[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f9sRgq5c9SSGuoaIiN57viYqj_uJkx6rT6MNkNaF8cBs":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},1386,"Lihan evankeliumi","Hahl, Moses",1879,1928,"1386-hahl-moses-lihan-evankeliumi","1386__Hahl_Moses__Lihan_evankeliumi","Moraalin arvostelua","tietokirja",[],[],"fi",1914,null,17283,127079,false,52999,[23,24,25,26],"Evolution -- Moral and ethical aspects","Evolution -- Philosophy","Social history -- 20th century","Socialism -- Philosophy",[28],"Philosophy & Ethics","\"Lihan evankeliumi: Moraalin arvostelua\" by M. Hahl is a philosophical treatise exploring morality and the essence of life, written in the early 20th century. The work presents a critical examination of existing moral beliefs and societal norms, emphasizing a materialistic view of existence, the importance of individual purpose, and the potential for societal transformation through conscious evolution.   At the start of this text, the author addresses the reader in a passionate exhortation to awaken from complacency regarding the current state of society and morality. Hahl articulates a vision of life that celebrates sensual and intellectual engagement, urging individuals to challenge oppressive societal structures. He proposes that the secret of life is found in organic existence rather than \"dead\" matter, arguing against traditionally accepted notions of purpose and morality as defined by religious or historic beliefs. The beginning serves to set the tone for a philosophical exploration that critiques the historical narratives surrounding morality, urging readers to seek a deeper understanding of their existence and purpose. (This is an automatically generated summary.)",[],118,"Teos käsittelee moraalia, yhteiskunnallista kehitystä ja sosialistista filosofiaa. Kirjoittaja arvostelee perinteistä kristillistä moraalia ja painottaa järjen sekä aineellisen todellisuuden merkitystä ihmisen ja yhteiskunnan muuttamisessa. Teksti tarkastelee elämänjärjestystä ja ihmisyyden jalostumista aivojen käytön ja yhteiskunnallisen taistelun kautta.","Moses Hahlin 'Lihan evankeliumi' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1386.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","LIHAN EVANKELIUMI\n\nMoraalin arvostelua\n\n\nKirj.\n\nM. HAHL\n\n\n\n\n\nFitchburgissa, Mass, 1914.\nSuomalaisen Sos. Kustannusyhtiön kustannuksella.\n\n\n\n\n\n\nLUKIJALLE\n\n\nYstäväni elämän ihanteisilla poluilla;\n\nYstäväni yhteiskunnan loassa, häväisty ja halveksittu;\n\nYstäväni orja, orja kultaisen vasikan ja vanhan ja mahtavan\nelämänvaiheen;\n\nYstäväni yksinäisyydessä ja ajatuksen yössä;\n\nYstäväni, jonka huulilla on katkera, mutta voimaton kirous nykyistä\nelämänjärjestystä vastaan;\n\nYstäväni palkkatyöläinen, uuden elämänjärjestyksen ainoa mahdollinen\nvoimaan saattaja,\n\nTahdotko sinä hetkeksi unohtaa ympärilläsi pauhaavan elämänvaiheen\nmahtavaksi paisuneen laulun, tahdotko sinä hetkeksi sulkea\nkorvasi kuoleman laululta ja kuulla säkeen suuresta ja ihanasta\nlihan-elämän-laulusta ja ajatella sitä?\n\nSuuri ja mahtava, ihana ja kaunis lihan-elämän-laulu ei ole yhden\nlaulettavissa -- ainoastaan säkeen siitä voipi antaa jokainen, ken on\nsaanut suuren intohimon palvella tervettä järkeä ja ihmisen paremmaksi\nmuuttumisen aatetta, yhteiskunnan muuttumisen kautta.\n\nMutta yksikin säe lihan-elämän-laulusta on tarpeellisempi kuin\ntuhatvuosia kehitetty ja kerrattu valhe, elämää vihaava kuolemanlaulu.\n\nLihan-elämän-laulu on ijäisempi kuin evankeliumien \"iloinen sanoma\" ja\nsille, joka lihan-elämän-laulun tajuaa, on se syvällisempi kuin kaikki\nmaailman uskonnot.\n\nJoukkojen taisteluvoimana se on peljättävämpi kuin kaikki maailman\nsotajoukot, ja rauhan evankeliumina se on kauemmin kuuluva ja\nlaajemmalle leviävä kuin vuorisaarna.\n\nJos sinä, ystäväni, tunnet voimakkaan halun jalostua, olet sinä suuren\nja ihanan lihan-elämän-laulun tekijä ja korkeimman ihmisyysaatteen\npalvelija.\n\nJos sinä et tunne halua jalostua etkä pyrkimystä siihen, olet sinä\nkuolemanlaulun häviämään tuomittu, kuoleva kuuntelija.\n\nKäytä ihminen aivojasi, ettet tuhoutuisi taistelussa luonnon villiä\nanarkiaa vastaan tai taistelussa toisia ihmisluokkia vastaan! Se on\nmahtavin taisteluhuuto ja samalla suurin rauhan evankeliumi, iloisin\niloinen sanoma.\n\nKäytä ihminen aivojasi, voidaksesi muuttaa yhteiskunnallisen\nelämänjärjestyksen toisenlaiseksi ja sen kautta itsesi jalommaksi ja\nhienostuneemmaksi himoiltasi ja tavoiltasi! Se on korkein ajateltavissa\noleva moraaliohje.\n\n\n\n\n1\n\n\nEpäorgaanisen, elimettömän aineen iankaikkinen ominaisuus on liikunto.\n\nItseasiassa tuo liike on kaiken alku, elämänkin alku -- se on jo\nsellaisenaan elämää. Aineen iankaikkinen liike luopi määrätyllä\nkehityskohdalla orgaanisen eliön, synnyttää elämän.\n\nEpäorgaanista luontoa näyttää vallitsevan \"sokea vietti\". Kuitenkin\ntajuntamme huomaa epäorgaanisessa aineessa liikunnon ohella\nominaisuuksia, joita voidaan tulkita tajunnan alimmiksi asteiksi.\n\n\"Sokea vietti\" kuitenkaan ei ole ehdottomasti hallitseva luonnossa --\neikä se ole missään lunastuksen tarpeessa, kuten schopenhauerilainen\nfilosofia järjettömästi opettaa. Ainoastaan tuon \"sokean vietin\" alkuun\nluomat eliöt ovat itse-lunastuksen tarpeessa.\n\nOrgaanisessa, elimellisessä luonnossa \"sokean vietin\" valtaa\nrajoittavat ja määrätyllä kehityskaudellansa suorastaan hallitsevatkin\neliöt itse, koska niiden olemassaolon ehtona on joku vähin määrä\ntasapainoa eikä anarkia, kuten \"sokean vietin\" ehdoton valta\nedellyttäisi.\n\nMitä korkeammalle kehitysasteelle eliöt pääsevät sen suuremmassa\nmäärässä ne kykenevät rajoittamaan \"sokean vietin\" valtaa.\n\"Sokea vietti\" onkin sokea vain siinä ymmärryksessä että siltä puuttuu\nitsekritiikkiä ja itsetietoista mukautumiskykyä, joka on pienemmässä\ntai suuremmassa määrässä kaikilla yksilöllisyytensä tajuavilla\neliöillä.\n\nEpäorgaaninen luonto mukautuu ainoastaan siihen mihin sen on pakko\nmukautua, jotavastoin orgaanisessa luonnossa vallitseva ja hallitseva\nolemassaolon vietti pyrkii joko vaistomaisesti tai itsetietoisesti\nmukautumaan ympäristönsä sallimien elinehtojen mukaan.\n\nSen jälkeen kun epäorgaanisen aineen liikunto, \"sokea vietti\" on\nsynnyttänyt ensimäisen orgaanisen eliön orgaaninen luonto luopi ja\nkehittää itse itsensä, ja eliöt kehittyvät korkeammalle samassa\nsuhteessa kuin ne kykenevät vastustamaan \"sokean vietin\" valtaa. Järki\nja määrättyä elämän laatua tarkoittavat vaistot ovat vastakkaisia\n\"sokealle vietille\" ja vaimentavat sen valtaa.\n\n\n\n\n2\n\n\nEi ole vielä kauan siitä kun yleinen tieteellinenkin käsitys asetti\nkasvit ja eläimet kokonaan eri valtakunnaksi. Mutta solututkimus on\nosottanut kasvien ja eläinten olevan rakentuneita samanlaisista\nsoluista ja että kasvin ja eläimen siemensolu sisältää samallaisia\naineita, ja se on poistanut rajan kasvin ja elimellisen luonnon\nväliltä. Ja se aika jolloin poistuu raja \"elottoman\" ja elimellisen\nluonnon väliltä voipi olla hyvinkin likellä -- filosofisesti se on jo\npoistunut.\n\n\"Elämän\" ensimäisinä ilmauksina voidaan hyvällä syyllä pitää\nepäorgaanisten, elimettömien, aineiden taipumusta yhtyä toisiinsa, joka\ntaipumus kemiassa hyvin tunnetaan. Kaksi atoomia yhtyvät toisiinsa ja\nmuodostavat yhden uuden atoomin -- aivan samoin kuin orgaanisten\nolioiden munasolu ja siemensolu yhtyvät ja muodostavat yhden uuden\nsolun. Tuo kahden aineatoomin yhtymys tosin sanotaan vain\n\"koneelliseksi liikkeeksi\", mutta itse asiassa materialistinen\nfilosofia perustuu \"koneenomaisuudelle\" elimellistäkin luontoa\nkäsitellessään.\n\nEpäorgaanisten ainehiukkasten muuttumisesta orgaanisen eliön osiksi\nnykyisellä tieteellä on todistuksia kuinka paljon tahansa. Nuo\ntodistukset eivät osota elämän syntyä, mutta ne todistavat\nkumoamattomasti sen tärkeän seikan että epäorgaaninen liittyessään\norgaaniseen voipi itsekin muuttua orgaaniseksi -- joka myöskin on\nelämän syntyä.\n\nVoimme siis määritellä:\n\n_Elämä on vain yksi aineen ominaisuus._\n\nElämän salaisuus on kätketty \"kuolleeseen\" aineeseen. Jos tajuttava ja\ntodistettava elämänsynty koskaan tullaan löytämään tulee se löytymään\n\"elimettömästä\" luonnosta.\n\n\n\n\n3\n\n\nLakatkaamme puhumasta sellaisista kuin \"ikuinen totuus\" -- niin\nnäytämme vähemmän hulluilta.\n\nOn ainoastaan yksi iankaikkinen ja yksi kokonaisuutena käsittämätön. Se\non epäorgaaninen aine.\n\nOn tieteellisesti sekä epätieteellisesti opetettu luonnolla olevan\ntarkotuksen, pyhän ja korkean tarkotuksen, jota maan matonenkin\npalvelee.\n\nOn opetettu luonnolla luodessaan olevan tarkoituksen, jonka mukaan se\n\"luopi\" tiikerin ja tiikerin uhrin, ihmisen ja basillin ihmistä\ntuhoamaan.\n\nOn siis opetettu luonnolla olevan jonkun yhteisen tarkotuksen, jota\nkaikki lajit palvelevat.\n\nSe on valhe, tietämättömyyden ja taikauskon suuri valhe, jota uskotaan\nainoastaan siellä missä ei kyetä paremmin selittämään.\n\nLuonnolla yleensä \"luodessa\" ei voi olla mitään tarkotusta.\n\nElämän tarkotus on tajunnan tulos ja sentähden se voipi olla ainoastaan\norgaanisilla eliöillä.\n\nEpäorgaanisen luonnon toiminta ei viittaa mihinkään järjelliseen\ntarkoitukseen, vaan on se puhtain ajateltavissa oleva anarkistinen\ntoiminta -- jota rajoittavat ainoastaan epäorgaanisessa aineessa\nolevien ominaisuuksien vuorovaikutussuhteet.\n\nEnsiksi siis erotamme, että ainoastaan orgaanisella luonnolla on\ntajuttava elämäntarkoitus. Mutta senkään elämäntarkoitus ei ole\nyhteinen, vaan ainoastaan yksilöllä, lajilla ja lajiyhteiskunnalla\nvoipi olla selvästi tajuttava ja määriteltävä elämäntarkoitus.\n\nYksilöllä ja lajilla ja lajiyhteiskunnalla elämäntarkoitus ei ole\nminään luonnon perintönä, vaan yksilö, laji ja lajiyhteiskunta keksivät\nitsellensä elämäntarkoituksen -- ja ne voivat ruveta palvelemaan tuota\nkeksimäänsä elämäntarkoitusta ja asettaa sen suurimmaksi pyrkimystensä\npäämääräksi.\n\nOlemassaolon vietti, tahto olla, on yleisin kaikille lajeille, mutta\nsekään ei ole poikkeukseton. Eräänlaisella korkealla kehitysasteella\nihmisissä tavataan tahtoja jotka tahtovat hävitä.\n\nLuonto ei voi \"luoda\" iankaikkisesti samallaisia olioita sentähden\nkoska ravinnonsaantiehdot ovat vaihtelevia epäorgaanisen luonnon\nmuuttelevaisuuden tähden, etupäässä lämpötilojen vaihtelun vuoksi.\nTämän, lajien pakollisen muuttumisen tähden millään lajilla ei voi olla\nmuuttumatonta elämäntarkotusta.\n\n\n\n\n4\n\n\nOn myöskin opetettu, että ihmisenkään elämällä ei ole tarkoitusta, jos\nihminen ei usko elämänsä iankaikkisesti jatkuvan \"taivaassa\" tai\n\"helvetissä\" entiseen tapaansa, sillä lisäyksellä että ilo on\nsuurennettu tai tuska kovennettu.\n\nSe on valhe, mustapukuisten pappien musta, järjetön valhe.\n\nVastakkaiselle puolelle tuhansia vuosia vallinnut järjetön taikausko on\nloihtinut esille vaistomaisen jumalankieltäjän, joka pitkän henkisen\ntaikauskon perästä on äkkiä herännyt räikeästi kiroamaan kaikkea sitä\nmihin hän ennen uskoi.\n\nVaan koska hän oli vähätietoinen, ei tuntenut lihan evankeliumia eikä\ntajunnut sen tarkoituksen ylevyyttä -- hänen aivoihinsa jäi tyhjyys\näsken särkyneen jumalakäsitteen tilalle.\n\nTyhjyyttänsä haihduttaakseen hän keksi mielestänsä materialistisen\nelämäntarkoituksen: _elämäntehtäväksi rajattoman nautinnon ja\npäämääräksi ei-mitään_. Ja hän saarnasi niitä uusina suurina\nihanuuksina.\n\nSellainen elämäntarkotus on järjetön.\n\nRajaton nautinto ei voi olla mikään järjellinen elämäntarkoitus ja\ntyhjiin raukeaminen on vähemmän miellyttävä päämäärä. Vaikka ihminen\ntietääkin, että hän ei voi säilyä yksilönä, hän, jos hän on\nelinvoimaista kansaa, tahtoo kaikissa tapauksissa säilyä jollain\ntavalla kuolemansakin jälkeen. Ja hän säilyy tekojensa kautta.\n\nJärkeilemään kehittynyt ihminen ei voi tyytyä elämään ilman sellaista\nelämäntarkoitusta jonka kautta hän voipi kunnioittaa itseänsä.\n\nSelvästi määriteltävä ihmisen elämäntarkoitus ei voi olla\nluonnollinen eikä edes yleismaailmallinen. Se voipi olla ainoastaan\nyhteiskunnallinen ja yksilöllinen.\n\nIhmisillä on ollut ja on vieläkin useammanlaisia yhteiskunnallisia ja\nyksilöllisiä elämäntarkoituksia samassakin yhteiskunnassa, riippuen\nheidän sivistyslajistansa ja yhteiskunnallisesta asemastansa.\n\nJärjellisin elämäntarkoitus on se, johon pyrkiessä voidaan\neroittamattomiksi yhdistää yhteiskunnallinen ja yksityinen etu.\n\nSellainen elämäntarkoitus, kaunein ja korkein kaikista tähän asti\ntunnetuista elämäntarkoituksista, on _yksilön onni yhteiskunnallisen\nonnen kautta ja itsetietoinen jalostuminen ja jalostaminen ja\ntarkoitukseen soveltuminen ja sovelluttaminen_.\n\nSellainen elämäntarkoitus on suurin vastakohta luonnontilassa olevien\neliöiden elämäntarkoituksille ja luonnolliselle anarkialle.\n\nOn saarnattu täydellisyyden mahdollisuutta ja opetettu ihmisen voivan\ntulla täydelliseksi.\n\nSe on valhe, yksi kuolemanlaulun laulajien keksimä valhe, itämaisen\nuskonnon filosofian vanha opetus ja samalla sen köyhyyden todistus.\n\nTäydellisyys järjellisenä olotilana on mahdottomuus ajatellakin, jopa\nsitte saavuttaa. Mutta usko täydellisenä olemiseen voidaan kyllä\nsaavuttaa muutamiin tunnetuihin uskonnollisiin mietelmiin vaipumalla ja\nmäärätyllä elämänjärjestyksellä.\n\nTuo saavutettu täydellisyys kuitenkaan ei ole muuta kuin eräs\nrappeutuneisuuden muoto, lakanneen elämänhalun ilmaus. Sellainen oli se\ntäydellisyys jonka saavutti indialainen Buddha ja jota venäläinen\nrappeutunut ylimys Tolstoi lähenteli.\n\nSiellä missä aletaan vakavasti uskoa täydellisyyden mahdollisuuteen\nsiellä kuolee halu pyrkiä korkeammalle. Täydellisyys kehityksen\npäämääränä on hirvein ajateltavissa oleva ruumiin sekä sielun\nominaisuuksien kehityksen ehkäisijä.\n\nTäydellisyys on normaalijärkiselle ja elinvoimaiselle ihmiselle\nkammottavin olotila mihin hän saattaa ajatella joutuvansa, koska\nsellaisessa tilassa ei ole mitään taistelua, ei mitään voittamista eikä\nsijaa millekään toiveille.\n\nElinvoimainen ihminen mittaa elämänarvoja taistelujen, voittojen ja\ntoiveiden mukaan ja myöskin pitää taisteluja, voittoja ja toiveita\nhyvinä elämänarvoina. Mutta jos on olemassa tulevaisuuden kuva, jossa\nnäitä elämänarvoja ei voida ajatella oleviksi, halu pyrkiä korkeammalle\nlaimenee ja viimein kokonaan kuoleutuu, kuten buddhalaisuuden ja\nkristinuskon pahimmin pilaamille joukoille todistettavasti on\ntapahtunut. -- Pahimmin pilaantuneita ovat todelliset buddhalaiset ja\ntodelliset kristityt.\n\n\n\n\n6.\n\n\nTulevaisuuden ihminen ja hänen onnensa elämäntarkoituksena on\nnykyisille ihmisille korkein yksilöllinen sekä yhteiskunnallinen\nelämäntarkotus.\n\nIhminen ei pyri itsetietoisesti jalostumaan jos hän ei voi kunnioittaa\nitseänsä tulevaisuuden kautta. Ja niin kauan kun hän ei voi kunnioittaa\nitseänsä tulevaisuuden kautta hän, korkealla sivistysasteella\nollessansa, rappeutuu.\n\nSuurin osa nykyisistä ihmisistä kunnioittavat itseänsä ainoastaan\nnykyisyyden ja, mikä hulluinta, menneisyyden tähden eikä tulevaisuutta\ntarkoittavien tekojensa tähden -- koska heillä tulevaisuuden jalostavia\ntekoja ei olekaan.\n\nIhmisen on opittava vielä sekin että menneisyydestä ei kuulu kunnia\nmeille ja nykyisyydestäkin saamme laskea vain vähäisen osan omaksi\nansioksemme. Mutta siitä, minkälainen on tulevaisuuden yhteiskunta ja\ntulevaisuuden ihminen, siitä kuuluu suurin ansio _meille_.\n\nSilloin kun kansa tai luokka vakavasti käsittää velvollisuutensa\ntulevaisuutta kohtaan ja alkaa sitä toteuttamaan, vasta silloin kansa\ntai luokka todella voipi itseänsä kunnioittaa. Vasta silloin kun\nvakaumus velvollisuuksista tulevaisuudelle on kylliksi voimakas alkavat\nihmiset itsetietoisesti jalostautumaan ja tarkoitukseen soveltautumaan.\n\nSellainen yritys tosin ei ole uusi ihmiskunnan historiassa. Sitä on\nkoetettu, mutta se ei ole voinut toteutua, koska itsetietoisen\njalostumisen aate vielä ei ole ollut minkään luokan omaksumana, sen\nvähemmin se on ollut senlaisen luokan omaksumana, joka sen voisi ja\ntahtoisi etujensa tähden toteuttaa.\n\nJokaisen riistävän luokan etuihin yhtenä välttämättömyytenä kuuluu\npitää kansan enemmistöä alhaisella sivistysasteella ja säilyttää heissä\nkurjuutta tuottavia vaistoja ja vaikuttaa kurjuutta edistävien\nmielijohteiden syntymiseksi. Mutta silloin kun työväenluokka omaksuu\nitsetietoisen jalostumisperiaatteen toteutuu se valtavasti.\n\n\n\n\n7.\n\n\nIhmisen ei ole pyrittävä luontoa palvelemaan, koska hän silloin\npalvelisi anarkiaa, suurinta vapaantahdon epäjumalaa. Luonnonpalvelus\nmerkitsee alenevalle kehitysasteelle joutumista ja loppuu henkiseen\ntylsyyteen. Ihmisen on pyrittävä luontoa hallitsemaan. Se on anarkian\njärjestykseen saattamista ja jatkuvan edistyksen tunnustamista.\n\nIhminen hallitsee jo nyt luontoa niin pitkälle että hän kykenee\nmuuttamaan alkuaineatoomin ulospäin vaikuttavilta ominaisuuksiltansa\nsen omaksi vastakohdaksi: toiseksi alkuaineatoomiksi.\n\nMiksikä ihminen ei kykenisi itseänsä muuttamaan ennakolta tunnettuun\ntarkoitukseen soveltuvaksi?\n\nTodellisuudessa onkin jo olemassa paljon sellaisia keksintöjä joiden\navulla ihmisen jalostaminen voitaisiin alkaa hyvällä menestyksellä.\nMutta sellaisista, ihmisen peruskäsityksiä ja elämäntapoja perinpohjin\nmuuttavista keksinnöistä ei ole käytännöllistä hyötyä niin kauan kun ne\novat ainoastaan laboratorion asia.\n\nSe tieto, jonka vain tiedemies tietää ei muuta elämänjärjestystä. Mutta\nse tieto, jonka tietää suurin osa jostakin kansasta tai luokasta se\nmuuttaa elämänjärjestyksen.\n\nMeiltä puuttuu yhteiskuntajärjestelmää jossa ihmisen jalostaminen olisi\nmahdollista. Mutta -- se myöskin on voimakkaasti sanottava -- suurelta\nosalta ihmisiä puuttuu myöskin halua jalostua. Ja se on pahinta.\n\nMutta halu jalostamiseen täytyy herätä, jos mieli ihmisen säilyä.\n\n\n\n\n8.\n\n\nMikään laji ei ole iankkaikkinen. Ainoastaan epäorgaaninen aine on\niankaikkinen ja iankaikkisesti liikkuva. Mutta sellainen korkealle\nkehittynyt laji kuin ihminen voipi itse vaikuttaa lajinsa olemassaolon\npituuteen.\n\nEnnen kaikelle elämälle mahdottomaksi käypiä luonnollisia suhteita\njokaisen lajin olemassaolon pituuden määrää lajin saavuttama\ntaistelu- ja mukautumiskyky, se, missä määrin se kykenee voittamaan\nvoitettavissa olevia vihollisiansa ja missä määrin mukautumaan\nvoittamattomien voimain vallanalaisuuteen.\n\nHenkisestä maailmankatsomuksesta materialismiin hyppäämällä päässyt\nelämänopettaja, kirkosta politilliseksi agitaattoriksi juossut\nalottelija on opettanut, että yksin voima on valtaa.\n\nSe on ainoastaan puoli nykyisin tajuamastamme säilymistä koskevasta\ntotuudesta.\n\nMonet ruumiilliset jättiläislajit ovat kuolleet sukupuuttoon osaksi\nliian äkisti muuttuneiden olosuhteiden tähden, mutta ennen kaikkia\nsentähden kun ne eivät ole voineet mukautua eivätkä varjella itseänsä.\n\nMukautuminen ja itsensä varjeleminen ovat riippuvia vaistojen ja järjen\nkehityksestä enemmän kuin voimasta. Vaistojen pyrkimysten ja järjen\nkeksintöjen avulla voidaan mukautua ja taistella luonnollisia sekä\nyhteiskunnallisia tuhoavia voimia vastaan.\n\nLajin yhtenä luonnollisena säilymisen ehtona on myöskin lisääntymisen\nnopeus. Huonokin laji voipi säilyä pitkiä aikoja, jos se nopeasti\nlisääntyy.