[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fT5u7okTJvav6FDCjTv8qNNDWVrCvtHwluJydjGCZTGQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},1496,"Väinämöiset","Gottlund, Carl Axel",1796,1875,"1496-gottlund-c-a-vainamoiset","1496__Gottlund_C._A.__Väinämöiset","Yksi kokous meijän nykyisten runojoin virren-teoista","runous",[14],"kansanperinne",[],"fi",1828,null,19756,129011,false,54242,[24],"Folk literature, Finnish -- History and criticism",[26,27],"Mythology, Legends & Folklore","Poetry","\"Väinämöiset: Yksi kokous meijän nykyisten runojain virren-teoista\" by C. A. Gottlund is a collection of Finnish poetry and folk songs written in the early 19th century. The work celebrates the rich tradition of Finnish folklore, particularly focusing on the character Väinämöinen, a central figure in Finnish mythology. It aims to revive the appreciation for the Finnish language and its poetic heritage, presenting both contemporary and traditional pieces.  The opening of the collection introduces the concept of Väinämöinen as both a symbolic and literal representative of Finnish culture, invoking celestial imagery and nature. It reflects Gottlund's intention to highlight the importance of Finnish folklore and language, contrasting it with foreign influences that had marginalized it. Additionally, the text sets the stage for the exploration of various poets and their contributions, such as Rusi Ryynäinen, whose works serve to bridge the old traditions with contemporary expressions. Overall, the beginning emphasizes a nationalistic sentiment and a call to preserve the linguistic and cultural identity of the Finnish people through their poetry. (This is an automatically generated summary.)",[],336,"Gottlundin toimittama kokoelma sisältää aikakauden kansanrunoilijoiden teoksia. Runot käsittelevät monipuolisesti arkisia ja juhlavia aiheita, kuten markkinoita, eläimiä ja paikallisia tapahtumia. Teos pyrki osaltaan vahvistamaan suomen kielen asemaa 1800-luvun alkupuolella.","C. A. Gottlundin 'Väinämöiset' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1496.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","VÄINÄMÖISET\n\nYksi kokous meijän nykyisten runojoin virren-teoista\n\n\nToimitettu\n\nCARL AX. GOTTLUNDILTA\n\n\nI Osa.\n\n\n\n\n\nTukhulmissa,\nPainettu Norstedtin Luonna Poikineen,\nVuonma 1828.\n\n\n\n\n\n\n                Vita sine Musis mors;\n                Musae post funera florent.\n\n\n                         Sillen\n    Henkellisellen oppiallen, jumalan-opin opettajallen,\n    Tähti-miehellen keis. St. Annan 2:sesta tähti-kunnasta,\n                 Herra E. G. MELARTINILLEN,\n\n    Siitä Hänen palavasta Isänmoan-rakkautesta, jolla Hään,\n    Hänen Keisarilliselta Jaloueltansa Suomessa viimen\n    asetetussa Koulun-Toimituksessa, työskeli soahaksensa\n    Äitin-kielemme opillisessa tarkoituksessa ylös-harjoitetuksi,\n    ja Kouluissamme käytetyksi -- uskalletaan nöyryymmässä\n    hartautessa omistoo näitä kirjan-lehtiä, toistukseksi\n    Moamiesten yhteisestä suosiosta, ja siitä yksinnäisestä\n    arvoittamisesta ja kunnioittamisesta, jolla\n\n               Olen aina jeäpä hänen\n               nöyrimmäinen palveliansa\n\n                                 _Carl Ax. Gottlund_.\n\n\n\nSISÄLLÄPITO:\n\n        Esipuhe.\n     I. RUSI RYYNÄINEN.\n         Karhulan Peijaiset\n         Riemu-Laulu Juubel-Juhlasta\n   II.  YRJÖ HIRVOINEN.\n          Jyränkö\n          Heinolan Markkinat\n          Kurvilan Emäntä\n  III. LASSI LAPPALAINEN.\n          Hevo-Virsi\n  IV. JOAKKO KEÄRIÄINEN.\n          Hevois-Runo\n          Koiran-Runo\n   V. OATTO TUOVINEN.\n          Varsan-Runo\n          Kissan-Runo\n          Kassin-Runo\n          Kissan-Virsi\n   VI. HEIKKI HUUHTINEN.\n         Sian-Runo\n         Näpistäjä\n         Yötyri\n         Yö-Jalkalainen\n         Yötymykset\n         Yhtymiset\n         Syömäri\n  VII. HEIKKI SUMMAINEN.\n         Vävy-mies\n VIII. POAVO HEIKKINEN.\n         Halpa-Poika\n   IX. IKOINEN.\n         Anttolan Herra\n    X. RISTO VILJAKAINEN.\n         Kukon-Runo\n   XI. LASSI NISSINEN.\n         Kissan-Runo\n  XII. MIKKO KOIVUINEN.\n         Nuotta-miehet\n         Nauris-Vartias\n XIII. NIMEN TIETÄMÄTTÖMILTÄ.\n         Vaimon-Tappelia\n         Tapaillemiset\n         Ventisen Härän-Runo\n         Nälkä\n       Selitykset\n\n\n\n\nESIPUHE.\n\n\n    Käki tuopi suven sanoman,\n    Peäsky päivän lämpymisen.\n\n                     _Sananlasku_.\n\n_Otavat_ ovat tuskin nousseet taivahalle, ennenkuin _Väinämöiset_ jo\npilvestä pyrähti.\n\nKoska _Otava_ on jo kaikki valmiiks' painettuna, mutta koska vielä\nvoaitaan aikoa, ennen kuin kaikki hänen kuvat (plancher) joutuu\npainin kanssa kaunistetuiksi (färglagde) niin olemme tahtoneet\nsoveliaksi, että sillä välillä painuttoo tätä pientä kirjoo, että\nsillä ikeän kuin ennustoo hänen tulonsa, ja liesoamaan hänelle tietä\npohjoisillen ilmoillen. Tämä kirja annetaan seneistä kaikillen\n_Otavan_ Peällentarjojoillen (Prenumeranter) huokiammalla hinnalla\nkuin muillen ostajoillen, kostoksi tästä heijän liian pitkästä\nouttamisesta.[1]\n\n       *       *       *       *       *\n\nNäinnä aikoina on Suomessa yksi merkillinen _muutos_ tapahtunnut\nmielellisessä tarkoituksessa. _Suomen kieli_, jota ennen piettiin\nhalpana ja jaloinpoljettavana, kahotaan jo monelta paremmalla\narvolla, ja pietään (niin kuin sen pitäis) meijän _äitinkieleksemme_.\nNe monet harjoitukset, jotka jo monessa paikoin on tehty, koroittaa\ntätä kieltämme _kirjan-kieleksi_, tahi käyttää sitä _kirjallisissa\ntarkoituksissa_, toistaa että meissä on syttynyt _yksi rakkaus_,\njoka on varsin _luonnollinen_, ja sen suhteen myös luonnostaan\n_onnellinen_.\n\nSe on arvattava, että eroitettua Ruohtalaisista, piti ne kahleet\naikoa myöten laukiaman, jotk' ei kiinittänneet eikä yhistänneet\nmeitä heihin, voan jotka painovat meitä, heijän allesek. Näistä,\noli _kielen_kahleet ne isommat ja vaikiammat, joilla kokivat meitä\nkiini-sitoa.\n\nEi ouk mikään niin luonnotoin kuin poiskieltää yheltä ihmiseltä\nhänen _luonnollinen kielensä_, se on että varsin murhata hänen\n_mielen-luontoansa_; sillä koska _kielet_ ovat _mielen_ keinot\n(organer) niin on yksi heistä niin kallis kuin toinenkin, ja\nkumpaisetkin tarpeelliset meijän _mielen-valaistukseksi_.\n\nTässä tarkoituksessa ovat Ruohtalaiset käyttäneet meitä varsin\nluonnottomasti, sillä hyö ovat poistaivuttanneet meijän mielestämme\ntämän _lunnollisen_ rakkauen omaan kieleemme, ja peällen-tunkeneet\nmeille tätä _vierasta_ puhetta, jonka rakastaminen oli meillä\n_luonnotoin_, niin kauan kuin se moahankukisti meijän omoo\npuhettamme. Kuitenkin heitä ei soatetak tästä varsin syyttää; sillä\njos tarkoitamme niitä aikoja jollon ensin tulimmo heijän alimaisiksi,\nniin olimme (heitä vastaan) yksi roaka pakanallinen kansa, kussa\nei valaistus (kirjallisia harjoituksia) ollut soanut niin sioo; se\npiti seneistä tuotettaman meillen vieraasta moasta, ja vieraalla\nkielellä. Mutta vika on siinä, ettei se ouk siitten heittänyt tätä\nvierasta kielen-pukua, ja ottanut meijän emoamme, koska olimme jo\nniin paljon mielin-valaistunneet, että tämä ei ainoasti oisi ollut\nmeille _mahollinen_, mutta myöskin varsin _tarpeellinen_. Voan\nsitä vastoin ovat hyö aina harjoittanneet meissä tätä muukalaista\nRuohtalaista kieltä, jota ovat ehkä tehneet tästä vanhasta tavastaan,\ntahi luulessaan sillä paremmin sitoavasek meitä heijän ympärillensä.\nMutta yksi _luonnotoin site_ ei kestäk kauan, ja yksi _luonnotoin\nrakkaus_ on aina voaran-alainen. Se on uskottava että jos oisimme\nvielä kauemminkin viipynyt Ruohtalaisten alla, niin oisi kerrankin\ntämä mieli meissä mielistynyt, katkaista näitä kielen-kapaloitamme\nja harjoittoo omoo puhettamme. Sillä luontoa soahaan joksikin\n_pois-taivuttoo ja vierastuttoo_; mutta varsin muuttumaan -- sitä\nej soa koskaan; ja _luonnon laki_, on ite se _ensimmäinen_, joka\najallansa rankaisee näitä hänen rikoittajoitansa. Yksi mehän-elävä,\nyksi peto, pietään siteillä ja kahleilla; mutta yksi ihminen,\nliioitenkin yksi valaistu (tahi ihmis-kansoa, joka on muka yhtä)\nkiinitetään vapaallisella ja vilpittömällä käytettämisellä. Se on\nnykyisen-ajan valaistus, jota meijän tuloo kiittee, ett'ei voittajat\neneän tie voitettujansa orjiksensa, tahi alentaa heitä ihmisyytessä\n(i menskliheten); mutta että nyt pyytäävät heistä hyviä ihmisiä,\nonnellisia alammaisia, ja vapaallaisia kansalaisia (medborgare). Ja\nse on tästä syystä; josta ne kansat, joita nyt eroitetaan yheltä\nja yhistetään toisen Hallituksen kanssa, aina ovat soanneet piteä\n_Uskomuksensa_ (sin Religion) _Kielensä ja Lakinsa_, jos nämät\novat muka siinä toimessa, että ovat kunnolliset ja soveltuvaiset\naikoin-soaha heijän totuullista parasta ja onnellisuutta. Tätä,\njota aina tehään yheksi ehoksi rauhan-teoissa, vahvistettiin myös\ntässä viimeisessä rauhassa v. 1809, ja se on sillä perustuksella, ja\nmeijän Valtioin armolla, jolla myö oommo soanneet piteä ei ainoasti\ntätä omoo _Uskomustamme ja Lakiamme_, mutta myös tätä _muukalaista\npuhettamme_, joka ei ouk omamme, voan joka on meille peällen-tunkettu\nmuualta, Suomen-kielen hävitökseksi. Se on epäillemätäk, että\nhallitus, joka suopi meijän parasta, ei oisi tätä asiata vastaan,\njos luettaisiin vähittäin poisriisua tätä vierasta pukua, ja\nnäitä vieraita kielen-kahleita, jotka jo kauan ovat ollut meille\nvastukseksi oman kielen harjoittamisessamme. Uskottavampi oisi, että\nse oisi meillen avuksi tässä tarkoituksessa, jos kerran pyytäisimme\ntätä omoo puhettamme kirjakieleksemme. Mutta siihen voaitaan, että\nsitä ensin tehään kunnolliseksi ja sovelliaksi tähän tarpeesen.\nSe on sen eistä sopiva että ruetaan ensin ylösharjoittamaan tätä\nemoa, puhettamme, ennen kuin ruetaan puhumaan hänen käyttämisestään\nyhteiseksi kirjoituskieleksemme.\n\nMutta jos nyt ruettaisimme harjoittamaan tätä Suomen puhettamme kirja\nkieleksemme, niin kysytään ehkä mitenkä sitä tehtäneeni, ja mistä\ntätä työtä alottaisime? Sanotaan _\"peästä pinoa aletaan, hyvä asia\nalusta\"!_ Mutta missäpä tässä on alku, ja missä tässä peätä tavataan?\nSe on meijän kielen _tiustelemisella, tutkimisella_ hänen tapojaan\nja puheenmutkiansa, hänen henkellisen luonnon käsittämisellä, jolla\nmeijän ensin pitäis aloittoo hänen harjoittamista. Siitten voaitaan\nvielä hänen puhtauteksi, _kitkemistä ja kumoon kyntämistä_ kaikkein\nniiten vierain sanoin ja sana-tapoin, jotka ovat häneen tartuneet, ja\npahentaneet hänen luontonsa. Viimeksi tarvitaan tätä _henkellistä,\nsiemenettä_, joka löytyy Tietomuksissa, ja miehiä joka sitä _kylvää_\nja karhii.[2]\n\nMeijän kielen luonto tavataan _peripuhtautessaan_ meijän vanhoissa\nRunoissamme, ja muissa kansallisissa puheissamme, kussa heijän\n_Runomus_ (Poesi) ja _Salamus_ (Mythologi) ilmoittaiksen, jotka ovat\nne _henkellisimmät sikiät_ kussakin kielessä. Näitä vanhoja Runoja\non vähittäin ruettu ylös-hakeamaan ja julistettamaan, _Ganander,\nPorthan, Toppelius_, ja osittain jo myökin oommo koittaneet heitä\nsoaha painetuiksi, milloin valaistettunna omilla selitöksillämme,\nmilloin myös ilman selittämätäk. Mutta se on tapahtunnut, niin\nkuin usseen tapahtuu, koska haetaan joen takoa vettä, että näitä\n_nykyisiämme Runojamme_ on sillä välillä heitettynnä unoukseen.\nMeijän kielen _henkitär_ (genius) tavataan ei ainoasti _vanhoissa_\nRunoissa, sitä tavataan myös _nykyisenimissä_; sillä oisihan se muutoin\nkuollut, ellei se vielä eläisi näissäkin. Yksi aika on kerran tuleva,\njollon tiiustellaan näihen päivien tekoja, ja jollon kysytään:\n\"minkälainen oli Suomalaisten Runomus alulla yheksäntoista kymmenälle\nsa'an luvulla\" (19:de seklet)? (Sillä myö elämmö ei ainoasti meijän\najalla, mutta myös tulevillenkin ajoillen). Eikös se oisi silloin\nhyvä, soaha tällaisia kootuksia, tehtynnä juuri tään-ikuisilta?\n\nTarkoitus tämän kirjan painamisella, on sen eistä ollut, ensin että\nosottoo _millä teloilla meijän Runomus seisoo näinnä päivinnä_, ja\nminkälainen hänen on luonto, jos häntä verrataan vanhoin aikoin. Tämä\non tarpeellinen tietää, ei ainoasti _tulevillen_ ajoillen, mutta\nerinomattain näillen _nykyisillen_, jotta meillä oisi esimerkkiä sekä\n_vanhoilta että nuoremmiltakin_ kielen-käyttäjöiltä, mitenkä meijän\npitännöön harjoittoo puhettamme ja runomustamme. Moni ehkä luuloo,\nettä jokainen meistä tuntoo kyllä tään-aikuista puhetta ja runomusta,\njota tarjoitetaan meillen sekä suullisesti että kirjallisesti.\nEi ikään! Tätä ei ouk ykskään vielä oikeen käsittänyt. Tätä\ntoistetaan tämän aikuisilta kirjuttajoilta ja laulun-laittajoilta,\nheijän omilla teoilla ja lauluillansa. Sillä meijän Runomus elää\nniissä pohjoisimmissa moakunnissa kansan suussa, ei nissä tyhmissä\nveisuissa, joita vuosittain painetaan ja levitetään ympärin moatamme,\nja jotka multaavat ja murhaavat sekä kielemme että juohutuksemme\n(Fantasi, Diktkonst). Ne eivät ouk _Suomalaisia_, muuten kuin\nnimekseen, sillä heissä osoittaiksen yksi muukalainen Runomus puettu\nSuomalaisilla sanoilla, mutt' ei käytetty Suomalaisella kielellä.\nHyö ovat sen eistä pian kaikki, sekä kielen että mielensä puolesta,\n_ulko-puolella_ kaiken Suomalaisen Runomuksen.[3]\n\nMyö olemme tähän asti ollut aivan _kiittämättömiä_ niitä miehiä\nvastaan, jotka ovat harjoittanneet henkissä pittee tätä meijän vanhoo\nRunomustamme. Myö ei ouk ainoasti unouttaneet heitä, niin kuin tapa\non hyväntekiöimme vastaan, mutta olemme eesmänneinä aikoina monestin\nheitä vainoonneet ja ahistanneet; ja aina kahtoneet heijän puolella,\njotka vieraalla puvulla ovat meitä villittänneet ja jouksuttelleet.\nMeijän tarkoitus on seneistä toiseksi, että Moamiehillemme _ilmoittoo\nmeijän nykyisiä kunnollisempia Runo-niekkojamme_, että sillä, koko\nkansan kuulla, osottaisimme heillen kunniatamme, ja kehoittaisimme\nmuita astuamaan heijän askelillen. Myö olemme tehneet tätä että\nyhellä puolella sekä käsittäisimme tätä meijän perullista (genuina)\nSuomalaista Runomustamme, että kostelisimme hänen valvojoitansa ja\nharjoittajoitansa, kuin että toisellakin puolella poispainettaisimme\nkansan mielestä niitä joutavia paha-päiväisiä remputoksia, jotka\nkuohuu meijän kirja-pajoistamme, ja jotka toistaa miten paljo meijän\nmielemme on jo poisvaipunut ja moahan-painunut siitä suloisesta\nRunomuksesta, joka on meijän kielen omainen.\n\nTässä ensimäisessä Osassammo olemme koettaneet että\ntoimittoo _Savolaissia Runoja sekä Savon pohjoisemmasta että\neteleisemmestä peästä_. Jos tämä kirja mänestyis, niin meijän\naivotus oisi että aikoakin myöten painuttoo ei ainoasti muita Osia,\nmutta myös että erittäin toimittoo _Pohjolaisten, Karjalaisten,\nAunuksellaisten, Hämäläisten, Uuenmoalaisten ja Turkulaisten_\nrunomuksia; että sillä selvemmin näkisimme minkälainen Runomus-taito\non kussakin moakunnassa. Se on arvattava, että Runomus on aina _yksi\nja yhölläinen_[4] ja että eroitus on ainoastaan kielessä eli puheen\nmurressa, tahi juohtumuksessa ja hänen toimitus-tavoissaan. Kuitenkin\ntavataan kussakin kansassa eli moassa erinnäisiä juohtumuksia, ellei\n_eri-luontoisia_, ja se on tämä _erinnäisyys_, joka teköö heitä\nikäänkuin _eri-luontoisiksikin_.[5]\n\nVoan ennen kuin myö näistä lähemme laveammasti puhumaan, niin tahomme\nensin tästä osastamme tehä joitakuita muistutuksia, ja nimittää niitä\ntarpellisimpiä tarkoittamuksiamme.\n\nSe ensimäinen, joka kohtaa meitä, on yksi varsin merkillinen asia,\njota löyämme, koska vertoomme näitä nykyisiä Runojamme niihin\nvanhoin. Nimittäin, eitä hyö _runollisessa tarkoituksessa_ (i\nPoetiskt hänseende) kielensä puolesta ovat aivan _samallaiset_ kuin\nne kaikkiin vanhimmat, joita tunnetaan. Eli toisilla sanoilla: myö\nlöyämme e.m. että tämän _Ryynäisen_ ja poika-_Huuhtisen_ Runot ovat\nverrattavinna meijän peä-Runojamme vanhan _Väinämöisen_ virsi-tekohin\n-- jos puhutaan muka _Runon-laitoksesta_ (versbyggnad) ja\n_kielen_-käyttämisestä. Nyt on kieli ainoasti yksi piiros (en form)\njolla meijän ajatuksemme toimitetaan; ja Runon-laita on piiros meijän\nrunomuksellemme. Myö neämme seneistä että ne vanhat piirokset\nrunoissamme ovat vielä tänä päivänäkin varsin ne samat kuin olivat\ntiesi jo minä aikoina; niin että on varsin mahotoin meille, sekä\nkielen puolesta että runolaitoksestaan, eroittoo niitä vanhimpia\nnäistä nuoremmista. Tämä on varsin luonnollinen asia, sillä ikeän\nkuin meijän kielemme on vielä tänä päivänäkin samalla kannallansa,\nkuin oli 600 oastaikoa siitten, niin on myös meijän Runomus\nsamalla laitoksella. Eli meijän kielemme ja meijän runomuksemme\novat seisoneet varsin yhellä paikalla lähes 1000 oastaikoa, ellei\nenemmin. Mistä se tuloo, ellei siitä että Suomalaiset Runojot\novat toinen toisesek perästä työskentelleet niissä vanhoissa\npiiroksissa, ilman että heitä levittee tahi muuteskentella; hyö ovat\nheissä askaroittanneet, ikeän kuin meijän kirjantoimittajat, joita\nvielä tavataan samassa tavattomuutessaan, kuin olivat koska ensin\nrupeisivat tätä kieltämme kirjuttamaan. Sitä vastoin jos kahomme\ntoisten kansoin kieliä, miten paljon eivätkös ou muuttuneet muutaman\nsa'an vuuen peästä. Jos luetaan e.m. Ruotin kieltä, vuotesta 1200,\n1400, 1600, ja 1800, niin se aina kahensaan vuuen peästä eroittaiksen\njo niin paljon, että hyvin tunnetaan minkä aikuiseksi se on luettava.\nJos otetaan pitempätä aikoo, niin eroitus on aina suurempi, niin\nettä tuskin tunnetaan samaksi kieleksi. Niin e.m. jos verroitaan\nsitä vanhoo Messo-Göthin kieltä tähän nykyiseen Ruohtalaisten, eli\nniihen vanhoin Ruomalaisten tähän nykyisten Italialaisten, niin eivät\neneän toinen toisiansa ymmärtäisik. Sitävastoin niin Suomen kieli\n(niin kauaksi kuin käyp tutkiminen) on muuttumatoin. Sekä hänen oma\nluontonsa, että hänen erikummainen rakennus (jolla se rajattaiksen\nkaikista muista kielistä) toistaa tätä hänen peri-vanhuuttansa.\nSamalla tavalla osottaa meijän runot, sillä omalla luonnollansa\n(jolla heitä eroitetaan kaikkein muihen kansoin runomuksesta) että\novat varsin vanhan aikuisia.[6] Niinikkään myös meijän runon- ja\npaimenen-soitot, jotka erimukaisuuellansa (joilla heitä luovutetaan\nkaikesta nykyisestä soittamuksesta) muistuttaa meitä, etteivät ouk\nmeijän aikuisia.[7]\n\nJos nyt tutkitaan _kielen-harjoittamusta_, niin se on kielen kanssa\nniin kuin moan kanssa, joka harjoittamattomuutessaan kasvattaa näitä\nsynkiä mehtiä, näitä kauniita notkelmoita ja noroja, näitä sakkeita\nsaloja ja jylhäkköitä, kussa nähään koreita koivuja ja lehto-puita,\neli isoja honkia ja masto-puita, jotka kauneuellansa meitä mielyttää,\nja hirvittää jalouellansa; mutta kussa myös löytyy karkeita paikkoja,\nmonta kivi-louhua ja suo-silmee. Ja joita kaikkia ei millään\nkonstilla soaha syntymään. Tämä mehtä, joka vuosittain kasvaa, ja\nvuosittain katoaa, se muuttuu kyllä puuksi, mutta yhölläinen se on\nluonnostaan, sillä se kasvattaa aina näitä nuoria vesoja niihin\nvanhoin piiroksiin. Sitä-vastoin, jos tätä moata harjoitetaan, ja\nkonstilla korjataan, miten paljon eikös se muuttuk? Näitä ikuisia\nmehtiä lasketaan kirvellä moahan, ja heijän siassa nähään karsittuja\npuita, joihen välissä kasvatetaan monellaisia kirjavia vilja-maita,\njotka vuosittain käytetään milloin Ruiksi tahi Otraksi, milloin\nKauroiksi tahi Vehniksi, milloin Pavuiksi, Herneiksi, Koaliksi,\nNauriiksi, Potatiksi, Tattariksi, Omenoiksi ja Viina puiksi, sanalla\n-- kaikeks mitä konstilla soahaan kasvattaneeksi; mutta jotk' eivät\nkuitenkaan annak meille sen suosion ja luonnollisen huvituksen, kuin\nnämät mieluisat mehet, kussa vietellimme nuoruuen aikojamme. Nyt\noisi vaikea ehkä sanoa, mitä heistä on parempi, nämät lehvakkaat\nlehto-moat, vai nämät avonnaiset pelto-moat. Kieliin kanssa on\nasian-laita samallainen: vanhuuessaan ja omassa mieli-vallassaan ovat\nsynkät ja mieluisat, jos kohta karkeetkin; mutta harjoitettunna (eli\nyhellä puolella vesoittunna ja karsittunna; toisella, kynnettynnä\nja kylvettynnä) ovat sopivat käsittämään viisauten hetelmiä ja\noppimuksen omenoita. Se on seneistä työläs sanoa, jos se on meille\n_voitoksi tahi vahinkoksi_, että kielemme on näin kauan seisonna\nharjoittamatoin. Meijän luullo oisi, ett'ei meillä ouk syytä katoa\nyhtä, eikä toisesta ilotella; mutta tyytyä siihen kussa tilassa\nhäntä nyt tavataan. Jos ainoastaan kahotaan _huvittamisen puolesta_\n(eli mitä _kieleen tuloo_) niin se on tässä harjoittomattomassa\ntilassaan suloisempi, mieluisampi ja jalompi, luonnostaan; mutta jos\ntarkoitetaan _hyövyttämisen puolesta_ (eli mitä _meijän tuloo_) niin\nse hyövyttää meitä enemmin harjoitettuaan. Ja koska kielet, ikeän\nkuin moat, arvataan sitä myöten kuin hyö meitä hyövyttää, niin se on\nainoasti _harjoitettunna_ kuin se on meillen _otollinen_.\n\nKoska meijän Runon-piirokset ei eroitak niitä vanhoja Runoja\nnäistä nuorista, niin mikä siitten heitä eroittaa, ellei piiros?\nSe on heijän sisällinen luontonsa, heijän aineensa. Hyö ovat kyllä\nulkopuoleltaan yhölläiset, mutta sisältään varsin erillaiset. Koska\nkunkin ajan runomus aina toimittaa sen ajan mieli-juohutosta, ja\nosottaa kansan henkellistä mielenluontoa, niin taijamme näistä\nrunoin sisällisestä olosta joten-kuten käsittää Suomen kansan\nmielen-luontoa erinnäisinnä aikoinna. Myö havaimme että meijän\nvanhimmissa runoissamme aina puhutaan ja lauletaan semmoisia\nasioita, jotka olivat luonnostaan henkellisimpiä ja jalompia\nkuin nykyisin; niin kuin e.m._ Moailman luomisesta, tulen\nsyntymisestä, kanteleen suloisuutesta, rauan rakentamisesta_,\nja muita semmoisia, joita tahtovat käsittää ymmärryksellänsä,\nja selittää runomuksellansa; ja jotta tällä runollisella ja\nsala-luonnollisella puvullansa mielyttivät koko kansan. Eli myö\nlöyämme, että heijän runomus silloin sulki sisällänsä kaikken\nheijän moallisen että henkellisen viisauen (ja niin se on ollut\nmuissakin kansoissa, vanhoina aikoina). Silloin oli Runomus Suomessa\nkorkeimmallansa. Mutta koska siitten, valaistuksen levittämisellä,\nkaikki nämät tieton- ja viisauen-aineet riisutettiin pois tästä\nheijän runollisesta ja salallisesta (mytiska) puvusta,[8] ja\nselkiemmästi toimitettiin ite Tietomuksilta, niin ei jeänyt meillen\nmuuta jälellä, kuin piiros tahi puku tästä vanhasta runomuksestamme.