[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fh6yJpL2DzuTP5y9xzWYofJUw0-ovdON944wQsXhpkqo":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},1299,"Poutaa odottaessa","Kataja, Väinö",1867,1914,"1299-kataja-vaino-poutaa-odottaessa","1299__Kataja_Väinö__Poutaa_odottaessa","Ilveily 2:ssa näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1902,null,4686,28519,false,50694,[24],"Finnish drama -- 20th century",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Poutaa odottaessa: Ilveily 2:ssa näytöksessä\" by Väinö Kataja is a play written in the early 20th century. Set in contemporary rural Finland, the narrative revolves around agricultural life, focusing particularly on the anticipation and significance of fair weather for haymaking. The play explores themes of superstition and communal dependency on nature, reflecting the societal norms and practices of that era.  The storyline follows Harjula and his family as they prepare for a possible trip to their best hay field, Käkisaari, while simultaneously dealing with ambiguous weather conditions. The characters engage in humorous banter about weather predictions and the reliability of a newly acquired barometer. As the tension builds regarding the impending weather, various neighbors and community members join in, revealing their superstitions, aspirations, and frustrations. The play culminates in a dramatic clash when the awaited fair weather fails to materialize, leading to accusations and the community's reaction to Harjula's optimistic predictions. The humor and interpersonal dynamics captured in the characters' interactions provide not only entertainment but also a critique of rural life and its complexities. (This is an automatically generated summary.)",[],241,"Kaksinäytöksinen ilveily sijoittuu Perä-Pohjolan maaseudulle heinänteon aikaan. Harjulan isäntä tarkkailee herkeämättä barometriaan ja odottaa poutaa muiden valmistellessa eväitä saareen lähtöä varten. Tilannetta hämmentävät niin naapurit kuin paikalle saapuvat virkamiehet.","Väinö Katajan 'Poutaa odottaessa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1299.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","POUTAA ODOTTAESSA\n\nIlveily 2:ssa näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nVÄINÖ KATAJA\n\n\n\n\n\nKuopio,\nU. W. Telén & C:o,\n1902.\n\n\n\n\n\n\n    Näytelty ensi kerran Koiton laulajaliiton iltamassa\n    14 p. Maaliskuuta 1902 ylioppilastalolla Helsingissä.\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Harjula,    |\n Jurttula,   | talokkaita ja naapureita.\n Väystäjä,   |\n Kallijärvi. |\n Arvi, Väystäjän poika.\n Maiju, Harjulan tytär.\n Kesämies Harjulassa.\n Toisen kylän emäntä, leski.\n Agronoomi.\n Vallesmanni.\n\nTapahtuu Perä-Pohjolassa nykyaikana.\n\n\n\n\nEnsi näytös.\n\n\nNäyttämö: Harjulan piha. Oikealla asuinrakennus, josta rappuset näkyvät\npihalle. Vasemmalla on navetta, lato ja ulkohuoneita. Kujatie\nasuinrakennuksen ja navetan välissä. Perällä joki törmineen ja joen\ntakaa näkyy kylä korkean vaaran laidassa. On iltapäivä Heinäkuun\nlopulla. Sumuinen sadesää.\n\n_Harjula_ (tulee alas asuinrakennuksen rappusia. Katselee taivasta).\nTämäpä nyt on kummaa, kun ei taivas selkiä, vaikka paromeeteri nousee?\nTämäpä vasta kesän kulkua on! (Katselee kaikille ilmoille, kulkee\npitkin pihaa ja pysähtyy tähystelemään perälle.) Tuo lännen puolikin\nkuin on musta kuin vanha, paikattu loude. Mutta... mutta niinhän sieltä\ntuolta joen takaa kuuluu kuin viikatteen liippausta. Ei, se ei voi olla\nmahdollista, eihän heillä siellä ole paromeeteriäkään, että tietäsivät\npoutaa odottaa. (Maiju tulee navetasta, rasioita kädessään).\n\n_Maiju_. Tänä iltanako sitten jo on meininki lähteä Käkisaareen?\n\n_Harjula_. Tänä iltanapa tietenkin. Paromeeteri nousee... Mitä ne nuo\nkaikki rasiat ovat? Kuinkahan paljon voita sinä taas aijotkaan panna\nevääksi?\n\n_Maiju_ (näyttäen). Näihin isompiin tietysti panen kalaa, tähän\npienempään voita. Ei kai siellä, kun viikoksi lähdetään, viisi henkeä\nhengellänsä elä, tiedänmä. Maksaa sinne vaivaa eväitä valmistaa, kun on\ntaivas aivan kuin valmis sade.\n\n_Harjula_. Laita sinä vaan eväät valmiiksi, eläkä huoli taivaasta.\n(Maiju menee pirttiin. Harjula silmii taivaalle ja tunnustelee\nkädellään ilmaa.) Kyllä se vaan niin tuoreelta tuntuu tämä tuuli ja\nkovin se nousee vastahakoisesti paromeeterikin, mutta noussut kuitenkin\non, jotta pouta tästä hiljankin tulee. Saattaahan mennä vielä\nhuominenkin päivä näin sumuisena ja silloin juuri onkin niittoilma\nparas. Ja sitten keskiviikkona pouta, niin me saisimme kuivia heiniä...\nNäkisivät taas kyläläiset onko paromeeteristä apua... Olisipa se soma\nkeikaus \"merkkimiehille\" ja ilmanennustajille. (Kesämies tulee\nvasemmalta, kantaen viikatteita olallaan). Kas niin Petteri! Olet jo\nsitonut viikatteetkin varsiinsa. Tästä kun lähdemme, niin lyömme\npoudalle työtä, että vinkuu. (Maiju kulkee pihan poikki milloin mitäkin\ntoimitellen).