[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$faRexobgxqCyy7UHzpvLX1TSWi6rz7yMxhFEF_ZL9JDk":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":12,"language":13,"yearPublished":14,"yearPublishedTranslation":15,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":19,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},1546,"Puhe kunniaseppeleestä","Demosthenes (383-322 e.Kr.)",null,"1546-demosthenes-puhe-kunniaseppeleesta","1546__Demosthenes__Puhe_kunniaseppeleestä","muistelmat",[],[],"fi",-330,1917,31122,217236,false,54844,[21,22,23],"Athens (Greece) -- Politics and government -- Early works to 1800","Demosthenes -- Translations into Finnish","Speeches, addresses, etc., Greek -- Translations into Finnish",[25,26,27],"Essays, Letters & Speeches","History - Ancient","Philosophy & Ethics","\"Puhe kunniaseppeleestä\" by Demosthenes is a classical rhetorical treatise written in the early 4th century BC. The work serves as a defense speech by the famed orator Demosthenes against political accusations, particularly in the context of his rivalry with Aiskhines. The opening portion of the text delves into the historical backdrop surrounding the political turmoil in ancient Greece, setting the stage for a narrative filled with themes of patriotism, democracy, and the moral obligations of citizenship.  The beginning of this work introduces Demosthenes as he addresses the Athenian assembly in a courtroom setting, pleading for fairness in listening to his defense against Aiskhines. He acknowledges the emotional weight of the accusations against him, while simultaneously outlining his passion for public service and commitment to his city. The speaker expertly navigates through the complexities of their historical and political environment, laying a foundation for arguments that illustrate not only his own merits but also the dubious character of his opponent. This opening effectively portrays the tension between personal integrity and political machinations of the time, inviting the reader into a rich discourse of rhetoric and civic duty that defines classical Athenian society. (This is an automatically generated summary.)",[30],"Snellman, Walter J.",127,"Antiikin tunnetuimpiin kuuluva puhe on Demostheneen puolustus omasta poliittisesta toiminnastaan ja Ateenan vapaudesta Makedonian valtaa vastaan. Teos sisältää suomentajan laatiman historiallisen johdannon sekä selityksiä puheen taustoista ja antiikin Kreikan valtiosuhteista.","Demostheneen 'Puhe kunniaseppeleestä' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 1546. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","PUHE KUNNIASEPPELEESTÄ\n\nKirj.\n\nDemosthenes\n\n\nKreikankielestä suomentanut sekä\njohdannolla ja selityksillä varustanut\n\nTri Walter J. Snellman\n\n\n\n\n\nOulussa,\nPohjolan Kustannus-Osakeyhtiö,\n1917.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n      Esipuhe.\n   I. Historiallinen johdanto y.m.\n  II. Puhe kunniaseppeleestä.\n III. Suomentajan selityksiä.\n\n\n\n\nEsipuhe.\n\n\nKuunnellessani Tübingenin yliopistossa talvikautena 1909/10 professori\ntri _Wilhelm Smidin_ luentoja, jotka m.m. koskettelivat Demostheneen\npitämää puhetta kunniaseppeleestä (\"Erklärung v. Demosthenes'\nKranzrede\"), heräsi minussa ajatus, että tämä merkkiteos olisi\nliitettävä myöskin suomalaiseen kirjallisuuteen. Sillä tietääkseni\ntuota puhetta suomeksi ei ole muuta ilmestynyt, kuin muutamia tri _K.S.\nLaurilan_ julkaisemia pieniä otteita: §§ 8-17; 297-324 (\"Kuuluisia\npuhujia ja puheita\" II s. 27-38, 1914). Ajatustani toteuttamaan ryhdyin\njo Tübingenissä, mutta tämä työni on keskeytynyt monien muiden\ntehtävien tähden.\n\nTyössäni on minulla ollut käytettävinäni seuraavat painokset\njohdantoineen, selityksineen: _Friedrich Blassin_ toimittama v. 1890,\n_Anton Stitzin_, 1898 sekä _Anton Westermann--Emil Rosenbergin_,\n1903, mitä viimeksi ilmestynyttä painosta tekstiin nähden olen\nsuomennoksessani seurannut. Myöskin on ollut välttämätöntä tutustua\nAiskhineen puheeseen Ktesiphonia vastaan, mikä aiheutti Demostheneen\nkyseenalaisen puheen. _A. Weidnerin_ v. 1878 toimittama painos\njohdantoineen, selityksineen on minulla tässä suhteessa ollut\noppaanani.\n\nPaitsi ylläolevia lähteitä sekä omia mainituissa luentotilaisuuksissa\ntekemiäni muistoonpanoja ja saamiani vaikutelmia, ovat apuneuvojani\nolleet _Jacobs--Oberbreyerin_ (\"Universal-Bibliothek\") ja\n_Westermann--Uhlen_ (\"Langenscheidsche Bibliothek\") tunnetut\nsaksankiel. käännökset johdantoineen, selityksineen, muuta\nmainitsematta.\n\nTehdäkseni tämän julkaisun niin yleistajuiseksi kuin mahdollista, olen\njohdannossani koettanut lukijaa tutustuttaa niihin historiallisiin\noloihin ja yleiseen tilanteeseen, jotka edellyttivät ja aiheuttivat\nDemostheneen esiintymisen. Useimmat hänen mainitsemansa palkkain ja\nhenkilöiden nimet tulevat esityksessäni jo esille. Tuo murroskausi\nKreikan historiassa sekä perehtyminen silloin vallitseviin puolueisiin\nja niiden edustajiin on meillekin monessa suhteessa opettavaista.\nMyöskin alustava yleissilmäys Demostheneen kyseenalaisen puheen\nsisällykseen sekä vertaileva katsaus hänen ja hänen kilpailijansa\npuhujaluonteeseen ynnä muu selostus, mikä tuota aikanaan niin kuuluisaa\n\"turnausta\" jotenkuten valaisee, lienee paikallaan. Itse tekstiin\nliittyvät asiaselitykset, jotka tavataan yhdessä jaksossa kirjan\nlopussa, olen koettanut supistaa mitä vähimpään, välttämättömimpään.\nPaikallaan olevat numerot viittaavat niihin. Suomennoksessa on niin\npaljon kuin mahdollista tahdottu säilyttää Demostheneelle ominaista\npuhesävyä, tarkkaa yhdenmukaisuutta alkukielen kanssa ynnä selvyyttä.\nTämän ohessa myöskin suomenkielen vaatimuksia, sujuvaa, luontaista\nkielenkäyttöä on tarkasti koetettu aina silmällä pitää.\n\nOulussa, lokakuulla 1917.\n\n_Walter J. Snellman_.\n\n\n\n\nI.\n\nHistoriallinen johdanto y.m.\n\n\n\nNoin puolitoista vuosisataa oli siitä kulunut, kun Kreikan pieni kansa\nihmeellisellä voittoisalla taistellullaan oli torjunut Persian\njättiläisvallan hyökkäykset ja samalla pelastanut itselleen vapauden ja\nuudet kehitysmahdollisuudet tulevaan sivistyselämäänsä. Vuosituhansien\ntakaa tuo taistelu vielä tänäänkin herättää samaa ihailua, ja me näemme\nsiinä rohkaisevan ihanteen, mitä kansa heikoillakin voimilla voi saada\naikaan, kun sitä elähyttää uhrautuva, palava isänmaanrakkaus, korkealle\nkohonneen, monipuolisen sivistyksen valveuttama tietoisuus\nkansalaisvelvollisuuksista sekä ennen muuta elävä vapaudentunne, jonka\nvaikutuksesta kansalaisten elpynyt itsetajunta, urhoollisuus, sitkeys\nja tarmo saavat ennen aavistamattoman voiman.\n\nMutta toiselta puolen tarkastaessamme Kreikan kansan historiallisia\nvaiheita tämän valtavan voimainponnistuksen jälkeen tunnemme\nmielessämme monessa suhteessa pettymystä. Tosin meidän edelleen täytyy\nihmetellä niitä lukuisia unhottumattomia saavutuksia, jotka kansan\nluova nero sisäisestä olemuksestaan kaikilla sivistyselämän eri\naloilla toi ilmi, siinä määrässä, että on ollut syytä tunnustaa\nmuinaiskreikkalaisten määränneen \"totuuden ja kauneuden lait kaikille\najoille ja kaikille kansoille\". Mutta näiden loistavien ominaisuuksien\nohella on huomattavissa heikkouksia, jotka ratkaisevasti vaikuttivat\nonnettomalla tavalla kansan tulevaisuuteen. Kreikkalaisten\nyhteiskansallinen tietoisuus ei koskaan päässyt selvään tajuntaan,\nvaan pysyi heikkona, mistä sitten ajan pitkään koitui turmio:\nkansallisen itsenäisyyden häviö. Nuo eri heimojen muodostamat pienet\nkaupunki-yhteiskunnat olivat kyllä omiaan huippuunsa itsenäisesti\nkehittämään erikoisia yksilöllisiä taipumuksia, mutta samalla ne\nmyöskin hajoittivat kaiken yhteistunteen: kukin ahersi ja toimi vain\nomien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi. Tämä taas lakkaamatta johti\nsisäisiin eripuraisuuksiin ja riitoihin, valta-aseman tavoitteluun ja\nkansalaissotiin, jolloin omanvoitonpyynti sekä keskinäinen kateus ja\nviha tekivät ihmiset sokeiksi yhteishyvän vaatimuksille. Näin tietysti\nmuodostui otollinen maaperä ulkoa tulevan vallanpyytäjän heidän\nasioihinsa sekautua. Tällainen oli yleinen tilanne, kun Makedonian\nkuningas _Philippos II_ (382-336) astui kreikkalaisten heimojen\nmuodostamalle näyttämölle.\n\nTämä mies, Makedonian suuruuden perustaja, oli nuorena ollessaan\npanttivankina Theebassa perehtynyt kreikkalaiseen sivistykseen ja sitä\nhän kaikin tavoin hallitsijaksi tultuaan koetti istuttaa myöskin\nkansaansa. Samalla hän itsekin läheltä oli nähnyt kreikkalaisen elämän\nvarjopuolet, ja niin hänessä vähitellen heräsivät nuo suurensuuntaiset\ntulevaisuuden suunnitelmat, liittää yhteen kaikki kreikkalaiset heimot\nja näiden avulla sitten ryhtyä mahtavaan kostoretkeen Persian\nsuurkuningasta vastaan. Saatuansa valtakuntansa sisällisen järjestyksen\nja rajat turvatuiksi sekä \"makedonialaisen falanginsa\" kuntoon,\nPhilippos aluksi valloitti Makedonian ja Thraakian rantamailla olevia\nkreikkalaisia kaupunkeja ja siirtokuntia. Pian hän sai aiheen sekautua\nmyöskin varsinaisen Kreikan asioihin. Thessalian aleuadit näet\nkutsuivat hänet avukseen phokilaisia vastaan. Voitettuaan heidät\nPhilippos oli valmis tunkeutumaan Keski-Kreikkaan, mutta ateenalaiset,\njotka jo ennen olivat hänen kanssaan sotatilassa, estivät hänet siitä.\n\nPhilippoksen valloituspuuhat olivat täten välttämättä johtaneet siihen,\nettä hänen ja ateenalaisten välit rikkoutuivat. Kuningas, joka ei\ntahtonut Kreikan valtioita perinpohjin kukistaa, eikä heidän\nkansallistuntoaan kipeästi loukata, oli valmis, päästäkseen\ntarkoitustensa perille, suuriinkin myönnytyksiin. Kun lähetystöt\nmolemmin puolin olivat keskusteluja välittäneet, saatiin rauha hänen ja\nateenalaisten kesken toimeen joksikin aikaa. Mutta tämä ei kuitenkaan\nollut pitkällinen Philippoksen jatkuvien valloituspuuhien tähden. Hän\nsai uudestaan theebalaisten kutsusta aiheen ryhtyä phokilaisia vastaan\nn.s. \"pyhään sotaan\", koska heitä syytettiin siitä, että olivat\nanastaneet Delphoin temppelin pyhää maata. Lyötyään nämät Philippos\npääsi heidän sijalleen amphiktyonineuvoston jäseneksi (346) ja siis voi\ntehokkaasti siitä lähtien ottaa osaa kreikkalaisten heimojen välisiä\nasioita koskeviin neuvotteluihin. Niinpä häntä piankin taas\nkehoitettiin rankaisemaan Lokris-maakunnassa olevan Amphissan asukkaita\nsamasta syystä kuin muka phokilaisia. Philippos hävitti mainitun\nkaupungin, mutta ei tyytynyt vielä tähän, vaan otti haltuunsa myöskin\nElateian, Keski-Kreikan avaimen. Tämä aiheutti uudestaan sodan\nateenalaisten kanssa. Näiden onnistui silloin liittoonsa yhdyttää\nmyöskin theebalaiset, torjuakseen hänen kreikkalaisten -- eikä suinkaan\nvähimmässä määrässä ateenalaisten -- vapautta uhkaavia hankkeitaan.\nMutta onni ei ollut suotuisa. Philippos voitti liittolaiset\nratkaisevasti Khaironeian luona (338), missä tuhansien kaatuneiden kera\nmyöskin Kreikan vapaus ainaiseksi kätkettiin hautaansa. Kaksituhatta\nateenalaista sotavankia kuningas jalomielisesti päästi menemään kotiin.\n\nTämän jälkeen Kreikan valtiot sopivat Philippoksen kanssa ja valitsivat\nhänet ylipäällikökseen Persiaa vastaan aloitettavaan sotaan, mutta\nkesken varustustöitään Philippos kaatui murhaajan kädestä.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSen vaaran lähetessä, minkä Philippoksen puolelta olemme nähneet\nuhkaavan ateenalaisten vapautta ja itsenäisyyttä, Ateenan johtavien\nmiesten mielestä erilaiset toisistaan poikkeavat menettelytavat olivat\nmahdollisia. Nämä pukeutuivat varsinkin seuraavaan kahteen\nperiaatteiltaan jyrkästi eroavaan muotoon: joko tuli tyyneesti\ntunnustaa Makedonian kasvava valta-asema ja toiselta puolen oikein\noivaltaa kaikkien silloisten Kreikan valtioiden sisäinen ja keskinäinen\nrikkinäisyys sekä käyttää kaikki tarjona olevat voimat Ateenan\nsisäiseksi kehittämiseksi ja kohottamiseksi sekä lopullisesti yhdessä\nPhilippoksen kanssa ryhtyä taisteluun persialaisia vastaan; taikka tuli\ntinkimättä huolehtia ateenalaisten kaikkia helleenein heimoja\nkäsittävästä valta-asemasta, ryhtyä kostosotaan Makedoniaa vastaan ja\nensi sijassa tehdä tyhjäksi se eri valtioita koskeva liittosopimus,\njossa Philippoksella oli päätösvalta, ja vahvistaa muista eristetyn\nAteenan vastustuskykyä, tekemällä uusia liittoja, sekä vihdoin uskaltaa\nratkaiseva taistelu ylivoimaisen vihollisen kanssa.\n\nEdellistä mukautumispuoluetta edustivat Eubulos, Phokion, Philokrates\nja ennen muita _Aiskhines_; jälkimmäisen, vastustuspuolueen johtajat\ntaas olivat Hypereides, Lykurgos sekä kaikista innokkain _Demosthenes_.\n\nDemosthenes (384-322) oli tulisella intohimolla ja horjumattomalla\nvakaumuksella antautunut puolustamaan isänmaansa itsenäisyyttä ja\nvapautta, käyttäen tässä apunaan verrattoman puhekykynsä teräviä,\nvastustamattomia aseita. Voitettuaan uskomattomalla sitkeydellä\nluontaiset heikosta ruumiinrakennuksesta johtuvat esteet, hän\nperinpohjaisten harjoitusten ja ahkerain opintojensa kautta vihdoin oli\nkehittynyt sellaiseksi, että jälkimaailma syystä pitää häntä ei\nainoastaan kreikkalaisten, vaan melkeinpä koko vanhan ajan etevimpänä\npuhujana.\n\nPuhetaito olikin tähän aikaan välttämätön, jos mieli menestyksellä\njossakin julkisessa toimessa esiintyä. Laki- ja valtiomiehiltä sekä\nsotapäälliköiltä tuota kykyä ehdottomasti vaadittiin. Niinpä\nDemostheneella siis oli täydelliset edellytykset siihen, että hänen\nsanansa paljon painaisivat kansalaisten neuvotteluissa ja että hän\nvoisi näiden uskottuna luottamusmiehenä isänmaan vapauden ja\nmenestyksen asiaa parhaiten kaikista ajaa.\n\nIsänmaallisen, Kreikan itsenäisyyttä valvovan puolueen johtomiehet\nolivat jo kauan huomanneet Philippoksen todelliset hankkeet, että ne\ntarkoittivat helleenein ikivanhan vapauden sortamista. Varmasti\ntietoisena tästä Demosthenes piti eri tilaisuuksissa kuuluisat\nvaltiolliset, n s. _philippiläiset_ puheensa.\n\nValtiollisten puheitten sarjassa on kuitenkin hänen _kunniaseppelettä\nkoskevalla puheellaan_ tärkein sija. Se oivallisesti paljastaa\nDemostheneen koko valtiollisen toiminnan, valaisee silloisia\nhistoriallisia oloja puolueriitoineen ja intohimoineen, puhe, joka aina\non ollut jälkimaailman ihailun esineenä ja selvänä todistuksena m.m.\nsiitä, ettei rehellisestä vakaumuksesta kovina koettelemustenkaan\naikoina koskaan saa luopua.\n\n       *       *       *       *       *\n\nMainitusta puheesta toimittamansa painoksen johdannossa _H. Blass_\naluksi lausuu seuraavasti: \"Demostheneen pitämä puhe kunniaseppeleestä\nei ole ainoastaan suurenmoisimman puhetaidon häviämätön muistopatsas,\nvaan se on myöskin mitä oivallisin historiallinen muistomerkki\".\n\nEdellisessä on jo huomautettu niistä kahdesta eri valtiollisesta\nsuunnasta, jotka Ateenassa Philippoksen toimintaan nähden olivat\nedustetut. Kaikella voimallaan Demosthenes oli esiintynyt tuota\nvallanpyytäjää vastaan. Sitä enemmän on ymmärrettävissä hänen katkera,\nsäälimätön, kaikkia kaunopuheisuuden keinoja hyväkseen käyttävä\ntuomionsa ja vihansa tuli niitä omia kansalaisia kohtaan, jotka\nPhilippoksen toimenpiteitä uskalsivat puolustaa. Demostheneen etevin\nvaltiollinen vastustaja oli Aiskhines, hänkin kuuluisa puhuja.\nKyseenalaisesta puheesta ja niistä oloista, jotka sen välittömästi\naiheuttivat, selostettakoon tarkemmin seuraavaa.\n\nV. 337, kesäkuussa t. toisten laskujen mukaan toukokuussa, Demosthenes\nteki kansankokouksessa ehdotuksen, että Ateenan kaupungin ja sataman\nvarustukset olisivat perinpohjin uudistettavat, ja että tämä tehtävä\nolisi jaettava kymmenen phyleen l. paikka- ja heimokunnallisen\nyhdyskunnan kesken, mitkä kukin alueellaan heti kokoaisivat tarvittavat\nrahavarat sekä valitsisivat keskuudestaan rakennusmestarin ja\nrahavarainvartijan. Demosthenes valittiin näihin toimiin oman kuntansa\npuolesta. Hän sai käytettäväkseen melkein 10 talenttia (noin 60,000\nSmkk.) ja lisäksi omista varoistaan hän lahjoitti 3 talenttia. Täten D.\nsuoritti paljoa enemmän, kuin mitä kansanpäätös oli määrännyt. Hänen\nisänmaallinen uhrautuvaisuutensa sai pian julkisen tunnustuksen. Eräs\npuolueystävä Ktesiphon ehdotti neuvostossa, että Demostheneelle\nmyönnettäisiin kultainen seppele ja tämä julkikuulutettaisiin lähinnä\nseuraavissa suurissa Dionysoksen juhlanäytelmissä, kiitollisuuden\nosoitteeksi hänen hyödyllisestä toiminnastaan valtion hyväksi.\n\nTämä ei miellyttänyt makedonialaista puoluetta. Sen etevin edustaja\nAiskhines (synt. 389 e.Kr. alhaisesta suvusta, otti osaa valtiolliseen\ntoimintaan v:sta 347, karkoitettiin maanpakoon 330, kuoli Rhodoksessa\n314) syytti esityksentekijää kansankokouksessa lainvastaisesta\nmenettelystä. Lain mukaan näet tilivelvolliselle virkamiehelle ei\nsaanut myöntää kunniaseppelettä. Demosthenes oli tähän aikaan\nnäyttämörahaston hoitaja eikä hän vielä ollut tiliä tehnyt\nvarustustöitäkään koskevasta toiminnastaan. Kun Aiskhines suoritti\nlainmukaisen, asian lykkäyspyyntöä koskevan valansa, että hän tulisi\nvalittamaan neuvoston päätöksen ja sen esittäjän toimenpiteen johdosta,\nei kansa voinut tuota päätöstä vahvistaa, ja siten seppelöiminen\ntoistaiseksi raukeni sikseen. Tuntemattomista syistä jutun seuraava\nkäsittely kuitenkin tapahtui vasta v. 330. Ehkäpä monessa suhteessa\nulkonaiset suotuisat olot, jotka voivat taata asian menestyksen,\nrohkaisivat makedonialaista puoluetta, että heistä silloinen hetki\nnäytti olevan otollinen asiansa ajamiselle. Aleksanteri suuri oli\nsuorittanut kuuluisan voittokulkunsa ja Kreikan siellä täällä, viimeksi\nSpartassa, elpyneet itsenäisyyspyrinnöt oli tukahdutettu, joten\nmakedonialainen vaikutus siis näytti olevan ylimmillään.\n\nElokuussa v. 330 tuo kuuluisa oikeudenkäynti vihdoin alkoi. Tavaton\nkansanjoukko sekä kansalaisia että muukalaisia oli keräytynyt\nseuraamaan asiain menoa. Olivathan molemmat vastustajat aikansa\nkuuluisimpia puhujia sekä mahtavain puolueiden vaikutusvaltaisimpia\njohtajia ja vastakkaisten valtiollisten suuntien edustajia, joiden\nperusteluja puoleen ja toiseen kaikki olivat halukkaat kuulemaan.\n\nEnsin _Aiskhines_ esiintyi syyttäjänä. Oli selvää, että Ktesiphonia\nasia ei paljon koskenut, vaan Demosthenes oli tuo varsinainen\nvastustaja, jonka kimppuun tuli käydä. Tämähän oli niin pitkät ajat\nerinomaisella tarmolla ollut hänen kaikkien suunnitelmiensa tiellä ja\npuolustanut yhteisen isänmaan itsenäisyyttä Makedoniasta päin tulevia\nhyökkäyksiä vastaan. Myöskin sen jälkeen, kun Ateena, samoin kuin muut\nKreikan valtiot, jota ei oltu voitu välttää, oli tullut Makedonian\nvalta-asemasta riippuvaksi, Demosthenes oli vähentymättömällä voimalla\nantautunut yhteishyvän palvelukseen. Kun viimeinen vapaudentaistelu\nonnettomasti oli päättynyt, ja isänmaanystäväin voima lamautunut,\nnäytti Aiskhineen mielestä otollinen hetki tulleen, kukistaakseen tuon\nvihatun vastustajansa ja täydellisesti tyhjäksi tehdäkseen hänen\nvaltiollisen vaikutuksensa. Tässä mielessä hän esiintyi. Aiskhineen\nmeidän päiviimme saakka säilynyt puhe Ktesiphonia vastaan sekin\ntaiteelliseen sommitteluunsa nähden on antiikisen puhetaidon\nmestarinäyte, mutta toiselta puolen usein hillitsemättömän intohimon\nsokaisema. Katkeamatta virtaa hänen katkeran puoluevihansa myrkyttämä\nsanatulva vastustajaansa vastaan, ja kaikki keinot olivat luvallisia\nkostonhimon tyydyttämiseksi. Eivät mitkään Demostheneen valtiollisista\ntoimenpiteistä saaneet armoa hänen edessään: Philippoksen edessä D. oli\nmuka madellut, oli kaikilta ottanut vastaan lahjuksia, häpeällinen\nrauha oli ollut hänen tekonsa, phokilaisten ja theebalaisten onneton\nkohtalo hänen omallatunnollaan, s.s. kaikesta onnettomuudesta, joka\nKreikkaa oli kohdannut, hän oli vastuunalainen. Tämä oli irvikuva, mikä\nliioittelunsa kautta, ensinkään oivaltamatta Demostheneen ihanteellista\nhistoriallista käsitystä, jo semmoisenaan tuomitsi itsensä.\n\nSaatuaan tällaisen taisteluvaatimuksen, Demosthenes ei hetkeäkään\nempinyt ryhtyä siihen käsiksi. Sillä lukuunottamatta sitä, että hän oli\nKtesiphonin luonnollinen puolustaja, ja että ateenalaisten\nperinnäistapana oli rangaista pienimmätkin mieskohtaiset solvaukset,\nDemostheneelle ei mikään tilaisuus voinut olla toivotumpi kuin se,\nmissä hän sai puolustaa koko valtiollista toimintaansa alusta loppuun\nsaakka. Kaikkien valheiden lointen katkontaan tuskin olisi tarvittu D:n\npuhevoimaa, mutta toiselta puolen taas ainoastaan hänen kaltaisensa\npuhdas ja siveellisesti arvokas luonne, joka varmasti uskoi ajamansa\nasian oikeuteen, voi päästä päämaalinsa perille, huolimatta\nherkkäuskoisesta, horjuvasta ja kiihoitetusta kuulijakunnasta. Puhujana\nDemosthenes oli verrattomasti suurempi ja etevämpi Aiskhineesta.\nSattuvasti häntä on verrattu jättiläiseen, joka taistelee kääpiön\nkanssa. Mitäpä voikaan syyttäjän heleästisointuva mahtipontinen\npuheääni vaikuttaa puolustajan ristiin rastiin salamoivien\nukkoseniskujen rinnalla, varsinkin kun jälkimmäinen viimeksi sai\nkäyttää puhevuoroaan. Aiskhines oli kyllä, kuten _Weidner_\nvertaillessaan molempia puhujia toisiinsa huomauttaa, hyvän opetuksen\nsaanut ja lahjakas, mutta ei kuitenkaan hyvin kouluutettu nerokas\npuhuja. Hänen puheensa oli vaatimatonta ja yksinkertaista, aina\nhillittyä ja lauseopillisesti täsmällistä. Se ei ollut rikasta eikä\nkyllin monipuolista, päinvastoin yksitoikkoisuuskin sekä sanavarastoon\nettä lauseiden ja lausejaksojen rakenteeseen nähden ikävystytti\ntoisinaan kuulijaa. Kun Aiskhineelta puuttui luontainen, helposti\nsujuva ja helposti liukuva kieli -- ainoastaan hänen heleästisointuvaa\nääntänsä kiitetään -- niin puhe usein sai joko liian laajan, aiheesta\nkauas poikkeavan opettavaisen sävyn, taikka oli juhlallisen\nmahtipontista. Ajatuksen ja puhetavan rikkautta, jossa Demosthenes\noli mestari, Aiskhines ei voinut hyväkseen käyttää eikä\nsanasukkeluuksiakaan, missä edellinen voi kilpailla itse Aristophaneen\nkanssa. Taidekeinot, joita Aiskhines hallitsee, ovat vähäiset ja\nDemostheneen rinnalla mitättömät. Kertomaan ja kuvailemaan hän on\ntaitava, mutta Demosthenes on tässäkin etevämpi, koska hänen\nesityksensä on elävämpää ja henkevämpää. D. voi aineistonsa jakaa ja\njärjestää niin, että se palvelee hänen tarkoitusperiään, hän tuntee\npsykoloogiset lait, hän paloittelee ja kertaa samoja asioita, miten\nmilloinkin hänen tarkoituksiinsa soveltuu. Hyvin vaikuttavasta\nperusteesta Demosthenes ei helposti luovu, vaan esittää tilaisuuden\nsattuessa tämän yhä uudestaan ja uudestaan aina vereksessä muodossa.\nAiskhineelta puuttui kyky uudistaa saavuttamiansa hyviä vaikutelmia,\nkehittämänsä näkökohdat hän liian pian jättää, niin että ne joutuvat\nunhotuksiin.\n\nMyöskin se, että Demosthenes täydellisesti hallitsee aihettaan,\nsuuresti vaikuttaa, että hän jo alusta pitäen on varma voitostaan ja\npuhuu mukaansatempaavalla voimalla. Aiskhines hänkin on mahtipontinen,\nmutta vain opettavaisessa tarkoituksessa. Demosthenes hallitsee\najatuksiaan, kuten sotapäällikkö eri aselajeja, Aiskhines marssii esiin\nraskasaseisena ja painokkaana kuin mikäkin hopliitta. Demostheneen\npuheet olivat tosin huolellisesti valmistettuja, mutta, hänen\nkäyttäessään hyväkseen kaikkia taidekeinoja, ne ovat ikäänkuin\nvälittömiä, keinoteottomia, hetken synnyttämiä luomia. Aiskhines\nvarmaan opiskeli vähemmän, mutta siitä huolimatta hänen puheissaan\nnäkyy paljoa enemmän vaivaloisen opiskelun jälkiä. Jokainen hänen\najatuksensa ja käyttämänsä sanakuva painuu helposti mieleen.\nDemosthenes kuohuu kuin koski ajatuksia, johtopäätöksiä ja sanontatavan\nsukkeluuksia, kaikki juoksee häneltä keveästi ja runsaasti, jota\nvastoin Aiskhines, kehittääkseen jotakin aihetta, tekee pitkiä\nkiertoteitä ja tarvitsee apunaan, perustellakseen jotakin asiaa,\nkaavamaista oppineisuutta, jotta tunnettujen oppilauseitten turvin\nvoisi kehittää ajatuskulkuaan. Milloin hän perustelullensa saa tukea\nasiakirjoista tai jostakin kertomuksesta, se on usein epäonnistunutta;\nmilloin taas perustuksia puuttuu, esitys on vähän vakuuttavaa, koska\nmieskohtainen arvostelu silloin liian peittelemättä käy ilmi.\n\nMyöskin Demostheneen puheella, niin muodollisesti täydellistä kuin se\nonkin, on varjopuolensa. Näihin kuuluvat hänen persoonalliset\nhyökkäyksensä Aiskhinesta vastaan (vars. §§ 129 seur., 258 seur.),\njotka ovat vielä törkeämmät jälkimmäisen D:ta koskevia kuvauksia. Tosin\ntämä jotenkuten on puolustettavissa, koska Aiskhines ensin itse oli\nD:ta solvaissut, ja toiselta puolen silloisissa ateenalaisissa\nsiveellinen tunne jo oli niin tylsistynyt, ettei ilman räikeitä keinoja\ntoivottava tulos ollut mahdollinen. Myöskään Demosthenes,\npaljastaakseen vastustamansa valtiollisen suunnan heikkoja puolia\ntaikka omia peitelläkseen, ei aina rajoitu pelkkiin tosiseikkoihin,\nvaan muodostelee niitä omien tarkoitusperiensä mukaan. Kuitenkin hän\ntäten yleensä on samoin menetellyt kuin muutkin kreikkalaiset puhujat,\neivätkä hänen viisastelunsa, ne kun palvelevat hyvää asiaa, ole sitä\nlaatua, että ne mitenkään heikentäisivät sitä totuuden vaikutusta,\nminkä hänen puheensa kauttaaltaan tekee. Myöskään Demostheneen puheella\nkaiken tarmon ohella ei aina ole ylen suurta ehdotonta todistusvoimaa,\nja monta oikeaa huomautusta ei olisi tarvinnut niin monesti kerrata,\nkuten esim. sitä tosiseikkaa, että Aiskhines nyt vasta esiintyi\nDemosthenesta vastaan eikä varemmin, mikä hänen velvollisuutensa olisi\nollut (72 kertaa!). Varsin heikko Demostheneen kannalta oli myöskin se\noikeusperuste, johon Ktesiphonia vastaan kohdistuva syyte nojautui,\narvelee _Rosenberg_. Jos Aiskhines olisi pelkästään tuohon kohtaan\nsyytöksensä rajoittanut, niin olisi todennäköisesti Ktesiphon tuomittu,\nja Demosthenes seppeleensä menettänyt. Mutta tämä ei tyydyttänyt\nAiskhineen vihaa. Intohimonsa sokaisemana hän syytti Ktesiphonia,\npaitsi ensimmäisestä hänen muka lainvastaisesta ehdotuksesta, vielä\ntoisestakin laittomuudesta (vert. § 121), joka oli etsitty ja\nvähäpätöinen, sekä vahingoitti asiaansa, kohdistaessaan koko puheensa\nkärjen vastustajansa valtiollisen toiminnan tarkastamiseen, jotta siten\nvoisi todistaa, miten Demosthenes joka suhteessa oli arvoton osakseen\nsaamaan puheenalaista kunnianosoitusta. Niinpä oikeusperuste samassa\njäi syrjään eikä asia enää koskenut Ktesiphonia, vaan Demosthenesta,\njoka puolestaan ei suinkaan jättänyt sopivaa tilaisuutta hyväkseen\nkäyttämättä. Kuten taitava sotapäällikkö hän oikeusperusteen\nkäsittelyn, voimansa heikon puolen, sijoitti keskustaan (§§ 111-121) ja\nmelkein yksinomaan rajoittui torjumaan itseään vastaan tehtyjä\nhyökkäyksiä.\n\nNäin ollen asian lopullinen päätös ei voinut olla epävarma. Olihan\nDemosthenes, kuten _Weidner_ huomauttaa, kansansa ylpeys, isiltä\nperityn, kauniin ihanteen marttyyri, helleenisen vapauden\nesitaistelija, vihatun kansallisvihollisen vastustaja. Tosin hänen\npolitiikkansa ei vienyt toivottuun päämäärään, vaan kansa oivalsi\nkuitenkin sen ihanteellisen tarkoitusperän ja tämän elähyttämänä se\ntahtoi olla kiitollinen johtajalleen siitä, että hän oli valtion\nkunnian pelastanut.\n\nAiskhineen poliittinen maine oli epäilyksenalainen, samoin kuin myös\nhänen pyrintöjensä rehellisyys. Rauhanvälittäjänä hän oli tehnyt useita\npalveluksia valtiolle, mutta hänen ansiotyönsä muistuttivat Ateenan\nheikkoudesta ja onnettomuudesta. Ainoastaan se, joka kieltäymystä ja\nitsensähillitsemistä osasi arvostaa, voi ymmärtää Aiskhinesta. Mutta\nnuohan tosioloisesti eivät ole kansan syvien rivien hyveitä. Pahinta\noli myöskin se, että häneltä puuttui vakaumuksellista rohkeutta\npelkäämättä ja empimättä tunnustaa ja puolustaa ajamaansa\nkieltäytymisen asiaa; hänen puheissaan piilee jotakin salaperäistä ja\nhillittyä, melkeinpä ihmispelkoa, josta syystä hänen periaatteensa\neivät ole olleet hänen oman kansansa eivätkä liioin historian suosimia.\n\nMyöskin Demostheneen puolue oli suurempi ja mahtavampi kuin Aiskhineen.\nEdellisellä oli ollut pitkät ajat valta käsissään, ja moni, joka D:n\nmenettelyä ei ennen ollut hyväksynyt, tahtoi nyt, ateenalaisen\nitsetietoisuuden elähyttämänä, hänen periaatteitaan kannattaa, kun\nvaltion kunnia näytti olevan vaaranalainen.\n\nOikeusasiassaan Aiskhines, kuten arvatakin sopi, hävisi. Hän ei\nsaavuttanut edes lainmääräämää viidettä osaa annetuista äänistä ja\nmenetti sentähden oikeuden vastedes syyttäjänä esiintyä. Lisäksi hän\nsai maksaa 1,000 drakmaa sakkoa. Aiskhineen valtiomiesura oli silloin\nainaiseksi päättynyt. Hän lähti vapaaehtoisesti maanpakoon ja asettui\nloppuiäkseen Rhodos-saarelle, tyydyttääkseen siellä retoorisia\nharrastuksiaan.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Blassin_ ja _Stitzin_ mukaan selostamme vielä Demostheneen\nkyseenalaisen puheen sisällystä, mikä suunnitelmansa, kokoonpanonsa ja\nmuodon puolesta voittaa kaikki muut hänen tuotteensa, tarkemmin\nseuraavasti.\n\nPuheeseen sisältyy kaikkiaan neljä osaa: _johdanto, valmistava osa,\npääosa_ sekä _loppulause_. Tämä ei täydelleen vastaa oikeuspuheen\nsuunnittelua, koskapa sen mukaan toisena osana pitäisi olla _kertomus_.\nLainvastaista esitystä koskevissa valitusasioissa tuo osa kuitenkin voi\njäädä pois, syystä että se pääasiallisesti jo sisältyy sekä \"pääosaan\"\nettä sitä \"valmistavaan osaan\".\n\n\nJohdanto (§§ 1-9).\n\nJohdanto (§§ 1-9) alkulauseineen (§§ 1-8) vastaa laveudeltaan suuren\npuheen vaatimuksia ja on rakenteeltaan erittäin sopusuhtainen, alku ja\nloppu ovat keskenään, vieläpä samoja sanojakin kertaamalla, tarkoin\nyhdenmukaiset, samoin kuin myöskin molemmat keskustan muodostamat\nkohdat lähentelevät toisiaan sekä laajuudeltaan että sisällykseltään.\nDemosthenes on tässä puheensa osassa osoittanut erinomaista taitoa.\nKaikissa jaksoissa on sama lopputarkoitus, että kuulijat olisivat\nhyvänsuopeita ja puolueettomia häntä kohtaan. Puhe on sävyltään milloin\njuhlallista, esim. rukouksissa, jotka aloittavat ja lopettavat tämän\nosan, milloin siveellistä laatua, vedoten ihmisluontoon ja sen\nheikkouksiin, milloin vaikuttavaa ja harrasta, mutta aina sävyisää ja\nhillittyä, kuten puolustuspuheen johdannon tuli olla. Tämän ja\nseuraavan jakson liittää toisiinsa selostava esitys (§ 9), mikä viittaa\nseuraavaan, kuitenkaan yksityiskohtiin kajoomatta.\n\n\nValmistava osa (§§ 10-52).\n\nPerinpohjaisempi ja tarkempi selostus tapahtuu myöhemmin pääosan\nedellä, nytkin paloittain, ja muut osat seuraavat edelleen aina tarpeen\nmukaan, kuten Demostheneen tapa kauttaaltaan on. Sen johdosta, että\nvalmistava osa pistäytyy väliin ja pääosalla on oma jäsentelynsä,\noikeusperusteen käsittely ikäänkuin häviää keskelle pääosaa, ollessaan\nvaltiollisten kertomusten ja muiden niihin liittyvien asianhaarain\npuitteissa. Toistaiseksi oikeusperusteesta yleensä ei ole puhetta, kun\ntoisia seikkoja tuli kosketella ennen varsinaisen aiheen käsittelyä. On\nselvää, että vastustaja itse oli syypää, että se näin myöhään tulee\nesille, koska hän oli oheenliittänyt niin paljoni omaan valitukseensa\nkuulumattomia vieraita aineksia, joista puolustajan ensin tuli\nselviytyä. Puhuja koskettelee aluksi yksityiselämäänsä (§§ 10-11) aivan\nlyhyesti, kajoomatta yksityisseikkoihin; toiseksi hän moittii yleensä\nsitä kieroa menettelyä, joka ilmenee Aiskhineen tekemissä\nvaltiollisissa syytöksissä (§§ 12-16); lopuksi puhuja kajoo yksityisiin\nsyytöksiin, jotka ulottuvat hänen valtiollisen toimintansa alkuaikaan\nja varsinkin Philokrateen rauhaan saakka (§§ 17-52). Viimeisen jakson\naloittaa erityinen selostus (§ 17) Hellaan valtiollisesta asemasta\nateenalaisten ja Philippoksen välisen sodan ensi aikoina. Helposti\nnäkee, että tällöin valtiomies kelvottomien syyttäjäin jälkeen on\nsaanut puheenvuoron. Mutta samalla voi huomata, ettei ole puhe\npelkästään puolustuksesta, vaan kahden puolueen toiminnan\narvostelemisesta, johon liittyy yhtä paljon hyökkäystä ja syytöstä.\nOnpa juuri rauhantekoa ja heti senjälkeistä aikaa koskevassa puheen\nosassa syytöksillä sijansa siinä määrässä, että Demosthenes itse\nlopullisesti (§ 50) niistä pidättäytyy, huomauttaen uudestaan, että\nkaikki on ollut vain itsepuolustusta.\n\n\nPääosa (§§ 53--251).\n\nDemosthenes luettaa syytöskirjelmän ja sommittelee sitte jäsentelynsä:\nensin hän koskettelee syytöskirjelmässä noudatetun järjestyksen mukaan\nvaltiollisia ansioitaan, joiden kimppuun on käyty, sitten\nlakisäännöksiä (§§ 53-59). Näin hän heti voi jatkaa siitä, missä hän on\nkeskeyttänyt, ensimmäisen ja toisen sodan välisestä rauhasta lähtien.\nEri ajanvaiheita koskeva jako on likimailleen sama kuin Aiskhineella.