[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fRebx4Xl4mmx6Y17M9LN62OJ6QDrq8AHYr99H9Ju-wtE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},1516,"Kasvikon oppisanoja","Lönnrot, Elias",1802,1884,"1516-lonnrot-elias-kasvikon-oppisanoja","1516__Lönnrot_Elias__Kasvikon_oppisanoja",null,"tietokirja",[],[],"fi",1858,14969,105314,false,54457,[22],"Plants -- Finland",[24],"Science - Biology","\"Kasvikon oppisanoja\" by Elias Lönnrot is a scientific publication written in the mid-19th century. The work primarily focuses on the detailed classification and terminology related to various plant parts in Finnish. It serves as an educational resource for understanding plant anatomy and vocabulary, underlining the importance of specific descriptors for plant morphology.  The opening of the work delves into the components of plants, elaborating on different parts such as roots, stems, leaves, and flowers. Lönnrot systematically describes the characteristics and terminology associated with these botanical components, providing extensive definitions and classifications. This section not only highlights the significant variety of plant structures but also introduces the reader to the scientific jargon that will be used throughout the publication. The meticulous attention to detail suggests a thorough and methodical approach to botany, establishing a foundational understanding for the reader. (This is an automatically generated summary.)",[],325,"Elias Lönnrotin laatima teos esittelee kasvitieteen sanastoa ja määritelmiä. Kirja luettelee kasvien eri osia, kuten juuria ja kukkia, sekä selittää niihin liittyviä ominaisuuksia suomeksi, latinaksi ja ruotsiksi. Teos on tärkeä katsaus suomenkielisen luonnontieteellisen terminologian kehitykseen 1800-luvun puolivälissä.","Elias Lönnrotin 'Kasvikon oppisanoja' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 1516. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","KASVIKON OPPISANOJA\n\nKirj.\n\nElias Lönnrot\n\n\n\nSUOMI, tidskrift i fosterländska ämnen, 1858.\n\nAdertonde årgången\n\n\n\n\n\nHelsingfors,\nFinska Litteratur-Sällskapets tryckeri,\n1859.\n\n\n\n\n\n\n          Imprimatur: _L. Heimbürger_.\n\n\n\n\n\n\nKuusi eri osaa on kasveissa merkittävä ja ne ovat: _juuri, varsi,\nlehdet, silmikot, kukka, hedelmä_. Itsekullaki näillä osilla on monta\nominaisuutta, jotka tekevat ne eri kasveissa erilaisiksi. Semmoisten\nominaisuutten selittämiseksi tarvitaan asianomaisia oppisanoja.\n\n\nPintansa vuoksi on itsekuki osa:\n\n _kierä_ (glaber, glatt), jolla ei ole karvoja.\n _sileä_ (laevis, slät), kun ei ole kuoppia, uurtoja, naarmuja,\n     nyyliä eikä muita epätasaisuuksia.\n _karkea_ (asper, skarp) pienillä kyhmyillä, nyhillä ja nystyröillä.\n _karhea_ (scaber, sträf) melkein näkymättömillä kankeilla karvoilla.\n _lienteä_ (pubescens, småluden) lyhyellä, hienolla, tiheällä karvalla.\n _sametti-nukkainen_ (velutinus, sammetshårig) lienteällä, ulottavalla,\n     tav. erivärisellä karvalla.\n _silkkimäinen_ (sericeus, silkesluden), pitkästä, hienosta,\n     pintamyötäisestä, kiiltävästä karvasta.\n _höyteä_ (villosus, luden), pitkästä, laheasta, tiheästä karvasta.\n _karvainen_ (pilosus, hårig), pehmeästä, ei ylen lyhyestä eikä\n     tiheästä karvasta.\n _hatuinen_ (hirsutus, sträfluden), karkea-, pitkä- ja tihukarvainen.\n _takkuinen_ (hispidus, sträfhårig), karkea-, paksu- ja harvakarvainen.\n _kalsea_ (hirtus, kort sträfhårig), lyhytkarvaisempi edellistä.\n _villainen_ (lanatus l. lanuginosus, ullhårig); _villaksi_ (lana l.\n     lanugo) sanotaan tiheätä, kiemuraista, vähän sekasortoista karvaa.\n _nutturainen_ (floccosus, flockullig); _nutturoilla_ (flocci,\n     flockull) ymmärretään tukkupäistä villaa.\n _vanukkeinen_ (tomentosus, filthårig); _vanuke_ (tomentum, filtludd)\n     s.o. vanuksissa oleva villa.\n _seittinen l. lukinverkkoinen_ (araneosus l. arachnoideus,\n     spindelvässhårig); _seitiksi_ (aranea, spindelvässhår) sanotaan\n     pitkiä, hienoisia, hämähäkin verkon tapaan yhteen kutoutuneita\n     villakarvoja.\n _ripsikarvainen l. ripsinen_ (ciliatus, hårbräddad); _ripset_\n     (cilia, kanthår) ovat yhtäpitkät karvat jonkun osan (esm. lehden)\n     reunassa.\n _parrakas_ (barbatus, skäggig), kun karvat ovat vihkona tav. jonkun\n     osan päässä; semmoista vihkoa sanotaan _parraksi_ (barba, skägg).\n _sukainen l. sukasinen_ (setosus, borstbärande); _su'iksi l.\n     sukasiksi_ (setae, borster) sanotaan kankeita, liereitä karvoja.\n _nojosukainen_ (strigosus, plattborstig); _nojosukaset_ (strigae,\n     plattborster) ovat kankeita, lyhempiä, litteämäisiä,\n     alaspainuneita karvoja.\n _koukkusukainen_ (setis hamosis, s. hamatis, s. aduncis, s. apice\n     uncinatis, krokborstig); _koukkusuat_ (hami l. unci, krokborster)\n     ovat koukeropäisiä sukakarvoja.\n _väkäsukainen_ (glochidatus, hullingbärande); _väkäsu'illa_\n     (glochides, hullingborster) on päässä vastahakaisia karvoja.\n _poltinsukainen l. polttava_ (urens, brännande) polttavilla\n     sukakarvoilla l. _poltinsu'illa_ (stimuli, brännborster)\n     varustettu. Poltinsu'illa on sisässä polttavaa nestettä.\n _pistinsukainen_ (aciculosus); _pistinsuat_ (aciculi, nålborster)\n     tarttuvat koskiessa ihoon ja heltiävät juuriltansa.\n _piikkisukainen_, piikillinen (aculeatus); _piikeiksi_ (aculi,\n     taggar) sanotaan pistimiä, jotka eivät lähde juuriltansa irti.\n _pehmytpiikkinen l. hakarainen_ (muricatus, vektaggig) _hakaroilla\n     l. pehmeillä piikeillä_ (murices).\n _kärheä l. takistava_ (adhaerens, snärjande) hienoilla koukeroilla\n     tahi väkäpäisillä piikeillä (ruohoissa).\n Itsekuki piikki on myös joko _yhtenäinen_ (simplex, enkel) tahi\n     _jaettu_ (fissus, delad), _haarapäinen_ (furcatus, gaffellik),\n     _kaksi-, kolmihaarainen_ (bi-, trifurcatus), _suora_ (rectus,\n     rak), _kovera_ (incurvus, inböjd), latvaan päin väärä, _keikkeä_\n     (recurvus, tillbakaböjd), alaspäin väärä. Koveraa ja keikkeätä\n     sanotaan myös yhteisellä sanalla _koukeroiseksi_ (aduncus,\n     klolik).\n _nyhäinen_, (verrucosus, vårtfull) on se pinta jolla on pieniä syyliä,\n     nystyröitä eli _nyhiä_ (verrucae).\n _tahmea_ (viscosus, viscidus, klibbig) ja _jäläinen_ (glutinosus,\n     limaktig), kun pinnasta tihkuu iskuista, liimaista, tartuttavaista\n     nestettä.\n _pisakarvainen_ (pilis glandulosis, glandelhårig) nesteisellä nypyllä\n     eli pisamalla karvan päässä.\n _haarakarvainen_ (pilis furcatis, med gaffelformigt klufna hår).\n _sulkakarvainen_ (p. plumosis, m. fjäderlika hår).\n _tähtikarvainen_ (p. stellatis, m. stjernlikt delade hår).\n _nivelkarvainen_ (p. septatis, m. ledade hår).\n _kilseinen_ (p. lepidosis l. squamosis, m. fjällika hår).\n _kehnäinen_ (farinosus, mjölig), kun pinnalla on vaksimaista ulos\n     pihkunutta ainetta.\n _härmäinen_ (pruinosus, daggblå), kun sama aine on vaalean sinertävää.\n _paikullinen_ (maculatus, fläckig), pilkullinen, tähneellinen,\n     kirpulainen.\n _kaarnainen_ (suberosus, korkbarkig), pullokuorinen.\n _juomuinen_ (striatus, strimmig), juovikas, juotikkoinen, viiruinen.\n _pyköinen_ (rimosus, sprickfull), halkeimikas, siirtoileva, risoileva,\n     pakoileva, rakoinen.\n\n\n\n\n1) Juuri (radix, rot).\n\n\n _juurenniska l. niska_ (collum radicis, rothals), juuren ja varren\n     raja eli välipaikka.\n _lisäjuuri_ (radix adventitia, birot), maassa olevasta varresta\n     tahi oksasta lähtevä uusi juuri.\n _ilmajuuri_ (r. aërea, luftrot), yläällä maasta olevasta kasviosasta\n     maahan lähtevä lisäjuuri.\n _yksiperäinen_ (r. simplex, enkel), joka alkuansa niskasta lähtien\n     on yhtenä juurena, jos sitte alempana jakauisiki.\n _moniperäinen_ (r. multiplex, sammansatt), joka heti alusta on\n     jakaunut useammaksi osaksi.\n _haaraton_ (r. integra, odelad), yksiperäinen juuri, jolla ei ole\n     varsinaisia haaroja, vaan ainoastaan hapsia (fibrillae,\n     rottrådar).\n _kokonainen_ (r. integerrima, helt och hållet odelad), yksiperäinen\n     haaraton sekä hapsiton juuri.\n _haarova_ (r. ramosa, grenig), kun yksiperäinen emäjuuri jakauu\n     useammaksi haaraksi ja monasti haaratki uusiksi haaroiksi eli\n     haarukoiksi. Niin hyvin _haarat_ (rami, grenar) kuin _haarukat_\n     (ramuli, smågrenar) voivat olla hapsilla tahi _säikeillä_\n     (fibrae, rottågor) varustetut.\n _emäjuuri_ (r. palaris, pålrot), haaraton pystöjuuri ja haarovanki\n     juuren pystöinen pääosa.\n _yksivartinen_ (r. unicaulis, enstjelkig), emäjuuri, josta nousee\n     ainoastansa yksi varsi.\n _monivartinen_ (r. multicaulis, mångstjelkig), josta lähtee\n     useampaa vartta.\n _rihmamainen_ (r. filiformis, trådlik), rihman tahi hienomman\n     nauhan paksuinen haaraton juuri.\n _suikea_ (r. fusiformis, tapplik), keskeltä paksumpi, pitkämäinen,\n     haaraton.\n _suippeneva_ l. _suippo_ (r. conica kägellik), kun niskasta alkain\n     vähitellen hoikkenee päähän asti.\n _naurismoinen_ (r. napiformis, roflik), niskasta pullakka, alempata\n     hoikalla hännällä eli navalla.\n _hapsinen_ (r. fibrillosa l. capillacea, trådig), moniperäinen juuri\n     hapsimaisilla eri säikeillä.\n _tupastava_ (r. caespitosa, tufvig), kun moniperäisen juuren\n     niskasilmikoista vuosittain kasvaa uusia varsia ja juuria, jotka\n     entisten kuihtuneitten kanssa kutouvat tuppaaksi eli mättääksi.\n _kimputtu_ (r. fasciculata, hopknippad), kun muutamat säikeet heti\n     varren rajalla ovat myhkyröityneet yhteen tukkuun.\n _vuosinainen_ (r. annua l. fugax, enårig), joka yhtenä vuotena\n     kasvattaa varren, kukat ja siemenet, sitte kuihtuu.\n _kaksivuotinen_ (r. biennis l. vivax, tvåårig), joka edellisenä\n     vuotena tavallisesti ei tee kun varren, toisella kukkii ja\n     siementyy, sen jälkeen katoaa e.m. nauris.\n _monivuotinen_ (r. perennis, mångårig) monta vuotta kestävä joko\n     vanhalla eli uudisvarrella, e.m. puut, koiruoho.\n _mahero_ (r. perennans, öfvervintrande), joka kukkimisen ja\n     siementymisen jälkeen vielä jonkun vuoden pitkittää kasvuansa.\n _rönsyävä_ (r. stolonifera, skottalstrande), kun juuren niskasta\n     kasvaa lehtivesoja eli rönsyjä (stolones, grenskott) varren\n     ympäri.\n _suomukaulainen_ (r. stipata, fjällkransad), kun juuren niskan\n     ympäritse on suomumaisia hilseitä.\n _karvaniskainen_ (r. comosa, topphårig), kun niskasta lähtee\n     karvoja tahi sukasia varren alapään ympärille.\n _pystöinen l. pytöpystö_ (r. perpendicularis l. verticalis, lodrät),\n     suoraan alas maahan lähtevä haaraton juuri.\n _alaskohtainen_ (r. descendens, nedstigande), pystöhaarainen juuri.\n _uloskohtainen_ (r. horizontalis, vågrät), kun juurihaarat leviävät\n     ulospäin maata pitkin.\n _kallas_ (r. obliqua, sned), joka on kallellaan.\n _ulottava_ (r. procurrens, utlöpande), pitkä uloskohtainen juuri.\n _tihkeä_ (r. compacta, fast), jonka sisus yltä ylensä on yhtä ainetta.\n _möyheä_ (r. carnosa, kottig), pehmeä, tursea, lihamainen; e.m.\n     nauris.\n _mehevä_ (r. succosa, saftig), tuore, nesteinen, mantoinen.\n _maitias_ (r. lactescens, mjölksaftig), kun leikkaaman jäljestä\n     tihkuu valkoista tahi muun väristä nestettä.\n _puutava_ (r. lignosa, trädartad), sitkeää, puuntapaista ainetta.\n _mahkurainen_ (r. tuberosa, knölig), kun juuren haarat tahi säikeet\n     paikoittain ovat tursuneet pyöreiksi tahi muikulaisiksi kyhmyiksi.\n _helminauhainen_ (r. moniliformis, perlbandslik), kun on joka haarassa\n     useampaa pientä mahkuraa eli nyylää toinen toisensa perästä.\n _rippunyyläinen_ (r. filipendula, trådhängande), kun juuren nyylät eli\n     myhkyrät ovat harvemmassa, ikään kuin ripuksissa.\n Muistutus. Muutamilla harvalukuisilla kasveilla on juurensa ei maassa,\n     vaan vedessä, ja monta kasvia löytyy, jotka ovat toisiin kasveihin\n     juurtuna. Näitä sanotaan _loiskasveiksi eli loisioiksi_ (plantae\n     parasiticae, parasiter). Ne ovat kahta laatua, toiset\n     _varsinaisia_, toiset _epäperäisiä loisioita_. Edelliset itävät\n     ja juurtuvat niillä kasveilla, joista sitte elävätki, jälkimäiset\n     nousevat ensin maasta ylös ja tarttuvat vasta myöhemmin pienillä\n     syylämäisillä juurilla kiinni muihin kasveihin, jonka jälkeen\n     niiden entinen juuri ja varsi kuoleuvat; elantonsa ne sitte saavat\n     niiltä toisilta kasveilta.\n\n\n\n\n2) Vartalo (cormus, stam).\n\n\nJuuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä vartaloksi,\njoka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kasveissa kokonansa\ntahi osiksi maan sisälläki kokoon kasvettuneena, käpristyneenä.\nMaan-alaista vartaloa ennen arveltiin ja vieläki monasti sanotaan\njuureksi, vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien\njäännöksillä ja silmikoillansa selvästi osottaa itsensä samaa laatua\nolevan, kun muuki tavallinen varsi.\n\nMaanalaisia varsi-osia ovat _sipuli, mukula ja juurakko_.\n\n\na. Sipulista.\n\n _sipuli_ (bulbus, lök), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten\n     röyköttyneillä hilseisillä kuoruslehdeillä.\n _sipulin sydän l. emys_ (discus bulbi, lecus, lökstock), joka\n     ylöspäin lähettää kukkaperän ja toisesta päästään työntää\n     juurihapsia maahan.\n _hilseinen sipuli_ (b. tunicatus, hinnskalig), kun lehdet ovat\n     muodostuneet leveiksi monikertaisiksi kalvokääreiksi.\n _verkkosuoninen_ (b. reticulatus, nätskalig), kun sipulihilseillä\n     on verkontapaisia ristisuonia.\n _töyhtöinen_ (b. fimbriatus, fransig), kun vasta mainitut suonet\n     yhdistyvät hepsupääksi.\n _liistoinen_ (b. foliosus, bladig), lehtisellä eli liistoisella,\n     ei kalvomaisella eikä limitetyllä kuorella.\n _suomuinen_ (b. squamosus, fjällig), soukemmilla ja usein limikkäillä\n     kuoruslehdeillä.\n _moniperäinen_ (b. compositus, sammansatt), jossa on monta kynttä\n     (bulbilli, smålökar) yhdessä.\n _monikoloinen_ (b. nidulans, mångklyftig), kun kynsien ja sydänsipulin\n     välissä on pieniä kaaloja eli kolosia.\n _pahkasipuli_ (bulbotuber, b. solidus, lökknöl, tät lök),\n     tihkeäaineinen sipuli, jossa sydän on voittopuolella.\n _kalvosipuli_ (b. foliosus, bladig), jossa kuoruslehdet voittavat.\n _sipulinen juuri_ (radix bulbosa, lökartad rot) y.k. sipuli.\n\n\nb. Mukulasta.\n\n _mukula_ (tuber, stjelkknök) kyhmistynyt, täyteinen, turpea tahi\n     möyheämpi maanalainen varren-osa silmikoilla, joista sikiää\n     uusia kasveja. Kun mukulaa ennen luettiin juureksi, niin siitä\n     on juurelle seuraavia tunnussanoja saatu.\n _mukulainen juuri_ (radix tuberosa, knölig) y.k. mukula.\n _kämmekkäinen_ (r. palmata, handlik), sormentapaisesti haarova.\n _kaksoismukulainen_ (r. didyma, tvåknölig), kun maanpäälisen varren\n     päässä on kaksi mukulaa vieretysten.\n _nysteröinen_ (r. granulata, grynig), kun monta pientä mukulaa on\n     varren tyvessä yhteen nyhertynyt.\n\n\nc. Juurakosta.\n\n _juurakko_ (rhizoma, rotstock), erästen kasvien tavallisesti\n     maanalainen varren-osa, joka ylipäästään vuosittain kasvaa ja\n     työntää uuden varren maan päälle entisen kuihtuneen sijasta.\n     Seki ennen juuren nimellä tuttu on saanut seuraavia erotussanoja.\n _suikertava juuri_ (radix repens, krypande rot), maan pintaa myöten\n     venyvä eli luikertava.\n _nivelikäs_ (r. articulata, ledad), kun vuosilisäin välit ovat\n     hoikempia.\n _solmikas_ (r. nodosa, knutig), kun vuosilisät yhtyvät vahvemmilla\n     välipaikoilla.\n _typäkkä_ (r. praemorsa l. succisa, afstympad), kun juurakko on\n     lyhyt ja ikään kuin katkaistu päästä.\n\nErilaatuisia maasta yleneviä vartaloita ovat _runko, vali, korsi ja\nvarsi_.\n\n _runko t. puuvarsi_ (truncus, kronstam), tyvestä latvaan hoikkeneva\n     puinen vartalo erinäisellä sydän-, puu- ja kuorikerralla, haarova\n     ja oksiva (puilla ja pensailla).\n _vali t. palmuvarsi_ (cauloma l. caudex, palmstam), tasapaksu,\n     puinen, tav. haaraton vartalo erottamattomalla sydän-, puu- ja\n     kuorikerralla. Valivartaloisia ovat palmut ja eräät muut puut.\n _korsi t. heinävarsi_ (culmus, strå), heinäkasvien vartalo, pillikäs,\n     solmunivelinen, tuppilehtinen, yksinäinen, harv. haarova.\n     Vahvempaa sanotaan oljeksi.\n _ruoko_ (calamus, säfstrå), erilaatuinen, nivelitön, hohka-aineinen,\n     ei pillikäs korsi.\n _varsi_ (caulis, stjelk), semmoinen vartalo, joka ei kuulu yhteen\n     eikä toiseen edelliseen laatuun (ruohoilla, kukkasilla  j.n.e.)\n\nVartalo eli varsi sanotaan olevan:\n\n _ruohomainen_ (cormus l. caulis herbaceus), kun on pehmeä laatuansa\n     ja vuosittain lakastuva.\n _puinen_ (c. lignosus, trädartad), kiinteä, monivuotinen, vasta\n     ylempätä haarova varsi _puilla_ (arbores, träd).\n _pensainen_ (c. fruticosus, buskartad), kiinteä, monivuotinen,\n     juuresta alkain haarova varsi _pensailla_ (frutices, buskar).\n _pensastava_ (c. suffruticosus, nästan buskartad), kun haarat\n     ainoastaan tyvestä ovat kiinteä-aineisia ja monivuotisia,\n     mutta ylempätä ruohomaisia, vuosittain lakastuvia,\n     _pensastoilla_ (suffrutices, småbuskar).\n _täyteinen_ (c. solidus, tät), ylensä yhtä lomatonta ainetta.\n _pillikäs_ (c. fistulosus, pipig) pitkin pituuttaan tyhjä sisältä.\n _pullakka_ (c. inflatus, uppblåst), pillikäs ja pöhökäs.\n _runsasytyinen l. ytevä_ (c. medullosus, märgfull), tavallista\n     vahvemmalla ytimellä.\n _hohkamainen l. sienettävä_ (c. spongiosus, svampaktig), täynnä\n     sienemäistä solukkoa.\n _mehinen_ (c. succulentus, vattenaktig), runsaalla vehriällä tahi\n     vedenkarvaisella nesteellä.\n _maitias_, edell.\n _hentoinen_ (c. laxus, svag) ja hoikka (c. debilis, spenslig),\n     niin nerkko ja kaihera, että tuskin pysyy pystössä.\n _veltto l. hervoton_ (c. flaccidus, slak), joka ei kestä pystössä.\n _tönkeä_ (c. rigidus, styf), joka taivuttaissa katkeaa.\n _notkea_ (c. flexilis, böjlig), norea, katkeamatta taipuva.\n _sitkeä_ (c. tenax, seg), notkistuva ja työläästi taittuva.\n _hauras_ (c. fragilis, spröd), jäykkä ja helposti katkeava.\n _solmikas l. solmunivelinen_ (c. nodosus l. nodoso-articulatus,\n     knutig), jolla on useampaa _solmuilla_ (nodi, knutar)\n     erotettua jaksoa eli _solmuväliä_ (internodium), e.m. oljella.