihloihinsa vietellyt,\nkautta vietellään kihlaukseen         vetäkään sakkoa kahdeksankymmentä\nhänen kanssansa, niin vetäköön        talaria, puoliksi naiselle,\nmies sakkoa kahdeksankymmentä         puoleksi vaivaisille, jääkäät myös\ntalaria, puolen naiselle, ja          kihlat naiselle, ja olkaan kihlaus\npuolen vaivaisille, olkoon myös       mitätön. Olisivatko jo vihityksi\n_rikkonut_ lahjat naiselle, ja        tulleet, ja heitä ei saada\nkihlaus olkoon mitätön. Jos           sopimaan, vetäkään mies\nvihkimys siihen _tykö tulee_          kahdenkertaisen sakon ja olkaan\nsamasta petoksesta, ja ei heitä       kunniaton, käykään myös naiminen\nsaada sopimaan, vetäköön mies         takasin.\nkaksikertaisen sakon ja olkoon\nkunniatansa paitsi, käyköön myös\nse naiminen takasin.\n\n7. §. Joka juovuksissa _itsensä       7. §. Juovuksissa, eli petoksella\nkihlaa_, eli petoksella siihen        vieteltynä, kihlauneen ei tarvitse\nvietelty on, sen ei pidä oleman       lupaustansa pitää.\nvelkapään sitä lupausta pitämään.\n\n8. §. Jos mies lähtee                 8. §. Tuomari elkään kieltäkö\nitsevaltaisesti pois kihlatun         morsiamelle eroa kihlamiehestänsä,\nmorsiamensa tyköä, ja on vastoin      joka itsepäisesti lähdettyä on\nhänen suostumistansa pois ylitse      päivän toista vuotta tämän\nvuoden ja päivän, ja morsian          suostumatta poissa ollut.\ntahtoo siitä kihlauksesta irralle,\nniin mahtaa tuomari sen myöden\nantaa.\n\n\n5. Luku.                              5. Luku.\n\n_Lapsista, jotka siitetään            _Kihlauksissa ja kaksi-aviossa\nkihlauksissa, eli kak-                saaduista lapsista, ja naimis-\nsinaimisessa, ja naimisen             oikeudesta sellaisissa tiloissa_.\noikeudesta senkaltaisissa\ntiloissa_.\n\n3. §. Jos entinen mies eli vaimo      3 §. Entisen miehen eli vaimon\ntulee takasin, niin rikotaan se       ilmautessa purettakaan\njäljellisempi naiminen, ellei he      jälkisempi naiminen, ellei muutoin\nmuutoin sovi, ja se, jonka paeta      sovittaisi, ja viekään lähtevä\ntulee, ottakoon jällensä kodosta      kaikki taloon kanssansa tuodun\nkaikki, mitä hän siihen tuonut on,    tavaran, kuin myös osansa\nniin myös osansa siitä, kuin he       aviossa ansatuista, vaimo\navioskäskyn alla omalla               huomenlahjansakin. Jos äiti\nansiollansa koonneet ovat. Jos se     tahtoisi aviossa saadut lapset\nvaimo olisi, jonka paeta tulee,       kasvattaaksensa, tutkikaan\nottakoon myös _siihen sivuun_         tuomari, jos hänessä on niiden\nhuomenlahjansa. Jos heillä on         hoitajata, ja määrätkään, mitä\nlapsia yhdessä siinä avioskäs-        isän siihen vuotuisesti antaman\nkyssä, joka rikotaan, ja äiti         pitää. Näin eronneilla puolisoilla\ntahtoo ne ottaa _ylöskasvattaak-      ei ole mitään muuta oikeutta\nsensa_, koetelkoon tuomari, jos hän   toisensa tavaraan ja omaisuuteen.\ntaitaa niitä _edesseisoa_, ja\nmäärätköön sitten heidän\nvälillänsä, mitä isän siihen joka\nvuosi antaman pitää. Ei mahda näin\neroitetut aviopuolisot nautita\nmuuta oikeutta toinen-toisensa\ntavaraan ja omaisuuteen, kuin nyt\nsanottu on.\n\n\n\n\n_P. Pavalin epistola                  _Apostoli Paavalin kirjoittama\nGalatalaisten tykö._                  Katolilaisille._\n\n\n1: 10.                                