\nMutta samalla kuin Demostheneen tulee puolustaa toisella ajanvaiheella\nnoudattamaansa vastustuspolitiikkaa, joka vei uuteen sotaan, hän ryhtyy\naivan uusiin yleisiin ja yleiskatsauksellisiin selostuksiin, jotka hän\nsuorittaa mitä suurenmoisimmalla ja mukaansatempaavimmalla tavalla,\nkunnes vihdoin kajoo yksityiskohtiin ja varsinkin yksityisiin\nsaavutuksiinsa, jotka oikeuttavat seppelöimisen. Myöskin tällöin\nsivumennen hän ahdistaa Aiskhinesta (§ 82). Sensijaan hän huolellisesti\nja uudestaan erittäin pontevasti tekee selkoa siitä valtiollisesta\nsuunnastaan, joka on näyttäytynyt olevan jatkona ateenalaisten aina\nseuraamaan politiikkaan (§§ 95-101). Sitten kosketellaan myöskin\ntrierarkista lakia, jonka puhuja sisäpolitiikan alalla on saanut aikaan\n(§§ 102-109), ja nytpä, välittömästi ennen kolmatta ajanvaihetta, hän\nodottamatta sen keskeyttää, viitaten samalla jo tarpeeksi ansioihinsa\n(§ 110). Puhuja itse painostaa, että hänellä on vielä muita ja\nsuurempia ansioita; kuitenkin neuvostonpäätöksen laillisuus on\njärjestään todistettava, eikä noiden tarpeeksi tunnettujen ansioiden\nesittämisellä ole mitään kiirettä. On päivänselvää, että kaiken sen\njälkeen, mikä jo oli esitetty, ja mikä vielä toivottavasti oli tulossa,\nkuulijat eivät vallan suurta huomiota kiinnittäneet asian lailliseen\npuoleen, johon Demosthenes nyt kajoo. Hän itse käsitteleekin asiaa\npintapuolisesti, enemmän oikeus- kuin lakiasiana; sillä siitä, mitä\nsyyttäjä laista on puhunut, ei kukaan ihminen mitään ole voinut\nymmärtää, hän arvelee. Eipä todellakaan paremmin olisi voinut peitellä\nheikkoa kohtaa. Puhuja tosioloisesti koskettelee kaikkea ja kuitenkin\nsellaisessa paikassa ja sellaisessa yhteydessä, ettei kukaan ollut\ntaipuvainen häneltä vaatimaan enempää syventymistä asiaan. Niin paljon\nriippui suunnittelusta, ja siitä Aiskhineskin oli hyvin tietoinen. --\nToista, seppeleen julkaisemista koskevaa kohtaa käsitellessään, hän\nvain on katsonut tarpeelliseksi luettaa sitä koskevan säädöksen\ntäydellisesti (§ 120), ja niinpä hän koko todistuksestaan jo on\nsuoriutunut ja voi ryhtyä ahdistamaan vastustajaansa ja hänelle\nsolvauksista maksaa omaksi oikeutetuksi hyvityksekseen, ikäänkuin hän\njo olisi puheensa lopussa. Todellakin olisi yksinkertaista kuulijaa tuo\nulkonainen muoto hetkisen voinut pettää. Vakavuus saa vähäksi aikaa\nantaa sijaa liialliselle pilanteolle, jolloin Demosthenes puhuu\nAiskhineen perheestä (§§ 129-130); mutta pianpa vakavuus palaa\ntakaisin. Edelleen rauhanajalta tehdään syytöksiä Aiskhinesta vastaan\nhänen valtiollisesta toiminnastaan ja joudutaan uuden sodan aikoihin.\nSilloin puhuja äkkiä taas on hirveän vakava ja juhlallinen, kun hän\ntulee tuon rikollisiin vehkeisiin, joiden kautta sota puhkesi Amphissaa\nvastaan (§ 140). Täten samalla pääkertomusta jatketaan, ja nyt on\nhuomattavissa, miten vastustajan persoona jo tätä ennen oli astunut\netualalle. Nytpä tämä on toimivana henkilönä ja pitkät ajat tapahtumia\nmääräämässä, aivan samoin kuin ennen toisen ajanvaiheen kuluessa\nDemosthenes. Kertomus lokrilaisen sodan synnystä, mikä saattoi\nPhilippoksen, amphiktyonein sotapäällikkönä, Hellaaseen, on\njohdannolla, asiakirjoilla sekä melkoisen pitkällä (§§ 141-159)\njälkilauseella varustettu. Jokaisen piti olla selvillä siitä, ettei\npuhuja vielä ollut päässyt loppuun ja ettei hän theebalaisen liiton\nsuhteen tulisi vaikenemaan. Niin hän taas jättää Aiskhineen, kun asiat\nsiten vaativat, käydäkseen käsiksi omiin tekoihinsa. Myöskin Theeban\nkanssa solmittu liitto oli Demostheneen esityksen mukaan perinnäistä\npolitiikkaa, mutta todellinen suhde molempain valtioiden välillä aina\ntähän saakka oli ollut perin nurinkurista ja melkein parantumatonta\n(§§ 160-168). Sitte seuraa tuo kuuluisa kuvaus, minkä hämmästyksen\nAteenassa Elateian miehittäminen aiheutti, miten yleensä oltiin\nneuvottomia, mitä Demosthenes silloin neuvoi, mikä aiheutti liiton\nTheeban kanssa. Tämä kuvaus siihen kuuluvine liitteineen muodostaa koko\npuheen tärkeimmän kohdan, ja juuri sen tähden tuohon kertomukseen yhtyy\nniin seikkaperäisiä selostuksia (§§ 188-210). Kun palauttaa mieleen,\nettä tuota liittoa lopullisesti seurasi tappio, vaikkapa se toiselta\npuolen voimallisesti hidastuttikin Philippoksen hyökkäystä ja pitkät\najat pysäytti sodan, sen tähden Demosthenes huolimatta tuosta\nonnettomuudesta kaikin tavoin koettaa säilyttää ansionsa\ntahraamattomana. Hän huomauttaa, ettei silloin mikään muu neuvo ollut\nmahdollinen (-- § 191), että seuraukset, joista hän ei ollut\nvastuunalainen, kuitenkin aina olivat olleet jossakin määrin\nsuotuisammat (-- § 195), ettei varsinkaan syyttäjän, joka silloin oli\nhiljaa ja toimetonna, olisi nyt pitänyt syytöksineen esiintyä, jotka\nainoastaan osoittivat hänen epäisänmaallista mielenlaatuansa (-- §\n198). Edelleen, vaikka edeltäpäin lopputulos olisi tiedettykin, Ateena\nei olisi toisin voinut toimia menneisyytensä sekä jälkimaailman kunnian\ntähden (-- § 205), eikä tämä oikeusjuttu koske niin paljon\nDemosthenesta kuin kaupungin kunniaa (-- § 210). Nyt taas on\nkertomukselle tilaa: miten Demostheneella Theebassa oli hyvä onni,\nmiten tuo solmittu liitto saatiin aikaan, ja mitä se vaikutti, ja miten\nDemosthenes väsymättömien ponnistustensa tähden ansaitsee seppeleen.\nKertomus ei voinut pitemmälle jatkua; mutta puhe ei ole vielä läheskään\nlopussa. Sitten Demosthenes luo yleissilmäyksen ja tekee tiliä,\nnojautuen taitavasti erääseen Aiskhineen käyttämään vertaukseen, mistä\nonnettomuuksista kaupunki tuon sodan aikana on varjeltu hänen\ntoimestaan. Edelleen D. laveammalti tarkastelee, miten hän tuon\npoikkeuksellisesti epäedullisen aseman, missä Ateena suhteissaan\nPhilippokseen jo ennestään oli, sai muuttumaan oleellisesti parempaan\npäin, huolimatta omien varojensa mitä suurimmasta niukkuudesta, ja\nhuomauttaa lopuksi, ettei hän suinkaan mitenkään ole vastuunalainen\ntappioista, eikä häntä itseäkään voida pitää lyötynä (-- § 247). Sitten\nhän tekee lopputilin: hänen ansionsa, jotka oikeuttavat Ktesiphonin\nesityksen, on täten toteennäytetty; myöskin se tapa, miten kansa\ntaistelun jälkeen käyttäytyi, osoittaa, kuinka se arvosteli hänen\nansioitaan. Sekin oikeuttaa tehdyn ehdotuksen; kansa edelleen seurasi\nhänen johtoaan ja vapautti hänet monilukuisissa oikeusjutuissa (-- §\n250, tai pienine liitteineen, 251).\n\n\nLoppulause (§§ 252-324).\n\nTästä lähtien puheen viimeinen neljännes soveltuu hyvin loppulauseeksi.\nAristoteleen mukaan (Rhet. III, 19) tämän puheenosan tarkoitus on\nneljää laatua: herättää suosiollista mielialaa puhujaa kohtaan,\nepäsuosiollista mielialaa vastustajaa kohtaan; edelleen kohottaa\ntunteita ja intohimoja; kolmanneksi korostaa tai halventaa asioita;\nneljänneksi luoda jälkikatsaus pääkohdittain. Ensimmäistä ja neljättä\ntarkoitusperää kyseenalainen puhekin tässä osassa noudattaa, varsinkin\nensimmäistä. Sitä varten molempain vastustajain elämä otetaan huomioon.\nAiskhines oli pitänyt kaupungin ja helleenein kaiken onnettomuuden\nsyynä sitä kovaa kohtaloa, joka Demosthenesta seurasi. D. sitävastoin,\npuhuttuaan ensin ylimalkaan onnesta ja kohtalosta, kajoo omiin\npersoonallisiin elämänvaiheisiinsa ja vielä enemmän vastustajansa.\nHyvin perusteellisesti hän tuo esiin, mitä vielä tuon suuren\nnäyttelijän häväisemiseksi oli jäänyt sanomatta. Myöskin omat ansionsa,\nmiten hän oli edistänyt yhteishyvän harrastuksia, y.m. tuontapaista hän\ntämän ohella paljastaa. Koko tässä puheensa jaksossa, kuten\nloppulauseen tapaiselle yleiskatsaukselliselle ja kokoovalle osalle\nsopiikin, hän yleensä asettaa miehen miestä vastaan. Palatessaan sitten\ntakaisin valtiollisiin asioihin, hän selvästi viittaa kohta\nlopettavansa puheen (§ 270) ja kajoo vielä kerran siihen, miten hänen\noma kohtalonsa on vaikuttanut yleiseen tilanteeseen (-- § 275). Seuraa\nsitten vertailu molempain valtiomiesten ja puhujain välillä.\nDemosthenes käyttää puhelahjansa valtion eduksi, Aiskhines itsekkäisiin\ntarkoituksiin; edellisellä ei ole mitään muita pelastuksen toiveita\nkuin kansalaisillakaan, jälkimmäisellä on turvapaikkansa Ateenan\nulkopuolella. Tämän tähden kansalaiset ovatkin valinneet Demostheneen\npuhumaan kaatuneiden muistoksi, eivätkä Aiskhinesta, kun he tunsivat\nmolempain mielenlaadun. Jälkimmäinen on taas selvästi paljastanut\nkaupungista vieraantuneen mielialansa myöskin nykyisessä puheessaan,\nmainitessaan taistelusta ja muutenkin (-- § 293). Seuraa sitten eri\nsaavutusten keskinäinen vertailu. Toisella taholla Aiskhines\nhengenheimolaisineen, tuo kavaltajain joukko, joiden nimiä Demosthenes\ntässä luettelee suuret joukot häpeälle alttiina, on Hellaan orjuuden\naiheuttanut. Demosthenes sitävastoin ja hänen toimestaan Ateena ovat\ntuosta kavalluksesta pysyneet erillään, ja juuri se on hänen suurin\nansionsa, jonka johdosta hän vaatii seppelöimistä. Mutta onpa hänellä\ntodellisia tuloksiakin osoitettavissa: kaupunki ja maa varustettiin\nsotavoimilla ja liittolaisjoukoilla, eikä muureilla; hän on täyttänyt\nkaikki tehtävät, joiden suorittamista silloinen tilanne vaati\nateenalaiselta valtiomieheltä. Aiskhines sitävastoin ei ole sallinut\nkaupungin vähääkään hyötyä puhetaidostaan eikä lopullisesti\nrahastansakaan (-- § 313). Seuraa sitten viimeinen vertailu\nDemostheneen ja ennen eläneiden suurten ateenalaisten valtiomiesten\nvälillä. Puhuja aluksi tahtoo esiintyä vaatimattomana, mutta toivoo\nitselleen kuitenkin lopullisesti tavallaan paikan noiden rinnalla,\nsamalla kuin hänen vastustajallaan on sopiva paikka vanhain vääräin\nilmiantajain luona. Sitten hän jälleen vertaa itseään silloin eläviin\nhenkilöihin, Aiskhineeseen ja hänen tovereihinsa, varsinkin ottamalla\nhuomioon, miten molemmin puolin on käyttäydytty, jonka pohtimista hän\ntähän saakka varovaisesti on välttänyt. Myöskään nyt hän ei paljon eikä\nkovin julkisesti siitä puhu. Vihdoin D. rukoilee jumalia kaupungin\npuolesta, välittämättä paljon omasta menestyksestään.\n\n\n\n\nII.\n\nPuhe kunniaseppeleestä.\n\n\n(1 §) Ensin, oi Ateenan miehet,[1] minä rukoilen kaikkia jumalia ja\nkaikkia jumalattaria, että minun osakseni tulisi tässä riita-asiassa\nteidän puoleltanne niin paljon hyväntahtoisuutta, kuin minä puolestani\nkaupungille ja teille kaikille lakkaamatta osoitan, toiseksi, että\njumalat herättäisivät teissä semmoisen mielialan, mikä ennen kaikkea\nteille itsellenne sekä teidän velvollisuudentunnollenne ja maineellenne\non tärkeätä: ettette vastustajaani pitäisi neuvonantajana siinä, miten\nteidän minun esitykseni tulee ottaa korviinne (sillä sehän olisi\nhirveätä), vaan lakeja ja valaanne, jossa kaikkien muiden säädösten\nohessa myöskin on määrätty: samalla tapaa tulee kuunnella molempia\nriitapuolia. Näin ei pelkästään vapauduta ennakkoluuloista, eikä\nainoastaan osoiteta yhtäläistä hyvänsuopeutta, vaan samalla sallitaan\nkunkin asianomaisen käyttää hänen haluamaansa ja valitsemaansa\noikeudenkäyntijärjestystä sekä puolustustapaa.\n\nYleensä minä tässä riita-asiassa monessa suhteessa olen huonommassa\nasemassa kuin Aiskhines, mutta varsinkin, Ateenan miehet, kahteen ja\nmitä tärkeimpään näkökohtaan katsoen; ensiksikin, etten riitele (hänen\nkanssaan) meille molemmille samanveroisista asioista. Sillä minulle\nteidän suosionne menetys ja tuolle häviäminen valitusasiassaan ei ole\nyhtä tärkeätä, sillä minullehan[2] -- en huoli kuitenkaan puheeni\nalussa lausua mitään vastenmielistä, tuo taas syyttää minua\ntarpeettomasti. Toiseksi, mikä kaikille ihmisille on luonteenomaista,\npanetteluja ja syytöksiä kuunnellaan mielellään, itseään ylistäviä taas\nvastenmielisesti; senpä tähden tuolle on suotu se, mikä herättää\nmielihyvää, minun osakseni taas se, suoraan sanoakseni, mikä kaikista\ntuntuu tukalalta. Mutta jos, tässä suhteessa varovaisesti\nmenetelläkseni, en puhu omista toimistani, näyttäisi siltä, etten olisi\nvoinut torjua syytöksiä enkä osoittaa, minkä perustuksella vaadin\nkunnioitusta. Jos taas käyn käsiksi siihen, mitä olen tehnyt ja\nvaltiomiehenä toimittanut, on minun pakko usein puhua itsestäni. Koetan\nkuitenkin suorittaa tämän niin maltillisesti kuin mahdollista. Mihin\nitse aihe (minut) pakottaneekin, siihen oikeuden mukaisesti tuo on\nsyypää, joka tämmöisen riita-asian on aloittanut.\n\nArvelenpa, että kaikki te, Ateenan miehet, ehkä myönnätte tämän\nriita-asian koskevan minua ja Ktesiphonia yhteisesti sekä ansaitsevan\nyhtä suurta mielenkiintoa minun puoleltani. Sillä työlästä ja ikävää,\nvarsinkin jos vihamies sen jollekin aiheuttaa, on kaikenlainen ryöstö,\nmutta ikävintä olisi kadottaa teidän hyväntahtoisuutenne ja\nihmisystävyytenne, koskapa niiden omistus on kaikista tärkeintä. Kun\nsiis juuri tämä riita-asia koskee tätä, minä pyydän ja rukoilen teitä\nkaikkia samalla tapaa kuuntelemaan puolustustani syytöksiä vastaan\npuolueettomasti, niinkuin lait säätävät, joiden, kuten tuo teitä\nkohtaan hyvänsuopa ja kansanystävä lainsäätäjä Solon alusta pitäen\narveli, tuli olla voimassaan teitä tuomareita velvoittavan valan eikä\npelkästään kirjoitetun kirjaimen tähden. (Näin hän teki) ei\nepäluottamuksesta teitä kohtaan, mikäli ainakin minusta näyttää, vaan\nnähdessään, että vastaajan olisi mahdoton torjua niitä syytöksiä ja\nsoimauksia, joiden kautta kantaja saadessaan ensimmäisenä käyttää\npuhevuoroa pääsee voittopuolelle, ellei teistä tuomareista jokainen\ntunnollisesti noudata, mitä hurskaus jumalia kohtaan vaatii, ja\nhyväntahtoisesti kuuntele myöskin viimeksi puhuvan oikeusperusteita,\nsekä esiintyessään kummankin riitapuolen suopeana ja puolueettomana\nkuuntelijana, sikäli tee kaikesta johtopäätöstä.\n\nKun minun siis tulee tänään, kuten näyttää, (8 §) tehdä tili sekä koko\nyksityiselämästäni että siitä, mitä valtiomiehenä yhteiskunnan hyväksi\nolen toiminut, tahdon taas rukoilla jumalia sekä uudestaan anoa teiltä,\nensiksi, että suotte minulle tässä riita-asiassa niin paljon\nhyväntahtoisuutta, kuin mitä minä lakkaamatta kaupunkia ja teitä\nkaikkia kohtaan olen osoittanut, toiseksi, että (jumalat) auttaisivat\nteitä kaikkia tässä oikeusjutussa tekemään semmoisen päätöksen, mikä\nolisi omiansa sekä edistämään yhteiskunnan arvoa että tyydyttämään\njokaisen yksityisen omaatuntoa.\n\n(9 §) Jos Aiskhines olisi syytöksensä kohdistanut vain siihen, mitä\nhänen oikeushaasteensa tarkoitti, niin minäkin puolestani ryhtyisin\nheti itse (neuvoston) ennakkopäätöstä[3] puolustamaan. Mutta kun hän\nmuuhun yksityiskohtaisesti kajotessaan ainakin yhtä paljon on käyttänyt\nsanoja ja enimmäkseen valheellisesti on minua soimannut, on mielestäni\nvälttämätöntä ja samalla oikeuden mukaista, oi Ateenan miehet, ensin\nlyhyesti puhua tästä, ettei kukaan teistä asiaankuulumattomien puheiden\ntähden epäsuopeasti kuuntelisi minua haastetta koskeviin\noikeusperusteisiin nähden.\n\nKaiken sen suhteen, mitä hän minua yksityiselämässäni on koettanut\npanetellen halventaa, tarkatkaa, kuinka yksinkertainen ja oikeuteen\nperustuva puolustuspuheeni on. Jos minä teidän mielestänne olen\nsellainen mies, jollaiseksi tuo syytöksissään minut on kuvannut (enhän\nmissään muualla ole elänyt kuin teidän parissanne), älkää kärsikö\npuhettani, älkää siinäkään tapauksessa, että valtiomiehenä olisinkin\nsuorittanut perin hyvin kaiken julkisen toimintani, vaan nouskaa ja\ntuomitkaa minut heti! Mutta jos te arvelette ja päätätte, että minä\nolen paljoa kelvollisempi tuota ja polveudun paremmista ihmisistä, enkä\nitse omaisineni ole huonompi ketään kunnon kansalaista, ollakseni\npuhumatta mitään loukkaavata, niin älkää uskoko tuota muissakaan\nasioissa, sillä onhan selvää, että hän kaikkea samalla tavalla on\nvalehdellut, vaan suokaa minulle nytkin samaa hyväntahtoisuutta, jota\naina useissa oikeusjutuissa tätä ennen olette osoittaneet. Niin\npahansuopa kuin oletkin, Aiskhines, olit kuitenkin liian yksinkertainen\nolettaessasi, etten puheessani sitä koskettelisi, mitä hallinnon alalla\nolen suorittanut ja valtiomiehenä toimittanut, vaan kääntyisin suoraan\npanetteluihisi. Näin kuitenkaan en menettele; niin typerä en ole.\nPäinvastoin tulen lähemmin tarkastamaan julkista elämääni koskevia\nvalheitasi ja panettelujasi; tuota sinun hillitöntä häväistyspuhettasi\ntaas käsittelen myöhemmin, jos nämä läsnäolevat toivovat kuulla sitä.\n\nSyytökset epäilemättä ovat lukuisat, ja muutamista lait säätävät kovia,\nvieläpä ankarimpia rangaistuksia; vireillä olevan jutun pelkkä\ntarkoitus onkin vihamiehen tavoin röyhkeästi panetella sekä loukata\nettä häväistä ja samalla tahrata, y.m. kaikkea tuontapaista. Jos nuo\nsyytökset ja tehdyt kanteet todellakin olisivat oikeat, ei valtiolla\nolisi niitä vastaavaa rangaistuskeinoa käytettävissä, ei likimainkaan.\nSillä ei keltään saa riistää oikeutta esiintyä kansan edessä ja käyttää\npuhevaltaansa, eikä sitä sovi tehdä häpäisevässä ja vihamielisessä\ntarkoituksessa, sillä se olisi jumalien nimessä väärin sekä vastoin\nvaltiosääntöä ja oikeutta, oi Ateenan miehet. Päinvastoin hänen olisi\npitänyt heti minuun sovelluttaa lakien mukaiset rangaistukset niistä\nrikoksista, joita hän muka näki minun tekevän valtiota vastaan,\nvarsinkin jos ne olisivat olleet niin raskauttavat, kuin mitä hän nyt\nsurkean mahtipontisesti on näytellyt ja seikkaperäisesti paljastanut;\njos hän huomasi toimintani aiheuttavan syytteen tekemistä, olisi hänen\npitänyt ilmiantaa minut ja sillä tapaa saattaa teidän tutkittavaksenne;\njos taas olin jotakin lainvastaista esittänyt, syyttää minua\nlainvastaisista toimenpiteistäni. Sillä eihän mitenkään ole\nmahdollista, että hän minun sijastani mieluummin olisi tahtonut syyttää\nKtesiphonia, mutta olisi jättänyt minut itseni oikeuteen haastamatta,\njos hän kerran olisi arvellut voivansa toteennäyttää syytöksensä minua\nvastaan. Ja jos hän jossakin muussa suhteessa, kuin mitä hän nyt on\nvastaani kantanut ja paljastanut, taikka ylimalkaan miten hyvänsä olisi\nhuomannut minun väärin menettelevän teitä vastaan, olisihan joka\ntapauksessa ollut lakeja ja rangaistuksia ja tilaisuutta haastaa\noikeuteen ja tätähän kaikkea olisi sopinut käyttää minua vastaan; ja\nkun hän kerran julkisesti olisi näin menetellyt ja siten\nedellämainittuja keinoja kohtaani sovelluttanut, olisi hänen\nsyytöksensä ollut sopusoinnussa hänen toimenpiteittensä kanssa. Sen\nsijaan poikettuaan suoralta ja oikealta tieltä ja vältettyään itse\ntosioloihin liittyviä todistusperusteita, hän näyttelijän tavoin\nesittää kuluneilta ajoilta niin monet kokoon haalimansa syytökset,\nhäväistykset ja panettelut. Edelleen hän kyllä syyttää minua, mutta\nhaastaa tämän täällä oikeuteen, ja samalla kuin vihamielisyys minua\nkohtaan on hänellä todellisena perusaineena koko oikeusjuttuun, hän\ntoiselta puolen ei koskaan siihen julkisesti minua vastaan ole\nryhtynyt, vaan koettaa nähtävästi toiselta riistää kunnian. Mutta, oi\nAteenan miehet, kaiken muun lisäksi, jota voitaisiin esittää\nKtesiphonin puolustukseksi, on myöskin mielestäni, vieläpä mitä\npätevimmillä syillä, mainittava se, että oikeuden mukaisesti meidän\nitse tulisi keskenämme suoriutua välillämme vallitsevasta\nvihamielisyydestä eikä jättää keskinäistä taisteluamme,\nvahingoittaaksemme sen sijaan jotakin toista henkilöä ketä tahansa.\nSehän olisi jo ylenmääräistä vääryyttä.\n\nKaikki syytökset poikkeuksetta on tehty siis, kuten jo tästä voidaan\nhuomata, sekä laittomasti että vastoin kaikkea totuutta; kuitenkin\ntahdon niitä jokaista erikseen tarkastaa, varsinkin mitä hän rauhaan ja\nlähetystöön nähden on minua vastaan valehdellut, esittäen syykseni\nsen,[4] mitä hän itse yhdessä Philokrateen kanssa on toiminut. On,\nAteenan miehet, välttämätöntä ja samalla asianmukaista mieleen\npalauttaa, miten tapahtumat noihin aikoihin kehittyivät, voidaksenne\nitsekutakin arvostella vallitsevien olosuhteiden valossa.\n\nPhokiinsodan syttyessä, johon minä en ollut syypää (sillä enhän silloin\nvielä ottanut osaa valtiolliseen elämään), te ensin olitte sitä mieltä,\nettä toivoitte phokilaisten pelastuvan, vaikka huomasittekin, etteivät\nhe oikein menetelleet, theebalaisten kärsimyksistä taas, olivatpa ne\nmitä laatua tahansa, te iloitsitte, teillä kun oli pätevä syy ja täysi\noikeus heitä vihata; sillä Leuktran luona saavuttamansa menestyksen\njälkeen he olivat kohtuuttomasti käyttäytyneet.[5] Tämän lisäksi koko\nPeloponneesos oli hajaantunut eri puolueisiin, eivätkä ne, jotka\nvihasivat lakedaimonilaisia, olleet kyllin mahtavia tuhotakseen heidät,\neivätkä ne, jotka heidän avullaan ennen hallitsivat, enää olleet\nvaikutusvaltaisia kaupungeissaan, vaan sekä näiden että kaikkien muiden\nkesken vallitsi ääretön eripuraisuus ja sekasorto. Nähdessään tämän\n(sillä se oli yleensä tunnettua) Philippos lahjoi kaikkialla kavaltajat\nsekä saattoi kaikki pois suunniltaan ja kiihoitti toisiansa vastaan.\nSitten käyttäen hyväkseen teidän erehdyksiänne ja ymmärtämättömyyttänne\nhän itse varustautui ja varttui kaikkien vahingoksi. Kun kaikille oli\nselvää, että theebalaisten, jotka ennen olivat niin kopeat, pitkällisen\nsodan näännyttäminä silloin pulassaan pakostakin täytyi turvautua\nteihin, tarjosi Philippos, ettei tämä tapahtuisi eivätkä kaupungit\nliittyisi toisiinsa, teille rauhaa sekä noille apuaan. Mikä oli häntä\nsiihen avustamassa, että hän oli saamaisillaan teidät saaliikseen, kun\nte melkein vapaaehtoisesti annoitte pettää itsenne? Entä muiden\nhelleenein menettelytapa, aiheutuiko se kelvottomuudesta vai\ntietämättömyydestä, vai oliko se molempaa, kun he eivät aineellisesti,\neivät persoonallisesti eivätkä millään muullakaan tapaa avustaneet\nteitä, käydessänne keskeytymätöntä ja pitkää sotaa, vieläpä kaikkien\neduksi, kuten tositapahtumat ovat osoittaneet? Tämän tähden te täydellä\nsyyllä luonnollisesti olitte suutuksissanne ja valmiit kuuntelemaan\nPhilipposta. Niinpä silloin solmittu rauha saatiin aikaan siten, eikä\nminun välitykselläni, kuten tuo valheellisesti syyttää. Puolueeton\ntarkastaja on huomaava, että noiden rikoksellisuus ja siinä sivussa\nlahjain vastaanotto ovat syynä nykyiseen pulaan. (21 §) Ja tämän kaiken\nminä tahdon totuuden nimessä tarkasti tutkia ja läpikäydä. Tulkoonpa\ntässä sitten vääryyttä päivänvaloon kuinka paljon tahansa, se\nkuitenkaan ei minua koske. Näyttelijä Aristodemoshan se oli,[6] joka\nensimmäisenä puhui ja mainitsi rauhasta; agnusilainen.[7] Philokrates\ntaas, sinun hyvä ystäväsi eikä minun, oi Aiskhines, vaikkapa valheesta\nhalkeaisitkin, kannatti asiaa, laati ehdotuksen sekä myi itsensä\nyhdessä edellisen kanssa sitä tarkoitusta varten; asian puolesta\nesiintyivät sitten Eubulos ja Kephisophon,[8] jumala ties mistä\nsyystä (en kajoa siihen tällä kertaa); minä en puuttunut enkä\nsekaantunut asiaan. Mutta kuitenkin, vaikka asianlaita oli tämä\nja on tosioloisestikin semmoiseksi näyttäytynyt, hän oli niin\nhäikäilemättömän hävitön, että uskalsi väittää juuri minun olleen\nsyypään rauhaan, vieläpä olin muka estänyt valtiota yhteistoiminnassa\nhelleenein liittokokouksen kanssa sitä solmiamasta.[9] Mutta\ntottatosiaan -- miksi sinua puheessani oikein nimittäisinkään? --\nmilloin sinä tämän johdosta ilmaisit mielipahaasi, vaikka olitkin\nsaapuvilla ja näit minun valtiolta muka riistävän sellaisen edun ja\nsotaliiton, kuin nyt esität, taikka milloin sinä astuit esiin\nselittääksesi ja julistaaksesi sitä, mistä minua nyt syytät? Ja jos\nminä olisin myönyt itseni Philippokselle, estääkseni helleenein\nyhdistymistä, eihän sinun olisi tarvinnut olla vaikenematta, vaan\nhuutaa, todistaa ja ilmaista se näille. Tätäpä sinä et koskaan tehnyt,\neikä kukaan kuullut sinun siitä sanaakaan hiiskuvan. Eihän silloin\nlähetystöä mihinkään helleeniläiseen valtioon toimitettu, vaan kaikkien\nsuhteen oltiin jo vanhastaan selvillä, eikä hän näistä oloista ole\nsanaakaan totta puhunut. Paitsi tätä hän vaiheittensa kautta vielä\nsolvaisee valtiota mitä suurimmassa määrässä. Sillä jos te itse,\nsamalla kun kehoititte helleenejä sotaan, toimititte lähettiläitä\nPhilippoksen luo rauhasta keskustelemaan, silloin te, kuten\nEurybatos,[10] ette menetelleet valtion hyväksi ettekä myöskään\nkelvollisten kansalaisten tavalla. Mutta näin ei ole asianlaita, ei\nensinkään. Sillä missä tarkoituksessa te tuohon aikaan olisitte\nkutsuneet heidät (helleenit) luoksenne? Rauhanko tähden? Mutta sehän\nkaikilla jo oli. Vai sodanko tähden? Mutta tehän itse neuvottelitte\nrauhasta. Siispä alusta pitäen minä en ollut opastajana enkä syypäänä\nrauhaan, eikä muussakaan, mitä hän on päälleni valehdellut, selvästi\nole vähääkään totta.\n\nTarkatkaa sitten edelleen, mihin toimenpiteisiin kumpikin meistä päätti\nryhtyä, kun valtio oli solminnut rauhan. Sillä siitä myöskin tulette\nnäkemään, kuka Philipposta kaikessa avusti, kuka taas teidän hyväksenne\ntoimi ja koetti valtion etua valvoa. Minähän neuvostossa tein\nehdotuksen, että lähettiläiden pitäisi mitä pikimmin purjehtia niihin\nseutuihin, missä he kuulisivat Philippoksen oleskelevan, ja saada\nhäneltä valallinen vakuutus; mutta nuo esityksestäni huolimatta eivät\npitäneet sitä suotavana. Mitä se merkitsi, oi Ateenan miehet? Sitä\ntulen kohta selostamaan. Philippokselle oli edullista pitkittää aikaa\nvalantekoon niin paljon kuin mahdollista, teille taas sitä jouduttaa\nmitä pikimmin. Minkä tähden? Sen tähden, että te ette ainoastaan siitä\npäivästä, jolloin vannoitte, vaan vieläpä siitä, jolloin toivoitte\nrauhan syntyvän, olitte keskeyttäneet kaikki sotavarustukset, Philippos\ntaas erittäin ajoi tätä asiaa jo kauan sitten, arvellen, kuten totta\nolikin, saavansa varmasti pitää hallussaan kaiken sen, mitä valtiolta\nehtisi riistää ennen valantekoa; sillä eihän kukaan hänen mielestään\nsen takia tulisi rauhaa rikkomaan. (27 §) Kun minä siis, Ateenan\nmiehet, tätä aavistin ja edellytin, tein minä kirjallisen esitykseni\n(purjehtia sinne, missä Philippos oleskeli, ja saada häneltä vala mitä\npikimmin), jotta se tapahtuisi vielä silloin, kun thraakialaisilla,\nteidän sotatovereillanne, oli hallussaan Serreionin, Myrtenonin ja\nErgiskeen seudut,[11] joista tuo nyt vasta pilaa teki,[12] ja ettei\nPhilippos anastettuaan tärkeimmät paikat pääsisi Thraakian\nvallitsijaksi eikä voisi hankittuaan paljon varoja ja sotamiehiä tämän\njälkeen helposti toteuttaa muitakaan hankkeitaan. Tästäpä ehdotuksesta\nhän ei puhu mitään eikä liioin sitä luetuta; kun minä neuvostossa olin\nsitä mieltä, että lähettiläiden tuli päästä kansan puheille, tuo minua\nsiitä nyt soimaa.[13] Mutta mitä minun olisi pitänyt tehdä? Olisiko\npitänyt ehdottaa, ettei päästettäisi puheille heitä, jotka olivat\nsaapuneet, keskustellakseen teidän kanssanne, vai kieltää teatterin\nurakoitsijaa heille osoittamasta kunniapaikkaa? Mutta he olisivat\nistuneet kahden obolin paikalle, jos päätöstä ei olisi tehty.[14]\nOlisiko minun siis pitänyt suojella valtion pieniä etuja, mutta uhrata\nsen koko olemassaolo, kuten nuo ovat tehneet? Ei suinkaan. Otapa siis\nja lue minulle se päätös, jonka tuo on kokonaan sivuuttanut, vaikka\nhyvin tiesi siitä.\n\n    _Päätös_. (29 §) (Mnesipholoksen ollessa arkonttina\n    hekatombaión-kuun[15] 30 p:nä Pandionis-phyyleen päällikkyyden\n    aikana esitti Paiania-kuntaan[16] kuuluva Demosthenes,\n    Demostheneenp., seuraavaa: Kun Philippos oli lähettiläitä\n    lähettänyt rauhasta keskustelemaan ja saanut aikaan yhteisesti\n    hyväksytyn sopimuksen, päätti neuvosto ja Ateenan kansa heti\n    kaikista ateenalaisista valita viisi lähettilästä, jotta\n    ensimmäisessä kansankokouksessa päätetty rauha tulisi\n    lopullisesti voimaansa, valittujen taas tuli viipymättä\n    matkustaa sinne, missä kuulisivat Philippoksen oleskelevan,\n    sekä mitä pikimmin häneltä saada valallinen vakuutus ja\n    myöskin puolestaan antaa se hänelle hänen Ateenan kansan\n    kanssa tekemiensä rauhansopimusten mukaan, ottamalla huomioon\n    myöskin molempien liittolaiset. Lähettiläiksi valittiin\n    Anaflystos-kuntaan kuuluva Eubulos, Kothokidai-kuntaan kuuluva\n    Aiskhines, Ramnus-kuntaan kuuluva Kephisophon, Phlya-kuntaan\n    kuuluva Demokrates sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kleon.)[17]\n\nKun silloin tein tämän ehdotuksen ja pidin silmällä valtion enkä\nPhilippoksen etua, nuo oivalliset[18] lähettiläät taas edellisestä\neivät paljon välittäneet, vaan viipyivät Makedoniassa kokonaista kolme\nkuukautta, kunnes Philippos tuli Thraakiasta, kukistettuaan kaikki,\nvaikka he kymmenessä, vieläpä kolmessa, neljässä päivässä olisivat\nvoineet saapua Hellespontoon sekä pelastaa seudut, otettuaan valan,\nennenkuin hän olisi ehtinyt anastaa ne. Sillä meidän läsnäollessamme\nhän joko ei olisi niihin kajonnut, taikka me emme olisi päästäneet\nhäntä valalle, ja niinpä hän olisi menettänyt rauhan eikä olisi voinut\nsaavuttaa molempia etuja, ei rauhaa eikä maa-alueita.\n\nTämä siis oli ensimmäinen lähetystöä koskeva Philippoksen salajuoni,\nnoiden vääryyttä harrastavien ihmisten lahjonta, jonka johdosta minä\nsekä silloin että nyt ja aina edelleen myönnän olevani noiden sekä\nvihamies että vastustaja. Mutta tarkatkaapa toista heti välittömästi\nseuraavaa, tätä suurempaa ilkityötä. Kun näet Philippos oli rauhan\nvannonut, vallattuaan sitä ennen Thraakian noiden avustaessa, koska\neivät noudattaneet ehdottamaani kansanpäätöstä, osti hän taas nuo\npuolelleen, ettemme[19] ennen lähtisi Makedoniasta, kuin hän oli\nvalmiiksi varustautunut phokilaisia vastaan aikomaansa sotaretkeä\nvarten, jotta te, meidän ilmoittaessamme tänne hänen matkahankkeistaan\nja varustuksistaan, ette lähtisi liikkeelle ja kolmisoutulaivoillanne\npurjehtisi Pylaihin,[20] sulkeaksenne, kuten ennenkin, vuorensolan,\nvaan että hän, teidän kuullessanne tästä meidän ilmoittaessamme, jo\nolisi solan toisella puolen, eikä teillä siis enää olisi mitään\ntekemistä. Vaikka Philippos oli ennättänyt saavuttaa tällaisia etuja,\nhän kuitenkin niin levottomasti pelkäsi yrityksissään epäonnistuvansa,\njos te päättäisitte auttaa phokilaisia ennen heidän häviötään, että hän\npalkkaa tuon hylkiön itselleen, ei yhdessä toisten lähettiläiden\nkanssa, vaan yksinään hänet omasta puolestaan, sellaista teille\nsanomaan ja ilmoittamaan, jonka kautta kaikki menetettiin. Minä vaadin\nja pyydän, oi Ateenan miehet, teitä koko oikeudenkäynnin aikana\nmuistamaan, että jos Aiskhines syytöksissään ei ensinkään olisi\npoikennut alkuperäisestä haasteesta, en minäkään puhuisi mistään\nmuusta, mutta kun hän sen ohella on tehnyt kaikkia mahdollisia\nsyytöksiä ja soimauksia, täytyy minunkin jokaista syytöstä erikseen\npuolustuspuheessani lyhyesti kosketella. Mitä puheita hän sitten piti,\njoiden kautta kaikki menetettiin? Hänen mielestään muka ei saanut\nhätäillä sen johdosta, että Philippos oli kulkenut Pylain vuorensolan\nläpi; kaikki näet tapahtuisi toiveittenne mukaan, jos pysyisitte\nrauhallisina, ja kahden kolmen päivän perästä te muka kuulisitte hänen\nmuuttuneen niiden ystäväksi, joiden luo hän vihollisena oli tullut,\nniiden viholliseksi taas, joiden luo hän ystävänä oli tullut. Sillä\nsanat eivät, hän virkkoi, vahvista ystävyydensiteitä -- hän puhui näet\nsangen ylevästi -- vaan yhteiset edut. Philippokselle ja phokilaisille\nsekä samoin teille kaikille olisi muka hyödyllistä vapautua noista\ntunnottomista ja tukalista theebalaisista. Tätä hänen puhettaan\nmuutamat mielihyvällä kuuntelivat silloisen theebalais-vihan tähden.\nMitä seurasi sitten tämän jälkeen heti siinä tuokiossa? Phokilaiset\nhävisivät ja heidän kaupunkinsa kukistettiin, te taas, vaikka olitte\npysyneet alallanne sekä noudattaneet tuon neuvoja, heti tämän jälkeen\npakenitte kaikkine kampsuinenne maaseudulta,[21] Aiskhines sai rahaa,\nja tämän lisäksi theebalaisiin ja thessalialaisiin kohdistunut viha\nkääntyi Ateenaa vastaan, mutta kaikesta, mitä tapahtunut oli, Philippos\nsai niittää kiitosta. Tämän vakuudeksi lue minulle Kallisteneen esitys\nsekä (37 §) Philippoksen kirje. Näistä molemmista selviää teille\nkaikki. Lue!\n\n    _Päätösehdotus_. (Kun Mnesiphiloksen ollessa arkonttina\n    strategit ja neuvoston valiokunta olivat kokoontuneet neuvoston\n    suostumuksesta maimakterion-kuun 21 p:nä,[22] teki Eteonikoksenp.\n    Phaleronin kuntaan kuuluva Kallisthenes[23] seuraavan esityksen:\n    Älköön kukaan ateenalainen minkään tekosyyn varjolla viettäkö\n    yötään maaseudulla, vaan kaupungissa ja Peiraieuksessa, paitsi\n    niitä, jotka on määrätty varustuksissa vartijoina olemaan.\n    Jokaisen näistä tulee lakkaamatta vartioida hänelle uskottua\n    asemaa, eikä tule poistua päivin eikä öin. Ken tätä esitystä ei\n    noudata, hän tulee syylliseksi valtionkavalluksesta määrättyihin\n    rangaistuksiin, jos jotakin voittamatonta estettä puolestaan ei\n    voi toteennäyttää. Esteen pätevyyden ratkaiskoon komentava\n    sotapäällikkö, valtiontaloudenhoitaja sekä neuvoston sihteeri.\n    Myöskin maaseudulta kaikki tavara on mitä pikimmin pois vietävä,\n    (120 §) stadion päästä kaupunkiin ja Peiraieukseen, 120 stadiota\n    etäämmältä Eleusikseen ja Phyleseen sekä Aphidnaan ja Ramnusiin[24]\n    ja Sunioniin).[25]\n\nNäilläkö toiveilla te rauhan teitte vai tätäkö teille tuo palkkalainen\nlupasi?\n\nLue kirje, jonka Philippos tämän jälkeen lähetti.\n\n    _Kirje_. (Makedonian kuningas Philippos tervehtii Ateenan\n    neuvostoa ja kansaa. Te tiedätte meidän kulkeneen Pylain läpi,\n    kukistaneen Phokiin ja sijoittaneen vartiostoja niihin\n    kaupunkeihin, jotka vapaaehtoisesti meihin liittyivät; ne taas,\n    jotka eivät alistuneet, olemme väkivallalla valloitettuamme\n    hävittäneet ja asukkaat myyneet orjiksi. Kuullessani teidän\n    varustautuvan auttamaan heitä, kirjoitan teille, ettette enemmän\n    näkisi vaivaa noiden tähden; sillä mielestäni se on varsin\n    kohtuutonta menettelyä, jos te rauhan tehtyänne kuitenkin\n    johdatte sotavoimanne minua vastaan, ja näin te toimitte, vaikka\n    phokilaisia ei otettu huomioon meidän yhteisissä sopimuksissamme.\n    Niinpä, jos ette pysy sopimuksissamme, te ette muuta voita kuin\n    etusijan vääryydenteossa.)