[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$ffzcWAIzpNp_8p1eV_TVJ59WEkW8voImVneknFzxOHS4":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},1403,"Patruunan palveluksessa","Turunen, Armas E.",1886,1909,"1403-turunen-armas-e-patruunan-palveluksessa","1403__Turunen_Armas_E.__Patruunan_palveluksessa","Näytelmä 3:ssa näytöksessä","romaani",[],[],"fi",1906,null,5315,31244,false,53167,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25,26],"Novels","Plays/Films/Dramas","\"Patruunan palveluksessa: Näytelmä 3:ssa näytöksessä\" by Armas E. Turunen is a drama written in the early 20th century. This play unfolds across three acts and delves into themes of ambition, temptation, and the social dynamics between the aristocracy and working class. The storyline revolves around Eetu, a young farmer's son, who longs for a better life and gets tangled in the alluring yet dangerous world of his employer, a patruuna (a landlord or estate owner).  The plot centers on Eetu's desire to leave his humble beginnings behind, which leads him to accept a position as the patruuna's assistant. As he becomes entwined in the patruuna's household, he grapples with the temptation of the patruuna's charming wife, Ellen. The play explores not only Eetu's internal conflict regarding his ambitions and the responsibilities to his family left behind, but also the unfolding drama of Ellen's dissatisfaction with her marriage. As the story progresses, Eetu becomes embroiled in a web of deceit and emotional turmoil, leading to tragic consequences when the patruuna's health deteriorates and Ellen's true intentions are revealed. Ultimately, the narrative culminates in a poignant reflection on love, loyalty, and the moral complexities that arise from ambition and desire. (This is an automatically generated summary.)",[],228,"Kolminäytöksinen näytelmä kuvaa torpparin pojan Eetun halua jättää maatyöt ja etsiä onneaan muualta. Hän päätyy patruunan palvelukseen ja osoittaa kykynsä kaupankäynnissä, mikä muuttaa nuoren miehen elämänsuunnan ja suhteet kotiväkeen.","Armas E. Turusen 'Patruunan palveluksessa' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 1403. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","PATRUUNAN PALVELUKSESSA\n\nNäytelmä 3:ssa näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nA. T. [Armas E. Turunen]\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa\nBoman & Karlsson'in kustannuksella.\n1906.\n\nHämeenlinnan Uudessa Kirjapainossa.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Patruuna.\n Rouva.\n Kantola, torppari.\n Leena, hänen vaimonsa.\n Eetu, heidän poikansa.\n Hilma, heidän kasvattinsa.\n Työnjohtaja.\n Virtala, kauppias.\n Vilppulan Kustaa.\n Mäkelän Jaska.\n Paavo,  | Patruunan palvelijoita.\n Liisa,  |\n Lääkäri.\n\nPitempi aika ensimäisen ja toisen näytöksen välillä, samoin\ntoisen ja kolmannen.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nHuone Kantolan torpassa. Leena laittaa ruokaa pöytään ja Hilma istuu\nikkunan luona kutoen sukkaa. Syksyinen iltapuhde.\n\n_Leena_. Laitanpahan ruuan valmiiksi, kohta kai miehetkin pellolta\npalannevat... eihän siitä viljanleikkuusta kumminkaan mitään tule, kun\nnoin satamaan rupesi.\n\n_Hilma_ (Katsoo ikkunasta). Tuossahan ne tulevat veräjällä... Kas, kun\nEetu hyppäsi notkeasti veräjän yli!\n\n_Leena_. Mikäs pojan nyt hyppimään panee; hänhän on ollut niin\nmiettiväinen viime aikoina, mikä lie poikaan tullutkin? Jokin hänen\nmieltään näkyy painavan, sen olen selvästi huomannut. Ei Eetu kai\nsinulle ole mitään maininnut?\n\n_Hilma_. Eipä hän erityisempää... joskus vaan on valitellut, että\nhänellä ei ole halua maantyöhön ja että hän haluaisi maailmalle...\n\n_Leena_. Olisikohan Ameriikan houreet nousseet pojan päähän?\n\n_Hilma_. Sitä en usko... jotain muuta hänellä mielessä lienee.\n\n    (Kantola ja Eetu tulevat).\n\n_Kantola_ (Pudistellen vaatteitaan). Huh, huh sitä vedentuloa! Ei\ntuommoisessa jumalan ilmassa työ sujusta. Kah, johan ruoka on valmiina,\nsepä on hyvä... onkin niin nälkä, että oikein näköä haittaa. (Heittää\nnutun päältään, istahtaa pöytään.) Käy pois, Eetu syömään!\n\n_Eetu_. Eipä tässä ruoka maistu.\n\n_Kantola_. Sepä on ihme, että ei työmiehelle ruoka maistu työn jälkeen!\nNo, eihän siitä vahinkoa ole... vai eikö enää kelvanne isän ruoka?\n\n_Eetu_ (Erikseen). Voih, kun ei oikein uskaltaisi sanoa...\n\n_Hilma_. Mikä sinua vaivaa, Eetu? Olet niin kipeän näköinen etkä\nsyö...?\n\n_Eetu_. Ei mikään, ei mikään!\n\n    (Syö vastahakoisesti).\n\n_Leena_. Rasittaa ehkä tuo alituinen raskas työ. Eetu voisikin aivan\nhyvin jonkun päivän levätä...\n\n_Kantola_. Tokkopa tuo niin rasittanee...?\n\n_Leena_. Kyllä se alituinen raataminen tuntuu nuoressa ruumiissa...\njohan minä olen aina sanonut, että kouluun poika olisi pitänyt panna,\nkun on niin teräväpäinenkin... olisi saattanut tulla vaikka pappi.\n\n_Kantola_. Milläpä sitä köyhä torppari poikaansa kouluuttaa, rahaa\nsiihen tarvitaan, paljon rahaa...\n\n_Leena_. Niinhän se on, niinhän se on... Mutta voisihan hän saada\njonkun kelpo toimen ilman koulun käyntiäkin... hänellä on niin kaunis\nkäsialakin.\n\n_Kantola_. Älä turhia hupsuttele! Kelpo maanmies tulkoon pojastani...\nsiinä kyllä!\n\n_Eetu_ (Hereten syömästä). Mutta minulla ei ole vähääkään halua...\nvoimanikin ovat niin heikot...\n\n_Kantola_. Kaikkia tässä vielä kuulee... Vai heikko! Kyllä tuommoisella\nruumiilla työhön kykenee... halun puute kyllä poistuu...\n\n_Eetu_. Mutta maantyö on minuusta vastenmielistä sen sanon suoraan...\neikä leipäkään aina ole taattua.