\n\n_Kesämies_ (menee perälle rantaan päin). Kovin minun rintaani vielä\nkarvastelee ja muutenkin laiskuttaa niinkuin sateitten edellä aina.\n(Kävelee laiskasti.)\n\n_Harjula_. Sinunlaisista miehistä ei ole vuoden merkkiä ollut\nennenkään. (Huutaa perään.) Katso Petteri, että venheessä ovat\ntarpeelliset neuvot!\n\n_Kesämies_ (huutaa vastaan). Niin tietenkin. Niin ilmankin.\n\n_Harjula_ (katsellen taivaalle ja tunnustellen ilmaa). Olispa se\nkuitenkin ratasjärven rallia jos tästä sateet tulisivat ja me menisimme\nja niittäisimme parhaan niittymme. Mitähän ne naapureissa tuumaavat?\nEivät ole käyneet paromeeteriäkään tiedustelemassa. Olisipa hauskaa\ntietää aikovatko lähteä? Mutta minkä numeron päällä se paromeeterin\nviisari oikein olikaan? Pitääpä varmuudeksi vielä käydä katselemassa.\n(Huutaa Maijulle.) Maiju hoi! Pane molemmat isot leilit piimää täyteen!\n(Menee sisälle.)\n\n_Kesämies_ (tullen rannasta ja laulaa kamalalla nuotilla).\n\n    Sua lähde kaunis katselen j.n.e.\n\n_Maiju_ (nauraa navetasta tullen). Voi sinuas satakieltä. Kun kuuluu\nkuin tervaköyttä vetäisi pitkin somero pihaa. Sulje veikkonen suusi.\n\n_Kesämies_. Se on kansallisia lauluja ja minä olen kansallinen\nkesämies.\n\n_Maiju_ (menee sisälle). Oletpa todellakin kansan mies, laiska-Jaakko.\n\n_Kesämies_. Laulu kuin laulu, nuotti kuin nuotti.\n\n_Harjula_ (tulee sisältä). Täällä kuuluu käyneen Väystäjän renki\nkysymässä paromeeteriä. Oletko sinä häntä tavannut?\n\n_Kesämies_. Tapasin. Tapasinpa tietenkin.\n\n_Harjula_. No mitä sinä sanoit?\n\n_Kesämies_. Sanoin, että poutaa tietää.\n\n_Harjula_. Paromeeteriin niillä tulee asia, vaikka ensin minulle\nirvistelivät. Mahdoit sanoa, että sadetta tietää.\n\n_Kesämies_. Jo minä sille sanoin.\n\n_Harjula_. Mitä hemmettiä! Mitä sinä sanoit?\n\n_Kesämies_. No niin minä sanoin, että... samoin kuin nytkin. (Nauraa\nsalaa).\n\n_Harjula_. Mene matkoihis. Sanoitpa sinä sitä tai tätä. (Kesämies menee\nveltosti navetan puoleen. Harjula kävelee keskelle pihaa, ottaa pyöreän\nparomeeterin takkinsa alta kätköstä, kopistelee sitä ja silmii\ntaivaalle.) Se on vaan kummaa, ettei se oikein ota noustakseen kuivan\nilman päälle. Tuossa se tuo viisari toljottaa nyt... Päivällä vähä\nnousi vaan eipäs enään. (Takoo yhä sormellaan lasiin.) Jos olisi se\nripustaa tänne ulos seinälle, niin ehkä se sentään ulkona kurinsa\nheittäisi. (Kesämies menee jotain kantaen rantaan päin. Harjula aikoo\nripustaa paromeeterin seinään. Väystäjä tulee. Harjula kätkee\nparomeeterin nopeasti takkinsa alle).\n\n_Väystäjä_. Näin, että teidän kesämiehenne kantoi viikatteita rantaan.\nOnko tosi homma lähteä Käkisaareen?\n\n_Harjula_. Niin on. Eväitä tässä ollaan valmistamassa. Tänä iltana\ntästä lähdemme.\n\n_Väystäjä_. Vaikka ilma näyttää näin sateiselta?\n\n_Harjula_. Pouta tästä tulee.\n\n_Väystäjä_. Ja koko kylä sadetta aavistaa. Ei aijottu Jurttulasta vaan\nvielä lähteä.\n\n_Harjula_. Lähteköötpä tai ei. Meiltä vaan lähdetään. Jääpi taas tään\nkyläläisiltä tänäkin kesänä Käkisaaren heinänteko syksyyn niinkuin\nmennä kesänäkin.\n\n_Väystäjä_. Sehän olikin sateinen, mennyt kesäkin.\n\n_Harjula_. Vaan sainpahan minä hyviä heiniä kun niitin silloin kun\ntämä... tuota paromeeteri nousi.\n\n_Väystäjä_. Sinulle sattui hyvä onni. Eipä tuo kuulu ruukin\npatruunikaan enään luottavan, koska oli toissa päivänä koko kojeensa\nnakannut ulos akkunasta. Noussut ja noussut oli muka ja poutaa tiennyt,\nvaan yhtäkaikki tulikin sade.\n\n_Harjula_. Se ei osaa patruunikaan sitä oikein tarkastaa. Siinä syy on.\nMutta minut agronoomi, joka tämän minulle kenkkäsi, neuvoi tarkoin.\n\n_Väystäjä_. No en tiedä. Mutta minun merkkini mukaan tästä vaan ei\npoutaa vielä tule. Läksin kuitenkin kuulemaan mitä tuo teidän\nilmantietäjä nyt sanoisi. Luulisihan siitä poudankin tulevan, kun\nviikon on sataa tihuuttanut.\n\n_Harjula_. Poutaa se tietää. Odotahan tässä pihalla, niin minä vielä\nvakuudeksi käyn tarkastamassa... ja silmäämässä. (Menee vauhdilla\nsisälle, käsi tröijyn alla.)\n\n_Väystäjä_ (yksin). Olisipa sitä hauska nähdä minkä se on näköinen.\nKummalta se mennä kesänä kyllä näytti, kun Harjula aina arvasi niittää\npoudalle. Vaan se ei sitä näytä, siksi on kateellinen. (Harjula tulee.)\n\n_Harjula_. Pouta tästä tulee ainakin ylihuomiseksi.\n\n_Väystäjä_. Vaan sanopa mistä se sinne huoneeseen tietää, että minkä\nnäköinen on taivas. Kun nytkin on paksussa pilvessä kuin syksyllä.\n\n_Harjula_. Siinäpä se onkin salaisuus, että se huoneeseenkin tietää.\n(Tähystelevät kumpikin taivasta.)\n\n_Väystäjä_. Ei vanhaa taivasta näy missään. Harmajana koko maailma kuin\nKokko-Matin kauhtana. Etkö sinä sitä raaski näyttää minkälainen kapine\nse on. Tuo se tänne ulos, että näemme mitä täällä tietää.