[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fQOgxd4sxl4v6Av70TtEDYuRKxsOwcKQ_1zjUE-_sNnI":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":21,"gutenbergTranslators":24,"gutenbergDownloadCount":21,"aiDescription":25,"preamble":26,"content":27},1539,"Koronkiskurit","Luther, Martti",1483,1546,"1539-luther-martti-koronkiskurit","1539__Luther_Martti__Koronkiskurit","Otteita Martti Lutherin kirjoituksista","tietokirja",[],[],"fi",1524,1925,4150,28048,true,null,[],[],[],"Kokoelma sisältää Martti Lutherin kirjoituksia koronkiskonnasta ja kaupankäynnistä. Karl Marxin kokoama teos tarkastelee taloudellisia suhteita ja moraalia murrosvaiheessa, jossa keskiaikainen yhteiskunta muuttui kohti nousevaa kapitalismia. Tekstit avaavat uskonpuhdistajan kriittisiä näkemyksiä rahan vallasta ja talouden etiikasta.","Martti Lutherin 'Koronkiskurit' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1539.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KORONKISKURIT\n\nOtteita Martti Lutherin kirjoituksista\n\n\nKoonnut\n\nKARL MARX\n\n\nSuomentanut\n\nYRJÖ SIROLA\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nTyöväenjärjestöjen tiedonantaja\n1925.\n\nOsakeyhtiö Työn kirjapaino.\n\n\n\n\n\n\nLUTHER JA KORONKISKURIT\n\n\nLuther eli aikana, jolloin keskiaikainen porvarisyhteiskunta hajosi\nnykyaikaisen yhteiskunnan alkuaineksiksi, jota hajaantumisprosessia\njouduttivat mailmankauppa ja kultalöydöt. Hän tuntee pääomasta\ntietenkin ainoastaan sen vanhanaikaiset (\"vedenpaisumista aikaisemmat\")\nmuodot, _korkoakantavan_ pääoman ja _kauppa_ pääoman muodot.\nSen sijaan, että jo vahvistunut kapitalistinen tuotanto\nlapsuuskaudellaan koettaa väkivaltaisesti alistaa korkoakantavan\npääoman teollisuuspääoman vallan alaiseksi -- Hollannissa, missä\nkapitalistinen tuotanto käsiteollisuuden ja suurkaupan muodossa ensinnä\npääsee kukoistukseen, tehtiin niin, todellisuudessa ensi kerran,\nEnglannissa taas seitsemännellätoista vuosisadalla julistettiin (se\nalistaminen) kapitalistisen tuotannon ensimmäiseksi ehdoksi osaksi\nsangen lapsellisissa muodoissa --, sen sijaan siirryttäessä\nkapitalistiseen tuotantotapaan on emsimmäisenä askeleena\n\"koronkiskomisen\", korkoakantavan pääoman vanhanaikaisen muodon,\n_tunnustaminen_ tuotantoehdoksi, välttämättömäksi tuotantosuhteeksi;\nkuten myöhemmin taas, niin pian kun teollisuuspääoma oli alistanut\nkorkoakantavan pääoman valtansa alle (kahdeksannellatoista vuosisadalla\nEnglannissa, ajateltakoon vain Benthamin kantaa), edellinen itse\ntunnusti jälkimäisen oikeutetuksi, tunsi sen omaksi lihakseen.\n\nLuther seisoo Proudhonin (18:nnella vuosisadalla eläneen ranskalaisen\nutopistisen taloustieteilijän) yläpuolella. _Lainaamisen ja ostamisen_\nvälinen erotus ei häntä eksytä; molemmissa näkee hän koronkiskomista\nyhtälailla. Merkillisintä on hänen väittelyssään, että hän käsittää\nhyökkäyksensä pääkohdaksi _koron yhteenkasvettumisen pääomaan_.\n\nEnsimmäinen kirjoitus, joka tässä tulee kysymykseen, on hänen teoksensa\n\"Kirjoja ostokaupasta ja koronkiskomisesta\" vuodelta 1524, 6:s osa\nLutherin teoksia, (Se kirjoitettiin talonpoikaissodan aattona.)\n\nSiinä sanoo hän ostokaupasta (kauppapääomasta):\n\n\"Nyt on kauppamiesten keskuudessa suuri valitus aatelismiehistä ja\nryöväreistä (Marx huomauttaa: näkyy, minkä tähden kauppiaat käyvät\nruhtinaiden kanssa taisteluun talonpoikia ja ritareja vastaan), kuinka\nheidän täytyy suurella vaaralla kauppaa käydä, ja heitä vielä\nvangitaan, piestään, verotetaan ja ryöstetään j.n.e. Mutta jos he\nsellaista kärsivät vanhurskauden tähden: niin olisivatpa kauppamiehet\npyhiä miehiä... Mutta koska kauppamiesten kautta tapahtuu niin suurta\nvääryyttä ja epäkristillistä varkautta ja rosvoilemista koko mailmassa,\nvieläpä heidän omassakin keskuudessaan; onko ihme, jos Jumala laittaa,\nettä sellainen suuri omaisuus, vääryydellä voitettu, jälleen menetetään\ntai ryöstetyksi tulee, ja heitä itseään vielä lyödään ympäri korvia tai\nvangitaan?... Ja ruhtinaiden asiana on rangaista sellaista väärää\nostokauppaa säännöllisellä väkivallalla ja suojella, etteivät heidän\nalamaisensa joudu kauppamiehiltä niin häpeällisesti nyljetyksi. Koska\nhe eivät sitä tee, niin käyttää Jumala ritareita ja ryöväreitä ja\nrankaisee heidän kauttaan kauppiaita vääryydestä, joten heidän täytyy\nolla hänen perkeleinään: samoin kuin hän Egyptinmaata ja kaikkea\nmailmaa vitsaa perkeleillä, tai vihollisilla turmelee. Näin hän vitsaa\nyhtä lurjusta toisen avulla, ilman että hän sen kautta ymmärtää antaa,\nettä ritarit ovat pienempiä rosvoja kuin kauppamiehet: vaikka kohta\nkauppamiehet joka päivä ryöstävät koko mailmaa, kun taas ritari\nvuodessa kerran tai kaksi, yhden tai kaksi ryöstää.