\n\nItsetietoinen lajin säilyttäminen, joka ainoastaan sopii\nsivistysihmiselle, kuitenkaan ei tarvitse seurata lajin mahdollisimman\nnopean lisääntymisen periaatetta, vaan ainoastaan mukautuvan\ntaistelukyvyn ja jalostumisen periaatetta. Niiden mukaan on pyrittävä\nsäätämään siitos-, kasvatus- ja muut elämissuhteet, yhteiskunnallisten\ntoimenpiteiden kautta.\n\nOn surkuteltava asiaintila että sikiäminen ja säilyminen yksilöiden\nlukuun nähden on suurin ryysyköyhälistön joukossa. Mutta kuinka\nankarasti onkaan tuomittava se yhteiskunta, joka \"ohjaa\"\nryysyköyhälistöläisten elämää ainoastaan moraalisaarnoilla. Heille\nkuuluvat moraalisaarnat hirveimmin, vaikka tosin yhtä kuuroille\nkorville kuin mässääville yläluokkalaisillekin.\n\n\n\n\n9.\n\n\nSiihen, mikä rotu, kansa tai luokka parhaiten säilyy vaikuttaa myöskin\nvallalla oleva moraali.\n\nJos joku yksilö haluaa palvella lihaansa rajattomasti, se voipi\nolla hänen asiansa, johon ei kannata puuttua hänen, yksilön,\nsuojelemistarkoituksessa -- sillä määrätyn asteen saavuttanutta\nalaspäinmenoa ei voida eikä sitä kannata yksilöön nähden ehkäistä --\nmutta yhteiskunnan asia on katsoa että sellainen lihansa palvelija ei\nsaa saastuttaa tervettä ympäristöänsä. Yhteiskunnan asia on estää\njoukkorappeutuminen.\n\nKen luulee kansan tai rodun voivan elää niin kuin haluavat hän ei tunne\nkorkeamman moraalin ensimäistä käskyä, joka kuuluu jokaiselle lajille:\n\n_Teidän täytyy jalostua, jos tahdotte olla olemassa!_\n\nKen odottaa yksilöltä hyvää moraalia vapaaehtoisena hän ei tunne\nkorkeamman moraalin toista käskyä, joka kuuluu:\n\n_Teidän täytyy suojella ja pakottaa yksilöt rodun ja kansan\nolemassaolon ehtona!_\n\nKen kohottaa yksilön siveyden perusehdoksi siveydelle hän ei tunne\nkorkeamman moraalin kolmatta käskyä, joka kuuluu:\n\n_Yhteiskunnan tulee olla siveä!_\n\nHiukan vain joukkomoraalin huonojen puolien tuntemista, vain yksi\najatussilmäys ihmismeren pauhaaviin intohimoihin, ja me huomaamme\nyksilön niin pieneksi että hänestä ei kannata yksilöllisyytensä tähden\nhuolehtia. Hänen pahansa ovat niin pieniä ettei niistä kannata\ntuomitsevaa kirjaa pitää. Mutta siitä siveellisestä suunnasta mihin\nyhteiskunta kulkee, niistä pahoista jotka ovat suurille joukoille\nyhteisiä, niistä kannattaa huolehtia ja tehdä tiliä tuomarin edessä,\njonka nimi on _Tulevaisuus._\n\n\n\n\n10.\n\n\nMikään nykyinen laji ei voi muuttua kokonaan toiseksi, mutta jokainen\nlaji voipi samojen luonnollisten suhteitten vallitessa kehittyä\nkorkeammalle.\n\nIhmisen jalostamisella, sikäli kuin hänen ruumiinsa rakenne sallii, ei\nole mitään luonnollisia esteitä, vaan ainoastaan yhteiskunnallisia\naineellista ja siveellistä laatua olevia.\n\nSuuri yhteiskunnallinen aineellinen ja siveellinen muutos vaikuttaa\nniin pitkälle ihmisen muuttumiseen että häntä voidaan sanoa uudeksi\nihmiseksi.\n\nIhmisellä, jos järjen ankarat lait pääsevät hänen toimiansa muutamissa\ntärkeissä suhteissa määräämään, on mahdollisuus elää maapallolla\nkauemmin kuin millään muulla eläimellä -- kenties kauemmin kuin\nenemmistöllä kasveja, jos hän oppii ottamaan ravintonsa suoraan\nepäorgaanisista aineista.\n\n\n\n\n11.\n\n\nMe emme ole henkisesti tasa-arvoisia emmekä koskaan sellaisiksi\ntulekaan.\n\nHenkinen tasa-arvoisuus on järjetön, sillä se edellyttää ehdottomasti\nsamanlaista tietoa ja samanlaista ajattelutapaa, jotka taas\nedellyttäisivät ehdottomasti samanlaista perinnöllisyyttä ja\nsamanlaisia yksilöllisiä kokemuksia, jotka ovat mahdottomat.\n\nKuitenkaan ei ole mitään syytä venyttää henkisen eriarvoisuuden\ntotuutta niin pitkälle että olisi syytä kuuluisan neron Ernst Haeckelin\ntavalla sanoa: -- \"johdonmukainen ajattelu on aina oleva harvinaisena\nluonnonilmiönä\".\n\nKysymys \"ollako vai eikö olla\" voipi opettaa kokonaisia kansoja\njohdonmukaisesti ajattelemaan, vaikka henkinen eriarvoisuus säilyy\najatuksen ja tuntemisen laajuudessa ja syvyydessä.\n\nYhtä helppoa kuin on ajatella taloudellinen ja politillinen\ntasa-arvoisuus mahdolliseksi yhtä helppoa on huomata henkinen\ntasa-arvoisuus mahdottomaksi kehittyvässä ihmiselämässä.\n\nHenkisten ominaisuuksien tasa-arvoisuus on mahdollinen ainoastaan\ntäydellisyydessä, joka taas on kansallisen tai rotukuoleman enne.\nMikään rotu tai kansa ei voi kehittyä senjälkeen kun se on omaksunut\ntäydellisyysihanteen. Rotu ja kansa voipi kehittyä ainoastaan niin\nkauan kuin se tuntee tarvetta taistellen pyrkiä ylöspäin. Ja tämä\nylöspäinpyrkimistaistelu perinnöllisyyden kanssa pääasiallisesti\nmuodostaa henkisen eriarvoisuuden.\n\nTultuamme tietämään että sielu muodostuu aivoista ja hermoista, että\n\"sielulliset ominaisuudet\" on vain yhteinen nimitys aivojen ja hermojen\nominaisuuksille, ymmärrämme henkisen tasa-arvoisuuden mahdottomuuden.\n-- Ainoastaan \"jumalien\" antamat sielut voivat olla tasa-arvoisia,\nmutta kehityksen kautta saadut, aineellisista soluista rakentuneet\nsielut eivät voi olla...\n\n\n\n\n12.\n\n\nVoima käsivarsissa, hartioissa ja jalkalihaksissa ei ole yksin valtaan\npääsemisen ja vallassa pysymisen ja luonnossa säilymisen ehto.\n\nAivoissa ja hermoissa oleva sieluvoima, vaistot, tieto ja arvostelukyky\nvain voivat estää \"sokean voiman\" rappeutumasta ja kokonaan\ntuhoutumasta taistelussa toisia \"sokeita voimia\" vastaan.\n\nMutta asettaessamme nykyisen yhteiskunnan siveelliset arvot järjen\nkritiikin eteen saatamme hyvällä syyllä kysyä:\n\nOnko ihminen vaeltanut pitkän ajan, eläimestä antiikin ihmiseen, sitä\nvarten että hän sillä ajalla itsellensä kehittyneen järjen avulla\nmyöhemmin rappeuttaisi itsensä? Onko hänellä nykyään aivot ainoastaan\nsitä varten että keksiä itsensä rappeuttamiskeinoja?\n\n\n\n\n13.\n\n\nMoraali ei ole laadultaan kehittynyt pariin vuosituhanteen. Se on\nkehittynyt vain laajuudeltaan, samanlaisten moraalikäskyjen yhä\nlaajemmalle ulottumisessa, joka ei merkitse jalostumista eikä ole\nseuraus jalostumisesta, vaan on se seuraus samanlaisen tuotantotavan\nyhä laajemmalle ulottuneisuudesta ja suuriksi käyneiden valtioiden\nvaatima välttämättömyys. Laadultaan moraali on mennyt alaspäin\nviimeiset kaksi tuhatta vuotta.\n\nSe että \"siveettömyys rehoittaa\" ei ole pahinta. Pahinta on se että\nsiveelliset arvot ovat kääntyneet ylösalasin.\n\nKoko ajatteleva maailma on yksimielinen siitä että ihmisten tullaksensa\nyhteiskunnallisesti ja myöskin yksilöllisesti onnellisemmiksi täytyy\ntulla siveellisemmiksi.\n\nMutta siitä, mitä on siveys ja millä keinoilla korkeampi siveellinen\ntila saavutetaan, käsitteet ovat yhtä paljon vastakkaiset kuin nykyisen\nyhteiskunnan luokka-, ryhmä- ja yksilöedut ovat ristiriitaiset. Ja\nlisäksi käsitteet terveen moraalin laadusta ovat vieläkin hämärämmät\nkuin käsitteet luokkavastakohdista.\n\nOnhan yleisesti tunnettua että samalla aikaa kun suuri osa\ntyöväenluokasta myöntävät luokkaetu-vastakkaisuuksien olemassaolon\nsamat joukot eivät yhtä kernaasti myönnä moraalivastakkaisuuksia.\nTyöväenluokka ei ole vielä läheskään itsetietoinen siitä, että\nkorkeamman ihmisyyden edut vaativat aivan toisenlaisen, nykyiselle\nvastakkaisen moraalin yhtä kipeästi kuin ne vaativat toisenlaisen\ntuotantotavan ja omistusmuodon.\n\nMutta taantuvan luokan moraalin säilyttäminen nousevan luokan aatteissa\non samaa kuin pukea nuo nousevan luokan korkeampaa ihmisyyttä edustavat\naatteet kuolettavan moraalin ilettäviin, kaiken terveen myrkyttäviin\nrääsyihin. Sitä merkitsevät muistutukset sellaiset kuin \"älkäämme\nkajotko uskontoon, perheeseen ja sukupuolisuhteisiin!\"\n\nOn totta, että aivan alkeellista laatua olevassa agitatsionissa ei\nvoida eikä ole tarpeellistakaan ottaa esille moraalikauhua herättäviä\nkysymyksiä, mutta vielä enemmän totta on että kokonaan hylkäämällä\nniiden käsittelyn ikäänkuin luvataan olla avartamatta ihmisten\najatuspiiriä aloilla joilla on niin suuri merkitys ihmiselämässä.\n\nJa totta on, ja se myöskin on aivan arkailematta sanottava, että\nsosialismi tieteenä ei voi sulautua yhteen ei ylemmän eikä alemman\nmoraalin kanssa, jota riistävät luokat edustavat.\n\nTaantuvien luokkien moraalia tulee kutsua sen oikealla nimellä:\nrappeuttavaksi ja kuolettavaksi moraaliksi, ja osottaa se sellaiseksi,\nkoska se useissa tärkeissä kohdissa kieltää ne elämänarvot, jotka\nkohottavat ihmistä ja muuttavat yhteiskuntaa korkeampimuotoiseksi.\n\nTuota kuolettavaa moraalia ei voida yhdistää sosialistisiin aatteisiin\nnoita aatteita raiskaamatta, riistämättä niiltä ihmishengen avartavaa\nvoimaa.\n\nRappeuttavan ja kuolettavan moraalin sovelluttaminen sosialististen\naatteiden yhteyteen johtaa sosialisteja henkiseen itsemurhaan:\nsosialismin hengen osittaiseen kieltämiseen, ja siten tekee mahtavat ja\nihanat aatteet raajarikoiksi ja monissa suhteissa dogmaattisen\nahtaiksi.\n\nNousevan luokan aatteiden tehtävänä kuitenkaan ei ole johtaa ennestään\nkangistuneita ja ahdasmielisiä ihmisiä uuteen kankeuteen ja uuteen\ndogmatiikkaan, vaan niiden tehtävänä on voimakkaasti herättää, innostaa\nja virkistää riistävässä yhteiskunnassa tylsentynyttä ihmishenkeä.\n\nAntakaamme taantuvien aineksien seisoa siveellisellä tunkiollansa\npauhaamassa rappeuttavan moraalinsa läksyjä ja kiljumassa nousevien\nainesten moraalittomuudesta. Kunhan käsityksemme moraalista järjen\nmukaan takaa meille korkeamman ihmisen ja paremman yhteiskunnan, se\ntieto riittää meille kaikkia parjauksia vastaan.\n\nSuosiessamme yleisen mielipiteen tähden taantuvien ainesten\nrappeuttavaa moraalia me elätämme povellamme käärmettä, joka voipi\nmyrkyttää ne aatteet joita me tunnustamme ja joiden puolesta me\ntaistelemme ja meihin voipi soveltua lause: -- \"Se mitä saavutetaan on\nvastakohta sille mitä tahdottiin saavuttaa\".\n\n\n\n\n14.\n\n\nSiveellisten tuntemusten pohjana on nautinnon ja kärsimyksen tunne,\njotka tuntemukset vuorostaan ovat osia elämänsäilytysvietistä.\n\nMitä on siveettömyys?\n\nSairautta.\n\nMitä on siveys?\n\nTerveyttä.\n\nRappeuttavaa moraalia esittävä idealisti sanoo: -- Siveys on\nkieltääntymistä. Ihmisten tullaksensa terveiksi ja onnellisiksi täytyy\nensin tulla siveiksi. Siveiksi ihmisiksi voivat tulla vapaan tahtonsa\navulla.\n\nKorkeampaa ihmisyyttä ja järjellisyyttä edustava materialisti sanoo: --\nIhmisten tullaksensa siveiksi täytyy ensin tulla terveiksi. Terveiksi\nihmiset tulevat ainoastaan ulkoapäin heihin vaikuttavien muutosten\nkautta.\n\nKuinka suuri onkaan ero noiden kahden ajatussuunnan välillä! Toinen\nniistä edustaa luonnontieteellistä mahdottomuutta, \"puhtaan hengen\",\nrappeutumisen ja kuoleman evankeliumia, toinen luonnontieteellistä\nmahdollisuutta, puhtaan lihan evankeliumia ja elämän jalostumista.\n\nRappeutuvan moraalin saarnaaja ei näe korkeamman moraalin asemille\nmuuta tietä kuin kieltäytymisen elämän nautinnoista. Mutta yksilöllinen\nkieltäytyminen ei vie mihinkään, koska ihmiset eivät kieltäänny, eivät\nvoi kieltääntyä mistään mihin heidän vaistonsa ja mielijohteensa heitä\npakottavat. Kieltääntyminen on mahdollista määrätyn asteen saavuttaneen\nrappeutuneisuuden kautta, ainoastaan sen kautta että on itsensä\nkyllästytetty nautinnoilla niin pitkälle että ei voida enään nauttia\nmistään. Mutta sitä tietä me tulemme elämänkieltäjiksi, elämän\nlopettamisen puolustajiksi. Vaan jos lopputuloksena on itsetietoinen\nelämän lopettaminen, \"suureen rauhaan palaaminen\", silloinhan emme\ntarvitse puhua elämänonnesta. Elämänonnea tarvitaan vain ylöspäin\npyrkiviä elämänhaluisia ihmisiä varten.\n\nLähtemällä siitä järjettömästä ajatuksesta, että ihmisellä on ruumiista\nriippumaton itsenäinen sielu, idealisti \"parantaa\" ihmisiä vain\nmoraalisaarnoilla. -- \"Siveellistä lukemista, siveellisiä neuvoja,\nsiveellinen kasvatus, siveellinen seurapiiri, siveellisiä\nsukupuolisuhteita, siveellisiä ajatuksia\" ja loppumattomiin\n\"siveellistä\", sehän on moralistiemme patenteerattu ihmisen\nparantamisohjelma -- ohjelma jolla vielä ei ole saatu kasvatetuksi\nyhtään siveellistä ja samalla tervettä ihmistä. Ulkokullattuja ja\nsairaita raukkoja tuolla ohjelmalla on saatu laumottain.\n\n\n\n\n15.\n\n\nSiveettömyyssairauden parannuskeino ei ole moraalisaarna, vaan sen\nparannuskeino on ihmistä ympäröivien suhteiden muuttaminen sellaisiksi\nettä niiden muutoksien kautta ihmisen itsensä muuttuminen on\nmahdollinen.\n\nSiveettömien vaistojen ja mielijohteiden poistaminen suuressa\nmittakaavassa ei tapahdu yksilöllisten nautintojen kieltämisellä, vaan\nse tapahtuu yhteiskunnallisten nautintojen jalostamisella.\n\nIhmisen siveellisessä parantamisessa materialisti yhtyy\nvallankumoukselliseen taistelijaan, rehelliseen lääkäriin ja\nylevämieliseen antiikin estetiikkoon.\n\nIdealisti voipi yhtyä ainoastaan pappiin, puoskariin ja\nrappeutumisfilosofian edustajiin.\n\nMitä vaatii vallankumouksellinen taistelija?\n\nYhteiskunnallista muutosta ihmisen elämän onnen tähden.\n\nMitä vaatii rehellinen lääkäri hyvän ihmisen tunnusmerkiksi?\n\nTerveyttä.\n\nMitä on terveys?\n\nSäännöllisesti toimivaa ruumiin ja sielun voimaa.\n\nMitä vaatii elämän jatkuvaisuutta ja jalostumista ihaileva estetiikko\nhyvän ihmisen tunnusmerkkinä?\n\nKauneutta ja tarkotuksenmukaisuutta.\n\nMitä on kauneus ja tarkotuksenmukaisuus, mitkä ovat niiden tekijät?\n\nTerveys, voima ja sopusuhtaisuus jäsenien ja lihaksien kehityksessä,\nsopusuhtaisuus ruumiin ja sielun voimien välillä ja ruumiin ja hengen\nliikuntojen joustavuus.\n\nMitä vaatii idealistinen moralisti hyvän ihmisen tunnusmerkkinä?\n\nSiveyttä vapaantahdon seurauksena -- siis perinnöllisyydestä ja\nympäröivistä olosuhteista riippumatonta hengenvoimaa, mahdottomuutta,\nhumbuukia.\n\nNe tavat ja teot joita me kutsumme siveettömiksi eivät ole\nmielivaltaisesti poistettavissa ja sanoilla ne eivät ollenkaan poistu,\nkoska ne ovat periytymisen ja tartunnan kautta tulleet kiinteäksi\nosaksi meidän olemuksessamme, osaksi meidän soluistamme, ja sentähden\nne esiintyvät pakottavina voimina, joiden edessä meidän on alistuttava\nja toteltava niin kauan kun emme ole itsetietoisia niiden voimasta ja\nvallasta ja emmekä kykene jalostamaan perinnöllisiä vaistojamme ja\nympäristöämme, josta mielijohteemme syntyvät.\n\nJa tuota, siveettömyyteen johtavien vaistojen soluihimme periytymistä\nja tarttumista ja ympäristöä, josta siveettömyyteen saattavat\nmielijohteet syntyvät, rappeutuva moraali sallii -- eikä ainoastaan\nsalli, vaan suorastaan edistää niiden mahdollisimman voimakkaaksi\nkehittymistä myrkyttämällä jokaisen aatteellisen tekijän joka edistäisi\nterveen, siveellisen ihmisen yhteiskuntaamme ilmaantumista.\n\nMeidän yhteiskunnalliset lakimme, suurin osa tieteestämme, taiteemme,\nkasvatusohjelmamme ja sanalla sanoen koko elämämme henkinen ravinto\npienen pieniä poikkeuksia lukuunottamatta ovat rappeuttavan ja\nkuolettavan moraalin myrkyttämiä.\n\nSeuratkaamme tuon myrkytyksen jälkiä kaikkialla ja koettakaamme huomata\nsen kurjuus, ja silloin jo me olemme paljon voittaneet.\n\n\n\n\n16.\n\n\nRappeuttavan ja kuolettavan moraalin suurin voitto, moraalittomuuden\nkauhistavin kukka, on tuo häpeällinen henkinen alennustila, jossa\ntunnustetaan, ehkäpä nähdäänkin, musta valkeaksi ja päinvastoin:\ntunnustetaan turmiollisin siveettömyys siveydeksi ja korkeampi\nsiveellisyys siveettömyydeksi.\n\nSellainen moraali, joka on kyennyt niin hyvin itsensä turvaamaan, että\nkäsitteet siveellisistä arvoista ovat kääntyneet ylösalasin, kykenee\nsiveellisellä saatanallisuudellansa murskaamaan monta vastustajaansa ja\npitämään kammottavina asioina ihmistä todella jalostavat siveelliset\narvot.\n\nMeidän sivistyneissä yhteiskunnissamme tehdään sangen vähän sellaista\nmikä edistäisi terveen ihmisen syntymistä ja sairaana syntyneen\nparantamista. Mutta moraalia meille kaupataan jokaisessa käden\nkäänteessä. Sitä tyrkyttävät meille kaikki tekopyhimykset ja\nyhteiskuntajärjestelmää ja sen kehittämää ihmistä tuntemattomat narrit.\n\nJa voi häntä, ken uskaltaa asettaa järjen ja tieteen moraalihulluutta\nvastaan! Moralistien lähettämät siveellisyyssalamat sinkoilevat hänen\nympärillänsä -- hyvin usein kuolettavastikin.\n\nJokaisen maan, mihin sivistyneet kansat ovat tunkeutuneet, alkuasukkaat\novat siveellisesti turmeltuneet. Niin on käynyt Ameriikan intiaaneille,\nniin Afrikan alkuasukkaille ja monille muille. Tässä sivistyneiden\nkansojen moraalissa siis täytyy olla jotain perinpohjin väärää.\n\n\n\n\n17.\n\nNykyisin vielä teoriassa sekä käytännössä olevat hallitsevat\nsiveelliset mielipiteet ja siveelliset arvot eivät vastaa valtaan\nnousevan työväenluokan tarvetta ja kaipuita, sen vähemmin ne vastaavat\nsitä tarvetta joka ilmenee räikeänä silloin kun työväenluokka pääsee\nvaltaan. Ei siis ole liiaksi aikaista siveellisten mielipiteiden\nuudelleen arvioiminen.\n\nJa hänelle, ken esittää vanhan väitteen, että me emme\ntarvitse mullistavia siveellisiä käsitteitä ennen kun meillä on\nyhteiskuntajärjestelmä johon ne soveltuvat, sopii vastata:\n\nSiveellinen tunteminen ja tahtominen ovat asioita jotka ovat\nitsepintaisimpia muuttumaan. Vielä kauan senjälkeen kun\nyhteiskunnallinen elämä on vienyt perusteet joltakin siveelliseltä\njärjestelmältä, säilyvät siveelliset tuntemiset ja tahtomiset\nennallansa, ja siten synnyttävät sen käsitteiden ristiriidan ja\nsekasorron, joka jo nykyäänkin on yleinen ja jokaiselle vakavalle\najattelijalle hirvittävästi hävittäväksi osottautuva tosiasia.\n\n\n\n\n18.\n\n\nTajutaksemme ylösalasin kääntyneen moraalin ja sen arvot on\ntarpeellista luoda lyhyt katsaus kristinuskoon, koska se enimmän kuin\nmikään muu yhteiskunnallinen \"siveellinen järjestelmä\" on vaikuttanut\nsivistyskansojen moraalin rappeuttamiseen.\n\nKristillisen myrkytyksen jäljet tulee etsiä kaikkialta ja osottaa ne\nsille valiojoukolle, joka on päässyt kristillisyyden myrkytyksestä\nsenverran vapaaksi, että tahtoisi kokonaan \"jumalalliset\" vaistot\nverestänsä poistaa ja avustaa suuressa taistelussa kristillisyyden\nturmelusta vastaan.\n\nNyt me vielä olemme niin alussa, että vasta mitättömän pieni joukko\nhuomaa missä kaikkialla ruokottoman papin rappeuttavat jäljet näkyvät.\nVapaan ajattelun ja jumalankieltämisen tulee nostaa itsekkäämmin\npäätänsä ja asettua yhteiskuntaa ja ihmisten ajattelua arvostelemaan ja\nohjaamaan sikäli kuin sellainen on mahdollista. Niiden todella suurten\nyksinäisten ihmisten, jotka ankarassa hengen yksinäisyydessä aikansa\nviettävät tulee asettua julkeammiksi ja äänekkäämmiksi. Tulee\nkaikkialla ahdistaa noita elämänilon ja voiman kuiviin imeviä kalpeita\nagitaattoreita -- täytyy pakottaa heidät pitämään suunsa kiinni järjen\nedessä.\n\nKaukonäköisimmät ja samalla pahimmat periaatteelliset vastustajat\nsaavat usein meidän myötätuntomme, koska me emme kykene tajuamaan\nkylliksi syvästi emmekä näe kylliksi kauaksi tulevaisuuteen. Papilla\njoka jollain tavalla osottaa olevansa edistysmielinen on vielä tänäkin\npäivänä tilaisuus saada työväenluokan luottamus, vaikka hän\ntodellisuudessa ei aja mitään muuta kuin papin asiaa.\n\nKristillisyys on kaikissa kohdissaan ristiriidassa työväenluokan\ntarvitseman elämänymmärryksen kanssa, jos on kysymyksessä uusi\nsivistysyhteiskunta, jonka toteuttaminen on työväenluokan tehtävä.\n\nKristinuskolla ja sosialismilla ei ole muuta kuin tulen ja veden suhde\ntoisiinsa: missä määrin toinen voittaa samassa määrin toinen kärsii.