1: 10.\nSaarnaanko minä nyt ihmisten          Saarnaanko jo ihmisten eli\neli Jumalan mielen jälkeen? eli       Jumalan mieliksi, eli pyydänkö\npyydänkö _minä_ ihmisille             ihmisille kelvata?\nkelvata? Sillä jos _minä_             Jos olisin pyytänyt ihmisille\ntähän asti olisin tahtonut            kelvata, en toki olisi\nihmisille kelvata, niin en            Kristuksen palvelia.\n_minä_ olisi Kristuksen palvelia.\n\n11. Mutta minä teen teille            11. Mutta sen julistan teille,\n_tiettäväksi, rakkaat veljet_,        veljet, ettei minulta saarnattu\nettei se evankeliumi, _kuin_          evankeliumi ole ihmisen tavoin.\nminulta saarnattu on, ole\nihmisen _jälkeen_.\n\n12. Sillä en minä ole sitä            12. Sillä en ole saanut, enkä\nihmiseltä saanut enkä oppenut,        oppinut sitä ihmiseltä, vaan\nvaan Jeesuksen Kristuksen             Jesuksen Kristuksen ilmoittamasta.\nilmoituksesta.\n\n13. Sillä te oletta kuulleet minun    13. Olettahan kuulleet muinaisen\nmuinaisen olentoni Juutalaisten       oloni juutalaisuudessa, kuinka\ntavoissa, kuinka ylönpaltisesti       ylellisesti vainosin ja sorrin\nminä Jumalan seurakuntaa vainosin,    Jumalan seurakuntaa.\nja hävitin sitä.\n\n14. Ja menestyin Judalaisten          14. Ja menestyin juutalaisuudessa\nmenoissa ylitse monen _minun_         yli monen ikäkumppalin suvussani,\nvertaiseni _minun_ suvussani, ja      perin kiivas isäin säätyin puolesta\nolin ylönkiivas isäin säätyin         ollen.\ntähden.\n\n15. Mutta koska Jumala tahtoi,        15. Mutta koska Jumala, äitini\njoka minun oli eroittanut äitini      kohdusta minun eroittanut ja\nkohdusta, ja armonsa _kautta_         armostansa kutsunut, tahtoi.\nkutsui.\n\n16. Että hän poikansa minun           16 Poikansa minutse ilmoittaa,\nkauttani ilmoittaisi, ja minä         saarnatakseni häntä pakanoissa,\njulistaisin hänen evankeliumin        niin en ensinkään lihaa ja verta\nkautta pakanain seassa, niin en       kuunnellut.\n_minä_ ensinkään _lihan_ ja\n_veren_ kautta tutkinut.\n\n17. En myös Jerusalemiin niitten      17. En myös Jerusalemiin minua\ntykö palannut, jotka ennen minua      ennemmäisten apostolien tykö\napostolit olit, vaan menin pois       lähtenyt, vaan matkustin Arapiaan,\nArabiaan, ja palasin jällensä         ja poikkesin jälle Tamaskoon.\nDamaskuun.\n\n18. Sitte kolmen vuoden perästä       18. Läksin sitte kolmen vuoden\ntulin minä Jerusalemiin _Petarita_    päästä Jerusalemiin Pietaria\noppimaan, ja olin hänen kanssansa     kuulemaan, ja viivyin viisitoista\nviisitoistakymmentä päivää.           päivää tykönänsä.\n\n19. Mutta en _minä_ muita             19. Vaan ketään muuta apostoleista\naposteleita yhtään nähnyt, paitsi     en nähnyt, paitsi herran veljen\nJakobia, Herran veljeä.               Jaakopin.\n\n21. Sitte tulin _minä_ Syrian ja      21. Tulin sitte Syrian ja\nCilician maakuntiin.                  Kilikian maille.\n\n22. Ja minä olin tuntematon           22. Ja olin näöltä tuntematon\nkasvoista niille Judean               Juudan Kristuksessa oleville\nseurakunnille, jotka olit             seurakunnille.\nKristuksessa.\n\n23. Mutta he olit ainoasta            23. Ainoastansa olivat kuulleet,\nkuulleet, että se, joka meitä         muinaisen vainoojamme nyt saarnavan\nmuinen vainosi, _hän_ saarnaa nyt     uskoa, jota muinen sorti.