\nMutta koska yksi piiros on ajateltamatoin (otänkbart) ilman\njotaik ainetta (jota se piirittää) niin tehtiin aineeksi näitä\npieniä joka-päivällisiä asioita ja tapauksia, jotka kohtaavat\nmeitä tään-aikuisessa elämisessämme. Sillä tavalla vaikeni meijän\nrunomus, arvossansa, halvemmaksi henkellisyytessään, vaikka ne\nvanhat kielen- ja runon-piirokset jäivät seisallaan. Yksi tällainen\nyhteinen ja kansallinen runomus käsitettiin kaikilla, ja valaisi\nkoko kansakunnan; sitävastoin niin ne kirjalliset tietomukset\nharjoitetaan nyt ainoasti muutamilta yksinäisiltä; eli tieto\nja ymmärrys (mitkä oli heillä) tavattiin muinon mielessämme ja\npeässämme, nyt heitä tavataan ainoasti kirjoissamme. Mutta jos\npitäävät meitä onnistoo ja hyövyttää, niin heijän pitäis toas\nkirjoista painumaan meijän mieleemme, ja se on tähän kirjalliseen ja\nmielelliseen harjoittamiseen, johon meijän aikuinen mieli-valaistus\ntarkoittaa. Se on seneistä arvattava, että se yhteinen kansa oli\nmuinon iteän kuin enemmin tarkoitettu ja karaistettu henkellisyyteen\nrunomisellansa; ja että se nykyinen kansa tyhjillä ja joutavilla\nmieli-kuvituksillaan, ja ruokottomilla runoillansa, soastuttaa\nihtesek, vielä enemmin, moallisuuteen. Mutta Runomisessa on aina\nkuitenkin, moallisissakin asioissa, yksi henkellinen luonto, kussa\nse osoittaiksen omassa olennossaan. Ja jos se ei eneän valaisoo\nmeitä ja johtattaa meitä henkellisyyteen ja ymmärrykseen, niin se\nnyt _nuhleloo_ meitä, ja _nauraa_ meijän tyhmyytestämme, että sillä\njohtattaa meissä ymmärrystä. Tarkoitus on aina samallainen; ennen se\noli meijän _opettajanna_, nyt se on meijän _kurittajanna_.\n\nJos tutkimme meijän nykyisiä runojamme (nimittäin niitä kunnollisia)\nniin havaimme että heissä aina _nauretaan_ ihmisen _tyhmyytestä_\nja _hulluutesta_. Hyö ovat kaikki tehtynnä ikään kuin _nauruksi ja\npilkaksi_ meijän mielettömästä käytöksestämme, että sillä varoittoo\nmuita niistä villityksistä, jotka seuraa tätä moallista elämätä.[9]\n\nJos seneistä yksi kuuluisa Runo-seppä (joka aina on verrattava\n_kansan-valaistajana_, sillä seseisoo aina älyllään muita _eillempänä_)\nteköö pilkkoo yhestä _kelvottomasta moahan-laskiaisesta_, yhestä\n_tyhmästä emännästä_, yhestä _luonnottomasta luontokappalen\nroattelemisesta_, yhestä _luattomasta omistamisesta toisen\ntavarasta_, yhestä _irtonaisesta elämästä_, ja muista semmoisista\nhävittömästä tahi kelvottomasta elämän-laitoksesta, niin ei\nmeijän siitä pie pahastua, eikä lakihin männä, eikä sakoillen\npanna. Sillä tarkoitus on hyvä, se on yksi henkellinen rankastus\nmielen-oatoksellemme (inför Opinionen), joka vaikuttaa ehkä paljon\nenemmän kuin _vitat, rahan-sakko, ja sala-rippi_. Mutta niinpä se\non kuitenkin käynyt; ne vanhat viisauen-runot haettiin ja hävitettiin\nensin _poavilaisilta_ pappiloilta, koskei heissä luettu _Ristuksesta_\neikä _Moariasta_ (josta heitä syytettiin _pakanallisuutesta_) ja\nsitten _nykyisimmiltäkin uskon-palvelioilta_, koska heissä kuultiin\ntätä nimee (joka teki heitä haisuviksi _poavilaisuutesta_). Niin kuin\npapillinen valta ahisti vanhoja Runoja, niin on laillinenkin oikeus\npuolestansa asettanut rankaistusta näillen _nuorillen_. Se oli ennen\ntapa meissä kulettoo Runo-niekkoja lakihin, ja ainoasti tämä tapa,\nettä heitä sillä hätäyttää, toistaa jo että olivat uhkauksen alla; ja\nettä heitä ennen-aikana paljon Suomessa tavattiin.\n\nMyö neämmö tästä, mikä hyötytys meillä oisi näihen runoin\nkootuksella, meijän Runomuksemme harjoittamiseksi. Nimittäin\nettä nämät nykyisetkin runot osottaa kunnollisia esimerkkiä sekä\n_runonlaitoksistaan_ että kielen-käytöksistään; ja että _aineensakin_\npuolesta hyö, niin hyvin kuin nuo vanhatkin, tarkoittaa meijän\n_hyötymistä_ yhellä puolella, ja _huvittamista_ toistella, ellei\nhenkellisissä, niin moallisissa asioissa.\n\nSe toinen hoksaus (obserwation) jota näihen runoin tulkitessa\nosoittaitsen meillen, ja joka on pian yhtä merkillinen, on ainoasti\nyksi seuraus (följd) tästä _yhteisestä kansallisesta Runomuksesta_,\neli tästä _luonnollisesta_, ikeän kuin kansassa syntynystä, voan\nei konstilla kasvatetusta, _runomisesta_. Myö löyämme, että vaikka\ntässä on 12:tä erinnäistä Runojata, niin heijän runot ovat kaikki\nniin _yhöllaiset_, ja niin _yhen-luontoiset_, että se on mahotoin\neroittaa heitä, ilman nimittämätäk. Eli siinä yhessä virren-sepässä\nei ouk mitään erinomaista, joka eroittais hänen runot toisista; tahi\ntekisi heitä jossa-kussa mainihtavammiksi, eli eri-luontoisemmiksi.\nMyö olemme jo ennen toistaneet, että meijän Runomus on ollut\nytsitapainen pitkin aikoo, ja nyt nähään, (joka silloin jäi meiltä\nmuistuttamatak) että se on myös yksimukainen _poikki aikoo_. Tämä\nseuraa kaikki siitä, että meissä kyllä _harjoitetaan_ runomusta,\nvoan ej _ylös-harjoitetaan_. Se kasvaa ikeän kuin meijän kielemme\nluonnollisessa vapautessan ja omassa mieli-vallassaan, sill' on\nsentähen myös harjoittamattomiin luonto, nimittäin että olla\n_yksi-karvainen_; mutta myöskin _kaunis-karvainen_. Niin kuin e.m.\nkaikki elävät, kesyttämättömyytessään (i sitt wilda tillstånd) eli\nluonnollisessa vallollisuutessaan, ovat _yhölläiset, vallattomat\nja voimalliset_; mutta kesytetyssä olemmisessaan, tuloovat\n_monenkarvaiseksi, siistiksi ja heikommaksi_, niin on myös kielen\nja runomisenkin kanssa.\n\nYks kolmaas asia seuraa seneistä vielä tästä heijän\nharjoittamattomuutestaan, nimittäin että ovat paikka-paikoin melkeen\nroakoja, tahi että heissä tavataan karkeita ruokottomia sanoja, jotka\nmeijän mielestämme ovat sopimattomat, valaistetun kansan kuulla.\nEttä heittee heitä varsin pois, oisi että hävittää näihen tapaa ja\nrunon-luontoa, ja että varsin toimittoo heitä, oisi että ryettää\nmeijän suutamme. Myö olemme seneistä käyneet ikään kuin keskellen\nheijän välillen. Heitä kuullaan vähän kussakin kansan seätyssä,\nja tavataan sekä vanhoissa että nykyisissä kirjoissa, ja luetaan\nliiaksikin meijän henkellisessä Roamatussa, kussa ei semmoisia\noisi luultu löytyvän. Hyö toistaavat enemmin tapoin puhtautta ja\nsiveyttä, kuin tapoin pahenemusta (förskämda seder) sillä niin kauan\nkuin esi-ihmiset pysyivät pyhytessään, niin eivät kainustelleet\nalastomuuttansa, vasta kuin olivat toinen toisesek pilanneet, silloin\ntästä häpäisivät.\n\nYksi neljääs seuraus tästä harjoittamattomuutesta meijän kielessämme,\non että siihen on sisään tuotettu niin monta muukalaista sanoo,\nenemmitten _Ruotin ja Venäjän_ kielistä, jota meijän pitäis\nvälttee, erinomattain kuin meillä löytyy omia, joill' on sama\nmerkitys. Minä olen tässä monessa kohin heitä väijynyt; mutta olen\nmyös antana heitä monessa paikoin olla joukossa, kussa hyö ikeän\nkuin naurattaa meitä tavattomuutellansa ja outouuellansa. Vaikka\nminun aivotus on ollut, ettei niin sanalla muuttoo näitä Runoja,\nvoan painuttoo heitä varsin niin kuin ovat mullen laulettunna,\nniin löyän kuitenkin, että se on mahotoin heitä toimittoo varsin\nilman oikaisematak, sillä ajatus toisinaan voatii, että ne\nerinnäiset juotteet nioitetaan ja liitetään toinentoisesek kanssa\nyhteen, paremmin kuin tehän laulatessa ja suu-sanoilla. Voan minä\nolen toisella puolella kavahtanut tehä tätä muuten kuin juuri\ntarpeellisimmissa paikoissa, ja silloinkin niin vähä kuin mahollinen,\nniin että moni ehkä moittii minun tehneen tätä kovin vähän.\n\nMitä nyt vielä tulisi näistä sanottavaksi, niin tahon muistuttoo\nteitä, ettei nämät ouk meijän kauneimpia, eikä meijän kansallisimpia,\nRunojamme. Hyö ovat varsin meijän _nykyisiä jokapäiväisiä loilutoksia_,\nniin kuin nähään heijän aineista. Heitä lauletaan tänä pänä, ja\nhuomena heitä jo unoutetaan uusiin virsiin. Meijän aivotus on ollut,\nei että tuottaa mitä meijän kielessämme oisi kaunihinta, eikä mikä on\nsuloisin Runomuksestamme; mutta että toimittoo meijän _tään-aikuista\nrunomusta_, ei sellaista kuin se osoittaiksen painettuissa veisuissa\n(josta on jo sanottu, että ovat ulkopuolella meijän runomustamme)\nmutta sellaista kuin sitä tavataan meijän joka-päivällisessä\nkäyttämisessä, runollisessa elämässämme. Myö jaettaisimme muuten\nmeijän runollisia tekojamme vissiin peä-loatuin; nimittäin 1) ne\n_Pakanalliset_ (kaikkiin vanhimmat), jotka ovat vanhat kansalliset\nRunot, jotka muinon _laulettiin_, ja jotka usseemmittain toimittaavat\npuhtaita _Salamuksia, tahi luonnollista ihmis-viisautta_. 2) ne\n_Poavillaiset_, joka nyt ovat vanhimmat, ja joita _luetaan_: ja jotka\nussemmittain toimittaa loihteita ja muita semmoisia _taikaus-sanoja_,\nkussa tavataan yhtä _luonnotointa ihmis-viisautta_; eli kussa se\nluonnollinen ymmärrys on tullut villitetyksi yhestä luonnottomasta\n(henkellisestä) uskomisesta. 3) Ne _nuoremmat kansalliset Runot_, jotka\nlauletaan ympäri moatamma, ilman että tunnetak heijän perustusta,\neli heijän tekiätänsä. Heissä toimitetaan usseen _tarinallisia_\n(historiska) _aineita_. 4) Ne _kaikkiin nuorimmat_, synnytettynnä\nviimeisellä vuos-saalla, eli vuos-luvulla (olkoon yhtä), josta\nmuutamat ovat painon kautta, tahi muuten laulamuksensa puolesta,\ntulleet levitetyiksi ympäri moata; voan muutamat toas syntyyvät ja\nkuoloovat koti-kylissänsä, kosk eivät heillä tarkoitetak mitään\nmainioisuutta, ainoasti kotonaisia _joka-päivällisiä asioita_. Se\non näistä viimeisistä, joista tässä nyt tarjoiletaan teillen yhtä\nkokousta, ottakaatte sitä vastaan -- ei kuin mikään lahja meijän\nSuomalaisesta runomuksestamme; mutta kuin yksi laitos meijän\nkoti-lauluistamme.[10] Hyö ovat aineensa puolesta pienimmästä\narvosta mutta kielensä puolesta, suuremmasta.\n\nMitä muuten tulisi sanottavaksi meijän _kirjakielestämme_, niin\noommo jo siitä jutelleet Otavassamme, johon osotetaan lukioitamme;\nja muistutamme ainoasti, että olemme tässä niinkuin muulloinkin\nnouattanut _Savon-puhetta_,[11] ja ottanut tavaksemme, että aina\npainuttoo näitä kansallisia Runojamme sillä puheen-murrella, kuin\novat tehtynnä, tahi tulleet meillen lauletuiksi.\n\nSe näyttää monesta ehkä joutavallen, että olen nimittänyt milloin,\nja keltä, minä olen heitä soanut; mutta se olkoon sanottu heijän\nvalaistukseksi, jos tarvis oisi heistä tarkemmin tiiustella,\nja kunniaksi heillen, jotka ovat mullen näitä lukenneet; sillä\nminä olen aina luenut sitä kunniaksi -- ei että tulla kirjoissa\nnimitetyksi -- mutta että tulla mainituksi harjoituksistaan\nkansalliseen ja tietolliseen johtatukseen.\n\nViimeiseksi tahomme myös jotaik sanoa tämän kirjan nimittämisestä. Koska\nmeillä jo on _Otavat_ taivaallamme, niin olkaan myös _Väinämöisetkin_.\nVäinämöisiksi huhutaan Norjan Suomalaisissa (i Norrska Finskogarna) sitä\ntähtee, jota myö nimitämme _Väinämöisen-virsuksi tahi Venäjän-virsuksi_,\neli niin kuin sitä myös muualla kuhutaan, _Seulajaiset, Seulajainen ja\nRian-seulat_, joka kulkoo Otavan eillen, jo matkan peässä, ja kussa\nlöytyy monta pientä selittämätöintä tähti-kipunata, josta sitä myös\n_Rysmäksi t. Rysmä-täheksi_ mainitaan. Ja koska Väinämöinen oli meijän\nPeä-Runojamme, niin olkaan nyt nämät pienet Väinämöiset hänen palveliat\nja kielen-noutajat!\n\nKirjutettu Tukhulmissa, Joulu-kuun 7:nä päivänä vuonna 1828.\n\n_C. A. Gottlund_.\n\n\n\n\nVÄINÄMÖISET.[12]\n\n\n    \"Väinämöiset -- mikäs se on?\"\n    Se on tähti taivoisessa,\n    Seulaisten pieni sikeri,\n    Virsu vanhan Väinämöisen,\n    Jok'on ilmassa, iässä,\n    _Otavasta_ oikeesehen,\n    Rajalla _Linnun-ratojen_.\n    Siinä kiiltääpi kitisee\n    Sätehellä seihtemällä,\n    Tuhannella tuikkarella\n    Viskoitteloo valkiansa\n    Tännek tuonnek taivoisehen.\n\n    Ukko vanha Väinämöinen\n    Heittiin pitkin pientarellen,\n    Maito-heinillen makoomaan.\n    Vuohen-kukat vuoteheksi,\n    Lehmän-kielet liepeheksi,\n    Apilat peän-alaksi.\n    Leivoiset ne lentelivät,\n    Virsiänsä viruttivat\n    Ukon korvissa koreesti.\n    Käki kukkui kuulusasti,\n    Onnen-kukko kuusikosta\n    Luki satoja sanoja.\n\n    Väinämöinen, vanha-miesi\n    Vetjusteliin väsyksissään\n    Päivän-paisteessa parraassa,\n    Kuumahassa kuun-valossa.\n    Etelätär, neito nuori,\n    Laskiin päivän-laskennolta,\n    Lännestä tähän lähättiin,\n    Hänen suutaan suikutteli,\n    Hänen leukojaan likisti.\n    Kukat hiljan kuiskuttivat,\n    Heinät hiljan heiluttivat,\n    Hyssytti häntä hyvästi.\n\n    Ukko vanha Väinämöinen\n    Nukahtipa nurmen peällä,\n    Uupui suloiseen unehen.\n    Näki unta viisi vuotta,\n    Seihtemettä sitä selitti.\n    Unessaan Ukko käveli\n    Taivaan pilviin piirtä myöten,\n    Witojen tähtiin tietä myöten\n    Kulki pitkin kuun kujasta,\n    Kantavansa kanteleensa\n    Tuonnek _Otavan_ ovillen,\n    _Pohjos-tähen_ porstuvillen,\n    _Sauvan Aaroisen_ salihin.[13]\n\n    Tullessaan tuonnek tuloovat\n    Ruomin muinoisat Runojat,\n    Troijan soan-toimittajat,\n    Uhoimmat soiton-urohot\n    Tunkeksivat tämän ympäir.\n    \"Laula veikkonen vähäisen\n    Teijän moasta maistiksemme,\n    Koitteheksi teijän kielen!\n    Laula, laula Väinämöinen,\n    Hyräile hyvä Isäntä\n    Niitä soittoja somia,\n    Joita lauletaan Lapissa,\n    Soitettaneen Suomenmoassa!\"\n\n    Ukko vanha Väinämöinen\n    Kauan ensin kainusteliin,[14]\n    Ujosti näitä Uroja;\n    Siitten otti kanteleensa,\n    Vasemmalla käsi-varalla\n    Peästi vyönsä vyötäisiltään,\n    Peästi helmat helppoisilleen,\n    Tuuleen hameensa hajotti.\n    Siitten hieroi kämmeniään,\n    Kämmeniään, kymmeniään:\n    \"Soitammahan sortaammatak,\n    Laulammahan lakkaammatak,\n    Iloksi näiten Isänniin\n    Näiten miesten mieleheksi!\"\n\n    Siitten rupeisi Runoillen,\n    Laulujansa lasketteli --\n    Lauloi päivät peättämätäk,\n    Lauloi yötä yöttymätäk,\n    Kolmet päivee perättäin\n    Soitti soittoja soreita.\n\n    Väinämöisen soiteltua\n    Tàhet tansi taiwahalla,\n    Kuu se kuuntel' pilven peästä,\n    Nauroi taivahan navalla.\n    Kuin hään lauloi lauat heilui,\n    Taivaan-parret parkaisivat,\n    Vinkuivat tuulen-vihinät.\n    Kuin hään soitti sormillansa,\n    Peukaloillansa peuhaisi,\n    Itki ite _Ilmarinen_,\n    _Vuolankoinen_ Vuoren-ukko\n    Vetiin vatsan-veänöksissään,\n    Ähmäröiset ähkäilivät,\n    _Voiperoiset_ voihkailivat\n    Tästä soitosta somasta,\n    Näistä lauluin-laitoksista.\n\n    Jo päiväntenä kolmantena\n    Rupeis Ukko Väinämöinen\n    Vasta parraaita panemaan,\n    Silloin laulujaan lateli,\n    Kajahutti kanteletta,\n    Jotta kielet kiljaisivat,\n    Eänet kaikki ärjäisivät,\n    Parkuisivat joka paikka.\n    Päiväntenä kolmantena\n    Ennen Kukon kuulumatak,\n    Päivän nuoren nousematak,\n    Rupeematak oamu-ruskon,\n    Lasketteli laulujansa,\n    Kaikkiin sakeemmat sanansa,\n    Jotta Hiijet himmenivät,\n    Taivaan vallat vapisivat,\n    -- Lumohutti ite Luojan.[15] -- --\n\n    Silloin soitti soitumellaan,\n    Kantelellaan kaikutteli,\n    Jotta rauat raukenivat,\n    Vasket vaipui kanteleesta.\n    Lauloi kaikki kanteleensa\n    Paljaaksi tähti-säteeksi,\n    Lauloi kielet kanteleessa\n    Paljaaksi päivän-paisteeksi,\n    Lauloi naulat kanteleessa\n    Paljaaksi kuun-kuumeeksi.\n    Soitti kynnet kynsistänsä,\n    Soitti suonet sormistansa,\n    Käsistänsä liha-keäpet -- --\n    -- -- -- -- --\n\n    Siinä muinot, muhkiammat,\n    Virren-sepät viisahammat\n    Seisoivatten säikähtyneet\n    Tämän yhen ympärillä.\n    Kaikki ihmitti isosti,\n    Mainittivat tätä miestä\n    Heijän parvesta parraaksi,\n    Sukaksi heijän suvusta.\n    Kukin kahto kummahaksi\n    Tätä Suomen soittamusta,\n    Käyttämistä meijän kielen.\n\n    Eipä tainut _Orpheus_-kaan,\n    Eikä _Ossian_ osanut\n    Parempia pannaksensa,\n    Rueta hänen rinnallen\n    Kieliin peälle kilvoitella,\n    Virren-töillen työskentellä.\n    Runottaret, Laulattanet,[16]\n    _Pindin_ piijat Soitottaret,\n    Eivät hyökään vielä nähneet\n    Eikä taivaassa tavaneet\n    Kauniimpia kanteleita,\n    Koreempia soiton-koneita.\n\n    Ite _Homerus_ ihastui,\n    Ihastui ja ihmetteli\n    Tätä Poikoo Pohjolasta,\n    Tätä parta-suu uroa;\n    Anto kättä, anto suuta.\n    Sylissään häntä sylitti.\n    Kahtoi vielä kanteleesen,\n    Hänen koppahan koputti,\n    Sanoi: \"saatatkos salata; -- -- --\n    Sinä riähkä, riemullaisi\n    Sinä lempo, leuvoillaisi\n    Pi'ät sellaista iloa\n    Josta Hiijet himmenöövät,\n    Taivaan vallat vapisoovat\n    Hervehtiipi joka henki.\"\n    Vastais kielet kanteleessa,\n    Soiton-koneilla sopotti:\n    \"Ei meit' laula kaikki lapset,\n    Soittanek sormi jokaisen.\n    Tämäpä Ukon tekemä,\n    Väinämöisen vestelemä,\n    Teki kopan koivun luusta,\n    Taitto tammesta jalakset,\n    Jota koversi kovalla\n    Väinämöinen veihtellänsä,\n    Suomen i'äksi iloksi,\n    Lappalaisten laulannoksi.\"\n\n    Ukko vanha Väinämöinen\n    Nukahti vasta nukuksiin.\n    Vielä makais vuotta viisi,\n    Vuotta viisi, vuotta kuusi,\n    Nukuksissa hyvän unen.\n    (Uni pettipä Ukonkin,\n    Vietteli makiaan makuun.)\n    Havaihtessaan hään havaihti\n    Kaikki tyhjäksi uneksi;\n    Heinät oli helvistynneet,\n    Ruohot kaikki jo ruostunneet,\n    Linnut lähteneet levollen.\n\n    Kuin hään kahtoi taivoisehen,\n    Siirsi sinnek silmiänsä,\n    (Voi, ihmettä! -- mitä näki)\n    Näki sielä virsuansa,\n    Taivaan räystäällä, renallaan.\n    Yks' oil löttöinen jalassa.\n    Toinen tallus taivahassa;\n    Siinä paulat paisteloovat,\n    Tuohet tulta tuiskuavat,\n    Vilahtaa virsun vitakset.\n\n           *   *   *\n\n    Kosk' oil nousuneet Otavat,\n    Tähet vanhat valaistunneet,\n    Kirkaistunneet kirjoissamme,\n    Sillon näimme myö tämänkin,\n    Virsun vanhan Väinämöisen\n    lässäpäin ilmaantuvan,\n    Väilyvän muihen välissä\n\n    Kuta lauletaan enemmin,\n    Somehimmin soitettaneen,\n    Sitä paremmin paistaavat\n    Nämät seulaisten sätehet.\n    Valkiansa varjeloovat\n    Suomen muinoisat Runojat,\n    Jotka autuast' asuuvat\n    Taivaan aukeella aholla,\n    Vanhanmiehen vainiolla.\n\n    Soita, soita Suomalainen\n    Kaunihisti kanteleellais,\n    Visusti virren-teollais,\n    Näillen vanhoillen uroillen,\n    Miehen kunkin kunniaksi\n    Suomalaisesta suvusta,\n    Joita taivaassa tavataan.\n\n    Kosk' ei peästä moata myöten,\n    Eikä merellä mänemään\n    Tuonek taivaiseen talohon\n    Sinne ikuisaan Ilolaan,\n    Niin on mieli miehillemme\n    Luotu Luojalta hyvältä,\n    Astuamaan aatoksissaan\n    Meren yheksän ylitten,\n    Taivaan puolen kymmenettä,\n    Aina asti aurinkohon,\n    Päivän peälle peäsemähän.\n\n    Meitä juohutus jokainen\n    Näissä meijän Runoissamme\n    Nosteloo moan noroista.\n    Kantaa taivaan koarehellen.\n    Ruvetkee siit' runoillenne\n    Suomen poikoiset poloiset,\n    Tehkee virret viisahammat\n    Jotta saisitten sanoa:\n    \"Myö on käyty kerran tuolla\n    Kaikkivallan kartanossa\n    Juuri Jumaloin tykönä,\n    Maistamassa makkeitansa,\n    Naukeitansa nautimassa,\n    Jot' ei maistak moan elävät,\n    Eikä nauti luonnon nauta.\"\n\n                           G--nd\n\n\n\n\nRusi Ryynäinen\n\nMoaninkalta.\n\n\nRusi (t. Ambrósius) _Ryynäinen_ oli syntynyt nuon 1760:en vuuen\ntienoilla _Halolan_ kylässä _Moaninkan_ kappelissa _Kuopion_\npitäjässä. Hään oli nuoruutessaan käynyt _Pohjanmoalla_, jossa\nhään oppi _puu-sepäksi_, jolla työllä hään elätti henkensäk saakka\nkuolemansa asti.\n\nSe tapahtui hänellen, niin kuin muillen älyillen (snillen)\njoihen täytyy moallisessa ihmis-joukossa suljeta taivaallisia\naljeita (anlag) että hyö keäntyyvät _surun-lapsiksi_. Niinpä se\nkävi myös _Ryynäisen_ kanssa. Ainoasti silloin, kuin viina oli\npoisjuohuttanut hänen muistonsa _moallisista murheista_, niin hään\ntaisi heittee mielensä näillen _henkellisillen huvituksillen_,\nkuhun ei muut kehujat yltynyt. Eli hänen täytyi unouttaa _olennonsa\nmoalla_, tullaksensa osalliseksi siitä isommasta _henkellisestä\nilosta_, joka Runomuksessa on Runojoillen luotu. Mutta \"vilja\nvoittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin;\" hään joutui\nviimeiseksi _Runojasta juomariksi_, ja keänty verkaisillaan yhestä\nhenkellisestä ja taivaallisesta nautimisesta siihen roakaan\nmoalliseen nautimukseen, joka teki häntä luontokappaleeksi jälleen.\nSillä jos Runojat jollon-kullon voiteloo kielensä viinan-mehulla,\njoka virvoittaa heijän mieli-juohutusta, niin se ei ouk siksi\nviina joka teki heitä Runojoiksi; -- se myrkyttää heitä, niin\nkuin muitakin Jumalan lapsia, ja soattaa heitä heikkouteen ja\nhuonouteen. Sanotaan: \"viina villin tekööpi, olut tuopi toisen\nmielen\", ja niinpä se toi _Ryynäisellenkin_. Hään oli paha-kurinen\nja pikainen päissä ollessaan, ja taisi silloin olla kelvotoin ja\nlevee-suinen. Hään eli _köyhyytessä_ yhellä torpalla _Kermetlahen_\nkylässä (sillä hänen tavarat ei ollut tästä moailmasta) mutta\nmielensä puolesta hään oli rikas perätin, ja runsaasti lahjoitettu\nrunollisilla mielen-juohutuksilla. Pioissa ja juominkissa hään\noli aina soapuvilla. Kuin ei kuhtuneet häntä muut, niin hään\ntuli omalla käskyllä, aatellen: \"koirat kuhtuin tuloovat, hyvät\nvieraat kuhtumatak.\" Harvoin häntä kaivattiin; mutta kuin ei heitä\nmielittänyt ykskään lauluillansa ja Runoillansa -- silloin oli\nRyynänen poikessa.\n\n_Ryynäinen_ kuoli v. 1822, ja kannettiin _Moaninkan_ kirkollen, kussa\nhäntä hauattiin kuin yhtä Koiroo, koska tämä nykyisin virattomaksi\nheitetty Kappalainen, nimeltä _Björklund_, ei lukena hautoa hänen\nylitten -- siitä syystä, että hään näinnä viimeisinnä vuosiuna oli\nollut _viinaan mänevä_(?!)\n\nTässä loppui hänen _moallinen elämä_, kussa hänellä ei ollut paljon\niloa viljelläkseen; mutta _henkellisessä tarkoituksessa_ on hään\nikuistanut nimensä polvinpäiviksi meijän kirjoissamme. Seneistä,\njos ei Pappi tahtona lukea hänellen ne viimeiset sanat, niin ei\nse kielläk meitä puhumasta hänen _runollisesta jaloutestaan ja\nansiostaan_. Myö luemme sitävastoin kunniaksemme, että olemme\nensimäiset, jotka moamiehillemme toimitamme muiston tästä\nmiehestämme; ja sillä ikuistamme hänen nimensä meijän Suomalaiseen\nTarinamukseemme.\n\nKosk' emme ole käynyt hänen syntymäpaikoillansa, niin emme myös\nouk soaneet tilaisuutta kuulustella ja ylös-kirjutella muita hänen\n_virren-tekoja_, joita sanotaan paljon vielä löytyvän _Moaninkassa_.