\n\n_Harjula_ (tunnustellen ilmaa). Eipähän tunnu tuuli niin tuoreelta kuin\näsken. (Kesämies tulee rannasta, laulaen taas, kovin falskisti: Yhden\nmä tiedän sorian ja sievän josta ma j.n.e.) Joko sinä veit sauvomet\nvenevalkamaan?\n\n_Kesämies_. Ei näkynyt olevan tappia veneessä. (Vuolee tappia.) Kovinpa\nsiellä kaakkurit huusivat että totta sa'an... totta sa'an... (Ojentelee\nkaulaansa kuin kaakkuri).\n\n_Harjula_. Teehän tappi valmiiksi eläkä huoli kaakkurien lauluista.\n\n_Väystäjä_. Kaakkurit huutavat ja pääskyset lentelevät matalalla.\n\n_Harjula_. Tulehan sisälle, niin näytän sinulle sen joka on parempi\nkuin kaakkurit ja pääskyset. (Menevät).\n\n_Kesämies_ (katsellen taivaalle). Pilveile taivas aina! Ja muista\nkesämiehiä täällä maan päällä! (Tyytyväisellä äänellä.) Paksussa\npilvessä on vielä, että kyllä tässä vielä saapi levähtää. (Menee\nnavetan puoleen ja koettaa veisata jotain virren värssyä. Jurttula ja\nKallijärvi tulevat.)\n\n_Jurttula_. Sen agronoomi lahjotti Harjulalle.\n\n_Kallijärvi_. Aivanko ilman?\n\n_Jurttula_. Pennittä. Muka siitä kun Harjula sitä apulantaa ostaa ja\nsitten tilasi sen vieterikarhin.\n\n_Kallijärvi_. Vaan eipä se sitä uskalla kenellekään näyttää.\n\n_Jurttula_. On se siksi kateellinen, ettei se soisi muiden hyviä heiniä\nsaavan.\n\n_Kallijärvi_. Jaksaa semmoisen ostaakin. Ei se niin kallis kuulu\nolevan.\n\n_Jurttula_. Ostamme tulevaksi kesäksi yhteisen.\n\n_Kallijärvi_. Sen me teemme. On se vaan hauskaa kuulla mitä se tällä\nviikolla on tiennyt, kun koko viikon on satanut ja pilveillyt. (Harjula\nja Väystäjä tulevat sisältä, Harjula kantaen takin alla paromeeteriä).\n\n_Jurttula_. Mitä kuuluu?\n\n_Harjula_. Käkisaareen ollaan hommassa.\n\n_Jurttula_. Vaikka näin sateelta näyttää ja taivas on umpi pilvessä.\n\n_Harjula_. Pian taivas silmänsä pesee.\n\n_Jurttula_. Sinnehän tästä pitäisi lähteä meidänkin, vaan ei tahdo\nuskaltaa talon parhaalle niitylle, kun ilmat ovat näin sekavia. Eikä\nnäytä olevan poudan merkkejäkään.\n\n_Harjula_. Mitä merkkejä? Vanhoista merkeistä ei ole taikaa.\n\n_Jurttula_. No mitä sitte se paromeeterisi sanoo?\n\n_Harjula_. Poutaa tietää.\n\n_Jurttula_. Se minusta on kumma mistä se huoneeseen tietää\nminkänäköinen taivas on. Olisipa soma nähdä minkä se on näköinen.\n\n_Muut_ (yht'aikaa). Niin, se olisi kummaa nähdä. Näytäppäs sitä!\n\n_Harjula_. Malttakaa vähä!\n\n_Kallijärvi_. Ei ikäpäivänä se ole oikea ilmantietäjä, joka nyt poutaa\ntietää. Kivi meidän kujalla itkee vettä.\n\n_Väystäjä_. Ja meillä rakki pehtelee, että karvat pölisevät. Eivät vaan\ntule vielä seisovat ilmat.\n\n_Jurttula_. Minulla myöskin on niin varma merkki siinä, kun kuivattu\nporonliha vetää vesiherneisiin... (Kesämies tulee, airot olalla).\n\n_Kesämies_. Minulla se varmin merkki on, että kun oikein laiskottaa ja\nnukuttaa, niin sekavat ilmat tulevat ja kun ruumista raukasee niin...\n\n_Harjula_. Sinua raukasee poudallakin. (Naurua kuuluu).\n\n_Kesämies_. No, niin, niin. Siksi se poudalla raukasee, että ruumis\nsadetta tietää ja siksi sateella nukuttaa, että sataa...\n\n_Harjula_. Sinun merkkisi ovat yhtä hyviä kuin kaikkien muidenkin. Vaan\ntäällä se on hyvät naapurit sellainen kapine, joka on kuin valmis\npouta. (Vetää paromeeterin povestaan. Kaikki kokoontuvat ympärille\nkatselemaan).\n\n_Kesämies_. Katsos saksaa kuin on juuri... niinkuin mikähän juuri...\n\n_Harjula_ (työntää kesämiestä syrjään). Eläpäs nyt pakkaannu niin\nlikelle. (Vallesmannin asiapoika tulee kujasta ja kurkoittaa hänkin\nkatselemaan paromeeteriä.)\n\n_Jurttula_. Niinhän tuo on kuin kello.\n\n_Kallijärvi_ (yrittää kädellään koettelemaan). Mikä siinä on reikä\ntuossa keskellä?\n\n_Harjula_. No ei siihen koskea tarvitse. Pitää sen uskoa vähemmällä.\n(Toisen kylän emäntä tulee, tervehtii ja asettuu hänkin katselemaan.)\n\n_Jurttula_. Poutaako se nyt tietää?\n\n_Harjula_ (näyttäen). Nähkääs! Tässä on viisari, joka liikkuu\nedestakaisin. Kun tämä vasempaan liikahtaa, niin saat alkaa taivasta\nvahdata ja pilviä näet nousevan. Ja taas kun se oikealle hiuskarvankaan\nverta nousee, niin ala niittää, vaikka saavista sataisi ja taivas olisi\nharmajana kuin loude.\n\n_Muut_ (yht'aikaa). Ja oikealleko on nyt siirtynyt?\n\n_Harjula_. Oikealle on siirtynyt.\n\n_Toisen kylän emäntä_. No tuossa tuon näin! Kun koko viikon on\npilveillyt ja väliin satanut, niin meidän kylässä alettiin tuumata,\nettä pitää lähteä varta vasten käymään Harjulassa tiedustelemassa mitä\ntämä paromittari sanoo. No, kun minulla oli muutakin asiaa tännepäin\nniin läksin. Ja näin hyvin onnistuin. Vai poutaa tietää! No se on\nilosanoma koko kylälle. Hyvänen aika sentään se maailma viisastuu.\n(Vallesmannin asiapoika nykii Harjulaa takista)\n\n_Harjula_. Mitä sinulla on asiaa? Vallesmanniko sinut lähetti?\n\n_Poika_. Vallesmanni pani kuulemaan, että saapiko niittää, että tuleeko\npouta?\n\n_Harjula_. Sano vallesmannille paljon terveisiä, että Harjula käski\nniittää vain, että pouta tulee.