[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fxZ1_tRt7ezBi-wOXCbkL_VvKvDCpCXxclNhRq891oYY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},1251,"Laukkuryssä","Rahkonen, Aleksanteri",1841,1877,"1251-rahkonen-a-laukkuryssa","1251__Rahkonen_A.__Laukkuryssä","Laulunsekainen ilveilys yhdessä näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1869,null,11548,70763,false,51512,[24],"Drama",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Laukkuryssä: Laulunsekainen ilveily yhdessä näytöksessä\" by Aleksanteri Rahkonen is a theatrical play written in the late 19th century. The narrative centers around a humorous and lighthearted exploration of love, mistaken identities, and social interactions within a small community in Käkisalmessa. Key characters include Niilo, a young man torn between his affections for Leena and the pressures of societal expectations, and Heikki, his witty companion who offers comedic commentary on their situation.  The opening of the play introduces us to Niilo and Heikki as they engage in a lively discussion outside a tavern, setting a comedic tone. Niilo is preoccupied with his feelings for the beautiful Leena, the daughter of a hat maker, while Heikki teases him for his excessive spending on hats, which Niilo has purchased as an excuse to see her. As they bicker, they comment on the arrival of a wealthy guest, Wasili Petrovits, adding to the excitement and anticipation of the community. This light-hearted banter and the introduction of romantic entanglements create an engaging start to the unfolding drama in this charming tale. (This is an automatically generated summary.)",[],259,"Yksinäytöksinen laulunsekainen hupinäytelmä sijoittuu 1800-luvun Käkisalmeen. Tarinassa runomatkalla olevat ylioppilaat päätyvät paikalliseen kievarimiljööseen, jossa tunnelmaa värittävät aunukselainen laukkuryssä sekä koomiset väärinkäsitykset. Teos on vauhdikas komedia, joka on mukaelma tanskalaisesta aiheesta.","A. Rahkosen 'Laukkuryssä' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1251.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","LAUKKURYSSÄ\n\nLaulunsekainen ilveilys yhdessä näytöksessä\n\n\nTanskankielisen teoksen mietteen mukaan kirjoittanut\n\nA. RAHKONEN\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nJ. C. Frenckellin ja pojan tykönä,\n1869.\n\n\n\n\n\n\n      Näytetty: C. R. Lindberg.\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n _Wiljakainen_, Johan Mikaelinpoika,    |\n    Hattumaakari,                       |\n _Leena_, hänen tyttärensä,             |\n _Tikka_, Kaari Johanneksenpoika,       | Käkisalmessa.\n    Kestikievari ja teurastaja,         |\n _Miettinen_, Matti Katarinanpoika,     |\n    Räätäli ja raatimies,               |\n _Sopanen_, Elias Jaakonpoika, Kauppias,\n _Heimo_, Rikas mies Helsingistä.\n _Niilo_, Ylioppilas, Heimon veljen poika.\n _Heikki_, Ylioppilas.\n _Wasili Petrovitsa_, Laukkuryssä Aunuksesta.\n Palveluspoika, kestikievarin-.\n Yksi renki.\n Toinen renki.\n Wieraita ja palvelijoita.\n Porvareita vaimoineen ja lapsineen.\n Soittajia.\n\nOn tapahtuvinansa Käkisalmessa.\n\n\n\n\nTeateri kuvaa katua. Oikealla puolella on kestikievarihuone, jonka oven\nyläpuolella on kyltti kirjoituksineen: K. Tikka Kestikievari. Huoneen\nedessä on suuri pöytä ja muutamia penkkiä. Wasemmalla puolella on\nhattumaakarin puoti, jonka ikkunalta näkyy hattuja ja lakkeja ja jonka\noven yläpuolella on myöskin kyltti kirjoituksineen: _Johan Wiljakainen\nHattumaakari_. Puodin vierellä on penkki.\n\n\nENSIMÄINEN KOHTAUS.\n\n    Niilo ja Heikki, viimemainittu kirja kädessä, istuvat\n    pöydän ääressä kestikievarinhuoneen edessä.\n\n_Niilo_. Weljeni, heitä jo pois tuo kirja kädestäsi! En voi enää\nkuunnella, sillä päässäni on vallan toisia ajatuksia.\n\n_Heikki_. Mutta, veli kulta, koska nyt olemme runomatkallamme, niin\nemme saa muuta ajatella kuin runollisuutta. Ja kun kädessäni sattuu\nolemaan juuri se osa kirjaa \"Mansikoita ja Mustikoita\", jossa Suonio\npuhuu Suomen kansan runoilijoista, niin sallihan minun katsoa, onko\ntäällä Käkisalmessa asuskellut ketään Suomalaista runoilijaa.\n(Lattaelee kirjaa.) Onpa todellakin. Tässä mainitaan, että Pietari\nMansikka on ollut täällä siltavoutina ja on yksi parempia kansan\nrunoilijoita.\n\n_Niilo_ (joka yhä katsoo tuijottaa hattumaakarin puotiin päin).\nMuistaakseni sanotaan siinä myöskin, että lemmen liekki pani täällä\nhänen runolähteensä lirisemään.\n\n_Heikki_. Se on kyllä totta. Mutta etpä suinkaan olisi sallinut, että\nMansikka olisi samassa nainut tuon hattumaakarin kauniin tyttären?\nJumala paratkoon! kylläpä oletkin jo antanut tuolle hattumaakarille\nmeidän molempain matkakassasta niin paljon rahaa, että hän jo minun\nmielestäni voisi antaa tyttärensä kaupanpäällisiksi.\n\n_Niilo_. Heikki, et saa puhua niin! Leena on siveyden kuva.\n\n_Heikki_. Sen minäkin luulen, sillä olenhan nähnyt hänen kääntävän\nselkänsä sinuun, kun häntä puhuttelet.\n\n_Niilo_. Jospa tietäisin hänen sillä tarkoittavan, etten ole hänen\nsuosiossansa, niin olisi onnettomuuteni todellakin suuri. Melkein neljä\nviikkoa olemme jo viipyneet Käkisalmessa. Setäni luullee minun jo aikaa\nsitten lähteneen kanssasi täältä Inkerinmaalle runonkeruulle, sekä\nihmetelnee sitä, ettei ole saanut minusta mitään tietoa. Tuo kaunis\nneitohan on minut tänne vanginnut. Jopa olen juossut hyvin monen asian\nvuoksi tuohon puotiin.\n\n_Heikki_. Kylläpä puhut totta! Kuinka monta hattua jo lienetkin\nostanut. Warmaankin kaksitoista hattua ja seitsemän lakkia! Jumala\nparatkoon, oletpa aika kassööri! Niillä rahoilla olisimme jo aikaa\nsitten olleet matkamme perillä.\n\n_Niilo_. Waan kuinka minun olisi pitänyt tehdä? Täytyihän minulla olla\njotakin asiaa, sillä enhän olisi voinut asiatta puotiin mennä. Mutta\nmitäs sekään on minua auttanut? Hän tuskin vastaa kysymyksilleni;\ntavallisesti menee hän pois ja jättää isänsä tekemään kanssani kauppaa.\n\n_Heikki_. Kas niin, Niilo kulta, pienissä kaupungeissahan pitää\nviattomuutta hakea; Helsingissä on se jo aikaa sitten huutokaupalla\nmyyty.\n\n_Niilo_. Onko Helsingistä jo posti tullut?\n\n_Heikki_. Ei vielä, vaan sitä odotetaan parasta aikaa.\n\n    (Nousevat seisalleen.)\n\n_Niilo_. Jospa tietäisin, mitä setäni minulle kirjoittaa!\n\n_Heikki_. Jospa tietäisin, lähettääkö hän rahaa!\n\n_Niilo_. Minun on ollut vaikea hänen kukkaroonsa turvautua. Waan kun\nHelsingin kirjallisuuden seura on määrännyt meille niin hirveän vähän\nmatkarahaa, niin ei muuta turvaa ole ollut kuin sedältäni lisäksi\npyytää. Hän onkin hyvä ja rikas mies, ja onpa siis syytä toivoa.\n\n_Heikki_. Saanko luvan kysyä, mitä muuta olet hänelle kirjoittanut?\n\n_Niilo_. Pelkkää totta vaan, sillä totuushan maan perii. Ensiksi olen\nminä kiittänyt häntä siitä, että hän on hätätilassa luvannut auttaa\nminua rahoilla. Sitten olen minä kertonut hänelle hyvin tarkoin\nrunoretkemme Karjalassa ja viimein olen hänelle kirjoittanut olostamme\nKäkisalmessa -- ja olen samassa tunnustanut kiihkouteni.\n\n_Heikki_. Se tahtoo sanoa, kiihkoutesi tuhlaamaan rahaa hattuihin,\njotka kyllä hintansa takaisin tuovat, jopa kenties korkoakin, kunhan\nvaan odotamme Käkisalmen markkinoita.\n\n_Niilo_. Siitä en ole sanaakaan virkkanut, mutta lemmenkiihkouteni,\nkas, sen minä olen tunnustanut ja luvannut samassa heittää se sekä koko\nkaupunkikin Jumalan nimeen, kunhan vaan saan rahat käteeni, että sitä\ntehdä voisin.\n\n_Heikki_. Ja sinä luulet sitä voivasi tehdä?\n\n_Niilo_. Minun täytyy; minun kunniani sitä vaatii. Leena ei minua\nrakasta, hän päinvastoin jopa ylenkatsoo minua. Tahdonpa vielä\nviimeisen kerran koettaa päästä hänen kanssansa puheille; tuleehan hän\ntavallisesti tähän aikaan puotiin.\n\n    (Katsoo sinnepäin.)\n\n_Heikki_. Herra siunatkoon! Aiotko taaskin ostaa itsellesi uuden hatun?\n\n_Niilo_. Kaikkiapa vielä! Minä tahdon vaan nähdä Leenaa ja hänen omasta\nsuustansa kuulla onneni.\n\n_Heikki_. Kas se on sekä kristillistä että loogillista. Mutta mitä\nhattuihin tulee, niin täytyy minun muistuttaa, että me jo viimeinkin\nsuurella rahantuhlaamisella olemme saaneet niitä koko tusinan; olisihan\nsiis synti suuri hankkia vielä lisäksi kolmastoista, joka silloin\nhäpäisisi niin pyhän luvun kuin tusina on. Eikä silloin mikään muu\nauttaisi kuin kerätä toisia hattuja lisäksi niin monta, että toinenkin\ntusina tulisi täyteen.\n\n    (Postikellon helinä kuuluu.)\n\n_Niilo_. Ai posti tulee! Heikki, ole niin hyvä ja lähetä joku kiireesti\npostikonttoriin kysymään, onko minulle tullut jotain kirjettä.\n\n_Heikki_. Menenpä aikani huviksi itse.\n\n    (Menee.)\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    _Niilo_ perällä. _Tikka, Miettinen, Sopanen_ ja joukko\n    _ravintolan vieraita_ sekä _palvelijoita_ rientää juosten ulos\n    kestlkievarihuoneesta. Miettisellä on vielä ruokaliina rinnalla\n    ja Sopasella kädessä luupalanen, jota hän kaluaa.\n\n_Kööri_.\n\n(Lauletaan kuin: Arvon mekin ansaitsemme.)\n\n               1.\n\n    Ai, ai! Helsingistä milloin\n    Posti tänne tullut on,\n    Käkisalmi, riemus silloin\n    Onpi vallan verraton!\n    Iloa niin suurt' ei suonut\n    Mikään oo, kuin se on tuonut.\n\n               2.\n\n    Kun jo kello heläjääpi\n    Wirstan päästä kaikuen,\n    Ruoka unhotuksiin jääpi,\n    Wiinapullo samaten.\n    Uutisia kuulla saamme,\n    Niitä tarkoin tutkikaamme!\n\n               3.\n\n    Wirallinen Lehti noista\n    Sanomist' on mieluisin,\n    Hallituksen asioista\n    Haastelee se liiakskin;\n    Jos se pulaan joutuu milloin,\n    Almenninki auttaa silloin.\n\n               4.\n\n    Hufvudstadin-bladi painaa\n    Lukea mit' ansaitsee,\n    Senpätähden siitä aina\n    Neidot kohta tappelee,\n    Sekä uteljaisna juoksee\n    Ämmät kahvipöydän luokse.\n\n_Tikka_ (palveluspojalle). Hei, Pekka, juokse paikalla postikonttoriin\nja tuo meille sanomalehdet.\n\n    (Poika menee.)\n\n_Miettinen_. Niin kovin mielelläni tahtoisin tietää, onko\nsanomalehdissä puhuttu komersiraati Petrovitsasta.\n\n_Tikka_. Sitä minäkin tahtoisin niin mielelläni tietää. Häntä odotetaan\nWalamoon. Tuo mainion rikas komersiraati Wasili Petravitsa Moskovasta!\n\n_Miettinen_. Sanotaanpa hänen matkastansa olevan ilmoitettu Moskovan\nWietomostissa, vaan varmaankin saamme Wirallisesta Lehdestä hänestä\ntarkempia tietoja.\n\n_Sopanen_ (kaluen luuta). Saammepa kunnon paistin.\n\n_Miettinen_. Siitäkö, jota kaluatte?\n\n_Sopanen_. Ei, minä tarkoitan Petrovitsaa. Mutta semmoista herkkua\nsaamme tavallisesti haistella, vaan ei maistella. Täällä Käkisalmessa\nei meillä ole mitään hyötyä hänestä, sillä hän tietysti lähtee samalla\nhöyrylaivalla pois.\n\n_Tikka_. Nuo hiiden höyrylaivat! Tuskinpa enää saa hyviä matkustavaisia\nnähdäkään. Jos asian laita tulee näin pysymään, niin kaikki ravintolan\nisännät täällä meidän maalla, minä tarkoitan Lyssenpurissa ja\nKäkisalmessa, kuolevat nälkään hyvin pian.\n\n_Miettinen_. Waan sanoppas, mikä on oikeastaan hänen Walamomatkansa\ntarkoituksena?\n\n_Sopanen_. Hänen Walamomatkansa tarkoituksena? -- Maltas kunhan pyyhkin\nsuuni puhtaaksi, niin paikalla sanon sen.\n\n(Laulaa säveleellä: Tyhjät maljat pidoissa.)\n\n           1.\n\n    Petrovitsa mynteillään\n    Kansaa tanssittaapi,\n    Sodan saa hän syttymään,\n    Rauhat rakentaapi.\n\n           2.\n\n    Hopeaiset hetulet\n    Häll' on puvussansa,\n    Napit kaikki kultaiset\n    Häll' on takissansa.\n\n           3.\n\n    Hällä kammareissakin\n    Kultakruunut riippuu,\n    Hänpä polttaa setelin,\n    Sytyttäissä piippuu.\n\n           4.\n\n    Waan kun hän on ihminen.\n    Syntejä hän kantaa,\n    Niistä päästä, munkeillen\n    Rahaa tahtoo antaa.\n\n           5.\n\n    Mutta kyllä meillekin\n    Tuhansia jääpi,\n    Kukkaromme kovemmin\n    Silloin heläjääpi.\n\n           6.\n\n    Weljet, kyllä meillekin j.n.e.\n\n_Miettinen_. Kas, hänpä vasta on kunnon mies. Woi, jos hän jo olisi\ntäällä! Ehkä teettäisi tykönäni uudet housut.\n\n_Tikka_. Ja ostaisi pihatostani härkiä.\n\n_Sopanen_. Ja puodistani Wuoksen lohta.\n\n_Miettinen_. Minä, joka olen kaupungin vanhin ja raatimies, antaisin\nkunnianosoitukseksi porvariston marssia hänen edessänsä.\n\n_Tikka_. Ja minä härkäni ja mullikkani.\n\n_Sopanen_. Ja minä kauppapalvelijani ja piikani.\n\n    (Palveluspoika tulee takaisin.)