\nNämät kahet Runot, jotka tässä seuraa, ovat ne ainuat, jotka olemme\nhänestä käsittäneet, ja jotka saimme jo Upsalassa v. 1824 Herra\nOppivalta _Greg. Aminofilta Venäänsoaresta_, samasta pitämästä.\nMeijän on siitten täytynyt kirjoin kautta hankkia parempia\ntiiustuksia sekä näistä _Karhulan peijaisista_, joista Runossa\nlauletaan, että niistä yksinäisistä _nimistä_, joista siinä monessa\nkohin puhutaan: joihen selityksestä meijän tuloo kiitoksella mainita\nKoulunkäyttäjätä (Rektorn) Herra Oppiata _A. Wenellia_ Kuopiossa.\n\nMitä vielä tulisi tästä Ryynäisestä sanottavaksi, niin myö ilman\nepäillemätäk asetamme häntä ensimmäiseksi[17] tässä meijän\nkootuksessamme _Suomalaisista Peä-Runojoista_, ja annamme hänellen\ntoveriksi _Konsan Heikin_[18] Pohjanmoalla, josta vastapäin puhutaan.\n_Ryynäisen_ runo-taito (skaldeförmåga) ilmoittaiksen erinomattain\n_kielen ja mielen sukkeluutessa_. Myö taijamme sanoa hänestä, että se\noli varsin yksi _pilkka-suu_ (Satirikus) ja _irvi-hammas_ (Gyckelmakare)\njoka kielellisyyellänsä (Munwighet) ja puheen-suloisuuellansa\nnauratti ei ainoasti ne jäykkiämmät miehet, mutta joka\npuheliaisuuellansa (Wältalighet) käytti ne murheellisemmatkin aineet\niloksi. Näissä kokeissa osoittaiksen hänessä yksi iso _peän-äly_ ja\n_tarkka muisti_, koska hään ilman että niin sanalla ylistää ihtesäk\n(nopeemmin hään alentaiksen) käytti yhen asian _i'äksi kunniaksensa_,\njoka oli aivottu hänellen häpiäksi, ja teki tätä heillen, jotka oli\nsitä aikoineet, _i'äksi häpiäksi_. Että hään mielessään viritti,\nja taijolla sovitti näin pitkän runon, ilman kirjaan panematak,\ntoistaa hänellä myös olleen ankaran muiston. Myö taitaisimme ehkä\nmoittia häntä niistä _Ruohtalaisista sanoista_, jotka hään on pistänyt\nvirteensä, mutta meijän tuloo muistamaan, että moni piti tätä ikään\nkuin yheksi kunniaksi, ruumentoo näitä _vieraita sanoja_, ja että se\non aina ollut yksi tapa talonpojissa, nouattoo _herroin syljyksiä_.\nEttä hään jollon kullon rypeilöö suutansa ruokottomilla sanoilla,\nmuistuttaa meitä, että hään oli _Talonpoika_; ja ettemme näistä\nvirheistä närkästy, eikä heitä heitä pois sanoinsa suhteen, toistaa\nettä olemme kyllä valaistuneita ymmärtämään, ja suuttumattomatak\nkäsittämään, sen _täyellisen luonnon_ hänen Runomuksessaan, ilman\n_sanan karsimatak_.\n\n\n\nKARHULAN PEIJAISET.\n\n\nEttä paremmin ymmärtää näitä asioita, joista Runossa puhutaan,\ntahomme eiltäpäin selittää heitä, sitä myöten kuin puheet heistä\nvielä kuuluuvat Moaninkalla. Sanotaan että tämä Ryynäinen oisi\nollut vähä viinoissaan Talonpojan _Risto Karhuisen_ hautaisissa,\njoita juotiin _Karhulan_ talossa _Halotan_ kylässä _Moaninkan_\nKappelissa s. 3 p. Toukok. v. 1791, ja koska se silloinkin aina oli\njuonikas, eikä osanut suutansa hallita, niin oli joutunut toisten\nkanssa riitaan, ja tullut salvatuksi sika-pahnaan (eli vanhaan\nheinä-korsuun). Kuinka kauan hään siinä lie ollut ei nimitetäk;\ntiietään ainoasti että hään, peästyänsä sieltä, teki pitkän\nRunon, kussa hään laulaa näistä Karhulan Peijaisista, ja niistä\nvilla-lakkiloista, jotka siinä häntä vihaisivat. Koska Lukkari _Jaakko\nKyösti Hoffrén_ oli tässä Runossa tullut nauretuksi, niin hään,\nLautamiehen _Poavo Eskelisen_ kautta, paituutti Ryynäisen (vielä samana\nsyksynä) käräjään, ja laitto sinnek veljensä, Lautamiehen _Aaron\nHoffrénin_ asiatansa ajamaan -- koskei hään viihtinyt ite tulla. Kuin\nei tämä hänen puolus-mies ollut hyvä näyttämään toteen kanteitansa,\nniin Laintutkia (Häradshöfdingen) Herra Lainjulistaja (Lagman)\n_Fabritius_ pyysi _Ryynäistä_ ite laulamaan virttänsä. Oateltuaan\nvähän asiatansa rupeisi hään lauluillen, ja laulo monta tuntia (?)\nperättäin, mutta heitti aina pois ne pahimmat paikat, ja mätti uutta\nsiaan. Kihlakunnan-Oikeus ei tainut ottoo kirjaansa kaikkia hänen\nlaulujansa, mutta kuunteli heitä pystyllä korvalla, ja koska hään oli\nlakkanut laulamasta, mieleksi ja nauroksi kaiken läsnä-olevaisten,\nniin sanotaan koko riijan siihen loppuneen.\n\n\n\nRUNO.\n\n\n    \"Ei sanat sanoihin puutuk,\n    Virret veisaten vähänek\",\n    Sanan-laskussa sanoovat\n    Suomen syvät Suomalaiset;\n    Voan mun puuttuupi puheeni,\n    Laulu-virtteini lakkaapi,\n    Sill' on mulla mustat päivät,\n    Varsin vaikia elämä.\n    Sill' on kipu kintahissa,\n    Suoni sormia vetääpi,[19]\n    Pakottaapi peukalota.\n    Peä on kieleni kipiä,\n    Kuiva kurjan kulkku-torvi:\n    Eipä raiku raskas rinta,\n    Eikä kurjan kulkku-torvi,\n    Vaikka ainoiset asiat\n    Vielä varsin voatisivat.\n\n    Tok on vielä toimivampi,\n    Että soan sanan sanoa,\n    Puolen kymmentä puhua,\n    Kuink' on miehet _Moaninkalla_,\n    _Iisalmen_ ison rajalla --\n    Mont' on miestä _Moaninkalla_,\n    Mutta _Moaninkan_ kylissä,\n    Ei ouk monta mielellistä\n    Eikä vakaista varsin.\n\n    Uskon ensin Eskelistä,[20]\n    Pienen Poavalin parasna,\n    Lautamiehen mielellisnä;\n    Tok on _Torsti_ toimivampi,\n    Sata-vaimoinen sanoa.\n\n    Luulin Lukkarin hyväksi.\n    Kellon-soittajan somaksi,\n    Vaikka suuren vaivan kanssa,\n    Kivun kiussain keralla\n    Pyrki meillen meäkimään.\n    Kummat juonet _Kustavillen_,\n    _Joakopilla_ joaritokset.\n\n    Nyt minä puhun _Pukista_,\n    Aiottelen _Oaronista_,\n    (Vaikk' on vaterkin kohta,\n    Eli kuulus' Kummin-poika)\n    Kuin on suuresta suvusta.\n    Asennosta ankarasta.\n    Äväriäs oli Äijä kyllä,\n    Rikas riistaasta perätin --\n    Kunniasta kuuluisampi.\n    _Eskel-voari_ Äijän poika.\n    Sotaherrana somainen,\n    Upserikin uskollinen.\n\n    Is' oil kyllä ihmiseksi.[21]\n    Isä ihmisten tapainen;\n    Rakas varsin rannihinsa,\n    Kuin on ollut kummihinna;\n    Voan on Oaron ankarampi,\n    Viekas, vihasen-lainen.\n    Kyll' on kiltti kirkko-tiellä,\n    Kesti-paikoissa parempi,\n    Okkela on oluen luonna,\n    Viekas viinan-tienuilla.\n    Ei se seästä särpämiä,\n    Sian-kinttuja kitise.\n    Jos oisi Orihin potka.\n    Eli Tamman taka-roaja,\n    Eli sorkka sota-hevoisen.\n    Syöpi voita vuohen verran\n    Palon viiliä vitoopi;\n    Viel' on julma juustollenkin\n    Maito-ruuan maistelia.\n\n    Nyt minun täytyy sanoa\n    _Karhuisten_ kavalat neuot,\n    Kaupiaisten kauhiammat:\n    Ylpee on perätin _Pekka_,\n    Kotonansa suuri koira,\n    Joka pulskasti puhuupi:\n    \"Soapi Karhuinen kasakan,\n    Tänä keitona kesänä.\n    Kapan annan _Kaukoisellen_,\n    Senkin otrina ojenan,\n    Kannan kaksi vanteheilla\n    Kuuen päivän kostennosta.\"\n    Ei _Rusi_ rupia tuohon,\n    Ryhy _Ryynäisen_ penikka.\n    Kapan tahtoopi tasaisen,\n    Puolentoista pulskiasti,\n    Ylisummahan yheksän\n    Viikon-peähän peästyänsä.\n\n    Tois't on juonet Toavitilla\n    Toiset _Toavitin_ asiat.\n    (Rouvarill' on rohkiammat)\n    Vettä viinahan panoopi,\n    Korvon korttelin osaksi,\n    Kaksi kannun kohennoksi.\n    Viel' on pieninen pikari,\n    Jok' on laitettu lasista;\n    Se esinä markan makso\n    Kohta kolmehen ylensi.\n    -- Tuota ouvot osteloopi.\n\n    Jos kukainen kummiksiipi,\n    Kenkin keskensä sanoopi:\n    \"Kyll' on kallis kauppa-viina,\n    Suuros-pulloll' suuri hinta.\"\n    Toavit toisia puhuupi:\n    \"Kylläs annat kymmenänkin,\n    Kaksitoista kaikitekkin\n    Ennenkuin elo tuloopi\n    Tänä syyssä syötäväksi.\"\n    Hyvä vielä Hyökärinä,\n    Kaunis Ruunun-kaupiana!\n    Ensin ostaapi eloa,\n    Rukihia roinistaapi,\n    Jotka leiviksi levittää;\n    Ostaa siitten otriakin,\n    Jotka soutelee sotahan,\n    Kuletteloo _Kuopiohon_.\n\n    Minun täytyypi sanoa,\n    Murehella muistutella\n    Kuin on ukko uupununna,\n    Vanha voari vaipununna,\n    Koatununna _Karhulasta_:\n    Nyt loppu Lohilta pelko,\n    Surma suuri-purstoisilta;\n    Soap nyt Siijat siivon olla,\n    Lahnat loavullans elee.\n    Jopa Muori murnistaiksen,\n    Vanha akka varustaiksen,\n    Leski leikkitäk puhuupi\n    Poijallensa, porstuassa,\n    Kahen kammarin välissä:\n    \"Otapa avahin aitan,\n    Puoin pukkari sivala![22]\n    Otas otria vähänen,\n    Kapan kaksi, vantehiseen;\n    Joista juoma laitetahan,\n    Olut pannahan paraiten\n    Vanhan Voarin peijahiksi,\n    Iki-muistoksi Isäisi!\"\n    _Marketallen_ mainihtoopi,\n    _Pekan_-vaimollen varottaa:\n    \"Osootkos oluen panna,\n    Tehä viinan viisahasti?\"\n    _Markettakin_ mainihtoopi:\n    \"Viel' on leivät leipomatak,\n    Kakkarat kaputtamatak.\"\n\n    Sanoo Pekka pensiästi:\n    \"Itekma olen isäntä,\n    Veärän-nenän vertahinen!\n    Minä laitan Lankolaiset,\n    Sisareinkin sieltä nouan,\n    Joka kyrsät kypsyttääpi,\n    Paksut leivät paisteloopi.\"\n    Jurahtaapi _Jussillenkin_,\n    Veljellensä vertahasti:\n    \"Sivallappas siivon sihti,\n    Hovista käri hopia,\n    Kaputainin kakka-seula!\n    Minä peijahiin Papillen\n    _Samulillen_ sanelen\n    Tulla kestihin keralla.\n    Saisin sillen siivon-leivät,\n    Kymmen-kapan kyrsäisiä.\n    (Jospa jäisi _Jaakollenkin_,\n    Elikkä _Eskelisellen_,\n    -- Siitten antaisin Oarollen).\n    Muita ruokisin muruilla,\n    Tähtehillä täyttäisihin.\"\n\n    Tahto tietä _Toavettikin_\n    Kuita muita kutsutahan\n    Tähän kestihin keralla.\n    Sanoo _Pekka_ pensiästi:\n    \"Minä laitan Lautamiehet,\n    Kutsun kunnia-sukuiset;\n    En tottele Tolpparista,\n    Loisimiehistä mitähän.\n    (Ruokkia _Rusia_ piteä.\n    Vaikk' on toisen tolparinna).\n    Vielä kutsun kuuluisammat,\n    Herratkin Hevoisten kanssa\n    _Taviniemeltä_ talutan,\n    Sihtierin sivalan tuolta.\n    Tapan valloillen Vasikan,\n    Hiehon hieno-seärisillen,\"\n    (Vaan ei anna akka myöten,\n    Mutta puhuupi pulskasti):\n    \"Anna vanhenna Vasikan,\n    Parata patukka-hännän!\n    Tuosta toista toivotahan\n    Moallen maijohon-antaja.\"\n\n    Siitten _Pekka_ pelmastaapi,\n    Pistää puikkohin punaisen,\n    Aika varsan valjahiisen;\n    Ennättääpi _Eskeliseen_ --\n    Tuossa _Poavollen_ puhuupi,\n    Lautamiehellen latelee:\n    \"Nyt on Ukko uupununna,\n    Vanha Voari vaipununna,\n    Niin tule sinäkin tuone! --\n    Tuo pikari tullessaisi,\n    Suurus-pullo suurellainen\n    Vati vaskinen kuleta,\n    Tina-kannu kanssa vielä!\n    Ei taija talossa meijän\n    Olla kunnon astioita,\n    Joilla juoma kannetahan,\n    Olut tuuvahan tupahan,\n    Pöyvän peällen pulskiasti.\n    Katahis' on meillä kannut,\n    Tuopit tuohi-vantehiset\".\n    Lautamies lupaisi tulla\n    Taitavalla Tammallansa,\n    Joll' on kaunihit kaviot.\n    Silmät kyllä varsin siistit.\n    Korvat korttelin-pituiset,\n    Syltty-keinot kelvolliset\n\n    Niin siitten tuloopi tuolta\n    Luoksen Lukkarin omansa.\n    Kellonsoittajan somaisen.\n    Kuhtuu tuolta kuusi miestä\n    Kahen konkarin keralla;[23]\n    Muorillensa muistuttaapi.\n    (Se oli siitten seitsemäänsi\n    -- Kaheksaas oli vanha _Kaisa_,\n    Aivan Lukkarin Anoppi).\n\n    Niin siitten tuloopi tuolta,\n    _Tavisalmehen_ samottain.\n    Heitti Hestansa pihallen,[24]\n    Tasa-turvan tantarellen.\n    Kulkoo kohta kuistin luokse,\n    Pontiuksen porstuahan;\n    Tuosta lemmaisten tupahan,\n    Aijaisten ala katoksen.\n    Turistaiksen tultuahan,\n    Peristäiksen peästyähän,\n    Puheleepi pulskiasti:\n    \"Sais tästä savikko-pelto,\n    Tämän turvan tuomisia,\n    Tämän kärsän käyttähiä,\n    Tämän aivun antemia.\"\n    Puheleepi pulskiasti,\n    Hattu käissä hartahasti,\n    Kolmikanta kainalossa:\n    \"Oli meilläkin meteli\n    Ennen nuorra oltahissa,\n    Naisten palto noapurikset\n    Oomma soanehet osammo,\n    Kumpaisetkin kumppalimmo.\n    -- Niin tule sinäkin tuonek,\n    Paakin Mari matkajaisin;[25]\n    Pane akka ahkiohon,\n    Istutek ite sylihin!\n    Anna konkarin kokea,\n    Töpö-hännän tölkyteliä!\" --\n\n    Sieltä veistihin _Väisälään_,\n    Kohten _Kopoisen_ kotia,\n    Karva-kulman kartanohon;\n    Kuhtui tuolta kuulon miehen,\n    Ison-kirkon kirkko-veärti.\n    _Pekka Poavollen_ puhuupi,\n    Lateloopi Laukollensa:\n    Marketalle mainihtoopi,\n    Sisarellensä sivuise:\n    \"Niin tule sinäkin tuonek\n    Isäisi itkemääni,\n    Kuinsa viijähään viluhun,\n    Laitetahan paikkaisehen!\"\n\n           *   *   *\n\n    Kuin oli ukko uuvutettu,\n    Vanha Voari vaiputettu,\n    Multa peällehen muokattu,\n    Kohta joutuvat kovullen,[26]\n    Kaunihisti _Karhulahan_;\n    Tuossa ruuallen rupeisiit,\n    Pöyvän arihan akahtiit.\n    -- Jopa nurkasta nurahti,\n    Sano katko karsinasta,\n    Rusi runttihin seassa:\n    \"Isot istuvat rahilla,\n    Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,\n    Taitavaisimmat takana,\n    Lavihtalla Lautamiehet.\n    Minä katko karsinassa,\n    Sirkka-louhossa sihisin,\n    Vaikka suuren vaivan kanssa\n    Vestin kirstun kirvehellä,\n    Höylän kanssa kaunistelin\n    Karhuisellen kammariksi.\n    Muill' on tässä mustat pöksyt,\n    Sinertävät silkki-viivat;\n    Mull' on nuttu nukka-vieru,[27]\n    Takki tappuran-sekainen.\n    Muill' on tässä mustat turkit,\n    Turkin puuhat puuhkiammat,\n    Jotk' on lankoista lavottu,\n    Punaisista, pulskalaiset,\n    Siniset sivullen pannut;\n    Mull' on karvatoin kasukka,\n    Kurehihin kuivattunna\n    Kupehilta kummaltahan.\n    Muill' on tässä mustat kenkät,\n    Sekä soappahat somaiset,\n    Jos on alla anturatkin,\n    Korskat varsin konstilliset,\n    Kolmen tuuman korkeuiset.\n    Minä runhustan rajoilla,[28]\n    Kuin on katkon kalla-luista --\n    Ruunan-päillä runtustelen.\n    Muill' on pitkät piipun-varret\n    Kopat varsin konstilliset,\n    Koko kopran täyvelliset;\n    Minä tynkällä typitän,\n    Täpyttelen tähtehillen.\"\n\n    Tuosta suuttu suuret voarit,\n    Villa-lakkiset vihastui.\n    Alettiinpa arveltohon,\n    Minnäk pannahan pahoa,\n    Ruttoa kuletetaan?\n    _Pukki_ tiesi pulskan neuon,\n    _Oaron_ siitten ankaramman:\n    \"Täss' on pahnoa pahanen,\n    Kuisti on kujan perällä --\n    Kannetahan katrakkahan!\"\n    _Olli_ oikehen puhuupi,\n    _Husson_-poika pulskiasti:\n    \"Ei sinnek Sikahin luokse,\n    Karva-kärsäisin käsiin\n    Vielä runtetak Rusia!\n    Hyvä on Nikkari nimeltä,\n    Puuni-seppä, sen mokoma;\n    Oikeen ovet tekööpi,\n    Akkunat asetteloopi.\n    Teki kahet kankas-tuolit,\n    Kahet kaunihit peräti,\n    Vasta sai ne valmihiksi\n    Eilen ennen ehtoisia.\n    Korskat korvihin rakensi.\n    Kaunisteli kakko-puikot.\n    Onhan tässä olki-huone,\n    Lato laitettu jalosti;\n    Pankaat pakanat sen tuone\n    Taitavasti -- jos tahotten!\"\n\n    Rusi tuonek runtettihin,\n    Kannettihin katrakkahan.\n    _Ambrósius_ ajatteloopi\n    Tuolla yksin ollessansa:\n    \"Olin minäkin ennen miessä,\n    Mies-lukua tehtähissä;\n    Nyt minä poloinen poika\n    Savohon sanaksi jouvun,\n    Kylän-juoksukski kykenen.\"\n    Isot istuivat tuvissa,\n    Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,\n    Oven-suussa suuret muorit,\n    Karsinassa kalsihimmat.\n    Nuoret piikoiset pihalla,\n    Poika-miehet porstuassa,\n    Tuolla suutahan sukivat\n    Muna-voilla vehnäisillen,\n    Leivillen rukihisillen.\n    Minä _Rusi_ raukka-poika,\n    Heinä-korsussa kohisin.\n\n    Olipa auki akkunata,\n    Pikkuruisen piirullansa,\n    Tuosta pistäksen pihallen;\n    Siitten tunkeksen tupahan.\n    Olisin olutta juonut,\n    Voan ei _Oaron_ antanunna.\n    _Eskelinen_ ennättääpi\n    Puhumahan pulskiasti:\n    \"Ei tämä olut olisi,\n    Juoma, markkaa maksavainen,\n    Voan on pullo pulskallainen,\n    Kuin on kullattu sisältä.\"\n\n    Istuin keskellen isoja,\n    Lauman lain-lukiaitten,\n    Syystä kylläkin kyselin:\n    \"Ounko minä millonkahan\n    Tehnyt työtä törkyllistä --\n    -- Miksi minua sinne\n    Kannettihin katrakkahan?\"\n\n    Sanoo Lukkari lujasti:\n    \"Keltä on sinulla käsky,\n    Kusta oppisi otettu,\n    Soatu sanat mokomat,\n    Joit' ei muista mun sukuini,\n    Eikä tiiä _Eskelinen_?\"\n\n    Sitten _Oaron_ ankarasti\n    Otti piiskan, pitkä-siiman,\n    Apiltansa aika ruoskan,\n    Joll' oil Juhtat neuvonunna,\n    Orihit opettanunna,\n    Tamman-pojat taitavaksi.\n    Alkoi runnella _Rusia_,\n    Pientä miestä pikkuruista.\n    _Mustavirran_ viisas _Husso_[29]\n    Autto ankara peräti,\n    Astupa avuksi kohta,\n    Ajo poikkeen _Pontiuksen_\n    _Pilatuksen_ pieksämästä.\n    -- Se on miestä _Moaninkalla_,\n    Kirkkokunnan kuuluisainen,\n    Jot' ei viina viivyttele,\n    Jouvuttele suuret juomat.\n    Joll' on akka aivan pieni,\n    Vaimo voaksahan pituinen.\n    Jok' on suuresta suvusta,\n    Asennosta ankarasta.\n\n    Vanha _Antti_ ajatteloo[30]\n    Kuin kahtoo katoksen alta,\n    Kuistin kusisen sisältä:\n    \"Jospa joutuneen minäkin\n    Selkäsaunahan samahan!\n    Voan en minä mielelläni\n    Rupia _Rusin_ tavalla.\n    Riksin otan riinistäini,\n    Taskusta tasa-parisen,\n    Kura-suusta kukkarosta,\n    Jonka annan _Oaronillen_,\n    Tuolla seästän selkä-luini,\n    Vanhat hartiain vapahtan\n    Alta ruoskan ankaramman.\"\n    _Karhuisellen_ kanteloopi:\n    \"On nyt ilkiät Isänät,\n    Kuin ne kuhtu vierahiksi\n    Tuohisepän _Tuppuraisen_,\n    Rautiain rakin-näköinen.\n    Joll' on silmät siivottomat,\n    Kasvot vielä karstasimmat\n    Kuin on kasvot suuren Karhun.\n    Peällä vanha verka-västi,\n    Aijas-karvainen kasukka,\n    Jot' on paljon paikattunna,\n    Röky-lailla röhnästetty;\n    Roasut roiskaiset jalassa,\n    Lian kanssa liitettynnä,\n    Paskan kanssa paatettunna.\n    Viel' on soappahat somaiset,\n    Niin kuin kuivat koskus-torvet.\"\n    Kohta korvallen tapaisi,\n    Kumautti kulmallehen\n    _Anttia_ äkkiä varsin.\n    Sai nyt _Antti_ aika paukun.\n    Kumauksen kulmallensa.\n\n    Ei Savosta sanat puutu,\n    _Kuopiosta_ kummat juonet,\n    Jos puhuisin puolen vuotta,\n    Eli kuuta viisi, kuusi.\n\n    Petettiinpä _Pekka_ vielä,[31]\n    _Musta-soaren_ sartti-poika.\n    _Hyttylän_ hyvät emännät,\n    Akat vanhat viettelykset,\n    Surulliset suuret muorit,\n    Saivat saunahan saloa\n    _Pekan_ olla yksinänsä\n    Jossa _Moaria_ makaisi,\n    Pieni tyttö pitkällänsä.\n    _Moaria_ makia...\n    Tuolla miehen mielitteli,\n    _Husson_ pojan hullutteli.\n    Oamulla äkin varahin,\n    Kohta päivän koittahissa,\n    Voati kohta _Vainikaista_\n    Puhumahan puolestansa.\n    Anto kihlat aika-lailla\n    Kautta vanhan _Vainikkaisen_.\n    Siitten _Kaisa_ karmistaiksen,\n    _Kaisa_ kolkosti puhuupi:\n    \"Ei sinua Noijat noijek,\n    Hulluttele _Hussolassa_!\n    Kuinma annan kulkuhuisi\n    Lemmon-paskoa palaisen\n    Pirun-kusta pikkuruisen.\"\n\n    Virsi on tehty syytä myöten,\n    Asioita arveltunna:\n    Tät' on virttä viikon tehty,\n    Koko kolmet vuorokautta\n    -- Vast' on soatu valmihiksi.\n    Mutt' tuosta murehteleevät,\n    Toruvatkin toisen kerran.\n    _Oaron_ keänsi kulmahansa,\n    Kahteloopi karsahasti,\n    Eipä huoli _Eskelinen_\n    Virrestä vihanen olla,\n    Laulusta lakihin männä. --\n\n    Enkä voi minä enemmin,\n    Jaksa _Pukista_ puhua!\n    Nyt minä murehtin muuta,\n    Valittelen vaivojani\n    Kulettaissa _Kuopiossa_,\n    Kärähissä käyttähissä;\n    Siell' ei viina viskoo peätä,\n    Olut ohtoa kivistä.\n    Kyllä ois olutta ollut,\n    Karsta-vettä _Kuopiossa_,\n    Voan ol' kuiva kukkarossa\n    (Matti taskussa makaisi).[32]\n    Riimut rieskana mänivät,\n    Ketjut kesku-ruokaisina;\n    Ei niistä ehoni elätty,\n    Eikä kystä kyllin syötty.\n    Jo olisin kurja kuollut,\n    Koatununna kaupunkihin,\n    Mutt' oil _Kermo_ kelpo poika,\n    _Peräniemeltä_ peräisin,\n    Joka autto atrialla,\n    Muisti murkinan-palalla.\n    Anto vielä viina-ryypyn,\n    Olut-tuopin oivallisen.\n\n                     Ryynäinen.\n\n\n\nRIEMU-LAULU JUUBEL-JUHLASTA v. 1817.\n\n\nTämä Ryynäisen Runo, jonka minä myös olen käsittänyt Herra Oppivalta\n_Gr. Aminofilta_, ja jossa Runoja koetteloo että kunnialla ylistää\nsitä juhlallista käyttämistä, jolla Kuopiossa rajuutettiin tätä\nmeijän viimeistä Juubel-juhloo (eli Juhlin-juhloo, niin kuin myö\ntätä kuhuttaisimme) osottaa kyllä, että se on valinut yhen aineen,\njoka oli kokonaan ulkopuolella hänen mieli-luontoansa. Se ei tässä\nviritä virttensä viinan-tiloilla, eikä tuttavien parvessa, kussa se\naina Runoillansa oli \"Kukko linnassa.\" Tässä tavataan ainoasti yhtä\nyksinkertaista yritystä (sic!) että kehua näillä vierailla nimillä,\njoihen sovittamista meijän kieleemme aina on vaikia, ja teköo meijän\nRunojamme yheksi kuivaksi Tarinamukseksi; vielä siittennik, kuin\nheihin tunketaan näitä pitkiä vuosi-lukuja, jotka ovat luettavia,\nvoan ei laulettavia. Tätä vikoo tavataan ussein nykyisämmissä\nRunoissa, joka on syntynyt siitä, että ne ovat ikään kuin yht-aikoo\naivotut sekä Runomukseksi, että Tarinamuksen varaksi; mutta --\n\"ei sovik kahta Kuninkasta yhteen linnaan.\" Muutoin niin kieli\non tässäkin selvä ja sointuva, ja kussa ei puhutak _Lutheruksesta,\nWittenbergistä, Melanchthonista, Tetzelistä, Samosatenista ja\nUpsalasta_, eli Rohvessoriloista ja Tohtoriloista (yksi merkellinen\nsanan-pepu talonpojan suussa) niin siinä aina äimistyy oatoksia aika\nRunojan.\n\n    Tuli toas kynälle kyyti,\n    Vuoro vuollulle sulalle.\n    Halaistulle höyhenille!\n    Pännä pistetty läkissä\n    Muisto-merkkiä tekeepi\n    Kansan kasvavan etehen.\n    Tulevaisten tunnustella\n    Juhlan julkisen pitosta,\n    Johon Keisari kehoitti,\n    Suuri voipa voimallinen,\n    Valtias Venäjän-moalla.\n\n    Kuin oli kulunut kaikki\n    Loka-kuu lopulle käynyt,\n    Vuonna kuin on kirjotettu\n    Ja tuli tuhannen peälle\n    Kului kaheksan sataa\n    Sen peälle seitsementoista:\n    Silloin siunattu Solenni,[33]\n    Juubel-juhla julkisesti\n    Vietettihin vielä kerran.\n\n    Esivalta ensin, kaikki\n    Herrat oikenen omaiset\n    Sitä suurella ilolla\n    Kuuluttivat, kunnialla.\n    Sitä Piispatkin pitivät,\n    Rohvessorit ja Rovastit,\n    Kaikki myöskin Kappalaiset,\n    Kaikki kappelin papitkin,\n    Apulaiset aivan kaikki\n    Henkellisellä halulla\n    Kutsuvat kokohon ensin\n    Seurakunnat selkiästi,\n    Aivan oamusta varahin.\n    Kaunistivat kirkot vielä\n    Varsin kynttälin valolla.\n    Itse peällensä pukivat\n    Juhla-voatteensa valitut;\n    Siitten astuivat sisällen\n    Heti Herran huonehensa,\n    Voimalla varustetulla\n    Seurakunnillen selitit,\n    Ilmoittivat ihmisillen\n    Opin oikian menoista,\n    Jonka Tohtori totuinen,\n    Julkinen Jumalan pappi,\n    _Lutherus_ lujaksi laitti[34]\n    Kaupunkissa kaukaisessa,\n    _Wittenbergissä_ perusti.