\n\n_Poika_. Kyllä sanon. Hyvästi! (menee).\n\n_Toisen kylän emäntä_. Vallesmannista alkaen käydään poutaa\ntiedustelemassa. Onko kumma! Joka noin tarkka on!\n\n_Harjula_ (kerskuen). Jaa. Jaa. Nyt kuulette naapurit! Toisesta kylästä\npanevat varta vasten täältä poutaa tiedustelemaan ja yksin\nvallesmannikin aivan paromeeterin nousun ja laskun mukaan heinäänsä\ntekee. Joko alatte uskoa? Vasa?\n\n_Kesämies_. Niin, joko alatte uskoa? Vasa?\n\n_Jurttula_. Joko tuota pitänee uskoa. Mutta kuiva poronliha vaan oli\nvielä vesiherneissä.\n\n_Kallijärvi_. Kuka tuon tiennee, mutta kujakivi meillä vielä vettä\nitkee. Se on vanhan vanhasta ollut varma sateen merkki.\n\n_Väystäjä_. Ja minä sitä rakin pehtelemistä en pidä hyvänä enteenä.\n\n_Toisen kylän emäntä_. Kyllä minunkin pitää sanoa, että kun minulla\nvarpaan välit kutisevat...\n\n_Kesämies_. Ja minulla rintaa karvastelee. (Menee rantaan, airot\nolalla, laulaa):\n\n    Ja länneltä nousee se musta pilvi,\n    joka vettä vuotaa.\n    Ja vieraalta maalta tälle pojalle\n    oma kulta tuodaan.\n\n_Toisen kylän emäntä_. Siinä taitaa olla mies, joka ei välitä satoi tai\npaistoi.\n\n_Harjula_. No siinä se on. Mutta niitä täytyy pitää tuommoisiakin, kun\ntyöväki on niin lujassa nykyjään.\n\n_Emäntä_. Niinhän niitä täytyy.\n\n_Jurttula_. Pois minä tuommoisen ajasin talostani.\n\n_Väystäjä_. Katsokaas tuonne lännelle päin kuin näyttää pilviä\nohentavan! (Katsovat lännelle, perälle päin.)\n\n_Jurttula_. Toden totta. Tästä täytyy lähteä. Meillä ovatkin jo eväät\nvalmiina ja työneuvot venevalkamassa.\n\n_Kallijärvi_. Aivan niin. Muutoin tässä, poutaa odottaessa, kuluu aika\nhukkaan. Huomen aamuksi niittämään Käkisaareen, että maailma laulaa!\nValmiina meilläkin ollaan.\n\n_Väystäjä_. Ei ole meilläkään isoja valmistuksia enään.\n\n_Toisen kylän emäntä_ (katsellen Harjulan kädestä paromeeteriä).\nAntakaa minäkin katselen sitä oikein tarkoin, jotta tiedän meidän\nkylässäkin kertoa. Tämäkö viisari se nousee ja laskee?\n\n_Harjula_. Se juuri. Vaan siitä ei silti kaikki ymmärrä. Agronoomi,\njoka tämän minulle lahjoitti, minunkin opetti tätä ymmärtämään. Se on\nsiksi konstikas kapine.\n\n_Emäntä_. Mutta nyt poutaa ennustaa?\n\n_Harjula_. Sinnepäin on nousemassa. Ylihuomisen jo saattaa olla\nhelisevä pouta.\n\n_Jurttula_. Kävi kuinka kävi mutta Käkisaareen lähden.\n\n_Kallijärvi_. Niin tässä olen päättänyt minäkin.\n\n_Väystäjä_. Niin minäkin. (Jurttula, Kallijärvi ja Väystäjä lähtevät.\nJurttula palaa kujalta takaisin.)\n\n_Jurttula_. Tietenkin teiltäkin lähdetään?\n\n_Harjula_. Vielä nyt sitä kysyt.\n\n_Jurttula_. Ota se promeeterisi Käkisaareen matkaan, että nähdään\nmilloin alkaa sadetta tietämään.\n\n_Harjula_. En tiedä. Taitaa se ruostua siellä. No, ehkäpä sentään\notankin matkaani. (Jurttula menee).\n\n_Toisen kylän emäntä_. Se on sitte vissi, että se poutaa tietää,\netteivät vaan sitte ajasi minua valehtelijaksi...\n\n_Harjula_. Poutaa se tietää, vaan saattaahan vielä sataakin.\nKuulittehan, että niitylle meidän kylästä ollaan lähdössä.\n\n_Emäntä_. Kyllä minä sen kuulin. Ettekö antaisi lainaan tuota\nparomittarianne sinne meidän kylään?\n\n_Harjula_. Luuleeko Kurkelan emäntä, että tämä on mikään lainakapine,\njonka agronoomi on minulle lahjoittanut! Ei puhettakaan.\n\n_Emäntä_. No minä vien kuitenkin terveiset, että pouta tulee...?\n\n_Harjula_. Vie, vie. Minunkohan se nyt pitää koko maailmalle poutaa\ntietää! Toiste en näytä kenellekään, enkä puhu mitään, tulkoon sade tai\npouta.\n\n_Emäntä_. Minulla hevonen tuolla tiellä odottaa. Minä sitten sanon,\nettä pouta tulee?\n\n_Harjula_. Sano mitä tahdot. (Emäntä lähtee kovin miettivänä.)\n\n_Harjula_ (Yksin). Vai lainaksi vielä! Hävittömät! Pitäisi niitä kerran\nnarrata, niin kyllä herkiäisivät kysymästä. Niinpä niin, mitäs minä\nmeinasinkaan? Panenpa tähän ladon seinään vähäksi aikaa, jotta näen\nmitä alkaa meinata. (Asettaa paromeeterin seinälle ja perääntyy\nloitommaksi. Kesämies ilmaantuu perälle ja näkee Harjulan hommat.) Jos\nse perhana pettäisi taas... On se ennenkin tehnyt sen, että vähän\nnousee, mutta sitten alkaa äkkiä sadetta tietää. Antaapas tuossa\nseinällä mietiskellä. Ehtii sinne niitylle vielä jos vasta yön\ntulienkin lähtee. Talon paras niitty on kysymyksessä... Katsotaanpas\nensin...\n\n_Maiju_ (tulee, kantaen laukkua). Nytpä pitäisivät eväät olla valmiina.\nVieköön kesämies käsikärryillä rantaan.\n\n_Harjula_. Panitko sinä kuivaa lihaa evääksi? (Kesämies katoaa\nnäkyvistä).\n\n_Maiju_. Panin kyljen ja kaksi lapaa.\n\n_Harjula_. Oliko sinusta kuiva liha vesiherneissä!\n\n_Maiju_. Ei minulla sitä tullut tarkastetuksi.\n\n_Harjula_. No, niin, niin. Se on hyvä että eväät ovat valmiina. Minä\nkäväsen rannassa silmäämässä mitä Petteri on siellä toimitellut. (Menee\nrantaan.)