[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fhWhXazVLI_hVUMve7tOPNeACkb1MS2UNTqmTJGbhc_8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},1303,"Mikkelin kekkerit","Niemi, Vihtori",1870,1910,"1303-niemi-vihtori-mikkelin-kekkerit","1303__Niemi_Vihtori__Mikkelin_kekkerit","Yksinäytöksinen ilveily","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1899,null,3599,21734,false,52048,[24],"Finnish drama -- 19th century",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Mikkelin kekkerit: Yksinäytöksinen ilveily\" by Vihtori Niemi is a one-act comedic play written during the late 19th century. The narrative unfolds in a Finnish village, highlighting the chaotic interactions and conflicts among its characters. This book combines humor and criticism of local social dynamics, particularly focusing on alcoholism and its societal impact.  The play revolves around a group of characters including Purtonen, a magistrate, his son Mikko, and various villagers who frequent Purtonen’s estate. As they engage in humorous banter and ridiculous antics regarding alcohol, the story reveals their troubles with drinking and petty squabbles. The plot thickens when Mikko, who has been involved in the mischief of sneaking drinks, faces the consequences of his actions. Tensions rise as characters like Jonni and Krookman add to the revelry, ultimately illustrating a raucous snapshot of village life where farcical elements intertwine with social commentary. As the \"Mikkelin kekkerit\" concludes, it encapsulates the vibrant, albeit chaotic essence of local gatherings marked by drinking, fighting, and humorous exchanges. (This is an automatically generated summary.)",[],205,"Yksinäytöksinen ilveily kertoo herrastuomarin poika Mikosta, joka etsii keinoja tyydyttää viinanhimonsa krapulaisena aamuna. Pihamaalle sijoittuva hupailu esittelee maaseudun värikkäitä persoonia ja viinan hankintaan liittyviä kommelluksia.","Vihtori Niemen 'Mikkelin kekkerit' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 1303. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","MIKKELIN KEKKERIT\n\nYksinäytöksinen ilveily\n\n\nKirj.\n\nVIHTORI NIEMI\n\n\n\n\n\nKirjapaino Gutenberg, Helsinki, 1899.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n PURTONEN, Herrastuomari.\n MIKKO, hänen poikansa, kuulu soittaja.\n ANTTI PUUNENÄ, kylän vanhin.\n LIISA, hänen vaimonsa.\n KROOKMAN, juoppo herrasmies.\n JONNI, salaviinankauppias.\n\n\n\n\nNäyttämö.\n\nPihamaa, jossa Mikko istuu hirrenpätkällä tuvan seinustalla; avatusta\nikkunasta näkyy tyhjiä pulloja, viulun kaula ja ryyppy; pihamaalla on\nhavupölkky, jonka päässä on kirves ja havuläjä vieressä; sen taustalla,\non navetta, jonka ränsistynyt ovi on retkollaan.\n\n\n1:nen Kohtaus.\n\n    Mikko, Antti, sittemmin Krookman ja Purtonen.\n\n_Mikko_. (yksin) Saamari sentään (raappi molemmin käsin päätään) kun\npää on kuin pökkelö, eikä suussa ole viinan tilkkaa... Mitähän olisi\ntehtävä... koettaisiko työtä... ehkä se vähän virkistäisi (menee\nhavupölkyn luo ja alkaa hakata)... Ei saakuri, ei tämä vetele (paiskaa\nkirveen pölkkyyn)... Viinaa tässä saada pitää ilveellä millä tahansa...\nMutta siinäpä se onkin ässä, että millä ilveellä... Murtautuisikohan\ntaas isän viinasäiliöön, vaiko veisi sen turkit Myyrän Jonnille\npantiksi... ei suinkaan se niitä nyt vielä kyselisi... Mutta jos siitä\njoutuisi taas kiikkiin, niin ei tosiaankaan se juuri naurattaisi...\nSillä isäkulta ottaisi pian varkaan niskakarvoista kiinni, ja silloin\nsaisi selkäparka suorittaa sen minkä kurkku on kolistellut... Ei, ei se\nlyö leiville... Mutta ei saakurisoikoon tämäkään leiville lyö kun\nkorvat pillittää kuin Varis-Aapon viulu, eikä suussa ole märkääkään...\nIsä kyllä myypi muille viinaa, niin herrastuomari kun onkin olevinaan,\nmutta oman pojan vaan pitäisi Nauku-Maijan poikana havuja hakata...\n(Kaalasee päätänsä). Saakurin kuparisepät!