\n\n    Paljon siitäkin puhuivat,\n    Kuinka kunnian Jumala\n    Hänen voimalla varusti,\n    Lahjoitti lavian tievon\n    Henkellisissä hänellen;\n    Pani paljon uskallusta,\n    Rohkeutta runsahasti\n    Yli Poavin ylpeyven.\n    Apulaisen annoi vielä\n    _Melanchthonin_ mainittavan.[35]\n    Nämät tohti toimellansa\n    Vastoin Poavia puhua,\n    Sekä _Tetzelin_ tekoja,\n    Niin myös _Samosateninkin_,\n    Jotka oli Poavi pannut\n    Synnin kaupalle sysänyt;\n    Raha rikosten etestä\n    Piti Poavillen tuleman,\n    Kirja siitten synnin peälle\n    Piti _Tetzelin_ tekemän,\n    Että vielä eteskinpäin\n    Soapi synnissä eleä.\n    Monta muuta kauhistusta,\n    Taikaisiakin tapoja,\n    Muita Munkkien menoja,[36]\n    Jot' ei kykene kynällä\n    Panemaan paperin peälle,\n    Oppimatoin ollenkaan,\n    Kosk' ei Oppinut osaja[37]\n    Poavin juonia jutella.\n    Katoi kirjat kaupunkeista,\n    Katoi kaikista kylistä,\n    Ei soatu sitä lukea.\n    Vähä kuulla kirkoissakin,\n    Eikä yhellä ajalla\n    Soanut soarnata kukana\n    Siinä selvässä valossa,\n    Kuin sen _Jesus_ jätti meillen.\n\n    Voan koska herahti Herra\n    Tämän sankarin sytämmen,\n    Josta silloin soarnattihin;\n    Tämä soatti soarnoillansa,\n    Kaunihilla kirjoillansa\n    Ristikunnat rikkahaiksi.\n    Annoi Roamatut avata,\n    Laitti lapsille osansa.\n    Kirjat kaunihit kätehen,\n    Joihin kuitenkin käsittit\n    Kaikki kalliimmat asiat.\n\n    Koska nyt kolmet sataa\n    Aastaikoja alusta\n    On jo kuitenkin kulunut,\n    Koska yhteinen kokous\n    Sattunut on Upsalassa,[38]\n    Kussa nyt itse Kuninkas,\n    Seävyt kaikki suosiolla,\n    Isät suurella ilolla\n    Otit vastahan vapaasti\n    Tämän opin onnellisen.\n    Tämän toivotun totuuen.\n\n    Niistä syistä on näkynyt\n    Kuninkaitten kuuluisillen\n    Ruotsin vallassa vapaassa\n    Panna pyhäksi iloksi\n    Ristittyillen riemu-päivä,\n    Jonka Jumala sovitti,\n    Että meille, kuin elämme\n    Sa'an yheksän ajalla --\n    Saimme jo kahesti kuulla[39]\n    Juubel-juhlan vietetyksi.\n\n    Ei tämä elävä kansa,\n    Tuskin myös tuleva kansa,\n    Soane kuulla kutsuttavan\n    Juubel-juhlalle kokohon,\n    Solennille soitettavan.\n    Asiat on aivan suuret,\n    Josta puhumaan pitäisi;\n    Voan on puhe puuttuvainen,\n    Yksinkertainen yritys.\n\n\n\n\nYrjö Hirvoinen\n\nRistiinasta.\n\n\nTalvella vuonna 1823 kulki Juvalla yksi miero-ukko, joka Hevoisineen\nkävi kylästä kylään kiertämässä, eli kerjäilemässä niin kuin meillä\nsanotaan. Hänellä ei ollut muuta reissä kuin yksi säkki, joka oli\nhänen ainua aittansa, ja kussa hään säilytti niitä ruokapalaisia,\njotka annettiin hänelle ja hänen Runo-ruunallensa (Pegás). Minä näin\nhäntä Joulu-pyhinnä _Vintturin_ luonna _Männymäellä_, kussa hään\nyhellä jalallansa lauleli olven eäressä, ja lauluillansa kootti sinne\nkoko kylänkunnat kuuntelemaan. Hänen nimensä oli _Yrjö Hirvoinen_,\nja sanoi olevasek Ristiinasta kotoisin, ehkei hänellä ollut kotia\nniin taivaallista. Ite hään oli varsin onnellinen mielestään, ja\nlauluissaan niin mielullinen, että se heihin unohutti kaikkia muuta.\nNähessäin häntä, juohtui minun mieleen _Diogenes_ tynnörinensä, ja\noattelin: jos _onnellisuus_ ainoastaan seisoo siinä että olla _ilman\nhuoletak_, niin ei löyvyk näitä miehiä onnellisempia! Hänen isänsä,\nsamalla nimellä (Yrjö Hirvoinen) oli ollut sotamiessä, ja asunna\nRistiinan kirkolla; hänen äitinsä nimi oli _Anna Skottman_. Ite\nhään oli jo nuoruutessaan tullut vaivaiseksi oikeesta jalastaan,\nettei hään kyenyt käyvä, jostapa Hevoinen oli hänelle tarpeellinen.\nHään oli ollut aikanansa tolppari; mutta ne moalliset menot eivät\nouk tahtoneet häneltä kävestyä. Hänen vaimonsa _Anna Valkoinen_ --\nsekin oli ollut roaja-rikko, sillä se oli tullut sokeeksi. Niin\nettä se kyllä näytti meistä ouollen, mistä se lie soanut näitä\nilon-aineitansa. Tästäpä nähään että ihmisissä löytyy toinenkin\nmieli, ei ainoasti se luonnollinen tahi moallinen; ja että tämä\ntoinen mieli ussein näyttäiksen meillen luonottomaksi, koska sillä\nei ouk tämä moallinen luonto. Niinpä Ukko _Hirvoinen_ ei pannut\nsuutansa suruillen näistä ruumiillisista murheistansa, mutta\nhukutti heitä näihin henkellisiin huvituksiin, ja oli lauluissansa\nvarsin onnellinen. Hään piti joulua Juvalla kauvemmin kuin ykskään\nmuu. Ja kuin toisten ilot oli aikoa loppunut, niin silloin _Yrjö_\nvielä veisaisi laulujansa kylän raitteilla, ja hujautti heitä\nkujan-suussa.[40] Minä kuulin että hänellä oli monia äkkinäisiä\nRunoja, joita en ole ennen kuulut; ja kuin kyselin näitä, niin\nhään sanoi heijän olevan omatekemiään. Minä otin häntä kanssaini\nPappilaan, kussa minä viinalla laulatin kaikkia hänen laulujansa,\njoista minä tässä toimitan kolmet, jotka ovat minusta niitä\nparaaimmia. Heissä ei löyvyk mitä myö varsin _Runomukseksi_ kuhumme,\nkuitenkin heitä luetaan ajan-ratoksi, muihen puutteessa. Runollisessa\nansiossa hään ei ouk Ryynäisen kanssa verrattavana -- ei ies että olla\nhänen jälkiimmäinen. Kuitenkin olemme asettaneet häntä tähän, ei\nhänen _Runomuksensa_ suhteen, mutta näihen _runoaineensa_ suhteen; koska\nse on tässä ottanut yhtä _tarintavaista_ ainetta (ett historiskt ämne)\nlaulataksensa.\n\n\n\nJYRÄNKÖ.[41]\n\n\nJos tämä Runo on itestään kehno ja runotoin (opoetisk) niin syy\ntaitaa olla aineessa enemmin kuin laulajassa. Se joka tahtoo vähästä\nkehua, tahi paisuu tyhjästä, hänestä nauretaan, niin myös hänen\npuheestaan. Minä en tunnek lukenoonko Heinolaiset tämän Hirvoisen\nRunon kunniaksensa vai pilkaksensa; mutta kyllä ukko, joka ei lie\nmuita kaupunkia nähnyt, on koittanut, että parraan ymmärryksensä\nmyöten ylistää kaikkia, yksinkin portit ja korstenit. Luulisi tämän\nhyväksikin kaupunkiksi, josta näin jalosti lauletaan:\n\n    Ajattelen ankarasti\n    Miten virsi veisatahan,\n    Sana-laskut lauletahan\n    Suloisesta Suomen-moasta,\n    Kylän-peästä kuuluisasta,\n    Herttaisesta _Heinolasta_,\n    _Jyränköstä_ jylkisestä.\n    Siinäpä on kaunis kaupunk'\n    Suloissesa Suomen-moassa,\n    Jos on punaiset pytinkit,\n    Kaikk' on kaksin-kertaisia;\n    Jotk' on sisältä siniset,\n    Kullan karrella kuvatut,[42]\n    Jos on korjat korstenitkin\n    Katon piällä kaunihisti;\n    Kuin on muurit mörjättynnä,\n    Kaklunkit on kaikki tyyni\n    Mualinkilla mualattunna.\n    Onpa ovet oivalliset,\n    Peili-lauvat laitettunna,\n    Ruusun-kanssa ruusattunna;\n    Onpa lukotkin lujimmat,\n    Avaimmet on ankarammat;\n    Onpa puhtaat porstuatkin.\n    Kuin on raput rakettunna,\n    Värin kanssa värjättynnä,\n    Katoksill' on kaunistettu;\n    Kartanot on kauniit kaikki\n    Jylkisessä _Jyränkössä_,\n    Kylänpiässä kuuluisassa,\n    Suloisessa Suomenmuassa.\n\n    Onpa selvät sisus-kalut,\n    Pöyät, kuapit kaunihimmat,\n    Tuolit, sohvat, aivan sorjat.\n    Sänkyt, hyllyt, aivan hyvät,\n    Onpa ikkunat ihanat,\n    Kuin on lasit laitettunna,\n    Kartenit on kahen puolen.[43]\n\n    Voi sinä jyIkinen _Jyränkö_!\n    Kuimma tiijän ajan-tievot,\n    Tunnen tuossa tunnin miärät,\n    Kuin on uurit oivalliset\n    Kammarissa kaikissakin\n    Nauloillansa näkymässä;\n    Kuin on selvät seinä-kellot,\n    Jotk on suatu saliloillen,\n    Jotka soivatte somasti\n    Tuossa korviin kuuvellessa,\n    Kaksin, kolmin kaikkumassa.\n\n    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!\n    Tämä kylä kuuluisampi\n    Suloisessa Suomenmuassa.\n    Asukkaat on ankarammat:\n    Suomenmuani Muaniherra\n    Suomen muata suojeloopi,\n    Halusesti hallisoopi,\n    Oikeuvet oivaltaapi;\n    Onpa kanssa Kammareerit\n    Jylkisessä _Jyränkössä_,\n    Kanselia kassomassa,\n    Jos on Ruunun rotokollat,\n    Kaikki tyyni Suomen-kartat;\n    (Pankottain on paperia)\n    Jos on siitten joka sielu\n    Suloisesta Suomenmaasta\n    Ylöspantu pännän kanssa,\n    Tähän Liäniin laitettunna,\n    Ise kukin kirkko-kunta --\n    Papit Herran palveliat\n    Seurakunnat selvittännä,\n    Kirkonkirjat kirjuttanna,\n    Puhunut Puukhollarillen,[44]\n    Herroillen Herskriivarillen,\n    Henken-panossa on pantu --\n    Kaikk' on tiällä Kanselissa\n    Jylkisessä _Jyränkössä_,\n    Löyvetään löysriivälitkin,\n    Kaikki tyyni karkulaiset.\n    Siitten suuri Suomenkanssa\n    Kanselissa kassotahan:\n    Kuinka huonot huojetaani,\n    Kutka henkelt' heitetääni,\n    Kutka pannaan piä-rahoillen,\n    Asessuorit asettaavat,\n    Luvun-teossa luvetaan\n    (Voatiipikin Esivalta\n    Ruunu-rahan rakennusta.\n    Valtakunnan vahvistusta.)\n    Suloisesta Suomen-muasta\n    Kaikk' oo tiällä Kanselissa\n    Jylkisessä _Jyränkössä_.\n\n    Tiällä tilat tiiätääni --\n    Ruotiloista, Numeroista,[45]\n    Kylän-päitä kysytääni --\n    Jossa suuri Suomenkanssa\n    Joka päivä jutteloopi,\n    Käräjätä kävelööpi.\n    Silloin suuret Suomenherrat\n    Atestista aatteloovat\n    Kuink' on laitettu muan-laissa,\n    Kuinka virkkoi vierasmiehet,\n    Kuinka tunnolla totisti,\n    Kuinka valalla vahvisti.\n    Konttuorista kohottaavat\n    Raja-kartat kasseloovat,\n    Piiri-kirjat perustaavat,\n    Mitankin nimet nimittäävät,\n    Jonk' on tehneet Terehtyörit.[46]\n    Koska piätös piätetähän,\n    Suomenmuani Muaherra\n    Silloin kiäntääpi kätensä,\n    Pännän kanssa piättelööpi.\n    Tähän lak' on laitettunna,\n    Kaikki tyyni Kanseliihin\n    Jylkisehen _Jyränköhön_.\n    Näinpä virret veisatahan\n    Jylkisestä _Jyränköstä_,\n    Hallitukset huastetahan\n    Että tuhmat tuntisivat,\n    Ymmärs' yksinkertaisetkin\n    Suloisessa Suomenmuassa,\n    Oikeuven olennoista;\n    Kuin on kaikki Kanselissa\n    Jylkisessä _Jyränkössä_.\n\n    Voi sinä Jylkinen _Jyränkö_!\n    Tämä kylä kuuluisampi\n    Suloisessa Suomenmuassa,\n    Tallella Ruuniin tavarat,\n    Raketinkin Ränteri'it,[47]\n    Makasiinit Suomenmuassa.\n    Onpa vahvat Välskäritkin\n    Jylkisessä _Jyränkössä_,\n    Tohtoritkin toimelliset.\n    Asetetut Apoteekit,\n    Laitettunna Lasareetit,\n    Jos on siukkoja sisässä,\n    Sairaita suatetahan\n    Suloisesta Suomenmaasta.\n    Tässä köyhät korjatahan,\n    Ruaja-rikot ravitahan,\n    Vaivaisetkin vuatitahan,\n    Ruunun ruuall' ruokitahan;\n    Vielä rohot ruuan kanssa\n    Tohtorit ne toimittaavat.\n    Joka päivä jouvuttaapi\n    Liäkitykset lähättääpi,\n    Pitaliset puhistaapi,\n    Näitä tekis tervehiksi.\n\n    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!\n    Kuin on vahvat Hantverkerit,[48]\n    Suutaria, Reätäliä,\n    Kaupunniss' on Karvalitkin\n    Jylkisessä _Jyränkössä_.\n    Onpa vahvat Varvalitkin,\n    Väkevät on Värjälitkin,\n    Mestarit on melkiämmät.\n    Onpa sielä selvät Sepät,\n    Kisellit on kerkiämmät,\n    Opinpojat oivalliset,\n    Palveliatkin on parraat\n    Kaikissakin kartanoissa.\n    Seurakunta kokonainen\n    Kylänpiässä kuulusassa\n    Jylkisessä _Jyränkössä_.\n\n    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!\n    Kuin on tehty Temppelitkin,\n    Kirkko keskellen kylee.\n    Papp' on Herran palvelia,\n    Jok' on selvä sielun-paimen.\n    Onpa luja Lukkarikin\n    Veisomaani vänkiästi,\n    Herran-iänen hellästi.\n    Sunnuntaina suuri ilo\n    Jylkisessä Jyränkössä;\n    Kuuluu kuparit kotiini,\n    Kirkon-soitto soria kyllä\n    Kaikkuu kaikkiin kartanoihin;\n    Vielä ilo ihanampi,\n    Kirkko-veisu vänkiämpi. --\n    Kuin on portit pyvättynnä\n    Jylkisessä _Jyränkössä_,\n    Rauta-linkut liitettynnä,\n    Pihti-pielet perustettu --\n    Ne on auki avattunna.\n    Ise kukin kotonansa\n    Korvillaase kuunteloopi\n    Usko-virttä veisatessa\n    Kuinka kuutaan hurskahasti,\n    Kuinka palvellaan parahin,\n    Jumalata julkisesti\n    Pyhä-päivee pyhitessä.\n\n    Voi sinä, jylkinen _Jyränkö_!\n    Tämä kylä kuuluisampi\n    Suloisessa Suomenmuassa.\n    Kuin on vahvast varustettu.\n    Vahvat vanki-kartanotkin,\n    Vannoitetut vanki-nihit,\n    Jossa vankit valiltahan.\n    Pahateot paimetahan;\n    Ettei kansass' ois kamina,\n    Seurakunnassa sevutos;\n    Varkaat kaikki vuaralliset,\n    Murhamiehet, muutkin synnit,\n    Esivalta varoittaapi.\n    Ruunun raitat rakettunna,\n    Vanki-talot varustettu\n    Suloisehen Suomenmuahan.\n    Kyyin kanssa kulettaapi\n    Jylkisehen _Jyränköhön_\n    Suahaanpa sakon-alaiset,\n    Viijään vesi-leiväläiset --\n    Nämät vankit vallollahan.\n\n    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!\n    Tämä kylä kuulusampi\n    Suloisessa Suomenmuassa.\n    Tästä harmaat huasteloovat[49]\n    Kuin on ennen ennustettu,\n    Riitinkilla riitattunna,\n    Kaupunniksi kassottuna\n    Tämä paika parahaksi\n    Suloisessa Suomenmuassa.\n\n    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!\n    Kavun-suussa sula salmi\n    Kymin-koski kuuluisampi[50]\n    Jok' ei jeähän jeävykkähän,\n    Suloo syvän-talvellakin.\n    Parahalla pakkaisella\n    Tässä vesi viereksiipi,\n    Lainehtii kuin meren lahti.\n    Ompa silta siihen suotu,\n    Käsi-puut on kahen-puolen,\n    Maantiekin on mainittava\n    Jylkisehen _Jyränköhön_,\n    Jossa Herrat Hevoisillaan\n    Vaunuillansa vaeltaavat.\n    Siitä suuri Suomenkansa\n    Matkojase matkustaapi,\n    Asioita ajelloopi.\n\n    Nyt on virsi veisattunna,\n    Seremóni selitetty\n    Jylkisestä _Jyränköstä_.\n    Kielelläin oun kirjuttanna,\n    Mielelläin oun muistuttanna,\n    Älyllä ajattelunna;\n    Nytpä nimensä nimittää,\n    Julkisesti julistaapi\n    Seurakunnan kuuluisasta\n    _Ristiinahan_ pitäjästä\n    _Jöran Hirvoinen_.[51]\n\n                    Hirvoinen.\n\n\n\nHEINOLAN MARKKINAT.\n\n\nKuin Runoja oli lauluissansa ensin ihmitellyt tätä _Jyränkön_\nkaupunkia, niin hään vielä erittäin runoilleepi heijän\n_markkinoista_, niin että se kyllä näyttää, kuin oisi tämä kaupunki\npaljon pyörytellyt hänen mieltänsä. Hään laulaa:\n\n    Mieli-juotella julistan\n    Kuinon syksyllä, suvella,\n    Keväellä kerkkiällä;\n    Silloin suuri Suomenkansa\n    Kovahasti kokountuupi\n    Jylkisehen _Jyränköhön_.\n    Kuin on latsit laitettunna,\n    Miärä-päivät piätettynnä;\n    Markkinat on mainittavat.\n    Jossa samuu _Savolaiset_,\n    _Pohjolaiset_ polisoovat,\n    _Hämäläiset_ helisöövät.\n    Tuli tänne _Turun Liäni_,\n    _Helsinkistä_ suuret Herrat,\n    Kaupunkista Kauppa-miehet\n    Kyyin kanssa kulettaapi,\n    Tavaroita tanhuillen.\n    Kuinon puo'it pyvättynnä,\n    Lauvoista on laitettunna.\n    Silloin suuri Suomenkansa\n    Kaupuniss' on kahen-puolen,\n    Onpa toisia torilla;\n    Piikkinäitä pihti-pieliss',\n    Kahvi-pannuja kavulla\n    Rahtyörit on rakettanna --[52]\n    (Paloviina parempana).\n\n           *   *   *\n\n    _Hämäläiset_ helisöövät\n    Sillan-suussa, sunti-paikka\n    Jossa parret parisoovat.\n    Väki valta vaeltaapi,\n    Tahtoi kuatua kaupunti;\n    Ajoivat Muaherran muahan,[53]\n    Piältä kassoi Kammareerit.\n    Oli vahvat vahti-miehet --\n    Otti kiini kiiruhusti,\n    Voati vanki-kartanoihin.\n    Miehet tuotiin tokki-huusiin.\n    Koska päivä piätettihin,\n    Aamu toinen alottihin,\n    Tuli Tuomar' tutkimaani\n    Kuinka eilen elettäni.\n    Silloin vankit vastaellivat:\n    \"Hyvät Herrat helpoittaaka!\n    Eilen tässä elettäni,\n    Rahallamme ravittini,\n    Toverit on toisin-käsin. --\n    Viina tämän villin suatto!\"\n    Tuomarit ne tutkistivat\n    Juoma-sakot juttelivat.\n    -- Laskit vankit vallollehen\n\n                            Hirvoinen.\n\n\n\nKURVILAN EMÄNTÄ.\n\n\nKurvilan kylässä Ristiinan pitäjässä asui kaks veljestä _Maunus\nja Niiles Torniainen_. Maunuksen akka, nimellä _Anna Himainen_, joka\noli Emäntänä talossa, oli suuri tuhlatar (slöserska) ja hukutti\ntalon tavaroita ylenpalttisella elämisellänsä, josta häntä viimen\neroitettiin talosta pois. Hään läksi silloin tyttäresek luokse,\nnimeltä _Vappo_, jota hään oli toista kymmentä vuotta siitten\npoisnainut _Maunus Tiusaisellen_; ja kussa se viimeisellä joutui\nvarsin köyhäksi. Tässä lauletaan ensin niitä aikoja, kuin näit\ntyttären läksiäisiä piettiin, ja siitten niitäkin, jollon se joutui\npois talostaan.\n\n    _Kurvilass'_ oil korja vaimo,\n    Akka aivan ankarainen,\n    Kovin kuuluisa Emäntä,\n    Sepä käyvä käpsyttääpi\n    Kirkko-tietä kiekkarasti;\n    Sielä panoo pajakkata[54]\n    Kansan kanssa käyvessänsä,\n    Oman talonsa tapoja.\n    Yksin tyttö urhollinen,\n    Piene-läntä piika-lapsi\n    Kerhekästi kätettäni,\n    Kiekkarasti kihlattiini,\n    Sepä naitiin nuapurihin,\n    Temmattihin _Tiusaisehen_,\n    Kopattiin koti-kylähän.\n\n    Käytiin sielä kaltaisissa,\n    Vietiin viinat viemisiksi,\n    Lihat, leivät, lättiäiset,\n    Piti piot Piiallensa,\n    Lävähytti läksiäiset\n    Kotonasek korkiasti,\n    Kuuluisassa _Kurvilassa_,\n    Lattiassa laveassa,\n    Pöyän piässä pökiässä.\n    Kussui vieraita kotiisek\n    Pöyän piähän pökiästi,\n    Yökaueksi ylpiästi.\n\n    Iltaisella istuttiini\n    Rekeheni riemuisesti,\n    Ahvakkaasti ajettihin.\n    Oli kuasot kannoilahan\n    Puhemiehet puolellahan.\n    Ruuna eissä roilottaapi\n    Yli pellon ylpiästi,\n    Rokan iäreen röyhkiästi,\n    Pöyvän piähän pökiästi.\n    (Kohta koto muistettava\n    Kuuluisassa _Kurvilassa_,\n    Jossa huomena hölisi,\n    Hiäväkiä helisi).\n    Ilon kanssa erettiini --\n    Sukulaiset suuta anto,[55]\n    Kättä kaikki kämmen-päihen.\n    Täss' on suvut, sulhaisetkin,\n    Pökiämmät poika-miehet\n    Miniätä mielivätten,\n    Rikkahaita riitelöövät\n    Kaunihita kasseloovat.\n    Täss' on lapset laitettavat\n    Kuin on tyrsät tyttäretkin;\n    Ouvot ovat orpanoina,[56]\n    Karva-piänä kartanoilla.\n\n    Tulipa kesä kerkiästi,\n    Tuli lehti lempiästi,\n    Ruoho puhkeis röyhkiästi.\n    Laskit Lampaat laitumellen.\n    Karjat kaikki kartanoillen.\n    Tulipa ruuasta rojua,\n    Tuli viljasta vihelys,\n    Tuli sota syömisestä,\n    Tuli rahasta räminä,\n    Tuli pannuista parina,\n    Tuli karjasta kamina,\n    Tuli nuja nuotastakin\n    Tuli riita riistastakin.\n    Aitat lyötän aukioksi.\n    Ei ou elo ennellään. --\n    Jopa ero ilmistyypi!\n    _Nikolausipä_ nimeltä\n    Ilmaisekse Isännäksi,\n    Akka aivan ankarainen\n    Ennustaiksen Emännäksi.\n\n    Pilkall' syötiin suola-heinät\n    Pimiässä pirtihissä\n    Sakeassa savuhussa\n    Petkelellä pieksettihin.\n    Lapset laulaavat kotona:[57]\n    \"Makea on maito kulta\n    Kaunihista koalin kanssa;\n    Meill' on leikki leivästäkkin,\n    Parittain on pannujamme,\n    Kaksittain on kattiloita,\n    Lehmiä on leviästi,\n    Lompakoita laviasti;\n    Koska uutinen ulettuu\n    Elon-ajat ennättääpi,\n    Huasioita havakasti,\n    Kahiloita kukkuloinsa --\n    Näkyy näitä nuapurihin.\"\n\n                         Hirvoinen.\n\n\n\n\nLassi Lappalainen\n\nJuvalta.\n\n\nJuvan pitäjä, Savossa, tuloo mainittavaksi niistä moneista\n_Runojoista_, jotka se on jo kasvattanut, ja joita se ehkä vielä\nkasvattaa. Koska se on ikeän kuin minun syntymäpitäjä, kussa minä\nolen ensin ruvenut harjoittamaan ja oppinut ymmärtämään tätä Suomen\npuhetta, ja kussa minä olen ensin koetellut että kansan mielestä\nulos-miettiä heijän runomuksiansa -- niin se on minun velvollisuus,\nettei unouttaa näitä omiamme puhuissain muista virren-tekiöistä.\n_Juvan_ pitäjän tunnen minä tässä tarkoituksessa, paremmin kuin\nyks-kään muu; ja taijan sanoa, että siinä löytyy harva kylä, kussa\nei tavatak Runoja ja Runo-niekkoja. Niin se on ollut vielä näinä\naikoina, soannethan vastapäin kuulla, jos tämä kaunis tapa\nharjoitetaan hänessä vielä vastakin, eli jos se keäntyy (niin kuin\nmoni muu pitäjä) tyhjäksi ja kolkoksi laulun-aineista.\n\nTo'istukseksi minun puheini, tahon minä julistella muutamia näistä\nhänen täänaikuisia _Runon-tekiöitä_, joista tämä _Lassi Lappalainen_\noli Sotamies, ja asui _Tuhkalan_ kylässä, _Remojärven_ pohjalla.\nKoska minä kotona ollessain en ymmärtännyt ottoo tarkempoa tietoa\nnäistä miehistä, niin minä en nytkään tunnek hänestä muuta, kuin\nettä hään v. 1807 sepitti seuravaisen Runon, jonka _Lassi Oinoinen\nLehkolasta_ lauloi minullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.\n\n\n\nHEVO-VIRSI.\n\n\n_Pekka Moarainen Pylkkelänniemeltä_ lainais kerran Hevoistansa,\npalkan eistä, _Mikko Kovaisellen Tuhkalassa_. Joka kynti sillä\nkunnekka se uupui. Silloin otti hään ja serkkunsa keralla (nimeltä\n_Jussi Kovainen_) tappo Tamman, josta asiasta _Lappalainen_ teki\nvirrensä.\n\n    _Lappalainen_ luatu-poika[58]\n    Alko kylpyä kysäillä;\n    Tulipa tuolla puheeksi\n    Koska _Kokinkin_ pakinaksi.\n    Siinä samassa sanoopi:\n    \"Mieleni minun tekööpi\n    Rueta Runon-tekooni,\n    Hevo-virttä laulamaani.\"\n\n    _Kokkipa_ kotona sanoo:[59]\n    Joka-aamu aatteloo:\n    \"Mistä Hevoinen suotaneen?\"\n    _Kokki_ käsineet käteesek!\n    Alko tietä telkentellä\n    Pitkin _Piiparin_ ahoa.[60]\n    Kohten _Kovaisen_ torppaan,\n    Sen saman setäsen mökkiin.\n    Ei siitten _Simoiseen_ käynyt,\n    Eikä pistän't _Piispahassa_;\n    Niinpä mäni _Nilkkilään_,\n    Ei siinä sisässä käynyt;\n    Yli kynnyksen kysyypi,\n    Lapsillenpa lausutteloo:\n    \"Missä tejän miehet ovat,\n    Elikkä emä entuansa?\"\n\n    Vielä mieli _Mikko_ männä\n    Aina auman sivuihten\n    Leveelle _Lehmä-lahelle_,\n    Ynnä _Ylöisen_ sivuihten,\n    Pitkin tietä _Tihmaksellen_.\n    Järitteli _Jääkeriini_.\n    _Pekkapa_ se perehen-miesi\n    Mieli vieraalta kysyä:\n    \"Tuoltakos tulet _Tuhkalasta_,\n    Matkustat majansialtais?\"\n    \"Tuoltapa tulen Tuhkalasta,\n    Matkustan majasialtain!\n    Jos nyt joutaisi Hevoinen!\"\n    Akkapa hyvä auttamaan. --\n    Pekka puhui puolestansa:\n    \"Autan kyllä ankarasti!\"\n    (_Pekka_ pelloilen samoopi;\n    _Mikko_ tuasta tuloopi)\n    \"Ruoka tämän rumentanna,\n    Huonot heinät huonontanna.\"\n    _Mikko_ mieliksi sanoopi:\n    \"Ruuan annan runsahamman,\n    Palkan paremman perästä!\"\n\n    _Mikko_ rehvastiin rekeen,\n    Liittihinpä liisteheillen,\n    Alkopa ajoa kovemmin\n    Niinpä tuota niityn-tietä\n    Pitkin tietä _Tihmaksellen_,\n    Ynnä _Yloisen_ sivuihten,\n    Vieläpä _Viikinkin_ sivuihten;[61]\n    Niinpä mäni _Nilkilähän_,\n    Alko pistellä _Piispahan_,\n    Väinistellä _Viänäisellen_;\n    _Mikkopa_ sivullen sipuupi,\n    Aina kökötti kotiisak.