\n _nivelikäs l. hoikkanivelinen_ (c. articulatus l. constricto-\n     articulatus, ledad), kun varren erijaksoin välit ovat pehmeämpiä,\n     tav. sujuvia ja hoikempia.\n _yhtenäinen_ (c. continuus l. contiguus, sammanhängande), jolla ei\n     ole eri jaksoja, solmuja tahi niveliä.\n _solmuton l. nivelitön_ (c. enodis l. exarticulatus, oledad), y.k. ed.\n _liereä l. pyöreä_ (c. teres, trind), yhtä pyöreä ilman särmittä,\n     kulmitta ja eri sivuitta.\n _sivupuoli_ (c. semiteres, halftrind), puoli litteä, toinen pyöreä.\n _litteämäinen_ (c. compressus, hoptryckt), littenevillä sivuilla,\n     särmitön.\n _litteä_ (c. complanatus, platt), ohuempi edellistä.\n _kaksiteräinen_ (c. anceps, tvåäggad), litteä kahdella terävällä\n     vastapäisellä syrjällä.\n _kulmikas_ (c. angulatus, kantig), harjumaisesti kohonneilla sivuilla.\n _nulokulmainen_ (c. obtusangulus, trubbkantig), tylppämäisillä\n     harjuilla.\n _särmikäs_ (c. acutangulus, hvasskantig), terävillä kulmilla.\n _ohutsärmäinen_ (c. acutissangulus, skarpkantig), vieläki\n     terävämpikulmainen.\n _kolmi-, kuusi-, monikantainen_ (c. tri-, hexa-, polygonus, 3-, 6-,\n     flerkantig) 3:lla, 6:lla, monella kehkerällä kulmain välisellä\n     sivulla.\n _kolmi- -- kymmentahkoinen_ (c. tri- -- decemqueter, 3--10-sidig),\n     niin monella tasaisella sivulla.\n _kolmi-, kuusi-, moniteräinen_ (c. tri-, sex-, multangularis, 3-,\n     6-, flereggad), niin monella kouruisella sivulla ja ohuella\n     terämäisellä särmällä eli syrjällä.\n _nauhamainen_ (c. fasciatus, bandformig), useammasta varresta\n     yhteen kasvettunut.\n _lehtinen_ (c. foliatus, bladig).\n _lehvakka l. lehtevä_ (c. foliosus), jolla on paljo lehtejä.\n _lehdetön_ (c. aphyllus, bladlös).\n _tupillinen l. tuppikäärinen_ (c. vaginatus, slidad), kun varren\n     ympäri on tuppimaisia, usein lehdestyviä kääreitä.\n _suomuinen_ (c. squamosus, fjällig), suomumaisilla lehti-käperöillä\n     ympäri vartta.\n _suomukkainen_ (c. squamulosus, småfjällig), y.k. ed. hyvin\n     pienoisilla suomuilla.\n _paanuttu_ (c. imbricatus, täckt), päälitysten limitetyillä suomuilla\n     tahi lehdeillä niin peitetty, ettei itseä vartta näykkään.\n _sulitettu_ (c. alatus, vingad), kun kaksi vastakkaista syrjää ovat\n     lehtimäisesti levenneitä.\n _apulehtinen_ (c. stipulatus, försedd med stipler).\n _apulehdetön_ (c. exstipulatus, stipellös).\n _paljas_ (c. nudus, bar), jolla ei ole minkäänlaista lehdetystä.\n _uurtoinen_ (c. sulcatus, fårad), pitkinäisillä syvemmillä juovilla\n     eli uurteilla.\n _juomuinen, pyköinen, karvainen, höyteä, piikillinen, kierä,\n     kehnäinen, paikullinen, sileä, karkea, nyhäinen, kaarnainen_\n     y.m. ovat jo edellä mainitut.\n _pysty_ (c. erectus, upprätt), suoraan ylös maasta nouseva.\n _kallas_ (c. obliquus, sned), k. ed.\n _suora_ (rectus, rak), mutkiton.\n _piukka_ (c. strictus, upprätt och styf l. rak och styf),\n     pysty ja jäykkä tahi suora ja jäykkä.\n _mutkiva_ (c. flexuosus, krokig), sinne tänne väärä.\n _polviva_ (c. geniculatus, knäböjd), solmunivelinen varsi eri\n     suuntaisilla solmuväleillä.\n _koheneva_ (c. adscendens, uppstigande), tyvipuoli vartta maassa\n     tahi kallellaan, latvapuoli pysty.\n _kaareva_ (c. incurvatus, uppböjd), kaaressa ylöspäin.\n _lenko_ (c. declinatus, nedböjd), tyveltä pystössä, latvempata\n     alaskaareva.\n _nuokkuva_ (c. nutans, lutande), pysty varsi pää kallellaan.\n _nuokahtava_ (c. cernuus), vähemmin kallellaan päästä.\n _rippuva_ (c. pendulus, hängande), toisiin kasveihin, kalliovieriin\n     tahi muihin aineisiin juurtunut ja varrellaan alas roikottava.\n _rento_ (c. procumbens, nedliggande), maassa makaava ilman juuria\n     tekemättä.\n _lama_ (c. prostratus l. humifusus), haaroinensaki maassa.\n _laiehtiva_ (c. fluitans, flytande), veden kalvolla makaava.\n _suikertava_ (c. repens, krypande), juuria maahan lähettävä rento\n     varsi.\n _longertava_ (c. sarmentosus, refvig), kun varsi pitemmillä väleillä\n     lähettää juuria maahan ja välijaksot eivät makaa aivan maassa\n     kiinni.\n _loikertava_ (c. reptans), y.k. ed.\n _kiiveksivä l. juurrehtiva_ (c. radicans, rotslående), kun varsi\n     pienoisilla ilmajuurilla tarttuu muihin aineisiin ja niitä myöten\n     kohotteleikse, e.m. verhamo.\n _väänneliäs_ (c. scandens, klängande), samalla tavalla muiden kasvien\n     tahi ainetten varassa nouseva ja niihin _kärheillään_ (cirrhi)\n     tahi hakaroillaan takistuva.\n _köynneliäs_ (c. volubilis, slingrande), kun varsi kasvaissaan kiertyy\n     jonkun muun kasvin tahi aineen ympäri joko _vastoin päivää_\n     (c. volubilis dextrorsum, från venster åt höger) e.m. humala, tahi\n     _myöten päivää_ (c. vol. sinistrorsum, från höger åt venster)\n     e.m. salkopapu.\n\n _ihkayhtenäinen_ (c. simplicissimus, helt och hållet enkel), jolla\n     ei ole varsi- eikä kukkahaarukoita.\n _yhtenäinen_ (c. simplex, enkel), varsi haaraton, kukat haarovia.\n _haarova_ (c. ramosus, grenig), haarallinen, haarakas.\n _monihaarainen_ (c. ramosissimus, mycket grenig), kun on paljo ja\n     uudelleen haarottavia haaroja.\n _yltävä l. läpituntuva_ (c. excurrens l. integer, fortlöpande),\n     jonka pitkin pituuttaan aina latvaan asti voipi selvästi erottaa\n     haaroista, e.m. havupuissa.\n _haihtuva l. sortuva_ (c. deliquescens, söndergrenad), kun emävarsi\n     sortuu eli jakauu haaroiksi, joista sitä ei taida erottaa,\n     e.m. lehtipuissa.\n _latvavarainen_ (c. prolifer, toppalstrande), kun uusia haaroja ja\n     lehtejä ei lähde varren sivuilta, vaan ainoastansa latvasta.\n _kaksitteleva_ (c. dichotomus, klynnedeld), kun varsi jakauu kahdeksi\n     haaraksi ja haarat eteenpäin yhä kahdeksi.\n _kolmitteleva_ (c. trichotomus, upprepadt tregrenig), kun samalla\n     tavalla kerroten jakauu kolmeksi haaraksi.\n _ristihaarainen_ (c. brachiatus, armgrenig), haarat paritellen\n     vastakkaisia ja likimäiset haaraparit ristissä toinen toisensa\n     kanssa.\n _pitkittävä l. rajaton_ (c. indeterminatus, obegränsad), kun varsi\n     sivulta kukkiessaan latvasta pitkittää kasvuansa.\n _rajattu l. rajauva_ (c. determinatus, begränsad), latvasta kukkiva\n     ja siihen kasvunsa päättävä varsi.\n\nErittäin merkittäviä varressa ovat _ydin_ (medulla, märg), _puuaine_\n(lignum, ved), _kuori_ (cortex, bark). Puuaineessa on kaksi erikertaa,\nsisämäinen kovempi _sydänpuu_ (duramen, kärnved) ja ulkomainen\npehmeämpi ja tavallisesti valkeampi _manto eli pintapuu_ (alburnum,\nsplint l. hvitved).\n\nKuoressa samoin on useampaa erikertaa, ensin puuta vasten _nila l.\nniini_ (liber, bast), sitte _välikuori_ (periderma, barkhud) ja\npäälimmäisnä _närvi l. ketto_ (epidermis, öfverhud).\n\nVarteen eli vartaloon kuuluvia ovat myös _haarat_ (rami, grenar) ja\n_oksat eli haarukat_ (ramuli, qvistar l. smågrenar), _lehdet_ (folia,\nblad), _perälehdet_ (bracteae, skärmblad l. blomskärmar), _apulehdet_\n(stipulae, stipler), _silmät eli silmikot_ (gemmae, knoppar), (kukka\nflos, blomma), _siittimet_ (partes fructificationis, fröredningsdelar)\nja _hedelmä_ (fructus, frukt).\n\n\n\n\nHaaroista.\n\n\n _Vastakkaisia_ (rami oppositi, motsatta), ovat haarat, kun ovat\n     vastapäätä, toinen toisella, toinen toisella puolella vartta.\n _vuorottaisia_ (r. alterni, skiftevisa), kun lähtevät varren ympäriltä\n     toinen toistansa ylempätä.\n _ristikkäisiä_ (r. brachiati, armgreniga), ristittäin vastakkaisia.\n _kahtaallisia l. kahdappäisiä_ (r. distichi, tvåsidiga), juurillansa\n     ympäri vartta, mutta päillänsä ei kun kahta suuntaa.\n _härkiläisiä_ (r. verticillati, kranssittande), kun kolme tahi\n     useampaa haaraa lähtee yhtä korkealta kuki suunnallensa.\n _erinäisiä_ (r. sparsi, strödda l. aflägsnade), kun haarat lähtevät\n     sieltä täältä kierteisesti ympäri vartta.\n _harvinaisia_ (r. remoti, åtskiljda), kauvempana toisistaan.\n _lähinäisiä_ (r. conferti l. approximati, tättsittande), tiheässä\n     ja liketysten.\n _sisäpäisiä_ (r. coarctati, hopträngda), kun latvoillaan kääntyvät\n     vartta vasten.\n _tasalatvaisia_ (r. fastigiati, jemntoppade), kun eri paikoista\n     lähteneitten haarain latvat ovat yhtä korkealla, jolloin myös\n     itseä vartta sanotaan _tasalatvaiseksi_.\n _vitsamaisia_ (r. virgati, vidjelika), kun ovat hoikkia, pitkiä ja\n     melkein haarattomia.\n _pystönäisiä_ (r. erecti, upprätta), kun nousevat ylös melkein vartta\n     seuraten.\n _ulostyvisiä_ (r. parallelo-patentes, frånstående), alusta ulospäisiä,\n     sitte pystönäisiä.\n _varsimyötäisiä_ (r. adpressi, tilltryckta), tyvestä alkain vartta\n     myöten kasvavia.\n _siirottavia_ (r. patentes, utstående), ylöspäisiä soukalla\n     varsihangalla eli kulmalla.\n _ulospäisiä_ (r. divergentes l. horizontales, utböjda), kun seisoa\n     sojottavat suoraan varresta ulos. Toisia latinalaisia nimityksiä\n     semmoisille haaroille ovat divaricati ja patentissimi.\n _leveneviä l. ulottavia_ (r. diffusi, utspridda), y.k. ed. tahi\n     vähän ylöspäisiä.\n _alaskaarevia_ (r. deflexi, nedböjda), kaaressa alaspäin.\n _alaspäisiä_ (r. reflexi l. refracti, tillbakaböjda), kun enemmin\n     eli vähemmin kääntyvät alaspäin vartta vasten.\n _taaspäisiä_ (r. retroflexi, återböjda), mutkitellen alaspäin\n     kääntyneitä.\n _rippuvia_ (r. penduli, hängande), kun ovat velttoja ja suoraan\n     alaspäin.\n _haarahanka_ (ala, grenvinkel l. grenveck) on haaran ja varren\n     välikulma.\n _haarahankainen_ (alaris), haarahangassa oleva.\n\nErilaatuisia haaroja ovat:\n\n _lonkero_ (sarmentum, örtrefva), aluslehden hangasta lähtevä, maata\n     myöten kulkeva, lehdetön, usein koukeroinen hyötöhaara, joka\n     päästänsä kasvattaa lehtejä ja uusia juuria.\n _rönsy_ (stolo l. flagellum, grenskott), aluslehden hangasta lähtevä,\n     maasta kohoamaton lehdekäs haara, joka alapuoleltansa paikoittain\n     työntää juuria maahan ja päästänsä lehtejä, välistä kukkiaki.\n _kasvanto_ (turio, årsskott), itsekunki haaran tahi varren vuotuinen\n     lisä.\n _ora_ (spina, torn), kesken kasvettunut jäykkä oksan käperö kovalla,\n     pistävällä päällä. Jos on vaan yksi kärki oralla, sanotaan sitä\n     _yhtenäiseksi l. yksikärkiseksi_ (sp. simplex, enkel), muuten\n     haarapäiseksi (sp. divisa, delad). Orilla varustettua vartta\n     sanotaan _oraiseksi_ (c. spinosus, tornbärande), ja _varulliseksi_\n     (armatus, beväpnad) mainitaan yhteisesti kasviosaa, jolla on oria,\n     piikkejä tahi poltinsukia, _varuttomaksi_ (inermis, obeväpnad)\n     sitä, jolla niitä ei ole. Orat samoin kuin muutki oksat lähtevät\n     varren puuaineesta, _piikit_ (aculei, taggar) ainoastaan kuoresta.\n _kärhi_ (cirrhus, klänge), rihmamainen ja usein kierteinen oksan\n     pidennys, jolla kasvi tarttuu muihin aineisiin. Vartta, jolla on\n     semmoisia, sanotaan _kärhiseksi_ (cirrhosus, klängegrenig).\n     Toisinaan kärhet lähtevät lehden ruodista tahi keskisuonesta,\n     välistä kukkaperästäki. Kärhet ovat tavallisesti yhtenäisiä,\n     välistä _haaroviaki_ (c. ramosi, greniga).\n\n\n\n\nLehdeistä.\n\n\n _sirkkalehdet_ (cotyledones, hjertblad), ensimmäiset itulehdet.\n _aluslehdet_ (folia radicalia, rotblad), jotka lähtevät varren\n     alimmaisesta päästä juuren niskassa.\n _varsilehdet_ (f. caulina, stjelkblad), varresta lähtevät.\n _haaralehdet, oksalehdet_ (f. ramea, grenblad), haaroista tahi\n     oksista.\n _kukkalehdet_ (f. floralia, blomblad), jotka ovat lähellä kukkia.\n     Vähän erilaatuisia ovat perälehdet.\n _lehtihanka_ (axillum, bladveck), lehden ja varren välikulma.\n _lehtihankainen_ (axillaris), lehtihangassa oleva.\n _lehtiruoti l. ruoti_ (petiolus, bladskaft), se osa, joka yhdistää\n     emälehden ja varren.\n _emälehti_ (lamina l. limbus, bladskifva), lehden lapa eli levy.\n _lehden päälystä_ (pagina superior, öfra sida), se puoli, joka\n     varsimyötäisissä lehdeissä on vartta vasten.\n _lehden alusta_ (pagina inferior, undra sida), joka on vastapäin\n     päälystää, nurja puoli.\n _lehden kanta_ (basis folii, bladbas), emälehden varren tahi ruodin\n     puolinen laita.\n _lehden pää_ (apex folii, bladspets), kantaa vastapäinen laita.\n _lehden laita_ (margo, bladkant), ympärys, reuna, ääri eli syrjä.\n\nTavallisia ruodin erotuksia ovat _liereä, sivupuoli, kolmikulmainen,\nlitteä, litteähkä, pullakka_ j.n.e.\n\n _kupuva_ (petiolus ventricosus, bukig), keskeltä tursea eli pöyheä.\n _tuppimainen_ (p. vaginans, slidformig), kun ruoti on varren puolelta\n     laajennut ja tupenmoisesti varren ympäri kääriytynyt.\n _sulitettu_ (p. alatus, vingad), kahdella lehtimäisellä syrjällä.\n _kärhikäs_ (p. cirrhiferus, klängebärande), kärheksi jatkuva.\n _lehdentö_ (phyllodium, bladlikt bladskaft), lehtimäisesti laajennut\n     ruoti puuttuvalla emälehdellä.\n _ruodikas_ (fol. petiolatum, skaftadt blad), jolla on ruoti.\n _Tuppimaisilla lehdeillä_ (folia vaginantia, slidomfattande blad) on\n     _tuppi_ (vagina, slida), joko _halkinainen_ (v. fissa l. divisa,\n     öppen l. klufven), taikka kokonainen (v. integra l. indivisa,\n     hel). Jos tuppi muuttuu lehdeksi, sanotaan sitä _lehdestäväksi_\n     (v. foliifera, bladbärande), muuten _lehdestymättömäksi_\n     (v. aphylla, bladlös).\n _ruoditon_ (fol. sessile, oskaftad), kun emälehti on suorastaan\n     varressa kiinni.\n _johteinen_ (f. decurrens, nedlöpande), kun lehti kannastaan jatkuu\n     ja juoksee vartta myöten alas seuraavaan lehteen asti.\n _puolijohteinen_ (f. semidecurrens, halftnedlöpande), kun juoksee\n     vaan puoliväliin.\n _sepokantainen_ (f. amplexicaule l. amplectens, stjelkomfattande),\n     kun lehden kanta kiertää varren ympäri.\n _puolisepoinen_ (f. semiamplexicaule, halftomfattande), kun kiertää\n     vaan puolen vartta.\n _läpikantainen_ (f. perfoliatum, genomborrad), kun varsi käypi lehden\n     kannan läpi.\n _yhtynyt_ (f. connatum, sammanvext); yhtyneiksi sanotaan kahta\n     vastakkaista lehteä, joiden kannat ovat niin yhteen kasvaneet,\n     että näyttää kun olisi vaan yksi varren keskeä lävistämä lehti.\n _silposuoninen_ (f. simplicinerve l. nervosum, enkelt nervig), jonka\n     suonet ei haarau.\n _haarasuoninen_ (f. ramosinerve l. venosum, grenigt nervig), kun\n     suonet tekevät haaroja.\n _verkkosuoninen_ (f. reticulato-venosum, nätådrig), kun suonihaarat\n     juoksevat ristin rastin toisiinsa yhtyen.\n _tasasuoninen_ (f. rectinerve, rätnervig), kun silposuonisen lehden\n     suonet juoksevat suoraan ja tasasuuntaisesti pitkin lehteä.\n _kaarisuoninen_ (f. converginerve, bågnervig), kun juoksevat\n     kaarevasti.\n _tukkusuoninen_ (f. diverginerve, divergerande nervig), kun useampia\n     silposuonia on tyvestä yhdessä tukussa, josta ne sitte vähitellen\n     erouvat, juosten kuki tasasuuntaisesti lehden laitaan.\n _sulkasuoninen_ (f. penni- l. pinninerve, fjädernervig), kun\n     keskisuonesta lähtee kummallenki puolelle sulantapaisesti\n     haarauneita eli sulkamaisia suonia (nervi pennati l. pinnati,\n     fjäderlika nerver).\n _kourasuoninen_ (f. palminerve, handnervig), kun lehtikannasta lähtee\n     suonia ympärinsä lehden laitaan. Itsiä suonia sanotaan tässä\n     tilassa _kouramaisiksi_ (nervi palmati, handlika), lehti\n     tavallisesti on pyöreähkä.\n _kilpisuoninen_ (f. pelti- l. stellinerve, sköld- l. stjernnervig),\n     kun lähtee poikkimaisesti ruotia vasten säteemäisiä suonia yltä\n     ympärinsä. Ruoti näissä ei ole lehden laidassa, vaan keskellä\n     emälehden alla puolen, kuin varsi männässä. Tämmöistä lehteä\n     sanotaan myös _kilpimäiseksi_ (f. peltatum, sköldlik).\n _kantasuoninen_ (f. pedatinerve, fotnervig), kun lehtikannasta lähtee\n     kaksi hyvin haarottavaa suonta ja niistä uusia suonihaarukoita\n     lehden päähän. Toisinaan on niiden välissä kolmas pienempi\n     emähaara.\n _yksivarainen_ (f. simplex, enkel), on lehti, jos ruodilla on vaan\n     yksi lehti.\n _monipuolinen l. liittoinen_ (f. compositum, sammansatt), kun ruodilla\n     on monta pientä erinäistä lehteä eli _lehdykkää_ (foliolum,\n     småblad), jotka ovat taikka ruodittomasti taikka eri ruodeillansa\n     eli _ruodukoilla_ (petioluli l. petioli partiales, småbladskaft)\n     _emäruodissa_ (petiolus communis l. rachis folii, allmänt\n     bladskaft) kiinni.\n _ehytlaitainen_ (f. integerrimum, helbräddad), kun lehden laidassa\n     ei ole mitään lovia, pykäliä tahi muita koloja.\n _kokonainen_ (f. integrum l. indivisum), kun on vaan pienempiä\n     koloja laidassa.\n _lohkottu_ (f. divisum, delad), syvemmillä koloilla.\n _kololaitainen_ (f. incisum, inskuren), kun kolot (incisurae,\n     inskärningar) eivät ulotu puolitiehenkään lehden keskustaa.\n _halkoinen_ (f. fissum, klufven), kun kolot ulottuvat puolitiehen\n     keskilehteä taikka runsaamminki ja ovat yhtä leveitä eli\n     suoralaitaisia.\n _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- ... monihalkoinen_ (f. bi-, tri-,\n     quadri-, quinque- ... multifidum, två-, tre-, fyra-, fem- ...\n     mångklufven).\n _liuskainen_ (f. lobatum, flikig), puolitiehen lehden keskipaikkaa\n     ulottuvilla koloilla, ja niiden välissä kehkerälaitaisilla\n     liuskoilla (lobi, flikar).\n _kaksi-, kolmi-, neli- ... moniliuskainen_ (f. bi-, tri-, quadri- ...\nmultilobum, två-, tre-, fyra- ... mångflikig).\n _mutkalaitainen_ (f. sinuatum, bugtig), kaarteisilla tuskin\n     puolitiehen lehden keskustaa ulottuvilla mutkilla (sinus, bugter).\n _lohkoinen_ (f. partitum, delad), melkein lehden keskipaikoille\n     ulottuvilla koloilla.\n _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- ... monilohkoinen_ (f. bi-, tri-,\n     quadri-, quinque- ... multipartitum, tu-, tre-, fyr-, fem- ...\n     mångdelad).\n _jakoinen_ (f. sectum, helt och hållet delad), kun kolot ulottuvat\n     lehden keski- tahi kantasuoneen asti.\n _parihalkoinen_ (f. pinnatifidum, parklufven l. pinntandad), kun\n     halkoisen lehden liuskat ovat vastakkaisia.\n _kahdesti parihalkoinen_ (f. bipinnatifidum, dubbelt parklufven l.\n     dubbelt pinntandad), kun parihalkoisen lehden liuskatkin ovat\n     parihalkoisia.\n _kolmesti parihalkoinen_ (f. tripinnatifidum, tredubbelt parklufven\n     l. tredubbelt pinntandad), kun kahdesti parihalkoisen lehden\n     liuskat vielä uudelleen ovat parihalkoisia.