\n\n_Kantola_. Mikäpäs tässäkin olisi elellessä... uudistat vaan kartanon\nisännän kanssa kontrahdin minun kuoltuani... Hilmasta saat kelpo\nemännän. Heh-hei, teillä ei olisi hätäpäiviä, kun vaan olisitte\nahkeria.\n\n_Eetu_. Jospa sattuisi hallavuosia tai muita vastuksia, mistäpä sitten\nleivän ottaa? Kyllä se on epävarmaa... maailmalle tahtoisin päästä\nonneani koettelemaan!\n\n_Kantola_. Mitä vielä! Eihän tähän aikaan ole edes tukkitöitäkään...\neikä ole sekään helpompaa...\n\n_Eetu_. Siihen minulla on kaikkein vähimmän halua.\n\n_Kantola_. Ameriikaanko sitten aijot? Ei sinnekään pennittömänä pääse,\nrahaa tarvitaan...\n\n_Eetu_. Minulla ei ole rahaa...\n\n_Kantola_. Siispä on parasta pysyä kotona.\n\n_Eetu_. Ei, sekään ei käy enään pitemmälle päinsä! Ja voinhan ensin\nmuualla ansaita... ja sitten!\n\n_Leena_. Lähde sinä Heikki, kanssani kaivolta vettä kantamaan, Eetukin\nnäyttää niin väsyneeltä, ettei jaksa...\n\n_Kantola_. Kyllä Eetukin jaksaa... mutta voinhan lähteä.\n\n    (Kantola ja Leena menevät).\n\n_Eetu_. Vai torppariksi minun pitäisi jäädä! Ei... ei... pois ahtaista\nkotinurkista laveaan maailmaan vapaata ilmaa hengittämään!\n\n_Hilma_. Sinulla on jotain mielessäsi, Eetu. Sano minulle mihin aijot.\n\n_Eetu_. En viihdy täällä kauempaa.\n\n_Hilma_. Ameriikaanko todellakin aijot...?\n\n_Eetu_. En... Piloillanihan minä vaan...\n\n_Hilma_. Mihinkäs sitten?\n\n_Eetu_. Mihin vaan sattuu pääsemään.\n\n_Hilma_. Mutta olisiko sinulla sydäntä lähteä maailmalle ja jättää\nijäkkäät vamhempasi ja minut?\n\n_Eetu_. Enhän tässä aluksi kovinkaan etäälle menisi... pääsisi sitä kai\nlähiseudulle johonkin toimeen.\n\n_Hilma_. Eiköhän sentään ole parempi, että jäät kotiin. Täällä olisimme\naina yhdessä...\n\n_Eetu_. Jos suunnitelmani onnistuu, niin tapaamme toisiamme usein.\nSanon suoraan, että aijon mennä kirkonkylän tehtaalle... olen jo\npuhunut patruunan kanssa... hän on hyvä mies. Pääsen kukaties\ntyönjohtajan apulaiseksi...\n\n_Hilma_. Mitä! Oluttehtaalleko sinä menisit?\n\n_Eetu_. Mitäs pahaa siinä sitten olisi... Sinne kuuluu otettavan\nuseampiakin miehiä.\n\n_Hilma_. Älä mene sinne! Onhan täällä kotona kyllä hyvä...\n\n_Eetu_. Äsh, aina sinäkin vastustelet... se tekee minut levottomaksi.\nAjattelehan nyt tarkemmin jos minulla olisi hyvät ansiot, niin saisin\ntietysti säästetyksi ja me pääsisimme paljon helpommille päiville.\nSinäkin saisit pitää palvelijan apunasi...\n\n_Hilma_. Minut saattaisit maailman hyörinässä unhottaa... siellä voisit\nlöytää paljon parempia ja et enää välittäisi mitään minusta,\norpotytöstä.\n\n_Eetu_. Sinutko unhottaisin! Ei, älä sano niin, Hilma! En koskaan tule\npitämään ketään sinua parempana, ei koskaan kukaan toinen tule saamaan\nsijaasi sydämessäni.\n\n_Hilma_. Mutta siellä saattaisit oppia juomaan...\n\n_Eetu_. Eihän minun silti tarvitse juomaan oppia, vaikkakin\noluttehtaassa olen toimessa.\n\n_Hilma_. Onhan siellä viettelijöitä...\n\n_Eetu_. Ole huoleti! Enhän minä ole niin heikko luonteeltani, etten\nvoisi kestää kiusauksia... en tule millään tavoin mieltäsi\npahoittamaan. Kohta rahaa saatuani ostan sinulle komeat kihlat ja\nvuoden tai parin perästä voimme viettää häämme.\n\n_Hilma_. Minä luotan sinuun, Eetu... Nyt olen vakuutettu, että et\nunhota minua, vaikka menetkin pois.\n\n_Eetu_. En koskaan, en koskaan!\n\n    (Syleilee Hilmaa).\n\n_Hilma_. Mutta ajatteles, mitä isäsi ja äitisi sanovat... jospa he\neivät laskekaan sinua?\n\n_Eetu_. Pyh, olenhan siksi suuri mies, että voin toimia oman mieleni\nmukaan. Ei koske minuun heidän kieltonsa.\n\n    (Kantola ja Leena tulevat).\n\n_Kantola_. Näyttääkin tulevan huomiseksi hyvä ilma... Se onkin tarpeen\nnäin leikkuuaikana. Herkesi jo kerrassaan satamasta.\n\n_Eetu_. Sepä on hyvä... onhan poudalla parempi kulkea kuin sateella...\ntiekin on niin huono...\n\n_Kantola_. Ainahan tästä pellolle päästään, tämän vertainen matka.\n\n_Eetu_. Arvelinkin kulkea huomenna etemmäksi.\n\n_Kantola_. Mitä! Etemmäksi? Minne sitten aijot mennä?\n\n_Eetu_. Kirkonkylään vaan... puhuin viime viikolla patruunan kanssa ja\nhän jo puoliksi lupasi. Kuuluu panevan entisiä miehiä pois juoppouden\ntähden.\n\n_Kantola_. Sinnekö sinun nyt sitten pitäisi työhön mennä! Vai sinne\nturmion lähteelle mielesi tekee? Parasta on pysyä poissa sen hovin\nlähettyviltä.\n\n_Leena_. Mutta sielläkin saattaa olla kova työ... ethän sinä paremmin\nsielläkään viihtyisi...\n\n_Eetu_. Ei siellä työ liiaksi rasittaisi... pääsen ehkä työnjohtajan\napulaiseksi.\n\n_Leena_. Työnjohtajan apulaiseksi! Jaa'a sehän olisikin oikein\nherrastoimi, siitä varmaan rahaa ansaitsee...\n\n_Kantola_. Kyllä siellä on viettelyksiä, joissa rahat hupenevat...\n\n_Leena_. Mutta eihän Eetu mikään tuhlari ole, annetaan hänen vaan\nmennä. Saamme rahaa ukkoseni, ymmärrätkös, rahaa. Antaisithan tietysti\nmeille osan palkastasi?\n\n_Eetu_. Se on tietty! Mitä vaan suinkin yli jäisi omista menoistani...\n\n_Kantola_. Eihän tuo ehkä olisi hullumpaa, kun tietäisi, ettei siellä\nhuonoille jäljille joutuisi... Mutta ei nyt ainakaan kohta sopisi\nmennä. Leikkuukin olisi lopetettava...\n\n_Eetu_. Siitä olen pitänyt huolen. Mäkelän Jaska tulee jo tänä\niltana... hän saa auttaa töissä, kyllä minä maksan.\n\n_Leena_ (Hyvillään). Sitten voit aivan hyvin mennä jo huomenna.\nTulethan sinä usein käymään kotona, eihän tästä pitkä matka ole.\n\n_Eetu_. Kyllä, kyllä! Vilppulan Kustaa tulee tänne yöksi ja aamulla\nyhdessä lähdemme.\n\n_Kantola_. Vai menee Vilppulan Kustaakin, vanha tukkijätkä? Sepäs on\nvähän... En ole ollenkaan hyvilläni, että hänet seuraasi saat.