\n\n_Palveluspoika_. Tässä on sanomalehdet.\n\n    (Kaikki kiiruhtavat hänen luoksensa.)\n\n_Muutamat_. Hufvudstadin-bladi!\n\n_Toiset_. Almenninki!\n\n_Toiset_. Wirallinen Lehti!\n\n_Miettinen_ (tempaisee kaikki sanomalehdet). No, noh! Emmehän voi\nkaikki samalla kertaa lukea. Menkäämme ruokasaliin; minä luen teille,\nniin voimme sitten asioista keskustella.\n\nKaikki. Se on oikein! Se on oikein!\n\n    (Menevät kestikievarihuoneesen.)\n\n_Tikka_, (joka huomaa Niilon, palaa takaisin). Kuulkaa, herra Heimo\nkulta! Älkää suuttuko! Minä olen kovassa rahan pulassa. Olisiko teidän\nmahdollista suorittaa tänäin antamani rätinki.\n\n_Niilo_. Aivan mielelläni tahtoisin sen tehdä, mutta sanoa täytyy\nvaikka hävettää, ettei minulla ole tällä hetkellä ollenkaan rahaa, vaan\nminä odottelen vekseliä Helsingistä ja lähetin nyt juuri toverini\npostikonttoriin kysymään tokko semmoista on jo tullut.\n\n_Tikka_. Sepä on lysti kuulla! Suokaa kuitenkin anteeksi rohkeuteni,\nvaan ajat ovat nykyään niin kovat. (Mennessänsä itsekseen.) Tuopa on\nmerkillinen mies! Ties Jumala, mitä hän täällä Käkisalmessa näin kauvan\ntehnee. Luulenpa, ettei mahda hänen laitansa oikealla tiellä olla.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Niilo. Leena (puodin ovelia).\n\n_Niilo_. Jos ei minun vekselini tänäin tule, niin en tiedä mitä tehnen\n-- (Huomaa Leenan). Mutta tuossa on Leena. Kenties hän näkee minut.\nNäinköhän menen hänen luoksensa. Tahdonpa kuitenkin vähän aikaa olla\netempänä.\n\n    (Leena käypi, Niiloa huomaamatta, sukanneulonta kädessä,\n    puodin ulkopuolella edes ja takaisin.)\n\n_Leena_. (Laulaa säveleellä: Minä seisoin korkeella vuorella.)\n\n              1.\n\n    Kaunis neito, sä, joka katselet\n    Ikkunastasi minuhun.\n    Sekä lintuin laulua kuultelet,\n    Käännät korvasi riemuhun!\n\n              2.\n\n    Älä noin sä kylm' ole ainiaan,\n    Ole lempeä minullen,\n    Mua laske, kultani, joutuisaan\n    Sinun luoksesi sisällen.\n\n              3.\n\n    Miksi poika laulat tuon laulelon?\n    Sekä miks pyrit luoksein noin?\n    Kuules, kuules, kyll' ovi auki on,\n    Minä sulle sen virkkaa voin.\n\n              4.\n\n    Sinun ensin tuntea täytyy tie,\n    Kuule, niin minä neuvon sen:\n    Mene tuonne kirkolle, siellä sie\n    Sitten kolkuta ovelien.\n\n              5.\n\n    Mutta vaivaloinen on kirkkotie,\n    Oi sä, neitoni armahin!\n    Raput laske seinälle, että mie\n    Sinun luoksesi pääsisin.\n\n              6.\n\n    Poika ei, sill' onpi mon' onneton\n    Pudonnunna jo rapuilta,\n    Mutta kirkonportti se varma on\n    Sekä leveä astua.\n\n_Niilo_ (läheten Leenaa). Hyvää päivää, kaunis neito!\n\n_Leena_. Ai! tekö se olittekin?\n\n_Niilo_. Ette suinkaan te ole vihoissanne siitä, että olen kuunnellut\nteidän lauluanne? Sillä laululla on kaunis sävel. Minä olen kuullut\nKreetta Haapasalon laulavan sitä Helsingissä; vaan voin vakuuttaa, että\njokainen, joka on kuullut sen laulun teidän suustanne, sanoo samoin\nkuin minäkin, teidän laulavan sitä paljoa suloisemmasti kuin hän.\n\n_Leena_. En voinut haaveksiakaan, että niin taitava nuottien tuntija\noli lähellä minua; muuten en olisi ollenkaan laulanut.\n\n_Niilo_. Mutta sanatkin minua ihastuttivat; ne ovat vallan uudet.\n\n_Leena_. Uudet, sanotte te? Ei ne ole uudet.\n\n_Niilo_. Ei ajatusten puoleen, mutta --\n\n_Leena_. Kenties aikomuksenne onkin puhua isäni kanssa?\n\n_Niilo_ (hämmästyksissään). Aivan niin; sehän minun aikomukseni olikin,\nvaan saanenhan onnen puhella teidänkin kanssa?\n\n_Leena_. Minä käsken hänen tulemaan ulos.\n\n_Niilo_ (yksinään). Saakuri vieköön! Taas hän menee pois ja jättää\nminun tavallisuuden mukaan isänsä kanssa loruamaan.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Niilo. Wiljakainen.\n\n_Wiljakainen_. No, hyvää päivää, maisteri Heimo! Wielähän te olette\ntäällä Käkisalmessa. Suvaitsetteko mitä?\n\n_Niilo_. Suvaitsenko mitä? Oi, teidän puodissanne on hyvin paljon\nkaunista tavaraa, paljon, jota mieleni tekee!\n\n_Wiljakainen_. Koko puotini on tarjolla. Mitä pitää olla? Pyöreääkö\nhattua, vai silkkihattua? Wai kenties haluatte uusia kesälakkeja aivan\nPietarin muotia?\n\n_Niilo_ (ajatuksissaan) Waan kuulkaa, osaatteko selittää arvoituksia?\n\n_Wiljakainen_. Kyllä, jos vaan ne eivät ole aivan vaikeita.\n\n_Niilo_. Saappa nähdä, näinköhön arvaatte mitä puodistanne kernaammin\nhaluaisin omakseni.\n\n(Sävel: Flikka kaunis suloinen.)\n\n            1.\n\n    Akkunaan kun käännän pään --\n\n_Wiljakainen_ (juoksee puotinsa akkunan luo, katsoo sisälle ja lausuu\njälkeen muistostansa).\n\n    \"Akkunaan hän kääntää pään\" --\n\n_Niilo_.\n\n    Sieltä satun näkemään --\n\n_Wiljakainen_ (lausuu jälkeen muistostansa).\n\n    \"Sieltä hatun näkee hän\" --\n\n_Niilo_.\n\n    Mi on liljaa valkeampi,\n    Muita kaunihin.\n\n            2.\n\n    Sill' on suuret silmät kans,\n    Kullasta on kiehkurans,\n    Järkeä ja ymmärrystä\n    Ne ne verhoaa.\n\n_Wiljakainen_.\n\n    Herra, kyllä arvannen,\n    Tänne kohta tuon mä sen.\n\n(Menee puotiinsa.)\n\n_Niilo_.\n\n    Mitä hän nyt tarkoittaapi,\n    En voi käsittää.\n\n            4.\n\n_Wiljakainen_ (tulee valkea hattu kädessä).\n\n    Tässä, tässä nyt se on;\n    Tää sai vasta palkinnon,\n    Kun on liljaa valkeampi,\n    Muita kaunihin.\n\n            5.\n\n(Näyttää hatun huokureikiä.)\n\n    Sill' on suuret silmät kans.\n\n(Näyttää keltaista hatunnauhaa.)\n\n    Kullasta on kiehkurans.\n\n(Panee hatun Niilon päähän.)\n\n    Järkeä ja ymmärrystä\n    Nyt se verhoaa.\n\n_Niilo_ (ottaa hatun päästään ja katselee sitä.) Paha kyllä, että nuo\nrunolliset vertaukset sopivat samalla kertaa useampaan kappaleesen.\n\n_Wiljakainen_. Mitä te nyt tarkoititte? Enkö minä ole oikein arvannut?\nKyllä kaiketi; sillä mahdotonta on erehtyä noin selvästä arvoituksesta.\nPitäkäätte vaan se hattu! Se kaunistaa teidät ja sopii päähänne,\nniinkuin olisi mitan mukaan tehty.\n\n    (Panee hatun jälleen Niilon päähän.)\n\n_Niilo_. Niinkö luulette? (Wähän aikaa mietittyään, huoaten.) Waan mitä\nse maksaa?\n\n_Wiljakainen_. Kyllä se on vähintäin kolmenkymmenen markan arvoinen, ja\nvaikka minun oma veljeni pyytäisi sitä, niin ei hänkään saisi\nhalvemmasta. Waan yhtä kaikki. Koska te olette minulta jo niin monta\nhattua ostaneet, niin voittehan ikäänkuin tuttavuuden puoleen saada se\nkahdestakymmenestä viidestä markasta; enhän minä viidestä markasta\nvälitä, kunhan vaan muuten hyvä kauppa syntyy.\n\n_Niilo_. Katsokaa, minulla on tässä kahdenkymmenen markan seteli.\n(Itsekseen.) Jumala paratkoon, lienee jo viimeinen! (Ääneensä.) Jos\nmyytte tuon hatun minulle tähän rahaan, niin ostan vielä senkin.\n\n_Wiljakainen_. No, olkoon menneeksi tuon kauniin setelin vuoksi ja\nsitten on hattu teidän. Tuhannen kiitoksia. Jos vielä edeskinpäin\ntarvitsette apuani, niin kääntykää vaan puoleeni. (Tahtoo mennä, vaan\npalaa takaisin.) Waan kuulkaa vielä sananen. Minun tapani ei ole olla\nuteliasna, mutta suokaa anteeksi jos kysyn, mitä te oikeastaan niin\nmonella hatulla teette? Itse asia ei minuun kuulu, mutta mieleni tekee\nniin kovin tietää.\n\n_Niilo_. Mitä minä niillä teen? -- Minä ostan niitä sen tähden, että --\nettä -- että minä olen mielitehtoinen.\n\n_Wiljakainen_ (hämmästyksissään). Wai herra on mielitehtoinen --\n\n_Niilo_. Niin, minä mielin hattuja, se on, mieleni tekee hattuja.\n\n_Wiljakainen_. Hattuja? Sekö se olikin vaan? -- Herra Jumala, löytyypä\nnoita mielitehtoisia monta sorttia. Mainittu sortti on kuitenkin\nkaikista viattomia; se on aivan varmaa. -- No tuhansia kiitoksia,\njääkää terveeksi! (Itsekseen.) Hän on siis mielitehtoinen, se tahtoo\nsanoa: mielipuolinen.\n\n    (Menee.)\n\n_Niilo_ (yksinään). Aika tuhmasti teinkin nyt. Jos ei vekseli tule,\nniin olen mennyt mies.\n\n\nWIIDES KOHTAUS.\n\n    Niilo. Heikki.\n\n_Heikki_ (katsoo ympärillensä). Minun toverini ei näytäkään olevan\ntäällä, mahtanee siis olla kammarissansa.\n\n    (Tahtoo mennä kestikievarihuoneesen.)\n\n_Niilo_. Heikki hoi! minnekkä matka?\n\n_Heikki_. Herra Jumala! Sinäkö olitkin? Todellakaan en tuntenut sinua.\nMitäpäs nyt? Johan taas olet ostanut itsellesi uuden hatun.\n\n_Niilo_. Onko sulla kirjettä?\n\n_Heikki_. Kirjettä? Ei tuon enempää mitä kädessäni näet.\n\n_Niilo_. Ei kirjettä! Ei vekseliä! Pahuus vieköön.\n\n_Heikki_. Oletko taas ostanut hatun?\n\n_Niilo_. Mitä se sinuun kuuluu?\n\n_Heikki_ (pilkallisesti.) Minun täytyy sanoa, että se on hirveä tapa,\njohon olet kiihkostunut. Kylläpä varoitetaan nuoria miehiä\nkortinlyönnistä, juomisesta ja naisista, vaan unhotetaan sitä vastoin\nvaroittaa vaarallisimmasta himosta. Jospa minä jolloinkin tulisin\npapiksi, niin saarnaisin seuraavalla tavalla: (saarnaten) Lyö korttia\nniin paljon kuin mielesi tekee, juo niin paljon kuin mielesi tekee,\narmastele niin paljon kuin mielesi tekee, vaan lupaa pyhästi vannoen,\n(kovemmalla äänellä) ett'et osta useampaa kuin yksi hattu vuodessa.\n\n_Niilo_. Waikka olen kovassa pulassa, niin en voi kuitenkaan olla\nnauramatta. Luulenpa, että sä et ole oikein viisas.\n\n_Heikki_. Niinhän aina rakastuneet ihmiset luulevat viisaista, kun\nnämät antavat heille hyviä neuvoja. Ajattelepas, alku työn kaunistaa,\nlopussa kiitos seisoo. Samoin himojenkin laita. Ensin ne kasvavat\nhuomaamatta, vaan sitten ne paisuvat niinkuin nuoskalumessa vierivä\nlumipallo. Jos ei niitä jo ajassa tukehuteta, niin vievät ne päin\nhelvettiin, niinkuin tuo kirottu hattuinhimo on sinulle tekemäisillään.\n\n(Laulaa säveleellä: Ei ole ajat, niinkuin oli ennen.)\n\n                1.\n\n    Harmiksi pistää alkavi jo mulle,\n    Mikäpä viimeinkin lopuksi tullee.\n\n                2.\n\n    Hattuja meillä on jo kolmetoista,\n    Seitsemän lakkia, tees tili noista!\n\n                3.\n\n    Kaikk' katukoirat pilkkaavat jo meitä.\n    Hiitehen siis sinä hattusi heitä.\n\n                4.\n\n    Paljon myös niiden rahtipalkka maksaa,\n    Kumpiko meistä sen suorittaa jaksaa.\n\n                5.\n\n    Parhain siis ollut oisi niittä olla,\n    Kuin kiristupahan veloista tulla.\n\n_Niilo_. En taida parempaa vastausta antaa saarnoihisi kuin seuraavan:\n\n(Laulaa säveleellä: Wuonna kuusikymment' kuus).\n\n            1.\n\n    Etpä käsittää sä voi\n    Sydämeni vaivaa, oi!\n    Kun vaan puotiin katson ma,\n    Mielein tekee hattuja.\n\n            2.\n\n    Kun näin eilen semmoisen,\n    Katos rauha sydämen,\n    Jos mä kävin, haastelin,\n    Hattua vaan muistelin.\n\n            3.\n\n    Saakur soikoon, huudahdin,\n    Se mun saada pitääkin!\n    Waan kun ostetuks sen sain,\n    Rauh' ei tullut rintahain.\n\n            4.\n\n    Tänäin juur, kun tahdoin ma\n    Murhettani haihduttaa,\n    Hatun näin tään valkoisen,\n    Paisui vaiva sydämen.\n\n            5.\n\n    Näin nyt mietin: hattu tuo\n    Mulle varman onnen suo,\n    Kun se päätäin kaunistaa,\n    Sydämein myös rauhoittaa.\n\n            6.\n\n    Saakur soikoon, huudahdin,\n    Se mun saada pitääkin!\n    Waan kun ostetuks sen sain,\n    Rauh' ei tullut rintahain.\n\n_Heikki_. Kas niin, johan nyt olet kovin syntiin paatunut! Enpä olisi\nvoinut luullakaan, sinun vielä niin pitkälle joutuneen. Nyt en enää\ntahdokaan juurtaa sanojani sinuun, sillä kun himo on jo kerran niin\nsuureksi paisunut, että -- --\n\n_Niilo_. Kyllä arvaan, mitä aiot sanoa.\n\n_Heikki_. Mistä sen arvaat?\n\n_Niilo_. Minä olen lukenut tuon saarnasi Granfeltin siveysopista. Kas,\ntässä; (ottaa hatun päästänsä ja antaa sen hänelle) ota veikkoseni\ntämäkin ja pane se toisten joukkoon ja käske pojan tuoda minulle\nmatkalakkini.\n\n_Heikki_. Oh-hoh! Nyt meillä on jo kokonaista kolmetoista hattua. Kun\nasetan ne kaikki päälletysten pöydälle, niin syntyypä niistä koko\ntonttu; yksistään jo tämäkin voisi pimeässä peljästyttää ihmisen\nkuoliaaksi.\n\n    (Heikki menee.)\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Niilo yksinään.\n\n_Niilo_. Sitä pahempi, että Heikki on oikeassa. Jopa alan hävetä. Eikä\nolekaan mikään ihme, ettei Leena pidä minusta, kun näkee miten\nnarrimainen minä olen. Joka kerran kun menen puotiin, saadakseni\nkohdata häntä, menee hän matkaansa ja jättää minun isänsä kanssa\npuhelemaan. Näin jäätyäni pulaan, on minun täytynyt joka kerta ostaa\nitselleni hattu, kun en ole rohennut oikeaa asiatani julkaista, sillä\nenhän voi asiatta mennä vieraiden luo. Luultavasti nauraa Leena minua\nsiitä. Jos olisin miehuudella ja tarkoitukseni toteuttamiseen\nturvautumalla itseäni käyttänyt, niin olisin varmaankin jo kauvan aikaa\nsitten saanut tilaisuuden aukaista sydämeni hänelle, joutumattani\npilkan-alaiseksi näiden kaikkien hattujen ostamisesta. Waan rakkaus on\nkummallinen sikiö; se syntyy sekä elää kahdella tavalla samalla kertaa.