\"\n\n\"Käy Esaiaksen sanan mukaan: Sinun ruhtinaistasi on tullut varkaiden\nseuralaisia. Koska ne hirttävät varkaita, jotka ovat varastaneet yhden\nkultarahan (guldenin) tai puoli, ja ovat kanssakäymisessä niiden\nkanssa, jotka ryöstävät koko mailmaa ja varastavat varmemmin kuin muut,\nniin että pysyisi totena sananlasku: Suuret varkaat hirttävät pieniä\nvarkaita; ja niinkuin roomalainen neuvosherra Cato puhui: Huonot\nvarkaat makaavat torneissa ja komeroissa, mutta julkiset varkaat käyvät\nkullassa ja silkissä. Mutta mitä on siitä lopulta Jumala sanova? Hän on\ntekevä, niinkuin hän Hesekielin kautta ilmoittaa, ruhtinaat ja\nkauppamiehet, yhden varkaan toisen kanssa, sulattava yhteen niinkuin\nlyijyn ja vasken, aivan kuten silloin kun jokin kaupunki palaa poroksi,\nniin ettei ole enää ruhtinaita eikä kauppamiehiä, niinkuin minä pelkään\nolevan sen oven edessä.\"\n\nHuomattava on myös: \"Puhe rikkaan miehen, ja köyhän Lazaruksen\nevankeliumista j.n.e.\" (Wittenberg 1523.)\n\n\"Rikasta miestä ei meidän pidä katsoa hänen ulkonaisen vaelluksensa\nmukaan, sillä hänellä on lammasten vaatteet yllä, ja hänen elämänsä\nkiiltää ja näyttää korealta ja peittää suden mestarillisesti. Sillä\nevankeliumi ei hänestä kuuluta, että hän olisi tehnyt aviorikoksen,\nmurhan, ryöstön, riettauden tai minkään muun teon, jota mailma tai\njärki moittia mahtaisi. Onhan hän ollut niin ylösrakentavainen\nelämässään kuin se farisealainen, joka paastosi kahdesti viikossa eikä\nollut niinkuin muut ihmiset.\"\n\nKolmas Lutherin kirjoitus, joka tässä tulee kysymykseen, on kehotus\n\"Kirkkoherroille, saarnata koronkiskomista vastaan j.n.e.\" (Wittenberg\n1540.) Se koskettelee _kauppaa_ (ostamista ja myymistä) ja\n_lainaamista_. Luther ei anna niinkuin Proudhon niiden muotoerotuksen\npettää itseään.\n\n\"Viisitoista vuotta sitten minä kirjoitin koronkiskomista vastaan,\nkoska se jo oli niin tavattomasti levinnyt, etten osannut mitään\nparannusta toivoa. Siitä ajasta on se niin kohonnut, että _se nyt ei\nmuka olekaan mielestään mikään pahe, synti tai häpeä_, vaan ylistyttää\nitseään sulaksi hyveeksi ja kunniaksi kuin tekisi se ihmisille suurta\nrakkauden työtä ja kristillistä palvelusta. Mistä nyt meillä apu ja\nneuvo, kun häpeä on tullut kunniaksi ja pahe hyveeksi? Seneca\n(Roomalainen vanhanajan filosofi) puhui luonnollisen järjen,\nperusteella. Deest remedii locus, ubi, quae vitia fuerunt, mores fiunt\n(suomeksi: Ei ole parantamisen mahdollisuutta siellä missä ne, jotka\novat olleet vikoja, tulevat tavaksi). Saksa ei ole kohtaloaan\nvälttänyt, inhottava ahneus ja koronkiskominen ovat sen perin juurin\nturmelleet... Ensiksikin _lainaamisesta_. Kun rahaa lainataan ja siitä\nenemmän tai parempaa vaaditaan tai otetaan, niin se on koronkiskomista,\nkaikessa oikeudessa kirottua. Sen vuoksi kaikki ne, jotka lainaamastaan\nrahasta enemmän ottavat, esimerkiksi 5, 6 tai enemmänkin sadalta,\nne ovat koronkiskureja ja nimeltään ahneuden eli mammonan\nepäjumalanpalvelijoita... Niin juuri on rukiista, ohrasta ja kaikesta\nmuustakin tavarasta myös sanottava, että, kun enemmän tai parempaa\nsiitä vaaditaan, niin se on koronkiskomista, varastamalla ja\nryöstämällä omaisuuden hankkimista. Sillä lainaaminen on sitä, että kun\nminä annan jollekulle rahani, omaisuuttani tai työkalujani, jotta hän\nkäyttäisi sitä niin kauan kuin hän tarvitsee taikka minä voin tai\ntahdon, ja hän antaisi sen minulle aikanaan takaisin, niin hyvänä kuin\nminä sen hänelle lainannut olin. Kuten naapuri lainaa toiselle vateja,\nkannuja, vuoteita, vaatteita, siten myös kultaa ja rahan arvoa. Siitä\nei minun mitään, ottaman pidä...\n\n\"Tekevät siis _ostamisestakin koronkiskomista_. Mutta se on nyt liian\npaljon yhdellä palalla. Nyt on meidän käsiteltävä yhtä kohtaa,\nnimittäin koronkiskomista lainaamisessa; kun siitä saamme tehtyä lopun\n(viimeisen tuomion perästä, -- huomauttaa Marx), niin tahdomme kait\n_ostokiskurillekin_ lakinsa lukea.