\n\n_Maiju_ (yksin). Kun nyt vaan poudat tulisivat, niin hauskaa olisi\nKäkisaaressa. Iltasin pistettäisiin tanssiksi; sileällä joen törmällä.\nSiellä sitä saisi kyllikseen tanssia, kun monen kylän väki on koolla.\n(Arvi tulee kujasta, olallaan viikate ja harava.)\n\n_Arvi_. Läksin tämän kautta jo edeltäpäin, sanoakseni sinulle, että\nJurttulan Kalle ottaa hanurin matkaan ja Kallijärven kesämiehellä on\nviulu. Taas sitä iltasin pistetään tanssiksi.\n\n_Maiju_. Hauskaahan siellä olisi kun hyvät ilmat sattuisivat.\n\n_Arvi_. Poudat nyt tulevat. No terve tuloa! (Yrittää halaamaan Maijua.)\nOlisit lähtenyt meidän veneessä. (Agronoomi sadetakki yllään tulee.\nMaiju ja Arvi huomaavat hänet, Arvi lähtee kiireesti rantaan päin,\nhuutaen Maijulle:) terve tuloa jälestäpäin.\n\n_Agronoomi_ (käy Maijua kättelemään). Terve, terve ja terveisiä minun\nmatkoiltani.\n\n_Maiju_. Kiitoksia. Mistäpäin agronoomi nyt on kulussa?\n\n_Agronoomi_. Etelästä päin ja pohjoiseen matkaan. Mutta halusin poiketa\ntaloon, sillä minulla on tärkeää asiaa isännälle. Onko hän kotona?\n\n_Maiju_. Vasta juuri meni rantaan, mutta hän palaa sieltä aivan heti.\nEikö agronoomi ole hyvä ja käy sisälle siksi aikaa.\n\n_Agronoomi_. Kiitoksia, mutta minulla on kova kiire. Ja sitä paitse\nodottaa kyytihevonen tuolla tiehaarassa. Eiköhän isäntä kuulisi kun\nhänelle huutasi...\n\n_Maiju_ (huutaa isäänsä rantaan päin. Harjula ilmaantuu äkkiä ja vähän\njälempänä kesämieskin.)\n\n_Harjula_. Mitä sinä nyt kurkkuat niin kovin? (Huomaa agronoomin.) No\nkas, kun näkee agronoomia liikkeellä näin heinänteon aikanakin.\n(Tervehtivät tuttavallisesti.)\n\n_Agronoomi_. Niin nähkääs. Minulla on täällä ylempänä vähän\ntoimituksia. Ja halusin teille käydä ilmoittamassa, että olen tähän\nteidän taloonne kuuluuttanut kokouksen, johon toivon teidän\nhyväntahtoisesti taas apuanne antavan. Siten nimittäin, että saisimme\nisäntiä kokoon keskustelemaan apulannan yhteisostosta. (Kesämies on\nilmaantunut näkyviin ja kuuntelee). Sellaisia kokouksia olen jo monta\npitänyt nyt matkallani. Minä luotan teihin, Harjula, te olette\npaikkakuntanne valistuneimpia maanviljelijöitä. Niin... ja samalla\ntulen myöskin esittämään tilattavaksi maanviljelyksessä tärkeimpiä\ntyökaluja esimerkiksi jousi-äestä, parhaiksi tunnetuimpia auroja y.m.,\nsillä nähkääs Harjula, nekin tulevat paljoa helpommaksi yhteisostossa,\nja muuten tulen kehoittamaan yhteistoimintaan. Minä toivon siis, että\nkun ylihuommenna palaan...\n\n_Harjula_. Suokaa anteeksi. Koska oli aikomus kokousta pitää?\n\n_Agronoomi_. Ylihuommenna näin iltapuoleen päivää. Toivon siis, että te\nHarjula lähetätte sanan naapureillenne saapumaan tänne.\n\n_Harjula_. Kuinka tuo käynee kokoontuminen, kun on näin heinänteon aika\nja nyt kun pouta näyttää tulevan, pitäisi lähteä Käkisaareen,\nulkoniitylle. (Joelta kuuluu hanurin soittoa.)\n\n_Maiju_. Kallijärven väki jo menee niitylle.\n\n_Kesämies_. Ja pataljoonan musiikki muassa. (Nauraa virnistelee.)\n\n_Agronoomi_. Mitä? Menevätkö he niitylle, vaikka tämmöinen sadesää on?\nKäkisaarihan on tämän kylän paras niitty. Ja paromeeteri seisoo niin\nalhaalla. Harjulasta ei tietysti lähdetä, arvaan minä. Niin... tuossa\nmuistan kysyä... mitä pidätte paromeeteristä, jonka mennä kesänä teille\nlahjoitin? (Harjula silmii ympärilleen eikä vastaa.)\n\n_Kesämies_. Paromeeteri seisoo alhaalla. (Katselee seinään päin, jossa\nparorrieeteri on. Agronoomi huomaa paromeeterin.)\n\n_Agronoomi_. Kas Harjula on tuonut tämän ulos? (Menee ja ottaa\nparomeeterin seinältä.) Niin ei tätä tarvitse ulkona pitää, kyllä se\nsisälläkin tietää yhtä tarkoin. Katsokaas vaan kuinka se onkin\nalhaalla...\n\n_Harjula_. Se hiukan nousi tänäpäivänä. Poutaa kai sen silloin pitäisi\ntietää.\n\n_Agronoomi_. Joo, joo, mutta pitää ottaa lukuun, että se on myrskyn\npäällä melkein. Pariin päivään ei ole poutaa toivomistakaan.\n\n_Harjula_. Vaan se siirtyi hieman oikealle ja näytti äsken lännen\ntaivas vähän ohenevan pilvestä.\n\n_Agronoomi_. Kyllä minä vaan sanon, että elkää lähtekö niittämään vielä\nparasta niittyänne. Odottakaa edes huomiseen. --\n\n_Harjula_. Eihän tässä mitään kiirettä ole.\n\n_Agronoomi_. No niinpä niin. Viekää paromeeterinne sisälle. (Antaa\nparomeeterin Harjulalle.) Ja minä toivon että Harjula kokee parastaan\nsaadakseen väkeä kokoon...\n\n_Harjula_. Minä koetan. (Agronoomi hyvästelee ja menee.)\n\n_Maiju_. Emmekö me siis lähdekään Käkisaareen?\n\n_Harjula_. Odotetaan huomiseen, ehkäpä se sentään alkaa paromeeterikin\nnousta. Ja tunnethan ja näet, että nyt on alkanut sataa.\n\n_Kesämies_. Herroja aina haukutaan. Mutta ne ne sentään ovat parhaita\nmiehiä niinkuin tuo agronoomikin. Ei pariin päivään poutaa, sanoi hän.\nIlmanko minua onkin niin raukaissut... (Naureskelee.)\n\n_Harjula_. Saa nähdä virkistytkö kun pouta tulee. (Menee sisälle,\nparomeeteri kädessä. Maiju navetan puoleen.)