[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fUgGBZdt3blyEzyvi8m9EsiuPOhlIrfbwHjr-Gze0o8Y":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":29,"gutenbergSummary":33,"gutenbergTranslators":34,"gutenbergDownloadCount":36,"aiDescription":37,"preamble":38,"content":39},140,"Macbeth","Shakespeare, William",1564,1616,"140-shakespeare-william-macbeth","140__Shakespeare_William__Macbeth",null,"naytelma",[],[15,16],"brittilainen","klassikot","fi",1623,1885,13269,74608,false,16893,[25,26,27,28],"Macbeth, King of Scotland, active 11th century -- Drama","Regicides -- Drama","Scotland -- Kings and rulers -- Drama","Tragedies (Drama)",[30,31,32],"British Literature","Classics of Literature","Plays/Films/Dramas","\"Macbeth\" by William Shakespeare is a tragedy first performed in 1606. When a Scottish general receives a prophecy from three witches that he will become king, his ambition awakens. Spurred by his wife, Macbeth murders the rightful king and seizes the throne. But guilt and paranoia consume him, driving him to commit more murders to protect his power. The play explores how unchecked ambition and the violent pursuit of power corrupt the soul and lead to destruction. (This is an automatically generated summary.)",[35],"Cajander, Paavo Emil",370,"Shakespearen synkkä tragedia kertoo skotlantilaisesta sotaherrasta, joka noitien ennustuksen ja vaimonsa yllytyksen seurauksena murhaa kuninkaan noustakseen valtaan. Verinen matka kohti valtaistuinta johtaa syyllisyyteen, vainoharhaisuuteen ja vääjäämättömään tuhoon.","William Shakespearen 'Macbeth' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 140.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","MACBETH\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1885.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\nDUNCAN, Skotlannin kuningas.\nMALCOLM,    | hänen poikansa.\nDONALBAIN,  |\nMACBETH,  | hänen sotaväkensä päälliköt.\nBANQUO,   |\nMACDUFF,    |\nLENOX,      |\nROSSE,      |\nMENTETH     | Skotlannin ylimyksiä.\nANGUS,      |\nCATHNESS,   |\nFLEANCE, Banquon poika.\nSIWARD, Northumberlandin kreivi, englantilaisen sotajoukon päällikkö.\nNuori SIWARD, hänen poikansa.\nSEYTON, Macbethin adjutantti.\nMacduffin poika.\nEnglantilainen lääkäri.\nSkotlantilainen lääkäri.\nSotamies.\nPortinvartija.\nVanhus.\nLady MACBETH.\nLady MACDUFF.\nLady Macbethin kamarirouva.\nHEKATE ja kolme noitaa.\n\nLordeja, sotaherroja, sotamiehiä, murhamiehiä, seuralaisia ja\nlähettiläitä. Banquon haamu ja muita näkyjä.\n\nNeljännen näytöksen loppupuoli tapahtuu Englannissa, kaikki muut\ntapaukset Skotlannissa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus\n\n    Aukea paikka.\n    (Ukkosen jylinää Ja leimauksia. Kolme noitaa tulee.)\n\n1 NOITA.\nKons' yhdymme taas; mi merkki sen,\nRajuilmako, leimaus, ukkonen?\n\n2 NOITA.\nHäly taistelun kun laannut on\nJa voiton tuo tai tappion.\n\n3 NOITA.\nSiis ennen laskemist' auringon.\n\n1 NOITA.\nJa paikka mikä?\n\n2 NOITA.\n                Nummen rinne.\n\n3 NOITA.\nMacbethkin silloin saapuu sinne.\n\n1 NOITA.\nTulen, harmio.[1]\n\n2 NOITA.\n               Konna huutaa.\n\n3 NOITA.\n                             Heti, heti!\n\nKAIKKI.\nHäijy on kaunis ja kaunis on häijy;\nSumussa ja pilvissä noidat ne leijuu.\n\n                                (Katoavat.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Leiri Foresin lähellä.\n\n    (Miekankalsketta kuuluu. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain,\n    Lenox ja seuralaisia tulee. Soturi verissään kohtaa heidät.)\n\nDUNCAN.\nKen tuossa verissään? On näkö hällä,\nKuin kapinasta uuden uutukaista\nHän tietäisi.\n\nMALCOLM.\n              Se sama mies on, joka\nSoturin oivan, karskin lailla iski\nMun kahleist' irti. -- Terve, urho veikko!\nNyt kuninkaalle kerro, kuinka sodan\nOl' lähtiessäs laita.\n\nSOTURI.\n                      Epävarma,\nKuin kahden uupunehen uijan, jotka,\nTaidolleen haitaks, toisiins' iskevät.\nMacdonwald julmus -- kapinoitsijaksi\nOmansa aivan: kihistenpä versoo\nHänessä muukin konnuus -- länsisaarilt'\nAvukseen kernit sai ja gallowglassit;\nJa onnetar, hymyillen kirotyölle,\nSai petturille portoks; mutta turhaan:\nMacbeth, jot' urhoks syystä mainitaan,\nIlkkuillen onnetarta, maalla miekka,\nJok' yhä vielä veritöistään höyrys,\nMiehuuden sankarina raivas tiensä\nTuon orjan luokse suoraan;\nEi kättä paiskannut, ei hyvästellyt,\nVaan vatsan halkas leukapieliin saakka\nJa kallon nosti meidän muurillemme.\n\nDUNCAN.\nOi urho serkku! Uros ansiosta!\n\nSOTURI.\nKuin päivän koita julmat ukonilmat\nJa myrskyt haaksirikkojatkin seuraa,\nNiin hurman lähde tääkin turmaa huokui.\nKuningas skottein, huomaa, huomaa! Tuskin\nMiehuuden aseill' oli oikeus lyönyt\nKäpälämäkehen nuo käppäät kernit,\nKun Norjan herra, etuansa käyttäin,\nAseilla kirkkailla ja virkein voimin\nJo täytti päälle.\n\nDUNCAN.\n                  Mut Macbeth ja Banquo?\nHeit' eikö säikyttänyt tuo?\n\nSOTURI.                     Heh, kyllä:\nKuin jänis leijonaa, tai varpu kotkaa.\nOlivat, totta puhuin, niinkuin tykit\nLadatut kaksin kerroin jyrinällä;\nNiin he\nKahdesti kaksin kerroin löivät vastaan.\nVeressä kylpeäkö teki mieli,\nVai uutta Golgathaako kuuluks tehdä,\nEn tiedä minä --\nApua huutaa haavani; ma voivun.\n\nDUNCAN.\nKuin sanas kaunistaa sua haavas; maineen\nOn maku kummassakin. -- Haavur' tuokaa.\n\n    (Soturi saatetaan ulos.)\n    (Rosse tulee.)\n\nKen tuossa tulee?\n\nMALCOLM.\n                  Jalo Rosse-thani.[2]\n\nLENOX.\nMi kiire hänen silmistänsä vilkkuu?\nHoin katsoo se, ken jotain suurta tietää.\n\nROSSE.\nJumala kuningasta varjelkoon!\n\nDUNCAN.\nNo, mistä matka, jalo thani?\n\nROSSE.\nFifestä, armollinen kuninkaani.\nSiell', ilmaa piesten, liput Norjan liehtoo\nVäkemme viileäksi. Norja itse\nHirveillä joukoillaan, ja apunansa\nTuo kurja kavaltaja Cawdor-thani,\nAloitti julman taistelun, siks että\nBellonan rautahame sulho,[3] hälle\nRuveten vertaiseksi, -- käsi kättä\nJa miekka kavaltajan miekkaa vasten --\nMasensi korskan mielen. Lyhyesti:\nMe voiton saimme.\n\nDUNCAN.\n                  Mikä suuri onni!\n\nROSSE.\nNiin että nyt Sven, Norjan kuningas,\nMeilt' anoo rauhaa. Mutta kaatuneitaan\nEi haudata hän saanut, ennenkuin hän\nSaarella pyhän Columbanin maksoi\nViistuhat taaleria yhteiskassaan.\n\nDUNCAN.\nTuo Cawdor luottoan' ei enää petä. --\nJulista hälle surma. Macbeth nyt\nOn Cawdor-thanin arvon perinyt.\n\nROSSE.\nSen täyttää tahdon koittaa.\n\nDUNCAN.\nHän minkä menetti, sen Macbeth voittaa.\n\n                                    (Lähtevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Nummi.\n    (Ukkosen jylinää. Samat kolme noitaa tulevat.)\n\n1 NOITA.\nMiss' olet ollut, sisko?\n\n2 NOITA.\nSian tapossa.\n\n3 NOITA.\nEntä sinä, sisko?\n\n1 NOITA.\nHelmastaan laivur'akka kastanjoita\nSöi hotki hotkimistaan. \"Annas\", sanoin:\n\"Pois hiiteen, noita!\" huus se ihrahaaso.\nMies Tiger-laivall' on Aleppoon mennyt;\nMut hännätönnäpä rottana\nPerässä ma seilaan seulassa;\nSen ma teen, sen ma teen, sen ma teen.\n\n2 NOITA.\nSaat tuulen multa.\n\n2 NOITA.\nOi, sisko kulta!\n\n3 NOITA.\nMa toisen annan.\n\n1 NOITA.\nMuut kaikki ma luonani kannan.\nJoka sataman ja sopen,\nKaikki ilmansuunnat lopen\nKiertäen ne kaartavat.\nHeinäks hänet kuivatan,\nÖin ja päivin karkoitan\nUnen hänen silmistänsä,\nNoidun hänen elämänsä.\nYhdeksästi yhdeksän\nRaskaan viikon karsinnan\nHivuen saa kestää hän.\nVaikk' en laivaa hukkaan saiskaan,\nMyrskyn piestäväks sen paiskaan.\nKas, mikä mulla!\n\n2 NOITA.\nNäytä, näytä!\n\n1 NOITA.\nLaivurin peukalo, näätkös vaan,\nHän hukkui kotimatkallaan.\n\n    (Rummun pärrytystä ulkona.)\n\n3 NOITA.\nHaa, rummut soi!\nSe on Macbeth, oi!\nKaikki. Velhosiskot käsikkäin\nMaat ja meret kiitää näin\nHyörin pyörin piirisillä:\nKolme sulle ja kolme mulle\nJa kolme vielä, siit' yheksän tullee.\nSeis! -- Nyt taika on kohdallaan.\n\n    (Macbeth ja Banquo tulevat.)\n\nMACBETH.\nNäin julman kaunist' en ole päivää nähnyt.\n\nBANQUO.\nEtäälläkö on Fores? -- Keitä nuo\nNoin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhät?\nMaan asukkailt' ei näytä he ja sentään\nMaan päällä käyvät. Eloss' olettenko,\nJa olennoita, joilta vastuun saapi?\nMua ymmärtävän näytte: kaikin viette\nRosoille huulillenne kurtun sormen.\nNäytätten naisilta, mut partanne\nMua kieltää teitä siksi päättämästä.\n\nMACBETH.\nJos voitte, puhukaa! Keit' oletten?\n\n1 NOITA.\nOi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!\n\n2 NOITA.\nOi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani!\n\n3 NOITA.\nOi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran.\n\nBANQUO.\nNo, mitä tuijotatte? Säikyttenkö\nNoin sulosointuisia uutisia? --\nNimessä totuuden, keit' oletten te?\nKuvitelmia vai tosi-olennoita!\nJalolle kumppanillen' ennustatte\nOlevan onnen lisäks[4] suurta valtaa\nJa kruunun toiveita, ett' oikein siitä\nHän hurmaantuu; vaan mulle ette haasta.\nJos ajan kylvön tiedätten ja näette,\nMik' itu nousevi ja mik' ei nouse,\nNiin vastatkaa! En kerjää enkä pelkää\nEn armoanne enkä vihaanne.\n\n1 NOITA.\nTerve!\n\n2 NOITA.\nTerve!\n\n3 NOITA.\nTerve!\n\n1 NOITA.\nVähempi kuin Macbeth, ja suurempi.\n\n2 NOITA.\nVähemmän onnekas, tok' onnekkaampi.\n\n3 NOITA.\nEt kuninkaaksi saa, mut niitä siität.\nMacbeth ja Banquo, terve kumpikin!\n\n1 NOITA.\nKumpikin terve, Banquo ja Macbeth!\n\nMACBETH.\nSeis, hämärät ennustajat! Selvän tahdon.\nKun Sinel kuoli, tulin Glamis-thaniks;\nVaan miten Cawdoriks? Viel' elää Cawdor,\nMies parhaillaan; ja kuninkaaksi pääsö\nOn luultavaa ja varmaa yhtä vähän\nKuin tulo Cawdoriksi. Mistä saitte\nTuon kumman tiedon? Miks täss' auhdoll' aholl'\nEteemme käytte, moista ennustellen\nProfeettain lailla? -- Puhukaa, ma vaadin!\n\n    (Noidat häviävät.)\n\nBANQUO.\nPoreita maall' on niinkuin vesilläkin;\nNuo oli niitä. -- Mihin hävisivät?\n\nMACBETH.\nPois ilmaan! Minkä ruumiiks luulit, haihtui\nKuin henki tuuleen. -- Voi, kun eivät jääneet!\n\nBANQUO.\nTosi-olennoistako nyt haastelemme,\nVai olemmeko syöneet hulluheinää,\nMi mielen viepi?\n\nMACBETH.\n                 Lapsistanne tulee\nKuninkaita.\n\nBANQUO.\n            Ja teistä kuningas.\n\nMACBETH.\n\nJa Cawdor-thani myöskin, eikö niin?\n\nBANQUO.\nNiin aivan sanat kuuluivat. -- Ken tuossa?\n\n    (Rosse ja Angus tulevat.)\n\nROSSE.\nKuningas onnellisen tiedon saanut\nOn voitoistas, Macbeth; ja kuullen, kuinka\nKapinan liekiss' alttiiks panit henkes,\nHänessä ihmetys ja kehu kilvan\nSinusta kiistää. Tuosta vaienneena,\nJa päivätyötäs silmäten, hän huomaa\nSun pöyhkäin norjalaisten riviss' aivan\nKamoksumatta surman hirmukuvaa,\nJonk' itse loit. Kuin rakeet taajaan seuras\nSanoma sanomaa, jokainen tuoden\nSun ylistystäs kruunun puoltajana\nJa hänen eteensä sen kaatain.\n\nANGUS.                        Meillä\nKuningas sulle laittaa kiitoksensa;\nEteensä sua saattamaan vaan käskee,\nEi sua palkitsemaan.\n\nROSSE.\nJa vielä korkeamman arvon merkiks\nSua käskee tervehtiä Cawdor-thaniks.\nSiis, terve, jalo thani! Se sun arvos.\n\nBANQUO.\nHaa! Puhuvatko perkeleetkin totta?\n\nMACBETH.\nViel' elää Cawdor; miksi lainapukuun\nPuette mun?\n\nANGUS.\n            Hänestä hylky elää;\nMut raskas tuomio painaa hänen päätään,\nJok' on jo surman oma. Norjan kanssa\nPitikö yhtä hän, vai salaa auttoi\nKapinamiestä, vaiko molempiin\nHän maansa turmaks yhtyi, sit' en tiedä;\nMaanpetos selvä vaan ja tunnustettu\nKukisti hänet.\n\nMACBETH (syrjään).\n               Glamis ja Cawdor-thani!\nVaan suurin puuttuu. --\n    (Ääneen.)\n                        Kiitos vaivastanne!\nNo, ettekö nyt usko lapsistanne\nTulevan kuninkaita, kun ne, jotka\nTekivät minut Cawdor-thaniksi.\nMoist' ennustivat?\n\nBANQUO.\n                   Luottakaa vaan siihen,\nNiin halu teissä pian kruunuun syttyy,\nOhitse Cawdor-arvon. Kummallista!\nUseinpa, meitä tuhoon vietelläkseen,\nPuhuvat hornan henget meille totta;\nRehellisiä pikku-seikoiss' ovat,\nPettääkseen suuremmissa. -- Serkut, kuulkaas!\n\nMACBETH (syrjään).\nKaks tosi ennustusta! Oiva johto\nKomeaan kuninkuuden näytelmään! --\nTuhansin kiitoksia, hyvät herrat! --\n(Syrjään.) Yliluonnollinen kiusaus tuo, ei paha\nSe olla voi, ei hyväkään: -- jos paha,\nMiks onnen esimaun mulle soi se,\nAloittain totuudella? Cawdor olen.\nJos hyvä, miks siis valtaa mieltän' aatos,\nMin hirmukuva nostaa hiukset pystyyn\nJa, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin\nSydäntän' jäykkää lyöttää? Tosi kauhu\nOn mielen hirmuluomain suhteen tyhjää.\nJa pelkkä murhan kuvitus jo jäytää\nOlentoani niin, ett' elon kaiken\nTukeuttaa houre tuo, ja mitään muuta\nEi ole, pait se, mikä viel' ei ole.[5]\n\nBANQUO.\nKas kuink' on kumppanimme haltioissaan!\n\nMACBETH (syrjään).\nJos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo,\nSe kruunatkoon mun myös; en itse liiku.\n\nBANQUO.\nUus arvo ompi niinkuin vieras puku;\nSopivaks vasta tottumus sen tekee.\n\nMACBETH (syrjään).\nNo, tulkohon jos mitä! Kuluu hetki,\nVaikk' olis myrskyinenkin päivän retki.\n\nBANQUO.\nMe teitä odotamme, jalo Macbeth.\n\nMACBETH.\nOi, anteeks! Unhotettuj' asioita\nAjuni raskas hautoo. Hyvät herrat,\nVaivanne kirjass' on, jot' aamuin illoin\nSelaillen luen. -- Nyt kuninkahan luokse! --\nTapausta mieti, ja kun aika kypsyy\nJa muuten tilaisuutt' on, haastelkaamme\nSiit' avomielin sitten.\n\nBANQUO.\n                        Mielist' aivan.\n\nMACBETH.\nMut siksi vaiti! -- Tulkaa, ystävät!\n\n                              (Lähtevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Fores. Huone kuninkaan linnassa.\n\n    (Torventoitauksia. Duncan, Malcolm,\n    Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee.)