[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f_MEGs3mcc1bTJgGvI5gXhrcS3pXhBFEhAjZisgpf6Eg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},1597,"Olavi Maununpoika Pariisissa","Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari",1830,1903,"1597-yrjo-koskinen-yrjo-sakari-olavi-maununpoika-pariisissa","1597__Yrjö-Koskinen_Yrjö_Sakari__Olavi_Maununpoika_Pariisissa",null,"tietokirja",[],[],"fi",1862,13564,88062,false,55438,[22,23],"Finnish students -- France -- Paris -- History","Olaus, Magnus, Archbishop of Uppsala, 1490-1557",[25,26,27],"History - European","History - Medieval/Middle Ages","History - Schools & Universities","\"Olavi Maununpoika Pariisissa ja Suomalaisten opinkäynti ulkomailla keski-aialla\" by Yrjö Koskinen is a historical account written in the mid-19th century. The work explores the educational journeys of Finnish scholars in Europe during the Middle Ages, focusing on their experiences at the University of Paris, particularly the character Olavi Maununpoika and his contemporaries as they pursue academic advancement in a foreign land.   The opening of the text introduces the scholarly environment of the University of Paris in the year 1427, detailing the public disputations known as Bakkalario-väitökset and the rigorous academic atmosphere that characterized these events. Five Finnish students, including Olavi Maununpoika, are highlighted as they navigate this challenging landscape, demonstrating determination and ambition as they seek recognition and advancement in their studies. The narrative sets the stage for a deeper investigation into the lives of these scholars, their educational pursuits, and the context of fifteenth-century European academia. (This is an automatically generated summary.)",[],215,"Historiallinen tutkimus tarkastelee suomalaisten opiskelijoiden elämää ja opintoja ulkomaisissa yliopistoissa keskiajalla. Teos keskittyy erityisesti Olavi Maununpoikaan, joka toimi Pariisin yliopiston rehtorina 1400-luvulla. Mukana on alkuperäisiä asiakirjaotteita ja tilikirjoja, jotka valottavat suomalaisten varhaista sivistyshistoriaa.","Yrjö Koskisen 'Olavi Maununpoika Pariisissa' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1597. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","OLAVI MAUNUNPOIKA PARIISISSA\n\nja Suomalaisten opinkäynti ulkomailla keski-aialla.\n\n\nKuvaillut\n\nYRJÖ KOSKINEN\n\n\nOte Mehiläisestä 1862, lisätty Todistus-kappaleilla.\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomal. Kirjall. Seuran kirjapainossa,\n1862.\n\n\n\n\n\n\n      Imprimatur: L. Heimbürger.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n  I. Bakkalario-väitökset Pariisissa v. 1427.\n II. Suomalaiset oppineet ulkomailla ja opilliset seikat Suomessa.\nIII. Olavi Maununpoian ja hänen toveriensa ensimäiset\n     oppivuodet Pariisissa.\n IV. Pariisin Yliopiston synty, sen laitokset, säännöt ja tavat.\n  V. Ranskanmaan kärsimykset ja Pariisin surkeus.\n VI. Olavi Maununpoika Pariisissa.\nVII. Myöhemmät Suomalaiset ulkomaiden Yliopistoissa.\n\nTodistus-kappaieita.\n\n1. Otteita Englantilais-kansakunnan tilikirjasta (Olavi Maununpoiasta).\n2. Otteita saman kansakunnan pöytäkirjalta (Olavi Mauuunpoiasta).\n3. Otteita saman kansakunnan tilikirjasta (vielä Olavi Maununpoiasta).\n4. Otteita saman kansakunnan tilikirjoista (muista Suomalaisista).\n5. Otteita Leipzigin Yliopiston jäsenkirjasta.\n\n\n\n\n\n\nOlavi Maumnpoika Pariisissa.[1]\n\n\n\n\nI.\n\nBakkalario-väitökset Pariisissa v. 1427.\n\n\nPaaston aikana v. 1427 kaikuivat Pariisin Yliopiston koulut\ntavallisista Bakkalario- eli Determinanti-väitöksistänsä. Taidetten\ntiede-kunta (Facultas artium) eli oikeammin sanoen sen neljä\nkansa-kuntaa kokoonnuttivat tähän vuoden aikaan maisterinsa sekä kunkin\nmaisterin valmistuneet opetus-lapset julkisiin väitös-harjoituksiin\nPahnojen kylässä (vicus Straminum), nyk. Rue du Fouarre, joka\nSeine-virran etelä-rannasta ja Notre-Dame-kirkon lähisyydeltä ulottuu\nlounaan päin. Saapuvilla oli kaikki mitä oppinutta ja arvosaa löytyi\ntässä mainiossa tiedetten pesäpaikassa. Nuoret väittäjät, joiden nyt\npiti opettajansa johdon alla astuman ensi kerta julkiselle\nopin-näyttelölle, olivat jo ennen kulkeneet kansakuntansa Pedellin\nseurassa ympäri kaupunkia, kutsumassa oppi-istuimen ja kirkon mahtavia\nmiehiä tähän juhlallisuuteen. Sillä nytpä heidän oli osoittaminen,\noliko kylläksi rohkeutta puhumaan ja väittelemään muidenkin edessä kuin\nmaisteriensä ja koulu-toveriensa. Ja nytpä heidän myöskin piti\nosoittaman taitoansa semmoisille miehille, joiden suosiosta vasta\nkävisi toivoa kirkollisia virkoja ja muita etuja. Tulipa siis\nsaapuville ei ainoastaan maistereita Yliopiston muista tiedekunnista,\njotka Taidetten tiedekunnan suhteen kutsuttiin \"ylhäisemmiksi\", koska\nniiden jäsenet tavallisesti olivat ensin käyneet tätä muka alhaisempaa\ntiedekuntaa, -- vaan kokoontuipa sinne myöskin kirkon ylimyksiä,\nArkiteineja, Messupappeja (cantores) ja tuomiokirkkojen Dekaaneja.\nVäitökset alkoivat viimeistään tiistaina tai keskiviikkona jälkeen\nensimäisen Paasto-sunnuntain, ja nuorukaisen, joka tässä tilassa\nkutsuttiin Determinantiksi, koska hän nyt ensikerran julkisesti esitti\nväitös-pykäleitä (determinavit quastiones), piti joka päivä, niin kauan\nkuin Paasto kesti, väittelemän kansakuntansa kouluissa sen maisterin\njohdon alla, joka tähän asti oli valvonut hänen opetustaan. Kuitenkin\njo tähän aikaan nämä ikivanhat Paasto-väitökset olivat alkaneet\nkadottaa suurta arvoansa; sillä tavaksi oli tullut antaa Determinantein\njo Joulun edellä pitää ikäänkuin koetusta varten yksinäisempiä\nväitöksiä, ainoastaan muiden koululaisten läsnä-ollessa, ja tämä\nvalmistavainen temppu ruvettiin jo vähitellen pitämään pää-asiana,\njotta Paasto-väitökset muuttuivat ainoastaan muodoksi entisensä\nsuhteen. Mutta nytkin ne olivat kuitenkin nuorukaisten ensimäinen\njulkinen taistelu korkean opin aseilla, eli niin sanoaksemme heidän\nensimäiset ritari-paininsa tieteiden kentällä, ja Pahnakatu kajahti\nyltä-ympäri taistelijain kiivaista sana-sodista.\n\nMutta äsken mainittuna vuonna 1427 sattui nuorten Determinantien\njoukossa olemaan vähintäin viisi miestä, joiden kotoperä oli\nperimmäisessä pohjassa niillä seuduin, missä kaiken opin olisi pitänyt\npaleltuman kylmän ja kolkan ilma-alan tähden, ja jossa, mitä pakkaset\nolisivat säästäneet, se vähä olisi läheisten pakanain, -- kuten\nVenäläiset kutsuttiin --, pitänyt jo aikaa hävittämän juurinensa\npäivineen. Nämä nuorukaiset, näet, olivat Suomesta kotosin ja pyrkivät\nnyt tieteellisen maailman pääkaupungissa niihin opillisiin arvoihin,\njoita eivät voineet juuri lähempänä saavuttaa. Heidän nimensä luemme\nEnglantilais-kansakunnan tilikirjassa Determinanteina siltä vuodelta:\n_Herra Henrikki Nikolaonpoika_ eli Klaunpoika, _Herra Gregorius\nHaffuerlandh_ (Hafverland), _Herra Olavi Maununpoika_, _Herra Severinus\nHolt_ ja _Herra Benediktus_ eli _Pentti Olavinpoika_, -- kaikki Turon\nhiippakunnasta (diocesis Aboensis) ja kaikki väitellen Maisteri\nBernardus Emedalaisen johdon alla (sub magistro bernardho de emeda).\nSeuraavana vuonna tapaamme heidät jo kaikki paitsi Herra Gregoriusta\nLicentiateina, jonka jälkeen he juhlallisesti otettiin vastaan\nMaisterien joukkoon ja tulivat täydellisesti nauttimaan kaikkia\nyliopiston etu-oikeuksia.\n\nMikä kummallinen opin-into oli nämä nuoret miehet tänne asti saattanut\ntuosta kylmien ja kontioiden maasta, joka näytti olevan kaukaista\nThuleakin kaukaisempi? Vastaus on selvä: Tämä maa ja sen kansa pyrki\npar aikaa kaikin voiminsa sivistyneen maailman yhteyteen, ja sen\nnuorukaiset olivat jo useita kertoja osoittaueet kykynsä omistamaan sen\naian korkeinta sivistystä.\n\n\n\n\nII.\n\nSuomalaiset oppineet ulkomailla Ja Opilliset seikat Suomessa.\n\n\nJo, näet, edellisen vuosisadan keskupaikoilta saakka oli tavattu\nSuomalaisia milloin Pariisin Yliopistossa, milloin Pragissa tai sitten\nvuodelta 1409 alkaen Leipzigissä, ja muutamatpa heistä olivat\nennättäneet nousta korkeimpiin yliopistollisiin arvoihin,\nRehtori-virkaan sekä kansakuntansa Prokuratoreiksi ja Rahavartioiksi\n(Receptor). Asian oikeata laitaa ei käy ymmärtää, ellei muistuteta,\nettä Pariisissa, jonka Yliopisto mainioin oli ja ikäänkuin muiden\nesikuva, Taidetten (eli, kuten me sanoisimme, Viisaustieteen)\ntiedekunta oli jaettu neljään kansakuntaan jäsentensä ja opistolaisien\nsyntyperän suhteen. Ranskalais-kansakunta, joka suurin oli, käsitti\nkaikki eteläiset maat; Normandialais- ja Pikardialaiskansakunnat\nkäsittivät pohjois-Ranskan ja Belgian; mutta Englantilais-kansakuntaan,\njoka kuitenkin vähin oli, kuului paitsi Englanti myös koko Saksa ja\nkaikki pohjoiset valtakunnat. Tässä viimeisessä kansakunnassa siis oli\nSuomalaistenkin sia. Kukin kansakunta itse valitsi Prokuratorinsa\nkuukaudeksi ja Rahavartiansa vuodeksi, mutta kaikki kansakunnat yhdessä\nvalitsivat Rehtorin kolmeksi kuukaudeksi. Kaikki nämä virat pidettiin\nsuurina luottamus-arvoina, ja niinkuin sanoimme oli meikäläisiä jo\nmonta kertaa tavattu näillä sioilla. Niinpä esm. jo v. 1347 Marrask. 25\np. oli Pariisissa eräs _Maisteri Konrad, kaniiki Turusta_ (Magister\nConradus de Suecia Canonicus Aboensis), valittu Englannin\nkansakunnan Prokuratoriksi ja samassa koko tiedekunnan lähettilääksi\nPaavin-istuimelle muutamassa riita-asiassa Jumaluusopin tiedekuntaa\nvastaan.[2] Noin 19 vuotta myöhemmin eli v. 1366 tapaamme toisen\nTurkulaisen kaniikin Rehtorina samassa yliopistossa. Se oli _Juhana\nPietarinpoika_ eli Johannes Petri, syntysin Westerosista Ruotsissa\nmutta nyt jo Suomen puolelle muuttanut, jossa hän pian valittiin Turun\npispaksikin v. 1368 ja lyhyellä vaikutus-aiallansa osoitti suurta\nkatolista intoa ja toimeliaisuutta.[3] Ja nyt äskettäinkin, tuskin\nkymmenen vuotta ennen näiden viiden Suomalaisen tuloa Pariisiin, oli\ntaas yksi heidän maamiehistään _Pietari Roodh_ Turusta noussut samaan\nRehtori-arvoon Kesäk. 23 p. 1416.[4]\n\nNämä Suomen miehet siis olivat erityiseen arvoon ennättäneet\nopillisissa pyrkimisissään. Mutta muita oli monta, jotka palasivat\nkotimaahan Maisteri-nimellä, joka ei ollut saatavana kuin kaukaisissa\nulkomaan oppipaikoissa ja antoikin tiedetten alueella saman arvon ja\nkunnian kuin Ritari-nimi maallisissa tiloissa. Pispa Beroni Balkki oli\nmyöskin tämän arvon itsellensä ansainnut, ei tietoa missä opistossa.\nHänen seuraajansa Maunu Tavast, joka tätä nykyä levitti Turun hiipalle\nloistetta, oli Pragissa tullut Maisteriksi. Tästä aiasta lähtien se\narvattavasti olisi pidetty kovin sopimattomana melkeinpä häpeänä koko\nmaallemme, jos Turun pispan-istuimelle olisi tullut miestä, jolla ei\ntätä opillista arvonimeä ollut. Useat Turun kaniikit ja moni\nkirkkoherra maaseuduillakin, -- nimitän Suomalaisen nimensä tähden\nNikolao Karhun Mynämäellä --, kantoivat tämän ulkomailla ansaitun\nkunnia-nimen, ja Suomen oppilaiset eivät suinkaan olleet harvinaisia\nulkomaan Yliopistoissa, varsinkin Leipzigissä ja Pariisissa.\n\nNiinkuin tiedämme, kaikki oppi tähän aikaan, jos kohta maallinenkin\naineeltansa, kuitenkin viimeistä lukua tarkoitti kirkollista\nvaikutus-alaa, ja kirkon isännät Suomessakin eivät voineet olla\nhuolettomia niiden kasvatuksesta, joiden piti täyttämän papilliset\nvirat sekä ylhäiset että alhaiset heidän hiippakunnassansa. Turun\npispat, joiden hengellisen hallituksen alle koko Suomi kuului, olivat\nsiis jo aikasin asettaneet omaan lähisyyteensä kouluja, joissa\ntarpeellinen pappisopetus annettiin. Varmaan tiedämme, että tähän\naikaan Suomessa löytyi vähintäin kolme koulua, joista Turun\nkathedrali-koulu epäilemättä oli vanhin ja tärkein, mutta myöskin\nWiipurin koulu ja Dominikaanein luostari-koulu Turussa tarjosivat\najan-mukaista opetusta. Jälkimäisestä erittäin tiedämme, että siinä\nlöytyi v. 1418 myöskin yksi Lector Sententiarum, s.t.s. Viisaus-tieteen\nopettaja. Kathedrali-koulussa oli Koulu-mestari (Scholasticus)\nluultavasti ainoana opettajana, ja alisissa luokissa saivat\nedistyneemmät oppilaiset opettaa. Oppilaiset kutsuttiin silloin ja\nvielä monta aikaa jälkeenkin päin Teineiksi (sanasta: Diaconi, s.o.