[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fGMgj4_imjBZqi-TG6VnWtrzQW7-fc6eChvhaFcBF64U":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},1402,"Rakkautta ja politiikkaa","Turunen, Armas E.",1886,1909,"1402-turunen-armas-e-rakkautta-ja-politiikkaa","1402__Turunen_Armas_E.__Rakkautta_ja_politiikkaa","Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä","romaani",[14],"rakkaus",[],"fi",1906,null,3137,18861,false,11916,[24],"Finnish fiction -- 20th century",[26,27],"Novels","Romance","\"Rakkautta\" by Maiju Lassila is a novel written during the early 20th century. The story revolves around themes of love and relationships, primarily focusing on the protagonist, Maiju Lassila, who navigates societal expectations and her own feelings as she encounters Petteri Ikonen, a young man of wealth and ideals.  The opening of the novel introduces Maiju as she is walking through town and is confronted by an inquisitive, somewhat bothersome man who recognizes her as the daughter of a local official. Despite her attempts to shake him off, he persists in conversation, revealing that his son Petteri has recently graduated and has been discussed as a prospective suitor. As Maiju interacts with this man, her annoyance with him is palpable, yet her curiosity about Petteri begins to stir within her. The narrative captures the initial awkwardness of new encounters and foreshadows the budding emotions that Maiju will later grapple with, setting the stage for a deeper exploration of her romantic feelings and the challenges that accompany them. (This is an automatically generated summary.)",[],289,"Yksinäytöksisessä huvinäytelmässä suutarimestari Ketonen ja hänen tyttärensä Hilja ajautuvat erimielisyyksiin politiikan ja avioliittoaikeiden vuoksi. Vanhoillinen isä karsastaa tyttären sosialistista ihastusta, mutta nuori polvi puolustaa tunteidensa vapautta pikkukaupungin miljöössä.","Armas E. Turusen 'Rakkautta ja politiikkaa' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1402. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","RAKKAUTTA JA POLITIIKKAA\n\nHuvinäytelmä 1:ssä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nA. T. [Armas E. Turunen]\n\n\n\nSeuranäytelmiä N:o 30.\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nBoman & Karlssonin kustannuksella,\n1906.\n\nHämeenlinnan Uudessa Kirjapainossa.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Ketonen, varakas suutarimestari, leski.\n Hilja, hänen tyttärensä.\n Peltola, puuseppämestari, vanhapoika.\n Einar Salmela, nuori konttoristi.\n Heta, Ketosen taloudenhoitajatar.\n Ananias, Ketosen sälli.\n Posteljooni.\n\nTapahtuu eräässä pikkukaupungissa.\n\n\n\n\nNÄYTTÄMÖ:\n\nVarakkaasti kalustettu huone Ketosella. Ovet perällä ja oikealla.\nVasemmalla ikkuna ja sen vieressä sohva. Sohvan edessä pieni pöytä.\n\n\n1 KOHTAUS.\n\n    Ketonen.\n\n_Ketonen_ (Yksin; istuu sohvalla aamutakki päällään ja myssy päässä,\npoltellen pitkää piippua ja katsellen pöydällä olevaa valokuvaa). Niin\naivan tuollainen olit eläessäsi, Briittamuoriseni... tuollainen vähän\nkaareva nenä... hieman ryppyjä suun ympärillä... ne ovat ankaruuden\nmerkkejä... Olithan joskus minulle vähän ankara, mutta en minä sentään\nmikään tohvelisankari ollut, vaikka pahat ihmiset niin sanoivat...