\n\nDUNCAN.\n\nNo, joko mestattu on Cawdor? Eikö\nPalanneet ole toimittajat vielä?\n\nMALCOLM.\nEi, herrani; mut puhuttelin miestä,\nJok' oli nähnyt hänen kuolevan.\nHän kertoi, että petoksensa suoraan\nHän tunnusti, teilt' armost' anteeks anoi\nJa syvää katumusta osoitti.\nNiin kaunista ei mikään elämässään\nKuin elämästä lähtönsä: hän kuoli,\nKuin olis kuolemaa hän harjoitellut,\nPois heittäin kallehimman kalleutensa\nKuin kalun joutavan.\n\nDUNCAN.\n                     Ei mikään taito\nVoi mielentilaa kasvoist' arvata.\nYlimys oli hän, ja häneen luotin\nMa ehdottomasti.\n    (Macbeth, Banquo, Rosse ja Angus tulevat.)\n                 Oi jalo serkku!\nMua kiittämättömyyden synti raskas\nJuur' rasitti. Niin kauas eelle ehdit,\nEtt'ei sua palkintoni kerkein siipi\nTavoittaa voi. Jos vähemp' olis vaatees,\nEtt' tasan kiitoksen ja palkan panna\nMa saattaisin! Nyt ken ne kaikki jaksaa\nSun ansiosi täysin määrin maksaa!\n\nMACBETH.\nVelvollisuus ja virka täyttäjänsä\nJo palkitseepi. Vastaan suvaitkaatte\nVaan ottaa työmme: kruununne ne ovat\nJa valtikkanne käskyläät ja lapset;\nNe tehtäväns' on tehneet, jos ne teille\nOn kunniaks ja mieliks.\n\nDUNCAN.\n                        Tervetullut!\nSua aloin istuttaa ja täyteen kukkaan\nSun tahdon saattaa. -- Jalo Banquo, sun ei\nVähemmät ansios, ja niit' ei tehdä\nVähemmän tiedoks. Annas, sua halaan!\nKäy sydämmelleni!\n\nBANQUO.\n                  Jos siihen juurrun,\nOn laiho teidän.\n\nDUNCAN.\n                 Runsas riemuni,\nKyllyyttään huima, surun kyynelkätköön\nLymytä koittaa. -- Pojat, langot, thanit\nJa muut te meitä likeisimmät, kuulkaa:\nJälkeiseksemme Malcolm-esikkomme\nNyt nimitämme. Cumberlandin prinssi\nNimenä häll' on täst'edes. Mut yksin\nEi kunniaan hän nouse: tähden lailla\nJokaista ansiota arvomerkin\nKirkastaa pitää. -- (Macbethille) Ja nyt Invernessiin,\nAin' yhä velkaan teille jäädäksemme.\n\nMACBETH.\nOn vaivaa lepo, mik' ei hyödyks teille.\nSanoman itse vien, ja tulollanne\nMa riemastutan puolisoni korvaa.\nNöyrimmät jäähyväiset!\n\nDUNCAN.\n                       Kunnon Cawdor!\n\nMACBETH (syrjään).\nVai Cumberlandin prinssi![6] -- Siinä porras,\nJohonka suistun, jos en yli hyppää;\nSe tiellän' on. Te, tähdet, sammukaa!\nEi mieltän' mustaa valo nähdä saa.\nKamo kättä, silmä! Mut se tulkoon, se,\nMi tulleena on kauhu silmälle.\n\n    (Lähtee.)\n\nDUNCAN.\nNiin, kunnon Banquo; niin on uljas hän,\nEn kyllästy ma häntä kiittämään:\nSe on herkkuani. Seuratkaamme häntä,\nMi huolien meitä vastaan ottamaan on\nEdeltä mennyt. Serkku verraton!\n\n    (Torventoitauksia. Lähtevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Inverness. Huone Macbethin linnassa.\n\n    (Lady Macbeth tulee sisään, kirjettä lukien.)\n\nLADY MACBETH.\n\"He kohtasivat minut voiton päivänä, ja olen täydellisimmästi\nvakuutettu siitä, että heillä on enemmän kuin ihmisen tieto. Kun haluni\npaloi heiltä enempää kyselemään, muuttuivat he ilmaksi ja haihtuivat.\nTuosta kun ihmeissäni siinä seisoin, tuli kuninkaalta lähettiläitä,\njotka minua tervehyttivät Cawdor-thaniksi, jolla nimellä sitä ennen\nnoitasiskot olivat minua tervehtineet ja tulevaan aikaan viitanneet,\nlausuen: 'terve sulle, kuninkaaks saat kerran!' Tämän olen tahtonut\nilmoittaa sinulle, sinä rakkahin osakas kunniastani, ettet,\ntietämättömänä siitä, mikä suuruus minulle on luvattu, jäisi\noikeutettua iloasi vaille. Pane se sydämmellesi, ja hyvästi jää!\"\n\nGlamis sa olet, Cawdor myös, ja onnen\nLuvatun saat. -- Mut luontoas ma pelkään:\nSiin' ihmistunnon maitoa on liiaks,\nEtt' oikotien se löytäis. Suureks mielit,\nHimoa sull' on kunniaan, mut pahuus,\nSen kätyri, sulta puuttuu. Hartain halus\nOn hurskaan halua; et pettää tahtois,\nVaan vääryydellä voittaa. Suuri Glamis,\nSa sitä mielittelet, joka huutaa:\n\"Noin tulee tehdä sun, jos mua mielit\",\nJa jota pikemmin sa pelkäät tehdä\nKuin tekemättä jättää. Tänne riennä,\nEtt' oman henkeni ma korvaas valan,\nJa kielin uljain kaikki pieksen pois,\nMi sua tuosta kultarenkaast' estää,\nJoll' onnetar ja henkimailma näyttää\nSun kruunanneen jo. --\n    (Palvelija tulee.)\n                       Mitä kuuluu?\n\nPALVELIJA.\n                                    Illall'\nOn täällä kuningas.\n\nLADY MACBETH.\n                    Oletko hullu?\nMukana eikö herras, ja hän eikö\nTuost' olis ennalt' ilmoittanut?\n\nPALVELIJA.\n                                 Anteeks,\nMut totta on se. Tulossa on thani:\nYks kumppaneistani, jok' eeltä riensi,\nNiin oli hengetön, ett' tuskin sanaa\nSai suustaan.\n\nLADY MACBETH.\n              Häntä hoitakaa; hän suurta\nTuo sanomaa.\n    (Palvelija lähtee.)\n             Kähisten itse korppi[7]\nNyt Duncanin tuloa onnetonta\nMun katton' alle raakkuu. Tulkaa, henget,\nTe murhamielen kätyrit, naisluontoni\nMuuks muuttakaa ja luokaa minut täyteen\nJulminta hirmuisuutta päästä jalkaan!\nVereni saentakaa, salvatkaa\nTie säälilt', ett'ei tunnonvaivan etsot\nMun päätöstäni julmaa järkyttäisi,\nRakentain sen ja teon väliin rauhaa!\nMun rinnoilleni tulkaa, maidon sijast'\nImemään sappea, te murhahenget,\nTe näkymättömät, miss' ikänänsä\nTuhoa väijytte! Tule, synkkä yö,\nSakeimpaan hornan savuun peity, ett'ei\nTerävä veitsen' haavaa näe, jonk' iskee,\nEik' alta mustan vaipan taivas pilku\nJa huuda: \"seis, seis!\"\n    (Macbeth tulee.)\nSuuri Glamis! jalo Cawdor!\nSuurempi kumpaakin: -- \"sä, joka kerran\" --\nSun kirjees yli kurjan nykyisyyden\nMun nostatti, ja vastaisuuden tunnen\nJo nykyhetkessä.\n\nMACBETH.\n                 Oi, armahani,\nYöks tänne Duncan saa.\n\nLADY MACBETH.\n                       Ja lähtee -- milloin?\n\nMACBETH.\nAamulla -- niin on määrä.\n\nLADY MACBETH.\n                          Ei näe koskaan\nSe aamu aurinkoa. Kasvos, armas,\nOn niinkuin kirja, josta kummia\nLukea saattaa. Pettääksesi aikaa\nMukaannu aikaan; silmin, käsin, kielin\nJaa mieltymystäs; ole niinkuin kukka,\nViaton päältä, mutta käärme alla.\nPidettävä on tulijasta huolta;\nSa tään yön suuret toimet jätä mulle;\nTuleviks päiviksi ja öiksi nuo\nYliherruuden ja vallan meille tuo!\n\nMACBETH.\nEnemmän toiste.\n\nLADY MACBETH.\n\n               Katse kirkas vaan!\nSe pelkur' on, ken muuttaa muotoaan.\nMuu kaikki jätä mulle.\n\n                         (Lähtevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Sama paikka. Linnan edusta.\n\n    (Torvensoittoa ja tulisoihtuja. Duncan, Malcolm, Donalbain,\n    Banquo, Lenox, Macduff, Rosse, Angus ja seuralaisia tulee.)\n\nDUNCAN.\nOn kaunis tämä linnan paikka; ilma\nSuloinen, vieno hentoj' aistejamme\nSukoillen kuihkoo.\n\nBANQUO.\n                   Kesävieraan pääskyn,\nTuon templin-asujamen, pesät hauskat\nTodistaa, että huokuu täällä taivaan\nImanne henki. Joka nurkkaan, soppeen\nJa patsaaseen ja räystääseen se tehnyt\nOn riippumajan kehdoks poikasilleen.\nMiss' asuu lintu tää ja pesii, siellä,\nSen olen huomannut, on ilma lauha.\n\n    (Lady Macbeth tulee.)\n\nDUNCAN.\nKah, itse armas emäntämme! -- Lempi,\nMi seuraa meit', on vaivaks usein, vaikka\nKiitämme siitä niinkuin lemmest' aina.\nTäst' oppikaa, ja vaivoistanne meille\nKost'jumal' lausukaa ja puuhistanne\nKiitelkää meitä.\n\nLADY MACBETH.\n                 Vaikk' ois palvelumme\nVähimpään asti kaksin kerroin tehty\nJa vielä kahdistettu, pientä ois se\nJa turhaa verrattuna siihen suureen\nJa laajaan kunniaan, jot' oletten te\nKerännyt huoneellemme. Näiden uutten\nJa vanhain lahjain palkaks meill' ei muuta\nKuin esirukous.\n\nDUNCAN.\n                Missä Cawdor? Häntä\nKannoilla seurasimme majaa hälle\nTilataksemme; vaan hän ajaa joutuun,\nJa lempi, tuima niinkuin kannus, auttoi\nHänt' ennen meitä kotiin. Vieraaksenne,\nIhana emäntä, nyt yöksi jäämme.\n\nLADY MACBETH.\nMit' omaa alamaisell' on, hän itse\nJa kaikk', on lainaa, hyvä ruhtinaani;\nMe vaadittaissa tilin teemme, jättäin\nOmanne teille.\n\nDUNCAN.\n               Käsi mulle! Nyt\nIsännän luokse. Lemmittymme on hän,\nJa vastakaan näit' armomme ei puutu.\nSuvaitsetteko, emäntäiseni?\n\n                         (Lähtevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Torventoitauksia ja tulisoihtuja. Edeskäypä ja useita\n    palvelijoita kulkee näyttämön poikitse, kantaen astioita\n    ja ruokia. Macbeth tulee.)\n\nMACBETH.\nJos tehtynä se olis tehty, paras\nSe olis oiti tehtynä. Jos välttää\nVois murhan seuraukset ja nuottaan nostaa\nVain menestystä, jotta tämä isku\nTääll' olis kaikki kerrassaan, vain täällä,\nTäll' ajan katovalla kannikalla,\nEn tulevaisest' elämästä piittais.\nMut moiset työt ne tuomitaan jo täällä.\nVerinen oppi, opittuna kerran,\nTakaisin kääntyy omaan keksijäänsä.\nOikeuden tarkka käsi huulillemme\nSekoittamamme myrkkymaljan nostaa.\nTääll' ompi hällä kaksinainen turva:\nVasalli olen ensinkin ja lanko;\nSe murhan kieltää jo. Sitt' isäntänä\nMurhaajalt' ovi sulkea mun tulis\nEik' itse veistä käyttää. Lisäks Duncan\nNiin hellä haltija on, valtatöissään\nNiin puhdas, että hänen ansionsa\nPasuunakielill' enkelitten huutais\nJulminta kirousta murhatyölle.\nJa sääli, niinkuin vastasyntynyt\nAlaston lapsi, myrskyn siivill' ajain\nTai taivaan keruubina ratsastain\nOroilla ilman näkymättömillä,\nTuon hirmuteon lietsois joka silmään,\nEtt' itkuvirtaan myrsky hukkuis. -- Kannust'\nEi muuta mulla hankkeen kylkeen ajaa\nKuin huima kunnianhimo, joka hyppyyn\nYrittää, mutta ylenniskoin suistuu. --\n    (Lady Macbeth tulee.)\nNo, mitä nyt?\n\nLADY MACBETH.\n              Hän koht' on atrioinnut.\nMiks pois sa läksit?\n\nMACBETH.\n                     Kysyikö hän mua?\n\nLADY MACBETH.\nTiedäthän sen.\n\nMACBETH.\n               Tuo tuuma jättäkäämme.\nHän juur' mua kunnioitti; ja ma olen\nVäeltä kaikenlaiselt' ostanunna\nKultaisen maineen, jota käyttää täytyy,\nKun on sen hohde kirkkain, eikä oiti\nPois heittää noin.\n\nLADY MACBETH.\n                   Oliko toivo, johon\nPuit itses, päissään? Unestansako se\nNyt herää, silmät haljakkana katsoin\nÄskeistä mielityötään? Rakkautes\nNyt vasta oikein tunnen. Pelkäätkö sä\nYht' uljas olla työssä, toiminnassa\nKuin haluissas? Sit' omistaako tahdot,\nMink' elon kaunistukseks katsot, mutta\nOmissa silmissäsi pelkur' olla\nJa sanoa kuin kissa tarinassa:\n\"Tekisin, jos vaan uskaltaisin.\"\n\nMACBETH.\n                                 Vaiti!\nKaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen;\nKen enemp' uskaltaa, ei ole mies.\n\nLADY MACBETH.\nMik' elukka sun pani aikees mulle\nIlmaisemaan? Kun sen sa uskalsit,\nSin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit\nEnempää olla, kuin mit' olit, oisit\nEnemmän vielä mies. Ei aikaa silloin,\nEi paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit;\nNyt itsestään ne tarjon' on, vaan tarjo\nMasentaa sun. Imettäjänä tunnen,\nKuink' armas rakastaa on imulasta;\nVaan parhaillaan sen myhäillessä mulle\nSen hellist' ikenistä nännin oisin\nPois temmannut ja pirstaks aivot lyönyt,\nJos vannonut sen oisin kuin nyt sinä.\n\nMACBETH.\nJos ei se käy --\n\nLADY MACBETH.\n                 Ei käy! Sa täyteen määrään\nVaan mieles pingoita, niin kyllä käy se.\nKun Duncan nukkuvi (ja uneen hänet\nPiankin matkan vaivat uuvuttavat),\nMolemmat hänen passarinsa huumaan\nNiin viinillä ja juomill', että muisti,\nTuo aivon vartija, uduksi muuttuu\nJa höyrypannuks järjen tallepaikka.\nKun sitten päissään nukkuvat kuin kuolleet\nElukan-untaan, mitä emme silloin\nVois vartijattomalle Duncanille\nMe kahden tehdä? Mist' ei silloin syyttää\nVois juopuneita passareita, joiden\nViaksi tämä suuri murha pannaan?\n\nMACBETH.\nVain poikia sa siitä! Uljas luontos\nEi muuta luoda voi kuin miehenpuolta. --\nKun hänen kamarissahan me verin\nPunaamme nukkunehet passarit,\nOmia heidän puukkojansa käyttäin,\nKen sit' ei uskois heidän työkseen?\n\nLADY MACBETH.\n                                    Muuta\nKen tohtis uskoa, kun murhan jälkeen\nUlinan päästämme ja tuskanhuudon?\n\nMACBETH.\nMin' olen valmis; hirmutyöhön tuohon\nJokaisen jänteen pingoitan. Nyt matkaan!\nIloiseks vaan nyt koita teeskeleitä\nJa viekas mieli viekkain kielin peitä.\n\n                             (Lähtevät.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Paikka sama. Linnan piha.\n\n    (Banquo ja Fleance tulevat,\n    jälkimmäinen tulisoihtu kädessä.)\n\nBANQUO.\nMik' aika yöst' on, poika?\n\nFLEANCE.\n                           Kuu on maillaan;\nEn kuullut ole kelloa.\n\nBANQUO.\n                       Puol'yöstä\nSe mailleen käy.\n\nFLEANCE.\n                 On myöhempi, ma luulen.\n\nBANQUO.\nHe, miekkan' ota! -- Taivaass' ollaan tiukat:\nSen kaikki kynttilät on sammuksissa. --\nTuoss', ota tuokin? -- Raskas niinkuin lyijy\nMua painaa uupumus, ja kuitenkaan\nEn tahtois nukkua. Oi, armon vallat,\nAatokset häijyt torjukaatte, joilla\nLeponi häirii luonto! -- Miekkan' anna!\n    (Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu kädessä.)\nKen siellä?\n\nMACBETH.\n            Ystävä.\n\nBANQUO.\nViel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu.\nHän oli harvinaisen iloinen\nJa väellenne jakoi runsaat lahjat.\nNyt tällä timantilla tervehtii hän\nSuloista emäntäänsä, sulkein siihen\nKiitokset äärettömät.\n\nMACBETH.\n                      Äkkipäätä\nTahtomme joutui puutteen alamaiseks\nJa suurt' ei aikaan saanut.\n\nBANQUO.\n                            Hyvin kaikki. --\nUnissan' yöllä näin nuo velhosiskot:\nOsaksi totta ennustivat teille.\n\nMACBETH.\nMitäpä heistä! Mut jos aika myöntäis,\nPuhella sopis asiasta hiukan.\nMäärätkää hetki.\n\nBANQUO.\n                 Milloin suvaitsette.\n\nMACBETH.\nJos tuumaan suostutten, kun siksi tulee, --\nKeräätte kunniaa.\n\nBANQUO.