\nKaikki muunlaiset suhteen rakentamiset tieteellisesti ja järjellisesti\nnäiden vastakkaisten järjestelmien välille ovat toisen tai toisen tai\nkummankin pettämistä.\n\nMaailman suurista uskonnollisista järjestelmistä ainoastaan\nmuhamedilaisuudella on jotain käytännöllistä arvoa. Sen arvo ei\nsuinkaan ole sen filosofian syvällisyydessä -- mikään uskonnollinen\njärjestelmä ei ole eikä voi olla järjellisesti syvällinen -- vaan siinä\nkoska se on ainoa suurista uskonnollisista järjestelmistä joka ei ole\nvaikuttanut suorastaan rappeuttavasti kuten kristinusko ja\nbuddhalaisuus.\n\nAinoastaan alhaisella sivistysasteella ollessa ja arvostelukyvyn\npuuttuessa saattaa sellainen kuin kristinusko päästä vallitsevaksi ja\nhallitsevaksi. Niin olikin todellisuudessa laita kristinuskon alkaessa:\nsen omaksuivat alhaisella sivistysasteella olevat joukot. Myöhemmin se\noli pakko omaksua ainoaksi siveelliseksi ohjeeksi kaikkien niiden\nkansojen jotka kristityt laskivat valtansa alle.\n\nOnhan tosiasia että aina roomalaisesta historioitsijasta, Tacitus'esta\nalkaen kaikki todella ihmiskunnan edistystä harrastavat ajattelijat\novat vieroneet ja syvästi inhonneet kristinuskoa, vaikka he aina eivät\nole inhoansa julkilausuneet jumalallisten pyövelien tähden.\n\nKristukselaisuuden ja kristillisyyden erikseen tunteminen olisi suuri\nvoitto sivistykselle -- se lopettaisi Kristuksella ratsastamisen.\nKristuksen tunteminen tolstoilaisella tavalla: uskomalla kristuslaisuus\nhyveeksi ei voi hyödyttää, vaan Kristuksen tunteminen sielutieteilijän\nja jumalankieltäjän tavalla, se voipi hyödyttää kristillisyyteen\nlangenneita kansoja.\n\nKristuksen seuraamista ei kannata teroittaa kenenkään mieleen.\nKannattaa ainoastaan osottaa että Kristuksen puhdas oppi on -- puhdas\nhulluus. Kehityksessä ylöspäin pyrkivät kansat eivät voi koskaan tulla\nKristuksen seuraajiksi. Jos ne sellaisiksi tulevat ovat ne\npelastamattomiksi rappeutuneet. Sinä päivänä kun ylöspäin kehittyvä\nkansa tajuaa Kristuksen tosiolemuksen kieltää se Kristuksen. Ja sinä\npäivänä kun kehittymään vielä mahdollinen kansa tajuaa kristinuskon\nrappeuttavan luonteen kiroaa se kristinuskon.\n\n\n\n\n19.\n\n\nMikä, minkälainen oli Kristus? Miten Kristus todellisuudessa eli? Mikä\noli se henkinen voima, joka pakotti hänet elämään niin kuin eli ja\nviimein vastustamatta antamaan itsensä murhata?\n\nKristinuskon historiallinen aika on antanut kysymykseen kaksi\nvastakkaista vastausta.\n\n-- Kristus oli lihaan ja vereen tullut yliluonnollinen olento, jumalan\npoika, jonka verikuolema sovitti -- ja vain yksin se voipi sovittaa\nmaailman ihmisten rikokset.\n\nSe on kristittyjen vastaus.\n\n-- Kristus oli ihminen, nero, sankari, suuri moraaliopettaja ja suuri\nvallankumouksen apostoli.\n\nSe on monien vapaa-ajattelijain ja muutamien sosialistien vastaus.\n\nEdellinen vastaus on _ehdottomasti_ väärä ja jälkimäinen on\n_todennäköisesti_ väärä.\n\nKristus ei ollut verellä lunastaja eikä ollenkaan millään tavalla\nlunastaja muille kuin itselleen.\n\nKristus ei ollut nero, ei sankari eikä vallankumouksen apostoli.\nTutkijat vain erehtyvät Kristuksen ja kristityn välillä: eivät näe\nKristusta kristityn takaa, eivät erota Kristuksen erikoisia\npersoonallisia ominaisuuksia -- jos hänellä sellaisia on ollut --\nkristittyjen ominaisuuksista -- ja ennenkaikkea eivät huomaa että\njuutalaisuus ei olisi voinut tulla roomalaisen valtakunnan uskonnoksi,\njos sitä ei olisi sopivalla tavalla väärennetty. Ja tuon väärennyksen\nsuurin kohta on juuri kristusjutussa.\n\nKristuksella ja kristinuskolla ei voi olla muuta yhteyttä kuin\nhistoriallinen aikayhteys. Kristus eli -- jos ollenkaan eli -- silloin\nkun leimahti voimakkaaksi se kansanliike jota myöhemmin väärennyksen\njohdosta ruvettiin kutsumaan kristinuskoksi.\n\n\n\n\n20.\n\n\nMitään varmaa historiallista todistusta Kristuksen olemassaolosta ei\nole vieläkään onnistuttu saamaan -- ja siihen katsoen Kristus voipi\nolla pelkkä symbooli, vertauskuva.\n\nKristuksen symbooliksi otaksuminen tietysti on kokonaan evankeliumien\nulkopuolella -- ja kuitenkin se on todennäköisin selitys Kristuksen\npersoona-arvoitukselle. Muuten, evankeliumien ja kristuskertomuksien\nkokonaan valheeksi epäileminen ei ole sen arveluttavampaa kuin\nkirjailija Rospen parooni Mynchausenista sepittämien juttujen totuutena\nkieltäminen. Kertovathan evankeliumit perustotuuksinansa asioita, kuten\npyhästä hengestä sikiäminen, ylösnouseminen ja taivaaseen astuminen,\njoille nykyään totuuden arvon vaatiminen on törkeää hävyttömyyttä.\n\nMitä merkitsee symboli-Kristus?\n\nSitä että milloinkaan ei ole ollut sellaista Jesusta, jolla olisi ollut\nerikoinen ihmeyksilöllisyys, ei ole elänyt sellaista ihmistä, jolla\nolisi ollut evankeliumeissa kuvatut ominaisuudet, vaan on ainoastaan\nsyntynyt ja valtavaksi kehittynyt sellainen liike joka uskoo ne\nihmeellisyydet, jotka Kristuksen yksilöllisyydelle on omistettu.\n\nSymboli-Kristus-otaksuman todistukseksi voidaan esittää kokonaisia\nsarjoja tosiasioita.\n\nMytholoogiset käsitteet yleensä eivät voi tulla suurille joukoille\ntajuttaviksi elleivät ne, käsitteet, tule personoiduksi.\n\nKäsitteiden personoituminen on osittain historiallinenkin tosiasia, ja\njärjellinen tosiasia se on sitäkin enemmän, ja sitä on tapahtunut\nsäännöllisesti ihmiskunnan elämän kulun kestäessä. Huomattavimmat\nkäsitteiden personoimiset on asetettu suurimpien luonnollisten tai\nyhteiskunnallisten tapahtumien aikaan.\n\nJos on kysymys juutalaisista ja kristillisistä käsitteistä ja\ntapahtumista, yhden kerran käsitteiden symbolia esittää partriarkka\nAbraham, toisen kerran kansanjohtaja Mooses, kolmannen kerran\nmoraalipappi Kristus jnp.\n\nSamaa tarkoitusta vastaava symboli, samojen ajatusten tai tapahtumain\nyksilöllistymä, on eri roduilla hieman erilainen yksilöllisiltä\nominaisuuksiltansa, aatteiltansa ja teoiltansa, mutta pääkohdissaan\nniille kaikille kuitenkin tulee samat aatteet ja ominaisuudet, joka\nviittaa niiden yhteiseen alkuperään: rotujen alkuperäiseen\nmytholoogiaan. Vanhin tunnettu symboli ensimäisestä ihmisestä omistaa\npääkohdissaan samat ominaisuudet kuin myöhemmin \"keksityt\" kuvat\nensimäisestä ihmisestä. Yksilöllistettyjen käsitteiden ja tapahtumien\nhenkilöissä huomattavat erilaisuudet johtuvat rotujen jakautumisesta\nkansoihin. Kun rodut jakautuvat kansoihin jakavat he myöskin\nmytholoogiset käsitteensä, niiden yksilöllistymät, kunkin kansan\ntarvetta lähemmin vastaavaksi.\n\nNiinpä yhden rodun symboli ensimäisestä ihmisestä on Adam --\nseemiläisen rodun -- toisen Manu -- arialaisen rodun. Yhden kansan\nkäsitteet laista personoituvat Mooseksessa -- juutalaisten -- toisen\nManussa -- hindujen -- aina sen mukaan, minkälaista mestaria mikin\nkansa tajuaa. Ja he tajuavat sellaista minkälaista milloinkin\ntarvitsevat.\n\nNiin kauan kuin kansat eivät tajua mytholoogiaa esihistoriaksi, joka on\nsuurenneltu ja kaunisteltu niin kuin \"tieteellinenkin\" historia, he\nuskovat mytholoomallisia tapahtumia ilman ettei niillä olisi\nyliluonnollisiksi, eivätkä huomaa että niissä on vain kokonaisten\nrotujen ja erillään eläneiden heimojen teot ja käsitykset\nkeskitettyinä.\n\nJa niin kauan kuin materialistis-tieteellinen ymmärrys ei johda suurten\nkansajoukkojen ajattelua he eivät ymmärrä harvinaisia luonnollisia ja\nyhteiskunnallisia tapahtumia ilman ettei niillä olisi yliluonnollisia\nvoimia aiheuttajana. Ja noita voimia vuorostaan ei käsitetä ellei niitä\nkeskitetä yksilöihin.\n\nJa mitä erityisesti kristinuskoon tulee se jos mikään on kyennyt\nmuuttamaan ja vaihtelemaan käsitteitä. Kykenihän se antamaan\nseemiläisen rodun kokonaisen mytholoogian osalle arialaisen rodun\nkansoja, liittämällä siihen uuden testamentin, jossa esiintyvät rinnan\nseemiläisen sekä arialaisen rodun mytholoogiset käsitteet. Samalla se\nmyöskin kykeni jättämään pois sellaisen mikä vivahtaa järjelliselle.\nVaikka kristinusko tuli roomalaisten sekä kreikkalaisten uskonnoksi ja\nvaikka sitä heti alussa levitettiin molempien kansojen keskuudessa,\nkreikkalais-roomalaisen mytholoogian käsitys esim. niin tärkeästä\nasiasta kuin maailman synty ei päässyt kristilliseen mytholoogiaan,\nkoska kreikkalais-roomalainen käsitys oli liiaksi järjellinen\nopettaessaan maailman syntyneen kaaoksesta.\n\nVäite käsitteiden ja tapahtumien yksilöllistyttämisestä on niin\npitkälle historiallisestikin tosi, että se pitäisi asettaa korkeimmaksi\ntotuudeksi historiallisesti epäselviä ihmiskunnan mestareita\nkäsiteltäessä. Eksytys on vain historian kirjoituksessa. Keskittäähän\nidealistinen historian kirjoitus suuret yhteiskunnalliset tapahtumat\nyhteen ainoaan tai muutamiin henkilöihin, heistä alkaneeksi ja heidän\nansioksensa.\n\nKen osaa mytholoogian ja historian oikein lukea voipi helposti huomata\nkaikkien kansojen kautta aikojen yksilöllistäneen kaikki huomattavimmat\nkäsitteet ja tapahtumat.\n\nEvankeliumeissa olevien oppien yleisyys myöskin viittaa pikemmin\nsymboli-Kristukseen kuin yksilöön. Kristus ei ole opettanut mitään\nomintakeista.\n\nOn teoloogeja jotka Kristuksen persoonallisuuden todistukseksi\nkäyttävät logiikan mukaista väitettä: -- \"Kun kerran Kristuksen\nominaisuudet tunnetaan, hänen on täytynyt yksilönä olla olemassa\".\n\nMutta tuollainen päätteleminen on logiikan väärentämistä.\n\"Tunnetaanhan\" kristinuskossa \"isän\" ja \"pyhänhengen\" ominaisuudet\nmyöskin, mutta vähän lienee enään niin hävyttömiä oppineita\nkristityitä, jotka ottaisivat väittääksensä että \"isä\" ja \"pyhähenki\"\novat todellisia yksilöitä.\n\nSen jälkeen kuin joku käsite tai tapahtuma personoidaan noin tehdystä\nhenkilöstä voipi sitte tulla kuinka mahtava tahansa. Yleisesti\ntunnettuahan on että \"oppi-isä\" aikojen kuluessa kirkastuu ja\njumalallistuu seuraajiensa ymmärryksessä -- yhdentekevää ovatko\nseuraajat todellisia tai vain sellaisia, jotka ovat omaksuneet\n\"oppi-isän\" ainoastaan keppihevoseksensa vallantavottelua varten --\nsaadaksensa moraalisen oikeuden harrastukseensa -- kuten juuri\nkristityt ovat Kristuksen omaksuneet.\n\nKirkastuminen ja jumalallistuminen ovat suhteellisia opin levenemisen\nkanssa. Oppi-isästä tulee sitä mahtavampi ja jumalallisempi mitä\nsuuremmat kansajoukot \"hänen oppiansa\" alkavat tunnustamaan.\n\nJos kristinuskoa tunnustavat kansat olisivat tuhannen vuotta sitte\njaksaneet valloittaa koko maailman, ihmiskunnalla tänäpäivänä olisi\nainoastaan yksi lunastaja, Kristus, sensijaan kun ihmiskunnalla nykyään\nvielä on kolme suurta lunastajaa ja pikkulunastajia kymmenittäin. Ja\ntuo yksi lunastaja olisi yhtä mahtava ja suuri jumaluudessa kuin\nnykyään olevat monet lunastajat. Hän olisi Buddha, Muhamet ja Kristus\nyhteen henkilöön yhdistyneenä. Samoin olisivat Brahma, Jehova ja Allah\nyksi ainoa jumala -- miekan voimasta, jolla kristinusko on levitetty.\nJa kristinuskon ajatussuuntaa seuraten Brahma, Allah, Buddha, Konfutse\nja Muhamet tunnettaisiin tänä päivänä koko maailmassa perkeleen\nylimmäisinä enkeleinä ja Antikristuksina. Sillä voitettujen kansojen\njumalien perkeleellistyttäminen kuuluu välttämättömästi voittavien\nkansojen tärkeimpiin tehtäviin.\n\nKreikkalaisten Orpheus ja Homero, roomalaisten Romulus ja Remus,\nsuomalaisten Väinämöinen ja monet muut ovat personoituja\nkansalliskäsitteitä. Eikä kukaan yritä väittämään että sentähden kun on\nolemassa kreikkalaisten kansalliseepos, Iliadi, on täytynyt olla\nolemassa Orpheus ja Homero, ja että kun on olemassa Kalevala on\ntäytynyt olla olemassa Väinämöinen. Mutta teoloogit väittävät\nevankeliumien kuvauksen Kristuksen persoonallisista ominaisuuksista\ntodistavan Kristuksen olleen olemassa, vaikka evankeliumien\npersoonattomuus täytyy olla ilmeisesti huomattavampi kuin mainittujen\nkansalliseeposten.\n\nMitä erityisesti lunastajakäsitteeseen tulee, sen Kristus-nimellä\npersonoiminen on ilmeisen selvää, koska siihen on olemassa\nhistoriallisiakin todistuksia. Onhan tunnettua ensimäisten kristittyjen\nkeskuudessa vuosisatoja vallinnut riita siitä, onko Kristus jumala tai\nainoastaan jumalallinen luonne. Vuotena 325 päätettiin sitte Nikean\nkirkolliskokouksessa että Kristus on _kaksinaisuus_: jumala ja ihminen.\n\nMutta mitenkä tuo päätös syntyi?\n\nKummaltakin puolelta käytettiin todistuksina toisiensa syytöksiä ja\nsolvauksia -- joka muuten osottaa että silloin vielä ei uskottu siihen\nihmeiden sarjaan, jota myöhemmin on käytetty Kristuksesta todistuksena.\nMutta kun ankara riita ei vienyt päätökseen syntyi yleinen tappelu,\njoka lopultakin ratkaisi asian paavalilaisuuden eduksi, että Kristus on\nkuin onkin jumala. Tuollainen asian ratkaisu todistaa vain sitä että\nmäärätyt käsitteet hinnalla millä hyvänsä tahdottiin personoida nimellä\nKristus, ja määrättyjä mytholoogisia ja \"siveellisiä\" käsitteitä\ntahdottiin ruveta kutsumaan nimeltä Kristuksen oppi.\n\nSielutieteellinen todistus käsitteiden keskittämisestä henkilöksi ja\nsellaisen keskittämisen tarpeellisuudesta on se, että sivistyskansojen\nenemmistö vieläkään ei kykene tajuamaan mitään ajatusta, ei mitään\nkäsitettä samalla ajattelematta käsitteelle tekijää, yksilöä.\n\nLunastajakäsite on ehdottomasti pelkkä symboli. Ja silloin on itse\nasialle yhdentekevää onko Jesus Kristus nimistä miestä elänyt tai ei.\nJa, jos hän on elänyt, on yhdentekevää mitenkä hän on elänyt ja\nkuollut. Käsitys hänestä kestää samana, salaperäisenä, ihmeellisenä\nja kunnioittavana niin kauan kuin se liike, joka on hänet\nkeppihevoseksensa ottanut, nauttii ihmisten ajatuksissa siveellistä\narvoa. On siis yhdentekevää vaikka Jesus Kristus olisi ollut maantien\nrosvo, hänestä olisi yhtähyvin voinut tulla \"jumalanpoika\", koska hänen\nkoko kuuluisuutensa lunastajana perustuu oletettuihin ominaisuuksiin,\njonka oletuksen alkuna on tunnetulle kansanliikkeelle sovitetut\nkirjalliset väärennykset.\n\nMutta noiden väärennyksien julkeus viittaa siihen, että niiden esineenä\non ollut kokonaan epäinhimillinen luonne, jota ei ole ollenkaan\nymmärretty joukkojen puolelta -- jos nimittäin noiden väärennysten\nesineenä on ollenkaan henkilöä ollut.\n\n\n\n\n21.\n\n\nJos Kristus on ollut olemassa ja jos hän oli poikkeusluonne niin\nminkälainen poikkeusluonne hän oli?\n\nItsetiedoton elämänkieltäjä, äärimmäisyyteen asti epäonnistunut\nihminen, omituisella tavalla sairas erikoisluonne, sopimaton elämään\nsiinä yhteiskunnassa jossa hän eli, ja opettajaksi sopimaton kaikkiin\nyhteiskuntiin, joissa toimitaan joko itsetietoisina tai vaistomaisina\nelämän myöntäjinä. Hän oli ihminen joka oli liiaksi \"henkevöitynyt\",\n\"täydellisyyden\" rajoille ehtinyt vaistoihminen -- määrätyn lajin\nidiootti.\n\nTodella olevainen maailma oli hänelle vain heijastusta ja vertauskuvia.\nVaistoksi käynyt aate, sydämentunne ja vakuutus olivat hänelle ainoa\ntosimaailma, jossa hän eli ja jonka hän tajusi ja uskoi. Kaikki hänen\najatuksensa, puheensa ja tekonsa olivat tuon oletetun maailman ja\nelämän todistamista ja samalla tämän maailman, todellisen maailman ja\nelämän, itsetiedotonta kieltämistä.\n\nSellainen elämänymmärrys on ulkopuolella kaikkia sitä mikä tavalliselle\nihmiselle merkitsee jotain.\n\nKristuksen ajatuskyky ei tuntenut maailmaa jossa on käytännöllisiä\ntieteitä, taiteita, rakkaita pyrkimyksiä ja intohimoja. Hänen koko\nhenkinen olemuksensa käsitti vain yhden varman asian: puhtaan uskon\nautuuden olemassaoloon ja sen katkeamattoman itsessään tuntemisen.\nHänen koko tietonsa: puhdas usko on puhdas -- hulluus.\n\nTuonlaisen täydellisyyden avulla voidaan käsittää \"jumalanvaltakunta\"\nja \"autuus\" aina läsnäoleviksi, elää niissä ja siten itsetiedottomasti\nkieltää olevainen maailma.\n\n\"Jumanlanvaltakunta\" ja \"autuus\" olivat Kristukselle sydämentila, ainoa\nmahdollinen hermotunne -- joita ei odoteta ja saada, kuten kristityt\ntekevät, vaan ne tunnetaan välittömästi.\n\nTuollaiselta ilmiöltä puuttuu kokonaan myöntävä elämänvoima. Hänen\nhenkinen voimansa on kokonaan kielteistä: toimii elämän vastakkaisella\npuolella, elämänkieltämisen puolella. Väsymys, pois pyrkiminen,\nsuloiseen lepoon vaipuminen -- kuolema -- käyvät hänelle hallitseviksi\nvaistoiksi ja johtavat hänet yhden lajin itsemurhaan.\n\nKristuksen syyttömyys, karitsamaisuus oli juuri siinä ettei hän\ntuntenut sydämensä tilan vastakohtaa maailmaa, hänen laupeutensa,\njumalainen rakkaus, siinä ettei hän kyennyt elämää tajuamaan niin\npitkälle että olisi voinut mitään itsetietoisesti vihata.\n\n\n\n\n22.\n\n\n\"Opetuslasten\" ja apostolien kuvaama Kristus on paljon karkeampi\nedellä esitettyä. Mutta juuri tässä tulee ottaa huomioon, että\nkristuspersoonaa on esitetty erityisen tarkoituksen saavuttamista\nvarten. Kristuksesta on ennenkaikkia tekemällä tehty moraalinen ohjaaja\nmäärätylle kansanliikkeelle ja kaikille myöhemmille kristittyjen\nteoille.\n\nToiselta puolen \"opetuslasten\" enemmistö eivät ollenkaan tajunneet\nKristuksen yksilöllisyyttä. Eikä ihmekään. Sellaisen hulluuslajin\npsykoloogian tutkiminen olisi vaatinut etevän psykoloogin tarkkuutta ja\ntietoja. Mutta \"opetuslapset\" ja apostolit olivat yhtä typeriä kuin\nmeidän aikamme jätkäpapit. Lukuun ottamatta apostoli Saulus\nTarsolaista, tuota toikalaiseen filosofiaan perehtynyttä, sen aikaisen\nkansanliikkeen saatanallisina mestaroitsijaa, ja oppinutta fariseusta\nja \"opetuslapsi\" Juudas Iskariotia uuden testamentinkaan mukaan\n\"opetuslasten\" ja apostolien joukossa ei ollut neroista haittaa.\n\nKristinusko semmoisenaan ei ole koskaan vetänyt puoleensa miehiä,\njoilla olisi ollut neroa, makua ja rehellisyyttä tunnustaa tosiasiat.\nLikaiset ja kavalat verihuuliset vampyyrit ovat etupäässä esittäneet\nKristusta ihmiskunnalle, ja sentähden \"mestari\" on tullut joko tieten\ntai tietämättä väärin esitettyä.\n\n\"Opetuslasten\" moukkamaisuuden ja Paavalin harkitun vehkeilyn tuloksena\non meillä \"pyhissä kirjoissa\" rauhaan raukeavan, hentomielisen ja\ntodella puhtaan -- vastakohtia tuntemattoman -- Kristuksen sijasta\nKristus, joka muistuttaa rähisevää katupoikaa, tappelevaa hulikaania,\nkateellista kamasaksaa, sirkusilveilijää, raukkamaista henkiorjaa,\nsanalla sanoen kaikkia ensimäisen kristityn tyyppejä. Vain rivien\nvälistä ja oikein lukemalla voimme evankeliumeistakin nähdä vilahduksen\ntodellisesta Kristuksesta.\n\nKuinka moni tieteellinen ja taiteellinen kristus-persoonan tutkija\nonkaan antanut Paavalin pettää itseänsä Kristuksen yksilöllisyydestä.\nUseimmat heistä Kristusta etsiessään ovat löytäneet vain ensimäisen\nkristityn tai Paavalin ja esittäneet Kristuksen sanoilla ja kuvilla sen\nmukaan.\n\nTodelliseksi kristustyypiksi kuitenkin sopii parhaiden kaikkia,\nkuolemaakin, ihmettelevä lammas, karitsa, joka \"viedään teuraaksi\",\nmutta joka ei osaa kiinnittää sellaiseen mitään huomiota.\n\nTodella suuria ovat vaikeudet Kristuksen psykologian tutkijalle.\nHänellä on vastassaan kaikki ne viileyden, likaisuuden, kostonhimon,\navuttomuuden, katumuksen, armontoivon ja autuudenriemun vaistot, jotka\nensimäisissä kristityissä voimakkaina riehuivat -- jotka Paavali\nesittää kristukselaisuutena. Löytää tuosta värien ja vaistojen\nsekamelskasta todellinen Kristus, se todellakin on laskettava suurten\nkeksintöjen joukkoon, jonka vain hyvin harvat onnistuvat tekemään.\nNähdä ensimäisten kristittyjen monisuuntaisten vaistojen ja riehuvien\nintohimojen takaa itse elämänkieltäjä -- intohimoton Kristus -- jolla\non vain yksi pakottava tunne, yksi syvä pyrkimys: pelottavan tyyni\nväsymys elämään, sellaiseen näkemiseen vaaditaan neroa ja\nsielutieteellistä tarkkuutta.