\n\n_Antti_ (tulee samassa hienossa hölläkässä). Hei hopsan-lallaa!...\nMikko vekarako se täällä pihamaalla pöllöttelee kuin aapiskirjan\nkukko!... Heh-heh-hee...\n\n_Mikko_ (ärtyisesti). Saakuri soikoon, mutta nyt minä pian suutun!\n(uhkaa nyrkillään).\n\n_Antti_ (hohottaen). Hoh-hoo... Sinäpä olet koko pässinpää... Suutun,\nsuutun!... No mistä sinä nyt sitte suutut?... heh-heh-hee.\n\n_Mikko_. Kukosta!\n\n_Antti_: Höh-höh-höö!... minä sinun mielestäsi kukko?\n\n_Mikko_ (sieppaa Anttia niskasta kiinni ja ravistaa). Ja pässin päästä!\n\n_Antti_ (voivottelee). Aijai, Mikko kulta, sinä otat kipeää... aijai...\npäästä irti!\n\n_Krookman_ (tulee samalla pullo povessa). Katsoppas käsivoimaa sanoi\nräätäli kun nosti kissaa hännästä... Mikäs kumma se on saanut nuo kaksi\nlammasta tappelemaan keskenään?\n\n_Mikko_ (huomatessaan Krookmannin hellittää Antin kauluksesta).\nPässinpää!\n\n_Krookman_ (kapsahtaa Mikon niskaan). Vai olen minä pässinpää! Olenkos\njuukeli vie... höh-höh-höö.\n\n_Antti_ (on selin edellisiin ja koettelee niskaansa, josta Mikko äsken\npuristi; mutajaa itsekseen). Ja aapiskirjan kukko!\n\n_Krookman_ (nujuuttaa Mikkoa jolloin pullo pyörähtää povelta havuläjään\nja antaa samassa takakäteen läimäyksen Antille vasten naamaa). Tuoss'\non sulle aapiskukko!\n\n_Mikko_ (peräytyy Krookmannin edellä pidellen puoliaan). Mitä-mitä-mitä\nsaakuria tämä on?\n\n_Antti_: Sepä vasta... sepä vasta viholainen (pyyhkii verta\nnenästään)... mitähän Liisa tästä...\n\n_Purtonen_ (tulee kasakanpamppu mukanaan). Mutta tämäpä vasta on\nhävytöntä, että minun pihallani pidetään tällaista meteliä... ettekö te\npelkää lakia ettekä oikeuttakaan... Ja mikä teitä oikeastaan riivaa?...\n\n_Antti_ (kompuroi esiin suutaan pyyhkien). Aapiskirjan kukko!\n\n_Purtonen_ (tyrkkää Antin menemään). Edemmäksi, hävytön, haukkumasta!\n(Mikolle). Silläkö tavalla sinä poika riiviö havuja hakkaat! Ja kun\nminä luulin sinun työssä olevan... Tuoss' on sulle maistijaisia (lyö\nkerran Mikkoa).\n\n_Mikko_ (kaalasee selkäänsä). Mitä... mitä... mitä saakuria tämä on?\n\n_Krookman_ (täristää samassa Mikkoa niskasta). Pässin pää!\n\n_Antti_ (etempänä). Niin juuri... ja aapiskirjan kukko, siitä se...\n\n_Purtonen_ (ärjäsee Krookmannille). Ja mikä riiviö sinut on saanut\nminun poikaani höyhentämään? Häh!\n\n_Krookman_ (hellittäen). Pässin pää!\n\n_Purtonen_ (vihastuneena). Siat, tulette ensin tänne tappelemaan\ntoisten pihamaalle ja sitte vielä kehtaatte haukkua kun teitä hänkii...\nHävetkää kanaljat... itse olette pässin päitä!\n\n_Krookman_ (kääntyy nyrkit ojossa herrastuomariin, jolla aikaa Mikko\nkaikessa hiljaisuudessa hiipii havupölkyn luo ja alkaa hakata havuja,\nsalavihkaa katsellen isäänsä ja Krookmannia). Jassoo, kanavilla,\ntuletko sinä poikasi puolesta tänne kasakanpampulla lakia lukemaan? --\nMutta katso sinä sen herrasjuomari, ett'ei nenäsi tule yhtä punaiseksi\nkuin tuonkin! (osoittaa Anttia).\n\n_Purtonen_. Pidä suus kiinni luuttu, ja mene matkoihisi!\n\n_Krookman_ (läväyttää samassa Purtosta korvalle). Ääh! -- jo-ko-ko...\n\n_Purtonen_ (koppaa yht'äkkiä Krookmannia niskasta kiinni ja vetelee\naika tavalla kasakan pampulla selkään). Kyllä minä teille rakkarit\nnäytän herrastuomarin oikeuden... (tyrkkää vihdoin menemään navetan\ntaa, tyrkkää Antinkin perästä, joka kaatua kopsahtaa, mutta koettaa\nlöntystää aika kyydillä käpälämäkeen, ja herrastuomari lisää vielä\npampulla vauhtia). Tuoss' on sulle aapiskukko!\n\n_Antti_ (mennessään). Mitähän Liisa jos...\n\n_Purtonen_ (sieppaa vihdoin Mikon polvelleen). Ja sinä junkkari! (Alkaa\nmotkottaa selkään). Kuka käski sinun eilen illalla mennä olkipillillä\nminun lekkeristäni viinaa imemään?... Häh, poika?...\n\n_Mikko_ (vaikeroi). Hyvä isä, päätäni mojottaa niin kauheasti... oi...\nvoi!\n\n_Purtonen_. Jassoo, rakkari, (mötkii selkään). vieläkös mojottaa...\nääh!... jokos lakkaa?