\n\n\"_Näin puhuu jalo herra Korkovoitto_: Minähän teen lähimmäiselleni\nsuuren _palveluksen_, sillä että lainaan hänelle sata viittä, kuutta\ntai kymmentä vastaan. Ja hän kiittää minua sellaisesta lainaamisesta,\nniinkuin erityisestä hyvästä työstä. Hänhän anoo sitä minulta,\ntarjoutuu myös itse alttiisti ja vapaaehtoisesti lahjottamaan minulle\nviis, kuus tai kymmenen kultarahaa sadalta. Eikö minun pitäisi voida\nottaa se ilman koronkiskomista hyvällä omallatunnolla?... Anna sinä\nkerskua, koristaa ja siivota sen ken tahtoo, mutta yhtä kaikki älä\nmieltäsi muuta, vaan pidä kiinni tekstistä: Lainasta älköön otettako\nenempää tai parempaa. Ja ken enemmän tai parempaa ottaa, niin se on\nkoronkiskomista, eikä se ole palveluksen, vaan vahingon tekoa\nlähimmäiselleen, jollaista varkauden ja ryöstön kautta tapahtuu.\"\n\n\"Ei kaikki ole palvelusta eikä hyvää työtä lähimmäiselleen, mitä\npalvelukseksi ja hyväksi työksi sanotaan. Sillä aviorikoksen tekevä\nnainen ja mies tekevät nekin toisilleen suuren palveluksen ja\nmielihyvän. Ritari tekee murhapolttajalle suuren ritaripalveluksen\nauttaessaan häntä kaduilla ryöstämään ja sotimaan maata ja kansaa\nvastaan. Paavilaiset tekevät meikäläisille suuren palveluksen, kun\neivät kaikkia hukuta, polta, murhaa tai heitä vankiloihin mätänemään,\nvaan jättävät sentään joitakuita eloon ja karkottavat heidät maasta tai\nottavat heiltä mitä heillä on. Perkele itse toimittaa palvelijoillensa\nsuurta, mittaamatonta palvelusta, apua ja neuvoa, tehden sillä heistä\nrikkaita, suuria, mahtavia herroja. Summa, mailma on täynnä suuria,\noivallisia jokapäiväisiä palveluksia ja hyviä tekoja... Runoilijat\nkirjottavat kyklooppi Polyfemosta (yksisilmäisestä jättiläisestä), joka\nlupasi tehdä Odysseukselle sen ystävyyden työn, että ensin syö suuhunsa\nhänen toverinsa ja sitten viimeksi hänet. Olihan sekin palvelus ja\nhieno hyvä työ.\n\n\"Sellaista palvelusta ja hyväntekemistä ahkeroiden harjottavat nyt\naateliset ja aatelittomat, talonpojat ja porvarit, ostavat sisään,\npidättävät tallessa, synnyttävät kalliin ajan, kallistuttavat rukiin,\nohran ja kaikki mitä täytyy saada, senjälkeen pyyhkivät suutaan ja\npuhuvat: Niin, mitä täytyy saada, se täytyy saada, minä annan sen\nihmisten käytettäväksi ja teen siten palveluksen, sillä voisinhan sen\nitsellänikin pitää. Sillä tavalla on sitten Jumala hienosti petetty ja\nnarrattu... Ihan pyhiksi ovat ihmislapset tulleet... Siis nyt ei enää\nkukaan voi korkoa kiskoa, eikä ahnehtia eikä paha olla, mailmassa on\nnyt pelkkiä pyhimyksiä, jokainen palvelee toinen, toistaan, ei\nkuitenkaan tee toisille vahinkoa...\n\n\"Senvuoksi, ken lainaksi antaa ja enemmän tai parempaa ottaa, hän tekee\nsyntiä Jumalaa vastaan koronkiskurina. Ja jos hän sillä jonkin\npalveluksen tekee, niin tekee hän sen häijylle perkeleelle, vaikkakin\nköyhä, pulassa oleva mies tarvitsee sellaista palvelusta ja vaikkapa\nhänen täytyy sellainen palveluksena eli hyvänä työnä vastaanottaa,\njotta ei joutuisi kokonaan niellyksi...\"\n\nYlläolevassa näkyy, että koronkiskominen oli Lutherin aikana suuresti\nlisääntynyt, ja että sitä samalla jo puolusteltiin selittäen\n\"palvelukseksi\" (kuten nyt taas tusinataloustieteilijät, esim.\nranskalaiset Say ja Baetiat). Tapaamme jo silloin vapaan kilpailun\nsopusointuselityksenkin: \"Jokainen palvelee toinen toistaan.\"\n\nAntiikkisen maailman paremmalla ajalla oli koronkiskominen kiellettyä,\ntoisin sanoen ei mitään korkoa sallittu. Myöhemmin, se laissa\nsäädettiin luvalliseksi. Pääsi hyvin vallitsevaksi. Teoriassa oli aina\n(kuten Aristoteleen kirjotuksissa) vallalla se mielipide, että se on\nitsessään pahaa, Kristillisellä keskiajalla oli se syntiä ja\n\"kanoonisesti\" kiellettyä.\n\nLutherilla on koronkiskomisen suhteen vielä katolilaispakanallinen\nkäsitys. Koronkiskominen leviää suuresti, osaksi hallituksen\nrahantarpeen johdosta, osaksi kaupan ja manufaktuuriteollisuuden\nkehittymisen johdosta, sen johdosta, että tuotteen muuttuminen rahaksi\nkäy välttämättömäksi. Ja jo puolustetaan sen porvarillista oikeutusta.\n\nHollanti tarjoaa ensimäisen puolustelun koronkiskomiselle. Se muutetaan\nsiellä ensinnä nykyaikaiseksi ja alistetaan sitten tuotanto- ja\nkauppapääoman alaiseksi.\n\nEnglannissa 17:nnellä vuosisadalla eivät vastaväitteet enää kohdistu\nkoronkiskomista vastaan sellaisinaan, vaan ainoastaan vielä koron\nkorkeutta vastaan. Korko on vallitsevana luotossa. Pyritään luomaan\nluottomuotoa. Siitä väkivaltaisia määräyksiä.