[26]\n\nTe kuulette, kuinka selvästi hän teille lähettämässään kirjeessä\nesittää ja määrittelee liittolaisilleen:[27] \"Tämän olen tehnyt vastoin\nateenalaisten tahtoa ja heidän mielipahakseen, niin että, jos te,\ntheebalaiset ja thessalialaiset, viisaasti menettelette, te\nviimeksimainittuja pidätte vihollisinanne, minuun taas luotatte\". Tosin\nhän ei käyttänyt näitä sanoja, vaan hänen tarkoituksensa oli kuitenkin\nsiitä huomauttaa. Täten hän siis tämän jälkeen äkkipikaa riisti nuo\npuolelleen, etteivät he ensinkään edeltäpäin nähneet eivätkä\naavistaneet, mitä seurauksia siitä oli, vaan sallivat hänen saada\nkaikki valtaansa; tämän johdosta nuo kurjat saavat kärsiä nykyisiä\nonnettomuuksia. (41 §) Se mies, joka tämän luottamuksen saavuttamiseen\noli hänen avustajansa ja taistelutoverinansa ja joka tänne ilmoitti\nvalheita ja petti teidät, se mies nyt valittaa theebalaisten\nkärsimyksiä ja esittää ne surkeina tapahtumina, hän, joka on syypää\nsekä noihin että phokilaisten onnettomuuksiin ja kaikkeen muuhun, mitä\nhelleenit ovat kärsineet. Onhan luonnollista, että sinä, Aiskhines,\ntapahtumain johdosta olet pahoillasi ja säälit theebalaisia, kun\nsinulla on kiinteimistöjä Boiotiassa sekä viljelet heidän maatansa,\nmutta minä puolestani olen hyvilläni, että näiden onnettomuuksien\ntoimeenpanija niin pian vaati minut itselleen luovutettavaksi.\n\nNiinpä olen kajonnut asioihin, joista todennäköisesti parhaiten heti\nsopii puhua. Palaan takaisin siis todistamaan, miten noiden vääryydet\novat aiheuttaneet nykyiset olot.\n\nKun Philippos oli pettänyt teidät noiden avustaessa, jotka lähetystön\njäseninä olivat myyneet itsensä ja teille valheellisesti kaikki\nilmoittaneet, ja edelleen myöskin nuo onnettomat phokilaiset oli\npetetty ja heidän kaupunkinsa hävitetty, mitäpä sitten tapahtuikaan?\nNuo ilettävät thessalialaiset ja lyhytnäköiset theebalaiset pitivät\nPhilipposta ystävänään, hyväntekijänään sekä pelastajanaan. Hän oli\nheille kaikki kaikessa; eivätkä he ensinkään ottaneet kuullaksensa\nmitään, jos ken jotakin muuta tahtoi heille neuvoa. Te taas olitte\nharmissanne tapahtumien johdosta ja vastenmielisesti säilytitte\nkuitenkin rauhan; sillä ettehän olisi voineet toisin menetellä.\nMyöskään muut helleenit, jotka oli harhaan vedetty ja toiveissaan\npetetty, samoin kuin tekin, eivät rikkoneet rauhaa, ja näin he\nmenettelivät, vaikka heitä vastaan tavallaan jo kauan sitten oli sotaa\nkäyty. Kun näet Philippos kiertomatkallaan kukisti illyrilaiset ja\ntriballilaiset vieläpä muutamia helleeneinkin valtioita ja sai\nhaltuunsa paljon ja suuria sotavoimia, ja kun jotkut eri valtioiden\nkansalaisista, joista tuo on muudan, rauhan suojassa menivät hänen\nluokseen ja lahjottiin, silloin hän oli sotajalalla kaikkien kanssa,\njoita vastaan tuolla tapaa vehkeili. (45 §) Jos te sitä ette\nhuomanneet, se on toinen asia eikä koske minua. Minäpä sen edeltäpäin\nsanoin ja varmasti vakuutin aina sekä teille että siellä, minne minut\nlähetettiin. Valtiot kärsivät siitä, että muutamat valtiollisessa\ntoiminnassaan ja palveluksessaan ottivat vastaan lahjuksia ja olivat\nrahalla vieteltävissä, yksityiset taas sekä suuri yleisö osaksi eivät\naavistaneet tätä, osaksi viehättyivät hetkellisesti suotuisasta\nasemasta ja levollisuudesta, ja kaikki potivat sellaista sairaalloista\nmielikuvitusta, ettei kukaan luullut onnettomuuden ainakaan häntä\nitseään kohtaavan, vaan että muiden ollessa vaarassa oma asema tulisi\nolemaan turvallinen aivan heidän oman mielensä mukaan. Niinpä\ntapahtui, kuten luulen, että yhteinen kansa suuren ja sopimattoman\nkevytmielisyytensä tähden menetti vapautensa, johtajat taas, jotka\narvelivat myyvänsä kaikki, paitsi itseänsä, huomasivatkin ensimmäisinä\nmyyneen itsensä. Sillä lahjoja vastaanottaessaan nimitettiin heitä\nystäviksi ja tuttaviksi, nyt he sitä vastoin saivat kuulla olevansa\nimartelijoita, jumalien vihollisia sekä kaikkea muuta, mikä heihin\nsoveltui. Ei näet kukaan, Ateenan miehet, menetä rahojaan, samalla\npitäen silmällä myöskin pettäjän etuja, eikä enää muissa asioissa käytä\nkavaltajaa neuvonantajanaan, saavutettuaan sen, minkä vuoksi hän hänet\nosti, sillä eihän kukaan siinä tapauksessa olisi petturia onnellisempi.\nNiinpä ei ole asianlaita. Ei ensinkään. Miten sitten? Kun se, joka\ntavoittelee valta-asemaa, on tullut olojen valtijaaksi, hän on myöskin\nniiden herra, jotka häntä siihen ovat avustaneet, ja huomattuaan\nsilloin näiden kelvottomuuden hän nyt vihaa, epäilee ja häpeällisesti\nkohtelee heitä. Harkitkaa seuraavaa. Sillä vaikka näiden tilanteiden\naika onkin ohitse, järkevillä kuitenkin aina on tilaisuutta tarkata\ntosiseikkoja. Niin kauan Lasthenella[28] oli ystävän nimi, kunnes hän\noli kavaltanut Olynthoksen; niin kauan Timolalla, kunnes oli syössyt\ntheebalaiset turmioon; niinikään larissalaisilla Eudikoksella ja\nSimoksella,[29] kunnes olivat saattaneet Thessalian Philippoksen\nvaltaan. Sitten on koko maa tullut täyteen karkoitettuja ja häväistyjä\nsekä kaikkea pahaa kärsiviä. Miten on käynyt sikyonilaisen\nAristratoksen, miten megaralaisen Perilaan? Onhan heidät syrjäytetty?\nTästä myöskin mitä selvimmin ilmenee, että ken suurimmassa määrässä\nkoettaa isänmaataan suojella sekä enimmän tuollaisia ihmisiä vastustaa,\nhänpä, Aiskhines, saa aikaan, että teikäläisillä kavaltajilla ja\npalkkapalvelijoilla on tilaisuus lahjojen vastaanottamiseen, ja että te\nolette hyvinvoipia ja palkattuja näiden monilukuisten täällä\nläsnäolevien ja teidän pyrintöjänne vastustavien avulla, sillä omasta\npuolestanne te jo kauan sitte olisitte syösseet itsenne turmioon.[30]\nVaikka minulla olisikin vielä paljon sanottavaa silloisista\ntoimenpiteistä, arvelen kuitenkin jo puhuneeni enemmän, kuin\ntarpeellista olisi ollut. Siihen tuo on syypää, joka päälleni on\ntahrannut ikäänkuin pohjasakan omasta kelvottomuudestaan sekä\nvääryyksistään, joista minun välttämättä tulee puhdistautua niiden\nedessä, jotka ovat noiden tapahtumain jälkeen eläneet. Tämä on ehkä jo\nikävystyttänyt teitä, jotka hänen lahjottavuudestaan tiesitte,\nennenkuin minä siitä sanaakaan virkkoin. Hän tosin kutsuu sitä\nystävyydeksi ja tuttavuudeksi, sanoopa hän vielä jossakin kohdassa\npuhettaan näin: \"hän joka moittii minua Aleksanterin tuttavuudesta\".\nSinuako Aleksanterin tuttavuudesta? Mistä sen olisit hankkinut taikka\nmiten ansainnut? En Philippoksen tuttavaksi enkä Aleksanterin ystäväksi\nvoi sinua kutsua -- niin pois järjiltäni toki en ole, siinä tapauksessa\nviljanleikkaajia ja ketä muuta palkkalaista tahansa tulisi kutsua\npalkanmaksajain ystäviksi ja tuttaviksi. (Mutta niin ei ole asianlaita;\nei ensinkään; mitenkä sitten?) Päin vastoin minä nimitän sinua, samoin\nkuin kaikki nämä täällä, ensin Philippoksen, sitten Aleksanterin\npalkkalaiseksi. Jos et sitä usko, kysy heiltä; minäpä kuitenkin\nmieluummin sen teen puolestasi. Onko Aiskhines mielestänne, oi Ateenan\nmiehet, Aleksanterin palkkalainen vai tuttava? Sinä kuulet, mitä he\nsanovat.\n\nTahdonpa puolustautua myöskin itse haastetta vastaan sekä tehdä selkoa\ntoimenpiteistäni, jotta Aiskhines, vaikkapa hän sen tietääkin,\nkuitenkin kuulisi, minkä tähden sanon olevani ansiokas saamaan en\nainoastaan minulle jo ennakkopäätöksestä myönnettyjä kunnialahjoja,\nvaan vielä paljoa suurempiakin kuin ne. Ota haaste esille ja lue se.\n\n    _Haaste_. (Kairondoksen arkonttina ollessa elaphebolion-kuun 6\n    p;nä[31] Kotokidai-kuntaan kuuluva Aiskhines, Atrometoksenp.,\n    syytti arkontin luona Anaphlystos-kuntaan kuuluvaa Ktesiphonia\n    Leostheneenp., lainvastaisesta menettelystä, koska hän oli\n    tehnyt lainvastaisen esityksen, että Paiania-kuntaan kuuluva\n    Demosthenes, Demostheneenp., olisi kultaisella kunniaseppeleellä\n    seppelöitävä, ja ilmoitus siitä julistettava teatterissa\n    Dionysoksen suurissa juhlanäytelmissä, uutta murhenäytelmää\n    esitettäessä, että kansa tahtoi kultaisella seppeleellä\n    seppelöidä Paiania-kuntaan kuuluvan Demostheneen, Demostheneenp.,\n    hänen oikeamielisyytensä ja hyväntahtoisuutensa tähden, jota hän\n    aina on osoittanut kaikkia helleenejä sekä Ateenan kansaa kohtaan,\n    kuin myöskin hänen kuntonsa tähden, ja sen tähden että hän aina\n    työssä ja puheessa on tarkoittanut kansan parasta sekä ollut\n    altis tekemään hyvää kaikin voimin, (55 §) minkä kaiken tuo\n    valheellisesti sekä lainvastaisesti on esittänyt, ensiksikin,\n    koska lait eivät salli valtionarkistoon sijoittaa vääriä esityksiä\n    koskevia asiakirjoja, eivätkä toiseksi salli seppelöidä sellaista\n    henkilöä, joka on tilivelvollinen (Demosthenes näet on muurin\n    rakennustyön johtaja sekä teatterirahaston hoitaja), eikä\n    seppelöimistä saisi julistaa teatterissa Dionysoksen\n    juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä, vaan siitä\n    on ilmoitettava neuvoston kokoushuoneessa, jos neuvosto määrää\n    seppelöimisen, jos taas valtio, Pnyksin kukkulalla[32]\n    kansankokouksessa. Rangaistus viisikymmentä talenttia. Haasteen\n    todistajat: Ramnos-kuntaan kuuluva Kephisophon, Kephisophoninp.,\n    sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kleon, Kleoninp.)[33]\n\nNämä siis hänen syytöksensä ovat esitystä vastaan. Niinpä minä alun\npitäen, ottaessani lähtökohdakseni juuri tämän, luulen teille tekeväni\nselväksi, että puolustukseni kauttaaltaan on oikea; sillä noudattamalla\ntällöin juuri valituskirjelmässä käytettyä järjestystä, minä puhun\nkaikissa kohdissa jokaisesta seikasta erikseen vuorollaan enkä jätä\nmitään tahallani mainitsematta. Sen seikan ratkaisu, mikä haasteeseen\nsisältyy, että minä näet työssä ja puheessa aina valvon kansan parasta\nja olen altis kykyni mukaan tekemään hyvää, jonka johdosta saavutan\nkiitosta, mielestäni riippuu julkisesta valtiollisesta toiminnastani.\nSillä tätä tutkittaessa tulee ilmi, onko tuo Ktesiphonin minua koskeva\nesitys ollut todenmukainen ja perusteltu vai silkkaa valhetta. (58 §)\nSekin, ettei hän esittänyt seppelöimistä, \"sitten kuin olisin tilin\ntehnyt\", ja että hän määräsi seppelöimisen teatterissa julistettavaksi,\nsekin arveluni mukaan kuuluu julkiseen toimintaani, katsoen siihen,\nansaitsenko seppelettä ja siitä johtuvaa julkista tiedonantoa kansan\nedessä vai en. Vieläpä mielestäni on viitattava myöskin niihin\nlakeihin, joiden mukaan hän oli oikeutettu tätä esittämään. Siten, oi\nAteenan miehet, olen päättänyt totuuden mukaisesti ja suoraan pitää\npuolustuspuheeni ja käynpä siis käsiksi siihen, mitä olen toimittanut.\nÄlköön kukaan olettako puheeni syrjäyttävän varsinaista syytöstä, jos\nkajoan helleenien ulkoasioihin ja niiden selostukseen. Sillä ken\nmoittii puheenalaisessa esityksessä sitä, että minä sanoin ja töin olen\nparasta tarkoittanut, ja väittää, ettei se ole totta, hänpä on\naiheuttanut sen, että kaikki julkista toimintaani koskevat esitykset\nvälttämättä oleellisesti kuuluvat tähän oikeusjuttuun. Edelleen kun\nvaltionhallinnossa on useita eri suuntia, valitsin minä helleenein\nulkoasioita koskevan alan, joten olen oikeutettu todistusperusteenikin\nsieltä ottamaan.\n\nMitä Philippos ehti itselleen anastaa ja saavuttaa, ennenkuin minä\nesiinnyin valtiomiehenä ja kansanpuhujana, jätän mainitsematta; arvelen\nnäet, ettei tuo ensinkään koske minua. Mutta mitä esteitä hänelle\nkoitui siitä päivästä lähtien, jolloin minä ryhdyin asiain johtoon,\nsitä tulen muistelemaan ja selvittelemään, valaisemalla asiaa sen\nverran, mikä johdatukseksi on tarpeen. (61 §) Suuria etuja, oi Ateenan\nmiehet, Philippoksella oli tarjona. Sillä ei ainoastaan muutamien, vaan\nyleensä kaikkien helleenein kesken oli ilmestynyt niin runsaasti\npettureita sekä lahjottavissa olevia ja jumalain vihaamia ihmisiä,\nettei kukaan koskaan varemmin semmoista muista tapahtuneen. Saatuaan\nnäistä itselleen avustajia ja kätyreitä, hän menetteli siten, että nuo\njo ennestäänkin keskenään huonoissa väleissä olevat eripuraiset\nhelleenit joutuivat yhä ikävämpään asemaan, toiset hän petti, toiset\nlahjoi, toiset taas kaikin tavoin turmeli sekä hajoitti useihin\npuolueisiin, vaikka kaikille olisi ollut vain edullista estää häntä[34]\ntulemasta mahtavammaksi. Kun tilanne oli tällainen, ja kaikki helleenit\nvielä lisäksi eivät mitään tietäneet tuosta uhkaavasta ja kasvavasta\nonnettomuudesta, tulee teidän, Ateenan miehet, harkita, mikä\ntoiminta- ja menettelytapa valtiolla silloin oli valittavana, sekä\nvaatia minulta tilintekoa siitä; sillä minä asetuin silloin\nvaltiohallinnon etunenään. Olisiko valtion pitänyt, oi Aiskhines,\nitseluottamuksestaan ja arvostaan välittämättä yhdessä rintamassa\nthessalialaisten ja dolopilaisten[35] kanssa avustaa Philipposta\nsaamaan helleenit valtaansa sekä näiltä riistämään heidän esi-isiltä\nperimänsä edut ja oikeudet? Vai pitikö sen olla tätä tekemättä (sillä\nolisihan se todellakin ollut kauheata), mutta toiselta puolen\nvälinpitämättömästi nähdä sen tapahtuvan, mitä se huomasi tulossa\nolevan, jos ei kukaan estäisi, ja luonnollisesti aavisti jo kauan\nsitten? Minäpä muuten mielelläni kysyisin siltä, joka kiivaimmin\nmoittii silloisia valtiollisia tapahtumia, mihinkä puolueeseen hän\nolisi tahtonut valtion liittyvän, siihenkö, joka oli syypää helleenein\nonnettomuuksiin ja häpeään, mihin thessalialaiset liittolaisineen\nmahtoivat kuulua, vai siihenkö, joka rauhallisesti salli tämän kaiken\ntapahtua oman yksityisen etunsa toivossa, mihin puolueeseen\narkadialaiset, messeenialaiset sekä argolaiset saattaisi lukea. Mutta\nnäistäpä useat tai oikeammin kaikki ovat huonommin suoriutuneet kuin\nme. Sillä jos Philippos heti voittonsa jälkeen olisi mennyt tiehensä ja\nsitten pysynyt alallaan, ensinkään loukkaamatta ketään sekä omista\nliittolaisistaan että muista helleeneistä, olisi moite ja syytös ollut\npaikallaan niitä vastaan, jotka vastustivat hänen toimiaan. Mutta jos\nhän kaikilta samalla tavalla on riistänyt heidän arvonsa, valtamahtinsa\nsekä vapautensa, vieläpä heidän valtiosääntönsä, mikäli se hänen\nvallassaan oli, olettehan te silloin tehneet kaikista kunniakkaimman\npäätöksen, seurattuanne minun neuvojani?\n\nMutta palaanpa tuohon takaisin. Mitä olisi, Aiskhines, valtion pitänyt\ntehdä, nähdessään Philippoksen tapaisen miehen yrittävän itselleen\nhankkia helleenein herruuden ja yksinvallan? Tai mitä minun olisi\nvaltiomiehenä pitänyt puhua eli esittää Ateenassa (sillä tästähän\nsangen paljon riippuu), minun, joka tiesin, että isänmaa joka hetki\nsiihen päivään saakka, jolloin minä astuin puhujalavalle, aina taisteli\nmaineen ja kunnian ensimmäisistä palkinnoista ja oli enemmän uhrannut\nomaisuutta ja miehiä maineenhalun ja yhteishyvän harrastuksen tähden,\nkuin kaikki muut helleenit omien etujensa tähden, minun, joka toiselta\npuolen näin, että Philippos itse, jota vastaan taistelimme, vallan ja\nherruuden saavuttamiseksi oli menettänyt silmänsä, murtanut solisluunsa\nsekä ruhjonut kätensä ja jalkansa[36] ja vielä lisäksi oli valmis\nuhraamaan ruumiistaan minkä jäsenen tahansa, jonka kohtalo vain\ntahtoisi häneltä riistää, elääkseen jäljellä olevine ruumiinosineen\nkunnialla ja mainehikkaasti. Eikä varmaan kukaan olisi rohjennut\nväittää, että hänessä, joka oli kasvatettu Pellassa,[37] tuolla siihen\naikaan niin vähän tunnetulla, mitättömällä paikkakunnalla, niin suuri\nmielenlujuus olisi syntyperäistä, että hänessä heräisi halu ja\nharrastus tavoittelemaan helleenein yliherruutta, yhtä vähän kuin että\ntoiselta puolen tekään, kaikesta siitä huolimatta, mitä joka päivä\nkuulitte ja näitte esi-isienne mainetekojen muistoja, olisitte niin\nkelvottomia, että vapaaehtoisesti itse tarjoaisitte ja luovuttaisitte\nvapautenne Philippokselle. Ei kukaan olisi sitä väittänyt. Ainoa\nvälttämätön menettely oli siis se, että te oikeuden mukaisesti\nryhdyitte vastustamaan kaikkea, mitä hän vääryydellä oli saanut aikaan.\nTämän te alussa teitte, kuten oikein ja kohtuullista oli, minä taas\ntuota kirjallisesti esitin ja neuvoin siitä ajasta lähtien, jolloin\nryhdyin valtiolliseen toimintaani. Myönnän sen. Vai mitä minun olisi\npitänyt tehdä? Sinultapa tätä kysyn syrjäyttäen kaiken muun,\nAmphipoliin, Pydnan, Potidaian,[38] Halonnesoksen;[39] näitä en\nmuistele yhtäkään. Niinikään Serrionin ja Doriskoksen[40] suhteen\n(70 §) sekä Peparethoksen[41] hävityksestä ja kaikesta muusta\nvääryydestä, mitä valtio sai kärsiä, en tahdo mitään tietää. Kuitenkin\nsinä olet väittänyt, että minä tätä puhuessani herätin vihaa\nateenalaisia vastaan, vaikka tätä koskevat päätökset olivat Eubuloksen,\nAristophonin ja Diopeitheen[42] aiheuttamat eivätkä minun, mikä sinun\npitäisi tietää, sinun, joka niin kevytmielisesti puhut, mitä vain\nmielesi tekee. Näistä seikoista minä en nyt puhu. Mutta kun Philippos\nanasti Euboian ja tahtoi käyttää sitä suojavarustuksena Attikaa\nvastaan, hätyytti Megaraa sekä valloitti lisäksi Oreoksen ja hävitti\nPorthmoksen,[43] ja kun hän määräsi Philistideen Oreoksen,\nKleitarkhoksen Eretrian yksinvaltiaaksi, kukisti Hellespontoksen,\npiiritti Byzantionia ja hävitti toisia helleenein kaupunkeja, toisiin\nsijoitti maanpakolaisia, menettelikö hän väärin, tehdessään kaikkea\ntätä, rikkoiko sopimukset ja riistikö vapauden vai ei? Pitikö jonkun\nhelleeneistä esiintyä vastustamaan häntä hänen tätä tehdessään vai ei?\nMutta jos tämä ei olisi ollut tarpeen, vaan Hellas nähtävästi olisi\njoutunut, kuten sanotaan, mysialaisten saaliiksi,[44] siitä huolimatta,\nettä ateenalaiset vielä elivät ja olivat olemassa, minun puheeni tämän\njohdosta olisi ollut turha, turha myöskin se menettely, jota kaupunki\nminun kehoituksestani noudatti, ja kaikki tehdyt vääryydet ja\nerehdykset tulkoot silloin minun syykseni. Jos taas jonkun piti\nesiintyä tätä vastustamaan, kelläpä muulla kuin Ateenan kansalla se\nvelvollisuus oli, ja silloinhan minä ryhdyin valtiolliseen toimintaani\nja häntä ehkäisemään, nähdessäni hänen tahtovan tehdä orjikseen kaikki\nihmiset, sekä lakkaamatta huomautin ja varoitin, ettei hänen\nsallittaisi tätä toteuttaa.\n\nHän taas, oi Aiskhines, anastettuaan kauppalaivoja[45] varmaan rikkoi\nrauhan eikä kaupunki. Ota esille päätökset sekä Philippoksen kirje ja\nlue järjestään. Sillä niistä käy selville, mihin kukin on syypää.\n\n    _Päätös_. (Neokleen ollessa arkonttina, boedromion-kuulla,[46]\n    pidettiin strategein[47] kutsusta kansankokous, ja silloin\n    kyprolainen Eubulos, Mnesitheoksenp., esitti seuraavaa: Koska\n    strategit kansankokouksessa ovat ilmoittaneet, että Philippoksen\n    sotapäällikkö Amyntas oli Makedoniaan vienyt maihin ja siellä\n    vartioituna pidätti laivanpäällikön Leodamaan sekä kaksikymmentä\n    hänen mukanaan seurannutta laivaa, joiden tuli olla\n    Hellespontokseen toimitettavan viljalähetyksen turvasaattona,\n    piti prytanein ja strategein huolehtia, että neuvosto kutsuttaisiin\n    kokoon ja valittaisiin lähettiläitä, jotka menisivät Philippoksen\n    luo ja neuvottelisivat hänen kanssaan laivanpäällikön ja laivojen\n    sekä sotamiesten luovuttamisesta. Jos Amyntas oli tehnyt sen\n    tietämättömyydestä, kansa ei syyttäisi häntä mistään. Jos hän taas\n    oli tavannut Leodamaan rikkovan hänelle määrättyjä ohjeita, niin\n    ateenalaiset, tutkittuaan asiaa, tulisivat rankaisemaan häntä\n    rikoksen laadun mukaan. Mutta jos kummassakaan tapauksessa ei\n    mitään vääryyttä ole ollut, vaan joko lähettäjä t. lähetetty\n    omasta aloitteestaan on ymmärtämättömästi menetellyt, tulee\n    siitäkin ilmoittaa, jotta kansa saatuaan tiedon asiasta\n    neuvottelisi, mitä olisi tehtävä.)[48]\n\n(75 §) Tämän päätöksenhän Eubulos aiheutti, enkä minä, sitä seuraavan\nAristophon, seuraavan Hegesippos, Aristophon, Philokrates, edelleen\nmuut päätökset Kephisophon ynnä kaikki muut.[49] Minä näiden suhteen en\ntoiminut mitään. Lue!\n\n    _Päätös_. (Neokleen arkonttina ollessa, boedromion-kuun viime\n    päivänä kun prytanit ja strategit neuvoston suostumuksesta olivat\n    itselleen esityttäneet kansankokouksen päätökset, he tulivat\n    neuvotteluissaan siihen tulokseen, että kansa oli päättänyt valita\n    lähettiläitä Philippoksen luo toimittamaan takaisin laivat ja antaa\n    heille kansankokouksen päätöksen mukaisia ohjeita. Valittiin\n    seuraavat henkilöt: Anaphlystos-kuntaan kuuluva Kephisophon,\n    Kleoninp., Anagyros-kuntaan kuuluva Demokritos, Demophoninp.,\n    Kothokidai-kuntaan kuuluva Polykritos, Apemantoksenp. Prytanit\n    kuuluivat Hippothontis-phyleeseen. Kollytos-kuntaan kuuluva\n    Aristophon esimiehenä johti puhetta.)[50]\n\n(76 §) Kuten minä nyt vetoan näihin päätöksiin, osoita sinäkin,\nAiskhines, minkä esittämäni päätöksen nojalla minä olen syypää sotaan.\nMutta sitäpä sinä et voi tehdä; sillä jos sinulla siihen olisi ollut\ntilaisuutta, olisit sellaisen päätöksen ennen muuta esiin tuonut. Eipä\nedes Philipposkaan minua ensinkään syytä sodasta, vaan siitä hän soimaa\nmuita. Lue Philippoksen oma kirje!\n\n    _Kirje_. (Makedonialaisten kuningas Philippos tervehtii\n    ateenalaisten neuvostoa ja kansaa. Teidän lähettiläänne\n    Kephisophon ja Demokritos sekä Polykritos saavuttuaan luokseni\n    ovat neuvotelleet niiden laivain luovuttamisesta, joita johti\n    Laomedon. Kauttaaltaan näytätte minusta olevan erittäin\n    herkkäuskoisia, jos arvelette minulta jääneen huomaamatta,\n    että nuo laivat vain tekosyyn varjolla lähetettiin turvasaatoksi\n    viljalähetykselle Hellespontoksesta Lemnokseen, mutta tosioloisesti\n    avustamaan minun piirittämiäni selymbrianilaisia,[51] vaikka niitä\n    ei oltu otettu huomioon meidän välillämme yhteisesti solmitussa\n    ystävällisessä liittosopimuksessa. Ja tämän olivat ilman Ateenan\n    kansan myötävaikutusta laivanpäällikölle antaneet toimeksi muutamat\n    arkontit ja muut yksityiset henkilöt, jotka kaikella tavalla\n    tahtoivat, että kansa lakkaisi osoittamasta minulle ystävyyttä ja\n    ryhtyisi sotaan, sekä paljoa mieluummin pitivät tämän toteutumista\n    kunnianasianaan kuin selymbrianilaisten auttamista. He myöskin\n    olettavat, että tämmöinen menettely tuottaisi heille etuja. Mutta\n    minusta tämä ei näytä hyödyttävän teitä eikä minua. Sen tähden\n    lähetän teille takaisin luokseni saapuneet laivat, ja vastaisen\n    varalta, jos ette salli päälliköittenne ilkeämielisesti\n    politikoida, vaan rankaisette heitä, koetan minäkin tunnollisesti\n    säilyttää rauhan. Jääkää hyvästi.)[52]\n\nTässä hän ei missään ole Demosthenesta maininnut eikä mitään syytöstä\nminun suhteeni tehnyt. Minkä tähden hän sitten moittiessaan muita ei\nmuistellut minun toimiani? Sen tähden, että hän olisi mieleen\npalauttanut omat pahat tekonsa, jos olisi jotakin minusta maininnut.\nSillä niihin minä kävin käsiksi ja kohdistin vastustukseni. Niinpä\nensiksi ehdotin lähetystön toimitettavaksi Peloponneesokseen, niin pian\nkuin hän oli ohi pujahtanut Peloponneesokseen, ja Euboiaan, kun hän\nEuboiaa hätyytti, samoin Oreokseen, ja niinikään ehdotin Eretriaan\nsotaretkeä enkä lähetystöä, kun hän oli yksinvaltiaita määrännyt niihin\nkaupunkeihin. Tämän jälkeen toimitin kaikki ne sotaväenlähetykset,\njoiden avulla Kherronesos ja Byzantion sekä kaikki liittolaiset\nvapautettiin. Sen tähden teidän osaksenne tuli mitä ihanimpia\npalkintoja, ylistystä, kunniaa, mainetta, seppeleitä ja kiitosta niiden\npuolelta, jotka olivat hyvää saaneet nauttia. Ne loukatuista, jotka\nsilloin teihin luottivat, pelastuivat, ne taas, jotka eivät välittäneet\nsiitä, mitä te niin usein edeltäpäin kehoititte heitä tarkkaamaan,\ntulivat vakuutetuiksi siitä, että te ette ainoastaan olleet\nhyvänsuopeita heitä kohtaan, vaan myöskin ymmärtäväisiä ja\nkaukonäköisiä ihmisiä. Kaikki näet tapahtui, mitä te ennustitte. Ei\nkukaan ole tietämättä, kaikista vähimmin sinä, että Philistides jakeli\npaljon rahaakin, omistaakseen Oreoksen, paljon Kleitarkhos,\nomistaakseen Eretrian, paljonpa itse Philipposkin, jotta hän saisi\npitää hallussaan nuo tukikohdat teitä vastaan ja ettei häntä mitenkään\nmuista toimistaan syytettäisi eikä kukaan tarkastelisi, mitä vääryyttä\nhän teki. (82 §) Nuo Kleitarkhoksen ja Philistideen lähettiläät, jotka\nsilloin tänne saapuivat, vierailivat sinun luonasi, Aiskhines, ja sinä\nkestitsit heitä. Ne, jotka valtio karkoitti pois, koska he olivat\nvihollisia eivätkä puhuneet sitä, mikä oli oikein ja sopivaa, olivat\nystäviäsi. Niinpä ei mitään tällaista (minun lahjomistani) tapahtunut,\nvaikka sinä minua parjaat ja sanot minun olevan ääneti saadessani\nrahaa, huutavan taas menettäessäni sitä. Sinä kylläkään et niin\nmenettele, vaan huudat omistaessasi rahaa etkä lakkaa koskaan, jos\neivät nämä sinua saa vaikenemaan tuomittuaan tänään sinut menettäneeksi\nkansalaisoikeutesi. (83 §) Kun te silloin olitte seppelöineet minut ja\nAristonikos oli sen ehdottanut sanasta sanaan, kuten Ktesiphon nyt, ja\nseppelöiminen oli teatterissa julki kuulutettu, ja minun osakseni siis\ntulee nyt jo toistamiseen tällainen kuuluttaminen, sinä, Aiskhines, et\nmitään vastaan väittänyt, vaikka olit saapuvilla, etkä ehdotuksen\ntekijään nähden mitään valittanut. Otapa ja lue minulle tämäkin päätös!\n\n    (84 §) _Päätös_. (Khairondoksen, Hegemoninp., ollessa arkonttina,\n    gamelion-kuun[53] 24 p:nä, jolloin Leontis-phylee johti\n    valtionhallitusta, Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos esitti\n    seuraavaa: Koska Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes,\n    Demostheneenp., Ateenan kansalle ja useille liittolaisille jo\n    ennen on osoittanut paljon ja suuria hyviätöitä ja myöskin tätä\n    nykyä heitä auttanut ehdottamillaan päätöksillä sekä vapauttanut\n    muutamia Euboian kaupunkeja ja lakkaamatta on osoittanut\n    hyväntahtoisuuttaan Ateenan kansalle sekä puhuu ja toimii kaikin\n    voimin niin hyvin itse ateenalaisten kuin muiden helleenein\n    hyväksi, Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt jakaa erityisen\n    kunnianosoituksen Paiania-kuntaan kuuluvalle Demostheneelle,\n    Demostheneenp.:lle, seppelöidä hänet kultaisella kunniaseppeleellä\n    ja sen julki kuuluttaa teatterissa, uutta murhenäytelmää\n    esitettäessä, ja seppelöimisen kuuluttaminen on annettu toimeksi\n    hallintoa pitävälle phyleelle sekä kilpatuomarille. Esitti\n    Phrearroi-kuntaan kuuluva Aristonikos.)[54]\n\nOnko teissä ketään, joka tietäisi valtion kärsineen häpeää tuon\npäätöksen johdosta tai joutuneen ivan esineeksi, minkä tuo nyt\nvälttämättä sanoo tapahtuvan, jos minut seppelöidään? Jokainen\ntoimenpide, kun se vielä tuoreeltaan on kaikkein nähtävissä, saa\nansaitun palkkionsa: yleisen tunnustuksen, jos se on oivallinen,\nrangaistuksen taas päinvastaisessa tapauksessa. Kaikki tietävät, että\nminä silloin sain osakseni kiitosta, en moitetta enkä rangaistusta.\n\nSiis aina noihin aikoihin saakka minun vaikutukseni valtion hyväksi\njoka suhteessa on ollut mitä parhain, kuten yksimielisesti myönnettiin,\nkoska suullisesti ja kirjallisesti ajamani asia neuvotteluissanne\nvoitti sekä ehdotukseni toteutuivat, ja koska näistä edelleen\nvaltiolle, minulle ja teille kaikille aiheutui kunniaseppeleitä,\njumalille taas uhrimenoja ja juhlakulkueita teidän puoleltanne,\ntunnustukseksi nauttimistanne hyvistä töistä.\n\nKun te siis Philippoksen Euboiasta karkoititte laivoillanne, minä --\nvaikkapa joku tästä pakahtuisikin -- valtiotaidolla ja päätöksilläni,\netsi hän toisen keinon hätyyttääkseen kaupunkiamme. Nähdessään, että me\nkaikista kansoista enimmän olimme riippuvaiset viljavarain tuonnista,\nhän tahtoi päästä vallitsemaan viljankuljetusta. Niinpä purjehdittuaan\nThraakiaan hän vaati ensin byzantionilaisia, jotka olivat hänen\nliittolaisiaan, yhtymään sotaan teitä vastaan, mutta kun he eivät\nsiihen suostuneet, vaan kielsivät, kuten totta olikin, sellaisilla\nehdoilla ryhtyneensä aseliittoon, hän alkoi piirittää kaupunkia\nluotuaan suojavarustuksia ja sijoitettuaan sotakoneitaan sitä vastaan.\nMitä teidän näissä oloissa olisi pitänyt tehdä, jätän kysymättä (sillä\nse on kaikille selvä). Mutta kuka silloin auttoi byzantionilaisia ja\npelasti heidät? Kuka esti Hellespontoksen menettämistä noina aikoina?\nTe, Ateenan miehet. Kun mainitsen teidät, tarkoitan valtiota. Kuka\npuhui, kirjoitti ja toimi valtion hyväksi sekä perin säästämättä\nitseään antautui ajamaan näitä asioita? Se olin minä. Kuinka suurta\nhyötyä tästä taas oli kaikille, sitä minun suullisesti ei enää tarvitse\nselvittää, vaan tosioloisesti olette sen saaneet kokea. Sillä silloin\npuhjennut sota, puhumatta siitä kunniasta ja maineesta, minkä se\ntuotti, salli teidän elää elintarpeisiin nähden paljoa rikkaammissa ja\nhelppohintaisemmissa oloissa kuin rauhan vallitessa, jota nuo kunnon\nmiehet vastoin isänmaan etuja säilyttivät tulevaisten toiveittensa\ntähden. Pettäkööt nämä heidät ja saakoot he osansa siitä, mitä te,\njotka parasta toivoitte, jumalilta rukoilitte, mutta älkööt puolestaan\nsaattako teitä siihen tilanteeseen, mikä heidän tarkoituksensa oli. Lue\nnoille sekä byzantionilaisten että perinthiläisten[55] päätökset\nkunniaseppeleistä, joilla he näiden tapahtumain johdosta kaupunkimme\nkaunistivat.\n\n    _Byzantionilaisten päätös_. (Hieromneemooni[56] Bosporikhoksen\n    ollessa esimiehenä Damagetos, saatuaan neuvostolta puhevuoron,\n    lausui kansankokouksessa seuraavaa: Kun Ateenan kansa kuluneina\n    aikoina aina on ollut hyväntahtoinen ja tehnyt suuria palveluksia\n    byzantionilaisille ja heidän liittolaisilleen sekä heimolaisilleen\n    perinthilaisille, ja myöskin nykyisenä aikana, kun makedonialainen\n    Philippos sodalla ahdisti maata ja kaupunkia, karkoittaakseen\n    byzantionilaiset ja perinthiläiset heidän asuinpaikoiltaan sekä\n    polttaakseen ja hävittääkseen sen, on tullut heidän avukseen 120\n    laivalla, mukanaan viljavaroja, sota-aseita ja raskasaseista\n    sotaväkeä, ja siten pelastanut heidät suurista vaaroista sekä\n    entiselleen palauttanut isänmaan valtiosäännön ja lait sekä haudat,\n    byzantionilaisten ja perinthiläisten kansalaiset ovat päättäneet\n    myöntää ateenalaisille naima- ja kansalaisoikeuden, maanomistus- ja\n    asumaoikeuden, kunniasijan julkisissa kilpailuissa, pääsyn\n    neuvostoon ja kansankokoukseen, toimitettuaan sitä ennen uhrimenot,\n    sekä niille, jotka tahtovat kaupungissa asua, täyden vapauden\n    valtion rasituksista. Sitä paitsi on päätetty pystyttää\n    Bosporoksen rannalle kolme 16 jalan korkuista patsasta, mitkä\n    esittävät byzantionilaisten ja perinthiläisten kansan seppelöivän\n    Ateenan kansaa; edelleen, että lähetettäisiin juhlalähetystöjä\n    Hellaan juhlakokouksiin, isthmialaisiin, nemealaisiin,\n    olympialaisiin ja pythialaisiin, sekä julki kuuluttaa miten me\n    seppelöimme Ateenan kansan, jotta kaikki helleenit saisivat\n    tietää ateenalaisten mielenjalouden sekä byzantionilaisten ja\n    perinthiläisten kiitollisuuden.)[57]\n\nLue myöskin Kherroneesoksen asukkaiden päätökset seppelöimisestä.\n\n    _Kherroneesolaisten päätös_. (Ne kherroneesolaiset, joiden\n    kotipaikkana on Sestos, Eleus, Madytos, Alopekonnesos,[58]\n    seppelöivät Ateenan neuvoston ja kansan kultaisella seppeleellä,\n    joka on 60 talentin arvoinen, sekä perustavat templin\n    kiitollisuuden jumalattarelle ja Ateenan kansalle, joka\n    kherroneesolaisille on tehnyt kaikkein suurimpia hyviä töitä,\n    vapauttamalla heidät Philippoksen vallasta ja antamalla heille\n    takaisin isänmaansa, lakinsa, vapautensa, pyhättönsä. Myöskin\n    tämän jälkeen he lakkaamatta ovat kiitollisia ja tekevät hyvää\n    voimiensa mukaan. Tämä päätettiin yhteisessä neuvostossa.)[59]\n\nNiinpä minun huolenpitoni ja valtiotaitoni avulla ei ainoastaan\nKherroneesos ja Byzantion pelastunut, Hellespontos estetty joutumasta\nPhilippoksen valtaan, ja kaupunkimme tämän johdosta niittänyt kunniaa,\nvaan myöskin kaikille ihmisille tuli selväksi valtiomme jalomielisyys\nsekä Philippoksen kelvottomuus. Sillä kaikki näkivät, että hän piiritti\nbyzantionilaisia, vaikka oli heidän asetoverinsa. Mikäpä voi olla tätä\nhäpeällisempää ja törkeämpää? Te taas, joilla nähtävästi olisi ollut\npaljon ja oikeutettua aihetta moittia heitä, siihen nähden miten he\nentisinä aikoina olivat teitä kohtaan ymmärtämättömästi menetelleet,\nette ainoastaan olleet muistelematta entisiä pahoja tekoja ettekä\nhylänneet vääryyttä kärsiviä, vaan esiinnyitte pelastajinakin, josta\nkunniaa ja hyväntahtoisuutta saitte kaikilta. Myöskin kaikki tietävät,\nettä te olette seppelöineet useita valtiomiehiä. Mutta tuskinpa kukaan\nvoisi mainita toista valtiomiestä ja puhujaa, paitsi minua, jonka\ntoimesta valtio on seppelöity.\n\n(95 §) Puhuakseni edelleen myöskin siitä, miten Aiskhines on soimannut\neuboialaisia ja byzantionilaisia, palauttaessaan teidän muistoonne,\nmitä ikävää he mahdollisesti olivat teille aiheuttaneet, tahdon\nhuomauttaa, että tuo oli väärää ilmiantoa ei ainoastaan sen tähden,\nettä se oli valetta, sillä siitähän itse varmaan olette vakuutettuja,\nvaan myöskin sen tähden, että siinäkin tapauksessa, jos tuo olisi ollut\ntottakin, ainoastaan minun valtiollinen toimintani olisi ollut\nhyödyllinen.\n\nVielä tahdon mainita jonkun esimerkin teidän oivallisista töistänne\nvaltion hyväksi ja teen sen aivan lyhyesti. Sillä niin hyvin yksityisen\nhenkilön kuin valtion tulee kauttaaltaan koettaa suunnitella tehtävänsä\naina parhaimpien tarjona olevien esikuvien mukaan. Niinpä te, Ateenan\nmiehet, silloin kun lakedaimonilaiset maalla ja merellä vallitsivat ja\npitivät hallussaan käskynhaltijoineen ja varusväkineen Attikan\nympäristöä, Euboiaa, Tanagraa, koko Boiotiaa, Megaraa, Aiginaa, Keosta\nsekä muita saaria, marssitte Haliartokseen, vaikka kaupungilla ei ollut\nlaivoja eikä muureja, ja palasitte muutamia päiviä myöhemmin takaisin\nKorinthokseen,[60] vaikka silloisilla ateenalaisilla olisi ollut paljon\naihetta muistella, miten korinthilaiset ja theebalaiset Dekeleian\nsodassa heitä loukkasivat.