[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fl5hik4h_8vQGjLLhxTGasfLazAQzYca_lFoRGtgGzTE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":21,"gutenbergTranslators":24,"gutenbergDownloadCount":21,"aiDescription":25,"preamble":26,"content":27},124,"Elinan surma","Numers, Gustaf von",1848,1913,"124-numers-gustaf-von-elinan-surma","124__Numers_Gustaf_von__Elinan_surma","Murhenäytelmä, seitsemän kuvaelmaa","naytelma",[],[],"fi",1891,1924,18779,104692,true,null,[],[],[],"Keskiaikaiseen balladiin perustuva murhenäytelmä kertoo Laukon herra Klaus Kurjen ja nuoren Elinan traagisesta kohtalosta. Kirsti Flemingin mustasukkaisuus ja vehkeily johtavat peruuttamattomaan tuhoon 1400-luvun Hämeessä.","Gustaf von Numersin 'Elinan surma' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 124. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen\nk.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","ELINAN SURMA\n\nMurhenäytelmä, seitsemän kuvaelmaa\n\n\nKirj.\n\nGUSTAF VON NUMERS\n\n\nEero Alpin tarkistama suomennos\n\n\n\nWSOY, Porvoo, 1924.\n\n\n\n\n\n\n        Kaarlo Bergbomin muistolle\n        kiitollisuudella Gustaf v. Numers.\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nKLAUS KURKI, Laukon isäntä.\nKIRSTI FLEMING, Vääksyn emäntä, Klaus Kurjen ensimmäisen puolison,\n  Kaarina Flemingin sisar.\nJUHANI FINCKE, Suomelan isäntä.\nEBBA, hänen vaimonsa.\nUOLEVI FRILLE, Laukon taloudenhoitaja.\nVESILAHDEN ROVASTI.\nVESILAHDEN KANTTORI.\nROUVA KIRVES.\nROUVA LINNUNPÄÄ.\nVAPPU, Kirstin imettäjä.\nENSIMMÄINEN RITARI (STJERNKORS).\nTOINEN RITARI (BITZ).\nENSIMMÄINEN NUORI RITARI (TAVAST).\nTOINEN NUORI RITARI (HORN).\nKULJEKSIVA LAULAJA.\nLYYLI, Elinan kamarineiti.\nMESTARI BALTHASAR, Kurjen saksalainen kokki.\nSAKSALAINEN SOITTONIEKKA.\nMATTI NIILONPOIKA, Kurjen huovien päämies.\nKIRSTIN PALVELIJA.\nKURJEN PALVELIJA.\nTALONPOIKA.\nKERJÄLÄINEN.\nHäävieraita. Laukon, Suomelan ja Vääksyn palvelijoita. Talonpoikia.\nKuoripoikia.\n\n1:nen kuvaelma Suomelassa. -- 2:nen Vesilahden kirkon sakaristossa.\n-- 3:s Laukossa. -- 4:s Suomelassa. -- 5:s Vääksyssä. -- 6:s ja 7:s\nLaukossa.\n\nAika 15:nnen vuosisadan keskivaiheilla.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN KUVAELMA.\n\n\nAvarahko arkihuone Suomelassa. Aamupäivä syksyllä. Emäntä, rouva Kirves\nja rouva Linnunpää Pirkkalasta istuvat vasemmalla puolen.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. No, mutta sehän on ihan hirmuista!\n\nR:VA KIRVES. Niin, sanos muuta! Eikö se ole kauheata!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ja semmoista saa tapahtuakin!\n\nR:VA KIRVES. Niin, eikö se ole julmaa! Ja tiedäpäs, tuo ihminen pyöri\nlankonsa perässä jo silloin, kun sisar vielä oli elossa -- ajattelepas,\nkun vaimo oli elossa -- ja kuitenkin tämä oli hänen oma oikea\nsisarensa.\n\nEMÄNTÄ. Ja hän oli niin sydämellisen hyvä ihminen, se Kaarina\nFleming-vainaja.\n\nR:VA KIRVES. Niin olikin -- niin olikin -- se herttainen lapsiraukka!\nJa hän tiesi siitä, mutta -- sen surun hän vei mukanansa hautaan, jossa\nhän nyt makaa Vesilahden kirkossa, siellä Kurkien sukukammiossa.\n\nEMÄNTÄ. Tiedättekö mitä ihmiset väittävät? Tuo raukka ei saa rauhaa\nedes omassa haudassansakaan, -- käy vain ja kummittelee siellä\nLaukossa.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Oikeinko kummittelee?\n\nR:VA KIRVES. Niin, siitä minäkin olen kuullut. Joka yö sanotaan hänen\nraskain askelin kävelevän edestakaisin salin ullakolla.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. No -- mutta viatonhan hän oli, miksi hän ei saa rauhaa?\n\nEMÄNTÄ. Tietysti sentähden, että se Kirsti, hänen sisarensa, vielä on\ntalossa --\n\nR:VA KIRVES. Tietysti sentähden! Aina siitä päivästä alkaen, kun siellä\noli hautajaiset --\n\nEMÄNTÄ. Niin -- siitä on niinkuin viime kekristä vuosi --\n\nR:VA KIRVES. Niin -- ajatteles -- kokonaisen vuoden on Kirsti elänyt\nsiellä. On muka hoitanut taloutta. Ja Kurkea hän julkisesti armastelee,\nniin että rengit ja piiat jo puhuvat siitä. Kyllä voitte silloin\nkäsittää, kuinka avonaisesti menetellään --\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Mutta on se mieskin silloin aika elukka.\n\nR:VA KIRVES. Kurki, niin, -- mutta hänhän on kuitenkin mies, hän, mutta\ntuo toinen! Kirsti, näet, hän on nainen, ja häneltä voisi vaatia -- --\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ei, arvoisa kuomaseni! Miehet, miehet ne --\n\nR:VA KIRVES. Päinvastoin, rakas kuoma, päinvastoin! Jos mies rupeisi\nminun jäljessäni juoksemaan, niin kyllä silloin sanoisin: huuti, pois\nminusta! Ja -- ja kyllä minä tiedän, ja me kaikki tässä, että miehen\nsaa mihin tahtoo, jos kerran aletaan häntä kaikin tavoin viekoitella,\n-- ja sentähden minusta juuri Kirsti Fleming on kaiken pahuuden alku\nja syy.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ei, ei varmaan. Miehet ovat saaneet enemmän ymmärrystä\nja viisautta kuin me naiset, sen kyllä myönnän. Mutta niinpä heidän\ntuleekin ottaa viisautensa varteen -- --\n\nR:VA KIRVES. Kuulkaa, arvoisa kuomaseni! Minä sanon kuin sanonkin\nteille, että niin kauan kuin maailma seisoo, teemme me vaimot miehille\nmitä ikänä tahdomme. Ja -- ja voutia, häntä minä nyt en koskaan huoli\nottaa vastaan talooni enkä myöskään mene hänen taloonsa. Ja jos Kirsti\ntuppautuu siihen kirkonpenkkiin, jossa minä istun, niin en minä vain\nhänen tähtensä nouse -- olkoon hän sitten syntyjään niin Flemingejä\nkuin onkin.\n\nEMÄNTÄ (keskeyttäen). Älkäämme nyt siitä riidelkö! Kyllä, he kumpikin\novat yhtä syyllisiä. Kumma vain, ettei rovastimme ryhdy asiaan. Mutta\nmaan mahtavat tekevät mitä tahtovat. Hoho, poloinen se äiti, jolla tätä\nnykyä on täysikasvuisia tyttäriä! -- Olen kuin olenkin sanonut piioille\n-- ei sanaakaan Elinalle tästä -- ei sanaakaan!\n\nR:VA KIRVES. Siinä te olette tehnyt aivan oikein.\n\n    (Palvelija tuo virvokkeita).\n\nEMÄNTÄ. Rakkaat kuomaseni, tehkää hyvin -- vähän kotitekoista olutta!\nTässä on ihan tuoreita simaleipiä.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ne ovat erittäin hyviä.\n\nR:VA KIRVES. Oikein mainiota.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ihan kuin parasta danzigilaista marzipania --.\n\nR:VA KIRVES. Mistä kuoma on saanut reseptin?\n\nEMÄNTÄ. Judikkalan rouvalta. Hän oli saanut sen Kurjen flaamilaiselta\nkokilta.\n\nR:VA KIRVES.  Erinomaisia!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Erinomaisia! -- (Hiljaa rouva Kirveelle). Voitteko\nsyödä niitä?\n\nR:VA KIRVES (ottaa toisen. Hiljaa). Ne ovat hirveitä! Ihan\npilaantuneita! (Ääneen). Mutta, rakkaat kuomaseni, kuulkaapas! Minä\nolen koko kesän miettinyt ja tuuminut, mitähän siitä tulee, jos se\nihminen, tuo Kirsti, nyt saa -- --. Te ymmärrätte, rakkaat kuomat, mitä\ntarkoitan --.\n\nEMÄNTÄ. No! Silloin ainakin kirkko korjaa heidät huostaansa.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Olkaa pelotta, sitä päivää emme näe, mutta jahka vain\nkuulemme, että Kirsti-neitsyt on matkustanut Tukholmaan sukulaisiinsa\nmuka, niin kyllä silloin tiedämme mistä kenkä puristaa, ja silloin\nvarmaankin olemme päässeet koko kapineesta.\n\nEMÄNTÄ. Vannomatta paras, kuomaseni. Kurki on lapseton. Jos Kirstille\nsyntyisi poika, ottaisi isä varmaan lapsen ja äidin luoksensa. Kun on\nniin paljon rikkauksia, niin totta hän tahtoo perillisen -- ja nimi\nsitten, tuo kuuluisa Kurkien nimi, sehän kuolisi sukupuuttoon.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Mutta voihan hän mennä uusiin naimisiin.\n\nEMÄNTÄ. Ei kukaan äiti antaisi lastaan semmoiselle, joksi hän nyt on\ntunnettu.\n\nR:VA KIRVES. Sitä minäkin -- ei kukaan äiti, ei kukaan.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Mutta eihän hän ainakaan voi naida Kirstiä. Onhan avio\nlangon ja kälyn välillä kirkon lakia vastaan.\n\nEMÄNTÄ. Ooh -- kuomaseni! Kyllä maan mahtavat keinoja keksivät.\n\nR:VA KIRVES. Jos tuo Kirsti tosiaan saisi palata takaisin ja istua koko\nikänsä ja aikansa Laukossa --, ei kuomaseni, jos mitään niin hävytöntä\nsaa tapahtua koko pitäjän pahennukseksi -- silloin en minä tahdo enää\nnäyttää rehellistä naamaani täällä Vesilahdella.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Sen minä vain sanon, että meillä Pirkkalassa ei koskaan\nsaisi semmoista tapahtua.\n\nR:VA KIRVES. Luuletko sitten että kaikki ehkä käy päinsä täällä\nVesilahdella?\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ei, ei sen vuoksi, minä vain -- --\n\nEMÄNTÄ. \"Ylhäiset\" tekevät mitä itse tahtovat, olkootpa sitten missä\ntahansa. Nämä Vesilahden Kurjet ovat kaikkina aikoina olleet semmoista\njoukkoa, joiden kanssa ei mielellään ole tekemisissä. Me \"alhaiset\", me\nsaamme kyllä koreasti pysyä alallamme. Tuo Flemingien suku on sekin\nniitä korskan korskeita. -- Siis on parasta pitää niistä kylkensä\nerillään. Minä en ainakaan välitä tuon taivallista koko Laukosta enkä\nLaukon touhusta, vaikka olemmekin naapuruksia. Minä olen sanonut\nmiehellenikin: meillä ei ole mitään tekemistä kurkelaisten kanssa, --\nälä sinä mene sinne, olen sanonut, älköönkä hänkään tulko minun\novistani sisälle, olen sanonut. Olkoonpa vain niin, että he ovat\n\"ylhäisiä\" ja me \"alhaisia\" -- mutta aateli kuin aateli!\n\nR:VA KIRVES. Niin, te olette aivan oikeassa, kuomaseni. Minäkin olen\npäättänyt, etten rahtuakaan piittaa heistä, en kuuna päivänä. -- Ja te\nolette aivan oikeassa, kuomaseni: aateli kuin aateli, eikä\nKirves-nimisen tarvitse koskaan väistyä Flemingin tieltä --\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Minun mieheni isä oli knaappina Turun linnassa\nsemmoisella kuin Djeknellä -- ja minä itse olen Tavastien sukua, sillä\nminun äidinisäni sisar oli piispan -- --\n\nEMÄNTÄ. Ja minun mummoni taas oli syntyjään Natt och Dag ja polveutui\nneljännessä polvessa itse -- --\n\nR:VA KIRVES. Ja Kirves-nimisiä oli maassa jo silloin kuin\nruotsalaiset -- -- --\n\n    (Uoti ja Uolevi tulevat sisään).\n\nUOTI (ottaa pari jousta seinällä). Tiedätkö, siellä on kokonainen\npoikue, ainakin viisi koirasta, ne ovat siellä oleksineet koko viikon.\nTätä jousta, kuule, koeta tätä, tämä on minun; siihen panin uuden\njänteen kaksi päivää sitten (Tähtää). Ja nyt sillä ampuu vaikka pääskyn\nlennosta -- -- (Alkaa jännittää joustaan ja tarkastelee nuolikasaa).\n\nUOLEVI (astuu esiin ja kumartaa emännälle).\n\nEMÄNTÄ. No kas, Uolevi herra, tehän olette ystävällinen, kun tulitte\nmeitäkin katsomaan.\n\nUOLEVI. Eihän siitä ole niin kauan, kun minä viimeksi olin täällä, --\nmutta -- --\n\nEMÄNTÄ. Uolevi herra on meille aina tervetullut (Uolevi kumartaa rouva\nKirveelle). Ja tässä on rouva Linnunpää Pirkkalasta -- ja junkkeri\nUolevi Frille Laukosta.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Vai niin, vai Laukosta, no sepä oli hauskaa!\n\nEMÄNTÄ. Niin, Laukosta.\n\nR:VA KIRVES. Tuosta suuresta Laukosta?\n\nEMÄNTÄ. Uolevi herra hoitaa suurta maanviljelystä, kun vouti on\npitkillä käräjämatkoillaan. -- Istukaa. Uolevi herra! -- No, kuuluuko\nmitä uusia Laukosta?\n\nR:VA KIRVES. Niin, kuuluuko mitä uusia Laukosta? Uolevi herra istuu\nvain tähän meidän keskeemme! Kuinka tuo komea Kirsti neiti jaksaa?\nKyllä kai hän yhä edelleen on siellä ja hoitaa Laukon suurta taloutta?\nNiin -- hän ei ole milloinkaan osoittanut meille sitä kunniaa, että\nolisi käynyt meitä katsomassa.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Puhutteko Kirsti Flemingistä? Vai niin. Hänhän kuuluu\nolevan niin kaunis -- --\n\nR:VA KIRVES. Sen asian tietänee Uolevi herra parhaiten, nuori mies --\nhibihihi!\n\nUOLEVI. Eipä hänestä voi muutakaan sanoa. -- Mutta ei hän ole minua\nvarten -- --.\n\nR:VA KIRVES. Niin, ymmärtäähän sen --\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Minä en tiedä Uolevi herran mieltä, -- ajattelin vain,\nettä kaksi nuorta saman katon alla -- vai ehkä lienee Kirsti neiti jo\nkiinni toisella taholla?\n\nUOLEVI. Minä en tiedä mitään! (Emännälle). Vouti on ratsastanut\nHämeenlinnaan, ja minä --\n\nEMÄNTÄ. Niin, minä näin hänen ratsastavan sille puolen pari päivää\nsitten knaappeineen ja huoveineen. Mikähän matkan tarkoituksena mahtaa\nolla? Ehkä tärkeitä Ruotsin uutisia?\n\nUOLEVI. En minä tiedä.\n\nEMÄNTÄ. Vai ehkä ainoastaan niitä tavallisia toimia --\n\nR:VA KIRVES. Niin -- ainahan voudilla toimia riittää.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. No, nuori Kirsti-neitonen asuksii siis nyt Laukossa\nmutta hänellä on tiluksensa Kangasalla, eikö niin?\n\nR:VA KIRVES. No, mitä kummaa siinä on, että hän majailee Laukossa\nlankonsa luona? Sehän on luonnollista!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Sehän on aivan luonnollista -- lankonsa luona -- niin\n-- aivan luonnollista -- --!\n\nR:VA KIRVES. Onpa kuitenkin vahinko, että he eivät voi mennä naimisiin\nkeskenänsä.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Naimisiin! Onko siitä ollut kysymystä?\n\nUOLEVI (ujostellen). Ei, hehän ovat lankomies ja käly.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. No, minähän ajattelinkin -- tietysti -- niin muodoin --\nmitään semmoista lemmensuhdetta ei siis liene olemassakaan?\n\nUOLEVI. Ei, en minä tiedä -- --.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ei, ei -- luonnollisesti -- eihän sellainen voisi\nkoskaan tulla kysymykseenkään kahden niin läheisen sukulaisen\nkesken --. Kirsti hoitaa nyt vain taloutta, ja vouti käy yhäti\nsuruissaan, ikävöiden puolisovainajaansa. Niin -- sehän on aivan\nluonnollista, että silloin on käly häntä lohduttamassa -- --\n\nR:VA KIRVES. Eikö ole vähän kamalaa asua näin talviaikaan niin suuressa\nrakennuksessa? Hokevat siellä vallan kummittelevankin. Sanotaan että\nKaarina rouva -- --\n\nUOLEVI. Minä en ole nähnyt yhtään kummituksia --.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ette nähnyt, vaan kenties kuullut?\n\nUOLEVI. En ole kuullutkaan.\n\nR:VA KIRVES. Niin vain on -- minä tiedän aivan varmaan, että Kaarina\njoka yö kävelee siellä salin ullakolla.\n\nUOLEVI (naurahtaen). Minä en ole yhtään yötä ollut salissa.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Vai niin. -- Ja voutihan taitaa olla hyvin kiintynyt\nkälyynsä -- ehkäpä hän ei enää ajattelekaan avioliittoa, vaan antaa\ntuon kälyn jäädä luokseen ainiaaksi. Jos hän niin hellii sitä kälyään\nkuin huhu kertoo, niin lieneekin hyvin sydämellinen suhde heidän\nvälillänsä?\n\nUOLEVI. En ole huomannut mitään, mikä -- --\n\nR:VA KIRVES. Kyllähän sen kaikki tietävät!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niin, lämpimältä heidän välinsä näyttää -- vai kuinka?\nEikös niin, herra Uolevi?\n\nUOTI (on saanut jousensa kuntoon). Kas niin, Uolevi. Älä nyt seiso\nsiinä lypsettävänä, vaan sano heille suoraan, että korea Kirsti-neiti\non voudin jalkavaimo. -- No, tuletko, niin lähdemme?\n\n        | R:VA LINNUNPÄÄ. Mitä sinä sanot, Uoti?\n(Yhtä   |\naikaa). | R:VA KIRVES. Mutta Uoti, herra varjele!\n        |\n        | EMÄNTÄ. Uoti ei saa puhua semmoista.\n\nUOTI. Kas, kun nyt muka ollaan pyhiä! -- -- Äiti, anna Uoleville sarkka\nolutta ennenkuin lähdemme!\n\nEMÄNTÄ. Voi niitä poikia tähän aikaan! Uolevi-herra, tehkää hyvin ja\njuokaa vähän olutta ennen lähtöänne.\n\nUOTI (huutaa). Elina!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Mutta, herra Uolevi, eihän suinkaan liene mahdollista,\nettä vouti ja Kirsti-neitsyt -- --\n\nUOTI. Elina! Laukon Uolevi on täällä! Käväise pian kaksi sarkkaa\nolutta! -- Äiti käskee --\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Mutta sehän olisi kauheata --\n\nUOLEVI. Minä vakuutan, että minä en tiedä yhtään mitään.\n\nEMÄNTÄ. Hiljaa, hyvät ystävät! Lapsi tulee.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ssyy!\n\nR:VA KIRVES. Ssyy!\n\n    (Elina tulee, tuoden kaksi olutsarkkaa).\n\nUOTI. Ssyy-y-y, ssyy-y-y, ssyyy!!\n\nUOLEVI (kumartaa Elinalle, joka niiaa syvään). Me lähdemme\nmetsästämään.\n\nUOTI. Niin, kohta putoovat puista teeret, Elina! -- Maljasi, Uolevi!\n\nELINA. Hyi teitä! Ette saa ampua niitä. Teeret ovat minun.\n\nUOTI (laittelee jousiansa). Kuka sen on sanonut? Ne ovat yhtä hyvin\nminunkin.\n\nELINA. Ja sitten ne eivät enää tule takaisin.\n\nUOTI. Siitä saat olla varma.\n\nUOLEVI. Minä tuon saaliini sinulle.\n\nELINA. Niin -- kuolleina.\n\nUOLEVI. Tahdotko siis, etten niitä ampuisi?\n\nELINA. Sinusta lienee yhdentekevä, mitä minä tahdon. Ettehän te minua\ntottele kuitenkaan.\n\n    (Uolevin ja Elinan puhelun aikana seuraavat rouvat mukana ja\n    vaihtelevat sanoja semmoisia kuin:).\n\n    R:VA KIRVES. Äidin nimi oli Klaara --\n\n    EMÄNTÄ. Isä oli Göran Frille Janakkalasta.\n\n    R:VA LINNUNPÄÄ. Aivan niin.\n\nUOLEVI. Jos sinä tahdot, niin en minä niihin koske.\n\nELINA. Suuri kiitos, Uolevi! Sinä olet aina niin kiltti.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ai, ai, Uolevi herra! Mitä te sanoitte pikku Elinalle,\nkun hän punastuu noin?\n\nUOTI. Älä seiso siellä lellittelemässä sisartani, vaan tyhjennä\nsarkkasi ja tule!\n\nELINA. Jos tahdotte metsästää, niin ampukaa susi, joka vei Mökin-Maija\nrukan lampaan yöllä (Lähtee).\n\nUOLEVI. Kun illalla palajan, tuon suden kuolleena mukanani.\n\nUOTI. No, joko lähdetään?\n\nUOLEVI. Lähdetään vain!\n\nR:VA KIRVES. Onnea metsälle, Uolevi herra!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niin, onnea, ja tuokaa monta lintua!\n\n    (Uoti ja Uolevi lähtevät).\n\nEMÄNTÄ. Miellyttävä nuori mies, tuo Uolevi:\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niin, hyvin herttainen.\n\nR:VA KIRVES. Hän ei tahtonut sanoa mitään.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. No, mutta näkihän sen hänestä kuitenkin selvään --.\n\nR:VA KIRVES. Uolevi näkyy olevan hyvin mieltynyt Elinaan.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niin, Ebba, kenties pian pääsemme häihinkin?