\n\n    Koska kuuli _Kovaisen_-poika\n    Mitä _Mikko_ tuolta toi,\n    Alko aatella kotona --\n    Ensin emänsä tahotak\n    Ilman isän tietämätäk\n    Tekipä jouon joutahamman,\n    Kokotti _Kokin_ mökkiin,\n    Tuota tuolta tietämääni\n    Mitä _Mikko_ tuolta toi.\n    Tupahansa tultuansa,\n    Pirttihinsä piästyänsä:\n    \"Mitäs _Mikko_ siihen virkat,\n    Jos Tamma tasan pantaisiin,\n    Jaettais' jalo elävä?\"\n    _Mikko_ lystist luan anto.\n    _Jussi_ pellollen perätin\n    Ulos uksesta ojensi,\n    Tallusteli Tamman luokse,\n    Luokse luontokappaletta.\n    Alko Tammoonsa taluttoo\n    Pitkin _Piiparin_ ahoa,\n    Suatto saunaasek kupeellen,\n    Peri-ikkunan perään.\n    Siinä samassa sanoopi:\n    \"Kussa se _Jussin_ kurikka?\"\n    _Ellipä_ tuo iänen kuuli;\n    _Elli_ kujasta kurikan[62]\n    Juoksutti _Jussin_ käteen.\n    _Jussipa_ se oli julma miesi\n    Siinä samassa sivalsi,\n    Siihen silmihin väliin,\n    Kohten korvihin väliin,\n    Kulma-luuhun kulahutti,\n    Kiero-luuhun kilahutti.\n    Siitäpä Hepo hervahti,\n    Kyntyisilleen kyhnähti.\n    _Kokkipa_ häntä kohotti.\n    \"_Jussipa_ se oli Julma miesi\"\n    (Hevo ... vihelsi)\n    \"Revon-reittä suahakseen.\"\n\n    Vanha _Kovainen_ kokotti:\n    \"Anna olla ajon-kulmaan,\n    Piästä päivä illoilleen!\n    Sanan lasket _Savonmoahan_\n    Lasket larmin kylällen.\"\n    Mitäs miehet tuosta huoli,\n    Miehet ketti kerkiästi,\n    Nyrkillänsä nytystvetten.\n    _Ellipä_ sitä ensin kysyi:\n    \"Jokos varsa valaistunna,\n    Hepo herttainen ketetty?\"\n    _Ellipä_ sitä ensin neuo:\n    \"Tehkee jako jalohompi,\n    Elkee riiellä risalla,[63]\n    Tapella Tamman-palliolla!\"\n    _Ellipä_ tuohon ensin joutui;\n    Maksat maljaiseen mulisti,\n    Keuhot kopsaasek kohisti.\n    _Kokki_ osall' olallansa\n    Alko astua kotiinsak.\n    Anto osan akallensa,\n    Lapa-luuta lapsillensa,\n    Ise söi paremman palan.\n    Turpa tuhmallen Sepällen,\n    Huulet huonollen Sepällen,[64]\n    Suu-posket Suutarillen,\n    Koko ruato Kovaisellen,\n    ... Virren täkiällen.\n\n                    Lappalainen.\n\n\n\n\nJoakko Keäriäinen\n\nJuvalta.\n\n\nTalonpoika _Joakko Keäriäinen Remojärvältä_ Juvan pitäjästä, on yksi\nniistä _kunniallisimmista ja rehellisimmistä_ miehistä Juvalla,\njoka on sanottu hänellen isommaksi kunniaksi, kuin mikään muu. Hään\non myös kuuluisa niistä töistään, joita hään _moa-viljelemisellänsä,\nkosken-perkauksellansa ja kivi-rovioittamisellansa_ oli aikoin soanut,\nja kussa hään hukutti omaisuutensa yhtäiseksi hyväksi.[65] Mutta myö\nheitämme tässä kaikkia näitä puheenaineita; ja hoastamme ainoastaan\nhänen _Runon-taijosta_, josta se on myöskin mainittava, ikään kuin\n_laulamisestaan_[66] ja _kirjaan-harjoituksistaan_.[67]\n\nNiistä moneista vieraista että omista Runoista, joita hään lauloi\nmullen _Juan_ pappilassa, keväillä v. 1816, s. 14 p. Tammik. tahomme\ntässä luettoo kaksi näytteeksi hänen runomisestaan.\n\n\n\nHEVOIS-RUNO.\n\n\n_Matti Kokkoinen Alamaan_ kylästä, _Mikkelin_ pitäjästä rupeisi v.\n1785 tappamaan Hevoistansa. Hään nakkais häntä jo peähän, josta se\nhervahti voan ei kuollut. Silloin rupeis Mattia peloittamaan, että\npitivät pois pyyhkimän häntä Puumalan komppaniasta Savon jälka-väin\nRykmentistä, kussa hään oli Sotamiessä, nimellä _Örn_. Hään laitto\nseneistä sanan _Joakko Keäriäisellen, Vehmaissa_ (noapurissa) tulla\nsinne lopettamaan tappuuta, koska hään oli jo eiltä-käsin ostanut\ntoisen puolen nahasta. _Joakko Keäriäinen Seppolasta_ teki Runon.\n\n    _Kokkoinen_ koria miesi,\n    _Matti Örni_ ylpiämpi,\n    Koppais kurikan kujasta,\n    Koukin kassoi kartanosta,\n    Jolla Hevoista heläytti,\n    Kohten korviin väliä.\n    Tamma kohta tanhuallen\n    Siäriänsä suoroomaani.\n    Tämäpä tunkiin tupa'an:\n    \"Oisin Tamman tappanunna\n    Pannut henketen Hevoisen;\n    Vaan ei jaksa jäseneini,[68]\n    Eikä voimani yletä!\"\n    Laitto sanaa lapsellansa,\n    Herttaisella _Heikillänsä_.\n\n    _Matti_ läksi matkustamaan\n    Kohten _Kokkoisen_ kotia,\n    Alla-päin paholla mielin.\n    Tapais Tamman tanhualta,\n    Vielä henkissä Hevoisen.\n    Veti tuiman tupehesta,\n    Puukon reisi-puoleltansa,\n    Työnsi rintaan terästä.\n    Siitä veri vieremääni,\n    Käsihillen _Kiäriäisen_.\n    Tekisin tuosta jakoa,\n    Kuinka osahan tulisi.\n    Tuosta persettä _Pekalle_,\n    _Perno Pekan_ emännälle,\n    Jalan _Juakko Hämäläiselle_,\n    Toisen _Tahvo Pulkisellen_,\n    Ala-sikko _Annikallen_,\n    Munaiset muullen pereellen;\n    Puolen siitten sivalsi\n    _Pulli_ pisti povellensa.\n    Maksat vienmä _Matiskalaan_,[69]\n    Itrat kannanma _Iloiseen_,\n    Palliotpa _Puajalahan_,\n    Hoikat suolet _Kunnelille_,\n    Korvat _Kokkoisen_ akalle.\n    Vieläpä veisin männessäini\n    Osuutta _Ollikkalahan_,\n    Taka-jalat Tammastaini.\n    En isekkään ilman jäisi!\n    Vieläpä keuhot keittäisin,\n    Selkä-luut suolaan panisin;\n    Joita paistiksi tekisin,\n    Imeksisin iltikseini,\n    Joulun pitkinnä pyhinnä.\n    Häntä seppä _Hennisellen_ --\n    _Vappu Tarkiain_ tapaisi\n    Hännän _Hennisen_ säkistä.\n    Laiko-suolet _Luatikaisell'_,\n    Pohjukka-suoli Suutarille,\n    Muut räpälät Riätälille.\n    Ei tätä paisteta Papille,\n    Eikä tuua Tuomarille,\n    Eikä lahjakskaan lakihin.\n    Viimeiset virren-tekiälle,\n    Sille jalolle _Juakopille_.\n\n                        Keäriäinen.\n\n\n\nKOIRAN-RUNO.\n\n\nYksi tyttö nimeltä _Poasoinen, Häppälän_ kylästä _Mikkelin_\npitäjästä, tapais kerran kirkko-tiellä yhen juoksu-Koiran,\njonka hänen isänsä _Poavo Poasoinen_ oatteli piteäksensä; mutta\nMustipa tappoi kaks Lammasta _Yrjö Hokkaiselta_, joka löi häntä\nhenkettömäksi. Kuin Keäriäinen läksi näihen kyläläisten keralla\nkyntämään _Haisoan_ syvämmoahan, sai hään tiellä kuullaksensa tämän\nasian, ja teki siihen-liittoon Runon.\n\n    Aika ois ruveta Runoiksi,\n    Lähteä tästä laulamaani\n    Mitä nyt kuuluupi kylässä:\n    Hätä nähhään _Häppälässä_\n    Koiran kurjan kuolennosta.\n    _Puasoinen_ pikiä miesi, --\n    Tytär se oil ylpiämpi,\n    Kohtais Koiran kirkko-tieltä,\n    Toipa tuon kohta kotiisek.\n    Koiroo ois koria nähä;\n    Vuon teki vaivaiset vahinkot.\n    Tappo kaksi Karitsata --[70]\n    _Yrjö_ suuttua sorahti.\n    Kasso kepin kankiamman,\n    Koivusta kovoa puuta,\n    Jolla Koiroa kolautti,\n    Jolla raukkoa ramautti.\n    Koira kohta kuoliaksi.\n    _Puasoinen_ pikiä miesi,\n    Tämä kohta torumaan.\n    _Hokkainen_ kohta häväisi:\n    \"Vieläkös viskoot vihojais?\"\n    (Silloin seivästä sivalsi).\n    _Puasoinen_ pani pakohon,\n    Akka piipatti perästä.\n    Tuosta pistäiksen _Piikkillen_,[71]\n    Pani palliot patahan.\n    Tekisin tuosta jakoa,\n    Vuan ei annak aika myöten;\n    _Lassi Matiskain_ Lautamies\n    Tarkoin kaikillen tasoopi.\n\n                        Keäriäinen.\n\n\n\n\nOatto Tuovinen\n\nJuvalta.\n\n\n_Oatto Tuovinen_ oli kotoisin _Pylkkälänniemeltä, Juvalta_. Hänestäkään\nminä en tunnek muuta, kuin että hään mahto aikanansa olla aika\nRunoja, jota hänen Runot kyllä toistaa. Se näyttäiksen kuin hään\noisi erinomattain ollut Kissoillen rakas, koska se niin mielellään\nrunoilli heistä. Tässä on näitä hänen Kissan virsiä kolmetkin, jotka\nKeäriäinen lauloi mullen.\n\n\n\nVARSAN-RUNO.\n\n\nNuon 40 vuotta siitten, niin juoksi tämän _Tuovisen_ varsa _Kaipialan_\nRysthollin hevoisiin, jotka oli laskettu mehtään; ja seuraisi heijän\nparvessa _Remojärveläisten_ ruoka-mailien, kussa se tuli vikuutetuksi\njalastaan. Tuovinen peätti että Kaipiaiset olivat viskanet sitä\nkivellä. Josta se rupeis runoillemaan.\n\n    _Kaipiaiset_ karnuttaavat,\n    Kylän turmiot tuloovat,\n    Lika-silmät liirettelöö\n    Ruistahansa ruopimasta[72]\n    Kaurojansa karhisemasta:\n    \"Oletkos Suen sukua,\n    Vaiko koiran-kuontolaisten,\n    Kuin söit siären sälöltäin,\n    Varsastain vasemman jalan?\"\n    Vielä _Tuovinen_ toruupi,\n    Valittaapi varsastansa!\n\n                        Tuovinen.\n\n\n\nKISSAN-RUNO.\n\n\nKornetti _Brusin Maivalasta_ osti nuon 40 vuotta siitten yhen Kissan\nTalonmieheltä _Poavo Hyytiäiseltä Tuhkalasta_, jonka hään oli soanut\nlahjaksi toiselta. Siitäpä jo Tuovinen teki Runonsa.\n\n    _Hyökisell'_ oil hyvä lykky,\n    Saipa Kissan _Kilpolasta_,\n    Rahatakkin, tenkatakkin.\n    _Brusinipä_ runsas miesi\n    Tarjois kahta Taaleria.\n    _Hyökipä_ kohta hyrskähti,[73]\n    Narskahtipa nauramaani.\n    Akkapa oil ahnas rahaan:\n    \"Tarpeen on raha talossa,\n    Tuota piestään pehuistakin,\n    Otetaanpa olista jauhot.\"\n    Vetipä lempo _Vesterisen_ --\n    Siäret säkkikin sovitti,\n    Sitopa suuta seisallaan,\n    Heitti hännälle sioo.\n    _Juakko_ kahto karsiasti[74]\n    Tuolta torppaasek tuasta\n    Kissan kurjan kulkemista.\n    _Kilkit_ ne on kiitettävät,\n    Lauleloovat lapsillensa.\n    _Tuomas_ tutkiipi visusti\n    Sitä, saunan salvoksilta\n    Virren värsyä vetääpi.\n    Akat autto akkunasta.\n    Siitä huutoo hujahutti\n    Järven rannalla rajautti\n    Pitkä ukko piertehessä.\n    Suappa tieteä suaren-röhkö\n    _Hyökin_ hyvästä lykystä.\n    Musta Kissa kaupattiin,\n    Harjakkaiset haukattiin,\n    Kuka tästä ilman jääpi?\n    _Asilainen_ akkoineen,[75]\n    _Pennoinen_ perehineen\n\n                       Tuovinen.\n\n\n\nKASSIN-RUNO.\n\n\n_Niilo Myyryläinen Tuhkalasta_ lainais kerran Kissansa vävyllensä,\ntälleh samallen _Poavo Hyytiäisellen_, mutta akatpa unoittivat sitä\nsaunaan, kussa se tukehtui, ja kuoli savusta. Josta _Tuovinen_ toas\nteki virren.\n\n    _Hyöki_ tuiskulla tuloopi,\n    Pakkaisella paukuttaapi:\n    \"Anna _Anni_ Kissiäisi,\n    Hyvä _Niilo_ Niisiäisi,\n    Hiiret syövät hinkaloini,\n    Rotat kantaapi rukiini!\"\n\n    Niinpä kuoli _Niilon_ kissa,\n    _Annin_ ainua eläin,\n    _Hyökin_ saunaan savuiseen.\n    _Simo_-poika sipsattaapi,[76]\n    _Raso_-poika rauskuttaapi,\n    _Niilo_-poika niin sanoopi:\n    \"Ei räkkee kylet kylään!\n    _Puavolla_ on kaita kasvo;[77]\n    _Paavo_ paistin tarvissoopi.\"\n    _Hyökin Matti_ mainihtoopi:\n    \"Käyväänpä nahan-jakoon!\"\n    _Simo_ suuttua suhahti:\n    \"Nahkoin en annak ensinkään,\n    Kukkarot' en kellenkään.\"\n\n                       Tuovinen.\n\n\n\nKISSAN-VIRSI.\n\n\nTämä kolmaas Kissan-Runo on tehty samasta miehestä, ja otettu siitä,\nettä _Pirilänniemen_ Kissa läksi kerran mänemään _Hyytiälään_, jossa\n_Hyöki_ häntä tappo. _Keäriäinen_ ei muistant tästä virrestä muuta,\nkuin alku-sanat, jotka oli näin:\n\n    Läksipä Kissa kulkemaan,\n    Hiiren-surma hiihtämääni\n    Periltä _Perilänniemen_.\n    Tämäpä tuli _Tuhkalaan_,\n    Tunkiinpa _Hyökin_ tupahan.\n    -- -- -- -- -- -- --\n    -- -- -- -- -- -- --\n    -- -- -- -- -- -- --\n\nNäistä kolmesta _Kissan-Runoista_ niin _Hyytiäinen_ paituutti\n_Tuovista_ lakiin, joka tapahtui jo Laintutkian _Maténin_ aikana.\n_Tuovinen_, jota pelloitti Lakihin männä, pyysi toista sovinnollen, ja\nlupaisi hänellen i'äkspäiviks yhen 2:hen rein-alaisen niityn. Mutta\nkuin _Hyytiäinen_ mäni sinne heiniä tekemään, niin tuloo _Tuovisen_ akka,\nja ajo pois hänet. Siihenpä se asia siitten loppui. Mutta kyläläiset,\nkuin saivat asian kuullaksensa, niin panivat nimeksi tällen\nniityllen _Kissan-niity_, ja niin sitä kuhutaan vielä tänä päivänäkin,\nmuistiksi että se oli tarjottu sovinnokseksi näistä kolmesta\n_Kissan-Runoista_.\n\n\n\n\nHeikki Huuhtinen\n\nJuvalta.\n\n\nTolpparin-poika _Heikki Huuhtinen Pitkälahen_ kylästä _Juvalla_,\non yksi hilpiä ja iloisa nuorukainen, joka on vielä toisen\npalveluksessa. Hään oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka v. 1824\npyrki peästäksensä Norin ja Ruotin Suomalaisiin, opettelemaan heitä\nSavolaisten tavalla palon-kyntämistä.[78] Ehkei hään ouk vasta kuin\nnuon 19 tahi 20 vuotta vanha, niin hänessä jo ilmoittaiksen isoja\naljeita (anlag) Runomukseen, niin kuin näyttäiksen näistä hänen\nkokeistaan: niin että toivotaan hänen aikoa myöten tulevan yheks\nkuulaisaksi _Runo-sepäksi_ Savossa.\n\n\n\n\nSIAN-RUNO.\n\n\nTalonpojalta _Tuomas Asikaiselta Pitkälahen_ kylästä katoisi syksyllä\nvuonna 1823 yksi Sika, jonka Suet lie syöneet suuhunsa. Hään otti\nnoapurin- mieheltä _Eiro Siiskoiselta_ toisen Sian siaan, koska se\noli melkeen sen-näköinen kuin hänen omansa. _Siiskoinen_ otti kyllä\nSikansa takaisin, voan _Asikainen_ omisti tätä jälleen, ja tappo\nsitä, josta _Huuhtinen_ teki virren.\n\n    _Ikolan_ suuri emäntä\n    Jolta söi Susi Sikoja,\n    Tappo lempo tallukoita --\n    _Tuomas_ totinen isäntä\n    Saipa säkin seinukselta,\n    Vaels _Vantin_ kartanollen;\n    Pistänpä kohta pihaani.\n    Älyis Tallun tallin eissä --\n    Tämän säkkiisek säväytti;\n    Alko koitsia kotiisek.\n    Sika huusi huikiasti,\n    _Tuomas_ juoksi joutuisasti --\n    (Se ilo ilollen näytti).\n\n    Kuuvennoksen kannon tyttö[79]\n    Jok oil kylvyssä kylässä,\n    Älyspä _Tuomaan_ tulevan.\n    Eukoillen ensin saneli:\n    \"Mistä tuo _Tuomas_ tuloopi?\n    Sika säkissä selässä.\"\n    Eukko _Sohvollen_ sopotti:\n    \"Ole vaiti vaka tyttö,\n    Elä virkaja mitähän!\n    Meiltä söi Susi Sikoja,\n    Tappo lempo tallukoita.\n    Tuomas tuopi nyt Sian,\n    Miltä Sian, kulta kaksi --\n    Nyt toi Sian _Siiskoiselta_.\"\n\n    Suattiinpa sana kylällen,\n    Iso-nauru nuapuriisen:\n    \"Tiäll' on _Siiskoinen_ Sikais!\"\n    _Eerikk'_ tuota essimääni.\n    Älyis Tallun karsinasta --\n    Sepä samassa saneli:\n    \"Tiäll' on miehet meijän Sika!\"\n    _Juhana_ jutusti perästä;[80]\n    Sepä sanoi samatek.\n    _Ikolan_ suuri emäntä\n    Joka väitti viärinpäin,\n    Toisinpäin totisti:\n    Olevan oman Sikase.\n\n    Nouvattiin _Eeva Nopoistaa_,[81]\n    Se sanoi samalla lailla\n    Niin kuin eiltäpäin isäntä.\n    _Piekäinen_, se pitkä tyttö,\n    _Muaria_ mahava piika\n    Toas toiseppäin totisti:\n    \"Se on meijän-talon tallu!\"\n\n                             Huuhtinen.\n\n\n\nNÄPISTÄJÄ.\n\n\nSiiskoisen torpassa oli _Juho Siiskoinen_ ja hänen vaimonsa _Maija\nHaikarainen_ tunnetut nuapuruksissa, heijän näpistelemisestänsä\n(snatteri) josta Huuhtinen v. 1821 synnytti laulunsa.\n\n    _Jussi_ se oli julma miesi;\n    Ei se olt akka armahampi!\n    Joka juoksi _Juonoksehen_,\n    Kohten korsua kokotti;\n    Tallin-usta tarkotteli.\n\n    Olipa _Jussi Juoneksessa_,[82]\n    Ajoipa Akkoa jälestä,\n    _Kalvonimehen_ kavasti.\n    _Muaria_ mahtava imeinen\n    (Joka juoksi joutuisasti)\n    Kiisti _Kilkin_ kartanolle.\n    Siis otti sinisen vyyhän,\n    Märkänä kutais kupoon.\n    Pyysi käyvä _Pyrrhöisessä_,\n    Miehellen mekko-alusta.\n    Tulipa toisehen tupaani,\n    Kannikkata kassomaani,\n    _Ikolassa_ istumassa.\n    Suoloja soristamassa,\n    Tolkia kopistamassa.[83]\n\n    Mies lykkäis lylyen piällä\n    _Tyrysalmen_ tyyntä muata;\n    Suihki kyllä suksen-käret,\n    Kolkki kenkän-kolpottimet,\n    Tasaellen talven-varoo.\n\n    _Puavo_ miehiä parraain\n    Suattopa sanat kylään.\n    _Turuinen_, se tuttu miesi\n    Havais _Puavon_ huastanne'en --\n    Vasta päivee jälemmän\n    Älyis kuhjosen kupeen\n    Kynnen kanssa kynsityksi.\n\n                          Huuhtinen.\n\n\n\nYÖTYRI.\n\n\nTalonpoika _Heikki Lassinpoika Nopoinen_ Pitkälahen kylissä kävi aina\nyökenkässä _Marketta Haloisen_ luonna, joka ei ollut arka Pojillen,\nkunnekka se kerran tuli ilmin, sillä, että uni petti häntä viipymään\nsiinä kovin kauan. Huuhtinen teki tuosta Runonsa v. 1822.\n\n    _Tahvo Haloinen_ tarkka miesi,\n    Joka asuupi _Juvalla_,\n    Pistänpä _Pitkälahellen_,\n    Rehelsipä _Rensin_ muallen.[84]\n    _Tahvoll'_ oli tarkka tyttö,\n    _Marketta_ mahava piika,\n    Viisas virsien-tekiä,\n    Luatu-laulun laittelia,\n    Ankara ajo-hevoinen,\n    Jota k... _Koikkalaiset_,\n    Mielellä'än _Mikkiläiset_,\n    Hipsui _Mikko Puumalasta_.\n    Tapalttui tämä tarina\n    Kymmenees päivä Kyntö-kuussa,\n    Toisen kielen Touko-kuussa:\n    _Nopolasta Pekan_-poika,\n    _Heikki_-poikapa hevelsi,\n    _Suopi-suaresta_ sukaisi,\n    Hevelsi Hevoisen kanssa.\n\n    _Vantit_ luulit varkahaksi\n    _Eerik_ kassoi ikkunasta.[85]\n    Näki _Heikin_ heiluavan,\n    Olkia ottavan kujasta.\n    Nämät kantoi kankahalla:\n    \"Otappas olkia Hevoinen,\n    Syöppäs Ruunain ruumenia!\"\n    Ise juoksi joutusasti\n    Panetti portista pihaan,\n    Kyykistänpä kynnyksellen. --\n\n    _Liisa_ piika, liukas tyttö\n    Laskipa _Heikkiä_ lava'an,\n    Ise laskiin lavan alak.\n    Päivä nousi nopiasti,\n    Uamu tuli ahkerasti;\n    Ei noust _Heikki Nopoinen_!\n\n    _Vantin Matti_ vanha miesi,\n    Taitavainen talon-renki\n    Tulipa saunasta tupa'an,\n    Riensi kohta riihen luokse;\n    Kirves olalla ojensi.\n    Kolkutos kävi kovasti.\n    _Heikkipä_ huoneesta häväisi,\n    Yrittipä ylös-nousta;\n    Laukaispa lavasta tankot,\n    Perä-seinästä perästä;\n    Luiskahtpa luta... t...st.\n    Pläsi pännä... rs...st.\n\n                         Huuhtinen.\n\n\n\nYÖ-JALKALAINEN.\n\n\nTalonpoika _Antti Penttinen Pitkälahesta_ kävi niinikeän tytöstämässä,\nja läksi kerran yö-jalassa _Rekina Liikaisen_ luokse, samassa kylässä;\nmutta tarttuipa kiini ikkunaan, josta Huuhtinen runoilee:\n\n    Pitkä poika _Penttisessä_,\n    _Antti_ se sama armas miesi,\n    Joka työntel' tyttölöitä,\n    Yhtä, toista, yritti,\n    _Haikaraiseen_ kakitti.\n    Saunan luokse savisti,\n    Oven ete'en ennätti;\n    Eipä osant ollenka'an\n    Oven eteen ensinkään --\n    Pist'pä piänsä pienemmästä\n    Ikkunasta niin iloissaan.\n\n    Kävipä kiini kulku'usta,\n    Kiäntyi kaulasta kahisemaan.\n    Suatiinpa sana tupa'ani:\n    \"_Penttisen Antti_ on akkunassa!\"\n    _Heikki_ vanhasta vihasta\n    _Antin_ luokse ahkerasti,\n    _Pekka Lampinen_ perästä --\n    _Antti_ huusi armon-kättä,\n    Kuuees numero kujersi:[86]\n    \"Elä heitä _Heikki_ rukka,\n    Kyllämä tapaini parannan!\"\n\n    Siitten marsi markkinoillen,\n    Saksan-puoti'in savisti;\n    Ott'pa uurin oivallisen.\n    Kohta kulki kurja poika,\n    Toiseen puotiin tupitti,\n    Suamaan sieltä samettia.\n    Tulipa tuostakin kotiin\n    Alko naija nuapurista,\n    _Anna-Stiinoa_ ajeli,\n    _Taltan Ansoa_ tavotti.\n\n                       Huuhtinen.\n\n\n\nYÖTYMYKSET.\n\n\nKuuenos-miehen _Matti Nopoisen_ tytär _Pitkälahesta_, nimeltä _Sohvi\nNopoinen_ piti _Heikki Nopoista_ hyvänä, samasta kylän-peästä.\n\n    Kuuennoksen kunnon tyttö,\n    Kirkon-miehen kiltti likka,\n    _Sohvi, Seiloista_ soriamp',\n    Uotti miestä _Mikkelistä_,\n    Puuter-piätä _Puumalasta_.[87]\n    Olipa junkkari _Juvalla_,\n    Pieni poika _Pitkälahelta_\n    Joka -- -- -- -- --\n    Suotiinpa sana kylään,\n    Iso-nauru nuapurihin.\n    _Sohvo_ sotki puolestansa:\n    \"Se on nyt meijän _Tiinan_ töitä,\n    Suatti hyvän sisarein!\"\n\n                           Huuhtinen.\n\n\n\nYHTYMISET.\n\n\n_Antti Asikainen Pitkälahesta_ likisti metässä _Tiinat Pekantytär\nNopoista_, mutta sattupa kyläläiset siihen, heitä hätyyttämään. Josta\nHuuhtinen laulo:\n\n    _Asikaisen Antti-poika_\n    Kävi pyhinä kylillen,\n    _Nopolata_ nouatteli.\n    _Tiinapa Anttisen_ älysi!\n    _Antti_ juoksi ahkerasti,\n    _Tiina_ aivon ankarasti;\n    Sipuvatten _Silta-suollen_,\n    Luajallen _Lampisen_ muallen,\n    _Lehmäniemen_ lehto'on.\n    Kylä kuuli --r-- iänen,\n    Nuapurit --t-- natinan.\n\n                      Huuhtinen.\n\n\n\nSYÖMÄRI.\n\n\nTalon-isäntä _Tuomas Asikainen Pitkälahen_ kylästä tuli kerran\nlankonsa _Poavo Montoisen_ luokse, samassa kylässä; ja söi siinä\nsillä innolla lihoa, että juuttui palainen kulkkuun, josta hään\ntukehtui ja kannettiin pyörtynynnä pihallen, kussa Montoinen viimein\nsai liha-kyörän pois kulkusta, jonka hään pisti omaan sunhuusak,\nsanoilla: \"ei minun tavarain pie hukkaan joutua; jos ei hänelle\nkelpoo, niin kelpoohan mullen,\" ja silloin se nieli sitä mahasek.\nTästä sai Huuhtinen virsi-aineensa.[88]\n\n    _Ikolan_ isäntä-miesi,\n    Armas _Tuomas Asikainen_\n    Kävi pyhinnä kylissä.\n    Kestiin piällä keikkumassa.\n    _Montoinen_ miesi mokoma\n    Kussui lankosek kotiisak.\n    Lanko tuli, ja tukehtui\n    Liikohin liha-siruin.\n\n    Kuoliana kannettiin\n    Lankon pihan lattiallen.\n    _Montoinen_ mies mokoma,\n    Joka kourist koprallaan\n    Kulkusta liha-kurikkoo,\n    Jota veisellä viteli,\n    Lautasella lapsutteli -- -- --\n    -- -- -- -- -- -- --\n\n                       Huuhtinen.\n\n\n\n\nHeikki Summainen\n\nJuvalta.\n\n\n_Heikki Summainen Kiiskilänniemeltä_, Juvan pitäjästä, on yksi nuori\nRysthollarin poika, joka nuon salakähmässä synnyttää Runojansa; koska\nhään ei ite tahok tulla kuulluksi. Niin on hään e.m. tässäkin tehnyt\nheitä _toisen nimessä_, että sillä välttää tullaksensa asianomaisilta\nvihan-alaseksi. Samassa kylässä asui yksi loisimies nimeltä _Poavo\nKiiskinen eli Köppö_, (niin kuin häntä usseemmittain kuhutaan)\njoka pietään isona velhona ja Runon-laulajana; häntä lykättiin\nvirren-tekiäksi. Että kirjoja on tehty toisen nimessä, tunnetaan\nTarinamuksesta; mutta että meijän laulutkin ovat toisinaan näin\nvarsin vieraalla nimellä kastettunna, on yksi esimerkki, joka on\nerin-omainen, ja joka toistaa ettei heihin aina ouk uskomista, ilman\ntarkempata asian tutkimista.\n\n\n\nVÄVY-MIES.\n\n\nRysthollari _Pekka Kiiskinen Kiiskilänniemeltä_ otti _Joakko Auvista_\n(tahi Avelinia?) Teivaasta vävyksensä, sillen vanhemmallen\ntyttärellensä _Maija Liisallen_; mutta hään piti salassa sitä\nnuorempatakin hyvänä, nimeltä _Eeva Sohvia_, joka tuli tietyksi siitä,\nettä heijän sisaren-lapsi kuuli heijän keskenäisiä puheitansa,\nmehtämajassa, joita hään kotiin-tultuaan ilmoitti vanhimmillensa;\njosta ukko Kiiskinen kyllä kovasti suuttui. Heikki Summainen teki\ntästä Runon v. 1814, jonka Joakko Pulliainen Kiiskilänniemeltä laulo\nmullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.\n\n    _Kiiskilänniemi_, kiitettävä --\n    Siin' on viisaat virren-sepät,\n    Viisaat virsiin-tekiät!\n\n    _Puavo Köppö_ köyhä miesi,[89]\n    Tämä vanha vaiva-sukka,\n    Tämä viisas virren-seppä\n    Ajatteli ajan piälle,\n    Pitkin tietä käyessänsä,\n    Kuinka laulut laitettaneen,\n    Kuinka virsi veisattanneen.