\nuskoa, jota _hän_ muinen hävitti.\n\n24. Ja kiitit minun tähteni           24. Ja ylistivät Jumalaa minutse.\nJumalata.\n\n\n2: 1. Sitte neljäntoistakymmenen      2: I. Sitte neljäntoista vuoden\nvuoden perästä menin minä taas        päästä läksin taas Parnapan kanssa\n_Barnaban_ kanssa ylös Jerusalemiin   Jerusalemiin ottaen Tiiton mukaani.\nja otin _Tituksen_ kanssani.\n\n2. Ja minä menin ylös ilmoituksen     2. Niin menin ilmoituksen jälkeen\njälkeen, ja asetin _heidän eteensä_   ja osotin heille evankeliumin,\nsen evankeliumin, jota minä           jota pakanoissa julistelen,\npakanain seassa julistan, mutta       varsinkin niille kuulummille, etten\nerinomaisesti _niitten eteen_,        suotta juoksentelisi, elikkä jo\njotka jonakin pidetään, etten minä    olisi juoksennellut.\nhukkaan juoksisi, elikkä olisi jo\njuosnut.\n\n11. Mutta kuin _Petari_ Antiokiaan    11. Mutta Pietaria, Antiokiaan\ntuli, niin minä _olin_ julkisesti     tultuansa, vastustin julkisesti,\nhäntä _vastaan_, että kannet oli      kun oli nuhdeltava.\ntullut _hänen päällensä_.\n\n12. Sillä ennen kuin joku Jakobin     12. Sillä ennen jonkun Jaakopista\ntyköä tuli, söi hän pakanain          tultua söi pakanain seurassa, matta\nkanssa, vaan kuin _ne_ tulit,         tultua joiden-kuiden kavahti ja\n_vältti_ hän _itsensä_, ja _eroitti   erousi, karttaen ympärileikkuusta\nhänensä_ heistä, peljäten niitä,      olevia.\n_kuin_ ympärileikkauksesta olit.\n\n13. Ja muutkin Judalaiset             13. Ja muutkin Juutalaiset\nviekastelit hänen kanssansa, niin     viekastelivat seuraten häntä, että\nettä _Barnabas_ myös vieteltiin       Parnapaskin vieteltiin heidän\nheidän ulkokultaisuudellansa.         ulkokultaisuuteensa.\n\n14. Mutta kuin _minä sen_ näjin,      14. Mutta nähtyäni heidän ei\nettei he oikein vaeltaneet            suoraan evankeliumin totuudella\nevankeliumin totuuden _jälkeen_,      vaeltavan, sanoin kaikkein edessä\nsanoin minä _Petarille_ julkisesti    Pietarille: jos sinä Juutalainen\nkaikkein kuullen: jos sinä, joka      ollen pakanoiksi elät, ja et\nJudalainen olet, pakanain tavalla     juudaksi, miksis vaadit pakanoita\nelät, ja et Judalaisten, miksis       juudastamaan?\nvaadit pakanoita Judalaisten\ntavalla elämään?\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Huoneen taulu, eli muutamat pyhän    _Huoneen taulu, eli pyhän raamatun\nraamatunsanat kaikille säädyille,     sanoja kaikille säädyille neuvoksi\njoista itsekullakin mahtaa olla       ja varoitukseksi muistamaan\nneuvo ja manaus, ottaaksensa siitä    virkansa vaatimisia._\nvaarin, kuin hänen virkansa\nvaatii._\n\nMuistakaat teidän opettajianne,       Muistakaat opettajianne, jotka\njotka teille Jumalan sanaa puhuneet   teille Jumalan sanaa puhuneet ovat,\novat, ja seuratkaat _heidän_          ja seuratkaat uskoansa.\nuskoansa. Hebr. 13: 7.\n\nNiin on herra säätänyt, että ne,      Herra määräsi evankeliumin\njotka evankeliumia ilmoittavat,       julistajille evankeliumista\npitää evankeliumista elatuksensa      elatuksensa.\nsaaman. 1. Kor. 9: 14.\n\nJoka sanalla neuvotaan, se jakakaan   Sanalla neuvottava jakakaan\nkaikkea hyvää sille, joka häntä       neuvojallensa kaikkea hyvää.\nneuvoo. Gal. 6: 6.