\n _parikaarteinen l. lyyrymäinen_ (f. lyratum, lyrformig), kun\n     tyvipuolella on vastakkaisin muutamia syviä kaarteita\n     pyöreämäisillä väliliuskoilla ja latvapuoli lehteä tavallisesti\n     yhtenä isompana pöyreähkänä liuskana.\n _taasliuskainen_ (f. runcinatum, nedåt parflikig, rundtaggad),\n     kun molemmin puolin keskisuonta on isompia kaarevia tahi\n     suoralaitaisia taaspäin kääntyneitä kairamaisia liuskoja\n     vastakkaisin.\n _parilohkoinen_ (f. pinnatipartitum, pardelad), lohkoinen lehti\n     vastapäisillä liuskoilla.\n _kampalaitainen_ (f. pectinatum, kamflikad), parilohkoinen lehti\n     pienillä tasasoukilla liuskoilla.\n _parijakoinen_ (f. pinnatisectum = f. pinnatum, parbladigt delad),\n     kun lehden vastakkaiset liuskat ovat aivan erillään toisistaan\n     ja ainoastaan keskisuonessa kiinni.\n _epätasaisesti parijakoinen_ (f. interrupte pinnatisectum, olikparigt\n     delad), kun lehdykät eli oikeammin liuskat ovat eri suuria.\n _epäliuskainen_ (f. laciniatum, ojemnt inskuren), sulkasuoninen lehti\n     useammalla eri suurella liuskalla yhtä suuntausta emälehden\n     kanssa.\n _resaliuskainen_ (f. lacerum, fargad), epäliuskainen lehti\n     repaleisilla liuskoilla.\n _siirottavasti parihalkoinen_ (f. squarroso-pinnatifidum,\n     tillbakaspärradt parklufven), kun parihalkoisen lehden liuskat\n     eivät ole yhtä linjausta eli suuntausta emälehden kanssa.\n _kouramainen_ (f. palmatum = f. palmatipartitum, handlik),\n     kourasuoninen lehti koloilla suonten välissä.\n _kourahalkoinen_ (f. palmatifidum = f. tri-, quadri-, quinque-,\n     multifidum, handklufven), kourasuoninen halkoinen lehti.\n _kouraliuskainen_ (f. palmatilobum = f. tri-, quadri-, quinque-,\n     multilobum, handflikig), kourasuoninen liuskainen lehti.\n _kouralohkoinen_ (f. palmatipartitum = f. palmatum, handdelad),\n     kouramainen eli kourasuoninen lohkoinen lehti.\n _kourajakoinen_ (f. palmatisectum = f. digitatum, fingerlik),\n     kourasuoninen jakoinen lehti k. sormijakoinen.\n _tähtiliuskainen_ (f. stellilobum l. stellato-laciniatum, stjerndelt),\n     kilpisuoninen lehti suonivälisillä koloilla.\n _kantamainen_ (f. pedatum = f. pedatisectum, fotlik), kantasuoninen\n     lohkottu lehti.\n _kantahalkoinen_ (f. pedatifidum = f. pedatum, fotklufven),\n     kantasuoninen halkoinen lehti.\n _kantalohkoinen_ (f. pedatipartitum = f. pedatum, fotdelad),\n     kantasuoninen lohkoinen lehti.\n _kantajakoinen_ (f. pedatisectum = f. pedatum, fotlikt delad),\n     kantasuoninen jakoinen lehti.\n _yhteisruotinen_ (f. simpliciter compositum, enkelt sammansatt), kun\n     haarattomalla emäruodilla on useampia nivelkantaisia lehdyköitä.\n _haararuotinen_ (f. decompositum, dubbelt sammansatt), kun varresta\n     lähtevä tyviruoti (petiolus primarius, allmänt bladskaft) jakauu\n     ruotihaaroiksi (petioli secundarii, bladskaft av andra ordningen),\n     joilla kullakin on nivelkantaisia lehdyköitä.\n _haarukkaruotinen_ (f. supradecompositum, mer än dubbelt sammansatt),\n     kun haararuotisen lehden ruotihaarat uudelleen jakauvat\n     ruotihaarukoiksi (petioli tertiarii, bladskaft af tredje\n     ordningen), joihin lehdykät kantanivelillänsä ovat kiinnitetyt.\n _parijakoinen_, _parittainen l. parilehtinen_ (f. pinnatum, parbladig,\n     enkelt sammansatt fjädernervig), kun molemmin puolin emäruotia on\n     lehdyköitä.\n _vastaisparinen_ (f. opposite pinnatum, motsatt parbladig),\n     vastakkaisilla lehdyköillä, joista kumpaakin erittäin sanotaan\n     kaksoiseksi (pinna, parblad) ja molempia yhteisesti lehtipariksi\n     (jugum, bladpar).\n _yksiparinen_ (f. unijugum l. conjugatum, enparig), vastaparinen lehti\n     yhdellä lehtiparilla.\n _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, moniparinen_ (f. bi-, tri-, quadri-,\n     quinque-, multijugum, två-, tre-, fyr-, fem-, mångparig),\n     vastaparinen lehti 2:lla, 3:lla, 4:llä, 5:llä, monella\n     lehtiparilla.\n _vuoroparinen_ (f. alterne pinnatum, skiftevis parbladig),\n     vuorottelevilla lehdyköillä.\n _tasaparinen_ (f. paripinnatum l. abrupte pinnatum, parbladig utan\n     uddblad), kun parijakoisen lehden päässä ei ole yksinäistä\n     lehteä l. _päätöä_ (f. impar l. terminale, uddblad). Usein päätyy\n     emäruoti kuitenki kärhellä.\n _päätöparinen_ (f. impari-pinnatum l. pinnatum cum impari, parbladig\n     med uddblad), kun parijakoisen lehden päässä on yksinäinen\n     päätölehti.\n _mukaparinen_ (f. aequaliter pinnatum, jemnt parbladig), kun kaikki\n     lehtiparit ovat yhtä suuria.\n _voittoparinen_ (f. crescenti-pinnatum, tilltagande parbladig), kun\n     lehdykät isonevat latvaan päin.\n _isopäätöisesti parijakoinen l. isopäätöinen_ (f. lyrato-pinnatum,\n     lyrformigt parbladig), kun päätölehti on muita isompi.\n _sortoparinen_ (f. decrescenti-pinnatum, aftagande parbladig), kun\n     lehdykät pienenevät latvemmuuttansa.\n _toisparinen_ (f. bipinnatum, dubbelt parbladig l. dubbelt sammansatt\n     fjädernervig), kun yhteisruodista pitkin pituuttaan lähtee\n     parijakoisia lehtejä.\n _kolmisparinen_ (f. tripinnatum, tredubbelt parbladig l. tredubbelt\n     sammansatt fjädernervig), kun yhteisruodilla on pitkin pituuttaan\n     toisparisia lehtihaaroja.\n _sormijakoinen l. kourajakoinen_ (f. digitatum l. palmatisectum,\n     fingerlik), kun ruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä\n     nolokulmaisesti ruotia vasten.\n _kaksisorminen_ (f. binatum l. geminatum, tvåfingrad); sekauupi usein\n     yksiparisen lehden kanssa.\n _kolmi-, neli-, viisi-, seitsensorminen_ (f. ternatum, quaternatum,\n     quinatum, septenatum, tre-, fyr-, fem-, sjufingrad).\n _toissorminen_ (f. bidigitatum, dubbelt fingerlik, dubbelt sammansatt\n     handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kullaki haaralla on\n     sormijakoisia lehdyköitä.\n _toistain kaksisorminen_ (f. bigeminatum l. geminato-binatum,\n     dubbelt tvåfingrad), emävarsi kaksijakoinen ja kumpiki haara\n     kaksisorminen.\n _toistain kolmisorminen_ (f. biternatum l. duplicato-ternatum, dubbelt\n     trefingrad), emävarsi kolmijakoinen ja kuki haara kolmisorminen.\n _kaksisormisesti parijakoinen_ (f. binato- l. geminato-pinnatum,\n     tvåfingradt parbladig), kun emäruodin päästä lähtee kaksi\n     parijakoista lehteä.\n _kolmi-, nelisormisesti parijakoinen_ (f. ternato-, quaternato-\n     pinnatum, trefingradt, fyrfingradt parbladig), kun on kolme,\n     neljä parijakoista lehteä emäruodin päässä.\n _kolmissorminen_ (f. tridigitatum, tredubbelt fingerlik, flerdubbelt\n     sammansatt handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kuki haara\n     on toissorminen.\n _kolmesti kaksisorminen_ (f. tri- l. tergeminatum, tergeminum l.\n     triplicato-geminatum, tredubbelt tvåfingrad), kun parijakoisen\n     emäruodin jakauksessa on kaksi lehdykkää ja sitte kumpiki haara\n     kaksisorminen.\n _kolmesti kolmisorminen_ (f. triternatum l. triplicato-ternatum,\n     tredubbelt trefingrad), kun kolmijakoisen emäruodin kuki haara\n     on toistain kolmisorminen.\n _ratasmainen_ (f. rotatum l. peltato-digitatum, hjullik, hjulformig,\n     sköldformigt fingerlik), kun emäruodin päästä lähtee useampia\n     lehdyköitä kuin rattaan värttinät yltä ympärinsä. Ratasmaisia\n     lehtiä ei aina ole tarkoin erotettu viisi- ja seitsensormisista.\n     Välistä on niitä myös nimitetty sarjamaisiksi (f. umbellatum,\n     flocklik) ja _tähtijakoisiksi_ (f. stellatum, stjerndelt).\n _vastakkaisia, vuorottaisia, erinäisiä, harvinaisia, lähinäisiä,\n     kahdappäisiä l. kahtaallisia, pystönäisiä, varsimyötäisiä,\n     siirottavia, alaskaarevia ja alaspäisiä_ ovat lehdet sen\n     selityksen mukaan, ku niistä sanoista jo ennen on annettu.\n _ristikkäisiä_ (f. decussata, korsvis motsatta), kun\n     vastakkaislehtiparit ovat ristissä toinen toisensa kanssa.\n _säteettäisiä_ (f. verticillata l. stellata, kranssittande), kun\n     varresta kolme tahi useampaa lehteä lähtee säteettäin kuki\n     suunnallensa.\n _kolmisäteisiä_ (f. terna, tre i krans), kolmella säteettäisellä\n     lehdellä.\n _nelisäteisiä_ (f. quaterna l. cruciata, fyra i krans).\n _viisi-, kuusi-, kahdeksasäteisiä_ (f. quina, sena, octona, fem, sex,\n     åtta i krans).\n _limittäisiä_ (f. imbricata, tegellagda), kun alempi lehti latvallansa\n     peittää lähimäisen ylemmän lehden tyvipuolen. Vartta sanotaan\n     tässä tilassa _limitetyksi_ eli _paanutuksi_.\n _umpilimisiä_ (f. undique imbricata, helt och hållet betäckande), kun\n     vartta ei näy ollenkaan.\n _kaksi-, kolmi-, neli-, moniratisesti limittäisiä_ (f. bi-, tri-,\n     quadri-, multifariam imbricata, två-, tre-, fyr-, mångradigt\n     tegellagda), kun lehdet ovat eri rivissä.\n _yksinäisiä_ (f. solitaria, enstaka), kun vaan yksi lehti on\n     paikassansa.\n _tukkuisia_ (f. fasciculata, knippevisa), kun yhdestä paikasta\n     lähtee usiampia lehtejä.\n _ruusukkeisia_ (f. rosulata, rosettlika), kun lehdet yhdestä kimpusta\n     varren ympärillä lähtevät ylöspäin solmuruusun tapaisesti.\n _erisuuntaisia_ (f. heteromalla, rigtade åt alla sidor), kun lehdet\n     ilman erotuksetta kasvavat mille puolelle tahansa.\n _yhtäällisiä l. yhdäppäisiä_ (f. unilateralia l. homomalla, ensidiga\n     l. ensidigt böjda), kun ovat vaan yhdellä puolella.\n _lähentyviä_ (f. conniventia, samstående), kun latvoin lähenevät\n     toisiansa.\n _ulospäinen_ (f. patentissimum l. horizontale, utspärrad), suoraan\n     varresta ulos lähtevä lehti.\n _harittava_ (f. squarrosum, spärrad), ulospäisellä latvalla.\n _rippuva_ (f. pendens l. dependens, hängande), suoraan alaspäinen.\n _kampela_ (f. obliquum, vind), puolikiertynyt kuin väkkärän siipi.\n _kiertynyt_ (f. resupinatum l. inversum, omvriden), kun lehden\n     aluspuoli on kääntynyt ylöspäin.\n _syrjittäinen_ (f. verticale, lodrät), kun lehden ruoti tahi kanta\n     on niin kiertynyt, että toinen laita emälehteä on suoraan ylös,\n     toinen alaspäin.\n _laiehtiva_ (f. natans, simmande), veden kalvolla makaava.\n _vedenpäälinen_ (f. emersum, ofvan vattnet varande), kun ompi\n     ylhäällä vedestä.\n _vedenalainen_ (f. submersum l. demersum, under vattnet liggande),\n     vedessä oleva\n _kaitainen_ (f. lineare, jemnbred), pitkä ja soukka, ei keskeltä\n     erittäin leveämpi, kuin päistäkin, e.m. heinillä.\n _neulamainen_ (f. acerosum, barrlik), e.m. havupuilla.\n _sukamainen_ (f. setaceum, borstlik), sukaisten eli harjasten\n     kaltainen.\n _hapsimainen_ (f. capillare, hårlik), hieno kuin hivus.\n _soikea_ (f. ovale, oval), lähes kahden leveytensä pituinen,\n     pyöreämäisillä sivuilla, suipoilla päillä.\n _pitkänpyöreä_ (f. ellipticum, elliptisk), kahden leveytensä pituinen,\n     pää ja kanta yhtä pyöreitä.\n _pitkulainen_ (f. oblongum, aflång), 2-3 kertaa pitempi kuin leveä,\n     pyöreämäisellä päällä ja kannalla.\n _suikea_ (f. lanceolatum, lancettlik), päälle kolmen leveytensä\n     pituinen nirkoilla eli terävillä päillä.\n _puikea_ (f. ovatum, äggrund), kahden leveytensä pituinen,\n     pyöreäkantainen, suippopäinen.\n _herttamainen_ (f. cordatum, hjertlik), leveämpi edellistä,\n     lovikantainen pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea.\n _nelikulmainen_ (f. rhombeum, rutformig), kulma kantana, toinen päänä,\n     kolmas ja neljäs sivuilla.\n _epänelinen_ (f. deltoideum, deltaformig), neljällä suoralla sivulla,\n     kantasivut lyhempiä ja nolokulmaisesti päästyksin.\n _kairamainen_ (f. triangulare, triangelformig), melkein y.k. edell.,\n     mutta kantasivut vieläki nolommasti, melkein suoralinjaisesti\n     toisistaan.\n _miekkamainen_ (f. ensiforme, svärdlik), pitkä, vahva, tönkeä,\n     suorasivuinen, teräväpäinen lehti.\n _oramainen_ (f. subulatum, syllik), pitkämäinen, hoikka, huippupääksi\n     vähittäin kapeneva lehti.\n _kalpamainen_ (f. acinaciforme, sabelformig), kun toinen sivu on\n     paksumpi ja suorempi, toinen ohuempi ja erittäinki päätä vasten\n     kikkerämpi.\n _sirppimäinen_ (f. falcatum, skärformig), ohut kiverä lehti.\n _nalkkimainen_ (f. cuneatum, vigglik), hoikkakantainen ja vähittäin\n     laajeneva melkein tasapäiseksi latvaksi.\n _kieloinen_ (f. lingulatum, tunglik), nalkkimainen lehti pyöreällä\n     päällä.\n _lapiomainen_ (f. spathulatum, spadlik), pyöreähkä lehti pitkällä\n     kaarevasti hoikkenevalla kannalla.\n _vastopuikea_ (f. obovatum, omvändt äggrund), pyöreä lehti lyhyellä\n     suipolla kannalla.\n _vastoherttainen_ (f. obcordatum, omvändt hjertlik), suippokantainen,\n     lovilatvainen lehti pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea.\n _kehrämäinen_ (f. orbiculare, cirkelrund), yhtä leveä, kun pitkäki\n     pyöreä lehti.\n _pyöreä_ (f. rotundum, rund), melkein kehrämäinen.\n _pyöreähkä_ (f. subrotundum, nästan rund), melkein pyöreä.\n _pyöreämäinen_ (f. rotundatum, rundad), melkein pyöreähkä.\n _munuamainen_ (f. reniforme, njurformig), pituuttansa leveämpi,\n     pyöreähkä, lovikantainen lehti, pyöreämäisillä kantaliuskoilla.\n _kuutava_ (f. lunatum, lunulatum l. semilunatum, månlik), kuun\n     muotoinen ennen täytymistään.\n _soukkakantainen_ (f. basi attenuatum, mot basen afsmalnande),\n     soukkenevalla kannalla.\n _kapeakantainen_ (f. basi angustatum, sammantryckt vid basen),\n     kaventunut kannasta.\n _pyörökantainen_ (f. basi rotundatum, afrundad vid basen).\n _leveäkantainen_ (f. basi dilatatum, utvidgad vid basen).\n _tasakantainen_ (f. basi aequale, lika på båda sidor om medelnerven),\n     kun molemmat lehtipuolet ovat toisensa mukaisia kannalta.\n _epäkantainen_ l. hantera (f. basi inaequale l. obliquum, ojemn vid\n     basen), kun toinen lehtipuoli kannalta on isompi tahi pitemmältä\n     ruotia seuraava kuin toinen.\n _keihäskantainen_ (f. hastatum, spjutlik), kun kannasta lähtee kaksi\n     vastakkaista ulospäistä liuskaletta.\n _nuolikantainen_ (f. sagittatum, pillik), kun lehden sivut kantaa\n     vasten jatkuvat kahdeksi kairamaiseksi liuskaksi.\n _korvakantainen_ (f. auriculatum, öronflikad), kun lehdellä kannan\n     alla on kaksi pyöreämäistä liuskaa.\n _munuaiskantainen_ (f. basi reniforme, njurlik vid basen), kannalta\n     munuamaisen lehden muotoinen pyöreämäisillä koloilla ja\n     liuskoilla.\n _herttakantainen_ (f. basi cordatum, hjertlik vid basen), pykäläisellä\n     kololla ja pyöreillä liuskoilla kannassa.\n _vinoherttainen_ (f. basi oblique cordatum, snedt hjertlik vid basen),\n     kun kantaliuskat eivät ole yhtä isoja.\n _herttapuoliskoinen_ (f. basi semicordatum, halft hjertlik vid basen),\n     kun toista kantaliuskaa ei ole ollenkaan.\n _suippo_ (f. acutum, spetsig), kun lehden sivut yhtyvät\n     kaitakulmaiseksi pääksi.\n _suipukka_ (f. acuminatum, tillspetsad), kun kulma on vieläki\n     kaitaisempi, pitkäveteinen.\n _nirkko_ (f. cuspidatum, smalspetsig), kun lehden pää on pitkän soukka\n     ja tavallisesti tönkeämäinen.\n _kärkevä_ (f. pungens, taggspetsig), y.k. ed. pistävällä, tönkeällä\n     kärjellä.\n _otapäinen_ (f. mucronatum, uddspetsig), kun lehden keskisuoni\n     sojottaa päästä ulos.\n _tylppäpäinen_ (f. obtusum, trubbig), nykerä, ei suippo eikä nirkko\n     päästä.\n _pyöröpäinen_ (f. apice rotundatum, afrundad i spetsen),\n     pyöreämäisellä päällä.\n _typäkkä_ (f. truncatum, afstympad), kuin poikki leikattu päästä.\n _katkottu_ (f. praemorsum, afbiten), kuin poikki järsitty.\n _lanttopäinen_ (f. retusum, intryckt), matalalla ontevalla kololla\n     päässä.\n _pykäläpäinen_ (f. emarginatum, urnupen), vähän syvemmällä\n     teräväpohjaisella kololla.\n _halkopäinen_ (f. bifidum, tvåklufven), kun syvempi kolo jakaa lehden\n     pään kahdeksi suipoksi liuskaksi.\n _lovipäinen_ (f. bilobum, tvåflikig), kahdella liuskalla päässä ja\n     syvemmällä pyöreämäisellä kololla välissä.\n _jakopäinen_ (f. bipartitum, tvådelad), kahdella nirkolla liuskalla\n     ja yli puolen lehteä ulottuvalla kololla välissä.\n _hammaspäinen_ (f. apice dentatum, tandad i spetsen), useammalla\n     pienellä hampaamaisella yhtä suurella liuskalla pääsä.\n _kolmi-, neli-, viisihampainen päästä_ (f. apice tri-, quadri-,\n     quinquedentatum, tre-, fyr-, femtandad).\n _nirhalaitainen_ (f. erosum, söndergnagad), kun laidassa on pieniä\n     pyöreämäisiä, erisuuruisia koloja ja välissä pieniä teräväpäisiä\n     hampaita.\n _nyhälaitainen_ (f. crenatum, naggad), kun lehden laidassa on suoraan\n     ulospäisiä nyhiä ja niiden välissä pieniä kulmapohjaisia koloja.\n _toisnyhäinen_ (f. duplicato-crenatum, dubbelt naggad), kun lehden\n     laidassa on ensin isompia nyhäreitä ja niiden laidassa toisia\n     pienempiä.\n _suipponyhäinen_ (f. acute crenatum, hvasst naggad), kun nyhät ovat\n     suoralaitaisia, suippoja.\n _tylppänyhäinen_ (f. obtuse crenatum, trubbnaggad), pyöreämäisillä\n     nyhillä.\n _hienonyhäinen_ (f. crenulatum, fint naggad), pienoisilla nyhillä.\n _nyhähampainen_ (f. crenato-dentatum, naggtandad), kun laidassa on\n     harvemmalta pieniä, suoraan ulospäisiä nyhämäisiä hampaita.\n _hammaslaitainen_ (f. dentatum, tandad), erisuuruisilla, suoraan\n     ulospäisillä, hampaamaisilla lisäyksillä laidassa.\n _hienohampainen_ (f. denticulatum, småtandad), pienoisilla hampailla.\n _sahalaitainen_ (f. serratum, sågad), kun laita on sahanterän\n     näköinen.\n _vastosahainen_ (f. retrorsum serratum, omvändt sågad), kun\n     _sahahampaat_ (serraturae) kääntyvät lehden kantaan päin\n     (ovat vastasukaisia).\n _toissahainen_ (f. duplicato-serratum, dubbelt sågad), kun on ensin\n     isompia hampaita ja niiden laidassa pienempiä.\n _hienosahainen_ (f. serrulatum, finsågad), pienoisilla hampailla.\n _jurasahainen_ (f. grosse serratum, grofsågad), isoilla, leveillä\n     hampailla.\n _otasahainen_ (f. mucronato-serratum, uddsågad), hyvin huippuisilla\n     hampailla.\n _epäsahainen_ (f. inaequaliter serratum, ojemnt sågad), erisuuruisilla\n     hampailla.\n _mutkalaitainen_ (f. repandum, bugtbräddad), mutkaisilla laidoilla.\n _oralaitainen_ (f. margine spinosum, tornbräddad), pistävillä orilla\n     tahi kankeilla hampailla laidassa.