\n\nEMÄNTÄ. Lapsi on lapsi vielä.\n\nR:VA KIRVES. Mutta Uolevi taitaa käydä usein täällä?\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niin -- hän näytti oikein hurmaantuneelta. Saan\ntoivottaa onnea!\n\nEMÄNTÄ. Olkoon se nuorten asia. Minä olenkin sanonut miehelleni: emme\npakota tyttöä enemmän yhdelle kuin toisellekaan. He ovat köyhiä\nmolemmat. Paitsi jos Uolevi voisi hankkia jonkin karjatalon\nLaukosta -- -- niin -- --\n\nISÄNTÄ (tulee). Huh, huh! Tiedätkös, Ebba! En ensinkään käsitä mitenkä\nsaamme ohrat aittaan tänä vuonna. Nuo kirotut laukkolaisethan vievät\nkaiken työväen meiltä muilta. -- Onhan sinulla olutta, muoriseni?\n\nEMÄNTÄ. Elina, tuopas olutta isälle. Tuommoiset suuret tilat ja\ntilukset ovat vain koko seudun turmio.\n\nISÄNTÄ. Se on ihan totta. Saatteko siellä Kurolassa päivämiehiä?\n\nR:VA KIRVES. Pulassa mekin ollaan! Juuri nyt, kun kaikkien pelto- ja\nriihityöt ovat mitä kiireellisimmillään, niin tulee Laukko peltoineen\nja riihineen -- ikäänkuin heidän olisi tärkeämmät kuin meidän. -- No,\nmitä uutta kuuluu?\n\nISÄNTÄ. Vääksyn voudilta kuulin, että rovasti aikoo ruveta ahdistamaan\nsitä kerjäläistä, joka täällä kuljeksii ja saarnailee pitäjässä.\n\nR:VA KIRVES. Vai niin! -- Kyllä onkin jo aika. Kuuluu olleen julmasti\nväkeä Rekivuorella näinä viimeisinä sunnuntaipäivinä.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Hän on suorastaan saarnannut harhauskoa. Semmoinen on\nvälttämättä poltettava.\n\nELINA (tuo olutta). Tiedättekö, isä, -- vouti ratsasti ohitse äsken\nkaikkine miehineen.\n\nISÄNTÄ. Vai niin -- ja sinun piti kai taas juosta haihottaa ulos\navopäin, kaikki piiat mukana.\n\nELINA. Voi kuinka komeata! Hänellä oli varmaankin neljäkymmentä\nratsumiestä mukanaan.\n\nISÄNTÄ. Varo sinä vain, ettei hän nosta sinua satulaansa ja vie\nLaukkoon ja pistä siellä sinne suureen kellariinsa.\n\nELINA. Eikö mitä -- ei hän niin tee. -- Kuules, isä, kun hän viimeksi\nratsasti ohi, tervehti hän minua ja hymyili niin ystävällisesti.\nKirkossa hän näyttää niin synkältä. Minua aina pelottaa tuo varjo, joka\nhänellä on silmän yläpuolella, mutta kun hän hymyilee, niin katoo\nkaikki pelko minulta, ja silloin hän näyttää niin sydämellisen hyvältä.\n\nR:VA KIRVES. Oh, hän tulee kyllä isäänsä.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Sehän, kuulemma, on ollut julman kamala mies, joka ei\nole sietänyt ketään, ei ylhäistä eikä alhaista.\n\nR:VA KIRVES. Kyllä poikakin on samanlainen, ylpeä ja korskea kuin\nmikäkin -- --\n\nELINA (uhallisesti). Niin pitää miehen ollakin!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Pirkkalassa väitetään, että poika on isää vielä\npahempi, kun hän on päissään tai muuten hurjistuu. Hänen matkoiltaan\nkerrotaan kamalia juttuja -- ei juuri meidän puolelta, vaan tuolla\nylempänä pohjoisessa --.\n\nELINA (kiivaasti). Se ei ole totta -- --!\n\nISÄNTÄ. Menehän sinä katsomaan oluttasi, äläkä kinaile vanhain ihmisten\nkanssa.\n\nELINA (itsekseen). Ei, se ei voi olla totta, mitä ne sanovat voudista\n\n    (Poistuu).\n\nR:VA KIRVES. Oletteko te kuulleet sitä, että Klaus Kurki on nyt ostanut\nkoko Nurkkilan kylän? Eikö se ole kamalaa!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Samaten tekevät Bitzit Pirkkalassa. Pian on koko pitäjä\nheidän hallussaan.\n\nEMÄNTÄ. Niinhän ne rikkaat rehkivät.\n\nR:VA KIRVES. Kunpa sitten kaikki edes olisi rehellistä kauppaa!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Kirsti Flemingillä kuuluu myös olevan hallussaan\nmelkein koko Kangasala --\n\nISÄNTÄ. Nuo \"isoiset\" ovat maamme turmio. Kaikki nuo Bitzit, Tavastit,\nTotit, Kurjet, Flemingit, joita yhä sikiää ja joita tulee maahan\nkaikilta ääriltä, ne ovat ihan anastaneet vallan kuninkailta. Niin --\njos ei arkkipiispa seisoisi vapautemme suojelusmuurina, olisimme ihan\nhukassa. Pian me muut aateliset emme merkitse mitään.\n\nEMÄNTÄ. Ne tekevät ihan mitä itse tahtovat, eivätkä huoli kirkosta\neivätkä laista, niinkuin nyt esimerkiksi juuri nämä meidän Kurjet\ntäällä Vesilahdella.\n\nISÄNTÄ. Ja kaikki virat sitten, kaikki virat, jotka auttaisivat meitä\nylöspäin! Nekin he ottavat noin vain kuin ilman aikojaan. Sentähden he\nvastustavatkin Kalmarin liittoa ja kuningasta Kööpenhaminassa.\nKuningatar Margaretan aikana meillä oli oikea vapaus, mutta nyt --\n\nEMÄNTÄ. Minä olen aina sanonut, että jokaisen aatelisen pitäisi olla\nyhtä hyvä. Tulkoon vain Kurkikin minun talooni, niin enpä rupea\nmatelemaan. Fincke voi olla yhtä hyvä kuin Kurki.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ja R:va Kurki Ja Kirves -- ja Linnunpää -- --!\n\n    (Torventoitotuksia. Kaikki hypähtävät seisaalleen).\n\nR:VA KIRVES (juoksee ikkunaan). Nyt Kurki varmaan ratsastaa ohitse!\n\n    (Tunkeudutaan ikkunaan).\n\nEMÄNTÄ. Ei -- tulkaa portaille, hyvät ihmiset, niin näemme paremmin.\n\nISÄNTÄ. Eukko, eukko! Missä on minun parempi lakkini?\n\nEMÄNTÄ. Tuolla, hyvä Juhani! Meidän talomme kunniaksi hän soitattaa.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Onpa todellakin hauska nähdä häntä.\n\nR:VA KIRVES. Ai herttainen, hän ratsastaakin todellakin ihan tänne\npihaan!\n\n    (Kaikki pyörivät sekaisin).\n\n          | ISÄNTÄ. Ihan pihaan!\n(Yhtä     |\naikaa.).  | EMÄNTÄ. Ihan meidän pihaan!\n          |\n          | R:VA KIRVES. Ihan tänne pihaan!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. No, mutta sepäs minun täytyy nyt sanoa! -- --\n\nEMÄNTÄ. Ei -- mutta Juhani! Voi miltä sinä näytät! Täällä on vaippa.\nMene pian ulos ja ota vastaan! (Isäntä menee). Voi, voi! Auttakaa\nminua, hyvät ystävät! Lyyli, Lyyli! Korjaa pois tuo! -- Minkä näköinen\nminä olen! Voi, voi! Lyyli, Lyyli! Rakkaat kuomat! Tahdotteko ottaa\nhänet vastaan? Minun pitää mennä ulos ja viskata jotain päälleni\n(Kiiruhtaa ulos).\n\n    (Suuri sekamelska).\n\nKURKI. (tulee sisään isännän kanssa. Hän on iloinen ja peräti\nystävällinen. Hänen perässään tulee eräs huovi suuri mytty kainalossa\nja jää oven suuhun).\n\nAh! Kas, rouva Kirves! Kuinka jaksaa puolisonne, Niilo-herra? Olkaa\nhyvä ja pyytäkää häntä tulemaan huomenna minun puheilleni Laukkoon!\n(R:va Kirves niiaa syvään). Ruotsista on tullut tärkeitä valtiollisia\nuutisia, joista tulee tuumia yhdessä. Onhan miehellänne suuri vaikutus\npitäjässämme! (R:va Kirves niiaa uudestaan syvään). Tämä lienee...\n\nISÄNTÄ. Rouva Linnunpää Pirkkalasta.\n\n    (R:va Linnunpää niiaa syvään).\n\nKURKI. Aivan niin, Linnunpää Pirkkalasta. Kiitän teidän ystävällisestä\nkäräjämaja-tarjouksestanne. Kyllä minä tulen, mutta minulla on silloin\naika joukko seutukunnan nuoria aatelisia mukanani. Sanokaa terveisiä\nmiehellenne! Hän on kelpo mies, ja minä ajattelen ottaa hänet\nlainlukijakseni Pirkkalaan. Terve tuloa Laukkoon! (R:va Linnunpää niiaa\nsyvään). -- Mutta missä on herttainen emäntämme? -- Ah -- kas tuossa!\n(Emäntä tulee). Tuon terveisiä teille jalosukuiselta rouva Sigrid\nStjernkorsilta Hämeenlinnasta. Minä tulen juuri sieltä.\n\nEMÄNTÄ. Sehän on minulle suuri kunnia.\n\n    (Palvelustyttö tuo olutta hopeapikarilla).\n\nISÄNTÄ. Teidän onneksenne, herra ritari!\n\nEMÄNTÄ. Siitä suuresta kunniasta, mikä meidän vähäistä kotoamme kohtaa!\n\nKURKI. Teidän onneksenne, hyvä rouva, ja kaikkien jalojen naisten\nkunniaksi!\n\nISÄNTÄ. Katso, Ebba, että voudin väki saa ravintoa!\n\nKURKI. Älkää nähkö vaivaa minun tähteni! Minun pitää heti lähteä.\n\nISÄNTÄ. Ja mitä uutta kuuluu linnasta?\n\nKURKI. Kaarle Knuutinpoika on Raaseporista purjehtinut Tukholmaan,\ntullakseen vielä kerran kuninkaaksi.\n\n    (Suuri hämmästys).\n\nISÄNTÄ. Arkkipiispa on siis kukistunut?\n\nKURKI. Tuo halpa tanskalainen kätyri on ajettu maanpakoon. Nyt tulee\nkoko maan aateliston tehtäväksi ottaa takaisin vanhat oikeutemme ja\nvapautemme. Murskaksi tahdomme lyödä koko Kalmarin liiton.\n\nISÄNTÄ. Niin -- varmaan -- niin varmaan.\n\nKURKI. Tahtoisitteko tekin, Juhani herra, tulla minun luokseni\nhuomenna, niin saisimme keskustella laveammin näistä asioista?\n\nISÄNTÄ. Aivan kernaasti.\n\nKURKI. Mutta missä on talon jalo tytär, ihana Elina?\n\nISÄNTÄ. Meidän tyttäremme on oluenpanossa. Minä -- --\n\nEMÄNTÄ. Hän ei ole semmoisessa puvussa, että -- --\n\nKURKI. Oh, rakas emäntä. Pikku Elina on ihanin semmoisena kuin on.\nAntakaa hänen vain tulla sisään!\n\nISÄNTÄ. Elina! Elina!\n\nEMÄNTÄ. Voi -- voi!\n\nISÄNTÄ. Elina!\n\nR:VA KIRVES. Vouti tahtoo nähdä sinua.\n\n    (Elina tulee).\n\nEMÄNTÄ. Voi, voi! Antakaa nyt anteeksi lapselle, -- ja että nyt juuri\nsatumme panemaan olutta!\n\nKURKI (menee ottamaan Elinaa kädestä ja taluttaa hänet esiin). Te\nkäytte päivä päivämmältä yhä suloisemmaksi, Elina neiti. Minä näin\nteidät viime sunnuntaina messussa. Avatkaa silmänne, ihana ruusu! --\n(Katselevat toisiaan jonkun silmänräpäyksen. Kurki viittaa huoville).\nSallikaa minun antaa teille tämä pieni tervetuliaislahja. Ostin sen\njuuri Hämeenlinnassa lyypekkiläiseltä kauppiaalta. -- Mutta nyt minun\ntaas täytyy viipymättä nousta satulaan. -- Tervetuloa luokseni, herra\nJuhani, ja te, jalo rouva -- ja te, hyvät naiset! Tervetulleita kaikki\nLaukkooni Herran rauha kaikkien meidän kanssamme! (Menee huovin ja\nisännän kanssa).\n\n    (Ihmetellään. Elina seisoo vaiti mytty kädessä. -- Äänettömyys).\n\nR:VA KIRVES. No mutta aukaise nyt, Elina!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Minä avaan.\n\nEMÄNTÄ. Elina! Hyvä lapsi! Etkö sinä kuule?\n\nELINA. Antakaa olla!\n\n    (Torventoitotuksia. Elina säpsähtää).\n\nISÄNTÄ (tulee). Etkö sinä, piikaseni, ole vielä saanut sitä auki --\nannas tänne --!\n\nELINA. Ei. Minä avaan sen itse (Repäisee kiivaasti päällystimen auki,\nja siitä ilmestyy jalokivilipas. Yleistä ihmettelyä).\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Kas, sormus!\n\n    (Äänettömyys).\n\nR:VA KIRVES. Jossa on Kurjen vaakuna.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Ehkä kihlasormus, hihihi!\n\nR:VA KIRVES. Niin, niin varmaan -- kihlasormus!\n\nISÄNTÄ (puoliääneen). Niin -- hänhän on leski!\n\nEMÄNTÄ (samoin). Suruvuosi on loppunut jo Mikonpäivästä.\n\nELINA. Isä -- äiti -- älkää antako minua Klaus Kurjelle!\n\n    (Heittäytyy isänsä syliin).\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nTOINEN KUVAELMA.\n\n\nKatolilaisen kirkon sakaristo. Jumalanpalveluksen jälkeen. -- Rovasti\nriisuu yltään messukaavun ja ottaa toisen puvun. Lukkari auttaa\nrovastia. Heidän vieressään seisoo kuoripoika, joka itkeä pillittää.\n\nLUKKARI. -- -- Minä olen kyllä hänelle sanonut -- monta monituista\nkertaa olen hokenut samaa asiaa: kuules sinä, Pietari Iisakin poika,\nminä kantelen herra rovastille. Mutta hän ei välitä siitä. \"Salve\nReginan\" aikana hän vain pistelee toisia peräpuoleen suurilla\nneuloilla. Kas tällaisilla! (Panee yhden neulan pöydälle). \"Ora\nprofundis\"-messussa hän vääntelee suutaan ja irvistelee naurattaakseen\nmuita sekä tuhraa pikeä ja tervaa minun penkilleni. Tahtookos arvon\nrovasti kurkistaa tänne? (Näyttää takapuoltaan). Se poika on pirujansa\ntäynnä yöt päivät!\n\nROVASTI. Vai niin -- lukkari menee palmikoimaan vitsoista hyvän ja\ntukevan patukan ja tuo sen tänne iltamessun jälkeen, niin koetamme\nkarkoittaa tuota pahaa henkeä sinusta. Ellei se auta, niin panen sinut\nyöksi tuonne alas kirkon kellariin -- näetkös, tässä on luukku. -- Ja\n-- ja -- no -- (Poika ulvoo). -- olkoon nyt sitten tämä kerta! Mutta\nlukkari pitäköön huolta, että hän kahteentoista kertaan lukee\nrukousnauhansa -- ja jos hän kangertelee välillä, niin alkakoon kaikki\ntaas alusta. -- Sitäpaitsi saa hän tehdä yhden päivätyön kaalimaassani.\nSaat mennä nyt. Mutta muista, että perkele jonakuna pimeänä yönä voi\nakkunasta pistää sisään hiilihankonsa ja paistaa sinut helvetissä!\n\n    (Poika menee vasemmalle).\n\nLUKKARI. Oh, hoh! Tämän ajan suuri turmelus on tarttunut lapsiinkin.\n\nROVASTI. Niin -- no! -- Olemmehan kaikki kerran olleet poikia. -- Onko\nkirkko jo tyhjä?\n\nLUKKARI (kurkistaa ovesta). Muutamia vaimoja seisoo vielä pyhän Pirkon\nvieressä, ja Suomelan neiti on neitsyt Maarian luona.\n\nROVASTI. Lukkari menee sitten lippoja tyhjentämään!\n\nLUKKARI. Sen olen jo tehnyt. -- Tässä pyhän Henrikin, pyhän Pirkon --\nneitsyt Maarian -- pyhän Magdalenan -- (Ravistelee muutamia ropoja joka\nlippaasta). -- Yhä vain huononee! En tiedä enää millä pyhimyksellä\nkoettaisinkaan. -- Mutta kohta alkaa muikunkalastus. -- Minä olen\nmaalannut pyhän Pietarin kuvaan muikun -- suvaitseeko arvon rovasti,\nettä ripustan sen näkösälle? Meiltä loppuvat pian kynttilät, tali ja\nviinikin -- ja kohta ovat juhlatkin käsissä.\n\nROVASTI. Vouti on ilmoittautunut ripille tänään.\n\nLUKKARI. Laukon voutiko!\n\nROVASTI. Ja Kirsti-neiti Vääksystä on myöskin tänään luvannut antaa\nlahjan kirkollemme.\n\nLUKKARI. No mutta siitähän tulee hyvä kauppa!\n\nROVASTI. Niin, Herramme armossaan kyllä löytää keinoja köyhän kirkkonsa\nhyväksi.\n\nLUKKARI. Meidän voudillamme mahtaakin olla kalliita syntejä -- ja\nVääksyn neiti tulee hänen kanssaan -- hm! Sellaisilla synneillä on kai\nsuuri taksa -- hm! -- Vääksyn neiti on rikas.\n\nROVASTI. Niin on. -- Jumala tosin katsoo ainoastaan katumukseen, mutta\nkirkon täytyy saada jotain näkyväistä synninpäästönsä vakuudeksi.\n\nLUKKARI. Niin -- ainahan ajan pahuus on kirkon hyväksi. -- Unohdin\nsanoa, että Suomelan nuori neiti tahtoo tehdä synnintunnustuksen.\n\nROVASTI. Vai niin -- jaa -- jaa! Se viaton lapsi alkaa jo saavuttaa\nneitoiän, jolloin alkaa kaikenlaisia ajatuksia herätä. -- Anna neidin\ntulla sisään!\n\nLUKKARI. Ja tuon pirun lähettämän kerjäläisen, joka kulkee ympäri\npitäjäämme saarnailemassa, olen otattanut kiinni, kuten arvon rovasti\nkäski. --- Hän istuu nyt ruumishuoneen sillalla. Minä panin\nhaudankaivajan vartioimaan häntä.\n\nROVASTI. Vai niin -- hyvä on! Tuon vääräuskolaisen Hussin epäsikiöt,\njoita nykyjään tulvaa maailmaan, ovat aikamme ilkeimpänä haittana.\nMeidän kaukainen maamme on tähän asti, Jumalan kiitos, ollut niistä\nvapaa, mutta tuo kerjäläinen on todistuksena siitä, että ajan turmelus\nnyt on löytänyt tiensä tännekin. Pyydä Elina-neitiä tulemaan sisään!\n\nLUKKARI. Niin on -- hoh, hoh (Menee).\n\n    (Rovasti istuu ajatuksissaan. Elina tulee).\n\nROVASTI. Tervetullut, tyttäreni! Rauha sinulle! Istu, lapseni! -- Sinä\ntahdot avata sydämesi vanhalle rippi-isällesi?\n\nELINA. Isä, en voi sitä sanoa.\n\nROVASTI. Sinä et tule tänne sanomaan sitä minulle, vaan pyhälle\nNeitsyelle. -- Sinä olet sanonutkin sen jo hänelle tuolla kirkossa, ja\nhän on kuiskannut sydämessäsi: ripitä itsesi, tyttäreni! -- Polvistu,\nrohkaise mielesi! -- Mikä ahdistaa sinua, lapseni?\n\nELINA. Minä olen -- oi, en voi sitä sanoa!\n\n    (Äänettömyys).\n\nROVASTI (on tarkastanut häntä). Tahdon auttaa sinua. -- Olet ehkä\nantanut jonkun nuorukaisen tarttua käteesi, olet tietänyt hänen\nkatseensa tarkastavan sinua, olet katsonut häneen ja -- sen jälkeen et\nole enää samanlainen kuin ennen.\n\nELINA. Isä -- onko se suuri synti?\n\nROVASTI. Ei. Tuo nuorukainen on kai Uolevi Frille?\n\nELINA. Uoleviko? -- Uolevi on lapsuuteni leikkitoveri. Leikissä hän\nkutsui minua morsiamekseen. Silloin ajattelimme, että leikistä ehkä\nkerran tulisi totta. -- Isä -- oliko se synti?\n\nROVASTI. Ei.\n\nELINA. Mutta nyt -- nyt tahtoo vieras kuva tunkeutua väliimme.\n\nROVASTI. Kuka se on?\n\nELINA. Ritari Kurki.\n\nROVASTI. Laukon herra?\n\nELINA. Niin.\n\nROVASTI. Rakastatko ritaria?\n\nELINA. En tiedä. Minä pelkään häntä, enkä kuitenkaan voi olla\najattelematta häntä. On ikäänkuin hän tenholla vetäisi minua luokseen.\nOi, hän on niin suuri, niin voimakas ja niin uljas. Kun hän ratsastaa\nSuomelan ohitse, tervehtii hän minua ystävällisesti hymyillen. Mutta\nkirkossa hän näyttää niin synkältä. Oi, kun hän katsoo minuun\nkysyvillä, surullisilla silmillään, unohdan kaiken muun, ja kuitenkin\nminä pelkään häntä. Minä tahtoisin vain itkeä, -- ja kuitenkin olen\nniin onnellinen. -- Isä -- onko se synti?\n\nROVASTI. No, ja ritari --? Rakastaako hän sinua?\n\nELINA. Niin sanovat isä ja äiti. He tahtovat minun unohtamaan Uolevin.\nJa minun turhamainen sydämeni tekeekin usein heille mieliksi. -- Isä --\nonko se synti?\n\nROVASTI. Ei. Sinun pitää kunnioittaman isääsi ja äitiäsi, että\nmenestyisit ja kauan eläisit maan päällä.\n\nELINA. Mutta Uolevi -- Joskus ajattelen kuitenkin, ettei kukaan ole\nminulle rakkaampi kuin Uolevi. Hän on niin uskollinen, niin hyvä.\n\nROVASTI. Oletko antanut hänelle mitään lupauksia?\n\nELINA. En sanoilla -- mutta kyllä mielessäni.\n\nROVASTI. No, sellaisia lupauksia, joita vain olet ajatellut mielessäsi,\nei voi ottaa lukuun. Ne ovat pelkkiä lihan viettelyksiä, joita sinun\ntäytyy paeta. Ne johdattavat syntiin.\n\nELINA. Isä, minun pitää siis -- --?\n\nROVASTI. Kuule minua! Pyhät ovat varmaankin valinneet sinut pelastamaan\nritari Kurjen sielun suuresta vaarasta ja synnistä. Jos menet hänen\npuolisokseen, teet Jumalalle totisesti otollisen työn. Sinun\nhurskautesi voi johtaa ritarin mielen hyvään. Tuhannet tulevat kerran\nsiunaamaan sinun nimeäsi. _Benedicta tu!_\n\nELINA. En ymmärrä sinua, isä! Minäkö voisin pelastaa ritarin sielun?\nMinä, vähäpätöinen, oppimaton tyttö?\n\nROVASTI. Pyhät valitsevat usein mitättömiä välikappaleita suuriin\nkutsumuksiin. Tahdothan totella rippi-isääsi -- totella isääsi ja\näitiäsi ja pelastaa ritarin sielun?\n\nELINA. Pelastaa hänet -- sen tahdon!\n\nROVASTI. Tyttäreni, kirkko on kuullut tunnustuksesi ja antaa sinulle\nanteeksi. -- _Miseretur tui omnipotens Dominus et dimittat tibi omnia\npeccata tua! Ab omni malo custodiat nos omnipotens Dominus!_ --\nHerramme olkoon kanssasi nyt ja iankaikkisesti!\n\nKURKI. (tulee). Te täällä, jalo neiti! Mikä suloinen kohtaus!