\npalvelijat), mutta latinan kielellä aina Scholares, ja olivat enimmältä\nosalta talonpoikaista säätyä, koska papisto oli naimasta kielletty ja\näpärä-lapsia ei päästetty kirkollisiin virkoihin. Nämä köyhät Teinit\nsaivat loma-aikoina kulkea määrätyillä pitäjillä kokoilemassa\nelatus-varoja; sillä kerjääminen ei pidetty häpeänä, kun se muka\nJumalan kunniata tarkoitti. Oli myöskin luonnollista, että rahvaan piti\nnäitä nuoria opin-vesoja auttaman, koska nyt talonpoikaisen säädyn\nomatkin lapset pääsivät tällä tiellä kirkon arvollisiin virkoihin; ja\nsopihan kansan sen lisäksi iloita siitäkin, että muka Katolisen uskon\nlahja oli sille suotu, kuten sen-aikuisessa virressä laulettiin:\n\n    Ergo, plebs Finnonica,\n    gaude de hoc dono,\n    quod fact' es Catholica!\n\nse on:\n\n    Siis nyt kiitä onnen lait\n    Suomen rahvas aina,\n    Kun Katolis-uskon sait.\n\nKuitenkin kun kirkolliset virat alkoivat antaa rikkautta ja muuta\nmahtavuutta, rupesivat aatelisetkin panemaan lapsiansa näihin\noppilaitoksiin, ja näin köyhä ja rikas yhtyivät samoilla\nkoulupahnoilla; -- sillä koulu-_penkeistä_ emme vielä saa puhua.\nEroitus oli vain se, että rikkailla oli vara jatkaa tieteilemisiaan\nulkomailla, kun kotimainen koulu oli läpi-käyty, mutta köyhän täytyi\nenimmästi kohta ruveta papilliseen virkaan, niin pian kuin tarpeellisin\nopin-sauna omassa maassa oli kestetty. Silläpä alkoikin tähän aikaan\nainoastaan suuri-sukuisia yletä korkeampiin kirkollisiin virkoihin, ja\nmuiden muassa nykyinen Turun pispakin Maunu Tavast kuului jo\nsyntymältänsä maamme mahtavien lukuun.\n\nVarsin todennäköistä on, että Suomen kouluissa juuri se määrä opetusta\nannettiin, mikä oli oppilaiselle tarpeellinen päästäkseen Taidetten\ntiedekuntaan ulkomaan Yliopistoissa. Tämmöinen opetus jakaantui kolmeen\nluokkaan: 1:ksi, Sisäluku ja Kirjoitus, jonka ohessa teroitettiin\nalkupuolta Donaton Latinaista kielioppia (De octo partibus),\nsovitettuna Katonin Distikhoihin. 2:ksi. Laveampaa kielioppia,\nnimittäin Latinan kielen säännöttömyydet, sekä Lauseoppi (Syntaxis) ja\nRunomus-oppi (Prosodia), johon tarpeesen ainakin Ranskan maalla\nkäytettiin erästä Alexander de Villa-Dei'n tekemää oppikirjaa, ja\nharjoitukseksi Latinaisia runoniekkoja sekä muinoisia että uudempia.\nLisäksi harjoitettiin sen aian Rhetorikaa, s.t.s. opetettiin ne\nlause-tavat, joita piti käyttämän kirjoittaessa jollekulle suurelle\nherralle, tai pispalle, tai kapitulolle, j.n.e. Epäillä kentiesi\ntäytyy, opetettiinko Suomessa myöskin Luvunlaskentoa, joka kutsuttiin\nnimellä Algorismus ja muutoin tavallisesti kuului tähän luokkaan.\n3:ksi, Vihdoin tuli Logikan eli Ajatusopin alkeet kirjasta Summulae,\njoka oli lyhennetty Pietari Espanjalaisen Organon nimisestä teoksesta.\nEttä Laulu-opetusta sen ohessa annettiin, on luonnollista, koska tämä\ntaito oli niin tarpeellinen sikäläisessä jumalanpalveluksessa. Kaikki\noppikirjat täytyi koululaisen itse kopioita ja sitten lukea ulkoa.\nKaikki opetus kävi latinaksi, myös sisä-luvussakin ja kirjoittamisessa,\nsillä äidinkielet pidettiin joka paikassa halpa-arvoisina. Oppilaisen\noli velvollisuus aina ja joka paikassa käyttää tuota tieteen ja opin\nainokaista kieltä, eikä päässyt suinkaan rankaisematta, jos hän tästä\npoikkesi omaan muka raakalais-puheesensa (barbaricum). Vitsa muutoinkin\npidettiin kaikkien tarpeellisimpana opetus-aseena, jolla myöskin\nnuorille papeille teroitettiin terveellinen nöyryys ja siivo. Asia ei\npidetty minään häpeänä; se oli sen aian käsityksen mukaan ei ainoastaan\nrangaistusta vaan myös syntisen lihan kuolettamista, ja iloisesti\nlauloivat teinit:\n\n    Felix ludus,\n    in quo nudus\n    Scholaris verberibus\n    non succumbit,\n    nec decumbit\n    Magistri livoribus.\n\n    Ergo gaude, plaude, laude! j.n.e.;\n\neli niinkuin Hemminki Maskulainen somasti suomentaa:\n\n    Opin sauna\n    Autuas aina,\n    Koska vitsoill' vihdoillaan, j n.e.\n\nMillä iällä tämä alkeis-opetus tavallisesti oli suoritettu, ei käy\ntarkkaan määrätä. Pariisin alkeiskouluissa eli Pedagogioissa, joissa\narvattavasti täytyi olla vireämpää oppi-liikettä, oli koulunkäynti\nusein 12:n tai 13:n iällä päätetty; mutta epäillä täytyy, että Suomessa\nniin aikasin valmistuttiin, saati että niin nuoria koululaisia olisi\nulkomaille lähetetty lukujansa jatkamaan. Saammehan siis epäilemättä\nlisätä joitakuita vuosia niiden iälle, jotka täältä Suomesta lähtivät\nPariisiin. Arvattavasti oleskelivat Pariisissa ainoastaan 2 vuotta\nennen Bakkalario-tutkintoansa, ja koska aina jo seuraavana vuonna\ntulivat Licentiateiksi ja siihen tarvittiin 21 vuoden ikä, niin eivät\nlie 18 vuotta nuorempana tänne tulleet. Mutta sittenkin olivat\nnähtävästi kovin nuoria ja kokemattomia tullaksensa tuohon suureen\nkanpunkiin, joka jo silloinkin oli turmeluksen markkina-paikkoja.\nLuonnollista ja tarpeellista siis oli, että he ensi-alussa tulivat\njonkun erityisen hoidon alle, ja yleinen tapa olikin, että niinä\nkahtena vuotena, joiden kuluessa valmistuivat Bakkalario-tutkintoonsa,\njoku Maisteri valvoi sekä heidän opetustaan että muuta elämätään. Usein\ntämä holhous kesti siihen asti kun olivat Licentiati-tutkintonsa\ntehneet. Paitsi sitä olivat useat maat ja paikkakunnat perustaneet\nPariisissa Kollegioita, joissa joku määrä opistolaisia sai vapaan\nelannon ja asunnon tarkkojen sääntöjen alla. Ruotsin valtakuntaa\nvarten, johon Suomikin kuului, oli aikanaan ollut kolme semmoisia\nKollegiota, nimittäin: Ruotsin eli Upsalan Kollegio, Linköpingin ja\nSkaran, mutta kaksi olivat varmaankin jo rappiolle tulleet, eikä\ntietoa, oliko kolmaskaan enää voimissa. Ainakin mainitaan v. 1392, että\nne kaikki samoin kuin Tanskankin kollegio seisoivat tyhjinä.\nEnglantilais-kansakunta sitten tavallisesti jätti niiden huoneet\nhyyrylle taikka antoi ne asuttaviksi Tanskan ja Ruotsin sekä\narvattavasti Suomenkin opistollisille. Mahdollista siis on, että\nmeikäläiset vielä silloinkin asuivat yhdessä kohden. Linköpingin\nKollegion asema oli \"ad cornum Cervi\" eli rue Saint-Hilaire,\n-- siis Genoveva-vuoren pohjois-rinteellä, lähellä nykyistä\nCollege-de-France'a. Muut seisoivat samoilla lähistöillä; sillä\nyleensähän koko tämä Genoveva-luostarin ja Pikkusillan (Petit-Pont)\nväli oli täynnänsä Yliopiston kouluja ja kollegioita.[5]\n\n\n\n\nIII.\n\nOlavi Maununpoian ja hänen toveriensa ensimäiset oppivuodet Pariisissa.\n\n\nNe viisi Suomen nuorukaista, jotka nähtävästi vuoden 1425 paikoilla\nolivat aloittaneet Pariisinkäyntiänsä ja nyt v. 1427 suorittivat\nensimäiset oppi-kokeensa, eivät suinkaan lie turvattomina tulleet tähän\nkaukaiseen oppi-paikkaan; sillä yksi heistä, _Olavi Maununpoika_, oli\nTurun pispan oma sisaren-poika, josta eno aikoi Suomen kirkolle\nkasvattaa ankaran pylvään, kentiesi itsellensä seuraajankin. Mitä sukua\ntaas Olavi Maununpoian toverit olivat, ei käy tarkkaan sanoa. Etevin ja\nrikkain heistä näkyy olleen Henrikki Klaunpoika, jonka viikkokaudet\nkulut arvattiin 10:ksi solidoksi, kun taas Gregorius Hafverland'in ja\nOlavi Maununpoian eivät olleet koin 8, ja Severinus Holtin sekä Pentti\nOlavinpoian ainoastaan 6. Tapa, näet, oli antaa jokaisen Determinantin\nvalalla ilmoittaa elatus-kustannustensa määrä viikkokaudelta ja sen\nmukaan määrätä heidän maksonsa kansakunnan rahastoon. Viikkokulujen\nmäärään luettiin kaikki, mitä kukin tavallisesti kulutti ja menetti,\nerottamalla ainoastaan asuntonsa hyyryä ja palvelijan palkkaa. Se summa\nmikä näin oli saatu kutsuttiin opistolaisen \"kukkaroksi\" (bursa) ja\nkerrottiin niin monen-vertaiseksi maksoksi, kuin tarve kulloinkin\nvaati. Rikkaita ja köyhiä löytyi siihenkin aikaan sekasin opistolaisten\njoukossa, ja useinpa tavattiin niitäkin, jotka kerjäämällä elättivät\nhenkensä opin tiellä, joiden \"kukkaro\" siis oli tuiki tyhjä (cuius\nbursa nichil) ja jotka tästä syystä pääsivät kaikesta maksosta,\nväitellen ala-Determinantina jonkun rikkaamman siassa Paaston\nloppu-puolella. Mutta harva Suomalainen lienee niin huonojen varojen\nnojassa uskaltanut tänne tulla, ja nämä puheen-alaiset olivat\nnähtävästi kaikki hyvinkin varakkaita. Jos ei kaikki muu todistus\npuuttuisi, sopisi arvata että se heistä, jolla vahvin kukkaro oli, lie\nkuulunut Djaeknien mahtavaan sukuun, eikä ollut mikään muu kuin se\nHenrikki Klaunpoika, mikä 15 vuotta myöhemmin oli Suomessa ritarina,\nvaltaneuvoksena laamannina  sekä Naantalin luostarin ensimäisiä\nhyväntekijöitä.\n\nKun nuorukaiset olivat Pariisiin tulleet, olivat jo edellänsä tavanneet\nmuita maanmiehiä, sekä niitä, jotka vielä seisoivat oppilaisten\nluokassa, että semmoisiakin jotka opettajina saattoivat johdattaa\nheidän ensimäisiä askeleitaan. Eräs Konrad Henrikinpoika Turun\nhiippakunnasta pääsi Licentiati-arvoon ja Maisteriksi samana vuonna\nkuin Olavi Maununpoika Determinantiksi tuli. Mutta muitakin Suomalaisia\nlöytyi par'aikaa, jotka olivat Yliopiston etevimpiä miehiä. Juuri tätä\nnykyä yksi Suomalainen, nimeltä Jaakko Pietarinpoika Roodh, loisti\nerinomaisella opilla Taidetten tiedekunnassa. Oliko hän sama mies kuin\nse Pietari Roodh, jonka jo 1416 nä'imme Yliopiston Rehtorina, en ota\npäättääkseni, vaikka kyllä todennäköistä on; mutta v. 1427, Lokak. 10\np., hän mainitaan aloittaneen tähtitieteellisen luennon Campano\nNovalralaisen teoksesta: \"Theoria Planetarum\". Luento tapahtui\nKarmeli-veljesten kouluissa, nyk. Palace Maubert, puolipäivän\naikaan, ja koska aine oli erinomainen ja arvollinen, niin Tiedekunta\nhänelle osoitti suosionsa, lukemalla häntä Johtajamaisterien (s.t.s.\nprovessorien) joukkoon, vaikka hänen luentonsa ei ollut varsinaisia\neli Tiedekunnan tavalliseen määrään kuuluvia.[6] Samana vuonna tämä\nTurkulainen Maisteri Jaakko Pietarinpoika, nimeltä \"de Rode\" oli\nollut Englantilais-kansakunnan rahavartiana, mutta semmoinen virka\nkesti ainoastaan vuoden, ja Syyskuussa jo oli valittu hänen siaansa\nMaisteri Bernhardus Emedalainen, jonka johdon alla meidän nuoret\nmaamiehemme edellisenä Paaston aikana olivat väitelleet. Kun nyt\nsamat Suomalaiset seuraavana vuonna tulivat Licentiateiksi, niin\ntämä heidän oppi-kokeensa ei enää tapahtunut Bernardon, vaan juuri\nSuomalaisen Maisterin Jaakko Pietarinpoian alla.[7]\n\nSopii melkein ajatella, että alustakin asti tämä Jaakko Pietarinpoika\noli ollut se, jonka johdon alla Olavi Maununpoika toverineen olivat\noppia viljelleet Pariisissa, eikä ole aivan vaikea arvata syy, minkä\ntähden Bakkalario-kokeissa toinen muukalainen Maisteri hetkeksi astui\nheidän varsinaisen Maisterinsa siaan. Kuten nä'imme, sattui Jaakko\nPietarinpoika silloin olemaan kansakunnan rahavartiana, ja tämän viran\nkanssa seurasi Englantilaisessa kansakunnassa oikeus ja velvollisuus\nolla kahden muun Maisterin kanssa tutkijana Bakkalario-tutkinnossa,\njoka tapahtui Joulun-edellisten väitösten ja Paastoväitösten välillä\nlopulla Tammikuuta. Mutta oli säätty, että tutkijoilla ei saanut olla\nomia opetuslapsia tulkittavien joukossa. Tätä sääntöä oli kuitenkin\nmainitulla tavalla helppo kiertää ja lienee kyllä monesti kierrettykin.\n\nEmme tässä voi jättää kysymättä, mitä nuorelta opistolaiselta\nvaadittiin hänen Bakkalario-tutkintoonsa. Tähän löydämme jonkinmoisen\nvastauksen Determinanti-valassa, joka sisälti, että valan-tekijä oli\nvähintäin 14 täyttänyt, että hän kaksi vuotta oli kuullut\najatus-opillisia luentoja joko Pariisissa tai jossakussa\nmuussa Yliopistossa, jolla vähintäin oli kuusi provessoria eli\nJohtajamaisteria (regentes), ja että hän lisäksi oli seurannut useita\nluentoja määrätyistä teoksista Porphyriolta, Priskianolta ja\nAristoteleelta, sekä Boetiolta ja Donatolta, vieläpä kaksi vuotta\nkuunnellut Maisterien väitöksiä ja itse sill'aikaa väitellyt kouluissa.\nKuitenkin kansakunta saattoi vapauttaa näistä ehdoista; sillä\nBakkalario-tutkinto ei seisonut Tiedekunnan päätöksen alla, vaan oli\njokaisen kansakunnan yksityinen asia. Kun Joulun-edelliset väitökset\nolivat tehdyt, tapahtui tutkinto Rahavartian sekä vanhimman\nJohtaja-maisterin ja vanhimman muun Maisterin edessä, joiden\npiti asettaman kysymyksiä Kieliopissa, Pietari Espanjalaisen\n\"Parva-logicalia'ssa\", sekä Porphyrion Introductionissa ja Aristoteleen\nElenkhoissa. Tutkinnon jälkeen kansakunnan Prokuratori kokosi tutkijain\nantamat äänet ja kirjoitti läpi-käyneiden nimet luetteloon, jonka alle\ntutkijat kirjoittivat nimensä ja Prokuratori pani sinettinsä. Tämän\nluettelon luki kansakunnan Pedelli julkisesti, ja Bakkalariot\ntekivät tavallisen valansa Prokuratorin edessä. Sitten tulivat\nPaasto-väitökset, joista jo alussa olen puhunut.\n\nToista laatua oli Licentiati-tutkinto; sillä tämä seisoi koko\nTiedekunnan alla ja tutkijoita valittiin kaikista neljästä\nkansakunnasta. Licentiati vannoi valalla, että hän oli vähintäin 21 v.