\nAjan huviksi se minussa syntyi, vaan kohtapa poltin itseni, ikäänkuin\nperho, siinä liekissä, jonka ympärillä häärin. Ihmekö siis, että Leena\nkatsoo minuun samoilla silmin kuin ensi alussa tietämättä, ettei\nrakkauteni enää olekaan pelkkää mairetta, mutta sydämeni hartainta\ntoivoa. Niin, niin! tästä silmänräpäyksestä alkaen tahdon muuttaa\ntapani; ja vielä parempi olisi, jos minulle onnistuisi sammuttaa se\nvähäinenkin lemmen liekki, jonka kenties olen häneen sytyttänyt.\nSaakurin hatut! Pahuus vieköön, etten ole voinut olla rauhoillani!\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Niilo. Tikka.\n\n_Tikka_. Kuulkaa herra, rohkenenko kysyä, joko olette saaneet\nvekselinne ja olisiko teidän mahdollista auttaa minua rahanpulasta?\n\n_Niilo_. En, hyvä isäntä, en toden todellakaan ole sitä vielä saanut.\n\n_Tikka_. Ettekö? Sepä nyt vasta oli saakeli! Ties Jumala, mitä minun\ntulee tehdä. Tänäin täytyy minun maksaa suuri rahasumma tavaroista.\nOlenpa mennyt mies, jos ette minua pulasta päästä. (Itkee.) Ah, herra\nHeimo! Perkele vieköön, miten väärin te olette tehneet, kun olette\nsaattaneet minun miesparan tämmöiseen helvetinmoiseen piinaan.\n\n_Niilo_. Woi, mikä onnettomuus! Nyt hän itkee! Hävetkäätte toki, herra\nTikka! Eihän miehen sovi itkeä noin vähänpätöisestä asiasta, akkojen\ntyötähän se on. Rahanne kyllä saatte, se on tietty se.\n\n_Tikka_. Woipi olla mahdollista, mutta, saakuri vieköön, eipä olekaan\nsamaa, jos minä saan ne tänäin tahi vasta vuoden jälkeen. Näinköhän\nkuitenkin voisitte antaa minulle edes jonkinmoista takausta.\n\n_Niilo_. Mitä takausta minä voisin teille hankkia, koska olen umpi\nvieras täällä kaupungissa? Paljoa helpompi on minun hankkia teille\nrahaa, kuin takausta.\n\n_Tikka_. Sitä parempi, maksakaa siis velkanne rahassa.\n\n_Niilo_. Kyllä te saatte, sanon minä vielä kerran, vaan malttakaa toki\nsiksi, kunnes itse saan rahaa.\n\n_Tikka_. Kas, sepä vasta oli lohdutusta se!\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    Niilo. Tikka. Heikki tulee, kantaen selässään kolmeatoista\n    hattua ja seitsemää lakkia, jotka kaikki ovat sidotut\n    kiehkuraksi yhteen lankaan.\n\n_Heikki_. Niilo, tässä on matkalakkisi, jota halusit.\n\n_Niilo_ (ottaa hatut). Mitä tämä nyt taas merkitsee?\n\n_Heikki_. Herra Jumala! pitäähän meidän ajanhuviksemme tehdä tiliä\nrikkauksistamme. Sentähden tahdon minä näyttää sinulle tätä kaunista,\nuudenmoista kiehkuraa. Katsopas vaan, valkea hattu on keskellä, toiset\nkaksitoista ikäänkuin apostolit sen ympärillä ja seitsemän lakkia\nniiden välillä, niin että tämä kokonainen harakanpelotus olisi sitä\nkomeampi. Sääli vaan, ettei ne ole vanhain akkojen yömyssyjä.\n\n_Tikka_. Mitä kummaa tämä merkitsee?\n\n_Heikki_. Minä selitän sen teille. Kuulkaa isäntä, aikomuksemme on\nripustaa tämä koristus teidän huoneenne lakeen kynttiläkruunun\nasemesta, koska teidän kammarinne näyttävät melkein kaikki olevan\njotensakin tyhjät huonekaluista.\n\n_Niilo_ (puoliääneensä Tikalle). Näettehän, onhan minulla koko joukko\nhattumaakarinteoksia. Sitä paitsi olen keksinyt itse uudenmuotisen\nhatun, vaan se ei tähän kuulu; pää-asia on, että nuo hatut ovat kaikki\nminun omani. Te pyysitte taanoin takausta ruuasta ja kortteerista. Minä\nannan teille nämät hatut. Sen te kyllä hyvin käsitätte, että ne\nmaksavat paljoa enemmän koin mitä minä olen teille rätinkinne mukaan\nvelkaa. Tässä on kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia; lukekaatte! --\nNo, mitä arvelette? -- Wai tahdotteko ostaa ne minulta, niin sitten\nsuoritan teille velkani.\n\n20\n\n_Tikka_. Oikein on; kolmetoista hattua ja seitsemän lakkia, kaikki\naivan uusia, ikäänkuin hattumaakarin puodista vasta lähteneitä. Waan en\nminä niitä juuri ostaa tahdo, sillä Jumal' auta en tiedä minne ne\npanisin. Mutta pantiksi, takaukseksi, kas, se toiselta korvaan soi.\nSilloin otan ne kiitollisuudella vastaan ja talletan kunnes vekselinne\nsaatte.\n\n_Niilo_. Minusta olisi parempi, jos te ne ostaisitte.\n\n_Tikka_. Kyllähän siitä vielä ehdimme tarkemmin puhua.\n\n_Niilo_. Herra kestikievari! Ottakaa siis nämät hatut ja viekää ne\nhuoneesenne.\n\n_Heikki_. Mitkä syntiin viettää ihmisraukkaa, hitto ne viimein suuhunsa\nhaukkaa.\n\n(Lauletaan kuin: Janon juoma sammuttaa.)\n\n            1.\n\n_Tikka_.\n\n    Kiittää nöyrimmästi saan.\n    Älkää vihastuko vaan\n    Minuun raukkahan!\n    Weijareita täällä käy,\n    Joill' ei sivistystä näy\n    Juuri olevan.\n\n            2.\n\n_Niilo_.\n\n    Teill' on oikein, kyllä saa\n    Nyky-aikaan kavattaa\n    Joka ihminen;\n    Muuten helpost' tapahtua,\n    Ettei ruokaa ees saa suu.\n\n_Tikka_.\n\n    Oikein puhutten.\n\n            3.\n\n_Heikki_ (Niilolle).\n\n    Hattujoukon kummoisen\n    Söimme hintaan kalliisen!\n    Synti on se suur.\n    Saanko hälle sanoa:\n    \"Kiitoksia ruuasta\",\n    Waikk' ei kestäs juur.\n\n            4.\n\n_Niilo_ ja Heikki (Tikalle).\n\n    Hattujoukon kummoisen\n    Söimme hintaan kalliisen!\n    Synti on se suur.\n    Saamme teille sanoa:\n    Kiitoksia ruuasta.\n\n_Tikka_.\n\n    Kiittämist' ei juur.\n\n(Hän aukaisee oven Niilolle ja Heikille, jotka menevät sisään.)\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    Tikka. Renki (kirje kädessä). Sopanen.\n\n_Renki_ (kovin hengistyksissään). Herra kauppias Ilja Jaakkovitsa\nSopanen! Ilja Jaakkovitsa Sopanen! eikö hän ole täällä.\n\n_Tikka_. Mikä hätä nyt?\n\n_Renki_. Postin kanssa on tullut kirje herra kauppias Ilja Jaakkovitsa\nSopaselle ja sillä on kiiru. Hänen rouvansa, Repekka Jaakkovitsa,\nsanoi, että hän on täällä.\n\n_Tikka_. Kyllä hän on täällä. Anna kirje minulle, niin minä vien sen\nkiireemmiten hänelle.\n\n_Renki_. En tohdi, sillä minun itseni täytyy se antaa hänelle.\n\n_Tikka_ (Huutaa ravintolaan). Ilja Jaakkovits! täällä on yksi mies,\njoka tahtoo puhua teidän kanssanne.\n\n    (Sopanen tulee.)\n\n_Renki_. Saan sanoa paljon terveisiä rouvalta ja tässä on teille kirje,\njoka juuri nyt postin kanssa tuli.\n\n_Tikka_. Näinköhän tuo sanoma tuonee mulle ravintolan vieraita?\n\n_Sopanen_. Sano rouvalle terveisiä paljon ja että minä tulen\nillalliseksi kotiin.\n\n_Tikka_. No, mitähän tuossa kirjeessä nyt on?\n\n_Sopanen_ (lukee). \"Korkiast kunnioitettu herra Ilja Jaakkovits\nSopanen, Rehellinen ja kuulusa kupietsa Käksalmes; _swojei rukuu_\", se\non suomeksi, hänen omaan käteensä, eikä kenenkään muun; \"_skooro,\nskooro_\", se tahtoo sanoa, oikein välein. (Aukaisee kirjeen.)\n\"Systerpek heinäkuun 1 päivä.\" -- Ah, se on kirjeenvaihtajaltani\nSysterpekistä. Hän kirjoittaa minulle aina tärkeimmät uutiset sieltä.\n(Lukee itsekseen.) Herra Jumala, mitä näen! Auttakaa! auttakaa, minua\npyörryttää! Minä kuolen!\n\n    (Hän on lankeamassa maahan, Tikka ottaa kiinni ja\n    vie hänet penkille kestikievarihuoneen vierellä.)\n\n_Tikka_. Woi Jumalani! tähän tarvitaan kiiruisaa apua!\n\n    (Töytää hattumaakariu ovelle ja huutaa sisälle.)\n\nHajuvettä! hajuvettä! Wälskäri! Wälskäri! -- Ah, toden totta, nytpä\nerhetyin pelkästä peljästymisestä. (Huutaa omasta ovestaan sisälle.)\nHajuvettä! Wälskäri! Wäliin! Ilja Jaakkovits laulaa viimeistä\nvirttänsä.\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Entiset. Wiljakainen. Miettinen. Ravintolanvieraita ja\n    palvelijoita. Miettisellä on vielä sanomalehti kädessä.\n\n_Kaikki_. Mitä nyt? mitä nyt?\n\n_Tikka_. Hajuvettä! Hajuvettä!\n\n    (Palvelijat juoksevat sinne tänne.)\n\n_Sopanen_ (alkaa tointua). En minä tahdo hajuvettä. Antakaa minulle\nryyppy viinaa, se on paljoa parempi.\n\n_Tikka_. Tuokaa kuminaviinaa! Ei, tuokaa tavallista paloviinaa!\n\n    (Sopaselle tuodaan ryyppy viinaa.)\n\n_Sopanen_ (juotuansa). Ah, kuinka se helpotti!\n\n    (Nousee.)\n\n_Miettinen_. Oletteko saaneet pahoja sanomia?\n\n_Tikka_. Minä otan osaa suruunne.\n\n_Sopanen_. Ei, ei sinnepäinkään. Minä pyörryin vaan pelkästä ilosta.\n\n_Kaikki_. Ilostako?\n\n_Sopanen_ (mieleltään liikutettuna). Oi, ystävä kullat! Miten\nsaattaisin virkkaa teille tunteeni? Enhän voi puhuakaan!\nKo-ko-ko-ko-komersiraati Petrovitsa tulee Käkisalmeen.\n\n_Kaikki_. Tuleeko?\n\n_Sopanen_. Hä-hä-hä-hän e-ei tule.\n\n_Kaikki_. Eikö?\n\n_Sopanen_. Hän o-o-o-on jo tullut.\n\n_Kaikki_. Onko mahdollista?\n\n_Sopanen_ (antaa Tikalle kirjeen). Lukekaa itse, Kaarl Ivaanovitsa;\nminä olen niin pyörryksissä, etten ainoatakaan puustainta tunne.\n\n_Tikka_. \"Ässä\", y sanoo y; s, y, s, syster; p sanoo p, e, k; syster\npekko. Lukekaa te Matvei Jekaterinovitsa. Kyllähän minäkin lukea\nosaisin, vaan en enää rillittä näe.\n\n_Miettinen_ (lukee.) \"Systerpek heinäkuun 1 päivä. Korkiast\nkunnioitettavaine herra kupietsa. Nyt mie lähestyn pännää ja läkkii,\njolla saan kiruttaa et yhtä tärkiä kui suurki uutine on ilmestynt. Mie\nsaan ilmottaa et komersiraato Petrovitsa on tult ja lähtöö täs\nsilmäräpäykses Käksalmee, mis hää ottaa korttierii Kaarl Iwanovitsan\nluona.\"\n\n_Tikka_. Minun luonani! Mitä kuulen minä?\n\n_Miettinen_ (jatkaa lukua). \"Hää, näättähä työ, kulkoo maata myöten,\nminkä perustuksen syy on se, ettei massina voi kannattaa nii paljo\nkultaa ja hopiaa, ku hänel on keral, kosk yhen posthevosen pittää\njuossa 40 kertaa ies takasii. Hää reisuaa Sallaa ja vaik hää ei oo\ntahtont ilmottaa issiää, nii on hää kuiteki tult tunnetuks siit\nkultakasast ja erinomaisest antamisestaa, mil hää antaa joka paikas\nkultaa. Ei hää oo antant köyhil, mut hää auttaa hantvärkkärilöitä,\nkupetsii, keskievariloita ja kaikkii sil taval, et hää maksaa paljo\nenemmä ku mitä maksaa. Nii esmerkiks anto hää kymmenä kolikkoo yhest\nvuraskust.\"\n\n_Wiljakainen_. Saakuri soi, jospa olisi sen minulta ostanut.\n\n_Miettinen_ (jatkaa lukua). \"-- ja tääl Systerpekis polttiniekan\nveslasist, kuha sai vaan Rajajoon vettä, vaik sekkii olj sekasta ja\nmutasta. Hää ilossi meit läsnä-olollaa vaa puolj tuntii, paha kyl; ja\nvaik hää tulj keskel päivää, nii ei kuitekaa savotan ikkunois olt\nkynttilöitä, sil kosk ei olt pimiä, nii ei myö tahottu tehhä hänel\nliminatsii; hää tuljki niiku harakka, ettei kukkaa tietänt, kävel ja\nkatsel, jaa-ab, mie voi sannoo, niiku harakka, ja viel sukkelammii läks\nhää pois, mie voi sannoo, niiku haukka kananpojan perrää. Miul ei oo\naikaa ennää kiruttaa teil, mie vaa tahoin suurimas kiiruuves tää kautta\nilmottaa teil, et komersiraato Petrovitsa tulloo Käksalmee. Pyyetään\nsuurimal nöyryyvel antamaa anteiks, ettei kirutushiekka oo kuivant ja\net kirutusläkki, jota sen pääl kaasin, on viel märkää\" -- (katsoo\ntarkemmin kirjettä) eihän tässä näy hiekkaa olevankaan ja puustaimet\novat kuitenkin jo kuivat ja selvät -- (lukee) \"mut miu pittää laittaa\nse nii kostian ku se on. Ei mittää muuta täl kertaa ku paljo terveisii;\nsitä toivottaa teil teijän liukas pismoiniekka Antrei Simenowitsa,\nPrikassikan pomosniekka Systerpekin savotas.\" -- No ystäväni, mitä itse\nasiasta arvelette?\n\n_Tikka_. Komersiraati tahtoo tulla minun luokseni kortteriin! Ja minä,\nkolhopää, en ole voinut tuota aavistaakaan. Nopeaan! Joutuun! Laittakaa\nkaikki kuntoon! Siivotkaa huoneet komersiraatia varten, jopa herra\nHeimonkin huone; hän voipi siksi ajaksi muuttaa kyökkiin. Minä itse\nasun sillä ajalla vaikka kananhäkissä, tai navetassa, tai missä\ntahansa. Joutuun, joutuun! ei ole aikaa joutilaisna virua. Nytpä\njuolahti hyvin tärkeä seikka mieleeni! Pankaa kynttilöitä kaikille\nikkunoille palamaan; me tahdomme ottaa häntä vastaan komeammin kuin\nSysterpekkiläiset. Kuolkaa, Iivana Mihailovitsa, teidänkin pitää panna\npari kolme kynttilää hattujen sijaan ikkunalle. Joutuun, joutuun!\n\n    (Wieraat ja palvelijat menevät.)\n\n_Miettinen_. Lähdenpä kiirummiten kotiin pukeumaan raatimiehen\nvirkapukuuni. Jospa soitattaisin avissionikelloa kaduilla, niin kenties\nehtisin vielä saada porvariston kokoon ennenkuin hän tulee. Ehkä lienee\nkuitenkin parempi, jos kokoon itse kaikki ne, jotka kadulla kohtaan.\n\n    (Menee.)