\nsentään noudatin aina tahtoasi. Aina säilytän sinut rakkaassa\nmuistossa... aina muistoasi kunnioitan, en voi Hiljaltanikaan kieltää\nmitään, kun hän on aivan samannäköinen kuin sinä olit nuorena... Sinä\nolet ollut poissa jo lähes 8 vuotta... Hilja on kasvanut sill'aikaa\nsuureksi tytöksi... kohta hän menee naimisiinkin, miehen olen hänelle\nvalinnut... niinhän se on tämän maailman meno... (Vetelee savuja), Hoh,\nhoi... eiköhän Hetalla jo olisi kahvi valmiina? (Huutaa) Tuoppas, Heta,\nkahvini! (Heta ulkopuolella: Antaahan tuon nyt vähän selvitä!)\nBriittavainajalla oli aina kahvi valmiina heti ylös noustuani...\nNiinhän se on, ei saa ajoissa kahviaankaan, kun pitää laiskoja piikoja.\n(Katsoo kelloaan) Kah, johan kello on 9. Kohta tulee postikin ja saan\ntaas lukea rakkaan Suomettareni. Se on epäilemättä paras lehti, vaikka\nsitä niin paljon parjataan.\n\n\n2 KOHTAUS.\n\n    Ketonen. Heta.\n\n_Heta_ (Tulee perältä tuoden kahvitarjottimen). Jo tuo lienee selvää ja\nei se niin vaarallista ole, jos vähän olisi poroakin... siitähän se\nrahakin maksetaan.\n\n_Ketonen_. Vieläköhän Hilja maannee, kun ei tule kahville...?\n\n_Heta_ (Ivallisesti). No kuinkas muuten, kellohan on vasta 9.\nVäsyttäähän se tietysti, kun yökaudet juostaan kaikissa maailman\nseuroissa ja harjoituksissa ja tiaattereissa. Ei maar minun nuoruuteni\naikana olisi sellaista sallittu ja ristin siitä tämänkin talon neidistä\nsaa vielä ajanpitkään -- sen minä sanon.\n\n_Ketonen_. Mutta eihän se niin vaarallista ole kuri...\n\n_Heta_. Vai ei ole vaarallista! vähäkö häntä alussa koetitte kieltää,\nmutta ettepäs saaneet tottelemaan.\n\n_Ketonen_. Enhän minä ainoalta lapseltani voi kieltää niin vähäpätöistä\nhuvia... hän muistuttaa niin paljon äitivainajastaan ja...\n\n_Heta_. Kyllä minä opettaisin tytön, jos minulla olisi valta. Kun\nhänelle antaa perään vähäisissä asioissa, niin sitten ei saa\nsuuremmissakaan asioissa tottelemaan ja noudattamaan tahtoaan.\n\n_Ketonen_ (Hieman suuttuen). No en tarvitse tässä nyt sinun\nneuvojasi... parasta on, että pidät huolen omista askareistasi.\n\n_Heta_ (Kiivastuen). Enkö sitten ole tehnyt tehtäviäni!... Kyllähän\nminä tästä pois pääsen, jos ei työni kelpaa... Olen minä ollut\nparemmissakin paikoissa, eikä ole liikoja moitittu.\n\n    (Nyyhkyttää).\n\n_Ketonen_. No, no, elähän nyt kiivastu, Heta! Enhän minä mitään pahaa\ntarkoittanut... Mene ja aja Hilja kahville. Kyllä on jo aika nousta.\n\n    (Heta menee perälle. Ketonen juo kahvin).\n\n\n3 KOHTAUS.\n\n    Ketonen.\n\n_Ketonen_ (Yksin). Saattaa tuo Heta sentään olla oikeassa... Olen\nkenties antanut Hiljalle liiaksi vapautta... Voi olla vaarallista, että\non liiaksi myöntyväinen... Ei, en voi uskoa, ettei hän tottelisi\nisäänsä. Hän on kelpo tyttö ja Peltola veliseni tulee saamaan hänestä\nkelpo puolison... Onhan Peltola jo tosin vanhanpojan ijässä ja vähän\nänkyttää, mutta eihän ne niin suuria vikoja ole, ettei Hilja hänestä\nhuolisi, kun minä vielä tahdon.\n\n    (Posteljooni tulee perältä).\n\n\n4 KOHTAUS.\n\n    Ketonen. Posteljooni.\n\n_Posteljooni_. Hyvää päivää mestari Ketonen! Tässä olisi \"Suometar\"\n(Antaa lehden) ja... ja... (Etsii laukusta) pari kirjettäkin on täällä.\n\"Herra mestari K. Ketonen\" ja \"Neiti Hilja Ketonen\". (Antaa kirjeet).\n\n_Ketonen_. Kiitoksia vaan...\n\n_Posteljooni_. Ai tosiaankin! Eikös Ananias Hytönen ole teillä sällinä?\n\n_Ketonen_. On kyllä. Onkos hänellekin jotain?\n\n_Posteljooni_. On tässä \"Työmies\", lienee sen tilannut ja nyt se tulee\nensikertaa...\n\n_Ketonen_. \"Työmies\"! Kuka hänelle on antanut luvan sitä tilata?\n\n_Posteljooni_. Saahan sen jokainen omalla luvallaan...\n\n_Ketonen_ (Ankarasti). Mutta minä sanon, että hän ei saa sitä tilata ja\nte ette saa sitä tänne tuoda...