\n\n_Mikko_: Herran tähden, hyvä isä, oi voi!\n\n_Purtonen,_. Näin hyvä isä opettaa miltä varastettu viina maistuu!\n\n_Mikko_. Enhän minä varast... (pääsee puikahtamaan isän jalkojen\nvälistä ja pakenee). Itsehän minä vaan otin.\n\n_Purtonen_. Saakurin poika vekara!... (lähtee perästä). Kyllä minä\nsulle näytän... (menee pamppu suorana).\n\n\n2:nen Kohtaus.\n\n    (Pieni väliaika). Jonni, Purtonen, sitte Mikko.\n\n_Jonni_ (tulee vilhuen ympärilleen, suuri viinalekkeri kainalossa).\nToiset sain jo kätköön, tässä nyt olisi vielä tuo 5:den kannun\nkaljooni... minnekkäs sen sulloisi?... ei sitä uskalla kotiinkaan viedä\nkun nimismies kuuluu olevan Syväojalla vahdissa... Täällä\nherrastuomarin pihallahan se niin mainiosti säilyisi... ja jos taas ei\nsäilyisi, niin kukapa sen tietäisi minun lekkerikseni taata... ei\nkukaan... kyllä sen miesparan syntiluettelo on yhtä kirjava kuin\nminunkin... (kurkistaa navettaan). pistäisiköhän sen tuonne... Ei,\npiiat sen pian sieltä keksisi! (Katsahtaa Mikon kammariin avatusta\nikkunasta). Tuonnekin sen sopisi niin hyvin jättää, mutta paneppas\nkoira makkaran vartijaksi... hui hai!... Mikko sen makein paloin\npopsisi poskeensa... Ei helkkari, parastahan on jättää se ihan keskelle\npihaa, niin ei kenenkään pälkähdä päähän etsiä sitä siitä... Minä\nsullon sen tuonne havuläjän alle. (Peittää lekkerin sinne). Sillä jos\noikein tämän talon tunnen, niin luulempa noiden hakojen saavan\nniinkauvan rauhassa levätä kuin Purtosmäelle Mikkeliviinoja piisaa...\nKas niin, kellippäs nyt siellä... Sopiipa pojan nyt ajaa lekotella\nnimismiestä vastaan tyhjillä vankkureilla; ei ne syntiluettelot ja\nviinasäkit nyt paljo paina, eikä haiskahda herran nokkaan vaikka\nhienokin olisi... Heippa rallaa, tämä poika se ei pistäkkään joka\nsatimeen nokkaansa! Hei vaan! (Kiepsahtaa ympäri aikoen mennä).\n\n_Purtonen_ (tulee tuvan takaa). Kas vaan, mitäs se Jonni täällä\nhuhoilee yksikseen, vai oletko kaupunkituulella... Heh-heh-hee?\n\n_Jonni_ (säpsähtää ensin, mutta tekeytyy sitte levolliseksi kun huomaa\nkuka tulija on). Eipä juuri kummempia... Mutta mitäs ihmettä se\nherrastuomari pampun kanssa kuleksii, että olin vähällä säpsähtää\nteidän kärpäsiä takistani kolhivan.\n\n_Purtonen_. Minä tässä vaan tein poikani kanssa pientä tiliä, mutta\ntuli siitä sitte tuo Krookmannin renttu ja kylänvanhinkin saamaan\nosansa kun tulevat tänne minun pihalleni juopottelemaan ja\ntappelemaan... Senkin mokomat rentut!...\n\n_Jonni_. Jassoo, vai niin... Mutta mistäs ne sitte olivat viinaa\nsaaneet? (katsoo ivallisesti Purtosta).\n\n_Purtonen_ (halveksien). Kukapas sen tietää, vähäkös niitä on\nsalakapakoita meidän paikoilla... (Koettaen kääntää puhetta toiselle\ntolalle). Mutta se minua enemmin harmittaa, kun se poikaviikari pääsi\nlivahtamaan käsistäni... Ethän sinä vaan sitä nähnyt, Jonni?\n\n_Jonni_. Ee-en! Hah-hah-haa, olisittekos sille sitte tahtoneet vielä\nopettaa harakan tanssia?... hah-hah-haa!\n\n_Purtonen_. Olisi se sen sietänyt... Vaan olkoon nyt tämän kerran...\n(Mairitellen Jonnille). Jahah-niin, no kuinkas monta lekkeriä se Jonni\nnyt kaupungista retuutti... (vilkuttaa silmää).\n\n_Jonni_. Lekkeriä?... Hyvä kun pullonkin toin... vai lekkeriä...\n\n_Purtonen_. No no Jonni! (viipoittaa sormeaan)... älä sinä turhia\nvätystele... tiedänhän minä kumminkin...\n\n_Jonni_ (pisteliäästi). Herrastuomari kai pelkää minusta kilpailijaa\nitselleen... hah-hah-haa!\n\n_Purtonen_ (kiivaasti). En minä ole ikänä viinaa myynyt!\n\n_Jonni_ (rähähtää täyttä kurkkua nauramaan). Hah-hah-haa... hah-hah\nhaa!... Kukas kumma sitä on sitte sanonut... hah-hah-ha-haa!\n\n_Purtonen_ (puree huultaan harmissaan erehdyksestä). Sinä näyt\ntosiaankin olevan kaupunkituulella, mutta jos et lakkaa\npistopuheistasi, niin minä toimitan sinullekin pienen kylvyn yksin\ntein...\n\n_Jonni_ (lähtee menemään). Ja sitte kai antaisitte saunaryypyt päälle\nsamasta maksusta?... hah-hah-haa! (poistuu).