\n\n_Sopanen_. Woi, ottakaa minut mukaanne! Taluttakaa minua! Tuskin voin\nenää jaloillani pysyä, sitä vähemmin avutta kotiin saakka käydä.\n\n    (Menee.)\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Tikka. Wiljakainen. Heimo ja hänen Ajorenkinsä, joka kantaa\n    matkatakkia ja vähäistä matkalaukkua.\n\n_Heimo_. Tässäkö kestikievarihuone on?\n\n_Renki_. Siinä se on, ja tuossapa näyttää itse isäntäkin olevan.\n\n_Heimo_. Woisinko saada hyyrylle yhden kammarin, herra isäntä?\n\n_Tikka_. Kammarinko? -- Kuka te olette?\n\n_Heimo_. Mitä se teihin tulee? Minä olen, niinkuin näette,\nmatkustavainen Helsingistä, ja tahdon kestikievarista huonetta.\n\n_Tikka_. Wai niin! mutta älkää pahaksi panko, minulla ei ole tilaa;\nkoko huoneeni olen hyyrännyt eräälle korkeasukuiselle matkustavaiselle,\njota juuri tällä silmänräpäyksellä odotetaan tänne tulevaksi.\n\n_Heimo_. Niin vain! minun tulee siis palata takaisin. Waan saanko\nkysyä, kuka se korkeasukuinen matkustavainen on, jollei hän vaan kulje\nnimeänsä ilmoittamatta?\n\n_Tikka_. Kyllä hän niin tekee, mutta meidän kesken puhuttu, hän on\nkomersiraati Wasili Petravitsa.\n\n_Heimo_. Mitä hänellä täällä on tekemistä?\n\n_Tikka_. Suokaa anteeksi, mutta kylläpä näytättekin olevan vasta\nsyntynyt vasikka! Ettekö edes Moskovan Wietomostia lue? Ha, ha, ha!\nKuin tuhmat nuo Helsinkiläiset ovatkin. Ha, ha, ha!\n\n_Heimo_. Mutta saanko luvan kysyä, asuuko huoneissanne eräs Niilo Heimo\nniminen herra Helsingistä?\n\n_Tikka_. Sitä pahempi, sillä hän täyttää vaan kammarini ilman mitään\nhyötyä minulle näin kovina aikoina. Kunpahan vaan maksaisi minulle\nrätinkinsä, niin saisi mennä vaikka männikköön. Waan eihän minulla ole\naikaa tässä teidän kanssa maksutta lörpötellä. Hyvästi te näsäviisas\nHelsinkiläinen!\n\n    (Menee.)\n\n_Wiljakainen_. Kuulkaa herra, kyllä se on aivan totta mitä hän puhui.\nMe olemme saaneet sanoman hänen tulostansa. Hän on ostanut matkallansa\nlakin ja maksanut siitä kymmenen ruplaa. Minun täytyy tosiaankin mennä\npuotiini ja panna kaikki hatut järjestykseen, kenties hän ostaa minulta\nsemmoisen.\n\n    (Aikoo mennä.)\n\n_Heimo_. Jumala ties, mitkä pidot täällä syntynevätkään.\n(Wiljakaiselle.) Kuulkaapa pari sanaa, ennenkuin menette pois.\nOlisitteko niin hyvä ja sanoisitte minulle mistä täällä kaupungissa\nsaisin kortteerin?\n\n_Wiljakainen_. Täällä ei ole muuta sosieteettihuonetta kuin\nkestikievari. Waan kuulkaa, jos tahdotte tulla minun katokseni alle,\nniin kyllähän hyvä sopu tilaa antaa.\n\n_Heimo_. Aivan mielelläni, vaan sallikaa minun sitten palkita vaivanne.\n\n_Wiljakainen_. No, kyllähän siitä sitten sovimme. (Rengille.) Wie\nherran kapineet sisään! (Renki menee sisälle.) Olkaa niin hyvä ja\nodotelkaa hetkisen aikaa puodissani, niin on kammari kohta valmis.\n(Huutaa): Leena!\n\n_Heimo_. Kiitoksia paljon! Ehkä minä istun tässä penkillä niin kauvan.\n\n    (Istahtaa puodin vierellä olevalle penkille.)\n\n_Wiljakainen_. Miten vaan itse tahdotte. (Huutaa): Leena!\n\n    (Menee puntiinsa. Renki tulee sieltä takaisin ja lähtee pois.)\n\n\nKAHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Heimo yksinään.\n\n_Heimo_ (nousee penkiltä ja tulee kuulijoita lähemmä). Siis asuu minun\nveljeni poika tuossa eikä ole maksanut hyyriänsä. Sanotaanpa: kellä on\npaljon lapsia, sillä on murhettakin; vaan yhtä hyvin voisi sanoa, kellä\non veljen poikia, sillä pitää oleman hyvä kukkarokin. Niilon kirje on\ntehnyt minut hyvin levottomaksi; sentähdenpä arvelin, ehkä olisi\nparempi, jos itse lähtisin matkaan hänen tilaansa tiedustelemaan. Ja\nsen olenkin nyt tehnyt. Hän kirjoittaa rakastuneensa erääsen neitoon ja\ntämän tähden tuhlanneensa kaikki matkarahat, mutta hän ei virka mitään\nsiitä, mihin tarpeisin hän on ne tuhlannut ja kuka hänen hempukansa on.\nMinun itseni täytyy kaikkea tuota omin silmin nähdä.\n\n(Sävel: Kesäkuulla lämpimällä.)\n\n              1.\n\n    Setäin unhottaneen luullaan, trallala\n    Niinkuin sanottavan kuullaan, trallala\n    Sen, ett' hekin riemuin joi,\n    Lemmetärtä jumaloi, trallala.\n\n              2.\n\n    Wanhoiks pojiks tultuansa,\n    Kieltävät he nuorta kansaa\n    Nauttimasta pulloistaan,\n    Lempimästä toisiaan.\n\n              3.\n\n    Olen setä toisellainen,\n    Hyvin muistan, kun mä vainen\n    Jouduin lemmen pauloihin,\n    Pyörrypäisnä kuljeksin.\n\n              4.\n\n    En sit' aikaa tahdo kiittää,\n    Sen vuoks aion rakkaat liittää.\n    Setä olen mimmoinen,\n    Kyllä loppu näyttää sen. Trallala.\n\nWaan mikä kummallinen ukon könttyrä tuolla tulee? Luulenpa, totta\nJumal' auta, että tuo Petrovitsalainen komediia jo alkaa.\n\n\nKOLMASTOISTA KOHTAUS.\n\n    Heimo. Wasili Petrovitsa, hopeahetuleinen nuttu päällä,\n    oksainen katajasauva kädessä ja naisten yömyssy päässä.\n\n_Wasili_ (pudistaa sauvaa kulissien taakse.) A kah! kyllähän miä,\ntottaah Jumalait, teillen kunnoh kyytii näytään, soatanan\nkatuuhkoiraat! Ettenköpähän työ, sen rumahiset, soata hiljahisen miehen\nkäytää rauhaas. -- Ahpa, pyhä veli, näinköpähän tahtoisiit minuul\nollaah avuullinen. Noipa katuuhkoiraat viskoivat heposen kakaroit mua\nvasten kuonoo.\n\n[Kun Laukkuryssät Suomalaisten keskuudessa eivät koskaan puhu omaa\nkielimurrettansa, vaan melskaavat tavallista suomea sekoittaen kaikkia\nmurteita yhteen, niin olemme tässäkin tehneet samoin katsomatta siihen,\nettei semmoinen kirjoitustapa näytelmissä ole esteetillistä.]\n\n_Heimo_. Mitä? Näenkö oikein? Olethan Wasili Petrovitsa Aunuksesta!\n\n_Wasili_. Kutama? Olooko taa mahoollist? Oloottenkohan hierraah Heimoo\nHielsinkist, jonkapa kanssah soan pakissa muuan kunniaan sanah? A kas,\nolommapahan myö usehin kauppoa tehnehet keskenäämmä.\n\n_Heimo_. Ja jos oikein muistan, niin on minun vielä kymmenen ruplaa\nsinulta saamista.\n\n_Wasili_. Kah pustekkii; kyllähpähän työ nyt muistaatten toin aivaan\nvääriin.\n\n_Heimo_. Enpä ollenkaan, sillä onhan minulla velkakirja.\n\n_Wasili_. Seälipähän mua! Kustapahan miä nyt noi tienkaat ottaisim. A\nkas oloonhan markaaton miesi. Eipä minuul oo penniikänä. Kah, kaikki\noloo männyh.\n\n_Heimo_. No, mitä sinulla sitten täällä on tekemistä?\n\n_Wasili_. A Herraah Jumalaa! Wieläpähän miä tahtoon muuan kertah\nPitterii nähtää, ennenköpähän kuoloo, as jospahan siellää olis\nmahoollist soataa viel parkymmentö markkoa. Oloonpahan käynyh jalvoin\ntaat pitkeä matkoa hamast Arinkankelist soakka Sortahvalaan kaut ja\npoikkeisiin tänneh Käkihsalmieen; Jumalait, kah, oloopahan toi aivan\ntottah. Moallapa miä tein kauppoa taloonpoikiin kanssah, jotkapa olooh\nmua kohtoan kuvaat mieheet, jopahan tavasta piilottuivat mua, kuinpa\nnimitmiesi tuli läheellen taloo, niinkuin esmierkiiks Joakkimoas.\nTaloon tytyillen kaupihtiin miä toas nuppiniekloi i vanhoillen\nmutsuillen markkulmii, kanviärttii, jernastestamenttii, soatanan\npierkoa, neuluu, naskalii, turkinpippurii i nuin etespiein.\n\n_Heimo_. Taisitpa tehdä hyviäkin kauppoja?\n\n_Wasili_. Luuliinpahan, kuin partaan syyhys, kaupaat rotsii, a kuin ei\nrotsinutkana. Huonoot kaupaat sain. Enpähän petakkoakana oo soanuh.\nHiitoolassapa mua ryöstettihin, kaikkipa laukku vietihin.\n\n_Heimo_. Waan mitä tuo pukusi merkitsee?\n\n_Wasili_. Kiessuus mua varjelkuon voan ei ketäkänä muitaa; kas,\nkaikkipahan vanhaat voatteheet ovat poisi ryösteetyt. Taanpa jentriikän\nostiin Pitteris olessan ereält komentiialt, joka suurehes\ntiaahteris siellää sanoi olleheen poliismaisteri \"Revissuori\"\ntiaahterikappalehtaas, jossapa näytetäh kutenpa virkaamieheet ottoavat\nlahjoi vastahan.\n\n_Heimo_. Käypikö poliisimestarikin siellä naisten yömyssy päässä?\n\n_Wasili_. A piäppähän suus kiini, kas miäpä tuimiistuun! Niäs, ilmaa\npuhaalti lakkiin, minuun istuessan taloonpoiaan rattahil. Toipahan oli\nrumaah ilmati i olipa lakkiin uus, kunka juur olin miä Sortahvalaasta\nostaanu. Ah, voinenpahan miä vannoo teillen, ettäpä minuul olooh\ntapahtuunu paljon kovii onnii taal perkeleheen matkaal; noistpa voisih\nsyntyvä kokoh kirjaa. Kuuleppahan, pyhä veli, jospa korvaanneh sitämä\nsiiteä, kas, miäpä kerroon teillen kaikki, koin kerroonkin.\n\n(Lauletaan kuin: Jussi meni kaupunkiin.)\n\n              1.\n\n    Hiitolahan sammoisiin\n    I mieliin, kieliin hoastoin,\n    Piruun pierkoa kaupihtiin,\n    I mutsuilt tienkaat roastoin.\n         Taloonmies,\n         Sorttah ties!\n    Pihkaaks pierkaan keksih;\n    Tuimiistuip' heän, Herrah Kies!\n    Taast niin tuliseksih.\n\n              2.\n\n    Kylläh koitiin selitteä:\n    Olooh köyhii vuosii,\n    Piruu myös syö jäkeleä,\n    On pierkai toistaa kuosii.\n         A kas, heän\n         Syömesseän\n    Kostoo mullen kantoi,\n    Nimitmieheel kielimeän\n    Mutsuns juossaa antoi.\n\n              3.\n\n    A kun yölläh roikkosiin,\n    Tul nimitmiesi luoksi,\n    Miä kun juurih heräisiin,\n    Niin laukkuun luo toi juoksi.\n         Rauhaassain\n         Rahillain\n    Lojuin taahan asti,\n    Kaapasinpa karkkuun vain\n    Oikein nupiasti.\n\n              4.\n\n    Juoksiin mehteän nupijoan\n    Miä ilki-alastonnah,\n    Peällän olih särkki voan\n    Muut kaikki sai toi konnah,\n         Onneksem\n         Kanssan vein\n    Höysyt i taan takin;\n    Miä kun siitten mattoa tein,\n    Tuulispie vei lakin.\n\n              5.\n\n_Heimo_.\n\n    Onnes kova ollut on,\n    Käyt kovin sääliks mulle.\n    Kun nyt olet lakiton.\n    Niin hattu hanki sulle.\n         Niitä saa,\n         Näen ma,\n    Hattumaakarilta.\n    Hattu pukus kaunistaa,\n    Näytät bojarilta.\n\n              6.\n\n_Wasili_.\n\n    Kah, kunp' ei oo penn',\n    Niin kuk toin ostoa jaksaa.\n\n_Heimo_.\n\n    Siitä mitä vaatii hän,\n    Sen tahdon minä maksaa.\n\n_Wasili_.\n\n         Walheet lie?\n\n_Heimo_.\n\n         Tästä sie\n    Saat kakskymment' markkaa\n\n_Wasili_.\n\n    Kuvaan mies heän, soakulj vie!\n    Auttoa Wasil parkkaa.\n\nA kas, toi herraah oloo aikaa molotsaa, a heän on molotsaa. Woan\nkuulkoattenpahan, kunhan uotaatten kotvaasen aikoa, kylläpähän miä\nvielää muistaan.\n\n_Heimo_. Suorittaako muistat? Sitä en juuri luule.\n\n_Wasili_. A kuin muistaan.\n\n_Heimo_. Mitäpä tuosta. Mutta oletko ennen ollut Käkisalmessa?\n\n_Wasili_. Enpähän miä taal oo milloonkana olluh, enpä maisin enkä\nvesimatkoin, kuinpahan en tahtoo sekota massinoihik, koskahpa höyryy\noloo kuni ruuvinvoimaah, i soattah tärähtykseel särehteä ilmahan.\n\n_Heimo_. No, koska et ennen ole täällä ollut, niin näet jotain kummaa.\nSinä tulet näkemään kuinka kohteliaasti kaupunkilaiset tulevat sinua\nottamaan vastaan, niin kohteliaasti, ettei koskaan ole sinulle vielä\nsemmoista tapahtunut.\n\n_Wasili_. Taivahinen Herraah mua varjelkuon. Kutama toi tahtoop sanoo?\n\n_Heimo_. Sinä siis et ollenkaan näy tietävän, kuinka kovin mieltyneet\ntämän kaupungin asukkaat ovat sinun suuren isänmaasi kansaan!\n\n_Wasili_. Kah, kutama työ minuul pakitsetten?\n\n_Heimo_. Kylläpä kohta olet sen näkevä. Jos täällä ammutaan kanuunilla,\nniin tapahtuu se sinun kunniaksesi.\n\n_Wasili_. A kuin en siitääh sitämä sortti! Kas, miäpä varoon kalunan\nampuumist.\n\n_Heimo_. Jos kaupunki tulee tulilla valaistuksi, jos sinua kummarretaan\nj.n.e., niin älä siitä ole ihmeissäsikään, sillä kaupunkilaiset tekevät\nsitä, jos ei juuri miksikään raha-ansioksi sinulle, niin kuitenkin\nsinun kunniaksesi.\n\n_Wasili_. Ah, Herraah Kiesus siunaatkuon; kutenpahan nyt silmät oloo\nkeäntynyh? Kah, muutaamis seuvuis oloo rahavas tahtoonuh mua hirtehen\nroikkumahan hilataa, a taalla....\n\n_Heimo_. Waiti nyt! Minä kuulen kansaa tulevan. Minä en voi sinulle\nenempää puhua. Älä ole minua tuntevinasi, minä en myöskään ole sinua\ntuntevinani.\n\n_Wasili_. A kah, pyhä veli, äläppähän jätaä mua! Jopahan mua tärisytteä\ntoi kunniah-iloo. Herraah kultaa, kuulkoappahan muuan pakinah. Kun\neihän voan toi olis loihoonkonstii. Kah, kukapaha ties loihtuuvat mua\nkarjunks.\n\n_Heimo_. Ole huoleti ja luota minun apuuni, jos tämmöistä tulet\ntarvitsemaan.\n\n    (Menee hattumaakarin puotiin.)\n\n_Wasili_. A kas, heänpä jo oloo pois. Kutama tuloo minuun tehtää? Noh,\noloopahan heän kuvaan mies, eipä heän minuul pahoa suo. Woinenpahan,\nkah, siitääh komentiiaa siis hamahan loppuhun soakka, ehkäpä tuost\nhyvöö rotsii.\n\n\nNELJÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Wasili. Miettinen, puettuna vanhaan raatimiehen virkapukuun.