\n\nEi ole esivaltaa _muutoin kuin_       Ei ole esivaltaa paitsi Jumalalta;\nJumalalta; ne vallat, jotka ovat,     kaikki olevat esivallat ovat\nJumalalta ne säätyt ovat. Sentähden   Jumalan säätämiä. Esivaltaa\njokainen, kuin _itsensä_ esivaltaa    vastusteleva vastustaa siis Jumalan\n_vastaan asettaa_, se on Jumalan      sääntöä; mutta vastustajat saavat\nsäätyä vastaan; mutta ne, jotka       tuomion itsellensä. Sillä\nvastaan ovat, saavat tuomion          vallitsejat eivät ole hyville, vaan\npäällensä. Sillä ne, jotka vallan     pahoille töille pelvoksi. Elles\npäällä ovat, ei ole hyvintekiöille,   tahdo esivaltaa peljätä, tee hyvää,\nvaan pahoille pelvoksi. Elles tahdo   ja saat häneltä kiitoksen, sillä\nesivaltaa peljätä, niin tee hyvää,    hän on Jumalan palvelia sinulle\nja _sinä_ saat häneltä kiitoksen.     hyväksi. Vaan pahaa tehden pelkää,\nSillä hän on Jumalan palvelia sinun   sillä hän ei suotta miekkaa kanna.\nhyväkses. Vaan jos sinä pahaa teet,   Hän on Jumalan palvelia ja kostaja\nniin pelkää, sillä ei hän miekkaa     pahantekiälle rangaistukseksi.\nhukkaan kanna; sillä hän on Jumalan\npalvelia ja kostaja, sille\nrangaistukseksi, joka pahaa tekee.\nRom. 13: 1, 2, 3, 4.\n\nTe isät, älkäät yllyttäkö teidän      Elkäät vihastuttako, isät,\nlapsianne vihaan, vaan kasvattakaat   lapsianne, vaan kasvattakaat heitä\nheitä kurituksessa ja herran          kurissa ja herran nuhteessa.\nnuhteessa. Eph. 6: 4.\n\nMutta joka pahentaa yhden näistä      Mutta joka pahentaa yhden näitä\npienimmistä, jotka uskovat minun      pienoisia, minuun uskovaisia,\npäälleni, parempi hänen olisi, että   hänelle olisi parempi, jos\nmyllyn kivi ripustettaisiin hänen     myllynkivi sidottaisi kaulaansa, ja\nkaulaansa, ja hän upotettaisiin       hän upotettaisi meren pohjaan.\nmeren syvyyteen. Matth. 18: 6.\n\nJumala sääsi todistuksen Jakobissa,   Jumala sääsi todistuksen Jaakopissa\nja antoi lain Israelissa, jonka       ja antoi lain Israelissa, jonka\n_hän_ käski _meidän_ isäimme          käski isäimme opettaa lapsillensa,\nopettaa _heidän_ lapsillensa; että    että vastatulevaiset oppisivat ja\nvastatulevaiset oppisit, ja lapset,   vielä syntyvät lapsetkin, kun\njotka vielä syntyvät, kuin _he_       kasvavat, lapsillensa\nkasvavat, että hekin myös             ilmoittaisivat.\nilmoittaisit lapsillensa.\nPs. 78: 5, 6.\n\nIsännät, se kuin oikeus ja kohtuus    Isännät! osottakaat oikuus ja\non, _niin_ osottakaat palvelioille,   kohtuus palvelioille, tieten\ntieten, että teilläkin on herra       teilläkin herran taivaissa olevan.\ntaivaissa. Kol. 4: 1.\n\nJa te isännät! tehkäät myös niin      Ja te, isännät, kohdelkaat myös\nheitä kohtaan, ja _pankaat pois_      niin heitä jättäen uhkasanat,\nuhkaukset, tieten, että teidän        tieten taivaissa olevaa teidänkin\nherranne on myös taivahissa, jonka    herranne, jonka luona ei ole\nedessä ei ole ihmisen muodon          säädynkatsomusta.\nkatsomusta. Eph. 6: 9.\n\nÄlä tee vääryyttä _sille_ köyhälle    Ele tee köyhälle ja vajavaiselle\nja tarvitsevalle,... vaan maksa       vääryyttä,... vaan maksa hänelle\nhänelle _hänen_ palkkansa sinä        samana päivänä ennen auringon\npäivänä ennen auringon laskemata.     laskemista palkkansa.\n5. Mos. 24: 14, 15.