\n\nKahdeksastoista vuosisata. (Esim. Bentham.) Vapaa koronkiskominen\ntunnustetaan kapitalistisen tuotannon ainekseksi.\n\n\n_Korko vahingonkorvauksena_.\n\nLuther jatkaa:\n\n\"Voi sattua tai sattuukin kai usein sellainen tapaus, että, minä,\nJussi, lainaan sinulle, Pekalle, sata kultarahaa, sillä tavalla, että\nminun on Mikonpäivänä saatava ne takaisin pakolliseen tarpeeseen tai\njoudun, jos sinä viivytät, sen vuoksi häviöön. Mikonpäivä tulee, sinä\net anna minulle niitä sataa kultarahaa takaisin. Niin käy tuomari\nkurkkuuni kiinni tai panee minut tyrmään tai saattaa nöyryytykseen\ntaikka saan muuta sen kaltaista likaa päälleni, siksi kun maksan.\n\n\"Siinä minä istun tai pysyn loukossa, ravintoni ja paranemiseni tulee\nlaiminlyötyä suureksi vahingoksi. Siihen sinä saatat minut\nvitkastelullasi ja niin palkitset pahasti minun hyvän työni. Mitä on\nminun tällöin tehtävä? Minun vahinkoni valvoo ja vartioi, koska sinä\nviivyttelet ja nukut ja joka päivä tulee kustannusta, eli vahinkoa\nlisää, niin kauan kuin sinä viivyttelet ja nukut. Kenen on nyt tässä\nvahinko kannettava eli sovitettava? Sillä vahinkovartio käy lopulta\nsietämättömäksi vieraaksi minun kodissani, siihen asti että kerrassaan\nturmioon joudun.\n\n\"No hyvä, tässä on puhuttava asiasta maailmallisesti ja lainopillisesti\n(teologia on meidän säästettävä sen perään), niin olet sinä Pekka\nvelvollinen tämän mukaan antamaan minulle, yli sadan kultarahan, kaiken\nsen mitä vahinkovartio on kaikkine kustannuksineen sen päälle ajanut.\nSillä se on sinun syysi, että olet minut niin jättänyt, ja se on sama\nkuin jos olisit sen ottanut julkeasti minulta. Sen vuoksi on\nkohtuullista, myös järjen ja luonnollisen oikeuden mukaan, että sinä\nkorvaat minulle kaikki jälleen, sekä pääsumman että sen keralla\nvahingon.... Sellaisella vahinkovartiolla on lakimiesten kirjoissa\nlatinalaisena nimenä _intressi_. Eikä sellainen lainaaminen olekaan\nkoronkiskomista, vaan oikeaa, kiitettävää ja kunniallista palvelusta ja\nhyväntekeväisyyttä, lähimmäiselle osotettua.... Tämän lisäksi voi nyt\nsattua vielä tällainen tapaus: Jos sinä Pekka et anna minulle takasin\nMikonpäiväksi niitä sataa kultarahaa, ja minulla on edessäni osto, niin\nettä voisin ostaa puutarhan, pellon, talon tai mitä muuta sellaista\nomaisuutta on, josta minä saattaisin saada suurta hyötyä tai ravintoa\nitselleni ja lapsilleni, niin täytyy minun se antaa mennä sivu, ja sinä\nteet minulle vahinkoa ja estettä vitkastelullasi ja nukkumisellasi,\nniin etten minä koskaan enää voi päästä sellaista ostoa tekemään\nj.n.e. Jollen nyt olisi lainannut sinulle sataa kultarahaani, vaan\npitänyt ne takanani, niin voisin minä puolella maksaa mitä tuomari\nvaatii ja toisella puolella, ostaa puutarhan. Kun nyt olen ne lainannut\nsinulle, teet sinä minulle kaksoset vahinkovartiosta, niin että\n_toisaalla en voi maksaa enkä toisaalla ostaa_, ja täten molemmissa\nkohdissa minun täytyy vahinkoa kärsiä, jota nimitetään: duplex\ninteresse, dammi emergentis et lucri cessantis (suomeksi:\nkaksinkerttainen korko, vahingon syntymisen korko ja voiton\nmenettämisen korko).... Sellaista lainaamista, missä vahinkovartio eli\nintressi vallitsee sisällä, ei nyt tapahdu kaupoissa. Vaan kaikki on\npelkkää koronkiskomista, mitä he harjoittavat. Sillä senjälkeen kun he\novat kuulleet, että Jussi on lainattuaan sata kultarahaa kärsinyt\nvahingon ja vaatii vahinkonsa kohtuullista korvaamista, laskettavat he\nsuinpäin samaan tuumaan ja lyövät _jokaisen sadan kultarahan päälle\nkaksi sellaista vahinkovartiota_, nimittäin maksamisen tappion ja\npuutarhan oston laiminlyönnin, aivan kuin olisi sataan kultarahaan\n_luonnollisesti kasvettunut_ sellaiset, kaksi vahinkovartiota, niin\nettä missä sata kultarahaa on olemassa, he lainaavat ne ulos, laskevat\nniille sellaiset kaksi vahinkoa, joita eivät kumminkaan kärsineet\nole.... Sen vuoksi olet sinä koronkiskuri, joka lähimmäisesi rahalla\nkorvaat keksimäsi vahingon, jota sinulle ei kumminkaan kukaan ole\ntehnyt, ja jota et voi myöskään todistaa etkä sen määrää arvioida.