\n\n_Posteljooni_. Jaa, minun virkaani kuuluu kantaa jokaisen kotiin, mitä\nkonttorista annetaan ja sitä mestari Ketonen ei voi kieltää... Hyvästi!\n\n    (Menee).\n\n_Ketonen_. Mutta minä sanon, että ei!\n\n\n5 KOHTAUS.\n\n    Ketonen. Sitten Hilja.\n\n_Ketonen_ (Panee kirjeet pöydälle). \"Työmies!\" En voi kärsiä silmieni\nedessä tuota roskaista kiihoittajalehteä... se ei saa minun talooni\ntulla... ei! Ja Ananias, paras työmieheni, ainoa johon voin\npoikkeuksetta luottaa on tilannut tuon... se on kiihoittajain työtä...\nmutta kyllä minä hänestä perkaan sosialistiset ajatukset niin totta\nkuin nimeni on Ketonen. (Hilja tulee perältä) Kah, siinähän sinä jo\noletkin tyttöseni.\n\n_Hilja_ (Iloisena). Hyvää huomenta, isäkulta. (Syleilee häntä)\nTiedätkös, minä tulen esiintymään Työväenyhdistyksen iltamassa\nnäyttämöllä. Sinun pitää välttämättömästi tulla sitä katsomaan.\n\n_Ketonen_ (Kummastuen). Mi-mitä! Minäkö rehellinen mies\ntyöväenyhdistyksen iltamaan? Se ei tule koskaan tapahtumaan. Sillä minä\nen voi kärsiä sosialistien vehkeitä. Sielläkös sinä olet käynytkin,\ntyttöseni?\n\n_Hilja_. Niin! Onko siinä sitte mitään pahaa? Sinunkin pitäisi kerran\nkäydä siellä... saisit heistä toisen...\n\n_Ketonen_. Voi tyttöparkani, vai ovat he jo villinneet sinutkin.\n\n_Hilja_. Ei, isäni, ei siellä ketään villitä. Jospa kerran kuulisit\nEinarin puhuvan...\n\n_Ketonen_. Einarin??\n\n_Hilja_. Niin, tarkoitan Einar Salmelaa...\n\n_Ketonen_. Hän juuri on pääkiihoittaja... itse piru ihmisen haamussa.\n\n_Hilja_ (Kiivaasti). Isä! Kuinka te voitte hänestä sanoa sellaista, hän\non paras miehistä...\n\n_Ketonen_ (Vakavasti). Kuuleppas tyttöseni! Sinun ei sovi millään\ntavalla olla tekemisissä sosialistien kanssa... se on vakava sanani...\nja sitten älä puhu mitään tuosta Salmelasta, hän on vaarallinen\nhenkilö.\n\n_Hilja_. Kyllä sinä vielä muutat mielesi, kunhan opit lähemmin\ntuntemaan Einarin.\n\n_Ketonen_. Mutta mitäs Peltola... (Erikseen) ah, ei vielä! (Ääneen)\nMutta minä en tahdo sinun olevan missään tekemisissä hänen kanssaan.\n\n_Hilja_ (Erikseen) Mitähän isä Peltolalla tarkoitti? (Ääneen) Pöydällä\nnäkyy olevan kirjeitä.\n\n    (Katsoo päällekirj.)\n\n_Ketonen_. Ai tosiaankin! En ollut muistaakaan... Anna minun kirjeeni.\n\n    (Hilja antaa kirjeen).\n\n_Hilja_. Tämä on minulle, mutta en tunne käsialaa. Keltähän tämä\nmahtanee olla?\n\n_Ketonen_ (Erikseen). Se on Peltolalta! (Ääneen) En minäkään ole ennen\ntämän kirjoittajalta kirjettä saanut...\n\n_Hilja_ (Iloisesti). Minäpä tiedän keltä se on!... Se on... se on...\n\n_Ketonen_. Keneltä?\n\n_Hilja_. Se on... enpäs sanokaan, lukekaa niin näette!\n\n_Ketonen_. Kohtahan siitä selvä saadaan... Menen huoneeseeni saadakseni\nsen rauhassa lukea... Juohan sinäkin kahvisi ja lue kirjeesi. (Riisuu\naamutakin ja myssyn päältään ja panee ne tuolille; pukee tavallisen\ntakin päälleen ja aikoo mennä). Ai, \"Työmies\" minun pitää...\n\n_Hilja_. Mitä! Työmies! Oletko tilannut \"Työmiehen?\"\n\n_Ketonen_. Sen on tilannut Ananias, mutta minä pistän sen uuniin.\n\n_Hilja_ (Kiivaasti) Anna lehti tänne, isä. Sehän ei ole sinun!\n\n_Ketonen_ (Pelästyen). Tuossa on, tuossa on, vaan...\n\n    (Menee).\n\n\n6 KOHTAUS.\n\n    Hilja.\n\n_Hilja_. (Yksin, avaa kirjeensä). Keneltäs tämä nyt on? Katsotaanpas\nlopusta. \"Henrik Hilarius Peltola, puuseppämestari\". (Nauraa) Tämäpä\nvasta juhlalliselta kuuluu! Mitähän tuolla vanhanpojan hupelolla lienee\nminulle asiaa? (Lukee) \"Lähestyn teitä tällä kirjeellä ja pyydän saada\ntunnustaa palavan rakkauteni teitä kohtaan\". No jopas nyt jotakin!...