\n _ehytlaitainen_ (f. integerrimum, helbräddad), jolla ei ole nirhoja,\n     nyhiä, hampaita, oria, eikä muita epätasuuksia laidassa.\n _kierä, karvainen, höyteä_ j.n.e. k. ed.\n _litteä_ (f. planum, platt), kun lehti on yltä ylensä yhtä tasainen.\n _kovera_ (f. concavum, urholkad), kun keskilehti on alaspäin onteva\n     eli kuopassa.\n _kehkerä l. kupera_ (f. convexum, kullrig), kun keskus on ylöspäin\n     pyöreämäisesti kohollaan.\n _tuuttimainen_ (f. cucullatum, strutlik), kun laidat ovat\n     torvemaisesti yhteen kiertyneet kannasta soukkapohjaiseksi\n     latvaan päin laajenevaksi törröksi eli tötteröksi.\n _kourumainen_ (f. canaliculatum, rännformig), kun lehti päältä päin\n     on pitkin pituuttansa kuurnamaisesti kovertunut.\n _venheemäinen_ (f. carinatum, kölad), kun lehtipuoliskot ovat\n     keskisuonta myöten teräväpohjaisesti toinen toistansa vastaan\n     kallistuneet.\n _vastalaskuinen_ (f. conduplicatum, sammanviken), kun lehtipuoliskot\n     ovat melkein yhteen laskeutuneet.\n _poimuinen_ (f. plicatum, veckig), useammilla pienillä laskoksilla.\n _pitkinpoimuinen_ (f. longitudinaliter plicatum, efter längden\n     veckad), pitkittäisillä poimuilla.\n _poikkipoimuinen_ (f. transversim plicatum, på tvären veckad),\n     poikkipuolisesti poimuttu.\n _sädepoimuinen_ (f. radiatim plicatum, strålformigt veckad), kun\n     kannasta lähtee säteen tapaisia poimuja yltä ympäri lehden\n     laitaan.\n _aaltolaitainen_ (f. undulatum, vågig), aaltoilevalla laidalla.\n _kurttuinen_ (f. rugosum, skrynklig), kun lehti on epätasainen,\n     rypyliäs.\n _kolea_ (f. lacunosum, gropig), kun suonten välissä varsinki\n     aluspuolella lehteä on pieniä koloja ja painanteita.\n _kiherä_ (f. crispum, krusig), kun lehdellä erittäinki laidassa\n     on paljo erisuuruisia, mutkaisia poimuja.\n _kalvomainen_ (f. membranaceum, hinnaktig), ohut hentukka lehti.\n _kälpeä_ (f. scariosum, torrhinnig), ohut, kuiva, hilsumainen,\n     käsissä hilisevä lehti.\n _pehmeä_ (f. molle, mjuk), löysäaineinen, ohutläntä, norea lehti.\n _nahkea_ (f. coriaceum, läderartad), notkea kuin edellinenki, mutta\n     kiinteämpi ja paksumpi.\n _tankea_ (f. rigidum, styf), nahkamainen, ei notkea lehti.\n _mehuinen_ (f. pulposum, saftig), täynnä tuoretta, mehuista ainetta.\n _möyheä l. lihava_ (f. carnosum, köttig), täynnä paksumaista,\n     vähemmin mehevää sisusta.\n _pillimäinen_ (f. fistulosum, pipig), kun laidat ovat niin yhteen\n     kiertyneet ja kasvettuneet, että lehti on liereä, tyhjäsisuksinen.\n _outovärinen_ (f. coloratum, färgad), joka ei ole vehriä.\n _sinivihertävä_ (f. glaucum, blågrön).\n _kehnäinen_, k. ed.\n _kaksivärinen_ (f. discolor, olikfärgad), kun lehden alus- ja\n     päälyspuoli ovat erivärisiä.\n _paikullinen l. tähneellinen_, k.ed.\n _kuultopilkkuinen_ (f. pellucide punctatum, genomskinligt punkterad),\n     läpikuultavilla pilkuilla, joissa _solut_ (cellulae) ovat öljyllä\n     täytetyt, kun niissä muuten ja tavallisesti on lehtivehriää\n     (chlorophyllum, bladgrönt).\n _läpipisteinen_ (f. perforatum, genomstungen), y.k. ed.\n _munanmoinen, nalkinmoinen_ j. n. e. (oviforme, cuneiforme...,\n     äggformig, viggformig), paksu munan, nalkin j.n.e. muotoinen\n     lehti.\n _lyhytaikuinen_ (f. caducum, snart affallande), kun pian\n     ilmestymisensä jälkeen varisee jo ennen syksyä.\n _yksikesäinen_ (f. deciduum, årligen affallande), joka kestää vaan\n     yhden kesän, syksyllä lakastuu ja varisee.\n _monikesäinen_ (f. persistens, qvarsittande), joka ei varise syksyllä,\n     vaan kestää talven yli, yhden eli useamman.\n _surkastuva_ (f. marcescens, vissnande), joka nuutuu ja kuihtuu\n     varrella ilman varisematta, niin kuin aluslehdeillä useinkin\n     on tapana.\n _ainavehriä_ (f. sempervirens, ständigt grönskande), y.k.\n     monikesäinen.\n\n\n\n\nPerälehdeistä.\n\n\n_Perälehti_ (bractea, skärmblad l. blomskärm), yhteinen nimi\nsemmoisille lehtimäisille kasviosille, jotka ovat kukkaperällä tahi\nlähellä kukkaa ja muodollansa sekä värillänsä eroavat muista lehdeistä.\nPerälehtiä on eri nimillänsä: _suojuslehti, varus, lisäverho, kotelo ja\nkehto_.\n\n _suojus_ (bractea, blomskärm), tavallisesti yksinäinen, välistä perään\n     kiinni kasvettunut lehti lähellä kukkaa.\n _joutosuojus_ (bractea vacua, tom blomskärm), jolla ei ole kukkaa,\n     tahikka vaan joku kukan käperö.\n _latvasuojus_ (coma, toppskärm); latvasuojuksiksi sanotaan useampia\n     perän latvaan ryhmistyneitä joutosuojuksia.\n _suojukseton_ (ebracteatus, skärmlös), kun perällä ei ole mitään\n     suojuslehteä.\n _varus_ (involucrum, svepe); varukseksi eli _varuslehdeiksi_\n     (f. involucralia, svepeblad) sanotaan niitä perälehtiä, jotka\n     alapäässä perää tavallisesti ovat säteettäin ja useampia.\n     Erinäisten lehtiensä mukaan ovat ne _yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-,\n     viisi-, monilehtisiä_ (mono-, di-, tri-, tetra-, penta-,\n     polyphylla, en-, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladiga).\n _sarjavarus_ (involucrum universale l. involucrum, allmänt svepe),\n     sarjakukissa yhteisen sarjan päässä.\n _sarjukkavarus_ (inv. partiale l. involucellum, enskildt svepe),\n     erinäisten sarjain eli sarjukkain alapäässä.\n\nKumpiki niin sarja- kuin sarjukkavarus taitaa olla: _pysyvä_ (inv.\npersistens, qvarsittande), kun pysyy paikallaan kukkimisen jälkeen;\n_lyhytaikuinen_ (inv. caducum, snart affallande), kun jo kukkimisen\nalussa varisee; _täysinäinen_ (inv. completum, fullständig), kun\nvaruslehtiä lähtee säteettäin yltä ympäritse; _puolinainen l.\nvajanainen_ (inv. dimidiatum l. unilaterale, half), kun varuslehtiä ei\nole kun toisella puolella; _parihalkoinen_ (inv. pinnatifidum,\nparklufven), kun on parittain jakaunut tasasoukiksi liuskoiksi.\n\n _lisäverho_ (calyculus l. calyx exterior, foderholk l. yttre\n     blomfoder); siksi sanotaan pienoisia perälehtiä, jotka ovat\n     verhossa kiinni ikään kuin toinen ulkopuolinen eli ulkoverho.\n _kotelo_ (spatha, blomhölster), tuppimainen perälehti, joka eräissä\n     kasveissa peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan\n     ilmestyessä halkeaa kyljestä. Välistä on kotelossa useampaaki\n     yhteen kasvettunutta lehteä. Sitä sanotaan _yksikukkasiseksi_\n     (sp. uniflora) kun sillä on vaan yksi, ja _monikukkasiseksi_\n     (sp. multiflora), kun sillä on useampaa kukkaa.\n _kehto_ (periclinium, anthodium, calyx communis, involucrum,\nsvepefoder l. blomholk), monta verhomaiseksi kiehkuraksi\n     ryhmistynyttä perälehtiä kukastollisten eli yhdyskukkain ympäri\n     e.m. ohdakkeissa. Kehdon eri lehtiä sanotaan _kehtolehdeiksi_\n     (foliola, småblad), jos ovat vehriöitä, lehtimäisiä, ja\n     _suomuiksi_ (squamae, fjäll), jos ovat kuivia, kalvomaisia. Paitsi\n     tätä yhteistä kehtoa on muutamissa yhdyskukissa itsekunkin eri\n     kukan välissä pienoisia perälehtiä omalla nimellänsä _vareet_\n     (paleae, fästefjäll l. agnblad).\nErittäin nimitettäviä kehdon ja kehtolehtien tunnussanoja ovat\n_yksirivinen_ (uniserialis, enradig), _kaksirivinen_ (biserialis,\ntvåradig), kun ovat yhdessä tahi kahdessa rivissä, _paanuttu l.\nlimitetty_ (imbricatus, tegellagd) k. ed., _lisäverhoinen_\n(calyculatus, försedd med en foderholk), _haritettu_ (squarrosus,\nspärrbladig), kun lehdet ovat harittavia, _säteettäinen_ (radiatus,\nstrållik), kun ylemmäiset lehdet ovat alemmaisia pitemmät, säteettäin\nulospäiset ja tavallisesti toisväriset. _Kehtokannaksi_ (cupula, skål\nl. bägarfoder) sanotaan hedelmän pohjalla olevaa maljamaista kehtoa,\njonka suomut ovat kovettuneet ja yhteen kasvettuneet e.m. pähkinöissä,\nterhoissa.\n\n\n\n\nApulehdeistä.\n\n\n _Apulehdet_ (stipulæ, stipler) ovat lehtimäisiä osia, jotka muutamissa\nkasviheimoissa peittävät ja suojaavat varsilehden ennen sen puhkeamista\nja sitte joko menehtyvät tahi jäävät lehden vaiheilla kasvamaan. Niitä\non kolme erilajia: _korvake, tupeke, kieleke_.\n\n _korvakkeet_ (stipulae, stipler), parittain lehden tahi ruodin\n     alapäässä olevat apulehdet seuraavilla erotuksilla.\n _sivukorvakkeet_ (stipulae laterales, sidostipler), yksi kummallaki\n     puolella lehden juurta.\n _hankakorvakkeet_ (st. axillares l. intrafoliaceae, bladveckstipler),\n     lehtihangassa.\n _aluskorvakkeet_ (st. extrafoliaceae, ryggstipler), lehtijuuren alla.\n _vastaiskorvakkeet_ (st. oppositifoliae, motstipler), vastatusten\n     kummallaki puolella vartta lehtijuurella.\n _ruotikorvakkeet_ (st. petiolares, bladskaftsstipler), kun ovat\n     ainoastaan ruodissa kiinni.\n _lehdykkäkorvakkeet_ (stipellae, småbladsstipler), lehdykkäin juuressa\n     moniyhteisissä lehdeissä.\n _erinäiset_ (st. liberae l. solutae, fria) ovat ne korvakkeet, jotka\n     ovat vaan kannastaan kiinni.\n _ruotivaraiset_ (st. marginales l. petiolo adnatae, randstipler l. med\n     sidorna fastväxta vid bladskaftet), kun ovat sivuillaan ruotiin\n     kiinnettyneet.\n _varsivaraiset_ (st. cauli adnatae, med sidorna fastväxta vid\n     stjelken), varressa sivusta kiinni.\n _kaksivaraiset_ (st. ambigue adnatae, med sidorna fastväxta vid både\n     stjelken och bladskaftet), sekä ruodissa että varressa kiinni.\n _yhtyneet_ (st. connatae, sinsemellan sammanväxta), kun ovat toinen\n     toiseensa kiinni kasvettuneet.\n _puikeapuolikas_ (st. semiovata, halft äggrund), _herttapuolikas_\n     (st. semicordata, halft hjertlik), _munuaispuolikas_ (st.\n     semireniformis, halft njurlik), _keihopuolikas_ (st. semihastata,\n     halft spjutlik), _nuolipuolikas_ (st. semisagittata, halft pillik)\n     j.n.e. osottavat puikean, herttamaisen, manuamaisen j.n.e.\n     puoliskoita.\n _tupeke_ (ochrea, stipelslida), kaksi lehdestä ylöspäin solmuisen\n     varren ympärille solmuväliin tuppimaisesti yhteen kasvettunutta\n     apulehteä.\n _kieleke_ (ligula, bladsnärp), hieno, läpipaistava kalvo\n     heinäkasveilla tuppimaisten lehtiensä aukeamassa. Sitäkin\n     erotetaan sanoilla _pykäläpäinen, kaksihalkoinen, kaksikorvainen_\n     (l. biaurita, tvåörad) j.n.e.\n _apulehdetön_ (exstipulatus, stipellös) ja apulehtinen (stipulatus,\n     stipelbärande) ovat itsestänsä ymmärrettäviä.\n\n\n\n\nSilmikoista.\n\n\n_Silmikko l. silmä_ (gemma, knopp) on kaikenlaisten varsien,\nvarsikasvainten, haarain j.n.e. ensialku, jonka ensin lehtiaihos\n(praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) ja päälliseksi\ntavallisesti suomukat (perulae, knoppfjäll) peittävät.\n\n _latvasilmikko_ (gemma terminalis, ändknopp, terminalknopp), joka on\n     varren tahi haaran päässä.\n _sivusilmikko_ (g. lateralis, sidoknopp), sivulla eli kyljessä haarain\n     alkuna oleva.\n _paljas_ (g. nuda, naken,) on se silmikko, jolla ei ole suomukoita\n     peitteenä.\n _katteinen_ (g. tecta, täckt), suomukoilla katettu.\n _lehtisilmikko_ (g. foliifera, bladknopp), josta ei tule muuta kun\n     lehtiä.\n _kukkasilmikko_ (g. florifera, blomknopp), josta vaan kukkia lähtee.\n _sekasilmikko_ (g. folio-florifera l. mixta, blandad knopp), jossa\n     on sekä lehden että kukan alkuja.\n _lehtiaihos_ (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) on se\n     silmikossa lehdiksi muuttuva osa, joka tarkemmin määrätään\n     seuraavilla sanoilla.\n _vierettäinen_ (praefoliatio l. folia in gemmis adplicata, lagda platt\n     intill hvarandra), kun lehdenalut ovat vieretysten suorana.\n _poimuinen_ (p. plicata, veckad), pitkittäisillä poimuilla.\n _vastalaskuinen_ (p. conduplicata, mot öfre sidan dubbelviken), kun\n     lehdenalut ovat vastalaskuisia.\n _taaskääntöinen_ (p. reclinata, tillbakaviken), kun lehden alkuin\n     pää on taaspäin kantaa vasten kääntynyt.\n _käppyräinen_ (p. circinalis, snäckformigt hoprullad), päästä alkain,\n     kuin tuohen käppyrä, itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.\n _hakalaitainen_ (p. obvoluta, inneflutande hvarandras kanter), kun\n     lehdenalut kääntyneistä laidoistansa ovat hakamaisesti toisissaan\n     kiinni.\n _käärimäinen_ (p. convoluta, sammanrullad), laidasta lähtein\n     itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.\n _vastakierteinen_ (p. involuta, inrullad), kun lehdenalun kumpiki\n     laita on ylöspäin toinen toistansa vastaan itsesisäänsä kiertynyt.\n _alaskierteinen_ (p. revoluta, tillbakarullad), kun ovat samalla\n     tavalla k. ed. alaspäin kiertyneet.\n _paanuttu_ (p. imbricata, tegellagd), kun kaksi sisämäistä lehdenalkua\n     ovat kulmamaisesti kääntyneet laidoillansa vastatuksin, ja niiden\n     päällä on toisia samalla tavalla kääntyneitä niin, että\n     päälimäisten keskipaikat lehteä vastaavat alimaisten laidoille.\n _kaksittain limilaskuinen_ (p. equitans anceps, tvåsidigt omfattande\n     hvarandra), kun useampia vastalaskuisia lehtiä on toinen toisensa\n     sisässä, sisämäisten laidat ulkomaisten laskoskulmaa vasten.\n _kolmittain limilaskuinen_ (p. equitans triquetra, tresidigt\n     omfattande hvarandra), kun useammista venheemäisistä tahi\n     vastalaskuisista, toinen toisensa sisässä olevista lehdenaluista\n     sisämäisen toinen laita on päälimäisen laskukulmassa, ja\n     keskikohta päälimäisen toisen laidan alla, toinen laita taas\n     juoksee ulkopuolelle päälimäisen lehdenalun laskukulmaan j.n.e.\n _siemensilmikko_ (bulbogemma, knopplök), on erilaatuinen silmikko\n     joka valmiina eriää emäkasvista ja siittää uuden itsepäällisen,\n     kun tavalliset silmikot vaan lisäävät emäkasvia.\n _siemensilmikkoinen_ (bulbifer l. bulbiger, lökbärande); siksi\n     sanotaan sitä lehtihankaa tahi muuta kohtaa, jolla on\n     siemensilmikko.\n\n\n\n\nKukista.\n\n\n_Kukkaperä l. perä_ (pedunculus, blomskaft) on se kukkasilmikosta\nlähtevä varren jatko, joka kannattaa kukan, ja joka taitaa olla joko\nyksinäinen ja yksikukallinen tahi haarova, monikukallinen j.n.e.\n\n _vana_ (scapus, stängel), maanalaisen varren päästä lähtevä kukkaperä,\n     jota itseänsäki ennen tavallisesti on vartena pidetty.\n _juurisperä_ (pedunculus radicalis, rotblomskaft), joka lähtee\n     maanalaisen varren sivulta, ei päästä.\n _kukkavarsi l. lapakko_ (rachis, blomfäste l. blomspindel), se varren\n     osa tahi haarovan perän runko, josta lähtee useampia kukallisia\n     _perähaaruksia_ (pedicelli, småskaft).\n _terttu_ (racemus, blomklase) on semmoinen kukostus, jossa\n     pitkäveteinen kukkavarsi sieltä täältä työntää melkein\n     yhdenpituisia kukkaperiä pitkin pituuttansa, e.m. tuomella.\n _röyhy_ (panicula, blomvippa), kun pitkäveteisestä kukkavarresta\n     sieltä täältä lähtee useampia siirottavia tahi ulospäisiä pitempiä\n     kukkahaaruksia, jotka uudelleen haarauvat, e.m. kasteheinällä.\n _harkko_ (thyrsus, blomspira), kun latvasta kukkimaton, pitkäveteinen\n     kukkavarsi lähettää monihaaraisia viuhkaisia periä, joista\n     alemmaiset kukkivat ennen ylemmäisiä ja keskimäiset ennen\n     vierimäisiä, e.m. sirenillä.\n _huiskilo_ (corymbus, blomqvast), kun kukkahaarukset lähtevät eri\n     paikoilta pitkäveteistä lapakkoa, ja alemmaiset nousevat\n     tasapäähän ylemmäisten kanssa. Se on joko haaromaton, kun perät\n     ei enempi haarau, tahi haarova, e.m. kärsäkukalla.\n _mykerö_ (capitulum, blomhufvud), kun eriverhoiset perättömät kukat\n     ovat palleromaisesti kiinni ryhmistyneet lyhytvartiseen lapakkoon,\n     e.m. apilaassa.\n _kiehkura_ (verticillus, blomkrans), kun kukat ovat kiehkurassa varren\n     ympäri joko _perättöminä_ (vertic. sessilis, oskaftad) tahi\n     _peräkkäinä_ (v. pedunculatus, skaftad). Tavallisesti sanotaan\n     myös kiehkuraksi sitä kukostusta lehtihangassa tahi latvassa, kun\n     kaksi pientä viuhkamaista tahi sarjamaista kukostusta ovat\n     vastatuksin ja levenevät varren ympäri toinen toisensa lähelle,\n     e.m. mintussa.\n _tähkä_ (spica, ax), kun kukat melkein perättöminä lähtevät\n     pitkänhoikasta lapakosta, e.m. rukiissa ja sarassa.\n\nTähkä saattaa olla joko _yksikertainen_ (simplex, enkel) yksittäisillä\nkukilla, tahi _toiskertainen_ (composita, sammansatt), kun yksityisten\nkukkain sijasta on pieniä _tähkylöitä_ (spiculae, småax), _yhtenäinen_\n(aequalis l. continua, jemnt blombärande), jolla ei ole suurempia\nvälipaikkoja, tahi _välikköinen_ (interrupta, afbruten), kun kukat ovat\neri kihermissä, _yksipuolinen_ (uni-lateralis, enradig), kun ovat vaan\nyhdellä puolella, _yhdäppäinen_ (secunda, ensidig), kun kääntyvät\nyhdelle suunnalle, _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusiratinen_ (bi-,\ntri-, quadri-, quinque-, sexfaria, två-, tre-, fyr-, fem-, sexradig)\ntaikka _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusitahkoinen_ (di-, tri-,\ntetra-, penta-, hexasticha, två-, tre-, fyr-, fem-, sexsidig).\n\n _norkko l. palmu_ (amentum, julus, hänge), kun hienolla, tavallisesti\n     notkealla, kukkiessaan tahi hedelmöityään varisevalla\n     pitkulaisella lapakolla on perättömiä, vaillinaisia kukkia,\n     katetut ennen puhkeamistaan limisuomuisilla, ei tuppimaisilla\n     suojuksilla, e.m. koivussa, lepässä, pajussa, haavassa.\n\nNorkon määrä-ajallansa variseminen erottaa sen tähkästä, ja heinäin\ntähkästä sekin, että suojukset eivät ole tuppimaisia.\n\nNorkot ovat joko _hedenorkkoja_ (amentum masculum, hankönadt hänge),\njoilla on paljaita hedekukkia, tahi _eminorkkoja_ (am. femineum,\nhonkönadt hänge) paljailla emikukilla, yhdessä tahi eri kasveissa.\nEdelliset varisevat kukassaan, jälkimäiset hedelmöinä.\n\nMikäli norkko ilmaantuu lehtimisen edellä, yhtaikaa tahi perästä, on se\n_varhainen_ (am. praecox, tidig) _yhtaikainen_ (am. coaetaneum,\nliktidig) tahi _myöhäinen_ (am. serotinum, sen).\n\n _käpy_ (strobilus, conus, kotte) on eminorkko, jonka suomut kukkimisen\n     jälkeen ovat paisuneet ja kovettuneet nahkeamaiseksi aineeksi,\n     e.m. kuusessa ja männyssä. Katajassa ja eräissä muissa ovat\n     kukkasuojukset yhteen kasvettuneet marjakuoreksi, jota marjaa\n     nimitetään marjakävyksi (galbulus, bärkotte).\n _puikelo_ (spadix, blomkolf), pitkänomainen kukostus, jossa\n     kukkavarren pää on paksuksi turvonnut ja kukat siihen kuin sisään\n     painuneet, e.m. suovehkassa. Puikelo on milloin _koteloinen_\n     (spathaceus, försedd med blomhölster), milloin _koteloton_\n     (espathatus, saknande blomhölster).