\nSellaista vahinkoa nimittävät lainoppineet: non verum, sed phantasticum\ninteressa (ei todellinen, vaan kuviteltu intressi). _Vahinko, jota\njokainen uneksii itselleen_... Ei siis käy sanominen: Voisi tapahtua\nvahingot, niin etten voisi maksaa enkä ostaa.... Muuten sanotaan: ex\ncontingenta necessarium, siitä, mitä ei tapahdu, tehdä se, mikä\nvälttämättä tapahtuu; siitä, mikä on epävarmaa, tehdä kaikin puolin\nvarma asia. Eikö sellainen koronkiskominen söisi mailman suuhunsa\nmuutamassa vuodessa... Se on _satunnaista_, että onnettomuus kohtaa\nlainaajaa, hänen tahtomattaan, niin että hänen täytyy saada vahinkonsa\nkorvatuksi; mutta kaupoissa on asia päinvastoin, siinä on suorastaan\nvastakohta, siinä etsitään ja _keksitään_ vahinko pulassa olevan\nlähimmäisen päälle, tahdotaan sillä elättää itseään ja rikkaaksi\npäästä, laiskana ja työtä tekemättä, elää ylellisyydessä ja prameudessa\ntoisten ihmisten työstä, surusta, vaarasta ja vahingosta; että minä\nistun uunin pankolla ja _annan kultarahojeni puolestani pyydystellä\nmaalla_, ja kumminkin, koska se raha on vaan lainaksi annettua,\nsäilyttää sen varmasti kukkarossa, ilman mitään vaaraa ja surua, rakas\nystävä, kukapa sitä ei mielisi?\n\n\"Ja mitä lainatusta rahasta on sanottu, se on ymmärrettävä myös\nviljasta, viinistä ja muusta sellaisesta tavarasta, että sellaiset\nkaksi vahinkoa mahtavat sisälle sattua. Mutta että _ne vahingot eivät\nole tavaraan luonnollisesti kasvettuneet_ vaan saattavat tapahtua\n_satunnaisesti_, ja sen vuoksi ei niitä ole ennen vahingoksi\nlaskettava, kuin ehkä ovat tapahtuneet ja toteennäytetyt. Missä niitä\nilman sitä vaaditaan ja otetaan, tietäkööt, että se on koronkiskomista\nja vääryyttä... Mailma ei voi olla ilman koronkiskomista, ilman\nahneutta, ilman ylpeyttä, ilman haureutta, ilman aviorikosta, ilman\nmurhaa, ilman varkautta, ilman jumalanpilkkaa ja kaikellaisia\nsyntejä... Koronkiskomista täytyy olla, mutta voi koronkiskojia...\n\n\"Kaikki viisaat, järkevät pakanatkin ovat moittineet koronkiskomista\nkerrassaan pahaksi. Aristoteles Politiikka-teoksensa I:ssä osassa\npuhuu, että koronkiskominen on luontoa vastaan, tästä syystä:\nKoronkiskuri ottaa aina enemmän kuin antaa. Sen kautta hävitetään\nkaiken hyveen ohje ja mitta, joka kuuluu: yhtäläinen yhtäläisestä,\naequalitus aritmetica (laskuopillinen yhdenveroisuus) j.n.e... Mutta\nsitä kutsuttaan häpeälliseksi itsensä elättämiseksi, kun toisilta\nihmisiltä ottaa, varastaa tai ryöstää, ja niitä kutsutaan, luvalla\nsanoen, varkaiksi ja ryöväreiksi, joita on tapana hirsipuihin hirttää,\nmutta koronkiskuri on kaunis varas ja ryöväri ja kun hän istuu\ntuolilla, niin sen vuoksi kutsutaan heitä tuolirosvoiksi... Pakanat\novat voineet laskea järjen perusteella, että koronkiskuri on\nmoninkertainen varas ja murhamies. Mutta me kristityt pidämme heitä\nsellaisessa kunniassa, että me heitä miltei rukoillen palvelemme heidän\nrahansa tähden... Ken toiselta hänen omaisuutensa imee, ryöstää ja\nvarastaa, se tekee ihan yhtä suuren murhan (sen verran kuin hänestä\nriippuu) kuin se, joka tappaa jonkun nälkään ja turmioon syöksee. Mutta\nsellaista tekee koronkiskuri ja istuu sillä aikaa tuolillaan turvassa,\nvaikka hänen oikeammin pitäisi riippua hirsipuussa ja niin monta\nkorppia olla häntä syömässä, kuin hän kultarahoja varastanut oli. Jos\nmuuten niin paljon lihaa hänessä olisi, että niin monta korppia voisi\nmahtua palottelemaan ja osansa saamaan....\"\n\nKoronkiskomisesta, korkoakantavasta pääomasta, sanoo Luther myös\nkehotuksessaan kirkkoherroille:\n\n\"Minulle on kerrottu, että nyt joka vuosi otetaan kullakin Leipzigin\nmarkkinoilla [siellä oli isoja markkinoita kolme vuodessa] kymmenen\nguldenia, se on kolmekymmentä, sadalta; muutamat panevat tähän lisää\nvielä Neunburgin markkinat, niin että tulee neljäkymmentä sadalta;\notetaanko enemmänkin, sitä en tiedä. Hyi sinua, mihin piruun tällä\nlopulta pyritäänkään?... Kellä nyt on Leipzigissä sata florini-rahaa,\nse ottaa joka vuosi neljäkymmentä, se on samaa kuin että syö suuhunsa\nvuodessa yhden talonpojan tai porvarin. Jos hänellä on tuhat florinia,\nniin ottaa hän vuosittain neljäsataa, se on samaa, kuin että syö\nvuodessa suuhunsa yhden ritarin tai rikkaan aatelismiehen. Jos hänellä\non kymmenentuhatta, niin ottaa hän vuosittain neljätuhatta, se on samaa\nkuin että syö vuodessa suuhunsa yhden rikkaan kreivin. Jos hänellä on\nsatatuhatta, niin kuin täytyy olla suurilla kauppiailla, niin ottaa hän\nvuosittain neljäkymmentätuhatta, se on samaa kuin että syö vuodessa\nsuuhunsa suuren rikkaan ruhtinaan. Jos hänellä on kymmenen\nsataatuhatta, niin ottaa hän vuosittain neljäsataatuhatta, se on samaa\nkuin että syö vuodessa suuhunsa yhden suuren kuninkaan. Eikä hän siitä\nkärsi mitään vaaraa, ei ruumiin eikä tavaran puolesta, ei tee mitään\ntyötä, vaan istuu uunin pankolla ja paistaa omenia, niin tahtoisi\ntuoli-rosvo istua kotona, ja syödä suuhunsa koko maailman kymmenessä\nvuodessa.