\n\nROVASTI. Neiti on synnintunnustuksella (Elinalle). Mene rauhaan, olet\npuhdas synneistä! -- Siinä, ritari Kurki, hurskas sydän, joka on luotu\nlevittämään onnea ja siunausta!\n\nKURKI. Totta sanotte, arvoisa isä! Luotu levittämään siunausta ja\nsovintoa.\n\nELINA. Te pilkkaatte yksinkertaista tyttöä.\n\nKURKI. Pyhät varjelkoot! Jos minä huomenna tulen Suomelaan -- olenko\nsilloin tervetullut teille, ihana neiti?\n\nELINA. Isä ja äiti varmaan ihastuvat tulostanne.\n\nKURKI. Mutta myöskin te -- sanokaa yksi ainoa sana -- olenko minä\nteidänkin puolestanne tervetullut? Vastatkaa! Minä en kysy ilman\naikojani.\n\nELINA. Tulkaa! (Rientää ulos).\n\nKURKI. Minä voin siis vielä tulla onnelliseksi!\n\nROVASTI. Hänen kanssaan -- voitte.\n\nKURKI. Hänen kanssaan ja hänen kauttaan.\n\nROVASTI. Painakaa puuta, jalo ritari! Siitä on jo kauan, kun viimeksi\nnäin Laukon voudin tässä huoneessa. Mutta kirkko on oppinut odottamaan.\n\nKURKI. Elina-neiti on ripittänyt itsensä. Mitä hän on sanonut teille?\n\nROVASTI. Poikani -- rippi on kirkon! -- Entä mikä painaa sinun\nmieltäsi?\n\nKURKI. Minä tahdon päästä vapaaksi raskaasta synnistä -- minun täytyy!\nPyydä mitä tahdot -- mutta sen täytyy tapahtua vielä tänään.\n\nROVASTI. Kadutko sitä syntiä?\n\nKURKI. Kadun. Kyllä minä kadun sitä -- olen kauan katunut -- mutta nyt\nse on käynyt minulle entistä tuskallisemmaksi. Minä tahdon rauhaa\nkirkon kanssa -- itseni kanssa -- rauhaa elävien ja kuolleitten kanssa.\n\nROVASTI. Polvistu! Nöyryytä mielesi! Ilmoita syntisi minulle, kirkon\npalvelijalle.\n\n    (Äänettömyys).\n\nKURKI. Sitä minä en saata. Mutta minä ilmoitan muita syntejä,\njoista voitte ottaa kahdenkertaisen maksun. -- Viimeisellä\nveronkantomatkallani sisämaassa, pakanallisten lappalaisten luona,\npoltin vihapäissäni parven naisia ja lapsia kotaansa muille\nvaroitukseksi, sillä veronahat eivät olleet hyviä. Sittemmin olen\nhuomannut, että kantomieheni ja Turun kauppiaat olivat salaa\nvaihtaneet ne huonoiksi.\n\nROVASTI. Sen te teitte lain valvojana, ja se voi olla heille\nterveelliseksi kauhuksi, sillä kirkollakin on heiltä saamatta vuotuiset\noravannahat. Ovathan he ainoastaan niskoittelevia pakanoita, siis\nkirkon armosta osattomia. Mutta olisihan voinut tapahtua, että joku\nheistä tai heidän lapsistaan olisi saanut nauttia kasteen siunauksen,\nja sentähden täytyy minun sakottaa sinua. En voi kuitenkaan vaatia\nenempää kuin yhden tukholmalaisen kultarahan.\n\nKURKI (ottaa kukkarostaan yhden kolikon).\n\nROVASTI. Oh! Ihan oikea flanderilainen kultakolikko! Ne ovat\nharvinaisia näillä mailla. Turustako olette saanut tämän?\n\nKURKI. En -- Wisbystä.\n\nROVASTI (leikittelee kultarahalla). Onko sinulla useampia sellaisia\npieniä syntejä?\n\nKURKI. Humalapäissäni löin kerran kuoliaaksi Laukon alustalaisen, mutta\nminä olen luvannut torpan hänen vaimolleen ja pojalleen.\n\nROVASTI. Minä olen kuullut siitä. -- Se oli suuri synti, sillä mies oli\nsamana päivänä ollut kellotapulissa soittamassa messuun ja on\nsäännöllisesti maksanut kirkon veron. Siitä rikoksesta täytyy minun\nvaatia sinulta kokonaista viisi oikeata kultarahaa.\n\nKURKI (panee ne pöydälle).\n\nROVASTI (sysää lukkarin jättämät kuparilantit syrjään). Rakas poikani,\nminun on vaikeata sanoa kaikkea, mutta tätäpaitsi täytyy sinun tehdä\nvaellus jonkun pyhän haudalle -- no -- jaah -- Nousiainenhan on\nlähinnä.\n\nKURKI. Siihen minulla nyt juuri ei olisi aikaa. -- Pirkkalassa alkavat\nkohta käräjät -- ja minulle koituisi suuri tappio, jos minun täytyisi\nlähettää sinne lainlukijan.\n\nROVASTI. Niin -- niin -- menoja teilläkin on paljon nykyjään -- no --\nno -- voittehan saada luvan lähettää edestänne jonkun toisen\nNousiaisiin. Sellaiseenkin suostuu kirkko, mutta ottaa siitä\nmyönnytyksestä kaksi kultakolikkoa.\n\nKURKI. Sepä hyvä -- minä käsken murhatun miehen pojan viipymättä\npaastoamalla ja avojaloin vaeltaa pyhän Henrikin haudalle. -- Hän on\nisänsä kuoleman jälkeen velkaa kartanoon kymmenen päivätyötä, ja ne hän\nsaa nyt tehdä pappilaan. -- Kas tässä yksi kolikko.\n\nROVASTI. Kiitos -- ehkä riittää jo. -- Kyllä me siitä sovimme.\nEteenpäin!\n\nKURKI. Viime matkallani sisämaassa loppuivat ruokavaramme. -- Minä\nkäskin sotamiesten etsiä jonkun lappalaiskylän ja ottaa sieltä viisi\nkelpo porohärkää. Siten tulimme toimeen Orivedelle asti. Sittemmin\nhuomasin, että se olikin paastopäivä.\n\nROVASTI. Ai, ai, ai -- -- ja mikä paastopäivä?\n\nKURKI (hämillään). Pitkäperjantai --.\n\nROVASTI. Poikani! Poikani! Se oli kauhea synti -- hirmuinen synti! --\nLihaa sellaisena paastopäivänä! Sinun muut syntisi eivät ole tämän\nrinnalla minkään arvoisia. Minä en voi rauhoittua sielusi puolesta alle\nviidentoista -- ei, en alle kahdeksantoista kolikon (Kurki maksaa.\nRovasti laskee rahat). Ja väkesi edestä vielä kaksi -- hyvä! -- Ja\neteenpäin!\n\nKURKI. Minulla ei ole muita. --\n\nROVASTI. Mutta tuo suuri synti?\n\nKURKI. Hm -- enkö minä voi maksaa sitä mainitsematta?\n\nROVASTI. Jaah -- kyllä sekin voi käydä laatuun, mutta sellaisissa\ntapauksissa laskemme kahdenkertaisesti -- Sanoithan katuvasi sitä --?\n\nKURKI. Niin, minun täytyy päästä siitä.\n\nROVASTI (selailee erästä kirjaa). Se maksaa sitten kolmekymmentä\noikeata lyybekkiläistä kultakolikkoa. Mutta, kuten sanottu, silloin on\nse etu, ettei tarvitse mainita sitä.\n\nKURKI. (maksaa).\n\nROVASTI (laskiessaan). Etköhän vain ole unohtanut jotain pikku syntiä?\nOnhan parasta selvittää kaikki tyynni nyt samalla kertaa (Lukee\nrahoja). Kaksikymmentäyksi, kaksikymmentäkaksi, kaksikymmentäkolme,\nkaksikymmentäneljä --\n\nKURKI. Kyllä ne ovat nyt siinä kaikki.\n\nROVASTI. Kaksikymmentäviisi, kaksikymmentäkuusi, kaksikymmentäseitsemän\n-- ajattelepas sentään! -- kaksikymmentäkahdeksan,\nkaksikymmentäyhdeksän, kolmekymmentä -- hm, aivan oikein. -- Vai niin,\nvai ei enää. -- (Latinalainen rukous, kuten edellä). Kirkko on kuullut\nsynnintunnustuksesi ja antaa sinulle anteeksi.\n\nKIRSTI (tulee oikealta). Tulen ehkä sopimattomaan aikaan --?\n\nROVASTI. Ette ollenkaan, Kirsti neiti, -- olemme jo selvillä\nkeskenämme, vouti ja minä. Mene rauhaan, olet vapaa synneistäsi! --\nTervetullut ja -- istukaa -- tähän, oikein piispan tuoliin. Se\nvarmaankin ihastuttaisi hänen korkea-arvoisuuttansa, jos jalo neiti\nFleming tahtoisi istua piispan tuolilla, hehehehe!\n\nKIRSTI. Uskotteko, isäni, että herra piispa on yhtä hieno mielistelijä\nkuin hänen hyvä rovastinsa täällä Vesilahdella? Mutta jos kaikki on\ntotta mitä kerrotaan, niin on pappiherroilla hyvä esimerkki ylhäällä,\naina pyhässä isässä saakka. -- --- Vai niin -- täällä on ollut suuri\npyykinpesu! Ja nyt Klaus on puhdas kuin vastasatanut lumi. Jospa\nminäkin yrittäisin. -- Tunnenkin itseni oikein katoliseksi tässä\nmukavassa nojatuolissa (Kurki tekee lähtöä). -- Jää sinä vain, Klaus,\näläkä pelkää --!\n\nROVASTI (vähän terävästi). Noin nuorella ja viattomalla neidolla ei\nvarmaankaan ole vaarallisia syntejä.\n\nKIRSTI. Uskokaa te vain niin! -- Tiedättehän, rakas rovasti, etten\njuuri ole teidän pyhimyssatujenne ystävä. Todellisuudessa auttavat\npyhät huonosti. Joka tapauksessa on kuitenkin hyvä olla varma, koska\ntäällä nyt kerran tehdään kauppoja Jumalan kanssa. Sanokaapas minulle\nihan suoraan, isäni, eikö teidänkin mielestänne synninpäästö ole\nsovitettu varsin mukavasti meidän rikkaitten syntisten ja kirkon\nvälillä? No, en minä tahdo olla häijy, enkä saattaa teitä hämille. --\nMutta työntäkää tuo kultaläjä pöytälaatikkoon, se vaivaa minua. Se\nmuistuttaa minua Juudaasta, joka myi Mestarinsa kolmestakymmenestä\nhopeapenningistä.\n\nROVASTI (pyyhkii rahat laatikkoon). Ehkä se myöskin muistuttaa teitä\nsuuresta verisynnistänne!\n\nKIRSTI. Minun verisynnistäni! Mitä se maksaa sitten?\n\nROVASTI. Nöyrän ja katuvaisen mielen.\n\nKIRSTI. Nöyrän ja katuvaisen mielen! Hoo, sitä hintaa saatte kauan\nodottaa!\n\nROVASTI. Kirkko kyllä voi odottaa, jos vain te voitte.\n\nKIRSTI. Katua syntejäni en voi, enkä tahdokaan. Sentähden tahdon niistä\nmaksaa. Antakaa minulle esimerkiksi joku pyhän Pirkon hyvätyö! Hän oli\npyhimys jo nuoruudessaan ja eli kuudenkymmenen vuoden vanhaksi --\npitäisi siis olla hyvä varasto tarjona.\n\nROVASTI. Hm -- se on kuitenkin vähän vaikeata.\n\nKIRSTI. Saatte vuoden korot Vääksystä!\n\nROVASTI. Kokonaisen vuoden --! Tyttäreni -- teidän lahjanne on\nruhtinaallinen.\n\nKIRSTI. Senpä tähden istunkin piispan tuolilla.\n\nROVASTI. Kirkkomme on köyhä ja --\n\nKIRSTI. Saatte pari torppaa Sääksmäeltä lisäksi.\n\nROVASTI. Hyvä. -- Kirkko kiittää teitä ja antaa synninpäästön, kun on\nsaanut lahjoituskirjan.\n\nKIRSTI. Tässä. (Antaa hänelle paperin).\n\nROVASTI. Valmiina jo -- -- ja -- hm, vouti on mennyt takaukseen -- siis\nkaikki on selvillä.\n\nKIRSTI. Ja kauppa tehty. -- Onko se pyhän Pirkon?\n\nROVASTI. Kyllä se on. -- Minä kuittaan syntinne hänen laskuunsa.\n(Kirjoittaa). Siis on tämä asia selvillä.\n\nKURKI. Aiomme muuten kysyä, ettekö tahtoisi tulla meille päivälliselle.\nKirsti tarjoo syöttöhanhea ja oikeata lyybekkiläistä.\n\nROVASTI. Kiitos, mutta minulla on vielä pieni toimi tuon\nkerjäläis-lurjuksen tähden, joka kuljeksii pitäjässämme (Huutaa).\nHoi, lukkari! (Lukkarille, joka tulee). Tuokaa mies sisään!\n\nKIRSTI. Onko se tuo parannusta saarnaava kerjäläinen?\n\nROVASTI (panee pois paperit ja kirjat). Olkoon mikä tahansa, kyllä minä\nhänestä selvän otan.\n\nKIRSTI. Se mies miellyttää minua. -- Hän on Vääksystä kotoisin, siis\nminun alustalaisiani.\n\nROVASTI. Minä en tietysti rupea sellaisen kanssa mihinkään väittelyyn.\nHänet vain tutkitaan ja lähetetään piispan luo -- jos se edes maksaa\nvaivan. Luultavasti se vekkuli on päästään vialla.\n\nKURKI. Voimmehan sitten lähteä yhtä matkaa.\n\n    (Kerjäläinen tulee lukkarin ja haudankaivajan seuraamana).\n\nROVASTI. Tuossa hän on! Vai niin --! Minulle on kerrottu, että sinä\nkuljeskelet ympäri peljättäen ihmisiä puheillasi viimeisestä tuomiosta,\nkäyttämällä tukenasi pyhän Uuden Testamentin kirjoja. Myös kerrotaan\nsinun halveksivalla tavalla puhuvan pyhän kirkon papistosta. Sinä olet\nrepinyt rikki yhden minun allekirjoittamani synninpäästökirjan,\nnimittäen sitä perkeleen aarnihaudaksi. Sinä olet Mikonpäivänä\nsaarnannut Rekivuorella suurelle kansajoukolle ja samassa tilaisuudessa\nsanasta sanaan lukenut pyhän vuorisaarnan, joka ei suinkaan sovellu\noppimattomille ihmisille, vaan herättää ainoastaan kapinallisia\najatuksia heissä. --- Kuka sinä olet ja mistä?\n\nKERJÄLÄINEN. Minä olen kaikkein vähäpätöisin Herrani ja Mestarini\nhäävieraista.\n\nROVASTI. Mikä nimesi on?\n\nKERJÄLÄINEN. Maailmallista nimeäni en enää muista. Kaksikymmentä vuotta\ntakaperin kohtasi Mestari minut ja sanoi: anna omaisuutesi köyhille ja\nseuraa minua. Minä tein niin ja menin korpeen. Vuosi takaperin tuli\nMestarini taas luokseni ja sanoi: mene ulos maailmaan ja ilmoita, että\naika on tullut. Minä otin kerjuusauvan ja lähdin.\n\nROVASTI. Sillä mestarisi varmaan tarkoitti, että menisit kirkon\npalvelukseen. Kuka hän oli -- varmaan joku ulkomaalainen teini? Oletko\nehkä ollut Roomassa pyhän isän luona -- vai kuulutko kukaties johonkin\nluostariin Venäjän puolella?\n\nKERJÄLÄINEN. Minä en kuulu mihinkään kirkkoon, sillä jokainen kirkko on\nväärä. Meidän ei pidä palveleman Jumalaa temppeleissä, vaan\nsydämissämme. Meidän ei pidä tunnustaman syntejämme papeille, vaan\nJumalalle. Meidän ei pidä koristaman kuolleita pyhäinkuvia, vaan\nkuolemattomia sielujamme. Meidän ei pidä -- --\n\nROVASTI. Riittää! Riittää jo! Minä olen jo kuullut tarpeeksi. Nyt\ntiedän, minkä hengen lapsia sinä olet! Poltetun Hussin\nkerettiläisyyttä. _Anathema sit!_ Sinun kerettiläisyytesi on julkista.\nSe huutaa taivaan kostoa. Totta on, ettei kirkko janoa verta, mutta\ntuollaisesta herjaamisesta ei roviolava ole liian ankara rangaistus.\nHuomenna lähetän sinut Turun tuomiokapitulin eteen. Minä luotan teidän\navuliaisuuteenne, herra vouti!\n\nKURKI. Sehän on luonnollista. Lähettäkää mies Laukkoon, minä lukitsen\nhänet kuoppaan -- ja annan huovejani saatoksi Turun matkalle.\n\nROVASTI. Sitokaa hänet ja kutsukaa tänne väkeä kuljettamaan hänet\nLaukkoon. (Lukkari ja haudankaivaja sitovat kerjäläisen). Lukkari saa\nmennä! (Lukkari menee).\n\nKIRSTI. Sinä sanoit kirkkoa vääräksi. Mitä sillä tarkoitat?\n\n    (Äänettömyys).\n\nKERJÄLÄINEN. Sanoin kirkon vääräksi, sillä se on väärentänyt Mestarini\nopin.\n\nKIRSTI. Mitä sitten opetti mestarisi?\n\nKERJÄLÄINEN. Sinun pitää rakastaman Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi\nniinkuin itseäsi.\n\nKIRSTI. Siinäkö kaikki?\n\nKERJÄLÄINEN. Kaikki.\n\nKIRSTI. Luuletko ihmisen tässä maailmassa voivan tulla toimeen niin\nyksinkertaisella opilla?\n\nKERJÄLÄINEN. Koeta, niin näet, että voit.\n\n    (Lukkari tulee mukanaan miehiä).\n\nKIRSTI. Siihen mieheen te ette koske!\n\nROVASTI. Mutta, neiti Fleming --!\n\nKIRSTI. Hän on Vääksyn kartanon suojassa. -- Mies parka! --- Sinä\nnäytät väsyneeltä ja sairaalta. Mene ja unohda unelmasi! (Leikkaa auki\nhänen nuoransa). Mene Vääksyyn! Kukaan älköön siellä hätyyttäkö häntä!\nHän on minun suojeluksessani. Mene rauhassa!\n\nKERJÄLÄINEN. Minä olen levollinen, sillä minä olen Herrani ja Mestarini\nsuojeluksessa. Hän yksin päättää, milloin minun hetkeni on tuleva. Nyt\nHän vielä minun kauttani tarjoo teille armoa, jos teette parannuksen.\nMutta jos Hänen armonsa hylkäätte, tulee tuomion enkeli kuin varas\nyöllä liekissä ja salamassa. Hän punnitsee teidän syntienne kuorman, te\nmaailman mahtavat! Ja hänen vaa'allansa ovat kaikki kirkkonne\nsynninannit höyhentäkin keveämmät. Ja voi teitä silloin, te vihan,\nhekuman ja itaruuden orjat.\n\nROVASTI. Varo itseäsi, kerettiläinen!\n\nKERJÄLÄINEN. Varo sinä itseäsi, Baalin pappi! Sinun ja sinun kirkkosi\npäivät ovat luetut. Te olette juurruttaneet kansaan kaiken tämän\nväkivallan, kaiken riettauden ja kaiken jumalattomuuden. Te myytte\nKristuksen murhaajille ja portoille. Mutta hänen pyhänsä te poltatte.\nMinä sanon teille: ennenkuin tämä vuosisata iäisyyteen vaipuu, kohoaa\npyhimysten tomusta Herran sankari, ja hän hakkaa pois paavikunnan pään.\n\n    (Menee).\n\nKIRSTI. Ken hän oli! Houkkioko? Vai tietäjä?\n\nROVASTI. Noita!\n\nKURKI. Tai ehkä tuomion enkeli itse.\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nKOLMAS KUVAELMA.\n\n\n    Sali Laukossa.\n\nKURKI (istuu ajatuksissaan uunin luona. Uunin vieressä pieni pöytä,\njolla on pergamentteja. Näyttämöä valaisee ainoastaan heikko\ntakkavalkea).\n\nKIRSTI (tulee reippaasti peräovesta, lumettunut turkki yllään, lyhty ja\navainkimppu kädessään. Laskee avaimet pöydälle).\n\n    (Äänettömyys).\n\nKURKI. Sinäkö se olet, Kirsti?\n\nKIRSTI (valaisee nauraen kasvojaan). Katsopas minua, Klaus!\n\nKURKI. Sataako siellä lunta?\n\nKIRSTI. Sielläpäs onkin aika pyry! Kuuletko, kuinka myrsky vonkuu ja\nulvoo? (Laskee lyhdyn pois. Riisuu turkkinsa yltään ja pudistelee sitä\nlumesta. Menee sitten takan viereen lämmittelemään käsiään). Uh! Täällä\non yhtä pimeätä kuin ulkonakin (Lisää puita uuniin). En tiedä, mutta\nolen tänään niin hilpeällä mielellä. Ehkä juuri tuon tuiskun vuoksi.\nNiin, minulla onkin noidan verta suonissani.\n\nKURKI. Se oli tosi sana. Sinä olet Laukon salainen velho. Mutta minun\nmieleni on tänä iltana hyvin raskas. Tuopas viiniä!\n\n    (Äänettömyys).\n\nKIRSTI (tuoden viiniä). Joko tuo hornan henki taasen sinua painaa? Juo\nKlaus, niin se väistyy luotasi.\n\nKURKI (juo). Te olette kummaa sukua -- te muukalaiset Flemingit, jotka\nmyrskyn vihuri paiskasi tänne Suomen rannikolle. Sen suvun miehet ovat\nväkeviä, hurjia, kovia ja raakoja kuin metsän karhut -- ja naiset niin\nkauniita ja sulavia kuin ilveskissat päivänpaisteessa.\n\nKIRSTI. Kuule, Klaus! Tänä talvena me lähdemme Tukholmaan.\n\nKURKI. Ja mitä tekisimme siellä?\n\nKIRSTI. Siellä hukutamme ilon virtaan tuon kurkelaisen synkkyyden. Me\nvierailemme Turussa ja Kastelholmassa.\n\nKURKI. Ja entäs sitten?\n\nKIRSTI. Ja sitten jäätä myöten merten taa.\n\nKURKI. Hukkuaksemme ulapalla!\n\nKIRSTI. Mitä vielä! Neljä hevosta valjaisiin ja täältä nelistäen länttä\nkohti kilpaa nousevan päivän kanssa. Aamun sarastaessa olemme jo\nkaukana -- kaukana lakealla aavikolla. Ympärillämme tanssivat ruusuiset\nvarjot. Ja kun aurinko nousee, niin edessämme säteilee sininen taivas\nja meren valkoinen hohtava vaippa. Ja raittiisti puhaltaa vapauden\ntuuli. Ja rinta paisuu ja mielen täyttää uusi, rohkea riemu. Me olemme\nkahden keskellä aavaa merta. Ja silloin haihtuvat kaikki synkät varjot\nja painavat muistot. Oi Klaus! Tämä metsä tukehduttaa minut. Minä\nhalajan valoa ja päivänpaistetta -- ikuista, ääretöntä vapautta!\n\nKURKI. Ja sitten alkaa jälleen uusi yö.\n\nKIRSTI. Silloin istumme Örbyssä juomassa toivonmaljoja ritari Eskil\nEerikinpojan luona. Mitä sanot? Emmekö lähde?\n\nKURKI. Kyllä ymmärrän. Sinä haluat pois -- avaraan maailmaan, pois elon\nvilinään.\n\nKIRSTI. Synkiksi muuttuvat sinunkin päiväsi täällä. Iloa et Laukossa\nlöydä.\n\nKURKI. Etkä sinä liioin.\n\n    (Äänettömyys).\n\nKIRSTI. Voi niinkin olla. Sentähden minä tahdonkin elää sinun\nrinnallasi -- nauttia elon onnea sinun kanssasi. Minä tahdon pois --\nkauas -- kauas -- siellä koetan unohtaa kaikki tuskat ja kalvavat\nmuistot.\n\nKURKI. Unohtaa, niin unohtaa -- --!\n\nKIRSTI (ottaa patjan takan vieressä olevalta penkiltä ja laskee sen\nlattialle Kurjen jalkain juureen. Istuu sitten patjalle, nojaa päänsä\ntaaksepäin Kurjen rintaa vastaan ja katsoo ylös ajatuksissaan. Kurki\nlaskee kätensä hänen olkapäälleen). Oi, jos saisimme nousta\nsiivekkäiden ratsujen selkään, oi jos voisimme kiitää pois\nkahdenkesken, sinä ja minä. Vihurin vauhdilla retkeilisimme maat ja\nvaltakunnat. Taaksemme jäisi laulava, leikkivä Ranska ja hehkuva\nEspanja. Eteemme aukeisi Maurien lumotut, lemmen hurmaamat kentät. Ja\nsitten pysähdymme maailman äärissä, ikuisen auringon alla, onnen\nihanilla saarilla -- kaukana, kaukana aavan meren ulapalla. Siellä ei\ntiedetä meistä. Siellä saamme elää rauhassa. Siellä haihtuvat tuskat ja\nmuistot. (Pitelee otsaansa).