[61] Mutta tätäpä he eivät tehneet, eivät\nsuinkaan. Molemmissa tapauksissa he silloin eivät kuitenkaan toimineet\nhyvien tekojen vaikutuksesta eivätkä toiselta puolen olleet huomaamatta\nvaaroja. Tämänpä tähden he eivät hylänneet niitä, jotka pakenivat\nheidän turviinsa, vaan kunnian ja maineen vuoksi tahtoivat antautua\nvaaroihin, neuvotellen keskenään oikein ja jalomielisesti. Sillä\nkuolema on jokaisen ihmisen elämän loppu, koettakoonpa hän sitte miten\ntahansa kammioonsa sulkeutua ja itseään suojella. Kunnon miesten tulee\naina tavoitella kaikkea kaunista ja, hyvä toivo kilpenään, ylevästi\nkärsiä, mitä jumala suoneekin. Näin tekivät teidän esi-isänne, näin\nvanhemmat teistä, vaikka lakedaimonilaiset eivät olleetkaan heidän\nystäviään eivätkä hyväntekijöitään, vaan olivat paljon ja suuresti\nheidän kaupungilleen vääryyttä tehneet. Siitä huolimatta ateenalaiset\ntahtoivat estää theebalaisia, pelkäämättä heidän silloista\nmahtavuuttaan ja mainettaan, kun nämä Leuktran[62] voittonsa jälkeen\nyrittivät surmata heidät. Ateenalaiset eivät tahtoneet harkita, mitä ne\nihmiset olivat tehneet, joiden puolesta he antautuivat vaaraan. Juuri\ntällä te kaikille helleeneille osoititte, että te siirrätte toiseen\ntilaisuuteen vaikka mistä rikoksesta tahansa teille tulevan hyvityksen,\nja että jos taas joku vaara uhkaa muiden menestystä ja vapautta, te\nette muistele näiden pahoja töitä ettekä kaunaa mielessänne kanna. Eikä\ntämä ole ainoa tilaisuus, jolloin näin olette käyttäytyneet. Kun\ntheebalaiset uudestaan tahtoivat anastaa Euboian, te, muistelematta\nmitä vääryyttä Themison ja Theodoros teille olivat tehneet Oropokseen\nnähden, ette sitä sallineet, vaan autoitte näitäkin,[63] silloin ensi\nkerran kolmen hierarkin tehdessä kaupungille palvelustaan\nvapaaehtoisesti, joiden joukossa minäkin olin.[64] Mutta näistä\nasioista puhun myöhemmin. Tosin käyttäydyitte oivallisesti\npelastaessanne saaren, mutta paljoa oivallisempaa oli, että te\nluovutitte noille, jotka olivat teitä vastaan rikkoneet, rehellisesti\nkaikki takaisin, vaikka olitte päässeet vallitsemaan sekä heitä\nitseänsä että heidän kaupunkiansa, ensinkään välittämättä kärsimistänne\nvääryyksistä, milloin vain teidän apuanne luottamuksella oli pyydetty.\nLukemattomat toiset tapaukset, jotka voisin luetella, jätän\nmainitsematta, meritaistelut ja muut sekä entiset että teidän omat\nsotaretkenne, mitkä kaikki helleenein vapauden ja pelastuksen tähden\nvaltio on suorittanut.\n\n(101 §) Kun olen nähnyt kaupungin näin monessa ja tärkeässä tapauksessa\ntahtovan taistella toisten kansain etujen puolesta, mitäpä olisikaan\nminun pitänyt kehoittaa tai neuvoa silloin tekemään, kun neuvottelu\ntavallaan koski kansalaisia itseään? Tietysti minun, jumalan nimessä,\nolisi pitänyt muistella niiden pahoja tekoja, jotka tahtoivat pelastua,\nja etsiä tekosyitä, joiden perustuksella me jättäisimme heidät kaikki\ntuhottaviksi. Olisihan jokainen voinut täydellä syyllä surmata minut,\njos olisin yrittänyt puheellani edes vähänkään tahraamaan kaupungin\nsilloin nauttimaa hyvää mainetta. Sillä te ette olisi semmoiseen tekoon\nryhtyneet, sen tiedän tarkoin. Jos näet olisitte tahtoneet, mikäpä\nolisi ollut esteenä? Olihan teillä vapaat kädet? Olisivathan nämä\nolleet valmiit teitä neuvomaan siihen?\n\n(102 §) Tahdonpa palata uudestaan siihen, mitä minä heti tämän jälkeen\nvaltiollisella alalla toimin. Samalla tarkatkaa tässä jälleen, mikä\nvaltiolle oli edullisinta. Kun näet huomasin, oi Ateenan miehet, että\nmeidän meriasiamme olivat joutuneet hunningolle, ja rikkaat olivat\nmelkein jättäneet suorittamatta pienetkin maksunsa, jotavastoin\nkeskisäätyyn kuuluvat ja köyhät kansalaiset taas olivat menettäneet\nsenkin mitä omistivat, ja vielä lisäksi valtio tämän johdosta oli ollut\nhyväkseen käyttämättä edullisia tilaisuuksia, esitin lakiehdotuksen,\njonka mukaan pakotin edelliset noudattamaan oikeutta, jälkimmäiset taas\nvapautin kärsimästä vääryyttä, sekä sain aikaan, että valtio oikealla\najalla oli varustautunut, mikä oli tärkeintä. Tämän johdosta syytettynä\nminä esiinnyin oikeudessa teidän edessänne ja vapautettiin kanteesta,\neikä syyttäjä saanut vaadittua äänimäärää.[65] Kuinkahan paljon\narvelette summoriain esimiesten[66] taikka toisen ja kolmannen\nvarallisuusluokan minulle halunneen maksaa, jotta en ensinkään olisi\ntätä lakiehdotusta tehnyt, taikka että ainakin syytevalaa\nvannottaessa[67] olisin sallinut sen raueta? Niin paljon, että minua\nhävettää siitä teille, oi Ateenan miehet, puhua. Tämän he täydellä\nsyyllä tekivätkin. Sillä entisten lakien mukaan he suorittivat maksunsa\naina osuuskunnittain, johon kuului 16 henkeä ja silloin heillä\nitsellään oli pieniä taikka ei minkäänlaisia kustannuksia, mutta köyhiä\nkansalaisia sitävastoin he nylkivät. Minun lakiesitykseni mukaan taas\njokaisen tuli suorittaa maksunsa omaisuutensa mukaan, ja niinpä silloin\nesiintyi kahden laivan trierarkkina se, joka tätä ennen 16:nnella\nosalla oli ottanut osaa yhden kustannukseen. Eivätkä he enää\nnimittäneet itseänsä trierarkeiksi, vaan veroamaksaviksi. Jotta tämä\nolisi rauennut siksensä, eikä heidän olisi tarvinnut täyttää\nvelvollisuuttaan, olisivat he olleet valmiit antamaan mitä tahansa.\nLuepa ensin minulle tuo päätös, jonka tähden jouduin syytteenalaiseksi,\nsitte luettelot, toinen edellisen lain, toinen minun ehdottamani lain\nmukaan. Lue!\n\n    _Päätös_. (Polykleoksen ollessa arkonttina, boedromion-kuun[68]\n    16:na p:nä Hippothontis-phyleen pitäessä valtion hallintoa,\n    Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., esitti\n    uuden trierarkkeja koskevan lakiehdotuksen entisen lain asemesta,\n    joka määräsi trierarkkein suoritettavat verot. Neuvosto ja kansa\n    hyväksyivät sen noudatettavaksi. Phylen-kuntaan kuuluva Patrokles\n    nosti kanteen Demosthenesta vastaan lainvastaisesta menettelystä,\n    ja kun hän ei saavuttanut laillista äänimäärää, hän maksoi\n    500[69] drakmaa.)[70]\n\nLue myöskin tuo kaunis luettelo!\n\n    _Luettelo_. (Trierarkeiksi määrätään joka 16:s henkilö\n    veroamaksavista yhdyskunnista, 25:stä 40:een ikävuoteen\n    saakka, varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa, kukin suorittaen\n    yhtä suuren osan menoista.)[71]\n\nOtapa esille, verrataksesi tähän, minun lakini mukainen luettelo!\n\n    _Luettelo_. (Trierarkeiksi valitaan jokainen, jonka omaisuus on\n    arvioitu 10:ksi talentiksi,[72] varustamaan yhtä kolmisoutulaivaa.\n    Jos omaisuus on arvioitu suuremmaksi, olkoon suoritus suhteellinen\n    korkeintaan kolmea laivaa ja yhtä varalaivaa varten. Saman\n    laskuperusteen mukaan muodostakoot 10 talentin veroyhdyskuntia ne,\n    joiden omaisuus ei nouse tähän määrään.)[73]\n\nArveletteko todellakin minun vähän auttaneen köyhiä, tai rikkaiden\npäässeen pienellä maksulla, tarvitsematta täyttää velvollisuuttaan?\nEnkä ole ylpeä ainoastaan sen tähden, etten sallinut tämän asian raueta\nsikseen, ja että syytettynä pääsin vapaaksi, vaan siitäkin, että esitin\nhyödyllisen lain, joka myöskin käytännössä on koetuksen kestänyt. Koko\nsodan aikana, jolloin minun lakini mukaan laivaretkiä pantiin toimeen,\nei yksikään trierarkki rukoillut suojelustanne kärsimänsä vääryyden\ntähden, ei yksikään etsinyt turvapaikkaa Munikhiassa,[74] eivät ketään\nlaivavarustuksen esimiehet[75] vanginneet, ei yhtään merellä anastettua\nkolmisoutulaivaa mennyt valtiolta hukkaan, eikä jäänyt tänne yhtään,\njoka ei olisi voinut lähteä purjehtimaan. Mutta entisten lakien\nvoimassa ollessa kaikkea tätä tapahtui. Syynä siihen oli se, että\nköyhien piti suorittaa yleisiä maksuja. Tämä taas usein heille oli\nmahdotonta. Minä sen sijaan laivavarustuksen siirsin köyhiltä\nvarallisille. Kaikki silloin tapahtui, kuten pitikin. Myöskin juuri\nsiitä ansaitsen kiitosta, että koko suunnittelemani valtiollinen\ntoiminta valtiolle on tuottanut kunniaa, mainetta ja mahtavuutta.\nVihamielistä, katkeraa ja pahansuopaa toimintani ei koskaan ole ollut\neikä liioin kelvotonta eikä valtiolle arvotonta.\n\n(109 §) Sekä kaupunkia erittäin että kreikkalaisia yleensä koskevassa\npolitiikassani olen noudattanut samaa periaatetta, kuten seuraavasta\nilmenee. Sillä sisäisissä asioissa en ole pitänyt rikkaiden suosiota\ntärkeämpänä yleisen kansan oikeuksia enkä taas Kreikan ulkoasioissa\nmieltynyt enemmän Philippoksen lahjoihin ja ystävyyteen kuin siihen,\nmikä yhteisesti kaikille helleeneille oli edullista.\n\n(110 §) Mutta arvelenpa, että minun vielä on puhuminen julkisesta\ntiedonannosta sekä tilivelvollisuudesta. Sillä edellisestä esityksestä\nluulen käyneen selville, että olen parasta koettanut saada aikaan ja\nettä olen ollut teille hyväntahtoinen sekä valmis hyvää tekemään.\nKuitenkin vielä jätän mainitsematta pääkohdat valtiollisesta\ntoiminnastani ja vaikutuksestani, koska oletan, että minun ensin\njärjestään tulee puolustautua itse lainvastaisuuden syytteestä, ja kun\nedelleen olen vakuutettu siitä että jokainen teistä muutenkin on\ntietoinen valtiollisista toimistani, vaikka niistä en mitään\npuhuisikaan.\n\n(111 §) Niitä puheita, joita tämä piti, aivan sekoittaen kaikki, mikä\nkoski oheenliitettyjä lakimääräyksiä, en totta tosiaan luule teidän\nymmärtävän, yhtä vähän kuin minäkään useita niistä voin käsittää.\nLyhyesti ja suoraan tulen selvittämään oikeusperusteet. Kaukana siitä,\nettä väittäisin olevani vapaa tilivelvollisuudesta, jota tuo äsken\npanetellen koetti minua vastaan todistaa, myönnän päinvastoin koko\nelämäni ajan olevani vastuunalainen siitä, mitä olen teidän hyväksenne\njoko yrittänyt tahi valtiomiehenä toimittanut. Mutta siitä, mitä omista\nvaroistani vapaaehtoisesti olen kansalle antanut, en päivääkään myönnä\nolevani tilivelvollinen (kuuletko, Aiskhines?), samoin kuin ei kukaan\nmuukaan siinä asemassa olisi, kuulukoonpa sitten vaikka arkonttein\n9-miehiseen virkakuntaan.[76] Onko olemassa lakia, joka olisi niin\nvääryyttä puoltava ja epäinhimillinen, että, puhumattakaan kaiken\nkiitoksen riistämisestä siltä, joka omilla varoillaan on tehnyt\nihmisystävällisen ja anteliaan teon, se tämän jättäisi ilmiantajain\nhuostaan ja määräisi näiden tarkastamaan tiliä siitä, mitä hän on\nantanut? Ei sellaista lakia ole ainoatakaan. Mutta jos tuo väittää\nolevan, osoittakoon sen, minä puolestani tyydyn kohtalooni ja vaikenen.\nSepä kuitenkaan ei ole mahdollista, Ateenan miehet, vaan väärin hän\nilmiantoi minun jaelleen rahoja näytelmärahaston esimiehenä,\nväittäessään: \"hän on ylistänyt tuota tilivelvollista\". Eipä ensinkään\nsiitä, mistä olin tilivelvollinen, vaan siitä, mitä lahjoitin, sinä\nväärä ilmiantaja! \"Mutta johdithan myöskin muurien rakentamista.\"\nSiitäpä juuri minua oikein kiitettiinkin, että tein kustannuksia,\nlaskua esittämättä. Sillä laskuhan vaatii tiliä ja tarkastusta, lahja\ntaas syystä ansaitsee kiitosta ja ylistystä. Sen tähden tämä on\ntehnytkin esityksensä minuun nähden. Helposti voin monella esimerkillä\ntodistaa, että tätä eivät ainoastaan lait näin ole säätäneet, vaan onpa\nse ollut myöskin teidän perinnäistapanne. Ensinnäkin te usein\nkunniaseppeleellä palkitsitte strategi Nausiklesta[77] siitä, mitä hän\nomista varoistaan oli uhrannut. Toiseksi Diotimos[78] seppelöitiin, kun\nhän oli kilpiä lahjoittanut, niinikään edelleen Kharidemos.[79]\nViimeksi on kunnioitettu avustuksistaan tätä Neoptelemosta,[80] joka on\nsaapuvilla, ollessaan useiden yleisten töiden johtajana. Kummallista\nolisikin, jos jonkun hallintovirkamiehen ei sallittaisi valtiolle omia\nvarojaan lahjoittaa tuon virkansa tähden, taikka että hän lahjoistaan,\nsaamatta osakseen mitään kiitollisuutta, olisi tilivelvollinen. Jotta\nminä tässä puhun totta, ota ja lue minulle näitä asioita koskevat\npäätökset.\n\n    _Päätöksiä_. Phlya-kuntaan kuuluvan Demonikoksen ollessa\n    arkonttina Boedromion-kuun[81] 26:na päivänä Phrearroi-kuntaan\n    kuuluva Kallias esitti neuvoston ja kansan suostumuksella, että\n    neuvosto ja kansa päättäisi seppelöidä Nausikleen, raskasaseisten\n    päällikön, koska hän, silloin kun ateenalaisten 2000 miestä\n    käsittävä raskasaseisten joukko oli Imbros-saarella avustamassa\n    siellä asuvia ateenalaisia, omista varoistaan suoritti palkan\n    raskasaseisille eikä perinyt sitä kansalta takaisin, syystä että\n    Philon, joka oli valittu taloudenhoitajaksi, myrskyn vuoksi ei\n    voinut purjehtia ja maksaa heille. Seppelöiminen oli myöskin\n    julki kuulutettava Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta\n    murhenäytelmää esitettäessä.\n\n    (116 §) _Toinen päätös_. Phrearroi-kuntaan kuuluva Kallias\n    esitti prytanein ehdotuksesta neuvoston suostumuksella seuraavaa.\n    Koska raskasaseisten päällikkö Kharidemos, joka oli lähetetty\n    Salamikseen, sekä ratsujoukon päällikkö Diotimos omalla\n    kustannuksellaan varustivat nuoret miehet 800:lla kilvellä, kun\n    viholliset olivat aseista riisuneet joukon sotamiehiä joen\n    rannalla tapahtuneessa taistelussa, niin neuvosto ja kansa on\n    päättänyt seppelöidä Kharidemoksen ja Diotimoksen kultaisella\n    seppeleellä sekä tämän julki kuuluttaa suurissa panateenalaisissa\n    juhlissa[82] kilpakisojen aikana ja Dionysoksen juhlanäytelmissä\n    uutta murhenäytelmää esitettäessä. Kuuluttamisesta tulee\n    tuomarein, prytanein sekä kilpatuomarein huolehtia.[83]\n\nNäistä jokainen, Aiskhines, oli tilivelvollinen hoitamastaan\nhallintovirasta eikä siitä, mistä heitä seppelöitiin. Samoin oli\nminunkin laitani. Sillä epäilemättä minullakin tässä suhteessa on samat\noikeudet kuin muilla samanlaisissa asioissa. Kun minä lahjoitin,\nkiitetään minua siitä, enkä lahjoistani ole tilivelvollinen. Kun minä\nvirkaa hoidin, tein myöskin siitä tiliä enkä lahjoistani. Mutta,\njumalan tähden, minä olen virkani väärin hoitanut! Miksi et silloin\nheti syyttänyt, vaikka olit läsnä, kun logistat[84] minut saattoivat\noikeusviranomaisten luo?\n\nJotta te siis näkisitte, tämän itsensä minun hyväkseni todistavan, että\nseppelöimiseni on ehdotettu sen johdosta, mistä en ole tilivelvollinen,\nota ja lue ääneen koko minua koskeva päätös. Sillä niistä kohdista,\nmihin hän neuvoston ennakkopäätökseen nähden[85] ei kajonnut, ilmenee\nmuussakin suhteessa hänen väärän ilmiannon tapainen syytöksensä.\n\n    _Päätös_. (Euthykleen ollessa arkonttina, pyanepsion-kuun[86]\n    21:nä p:nä, Oineis-phyleen hallintokautena, anaphlystios-kuntaan\n    kuuluva Kesiphon, Leostheneenp., esitti seuraavaa. Koska\n    Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., tultuaan\n    muurien rakennuksen esimieheksi, myöskin omista varoistaan on\n    kustantanut töitä varten kolme talenttia ja lahjoittanut ne\n    kansalle sekä myöskin teatterirahaston hoitajana on lahjoittanut\n    kaikkien phylain teatterirahastoihin sata minaa uhrimenoja\n    varten, Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt ylistää\n    Paiania-kuntaan kuuluvaa Demosthenesta, Demostheneenp.,\n    kuntoisuudestaan ja jalomielisyydestään, jota hän aina on\n    osoittanut Ateenan kansaa kohtaan, sekä seppelöidä hänet\n    kultaisella kunniaseppeleellä ja julki kuuluttaa seppelöimisen\n    Dionysoksen juhlanäytelmissä uutta murhenäytelmää esitettäessä.\n    Kuuluttamisesta tulee palkintotuomarin huolehtia.)[87]\n\nTäten sinä et ensinkään minua ole syyttänyt siitä, mitä olen\nlahjoittanut, vaan siitä sinä päälleni kannat, mitä neuvosto on\ntahtonut minulle jakaa. Siis lahjain vastaanottoa pidät laillisena,\nvaan kiitollisuuden osoittamista sen johdosta lainvastaisena, johon\nsyytöksesi kohdistuu. Onko, jumalain nimessä, ketään toista ihmistä\nniin perin kelvotonta ja jumalia vihaava sekä niin parjaushaluista?\nSellainen tämä mies on, vai mitä?\n\nPuhuakseni taas teatterissa tapahtuvasta kuuluttamisesta, sivuutan sen\nseikan, että tuhansista jo tuhannesti on samaa julistettu, ja että\nminut itsekin usein tätä ennen on seppelöity.[88] Mutta, jumalain\nnimessä, oletko, Aiskhines, niin typerä ja tylsäpäinen, ettet voi sitä\nymmärtää, että seppele seppelöitävälle tuottaa saman kunnian, missä\ntahansa siitä ilmoitetaankin, ja että seppelöivien vuoksi taas olisi\nhyödyllistä, että kuuluttaminen tapahtuisi teatterissa? Sillä kaikki\ntämän kuullessaan saavat aihetta hekin tekemään hyvää valtiolle ja\nylistävät kiitollisuutta osoittavia enemmän kuin seppelöitävää. Sen\ntähden valtio on säätänyt sellaisen lain. Ota ja lue minulle itse laki.\n\n    _Laki_. (Jokaisen maalaiskuntaan kuuluvan henkilön seppelöimisestä\n    on aina kuulutettava juuri hänen omassa kotikunnassaan, mutta jos\n    Ateenan kansa tai neuvosto seppelöi jonkun, tulee siitä kuuluttaa\n    teatterissa Dionysoksen näytelmän aikana.)[89]\n\nKuuletko, Aiskhines, lain selvästi määräävän (121 §) \"paitsi jos kansa\ntai neuvosto päättää joitakin seppelöidä, niistä se julistakoon?\" Mitä,\nsinä viheliäinen, siis väärin ilmiannat? Miksi puheissasi saivartelet?\nMiksi et niin ollen niele aivastusjuurta? Etkö häpeä tehdä kannetta\nkateuden tähden, vaikka et ole mitään vääryyttä kärsinyt, ja muutella\nlakeja, poistamalla osia niistä? Nehän on julkiluettava täydellisinä\ntuomareille, jotka ovat vannoneet tuomitsevansa lakien mukaan.\nEdelleen, huolimatta siitä, että näin toimit, puhut kuitenkin\nkansanystävälle sopivista ominaisuuksista, kuten se, joka kirjallisella\nsopimuksella on tilannut miehen kuvapatsaan ja sitten saa vastaanottaa\nsen toisenlaisena, kuin ehdoissa oli määrätty, taikka ikäänkuin\nkansanystävät tunnettaisiin heidän puheistaan eikä heidän töistään ja\nvaltiollisesta toiminnastaan. Sinä näet huutaa paapatat kuin\nvaunusta[90] ja laskettelet hävittömyyksiä, jotka soveltuvat sinulle ja\nsinunlaisille ihmisille, mutta eivät minulle. Kajoonpa tähänkin sivu\nmennen, Ateenan miehet. Mielestäni parjaus poikkeaa syytöksestä siinä,\nettä jälkimmäinen perustuu rikkomuksiin, joille lakien mukaan on\nmäärätty rangaistuksia, parjaus taas sisältää solvauksia, joita niiden\nlaatuun katsoen vihollisten on tapana keskenänsä käyttää. Minä oletan,\nettä esi-isämme eivät ole perustaneet näitä tuomioistuimia sitä varten\nettä, teidän kokoonnuttua tänne, syytäisimme toisiamme vastaan\nyksityiselämäämme koskevia törkeitä ruokottomuuksia, vaan jotta\nsaisimme selville, onko joku tehnyt vääryyttä valtiota vastaan.\n\nVaikka sinä tämän tiedät, Aiskhines, herjaat minua kuitenkin\nmieluummin, kuin syytät. Toden totta hän liian pian ei saa tästä\nselviytyä. Kajoonpa siihen nyt jo ja kyselen häneltä vähäsen. Kummanko\nviholliseksi, Aiskhines, sinua ehkä sanotaan, valtionko vai minun?\nTietysti minun? Mutta kuitenkin sinä vetäydyit syrjään niissä\ntilaisuuksissa, jolloin olisit voinut minulle lakien mukaan\nkansalaistesi vuoksi vaatia rangaistusta, jos olin rikkonut, nim.\ntilinteossa, rikoskanteissa ja muissa syytöksissä. Siinä sitä vastoin\nmissä minä joka suhteessa olin turvattu, lakien, kuluneen ajan ja asian\nvanhentumisen sekä entisten monilukuisten eri seikkoja koskevain\ntuomioitten nojalla ja siitä syytä, ettei koskaan ole todistettu\nminun tehneen teitä kohtaan vääryyttä, mutta jossa välttämättä\nyhteiskunnallista toimintaani koskevan arvostelun piti enemmän tai\nvähemmän kohdata valtiota itseään -- siinä sinä silloin astuit\ntielleni? Varo, ettet ole vain Ateenan vihollinen tositeossa, minun\nvain näennäisesti.\n\nKoska kaikki ovat selvillä siitä, miten tässä asiassa tunnollisesti ja\noikein on tuomittava, minun täytyy, kuten kohtuullista on, vaikka minua\nparjaukset eivät miellytä, solvausten johdosta puhua hänestä itsestään,\nkuitenkin ainoastaan sitä, mitä ei voi välttää, torjuakseni hänen monet\nvalheensa, sekä osoittaa, kuka hän on ja mistä hän polveutuu, hän kun\nniin helposti ryhtyy parjaamaan ja pilkkaa muutamia sanontatapojani,\nvaikka hän itse on puhunut sellaista, jota jokainen kunnon ihminen\nvieroisi julkilausua. Sillä jos Aiakos tai Radamanthys tai Minos[91]\nolisivat syyttäjänä eikä tuo kielenpieksäjä, torirähisijä tai\nkonnamainen kirjuri, luulenpa, ettei hän silloin tätä puhuisi eikä\nsepittelisi sellaisia voimasanoja, kuin jos hän murhenäytelmässä\nhuutaisi: \"oi maa ja aurinko ja hyve\",[92] taikka muuta sentapaista,\neikä toiselta puolen taas vetoaisi taitoon ja sivistykseen, josta hyvä\nja paha tunnetaan. Sillä näin kait olette kuulleet hänen puhuvan. Mutta\nmitäpä sinua hylkiötä ja sinuntapaisia ihmisiä hyve koskee? Mitä\nkäsitystä sinulla on hyvästä ja pahasta? Mistä tai miten olisit sen\nsaanut? Mitä oikeutta sinulla on puhua sivistyksestä, sillä ei\nyksikään, joka sitä todellakin omistaa, lausuisi tuollaista itsestään,\nvieläpä hän toisenkin puhuessa häpeästä punehtuisi. Ne taas, jotka,\nkuten sinäkin ovat sivistystä vailla, mutta tylsämielisinä luulevat\nsitä omistavansa, voivat kyllä puheellaan kuulijain korvia loukata,\nmutta heidän vakaumukseensa he eivät voi vaikuttaa.\n\n(129 §) Vaikka en suinkaan epäröi, mitä minun sinusta ja sinun\npuoluelaisistasi tulee sanoa, olen kuitenkin kahdella päällä, mitä\nensiksi mainitsisin, sitäkö, miten isäsi Tromes palveli orjana Elpidaan\nluona, joka oli alkeisopettajana Theseuksen temppelin viereisessä\nkoulussa, paksut kahleet jaloissa ja kaularauta yllään, vai miten\näitisi keskellä päivää eräässä hökkelissä ruoko-uroon pyhätön\nvieressä vietti tuottavia häämenojaan ja kasvatti sinut, tuon kelpo\nnuorukaisen ja oivan kolmannen luokan näyttelijän? Kaikkihan tämän\ntietävät sanomattanikin. Entä edelleen, (puhunko siitä) miten\nlaivuri-soittoniekka Phormion, Phrearroi-kuntaan kuuluvan Dionin orja,\nhäneltä tuon kauniin elinkeinon riisti pois.[93] Mutta, Zeuksen ja\nmuiden jumalain nimessä, pelkään, etten vain puhuessani sinusta, kuten\nsinusta puhua sopii, itse käyttäisi (130 §) sanoja, jotka minulle eivät\nsovi. Jätänkin siis ne seikat siksensä ja alan kertoa hänen\nelämänvaiheistaan. Hän näet ei polveutunut niistä, joiden luona hän\noli, vaan niistä, joita kansa kammoksuu.[94] Sillä vasta myöhään --\nmyöhäänkö, sanon? Vasta eilen tai toissapäivänä hänestä on tullut\nateenalainen ja puhuja, ja lisäämällä kaksi tavua hän Trometoksen\nsijasta sai isäkseen Atrometoksen, äidikseen taas upealta sointuvan\nGlaukothean, jonka nimenä yleensä tiedetään olleen Empusa,[95] mikä\nnimitys nähtävästi johtui siitä, että hän voi tehdä ja suvaita mitä\ntahansa. Mistäpä muualta? (131 §) Mutta siitä huolimatta olet niin\nkiittämätön ja luonteeltasi kelvoton, että vaikka näiden avulla orjasta\nolet päässyt vapaaksi ja kerjäläisestä rikkaaksi, sinä kuitenkaan et\nainoastaan ollut osoittamatta heille kiitollisuuttasi, vaan möit itsesi\nja toimit julkisesti heitä vastaan. Kuitenkin jätän mainitsematta, mitä\nhän mahdollisesti kumminkin on puhunut valtion hyväksi ja ainoastaan\npalautan muistiinne, missä hän sen vihollisille selvästi on tehnyt\npalveluksia.\n\nKen teistä on tietämättä, että kansalaisoikeus riistettiin\nAntiphonilta, joka saapui kaupunkiin luvattuaan Philippokselle polttaa\nlaivaveistämöt? Kun minä hänet olin tavannut lymyilevän Peiraieuksessa\nja vienyt kansankokoukseen, tuo panettelija sai aikaan hänen\nvapautuksensa huutaen ja rähisten, että minä kansanvaltaisessa\nyhteiskunnassa tein kauheata (väkivaltaa), kun muka rääkkäsin\nonnettomia kansalaisia ja ilman valtuutusta tunkeuduin heidän\nkoteihinsa. Ja jos Areiopagoksen[96] neuvosto huomatessaan tämän ja\nnähdessään teidän niin sopimattomaan aikaan sattuneen erehdyksenne ei\nolisi päässyt tuon miehen jäljille ja vangittuna tuonut häntä jälleen\nteidän luoksenne, tämä suurenmoinen puhuja olisi hänet riistänyt teidän\nkäsistänne ja päästänyt menemään, ja siten tuo olisi salaa pois\npujahtanut ja välttänyt rangaistuksen. Silloin te kidutettuanne häntä\nsurmasitte hänet, kuten hän ansaitsikin. Senpä tähden ryhdyttyänne\nyhteistoimintaan Areiopagoksen neuvoston kanssa ja myönnettyänne sille\npäätösvallan, tämä tunsi Aiskhineen silloiset vehkeet ja hylkäsi hänet\nheti kuin kavaltajan sekä määräsi Hypereideen puhumaan puolestanne,\nsilloin kun te olitte ymmärtämättömiä, josta syystä juuri niin paljon\nolette laiminlyöneet yhteishyvää koskevia etuja -- ja olitte valinneet\nedellisen edustajaksenne Delos-saarella olevaan pyhättöön. Äänestyskin\ntoimitettiin alttarilta,[97] eikä tuo hylkiö saanut yhtään ääntä. Että\ntämän oikein kerron, kutsu esiin asianomaiset todistajat.\n\n    _Todistajat_. (Demostheneen hyväksi todistavat kaikkein puolesta\n    Sunion-kuntaan kuuluva Kallias, Phlya-kuntaan kuuluva Zenon,\n    Phaleron-kuntaan kuuluva Kleon, Marathon-kylään kuuluva Demonikos\n    seuraavaa: Kun kansa kerran oli valinnut Aiskhineen edustajakseen\n    amphiktyonein kokoukseen Delos-saaren pyhättöä[98] koskevissa\n    asioissa, me neuvoteltuamme pidimme Hypereidestä arvokkaampana\n    puhumaan kaupungin puolesta, ja Hypereides lähetettiin sinne.)[99]\n\nKun siis neuvosto erotti Aiskhineen edustajantoimesta ja määräsi toisen\nhänen sijalleen, se samalla osoitti tuon olevan kavaltajan ja\npahansuovan teitä kohtaan.\n\nSiinä siis eräs tämän nuoren miehen tuontapaisia valtiollisia\ntoimenpiteitä, aivan samoja -- onhan totta? -- joista hän minua\nsyyttää. Muistelkaapa vielä toista. Kun Philippos lähetti\nbyzantionilaisen Pythonin ja yhdessä hänen kanssaan kaikkien\nliittolaisten lähettiläät häpäisemään kaupunkia ja osoittamaan sen\ntehneen vääryyttä, silloin minä en väistynyt tuota uhmailevaa Pythonia,\njoka teitä niin paljon moitti, vaan nousin vastustamaan häntä enkä\npettänyt kaupungin oikeuksia, vaan näytin toteen Philippoksen vääryyden\nniin selvästi, että hänen asetoverinsakin esiintyivät kannattaen minua.\nMutta tämä[100] yhtyikin häneen ja todisti isänmaataan vastaan, vieläpä\nlaverteli pelkkiä valheita.\n\nSekään ei riittänyt, vaan myöhemmin hän jälleen tavattiin seurustelevan\nvakoilija Anaksinoksen kanssa Thrasonin talossa. Mutta ken kahden\nkesken seurusteli ja neuvotteli vihollisten lähetin kanssa, hänpä itse\noikeastaan oli vakoilija ja isänmaan vihollinen. Että myöskin tämän\npuhun totuuden mukaisesti, kutsu esiin avukseni asianomaiset\ntodistajat.\n\n    _Todistajat_. (Teledemos, Kleoninp., Hypereides, Kallaiskhroksenp.,\n    sekä Nikomakhos, Diaphantoksenp., todistivat Demostheneen hyväksi\n    ja vannoivat strategein edessä tietävänsä Kothokidai-kuntaan\n    kuuluvan Aiskhineen, Atrometoksenp., tulleen yöllä Thrasonin\n    taloon ja neuvotelleen yhdessä Anaksinoksen kanssa, joka\n    todistettiin olevan Philippoksen vakoilija. Itse todistukset\n    annettiin Nikioksen läsnäollessa ekatombaion-kuun[101]\n    3:na p:nä.)[102]\n\nTuhansia muita esimerkkejä, joita hänen toiminnastaan voisin luetella,\nsyrjäytän. Sillä näin on asianlaita. Paljon voisin sitä paitsi vielä\ntoteennäyttää, miten tuo noina aikoina vihollisia selvästi avusti,\nminua vastaan taas vehkeili. Mutta tämä ei juurru tarkoin teidän\nmuistiinne eikä herätä ansaittua suuttumusta, vaan te olette niin\nsanoakseni luontaisen välinpitämättömyytenne mukaan täydellisesti\nsallineet jokaisen mielin määrin runnella ja muuten panetella sitä,\njoka puhuu teidän etujenne puolesta, uhraten sen, mikä olisi\nkaupungille parasta, solvausten herättämän nautinnon ja viehätyksen\ntähden. Sen tähden onkin aina helpompi ja turvallisempi palkan edestä\nvihollisia avustaa kuin asettua niiden rintamaan, jotka teidän\nhyväksenne toimivat valtiollisella alalla.\n\n(139 §) Mutta onhan toki kauheata, että hän ennen sodan julkista\npuhkeamista on avustanut Philipposta isänmaata vastaan, oi maa ja\njumalat,[103] onhan toki? Sallikaa vain, jos tahdotte, sallikaa se\nhänelle. Mutta kun laivoja kieltämättä jo riistettiin, Kherronesosta\nhävitettiin, ja tuo mies marssi Attikaan, eikä tilanne enää ollut\nensinkään epäilyksen alainen, vaan ilmi sota oli puhjennut, on vaikea\nosoittaa, mitä tuo herjaava runoseppä silloin teidän parhaaksenne\ntoimi, eikä liioin tavata yhtään vähäpätöistä tai tärkeämpää Aiskhineen\ntekemää lakiehdotusta valtion hyväksi. Jos hän sitä väittää, näyttäköön\ntämän toteen, niin kauan kuin tiimalasissani[104] vielä vettä on.\nMutta eipä ole yhtään ehdotusta. Kuitenkin piti välttämättä tapahtua\ntoinen näistä kahdesta seikasta: joko hänellä ei ollut mitään\nmuistuttamista ehdotuksiani vastaan eikä sen tähden tehnyt mitään\ntoista vastaehdotusta, taikka harrastaen vihollisten etuja hän ei\ntahtonut julkisesti esittää parempia ehdotuksia, kuin mitä nuo olivat.\n\n(140 §) Mutta kun hän hautoi mielessään valtion vahingoittamista, oliko\nhän silloinkin mitään puhumatta tai esittämättä? Päinvastoin, silloin\nei kukaan muu esiintynyt. Kaikkea muuta onkin valtio, kuten näyttää,\nvoinut sietää, ja tuo on saattanut salaperäisesti vehkeillä; mutta\nkerranpa hän menetteli tavalla, joka vei voiton kaikelta entiseltä.\nSilloin hänen sanatulvansa oli loppumaton, kun hän puhui amphissalaisia\n(lokreja) koskevien päätösten puolesta vääristelläkseen totuuden. Mutta\ntuo hänelle sentään ei onnistunut. Mitenpä se olisi ollutkaan\nmahdollista? Et koskaan voi puhdistautua silloisista konnantöistäsi,\npuhupa sitten kuinka paljon tahansa.\n\n(141 §) Manaan teidän eteenne, Ateenan miehet, kaikki jumalat ja\njumalattaret, jotka suojelevat tätä Attikan maata, sekä pythiläisen\nApollonin, joka esi-isien ajoilta on kaupungin suojelusjumalana, ja\nrukoilen kaikkia näitä suomaan minulle onnea ja menestystä, jos nyt\nteille puhun ja myöskin silloin kansalle puhuin totta, heti kun näin\ntämän hylkiön tuohon toimeensa ryhtyvän (minä huomasin sen, huomasin\npaikalla); mutta riistäkööt ne minulta kaiken elämänilon\nnauttimisoikeuden, jos vihasta tai omanvoitonpyynnöstä häntä\npetollisesti syytän.\n\nMinkä tähden siis tätä niin vannon ja vakuuttamalla vakuutan? Sen\ntähden että minä kuitenkin pelkään teidän pitävän häntä liian\nvähäpätöisenä suorittamaan niin paljon pahaa, huolimatta\nvaltionarkistossa minulle tarjona olevista asiakirjoista, joiden\nperustuksella tämän selvästi voisin todistaa, ja vaikka teidän\nmuistossanne tiedän säilyvän tuon ilkityön. Tämähän jo varemminkin\ntapahtui, silloin kun hän kerrottuaan tänne valheellisia juttuja syöksi\nonnettomat phokilaiset perikatoon. Sillä hän se puolestaan myöskin\navusti amphissalaisen sodan puhkeamista, jonka johdosta Philippos tuli\nElateiaan ja valittiin amphiktyonein johtajaksi,[105] tuon sodan, joka\nmullisti kaikki helleenein olot, ja Aiskhinespa yksin on kaikille\naiheuttanut mitä suurinta kurjuutta. Kun minä myöskin silloin heti otin\njumalat todistajiksi ja huusin kansankokouksessa: \"sinä, Aiskhines,\nsaatat sodan Attikaan, amphiktyonein sodan\", niin toiset, jotka\nkeskenään olivat sopineet häntä kannattavansa, eivät sallineet minun\npuhua, toiset taas ihmettelivät ja olettivat minun aiheettomasti häntä\nsyyttävän mieskohtaisesta vihasta. Kuulkaa nyt, Ateenan miehet, koska\nsilloin minua estitte, mitä luonnetta nuo tapahtumat olivat, mitä\nvarten niitä yhdessä puuhattiin ja miten ne suoritettiin. Samalla\ntulette myöskin huomaamaan, kuinka hyvin olot oli järjestetty, ja\ntulette suuresti perehtymään yhteisten asiain menoon sekä näkemään,\nkuinka taitava Philippos oli.\n\nPhilippoksen mielestä sodalla ei ollut mitään päämäärää eikä loppua,\njos hän theebalaisia ja thessalialaisia ei saisi kaupunkimme\nvihollisiksi. Mutta vaikka meidän sotapäällikkömme surkeasti ja\nhuonosti kävivätkin sotaa häntä vastaan, kuitenki sota- ja\nvapaajoukkomme hänelle tuottivat sanomattoman paljon kärsimyksiä. Maan\ntuotteista näet ei mitään voitu viedä ulos eikä mitään tarpeita ulkoa\ntuoda. Silloin hän ei vielä ollut merellä meitä voimakkaampi eikä hän\nvoinut tulla Attikaan, kun thessalialaiset eivät yhtyneet häneen\neivätkä theebalaiset sallineet hänen marssia maansa läpi. Tosin hänen\nonnistui taistelussa voittaa kaikki meidän häntä vastaan lähettämämme\npäälliköt, yhdentekevää keitä he olivat -- siitä ei sen enempää --\nmutta sotanäyttämön luontoon ja meille molemmille tarjona oleviin\napuneuvoihin nähden hän oli alakynnessä. Jos hän pelkästään oman\nvihansa tähden thessalialaisia tai theebalaisia olisi kehoittanut\nmarssimaan meitä vastaan, hän hyvin ymmärsi, ettei kukaan silloin siitä\nolisi välittänyt; mutta jos hän näyttäisi puoltavan heidän yhteisiä\netujaan ja valittaisiin päälliköksi, hän toivoi helposti toisia\npettävänsä, toisia taivuttavansa. Entä edelleen? Hän koetti --\nkatsokaa, kuinka taitavasti -- kaikin tavoin vetää amphiktyonit sotaan\nja saada aikaan ikävää häiriötä heidän kokouksessaan. Sillä hän oletti\nnäiden heti noissa selkkauksissa tarvitsevan hänen apuansa. Jos taas\njoku hänen omista lähettämistään hieromneemooneista[106] tai hänen\nliittolaisistaan sekasortoa aiheuttaisi, hän arveli sen herättävän\nepäluuloa, ja theebalaiset sekä thessalialaiset ynnä kaikki muut\nolisivat varuillaan, mutta jos joku ateenalainen tai joku teistä hänen\nvastustajistaan sen tekisi, hän itse helposti pysyisi salassa. Niin\ntapahtuikin. Miten hän nyt toimi? Hän lahjoo tämän miehen. Kun tätä\nluuloni mukaan ei kukaan edeltäpäin tietänyt eikä aavistanut,\nkuten tuollaista teillä tavallisesti tapahtuu, hän ehdotettiin\npylagorokseksi,[107] ja kun kolme tai neljä häntä oli äänestänyt, hän\njulistettiin valituksi.