\n                  Jos kerätess' en\nVaan sitä menetä; jos puhtahana\nValani säilyy, povi saastatonna,\nNiin suostun kyllä.\n\nMACBETH.\n                    Hyvää yötä siksi.\n\nBANQUO.\nMa kiitän; samaa teille.\n\n    (Banquo ja Fleance lähtevät.)\n\nMACBETH.\n                         Poika, käske,\nEtt' emäntäs, kun juomani on valmis,\nKilistää kelloa. Käy maata sinä. --\n    (Palvelija lähtee.)\nTuo onko puukko, silmissäni tuossa,\nPäin kättä kahva? Annas sinuun tartun! --\nEn sua saanut, ja tok' yhä näen sun.\nSa, turman ilmiö, sua eikö koura\nKäsitä niinkuin silmä? Taikka tietkö\nVaan mieliluulon puukko, tyhjä haamu,\nVaan kiihtyneiden aivojeni luoma?\nSun yhä näen, niin käsin tuntuvana\nKuin tämän, jonka tässä paljastan.\nSa näytät mulle tien, jot' aion käydä;\nJa tuommoist' asett' on mun juuri tarvis. --\nMuun aistimiston narriks silm' on tullut,\nTai vie se niistä voiton. Yhä näen sun,\nTerä, kahva täynnä veripisaroita,\nJoit' äsken niiss' ei ollut. -- Tyhjää kaikki;\nVerinen teko vaan se silmissäni\nNäin kuvastuu. -- Nyt toinen puoli maata\nOn niinkuin kuollut; häijyt unet hiipii\nMakaajan luo läp' uudinten; nyt velhot\nHekaten kalvaan uhrijuhlaa viettää;\nJa laiha murha, vartijansa, suden,\nKehoitus-ulvonnasta säikkyneenä,\nKuin himokas Tarquinius, määränpäähän\nSalaisin rosvoaskelin kuin haamu\nNäin hiipivi. -- Sa luja, vankka maa,\nÄl' askelteni astuntaa sa kuule,\nEtt' eivät itse kivetkin ne kielis\nMun teistäni ja häiris tätä julmaa\nYön rauhaisuutta, joka niille sopii! --\nTäss' uhkaan, ja hän elää: sanat vaan\nNe kylmää leyhkää kuumaan toimintaan.\n    (Kello kilisee.)\nNyt käyn, ja se on tehty; kello kutsuu.\nTuot' älä kuule, Duncan: ääni sen\nSun kutsuu helvettiin tai taivaaseen!\n\n                            (Lähtee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Lady Macbeth tulee.)\n\nLADY MACBETH.\nMi heidät juovutti, mun rohkaisi;\nMi heidät sammutti, mun tulistutti. --\nVaiti -- Hiljaa! -- Huuhkain vaan se siellä huikaa,\nSe turman enne, joka huutaa julmaa\nHyv'yötänsä. -- Hän työss' on; ovi on auki;\nKuorsaillen juopunehet vartijat\nIvaavat tointaan. Moisen laitoin juoman,\nEtt' elämä ja surma kiistäkööt nyt,\nOvatko hengissä he vaiko kuolleet.\n\nMACBETH (sisältä).\nKen siellä?\n\nLADY MACBETH.\n            Voi, heränneen heidän pelkään\nJa tekemättä jääneen työn; -- ei rikos,\nVaan yritys se meidät tuhoo. -- Vaiti! --\nAsetin valmihiksi miesten puukot;\nNe huomasi hän kai. -- Jos ei hän olis\nIsääni muistuttanut nukkuessaan,\nMin' oisin tehnyt sen. -- Mun mieheni!\n\n    (Macbeth tulee.)\n\nMACBETH.\nNyt on se tehty. -- Kuulitko sa mitä?\n\nLADY MACBETH.\nYöhuuhkan huudon vaan ja sirkan laulun.\nPuhuitko sinä?\n\nMACBETH.\n               Milloin?\n\nLADY MACBETH.\n                        Äsken.\n\nMACBETH.\n                               Alas\nKun astuinko?\n\nLADY MACBETH.\n              Niin.\n\nMACBETH.\n                    Hiljaa!\nKen tuossa kamariss' on?\n\nLADY MACBETH.\n                         Donalbain.\n\nMACBETH (katsellen käsiään).\nOi, näky surkea on tuo!\n\nLADY MACBETH.\n                        Sa hupsu!\nVai näky surkea!\n\nMACBETH.\n                 Siell' unissansa\nYks nauroi, toinen \"murhaa!\" huus, niin että\nHeräsi kumpikin: ma kuulin kaikki;\nRukouksen sitten lukivat ja uneen\nTaas vaipuivat.\n\nLADY MACBETH.\n                Kaks siell' on nukkumassa.\n\nMACBETH.\n\"Kies' siunaa!\" huusi yks, ja toinen \"amen!\"\nKuin nämä pyövelkäten' ois he nähneet.\nKuunnellen heidän tuskaans', suustan' \"ament'\"\nEn saanut, he kun sanoivat: \"Kies' siunaa!\"\n\nLADY MACBETH.\nNoin syvään älä tuota mielees paina!\n\nMACBETH.\nMut miks en sanoa ma voinut \"amen\"?\nMa siunausta tarvitsin, ja \"amen\"\nKurkkuuni tarttui.\n\nLADY MACBETH.\n                   Noin ei tuommoisista\nSaa tuskitella; voipi tulla hulluksi.\n\nMACBETH.\nMa luulin äänen kuulleeni, mi huusi:\n\"Herätkää! Macbeth unen murhaa!\" -- unen,\nTuon viattoman, joka huolten vyhdet\nSekavat suorii, päivittäisen kuolon,\nTyön raittiin peson, sielunhaavain voiteen,\nTuon luonnon toisen atrian ja parhaan\nElämän juhlaruoan.\n\nLADY MACBETH.\n                   Mitä puhut?\n\nMACBETH.\n\"Herätkää!\" huuto kautta linnan kaikui.\n\nGlamis unen murhas, ja senvuoks ei Cawdor\nUnt' enää saa, unt' ei Macbeth saa enää.\n\nLADY MACBETH.\nMut ken se huusi noin? Oi, armas thani,\nSun jalo pontes hervahtuu, jos moista\nNoin kiihkoisesti mietit. Nouda vettä\nJa käsistäs nuo rumat merkit huuhdo! --\nMiks tänne puukot kannoit? Siellä niiden\nOn paikka. Pois ne vie, ja verin tuhri\nMakaavat vartijat.\n\nMACBETH.\n                   En sinne mene:\nAatella pelkään tekoani; nähdä\nSit' uudelleen en tohdi.\n\nLADY MACBETH.\n                         Arka raukka!\nTuo tänne puukot! Nukkuneet ja kuolleet\nKuvia vaan on; lasta peljättää voi\nKuvattu piru. Verta jos hän vuotaa,\nNiin sillä kultaan vartijoiden muodon,\nSyyn muodon näin he saavat.\n\n    (Lähtee. Kolkutusta ulkoa.)\n\nMACBETH.\n                            Mikä kolke? --\n\nMik' on mun? Risahdustakin ma säikyn!\nKenenkä kädet nää? Haa! Päästäni ne\nRepivät silmät maalle! Voiko suuren\nNeptunin koko valtameri pestä\nTuon veren kädestäni pois? Ei, ennen\nTää käsi meret määrättömät punaa,\nViherjän muuttain ruskeaks.\n\n    (Lady Macbeth palajaa.)\n\nLADY MACBETH.\n                            Mun käten'\nOn samankarvaiset kuin sun, mut sydän\nNoin vaalas mua hävettäis.\n    (Kolkutusta.)\n                           Tuo kolke\nEteläportin' on. Pois kamariimme!\nPisara vettä pois tän synnin huuhtoo;\nKuin kevyt on se sitten! Sinust' uljuus\nOn luopunut.\n    (Kolkutusta.)\n             Haa! kuules, taasen kolke!\nYöpuku ylles, ett'ei kutsuttaissa\nHavaittais meidän valvoneen. -- Äl' anna\nNoin raukkamaisest' aatoksilles valtaa.\n\nMACBETH.\nTekoni tietäen mun paremp' oisi,\nEtt' itseän' en tietäisi\n    (Kolkutusta.)\n                         Kolkkehellas\nHerätä Duncan! Voi, jos sen sa voisit!\n\n                           (Lähtevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Sama paikka.\n\n    (Portinvartija tulee.)\n\nPORTINVARTIJA.\nSepä vasta kolkutusta, totta tosiaankin! Jos olisit helvetin porttien\nvartija, kylläpä saisit avainta kiertää! (Kolkutusta.) Kolk, kolk,\nkolk! Beelsebubin nimessä, ken siellä? -- Kas vaan, jyväsaksa, joka\nhirtti itsensä pelätessään hyvää vuodentuloa. Aikanasi tulet! Onko vaan\nhurstia tarpeeksi mukanasi, sillä täällä sitä hikoilla saat?\n(Kolkutusta.) Kolk, kolk? Toisen perkeleen nimessä, kuka siellä? --\nLainvääntelijä, tottamaar, joka kummankin riitapuolen asian valallansa\nvahvistaa, ja joka on Jumalan kunniaksi paljon konnankoukkuja\nharjoitellut, vaan ei kuitenkaan ole voinut itseänsä taivaaseen\nkoukutella. Käy sisään, lainvääntelijä! (Kolkutusta.) Kolk, kolk, kolk!\nKuka siellä? -- Vai niin, englantilainen räätäli, tänne tullunna siitä,\nettä ranskalaisen housuista kaistaleen[8] varasti. Käy sisään, räätäli,\ntäällä kyllä saumarautasi kuumenee! (Kolkutusta.) Kolk, kolk! Ei\nkoskaan rauhaa. Ken olette? -- Mutta tämä paikka on helvetiksi liian\nkylmä. Lempo sitä kauemmin olkoon pirun portinvartijana! Ajattelin\nmuuten laskea sisään kutakin ammattikuntaa muutamia, jotka ruusuista\ntietä kulkevat ijankaikkiseen ilovalkeaan. (Kolkutusta.) Kohta, kohta!\n(Avaa.) Pyydän muistamaan portinvartijaa.\n\n    (Macduff ja Lenox tulevat.)\n\nMACDUFF.\nNiin myöhäänkö sä maata kävit, veikko,\nKun myöhään näin sä nukut?\n\nPORTINVARTIJA.\nNiin, nähkääs, ryyppäsimme toiseen kukonlauluun; ja juominen se\nvaikuttaa tuntuvasti kolmea asiata.\n\nMACDUFF.\nMitä kolmea asiaa se juominen sitten erittäin vaikuttaa?\n\nPORTINVARTIJA.\nNiin, nähkääs, punaisia neniä, unta ja kusta. Lemmenseikoissa se auttaa\nja kaataa: himoa se auttaa, mutta kyvyn se kaataa. Voipi sanoa, että\nliika juominen pitää lemmen suhteen lainvääntelijän virkaa: se luo sen\nja tappaa sen; nostaa sen ja kaataa sen; yllyttää sitä ja kyllyttää\nsitä; voimistuttaa ja laimistuttaa; sanalla sanoen: vääntää sen uneen,\npettää sen ja jättää sen.\n\nMACDUFF.\nLuulenpa, että viina sinut viime yönä petti.\n\nPORTINVARTIJA.\nNiin kylläkin, suut, silmät täyteen; mutta minäpä petoksen kostin; ja\nluulenpa, että kylläkin puoltani pidin, sillä vaikka hän pari kertaa\nsieppasi jalat altani, keksinpä keinon saada hänet maalle samaa tietä,\nmitä oli tullutkin.\n\nMACDUFF.\nHereillä onko herras? -- Kolkkeellamme\nMe hänet herätimme: tuossa on hän.\n\n    (Macbeth tulee.)\n\nLENOX.\nHuomenta, jalo thani!\n\n\nMACBETH.\n                      Terve teille!\n\nMACDUFF.\nKuningas joko noussut lie?\n\nMACBETH.\n                           Ei vielä.\n\nMACDUFF.\nHän käski, että varhain herättäisin;\nLie myöhä jo.\n\nMACBETH.\n              Vien teidät hänen luokseen.\n\nMACDUFF.\nSen tiedän suloiseksi vaivaks teille;\nMut vaivaa on se kuitenkin.\n\nMACBETH.\nTyö mieleinen se meille vaivan korvaa.\nTuoss' ovi on.\n\nMACDUFF.\n               Ma huutaa rohkenen;\nSe työks on mulle pantu.\n\n    (Menee.)\n\nLENOX.\n                          Lähteneekö\nKuningas tänään?\n\nMACBETH.\n                 Lähtee -- niin on määrä.\n\nLENOX.\nYö oli jylhä. Majassamme tuuli\nKukisti savutorvet; valitusta\nIlmassa kuultiin, julmaa kuolontuskaa\nJa hirmuäänin ennustelemista,\nPaloa, murhaa, hävitystä hurjaa\nAjalle tuskaiselle syntyväksi.\nPimeyden lintu kaiken yötä huusi;\nSanovat maankin olleen kuumeissansa\nJa värisseen.\n\nMACBETH.\n              Niin, jylhä oli yö.\n\nLENOX.\nMun nuori muistini ei toista muista\nSen vertaista.\n\n    (Macduff palajaa.)\n\nMACDUFF.\n               Oo, kauheata, kauheata, kauheata!\nEi kieli eikä sydän sua saata\nKäsittää eikä nimittää!\n\nMACBETH & LENOX.\n                        Mik' ompi?\n\nMACDUFF.\nNyt taitotekonsa on tuho tehnyt!\nKuin kirkonvaras murtanut on murha\nVihittyyn Herran huoneeseen ja hengen\nTemplistä ryöstänynnä.\n\nMACBETH.\n                       Kuinka? Hengen?\n\nLENOX.\nKuninkahanko?\n\nMACDUFF.\n              Menkää huoneeseen, ja\nSokaiskoon silmät teiltä toinen Gorgo; --\nMua älkää puhumahan vaatiko --\nNähkää, ja puhukaatte sitten itse. --\n    (Macbeth ja Lenox lähtevät.)\nHoi, hätäkello soimaan! -- Nouskaa, nouskaa! --\nPetosta! Murhaa! Banquo, Donalbain!\nJa Malcolm! Nouskaa! Pois tuo veltto uni,\nTuo kuolon hahmo; itse kuoleman te\nNyt näette! -- Nouskaa katsomahan kuvaa\nSen suuren tuomion! -- Malcolm! Banquo! Nouskaa\nKuin haudasta ja aavein' ilmi tulkaa,\nEtt' ois tää hirmu täysi! Kello soimaan!\n\n    (Hätäkelloa soitetaan.)\n    (Lady Macbeth tulee)\n\nLADY MACBETH.\nMiks talon nukkujia kokoon kutsuu\nNoin jylhä torvi? Sanokaa!\n\nMACDUFF.\n                           Lady armas,\nMun kerrottavani ei sovi teille:\nSanani murhan tois, jos vaimon korvaan\nNe koskis.\n    (Banquo tulee.)\n           Banquo! Banquo! Murhattun' on\nKuninkaamme ja herramme!\n\nLADY MACBETH.\n                         Voih! voih!\nMeilläkö?\n\nBANQUO.\n          Hirveintä, miss' olkoonkin! --\nSanasi, Macduff, peruuta, ja sano,\nEtt'ei niin ole.\n\n    (Macbeth ja Lenox palajavat.)\n\nMACBETH.\n                 Voi, jos oisin kuollut\nVaan tiimaa ennen tätä tapausta!\nOlisin autuas silloin. Tästä lähtein\nEi totuutt' ole lainkaan maailmassa;\nPetosta kaikki! Armot, arvot tyhjää!\nElämän viini maahan juossut on,\nJa kerskaks kellariin jäi pelkkä sakka.\n\n    (Malcolm ja Donalbain tulevat)\n\nDONALBAIN.\nHukassa mikä?\n\nMACBETH.\n              Te, vaikk' ette tiedä:\nVerenne alku, synty, hetesuoni\nTukittu on, tukittu itse lähde!\n\nMACDUFF.\nIsänne on he murhanneet.\n\nMALCOLM.\n                         Voi! Ketkä?\n\nLENOX.\nSen passarit on nähtävästi tehneet.\nVerissä oli kädet, kasvot heillä,\nJa puukot heidän pieluksillaan vielä\nOl' aivan kosteat. He tuijottivat,\nTunnoiltaan ollen aivan. Moisten hoidoss'\nEi ole turvattuna ihmishenki.\n\nMACBETH.\nVoi, että vimmoissani tapoin heidät!\n\nMACDUFF.\nMiks teitte sen?\n\nMACBETH.\n                 Ken säikkynyt ja viisas\nVoi samass' olla, lempeä ja hurja,\nKuninkaan mies ja puoleton? Ei kenkään.\nTulinen lempi kiihkoissansa voitti\nSävyisän järjen. Tässä makas Duncan.\n\nHopeapäässä veren kultareunus\nJa haavat ammottain kuin aukko, josta\nTuho sisään ryntää; tuossa murhamiehet,\nVärihin ammattinsa tahrattuina,\nRivoina puukot hurmeen tahmass' aivan.\nKen, joll' on sydän lempivä, ja siinä\nRohkeutta näyttää tätä lempeänsä,\nVois mieltään malttaa?\n\nLADY MACBETH (pyörtyvinään).\n                       Auttakaa mua täältä!\n\nMACDUFF.\nLadyä hoitakaa!\n\nMALCOLM.\n                Me vait olemme,\nMe, joill' on tässä suurin surun syy!\n\nDONALBAIN.\nVait'-olo paras: täällä kova onni\nVois kairanreiän lymyst' äkkipäätä\nKarata meihin. Pois! Ei kyyneleemme\nViel' ole kypsät.\n\nMALCOLM.\n                  Eikä valloillansa\nSurumme suuri.\n\nBANQUO.\n               Ladyä hoitakaa!\n    (Lady Macbeth kannetaan pois.)\nAlastoman ja paljaan heikkoutemme\nKun saamme verhotuksi, yhtykäämme\nTät' inhaa verityötä tutkimaan.\nMeit' epäilys ja kauhu värisyttää;\nKädessä Kaikkivallan seison tässä,\nJa luihun kavalluksen salajuonta\nMa sodin vastaan.\n\nMACDUFF.\n                  Minä myös.\n\nKAIKKI.\n                             Me kaikki.\n\nMACBETH.\nNyt täysi miehen asu joutuun ylle!\nSalissa sitten yhdytään.\n\n\nKAIKKI.\n                         Hyv' on!\n\n    (Kaikki lähtevät, paitse Malcolm ja Donalbain.)\n\nMALCOLM.\nMit' aiot? Hyv' ei ole tänne jäädä.\nSurua teeskellä on viekkaan helppo.\nMa lähden Englantiin.\n\nDONALBAIN.\n                      Min' Irlantiin.\nOn ero turvaks kummallenkin meille.