\"\n\n\n_Mistä koronkiskuripääoma syntyy_.\n\nLuther sanoo meille tuossa, mistä koronkiskuripääoma syntyy, porvarien\n(pikkuporvarien ja talonpoikain), ritarien, aatelien ja ruhtinasten\nperikadosta. Toisaalta virtaa koronkiskuripääomalle esikaupungin\nporvarin, talonpojan ja ammattikuntalais-porvarin lisätyö ynnä\n_tuotannonvälineet_, siis ylipäänsä pienen tavarantuottajan omaisuus,\njoka tarvitsee rahaa, voidakseen esim. maksaa, ennenkuin muuttaa\ntavaransa rahaksi, ja muutamia tuotannonvälineitäänkin ja ostaa j.n.e.\nToisaalta ansiottomain verotulojen haltioilta, joiden tulot\nkoronkiskuripääoma anastaa; siis ylellistä elämää viettäviltä rikkailta\ntuhlareilta, sikäli kuin koronkiskominen saa aikaan ne kaksi tulosta,\nettä se ensiksikin muodostaa ylipäänsä itsenäistä rahaomaisuutta ja\ntoiseksi anastaa käsiinsä tuotannonvälineitä, toisin sanoen saattaa\nperikatoon vanhain tuotannonvälineiden omistajia, se on mahtavana\nvälikappaleena edellytysten muodostamisessa teollisuuspääomalle --\nmahtavana tekijänä tuotannonvälineiden erottamisessa tuottajista. Aivan\nniin kuin kauppias. Ja molemmille on yhteistä se, että ne muodostavat\nitsenäistä rahaomaisuutta, toisin sanoen kasaavat käsiinsä\nrahasaatavain muodossa sekä osan vuotuista lisätyötä että\ntuotannonvälineitä ynnä vuotuisen työn kasaantumista. Todella niiden\nkäsissä oleva raha on ainoastaan pieni osa osaksi vuosittain\nkokoontuvaa ja kasaten koottua aarremäärää, osaksi kiertokulussa olevaa\npääomaa. Että ne muodostavat _rahaomaisuutta_, merkitsee, että niille\njoutuu tuntuva osa osaksi vuotuista tuotantoa, osaksi vuotuisia tuloja,\neikä joudu niille luontaismuodossa, vaan muuttuneessa rahan muodossa.\nMikäli raha siis ei ole liikkeessä eli aktiivisesti kiertokulussa\nleimattuna rahana (kovana rahana tai setelinä), on se niiden käsiin\nkasaantuneena; osaksi on niiden käsissä myös kiertokulussa olevan rahan\nvararahastot, ja vielä enemmän on heidän käsissään ja kasaantuu heille\ntuotannon omistusosotuksia, nim. rahaksi muutetun tavaran\nomistusosotuksina, rahaosotuksina. Koronkiskominen vaikuttaa toisaalta\nfeodalisen rikkauden ja omaisuuden hävittäjänä. Toisaalta\npikkuporvarillisen ja pikkutalonpoikaisen tuotannon hävittäjänä, siis\nkaikkien niiden muotojen hävittäjänä, missä tuottaja vielä esiintyy\ntuotannonvälineittensä omistajana.\n\nKapitalistisessa tuotannossa ei työntekijä ole tuotantaehtojensa\nomistaja, ei sen pellon omistaja, jota hän viljelee, eikä sen työkalun,\njolla hän työtä tekee. Mutta tätä tuotantoehtojen joutumista vieraiden\nkäsiin vastaa tässä todellinen muutos itse tuotantotavassa. Työkalu\ntulee koneeksi; työntekijä tekee työtä tehtaassa j.n.e. Itse\ntuotantotapa ei salli enää pikkuomaisuuteen liittyvää tuotantokalujen\nhajallaan oloa, kuten ei myöskään itse työntekijäin hajallaan olemista.\nKapitalistisessa tuotannossa ei koronkiskominen voi enää erottaa\ntuotantoehtoja työntekijäin, tuottajain käsistä, koska ne jo ovat\nerotetut.\n\nKoronkiskominen _keskittää_ vain siellä omaisuutta, erikoisesti\nrahaomaisuuden muodossa, missä tuotannonvälineet ovat hajallaan,\nmissä siis työntekijä tuottaa enemmän tai vähemmän itsenäisesti,\nkuten esim. talonpoika, ammattikuntalainen (pieni kauppamies) j.n.e.\nErotusta ei asiassa tee se, onko talonpoika maaorja vai ei, taikka\nonko käsityöläinen ammattikunnan jäsen vai sen ulkopuolella.\nKoronkiskuripääoma anastaa tässä ei ainoastaan sitä osaa lisätyöstä,\njoka kuuluu maaorja-talonpojalle itselleen, taikka koko lisätyötä,\nmissä se on tekemisissä vapaiden talonpoikain y.m.s. kanssa, vaan se\nanastaa myös tuotantokalut, talonpojan t.m.s. jäädessä niiden\nnimelliseksi omistajaksi, joka itse tuotannossa esiintyy niiden suhteen\nomistajan asemassa. Tuo koronkiskominen nojautuu tälle perustalle,\ntämän _tuotantotavan_ pohjalle; se ei muuta tätä tuotantotapaa, vaan\ntarttuu siihen loiseläimenä kiinni ja tekee sen kurjaksi. Se imee siitä\nveren, tainnuttaa sen tarmon ja saattaa tuotannon jatkumisen\ntapahtumaan yhä ilkeämpien ehtojen alaisena. Siitä johtuu yleisesti\ntunnettu kansan viha koronkiskomista kohtaan, varsinkin antiikin\noloissa (vanhalla ajalla Kreikassa ja Roomassa), missä se\ntuotannonpiirre, että tuottaja omisti tuotannonvälineensä, oli samalla\nvaltiollisten suhteiden, valtionkansalaisen itsenäisyyden perustana. Se\nlakkaa silloin kun työntekijällä ei enää ole tuotannonvälineitä.