\n\n\n\n\n23.\n\n\nTehdä Kristuksesta nero, sankari ja vallankumouksen saarnaaja on yhtä\nväärin kuin tehdä hänestä yliluonnollinen olento, lunastaja.\n\nMikä kohtalon iva! Tehdä Kristuksesta sankari ja nero! Siinä suuressa\nelämänilveilyssä jonka nimenä on kristinusko on esitetty mitä\nperinpohjaisinta ironiaa ja esitetty sitä niin mestarillisesti, että\ntuosta ilveilyn pilaamasta piiristä ei tahdo mitään todellista vapaata\najattelua syntyä. Siksipä voidaan Kristuksen yksilöllisyydestä tulla\nniinkin epäjohdonmukaisiin päätelmiin kuin sankari ja nero.\n\nJos mikään niin sankarius on epäkristuksellista. Sankari ja nero ovat\nsanoja jotka eivät kuulu ollenkaan senlaatuisen persoonallisuuden\npiiriin kuin Kristus todennäköisesti on ollut, jos hän on ollut.\nSankaruus ja nerous merkitsevät aina elämän myöntämistä, eikä\nainoastaan myöntämistä vaan myöskin sen kuohuttamista ja\nvoimakkaammaksi tekemistä. Kristukselaisuus taas merkitsee elämän\nkokonaan kieltämistä, sen lopettamista. Sehän on evankeliumienkin ydin,\n\"rauhan ja ilonsanoma\", vaikka se ei ole koskaan ollut kristillisen\nliikkeen ja kirkon toiminnan ohjaaja.\n\nSe liike, joka Rooman valtakunnassa muodostui kristinuskoksi alkaa\nkehityksensä sankaruuden vastakohdasta: mystillisistä toiveista ja\nulkonaisesta alistuvaisuudesta. Roomalaisten orjain sankaruus oli\nmennyt vallankumouksen johtajan Spartacuksen mukana, ja se heräsi\njälleen vasta Paavalin jälkeen. Jos kristillisyys olisi alkanut\nsankaruudesta roomalaisille orjille olisi lunastajaksi tullut\nSpartacus, roomalainen orja ja gladiaattori.\n\n\"Älä seiso pahaa vastaan\". Siinä, ovat Kristuksen suuhun sopivat sanat,\njotka osottavat mitä lajia sankari hän oli. Juuri nuo sanat ovat \"ilon\nja rauhan sanoma\", koko evankeliumi kaikille elämänkieltäjille. \"Älä\nseiso pahaa vastaan\" ei ole elämään väsyneelle ainoastaan tunnustus,\nvaan pakottava vaisto, ajatus, puhe, toiminta, koko elämä, ja siksi\nhänestä sankaruus ja nerous ovat kaukana.\n\n\"Älä seiso pahaa vastaan\". Se on korkein ajateltavissa oleva\nelämänkielto ja vaikuttavin kuolemantuomio -- käskeväksi moraaliksi\npäästyään -- mitä ihmiskunnalle koskaan on lausuttu. Ja sentähden se\nmyöskin on täydellinen vastakohta meidän käsityksellemme neroudesta ja\nsankaruudesta.\n\nKaikki hajottaminen, riehuminen, kumoaminen ja valloittaminen kuuluu\nkristitylle, mutta ei Kristukselle.\n\nEdistykselle ja inhimillisen ajatuksen materialistiseksi avartumiselle\non suuri vahinko, että Kristusta esitetään sankarina ja nerona. -- Jos\nihmisistä ei saa muuten elämän ja kehityksen edistäjiä kuin vetoamalla\nKristukseen ja väittämällä Kristuksen aina sellaiseksi minkälaisia\ntahtoisi ihmisten missäkin tapauksessa olevan, niin ainakaan\nmaterialistien ei luulisi kannattavan Kristuksella ratsastaa.\n\nKristukseen vetoamalla saadaan ihmisistä ainoastaan kristittyjä joko\nkirkollisessa tai kristukselaisessa ymmärryksessä -- kummassakin\ntapauksessa epäkäytännöllisiä elämää edistämään.\n\nMoitittavan tieteellisperiaatteellisen erehdyksen tekevät monet\nsosialistiset agitaattorit vetoamalla Kristukseen jotakin typerintä\nkristittyä käännyttäessään. Kursailematta he sanovat Kristuksen olleen\ntyöväenluokan agitaattorin, aivan kuin Kristus olisi varmasti tunnettu\nhistoriallinen henkilö ja aivan kuin Kristuksen opiksi sanottu olisi\ntäydelleen sopusoinnussa materialistis-luonnontieteelliselle\nelämänymmärrykselle perustuvan sosialistisen liikkeen kanssa.\nAmeriikkalainen sosialisti ja unionisti A.W. Ricker arvelee Kristuksen\nolleen ammattiyhdistysmiehen ja kommunistin. -- \"Jesuksen opetus oli\nkaksipuolista: sielun pelastusta ja kommunismin saarnaamista\", sanoo\nRicker kirjasessaan \"Jesuksen taloudellinen politiikka\". -- Hyvin\nloruttu Jesuksen nimeen!\n\nYleensä on mahdoton sanoa varmasti, mitä Kristus on opettanut -- jos\nmitään. Jos hän lienee jotain opettanut niin taloudellisista\nopetuksista ainoastaan \"katsokaa taivaan lintuja\" jnp. näyttää sopivan\nhänen suuhunsa. Mutta se ei ole mikään kommunistinen neuvo, vaan hullun\nanarkistin hullu neuvo.\n\nKen ymmärtää lauseen \"älkää seisoko pahaa vastaan\" hän voipi\nKristukselta riisua kaikki Kristuksella ratsastajien tekemät naamiot ja\nnähdä hänet elämään väsyneenä, mitään vastustamaan kykenemättömänä\nkaritsana, jonka onni ja autuus on siinä ettei hän kykene tajuamaan\ntodellista elämää kuin varjoksi, hetken kestäväksi häiriötilaksi, johon\nei pidä ajatuksiansa kiinnittää.\n\n\n\n\n24\n\n\nMitään todennäköisyyksiä ei ole tukemassa sitä otaksumaa että Kristus\nolisi metelöinyt, joka viittaisi hänen olleen vallankumouksellisen.\nSensijaan kaikki todennäköisyydet viittaavat siihen että hänen\nseuraajansa olivat joissakin yhteiskunnallisissa hankkeissa. Vähääkään\nKristusta ymmärtämättä he mahdollisesti luulivat hänet johtajaksensa,\nsillä olihan toivo suuren ihmeellisen johtajan ilmestymisestä tullut\nsitä voimakkaammaksi mitä useammin roomalaiset legioonat olivat\nkukistaneet kapinalliset ainekset.\n\nRoomalaisen oikeuden edessä Kristusta ei tuomittu siksi että häntä\nvastaan olisi mitään raskauttavia todistuksia ollut, vaan ehkä\nsentähden kun joukko väitti hänet johtajaksensa ja sentähden kun hän ei\nosannut itseänsä puolustaa yhdelläkään järjellisellä lauseella.\n\nEvankeliumien kertomus että roomalainen maaherra olisi tuominnut\nKristuksen vain sentähden kun juutalaiset papit niin tahtoivat, näyttää\narveluttavalta ja kokonaan epäroomalaiselta -- puhumattakaan siitä\nkuinka paljon tuo evankeliumien selitys on tuottanut kärsimyksiä\njuutalaisille. Sehän on ollut perustuksena ja siveellisenä lähtökohtana\nkaikille niille yhteiskunnallisille ja yksityisille roistomaisuuksille\njoita kristityt ovat juutalaisia kohtaan harjoittaneet.\n\nKristuksen tuomitseminen roomalaisen maaherran kautta saapi\nselityksensä jo mainitusta luulosta että Kristus olisi ollut joukkojen\njohtaja ja vielä enemmän hänen idioottimaisesta käytöksestänsä\nPilatuksen edessä. Käyttäytyä sillä tavalla kuin Kristuksen kerrotaan\nkäyttäytyneen tutkittaessa se riittää herättämään epäilyksen miehen\nmahdollisista salaisista hankkeista roomalaista valtaa vastaan.\n\nSe taas että Pilatus olisi tuominnut Kristuksen vastenmielisesti,\njuutalaisten pakottamana ja vieläpä tunnustanut Kristuksen hurskaaksi\nmieheksi on juttu, joka lienee syntynyt niinä aikoina kun kristinuskon\npiispat ja papit tekivät kauppaa kristillisestä liikkeestä roomalaisen\nvaltiomahdin kanssa. Kristinuskon valtiouskonnoksi hyväksyvä\nroomalainen ei voinut sallia että kristinuskossa olisi roomalaisuutta\nhalveksittu jumalansa tahalliseen tappamiseen osallisuudella. --\nMitkään \"pakanalliset\" sivistyskansat eivät ole koskaan jumaliansa\ntappaneet. He ovat rehellisesti luopuneet vanhoista ja omaksuneet\nuusia.\n\nSenpätähden me evankeliumien mukaan näemme \"pakanalliset\" roomalaiset\njaloina kristusjutussa ja \"ainoan oikean jumalan palvelijat\",\njuutalaiset, roistoina, joidenka tahdosta ja pakottamana muka\nroomalainen maaherra tuomitsee Kristuksen häpeälliseen kuolemaan.\nTodennäköisempää kuitenkin on että Pilatus -- jos hänellä kerran mitään\nosaa kristusjutussa on -- tuomitsi Kristuksen ilman mitään käsien\npesua, vain sivumennen, roomalaisella hymähdyksellä: -- menköön yksi\nhupsu juutalainen mihin tahansa!\n\n\n\n\n25\n\n\nMikä on selitys Kristuksen erikoiseen persoonallisuuteen, jos hän\nsellainen oli?\n\nEi voi vaatia että ihmiset tyytyisivät siihen ylimalkaiseen\nselitykseen, että Kristus oli määrätyn lajin idiootti, rauhallinen\nhullu. Rauhallisia hulluja on paljon, mutta kaikki rauhalliset hullut\neivät ole Kristuksia. On vastattava kysymykseen: mitkä ovat ne syyt\njoiden tuloksena oli tuollainen poikkeusluonne, tuollainen\nihmismaailman luonnonilmiö? Mitkä syyt vaikuttivat että sellaisen\nihmistyypin ilmeneminen oli mahdollinen ja miksi niitä ei syntynyt\nenempää?\n\nJos kysytään, mikä oli syynä että sellainen poikkeusluonne kuin\nindialaisten Buddha syntyi maailmaan, vastaus on paljon helpompi löytää\nkuin kristusprobleemiin.\n\nBuddha oli korkeakehityksisen ja ylenmäärin henkevöityneen kastin\njäsen. Hän oli päättyneen sivistyksen personoitunut elämäänväsymys,\npitkäaikaisen nautintorikkaan elämän lopputulos: _itsetietoinen\nelämänkieltäjä_.\n\nMutta Kristus. Voiko häneen sovelluttaa samat edellytykset? Onko\nsamanlaisten ehtojen alaisuutta olemassa? Ei ole yhtä huomattavasti.\nKristus ei ole minkään määrätyn lajisen sivistyksen huipuille\nkohoutuneen kansan tuote eikä yleisen elämäänväsymistunteen tulos.\nKristus on yksityisen elämäänväsymyksen tulos, tai ehkä paremmin\nhenkevyyttä ja herkkyyttä kohdanneen alennuksen tuottaman syvän surun\ntulos. Elämälle kielteiset vaistot, väsymys ja yksinäisyys, olivat\nKristuksessa perintönä vanhemmilta.\n\nOn olemassa oleellinen ero Kristuksen ja Buddhan välillä. Buddha oli\nitsetietoinen, Kristus itsetiedoton elämänkieltäjä.\n\nElämänkieltäjiksi yleensä tullaan kahta tietä: nautintorikkaan elämän\nja sivistyksen väsyttäminä, kuten Tolstoi, tai kärsimysten uuvuttamina,\nkuten niin monet tuhannet kristityt.\n\nBuddha oli itsetietoinen joukkotulos, ja siksi häntä ymmärrettiin ja\nsiksi syntyi buddhalaisliike, joka tarkoitettuna tuloksena synnyttää\ntuhansia buddha-tyyppejä vielä tuhansia vuosia jälkeen Buddhan.\n\nKristus oli suoraan sarjaan sattuneiden yksityisten syiden ja\nyksityisen hengentuskan itsetiedoton tulos ja kokonaan vastakohta\nniiden ihmisten vaistoille, joiden keskuudessa hän eli. Siksi häntä ei\nymmärretty ja siksi kristillinen liike ei ole koskaan ollut\nkristukselaisuutta, ja kun se sitä ei ole ollut se myöskään ei ole\nkyennyt synnyttämään kristustyyppejä tarkoitettuna tuloksena.\nSatunnaisena sairautena, luonnonoikkuna kristusluonteita on kyllä ollut\njälkeen Kristuksen useampiakin.\n\n\n\n\n26\n\n\nNiinsanotussa kristillisessä liikkeessä on tapahtunut kaksi suurta\nväärennystä, kieltämistä. Kristinusko ensin kielsi ja väärensi\nKristuksen ja myöhemmin kirkko kielsi ja väärensi kristinuskon.\n\nKristuksen henki ja kristinuskon henki eivät ole sukua toisillensa ja\nkristinuskon henki ja kirkon henki eivät myöskään ole sukua\ntoisillensa. Kaikki nuo kolme ovat aivan eri asioita. Ja juuri sen\ntietäminen on tärkeintä koko kristillisen liikkeen käsittelyssä ja\narvostelussa.\n\nPaavali opettaa Kristuksen käyneen perustamassa kristinuskon\nmaanpäälle. Mikä järjettömyys! Jos olisi kysymys jostain erikoisesta\ntieteellisestä teoriasta ja jotain jälkeensä jättäneestä tiedemiehestä\nolisi asia selvää, mutta puhua Kristuksesta perustajana!\n\nKristus ei ole sen liikkeen perustaja, joka on ottanut nimeksensä\nkristillinen liike -- ja sellaisen kansanliikkeen perustajaksi ei\nkykenekään minkäänlainen yksi henkilö. Kristuksen yhteys tuohon\nliikkeeseen on joko pelkkä kirjallinen väärennys tai sitte satunnaista\nlajia, vain siinä että -- jos Kristus eli -- hän sattui elämään samaan\naikaan kuin roomalaisen valtakunnan häviötä tarkoittava liike ei ollut\nenään vältettävissä. Tuolle liikkeelle Kristus joutui uhriksi, joutui\nsiksi siveelliseksi persoonallisuusperustaksi, jonka laskuun Paavali\nväärensi ja jonka \"käskystä\" kristillinen kirkko sittemmin on kaikki\nperkeleellisyytensä tehnyt.\n\nSen liikkeen, joka ilmeni \"ensimäisissä seurakunnissa\" ennen kuin\napostoli Paavalin opit pääsivät vallitseviksi ja hallitseviksi, sen\nliikkeen aatteellinen perustus on essealaisuus ja uusplatonilaisuus.\nSen kristinuskon, joka pääsi Rooman valtiouskonnoksi perustaja on\nPaavali, tuo oppinut fariseus, Saulus, Tarsoksesta. Kansanliike oli\nolemassa ennen Paavalia ja ennen Kristusta, mutta Paavali keksi sille\nuuden teorian, siveellisen perustan.\n\nKristinuskon Kristuksen kieltäminen on siinä, että alkuperäinen\n\"kristillinen liike\" mielivaltaisesti yhdistää Kristukseen tai\nlunastajasymboliin ominaisuuksia, jotka kuuluvat vapauteen ja valtaan\npyrkivälle roomalaiselle orjalle, proletaarille ja pappisvaltaan\nkyllästyneelle juutalaiselle. Juuri tämän väärennyksen perinpohjainen\nsuorittaja on apostoli Paavali.\n\nRooman valtakunnan orjat ja köyhät vapaat roomalaiset\nkaipasivat vapautta ja valtaa. Mutta Spartacuksen johtaman\nvallankumouksen hävittyä he tunsivat itsensä voimattomiksi uusiin\nvallankumousyrityksiin ja sentähden heidän kaipuunsa alkoi kääntyä\nsisäänpäin, moraalituen etsimiseen ja keskinäiseen veljestymiseen. He\nomaksuivat esseniläisiä ja uusplatonilaisia aatteita -- molemmat\npääkohdissaan yhteenkäypiä -- ja kehittivät niistä aatteellisen pohjan\nliikkeellensä.\n\nTuota roomalaisen valtakunnan köyhälistön liikettä johtamaan\ntunkeutunut pappi johdatti liikkeen taivaan ja helvetin uomiin ja\nkohotti lunastajajutun koko liikkeen lähtökohdaksi ja voimaksi ja\niankaikkiseksi opastajaksi.\n\nEvankeliumien opit, jotka muka pitäisi olla \"opetuslasten\" ja\napostolien esittämiä, olivat suurilla joukoilla tietona aikoja ennen\nKristuksen aikaa. Ja ne opit jotka väitetään Kristuksen itsensä\njulistamiksi olivat myöskin valmiina, ennen lausuttuina ja\nkirjotettuina kauan ennen Kristusta; buddhalaisille enimmät niistä\nolivat yleisesti tunnettuja vuosisatoja ennen juutalaisen lunastajan\nolemassaoloa.\n\n\n\n\n27\n\n\nMiten tapahtuu Kristuksen kieltäminen ja väärentäminen?\n\nNuo suuret orjalaumat ja vapaa roomalainen köyhälistö -- molemmat\nPaavalin pakanoita -- ikävöivät vapautta ja yhteiskunnallista valtaa,\nja juutalaiset odottavat Eliaansa toista tulemista.\n\nOn siis olemassa suuria joukkoja, jotka olemassaolonsa ehtona ovat\npakotettuja pyrkimään valtaan. Mutta monien orjakapinain veriin\ntukahdutettua vallankumouksellisten ainesten mielialassa mystiikka\nrupeaa näyttelemään yhä suurempaa osaa. Ihmeen kautta saavutettavan\nvapauden ja vallan ja tuhatvuotisen valtakunnan toivo kasvavat\nvoimakkaiksi. Tarvitaan vain voimakas selitys lunastajan\nolemassaolosta, ja usko sellaiseen juurtuu nopeasti.\n\nPienenä sivunäytöksenä tuon kansanliikkeen aikana esiintyy Kristus. Hän\nsaarnaa vapaudesta ja lunastuksesta, joka _jo on kaikilla olemassa_.\nVapautta ikävöineet kuuntelevat, eivätkä ymmärrä että Kristus puhuu\nvain oman tunteensa tilasta, oman sairaan hermotuntemuksensa lajista,\nvaan sanovat katso, Messias! Seuratkaamme häntä. He seuraavat ja\npitävät senverran melua että viranomaisten huomio kiintyy heihin.\nSeuraus Kristukselle on ristille joutuminen.\n\nJa sitte seuraa kristusongelman hämärin ja samalla hirvittävin kohta.\nHänen seuraajansa ovat odottaneet että hän nostattaa ja kykenee\nnostattamaan kapinan heti kuin vallassaolijat alkavat häntä ahdistaa.\nHe ovat alun alkaen lähteneet liikkeelle taistelua ja voittoa varten.\nMutta Kristus ei nosta kapinaa, kieltää kaikki vastustusaikeet ja antaa\nitsensä tuomita ristille edes järjellisellä puheella itseänsä\npuolustamatta.\n\nMikä perinpohjainen ja katkera erehdys hänen seuraajillensa! He\nodottivat profeettaa, aatteittensa moraalista oikeuttajaa, ja\nsotapäällikköä, käytännöllistä toimeenpanijaa. Ja tämä, jota he\nsiksi luulivat, olikin käsittämätön höperö, äärimmäisen moralihulluuden\npersonoituina, elämänkieltäjä, voimaton lammaslunastaja,\nidiootti-vapahtaja, jonka menettelyä ei voinut kuin hämmästyksellä\nihmetellä.\n\nKristuksen seuralaiset eivät ymmärtäneet Kristuksen elämää, sen\nvähemmin he ymmärsivät hänen kuolemaansa. Ja siksi selitys\nkristusongelmasta tuli toiselta puolelta niin törkeän raaka, mutta\nsamalla niin saatanallisesti mestarillinen, että se voipi antaa aiheen\n\"kuolettavaan nauruun\" niille jotka ovat säilyneet syrjästä\nkatselijoina -- mutta niille joita se koskee se on antanut aiheen\ntappavaan suruun.\n\nMiten iroonisesti sivistynyt juutalainen onkaan mahtanut tuntea\nhalveksimista kristittyjä kansoja kohtaan nähdessään ja kuullessaan\nheidän jumalana palvelevan yhtä omituisesti sairasta juutalaista --\nsamaan aikaan kuin terve juutalaisuus on yleisesti ja törkeällä tavalla\nkielletty ja häväisty.\n\nKristuksen tavasta kuolla kysyi hämmästynyt joukko pitkät ajat -- noin\nneljäkymmentä vuotta -- kuka? Mikä? Minkälainen ihminen se oli, joka\nsillä tavalla kuoli? Kun oli tarpeeksi kysytty astui esiin hetkeksi\nsyrjään sysätty saatanallinen nero, pappi, Saulus Tarsoslaisen haamussa\nja julisti voimakkaasti: -- \"Niin rakasti jumala maailmaa että hän\nantoi ainoan poikansa teidän edestänne. Jokainen joka uskoo hänen\npäällensä pelastetaan, mutta _joka ei usko se kadotetaan_\".\n\nTuo vastaus oli häpeällinen vastakohta \"Kristuksen opille\", jonka\nyhtenä pääkohtana oli julistus, että kaikki ovat \"jumalanpoikia\".\nMitään välimatkaa jumalan ja ihmisen välillä ei ole ja minkään uhrin\ntarpeellisuus siis ei voi tulla kysymykseenkään. Tuolla vastauksella\nlaskettiin aatteellinen perustus voimakkaimmalle ja hirveimmälle\npappisvallalle mitä vielä koskaan ihmiskunta on saanut kärsiä.\n\nKun väärennyksen perustus oli laskettu jatkuu väärennys selittelyllä\nKristuksen ominaisuuksista. Ne kansajoukot, jotka pyrkivät valtaan\neivät voineet hyväksyä idiootti-vapahtajaa eikä yksipuolista rauhan\nevankeliumia, koska he eivät voineet niitä käyttää tarkotuksiensa\nmoraalisina ohjeina. He tarvitsivat vihan sekä rakkauden jumalallisen\nsanoman, sodan sekä rauhan evankeliumin. Ja tätä tarvetta tyydyttämään\nalkaa papin tarkoituksenmukainen toiminta.\n\nJos mieli papin voittaa, Kristuksen täytyi tulla yhtähyvin vihan kuin\nrakkaudenkin sanomaksi, rauhaan kehottavaksi ja sotaa sallivaksi\njumalaksi -- muuten vihaavat ja sotaa haluavat joukot eivät olisi\nKristusta jumalaksensa ja lunastajaksensa tunnustaneet.\n\nJa sisältä mustat ja ulkoa kalpeat agitaattorit pitivät huolen siitä\nettä Kristus tuli tahrittua kaikilla niillä ominaisuuksilla jotka\nkuuluivat ylöspäin pyrkiville mutta alhaisella sivistysasteella\noleville ihmisille. -- Tietysti voipi yhtähyvin sanoa, että Kristus\ntuli aivan ansiottomasti ihmisominaisuuksilla koristetuksi.\n\nMiksikä tuossa suuressa väärennyksessä on turvauduttu juuri\nveriuhrimaiseen lunastajajuttuun? Siksi, koska ainakin arialaisen rodun\nkaikki kansat ovat aikoinaan käyttäneet ihmisuhreja lepyttääksensä\njumalia. Epäilemättä Paavali ja muut mahdolliset lunastajajutun\nsepittäjät ja korjailijat ovat tunteneet kansoissa elävän taikauskon\nuhrista yleensä ja tiesivät heissä vieläkin elävän voimakkaana\nmaagillisen taipumuksen uskoa ihmisuhrin voimaan. Siihen he perustivat\njutun Kristuksen uhrikuolemasta.\n\nSivistyneet roomalaiset eivät luonnollisesti uskoneet ihmisuhriin,\nmutta tulee ottaa huomioon, että väärennys olikin tehty alhaisella\nsivistysasteella olevia varten, joista toivottiin Rooman vallan\nkukistajia. Että osa sivistyneistä roomalaisista omaksuivat\nkristinuskon, oli vain valtiollinen temppu, jolla luultiin voitavan\nehkäistä Rooman valtaa uhkaava häviö.\n\n\n\n\n28\n\n\nAlussa \"kristillinen liike\" oli maallisen elämän järjestämistä ja\nsellaisena sen käsittivät kansajoukot kauan aikaa vielä sen jälkeen kun\npapit olivat siltä maallisen merkityksen kieltäneet. Sitä mukaa kuin\nliike muodostui kristinuskoksi ja kirkoksi ja pappisvalta varmistui,\nkutistuivat liikkeen maallista elämää tarkoittavat ominaisuudet ja\nkäskyt ainoastaan pappien havaittaviksi ja heidän toimestansa\ntäytettäviksi. Ja viimein, pappisvallan päästyä kylliksi varmalle\nvallan pohjalle, liikkeen alkuperäiset tarkoitukset tulkittiin\ntarkoittavan puhtaasti henkisiä asioita. Kansajoukoille liikettä\nruvettiin tulkitsemaan vain uskomiseksi Kristukseen, joka rukoilevana\nkaritsana \"isän oikealla puolella\" koettaa lievittää heidän \"kauheiden\"\nsyntiensä seurauksia.