\n\nMinä sanon naimattomille ja           Naimattomille ja leskille sanon:\nleskille, se on heille hyvä, jos he   hyvä on heille, jos jäävät minun\novat niinkuin minäkin. Vaan ellei     laillani. Vaan elleivät voi\nhe voi _heitänsä pidättää_, niin      pidättyä, niin naikaat; parempi on\nnaikaan, sillä parempi on naida       naida, kun palaa.\nkuin palaa. 1. Kor. 7: 8, 9\n\nKaikki mitä _te_ tahdotta, että       Kaikki mitä suinkin tahdotta,\nihmiset pitää teille tekemän, niin    ihmiset tekisivät teille, se\n_te_ myös heille tehkäät,             tehkäät myös heille, sen käskee\nsillä tämä on laki ja prophetat.      laki ja prohveetat.\nMatth. 7: 12.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Viides rukous_. Anna meille          _Viides rukous._ Unhota meille\n_meidän_ syntimme anteeksi,           syntimme, kuin mekin\nniinkuin mekin anteeksi annamme       velvollisillemme unhotamme.\n_meidän_ velvollistemme.\n\nMikä se on? Vastaus.                  Mitä sillä ymmärretään?\n                                               Vastaus:\nMe rukoilemma tässä rukouksessa,      Tällä rukouksella rukoilemma,\nettei _meidän_ taivaallinen isämme    ettei taivaallinen isämme lukisi\nkatsoisi _meidän_ syntejämme, ja      syntejämme ja niiden tähden\nniiden tähden hyljäisi _meidän_       rukoustamme hyljäisi, sillä\nrukoustamme, sillä en me ole          kelvottomat ja ansiottomat olemma\nmahdolliset sitä saamaan, kuin _me_   saamaan, mitä rukoilemma; mutta\nrukoilemma, enkä myös ole sitä        että hän kaikki armostansa antaisi;\nansainneet; mutta että hän kaikki     sillä joka päivä teemmä monella\nmeille armostansa antaisi; sillä me   tavalla syntiä, emmekä ansaitse\nteemmä syntiä monella muotoa joka     muuta kun rangaistuksen. Niin\npäivä, emmekä muuta ansaitse, kuin    tahdomma myös sydämestämme unhottaa\nrangaistuksen. Niin me myös           ja hyvää tehdä vastaan\ntahdomme sydämestämme anteeksi        rikkojillemme.\nantaa ja tehdä niille hyvää, jotka\nmeitä vastaan rikkovat.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Isättömän ja äitittömän               _Orvon lapsen rukous._\nlapsen rukous._\n\n                                      Laupias Jumala! joka olet orpoin\nO laupias Jumala! joka olet           turva ja oikia isä kaikille lapsen\nisättömäin edesvastaaja, ja _se_      nimellisille taivaassa ja maassa,\noikia isä _kaikkein ylitse_, jotka    armahda sinuasi minulle vaivaiselle\nlapsiksi kutsutaan taivaassa ja       orvolle, nyt siihen kurjaan tilaan\nmaassa, armahda sinuasi minun         joutuneelle, ettei ole ketään, joka\nviheliäisen isättömän (äitittömän)    todella parastani katsoisi. Sinä\nlapsen päälleni, joka siihen          isäni ja auttajani, opeta minua\nvaivaloiseen tilaan joutunut olen,    oikein tuntemaan sinua ja iäisen\nettei minulla ketään ole, joka        elämän tietä. Kehoita jumalisia\ntodella _minun_ parastani katsoo.     ihmisiä opastamaan minua, että\nSinä olet minun isäni ja              kasvaisin kunniallisissa ja hyvissä\n_edesvastaajani_, opeta minua         menoissa. Varjele minua pahoista ja\noikein sinua, ja iankaikkisen         jumalattomista seuroista ja\nelämän tietä tuntemaan; kehoita       kaikilta pahennuksen retkillä. Auta\njumalista ihmistä minua oikein        minua oikialla uskolla kaikkinaisia\njohdattaman, että _minä_ kaikissa     kiusauksia voittamaan, sinua tässä\nkunniallisissa ja luvallisissa        elossa oikiassa jumalisuudessa\nmenoissa kasvaisin; varjele minua     palvelemaan, ja sitte tykönäsi\nkuikista pahoista ja jumalattomista   taivaassa iäisesti elämään,\nkanssakäymisistä, ja kaikista, kuin   herramme Jesuksen Kristuksen\nminua pahentaa taitaisit; auta että   kautta, amen.