[108] Saatuaan kaupungilta tällaisen\nluottamustoimen hän saapui amphiktyonein luo ja laiminlyötyään ja\nsyrjäytettyään kaikki muut asiat hän koetti toteuttaa ainoastaan sitä,\njota varten hän oli ostettu. Hän sepitteli ja esitti sulosointuisia\npuheitaan ja vanhoja juttuja siitä, mistä Kirran alueen pyhittäminen\noli johtunut, sekä sai helposti nuo oppimattomat ja lyhytnäköiset\nihmiset, hieromneemoonit, päättämään, että se seutu olisi\ntarkastettava, jota amphissalaiset omanaan väittivät viljelevänsä,\nmutta jota tuo taas sanoi pyhäksi alueeksi, eivätkä lokrilaiset\nesittäneet rangaistusehdotusta[109] meitä vastaan eivätkä muutakaan,\nmitä hän totuudesta poiketen teille sepittelee. Tämän tulette\nseuraavasta huomaamaan. Lokrilaisten ei suinkaan ollut sallittu,\nmeitä oikeuteen haastamatta, toteuttaa kaupunkiamme koskevaa\nrangaistusehdotustansa. Kuka meidät sitte on haastanut? Minkä\nviranomaisen luona? Mainitse, kuka sen tietää, osoita se! Mutta sitäpä\nsinä et voi, vaan kaikki on turhanpäiväisiä verukkeitasi[110] Kun\namphiktyonit siis tarkastelivat maata tuon miehen opastuksen mukaan,\nlokrilaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja olivat vähällä\nheittokeihäillään kaikki surmata, muutamia hieromneemooneista he\nvangitsivatkin. Kun täten syytös ja sota amphissalaisia vastaan kerran\noli saatu aikaan, Kottyphos[111] ensiksi johti amphiktyonein\nsotajoukkoa, mutta kun toiset eivät ensinkään saapuneet, toiset\nsaapuivat taas mitään toimittamatta, niin seuraavassa amphiktyonein\nkokouksessa muutamat sitä varten hankitut, jo ennestään kelvottomat\nihmiset Thessaliasta ja muista valtioista saivat Philippoksen\npäällikönvaalin hyväksytyksi. Myöskin he olivat keksineet kauniita\nverukkeita. Sillä he sanoivat, että heidän joko itse piti verottaa\nitseään, varustaa palkkasotureita ja rangaista niitä, jotka eivät\ntuolla tapaa menetelleet, taikka valita hänet. Mitäpä pitkistä\npuheista? Hän valittiin näin päälliköksi. Koottuaan sitten heti tämän\njälkeen sotavoimansa ja marssittuaan Kirran alueelle, hän kirralaisille\nja lokrilaisille pian sanoi jäähyväiset ja miehitti Elateian. Jos\ntheebalaiset tämän nähtyänsä eivät heti olisi muuttaneet mieltänsä ja\ntulleet meidän puolellemme, koko tuo puuha olisi tulvavirtana vyörynyt\nkaupunkimme päälle. Niinpä ainakin sillä hetkellä he pidättivät hänet,\nja siitä teidän, oi Ateenan miehet, tulee ensi sijassa kiittää jonkun\nteitä kohtaan hyvänsuopean jumalan armollista suojelusta, toiseksi\nmyöskin minua, mikäli tapahtumat riippuvat yhden miehen voimista. Anna\nminulle nuo päätökset ja silloisia aikoja koskevat tiedot, milloin\nmikin suoritettiin, jotta tietäisitte, kuinka suuria hankkeita tuo\nhylkiö päässään hautoi saaden aikaan häiriötä, kärsimättä itse\nkuitenkaan rangaistusta. Lue minulle päätökset.\n\n    _Amphiktyonein päätökset_. (Pappi Kleinagoroksen ollessa\n    esimiehenä pylagorokset ja amphiktyonein valtuutetut päättivät\n    kevätkokouksessa seuraavaa: koska amphissalaiset astuvat pyhälle\n    maalle, kylvävät ja käyttävät sitä laidunmaanaan, niin tulee\n    pylagorosten ja valtuutettujen tarkastaa se, erottaa pylväillä\n    sen rajat sekä kieltää amphissalaisia vastedes menemästä sille\n    alueelle.)[112]\n\n    _Toinen päätös_. (Pappi Kleinagoroksen ollessa esimiehenä\n    pylagorokset ja amphiktyonein valtuutetut sekä amphiktyonein\n    yhteiskunta päättivät kevätkokouksessa seuraavaa: koska\n    amphissalaiset jaettuaan keskenään pyhän alueen viljelevät ja\n    käyttävät sitä laidunmaanaan, ja koska he, kun heidät oli\n    estetty sitä tekemästä, aseellisina saapuivat paikalle sekä\n    väkivallalla estivät helleenit yhteisesti neuvottelemasta vieläpä\n    haavoittivatkin muutamia, niin tulee arkadialaisen Kottyphoksen\n    lähettiläänä mennä makedonialaisen Philippoksen luo ja pyytää,\n    että hän tulisi Apollonille ja amphiktyoneille avuksi eikä sallisi\n    jumalattomien amphissalaisten loukata jumalaa. Tämän johdosta\n    amphiktyonein neuvottelukokoukseen osaaottaneet helleenit\n    valitsevat hänet täysivaltaiseksi päällikökseen.)[113]\n\nLue myöskin silloisia aikoja koskevat tiedot, milloin tämä tapahtui. Se\noli näet juuri siihen aikaan, jolloin tuo toimi pylagoroksena. Lue.\n\n    _Aikamääritelmä_. (Mnesitheideen ollessa arkonttina,\n    anthesterion-kuun[114] 16:na p:nä.)[115]\n\nAnnapa kirje, jonka Philippos lähetti Peloponneesoksessa oleville\nliittolaisille, kun theebalaiset eivät totelleet häntä, jotta selvästi\nsiitäkin näkisitte, että hän salasi hankkeittensa todellisen\ntarkoituksen, hyökkäyksensä Hellasta, theebalaisia ja teitä vastaan,\nvaikka olikin harrastavinaan yhteistä parasta ja toimivinaan\nampbiktyonein päätösten mukaan. Se, joka hänelle tarjosi tällaisia\ntilaisuuksia ja tekosyitä, oli tuo. Lue.\n\n    _Kirje_. (Philippos, makedonialaisten kuningas, tervehtii\n    aseliitossa olevain peloponneesolaisten demiurgeja[116] ja\n    valtuutettuja sekä kaikkia muita liittolaisia. Koska ne\n    lokrilaiset, n.s. otsolit, jotka asuvat Amphissassa, loukkaavat\n    delphoilaisen Apollonin pyhättöä ja ase kädessä samoillen\n    hävittävät pyhää maa-aluetta, niin tahdon teidän kanssanne\n    avustaa jumalaa ja torjua pois ne, jotka rikkovat ihmisiä\n    velvoittavia jumalallisia säädöksiä. Sen tähden kokoontukaa\n    aseellisina Phokikseen, mukana ruokavaroja neljäksitoista\n    päiväksi, meidän ajanlaskumme mukaan loos-kuun[117] kuluessa,\n    ateenalaisten ajanlaskun mukaan boedromion-kuun[118] kuluessa,\n    korinttolaisten panemos-kuun.[119] Ne, jotka eivät koko\n    sotavoimallaan tule saapuville, pidämme keskinäisten\n    liittosopimustemme perustuksella rangaistukseen syyllisinä.\n    Jääkää hyvästi!)[120]\n\nTe näette, miten hän salasi omat vaikuttimensa ja pakeni amphiktyoneja\nkoskevain verukkeiden suojaan. Kuka häntä nyt avusti näissä hänen\nhankkeissaan? Kuka hänelle tarjosi tilaisuutta tuollaisiin\nperusteluihin? Kuka on eniten syypää kaikkiin onnettomuuksiin? Kaiketi\ntämä? Älkää kuitenkaan väittäkö, oi Ateenan miehet, kylämatkoillanne,\nettä Hellas tällaista on kärsinyt yhden ihmisen tähden. Ei yhden, vaan\nuseiden kelvottomain tähden, joita on joka paikassa, maa ja jumalat\nparatkoon! Näistä on eräs tämä tässä, (159 §) jota minä puolestani, jos\ntotuuden suoraan saa lausua, empimättä pitäisin yhteisenä ruttona, mikä\ntämän jälkeen kaiken häviön on aiheuttanut, koskipa se sitten ihmisiä\ntai maita ja kaupunkeja. Se, joka kylvön on tehnyt, on syypää siitä\nkehittyneeseen pahaan. Minä ihmettelen, miten te, nähtyänne hänet, ette\nheti inholla käännä pois katseitanne. Mutta paljon on vielä teissä,\nkuten näyttää, pimeyttä peittämässä totuutta.\n\nKosketeltuani tuon toimenpiteitä isänmaata vastaan, (160 §) osuin nyt\nsiihen, mitä minä itse vastustaessani noita ihmisiä valtiollisella\nalalla olen toimittanut. Monesta syystä sopisi teidän, kuten\nkohtuullista on, minua kuunnella, mutta varsinkin olisi häpeällistä,\njos te, Ateenan miehet, minun niin paljon vaivaa nähdessäni ja\npuuhatessani teidän hyväksenne, ette sietäisi kuulla puhuttavankaan\nsiitä. Sillä minä näin, että theebalaiset ja melkeinpä tekin\nPhilippoksen kannattajien vaikutuksesta, jotka kummallakin taholla\nerittäin olivat hänen turmelemiaan, sallitte hänen valtansa kasvaa,\nmikä yleensä molemmille oli vaaranalaista ja vaati suurta\ntarkkaavaisuutta, minä näin, että te ette ensinkään kiinnittäneet\nsiihen huomiotanne ettekä olleet varuillanne, vaan valmiit\ntoisianne[121] vihaamaan ja loukkaamaan. Silloinpa lakkaamatta koetin\ntarkoin valvoa, ettei tuo tapahtuisi. Enkä minä yksin vain omasta\npäästäni olettanut, että se menettely oli hyödyllistä, vaan minä\ntiesin, että Aristophon ja edelleen Eubulos[122] kaiken aikaa tahtoivat\nsolmita ateenalaisten ja theebalaisten kesken ystävyysliiton, ja vaikka\nhe muissa asioissa usein vastustivatkin toisiaan, he siinä kuitenkin\nolivat yksimielisiä. Näiden ympärillä sinä heidän eläessään\nliehakoitsit kuin kettu imarrellen, nyt taas kuoleman jälkeen heitä\ntietämättäsi syytät. Sillä siitä, mistä minua theebalaisiin nähden\nmoitit, sinä enemmän kuin minua syytät noita miehiä, jotka ennen minua\ntuon aseliiton hyväksyivät.\n\nPalaanpa tuohon takaisin. Kun tämä oli aiheuttanut amphissalaissodan,\nja hänen muut avustajansa yhteistoimin olivat herättäneet vihan\ntheebalaisia kohtaan, Philippos marssi silloin meitä vastaan, ja juuri\nsiitä syystä nuo hylkiöt yllyttivät puheenalaiset kaupungit vihaamaan\ntoisiaan, ja jos me emme ennen olisi vähän kavahtaneet, emme koskaan\nolisi voineet toipua. Näin pitkälle nuo olivat johtaneet asiat. Mikä\nteidän suhteenne silloin toisiinne oli, tulette huomaamaan, kuultuanne\nseuraavat päätökset ja vastaukset.\n\n    _Päätökset_. (Heropythoksen ollessa arkonttina\n    elaphobolion-kuun[123] 24 p:nä p:nä Erekhtheis-phyleen johtaessa\n    hallintoa päätettiin neuvoston ja strategein suostumuksella\n    seuraavaa: Koska Philippos toisia naapurein kaupunkeja on\n    valloittanut, toisia paraikaa piirittää ja varsinkin valmistautuu\n    hyökkäämään Attikaan, ensinkään välittämättä meidän\n    liittosopimuksistamme, aikoen rikkoa valansa ja rauhan sekä\n    keskinäiset valalliset vakuutuksemme, neuvosto ja kansa on\n    päättänyt lähettää lähettiläitä hänen luokseen neuvottelemaan\n    hänen kanssaan sekä kehoittamaan häntä ensiksikin säilyttämään\n    meidän kanssamme hyvän sovun ja liittosopimukset; päinvastaisessa\n    tapauksessa taas kehoitamme häntä myöntämään kaupungille aikaa\n    neuvotteluun sekä tekemään aselevon thargelion-kuuhun[124]\n    saakka. Neuvoston jäsenistä valittiin lähetystöön Anagyrus-kuntaan\n    kuuluva Simos, phyleeläinen[125] Euthydemos ja Alopeke-kuntaan\n    kuuluva Bulagoras.)\n\n    _Toinen päätös_. (Heropythoksen ollessa arkonttina\n    munykhion-kuun[126] viime päivänä päätettiin ylipäällikön\n    suostumuksella seuraavaa: Koska Philippos koettaa vieroittaa\n    theebalaiset meistä ja toiselta puolen on varustautunut koko\n    sotajoukollaan hyökkäämään Attikaa lähinnä oleviin seutuihin,\n    välittämättä meidän ja hänen välillämme voimassa olevista\n    sopimuksista, neuvosto ja kansa on päättänyt lähettää hänen\n    luokseen airueen ja lähettiläitä, vaatimaan ja kehoittamaan häntä\n    tekemään aselevon, jotta kansa voisi neuvotella olosuhteiden\n    mukaan. Sillä tätä nykyä se vielä ei ole päättänyt ottaa osaa\n    sotaan, jos sille vain suodaan kohtuullisia ehtoja. Neuvoston\n    jäsenistä valittiin lähetystöön Nearkhos, Sosinomoksenp.,\n    Polykrates, Epiphroninp., sekä airueeksi Anaphlystos-kuntaan\n    kuuluva Eunomos.)[127]\n\nLue myöskin vastaukset.\n\n    _Vastaus Ateenalaisille_. Makedonialaisten kuningas\n    Philippos tervehtii ateenalaisten neuvostoa ja kansaa. Minä\n    hyvin tiedän, mikä teidän kantanne alusta pitäen minua kohtaan\n    on ollut ja kuinka innokkaasti te olette tahtoneet saada\n    puolellenne thessalialaiset ja theebalaiset, vieläpä\n    boiotialaisetkin. Mutta kun nämä eivät ole niin ajattelemattomia,\n    että sallisivat teidän määrätä heidän kantaansa, vaan menettelevät\n    omien etujensa mukaan, niin te äkillisen mielenmuutoksen jälkeen\n    olette lähettäneet minun luokseni lähettiläitä ja airueen ja\n    muistutatte sopimuksista sekä pyydätte aselepoa, vaikka minä en\n    mitenkään ole teitä loukannut. Kuitenkin kuultuani teidän\n    lähettiläitänne minä suostun vaatimuksiinne ja olen valmis\n    tekemään aselevon, jos te syrjäytätte väärät neuvonantajanne\n    ja osoitatte heille ansaittua ylönkatsetta. Jääkää hyvästi!\n\n    _Vastaus theebalaisille_. Philippos, makedonialaisten kuningas,\n    tervehtii Theeban neuvostoa ja kansaa. Olen saanut teidän\n    kirjeenne, jossa te olette todellakin vakuuttaneet minulle\n    sovintoa ja rauhaa. Minä kuitenkin tiedän, että ateenalaiset\n    kohdistavat teihin kaiken harrastuksensa, tahtoessaan saada\n    teidät suostumaan vaatimuksiinsa. Ennen minä epäilin, että te\n    tahtoisitte noudattaa heidän toiveitansa ja yhtyä heitä\n    kannattamaan. Mutta nähtyäni, että te olette tahtoneet säilyttää\n    rauhan minun kanssani mieluummin kuin seurata toisten mielipiteitä,\n    olen tästä iloinnut ja kiitän teitä sitä enemmän monesta syystä,\n    mutta erittäinkin sen tähden, että te näissä asioissa olette\n    paraiten valvoneet turvallisuuttanne ja osoitatte suosiotanne\n    minun asiaani kohtaan. Tämän toivon teille paljon merkitsevän, jos\n    vain edelleen noudatatte tuota periaatetta. Voikaa hyvin![128]\n\n(168 §) Muodostettuaan täten kaupunkien välisen suhteen semmoiseksi\nsekä kattaen hyväkseen tällaisia päätöksiä ja vastauksia Philippos\nsaapui sotavoimineen ja valloitti Elateian,[129] ikäänkuin me ja\ntheebalaiset emme koskaan voisi enää olla keskenämme yhteistoiminnassa,\ntapahtuipa sitte mitä hyvänsä. Tiedätte tosin kaikki, mikä melu silloin\nkaupungissa syntyi. Mutta sallikaa minun sentään lyhyesti teille\nesittää ainoastaan pääkohdat.\n\nOli ilta. Sanansaattaja tuli prytaneille kertomaan, että Elateia oli\nvalloitettu. Siinä tuokiossa nämä kavahtivat ylös kesken syöntiään,\najoivat väen myymälöistä torille ja sytyttivät palamaan heidän pajusta\nnivotut kojunsa, toiset lähtivät kutsumaan strategit saapuville,\nhälyyttivät kaikkialla, ja kaupungissa meluttiin. Seuraavana päivänä\nprytanit kutsuivat neuvoston raatihuoneeseen, te taas marssitte\nkansankokoukseen, ja ennenkuin edellinen oli loppuun neuvotellut ja\ntehnyt ennakkopäätöksensä,[130] kaikki kansa oli jo asettunut istumaan\nylhäällä oleville paikoilleen.[131] Kun sitten neuvosto saapui sinne ja\nprytanit esittivät, mitä heille oli kerrottu, sekä johtivat esiin\nsanansaattajan puhumaan, kuuluttaja tämän jälkeen kysyi: kuka pyytää\npuhevuoroa? Ei kukaan astunut esiin. Kun kuuluttaja useita kertoja\nuudisti kysymyksensä, ei sittenkään kukaan esiintynyt, vaikka kaikki\nstrategit sekä kaikki puhujat olivat saapuvilla, ja yhteinen isänmaa\näänekkäästi kutsui puhumaan menestyksensä puolesta. Sillä se ääni,\nminkä kuuluttaja lakien mukaan kajahutti, on syystä pidettävä isänmaan\nyhteisenä äänenä. Kuitenkin jos niiden, jotka tahtoivat pelastaa\nkaupungin, olisi pitänyt esiintyä, niin kaikki te ja muut ateenalaiset\nolisitte nousseet ja astuneet puhujalavalle. Sillä minä tiedän, että te\nkaikki tahdoitte pelastaa kaupungin. Jos rikkaimpien olisi pitänyt\nesiintyä, heitä olisi ollut kolme sataa. Jos taas niiden, jotka samalla\nolivat sekä hyvänsuopeita kaupungille että rikkaita, niin ne olisivat\nastuneet esiin, jotka tämän jälkeen suorittivat valtiolle suurimmat\nmaksut; he näet sen tekivät isänmaanrakkaudestaan ja koska heillä oli\nvaroja siihen. Mutta tuo hetki ja tuo päivä luonnollisesti vaati ei\nainoastaan hyvänsuopaa ja varakasta, vaan myöskin sellaista miestä,\njoka alusta pitäen oli seurannut tapahtumia ja oikein voi arvostella,\nmistä syystä ja missä tarkoituksessa Philippos noin toimi. Sillä joka\ntätä ei tiennyt eikä kauan ennen tarkoin ollut tutkinut, olipa sitten\nmiten hyvänsuopa tai rikas tahansa, hän kaikesta tästä huolimatta\nkuitenkaan ei voinut ymmärtää eikä neuvoa teitä, mitä oli tehtävä.\nSellaisena miehenä, jota tilanne vaati, minä tuona päivänä näyttäydyin\nja astuin esiin sanoen teille sen, mitä teidän vielä tänään\ntarkkaavaisesti tulisi kuunnella kahdesta syystä: ensiksikin, jotta\ntietäisitte, että minä kaikista puhujista ja valtiomiehistä olin ainoa,\njoka kovissa koettelemuksissa en jättänyt asemaani, johon\nisänmaanrakkauteni minut oli sijoittanut, vaan keskellä yleistä pelkoa\npuhuin ja kirjallisesti esitin sekä tarkoin tutkin, mitä teidän etunne\nvaati; toiseksi, jotta te uhrattuanne nyt vähäsen ajastanne\nsaavuttaisitte paljoa enemmän kokemusta koko vastaiseen valtiolliseen\nmenettelyynne nähden. Minäpä siis esitin seuraavaa: \"Minusta ne, jotka\nkovin parkuvat, ikäänkuin jos theebalaiset kokonaan olisivat\nPhilippoksen käytettävissä, eivät tunne nykyistä tilannetta. Sillä jos\nasianlaita olisi niin, minä hyvin tiedän, että me siinä tapauksessa\nemme kuulisi hänen olevan Elateiassa, vaan rajoillamme. Kuitenkin olen\nvakuutettu siitä, että hän on tullut, valmistaakseen Theeban olot\nitselleen suopeiksi. Miten tämä on ymmärrettävissä\", jatkoin minä, \"sen\nsaatte minulta kuulla. Ne theebalaiset, jotka olivat joko rahalla\nhoukuteltavissa tai muuten petettävissä, hän kaikki on saanut\npauloihinsa. Niitä taas, jotka alusta pitäen olivat häntä vastustaneet\nja vieläkin ovat toisella kannalla, hän ei koskaan voi taivuttaa. Mitä\nhän siis tarkoittaa ja minkä tähden hän on valloittanut Elateian?\nKehoittaakseen ja rohkaistakseen ystäviään, osoittamalla lähellä olevan\nsotavoimansa ja järjestämällä lähistölle aseelliset miehensä ja\nsäikähdyttääkseen taas vastustajiaan, jotta he joko pelosta saataisiin\ntaipumaan vastoin tahtoansa taikka väkivallalla siihen pakotettaisiin.\nJos me siis tällä hetkellä\", jatkoin minä, \"pidämme parempana muistella\nsitä, mitä ikävyyksiä theebalaiset mahdollisesti meille ovat\naiheuttaneet, ja epäilemme heidän pitävän vihollisten puolta, silloin\nensiksikin me tulemme tekemään sen, mitä Philippos toivoisi, toiseksi\npelkään, että nekin, jotka nyt ovat vastustavalla kannalla, yhtyisivät\nhäneen, ja kaikki sitten yksimielisesti olisivat Philippoksen puolella\nja yhdessä ryntäisivät Attikaan. Mutta jos te kuitenkin noudatatte\nmieltäni ja tahdotte esitystäni tarkata ettekä vain puoluesyistä\nvastustaa mitä minä puhun, toivon teidän olevan vakuutettuja puheeni\ntarkoituksenmukaisuudesta ja torjuvan pois kaupunkia uhkaavan vaaran.\nMikä siis minun neuvoni on? Ensiksikin, että tällä hetkellä pelko\ntykkänään on heitettävä pois, toiseksi, että mielenmuutos on tarpeen ja\nettä kaikki huolenpito on kohdistettava theebalaisiin. Sillä nämä ovat\nonnettomuuksia paljoa lähempänä kuin te, ja vaara uhkaa heitä ensi\nsijassa. Sitten tulee kaiken asekuntoisen väestön, sekä jalka- että\nratsumiesten, mennä Eleuksikseen ja kaikille osoittaa teidän itsenne\nolevan aseilla varustettuja, jotta teidän kanssanne samanmieliset\ntheebalaiset voisivat samalla tapaa vapaasti puhua oikeuden puolesta,\nnähdessään että myöskin te olette valmiit hyökkäyksen varalta\navustamaan niitä, jotka ovat päättäneet taistella vapauden puolesta,\nsamoin kuin Elateiassa oleva sotavoima on niiden tukena, jotka\nPhilippokselle myyvät isänmaansa. Tämän jälkeen käsken valita kymmenen\nlähettilästä, joilla yhdessä strategein kanssa tulisi olla täydellinen\nmääräysvalta sekä ajasta, milloin retkelle on lähdettävä, että myöskin\nmuussa, mikä matkaa koskee. Miten lähettiläiden sitten Theebaan\nsaavuttuaan tulee käyttäytyä (kehoitukseni mukaan)? Kiinnittäkää nyt\ntarkoin koko huomionne puheeseeni. Teidän ei sovi theebalaisilta mitään\npyytää (sehän olisi tilanteeseen nähden häpeällistä), vaan teidän tulee\nluvata heille apuanne, jos he suurimman vaaran uhatessa sitä\nvaatisivat, me taas voimme paremmin kuin nuo olla varuillamme. Jos he\ntämän hyväksyvät ja noudattavat ehdotustamme, me olemme saavuttaneet,\nmitä tahdomme, ja näin toimimme valtion arvoa vastaavalla tavalla;\nmutta jos tämä ei sattuisi onnistumaan, he voisivat erehtyessään\nsyyttää itseään, me sitävastoin emme olisi tehneet mitään häpeällistä\ntai alentavaa\". Puhuttuani näin ynnä muuta sen tapaista istuuduin. Kun\nkaikki sen hyväksyivät eikä kukaan väittänyt mitään vastaan, minä en\nainoastaan puhunut tätä, vaan myöskin ehdotin päätettäväksi, enkä\nainoastaan ehdottanut päätettäväksi, vaan myöskin vastaanotin\nlähetystoimen, enkä ainoastaan vastaanottanut lähetystointa, vaan\nmyöskin taivutin theebalaiset; sanalla sanoen minä olen asian vienyt\nperille alusta loppuun saakka ja olen tykkänään teidän hyväksenne\nuhrautunut valtiota uhkaavien vaarojen aikana. Tuo minulle silloin\ntehty päätös.\n\nMinkä henkilön osan sinä, Aiskhines, tahdot minun sinulle antavan,\nminkä itselleni tuona päivänä? Tahdotko, että minulla olisi\nBataloksen[132] osa, kuten sinä minua herjaten ja pilkaten kutsut,\nsinulla taas jonkun uroon, joka ei olisi tavallinen ihminen, vaan\njoku näyttämön sankareista, Kresphontes tai Kreon tai Oinomaos,[133]\njota sinä Kollytoksessa[134] niin pahoin pitelit? Niinpä minä,\nPaiania-kuntaan kuuluva Battalos, silloin tuotin isänmaalle paljoa\nenemmän kunniaa kuin sinä, Kothokidai-kuntaan[135] kuuluva Oinomaos.\nSinustapa ei missään ollut hyötyä, minä taas täytin kaikki kunnon\nkansalaisen velvollisuudet. Lue minulle tuo päätös!\n\n    _Päätös_ (_Demostheneen_. Nausikleen ollessa arkonttina\n    Aiantis-phyleen pitäessä hallintoa skirophorion-kuun[136] 16 p:nä\n    Paiania-kuntaan kuuluva Demosthenes, Demostheneenp., esitti\n    päätettäväksi seuraavaa: Koska makedonialaisten kuningas\n    Philippos kuluneena aikana selvästi näyttää rikkovan Ateenan\n    kansan kanssa tekemänsä rauhan sopimukset, välittämättä\n    ensinkään valoista ja siitä, mitä kaikki helleenit pitävät\n    oikeana, ja koska hän anastaa kaupunkeja, jotka eivät mitenkään\n    hänelle kuulu, vieläpä asevoimalla on kukistanut muutamia\n    ateenalaistenkin kaupunkeja, vaikka Ateenan kansa puolestaan\n    hänelle ei ollenkaan ole tehnyt vääryyttä, ja koska hän tätä\n    nykyä yhä enemmän vain menettelee väkivaltaisesti ja raa'asti:\n    sillä myöskin muutamiin helleeniläisiin kaupunkeihin hän asettaa\n    vartiostoja ja kumoaa heidän valtiosääntönsä, toisia hävittää\n    myytyänsä asukkaat orjiksi, toisiin sijoittaa helleenein\n    asemesta muukalaisia asumaan, johtaen nämä heidän pyhätöilleen\n    ja haudoilleen; kuitenkin tämä kaikki on sekä hänen syntyperänsä\n    että oman luonteensa kanssa aivan sopusoinnussa, hänen, joka\n    siten käyttää ylenmäärin hyväkseen nykyistä suotuisaa onneaan\n    ja on unohtanut, miten hän itse pienestä ja mitättömästä\n    odottamatta on mahtavaksi paisunut. Niin kauan kuin Ateenan\n    kansa näki hänen ahdistavan ainoastaan muukalaisia ja hänen\n    oman käskyvaltansa alaisia kaupunkeja, se tuota loukkausta piti\n    omakohtaisesti jotenkin vähäpätöisenä. Mutta nyt nähdessään,\n    että toisia helleenein kaupunkeja ylpeästi kohdellaan, toisia\n    kukistetaan, sen mielestä on hirveätä ja esi-isäin maineelle\n    arvotonta välinpitämättömästi katsella, miten helleenit joutuvat\n    orjiksi. Sen tähden Ateenan neuvosto ja kansa on päättänyt\n    toimeen panna rukous- ja uhrimenoja ateenalaisten kaupungin ja\n    maan suojelusjumalille ja -sankareille ja tarkoin säilyttäen\n    muistossaan miehuulliset esi-isät, jotka helleenein vapauden\n    turvaamista pitivät suuriarvoisempana omaa isänmaataan,\n    työntää vesille kaksisataa laivaa ja määrätä laivanpäällikön\n    purjehtimaan aina Pylaihin saakka ulottuville ulapoille ja\n    jalka- ja ratsuväenpäällikön johtamaan jalkaväen ja ratsuväen\n    muodostamat sotavoimat Eleusikseen, niinikään se on päättänyt\n    lähettää lähettiläitä muihin helleenein valtioihin, varsinkin\n    theebalaisten luo, sen tähden että Philippos on lähinnä heidän\n    maataan, ja kehoittaa heitä huolehtimaan omasta ja muiden\n    helleenein vapaudesta, Philipposta ensinkään pelkäämättä. Ateenan\n    kansa näet ei tulisi muistelemaan entisiä pahoja tekoja, jos\n    kaupungeilla on ollut keskinäisiä vihamielisiä suhteita, vaan\n    se tulisi avustamaan sotavoimalla, varoillaan sekä ampuma- ja\n    muilla aseillaan, tietoisena siitä, että helleeneille itselleen\n    on mainehikasta keskenään taistella valta-asemasta mutta että\n    esi-isien sekä maineelle että miehuudelle olisi arvotonta, jos\n    vierassyntyinen mies heitä hallitsisi ja riistäisi valta-aseman.\n    Sillä Ateenan kansa ei pidä Theeban kansaa vieraana sukulaisuuden\n    eikä heimolaisuuden puolesta. Se muistelee myöskin omien\n    isiensä hyviä töitä theebalaisten esi-isiä kohtaan. Sillä\n    Herakleen pojathan,[137] joilta peloponneesolaiset olivat\n    riistäneet heidän isiltäperityn valtakuntansa, he palauttivat\n    takaisin, voitettuaan taistelussa ne, jotka koettivat vastustaa\n    Herakleen jälkeläisiä. Myöskin Oidipus[138] ja muut hänen\n    kanssaan karkoitetut ovat luonamme saaneet suojan ja paljon\n    muita mainehikkaita ystävyyden osoituksia on meidän puoleltamme\n    theebalaisten ja muiden helleenein osaksi tullut. Sen tähden\n    Ateenan kansa ei nytkään tule alttiiksi jättämään theebalaisten\n    ja muiden helleenein etuja. Se näet on päättänyt heidän\n    kanssaan solmita sekä asetoveruuden että avioliittoa koskevan\n    liittosopimuksen sekä itse antaa ja vastaanottaa valallisia\n    vakuutuksia. Lähettiläät olivat: Paiania-kuntaan kuuluva\n    Demosthenes, Demostheneenp., Sphettos-kuntaan kuuluva Hypereides,\n    Kleareroksenp., Phrearroi-kuntaan kuuluva Mnesitheides,\n    Antiphanoksenp., Phlya-kuntaan kuuluva Demokrates, Sophiloksenp.,\n    sekä Kothokidai-kuntaan kuuluva Kallaiskhros, Diotimoksenp.)[139]\n\n(188 §) Tämä oli Theebaa koskevan sovinnollisen suhteemme ensi alku ja\njärjestäminen, kun sitä ennen nuo olivat saaneet aikaan molempien\nkaupunkien välisen vihan, vihollisuuden ja epäluulon. Kaupunkia\nuhkaavan vaaran tuo päätös haihdutti kuin pilven. Oikeamielisen\nkansalaisen velvollisuus olisi ollut silloin kaikille huomauttaa siitä,\njos hän jotakin parempaa olisi voinut esittää, eikä nyt moittia. Sillä\nvaltiomies ja väärä ilmiantaja, jotka ylimalkaan eivät mitenkään ole\ntoisiinsa verrattavissa, eroavat keskenään varsinkin seuraavasti.\nToinen ilmaisee ajatuksensa ennen tapahtumia ja on sekä onneen että\nolotilaan nähden vastuunalainen ei ainoastaan niille, jotka hän\npuolelleen on taivuttanut, vaan vieläpä jokaiselle, joka tiliä vaatii.\nToinen taas on ääneti silloin, kun pitäisi puhua; jos taas jotakin\nonnettomuutta tapahtuu, hän saattaa sen pahaan huutoon.\n\nSilloin siis hetki oli, kuten sanoin, otollinen sen miehen esiintyä,\njoka rehellisesti huolehtii valtiosta, se oli rehellisten puheiden\nhetki. Minä menen niinkin pitkälle, että myönnän olleeni väärässä, jos\njoku vielä nytkin jotakin parempaa voi neuvoa, taikka jos ylimalkaan\njoku muu menettely kuin minun valitsemani olisi ollut mahdollinen.\nSillä jos vielä tätä nykyäkin joku on huomannut jonkun toimenpiteen,\njonka toteuttaminen silloin olisi ollut hyödyksi, niin myönnän, ettei\nse olisi saanut jäädä minulta huomaamatta. Mutta jos ei ketään nyt ole\neikä silloin ollut eikä vielä tänä päivänäkään kukaan voi mitään muuta\nesiintuoda, niin mitä olisi valtiomiehen silloin pitänyt tehdä? Kaiketi\nvalita paras, mitä silloin oli nähtävissä ja toimeen pantavissa.\n(191 §) Tämänpä, Aiskhines, juuri tein, kuuluttajan kysyessä: \"kuka\ntahtoo julkisesti puhua\", ei: \"kuka tahtoo entisten tapahtumain\njohdosta syyttää\", eikä: \"kuka voi tulevaisuudesta mennä takaukseen?\"\nKun sinä kansankokouksessa tuona hetkenä istuit äänetönnä, silloin minä\nesiinnyin ja puhuin. Koska et silloin mitään esittänyt, osoita ainakin\nnyt ja sano, mikä neuvo, jota minun olisi pitänyt hyväkseni käyttää,\ntai mikä valtiolle otollinen hetki on jäänyt minulta huomaamatta? Mihin\naseliittoon, mihin yritykseen minun paremmin olisi pitänyt saattaa\nkansalaiset osallisiksi?\n\nMutta entisyys aina kaikkialla saa mennä menoaan eikä siitä suinkaan\nenää kukaan neuvottele. Tulevaisuus tai nykyisyys sitävastoin vaatii\nvaltiomiestä olemaan asemellaan. Silloinhan onnettomuudet näyttivät\nosaksi olevan odotettavissa, osaksi jo tapahtuneen, ja niiden valossa\ntarkastele valtiollisen toimintani suuntaa äläkä panetellen minua syytä\nentisten tapahtumain johdosta. Sillä kaikki päättyy niin kuin jumala on\ntahtonut, valtiomiehen toiminnan suunta juuri paljastaa hänen\ntarkoituksensa. Älä siis syytä minua siitä, jos Philippos sattui\nvoittamaan taistelussa, sillä jumalan kädessähän asian loppupäätös oli\neikä minun. Mutta osoita minulle ensin, milloin en kaikkea, mikä\ninhimillisesti ajatellen oli tarjona, käyttänyt hyväkseni enkä oikein,\nhuolellisesti ja innokkaasti voimieni mukaan sitä toimittanut,\ntai etten ryhtynyt kunniallisiin ja valtion arvoa vastaaviin\nvälttämättömiin toimenpiteisiin -- vasta sitten syytä minua. (194 §)\nMutta jos puhjennut myrsky tuli ylivoimaiseksi ei ainoastaan meille,\nvaan myöskin kaikille muille helleeneille, mitäpä silloin olikaan\ntehtävissä? Asianlaita oli sama, kuin jos joku tahtoisi haaksirikosta\nsyyttää laivan isäntää, joka turvallisuuden varalta oli kaikki tehnyt\nja laivansa varustanut kaikella, mistä pelastuksen luuli riippuvan,\nmutta jonka laivan myrsky sittenkin yllätti, niin että varustuksetkin\nvahingoittuivat, vieläpä kokonaan ruhjottiin. \"Mutta enhän minä\njohtanut laivaa\", hän voisi sanoa; samoin minäkään en ollut\nsotapäällikkönä enkä kohtalon herra, vaan tuo vallitsi kaikkea.\nHarkitsepa ja tarkastele seuraavaa. (195 §) Jos sallimus siitä\nhuolimatta, että taistelimme yhdessä theebalaisten kanssa, meille oli\nsuonut tuollaisen tuloksen, mitäpä olisikaan silloin ollut\nodotettavissa, jos nuo eivät olisi olleet sotatovereinamme, vaan\nmenneet Philippoksen puolelle, jonka hyväksi tuo silloin kaiken äänensä\nkorotti! Ja jos taistelun riehuessa kolmen päivämatkan päässä Attikasta\nkaupungissa niin suuri vaara ja pelko syntyi, mitähän olisikaan ollut\nodotettavissa, jos tuo sama onnettomuus olisi kohdannut itse maata?\nTiedäthän, että yhden t. parin, kolmen päivän aika kansalaisille\nrunsaasti antoi tilaisuutta järjestyä, kokoontua ja huoahtaa kaupungin\npelastuksen puolesta. Muuten silloin -- ei ole tarvis huomauttaa,\nmiltä kaikelta koettelemukselta me säästyimme jonkun jumalan\nhyväntahtoisuudesta ja siitä syystä, että kaupunki oli ikäänkuin\nsuojattu tuolla aseliitolla, jota sinä syytät.\n\nTämän kaiken esitän teille, tuomarit, ja ulkopuolella seisoville\nkuuntelijoille näin seikkaperäisesti, kun taas tuolle hylkiölle olisi\nriittänyt lyhyt ja selvä esitys. Sillä jos sinulle yksin tulevaisuus\noli aivan selvä, niin olisihan sinun silloin pitänyt puhua, kun valtio\nneuvotteli näistä asioista. Jos taas edeltäpäin et voinut mitään\naavistaa, olet vastuunalainen, kuten kaikki muutkin, tuosta\ntietämättömyydestäsi. Miksi siis sinä minua tästä enemmän ahdistat kuin\nminä sinua? Sen tähden puheestani selviää, että minä olin paljoa sinua\nparempi kansalainen (muuhun en vielä kajoa), minä kun uhrauduin sen\npuolesta, mikä kaikille näyttäytyi edulliselta, enkä huolehtinut enkä\nvälittänyt omasta vaarastani, sinä taas et mitään muuta parempaa neuvoa\nesittänyt (sillä muuten kehoitustani ei olisi noudatettu), etkä\nitsekään tarjoutunut mitenkään puheenalaista asiaa edistämään, vaan\nmenettelit, kuten kelvoton ja valtiolle vihamielisin ihminen, ja vaikka\nnäin olit toiminut, olet vielä tahtonut seurauksia arvostella. Samaan\naikaan kuin nuo valtion periviholliset, Aristratos Naxos-saarella ja\nAristoleos Thasoksessa,[140] tuomitsevat Ateenan ystäviä, Aiskhineskin\nAteenassa syyttää Demosthenesta. (198 §) Kuitenkin se, joka helleenein\nonnettomuuksista vain mainetta ja etuja itselleen tahtoo niittää, on\nparemmin ansainnut kuolla kuin syyttää toista. Se, jolle samat\nolosuhteet ovat edulliset kuin valtion vihollisille, ei voi olla suopea\nisänmaataan kohtaan. Tämän sinä selvästi olet osoittanut niin hyvin\nelämälläsi ja teoillasi kuin valtiollisella toiminnallasi ja toiselta\npuolen myöskin toimettomuudellasi. Jos jotakin suoritetaan, mikä teistä\nnäyttää hyödylliseltä, silloin Aiskhines on ääneti. Mutta jos jotakin\nepäonnistuu tai ei tapahdu, kuten olisi pitänyt, silloin Aiskhines\nilmestyy, aivan niinkuin suonenkatkelmat ja kouristukset silloin\nkiihtyvät, kun ruumista joku onnettomuus on kohdannut.\n\nKoska hän niin suuresti tapahtumain lopputulosta painostaa, tahdon\npuolestani huomauttaa eräästä seikasta, niin oudolta kuin se\nnäyttääkin. Älköön kukaan Zeuksen ja muiden jumalain nimessä\nrohkeuttani ihmetelkö, vaan harkitkoon myötätuntoisesti mitä puhun. Jos\nnäet tulevaisuus kaikille olisi ollut vallan selvä ja kaikki sen\nedeltäpäin olisivat tienneet, ja sinä, Aiskhines, olisit sitä huutaen\nja kirkuen julkikuuluttanut ja vakuuttanut, sinä, joka et kuitenkaan\nsanaakaan suustasi päästänyt, niin ei silloinkaan kaupunki olisi\nsaattanut toisin menetellä, jos se isien tai tulevan sukupolven\nmaineesta tahtoi välittää. Meistä näyttää yrityksissään siltä\npuuttuneen onnea, mikä on yhteistä kaikille ihmisille, kun jumala sen\nsallii. Jos taas valtio vaatiessaan kaiken johdon silloin käsiinsä\ntuosta valta-asemastaan olisi luopunut, olisi sitä syytetty siitä, että\noli jättänyt kaikki Philippokselle alttiiksi. Sillä jos taistelutta se\nolisi hylätty, minkä puolesta esi-isämme olivat antautuneet mihinkä\nvaaraan tahansa, silloin jokainen olisi kironnut sinua, mutta ei\nvaltiota eikä minua. Millä silmillä olisimmekaan silloin jumalan\nnimessä katselleet kaupunkiin saapuneita ihmisiä, jos olot olisivat\nmuodostuneet nykyiseen tilanteeseensa, Philippos olisi valittu\njohtamaan ja määräämään kaikkea, mutta toiset, estääksen sen\ntoteutumista, ilman meitä olisivat yhtyneet vapaustaisteluun, sen\nsijasta että kaupunki entisinä aikoina toki ei koskaan pitänyt\nmaineetonta turvallisuutta mainehikkaista taisteluista johtuvia vaaroja\nparempana? Tietäköön jokainen helleeni ja muukalainen, että niin hyvin\ntheebalaiset kuin ennen heitä mahtaviksi paisuneet lakedaimonilaiset,\nvieläpä itse persialaisten kuningaskin sangen mielellään ja suopeasti\nsallivat kaupungin ryhtyä mihin yrityksiin tahansa ja säilyttää mitä se\nomisti, kunhan se vain noudatti määräyksiä ja myönsi jollekin toiselle\nhelleeneistä valta-aseman? Mutta tämä ateenalaisille luonnollisesti ei\nollut esi-isien perinnäistavan mukaista, ei siedettävää eikä\nluonteenomaista. Ikimuistoisista ajoista ei kukaan ole voinut koskaan\ntaivuttaa kaupunkia liittymään niihin, jotka mahtavuudestaan huolimatta\ntekivät vääryyttä, ja alistumaan orjana palvelemaan turvallisessa\nasemassa, vaan se on aina lakkaamatta antautunut vaaroihin ja\ntaistellut valta-aseman, kunnian ja maineen puolesta. Tätäpä juuri te\npidätte niin kunniakkaana ja luonteenne mukaisena, että esi-isistänne\neniten ylistätte niitä, jotka siten ovat toimineet. Syystäpä kyllä.\nSillä jokaisen täytyy ihmetellä kuntoa niiden miesten, jotka\nkärsivällisesti jättivät kaupungin ja astuivat laivoihin, ollakseen\nnoudattamatta toisten käskyjä, ja valitsivat päällikökseen\nThemistokleen, joka neuvoi niin tekemään, mutta Kyrsiloksen, joka oli\nkehoittanut mahtikäskyjä tottelemaan, he taas kivittivät, (205 §)\nsamoin kuin hänen vaimonsakin meidän vaimomme.