\nTääll' ovat hymyt tikareita täynnä,\nJa verisin on veriheimolainen.\n\nMALCOLM.\nTuo murhan nuoli, joka ammuttiin,\nOn vielä lennossansa. Paras meidän\nOn sitä karttaa. Ratsun selkään siis!\nVähemmälle nyt jäähyväiset jääkööt.\nPois varkain! Konsa turma tuloss' on,\nEi varas lie ken turvaa pakohon.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Linnan edustalla.\n\n    (Rosse ja eräs vanhus tulevat.)\n\nVANHUS.\nVuoskymmeniä seitsemisen muistan;\nSill' ajall' olen monta kummaa nähnyt\nJa julmaa päivää; mutta kaikki leikiks\nTää hirmu-yö on tehnyt.\n\nROSSE.\n                        Näet sä, isä:\nVihoissaan ihmistöistä taivas uhkaa\nVeristä lavaa. Kello näyttää päivää,\nMut synkkä yö tukeuttaa taivaan lampun.\nYön kunniaksko vaiko päivän hävyks\nMaan kasvot hautaa pimeys nyt, kun niitä\nElävän valon tulis suudella?\n\nVANHUS.\nSe luonnotont' on kuin tuo öinen työkin.\nTiistaina hiirensyöjä huuhka sieppas\nJa tappoi pilviss' ylvästävän haukan.\n\nROSSE.\nDuncanin ratsut -- kumma, mutta totta --\nNuo somat, kauniit, rodun valiot,\nHurjistuneina pilttuuns' särkivät,\nKurista huolimatta maalle syösten\nIkäänkuin sotaan ihmiskuntaa vastaan.\n\nVANHUS.\nSanotaan, että toisiaan he söivät.\n\nROSSE.\nNiin tekivätkin; sen ma kummakseni\nNäin omin silmin. -- Tuossa kunnon Macduff!\n    (Macduff tuke.)\nNo, miltä näyttää?\n\nMACDUFF.\n                   Ettekö te näe?\n\nROSSE.\nJo tiettyn' onko, ken on murhan tehnyt?\n\nMACDUFF.\nNe, jotka Macbeth tappoi.\n\nROSSE.\n                          Taivaan taatto!\nMik' etu heillä siitä?\n\nMACDUFF.\n                       Lahjotuita!\nKuninkaan pojat, Donalbain ja Malcolm,\nPaenneet ovat, joka tekee heidät\nEpäiltäviksi.\n\nROSSE.\n              Sekin luonnotonta!\nOo, kunnianhimo ahnas, joka ahmaat\nNoin oman elinmehus! -- Luultavasti\nKuninkaaks nyt saa Macbeth.\n\n\nMACDUFF.\n                            Nimitetty\nHän on ja Sconiin kruunattavaks mennyt.\n\nROSSE.\nJa missä Duncanin on ruumis?\n\nMACDUFF.\nColmes-killin pyhään kätköpaikkaan viety,\nMiss' esi-isienkin lepää luut.\n\nROSSE.\nMenettekö te Sconihin?\n\nMACDUFF.\n                       En, serkku;\nMa Fifeen lähden.\n\nROSSE.\n                  Minä menen Sconiin.\n\nMACDUFF.\nHyvästi! Ett'ei toteen vaan käy aate:\nParempi uutta oli vanha vaate!\n\nROSSE.\nHyvästi, isä!\n\nVANHUS.\n              Herran siunaus teille\nJa niille, jotka pahan hyväks sääntää\nJa vihamiehet ystäviksi kääntää!\n\n                           (Lähtevät.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Fores. Sali linnassa.\n\n    (Banquo tulee.)\n\nBANQUO.\nNyt olet se: kuningas, Cawdor, Glamis\nJa kaikki, mitä ennustivat velhot.\nPetosta vaan sun käyttäneesi pelkään.\nMut sanottiin tok', ett'ei sukuus jäis se,\nVaan että kuningasten kanta-isäks\nTulisin minä. Totuutta jos heiss' on --\nJa sinusta, Macbeth, se selvään nähdään --\nMiks ei he minullenkin ennustajiks\nRuveta vois ja toivoani nostaa?\nMut vaiti siitä!\n\n    (Torventoitauksia. Macbeth kuninkaana, Lady Macbeth\n    kuningattarena, Lenox, Rosse, hoviherroja, hovinaisia\n    ja seuralaisia tulee.)\n\nMACBETH.\n                 Tuossapa se paras\nOn vieraamme!\n\nLADY MACBETH.\n              Jos hän ois unhotettu,\nOis suureen juhlahamme aukko jäänyt,\nJa pilall' oisi kaikki.\n\nMACBETH.\n                        Tänä iltan'\nOn juhlapidot meillä, pyydän, että\nTulette tekin.\n\nBANQUO.\n               Teidän korkeutenne\nVaan käskeköön, ja velvollisuus teihin\nMun sitoo siteill' ikikestävillä.\n\nMACBETH.\nLähdetten iltapuolla?\n\nBANQUO.\n                      Lähden, herra.\n\nMACBETH.\nTän päivän neuvotteluss' oisi muuten\nMieltänne kuultu, jok' on aina viisas\nJa onnekas; mut huomiseks se jääköön.\nKauasko matka on?\n\nBANQUO.\n                  Niin kauas, että\nSe ajan täyttää tästä iltaan asti.\nParemmin jos ei hepo juokse, täytyy\nYölt' ottaa lainaks pari synkkää tiimaa.\n\nMACBETH.\nPois älkää jääkö vaan!\n\nBANQUO.\n                       En, ruhtinaani.\n\nMACBETH.\nVeriset lankomme ne Englannissa,\nMa kuulen, piilevät ja Irlannissa.\nTunnustamatta julmaa isänmurhaans'\nValeita outoj' ajavat he kansaan.\nHuomenna siitä, jolloin muutenkin\nKokohon meitä vaatii valtatoimet!\nRatsaille joutuun! Hyväst'! Illalla\nSiis tavataan. Mukana onko Fleance?\n\nBANQUO.\nOn, herra. Aika kiiruhtaapi.\n\nMACBETH.\n                             Olkoot\nHeponne varmat jaloiltaan ja virmat!\nNäin satulainne turviin jääkäätten!\nHyvästi! -- (Banquo lähtee.)\nJokaisella nyt kello seitsemään on\nVallassaan aika, että seurast' oisi\nSen suuremp' ilo. Iltaan asti yksin\nTahdomme jäädä. Siksi, Herran haltuun!\n\n    (Kaikki lähtevät, paitse Macbeth.)\n    (Palvelija tulee.)\n\nMies, kuules! Ovatko ne miehet täällä?\n\nPALVELIJA.\nHe linnan portill' odottavat, herra.\n\nMACBETH.\nTuo sisään heidät! -- (Palvelija lähtee.)\n                   Tämä tila ei\nNiin mitään ole, jos ei turvaa ole.\nTuon Banquon suhteen suuri mull' on pelko:\nSen miehen kuninkaallisessa luonteess'\nOn jotain hirveää. Hän uskaljas on;\nJa paitse tätä rohkeutt' on hällä\nÄlyä, joka varmast' uljaat tuumat\nVie määrän päähän. Muut' en ketään pelkää\nKuin häntä. Henken' alleen masentaa hän,\nNiinkuin Antonion suhteen Caesarin\nSanotaan tehneen. Velhoja hän sätti,\nKuninkaan nimen kun he mulle soivat,\nJa käski heidän haastaa hälle. Silloin\nProfeettain lailla tervehtivät häntä\nLukuisten kuningasten kanta-isäks.\nMun päähän' asettivat mahon kruunun\nJa kourahani kuivan valtikan,\nJonk' outo muukalainen siitä riistää,\nKun poikaa mull' ei ole. Niin jos on,\nRyvetin sieluni Banquon lapsen tähden,\nSen tähden hurskaan Duncanin ma tapoin,\nSen tähden tunnonrauhan' myrkytin\nJa autuuteni helmen ihmiskunnan\nViholliselle myin hänt' auttaakseni\nKuninkaaks, Banquon lasta kuninkaaksi!\nEi, ennen taisteluun sun haastan, onni,\nJa sodin kanssas henkeen, kuolemaan!\nKen siellä? --\n    (Palvelija palajaa kaksi murhaajaa seurassaan.)\n               Pois, ja varro, kunnes kutsun. --\n    (Palvelija lähtee.)\nTeit' emmekö me eilen puhutelleet?\n\n1 MURHAAJA.\nKyll', armollinen herra.\n\nMACBETH.\n                         Hyvä! No,\nOlettenko sit' aprikoinneet? Tietkääs,\nSe hän on, joka ennen muinen salpas\nTeilt' onnen tien, vaikk' arvelitte siksi\nMua viatonta. Sen jo viime kerrall'\nOsoitin teille; selväks tein, kuin teit' on\nPetetty, peijattu; ma keinot näytin\nJa niiden käyttäjät ja kaikki, josta\nJo pöhkökin ja mielipuoli huomaa\nSen Banquon työksi.\n\n1 MURHAAJA.\n                    Sen te selvititte.\n\nMACBETH.\nNiin, mutta vielä muutakin, jok' aiheen'\nOn tähän yhdyntäämme. Olettenko\nNiin kärsiväiset luonnostanne, että\nTuon siedätten? Niin laupiaatko, että\nMies-paran tuon ja hänen lastens' eestä\nRukoilette, tuon, jonka käsi raskas\nTeit' alas hautaan painoi sekä saattoi\nIjäksi omaisenne mieron tielle?\n\n1 MURHAAJA.\nKuningas, miehiä me olemme.\n\nMACBETH.\nNiin, miehistä te kirjoiss' ehkä käytte\nKuin lukki, hurtta, häkki, tiisti, rakki\nJa luppakorva, joilla koiran nimi\nOn kaikilla; mut arvolistass' ero\nOn talon-, lintukoiran, vilkkaan, laiskan\nJa viekkaan välillä, sen lahjan mukaan,\nJonk' aulis luonto kullenkin on suonut,\nJa josta kullakin on eri kölli\nMuist' eroitteeksi, jotka lista merkkii\nSamaksi kaikki. Niinpä ihmisenkin.\nNo, jos nyt listass' oletten ja ette\nAlinta miehenluokkaa, ilmaiskaa se,\nNiin povellenne uskon toimen, joka,\nJos teette sen, vihollisenne sortaa\nJa rakkauteeni kiinni teidät solmii.\nHän elämällään terveyteni tärvää;\nParanen, jos hän kuolee.\n\n2 MURHAAJA.\n                         Minä, herra,\nMies olen, jota mailman iskut, potkut\nNiin härnänneet on, ett'en huoli mitä\nMailman kiusaks tehnen.\n\n1 MURHAAJA.\n                        Minä myöskin\n\nNiin vaivattu, niin kovan onnen lyömä,\nEtt' elämäni alttiiks annan, jos sen\nParantaa sillä voin tai päästä siitä.\n\nMACBETH.\nEtt' oli Banquo vihollinen teille,\nNyt tiedätten.\n\n2 MURHAAJA.\n               Niin oli.\n\nMACBETH.\n                         Niin myös mulle,\nJa niinkin verivihaisesti, että\nJokainen hetki hänen elämästään\nMun sydänvertan' kysyy. Voisin kyllä\nHänestä päästä julkivaltaa käyttäin\nJa tunnustan sen suoraan, mut en saata\nEräiltä ystäviltä, jotka meille\nOn yhteiset ja joihin panen arvon;\nVaan täytyy mun hänt' itkeä, vaikk' itse\nMa hänet tapoin. Senpä vuoksi teiltä\nApua kosin nyt, näin ihmisiltä\nTekoni peittäin monestakin syystä.\n\n2 MURHAAJA.\nMe teemme, herra, mitä käskette.\n\n1 MURHAAJA.\nNiin, vaikka henki --\n\nMACBETH.\n                      Miehuutenne kuultaa\nJo silmistänne. Tunnin kuluessa\nOsoitan teille paikkanne ja määrään\nSopivan ajan ihan piiramalleen.\nTän' iltan' on se tehtävä eik' aivan\nLähellä linnaa: minuun -- muistakaa se --\nSyyn kaunaa ei saa jäädä. Hänen kanssaan --\nEtt'ei jäisi puolitekoon työmme -- Fleancen,\nTuon hänen poikansa, jok' ompi myötä,\nJonk' ero täält' on yhtä tärkki mulle\nKuin isän, täytyy synkän hetken onnest'\nOsansa saada. Tuumimaan nyt menkää;\nKoht' etsin teitä.\n\n2 MURHAAJA.\n                   Valmiit' ollaan, herra.\n\nMACBETH.\nTeit' oiti kutsun; vartokaatte tuolla.\n    (Murhaajat menevät.)\nPäätetty siis! -- Jos, Banquo, taivaasen\nSun pyrkii sielus, nyt se tehköön sen!\n\n                             (Lähtee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Toinen huone linnassa.\n\n    (Lady Macbeth tulee, palvelija jäljessä.)\n\nLADY MACBETH.\nTäält' onko Banquo lähtenyt?\n\nPALVELIJA.\n                             On, rouva,\nMut palaa yöksi.\n\nLADY MACBETH.\n                 Sano kuninkaalle,\nEtt' olis puhuttavaa hiukan mulla,\nJos häll' on tilaisuutta.\n\nPALVELIJA.\n                          Kyllä, rouva.\n\n    (Lähtee.)\n\nLADY MACBETH.\nKaikk' ompi turhaa, hukkatyötä vaan,\nJos kyllääns' ei saa halu saamastaan;\nParempi olla murhattujen mailla\nKuin murhaajana tunnon rauhaa vailla!\n    (Macbeth tulee.)\nNo, herrani, miks yksin noin te käytte,\nKamalat haaveet seurana, ja mieless'\nAin' ajatus, jonk' esineensä kanssa\nJo olis kuolla tullut? Miksi muistaa\nMit'ei voi auttaa? Tehty mikä tehty!\n\nMACBETH.\nEi surmaans' saanut käärme, sai vaan haavan,\nJa paranee; ja kurja ilkeytemme\nSen kammoo hammast' aivan niinkuin ennen.\nHajotkoot taivaat, maat ja mailman pylväät,\nEnnen kuin pelvoss' atriamme syömme\nJa nukahdamme mieless' unen hirmut,\nJotk' öisin meitä vaivaa! Paremp' olla\nTuon kuolleen luona, jonka lähetimme\nOmaksi rauhaksemme ikirauhaan,\nKuin sielun piinapuilla lakkaamatta\nTuskissa olla. Haudassaan on Duncan\nJa elon kuumeen jälkeen hyvin nukkuu.\nPahintaan petos tek': ei teräs, myrkky,\nEi ulkosodat, kapinat, ei mikään\nHänt' enää saavuta.\n\nLADY MACBETH.\n                    Oi, miehen' armas,\nSulosta jylhä katsees, ole tänään\nIloinen, kirkas vierastesi kanssa.\n\nMACBETH.\nNiin kyllä, armahani; samoin sinä!\nSa koko huomiosi Banquoon käännä;\nHänt' ennen muita silmin, kielin etsi.\nViel' epävarmat ollen, täytyy meidän\nImarteen virrass' arvoamme pestä,\nSydämmen valhenaamaks tehdä kasvot,\nSen tosilaadun peittäin näin.\n\nLADY MACBETH.\n                               Nuo heitä!\n\nMACBETH.\nOi, vaimo, skorpioneja on täynnä\nMun sieluni! Viel' elää Fleance ja Banquo.\n\nLADY MACBETH.\nMut heill' ei ikuisuuden valtakirjaa.\n\nMACBETH.\nSe lohduttaa: he ovat saatavissa.\nIloitse siis! Ennenkuin yökkö päättää\nYölentonsa ja koppakuoriainen\nHekaten mustan käskyst' univirttään\nNukuttavalla hyrinällä soittaa,\nOn teko tehty lajiaan mitä julmin.\n\nLADY MACBETH.\nMik' on se teko?\n\nMACBETH.\n                 Tietämättömyyttäs\nViaton ole, armas, kunnes teost'\nIloita saat. Yö umpisilmä, joudu,\nArmeliaan päivän hellä katse peitä,\nJa verikäsin näkymättömin\nTuo suuri valtakirja revi rikki,[9]\nMi kalvaaks minut saa! -- Jo hämärtääpi,\nKotiinsa metsään vares lentää; päivän\nIloiset lapset nuokkuin nukkuvat,\nYön mustat henget ryöstöns' alkavat.\nSa kummastut; mut vaiti, kiinni suu!\nPahuuden kautta pahuus voimistuu.\nNiin, armas, tule kanssani.\n\n                (Lähtevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Sama paikka. Yrttitarha, josta tie vie linnaan.\n\n    (Kolme murhaajaa tulee.)\n\n1 MURHAMIES.\nKen yhtymään sun käski meihin?\n\n3 MURHAMIES.\n                               Macbeth.\n\n2 MURHAMIES.\nEpäillä hänt' ei tarvis: tehtävämme\nHän tuntevan ja käsittävän näyttää\nVähästä tärkimpään.\n\n1 MURHAMIES.\n                    Siis auta meitä! --\nLännessä päivää vielä hiukan hohtaa;\nHevostaan myöhästynyt matkamiesi\nYömajaan jouduttaa; ja väijymämme\nJo lähenee.\n\n3 MURHAMIES.\n            Vait! Hevosia kuulen.\n\nBANQUO (ulkoa).\nHoi, tulta tänne!\n\n2 MURHAMIES.\n                  Hän se ompi. Toiset\nJo linnass' ovat, joita odotettiin.\n\n1 MURHAMIES.\nHevoset ympäritse kiertävät.\n\n3 MURHAMIES.\nNoin virstan matkan; hänen, niinkuin kaikkein,\nTapana täst' on jalan käydä linnaan.\n\n    (Banquo tulee, ja Fleance, tulisoihtu kädessä.)\n\n2 MURHAMIES.\nKah! tulta, tulta!\n\n3 MURHAMIES\n                   Hän se on.\n\n1 MURHAMIES.\n                              Käsin työhön!\n\nBANQUO.\nTän' yönä sataa.\n\n1 MURHAMIES.\n                 Satakoot siis iskut!\n\n    (Karkaa Banquon päälle.)\n\nBANQUO.\nPetosta; Oo! -- Fleance, pakoon riennä, pakoon!\nSun täytyy kostaa tämä! -- Oo, sa konna!\n\n    (Banquo kuolee. Fleance pakenee)\n\n3 MURHAMIES.\nKen soihdun sammutti?\n\n1 MURHAMIES.\n                      Se eikö oikein?\n\n3 MURHAMIES.\nTass' on vaan yksi; poika pääsi pakoon.\n\n2 MURHAMIES.\nSiis tekemättä paras puoli työstä.\n\n1 MURHAMIES.\nPois nyt, ja kertomahan mit' on tehty.