\n\nSen kansanliikkeen, jolle Paavali väärennyksessä antoi nimen\nkristinusko, johtavina ajatuksina olivat essealaisuus ja\nuusplatonilaisuus, pääkysymyksenä ihannekommunismi. Väärennetyn\nliikkeen johtavaksi ajatukseksi tuli pappisvalta.\n\n\"Ensimäiset kristityt\" kävivät kiivasta sanasotaa aatteittensa puolesta\nPaavalin julkeita väärennyksiä vastaan, joiden väärennysten pohjalle\nkirkko alkoi rakentua.\n\nPapit lopullisesti valtaan päästyänsä kielsivät \"kristinuskon\"\ntarkoittaneen ja tarkoittavan sorrettujen ja orjien maalliseen valtaan\nja vapauteen nostamista. Julistamalla kristinuskon koskevan ainoastaan\nsielua ja tuonpuoleista elämää kirkko kielsi kristinuskon.\n\nMinkälaiseksi onkaan muodostunut lähes kahden vuosituhannen aikana\nkristinusko? Mitä on käytännöllinen kristillinen liike meidän\npäivinämme? Kirkkopolitiikkaa, joka ulospäin vaikuttaessaan on\nvehkeilyä ja sotaa vallan saamiseksi ja omaisuuden kokoamiseksi. Ja\nsisäisessä vaikutuksessaan, henkisessä puolessaan, se on elämän\nkieltämistä, ei henkevöitymisen ja herkistymisen kautta, vaan köyhyyden\nja likaisuuden suosimisen avulla.\n\nSiitä asti kun kirkko kielsi kristinuskon kansanliikkeenä\nkristillisyyden hyveinä on ollut säälin, tyytyväisyyden ja köyhyyden\nkunnioittaminen ja pelon vaistojen ihmisiin istuttaminen ja\nylläpitäminen. Ja ne vaistot ovat vahingoittaneet kristittyjä kansoja\nenemmän kuin sodat ja ruttotaudit.\n\nTehdäksensä köyhyyden ihmiselliseksi ja köyhän ihmisen arvoiseksi\n\"pyhät miehet\" ovat keksineet lauseen \"mene ja myy tavarasi!\" ja jutun\nrikkaasta miehestä ja Latsaruksesta. Mutta tehdäksensä köyhyyden\njumalalliseksi ja köyhän tyytyväiseksi, kärsiväksi marttyriksi, kirkko\npisti nuo lauseet Kristuksen suuhun. Vaikka onhan selvää että\nkristukselaista taivaanvaltakuntaa -- sydämentilaa -- ei voida siepata\nniin yksinkertaisella tempulla kuin rikkautensa lahjoittamisella tai\nhankkimalla ruumiinsa ilettäviä paisumia täyteen.\n\nMutta kirkko tiesi mikä sille oli edullista ja sentähden se tahtoi\ntehdä jokaisesta, kellä ei ole yhteisiä liike-etuja papin kanssa,\nkurjan Latsaruksen tai tavaransa kirkolle lahjoittaneen \"rikkaan\nmiehen\", armeliaisuuden tyypin. -- Kerjäläinen ja almunjakaja, kas\nsiinähän ne ovatkin kristillisen kirkon ihanneihmistyypit.\nOikeudenjakaja on kristilliselle kirkolle tuntematon. Oikeuden kuittaa\nse julistamalla kaikissa niissä tapauksissa missä se itse ei pääse\ntuomitsemaan tuomarivallan kuuluvan jumalalle.\n\nKristillinen kirkko ei pyri kasvattamaan tervettä ihmistä eikä voi\nkoskaan sellaiseen pyrkimykseen tullakaan kokonaisuutena, koska\nmahdollisimman paljon erehtyvä, likainen ja tietämätön ihminen on\nkirkolle välttämättömyys. Senpätähden kirkko kieltää todellisen\njalostumisen ja koettaa likaisella moraalillansa myrkyttää kaikki\njalostusmisaatteet.\n\nNiinpä meillä ei olekaan yhteiskunnallista laitosta jota kristillinen\nmoraali ei olisi myrkyttänyt.\n\nTerveys, vaistojen terveellä tavalla tyydyttäminen on käynyt\nkristillisissä maissa rikokseksi. Ja sairaus, suorassa sarjassa\nalentava sääli ja nöyryys ja ummehtunut vaistojen tyydytys, niistä on\ntehty kaikkien inhimillisten hyveiden edelläkäypiä enkeleitä.\n\nSentähden, kun kirkko olemassaolonsa ehtona tarvitsee sairaita, kurjia\nihmisiä, \"vaivaisia syntisiä\", kirkon täytyy olla vihamielisellä ja\nkieltävällä kannalla maallista viisautta vastaan. Ja kenenkään ei\ntarvitse toivoa, että kirkko voisi tuolta kannaltansa kääntyä ja ruveta\nsaarnaamaan elämäniloa, onnea, terveyttä ja jalostumista. Sitä se ei\nvoi tehdä kieltämättä jumalaa, lunastusta, armoa, anteeksiantamusta ja\nihmisen synnillisyyttä. Kieltämällä ne kirkko voisi tulla elämän\nmyöntäjäksi ja edistäjäksi. Mutta mitä jäisikään kirkosta, joka\nkieltäisi jumalan...!\n\nKen harrastaa tervettä elämää, korkeampaa sivistystä ja ihmisen\njalostumista hän ei voi suosia kristillisyyttä missään muodossa.\n\nEi riipu papin tahdosta, onko hän tieteiden ja järjen ystävä tai\nvihollinen. Hänen täytyy olla niiden vihollinen, jos hän haluaa\nolla kristityn kirkon palvelija. Kerran, Italian renessansissa,\nryhmä pappeja yrittivät nousta ja nostaa kirkkoa kokonaisuutena\nvalon ja järjen piiriin, mutta kirkko musersi nousijain työn.\n\"Uskonpuhdistuksen\" kautta se hävitti renessanssin voitot melkein\njäljettömiin samoin kuin se ennemmin oli hävittänyt eräissä suhteissa\nvielä nytkin saavuttamattoman antiikin sivistyksen.\n\nKokonaisuutena kirkko siis ei voi koskaan tehdä sovintoa tieteiden ja\njärjen kanssa, koska kaikki tieteet ja johdonmukainen järjellinen\najattelu sisältävät tuomion kirkolle. Tieteissä on poikkeuksena\nainoastaan teologia -- joka ei ole mikään tiede eikä voi saada tieteen\narvoa kenenkään järjellisen ihmisen silmissä.\n\nTieteiden alue on tämä maailma ja niiden harrastus ihmisiin nähden\nterveeksi ja tietäväiseksi tekeminen, jos ne nimittäin esiintyvät\nrehellisinä, ilman sivuvaikuttimien antamatta johtaa tieteellistä\ntyötä. Kirkko tarvitsee sairaita ihmisiä toista maailmaansa varten ja\nsentähden se ei voi tieteille totuuden arvoa myöntää.\n\nKristitty kirkko ei voi tunnustaa mitään sellaista totuutta, joka\ntarkottaisi elämämme järjestyksen perusteiden muuttamista. Kristitty\nkirkko ei ole aatteen ja hengen kirkko, vaan se on dogmatiikan kirkko.\nJa dogmatiikka ei voi oleellisesti kehittyä. Kirkon täytyy aina väittää\ntotuuden olevan ulkopuolella meitä ja ulkopuolella aisteilla tajuttavaa\nmaailmaa.\n\nSenpätähden kirkko vihaakin katkerimmin niitä ihmisiä, jotka väittävät\nettä kirkon \"ehdoton totuus\" on ehdoton -- humbuuki.\n\nKristillisen kirkon suurin rikos, sen mädättävä mustuus on\nsiinä, että se toimii järjestelmällisesti kristittyjen kansojen\nsairaana pitämiseksi, alhaisen ihmistyypin kasvattamiseksi, ja\ntänäpäivänä se tekee sitä _itsetietoisesti_, ja sentähden se\nyksityisomistusoikeusjärjestelmän jälkeen on ankarimmin tuomittava kuin\nyksikään muu sivistyskansojen elämään vaikuttanut yhteiskunnallinen\norgaani.\n\nKirkon omilla sanoilla lausuttuna syytös kirkkoa vastaan kuuluu:\n\nHyljättyänsä \"kristinuskon\" kirkko on vastoin parempaa tietoansa\njärjestelmällisesti ja tarkoituksella kasvattanut saatanan lapsia --\nsaatana: kurjuuden symboli -- ja itsetietoisesti kieltänyt ja estänyt\njumalanlasten -- jumala: elämän onnen symboli -- maan päälle\nilmaantumisen.\n\nEi ole yksistään ja välittömästi kristillisen kirkon syy, että suurin\nosa kristittyjen kansojen jäsenistä vielä tänäpäivänä elävät\nkurjuudessa, mutta välittömästi ja suurimmaksi osaksi kristillisen\nkirkon syy on se, että kristitty ei tunne kurjuutta kurjuudeksi ja\nalhaiseksi. Ja se on se kirous, jonka vielä viimeinenkin kirkosta\nluopuva kristitty tulee kirkolle huutamaan.\n\n\n\n\n29\n\n\n\"Kristityksi tullakseen täytyy olla sairas, siihen ei voi kääntyä\",\nvakuuttaa filosoofi Nietzche. Ja samaa osottaa \"pakanain\" tavattoman\nvaikeatöinen kääntäminen. Kristillisen kirkon oppi on sodanjulistus ja\nkuolemantuomio kaikkia ihmiseläimen terveitä vaistoja vastaan, ja siksi\n\"luonnon tilassa elävät\" kansat eivät taivu kristinuskoon muuten kuin\npakon edessä, ja \"sydämenasiaksi\" kristinusko heille ei tule muuten\nkuin periytymisen, veren myrkytyksen kautta.\n\nNiitä kärsimyksiä joita kristitty vielä tänäpäivänä nurkumatta kantaa\nei voi sietää terve ihminen vastaan taistelematta.\n\nRisti on likaisuuden ja köyhyyden symboli. Mitä ahkerammin sitä\nsuudellaan sen likaisempia ovat ihmisten huulet ja tylsempiä katseet.\n\nKuka voisikaan parantaa maailmaa jossa on enemmistö kristityitä!\nKristitty ei ole maailmassa elämää varten, hän on maailmassa --\nkuolemaa varten, ja sentähden hän ei voi hyväksyä elämän evankeliumia.\n\nKristitylle ei voi tarjota nautintojen maailmaa, sillä se on iloinen ja\nvaloinen, ja sitä kristitty ei voi sietää. Hänen maailmansa on pimeä,\nlikainen ja piikikäs ja sellaisena hän sen pitää niin kauan kuin hän on\nkristitty.\n\nKristityn kanssa ei kannata ruveta maailmaa parantamaan. Kristityn\nmaailmasta hävittäminen on yksi maailman paranemisen ehto.\n\nKristityllä maailmalla on viime vuosisadalla ollut yksi ainoa\ntodellinen suurkristitty, joka on saanut äänensä kuuluville yli\nsivistyneen maailman. Ja mitä hän on maailmalle huutanut?\n\n\"Täyttäkää isän tahto\" ja \"älkää seisoko pahaa vastaan\"! Tuon hulluista\nhulluimman neuvon, neuvon jota kehittyvät kansat eivät voi toteuttaa,\ntuo aikamme suurkristitty, kreivi Tolstoi, huusi maailmalle sadoissa\näänilajeissa. Noita humbuukimaisia korulauseita syötti hän Venäjän\nkansalle korkeimpina totuuksina yhä uudelleen ja uudelleen, sensijaan\nkuin hänen olisi pitänyt kehottaa kansaansa aktiivisesti nousemaan\ntyrannejansa vastaan, kiihottaa ja terästää heidän tarmoansa\n\"ylösnousemukseen\", eikä loruilulla isän tahdosta heikontaa heidän\nvähääkin itseluottamustansa. -- Ja sellaista sanottiin kirkon\nkukistajaksi ja uskonnon pilkkaajaksi, miestä joka maailmanmaineensa\navulla vahvisti uskoa tyhjään enemmän kuin sukupolvi venäläistä\npapistoa ja esti vapaan ajattelun edistymistä enemmän kuin venäläinen\nsensuri. Hän kirkon kukistaja ja uskonnon pilkkaaja! Mikä narripeli.\n\nNiin paljon kuin kristillisyyden myrkyttämä maailma Tolstoita\nihaileekin -- ja ymmärtää häntä yhtä väärin kuin Kristustakin -- on\nkuitenkin selvää ettei tuo jumalanvaltakirjalla varustettu anarkisti\nollut elämän edistäjä, vaan elämänkieltäjä, kulturin ja nautintojen\nväsyttämä kulturin ja nautintojen kieltäjä.\n\nVoipi sanoa että samaa kuin Kant kategoorisine imperatiiveineen oli\nhenkisen vararikon ja itsemurhan partaalle joutuneelle filosofiselle\nteoloogialle, samaa oli Tolstoi jankutuksineen isän tahdosta epäilemään\nalkaneille kristityille.\n\nKantin kategoorinen imperatiivi joutui parahiksi vangitsemaan\nkristillisyyden kahleista irtautumaisillaan olevaa filosoofista järkeä\nja pitämään sitä vuosisadan melkein alallaan. Samoin tolstoilaisuus\nikäänkuin luulotellun jumalan salapoliisi kristillisyyden kirjavasta\nvarastosta astuu esiin kiinniottamaan tuhansia opiskelevasta nuorisosta\nja järkeänsä käyttämään alkaneista ihmisistä, jotka yrittivät pujahtaa\nulos kristillisyyden piiristä järjen vapaille ja ihanille lakeuksille,\nelämän myöntämisen ja taistelun ja voiton tielle. Ja tälle sivistynyt\nmaailma räpyttää käsiänsä ja huutaa: suurta, kuuluisaa! Täydyn\ntunnustaa, etten todellakaan käsitä mitä suurella ja kuuluisalla\ntarkoitetaan.\n\nJos kristukselainen humbuuki, jos neuvo \"älkää seisoko pahaa vastaan\"\npidetään vielä tällä vuosisadalla suurena ja kuuluisana, jos sitä\npidetään sivistyskansoille sopivana ja onnea tuottavana siveysohjeena,\nsilloin täydymme sanoa -- vaikene järki, tutkimus ja vapaa-ajattelu!\nIhmiset haluavat kuulla inspireerattujen aasien puhuvan.\n\nKristillinen kirkko on nimittänyt ihmisen luomisen ruunuksi, mutta on\nkaikella voimallansa kasvattanut hänestä epäonnistuneimman eläimen,\nepäonnistuneimman sentähden, koska ihminen on terveistä vaistoista\neksynyt pahemmin kuin muut eläimet.\n\nJos haluaisi kuvata keskinkertaisesti terveen ja aikamme teknillistä\nkehitystä vastaavan ihmisen ja vertaisi häntä kristittyyn, ainakin\nmoraalinen erotus olisi hämmästyttävämpi kuin korkeamman luokan apinan\nja kristityn välinen eroavaisuus.\n\nKristityn hävittäminen ja ihmisen kasvattaminen pitäisi olla kaiken\ntieteen, taiteen ja \"vapaan järjen\" huomion esineenä.\n\nVarsinaisten kristittyjen käännyttämiseen ei kannata tuhlata aikaa. On\nvain laitettava sulut, että kristillisyyden mätä ei pääse saastuttamaan\nsellaista mikä vielä on pelastettavissa. On taisteltava nuorisosta.\nJättäkäämme vanhat rauhaan ja pelastakaamme nuoret. Tulkoot vanhat\nenkeleiksi, mutta nuoret _ihmisiksi!_\n\nJokaisen yhteiskunnan, joka haluaa kantaa sivistyneen yhteiskunnan\nnimeä pitäisi asettaa terveyslautakuntia ja säätää suojeluslakeja\nkristillisyyden myrkytystä vastaan ja sen poistamiseksi.\n\nVankeuden uhalla pitäisi kieltää kristillisyyden missään muodossa\nopettaminen alle kahdeksantoista vuotisille. Ja jokaiselta\nkolmekymmentävuotta täyttäneeltä kristityltä pitäisi kieltää\nkansalaisoikeudet jokaisessa sivistyä haluavassa valtiossa.\n\n\"Raakaa väkivaltaa!\" sanotaan. Joutavia. Kirkko ei ole koskaan\najatellut sillä tavalla levittäessään kristillisyyttä julkisen sekä\nsalaisen väkivallan avulla. Ja tässä on kysymys paljon enemmästä kuin\nkristillisyyden vihaamisesta ja kristityn tunteiden loukkaamisesta.\nTässä on kysymys yhteiskunnallisesta lääkärin toimesta suurpiirteisen\njalostamispolitiikan toteuttamista varten. Lääkäri leikkaa elävään\nlihaan päässeen syövän järkeilemättä, missä määrin teko tyydyttää\ntunteita. Yhteiskunta voipi myöskin \"leikata\" ja \"polttaa\"\nkristillisyyden syövän ollenkaan ottamatta huomioon kristittyjen\ntunteita ja mielipiteitä. Ellei se sitä tee, jos se edelleenkin antaa\nkristilliselle liikkeelle täyden toimintavallan ja kristitylle täydet\nkansalaisoikeudet, vieläpä etuoikeudella, todistaa se että\nkristillisyys on osannut liiaksi hyvin turvata itsensä järkeä vastaan,\nettä sivistyneiden kansojen politiikka on liiaksi kristillisyyden\nmädättämä, että pappi vieläkin hallitsee.\n\n\n\n\n30\n\n\nRiistojärjestelmän, kristinuskon ja monien muiden rappeuttavain\ntekijäin tuloksena meillä on kahdennenkymmenennen vuosisadan ihminen,\njoka saarnaa ankaraa moraalia. Moraalisaarnojen lomassa \"kiusaaja\"\ntulee hänen luoksensa ja pakottaa hänet \"lankeamaan\".\n\nHän yhä edelleen turvautuu valheeseen: rukoilee, paastoaa ja kiduttaa\nitseänsä. Rukousten ja itsekidutusten lomassa tulee \"kiusaaja\" ja\npakottaa hänet \"lankeamaan\".\n\nHän luopuu maailmasta ja vaeltaa yksinäisyyteen. \"Kiusaaja\" seuraa\nhäntä korpeen ja vuorille ja pakottaa hänet \"lankeamaan\".\n\nHän etsii yksilön pelastusta uusista aatteista ja ihanteista.\n\"Kiusaaja\" on ehtinyt edelle: esittää hänelle uusia aatteita ja\nihanteita vastaavat viettelykset ja pakottaa hänet \"lankeamaan.\"\n\nHän koettaa parantaa lähimmäistänsä sulkemalla hänet vankilaan, siten\nerottaaksensa hänet julkisen elämän viettelyksistä. Yksinäisyydessä ja\nvankeudessa \"kiusaaja\" on ainoa parannettavan toveri, ja pakottaa hänet\n\"lankeamaan\" syvälle salaisiin paheisiin.\n\nJa viimein hän suuressa moraaliraivossansa löytää \"puhtaasti\" elävän\nlähimäisen, löytää ihmisen jolla ei ole paheita. Mutta katso! -- Se oli\nkahdella jalalla kävelevä ja puhuva aasi, jolla ei ole mitään\nhyveitäkään.\n\nJa viimein hän huomasi totuuden, jota niin kauan oli turhaan etsitty.\nHän löysi korkeampaan moraaliin johtavan lähtökohdan, joka kuuluu:\n\n_Ellei ihminen saa totella \"kiusaajaa\" ja \"langeta\" elämä tulee hänelle\nvastenmieliseksi ja sietämättömäksi._\n\nLisäksi hän huomasi, että mitkään aatteet ja ihanteet eivät voi\npelastaa yksilöä; ne voivat \"pelastaa\" ainoastaan rodun tai kansan tai\nluokan, jos rotu, kansa tai luokka todella pelastusta haluavat.\n\n\n\n\n31\n\n\nSe \"kiusaaja\", joka yksilön kykenee pakottamaan \"lankeemukseen\" aina ja\nkaikkialla on mielijohteita ja tahtoa suurempi voima: vaistot. Se on se\nvoima, joka tulee asettaa ensimäiselle sijalle siveellisten arvojen\nkäsittelyssä.\n\nCeylonin Vedda-kansan jäsen on peräti alhaisella sivistysasteella,\nmutta, useain tutkijain vakuutuksen mukaan, hän ei osaa ollenkaan\nvalehdella, ei silloinkaan vaikka hän voisi valheella henkensä\npelastaa. Hän ei tunne valhetta ja voimakas vaisto estää hänet\nhyväksymästä sellaista mikä ei ole toden kanssa yhtäpitävää.\n\nKaikki se mikä näyttää ihmisessä olevan hänen yksilöllisyydestänsä\njohtuvaa johonkin pakottavaa tai jostakin estävää pyrkimystä on\nperiytymisen, kasvatuksen ja vallitsevan elämänjärjestyksen kautta\nihmisen yksilöllisyyteen kehittynyttä vaistoa, jossa periytymisellä\nkuitenkin on suurin osallisuus.\n\nErityisesti solutuman tutkiminen -- joka nyt on vasta alussa -- ja sen\nominaisuuksien tarkempi selville saaminen tulee lähimmässä\ntulevaisuudessa osottamaan paljon huomattavia perinnöllisyyttä koskevia\nseikkoja. Se tulee selvittämään myöskin periytyvien vaistojen laatua ja\nperiytymisvoimaa.\n\nMaterialismin pohjalla olevassa sielutieteessä jo tunnustetaan\nniinsanottu \"tajuton vaikutus\" ja todistellaan että \"tajuttoman\" ja\ntajuavan vaikuttavan voiman välillä ei voida löytää mitään varmaa rajaa\nsamoin kuin ruumiin ja sielun välilläkään ei ole mitään varmasti\nmääriteltävää rajaa.\n\nSamoin sielutiede tuntee vaiston voimana, joka ei tarvitse\nitsetietoista sielutoimintaa johtaaksensa tekoon. Vaisto voipi pakottaa\nilman edelläollutta mielikuvaa ja \"itsetietoista\" tahtomista.\n\nVaistot elävät ja kestävät pakottavina voimina vielä kauan sen jälkeen\nkuin niitä synnyttävät ja kehittävät ulkonaiset syyt ovat lakanneet\nvaikuttamasta.\n\nVaisto on ainoa \"sielullinen\" ominaisuus jota voidaan otaksua\nilmaantuvan jo puhtaasti fysikaalista ja kemiallista laatua olevissa\nilmiöissä -- mutta siitä huolimatta se ilmenee korkeimmankin\nitsetietoisen järjen asteilla, mutta sen vaikutusta ei voida tarkalleen\nerottaa mielikuvien, järjen ja tahdon vaikutuksista, koska se useissa\ntapauksissa hallitsee edellisiä.\n\nKuitenkin järjellä on olemassa yksi etuoikeus. Korkealle kehittyneenä\njärki kykenee keksimään keinoja kaikkien ihmisen ominaisuuksien\njalostamiseksi -- itsensäkin.\n\nVaisto ei määrää tarkalleen yksityisten tekojen laatua, mutta se määrää\nsuunnan mihin pyritään.\n\nVaiston oleellisin ja samalla jyrkin tunnusmerkki onkin juuri se, että\nse esiintyy aina jonakin kokonaisena järjestelmänä -- rappeuttavana tai\njalostavana -- sensijaan kuin mielijohteet, järjen arvioimiset ja tahto\nesiintyvät enempi heiluvina, hetkellisinä ja siveelliseltä arvoltansa\nsuuresti vaihtelevina tekoina.\n\nTieto on aina persoonallisen kuulemisen ja näkemisen ja tuntemisen\ntulos. Vaisto on aina veriperintö, jota ympäristö tosin voipi vahvistaa\ntai heikontaa.\n\nTieto hyvästä ei kykene estämään pahasta, jos vaistot ovat taipuvia\npahaan. Siinä selitys ristiriitaan: miksi eletään toisin kuin\ntiedetään...\n\nSelvinkin tieto ja parhainkin todistus ovat voimattomia muuttamaan\nsuhdettamme johonkin asiaan, jos vaistomme suhde siihen on toinen kuin\ntietomme. Esimerkiksi:\n\nJoukko marssii laulaen sankarilaulua\n\n    \"Ei muuta johtajaa, ei luojaa\n    kuin kansa kaikkivaltias\" --\n\ntai mikä vielä kuvaavampaa: on asestettu ja valmis \"petoina\"\nraatelemaan veljiänsä, pelkäämättä maan tai \"taivaan\" valtoja. Mutta\nkun nuo \"sankarit\" ja \"pedot\" sattuvat pimeällä kulkemaan yksin\nhautausmaan ohitse vapisevat he pelosta ja kauhusta. Miksi? Siksi koska\nheillä on vuosisatain opetuksen perintönä vaisto, joka kammoo\nnäkymättömiä voimia. Ja tuota vaistoa vastaan tieto ja todistus siitä,\nettä \"nuo näkymättömät\" voimat eivät ole koskaan keneltäkään\nhiuskarvaakaan katkaisseet, ei merkitse mitään, eikä tule\nmerkitsemäänkään niin kauan kuin on olemassa tyhjän pelkäämisen vaisto.