[141] Sillä ateenalaiset\neivät silloin kaivanneet neuvonantajaa tai sotapäällikköä, joka heidät\nsaattaisi orjuuteen, olkoonpa sitten heidän asemansa muuten ollut\nkuinka onnellinen tahansa, eivätkä he tahtoneet elääkään, jos eivät\nvapaina saaneet elää. Jokainen heistä arveli syntyneensä ei ainoastaan\nisäänsä ja äitiänsä, vaan myöskin isänmaataan varten. Mikä eroitus on\nolemassa näiden välillä? Se, joka luulee syntyneensä ainoastaan\nvanhempiansa varten, odottaa kuolemaa sallimuksen määräämänä ja\nluonnollisena olotilana. Ken taas myöskin isänmaalleen on syntynyt, hän\non valmis vaikkapa kuolemaan, jotta ei tarvitsisi nähdä sen orjuudessa\nelävän, ja hän pitää niitä röyhkeyden ja häpeän ilmauksia, joita\norjailevassa valtiossa täytyy kärsiä, kuolemaakin kauheampina.\n\nJos minä nyt yrittäisin väittää, että minun onnistui johtaa teidän\najatuksenne oikeaan suuntaan esi-isäin arvoa vastaavalla tavalla,\njokainen voisi syystä minua moittia. Julkisesti näet tahdon vakuuttaa,\nettä juuri tuo valtiollinen suunta oli teidän oma valitsemanne, ja\nosoitan, että valtiolla jo ennen minua oli tuo mielenlaatu, mutta\ntoiselta puolen myöskin sanon itse ottaneeni osaa kaikkien yritystenne\nsuoritukseen. Kun tuo taas syyttää minua kaikesta ja käskee teidän\nankarasti kohdella minua, ikäänkuin olisin syypää valtiota\nkohdanneisiin kauhuihin ja vaaroihin, hän koettaa tällä hetkellä\nminulta poistaa kunnian, mutta tosioloisesti hän ainaiseksi teiltä\nriistää jälkimaineen. Sillä jos te tulette tuomitsemaan tuon, sen\ntähden ettei minun valtiollinen toimintani ole parhaaksemme koitunut,\nosoittaudutte te erehtyneenne ettekä kärsivän onnettomuuksia epäsuopean\nkohtalon kolhimina. Mutta te, Ateenan miehet, ette suinkaan erehtyneet,\nantauduttuanne vaaroihin kaikkien vapauden ja menestyksen puolesta,\nette totta tosiaan, sen vannon niiden esi-isiemme nimessä, jotka\nMarathonin luona eivät vaaroja pelänneet, jotka Plataian luona\ntaistelivat ja Salamiksen ja Artemisionin luona ryhtyivät\nmeritaisteluun, vannon useiden muiden sankarein nimessä, jotka lepäävät\njulkisissa haudoissaan, sankarien, jotka valtio hautasi katsoen\ntäydellä syyllä heidän kaikkien yhtä hyvin ansainneen saman kunnian,\nAiskhines, eikä ainoastaan niiden, jotka onnen suosimina voittivat.\nSillä kaikki täyttivät urhoollisten miesten tavalla velvollisuutensa,\njokaisen osaksi taas tuli jumalan suoma kohtalo. Edelleen sinä, kirottu\nasiakirjain kaupustelija, tahdot näiden luopuvan kunnioituksestaan ja\nystävyydestään minua kohtaan sekä puhut voitonmerkeistä, taisteluista\nja entisistä urotöistä, ikäänkuin tällä nykyisellä riitakysymyksellä\nolisi mitään tekemistä noiden asiain kanssa. Mutta missä mielessä minun\nsitten, sinä kuulu näyttämösankari,[142] olisi pitänyt astua\npuhujalavalle esiintyessäni valtion neuvonantajana asiassa, joka koski\nsen korkeimpia etuja? Puhumaanko jotakin, joka olisi ollut omiansa\nalentamaan esi-isien arvoa? (210 §) Syystä olisin silloin ansainnut\nkuoleman. Sillä ei teidänkään, Ateenan miehet, sovi yksityisiä ja\nvaltiollisia oikeusasioita tuomita saman periaatteen mukaan, vaan\njokapäiväiseen elämään kuuluvissa yksityisasioissa teidän tulee ottaa\nhuomioon erityiset niitä koskevat lait ja tosiseikat, valtiollisten\nasiain käsittelyssä taas tarkata, mitä esi-isien kunnia vaatii. Myöskin\nsaadessanne virkasauvanne ja -merkkinne,[148] jokaisen teistä tulee\nsamalla muistaa, että tarvitsette valtiolle sopivan mielenlaadun\nastuessanne tuomitsemaan valtiollisissa oikeusasioissa, jos te muuten\narvelette, että teidän tulee toimia esi-isien arvoa vastaavalla\ntavalla.\n\nMutta kajottuani esi-isien mainetöihin olen poikennut kyseenalaisista\npäätöksistä ja toimenpiteistä. Tahdon näin ollen palata takaisin\nsiihen, minkä silloin jätin.\n\nKun me tulimme Theebaan, tapasimme Philippoksen ja thessalialaisten\nsekä muiden liittolaisten lähettiläät saapuvilla, meidän ystävämme\nolivat pelonalaisia, tuon taas rohkeita. Että minä tätä en oman hyötyni\nvuoksi puhu, lue kirje, jonka me lähettiläät silloin heti lähetimme.\nKuitenkin tuo panetteluissaan niin liioittelee, että jos jotakin\nedullista tapahtuu, hän väittää olosuhteiden vaikuttaneen sen, eikä\nminulla siinä muka ollut mitään ansiota; sitävastoin olin kohtaloineni\nsyypää kaikkeen, mikä toisin päättyi. Niinpä minä valtiomiehenä ja\npuhujana hänen mielestään en mitään näyttänyt vaikuttavan puheista ja\nneuvotteluista aiheutuneisiin toimenpiteisiin, jotavastoin aseiden ja\nsotaretken tuottamiin onnettomuuksiin olen yksin syyllinen. Onkohan\nhäikäilemättömämpää tai ilkeämpää panettelijaa tavattavissa? Lue kirje!\n\n_Kirje_.\n\nKun theebalaiset olivat kutsuneet kokoon kansankokouksen, he johtivat\nnuo[144] ensin esiin, nämä kun olivat liittolaisia. Tultuansa sitte\nesille he pitkissä puheissaan suuresti ylistivät Philipposta, meitä\ntaas ankarasti syyttivät muistellen kaikkea sitä, mitä te joskus olitte\ntoimineet theebalaisia vastaan. Sanalla sanoen, he vaativat heitä\nolemaan Philippokselle kiitollisia hänen tekemistään hyvistä töistä ja\nrankaisemaan meitä heidän kärsimästään vääryydestä. Heidän tuli\nvaihtoehtosesti joko sallia noiden (makedonialaisten) marssia heidän\nalueensa läpi teitä vastaan tai yhdessä heidän kanssaan hyökätä\nAttikaan; samalla he myöskin huomauttivat, että heidän neuvojensa\nseurauksena todennäköisesti Attikan sekä eläimet että ihmiset ja muu\nomaisuus tulisi kuulumaan Boiotialle, meidän puheistamme taas johtuisi,\nettä Boiotiaa sodalla hävitettäisiin. Myöskin he tämän lisäksi paljon\nmuuta puhuivat, mikä kauttaaltaan tuohon kohdistui. Mitä me\nsitten tähän vastasimme, sen kertomista sanasta sanaan pitäisin\nkunnianasianani, syrjäyttäen kaiken muun koko elämässäni. Mutta pelkään\nkuitenkin, että näiden seikkain esitys tuntuisi turhanpäiväisesti teitä\nrasittavan, mielestänne nuo ajat jo ovat olleet ja menneet ja niiden\nmukana silloiset tapahtumatkin hukkuneet ikäänkuin vedenpaisumukseen.\nKuulkaa sentään, mitä me neuvoimme heille ja mitä he vastasivat meille.\nOtapa ja lue se!\n\n_Theebalaisten vastaus_.\n\nTämän jälkeen he kutsuivat ja lähettivät hakemaan teidät. Te lähditte\nliikkeelle ja tulitte avuksi. Jättääkseni välillä olevat seikat\nsiksensä, he ottivat teidät niin ystävällisesti vastaan, että,\nraskasaseisten ja ratsumiesten majaillessa ensin kaupungin\nulkopuolella, päästivät tuon sotajoukon kaupunkiin ja koteihinsa\nlastensa sekä puolisoittensa luo, mikä kalleinta heille oli.\nTuona päivänä theebalaiset antoivat kaikille ihmisille mitä\nmainehikkaimman kolminkertaisen todistuksen teidän miehuudestanne,\noikeamielisyydestänne ja itsennehillitsemisestä. Myöskin tahtoessaan\nmieluummin taistella yhdessä teidän kanssanne kuin teitä vastaan, te\nheidän mielestään olitte Philipposta urhoollisemmat ja teidän asianne\nparemmin oikeutettu. Niinikään jättäessään teidän käsiinne mitä he ja\nkaikki paraiten tahtovat suojella, lapsensa ja vaimonsa, he ovat\nosoittaneet luottavansa teidän itsehillintäänne. Kaikessa tässä he\nteitä, Ateenan miehet, näyttivät oikein arvostelleen. Eikä kellään\nollut edes perusteetontakaan aihetta mistään teitä moittia, kun\nsotajoukkonne oli marssinut kaupungin sisään. Niin maltillisesti\nkäyttäydyitte. Otettuanne osaa ensimmäisiin taisteluihin, te, ensin\njoella[145] ja myöhemmin talvisessa kahakassa[146] kahdesti olitte ette\nainoastaan nuhteettomia, vaan myöskin ihmeteltäviä järjestyksessänne,\nvarustuksissanne ja innossanne. Tämän johdosta muut teitä ylistivät,\nitse taas toimititte jumalille uhri- ja juhlamenoja. Mielellänipä\nkysyisin Aiskhineelta, oliko hän silloin mukana ottamassa osaa uhreihin\nja iloitsemassa kansan kanssa, kun tämä tapahtui ja koko kaupungissa\nkaikkialla oli harrasta intoa, riemua ja ylistystä, vai istuiko hän\nkotonaan alakuloisena vaikerrellen ja suutuksissa yleisen onnen\njohdosta. Sillä jos hän silloin oli saapuvilla ja yhtyi toisten iloon,\nkaiketi hän nyt käyttäytyy kauheasti tai oikeammin jumalattomasti,\nvaatiessaan teitä päättämään, että se ei olekaan parasta, mitä hän\nitse, pyytäen jumalat todistajiksi, piti sellaisena, teidän, jotka\njumalien nimessä olette valanne vannoneet. Jos hän taas ei ollut\nsaapuvilla, totta totisesti hän moninkerroin on ansainnut kuolla, jos\nhän suri nähdessään sen, minkä johdosta muut iloitsivat? Lue minulle\nmyöskin nämä päätökset.\n\n_Uhrimenoja koskevat päätökset_.\n\nNäin te silloin toimititte uhrimenoja, theebalaiset taas arvelivat\npelastuksestaan saavansa kiittää teitä, ja tilanne oli muuttunut niin,\nettä ne, jotka arvelivat, että apua oli pyydettävä noiden ihmisten\ntoimenpiteiden tähden, itse nyt voivat muita auttaa seuraamalla minua.\nMutta millaista ääntä Philippos silloin piti ja miten hän sen johdosta\noli levoton, näette hänen Peloponneesokseen lähettämistään kirjeistä.\nOta ja lue ne minulle, jotta huomaisitte, saivatko mitään aikaan minun\nmielenlujuuteni, harhaiskuni ja vaivannäköni sekä monet ehdottamani\npäätökset, joita tuo nyt ivaa.\n\n(219 §) Tosin teillä, Ateenan miehet, ennen minua on ollut mainioita ja\neteviä puhujia, tuo tunnettu Kallistratos,[147] Aristophon,[148]\nKephalos, Thrasybulos[149] y.m. lukemattomia. Mutta kuitenkaan ei\nkukaan noista ole koskaan kokonaan antautunut mihinkään valtion parasta\ntarkoittavaan toimenpiteeseen, vaan toinen teki päätösehdotuksen ja\nvalittiin lähettilääksi, toinen valittiin lähettilääksi, mutta ei\nehdottanut mitään päätöstä. Sillä jokainen noista tahtoi rauhassa elää\nja vielä lisäksi myöskin turvapaikan, mihin vetäytyä, jos jotakin\nonnettomuutta tapahtuisi. Miten siis sinulla, joku ehkä sanonee, oli\nniin paljo voimaa ja uskallusta ennen muita, että voit yksin suorittaa\nkaiken? Tätä en tahdo väittää, vaan minä olin niin vakuutettu valtiota\nuhkaavan vaaran suuruudesta, ettei se näyttänyt minulle antavan\nensinkään tilaisuutta ajattelemaan omaa turvallisuuttani, vaan siinä\noli yltä kyllin, jos ei mitään jäänyt suorittamatta, mikä oli tehtävä.\nItse puolestani olin vakuutettu siitä, mahdollisesti lyhytnäköisesti,\nmutta olin kuin olinkin vakuutettu, ettei kukaan olisi omiansa paremmin\nehdotuksia tekemään ja niitä perille viemään kuin minä, ja ettei kukaan\nlähettiläänä innokkaammin ja tunnollisemmin toimisi kuin minä. Sen\ntähden olin valmis kaikkeen. Lue Philippoksen kirjeet.\n\n_Kirjeitä_.\n\n(222 §) Tämmöiseen asemaan minun valtiotaitoni saattoi Philippoksen,\nAiskhines. Sellaista ääntä hän nyt piti, hän, joka tätä ennen ylpeästi\noli valtiolle niin monta korskeata puhetta suustaan päästänyt. Tämän\ntähden nuo ansiosta ovat minut seppelöineet, ja sinäkään, vaikka\nolitkin läsnä, et sitä vastustanut, Diondas[150] taas, joka teki\nvastaehdotuksen, ei saavuttanut vaadittavaa äänimäärää. Otapa minulle\nesille nuo päätösehdotukset, jotka silloin hyväksyttiin, Aiskhineen\ntekemättä vastaehdotusta.\n\n_Päätöksiä_.\n\nNämä päätökset, Ateenan miehet, sisälsivät sanasta sanaan samaa, mitä\nennen Aristonikos,[151] nyt taas Ktesiphon täällä ehdotti. Eikä\nAiskhines myöskään itse vastustajana esiintynyt eikä kannattanut\nvastaesitystä. Silloin hän kuitenkin olisi voinut syyttää Demomelesta,\njoka tuota ehdotti, sekä Hypereidesta[152] paljoa suuremmalla syyllä\nkuin tätä (Ktesiphonia), jos hän muuten täyttä totta nyt minua syyttää.\nMinkä tähden? Sen tähden, että tuo voi vedota noihin ja oikeuksien\npäätöksiin sekä siihen, ettei hän syyttänyt heitä, vaikka he tekivät\nsaman ehdotuksen kuin hän, eivätkä lait salli valittaa asiain johdosta,\njotka laillista tietä ovat loppuun suoritetut, ja lisäksi vielä monesta\nsyystä. Silloin olisi itse asia semmoisenaan päätetty, eikä\nedellämainittuja ennakkopäätöksiä olisi ollut sen hyväksi olemassa.\nMutta silloin hän luuloni mukaan ei voinut niin toimia, kuten nyt, että\nhän syytää esiin vanhoilta ajoilta ja useista päätöksistä kokoon\nhaalimiansa häväistysjuttuja, joita ei kukaan tänään tuntisi eikä voisi\nedeltäpäin aavistaa esitettävän, ja että hän on puhuvinaan jotakin\ntärkeää saatettuaan sekaisin asiain kehityskulun ja sovitettuaan\ntapahtumiin vääriä vaikuttimia oikeitten sijasta. Tämä ei silloin olisi\nollut mahdollista, vaan kaikkien puheiden olisi pitänyt olla\ntodenmukaisia, kun tositapahtumat olivat niin lähellä, joista jokainen\nteillä vielä oli hyvässä muistissa ja melkein tavoiteltavissa. Sen\ntähden hän on välttänyt tosiasioihin perustuvia tutkimuksia ja tullut\ntänne muka pannakseen toimeen, kuten minusta näyttää, puhekilpailun\neikä minun valtiollisia toimiani koskevaa tarkastusta, ja niinpä asia\nkoskeekin vain sanoja eikä valtion hyötyä.\n\nSitten hän viisastelee ja sanoo, ettei teidän tule ottaa huomioon tuota\nkotiperäistä mielipidettänne, joka teillä oli tänne tullessanne, vaan,\nniinkuin te tilinlaskua pitäessänne, vaikka luulettekin tilintekijällä\nrahoja olevan jäljellä, kuitenkin olette tyytyväisiä, jos laskut tasan\npäättyisivätkin tekemättä mitään ylijäämää, samoin tulee teidän nyt\nyhtyä siihen, mitä hänen puheestaan käy ilmi. Tarkatkaa edelleen,\nkuinka löyhää perusteiltaan kaikki näyttää olevan, mikä ei totuuden\nkanssa ole yhtäpitävää. Sillä juuri tuolla sukkelalla esimerkillään hän\non myöntänyt, että teidän käsityksenne mukaan minä puhun isänmaan, hän\nPhilippoksen puolesta. Hän näet ei koettaisi saada mielenmuutosta\nteissä aikaan, jos meistä ei olisi olemassa tuollaista käsitystä.\nMyöskin tulen helposti osoittamaan, että hän ajaa väärää asiaa\nvaatiessaan teidän muuttamaan mielipiteenne, en rahatilejä esittämällä\n(sillä tuollainen laskutapa ei voi tosiasioita ensinkään valaista),\nvaan lyhyesti muistoonne palauttamalla jokaisen seikan ja käyttämällä\nteitä, jotka itse kuulette asian, samalla sekä tuomareina että\ntodistajina. Sillä minun valtiotaitonihan, jota tuo syyttää, on saanut\naikaan, että theebalaiset, kuten kaikki luulivat, eivät hyökänneet\nmaahamme Philippoksen kanssa, vaan yhdessä meidän kanssamme\ntaistelivat, torjuakseen pois hänet; edelleen että sota ei raivonnut\nAttikassa, vaan viisisataa stadionia kaupungista Boiotian rajamailla,\nettä merirosvot Euboian taholta meitä eivät ryöstäneet ja raastaneet,\nvaan Attika koko sota-ajan meren puolelta sai olla rauhassa;\nettä Philippos ei anastanut Bysantionia eikä saanut valtaansa\nHellespontosta, vaan bysantionilaiset taistelivat meidän kanssamme\nhäntä vastaan. Onko tämä tosiolojen selostus sinusta siis verrattava\nlaskutileihin? Vai onko se päinvastoin tarkastamatta kuitattava, ettei\nikuisiksi ajoiksi pysyisi muistissa? Tämän ohessa en vielä sitä ota\nhuomioon, että toiset saivat tutustua Philippoksen julmuuteen, joka\nkaikkialla oli nähtävissä, missä hän vain pääsi valtiaaksi, ja että te\nkaikeksi onneksenne olette saaneet nauttia Philippoksen ystävyydestä,\njonka varjossa hän koetti toteuttaa myöskin muut vallanhimoiset\nhankkeensa. Mutta tämän syrjäytän.\n\nSitävastoin arkailematta julistan, että oikea ja parjaushaluton puhujan\narvostelija ei tee tuollaisia syytöksiä, kuin mitä sinä nyt latelet,\nkeksiessäsi kaikenlaisia esimerkkejä ja matkiessasi erityisiä\npuhetapoja ja ruumiinliikkeitä (sillä siitä tietysti, huomaathan,\nhelleenein kohtalo suuresti riippuu, käytänkö tätä vai tuota\nsananpartta ja ojennanko käteni sinne vai tänne), vaan oikea\narvostelija tahtoo tosiolojen mukaan päättää itse, mitä apukeinoja ja\nsotavoimia valtiolla silloin oli, kun minä ryhdyin asioihin käsiksi, ja\nmitä minä tultuani johtoasemaan sille lisäsin, ja mikä asema\nvastustajillamme silloin oli. Jos sotavoimia olisin vähentänyt, hän\nolisi voinut osoittaa vian olevan minun puolellani, jos taas niitä\nolisin lisännyt, hän ei olisi voinut parjata. Kun sinä olet tällaista\nselostusta karttanut, minä puolestani tulen asiaa valaisemaan. Te\nsaatte myöskin nähdä, puhunko todenmukaisesti.\n\nKaupungin voimanlähteinä olivat silloin saaret, tosin eivät kaikki,\nvaan pienimmät. Sillä ei Khios eikä Rhodos eikä Kerkyra ollut\npuolellamme. Verotulot tekivät neljäkymmentäviisi talenttia ja nämä oli\njo edeltäpäin kerätty. Raskasaseisia ja ratsumiehiä oli ainoastaan\nkotimaisia. Mutta se taas oli kaikista peloittavinta ja vihollisille\nerittäin suotuisaa, että noiden toimesta (Aiskhineen ja hänen\nkannattajainsa) kaikki naapurimme, megaralaiset, theebalaiset,\neuboialaiset, olivat tulleet pikemminkin vihollisiksemme kuin\nystäviksemme. Tässä asemassa kaupunki silloin oli, eikä kukaan voi tätä\nperättömäksi väittää. Tarkastakaa toiselta puolen, miten Philippos,\njota vastaan meidän piti taistella, oli asiansa järjestänyt. Ensiksikin\nhän itsevaltiaasti hallitsi asetovereitaan, mikä sota-asioissa on\nkaikista tärkeintä. Edelleen nuo olivat aina asestettuina. Toiseksi\nhänellä oli rahaa yltä kyllin ja hän voi vapaasti mielitekojaan\ntyydyttää, tarvitsematta edeltäpäin tehdä päätösehdotuksia ja\njulkisesti neuvotella sekä alistua panettelijain tuomittavaksi ja\njoutua syytteenalaiseksi lainvastaisesta menettelystä, eikä hän ollut\ntilivelvollinen kellekään toiselle, vaan oli kuin olikin itsevaltias\njohtaja ja herra kaikin puolin. Mitä sitten minulla oli, minulla, joka\nolin hänen vastustajansa (sitäkin sietää oikeudenmukaisesti harkita)?\nEi mitään. Sillä ensiksikin te myönsitte noille hänen palkkalaisilleen\nvapaan puhevallan samoin kuin minullekin, mikä oli ainoa oikeuteni, ja\naina kun nuo rähinällään minut voittivat (se tapahtui usein milloin\nmistäkin syystä), silloin tekin siis olitte toimineet vihollisten\nhyväksi. Mutta kaikesta tästä epäkohdasta huolimatta taivutin kuitenkin\nteidän liittolaisiksenne euboialaiset, akaialaiset, korinthilaiset,\ntheebalaiset, megaralaiset, leukadilaiset sekä kerkyralaiset, joilta\nsaatiin yhteensä 15,000 palkkasoturia ja 2,000 ratsumiestä omien\nsotavoimain lisäksi. Suoritettavan veroerän kohotin mitä suurimpaan\nmäärään. Jos sinä, Aiskhines, taas puhut joko theebalaisten tai\nbyzantionilaisten tai euboialaisten oikeutetuista vaatimuksista ja nyt\nväität, että kaikkien olisi pitänyt suorittaa samat maksut, niin\nensiksikään et näy tietävän, että jo tätä ennen kaupunkimme varusti\nniistä helleenien puolesta taistelevista kolmisoutulaivoista, joita\nyhteensä oli 300, eikä se sen tähden luullut olevansa huonommassa\nasemassa kuin muutkaan eikä tahtonut tuomita neuvonantajiaan, ollen\npaheksumatta sitä, mikä oli tapahtunut (se olisikin ollut häpeällistä.)\nPäinvastoin se kiitti jumalaa siitä, että oli voinut suorittaa toista\nvertaa enemmän kuin muut kaikkien pelastukseksi, silloin kun yhteinen\nvaara uhkasi helleenejä. Edelleen teet näille huonon palveluksen\nparjatessasi minua. Sillä mitä varten siitä nyt puhut, mitä silloin\nolisi pitänyt tehdä, kuin itse puolestasi, vaikka olitkin kaupungissa\nja neuvotteluissa läsnä, et mitään tuonsuuntaista ehdotusta tehnyt, jos\nse muuten olikaan mahdollista silloisissa oloissa, jolloin meidän\nvähemmän tuli noudattaa tahtoamme kuin yleisen tilanteen vaatimuksia.\nSillä olihan tuo jo valmiina tekemään vastatarjouksia ja viipymättä\nvastaan ottamaan luotamme karkoitetut ja vielä lisäksi antamaan heille\nrahapalkintoja.\n\nMutta jos minua syytetään hyvin suoritetuista toimenpiteistäni, mitä\narvelunne mukaan nuo jumalattomat ihmiset silloin olisivat tehneet\ntaikka sanoneet, jos minä kultavaa'alla olisin punninnut menoerät, ja\nkaupungit olisivat luopuneet ja menneet Philippoksen puolelle, ja tämä\nsamalla olisi päässyt Euboian, Theeban ja Byzantionin valtiaaksi?\nTietysti väitettäisiin, että heidät oli jätetty oman onnensa nojaan ja\npois karkoitettu, vaikka ne olisivat tahtoneet meihin liittyä.\nEdelleen, että \"Philippos byzantionilaisten avulla on päässyt\nHellespontoksen hallitsijaksi ja samalla yksin määräämään helleenein\nviljan tuonnista, theebalaisten aiheuttama ankara, rajaseuduilla\nyltynyt sota on siirtynyt Attikaan, ja Euboian puolelta hyökkäävät\nmerirosvot ovat tehneet meriliikkeen mahdottomaksi\". Näin todellakin he\npuhuisivat ja paljon muuta tämän lisäksi. Oi, Ateenan miehet, väärä\nilmiantaja on kelvoton, kelvoton aina sekä kauttaaltaan parjaus- ja\nmoitteenhaluinen. Tuo hylkiö on luonteeltaan aivan kuin kettu, joka\nalusta pitäen ei koskaan ole tehnyt mitään kunniallista eikä jaloa, tuo\nperin surkuteltava apina ja maaseudun kiertelevä Oinomaos,[153]\nköykäiseksi punnittu puhuja. Sillä mitä hyötyä sinun hirveästä\npuhetaidostasi on ollut isänmaalle? Nytkö menneistä asioista tahdot\nmeille puhua? Ikäänkuin lääkäri, käytyään sairaiden potilaidensa luona,\nei ensinkään puhuttelisi heitä eikä neuvoisi, miten he taudistaan\nvoisivat päästä, vaan seuraisi mukana, kun jollekulle vainajalle\nosoitettaisiin viimeistä kunniaa, ja hautakummulla lausuisi: \"jos tuo\nihminen olisi toisin menetellyt, hän ei olisi kuollut\". Mieletön,\nvieläkö tahdot puhua? Niinpä tulette huomaamaan, etten minä ensinkään\nollut syypää myöskään valtion onnettomuuteen, jonka johdosta sinun,\nkatalan, pitäisi vaikeroida eikä rehennellä. Tarkatkaa seuraavaa. Mihin\ntahansa minut lähettilääksi valitsittekin, en missään joutunut\nalakynteen väitellessäni Philippoksen lähettiläiden kanssa enkä\nvoitettuna lähtenyt tieheni, en Thessaliasta, en Ambrakiasta, en\nIllyriasta, en thraakialaisten kuninkaiden luota, enkä sanalla sanoen\nmistään muualtakaan, en lopuksi Theebastakaan, vaan siellä, missä hänen\nlähettiläänsä puheellani lyötiin, hän asevoimallaan hyökäten jälleen\npääsi voitolle. (245 §) Tästä nyt syytät minua etkä häpeä pilkata muka\ntarmon puutetta sen miehen, jonka, kuten sinä vaadit, olisi pitänyt\nolla Philippoksen sotavoimiakin väkevämpi? Ja pelkästään sanojeni\nvaikutuksesta tämän tuli tapahtua? Enhän voinut hallita mitään muuta?\nEn sotamiesten sydämiä, en taistelevien onnea enkä sotapäällikkyyttä,\njosta sinä vaadit minun tiliä tekemään. Niin nurjamielinen olet. Mutta\npuhujan tilivelvollisuutta tutkikaa tarkoin. Siitä en tahdo kieltäytyä.\nMitä se sitten on? Tapahtumain alkusyyt ja seuraukset tulee tuntea,\nniitä edeltäpäin aavistaa ja muille edeltäpäin ilmoittaa. Juuri niin\nminä olen tehnyt. Edelleen myöskin jokaisen toimettomuus, vitkallisuus,\ntietämättömyys ja riidanhalu, mitkä kansalaisten väliset epäkohdat\neivät ainoassakaan vapaassa valtiossa ole vältettävissä, on mitä\nvähimpään poistettava ja sen sijaan intoa viritettävä yksimielisyyteen,\nystävyyteen ja velvollisuuden täyttämiseen. Tämänhän kaiken olen\nsuorittanut, eikä siinä kukaan koskaan ole havaitseva mitään\nlaiminlyöntiä puoleltani. (247 §) Jos siis joltakin kysyttäisiin, miten\nPhilippos pääasiallisesti pääsi päämääränsä perille, kaikki\nvastaisivat: \"sotajoukollaan sekä palkitsemalla ja lahjomalla\nvaltiomiehiä\". Minä puolestani en ole ollut sotavoimiemme komentaja\nenkä johtaja, joten siis en ensinkään ole tilivelvollinen tuohon alaan\nkuuluvista toimenpiteistä. Mutta milloin lahjain vastaanotto tai\nsiitä kieltäyminen oli kyseessä, silloin minä Philippoksen olen\nvoittanut. Sillä samoin kuin ostaja on voittanut sen, joka rahoja\nvastaanottaessaan hänen tarjouksensa on hyväksynyt, niin sekin, joka\nkauppaan ei ole suostunut eikä lahjoista välittänyt, on ostajan\nvoittanut. Niinpä valtio, mikä minua koskee, on ollut voittamaton.\n\nTämän siis olin saanut aikaan ja lisäksi muuta samantapaista paljon\nmuun ohella, jonka vuoksi tuo (Ktesiphon) oli oikeutettu tekemään\nminuun nähden puheenalaisen ehdotuksensa. Mitä aihetta te kaikki\npuolestanne olitte hänelle siihen antaneet, tulen heti sanomaan. Heti\ntaistelun jälkeen keskellä kauhuja ja vaaroja kansa ensiksikin hyväksyi\nkaupungin pelastusta koskevat ehdotukseni, vaikka se oli nähnyt ja\nkuullut kaikki toimenpiteeni, kun taas toiselta puolen ei olisi ollut\nihmeteltävää, jos rahvas ei olisi ymmärtänyt menettelyäni, ja kaikki,\nmitä kaupungin suojelukseksi olin tehnyt, vartiostojen sijoitus,\nsuojakaivokset, muureihin myönnetyt varat, toteutui päätösehdotusteni\nmukaan. Toiseksi (249 §) kansa valitsi minut ennen muita hankkimaan\nviljaa. Kun sitten liittoutuneet, jotka tahtoivat minua vahingoittaa,\nolivat minua vastaan tehneet kanteensa, tilintekoa koskevat syytöksensä\nja ilmiantonsa ynnä kaikkea muuta tuontapaista, alussa tosin eivät\npersoonallisesti, vaan toisten välityksellä, joten he itse siten\nluulivat pysyvänsä salassa, minä syystä kyllä pelastuin kaikista noista\nvaaroista ensiksikin jumalain avulla, toiseksi teidän ja muiden\nateenalaisten avulla. (Tehän epäilemättä tiedätte ja muistatte, kuinka\nminut ensi aikoina joka päivä haastettiin oikeuteen ja miten he eivät\njättäneet hyväkseen käyttämättä Sosikleen[154] ymmärtämättömyyttä,\nPhilokrateen[155] panettelua, Diondaksen[156] ja Melantoksen[157]\nraivoa eivätkä mitään muutakaan keinoa.) (250 §) Tämä on totuus ja se\non omiansa todistamaan valantehneiden tuomarein eduksi, jotka olivat\nvalanvelvoituksesta tietoisia. Kun te siis vapautitte minut vastaani\ntehdyistä kanteista ettekä suoneet syyttäjille täyttä äänimäärää,\npäätitte samalla minun parhaiten toimivan valtion hyväksi.\nSuoriutuessani taas lainvastaisen menettelyn syytöksistä, olen\nosoittanut, että ehdotukseni ja puheeni ovat olleet lainmukaisia. Kun\nte hyväksyitte minun tilintekoni, olette myöntäneet minun oikein ja\nlahjomattomasti suorittaneen kaikki. Kun siis asianlaita oli tämä,\nmillä nimellä Ktesiphonin sopii toimenpiteitäni todenmukaisesti\nmainita? Tietysti sillä nimellä, mitä niistä hänen huomionsa mukaan\nkansa, valantehneet tuomarit sekä järkähtämätön totuus käyttivät.\n\n(251 §) \"Niin tosiaankin\", hän myöntää, \"mutta onhan Kephalokselle se\nmainehikasta, ettei häntä koskaan ole syytetty valtiollisesta\nrikoksesta\".[158] Se onkin jumalan tähden suuri onni! Mutta tokkopa\nsitä oikeastaan vikana on pidettävä, että minua usein on syytetty,\nmutta ei koskaan todistettu syypääksi vääryyteen? Kuitenkin, Ateenan\nmiehet, mitä tuohon (Aiskhineeseen) tulee, voisi minun osakseni tulla\nsama maine kuin Kephaloksenkin. Sillä kirjallisesti hän ei koskaan\nminua ole syyttänyt eikä jatkanut syytöstään oikeudessa, joten sinunkin\ntulee myöntää, etten ole Kephalosta huonompi kansalainen.\n\n(252 §) Kaikkialla täten hänen ymmärtämättömyytensä ja parjailunsa\ntulevat näkyviin, erittäin selvästi siinäkin, mitä hän onnesta on\nlausunut. Minä puolestani ylimalkaan pidän sitä ihmistä mielettömänä,\njoka toista soimaa hänen kohtalostaan. Sillä jos se, joka ennen muuta\nkehuu omia saavutuksiaan ja luulee olevansa onnellisimmassa asemassa,\non tietämätön, kestääkö hänen onnensa iltaan saakka, miten siitä sitten\nvoikaan puhua tai toista syyttää? Kun hän monen muun ohella myöskin\ntästä kerskailee, niin tarkatkaa, Ateenan miehet, ja harkitkaa, kuinka\npaljoa oikeammin ja inhimillisemmin minä puhun onnesta. Minä puolestani\npidän valtion onnea oivallisena, ja huomaan myöskin dodonalaisen\nZeuksen[159] sitä meille ennustavan; se kohtalo taas, joka nyt kaikkein\nihmisten osaksi tulee, on kova ja kauhea. Sillä onhan jokainen\nhelleeneistä tai barbaareista tähän aikaan saanut kärsiä suuria\nonnettomuuksia? Mutta minä pidän valtion hyvänä onnena sitä, että me\nolemme valinneet mainehikkaimman osan ja olemme niitä helleenejä\nparemmassa asemassa, jotka ovat arvelleet lakkaamatta voivansa\nonnellisina elää, jättäessään meidät kohtalollemme alttiiksi. Että\nmeitäkin onnettomuudet ovat kohdanneet, eikä kaikki ole tapahtunut\ntahtomme mukaan, siinä arvelen kaupunkimme saaneen kokea kaikkien\nihmisten kohtaloa, joka meidänkin päällemme on tullut. Mitä taas\nomakohtaisesti minun ja kaikkien meidän muiden onneen tulee, on\nmielestäni oikein, että sitä arvostellaan yksityisolojen puitteissa.\nNäin minä omasta mielestäni oikein ja todenmukaisesti arvostelen onnea\nkoskevia olosuhteita ja, kuten luulen, teidänkin mielestänne. Hän taas\npuolestaan väittää, että minun yksityinen kohtaloni on enemmän\nvaikuttanut kuin valtion yhteinen onni, pieni ja vähäpätöinen enemmän\nkuin hyvä ja suuri. Miten tämä voisi olla mahdollista?\n\nJos sinä, Aiskhines, kuitenkin olet päättänyt kauttaaltaan tutkistella\nonneani, niin tarkastele ensin omaa osaasi, ja jos huomaat minun\nasemani olleen edullisemman, niin lakkaa parjaamasta sitä. Silmäilepä\nsiis onneasi heti alusta pitäen. Älköön, jumalan nimessä, minua kukaan\nsyyttäkö tylyydestä. Sillä minä pidän sitä mielettömänä, jos joku\ntoista häpäisee hänen köyhyytensä takia, taikka ylpeilee sen johdosta\nettä on rikkaudessa kasvatettu. Mutta tuon hylkiön häväistyksen ja\npanettelun tähden minun täytyy kajota myöskin sellaisiin seikkoihin;\nkuitenkin tulen niitä koskettelemaan, mikäli olosuhteet myöntävät, niin\nlieveästi kuin mahdollista.\n\nMinulle, Aiskhines, pojasta pitäen oli mahdollista saada tarvittavaa\nkouluopetusta ja päästä sellaiseen taloudelliseen asemaan, ettei ollut\npakko köyhyyden tähden ryhtyä mihinkään häpeälliseen tekoon. Jätettyäni\ntaakseni poika-iän voin omaisuuteni mukaan toimia: kustantaa kuoroja,\nvarustaa sotalaivan, suorittaa varallisuusasteikkoni määräämiä veroja,\neikä minun tarvinnut jättää sikseen yksityistä eikä yleistä\nanteliaisuutta, vaan saatoin hyödyttää sekä valtiota että ystäviäni.\nKun olin päättänyt antautua valtion palvelukseen, menettelin siten,\nettä sain usein kunniaseppeleitä isänmaaltani ja useilta muilta\nhelleeneiltä, ettekä tekään, minun vihamieheni, yrittäneet väittää,\nettei valitsemani valtiollinen suunta olisi ollut kunniakas. (258 §)\nTämmöinen kohtalo tuli minun osakseni eläessäni, ja vaikka voisin\npaljon muutakin sanoa siitä, en tuohon tahdo kajota, vaan koetan olla\nvaruillani, etten loukkaisi ketään, jos ylpeilisin onnestani. Sinä\ntaas, kunnianarvoinen mies, joka muita halveksit, silmäile sinäkin,\nmillaista oma kohtalosi on ollut. Poikasena kasvoit suuressa\nköyhyydessä, lakkaamatta työskennellessäsi isäsi kanssa\nkouluhuoneustossa, hämmentäessäsi mustetta, pestessäsi sienellä\npenkkejä ja lakaistessasi luokkahuonetta, etkä ollut vapaa poika,\n(259 §) vaan palvelija. Mieheksi vartuttuasi sinä luit ääneen\nrukouslauselmia äitisi loihtimistoimituksissa sekä avustit muuten\nhäntä; vyötit öisin vihittäviä hirvivasikan vuotaan, sekoitit\njuomauhreja, puhdistit ja hieroit ihmisiä savella ja liidellä ja\nnoustuasi puhdistustyöstäsi käskit heidän sanomaan: \"olen pahan\nvälttänyt, paremman löytänyt\", samalla ylpeillessäsi, ettei kukaan siten\nkoskaan ole ulvonut, minkä minä puolestani uskon; sillä älkää luulko,\nettei hän osaisi ihmeteltävän heleästi ulvoakin, hän, joka niin\nkorkeassa äänilajissa huutaa. Päivin sinä johdit (260 §) sitten\nkumina- ja valkopoppeliseppeleillä verhottuja juhlakulkueita pitkin\nkatuja, vaskenvärisiä käärmeitä pahoinpidellessäsi ja huiskiessasi\nniitä pääsi päällä huutaen: \"Euoi, Saboi\", ja siinä sivussa tanssien:\n\"Hyes Attes, Attes Hyes\". Samalla eukot sinua kutsuivat esilaulajakseen\nja johtajakseen, murattiseppeleen- ja korinkantajakseen y.m.\nkunnianimillä, ja sinä sait palkaksesi leivoksia, rinkeleitä sekä\ntuoreita hunajakakkuja.[160] Voisihan joku tämän johdosta täydellä\nsyyllä ylistellä itseänsä ja onneansa? Kun sinä kirjoittauduit\nkansalaisten luetteloon[161] -- olkoonpa se sitten tapahtunut miten\ntahansa (tuohon en kajoa) -- kun siihen kirjoittauduit, sinä valitsit\nitsellesi heti sangen hauskan toimen, alempien virkamiesten kirjurin ja\npalvelijan paikan. Erottuasi viimein siitä ja tehtyäsi kaikkea, mistä\nmuita syytät, silloin et suinkaan elämälläsi tuottanut häpeää entiselle\ntoiminnallesi, vaan tarjouduit palkkaa vastaan palvelemaan Simykasta\nja Sokratesta, noita n.s. \"syvästi ähkyviä\" näyttelijöitä,[162]\nnäyttelit kolmannen näyttelijän osaa ja varastit toisten\nhedelmämaista viikunoita, viinirypäleitä ja öljymarjoja, kuin mikäkin\nhedelmäinkaupustelija, ja sait sen johdosta enemmän iskuja kuin noissa\nnäytelmätilaisuuksissa, joita te elämän ja kuoleman uhalla toimeen\npanitte. Sillä leppymätön ja katkera sota oli teidän ja katsojain\nvälillä, ja näiltä saamasi lukemattomat iskut oikeuttavat sinut\npilkaten sanomaan niitä kurjiksi, jotka eivät sellaisessa löylyssä ole\nolleet.[163] Mutta sivuutanpa sen, minkä köyhyys ehkä on aiheuttanut,\nja käyn tarkastamaan sinun luonteesi ikäviä puolia. Ensiksikin sinä\nvalitsit sellaisen valtiollisen suunnan, kun näet kerran päähäsi oli\npälkähtänyt antautua sille alalle, että isänmaan onnen aikana elit\nomasta puolestasi kuin arka jänis, pelokkaana ja vapisten, aina\nodottaen kohtalon iskua pahoista töistäsi, joista olit tietoinen; mutta\nmilloin toiset olivat epäonnistuneet, silloin sinä näyttäydyit\nrohkeaksi ennen muita. Mutta ken tuhansien kansalaisten kuoleman\njohdosta uhmailee, minkä rangaistuksen tämä elävien puolelta onkaan\nansainnut? Paljon muuta hänestä minulla olisi sanottavaa, mutta jätän\nsen siksensä. Sillä en ole tarpeeksi häikäilemätön, mainitakseni\nkaikkea siivotonta ja ruokotonta, mitä hänen viakseen voisin osoittaa,\nvaan ainoastaan sitä, minkä kosketteleminen minulle itselle ei ole\nhäpeäksi.\n\nVertaile nyt, Aiskhines, meidän elämänvaiheitamme toisiinsa\nrehellisesti ja suopeasti! Kysy sitten näiltä, kummanko kohtalon kukin\nitselleen tahtoisi valita. Sinä avustit koulussa, minä kävin koulua.\nSinä palvelit vihkiytymistilaisuuksissa, minä vihkiydyin. Sinä olit\nkirjurina, minä puhujana kansankokouksessa. Sinä esiinnyit\nnäyttelijänä, minä katsojana. Sinä epäonnistuit, minä vihelsin. Sinä\ntoimit valtiomiehenä vihollisten hyväksi, minä isänmaan. Sanalla\nsanoen, tänään minua arvostellaan, olenko seppeleen ansainnut, eikä\nkukaan päälleni kanna mitään rikosta; sinua taas pidetään vääränä\nilmiantajana, ja ratkaistava on, saatko vielä tuota tointa harjoittaa,\nvai tuleeko sinun siitä lakata, kun sinulle ei anneta viidettä osaakaan\näänimäärästä. Olethan siis eläessäsi saanut nauttia oivallista onnea,\nsinä, joka minun kohtaloani moitit.