\n\n_Kesämies_ (laulaa hyvillään ja viheliäisellä nuotilla). Ja raita se\nkasvoi rannalla ja yli muita puita. (Laulettuaan vähän aikaa, viskaa\nhän lakkinsa ilmaan ja puhuu hyvillään:) Näin taivas kesämiesten puolta\npitää! Olisi aina sadesää heinänaikana, voi hyvin halpaa ja\nviikkopalkka siinä kahdessakymmenessä.\n\n_Harjula_ (tulee sisältä paromeeteri kädessä). Lähdepä Petteri ja kanna\nkaikki työkapineet venheestä venehuoneeseen. Odotamme aamuun ennenkun\nlähdemme.\n\n_Kesämies_. Se passaa. Ylihuomisen tähän tulee yhteistoimintaa. (Menee\nhyvillään rantaan.)\n\n_Harjula_ (yksin). Kyllä tämä näkyykin olevan juonikas kapine. Viisari\nnousi, niin taasen laskee. Minä sinut opetan... kanalja juonittelemaan.\n(Vie paromeeterin räystään alle.) Tunnetko nyt että sataa, kun saat\nvettä niskaasi?\n\nEsirippu alas.\n\n\n\n\nToinen näytös.\n\n\nTapahtuu kahta päivää jälkeen edellisen näytöksen.\n\nNäyttämö: Sama piha kun ensi näytöksessäkin. Esiripun noustessa on\nsumuinen sadesää, vaan vähitellen alkavat pilvet hajota ja lopussa on\njo kirkas ilma.\n\n_Maiju_ (tulee sisältä). Kummallinen tuo isä kun ei kyörää tuota\nkesämiestä mihinkään työhön, vaan antaa laiskana maata monta päivää.\nEikö lie taaskin vetääntynyt latoon heinäläjään nukkumaan? Mutta kyllä\nminä hänet sieltä kyyditsen. (Maiju menee navetan puoleen. Kesämies\ntulee hetken kuluttua haukotellen.)\n\n_Kesämies_. Vieläkinkö se väsyttää, vaikka kaksi päivää on poutaa\nodotettu. (Venyttää ja haukottelee.) Ohoo... kuinka se lepo sentään on\nhyvää ihmisen ruumiille. (Harjula tulee sisältä, haukotellen hänkin.)\n\n_Harjula_. Alkaapa tämä jo tuntua levolle. (Katselee taivaalle). Eikä\ntästä näytä tulevan sen kuumempaa ilmaa.\n\n_Kesämies_. Se menneen viikkonen ukonilma repi taivaan niin repaleihin,\nettei se enään pidätä pieniä kiviäkään.\n\n_Harjula_. Niin taisi tehdä. Etkö sinä ole nähnyt joko naapurit ovat\npalanneet Käkisaaresta?\n\n_Kesämies_. Ei heitä ole vielä takaisin kuulunut.\n\n_Harjula_. Minä arvaan, etteivät ole viitsineet heti takaisin lähteä,\nkun jo eväätkin veivät. Ovat kai odotelleet poutaa? Eivät kai he\nniittäneet ole? Vain mitä sinä arvelet?\n\n_Kesämies_. Niin minäkin arvelen.\n\n_Harjula_. Niin, mitä sinä arvelet? Arveletko että ovat niittäneet,\nvaan eivätkö ole?\n\n_Kesämies_. No niin minä arvelen... (Vallesmannin juoksupoika tulee,\nkädessä kirje, jonka antaa Harjulalle ja menee samaa kyytiä takaisin.)\n\n_Harjula_. Kirje vallesmannilta, näemmä. Taitaa meinata hevosen\nvaihetukseen, koska lähettää kirjallisen kutsun. Me olemmekin jo\nkeväästä asti hieroneet vaihetusta. (Rikkoo kuoren ja yrittää lukea.)\nKas, kun en oikein eroitakaan laseitta. Katsopa sinä Petteri mitä se\nsiinä meinaa!\n\n_Kesämies_ (lukee itsekseen, ynisemällä).\n\n_Harjula_. Hevosen vaihetukseenko meinaa?\n\n_Kesämies_. Ei tässä ole hevosen vaihetuksesta mitään.\n\n_Harjula_. No, mitä siinä sitten on?\n\n_Kesämies_. Käskee teidän tietää huutia ja hävetä!\n\n_Harjula_. Mitä lempoa? Minunko huutia tietää! Minkä vuoksi?\n\n_Kesämies_. Siitä kun sanoitte poudan tulevan eikä tullutkaan. Ja uhkaa\nhaastaa teiltä vahingon korvausta, kun on niitättänyt parhaat ketonsa.\n\n_Harjula_. Vai niin. Maksakoon ensin velkansa ja puhukoon sitten\nkäräjän käynnistä. Vai haastaa! Minunkohan on syy, että hän niitätti\nketojansa! Käskinkö minä niittämään!\n\n_Kesämies_ (naureskelee ja lukee kirjettä). Niin näkyy olevan.\n\n_Harjula_. Mitä siinä naureskelet! Luuletko etten ennen ole herrain\nkanssa ollut käräjillä? Onhan minulla todistajia. Käskinkö minä\nniittämään? Muistaahan Petterikin?\n\n_Kesämies_. Muistan hyvinkin. Se on siksi veres asia.\n\n_Harjula_. Sepä on hyvä, että Petteri muistaa. Ja jos vaan alkaa\nprosässätä niin on minullakin asioita. -- Onko siinä kirjeessä vielä\nmuutakin?\n\n_Kesämies_. Ei tässä muuta ole.\n\n_Harjula_. Mikä hullutus! Minunkohan se pitää poudan tietää kaikille.\nVarokoon vaan, etten haasta häntä kunnianloukkauksesta. Jaa. Jaa.\n\n_Kesämies_. Niin, ja paromeeterihan nousi silloin.\n\n_Harjula_. Nousi tai laski. Tehköön kukin kuinka tahtoo. Enpä lähtenyt\nminä niitylle ha, ha, ha.\n\n_Kesämies_. Agronoomi sen teki. Olisi tainnut muutoin tulla lähtö.\n\n_Harjula_. Ei. Olisin minä vielä tarkastanut sentään ilmaa. Mutta tänä\niltanahan agronoomi aikoi meillä kokouksen pitää yhteisostosta. Enkä\nvielä ole ketään saanut puhutella. Petteri! juokse sinä nyt naapureihin\nkatsomaan eivätkö ole jo saapuneet niityltä ja sano, että\nkokoontuisivat meille, että täällä agronoomi pitää esitelmän.\n\n_Kesämies_. Niin, esitelmän yhteisostosta ja apulannoituksesta. Kyllä\nkuulin. No ottaako isäntä tämän vallesmannin kirjeen?\n\n_Harjula_. Viskaa vaikka tunkiolle. Ei. Elä sentään. Annappa minulle\nse! Pannaanpa talteen.\n\n_Kesämies_ (menee kujasta laiskasti vätystämällä). Tässä tulee\nsellaista yhteistoimintaa, johon maamiehiä kehoitetaan.