\n _viuhko_ (cyma, blomknippe), kun yhtä korkealta varren päästä lähtee\n     kaksi tahi useampaa kukkahaarusta, jotka epätasaisesti haarauvat\n     ja kasvavat tasapäisiksi, e.m. heisipensaassa. _Kuoperoviuhkoksi_\n     (anthela) sanotaan viuhkoa, jos latvakukka on lyhempi vierimäisiä\n     ja varsinki äärimäisiä.\n _tupsu_ (fasciculus, blomtofs), on viuhkomainen kukostus varsin\n     lyhyillä kukkahaaruksilla ja liketysten olevilla täydemmillä\n     kukilla, joka ulkomuotoansa on mykerömäinen tahi kapeasarjainen,\n     e.m. tervakolla.\n _pallero_ (glomerulus, blomnystan), vieläki lyhemmillä haaruksilla\n     ja kerämäisesti yhteen tukutuilla kukilla tavallisesti lehti- tahi\n     haarahangassa.\n _sykerö_ (anthurus, blomsvans), tähkä-, tahi norkkomainen kukostus\n     kukkapalleroilla pitkin lapakkoa.\n _sarja_ (umbella, blomflock), kun yhdestä kohti varren tahi\n     varsihaaran päästä lähtee säteettäin useampia periä, joista kuki\n     joko kantaa kukan, tahi lähettää päästänsä samantapaisia uusia\n     sädeperiä. Edellisessä tapauksessa sanotaan sarjaa _yksinäiseksi_\n     (umb. simplex, enkel), jälkimäisessä _toiskertaiseksi_ (umb.\n     composita, sammansatt).\n\nToiskertaisia sarjoja sanotaan myös _sarjastoiksi_, ja niissä erotetaan\n_emäsarja_ (umb. universalis, allmän blomflock) _sarjukoista_ (umbellae\npartiales l. umbellulae, enskilda blomflockar), jotka lähtevät\nemäsarjan perien päästä. Näitä emäsarjan periä sanotaan _säteiksi_ eli\n_sarjaperiksi_ (radii, strålar) ja sarjukkain periä _peryköiksi_ eli\n_sarjukkaperiksi_ (pedicelli, småstrålar l. småskaft).\n\n _tasakukkahinen_ (umb. similiflora, likblommig), on se sarjasto,\n     jonka kaikki kukat ovat yhtäsuuria.\n _sädekukkahinen_ (umb. radiata, strålblommig), kun laitakukat eli\n     terälehdet sarjan äärimäisissä kukissa ovat isompia, kuin\n     keskisarjassa.\n _kehkerä_ (umb. convexa, kullrig), yhtäpitkillä säteillä.\n _tasapäinen_ (umb. plana, jemn), kun äärimäiset säteet ovat pitempiä\n     ja yhtä korkealla keskimäisten kanssa.\n _onteva_ (umb. concava, fördjupad), kun keskimäiset säteet ovat paljo\n     lyhemmät äärimäisiä ja sarja keskeltä kuopassa.\n _koppilo_ (calathium, anthodium l. calithidium, blomkorg l. blomster)\n     on semmoinen kukostus, jossa useampaa pientä kukkaa seisoo\n     vieretysten kukkaperän päältä laajenneessa päässä ja yhteisen\n     suojuskehdon sisässä. Koppiloa osotetaan myös sanoilla _kukasto,\n     yhdyskukka_ (flores compositi, sammansatta blommor) ja\n     _kukkaryhmä_ (flores adgregati, gyttrade blommor), joista\n     edellinen merkitsee sitä, että kunkin erikukkasen heteet ovat\n     ponsistaan yhdessä. Koppilossa on erotettava _erikukkaset_\n     (flosculi, småblommor), _lava l. marto_ (receptaculum l.\n     anthoclinium, blomsterfäste), kukkaperän laajennut pää, jossa\n     erikukkaset seisovat, ja _kehto_ (periclinium l. anthodium,\n     svepefoder). Kehdosta on jo ennen mainittu, muilla osilla on\n     seuraavia selityssanoja.\n _kieloiskukkahinen_ (calathium lingulatum l. semiflosculosum,\n     tungblomstrig), on koppilo kieloisilla erikukilla. Sanotaan myös\n     lyhemmästi semmoista koppiloa _kieloiskukastoksi_ (flos compositus\n     lingulatus l. semiflosculosus, tungblomster).\n _pillikukkahinen_ (c. tubulosum, rörblomster), kun kaikki erikukat\n     ovat pillimäisiä. Sanotaan myös _pillikukastoksi_ (flos compositus\n     tubulosus l. flosculosus l. discoideus, rörblomster).\n _kehrämäinen_ (c. discoideum, disklik), pillikukasto yhtäsuurilla\n     kukilla.\n _säteehtivä_ (c. radians, strålformig), pillikukasto vähän isommilla,\n     epätasaisilla laitakukilla.\n _sädekukkahinen_ (c. radiatum, strålblomstrig) ja _sädekukasto_ (flos\n     compositus radiatus, strålblomster), kun kukat keskellä ovat\n     pystöisiä, pillimäisiä, laidalla ulospäisiä, kielekkeisiä. Se\n     keskikohta koppiloa pillimäisillä kukillansa sanotaan erinimellä\n     _kehräksi_ (discus, disk) ja kielekkeiset laitakukat säteiksi\n     (radii, strålar).\n _tasaneuvoinen_ (c. homogamum, likkönad) on se koppilo, jonka erikukat\n     ovat täysineuvoisia.\n _sekaneuvoinen_ (c. heterogamum, olikkönad), kun saman koppilon\n     erikukilla on millä vaan heteitä, millä emiä.\n _erineuvoinen_ (c. heterocephalum l. c. homogamum diclinum,\n     skiljdkönad), kun saman lajin erikoppiloilla on millä vaan\n     hede-, millä emikukkia.\n\nLavaa eli martoa erotetaan seuraavilla selityssanoilla: _litteä_\n(receptaculum planum, platt), _onteva_ (concavum, hvälfd),\n_palleroinen_ (globosum, klotrund), _keilamainen_ (conicum,\nkägelformig), _liereä_ (cylindricum, cylindrisk), _täyteinen_ (solidum,\ntät), _onsi l. tyhjäsisuinen_ (cavum, ihålig), _pilkullinen_\n(punctatum, punkterad), _kuopurainen_ (scrobiculatum l. foveolatum,\nsmågropig), _lokeroinen_ (favosum, bikakslik), _vareinen_ (paleaceum,\nfjällig), _kalsea_ (hirtum, sträfhårig), _karvainen, sukahinen, paljas_\nj.n.e.\n\n_Yksinäisiä_ (solitaria, ensamma), ovat ne koppilot, jotka ovat\nyksikukkahisella varrella. _hajallisia_ (sparsa, spridda),\n_lehtihankaisia_ (axillaria, fästade i bladvecken), _röyhymäisiä_\n(paniculata l. in paniculam disposita, förenade i blomvippa),\n_harkkomaisia_ (thyrsoidea l. in thyrsum disp., förenade i blomspira),\n_huiskilomaisia_ (corymbosa, förenade i blomqvast), _palleromaisia_\n(glomerulosa, förenade i blomnystan), _mykerömäisiä_ (in capitulum\ndisposita, förenade i blomhufvud) ovat koppilot, mikäli itse sanat\nosottavat ja samoin sanotaan muitaki kukostuksia välistä\n_terttumaiseksi_ (racemosus, klaselik), _tähkämäiseksi_ (spiciformis,\naxlik), j.n.e. jotka eivät tarvinne erityistä selitystä.\n\n\n\n\nSiittimistä.\n\n\n _Ilmisiittiö_ (planta phanerogama, fanerogam), kukallinen kasvi\n     selvästi erotettavilla siittimillä.\n _salasiittiö_ (pl. cryptogama, kryptogam), kukaton kasvi puuttuvilla\n     tahi epäselvillä siittimillä.\n _kukka_ (flos, blomma), se kasvin osa, joka tekeyy siittimistä ja\n     niiden katteista ennen puhkeamista.\n _kukanalku_ (flos virgineus, outvecklad blomma), puhkeamaton.\n _luomet_ (perianthium, blomhylle), ne lehtimäiset osat, jotka ovat\n     siitinten kattamista varten, ja jotka, kun niillä ei ole\n     varsinaista siittämisen tointa, monessa kasvissa puuttuvat;\n     ne ovat _verho_ ja _terä_.\n _verho_ (calyx, blomfoder), ulkopuolinen, lehtimäinen, tavallisesti\n     vehreä luomiosa.\n _terä_ (corolla, blomkrona), sisämäinen, hennompi, erivärinen\n     luomiosa.\n _hede_ (stamen, ståndare), siitinten uros- eli koiraspuoli,\n     siittämisen eli hetimisen jälkeen menehtyvä.\n _emi_ (pistilla, pistill), siitinten naaraspuoli, siitämisen jälkeen,\n     ainakin tyvipuolellansa, pysyvä hedelmän valmistumiseen saakka.\n _täysinäinen kukka_ (flos completus, fullständig blomma), jolla on\n     kahdenkertainen luomi (perianthium duplex, dubbelt blomhylle)\n     s.o. sekä verho että terä.\n _vaillinainen kukka_ (flos incompletus, ofullständig blomma), jolla\n     on vaan yksinäinen luomi (perianthium simplex, enkelt blomhylle).\n _terätön_ (flos apetalus, kronlös), vaillinainen kukka vehreällä\n     luomella. Sanotaan myös semmoisella kukalla olevan _yksinäinen\n     verhomainen luomi_ (perianthium simplex calycinum, enkelt\n     blomfoderlikt hylle).\n _verhoton_ (flos acalycinus, blomfoderlös), vaillinainen kukka\n     terämäisellä väriluomella, ja sanotaan senlaisella kukalla olevan\n     _yksinäinen terämäinen luomi_ (perianthium simplex corollinum,\n     enkelt kronlikt hylle). Verhottomalla kukalla ja täysinäiselläki,\n     jos sen verho ei ole vehreä, on myös toinen tavallinen nimi:\n     _kupu_ (perigonium, blomkalk).\n _luometon l. alaston_ (flos nudus, naken) on se kukka, jolla ei ole\n     verhoa eikä terää, vaan paljaat siittimet.\n _täysineuvoinen_ (flos hermaphroditus l. bisexualis, samkönad l.\n     tvåkönad), jolla on sekä heteet että emit, kuin kaikissa\n     tavillisissa kukissa.\n _erineuvoinen l. yksineuvoinen_ (flos diclinus l. unisexualis,\n     skiljdkönad l. enkönad), kun eri kukissa on, missä vaan heteitä,\n     missä emiä, s.o. ne ovat taikka _hedekukkia_ (flores masculi,\n     hanblommor) taikka _emikukkia_ (flores feminei, honblommor).\n _neuvoton l. tyhjä_ (flos neuter, könlös l. gallblomma), kun kukassa\n     ei ole emiä eikä hedettä.\n _yksisopuinen_ (planta monoclina, samkönad) on se kasvi, jolla on\n     kaikki kukkansa täysineuvoisia.\n _erisopuinen_ (pl. diclina, skiljdkönad), erineuvoisilla kukilla.\n _yksikotinen_ (pl. monoica, sambyggare), kun yksi ja sama kasvi on\n     erisijainen, s.t.s. muutamissa kukostuksissa tavataan vaan\n     hedekukkia, toisissa emikukkia. Jos sillä samassa kukostuksessa\n     on hede- ja emikukkansa erillään, sanotaan sitä _sekaneuvoiseksi_\n     (pl. androgyna, androgynsk).\n _kaksikotinen_ (pl. dioica, tvåbyggare), kun saman lajin yhdessä\n     kasvissa ei tavata kun emikukkia, toisessa ei kun hedekukkia.\n _sekasopuinen_ (pl. polygama, mångbyggare), kun yhdellä kasvilla on\n     muutamat kukkansa täysineuvoisia, toiset erineuvoisia.\n _erilehtinen_ (calyx eleuterosepalus, fribladig) on verho, kun sillä\n     on useampaa erinäistä lehteä. Niitä itsekutaki silloin sanotaan\n     _verholehdeksi_ (sepalum, blomfoderblad) ja mikäli niitä on,\n     sanotaan verhoa _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtiseksi_\n     (c. di-, tri-, tetra-, penta-, polysepalus, två-, tre-, fyr-,\n     fem-, mångbladig).\n _yhdislehtinen l. yksilehtinen_ (c. gamosepalus l. monosepalus,\n     sambladig) on verho, jonka lehdet ovat kasvettuneet yhtenäiseksi\n     lehdeksi. Yhdislehtistä verhoa sanotaan myös _yhdisverhoksi_.\n _torvi_ (tubus, pip), yhdislehtisen verhon kokonaan yhteen kasvettunut\n     alimainen, tavallisesti soukempi osa.\n _laide_ (limbus, bräm), yhdislehtisen verhon ylempi erinäisempi,\n     tavallisesti leveämpi osa.\n _nielu_ (faux, svalg l. pipöppning), torven ja laiteen välikohta.\n _ehytlaitainen_ (calyx integer, helbräddad) on yhdislehtinen verho\n     päähän asti yhteen kasvettuneilla lehdeillä.\n _hammaslaitainen, halkoinen, liuskainen, lohkoinen_ j.n.e. on sillä\n     erotuksella, kun sanat osottavat, yhdislehtinen verho, jonka\n     erilehdet eivät ole päähän asti yhdessä.\n _huulimainen_ (c. labiatus, läppformig) on yhdislehtinen verho\n     kahdella eripitkällä huulten tapaisesti toinen toistansa vastaan\n     asettuneella liuskalla, joilla samoin kuin nielullakin on\n     erotussanansa yhteisiä niiden kanssa, joita terästä vastapäin\n     selitetään.\n _kahdenkertainen_ (c. duplex, dubbel), lisäverhoinen verho.\n     Kahdenkertaisena varsinaista verhoa sanotaan _sisäverhoksi_\n     (c. interior, inre) ja lisäverhoa _ulkoverhoksi_ (c. exterior,\n     yttre).\n _kiinteisiä_ (sepala clausa, tillslutna) ovat verholehdet, kun\n     makaavat kiinni terässä ja laidoilla toisissansa.\n _ylöspäisiä_ (s. erecta, upprätta), kun erillään terästä ovat\n     pystössä.\n _ulospäisiä_ (s. patentia, utstående), kun enemmin eli vähemmin\n     ulottavat terästä.\n _alaspäisiä_ (s. reflexa, tillbakaböjda), kun kukkiessa ovat\n     kääntyneet terästä peräänpäin.\n _lisäkkeisiä_ (s. appendiculata, försedda med bihang), kun verholehdet\n     juureltansa lähettävät ulottavaisia eriliuskoja.\n _kannustettuja_ (s. calcarata, försedda med sporrar), kun joka\n     verholehti on kasvettunut oramaiseksi, tyhjäsisuiseksi niin\n     kutsutuksi kannukseksi.\n _yhdislehtinen l. yksilehtinen_ (corolla gamopetala, sambladig),\n     _erilehtinen_ (c. eleuteropetala, fribladig); _torvi, laide,\n     nielu_ ovat merkintönsä vuoksi, kuin edellä verhossa.\n _terälehti_ (petalum, kronblad) erilehtisen terän kukin eri lehti.\n _kanta_ (unguis, klo), terälehden soukempi tyviosa.\n _lapa_ (lamina, skifva), terälehden leveämpi osa, joka saattaa olla\n     _ehytlaitainen, halkoinen, liuskainen, hammaslaitainen,\n     nyhälaitainen, ripsinen_ j.n.e.\n _ripsuinen_ (lamina fimbriata, fransad) on terälapa, kun on jaettu\n     pitkiin varsin soukkiin siekaleisiin,\n _yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtinen_ (corolla mono-,\n     di-, tri-, tetra-, penta-, polypetala, en-, två-, tre-, fyr-,\n     fem-, mångbladig) on terä erilehtiensä mukaan.\n _epäyhtinen_ (c. heteropetala, till en del fribladig, till en del\n     sambladig) on se terä, joka osiksi on eriosiksi yhdislehtinen.\n _tasamukainen_ (c. aequalis, likformig) kun terän liuskoista, koloista\n     tahi lehdeistä toinen ei ole toistaan suurempi.\n _epämukainen_ (c. inaequalis, olikformig), vastahakaan edellistä.\n _suunnallinen_ (c. regularis, regelbunden) on itsekuki tasamukainen\n     terä ja epämukainenki terä, jos sen laidekolot tahi lehdet ovat\n     yhdenmuotoisia ja jossain suunnallisessa järjestyksessä välillään.\n _epäsuuntainen_ (c. irregularis, oregelbunden), terä joka ei ole\n     suunnallinen.\n _torvimainen_ (c. tubulosa, rörformig), yhdislehtinen terä, jonka\n     laide on melkein erottamaton torvesta.\n _pikarimainen_ (c. cyathiformis l. cylindrico-campanulata, bägarlik),\n     vähän avarammalla laiteella, k. ed.\n _suppilomainen_ (c. infundibuliformis, trattlik), vieläki väljempi\n     laiteelta k. ed.\n _kellomainen_ (c. campanulata, klocklik), palleroinen (globosa,\n     klotrund).\n _munapyöreä_ (c. urceolata l. ovata, omvändt bägarlik).\n _hattumainen_ (c. hypocrateriformis, tallricksformig), kun terän torvi\n     on lyhyt ja laide litteämäisesti levennyt.\n _ratasmainen_ (c. rotata, hjulformig), vielä lyhemmällä torvella\n     k. ed. ja erinäisemmillä lehdeillä.\n _kielekkeinen_ (c. lingulata, tunglik), kun yhdislehtisen\n     epäsuuntaisen terän torvi on pillimäinen, siitä litteämäiseksi\n     laidepuoliskoksi muodostuva.\n _huulimainen l. kaksihuulinen_ (c. labiata l. bilabiata, läppformig),\n     kahdella huuliksi (labia, läppar) verratulla liuskalla\n     vastatusten, toisella ylempänä toisella alempana.\n _ylihuuli_ (labium superius, öfre läppen l. öfverläpp) on usein\n     kaarimaisesti kuverrettu (fornicatum, hvälfd) hedetten päälle ja\n     sanotaan silloin kypäriksi (galea, hjelm).\n _alahuuli_ (labium inferius, nedre läppen l. underläpp).\n _ammottava_ (corolla ringens, gapande), huulimainen terä siirottavilla\n     huulilla ja avonaisella nielulla.\n _naamattava_ (c. personata, maskerad), kun alahuuli on kuverrettu\n     ylihuulta vasten niin että sen kautta torven nieluki tulee\n     suljetuksi (faux clausa, tillsluten).\n _laki_ (palatum, gom), alahuulen ylihuulta vasten kuverrettu laita.\n _ruusumainen_ (corolla rosacea, rosartad), suunnallinen terä viidellä\n     levytlapaisella, lyhytkantaisella erilehdellä renkaamaisessa\n     teräluotteessa verhon aukeamassa.\n _yhdiskantainen l. malvamainen_ (c. malvacea, malvaartad),\n     suunnallinen viisilehtinen terä lyhyillä toinen toiseensa ja\n     heteisiin kiinni kasvettuneilla kannoilla.\n _ristimäinen_ (c. cruciata, korsformig), suunnallinen nelilehtinen\n     terä selvästi erotetuilla kannoilla.\n _neilikkämäinen_ (c. caryophyllacea, neglikeartad), suunnallinen\n     viisilehtinen terä pitkulaisilla kannoilla tuppimaisessa verhossa.\n _huulikkeinen_ (c. labiosa, läpplik) ja _vastohuulikkeinen_ (inverse\n     labiosa, ovändt läpplik), epäsuuntaisista teristä viidellä\n     erilehdellä; vähän tavalliset.\n _perhomainen l. hernekukkahinen_ (papilionacea, fjärillik l.\n     ärtblomma), viidellä epäyhtisellä terälehdellä, kolme päälläpuolen\n     erinäistä ja kaksi alempana yhteen kasvettunutta. Erinäisistä\n     lehdeistä sanotaan päälimmäistä, joka on toisia leveämpi,\n    _purjeeksi_ (vexillum, segel), sivulehtejä _siiviksi_ (alae,\n     vingar) ja kahta yhteen kasvanutta alimaista _venheeksi_ (carina,\n     köl), jonka sisässä heteet ovat ja joka on _kaksikantainen_\n     (biunguiculata). Välistä venhelehdet eivät olekkaan yhteen\n     kasvaneet, jossa tapauksessa niitä sanotaan _laitalehdeiksi_\n     (petala carinalia, kölblad) ja koko terää _perhottavaksi_\n     (subpapilionacea, nästan fjärillik).\n _liljamainen_ (perigonium liliaceum, corolla liliacea l. flos\n     liliaceus, liljeartad blomkalk) on kupu kuudella suunnallisella\n     erilehdellä kahdessa kerrassa taikka kannoista yhdessä, jotka\n     yhtenänsä tekevät _kellomaisen, suppilomaisen, pallomaisen,\n     tähtimäisen_, tahi muun muotoisen kukan.\n _epäsuuntainen_ (perig. orchideum, orchisartad) on kupu kuudella\n     epäsuuntaisella lehdellä kahdessa kerassa, joista sisäkerran\n     yhtä paljon erimuotoista lehteä sanotaan _huuleksi_ (labellum,\n     läpp), ja kaikkia toisia siitinten ympärillä olevia _kypäriksi_\n     (galea, hjelm). Tavallisesti on huulella myös _kannus_ (calcar,\n     sporre).\n _heinäkukka_ (flos gramineus, gräsblomma) e.m. rukiilla, ohralla,\n     kauralla, heinäkasveilla.\n _kale l. suojus-akana_ (gluma, yttre agnbetäckning), heinäkukan\n     _ulkosuojus_ (bractea). Kaleet ovat ylen harvoin yksittäin,\n     tavallisesti on niitä peräsukaan kaksi erisuurta kuperaa nirkkoa\n     _akanaa_ (valva, agn), jotka eivät suoraan peitä siittimiä. Kun\n     muutamat ovat kaleita verhoksi verranneet, niin siitä on niillä\n     nimensä _verhoakanat_ (valvulae calycinae, blomfoderskal), ja\n     vielä on niillä kolmantenaki nimityksenä _ulkoluomet_ (perianthium\n     externum, yttre blomhylle).\n _helve l. kukka-akana_ (glumella, inre agnbetäckning), heinäkukan\n     _sisämäinen suojus_ (bracteola), jossa samoin on kaksi kuperaa\n     akanaista (valvula) peräkkäin siitinten ympärillä. Alimainen\n     niistä on aina isompi ja usein varustettu _vihneellä_ (arista,\n     agnborst), lähtevä helpeen selkäsuonesta. Helpeitä on muutamat\n     pitäneet heinäkukan teränä ja nimittäneet niitä _teräakanoiksi_\n     (valvulae corollinae, kronskal) tahi _sisäluomiksi_ (perianthium\n     internum, inre blomhylle). Myös on niitä ynnä sisällisten\n     siitintensä kanssa sanottu _heinäkukaksi_ (flosculus, gräsblomma),\n     ja mikäli niitä yksien kaleitten sisällä on enemmin eli vähemmin\n     sanotaan _heinätähkää_ (spicula, småax) _yksi-, kaksi-, ...