\n\n_Leena_. Mutta onhan Eetu siksi ymmärtäväinen, ettei hän anna itseään\npahuuteen vietellä. Saatte maata tuvassa, me menemme kamariin...\n\n_Kantola_. No, toivotaan... toivotaan... Ja minkäpäs minä sille\nmahdan... koettakoon nyt Eetu olla maailmallakin, sittenpähän näkee,\nsielläkö on parempi, vai kotona.\n\n_Eetu_ (Erikseen). Varmasti siellä on parempi!\n\n    (Vilppulan Kustaa ja Mäkelän Jaska tulevat).\n\n_Kustaa_. Hyvää iltaa taloon!\n\n_Kantola_. Hyvää iltaa! Töihinkös miehet on matkalla?\n\n_Jaska_. Eetu pyysi minua tulemaan, sanoi itse pois menevänsä.\n\n_Kustaa_. Niin, me lähdemme Eetun kanssa kirkonkylään.\n\n_Kantola_. No eikös Kustaallekin olisi kotona leipää riittänyt?\n\n_Kustaa_. Ka, olishan tuota ollut leipää, mutta tarvitseehan sitä\nsärvintäkin... ja rahaa kotona ei välistä näekään pitkiin aikoihin...\nja eihän se muutenkaan vanhaa tukkilaista maamyyrän ammatti miellytä.\n\n_Eetu_. Käykäähän istumaan pojat. Kohta tästä päästään makuullekin...\n\n_Leena_. Mutta nyt pitää panna kokoon sinun vaatteesi, paremmat\ntietysti? Ja evästäkin kai tarvitset mukaasi?\n\n_Kustaa_. Mitäpä sitä eväällä... en minäkään evästä ottanut.\n\n_Eetu_. Saahan sitä kirkonkylästä rahalla ruokaa.\n\n_Kustaa_. Saa kyllä.\n\n_Eetu_. Vaatteet ehditte kyllä aamulla laittaa, menkää vaan nukkumaan.\n\n_Leena_. No, laitetaan sitten aamulla.\n\n_Kantola_. Ei ole minusta mieleen koko lähtöhommat.\n\n_Kustaa_. Mikäs meillä on tehtaalla hätänä, rahaa tienataan kuin\nroskaa!\n\n_Leena_. Niin, siellä saattaa ansaita paljonkin. Mennään nyt kamariin,\nettä pojat saavat käydä levolle. Aamulla kyllä sitten ajamme ylös.\nTule, Hilma.\n\n    (Kantola, Leena ja Hilma menevät).\n\n_Kustaa_. Eikös sinulla Eetu ole sääli jättää noin kaunista henttua? En\nminä vaan raahtisi lähteä, jos minulla...\n\n_Eetu_. Eihän miehen sovi olla niin helläsydäminen. Ja kun ei minua,\nenemmän kuin sinuakaan, maankyntö miellytä, niin lähteä täytyy.\n\n_Kustaa_. Niinhän se kyllä on... Eikä suinkaan minuakaan henttu\ntaitaisi pidättää... ei ole minusta paikallaan olijaksi. Reisata\nmaailmalla, kas se on huvini; ehtiihän sitä olla yhdessä kohden, kun\nmaahan kuopataan... Mutta otetaanhan sentään ryypyt, sen asian\nkunniaksi.\n\n    (Ottaa pullon poveltaan).\n\n_Eetu_. Oikeinko sinä ryypyt varustit!\n\n_Kustaa_. No se on tuttua, että ei tää poika ilman evästä matkalle\nlähde. Ei tule suru seuralaiseksi, kun tämä on mukana. (Ryyppää ja\nantaa pullon Eetulle). Ryyppää pois, ethän sinäkään enää mikään mamman\nmaitosuu ole.\n\n_Eetu_. Eiköhän tuo mene minultakin? (Ryyppää ja virnistelee suutaan).\nOhhoh, olipa se voimakasta, aivan kielen vetää vääräksi.\n\n_Kustaa_. Niinhän se käy... tottumaton vielä olet. (Jaskalle). Sinulle\nei anneta ryyppyä, olet liian nuori.\n\n_Jaska_. Onkos pyydetty?\n\n_Kustaa_. Etkä saa, vaikka pyytäisitkin. Parempaan tarpeeseen se tuolla\non. (Ryyppää). Toista se sentään on tehtaalla. Siellä on olutta, vaikka\naina joisi! Muista sinä, Eetu, että jos pääset vähä niinkun pomoksi,\nniin elä Kustaata ahdistele, jos hän vähän laskeekin olutta sisäänsä...\neläkä liialla työllä kiusaa...\n\n_Eetu_. Enhän toki, älä pelkää... helpolla sinä saat olla minun\npuolestani.\n\n_Kustaa_. Siellä ei tarvitse muuta, kuin tynnyristä vaan valuttaa\nsuuhunsa, kunnes mahanahka on kuin rummunkalvo, hahhahhahaa! Sielläpä\ntulee olemaan hauskaa! Hih vaan!\n\n_Eetu_. Mutta ruvetaanpas jo makuulle pojat, aamulla pitää olla varhain\npystyssä.\n\n    (Nousee ja hankkiutuu, samoin Jaska.)\n\n_Kustaa_ (hankkiutuu levolle hänkin; heittää takkinsa ja laulaa):\n\n        Ja pappa se sanoi, että ostetaan talo\n        vaan minä sanoin milläs juodaan\n        Ja milläs rahoilla se rengaskorva\n        Lamminkoskelta tuodaan.\n\n    Laulua kerrattaessa laskee esirippu.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nKomeasti kalustettu huone patruunan kotona. Perä- ja sivuovia. Oikealla\nkirjoituspöytä, jossa on kirjoja: papereita y.m. Paavo ja Liisa\nsiistivät huonetta.\n\n_Paavo_. Ne vasta oli kestit!.. Oli totta maar! En ole vielä eläessäni\nniiden vertaista nähnyt. Mahtoi ne maksaa satoja?\n\n_Liisa_. Vai satoja vaan! Sano toki tuhansia! Niin äärettömän hienot\npäivälliset ja sitten suuret juomingit samppanjoineen... ilotulitukset\nja muut... ne vasta maksaa!\n\n_Paavo_. Sanos muuta! Mutta kyllä mahtaakin nuori rouva olla\ntyytyväinen kaikkeen siihen komeuteen, vaikka oliskin kuinka\nvaativainen... Liekköhän tuo suomalainen, minusta hän on niin\nulkolaisen näköinen?\n\n_Liisa_. Senköverran sinä tiedätkin! Johan kaikki kylän ämmätkin\ntietävät, että patruuna toi rouvansa Helsingistä.\n\n_Paavo_. Mutta voihan hän silti olla ulkolainen, onhan Helsingissä...\n\n_Liisa_. Ei, kyllä hän on suomalainen, olenhan minä hänen kanssaan jo\nollut puheissa.\n\n_Paavo_. Oli mitä oli, mutta suloinen hän on ja ihana, että...\nsellaista ei moni etsimälläkään löytäisi.\n\n_Liisa_. Kumma, kuu huoli tuommoisen miehen kuin patruuna...\n\n_Paavo_. Mikäpäs hänellä olisi vikana...?\n\n_Liisa_. Hm, tuommoinen sairaloinen vanhan pojan tupukka, tuskin\ntervettä päivää näkee.\n\n_Paavo_. Mutta tiedäppäs sinä, Liisa, että raha se on, joka veivaa...\nsen voimaa ei voi vastustaa. Mikäpä on nuoren rouvan nyt elellessä? Hän\non kuin jumalan kukkarossa... ei tarvitse panna niin tikkua ristiin...\nkomentaa vaan toisia... syö, makaa ja huvittelee. Eikös sellainen elämä\nkelpaa...?\n\n_Liisa_. Niinpä taitaa olla. Vaan sellaiset ihmiset eivät muusta\npitänekään väliä, kunhan vaan on rahaa...\n\n_Paavo_. Minkälaiset ihmiset? Mitä sinä sillä tarkoitat?\n\n_Liisa_. Minä olen vaan kuullut vähän kummallisia huhuja nuoresta\nrouvasta...\n\n_Paavo_. Huhuja...