\n\n_Harjula_. Juuri niin, Petteri! Yhteistoimintaan agronoomi juuri\nkehoittaakin. (Yksin.) Vallesmannikin puskee vihojaan minulle. Juuri\nkuin olisi minun syyni, ettei poutaa tule. Eikähän sitä tule. Nousee ja\nnousee mukamas tuo paromeeteri, mutta eihän selkene sittenkään ilma.\nLiki pitää, etten minäkin tee kuin ruukin patruun; Taikka annan\nagronoomille takaisin ja sanon, että tuossa on... pidä omasi... Mennä\nkesänä se tiesi poutaa, vaan nyt juonittelee, nousee ja laskee kuin\npajan palkimet... Tässä on monenlaista mieliharmia... Nuo naapuritkin,\njotka menivät Käkisaareen ja jos ovat niittäneet niin minun syykseni\npanevat... Jos vaan ovat ehtineet niittää, niin eivät tule agronoomin\npuheita kuuntelemaan. Yhteistoimintaan kehoitetaan, mutta siitä ei\nmitään tule, ellei tästä ala poutia tulla.\n\n_Maiju_ (tulee navetasta). En tiedä mitä sille agronoomille laittaisi\nruuaksi, kun ei ole verestä lihaa.\n\n_Harjula_. Onhan vereksiä siikoja. Kyllä hänelle täytyy ruokaa tarjota,\nsillä nälissään se taas on tullessaan.\n\n_Maiju_. Ei niille herroille tahdo osata laittaa. Ne nuuskivat\nlautasetkin ja makustelevat ja vainostelevat...\n\n_Harjula_. No kun ruokaa tarjotaan ja ellei tahdo syödä, niin olkoon\nsyömättä.\n\n_Maiju_. Helppo se on teidän sanoa. Tänä iltanahan hän aikoi palata?\n\n_Harjula_, Luultavasti on heti täällä. Mutta ei nyt esitelmistä mitään\ntule, kun heinän aika on. Mistä väki tulee? Niin, että kyllä sinä saat\nalkaa jo kaloja suomuta. (Maiju menee.)\n\n_Harjula_ (yksin). Sitä täytyy pitää agronoomia mieliksi, se minua\nkehuu taas sanomalehdissä. (Kesämies tulee.)\n\n_Kesämies_. Siellä oli aikalailla yhteistoimintaa Jurttulassa. Voi\nLemin lukkari!\n\n_Harjula_. No sinnekö agronoomi oli mennytkin?\n\n_Kesämies_. Ei, vaan akat siellä olivat yhteistoiminnassa. Voi käyrä\npärepuu! Olivat vähällä ottaa minulta nahkan ja Jurttulan emäntä\nnakkasi kuumaa tuhkaa jälkeeni.\n\n_Harjula_. No kaikkia kuulee. Ketä siellä sitten oli?\n\n_Kesämies_. Koko kylän akat yhdessä ja semmoinen sompatus kuului, että\nkorvia viilteli. Jo uhkasivat teitä julmasti, kun poudan sanoitte\ntulevan eikä tullutkaan. Siellä näkyi olevan sekin toisen kylän emäntä,\njoka toissa päivänä kävi ja se siellä kilpaa huusikin Jurttulan emännän\nkanssa. Ja uhkasi teidät haastaa.\n\n_Harjula_. No jo minä säkkiin jouduin polonen.\n\n_Kesämies_. Ei ole hätää. Jos isäntä tahtoo, niin kyllä minä vastaan.\nMinulla on paljon lakitietoja ja rikoslain osaan ulkoa. Ei teillä hätää\nole. Ettehän te ole käskenyt niittämään. Siinä se on pykälä.\n\n_Harjula_. Aivan niin. Sinua pitävät kyläläiset tyhmänä Petteri, mutta\nsen minä sanon että on sinulla järkeä kyllä. Vai haastaa ja haastaa!\nMihin lemmon kirnuun olen joutunut tuon paromeeterin takia! ohoo,\nsentään!\n\n_Kesämies_. Ei ole hätää. Te olette ollut hyvä isäntä minua kohtaan\nnäinä sadepäivinä ja antanut minun levähtää. Nyt minä teidän hyvät\ntekonne maksan, ja jos käräjille vievät, niin minä rupean teille\nasianajajaksi.\n\n_Harjula_. Juuri niin Petteri! Ole sinä minun puolestani. Kyllä minä\npalkan maksossa muistan, Petteri. Niin, niin käskinkö minä niittää?\n(Toisen kylän emäntä tulee aika vauhtia kujasta. On vihan vimmassa.\nPuhuu äkäsesti ja nopsaan.)\n\n_Toisen kylän emäntä_. Täälläpä kohtaan tämän vanhan valehtelijan.\nMikset mennyt niitylle? Valehtelit muut niittämään, vaikka tiesit,\nettei poutaa tule. Koko meidän kylä on niittänyt parhaat heinikkonsa.\nSiellä nyt luokona mätänevät ja mustuvat talon parhaat heinät... Tästä\ntulee kallis asia sinulle... saat maksaa sovinnolta eri lailla. Kälmi!\nNarrata ihmisiä sillä tavalla. Herrala meidän kylässä ja moni muu\nuhkaavat haastaa. Saapas nähdä kuinka alat selvetä... (Surkealla ja\nvalittavalla äänellä.) Minäkin polonen niitätin kaikki parhaat\nketoni... (Menee hyvin likelle Harjulaa ja häristelee nyrkkiänsä.) Sinä\nlemmon lihapää!... jos minä saattaisin näyttää todeksi sen poro asian\nniin kuinkahan sinulle kävisi, vanha varas...\n\n_Harjula_. Petteri, Petteri! kuulithan, että hän soimaa minua\nvarkaaksi.\n\n_Emäntä_ (vähän hämmästyen). En minä varkaaksi ole sanonut. Kuulihan\ntuo kesämieskin, ett'en minä varkaaksi sanonut? (Sulavalla äänellä.)\nEtkös kuullutkin Petteri?\n\n_Kesämies_. Kuulin minä.\n\n_Emäntä_ (nousee uuteen vimmaan). Ähää! Siinä nyt kuulit. Mikähän sinä\nsitte lienet... Muistaahan Petteri, että minä hoin ja sanoin jo\nsilloin, että minulla kutisevat varpaan välit... vaan tämä vaan\nvakuutti, että pouta tulee... pouta tulee. Monen sadan markan vahingon\nteki meillekin. Vaan minä en jätä asiaa tähän. Minä haastan\nkihlakuntaan... saat käydä toisen kerran isossa Heikkilässä...\n\n_Harjula_. Petteri, Petteri! Ymmärräthän mitä hän tarkoittaa?\n\n_Kesämies_. Lääninlinnaa kutsutaan isoksi Heikkiläksi. Kyllä ymmärrän.\nTästä tulee teille emäntä kiivasta jälestäpäin. Tulla toisen pihalle\nkiroamaan ja huutamaan. Tiedätkö mitä uusi rikoslaki siitä sanoo!