\n\nEsitä vielä todistukset valtiolle suorittamistani raha-avustuksista.\nNäiden ohella lue minulle myöskin runosäkeet, joita sinä herjaat:\n\n\"Kidasta kuoleman mä tulin ja porteilta pimeyden.\"\n\n\"Tahtomattani, tietäös, onnettomuuksista ilmoitan\".[164]\n\nNiin, tuhon surkean sinulle kelvottomalle ennen muita jumalat\ntuottakoot ja sitten kaikki nämä läsnäolevat sinulle, kurjalle\nkansalaiselle ja näyttelijälle!\n\nLue todistukset.\n\n_Todistukset_.\n\nMinun suhteeni valtioon siis oli tällainen. Yksityiselämästäni taas\nvaikenen, vaikkapa kaikki ette tietäisikään, että olen ollut valmis\npalvelemaan, ollut ystävällinen ja tarvitseville avulias, enkä tahdo\nsiitä puhua enkä todistusta esittää, en sitäkään, että olen muutamia\nvihollisistani vapauttanut, muutamia avustanut heidän tytärtensä\nnaittamisessa, enkä muutakaan sentapaista mainitse. Sillä minä\najattelen seuraavaan tapaan. Minun mielestäni[169] se, joka on hyvää\nkokenut, muistaa tämän aina, ja se, joka on hyvää tehnyt, unohtaa sen,\njos näet toisen tulee esiintyä rehellisen ihmisen tavoin, toisen taas\nmiehenä, joka ei ole pikkumainen. Muistella omia hyviä töitään ja\nniistä puhua on melkein samaa kuin niitä parjata. Tällaista en tule\ntekemään, en houkutuksestakaan, vaan olen tyytyväinen, miten minua\nsiinä arvosteltaneenkin.\n\n(270 §) Tahdon näin ollen yksityiset oloni jättää sikseen ja vielä\nvähäsen teille puhua julkisesta toiminnastani. Jos sinä, Aiskhines,\ntämän auringon alla voit mainita ketään ihmistä, joko helleeneistä tai\nmuukalaisista, joka ensin Philippoksen ja sitten Aleksanterin\nhallituksen aikana olisi ollut vahinkoa kärsimättä, mielelläni myönnän,\njoko minun kohtaloni eli onnettomuuteni, miten sinä sitä nimittänetkin,\nolleen syypään kaikkeen. Mutta jos useat niistäkin, jotka eivät koskaan\nminua ole nähneet eivätkä ääntäni kuulleet, ovat kärsineet lukuisia ja\nkauheita onnettomuuksia, eivätkä ainoastaan yksityiset henkilöt, vaan\nmyöskin koko kaupungit ja kansakunnat, niin onhan paljoa oikeampaa ja\ntodenmukaisempaa olettaa kaikkien ihmisten yhteisen kovan kohtalon sekä\ntapahtumain ankaran ja onnettoman juoksun aiheuttaneen tämän kaiken.\nMutta tämän sinä nyt sivuutat ja syytät minua, joka valtiomiehenä\njohdin kansalaisten asioita, vaikka tiedät tuon moitteen osittain,\njoskaan ei kokonaan, kohtaavan kaikkia ja eniten sinua. Sillä jos minä\nyleensä yksinvaltaisesti olisin asiat johtanut, teillä toisilla\npuhujilla olisi aihetta syyttää minua. Mutta jos te kaikissa\nkansankokouksissa olitte läsnä, ja valtio julkisesti tahtoi harkita\nyhteishyvää koskevia asioita, ja jos neuvoni silloin kaikista näyttivät\nparhailta ja varsinkin sinusta (sillä hyväntahtoisuudesta sinä minulle\net suonut toiveitteni toteutumista sekä kunniaa ja mainetta, jotka aina\ntoimiani seurasivat, vaan sen tähden, että tosiseikat sinut yllättivät,\nja oli selvää, ettei sinulla ollut mitään parempaa sanottavaa), niin\nteethän nyt aivan väärin ja jumalattomasti, jos noita tapahtumia\nsoimaat? Ethän silloin voinut tätä parempaa esittää? Ainakin minusta\nkaikki muut ihmiset näyttävät pitävän varmoina järkähtämättöminä\ntosiseikkoina seuraavat esittämäni asiat. Jos joku tahallaan tekee\nvääryyttä, seuraa sitä viha ja rangaistus, mutta joka vastoin tahtoaan\non erehtynyt, hän saa sen anteeksi rangaistusta kärsimättä. Ken taas\nvääryyttä tekemättä ja erehtymättä on antautunut ajamaan kaikkien\nmielestä hyödyllistä asiaa, onnistumatta siinä enemmän kuin kaikki\nmuutkaan, onhan väärin häntä sen tähden parjata ja soimata, (275 §)\nvaan yhdessä hänen kanssaan tulee surra. Näin ollen kaikki tämä ei\nnäytä olevan ainoastaan kirjoitettujen lakien mukaista, vaan itse\nluontokin kirjoittamattomine lakineen sekä inhimillisten tunteiden\nperustuksella on sen niin määrännyt. Mutta Aiskhines on raakuudessa ja\nparjaushalussa niin suuresti voittanut kaikki muut ihmiset, että hän\nsyyttää minua siitä, jota hän itse on onnettomaksi sattumaksi sanonut.\n\nMutta lisäksi hän on itse esittävinään kaikki puheensa vilpittömästi ja\nhyväntahtoisesti, mutta minua hän käskee teidän varoa ja valvoa, etten\npettäisi enkä kavaltaisi teitä, koska minä muka olen kauhea ihminen,\nkeinottelija ja sofisti y.m., ikäänkuin kuulijat todellakin voisivat\nolla huomaamatta, millainen mies se puhuja itse on, joka ensin omat\nviat sälyttää toisen päälle. Minä näet tiedän teidän kaikkien tuntevan\ntämän ja olevan sitä mieltä, että tuo kaikki paljoa paremmin soveltuu\nhäneen itseensä kuin minuun. Myöskin tiedän hyvin, että minun\npuhetaitoni -- myönnettäköön se;[165] kuitenkin toiselta puolen\nymmärrän kuulijain enimmäkseen määräävän, millä menestyksellä puhujat\nesiintyvät; sillä mikäli te osoitatte myötätuntoisuuttanne ja olette\nhyvänsuopeita itsekutakin kohtaan, sikäli puhujakin tuntee olevansa\ntehtävänsä tasalla. Jos siis minulla on tuontapaista kokemusta, tulette\nkaikki huomaamaan, että aina sekä yleisissä että yksityisissäkin\nasioissa olen esiintynyt teidän puolestanne enkä koskaan teitä vastaan;\nmutta tuon taito sitävastoin on näyttäytynyt ei ainoastaan vihollisten\nhyväksi, vaan myöskin kansalaisia vastaan pidetyssä puheessa, jos joku\nhäntä on solvaissut tai muuten loukannut. Hän näet ei käytä\npuhelahjaansa oikein eikä valtiota hyödyttävällä tavalla. Sillä\nrehellisen ja kunnon kansalaisen ei sovi yhteishyvää valvomaan\nvalituilta tuomareilta vaatia, että he tukisivat joko hänen kiihkoansa\ntai vihaansa tai muuta sentapaista, eikä hänen sovi tuossa\ntarkoituksessa tulla eteenne ja sallia varsinkaan sellaisen mielialan\nolemustaan vallita; mutta jos siihen on pakko, on oloja tyynesti ja\nsävyisästi arvosteltava. Milloin valtiomiehen ja puhujan sitten tulee\nintohimoisesti esiintyä? Silloin kun vaara uhkaa valtion yhteisetuja,\nkun kansa on tekemisissä vastustajainsa kanssa, vain siinä tapauksessa.\nTämä juuri on ylevämielisen ja kunnon kansalaisen velvollisuus. Ettei\nhän koskaan minua ole vaatinut tilintekoon yleisestä eikä -- lisään\nvielä -- yksityisestäkään rikoksesta, koskipa se sitten valtiota tai\nhäntä itseään, mutta että hän siitä huolimatta kuitenkin nyt on\nvalittanut seppelöimistäni ja ylistystäni vastaan sekä tuhlannut siihen\nniin pitkiä puheita, kaikki tämä ei suinkaan todista lainkaan\nsuopeutta, vaan yksityistä vihaa, kateutta ja pikkumaisuutta. Se taas,\nettä hän on jättänyt siksensä taistelun minua itseäni vastaan, mutta\nsyyttää tuota (Ktesiphonia), osoittaa suurinta kelvottomuutta. Sen\ntähden sinä minusta näytätkin, Aiskhines, panneen vireille koko tämän\noikeudenkäynnin, antaaksesi jonkunlaisen näytteen puhe- ja\nesitystaidostasi etkä suinkaan aiheuttaaksesi minulle rangaistusta\nvääryydenteosta. Mutta eivät sanat suinkaan eikä äänen sointu tuota\npuhujalle kunniaa, vaan se, että hänellä on samat harrastukset kuin\nkansan enemmistöllä ja että hän vihaa ja rakastaa samoja henkilöitä\nkuin isänmaa. Kellä on tällainen mielenlaatu, hän kaikki sanottavansa\nsanoo hyvänsuopeudesta. Mutta joka palvelee niitä, joiden puolelta\nkaupunki aavistaa vaaran itseään uhkaavan, ei yhdessä kansansa kanssa\nseiso samalla pohjalla eikä hänellä myöskään ole samoja tulevaisuuden\ntoiveita. Mutta huomaatko? Minähän harrastin kansan etuja enkä\ntavoitellut erityistä tai yksityistä päämäärää. Niinkö sinäkin? Vai\nmiten? Sinä, joka heti taistelun jälkeen[166] lähettiläänä matkustit\nPhilippoksen luo, joka oli syypää silloisiin isänmaan onnettomuuksiin,\nvaikka aina tätä ennen, kuten kaikki tietävät, olitkin kieltänyt\nolleesi missään tekemisissä hänen kanssaan. Kuka siis on valtion\npettänyt? Tietysti se, joka toisin puhuu, toisin ajattelee? Ketäpä\nkuuluttaja suuremmalla syyllä kiroaisi? Tietysti tuollaista henkilöä?\nSillä mistä suuremmasta rikoksesta puhujaa voitaisiinkaan syyttää kuin\nsiitä, että hän toisin puhuu, toisin ajattelee? Sinuthan on huomattu\ntuollaiseksi. Siitä huolimatta kuitenkin kehtaat avata suusi ja\nuskallat katsoa näitä silmiin? Arveletko, että he eivät tunne, mikä\nmiehiäsi olet? Vai luuletko kaikkien niin torkkuvan ja niin unohtaneen\nmenettelysi, etteivät muistaisi sinun sodan kestäessä kansalle\npitämiäsi puheita, jolloin vannomalla vannoit, ettei sinulla ollut\nmitään tekemistä Philippoksen kanssa, vaan että minä muka\npersoonallisen vihan takia sinua syytin sellaisesta, missä ei ollut\nperää. Mutta niin pian kuin sanoma taistelusta oli saapunut, unohdit\nheti entiset vakuutuksesi ja sen sijaan myönsit ja väitit olevasi\nhänen ystävänsä ja tuttavansa, vaikka todellisesti olit hänen\npalkkapalvelijansa. Sillä millä luonnollisella oikeudella tuo\nvaskirummun päristäjättären Glaukothean poika, Aiskhines, olisi\nPhilippoksen seurustelukumppani tai ystävä tai tuttava? Sellaista\naihetta minä en lainkaan huomaa, vaan tuon palkkaamana sinä ryhdyit\nturmelemaan kansalaistesi menestystä. Mutta vaikka sinä noin ilmeisesti\nkaikkien todistusten mukaan olet ollut kavaltaja ja vaikka tapahtumain\njohdosta itsekin olet tullut omaksi ilmiantajaksesi, sinä solvaiset ja\nmoitit minua siitä, johon kaikki muut voisit huomata paremmin\nsyypäiksi.\n\nPaljon jaloa ja suurta, Aiskhines, valtio minun toimestani on päättänyt\nja perille vienyt, jota se ei ole unohtanut. Todistuksena siitä olkoon\nmyöskin seuraava. Kun kansa heti onnettomuuden jälkeen tahtoi jonkun\npuhumaan kaatuneiden muistoksi, se ei sinua valinnut, niin\nkaunisääninen kuin oletkin, vaikka olit ehdotettu, niinikään ei\nDemadesta, joka vasta oli rauhan solminnut, ei Hegemonia eikä\nketään muutakaan teistä, vaan minut. Vaikka sinä sitten yhdessä\nPythokleen[167] kanssa raa'alla ja hävittömällä tavalla esiinnyit,\nminkä Zeus ja muut jumalat antakoot anteeksi, ja syytitte ja parjasitte\nminua, kuten nytkin, niin sitä mieluummin kansa kuitenkin valitsi\nminut. Syyn tunnet hyvin; kuitenkin minäkin tahdon sen sinulle\nilmoittaa. Kansalaisille näet oli kumpikin tunnettua, sekä minun\nhyväntahtoisuuteni ja tarmoni, millä tehtäväni suoritin, että myöskin\nteidän kelvottomuutenne. Sillä mitä te vannoen olitte kieltäneet\nonnellisissa oloissa, sen te myönsitte onnettomuuden kohdatessa\nvaltiota. Näin ollen niitä, jotka yhteisten onnettomuuksien sattuessa\npelkäämättä luulivat voivansa ilmaista todellisen mielenlaatunsa, jo\nentuudestaan pidettiin vihollisina, mutta nyt he ilmeisesti olivat\nsellaisia. Edelleen arvelitte olevan sopimatonta, että se, joka\nkaatuneiden kunniaksi puhui ja ylisti heidän urhoollisuuttaan, oli\nnäiden vihollisten kanssa asunut saman katon alla ja syönyt samassa\npöydässä. Eikä liioin sopinut, että se, joka helleenein onnettomuuksien\njohdosta murhaajain kanssa vietti ilojuhlia ja lauloi voittolauluja,\ntänne tultuaan nauttisi kunniaa: ei sopinut näyttelijän tavalla vain\npuhuen itkeä noiden miesten kohtaloa, vaan sydämessään piti tuntea\nsurua. Tämän mielialan he itsessään ja minussa huomasivat, vaan eivät\nsuinkaan teissä. Sen tähden he valitsivat minut eivätkä teitä. Eikä\nainoastaan kansa näin tehnyt, vaan myöskin kaatuneiden isät ja veljet,\njotka kansa silloin oli valinnut huolehtimaan hautajaismenoista,\nmenettelivät samoin; kun heidän näet olisi pitänyt panna toimeen\nvainajain muistoksi suruateria jonkun kaatuneita lähimmän sukulaisen\nluona, niinkuin yleensä tapana oli, he toimittivat sen minun luonani.\nJa syystä kyllä. Sillä vaikka sukuperänsä puolesta jokainen olikin\nvainajia läheisempi kuin minä, niin valtiolliseen mielenlaatuun nähden\nminä olin heille kaikille kuitenkin tutunomaisin. Sillä ken heidän\npelastuksestansa ja onnestansa niin suuresti oli huolehtinut, hänhän\nsyvimmin surikin heidän valitettavaa, ansaitsematonta kohtaloaan.\n\nLuepa tuolle se kivikirjoitus, minkä kaupunki valtion puolesta päätti\nheidän muistokseen piirtää, jotta näkisit, Aiskhines, että nimenomaan\ntässäkin olet ollut ymmärtämätön ja jumalaton panettelija. Lue!\n\n    _Kivikirjoitus_. (Kaukana isänmaastaan nämä kohottivat taisteluun\n    aseensa ja torjuivat vihollisten ylpeyden; mutta taistellessaan\n    he eivät säilyttäneet henkeään, vaan valitsivat Hadeen voittonsa\n    ja urhollisuutensa yhteiseksi palkintotuomariksi, puolustaessaan\n    helleenejä, ettei heidän tarvitsisi iestä niskalleen sijoittaa\n    eikä sietää kauheaa orjuuden taakkaa. Isänmaa kätkee helmaansa\n    useimmat kaatuneitten luut, koska Zeus näin on kuolevaisille\n    määrännyt. Ainoastaan jumalat ovat erehtymättömät ja saavuttavat\n    päämääränsä; ihmisten ei ole suotu välttää kohtaloaan.)\n\nKuuletko, Aiskhines? (Tässähän juuri sanotaan) \"jumalat ovat\nerehtymättömät ja saavuttavat päämääränsä\". Ei valtiomiehestä, vaan\njumalista riippuvaksi se on tehnyt taistelevien onnen. Miksi siis sinä,\nhylkiö, soimaat minua tästä ja latelet solvauksia, joita jumalat sinuun\nitseesi ja puoluelaisiisi kohdistakoot.\n\nPaljon muun ohella, josta hän minua on syyttänyt ja parjannut, oi\nAteenan miehet, olen sitä eniten ihmetellyt, ettei hän muistellessaan\nsilloisia kaupungin onnettomuuksia osoittanut hyvänsuopealle ja\nrehelliselle kansalaiselle ominaista mielenlaatua, ei itkenyt eikä\nmielessään kärsinyt muutakaan sentapaista, vaan äänekkäästi ja iloisena\nhuutaen täydestä kurkustaan hän luuli minua varmasti syyttävänsä, mutta\nitse asiassa todistikin itseänsä vastaan, ettei hänellä ollut mitään\nyhteistä muiden kanssa vaikeiden koettelemusten aikana. Kuitenkin sen,\njoka hänen tavallaan hoki huolehtivansa laeista ja valtiosäännöstä,\nolisi pitänyt, jos ei muuta, niin ainakin samaa surra ja samasta iloita\nkuin kansa eikä valtioasioista puhuessaan liittäytyä vihollisten\npuolelle. Näin sinä nyt selvästi olet menetellyt, hokiessasi, että minä\nolin syypää kaikkeen ja valtio minun vuokseni sortui onnettomuuksiin,\nvaikka te ette alkujaan minun hallitukseni ja politiikkani johdosta\nryhtyneet helleenejä avustamaan. (293 §) Sillä jos teidän puoleltanne\nannettaisiin minulle se tunnustus, että te minun kehoituksestani\naloitte vastustaa tuota helleenejä vastaan paisuvaa valtaa, te\nantaisitte minulle suuremman lahjan, kuin mitä kaikki muut ovat\nsaaneet. Mutta enpä minä puolestani tätä tahdo väittää (tekisinkin\nväärin silloin teitä vastaan), ja toiselta puolen hyvin tiedänkin,\nettette sitä myöntäisi. Jos tämä ei olisi niin paatunut, hän minuun\nsuunnatun persoonallisen vihansa tähden ei loukkaisi ja alentaisi\nmelkoisesti teidän kunniaanne.\n\nMutta miksi tätä moitin, vaikka hän minua syyttää ja parjaa muusta\npaljoa ilkeämmästä menettelystä? Sillä, kautta maan ja jumalien, ken\nminua Philippokselle muka osoittamistani harrastuksista syyttää, hän on\nvalmis kaikkea väittämään. Kuitenkin, Herakleen ja kaikkien jumalain\nnimessä, jos pelkästään totuutta silmällä pidetään ja kaikki valheesta\nja vihasta aiheutunut puhe jätetään syrjään ja rehellisesti tahdotaan\ntarkastaa, kutka ne oikeastaan olivat, jotka kaikkien mielestä täydellä\nsyyllä olivat aiheuttaneet nuo onnettomuudet, niin samankaltaisia kuin\ntämä on joka kaupungissa nähtävissä, mutta ei minun kaltaisiani. Oli\nolemassa sellaisia, jotka Philippoksen vallan vielä heikkona ja\nkauttaaltaan pienenä ollessa oman voitonhimonsa tähden, huolimatta\nlukuisista varoituksista ja kehoituksista sekä parasta tarkoittavista\nneuvoistamme, heittivät alttiiksi yhteiset edut, pettäen ja turmellen\nkukin omat kansalaisensa, siksi kunnes olivat saaneet heidät orjiksi,\nkuten[168] thessalialaiset _Daokhos, Kineas ja Thrasydaos_;\narkadialaiset _Kerkidas, Hieronymos ja Eukampidas_; argoslaiset\n_Myrtis, Teledamos ja Mnaseas_; eelisläiset _Euxitheos, Kleotimos ja\nAristarkhmos_; messeenialaiset, jumalain vihaaman[169] _Philiadeen_\npojat _Neon ja Thrasylokhos_; sikyoonilaiset _Aristratos ja Epikhares_;\nkorinthilaiset _Deinarkhos ja Demaretos_; megaralaiset _Ptoiodoros,\nHelixos ja Perilas_; theebalaiset _Timolas, Theogeiton ja Anemoitas_;\neuboialaiset _Hipparkhos, Kleitarkhos ja Sosistratos_. Ei päivä\nriittäisi, luetellakseni kaikki petturit. Kaikki nämä, oi Ateenan\nmiehet, ovat kukin omassa isänmaassaan aiheuttaneet samoja päätöksiä\nkuin nuo täällä meillä, nuo hylkiöt sekä imartelijat ja kirotut\nihmiset, jotka kukin oman isänmaansa perinpohjin ovat tuhonneet ja sen\nvapauden ensin Philippokselle, sitten Aleksanterille kevytmielisesti\nalttiiksi jättäneet. Nuo ne henkilöt olivat, jotka onnellisuutta\narvostelivat vatsan vaatimusten ja häpeällisten himojensa mukaan, jotka\nriistivät vapauden ja hävittivät itsenäisen, tyrannein mielivallasta\nriippumattoman olotilan, mikä oli muinaisten helleenein onnen\npäämääränä ja kulmakivenä.\n\n(297 §) Tästä näin häpeällisestä ja ilkeästä salaliitosta tai\noikeammin, suoraan puhuakseni, katalasta helleenein vapauden\nkavaltamisesta valtio on vapaa kaikkien ihmisten edessä minun\nvaltiollisten toimenpiteideni johdosta, samoin kuin minäkin olen vapaa\nteidän edessänne. Vielä sitten kysyt, minkä ansion takia itselleni\nvaadin tuota kunnianosoitusta? Tiedä siis, että silloin kun kaikki\nvaltiomiehet, sinusta lähtien, olivat ensin Philippoksen, sitte\nAleksanterin lahjomat, silloin minua ei mikään voinut kiihoittaa eikä\nyllyttää, ei yleinen tilanne eivätkä houkuttelevat puheet ja suuret\nlupaukset, ei toivo eikä pelko rahtuakaan poikkeamaan siitä, mitä pidin\nisänmaalle oikeana ja edullisena; enkä koskaan teidän tavoin ole\nmenetellyt, kuten vaaka, joka vajoo oman edun puolelle, vaan aina olen\nkaikissa neuvoissani noudattanut vain suoraa, rehellistä, lahjomatonta\nvakaumustani ja saatuani aikalaisteni kesken tärkeimpäin asiain johdon\nkäsiini suoritin valtiomiehenä kaiken tämän puhtaasti ja rehellisesti.\n(299 §) Tästä syystä vaadin itselleni kunnianosoitusta. Tuon muurin\nrakennuksen, josta minua ivaat, ja juoksuhaudan arvelen ansaitsevan\nkylläkin kiitosta ja ylistystä, mikä on aivan luonnollista. Kuitenkin\npidän tuota paljoa vähempiarvoisena valtiollista toimintaani. En\nkivillä enkä tilleillä ole kaupunkia varustanut enkä eniten sellaisista\ntoimenpiteistäni ylpeile. Mutta jos tahdot muurin rakennustani\nrehellisesti tarkastella, tulet huomaamaan aseita, kaupunkeja ja\npaikkakuntia, satamia ja laivoja, vieläpä suuren määrän ratsuja ja\nmiehiä niitä puolustamassa. Nämä minä varustin Attikan suojeluksen\nesimuuriksi, mikäli inhimillisesti käsittäen oli mahdollista; sillä\nmuurilla minä varustin koko maan enkä ainoastaan Peiraieusta tai\nkaupungin ympäristöä. Myöskään Philippoksen tuumiin ja varustuksiin\nnähden minä en joutunut alakynteen -- kaukana siitä, vaan liittolaisten\nsotapäällikköjen ja sotavoimien täytyi sallimuksen tieltä väistyä. Mitä\ntodistuksia on tästä? Selviä ja ilmeisiä. Tarkatkaapa.\n\nMitä olisi hyvänsuopean kansalaisen silloin pitänyt tehdä, mitä\nvaltiomiehen, joka kaikella huolella ja innolla nuhteettomasti tahtoi\nvaltiota johtaa? Tietysti Attikan turvaksi varustaa meren puolelta\nEuboia esimuuriksi, maan puolelta Boiotia, ja taas Peloponneesokseen\npäin olevien paikkakuntain suojaksi miehittää siihen rajautuvat\nlähiseudut. Edelleen huolehtia, miten viljavarain tuonti kaikkialla\nmeille turvallista tietä suoritettaisiin aina Peiraieukseen saakka?\nNiinikään toiselta puolen lähettää apuväkeä ja, suullisesti ja\nkirjallisesti ajamalla asiaa, koettaa säilyttää silloin ennestään\nhallussamme olevat paikat, Prokonnesos,[170] Kherronesos ja Tenedos, ja\ntoiselta puolen huolehtia, miten olisi mahdollista hankkia uusia\nystäviä ja asetovereita, kuten Byzantion, Abydos,[171] Euboia?\nEdelleen, miten vihollisilta riistettäisiin heidän suurimmat\nsotavoimansa ja kaupungille taas hankittaisiin puuttuvia varoja? Tämä\nkaikki saatiin aikaan minun ehdotuksistani ja valtiotaidollani. Jos\nnäitä neuvojani, oi Ateenan miehet, ilman kateutta tahdotaan\ntarkastella, käy selville, että ne myöskin oikein ja perin\nnuhteettomasti pantiin toimeen, ja ettei minun puoleltani yhtään\ntilaisuutta mennyt ohitse, jota en olisi tuntenut tai hyväkseni\nkäyttänyt, laiminlyömättä mitään, mikä vain yhden miehen voimissa ja\npäätettävissä oli. Jos taas jonkun jumaluusolennon tai sallimuksen\nvoima tai sotapäällikköjen taitamattomuus tai niiden kelvottomuus,\njotka teidän kaupunkinne kavaltivat, tai kaikki nuo tekijät yhdessä\nsaivat aikaan turmiota koko valtiossa, kunnes se sortui, mitä vääryyttä\nDemosthenes silloin teki? Jos jokaisessa helleenein kaupungissa olisi\nollut yksikään henkilö, jolla olisi ollut sama asema kuin minulla\ntäällä meillä, jos Thessaliassa ja Arkadiassa olisi ollut ainoakaan\nminun mielipiteitäni kannattava mies, niin ei yhdenkään helleenin\ntuolla eikä tällä puolen Thermopylaita olisi tarvinnut kärsiä nykyisiä\nonnettomuuksia, vaan kaikki olisivat voineet vapaina, itsenäisinä sekä\naivan huolettomina turvallisesti ja onnellisesti asua omassa\nisänmaassaan, ja näistä niin suurista ja hyvistä eduista he olisivat\nteille ja muille ateenalaisille voineet olla kiitollisia minun\nvaltiotaitoni johdosta. Jotta tietäisitte, etteivät minun sanani\nläheskään kykene kuvaamaan tositoimiani, koska esityksessäni olen\ntahtonut karttaa mahdollista vastenmielisyyttä kuulijain puolelta, ota\nja lue minulle ja muille julki ehdotuksieni mukaan tehty apujoukkojen\nluettelo.\n\n_Apujoukkojen luettelo_.\n\nTällaiset toimenpiteet soveltuvat kelvolliselle ja kunnon\nkansalaiselle, ja jos ne olisivat onnistuneet, olisimme epäilemättä\nkaikkein mielestä tulleet varsin mahtaviksi, ja täydellä syyllä; mutta\nvaikka toisin kävikin, on meillä ainakin se lohdutus, että hyvä maine\non pelastunut eikä kukaan voi kaupunkia ja sen politiikkaa moittia,\nvaan täytyy pahoitella kohtaloa, joka niin oli sallinut asiain päättyä.\nEipä hänen, jumalan tähden, olisi kaupungin etuja pitänyt alttiiksi\njättää eikä myydä itseänsä vastustajille ja isänmaan hyödyn sijasta\ntehdä vihollisille palveluksia, hänen ei olisi pitänyt panetella sitä,\njoka oli päättänyt sekä suullisesti että kirjallisesti tehdä ja\ntoteuttaa isänmaan arvoa vastaavia ehdotuksia, ei muistella ja\nmielessään hautoa sitä, jos joku persoonallisesti joten kuten häntä\nehkä oli loukannut, eikä väärin ja kostonhimoisesti vetäytyä syrjään,\nkuten sinä usein teet. Epäilemättä on kuitenkin joskus paikallaan,\noikein ja suorastaan valtiolle hyödyllistäkin vetäytyä syrjään,\nniinkuin useat kansalaiset teistä empimättä tekevät. Mutta tämä ei\nnauti sellaista lepoa -- kaukana siitä, vaan vetäytyen valtiollisesta\ntoiminnasta syrjään, milloin hänelle hyväksi näyttää (ja se tapahtuu\nusein), hän vartoo, kunnes olette kyllästyneet tavallisesti esiintyvään\npuhujaan tai jotakin onnettomuutta tai muuta ikävyyttä (paljohan\nsellaista sattuu ihmisten kesken) on tapahtunut. Silloin, tällaisessa\ntilaisuudessa hän äkkiä, kuten tuulenpuuska, lepotilastaan syöksyy\nesiin ja siinä tuokiossa hän silloin puhuu kuuluvasti, sulloo yhteen ja\nsyytää ulos selvästi ja henkeään vetämättä sellaisia sanoja ja\npuhetapoja,[172] jotka eivät lainkaan hyödytä eivätkä hyvää vaikuta,\nvaan päinvastoin vahingoittavat jokaista kansalaista ja tuottavat\nhäpeää yhteiskunnalle. Varmaankin, Aiskhines, tällaisesta\nharrastuksesta ja huolehtimisesta, jos se olisi rehellisestä ja\nisänmaan etuja silmällä pitävästä sydämestä lähtenyttä, olisi koitunut\njaloja ja kauniita sekä kaikille hyödyllisiä tuloksia: kaupunkien\nliittosopimuksia, uusia apulähteitä, kaupan kehittämistä, hyödyllisten\nlakien säätämistä ja julkisten vihollisten vastustuskeinoja. Sillä\nentisinä aikoina kaikkea tätä tutkittiin, ja myöskin lähinnä kulunut\naika on antanut monta esiintymistilaisuutta kelvollisille ja kunnon\nmiehille, joiden joukossa sinua ei tavata, ei ensimmäisenä miehenä, ei\ntoisena, ei kolmantena, ei viidentenä, ei kuudentena, sanalla sanoen ei\nlainkaan missään, ei ainakaan silloin kun isänmaalle onni oli suopea.\nSillä minkä aseliiton kaupunki on solminnut sinun toimestasi? Mitä\navustusta se on saavuttanut, mitä luottamusta tai mainetta? Minkä\nlähetystoimen, minkä palveluksen sinä olet suorittanut, joka\nolisi lisännyt kaupungin kunniaa? Mitkä kotimaiset tai mitkä\nyleiskreikkalaiset tai muukalaiset asiat sinun johdollasi onnellisesti\non perille viety? Mitä sotalaivoja, mitä ampumakoneita, mitä\nlaivaveistämöitä, mitä muurin rakennuksia, mitä ratsuväkeä sinä olet\nsaanut aikaan? Mitä sinä yleensä olet edistänyt? (312 §) Mikä\nyleishyödyllinen enemmän varakkaita kuin vähävaraisiakaan koskeva\nraha-asiallinen helpotus sinun toimestasi on toteutettu valtion\npuolelta. Ei mikään. Mutta, hyvä ystäväni, vaikka oletkin kaikesta\ntästä aivan osaton, olethan toki osoittanut hyväntahtoisuutta ja\nuhrautuvaisuutta? Missä? Milloin? Sinä kelvottomin kaikista ihmisistä,\nsinähän et silloinkaan esiintynyt, jolloin kaikki, jotka vain kerran\nolivat äänensä puhujalavalta kohottaneet, ponnistelivat yhteisen\npelastuksen puolesta, sinä et mitään antanut, et silloinkaan, -- vaikka\net suinkaan ole vähävarainen, kun hiljakkoin Aristonikos,[173]\nsaadakseen kansalaisoikeutensa takaisin, pani toimeen yleisen\nrahankeräyksen. Mitenpä tuo olisi ollutkaan mahdollista? Olithan\nlankomieheltäsi Philomokselta perinyt rahaa enemmän kuin viisi\ntalenttia ja summoriain esimieheltä[174] saanut kahden talentin\nsuuruisen rahalahjan, vahingoittaaksesi laivanvarustusta koskevaa\nlakiehdotustani.[175] (313 §) Mutta tämän tahdon syrjäyttää, jotta\nsiirtymättä asiasta toiseen itse pääsisin erilleni puheenalaisista\nseikoista. Myöskin edellisestä selviää, että sinä et ollut mitään\nantamatta köyhyyden vuoksi, vaan sen tähden, että varoit toimia niitä\nvastaan, joiden asiaa kauttaaltaan ajoit. Missä sinä siis olet ollut\nelinvoimainen, milloin loistelias? Silloin, kun piti esiintyä\nnäitä[176] vastaan, sinä olit kaikista kaunopuheliain, muistiltasi\nparas ja oivallisin näyttelijä, tuo traagillinen Theokrines.[177]\n\nSitten olet muistellut ennen eläneitä kunnon kansalaisia ja jalosti\nsiinä teet. Kuitenkaan ei ole oikein, Ateenan miehet, että hän käyttää\nhyväkseen ennakolta teidän hyvänsuopeuttanne kaatuneita kohtaan,\narvostelee ja heihin vertaa minua, teidän aikalaistanne. Sillä\ntietäähän jokainen, että kaikkia eläviä enemmän tai vähemmän\nkadehditaan, mutta kuolleita ei enää kukaan heidän vihollisistaankaan\nvihaa? Vaikka asianlaita on tämä, minua kuitenkin arvostellaan ja\ntarkastellaan niiden mukaan, jotka ennen minua ovat eläneet. Eihän\ntoki. Sillä se ei ole oikein eikä kohtuullista, Aiskhines, vaan sinun\ntulee verrata minua itseesi ja mihin toiseen tahansa vielä elävistä\nkätyreistäsi. Tarkkaa myöskin seuraavaa. Kumpi on kaupungille\nmainehikkaampaa ja parempaa, käyttääkö ennen eläneiden suurenmoisia\nhyviä töitä (sillä kukapa niiden suuruuden voisi määritellä)\nvälikappaleena nykyjään elävien ihmisten toimien halventamiseksi ja\ntahraamiseksi, vai jakaako kaikille, jotka uskollisesti jotakin suurta\nsaavat aikaan, heille tuleva kunnia ja suosio? Vieläpä uskaltaisin\nväittää, että minun valtiollisella toiminnallani ja politiikallani, jos\nsitä joku tahtoisi tarkastella, on yhdenkaltaisia ja samoja päämääriä\nkuin noilla silloin eläneillä ylistetyillä miehillä, sinulla taas\nsamoja kuin niillä, jotka silloin heitä panettelivat. Sillä selvää on,\nettä myöskin noina aikoina semmoisia oli olemassa, jotka pilkaten\naikalaisiansa ylistivät ennen eläneitä, mikä kauttaaltaan oli\nkelvotonta ja sinun tapaistasi menettelyä. Tämän jälkeen sanot, etten\nminä ensinkään ole noiden kaltainen. Sinäkö sitten heidän kaltaisensa,\nAiskhines, tai veljesi[178] tai joku muu puhujista? Minä puolestani\nväitän, ettei kukaan teistä (ole heidän kaltaisensa). Päinvastoin sinä,\nkunnian mies, puhutellakseni sinua kerran siten, vertaile eläviä\neläviin ja heidän aikalaisiinsa, niin kuin aina on tapana menetellä\nkaikkien muidenkin suhteen, esim. mitä runoilijoihin, tanssijoihin ja\nkilpataistelijoihin tulee. Philamnon[179] ei seppelöimättä lähtenyt\nOlympiasta tiehensä, sen tähden että hän oli heikompi karystolaista\nGlaukosta,[180] vaan hän seppelöitiin ja julistettiin voittajaksi,\nkoska hän taisteli paraiten niistä, jotka kilpailivat hänen kanssaan.\nNiinpä sinäkin vertaa minua nykyjään eläviin puhujiin, itseesi ja\nkeneen toiseen tahansa. En ketään väisty. Silloin kun kaupungin tuli\nvalita se, mikä sille oli edullisinta, ja kaikki yleensä kilpailivat\nisänmaanrakkaudesta, näyttäydyin minä paraiten puhuvan, ja kaikki\nsuoritettiin päätös- ja lakiehdotusteni sekä lähetystöjeni mukaan,\nteikäläisistä sitävastoin ei kukaan koskaan esiintynyt, paitsi jos oli\ntarpeen solvaista näitä. Kun sitten se tapahtui, mitä ei koskaan olisi\npitänyt tapahtua, eikä enää välitetty valtiomiehistä, vaan niistä,\njotka käskyjä alttiisti noudattivat ja olivat valmiit palkasta\npettämään isänmaan asian sekä imartelemaan muukalaista, silloin sinä,\nsamoin kuin jokainen näistä, olit asemassasi suurenmoisena ja\nloisteliaana hevosenelättäjänä,[181] minä sitävastoin olin voimaton,\nsen myönnän, mutta hyvänsuopeampi näille[182] kuin te. Kaksi\nominaisuutta, oi Ateenan miehet, tulee kunnon kansalaisella olla (sillä\nsiten sallittaneen minun itsestäni moitteettomasti sanoa): hänen tulee\nonnellisissa oloissa isänmaalle säilyttää mainehikas ja etevä asema ja\nkaikessa toiminnassaan alati rakkautensa sitä kohtaan. Sillä tämän\nmäärää luonnollinen taipumus, isänmaan mahtavuus ja voima taas on\nmuusta riippuvainen. Helposti tulette huomaamaan, että minä tälle\nrakkaudelle aina olen ollut uskollinen. Tarkatkaa itse! En silloinkaan\nkoskaan luopunut rakkaudestani teihin, kun minut vaadittiin\nviholliselle jätettäväksi,[183] kun minut tahdottiin haastaa\namphiktyonein[184] oikeuteen ja milloin uhkauksilla, milloin\nlupauksilla koetettiin saada taipumaan ja kun nuo kirotut vastaani\nyllytettiin kuin villipedot. Sillä heti alun pitäen olin valtiollisessa\ntoiminnassani valinnut suoran ja rehellisen tien, nim. edistää ja\nkartuttaa isänmaan kunniaa, mahtavuutta ja mainetta sekä elää\nainoastaan niiden hyväksi. Enkä minä iloitse ja riemuitse muukalaisten\nonnesta enkä touhua torilla ilmoitellen tuota ilosanomaa kättä\npuristamalla niille, joiden luulen siitä edelleen kertovan sinne,[185]\nsamoin kuin en myöskään kauhuissani, valittaen ja allapäin kuule\nkerrottavan valtion menestyksestä. Näin nuo jumalattomat kaupungista\ntekevät pilkkaa, ikäänkuin eivät itseänsä samalla pilkkaisi, sekä\nluovat katseensa ulospäin, kun he helleenein onnettomuuksissa\niloitsevat ja riemuitsevat muukalaisten onnesta ja pitävät tätä omana\nvoittonaan, jonka ainaista säilyttämistä muka on valvottava. (324 §)\nÄlköön siis yksikään teistä, kaikki te hyvät jumalat, tähän suostuko,\nvaan päinvastoin lahjoittakaa myöskin näille parempaa mielenlaatua ja\nymmärrystä; mutta jos he ovat parantumattomia, hävittäkää heidät\nsukupuuttoon perinpohjin niin mailla kuin merillä ja suokaa meidän\nmuiden mitä pikimmin vapautua uhkaavista kauhuista ja turvallisesti\npäästä nauttimaan onnellista tulevaisuutta![186]\n\n\n\n\nIII.\n\nSuomentajan selityksiä.\n\n\n[1] Tarkoittaa kreikkalaisten tunnettua, kansalaisten muodostamaa\nvalamiesten eli heliastein tuomioistuinta. Ks. Tietosanakirja XIII, s.\n247-248.\n\n[2] Aljettu lause on äkillisesti keskeytetty, erikoinen sanontatavan\nmuoto: _aposiopesis_ (= mykistyminen). Puhuja aikoi sanoa: \"minullehan,\nsamalla kuin menettäisin teidän luottamuksenne, koko valtiollinen\nasemani joutuisi vaaranalaiseksi\". Kyseenalainen kielenkäyttö tekee\npuheen eloisammaksi.\n\n[3] N.s. 500-neuvoston, jonka toiminta oli erittäin tärkeä\nkreikkalaisten yhteiskuntaelämässä, tuli m.m. valmistaa kansalle\nesitettäviä asioita, tehdä niistä ehdotuksia ja ennakkopäätöksiä.\nNeuvosto oli puolestaan hyväksynyt Ktesiphonin esityksen ja puoltanut\nsitä vahvistettavaksi. Aiskhines käytti silloin hyväkseen\nvalitusoikeuttaan.\n\n[4] Ks. mitä historiallisessa johdannossa Philippoksen\nvalloituspuuhista ja hänen ateenalaisten kanssa solmimastaan rauhasta\non huomautettu. Philokrates oli Ateenan rauhanpuolueen innokkaimpia\nkannattajia. Hän teki ehdotuksen, että Philippoksen luo lähetettäisiin\nkymmenen lähettilästä keskustelemaan rauhan perusteista. Lähetystö,\njonka johtavia henkilöitä olivat Philokrates, Aiskhines ja Demosthenes,\nmatkustikin kuninkaan luo v. 346. Näin keskustelut saatiin vireille ja\nniitä jatkettiin, kunnes päästiin yksimielisyyteen monen sovittelun\njälkeen. Ateena sai Kherroneesoksen ja Philippoksen valtaamat saaret\ntakaisin, mutta Thraakiasta Ph. ei voinut luopua, eikä rauhansopimus\nmyöskään koskenut Ateenan uusia liittolaisia, varsinkaan phokilaisia.\n\n[5] Kun Pelopidas ja Epameinondas olivat kohottaneet Theeban Kreikan\nensimmäiseksi valtioksi, koettivat sparttalaiset asevoimalla saavuttaa\nentisen valta-asemansa, mutta joutuivat tappiolle useissa taisteluissa.\nAteenalaisetkin olivat aluksi Theeban puolella, mutta peläten tämän\nkasvavaa valtaa he tekivät rauhan, vieläpä liiton Spartan kanssa.\nKuitenkin Epameinondas sai spartalaisista loistavan voiton Leuktran\nluona v. 371. Täten theebalaisten mahtavuus yhä paisui, mutta päättyi\nmyöskin pian edellä mainittujen etevien johtajien kuoleman jälkeen.\n\n[6] Aristodemoskin kuului ateenalaisten v. 346 Philippoksen luo\nlähettämään lähetystöön.\n\n[7] Attikan maakuntaan kuuluvan Agnos-nimisen kunnan asukas.\n\n[8] Ehkä sama henkilö kuin Ktesiphon, joka teki Demosthenen\nseppelöimistä koskevan ehdotuksen. Toisten mukaan Paiania-kuntaan\nkuuluva Aiskhineen mainitsema henkilö, joka myöskin teki erään\npäätösehdotuksen; vrt. 75 §.