\n    Sopanen, pitkä venäläisen kauppiaan kauhtana päällä ynnä\n    muutenkin hyvin eriskummaisessa puvussa.\n\n_Sopanen_. Minä voin tehdä pyhimmän valan siihen, että hän on jo tullut\nja seisoo tuossa.\n\n_Miettinen_. Ei siinä enää ole epäilemistäkään; kaikki tunnusmerkit sen\ntodistavat, niinkuin tuo hopeahetuleinen takki ja niin edespäin.\n\n_Sopanen_. Johan minä sen sanoin teille, Matvei Jekaterinovitsa.\n\n_Miettinen_. Puhukaamme nyt hänelle Wenäjän kieltä.\n\n_Wasili_ (itsekseen). A kah, nytpähän pauhkahtoa.\n\n    (Sopanen ja Miettinen kumartavat syvästi etempänä, Wasili\n    nyökäyttää heille päätänsä epäilevällä katsannolla.)\n\n_Miettinen_. Trastuitte vascha plahorootie!\n\n_Sopanen_ (erikseen Miettiselle). Se on väärin; pitää sanoman näin:\n(Wasilille) Traisalaitte vassa siantelstvo, komersiraato Wasiili\nPetroovits!\n\n_Wasili_ (itsekseen). Soakelih vie! Kah, nytpähän hyö oloo jo tehnehet\nminuun kommersiroaliks.\n\n_Sopanen_. Wui otsen toprii tselovekka kak prislii knam.\n\n_Miettinen_ (erikseen Sopaselle). Se on vallan hulluinpäin, pitää\nsanoman näin: (Wasilille) Wui, je trona palkka, polssoi molotsa kak\nraatovalsas -- -- (erikseen Sopaselle korvantausta raapien) Kuin se on\nWenäjäksi, kunnioitatte meitä läsnä-olollanne?\n\n_Wasili_. A pakiskoattenpahan voan Suomeen kielt, kylläh miä tuot\nymmäärrän i taijanpahan ihtekin pakistaah sitämä parahint Suomee,\nkutama Helsinkiin herraat pakitsoovat.\n\n_Sopanen_. Onko mahdollista?\n\n_Miettinen_. Se on meille suuri kunnia; vaan saanko nöyrimmän kunnian\nkysyä, mistä teidän ylhäisyytenne on oppinut niin selvää Suomea\npuhumaan?\n\n_Wasili_. A kas, pyhäät veljeet! oloonpahan lukenuh Suomee tuost\nWiraallisest Lehteest i siinääpähän olookin sitämä parahint Snomee;\nsenpää vuoksihan sen nimih olookin Suomaalainen Wiraallinen Lehtii.\n\n_Miettinen_. Herra komersiraadilla mahtanee olla niin terävä pää, kuin\ntahkottu kirves.\n\n_Sopanen_. Me luulemme, että teidän ekselensinne on täytynyt matkustaa\nmaata myöten Moskovasta saakka. Taisi olla ikävä matka!\n\n_Wasili_ (itsekseen). Luuleenpahan, totta Kiesavit, ettäpähän hyö\nluuloo minuun olovan Muskovast; tuon mainioon rikkahan kommersiroalin,\nminuun kaimoan, Wasili Petroovitsaan. A kah, olokuonpahan toi nuin i\nnäin. (Ääneensä). Mukihin mänih.\n\n_Sopanen_. Waan miksi teidän ylhäisyytenne seisoo tässä kadulla? Ettekö\ntahdo astua sisälle tuohon seurahuoneesemme?\n\n_Miettinen_. Koko tuo huone on teitä varten.\n\n_Wasili_. A kutama? kokoh huonee?\n\n_Miettinen_. Niin, herra komersiraati!\n\n_Wasili_. Kah, oloopahan toi somah huonee.\n\n_Sopanen_. Olkaa niin hyvä ja astukaa sisällen.\n\n_Wasili_. Ah, pyhäät veljeet, uottakoattenpahan kotvaasen aikoa. Kas\nminuunpa tuloo männääh hattuhmoakarihin hattuuh ostamahan.\n\n_Miettinen_. Hoi, mestari Iivan Mihailovits! mestari Iivana\nMihailovitsa!\n\n_Sopanen_. Komersiraati tahtoo ostaa itsellensä hatun.\n\n\nVIIDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Miettinen. Wiljakainen, Sopanen.\n\n_Wiljakainen_. Teidän kaikista kaikkein nöyrin palvelijanne! Mikä suuri\nkunnia minun vähäiselle huoneelleni! Suvaitseeko teidän ekselensinne\ntunkeutua armosta minun puotiini. (Itsekseen.) Woin pyhimmän valan\ntehdä siihen, että kymmenen ruplaa on kohta minun taskussani. (Wasili\nmenee sisälle, Wiljakainen seuraa jäljessä.)\n\n_Miettinen_. Antakaamme nyt tieto hänen tulostansa Kaarl Ivanovitsalle.\n\n_Sopanen_. Hiin, hyvin välein, välein!\n\n_Molemmat_ (huutavat). Kaarl Ivanovits! Kaarl Ivanovits!\n\n\nKUUDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Miettinen. Sopanen. Tikka, hyvin kaitahihainen, vanhanaikainen\n    hännystakki päällä, pöytäliina käsivarrella ja muutenkin\n    eriskummaisesti puettuna.\n\n_Tikka_. Mitä, nyt? Onko hän tullut?\n\n_Sopanen_. Hiin, totta Jumal' auta, onkin, ja te ette ole olleet häntä\nvastaan ottamassa.\n\n_Tikka_. Mitä ihmeitä! Missä hän on?\n\n_Miettinen_. Olkaa vaan levollinen; hän on mennyt Kaarl Ivanovitsalta\nostamaan itsellensä uuden hatun.\n\n_Tikka_. Onko mahdollista! (Huutaa.) Kuulkaa sen perkeleet! Laittakaa\nkaikki valmiiksi! Pankaa sianläskiä hapankaalin sekaan! Ja kun minä\nannan merkin, niin soittakaa säkkipilliä!\n\n_Miettinen_. Minä ja Ilja Jaakkovitsa olimme ensimäiset häntä vastaan\nottamassa. Me saamme varmaankin Yrjänän ristin, jonka hän meille\npalkkioksi toimittaa.\n\n_Sopanen_. Tahi priljantisen nuuskatoosan kultarahaa täynnä.\n\n_Miettinen_. Tai kumminkin hyviä silmäneuloja täynnä.\n\n_Sopanen_. Aina teidän puheistanne huomaa, että te olette räätäli. Kun\nteillä on raatimiehen virkanuttu päällä, niin teidän tulee unhottaa\nkoko räätälin ammatti.\n\n_Tikka_. No, mimmoinen hän on puhutella!\n\n_Sopanen_. Hyvin armollinen!\n\n_Miettinen_. Hän on komersiraadeista parhainta sorttia. Parhain ihminen\nmitä maailmassa löytyy.\n\n_Sopanen_. Ja hän puhuu Suomea...\n\n_Miettinen_. Kenties paremmin kuin me Wenättä.\n\n_Tikka_. Hiljaan! hän tulee!\n\n_Miettinen_ (komennoi huutaen). Ottakaa vaari! Rivi-hin!\n\n    (Asettuvat juhlallisesti riviin ravintolanhuoneen eteen.)\n\n\nSEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Entiset. Wasili. Wiljakainen.\n\n_Wasili_. A kah, minuulpahan oloo uikein pahah mielii kuin ei kaupaat\nrotsinehet. Woan enpähän miä voinee mustoa hattuu piessä kantoa. As,\nvalokonen hattuhan minuul piteä piessän ollaah. Ettenköpähän työ näje,\nettä miä oloon valakiapie prihatsu, kuten kuin ihte viaattomuus, i kuin\nviaattomuuves ei oo kutakana vilppii, niin kas, enpähän miäkänä\nsuvaisse kutakana outoo merkkii piessän.\n\n_Wiljakainen_. Sepä oli saakeli, että juurivasta ikään tulin myymään\nainoan valkean hattuni.\n\n_Wasili_. Sep oloo soakelih, sep oloo soakelih! a kutama toi minuhuun\nkuuluup? Eihän toi kotsaus minuhun koskee.\n\n_Wiljakainen_ (itsekseen). Luulenpa kuitenkin keinon keksiväni: Herra\nNiilo Heimo antaa minulle luultavasti takaisin sen valkoisen hatun,\njonka hän vasta osti minulta. (Ääneensä.) Jospa herra komersiraati\ntahtoisi armosta odottaa hiukkaisen aikaa, ainoastaan niin kauvan kuin\nolette puolipäivällisenne syöneet, niin teidän ylhäisyytenne on saava\nvalkean hatun, jota juuri tehdään ja joka valmistuu noin neljänneksen\ntunnin jälkeen.\n\n_Wasili_. No, kah, voineenpahan miä tok nuin kotvaan aikoa uottoah. A\ntahtoisittenkopahan toin laittoa siitten minuul kamorkkahan.\n\n_Wiljakainen_. Suoraa päätä.\n\n_Tikka_ (läheten). Sydämeni hyppii ilosta, että teidän ekselensinne,\nherra komersiraati, tekee minulle sen kunnian, että tulee minun\nkatokseni alle asumaan.\n\n_Wasili_. Kas, pyhä veli, joskopahan sinuun syömi hyppiih, i hyppiih\nminuunkin.\n\n_Miettinen_. Kuinka viisaasti vastattu!\n\n_Sopanen_. Hänen vastauksensa sattuvat aina navakkaasi.\n\n_Tikka_. Jos teidän ylhäisyytenne suvaitsee astua pöytään, niin on\nruoka jo valmis.\n\n_Wasili_. A kas, kutama kiiruuhummin sitämä parhempi; jopahan suoleet\nminuul nalöst sisäl kuunuvoa.\n\n_Tikka_ (huutaa huoneesensa). Hei, säkkipillit ja harmoonikat soimaan.\n\n    (Säkkipillien ja harmoonien soitto kuuluu.)\n\n_Wasili_ (itsekseen). Soakelih soikohon! Nytpähän ei eneän oo epäillyst\nsiit, että hyö luuloo minuun olovan kaimoani, Kommersiroalin Mnskovast.\n\n    (Wasili, Tikka, Sopanen ja Miettinen menevät sisälle.)\n\n_Wiljakainen_ (yksinään). Niin, niin minun pitääkin tehdä. Tyttäreni\nLeena menköön nuorelta Heimo herralta pyytämään sitä takaisin. Hänelle\nherra Heimo sen kyllä antaa.\n\n    (Menee.)\n\n\nKAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.\n\n    Niilo tulee kestikievarihuoneesta ulos. Kohta sen jälkeen Heikki.\n\n_Niilo_. Mikä meteli! Ei ole mahdollista olla rauhassa tuolla sisällä.\nSanotaan, että kauppaneuvos Wasili Petrovitsa on tullut Moskovasta ja\nettä he hänen kunniaksensa ovat kääntäneet koko huoneen nurin narin.\n\n_Heikki_ (tulee). Niilo toverini, minä voin antaa sinulle oikein hyvän\nneuvon.\n\n_Niilo_. No, mimmoisen?\n\n_Heikki_. Tänne on tullut saakurin rikas ruhtinas, jolla kuuluu olevan\nollut pari miljonaa orjaa...\n\n_Niilo_. Minä olen kuullut sen.\n\n_Heikki_. Mutta et ole kuullut, että hän on tullut Jerusalemista asti\nhopeaisissa vaunuissa, ajaen kahdellatoista hevosella ja tuoden\nmuassaan viisikymmentä kuormaa kultaa ja timantteja Käkisalmelaisille\njaettaviksi.\n\n_Niilo_. Sitä en ole koskaan knullut enkä nähnyt.\n\n_Heikki_. Warmemmaksi todistukseksi sanoilleni, tahdon sinulle myöskin\nkertoa sitä, että hän on partainen kuin itse pääpirn.\n\n_Niilo_. Menköönpä hiiteen!\n\n_Heikki_. Ja raha on hänestä roskaa vaan.\n\n_Niilo_. Ja sinä todellakin uskot noita kaikkia akkojen juoruja; etkö\ntiedä, että ihmiset tekevät puheillaan kaikki asiat tuhatta kertaa\nsuuremmiksi?\n\n_Heikki_. Se on kyllä totta, sen minä omasta kokemuksestanikin tunnen,\nsillä kun Helsingissä asuessani olen Sandviikissä yhtä ainoaa lasia\nsuuhuni kallistanut, niin on porina kulkussa Kruunnuha'an vuorilla\nkaikunut ja kahvitantat Kämpillä ovat huutaneet: nyt taas on tuo Heikki\njuonut tänäin viisi tusinaa putelia punssia, ja saanut alkkoholismon.\nKun nyt Helsingissä, joka on olevinansa suuri kaupunki ja sivistyksen\npesä, juoru- ja sortopuheet lentävät tuhatta kertaa suurennettuina\nyhdessä minutissa kahden kolmen virstan matkan, niin ei ihmettä,\nettä ihmiset Käkisalmessa, joka on vähäinen kaupunki, samassa\nsilmänräpäyksessä toisessa päässä tietävät mitä toisessa on puhuttu. Ja\nkun joku hullu on tuhmuudessaan ajatellut Petrovitsaa äärettömän\nrikkaaksi, niin on semmoisia juorupuheita ympäri kaupunkia syntynyt,\njoita juuri sinulle luettelin. Waan ei savua, jos ei tulta, sanoo\nsananlasku. Siis luulen minä, että noissa juoruissa on kuitenkin joku\nperä. -- Jos ei hänellä niin paljon rahaa olekaan, kuin sanotaan, niin\nmahtanee hänellä kuitenkin olla muutama tuhat ruplaa.\n\n_Niilo_. Mitä se meihin koskee, vaikka hänellä olisi miljooneja?\n\n_Heikki_. Maltappas nyt ja kuule mitä sanon: minun neuvoni olisi siis,\nettä pyytäisimme häneltä noin pari tuhatta markkaa, koska hänellä on\nrahoja.\n\n_Niilo_. Ha! ha! ha! Joko viimeinkin tuon neuvosi suustasi päästit?\n\n_Heikki_. Niin, eikä se olekaan mikään huono neuvo.\n\n_Niilo_ (suutuksissaan). Waan minä en tahdo ruveta kerjäläiseksi.\n\n_Heikki_. Kerjäläiseksi? Ei Suomen miehen sovikaan kerjätä; vaan\npyytäkäämme häneltä lainaksi ja jos laina jäisikin maksamatta, niin\neihän tuosta maailma mullistuisi; ja toiseksi ei minusta olekaan mikään\nsynti riistää rahoja yhdeltä partasuulta, sillä ovathan hänen veljensä\nmeiltä sangen paljon muuta kallista tavaraa vieneet.\n\n_Niilo_. Niin kyllä, mutta rehellinen Suomalainen luontoni ei salli\nminun neuvoasi noudattamaan.\n\n_Heikki_. Eihän sinulla nyt minkäänlaista luontoa olekaan, sillä\nrakkauden pauloissahan sinä kuljet. Mutta ei rakkaus elätä, ja muista,\nettä olet velkaa ravintolaan sata markkaa. Sentähden sanon sinulle\nviimeisen kerran, lainaa häneltä vaikka pari sataa markkaa, toisen\nsadan velkamme suorittamiseksi ja toisen millä Pietariin pääsemme,\njosta sitten saisimme lisään, koska setäsi on antanut sinulle\nvaltuuskirjan saada hänen tuttaviltansa rahaa. Hyvästi nyt! jos et tee\nniinkuin olen sanonut, niin jätän sinut tänne Leenaasi ihaelemaan ja\nlähden yksinäni Inkerinmaalle vaikka jalkapatikassa, sillä ainoalla\nmarkallani en voi hevoisin kulkea.\n\n    (Heikki menee.)\n\n_Niilo_ (yksinään.) Jos en häntä paremmin tuntisi, niin luulisin hänen\nminua pilkkaavan.\n\n\nYHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Niilo. Leena.\n\n_Leena_ (Niiloa huomaamatta). Hyvin ikävään toimitukseen lähetti isäni\nminut. Minä vapisen kuin haavan lehti. Mitä tuo vieras herra ajatelnee,\nkun kuulee, että minä tahdon puhua hänen kanssansa. Saas nähdä,\nnäinköhän voinen häneltä salata sitä, joka jo kauvan aikaa on minun\nsydäntäni vaivannut? Tahdonpa tavata jonkun palvelijan ja lähettää\nhänen kutsumaan herra Heimoa ulos. Mitä hän ajatelnee knn näkee, että\nse olen minä, joka tahdon häntä puhutella. (Mennessänsä kohtaa hän\nNiilon.) Jumalani se on hän!\n\n_Niilo_. Minuako niin peljästytte?\n\n_Leena_. En, päinvastoin minä haen teitä.\n\n_Niilo_. Te tahdotte puhutella minua? Mikä lämmin tuuli on tuon onnen\nminulle saavuttanut?\n\n_Leena_. Minulla olisi vähäinen rukous teille tehtävänä.\n\n_Niilo_. Rukous? Sitä on jo siunaus seurannut, sillä ettehän te\nsuinkaan voi vaatia minulta mahdotonta.