\n    (Tätä kieltää _Kiiskiset_,\n    Eikä antais _Auvisetkaan_).\n\n    _Pekka_ puhuu _Purhoisillen_:\n    _Purhoisei_ puhuu _Pekallen_:\n    \"_Teivaassa_ on tietty poika,\n    Sekä Suutar' että Riätäil';\n    Tekööpi työt molemmat.\"\n    Tämä viänettiin vävyks',\n    Otettiin otto-pojaks'.\n\n    _Juakko_ vielä viisi vuotta\n    _Maija-Liisoa_ likisti.\n    \"Laita mulle lapsukkainen,\n    Tahi pieni perillinen!\n    Jos et laitak mulle lasta\n    Niinma suostutan _Sohvia_.\"\n\n    _Juakko_ suostutti _Sohvian_[90]\n    \"Laita mulle lapsukkainen,\n    Tahi pieni perillinen!\"\n    Tyttö näytti tykevällen,\n    Aivan paljon paksummallen.\n\n    Juakko istui eine-puulla:\n    \"Jok' on _Sohvi_ suovallaan?\"\n    (_Pekka_, pieni pentu-koira,\n    Kassoi ala kainalonsa)\n    \"Jok' on poika puoltununna,\n    Jok' on uupuna unehen?\"\n\n    _Pekka_ peitti silmoisensa\n    Käsi-varrella omalla;\n    Kohta tultua kotiinsak,\n    Ensin huasto emännällen,\n    Siitten ilmoitti isällen.\n    Ukko suuttua suhahti,\n    Alko _Auvista_ torua:\n    \"Tuos' on tuutu tyttärelleis![91]\n    Jos on Siat syötettynnä,\n    Rupa-turvat ruokittunna.\" --\n\n                              Summainen.\n\n\n\n\nPoavo Heikkinen\n\nMikkelistä.\n\n\nMinä en varsin tunnek oliko tämä Heikkinen kotoisin Juvalta vai\nMikkelistä; sillä kumpaisessakin pitäjässä löytyy paljon näitä\nsukuisia. Juvalla minä olen kuullut tätä laulettavan; mutta koska\nasiat, joista tässä lauletaan, ovat tapahtuneet Mikkelissä, niin on\narvattava, että laulu on myös siinäkin synnytetty.\n\n\n\nHALPA-POIKA\n\n\n_Erko Raminen_ oli yksi tolppari _Skinnarin_ Hovin alla, Mikkelin\npitäjässä, jolla oli kaks kelvotointa poikoo, _Hanno ja Mikko_.\nHanno oli hevoisen huijari, ja vaihto pois ilman isänsä luatak\nhänen Hevoisiansa, tappeli kirkko-tiellä, ja teki muita semmoisia\nkokkauksia. Tuli viimeisellä myös riitaan isänsäkkiin kanssa, jonka\nhään veljensä avulla sitoi nuoriin. Mutta _Antti Heikkinen_ noapurista\ntuli ukon avuksi, joka irti-peästettynnä otti pakonsa hänen luokse,\neikä ottanut talosta muuta myötensä kuin nuusku-purakkonsa; (joka oli\njo tapahtunut 35 vuotta siitten). Poavo Heikkinen teki siitä Runon,\njonka Joakko Keäriäinen laulo mullen v. 1816.\n\n    _Ramin-Hanno_, halpa poika,\n    Kiljui kovast' kirkko-tiellä...\n    Ori juoksi joutusasti;[92]\n    Laulatteli _Lampisehen_,\n    Pienen _Pietarin_ pihaani.\n\n    Sai siitä Ruunan rumemman\n    Perä-mieheltä _Pekalta_.\n    Vielä lauloi _Lampisessa_\n    Viinan-virttä viimeiseksi. --\n\n    Siitten ajo ankarasti\n    Niitun taakse _Nikkilähän_.\n\n           *   *   *\n\n    Akka vanha vapiseva[93]\n    Toipa rokkaa rohkiasti,\n    Syyvä syntisen ete'en.\n    -- Ropsais rokan ovensuuhun!\n\n    \"Tuolta tuttuni tuloopi,\n    Ennen-nähtyni näkyypi, --\n    Auta armainen minua!\n    Jo minusta mies mänöö,\n    Rahan-suaja raukenoopi.\"\n\n    Otti tuiman tupestansa.\n    Jolla ratko raippa-köyet,\n    Selvät site'et sivalsi.\n    Otti potin ovensuusta,\n    Nenä-kellosek keralla;\n    Heitettehin _Heikkiseen_,\n    Pienen _Heikkälän_ pihaani.\n\n                           Heikkinen.\n\n\n\n\nIkoinen\n\nMikkelistä.\n\n\nKoska minä kotona ollessain en paremmin tiiustellut tätä miestä, niin\nminä en taija varsin sanoa oliko se Juvalta vai Mikkelistä, eikä\nmikä hänen ristimä-nimensä lie ollut. Ettei hään ollut Runon-töihin\ntaipumatoin, selitetään tästä hänen laulusta, josta minä olen kuullut\n3 erinnäistä vaihtausta, nimittäin jo v. 1815, s. 22 p. Lokak. Matti\nVeänäiseltä, Kaskista; siitten Olli Laukaiselta, Luukkalasta;\nja viimen renkiltä Martti Hämäläiseltä, Pihlansalosta, joka laulo\nsitä mulle v. 1816, s. 23 p. Moalisk.\n\n\n\nANTTOLAN-HERRA.\n\n\nAnttolan hovissa, Mikkelin pitäjässä, asui silloin Kirjuttaja _Eerik\nJuh. Virilander_, isäntämiessä. Hään pieksi oman Rakuunasak vaimoo,\nsiitä syystä että se tapais hänen lehmänsä, aijastaan. Josta Ikoinen\nsai virren alkunsa.\n\n    _Ikoinen_ iloinen miesi.\n    Viisas virsien-tekiä,\n    Laitto liänit laulamaani,\n    Kylä-kunnat kuulemaani.\n    \"Herraiseni herttaiseni\n    Kuules kuinka lauletaani,\n    Kuinka virsi viänetääni,\n    Puustavit pujotetaani!\"\n\n    Tämä on virsi _Anttolasta_,[94]\n    Hovin-Herrasta hopotus.\n    Aamulla äkin varain\n    Läksi messään mehuten. --\n    _Eerik Jussi_, julma miesi,\n    Supitpa suurella suolla,\n    Kulkipa kurjan karjan luokse;\n    Löys'pä Lehmät aijastansa\n    Niittuansa nilkomasta,\n    Ajo _Antolaan_ pihaani,\n    Kaikotti karja-kuja'an.\n    Rakuuna paran raukka akka\n    Astu _Anttolan_ pihaani:\n    \"Herraiseeni herttaiseeni,\n    Anna Lehmäini kotiini!\"\n\n    _Virilander_ viisas miesi\n    Ajo akka räppänätä\n    Nahka-piiskalla pihasta,\n    Tuppais nahka-tullikolla,\n    Antoipa korvalle kolauksen.\n\n    Mäni porstuppaan pakooni. --\n    Siellä seisoivat sopessa\n    _Jyljänäisen_ julma akka,[95]\n    Kaunis kakkaran varas,\n    Hyvän-leivän leikkeliä;\n    _Poavo Suutarin_ sukkela poika,\n    Kakkaraisen kannattaja,\n    Hyvän leivän lennättäjä.\n\n                         Ikoinen.\n\n\n\n\nRisto Viljakainen\n\nJoroisista.\n\n\nTämä Risto Viljakainen oli asunut _Taipalen_ kylässä, _Joroisissa_.\nTämän hänen laulunsa laulo mullen Oappo Härköinen, Kaskista,\nv. 1815 s. 25 p. Marrask.\n\n\n\nKUKON-RUNO.\n\n\nOatto Härköisellä. Taipalen kylässä Joroisissa, oli yksi vanha Kukko,\njonka akat vaihtovat pois Viljakkalaan, yhteen nuorempaan. Niin Risto\nViljakainen otti siitten ja tappo sen vanhan, josta hään ite teki\nRunon.\n\n    Ah, sinua kurja Kukko![96]\n    Lauloit lammin-lantereella,\n    Mäen-kollossa kakaihtit,\n    Ainoan _Aaton_ kotona --\n    _Kaisan_-vaimon kartanossa.\n    _Kaisoo, Annia_ ajelit\n    Kukon-kaupallen kylällen;\n    _Viljakkalaan_ vikkelästi.\n    _Anni_ aatteli asian,\n    \"Kuinka käynöön Kukon-kauppa?\n    Kumma vaihtan vastatuksin!\"\n\n    Ensin _Ellillen_ puheli,\n    Siitten huastoi _Hannan_ kanssa,\n    Sattupa _Juutihta_ Juvalta,\n    Pitkä piika _Putkolasta_,\n    Savon-niemeltä samatek\n    _Kaupottari_ kahtomaani,[97]\n    _Antin_ morsia mokoma\n    _Kiiskilästä_ käätteli.\n    Vieläpä riukkuisi _Rikina_,\n    _Latuttari_ lasketteli,\n    _Tiina_ juosta tilkiitteli\n    _Antin_ kanssa kalkutteli,\n    _Annukka_ ajo perästä. --\n    Ah, sinua julma _Jussi_,\n    Kesken koipesit kotihin,\n    Lippaisit liinan-liolta,\n    Kapinata kahtomaani.\n    \"Onko Kontio kotona,\n    Kukon-surma suutuksissa?\"\n    _Risto_ juosta riipotteli,\n    Piian kanssa piipotteli;\n    _Liena_ lensi liien ette'en\n    Pankon luokse painutteli:\n    \"En annak pata'in panna,\n    Siivo-veteen siivekkästä!\"\n    _Hanna_ paipatti patoa.\n    _Maija_ muita mahtavampi\n    Ei voi kuunella kumossaan,\n    Eikä toisessa tuvassa.\n    Kukon-virttä veisattavan.\n\n                        Viljakainen.\n\n\n\n\nLassi Nissinen\n\nJoroisilta.\n\n\nLassi Nissinen Kaijolta, Joroisin pitäjästä, yksi pitkä\nrokon-arpinen mies, on yksi niistä kuuluisimmista Runojoista sillä\npohjalla, ja myöskin vahva loihtia. Hään kävi mun luonnain s. 25 p.\nTammik. v. 1816, ja luetteli koko vuorokauven lukujansa. Hänellä\noli paljon omiakin tekemiään,[98] jotka muuten oisivat olleet somat\nteoltaan, ellei heissä oisi ollut niin paljon näitä roakoja sanoja,\njotka teki heitä valaistunneillen korvillen varsin karkeiksi.\nYksi, kussa heitä vähin tavataan, olkoon tässä näytteeksi hänen\nRunomuksestaan.\n\n\n\nKISSAN-RUNO.\n\n\n_Tahvo Monoisella Tuusmäin_ kylässä _Rantasalmen_ pitäjässä, oli\nyksi suuri Kissa, joka usseen juoksenteli _Pakkilaan, Martti\nPakin_ luokse. Niin tapahtui kerran, että hänen vaimonsa _Rikina\nTuuhattar_ tappo häntä ruoka-tuassansa; josta Lassi Nissinen,\nKaijolta, teki Runon.\n\n    Alotanma aika veisun,\n    Virren värsyn viisahamman,\n    _Monoisell'_ oli muoti Kissa\n    Joka juoksi joutusasta,\n    Vikevästi viiletteli,\n    Painatteli _Pakkilaana_.\n    _Tuuhattari_ tuima vaimo\n    Hirtti kissan kiirehestä\n    Rotan-syöjän rohkiasta.\n    _Tiina Huorni_ tiijon anto.\n\n    Kissa kiljuupi tuvassa!\n    Pistiinpä _Rikina_ pihalen.\n    Otti Kissan kynsihisek;\n    Kissa kisko kynsillänä,\n    Repi leuka-pielillänä.\n    Vei pihallen piiskatakseen.\n    Huoneisen oven sisällen\n    Hirtti hivus-karvoillansa\n    Kytki perse-jouhillansa.\n    Kissapa kiljuupi kiirusta:\n    \"Ei henki hevillä lähek!\"[99]\n    Saipa sieltä sievän puuni\n    Jolla piähään peikaroipi.\n    Kissa kuoli kiirehesti,\n    Rotan-syöjä rohkiasta.\n    Sitä nylki nyrkillänsä,\n    Kisko kissan kynsillänsä,\n    Veritteli veitellänsä;\n    Pani kissan palkan-puillen.\n    Sai saparon lapsillensa,\n    _Martillensa_ maha-paijan,\n    _Rikinalle_ rimpottimet,\n    _Liena-Tiinallen_ tiperon,\n    Isännälle ije-lihan;\n    Esi-jalan emännällen,\n    Taka-reijet renkilöillen,\n    _Mikollen_ mitä tuloopi.\n    Risan anto _Ulrikallen_,\n    Kaula-murun _Kallukallen_,\n    Korvat _Maija Kuosmaisellen_,\n    Mulkut muillen tyttärillen.\n    Piioillen pisi-lihasta.\n\n    Jopa loppu loisten Kissat,\n    Torparien torvi-hännät.\n    Tuli murhe murkinasta,\n    Paha-mieli _Pakkilana_.\n    Viellä ois viiksiä jälellä --\n    Viikset virren laulajoillen.\n\n                             Nissinen.\n\n\n\n\nMikko Koivuinen\n\nTaipalensaarelta.\n\n\nMikko Koivuinen, joka asuu Niemen kylässä Taipalensoaren pitäjässä,\nmahtaa niissä paikoissa olla selvä virren-seppä. Minä en tunne\nhänestä muuta, kuin että minä, Maalisk. v. 1816, kuulin yhen miehen,\nnimeltä _Heikki Inkinen Taipalensoaresta_, laulelevan muutamia heistä.\n\n\n\nNUOTTA-MIEHET.\n\n\nEmäntä _Maija Koivuinen_, Niemen kylästä Taipalensoaressa, torui\naina poikoansa _Matti Koivuista_, siitä että se kävi kaikket yöt\nkalastamassa, ja siitten makaisi kaiket päivät. Koska se ei tuonut\nkyllä paljo kaloja hänen mielestään, niin se luuli että hään anto\nheitä kylään; ja peätti että kerran olla vahtimassa, kahtoamassa\nkuin tulivat rantaan, ellei heillä ollut enemp kaloja, kuin mitkä\nkotihin tuotiin. Niinpä läksi hyvin varain yhtenä oamuna rannallen,\nheitä outtamaan. Miehet, jotka luuli lykkynsä piloavan jos vaimot\nheitä silmiltivät, eivät näyttäneet akoillen sualistansa. Poika,\nkuin ikään keksi Eukon raosta kahtoavan heijän soalistansa, kätki\nkalansa, ja kyseltyä: vastais heitä ei olevan. Josta Mikko Koivuinen\nteki laulun.\n\n    Kumma laulamaan rupian,\n    Ensin laulan Eukon virren.\n    Eukko hiijen hillimätöin,\n    Talon työhön taipumatoin,\n    Jolla aina ol' urina,[100]\n    Kalan-soaliista sanoma:\n    \"Yöllä karkeli kalassa,\n    Kaiken päivän peä kekassa.\"\n\n    Olipa varteessa varahin,\n    Yli kolkan kassomassa,\n    Joko joutuuvat kotihin\n    Koho-miehet -- kontin kanssa --\n    Saisin ne saloa nähä!\n    \"Soapiko varia tehä,\n    Vai ei?\" -- \"On varsin vilua!\" --\n\n                                Koivuinen.\n\n\n\nNAURIS-VARTIAS.\n\n\nTalonpojan akka _Eeva Hämäläinen_, Niemen kylästä Taipalansoaresta,\nkahtoi nauriita itellesek Rysthollarin Heikki Koivuisen\nnauris-moasta. Tämä laitto toissa pänä miehiä sinne vahtimaan. Akka\nkuin tuli, niin miehet sutkivat häntä selkään, josta siitten Mikko\nKoivuinen sai sanojansa.\n\n    Tulipa tora talohon,\n    Suutto kova _Koivuisehen_,\n    Kosk' ei vältyk varkahailta --\n    Vievät nauriit noatineen.\n    Äsken mies mietettiin,\n    Laiha-kuakko laitettiin,[101]\n    Nauriin-vartiaks varahin.\n    Joka oli uskollinen.\n    Tuli vaimo varkahaksi,\n    Naurihita nappomahan.\n    Keksipä tuo kuiva miesi,\n    Karkaisi kohta kamala,\n    Otti vapaa vavan-peästä.\n    Kovan ruasun kouraltansa,\n    Jolla selkeä sivalsi,\n    Turkin piälle tupsutteli.\n\n    Eukko illalla kotiisek.\n    Nosti turkin naulan piälle,\n    Viitan seinälle siveli.\n    Mies kyleltä kysyypi:\n    \"Onkos selkä sen-näköinen?\n    Kosk' on turkki turvonnunna,\n    Nuttu nurian-näköinen.\"\n\n    \"On näitä kepillä lyöty,\n    Patukalla paukutettu.\n    Eipä tuo konna havainut\n    Jos ois ollut vatsa paksu,\n    Ennen kuin selkee siveli,\n    Turkin peälle tupsutteli\n    Hitto _Heikkiä_ himoisi,[102]\n    Lyömään vielä visalla,\n    Panemaan patukan kanssa.\"\n\n                           Koivuinen.\n\n\n\n\nNimen Tietämättömiltä\n\n\n_Juvalla_, niinkuin muissakin paikoissa, löytyy paljon niitäkin\nRunoja, jotka ehkä ovat nykyisempinnä, ovat jo kuitenkin niin vanhat,\nettei muistetak heijän tekiöitänsä. Monet heistä ovat aivan somat, ja\nansaihtee tulla kuultuiksi. Myö olemme seneistä sovittanut muutamia\nnäitäkin tämän kirjan lopulla.\n\n\n\nVAIMON-TAPPELIA.\n\n\n_Pekka Kämäräinen Tuusmäestä_ läksi kerran kaskeensa karsimaan.\nHänen kälyksensä tyttärineen läksipä perästä, ja piiskaisivat häntä,\nvanhasta vihastaan. Yrjö Kämäräinen kuuli hänen parkumista, ja huusi\nakoillen, että hänen piti valittaman asian nimismiehellen. Juho\nRonkainen Laukkalasta, joka laulo tätä mulle v. 1816, s. 1 p. Toukok.\nei muistant kaikkia, eikä kuka sitä oli sepittänyt. Kuitenkin se on\nniin somasti tehty, että se ansaihtee tulla tietyksi.\n\n    Läksi _Pekka_ perkamaani,\n    _Kämäräinen_ kähnimääni,\n    Tuonnek murrolle mittaisi,\n    Kohotulle kaskis-moalle;\n    Sekä kahto, jotta karsi.\n    _Liena_ lippaisi perästä:[103]\n    \"Tyttäreini nuoremmaini,\n    Ota kanssais kassaraisi,\n    Soimonen sota-aseisi!\n    Jolla pieksät piätä vastaan.\" --\n    _Liena_ kiitteli kivillä,\n    Mua-munilla mukkiloipi,\n\n    _Yrjö_ huusi hujautti.\n    Mäin piältä mäkäisi\n    Naisten hätään hävittömän:\n    \"Heretkee naiset helvettiin!\n    Miehen poloisen pelistä,\n    Tok' teist' _Kurkki_ kumman soapi,[104]\n    Rohvorsi ropotin suuren.\"\n\n    _Pekka_ ryysti ryömyllään,\n    Muan kovilla koprillaan.\n    -- -- -- -- -- -- --\n\n\n\nTAPAILLEMISET.\n\n\nSe on kerran tapahtunut _Tuusniemessä Rantasalmella_, koska siinä\njuotiin hautaisia, että yksi niistä juopuneista miehistä oisi yöllä\nhiiskutellut piikoin luokse; mutta sattuipa toiset häntä näkemän, ja\nantoivat akoillen sanan, jotka ajoi häntä poikkeen. Kuka on Runon\ntehnyt, minä en tunne, ainoastaan että _Niilo Ruuskainen_ Laukkalasta\nlaulo mulle sitä v. 1815, s. 31 p. Marrask.\n\n    Kuolipa nainen nuapurista,\n    Emäntä hyvä talosta;\n    Kuhuttiinpa kunnotonta,\n    Kunnotonta, kelvotonta\n    Kestiini kelpo talooni,\n    Jok' oil villi viinan-juoja,\n    Hullu huorien-pitäjä.\n    Otti otsalla olutta,\n    Viinoa kovin veteli.\n    Tulipa hullu humalaani.\n\n    _Antti Kärkkäinen_ ajaapi,\n    Tuppi-tiitinen tuloopi,\n    _Utin-Antti_ uilottaapi;[105]\n    \"Tulkootto akat avuksi!\n    Tiäll' on _Antti_ ajan-raoss',\n    Tunkeksen tupakka-muahan!\"\n\n    _Hipsuttari_ hietas vaimo,\n    Koppais koivuisen korennon:\n    \"Sivallankoma sivuilleisi,\n    Eli piähän paukahutan?\"\n\n    \"Elkäätte Emäntä kulta!\n    En ouk tullut toin-perästä,\n    Ilman suotta irvistimme.\"\n\n                     Nimittämätöin.\n\n\n\nVENTISEN HÄRÄN-RUNO:\n\n\n_Pekka Ventisellä_ oli yksi Härkä, joka mäni Kettuisen hakaan. Niin\n_Kettuinen_ häntä siinä tappo, eikä siitä tullut tietoo sen-koommin,\nennen kuin vasta vuuen peästä, jollon hään tietti nahasta soappaita\nitelleen. Silloin miten lie tullut sanomaan Suutarillen näistä\nnahoistaan, että rupeisivat arvoomaan asiata; joka sillä tavalla\nviimen suatiin ilmiin. _Kettuista_ kuhutaan seneistä _narriksi_, kuin\nei osanut paremmin suutansa pitellä, voan ilmoitti asian, näin omalla\ntuhmuuellaan. Missä kylässä se lie tapahtunut, en taija varsin sanoa,\neikä kuka on tehnyt Runon; vaan Juvalla sitä lauletaan. Minä kuulin\nensin vähä tästä v. 1815 _Niilo Ruuskaiselta_ Laukkalasta, ja siitten\nv. 1816 _Joh. Ronkaiselta_ samasta kylästä; joka taisi sen kokonaan.\n\n    Olipa Härkä _Ventisellä_,\n    Vanhan _Hermikin_ vasikka,[106]\n    _Sormuttaren_ sormi-juotto.\n    Vähä on mieli Ventisellä,\n    Vähä Ventisen tytöllä,\n    Härällä sitä vähempi, --\n    Mäni Kettuisen hakaani.\n    Alko _Kettuinen_ ajella,\n    Kirkon-poika piipatella,\n    \"Tpuiptä, tpupitä, Härköstäini!\n    Kuinma saisin sarven kiini,\n    Tolhon toisehen käteeni;\n    Tok' minun toinenkin käteini\n    Kova koskisin sinua,\n    Henken paikalta panisin.\"\n\n    Uilon ohtahan osotti,[107]\n    Sivals Härkee silmä-luuhun.\n    Härkä kuatu kalliolla.\n    Voipui muahan vuoren piältä,\n    Kahtoipa vielä päivän piälle,\n    Illistiinpä ilman piälle.\n    \"Jop' on päiveä vähältä,\n    Aurinko on pikkarainen,\n    Empä joua nylkemääni;\n    Kylpy jättääpi kotona.\"\n\n    \"Tehkeepä nyt mulle vuue,\n    Tyynyn kanssa tyssätkätten!\"\n\n    Uni petti, vuue voitti,\n    Sänky pehmiä nukutti.\n    Aamu haikia havaitak!\n    Löysi päivän paistamasta,\n    Aurinkon kuumottamasta.\n    \"Voi minua poloinen poika!\n    Jop' on Härkäini hävinä,\n    Suonut sarvi-ruavahaini,\n    Kuhun illalla asetin,\n    Panin päivän-lasketessa.\"\n\n    Alko astua tupaasek.\n    Astu kohta kuapin luokse,\n    Kovaisinta koprahasek\n    Alko veistänsä hioa;\n    Kuraisinta kurskuttaapi\n    Tuollen _Ventisen_ Härälle,\n    _Pekan_ pienen ruavahallen.\n    Pistipä tuiman tuppehesek,\n    Pamppusek pahan-tekiä.\n    Alko astua pesälle,\n    Soro-tietä soirotella.\n\n    Suapi Härän vuoren luokse\n    \"Ole kiitetty Jumala!\n    Eip' ouk Härkäini hävinnä,\n    Suatu sarvi-ruavastaini\n    Kuhun illalla asetin,\n    Panin päivän-lasketessa.\n    Voi minua poloinen poika!\n    Ei ou lapset luahillain,\n    Kynttä pystyssä pitäisi,\n    Kyllämä tähän neuon keksin,\n    Viänänmä vesalla kiini,\n    Koivun-oksalla ojenan.\"\n    Kohta koipehen ajaksen,\n    Veti kohta koiven halki,\n    Munat muahan muksautti,\n    Kiven piälle kiljahutti.\n    ... kynsiisek repäisi,\n    Kiäntelööpi, kahteloopi:\n    \"Mitäs tästä suataneeni?\n    Suapi pitkän piipun-varren,\n    Sen saman savun-vetimen.\"\n    Nylki Härän kokonansa.\n    Alkopa astua ahollen,\n    Väpätä väkeensäk luokse.\n\n    Veli tirskuupi torassa,\n    _Tahvo_ huasto hartahasti:\n    \"Missäs sinut piru pitännä,\n    Paha henki painellunna?\"\n\n    \"Veliseini, Vuariseini!\n    Mull' on tulluna vahinko.\n    Härkä kuoli _Ventsieltä_,\n    Jota illalla ajelin.\"\n\n    \"Kuin on tulluna vahinko,\n    Vastoo siitten parastais!\"\n    _Kämärätär_ kiärä muori[108]\n    Haasteli halu-sanoilla,\n    Puhu lämpi-luoteilla:\n    \"Suattuoon sana taloon,\n    Antoa asian ilmin!\n    Tok se toistenkin tuloopi,\n    Jos ei ennen, niin erossa.\"\n\n    \"Pitä suutais pienempänä!\n    Itek ymmärrän enemmin,\n    Asiasta paljon tiijän.\n    Kannan lihat kotihin,\n    Kosku-torvella tojotan.\n    Ammu Härkä aitassaini,\n    Luiku lukkoihen takana!\n    Lihat suolahan sovitan,\n    Nahka parkiin panemme --\n    Kelmi kenkiä tekööpi,\n    Suapi narri suappahaita\n    Tuosta _Ventisen_ Härästä,\n    Pekan pienen ruavahasta.\"\n\n                     Nimittämätöin.\n\n\n\nNÄLKÄ.\n\n\n_Nälkä_ kuvaellaan tässä kuin yksi mies, jolla oli olki-petkele\nolalla, vehka-vihko kainalossa; ja joka tultua Mikkelistä-päin,\nkäveskeli pian joka kylässä Juvalla. Jos tällä Runolla tarkoittaneen\nniitä isoja nälkä-vuosia v. 1695, 1696 ja 1697, tahi muita\nhalla-vuosia, on tietämätöin; mutta että se on kotoisin Juvalta,\narvataan siitä, että tässä puhutaan hänen kylistä. Meijän Torppali\n_Kalle Pasainen_ Kirkko-kylästä, Jualta, joka lauleli minullen tätä\nRunoo, sanoi sitä olevan pitemmältäkin, vaikk'ei hään sitä muistanut.\n\n    Nälkä näkyypi tulevan\n    Rautajärven jeätä myöten;[109]\n    Olki-petkele olalla,\n    Vehka-vihko kainalossa. -- -- --\n\n    Tunnettiin tuo _Turakkalassa_,[110]\n    Mutt' ei nähty _Niärinkillä_;\n    Havaihtiinpa _Hassolassa_,\n    Piettiin tuota _Piikkilässä_.\n    Kirkon-kylästä kirottiin:\n    \"Mänek tuonek _Männymäellen_,\n    Tietä myöten _Tirrolahan_ --\n    Tuonne tuhmiin tupiin,\n    Talonpoikaisten taloihin!\"\n\n                          Nimittämätöin.\n\n\n\n\nSelitykset:\n\n\n[1] Syy tähän viipymiseen luetaan esipuheessa I:seen Osaan XXXIII:llä\npuoliskolla (Pagina) ja seuravilla.\n\n[2] Lue tästä Otavan esipuhetta.\n\n[3] Tähän luemme e.m. ne \"uusiksi\" tahi \"tämän vuotisiksi\" kuhutut\n_Laulut, Virret ja Veisut_, joita vuosittain tuuvaan Turusta,\nja jotka ovat luonnostaan niin kehnot, että se on kumma jotta\nheitä ostetaan ja luetaan. Tähän luettaisiin myös ne Topeliuksen\nRunoissa nimitetyt _Nykyisemmet Laulut_, ne Oulussa äsken painetut\n_Forteliukselta_ kootut _Suomalaiset Laulut_, suurin osa _Rénvallin\nVeisuista_, ja joku osa ehkä meijän omistakin laitoksistamme.\n\n[4] Nimittäin sillä tavalla, että mikä on _Runomus_, olkoon\najatuksessa tahi kielessä, siks' se jääpiki ikuisesti, ikään kuin\nmikä on soittamus (musik) se on soittamus iankaikkisesti. Muussa\ntarkoituksessa, niin on Runomisen keto varsin lavea, ja niin lavea\nettä se ulottuu taivaaseen. Hänen juohtumukset ovat myös kirjavammat\nkuin päivän säteet.\n\n[5] Jos seneistä multa tunnettomat Runojat, (Skalder) tahi\nRunon-koottajat, tahtoisivat runoillansa lisätä näitä tietojamme,\nja tarkoittoo meijän Suomalaisen Runo-Tarinamuksen valaistamista,\nniin heille oisi tässä tilaisuutta soaha heitä painetuiksi ja\nkunnollisesti toimitetuiksi, jos lähättäävät heitä mullen postilla\ntahi matkustavaisten kanssa. Ja tahon minä mielelläinkin, kostoksi,\ntästä heijän toimeestaan, lähättee heillen kustentamatak yhen\nkirjan-kappaleen (Exemplar) niistä kirjoista kuhun näitä painetaan.\nVielä tahtoisin muistutella, että soisin mielelläin, jos 1)\nlaitettaisiin heihin selitöksiä äkkinäisistä nimistä ja sanoista,\n2) että oisivat kirjutettunna sillä kielen-murrella kuin ovat\ntehtynnäkin, ja 3) että sepittäjöihen nimet ja elämäntievot oisi\nmainittunna.\n\n[6] Lue tästä, Otavassa I Osa, m.m. Tämä Runomus osoittaiksen\ne.m. _alku-sointumisella_ (genom alliteration) kussa joka sana ja\njuotos on jo itekseen sointuva, josta sitä eroitetaan kaikesta\nnykyisestä runomisesta, jossa aina, kahen, kolmen eli neljän sanan\npeästä, tavataan loppu-sointumista (slut-rim) johon peästyämmä\njo unoutetaan hänen eillimäistä vastaussanansa, ellei sitä hyvin\ntarkoitetak peähään, joka toas keäntää työksi ja vaivaksi, joka oisi\nhuvitokseksemme. Tällainen vanhan-aikuinen alku-sointuminen tavataan\nvanhoin _Islandilaisten, Anglo-Saksilaisten ja Messo-Göthiläisten_\nrunomuksessa, joka toistaa että se on ollut _meijän tapainen_,\ntahi että Runomus _pohjoisessa_ on vanhuutessa ollut tois-tapainen\npiiroksestaan, kuin _etelässä_.