\n     monikukkahiseksi_ (uni-, bi- ... multiflora, en-, två- ...\n     mångblommig).\n\nVihneet lähtevät milloin tyveltä akanaa, milloin keskeltä, niskalta\ntahi päästä ja ovat sikäli _tyvivihneitä_ (arista basillaris, vid\nagnens basis), _selkävihne_ (ar. dorsalis, högre upp på agnens rygg),\n_niskavihne_ (ar. infraapicularis, under agnens topp), _latvavihne_\n(ar. terminalis l. apicularis, i sjelfva toppen af agnen), ja itsekuki\nvihne on miten milloinki _suora, polviva, kierteinen_ (tortilis,\nvriden), _ulottava_ (exserta, utskjutande), _tähkäsisäinen_ (inclusa,\ninnesluten) j.n.e.\n\n _vihneellinen_ (aristata, försedd med agnborst) ja _vihneetön_\n    (mutica l. exaristata, saknande agnborst).\n _kauna l. teräakana_ (glumellula l. lodicula, kronfjäll), pari kolme\n     pienoista, läpikuultavaa akanaa siitinten juuressa; ovat\n     heinäkukkain teränaiheita, joita ei kuitenkaan kaikissa tavata.\n     Ennen arveltiin niitä _mesipiteiksi_ (nectarium, honingsgömme)\n     ja nimitettiin myös _mesivareiksi_ (squamae nectariferae,\n     honungsfjäll).\n _sukainen kupu_ (perigonium setosum, borstlik blomkalk) ja kupusukaset\n     (setae perigoniales, blomkalksborster) kuuluvat heinäketten\n     selitykseen. Niillä tavallisesti on kuusi tahi useampaa\n     hapsimaista sukaa siitinten ympäri. Mitenkä nämät suat peittävät\n     tahi ei peitä siementä, sanotaan sitä _sukapeitteiseksi_ (setis\n     perigonii stipatum l. cinctum, omgifven af borster) tahi\n     _suattomaksi_ (nudum l. setis orbatum, saknande borster).\n _pullakkomainen_ (perig. utriculare l. urceolatum, flasklik) on\n     heinäketten kupu, kun se kukkimisen jäljestä muuttuu _pullakon_\n     (utriculus) näköiseksi siemenkotiksi. Mesipiteeksi tahi verhoksi\n     arveltuna on seki ennen saanut toisen nimen _mesipullakko_\n     (nectarium urceolatum), tahi _verhopullakko_ (calyx utriculatus).\n _lyhytaikuinen, menehtyvä_ (deciduus, senare affallande), _pysyvä_,\n     _kuihtuva_ (emarcidus l. marcescens, förvissnande) ovat terä ja\n     verho, mikäli varisevat jo kukkimisen alussa, heti jälkeen,\n     myöhemmin kukkimisen perästä taikka jo varrella kuihtuneina.\n _siemenlatvainen_ (epigynus l. superus, fästad öfver frukten),\n     _siemenvartinen_ (amphigynus, fästad omkring frukten),\n     _siemenjuurinen_ (hypogynus l. inferus, fästad under frukten)\n     ovat terä ja kupu, mikäli lähtevät siemenen eli hedelmän päältä,\n     keskeltä tahi alta.\n _kukanaihos_ (aestivatio l. praefloratio, blomfodrets och blomkronans\n     knoppläge) on _kukkasilmikossa_ (alabastrum, blomknopp) tavattava\n     kukan ensialku, joka samoin kuin lehtiaihoskin edellä saattaa olla\n     _paanuttu, poimuinen, vastakierteinen_, tahi:\n _laitavierinen_ (aestivatio valvata, kantlagd), kun verhon tahi terän\n     lehtialut ovat laidoittain toisensa vieressä, ei limitysten.\n _limikierteinen_ (ae. contorta, vriden), kun joka lehdenalku\n     laidallansa peittää vierellisen lehden, toiselta puolen itse\n     samoin peitetty.\n _kurttuinen_ (ae. corrugativa, hopskrynklad), kun lehdenalut ovat\n     sekä pitkin että poikkipäin ilman järjestyksettä rypystyneet.\n     Itseä terälehteä tässä tilassa sanotaan kurtistuneeksi\n     (petalum corrugatum, sammanskrynklad i knoppen).\n _purjepeitteinen_ (ae. vexillaris, segeltäckt), hernekukkain\n     lehtiaihos, jossa purje peittää siivet, siivet venheen.\n _kypäripeitteinen_ (ae. galearis l. cochlearis, hjelmtäckt),\n     huulikukan lehtiaihos, jossa kaikki muut laideliuskat ovat\n     kypärin sisään kääriytyneet.\n _hede_ (stamen, ståndare), kasvien urospuolinen siitin kolmella eri\n     osalla _palho, ponsi ja siitepöly_.\n _palho_ (filamentum, sträng), heteen varsi eli ponnen alainen osa.\n     Välistä palhoa ei olekkaan ja silloin sanotaan pontta\n     _palhottomaksi_ (sessilis, oskaftad).\n _rihmamainen ja oramainen_ palho.\n _nuijamainen_ (f. clavatum, klubblik), liereä, paksulatvainen.\n _leveäkantainen_ (f. basi dilatatum, plattadt vidgad nedtill) ja\n     _leveälatvainen_ (f. apice dilatatum, plattadt vidgad upptill),\n     ala- tahi ylipäästä levennyt.\n _terämäinen_ (f. petaloideum, kronbladslik), leveä ylempätä.\n _kaksipäinen_ (f. bifurcum, gaffellikt tvåklufven) ja _kolmipäinen_\n     (f. tricuspidatum, treuddig) on palho harvoin, eikä silloinkaan\n     kun ainoastaan yhdessä päässä ponnellinen.\n _ponsi_ (anthera, knapp), heteen päässä oleva, usein nyhämäinen eri\n     osa, jossa siitepöly valmistuu. Sillä on tavallisesti kaksi\n     pikkuruista _lokeroa_ (loculamentum, rum), joiden välissä on\n     _ponsikalvo_ (connecticulum, knappband). Tavallista pontta\n     sentähden sanotaanki _kaksilokeroiseksi_ (a. bilocularis,\n     tvårummig). Ylen harvassa tavataan _yksilokeroisia_ (a.\n     unilocularis, enrummig) ja vieläki harvemmassa _nelilokeroisia_\n     (a. quadrilocularis, fyrrummig) ponsia.\n _sivuluomainen_ (a. lateraliter dehiscens, öppnande sig på sidan) on\n     se ponsi, joka avauu ja laskee siitepölynsä sivusta tahi\n     _sivuluomasta_ (rima, längdöppning) ulos. Sen se tekee milloin\n     _ulospäin_ (extrorsum, utåt), milloin _sisäänpäin_ (introrsum,\n     inåt).\n _latvaluomainen_ (a. apice dehiscens, öppnande sig i spetsen), kun\n     ponsi avauu ja luopi siitepölynsä päästä joko poikkitelaisesta\n     halkeamasta tahi yhdestä eli useammasta reiästä.\n _poikkitelainen_ (a. horizontalis l. incumbens, tvärliggande) on\n     ponsi, kun keskikohdasta on poikkipuolin palhon päässä kiinni,\n     ja silloin on se usein myös _keikkuva_ (a. versatilis rörlig).\n     Muuten saattaa ponsi olla _pystönäinen_ ja _kallas_.\n _kaksisarvinen_ (a. bicornis, tvåhornig) ja _kaksipäinen_\n     (a. bicuspidata, tvåuddig) on ponsi, kun sillä on kaksi sarven\n     tahi tutkaimen muotoista erinäistä _lisäkettä_ (appendix, bihang).\n _siiteponsinen_ (stamen fertile l. perfectum, fruktbar) on hede\n     täysinäisellä, siitepölyisellä ponnella.\n _joutoponsinen_ (st. sterile l. imperfectum, ofruktbar), se hede jonka\n     ponsi ei tee siitepölyä.\n _vajaponsinen_ (st. abortivum l. castratum, felslagen), hede jolla\n     pontta ei ole ollenkaan.\n _siitepöly_ (pollen, frömjöl) on hienukkaisia pölähtäviä rakkoja n.k.\n     _siitehiukkoja_ (grana pollinis, frömjölskorn), joiden sisässä on\n     _siitinneste_ (fovilla, befruktningsvätska).\n _pohjus_ (torus), hedetten tahi hedetten ja terän aluspaikka, josta ne\n     lähtevät. Vaillinaisissa kukissa on se ainoastaan _hedepohjus_\n     (ståndarfäste), täysinäisissä myös teräpohjus (kronfäste).\n _verhovarainen_ (sammanväxt med blomfodret), kun pohjus on yhteen\n     kasvettunut verhon kanssa, _verhoheteisten_ (calyciflorae) kasvien\n     jaksossa.\n _itsevarainen_ (fri) on pohjus, joka ei ole yhdistyksessä verhon eikä\n     terän kanssa _pohjaheteisissä_ (thalamiflorae) kasveissa.\n _terävavainen_ (sammanväxt med blomkronan), kun pohjus on yhdessä\n     terän kanssa, teräheteisissä (corolliflorae).\n _siemenlatvainen_ (stamen epigynum, fästad ofvanpå fruktämnet)\n     on hede, joka lähtee siemenen päältä.\n _siemenvartinen_ (st. amphigynum, fästad omkring fruktämnet),\n     keskipaikalta siementä lähtevä hede.\n _siemenympärinen_ (st. perigynum); siemenympärisiksi sanotaan heteitä,\n     kun ovat kiinni verhossa siemenen ympärillä.\n _siemenpohjainen_ (st. hypogynum, fästad under fruktämnet), siemenen\n     alta lähtevä hede.\n _määrälukuisia_ (stamina definita, till antalet bestämda) ovat heteet,\n     joita aina on yhtä monta yhdessä lajissa, eikä yli kahdenkymmenen.\n _epälukuisia_ (st. indefinita, till antalet obestämda), kun heteitä on\n     yli kahdenkymmenen.\n _yksirivisiä_ (st. uniserialia, fästade i en rad), kun kaikki heteet\n     lähtevät yhdessä rivissä.\n _kaksi-, kolmi-, monirivisiä_ (st. bi-, tri-, multiserialia, fästade i\n     två, tre, flere rader), kun heteet useammissa riveissä lähtevät\n     pohjuksestansa.\n _erinäisiä_ (st. libera, sinsemellan fria), kun sekä palhollaan että\n     ponnellaan heteet ovat erin toisistaan.\n _yhtyneitä_ (st. connata, sammanväxta), kun heteet jollain tavalla\n     ovat yhdistyksessä keskenänsä.\n _yhdispalhoisia_ (st. filamentis connata, sammanväxta med strängarne),\n     yhteen kasvaneilla palhoilla.\n _yksi-, kaksi-, kolmi-, monikuntaisia_ (st. mon-, di-, tri-,\n     polyadelpha, sammanväxta med strängarne i en, två, tre, flere\n     stammar), kun yhdispalhoiset heteet ovat yhdessä, kahdessa,\n     kolmessa tahi useammassa kimpussa.\n _yhdispontisia_ (st. antheris connata, sammanväxta med knapparne),\n     kun hedetten ponnet ovat yhteen kasvettuneet kuin torveksi,\n     joka aukeaa ja luopi siitepölyn sisäänpäin.\n _liitepontisia_ (st. antheris cohaerentia, sammanhängande med\n     knapparne), kun ponnet ovat kiinni toisissansa ilman yhteen\n     kasvamatta.\n _tasapitkiä_ (st. aequalia, lika höga) ovat heteet, kun toinen ei ole\n     toistaan pidempi, muuten _eripitkiä_ (inaequalia, olika höga).\n _kaksivaltiaita_ (st. didynama, tvåväldige), kun kukan neljästä\n     heteestä kaksi on pidempää, kaksi lyhempää.\n _kolmivaltiaita_ (st. tridynama, treväldige), kun kuudesta heteestä\n     kolme on pidempää, kolme lyhempää.\n _nelivaltiaita_ (st. tetradynama, fyrväldige), kun kuudesta heteestä\n     neljä on pidempää, kaksi lyhempää.\n _viisivaltiaita_ (st. pentadynama, femväldige), kun kymmenestä\n     heteestä viisi on pidempää, viisi lyhempää.\n _parivaltiaita_ (st. diplodidynama, dubbelt tvåväldige), kun kukan\n     viidestä heteestä kaksi ylimäistä ovat pisimmät, kaksi keskimäistä\n     vähä lyhemmät ja alimainen yksinäinen hede lyhin.\n _torvisisäisiä_ (st. inclusa, inneflutna) ovat heteet kun eivät ulotu\n     terän torvesta esille, muuten ulottavia.\n _emi_ (pistillum, pistill) kasvien naaraspuolinen siitin hedetten ja\n     koko kukan keskellä. Sillä on kolme eriosaa: _hedelmys, vartalo_\n     ja _luotti_.\n _sikiäinen_ (germen, fruktämne) on emin alusosa, joka sitte\n     siittyneenä valmistuu hedelmäksi. Siinä on päälimmäisnä yksi eli\n     useampaa _sikiäislehteä_ (carpophyllum, fruktblad) ja niiden\n     sisällä _siemenaiheet_ (ovula, obefruktade frön) _napasuonestaan_\n     (funiculus umbilicaris, frösträng) _istukassa_ (placenta,\n     fröfäste) kiinni.\n _kukanalainen_ (germen inferum, sittande under blomman) on sikiäinen\n     _siemenlatvaisessa_ kukassa, ja _kukanpäälinen_ (superum, sittande\n     öfver blomman) _siemenjuurisissa_.\n _vartalo_ (stylus, stift) emin keskimäinen osa sikiäisen ja luotin\n     välillä.\n _latvaperäinen_ (stylus terminalis, utgående från spetsen af\n     fruktämnet) sikiäisen päästä lähtevä vartalo.\n _sivuperäinen_ (st. lateralis, utgående från sidan af fruktämnet) ja\n     pohjaperäinen (st. basilaris, utgående från basen af fruktämnet)\n     on vartalo, kun lähtee sikiäisen sivulta tahi pohjasta.\n _luotti_ (stigma, märke), emin latvaosa, joka vastaan ottaa\n     auvenneesta ponnesta lähtevän siitepölyn.\n _hapsimainen_ (stigma filiforme, trådlik) on heinäkukan luotti, ei\n     merkittävästi erouva sen pitkulaisesta vartalosta, jonka pää,\n     s.o. luotti, ja usein tyvikin on sekasortoisesti pehmytkarvainen\n     ja kukan latvaa ulompana.\n _hahtuvamainen_ (st. aspergilliforme, penselformig), heinäkukan\n     luotti tiheillä pitkillä karvoilla ja ulottava kukan keskipaikalta\n     tahi niskasta, muuten samallainen, kun edellinenki.\n _töyhtöinen_ (st. penicellatum l. penicelliforme, pensellik),\n     heinäkukan luotti latvatöyhdöllä.\n _sulkamainen_ (st. plumosum, fjäderlik), vartaloton tahi lyhytvartinen\n     heinäkukan luotti, lyhyillä yksi- tahi kaksirivisillä karvoilla,\n     ulottava kukan alapäästä tahi kokonaan ulottamaton.\n _palleroinen, ponsimainen_ (knapplik) _pallopuoliskoinen_ (st.\n     hemisphaericum, halfrund), _nuijamainen, tuuttimainen_,\n     _munapyöreä_, ovat ennen selitettyjä tahi itseselviä luotin\n     erotussanoja.\n _läpipäinen_ (st. perforatum, genomborrad) on luotti epäselvällä\n     aukolla päässänsä.\n _tahkulainen_ (st. lamellatum, skiflik), yhdeksi tahi useammaksi\n     tahkulaksi (lamella, skifva) litteynyt luotti, ja sikäli _yksi-,\n     kaksitahkulainen_ j.n.e. (st. uni-, bilamellatum etc, en-,\n     tvåskifvig o.s.v.)\n _ristimäinen_ (st. cruciatum, korslik), ristimäisesti neljäksi\n     jakaunut luotti. Sanotaan myös _nelihalkoiseksi_,\n     _nelilohkoiseksi_ j.n.e.\n _sädejakoinen_ (st. radiatum, strållik), vartaloton, tähtimäinen\n     luotti kohdastaan sikiäisen päässä.\n _latvaperäinen ja sivuperäinen_ on luotti, mikäli istuu vartalon\n     päässä tahi kyljessä.\n _johteinen_ on luotti joka juoksee alaspäin kahdenpuolen vartaloa.\n _vartaloton_ (st. sessile, oskaftad), kohdastaan sikiäisen latvasta\n     lähtevä luotti.\n _vajounut_ (st. immersum, insänkt), sikiäisen sisään painunut\n     vartaloton luotti.\n _siitintukku_ (androstylium, könpelare), kun heteen palhot ovat emin\n     vartalon kanssa kasvettuneet yhteen tukkuun, jossa sekä ponnet\n     että luotti istuvat.\n _siitinlakka_ (stylostegium l. gynostegium, slifttäcke), kun ponnet\n     ovat kiinni kasvettuneet kukan kahteen vartaloon, ja levennyt\n     kilpimäinen luotti peittää ne.\n\n\n\n\nHedelmästä.\n\n\n _Hedelmä_ (fructus, frukt), siittyneestä sikiäisestä valmistunut\n     siemenholho, jolla on kolme eriosaa: _kota, istukka ja siemenet_.\n _epähedelmä_ (fructus spurius, falsk l. oäkta frukt), johon on yhteen\n     kasvettunut hedelmään kuulumatonta lisäkettä lähellisistä kukka-\n     tahi pohjus-osista. Semmoinen epähedelmä tahi epämarja (bacca\n     spuria, oäkta bär) on e.m. mansikka. Sen mehevä aine ei ole muuta\n     kun tursistunutta pohjusta, johon varsinaiset hedelmät ovat\n     vajouneet.\n _siemenkota l. kota_ (pericarpium, fröhus l. frögömme),\n     sikiäislehdeistä kasvettunut ja muodostunut kuori siementen\n     suojaksi. Eri lehtien yhdyntäpaikkaa sanotaan _liitteeksi_\n     (sutura, söm l. fog) ja itsiä yhtyneitä lehtejä _laidoiksi_\n     (valvae l. valvulae, skal l. sidoväggar), joiden mukaan kota on\n     _yksi-, kaksi-, kolmi- ... monilaitainen_ (uni-, bi-, tri ...\n     multivalve, en-, två-, tre- ... mångskalig l. -väggig).\n _pesä_ (loculamentum, rum); pesiksi sanotaan siemenlokeroita.\n     Ne ovat syntyneet sädejakoisista sikiäislehdeistä, joiden reunat\n     ovat vastatusten kiertyneet ja niin yhteen kasvettuneet.\n     Hedelmät semmoisten sikiäislehtien mukaan ovat _kaksi-, kolmi-,\n     nelipesäisiä_ j.n.e. (bi-, tri-, quadriloculares etc., två-,\n     tre-, fyrrummiga o.s.v.), ja itsekukin eri pesä saattaa olla joko\n     _siemeninen_ (loculamentum fertile, fruktbar) tahi _siemenetön\n     l. tyhjä_ (sterile, tom).\n _välikelmu_ (dissepimentum, skiljevägg), pesäin erotuskalvo eli\n     välikuori, sikiäislehtien sisään kiertyneistä laidoista\n     muodostunut.\n _istukka_ (placenta, trophospermium, spermophorum, sporophorum etc.,\n     fröfäste) se osa, jossa siemenet ovat kiinni istumassa. Se on\n     joko _keski-istukka_ (pl. centralis, i midten af frögömmet) tahi\n     _laita-istukka_ (pl. valvaris, på sidorna af frögömmets valvler).\n _itsenäinen_ (pl. libera, pl. centralis libera l. columella, fri) on\n     istukka joka erin laidoista on keskellä kotaa.\n _kelmusäteinen_ (pl. centralis radians l. dissepimentalis, strålvis\n     delad i utskott) on keski-istukka, kun siitä yltä ympärinsä lähtee\n     välikelmuja laitoihin. _Keskipieleksi_ (columna l. axis centralis)\n     sanotaan itseä runkoa.\n _laitavierinen_ (pl. valvaris haud dissepimentalis, fastväxt vid\n     valvlerna utan utskott), kun istukka on suorastaan kodan laidassa.\n _keskilaitainen_ (pl. parietalis, fästad på midten af frögömmets\n     valvler), keskelle laitaa kiinnitetty istukka.\n _liiteperäinen_ (pl. marginalis l. suturalis, fästad längs efter\n     valvlernas kanter vid frögömmets fogar), pitkin liitteitä\n     kinnitetty istukka.\n _laitakelmuinen_ (pl. valvaris dissepimentalis, utväxt uti skifvor\n     eller strålar från valvlerna), kun laidasta lähtee sisään päin\n     säteisiä välikelmuja, joissa siemenistukat ovat.\n _keskilaitaiskelmuinen_ (pl. parietalis radians, från midten af\n     valvlernas väggar utväxt i strålar mot centern), kun vasta\n     mainitut kelmut lähtevät keskilaidoilta.\n _väliseinäinen_ (pl. intervalvularis, mellan de motsatta\n     frögömmevalvlernas kanter utväxt till ett skiljeväggsformigt\n     fröfäste), kun kahden vastakkaisen laidan liitteistä kaksi\n     sikiäislehteä ovat sisään päin halki kodan kasvaneet väliseinän\n     tapaiseksi kelmuksi, jossa siemenistukat ovat. Toisinaan on tämä\n     väliseinä keskeltä halki jäänyt, jolloin sitä sanotaan\n     _rakoväliseksi_ (pl. fenestrata).\n _yksikotainen_ (fructus holocarpus, enkelgömmig), hedelmä jolla ei\n     ole useampaa erinäistä tahi yhteen kasvettunutta kotaa, vaan\n     ainoastaan yksi komero (paracarpum), syntynyt sikiäislehtien\n     vieretysten yhteen kasvettumisesta. Komerossa kuitenki taitaa\n     olla istukasta lähteneitä sädejakoisia, välistä muitaki,\n     välikelmuja, jotka tekevät sen pesitteleväksi (sublocularis,\n     nästan flerrummig) tahi _monipesäiseksi_.\n _keskisiemenisesti yksikotainen_ (fr. holocarpus centrispermus,\n     enkelgömmig med centralt fröfäste, centralfröig), yksikotainen\n     hedelmä keski-istukalla. Jos istukka on itsenäinen, niin hedelmä\n     on yksipesäinen; kelmusäteisenä istukan ollessa, hedelmä tekeyy\n     monipesäiseksi.\n _laitasiemenisesti yksikotainen_ (fr. holocarpus pleurospermus,\n     enkelgömmig och sidofröig l. med sidofästade frön), yksikotainen\n     hedelmä laita-istukalla, joka istukka miten milloinki saattaa\n     olla joko laitavierinen, keskilaitainen, liiteperäinen,\n     laitakelmuinen tahi väliseinäinen ja hedelmä sikäli yksipesäinen,\n     pesittelevä tahi monipesäinen.\n _erikotainen_ (fr. schizocarpus, skiljdgömmig), kun hedelmässä on\n     useampaa eri _hedelmystä_ (carpellum, carpidium, småfrukt l.