\n\n_Leena_. Kaukaa siitä. Mitä minä vaadin, on teidän helppo täyttää.\n\n_Niilo_. Kuinka onnellinen olenkin, kun saan kunnian tehdä teille\njonkun hyvän työn. Waan velka velasta, sarka sarasta! Tietäkäätte, että\nminullakin on rukous teille tehtävänä, rukous, joka pn asuskellut jo\nkauvan aikaa huulillani ja jonka te voitte täyttää, eikä kukaan muu.\n\n_Leena_. Saanko kuulla mikä se on?\n\n_Niilo_. Olkaa niin hyvä ja ilmoittakaa te ensin salaisuutenne, sitten\nvasta minä minun.\n\n_Leena_. Minä niin ujoksun; se on semmoinen kummallinen asia.\n\n_Niilo_. Luuletteko, etten minä myös ujoksu? Kummallinen ei se ole;\nminusta ei se kumminkaan siltä näytä.\n\n_Leena_. Sanokaa te ensin asianne, ehkä se antaa minulle rohkeutta\nsanomaan omani.\n\n_Niilo_. No olkoon menneeksi.\n\n(Sävel: Ei taivahan alla ja avaralla).\n\n            1.\n\n    Mit', ystävä kulta,\n    Nyt kuulet multa,\n    Silmäin on sulle sen kertoneet.\n    Lemmen jos voimaa tunnet sa,\n    Tiedät mit' tahdon sanoa ma.\n\n            2.\n\n    Kun lintuset kuiskaa\n    Ja tuulet huiskaa,\n    Korvasi luontoon kallista,\n    Niin sinä kuulet laulelon,\n    Jossa mun salaisuuteni on.\n\n_Leena_.\n\n            3.\n\n    Mit', ystävä kulta,\n    Nyt kuulen sulta,\n    Silmäs on mulle sen kertoneet,\n    Lemmen jos voimaa tunnet sa,\n    Arvaat mit' tahdon vastata ma.\n\n            4.\n\n    Kun lintuset kuiskaa\n    Ja tuulet huiskaa,\n    Korvasi luontoon kallista,\n    Niin sinä kuulet laulelon,\n    Jossa mun vastaukseni on.\n\n_Molemmat_.\n\n            5.\n\n    Oi, ystävä kulta,\n    Mä minkä sulta\n    Kuulen nyt suureks riemukseni,\n    Mieleni sit' on kuvaillut,\n    Sydämen' usein uneksinut.\n\n            6.\n\n    Kun ilma se raikkui\n    Ja taivas kaikkui,\n    Sun salasuutes kuulin ma.\n    Kun sitä kysyin lehdolt', oi!\n    Wastuuksi rastaan säveli soi.\n\n            7.\n\n    Mut, ystävä kulta!\n    Kun mä nyt sulta\n    Itseltäs vastuun kuulla sain,\n    Paljoa kauniimmalta soi:\n    Mä sua lemmin, kultani oi!\n\n_Niilo_. Leena kultani! Oi kuinka kauvan sydämeni on hartaasti kaihonut\ntätä hetkeä! Waan minä en ole uskaltanut edes toivoakaan sen\nlähestyvän. Se kylmyys, jonka sinä minua kohden näytit, se\nvastenmielisyys, jonka luulin sinussa minua kohden huomanneeni...\n\n_Leena_. Minä luulin, että te tahdoitte vaan pilkata minua. Minusta oli\nse niin ihmeellistä, että te niin usein tulitte puotiin ja ostitte niin\nhirveän monta hattua.\n\n_Niilo_. Minä tiedän sen; minä käytin itseäni hullusti.\n\n_Leena_. Ei, en minä sitä tahdo sanoa. Mutta minä luulin, että te\nolitte rikas herra, joka ei rahalle arvoa antanut, kunhan vaan samassa\nsai tehdä pilkkaa köyhästä tyttö raukasta, vaan minun sydämeni sanoi\nminulle, ettei minusta olisi yhtäkaikki, jos te lähtisitte pois yhtä\nodottamatta kuin tulittekin.\n\n_Niilo_. Minä lähtisin luotasi pois! En koskaan, Leena kultani!\nTodistaakseni sydämeni rehellisyyttä, tahdon vannoa sinulle, etten enää\nmatkusta Wenäjälle, niinkuin aikomukseni oli. Minä palaan Helsinkiin\npyytämään setäni suostumusta avioliittoomme ja tulen sitten jälleen\ntänne paikalla takaisin.\n\n_Leena_. Aiotteko te todellakin tehdä niinkuin sanoitte?\n\n_Niilo_. Pyhimmällä valalla voin sen vahvistaa! Mutta kutsu minua\nsinuksi, ja anna liittomme merkiksi minulle muisku.\n\n_Leena_. Mitä te nyt mietitte! Tässä keskellä julkista katua! Koko\nmeidän kaupunkimme saisi siitä puheen-ainetta moneksi kuukaudeksi.\n\n_Niilo_. Sinä olet oikeassa. Lupaa minulle sitten vaan, että kutsut\nminua sinuksi.\n\n_Leena_. Jos vaan en herättäisi muissa mitään luuloa. Ja hyvästi nyt\njoksikin ajaksi.\n\n    (Tahtoo mennä.)\n\n_Niilo_. Leena, odotahan vähän! Olihan sinulla jotakin asiaa minulle.\n\n_Leena_. Herra Jumala! se on totta! Minä unhotin koko asian. Se on\nteidän syynne, te olette saattaneet pääni pyörryksiin.\n\n_Niilo_. Minä tahdon sovittaa rikokseni suutelemalla tuhatta kertaa\nteidän käsiänne.\n\n_Leena_. Jumala valjelkoon! Ei se käy laatuun. En minä tohdi tässä\nkauvemmin seista. Siis pari sanaa yhtä hyvää kuin pari sataa. Tuo\nvieras komersiraati, joka asuu kestikievarissa, tahtoo ostaa valkeaa\nhattua isältäni; mutta kun hän on myynyt teille viimeisen, mikä hänellä\noli, niin pyytää hän, että te olisitte niin hyvä ja antaisitte sen\nhänelle takaisin; hän tekee teille uuden, tahi antaa teille takaisin\nrahanne. Käypikö laatuun? Teettehän te sen minun tähden? Ja jos te\nolette oikein kohtelias, niin tulettehan itse tuomaan se takaisin, että\nminä saisin samassa nähdä teitä. Luulenpa, että minulla vieläkin olisi\nyhtä ja toista sanomista teille. Hyvästi! Ei teidän tarvitse vastata\nminulle, sillä minä en tahdo kuulla kieltävää vastausta huuliltanne.\n\n    (Menee.)\n\n_Niilo_ (yksinään). Saakuri vieköön! Hänen ensimäistä pyyntöänsä en ole\nmahtava täyttämään! Tuo kirottu hattu! nyt se on toisten kanssa\npanttina isännälläni. Mikä hiisi saattoi minut tuohon panttaustuumaan!\nWaan mistä minä voin tietää?.... Aha, keksinpä kuitenkin keinon. Minä\ntahdon noudattaa Heikin neuvoa. Herra Wasili Petrovitsa saattaneehan\ntoki lainata minulle pari sataa markkaa. Minä tahdon mennä sisälle\nhänen luoksensa -- vaan ei, ei se laatuun käy; hän istuu\npäivällispöydän ääressä. Minä kirjoitan hänelle pari sanaa ja lähetän\njonkun viemään kirjeeni hänelle.\n\n    (Ottaa taskustansa paperia, käypi pöydän ääreen\n    istumaan ja kirjoittaa.)\n\n\nKAHDESKYMMENES KOHTAUS.\n\n    Niilo. Heikki.\n\n_Niilo_ (pannessaan kirjeen kiinni ja päällekirjoitusta\nkirjoittaessaan). Kas niin, nyt se on tehty! Tämä varmaankin hyvin\nonnistaa. (Näkee Heikin, karahtaa seisaalleen ja syleilee häntä.) Oi\nHeikkiseni! Heikki kulta! Sinun neuvosi on verraton. Minä olen\nkirjoittanut Petrovitsalle, pyytäen häneltä rahaa lainaksi.\n\n_Heikki_. No, katsopa nyt, eihän minun neuvoni niin hullumainen\nollutkaan! Ensin sinä suutuit, vaan nyt huomaat itse, että...\n\n_Niilo_. Mutta silloin en minä tietänytkään mitä nyt tiedän.\n\n_Heikki_. Mitä sinä tiedät?\n\n_Niilo_. En mitään! en mitään!\n\n_Heikki_. En tahdokaan tietää, kunhan vaan pääsisimme täältä hiiden\nluolasta pois. Ja että tämä toivoni tulisi välemmin täytetyksi, niin\nanna minun itseni viedä tuo kirje Petrovitsalle.\n\n_Niilo_. Jos tahdot, niin vie vaan.\n\n    (Menee ravintolaan.)\n\n_Heikki_ (yksinään). Ensin ei minnn neuvoni kelvannut, ja sitten\njälkeenpäin noudatetaan sitä kiitollisuudella; mutta eipä ihme, sillä\nniinhän aina on laita _confratrea musarum alumni'en_ välillä. Waan\nmitäpä tuosta; olenhan Niilon ystävä ja sentähden koetan vaikka\nhampaineen hänet pulasta päästää. Sen vuoksihan olen myöskin ottanut\nviedäkseni tämä kirje Petrovitsalle, vaikkei Suomalaisen ylioppilaan\nsopisi partasuilta mennä rahaa anomaan. Waan ettei tuo muukalainen eikä\nmuutkaan huomaisi, että olen _ornatissimus, doctissimus, philosofiae\nstudiosissimus juvenis_ Suomenmaan yliopistossa, niin pukeun rengin\nvaatteisin. Sen minä teenkin.\n\n    (Menee.)\n\n\nYHDESKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Porvareita, eriskummaisissa puvuissa tulee vaimoineen ja lapsineen\n    ja etunenässä soittajia, joilla on harmoonit, säkkipillit ja\n    kitaarit kädessä. He asettuvat kestikievarihuoneen oven eteen.\n    Yksi porvareista laulaa sanat ja toiset _Kaikki_ vaan trallalan.\n\n(Lauletaan kuin: Den bästa medicin, som finnes till.)\n\n                   1.\n\n    No, veikot, onneks olkoon meille nyt, trallalaa,\n    On miljoiniekka tänne eksynyt, trallalaa,\n    Kieltämme tulee meidän liukastaa, trallalaa,\n    Ja häntä pilviin saakka korottaa, trallalaa.\n\n                   2.\n\n    Osottakaamme laulain, soittaen\n    Nyt suurta kunniata hänellen,\n    Niin kylläpä hän siitä lahjoittaa\n    Jok' ainoalle sata solkkovaa.\n\n                   3.\n\n    Mut kylläpä me tyhjennämmekin\n    Wiel' kultakukkaronsa kuivihin.\n    Ja hänet kynimme, on varmahan,\n    Niin ettei karvaakaan jää leukahan.\n\n                   4.\n\n    Käksalmelaiset käyttää taitavat\n    Kyll' rahojaan kuin itse itarat,\n    Mut mieli tekee saada lisään vaan,\n    Sill' raha ei tee pahaa milloinkaan.\n\n                   5.\n\n    Siis kettäkäämme hältä kaikki pois,\n    Ett' enää kukkarons ei soida vois;\n    Ei Valamoss' oo rahan tarvetta,\n    Ja Herraa rukoilla voi rahatta, trallalaa.\n\n\nKAHDESKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Entiset. Miettinen.\n\n_Miettinen_. Hyi häpeä, pölkkypäät! Eikö teillä enää ole järkeä? Onko\ntuommoinen laulu nyt tämmöisessä juhlallisessa tilassa mielestänne\nlaulettava? Jospa te jotakin semmoista ajattelisittekin, niin pitäisi\nteidän kuitenkin ymmärtää, ettei käy laatuun kaikkia mietteitään\nilmoittaa. Luulenpa, ettei komersiraati, Jumalalle kiitos, ymmärtänyt\nsanaakaan teidän laulustanne. Hän tulee kohta ulos; saas nähdä,\nosaatteko käyttää itseänne kuin järkevät elikot. Ja samassa\nsilmänräpäyksessä, kun hän tulee, tehkää niinkuin minä opetan, minä,\njoka olen viisain teistä ja sen vuoksi päässyt raatimieheksi: Paikalla,\nkun hän tulee, laulakaa hänelle ne uudet sanat, jotka eräs mainioin\nrunoniekkamme on sovittanut tuon hyvin yleisesti tunnetun, vanhan,\nhyvän ja isänmaallisesti viattomuutta kuvaavan \"Wiikerin-Wappu\"-laulun\nsäveliin. Semmoisella laulullahan pitää niin korkeaa vierasta vastaan\nottaman. Hoi, miehet! alottakaa, alottakaa, komersiraati tulee!\n\n\nKOLMASKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Entiset. Wasili. Sopanen. Tikka. Kööri.\n\n(Sävel: Wiikerin Wappu.)\n\n              1.\n\n    Tervepä teille! Tervepä teille!\n    Olkaatte terve tullehet meille!\n    Kansapa teitä taivahan alla\n    Ottavi vastaan soittelemalla.\n\n              2.\n\n    Suuret ne juoksee, suuret ne juoksee\n    Laupeina aina halpojen luokse.\n    Ei sovi seista, painakaa puuta,\n    Laulumme kestää kymmenen kuuta.\n\n_Wasili_ (laulukunnalle). Olohkoatten eähneti, olohkoatten eähneti!\nJopahan toi kylläh piisoa. Kah, eipähän minuun peäm voineeh siiteä\ntommohist viuunin, karmasniekan i pussihhuiluhien rämineäh. A kah,\nkuinpa tuo pesmi pisteä mua niskahan.\n\n    (Soitto alkaa uudestaan.)\n\n_Miettinen_ (laulukunnalle.) Hiljaan! Hiljaan! Perkeleen koirat!\nKomersiraati ei tahdo kuulla enempää.\n\n_Wasili_ (Tikalle, Sopaselle ja Miettiselle). A kah, pyhäät veljeet!\nMiäpähän tuimoan kutoma minuun tuloo tehtää. Ensistpähän tuloo minuun\ntehtää kuihtih, i kutama tienkoist parissoa jeäp, a noihan miä teil\nannaan viinuskan, rommun, kanviärtin, harjuuksiin, markkulmiin i\njernastestamentiin ostohoon. (Ottaa Niilon kirjeen taskustansa.)\nTaassapahan, kah pyhäät veljeet, sain miä pyyntihkirjaan, kussapahan\nmuuan rukoeleeh puoljsatoa solkkovoah; ah, toipahan oloo pätö summaah.\n(Itsekseen.) Kah, pismaan allah oloo Niiloh Heimoon nimih; minuunpahan\npitöö siit pakissa vanhaah Herraah Heimoon kanssah. (Ääneensä.) Pyhäät\nveljeet, miäpä tuloon kohtai takaasih. Kah, minuun pitöö mänemään\nHattuuhmoakarihin kuuloomahan tokkopa hattun oloo valamis. Niättenhän,\nmua hävetteä, soakelih soikuon, seissaa akkahain yölakki pies\ntämmöhises suurehees joukoos.\n\n    (Menee hattumaakarille.)\n\n_Miettinen_. Kävipähän paljoa paremmin kuin luulinkaan. Komersiraati on\nvielä kuitenkin armollinen, vaikka te olette tehneet soitollanne\ntuhmuuksia hänen läsnä-ollessansa.\n\n\nNELJÄSKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Entiset. Heimo. Kohta sen jälkeen Heikki puettuna rengin pukuun.\n\n_Heimo_ (itsekseen, lukiessaan Niilon kirjettä). Tämä on minun veljeni\npojalta! Aika veitikka! Mikä mielettömyys! Tahdonpa kuitenkin vielä\nvähäisen aikaa katsoa tätä komediiaa. Panenpa 4 sataa markkaa kirjeesen\nja käsken sitten Wasilin antamaan ne hänelle.\n\n    (Menee jälleen sisälle.)\n\n_Heikki_ (tulee). Eiköhän tuo partasuu jo antane minulle vastausta?\nAsetaunpa tähän seisomaan, niin että haamuni vetää helpommin hänen\nhuomionsa puoleeni, kun hän tulee.\n\n\nWIIDESKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Entiset, paitsi Heimoa. Wasili. Wiljakainen.\n\n_Wasili_ (Wiljakaiselle). A kuin hattuh oloo valamis, kas, niinpä sen\ntahtoon; näes, siinääpähän temppuh olookin.\n\n_Wiljakainen_ (itsekseen.) Minä olen kun hiiluksilla, pelätessäni, että\nherra Heimo syöpi sanansa.