\n_minä_ kaikkinaista kiusausta\noikialla uskolla vastaanseisoisin,\nja sinua oikiassa jumalisuudessa\ntässä maailmassa palvelisin, ja\nsitte sinun tykönäsi iankaikkisesti\neläisin, Jesuksen Kristuksen meidän\nherramme kautta, amen.\n\n\n       *       *       *       *       *\n\n\nAarinko, kuu ja tähdet ovat           Aurinko, kuu ja tähdet ovat kerä-\nymmyriäiset niinkuin kerät, että      ymmyriäiset, jonkalaisina paremmin\n_he_ juoksussansa soveliaat ovat.     juoksuunsa sopivat. Kuu on\nKuu on viisikymmentä kertaa           viisikymmentä kertaa maanpiiriä\npienempi kuin _meidän_ maan           pienempi, ja kuusineljättä\npiirimme, ja on meistä etäällä        kymmentuhatta penikulmaa meistä\nkuusi neljättä kymmentä tuhatta       etäällä. Ehkä kyllä kaunoinen ei\npenikulmaa. Niin kaunis, kuin hän     hänellä kuitenkaan ole omituista\non, ei hänellä kuitenkaan ole valoa   valoa, vaan saapi sen maan takaa\nitsestänsä, vaan saapi sen            auringolta, sellaisna sen meille\nauringolta maan piirin takaa, ja      kun peilistä kajastava. Kuu kiertää\nlykkää sen takaisin meille niinkuin   maan vähän päälle 29 päivässä ja 12\n_yhdestä_ peilistä. Hän kulkee        tiimassa, ennenkun jälle tulee maan\n_meidän_ ympärimme 29 päivää 12       ja auringon väliin. Ei kasvava eikä\ntiimaa, ja vähän paremmin, ennen      vähenevä näkyy kuu, vastapäätä\nkuin hän jällensä tapaa auringon ja   aurinkoa meillä katsoen tultuansa,\ntulee sen kohdalle. Ei hän koskaan    ylensä valaistuksi, mutta yli- ja\nvähene eikä kasva itsensä, mutta      alakuussa vaan osiksi. Maa väliin\nkoska hän on meille kohdastansa       tultuansa estää hetkeksi auringon\naurinkoa vastapäätä, niin me näemmä   valon kuulta, jota kutsumma kuun\nhänen kokonansa valaistuksi, mutta    pimenemiseksi, tapahtuva\nyli- ja ala-kuussa ainoastansa        ainoastansa täysikuussa, niinkuin\n_yhden_ osan. Koska hän tulee maan    auringon pimeneminen uudessa\npiirin varjoon, niin maa estää        kuussa, koska kuu tulee maan ja\nhänellä vähäksi ajaksi auringon       auringon välille.\nvalon enämmin eli vähemmin; sen me\nkutsumme kuun pimenemiseksi, ja\ntapahtuu ainoastansa täydessä\nkuussa, niinkuin auringon\npimeneminen uudessa kuussa, koska\nkuu tulee kohdastansa meidän ja\nauringon välille.\n_Nostakamme_ vielä _päämme_ ylös\nkatsomaan taivaan korkeutta\nselkiässä ilmassa. Koska aurinko on   vasta selkiässä ilmassa. Koska\nlaskenut, ja kuu ei anna valoansa,    auringon laskettua kuu ei valaise,\nniin sen siaan näkyvät taivaalla      näemmä taivaalla monet,\nvarsin monet ja juuri lukemattomat    lukemattomat, valokkeet, jotka\nvalot, pienet kyllä meidän            kilvassa säkeilevät, yksi toisensa\nsilmissämme, mutta sitä usiammat ja   kirkkaudessa ja suuruudessa\nsangen ihanat, jotka kilvassa         voittava. Silmissämme ovat ne kyllä\nsäkeilevät, yksi tähti voittaa        pienoiset, mutta sitä usiammat, ja\ntoisensa kirkkaudessa ja              sangen ihanat. Mikä on tämä\nsuuruudessa. Mikä on tämä             lavialta taivaan yli läikkyvä\nihmeellinen koreus, joka niin         koreus, ja kaukaako tulee tämä\nlavialta läikkyy taivaan ylitse,      valon ihanuus silmiämme\nkuinka kaukaa tulee tämä kaunis       ilahuttamaan? Olisiko kukaan niin\nvalo meidän silmämme ilahuttamaan?    