\n\nEi siis tieto hyvästä ja oikeasta, vaan terveet vaistot, terve veri- ja\nlihaskudos kykenevät pakottamaan hyveeseen.\n\nSyvällisempi tieto kuitenkin voimakkaasti huutaa meitä taistelemaan\nympäristömme muuttamiseksi terveeksi, kiihottaa meitä arvostelemaan\nyhteiskuntaa ja toisiamme, joka on ensimäinen yhteiskunnan ja ihmisen\njalostumisen ehto.\n\nMielijohteet syntyvät hetkellisen ulkoapäin tulleen vaikutteen\njohdosta. Mielijohde on hetkellinen ajatuskuva, voimakkuudessa\nsuhteellinen syyhynsä, synnyttäjäänsä, ja häipyy verrattain pian.\nVaisto sensijaan vaatii pitkiä aikoja muuttuaksensa ja voimakkaita\ntoimenpiteitä.\n\n\"Nouseminen\" ja \"lankeaminen\" voivat olla tuloksia hetkellisistä\nmielijohteista, jotka syntyvät ulkopuolisista vaikuttimista.\nJohonkin määrättyyn suuntaan pyrkiminen on seuraus vaistosta.\nVaistot toimivat samoin kuin aistitkin kahteen vastakkaiseen suuntaan:\nhaluavat ja vierovat. Haluavat vaistot pakottavat siihen johon ne\npyrkivät ja vierovat vaistot pidättävät siitä mikä niille on\nvastenmielistä.\n\nVaisto ollessansa mielijohteita, järjen arvioimisia ja tahtoa\nvoimakkaampi on luonnollisesti myöskin aisteja voimakkaampi. Vaisto\nvoipi pakottaa sellaiseenkin jota aistit voimakkaasti vierovat.\nOllessansa aisteille vastakkaiset vaistot voivat aisteja rappeuttaa\nniin pitkälle että aistit kokonaan kuoleutuvat. Useimmin kuitenkin\naistit rappeutuvat puhtaasti ulkopuolista laatua olevista syistä.\n\nJos vaistot ovat terveitä ja toimivat sopusoinnussa voimakkaimman\nvaiston olemassaolon säilytysvaiston kanssa, vierovat ne kaikkea\nrappeuttavaa ja pakottavat pyrkimään siihen mikä tuottaa tervettä\nnautintoa. Mutta jos vaistot ovat pitkiä aikoja vallinneiden\nyhteiskunnallisten vääryyksien kautta pilaantuneet, niiden vaikutus\nmuuttuu päinvastaiseksi: ne pakottavat rappeuttavaan ja estävät\njalostumisesta.\n\nLisäksi tulee sairas moraali ylösalasin kääntyneine elämänarvoineen ja\nkasvattaa mukaisensa käsityksen kärsimyksestä ja nautinnosta. Sen, joka\nmerkitsee rappeutumista ja todellisuudessa kärsimystä käsitetään ja\nuskotaan merkitsevän lopullisesti ja korkeampaa nautintoa ja\npäinvastoin.\n\n\n\n\n32\n\n\nSairaat vaistot pakottavat kaikkiin epäsäännöllisyyksiin elämäntavoissa\nsiilonkin kun ulkopuoliset voimat eivät esiinny kylliksi voimakkaina\npakottaaksensa epäsäännöllisyyksiin.\n\nSummattuna nuo vaistot johtavat päämäärään, joka on elämän kieltäminen\nja kansan ehkäpä rodunkin häviö -- siis vastakohta sille johon yleensä\nluultiin pyrittävän.\n\nLuultiin pyrittävän korkeampaan elämään ja saavutettiin elämän kokonaan\nkieltäminen. Luultiin kuultavan itsesäilytysvaiston ääntä ja tultiin\ntodellisen itsensä kieltämiseen.\n\nMoraalisessa suhteessa turmiollisimmat nykyisen sivistysyhteiskunnan\ntaudeista ovat nälkä, tuberkuloosi ja syfilis.\n\nTurmiollisimpia sivistysihmisen vaistoista ovat vaisto\nyksityisomistukseen, vaisto tietämättömyyteen, vaisto likaisuuteen,\nvaisto säälimiseen, vaisto kuuliaisuuteen järjen kustannuksella ja\nvaisto sellaiseen kauneuteen, jossa kokonaan unohdetaan terveys.\n\nHuomattuamme että on olemassa hyvin laajalle levinnyt voimakas vaisto\ntietämistä vastaan: -- ei tahdota tietää -- ymmärrämme ihmisten\nitsepintaisuuden olla tajuamatta yksinkertaisimpia uusia mutta peräti\ntärkeitä asioita.\n\nVaiston tietämistä vastaan on synnyttänyt ennenkaikkea epäsuotuisat\ntilaisuudet tiedon hankkimiselle. Ja siveellisenä tietämisvastaisen\nvaiston synnyttäjänä on ollut ensimäisellä sijalla kristinusko, joka on\nsaarnannut maallisen viisauden mielettömyyttä ja tehnyt tietämisestä --\nerittäinkin köyhille -- suorastaan paheen.\n\nMutta tietämisen tarve, pysyvä halu tietää mahdollisimman paljon,\non perusteiltansa kiinteässä yhteydessä itsesäilytysvaiston\nkanssa. Ja tietämisen tarpeen lakkaaminen merkitsee itseasiassa\nitsesäilytysvaiston rappeutumista.\n\nLikaisuus on ruumiille sairauden verho, etuvarustus, jossa tuhoavien\ntautien siemenet itävät, pesivät ja kehittyvät. Likaisuus on yksi\nensimäisiä ehtoja ruumiillisen rappeutumisen tielle pääsemiseksi. Mutta\nsiitä huolimatta likaisuus on hyvin vähän vihattu.\n\nTerveistä vaistoistaan kauaksi eksynyt joukko pitää taudit\nvälttämättöminä, vieläpä osa -- uskonnollinen osa -- kunnioittavat\ntauteja jonain hyvänä, siveellisesti oikealle tielle ojentajina,\njohdatuksena johonkin parempaan, ja sentähden sairautta edistävä\nlannoitus, likaisuus, kuuluu asiaan.\n\nKoira nuolee itsensä ja penikkansa puhtaaksi ulkonaisesta sekä omasta\nliasta, mutta enemmistö ihmisiä pitävät liassa elämisen selvänä asiana,\njonka vastustamiseksi ei kannata edes siveellistä vastalausetta panna,\nsen vähemmin ryhtyä toimenpiteisiin sen poistamiseksi.\n\nMutta onhan selvää että hengen puhtautta huutava ja hakeva sivistynyt\nmaailma unohtaa lihan puhtauden ja antaa sen mädätä. Korkeintaan\nheitetään joskus säälivä silmäys jotakin mätänevää kohtaan, mutta\nsuuri, ilettävä yhteiskunnallinen likaisuus ei herätä mitään huomiota.\n\nSääli! Onko se hyve? Onko se sellainen vaisto, jonka järjestelmällistä\nistuttamista ja kehittämistä on sallittava ja edistettävä?\n\nSääli esiintyy rappeutuneiden ja häviämään tuomittujen hyväksi, kuuluu\nyli-ihmistä haaveilevan filosofian huuto. Ja se on totta. Jos sääli\ntulee perinnölliseksi vaistoksi, järjen kustannuksella toimivaksi\nelämänohjeeksi, esiintyy se kehnon ja alhaisen elättäjänä vieläpä hyvin\nuseissa tapauksissa niiden synnyttäjänä.\n\nIhminen tekee oikean ja hyvän työn antaessansa esim. ruhjoutuneelle\nensimäisen avun tai voidessansa tyydyttää nälkäisen tarvetta\ntilapäisesti. Mutta väärin ja huonosti hän tekee jos hän suosii ja\nsallii sellaista järjestystä jossa kokonaiset ihmislaumat voivat\nruhjoutua ja miljoonaiset joukot nälkään nääntyä. Sairas, säälivä, on\nhänen tuntonsa, jos hän kammoksuu, hävittää niitä yhteiskunnallisia\nvoimia jotka sellaista järjestelmää tukevat.\n\nKauniisti tekee mies kun hän vaikka oman henkensä uhalla pelastaa\njonkun suuren asian tai vaarassa olevan lähimmäisensä. Ruman,\nsukupuoltansa, kansaansa ja koko rotuansa häpäisevän ja alentavan teon\ntekee mies suostuessansa naisen emärakkauden vaatimana siittämään\nlapsia keuhkotautia sairastavan vaimonsa kanssa ja säälistä\nsuostuessansa elämään yhdessä hänen kanssansa, vaikka itse vielä on\nterve. Parempi olisi että vaimo hukkuisi \"ikävöimiskyyneleihinsä\" kuin\nettä mies saastuttaa itsensä ja suostuu siittämään ennen syntymistänsä\nkurjuuteen tuomittuja lapsia.\n\nNainen joka menee hoitajattareksi kuppasairaalaan tekee sitä kauniimmin\nmitä huolellisemmin hän hoidokkejansa vaalii. Mutta törkeästi hän\nrikkoo kauniin, terveen ja jalon periajatuksia vastaan jos hän suostuu\nvaimoksi kuppataudin saastuttamalle miehelle, vaikka tuo mies muuten\nolisi maailman parhain. Mutta nainen säälii ja suostuu, jos mies\nromantillisesti vakuuttaa ampuvansa itsensä jos hänen täytyy luopua\nhimoitsemastansa naisesta. Jalomielisemmin terve nainen kuitenkin\ntekisi jos hän antaisi sellaisen miehen ampua itsensä.\n\nMeillä on säälillä sekoitettua politiikkaa, joka rakentaa vaivaistaloja\nja harrastaa eläinsuojelusta, mutta unohtaa suojata kansalaisia\njulkista ryöstöä ja ruhjomista vastaan. Ja meillä on kristillisen\nsäälin sotkemaa sukupuolirakkautta, joka yhä enemmän ja enemmän raiskaa\nelämämme perusteita.\n\nTerveyden suurin hyve on edesvastuuntunne. Sairauden suurimmat hyveet\novat sääli ja nöyryys.\n\nSäälin hyveeksi saarnaamisella on onnistuttu myrkyttämään siveelliset\narvot rakkaudessa, politiikassa, puhumattakaan taiteesta, jossa sääli\non päässyt näyttelemään hirvittävää osaa. Siitä on seurauksena, että\nsamassa määrin kuin sääli on päässyt vaistoksi velvollisuuden- ja\noikeudentunto ovat jääneet heräämättä, eikä ainoastaan heräämättä,\nmutta ne ovat menneet huomattavasti alaspäin. Ja kuitenkin\nvelvollisuuden- ja oikeudentunto ovat terveempiä ja parempiin tuloksiin\nviepiä kuin sääli.\n\nMutta sääli ja sitä seuraava nöyryys ovat välttämättömiä monille\nyhteiskunnallisille laitoksille ja erittäinkin kirkolle. Köyhille\ntarjottavana oppina sääli on kirkolle välttämättömämpi kuin\nsakramentit. Saarnaamalla sääliä ja nöyryyttä hyveinä voidaan säilyttää\nja edistää kurjuus -- synti -- ja monistaa se. Ja sellainen asiaintila\non välttämätöntä kristitylle kirkolle. Kirkko ja pappi elävät\nkurjuudesta. Kirkon \"peruskallio\" ei ole Kristus vaan se on kurjuus.\nSille se on rakennettu ja sillä se seisoo vielä tänäkin päivänä.\n\n\n\n\n33\n\n\nPerhemuoto on yksi niitä laitoksia, joissa rappeutuminen voipi näytellä\nhirvittävää osaa ja jalostuminen saada suurimpia voittojansa, jos\nperhemuoto on jalostumiselle sovelias. Nykyinen perhemuoto on\nrappeutumisen edistäjä hirvittävässä mitassa. Mutta kuitenkin se juuri\non se yhteiskunnallinen laitos jonka puolustamiseksi enimmät ja\ntyperimmät siveelliset kiivailut esiintyvät.\n\nNykyistä perhemuotoa eivät puolusta ainoastaan tietämättömät\nrappeutuneisuuden edistäjät, mutta sitä puolustavat monet kuuluisat\ntiedemiehet siveyden ehtona, eivätkä näe sen rappeutuneisuutta, sen\nvähemmin sitä että nykyisen perhemuodon, tiedollisen sivistyksen\nkorkealla ollessa ja naisen saavutettua yhteiskunnallisia oikeuksia,\ntäytyy olla rappeuttava vaikutuksiltansa.\n\n\"Perhe on niitä raakalaisuuden jätteitä, joissa ei ilmene kuihtumisen\nmerkkiäkään, vaan jotka ovat vielä tänäkin päivänä yhtä elinvoimaisia\nkuin kuunaan ennen\", sanoo kuuluisa tiedemies professori Westermarck.\n(Tapojen historia sivu 33).\n\nSyyksi perheen säilymiseen selittää Westermarck sikiön suojelemisen\ntarpeen. Jos sikiötä ei suojeltaisi olisi se rodun loppu.\n\nEpäilemättä Westermarckin selitys sikiön suojelemistarpeesta yhtenä\nperheen koossapitäjänä on oikea niin pitkälle kuin on kysymys\nyksityisen omistuksen ajasta. Sensijaan Westermarck ei ole oikeassa\nväittäessään perheen olevan tänään yhtä elinvoimaisen kuin \"kuunaan\nennen\".\n\nPerheen koossa pitäjät ovat lapset, kotitalous ja aviouskollisuus, jos\non kysymys nykyisistä sivistyskansoista eikä vain muutamista tuhansista\nyläluokkaisista. Ja noiden koossapitäjäin lisäksi tulee ottaa huomioon\nvielä yksi tekijä, joka koskee nimenomaan rappeutuvaa perhettä, mutta\njolle ei ole annettu mitään huomiota, ja se on ollut _naisen alempi\ntiedollinen asema_.\n\nMutta ovatko nuo perhettä koossa pitävät tekijät tänäkin päivänä yhtä\nelinvoimaisia kuin kuunaan ennen? Kaukana siitä. Meillä on tuhansittain\nperheitä joissa aviouskollisuus on enemmän kuin kyseenalaista.\nKotitalous on ollutta ja mennyttä. Kuinka suuri onkaan niiden luku,\njoille koti on vain siveellisesti välttämätön paha. Kotona ollaan vain\nsen verran kuin on välttämätöntä maineen vuoksi. Ja lapset sitte? Eikö\nmiljoonat perheet pyri vapautumaan lapsista niin ettei niitä tehdä ja\nmyöskin niin ettei niitä hoideta, jos vain suinkin on mahdollista\npäästä sellaisesta. Ja naisen tiedollisuus edistyy nopeasti ja se\nvaikuttaa voimakkaasti perheessä ja sukupuolisuhteissa vallitseviin\nsiveyskäsitteihin, jotka vuorostaan vaikuttavat nykyiseen perhemuotoon\nhajoittavasti. -- Se on todennäköisesti nainen joka tulee voimakkaammin\nvaikuttamaan nykyisen perhemuodon perinpohjaiseksi hävittämiseksi.\n\n\n\n\n34\n\n\nNe tavat ja ne ehdot, joidenka alaisena sivistyskansojen avioliitot\nrakennetaan ja se tapa jolla niissä eletään ovat ikäänkuin uhkahuuto\npohjattomaan syvyyteen vaipuvilta: Me emme salli jälkeläisistämme\ntulevan parempia kuin me itse olemme! Se \"huuto\" ehkä on suurimmalle\nosalle itsetiedoton, mutta silti se ei ole vähemmän kamala ja vähemmän\ntosi.\n\nAvioliittoon aikovalta kysytään -- jos mitään kysytään -- onko hän\nkunniallinen ja puhdas? se on: tekopyhä. Ei kysytä, onko hänen\nsiitosnesteensä edes veneerisistä taudeista vapaa? Kysytään,\nonko hän hellä isä? Ei kysytä, onko hän terve isä. Kysytään, onko hän\npuhdas morsian? Ei kysytä, ovatko hänen rinta- ja vatsaonkalonsa\nsäilyneet muodin kuristukselta siksi avarina, että terve ja\nnormaalikokoinen sikiö voisi kehittyä ja syntyä. Ei kysytä, onko hänen\nruoansulatuselimensä niin terveet että sikiö voisi saada riittävän\nravinnon. Sanotaan: sinulla täytyy olla tuomarin tai papin lupa\nvoidaksesi pariutua. Ei sanota: sinulla täytyy olla lääkärin todistus\nvoidaksesi siittää.\n\nAvioliiton ehdoissa yleisesti kielletään siveettömänä kaikki se mikä on\nelämän, voiman ja terveyden ja kauneuden ehtona ja myönnetään\nainoastaan se mikä on rappeutumisen, voimattomuuden ja rumuuden\ntekijänä.\n\nJa kaiken tämän ylösalasin kääntyneen arvioimisen lisäksi on yhtenä\navioliiton ehtona -- siellä missä raha ei ole ainoa ehto --\n\"sielullinen rakkaus\", henkinen sopusointu.\n\nEi voida kyllin värikkäästi kuvata sitä ristiriitaa ja niitä\nselkkauksia, jotka johtuvat siitä, että pidetään humbuukia henkisestä\nsopusoinnusta avioelämän onnen perusehtona. -- Henkinen sopusointu ei\nole edistyksen, vaan rappeutumisen merkki, jos on kysymyksessä miehen\nja naisen aina ja kaikissa henkisesti sopiminen.\n\nJos poistamme avioelämästä yhdyselämän, joka siihen välttämättömästi\nei kuulu, nykyisen avioliiton järjelliseksi perusehdoksi jääpi\njälkeläisten siittäminen. Ja avioelämän \"onnen\", sen tunteellisen\npuolen perusehdoksi jääpi -- ja oikeastaan on ollut siitä asti kun\nkotitalous on menettänyt merkityksensä -- ruumiillinen, paremmin sanoen\naistillinen sopivaisuus.\n\nKaikesta siitä avio-onnesta, mikä tyydyttää aisteja \"henki\" on syvästi\nkiitollinen. Mutta sitä jota aistit vierovat \"henki\" halveksii ja\ninhoaa ja voipi sallia ainoastaan sunnuntaihartauden ja sairaan säälin\nja helläluontoisuuden pakottamana.\n\nKuinka kiitollisia ovatkaan \"henget\" niissä harvoissa avioliitoissa,\njoissa vallitsee aistillinen sopivaisuus ja joissa on vielä tervettä\nelämänvoimaa normaalielämään.\n\nSitäpaitsi on ehdottomasti totta, että järjellinen tyydyttää myöskin\nterveitä tunteita. -- Tunteet voidaan kehittää liikkumaan järjen\nsallimissa rajoissa. Mutta \"henkinen sopusointu\" avioliitossa on\nkehittyneelle järjelle rasitus, koska \"henkinen sopusointu\" on\npuhtaasti tunneasia ja tapahtuu järjen kustannuksella.\n\n\n\n\n35\n\n\nNaiset ovat olleet kiivaimpia rappeuttavan perhe- ja\nsukupuolisuhde-moraalin puolustajia, vaikka juuri naisen asema perheen\njäsenenä ja sukupuoliolentona on kauan aikaa ollut räikeämpiä\ntodistuksia rappeuttavan moraalin mukaisen elämän kurjuudesta.\n\nMoralistin sokealla ankaruudella puhuessaan voisi sanoa, että\nkristittyjen maiden naisista vähintään puolet ovat tavalla tai toisella\nporttoja. Ja kuitenkin naiset vuodattavat kokonaisia kyynelvirtoja ja\npäästävät ilmoille tuhansia pyhiä suuttumuksia rappeuttavan moraalin\njärjettömyyksien puolustamiseksi. Mikä kohtalon iva pirullisen\nkamalassa siveysilveilyssä! Ne jotka vääryydestä enimmän kärsivät\nkiivaimmin vääryyttä puolustavat.\n\nNaisen alennus avioliitossa on mennyt niin pitkälle, että naisissa ei\nole enään olemassa kuin siitoseläimiä, työjuhtia: rääkättäviä\norjattaria ja hekumoitsijoita. Muunlainen naisen asema nykyisessä\nperheessä on niin harvinainen ettei siitä kannata puhua.\n\nNaisen tiedollinen kehitys ja sitä seuraava yhteiskunnallinen\ntasa-arvoisuus tulevat kuitenkin lähimmässä tulevaisuudessa herättämään\nnaisen yksilöllisyyden, joka nousee kapinaan viimeisten itseasiassa\nvain muodollista laatua olevien perhesiteiden katkomiseksi.\n\n\n\n\n36\n\n\nKun joukko salaisia aviorikkojia löytävät yhteiskunnallisista\nvastustajistansa yhden julkisen aviorikkojan he suut vaahdossa huutavat\nyhteiskunnallisten vastustajiensa aatteiden siveettömyydestä. Ja yksi\nnoita \"siveettömyyksiä\" on silloin tällöin esitetty ajatus vapaasta\nrakkaudesta. Tuollaisen \"siveellisen\" huudon sattuessa suuri osa muuten\nkumouksellisista ihmisistä, aremmat luonteet, hätääntyvät ja\nsiveellisesti perääntyvät tunnustamalla: \"meillä ei ole mitään\ntekemistä perheen kanssa\".\n\nMutta selväähän on -- vaikka vain pienelle vähemmistölle -- että jos\nmeillä on tekemistä määrätynlaisen yhteiskuntamuodon kanssa meillä\ntäytyy olla tekemistä myöskin saman yhteiskunnan perhemuodon kanssa,\nkoska perhe on osa yhteiskuntaelämää ja osa yhteiskuntamuotoa, vieläpä\nhyvin huomattava osa.\n\nJa sen lisäksi on selvää, että jos nykyiset sukupuolisuhteet ja\nperhemuoto ovat sellaiset että niissä alkeellisempienkin terveiden\nsiveysohjeiden rikkominen, miehen sekä naisen alennustila ja\nruumiillisesti heikkojen ja henkisesti tylsien lapsien mailmaan\nsaattaminen ovat yleisiä noiden suhteiden ja muotojen täytyy hävitä ja\ntulla korvatuksi joillain korkeammilla muodoilla, jos mielitään\nollenkaan saada mahdolliseksi terveempien, siveellisesti voimakkaampien\nihmisten syntyminen.\n\nAikamme avioliitoissa suurin osa kärsivät kuolettavasti siitä kun eivät\nole rakastuneet ja loput kärsivät siitä -- kun ovat rakastuneet ja\npysyvät rakastuneina.\n\nMiehen ja naisen yhdyselämää ei voida millään järjestelmällä saada\nsopusointuiseksi. Sensijaan avioliitto ilman yhdyselämää voidaan saada\nonnelliseksi ja aviouskollisuuskin lujemmaksi.\n\nMiehen ja naisen yhdyselämä ilman \"kuolettavaa katkeruutta\" on\nmahdollinen ainoastaan kahdella ehdolla. Täytyisi olla ehdottomasti\nkaksi samanlaista luonnetta, joka on psykolooginen sekä fysiologinen\nmahdottomuus. Tai sitte jommankumman personallisuuden täytyy kuoleutua,\njoka voipi olla mahdollinen ainoastaan heikoille luonteille, mutta ei\nole missään tapauksessa suositeltava sovinnollisuuden ehto.\n\nPersoonallisuuden kuoleutuminen tapahtuu ainoastaan siten että toinen\nmasentaa toisen yksilöllisyyden, jota sitte kauniisti sanotaan \"yhteen\nsulautumiseksi\".\n\nKun aviopuolisoilta -- erittäinkin köyhiltä -- loppuu sukupuolinen\nkiihko, joka tavallisesti loppuu muutamien parittelujen jälkeen,\nalkavat he katsomaan toisiansa osakeyhtiön jäseniksi ja odottavat että\nkumpikin hyödyttää avioliitto-osakeyhtiötä yhtä paljon. Nykyisessä\njärjestelmässä nainen kuitenkaan ei voi sitä tehdä, koska hänen\ntehtäviltänsä puuttuu rahallista arvoa suuremmassa määrässä kuin miehen\ntehtäviltä, ja sentähden ja alemman tietoisuutensa tähden se on\nuseimmiten nainen, jonka persoonallisuus tulee avioliitossa\nkuoletetuksi. Naisen täyteen yksilöllisyyteensä heräämisen yhtenä\nehtona on yhdyselämän poistaminen avioliitosta.\n\nKansanvaltaisuuden saavutettua tarkoituksensa, työväenluokan valtaan\nnoustua, kansalliset voimat tulevat ennenkaikkia kohdistettavaksi\nluontoa vastaan ja tuotannon kehitykseen, saadaksemme runsaasti niitä\nelämän mukavuuksia, joita olemme vuosisatoja voimakkaasti himoinneet,\nmutta samaan aikaan varsinaisesti alkaa taistelu miehen ja naisen\nvälillä yhteiskunnallisesta vallasta. Tuo taistelu tulee kohottamaan\nnaisen sekä miehen yksilöllisyyttä enemmän kuin mikään entisistä\nyhteiskunnallisista taisteluista. Mutta molemminpuolinen voimakas\nyksilöllisyys on sopimatoin sellaiseen yhdyselämään kuin nykyinen\nperhemuoto edellyttää. Sukupuolisuhteiden ja lasten siittämisen täytyy\ntulla jatkumaan toisenlaisen avioliittomuodon kautta kuin mitä nykyinen\non.\n\n\n\n\n37\n\n\nElämän ja ihmisen ylösnousemuksen kieltämiset ilmenevät räikeimmin\nnykyisessä tavassa siittää jälkeläisiä, siinä edesvastuuttomuudessa\nmillä jälkeläiset maailmaan saatetaan.