\n\"Enhän ole vielä liian vanhakaan, ainoastaan 48 vuotta. Isänne kanssa\nolen asiasta keskustellut ja hän on luvannut teidät minulle. Ajatelkaa\ntarkoin asiaa. Tulen tänään käymään teillä\".\n\n                                       Teitä aina muistava\n                            Henrik Hilarius Peltola, puuseppämestari.\n\n(Purskahtaa kovasti nauramaan). Kaikkea sitä pistääkin vanhan pojan\npäähän ha, ha, ha! Kylläpä on Peltola parka erehtynyt... Ikää on\nhänellä vaan 48 vuotta! Jopa olisi ennen pitänyt pitää huolta\nkosimisesta... Mitähän Einar sanoo, kun näkee tämän kirjeen?... Hän\nvarmaankin nauraa katketakseen... No enpä olisi uskonut!...\n\n    (Nauraa).\n\n7 KOHTAUS.\n\n    Hilja. Heta.\n\n_Heta_ (Tulee). No onpas nyt imeläsäkki leuan alla. Ei ole edes\nmalttanut juoda kahviaankaan. (Hilja nauraa) Mikäs se nyt noin\ntirskuttaa?\n\n_Hilja_. Ihan kyyneleet tulevat silmiini... Et uskoisi Heta,\nhih-hih-hih... Et uskoisi!\n\n_Heta_. Kyllä minäkin jotain uskon!\n\n_Hilja_. Katsoppas tätä! (Antaa hänelle kirjeen).\n\n_Heta_. En minä hänestä ymmärrä tuon taivaallista! En osaa lukea\nkirjoitusta.\n\n    (Antaa kirjeen takaisin).\n\n_Hilja_. Se on... (Nauraa) kosimakirje!\n\n_Heta_. Eihän sille pidä noin nauraa! Pitää ajatella asiaa tarkemmin.\n\n_Hilja_. En saata olla nauramatta. Kosija on, näes, puuseppämestari\nHenrik Hilarius Peltola.\n\n    (Nauraa).\n\n_Heta_. Henrik Hilarius Peltola. Kuka se on?\n\n_Hilja_ (Nauraen). No etkö nyt häntä tunne...? Se änkyttävä mestari,\njoka usein käy meillä ja on minulle aina niin tavattoman kohtelias.\n\n_Heta_ (Kummastuen). Hänkö! voi taivahan talikynttilät... Kyllähän minä\nänkyttävän mestarin tunnen... Ja hänkö nyt kosii neitiä? En uskoisi\nkorviani... no, mitäs neiti nyt arvelee asiasta?\n\n_Hilja_. Aionpa vaan antaa hänelle pitkät... pitkät, pitkät rukkaset...\nEnhän minä ukosta huoli -- en kohtakaan.\n\n_Heta_. Neidillä lienee toinen sulhanen?\n\n_Hilja_ (Veikeästi). On!\n\n_Heta_. Kukahan tuo mahtanee olla?\n\n_Hilja_. Einar Salmela.\n\n_Heta_. Se anttikristuksen apostoli! Kuinka neitikin voi semmoisen\nmiehen kanssa olla edes tuttavakaan?\n\n_Hilja_. Tulisitpas Heta, sinäkin kerran kuuntelemaan hänen\npuheitaan...\n\n_Heta_ (Hämmästyneenä). Herra varjelkoon minua sinne menemästä! Ne ovat\nniitä maailman lopun enteitä ne \"solisti\" kokoukset... Minun\nkotipitäjässäni kuuluisa saarna-Heikki varoitti sellaisista\nviettelijöistä... ne joutuvat armotta kadotukseen.\n\n_Hilja_ (Nauraen). Heta parka, sinulla on aivan väärät luulot koko\nasiasta... tule kerran työväenyhdistykseen, jotta pääset selville...\n\n_Heta_ (Menee kiireesti, vieden tarjottimen; itsekseen). Pakene\nkiusaajaa.\n\n\n8 KOHTAUS.\n\n    Hilja. Ketonen.\n\n_Hilja_. Eihän se mikään ihme ole, jos Heta ei työväenliikettä ja sen\ntarkotuksia ymmärrä, niitähän on paljon... paljon semmoisia ihmisiä...\n\n_Ketonen_ (Pauhaten). Mestari Ketosen tyttö tuolle villitsijälle!\nviitsii tulla sellaista esittämäänkään!\n\n_Hilja_ (Tietämättömyyttä teeskennellen): Mitä sinä nyt puhut?...\nVillitsijä?...\n\n_Ketonen_ (Vihaisena). Olen saanut kirjeen Salmelalta, tuolta suurelta\nroistolta ja villitsijältä... hän pyytää sinua vaimokseen... sanoo\nsinun luvanneesi mennä hänelle.\n\n_Hilja_. Se on totta... Olen luvannut...\n\n_Ketonen_. Sinäkö olet luvannut? Etkö ole vielä lukenut kirjettäsi?