\n\n_Wasili_ (Heikille). A toi kasakkahko se oli, jokali antoi minuul\ntienkaah-rukouskirjaan?\n\n_Heikki_. Juuri sama mies, teidän korkeutenne!\n\n_Wasili_. Häneen isantamiesi oloo rukoelluh minult parsataah markkoa. A\ntietääkyönpähän että toi oloo hiieen pätö summaah!\n\n_Heikki_. Kyllä tosiaan se on, niinkuin me Suomeksi sanomme, saakurin\nvähäinen summa. Sitähän minäkin olen hänelle sanonut teidän\nkorkeutenne!\n\n_Wasili_. Kah, parsataah markkoa oloo kuin voan naa ili ei mitäkänä.\n\n_Heikki_. Sehän minunkin ajatukseni on.\n\n_Wasili_. A, sanohaan isantamieheellees terveheisii i etten miä voi\nantoa häneel parsataah markkoa, sillääpähän etoo summaah ei hänt autaah\nkunnekkana.\n\n_Heikki_ (itsekseen). Pahuus vieköön! (Ääneensä.) Kylläpä tuossa on\nkuitenkin vähäinen apu, teidän korkeutenne.\n\n_Wasili_. Piäppäshän suus kiinni i suo minuunkin pakissah muuan\npakinaa! -- Kas, sanooppahan isantamieheellees terveheisii i että miä\nlaitaan häneel, näes, neljäsataah markkoa, sillääpähän, kas, minuust\nnäytteä, että heän vähiksyttäin tuon verraan tarviihtenoo.\n\n_Heikki_. Saan kiittää yleväisyyttänne nöyrimmällä alamaisuudellani.\n(Itsekseen.) Jos tuo perkeleen partasuu olisi antanut vielä pari sataa\nlisään! (Tikalle.) Tulkaa nyt kanssani! Me maksamme teille velkamme.\n\n_Tikka_. Korkeimmalla ihastuksella!\n\n    (Tikka ja Heikki menevät ravintolaan.)\n\n_Wiljakainen_. Minunkin täytyy lähteä Niilo herran luo asiastani\npuhumaan.\n\n    (Juoksee ravintolaan.)\n\n_Sopanen_. Mikä mielen jalous!\n\n_Miettinen_. Kuinka ylevästi hän itseänsä käyttää!\n\n_Sopanen_. Eläköön herra komersiraati Wasili Petrovitsa!\n\n_Kaikki_. Hurra!\n\n    (Porvarit tulevat anomnskirjat kädessä Wasilin luo; myös vaimot\n    ja lapsetkin antavat hänelle niitä. Hän ottaa paperit vastaan\n    ylvästelevällä katsannolla. Kun hän on saanut jo osan niitä\n    käteensä, pudottaa hän ne laattialle, porvarit kokoavat niitä\n    ylös ja antavat uudestaan ne hänelle, joka taas pudottaa ne\n    laattialle j.n.e. Tätä kestää koko seuraavan puheen-ajan.)\n\n_Wasili_. A kas, kuin miä tuumain, kutama minuun tuloo tehtää.\nMiäpähän, kas, oloon peättänyh antoa Käkihsalmeen rahaval lahjaaks tuon\naivaan pätö summaan parih miljuonah solkkovoa. Niinpäh kauvaan kuin nuo\npiisoah, voittenhan työ minuult soataa armoonlahjui, a kun nuo loppuuh,\nniin en miä eneän annah rivenniekkoakana, sillääpähän, kah, minuul on\nniin moneheen paikkahaan anneettavanah kuin minuul oloo miljuonii\nkolikoit. Senpähän tähtien en miä annaah teil petakkoakana, enpä\nalttiniekkoakana enempeä kuin parih miljuonii. -- A kas, minuun\nkäsihiin eiväät noi rahaarukouskirjaat mahtuu. Oloppahan, pyhä veli,\nnuin hyvöö ili kuvaan mies i poappahan noi kaikkih minuun\nkirjuutuspöytääl.\n\n\nKUUDESKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Entiset. Wiljakainen, valkea hattu kädessä. Tikka. Palveluspoika\n    kantaen tarjoimella koko joukon pottuja ja juomalaseja, jotka\n    hän asettaa pöydälle huoneen ulkopuolelle. Heimo tulee ja\n    asettauupi porvarien joukkoon. Leena seisoo puodin ulkopuolella\n    ja katselee juhlanmenoa.\n\n_Wiljakainen_. Tässä on hattu, herra komersiraati; teidän ylhäisyytenne\nkenties tahtoo sitä koettaa.\n\n_Wasili_ (ottaa yömyssyn pois ja panee hatun päähänsä). Toi mahtuup\naivaan topraast pieneen. A, kultapahan toi nyt näytteäh?\n\n_Kaikki_. Oikein komealta! loistavalta kuin aurinko!\n\n_Wasili_. A kas, kuin lahjuotaan rahavaal tuon yöhlakkiin muistooks.\n\n    (Wiskaa sen pois ja toiset tappelevat siitä.)\n\n_Miettinen_. Hei, älkää repikö! Se on säilytettävä Raastuvan seinän\nnaulassa tuleville sukupolville tämän päivän muistoksi.\n\n_Wasili_ (Wiljakaiselle). A kas, kyllähpähän taast maksuun soat, pyhääh\nveljeen!\n\n_Wiljakainen_. Kylläpähän rahat tallella on, kun ne teidän takana ovat,\nteidän ekselensinne!\n\n_Tikka_. Näinköhän teidän ylhäisyytenne suvaitsis kaataa itsellensä\nlasin parasta sorttia rommia, Wiipnrista saakka tuotua. Me, näettehän\nte, olemme tuottaneet sitä sieltä saakka vallan teitä varten, sillä\nitse juomme tavallisesti paloviinaa, mutta kun nyt on tämmöinen\njuhlallinen tilaisuus, niin...\n\n_Wasili_. Passipo, pyhiin veljeen! A kyllääpähän miä olisiin kernahaast\nviinuskoakin juonuh, a kuin rommuh tok maistoah pareimmaalt, kummihkin\nlökärinäh i norrina kahviin joukoos, niin olokuonhan männeheeks.\n\n_Tikka_. Ja muutenkin on se päivällisen jälkeen parhain juoma ja\ntoiseksi voi sitä nauttiessa keskustella hyvin viisaasti kaikenmoisista\nvaltiollisista asioista.\n\n_Wasili_. No, pyhäät veljeet, kuvaat mieheet, mutsut i likat! a kas,\nkuin isantah käskööp, niin tulkoattenpahan nyt naukkoamahan kunniaan\nryypyyn i takanoit yhtehen pistämähään i nuitaa näitaä aikah asioit\ntuumaimahan.\n\n    (Istuvat pöydän ääreen.)\n\n_Laulu_.\n\n(Sävel: Luonnon suuren lapsukaiset avaruuden alla.)\n\n                   1.\n\n_Wasili_.\n\n    Kas, kuin rommuu maistetamma noistah putielkoistah,\n    Najuu jos on, riitelkeämmä aikah-asioistah.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Hei, hoi, eläköön\n          Asjain perustukset!\n          Niin myös eläköön\n          Riidat, juopumukset!\n\n(Juovat.)\n\n                   2.\n\n_Miettinen_.\n\n    Suomess' yhä nälkävuodet korjaa kansaa poisi,\n    Woisko herra sanoa, ne miten poistaa voisi?\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Nyt, nyt veikkoset,\n          Tarkoin kuunnelkaamme!\n          Olkaa iloiset,\n          Wiisaan neuvon saamme.\n\n                   3.\n\n_Wasili_.\n\n    Rahoa veikool tanssih, loistooh pie kuin herraasväkit,\n    Siit, kas, Jumal ihastuup i täytteäp köyhiin säkit.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Neuvost' kiitos suur!\n          Loistain tanssikaamme!\n          Sillä tavoin juur\n          Teemme rikkaaks maamme.\n\n(Juovat.)\n\n                   4.\n\n_Sopanen_.\n\n    Meidän rautatiestä mitä herra arveleepi?\n    Kenties siitä rahanpula meille syntyneepi.\n          Kaikki toiset.\n          Nyt, nyt, veikkoset!\n          Tarkoin kuunnelkaamme!\n          Olkaa iloiset,\n          Wiisaan vastuun saamme.\n\n                   5.\n\n_Wasili_.\n\n    Älkeäh surra, jauhuokulit tuloo sitää myötäh,\n    Kas, ei teitään tarvihtek siit eneän tehtää työtäh.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Nyt, nyt päivät yöt\n          Suurest' iloitkaamme!\n          Loppuu kaikki työt,\n          Laiskan' olla saamme.\n\n(Juovat.)\n\n                   6.\n\n_Tikka_.\n\n    Totta onko, että saapi kirjoitella meillä\n    Myöskin yhtä vapahasti niinkuin saapi teillä?\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Nyt, nyt, veikkoset,\n          Tarkoin kuunnelkaamme!\n          Olkaa iloiset,\n          Wiisaan vastuun saamme.\n\n                   7.\n\n_Wasili_.\n\n    Kaikkiipa, kah, tahtootten kuin ränttihvapauhtaa,\n    A kuin teil ei tuumaija ies oloo oikeuhtaa.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Kun nyt tuostakin\n          Waivast' päästä saamme,\n          Rommii ryyppyihin!\n          Nauttein iloitkaamme!\n\n(Juovat.)\n\n                   8.\n\n_Wiljakainen_.\n\n    Tokko vielä paraneepi meidän kieliseikka?\n    Täällä niinkuin Paapeliss' ei veljää tajuu veikka.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Nyt, nyt, veikkoset,\n          Tarkoin kuunnelkaamme!\n          Olkaa iloiset,\n          Wiisaan vastuun saamme.\n\n_Wasili_.\n\n    Tapelkoahten akkoin lail, niin kotihkoisii soatten,\n    A myös ison isänmoan kielt valmiiks oppihkoatten.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Onneks olkohon\n          Kolmas valtakieli!\n          Kas, Käksalmen on\n          Sinneppäin jo mieli.\n\n(Juovat.)\n\n                   10.\n\n_Heimo_.\n\n    Kuinka monta ruplaa, luvan saanko tutkistella,\n    Aiotten te Käkisalmeen lahjaks jaeskella?\n\n_Kaikki toiset_.\n\n         Nyt, nyt, veikkoset,\n         Tarkoin kuunnelkaamme!\n         Olkaa riemuiset!\n         Parhaan vastuun saamme.\n\n                   11.\n\n_Wasili_.\n\n    Jokah kert kuin aukeejoa, kas, roppih putielkoistah,\n    Kolikoit miä nakkeloon pois silloon kirstuhloistah.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Hei, hoi, veikkoset,\n          Tuhansia saamme!\n          Olkaa iloiset,\n          Riemuin nauttikaamme!\n\n(Juovat.)\n\n                   12.\n\n_Wasili_.\n\n    Ei pie uskooh, sil kuin rommuu liiaaks soan miä maistoah,\n    Kas, miä silloon tarinoihteen ainah kaikellaistoah.\n\n_Kaikki toiset_.\n\n          Tott' ei olekaan\n          Nyt hän mitä vastaa,\n          Komersraati vaan\n          Leikkiä nyt haastaa.\n\n(Juovat.)\n\n_Miettinen_. Herra komersiraati Wasili Petrovitsan terveydeksi!\n\n_Kaikki_. Hän eläköön! Hurra!\n\n    (Juovat.)\n\n_Wasili_ (kohoaa seisaalleen ja kumartaa.) A miäpä kiitään teit, kuvaat\nherraat i rouvaat, mieheet i mutsuut, likaat i poiaat! Kas, miäpähän en\nkoskahan unhootak tämmöhist hyveä vastahan ottaamist, jokah minuul nuin\nsuureheeks onneeks on sattuunuh. A, älkeättenpähän pahaaksuko, jospahan\nmiäkin pakissen muuan kunnia-sanaah teillen.\n\n_Sopanen. Miettinen. Tikka._ Hiljaan! Hiljaan! Komersiraati haastaa!\n\n_Wasili_. A kah, Käkihsalmiih terveeh olkuon, i kauvaan elkyön, i\nlihaavaks tulkuon, i se häpeheen joutuukuon, kuk ei sen terveeheks juo!\nHurra!\n\n_Kaikki_. Hurra! hurra!\n\n_Wasili_. A kah, niättenhän, pyhäät veljeet, että miä oloon varmah\noppinut Suomeen runohkonstiis i osoan sovittoa tismoallehen loppuun ili\nsapaassihin sanaat lauluus.\n\n_Sopanen_. Mikä ihmeteltävä taito yhdellä muukalaisella Suomen\nrunollisuudessa! Minä, joka olen Kirjallisuuden seuran jäsen, esitän\nhänet Helsingin Kirjallisuuden Seuran runous-osaston tutkiakuntaan\nkunniajäseneksi.\n\n_Miettinen_ (innostuneena). Wai muukalainen! muukalainen! Ei\nkomersiraati ole mikään muukalainen. Sama veri liikkuu hänen sekä\nmeidän Käkisalmelaisten suonissa. Oi, mikä kansallinen juhla! Kaikki\nsäädyt, raatimiehet, porvarit, vaimot, akat, vanhat, nuoret, kaikki\novat juhlapuvuissa kokoon tulleet. Ja kaikkien sydän sykkii\nvilpittömästä riemusta! Oi, minä tahdon kirjoittaa siitä ilmoituksen\nMoskovan Wietomostiin sekä Wiralliseen Lehteen!\n\n\nSEITSEMÄSKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Entiset. Niilo. Heikki.\n\n_Niilo_ (Wasilille). Suokaa anteeksi, herra kauppaneuvos, että minä\nhäiritsen teidän iloanne. Waan te olette solvaisseet minun kunniaani\npahimmalla tavalla. Koko tämä kansanjoukko, joka on ollut läsnä silloin\nkuin te kunniatani loukkaisitte, huomatkoon myöskin kuinka karvaalta\nteidän solvauksenne on minusta tuntunut ja laittakoon niin, että te\npyydätte minulta anteeksi.\n\n_Wasili_. A kutama soakureit! Kah, enpähän miä oo koskahan nähnyh teit\nminuun silmiin ies.\n\n_Niilo_. Minä olen kirjoittanut teille kirjeen, ja sen sijaan kun\nteidän piti kirjallisesti vastata siihen, olette te kaikkien\nläsnä-ollessa lausuneet sen sisällön ja antaneet toverilleni rahaa\nminulle tuotavaksi. Minä en ole mikään kerjäläinen, herra kauppaneuvos,\nminulla on itsellänikin omaisuutta ja tahdon jonakin päivänä maksaa\nteille velkani takaisin. Suokaa anteeksi jos minä annan teille hyvän\nneuvon: Ei se ole kylliksi, että hyviä töitä tehdään ja lähimmäistä\nautetaan, mutta sitä pitää tekemän myöskin lämpimästä sydämestä eikä\nmistään loiston- ja kunnian-himosta, niinkuin tavallisesti teidän\narvoisat herrat ja rouvat tekevät köyhiä auttaessaan.\n\n_Miettinen_. Mikä hävyttömyys!\n\n_Sopanen_. Mikä näsäviisaus!\n\n_Tikka_. Oletteko te järkeä vailla?\n\n_Niilo_. Minun herrani, ei minkäänlaisia solvauksia saa tulla\nkysymykseen! Kyllä minä taidan niihin kunnon vastauksen antaa ja\nmuistakaatte varsinkin te, joka käytte virkapuvussa, että olette\nvelkapää, jos ei muuten, niin oikeuden kautta, pyytämään julkisesti\nminulta anteeksi solvaussanoistanne. (Miettinen vetäytyy äimistyneenä\ntaaksepäin. Niilo pnhuu nyt Wasilille.) Minä tuon nyt kolme noista\nteidän sadanmarkan seteleistänne takaisin. Paha kyllä, että tulin jo\nyhden särkemään tarpeisini; näin asiain laidan ollessa, ei minun olisi\nsitä pitänyt tekemän, eikä se tapahtunutkaan mistään pakosta ja\nrahanpulasta; sen minä tein erään anomuksen vuoksi, jonka eräs\nnais-ihminen, jota sydämestäni rakastan, teki minulle. Rakkaus, joka\nvälistä saattaa tekemään suurimpiakin rikoksia, on saattanut minunkin\ntekemään tämän tuhmuuksen. Tässä on nyt kolme teidän seteleistänne,\nottakaa ne takaisin ja viime sadasta annan minä teille tämän\nvelkakirjan, jolla voitte saada rahanne pois sedältäni Heimolta\nHelsingissä, kyllä hän rehellisesti tuon vähäpätöisen summan teille\nsuorittaa.