\n\nJa kuitenkin ihmisen siveellisen voiman huomattavana tekijänä, ehtona,\non siitostoimituksen järjellisyys. Jos siitostavat ovat järjettömät\nsikiö saapi osansa järjettömiä sukupuolisuhde-vaistoja.\n\nKristillisesti sivistyneen yhteiskunnan siitossuhteet ovat jo kauan\nolleet niin järjettömiä että niiden vallitessa oikeastaan ei voi olla\nkysymystäkään muusta kuin siveellisesti heikon ihmisen siittämisestä.\n\nSivistyneen ihmisen \"henkiset hyveet\", hänen rapakkoeläin-moraalinsa ja\nsivistyneen ihmisen taudit ovat kehittyneet niin pitkälle että terveen\nihmisen siittäminen on enemmistölle mahdottomuus.\n\nVallitseva moraali pitää oikeana vieläpä vaatimalla vaatii\nsukupuolielämää, jossa kaikki terveyden alkeellisimmatkin ohjeet\ntörkeällä tavalla häväistään. Senpätähden terveiden jälkeläisten\nsiittäminen on harvinaisuus sellaistenkin keskuudessa joiden\nperhe-elämää köyhyyden kirous ei ole kurjistuttamassa.\n\nMoraalin myrkky on saastuttanut niin perinpohjin ettei voida \"siveyttä\"\nrikkomatta ajatellakaan uusien ihmisien siittämistä terveellä tavalla,\nsääntöperäisenä, järjellisenä inhimillisenä toimituksena.\n\nMinkälaisia ovatkaan ne jälkeläiset, joita siittää ja synnyttää tämä\nsukusurkastumisen mahtavin edistäjä nykyään jo epäonnistuneilla\nperusteilla oleva avioliitto? Minkälaisia ovat jälkeläiset pilaantuneen\nsiemensolun ja pilaantuneen munasolun yhdynnästä?\n\nRappeutuneiden yhä nopeammin rappeutuvia kääpiösikiöitä, joista vain\nosa saadaan elämään suurella työllä ja vaivalla.\n\nMutta elämä jossa, jos tätä menoa jatkuu, kohta täytyy olla jokaista\nsyntynyttä lasta hengissä pitämässä spesialistilääkäri -- sellainen\nelämä ei kannata.\n\nJälkeläisten siittämistä tulee päästä ohjaamaan ajatus: -- lapsia ei\nsaa \"tulla\", vaan niitä tulee tehdä ja niitä on pyrittävä tekemään\ntunnettuun tarkoitukseen soveltuviksi.\n\nAjatelkoon jokainen ken ajatella voipi, mitä on moraali joka ei saa\n\"siveellistä halvausta\" siittäessänsä syfiliksen saastuttamalla\nsiemensolulla uusia ihmisiä maailmaan.\n\nAjatelkoon jokainen ken ajatella voipi, mitä on sukupuolirakkaus, joka\nrakkauden nimessä siirtää tuberkuloosin ituja tuleviin sukupolviin.\n\nMitä on yhteiskunnallinen moraali, joka yhteiskunnallista laatua\nolevalla porttolajärjestelmällä sallii myrkytettävän siitossolut yhä\nlaajemmalle ja laajemmalle.\n\nParempi olisi, jos \"vapaa antautuminen\" olisi yleisesti\nvallalla, lääkärin terveiksi todistamien ihmisten kesken, kuin\nporttolajärjestelmä, joka saastuttaa kokonaisia kansakuntia.\n\nMutta ennenkaikkia olisi saatava selväksi ja myöskin\nyhteiskunnallisissa laeissa määrätyksi, että sukupuolisuhteissa\nainoastaan terveet kuuluvat terveille ja ainoastaan sairaat sairaille.\n\n\n\n\n38\n\n\nOn johdonmukaista että edesvastuuttomasti siitetyt lapset myöskin\nkasvatetaan edesvastuuttomasti.\n\nYksi suurimpia yhteiskunnallisia virheitä on se, että yhteiskunta antaa\nvielä tänäkin päivänä suurimman osan kasvatuksesta suorittaa\nhenkilöiden, jotka ovat teknillisesti sekä teoreettisesti tietämättömiä\nkasvatustyöstä. Sellaisia ovat vanhemmat melkein poikkeuksetta ja\nmyöskin suurin osa varsinaisista opettajista.\n\nKuinka voisikaan tässä järjestelmässä, jossa käytännöllisten sekä\nteoreettisten kykyjen kehittyminen riippuu ennenkaikkia rahallisista\nehdoista, kehittyä kykeneviä opettajia niillä palkoilla joita opettajat\nsaavat. Tavallisella karjakolla on yhtä hyvä palkka kuin alempien\nkoulujen opettajilla ja opettajattarilla, vaikka vasikkain kasvatus\nvaatii paljon pienempiä ponnistuksia teknillisten ja teoreettisten\ntietojen saamiseksi kuin ihmislasten kasvatus. Mutta tämä pinnalta\nmaterialistinen, mutta sisältä mustimmasti spiritualistinen yhteiskunta\npitääkin vasikkain ja porsaiden kasvatuksen paljon tärkeämpänä kuin\nihmislasten kasvattamisen.\n\nMyöskin rappeuttavasti vaikuttava on vallitseva _kasvatuksen\nanarkistisuus_. Aikamme kasvatukselta, erittäinkin alemmalta -- joka on\nkasvatuksen tärkein puoli, koska se on laajin -- puuttuu kokonaan\nterveesti jalostavat yhteiskunnalliset päämäärät. Ainoastaan\nyksilöllisiä päämääriä, terveitäkin, opetetaan, mutta niitäkin\nanarkistisessa sekasorrossa. Koti särkee sen mitä koulu rakentaa ja\npäinvastoin, yksi opettaja kieltää toisen opettaman \"totuuden\", toinen\nluokka koulussa opettaa vastakkaista maailmankatsomusta edelliselle\nluokalle j.n.e. ihanassa sekasorrossa. Ja tuota kaikkea sanotaan\nsiveelliseksi kasvatukseksi!\n\nMutta eihän sovi unohtaa että tässä yhteiskunnassa onkin kaikki vain\nsiveellistä. Kasvattakaa lapsenne siveellisesti. Antakaa heille\nsiveellisiä neuvoja, siveellistä kuritusta, näyttäkää siveellisiä\ntapoja ja yhä uudelleen ja uudelleen siveellistä, sellainenhan on\nmoralistiemme kasvatusohjelma.\n\nHyvien ihmisten kasvatuksen esteenä ei ole siveellisten ponnistusten\npuute --- päinvastoin nuo ponnistukset juuri ovat kasvatuksen\nsiveellisen puolen rappeuttajia -- mutta sen esteenä on ensiksi\nkurjuuden perintö lapsissa ja toiseksi kurja ympäristö.\n\nSuurin osa nykyään syntyvistä lapsista ovat saaneet perintönä ei\nainoastaan kurjistuttavat vaistot, mutta suorastaan kurjistuttavilla\ntaudeilla myrkytetyt solut. Nämä lapset ovat raiskattuja ja tuomittuja\njo ennen syntymistänsä, ja heistä ei voida kasvattaa hyviä ihmisiä\nmillään niistä \"siveellisistä\" kasvatuskeinoista, jotka nykyisessä\nkasvatuksessa ovat yleisiä.\n\nEnin osa työläiskoteja ovat niin kurjia että niissä ei voida mitään\njärjellisesti siveellistä kasvatusta harjoittaa, sillä järjellisen\nsiveellisyyden harjoittamisen ensimäisiä ehtoja ovat puhtaus ja valo,\njotka ennen kaikkia työläisen kodista puuttuvat. Tuonlaisille kodeille\nsiveellisten kasvatusohjeiden antaminen on samaa kuin raamatunlause\nnälkäisille tai puhtauden kymmenen käskyä rapakkoeläimille.\n\nMoralistin opettamat kasvatuskeinot ovat ei ainoastaan hyödyttömiä,\nvaan suorastaan vahingollisia sellaisille lapsille jotka ovat\nperinnöllisesti sairaita. Terve täysi-ikäinen ihminen voinee\npoikkeustapauksessa kestää moralistin henkisen rääkkäyksen, mutta\nsairas lapsi ei voi sitä kestää rappeutumatta yhä alemmaksi.\n\nJa sellaisia sairaita lapsia huomaamme olevan paljon. Yksistään nälän,\nkeuhkotautien ja syfiliksen saastuttamia lapsia on enemmän kuin puolet\nkaikista syntyvistä lapsista. Kun otamme huomioon monet muut periytyvät\ntaudit kysymme kauhulla: kuinka vähän meillä onkaan terveinä syntyviä\nlapsia?\n\nMitä tarjoaa moralisti näille lapsille? Siveellisiä kasvatusohjeita:\nmoraalisaarnoja ja siveellisiä selkäsaunoja ja pahimmassa tapauksessa\nsiveellisiä rukouksiakin.\n\nMikä kuolettavan viisauden yhteiskunnallinen ylevyys! Antaa moralistin\nriehua siellä missä tarvitaan pikaista taloudellisen aseman\nparantamista ja lääkäriä. Antaa siveysohjeita sinne missä tarvitaan\nterveyttä. Elämän musta katkeruus ei voine esittää itsestänsä\nkyynillisempää varjoa kuin hengenvoimaan uskova moralisti on.\n\nEttä nuorille ei johtuisi mieleen kapinoiminen typerimmänkään\n\"vanhemman\" valtaa vastaan rappeuttava moraali on yhdeksi\nkasvatusperiaatteeksi hyväksynyt lauseen -- \"Kunnioita isääsi ja\näitiäsi että menestyisit ja kauan eläisit\", jota käskyä siveellinen\nkasvatus sitte selityksillänsä ulottaa kaikkiin vallanpitäjiin asti.\n\nJalostavan käskyn tulee tässä tapauksessa kuulua: Kunnioita poikaasi ja\ntytärtäsi, että tulevaisuus kunnioittaisi sinua! Ja yhteiskunnalle sen\ntulee kuulua: Kunnioittakaa lapsia ja nuoria. Tehkää heidän lapsuutensa\nja nuoruutensa iloiseksi ja onnelliseksi, etteivät he kiroaisi sitä\njärjestelmää joka heidät on kasvattanut.\n\nKäskyssä \"kunnioita isääsi ja äitiäsi\" rappeuttava moraali on tavannut\nyhden huippukohtansa, koska se sillä voipi voimakkaasti kääntää ihmisiä\nmenneisyyden ihailemiseen.\n\nIhmisen tulee ihanteenansa palvella tulevaisuutta eikä menneisyyttä.\nMenneisyydelle me emme mitään voi, mutta tulevaisuudelle me voimme\npaljon. Isän ja äidin palvelus on menneisyyden palvelemista. Pojan ja\ntyttären palveleminen on tulevaisuuden palvelemista.\n\nJos yhteiskunta tahtoo tulevaisuudelle ja ihmisen jalostamiselle mitään\nmerkitystä panna, sen ensimäisiä tehtäviä on ottaa lasten kasvatus\nyksinomaan yhteiskunnalliseksi tehtäväksi, johon kuuluu ravinto,\nvaatetus ja opetus.\n\nVäitteeseen että sellainen ei kannata tarvitsee huomauttaa vain\nsenverran, että sotilaskustannuksilla voidaan lapset kasvattaa hyvin.\n-- Mutta nykyisellä yhteiskunnalla on paljon suurempi halu pyrkiä\nkuolemaan kuin elämään. Lasten kasvatuksessa varat menisivät elämän\nedistämiseen, mutta sotilaskustannuksissa ne saadaan menemään kuoleman\nedistämiseen.\n\n\n\n\n39\n\n\nTaide, taide sanoilla, väreillä, säveleillä ja liikkeillä voipi\nvaikuttaa paljon ihmisen jalostamiseksi tai rappeuttamiseksi.\n\nRappeuttava moraali on myrkyttänyt taiteemme niin että sen yleisen\nsuunnan voipi ilmaista sanalla _alentavaa_.\n\nMytholoogia näyttelee taiteessamme suurta osaa. Ja mikä on kristityille\nkansoille yhteinen mythologia? Raamattu. Sen siveysohjeet ovat vielä\nvallitsevina taiteessamme.\n\nKristinusko on esittänyt tallijumalaa. Tulos on tallisivistyksen omaava\nkristitty tolvana. Kristillinen kirkko on esittänyt kurjuuden\ntunkiomoraalia. Tulos on sairas, elävänä mätänevä kristitty eläin, joka\npitää kauheana siveettömyytenä kaiken taiteen joka ei haiskahda\nkurjuudelle, tunkiolle, ummehtuneelle ja mätänevälle.\n\nAntiikin kansoilla oli sivistyneemmät jumalat. Ja se johtui siitä koska\nnoilla jumalilla oli -- sivistyneemmät kansat. Kreikkalais-roomalainen\nmytholoogia ei esitä hyveenä mitään niin heikkoa ja kurjaa kuin\nkristillinen mytholoogia.\n\nRappeuttavan moraalin myrkytyksen seurauksena ovat taiteessamme vakava\nrealistisuuden puute ja samalla sen vastakohta: alaspäin kiihottava\nrealistisuus ja sairaan moraalin hyveenä esittäminen.\n\nTaiteemme ei ole niin pitkälle realistinen että se uskaltaisi esittää\nnykyisen elämämme siveettömän puolen niin vakavasti ja yksinkertaisesti\nettä suuri yleisö käsittäisi mistä on kysymys. Ja siilon taas kun\ntaiteemme esiintyy kansantajuisena realistisuutena se, sensijaan kuin\nsen pitäisi vaikuttaa vakavaa inhoa rappeutuneisuuteen, vaikuttaa\nrappeuttaviin tekoihin pyrkimistä kevyellä ruokottomuudellaan.\n\nKaikki yleisestä suunnasta poikkeava taide, kuten Bernard Shaw'n,\nAugust Strindbergin ja muutamien muiden elettävän elämän ihailtavien\nrealistikkojen, koetetaan rappeuttavan moraalin taholta leimata\nsiveettömäksi, ettei se pääsisi vaikuttamaan kansojen käsityksiin.\n\nHuomattavan laajoilla aloilla liikkuva sosialistinen tiedemies Karl\nKautsky sanookin esim. kansan kirjallisen taiteen menneen alaspäin\nsitte Homeron runojen. Samoin on käynyt myöskin muiden taiteiden: ne\novat rappeutuneet säännöllisesti.\n\nOlisikohan liiaksi perkeleellistä selittää taiteen yleistä mielipidettä\ntyydyttää koettavan suunnan johtuvan siitä, että yleinen mielipide ei\nsalli oman kehnoutensa kuvaamista. Näemmehän me sellaisessa syytöksen\nitseämme vastaan. Puolustaaksemme itseämme kiellämme kehnouttamme\nkuvaavalta taiteelta taiteen arvon ja tuomitsemme sen siveettömäksi.\nSellaiseen kumminkin viittaa se kiivaus, jolla vastustetaan oman\naikamme elämän vakavaa realistisuutta taiteessa ja tunnustetaan\nhaluttavan keskitien hillittyä, \"siveellistä\" taidetta.\n\nSensijaan varsin mielellään sallitaan entisyyden realistisuutta ja\nsamoin tulevaisuuden.\n\nEntisajan ihmisen erehdyksiä me voimme käyttää todistuksina omasta\nkorkeammasta sivistyksestämme ja siveellisyydestämme. Me annamme\nentisajan ihmisille anteeksi, jalomielisesti huomauttaen: \"he\neivät paremmin tietäneet!\" -- vaikka meidän ollaksemme rehellisiä\ntulisi sanoa: vähänpä me olemme edistyneet.\n\nTulevaisuudesta me sallimme kuviteltavan kuinka ihanaa hyvänsä, sillä\nsehän on meidän ylistystämme: onhan tulevaisuuden ihminen meidän\njälkeläisemme.\n\nMutta jos tulee taiteilija ja tieteilijä, joka osottaa että\ntulevaisuuden ihminen vielä tuhannen vuoden perästä voipi kärsiä meidän\nheille jättämästä veriperinnöstä, hänelle me hymähdämme tavattoman\nitsetietoisina. Vaikka meidän pitäisi uskoa tulevaisuuden ihmisen\n\"pyhästä hengestä\" syntymiseen me ennen senkin uskoisimme kuin\nmyöntäisimme, että tulevaisuuden ihmisessä meistä syntyneenä\ntäytyy olla parhaimmassakin tapauksessa ainakin jätteet meidän\nrappeutuneisuudestamme. -- Niin pitkälle me olemme materialisteja tällä\nmaterialismin aikakaudella.\n\nRappeuttavan moraalin myrkytys veressä ja hengessä käskee kieltämään\nsiveettömänä kaiken korkeamman moraalin ilmenemisen ja pyrkimyksenkin\nsiihen. Ja sentähden ei voida sallia että likaisuus ja raakuus\npaljastetaan sellaisina kuin ne elämässä ilmenevät.\n\nKantilainen filosofia on antanut kauniista määritelmän: -- \"Kaunis\nmiellyttää ilman intressiä, ilman mielitekoja\". Tuota määritelmää ovat\naikamme taiteet suuressa määrin koettaneet noudattaa, ja se on vienyt\nsuuren osan taiteestamme metafysiikan pilviin, pois tavallisen ihmisen\nkäsityspiiristä. Ja se on yksi rappeutumisen tie.\n\nJalostavan taiteen kauneuspuolellansa tulee olla sillä tavalla kaunis,\nettä se herättää voimakkaita mielitekoja ja pyrkimyksiä, ja\nrumuudessansa ruman sillä tavalla, että se herättää voimakasta inhoa ja\nvieromista.\n\nKantilaisen rappeuttavan filosofian määritelmiä seuraten idealistinen\nestetiikka opettaakin, että taiteesta on poistettava kaikki \"alhainen\nja jokapäiväinen\" -- siis elämän suurin osa. Mikä järjettömyys\nkätkeytyykään tuollaiseen esteettiseen opetukseen! Opettaa ihmisiä\ntaiteen avulla unohtamaan oman kehnoutensa, sekö olisi taiteen korkein\ntehtävä?\n\nTaiteen tulee synnyttää jalon ja kauniin kaipuun ja pyrkimyksen niihin.\nMutta se tapahtuu voimakkaimmin siten, että taide ensiksi osottaa mitä\nme olemme ja toiseksi mihin meidän on pyrittävä. Taiteen todellinen\nrealiteetti, todellisuus, on juuri se mitä me olemme, ja sen kuvaava\npuoli, ihanteellinen puoli, on se mitä me voimme tulla olemaan, mihin\nmeidän on pyrittävä. Nämä kaksi ehtoa täytyvät muodostaa perusteet,\njoille jalostavan taiteen tulee rakentua.\n\n\n\n\n40\n\n\nJos typeryys on hyvin puettu kunnioitetaan sitä, mutta ryysyihin puettu\nnero saapi lurjuksen nimen. Sairas käsitys kauneudesta on pukeutunut\nmäärättyyn muotiin, jota jokaisen on melkeinpä siveyden ehtona\nnoudatettava.\n\nSairas muoti pukeutumisessa, kuinka turmiollinen se onkaan ruumiille\nsekä sielulle!\n\nSairas muoti ei turmele ainoastaan muodin orjaa, vaan se turmelee\nmyöskin heidän sikiönsä ja siten on osaltansa yhtenä huomattavana\nrappeutumisen edistäjänä ja ihmisen ylösnousemuksen ehkäisijänä. Ja tuo\nsairas muoti ei ole ominaista ainoastaan muutamille muotinukeille, vaan\nse on ominainen sivistyneiden kansojen enemmistölle.\n\nTerveen aistillisuuden häviäminen synnyttää sairaita mielitekoja ja\nsairaat mieliteot synnyttävät sairaita muoteja, ja sairaat muodit\nkehittävät sairaita mielitekoja ja makua yhä pitemmälle.\n\nLiikevoittoon perustuva järjestelmä hankkii jollekin ihmisten tarpeelle\ntyydytykseksi kokonaan toisia esineitä kuin mitä tuo tarve\nterveellisellä tavalla tyytyäkseen kaipaisi. Siitä seuraa että aletaan\npitämään väärää tyydykettä oikean arvoisena. Ja silloin ollaan luovuttu\nyhdestä tärkeästä terveyden perusehdosta.\n\nSe että lasipalaset käyvät todellisista helmistä ei merkitse paljoa,\nmutta se että muotipuku kulkee todellisen ruumiin arvosta, se merkitsee\npitkälle kehittynyttä rappeutuneisuutta.\n\nRyöstön periaatteelle kehittyneelle yhteiskunnalle on edullisempaa olla\nmonimutkaisen ja sairaan muodin kannalla kuin yksinkertaisen ja terveen\nruumiin kannalla.\n\nTerve ruumis on täyteläinen ja sopusuhtainen ja vaatii syntymisensä ja\nterveenä pysymisensä ehdoksi terveen ravinnon, terveellisen asunnon ja\nterveellisen työskentelytavan. Se on liiaksi paljon ryöstävälle\njärjestelmälle. Sairas ruumis on suhteeton ja epätäydellinen jäsenien\nja lihaskudoksien kehityksessä, mutta tullaksensa muotiruumiiksi se\ntarvitsee ainoastaan kureliivejä, keinotekoisia osia ja täytteitä\nkorvaamaan lihaksien ja jäsenien epäsuhteellisia muodostumia. Ja\nkeinotekoiset täytteet ovat huokeampia hankkia kuin terveet\nlihaskudokset.\n\nSivistynyt maailma, joka pitää niin paljon melua hengen alennustilasta,\nei häpeä olla ruumiillisesti niin alhaalla että se pitää muodin ja\nmuotilaitteet parempina kuin luonnolliset lihaskudokset.\n\nTämä sivistynyt maailma, joka puhuu niin paljon ihmisen siveellisestä\nparantamisesta, muotihulluutensa tähden ei häpeä olla siveellisesti\nniin alhaalla että kasvattaa uuden sukupolven sikiöt kureliivien\nsisällä.\n\nMutta rappeutuneella ja rappeuttavalla estetiikalla ei ole yhtään sanaa\nsiveellisesti alentavaa ja häpeällistä muotia vastaan.\n\n\n\n\n41\n\n\nTaidettamme vaivaa yleisesti joukkopsykoloogian puute. Yksilö ja hänen\nominaisuutensa muodostavat vielä koko taiteen. Ja se on yksi niitä\nvääriä perusteita joille taiteemme on rakentunut. Yhteiskunnallisesti\njalostavan taiteen tulee esittää aatteita ja asioita eikä yksilöitä.\n\n-- Mitkä vaikeudet kohtaavatkaan taidetta, jos se rupeaisi seuraamaan\njoukkosielun ja joukkotoiminnan taidentamisohjetta, sanotaan. Eihän ole\nmahdollista esim. näyttämölle asettaa koko kansaa tai luokkaa mieliä\njärkyttävällä tavalla kysymään \"ollako vai eikö olla?\", vaan täydytään\najatus yksilöllistyttää ja asettaa joku Hamlet sitä esittämään.\n\nNiin asiallinen kuin tuollainen huomautus onkin, sitä vastaan kuitenkin\nsopii kysyä, miksikä Hamletin nimi ei voisi olla esim. Maailmantuska\nyhtähyvin kuin Hamlet. Eroitus voipi äkkiä ajatellen tuntua vain\nteknilliseltä tempulta, mutta kuitenkin sillä on puhtaasti aatteellinen\nmerkitys. Tuo \"teknillinen temppu\" ensiksi johtaisi katsojan ja\nkuulijan mieleen yleistä laatua olevan aatteen ja toiseksi joukon tai\nkansan joka sitä aatetta edustaa. Ja juuri sillähän on suuri ero, saako\nkatsoja ja kuulija taiteesta yleisen tai yksilöllisen käsityksen.\n\nPerinpohjin väärä on myöskin se estetiikan opetus, että taiteilijan ei\ntule välittää politiikasta eikä puoluetaisteluista, vaan hänen tulee\npyrkiä puhtaaseen taiteeseen. Mutta puhdas taide on puhdas humbuuki.\nJos kerran muut ihmiset välittävät politiikasta ja puolue-elämästä\ntaiteilijan on myöskin siitä välitettävä. Hänen tehtävänsä on esittää\npolitiikan ja puolue-elämän terveet sekä sairaat puolet.\n\nTaiteen ensimäisenä tehtävänä ei ole \"kauneuden ja sopusoinnun\npalveleminen\", kuten idealistinen esteettinen käsitys vaatii. Taiteen\nensimäinen tehtävä täydytään asettaa korkeammalle kuin kauneuden ja\nsopusoinnun palvelemiseen. Sen ensimäinen tehtävä on terveyden ja\njärjen palveleminen.\n\nTerveys ja järki eivät ole nykyiselle käsitykselle ollenkaan samat kuin\nkauneus ja sopusuhtaisuus. Vielä vähemmän terveys ja järki ovat\nkauneuden ja sopusuhtaisuuden seuraukset, vaikka otammekin kauneuden ja\nsopusuhtaisuuden terveessä merkityksessä. Onhan suhde päinvastainen:\nkauneus ja sopusuhtaisuus ovat terveyden ja järjen seurauksia.\n\nPalvellessansa \"kauneutta ja sopusointua\" taiteemme saarnaa\nvoimakkaasti rappeuttavan moraalin enkelihyveitä: \"ehdotonta\nrakkautta\", sairasta sääliä ja vapaaehtoista kärsimistä ja nöyryyttä\nvieläpä kristillisyyttäkin aivan ilettävässä määrässä.