tunnoton ja ajattelematon, ettei\nKuka on niin tunnoton, ettei hän      tässä herran suurta voimaa\ntässä suurta herran voimaa            kunnioitsemalla havaitsisi.\nhavaitse, ajattele ja kunnioita.\nEttä paremmin _ylösherättää           Paremmaksi kehoitukseksi\nyksinkertaisten_ peräänajatusta       oppimattomille Jumalan suurta\ntuntemaan Jumalan suurta voimaa, on   voimaa muistamaan, tulee mainita,\ntarpeellinen mainita, että se         että ensin-nimitetty, auringon-\nensiksi nimitetty planeetti, joka     seutuisin kulkutähti kiertää\non likin aurinkoa, kulkee auringon    auringon 88 päivässä, vähä vaille.\nympäri 88 päivää, vähä vaille.        Jopa vaan tälläkin, ollessa osa\nKoska hän nyt on auringosta etäällä   auringosta viisi miljoonaa\nviisi kertaa tuhannen tuhatta         penikulmaa etäällä, on\npenikulmaa, niin on hänen juoksunsa   juoksupiirinsä sangen suuri,\npiiri jo sangen suuri, ja enemmin     nimittäin päälle 35 miljoonan\nkuin 35 kertaa tuhannen tuhatta       penikulman, juosten joka tiimassa\npenikulmaa, ja kiiruhtaa hän          16 tuhatta 208 penikulmaa.\nitsensä yhdessä tiimassa 16 tuhatta\nja 208 penikulmaa.\nLiikkuvaisten tähtein sekaan          Kulkutähdeiksi luetaan\nluetaan myös pyrstötähdet, jotka      pyrstötähdetkin, jotka myös saavat\nmyös saavat valonsa auringolta, ja    auringolta valonsa ja kulkevat\nkulkevat heidän erinomaista           erinomaista juoksuansa taivaan\njuoksuansa taivaan laveudessa,        laveudessa, miten sen Jumala jo\nniinkuin Jumala jo luomisesta         luomisesta heille määräsi. Ei siis\nheidän juoksunsa piirin määrännyt     näiden ilmaantuminen aavista onnea\non. Sentähden koska joku heistä       eli onnettomuutta yhdellen maallen\nnähtäväksi tulee, niin ei se ole      enemmin kun toisellenkaan, sillä he\nmerkki onneen eli onnettomuuteen,     nähdään ympäri koko maanpiirin.\nenimmin yhdelle maakunnalle, kuin\ntoiselle'kaan, sillä hän nähdään\nympäri maan piirin.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEdellä luettavat parannukset eivät kyllä ole'kaan niin luonnistuneet,\netteivät vielä taitaisi paikoin itse'kin parannettaa. Kuitenkin\nnäyttänevät, mitä juuri tarkoitammekin, kuinka suomea lyhyemmästi\nja muuten sopivammasti voisi kirjoittaa, eikä niin, kuin sitä tähän\nasti vieraalla väänteellä tavallisesti kirjoitettuna tavataan. Muuta\nmainitsematta, kuinka usein eikö käytellä sanoja _edestä, jälkeen,\nkautta, perään, perästä, tähden_ j.n.e. aivan tarpeettomasti, ja\nkuinka tavallisesti eikö kirjoiteta sia-nimiköitä _minä, sinä,\nhän, me, te, he; minun, sinun, hänen, meidän_ j.n.e. aivan suotta\nsilloinkin, kuin seuraavat lause- eli nimisanat ja ilmankin\npäätteiltänsä eli liitteiltänsä ovat täysiksi määrätyt. Vaan miksipä\npitkittäisin tätä kirjoitustani; _joka puolesta sanasta ei ymmärrä,\nei se koko sanastakaan viisaammaksi tule_.\n\n\n\n"]