\nSamalla loppuu myös koronkiskomisen mahti. Toisaalta taas niin kauan\nkun orjuus vallitsee, tai lisätyön syö suuhunsa feodaaliherra\nseurueineen ja nämä joutuvat koronkiskojain kynsiin, pysyy myös\ntuotantotapa samana; se käy vain kovemmaksi. Velkaantunut orjain\nomistaja tai feodaaliajan hovinherra imee enemmän, koska häntä itseään\nimetään, tai lopuksi luovuttaa paikkansa koronkiskurille, joka itse\ntulee tilanomistajaksi y.m.s., niinkuin ritari j.m.s. vanhassa\nRoomassa. Vanhan riistäjän sijalle, jolle riistäminen oli enemmän tai\nvähemmän valtiollisena mahtikeinona, astuu raaka, rahanhimoinen\nnousukas. Mutta itse tuotantotapa ei muutu.\n\nVallankumouksellisena vaikuttaa koronkiskuri kaikissa\nesikapitalistisissa tuotantotavoissa ainoastaan, _valtiollisesti_,\nhävittämällä ja kaatamalla omaisuusmuotoja, joiden vankalla perustalla\nja joiden alituisen samassa muodossa uusiintumisen pohjalla on levännyt\npoliittinen jaottelu. Valtiollista keskittymistäkin vaikuttaa\nkoronkiskuri, mutta sitäkin ainoastaan vanhan tuotantotavan pohjalla,\njonka kautta yhteiskunta, paitsi orjat, maaorjat y.m.s. ja heidän uudet\nherransa, hajoaa roskaväeksi. Aasialaisissa muodoissa voi\nkoronkiskomista jatkua kauan aikaansaamatta muuta kuin taloudellista\nrappiota ja valtiollista turmelusta, ilman että se todella\nhajoittaisi. Vasta aikana, jolloin on olemassa muut kapitalistisen\ntuotannon edellytykset -- vapaa työ, maailmanmarkkinat, vanhan\nyhteiskuntayhteyden hajoaminen, työn kehittyminen vissille asteelle,\ntieteiden kehittyminen j.n.e. --, esiintyy koronkiskominen yhtenä\nuuden tuotantotavan muodostuskeinona; samalla feodaliherrain,\nporvarisvastaisen aineksen pylväiden, perikatona ja pikkuteollisuuden,\npienviljelyksen y.m.s. perikatona, lyhyesti sanoen keinona, jolla\nkeskitetään työehtoja pääomaksi.\n\nEttä koronkiskurit, kauppiaat y.m.s. omistavat \"rahaomaisuutta\", se ei\nmerkitse muuta kuin että kansan omaisuus, mikäli se esiintyy tavarana\nja rahana, on keskittynyt heidän käsiinsä.\n\nKapitalistisen tuotantotavan on alkujaan käytävä taistelua\nkoronkiskomista vastaan, mikäli ei koronkiskuri itse rupea tuottajaksi.\nSitten kun kapitalistinen tuotantotapa on vakiintunut, on jo loppunut\nkoronkiskuripääoman herruus lisätyön yli, joka oli liittynyt vanhan\ntuotantotavan jatkumiseen. Voiton muodossa teollisuuskapitalisti\nvälittömästi kantaa itselleen ylimäärän; hän on myös jo osaksi\nvallannut käsiinsä tuotantoehdot, ja osan vuotuista kasaantumista\nanastaa hän suoranaisesti. Tästä hetkestä lähtien, varsinkin, niin pian\nkuin teollisuus- ja kauppaomaisuus kehittyy, tulee koronkiskurista,\ns.o. korkolainaajasta, pelkkä työnjaon kautta teollisuuskapitalistista\nerotettu, mutta teollisuuspääoman alaiseksi alistettu henkilö.\n\nLuther jatkaa koronkiskomisen tuomitsemista seuraavasti:\n\n\"Täällä rupeavat huutamaan koronkiskurit, että kirjat ja sinetit ovat\nvoimassa pidettävät. Siihen ovat jo lainoppineet yllinkyllin\nvastanneet, In malis promissis ('huonoissa sitoumuksissa' ei tarvitse).\nJa niin sanovat jumaluusoppineet: kirjat ja sinetit, jollaisia jotkut\nantavat perkeleelle, ovat mitättömät, vaikkapa ne ovat verellä\nalleleimatut ja kirjotetut. Sillä mikä on vastoin Jumalaa, oikeutta ja\nluontoa, se on nolla. Sen vuoksi käyköön vain ruhtinas, ken niin tehdä\nvoi, riuskasti käsiksi, repiköön rikki sinetit ja kirjat, älköönkä\npiitatko siitä, että hänen kunniaansa tai uskoansa soimataan....\"\n\n\"Niinpä ei ole suurempaa _ihmisvihollista_ maan päällä, perkeleen\njälkeen, kuin ahnuri ja koronkiskuri, sillä hän _tahtoo olla Jumala\nkaikkien ihmisten yli_. Turkkilaiset, sotijat ja tyrannit ovat nekin\nhäijyä väkeä, mutta heidän täytyy toki antaa ihmisten elää siinä\ntiedossa, että he ovat häijyjä ja vihollisia, ja he voivat, vieläpä\nheidän kai täytyykin joskus muutamia armahtaa. Mutta koronkiskuri ja\nahnuri, se tahtoisi, että koko maailma pitäisi hukkua nälkään ja\njanoon, hätään ja valitukseen, niin paljon kuin hänestä riippuu, jotta\nhän yksinään mahtaisi kaikki saada, ja jotta jokainen olisi hänen\nedessään niin kuin Jumalan armoilla ja iankaikkisesti hänen orjanaan.