\n\n_Liisa_. Niin... olen kuullut kerrottavan, että hän ollut\nkapakkalaulajattarena Helsingissä. Sellainen ammatti ei ole\nkunniallista naiselle...\n\n_Paavo_. Mitäpäs siitä, mutta nyt hän on rouva... ja oikein patronessa.\n\n_Liisa_. Ja minä olen patronessan kamarineiti.\n\n_Paavo_. Kamarineiti! Vieläpä mitä... sisäpiika olet -- et muuta.\n\n_Liisa_. Silloin olet sinä renki...\n\n_Paavo_. Minäpä olen parempi... olen \"pitsentti\" eli lakeija... se on\njotain se!\n\n_Patruuna_ (tulee; hän on vanhahko, kivuloisen näköinen mies). Jaha,\nonko kukaan käynyt tapaamassa minua tänään, Paavo?\n\n_Paavo_. Ei, herra patruuna.\n\n_Patruuna_. Jaha, vai ei ole. Jaha... saatte molemmat mennä. Ei, mene\nsinä, Liisa, auttamaan rouvaa hänen pukeutuessaan. (Paavo ja Liisa\nmenevät). Jaha, mitäs minulla olikaan tehtävää? Jaha, tosiaankin!\n(Istuutuu kirjoituspöydän ääreen ja selailee papereita). Jaha, nämä saa\ntyönjohtaja selvitellä, en nyt jaksa... ja eihän se ole ihmekään\nsellaisten kestien jälestä. Mitähän ystäväni arvelevat? He lienevät\ntyytyväisiä, sillä parempaa he eivät olisi voineet vaatia... Ja mitähän\npitävät he nuoresta rouvastani... oh, hän on kerrassaan hurmaava ja\nhänellä on niin suloinen ääni... aivan enkelin ääni! Kunhan hänelle\nvaan ei tulisi ikävä täällä maalla. (Soittaa. Paavo tulee). Jaha,\nkäskeppäs työnjohtaja puheilleni!\n\n_Paavo_. Hetipaikalla, herra patruuna!\n\n    (Menee).\n\n_Patruuna_. En ole pitkään aikaan joutanut pitämään huolta\nliikkeestäni... hääpuuhissa kului paljon aikaa ja paljon on sill'aikaa\nasioita karttunut. Tänne on luultavasti ostettu viljaa... ja sekin on\nkuulemma viime aikoina kallistunut... Talonpojat tahtoisivat nylkeä\naivan tavattomia hintoja ja työnjohtaja ei osaa heidän kanssaan\nkunnolleen tinkiä... tarvitsisin apulaisen, joka osaisi tehdä kauppoja\nja hoitaa liikettä... terveyteni ei salli minun itseni ryhtyä työhön.\n(Työnjohtaja tulee). Jaha, kas niin, tarvitsee vähän puhella kanssanne.\n\n_Työnjohtaja_. Pyydän toivotta onni härra patruunalle hään johdosta!\n\n    (Kumartaa).\n\n_Patruuna_. Kiitos! -- Tänne oli tuloksemme järjestetty kaunis\nvastaanotto... kenen toimesta se oli ja kuka oli laittanut\nkunniaportit?\n\n_Työnjohtaja_. Kaikki töömeehet laitta... naiset teki köynnös.\n\n_Patruuna_. Jaha, Jaha... Viekää työväestölle lämpimät kiitokseni\nomasta ja etenkin rouvani puolesta... hän oli hyvin tyytyväinen\nvastaanottoon.\n\n_Työnjohtaja_. Mine ole onnellinen... kaikki töömeehet kiittä...\n\n_Patruuna_. Onko työväkeä kestitty määräykseni mukaan?\n\n_Työnjohtaja_. Juu... aivan kuin herra patruuna käske.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Kestittäköön heitä vielä tänään. Saatte antaa\nlomaa puolelta päivältä ja varastosta saatte ottaa olutta niinpaljon\nkuin haluatte... tässä on rahaa muihin virvokkeihin. (Antaa\nlompakostaan setelin). Pitäkää iloa ja laulakaa!\n\n_Työnjohtaja_. Kaikki töömeehet kiittä härra patruuna. Mutta mine pyytä\nanteeksi, mine pite anta joku papperi härra patruunalle, anteeksi, kun\nmine vaiva.\n\n    (Antaa papereita patruunalle.)\n\n_Patruuna_ (Silmäilee papereita jonkun aikaa). Jaha, jaha... Kuka nämä\non kirjoittanut?\n\n_Työnjohtaja_. Mine apulainen, Eettu Kanttola...\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Erittäin hieno käsiala!... Ja tekö olette\ntehneet nämä kaupat?\n\n_Työnjohtaja_. Hän teke kauppa möös... hän osa hyvästi tinkki\ntalonpoika kans...\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... tämähän on vallan mainiota! Tynnyri rukiita\nkolmella korilla olutta... ja entäs nämä muut vielä! Sellaisia kauppoja\nei tee joka mies. Hän kelpaisi vaikka työnjohtajaksi.\n\n_Työnjohtaja_. Mutt' hän ei ossa prykkätä olvi...\n\n_Patruuna_. Tosiaankin niin taitaa olla, mutta hän on tehnyt edullisia\nkauppoja... hän on nerokas poika. Mikä hänen nimensä taas olikaan?\n\n_Työnjohtaja_. Eettu Kanttola...\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Kantola!... Käskekää tänne tuo Kantola, minä\ntahdon hänet palkita.\n\n_Työnjohtaja_. Meinako patruuna teke Kanttola töönjohtaja, mutt' mine\nsano, ett hän ei ossa prykkätä olvi...\n\n_Patruuna_. Teidän ei tarvitse pelätä... voinhan minä hänet muutenkin\npalkita.\n\n_Työnjohtaja_. Kuten härra patruuna käske.\n\n    (Menee).\n\n_Patruuna_. Minä tarvitsen apulaisen... ja hän on siihen sopiva... olen\nkiitollinen hänelle ja sen tahdon vielä osoittaa... hänet otan\nkonttoristikseni. (Rouva ja Liisa tulevat; Liisa menee ulos toisesta\novesta. Iloisesti.) Jaha, jaha... No hyvää huomenta, pikku rouvani!\nKuinka vietit ensimäisen yösi täällä, Ellen?\n\n_Rouva_. Erinomaisesti! Nukuin erittäin hyvin.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Se on sangen hauskaa! Toivon, että viihdyt\ntäällä hyvin.\n\n_Rouva_. Kyllä luulen viihtyväni... onhan täällä kauniit seudut. Tuo\ntehdas ehkä alussa häiritsee, mutta siihenkin ajan pitkään tottuu...\nMutta emmehän me kauan täällä olekaan, vai kuinka, Alfred? Matkustamme\nulkomaille, sinunhan täytyy hoitaa terveyttäsi... Ulkomailla on paljon\nkuuluisia kylpypaikkoja ja siellä kyllä tulet terveeksi...\n\n_Patruuna_. Niin, niin, mutta emme nyt ainakaan kohta voi matkustaa,\nemme voi...\n\n_Rouva_. Miksi emme voisi jo heti? Parempi olisi kuta pikemmin...\nvoithan esimerkiksi myödä tehtaan.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Niin, niin, älähän nyt hermostuta minua...\n\n_Rouva_ (Erikseen). Hermostuuko hän niin vähästä?\n\n_Patruuna_. Tänne tulee nyt työnjohtajan apulainen, jos et tahdo olla\nläsnä, niin mene huoneeseesi siksi aikaa.