\n\n[7] Otava, 1 Osa, p. 269.\n\n[8] Ensin eroitettiin ne henkelliset aineet, sillä, että Uskomus\nhävitti sen vanhan Salautsen; siitten eroitettiin ne moalliset\naineet, sillä, että _Tarinamus, Luonnoisuus (Fysiken) ja Luonon\nTietomukset (Natur-wetenskaperna)_ hävittivät Taikaukset ja muut\nturhat tietämiset.\n\n[9] Eikä myö muuta tarvihtek, toistamiseksi tämän nykyisen Runomisen\nluontoa (aineensa suhteen) jos ainoasti nämät kahet sananlaskut:\n\"_Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista, mielettömän\nlausunnosta_\"; ja \"_Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma\ntunnekkaan_\". Jotka sanat myös toistaavat että Runojoissa piti löytyä\nei ainoasti _runomusta_, mutta myös _viisautta_, jota perustaiksen\nsen peälle, että meijän _Runojat_ oli muinon meijän _viisahimmat\nmiehet_.\n\n[10] Koska näissä Runoissa mainitaan (pian kaikissa) vallattomasta\nelämästä, niin saattaa moni ehkä luulla, että elättiin niinnä aikoina\nvarsin kelvottomasti, koska heillä aina oli näitä aineita; mutta\nmyö uskomme toiseppäin, että olivat siviämmät kuin nykyisin, koska\nyksi kunnotoin käytös tehtiin (hänen tavattomuutestaan, owanlighet)\nrunoilla kuulluksi ympäri moata. -- Niinpä sanoivat: \"hyvä kello\nkauaks kuuluu, paha sanoma etemmäks\". Nyt kuullaan tätä järähtämätäk.\n\n[11] Tämä Savon puheen-murreh eroittaiksen eteläisemmissä pitäjissä,\nniin kuin Mikkelissä, Joroisissa, Juvalla, m.m. siitä pohjoisemmasta\nSavon Suomesta, erinomattain puhumisessa (i uttalet) ja vississä\nsanoissa, niin kuin e.m. _ise, veisi, messä, messo, essii, kassoi,\nkussui, tarvissoo, ilmaisekse_, joita pohjoisessa sanotaan _ihe_\n(ite, itse) _veihti_ (veitti, veitsi) _mehtä_ (mettä, metsä) _mehto_\n(metto, metso) _ehtii_ (etti, etsi) _kuhtui_ (kuttui, kutsin)\n_kahtoi_ (kattoi, katsoi) _tarvihtoo_ (tarvittee, tarvitsee)\nilmoittaiksen (ilmotta ihtensä t. ihtesäk).\n\n[12] Myö olemme tässä Runossamme uskallut synnyttää yhen Suomalaisen\nSalauksen (Myth) siitä tähti-sikeristä, jota kuhutaan Väinämöisen\nvirsuksi, ei että niin millään tavalla omistaisimmo sanoillemme\njotakuta mainioisuutta (auktoritet) ainoasti että vallollisesti\nkäyttäisimme omia mielen juohutuksiamme. Vaikka se kuuluupi ikään\nkuin Salauksen luontoon (till naturen af en Myth) ei ainoasti\nettä puhua salaisista aineista, ja toimittoo heitä salaisella\nsanan-tavalla (under en mystisk framställning), mutta myös että\npuheet ovat salassa synnytetyt, josta uskotaan heissä olevan\njonkun isomman ja henkellisemmän voiman kuin ihmisissä -- niin se\nei kielläk meitä salauttamasta (mysticera) meijän aatoksiamme ja\nmielen-juohtumuksiamme (fantasi) maallisissakin asioissa, tahi\npukea heitä siihen salaiseen sa'unpuvuun, joka sillä luonottomalla\neli henkellisella luonnollansa kiinittää meijän mielemme niihin\nluonottomiin (henkellisiin) aineihin, johon meijän ajatukset\npyrkiivät, koska erkanoovat näistä moallisista, luonnollisista,\njoka-päivällisistä asioista.\n\nMyö neämmö esimerkin Ruomalaisten ja Greekkalaisten Runojoista,\nettä yksinäisetkin juohtumukset (dikter) ovat hyvät kaunistamaan\nja kasvattamaan salauksia, jotka oikeutta myöten olla pitäis\nyhteisiä kansallisia mieli-juohatuksia. Eli myö neämmö että\nkaikki heijän Salamus (mythologi) joka tarjoopi sekä Runojoillen\nettä Kuvaeltajoillen lihavia ruoka-maita, harjoitaksensa heijän\njuohtelemuksiansa, on parraittain ainoasti yksinäisten tekoja.\nOisikkohan se siitten meillen kielty viljelemään Runollisia hetelmiä\nsalauksen moasta? Ei ikään! Eihään löyvyk taivaassa eikä moassa\nmitään ainetta, jota emme Runoilla soattaisi liikuttoo. Myö olemme\nseneistä uskaltannut, että varsin omasta peästämme runoitella tämän\nVäinämöisen Virsun syntymisestä, johon myö oomme ottaneet ainemme\nhänen Suomalaisesta nimestään. Myö mainihtemme tätä, välttäiksemme\npetosta, ett'etten luulisi näitä vanhoiksi kansan-puheiksi,\nett'ettenkä kieltäisi teitä käyttämästä tätä asiata mielenne myöten\ntoisenneppäin, jos tahotten. Myö oumme antaneet tämän tähti-sikeren\nilmistyä Väinämöisellen, hänen unessaan, taivahassa oltuansa.\nTämän unen-viettelyksen olemme yhteenkuvonut visseyteksi, hänen\nhavaittuansa. Eli myö olemme tässä salauksessamme yhteenvirittänyt\ntotuutta ja mielen-valetta yheksi runolliseksi tarimaksi,\nkoeteeksi muka, jos kävisi meiltä omin-neuoin synnyttää ja enenteä\nSalamuksemme. Että olemme vieneet meijän Väinämöisemme Homeruksen\nja muihen vieraisten joukkoon, ei piek teitä närkästee -- sillä se\ntapahtuu taivahassa. Että myö tässäkin (taivaassa) olemme koettanut\nkaraista meijän kantelettamme ja meijän Runojamme, on yksi luvallinen\nyritys -- jost ei meitä sakoitettanek.\n\nMaito-heinä, Röd-wäpling. -- Vuohen-kukka, Hwit-Sippa. --\nLehmän-kieli, Lilje Conwalje. -- Apilas, Hwit-wäpling. -- Leivoinen,\nLärka. Mutta Kuopiossapäin se merkihtee Paju-pulmuista, Domherren. --\nEtelätär, Zefiren, Westan- (egentl. Sunnan-) flägten personifierad.\n-- Etelä tuuli tehty henkelliseksi.\n\n[13] Aaronin Saua on yksi Tähtisikeri (lue Otava II.).\n\n[14] Kauan kainusteliin. Myö olemme löytäneet soveliaksi antamaan\nVäinämöisellen Suomalaisen Runojan luonnon, ensin että äkkinäisessä\njoukossa ujostella, ja siitten että ottoo loveesta luontoansa, jolla\nse lumoutti näitä toisia Runon-niekkoja pystymästä häneen.\n\n[15] Lumohuttaa merkihtee tässä, \"förtjusa\".\n\n[16] Runotar, Poetissa, Skaldinna, Sångmö. -- Runottaret, Muserna. --\nLaulatar, Sångerska. -- Soitotar, Spelerska.\n\n[17] Myö pannaan häntä ensimmäiseksi, ei sen puolesta että se oisi\nrunollisessa tarkoituksessa ollut jalompi näitä muita, mutta että se\nasian laveutessa on toimellisempi.\n\n[18] Konsan Heikki, eli Heikki Veänäinen, niin kuin hänen oikeansa\nnimensä oli -- sekin oli yksi hyvä juomari, ja lopetti murheellisella\ntavalla päivänsä.\n\n[19] Vamma t. vaiva -- _Suoni sormia vetääpi_, merkihtee: sendrag\ni fingren. Runoja alkaapi ensin puhua Laulajan pahasta elämästä\nöylöisen päivän pioista, ja sanoo sitä syyksi, ettei hänen laulunsa\ntahtona syntyä. Siitten rupea hään erittäin puhumaan niiten miesten\nmielen-luonnosta, joista runossa lauletaan -- ennen kuin hään rupea\nnäistä peijaisista laulamaan. -- Peä on kieleni t. kielenpeä on,\nj.n.e.\n\n[20] Tämä Lautamies Poavo Eskelinen Kärmetlahesta, (joka oli Lautam.\n_Oaronin_ appi) kuhuttiin myös _Eskel-voariksi_ (niinkuin kohta\nkuullaan) ja oli ennen aikana ollut sota-miessä, mutta laskettiin\npois, sillä että hään palkkais toisen miehen eistänsä. Seneistäpä\nRunoja kuhtuu häntä pilkan-vuoksi _sota-herraksi_. Hänen isä oli\nKihlanmies (Häradsdomar) _Torsti Eskelinen_, Kermetlahesta. -- Torsti\nEskelinen oli Lautamiehen _Poavo Eskelisen_ poika, häntä kuhutaan\n_sata-vaimoiseks_, koska hään mielusteli muihen vaimoja. -- Lukkaria\nkuhutaan tässä _kellon-soittajaksi_ (josta se lie ehkä suuttuna) sen\neistä että se otti palkan kellon-soittamisesta, ehkä hään muilla\nsoitatti. -- Runoja sanoo että se _pyrkki heillä meäkkimään_, (sillä\nse oli kehno lauluillen) _kivun kiussain keralla_. Tässä tarkoittaa\nRunoja että se peäsi Lukkariksi, sillä lailla että se osti itellesek\nhuutoja. Sillä puhe kävi, että hänen veli Lautamies _Oaron Hoffrén_\noli antanut Lainkirjuttajallen _v. Burghausillen_ yhen Lehmän, ja\n_Poavo Eskelisellen_ yhen Hevoisen, sillä eholla, että pitivät\nhuutoo hänen veljensä _Jaakko Kustav Hoffrenin_ Lukkariksi. Tähän\ntarkoittaa Runossa nekin sanat (hänen Hevoisesta) \"korvat korttelin\npituiset\", m.m. -- Tässä ilmoittaa Runoja, että se oli Lukkari,\njoka ensin rupeis hänen kanssaan juonittelemaan. -- Ne haukkuivat\nLautamiestä _Hoffrénia Pukiksi_, siitä että hänen peässä aina istui\nyksi suuri Pukin-nahkainen myssy. -- Vater, (Fader) on yksi sana,\njoka on ruumenetettu Ruotin kielestä, ja merkihtee _kummi_. Näihen\n_Hoffreniloihen_ isä oli muinon ollut Herroinpäivämies Tukhulmissa,\nja ollut kummina Kuninkaan _Gust. Adolfin_ ristiäisessä.\n\n[21] _Is' t. isä_. Runoja sanoo että Oaronin isä oli kyllä ihmisiksi\n(mainittavaa). Kuin ukkoa näin ylistetään, niin poikoa jo sillä\nalenetaan.-- _Rannihinsa t. noapurinsa_ (Granne) on toas yksi niistä\nmeijän kielestämme poisheitettävistä Ruohtalaisista juoksu-sanoista.\n-- _Vihasen-lainen, t. vihalainen, vihainen_. -- _Kiltti_, t. kopia,\nhilpiä, pulski; sekin taitaa olla Ruohtalaisesta sukuperästä,\nnimittäin sanasta Gild. _Okkela_, t. vikkelä. -- _Viinan-tienuilla_.\nSe oli muka viinan-kauppias, ja sillä ansaihti (tienaisi) rahoja.\n-- Karhuiset, oli _Pekka ja Toavit Karhuinen_, sen kuolleen _Risto\nKarhuisen_ poikia. Hyö olivat _moa-kauppioita_, ja mahtoi olla\ntiurijä ja saittoja miehiä; alinomattain moittii Runoja heitä,\netteivät antaneet hänellen oltta, vaikka hään oli kirstun tehnyt. --\n_Kasakka_ merkihtee Karjalankielessä _renkiä_. Saattaa se Venäläisten\nsana olla niin hyvä kuin se Ruohtalainen. -- _Kaukkoinen_ oli\nyksi päivä-mies, joka lie ruvenut Karhuisellen työllen, vähällä\npalkalla. -- _Toavit_ oli nuorempi näistä veljeksistä, häntä\nkuhutaan _Rouvariksi_ (Krögare) koska se piti viinan-kauppoo. Runoja\nsyyttää hänen panneen vetta viinaasek, myöneen pienellä lasilla,\nja hinnan vielä siittennik kohottanneen, kolmet isoa koiruutta\njumalan lahjalla. -- _Ouvot_, t. äkkinäiset, jotk eivät tunteneet\nnäitä hänen juonia; hään kuhtuu heitä ouoiksi, kosk eivät tätä\nymmärtänneet. -- _Kummiksiipi_, panoo kummaksi. -- _Hyökäri_ (Hökare)\nt. Muonan-kauppias; häntä kuhutaan myös _Ruunun-kauppiaks_, koska\nse sota-aikoina v. 1788 oli urakka-mies (Entreprenör) Ruunullen, ja\nsoatti eloa Kuopioon. Kuin Runoja oli näin ikäinkuin lyhykäisyytessä\nensin toimittanut näihen miesten tapoja, niin rupia nyt vasta\npuhumaan näistä peijaisista. Ensin, mitenkä keskustelivat näistä\nkeskenensä; siitten, mitenkä käytiin kuhtumassa näihin; ja siiten\nvasta siitä viinan villityksestä, sekä miehissä että vaimoissa.\n-- _Loppu Lohilta pelko_: sillä ukko oli ollut aikanansa suuri\nkalastaja. -- Loavullans t. loatullansa. -- Muori, merkihtee sen\nkuolleen Risto Karhuisen leskeä, nimeltä Anna Hussoa. -- _Leikkitäk_,\nt. täyvessä toessa. Runoja selittää ettei se ollut sanottu leikin\nvuoksi, mutta että heijän oli oatos piteä kehnoja moahan-laskiaisia.\n-- _Avahin aitan_, on sanottu taka-eillimäiseksi (Hysteron-proteron)\nkuin olla pitäis \"aitanavain\".\n\n[22] -- _Puoint_ t. puotin; _Pukkariksi_ kuhutaan semmoista puusta\ntehtyä avainta, jota pietään ruoka-aitoissa. -- _Marketta_, merk.\n_Marketta Ronkaa_, joka oli Pekka Karhuisen toveri. -- _Kaputtamatak_;\nkuin leivät otetaan pois uunista, niin koavitaan poro pois\nala-puolelta. -- _Veärä-nenäksi_ kuhutaan sitä kuollutta isäntee,\nkoska hänellä oli ollut veärä nenä. -- Kyrsäksi kuhutaan Savolaisten\npaksut leivät. -- _Jussi_, oli Pekan ja Toavetin nuorin veli; se\nmahto vielä olla kasvava poika, koskei hänestä näissä peijaisissa\npaljon puhutak. -- _Hovilla_ tarkoitetaan tässä _Tavinientä_, kussa\nLainkirjuttaja _v. Burghausen_ asui, (jonka pojista yks lie ollut\nKattein); tahi tavottaneen tässä ehkä _Halolan_ moisioo, jossa\nasui Kattein _Torsti Tavasti_. -- _Kakka-seula_, Bröd-soll. --\n_Samuli_. Moaninkan Kappalainen _Samuel Erland Agander_, joka\npiti Ruumis-soarnan. _Jaakolla_ tavoitetaan tässä Lukkaria. --\n_Hieno-seärisiä_, kuhutaan tässä vallasväki. -- Pistää puikohon\npunaisen, merkihtee, että se pisti punaisen Hevoisen aisoihin t.\nvaljaisiin. -- _Poavollen puhuupi_. Se on se ennen mainittu _Poavo\nEskelinen_. Se oli sanottu häpiäksi tain kuuluisan talon, että\nlainata kylästä kaluja: eikä se ollut kunniaksi vieraallenkaan tulla\npitkä-korvalla pitohon.\n\n[23] _Konkari_ (gångare) on taas näitä häijyjä Ruohtalaisia sanoja;\nsuomeksi: \"käymäri.\" -- _Vanha Kaisa_ tahi Lukkarin Anoppi, oli\n_Kaisa Hyttäinen_.\n\n[24] _Hestansa_ (yksi paha haiseva sana) oisihan paremp' sanoa\n_Heponsa_. -- _Kuisti_ (farstuqwist) yksi porstua, joka on tehty\nseinän ulkopuolla. -- _Pontus_, oli Oaron Hoffrénin toinen\nristimä-nimi. -- Turistaiksen ja Peristäiksen merk. että hään niisti\nneneänsä ja pyyhki jalkojansa, ennen kuin läksi sisään. Että hään\nensin rupeisi puhumaan muita asioita, ennenkuin ilmotti peäasiatansa,\non juuri Suomalaisten tapa; ei hyökään ilmoitak kohta asiatansa.\n-- _Naistenpalto_ merk. Naisväen rintaa, t. nänniä. Runoja sanoo\nettä hyö nuorena kävivät yhessä tyttölöihin -- (ehkä olivat naineet\nyksisiä sisaria).\n\n[25] _Mari_ mahto olla hänen vaimonsa. -- Väisälä oli yksi talo\n_Kopolan_, kylässä, kussa Kirkkomies Poavo Väisäinen asui, jota tässä\nkuhutaan _karva-kulmaksi_, koska hänellä oli isot silmänkulmat. Hään\noli Pekan Lankomies, sillä hään oli nainut _Marketta Karhutarta_\nHalolasta, Runoja kuhtuu hänen talonsa Kopoisen kotoksi, koska yksi\nKopoinen ensin lie tässä kylässä ruvenut asumaan, ja josta se vielä\nKopolaksi kuhutaan. -- _Kirkko-veärti_ on toas yksi näitä muukalaisia\nsanoja. _Konkari_ t, konkuri? (kamp).\n\n[26] _Kohta joutuvat kovullen_ t. kokountuvat -- _Pöyän arihan\nakahtiit_. Näitä sanoja minä en itekkään ymmärräk; ellei se olla\npitäis _pöyän arinaan katahtiit, t. asettiit t. pakahtiit_, de\nsågo på, t. makade sig till det rågade bordet. _Arina_ merkihtee,\nen flat häll, offerhäll, ugns-bottnet. -- _Katko_ t. roato, merk.\nerinomattain yhen vanhan luuska-hevoisen. Runoja nimittää aina\nihtesek näin kyhjillä nimillä, että osottoo missä alaassa arvossa\nhäntä piettiin, näitä rikkaita talon-isäntiä vastaan. -- _Runtiksi_,\nkuhutaan heä-paikoissa sitä miestä, joka kulettaa morsiammen voateita\nja muita kaluja siihen uuteen muutto-paikkaan, jo aikoa ennen kuin\nite hiä-rahvas tuloo. Tässä se merkihtee semmoisia köyhiä vieraita,\njotka kyllä ovat kuhuttu, mutta joita ei kuitenkaan lasketak siihen\nisoon pöytään, voan jotka ruokitaan jälestäpäin muihen tähteisillä.\n-- _Rahiksi_ kuhutaan sitä penkkiä, joka seisoo pöyän eissä. --\n_Lavihtalla_, t. laualla; polvi-jakaillemisen kautta (per diaeresis).\n\n[27] _Nukka-vieru_ logg- t. lo-sliten. -- _Turkin-puuhkaat_,\npäls-brämen, kragen; _Puuhkia_, yfwig, stolt, grann. -- _Kasukka_ t.\npitkä turkki. Nuttu huhutaan toisinaankin kasukaksi. -- _Kurehihin\nkuivattunna_, torkad i skrynklor. -- _Korskat_, prydnaber, ehkä\ntässä merkihteevät soappaan nokat; toisessa kohin puhuu Runoja\nkankastuolista (ellei lie joku sana pois-heitetty, josta luetaan)\n\"korskat korvihin rakensi\".\n\n[28] _Runhustan rajoilla_, lupitan kenkän-rajoilla t. ramuilla\n(jotka oli tehty Hevoisen peä-nahasta). -- _Katrakkahan_, t.\narastihin. Tässä Runossa lauletaan että hyö ainoasti aikoivat panna\nhäntä _Sika-pahnaan_, mutta minä muistan kuulleen Hänen ite sanonneen\ntoisessa Runon-vaihoksessa: \"Rusi rukka runteltiin, kannettiin\nSika-pahnaan.\" Asiassa se on yhtä. Mutta myö tahomme muistuttoo,\nettä Savossa on talonpojisa semmoinen tapa, erinomattain häissä\nja semmoisissa pioissa kussa leikkiä tehään, että sanotaan luokse\nsillen koottullen rahvallen, että se joka teköö rauhattomuutta, tahi\nkäytöksillänsä hävittää toisten iloa, tuloo pantavaksi sika-pahnaan,\ntahi noen-karstalla noamatuksi. Ehkä se oli tästä syystä, kuin\nRyynäistäkin tallottiin sinne. -- _Olli_  m. _Olli Hussoa_ Halolan\nkylästä. Se piti Rusin puolta. -- Kakko-puikot, pinnarne om hwilka\nhärfwan hwilar i härfträdet. --\n\n[29] _Mustavirta_ kuhuttiin 2 taloa, kussa asui _Husson_ sukuja.\nHeitä oli kaks veljestä, _Antti ja Olli_, jotka pitivät Rusin\npuolta; jostapa se heitä kyllä kiittää. Antti, joka ei mahtant\nmaistoo viinoo, oli puoltamisellansa vähältä tulla Pukilta\nruoskituksi; taisi se jotaik sanoa seppä Tuppuraisestakin, koska se\nsai siltä korvankolauksen. -- Runoja antaapi _Pontuksellen_ vielä\ntoisenkin Pilatuksen nimen, että sillä vielä enemmin paljaistaa hänen\nkovuutta.\n\n[30] _Vanha Antti_ taitaa tarkoittaa Antti Hussoa. Häänki mahto\nolla Puu-seppä. -- _Riinistäini_ (t. arkustaini) toas näitä\nhäijy-sanoja! -- _Tuohiseppä_. Tämä _Olli Tuppurainen_ oli Karhuisen\ntolpari, ja varsin kehno seppä; seneistäpä Ryynäinen kuhtuu häntä\n\"Tuohi-sepäksi\" ja antaa hänellen muitakin pilkka-puheita, koska se\nlöi hänen puolus-miestänsä. -- _Rautiain_ t. rautio merkihtee \"Seppeä\"\nPohjalaisten kielellä. -- _Aijas-karvainen_, merk. että se oli harmoo\nniin kuin vanha aita. -- _Röky_ t. rökö, on yksi silta-peiteh\n(golfmatta) jota pietään talonpojissa.\n\n[31] _Petettiinpä Pekka vielä_. Tässä ymmärretään _Pekka Hussoa_,\njoka näissä peijaisissa lie tullut hyväilemään _Maija Ronkaista_.\nHäntä kuhutaan _sortiksi_, joka merkihtee yhtä siistoo poikoa.\nGottlannissa kuhutaan myöskin Ruotiksi yksi puolkasvanut poika\n_Sorkiksi_. -- _Hyttylä_ oli yksi kylä; _Hyttylän hyvät emännät_,\ntarkoittaa Eskelisen vaimoo _Hedvig Hyttyistä_, ja Lukkarin vaimoo\n_Liisa Rautiaista_. -- _Mari_ merk. _Maria Ronkaista_, joka silloin\nlie ollut morsiammena, ja tuli siitten naituksi _Pekka Husson_\nkanssa. -- _Vainikkainen_ oli Husson tätin-toveri. -- _Kaisa_ oli\nHusson täti ja Vainikkaisen akka. Hään oli varsin vastaan tätä\nnaimista.\n\n[32] _Matiksi_ kuhutaan tässä raha-kukkaro, joka on typö-tyhjä.\n-- _Riimut_ t. päihtet.-- _Kermo_, (Germund) oli yksi loisimies\nPeräniemeltä, jota Runoja kiittää hänen avullisuuestaan. --\nSoahaksein tästä Ryynäisen Runo-jutusta selvämmen tievon, olen minä\nvariten-vasta Kuopiosta hankkinut rotokollat tahi Lain-toimeukset\n(Rättegånshandlingarne) tässä asiassa; joista nähään, että ovat\nkolmet päivee jutelleet Laissa tästä Runosta, nimittäin s. 1:nä,\n13:nä ja 14:nä päivänä Loka-kuussa vuonna 1791; ja että Lukkari,\nsoahaksensa Ryynäistä syypeäksi, syytti (veljensä kautta) häntä ensin\nmoahanpaniais-päivänä tehneen kirkko-hämmennöksen (kyrkoförargelse)\nMoaninkan kirkossa, ja siitten vielä Karhulassa vastanneen häntä\nhävittömästi, koska häntä tästä nuhteltiin. Vierasmiehiksi\nkuletettiin Talonpoika Antti Pekanpoika Husso Tavisalmelta, Lampuoti\nOappo Ristonpoika Möykkynen Halolasta, Toipari Antti Tuppurainen\nsamasta kylästä, ja renkimies Heikki Vainikkainen Kermetlahesta.\n\nHyö toistivat kaikki yhöllä suulla, että Ryynäinen (joka ehkä lie\nollut vähä rohkeisillan) laulo virttensä vähä toisella tavallaan,\nkoska tämän _Risto Karhuisen_ ruumis-soarnoa piettiin Moaninkan\nkirkossa, josta Eskelinen, joka istui samassa penkissä, nykäis\nhäntä vähä käellänsä; mutta ettei hään laulanut mitenkään veärin,\neikä tehnyt mitään hämmennöstä. Siitten oli hään Karhulassa kysynyt\nsyytä tähän, ja silloin tullut Lukkarin kanssa riitaan, jonka se\noli viimeisellä käskenyt haistella häntä taka-paikoillansa. Muuta\nsyytä eivät hänessä löytäneet: mutta sitä vastoin ilmoittivat\nettä peällen-kantaja Lautamies _Oaron Hoffrén_ oli hetken peästä\npieksänyt häntä pihalla piiskallansa (niin kuin Runossa mainitaan)\njotta hänellä oli ollut silmissänsä viis veri-mustelmia. Oaron\nkannatti syyksi, että hään oli haukkunut häntä Pukiksi, ja kanteli\nyhessä Appensa _Poavo Eskelisen_ kanssa, että Ryynäisellä oli\nollut tapa tehä hävittömiä Runoja _Hoffrénistä, Eskelisestä_\nja Lainkirjuttajasta (Hofrätts Sekreteraren) _von Burghausista_,\njoita hään laulatti kylässä. Koska _Ryynäinen_ teki tätä tyhjäksi,\nniin tuotiin toistajaksi _Vainikkaista_, joka oli kotoisin samasta\nkylän-peästä, ja joka tunnusti kuulleesek hänen, viimeissä\nJuhannus-päivänä Talonmiehen _Tahvo Vainikkaisen_ talossa, laulanneen\n(Lukkarista): \"Luulin Lukkarin hyväksi, kello-soittajan somaksi\"\n(ja Lautamiehestä _Hoffrénista_): \"Nyt minä puhun Pukista, Oaronista\naloittelen, Tasa-turvasta tarisen.\" Hään oli myös laulanut jota-kuta\n_Eskelisestä ja v. Burghausista_, ehkei toistaja tainut tätä\nmuistoo. Ryynäinen tunnusti nyt, että hään kyllä oli Runon tehnyt,\nvoan kielsi kovasti vastaan, siinä olleen minkäänlaista häpeitä\nnäitä miehiä vastaan. Niin kosk'ei Oikeus tainut mitään tähän asiaan,\nniin lykättiin juttu toiseks käräjäks, jollon riita-miehet piti olla\nmolemmis-puolin soapuvilla, toistuksineen. Mitenkä siitten asiata\nsiinä käytettiin, ja jos siinä Ryynäistä laulatettiin, eli jos\nheittivät koko jutun sipo-sillään, en taija varsin sanoa, koska minä\nen ouk ollut hyvä soaha näitä Lain-toimeuksia käsihin.\n\n[33] Solenni, t. julkeus (solemnitet, högtidlighet).\n\n[34] _Martti Lutherus_ oli syntynyt v. 1483 s. 10 p. Marrask.\n_Eisleben_ kaupunnissa, Saksanmoalla. V. 1501 tehtiin häntä\nOpettavaksi (Stubent) _Erfurtissa_, ja v. 1503 Oppiaksi (Magister).\nHään löysi jo silloin yhen vanhan Latinalaisen Roamatun\nOpistonkirjan-koossa (i Akad. Bibliotheket) ja keksi että siinä\nluettiin toista, kuin mitä poavilaiset opettivat. V. 1505 rupeisi\nhään Augustineriläisten papis-kuntaan Erfurtissa, ja sulki ihtesäk\nPapistoon (i ett Kloster) kussa hään poastolla ja ruumiillisella\nkärsimisellä kovuutti ihtesäk, suruissaan ystävänsä _Alexin_\nmurhamista. V. 1507 vihittiin häntä papiksi, ja v. 1508 tehtiin häntä\nOpettajaksi Wittenbergissä. V. 1510 näki hään omilla silmillänsä,\nRuomissa käyessänsä, pappisten koiruutta ja ilkeyttä. V. 1512 tehtiin\nhäntä Henkelliseksi Oppiaksi. V. 1517 s. 31 p. Marrask. naulatti hään\nkoko Saksanmoan nähtäviksi, 95 ajatus-sanoo vasten tämän Tetzelin\nsynnin-kauppamista. Ja koska olivat molemis-puolin ylöspolttaneet\ntoisten kirjoituksia, niin hään v. 1520, s. 10 p. Jouluk. kirjutti\nyhön manaus-kirjan Poavia vasten, jossa se julkisesti rupeisi\nniskoittelemaan hänen kasaan. V. 1521, s. 4 p. Huhtik. läksi hään\nHerroinpäivillen Wormsin kaupunnissa, kuhun hään oli kuhuttu\nesivastaukseen. Hänen matkustamistansa sinne oli yksi kunnia-kulku\n(triumftåg); kaikki tunkeksivat nähäkseen yhtä miestä, joka oli\nuskaltannut riitelemään vasten 100 vuosien tapoin-pahennuksia\n(sedeförderf) ja kaiken henkellisen ja moallisen vallan vasten. Hään\nseisahtui yhen peninkulman ulkopuolella kaupunkin, 2000 miesten\nkeralla, joka oli hänen seurassa, sekä hevoisin että jalkaisin.