\n\nKURKI (synkästi). Ne seuraavat meitä alati, sillä ne asuvat\nrinnassamme.\n\nKIRSTI (kääntyy nopeasti polvilleen ja katsoo häntä silmiin). Ei, ei!\nSiellä me rukouksilla sovitamme rikoksemme. Siellä ei kukaan uhkaa\nmeitä. Siellä ovat kaikki puhtaat ja synnittömät. Siellä emme ole\nrikkoneet ketään vastaan. Siellä ei meitä omatunto soimaa. Siellä --\nsiellä saan minä rauhassa --\n\nKURKI (nousee ylös. Kävelee edestakaisin. Kirsti nojaa tuolia vasten\ntarkastellen häntä). Kirsti, miksi en saanut nähdä sinua ennen?\n\nKIRSTI (hypähtää ylös ja kietoo kätensä hänen kaulaansa). Klaus! Se oli\nniin sallittu! Me emme voi taistella kohtalon voimia vastaan. Me\ntiedämme vain sen, mitä itse olemme eläneet! Nauttikaamme siis\nelämästä, koska se on niin ihana! Rakastammehan me toisiamme! Me olemme\nluodut toisiamme rakastamaan. Ja tämä rakkaus on elämämme päämäärä.\nLähde pois tästä kylmästä, synkästä talviyöstä! Siellä hehkuu etelän\npäivä, siellä hehkuvat ihmiset ja hehkuu koko elävä luonto. Pimeys ja\nkylmyys synnyttävät synkkiä ajatuksia. Auringon palattua mekin\npalajamme pohjolaan.\n\nKURKI. Sinä puhut kuin ihana nainen ainakin. Luuletko, että aurinkokaan\nvoi elvyttää kuolleita henkiin?\n\nKIRSTI. Anna kuolleiden levätä rauhassa.\n\nKURKI. He eivät saa rauhaa meidän vuoksemme. Kaarinan täytyy nousta\nhaudastaan ja tulla tuonne -- (Osoittaa kattoa) -- varoittamaan meitä.\n\nKIRSTI. Syyshämärän harha -- nurkissa vonkuvan myrskyn ääniä!\n\nKURKI. Ei, ei -- älä luule sitä vain syyshämärän harhaksi. Hänen\nvaltansa on niiden lakien yhteydessä, joita me emme käsitä. Ja\nrakkautensa voimalla hän seuraa meitä maailman ääriin saakka. --\nKuuletko? Nyt hän jälleen kulkee tuolla. Oletko huomannut, että hän nyt\nkäyskelee täällä useammin kuin ennen? Miksi niin kalpenet, Kirsti?\nSanotko vieläkin sitä syyshämärän harhaksi? Sanotko sitä vieläkin\nhornanhengekseni? Ei -- se henki asuu povessani. Mutta minä tahdon\nsovittaa rikokseni. Ja -- ja ainoastaan puhdas, viaton rakkaus voi sen\nsovittaa. Minä tunnen ja tiedän sen. Kiitos rakkaudestasi, Kirsti!\nMeidän on pakko maksaa syntivelkamme. Meidän täytyy -- erota\ntoisistamme.\n\nKIRSTI (huudahtaen). Erota!\n\nKURKI. Niin, minä en voi muuta.\n\nKIRSTI. Erota! Erota!\n\nKURKI. Niin. Erota!\n\nKIRSTI. Erota! Mitä sinä tarkoitat?\n\nKURKI. (vaikenee).\n\nKIRSTI (hurjasti). Sinä -- sinä et rakasta minua enää. Sinä valehtelet!\nKurja raukka, sinä valehtelet!\n\nKURKI. Minä en saa rakastaa sinua.\n\nKIRSTI (ottaa tikarinsa). Sinä et tahdo rakastaa. Minä tapan sinut.\n\nKURKI (ottaa tyyneesti tikarin häneltä ja laskee sen pöydälle). Kirsti,\nmeidän täytyy erota. Huomenaamulla minä ratsastan neljänkymmenen huovin\nseurassa Suomelaan kosimaan Elina-neitoa. -- (Äänettömyys). --\nAinoastaan hänen kaltaisensa viattomuuden enkeli voi sovittaa\nrikokseni. Niin, hän yksin saattaa sovittaa meidän kummankin rikokset.\n\nKIRSTI. Ja vaikka hän olisi lähetetty taivaasta, niin minä muserran\nhänet, jos hän vain anastaa sinut rinnaltani. Oi Klaus! Etkö näe, että\nyksinään ajatuskin siitä saattaa minut hulluksi?\n\nKURKI (kaataa viiniä sarkkaan). Kuule minua tyynesti! Puhelkaamme\nniinkuin ainakin ihmiset, joilla on pitkä elontaival edessään.\n\nKIRSTI. Pitkä elontaival edessään! Onko se elämää, kun meidät pala\npalalta riistetään irti toisistamme? Luuletko minun voivan elää ilman\nsinua? (Nopeasti puristaen Kurkea olkapäästä). Ja luuletko, että\nsinäkään voisit elää ilman minua? Et. Sitä sinä et voi! Mitä sinä,\nKlaus, välität tuosta lapsesta? Tuosta verettömästä tyttösestä! Tuosta\nlauhkeasta, valjusta, kainosta Elinasta! Minulta saat kaikki, mitä\nmielesi halaa: elämän iloa, tulta, intoa, korkeita aatteita! Ilman\nminua sinua kalvaa sisäinen tuli, ja se polttaa sinut poroksi. Siitä on\njo kauan, jolloin sinä lapsena luit rukouksia äitisi sylissä. Ne ajat\neivät enää ikinä palaja. Sinä kyllästyt tuohon verettömään, viattomaan\nlapseen. Sinä ikävöit ja halajat minua, sillä minä olen kiehtonut sinun\nruumiisi ja sielusi. Sinun veresi on polttava ja sinun himosi hehkuvat.\nAinoastaan minun rinnallani sinä saavutat onnen ja rauhan. Sinun täytyy\ntulla minun omakseni. Kuuletko -- sinun täytyy, sinun täytyy, sinun\ntäytyy. Et saa mennä. Minä takerrun sinun ruumiiseesi, imeydyn kiinni\nsinun huuliisi. Minä en laske sinua luotani.\n\nKURKI (syleilee Kirstiä, katsahtaa äkkiä kattoon ja lyyhistyy alas).\nKuuletko? Kaarina kulkee jälleen tuolla! Hän vaatii meidän eroamme.\n\nKIRSTI (hypähtää ylös ja ojentaa kätensä ääntä kohti). Kaarina!\nKaarina! Oletko sinä ihan leppymätön? Etkö voi antaa minulle anteeksi,\nvaikka olen polvillani sinua rukoillut ja kerjännyt ja itkenyt? Tule\nalas! Minä suutelen jalkojasi, mutta älä salli hänen jättää minua. Sinä\net ole rakastanut häntä niin palavasti kuin minä. Etkä voikaan rakastaa\nniinkuin minä. Miksi et sinä tule, sinä rauhaton Kaarina?\n\nKURKI. Hän ei tule.\n\nKIRSTI (masentuneena). Niin, hän ei tule, sillä hän on jättänyt elämän\nmeille. Meille elossa oleville. Ja niin minun siis täytyy elää. Elää\nniin kurjaa elämää, että kuolo olisi sitä tuhat kertaa ihanampi. Elää\nilman valoa, ilman iloa, ilman rakkautta! Lohdukkeena vain katkerat\nmuistot ja kalvavat omantunnonvaivat. Sinun tähtesi olen uhrannut\nkaikki -- kunniani ja maineeni, Flemingien mahtavan nimen,\nviattomuuteni ja sieluni autuuden. Ja nyt -- nyt sinä tahdot kaiken\npalkinnoksi --. Ei, ei, Klaus! Älä hylkää minua. Minä en uskalla elää\nilman sinua.\n\nKURKI. Nouse, Kirsti, ja heitä jo rukoukset! Rakkautemme oli vain veren\nhuumausta. Se oli rikos. Sen hurjimmassa pyörteessäkin minä tunsin\npolttavaa tuskaa. Nyt on vereni tyyntynyt. Sieluni kaipaa rauhaa.\nMieltäni painavat synkät, veriset muistot. Rikollisen rakkauden ja\nhurjain halujen syntiset muistot. Elina voi ehkä tuottaa mieleeni\nrauhan. Sinä et voi sitä milloinkaan.\n\nKIRSTI. Itse minä kannan rikoksemme seuraukset -- sillä minä yksin olen\nsyyllinen. Sinä et vietellyt minua. Mutta minun rakkauteni hillitön\nvoima lannisti sinut. Minä väijyin ja ahdistin sinua kaikkialla. Sinä\nkohtasit minut kujissa ja metsissä. Minä annoin sinun kantaa itseäni\nlouhikkojen ja hetteiden ylitse. Ja samalla kiehdoin sinut pauloihini\nlumoavilla lauluilla ja loihduilla.\n\nKURKI. Minä en kaipaa ainoastaan rauhaa. Minun täytyy ajatella myöskin\nsukuani ja velvollisuuksiani. Kurkien nimi ei saa sammua minun\nhautaani. Minä tahdon itselleni pojan elämäni iloksi.\n\nKIRSTI. Ja ainoastaan pojanko tähden hylkäisit minut? -- Sinä siis\nkuitenkin rakastat minua vielä?\n\nKURKI. Minä en saa rakastaa sinua. Se on rikos. Kirkko tahtoo pysyttää\nsinut vain sisarenani. Puolisokseni se ei salli sinun tulla. Älä koeta\ntaivuttaa minua. Sinä pyydät mahdottomia.\n\nKIRSTI. Mutta onhan kristikunnassa mies, jolle mahdotonkin on\nmahdollista. Lähtekäämme Roomaan!\n\nKURKI. Pyhän isän luokse?\n\nKIRSTI. Niin, hänen luokseen. Sillä hän on rikosten ja lakien\nyläpuolella. Hän on itse Jumalan pyhyyden ja kaikkivallan edustaja.\nHänelle tunnustan vapaasti ihanan lemmensyntimme. Ja hän kyllä\nkäsittää, että se on yhtä palava kuin hänen purppuransa hohde, yhtä\njalo kuin hänen manttelinsa loiste. Hän armahtaa meitä.\n\nKURKI. Rooma kysyy kultaa.\n\nKIRSTI. Myykäämme Vääksy, myykäämme Laukko, myykäämme kaikki, kunhan\nminä vain jään omaksesi.\n\nKURKI. Olen jo miettinyt sitäkin. Olen ajatellut kaikkia keinoja. --\nMutta minä olen jo katsonut liian syvälle Elinan viattomiin silmiin. Ja\nhän on käsittänyt rikollisuuteni. Minä tiedän, että hän antaa minulle\nanteeksi kaikki. Minä en tahdo hävetä poikani edessä. Hyvää yötä,\nKirsti! (Aikoo mennä).\n\nKIRSTI. Sinä et saa mennä! Et nyt! Et noin ilman lohdutuksen sanaa. Älä\njätä minua epätoivoon! Minä en laske sinua. Sillä jos nyt päästän sinut\nkäsistäni, niin silloin sinä olet iäksi minulta mennyt. Ei, ei! Älä\nmene! Älä jätä minua! Minä en uskalla jäädä yksin. Ota minut mukaasi!\nOta minut luoksesi! Klaus! Klaus! (Takertuu kiinni häneen).\n\nKURKI (on avannut oven. Pysähtyy. Ottaa kaulastaan nauhan, jossa\nriippuu risti ja panee sen Kirstin kaulaan). Kas, tässä Kaarinan risti!\nSuutele sitä, niin saat siitä voimaa rukoillaksesi rauhaa sielullesi.\nHyvää yötä, Kirsti. (Irtautuu hänestä, menee huoneeseensa ja sulkee\noven).\n\nKIRSTI (koettaa epätoivoissaan avata ovea. Vaipuu vähitellen maahan.\nTuli sammuu. Pimenee. Myrsky ulvoo). Klaus! Klaus! Laske minut sisään!\nPäästä minut luoksesi. Minua värisyttää. Tämä pimeys kammottaa minua.\nYön haaveet hiipivät luokseni. Minä pelkään tätä kauhun yötä! Kuuletko?\nMinä pelkään Kaarinaa! Voi, hän tulee. -- Hän uhkaa minua. Klaus! Auta!\nOi auta! (Pyörtyy).\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nNELJÄS KUVAELMA.\n\n\nHäät Suomelassa. Suuri arkihuone. Pöydät kukkuroillaan juoma-astioita,\npermannolla pari oluttynnyriä, penkeillä viinimaljoja. Sali kirkkaasti\nvalaistu. Sieltä kuuluu soittoa ja laulua (\"Kudo sarkaa\") sekä tanssin\ntöminää. Näyttämön keskellä emäntä. Huovit ja piiat juoksevat sekaisin\nulos ja sisään. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän häätuulella.\n\nEMÄNTÄ. Te ette saa juoda enempää. Jaakko, olethan jo humalassa -- ja\nsinä, Liisa, katsohan vähäsen, mitä sinulla on käsissäsi -- no, no,\nvähän siivommin! Marketta, hyi, kuinka sinä sallit Erkin taputella\npolveasi tuolla tavalla --- onko se mielestäsi soveliasta? Muista,\nLyyli, että otat rievun käteesi ja pyyhit pöydät, ennenkuin viet lisää\nolutta! -- No, Pirkko, mitä nyt taas?\n\nPIRKKO. Huovit tahtovat enemmän olutta pirttiin.\n\nEMÄNTÄ. Pirttiin -- no, niillähän nyt on hirveät olutmahat, noilla\nlaukkolaisilla -- juovat itsensä humalaan ja sitten alkavat tapella.\nSano sinä heille, että Laukossa tulee toinen järjestys, jahka minä\nehdin sinne. Tuoss' on heidän tynnyrinsä. Kuules, sano tytöille siellä\nalhaalla, että he jättävät miesseuran ja kiiruhtavat heti tänne\nkyökkiin. Koko talo on mullin mallin, ja minun täytyy yksin huolehtia\nkaikesta. Onko saksalainen kyökkimestari siellä? -- Mitä sinä tahdot?\n\nJAAKKO. Soittajat tahtovat lisää olutta.\n\nANTERO. Uoti tahtoo nuorille herroille enemmän olutta.\n\nMARKETTA. Hyvä rouva -- rouvilta on viini ihan lopussa, ja neitien\nkamarissa juovat nuoret herrat heidän kanssaan samasta pikarista.\n\nLIISA. Rouva -- kissat ovat syöneet hanhenpaistin.\n\nANTERO. Rouva, saanko pyyhkeen -- Uoti kumosi koko pöydän -- --!\n\nISÄNTÄ. Muija, muija -- kuuletko, eukko, -- Ebba! Meiltä on olut ihan\nlopussa ja meidän pitäisi juuri juoda Kaarle-kuninkaan malja!\n\nEMÄNTÄ. Min' en ehdi -- kuulethan, min' en ehdi! -- Tuossa, laske itse!\n-- Antero, tuoss' on pyyhe. -- Olet sinäkin aika tyhmeliini, kun et aja\nkissoja pois kyökistä! (Läiskäyttää korvalle) -- Kuule, rakas Juhani,\njos vieraat juopuvat, niin vie heidät kamariisi ja ota avain suulta! --\nLyyli, älä läikytä maahan viiniä! -- Marketta, ole lipomatta sen maljan\nreunaa, josta rouvat juovat!\n\nPIRKKO. Rouva, huovit tappelevat pirtissä!\n\nEMÄNTÄ. No, lähetä hakemaan Väkevä-Mattia -- hän saa erottaa heidät. --\nMissä nyt on kyökkimestari?\n\nJAAKKO. Tuolla pelimannien kanssa viulua soittamassa.\n\nR:VA KIRVES (tirkistää sisään). Voinko auttaa teitä, Ebba kuomaseni?\n\nEMÄNTÄ. Kyllä, kuomaseni -- ota pyyhe ja pyyhi tuo malja ja anna se\nsitten Juhanille -- mutta, rakas Juhani, tynnyristä tippuu -- lyö tappi\nlujasti kiinni. Koeta nyt, \"rakkaani\", pysyä selvänä tänä iltana.\n\nISÄNTÄ. Rakas Ebba, meillähän on vain yksi tytär, ja tänään vietämme\nhänen häitään.\n\n    (Menee).\n\nR:VA KIRVES. Ja se tytär on nyt Laukon emäntä -- -- voi, voi, Ebba\nkuomaseni --!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ (tirkistää sisään). Emäntä ei ole näkösällä --!\n\nEMÄNTÄ. Ei, ei, rakkaat ystävät -- teidän täytyy suoda minulle anteeksi\n-- -- mutta minä olen ihan pyörällä -- tänäänhän on häitten \"kolmas\npäivä\" ja huomenna on lähdettävä Laukkoon. -- Minä en saa selvää enää\nmistään, kaikki ihmiset ovat kuin hulluja -- -- Hirveätä, mitä puuhaa\ntällaisista häistä sentään on!\n\nR:VA KIRVES. Kun minä naitan tyttäreni -- --\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Kun minä naitan tyttäreni -- --\n\nEMÄNTÄ. Vartokaa hieman -- minun täytyy saada tuo onneton\nlyybekkiläinen kyökkimestari käsiini -- --. Mitä minä sanoin -- ei\nristinsielua kyökissä! Tämähän on hirveätä! -- Uoti, Uoti, mitä sinä\najattelet!\n\nUOTI (johtaa \"saran kudonta\"-leikin viimeistä vuoroa, jossa kaikki\nkulkevat peräkkäin. Laulaa).\n\n    \"Näin kudotahan sarkaa,\n    näin vedetähän verkaa.\n    Kudo sarkaa, vedä verkaa,\n    anna pirtojen paukkaa!\"\n\n(Käyvät piiriin rouvien ympärille). Äiti mukaan!\n\n    \"Näin kudotahan sarkaa\" --\n\nÄlkää päästäkö häntä!\n\n    \"Näin vedetähän verkaa\" j.n.e.\n\n(Kaikki laulavat koko ajan).\n\nÄÄNIÄ. Emäntä mukaan! Ebba-rouva mukaan!\n\nKURKI. Anoppi mukaan! Jatka, Uoti!\n\nEMÄNTÄ (taistelee vastaan käsin ja jaloin, mutta kietoutuu\nauttamattomasti piiriin). Vie heidät saliin, Uoti! -- Ei, ei, minä en\nehdi -- minulla ei ole aikaa! Ei, ei, hyvät ihmiset! Antakaa minun\nolla! -- Klaus, autahan toki! -- Voi, voi, voi, minulla ei o-le ai-kaa\n-- minul-la ei o-le ai-kaa -- --!\n\n    (Laulu jatkuu).\n\n    \"Näin kudotahan sarkaa,\n    näin vedetähän verkaa,\n    Kudo sarkaa, vedä verkaa,\n    anna pirtojen paukkaa! --\"\n\nUOTI. Äiti ulos! Pois \"tukilta\"!\n\nÄÄNIÄ. Emäntä ulos! j.n.e.\n\nKURKI (vallattomana). Anoppi ulos! Pois \"tukilta\"! Kiinnittäkää\nlujalle!\n\nELINA. Tulkaa tästä, äiti, tästä pääsette!\n\nISÄNTÄ. Ai, ai, mamma -- ryömi tästä, ryömi -- se tekee sinulle\nhyvää --!\n\nEMÄNTÄ (tulee esiin surkean näköisenä ja ähkien). Ai, ai, ai, oi, oi,\noi! Otatte ihan hengen vanhasta ihmisestä -!\n\nÄÄNIÄ (ulkoa). Morsian ulos! -- Morsian ulos! --\n\nUOLEVI (vahvasti päihtyneenä). Morsian ulos -- --!\n\nKAIKKI. Morsian ulos!\n\nUOTI. Morsian ulos! -- Missä ovat kynttilät, äiti? -- Täällähän niitä\non koko laatikollinen! -- Tulkaa tänne, täällä on! -- -- Soittajat\nedellä --! Ovet auki! Isä taluttaa Elinaa -- Klaus ja äiti --\nmorsiusneidit, sulhaspojat -- --! Hei, Pyhän Yrjänän marssi! -- --\nSoittakaa, kas niin!\n\n    (Yleisen sekasorron aikana varustaudutaan sytytetyillä\n    kynttilöillä, järjestytään kulkueeksi ja kuljetaan eteisen\n    kautta ulos. Sieltä kuuluu melua ja huutoja. Uoti ja Uolevi\n    jäävät kahden).\n\nUOLEVI (katsellen kädessään olevaa sytytettyä kynttilää). Mitä minä\ntällä teen?\n\nUOTI (nauraen). Näytät tulta, jotta ihmiset näkevät siskoni ottaneen\nKurjen eikä sinua -- --!\n\nUOLEVI. Vaikenetko, taikka -- --! (Heittää kynttilänsä nurkkaan).\nTule, minä vaadin sinut kanssani miekkasille!\n\nUOTI (nauraen). Luulenpa että \"kolmas päivä\" kummittelee aivoissasi.\nOle sinä vain rauhallinen -- Elina on jo kaksi yötä uinunut\nmorsius-untuvilla -- -- Maljasi!\n\nUOLEVI (äkkiä synkkänä). Niin, sehän on totta se! -- Uoti!\n\nUOTI. No, mitä?\n\nUOLEVI. Uoti!\n\nUOTI. Tässä olen, tässä olen!\n\nUOLEVI. Jos minä -- -- kuule, Uoti -- jos minä juopuisin ja aikoisin\nsurmata sulhasen, niin toimita minut pois. --\n\nUOTI. Ole huoletta -- kyllä minä sinua silmällä pidän --!\n\nUOLEVI (heittäytyy penkille ja kätkee kasvot käsiinsä). Oi, Uoti, --\ntässä elämässä ei minusta enää tule selvää ihmistä -- ja samahan se,\nmikä minusta tulee!\n\nUOTI. Ei, Uolevi, älä heittäydy hentomieliseksi -- -- silloin nousee\nolut päähäsi. -- Jos siskoni heitti sinut, niin saathan minut sijaan --\nkuuletko -- ja koko elämäniäksi. Kunhan tämä ilo täällä on loppunut,\nniin lähdemme Savoon, Tottin luo -- kuuletko -- tappelemaan,\ntappelemaan kuin hurjat Novgorodia vastaan.\n\nUOLEVI (nousee äkkiä). Olet oikeassa -- niin, me lähdemme taisteluun --\ntappelemaan ja tappamaan, kunnes -- kuolemme!\n\nUOTI. Olkoon menneeksi, -- tule tänne! (Syleilevät). Me kuulumme\nyhteen, vaikkei mikään pappi olekaan meitä vihkinyt -- --.\n\nUOLEVI (tempaa tuopin ja juo). Tuohus tänne -- nyt valaisemaan\nmorsianta --! Morsian ulos!\n\n    (Rientää ulos tuohus kädessä. Uoti seisoo hetkisen katsellen alas,\n    sitten tempaa yht'äkkiä tuolin ja murskaa sen permantoon. Menee).\n\nKYÖKKIMESTARI (ammatinmukaisessa puvussaan tulee horjuen salista\nmukanaan muuan soittaja, joka nojautuu hänen käsivarteensa).\n\nSOITTAJA. Siehst du, liebwertester Bruder! Die holde Frau Musika, die\nhohe, hehre, himmlische Kunst --\n\nKYÖKKIMESTARI. Unsinn! Wenn ich einen Wildschweinsbraten so zurichte,\ndass man glaubt, das Schwein wäre lebendig, oder eine Marzipanentorte\nin der Form eines ganzen Tourniers, das ist Kunst, aber so ein Bischen\nDudelidu -- Unsinn, sag ich noch einmal!\n\nEMÄNTÄ (porstuassa). Ei, ei -- toista tietä! Menkää toisia portaita\n-- -- Juhani -- Uoti, vie heidät toista tietä -- niin, niin -- --.\n\n    (Tulee sisään rouva Kirveen ja rouva Linnunpään seurassa).\n\nHirveätä, kuinka ne mellastavat tänä iltana! -- Istukaa, kuomaseni --\nmeidän täytyy saada tilkka viiniä -- kas tässä! -- Ja sitten ne vetivät\nminutkin, vanhan ihmisen, tanssin tohinaan -- --!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Rakas kuomaseni -- olinhan minäkin mukana --!\n\nR:VA KIRVES. Ja minä --!\n\nEMÄNTÄ. Ja kun Klauskin -- vävypoikani -- Kurki -- kun hänkin huusi:\n\"anoppi mukaan!\" -- niin minä ajattelin: tehkööt minulle mitä tahtovat,\nkoska hänkin, itse voutikin, on mukana -- --! Juokaa vähän lisää\nkuomaseni, kyllä meillä riittää -- --!