\n\n_Purtonen_ (seisoo hetken vihaisesti murjottaen Jonnin jälkeen;\npuristaa sitten piiskaansa). Olisipa se kanalian lurjus tarvinnut\npienen läksytyksen!... (Tuijottaa vielä Jonnin perään)... Mutta\nmistähän peijakkaalta tämä kaikki oli kotoisin?... Olisikohan se Varis\nMatti sittekin petkuttanut minut! Ja kun minä sille annoin vielä pullon\nviinaa ilmaiseksi... Mokomakin Matti! Tulee tänne ensin hyvänä miehenä\nilmoittamaan, että Jonni meni kaupungista oikein isoa viinakuormaa\nnoutamaan, ja nyt se varmaankin on mennyt taas Jonnille sanomaan, että\nminä olen sen nimismiehelle ilmoittanut... ja ansainnut kai sillä taas\nJonnilta toisen pullon... Odota sinä saakurin Varis-Matti! (helistää\npamppua)... Ja oliko se sitte minulta pahasti tehty, herrastuomarilta,\njos ilmoitinkin? Sehän kuuluu minun velvollisuuteenikin, \"kruunun\npalvelijana\"... Toista se on minun kanssani, jos minä myynkin. Myypihän\nkruunukin viinaa, miks'en minä sitte, joka olen kruununpalvelija, saisi\nsitä tehdä?... ja nimismies itse!... myöpihän sekin kaikki ne viinat,\njotka salakrouvareilta ryöstää... miks'en minä saisi sitte myydä\nomaani, jonka puhtaalla rahalla olen ostanut ja omalla hevosellani\ntuonut kotiin... Sitäpaitsi minä olen ensimmäinen mies meidän pitäjässä\nnimismiehen jälkeen... Saamarin Varis-Matti! Olisihan sinunkin pitänyt\nsen verta ymmärtää, että mitä hyötyä tässä sitte enää on viinan\nmyömisestä, kun sitä tuommoisetkin Jonnin retkaleet rupeavat kymmenin\nkannuin vetämään...\n\n_Mikko_ (hiipii, samassa tuvan seinustalle; sitä ei herrastuomari\nhuomaa). Ahaa pappa kulta!\n\n_Purtonen_. Olisi sen nyt tuhmankin luullut ymmärtävän ett'ei pyyssä\nole kahden jakoa, koppelossa kolmen ottaa... (hätkähtää). Mutta\nmahtoikohan se nimismies sitte saadakkaan Jonnin viinoja?... Se tiesi!\n\n_Mikko_ (on vähä päissään, tekee kepposiaan nurkan takana ja kuultelee\näijän puhetta). Ahaa! Joutuukos äijä kiipeliin!\n\n_Purtonen_. Ja minä tulen vielä valehtelijaksi, hemmetti sentään!...\nMene sitä Jonnin pöllöpäätä takaamaan, jos se yllyttää vielä sen\nnimismiehen minun viinojeni peli-...-iin. Saa...a-aa!\n\n_Mikko_ (hyppää kätköstään esiin huutaen täyttä kurkkua korkealla\näänellä ukon selän takana). Herrastuomari, herrastuomari, nimismies\nkuuluu tulevan sinun viinojasi nuuskimaan!...\n\n_Purtonen_ (sieppaa molemmin käsin päästään, pakenee säikähtyneenä\nnäyttämön yli navetan taa). Herra nähköön, Herra nähköön... (ääni\nhälvenee).\n\n\n3:as Kohtaus.\n\n    Mikko, Antti, Krookman.\n\n_Mikko_. Hah-hah-haa! Jopa läksi karhu halmemaasta... hah-hah-haa!\n(voihkasee yht'äkkiä). Aih! Saakuri sentään kun sillä miehellä oli\nkovat kourat... oikein vieläkin selkääni kihelmöipi... Ja mistä\nihmeeltä tämä on kaikki saanut alkunsa?...\n\n_Antti_ (tulee lynkaten suuri heinätukko nenässä). Voi minua vaivasta,\npitipä minun tänne tulla... Nenäni on sen tuhannen nuuskana... ja jalat\nkuin kanan koivet (ei huomaa Mikkoa, alkaa katsella maahan). Mihinkähän\njuukelin kiveen minä tuon polveni törmäsin, kun on kuin kanan koipi...\noi voi!\n\n_Mikko_: Eikös enää aapiskukon koivet!\n\n_Antti_ (säpsähtää ensin). Herra varjele minua aapiskukosta, olen jo\nsiitä näinkin tarpenni saanut... Mutta miksi herran nimessä sinä Mikko\nkulta kävit minun kimppuuni äsken... että nyt olette höyhentäneet minut\ntämän näköiseksi?\n\n_Mikko_: Sinä haukuit minua!\n\n_Antti_ (ei huomaa, katselee vaan itseään). Ja mitähän se muijakin\nkotona sanoo, kun kylän vanhin on tällaisena!... Aivanhan minun täytyy\nseisoa toisella jalalla kuin kanan yöpuulla... oh-hoh-hoh!\n\n_Mikko_: Sinä haukuit minua!\n\n_Antti_. Mikko kulta, sitä minä en ole ikinä tehnyt... Kysy vaikka\nmeidän Liisalta ellet usko... voi... voi Mikko kulta (nyyhkii)... ja\nsinä...\n\n_Mikko_. Olen saanut yhtä hyvin selkääni kuin sinäkin. Koitappas\ntuosta! (osoittaa selkäänsä).