\n\n_Wasili_. A kah; enpähän miä tuost velkaahkiriaast välitäh, kunpahan\nvoan annaat nui sataah markaan seteliit takaisih.\n\n_Niilo_. Olkaa vaan niin hyvä ja ottakaa vastaan niin hyvin toinen kuin\ntoinenkin.\n\n_Wasili_ (itsekseen). Kah, juhtakaik. A, voinenpahan noi sataah markkoa\nihteekkin käytteä.\n\n_Niilo_. Olkoon nyt tämä teille opetukseksi, että te toisen kerran\nkäytätte itseänne sivistyneemmällä tavalla, jota kuitenkin voipi\nodottaa teidän arvoiselta mieheltä.\n\n_Wasili_. Meäh helveehtihin, siä perkeleheen musikkaah! Ka, kustapahan\nmiä tiesiin, ettäh sinuun rahaa-rukouskirjaas olih salahvehkoa.\n\n_Niilo_. Miten? te kutsutte kirjettäni rahan-rukouskirjaksi!\n\n_Wasili_. A kah, miksipähän sitämä kuhtuisiin? Eipähän toi oo ainooh.\nKokooh minuun kamorkkaan olooh täyneän semmohisii rukouskirjoi.\n\n_Niilo_. Te luultavasti ette taida kieltämme, koska te käytätten\nsanoja, sivistyneessä maassa vallan sopimattomia.\n\n(Laulaa säveleellä: Honkien keskellä mökkini seisoo.)\n\n                   1.\n\n     Luokaatte, vieras, nyt silmänne noihin\n     Saarihin ihanaisiin Suomenmaan,\n     Näetten, lehtoihin kuin koreoihin\n     Lentävi ilolinnut riemuissaan.\n     La, la, la, la, laa\n     Heidän te laulua kuunnelkaa.\n\n                   2.\n\n    Kuulkaatten kuin sävel soi satakielen,\n    Laaksoja heleästi raikuttain;\n    Oi! miten siell' lumoaapi hän mielen,\n    Taivahan sinikantta kaikuttain.\n    La, la, la, la, laa\n    Häitä te kieltämme oppikaa.\n\n                   3.\n\n    Kuulkaa myös, hän miten laulavi teille\n    Luonnosta ihanasta Suomenmaan.\n    Maan tämän Luojamme lahjoitti meille.\n    Kukkana sitä täällä hoidetaan.\n    La, la, la, la, laa\n    Nuppuna vielä se rusoittaa.\n\n                   4.\n\n    Waan kun se valohon kerran saa tulla,\n    Wielä se koreammin heloittaa.\n    Tarhurein' itse me tahdomme olla,\n    Polkea sit' ei koskaan vieras saa.\n    La, la, la, la, laa\n    Terve nyt sulle, sä Suomenmaa!\n\n_Wasili_. Kah, perkeleheen sopakkah, ku kukuuh taassah kuin käkih, a\nkuin en miä mitääkänä ymmäärräh.\n\n_Niilo_. Mutta luulenpa, että, vaikka te ette mitään ymmärrä, niin on\ntämä kokoutunut kansa kuitenkin sen ymmärtänyt, ja onhan siinäkin\nkylliksi.\n\n    (Tahtoo mennä.)\n\n_Sopanen_. Jätämmekö asian sillensä?\n\n_Tikka_. Ken tohtii soimata komersiraatia?\n\n_Wasili_. Kah, sitämä miäkin pakissa tahtoin.\n\n_Tikka_ (Niilolle.) Seisahtukaapa, herraseni! Minä en suvaitse, että\njoku loukkaa minun huoneessani hänen ylhäisyyttänsä komersiraati\nPetravitsaa.\n\n_Sopanen_. En minäkään!\n\n_Miettinen_ (vetäen miekkansa). En minäkään!\n\n_Wasili_. A kas, en miäkänä!\n\n    (Juoksee Miettisen taakse.)\n\n_Heimo_ (astuu esiin). En minäkään, sillä minä olen luvannut suojella\nWasili parkaa.\n\n_Niilo_. Mitä näen? Kas setäni! Te täällä?\n\n_Heimo_ (antaen Niilolle kättä). Wanhaa sydäntäni riemastaa, Niiloseni,\nkun näen sinun tuossa vihan vimmassa kunniasi sortamisesta. Tämä seikka\nyksinänsä on ollut kylliksi lepyttämään minun sydäntäni niistä\nhuolista, joita sinä olet minulle kevytmielisyydelläsi tuottanut. Mutta\nrakkaushan se on, joka on sinut siihen saattanut; sentähden en\ntahdokaan nuhdella sinna. Ja lohdutukseksi tahdon myöskin sanoa\nsinulle, että ne rahat, jotka Wasililta sait, olin minä, kirjeesi\nluettuani, antanut hänelle ehdolla, että hän ne sinulle Heikin kautta\ntoimittaisi.\n\n_Niilo_. Setä kultani! Minä häpeilen!\n\n_Heimo_. Ne setelit, jotka Wasili sai, saapi hän omanansa pitääkin.\n\n_Wasili_. Ai, hierraah Heimoo kultaa! Heimoo kultaa!\n\n    (Syleilee Heimoa.)\n\n_Tikka_. Mitä hittoja? Ottaako komersiraati vastaan tuon lahjan?\n\n_Wasili_. A kah, pyhää veli, niinpähän toi kommersroali teköö! Kas,\noloonpahan miä köyhääh miesi, i eipähän jokaah päivää semmohist onnii\nminuullen raukaallen satuuh, että kolme sataah markkoa moantielt\nlöytään.\n\n_Muutamat_. Mitä? Onko hän köyhä mies?\n\n_Heimo_. Loppukoonpa nyt komediia! Kunnioitettavat herrat ja naiset!\nTämä mies, jonka minä hyvin hyvästi tunnen, on Wasili Petrovitsa\nAunuksesta ja kulkee laukkuryssänä talosta taloon tavaroitaan\nkaupitellen.\n\n_Kaikki_. Mitä hittoja!\n\n    (Melua ja nurinaa.)\n\n_Wasili_. Hiljoah! hiljoah, pyhäät veljeet! Kas, ensinpähän asioa\ntutkihtahan i siitten miestääh mutkihtahan.\n\n_Muutamat_. Hiljaa nyt! komersiraati tahtoo selittää meille kaikki.\nAntakaa hänen puhua.\n\n_Wasili_ (kun nurina on hiljennyt.) Pyhäät veljeet, kah, miä soan\nkiitteä hyvööst kostiist i nyt tahtoonpah pariissoaks totistoah herraah\nHeimoon sanoi tosiiks...\n\n_Kaikki_. Hiljaan, komersiraati haastaa!\n\n_Wasili_. Kah, pyhäät veljeet, miäpähän en ainoasti kaupihtek\nsoatananpierkoa, kanviärttii, jernastestamenttii, neuluu, naskelii i\nmuit semmohisii, a miä myösi vaiheetan vanhu harju uusih harjuksihin i\nveivoan moamoukkii, mutsui, poikahprihatsui i likkahtussinkoi i kekriin\nkaikki tienkaat heiltääh poisih. Kah, pyhäät veljeet, miäpähän oloon\nrieppuhuryssää Arihkankelist...\n\n_Kaikki_. Tuo sen korvettava! Kylläpä tuo sen saatana saapi nahkoinensa\nkarvoinensa maksaa meidän turhat vaivamme!\n\n    (He piirittävät Wasilin kohotetuilla sauvoilla ja nyrkeillä.)\n\n_Wasili_. Jumaal vuoks, hierraah Heimoo! auttakoa, auttakoatten Wasil\nparkkoa!\n\n_Heimo_. Olkaatte hiljaa, ystäväni! Sallikaatte minun puhua! Eihän\nteillä ole syytä olla vihoissanne Wasilille! Eihän hän ole muuta tehnyt\nkun kutsunut itseään Wasili Petrovitsaksi, joka toden todella onkin\nhänen nimensä. Eikä häntä voi syyttää siitä, että te olette\nerhettyneet, joka helposti täällä Käkisalmessa tapahtuukin, kun\nkutsutte, muukalaiskielen taidostanne ylvästellen, kaikkia isän\nnimellä, ettekä ollenkaan muista Suomalaista sananpartta: \"onhan monta\nMattia maailmassa\". Tämäpä juuri onkin tehnyt, että kun kuulitte hänen\nnimensä olevan Wasili Petrovitsa, olette luulleet hänen olevan jonkun\nsaman nimisen rikkaan kauppaneuvoksen Moskovasta. Huhu tuommoisen\nrikkaan kauppaneuvoksen tulosta on siis pettänyt teidät pahan\npäiväiseksi. Waan asiaa parantaaksemme, tahdon minä puolestani, jos\nminun suinkin mahdollista on, kääntää kaikki parhain päin, ehdottaen\nteille yhden asian mietittäväksi.\n\n_Miettinen_. No, mimmoinenkan tuo asianne on?\n\n_Heimo_. Ensiksi tahdon minä tietää, tahtooko mestari Wiljakainen\nsuostua hänen tyttärensä ja veljeni pojan avio-yhdistykseen? Nuo nuoret\nrakastavat toisiansa.\n\n_Wiljakainen_. Tahdonko? Eihän tuosta sen enempää puhumista. Leena!\n\n_Heimo_. Niilo! (Niilo ja Leena ottavat toisiaan käsistä kiinni.) No\nniin, nyt tahdon minä ilmoittaa ehdotukseni. Te kaikki olette\nkokoutuneet juhlallisuuteen; älkäätte laskeko sitä männikköön menemään!\neikä se menekään. Minä tahdon korottaa tämän päivän juhlallisuuden\npitämällä tanssipidot Tikan huoneissa; sillä olisihan sääli, jos hänen\nhankkimansa juhlaherkut menisivät mitättömiin. Saanenhan siis kunnian\nkutsua kaikkia herroja ja naisia pitoihini.\n\n_Tikka_. Tuopa oli saakurin lystiä! Kaikki on jo valmiiksi varustettu,\njopa itse soittajatkin ovat läsnä. Nyt voimme siis kuitenkin valaista\nikkunat kynttilöillä ja käskeä sotamiesten valleilta kanuuneja\npaukuttamaan.\n\n_Heimo_. Tehkäätte vaan pidot niin loistaviksi kuin mahdollista\nikäänkuin tuo mainion rikkaaksi huudettu kauppaneuvos olisi läsnä ja\nkatsokaatte, ettei mitään puutu. -- (Niilolle) No, mitä sinä arvelet?\naiotko ylihuomenna jatkaa matkaasi Wenäjälle.\n\n_Niilo_. En, setä kulta, sillä nyt on minun mahdotonta jättää oma\nmaani.\n\n_Heikki_. Niilo, mietipä ensin tarkoin mitä sanot. Etkö tiedä, että se\non Parisin muotia matkustaa morsiamen kanssa omasta maasta pois kohta\nkihlauksen jälkeen. Ja hyvinhän tuo sopisikin, että vaimo-ihminen olisi\nkolmantena runojen kerääjänä; silloinhan saisimme koko joukon rakkauden\nlauluja.\n\n_Heimo_. Minä puolestani katson parhaammaksi, että kihlauksen jälkeen\nseuratkoot kohta häät.\n\n_Niilo_. Sepä minunkin ajatukseni on.\n\n_Heimo_. Ja parin viikon jälkeen, kun kuulutus on tapahtunut, vietämme\nhäät ja matkustamme sitten nuoren rouvasi kanssa Helsinkiin.\n\n_Heikki_. Ja juomme nuorikon maljaa Kaisaniemellä.\n\n_Heimo_. Hyvät herrat, ottakaa kukin kainaloinen kananne; nyt alkaa\nkohta tanssipidot.\n\n_Wasili_. A kah, pyhäät veljeet, miäpä aloohtaan tantsihleikiit.\nMutsuut i koreet likat! kukama teist tantsuup minuun kanssah?\n\n    (Käypi kaikkia naisia kumartamalla pyytämässä kanssansa tanssimaan\n    vaan palaa, rukkaset saatuansa, tanssikumppalitta takaisin.)\n\n       *       *       *       *       *\n\nLOPPULAULU.\n\n(Säveleenä Walssi: Älskvärda flicka för dig huru gerna.)\n\nHuomaa: Walssin 4 säettä laulettua uudistetaan ne laulun värssyjen\n5:stä säkeestä alkavilla sanoilla, jonka perästä vasta Kööri laulaa\nvalssin sävelten 5:stä säkeestä sen loppuun saakka seuraavilla\nsanoilla.\n\n_Kööri_ (alkaa).\n\n          Ilotansseihin,\n          Ilopitoihin\n          Kukin kutsukoon\n          Sekä ottakoon\n          Oman kultans nyt,\n          Jot' on lemminyt,\n          Kun on juhla nyt suur,\n          Mit' ei ain' ole juur.\n          Kas, vierahat,\n          Nuo armahat,\n          Tään riemun he suurimman toi.\n          Oi, verraton\n          Se onni on,\n          Kans kullan kun tanssia voi!\n\n                   1.\n\n_Heimo_.\n\n    Ystävä kullat! jo taas valo voitti,\n    Kaikki nyt selväksi tullunna on.\n    Riemulla suurella päivämme koitti,\n    Riemulla suurella laskekohon!\n\n_Tikka_.\n\n    Herrat ja naiset! te kiiruhtakaatte\n    Kaikki mun huoneesen' täältä jo pois!\n    Sielläpä reuhkana olla te saatte,\n    Maskraadin jälkehen tanssia vois.\n\n_Kööri_.\n\n          Ilotansseihin j.n.e.\n\n                   2.\n\n_Niilo_.\n\n    Kohtapa tanssin mä kultani kanssa,\n    Johon mä miellyin, kun vaan hänet näin.\n\n_Leena_.\n\n    Mut varosasti sä kuitenkin tanssaa!\n    Lemmetär pettää, voi langettaa päin.\n\n_Niilo_.\n\n    Myös elämämme se riemua tuokoon\n    Meille, kuin tanssini kanssasi sun!\n\n_Leena_.\n\n    Myös elon loppuhun Luojani suokoon\n    Kanssasi, kultani, valssata mun!\n\n_Kööri_.\n\n          Ilotansseihin j.n.e.\n\n                   3.\n\n_Sopanen_.\n\n    Eipä tuo Petrovits tullutkaan meille.\n\n_Miettinen_.\n\n    Narratuks tulimme suuresti me.\n\n_Sopanen_.\n\n    Yrjänän ristin hän lahjoitti teille.\n\n_Miettinen_.\n\n    Saittehan priljanttitoosan jo te.\n\n_Sopanen_,\n\n    Kuuleppas rakki, sä kiin' pidä suusi!\n\n_Miettinen_.\n\n    Koiraks jos soimaat, niin hitto sun vie.\n\n_Sopanen_.\n\n    Tuonelaan luotani korjaa sä luusi!\n\n_Miettinen_.\n\n    Wait' tahi selkäsi löylytän mie.\n\n_Kööri_.\n\n          Ilotansseihin j.n.e.\n\n                   4.\n\n_Heikki_.\n\n    Onnetar taisi jo kiukkuseks tulla,\n    Kosk' Käkisalmehen jäädä mä sain;\n    Pietari hehkusi mielessä mulla,\n    Nähdä sen saan paperista nyt vain.\n    Koska tää matkamme lakkas näin varhain,\n    Enkä mä nähnyt kuin Karjalan maan,\n    Mielestän' oisi siis ollunna parhain,\n    Kihlata Helsingin tyttöjä vaan.\n\n_Kööri_.\n\n          Ilotansseihin j.n.e.\n\n                   5.\n\n_Wasili_.\n\n    Kommersiroaliks miä miljonsiniekkaaks\n    Luultiih i kostit sain hyvööt kuin hiis!\n    Nähtiih, kas, rieppuhuryssäks miä viekkaaks,\n    Tantsimakaupaat ei rotsine siis.\n\n_Wiljakainen_.\n\n    Täss' olen myös minä leskenä ollut,\n    Teidänpä kanssa siis tanssailen ma;\n    Teittä ei Leena ois kihloihin tullut...\n\n_Wasili_.\n\n    Hattuhumoakar, a tän tule sa!\n\n_Kööri_.\n\n          Ilotansseihin j.n.e.\n\n                   6.\n\n_Leena_ (katsojille).\n\n    Kaikki, kut katsotte näyttelyämme,\n    Teille nyt viimeksi muistuttaa vois:\n    Jos kovin moititte ilveilyämme,\n    Meiltä sen tekijä haihtuvi pois.\n    Suomessa on vähän runoilijoita;\n    Ja jos ne solvaten kuoletetaan,\n    Muualta, kuin minä, saa kosijoita\n    Runotar, jättäen kaliihin maan.\n\n_Kööri_ (kaikkien paritusten valssatessa kestikievarihuoneesen).\n\n          Ilotansseihin j.n.e.\n\n\n\n"]