\n\n_Hilja_. Kyllä jo luin...\n\n_Ketonen_. Ja keneltä se oli?\n\n_Hilja_ (Nauraen). Henrik Hilarius Peltolalta.\n\n_Ketonen_ (Hyvillään). No siinä sitä nyt ollaan... hänelle sinun täytyy\nmennä, sehän on jotain, kun pääsee arvossa pidetyn mestarin rouvaksi...\n\n_Hilja_. Mutta minä en voi... rakastan Einaria ja...\n\n_Ketonen_. Hän on sosialisti... ja pitäisihän sinun sen verran\nymmärtää...\n\n_Hilja_. Eikö teillä muuta syytä ole häntä vastaan?\n\n_Ketonen_. No, saattaahan hän muuten olla mies paikallaan mutta hän on\nsosialisti ja sinun ei mitenkään sovi...\n\n_Hilja_ (Veikeästi). Minäpä olen itsekin sosialisti ja sitäpaitsi ei\nrakkauteen saa sekoittaa politiikkaa!\n\n_Ketonen_ (Epätoivoisena). Niinkö pitkälle on tultu! He ovat villinneet\nainoan lapsenikin... Heta oli oikeassa sanoessaan, että ei pitäisi\nlapselleen antaa niin suurta vapautta... Mutta ei vaikeroiminen enää\nauta... täytyy toimia pontevasti...\n\n_Hilja_. Mutta Peltolasta en huoli, en, en, vaikka mikä olkoon!\n\n_Ketonen_ (Ankarana). Sinun täytyy! Minä olen se mies...\n\n_Hilja_. Isä! Mitähän äiti sanoisi jos olisi elossa.\n\n_Ketonen_ (Hämmästyen). Taisin vähän kiivastua... mutta asioiden täytyy\nmuuttua... menen heti Peltolan luo. (Erikseen mennessään) Kun minä\nannoinkin hänelle niin paljon vapautta!\n\n    (Menee).\n\n\n9 KOHTAUS.\n\n    Hilja. Einar Salmela.\n\n_Hilja_. Kyllä tästä vielä hyvä tulee... heti, kun mainitsin äidistä,\nniin masentui isä... luulenpa tästä selvittävän ilman muita mutkia...\nisä pitäisi vaan saada ymmärtämään, että rakkauteen ei saa sekoittaa\npolitiikkaa. (Ovelle koputetaan) No, Peltola taitaa jo tulla... (Taas\nkoputus) Sisään! (Salmela tulee perältä) Kas! Einarihan se olikin!\n\n    (Tervehtivät).\n\n_Einar_. Kenenkä luulit tulevan, kultanuppuseni?\n\n_Hilja_ (Nauraen). Sulhasen vaan!\n\n_Einar_. Sulhanenhan tulikin...\n\n_Hilja_. Niin, mutta...\n\n_Einar_. Mitä mutta...?\n\n_Hilja_. Luulin tulevan toisen sulhasen...\n\n    (Istuutuvat sohvalle).\n\n_Einar_. Onko sinulla tyttöveitikalla useampiakin sulhasia?\n\n_Hilja_. Onpa kyllä... ja vielä oikein arvossa pidetty mestari.\n\n_Einar_. En voi arvata... kukahan tuo mahtaisi olla?\n\n_Hilja_. Et voi olla nauramatta, jos sanon... Katsoppas tätä! (Antaa\nhänelle kirjeen; Einar lukee sen). No mitäs poika tuumii?\n\n_Einar_. Mitä ihmettä! Peltola -- vanhapoika on ruvennut kosimapuuhiin!\n\n    (Nauraa).\n\n_Hilja_. Hupsujahan ne vanhat pojat ovat!... Mutta mitäs siitä sanot,\nkun isäni kivenkovaan vaatii minua menemään naimisiin hänen kanssaan...\nsinä, kun olet sosialisti, niin hän ei salli minun mennä sinulle...\n\n_Einar_. Senkötähden? Eikö ole muuta syytä?\n\n_Hilja_. Ei minun tietääkseni.\n\n_Einar_. Siis rakkautta ja politiikkaa!\n\n_Hilja_. Älä sentään ole pahoillasi poikaseni, kyllä minä muutan isäni\nmielen.\n\n_Einar_ (Syleillen Hiljaa). Kyllä sinä olet aika veitikka pikku\nenkelini... annathan suukkosen?...\n\n    (Katsoo häntä hellästi silmiin).\n\n_Hilja_. Kaikkia vielä! (Einar suutelee. Hilja näppää häntä poskelle)\nKas tuossa rangaistus, senkin huimapää! (Käytävässä kuuluu askelia) Ai!\njoku tulee! Mene piiloon!... Ei, pue päällesi isän aamutakki... nyt\nsukkelaan. (Auttaa Einaria hänen pukiessaan päälleen aamutakkia ja\npanee myssyn hänen päähänsä) Kas noin! Nyt ikkunan luo... muuta\nääntäsi... se on kai joku sälli. (Einar asettuu ikkunan luo ja katselee\nulos.) Nyt!\n\n\n10 KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Ananias.