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niin, kuomaseni, kyllä sinun tyttäresi nyt on onnensa\nsaavuttanut tässä maailmassa, minun täytyy nyt oikein onnitella sinua\nsemmoisesta vävypojasta. -- Kurki on erittäin miellyttävä mies --!\n\nR:VA KIRVES. Ja hän käyttäytyy niin hienosti --\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niinkuin voudin tulee -- -- tietysti, tietysti!\n\nEMÄNTÄ. Niin, Kurkien suku onkin -- hienoa sukua, hyvin hienoa sukua.\n\n    (Äänettömyys).\n\nR:VA KIRVES. Minä tässä tulin ajatelleeksi, mitenkähän tuon -- Kirstin\nlaita nyt lienee --!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Niin, hänen siellä Vääksyssä. Hänhän matkusti tiehensä\nheti -- kihlauksen jälkeen.\n\nEMÄNTÄ. Ei, kyllä hän matkusti jo ennemmin --.\n\nR:VA KIRVES. Sanotaan, että hän -- Kurki -- oli suorastaan ajanut hänet\n-- Kirstin -- ulos, ja että tämä oli huutanut ja potkinut -- niinkuin\nsellaisten tapa on -- kun huovit taluttivat hänet rekeen -- -- ja huono\nreki se oli ollutkin, oikea sontareki -- häpeä sanoakseni!\n\nEMÄNTÄ. Siitä en tiedä -- -- mutta minua harmittaa se, että tuo\nsamainen kapine on Kurjesta -- vävystäni -- levitellyt ilkeitä huhuja,\nikäänkuin hän -- Klaus -- olisi ollut jonkinlaisissa tekemisissä hänen\n-- Kirstin -- kanssa. Niinkuin ei jokainen tietäisi, että se oli\nKirsti, joka hännysteli Klauta!\n\nR:VA KIRVES. Niin, voitteko ajatella -- --!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. No, sinä et myöskään kutsunut tuota ihmistä\nhäihin -- -- sehän ei voinut tulla kysymykseenkään --!\n\nEMÄNTÄ (hämillään). Niin, nähkääs, meidän oli suorastaan pakko kutsua\nhänet, sillä hän on sentään Kurjen sukulainen -- -- ja Juhanikin tahtoi\nsitä -- --.\n\nR:VA KIRVES. Minä en missään tapauksessa olisi sitä tehnyt -- --!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ (arvokkaasti). Ei, kyllä minunkin mielestäni heidän\ntäytyi -- --!\n\nEMÄNTÄ. Sillä kaikissa tapauksissa hän on Klaus Kurjen käly -- --.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Mutta ettei hän voi tulla, sen nyt kyllä ymmärtää\njokainen. Tuollainen kutsu voi siis olla ihan yhdentekevä --!\n\nEMÄNTÄ. Tietysti hän ei tule. Siksipä hänet kutsuttiinkin.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Eiköhän tuosta Kirstistä sentään tuntune jokseenkin\nkatkeralta, kun hänen täytyi alentua niin, ettei kehtaa edes näyttäytyä\nihmisille -- ei edes lankonsa häissä!\n\n    (Äänettömyys).\n\nR:VA KIRVES. Rakas Ebba kuomaseni -- tästä naimiskaupasta tulee nyt\nvarmaan hyötymään koko sinun sukusi?\n\nEMÄNTÄ. Luultavasti Juhani nyt suostuu vastaanottamaan tuon viran\nHämeenlinnassa, josta hän tähän saakka ei ole välittänyt -- ja tämä\ntalo tulee uudestaan rakennettavaksi, sillä täytyyhän sitä elää\nsäätynsä mukaan, sillä -- nähkääs -- Fincket kuuluvat oikeastaan\nsuur-aateliin, vaikka emme ole siitä välittäneet -- (Kyökistä kuuluu\nrikottujen astioiden kilinää). -- No voi, mitä se nyt taasen oli? Tuo\nulkomaalainen kyökkimestari on ihan poissa tolaltaan tänä iltana! --\nSuokaa anteeksi, minun täytyy hetkiseksi -- --!\n\n    (Kiiruhtaa ulos).\n\nR:VA KIRVES. No, kylläpäs hänen pyrstönsä nyt on paisunut tuon\nnaimiskaupan takia!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. On ihan kuin riikinkukko kanatarhassa! (Nauravat).\n\n    (Salista alkaa kuulua tanssin sävel:\n    \"Hyi, hyi sun viekkauttas\" j.n.e.).\n\nR:VA KIRVES. Nyt siellä taas aletaan. -- Oletko huomannut, miten nuori\nTavast koettaa lähennellä minun Bengtaani --?\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Sinun -- ei, rakas Briita, minun Klaaraanihan hän\nyrittelee -- --!\n\nR:VA KIRVES. Erehdys, rakas Martha kuoma, -- älä sinnepäin\ntoivokaan --!\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Jonnepäin sinä toivot -- --!\n\nR:VA KIRVES (nousee). Minä menen katselemaan tanssia.\n\nR:VA LINNUNPÄÄ. Rakas Briita kuoma -- -- sinä aina niin\nkiivastut -- --! (Kumpikin eri ovesta saliin).\n\n    (Kaksi vaahtopartaista ritaria tulee salista\n    notkuvin polvin ja riidellen).\n\nENSIMMÄINEN RITARI. Vaiti -- sanon minä! Ruotsin oikea kuningas on\nKaarle Knuutinpoika.\n\nTOINEN RITARI. Eipä -- sanon minä! Se on kuningas Kristian --!\n\nENSIMMÄINEN RITARI. Tanskalainen!\n\nTOINEN RITARI. Petturi!\n\nENSIMMÄINEN RITARI. Säiläs maalle! Sinähän olet noita arkkipiispan\nnautoja -- --!\n\nTOINEN RITARI. Ja sinä kurja valapatto!\n\n    (Taistelevat).\n\nISÄNTÄ (kiiruhtaa väliin). Rakas Stjernkors -- -- hyvä Bitz -- mitä\nturhista riitelette, hyvät ystävät --! Kas niin, tulkaa sisään! Ensin\njuomme Kaarle-kuninkaan maljan ja sitten kuningas Kristianin -- --\nsisään nyt -- kas noin --! (Työntää heidät saliin).\n\n    (Kaksi nuorta ritaria tulee salin vasemmasta ovesta).\n\nENSIMMÄINEN NUORI RITARI. Minä ensiksi kutsuin hänet tanssiin.\n\nTOINEN NUORI RITARI. Se on hävytön valhe! Minä tein sen --.\n\nENSIMMÄINEN NUORI RITARI. Valehtelet!\n\nTOINEN NUORI RITARI. Konna -- -- tuossa saat!\n\n    (Heittää hansikkaansa hänelle vasten silmiä. Taistelevat).\n\nISÄNTÄ. No, no, poikaset! -- Hiljaa, Tavast, kauniisti, Horn! -- --\nUlos pihalle, jos tapella tahdotte! -- -- Kas noin! tuoss' on porstuan\novi -- --!\n\nENSIMMÄINEN RITARI. Niin, käy ulos -- -- saamme nähdä kumpi meistä jää\nlumihangelle!\n\nTOINEN RITARI. Se pian nähdään! Luuletko, että joku Tavast väistyy\ntuommoisen flaamilais-Hornin tieltä!\n\n    (Menevät. Isäntä työntää heidät ulos ja menee itse saliin).\n\nUOLEVI (tulee hurjasti tanssien Elinan kanssa). Morsiamen malja!\n\nELINA. Uolevi! Uolevi! (Irtautuu Uolevista).\n\nUOLEVI. Morsiamen malja!\n\nELINA. Uolevi -- sinä et saa juoda enempää!\n\nUOLEVI. Mitä muuta tekisin -- -- täällä! -- Oi, viiniä! Minun täytyy\njuoda -- juoda, voidakseni unhottaa kaikki -- -- ah, voidakseni\nunhottaa sinut! (Nojautuu pöytään).\n\nELINA (nousee). Tule, menkäämme toisten luo!\n\nUOLEVI. Elina, oletko pahoillasi?\n\nELINA. En, mutta lupaa minulle, ettet juo enempää tänä iltana -- --\nminä en sitä suvaitse -- kuuletko, en tahdo nähdä sinua -- -- (Aikoo\npoistua, mutta seisahtuu äkkiä ja ottaa kukkasen tukastaan:\nmuuttuneella äänellä) Ritari Frille -- ottakaa tämä kukkanen,\nratsastakaa kirkkomaalle ja laskekaa se Kaarina Kurjen haudalle -- --!\n\nUOLEVI (heti vakaana, polvistuu ja suutelee Elinan kättä). Kuten\nhallitsijattareni käskee.\n\n    (Menee).\n\nKURKI (on tullut sisään). Mitä se oli? (Kiivaasti). Mihin piti Uolevin\nviedä kukkasesi?\n\nELINA. Kaarinan haudalle, rakas ystäväni.\n\nKURKI. Vai niin -- vai niin -- -- (Tulisesti). Elina, Elina, oma\nElinani! Hyvä enkelini! (Nostaa hänet korkealle). Sinä, joka sovitat\nkaikki! (Suutelee häntä kiihkoisasti). Huomenna matkustamme Laukkoon\n(Soittoa kuuluu). Tule tanssiin!\n\nUOTI. No niin, nyt kaikki tanssiin sulhon ympärille! Hoi, kaikki\nsisään! Morsian yksin viedään saliin -- -- tulkaa! (Häävieraita tulvii\nsisään). No nyt, lanko! -- Tytöt, tänne liina! (Muuan nainen antaa\nvyönsä). Käännäpä nokkaasi, lanko, -- (Emäntä tulee sisään) -- sinusta\ntehdään sokko. (Sitoo vyöllä Kurjen silmät) Kaikki piiriin! -- --\nMorsian ei saa pilkistää! -- -- (Elina viedään pois).\n\n    (Laulua).\n\n    Koska Kurki nyt häitä pitää,\n    kuka morsian olla saa? -- j.n.e.\n\nERÄS AIRUT (astuu sisään, kohottaa sauvansa). Jalosukuinen neiti Kirsti\nFleming Vääksystä.\n\n    (Yleinen hämmästys. Piiri venyy pitkäksi. Kurki riistää siteen\n    silmiltään. Oven aukaisee kaksi matkapukuista paashia. Kirsti,\n    erittäin komeasti puettuna, astuu sisään. Häntä seuraa kaksi\n    huovia, pertuskat käsissä ja asettuvat ovensuuhun).\n\nKIRSTI. Jalo Ebba rouva -- minä tulen kai liian myöhään, mutta vasta\neilen sain kutsunne, ja matka on pitkä. Minä kiitän ystävyydestänne.\nMinua seuraa vain kymmenkunta ritaria, sillä täällä kai on paljon väkeä\nennestään.\n\nISÄNTÄ (änkyttäen). Onkohan kukaan toimittanut hevosenne korjuuseen,\nKirsti neiti?\n\nKIRSTI. Älkää niistä huolehtiko, hyvä Juhani-herra, -- väkeni pitää\nsiitä huolta. (Viittaa, hänen seuralaisensa poistuvat).\n\nISÄNTÄ (hämillään). Me emme uskoneet -- teidän --\n\nKIRSTI. -- saapuvan lankoni häihin --! Kuinka niin voitte luullakaan?\n-- -- Ah! Tuossahan hän onkin. -- Onnea sinulle, rakas lanko!\n\nKURKI (ojentaa vitkastellen Kirstille kätensä. Hän näyttää kuohuvan\nvihasta). Sinua ei -- enää -- odotettu -- --.\n\nKIRSTI. Sen uskon -- siksipä tahdoinkin hämmästyttää sinua, rakas\nKlaus!\n\n    (Tuskallinen äänettömyys. Kurki tuskin voi hillitä itseään).\n\nUOTI. Lempo soikoon, kuinka kaikki ovat nolon näköisiä! (Noutaa kaksi\npikaria). Tervetuloa, Kirsti-neiti! -- Teitte kauniisti, kun saavuitte\nsisareni häihin! -- Juokaa pohjaan -- kuten minä -- Elinan onneksi!\n\nKIRSTI. Minä juon maljani pohjaan -- -- se tuntuu hyvältä matkan\njälkeen.\n\n    (Juo vitkaan ja tyynesti. Uoti ottaa kohteliaasti häneltä\n    pikarin ja vie sen takaisin pöydälle).\n\nELINA (pilkistää ovesta). Mikä nyt on? -- Miksi äkkiä semmoinen\nhiljaisuus? -- -- Ah! Sinäkö Kirsti! Saanhan nyt sinutella sinua, kun\nolemme tulleet sukulaisiksi. (Juoksee syleilemään Kirstiä). Kuinka\nsanomattoman kiltisti teit, kun tulit -- -- nyt minä olen niin iloinen\n-- niin iloinen -- koko eilispäivän juoksin vähän väliä ikkunaan -- --\nAjatteles, nyt on jo \"kolmas päivä\" -- --. Ja huomenna matkustamme\nLaukkoon -- ja sinä tulet mukaan. -- -- Sinulla mahtaa olla hirveän\nikävä siellä Vääksyssä! -- -- Voi sinä hyvä, rakas, kiltti, kulta\nKirsti -- minä iloitsen niin sydämestäni tulostasi! -- Minut suljettiin\näsken tuonne saliin, näet, siksi aikaa kuin he tanssivat sulhon\nympärillä. -- Istuhan toki -- sitten tanssitaan minun ympärilläni --\nminusta täällä tuli yht'äkkiä niin hiljaista -- -- ja se olitkin sinä,\njoka tulit -- -- niin, niin, sinullahan oli pitkä matka, mutta sinä\ntulit kuitenkin -- -- sinä rakas ystävä! -- -- Niin, nyt saatte mennä\ntanssittamaan sulhasta -- tuonne saliin. Minä jään tänne puhelemaan\nKirstin kanssa. Hyvästi kaikille!\n\nUOTI. E-ei, suur' kiitos, rakas sisko -- ei sitä noin vain heitetä\nvanhoja tapoja ylös-alaisin. Sulhastanssi ei ole vielä loppuun\ntanssittu, emmekä vielä tiedä, kuka tulee sinun jälkeesi morsiameksi.\nSaliin kaikki tyyni! -- Kas niin, lanko! -- Jalo Kirsti-neiti, sallikaa\nminun saattaa teitä! Ei, Elina hyvä, sinä jäät kiltisti tänne ja annat\nneitosten tanssittaa miestäsi. Sitten tulee sinun vuorosi, kun me\nnuoret miehet tanssitamme sinua. Ovet kiinni! Et saa pilkistellä,\nElina, muista se!\n\n    (Kaikki saliin, paitsi Elina. -- Äskeiset kaksi nuorta\n    ritaria tulevat parhaassa sovussa, halaillen toisiaan).\n\nENSIMMÄINEN NUORI RITARI. Kyllä olimme aika pöllöjä, kun aioimme\ntapella tuommoisen nirppanenän takia!\n\nTOINEN NUORI RITARI. Sanos muuta! Maljasi, kunnon veikko!\n\n    (Menevät saliin).\n\nELINA. Voi, kuinka olen väsynyt!\n\nUOLEVI (tulee synkkänä ja salamyhkäisenä, kädessään puunlehvä). Tuo\nkuollut seurasi minua -- -- minä tunsin sen -- -- hän nousi haudasta ja\nistuutui taakseni ratsun selkään. -- Mitä hän kuiskasikaan minulle --\nmitä hän kuiskasi? Hän antoi tämän lehvän -- -- ei, ei, itsehän minä\nsen taitoin -- mahtoiko hän mennä takaisin Laukkoon? -- Minä tunsin,\nkuinka hän hyppäsi alas, kun tulien väike näkyi Suomelasta -- -- mutta\nmitä hän kuiskasi minulle -- --? (Miettii).\n\nELINA. Oliko se Kaarina?\n\nUOLEVI (hätkähtää). Hän varmaan käski minun antaa sinulle tämän -- --\nniin, niin hän teki -- -- Kuinka olet sinä täällä -- -- odotitko minua?\nMiksi ovat ovet suljetut? Täällä tuntuu niin oudolta -- --.\n\nELINA (on ottanut lehvän). Kuinka olet kalpea -- ja kätesi niin\nkylmä -- --! Oletko sairas -- --?\n\nUOLEVI. Sairasko -- -- sydämeni vain on haavoittunut, mutta niille\nhaavoille ei löydy parantavaa palsamia! -- -- Miksi ovet ovat suljetut?\n-- -- Elina, äsken sanoit, ettet tahdo nähdä minua juopuneena -- --\nniinhän? Suo anteeksi, minä olin juopunut -- -- mutta se oli äsken\nse -- -- nyt on toisin.\n\nUOTI (aukaisee ovet). Mamma Kirves tuli morsiameksi. -- Sisään, Elina!\nMorsian sisään! --\n\nELINA (kiinnittää lehvän kruunuunsa). Tanssiin, Uolevi! Tule,\ntanssikaamme yhdessä!\n\nÄÄNIÄ. Morsian sisään!\n\n    (Elina saliin).\n\nUOLEVI! Kirsti!\n\nKIRSTI (tulee sisään). Uolevi!\n\nUOLEVI (ryntää ylös). Kirsti!\n\nKIRSTI. Uolevi -- mitä sinä ajattelet -- --?\n\nUOLEVI (pidellen otsaansa, tyynemmin). Vai sinäkö? Olet siis tullut\nminun poissaollessani?\n\nKIRSTI. Niin. Missä olit?\n\nUOLEVI. Kirkkomaalla. Elina lähetti kukkasen siskosi haudalle.\n\nKIRSTI. Vai niin?!\n\nUOLEVI (kiivaasti). Kirsti, äsken juuri ajattelin sinua -- --! Ota\nminut mukaasi -- -- minä hoidan Vääksyä -- --.\n\nKIRSTI (nauraa). Sepä hauskaa! (Vakavasti). Niin, me kaksi hyljättyä\nsovimmekin hyvin yhteen!\n\nUOLEVI. Minä tahdon sinun luoksesi -- -- olla sinun lähelläsi!\n-- -- Elina on nyt hänen! Se tuntuu niin -- --. Sinä olet niin\nvoimakas -- --! Kirsti, minä pidän sinusta -- sinä tiedät miltä\ntuntuu, kun ihmisen sydämestä tihkuu verta, eikä hän voi muuta\nkuin kiristää hampaansa yhteen.\n\nKIRSTI (lempeästi). Niin, tule luokseni, Uolevi! Minä otan sinut\nvoudikseni.\n\nUOLEVI. Milloinka matkustat?\n\nKIRSTI. Heti! Tule mukaan -- --!\n\nUOLEVI (ojentaa kätensä). Minä tulen! Lähtekäämme heti!\n\nKIRSTI. Laita matkarekeni kuntoon.\n\nUOTI (salista). Sulhanen ulos -- --! Nyt on morsiamelta kruunu\ntanssittava --. Ulos siis, lanko -- -- etkä saa pilkistellä! Ovet\nkiinni! (Työntää Kurjen ulos ja sulkee ovet).\n\nKURKI (hämillään). Kirsti! (Äänettömyys). Minä en odottanut sinua.\n\nKIRSTI. Hämmästyksesi oli kai sitä mieluisampi.\n\nKURKI. Lähtösi Laukosta tapahtui niin äkkiä, etten saanut edes\njäähyväisiä sinulta.\n\nKIRSTI. Vääksy kaipasi emäntää.\n\nKURKI. Aioin myös kiittää sinua siitä ajasta, jona hoidit talouttani.\n\nKIRSTI. Niin -- ja hyvin sinä ymmärsit käyttääkin palvelustani.\n\n    (Äänettömyys).\n\nKURKI. Sinua ei odotettu! Kiitoksia kuitenkin, että tulit. Sinä et siis\nvihaa minua -- --?\n\nKIRSTI. Tahdoin nähdä hänet, joka on tuleva sisareni jälkeläiseksi. Hän\non vieno enkeli. Mutta enkelin mieltä Laukon emännältä vaaditaankin,\nsillä siellä sitä kyllä koetellaan. (Äänettömyys). Olen ottanut Uolevi\nFrillen palvelukseeni. Luovutatko hänet minulle?\n\nKURKI. Mielelläni, hyvinkin mielelläni. Hän on ollut Elinan\nleikkitoveri. Ei ole soveliasta, että hallitsijatar ja alamainen ovat\nlapsuudenystäviä. (Leikillä). Uolevi on muuten kaunis nuorukainen!\nMinua ei kummastuttaisi, vaikkapa sinä -- --\n\nKIRSTI. -- seuraisin sinun esimerkkiäsi ja valitsisin itseäni\nalhaisemman -- --? Ei -- Kurki voi niin tehdä -- -- Fleming ei koskaan!\n\nKURKI. Olet ylpeä luonteeltasi, Kirsti. Sinua ei voi mikään taivuttaa.\n\nKIRSTI (ivalla). Vai niin -- -- sinä et voi käsittää, että minä --\nvaikka olen sinut menettänyt -- kuitenkin kannan pääni pystyssä? --\nKlaus Kurki, puhukaamme selvää kieltä! -- Herätessäni ovesi kynnyksellä\nja tajuttuani sen pohjattoman kurjuuden, johon olin vajonnut, leimahti\nFlemingien veri minussa inhosta ja häpeästä. Kaikki tunteeni sinua\nkohtaan muuttuivat jääksi, ja minä läksin tyynenä talostasi. En tunne\nsuuttumusta, en vihaa enkä kaihoa. Minä vain halveksin, niin, halveksin\nsinua suuresti, sinä ylpeä Laukon herra! --\n\nKURKI. Sinä käytät sanoja, joiden johdosta, jos olisit mies,\nminä -- --. Mutta sinä oletkin nainen!\n\nUOTI. Kas niin, nyt on morsiustanssi päättynyt! Kärsimysaikasi on\nohitse, lanko!\n\n    (Hääjoukko tulee sisään).\n\nKIRSTI. Nuori ritari, olkaa hyvä ja tiedustakaa, ovatko hevoseni\nvaljaissa. Tärkeät toimet kutsuvat minua Vääksyyn. Kiitän teitä\nvieraanvaraisuudestanne, jalo rouva! (Elinalle). Älä unohda uutta\nkälyäsi! Jalot naiset ja ritarit, minä tervehdin teitä! (Horjuu). Ah!\n\nELINA. Sinä kalpenet -- -- oletko sairas -- -- rakas ystävä, sinä et\nsaa matkustaa!\n\nKIRSTI. Tuntui niin kumma tuska rintani alla --! Ei se ole mitään,\nkyllä se menee pian ohitse.\n\nUOLEVI. Jalon neiti Kirsti Flemingin hevoset ovat valjaissa.\n\n    (Kirstin valmistautuessa lähtöön laskeutuu)\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nVIIDES KUVAELMA.\n\n\n(Sali Vääksyssä. Iltapäivä. Flemingien vaakuna uunin yläpuolella.\nSisustus kylmän loisteliasta ja mukavuuksia tarjoava. Kuusi\ntäydellistä haarniskaa, aseita ja metsästystarpeita seinillä. Siellä\ntäällä karhun- ja hirventaljoja y.m.s. Näyttämö tyhjänä, hiljaisuus).\n\nVAPPU (tulee eteisen ovesta kantaen patjaa, panee sen lattialle,\nkatselee ympärilleen, kurkistaa sisään Kirstin kamarin ovesta, menee\nkyökin ovelle, kuuntelee, palaa patjan luo ja rupeaa loihtimaan). Kunpa\nvain tietäisin, kuka tytön on raiskannut -- jospa vain tuntisin\nsyntysanat, loihtisin hänet kyllä vapaaksi. -- Onko se västäräkki,\njonka hän toi mukanaan Suomelan häistä, vai onko se Laukon vouti?\n(Itkien). Että hänen tämmöisenä piti palata kotiin, kuihtuneena kukkana\n-- tuo minun lempeä orvokkini --- haavoitettuna lintuna -- minun\niloinen leivoseni! Jospa vain saisin syntysanat, kyllä auttaisin häntä.\n(Alkaa lukea loihtua).\n\n    Pistä, häijy härkkimesi,\n    hiisi, hiiliseipähäsi\n    kahen rakkahan välihin!\n    Kivi kylmä, maanalainen,\n    auer joulun-aikahinen,\n    kylmittämähän syäntä,\n    vatsoa vilustamahan --\n\nUOLEVI (tulee sisään). Hah, hai, haa! Mitä ihmeen kummia Vappu\npatjalle tekee?\n\nVAPPU (hypähtää). Lutikoita minä tästä vain loihdin pois. (Toisella\näänellä).\n\n    Lutikka latikan poika,\n    punahousu, pyöräpentu --\n\nUOLEVI. Älä niitä vain minun vuoteeseeni lähetä! -- Vapunko ne\novat omia?\n\nVAPPU. Ovat -- niin -- -- ei, neidin ne ovat -- --.\n\nUOLEVI. Tiedä huutia! Älä syytä emäntääsi! -- Missä neiti muuten on?\nOnko hän tuolla sisällä?