\n\n_Rouva_. Miksikä niin? Minä tahdon myöskin oppia tuntemaan työväkeä,\nvoinhan minä olla täällä.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... No se on tavallaan hyvä... hän on nerokas\npoika. Otan hänet ehkä konttoristikseni, jos sinä suostut. Kun hänen\nnyt aluksi pitäisi työskennellä tässä huoneessa ja hän siis tulisi\nusein olemaan sinun näkyvissäsi, niin en tahdo ottaa häntä, jos hän on\nsinusta vastenmielinen.\n\n    (Eetu tulee sisään.)\n\n_Eetu_ (Kumartaa; kainosti). Patruuna kutsui minua...\n\n_Patruuna_ (Katselee pitkään Eetua). Jaha, jaha... Tekö olette Eetu\nKantola?\n\n_Eetu_. Niin, herra patruuna.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Tahdon esittää teidät rouvalleni! (Rouva\nkättelee Eetua, joka on aivan hämillään). No, ei pidä kainostella,\nherra Kantola! Käykää istumaan, tahdon vähän puhua kanssanne.\n\n_Rouva_ (Patruunalle). Minä suostun, voit ottaa tämän nuoren miehen\napulaiseksesi. (Erikseen). Tuo sama miellyttävä poika tarjosi minulle\nkukkavihkon, kun tulimme.\n\n    (Istuutuvat).\n\n_Patruuna_. Te olette tehneet hyviä kauppoja herra Kantola, eikö totta?\n\n_Eetu_. Niin, olen ostanut jonkunverran viljaa...\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Sellainen kaupanteko on minulle hyvin\nedullista... te olette saaneet viljaa erittäin halvalla, se todistaa\nteillä olevan kykyä kauppa-asioihin... ja teillä on mainio käsialakin.\nMinulla on nykyään liian paljon työtä yksinäni ja sitäpaitsi olen jo\nvanha ja...\n\n_Rouva_ (Erikseen). Liiankin vanha.\n\n_Patruuna_. ... hermostunut. Olen päättänyt nyt ottaa itselleni\napulaisen, te lienette siihen toimeen sopiva. Siis otan teidät...\nsaatte tehdä kaupat oman mielenne mukaan ja hoitaa kaikkia muitakin\nliikeasioitani.\n\n_Eetu_. Mutta se olisi liian suuri kunnia...\n\n_Patruuna_. Te sen ansaitsette, jos nimittäin itse haluatte... Enhän\nminä tietysti voi pakoittaa. Miettikää asiaa... kykyä teillä kyllä on.\n\n_Eetu_ (Iloisena). Minä otan vastaan tarjoomanne toimen ja koetan\ntoimia parhaani mukaan... kiitän samalla luottamuksestanne, herra\npatruuna.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Ei mitään kiittämistä, ansionne vaan täten\npalkitsen. Nyt aluksi saatte työskennellä tässä huoneessa, kunnes\nsaamme rakennetuksi erityisen konttorihuoneuston.\n\n_Rouva_. Mutta sehän on tarpeetonta... uuden rakentaminen tuottaisi\nsinulle vaan turhaa huolta... onhan meillä kylliksi huoneita, tämä\nhuone voi aivan hyvin olla konttoorihuoneena.\n\n_Patruuna_. Minusta on aivan yhdentekevää, kuten vaan tahdot... ja mitä\nte siihen sanotte, herra Kantola?\n\n_Eetu_. Kuten vaan herra patruuna tahtoo.\n\n_Rouva_. Toivotan teille onnea alkavassa toimessanne ja toivon, että\nhyvin siinä viihdytte.\n\n    (Patruuna soittaa, Paavo tulee).\n\n_Eetu_. Nyt saan ehkä mennä...?\n\n_Patruuna_. Ei, ei, istukaa, että saamme juoda onneksenne. Tuo kaksi\npulloa parasta viiniä, Paavo, ja lasit!\n\n_Paavo_. Kuten käskette, herra patruuna.\n\n    (Menee).\n\n_Patruuna_. Viinivarastoni on oivallinen, vai mitä arvelet, Ellen?\n\n_Rouva_. Kyllä todellakin! Eilen illalla join tokaieria, se oli\nparasta, mitä koskaan olen maistanut... kyllä tekin pidätte siitä,\nherra Kantola.\n\n_Eetu_. En ole koskaan maistanut viiniä...\n\n_Rouva_. Mitä! Ettekö ole koskaan maistaneet viiniä?\n\n_Patruuna_. Se ei ole ihme, täällä maalla on paljon sellaisia.\n\n_Rouva_ (Erikseen). Siis vielä aivan viaton! (Ääneen). Silloin ette\nvielä ole nauttineet elämästä... Mitä olisi minun elämäni ilman viiniä?\n\n    (Paavo tuo tarjottimella kaksi pulloa ja lasit).\n\n_Paavo_. Täällä on herra Virtala, hän tahtoisi tavata herra patruunaa.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Siis lisää seuraa. Käske hänet sisään.\n\n    (Paavo menee).\n\n_Rouva_. Kuka hän on? Tunnenko minä hänet?\n\n_Patruuna_. Kauppias Virtala, etkö muista? Hän oli täällä eilen\nillalla.\n\n    (Virtala tulee).\n\n_Virtala_. Anteeksi, taisin tulla sopimattomaan aikaan?\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Ei suinkaan, ei suinkaan... olkaa hyvä ja\nkäykää istumaan... tämä nuori herra on konttoristini Kantola ja rouvani\nte jo tunnette.\n\n_Virtala_. Minulla oli onni tulla esitellyksi rouvalle eilen illalla.\nVielä kerran kiitän hauskasta illasta...\n\n_Patruuna_ (Kaataa lasiin). Juokaamme malja apulaiseni onneksi! Toivon,\nettä aina voisin olla teihin tyytyväinen. (Toiset ottaa lasinsa, paitsi\nEetu). No, ettekö tahdo kilistää?\n\n_Eetu_ (Epäröiden). Mutta...\n\n_Rouva_ (Houkuttelevasti). Mutta tämähän on vaan viatonta viiniä,\nottakaa minä pyydän.\n\n_Virtala_. Niin, eihän tämä vaarallista ole.\n\n    (Eetu ottaa lasinsa).\n\n_Rouva_. Tämä on erinomaista! (Kaikki kilistävät Eetun kanssa ja\njuovat). Kas niin, nyt teitte mielikseni, herra Kantola. Mutta\njuokaamme vielä meidänkin onneksemme!\n\n    (Täyttää uudelleen lasit, juovat).\n\n_Virtala_. Sinä olet onnistunut saamaan mainiota tokaieria, olet\nluultavasti suoraan tuottanut ulkomailta?\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Juu minulla on hyvin varustettu viinikellari.\n\n_Virtala_. Kieltämättä oivallinen. Mutta minulla olisi eräs tärkeä\nasia, voisinko saada puhua kahdenkesken?\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Voimmehan siirtyä toiseen huoneeseen.\n\n    (Menee Virtalan kanssa).\n\nRouva: No miltäs viini tuntuu ensikerralla?\n\n_Eetu_. Kyllä tämä on hyvää. (Rouva täyttää taas lasit).\n\n_Rouva_. Teidän pitää saada enemmän viiniä... se on terveellistä.\nMaljanne, herra Kantola! (Juovat). Olkaamme ystäviä... jos minulle\ntulee täällä ikävä, niin keksikää te jotain huvia, niinhän, herra\nKantola!