\ntäyttänyt ja naimaton, että hän oli Determinantiksi eli Bakkalarioksi\ntullut Pariisissa tai jossakussa muussa Yliopistossa, jolla vähintäin\noli 12 provessoria, että hän kahdesti oli Pahnojen kylässä väitellyt\nuseita Maisteria vastaan, ja että hän vähintäin kolmatta vuotta oli\noppia käynyt Pariisissa Taidetten tiedekunnassa. Vala sen ohessa\nsisälti, mitä luentoja hän oli sill'aikaa seurannut, nimittäin\nmuutamista Porphyrion ja Boetion kirjoista sekä Nikomakhon\nsiveys-opista, vieläpä Luonnon-opista ja Sielu-opista, ja sata lukua\nMääräystieteestä ja Tähtitieteestä. Lisäksi hänen piti par aikaa\nkuunteleman Metaphysikaa. Tutkinto tapahtui joko \"alhaalla\" (examen\ninferius), s.t.s. Notre-Dame-kirkon Kanslerin edessä Seine-saaressa,\ntaikka \"ylhäällä\" (examen superius), Genovevan Kanslerin edessä\nGenoveva-vuorella. Molemmilla oli sama Paavin antama valta suomaan\nLicentiati-arvoa, s.t.s. oikeutta opettamaan Pariisissa ja joka\npaikassa (Privilegium docendi hic et ubique). Mutta jälkimäinen oli\nenemmin sidottu Tiedekunnan mielivaltaan, ja hänen tutkintonsa oli se\noikea Tiedekunnan tutkinto. Tosin Notre-Dame'nkin Kansleri otti\navuksensa yhden tutkijan kustakin kansakunnasta, mutta vaali oli hänen\nomassa vallassaan ja tutkijat pysyivat siinä virassa niin kauan kuin\nkuuluivat Taidetten tiedekuntaan taikka kunnes itse pyysivät eronsa.\nSitä vastoin Genovevan Kansleri oli itse valalla sidottu Tiedekuntaan\nja jätti aina oman tutkintonsa jälkeen asian vielä vahvistettavaksi\nkansakuntien valitsemille tutkijoille.\n\nKoko tämä tutkinto \"ylhäällä\" tapahtui seuraavaan tapaan. Kansleri,\njoka oli Genovevan-luostarin kaniikia ja itsekin Maisteri, valitsi\npysyväiseksi tutkijaksi yhden Maisterin kustakin kansakunnasta ja\nesitti hänen tiedekunnalle, jonka edessä tämä valittu teki valan oikein\ntäyttää velvollisuuksiaan. Näiden tutkijain tutkinto alkoi\nKynttilänpäivän huomenisna (Helmik. 3 p.) ja ne Bakkalariot, jotka\nonnellisesti olivat käyneet tämän ensimäisen koettelemuksen läpi,\njaettiin uutta tutkintoa varten luokka-kuntiin, 10 kussakin luokassa,\nniin että yksi luokka-kunta oli tutkittava kunakin kuukautena.\nKuukauden luokka vielä jaettiin kahteen osaan, joista kumpikin sisälti\n3 Ranskalaista, 2 Pikardialaista ja 1 Englantilaisen. Jos jollakulla\nkansakunnalla ei ollut kylläksi Bakkalarioita täyttämään määrätyitä\nsioja, niin sovitettiin siaan muista kansakunnista otetuita, jotka\nsitten olivat olevinaan Ranskalaisia, Normandialaisia, Pikardialaisia\ntai Englantilaisia (Gallicati, Normannizati). Jokainen luokkakuva ja\nluokan-osa astui vuorostansa Tiedekunnan eteen ja vannoi valan ei antaa\nmitään lahjaa Kanslerille eikä tutkijoille; sillä asianomaisten\nrehellisyyteen ei ollut juuri luottamista. Sitten jokainen kansakunta\nvalitsi tutkijan, ja nämä neljä tekivät suljettujen ovien takana\ntutkintonsa, jonka jälkeen Kansleri kuukauden lopulla antoi\nLicentiati-arvon sekä Apostolisen siunauksen niille Bakkalarioille,\njotka olivat läpitse päässeet.\n\nMutta nyt oli vielä yksi temppu jälille. Licentiatin piti juhlallisesti\nanomaan muilta Tiedekunnan Maistereilta päästäkseen heidän\nyhdyskuntaansa ja samalla vannoman noudattaaksensa Tiedekunnan sääntöjä\nja järjestystä. Tämä juhlallisuus, joka tavallisesti tapahtui samana\nvuonna kuin Licentiatiksi oli tultu, kutsuttiin _Inception_ s.t.s.\naloittaminen. Ensin Maisteriksi pyrkijä, kansakuntansa Pedellin\nseurassa, kulki Pahnojen kylän kaikki koulut, kysymässä kunkin\nkansakunnan Maistereilta, tahtoivatko suvaita että hän aloittaisi\nopettaja-virkansa. Kun maisterit olivat siihen antaneet suostumuksensa\n(placet), hän Rehtorin edessä teki valan, luvaten kunniassa pitää\nYliopiston, Tiedekunnnn ja kansakuntanakin oikeudet, säännöt ja\nluvalliset tavat. Viimein vihdoinkin, määrättynä päivänä, hän suurella\njuhla-menolla kulki kansakuntansa kouluihin Pahnojen kylässä. Se\nMaisteri, jonka johdon alla hän tähän saakka oli oppia viljellyt, piti\nhänelle juhlallisen puheen ja pani hänen päähänsä maisteri-hytyrän.\nTästä lähtien hänen nimensä eteen aina pantiin sana: Magister\n(Maisteri), ja entinen arvonimitys; Dominus (Herra) heitettiin. Hän\nolisi nyt ollut tämän juhlan jalkeen velvollinen väittelemään 40 päivää\nperätysten; sillä niin hänen valansa tässä tilassa kuului. Mutta,\nvaikka se joka kerralla vannottiin, ei ollut enää tapa sitä tehdä, ja\nvähää myöhemmin otettiin tämä pykäle pois valasta.\n\nNämä kolme temppua: _Determinantiuden, Licentiatiuden ja Inceptionin_,\n-- suorittivat  vv. 1427 ja 1428 Olavi Maununpoika ja kaikki hänen\ntoverinsa paitsi Herra Gregorius Hafverlandia; sillä kussakin tilassa\nerittäin mainitaan heidän nimensä kansakunnan tilikirjassa. Myöhemmin\neivät muut tule ollenkaan näkyviin kuin Olavi Maanunpoika, eikä hänkään\nnyt muutamiin vuosiin. Mitä hän sill'aikaa lienee toimittanut, saatamme\nasiain yleisestä tilasta helposlti arvata.\n\nPäästyänsä Maisteriksi moni saattoi palata kotimaallensa, missä kirkon\nviroissa koettivat saada takasin suuria oppi-kustannnksiaan. Toiset\ntaas jäivät vielä Pariisiin. Taidetten tiedekuntaan, jonka oikeita\njäseniä nyt olivat. Heidän vaikutus-alansa oli tässä kahtalainen; mikä\nalkoi nyt itse pitää luentoja kansakuntansa kouluissa, pyytäen\nkansakunnaltansa siihen lupaa ja saaden Johtaja-maisterillisen eli,\nkuten sitä kutsuttiin, Regenti-arvon; mikä taas alkoi seurata muiden\ntiedekuntien luentoja, tullaksensa kerran esm. Jumaluus-opin\nMaisteriksi eli Tohtoriksi. Useimmiten tehtiin kumpaakin kerrallaan, ja\nMaisterit, jotka aamulla päivän noustessa olivat opettanoet Pahnojen\nkylässä, riensivät tavallisesti kohta sen jälkeen Luostarien\noppisaleihin tai isompiin kollegioihin, kuuntelemaan Sententiariojen\nJumaluusopillisia luentoja. Mutta vaikka näin olivat oppimisia\nJumaluus-opin tiedekunnassa, kuuluivat kuitenkin Taidetten tiedekuntaan\nja sen kansakuntiin; sillä kunkin Tiedekunnan jäseninä olivat\nainoastaan saman Tiedekunnan Maisterit, mutta ei oppilaiset. Näitä\nomituisia seikkoja täytyy meidän vähäistä tarkemmin katsella. Tahdon\nseuraavassa luvussa puhua pari sanaa Pariisin Yliopiston synnystä sekä\nomituisista tavoista ja oloista Olavi Maununpoian aikoihin.\n\n\n\n\nIV.\n\nPariisin Yliopiston synty, sen laitokset, säännöt ja tavat.\n\n\n12:nnen vuosisadan alussa löytyi Pariisissa niinkuin muillakin\npispanistuimilla ylimmäisenä opetus-laitoksena eräs kathedrali-koulu,\njossa yksi Notre-Dame-kirkon kaniikeista opetti nuo vanhastaan\ntavalliset \"vapaat taiteet\" (artes liberales), nimittäin: Trivium eli\nkaunopuheisuuden kolme tietä: Kielioppia (Grammatica), Puhe-oppia\n(Rhetorica) ja Ajatus-oppia (Logica), -- sekä Quadrivium eli viisauden\nneljä tietä: Luvunlaskentoa, Mittaus-tiedettä, Tähti-tiedettä ja\nMusiikkia. Tuomio-kapitulon Kansleri eli Notario, johon virkaan aina\nhaettiin oppinutta miestä, oli myöskin velvollinen valvomaan\nKathedralikoulun järjestystä, ja jos muita kouluja syntyi\nhiippakunnassa, tulivat nekin Kanslerin katseluksen alle. Tämmöinen oli\nopetuksen laita Pariisissa vielä v. 1100 paikoilla.\n\nMutta siihen aikaan oli syntynyt varsin uusi ja erinomainen liike\nihmiskunnassa. Se tympeys, joka sata vuotta aikasemmin oli painanut\nihmisten mieliä, heidän odottaessaan maailman loppua muka Kristikunnan\ntuhat-vuotisen ikäkauden perästä, -- tämä tympeys nyt oli täydellisesti\nhaihtunut, ja joka haaralla puhkesi uusi elämän voima. Ristiretket\nolivat alkaneet, kaupungit ja kunnat sekä Italiassa että Ranskassa\nrupesivat vapauttansa valmistamaan ja samalla aikaa tieteeliisetkin\nharrastukset heräsivät suurempaan intoon kuin mitä tähän asti oli\nmaailmassa nähty. Italiassa oli muinainen Romalais-oikeus äskettäin\nsaatu valoon vuosisatojen unohduksesta, samaan aikaan oli myöskin\nPaavillisista Säännöistä (Decretales) tehty tieteellinen koko eli tuo\nniin kutsuttu Kirkollinen oikeus, ja molempia lajia oikeutta opetettiin\nvarsinkin Bolognassa, johon pian alkoi kokoontua ääretön paljous\nopettajia ja oppilaisia. Samalla lailla Lääkitys-oppi kokoonnutti\noppilaisia Salernoon eteläisessä Italiassa. Tiedemiehet ja heidän\noppilapsensa pian yhtyivät keskinäiseen liittoon yhteisiä asioita\nvarten, hengelliset ja maalliset valtiaat antoivat heille tärkeitä\netu-oikeuksia ja näin syntyivät nämä tieteelliset yhdys-kunnat, jotka\nkutsumme Yliopistoiksi. Keskiaian latinaksi niitä kutsuttiin milloin:\nStudinm Generale (yleinen oppilaitos), milloin Universitas (oikeastaan:\nUniversitas magistrorum et Scholarium, opettajain ja opetettavain\nyhdyskunta).\n\nJuuri näillä aioin oli Pariisissa Ajatus- ja Väitös-tieteen opetus\nnoussut suureen valtaan. Vv. 1102 ja 1136 välillä oli mainio Abelardo\nopettanut Dialektikaa milloin Notre-Damen koulussa milloin Genovevan\nvuorella, ja oppilaisia oli tulla tulvaillut kaikista maista hänen\nluentoihinsa. Abelardon esimerkki kiihoitti muita, ja pian oli\nGenoveva-vuoren pohjois-rinne, jossa siihen asti ei ollut kuin\naitauksia, tullut täyteensä kouluja, missä opetettiin Trivium ja\nQuadrivium, mutta olletikkin Dialectikaa eli Väitös-tiedettä, joka\npidettiin kaikista tieteistä etevimpänä ja nimenomaan kutsuttiin\nTaiteeksi (ars). Samasta oppi-innosta yleni myös Jumaluus-tieteellinen\nopetus Notre-Dame-kirkon vanhassa koulussa, ja Pariisi alkoi tulla\nJumaluus-opin pääpesäksi. Mutta koko 12:nnen vuosisadan kuluessa ei\nvielä ollut mitään keskinäistä yhteyttä opettajain välillä, eikä\nensi-aluksi myöskään tarvittu mitään lupaa opettajaksi ruveta. Asian\noma pakko toimitti tähän muutosta. Kirkko ei voinut sallia, että kuka\nhyvänsä alkaisi opettaa nuorisolle uusia ja usein vaarallisia asioita;\nsiis Tuomiokapitulon kansleri anasti oikeuden antaa tai kieltää\nopettamisen lupaa, eli tuota niinkutsuttua \"licentia docendi\". josta\nnämä luvan-saanect nimitettiin Licentiateiksi. Tällä lailla kuitenkin\nopettajat olivat kokonansa joutua kirkollisen hallituksen alle, ja kun\nkuningas Philip-Augusti sen lisäksi v. 1200 eroitti Maisterit ja\noppilaiset Pariisissa kaupungin maallisen hallituksen alta laskien\nheidät Tuomiokapitulon valtaan ja tuomioon, niin tämä kirkollinen valta\nopetuksen asioissa näytti olevan rajaton. Mutta tämä valta pian osoitti\nniin tylyjä tapoja, että opettajain täytyi yhdistää voimansa sitä\nvastustaaksensa. He kääntyivät paavi Innocentio III:nnen tykö, ja tämä\nvv. 1208 ja 1209 antoi heille oikeuden yhtyä lailliseksi yhdyskunnaksi\nomilla etu-oikeuksilla, säännöillä ja hallitus-menoilla. Näin syntyi\nPariisin Yliopisto (Studium Parisiense, Universitas Parisiensis), eikä\naikaakaan ennenkuin se melkein täydellisesti oli erinnyt kirkollisen\nvallan alta. Kaikkien ensiksi onnistui Taidetten tiedekunta (Facultas\nArtium, Artistae) päästä itsenäiseen tilaan. Notre-Dame'n kansleri\ntosin vastakin antoi opettamisen lupaa, mutta saman oikeuden\nGenoveva-luostarinkin Kansleri saavutti Taidetten opettamista varten,\nja itse Tiedekunta otti heidän päätöksensä vahvistettavaksi. Nämä\nYliopiston sisälliset seikat muodostuivat muodostumistaan 13:nnen\nvuosisadan kuluessa.\n\nNäin oli Pariisin mainio yliopisto syntynyt ja levittänyt alaansa\nkahden puolen sitä muinaista maantietä, joka Romalais-aioista asti oli\nPikkusillasta kiertänyt kaakkoon ja etelään, seuraten nykyisiä katuja\nRue Galande, Place Maubert ja Rue de la Montagne de S. Geneviève.\nKaupungin muuri oli nyt jo siirretty toiselle puolelle Genovevan\nluostaria (nyk. Pantheon), sulkien koko entisen Latinais-seudun (Pays\nLatin) muinaisjäännöksinensä vanhan Lutetian äidillisiin helmoihin.\nNämä paikat, missä Konstantino Suuri tai hänen isänsä oli rakentanut\nsen komean palatsin, jonka raunioita vielä vähän näkyy, ja missä\nkapinalliset legionit olivat huutanoet Julianon keisariksi, olivat nyt\nmuuttaneet Korkean opin taistelutantereksi, ja joutuivat melkein\nkokonaan Yliopiston valtaan.\n\nOikeastansa Pariisin Yliopisto ei sisältänyt yhtä ainoata yhdys-kuntaa,\nvaan koko seitsemän kappaletta, jotka tavallisissa tapauksissa\nseisoivat vallan erillänsä. Nämä olivat: Jumaluus-opin tiedekunta,\nLainopin tiedekunta (Facultas Decretorum), Lääke-opin tiedekunta, ja\nTaidetten tiedekunnan neljä Kansakuntaa. Näistä Lainopin ja Lääkeopin\ntiedekunnat olivat kovin vähäpätöisiä, mutta muut sitä mahtavammat.\nJumaluus-opin tiedekunta ei kuitenkaan lie ylipäänsä lukenut paljon\nenempää kuin 100 opistolaista, lukematta ne jotka kuuluivat\nkerjääjämunkkien veljyyteen; mutta Taidetten tiedekunnassa\nnäyttää opistolaisten lukumäärä nousseen melkein 900:aan,\nnimittäin Ranskalais-kansakunnassa noin 400, Pikardialais- ja\nNormandialais-kansakunnissa lähes 200 kummassakin, ja Englantilaisessa\nkansakunnassa noin 60. Lisäksi tekivät Bakkalariotkin melkoisen\nlukumäärän, Jumaluus-tiedekunnassa noin 70, mutta Taidetten\ntiedekunnassa arviolta 270. Hallitus ei täällä niinkuin Bolognassa\nollut Opistolaisten käsissä; sillä nämä pysyivät ala-ikäisyyden arvossa\n(in statu pupillari) siihen asti kun olivat Maistereiksi tulleet.