\n\nAsettaaksemme taiteen palvelemaan korkeinta ajateltavissa olevaa\nsiveysohjetta tulee sen ennenkaikkea palvella ihmisen joukkona\njalostamisajatusta, terveen ruumiin ja terveen järjen saavuttamisen\najatusta. Sitä päämäärää palvelee se parhaiten paljastamalla\njoukkokehnouden ja kiihottamalla jalostaviin joukkopäämääriin.\n\nOn varmaa, että se mikä meissä on kehnoa ja alhaista ei voi poistua\nennen kuin yleinen inho sitä kohtaan on herännyt. Ja tuon inhon,\nvierovan vastenmielisyyden herättämiseen ei riitä yksistään niiden\nkärsimysten sisäinen tunteminen, joita elämämme tapojen tummat\npuolet meille tuovat, vaan siihen vaaditaan joukkojulkisuutta,\njoukkomyöntämistä, että meissä todellakin on yleistä kehnoutta.\nSellainen vain voipi lähentää suuria joukkoja ja saattaa meidät\nymmärtämään toisiamme ei syyttäjinä ja tuomareina, ei kiiltävän\npuhtaina ja inhottavan likaisina yksilöinä, vaan saman elämäntavan\npääpiirteissään samanlaisiksi tekeminä, yhteen kuuluvina rappeutuneina\nihmisinä. Se auttaa meitä tajuamaan korkeamman moraalin vaatimat\nsyvälle käyvät yhteiskunnalliset toimenpiteet, joiden avulla ainoastaan\nvoidaan joukkoja siveellisesti kohottaa. Se auttaa meitä ymmärtämään\nkuinka kiinteästi me tarvitsemme toisiamme suuressa ja jalossa\nylösnousemuksessa, jonka tuloksena on ei ainoastaan uusi, parempi\nyhteiskuntajärjestelmä, vaan myöskin uusi, terve ihminen, jonka ei\ntarvitse hävetä elämäänsä eikä pyytää anteeksi olemassaoloansa.\n\n\n\n\n42\n\n\nRäikeästi ilmaantuu rappeuttava moraali käytännöllisesti\nvaikuttavimmassa puolessaan: laissa.\n\nMelkein kaikki lait ovat rappeuttavan moraalin hengen kanssa\nsopusoinnussa. Siitä on ensimäisenä todistuksena lakien puhtaasti\nkielteinen laatu. Rakentava lainlaadinta puuttuu yhteiskunnistamme\nkokonaan, vaikka siveelliseltä kannalta katsoen olisi paljon tärkeämpää\nse mitä pitää tehdä kuin se mitä ei saa tehdä, sillä ainoastaan se mitä\ntehdään voipi jalostaa.\n\nRappeuttavan moraalin mukaisesti rikoslakimme tuntevat ainoastaan\nrikollisen yksilön, joka on vapaa tekemään rikoksen tai olemaan\ntekemättä. Ja vaikka viimeisinä vuosikymmeninä on tieteen taholta\nuseasti todistettu vapaan tahdon olemattomuus se ei ole vaikuttanut\nrikoslakiin yhtään mitään, sentähden koska mikään kansa vielä ei ole\nhyväksynyt tieteellisen maailmankatsomuksen pääpiirteitäkään.\n\nEi ole monta järjettömämpää ajatusta kuin ajatus että rikos on\nyksilöllinen. Yhtähyvin voisi sanoa, että yksikkö on olemassa ilman\nmonikkoa.\n\nRikos ei ole koskaan eikä missään tapauksessa yksilöllinen ominaisuus.\nRikos on yhtä yksilötön kuin esim. keuhkotauti ja rikoksen tekijä\nyksilönä yhtä edesvastuuton kuin keuhkotaudin uhri.\n\nVaistosta johtunut rikos on peritty rikos ja mielijohteista seurannut\nrikos on ulkopuolisten vaikutelmien esiintuoma rikos, kummassakin\ntapauksessa yksilön vallan ulkopuolelta johtunut rikos.\n\nKaikilla nykyisillä sivistyskansoilla on rappeuttavia ja rikoksiin\njohtavia vaistoja veriperintönä. Ja kaikissa sivistys-yhteiskunnissa\nulkopuolisten vaikuttimien kautta mielijohteihin tarttuva rikoksen\nbasilli on ihmisen säännöllinen seuralainen. Ja ne voivat saattaa hänet\ntekoon milloin tahansa.\n\nYhä edelleen rikollista verta syntyy yhä enemmän rikollisesta verestä,\naivan samoin kuin keuhkotautia syntyy keuhkotaudista. Yhä edelleen\nyhteiskunnallinen ympäristö tulee pahemmaksi ja pahemmaksi rikoksen\ntartuttajaksi vaikutelmiensa kautta. Mutta yhteiskunnallinen valta ei\npane tikkua ristiin rikoksen perinnöllisyyden ja tartunnan\nehkäisemiseksi; se saarnaa ainoastaan moraalia rikoksen parannukseksi\nja säätää kieltäviä lakeja -- tietoisena siitä että niitä tullaan\njoukolla rikkomaan.\n\nSellainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa säännöllisesti vallitsevat\nilettävät sairaudet ja rikokset on kurja ja häviämään tuomittu, eikä\nsitä voi mikään mahti pelastaa. Mutta samoin on jokainen kansa ja rotu\nperikatoon tuomittu, jos siltä kokonaisuutena puuttuu voima sairauden\nja rikoksen vastustamiseen. Ja tuon vastustusvoiman ensimäinen puoli on\nvastustushalu, jota puuttuu sivistyskansojen ehkäpä enemmistöltä.\nSellaista enemmistöä on vaikea pelastaa minkään aatteen turvissa. Mutta\nvoimakas vähemmistökin voipi olla kansan ja rodun ylösnousemuksen\nperustaja.\n\n\n\n\n43\n\n\nJos moralistimme, sielutieteilijämme ja lainlaatijamme eivät olisi\nidealistisia tolvanoita ja kapitalismin palkkarenkejä, voisivat he\nkäsittää ihmisen olevan historiallisen ja esihistoriallisen ajan syyn\neikä seurauksen, ja silloin he voisivat käsittää ihmistä myöskin\nmoraalisena olentona. Jos he pitäisivät totena todistukset, jotka\nosottavat soluissamme olevan perintöä eläimestä, jos he käsittäisivät\nihmisen solujen ominaisuuksien täytyvän itseensä kätkeä ne vaikuttimet\nmitkä ihmistä ovat pitempiä aikoja ympäröineet, käsittäisivät he että\nihmisen täytyy olla yhtä \"likainen\" tai \"puhdas\" kuin ovat olleet ne\nvaikuttimet joiden alaisena hän on kehittynyt.\n\nJos moralistimme tajuaisivat sielun ominaisuuksien olevan\n\"kätkeytyneenä\" ainesoluihin, käsittäisivät he ihmisen tahdon olevan\naineen vaistojen orjan silloin kun se ei ole välittömästi ulkopuolisen\npakon alainen. Jos he pitävät totena niin yksinkertaisen asian kuin\nettä ohdakkeista ei voida parhaimmallakaan sitomisella saada\nruususeppelettä luulisi heidän tajuavan että siveellinen parannus\nvaatii paljon enemmän kuin hetkellisen käsittelyn ja moraalisaarnan.\n\nJos moralistit tajuaisivat että vika on aineessa, tajuaisivat he\nmyöskin sen että parannuskeinoillakin täytyy olla aineelliset\nominaisuudet, jotka on saatettava kosketuksiin parannettavien kanssa.\n\nYhtä vähän kuin markkinakehujan tai parjaajan puhe kykenee muuttamaan\njonkun esineen tosiolemusta, yhtä vähän moraalisaarna kykenee\nmuuttamaan ihmisen tosiolemusta.\n\n\n\n\n44\n\n\nKaikessa ihmisen jalostamista tarkoittavassa on pääkysymys: Jos voidaan\njalostaa hänen vaistonsa silloin päämäärä on saavutettu. Ihminen lähtee\nkulkemaan ylöspäin. Hänelle alkaa siveellisessä suhteessa uusi\nkehityskausi.\n\nVaistot eivät ole jalostuneet pariin vuosituhanteen, koska on ollut\nvallalla sellainen yhteiskunnallinen kehitys, jota siveellisessä\nsuhteessa voipi kuvata mutkittelevalla viivalla, jossa alaspäin meno\naina voittaa edellä tapahtuneen ylöspäin menon.\n\nMitään vaistoa ei voida lyhyessä ajassa jalostaa sen yksinkertaisen\nseikan tähden, koska sairas solu on aina varustettu sillä\n\"saatanallisella\" ominaisuudella että se voipi saastuttaa terveen\nsolun.\n\nMikään ei muutu ilman ulkonaista syytä, on yksi suurimpia\njärjellistieteellisiä totuuksia -- jota totuutta moralistimme eivät\nollenkaan tajua, vaikka tuon totuuden esitti jo Galilei. -- Tuo laki\nkoskee yhtähyvin sielullisia kuin ruumiillisiakin suhteita.\n\nVaistot voidaan muuttaa, jalostaa, palvelemaan määrättyjä tarkoituksia,\njos ollaan tietoisia vallitsevien vaistojen suunnista ja jos\nitsetietoisesti pyritään vaistoja jalostamaan.\n\nVaistot voivat muuttua ainoastaan siten että ihmisen asema yksilönä ja\nyhteiskunnan jäsenenä muuttuu, ainoastaan siten että hänen\nsiittämisehtonsa, hänen kasvatuksensa, hänen ravintonsa, hänen\nasuntonsa, hänen pukeutumis- ja työntekotapansa muuttuvat.\n\nJos voidaan kehittää niin sanottuja siveysvaistoja ovat ne varmempia\nkuin tahto, mielijohteet ja järjen arvioimiset.\n\nOnhan silmä kehittynyt valoärsytyksistä. Miksikä hermoärsytyksistä ei\nvoisi kehittyä erityisiä siveysaisteja, jotka sitte vuorostaan\nkehittävät perinnöllisiä siveysvaistoja.\n\nHermoston jatkuva tutkimus tulee esittämään monta mieltäkiinnittävää\nseikkaa aisteistamme ja vaistoistamme ja hyvin todennäköisesti se tulee\nlöytämään lait niiden itsetietoiselle jalostamiselle.\n\nVaistot voivat kehittyä ja herkistyä vieromaan kaikkea rappeuttavaa,\nkaikkea sellaista jota ihmisen on kartettava terveenä pysymisensä\nehtona. Jos sellainen tila saavutetaan on se korkein nykyään\ntajuttavissa oleva siveellinen asema.\n\nJokainen kansa ja jokainen rotu voipi hankkia sivistyksen saatavissa\nolevat tiedot ja tavat verrattain lyhyessä ajassa, niin kuin\nesimerkiksi Ameriikan neekerien kehitys osottaa. Mutta rappeutumisen\nkautta menetetty elämänhalu ja ylöspäin kehittymisen halu eivät ole\nyhtä pian hankittavissa takasin, koska periytyvät rappeuttavat\nvaistot vaativat pitkäaikaista ja itsetietoista kansan ja\nrodunuudestasynnyttämistä.\n\nKansan ja rodun vaistot eivät tule milloinkaan kokonaan jalostaviksi ja\nkorkeisiin päämääriin pakottaviksi ellei niitä ruveta itsetietoisesti\nja yhteiskunnallisilla toimenpiteillä muuttamaan.\n\nVaistojen muuttamiseksi vaaditaan tietoa ja korkeita joukkoihanteita.\nMutta suurinkaan mahdollinen tietomäärä ja korkeimmatkaan ihanteet\neivät voi vaistoja jalostaa, jos aineelliset olosuhteet eivät muutu.\n\nEttä meissä itsessämme yksilöissä olisi pätevä synnynnäinen siveyslaki\n(kategoorinen imperatiivi) kuten Kantin filosofia opettaa, on\nfilosoofista lorua. Korkeimman järjen kritiikin edessä siveyttä on lupa\nkäsitellä ainoastaan yhteiskunnallisena kysymyksenä eikä yksilöllisenä.\nYhteiskunnalla vuorostaan ei ole mitään kategoorista imperatiivia, vaan\nyhteiskunnallisen siveyden määrää yhteiskunnallisesta tuotantotavasta\njohtuneet tarpeet ja noista tarpeista johtuneet yhteiskunnan jäsenten\nenemmistön siveelliset säädökset. Mutta nuo säädökset ovat voimassa\nkauemmin kuin yhteiskunnallisesta tuotantotavasta johtuvat tarpeet\nvaatisivat, sentähden koska yhteiskunta ei toimi siihen määrin\nitsetietoisesti että se kumoaisi säädöksen, jota vaatimassa ei enään\nole tarvetta. Mutta noiden säädöksien vaikutus vuorostaan kestää\nkauemmin kuin itse säädökset, sentähden koska jokainen kauemman aikaa\nnoudatettu säädös rupeaa toimimaan automaattisesti, se kiteytyy\nihmisiin vaistoksi, suuret joukot yhteiskunnan jäseniä noudattavat sitä\nvielä kauan senjälkeen kuin säädös on lakannut. Sellainen on\nyhteiskunnallinen kategoorinen imperatiivi, \"synnynnäinen siveyslaki\".\n\nMutta jos yhteiskunta pääsee sille sivistysasteelle että se rupeaa\nhuolehtimaan kansan ja rodun olemassaolosta silloin sen siveysohjeiksi\ntulevat kansan ja rodun olemassaolon ehdot. -- Nykyinen yhteiskunta ei\nole niin korkealla sivistysasteella.\n\n\n\n\n45\n\n\nElämänonni on rappeuttavan moraalin pilaamille ihmisille vain\ntunneasia, makuasia. Heidän käsityksensä elämänonnesta ilmenee sanoissa\n\"tyytyväisyys on ensimäinen elämänonnen perustus\". Tuo ilmaisee\ntäydelleen rappeutuneisuuden elämänonnen. Ei mitään määrättyjä\noikeuksia, ei mitään alinta nautintorajaa, ainoastaan tyytyväisyys\nelämänonnen lähtökohtana -- mikä idioottimaisuus!\n\nJärjellinen elämänonni voidaan kunakin aikana määritellä tarkastikin,\njos on kysymys määrätyistä kansoista, ja sellaisistahan onkin aina\nkysymys.\n\nJärjellisen elämänonnen perustuksena on ennen kaikkia taloudellinen\nrikkaus, kaikille riittävä tyydykkeiden runsaus, ja kansan terveys.\n\nTyydykkeiden runsaus riippuu kolmesta perusehdosta: luonnontaloudesta,\ntuotantovälineistä ja tuotantotavasta.\n\nLuonnontalouden puolesta järjellinen elämänonni on mahdollinen kaikille\noleville lajeille sen orgaanisessa luonnossa vallitsevan tasoittavan\nlain kautta, että kaikki lajit käyttävät ravintonansa ja muina\ntyydykkeinänsä toisia lajeja -- syöjä on syötävä ja päinvastoin -- ja\nettä kaikilla lajeilla on voimakas taipumus lisääntymään. Sama laki\nkumoaa Malthusen opin, ravinnon tarpeen ja ravinnonsaantimahdollisuuden\nristiriidasta, perinpohjin.\n\nOnnettomuus ja kärsimys nykyisissä sivistysyhteiskunnissa eivät ole\nseurauksena luonnontalouden puutteellisuudesta eikä tuotantovälineiden\npuutteellisuudesta, vaan on se seuraus tuotantotavan, jakotavan ja koko\nmuun yhteiskuntajärjestelmän nurinkurisuudesta, jossa nurinkurisuudessa\nsiveellisten arvojen ylösalasin kääntyneisyys näyttelee suurta osaa.\n\nEnsiksi on luovuttava siitä harhaluulosta että järjellistä elämänonnea\nvoitaisiin saavuttaa moraalisaarnoilla ja filosoofisella mietiskelyllä.\nMoraalisaarnoilla ja filosoofisella mietiskelyllä voidaan saavuttaa\nainoastaan tunteellinen elämänonni, valhe-elämänonni, joka voipi olla\nmikä tahansa, vaikka ilettävin kurjuus. Järjelliselle elämänonnelle\nsaarnat ja filosoofiset mietiskelyt ovat arvokkaita ainoastaan siinä\nmäärin kuin kykenevät johdattamaan jalostavaan tekoon.\n\nAinoastaan teko on siveellisessä suhteessa oleellisesti hyvä tai paha.\nSe on teko joka todella hyödyttää tai vahingoittaa, koska se vasta\npanee voimaan jotakin muuttavaa.\n\nTekomme määräävät kolme tekijää: vaistot, ulkopuolisista vaikutteista\nsyntyneet mielijohteet ja välitön ulkopuolinen pakko. Mielijohteet ja\nulkopuolinen pakko ovat suorastaan ympäristömme kosketuksia meihin,\nvaistot yksilöllisyyteemme sisältyviä voimia, mutta perittyjä, joiden\nmuuttamiseksi me yksilöinä välittömästi emme voi mitään. Sentähden\nmeidän elämänonnen ehtona tulee vaatia yhteiskuntaa palvelemaan ihmisen\njalostumisaatetta.\n\nElämämme onnen ehtona meidän tulee luopua siitä harhaluulosta että\nvalta ja oikeus riippuisi harvojen peitsien kärjissä. Rooman valta oli\n\"legioonain\" peitsien kärjissä ja samoin se on nytkin: joukkojen\nkäsissä. Tulee nähdä vääräksi se harhaluulo, että harvat hallitsevat ja\norjuuttavat joukkoja. On totta että valta on harvojen käsissä, mutta se\non _joukkojen suostumuksella_. Jos harvat hallitsevat ja orjuuttavat\nmiljoonia merkitsee se vain sitä, että nuo miljoonat ovat siihen määrin\nitsetiedottomia etteivät kykene valtaa käsiinsä ottamaan.\n\nVallan pääpiste on valtuuden antamisessa eikä hallitsemisessa. Ei löydy\nmitään järjellistä selitystä sille luulolle että pieni vähemmistö voisi\npysyä vallassa ilman enemmistön suostumusta. Olkoon suostumus\nitsetietoinen tai itsetiedoton, ei muuta asiaa.\n\nElämänonnen ehtona tulee perinpohjin luopua siitä harhaluulosta että\nyhteiskuntamme on vähimmässä riittävässä määrässä siveä. Sitä se ei\nole. Aikamme siveys on vain houre, jota jokainen märehtii joko\nluonnollisten vaistojensa tai rappeutuneiden vaistojensa ja\nmielijohteittensa peittämiseksi. Tämä märehtiminen kuitenkin voipi\npettää ainoastaan lapsia, jotka eivät tunne elämää eivätkä ole itse\nsitä eläneet.\n\nElämänonnen ehtona täydytään tajuta että yhteiskunnan on tultava\nsiveämmäksi.\n\n\n\n\n46\n\n\nSivistysihmisen jalostamisen periaatteet tunnettiin jo antiikin\naikoina. Nuo aatteet eivät olisi voineet toteutua kreikkalaisessa ja\nroomalaisessa orjien riistolle perustuvassa yhteiskunnassa -- ne eivät\nvoi toteutua missään riistolle perustuvassa yhteiskunnassa -- mutta\nnoiden aatteiden häviö aatteina, niiden kauaksi aikaa unhotuksiin\njoutuminen kuitenkaan ei ollut vanhojen sivistysyhteiskuntien syy, vaan\nse oli kristillisen barbarismin syy. Kristillinen raakalaisuus valtaan\npäästyään ei vihannut mitään niin syvästi kuin ihmisen itsetietoisen\njalostamisen aatetta. Se hävitti niin pitkälle kuin mahdollista\njäljettömiin kaikki ne aatteet ja laitokset, jotka tarkoittivat ihmisen\njalostamista.\n\nRenessansissa nuo aatteet vielä kerran tekivät suurryntäyksen\nvoittaaksensa kristillisen barbarismin. Aatteellisen voiton renessansi\nsaikin. Mutta kun mitkään aatteet eivät voi tulla jatkuvasti\nhedelmällisiksi ja käytännössä hyödyttäviksi jos noita aatteita tukevia\nyhteiskunnallisia muutoksia ei tapahdu, renessansikin hävisi\nkäytännöllisesti puhuen jäljettömiin. Saksalainen barbaarinen aatelisto\netujensa tähden nousi renessansin osaksi valtaamaa paavilaista kirkkoa\nvastaan, ja papin kuolettava moraali voitti jälleen Lutheruksen\npersoonassa ja on taas siitä saakka melkein yksinvaltiaasti hallinnut\nkaikkia moraalisia arvoja.\n\nPapin moraalilla myrkytetyt ihmisen parantajat odottavat parempaa\nihmistä, ihanneihmistä, mutta eivät pane tikkua ristiin ihmisen lihan\nja veren puhdistamiseksi hänen ympäristönsä uudistamisen kautta.\n\nHe odottavat ihmettä, yliluonnollista ilmestystä yliluonnollisen\nyksilön tahdon tuloksena. He vaativat voimakasta tahtoa tahdottomiksi\npoljetuilta orjilta. He vaativat sankaruutta pelkuriksi piestyjen ja\ntyhjääkin pelkäämään opetettujen raukkojen joukolta. He vaativat\nelämäntapojen puhtautta tuberkuloosin ja syfiliksen saastuttamilta ja\nnälän näivettämiltä. He vaativat rehellisyyttä ja viisautta ihmisiltä,\njoille papin rappeuttava moraali ja likaisesti ankara taistelu\nolemassaolosta on kehittänyt valehteluvaiston ja vaiston tietämistä\nvastaan.\n\nMikä kohtalon ilveily ihmisen parantamisen nimessä!\n\nMutta papin moraalin täytyy hävitä ja puhtaan lihan evankeliumin\nvoittaa, jos ihminen tahtoo säilyä.\n\n\n\n\n47\n\n\nNiin paljon korkeammalla kuin \"taivas\" on maasta on terveen lihan\nevankeliumi \"puhtaan hengen\" evankeliumista.\n\nMissä saarnataan \"puhtaan hengen\" evankeliumia siellä hylätään\nyhteiskunnalliset sekä yksilölliset toimenpiteet ruumiin\njalostamiseksi.\n\nMissä saarnataan \"hengen ylösnousemista\" ja halveksitaan ruumista,\nsiellä saarnataan rappeutumista ja kuolemaa.\n\nMissä saarnataan lihan evankeliumia ja kunnioitetaan tervettä ruumista,\nsiellä saarnataan elämää, jalostumista, voimakasta ja kaunista elämää.\n\nTietäköön jokainen että jalostua, kehittyä korkeammalle ja säilyä\nvoivat ainoastaan terveimmät, voimakkaimmat.\n\nKen tuntee itsellänsä olevan elämänvoimaa niin paljon että hän kykenee\nottamaan osaa suureen sivistyskansojen ylösnousemukseen, hän\nkorottakoon äänensä rappeuttavia vaistoja, rappeuttavia opetuksia,\nrappeuttavia yhteiskunnallisia oloja ja kaikkea sitä vastaan mikä viepi\nihmistä joukkona alaspäin.\n\nJokainen muistakoon että voimakkain säätää yhteiskunnan \"oikeuden\". Jos\nsäilyä tahdotaan, vanhojen muotojen ja tapojen on hävittävä.\n\nSe on elämän ankara ja samalla korkea laki.\n\nJokainen muistakoon, että silloin kun etsitään vain sielun terveyttä ja\nunohdetaan ruumiin terveys, ihaillaan hengen luultua hyvinvointia ja\nhalveksitaan \"lihan upeutta\", silloin ollaan terveissä vaistoissa\neläimiä alempana.\n\nItse elämälle on vain ruumiin terveys, lihan puhtaus arvokasta -- koska\nsielu sairastuu ja rappeutuu ruumiin sairastumisen ja rappeutumisen\nkanssa.\n\nLiha on ainoa todellinen elämänilo -- mutta kiellettynä ja häväistynä\nse on synkin elämänsuru.\n\nPuhtaan lihan ja veren ihanne, kuinka paljon korkeammalla se onkaan\n\"puhtaan sielun\", ja \"puhtaan hengen\" ihannetta! Jospa vain kaikki\nsielujemme lääkärit ja henkemme puhdistajat sen ymmärtäisivät.\n\nKaikkea sielunhoitoa, kaikkea hengen puhdistamista vastaan on\nkohotettava voimakas huuto: hoitakaa ruumista! Puhdistakaa verta!\nPalvelkaa terveen ja puhtaan lihan evankeliumia ja te tulette\npelastetuiksi!\n\nKuinka voimakkaasti pitäisikään kristityille kansoille huutaa: Luopukaa\npalvelemasta sairautta suosivia sivistymättömiä jumalia ja alkakaa\npalvelemaan sivistynyttä \"perkelettä\", joka saarnaa lihan evankeliumia!\n\nHän ken osaa vaikuttavalla tavalla huutaa, hän on tulevaisuuden\nihminen, korkeimman elämän evankeliumin, lihan evankeliumin, palvelija.\n\nÄlköön yksikään luulko minkään kansan tai luokan voivan jättää ihmisen\njalostumisajatusta huomioon ottamatta! Hamletin kysymys \"ollako vai\neikö olla\" uusiutuu yhä uudelleen ja pakottaa jokaisen kansan ja luokan\nennemmin tai myöhemmin kuulemaan lihan-elämänlaulun säkeet. Se kansa\njoka ne ensiksi tajuaa on voimakkain kansa.\n\n\n\n"]