\n\n    (Lähtevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Juhlahuone linnassa.\n\n    (Ruokapöytä valmiiksi katettuna. Macbeth, Lady Macbeth,\n    Rosse, Lenox, lordeja ja seuralaisia tulee.)\n\nMACBETH.\nArvonne tunnetten te; istukaa.\nJa sydämmestä tervetulleet kaikki.\n\nLORDIT.\nKiitämme, armollinen kuningas.\n\n\nMACBETH.\nMe itse nöyrän' isäntänä käymme\nNyt vierastemme seuraan. Arvo-istuin\nEmännän olkohon; kun aika tulee,\nHält' odotamme tulotervehdystä.\n\nLADY MACBETH.\nMun puolestani kaikillen se lausu:\nSydämmen' sanoo heidät tervetulleiks.\n\n    (Ensimmäinen murhaaja ilmestyy ovessa.)\n\nMACBETH.\nSydänten kiitos sulle vastaa, katso; --\nMolemmat sivut täydet! Käyn siis keskeen.\nNyt irti ilo! Pöytää kiertämään nyt\nPikari pankaa! -- (Syrjään murhaajalle.)\n                  Poskellas on verta.\n\nMURHAMIES.\nSe Banquon on.\n\nMACBETH.\n               Parempi sinun päälläs\nKuin hänen sisässään! Hän siis on poissa?\n\nMURHAMIES.\nNiin, kaula poikki; minulta hän sen sai.\n\nMACBETH.\nKah, oiva kaulanleikkaaja! Mut hyvä\nOn hänkin, joka samoin teki Fleancen.\nJos sen teit sinä, ei sun vertojas.\n\nMURHAMIES.\nFleance pakoon pääsi, herra kuningas.\n\nMACBETH.\nTaas kuume minuun karkaa; terve muuten\nOlisin ollut: niinkuin marmor' ehjä,\nKuin vuori vahva; rajaton ja vapaa\nKuin ilman henki; vaan nyt salvass' olen,\nSiteissä, raudoiss', epäilyyn ja kauhuun\nKahlittu kiinni. -- Säilyss' on siis Banquo?\n\nMURHAMIES.\nOn, herra, säilyss' allikossa tuolla,\nJa päässä kaksikymment' aimo haavaa,\nJoist' yksikin jo surmaks olis.\n\nMACBETH.\n                                 Kiitos!\nSiin' emäkäärme on; mut pakoon päässyt\nSikiö tuo, se myrkyllist' on juurta,\nVaan vielä hampaaton. -- Pois mene; lisää\nHuomenna kuulen.\n\n    (Murhaaja menee.)\n\nLADY MACBETH.\n                 Kuningas, te ette\nKehoita iloon. Atria on kaupan,\nJos sit' ei mielin suoduks usein kuule.\nSaa ruokaa kotonaankin, mutta vieraiss'\nOn kohtelu sen höystehenä: muuten\nOn pidot kolkot.\n\nMACBETH.\n                 Maire muistuttaja! --\nSulatus hyvä ruokahaluanne\nJa kumpaistakin terveys seuratkoon!\n\nLENOX.\nSuvaitkaa, kuningas, tok' istahtaa.\n\n    (Banquon haamu tulee ja istuu Macbethin sijalle.)\n\nMACBETH.\nMaan kunnia nyt olis koossa tässä,\nJos Banquo ystävämme olis läsnä.\nJuroksi tahtoisin hänt' ennen syyttää\nKuin jotain tapaturmaa surkutella.\n\nROSSE.\nSanansa poissa-olollaan hän syö. --\nSuvaitkaa toki seurahamme tulla.\n\nMACBETH.\nOn pöytä täys.\n\nLENOX.\n               Tass' yks on paikka.\n\nMACBETH.\n                                    Missä?\n\nLENOX.\nTass', armas herra. Miks noin kauhistutte?\n\nMACBETH.\nKen tuon on tehnyt?\n\nHERRAT.\n                    Minkä, kuninkaamme?\n\nMACBETH.\nSanoa voitko, että minä tein sen?\nVeristä tukkaas älä mulle huiskaa!\n\nROSSE.\nHyvät herrat, nouskaa: kuningas voi pahoin.\n\nLADY MACBETH.\nEi, hyvät herrat! Moinen on hän usein\nJo pienest' ollut. Istukaa ma pyydän.\nSe hetken puuskaa on; hän koht' on terve.\nJos liiaks häntä tarkkaatte, hän suuttuu,\nJa kiihko yltyy. Syökää, hänest' älkää\nMillänne olko. -- Mies oletko?\n\nMACBETH.\n                               Olen,\nJa rohkeakin, jok' en pelkää nähdä\nMit' itse piru kalpenis.\n\nLADY MACBETH.\n                         Sa hupsu!\nTuo pelkos luoma kuva on, se puukko,\nJonk' ilmass' ohjanneen sa sanoit tiesi\nLuo Duncanin. Tuo säpsähdys ja säikky --\nNuo tosi pelvon ilveet -- takan ääress'\nOis paikallaan, miss' ämmät tarinoivat\nJa mummo heitä säistää. Häpeä!\nMiks' irmastelet noin? Kun tarkoin katsot,\nSe vaan on tuoli.\n\nMACBETH.\n                  Katsos! Näetkös, tuossa?\nHaa! Mitä sanot? -- Mitä huolin siitä?\nJos nyökyttää sa saatat, puhu myöskin!\nJos kalmistot ja haudat hautaamamme\nTakaisin luovat, hautapatsainamme\nSitt' olkoon haukkain kuvut!\n\n    (Haamu katoaa.)\n\nLADY MACBETH.\n                             Mitä? Viekö\nMiehuutes hulluus?\n\nMACBETH.\n                   Hänet näin, niin totta\nKuin tässä seison!\n\nLADY MACBETH.\n                   Hyi, hyi, häpeä!\n\nMACBETH.\nVert' ennenkin on juossut, muinaisaikaan,\nEnnenkuin tavat perkas ihmisyys;\nJa sittenkin on monet murhat tehty,\nKamalat kuullakin. Jos siihen aikaan\nLöit miehen päästä aivot, niin hän kuoli,\nJa siinä kaikki. Nyt hän nousee ylös,\nKakskymment' uhka verihaavaa päässä,\nJa viepi paikkamme. Tää kummempaa on\nKuin murha moinen.\n\nLADY MACBETH.\n                   Vierahanne, herra,\nTe laiminlyötte.\n\nMACBETH.\n                 Ah! en muistanut --\nMua rakkaat vieraat, älkää ihmetelkö;\nMua vaivaa kumma heikkous, turha sille,\nKen tuntee mun. Nyt, kaikkein onnen malja;\nSitt' istuudun. -- Hoi! Viinisarkka täyteen!\nNyt koko seuran terveydeksi juon,\nJa ystävämme Banquon, jota kaipaan.\nJosp' olis tässä hän! Niin, onneks olkoon\nHänen ja kaikkein!\n\nHERRAT.\n                   Alamainen kiitos!\n\n    (Haamu palajaa.)\n\nMACBETH.\nPois! Silmistäni pois! Maan kätköön vaivu!\nLuus ytimettömät on, veres kylmä;\nNäköä silmissäs ei noissa, joilla\nSa tuijottelet.\n\nLADY MACBETH.\n                Tämä, hyvät herrat,\nTavallist' ompi vaan, ei muuta mitään.\nMut illan ilon häiritsee se meiltä.\n\nMACBETH.\nMit' uskaltaapi mies, min' uskallan.\nKäy päälle niinkuin Venään villikarhu,\nHyrkanian tiiker', julma sarvikuono,\nMuu muoto ota paitse tuo, ja hermon'\nEi vahvat järky. Tule henkiin jälleen\nJa korpehen mua vaadi miekkasille,\nJa pelvosta jos piilen, naisten hemmuks\nMua silloin hauku. Pois, sa hirmuhaamu!\nPois, tyhjä ilve!\n    (Haamu katoaa.)\n                  No, kas niin! Kun poistuit,\nMies olen taas. -- Ma pyydän, istukaa!\n\nLADY MACBETH.\nIlomme veit ja rikoit hauskan seuran\nMit' ihmeyttävimmällä häiriöllä.\n\nMACBETH.\nKuin näky moinen hämmästyttämättä\nVois ohi kiitää kesäpilven lailla?\nOmalle itselleni teet mun vieraaks,\nKun aattelen sun nähnees moisen ilmeen\nJa luonnon puna sentään poskes peittää,\nKun minun kalpeat on pelvost' aivan.\n\nROSSE.\nMink' ilmeen, kuninkaani?\n\nLADY MACBETH.\n                          Pyydän, vaiti!\nPahemmaks yhä käy hän; kysymykset\nVihoittaa häntä. Hyvää yötä kaikki!\nNyt arvovuorost' älkää huoliko,\nVaan menkää kaikki kerrassaan.\n\nLENOX.\n                               Hyv' yötä!\nParemman voinnin kuninkaalle suomme.\n\nLADY MACBETH.\nHyv' yötä kaikillen!\n\n    (Lordit ja seuralaiset menevät.)\n\nMACBETH.\n                     Se vaatii verta.[10]\n\"Veri verta vaatii\", sanotaan. On nähty\nPuun puhuvan ja kiven liikkuvan.\nÄlykkäät tietäjät ja poppamiehet\nHarakan, korpin, naakan lennost' ilmi\nSalaisimmatkin murhatyöt on saaneet. --\nMik' aika yöstä on?\n\nLADY MACBETH.\n                    Se aamun kanssa\nJuur' riiteleepi, onko yö vai päivä.\n\nMACBETH.\nMitäpä siitä sanot, kun ei Macduff\nPitoihin tullut?\n\nLADY MACBETH.\n                 Laitoitko sa sanan?\n\nMACBETH.\nSen satuin kuulemaan: mut sanan laitan.\nJokaisen talon palvelijoissa mulla\nOn nuuskijoita. Huomenn' -- ani varhain --\nLuo velhojen ma lähden: lisää heidän\nPuhua pitää. Pahimmilla keinoin\nPahinta tietää halaan. Hyödyksen'\nSaa kaikki väistää; olen verehen\nNiin syvält' astunut, ett' yhtä näin,\nPalaanko vaiko kaalaan eteenpäin.\nMun päässän' oudot tuumat työksi hautuu;\nNe tehtävät on, ennen kuin ne lautuu.\n\nLADY MACBETH.\nSult' uni puuttuu, kaiken luonnon höyste.\n\nMACBETH.\nNo, maata siis! Tää hairaus pelotusta\nOn alkajan: työ vaatii tottumusta.\nViel' ollaan toiminnassa liian nuoret.\n\n                           (Lähtevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Nummi.\n\n    (Ukkosen jylinää. Samat kolme noita-akkaa tulevat\n    ja kohtaavat Hekaten.)\n\n1 NOITA. No, Hekate, te liette suutuksissa?\n\nHEKATE.\nNiin, eikö syytä, häijyt niskurit te\nJa riettaat velhot? Kuinka uskalsitte\nNoin ongelmoilla Macbethin\nAjella murhan vehkeisin?\nJa mua, noitain emäntää,\nPahuuden salakeksijää,\nEi kutsuttuna neuvontaan,\nTekoa taian katsomaan!\nJa mikä pahin: vaivaanne\nTuo ilkimys ei palkitse;\nSe häijy, rietas itseään\nVaan rakastaa ja hyötyään.\nParannus tehkää! Poistukaa!\nJa huomenna mua kohdatkaa\nVarahin Acheronin suulla;\nSiell' onnens' saa Macbethkin kuulla.\nMukana sauvat, kattilat\nJa muutkin taikatavarat!\nMun matkan' ilmaan on: tän' yönä\nOn hirmuhanke mulla työnä.\nSuurt' ennen puoltapäivää teen:\nUtuisen taikapisareen\nKuun sarvella näen riippumassa;\nAjoissa käyn sen noutamassa.\nKun tenhojuonin keitän tuon,\nSiit' irmahenget moiset luon,\nEtt', eksyttäen hurmallansa,\nNe vievät hänet suunniltansa.\nHän älyn, armon, kaikki hylkää,\nEi sallimaa, ei surmaa pelkää.\nSuruttomuus se suorin tie,\nJok' ihmislapset katoon vie.\n    (Laulua ilmassa: \"tule pois, tule pois\", j.n.e.)\nVait! Utupilvell' istuu odottain\nJa mua kutsuu pikku haltijain.\n\n    (Katoaa.)\n\n1 NOITA.\nPois rientäkäämme! Kohta palajaa hän.\n\n                   (Noidat katoavat.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Fores. Huone linnassa.\n\n    (Lenox ja toinen lordi tulevat.)\n\nLENOX.\nMit' äsken lausuin, viittaust' oli vaan;\nSit' itse ajatelkaa. Kummat täällä\nOn seikat, sanon. Kelpo Duncania\nMacbeth, näet, itki: -- niin, hän oli kuollut. --\nLäks urho Banquo liian myöhään matkaan;\nSanoa voitte, jos niin tahdotten:\n\"Fleance hänet tappoi\", sillä Fleance on poissa.\nEi pitäis liian myöhään matkustella.\nKen sit' ei pedon työksi arveleisi,\nNoin hellän isän Donalbain ja Malcolm\nKun tappoivat? Kirottu työ! O, kuinka\nMacbethiin koski tuo! Hän eikö oiti\nPyhässä vimmassansa noita kahta\nRikoksellista silponut, jotk' uni\nJa viina oli tehnyt orjiksensa?\nTyö jalo, eikö niin? Ja viisas myöskin?\nJokaisen mielt' ois inhoittanut kuulla\nTekoaan heidän kieltävän. Sen sanon,\nKaikk' on hän hyvin hankkinut, ja luulen,\nJos pojat Duncanin hän valtaans' saisi --\nJot' älä, taivas, suo! -- niin tuta sais he\nMit' isänmurha maksaa; samoin Fleance.\nMut vait! Puheistaan rohkeista ja siitä,\nEtt'ei tyrannin juhlaan tullut, Macduff\nNyt epäsuosioss' on. Tiedättenkö\nMiss' ollee nyt hän?\n\nLORDI.\n                     Poika Duncanin,\nJolt' arvon perityn tuo julmus ryösti,\nHovissa Englannin on. Hurskas Edvard\nNiin lempeästi otti hänet vastaan,\nEtt' onnen vihat arvoa ei hältä\nVähääkään riistää voi. Siell' on myös Macduff;\nPyhältä kuninkaalta avuks pyytää\nNorthumberlandin hän ja Siward-urhon,\nNiin että näiden avulla -- jos työmme\nPyhittää Hän tuoll' ylähällä -- taasen\nVois ruokaa pöytään saada, öisin unta,\nPidoissa murhaveitsist' erill' olla,\nVapaana elää, tehtävänsä tehdä,\nMi kaikki meiltä puuttuu nyt. Tää tieto\nNiin kuningasta suututti, ett' oiti\nHän sotaa hankkii.\n\nLENOX.\n                   Sanan saiko Macduff?\n\nLORDI.\nSai, mutta jyrkällä: \"En tule, herra\",\nTakaisin synkkä sanantuoja kääntyi,\nJupisten itseksensä: \"Kadut vielä,\nEtt' annoit mulle taakaks moisen vastuun.\"\n\nLENOX.\nSe varoitukseks olkoon, että pysyy\nNiin etähällä hän, kuin viisaus vaatii.\nEnglantiin lentäköön nyt pyhä enkel'\nEnnalta sanaa viemään, jotta joutuun\nPalaisi siunaus valtakuntahamme,\nKirotun käden alla huokaavaan.\n\nLORDI.\nMun rukoukseni häntä seuratkoon!\n\n                     (Lähtevät.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Pimeä luola. Keskellä kiehuva kattila.\n\n    (Ukkosen jylinää. Samat kolme noita-akkaa tulevat.)\n\n1 NOITA.\nKolmasti naukunut on kailo kissa.\n\n2 NOITA.\nNeljästi vinkunut on siilin poika.\n\n3 NOITA.\nHarpyia huutaa: \"On aika, on aika!\"\n\n1 NOITA.\nPadan ympär' astukaa,\nSisus siihen viskatkaa. -- Konna, joka päivää, yöt'\nYksikolmatt' imet, syöt\nKiven alla myrkkyjä,\nPaistu padass' ensin sä!\n\nKAIKKI.\nVäsymättä liiku, liehu;\nPala, tuli, pata, kiehu!\n\n2 NOITA.\nKäärme, joka ryömit suossa,\nKärvenny ja haudu tuossa;\nKonnan varvas, kieli iilin,\nYökön villat, silmä siilin,\nHuuhkan siivet, liskon lihat,\nKähyt kyyn ja käärmeen vihat,\nTehokkaaksi taiaks kiehu,\nKiehu, lemmonliemi, liehu!\n\nKAIKKI.\nVäsymättä liiku, liehu!\n\nPala, tuli, pata, kiehu!\n\n3 NOITA.\nSuden hammas, ruumiin kuu,\nLouhikäärmeen suomuluu,\nHotkan haijin kita suuri,\nYöllä saadun katkon juuri;\nKauriin sappi, kuusanpuu,\nPilkottu, kun pimeni kuu;\nMaksa riettaan juutalaisen,\nTurpa koirankuonolaisen;\nMustalaisen nenä laatta;\nSormi lapsen, jonka aatta\nOjaan loi ja kuristi;\nVetkäks kiehu, paksuksi!\nTiikeriltä totkut tuokaa,\nHöysteheksi liemeen luokaa!\n\nKAIKKI.\nVäsymättä liiku, liehu!\nPala, tuli, pata, kiehu!\n\n2 NOITA.\nVerell' apinan se hyydä,\nNiin ei taiass' ole syytä.\n\n    (Hekate tulee.)\n\nHEKATE.\nKah, hyvin kaikki. Kiitos vaan!\nSaa kukin palkan vaivastaan.\nKuin keijuiset nyt tanssikaa\nPa'an ympäri ja laulakaa\nJa hyväks keitto loihtikaa.\n\n    (Soittoa ja laulua.)\n\n    (Laulu;)\n\n        Mustat peikot, valkeat,\n        Punaiset ja harmaat,\n        Hämmennelkää, hämmennelkää,\n        Ett' on taiat varmat!\n        Ympäri, ympäri\n        Kaikki kiertäkäätte,\n        Pahat sisään päästäkää\n        Ja hyvät estäkäätte!\n\n    (Pikkuisia olentoja ilmestyy hämmentämään kattilaa.)\n\n1 NOITA.\nMun kihelmöipi peukalon':\nJotakin pahaa tuloss' on. --\n    (Kolkutusta.)\nKuka olkoon,\nSisään tulkoon!\n\n    (Macbeth tulee.)\n\nMACBETH.\nNo, salaiset ja mustat kesk'yön velhot,\nTe mitä teette?\n\nKAIKKI.\n                Työtä nimetöntä.\n\nMACBETH.\nMist' olkohonkin tietonne, -- ma vaadin\nNimessä valtiaanne: vastatkaa!\nVaikk' ilman tuulet kirkkojakin vastaan\nSotahan irroittaisitte; vaikk' aallot\nVaahtoiset kaiken laivakulun nielis,\nPuut särkyis, tähkään tullut vilja lakois,\nKukistuis linnat vartijainsa päähän,\nPalatsit, pyramiidit päänsä laskis\nPerustuksiinsa asti, vaikka luonnon\nKaikk' ituvarat särkyis, kunnes itse\nTuhokin sairastuisi, -- vastatkaa,\nMa vaadin!