\n\n_Antti_ (itkussa suin). Jaa-ah! Mikko kulta, kyllä on aika makurat...\noo-on!\n\n_Mikko_. Niimpä kyllä... ei ne ole kirpun puremat!\n\n_Antti_. Mutta mikäs sitte tähän selkäsaunaan oli oikeastaan syynä...\nja tappeluun?...\n\n_Mikko_: Ethän sinä haukkunut minua?\n\n_Antti_: En juukeli vie haukkunutkaan... usko se!\n\n_Mikko_. No sitte tähän kaikkeen oli syynä isä ja tuo toinen... kylläs\nymmärrät!...\n\n_Antti_. Taisipa... taisipa kyllä... mutta voi herran tähden kun\nkarvastelee selkääni... Katsoppas sinä Mikko kulta, onko sieltä nahka\npois (alkaa paljastaa selkäänsä).\n\n_Mikko_ (nykäisten takin paikoilleen). Ole hupsimatta mies, vaikk'\nolisi koko selkä mennyt...\n\n_Antti_. Sepä vasta, sepä vasta... Mitäs Liisa sitte olisi sanonut?\nSilloin totta tosiaan olisi toinenkin rumpukalikka kotona vielä.\n(Katselee ehjää säärtänsä). Olipa toki onni...\n\n_Mikko_ (huomaa Krookmannin pullon havuläläjässä). Kippis pojat!...\nmikäs täällä on?\n\n_Antti_ (tähystelee kieltään lipoen pulloa Mikon kädessä). Kas vaan, se\non niin Krookmannin taskumatin näköinen... maistetaanpas!\n\n_Mikko_ (on jo kallistanut useampia kulauksia). Ääh... häh!... Sepä oli\npoikaa!... Saakuri sentään, vielä yksi!... Kippis pojat... Maljasi\nAntti...\n\n_Antti_ (estelee Mikkoa). Kyllä minä itsekin maljani... annappas...\nannappas... (Saa jo pullon huulilleen).\n\n_Krookman_ (tulee samassa ja sieppaa pullon Antin huulilta). Äläppäs\npoika nuolase ennenkuin tipahtaa!\n\n_Antti_ (lipoen kieltänsä). Mutta... mutta... kun Mikkokin...\n\n_Krookman_ (pistää pullon taskuunsa). Minä sanoin että äläppäs nuolase\nennenkuin tipahtaa...\n\n_Mikko_. Mutta mikäs helkkari sinun pani äsken tulemaan minun niskaani?\n\n_Antti_: Niin, ja minun nenälleni...\n\n_Krookman_: Te haukuitte minua!\n\n_Mikko_: En minä ainakaan.\n\n_AnttiÖ_. En minäkään, sen voi Mikkokin todistaa...\n\n_Krookman_: Entäs se pässin pää?\n\n_Antti_. Älkää, älkää hyvät ystävät puhuko enää siitä, saadaan taas\npian selkäsauna... ja sitä minä en voi enää kestää... herran tähden\nhyvät ystävät... oi voi!\n\n_Mikko_. Ole hupsimatta, (Krookmannille). Kas niin, annappas pikku\nnaukku, niin selitän sen sinulle.\n\n_Krookman_: Selitä ensin pässin pää!\n\n_Antti_: Herran tähden, kulta ystävät, älkää puhuko pässin päästä...\n\n_Mikko_ (Krookmannille). Syy näet oli siinä, että sinä sekaannuit\nmeidän riitakapulaamme!\n\n_Krookman_. Ettekä siis minua haukkuneetkaan...\n\n_Antti_. Aivan niin kuin Mikko sanoo... emme me sinua... aapiskukkohan\nse...\n\n_Mikko_ (Antille). Ole sinä ääneti yksikoipinen!\n\n_Krookman_. Mutta sittehän minä annoin teille syyttömästi selkään?\n\n_Antti_. Aivan, syyttömästi selkään ja nenälle... katsoppas tätä\ntukkoa... mitähän Liisa siitä...\n\n_Mikko_. Kyllä se tuo Antti parka nyt toden perästä tulee puunenäksi.\n\n_Krookman_ (kaivaa pullon taskustaan). Antti, no otappa nyt tuosta\nsitte pieni roppari päälle. Mutta voi saamari kun kolottaa hartioitani\nse isäsi pamppu.\n\n_Mikko_: Ja minun selkääni!\n\n_Antti_. Niin, ja minun koipeani... voi herran tähden sitä\nlöylytystä!... (ryyppää). ääh!... Mutta hyvääpä se tekikin kipeille\nluille!\n\n_Krookman_. Anna Mikollekin pään parannusta!\n\n_Mikko_ (ryyppää). ääh! Se oli oikein!\n\n_Krookman_. Ota nyt pääsi täyteen ja unohdetaan pois vanhat vihat!\n\n_Mikko_. Kas, sinäpä puhut oikeen sanan... Mutta se isä tarvitsis\npienen löylytyksen tästä.\n\n_Antti_: Taitaisipa... taitaisipa...\n\n_Krookman_. Sietäisipä se tosiaankin saada vähä laiskan kauroja.\n\n_Mikko_. Mutta yksin ei sen karhun kouriin ole hyvä mennä!\n\n_Krookman_: Ompa meitä kaksi jako pässiä.\n\n_Antti_. Kyllä minäkin, jos vaan Liisa... mutta pitäisi sentään olla\nvähä rohkeammalla tuulella.\n\n_Mikko_. Min, sepä ei olisi hullumpaa, vaikka se tulikin sinun\nsuustasi.