\n\n_Eetu_. Kyllähän maallakin huvia löytyy, metsästysretkiä, veneretkiä...\n\n_Rouva_ Niin tosiaankin, te saatte järjestää jonkun retken... ehdotan\nheti herroille jotain huvia...\n\n    (Menee samasta ovesta kuin edellisetkin).\n\n_Eetu_. Isä oli oikeassa! Täällä on viettelyksiä... Noin kaunista\nviettelijää ei voi vastustaa... eikähän minun olisi sopinutkaan\nkieltää... Olen nyt heidän palveluksessaan.\n\n    Esirippu laskee.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö sama kuin edellisessä. Patruuna istuu lepotuolissa aamutakkiin\npukeutuneena.\n\n_Patruuna_ (Surullisena). Voi minua onnetonta miesparkaa... hän ei\nrakasta minua, sen olen monesti huomannut. Hän tuli puolisokseni vaan\nrahojen tähden, luuli pääsevänsä ulkomaille... Mutta lääkäri kielsi\nminua matkustamasta, sanoi matkan vaan enemmän rasittavan pilaantuneita\nhermojani... silloin hän rupesi julkeasti minua soimaan, hän, josta\nalussa uskoin ainoastaan hyvää! Minun olisi pitänyt noudattaa tuon\nuskomattoman naisen oikkuja, mutta minä rakastin enemmän henkeäni... ja\nsiitä hän ei pitänyt... nyt hän halveksii minua... ei välitä vähääkään\nminusta! Olihan se erehdys minultakin, miksi menin vanhana naimisiin.\nMutta myöhäistä on nyt katuminen... olen mennyttä miestä!\n\n    (Eetu tulee; on muodinmukaisesi puettu).\n\n_Eetu_. Hyvää huomenta, herra patruuna!\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... huomenta, huomenta, poikaseni!\n\n_Eetu_. Te olette niin sairaannäköinen, ettekö ole nukkunut?\n\n_Patruuna_. En poikaseni, minä en saa unta. Hermoni ovat liiaksi\nrasittuneet... suurimman osan yötä istuin tuossa lepotuolissa...\nminulla on raskaita suruja poikani.\n\n    (Nousee tuolista).\n\n_Eetu_. Teidän pitäisi koettaa unhottaa surut ja olla iloisempi...\n\n_Patruuna_ (Katkerasti). Niin, jos voisin. Ette tiedä, poikani, mikä\nmieltäni painaa. (Painaa kädellään rintaansa). Ah, taas tuntuu tuossa\nniin pahalta, voih!\n\n    (Alkaa horjua).\n\n_Eetu_. Mikä teille tuli, herra patruuna? Minä kutsun rouvan...\n\n    (Saattaa patruunan tuolille).\n\n_Patruuna_. Ei, antakaa olla! Hän vielä makaa... ah tätä tuskaa...\n\n_Eetu_. Ehkä on parasta, että menette vuoteeseenne, minä saatan.\n\n_Patruuna_. Jaha, jaha... Niin ehkä on parasta, että menen lepäämään...\nkyllä minä jaksan mennä yksinäni, ryhtykää vaan työhönne, poikani!\n(Erikseen). Minulla on sentään uskollinen palvelija, ainoa, johon voin\nluottaa.\n\n    (Menee hiljalleen).\n\n_Eetu_ (Istuutuu kirjoituspöydän ääreen). Ei ole ukosta enää eläjäksi,\nvaan mitäpäs minä siitä! Mitäs tässä turhaa surkuttelee... (Rupeaa\nkirjoittamaan). On tämä sentään toista, kuin maankyntö, en enää kotiin\nlähtisi mistään hinnasta. Patruuna on minulle hyvä mies ja rouva onkin\nkuin itse enkeli... minulla on kerrassaan herraspäivät! Se oli onnen\npotkaus se ensimäinen viljakauppa, patruuna ihastui siitä ikihyväksi.\nNyt on jo tehty sellaisia kauppoja paljon ja aikatavalla petetty\ntalonpojantolvanoita... onhan patruuna tosin viimeaikoina käskenyt\nmaksaa vähän paremmin, sanoi liian petoksen tuntoaan vaivaavan... Mutta\nminun tuntoani ei vähääkään vaivaa, vaikka maksankin vähemmän ja pistän\nloput omaan taskuuni... hyvä palkka vielä lisäksi, mikäs tässä on\nrikkaaksi tullessa! Viiniä saa kellarista ja olutta, mutta eihän sitä\nviitsi enää juodakaan...\n\n    (Liisa tulee).\n\n_Liisa_. Oliko patruuna täällä istumassa, kun herra tuli?\n\n_Eetu_. Eihän se sinulle kuulu!\n\n_Liisa_. Mutta minun pitää mennä auttamaan rouvaa hänen\npukeutuessaan...\n\n_Eetu_. No se ei taas minulle kuulu.\n\n_Liisa_ (Erikseen). Mokomakin tässä vielä ylpeilee! Entinen\ntorpanpoika!\n\n_Eetu_. Mitä sinä vielä mutiset?\n\n_Liisa_. Enpähän juuri mitään. (Menee rouvan huoneen ovelle). Ah, johan\nrouva onkin pukeutunut! (Rouva tulee). Rouvan olisi pitänyt soittaa,\nolisinhan minä tullut auttamaan.\n\n_Rouva_ (Nauraen). Olenko minä sitten mikä nukke, etten milloinkaan saa\nitse päälleni?\n\n_Liisa_. Ei, mutta...\n\n_Rouva_. Menehän nyt, en tarvitse tällä kertaa apuasi.\n\n    (Liisa menee).\n\n_Rouva_ (Menee Eetun luo). Hyvää huomenta, herra Kantola! (Tervehtii).\nTiedättekö, että minulla on niin hirveän ikävä... pian kuolen täällä\nmaaelämän hiljaisuudessa... En päässyt ulkomaillekaan, vaikka mieheni\nensin lupasi.\n\n_Eetu_. Mutta hänhän on sairas... hän ei saa matkustaa...\n\n_Rouva_. Hän vaan teeskentelee, ilkiö... hän ei tahdo kuulla\npyyntöjäni...\n\n_Eetu_. Lääkärihän on kieltänyt...\n\n_Rouva_. Olisihan hän yhtähyvin voinut käskeäkin. En minä vaan viihdy\ntäälläkään... Toista olisi jossain suuressa kylpypaikassa ulkomailla...\nsiellä olisi elämää... Ja tekin kerran lupasitte minulle, herra\nKantola, tehdä täällä oloni hauskaksi, lupasitte toimittaa huvia.\n\n_Eetu_. Olenhan minä koettanut parhaani mukaan, olen puuhannut monta\nhuvitilaisuutta.\n\n_Rouva_. Sitä en todellakaan voi kieltää, mutta mitä seuraa niissä on?\nEn voi kärsiä noita vakavia maanviljelijöitä ja kauppioita, aina vaan\novat samallaisia nahjuksia... ja sairas mieheni...\n\n_Eetu_. Enhän minä sille voi mitään. Ja jos heitä ei olisi, niin\nsilloin ei olisi sitäkään seuraa.\n\n_Rouva_. Mutta voisimmehan me huvitella -- kahden. Se olisi minusta\npaljon hauskempaa.\n\n_Eetu_. Eihän se olisi sopivaa...\n\n_Rouva_. Te olette yhä vieläkin niin hirveän kaino, te ette vielä tiedä\nmiten suuressa maailmassa eletään.\n\n_Eetu_. Enhän minä luule enää niin kainokaan olevani...\n\n_Rouva_. Kyllä olette, mutta teidän pitää nauttia enemmän viiniä...\nOletteko tänä aamuna saaneet ollenkaan?\n\n_Eetu_. En, tulin vast'ikään.