\n\n1 NOITA.\n          Puhu!\n\n2 NOITA.\n                Kysy!\n\n3 NOITA.\n                      Vastuun saat.\n\n1 NOITA.\nMieluumminko sen kuulet meidän suusta\nVai herrojemme!\n\nMACBETH.\n                Heidät tahdon nähdä.\n\n1 NOITA.\nVert' imisän luo kattilaan,\nJok' yhdeksän söi porsastaan;\nTuleen vala rosvon ihraa,\nJota hirsipuusta tihraa!\n\nKAIKKI.\nSuuret, pienet ilmi tulkaa,\nAvulliset, nöyrät olkaa!\n\n    (Ukkosen jylinää. Kypäräpää[11] nousee kattilasta ilmi.)\n\nMACBETH.\nSano, tuntematon valta, --\n\n1 NOITA.\n                            Vaiti, vaiti!\nSa kuule vaan! Hän miettees tuntee kaikki.\n\nPÄÄ.\nMacbeth, Macbeth, Macbeth! Macduff on sulle\nVaarallinen. -- Jo riittää. -- Rauha mulle!\n\n    (Katoaa.)\n\nMACBETH.\nVaroituksestas kiitän, kuka lietkin;\nSa pelkon' oikein tiesit. -- Sana vielä!\n\n1 NOITA.\nHän käskemist' ei kärsi. Tässä toinen\nJa ensimmäistä vielä mahtavampi.\n\n    (Ukkosen jylinää. Verinen lapsi kohoaa kattilasta.)\n\nLAPSI.\nMacbeth, Macbeth, Macbeth!\n\nMACBETH.\nSua kuulisin ma vaikka kolmin korvin.\n\nLAPSI.\nVerinen, uljas, luja ollos! Voittaa\nÄl' ihmisvoiman anna: vahingoittaa\nEi Macbethia vaimon luoma voi.\n\n    (Katoaa.)\n\nMACBETH.\nSiis elä, Macduff! Miks sua pelkäisin ma?\nVaan jotta varmuus varmemp' ois, niin liittoon\nPakoitan salliman: sin' et saa elää;\nNäin kalvaan pelkon' valheeks teen ja nukun\nJyrystä huolimatta. --\n\n    (Ukkosen jylinää. Kattilasta nousee lapsi,\n    kruunu päässä ja puu kädessä.)\n                       Mikä tuo?\nKuin kuninkuuden taimi kohoaa se,\nJa majesteetin seppele ja kruunu\nSen lapsen päässä on.\n\nNOIDAT.\n                      Vait vaan, ja kuule!\nKruunupää lapsi. Ole ylväs, rohkea kuin jalopeura;\nEi vaino, ei kapina, ei salaseura\nSun mitään voi: Macbeth ei sorru ennen,\nKuin Dunsinanin vuorta ylös mennen\nBirnamin metsä kulkee.\n\n    (Katoaa.)\n\nMACBETH.\n                       Sit' et nää.\nPuun juurineen ken maasta hellittää?\nKen metsän pestaa? Hauska enne! Et sä,\nKapina, päätäs nosta, kunnes metsä\nBirnamin nousee. Macbeth mahdissaan\nViel' elää eikä ennen aikojaan\nVeroa tuoneen maksa. -- Mieli palaa\nTok' yhtä kuulla; tietonneko alaa\nSe lie, niin sanokaatte: kuninkaiksi\nTuleeko täällä Banquon lapset koskaan?\n\nNOIDAT.\nÄl' enää kysy!\n\nMACBETH.\n               Varmuutta ma tahdon.\nJos kiellätten sen multa, kirous teitä\nIkuinen kohdatkoon! Mun tietää suokaa --\n    (Soittoa kuuluu.)\nMiks vajoaapi kattila? Mit' ääntä?\n\n1 NOITA.\nEsiin!\n\n2 NOITA.\nEsiin!\n\n3 NOITA.\nEsiin!\n\nKAIKKI.\nEi! Häntä vaivatkaa,\nTulkaa, varjot, ja haihtukaa!\n\n    (Kahdeksan kuninkaan haamua kulkee perätysten ohi,\n    viimeisen kädessä peili; niiden jäljissä Banquo.)\n\nMACBETH.\nSa liiaks olet Banquon haamun lainen.\nPois! Silmät multa kruunus syö! -- Ja tukkas,\nSa toinen kruunupää, on samanmoinen, --\nJa samanmoinen kolmas! -- Häijyt velhot,\nMit' on tää? -- Vielä neljäs! -- Sammu, silmä!\nHaa! Tuomiopäivähänkö tätä kestää?\nViel' yksi? -- Seitsemäs? -- Oi, riittää, riittää! --\nJa vielä kahdeksas, ja sillä peili,\nJoss' ompi monta vielä: muutamilla\nKaks omenaa ja kolme valtikkaa.\nHirmuinen näky -- Totta on se, näen mä:\nVerinen Banquo hymyilee ja heitä\nOsoittaa jälkeisikseen. -- Onko niin?\n\n1 NOITA.\nNiin aivan on. -- Mut mikä syy,\nKun Macbeth noin nyt ällistyy?\nHei, tulkaa, siskot: taiallamme\nIloiseks hänet saattakaamme!\nMa ilman loihdin soittamaan;\nHei, piirihin nyt tanssimaan!\nKuningas kiittänee, kun koimme\nHänt' ilahuttaa miten voimme.\n\n    (Soitantoa. Noidat tanssivat ja katoavat.)\n\nMACBETH.\nMiss' on he? Poissa? -- Kalenteriss' olkoon\nIjäti kirottu tää turman hetki! --\nSisähän sieltä!\n\n    (Lenox tulee.)\n\nLENOX.\n                Mitä suvaitsette?\n\nMACBETH.\n\nSa näitkö velhosiskot?\n\nLENOX.\n                       Enkä, herra.\n\nMACBETH.\nHe ei sua sivunneet?\n\nLENOX.\n                     Ei, totta!\n\nMACBETH.\n                                Olkoon\nSaastainen ilma, missä liikkuvat he!\nJokainen kirottu, ken heihin luottaa! --\nHevosten laukan kuulin: ken se kulki?\n\nLENOX.\nKaks tahi kolme, jotka sanan toivat,\nEtt' Englantiin on Macduff paennut.\n\nMACBETH.\nPaennut Englantiin?\n\nLENOX.\n                    Niin, hyvä herra.\n\nMACBETH.\nKäy julman urostyöni tielle, aika!\nEi teko lennost' aikomusta tapaa,\nJos ei sen rinnalla se käy. Täst' alkain\nMun olkoon sydämmeni esikko\nMyös käteni esikoinen. Mietteen' oiti\nTeolla kruunaan -- mietitty ja tehty!\nMacduffin linnan ryntäämällä otan,\nValloitan Fifen, miekanterän omaks\nKaikk' annan, vaimot, lapset, kurjat kaikki\nSen heimon sielut. Min' en kerskaa turhaan:\nEnnenkuin päätös jäähtyy, heidät murhaan.\nNyt kaikki näyt pois! -- Miss' on ne herrat?\nMua saata heidän luokseen.\n\n    (Lähtevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Fife. Huone Macduffin linnassa.\n\n    (Lady Macduff, hänen poikansa ja Rosse tulevat.)\n\nLADY MACDUFF.\nMit' oli syytä hällä jättää maansa?\n\nROSSE.\nOi, malttia!\n\nLADY MACDUFF.\nHäll' ei sit' ollut. Hulluutt'\nOn pako tuo. Jos meit' ei pettureiksi\nTekomme tee, niin tekee pelko siksi.\n\nROSSE.\nEi tiedä, viisausko vai pelko syynä.\n\nLADY MACDUFF.\nVai viisaus! Jättää vaimon, jättää lapset\nJa kodin, konnun, arvot kaikki paikkaan,\nJost' itse pakenee! Hän meit' ei lemmi;\nHän luonnon äänt' ei kuule. Tiiti raukka,\nTuo lintusia pienin, tappeleepi\nPesänsä poikasista haukkaa vastaan.\nPelkoa kaikki, lempeä ei lainkaan!\nJa viisaan työt' ei pako, joka ryntää\nNoin järkeäkin vastaan.\n\nROSSE.\n                        Käly armas,\nMa pyydän, malttukaatte: puolisonne\nOn jalo, viisas, älykäs ja tuntee\nParaiten itse vuodenajan oikut.\nEnempää puhua ma tuskin tohdin.\nMut julm' on aika, jos me tietämättä\nTulemme pettureiks ja peljästymme,\nVaikk' emme syytä pelkohomme tiedä,\nMut meren raivon myrskyiss' ajelemme\nVaan sinne tänne. -- Nyt mun mennä täytyy;\nEn kauan viivy, kohta palajan.\nPahinkin kerran lakkaa, taikka muuttuu\nKaikk' entiselleen taasen. -- Pikku serkku,\nJumala sua siunatkoon!\n\nLADY MACDUFF.\nHäll' isä on, ja isätön tok' on hän.\n\nROSSE.\nMua houkkaa! Pitemmältä, viipy täällä\nHäpeän mulle tois ja murheen teille.\nHyvästi vaan nyt!\n\n    (Lähtee.)\n\nLADY MACDUFF.\n                  Isäs, laps, on kuollut.\nMit' aiot tehdä nyt ja miten elää?\n\nPOIKA.\nKuin linnut, äiti.\n\nLADY MACDUFF.\n                   Toukill', itikoilla?\n\nPOIKA.\nKuin nekin, sillä, mitä eteen sattuu.\n\nLADY MACDUFF.\nOi, lintu-parka! Siis et liimasaittaa,\nSadinta, ansaa, verkkoa sa pelkää?\n\nPOIKA.\nMiks, äiti? Kuka lintu-parkaa väijyis?\nEi isän' ole kuollut, niinkuin sanot.\n\nLADY MACDUFF.\nOn, kuollut on hän! Mistä nyt saat isän?\n\nPOIKA.\nNo, mistä sinä miehen saat?\n\nLADY MACDUFF.\n                            Niit' ostaa\nVoin kymmenittäin joka markkinoilta.\n\nPOIKA.\nNiit' ostat, ehkä myydäksesi jälleen.\n\nLADY MACDUFF.\nÄlysi mukaan haastelet, mut sentään\nIkäiseksesi älykkäästi kyllä.\n\nPOIKA.\nÄiti, oliko isä petturi?\n\nL. MACDUFF.\nOli kuin olikin.\n\nPOIKA.\nMikä on petturi?\n\nL. MACDUFF.\nSemmoinen, joka vannoo ja valhettelee.\n\nPOIKA. Ovatko kaikki semmoiset pettureita?\n\nLADY MACDUFF.\nKaikki semmoiset ovat pettureita ja hirtettäviä.\n\nPOIKA. Ovatko kaikki hirtettävät, jotka vannovat ja valehtelevat?\n\nLADY MACDUFF.\nOvat, joka ainoa.\n\nPOIKA.\nKen ne hirttää?\n\nLADY MACDUFF.\nKunnon ihmiset, tiettävästi.\n\nPOIKA.\nSitten ovat kaikki vannojat ja valehtelijat aika houkkoja; sillä\nvannojia ja valehtelijoita on yltäkyllin voittamaan kaikki kunnon\nihmiset, jopa hirttämäänkin heidät.\n\nLADY MACDUFF.\nJumal' auttakoon sua, pikku hupsua! Mut mistä nyt saat isän?\n\nPOIKA.\nJos hän olisi kuollut, niin sinä itkisit häntä; ja jos et sitä tekisi,\nniin varmaankin saisin pian toisen isän.\n\nLADY MACDUFF.\nVoi sinun puheitasi, pikku lörppä!\n\n    (Sanantuoja tulee.)\n\nSANANTUOJA.\nJumalan siunaus teille, kaunis rouva!\nEn tuttu lie, mut arvonne ma tunnen.\nMa varon, ett' on vaara lähellänne:\nJos köyhän miehen neuvoon suostutten,\nTääll' älkää olko! Pois, pois lapsinenne!\nPeloittaa teitä näin on kyllä julmaa,\nVaan vielä julmempaa, jos salaan vaaran,\nJok' uhkaa teitä. Herra teitä kaitkoon!\nEn jäädä tohdi.\n\n    (Lähtee.)\n\nLADY MACDUFF.\n                Minne paeta?\nEn pahaa ole tehnyt. Vaan nyt muistan:\nMaailmass' elän, jossa pahuutt' usein\nYlistetään, ja vaarallista hulluutt'\nOn joskus hyvä työ. Ah, miksi silloin\nMa käytän tuota naisen puolustusta:\n\"En ole pahaa tehnyt?\"\n    (Murhaajia tulee.)\nMitä nuo on?\n\nMURHAAJA.\n             Miss' ompi miehenne?\n\nLADY MACDUFF.\n                                  Ei paikalla\nNiin häväistyllä, toivon, mistä hänet\nSun kaltaisesi löytäis.\n\nMURHAAJA.\n                        Pettur' on hän.\n\nPOIKA.\nValehtelet, sa takkukarva roisto!\n\nMURHAAJA.\n                                  Hää, mato!\n    (Pistää häntä.)\n\nPOIKA.\nHän murhannut mun on; pois pakoon, äiti!\n\n    (Lady Macduff pakenee, huutaen: \"murhaa\";\n    murhaajat hänen jäljissänsä.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Englanti. Yrttitarha kuninkaan linnan luona,\n\n    (Malcolm ja Macduff tulevat.)\n\nMALCOLM.\nMenkäämme yksinäiseen varjopaikkaan\nPovemme raskaat tyhjiks itkemään.\n\nMACDUFF.\nEi, ennen miekkaan kiinni, urhon lailla\nSorrettua synnyinmaata puoltamaan.\nJok' aamu siellä uudet lesket parkuu\nJa uudet orvot itkee; uusi murhe\nLyö taivaan kanteen, joka kajahtaapi,\nKuin skottein surun tuntis se ja vastaan\nValittais yhteen ääneen.\n\nMALCOLM.\n                         Sitä säälin,\nMink' uskon, ja sen uskon, minkä tiedän.\nMit' auttaa voin, sen teen, kun aika myöntää.\nSe, mitä kerroitte, on kenties totta.\nTuo hirmulainen, jonka pelkkä nimi\nSyö kieleen rakon, kelpo mieheks ennen\nOl' arvattu; te häntä rakastitte;\nHän viel' ei ole teille pahaa tehnyt.\nNuor' olen, mutta hänen luonaan jotain\nMinusta voittaa voitte: viisast' antaa\nViaton, heikko lammasraukka uhriks\nVihaista Jumalata lepyttääkseen.\n\nMACDUFF.\nEn ole halpa.\n\nMALCOLM.\n              Mutta Macbeth on.\nSiveäkin ja hurskas luonto taipuu,\nKun vaatii valtias. Mut anteeks suokaa!\nMun luulon' ei voi teitä muuttaa. Kirkkaat\nViel' enkelit on, vaikka kirkkain lankes.\nVaikk' olis kaikill' ilkeill' armon muoto,\nOn armo armon näköinen tok' aina.\n\nMACDUFF.\nSiis toivoni ma kadotin!\n\nMALCOLM.\n                         Siin' ehkä,\nMiss' epäilyni minä juuri löysin.\nMiks jätitte niin äkin vaimot, lapset --\nNuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat --\nHyvästi heittämättä? Älkää luulko,\nEi epäluulon' ole herjaks teille,\nVaan turvaks mulle. Saatattehan olla,\nMinusta huolimatta, kunnon mies.\n\nMACDUFF.\nSiis vertas, vertas vuoda, maani kurja!\nLuo vahvaan juures, vankka hirmuvalta,\nEi estää tohdi kunto! Näytä kauhus:\nOn valtuus sulla siihen! -- Hyvästi!\nEn luulemasi konna tahdo olla,\nVaikk' alan kaiken saisin, mikä kynsiss'\nOn hirmun tuon, ja idän aarteet lisäks.\n\nMALCOLM.\nPois närkästys! En varo yksin teitä.\nIkeensä alla nääntyy maa, sen uskon;\nSe itkee, vuotaa verta; uuden haavan\nLyö joka uusi päivä. Luulen lisäks,\nEtt' oikeuteni puoltajia kyll' on,\nJa täältä jalost' Englannista tarjon'\nOn tuhansia. Mutta kuitenkin,\nTyrannin pään kun jalkan' alle poljen\nTai miekan kärkeen nostan, kurja maani\nKokea entist' enemmän saa vielä,\nEnemmän monin puolin kärsiä\nSaa hänen seuraajaltaan.\n\nMACDUFF.\n                         Ken se oisi?\n\nMALCOLM.\nMin' itse, johon, tiedän sen, niin pahett'\nOn kaikenlaista juurtunut, ett' ilmi\nJos puhkee se, niin musta Macbeth puhdas\nKuin lumi on, ja Skotland-parka häntä\nMun rajattoman ilkeyteni suhteen\nLampaana pitää.\n\nMACDUFF.\n                Helvetinkään joukoss'\nEi kirotumpaa perkelettä löydy\nPaheessa kuin Macbeth.\n\nMALCOLM.\n                       Verinen on hän,\nKavala, viekas, ahne, rietas, häijy,\nKiukkuinen, kaiken nimellisen synnin\nMakuhun päässyt; mut mun hekkumani\nOn aivan pohjaton: ei eukot, immet,\nEi vaimot eikä tyttäret vois täyttää\nHimoini merta. Haluni se murtaa\nKaikk' esteet, jotka tahtoani haittaa.\nTämmöistä valtiasta parempi\nMacbethkin on.\n\nMACDUFF.\n               Rajaton hekkumakin\nTyranni luonnoltaan on: varhain tyhjäks\nMont' onnellista istuint' on se tehnyt\nJa syössyt monen kuninkaan. Mut älkää\nOmaanne toki ottaa peljätkö.\nHimoille voitte laajan alan käyttää,\nJa mailmalle kylmält' aivan näyttää.\nOn naikkoj' yltäkyllin: ette moinen\nLie korppikotka, että syötte kaikki,\nJotk' ovat majesteetin mieliteon\nUhriksi alttiit.\n\nMALCOLM.\n                 Sitäpaitse itää\nMun turmellussa luonnossani moinen\nRajaton ahneus, että kuninkaana\nTuhoisin aatelin ja maat sen veisin,\nKoristeet tuolta, taion tältä ryöstäin;\nJa joka lisätulo, niinkuin höyste,\nVaan nälkää kiihtäis. Rehellisten kanssa\nJa hyväin riitaa etsisin ja heidät\nSurmaisin voiton tähden.\n\nMACDUFF.\n                         Syvemmällä\nSen vian juuret on ja tuhoisemmat\nKuin suvikukan, hekkuman. Se miekka\nSe kuninkaamme kaatoi. Pois tok' pelko!\nOmillannekin tyydyttämään teitä\nOn Skotland kyllin rikas. Korvannette\nNuo viat muilla ansioilla!\n\nMALCOLM.\n                           Niit' ei\nMull' ole lainkaan. Kuninkuuden avut:\nOikeudentunto, totuus, lujuus, kohtuus,\nVakavuus, nöyryys, armo, laupeus,\nMiel' uljas, voima, hartaus, kärsiväisyys\nMinulta perin puuttuu; mutta kyllin\nPahetta kaikkinaist' on, jota käytän\nMonella lailla. Ei, jos voisin, hornaan\nValaisin sopuisuuden miedon maidon,\nMaan rauhan mullistaisin, sovun kaiken\nPilaisin kerrassaan.