\n\n_Harjula_ (kiivaana). Kaikki hyvin. Äsken hän soimasi minua varkaaksi,\nnyt pilkkaa hän minua linnalla. Akka! tiedätkö mitä uusi rikoslaki\nsiitä sanoo? Vai tänne tulet sisuasi purkamaan... kelvoton. Muistatko\nvielä mitä olit sotkenut papin voihin? Mutta pääsit rukouskirjaan?\nKyllä minäkin tiedän.\n\n_Emäntä_ (asettuen vihastaan). Enhän minä ole tässä soimannut, enkä\nhuutanut enkä kironnut. Siivostihan tulin kysymään, että miksi käskitte\nniittää, vaikka sateen tiesitte tulevan. Siivostihan minä olen puhunut.\n\n_Harjula_. Vai niin. Kyllä minä...\n\n_Kesämies_. Ja kotirauhan häiritsemisestä saatte myöskin sakkoa.\n\n_Harjula_. Aivan niin. Kotirauhan häiritsemisestä myöskin.\n\n_Emäntä_. Enhän minä ole häirinnyt. Siivostihan kysyin, että miksi\nnarrasitte niittämään, kun tiesitte sateita tulevaksi?\n\n_Harjula_. Olenko minä käskenyt niittämään? Siinäpä se on.\n\n_Kesämies_. Niin, eihän teidän tarvitse lyödä päätänne silti seinään,\njos toinen käskee.\n\n_Emäntä_. Tässä on ollut paljo miehiä, kun vakuutitte poudan tulevan.\n\n_Harjula_. Ulos minun pihastani!\n\n_Kesämies_. Sukikaa häntä selkään, niin oppii toisella kerralla\npitämään suutaan pienempänä. Ottakaa ruoska tallin naulasta ja sukikaa,\nettä vinkuu. (Erikseen.) Siinä olisi samalla yhteistoimintaakin.\n(Perältä kuuluu ääniä ja porua.)\n\n_Emäntä_. Tuleepa sieltä jumalan kiitos ihmisiä apuun. (Jurttula,\nKallijärvi ja Väystäjä tulevat.)\n\n_Harjula_ (erikseen ja silmäillen kesämieheen). Jo minä onnettomaksi\njouduin tätä poutaa odottaessa! Mutta eihän tässä sentään hengen hätää\nole. (Ääneensä.) Nytkö sitä vasta niityltä palataan?\n\n_Jurttula_ (tuimana). Nyt.\n\n_Harjula_. Me luulimme, että palaatte paikalla takaisin, kun ei poutaa\ntullutkaan.\n\n_Jurttula_. Vai niin sinä luulit. Ja itse et lähtenytkään niitylle,\nvaikka aijoit. Valehtelit meidät sateeseen parhaan heinikkomme\nniittämään. Tästä tulee kallis asia kun minä...\n\n_Toisen kylän emäntä_ (tulee joukkoon, asettuu Jurttulan viereen). Kas\nnyt! Niin se käypi. Minä kävinkin vasta teillä, Jurttula, ja emäntä\nsanoi, että te panette heti velkakirjan kuvernööriin, että opetetaan\nHarjulaa toiste valehtelemaan. Opetetaan vähän huutia tietämään. Eikö\nniin miehet? Muistattehan kaikin että minä sanoin, että minulla varpaan\nvälit kutisevat, että sade tulee? Niin tämä hotisee ja vakuuttaa, että\npouta tulee... pouta tulee. Muistattehan?\n\n_Jurttula_. Muistaahan sen. Niin veres asia. Ja muistaahan emäntä, että\nminäkin vakuutin, että kuiva poronliha on vesiherneissä, että sadetta\nse tietää? Vaan tämä ei uskonut...\n\n_Emäntä_. Muistan tietenkin kuin tämän päivän. (Kääntyen Kallijärven ja\nVäystäjän puoleen.) Kallijärven isäntä kyllä myöskin on varma\nmerkeistään. Ja Väystäjä myöskin. Eikö niin?\n\n_Kallijärvi_. Kyllähän minä tässä sanoin ja sen olen aina sanonut ja\nsanon koko elinaikani, että kun meidän kujakivemme vettä itkee, niin\nvarma sade on tiedossa. Ei näy olevan paromeeteristä...\n\n_Väystäjä_. Sanoinhan minäkin, että kun se meidän rakki on ilmosen\nikänsä aina sateen edellä pehellyt ja kun silloinkin pehteli, niin\ntottapa tiesi.\n\n_Emäntä_ (käy melkein käsiksi Harjulaan). Siinä nyt kuulet... lemmon\nlihapää...\n\n_Jurttula_ (hänkin kiihkossa käy Harjulaa lähelle). Niin... siinä nyt\nkuulet...\n\n_Kesämies_. Sadetta paromeeterikin tiesi silloin. (Katselee uteliaana\nja nauraa virnistelee. Erikseen.) Olisipa soma jos tuossa tulisi\nyhteistoimintaa. (Harjula näyttää levottomalta.)\n\n_Harjula_. Petteri, Petteri! Mitä sinä sanot... lurjus...\n\n_Emäntä_. Kuulittehan! Paromeeterikin tiesi sadetta... Hän on siis\nmeidät kaikki valehdellut ja pettänyt. Mitä hänelle tekisimme?\n\n_Jurttula_. Niin... Mitä me miehissä tekisimme...?\n\n_Kallijärvi_. Hänelle joka semmoisen vahingon laittoi meille...?\n\n_Kesämies_. Ottakaa hänestä tröijyn mitta! (Iskee salaa silmää\nHarjulalle.)\n\n_Emäntä_. Selkäänsä hän tarvitseekin saada. (Syntyy keskenäinen\nsanasota, jossa kaikki muut ovat äänessä yht'aikaa paitse kesämies,\njoka katselee ja naureskelee. Toisen kylän emäntä pui nyrkkiä Harjulan\nnokan alla. Ei eroita muita sanoja kuin \"poutaa\", \"paromeeteri\",\n\"haastoa\" ja \"käräjille\". Harjula hokee aina vähän päästä: Petteri,\nPetteri! kuuntele tarkoin. -- Riita on ylimmillään kun agronoomi tulee\nkujasta. Hän seisahtaa hämmästyneenä ja suusota lakkaa heti, äkkiä.)\n\n_Agronoomi_. Mitä tämä on? Mistä täällä on kysymys? (Kaikki seisovat\nkuin häpeissään ja äänettöminä, eikä kukaan vastaa. Hetken\näänettömyyden kuluttua, kun agronoomi jo on toistamiseen kysynyt: mistä\ntäällä on kysymys, koettaa Harjula alkaa selitystä, vaan ei saa\nymmärrettäviä sanoja suustaan.)\n\n_Kesämies_ (kun agronoomi yhä näyttää odottavan vastausta). Niin\nnähkääs... tässä oli vähä alkua yhteistoimintaan! (Juoksee nopeasti\nrantaan.)\n\nEsirippu alas.\n\n\n\n"]