\n\nVAPPU. Ei, hän meni ulos puolenpäivän aikaan.\n\n    (Kantaa patjaa kamarin ovea kohti).\n\nUOLEVI. Vieläkö on olutta siinä viimevuotisessa tynnyrissä?\n\nVAPPU. Viimevuotisessa! Niinkuin ette muka tietäisi, että teen uutta\njoka torstai.\n\nUOLEVI. Tee sitä myöskin lauantaisin, ettei se niin kirotusti happane\njoka maanantai-aamuksi!\n\nVAPPU. Pyh, kyllä se on ainakin yhtä hyvää kuin sekin, johon olette\nLaukossa tottuneet. -- Kirottu Laukko!\n\nUOLEVI. Mitä pahaa Laukko on sinulle tehnyt?\n\nVAPPU. Kaksi kyyhkystäni kasvoi täällä Vääksyssä. -- Ne vietiin\nLaukkoon. Siellä toinen tapettiin, ja kun toinen tuli kotiin, oli hän\nhaavoittunut. -- Sentähden sanon vieläkin: kirottu Laukko!\n\nUOLEVI. Niin, ehket ole niinkään väärässä! -- Minkälaisella tuulella\nneiti on tänään?\n\nVAPPU (ikäänkuin itsekseen). Sellaisella, jolle miehet ovat hänet\nsaattaneet.\n\nUOLEVI. Mitä sanot?\n\nVAPPU. Sanon vain, että samanlaisella tuulella kuin koko ajan siitä\nasti kuin hän Laukosta tuli kotiin. Toisinaan hän on raju ja iloinen,\nikäänkuin tahtoisi lentää, -- toisinaan taas istuu tuntikaudet läjään\nlyykistyneenä kuin puolikuollut. Väliin hän on niin kiukkuinen, että\nkaikki vapisevat, väliin taas itkee kuin lapsi. Mutta kunpa vain\ntietäisin, kuka siihen on syypää -- (Hiljaa kuin itsekseen) -- niin\nistuttaisin noidannuolen häneen, jotta tietäisi sen kaiken ikänsä.\n\nUOLEVI. Mitä siellä itseksesi möriset, vanha Vappu?\n\nVAPPU. Itse mörisette -- minä sanon mitä tahdon -- - sillä -- -- minä\nolen vanhempi talossa kuin te -- tietäkää se! (Menee).\n\nKIRSTI (tulee sisään hyvin hermostuneena ja kiivaana. Astelee\nedestakaisin). Miksi väki kaataa puita Vesijärven puolelta? Minä\ntahdon, että kaadetaan Längelmäveden puolelta.\n\nUOLEVI. Täytyy harventaa metsää ensikeväisen kaskenpolton tähden.\n\nKIRSTI. Miksi tuota tietä ajat, etkä vanhaa?\n\nUOLEVI. Se on kokotalvisen hiekanajon tähden käynyt niin huonoksi --.\n\nKIRSTI. Olenhan sanonut, että heti tahdon tuon aitan hajoitetuksi ja\nuuden sijaan. Miksi et minua tottele?\n\nUOLEVI. Sanoit sen vasta eilen. Etkö ole huomannut, että hirsiä\nparhaillaan vedetään? Huomenna herätessäsi on aitta poissa -- tänään on\nsitä tyhjennetty ja katto siitä revitty.\n\nKIRSTI (hetken äänettömyyden jälkeen). En siedä nähdä tuota Mutikon\nmiestä päivätöissä -- -- hän on Kurjen näköinen!\n\nUOLEVI. Siitäkö syystä hänet on vapautettava päivätöistä?\n\nKIRSTI. Onhan hän Kurjen näköinen?\n\nUOLEVI. On kyllä.\n\nKIRSTI. Aja hänet pois. (Vaitiolon jälkeen). Onko hänellä lapsia?\n\nUOLEVI. Kymmenkunta, luullakseni.\n\nKIRSTI. Vai niin. Anna hänelle tynnyri jyviä.\n\nUOLEVI. Kuten tahdot. -- Koska olet hyvällä tuulella, niin ajattele\nSuinulan miestä, joka viikon päivät on saanut maata kellarissa.\n\nKIRSTI (rajusti). Mitä hänestä tahdot?\n\nUOLEVI. Anna hänen mennä!\n\nKIRSTI. En.\n\nUOLEVI. Hänelläkin on tupa täynnä lapsia.\n\nKIRSTI. Se ei liikuta minua. Istukoon hän siellä siksi kuin paleltuu\nkuoliaaksi.\n\nUOLEVI (suuttuneena). Siitä ei tule mitään. -- -- Ole lempeä ja hyvä,\nKirsti!\n\nKIRSTI. En, hän on sanonut minua Kurjen jalkavaimoksi.\n\nUOLEVI. Niin, päissään -- ei hän edes itse tiedä sanoneensa.\n\nKIRSTI. Tiedän sinun antaneen hänelle ruokaa ja vaatetta. Sitä kauemmin\nhän saa kitua.\n\nUOLEVI. Kyllä sinä vielä tulet hyväksi, sitä minä odotan.\n\nKIRSTI. Siksi juuri, että odotat, minua huvittaa kiusata teitä\nmolempia.\n\nPALVELIJA (tulee sisään). Riunkylän talonpojat pyytävät puhutella\nneitiä.\n\nKIRSTI (lyhyesti). Mitä he tahtovat?\n\nPALVELIJA. He ovat odottaneet täällä siitä asti kuin neiti puolenpäivän\naikaan meni ulos.\n\nKIRSTI. Vai niin. -- Tulkoot sisään (Istuu. Palvelija menee ulos.\nUseita Vääksyn alustalaisia tulee sisään). Mitä tahdotte?\n\n    (Hiljaisuus).\n\nERÄS TALONPOIKA. Armollinen neiti, isänne vapautti meidät Vesijärven\nkalaveden verosta.\n\nKIRSTI. Niin teki, entä sitten?\n\nERÄS TALONPOIKA. Täytyykö meidän nyt kuitenkin ruveta siitä veropäiviä\ntekemään?\n\nKIRSTI. Niinhän on käsketty. Mitä te sitten täällä teette?\n\nERÄS TALONPOIKA (polvistuen). Armollinen neiti, me olemme niin veroilla\nrasitetut jo ennestään, ja sitä paitsi ovat Leinolan kylän miehet,\njoilla myös on oikeus kalastaa täällä, anastaneet meiltä parhaimmat\npaikat.\n\nKIRSTI. Minä olen sanonut, että päivätyöt ovat tehtävät -- menkää! --\n\n    (Talonpojat menevät vähitellen. Kirsti kulkee kiivaasti\n    edestakaisin).\n\nPALVELIJA (tulee). Vesilahden lukkari on täällä armollisen rovastin\nasialla.\n\nKIRSTI. Anna hänen tulla!\n\nPALVELIJA (päästää lukkarin sisään).\n\nKIRSTI. Mitä asiaa rovastilla on minulle?\n\nLUKKARI. Rovasti käskee minun sanoa teille, arvoisa neiti, että\nsaarnailevan kerjäläisen asia on ollut keskusteltavana pappien\nkokouksessa Sääksmäellä. -- Siellä päätettiin lähettää se mies Turun\ntuomiokapituliin. Minun tulee nyt ottaa kiinni hänet sekä viedä\nmukanani täältä, koska hän näillä seuduin kuuluu oleskelevan.\n\nKIRSTI. Ratsasta takaisin ja sano Vesilahden rovastille, että minulla\non tuomiovalta Kangasalla, eikä hänellä (Palvelijalle). Anna lukkarille\nravintoa ja virkeä hevonen! (Lukkari menee. -- Vaitiolo.\nVälinpitämättömällä äänellä). Mikä kirje sinulla on?\n\nUOLEVI. Uotilta -- lukkari sen toi.\n\nKIRSTI. Mitä hän kertoo?\n\nUOLEVI. Hän tahtoo tulla tänne susia pyytämään -- ovat tainneet\nvähentyä Vesilahdelta.\n\nKIRSTI. Anna minun lukea kirje.\n\nUOLEVI. Lue vaan.\n\nKIRSTI (ottaa kirjeen, kulkee edestakaisin ja lukee).\n\"Herranen aika, Uolevi, täälläkös lörpötellään ja juorutaan sinusta\nja Kirstistä! -- -- Rouva Kirves kiertää pitkin pitäjää kymmenen\njuoruämmän seurassa. -- Hän on pian piessyt puhki kielensä kärjen,\nluulen ma.\" -- Hahaha! Hyvä, hyvä! -- Uolevi, kirjoita heti --! Odota\n-- minä kirjoitan itse -- missähän olisi paperia? -- Ei, kirjoita sinä,\nettä hänen on tultava heti -- kuuletko -- Jo huomenna, ja tuokoon\nTavastin, Hornin ja kaikki muut nuoret aatelismiehet mukanaan. -- Me\ntahdomme ajaa susia Suinulassa. -- -- Lähetä sana Suinulaan, että\nkiertävät ja panevat syöttejä, niin että susia kerääntyy sinne. -- --\nSuinula -- -- Suinula -- mitä siitä puhuttiinkaan? -- Aivan oikein --\ntuo mies. -- Mene ja päästä hänet irti ja anna olutta, niin kai hän\nunohtaa kärsimyksensä!\n\nUOLEVI. Tiesinhän, että muuttuisit hyväksi jälleen.\n\n    (Menee).\n\nKIRSTI. Kuinka me huvittelemme, ivaamme panettelijoita, jotta ne\nmenehtyvät omaan myrkkyynsä! On nautinto uhkamielisesti asettua\nvastarintaan. (Itkien). Mutta huonoa lohdutusta se on! -- Oi, kuinka\nminun elämäni on kurja!\n\nVAPPU (joka on tullut sisään). Lapsi, lemmikkini, kyyhkyseni,\nmiksi itket?\n\nKIRSTI. Olen kipeä. Ruumiini ja sieluni on masentunut.\n\nVAPPU. Voi, voi! Kuka on tehnyt kyyhkylleni pahaa?\n\nKIRSTI. Vappu, sinä olet viisas. Sinä tunnet monet loihtusanat ja\ntemput, jotka auttavat. Sano, mikä minua vaivaa. -- Ei, älä sano, en\ntahdo tietää mitään. (Äkkiä). Vappu, lupaa, ettet koskaan, et koskaan\njätä minua, et päiväksi, et hetkeksikään. Sinun pitää rakastaa minua,\nsinun pitää nostaa minut maasta, jos siihen vajoan, sinun pitää lohtia\nonnettomuutta niille, jotka minua panettelevat. -- Vappu, Vappu --\nsano, ei vanno, että minua rakastat!\n\nVAPPU. Lapsi, tahdotko että heittäydyn ikkunasta alas kivikkoon, niin\nteen sen?\n\nKIRSTI. Kiitos! -- Nyt sano, mikä minua vaivaa?\n\nVAPPU. Sinä synnytät viiden kuukauden kuluttua lapsen.\n\nKIRSTI. Ah -- aavistukseni! -- Pojanko?\n\nVAPPU. Niin sanovat enteet.\n\nKIRSTI. Lapsen, lapsen, lapsen!\n\nVAPPU. Loihdinko pois sen? -- Papit sanovat sitä kuolemansynniksi,\nmutta sinun tähtesi teen sen.\n\nKIRSTI (hurjalla ilolla). Lapsen, lapsen! Ei, sen täytyy elää, ja sinun\npitää yöt päivät lukea loihtuja sen hyväksi -- joka päivä, että se\nkasvaisi, tulisi suureksi ja voimakkaaksi.\n\nVAPPU. Kenen lapsi on?\n\nKIRSTI. Se on eräs Fleming, kuuletko, -- Fleming. -- Ja me hoidamme\nsitä yhdessä, me kaksi, ei kukaan muu, sillä lapsi on minun, minun\nyksin.\n\n    (Kuuluu torventoitotus).\n\nVAPPU (hypähtää). Mikä se? Joku tulee! Kuuliko neiti torventoitotusta?\n\nKIRSTI. Tuleeko joku?\n\n    (Toitotukseen vastataan pihalta).\n\nMene katsomaan!\n\n    (Vappu menee).\n\nSe on eräs Fleming -- -- Ei, ei, -- Flemingiä hänestä ei tule -- vielä\nvähemmin Kurkea! -- Ylenkatsottu, perinnötön äpärä vain! -- -- Elina,\nElina! Pahoin olet asettunut tielleni. Itse puolestani väistyin, mutta\npoikani tähden -- minä muserran sinut!\n\nVAPPU (tulee takaisin). Laukon rouvan viesti on täällä.\n\nKIRSTI. Hah, hah, haa! Onko vouti mukana? -- Kutsu hänet heti sisään!\n\n    (Vappu menee).\n\nOnko Klaus mukana? -- -- Elina, Elina! -- Onko vouti mukana? --\nTäällähän ei ole ketään!\n\n    (Viesti tulee).\n\nOnko vouti mukana?\n\nVIESTI. Emäntäni, Laukon Elina-rouva pyytää teiltä, Vääksyn\nkorkea-arvoinen Kirsti-neiti, vieraanvaraisuutta.\n\nKIRSTI. Ratsasta takaisin ja lausu korkea rouvasi tervetulleeksi. --\nOdota, -- onko vouti mukana?\n\nVIESTI. Ei, vouti on käräjissä Sääksmäellä.\n\nKIRSTI. Emäntäsi on siis yksin?\n\nVIESTI. Yksin.\n\nKIRSTI. Hyvä, -- mene!\n\n    (Viesti menee).\n\nElina! Elina! Nyt minä anastan sinun paikkasi -- poikani tähden!\n\nUOLEVI (tulee, vilkkaasti). Elina tulee tänne!\n\nKIRSTI (hämmästyen Uolevin iloisuutta). Niin, varmaan sinun tähtesi. --\nMene ottamaan häntä vastaan, nosta reestä ja kanna portaita ylös, sillä\nhän on varmaankin väsynyt matkan jälkeen! Lausu hänelle myöskin\nsydämelliset tervetuliaiset!\n\n    (Uolevi menee).\n\n-- Uolevi rakastaa häntä vielä -- ja hänen täytyy saada Elina.\n\n    (Hiljaisuus).\n\nELINA (tulee, syleilee Kirstiä). Voi, Kirsti, kuinka täällä on ihanaa!\nTullessani Kuljun metsästä tälle kauniille tasangolle, aurinko juuri\nlaski. Entä harju sitten, jota ajetaan kirkolta tänne! Olen nauttinut\nniin äärettömästi tällä matkalla.\n\nKIRSTI. Kunpa olisi kesä, niin -- --. Miten täytelääksi ja kauniiksi\nolet tullut! Annahan, kun autan vaipan yltäsi, -- jopa sinä olet\nkääreissä! -- Teit kiltisti lähtiessäsi tänne luokseni, minä kun\nolenkin niin yksin.\n\nELINA. Mahtaa sinulla todellakin olla hyvin ikävä täällä?\n\nKIRSTI. Nythän minulla kuitenkin on Uolevi seuranani.\n\nELINA. Uolevi! Niin, onhan Uolevi täällä. -- Hän soittelee kai luuttua\nja laulaa, ja varmaankin pelaatte lautapeliäkin yhdessä?\n\nKIRSTI. Tietysti, -- väliin tosin poika parka on vähän synkkämielinen,\nmutta eihän se ole ihmeellistä, kun tietää, miten paljon hän on\nkadottanut. -- Sinun täytyy olla oikein ystävällinen häntä kohtaan.\n\nELINA. Ole sinä! Sinä niin hyvin osaat.\n\nKIRSTI. Sinuahan Uolevi kerran rakasti -- --. Mutta istuhan, kultaseni!\n-- No, mitä uutta kuuluu?\n\nELINA (iloisesti). Ei mitään erityistä. Klaus on taas käräjillä\nSääksmäellä, ja niin minun yht'äkkiä tänä aamuna pälkähti päähäni lähteä\nsinun luoksesi. Eikä tämä ole matka eikä mikään -- neljä peninkulmaa\nvain! Ja täällä minä nyt sitten olen.\n\nKIRSTI. Minun luonani, niin --. Kuulepas, Klaun poissaollessa täytyy\nsinun aina tulla tänne. On niin hauska jutella yhdessä. Ja minähän\ntunnen kaikki paikat ja olot siellä, eikä sinun tarvitse minulta mitään\nsalata. -- Tiedätkö, minua aavistutti, että sinun piti tulla. -- Onko\nKlaus entisensä tapainen ja oletteko onnelliset? -- Tarkoitan tietysti\nsellaista onnea, jota jälkimmäinen rakkaus saattaa synnyttää? --\n\nELINA. Jälkimmäinen rakkaus -- tarkoitatko --?\n\nKIRSTI. Tulin vain ajatelleeksi sisarvainajatani ja -- Uolevia. --\nEivätkö Klaun synkät \"muistot\" joskus herää?\n\nELINA. Eivät. -- Kerran hän puhui mustasta enkelistään ja sanoi minua\nhyväksi enkelikseen, joka sovitan kaikki jälleen. -- Tiedätkö, hän\nrakentaa Kaarinalle uuden haudan niemelle.\n\nKIRSTI. Etkö ole vähääkään mustasukkainen?\n\nELINA. Mitä ajattelet? Usko minua, minä rakastan sisar-vainajatasi yhtä\npaljon kuin Klauskin.\n\nKIRSTI. Niin, niin, olettehan onnelliset kuin kaksi viatonta lasta. --\nKlaus on hyvä, mutta -- heikko. -- Toivokaamme, että hän aina sinua\nuskollisesti rakastaa. -- Mutta mitä joutavia puhunkaan, jätetään jo\nsemmoiset sikseen --.\n\n    (Palvelija tuo viiniä).\n\nNo, enhän vielä ole juonut tervetuliaismaljaasikaan. -- Kas, tässä on\nhyvää Espanjan viiniä, se onkin sinulle tarpeen matkan jälkeen. -- Juo\nsinä pohjaan! -- Kuule, meillä -- sinulla, Uolevilla ja minulla, pitää\nolla oikein kodikasta ja hauskaa täällä tänä iltana. Mutta missä se\npoika viipyy? -- Koeta tehdä hänet oikein iloiseksi, sillä häntä on\nkuitenkin vähän sääli. -- Mutta, Elina hyvä, sinulla on liian raskas\npuku ylläsi täällä lämpimässä. Mennään minun huoneeseeni, niin saat\naamunuttuni yllesi, jos ei sinulla itselläsi ole mukana, -- sitten\nsinun on mukavampi. -- Täällä voit olla aivan vapaudessasi, Uolevista\nemme välitä vähääkään -- tule nyt!\n\nELINA. Luulenpa melkein, että viini meni minun päähäni. -- Tämäkö on\nmakuuhuoneesi? Riisuisinko todellakin tämän komeuden yltäni, onhan tämä\nvähän epämukava.\n\nKIRSTI. Tee se. -- Et ole vielä oikein tottunut uuteen arvoosi rouvana.\n-- Näetkö, kultaseni, tuolla vuoteella on vaaleansininen aamunuttu, ota\nse, älä sitä harmaata.\n\nELINA. Kiitos vain, kyllä minä toimeen tulen! (Menee).\n\nUOLEVI (tulee). Missä on -- --?\n\nKIRSTI. Tuolla sisällä. Hän on vähän väsynyt ja vähän alakuloinen.\nSinun pitää saattaa Elina iloiseksi jälleen.\n\nUOLEVI. Iloiseksi? Hän oli iloinen kuin päivänpaiste nostaessani\nhänet reestä.\n\nKIRSTI. Nostitko sinä hänet? -- Luuletko, että petetty vaimo näyttää\ntunteitaan lapsuutensa rakastetulle!\n\nUOLEVI. Petetty -- mitä tarkoitat?\n\nKIRSTI. En mitään. -- Ole nyt vain ystävällinen päivänpaisteellesi.\n\nUOLEVI. Kirsti, Kirsti! Eikö Klaus ole hänelle hyvä?\n\nKIRSTI. Hiljaa --!\n\nELINA (tulee). Näin on paljon parempi. -- No, Uolevi, nyt saan sinua\noikein tervehtiä. Sinä nostit minut reestä muitta mutkitta ja sitten\nhävisit.\n\nUOLEVI (häveliäästi). Minä hoitelin hevosiasi ja -- -- Kirstinhän luo\nsinä olet tullutkin.\n\nKIRSTI (nauraen). Elina tulee meidän molempien luo, tunnusta vain, en\nminä kantele. -- Näetkös, Elina, Uolevi ja minä, me olemme tehneet\ntuollaisen nuoruudenystäväin -- Uolevi, miksi sitä sanoisimme? --\nliiton eli sopimuksen, joka on perustettu vanhoille muistoille, eikä\nmeidän välillämme ole mitään salaisuuksia, nyt vanhoiksi tultuamme.\n\nELINA. Tepä olette hullunkurisia, vai vanhoiksi! -- Tiedätkö, Uolevi,\nkaikki ikävöivät sinua siellä Laukossa. Miksi ette ole käyneet meillä,\nette kolmeen kuukauteen?\n\nKIRSTI. Pianhan minä tulen -- sinun ja Klaun luo. -- Tietysti sinulle\npäivät pitkiksi käyvät synkässä Laukossa, kun ei Klauskaan pysy kotona.\n\nELINA (nauraa). Siksipä hän saakin tyytyä siihen, että karkaan tieheni\nsillä aikaa kuin hän on poissa.\n\nKIRSTI. Millä ihmeellä teitä huvittaisin? Pelatkaa lautapeliä! -- Minun\ntäytyy hetkiseksi mennä ulos toimittamaan, että väkesi saa ravintoa. --\nPuhukaa nyt kaikki vanhat asiat Suomelan ajoilta ja pelatkaa lautapeliä\n-- tässä on. -- Uolevi syytti aina pelihaluanne siihen aikaan kuin hän\nmyötäänsä juoksi Suomelassa. -- Niin, olettehan nuoruudenystävät, te\nmolemmat!\n\n    (Menee).\n\nELINA (asettaa nappuloita).\n\nUOLEVI.  Mitä Uoti tekee?\n\nELINA (innostuneena peliin). Käy susia pyytämässä, luulen ma.\n\nUOLEVI. Miksi hän ei tullut mukaan?\n\nELINA (nauraa). Hän ei tiennyt lähdöstäni. -- Kas niin, nyt puhallan,\nyks, kaks, kolme. Hyi, miten huolimaton olet!\n\nUOLEVI. Kas sitä --!\n\nELINA. Luulenpa, että olet unohtanut taitosi täällä Vääksyssä. -- Kas\ntuossa taas -- pidä varasi!\n\nUOLEVI. Suo anteeksi!\n\nKIRSTI (tulee). No, miten käy?\n\nELINA. Uolevi häviää.\n\nKIRSTI. Uolevilla ei siis ole onnea pelissä -- mutta sinun, Elina,\ntaitaa siinä tapauksessa käydä huonommasti. (Nauraa). -- Tiedätkö, tuo\nmyssy on niin hullunnäköinen, sen otan pois. (Koko ajan lempeänä. Ottaa\nmyssyn Elinan päästä ja aukoo hänen tukkansa hajalle). Kaunis sinä\nolet, Elina! Eikö totta, Uolevi, hän on hyvin kaunis?\n\nUOLEVI. Kaunis kuin Jumalan äiti alttarilla!\n\nKIRSTI. Sehän oli ritarillisesti sanottu. -- Uolevi, soita meille vähän\nluuttua, ja laula se soma laulu, jonka olet sepittänyt Elinan kunniaksi\n-- muistathan?\n\nUOLEVI. Vaiti, Kirsti! -- Sitä en laula koskaan enää.\n\nKIRSTI. Eihän teidän ollenkaan tarvitse punastella. Laukossahan sinä\njo sen laulun laitoit, kun Elina vielä oli Suomelassa. Mitenkä se\nolikaan --? (Lausuu hienolla ivan sävyllä).\n\n    Oi Elinainen ihana,\n    oi ruususeni jalo!\n    Sä öitteni oot unelma\n    ja päivieni valo.\n    On hetki kuin kuu pitkä ois,\n    ja kuut kuin vuodet vierii pois,\n    jos sua en saa ma nähdä.\n\nUOLEVI (totisesti). Ennemmin minä sen sitten laulan, kuin kuulen sinun\nsen noin lausuvan. (Laulaa).\n\n    Oi Elinainen ihana,\n    oi ruususeni jalo!\n    En milloinkaan sua unhoita -- --\n\nELINA (purskahtaa itkuun ja menee).\n\nUOLEVI. Mitä olenkaan tehnyt? (Heittää luutun pois).\n\nKIRSTI. Uolevi! Huomenna me kaikki kolme matkustamme Laukkoon.\n\nUOLEVI. En minä.\n\nKIRSTI. Sinun täytyy, sinä olet minun voutini. Minun täytyy keskustella\nKlaus Kurjen kanssa perintöasiasta ja tarvitsen sinun neuvoasi,\nymmärrätkö?\n\nUOLEVI. Hyvä!\n\nKIRSTI. Valmista kaikki matkaamme varten. Ehkä viivymmekin siellä\n(Uolevi aikoo mennä). Annoitko Suinulan miehen mennä?\n\nUOLEVI. Annoin.\n\nKIRSTI. Olisit antanut piestä häntä ensin, se olisi miellyttänyt minua!\n\nUOLEVI. Sitä en usko. (Aikoo mennä).\n\nKIRSTI. Ja tuon kuljeksivan kerjäläisen, joka parannusta saarnailee, --\nhänet saat otattaa kiinni ja lähettää Laukkoon.\n\nUOLEVI. Aiotko antaa hänet pappien käsiin? Älä tee sitä --!