\n\nMACDUFF.\n                     Voi, Skotland-parkaa!\n\nMALCOLM.\nSanokaa, moisest' onko kuninkaaksi?\nTe kuulitte mik' olen.\n\nMACDUFF.\n                       Kuninkaaksi?\nEi elämäänkään, ei. -- Voi, kurja kansa,\nJot' anastajan veriruoska sortaa,\nVoi, milloin taaskin nähnet riemupäiväs,\nKosk' oikeakin kruunus perijä,\nKirottun' oman tuomionsa kautta,\nHäväisee syntyään? Sun suuri isäs\nPyhimys oli; kuningatar, äitis,\nUseimmin polvillaan kuin seisaall' oli\nJa joka päivän eli kuollaksensa.\nHyvästi! Nuo sun omistamas viat\nPois Skotlannist' on syösseet mun. -- Nyt sydän,\nSun loppui toivos!\n\nMALCOLM.\n                   Jalo vihas, Macduff,\nTuo syyttömyyden lapsi, mustan luulon\nSielustan' karkoittaa ja mieleni\nSovittaa kunnias ja kuntos kanssa.\nPirullinen Macbeth on moisin juonin\nKokenut valtaans' usein mua saada,\nMut äly tarkka herkän uskon voitti.\nJumala meidän välin ratkaiskoon!\nNyt johtoos antaun; oman parjaukseni\nPeruutan tässä: luonnolleni vieraiks\nJulistan vammat nuo ja tahrat, jotka\nMa syyksen' otin. Vaimost' en ma tiedä;\nEn ole koskaan väärää valaa tehnyt;\nOmaani tuskin pyytänyt; en koskaan\nSanaani syönyt; perkelett' en antais\nSuvulleen ilmi; totuus mulle rakkaamp'\nOn henkeäni: ensi valheen' oli\nTuo itse päälleni. Mit' olen, kaikki\nSun omaas on ja kurjan isänmaan;\nJo ennen tuloasi Siward-vanhus\nOn valmis miehin kymmentuhansin\nRyntäämään sinne. Häntä seuratkaamme!\nYht' onnellinen olkoon taistelu,\nKuin on se oikeakin! Vait olette?\n\nMACDUFF.\nNäin mieleistä ja vastenmielistä\nHet' yhteen sovittaa on vaikeata.\n\n    (Lääkäri tulee.)\n\nMALCOLM.\nNo hyvä; toiste siitä. -- Lähteneekö\nKuningas tänään käymään?\n\nLÄÄKÄRI.\n                         Lähtee, herra.\nParannust' ihmisraukat hältä vartoo;\nEi parhain taito heidän tautiins' auta,\nMut kun hän koskee, toipuvat he oiti:\nNiin hänen kättään siunannut on taivas.\n\nMALCOLM.\nMa kiitän, tohtori.\n\n    (Lääkäri lähtee.)\n\nMACDUFF.\n                    Mik' on se tauti?\n\nMALCOLM.\nSanovat sitä riisiks. Olen usein\nTuon hyvän kuninkaan tääll' Englannissa\nTekevän nähnyt tuota ihmetyötä.\nTies miten taivasta hän suostuttaa;\nMut kovin koiteltuja, joita vaivaa\nAjokset, haavat, surkeoita nähdä,\nJoit' ei voi lääkär' auttaa, parantaa hän,\nRipustain kultarahan sairaan kaulaan\nRukouksin hartahin. Sen lääkevoiman\nSanovat hänen jälkeläisilleenkin\nPerinnöks jättävän. Tuon ihmeen lisäks\nOn hällä Herralt' ennustajalahja;\nJa armon todisteena runsas siunaus\nValt'istuimesta virtaa.\n\n    (Rosse tulee.)\n\nMACDUFF.\n                        Ken se tuossa?\n\nMALCOLM.\nMaanmiehiä, mut hänt' en vielä tunne.\n\nMACDUFF.\nKah, terve, kunnon serkku!\n\nMALCOLM.\n                           Nyt ma tunnen.\nJumal' armas, torju kaikki, mikä meidät\nTekevi vieraiks toisillemme!\n\nROSSE.\n                             Amen!\n\nMACDUFF.\nNo, kuink' on Skotlannin?\n\nROSSE.\n                          Voi, kurjaa maata!\nSe itseään jo kauhistuu. Ei ole\nSe enää äitimme, vaan hautamme.\nSe, jok' ei mitään tiedä, saattaa siellä\nHymyillä joskus. Vaikerrus ja parku\nJa ilmaa viiltäväinen huuto kaikuu,\nMut sit' ei kenkään tarkkaa; hullutusta\nOn syvä murhe; kenen kellot soivat,\nEi kysy kenkään; kunnon miesten henki\nPikemmin lakastuu kuin hatun kukka:\nHe potematta kuolee.\n\nMACDUFF.\n                     Liian jyrkkää,\n\nMut liian totta!\n\nMALCOLM.\n                 Mikä uusin suru?\n\nROSSE.\nJo päivän vanha kertojaansa nauraa;\nJokainen hetki uuden tuo.\n\nMACDUFF.\nMitenkä puolisoni voi?\n\nROSSE.\n                       No, hyvin.\n\nMACDUFF.\nJa kaikki lapsukaiset?\n\nROSSE.\n                       Hyvin hekin.\n\nMACDUFF.\nTyranni heidän rauhaans' eikö uhkaa?\n\nROSSE.\nEi; rauha oli heillä, kun ma läksin.\n\nMACDUFF.\nSanojas älä säästä. Kuink' on laita?\n\nROSSE.\nKun tänne läksin sanaa tuomaan, jota\nNiin raskas oli kantaa, huhu kulki.\nEtt' asehiss' on monta kelpo miestä;\nJok' ompi sitä luultavampaa, koska\nTyrannin joukotkin näin liikkehellä.\nNyt apu tarpeen on. Te Skotlannissa\nUroja luokaa! naisten käteen miekka!\nTää kurjuus poistakaa!\n\nMALCOLM.\n                       Tuloa teemme:\nSe lohduks olkoon. Siward-urhon meille\nJa miestä kymmentuhatt' England antaa:\nParempaa, taitavampaa sotamiestä\nEi kristikunnass' ole.\n\nROSSE.\n                       Moinen lohtu\nJos olis mullakin! Mut sananipa\nOn ulvottavat erämaassa, missä\nEi korvaa kuulevaa.\n\nMACDUFF.\n                    Ne ketä koskee?\nYleistä tuskaako vai yksityistä\nJa yhden omaa?\n\nROSSE.\n               Joka kunnon sielu\nSiit' ottaa osansa, mut suurin osa\nSun yksinomaas on.\n\nMACDUFF.\n                   Jos mun se on,\nSit' älä peitä; tuo se heti tänne.\n\nROSSE.\nÄl' ijäks kieltä kammo, joka korvas\nNyt täyttää haikeimmilla sävelillä,\nMit' on ne koskaan kuulleet.\n\nMACDUFF.\n                             Haa! Min' arvaan.\n\nROSSE.\nLinnanne vallattu on; vaimo, lapset\nTylysti murhatut; jos tavan kerron,\nNiin lisään tuohon uhririistan röykköön\nTeidänkin ruumihinne.\n\nMALCOLM.\n                      Armon Herra! --\nMies, älä silmiäsi hattuun peitä;\nTuo tuskas ilmi: suru, joll' ei kieltä,\nKiduttain kiusaa vaivattua mieltä!\n\nMACDUFF.\nLapsetko myöskin?\n\nROSSE.\n                  Vaimo, lapset, orjat,\nMitä vaan löyttiin.\n\nMACDUFF.\n                    Voi, ett' olin poissa!\nJa vaimonikin myös?\n\nROSSE.\n                    Niin.\n\nMALCOLM.\n                          Lohtukaatte!\nTulinen kostomme se olkoon lääke,\nMi tämän kuolontuskan parantaa.\n\nMACDUFF.\nHäll' ei ole lasta! -- Kyyhkyseni kaikki?\nSanoitko: kaikki? -- Lemmon kotka! -- Kaikki?\nKuin? Kaikki poikaseni äitinensä\nJa yhdess' iskussa?\n\n\nMALCOLM.\nSe kestäkää kuin mies.\n\nMACDUFF.\n                       Sen kyllä teenkin;\nMut tuntea se täytyy myös kuin mies.\nMun täytyy muistaa, ett' on eloss' olleet\nNuo kalliit henget. -- Näkikö sen taivas\nEik' auttanut? O, syntinen Macduff!\nSun tähtes surmattiin he. Mua kurjaa!\nMun syntini eik' omiensa tähden\nHe teurastettiin. Herran rauha heille!\n\nMALCOLM.\nHio sillä miekkas; harmiks muuta murhe;\nSydäntä älä hellytä, vaan kiihdä.\n\nMACDUFF.\nVoi, naisen lailla itkeä ma voisin\nJa kielin kerskata! -- Hyväinen taivas,\nPois viipy nyt! Tuo lempo Skotlannin\nEteeni saata, silmä vasten silmää;\nTuo liki miekkaa mies; jos pelastuu hän,\nNiin anteeks myöskin taivas hälle suokoon!\n\nMALCOLM.\nSe miehen kielt' on. Nyt luo kuninkaan!\nOn väki valmis; hyvästit vaan puuttuu.\nMacbeth on niittoon kypsä: taivaan vallat\nHiovat sirppiään. Hymyillä koita:\nNiin pitk' ei yö, ett'ei sit' aamu voita.\n\n                              (Lähtevät.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Dunsinan. Huone linnassa.\n\n    (Lääkäri ja kamarirouva tulevat.)\n\nLÄÄKÄRI.\nKaksi yötä olen kanssanne valvonut, mutta en saata kertomustanne\ntodeksi huomata. Milloin hän viimeksi unissaan kulki?\n\nROUVA.\nSitten kun hänen majesteettinsa sotaan läksi, olen nähnyt hänen\nvuoteeltaan nousevan, yönuttuun pukeuvan, menevän kamariinsa, ottavan\npaperia, kääntävän sitä, kirjoittavan, lukevan, sinetillä sen\nlukitsevan ja taasen käyvän maata, ja koko ajan sikeimmässä unessa.\n\nLÄÄKÄRI.\nSuuri on häiriö luonnossa, kun yht'aikaa saattaa unen hyvyyttä nauttia\nja valvovan töitä toimitella. Mutta -- paitse kävelemistä ja muuta\ntoimimista -- oletteko kuullut hänen tuossa unen hyörinässä mitään\npuhuvan?\n\nROUVA.\nOlen, ja semmoista, jota en tahdo matkia hänen jälkeensä.\n\nLÄÄKÄRI.\nMinulle sen voitte sanoa; ja hyvä, jos sen tekisitte.\n\nROUVA. En teille, enkä muille: ei ole mulla sanoilleni todistajaa.\n\n    (Lady Macbeth tulee, kynttilä kädessä.)\n\nNähkääs, tuossa hän tulee! Tuo on aivan hänen tapaansa; ja sikeimmässä\nunessa, niin totta kuin elän. Tarkastelkaa häntä; hiljaa!\n\nLÄÄKÄRI.\nMistä hän on kynttilän saanut?\n\nROUVA. Se oli hänen vuoteensa vieressä. Hänellä pitää aina olla\nkynttilä palamassa: se on hänen käskynsä.\n\nLÄÄKÄRI.\nNäettekö, hänen silmänsä ovat auki.\n\nROUVA.\nNiin, mutta näkö on ummessa.\n\nLÄÄKÄRI.\nMitä hän nyt tekee? Kas, kuinka hän hieroo käsiänsä.\n\nROUVA. Hänen tapansa on menetellä, ikäänkuin hän käsiänsä pesisi. Olen\nnähnyt hänen sitä tekevän neljänneksen tuntia yhteen mittaan.\n\nLADY MACBETH.\nVielä tuossa sittenkin on pilkku.\n\nLÄÄKÄRI.\nVait! Hän puhuu! Tahdon, muistin avuksi, kirjaan panna mitä hän sanoo.\n\nLADY MACBETH.\nPois, kirottu pilkku! Pois, sanon minä! -- Yks, kaks: nyt on aika\nkäsissä. -- Helvetti on pimeä! -- Hyi, mylord, hyi! soturiko, ja\npelkuri? -- Mitä me sitä pelkäämme, kuka sen tietää, kun ei kelläkään\nole voimaa vaatia meitä tilille? -- Mutta kukapa olisi uskonut siinä\nvanhuksessa niin paljon verta olevan?\n\nLÄÄKÄRI.\nKuuletteko tuota?\n\nLADY MACBETH.\nFifen thanilla oli vaimo: missä hän nyt on? -- Mitä? Eikö nämä kädet\nkoskaan tule puhtaiksi? -- Pois nuo, mylord, pois nuo! Te pilaatte\nkaikki tuolla säikyllänne.\n\nLÄÄKÄRI.\nVai niin, vai niin! Olette saanut tietää\n mitä teidän ei pitäisi.\n\nROUVA.\nHän on puhunut mitä hänen ei pitäisi, siitä olen varma. Taivas tiesi,\nmitä hän lie saanut tietää.\n\nLADY MACBETH.\nAina vaan se vereltä haisee; kaikki Arabian höysteet eivät voisi tuota\npientä kättä hyvänhajuiseksi saada. Oh, oh, oh!\n\nLÄÄKÄRI.\nSepä vasta huokaus? Hänellä on raskas paino sydämellänsä.\n\nROUVA.\nEn tahtoisi semmoista sydäntä rintaani, vaikka koko hänen korkean\narvonsa saisin.\n\nLÄÄKÄRI.\nHyvä, hyvä!\n\nROUVA.\nSuokoon Jumala, että niin olisi!\n\nLÄÄKÄRI.\nTälle taudille ei minun taitoni voi mitään. Olen toki ihmisiä nähnyt,\njotka ovat unissaan käyneet ja kuitenkin Herrassa nukkuneet omaan\nvuoteeseensa.\n\nLADY MACBETH.\nPeskää kätenne! Yönuttu yllenne! Pois tuo kalpea muoto! -- Sanon\nvieläkin kerran: Banquo on haudattuna; hän ei voi haudastaan päästä.\n\nLÄÄKÄRI.\nTodellakin?\n\nLADY MACBETH.\nMaata, maata! Portilla kolkutetaan. Pois, pois, pois, pois! Kätenne\nmulle! Tehtyä ei voi tekemättömäksi tehdä. Maata, maata, maata!\n\n    (Lähtee.)\n\nLÄÄKÄRI.\nMeneekö hän maata nyt?\n\nROUVA. Suoraa päätä.\n\nLÄÄKÄRI.\nKäy huhut julmat. Teko luonnoton\nTuo luonnottoman tuskan. Salaisuuttaan\nMiel' arka kuuroon pielukseensa purkaa.\nEi lääkäri, vaan pappi täss' ois tarpeen.\nSuo, Jumal', anteeks meille kaikillen!\nSilmäilkää häntä! Piiloon kaikki, mitä\nTuhokseen hän vois käyttää! Silmät auki! --\nNyt hyvää yötä! Mielen turmellut\nHän multa on ja näön hurmannut.\nMit' aattelen, en ilmoittaa ma tohdi.\n\nROUVA.\nHyv' yötä, herra tohtori!\n\n              (Lähtevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Tasanko lähellä Dunsinania.\n\n    (Menteth, Cathness, Angus, Lenox ja sotamiehiä\n     tulee rumpuinensa, lippuinensa.)\n\nMENTETH.\nEnglantilaiset saapuu; heitä johtaa\nMalcolm ja Siward, hänen setänsä,\nJa Macduff urho. Kosto heissä hehkuu;\nSyy moinen hurjaan verileikkiin veisi\nPyhimyksenkin.\n\nANGUS.\n               Birnam-metsän luona\nTapaamme heidät; sieltä tulevat he.\n\nCATHNESS.\nMuassa onko Donalbain, ken tietää?\n\nLENOX.\nEi varmaankaan. Mull' ylhäisist' on lista:\nSiwardin poika siis' on, ynnä monta\nParrattomaa, jotk' ensi urostyötään\nNyt näyttävät.\n\nMENTETH.\n               Tyranni mitä tehnee?\n\nCATHNESS.\nVarustaa vahvaks lujan Dunsinanin.\nSanovat toiset häntä hulluks; toiset,\nVähemmän vihaiset, sen nimittävät\nUrouden raivoks. Varma vaan on, ett'ei\nHän järjestyksen vyöhön pingoittaa voi\nKipeät' asiaansa.\n\nANGUS.\n                  Nyt hän tuntee,\nKuink' istuu käteen salamurha; nyt hänt'\nAinainen kapina pattoudesta soimaa;\nEi käskyläitä töissään johda lempi,\nVaan pelko. Nyt hän tuntee, kuinka arvo\nOn höllässä, kuin jättiläisen nuttu\nOn varas-kerin päällä.\n\nMENTEITH.\n                       Ei siis kummaa,\nJos sielu kurja säpsähtää ja säikkyy,\nKun kaikki siinä itseänsä kiroo\nSiit' että ompi siinä.\n\nCATHNESS.\n                       Matkaan nyt,\nJa arvo sille, kelle arvo tulee.\nPois sairaan valtakunnan lääkärille;\nJa hänen kanssaan pelastukseks maamme\nVeremme viime tilkkaan uhratkaamme!\n\nLENOX.\nEi enempää, kuin että siitä kostuu\nKuninkaan kukka vaan, ja ruuhkat poistuu.\nNyt Birnamia kohti!\n\n                    (Lähtevät, marssien.)\n\n\nKolmas kohtaus\n\n    Dunsian. Huone linnassa.\n\n    (Macbeth, lääkäri ja seuralaisia tulee.)\n\nMACBETH.\nVie hiiteen tietos! Paetkoot vaan kaikki!\nEn pelkoon vaivu, kunnes Dunsinaniin\nBirnamin metsä kulkee. Malcolm-nulkki,\nHän eikö vaimon luoma? Sanoivathan\nNuo henget, joille kaikk' on vaiheet tutut:\n\"Älä pelkää, Macbeth: sua ei vaimon luoma\nVoi voittaa.\" -- Paetkaa siis, viekkaat thanit,\nEnglannin heinikkoihin yhtykää!\nMult' uljuutta ja mieltä valtavaa\nEpäilys, pelko uupumaan ei saa.\n    (Palvelija tulee.)\nHiis mustatkoon sun, maidonkarva konna!\nTuon hanhennaaman mistä sen sait?\n\nPALVELIJA.\n                                  Tuloss'\nOn kymmentuhat --\n\nMACBETH.\n                Hanheako, lurjus?\n\nPALVELIJA.\nEi, soturia.\n\nMACBETH.\n             Mene, raavi silmäs\nJa punaa pelkos, maitomaksa hölmö!\nHäh? Mitä sotureita? Hiiteen sielus!\nNuo liinahtavat poskes pelvon luovat.\nHäh, mulkosilmä, mitä sotureita?\n\nPALVELIJA.\nEnglannin sotajoukko, kuninkaani.\n\nMACBETH.\nPois naamoinesi! -- Seyton! -- Sairaaks ihan\nTuo minut saattaa -- Seyton, hoi! -- Tää puusti\nIjäksi nostaa mun tai maahan paiskaa.