\n\n_Krookman_. Mennään meille, siellä on rohkaisuainetta. Ja kun loppuu,\nniin sitte Myyrälle... Kyllä Jonni on jo siksi ehtinyt kaupungista\npalata... Ja sitte jo lieneekin rohkeutta kun sen 25 kannun nassakka on\nlitkitty poskeemme.\n\n_Mikko_. Sanottu ja tehty. Lähdetään hetipaikalla ja sitte opetetaan\nukkofaari hiirenviinoja keittämään.\n\n_Krookman_ (tuuppaa Antin edellä). Hei kylän vanhin, yksikoipiset\nedellä!\n\n_Antti_. Aijai!... herra armahda minun kinttujani.\n\n    (Menee edellä; Krookman ja Mikko menevät perässä rinnatusten).\n\n\n4:s kohtaus.\n\n    (Pieni väliaika). Puttonen, sitte Mikko.\n\n_Puttonen_ (tulee, vilkkuen ensin ympärilleen, iso lekkeri takin\nsisässä). Olipa onni että pihamaa sattui olemaan tyhjä. Mutta\nminneköhän minä nyt tämän lekkerin survaisisin hät'hätää, sillä ei\ntässä ole pitkiä miettimisen aikoja... Mutta ei suinkaan ne tuosta\nkeskeltä pihaa, havuläjän alta osaa sitä etsiä (kuuristuu pistämään\nsitä sinne). Häs, kelli siellä! Eikä nyt Mikkoa päästetä havuja\nhakkaamaan, ennenkuin nimismies on matkoissaan. Hei, mutta tästä pitää\nvihkasta aikakyytiä käpälämäkeen, ett'ei kukaan tiedä minun täällä\nolleen. (Luikkii ympärilleen vilhuen aikakyytiä pois).\n\n_Mikko_ (tulee samassa toisaalta hienossa hölläkässä). Nyt on\nKrookmannin viinat litkitty ja minun vuoroni hankkia uutta, mutta millä\nsaakurilla, (katselee taskujaan), kun tuo tasku on tyhjä ja tuossa ei\nole mitään (kääntää ne nurin)... Mitäs... mitäs... Ahaa (tuijottaa\nhavupölkkyyn). nyt minä huomaankin (rientää havuläjälle; sieppaa\nkirveen ja läimäyttää siitä varren poikki). Tuolla lähtee ainakin yksi\nkortteli viinaa (pistä kirveen poveensa).\n\n_Purtonen_ (palaa samassa takaisin; huomaa Mikon ja puhuu itsekseen).\nSekö tuon nyt tuohon toi, olisin vienyt sen lekkerin parempaan kätköön.\n(Ääneensä Mikolle). Mitä sinä siinä töllistelet?\n\n_Mikko_ (hyvin viattomana). Noita havuja tässä aijoin ruveta\npenkomaan...\n\n_Purtonen_ (peljästyneenä). Penkomaan! Mitä penkomista sinulla niissä\non?\n\n_Mikko_. Eiköhän noita pitäne hakata... ja...\n\n_Purtonen_ (itsekseen). Jumalan kiitos, ett'ei sillä sentään ollut\nvihiä asiasta. (Mikolle). Ei sinun niistä tarvitse huolehtia; pidä nyt\npäiviäsi vaan kun kerran olet alkanut! Mutta mistä sinä oikeastaan olet\nsaanut pääsi täyteen?\n\n_Mikko_ (itsekseen). Mikäs saakuri nyt on vaarin hattuun pistänyt?\n(Isälleen). Krookmannihan se tässä vähän tarjoili... ja...\n\n_Purtonen_. Mitä ja?...\n\n_Mikko_ (kaivaa kirveen poveltaan). Ja se käski vielä pyytää tuon\nedestä!... (pistää kirveen salavihkaa isänsä kouraan).\n\n_Purtonen_ (vilkasee kirvestä). Uusihan tuo vielä on, aivan meidän\nkirveiden näköisiä, mutta ei siinä ole varttakaan... ei ole paljon\narvoinen... (Mikolle), Paljokos se tästä pyysi?\n\n_Mikko_. Ei pannut määrää...\n\n_Purtonen_. No, jos ma hänestä korttelin annan... (pistää kirveen\ntaskuunsa).\n\n_Mikko_. Kahdenmarkan kirveestä!\n\n_Purtonen_. Niin niin, mutta se on vallan varreton...\n\n_Mikko_ (itsekseen). Saakuri soikoon, kyllä siinä varsikin olisi ollut.\n\n_Purtonen_. Entäs pullo?\n\n_Mikko_ (haikaillen). Kas, se taisi unohtua... Mutta ota tuosta minun\npulloni (ottaa kammarin ikkunalta pullon, jonka antaa isälleen).\n\n_Purtonen_ (menee). Noh!\n\n\n5:des Kohtaus.\n\n    Mikko, Antti, Krookman ja Jonni.\n\n_Mikko_ (yksin). Se naula se veti... nyt on taas kortteli viinaa\ntiedossa... ja kylläpähän Jumala lisästä murheen pitää... Helle-ree!...\n\n_Antti_ (tulee aika seilissä, ei tahdo pönkillään pysyä).\nMi-Mi-Mikko ku-ku-kulta, ny-ny-nyt o-o-on ky-ky-kylänvanhin vä-vä-vähä\nhö-hö-hölläkässä, ja ja ja nuo ju-ju-juukolin jalat...\n\n_Mikko_. Ovat nyt molemmat kanan jalkoja, eikös niin?\n\n_Antti_. Ta-ta-taitaa, taita Mi-Mi-Mikko kulta... Mu-mu-mutta\n(lotkahtaa havuläjän päälle). vo-voi-mimi-mitähän se Lii-Li-Liisa...\n\n_Mikko_. Älä hoilaa, kohta saat viinaa...\n\n_Krookman_ (saapuu; hänkin horjuen). Höm härmästä... Joko uskallatte\ntapella pojat! Hih!