\nAinoastaan Maisterit, sekä ne jotka luentoja pitivät (Regentes), että\nnekin jotka eivät pitäneet luentoja (Non-regentes), saivat kansakunnan\ntiedekunnan asioissa olla osalliset. Regentiä näyttää olleen ylipäänsä:\nRanskalais-osakunnassa 60, Pikardialais- ja Normandialais-kansakunnissa\n25 kummassakin ja Englantilaisessa 11, tai niillä paikoin.\nJumaluus-opin Regentimaisterit näyttävät nousseen noin 40:een. Nämä\nnumerot eivät anna mitään tarkkaa määrää, mutta osoittavat edes\njonkin-moisesti Tiedekuntien ja Kansakuntien keskinäistä suuruutta.\n(Ks. Thurot, de l'organis. de l'Univ. de Paris. sivv. 41, 92, 136, 139\n(additions, siv. 3, 4). Hän arvelee opettajat ja oppilaiset yhteensä\n1700:ksi.)\n\nJumaluus-opin, La'in-opin ja Lääke-opin tiedekunnat valitsivat kukin\nesimiehensä (Syndicus Jumaluus-opillisessa, Decanus muissa\ntiedekunnissa) vuodeksi tai kahdeksi vuodeksi, mutta kukin kansakunta\nvalitsi joka kuukaudelta Prokuratorin, joka kuitenkin saattoi tulla\njatketuksi. Paitsi sitä oli kullakin kansakunnalla rahavartiansa, joka\nainakin Englantilaisessa kansakunnassa valittiin joka vuosi Matheuksen\npäivänä (Syysk. 21 p.). Kukin kansakunta toimitti ja voimissa piti omat\nkoulunsa eli luku-salinsa, teki itsellensä omat säännöt, hallitsi omat\nraha-asiansa ja palveli erinäisiä suojelus-pyhiä. Mutta yhteisiäkin\nasioita oli heillä joitakuita, esm. Taidetten tiedekunnan etu-oikeudet\nja ne seikat jotka koskivat Licentiati- ja Maisteri-arvoihin. Näissä\ntiloissa kaikki kansakunnat olivat yhteisenä tiedekuntana ja valitsivat\nyhteisen esimiehen, joka kutsuttiin Rehtoriksi. Rehtori, jonka virka\nensiaikoina kesti ainoastaan kuukauden mutta sitten aina kolme\nkuukautta, asetettiin sillä lailla, että jokainen kansakunta määräsi\nvalitsija-miehensä (Intrans) ja nämä neljä valitsivat tähän ylimmäiseen\nvirkaan jonkun Maisterin Taidetten tiedekunnasta. Kun Taidetten\ntiedekunta yhteisissä asioissaan neuvoa piti, niin kukin kansakunta\nkeskusteli erinänsä ja antoi Prokuratorinsa kautta äänensä, mutta\nRehtoripa nämä neljä ääntä yhteen sovitti. Tästä näkyy, että koko\nTaidetten tiedekunta ei ollut mikään yhdyskunta vaan ainoastaan\nliittokunta. Mutta Taidetten tiedekunnan Rehtori oli myöskin koko\nYliopiston esimies. Tämä etevyys tuli arvattavasti siitä, että\nTaidetten tiedekunta oli Yliopiston alkuperäisin ja lukusin osa ja\nkaikkien ensiksi oli vapautunut kirkollisen vallan alta. Rehtori siis\noli Pariisin kaupungin mahtavia ja koko Yliopiston edusmies. Kun\nkaikkien Tiedekuntien ja kansakuntien yhteisiä asioita oli\nkeskusteleminen, niin Taidetten tiedekunnan Pedelli kulki kutsumassa\nmuutkin Tiedekunnat kokoon, tätä käskyä kansakunnat ja Tiedekunnat\nnoudattivat. Rehtori esitti keskusteltavan asian ja nyt kaikki\nseitsemän yhdyskuntaa lähtivät eriksensä päättelemään. Päätettyänsä\nantoivat kukin äänensä Prokuratorien ja Dekanien kautta, ja nämä\nseitsemän ääntä sovitti Rehtori yhteen. Mutta yhdyskuntien itsenäisyys\noli kuitenkin niin suuri, että valttämattömästi vaadittiin äänten\nyksmielisyys, jos päätöstä piti tuleman. Sama vaatimus oli Taidetton\ntiedekunnankin päätöksissä ja pöytäkirjoissa luetaan alinomaa, ett'ei\nmuka yksikään ainoa vastustanut (nemine penitus reclamante).\n\nJoka nykyaikoina ajattelee Yliopistoa, se näkee hengissänsä komeita\nrakennuksia, missä kruunun palkkaamat opettajat toimittavat virkansa\nkruunun tekemien asetusten johdosta. Ei mitään semmoista löytynyt tässä\nmuinaisessa Pariisin Studiossa. Opettajat saivat määrätyn maksonsa\nkultakin oppilaiselta ja saattoivat sen ohessa nauttia tulot\njostakusta kirkollisesta virasta kotiseuduillaan. Lisäksi jokainen\nkansakunta jakoi muutamissa vuotisissa tiloissa jonkun rahasumman\nRegenti-maistereillensa. Joka vuosi ne Maisterit, jotka tahtoivat\nopettamaan ruveta, pyysivät kansankunnaltaan kukin koulunsa eli\nlukusalinsa. Nämä Taidetten tiedekunnan koulut olivat melkein kaikki\nPahnakadun varsilla (vicus Straminis, rue du Fouarre), jonka suut\nvuodelta 1403 alkaen olivat suljetut salvoilla, ett'ei ajokalut\npääsisi oppiharjoituksia häiritsemään. Erinäinen vartia (claviger)\navasi ja sulki nämä salvat, mutta kaikkien koulujen avaimet taas\nRanskalais-kansakunnan Pedelli säilytti. Koulujen sisustus oli mitä\nhalvinta olla taitaa. Perässä seisoi matalan lavan päällä pulpetti ja\nistuin, jossa Maisteri istui, puetettuna mustaan kauhtanaan, jonka\npäähine oli vuorattu oravinahoilla (cum caputio fourrato de minutis\nvariis). Mutta oppilaiset istuivat itse permannoilla, jotka\ntavallisesti peitettiin oljilla tai ruohoilla. Tämä nuorukaisten\nalhainen asema pidettiin itse opetukselle niin tärkeänä, että kun\naiottaisin oli ruvettu penkkiä toimittamaan, kaksi kardinalia eri\naioilla (1366 ja 1452) katsoivat tarpeelliseksi kieltää tämmöisen\nylöllisyyden, joka vain muka ylpeyttä synnyttäisi, -- ja samate\nSuomenkin kouluissa, joihin samaa vahingollista tapaa näkyy siirtyneen,\nveisattiin valitusta:\n\n    \"En quondam timuistis\n    magistros, dum sedistis\n    vos in pulveribus\"; --\n\nsuomeksi:\n\n    Kas, muinoin eli nöyryys,\n    kun vielä, selkä köyryss',\n    pahnoissa istuttiin.\n\nPahnat myytiin itse koulu-kadulla, joka arvattavasti siitä oli saanut\nnimensäkin. Mikä tämmöisten kontujen komeus saattoi olla, on helppo\najatella. Joka 19:nnellä vuosisadalla katselee Sorbonnen lukusaleja,\nhavaitsee kenties, että siivon puolesta muinaiset tavat eivät ole\nkokonaan hävinneet. Itse rakennukset olivat arvattavasti yhtä\nhalpa-muotoiset kuin sisustuskin. Ainoastaan suuremmat kollegiot,\njotka olivat yksityisten kustannuksella rakennetut varsinkin\nJumaluus-oppilaisten asunto- ja oppi-paikoiksi, sekä luostarit ja\nkirkot, joita jo löytyi koko joukko täällä Genoveva-vuoren ja\nSeine-virran välillä, lienevät tarjonneet komeampaa ulkomuotoa ja\navarampia saleja. Näissä luostareissa ja kollegioissa pidettiin\ntavallisesti kaikki suuremmat yliopistolliset kokoukset ja juhlat. Kun\nkoko Yliopisto tuli yhteen, oli kokous-paikkana Pyhän Mathurinon\nluostari lähellä niitä Romalais-kylpyhnoneen jäänöksiä, joiden päälle\nCluny'n abboti myöhemmin rakensi komean asuntonsa. Taidetten tiedekunta\nkokoontui joko samassa luostarissa tai Juliano-köyhän kirkossa (S:t\nJulien-le-Pauvre) lähellä Pikkusiltaa; ja samate osakuntienkin\nkokoukset tapahtuivat mainituissa paikoissa tai milloin missäkin.\n\nLuonnollista on, että tavat ja menot kantoivat sitä jumalista muotoa,\njoka on keskiaialle niin omituinen. Kollegioissa, joiden asujamet\nseisoivat ankarien, vaikka usein rikottujen sääntöjen alla, löytyi\ntavallisesti omat kappelit, joissa jumalan-palvelusta vietettiin.\nKansakunnat ja Tiedekunnat taas viettivät useita erinäisiä juhlia\nvuoteensa, messuilla ja muilla katolisilla menoilla. Niinpä esm.\nKynttilänpäivä (Dies Purificationis), sekä Katrinan ja Nikolaon päivät\n(Marrask. 25 ja Jouluk. 6 pp.) olivat semmoisia juhlia, joissa\njumalanpalveluksen jälkeen jaettiin kansakunnan kassasta rahaa\nRegenti-maistereille. Samalla lailla kukin kansakunta kunnioitti\nmyöskin erityistä suojeluspyhäänsä, joka Englantin kansakunnassa näkyy\nolleen pyhä Edmund, eräs Cambridge'n entinen pispa. Että nämä\nkirkolliset juhlamenot olivat loistavia ja sen aian raha-arvon suhteen\ntyyriitäkin näemme kansakunnan tilikirjoista; sillä paljastansa\nvaksikynttiiöihin kulutettiin toisinaan noin kahdeksan-kolmatta\nsolidoa, eli, lähes yhtä paljon kuin tavallisen varakas opistolainen\nkulutti kuukautiseen elatukseensa. Mutta emme kuitenkaan saa luulla,\nettä tämä jumalisuuden muoto istui aivan syvässä. Messun ja muiden\nkokoustensa jälkeen meni koko kansakunta, s.t.s. Maisterit ja\nolletikkin Regenti-maisterit, tavallisesti kapakkaan, jossa syötiin\nsuuhunsa ja juotiin sydämmeensä, mitä kansakunnan kassaan oli jälille\njäänyt. Näissä kassoissa ei koskaan tehty mitään säästöä, vaan useammin\nrahavartia sai itse lisätä omasta kukkarostaan. (Se on tästä\nyhdyskuntien köyhyydestä kuin Crevier (IV 54) sanoo: \"La doctrine\net la vertu, voilà leurs richesses\". Kauniisti kyllä!) Yhteisistä\nasioista valitettavasti ei pidetty suurta huolta, vaikka taas\nkansakunnan pidoissa uskollisesti saapuvilla oltiin. V. 1417 täytyi\nEnglantilais-kansakunnan päättää, että ne Maisterit, jotka eivät tulisi\nkokoukseen, eivät myöskään saisi kokouksen jälkeen kapakkaan tulla; oli\nmuka havaittu, että edelliseen paikkaan kokoontui vain 4 tai 5, mutta\njälkimäiseen 30 (Thurot, main. kirj., siv. 32.). Paitsi näitä\nkansakunnallisia pitoja löytyi muutoinkin runsaasti tilaisuutta\njuominkeihin. Uudet Maisterit tekivät vanhoille Maistereille\ntuliais-pitonsa (pro jucundo adventu) ja samalla lailla\nopistolaistenkin joukossa nuo vasta-tulleet \"kelta-nokat\" (becs jaunes.\nbejauni, joista Virsikirjammekin N:o 267 tietää veisata: \"Beanit nyt\nelävät ilkiäst\") olivat pakotetut laittamaan täysi-sulkaisille\ntoverilleen hupainen iltanen (bejaunium). Ylipäänsä sekä opettajat että\noppilaiset rakastivat paljon kapakoita, mutta riitaantuivat usein\nhinnasta kapakoitsijan kanssa. Aian tavat olivat meteliset ja\nEnglantilais-kausakunnan jäsenet kuuluu olleen enemmin kuin muut\ntaipuvaisia kahakoihin ja juopumukseen. Koko Taidetten tiedekunnassa,\nmissä itse opettajat iältänsä olivat melkein samalla tasalla kuin\noppilaisetkin ja edelliset usein tavattiin osallisina jälkimäisten\nvallattomuuksissa, oli aina yltäkyllin meteliä ja melua. Mutta myös\nJumaluus-opinkin arvolliset herrat eivät suinkaan olleet vilppiä\nvailla. Näin asian ollessa, ei suinkaan syyttä laulettu:\n\n    \"Madame la Haute science\n    à Paris s'en vint, ce me semble,\n    Boire les vins de son celier\"; --\n\nse on:\n\n    Rouva Korkia-oppisuus Käypi\n    Pariisiss' asioitaan: --\n    Juomassa viinit kellaristaan.\n\nLuonnollista on, että Yliopisto usein kyllä riitaantui kaupungin\nhallituksen kanssa niiden häiriö-tekojen tähden, joita Yliopiston\njäsenet tai alamaiset harjoittivat. Yliopiston etuoikeuksia oli sekin,\nettä kaupungin vouti (prevôt) ei saanut ketään siihen kuuluvaa miestä\nrangaista; mutta tätä sääntöä ei aina voitu noudattaa. Tästäpä ankaria\nriitoja. Sattui esm. tapahtumaan, että opistolainen oli pannut\npalvelijansa viiniä hakemaan. Tämä riitaantui kapakoitsijan kanssa\nhinnasta ja sai selkäänsä. Sen kuultua, hänen isäntänsä suuttuu\nsilmättömäksi, kokoilee muita toveriaan ja nyt mennään miehissä\nkapakkaan, missä pöydät ja penkit särjetään ja itse kapakoitsijaa\npiestään hengettömäksi. Naapurit rientävät avuksi. Prevôti tulee\nsotamiehineen; -- aljetaan piirittää pahantekijäin asuntoa. Viimein\ntappelun perästä, jossa muutamat kahden puolen ovat henkensä\nheittäneet, otetaan mokomat opilliset herrat voudin talteen. Mutta nyt\nyltyy koko Yliopisto; luennot tauotetaan, opettajat oppilaisineen\nuhkaavat jättää Pariisin hyvästi ja siirtyä muualle, missä muka heidän\noikeuksiaan pidetään paremmassa arvossa. Tästäkös Pariisille ahdinkoa;\nsovintoa ruvetaan hieromaan ja asian loppu on se, että pahantekijät\njätetään Yliopiston tuomion alle, missä pääsevät vitsoilla, kun\nolisivat ansainneet hirsipuun.\n\nOli tapa sanoa, että moni joka Pariisiin lähti hakemaan seitsemän\ntaidetta, ei löytänyt kuin seitsemän kuoleman-syntiä, ja että Pariisi\noli sukkela pyytämään sieluja pauloihinsa. Mutta kaiken sen ohessa oli\nPariisi kuitenkin korkean opin pää-pesä, ja siitä syystä sinne yhä\ntulvasi nuorukaisia kaukaisimmista maista. Siihen aikaan ei vielä\ntietty mitään nyky-aian kulkuneuvoista ja posti-laitoksista, ja\nkaukaisuudet siitä syystä olivat vielä suuremmat, kuin mitä ne\nmatkamitan tähden olisivat olleet. Tosin kansakunnat valitsivat\nitsellensä Pariisin porvarien seasta _lähettäjöitä_, joiden piti\ntoimittaman kaikki lähetettävät opistolaisten ja heidän kotimaidensa\nvälillä; mutta epäillä täytyy, ulottuiko tämä lähetys-toimi niin kauas\nkuin Suomenmaahan saakka. Luultavaa on, että Turun ja Hansa-kaupunkien\nvälillä lähetys-toimi valvottiin Suomesta päin, ja että ainoastaan\nloppumatka oli Pariisilaisten lähettäjäin holhottavana.