\n     karpell), jotka itsekukin ovat syntyneet istukan ympäri\n     käpristyneestä ja reunoistaan vastatusten yhteen kasvettuneesta\n     sikiäislehdestä. Kun sikiäislehdet aina ovat sisään päin sillä\n     tavoin kiertyneet ja yhtyneet, niin ne siementen valmistuttua\n     sisään päin aukeavatki. Tavallisesti hedelmykset erikotaisessa\n     hedelmässä ovat kierteisesti ja erin toisistaan, mutta jos ovat\n     kiehkuraisesti, niin välistä kasvavat yhteenki toinen toisihinsa,\n     kuitenki niin löyhästi, että hedelmän valmistuessa jälleen\n     eriävät.\n _monikotainen_ (fr. syncarpus, flergömmig), useammasta kiehkuraisesta\n     hedelmyksestä eriämättömästi yhteen kasvettunut hedelmä.\n _yhdiskotainen_ (fr. gamocarpus, samgömmig), monikotainen hedelmä,\n     jonka pohjus on lihavaksi, nahkeaksi tahi puutavaksi peitteeksi\n     hedelmän päälle kasvettunut. Sen siemenet tavallisesti ovat\n     _rippuvia_ (semina pendula, hängande).\n _yksinäinen_ (fr. simplex, enkel) on itsekukin yksikotainen hedelmä.\n _moniosainen_ (fr. compositus, sammansatt), eri-, moni-, tahi\n     yhdiskotainen hedelmä.\n _kotelo_ (capsula, kapsel), monisiemeninen ja monilaitainen siemenkota\n     eli hedelmä, syntynyt kiehkuraisista vierettäin yhteen\n     liittyneistä sikiäislehdeistä. Kotelo ennenkun itse putoaa maahan\n     luopi siemenensä mikä milläki tavalla _aukeamasta_ (dehiscentia,\n     öppnande), kuin kohta tarkemmin selitetään.\n _liiteluomainen_ (capsula valvis dehiscens, uppspringande längs efter\n     hela sömmarne af dess valvler från kapselns ena ända till den\n     andra), kun kotelon laidat liitteistään lähtevät erin toisistaan\n     joko latvasta tyveen tahi tyvestä latvaan päin.\n _rakoluomainen_ (c. rimis dehiscens, uppspringande med remnor), kun\n     ilmautuu erinäisiä rakoja kotelon liitteisiin keskikohdalta\n     molemmin puolin auveten. Laidat muuten jäävät toisiinsa kiinni.\n _hammasluomainen_ (c. dentibus dehiscens, uppspringande med tänder),\n     kun kotelon laidat vaan latvasta eriävät ei ainoastaan\n     liitepaikoista vaan keskisuontaki myöten.\n _läpiluomainen_ (c. poris dehiscens, uppspringande med små runda\n     öppningar eller porer), kun kotelo saapi pieniä pyöreitä reikiä\n     eli huokoja latvaan tahi sivuihin, joista siemenet lähtevät.\n _kansiluomainen_ (c. operculo dehiscens, uppspringande med lock),\n     kun kotelo latvapäästä puhkeaa poikkitelaisesti niin, että\n     päälimäinen osa, kuin kantena, putoaa pois. Semmoista koteloa\n     sanotaan poikkipiirtoiseksi (c. circumscissa, kringskuren).\n _sisäluomainen_ (c. septicida, uppspringande längs efter väggarne),\n     kun monipesäisen kotelon välikelmut eriävät kahdeksi, jolla\n     tavoin ne yhteen kasvettuneet hedelmykset ensin lähtevät\n     toisistaan irti ja vasta sitte puhkeavat sisään päin. On\n     muistettava, että välikelmut alkusin olivat kahdesta\n     sikiäislehdestä yhteen kasvettuneet, jonka tähden ne nyt\n     taitavatki kahdeksi eritä. Hedelmykset välistä puhkeavat jo\n     pudottuansa.\n _laitaluomainen_ (c. loculicida, uppspringande längs efter valvlernas\n     midt), kun monipesäisen kotelon laidat puhkeavat keskisuonesta\n     ulkopuolitse.\n _laitalähtöinen_ (c. septifraga, uppspringande genom lösryckning från\n     skiljeväggarne), kun kotelon laidat eriävät keskipieleen\n     kiinnijäävistä välikelmuista ja putoavat maahan.\n _tuppilo_ (conceptaculum, folliculus, fröhölsa l. baljkapsel),\n     yksilaitainen ja yksipesäinen, pitkin sivua puhkeava pöyheämäinen\n     siemenkota itsenäisellä istukalla.\n _tuppihedelmys_ (carpellum capsulare, kapsellik karpell), erikotaisen\n     hedelmän kukin erinäinen osa muodostunut yhdestä sikiäislehdestä\n     ja puhkeava sisäpuolelta liitteestä yksi- eli useampi-rivisillä\n     siemenillä kodan laidassa.\n _pähkylähedelmys_ (carpellum nucamentaceum, nötartad l. nötlik\n     karpell), yksisiemeninen, kovakuorinen, puhkeamatta putoava\n     kierteisen erikotaisen hedelmän erinäinen osa.\n _otahedelmys_ (carp. rostratum, försedd med spröt), kun emi on\n     hedelmyksen päässä jälillä. _Odaksi_ (rostrum, spröt) ylettäin\n     sanotaan oramaista tahi neulamaista, suoraa sekä väärää lisäkettä\n     jonkun osan päässä ja _odattomaksi_ (erostris l. muticus, saknande\n     spröt) sitä osaa, jolla ei ole sellaista lisäkettä.\n _hillukka_ (acinus, stenbär l. småbär), pähkylähedelmä mehevällä\n     päälyställä. Jos hillukoita on useampaa yhteen kasvettunut,\n     sanotaan hedelmää _yhdysmarjaksi_ (bacca composita, sammansatt\n     bär), e.m. vaarain.\n _palko_ (legumen, fröbalja l. ärtbalja), yksipesäinen, kaksilaitainen\n     kota siemenistukalla ylimäisessä liitteessä, e.m. herneenpalko.\n     Se puhkeaa molemmista liitteistänsä ja on toisinaan pesäjakoinen\n     (subbilocularis, nästan tvårummig), kun alimainen liite on\n     väliseinän tapaisesti sisään kääntynyt.\n _kiekurainen_ (leg. cochleatum, snäckvriden), kahteen eli useampaan\n     kiekuraan kiertynyt palko. Muut palon erotussanat ovat ilmanki\n     tavallisia jo ennestään tuttuja.\n _nivelpalko_ (lomentum, ledbalja), jolla tavallisesti joka siemenen\n     välillä on nivel tahi _kannas_ (isthmus, vägg) ja joka ei puhkea\n     liitteistä, vaan katkeaa nivelistä poikki.\n _litu l. litukka_ (siliqua, skida), kaksilaitainen ja tavallisesti\n     kaksipesäinen pitkä kota, jolla on siemenet kahdessa rivissä\n     vastakkain pitkin väliseinän tapaisen siemenistukan reunoja, ja\n     jonka liitteet puhkeavat tyvestä latvaan päin. Auvettuansa laidat\n     putoavat pois ja ohut kalvomainen istukka jääpi jälille\n     tavallisesti emillä päässänsä.\n _lisko_ (silicula, kort skida), yhtä pitkä kun leveäki, tahi ei\n     kuitenkaan paljoa pitempi litu. Se on _leveävälinen_ (silic.\n     latisepta, med bred skiljevägg), kun väliseinä on yhtä leveä\n     palon kanssa, ja _kaitavälinen_ (sil. angustisepta, med smal\n     skiljevägg), kun väliseinä käypi aivan poikkiteloin palon\n     leveyden suuntaa. Edellisessä ovat laidat litteitä ja leveitä,\n     jälkimäisessä ne ovat venheemäisiä.\n _pähkylälisko_ (nucamentum l. silicula nucamentacea, nötskida),\n     yksisiemeninen pyöreä, litteähkä, litteä tahi ohut lisko, joka\n     putoaa aukeamatta. Leveäksi litistyneenä sitä myös sanotaan\n     _siipiliskoksi_ (sil. samariformis l. alata, vingfruktslik).\n _nivellitukka_ (siliqua nucamentacea articulata, ledad nötskida l.\n     ledbaljslik skida), kun litukka samoin kuin nivelpalkoki on\n     jakaunut yksisiemenisiin pesiin, jotka kukin aukeamatta putoavat.\n _marja_ (bacca, bär) itsekukin aukeamatta putoava hedelmä, jonka\n     siemenet ovat peitetyt mehevällä, tursealla aineella, ja istukat\n     sekä välikelmut pehmeänlaisia, e.m. mustikka, karpalo, viinamarja.\n _Marjamaiseksi_ (fructus baccatus, bärlik) sanotaan erilaisia hedelmiä\n     pehmeällä, mehevällä sisusaineella.\n _kurkka_ (pepo, gurkfrukt), marjamainen hedelmä 3-5:llä sisään\n     kääntyneellä, yhteen kasvettuneella sikiäislehdellä ja useammalla\n     laita-istukkaisella siemenellä, peitetyt mehevällä turpealla\n     aineella. Muuta erotusta kurkan ja marjan välillä tuskin löytynee,\n     kun se, että kurkka on laita-istukkaisilla, marja tavallisesti\n     keski-istukkaisilla siemenillä.\n _omena_ (pomum, äpple) aukeamatta putoava monisiemeninen ja\n     monipesäinen kota, jonka meheväksi päälysaineeksi verho kukkimisen\n     jälkeen on turpunut ja kiinni kasvettunut. Välikelmut,\n     tavallisesti ohuita, kalvomaisia tahi nahkeita, muutamissa\n     lajeissa kasvavat kovaksi kuin luu, jolloin sen siementä sanotaan\n     _kivekseksi_ (pyrene) ja hedelmää niiden mukaan _yksi-, kaksi-,\n     kolmi-, neli-, viisi-, monikiveksiseksi_ (mono-, di-, tri-,\n     tetra-, penta-, plejopyrenus). Muuten omena ulkomuotoansa on\n     _palleroinen, pitkulainen, perunamainen_ (pom. pyriforme,\n     päronlik), _napaniekka_ (p. umbilicatum, naflad) j.n.e.\n _kivi- eli luumarja_ (drupa, stenfrukt), aukeamatta putoava luutava\n     kota mehevällä turpealla päälysaineella, enimmästi yhdellä, mutta\n     välistä useammallaki pesällä ja siemenellä. Itseä kodan kuorta\n     sanotaan _luuksi_ (putamen, sten) ja sen sisässä olevaa siementä\n     _tumaksi_ eli _sydämmeksi_ (nucleus, kärna). Päälys muutamissa\n     lajeissa on nahkea tahi kuivankälpeä, välistä suoninenki.\n     Luumarjoja ovat e.m. kirsin ja tuomen marjat.\n _pähkinä_ (nux, nöt), aukeamatta putoava luukuorinen hedelmä\n     tavallisesti yhdellä täyteläisellä siemenellä, e.m. pähkinäpuussa.\n     Tammen ja erästen muiden puiden nahkeakuorista pähkinää sanotaan\n     _terhoksi_ (glans, ollon). Erikotaisen hedelmän pähkinöitä\n     sanotaan, miten jo edellä osotettiin, pähkylöiksi.\n _siipisiemen_ (samara l. semen alatum, vingfrukt), aukeamatta putoava,\n     kälpeä, rutistunut, yksi- tahi harvasiemeninen hedelmä, jonka kota\n     on yhdeltä taikka joka puolelta laajennut ja ohennut kalvomaiseksi\n     tahi lehtimäisiksi lisäkkeiksi, e.m. vahteressa, saarnessa,\n     jalavassa.\n _jyväsiemen_ (caryopsis, hinnfrukt), kuivankälpeä, yksisiemeninen,\n     sileä, taikka pitkin sisäpuolta uurtoinen hedelmä, jonka ohut,\n     kalvomainen, sikiäislehdestä muodostunut kuori kiinteästi peittää\n     itsen siemenen, e.m. rukiissa, ohrassa, kaurassa ja heinäkasveissa\n     yhteisesti.\n _jyväke l. kuorusjyvä_ (achenium, skalfrukt), kuivankälpeä yksi- tahi\n     harvasiemeninen hedelmä yhteen kasvettuneella verholla kuorena,\n     e.m. ohdakkeessa, putkessa, kuminassa.\n _kehäpäinen_ (achenium coronatum, fructus coronatus, semen coronatum\n     l. sem. marginatum, försedd med frökrona), on jyväke, kun sen\n     latvapäähän on yhteen kasvettuneesta verhosta jäänyt pieni\n     ympyräinen palle eli _kehä_ (corona, rand l. frökrona).\n _haivenpäinen_ (achen. papposum, fructus papposus l. semen papposum,\n     försedd med fruktfjun), kun verhokuori jyväkkeen latvasta jakauu\n     hienoiksi haiveniksi (pappus, fruktfjun l. fröfjun).\n _paljaspäinen_ (achen. calvum l. semen calvum, naken), kun verho on\n     niin jyväkettä myöten kasvettunut, että päässä ei ole kehää eikä\n     haivenia.\n _varreton_ (pappus sessilis, oskaftad), on haiven, joka ei millään\n     lailla haarau, _varrellinen_ (stipitatus, skaftad), kun tyveltä\n     yhdessä ylempänä haarauu; _vareinen, vihneinen l. kovasukainen_\n     (aristatus, styfborstig), _pehmytsukainen_ (setiformis,\n     mjukborstig), _hapsimainen, sulkajakoinen_ (plumosus, fjäderlik),\n     _yksi-, kaksi-, kolmi-, monikehäinen_ (uni-, bi-, tri-,\n     multiserialis, en-, två-, tre-, flerradig), kun on yhdessä\n     kehässä, tahi useammassa sisätysten, _lähtevä_ (deciduus, snart\n     affallande), kun pian lähtee jyväkkeestä ja _pysyvä_, kun pysyy\n     vielä varisneessaki jyväkkeessä.\n _kaksoisjyväke_ (diachenium, achenium bipartibile, polachenium,\n     cremocarpium, dubbel skalfrukt), sarjakukkaisien verhokuorinen\n     jyväke, joka valmistuessa halkeaa kahdeksi jyväpuolikkaaksi\n     (mericarpium, carpidium, carpellum, semen, delfrukt) yhdellä\n     latvaan asti halkeavalla _istukalla_ (columna l. carpophorum).\n _liite_ (commissura, fröfog), puolikasten yhdistyspaikka.\n _maha_ (latusculum, insida), liitesivu.\n _selkä_ (dorsum, rygg), ulkopuolinen sivu.\n _harju_ (costa l. jugum, ås), korkeampi pitkin selkää päästä päähän\n     kulkeva naarmu. Harjuja on tavallisesti viisi kummallaki\n     puolikkaalla, nimittäin _keskiharju_ (costa centralis, midtås),\n     kaksi _väliharjua_ (costa intermedia, mellanås) ja kaksi\n     _sivuharjua_ (c. lateralis, sidoås), jotka viimeiset saattavat\n     olla joko _kulmaharjuja_ (costae marginales, kantåsar) taikka\n     _vieriharjuja_ (c. intramarginales) kulman vieressä. Välistä on\n     näiden _emäharjujen_ (juga primaria) välissä toisia pienempiä\n     _väliharjuja_ (juga secundaria), jotka arvellaan olevan jäännöksiä\n     sen kuoreksi kasvettuneen verholehden keskisuonesta, kun emäharjut\n     ovat eri lehtien liitepaikkoihin ilmauneet. Harjut välistä ovat\n     _piikkisukaisia_ ja välistä ovat ne levenneet ohuiksi\n     lehtimäisiksi kalvoiksi, _siipiharjuiksi_ (c. alatae, vingade).\n     Kun harjua ei tunnu ollenkaan sanotaan jyväpuolikasta _sileäksi_\n     eli _harjuttomaksi_ (mericarp. ecostatum l. ejugatum).\n _vako_ (vallecula, åsdäld), kahden harjun välipaikka.\n _litteämahainen_ (orthosperma) on se sarjakasvi, jonka\n     jyväpuolikkailla on litteä, tasainen maha.\n _uurtomahainen_ (campylosperma), sarjakasvi, jonka jyväpuolikas\n     mahasivulta on pitkin uurrettu (latusculum longitudinaliter\n     sulcatum, längs efter fårad).\n _onsimahainen_ (coelosperma), kun sarjakasvin maha on onteva (latusc.\n     saccato-concavum, säcklikt urhålkad).\n _öljysuoni_ (vitta, oljerand), musta, päältä päin usein näkymätön\n     juova jyväpuolikkaassa kulkeva pitkin vaon pohjaa, sisältävä eri\n     makuista ja hajuista haihtoöljyä. Välistä on useampia öljysuonia\n     yhdessä vaossa, jonka jälkeen vakoa sanotaan _yksi-, kaksi-,\n     kolmi-, monisuoniseksi_ (uni-, bi-, tri-, multivittata). Toisinaan\n     taas ei olekkaan öljysuonta s.o. vako on _öljysuoneton_ (vallecula\n     evittata).\n _siemen_ (semen, frö), se hedelmän osa, joka sikiyneestä\n     siemenaiheesta on valmistunut uutta samanlaista kasvia kantamaan.\n     Sillä on kaksi eri osaa: _sydän_ ja _kuori_.\n _kuori_ (integumentum, omklädnad) jakaaupi kahteen osaan, jotka ovat\n     _pinta_ (testa l. membrana externa, yttre skalet) tummempi\n     näköänsä, ja _aluskuori_ (tunica, tegmen l. membrana interior,\n     kärnhud), pinnan alla ja sydämmen ympärillä oleva vaalea\n     kuorikalvo. Näiden välillä tavataan toisinaan erinäistä ainetta,\n     _välikerta_ (mesospermium, mellanlager), ja muutamat luulevat\n     pinnassakin olevan kaksi kuorikertaa, varsinaisen pinnan ja sen\n     päällä _keden_ (epidermis, öfverhud).\n _paljas_ (semen nudum, naken); paljaaksi on yksinäistä siementä\n     kutsuttu, kun sen kota on niin likinäisesti siihen yhdistynyt,\n     että on kuin kuorena sen päällä.\n _kehrämäinen_ (s. discoideum, kakformig) on siemen pyöreänä ja\n     litteänä, _virnamainen_ (lenticulare, linsformig) pyöreänä tahi\n     soikeana ja litteähkänä, _pallistettu_ (marginatum, kantad), kun\n     sillä on erilainen viiru ympärillään, _nöhtämäinen_ (scobiforme,\n     filspånlik), kun se on hyvin pieni, pitkulainen, hilpainen j.n.e.\n _sydän_ (nucleus, frökärna) on joko kokonansa siitinaihetta tahi\n     siitinaihetta valkuaisen kanssa.\n _valkuainen_ (albumen, fröhvita) on siemen-sydämmen eriosa, jota ei\n     kuitenkaan kaikissa tavata, ja aineensa vuoksi on se tavallisesti\n     valkea ja milloin turpea eli lihava, milloin _rustomainen_\n     (corneum, hornartad), milloin _jauhomainen_ (farinosum,\n     mjölgrynig) j.n.e. Sijansa vuoksi siitinaihetta suhteen on se\n     joko _yltäympärinen_ (alb. periphericum, omslutande växtämnet),\n     _keskellinen_ (centrale, liggande i midten af växtämnet) tahi\n     _vierellinen_ (laterale, liggande vid sidan af växtämnet).\n     Yltäympärisessä valkuaisessa on siitinaihe _keskellinen_ ja\n     keskellisessä _yltäympärinen_; vierellisenä ollessa on\n     siitinaihetki _vierellinen_.\n _valkuallinen_ (semen albuminosum) on se siemen eli sydän, jolla\n     on valkuaista, _valkuaton_ (exalbuminosum), jolla ei ole.\n _siitinaine_ (embryo, växtämne), siemenen pääosa, josta uusi kasvi\n     itäessä ilmaantuu. Siinä on kolme erittäin tarkastettavaa osaa:\n     _ide, sirkus ja silmä_.\n _ide_ (corculum, brodd), johonka kuuluu juuriaine eli _juurukka_\n     (radicula l. rostellum, rotämne) ja _sirkkaruoti_ (cauliculus\n     l. scapellus, hjertbladsstängel), jotka siemenessä yhdistettynä\n     itäessä eriävät, toinen alaspäin juuren, toinen ylös varren\n     aluksi.\n _suuntamukainen_ (embryo orthotropus l. erectus, upprätt) on\n     siitinaine, jos on suora ja siemenen mukaan, juurukka siemenen\n     kantaa päin.\n _vastasuuntainen l. takaperoinen_ (antitropus l. inversus, omvänd),\n     kun siitinaineen juurukka on siemenen latvaa päin.\n _kaltto_ (heterotropus, sned), siitinaine, joka ei ole siemenen\n     mukaan.\n _taaskääntöinen_ (amphitropus, nedböjd), kun siitinaine on\n     luokkamaisesti kaaristunut ja sen molemmat päät ovat siemenen\n     kantaa päin.\n _sirkus_ (cotyledo, hjertblad), kasvin jo siemenessä perustettu\n     itäessä ilmaantuva sirkkalehti.\n _sirkkalehtinen_ (planta cotyledonea, hjertbladsväxt) on se kasvi,\n     jolle itäessä ilmaantuu sirkkalehti.\n _kaksisirkkainen_ (pl. dicotyledonea, dikotyledon), joka itää\n     kahdella vastataisella, tahi niinkuin havupuut useammalla\n     säteettäisellä sirkkalehdellä. Jälkimäisiä saattaisi myös sanoa\n     _monisirkkaisiksi_ (pl. polycotyledoneae, polykotyledoner).\n _yksisirkkainen_ (pl. monocotyledonea, monokotyledon), se kasvi jolla\n     on vaan yksi sirkkalehti, ylen harvoin kaksi, ei vastatusten,\n     vaan perätysten.\n _nouseva_ (cotyledo epigaea) on se sirkkalehti, joka itäessä nousee\n     maan päälle näkyviin, n.k. tavallisesti kaikkien kaksisirkkaisten.\n _nousematon_ (c. hypogaea), sirkkalehti, joka jääpi maahan ja muutenki\n     vaillinaiseksi, n.k. tavallisesti yksisirkkaisissa.\n _laitajuuruinen_ (embryo pleurorhizeus) on siitinaine, jonka\n     sirkukset, laidoin siemenen leveyttä myöten, ovat päälystöillänsä\n     (sisäpuolillansa) vastatusten eli _vastapuoliset_ (cotyledones\n     adcumbentes, liggande bredvid hvarandra) ja juurukka\n     _taaskääntöisenä_ (reflexa, tillbakaböjd) makaava pitkin molempain\n     sirkusten laitaa eli _laidallinen_ (radicula marginalis l.\n     lateralis, kantliggande).\n _selkäjuuruinen_ (notorhizeus) on siitinaine, kun sirkukset\n     poikkiteloin siemenen leveyttä ovat päälitysten eli _päälittäiset_\n     (incumbentes, liggande ofvan hvarandra) ja taaskääntöinen juurukka\n     makaa toisen sirkuksen selällä eli on _selällinen_ (dorsalis,\n     ryggliggande).\n _suoralaskuinen_ (orthoploceus), kun sirkukset ovat vastalaskuisia\n     (conduplicatae, hopvikna), ja juurukka ulkomaisen kulmassa s.o.