\n\n_Rouva_. Mutta teidän täytyy saada, se tekee rohkeammaksi, se poistaa\nkokonaan kainouden... Viiniin tahdon minäkin unhottaa ikäväni...\nunhottaa kaikki! (Soittaa; Paavo tulee). Tuo viiniä Paavo, kaksi\nputelia ja parasta, ymmärrätkö? (Paavo epäröi). Etkö aijo totella\nminua!\n\n    (Paavo menee.)\n\n_Eetu_. Mutta jos patruuna tulee?\n\n_Rouva_. Patruuna! Hänestä emme välitä vähääkään! Juomme kahden... ja\npois kainous!\n\n_Eetu_. Tyyntykää, tyyntykää hyvä rouva!\n\n    (Paavo tuo tarjottimella kaksi pulloa ja kaksi lasia).\n\n_Rouva_. Entäs kolmas lasi?\n\n_Paavo_. Kenelle?\n\n_Rouva_. Patruunalle tietysti!\n\n_Paavo_. Tuon hetipaikalla.\n\n    (Menee).\n\n_Rouva_ (Erikseen). En tahdo, että palvelijat vielä tietäisivät.\n(Ääneen). Miehenihän vielä makaa...\n\n_Eetu_. Hän oli lepotuolissa istumassa, kun tulin, sanoi menevänsä\nlepäämään... hän oli hyvin sairaannäköinen.\n\n    (Paavo tuo lasin.)\n\n_Rouva_. Nyt saat olla rauhassa. (Paavo menee). Kas niin! nyt on meillä\nviiniä. (Istuutuu Eetun viereen ja täyttää lasit). Katsokaas, kuinka\nkirkkaasti se helmeilee! Aivan kuin kristalli... maljanne, herra\nKantola! (Juovat). Tämä rohkaisee, lämmittää ja innostaa!\n\n    (Täyttää uudelleen lasit).\n\n_Eetu_. Minulla on vielä paljon tärkeitä töitä... minun ei nyt...\n\n_Rouva_. Mutta minä pyydän, minä käsken! Juokaa, antakaa töiden olla!\n\n    (Antaa lasin Eetun käteen, juovat).\n\n_Eetu_. Mutta nyt pitää minun kirjoittaa.\n\n    (Yrittää kirjottaa).\n\n_Rouva_. Te ette saa nyt kirjoittaa! (Ottaa kynän pois hänen\nkädestään). Teidän täytyy pitää minulle seuraa.\n\n    (Antaa taas viiniä Eetulle).\n\n_Eetu_. Te olette niin äärettömän hyvä, rouva! (Kuuluu askelia). Ah,\njoku tulee, poistukaa rouva, poistukaa, ettei mitään epäiltäisi!\n\n    (Rouva menee huoneeseensa; Kantola tulee).\n\n_Eetu_ (Erikseen). Peijakas!\n\n_Kantola_. Hyvää päivää, poikani!\n\n_Eetu_ (Ynseästi). Päivää.\n\n_Kantola_. Oletko kokonaan unhottanut meidät, kun et ole tullut käymään\nkotona? Kohta on puoli vuotta kulunut, kun viimeksi kävit... äitisi on\nheikkona sairaana, ja Hilma... hänen laitansa on surkuteltava...\n\n_Eetu_. Eihän minulla ole aikaa.\n\n_Kantola_. Hilma on tullut niin kummalliseksi... hän istuu tuntikaudet\nja tuijottaa vaan eteensä... luulen, että hän on vähän mielenviassa. Ja\nse on sinun syysi...\n\n_Eetu_. Kuinka niin?\n\n_Kantola_. Vieläkö kysyt... etkä ole tietävinäsi, mitä olet tehnyt\nhänelle... Tyttöraukka unissaankin puhelee lapsesta.\n\n_Eetu_. Lapsesta? Mitäs se minulle kuuluu!\n\n_Eetu_. Se kuuluu sinulle! Sinä olet hänet vietellyt. Tule heti\nkotiin... hän voisi pelastua hulluksi tulemasta...\n\n_Eetu_. Se on vale! Minä en ole missään tekemisissä hänen kanssaan,\nenkä voi nyt tulla kotiin sillä minulla on paljon työtä...\n\n_Kantola_. Poikani, sinä olet väärällä tiellä... olen kuullut sinusta\nhuonoja uutisia... sinä olet ruvennut juomaan ja nytkin on pöydälläsi\npulloja...\n\n_Eetu_. Juon ainoastaan viiniä, sitä tarvitsee virkistykseksi näin\nrasittavassa työssä.\n\n_Kantola_. Onhan sinulla ollut seuraakin..\n\n_Eetu_. Niin, juomme tavallisesti patruunan kanssa.\n\n_Kantola_. Palaja väärältä tieltä poikani ennenkuin se on myöhäistä...\nkuule isäsi varoittavaa ääntä...\n\n_Eetu_ (Suuttuneena). Eikö teillä ole muuta asiaa?\n\n_Kantola_. Tee parannus poikani, muista velvollisuutesi Hilmaa kohtaan,\ntule kanssani kotiin...\n\n_Eetu_. Se on mahdotonta! Ja sitäpaitsi minulla on nyt kiire, patruuna\nvoi tulla minä hetkenä hyvänsä; hän ei pidä siitä, että täällä käy\nvieraita...\n\n_Kantola_. Älä hylkää, poikani, isäraukkasi varoittavaa ääntä...\n\n_Eetu_ (Vihaisesti). Ah, te kiusaatte minua ja häiritsette työtäni...\npoistukaa!\n\n_Kantola_. Onko sinulla sydäntä ajaa pois isäsi, kun hän tahtoo neuvoa\nsinua?\n\n_Eetu_ (Kiihtyneenä). Menkää, menkää!\n\n_Kantola_. Minä menen... tuskin tulen enää toiste sinua varoittamaan.\nMutta muista, poikani, kerran joudut tilille sydämettömyydestäsi!\nHyvästi, poikani...\n\n    (Menee).\n\n_Eetu_. Kaikkiin tässä vielä pitää joutua! Olisikohan todellakin niin\nhullusti Hilman kanssa?... Mutta mitäpäs minä siitä... häntä ei\nkumminkaan uskota. Voihan Vilppulan Kustaa ottaa hänet... sille pojalle\nkyllä kelpaa, kun vielä vähän maksan. (Soittaa. Paavo tulee). Muista\nPaavo, että pidät huolen sisääntulijoista, muista, että tuollaisia ei\nsaa laskea.\n\n_Paavo_. Mutta hänhän oli herran...\n\n_Eetu_. Vaiti! Sellaisia ei saa laskea! Mene! (Paavo menee). En tahdo\nenää olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Miltä se nyt näyttäisi,\njos minä, herra, ottaisin Hilman? Ei, siitä ei tule mitään... täytyy\nantaa suora tieto hänelle. Saakeli kumminkin!...\n\n    (Rouva tulee).\n\n_Rouva_. Joko se meni?\n\n_Eetu_. Jo.\n\n_Rouva_. Kuka se oli?\n\n_Eetu_. Eräs kylänukko... olisi myynyt viljaa...\n\n_Rouva_. He vähän häiritsivät meitä, nyt juomme uudelleen... Miksi te\nolette niin hämillänne herra Kantola?\n\n_Eetu_. Minäkö? En ollenkaan...\n\n_Rouva_. Olette levoton, sen huomaan... mutta viini poistaa\nlevottomuuden!\n\n    (Kaataa lasiin).\n\n_Eetu_ (Erikseen). Nyt on viini hyvään tarpeeseen, se todellakin\npoistaa levottomuuden.\n\n    (Juovat).\n\n_Rouva_. On sentään hyvä, että mieheni viinikellari on niin hyvin\nvarustettu, vaikka hän itse ei siitä paljonkaan välitä... Mutta\nvoimmehan me sensijaan nauttia siitä, kyllä hän toista hankkii, kun\nentinen loppuu...\n\n_Eetu_ (Innostuneena). Te olette niin hyvä minua kohtaan, rouva...\n\n_Rouva_. Miksi rouva! Sanokaa minua Elleniksi, sinutelkaa minua!\n\n_Eetu_. Mutta minähän olen palvelijanne...