\n\nMutta jos Pariisin kaukaisuus ja Pariisin tavatkin näytti estävän\nSuomalaista sinne tulemasta, niin Pariisin omituinen surkea tila juuri\nOlavi Maununpoian aikaan oli kolmantena kammona, eikä suinkaan\nvähimpänä. Meidän täytyy itse aineemmekin tähden poiketa katsastamaan\ntätä Ranskan surkeutta näinä vuosina.\n\n\n\n\nV.\n\nRanskanmaan kärsimykset ja Pariisin surkeus.\n\n\nKansakuntien historiassa tapahtuu toisinaan, että kansallis-henki\nnäyttää ikäänkuin paenneeksi ja ruumiin osat alkavat hajota\nkatoovaisuuden omaksi. Kaikki kansalliset vitsaukset, tapain turmio ja\nvarain menetys, ulkonainen sota ja sisällinen eripuraisuus, karttuvat\ntämmöisinä aikoina karttumistansa, Jumalan vihan kaikki maljat ovat\nsilloin ikäänkuin vuodatetut maan yli, ja sen kansan viimeinen tuomio\nnäyttää lähestyvän. Mutta silloin tapahtuu myöskin toisinaan, että\nkansallisuuden syvimmistä kätköistä kuohuu ylös joku ennen salattu\nelämän-lähde, joka vuodattaa uutta jäntevyyttä raukeneviin jäseniin.\nSemmoista esimerkkiä osoitti Ranskan maa ja kansa alkupuolella 15:ttä\nvuosisataa.\n\nMinun ei tulo tässä kertoa tämän surkeuden synty ja moninaiset vaiheet,\nkuinka kuninkaallisen huoneen jäsenet olivat väijyneet toisiansa\nverisellä kostonhimolla, kuinka maan ylimykset ja itse kansakin näissä\nriidoissa olivat hävittäneet toisiansa ryöstöllä ja murhalla, ja kuinka\nvihdoin valtakunta oli heitetty muukalaisten saaliiksi, jotka\nmuukalaiset sittenkin osasivat paremmin ja järjellisemmin hallita kuin\nmaan oikeat isännät. Mutta muukalainen hallitus on aina kansallisen\nvapauden surma, ja tällä onnettomalla aialla, jolloin Olavi Maununpoika\nRanskaan tuli, tuskin enää löytyikään Ranskanvaltaa. Pariisissa ja koko\nPohjois-Ranskassa vallitsivat Englantilaiset, aseiden oikeudella ja\nkuninkaallisen lapsen Henrikki VI:nnen nimellä, jonka nerokas setä,\nBedford'in herttua, taitavalla kädellä ohjasi Englannin asiat\nmannermaalla. Tämän Englannin herruuden liittolaisena seisoi Ranskan\nmahtavin vasalli, Burgund'in herttua, joka isänsä murhan tähden oli\nyltynyt leppymättömään vihaan valtakunnan oikeata perillistä vastaan.\nTämä valtaperillinen taas, Kaarlo VII, oli tosin vielä herrana\netelä-puolella Loire'a, mutta häntä itseänsä hallitsi kehno, keskenään\nkapinoitseva, mielittelijä-joukko ja hänen sydämmessään näkyy asuneen\ntylstyttäväinen epä-luulo omaa la'illista syntyänsä vastaan. Näin\nrikki-raadellussa maassa kesti sota yhä vuosikaudet, ei tarkka ja\njärjestetty sota, jonka perästä rauhaa jos jommoistakin olisi ollut\nodotettavana, vaan hajallinen ja näännyttävä sissi-sota, joka riudutti\nmaan voimat niinkuin auttamaton hivutus-tauti. Vihdoinpa Bedfordin\nherttua loppu-vuodelta 1428 näytti aikovan viimeisellä iskulla lopettaa\nRanskalta hengen ja kärsimiset. Hänen sota-joukkonsa marssivat Loire'a\nvastaan ja pian oli Orleansin kaupunki suljettu ankaralla\npiirityksellä.\n\nSilloin tuli pelastus arvaamattomalla, ihmeenkaltaisella tavalla. Koko\nkansakunnassa tapahtui paraikaa joku mahtava hengellinen pöyristys.\nJokainen tunsi ja tiesi, että isänmaan viimeistä onnea ratkaistiin,\nmutta inhimillistä apua ei kukaan enää toivonut, ainoastaan\nylen-luonnollisesta avusta odotettiin pelastusta. Yli koko maan, myös\nEnglantilaisten valitsemassa osassa oli alkanut syntyä hengellisiä\nheräyksiä, ja itse Pariisissa pidettiin taivas-alla katumus-saarnoja.\nSen ohessa ihmisten sielut riehuivat ennustuksista ja aaveista.\nKansallis-henki ikäänkuin kokosi kaiken kimmonsa, näyttääkseen että\nvielä elon-voimaa oli jälillä.\n\nTämä kansallis-henki oli vihdoinkin löytänyt väli-kappaleensa. Eräässä\nmaa-kylässä Champagnen maakunnassa, Ranskan valtakunnan äärimmäisellä\nrajalla, eli tätä nykyä 17 vuotias talonpoikainen tyttö, Johanna Darc,\njota henget ja näyt jo aikoja olivat kehoitelleet lähtemään isänmaata\npelastamaan. Vihdoin ei enää oma ujous eikä ominaisten rukoukset\nvoineet estää häntä tottelemasta ääniänsä. Hän tiesi muka olevansa\nJumalan valitsema neitsyt, Ranskan pelastaja, ja hän lähti.\nMaaliskuussa 1429 hän tapasi kuninkaan Chinon'issa, ja kaksi kuukautta\nmyöhemmin hän oli vapauttanut Orleans'in. Tämän perästä oli\nEnglantilaisten onni Ranskassa kukistunut. Orleansin neitsyt (la\nPucelle d'Orleans) oli luvannut karkoittaa muukalaiset pois koko\nRanskanmaasta, ja häntä vastaan eivät taitavimmat sotapäälliköt mitään\nvoineet. Sortuneen kansan luottamus oli uudesta herännyt, ja\nurhollisuus sen ohessa. Koko Ranska ajatteli samoin kuin sen\npelastaja-neiti: \"soturien tulee tapella ja Jumala antaa voiton\".\n\nVuoden päivät johdatti Orleans'in neitsyt Ranskan vapauttamista.\nKuningas ja kuninkaan kehnot neuvon-antajat jo alkoivat kyllästyä tähän\navun-tekijään, jota sotaväki ja kansa seurasi innostuneella\nkunnioituksella. Silloin tapahtui, että Johanna Darc v. 1430\nToukokuussa joutui Compiegnen edustalla vihollisten valtaan ja vietiin\njonkun aian perästä Rouen'iin tutkittavaksi. Se hengellinen oikeus,\njoka tämän tutkinnon toimitti, kantaa hyvin tunnetun nimen. Se oli Pyhä\nInqvisitioni, tuo kaikista ihmisellisistä laitoksista hirmuisin, joka\njumalisuuden varjolla niin epälukuisia julmuuksia on harjoittanut.\nTuomareina istui tällä kertaa Ranskan etevimpiä hengellisiä miehiä, ja\nitse Pariisin Yliopisto suostui ja kehoitti tuomioon. Mutta \"La\nPucelle\", Ranskan pelastaja, tuomittiin uskon-hylkynä. kapinoitsijana\nja noitana hyljättäväksi kirkon helmoista, ja poltettiin elävänä\nToukok. 30 p. 1431.\n\nVaan se henki, minkä sankari-neitsyt oli herättänyt kansassa, ei ollut\nsillä kuoletettu. Tosin ei vapauttamisen työ enää edistynyt semmoisella\nnopeudella kuin Neitsyen johdattaessa, mutta askel askeleelta täytyi\nEnglantilaisten peräytyä. Kuitenkin pysyi Pariisi ja sen Yliopisto\nvielä viisi vuotta Englannin vallassa. Tämä väli näyttää olleen\nYliopistolle kääntymyksen ja katumuksen aika, ja ilomme on nähdä\nmaamiehemmekin osallisena tässä uudistuksen toimessa. Että hän sitä\nvastoin olisi jotakin osaa ottanut Neitsyen kuolemaan, en ole saattannt\nkeksiä. Arvattavasti hän silloin vielä oli liian vähäpätöinen jäsen\ntässä korkea-oppisessa seuruudessa, ja oikeastansa ainoastaan\nJumaluus-opin ja Lain-opin tiede-kunnat olivat mainitussa asiassa\nantaneet lausetta, vaikka koko \"armas Yliopisto\" (alma Universitas) oli\ntavallisuutta myöten tehnyt Rehtorin kautta muka yksimielisen\npäätöksen.\n\nJa samatekkuin Yliopistossa ennätti itse Pariisin kaupungissakin mielet\nnäinä viitenä vuotena puhdistua. Tällä Ranskan sydämmellä ei suinkaan\nollut vähin osallisuus Ranskan hairahduksissa, mutta nyt se myöskin oli\nkantanut osansa kärsimyksistä. Toista kymmentä vuotta oli Pariisi nyt\nollut Englantilaisten vallassa. Tosin oli sisällisten lahkokuntain\nvihat sill'aikaa ennättäneet unohtua, mutta kaupunki ei saannt takasin\niloista muotoansa ja voimiansa muukalaisten hallituksen alla. Huoneet\nmonessa paikoin seisoivat tyhjinä ja kukistumaisillaan, ruoho kasvoi\nkatuloilla, nälkä tuon-tuostakin raivosi jääneessä väestössä ja sudet\nsöivät ihmisiä itse muurien sisä-puolelta. Surkeuden esimerkkiä oli\nsekin yksi, että eräs asetus v. 1429 vähensi kapakkojen lukumäärän\n60:sta 34:ksi. Ilot ja hullutukset saivat jäädä unohduksiin,\nja \"Aasi-juhlan\" tai \"Hulluin-laivan\" siassa nyt näyteltiin\n\"Kuoleman-tanssia\" (Danse Macabre), joka näytti kuvailevan aian\nonnettomuutta:\n\n    \"Morto nihil melius; vita nil pejus iniqua\".\n\n    Ei parempaa kuin kuolema, eik' elämää poloisempaa.\n\nIhmekö siis, että Pariisi hartaalla halulla alkoi kääntyä takasin omaan\nkansalliseen hallitukseensa, ja kaupunki niinkuin Yliopistokin\nsyyttivät ainoastaan erästä Englantilaista lahkokuntaa entisistä\nteoistaan. Taidetten tiedekunnan Englantilaisessa kansakunnassa, johon\nSuomalaiset kuuluivat, tapaamme selvän todistuksen aian muuttumisesta.\n\nJo v. 1376 oli tämä kansakunta päättänyt pyytää kuninkaalta saadaksensa\nmuuttaa nimensä, koska ainoastaan vähin osa sen jäsenistä enää olivat\nEnglantilaisia. Tästä päätöksestä ei silloin näy syntyneen mitään (Ks.\nCrevier IV, siv. 74.). Mutta Toukokuusta lähtien v. 1431, siis samalla\naikaa kuin Orleans'in Neitsyt surmattiin, alkaa kansakunnan pöytä- ja\ntilikirjoissa näkyä nimi: _Saksalainen_ kansakunta (natio Almaniae, la\nnacion dalemaigne). Molemmat nimet käytettiin vielä jonkun aikaa\nvaihetellen; mutta kun kerran Ranskan valta vihdoin oli perinyt takasin\nvanhan pää-kaupunkinsa, hävisi nimi: Englantilainen kansakunta (natio\nAnglicana), ennen pitkää. Tulen vielä kertomaan, kuinka Englantilaiset\nvihdoin ajettiin Pariisista ja kuinka kaupunki ja yliopisto tekivät\nsovintonsa oikean kuninkaansa kanssa. Tässä toimessa tapaamme Olavi\nMaununpoian Yliopiston lähettiläiden joukossa. Mutta ensin tulee minun\nmainita, mitä tointa hän sitä ennen oli oppineessa seuruudessaan\npitänyt. Sillä enin osa hänen vaikutustaan sattuu siihen surkeaan\naikakauteen, jonka yleistä luonnetta tässä olen kokenut kertoa.\n\n\n\n\nVI.\n\nOlavi Maununpoika Pariisissa.\n\n\nNiin yksityisistä asioista, kuin erään muukalaisen maisterin\nvaikutuksesta Pariisin opistossa, emme tosin saa odottaa paljon muistoa\nsäilyneeksi; kun muutamia kertoja tapaamme hänen nimensä mainittuna\nkansakunnan pöytä- ja tili-kirjoissa taikka lueteltuna Yliopiston\nRehtorien joukossa, täytyy enimmästi tytyä näihin kuiviin ilmoituksiin.\n\nNiinkuin jo on puhuttu, valitsi jokainen kansakunta joka kuukaudeksi\nprokuratorinsa, mutta vuoden aiaksi Rahavartiansa, ja nämä virat siis\nrippuivat kansakunnan yksityisestä luottamuksesta. Sitä vastoin kaikki\nkansakunnat yhteisesti valitsivat Yliopiston Rehtorin kolmeksi\nkuukaudeksi ja tämä vaali tapahtui seuraavalla tavalla. Kukin\nkansakunta määräsi yhden valitsijan, joka kutsuttiin _Intrans_, ja\nkaikki valitsijat tulivat yhteen Pyhän Julianon kirkossa tai jossakin\nmuussa kokouspaikassa toimittamaan varsinaisen Rehtorin-vaalin. Näin\ntapahtui neljästi vuoteensa, tavallisesti Maalisk. 24, Kesäk. 23,\nLokak. 10 ja Jouluk. 16 pp. Kuinka arvollisena tämä virka pidettiin,\nvoimme arvata niistä monituisista riidoista, joita vaali toisinaan\nsynnytti; sillä joskus tapahtui, että torasta syntyi tappelu, ja että\nYliopisto muutamat päivät pysyi \"kaksi-päisenä\", kun kansakunnat\njakaantuivat kahden Rehtorin välillä. Mutta kun kansakunnat oikein\nolivat sopineet vaalista, niin tämä Taidetten tiedekunnan valitsema\nRehtori oli koko Yliopiston esimies ja puheenjohtaja, joka\nkaikissa juhla-tiloissa sai siansa Kardinaalien rinnalla ja\nParlamentti-neuvosten edellä.\n\nV. 1432, Jouluk. 15 p., valittiin Yliopiston _Rehtoriksi_: \"Olavi\nMannunpoika Englannin kansakunnasta\" (Ks. Bulaeus, V siv. 921: \"Olauus\nMagni Angl. Nat... 15 Dec. 1432\".), ja hänen virkansa kesti seuraavan\nMaalisk. 24 päivään, jolloin taas toinen tuli siaan. Että tämä mies ei\nole mikään muu kuin puheen-alainen Suomalainen, on epäilemätöntä.\nEnglannin kansakunta ei ollot niin suuri, että kaksi sen-nimistä\nyhtaikaa olisi voinut siinä löytyä, ja jos semmoinen seikka olisikin\nsattunut, olisi silloin luultavasti meille säilynyt Olavi Maununpoian\nsukunimi, jota nyt ei tavata missään, ei kotimaisissa eikä ulkomaisissa\nlähteissä. [Merkillistä on, että hän näyttää käyttäneen nimen: \"Magni\neli Maununpoika\", sukunimen asemesta, niin että toisinaan allekirjoitti\nainoastaan: \"Magnj\". -- Ranskaksi kirjoitettiin hänen nimensä: \"Maistre\nOlawa Magni\". -- W.G. Lagus'en arvata (Finska Adelns gods, siv. 72),\nolisi hänen isänsä ollut eräs _Magnus Diekn_ \"aff Rungo\", mutta\nsenlaista miestä ei muualta tavata.]\n\nV. 1433 Maaliskuussa oli maanmiehemme erinnyt lyhyesti kunniastaan ja\nnäyttää nyt lähteneen kotimaahan; sillä Toukok. 19 p. hän tavataan\nSuomessa, talous-asioitansa järjestämässä. Hän silloin nimittää itsensä\n\"kirkko-papiksi Kyrksletissä\" (Ks. Porthan, Chron. Ep. siv. 531)  josta\nnäemme, että hänellä nyt jo oli kirkollinen virka, jonka saatavat sai\nnauttia eläkkeeksensä sillä aikaa kun tieteilemisensä kestäisi\nulkomailla. Sinne hän jo pian palasikin ja tavataan ainakin\nMarraskuussa samana vuonna Pariisissa, missä kansakunta hänen valitsi\n_Prokuratorikseen_.