\nSiitä seuraa hänen sydämensä, se virvoittaa hänen vertansa. Sen ohella\nja kai maar' sen vuoksi hän astelee puettuna näädännahkamantteliin,\nkultaisiin käätyihin, sormuksiin ja vaatteisiin, pyyhkii suupieltään,\nsekä katsotuttaa ja ylistyttää itseään kalliiksi ja hurskaaksi\nmieheksi, joka on myös paljoa armeliaampi kuin Jumala itse, paljoa\nystävällisempi kuin Jumalan äiti ja kaikki pyhimykset....\n\n\"Koulumestarien pitää poikia ja nuorisoa opettaman ja lohduttaman, että\nne säikähtävät ja sanovat toki hyi koronkiskurin nimen edessä niinkuin\npahimman perkeleen edessä. Siihen tarkoitukseen on heillä hyvin paljon\nkauniita tarinoita, joissa pakanat ovat valittaneet ahneutta ja\nkoronkiskomista, niinkuin tarina Kerberuksesta, helvetinkoirasta, jolla\non kolme kitaa, joihin ei voida kyllältä syötävää antaa, ja mitä ne\nkirjoittavat Herkuleen urotöistä, kuinka hän voittaa niin monia\nhirviöitä, kamalia petoja, pelastaakseen maan ja kansan. Sillä\nkoronkiskuri on suuri kamala hirviö, niinkuin ihmissusi [Ihmissusi eli\nWerwolf oli vanhain kansantarujen mukaan mies, joka ajottain otti suden\nmuodon päälleen; tästä oli taruja jo skyyttalaisilla sekä sittemmin\nkreikkalaisilla ja roomalaisilla ja kaikkein yleisimmin keski-ajalla.\nGeryon oli kreikkalaisen taruston mukaan jättiläinen, jolla oli kolme\nruumista ja joka omisti suuria laumoja punaisia nautoja, jotka Herkules\nryösti. Kaakus oli roomalaisessa tarustossa tulta sylkevä jättiläinen,\njoka Tiberin rannalla Herkuleen levätessä varasti tältä Geryonin\nnaudat, vetäen ne hännästä luolaan, jonka suulle hän pani suuren\nkallion; lopulta Herkules karjan mylvinnän mukaan löysi luolan ja\ntappoi Kaakuksen. Anteus oli kreikkalaisen tarun mukaan libyalainen\njättiläinen, jonka äiti oli maa ja joka tappoi muukalaisia painien\nheidän kanssa sekä rakensi niiden pääkalloista temppelin. Anteus sai\npainiessaan aina lisää voimaa, kun vain kosketti maahan, mutta Herkules\nnosti hänet maasta ylös ja ilmassa pusersi kuoliaaksi.], joka kaikki\nhävittää, enemmän kuin Kaakus, Gerion tai Anteus y.m. Ja vielä koristaa\nitseään ja on hurskas olevinaan, jotta ei pitäisi nähtämän, mihin härät\njoutuvat (kun hän niitä takaperin luolaansa vetää). Mutta Herkules on\nkuuleva härkäin ja vangittujen huudon, joka valitushuuto nyt kuuluu\nkaikkien ruhtinasten ja herrain puoleen, ja etsivä Kaakuksen louhien ja\nkallioidenkin keskeltä, sekä jälleen päästävä härät paholaisesta. Sillä\nKaakus merkitsee paholaista, joka on _hurskas koronkiskuri_, joka\nvarastaa, ryöstää ja nielee kaikki ja kuitenkin on olevinaan kuin ei\nolisi niin tehnyt, eikä kenenkään pidä huomaaman, kuinka härkäin asento\nja jälet, takaperin vedettäessä hänen luolaansa, antavat sen näön, kuin\nolisivatkin ne _uloslasketut_. Niin tahtoo myös koronkiskuri vetää\nnenästä mailmaa, kuin hyödyttäisi hän sitä ja antaisi härkiä mailmalle,\nvaikka hän niitä pelkästään tykönsä tempoo ja suuhunsa syö... [Mitä\nherttaisin kuva ylipäänsä kapitalistista, joka tekee aivan kuin\n_lähtisi häneltä pois_ se mitä hän toisilta vetää luolaansa, ja\nkuletuttamalla sitä _takaperin_ antaa sille sen näön, kuin olisi se\nhänen luolastaan lähtenyt. (Marxin huomautus.)]\n\n\"Sen tähden totisesti koronkiskuri ja ahnuri ei ole oikea ihminen, eikä\ntee syntiäkään ihmisen tavoin, hänen täytyy olla ihmissusi, pahempi\nkaikkia tyranneja, murhamiehiä ja ryöväreitä, miltei yhtä häijy kuin\nperkele itse, eikä hän vihollisena esiinny, vaan ystävänä ja\nkansalaisena istuu yhteiskunnan suojeluksessa ja rauhassa ja kumminkin\njulmemmin ryöstää ja murhaa kuin mikään vihollinen tai murhapolttaja.\nJa kun kerran katurosvoja, murhamiehiä ja sotijoita piestään ja\nmestataan, kuinka paljon pitäisi kaikkia koronkiskureja piestä ja\nheistä suonta laskea, ja kaikki ahnurit karkoittaa, kirota ja\nmestata...\"\n\nTuo kuvaus on sangen maalaava, ja samalla niinhyvin vanhanaikaisen\nkoronkiskomisen kuin ylipäänsä pääoman luonne tulee sattuvasti\nkosketetuksi sellaisilla piirteillä kuin \"Interesse phantasticum\",\nrahaan ja tavaraan \"luonnostaan kasvettunut vahinkovartio\",\nyleishyödyllisyyden loru, koronkiskurin \"hurskas\" ulkonäkö, hän kun ei\nole \"niinkuin muut ihmiset\", sellaisen varjon näyttäminen, että\nannetaan, silloin kun otetaan, ja päästetään ulos, silloin kun vedetään\nsisään y.m.s.\n\n\n\n"]