\n\n_Ananias_ (Tulee oikealta suutarin työpuvussa, hihat käärittynä ylös).\nHerra mestari! Täällä olisi mestari Peltola ja hän tahtoisi tavata\nmestaria...\n\n_Einar_ (Seisoen selin Ananiakseen, muuttaen ääntään). Mitä hänellä on\nasiaa?\n\n_Ananias_. En minä kysynyt hänen asioitaan...\n\n_Hilja_. En tahdo, että hän nyt tulee tänne, sano, että isä ei ole\nkotona...\n\n_Ananias_. Minä en koskaan valehtele... ja onhan mestari kotona...\nmenen sanomaan.\n\n    (Menee).\n\n_Einar_ (Yrittää mennä Ananiaan jälestä). Mutta enhän minä mikään\nmestari ole... ah hän ehti jo mennä.\n\n_Hilja_. Ja nyt tulee Peltola tänne! Parempi olisi ollut, jos olisit\npiiloittautunut, silloin olisin voinut sanoa, että en ota vastaan.\n\n\n11 KOHTAUS.\n\n    Hilja, Einar ja Peltola.\n\n_Peltola_ (Tulee oikealta. Einar kääntyy taas katselemaan ikkunasta).\nHy-hy-hyvää päivää, neiti Ke-Ketonen! (Tervehtii kohteliaasti) Kuinkas\nvo-voitte?\n\n_Hilja_. Kiitos kysymästänne, oikein hyvin!\n\n_Peltola_. Se-sepä on ha-hauskaa! Te-terve ve-veli Ke-Ketonen, vielähän\nsi-sinä olet a-aamupuvussasi.\n\n    (Menee tervehtimään).\n\n_Einar_ (Kääntyy iloisesti ympäri). Terve, terve!\n\n_Peltola_ (Hämmästyneenä). Mi-mitä tä-tämä on? Sa-salmela!\n\n_Hilja_. Minä vaan pyysin hänen panemaan päälleen isäni aamutakin...\nhän on niin hauskan näköinen sen sisällä...\n\n_Peltola_. Siis pi-pieniä ku-kujeita. Mu-mutta le-leikki sikseen...\n\n_Hilja_. Pyydän anteeksi, että poistun. Käsken vaan Hetan laittamaan\nkahvia. Olkaa hyvä ja istukaa!\n\n    (Peltola ja Salmela istuutuvat sohvaan, Hilja menee perälle).\n\n\n12 KOHTAUS.\n\n    Peltola. Salmela.\n\n_Einar_. Teillä kai olisi ollut asiaa mestarille?\n\n_Peltola_. Ei e-erittäin me-mestarille. Ne-neidin ka-kanssa minun\npi-pitäisi pu-puhua. O-olen, näes, aikonut me-mennä na-naimisiin.\n\n_Einar_. Soo! Isä-vainajalleni aina vakuutitte pysyvänne\nvanhanapoikana.\n\n_Peltola_. Eihän si-sille mitään ma-mahda, jos ra-rakastuu...\n\n_Einar_. Olette siis rakastunut?\n\n_Peltola_. Tä-tämän ta-talon, neiti on vo-voittanut sy-sy-dämmeni.\nKi-kirjotin hänelle, ja nyt tu-tulin py-pyytämään va-vastausta. E-etkö\nsinä ru-rupeaisi puhe-puhemiehekseni?\n\n_Einar_. Enhän minä... enhän minä voi, kun...\n\n\n13 KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Hilja (Tulee).\n\n_Peltola_ (Einarille). A-autahan nyt vä-vähä. (Hiljalle) Jo-joko\nne-neiti on lu-lukenut ki-kirjeeni?\n\n_Hilja_. Jo luin.\n\n_Peltola_. No, o-onko mi-minulla siis to-toivoa?\n\n_Hilja_. Anteeksi, minun täytyy kieltää, olen luvannut mennä toiselle.\n\n_Peltola_. To-toiselle! Ku-kuka o-on tu-tuo to-toinen?\n\n_Hilja_. Einar Salmela.\n\n_Peltola_. Ta-tahdotko sinä E-Einar riistää mi-mi-nulta mo-morsiamen?\n\n_Einar_. Me olemme jo rakastaneet toisiamme kauan...\n\n_Hilja_. En voi enään ketään toista rakastaa...\n\n_Peltola_ (Erikseen). Mi-mi-minä en siis saa häntä! (Ääneen)\nI-isä-vainajasi oli pa-ras ystäväni... en ta-tahdo pa-pahoitttaa hänen\npo-poikansa mi-mieltä... mi-minäkin sen ve-verran ymmärrän, e-että sinä\nolet so-sopivampi Hi-hiljalle. O-ottakaa mi-minun pu-puolestani\ntoisenne ja o-olkaa o-onnelliset.\n\n_Einar_. Kiitos, setä Peltola. Te olette jalomielinen!\n\n    (Pudistaa Peltolan kättä).\n\n_Hilja_. Kiitos minunkin puolestani! Mutta vielä pyytäisin teiltä yhden\npalveluksen...\n\n_Peltola_ Mi-mikä se o-olisi?\n\n_Hilja_. Pyytäisin teitä puhumaan puolestamme isälleni... tehän\ntunnette Einarin...\n\n_Peltola_. Ky-kyllä! Pa-parempaa mi-miestä ei Hi-Hilja voi sa-saada.\nTeen vo-voitavani.