\n\nTämmöinen vaali tapahtui eri kansakunnissa ja eri aikakausina vähän eri\ntavalla, milloin koko kansakunnan yhteisellä äänestyksellä\n(capitatium), milloin taas niin, että kukin maakunta, johon kansakanta\njakaantui, antoi yhden äänen vaalissa, taikkapa myös vuorotellen\nmääräsi omista jäsenistään Prokuratorin. Niinpä myös Englandtilainen\nkansakanta ennen v. 1331 oli ollut jaettuna kahteen maakuntaan\n(provinciae), joista toinen käsitti varsinaiset Englantilaiset, toinen\nkaikki muut eli yksitoista valtakuntaa. Kumpikin näistä oli vuorostansa\nantanut kansakunnalle Prokuratorin. Mutta koska tällä tavoin liian\nsuuri etu oli Englannin-sukuisilla, hävitettiin tämä kahtiajako ja\nvaali muutettiin yhteiseksi. Sittemmin tosin taas mainitaan toinen jako\nkolmeen maakuntaan: Ylisten, Alisten ja Saarelaisten (Altorum, Bassorum\net Insularium), mutta tämäkin lienee Olavi Maununpoian aikana jo ollut\ntauotettu, eikä ainakaan koskenut Prokuratorin vaaliin (Ks. Thurot,\nsivv. 20, 22; Bulaeus V, siv.  865.).\n\n\"Marraskuun 18 p. (in octava Sancti Martini) v. 1433, kokoontui\nkunnioitettava Englannin kansakunta Pyhän Mathurinon tykönä kahta asiaa\nvarten, ensin valitsemaan Prokuratorin ja toiseksi anomusten ja\nloukkausten tähden (super supplicationibus et injuriis). Valittiin\nyksimielisesti Prokuratoriksi Maisteri 'Olauus Magnj', joka anoi että\ntoimituksissaan hänelle kansakunta tahtoisi olla avullinen,\npuolustavainen ja suosiollinen, johon myönnyttiin. Samaten Maisteri\nAlbert Worden [Tämä oli Utrektin hiippakunnasta (Trajectensis\ndioecesis) ja kutsutaan muutoin 'natus de Campis'], entinen Prokuratori\nanoi, että häntä pidettäisiin otollisena, suosittuna ja hyväksittynä\n(gratus, avoatus et recommendatus); siihenkin anomukseen suostuttiin\".\n\nNäin luetaan Euglannin kansakunnan pöytäkirjassa. Että tässä mainittu\n\"Olauus Magnj\" on juuri kansalaisemme Olavi Mannunpoika, emme ensinkään\ntarvitse epäillä; silla päälläkirjoituksena seisoo: \"Procuratio M.\nOlauj Magnj de regno Suecie Civitatis aboensis\" s.o. \"Kuinka\nProkuratoriksi valittiin Maist. Olavi Maununpoika Ruotsin\nvaltakunnasta, Turun kaupungista\".\n\nTässä virassaan tuli hän nyt pysymään yhtämittaa vähintäin seitsemän\nkuukautta; sillä hänen vaalinsa uudistettiin kuukausi kuukaudelta\nKesäkuuhun asti. Syksyllä 1434 hänen taas tapaamme samassa virassa\nainakin Syyskuussa ja Lokakuussa. Täydellisiä luetteloita kunkin\nkuukauden vaalista ei anna pöytäkirjat, emmekä siis voi tietää oliko\nhänen Prokuratori-virkansa välilläkin kestänyt.\n\nMutta nyt oli hän Matheus'en päivänä (Syysk. 21 p.) 1434 valittu\nmyöskin kansakunnan _Receptoriksi_ eli _rahavartiaksi_, ja otti\nentiseltä rahavartialta Albert Worden'ilta vastaan kirjat ja avaimet.\nRahaa ei ollut vastaan otettavaa mitään; päin-vastoin. jäi kansakunta\nWordenille velkaa 2 frankia [Franki (francus) sisälsi 16 solidoa.\nTavallisesti kuitenkin luettiin libroja; jokainen libra sisälsi 20\nsolidoa.]\n\nOlemme jo ennen nähneet, mistä kansakunnan rahasto kokosi varansa ja\nmihinkä ne kulutettiin. Tavallisimmat kulut olivat: Regenti-maisterien\nsaatavat (distributiones), joista luultavasti joku isompi osue luopui\nProkuratorille (\"domino Procuratori pro jure consueto\"), -- Pedellien\npalkat (\"duobus Bedellis\"), muutamien juhlapäivien viettämiset ja\nkansakunnan pito-ateriat (\"pro prandio nationis\"). Juhlapäivät tulivat\ntoisinaan hyvinkin tyyriiksi kansakunnalle. Eräs ruoka-kauppias\n(espicier) antoi Olavi Maununpoialle kuitin 27 solidosta ja 2\ndenariosta, jotka maksettiin niistä maalatuista vaksi-kynttilöistä.\nmitkä kansakunta oli käyttänyt Kynttilänpäivän viettämisessä (\"pour le\njour de la purification\"). Samaten Pyhän Edmundinkin juhlana polteltiin\nkynttilöitä ja soittoja (pro cercis et tedis). Lisäksi tuli semmoisissa\ntiloissa palkinnot veisaajoille ja urkuin-soittajalle, kirkon ja\nkynttiläjalkain puhdistaminen, y.m. Koko vuotinen kulu oli tavallisesti\nvähän kolmatta kymmentä \"libraa\", ja saalis töin-tuskin riitti tätä\ntäyttämään. Niinpä nytkin kansakunta jäi Olavi Maununpoialle velkaa\nlähes kolme libraa.\n\nV. 1435, Pyhän Matheus'en päivänä (Syysk. 21 p.) oli Olavi Maununpoika\nvirkavuotensa täyttänyt ja hänen jälkeensä nyt taas valittiin Maisteri\nAlbert Worden. Kansakunta oli pieni ja siitä ehkä saamme selittää\nsen, että samat miehet niin usein valittiin takaisin näihin\nluottamusvirkoihin. Niinpä Olavi Maununpoika jo kaksi päivää myöhemmin\nvalittiin yksimielisesti _Prokuratorin_-virkaan, joka hänelle\njatkettiin Lokak. 21 ja Marrask. 19 pp.\n\nMutta Jouluk. 16 p. 1435 oli taas kansakunta koolla Pyhän\nJuliano-Köyhän tykönä, valitaksensa toista Prokuratoria siaan; sillä\nmaisteri Olavi Maunnnpoika oli samana päivänä kuin hänen virkansa\nviimein jatkettiin, siis Marrask. 19 p., valittu koko Yliopiston\n_Rehtoriksi_, eikä siis sill'aikaa voinut olla yksityisen kansakunnan\nProkuratorina. Siaan valittiin Maisteri Robert Esschench Zwollista\nUtrechtin hiippakuntaa.\n\nSiis nyt maamiehemme jo toisen kerran oli päässyt\nYliopiston korkeimpaan kunnia-virkaan, ja toisen kerran luemme\nRehtori-luettelossa: \"Olavi Maununpoika Englannin kansakunnasta\"\n[Ks. Bulaus, V siv. 921: \"Olauus Magnus Angl. Nat... 16 Nou. 1435\". --\nTässä on kaksi virhettä: 1:ksi, seisoo _Magnus_, pitää oleman _Magni_.\nNiinpä seisookin Bulaeus'en aineistossa (V:nnen osan lopussa): \"Olauus\nMagni Rector Universitatis an. 1435\"; -- 2:ksi, pitää \"16 Nou.\"\nluultavasti oleman \"19 Nou.\"; sillä kansakunnan pöytäkirjat ovat\nepäilemättä tässä kohden luotettavammat.] Mistä syystä häntä oli\nvalittu jo kuukautta ennen tavallista aikaa, ei ole selitetty, lieköhän\nsitten hänen edeltäjänsä Pikadialainen Johannes de Courcellis kesken\nvirka-aikaansa kuollut, vai lähtenyt pois Yliopistosta. Olkoon miten\noli, niin Olavi Maununpoian Rehtorinvirka tällä tavoin tuli kestämään\nvähän viidettä kuukautta.\n\nTästä toimesta hän ei vielä ollut vapaa, kun kansakunta Maalisk. 18 p.\n1436 teki hänen väliaikaiseksi rahaston-hoitajaksi Worden'in siaan,\njoka kansakunnalta lupaa pyysi matkalle lähteä. Kuukautta myöhemmin hän\nvielä näistäkin askareista temmattiin toiseen toimitukseen, joka\ntosiaan olikin paljoa painavampi ja paljoa enemmän taitoa kysyi. Tämä\ntoimitus oli Yliopiston lähettäjäiset kuninkaan tykö, jotka nyt\nseurasivat aian valtiollisista seikoista. Ottakaamme vielä kerta nämä\nseikat silmän alle, niinkuin ne olivat alkuvuodella 1436.\n\nJo vuoden päivät oli Pariisi elänyt levottomassa toivon ja epätoivon\nvaiheessa. Sota yhä kesti ja Ranskan pääkaupunki oli vielä muukalaisten\nvallassa, mutta rauhan kaipaus alkoi jo luutua joka haaralla, jopa itse\nvaltiastenkin neuvoissa. Burgundin herttua oli nyt vihdoinkin alkanut\nkallistua Ranskan puolelle, ja kun hän v. 1435 vietti pääsiäisen\nPariisissa, rukoili häntä sekä Yliopisto että kaupunki, että hän, joka\ntässä kohden niin paljon voisi, ottaisi edistääksensä rauhan tointa.\nTätä varten kokoontuikin Heinäkuussa sovittajia Arras'iin, mutta\nEnglanti ei tahtonut suosiolla luopua siitä ihanasta valtakunnasta,\njonka oli miekalla valloittanut. Kuitenkin tapaukset jo riensivät\nlopulle. Redford'in herttua, Englantilaisvallan todellinen pää, kuoli\nSyyskuussa, ja Burgundin herttua kohta sen jälkeen teki täydellisen\nsovinnon Ranskan kanssa. Vielä tärkeämpi asia oli kuitenkin se, että\nitse Kaarlo VII jo oli joutanut parempien neuvon-antajain valtaan. Nyt\nalkoi Ranskalaisuus herätä joka haaralla ja useat pikku kaupungit\nPariisin lähistöillä tulivat Kaarlon-puolisten haltuun. Kohtapa näiden\nja Pariisilaisten välillä syntyi salainen liitto.\n\nAamulla varhain, perjantaina pääsiäis-viikolia, Huhtik. 13 p.,\nilmaantui Ranskan sota-päällikkö Richemont pienen joukon kanssa\netelä-puolella Pariisia. Porvarit hänelle avasivat Saint-Jacquesportin\nja huudolla: \"rauha, rauha! eläköön kuningas ja Burgundin herttua!\"\ntöytäsi ratsuväki kaupunkiin. Tässä oli jo porvaristo ennättänet lyödä\nEnglantilaiset pakoon, jotta ainoastaan Bastille-linnoitus enää oli\nnäiden vallassa. Sekin heitettiin 17 p.\n\nIlo oli ylinnä kaupungissa ja yliopistossa. Jälkimäinen päätti Huhlik.\n20 p. tehdä juhlallisen saattovaelluksen, vaksi-kynttilät käsissä,\nPyhän Katharinan luoksi Teinien-laaksossa (ad S. Catharinam de Valle\nScholarium). Paljoa tärkeämpi oli sen päätös panna lähettiläitä\njokaisesta tiedekunnasta ja kansakunnasta käymään kuninkaan puheilla.\n(Ks. Bulaeus, V siv. 435: \"Solemnis Ambassiata de qualibet Natione et\nFacultate\". Myös Englantilais-kansakunnan Pöytäkirjat, lehti 54,\nesisivulla. Että Yliopistolla tätä aikaa olisi ollut 4000 maisteria ja\nkoululaista, kuten \"le Bourgeois de Paris\" vakuuttaa, ei ole oikein\ntodennäköistä; ks. Thurot'in luvunlaskut ylempänä.) Totta puhuen, oli\nPariisin Yliopistolla, tällä kuninkaan \"nöyrimmällä tyttärellä\", koko\njoukko anteeksi anottavia menneeltä rauhattomuuden aialta, ja\nlähettiläiden virka oli kyllä mureellinen, varsinkin sen kansakunnan\npuolesta, joka vielä kantoi Englantilais-nimen. Kansakunta valitsi\nOlavi Maununpoian, ja tämä seikka täydellisesti vahvistaa ylempänä\nlausutun luulon, että hänellä ei lie mitään osallisuutta ollut Johanna\nDarc'in tuomiossa; sillä arvattavaa on, että sen-karvaisia miehiä ei\nnykyiseen toimeen lähetetty. Hänen matka-rahaksensa annettiin 6 frankia\nja 12 solidoa. Kuinka hän tämän uskotun toimensa täytti, ei erittäin\nmainita; mutta että lähettiläät suotuisesti otettiin vastaan ja heidän\nasiansa hyvin kävi, havaitsemme jo siitä, kun kuningas Toukokuussa\nvahvisti Yliopiston kaikki vanhat edut ja oikendet.\n\nKesän kuluessa v. 1436 emme taas keksi mitään jälkeä Olavi\nMaununpoiasta, mutta arvata sopii, että hän silloin uudesta kävi\nkotimaassaan. Tämä tosin on paljas arvelu, mutta saapi jonkun\ntodennäköisyyden seuraavasta teko-asiasta. Syyskuun 24 p. hän taas\nilmestyy Englannin kansakunnan pöytäkirjoissa. Kansakunta silloin on\nko'olla Navarran kollegiossa ja valitsee -- tiesi kuinka monennen\nkerran -- Maisteri Olavi Maununpoian Prokuratorikseen. Mutta se ei enää\nole paljastansa \"Magister Olauus Magnj\"; lisäksi liitetään jo uusi\nvirkanimi, joka likemmin sitoo häntä kotimaahan ja on ensimäinen aste\nsiihen Suomen kirkon hallitukseen, johon häntä jo arvattavasti\nedeltä-käsin on aiottu; -- häntä nimitetään: \"Archidiaconus ecclesie\naboensis in regno Suechie\", s.o. Turun seurakunnan Arki-teini Ruotsin\nvallassa (Tällä tavoin täytetään osaksi yksi aukko Porthanin\nluettelossa Turun Arkiteineistä. Chron. Ep. siv. 513, luettelee: Magnus\nLaurentii  vv. 1429-1434, ja Sigurdus Johannis vv. 1439-1448; välille\nsiis tulee Olavi Maununpoika, jonka Arkiteineydestä ei ole tietoa\nollut. V. 1438 on hän jo Tuomioprovasti; ks. Porthan, Chron. Ep. siv.\n531.) Todennäköistä on, että tämmöistä virkaa ja nimeä ei lahjoitettu\nkuin saapuvilla olijalle, ja tästä syystä arvaan hänen nyt Suomessa\nkäyneen, vaikka muita todistuksia siihen kokonansa puuttuu.\n\nTämän perästä tapaamme vielä pari kertaa mainion maanmiehemme nimen\nPariisin Yliopiston toimissa. Se Prokuratori-virka, joka Syyskuussa\n1436 oli hänelle uskottu, jatkettiin vielä Lokakunssa ja Marraskuussa.\nMutta kun taas Joulukuun 19 p. kansakunta kokoontui Pyhän Maturinon\ntykönä \"joko valitsemaan uutta Prokuratoria tai jatkamaan entistä\" --\nkuten sanat kuuluvat --, niin yksimielisesti valittiin Jumaluusopin\nBakkalario Maisteri Albertus Worden. -- Tämä näyttää osoittavan että\nOlavi Maununpoika vielä oli saapuvilla, vaikka jostakin syystä häntä ei\nvalittu. Luultavinta on, että hän jo valmisteli lopullista lähtöä\nPariisista; sillä tämän perästä häntä ei enää siellä mainita. Todella\nolikin jo aika hänen tehdä isänmaallensa hedelmällisiksi ne tiedon ja\nkokemuksen varat, mitkä hän niin pitkällä oppi-aialla oli ulkomailla\nkokoillut. Jos arvaamme hänen olleensa Pariisissa kahta ajastaikaa\nennen Bakkalario-vaitöstään ja nyt kevään puolella 1437 jättäneen\nYliopiston hyvästi, niin hänen oppi-aikansa oli kestänyt 12 vuotta.\nSuomi ja vanha pispa Maunu, jotka niin runsaasti olivat kustantaneet\nhänen oppiansa, vaativat jo täydellä oikeudella hänen takasin,\nryhtymään viinatarhan työhön omassa kotimaassansa.\n\nOlen jotenkin täydellisesti maininnut niitä monituisia virka-toimia,\njoita Olavi Maununpoika näinä edellisinä vuosina oli Pariisissa\ntäyttänyt, ja lukija on siitä voinut havaita, josko Juustenin kronika\nsyyttä hänestä sanoo, että hän oli \"sulava puhuja ja suuressa maineessa\nRanskalaisten, varsinkin Pariisilaisten seassa\" (Juusten, Chron. Ep.:\n\"Rhetor extitit facundissimus. Iste apud Gallos et praecipue\nParrisienses celebris erat famae\".) Mutta samam kronika myöskin\nmainitsee hänen saavuttaneen muutamia opillisia arvoja, joista en vielä\nole mitään puhunut. Niistä on lisääminen pari sanaa, koska ne\ntodistavat, että se luottamus, minkä kansakunta ja Yliopisto niin asein\nolivat hänelle lahjoittaneet, ei perustautunut ainoastaan hänen\ntoimelliseen käytökseensä ja puheenlahjaansa, vaan myöskin opilliseen\ntaitoon ja kelvollisuuteen.