\n\nKIRSTI. Asia on minun. -- (Uolevi menee). Kerjäläinen saattaa olla\nhyvityksenä papille, jos minä ja -- Klaus -- -- Niin, nyt tarvitsen\nkirkon suosiota, jos aion anastaa sinun paikkasi, Elina Fincke. Sillä\nlapseni ei saa syntyä äpäränä!\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nKUUDES KUVAELMA.\n\nNäyttämö sama kuin kolmannessa kuvaelmassa.\n\nIlta. Pöydällä on oluthaarikka ja lamppu. Kurki ja rovasti istuvat\noikealla ja pelaavat shakkia. Pelipöydällä on juoma-astioita. Lattialla\nKurjen vieressä on pergamenttikäärö. Elina istuu nojatuolissa pöydän\noikealla puolella ommellen korutyötä. Uolevi vähän edempänä,\nvasemmalla, kantele kädessä. Kirsti seisoo takan luona. Muutamia\npalvelustyttöjä istuu rukkeineen perällä lieden ympärillä.\n\nKULJEKSIVA LAULAJA (laulaa).\n\n    Uljas ritari Horn oli synkkä katseeltaan. --\n      Vuorentaustalla ruusut kasvoi. --\n    Ja kamar-impi Inga istui hänen polvellaan. --\n      Vaan nyt kuihtuneet ovat ruusut kaikki. --\n\n    Ja Bertil-tallurille lausui viekas tyttö tuo: --\n      Vuorentaustalla ruusut kasvoi. --\n    \"Käy linnan kamariin nyt heti Signild-rouvan luo!\"\n      Vaan nyt kuihtuneet ovat ruusut kaikki. --\n\n    Jalo Signild-rouva istui murhe mielessään. --\n      Vuorentaustalla ruusut kasvoi. --\n    Ja Bertil-tallirenki astui luokse äkkiään. --\n      Vaan nyt kuihtuneet ovat ruusut kaikki. --\n\n    Vaan Inga täynnä kavaluutta telkee kamarin. --\n      Vuorentaustalla ruusut kasvoi. --\n    Hän ritarin luo kiiruhusti rientää salihin. --\n      Vaan nyt kuihtuneet ovat ruusut kaikki. --\n\n    Nyt rengit, piiat näkevät, ett' yhdess' ovat nuo. --\n      Vuorentaustalla ruusut kasvoi. --\n    \"Siis vihkivuoteesees vie minut, vaan nuo polttaa suo!\"\n      Vaan nyt kuihtuneet ovat ruusut kaikki. --\n\n    Syksyn myrsky-yönä poroksi he poltti kartanon. --\n      Vuorentaustalla ruusut kasvoi. --\n    Niin Bertilin kanss' Signild-rouva läksi kuolohon. --\n      Vaan nyt kuihtuneet ovat ruusut kaikki. --\n\nELINA. Huu! Sepä kamala laulu!\n\nROVASTI. Ja vielä kamalampi sen kautta, että siinä kerrotaan\ntositapaus. Ritari Ebbe Horn, Vuorentaan herra, poltti yhdessä\njalkavaimonsa kanssa laillisen puolisonsa, rouva Signild Pastellin.\nHän oli Sääksmäeltä, eräs piispa Hemmingin kaukainen sukulainen.\n\nELINA. Se on siis totta. Semmoista saattaa siis tosiaankin tapahtua\nmaailmassa. Nukkuivatkohan pyhimykset, kun semmoista sallivat?\n\nROVASTI. Tuon syntisen tekonsa tähden tuomittiin ritari Horn paljain\npolvin ryömien vaeltamaan piispa Henrikin haudalle. Joka kohtaan, missä\nhän väsyi, piti hänen rakentaa kirkko. Niin syntyivät Halikon ja\nUskelan kirkot. Mutta kun hän ennätti Pyhän Pärttylin kohdalle, armahti\neräs enkeli häntä ja kantoi hänet hänen nukkuessaan Pyhän Henrikin\npyhyyteen, joka silloin oli Nousiaisissa.\n\nELINA. Armahtavatko enkelit sitten semmoisen ilkityön tekijää?\n\nUOLEVI. Se enkeli olikin itse Signild-rouva.\n\nELINA. Niin, hän saattoi sen tehdä -- hänellä yksin oli oikeus antaa\nanteeksi. (Kehrääville tytöille). Nyt, tytöt, olette kehränneet\ntarpeeksi tänä päivänä. Sanokaa mestari Baltasarille, että hän\njouduttaa illallista.\n\nROVASTI. Ei minua varten, jalo rouva, sillä minun pitää kiirehtiä\nkotiin illaksi.\n\nKIRSTI (rovastille ja Kurjelle). Kuka voittaa pelin?\n\nKURKI. Hän sen voittaa! Meidän rovastimme osaa kyllä pitää huolta\npiispanhiipastaan.\n\nROVASTI. Niin -- piispanhiipasta -- niin --!\n\nKIRSTI. Pyhimykset suokoot, että ennustuksesi kävisi toteen, lanko!\nSille toivotukselle juomme maljan espanjalaista, eikö niin,\nkunnianarvoisa rovasti? (Täyttää maljan).\n\nROVASTI (juo). Ja nyt samalla kuin kaikesta sydämestä kiitän\nvieraanvaraisuudesta, tahdon myöskin mainita käyntini pääsyyn. Minä\nolen kuullut, että se saarnaava kerjäläinen, joka on herättänyt niin\nsuurta levottomuutta paikkakunnalla, nykyisin oleskelee Laukossa.\n\nKIRSTI. Niin -- hän alkoi käydä kovin levottomaksi. Minä toin hänet\ntullessani ja jätin hänet Klaus-ritarille.\n\nKURKI. Nyt hän on hyvässä tallessa lukkojen ja telkien takana.\n\nELINA. Mutta päästäthän sinä hänet irti taas, eikö niin, Klaus? Hänhän\nei ole tehnyt pahaa kellekään, vaan parantaa sairaita ja lohduttaa\nsurevia. Niinhän nekin hurskaat miehet ovat tehneet, joista\npyhimystaruissa kerrotaan.\n\nROVASTI. Suuri erehdys, jalo rouva. Pyhimystarujen pyhät miehet\nparansivat sairaita sillä voimalla, jonka he saivat kirkolta. Mutta\ntämä kerjäläinen on pikemmin susi lammasten vaatteissa. Hän kulkee\nvääräuskoisuuden leveätä tietä ja on saanut voimansa saatanalta. Hänet\non lähetettävä Turkuun tutkittavaksi. Ja jos hänet havaitaan\nsyylliseksi -- joka on minun varma vakaumukseni -- niin saa hän siellä\nansaitun palkkansa.\n\nKIRSTI. Niin -- polttorovion!\n\nELINA. Ei, Klaus, sinä et saa jättää häntä niin kauhean kohtalon\nvaraan!\n\nKURKI. Niin, mitäs minä sille voin!\n\nELINA. Päästä hänet irti! Minun tähteni!\n\nKURKI. No niin, sinun tähtesi! Sinulta minä en voi kieltää mitään.\n\nROVASTI. Te ette siis tahdo auttaa minua hävittämään tätä\nvääräuskoisuuden ruttoa? Hän saa siis vapaasti levittää myrkkyänsä\nseurakunnan häviöksi ja vanhurskasten pahennukseksi?\n\nKURKI. Laukon vankilan muurit ovat vahvat. Jos hän siellä saarnaa, saa\nhän huutaa täyttä kurkkua, eikä sittenkään kukaan häntä kuule.\n\nROVASTI. Minä pesen käteni. Olen koettanut parastani suojellaakseni\nkirkkoa turmiolta. Minä en voi muuta kuin surkutella teitä, jalo rouva,\nettä noin annatte hyvän sydämenne eksyttää itseänne. -- Ei, kyllä minun\nnyt täytyy ruveta ajattelemaan kotiin-lähtöä -- (Nauraa) ennenkuin\nBeata-neitsyt sulkee minut oven taakse.\n\nELINA (hymyillen). Onko Beata-neitsyt niin kova teille?\n\nROVASTI. Hän on yhtä vanha talossa kuin minäkin -- ja pelkää kauheasti\nrosvoja ja ryövärejä.\n\nKURKI (eräälle rengille). Katso, että rovasti saa hevosen!\n\nROVASTI. Eihän toki -- eihän toki -- nyt on kaunis kuutamo.\n\nELINA (vilkkaasti). Ai -- niin -- me tulemme kaikki ajelemaan --\nsaattamaan teitä ja katsomaan, kuinka tuo hyvä Beata-neitsyt toivottaa\nherransa tervetulleeksi!\n\nROVASTI. Olen hyvin kiitollinen suuresta ystävällisyydestänne.\n\nKURKI. Niin, sinä voit varsin hyvin mennä ajelemaan -- sinä ja Kirsti.\n-- Minun täytyy tarkastaa tätä pergamenttia, jonka hyvä rovastimme on\nminulle toimittanut tänä iltana. Niilo Matinpojan täytyy huomenna\npäivän noustessa ratsastaa viemään se herra Juhana Eerikinpojalle\nHämeenlinnaan.\n\nELINA (rupeaa pukemaan ylleen, Uolevi auttaa häntä). Tuletko, Kirsti?\nAjetaan pikimmältään edestakaisin.\n\nKIRSTI. Hyvä ystävä, minä olen juuri kävellyt edestakaisin kuutamossa\ntämän kartanon ja rannan väliä -- siellä on tosiaankin ihana ilma.\nMutta voihan Uolevi tulla teitä kyytiin ja tuoda sinut sitten takaisin.\nMinua vähän väsyttää ja tahtoisin sillä aikaa hiukan jutella Klaun\nkanssa -- Vääksystä. -- Sinä voit varsin hyvin mennä kyytimieheksi,\nUolevi. Elina tuntee itsensä kumminkin turvallisemmaksi sinun\nsuojassasi.\n\nELINA. Niin teenkin! Me olemme kyllä ennenkin ajelleet kuutamossa, me.\nTule, Uolevi! (Lähtevät).\n\nKURKI. Etkö tahtoisi tallirenkiä mukaasi?\n\nELINA. En, kiitoksia! Kyllä Uolevi minusta huolen pitää.\n\n    (Menee Uolevin kanssa).\n\nKIRSTI. Pikku Elina luulee yhä olevansa Suomelassa, jossa sopii noin\nvain kahdenkesken haaveksia kuutamossa. Hän ei ole vielä oppinut\nolemaan Laukon linnan emäntänä.\n\nKURKI (menee tyytymättömänä ikkunan luo ja huutaa ulos). Elina!\n\nELINAN ÄÄNI. Mitä sinä tahdot?\n\nKURKI. Minä tulen alas sitä sanomaan.\n\n    (Menee).\n\nKIRSTI (yksin). Fincken vaakuna! Se paikka on taas tuleva Flemingin\nvaakunalle. Hänen kuolemaansa en tahdo, mutta väistyä hänen täytyy!\nKlaun täytyy tulla minun omakseni, ainoastaan minun. Mutta miten? Sen\nvain tiedän, että minun lapseni ei saa syntyä äpäränä. Mutta verta minä\nen tahdo. Oh, -- kyllä se muutenkin käy päinsä. Sen täytyy käydä.\n(Klaus tulee). No, nuoret läksivät?\n\nKURKI. Niin tekivät. Minä lähetin Matti-rengin heitä saattamaan.\n\nKIRSTI. Vai niin!\n\nKURKI. Suo anteeksi, Kirsti, -- pari hetkistä -- minä silmäilen hiukan\nnäitä ukon pergamentteja. Yksi päätös Maunu piispalta -- niin -- ja\ntoinen Kristian-kuninkaalta -- hm -- -- ja aivan vastakkaiset -- tämäpä\nvasta on tukalaa. -- -- (Lukee edelleen. -- Kirsti on vetäytynyt salin\nnurkkaan, josta hän lakkaamatta väijyy häntä silmillään. Klaus\nkatsahtaa vähän väliä ylös huomaten sen ja näyttäen olevan hiukan\nhämillään. Kirsti vetää Uolevin kanteleen luoksensa ja lyö silloin\ntällöin hiljaisen säveleen). Ei, tämä on jotenkin kuivaa! Minä sanon,\nettä piispa on oikeassa -- ja sillä hyvä. (Heittää taas paperit\npöydän alle).\n\nKIRSTI. Hm -- - (Hyräilee hiljaa).\n\nKURKI. Mitä kehtolauluja sinä siellä hyräilet?\n\nKIRSTI. Kehtolauluja -- niin -- niin -- kehtolaulupa se taisi\nollakin -- (Istuu).\n\n    (Lyhyt äänettömyys).\n\nKURKI. Mitä sinä naurat?\n\nKIRSTI. Muuten vain, tämän maailman meno on toisinaan niin lystikästä.\nEikö sinustakin tunnu vähän hullunkuriselta, kun me kaksi näin istumme\nja juttelemme kaikessa rauhassa, sinä pergamenttiesi ääressä, minä\nommellen, aivan kuin olisimme vanha nainut pariskunta?\n\nKURKI. Niin, vähän me ihmiset tiedämme siitä, millaiseksi meidän\nkohtalomme muodostuu.\n\nKIRSTI. Oletko sinä onnellinen, Klaus?\n\nKURKI. Olen, minä olen saanut rauhan.\n\nKIRSTI. Rauhan kaikista myrskyistä ja intohimoista, rauhan kaikista\nvaltavista tunteista, rauhan Kaarinan askeleista yöllä!\n\nKURKI. Kaarina lepää nyt rauhassa haudassaan. Hän on sovitettu.\n\nKIRSTI. Hm -- minä kuulin kuitenkin hänen kulkevan viime yönä.\n\nKURKI. Kaarinan?\n\nKIRSTI. Vai lienevätkö olleet rotat -- mistä minä tiedän?\n\nKURKI. Mitä sinä ompelet?\n\nKIRSTI. Kurjen vaakunaa Laukon tulevalle perilliselle.\n\nKURKI. Laukon tulevalle perilliselle?\n\nKIRSTI. Niin. Eikö Elina ole sanonut sinulle, että Laukko voi odottaa\nperillistä?\n\nKURKI (hiukan hymyillen). No -- no -- se taitaisi vielä olla kovin\naikaista.\n\nKIRSTI (ryhtyy koruompeluunsa). Mutta niinpä sentään kuitenkin on.\n\nKURKI (hypähtää ylös). Kirsti -- mitä -- sinä -- tarkoitat --?\n\nKIRSTI (rauhallisen ärsyttävästi). Vai niin -- vai ei Elina ole sitä\nsanonut, ja tässä minä istun ja ompelen peitettä sinun lapsellesi --\nnäetkös, Kurjen vaakuna -- eikös ole kaunis? -- Sinä et sitten koskaan\nhuomaa mitään, Klaus kulta. -- (Nauraa ja levittää työnsä pöydälle).\n\nKURKI (työntää sen kiivaasti syrjään). Kirsti -- älä nyt jaarittele\njoutavia -- vaan sano -- luuletko --?\n\nKIRSTI (hymyillen). No, oliko se nyt niin kovin hauskaa kuulla -- hyvä\nystävä --?\n\nKURKI (poissa suunniltaan). Se on siis totta -- Kirsti -- totta --\nmutta -- mutta Elina ei ole sanonut siitä sanaakaan!\n\nKIRSTI. Hm -- Klaus kulta -- eihän nuori rouva noin vain juokse\nsemmoisia asioita kertomaan -- miehille.\n\nKURKI. Mutta omalle miehelleen!\n\nKIRSTI. No niin -- minä tarkoitan, ettei hän heti ensi\nsilmänräpäyksessä -- sitten myöhemmin tietysti -- --.\n\nKURKI. Kirsti -- miksi piti sinun sanoa se minulle ensin --?\n\nKIRSTI. Siinä tein tyhmästi -- ymmärrän varsin hyvin, että minä\nmyrkytin sinun ensimmäisen suloisen ilosi --. Sinun täytyy antaa\nminulle anteeksi, rakas ystävä, että minä näin tulin sinun ja vaimosi\nväliin -- -- siinä tein tyhmästi -- todellakin hyvin tyhmästi --!\n\nKURKI. Oi -- jospa Elina olisi saanut kuiskata sen minulle -- mutta\nminkätähden hän ei ole sitä tehnyt --? Joko hän on kauankin sen\ntiennyt?\n\nKIRSTI. Pari päivää. -- Ehkäpä hentoisella Elinalla ovat omat pienet\nlapselliset syynsä!\n\nKURKI. Syynsä -- Herran nimessä -- mitkä syyt?\n\nKIRSTI (hymyillen). Sanoithan itse, että se olisi kovin aikaista -- --!\n\nKURKI. Aikaista -- --!\n\nKIRSTI. Aikaistapa kyllä -- ethän sinä vielä ole ollut naimisissa kuin\npari kuukautta -- mutta heikoille nuorille rouville saattaa ehkä\nsemmoista tapahtua -- arvelen -- --.\n\nKURKI. Oletko hullu?\n\nKIRSTI. Mikä sinulle nyt tuli?\n\nKURKI (lyhyesti). Onko Elina -- raskaana?\n\nKIRSTI (miettii vähän, levollisesti). On.\n\nKURKI. Ja -- se on -- kovin aikaista --?\n\nKIRSTI (kylmästi). Aikaistapa kyllä --\n\nKURKI (äänettömyyden jälkeen). Ja sinä väität siis, ettei lapsi olekaan\nminun?\n\nKIRSTI. Sinun taikka Uolevin --.\n\nKURKI. Uolevin? Sinä tarkoitat, että Elina ja Uolevi --!\n\nKIRSTI. Minä tarkoitan, että Elina ja Uolevi olivat kihloissa,\nennenkuin lapsen vanhemmat möivät hänet rikkaalle ja mahtavalle\nLaukon herralle.\n\nKURKI. Kirsti, sinä valehtelet!\n\nKIRSTI. Valeh... Saattoihan se olla valhettakin. Totta ainakin on, että\nviiden kuukauden perästä syntyy Laukon oikea perillinen.\n\nKURKI. Viiden kuukauden perästä! Sinä valehtelet! Elinan lapsi --\n\nKIRSTI. Kuka puhuu Fincken halpasukuisesta äpärästä! Minä puhun Laukon\noikeasta perillisestä, Klaus Kurjen ja Kirsti Flemingin jalosukuisesta\npojasta.\n\nKURKI (tuijottaa Kirstiin, joka taas soittaa pari säveltä).\nKirsti -- --!\n\nKIRSTI. Niin, nyt sen tiedät! Ja totta sanoit: vähän me ihmiset\ntiedämme, millaiseksi meidän kohtalomme muodostuu. Me olemme\nriistäytyneet irti toisistamme -- me luulimme olevamme vapaat -- ja me\nolemmekin sidotut toisiimme sellaisilla kahleilla, jotka ovat rautaakin\nvahvemmat.\n\nKURKI. Mitä aiot tehdä?\n\nKIRSTI. Älä huoli minusta. Kun ollaan rikkaita, kuten me, niin voidaan\nhelposti ostaa se, mitä tarvitaan. Ostithan sinä itsellesi \"valkoisen\nenkelin\"! Minä ostan kai itselleni miehen -- Uolevin esimerkiksi.\nVaihtokauppaa, näetkös! Sinä sanot Uolevin lasta omaksesi, ja hän sanoo\nsinun lastasi omakseen. Sittenhän välinne on kuitti.\n\nKURKI. Kirsti, minä tunnen vastustamattoman halun kuristaa sinut!\n\nKIRSTI. Kurista vain. Tapa lapsesi, niinkuin tapoit vaimosikin.\nYmmärrätkö nyt, minkätähden Kaarina taas vaeltaa öillä?\n\nKURKI. Syvässä ovat ne kynnet, joilla synti pitää meitä kiinni. Ne\npalaavat siis takaisin, nuo synkät hetket joista jo luulin iäksi\npäässeeni! Tunnonvaivojen unettomat yöt, jolloin kaikki syntiset\nmuistot heräävät ja todistavat. -- -- Kuuletko -- kuuletko! Siellä hän\nkulkee taas! Kaarina! Kirottu! Elina, Elina -- pelasta minut -- joudu\ntänne, niin hän katoo!\n\nKIRSTI. Elina haaveksii lapsuutensa ystävän kanssa kuutamossa. Oh!\nKyllähän me kaksi sen muistamme, kuinka ihania nuo rakkauden unelmissa\nvietetyt kuutamoyöt voivat olla!\n\nKURKI. Mutta Elina on viaton, teeskentelemätön lapsi! Hän ei olisi\nvoinut salata -- --.\n\nKIRSTI. Pitäisihän Klaus Kurjen tietää, kuinka helppoa on valehdella.\nKun puhuit hänelle lemmensanojasi, polttivat minun suudelmani vielä\nhuuliasi. Näkikö hän niitä? Ei! Miksi sinä sitten olisit nähnyt Uolevin\nsuudelmia hänen huulillaan! Nuo pyhimykset voivat olla hyvinkin\ntaitavia.\n\nKURKI. Sinä valehtelet -- minä tiedän, että sinä valehtelet. Ja\nkuitenkin sinun sanasi pistävät aivoihini kuin kyyt. (Raivokkaasti).\nTuo vanha tuska taas! Sukuni Kaininperintö! Ilmaa -- -- minä\ntukehdun --. Jos saisin nähdä Uolevin verta, tuntuisi helpommalta.\nSano, että he ruoskivat kerjäläistä kellarissa -- hänet on saatana\nlähettänyt -- hän uhkasi tulla liekissä ja salamassa. -- Sytyttäkää\ntuleen nuo lappalaiskodat -- repikää ne alas --! (Raastaa auki\nrintapielensä). Ulos kaikki perkeleet, jotka palavat täällä sisässäni!\n(Vaipuu tainnoksiin).\n\nKIRSTI. Hänen vanha kohtauksensa -- Kurkien Kaininperintö. Nojaa\npäätäsi minuun! Noin. Kyllä se menee ohi. Niinkuin aina ennenkin.\nValoisat hetket ovat Elinaa varten, mutta minun luokseni täytyy\nsinun tulla, kun mielesi käy kovin raskaaksi. Tuntuuko sinusta nyt\nparemmalta?\n\nKURKI. Tuntuu vähän.\n\nKIRSTI. Klaus parka -- yhden naissydämen minä tiedän, jossa ei ole\nollut kenenkään muun kuvaa kuin sinun. Sen sydämen sinä hylkäsit. --\nKun ajattelen, kuinka kaikki olisi voinut olla toisin! Minä olisin\nollut sinun puolisosi. Poika, jonka synnytän, olisi ollut vapaasukuinen\npäällikkö. Väkevä kuin Kurki, kaunis kuin Fleming! Hän olisi sovittanut\nkaikki, hän olisi tehnyt meidät hyviksi ja viattomiksi. Hän olisi ollut\nuljas, rohkea, ylevämielinen sankari! Onhan minun sukulaiseni Kaarle\nKnuutinpoika vain suomalainen ritari, ja hänestä on kumminkin tullut\nRuotsin kuningas. Mitä hän on saavuttanut, sen saattaisi meidänkin\npoikamme saavuttaa.\n\nKURKI. Minä olen rikkonut sinua vastaan, Kirsti, minä tunnen sen! Mutta\nsinun poikasi -- minä tahdon kasvattaa hänet -- se on minun oikeuteni.\n\nKIRSTI. Oikeutesi sinä menetit sinä yönä, jona annoit minun yksinäni\nmaata tuolla ovella sairaana, mielipuolena. -- Klaus, matkusta pois\npariksi päiväksi, rauhoittuaksesi -- tahdotko, että minä jään tänne\nsiksi kuin sinä tulet takaisin?\n\nKURKI. Niin -- jää -- mutta Uolevin täytyy lähteä --!\n\nKIRSTI. Hän lähtee -- Vääksyyn. Katso minuun nyt -- kas noin. -- Nyt\nmenemme heitä vastaan. Ole levollinen ja vahva -- minähän tässä\nkuitenkin raskaimman kuorman kannan. -- He tulevat.\n\n    (Elina ja Uolevi tulevat).\n\nELINA. Oi, mikä ihana matka meillä on ollut yhdessä!\n\nKURKI. Sinulla ja Uolevillako?\n\nELINA. Niin. Me olemme kiitäneet niinkuin siivillä. Se on ollut ihanaa.\nAivan kuin Suomelassa ennen. Mutta hyvissä ajoinpa me tulimme kotiin,\nsiellä ulkona nousee parhaillaan paha myrsky. -- Mutta sinä näytät niin\nkalpealta -- oletko sairas? (Klaus on vaiti). Kirsti, mitä tämä\nmerkitsee?\n\nKIRSTI. Onko tämä sinulle uutta? Oh, kyllä sinä siihen vielä saat\ntottua!\n\nELINA. Kaikkien pyhimysten nimessä, vastaa minulle?\n\nERÄS PALVELIJA (tulee). Mestari Baltasar käskee sanoa, että illallinen\non valmis.\n\nELINA. Etkö tule, Klaus?\n\nKURKI (vastaamatta). Kaksi hevosta on satuloitava. Minä lähden matkalle\nratsain vielä tänä yönä.\n\nELINA. Tänä yönä -- minne?\n\nKURKI. Kyllä sinä sen ajoissa saat tietää.