\n\n_Hilja_ (On katsonut ikkunasta). Isä tulee!\n\n_Peltola_. Jo-joko hän tulee, ky-kyllä minä pu-puhun...\n\n_Einar_. Ja minä olen täällä!\n\n    (Riisuu kiireesti aamutakin ja myssyn ja panee ne tuolille.)\n\n_Hilja_. Mene sinä minun huoneeseeni, Einar! (Peltolalle)\nYmmärrättehän!\n\n    (Työntää Einarin edellään ulos perältä).\n\n_Peltola_ (Nauraa). Ha-hauskoja ve-ve-veitikoita, mu-mutta mi-minun\ntä-täytyy jä-jäädä vanhaksi pojaksi.\n\n    (Hilja tulee).\n\n_Hilja_. Älkää sanoko isälle mitään! Hän ei saa tietää Einarin olevan\ntäällä.\n\n_Peltola_. Ky-kyllä y-ymmärrän!\n\n\n14 KOHTAUS.\n\n    Hilja. Peltola. Ketonen.\n\n_Ketonen_ (Tulee perältä). Kas täällähän sinä oletkin veliseni ja minä\nkun kävin sinua etsimässä kotoasi. Olikin hyvä, että tulit. Hilja,\nmeneppäs puuhaamaan kahvia!\n\n_Hilja_. Käskin jo Hetan keittää, kyllä se kohta joutuu.\n\n_Ketonen_. No mitenkäs ne asiat hurisevat, mitä sinulle kuuluu,\nveliseni.\n\n_Peltola_. E-eihän tä-tässä mitään e-erinäisiä, tu-tulin vaan\nta-tapaamaan ty-tytärtäsi, kosimapuuhissa o-olen.\n\n_Ketonen_ (Hyvillään). Ja tyttäreni suostuu?... Johan sen sanoin...\n\n_Peltola_. E-ei su-suostu.\n\n_Ketonen_. Mitä? Paneeko hän vastaan.\n\n_Hilja_. Emmehän me sovi toisillemme ja minä kun...\n\n_Peltola_. Me pä-pä-päätimmekin, e-ettemme me-menekään na-naimisiin.\n\n_Hilja_. En voi, sillä rakastan toista. Olen, kuten jo sanoin, luvannut\nmennä Salmelalle.\n\n_Ketonen_. Hiljaa, tyttö! En kärsi kuulla puhuttavan tuosta\nSalmelasta...\n\n_Peltola_. Mi mi-mitäs sinulla o-on oikeastaan si-sitä mi-miestä\nvastaan. Minä hu-huomasin, vaikka my-myöhään, e-että e-ei minun so-sovi\nmennä na-naimisiin nuoren ty-tytön kanssa...\n\n_Ketonen_. Mutta ei sittenkään hän mene Salmelalle...\n\n_Peltola_. Mu-mutta ky-kyllähän se mies ja-jaksaa vaimonsa e-elättää on\nhä-hänellä siksi hy-hyvät tu-tulot. Hänet o-olen tu-tuntenut ka-kauvan,\nhän on hy-hyvä mies... mitäs sinulla si-sitten o-on hä-häntä vastaan.\n\n_Ketonen_. Hän on sosialisti... hän villitsee ihmisiä koettaa\nkiihoittaa ihmisiä laiskureiksi... sanalla sanoen en kärsi\nsosialisteja...\n\n_Peltola_. Minäkin ku-kuulun ty-työväen yhdistykseen...\n\n_Hilja_. Minä myös!\n\n_Ketonen_. Mitä? Oletteko tulleet hulluiksi... onko Salmela saanut\nkaikki villityksi?...\n\n\n15 KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Heta. Salmela. Ananias.\n\n_Heta_ (Juoksee hengästyneenä perältä). Auttakaa, auttakaa! varkaita!\n\n_Ketonen_. Varkaita! Missä?\n\n_Peltola_. Va-varkaita?\n\n_Heta_. Hiljan huoneessa on varkaita!...\n\n_Ketonen_ (Huutaa oikeanp. ovesta). Ananias! Tule sukkelaan!\n\n_Peltola_ (Hiljalle). Nyt hän jo-joutui ki-kiikkiin.\n\n    (Ananias tulee oikealta).\n\n_Ketonen_. Tule kanssani Ananias, otetaan varas kiinni.\n\n    (Menevät).\n\n_Hilja_. Kyllä nyt täytyy saada isän suostumus!\n\n    (Ananias ja Ketonen kulettavat Einarin sisään).\n\n_Ketonen_ (Hämillään). Mitäs teillä täällä on tekemistä? Aijotteko\nminunkin talossani ruveta kiihoittamaan ja villitsemään rauhallisia\nihmisiä. Se on varma, että tästä talosta ette saa ketään villityksi,\njoskin tytärtäni olette narranneet. Ole varoillasi, Ananias, tämän\nmiehen vehkeitä vastaan.\n\n_Ananias_. En ole ollut hänen kanssaan muussa tekemisessä, kun vaan\n\"Työmies\" lehden tilasin hänen kauttaan...\n\n_Hilja_ (Ottaa pöydältä lehden ja antaa sen Ananiaalle). Tässä on\nlehtesi!\n\n_Ketonen_ (Ankarana). Mutta minä en salli...\n\n_Hilja_. Isä!\n\n    (Ananias menee oikealle).