\n\nEnsiksi tietää Juusten mainita, että Maununpoika oli, ei ainoastaan\n\"Pariisilainen Maisteri\", vaan myös \"Pyhän Jumaluusopin Bakkalario\".\n(Juusten, Chror. Ep.: \"Magister Parisiensis, et in sacra Theologia\nBaccalaureus\". -- Tahdon tässä muistuttaa, että sanan oikea muoto ei\nole _Baccalaureus_ vaan _Baccalarius_. Sana ei ole latinainen, vaan\nkeskiaikainen, ja merkitsee: _nuori mies, oppipoika_. Se on sama sana\nkuin vanhan ranskan: _Bachelier_, ja nykyisen englannin: _Bachelor,\nnuori naimaton mies_. Vertaa Ducange, § Baccalarius.) Minä vuonna hän\noli saavuttanut tämän arvon, ei käy enää selville saada; sillä\nPää-pedellin luettelo tältä aialta on hukkunut. Kuitenkin arvaisin,\nettei hän vielä loppu-vuodella 1436 kantanut sitä nimeä; sillä se\nsilloin luultavasti näkyisi kansakunnan pöytäkirjoissa, kun häntä\nProkuratoriksi valittiin. Mutta jos hän vasta alkuvuodella 1437 olisi\ntullut Jumaluus-opin Bakkalarioksi, kuinka voimme selittää sen, että\nhäneltä oli kulunut 9 vuotta Taide-Maisteriuden ja Jumaluusopillisen\nBakkalario-arvon välillä, kun tavallisesti tämä väli ei ollut kuin 6\nvuotta? Katselkaamme vähää tarkemmin nämä opilliset seikat.\n\nTaidetten tiedekunnan maisteri, joka oli niin sanoakseni provessorina\nsiinä tiedekunnassa, kävi itse -- kuten jo olen maininnut -- oppia\nJumaluus-tiedekunnassa, kuunnellen niitä luentoja jotka luostareissa\ntai isommissa kollegioissa pidettiin milloin Pyhästä Raamatusta,\nmilloin Pietari Lombardon arvollisesta kirjasta: _Liber Sententiarum_.\nKuuden vuoden perästä hän saattoi tulla tutkintoon Jumaluus-tiedekunnan\neteen, edistettynä seitsemän Jumaluus-opin Maisterin kautta. Tähän\nvaadittiin lisä-ehtoina 25:n ikä, aviollinen synty ja virheetön ruumis;\nneljä Jumaluus-opin Maisteria tutkivat hänen tietoaan, jonka perästä\nhän teki Bakkalario-valansa ja sai ruveta Bakkalarioharjoituksiin.\nEnsi-aluksi hän yhtä hyvin pysyi jäsenenä Taidetten tiedekunnassa.\n\nTässä Bakkalario-arvossa oli kolme astetta. Alinen luokka nimitettiin:\n_Cursores_ ja nämä pitivät luentoja Pyhästä Raamatusta. Kolmen vuoden\nperästä saivat ruveta luettamaan Lombardon kirjasia ja kutsuttiin tästä\nsyystä: _Sententiarii_; siihen kului vuosikausi ja nyt olivat oikein\nvalmiita Bakkalarioita eli _Baccalarii formati_. Sitten tarvittiin\nkolme vuotta _licentiatiksi_ tullakseen, ja vuoden päivät valmistaessa\nne temput, joilla päästiin Jumaluus-opin _Maisteriksi_ eli\n_Tohtoriksi_. Oikeastansa ei Licentiatius ja Maisterius seuranneet\nmistään lisätystä opista, vaan enämmin ansio-vuosista, mutta olivat\nerinomaisen tyyriit arvot niiden pitojen ja muiden kulujen tähden,\njotka juurtunut tapa oli niihin liittänyt. Ett'ei Olavi Maununpoika\nnäihin arvoihin tullut, on epäilemätöntä, vieläpä todennäköistä sekin,\nett'ei Bakkalario-arvonsa ylennyt ensimäistä luokkaa edemmäs. Jos nyt\narveluni tässä kohden on oikea, niin hän siis oli Bakkalarioksi\ntullakseen kuluttanut 3 vuotta enemmän kuin tavallista oli. Tähän\nseikkaan voimme löytää jonkunmoisen selityksen.\n\nJuustenin kronikan mukaan oli Olavi Maununpoika Pariisissa ollessaan\nollut ei ainoastaan Yliopiston Rehtorina, vaan myöskin _\"Lector\nEthicarum\"_ ja _\"Pedagogista\"_. Kumpikin näistä viroista antoi työtä\npaljon, ja niidenpä kuluttamiksi saamme epäilemättä lukea ne\nkolme vuotta, jotka näyttävät olevan kadonneina maanmiehemme\nJumaluus-opillisista pyrinnöistä. Tahdon lyhyesti selittää, mitä laatua\nnämä toimet olivat Olavi Maununpoian aikana.\n\nJo aikasin oli Siveys-tiede aljettu pitää erinomaisen tärkeänä\noppi-aineena Yliopistoissa, ja Aristoteleen Ethikaa ruvettiin vaatimaan\nniiltä, jotka Maistereiksi pyrkivät. Lopulla 14:ttä vuosisataa päätti\nTaidetten tiedekunta, että jokainen kansakunta vuorostaan määräisi\nMaistereistansa yhden, joka kaksi vuotta perätysten kaikkina\npyhäpäivinä pitäisi luentoja Aristoteleen Ethikasta kaikkien\nkansakuntien Bakkalarioille. Tämä niinkutsuttu _Lector Ethicarum_ oli\nsiis ainoa Tiedekunnan opettajista, jonka kuulijat eivät yksistään\nolleet hänen omaa kansakuntaansa. Virka oli muutoin hyvin edullinen;\nsillä paitsi lunnaat niistä todistuksista, jotka Bakkalariot,\nmennessään Licentiati-tutkintoon, häneltä tarvitsivat, sai hän\ntoisinaan jonkun palkinnon kansakunnaltansa. Lopulla 15:ttä vuosisataa\nkoko virka taas hävitettiin erinäisistä syisiä. Mutta Olavi Maununpoian\naikana se vielä näkyy olleen paraassa vaikutuksessaan.\n\nMyöskin Pedagogista eli -- kuten tavallisesti sanottiin -- _Pedagogus_\noli opettajan-tapainen, mutta peräti toista laatua kuin äsken mainittu.\nHän oli joku Maisteri, joka hyyräsi itsellensä huoneet ja maksoa\nvastaan otti lapsia koulutettaviksi ja elätettäviksi siihen asti että\nvalmistuivat Yliopistoon. Tämmöinen internati-laitos, vaikka alkuansa\nyksityinen asia, tuli kuitenkin pian Yliopiston katseluksen alle,\nvarsinkin siitä syystä, että oppilapset usein koulu-aiankin jälkeen\njäivät Pedagogin hoimeisin, toisinaan siihenkin asti kunnes suorittivat\nLicentiati-tutkintonsa. Tämä Pedagogi-laitos vihdoin lopulla 16:ttä\nvuosisataa vaikutti suuren muutoksen Taidetten tiedekunnan\noppi-järjestykseen. Enin osa oppilaisista asui jo Pedagogi-laitoksissa\ntai Kollegioissa, ja Regenti-maisterit, jotka ennen olivat pitäneet\nluentonsa Pahnakadun varsilla, alkoivat nyt käydä näissä internateissa\nopettamassa. Vuodesta 1452 alkoivat Pedagogit jo asuttaa ja elättää\ntykönänsä ne Maisterit, jotka laitoksessa opettivat, ja kun viimein --\nvuoden 1524 paikoilla säättiin, että jokainen Maisteri, joka tahtoi\ntäydellisesti nauttia Tiedekunnan oikeuksia, oli velvollinen asumaan\njossakin hyvä-maineisessa kollegiossa tai Pedagogi-laitoksessa, niin\nYliopiston entinen opetustila oli hävinnyt. Niinkuin näemme, ei ollut\ntämä muutos vielä Olavi Maununpoian aikana aivan kauas ehtinyt. Luennot\nvielä pidettiin Pahnojen kylässä, missä kansakunnat jakoivat kouluja\nRegenti-maistereilleen. Mutta suurin osa Opistolaisia lienee jo asunut\ninternateissa, Pedagogien holhouksen alla.\n\nOlemme nyt seurauneet Olavi Maunupoikaa kaikilla niillä aloilla, joilla\nhän Pariisissa ollessaan näkyy vaikuttaneen. Että hän Suomeen\npalattuansa nousi Tuomioprovastin ja Pispanvirkoihin, on tunnettu asia,\nmutta hänen vaikutuksensa sillä alalla ei kuulu nykyiseen aineesemme.\nSitä vastoin sopii vielä tässä luetella muutamia muita maanmiehiä,\njotka Katholis-aikakauden lopulla kävivät ulkomaan Yliopistoissa.\n\n\n\n\nVII.\n\nMyöhemmät Suomalaiset Ulkomaiden Yliopistoissa.\n\n\nMinä en voi antaa läheskään täydellistä luetteloa niistä Suomen\nmiehistä, jotka Katholis-aian lopulla kävivät ulkomailla\noppiansa lisäämässä; sillä erityisiä tieto-lähteitä on minulla\nainoastaan Pariisin ja Leipzigin Yliopistoista, eikä nekään varsin\ntäydellisiä. Edellisessä paikassa löytyy vielä tallella pari\nEnglantilais-kansakunnan tilikirjaa, ja vaikka nämä eivät ole oikein\nehjinä eikä muutenkaan juuri täydellisiä, tapaamme kuitenkin niissä\ntuolloin tällöin jonkun Bakkalarion tai Licentiatin, joka nimitetään\nolevan \"Turun hiippakunnasta\" ja siis Suomalainen. Leipzigin\nYliopistossa taas löytyy tosin luettelo kaikista, jotka sen\nperustuksesta saakka v. 1409 ovat siihen jäseniksi ruvenneet; mutta\nvaikka tämä lähde siinä kohden näyttää olevan hyvinkin täydellinen,\novat sitä vastoin sen antamat tiedot tavallisesti niin lyhyitä, että\nniistä toisinaan ei ole mitään apua ensinkään. Niinpä esim. nimet\n\"Thomas de Abo\" tai \"Magnus de Svecia\" saattoivat olla täydellisenä\ntuntomerkkinä siinä ahtaammassa keskuudessa, jossa nämä miehet silloin\nelivät, mutta ei anna paljo mitään osviittaa meille, joiden tulee hakea\nheidät Tuomas-nimisten seasta Turun kaupungissa, tai koko Ruotsin\nvallan Maunujen seasta.\n\nMutta kuinka vaillinaiset ja vähäpätöiset nämä tiedot ensi katsannolla\nnäyttävät olevankin, ne kuitenkin sisältävät muutamia uusia\nteko-asioita, jotka ainakin vähän selkoa lisäävät Suomen senaikuiselle\nhistorialle. Tahdon mainita muutamat tärkeimmät.\n\nSe on tietty asia, että kaikki Suomen pispat Katholis-aian lopulla ovat\nMaistereita olleet, ja melkein kaikista myöskin tiedetään, missä olivat\ntämän arvon saavuttaneet. Mutta tarkempi aianmääräys tulee vasta niistä\nlähteistä, jotka äsken olen maininnut. Olen jo kylläksi puhunut Olavi\nMaununpoiasta, jonka pispan-virka ulottuu vv. 1450-1460 välillä. Hänen\njalkeisistään nyt pari sanaa.\n\n_Konrad Bitz_ tiedetään Leipzigissä tulleen Maisteriksi, ja\nLeipzigin jäsenkirjasta hän löydetäänkin: \"Cunradus Bitz de Abbo\",\nsisään-kirjoitettuna v. 1438 talvi-puolella, s.t.s. lopulla vuotta 1438\ntai alussa vuotta 1439. Milloinka hän Maisteriksi oli tullut ei\nerittäin mainita; mutta arvattavasti se tapahtui alkuvuodella 1442,\nkoska siihen tarvittiin tavallisesti kolme vuotta.\n\n_Maunu Nikolaonpoika Särkilahdelta_ tiedetään Pariisissa saaneen\nMaisteri-arvon. Saksan-kansakunnan tilissä vuodelta 1455-6 (Syyskuusta\nSyyskuuhun) luetaan Bakkalariojen seassa: \"Dns Magnus Nicolai dioc.\nAboens.\", ja hänen kukkaronsa arvataan 8:ksi solidoksi. Että hän vuotta\nmyöhemmin eli alkuvuodella 1457 tuli Maisteriksi, on melkein varma,\nvaikka tilikirja siinä kohden on vaillinainen.\n\n_Lauri Mikkelinpoika Suurpää_ tiedetään Pariisilaiseksi Maisteriksi ja\nlöytyy mainitussa tilikirjassa v. 1472-3 Bakkalariona, joilloin hänen\nkukkaronsa on 7 solidoa.\n\n_Johannes Olavinpoika_, joka myöskin kehutaan Pariisilaiseksi\nMaisteriksi ja vv. 1506-1510 välillä hallitsi Suomen kirkkoa, löydetään\nBakkalariona v. 1481-5 ja Licentiatina, sekä Incipientinä v. 1485-6,\ns.t.s. alku-vuodella 1486. Hänen kukkaronsa on 5 solidoa.\n\n_Arvid Kurki_ ei tosin Juusten'in kronikassa kanna Maisterin nimeä,\nmutta on kuitenkin sillä nimellä muualla mainittu, vaikka tietoa ei ole\nollut, missä Yliopistossa hän on oppia käynyt (Ks. Porthan, Chron.\nEp., siv. 652. --). Tästä asiasta antaa Saksan-kansakunnan tili-kirja\nPariisissa seuraavat tiedot. V. 1485-6 tuli Bakkalarioksi: \"Heruidus\nKorke Turun hiippakuntaa, jonka kukkaro arvattiin 13 solidoksi\".\nSeuraavana hän mainitaan Incipientinä eli Maisterina ja kutsutaan\nsilloin \"Dns Arvidus Korke\". Hänen kukkaronsa erinomainen vahvuus astuu\nkohta silmiimme. Se tapahtui aika harvoin, että niin varakasta miestä\ntarjousi kansakunnan veroitettavaksi.\n\nJos nyt menemme katsastamaan niitä Turun Tuomioprovasteja, mitkä eivät\nsittemmin ylenneet Pispan-istuimelle, niin tapaamme niistäkin ainakin\nkaksi, jotka Pariisissa saivat Maisteri-arvon. Niinpä _Henrikki\nFreese_, joka vv. 1460-1465 välillä oli Tuomioprovastina, tuli\nv. 1450-1 Bakkalarioksi ja mainitaan seuraavanakin vuonna tilikirjoissa\nMaisteriksi, jolloin sanat: \"Sequuntur quae exposita sunt -- -- --:\nltem pro magistro Henrico Fres\", näyttävät osoittavan, että kansakunta\noli jotain maksanut hänen edestään. Hänen kukkaronsa oli 8 solidoa. --\nToinen Tuomioprovasti, joka myöskin tavataan Pariisissa, on _Paavali\nSkeel_ (Tuomioprovastina vv. 1513-1516). Tämä, aikanansa hyvin tunnettu\nmies, syntynyt vapasukuisista vanhemmista, oli jo v. 1497 paik. pispa\nMaunu Särkilahden sihtieri ja mainitaan silloin Taidetten Maisteriksi.\n(Ks. Grönblad, Nya källor till Finl. medeltid, I, siv. 100: -- \"Paulus\nScheel, secretarius episcopi Aboensis et actu Archipresbiter in\necclesia Aboensi -- -- ex utroque parente nobilis -- -- in artibus\nmagister\".) Eräästä ulkokirjoituksesta näkyy, että häntä myöskin\nkutsuttiin \"Paulus Lingonis\" (Ks. Grönblad, sam. kirj., siv. 626, eräs\nkirje vuodelta 1514, jonka ulkokirjoitus kuuluu: \"Magnifico viro,\ndomino Paulo Lingonis, preclarissimarum artium liberalium magistro\nnecnon ecclesie Aboensis preposito meritissimo\".), ja juuri sillä\nnimellä hänen tapaamme Saksan-kansakunnan pöytäkirjoissa. Bakkalariojen\njoukossa v. 1488-9 on Herra \"Paulus Linguonis\" Turun hiippakunnasta ja\nhänen kukkaronsa arvataan 4 solidoksi. Seuraavana vuonna häntä myöskin\nmainitaan sekä Licentiatina että Maisterina. Hänen edeltäjänsä Henrikki\nWenne oli tosin hänkin ollut sekä Maisteri että Kanonisen oikeuden\nLicentiati, (Ks. Grönbl., sam. kirj. siv. 128, ulkokirjoitus.) mutta\nmissä hän oli oppinsa ja arvonsa saanut, en ole voinut keksiä. Eräs\n\"Heinricus Nicolai\" Turun hiippakunnasta mainitaan tosin Pariisissa\nsamoina vuosina kuin Paulus Linguonis (Skeel), mutta että hän olisi\nsama mies kuin Wenne, ei käy todistaa, varsinkin kun Wennen isän nimeä\nei tunneta.