\n     _kulmallinen_ (angularis, vinkelliggande).\n _poikkilaskuinen_ (diplecolobeus), keskeltä taaspäin kääntyneillä\n     s.o. _taaskääntöisillä_ (medio replicatae, på midten\n     tillbakaböjda) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla.\n _kiertosirkkainen_ (spirilobeus), _sisään kiertyneillä_ (spirales\n     l. spiraliter involutae, spiralformigt inrullade) sirkuksilla\n     ja selällisellä juurukalla.\n _silmä_ (gemmula, cauliculus l. plumula, stamknopp l. bålämne),\n     siitinaineen kolmas osa, josta kasvin varsi lähtee, ja jolla\n     kaksisirkkaisissa on sijansa sirkusten välissä, yksisirkkaisissa\n     sirkustupekkeen sisässä.\n _esikkolehti_ (folium primigenum l. primordiale, första örtbladet),\n     se suoraan silmästä ilmaantuva ensimäinen kasvilehti.\n _napa_ (hilum, fröärr l. nafvelgrop), se paikka siementä, josta se\n     kodassa on kiinni ollut. Napapuolta sanotaan siemenen _mahaksi_\n     (venter, buk) ja toista puolta _seläksi_ (dorsum, rygg),\n     välikohtia _sivuiksi_ (latera, sidor).\n _napalappu_ (strophiolum l. caruncula, nafveltäcke), nystyrämäinen\n     tahi käsnämäinen lisäke, joka lähtevä napasuonesta tahi istukasta\n     erästen kasvien siemenissä peittää navan.\n _siitereikä_ (micropyle l. foramen germinationis, rothål),\n     pienukainen, usein näkymätön reikä siemenen kuorikalvoissa, navan\n     päässä, jäännöksenä siitä reiästä, josta siitinneste kulki\n     siemenaiheesen.\n _napapilkku_ (chalaza, nafvelfläck), se paikka siemenen aluskuorta,\n     josta napasuoni käypi sisään, muutamissa siemenissä kohdastaan\n     navan alla, toisissa vähän syrjässä, ja tavallisesti kiinteämpi,\n     vehreä, keltainen tahi ruskea.\n _napaviiva_ (raphe, nafvellinie), napasuonen saattama tavallisesti\n     vieripaikkoja korkeampi viiru navan ja napapilkun välillä niissä\n     siemenissä, joissa ovat erillään. Se lähtee aina toiselta puolen\n     napaa, kun siitereikä on toisella.\n _siemenvaippa_ (arillus, coma, desma, fröhylle), muutamissa siemenissä\n     tavattava napasuonen ulkopuolinen leveäminen siementä vasten.\n     Siemenen valmistuessa vaippa toisinaan muuttuu _tukaksi_ (coma,\n     fröhår) ja siementä sanotaan siitä _tukkaiseksi_ (semen comosum\n     l. crinitum).\n\n\n\n\nKukkain lisäosista.\n\n\n_Lisäosat_ (partes aceessoriae, bidelar), joita ainoastaan eräissä\nkukissa tavataan.\n\n _lisäterä_ (paracorolla, bikrona), melkein terän muotoinen\n     kukkalisäke, joka taitaa olla joko _yhdislehtinen_ (corona\n     gamophylla) tahi _erilehtinen_ (c. eleutherophylla l. polyphylla).\n     Itsekutakin erinäistä lehteä sanotaan _lisälehdeksi_ (parapetalum,\n     bikronblad).\n _lisälehtinen_ (petala coronata, försedd med bikrona l. bikronblad) on\n     erilehtinen terä pienillä suomumaisilla lehtikalvoilla terälehtien\n     juuressa kukan sisällä.\n _kupurasulkuinen_ (faux fornicibus clausa, pipöppningen tillsluten af\n     knölar) on yhdislehtisen terän nielu, kun siinä on paksumpia\n     kuperia kyhmyjä eli _kupuroita_ (fornices, hvälfda knölar), ja\n     _nystysulkuinen_ (faux fornicibus subulatis clausa), kun kyhmyt\n     ovat oramaisia.\n _sulettu_ (faux clausa, sluten) ja avoin (f. pervia l. nuda) osottavat\n     yhteisesti nielussa jotain sulkua olevan tahi ei olevan.\n _valhehede_ (parastemon, falsk ståndare), heteen kaltainen lisäke.\n _mesinystyrä_ (glandula nectarifera, honingsglandel).\n _mesihuokonen_ (porus nectariferus, honingspor).\n _mesikolo_ (fovea nectarifera, honingsgrop), joka on milloin paljas,\n     milloin _suomukatteinen_ (fovea squama tecta, täckt med ett\n     fjäll).\n _mesijuova_ (plica l. stria nectarifera, honingsfåll), pitkin terää\n     tahi kupulehteä.\n _mesikannus_ (calcar nectariferum, honingssporre), kun joku kukkaosa\n     on venynyt pitkämäiseksi onneksi mesipiteeksi.\n\n\n\n\nKasvien väreistä.\n\n\n _Valkea_ (albus, hvit).\n _valkeanhohtava_ (candidus, glänsande hvit).\n _lumivalkea_ (niveus, snöhvit).\n _luuvalkea_ (eburneus, elfenbenshvit), kiiltävä ja valkea kuin\n     elefantin luu, vähän kellahtava.\n _maidonkarvainen_ (lacteus, mjölkhvit), hiukan sinehtävä.\n _hopeankarvainen_ (argenteus, silfverhvit), kiiltävä ja vähän\n     sinettävä.\n _vaalea l. vaalakka_ (albidus l. albicans, hvitaktig), vaalean\n     hallava, vähän harmaahtava.\n _harmaa_ (cinereus, grå), tuhkankarvainen.\n _mustanharmaa_ (griseus, mörkgrå).\n _vaaleanharmaa l. vesiharmaa_ (canus l. incanus, ljusgrå),\n     tavallisesti hienokarvaisista pinnoista.\n _vehreänhallava_ (glaucus, grågrön), harmaanvehreä.\n _jäänkarvainen l. lyjynkarvainen_ (plumbeus, blygrå).\n _hiirenkarvainen_ (murinus, gråbrun), ruskealle vivahtava.\n _likaharmaa_ (sordidus, smutsgrå), vaalahtava.\n _musta_ (niger, svart), sysimusta.\n _nokimusta_ (ater, kolsvart l. sammetssvart), kuin sametti.\n _mustankiuhtava_ (coracinus, korpsvart), mustanviherä kuin korpin\n     sulka.\n _pikimusta_ (piceus, becksvart), ruskealle vivahtava.\n _palomusta_ (sphacelatus, svartbränd), ikäänkuin poltettu.\n _tumpura_ (brunneus, mörkbrun).\n _ruskea_ (badius l. castaneus, kastaniebrun).\n _mustanruskea_ (spadiceus, glänsande brun), kiiltävä.\n _ruskeanmuseva_ (fuscus, mellanbrun), mustalle ja harmaalle vivahtava.\n _rusettava_ (cinnamomeus, kanelbrun), punottava kuin kanelin kuori.\n _ruosteenkarvainen_ (ferrugineus, rostbrun).\n _maksankarvainen_ (hepaticus, lefverbrun), keltaiselle ja vehreälle\n     vivahtava.\n _mustanrusappa_ (fuligineus l. fuliginosus, fotbrun), kuin noenkarsta.\n _likaruskea_ (luridus, smutsbrun), kellertävä.\n _punainen_ (ruber, röd), mansikan karvainen.\n _ehtapunainen l. turkinpunainen_ (coccineus, puniceus l. phoeniceus,\n     skarlakansröd l. högröd).\n _ruusunpunainen_ (roseus, rosenröd), helakan punainen.\n _veripunainen l. veriruskea_ (sanguineus, blodröd), tummempi\n     edellistä.\n _lihankarvainen_ (carneus, köttröd).\n _vaaleanpunainen_ (incarnatus, blekröd).\n _tiilenkarvainen_ (lateritius, tegelröd).\n _ruskeanpunainen_ (miniatus, mönjeröd), vähän keltaiselle vivahtava\n     ehtapunainen.\n _tulipunainen_ (flammeus, eldröd), vielä kellahtavampi, kun edellinen.\n _punakellervä_ (cinnamomeus, kanelbrun, cinnoberröd), kuin kanelin\n     kuori.\n _ruskea_ (rufus, rödbrun).\n _tummanpunainen l. purpurainen_ (purpureus, purpurröd), sinelle\n     vivahtava.\n _mustanpunainen_ (atropurpureus, dunkelt purpurröd).\n _keltainen_ (luteus, gul).\n _kullankarvainen_ (aureus, guldgul), heleän keltainen.\n _tummankeltainen_ (citrinus, citrongul).\n _vahankarvainen_ (cerinus, vaxgul).\n _rikinkarvainen_ (sulphureus, svafvelgul), kuin tulikivi\n     viheränpuuhuva.\n _vaaleankeltainen_ (flavus, ljusgul), voilakka, voinkarvainen.\n _olenkarvainen_ (stramineus, halmgul), vähän vaaleampi edellistä.\n _kellervä_ (fulvus, mörkt guldgul), punaiselle vivahtava.\n _ruskeankeltainen_ (ochraceus, brungul).\n _ruskeanhallava_ (helvolus, grått brungul).\n _punakellervä_ (aurantiacus, pomeransgul l. orangegul).\n _keltapunainen_ (vitellinus, rödgul), kuin munan ruskuainen.\n _tummanruskea_ (croceus, saffransgul), kuin saframi.\n _kulonkarvainen_ (lividus, gulblå), vivahtava keltaiselle, harmaalle\n     ja sinelle.\n _likakeltainen_ (ochroleucus, blekt smutsgul), vaalahtava.\n _vehreä_ (viridis, grön).\n _ruohonpäinen_ (prasinus, gräsgrön).\n _vehreänsinervä l. siniviherä_ (aeruginosus, blågrön).\n _sapenkarvainen_ (olivaceus, olivgrön), viherä ja kellertävä.\n _mustanviherä_ (atrovirens, svartgrön).\n _sininen l. keskisininen_ (caerulaeus, blå, mellanblå).\n _mustansininen_ (cyaneus, mörkblå).\n _vaaleansininen_ (azureus, himmelsblå), taivaan sininen.\n _sinipunerva l. punasinervä_ (violaceus, violett).\n _sinikiuhtava_ (lilacinus, ljust violett), vaaleampi edellistä.\n _sinihallava_ (caesius, blågrå), hauvinkarvainen.\n _kahdenkarvainen_ (discolor, tvåfärgad), joka ei ole yhdenvärinen\n     molemmilta puolilta.\n _yhdenvärinen_ (concolor, likafärgad l. enfärgad), kummaltaki puolelta\n     yhdenkarvainen eli samanvärinen.\n _paikullinen l. kirjava_ (variegatus, fläckig l. brokig), erivärisillä\n     paikuilla, pilkuilla eli tähneillä.\n _muuttovärinen_ (versicolor, ombytande färg), joka oikeastansa\n     kasvaessa muuttaa värinsä.\n _lähtövärinen_ (decolorans, mistande sin färg), josta alkuperäinen\n     väri aikaa myöten lähtee.\n _värivanteinen_ (zonatus, ringformigt tecknad), kun on vaaleampia tahi\n     tummempia erivärisiä vanteita tahi vannepuoliskoita ympäri jonkun\n     osan.\n _sumea l. raukea_ (opacus, matt färgad).\n _loistava l. kiiltävä_ (lucidus l. nitidus, glänsande).\n _kiuhtava l. läikkivä_ (micans, skiftande).\n _läpihohtava l. kuultava_ (pellucidus l. diaphanus, färgad och\n     genomskinlig), kun värilliset osat ovat läpikuultavia.\n _lasinvärinen_ (hyalinus, saknande allt färgämne l. hvitaktigt\n     genomskinlig).\n\n\n\n\nMausta ja hajusta.\n\n\n _Haiseva l. pahahajuinen_ (foetidus, illa luktande).\n _hajahtava, imanne l. maikava_ (fragrans, starkt välluktande).\n _hapahka, kilappa l. kilpeä_ (subacidus l. acidulus, syrlig).\n _hapan l. muikea_ (acidus, sur).\n _huumaava, myrkeä l. tympäisevä_ (narcoticus, narkotisk, döfvande\n     l. rusgifvande, vanl. giftig).\n _hyvähajuinen_ (suaveolens, välluktande).\n _hyvämakuinen, makea_ (dulcis, söt).\n _imelä l. rievä_ (subdulcis l. dulciculus, sötaktig).\n _iskuinen l. tahmea_ (viscidus, klibbig).\n _karkea l. karmea_ (acerbus, kärf).\n _karvas, katkera l. kitkerä_ (amarus, bäsk).\n _kimpura l. vinkerä_ (adstringens l. stypticus, sammandragande).\n _kirmakka, kirpeä, tuikea l. äikeä_ (acris, bitter l. skarp).\n _kirpaiseva, kirveltävä, polttava l. vihava_ (urens, brännande).\n _kisumainen_ (hircinus, frän, luktande bock).\n _kynsilaukan hajuinen l. -makuinen_ (alliaceus, lökartad till\n     lukt l. smak).\n _lemaava, löyhkävä l. väkevähajuinen_ (graveolens, starkt, mindre\n     behagligt luktande).\n _luteenhajuinen_ (cimicinus, vägglusluktande).\n _läätevä, tylkeä l. tympeä_ (nauseosus, äcklig l. vämjelig).\n _mauton, tuima l. äitelä_ (insipidus, fadd l. smaklös).\n _maikea k. naukea_ (mitis, mild).\n _pahamakuinen_ (ingrati saporis, illa smakande).\n _ruusuhajuinen_ (rosaceus, luktande af törnrosor).\n _ryytimäinen, ryytihajuinen, ryytimakuinen_ (aromaticus,\n     aromatisk l. kryddaktig, -lik).\n _suolainen_ (salsus, saltaktig).\n _vetinen_ (aquosus, vattenaktig).\n\nSamoin kuin edellisissä sanoissa on hajua ja makua _kynsilaukkaan,\nluteisiin, ruusuun_ j.n.e. verrattu, verrataan niitä välistä muihinki\ntuttuihin aineisiin, _aneksiin, kamferttiin, kaneliin, minttuun,\nmyskiin, pihkaan_ j.n.e.\n\n\n\n\nKasvipaikoista.\n\n\n _Tunturit_ (alpes, fjäll), joiden kukkuloilta lumi ei koskaan sula.\n _tunturialusta, tunturiliepeet_ (regio subsylvatica, skogsregionen),\n     metsäinen piirikunta tunturien juurilla, joissa alempana kasvaa\n     petäjiä, ylempänä koivuja.\n _tunturilaide_ (r. subalpina, subalpina regionen), vähitellen\n     kohoava tunturin sivu, jossa parhaasta päästä kasvaa pensaita,\n     vaivaiskoivuja, sammalia j.n.e.\n _tunturiselkä l. -selkämä l. -laki_ (r. alpina, fjällregionen), puut\n     ja pensaat katoavat, maa kovenee. Tässä piirissä tavataan enin\n     tunturikasveja.\n _vilupiiri_ (r. frigida, köldregionen), kivinen, kallioinen ja\n     rotkoinen tunturin niska vähän ylempänä edellistä piiriä,\n     harvinaisilla kasveilla.\n _lumipiiri_ (r. nivalis, snöregionen), ikuisten lumien laiteet.\n _vuoret l. vaarat_ (montes, bergshöjder).\n _maanselät, selänteet, harjut, särkät_ (juga saxosa et arenosa,\n     landtåsar).\n _mäet, töykämät_ (colles, mindre bergshöjder).\n _kalliot_ (rupes, rupestria, klippor).\n _vierikot, kalliovierut, jyrkylät_ (praerupta, branter).\n _mäkirinteet, ahteet_ (declivia, bergsluttningar, backar).\n _louhikot, kivikot, röyteiköt_ (lapidosa, petrosa, saxosa,\n     stenhölster).\n _hietamaa, santamaa, hiesukko_ (arenosa, sandjord).\n _somerikko_ (glareosa, grus).\n _sorahiekka_ (sabulosa, gröfre sand).\n _rauniot_ (ruderata, ruiner).\n _kiviseinät_ (muri, murar).\n _seinävieret_ (parietes, plank och väggar).\n _katot, turvekatot, olkikatot_ (tecta, tak).\n _kylätienoot, asuntopaikat_ (vici, pagi, hyar).\n _pihat_ (aulae l. arae, gårdar).\n _ryytimaat_ (oleracea, kryddgårdar).\n _omenatarhat_ (pometa l. pomaria, äplegårdar).\n _puutarhat, puistot_ (horti, trädgårdar).\n _lehtokujat_ (ambulacra, gångar, alléer).\n _tiet, tievarret_ (viae, vägar).\n _viljelömaat_ (culta, odlade ställen).\n _pellot_ (arva, åkrar).\n _toukopellot_ (segetes, sädesåkrar).\n _kesantopellot_ (vervacta, trädesåkrar). _pientaret_ (versurae,\nåkerrenar).\n _aitovieret_ (sepes, gärden, häckar).\n _vainiot_ (agri, åkerfält).\n _niitut, nurmet_ (prata, ängar).\n _laitumet, karjamaat_ (pascua, betesmarker).\n _ahot, lakeat, aukot, kankaat_ (campi, planities, fält och slätter).\n _kanarvikot_ (ericeta, ljunghedar).\n _laksot, lantot, notkot_ (valles, dalar).\n _arot, alhot, alangot_ (loca humilia, dälder).\n _lehdot_ (luci, lundar).\n _kalve-, siimes-, pimento- l. varjopaikat_ (umbrosa, skugga).\n _päiväpaikat, päivänalaiset paikat_ (aprica, solsken).\n _viidat, vesakot, pensaistot, vehmastot_ (virgulta, fruticeta,\n     dumeta, busksnår, ungskogar).\n _metsät_ (silvae, skogar); _korvet_ (deserta, öknar).\n _salot, pimentolehdot, lehtimetsät_ (nemora, mörka löfskogar).\n _aarniometsät_ (silvae vetustae, urskogar).\n _havumetsät, havikot, kuusistot, petäjistöt, hongistot_ (pineta,\n     barrskogar).\n _pajustot_ (saliceta, videsnår, videskogar).\n _haavistot_ (populeta, aspskogar).\n _vetiset, kosteat paikat_ (uda, fuktiga ställen).\n _vesiperät_ (uliginosa, sanka ställen).\n _luhdat, tulvapaikat_ (inundata, öfversvämmande ställen).\n _nevat, levät, jängät_ (paludes, kärr).\n _suot, rämeet, rämeiköt_ (paludes caespitosae, tufviga kärr).\n _lamperot, lammikot, kuljut, liejut, liemot_ (stagna, piscinae,\n     träsk, vattenpölar).\n _lähteet, hetteet, vesihuovut_ (fontes, källor).\n _purot, ojat, nivat_ (rivuli, bäckar, diken).\n _joet, virrat_ (fluvii, floder).\n _jokivarret, jokirannat_ (ripae, flodstränder).\n _vesi_ (aqua, vatten).\n _järvet_ (lacus, sjöar).\n _meri_ (mare, haf).\n _merenrannat_ (littora marina, hafsstränder).\n\n\n\n\nPituuden ja leveyden mitoista.\n\n\n _linjan pituinen tahi levyinen_ (lineam longus vel latus, af en linies\n     längd eller bredd), 1/12 tuumaa.\n _kynnen pituinen l. levyinen_ (unguicularis, semuncialis, half tum\n     lång eller bred), 1/2 tuumaa.\n _tuuman pituinen l. levyinen_ (uncialis l. pollicaris, tumslång\n     l. bred), 1 tuuma.\n _sormen pituinen_ (digitalis, fingerslång), 3 tuumaa.\n _syrjäkämmenen levyinen_ (palmaris, af handens bredd), 3 tuumaa.\n _vaaksan pituinen l. levyinen_ (spithameus, qvarterslång), 7 tuumaa.\n _isovaaksan pituinen_ (dodrantalis, spannlång), 9 tuumaa.\n _jalan pituinen_ (pedalis, fotslång), 12 tuumaa.\n _kolmikorttelinen_ (cubitalis, halfannan fot), 18 tuumaa.\n _kyynäräinen_ (ulnaris l. brachialis, alnslång), 24 tuumaa.\n _miehen l. sylenpituinen_ (orgyalis, manslång, samnslång), 3 kyynärää.\n\n\n\n\nJälkisananen.\n\n\nTyöni päätteeksi sopinee mainita, että olen parhaan taitoni jälkeen jo\nvuosikauden ja runsaamminki näitä edellisiä kasviopin sanoja puolet\naikojani miettinyt ja työssäni seurannut _Haynen, Bischoffin,\nHartmanin_ ja varsinkin _Arrhenius'en_ kasvien tutkioille hyvin tuttuja\nsama-aineisia laitoksia muilla kielillä. Missä minullen ei ole\nonnistunut oikein somia ja sopivia suomenkielisiä sanoja saada, siinä\njälkeisilleni onnistukoon paremmin. Olkoonki miten tahansa, toki toivon\ntällä työllä näyttäneeni suomenkielen yltävän ja taipuvan tämmöisiinkin\nyrityksiin, Ruotsalaiset vanhan tapansa mukaan arvelkoot sen varoista\nja sopivaisuudesta, mitä milloinki tahtovat. Eipähän ole ollut pakko\nsemmoisia muukalaisia sanoja, kun esimerkiksi _androgynus, cellula,\ndicotyledo, concavus, cryptogamus, ovalis, phyllodium, pistilla,\nstipula_ y.m. sillä tavoin suomenkieleen sekoittaa, kun Ruotsalaiset\nniistä -- epäilemättä kyllä suureksi hyödyksi ja kielensä kunniaksi --\novat saaneet sanansa _androgynsk, cellul, dikotyledon, konkav,\nkryptogam, oval, phyllodium, pistill, stipel_, jotka arvattavasti ynnä\nmonen muun kumppalinsa kanssa ovat Ruotsin kansan hyvin helpot ymmärtää\nja muistossa pitää. Eikä myös ole tarvinnut, niinkuin ruotsinkielessä\nusein tapahtuu, 3:lla, 4:llä tahi useammalla sanalla sanoa, mitä\nlatinan tahi kreikan kielessä sanotaan yhdellä.\n\nYhdyssanain edellisistä puolista vastaavat eri kielissä toisillensa:\n\n    suom.  yksi- kaksi- kolmi- neli-   viisi-   kuusi- seitsen-\n    latin. uni-  bi-    tri-   quadri- quinque- sex-   septem-\n    kreik. mono- di-    tri-   tetra-  penta-   hexa-  hepta-\n    ruots. en-   två-   tre-   fyr-    fem-     sex-   sju-.\n\nSemmoisten sanain jälkimäinen puoli nimittää itsen asian eli aineen\nja edellinen puoli vaan sanoo, jos niitä on yksi eli useampi.\nEnimmät sanat sitä laatua, joiden alkuna on yksi-, uni-, mono-, en-,\ntavataan siis myöskin aluilla kaksi-, bi-, di-, två- j.n.e.\nSe on sitä varten muistutettava, että jos semmoisia yhdyssanoja ei aina\nlöydettäisi yhdellä, niitä silloin taidetaan jolla kulla toisella\nalulla etsiä.\n\nTarkoitukseni on ollut saada vaan ne sanat suomennetuksi, joita\ntavallisesti käytetään ilmisiittiöisten kasvien muodon selittämiseksi,\ntaikka niiden toinen toisestaan erottamiseksi; niillä, jotka erittäin\nkuuluvat salasiittiöisiin kasveihin taikka kasvielon eli sisällisen\nlaadun ja luonnon esittämiseksi, en ole tahtonut tätä työtäni\nlaajentaa.\n\nSe joka lähtee virheitä ja puuttuvaisuuksia urkkimaan, löytää niitä\nkyllinki tässä kokeessani, mutta olkoonpa niitä miten hyvänsä,\ntavattakoon siinä jos paljonki sopimattomia sanoja ja muuta\nmoittimista, niin kuitenki, kaikitenki\n\n    Ladun laitoin, latvat taitoin,\n    Oksat karsein, tien osotin,\n    Somemmille suorijoille,\n    Tarkemmille taitajille,\n    Nuorisossa nousevassa,\n    Polvessa ylenevessä.\n\nHelsingistä 1 joulukuuta 1858.\n\nE. L.\n\n\n\n"]