\n\n_Rouva_. Se ei tee mitään; minun silmissäni ette ole palvelija... siis\n\"sinunmaljat\"! (Juovat). Sinä olet niin kaunis, Eetu!\n\n_Eetu_. Ja sinä olet aivan hurmaava, Ellen!\n\n_Rouva_. Minä rakastan... minä jumaloin sinua, suutele minua, Eetu!\n(Painaa päätään Eetun rintaa vastaan). Sinä olet niin kaunis! Suutele\nminua!\n\n    (Eetu suutelee; samassa näkyy patruuna huoneensa ovella,\n    hän yrittää mennä heidän luokseen, mutta alkaa horjua.)\n\n_Patruuna_ (hurjasti). Jaha, jaha... Hänkin! Oo, te olette kaikki\nkurjia pettureita! (Pitelee kädellään rintaansa). Oh, minä en jaksa...\nvoi teitä, petturit!\n\n    (Horjuu tuolille; rouva ja Eetu hypähtävät pelästyneinä ylös).\n\n_Eetu_. Patruuna!\n\n_Rouva_. Herra Jumala! Mieheni!\n\n_Patruuna_. Te konnat, tahdotte murhata minut! Ai, kun koskee tuohon...\n\n_Rouva_. Minä saatan sinut vuoteeseesi... tarvitset lepoa.\n\n    (Menee patruunan luo).\n\n_Patruuna_. Älä koske minuun kurjilla käsilläsi, sinä uskoton nainen...\noh, tuntuu niin pahalta, minä kuolen...\n\n_Eetu_. Teidän täytyy mennä vuoteeseen!\n\n    (Taluttaa patruunan pois).\n\n_Rouva_. Herra Jumala! Hänellä on vaarallinen kohtaus! Paavo, Paavo!\n(Paavo tulee). Juokse pian hakemaan lääkäriä, patruuna on vaarallisesti\nsairastunut, mene pian!\n\n    (Paavo menee).\n\n_Eetu_ (Tulee patruunan huoneesta). Hän on aivan tunnoton, täytyy saada\nlääkäri!\n\n_Paavo_ (Tulee). Herra tohtori tulee juuri... hän oli tulossa patruunaa\nkatsomaan.\n\n    (Lääkäri tulee).\n\n_Rouva_. Pian, pian, herra tohtori! Mieheni on vaarallisesti\nsairaana...\n\n_Lääkäri_. Onko hän taaskin saanut kohtauksen?\n\n_Rouva_. On... erittäin vaikea kohtaus.\n\n    (Menevät patruunan huoneeseen).\n\n_Paavo_. Sattuipa tohtori parhaiksi joutumaan... patruuna joi ehkä\nliiaksi...\n\n    (Katsoo viinilaseja; Liisa tulee).\n\n_Liisa_. Mitä sinä niitä tutkit...\n\n_Paavo_. Patruuna on vaarallisesti sairaana... arvasinhan minä...\nkolmatta lasia ei käytetty!\n\n_Liisa_. Mitä sinä nyt höpiset?\n\n_Paavo_. Rouva on juonut konttoristin kanssa...\n\n_Liisa_. No jo nyt jotain! On siinäkin rouva! (Kuuntelee patruunan oven\ntakana). Sieltä kuuluu korinaa!\n\n_Paavo_. Tule pois, jos avaavat oven, niin huomaavat että kuuntelet.\n\n    (Lääkäri, rouva ja Eetu tulevat, Liisa ja Paavo menevät.)\n\n_Lääkäri_. Tämän kyllä tiesin jo edeltäpäin, mutta en aavistanut, että\nse niin pian tapahtuisi... (Rouva on itkevinään). Niin, halvaus on\ntapahtunut, sille ei voi enää mitään. Minun täytyy mennä toisen sairaan\nluo. Hyvästi, koettakaa lohduttaa itseänne!\n\n    (Menee).\n\n_Rouva_. Hän on kuollut!\n\n    (Menee huoneeseensa).\n\n_Eetu_ (Istuu kirjoituspöydän ääreen, soittaa. Paavo tulee). Käske\ntänne Kustaa Vilppula, ilmoita samalla työmiehille että patruuna on\nkuollut. (Paavo menee). Minun täytyy esittää Kustaalle tärkeä asia, jos\nhän suostuisi ottamaan Hilman, niin saisin hänestä olla rauhassa...\nTässä pääsee vielä kukaties patruunaksi... eihän minun mitenkään sovi\nhäntä ottaa... Patruuna on nyt poissa... mutta mitäpäs minä sitä\nsurkeilen...\n\n    (Kustaa tulee, on hiukan humalassa).\n\n_Kustaa_ (Hyräilee). Ja pappa se sanoi, että ostetaan talo...\n\n_Eetu_. Älä nyt turhia renkuta, minulla on sinulle tärkeätä asiaa...\n\n_Kustaa_. Mikäs hälinä täällä talossa nousi niin äkkiä?\n\n_Eetu_. Patruuna on kuollut.\n\n_Kustaa_. Vai kuollut... älähän peijakas... no, johan tuo joutikin.\nSinä olet siis herra tässä talossa.\n\n_Eetu_. En nyt jouda pilapuheisiin... tahdon esittää sinulle erään\nasian.\n\n_Kustaa_. Anna kuulua...\n\n_Eetu_. Sinähän haluaisit akan itsellesi.\n\nKustaa: Kyllä se mukiin menisi...\n\n_Eetu_. Voisit ottaa meidän Hilman'... hänen laitansa on vähän pahoin\npäin, mutta ethän sinä siitä välitä... ymmärräthän... kyllä minä\nmaksan.\n\n_Kustaa_. Älä sinä saakeli minua sentään niin hupsuna pidä...\n\n_Eetu_. Mitä sinä tarkoitat?\n\n_Kustaa_. Enhän minä sentään hullua tyttöä huoli... en peijakas, en\nhuoli.\n\n_Eetu_. Eihän Hilma mikään hullu ole...\n\n_Kustaa_. Kuului tulleen hulluksi, niin puhuivat... Ja pappa se sanoi,\nettä ostetaan...\n\n_Eetu_. Mene hiiteen siitä renkuttelemasta!\n\n_Kustaa_. Kyllähän tästä päästään! (Mennessään). Ja pappa se sanoi,\nettä...\n\n_Eetu_. Oliskohan Hilma todellakin mielenviassa? Olkoon! Minkäpäs minä\nsille mahdan. En tahdo olla missään tekemisissä heidän kanssaan...\nparasta on matkustaa etemmäksi maailmalle, ettei joudu mihinkään\nselkkauksiin.\n\n    (Rouva tulee huoneestaan).\n\n_Rouva_. Nyt ei ole miehestäni enää vastusta! Nyt voimme matkustaa\nkahden kesken ulkomaille, Eetu! Järjestämme pian asiat... miehelläni ei\nole sukulaisia, eikä muita perillisiä, minä saan kaikki... Lähdethän\nkanssani, Eetu?\n\n_Eetu_. Mielelläni, rakas Ellen, en minäkään viihdy enää täällä\nkolkossa Suomessa. (Erikseen). Ja minulla on syytä matkustaa.\n\n_Rouva_. Siis pois täältä hiljaisuudesta suureen maailmaan...\nnauttimaan elämästä.\n\n    (Hilma tulee sisään mielipuolen tavoin Paavon vastuksista\n    huolimatta; hänen hiuksensa on hajallaan ja pukunsa\n    epäjärjestyksessä).\n\n_Hilma_. Missä on patruuna? Hän on ryöstänyt Eetuni... antakaa hänet\npois... antakaa!\n\n_Eetu_. Vie pois, Paavo, tuo hullu nainen! Mitä hänellä on täällä\ntekemistä!\n\n    (Paavo kulettaa Hilman pois, joka mennessään yhä\n    toistaa sanojaan ja vaikeroi.)\n\n_Rouva_. Huh, tuota kauheaa! Pelästyin hirveästi! Kuka hän oli?\nTunsitko hänet?\n\n_Eetu_. En tuntenut. Hän oli kai joku mielipuoli... (Erikseen,\ntuskaisena). Hän oli niin hirveän näköinen. Uh! En tahdo toiste häntä\nnähdä... Pois täältä... pois... pois...\n\nLoppu.\n\n\n\n"]