\n\n_Mikko_. Hys-hys!... Isä tuo viinaa.\n\n_Krookman_ (yhä äänekkäämmin). Anna tuoda... ja sitte selkään... Hih!\n-- pojat... (Heiluttelee nyrkkiään).\n\n_Antti_ (nostaa päätään havuläjästä). Ni-i-iin! Hei hopsan lallaa kuin\naapiskirjan kukko...\n\n_Mikko_: Joko sinä taas otat sen kukkosi esiin.\n\n_Krookman_ (potkasee Anttia). Älä ynise, kun et lypsäkkään... Ja,\nhelkkarin lallu, sinähän makaat vaatteet päällä... Pois saappaat\njalasta ja takki päältä!...\n\n_Antti_. Niin, hei hopsan lallaa... saappaat pois! Niin Liisakin sanoo\nkun kylän vanhin tällaisessa tilassa kotiin saapuu... Mikko hoi!...\notappas tuosta, (ojentaa jalkansa).\n\n_Mikko_ (vetää saappaat pois). Kas niin, kiltti poika, nuku nyt\nrauhassa kunnes sorkkaväki huomen aamulla hyvää huomenta höllöttää!\n(Krookmannille). Oleppas nyt ääneti, minä käyn noutamassa isältä\nviinan, ett'ei tule tänne (menee).\n\n_Krookman_ (menee Antin kimppuun). Hää, poika!... tahdotkos tapella...\nääh, pässin pää! (retuuttaa Anttia).\n\n_Antti_ (öräjää). Öö-öö... Liisa kulta!\n\n_Krookman_ (lyö kämmenellään Anttia). Tuoss' on sulle Liisa kulta!\n\n_Antti_ (alkaa yskiä ja röhistä). yh-yh-öö-öö.\n\n_Krookman_. Nousetko tai saat toisen mällin... häh... pöllö! (riuhtoo\nAnttia, joka öräjää).\n\n_Krookman_ (alkaa vihan väestä kumuroida Anttia). Kyllä minä sun opetan\nvastaamaan ihmisille!... Tuoss' on sulle... tuoss' on sulle.\n\n_Antti_ (ensin öräjää; kellahtaa vihdoin pihamaalle tiedotonna\nsuulleen).\n\n_Mikko_ (tulee samassa). So pojat!... Nyt on viinaa ja rieskaa...\n(heiluttaa pulloa).\n\n_Krookman_ (hellittää Antista). Anna tänne se... sika!\n\n_Mikko_. Minun viinani!...\n\n_Krookman_ (läpsähtää istualleen). Suu kiinni ja viinat tänne, tai\npääset pläsistäsi!\n\n_Mikko_. Ei tilkkaakaan jos tapella tahdot!\n\n_Purtonen_ (menee samassa näyttämön poikki tähystellen havuläjää).\nHelkkarin pöllöt (mutajaa itsekseen). kun tuohon löhähtivät... jos ne\nvielä löytäisivät minun kätköni... pitääpä pitää silmällä, eiköhän nuo\njo nukukkin pian (menee).\n\n_Mikko_ (huomatessaan isänsä lähettää pullon Krookmannille). Seh!\n\n_Krookman_ (tempaa pullon). Tuo tänne. (Kallistaa useamman kulauksen,\nja nakkaa vihdoin pullon menemään). Tules tänne nyt poika jos tahdot\ntapella... tuletkos?... vai tuotko isäsi, ruoja...\n\n_Mikko_ (vihastuneena). Riivatun käki, nyt se joi kaikki viinani\n(tarkastelee pulloaan).\n\n_Krookman_ (puipi nyrkkiä selällään). Tuoppas nyt tänne se juukelin\nherrasjuomari, niin kyllä minä löylytän... (reuhtoo itseään ja Anttia\nhavuläjässä).\n\n_Mikko_. Nyt ne saakurit jo ovat käkenä, eikä minun pääni olo\npuolellaankaan... millähän juuttaan ilveellä saisi vielä pari naukkua,\nkun tuo karhunpenikka litki kaikki...\n\n_Krookman_ (saa Anttia kauluksesta kiinni). Tunnetkos käsivoimaa,\nkanalja! (retuuttaa hetken Anttia kunnes kellahtaa sen jaloille\nretkalleen).\n\n_Mikko_. Pitäisiköhän tarttua työhön, jos ei tässä viinaa kumminkaan\nsaa... ehkä se virkistäisi... Mutta saakuri soikoon! Kirveshän on\njuotu... milläs teet työtä... e-ih... kyllä tästä täytyy vielä\nviinametsään lähtiä... (aikoo mennä navetan taakse, mutta töyttää\nsamassa Jonniin, joka tulee sieltä). Kas, saa-aa-...\n\n_Jonni_ (hölmistyy). Mitä, mitä... mitä tämä on? (katsoo miehiin, jotka\nmakaavat havuläjällä). Ja minunko viinani te turkaset!...\n\n_Mikko;_ Stop tykkänään! sano Ruhman ukko kun ryviin ajo... Ei ne ole\nsinun viinojasi nähneetkään... Krookmannin ja meidän vaarin viinoilla\nme olemme ellostelleet!\n\n_Jonni_ (iloissaan syrjemmälle). Olipa toki onni, ett'ei nuo siat tiedä\nmitä heidän ruuhessaan on...\n\n_Mikko_. Mutta onkos sulla sitte vii-naa?\n\n_Jonni_. Milloinkas Jonnilla ei ole! Mutta onkos sulla rahaa millä se\nirti lähtee?\n\n_Mikko_ (kieputtaen päätään). Saakuri soikoon -- sitä ei mulla ole!\n\n_Jonni_ (huomaa kylänvanhimman saappaat tuvan seinustalla). Anna nuo\npantiksi, kyllä niilläkin joku pullo heltiää!