\n\n_Ketonen_. Vai hänenkin olette narranneet... paras työmieheni!...\n\n_Einar_. En ole ketään narrannut, se on vaan totta, että olen\ntyöväenyhdistyksen johtavia henkilöitä ja olen siellä pitänyt puheita\nja koettanut parhaan kykyni mukaan selittää lähimmäisilleni sosialismin\nsuurta aatetta, vaan se ei ole mitään villitsemistä, sen voivat nämä\nläsnäolevat todistaa, sillä he ovat olleet kuulemassa.\n\n_Ketonen_. Siitä sen nyt kuulee, olet vietellyt heidät seuraasi. Mutta\nminun omaisuuttani ette tule jakamaan... olen minä vaan se mies...\n\n_Einar_. Omaisuutta jakamaan!...\n\n_Ketonen_. Sehän se teidän sosialistien päätarkoitus juuri on! Mutta ei\nse vaan niin käy...\n\n_Einar_. Se on turhaa puhetta, jota aatteemme vastustajat ovat\nlevittäneet ja jota jotkut ymmärtämättömyydessään uskovat.\n\n_Peltola_. Ei mi-minunkaan o-omaisuuttani ku-kukaan ruvennut\njakamaan...\n\n_Einar_. Se on kerrassaan aivan väärä luulo, sillä meillä on paljon\njalompi tarkoitus... Tarkoituksemme on kohottaa köyhälistö siitä\nalennuksen ja sorron tilasta, jossa se tähän asti on ollut. Toivon\nteidän nyt ymmärtävän... Mutta tarkoitukseni ei ollut tulla teille\nmitään esitelmiä pitämään... tahdoin pyytää teiltä tytärtänne\nvaimokseni... me rakastamme toisiamme... älkää kieltäkö!\n\n    (Ottaa Hiljan kädestä kiinni).\n\n_Ketonen_. Minäkö, mestari Ketonen, antaisin tyttäreni,\nsosialistille... ei, siitä ei tule mitään...\n\n_Peltola_. E-e-eihän sinulla ole mi-mitään mu-muuta häntä va-vastaan ja\neihän ra-rakkauteen pi-pidä se-sekoittaa po-politiikkaa. Su-suostu\nva-vaan heidän py-pyyntöönsä!\n\n_Ketonen_. Se on mahdotonta!... parasta on siis että poistutte, herra\nSalmela.\n\n_Hilja_. Siis et suostu, isä?\n\n_Ketonen_. En!\n\n_Hilja_ (Kiivaasti). Silloin poistun minä myös. Lähdetään Einar, kyllä\nme tulemme maailmalla toimeen...\n\n_Heta_ (Erikseen). Kyllä nämä ovat maailman lopun enteitä!\n\n    (Menee perälle).\n\n_Hilja_. Lähtekäämme; mutta sen minä tiedän, että tätä ei olisi\ntapahtunut, jos äiti olisi elossa.\n\n_Peltola_. Vo-voitko la-laskea ty-tyttäresi me-menemään. A-anna vaan\nsu-suostumuksesi. Mi-minä ta-takaan, että Hilja saa kelpo mi-miehen...\n\n    (Hilja ja Einar yrittävät lähteä.)\n\n_Ketonen_ (Neuvotonna). Mitähän Briitta olisi tehnyt tässä asiassa?\n\n_Hilja_. Ei hän vaan näin olisi antanut tapahtua.\n\n_Peltola_. Ei Briitta o-olisi sa-sallinut sekoittaa ra-rakkautta\npo-politiikkaan.\n\n_Hilja_ (Avaa oven). Siis meidän täytyy lähteä...\n\n_Peltola_. Ve-veli Ke-Ketonen!\n\n_Ketonen_ (Heltyneenä). Ei, älkää menkö. Olenpa kummallisessa asemassa.\nMitä tehdä? (Ajattelee hetken) Hmh... hmh... No niin, eihän sille\nmitään mahda! Ottakaa lapset toisenne ja olkaa onnelliset!\n\n_Einar_. Kiitos! (Sulkee Hiljan syliinsä) Nyt olet minun!\n\n_Peltola_. Py-pyydän saada to-toivottaa onnea!\n\n    (Kättelee).\n\n_Hilja_. Kiitos, kiitos jalomielisyydestänne, setä Peltola.\n\n    (Keskustelevat hiljaa keskenään.)\n\n_Ketonen_ (Erikseen). Luulenpa melkein, että Briittakin olisi\nsuostunut, jos hän olisi elossa, eikä hän olisi, kukaties, antanut\nsekoittaa rakkauteen politiikkaa. (Ääneen) Mutta sinulle minä sanon,\nveli Peltola, että sinä et tuolla tavoin toimien saa eukkoa kuuna\npäivänä.\n\n_Peltola_. Minä pä-päätinkin py-pysyä loppuikänikin va-vanhana\npo-poikana. Mutta vä-vähät si-siitä! Hy-hyvilläni o-olen ku-kun a-asiat\nnä-näin kä-kääntyivät, si-sillä va-vaarallista o-on se sekottaa\nra-rakkauteen po-politiikkaa!\n\n    (Esirippu alas.)\n\n\n\n"]