\nSinä 17 p. Huhtik. astui hään vilpittömästi eteen Herroinpäivillä,\nkussa hään suurella uskalluksella ajoi asiatansa Keisarin kuulla,\nPeä-Hertun (Erke-Hertig) _Ferdinandin_, 6:en Kunnan-Ruhtinaisten\n(Chur-Furstar) 24 Herttuin, 7:en Moa-Grévilöihen (Mark-Grefwar)\n30 Piispoin, paihti monen Ruhtinan, Grévin, Herttuin, Herroin ja\nlähättämien lässä-ollessa. Tässä oisi hään joutunut henken-pauloin,\nellei moni Saksan Ruhtinas oisi ystävällisesti suojellut häntä ja\ntämän uuven mielivalaistamisen, jonka hään soattoi moailmaan. V. 1523\nniin poisheitettiin ensin Wittenbergissä tätä poavilaista messumista\n(Lithurgien) ja nouatettiin uutta parempata järjestystä kirkko-menoin\nharjoittamiseksi. V. 1524 heitti Lutherus pois pappis-vaipansa\n(Munkkåpan) jolla se tarkoitti papistoin hävittämistä, paremmaksi\nhenkelliseksi papis-harjoitukseksi. Vuotesta 1526 vuoteen 1529,\ntoimitti hään Melanchthonin avulla yhen uuven Evangeliumin opin,\nja painutti suuremman ja pienemmän Katekismuksensa. V. 1537\nkirjutti hään Schmalkaldin kuhuttavaiset liitokset, ja v. 1521-1534\nulostoimitti hään sen ensimäisen keännöksen Roamatusta. Hään oli\nyksi oppinut rehellinen ja hurskas mies, mutta luonnostaan oli hään\nsyvämikkö, yksipintainen ja jyrkkä-luontoinen, josta suuri osa\nhänen seurakunnista erkani hänestä, ja yhistivät ihtesäk nimellä\nUuistetut (reformerte). Lutherus kuoli s. 18 p. Helmiki v. 1546\nEisleben kaupunnissa 63:lla vuuellansa, ja hauattiin Wittenbergin\nlinnan-kirkossa. Häntä kunnioitetaan koko ristikunnassa, niin kuin\nkaiken ihmiskunnan onnistaja ja valaistaja.\n\n[35] Philip Melanchthon, joka oli Lutheruksen puolus-toveri\nuskomuksen muutoksessa, oli syntynyt s. 16 p. Helmik. v. 1497\nBrettenissä, Phalz am Rheinin moakunnassa. Hänen isä oli Rustmestari\nGeorg Scharzerd, jonka nimen poika keänsi Greekaksi. Hään oli jo\nnuoruutessa hyvin oppinut vanhoissa kielissä, ja vanhoin-jeännöksissä.\nHäntä tehtiin Oppivaksi Heidelbergissa v. 1510, ja v. 1511\nTietous-Oppiaksi. V. 1518 tehtiin häntä 22 v. vanhana Opettajaksi\nWittenbergissä, Greekkalaisessa Oppimuksessa (Grek. Litteraturen),\nja oli siinä viisauellansa ja mielen-tyyneyellänsä Lutheruksellen\nparhaina puolus-miessä. Hään kuoli s. 19 p. Huhtik v. 1560, 63\nv. vanhana. -- Johan Tetzel oli yksi kuulussa synnin-kauppias,\njoka oli Leipzigista kotoisin. Hään rupeisi v. 1489 Dominikanerin\npapis-kuntaan, ja sai luan käyä ympärin moata soarnoamaan. V. 1502\npani Poavi häntä synnin-kauppiaksi, jota hyövyllistä kauppoo hään\ntoimitti 15 vuotta, ja käytti ne häpiällisimmät apu-keinot näihin\nkujeihinsa. Hään oli käytöksissään ja elämässään niin kelvotoin,\nylenylpiä ja irstainen, että häntä jo kerran tuomittiin ikuiseen\nvankeuteen, mutta vapautettiin Ruomissa, kussa se Poavi Leo X:neltä\nsai synnin peästöstä. Siitten rupeisi hään vielä isommalla koiruuella\n(oförskämdhet) pitämään tätä synnin-kauppoa (aflatskrämeri).\nKulkiissaan Saksan moalla niin Tähti- ja Miekka-miehet (Riddare)\nsoattoivat hänen vaununsa, kussa nähtiin kahta isoa kirstua, joista\nyksi säilytti kauppakirjat (aflats-brefwen) toinen rahat, jotka\nheistä maksettiin, ja jonka peälle luettiin namät sanat:\n\n    Sobald das Geld im Kasten flingt,\n    Sobald die Seel gen Himmel springt.\n\nJoka ois: \"Kuin rahat kirstuhun heläht', Silloin sielu taivaaseen\nvälähe.\" Hänellä oli kuussa 90 Gyldeniä kullassa palkoo, paihti\nruokansa. Sillä tavalla kootti hään rahoa ja kultoo monesta moasta,\nkunnekka Luther v. 1517 anto ulos ajatus-sanojansa (satser) näitä\nkoneita vastaan. Tetzel kuoli Rutto-tauvissa v. 1519, s. 4 p. Heinäk.\njuuri samana päivänä kuin Luther piti sitä kuuluisaa Juttelemusta\n(Disputation) Oppia Eckin vastaan Ingolstadtista. -- Paul von\nSamosata oli muinon yksi Piispa Antiochiassa, joka asetti Syriassa\nyhtä eriuskon-noutamusta (religionsekt) jota kuhuttiin Samosatanaisen\ntahi Paulianilaisen; ja joka eroittiin _kolminaisuen opissa_ (i läran\nom treenigheten) ja _Ristuksen Jumalisuutessa_. Mitenkä Ryynäinen\nsanoo hänen olleen synnin-kauppiana (aflatskrämare) ja luettaa häntä\nLutheruksen aikuiseksi, tainnoon hään ehkä ite parhaittain selittää.\nMutta on uskottava, että koska koko hänen tietonsa perustaiksen yhen\nsoarnan peälle, niin se tuloo sitämyöten mitenkä nämät asiat on\ntulleet Papilta toimitetuiksi.\n\n[36] Munkki t. Pappinen, oli poavilainen pappi.\n\n[37] Kosk' ei oppinut osaja. Se näyttää niin kuin Ryynäinen oisi\nepätievossa Opin-isänästään.\n\n[38] Upsalan kokous, kussa kaikkia poavilaisia menoja\npois-heitettiin, ja nouattiin tätä uutta oppia, piettiin v. 1593.\nMuutoin niin tässä Ryynäisen sananjuotteessa ei ouk täyvellinen\najatus.\n\n[39] Kahesti kuulla. Vuonna 1793 piettiin yhtä Juhlin-juhloo\ns. 8 p. Moalisk. muistoksi Upsalan kokouksen peätöksestä. Jolla\nkunnioitettiin Lutheruksen opin harjoittamista Ruotsin valtakunnassa;\nja vuonna 1817 vietettiin yhtä Juhlin-juhloo s. 31 p. Lokak.\nmuistoksi tämän opin ensimäisestä ilmauntumisesta moailmassa.\n\n[40] Häntä piettiin, ikeän kuin vähä hällä-päissä tahi hölmönä\nmuissa asioissa, ja niin se näytti minustakin kuin ei kaikki saumat\noisvat olleet paikoillansa, tahi kuin joku voarna oisi ollut varsin\nhelpoillaan. -- Hänen Runoissa osoittaiksen paljon huolimattomuutta\nja harjoittamattomuutta; mutta ettei hään ollut ilman runollista\njuohutusta nähään monesta paikasta, liioitten _Kurvilan Emännästä_,\nkussa hänen runossa tavataan yhtä erinkummasta mielen-hilpeyttä ja\nsomaisuulta.\n\n[41] Jyränköksi kuhutaan Suomeksi Heinolan kaupunkia, koska sitä\n1770 vuosiin luvulla rakenettiin Jyränkän t. Jyränkön Rysthollin\nvainiolla, Päijänen rannoilla, Keltin kosken varrella. Jyränköksi\nkuhutaan vielä nytkin tämä lähimmäinen kylä, kaupunnin ulko-puolella.\n\n[42] Kullan karrella t. kullan karvalla. -- Mörjättynnä (smorda) on\ntoas näitä vaivaisia vieraita sanoja, joista oisi parempia itellämme,\ne.m. tellättynnä, tukettunna, voijettunna m.m. -- Värjättynnä (färgade)\nyksi pahalainen juoksusana Ruotinkielestä; Suomeksi: \"painetunna.\"\n\n[43] Kartenit (gardiner) saatais kuhtua Suomeksi lasi-liinoiksi, t.\nakkunan vaipoiksi.\n\n[44] Puukhollari (Bokhållare) on yksi Ruohtalainen sana, joka Suomeksi\nsaattais sanoa Kirjuttama-mieheksi. -- _Löysriiväli_ (lösdrifware)\nt. moa-kulkiain, moa-juoksia, -- Asessuori oomme Suomeksi kuhtuneet\nLainistujaksi.\n\n[45] Ruoti (rote) merkihtee yhtä talonkuntoa joka kustentaa yhen\nsota-miehen, tahi elättää yhen ruoti-vaivaisen.\n\n[46] Terehtyöri (Director) t. Käyttäjä; Peä-käyttäjä.\n(General-Director). Tässä Runossa luetaan niin paljon näitä\nvirka-nimiä, jotta ei ouk paljon heijän Suomentamisesta.\n\n[47] Ränteri'i (Ränteri) t. Vero-huone. -- Makasiini (Magasin)\nt. Elohuone. -- Välskäri (Fältskär t. Parantaja.) -- Tohtori (Doctor)\nOppia. Medicines-Doctor, Paramus-Oppia. -- Apoteeki, (Apothek)\nRohto-huone -- Lasareetti (Lasarett) t. Poto-huone.\n\n[48] Hantverkeri (Handtwerkare), Kalun-tekiä. -- Varvali\n(Swarfware) Pyörittäjä. -- Värjäli (Färgare) Painuri, t. Painaja. --\nMestari (Mästare) Taitaja, t. Taituri. -- Kiselli (Gesäll) Taitava.\n\n[49] Harmaat t. harmaat peät, vanhat ihmiset.\n\n[50] Kymin-koskeksi ei kuhutak sitä virtoa, joka juoksoo Jyränkön\nsivuitten, voan Keltin-koskeksi; joka vasta Iitin pitäjässä\npuottaiksen Kymihin.\n\n[51] Jos Hirvoinen piti ihtesäk isommanna Runo-niekkana Savossa,\nniin se ei ouk laimin lyönyt että virressäkin osottoo tätä\npaha-haisevata oma-kehutosta.\n\n[52] Rahtyöri (Traktör) t. Ruoka-kauppias.\n\n[53] Ajoivat Maaherran moahan, merkihtee että Moaherra tuli\nite ulos kahtoamaan tätä meteliä. Tässä on puhe josta-kusta\ntappeluksesta, joka lie tapahtunut Heinolan markkinoilla.\n\n[54] Panoo pajakkata, merk. että se paipatti paljon kylässä\nomista talon-laitoksistaan. -- Kerhekästi t. ketterästi. --\nKiekkarasti, t. sukkelasti. -- Ahvakasti, t. ahkerasti.\n\n[55] _Sukulaiset suuta anto_, sanotaan pilkan vuoksi; sillä tällaista\ntervihtimistä ei tavatak talonpojissa.\n\n[56] _Ouvoiksi_, kuhutaan tässä ne köyhemmät tahi rumempnäköiset\ntytöt, koska eivät miehet heihin miellyk.\n\n[57] _Lapset laulaavat kotonna_. Tahi tässä ymmärretään Maunuksen\nlapsia, jotka lie muuttaneet emänsä kanssa pois; ja joille tuli\nköyhä elämä, tahi ymmäretään heitä, jotka lie jäänneet kotiin, voan\njotk' ei nyt soaneet ellee niin herkullisesti kuin ennen.\n\n[58] Luatu-poika t. hyvä-loatuinen.\n\n[59] _Kokki_ oli Kovaisen sota-köllö, sillä se oli ollut sotaväessä.\n\n[60] _Piiparin-aho_, kuhuttiin yhtä ahoa t. selännettä. -- _Simoinen\nPiispa_, ja _Nilkkilä_ oli torppia tahi taloja, joihen sivuihten hänen\ntuli käyä. -- _Tihmakset_ oli yksi lampi. -- _Jääkeri_, mahto olla yksi\nmökki. -- _Ylöinen_, tais olla järven nimi.\n\n[61] _Viiki_ oli yksi torppa. -- _Kovaisen-poika_ tarkoittaa hänen\nveljensä Jussi Kovaista.\n\n[62] _Elli_ mahto olla Mikko Kovaisen akka.\n\n[63] Risa, körtel, muskel -- Pallio, njurtalg.\n\n[64] _Tuhmalle sepälle_. Jussi Kovainen oli Seppä, Suutari ja\nPirran-tekiä.\n\n[65] Näistä hänen työ-vehkeistä kirjutti minun Isäin Suomen\nTalon-toimitus-kunnallen (Finska Hushållnings-Sällskapet) joka\nlahjoitti häntä kunnia-rahallansa.\n\n[66] _Laulamisensa_ suhteen niin minun Isäin oisi tehnyt häntä pitäjän\nLukkariksi, mutta hään oli kehno kirjuttamaan, eikä ymmärtänyt\nsanoo Ruohtia, joka aina tarvitaan niin kauan kuin omoo kieltämme\nalas-poljetaan.\n\n[67] Hään oli periselvä kirja-lukemisessa, ja oli niin karaistanut\nmuistinsa, että hään osais suuremman osan Roamatusta ulkoapäin.\n\n[68] _Vuan ei jaksa jäseneini_, sillä se oli muutenkin ollut\nsiukka-sekainen. -- _Heikki_ mahto olla _Kokkoisen_ poika. --\n_Matti (Keäriäinen)_ läksi matkustamaan -- koko virstan peästä. --\n_Pekka_ oli yksi loispoika, _Rokkaisten_ sukuja; hänen äiti, jota\ntässä kuhutaau hänen emännäksi, oli Loatikkaisia. -- _Annikka_ oli\nHämäläisen akka. -- _Pulli_ oli Annin poika.\n\n[69] _Matiskala, Iloinen ja Poajala_ oli talonnimiä.-- _Kunneli_\n(Gunnilda) oli Kokkoisen akka. -- _Ollikkala_ oli yksi talo, josta\nKeäriäinen oli kotoisin. -- _Vappu Tarkiain_ oli Suutar Loatikkaisen\nakka. -- _Laiko-suoleksi_ kuhutan maha-suolet. -- Muut räpälät, niin\nkuin satakerta, m.m.\n\n[70] _Karitsaksi t. karkoksi_ kuhutaan yhtä Lammasta, joka on jo\ntoista vuotta vanha. -- _Yrjö_, nimittäin _Yrjö Hokkainen_. Hään oli\nsora-kielinen, seneistä sanotaan että hään sorahti.\n\n[71] _Piikki_ oli yksi yksinäinen asuva sotamies, Kankasniemestä\nkotoisin. Hänen oikea nimensä oli _Tahvo Lukkarinen_.\n\n[72] _Ruopimasta_ t. mullostamasta. Yksi sana synnytetty Ruohin\nkielestä.\n\n[73] _Hyrskähti_ t. puhkeis niinkuin nauramaan. -- Piestään t.\npieksetään. -- _Vesterinen_ oli yksi Rakuuna, joka sattu silloin\ntulemaan sinne.\n\n[74] _Juakko_, tarkoittaa Joakko Karjalaista, joka kahtoi torpastansa\nkarsahaksi (otacksamt) myyä yhen annetun lahjan; (sillä tie kulki\nhänen mökkinsä sivuihten). -- _Kilkki_ oli yksi talo joka niinikkään\noli tien-varrella. -- _Tuomas_, nimittäin Tuomas Kaipainen, joka\nsilloin oli saunoansa salvamassa. -- Akat autto muka laulamassa. --\n_Pitkä ukko_ tarkoittaa Tuomas Kaipaisen veljee. -- _Soaren röhköksi_\nkuhutaan Juho Kostiaista, koska hään oli soari-asukas (öbo).\n\n[75] _Asilainen_ oli yksi talonmies; ja _Pennainen_, yksi loisimies.\n\n[76] _Simo_, oli yksi Hyötin pojista, hään puhui tirskutti tihjästi,\nseneistäpä Runoja sanoo että se _sipsatti_ tästä asiasta. -- _Raso t.\nErasmus_, oli toinen poika. Pojat juttelivat välillänsä, kellen Kissa\noli annettava. -- _Poavo_, oli Poavo-Hyökin vanhin poika.\n\n[77] _Kaita kasvo_ t. laiha pelto. -- _Hyökin Matti_, oli yksi poika\ntoisesta osakasta, samasta talosta.\n\n[78] Nämät Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset eivät ollenkaan\nymmärräk _kyntää_ palojansa ja halmeitansa, voan kylväävät (niinkuin\nmuinonkin meijän moassa) paljaasen tuhkaan, ja heittäävät\nsiemenensä siihen poltetun moa-pintaan; jostapa hyö pouta-vuosina\nkuivaa pois, niin ettei siitä lähek niin mitään. Kuin meillä monta\nvuotta viljellään yhtä halmetta, niin hyö eivät semmoisista\npalon-maista soak jos _yhen touvon_, ja sekin tietämätöin. Kuin minä\npuhuin heillen mitenkä Suomessa _rovioitetaan, kynnetään ja\nkarhitaan_ vaikka oisi miten kivisiä palo-maita, niin pitivät sitä\nmahottomaksi; ja pyysivät minua, että minä laittaisin heillen\nmuutamia miehiä Suomesta, jotka oppettelisivat heitä tätä\nmoa-viljelemistä, ja joihen vaivat ja kustennokset hyö lupaisivat\nrunsaasti palkihtaksensa, ylitten voan ei alatten. Minä lupaisin\nheillen tätä tehäksein, ja koska jo _yksi_ mies oli minusta kyllä,\ntäksi tarpeheksi, niin minä syksyllä v. 1824 otin kanssain Juvalta\nyhen nuoren miehen nimeltä _Tahvo Immoinen Multamäeltä_, joka teki\nheillen semmoiset oatrat ja kyntö-värkit kuin meillä, ja oli se\nensimmäinen joka opetteli näitä kansoja _kyntämään mehtä-maitansa_.\nHään viipyi näissä Suomalaisissa v. 1825 ja 1826. Ja vuonna 1827\nlaiton minä häntä toas kotiinsak Savoon. -- _Ikolaksi_ kuhuttiin sitä\ntaloa, kussa Asikainen asui. -- _Vantilaksi_ puhuttiin toas sitä taloa,\nkussa Siiskoinen asui.\n\n[79] _Kuuvennoksen kunnon tyttö_. Sillä sanalla tarkoitetaan tässä\n_Sohvia Seiloista_, joka silloin lie ollut Asikaisen talossa\nkylpemässä.\n\n[80] _Juhana t. Juho_ oli Eiro Siiskoisen poika. Hyö kävivät miehissä\nkavonnutta ehtimässä; kuin Siiskoinen löysi hänen, niin hään huusi\nniillen toisillen: \"Teäll' on miehet, meijän Sika!\"\n\n[81] _Eeva Nopoinen_ oli tämän Runojan Heikki Huuhtisen äiti. --\n_Muari Piekäinen t. Pietikäinen_, mahto olla Asikkaisen piika, koska se\npiti emännänsä puolta.\n\n[82] _Juonos_, oli yhen talon nimi. -- _Tallin usta_ t. tallin ovea.\nUksi, joka Karjalan puheella merk. ovee, tavataan usseen Runoissamme.\nAkka aatteli tallista tahi korsusta ruumenia soahaksensa. -- _Jussi\nJuoneksessa_, mahto olla ite talon-isäntä. -- _Kiisti_, hään peäsi sinne\nkiistämällä. -- _Kilkki_ on talon nimi. -- Siis, t. siit, siitä. --\n_Märkänä_. Vyyhti oli vielä märkä, sillä se oli vasta otettu painosta.\nHään piilotti häntä olki-kupoon, tullaksensa toisena kertana\nhäntä ottamaan. Mutta sillä ajalla toiset jo löysivät sen olissa.\n-- _Pyysi_, t. aatteli, mieli. -- _Pyrrhöisessä_, siinä asui Eerik\nPyrrhöinen, jolta hään aatteli kopataksensa vähä palttinata, paijaksi\nmiehellensä. -- _Toiseen tupaan_, siinä asui Joakko Pyrrhöinen, jolta\nse kahto soahaksensa ruoka-neuoja.\n\n[83] _Tolki t. suola-tolki_ kuhutaan se kopsa jossa suoloja pietään\n-- _Mies lykkäis lylyen peällä_, ymmärretään Haikaraisen miestä, joka\nsilloin hiiskutti muita maita, hankkiaksensa jotaik talven varaksi. --\n_Puavo_, merk. Puavo Jältti (Hjelt) -- _Kuhjonen_, merk. heinä-kuhjoo.\n\n[84] _Rensilä_ oli yhen ison talon nimi. -- _Viisas virsien-tekiä_,\nTämä Marketta Haloinen oli Runotar. Hään ja ne toiset kylän tyttäret\noli muinon tehneet runon tästä Huuhtisestakin, vaikka emminä\nsuanut häntä sitä laulamaan. Tästäpä tämä oli sukkela tehä virren\nhänestäkin. -- _Mikko Ikoinen_ oli kotoisin Hurisalosta, Puumalasta.\n-- _Heikki (Pekanpoika) Nopoinen_ asui Niemen-Nopolassa. -- _Vantit_.\nSiiskoiset kuhutaan tässä Vantiksi t. Vantiloiksi, koska heijän talon\nnimi oli Vantila. Se oli heillä kuin tämä Marketta Haloinen oli\npiikana.\n\n[85] _Eerik_, merk. Eerik Siiskoista. -- _Liisa_, oli Liisa Siiskoinen\njoka makais Marketan vieressä voan joka nyt laskiin sieltä\npois, kuin tuli sulhainen. -- _Kolkutos_. Kuin hään rupeis puitansa\nhakkoamaan riihen eissä, niin -- silloin vasta havautti Nopoista. --\n_Tankot_. Kuin rupeis nousemaan, niin lavat hajoisi.\n\n[86] _Kuues numero_. Runoja antaa hänellen semmoisen nimen, koska\nhänen talolla oli kirkonkirjoissa 6:ees numero, kylässä. -- _Taltan\nAnsa_ merk. Anna Tallaista.\n\n[87] _Puuter-piä_ (Puder-hufwud) on yksi näitä vaivaisia Ruohtalaisia\notto-sanoja, joka on nouettu ainoasti sen vuoksi että se sointuu\n(rimmar) sanaan \"Puumalaan\". Suomeksi se tässä merkihtee:\n\"liina-peä,\" (joll' on valkoiset hiukset.) -- _Tiinan töitä_, että\nnostaa tällaista puhetta.\n\n[88] Minä en muista mitä lie ollut estettä, ettei hään suanut lauloo\nvirttänsä aina loppuun. Minä aattelin: \"soanen minä tuon vastapäin.\"\nMutta niinpä se jäi -- minä en eneän tavana häntä.\n\n[89] _Puavo Köppö_. Kaikki mitä tässä puhutaan hänestä, sanotaan\nainoasti että villitellä heitä Runon-sepittäjästä. Köppö, joka\näsköin on kuollut, oli yksi kylän-käviä, joka elätti henkensä\npaljaalla runomisellansa ja loihtimisellansa. Häänki kävi minun\nluonnain Helmikuussa v. 1816, jollon hään kahtena vuorokautena\nlasketteli näitä loihtu-sanojansa. -- _Pitkin tietä käyessänsä_. Se\non merkillinen, että runoissa usseen kuullaan sanottavaksi, jotta\nheitä synnytetään tietä käyessä, ikään kuin eivät muullon oisi\ntätä joutaneet. -- _Pekka_, merk. Pekka Kiiskistä. -- _Purhoiset_,\noli Kiiskisen lanko-miehet.\n\n[90] _Juakko_, merk. Joakko Auvista. -- _Einepuuksi_, kuhutaan yksi\npuu, jota pietään majassa. -- _Pekka_, merk. Pekka Hyytiäistä, joka oli\nMaijan ja Sohvin sisaren-poika; hään heittiin nukuksiin, mutta kuuli\nsaloapäin kaikki mitä hyö keskenään hoastelivat, jota hään kertoi\näitillensä.\n\n[91] _Tuutu_ t. kätkyt. Ukko tarjoi viha-päissänsä sian-kaukalota\nvävyllensä, kätkyeksi.\n\n[92] _Ori juoksi joutuisasti_. Hänellä oli hyvä Hevoinen kotoa, mutta\nhumala-päissänsä vaihto itellesek huonomman, Lampiselta, josta hään\njoutui isäsäk kanssa toraan. -- _Pietar Lampinen_ oli Rusthollari.\n\n[93] _Akka vanha_, oli hänen äitinsä, joka tarjoi hänelle rokkoo,\nkotiin-tultuaan; mutta poika, joka silloin jo lie ollut riiassa,\nvisko rokan oven-suuhun. -- _Tuolta tuttuini tuloopi_, sanoi ukko, kuin\nnäki Antti Heikkisen tulevan, avuksensa. -- _Otti tuiman_. Heikkinen\notti silloin ja veihtellänsä ratkais nuorat. Milloin tässä puhutaan\nyhestä, milloin toisesta, ilman nimittämätäk; joka usseen tapahtuu\nRunoissamme, ja jota lukioihen tuloo tarkasti eroittoo. -- Samaten\nsevoitetaan myös ajankauet, niin kuin usseen tehän, liiaksikin\n_vanhoissa_ runoissa. -- _Potuksi_, kuhutan sitä astiata, jossa nuuskua\nsurvotaan. Runoja nimittää sitä _nenä_-kelloksi, koska sitä aina\npiettiin nenän varaksi.\n\n[94] _Anttola_, on yksi iso moisio Mikkelin pitäjässä, lähes Juvan\nrajoa, joka niiten monen kylän suhteen, jotka ovat siihen kuulunet,\non tullut kuhutuksi Anttolan Liäniksi.\n\n[95] _Jyljänäisen akka_. Se näyttää kuin hään oisi tullut\njollon-kullon leivän-varkaaksi, (jossa Poavo Suutarinen lie ollut\nhänen apuaissa) sillä, että hään syyvessänsä otti leipä-palaisia\nmuihenkin tarpeeksi.\n\n[96] _Ah_ (ack) ei ouk kunnollista Suomea; voi! on parempi. -- _Juutiht\n(Judit) Paunotar_ tuli sinne _Putkilasta_, Juan pitäjästä, keräjämään\nmorsiammen lahjoja.\n\n[97] _Kauputar_. Minä en tiiä kuhtunoonko Runoja häntä niin, koska se\nkävi Kukkoa kauputtelemassa; vai lie ollut ehkä _Kaupoisiin_ sukujaan.\n\n[98] Kielen puolesta, hään aina nouatti sitä puheen murretta,\nkussa sanotaan e.m. _joutusasta_, mielellänä; kuin muualla sanotaan\n_joutusasti_, mielelläni, j.n.e. -- _Muoti_ (mått) on muukalainen sana,\njoka merk. että se oli mittaasek pitävä, t. suuri kooltaan. --\n_Tuuhattar, t. Tuuhainen_. Rantasalmella, Kuopiossa, ja monessa\npaikassa Savossa, lopetetaan akkojen nimet, sanalla _tar, ja tär_ (voan\nei aina tyttölöihen) Tätä ruukataan silloin kuin ei ristimä-nimee\nmainitak, niin e.m. sanotaan Maija Patinoinen ja Anni Räisäinen;\nmutta jos ei ristimänimee nimitetäk, niin sanotaan Paunotar ja\nRäisäitär, että eroittoo heitä miehistänsä. Muuten niin vaimot\nkuhutaan heijan isän nimelliseksi, vaikka heitä kirkon-kirjoissa\npannaan miehen nimellä. Tälläisiä vanhoja vaimollisia sukunimiä\ntavataan Gananderin Salamuksessakin, niin kuin e.m. Syöjätär. Moni\nluuloo, että ovat synnytteet näitä sillä, että sana tytär on veitty\nyhteen nimeen, niin että e.m. Paunotar oisi vanhuestaan merkihtenyt\n\"Paunoisen tytär.\"\n\n[99] _Hävillä_. Kissa sanoi ei kuolevasek näillä\nhävittömillä koneilla. -- _Rimpottimet_ t. käpälet. --\n_Lena-Tiina_, oli hänen tyttärensä. -- _Isäntä ja Emäntä_, oli hänen\nvanhemmansa. -- _Ije-liha_ t. ikeneihin liha, (tandköttet). --\n_Kallukka_, oli Martin nuorin veli, ja Maija Kuosmainen, oli hänen\nvaimonsa.\n\n[100] _Urina_ t. tora, jurina. -- _Kohomiehet_, kuhutaan ne\nnuotta-miehet jotka vetäävät nuottansa kohonna, Reäpysten perästä.\n-- _Varia tehä_ t. tehä keitosta. Hään kysyi heiltä, oliko heillä\nkaloja, vai ei? Poika vastais: \"on varsin vilua!\" Jolla hään\ntarkoitti kehnon olleen heijän kalastamisen.\n\n[101] _Laiha-koakko_, kuhutaan tässä Heikki Koivuista, jota\nlaitettiin vahtimaan, koska se lie ollut laiha-läntä mies. --\n_Ruasuksi_ kuhutaan kyntömiehen vissa. -- _Kyleltä_, t. kyljeltä,\nsyrjältä. -- _Nurian-näköinen_ t. murheen näköinen, pahoillaan. --\n_Viitaksi_, kuhutaan Savossa yksi pitkä nuttu.\n\n[102] _Himoisi_ t. yllytti.\n\n[103] _Liena_, oli hänen kälys (Svägerska) ja mahto olla varsin\npaha-pintainen.\n\n[104] _Kurkki_, oli Nimismiehen nimi. -- _Rohvorsi_, t. piiskooja,\npieksäjä. -- _Ryysti_ t. itki.\n\n[105] _Uti_ (Ut) kuhuttin tämän Antin isä; se oli hänen sota-köllönsä.\n\n[106] _Hermikki_, on yksi Lehmä-nimi. Sormuttar t. Sormuinen\noli Ventisen akan suku-nimi. Vasikata kuhutaan tässä hänen\nSormen-juotoksi, koska se oli syöttänyt häntä sormillansa. -- _Tytöllä\noli vähä-mieli_, koska hään ajo hänet mehtään; ja Härällä vielä\nvähempi, kuin mäni Kettuisen hakaan.\n\n[107] _Uilo_ t. kirves. -- _Tpuipte_, merk. hänen huutamista, kuin hään\nkuhtui Härkeä luoksensa.\n\n[108] _Kämärätär t. Kämäräinen_, oli Kettuisen äiti. -- _Kiärä_ (kära)\non toas niitä pahoja muukalaisia juoksu-sanoja. -- _Erossa_, koska\nveljet piti erkaneman toinen toisestaan. -- _Kosku-torvella_, hään toi\nlihat kotisak, sillä tavalla, että se piilotti heitä koskuilla, t.\nkuusen-kuoreilla. -- _Luika_, t. huuta, valita.\n\n[109] _Rautajärvi_ on yksi iso järvi Tietin kohalla, jota myöten\ntalvella ajetaan Mikkeliin.\n\n[110] _Turakkala_ on yksi kylä, peninkuorman peässä kirkolta,\nMikkeliin päin; siitten tuloo Niärinkin, Hassolan ja Piikkilän\n(t. Poikolan) kylät. Kirkolta Rantasalmellenpäin ovat Tirrolat\nja Männymäet, ensimmäiset kylät.\n\n\n\n"]