\n\n_Mikko_ (sieppaa saappaat). Oli menneiksi mustalaisen poika\nsotamieheksi!\n\n_Jonni_. Eiväthän ne vaan ole isäsi?\n\n_Mikko_. Ei saakuri soikoon olekkaan, sen vakuutan kunniasanallani.\nEnkä minä sen saappaita panisikaan enää toista kertaa viinan pantiksi.\n\n_Jonni_. Miten niin?\n\n_Mikko_. Selkääni kihelmöipi vieläkin kun ukko äsken pamputti minua\nsiitä, että eilen illalla nimipäivikseni imasin olkipillillä parisen\nkannua viinaa sen lekkeristä, jonka löysin olkiladosta... Helkkari\nvie... Sillä miehellä on karhun kourat...\n\n_Jonni_. Hah-hah-haa! Kuka käski mennä ukon kätköille!\n\n_Mikko_. Paninhan minä vettä tilalle saman verran... ei ukko siitä\nvahinkoon tullut... Mutta se saakuri haistoi jäljet, kun itse lisäsi\nvielä parisen kannua vettä viinaan ja viina rupesi maistumaan pelkälle\nvedelle... Ei mutta haeppas nyt pian kannu viinaa ja kortteli\nkonjakkia, niin saat pitää saappaat höntteinäsi... (tarjoo saappaita).\n\n_Jonni_. No, olkoon menneiksi (mennessään vielä huutaa). 5:den minutin\nperästä minä palaan takaisin (ottaa saappaat).\n\n\n6:des Kohtaus.\n\n    Mikko, Jonni, Purtonen, Liisa ja edelliset.\n\n_Mikko_ (nauraa). Hah-hah-haa..,. hah-hah-haa! Tälle pojalle sitä\nviinaa tulee kuin taivaasta tippuen... hah-hah-haa! (menee retuuttamaan\nylös Krookmannia ja Anttia). Hei pojat!... Nyt on viinaa ja rieskaa...\nYlös! (saa jo Krookmannin henkitoreisiinsa, kun Mikko kavahtaa\nyht'äkkiä pystyyn)... Mutta mitä ihmettä olinkaan tekemäisilläni! Jos\nnyt Antti olisi kapsahtanut pystyyn, niin mistä kummalta olisin sille\nsaanut saappaat?... Saakuri soikoon, se ilo väliin villittääkin.\n\n_Krookman_ (herää). Viinaa ruojat!... Tai tahdotteko tapella... häh!\n\n_Jonni_ (tulee viinapullo muassaan).\n\n_Mikko_ (iloissaan). No joko se Jonni nyt!...\n\n_Jonni_. Siinä on saaliisi, pane pitkin tai poikin! (antaa Mikolle).\n\n_Krookman_ (ärjyy selällään). Viinaa, siat... tai...\n\n_Liisa_ (ääni kuuluu jo kauvempaa pölpättäen). Pitipä mun sen rentun\nlaskea maailmalle rentuttamaan... Nyt se taas varmaankin makaa jossain\nsikana... Senkin tolvana, ei osaa muuta kuin juopotella! (tulee\nnäyttämölle). Mutta kyllä minä sille opetan kun saan kynsiini, senkin\nmuutaman!... (huomaa miehensä ja Krookmannin). Siinäkö sinä lunttu taas\nvetelehditkin toisten ihmisten tanhuajia...\n\n_Krookman;_ (nousee istualleen). Suu kiinni ämmä... tai...\n\n_Liisa_ (potkasee Krookmannia joka kellahtaa kylelleen muristen). Kyllä\nminä opetan sulle ämmää, senkin juoppolallu. Ei pääse paikaltaan\npäkähtämään ja sittekin vielä pitäisi juoda ja tapella!\n\n_Antti_ (herää vähän toreisiinsa). Hei hopsallallaa!... kuin\naapiskir...\n\n_Liisa_ (tarttuu Antin tukkaan). Vai vielä siinä rähiset... häh!\n\n_Krookman_ (saa kömmityksi polvilleen, josta tyrkkää Liisaa). Hömpsis\nmampselia!...\n\n_Liisa_ (päästää aika parakan). Senkin muutamat rentut! Kyllä minä\nteille näytän! (Sieppaa havun läjästä ja alkaa motkottaa miehiä\nselkään)..\n\n_Krookman_ (yht'aikaa Antin kanssa öräjää). Saakurin ämmä (potkii\nhavuläjässä, joka vähä kerrallaan leviää).\n\n_Jonni_ ja _Purtonen_ (seisovat etempänä jännityksellä odottaen josko\nviinalekkeri pöllähtää esiin). Voi herran tähden, jos... (yrittävät\nmennä ja taas pysähtyvät).\n\n_Liisa;_ (kauhistuneena). Ja herra nähköön, missä sinun saappaasikin\novat!... Voi jumalattomat rentut! (Lyö vihanväestä Anttia ja\nKrookmannia).\n\n_Krookman_ (potkasee koko voimallaan, jolloin toinen lekkeri vyöryy\nkeskelle pihaa). Pahuuksen ämmä!\n\n_Antti_ (vaikeroi). Liisa kulta, Liisa kulta... armahda edes toinen\nkoipeni!\n\n_Purtonen_ ja _Jonni_ (hyökkäävät samalla yht'aikaa saman lekkerin\nkimppuun). Minun viinani, minun viinani!\n\n_Mikko_ (joka sivulta on katsellut). Hah-hah-haa, tulipa siitä oikein\nkoko Mikkelin kekkerit!\n\n    (Esirippu laskeutuu).\n\n\n\n"]