\n\nELINA. Mutta siellä nousee myrsky. Et saa lähteä nyt! Ja sinä näytät\nniin synkältä! Klaus! Klaus! Katso minuun!\n\nKURKI. Mene illalliselle! Mene Uolevin kanssa!\n\nKIRSTI. Anna hänen olla! Pyytämisestä se vain pahenee! Tule!\n\nELINA. Kiitos, Kirsti! Oi, mihin joutuisinkaan, jos et sinä olisi\ntäällä!\n\n    (Kirsti, Uolevi, Elina menevät).\n\nKURKI. Vielä tänä yönä tuon papin tänne. Elina saa pyhällä\nehtoollisella todistaa, että lapsi on minun. Jos hän epäilee, niin\nhylkään minä hänet, ja Kirstin poika on tuleva perillisekseni. Mutta\njos taas Elina uskaltaa sen tehdä, niin voi sinua, Kirsti Fleming!\n\n    (Menee kiivain askelin).\n\nTALLIRENKI. Hevoset ovat satuloidut. Mihin ratsastamme?\n\nKURKI. Vesilahden pappilaan. Sinä saat jäädä sinne. Rovasti seuraa\nminua takaisin sinun hevosellasi.\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\nSEITSEMÄS KUVAELMA.\n\n\nElinan huone Laukossa. Ilta. Ulkona myrsky.\n\nELINA. Oih! Kuinka levoton olen tänä iltana! -- Tämä on niin\nkummallista! -- En ymmärrä, miten kaikki tuntuu niin oudolta. --\nMitähän tapahtunee vielä tänä yönä! (Äänettömyys). Huh! Kuinka myrsky\nraivoaa -- tuntuu aivan kuin joku kävelisi tuolla ylhäällä.\n\nKIRSTI. Etkö tiedä, että Laukossa kummittelee?\n\nELINA. Ken kummittelee?\n\nKIRSTI. Kuolleet.\n\nELINA. Kuolleet lepäävät haudoissaan.\n\nKIRSTI. Luuletko kaikkien Laukon pahojen töiden mahtuvan hautoihin?\n\nELINA. Minnekähän lienee Klaus ratsastanut tässä kauheassa ilmassa --?\nHän oli varmaankin sairas lähtiessään.\n\nKIRSTI. Kenties hän vain on nauttimassa raittiinapaa ilmaa. Klaus ei\npysy alallaan, kun hänen entinen hurjuutensa palaa.\n\nELINA. Eikö sinustakin hän ollut hyvin kummallinen --? Minä oikein\npelkäsin häntä. Kuule, Kirsti, sinä kun tunnet hänet entiseltään, sano,\nmikä Klauta vaivaa!\n\nKIRSTI (äänettömyyden jälkeen). En tiedä. Kaikilla Kurjen suvussa on\npisara hulluutta veressään. Se kuohahtaa joskus, myrkyttää silloin joka\nvaltimon. Etkö tiedä, että Klauta, kuten koko hänen sukuaan, vaivaa\nraivotauti! Oh, minä en ole yhtä enkä kahta yötä valvonut hänen\nluonaan. Sinulle se käy raskaaksi -- mutta minä jaksan --.\n\nELINA. Onko Kurjen suvussa kaikilla tuollainen tauti?\n\nKIRSTI. On -- kaikilla. Sinun lapsesi perii sen kyllä myöskin.\n\n    (Äänettömyys).\n\nELINA. Oliko Klaun isä sellainen kuin kerrotaan?\n\nKIRSTI. Klaun isäkö?! Oli. Vieläpä hänen isänsä isätkin -- läpeensä\nkoko suku. Klaun isä oli toki kaikista kauhein. Kaksikymmentä vuotta\ntakaperin vallitsi Laukossa sellainen elämä -- hm -- ettei kukaan siivo\nneito vapaaehtoisesti -- --\n\nELINA. Älä puhu siitä!\n\nKIRSTI. Sinä tahdot kuulua Kurkien sukuun, etkä kuitenkaan halua tuntea\nomaisiasi. Näetkös, se juuri erottaakin meidät korkeasukuiset teistä\nmuista, että meillä on kaikki suurellista, yksin rikoskin. Oletko\nhuomannut pilkkua tuolla nurkassa? Se näyttää veriseltä. Tahdotko\nkuulla tarinan siitä? Eräänä iltana oli Rikolan kylässä häät. Tapansa\nmukaan oli vanha Matti-herra huoveineen ryöstöretkillään ja sattui\nhäätaloon. Morsian temmattiin tanssin pyörteestä ja tuotiin Laukkoon.\nKun sulhanen asettui vastarintaan, sai hän sidottuna loikoa tässä\nhuoneessa, tuossa juuri, ja kuulla, kuinka hurjasti salissa elämöitiin.\nSitten kun -- -- No niin! Matti herra murhasi pojan tuolla ja tanssi\nmorsiamen kanssa koko yön. Aamulla oli tyttö hourupäinen.\n\n    (Käy kova tuulenkohina).\n\nELINA (painaa päänsä käsiinsä). Kauheata!\n\nKIRSTI. Kansa kertoo vanhan Matti-herran tällaisina myrskyöinä\nkiertävän Laukkoa ratsullaan.\n\nELINA (katsoo äkkiä ylös). Mutta Klaushan ei ole asunut Laukossa.\nHänhän on kasvatettu setänsä luona Turussa. Kun hän tuli tänne, meni\nhän heti naimisiin Kaarinan kanssa.\n\nKIRSTI (ajatuksissaan). Niin -- meni naimisiin Kaarinan kanssa.\n\nELINA (tekeytyy iloiseksi). Klaun poissa ollessa te kai istuitte usein\ntäällä yhdessä lavertelemassa -- sinä ja Kaarina?\n\nKIRSTI. Niin teimme. Kaarina istui sinun tuolillasi. Tämä on minun\nvanha paikkani.\n\nELINA. Tässäkö --? (Nousee ja muuttaa paikkaa). Tuntuu niin kamalalta\nistua siinä tänä iltana. (Katselee sitä). Ajattelepas, jos Kaarina nyt\ntulisi istumaan siihen!\n\nKIRSTI. Sellaista on tapahtunut -- kuolleet ovat lemmen kateita.\n\nELINA. Oi, jospa minullakin olisi sisko! Hän asuisi kanssani täällä. --\nEtkö pitänyt paljon hänestä?\n\nKIRSTI (ajatuksissaan). Kaarinastako?\n\nELINA. Mahtaako Klaus usein ajatella häntä?\n\nKIRSTI. Kaarinaa --?\n\nELINA. Rakastiko hän paljon häntä.\n\nKIRSTI. Klausko --?\n\nELINA. Olivatko he hyvin onnelliset?\n\nKIRSTI. Klaus ja Kaarinako --?\n\nELINA (hiljaa). Onko totta, että Kaarina käyskentelee tuolla ylhäällä?\n\nKIRSTI. Sinä saat kyllä nähdä hänet.\n\nELINA. Vihanneeko hän minua siksi, että menin Klaun kanssa naimisiin?\n\nKIRSTI. Kuolleet vihaavat aina.\n\nELINA. Minä niin pelkään -- häntä -- Kaarinaa. Kirsti! Voineeko Klaus\nkoskaan unohtaa häntä?\n\nKIRSTI. Unohtaa! Ei!\n\nELINA (kiivaasti). Niin. Kauheata olisikin jäädä ihan unohduksiin\nkuoltuaan...\n\nKIRSTI. Kauheampaa on painua unohduksiin jo eläissään! Mutta sitäkin\ntäytyy kärsiä.\n\nELINA. Sanotpa tuon aivan kuin olisit itse kokenut sitä.\n\nKIRSTI. Ehkä olen kokenutkin. Jokainen nainen saa tuntea sitä surua\nennemmin tai myöhemmin -- kukaan ei voi sitä karttaa.\n\nELINA. Eikö kukaan?\n\nKIRSTI. Ei. Ei kukaan.\n\nELINA (hyväilee häntä). Kirsti parka!\n\nKIRSTI. Älä koske minuun!\n\n    (Elina aikoo palata tuolilleen, mutta muistaa sen olevan\n    Kaarina-vainajan paikan, väistyy, istuutuu lattialle\n    Kirstin luo).\n\nTahdotko kuulla? Minulla oli sisar -- Sigrid. Sinä et ole nähnyt häntä.\nMe asuimme silloin Kuitiassa. Vuorentaustan kartanossa oli ritari -- hm\n-- Horn, jota Sigrid rakasti. Niin, sekä Sigrid että minä. -- Mitä\nkertoisinkaan? -- Sigrid joutui kihloihin hänen kanssaan. Silloin\npäätin, että ritari, mistä hinnasta tahansa, kuitenkin tulisi omakseni.\n(Käy ympäri huoneen). Ja minä voitin hänet. Sigrid sai rintataudin ja\nkuoli. Kansa sanoo minun ottaneen hänet hengiltä -- --\n\n    (Äänettömyys).\n\nELINA (kuiskaa). Antoiko Sigrid sinulle anteeksi ennen kuolemataan?\n\nKIRSTI. Ei. Hänhän kummittelee Kuitiassa.\n\nELINA. Joku liikkuu käytävässä.\n\nKIRSTI (kuuntelee. Menee avaamaan oven). Ken siellä?\n\nUOLEVI (salissa). Eräs rauhaton yön ritari.\n\nELINA (iloisesti). Uolevi!\n\nUOLEVI. Luulin naisten jo menneen levolle.\n\nELINA. Ei vielä. Tule sisään! Hyi, kuinka sinä säikytit meitä!\n\nUOLEVI (tulee rintahaarniska käsivarrella). Antakaa anteeksi! Tahdoin\nvain katsoa haarniskaani. Se jäi tänne viime kerralla. Aion ottaa sen\nmukaani Vääksyyn.\n\nELINA. Istu hetkinen täällä! Ulkona on niin hirveä myrsky.\n\nUOLEVI. Niin on. Kaikki peikot ovat irrallaan tänä iltana. Rajuilma\nvonkuu nurkissa, ikäänkuin vanhalla Laukolla olisi viimeinen yö\nkäsissä.\n\nELINA. Missähän lienee nyt Klaus?\n\nUOLEVI (panee haarniskan pöydälle ja istuu). Sanottiin hänen menneen\npappilaan. Kumma, kun tähän on tullut ruostetta! Minäpä hankaan sen\npois, tehdäkseni jotain.\n\nELINA. Sitten hän varmaankin tulee kotia yöllä. Minä olenkin niin\npelännyt tänä iltana -- kun Klaus on ollut poissa. Teemmekö tulen?\nTäällä on kylmä mielestäni.\n\nUOLEVI. On kyllä täällä vähän kylmä.\n\nELINA. Jos lienee vaarallista tällaisella tuulella. Mutta pannaan vain\npari puuta. Tulee paljon valoisampi ja hauskempi, kun valkea räiskyy.\n\nUOLEVI. On ruvennut satamaan -- ei tee mitään. Minä käsken tuomaan\npuita.\n\nKIRSTI. Jää sinä Elinan luo. Kyllä minä menen. -- (Menee).\n\nELINA. Uolevi! Sinä et saa mennä pois, ennenkuin Klaus tulee. Tiedätkö\n-- minä pelkään Kirstiä.\n\nUOLEVI. Kirsti näyttää vähän raskasmieliseltä tänä iltana. Se on kai\nmyrskyn tähden.\n\nELINA. Minä pelkään, että hän on häijy.\n\nUOLEVI. Kova hän on -- --.\n\nELINA. Tiedätkö -- hän -- -- Minulla on väliin omituinen aavistus, että\nhän vainoo minua.\n\nUOLEVI (hymyilee). En minä sitä usko. Sinä olet levoton -- näytät\npeljästyneeltä -- ehkä puhelitte jostakin kamalasta -- sinä ja Kirsti?\nLaukosta on kyllä tarinoita.\n\nELINA. Niin -- Laukosta on kyllä tarinoita -- varmaan tapahtuu tänä\niltana jotain.\n\nKIRSTI (tulee). Tytöt istuvat ja kertovat kummitusjuttuja siellä\nalhaalla. Ovat jo vallan pyöräpäisiä. -- Eikö ruoste tahdo lähteä?\nSinulla on liian pehmeät hyppyset. Haavoita sormesi ja tiputa verta\npäälle -- sitten lähtee helpommin.\n\nELINA. Sinä olet hirveä, Kirsti, lopeta jo!\n\nKIRSTI. Niin ainakin sanotaan. Annapas tänne se! -- Tämähän onkin\nveripilkku!\n\nELINA. Olethan todella oikein hirveä tänä iltana.\n\nKIRSTI. Ai -- nyt tiedän. Klaus oli lainannut tämän viime\nKeuruunmatkalleen. Siellä hän huvitteli itseään polttamalla\nkokonaisen lappalaiskylän.\n\n    (Myrsky ulvahtelee).\n\nELINA. Uolevi, vie se pois saliin!\n\n    (Uolevi vie haarniskan saliin ja tulee takaisin. Kirsti\n    vaipuu ajatuksiinsa, ja Elina on vaiti. -- Äänettömyys).\n\nKIRSTI (vavahtaa). Oh! Minä sanon kuten Elinakin: mitä mahtaa tapahtua\ntänä iltana?\n\nELINA (katkerasti). Olen koko illan nähnyt, ettet ole iloinen.\n\nKIRSTI (synkästi). En todellakaan -- tapani mukaan en.\n\nLYYLI (tuo puita. Hän pelkää ja katsoo taaksensa saliin). Hyi,\nmimmoinen ilma ulkona on!\n\nELINA. Pane ainoastaan pari puuta -- tuulee niin -- ettei pääse tuli\nirti. (Äänettömyys). Vuorentausta! -- Kuka puhui Vuorentaustasta? --\nVai niin -- ei se ollut mitään. --.\n\nUOLEVI. Sinä muistelet laulua Signild-rouvasta ja nuoresta Bertilistä.\n\nELINA (hyräilee muistellen).\n\n    Syksyn myrsky-yönä poroksi he poltti kartanon. --\n      Vuorentaustalla ruusut kasvaa. --\n    Niin Bertilin kanss' Signild-rouva läksi kuolohon. --\n      Vaan nyt kuihtuneet ovat ruusut kaikki. --\n\nTodellakin -- siellähän se oli! -- Oi, miten tuntuu raskaalta täällä\nrinnan alla! (Äänettömyys). Minulla on kummallinen tunne, ihan kuin\nkuolisin tänä yönä!\n\nLYYLI. Kaikki pyhät varjelkoot!\n\nELINA. Lähetä hakemaan pappia! Kummallista, ettei Laukossa ole\nkotipappia!\n\nLYYLI. Olihan täällä maisteri Abraham Jacobi, mutta hän lähetettiin\npois puoli vuotta takaperin, kun hän ei tahtonut antaa ritarille\nsynninpäästöä.\n\nELINA. Minkätähden hän ei tahtonut antaa Klaulle synninpäästöä?\n\nLYYLI (katsoo Kirstiin). Sitä -- sitä en uskalla sanoa.\n\nKIRSTI. Ole vaiti tuhmine puheinesi! Etkö näe, kuinka pelästytät\nemäntääsi! Mene!\n\nELINA. Älä! Jää tänne! Lyyli, sinä olet aina ollut minulle uskollinen!\nJos minulle jotain tapahtuu -- tervehdi äitiäni!\n\nLYYLI. Voi, voi sentään, että teillä on sellainen sieluntauti! Nyt\ntiedän. Haettakaapa se kerjäläinen tuolta alhaalta kellarista. Hän on\nparantanut monta sairasta sielua. Oi, rakas emäntäni, kuulkaa häntä,\nniin sielunne ihan varmaan paranee.\n\nELINA. Niin -- kerjäläinen! Hän sanoo: autuaat ovat hengellisesti\nvaivaiset. -- Mene heti sanomaan Matti Niilonpojalle, että hän tuo\nkerjäläisen tänne.\n\nLYYLI (menee, mutta pysähtyy peljästyneenä ovella).\n\nKIRSTI (ankarasti). Mitä odotat? Mene!\n\nLYYLI (nyyhkii). Minä en tohdi mennä tuon käytävän läpi --.\n\nKIRSTI. Mitä tuhmuutta se on!\n\n    (Kuuluu ankara tuulenpuuska).\n\nLYYLI. Huuh! Vanha Matti-herra ratsastaa Laukon ympäri.\n\nUOLEVI. Minä saatan sinua --.\n\nLYYLI. Ei Uolevi-herran sitä tarvitse, jos saan jättää oven auki\n\n    (Menee. Parin silmänräpäyksen kuluttua kuuluu hirveä\n    hätähuuto. Lyyli syöksyy sisään kauhistuneena ja\n    heittäytyy Elinan jalkoihin).\n\nApua, apua!\n\nELINA. Mikä sinun on?\n\nLYYLI. Kaarina-rouva -- rouva Kaarina on käytävässä -- tuli portaita\nalas ja meni voudin kamariin -- luulen -- aivan valkoisissa -- huh,\nhuu, huu!\n\nELINA (hyväilee häntä). Kaarina-rouva on kuollut -- rakas lapsi.\n\nKIRSTI. Lakkaa peloittelemasta rouvaa tuhmuuksillasi! Tule pois! Minä\nsaatan sinua.\n\nLYYLI (syleilee kauhistuneena Elinan polvia). Ei, ei! -- En teidän\nkanssanne! En! En Kirsti-neidin kanssa. En teidän kanssanne! Tehän\nolette surmannut Kaarina-rouvan --!\n\nKIRSTI (kiivaasti). Vaiti! Nouse ylös! Jos sisarellani ei ole lepoa\nhaudassaan, niin en väisty kohtaamasta häntä! Tule kanssani! (Taluttaa\nLyylin ulos väkisin).\n\n    (Äänettömyys).\n\nELINA (ankarasti). Uolevi, onko Kirstillä ollut sisko -- Sigrid?\n\nUOLEVI. Mitä tarkoitat? Luulenpa että oli -- mutta hän kuoli lapsena.\n\nELINA (hurjasti). Minkätähden Lyyli ei tahtonut mennä Kirstin\nkanssa --? Miksi hän sanoi, että Kirsti on surmannut Sigridin --\nKaarinan? -- Vastaa! --\n\nUOLEVI (on vaiti).\n\nELINA. Sinä vaikenet, Uolevi! Ei se ollutkaan Sigrid, vaan Kaarina ja\nKlaus. Hän on sanonut minulle kaikki -- --!\n\nUOLEVI (tulisesti). Onko Kirsti sanonut?\n\nELINA. On, on -- kaikki, kaikki! (Kirsti tulee). Kirsti! Klautahan olet\nrakastanut salaisesti.\n\nKIRSTI. Sinä tiedät sen? Hyvä, että tiedät! Ja nyt kun tiedät, väisty\ntieltäni!\n\nELINA. Sinunko tieltäsi? Klaus on minun!\n\nKIRSTI. Klaus on minun! Hän oli minun, ennenkuin sinä näitkään häntä,\nja minun hän on oleva. Koko hänen olentonsa kuuluu minulle. Minä otin\nhänet Kaarinalta -- minä otan hänet sinultakin. Oi, en tahdo sinulle\npahaa, Elina! Sinä kun olet niin lempeä, niin hurskas, mitenkä sinulla\non sydäntä ryöstää toiselta hänen elämänsä, hänen kunniansa! Luovu\nhänestä, niin voimme vielä kaikki tulla onnellisiksi! Sinä et rakasta\nhäntä, sinä rakastat Uolevia. Olihan hän sinun ensimmäinen rakkautesi\n-- ja nainen rakastaa vain yhden kerran! Paetkaa! Minä suojelen teitä,\nminä yhdistän teidät. Ottakaa minun Vääksyni! Mutta paetkaa, paetkaa!\n\nELINA. Sinä puhut kuin jalkavaimo! Nainen antaa sydämensä vain yhden\nkerran. Minun sydämeni on Klaun. Pois kodistani! Sinun rakkautesi\nsaastuttaa sitä.\n\nKIRSTI. Minäkö pois Laukosta!? Elina Fincke, sinä poistut, enkä minä!\n-- Millä oikeudella sinä tulit tänne? Millä oikeudella tunkeuduit\nmeidän väliimme? Tiedä, Elina Fincke, että lapsi, jota kannan rintani\nalla, on Kurjen. Se on vanhempi sinun lastasi. Ymmärrätkö? Siis olen\nminä hänen oikeutettu puolisonsa, sinä hänen jalkavaimonsa! Pois, sanon\nminä! Pois Laukosta! Pois! Minä en tahdo jakaa -- --! Väisty, sinä\nhalpasukuinen Fincke! Tuolla käy tie Suomelaan! Ota rakastajasi\nmukaasi! Parempi sinulla olisi Nokian kosken kuumimmassa pyörteessä\nkuin minun vihani vallassa! Pois, vielä tänä yönä, tänä hetkenä! Jos et\nmene, saatat minut raivotyöhön, josta seuraa turmio meille kaikille.\n\nELINA. Suojele minua, Uolevi! Hän tahtoo tappaa minut, kuten\nKaarinankin.\n\nUOLEVI. Älä pelkää! Minä suojelen sinua!\n\n    (Sulkee hänet syliinsä).\n\nKURKI (tulee rovastin ja aseenkantajan seurassa. Seisahtuu hetkeksi ja\ntarkastaa Uolevia, joka pitää Elinaa sylissään).\n\nKIRSTI. Klaus! Tuossa näet!\n\nKURKI (karjaisee. Juoksee esille ja lävistää Uolevin. Nostaa Elinan\nkorkealle ilmaan ja paiskaa lattiaan. Kirsti juoksee nurkkaan,\nosoittaen kurjaa pelkuruutta. Elina liikuttaa itseään vähän).\n\nELINA. Klaus! Sinun lapsesi -- sinun -- --\n\n    (Kuolee).\n\nROVASTI. Kaikkien pyhien nimessä -- mitä olette tehnyt?\n\nKURKI. Tieltä, pappi! -- Kirsti, sinä pelkäät -- sinä pakoilet minua.\n-- Oletko valhetellut?\n\nKIRSTI. Olen.\n\nKURKI. Voi sinua, kirottu!\n\n    (Syöksyy hänen päällensä, mutta väki, joka tulee, estää sen.\n    Hän vaipuu Elinan ruumiin viereen. Lyyli, kerjäläinen ja\n    Matti Niilon-poika tulevat. Katselevat kauhuissaan, mitä on\n    tapahtunut.)\n\nLYYLI (Elinan ruumiin vieressä). Voi, voi! Minun rakas emäntäni!\n\nUOLEVI (avaa silmänsä ja katsoo Kurkea). Vuoden perästä Jumalan\ntuomiolle!\n\nKURKI. Lapseni! Vaimoni! Vuoden perästä Jumalan tuomiolle! Pelasta\nminut, pappi! Ota Laukko kirkolle! Kirjoita Roomaan! Auta, auta! Minä\nolen kadotettu.\n\nKERJÄLÄINEN. Niin -- kadotettu!\n\nKURKI. Tuomionenkeli! Voi minua!\n\nKERJÄLÄINEN. Niin. Tuomiopäivä on tullut. Loppunut on armon aika. Jo\nkosto kohtaa tätä petollisen irstasta, ylpeätä sukua. -- Kuulkaa, te\nmaan mahtavat! Te olette vuodattaneet viatonta verta, ja nyt teille\nkostetaan isäinne ja esi-isäinne synnit. Henkeni silmä katsoo kauas,\nja verisenä kajastaa etäisyyden ranta. Näen liekkien syövän tämän\nkartanon, joka on nähnyt niin monta rikosta, niin paljon kyyneleitä.\nMahtavasta Laukosta ei jää kiveä kiven päälle. Ja Laukon ylpeä isäntä\nharhailee mieletönnä talonsa raunioilla. Niin, Klaus Kurki,\nviheliäisenä ja sairaana kierittelet sinä madon lailla maassa. Ja\nkerjäät kuolemata vapauttajaksesi. Mutta kuolema karttaa sinua. Ja\ntuskissasi sinä etsit sitä Vesilahden syvyydestä!\n\nROVASTI. Herkeä, kauhun mies!\n\nKERJÄLÄINEN. Ja sinä, Kirsti Fleming! Sinäkään et karta koston kättä.\nSe lapsi, jota kohdussasi kannat, syntyy hengetönnä.\n\nKIRSTI. Nim. Minä tunsin, kuinka Elinan kuolonkorina tappoi sen. Isä,\nmuserra minut, polje minut jalkojesi alle, tuota tuskaa ja kyyneleitä,\nkuljeta minua ohdakkeista tietä! Mutta opeta minua katumaan, katumaan,\nkatumaan!\n\nKERJÄLÄINEN. Sinä olit ylpeä. Opi nöyrtymään! Sinä korskeilit silkissä\nja kullassa. Pukeudu nyt säkkiin ja tuhkaan! Sinä nauroit nautinnon\niloissa. Itke nyt synnin surussa! Sinä epäilit. Opi nyt uskomaan! Sinä\nrakastit lihan hekumaa, -- opi nyt rakastamaan ristiä! Ja kun näin olet\nmaailman silmissä tomuun tallattu, niin silloin nostan sinut ylös ja\npesen sielusi puhtaaksi Karitsan veressä.\n\nKIRSTI. Niin. Tue minua! Rukoile puolestani! Opeta minua! -- Sano, mitä\npitää minun tehdä!\n\nKERJÄLÄINEN. Ensi työksesi: hoida tuota onnetonta! Etkö näe että hän jo\non mielipuoli --?\n\nKIRSTI (nöyrästi). Klaus! Rukoile kanssani! Etkö tunne minua!\n\nKURKI. Tunnen -- tunnen --. Sinä olet Kaarina Fleming, ja tämä on sinun\nlapsesi -- Kaarina Fleming -- Kaarina Fleming -- --.\n\n    Väliverho.\n\n\nLOPPU.\n\n\n\n"]