\n\n[9] Kaikkein helleenein liittovaltioiden edustajain olisi pitänyt\nkokoutua Ateenaan yhteiseen neuvotteluun (vrt. Ai. 58 §).\n\n[10] Tarkoittaa kelvotonta ihmistä. Tarinan mukaan sen niminen henkilö\noli eräs epheesiläinen, jolle Lyydian kuningas Kroisos oli antanut\nrahoja, jotta hän kokoaisi sotaväkeä persialaisia vastaan, mutta tuo\nantoikin saamansa varat Kyrokselle.\n\n[11] Serreion (Serrion) on Thraakian eteläisellä rannikolla sijaitseva\npaikka; Myrtenon ja Ergiske todennäköisesti samalla suunnalla.\n\n[12] Aiskhines oli syytöspuheessaan tahallaan väärennellyt mainittujen\npaikkain nimiä, ne kun hänen mielestään olivat vähäpätöisiä ja outoja\n(Ai. 82 §).\n\n[13] Aiskhines oli moittinut (Ai. 76 §) Demosthenesta m.m. siitä, että\nhän oli häpeällisesti mielitellyt Philippoksen lähettiläitä,\npäästämällä heidät kansankokoukseen esittämään sanottavansa, johon\nensin neuvoston olisi pitänyt antaa suostumus, sitten kun lähettiläitä\noli kuulustellut valtion juoksevia asioita hoitava valiokunta,\nprytanit.\n\n[14] Vierailla lähettiläillä oli teatterissa kunniapaikkansa, heille\nosoitetut etusijat. Yleinen sisäänpääsymaksu oli kaksi obolia (1 oboli\n= n. 16 p.), jonka varattomien puolesta valtio suoritti. Siis 2 obolin\nsija oli tavallinen kansan käyttämä paikka, jonka jokainen voi\nrahallaan lunastaa.\n\n[15] Attikalaisen kalenterin ensimm. kuukausi, heinä- ja elokuu; saanut\nnimensä _hekatómbaia_ (hekatón, bus = sata härkää käsittävä\nuhritoimitus) juhlan mukaan. Kuukaudessa oli joko 29 t. 30 päivää kuun\nkierroksen mukaan. Kuukauden viimeisen päivän nimenä oli _héne kai néa\n(hémera t. selene)_ = edelliseen vuoteen (kuukauteen) kuuluva ja uusi\n(päivä t. kuu), s.o. kuukauden viimeinen päivä oli myöskin seuraavan\nkuukauden ensimm. päivä, kun uusi kuu silloin syntyi.\n\n[16] Solonin (arkonttina v. 549 e.Kr., k. 559) laskemille perustuksille\nKleisthenes v. 510 rakensi Ateenan yhteiskuntalaitoksen uudelle\nkansanvaltaiselle pohjalle. Ateenan kansa oli vanhastaan jaettuna\nneljään heimoon (phyle), nämä taas sukuihin ja veljeskuntiin.\nTämän rinnalle Kleisthenes loi uuden jäsentelyn. Pienimmäksi\nitsehallintokeskukseksi tuli kyläkunta eli _demos_. Demokset taas\nyhdistettiin kymmeneen suureen osastoon, joita nimitettiin vanhalla\nheimo (phyle)-nimellä. Kuhunkin phyleeseen tuli kolme toisistaan\nerillään olevaa demosta: merenrannikolta, sisämaasta, Ateenan\nläheisyydestä. Meidän kuntajakomme mukaan voisi phyleetä verrata ehkä\nkihlakuntaan, demosta pitäjääseen (pitäjäkuntaan). Heimoittain\narvottiin demoksien esittämistä ehdokkaista jäsenet Ateenan\n500-miehiseen valtioneuvostoon, 50 kustakin phyleestä. Yhden phyleen\nedusmiehet (prytanit) olivat aina vuorotellen kukin noin 35-36 (38-39)\npäivää (1/10 osa vuotta) neuvoston hallitsevana valiokuntana. (Vrt.\n_Tudeer_. Kreikan kansa persialaissotien aikana, ss. 97-100; 13\nselit.).\n\n[17] Päätös on sulkujen kehyksissä, koska sitä monesta syystä ei pidetä\nalkuperäisenä. Olen kuitenkin tämän päätöksen, samoin kuin muutkin\nsentapaiset vastedes tavattavat liitteet, suomentanut, koska ne\nesiintyvät käyttämässäni tekstipainoksessa ja muutenkin mielestäni aina\nvalaisevat yleistä tilannetta.\n\n[18] Puhuja liittää ivallisesti kyseenalaisille lähettiläille\nmääräyssanan \"oivallinen\", vaikka hän tietysti tarkoittaa päinvastaista\nominaisuutta.\n\n[19] Ensimm. persoona osoittaa, että puhuja, Demosthenes, itse oli\nlähettiläiden joukossa.\n\n[20] Tarkoittaa Thermopylain persialaissotien ajoilta kuuluisaa,\nLokris-maakunnassa sijaitsevaa ahdasta vuorensolaa, jota pidettiin\nKreikan avaimena.\n\n[21] Tarkempi selostus seuraa heti alempana olevasta asiakirjasta.\n\n[22] Attikalaisen kalenterin viides kuukausi, ehkä marraskuu;\n_maimakterion_ johtuu sanasta _maimisso = maimáo_, myrskytä.\nPäivämäärä, 21 p., on saatu laskemalla takaperin 10 p. koko kuukauden\npäivistä (30 p.), kuten oli tapana menetellä, kun oli puhe kuukauden\nviimeisestä dekadista (kymmenen päivää käsittävästä ajanjaksosta).\n\n[23] Sen niminen puhuja mainitaan olleen niiden kansalaisten joukossa,\njotka Aleksanteri suuri Theeban hävityksen jälkeen vaati itselleen\njätettäviksi.\n\n[24] Paikkoja Attikan maakunnassa.\n\n[25] Vrt. 17 selitystä.\n\n[26] Vrt. 17 selitystä.\n\n[27] Philippoksen \"liittolaisilla\" tarkoitetaan theebalaisia ja\nthessalialaisia. Hänen ateenalaisille lähettämänsä kirje olisi\noikeastaan pitänyt olla edellisille osoitettu.\n\n[28] Olynthos, mahtava kreikkal. siirtokunta Khalkidikeen niemimaalla,\noli, samoin kuin kaikki helleeniset kaupungit, eri puolueiden\nheikontama. Toiset arvelivat, että uskollinen liitto Makedonian kanssa\ntakaisi isänmaan onnen ja menestyksen, toiset eivät tahtoneet olla\nmissään tekemisissä tuon \"halvan muukalaisen\" kanssa, vaan toivoivat\nyhdessä ateenalaisten kanssa voivansa vastustaa Philippoksen\nhyökkäyksiä. Asia kuitenkin päättyi siten, että kuningas v. 348 sai\nkaupungin valtaansa. Tällöin eräs makedonialaisen puolueen miehiä,\nLasthenes nimeltään, kerrotaan tehokkaasti avustaneen Philipposta.\n\n[29] Puheenalaiset henkilöt, kuten edellinenkin, olivat\npaikkakunnallaan makedonialaisen puolueen johtomiehiä ja ajoivat\nkuninkaan asioita, usein voitonhimostakin.\n\n[30] Esityksen syvästi irooninen sävy on huomattava.\n\n[31] Attikalaisen kalenterin 9:s kuukausi, maalis- ja huhtikuu, jolloin\nvietettiin metsästysjuhlaa, _elaphebólia_; johtuu san. _élaphos_,\nhirvi, sekä _bállo_, heittää.\n\n[32] Ateenassa sijaitseva kuuluisa kukkula, Akropoliksen ja\nAreiopagoksen ohella, kansankokouksien paikka; johtuu ehkä kreikkal.\nsan. _pyknós_, tiheä (kansasta).\n\n[33] Vrt. 17 selit.\n\n[34] Tarkoittaa Philippos kuningasta.\n\n[35] Vähäpätöinen kansanheimo Thessalian, Epeiroksen ja Aitohan\nvälisellä alueella. Dolopilaiset toimivat tavallisesti yhdessä\nthessalialaisten kanssa. Molemmat olivat palvelleet persialaisten\npalkkasotureina ja siitä syystä kreikkalaisten halveksimia;\nkreikkalaisten nimeä he eivät ansainneet.\n\n[36] Philippos oli monilla sotaretkillään, Thraakiaan, Illyriaan,\nSkythiaan, usein tullut haavoitetuksi milloin milläkin tavalla.\n\n[87] Pella oli tosin Makedonian suurin kaupunki, mutta muita Kreikan\npääkaupunkeja vielä paljoa pienempi ja mitättömämpi; sai vasta\nPhilippoksen toimesta suuremman laajuuden ja merkityksen.\n\n[38] Philippoksen valtaamia tunnettuja kreikkalaisia kaupunkeja ja\nsiirtokuntia.\n\n[39] Pieni ateenalaisten omistama saari Thessalian rannikolla.\n\n[40] Vrt. 27 §; 11, 12 selit.\n\n[41] Thessalian rannikolla sijaitseva saari, Halonnesoksesta länteen\npäin.\n\n[42] Kaksi ensin mainittua olivat tunnettuja Philippoksen kannattajia,\nvarsinkin myöhemmällä ajalla; ks. historiall. johdantoa. Viimeksi\nmainitun valtiollisesta toiminnasta ei ole tietoja säilynyt.\n\n[43] Euboian saarella sijaitsevia kaupunkeja.\n\n[44] Sananparrellinen sanontatapa, mikä yleensä kuvaa aivan\nauttamatonta tilannetta. Mysialaisista kerrotaan, että he kerran\nkuninkaansa poissa ollessa olivat joutuneet naapurikansain tuhoavan\nhyökkäyksen alaisiksi.\n\n[45] Vrt. 139 §.\n\n[46] Attikal. kalenterin kolmas kuukausi, syys- ja lokakuu. Sen kuun\nkuluessa pidettiin _boedrómia_-niminen juhla Apollonin kunniaksi;\njohtuu san. _boe_, huuto, ja _drameïn_, rientää.\n\n[47] Strategin, sotapäällikön, toimi kuului alkujaan kolmannelle\narkontille, n.s. polemarkhokselle; vielä Marathonin taistelussa tämä\notti osaa päällikkyyteen, mikä on viimeinen asiaa koskeva tiedonanto.\nSen sijaan sota-asiat olivat jo varhain 10-miehisen, \"strategein\"\nmuodostaman, virkakunnan valvottavina, jota voisi verrata myöhemmän\najan sotaministeriöön. Puheenalaisessa tekstikohdassa neuvottelevat\nstrategit ikävien, valtion turvallisuutta uhkaavien tapahtumain\nsattuessa kansalaisten kanssa; vrt. 37 §.\n\n[48] Vrt. 17 selit.\n\n[49] Useimmat puheenalaisista henkilöistä jo ennen mainitut; vrt.\nhistor. johdanto sekä 4 selit., 21 §, 8 selit.; 29, 55, 70 §§, 29\nselit.\n\n[50] Vrt. 17 selit.\n\n[51] Selymbria oli thraakialainen Propontiksen rannikolla sijaitseva,\nByzantionista länteen päin oleva kaupunki.\n\n[52] Vrt. 17 selit.\n\n[53] Attikal. kalenterin seitsemäs kuukausi, tammi- ja helmikuu; johtuu\nsan. _gaméo_, viettää häitä (häämenojen kuukausi).\n\n[54] Vrt. 17 selit.\n\n[55] Thraakialainen Propontiksen rannikolla sijaitseva, Byzantionista\nlänteen päin oleva kaupunki.\n\n[56] Korkeimman virkamiehen nimi, joka oli oikeastaan uskonnollisten\nmenojen ohjaaja; johtuu san. _hierós_, pyhä, sekä _mnémon_, muistava\n(pyhä havaintojentekijä).\n\n[57] Vrt. 17 selit.\n\n[58] Kaupunkeja thraakialaisella Kherroneesoksella.\n\n[59] Vrt. 17 selit.\n\n[60] Sillä välin kuin Spartan kuningas Agesilaos Vähässä-Aasiassa (395)\nonnellisesti taisteli persialaisia vastaan, onnistui näiden\nlahjomisilla ja houkutuksilla nostattaa hänelle vaarallisia vihollisia\nkotimaassa. Boiotialaiset, korinthilaiset ja argolaiset yhtyivät\nliittoon vallitsevaa valtiota, Sparttaa, vastaan. Myöskin nöyryytetty\nAteena liittyi heihin. Sparttalaisten päällikkö Lysandros riensi\nsilloin Boiotiaan, mutta voitettiin ja kaatui Haliartoksen luona\nsyksyllä v. 395. Seuraavana kesänä 394 taistelu Korinthoksen luona\npäättyi liittolaisille onnettomasti. Tunnettua on, miten Agesilaos\nsitten sotanäyttämölle riennettyään ratkaisevasti voitti viholliset\nKoroneian luona Boiotiassa 394.\n\n[61] Tarkoittaa tunnettua tilannetta peloponnesolaissodan ajoilta, jota\nkutsutaan Dekeleian sodaksi, kun sparttalaiset miehitettyään Attikan\nmaakunnassa tuon nimisen linnoituksen hävittivät korinthilaisten ja\ntheebalaisten avustaessa laajalti maakuntaa.\n\n[62] Vrt. 5 selit.\n\n[63] Attikan pohjoisella rajalla ja Euboian meren rannalla sijaitsi\nOropoksen kaupunki, jonka omistamisesta ateenalaisten ja theebalaisten\nvälillä kauan oli ollut riitaa. Vihdoin se Eretrian vallanpitäjäin,\nThemisonoksen ja Theodoroksen, avustaessa riistettiin ateenalaisilta.\n\n[64] Valtionrasituksiin, joista varsinkin rikkaat saivat runsaimman\nosansa, kuuluivat Ateenassa myös n.s. leituurgiat (joht. san. _léitos_\nja _érgon_ = julkinen palvelus), persoonalliset avustukset. Usein\nyksityiset silloin kunnianhimosta tai päästäkseen kansan suosioon\nkoettivat toisensa voittaa ulkonaisessa loistossa ja komeudessa. Tämä\nkoski varsinkin uskonnollisten juhlain toimeenpanoa y.m. yleisten\nmenojen suoritusta. Suurimpia kustannuksia, varsinkin myöhempinä\naikoina, vaati kuitenkin se leituurgian muoto, jota kutsuttiin\ntrierarkhiaksi (johtuu san. _triéres_, alus, sekä _árkho_, johtaa).\nRikkaimpien kansalaisten tuli myöskin siten palvella valtiota, että he\nhankkivat sille sota-aluksen (tav. n.s. kolmisoutulaivan) soutajineen\nja kalustoineen ja olivat sen ylipäällikkönä. Strategit (vrt. 47\nselit.) nimittivät määrätyn luvun sopivia henkilöitä trierarkheiksi,\njoilla sitten tuo puheenalainen velvollisuus vakinaisesti oli. Mutta\ntämän ohella tärkeinä ajankohtina laivanvarustajat myöskin\nvapaaehtoisesti voivat valtiolle palveluksiaan tarjota, kuten\nDemostheneen mainitsemassa tapauksessa.\n\n[65] Lain mukaan piti valittajan saada ainakin viides osa\ntuomioistuimen jäsenten antamasta äänimäärästä ajamansa asian hyväksi;\nmuussa tapauksessa hän oli oikeuteen vetoamistaan väärin käyttänyt ja\nsiitä syystä ansainnut rangaistuksen, rahasakon, maanpaon y.m. Ks.\nhistoriallista johdantoa Aiskhineen kohtalon suhteen.\n\n[66] 1200 rikkainta kansalaista, jotka olivat velvolliset varustamaan\nlaivoja, oli jaettu 20 varallisuusluokkaan, symmoriaan (joht. san.\n_symmoros_ = veronalainen kumppani), symmoriat taas alaosastoihin\n(_syntéleia_ = veroamaksava yhdyskunta), joihin korkeintaan sai kuulua\n16 henkeä. Jokaisen synteleian tuli kustantaa yksi laiva, jolle valtio\nvarusti tarvittavan kaluston. Rikkaimmat olivat symmoriain esimiehiä.\nNämä suorittivat ennakkomaksuja ja vuokrasivat laivan varustamisen\nvähimmän vaatijalle, mutta kiskoivat sitten muilta synteleian-jäseniltä\nniin paljon, ettei heidän itsensä ylimalkaan tarvinnut mitään\nsuorittaa. Täten syntyi se räikeä suhde, että rikkaimmat, joita rasitus\netupäässä olisi pitänyt kohdata, tykkänään siitä vapautuivat, vieläpä\nmuistakin mieskohtaisista suorituksista (ks. 64 selit.). Näiden\nepäkohtain poistamiseksi Demosthenes teki kyseenalaisen, puheessaan\ntarkemmin selostamansa ehdotuksen (vrt. _Lübkers_, Reallexikon der\nklassischen Altertums, 7. pain., ss. 674-676).\n\n[67] Ks. historiallista johdantoa.\n\n[68] Ks. 46 selit.\n\n[69] 1 drakhma = n. 1 Smk.\n\n[70] Vrt. 17 selit.\n\n[71] Vrt. 17 selit.\n\n[72] 1 attikal. talentti (myöhempiaikainen Solonin hopeatalentti) oli\nn. 5,660 Smk.\n\n[73] Vert. 17 selit.\n\n[74] Munikhia oli kolmas Ateenan satamakaupunki (Peiraieuksen ja\nPhaleronin välinen), jossa oli Artemis-jumalattaren kuuluisa pyhättö.\nSen luona etsi turvaa ja lohdutusta vaivojakokenut meriväki.\n\n[75] Laivavarustuksen esimiehiä (apostoleis; joht. san. _apostéllo_ =\nlähettää pois, määrätä) oli Ateenassa 10 luvultaan. Heidän tuli valvoa,\nettä trierarkhit täyttivät velvollisuutensa; olipa heillä oikeus\nvangitakin tehtävänsä laiminlyöneitä.\n\n[76] Puhuja huomauttaa, että mainitsemassaan tapauksessa eivät itse\narkontitkaan, valtion korkeimmat virka- ja luottamusmiehet, olisi\ntilivelvollisia, saatikka sitte hän, joka nyt vain tilapäisesti hoiti\nyleisiä asioita.\n\n[77] Nausikles oli ollut phokilaisille lähetettyjen apujoukkojen\npäällikkönä (tark. alemp. tekstissä).\n\n[78] Diotimos oli trierarkhina ja laivaston päällikkönä tehnyt\nvaltiolle hyviä palveluksia (tark. alemp. tekstissä).\n\n[79] Kharidemos oli Euboian Oreoksen kaupungista kotoisin, mutta\nmyöhemmin Ateenassa saavuttanut kansalaisoikeuden. Urheana\npalkkasoturien päällikkönä hän thraakialaissodan aikana oli\nateenalaisiakin avustanut (tark. alemp. tekstissä).\n\n[80] Neoptolemos, rikas trierarkhi, oli semmoisena ja muutenkin\npalvellut ansiokkaasti valtiota.\n\n[81] Kts. 46 selit.\n\n[82] Panatenaia-juhlamenot olivat ateenalaisten suurimmat,\nAthena-jumalattaren kunniaksi jokaisen olympiadin (aina neljä vuotta\nkestävän määrätyn ajanjakson) kolmantena vuotena, elokuun\nkeskivaiheilla, vietetyt kansanjuhlat. Juhlamenoihin kuului\nuhritoimituksia, juhlakulkueita, kilpaleikkejä y.m. Ne olivat,\nateenalaisten kansallissankarin Theseuksen uudestaan järjestäminä, koko\nattikalaista maata koskevan puhdistuksen muistojuhlana.\n\n[83] Vrt. 17 selit.\n\n[84] Logistat (s:sta logizomai = laskea) olivat Ateenan kaikkien\nvaltion rahavaroja käyttävien virkamiesten tilien ylitilintarkastajia,\nvaremmin 30, myöhemmin 10 luvultaan. Heitä avustamassa oli 10 eutynos\n(s:sta _euthyno_ = ojentaa, saattaa tilintekoon) -nimistä tarkastajaa,\n1 jokaisesta phyleestä. Paitsi 20 lautamiestä (_páredroi_ =\nistuinkumppanit) oli heidän käytettävinään vielä 10 julkista\nasianajajaa (_synégoroi_, s:sta _agoreúo_, puhekumppanit). Tilikirjat\nolivat jätettävät logistoille, jotka puolestaan antoivat ne\neutynoksille seikkaperäisesti tarkastettaviksi. Jos laskut olivat\noikeat eikä määrätyn ajan kuluessa valitusta tehty, annettiin\ntilinpäästö; päinvastaisessa tapauksessa logistat muodostivat\nesimiehyytensä alaisen valamiesoikeuden, jossa yllä mainitut\nasianajajat valtion puolesta esiintyivät syyttäjinä. Lopullinen päätös\nkuului heliasteille (ks. 1 selit.). Puheenalaisessa tekstipaikassa\ntarkoitetaan todennäköisesti valamiesoikeutta, jonka tuli antaa\nDemostheneelle lopullinen tilinpäästö logistain ehdotuksesta (vrt.\n_Lübker_, ss. 700-701).\n\n[85] Vrt. 3 selit.\n\n[86] Pyane(o)psion-kuu oli attikal. kalenterin neljäs kuukausi,\nloka- ja marraskuu; silloin vietettiin Apollonin kunniaksi\nPyane(o)psia-juhlaa (s:sta _pyanos (kyamos)_, pähkinä, ja\n_hépso_, keittää).\n\n[87] Vrt. 17 selit.\n\n[88] Vrt. 83, 84, 222 §§, joista käy ilmi Demostheneelle tätä ennen\nsuotu seppelkunnia. Käyttäessään \"usein\" sanaa puhuja sananmukaisesti\nliioittelee joltisesti.\n\n[89] Vrt. 17 selit.\n\n[90] Tarkoittaa Dionysoksen juhlakulkueiden vaunuja, jolloin\nvastaantulijat olivat ajajan pilan ja ivailun esineinä.\n\n[91] Tarunomaisia henkilöitä, Zeus-jumalan poikia ja kuninkaita (ensin\nmain. Aiginan, kaksi viime main. Kreetan), jotka eläessään osoittamansa\nrehellisyyden ja oikeamielisyyden vuoksi kuoltuaan pääsivät manalan\ntuomareiksi.\n\n[92] Aiskhines, joka murhenäytelmissä oli näyttelijänä esiintynyt,\nkäyttää syytöspuheensa lopussa (260 §) tällaisia epäonnistuneita,\nmahtipontisia huudahduksia, joista Demosthenes sai hyvän aiheen\npurevaan ivaansa.\n\n[93] Ks. histor. johdantoa Demostheneen mieskohtaisista hyökkäyksistä\nAiskhineesta vastaan. Huomattava on, että edellinen tässä käyttää\npilanäytelmälle ominaista puhesävyä vastakohtana jälkimmäisen usein\nmurhenäytelmää lähentelevälle sanontatavalle. Tämä tulee muistaa, kun\nyksityiskohtia tarkastellaan. Näemme silloin, ettei Demostheneskaan\nollut erittäin hienotunteinen sanoja valitessaan. Asia saa\nselityksensä, kun ottaa huomioon, että intohimot molemmin puolin olivat\nkovin kiihtyneet ja että oikeuspuheessa oli tapana käyttää kaikkia\nkeinoja vastustajan musertamiseksi. Tuomaritkin yleensä olivat\ntottuneet tuontapaiseen aiheen käsittelyyn. Tehdäkseen puheensa\nvaikutuksen yhä purevammaksi, puhuja tahallaan käyttää outoja,\nkuvittelemiaan henkilö- ja paikannimiä, jotka hänen tarkoituksiinsa\nsoveltuvat, esm. _Tromes, \"vapisija\" (s:sta troméo, vapista); héros\nkalamités_, \"ruokojen ympäröimä uros\", muuten tuntematon suuruus,\ntarkoittanee ehkä puheenalaisen seudun ikävää, vesiperäistä luonnetta,\nmissä tuollaiset kasvit viihtyivät.\n\n[94] Ajatus: hän ei polveutunut niistä, jotka hän vanhemmikseen\nuskotteli, vaan kansan kiroamista orjista, jotka olivat päässeet\npujahtamaan kansalaisten joukkoon.\n\n[95] Oikeastaan öisin liikkuva Hekateen lähettämä kummitus, jolla\nlapsia peloiteltiin; tuota nimeä käytettiin myöskin kevytmielisistä\nnaisista.\n\n[96] Ks. Tietosanak. II 528 s.\n\n[97] Juhlallisin äänestystapa.\n\n[98] Ks. Tietosanak. VII 230 s.\n\n[99] Vrt. 17 selit.\n\n[100] Tarkoittaa Aiskhinesta.\n\n[101] Ks. 15 selit.\n\n[102] Vrt. 17 selit.\n\n[103] Vrt. 92 selit.\n\n[104] Oikeudessa esiintyvillä oli rajoitettu aika käytettävänään, minkä\nkuluessa heidän tuli sanottavansa esittää. Ajanmenoa osoitti n.s.\nvesikello (_klepsydra_: s:sta _klépto_, kätkeä, ja _hydor_, vesi).\n\n[105] Ks. historiall. johdantoa 9 s.\n\n[106] Amphiktyonein liitot (s:sta _ámphi_, molemmin puolin, ja _ktizo_,\nrakentaa, asua), jotka ovat niin tunnettuja Kreikan historiassa, olivat\nalkujaan kreikkal. heimojen ja valtioiden välisiä liittosopimuksia\njonkun pyhäkön yhteiseksi suojelemiseksi. Varsinkin Delphoin pyhän\nalueen ja Thermopylain solan suussa olevan Demeterin temppelin\nturvallisuudesta oli näin yhteisvoimin huolehdittava. Liiton\nmuodostivat 12 Kreikan tärkeintä heimokuntaa. Sen tarkoituksena oli\nmyöskin liittovaltioiden yhteisten etujen ja kansainvälisten oikeuksien\nsuojaaminen. Kullakin näistä oli liiton eduskunnassa 2 ääntä.\nLiittoneuvostossa eri valtioiden edustajat olivat nimeltään joko\nhieromneemooneja (s:sta _hierós_, pyhä, ja _mimnesko_, muistaa; vrt.\n56 selit.) tai pylagoroksia (s:sta _Pyla, Pylai_ = Thermopylai,\namphiktyonein kokous, ja _ageiro_, kokoontua.) Näiden edustajain\nvaltuudet eivät ole tarkkaan tunnetut; mahdollisesti edelliset\nkäsittelivät Delphoin pyhätön asioita, jälkimmäiset Demeterin.\nMyöhemmin kun tällaista työnjakoa ei enää noudatettu, pylagorokset\nolivat ehkä hieromneemoonein neuvonantajia. Kokouksia pidettiin\nkeväällä ja syksyllä (vrt. Tietosanak. II s. 356; Lübker, 77 s. ja\nseur.)\n\n[107] Ks. edell. selit.\n\n[108] Aiskhines.\n\n[109] Demostheneen pääsyytös Aiskhinesta vastaan kohdistuu siihen, että\nhän Philippoksen kätyrinä päästyään ateenalaisia edustamaan\namphiktyonein neuvostoon aiheutti lokrilais-amphissalaissodan ja siten\nvalmisti kuninkaalle tilaisuuden sekautua Kreikan asioihin. Aiskhines\nnäet oli kuullut, kuten hän syytöspuheessaan itse esittää (116 §), että\namphissalaiset olivat syyttäneet amphiktyonein oikeudessa ateenalaisia\nja vaatineet heille 50 talentin sakkoa, koska he mediläisiltä ja\ntheebalaisilta saamastaan voittosaaliista olivat Apollonille\nlahjoittaneet kultaisen kilven ja ripustaneet sen erääseen uuteen\ntemppeliin ennen tämän vihkimistä. Tästä ja vielä lisäksi erään\nläsnäolevan amphissalaisen raa'an solvauksen tähden kovin närkästyneenä\nAiskhines oli ehdottanut, että liittoneuvoston toimesta olisi\ntarkastettava, olivatko amphissalaiset todellakin vallanneet temppelin\npyhää aluetta, kuten kerrottiin. Tämä koski varsinkin Delphoin lähellä\nolevan Kirran satama-aluetta, joka jo Solonin aikana hänen\nehdotuksestaan oli hävitetty ja jumalalle pyhitetty rangaistukseksi\nasukasten ilkitöistä. Puheenalaista seutua amphissalaiset olivat\njälleen ryhtyneet rakentamaan ja viljelemään, josta heitä oli\nrangaistava. Tunnettua on, miten tästä puhjennut sota sitten edisti\nPhilippoksen hankkeita.\n\n[110] Sekä yleisissä että yksityisissä oikeusjutuissa piti valittajan\n(_diokon_) noudattaa laissa määrättyjä muotoja, mitkä koskivat myöskin\namphiktyonein tuomioistuinta. Ensin oli haaste tehtävä (_klesis,\nprosklesis_) julkisesti vastaajalle (_pheugon_) vierastenmiesten\n(_kleteres_) läsnäollessa jonkun viranomaisen (_arkhe_) luona, jonka\ntoimintapiiriin asia kuului. Puheenalaisessa tapauksessa, Demosthenes\nväittää, ei näin oltu menetelty, joten haaste itsestään raukesi\nsikseen.\n\n[111] Arkadialainen Kottyphos oli silloin neuvoston esimiehenä. Hänen\nyrityksensä eivät johtaneet mihinkään tulokseen.\n\n[112] Vrt. 17 selit.\n\n[113] Vrt. 17 selit.\n\n[114] Attikalaisen kalenterin 8:s kuukausi, helmi- ja maaliskuu;\n_anthesteria_ (s:sta _ánthos_, kukka), oli kukkais- ja kevätjuhla, joka\ntämän kuun kuluessa vietettiin Bakkhoksen kunniaksi.\n\n[115] Vrt. 17 selit.\n\n[116] Deemiuurgit (s:sta _demios_, koko kansaa koskeva, ja _érgon_,\ntyö, yleishyödyllistä tointa harjoittava, vapaa mies) olivat\ndoorilaisten ja akhaialaisten korkeimpia hallintoviranomaisia.\n\n[117] Makedonialaisten kalenterin mukaan tarkoitti elokuun aikoja\n(johto tuntematon).\n\n[118] Ks. 46 selit.\n\n[119] Doorilaisten syyskuu (johtuu ehkä s:sta _Pyánemos_ --\npähkinäkuukausi).\n\n[120] Vrt. 17 selit.\n\n[121] Ateenalaiset ja theebalaiset.\n\n[122] Vrt. 70 §, 42 selit.; olivat varemmin sparttalaisten saavuttaman\nvalta-aseman jälkeen, peloponnesolaissodan päätyttyä aina Mantineian\ntaisteluun (362) saakka, boiotialais-puolueen kannattajia.\n\n[123] Ks. 31 selit.\n\n[124] Ateenalaisten 11:s kuukausi, touko- ja kesäkuu.\n\n[125] Phyle oli tunnettu vuorensola ja luja linnoitus Ateenasta\npohjoiseen päin Boiotian rajamailla.\n\n[126] Attikal. kalenterin 10:s kuukausi, huhti- ja toukokuu.\n\n[127] Vrt. 17 selit.\n\n[128] Vrt. 17 selit.\n\n[129] Ks. histor. johdantoa 9 s.\n\n[130] Ks. 3 selit.; vrt. 16 selit.\n\n[131] Ks. 32 selit.\n\n[132] Batalos tarkoittaa heikkoa, velttoa, hekumallista ihmistä.\nRaihnaisen ruumiinrakenteensa vuoksi Demostheneella nuoruutensa päivinä\nkerrotaan olleen tämä liikanimi.\n\n[133] Kresphontes on Euripideen samannimisen murhenäytelmän sankareita;\n_Kreon_ Sophokleen Antigoneen, Oinomaos taas Sophokleen samannimisen\ndraaman henkilöitä. Kaikki esiintyivät kolmantena henkilönä kreikkal.\nnäytelmän sommittelun mukaan. Näiden osaa oli Aiskhines n.s.\ntritagoonistina (joht. s:sta _tritos_, kolmas, ja _agonistes_,\nkilvoittelija) esittänyt. Sen tähden Demosthenes Aiskhinesta usein\npilkkaa tuolla nimityksellä: näyttelijäparka, \"komeljantti\".\n\n[134] Kollytos oli Ateenaan kuuluva syrjäinen esikaupunki, jossa oli\nmaaseudun Dionysoksen näytelmiä varten teatteri.\n\n[135] Demostheneen uhkealta sointuvan ja Aiskhineen vähäpätöisen\nkotipaikkanimityksen vertaileva painostaminen sekin epäilemättä\nvaikutti kuulijaan.\n\n[136] Attikal. kalenterin 12:s kuukausi, kesä- ja heinäkuu (joht. s:sta\n_skiron_, valkea päivänvarjostin, ja _phoréo_, kantaa).\n\n[137] Tunnettua on, että kreikkalaisten kansallissankari Herakles\näitinsä puolelta polveutui Theebasta. Mitä tarunomaista Herakleen\njälkeläisten eli n.s. herakleidein satupiiriin liittyvää tapausta\npuheenalaisessa tekstikohdassa tarkoitetaan, on vaikea lähemmin\nselostaa. Myöhemmin, historiallisena, Demosthenesta lähellä olevana\naikana, jos annamme selitettävänämme olevalle sanontatavalle yleisemmän\nmerkityksen, ateenalaiset olivat avustaneet sparttalaisten sortamia\ntheebalaisia esim. silloin, kun Pelopidas, joka Ateenassa oli löytänyt\nturvapaikan, myöskin sikäläisten ystäviensä kera kukisti sparttalaisten\nTheebaan asettamat vallanpitäjät ja palautti isänmaalleen vapauden v.\n379.\n\n[138] Tunnettu tarunomainen, hirveitten rikosten murtama, onneton\nTheeban kuningas, jonka vaiheista kuuluisa ateenalainen\nmurhenäytelmänkirjoittaja Sophokles on saanut aiheen kahteen\nsamannimiseen draamaansa. Jälkimmäisen mukaan, \"Oidipus Kolonoksella\",\ntuo sokea vanhus jalon, uskollisen tyttärensä Antigoneen saattamana\nsaapuu maastaan karkoitettuna harharetkellään Ateenaan ja löytää täällä\nvihdoin Kolonoksen kummun juurella Eumenidein lehdossa viimeisen\nrauhallisen leposijansa ateenalaisten kansallissankarin ylevän\nTheseuksen turvissa. Siunausta Oidipus on tuottava sille maalle, joka\nhänet on sulkenut poveensa. Turhaan kiittämättömät omaiset nyt\nkoettavat saada hänet luokseen takaisin. Zeuksen koston jylinä ilmaisee\nheille heidän viimeisen tuomionsa. \"Koko runoteos ei ole ainoastaan\nrunoilijansa jumalain rakastaman kotipaikan ihmeellinen ylistysruno,\nAteenan kiitoslaulu -- -- vaan vielä tänäänkin se vähenemättömällä\nlämmöllä puhuu sydänten kieltä\". (_Baumgarten--Poland--Wagner_, Die\nHellenische Kultur, 2 pain., 443 s.).\n\n[139] Vrt. 17 selit.\n\n[140] Näilläkin saarilla, jotka aina v:een 338 olivat kuuluneet\nateenalaisten liittokuntaan, oli muodostunut makedonialainen puolue.\nTämän toiminnasta, johon puheenalainen tekstikohta viittaa, puuttuu\ntarkempia tietoja.\n\n[141] Tämä tiedonanto persialaissotien ajoilta on riidanalainen.\nToisten lähteiden mukaan tuo tapaus kuuluisi vähäistä myöhempään\naikaan, jolloin mainehikas Plataian taistelu suoritettiin. Myöskin\nrangaistuksen kärsineen henkilön nimi vaihtelee. Muuten kivittäminen\ntuohon aikaa tuskin lienee ollut harvinaista kansantuomion\ntoteuttamista, kun kiihoittuneet intohimot hillitsemättä olivat\npäässeet vauhtiinsa.\n\n[142] Vrt. 133 selit.\n\n[143] Tuomarit tunnettiin virkasauvastaan ja erityisestä\nvirkamerkistään. Heitä oli kaikkiaan 5000 (varajäsenineen 6000), ja\nheidät oli jaettu 10 osastoon, joista kukin muodosti oman\ntuomioistuimensa. Näillä jokaisella oikeushuoneustoineen oli oma\nnumeronsa ja värinsä. Kukin tuomareista sai tuomioistuimensa väriä ja\nnumeroa vastaavan sauvan, sitäpaitsi pronssisen rahamerkin, johon\nomistajan nimi ja hänen osastonsa numero oli merkitty.\n\n[144] Tarkoittaa Philippoksen lähettiläitä.\n\n[145] Kephisos-joki, joka virtaa pohjoisen Boiotian ja Phokis-maakunnan\nläpi.\n\n[146] Varsinaista talvea ei tarkoiteta, koska sotaretkeen ryhdyttiin\nkevätkautena (v. 338); mahdollisesti Phokiin jylhässä vuoriseudussa\nvielä vallitsi talvi-ilmasto.\n\n[147] Etevimpiä ja kuuluisimpia puhujia Demostheneen nuoruudenaikana;\noli taipuvainen kannattamaan sparttalaisia heidän taistelussaan\ntheebalaisia vastaan aina Mantineian taisteluun saakka (362).\n\n[148] Kts. 42 selit.\n\n[149] Theebalaisia kannattavaan puolueeseen kuuluvia.\n\n[150] Demostheneen kiivaimpia vastustajia; § 249 vrt.; 65 selit.\n\n[151] Ks. 83, 84 §§.\n\n[152] Demomeles ja Hypereides (vrt. histor. johd. 11 s.) eivät molemmat\nvoineet samaa ehdotusta tehdä, vaan asia on käsitettävä siten, että\njälkimmäinen jotenkuten täydensi edellisen esitystä. Tämä tapahtui\nAristonikoksen esiintymistä myöhemmin; vrt. 88 selit.\n\n[153] Vrt. 133, 134 selit.\n\n[154] Tuntematon henkilö.\n\n[155] Eleusiksestä kotoisin oleva taitava toisinajattelevain parjaaja,\nDemostheneen kiivas vastustaja.\n\n[156] Vrt. 150 selit.\n\n[157] Tuntematon henkilö.\n\n[158] Aiskhines oli syytöspuheessaan (194 §) huomauttanut, että\nKephalos, tuo vanha tunnettu (vrt. 219 §, 149 selit.) kansanystävä,\nitsetietoisesti oli vakuuttanut, että häntä ei koskaan ole syytetty\nlainvastaisesta menettelystä, vaikka hän enemmän kuin kukaan muu oli\ntehnyt uusia päätösehdotuksia. Toinen valtiomies taas, Aristophon (vrt.\n70, 219 §§, 42 selit.), oli ylpeä siitä, ettei häntä koskaan oltu\ntuomittu, vaikka oli syytetty 75 kertaa lainvastaisesta menettelystä.\n\n[159] Demosthenes viittaa kuuluisaan Epeiroksessa sijaitsevaan Zeuksen\ndodonalaiseen orakeliin mieluummin kuin Apollonin delphoilaiseen, mikä\nPhilippoksen vaikutuksesta todennäköisesti ei enää puolueettomasti\nvoinut mielipidettään julistaa.\n\n[160] Vrt. Aiskhineen yksityiselämän kuvausta tätä ennen (129 §, 93\nselit.). Puheenalaisessa kohdassa esitetty eloisa kuvaus, joka koskee\nVähästä-Aasiasta Kreikkaan koteutuneita orphilais-bakkholaisia\nsalamenoja, on todennäköisesti tosiolojen mukaista. Ne olivat valtion\npuolesta julkisesti kiellettyjä, vaan kuitenkin yleensä suosittuja,\ntyydyttäen silloista uskonnollista ja siveellistä mielialaa, räikeine\nintohimoja ja mielikuvitusta kiihoittavine menoineen. Tietysti niiden\nihmisten mielestä, joilla oli vakavammat periaatteet, tuollaiset\nkevytmieliset mellastajat eivät kunniaa niittäneet. Myöskin tätä\nyleistä mielipidettä Demosthenes käyttää hyväkseen, musertaakseen\nvihatun vastustajansa. Missä määrin puheenalainen kuvaus tosioloisesti\nkoski Aiskhineen vanhempia ja häntä itseään, on vaikea tietää.\nTodennäköisesti puhuja liioitteli, kuten ymmärrettävää on.\n\n[161] Vrt. 94 selit.\n\n[162] Simykas ja Sokrates kiertelivät ympäri maaseutua antaen\nDionysoksen näytäntöjä. Demostheneen tiedonannon mukaan he olivat\npalkanneet Aiskhineen (vrt. 133 selit.) kolmanneksi näyttelijäksi.\nPuhuja nimittää noita miehiä \"syvästi ähkyviksi\" ehkä heidän\nmahtipontisen, hullunkurisen esiintymisensä vuoksi.\n\n[163] Aiskhines oli Demosthenesta syyttänyt pelkuruudesta (ks. Ai. 245\n§). Vastatakseen tähän jälkimmäinen ivaten kuvailee edellisen kovia,\nmaaseudulla suorittamia naurettavia kahakoita.\n\n[164] Edellinen on Euripideen Hekabe-nimisen näytelmän alkusäe.\nAiskhines oli tritagoonistina (vrt. 133 selit.) näytellyt Polydoroksen\nhaamun osaa. -- Jälkimmäisen säkeen alkuperä tuntematon.\n\n[165] Anakoluutti-niminen erikoinen sanontatapa, missä aloitettu\nlausemuodostus äkkiä toiseksi vaihdetaan, retorillinen kaunistuskeino\n(vrt. 2 selit.).\n\n[166] Kreikkalaisille onneton Khaironeian taistelu (ks. histor.\njohdantoa 10 s.).\n\n[167] Demades, Hegemon ja Pythokles olivat innokkaita Philippoksen\nkannattajia ja puhujia.\n\n[168] Vrt. 45 § seur. On huomattava, että Demosthenes \"petturi\"-sanaa\nkäyttäessään arvostelee oloja ja ihmisiä näkökannalta, jota enemmistö\nateenalaisia silloin edusti. Toiset, kuten esm. Isokrates, taas pitivät\npääasiana, että kaikki kreikkalaiset heimot ryhtyisivät kostosotaan\npersialaisia vastaan, välittämättä ensinkään, kuka yrityksen etunenään\ntulisi (vrt. histor. johd. 11 s.). Näin monikin tuli kuulumaan n.s.\nmakedonialaiseen puolueeseen, koska heidän vakaumuksestaan ainoastaan\nPhilippoksen johdolla tuo suuri päämäärä paraiten oli toteutettavissa.\nTietysti todellisiakin \"pettureita\" oli olemassa, joilla vain itsekkäät\npyrinnöt olivat kaiken toiminnan ohjeena.\n\n[169] Vrt. 61 §.\n\n[170] Propontiksessa sijaitseva saari.\n\n[171] Hellespontoksen kapeimmalla kohdalla Aasian puolella oleva\nkaupunki.\n\n[172] Vrt. histor. johd. 15-18 ss.; 259 §.\n\n[173] Aristonikos (ks. 83, 84 §§) oli ollut tilivelvollinen valvontansa\nalaisista valtionvaroista, mutta huomatun vaillingin johdosta hän oli\ntuomittu menettämään kansalaisoikeutensa. Saadakseen sen takaisin, hän\nystäviensä keskuudessa oli ryhtynyt rahankeräykseen puuttuvan summan\nkorvaamiseksi.\n\n[174] Ks. 66 selit.\n\n[175] Ks. 102 § seur., 66 selit.\n\n[176] Tarkoittaa saapuvilla olevia Ateenan kansalaisia.\n\n[177] Entinen näyttelijä ja Aiskhineen tapainen sykofantti, väärä\nilmiantaja. _Sykophantes_-nimitys (joht. s:sta _sykon_, viikuna, ja\n_phaino_, osoittaa), jota Demosthenes usein käyttää vastustajastaan,\ntarkoitti alkujaan henkilöä, joka ilmiantoi Ateenan kansalaisen ja\nlaillisesti syytti häntä viikunain maasta vientiä koskevan kiellon\nrikkomisesta. Tätä ilmiantoa moni käytti väärin itsekkäissä\ntarkoituksissa, ja siitä syystä sykofantti tuli huonoon huutoon.\n\n[178] Aiskhineella oli kaksi veljeä, joista toinen oli esiintynyt\nsota-, toinen siviilipalveluksessa.\n\n[179] Tunnettu ateenalainen nyrkkitaistelija, joka äskettäin oli\nesiintynyt.\n\n[180] Edellistä vanhempi, myöskin kuuluisa atleetti.\n\n[181] Puheenalainen sanontatapa on ehkä aiheutunut siitä, että juuri\nedellä puhe oli kilpataisteluista. Hevosen omistus yleensä todisti\nvarallisuutta (vrt. 41, 131, 312 §§).\n\n[182] Tarkoittaa saapuvilla olevia Ateenan kansalaisia.\n\n[183] Sellaisen vaatimuksen teki Aleksanteri suuri Theeban hävityksen\njälkeen v. 335 (vrt. 41 §.).\n\n[184] Vrt. 106 selit. Tämäkin oletetaan tapahtuneen Theeban hävityksen\njälkeen.\n\n[185] Nim. Makedoniaan Aleksanteri suuren Aasiassa saavuttamista\nvoitoista.\n\n[186] Huomattava on, että Demosthenes puheensa lopussa, missä erittäin\nvakava ja juhlallinen sävy ilmenee, ei varsinaisesta, itseään\nkoskevasta aiheesta mainitse mitään (viimeksi 297, 299 §§:ssä).\nIsänmaan ja kansalaisten elinkysymyksissä pienet mieskohtaiset pyyteet\nsaavat väistyä syrjään.\n\n\n\n"]