\nElänyt olen kylläks; elon-aika\nJo syksyyn kallistuu ja lehden lähtöön;\nJa ijän seuralaiset -- kuuliaisuus,\nKunnia, rakkaus, ystävysten joukot --\nNe mennytt' on; sen sijaan kirousta\nSalaista, syvää kuulen, mairett' inhaa,\nJot' epäis sydän-parka, jos vaan tohtis. --\nSeyton!\n\n    (Seyton tulee)\n\nSEYTON.\nMit', armollinen herra, suvaitsette?\n\nMACBETH.\nMit' uutta muuta?\n\nSEYTON.\n                  Kaikki totta, herra,\nMit' ompi kerrottu.\n\nMACBETH.\n                    Ma tappelen,\nSiks että liha luistani on vuoltu!\nTuo sotisopani!\n\nSEYTON.\n                Ei vielä aika.\n\nMACBETH.\nPuen ylleni sen. Lisää ratsuja\nVakoomaan maata; hirteen joka miesi,\nKen pelvon mainii! Sotisopani! --\nNo, kuink' on sairaan?\n\nLÄÄKÄRI.\n                       Enemmän kuin sairaus\nKiduttaa häntä synkät mielihoureet,\nJotk' unen hältä vie.\n\nMACBETH.\n                      Hänt' auta. Taikaa\nSull' eikö mielen tautiin, taitoa\nNykiä surun juuret muistist' irti,\nAivoista kaikki tuskan piirteet poistaa\nJa armaall' unheen vastamyrkyllä\nTuhota rinnasta se tuhon aine,\nMi jäytää sydäntä?\n\nLÄÄKÄRI.\n                   Siin' itseänsä\nPotilaan itse auttaa täytyy.\n\nMACBETH.\nKoirille rohtos! Min' en siitä huoli.\nSopani kiinni! Savua tänne! -- Seyton,\nNe ratsut -- Thanit, tohtor', jättävät mun. --\nNo, joutuun! -- Tohtori, jos maani virtsaa\nSa voisit tarkastaa, sen taudin löytää\nJa terveyteensä entiseen sen saattaa,\nSua raikkaast' ylistäisin, että kaiku\nSua jälleen ylistäisi. -- Irti, sanon! --\nRaparperiko, senna vai mik' aine\nNuo engelsmannit täältä pois vois huoltaa?\nOletko heistä kuullut?\n\nLÄÄKÄRI.\n                       Olen, herra\nKun sotaan hankkii kuningas, niin aina\nJotakin kuuluu.\n\nMACBETH.\n                Jäljestäni tuo se. --\nEi ennen surma mua saavan näy,\nKuin Dunsinaniin Birnam-metsä käy.\n\n    (Lähtee.)\n\nLÄÄKÄRI.\nJos Dunsinanist' arvon pääsis pois!\nEi hyötykään mua tänne vetää vois.\n\n                (Kaikki lähtevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Tasanko Dnnsinanin lähellä. Loitompana metsä.\n\n    (Liehuvin lipuin ja helisevin soitoin tulevat Malcolm,\n    Siward-vanhus ja hänen poikansa, Macduff, Menteth, Cathness,\n    Angus, Lenox, Rosse ja marssivia sotamiehiä.)\n\nMALCOLM.\nLähellä, toivon ma, on päivä, joka\nTupiimme turvan tuo.\n\nMENTETH.\n                     Ei epäilystä.\n\nSIWARD.\nMik' on se metsä tuossa?\n\nMENTETH.\n                         Birnam-metsä.\n\nMALCOLM.\nSiit' oksan joka miesi taittakoon\nJa kantakoon sit' edessään: näin voimme\nLukumme salata ja harhaan viedä\nVihollistemme silmät.\n\nSOTAMIES.\n                      Senpä teemme.\n\nSIWARD.\nSanovat, että Dunsinaniss' yhä\nTyranni varman' on ja piiritystä\nSiell' aikoo kestää.\n\nMALCOLM.\n                     Tuki viimeinen!\nKun tilaisuutta pienintäkin saavat,\nKapinan pienet, suuret nostattavat.\nPakosta häntä seuraa jotkut, nekin\nSydämmin pensein.\n\nMACDUFF.\n                  Jääköön tuomiomme,\nSiks kunnes näemme päätöksen; nyt reippait'\nOlkaamme sotureita.\n\nSIWARD.\n                    Läsn' on hetki,\nMi varmoill' osoittaapi perusteilla\nMit' omaa on ja mitä velkaa meillä.\nNuo tyhjät mietteet turhan toivon luovat,\nPäätöksen varman miekan-iskut tuovat.\nMe niihin turvatkaamme.\n\n    (Lähtevät, marssien.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Dunsinanin linnassa.\n\n    (Macbeth, Seyton ja sotamiehiä tulee liehuvin lipuin\n    ja rumpujen pauhatessa.)\n\nMACBETH.\nLippumme pystyyn muurin ulkopuolle!\n\"Tulevat\", huudetaan jo. Linnan vahvuus\nIvaapi piiritystä. Siellä maatkoot,\nSiks että heidät nälkä syö ja rutto!\nJos heit' ei meidän miehet auttais, uljas\nOis tehty vastus, parta vasten partaa,\nJa kotiin heidät piesty. Mikä melu?\n\n    (Naisten huutoa ulkona.)\n\nSEYTON.\nSe naisten huutoa on, hyvä herra.\n\n    (Menee.)\n\nMACBETH.\nMa muistan tuskin, miltä pelko maistuu.\nOl' aika, jolloin väristys mun valtas,\nKun öisen huudon kuulin; satu julma\nSai tukan nousemaan, kuin olis henki\nSiin' ollut. Kauhuist' olen saanut kyllän;\nEi hirmu, murhamielen suosituinen,\nMua enää peloita.\n    (Seyton palajaa.)\n                  Mit' oli huuto?\n\nSEYTON.\nKuningatar on kuollut, hyvä herra.\n\nMACBETH.\nHän olis saanut toiste kuolla; aikaa\nKyll' olis ollut sille sanomalle. --\nHuomenna, huomenna ja huomenna!\nNäin päivä päivält' aika vitkaan mataa\nElämän kirjan viime tavuun asti.\nJokainen eilispäivä synkkään hautaan\nOn narrin vienyt. Sammu, pikku tuohus!\nElämä vaan on varjo kulkevainen,\nNäyttelijä-raukka, joka näyttämöllä\nRajuupi aikansa ja katoo sitten;\nTarina on se, hupsun tarinoima,\nTäynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla. --\n    (Sanantuoja tulee.)\nSa kieltäs tulet pieksemään; no, joutuun!\n\nSANANTUOJA.\nKuningas armollinen!\nSanoisin mitä nähneheni luulen,\nMut enpä tiedä kuinka --\n\nMACBETH.\n                         No niin. Sano!\n\nSANANTUOJA.\nKun vahtina ma kunnahalla seisoin\nJa katsoin Birnamiin, niin metsä käyvän\nMinusta näytti.\n\nMACBETH.\n                Valhettelet, orja!\n\n    (Lyö häntä.)\n\nSANANTUOJA.\nVihanne kärsin, jos en puhu totta.\nSen nähdä voitte virstan parin päässä,\nJa niinkuin sanoin: metsä, joka käypi.\n\nMACBETH.\nJos puhut valhetta, niin lähipuussa\nSaat elävänä riippua sa, kunnes\nKutistaa nälkä sun. Jos puhut totta,\nVoit mielist' aivan saman tehdä mulle.\nLujuuteni jo pettää: aavistan jo\nTuon paholaisen kaksikielisyyttä.\nTotuuden varjolla hän valheit' ajaa:\n\"Älä pelkää, kunnes Dunsinaniin kulkee\nBirnamin metsä.\" -- Ja nyt metsä kulkee\nPäin Dunsinania. -- Aseihin! joutuun! --\nJos tott' on tuo, niin yhdentekevää,\nJos täältä pakenee tai tänne jää.\nJo kyllästyä alan aurinkoon;\nNyt mailma se vaikka hukkukoon!\nSoi, jyry! Tule, hukka! Myrsky, myllää!\nMa kuolla toki tahdon pantsar' yllä.\n\n                         (Lähtevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Sama paikka. Kenttä linnan edustalla.\n\n    (Liehuvin lipuin ja rumpujen pauhatessa tulevat Malcolm,\n    Siward, Macduff y.m. ja sotamiehiä, lehvät kädessä.)\n\nMALCOLM.\nNyt lähell' ollaan; lehväsuojat maahan\nJa tosi etehen! -- Te, kunnon setä,\nJa jalo poikanne, mun serkkuni,\nAlatte leikin. Me ja kunnon Macduff,\nMe teemme mit' on vielä tekemättä,\nSovitun käskyn mukaan.\n\nSIWARD.                Hyvästi! --\nJos tietäis vaan, miss' on tuon pedon säily,\nNiin selkään tulkoon, jos ei miekat häily!\n\nMACDUFF.\nNyt kaikki torvet soimaan! Soikahat,\nTe veren, surman julkihuutajat!\n\n    (Lähtevät. Miekankalsketta kuuluu.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Toinen osa sotakenttää.\n\n    (Macbeth tulee.)\n\nMACBETH.\nSidottu olen paaluun; en voi paeta,\nVaan täytyy mun, kuin karhun, härnyy kestää.\nMiss' on se, jok' ei ole vaimon luoma?\nMa häntä pelkään, muut' en ketäkään.\n\n    (Nuori Siward tulee.)\n\nNUORI SIWARD.\nNimesi?\n\nMACBETH.\n        Kauhistut, jos saat sen kuulla.\n\nNUORI SIWARD.\nSna. En, vaikka tulikuumempi se oisi\nKuin mikään helvetissä.\n\nMACBETH.\n                        Macbeth on se.\n\nNUORI SIWARD.\nNimeä korvalleni ilkeämpää\nEi mainita vois perkelekään.\n\nMACBETH.\n                             Eikä\nPeloittavampaa.\n\nNUORI SIWARD.\n                Sen sa valhettelet,\nKirottu julmus! Miekallani valheeks\nSen todistan.\n\n    (Taistelevat ja nuori Siward kaatuu.)\n\nMACBETH.\n              Sin' olit vaimon luoma. --\nAseille nauran vaan ja ilkun säilää,\nMi vaimon luoman miehen käessä häilää.\n\n    (Lähtee.)\n    (Miekankalsketta. Macduff tulee.)\n\nMACDUFF.\nSe tuoll' on melu. -- Näytä kasvos, julmus!\nJos muu kuin minun miekkani sun surmaa,\nNiin vaimon, lasten haamuilt' en saa rauhaa.\nNuo kerni-raukat jääkööt: heillä keihäs\nKädessä palkast' on. Sua, Macbeth, etsin!\nMa muuten terin ehjin miekan kätken\nTaas työttömänä tuppeen. -- Tuolla lienet:\nTuo kova kalske ilmaisee, ett' ompi\nSiell' ylhäisiä. Voi, jos hänet saisin:\nMuut' en sult', onni, pyydä!\n\n    (Lähtee. Miekankalsketta.)\n    (Malcolm ja Siward-vanhus tulevat.)\n\nSIWARD.\n                             Tänne, prinssi! --\nHyvällä linna antaunut on.\nTyrannin väki kahden puolin sotii,\nJa uljaast' ottelevat jalot thanit.\nJo päiv' on meidän puolellamme; vähän\nOn enää tehtävätä.\n\nMALCOLM.\n                   Rinnallamme\nVihollisia sotii.\n\nSIWARD.\n                  Linnaan tulkaa!\n\n    (Lähtevät. Miekankalsketta.)\n    (Macbeth palajaa.)\n\nMACBETH.\nMiks Rooman houkkaa matkisin nyt,[12] miekkaan\nOmahan syösten? Niit' on, joille haavat\nParemmin sopii.\n\n    (Macduff palajaa.)\n\nMACDUFF.\n                Seis, seis, hornan koira!\n\nMACBETH.\nSua yksin kaikist' olen karttanut.\nPois käänny: liiaks verilläsi sielun'\nOn rasitettu.\n\nMACDUFF.\n              Sanoja ei mulla;\nNyt miekka puhuu. Konna, verisempi,\nKuin virkkaa saattaa kieli!\n\n    (Taistelevat.)\n\nMACBETH.\n                            Turhaa vaivaa!\nVoit miekkas teräll' yhtä hyvin viiltää\nLovetont' ilmaa kuin mua veristyttää.\nHaavoittuvihin päihin säiläs iske;\nLumottu henken' on; ei sille mitään\nVoi vaimon luoma.\n\nMACDUFF.\n                  Lumoukses heitä;\nJa enkeli, jot' olet palvellut,\nJulistakohon sulle: \"äidin kohdust'\nOtettiin keski-eräisenä Macduff.\"\n\nMACBETH.\nKirottu kieli, jolta sen ma kuulin;\n\nSe kaiken miehuuteni järkähyttää!\nÄl' usko ilveperkeleitä noita:\nKakskielisyydellään he pettävät;\nLupauksia kuiskaavat he korvaan,\nMut toivon vievät. -- Min' en taistele\nSun kanssasi.\n\nMACDUFF.\n              Siis antau, pelkuri!\nJa elä kansan töllisteltävänä\nKuin ihme-elukkamme, patsaaseen\nKuvaamme sun ja alle kirjoitamme:\n\"Tyrannin tässä näette.\"\n\nMACBETH.\n                         Min' en antau\nMatamaan maassa Malcolm-nulkin eessä\nKiroovan roistokansan härnätessä.\nVaikk' kulki Dunsinaniin Birnam-metsä,\nJa vaikk' et ole sinä vaimon luoma,\nNiin viimeistäni koitan: rintan' eteen\nAsetan kilven; karkaa päälle, Macduff;\nKirottu se, jok' ensin huutaa: seis!\n\n    (Lähtevät, taistellen.)\n\n    (Peräytymistä. Torventoitauksia. Liehuvin lipuin ja helisevin\n    soitoin palajavat Malcolm, Siward-vanhus ja Rosse, thanit ja\n    soturit.)\n\nMALCOLM.\nKaipaamat ystävämme tervein' ehkä\nPalaavat vielä.\n\nSIWARD.\n                Jonkun kuolla täytyy;\nTää suuri päiv' on huokea tok' ollut.\n\nMALCOLM.\nMacduff ja jalo poikanne on poissa.\n\nROSSE.\nSoturivelan poikanne jo maksoi;\nNiin kauan eli, että mieheks' ehti.\nMut tuskin sen hän urhoudellaan näytti,\nPysyen vääjäämättä paikallansa,\nKun kuoli niinkuin mies.\n\nSIWARD.\nHän siis on kuollut?\n\nROSSE.\nNiin on, ja tantereelta korjattu.\nSurunne mittan' arvo älköön olko.\nLoputon on se silloin.\n\nSIWARD.\n                       Haavat hällä\nOliko etupuolia?\n\nROSSE.\n                 Otsass' aivan.\n\nSIWARD.\nHyv' on! Hän Herran sotamies nyt olkoon!\nJos poikia mull' ois kuin hiusta päässä,\nSomempaa kuolemaa en heille soisi.\nNiin, nyt on hälle kuolinkello soinut.\n\nMALCOLM.\nSurua suurempaa hän ansaitsee,\nSen multa saa hän.\n\nSIWARD.\n                   Suurempaa ei lain:\nHän hyvin kuoli, velkans' suorittain.\nNiin, Herran rauhaan! -- Tuossa uusi lohtu!\n\n    (Macduff palajaa, kantaen Macbethin päätä keihäänsä nenässä.)\n\nMACDUFF.\nKuningas, terve! Nyt se olet. Tässä\nKirotun vallanryöstäjän on pää.\nVapaana nyt on mailma. Ympärilläs\nNäen valtas helmet; heidän sydämistään\nPuhuvi tervehdykseni, ja toivon,\nEtt' ääninkin he yhtyy huutoon: \"Terve,\nKuningas skottein!\"\n\nKAIKKI.\n                    Terve, skottein kuningas!\n    (Torventoitauksia.)\n\nMALCOLM.\nKuluttaa emme paljon aikaa aio,\nVaan oiti kunkin kanssa tilin tehdä\nJa lemmen velat maksaa. Thanit, langot,\nOlette kreivit nyt, sit' arvoa\nTääll' ensimmäiset. Tehtävämme muut --\nJotk' aikaa myöten kyllä suoritamme --\nPakoisten ystävien kotiin kutsun,\nJotk' ovat välttäneet tuon julman paulat;\nRankaisemisen niiden hirviöiden,\nJotk' apun' olleet on tuon teurastajan\nJa lemmon vaimon tuon, jok' itsestänsä\nOn nähtävästi itse lopun tehnyt: --\nTuon sekä mitä muut' on tarpeellista,\nJumalan avulla me toimitamme,\nKun ajan, tavan, paikan oivallamme.\nKiitokset teille kaikillen nyt laadin,\nJa kruunaukseen Sconiin teitä vaadin.\n\n    (Torventoitauksia. Lähtevät.)\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n[1] _Tulen, harmio_. Harmio on noidan kissa, joka emäntäänsä naukuu.\nKonna on samanlainen kamala taikaolento.\n\n[2] _Rosse-thani_. Thani oli vanha englantilainen ja skotlantilainen\naatelisnimitys, jotenkin vastaava nykyistä parooni-nimeä.\n\n[3] _Bellonan rautahame sulho_. Tällä tarkoitetaan Macbeth'ia.\n\n[4] _Olevan onnen lisäks_. Macbeth oli jo isänsä, Sinelin, jälkeen\ntullut Glamis-thaniksi.\n\n[5]                   _Mitään muuta\n    Ei ole, pait se, mikä viel' ei ole_.\n\nMacbethille tulevaisuudessa luvattu kruunu oli ainoa, mikä hänelle oli\nsillä hetkellä olemassa.\n\n[6] _Vai Cumberlandin prinssi_. Macbethilla oli kruunun toivetta, jos\nDuncan kuolisi, ennenkuin hänen vanhin poikansa tuli täysi-ikäiseksi.\nMalcolmin nimittäminen perilliseksi isän eläissä oli siis kenties lähin\nsyy Macbethin päätökseen murhata Duncan.\n\n[7] _Kähisten itse korppi_. Tarkoittaa sanantuojaa.\n\n[8] _Kaistaleen ranskalaisen housuista_. Ne olivat hyvin soukat, niin\nettä niistä kaistaleenkin varastaminen kysyi suurta taitoa.\n\n[9] Tuo suuri valtakirja revi rikki, s.o. tee loppu Banquon elämästä.\n\n[10] _Se vaatii verta_, nim. haamu.\n\n[11] _Kypäräpää tarkoittaa kenties Macbethin päätä. Verinen lapsi on\nMacduff. Kruunupää lapsi on Malcolm.\n\n[12] _Miks Rooman houkkaa matkisin nyt_. Tarkoittanee Catoa.\n\n\n\n"]