\n\nTuomioprovastien jälkeen tulee vuoro puhua Arki-teineistä ja\nKaniikeista, ja niiden luokasta käypi luetella esm. _Johannes\nMaununpoika_, joka v. 1431-2 tuli Pariisissa Bakkalarioksi, sen jälkeen\nLicentiatiksi, ja siis oli Olavi Maununpoian yht'aikaisia. Hänestä\nvihdoin tehtiin Turun Arki-teini v. 1448. -- Leipzigin Yliopistoon taas\nsisään-kirjoitettiin samaan aikaan kuin Konrad Bitz eräs _Pietari\nMaununpoika_, joka sittemmin tavataan Turun kaniikina ja Kemiön\nkirkkoherrana. Paitsi näitä tavataan Pariisissa tai Leipzigissä monta\nmuuta Suomen miestä, joiden myöhemmistä oloista ei tietoa ole, -- ja\nSuomen pappien joukossa taas tavataan monta, jotka kantavat\nMaisteri-nimen [Wallenius, de Fennis summos in Philos. honores ante\nconditam acad. Ab. adeptis, Turku 1810; ja Jac. Hällstén, Fala quae\nfuerunt literarum in Fennia Medio aevo, Helsinki 1837, antavat sen\naikaisten tietojen mukaan luettelon Suomen muinaisista Maistereista],\nvaikk'ei käy selville saada, missä Yliopistossa ovat sen ansainneet.\nSillä Pariisi, Prag ja Leipzig eivät enää olleet ainoat oppipaikat,\nmissä Suomen miehet hakivat sivistystään. Köln, jossa vanhastaan oli\nlöytynyt Jumaluusopillinen akatemia, oli jo v. 1388 saanut\nYliopistonsa. Vähää myöhemmin, v. 1391, syntyi Erfurtissa samanlainen\nlaitos, ja kaikkien lähinnä Suomenmaata oli Rostokin v. 1419 perustettu\nYliopisto, joka kuitenkin vielä sata vuotta myöhemmin kutsuttiin\npaljastaan Gymnasioksi. Jos tähän lisäämme Löwen'in Yliopiston vuodelta\n1426 ja Greifswaldin vuodelta 1456, niin on luultavasti lueteltu kaikki\nulkomaiset oppilaitokset missä meikäläisten oli tapa käydä. Vihdoin oli\nSten Sture vanhempi v. 1477 laittanut jonkunmoisen Yliopiston Upsalaan,\njoka lähisyytensä tähden olisi Suomalaisille ollut kyllä mukava\noppipaikka. Mutta siinä ei nä'y annetun korkeampaa oppia kun\nBakkalario-arvoon, ja jos saamme luottaa erään Suomalaisen lauseesen,\njoka v. 1514 sieltä lähti Leipzigiin, oli Upsalassa käynti siihen\naikaan paljas aian-hukka, muka \"opettajien hajallisuuden tähden\"\n(propter magistrorum discontinuitatem). [Ks. Grönblad, Nya källor, siv.\n628: kirje Jasper Juhananpoialta. Hän on jo Upsalassa tullut\nBakkalarioksi, mutta kuitenkin katsoo tarvitsevansa kolme vuotta\nMaisteriksi tullakseen: \"Item proposueram continuare studium in eo loco\n(universitate Lipczica) pro magisterio per triennium\".]\n\nToiselle puolelle Itämerta oli siis vielä jokaisen lähteminen, joka\ntahtoi yletä tiedossa ja taidossa, ja tämmöiset menot tulivat monelle\nköyhälle Suomen poialle kyllä tyyriiksi. Asian tarve kuitenkin keinot\nkeksi. Ne jotka tämmöisten oppimahojen perästä olivat nousseet Suomen\nkirkon korkeihin virkoihin, koettivat kiitettävällä hellyydellä auttaa\nja edistää köyhiä nuorukaisia, jotka samaa opin-tietä astuivat, ja\nkirkollisista saatavista näyttää joku määrä olleen säättynä näiden\noppilaisten avuksi. [Ks. Porthan, Chron. Ep. siv. 399: Lohjasta,\nVihdistä ja Kyrksletistä ko'ottiin niinkutsuttu opistolaisvoi (Student\nsmöret).] Sulattavaa on lukea muutamia kirjeitä, joilla nuo\nkotimaastansa eroitetut nuorukaiset kiittävät Turun hengellisiä isiä\nheidän lähettämistä anteistaan. \"Niinkuin öljy lievittää ja vahvistaa\nruumiin jäseniä, kun ne taudista ovat toipumallansa, niin teidän\nsuosiollinen lahjanne on nuorta henkeäni iloittanut, virvoittanut ja\nvahvistanut sekä kukoistamaan saanut\". Kerrankin muka, kun Jumala suopi\nheidän palata tästä maan-pakolaisuudestansa isänmaahan, uudistettuina\ntiedoissa ja hyvissä avuissa, lupaavat itse teoissaan osoittaa syvää ja\nharrasta kiitollisuuttansa. Sillä välin he tavallisesti pitävät\nvelvollisuutenaan antaa hyväntekijöillensä milloin mitäkin uutisia\nmaailman menoista ulkomailla. Yksi kertoo, mitä hän on kuullut muista\nulkomailla oleksivista kansalaisista, toinen taas antaa tiedon\nkauheasta maanjäristyksestä Turkinmaalla tai muusta merkillisestä\ntapauksesta, jos kohta uutinen sattuu olemaan jo kolmen vuoden vanha,\n-- ja joka ei mitään uutta tiedä, lupaa kirjoittaa, niinpian kuin tulee\nsaamaan jotakin luotettavaa asiaa onkehensa (Ks. Grönblad, Nya källor,\nsivv. 557, 561, 624, 626-632). Kirjeet luultavasti tulivat Kansalaisten\nkauppahaaksilla meren yli Suomeen, missä ne luettiin ei suinkaan\nvähemmällä lemmellä kuin matkustavaisten maanmiesten lähetykset\nnyky-aikana.\n\nMutta jo on aika lopettaa; kuitenkin tahdon vielä lisätä ainoan\nviimeisen muistutuksen. Me nykyajan Suomalaiset, jotka asumme 19:nnen\nvuosisadan päivä-rinteellä, taivumme niin ylen helposti pitämään\nhalpana ne riennot ja pyrkimiset, jotka elähyttivät esi-isiämme neljä\nsataa vuotta takaperin. Semmoinen taipumus meissä tulee paljon\najattelemattomuudesta. Muistaman pitää, että jokainen aikakausi\nSuomenkin historiassa on täyttänyt omituisen siansa, ja Suomen\nkeski-aialla on ollut varsinaisena tehtävänä siirtää meidänkin kansamme\nsivistyneen maailman keskuuteen. Tämä tapahtui isoksi osaksi\nsen-aikaisen opin, s.o. kirkollisen opin kautta, emmekä siis ihmetellä\nvoi, että tämä keski-aikamme on niin erinomaisen kirkollinen. Kuinka ne\nmiehet, jotka tällä tiellä johdattivat Suomen kansaa, saivat\naian-mukaisen kasvatuksensa ulkomailla, siihen olen tässä koettanut\nantaa muutamia vähiä selityksiä.\n\n\n\n\n\n\nTodistus-kappaleita.\n\n\n1.\n\nOtteita Englantilais-kansakunnan tilikirjasta vv. 1425-1401 välillä\nRanskan valtio-arkistossa (Archives de l'Empire), Section\nadministrative, H 2587.\n\nLehti 3, jälki-sivu.\n\n\"Anuo dnj milCCCC vicesimo sexto congregata nacione anglicana ut moris\nest in die s:ti Mathei apostoli (Syysk. 21 p.) in s:to mathurino ad\neligendum receptorem, fuit electus concorditer mgr Jacobin Petrj aliter\n(?) [käsikirjoituksessa seisoo: alr. tai als.] de rode.\"\n\nMuist. Prokuratorina oli silloin Bernardus Emeda.\n\nLehti 4, esi-sivu.\n\n'Anno Domini MCDXXVII s. usum romanum (?) sequuntur determinantes.\nPrimo determinavit Dns Johannes de reym sub magistro bernardho de emeda\ncuius bursa X s., pro stol. I. X s.\n\nItem Dns Henricus nycholai aboens. dyoces. sub eodem cuius bursa ...\nX s., pro stol. L s.\n\nItem Dns gregorius haffuerlandh dioces. aboens. sub eodem cuius bursa\n... VIII s., pro stol. L s.\n\nItem Dns olauus magni dyos. aboens. sub eodem cuius bursa ... VIII s.,\npro stol. L s.\n\nItem Dns seuerinus holt dyos. aboens. sub eodem cuius bursa ... VI s.,\npro stol. XL s.\n\nItem Dns benedictus olaui dyos. aboens. sub eodem cuius bursa ... VI\ns., pro stol. XL s.\n\n-- -- -- -- --\n\nSequuntur licenciati -- -- -- -- --\n\nItem licentiatus et dns conradus henrici dyos. aboens. sub Johanne\nJohannis cuius bursa ... VIII s.'\n\nLehti 4, jälki-sivu.\n\n'Sequuntur nomina incipientium -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Item Dns conradus henrici dyos. aboens. sub eodem (mgro Joh.\nJoh:is) cuius bursa ... VIII s.'\n\nLehti 5, esi-sivu.\n\n'Sequuntur misie facte et receptoria m:ri jacobi petri de Abo.\n\nPrimo in die electionis ejus pro prandio nacionis III lb. -- -- --\n\nIn festo s:ti Edhmundi in distributionibus et aliis in missa ... XII s.\n\nIn prandio nacionis post missam V libr. XVI s. III d.'\n\nLehti 6. esi-sivu ja jälki-sivu, on Bernardo Emedan tilit, joka\nvalittiin Receptoriksi v. 1427 Matheus'en päivänä. Siinä luetellaan\nensin Licentiatina ja sitten Incipientinä: Seuerinus holt, Olauus\nmagnj, Benedictus olauj ja Henricus nycolai, kaikki \"sub mgro Jacobo\nPetri\".\n\nLehti 15, jälki-sivu. Vuodelta 1432: -- -- -- -- --\n\n'Item Determinauit Dns Jo. Magnj aboens. dios. cuius bursa IIII s. et\npro stol. egita(?) ab eodem recepi pro toto XXXXX s. paris.'\n\n\n2.\n\nOtteita Saksalais-kansakunnan pöytäkirjasta Pariisin Yliopistossa\nvuosien 1424 ja 1465 välillä, joka säilytetään Opetus-ministeristön\nArkistossa Pariisissa, kokouksessa: Registres de l'ancienne Universté\nde Paris: I serie, numerona 8, nimellä: Conclusions de la nation\nd'Angleterre ou d'Allemaqne.\n\nLehti 50, jälki-sivulla, vuonna 1433.\n\n'Procuratio M. Olauj Magnj De regno suec. Ciuitatis aboens.\n\nffacta congregatione venerate nacionis anglicane apud sanctum maturinum\nin octava sancti martini episcopi et confessoris super duobus\narticulis, p[rimus] super electione procuratoris et super\nsupplicationibus et injuriis. Electus fuit concorditer in procuratorem\nmgr Olauus Magnj, Qui supplica:t vt in agendis nacio dignaretur eum\ndirigere prorogando (?) sibi auxilium assistentiam et fauorem, quod\nfuit concessum. Item mgr albertus Worden procurator antiquus\nsupplicabat, ut haberetur gratus auoatus et recommendatus -- -- --\nconcedebatur supplicatio'.\n\nLehti 51, esi-sivulla, vuosina 1433-4.\n\n'Continuatio eiusdem:\n\nffacta congregatione nationis apud sanctum maturinum XVI decembr.\n-- -- -- continuatus fuit procurator antiquus -- -- --\n\nContinuatio eiusdem apud sanctum maturinum in octava epiphanie.\n\nContinuatio eiusdem M. Olaui Mag. ap. st. mat. ipso die scolastice.\n\nContinuatio eiusdem M. Olauj Magnj apud st. mat. decima die Marcii.'\n\nLehti 51. jälki-sivulla, vuonna 1434.\n\n'ffacta congregatione nationis apud sanctos cosmam et damiam septima\ndie Aprilis -- -- -- continuatus fuit antiquus procurator -- -- --\n\nContinuatio eiusdem apud st. matur. die quarta mensis Maij.\n\nContinuatio ejusdem sexta die Junii apud s:tum Maturinum.\n\n-- -- -- -- --\n\nM. Olauus Magnj Dyoc. aboens. de Regno Swechie. ffacta fuit congregatio\napud sanctum maturinum jn crastino b:ti ludouii super tribus articulis,\nprimus ad eligendum procuratorem nouum vel continuandum antiquum Et quo\nad hunc articulum continuatus fuit antiquus videlicet M. Olauus Magnj'.\n-- -- -- -- --\n\nLehti 53, esi-sivulla.\n\n'Electio Mgri Olaui Magnj.\n\nAnno d:nj MCDXXXV die XXIII septembris congregata fuit nacio in\ncollegto nauorre super duobus articulis, primus ad eligendum\nprocuratorem et electus fuit concorditer M. Olauus Magnj dyoc. Aboens.\nde regno Suechie. 2:us articulus fuit con:nis super supplicationibus,\net quod ad istum supplica:t antiquus procurator, haberetur (?) gratus\netc. et concessa est eius supplicatio. Supplica:t etiam procurator\nnouus ut daretur consilium auxilium etc. in agendis, concessa est et\nsua supplicatio.\n\n21 Octobr. continuatus fuit idem procurator M. Olauus Magnj.\n\nEodem anno XIX nouembr. congregata fuit nacio jn vico stuuae (Sanctae\nGenoueae?) super tribus articulis, primus ad disponendum de officio\nprocuratoris et quod ad istum articulum continuatus fuit procurator\nantiquus M. Olauus Magnj'. -- -- --\n\nLehti 53, jälki-sivulla.\n\n'Sequitur substitutio Mgri roberti essench de Zwoll in procuratorem,\ntraiectens. dyoces.\n\nffacta fuit congregatio nationis anglicane apud sanctum julianum\npauperem anno MCCCCXXXV XVI die decembris super duobus articulis,\nprimus erat super substitutione alterius procuratoris, 2:us super\nsupplicationibus et injuriis. Quantum ad primum articulum mgr olauus\nmagnj antiquus procurator electus est in die continuationis sue in\nrectorem, ideo nationi proposuit ut substitueret alium procuratorem et\nconcorditer substitutus est mgr robertus esscench in procuratorem de\nZwoll oriundus nullo contradicente'. -- -- --\n\nLehti 54, jälki-sivulla.\n\n'Anno d:nj MCDXXXVI die XXIIII septembr. congregate fuit natio\nanglicana in collegio nauarre super duobus articulis. Primus erat ad\neligendum procuratorem et receptorem nouos uel continuandos antiquos\n-- -- -- -- -- Quoad primam partem primi articuli electus fuit\nconcorditer in procuratorem nationis M. Olauus Magnj Archidia:nus\neccle. aboens. in regno Suechie.' -- --\n\nLehti 55. esi-sivulla.\n\n'ffacta fuit congregatio nationis anglicane anno eodem 22 die mens.\noctobris apud s:tum maturinum -- -- -- Continuatus fuit procurator\nantiquus'. -- -- --\n\nLehti 55, jälki-sivulla.\n\n'Continuatio eiusdem M:i Olauj. ffacta fuit congregatio nationis\nanglicane eodem anno sive MCDXXXVI XXIX die nouembris -- -- --\ncontinuatus fuit procurator antiquus. -- -- --\n\nProcuratio M:i Alberti Vorden. ffacta fuit congregatio nationis apud\ns:tum maturinum die XIXa decembris ad eligendum nouum procuratorem uel\ncontinuandum antiquum, et quantum ad hoc electus fuit concorditer mgr\nalbertus Vorden natus de campis bacca:us jn theo:a, qui supplica:t in\nagendis daretur sibi auxilium, consilium, assistentia et fauor, quae\nsupplicatio fuit concessa'.\n\n\n3.\n\nOtteita Englantilais-kansakunnan tili-kirjasta vv. 1425-1461 välillä\nRanskan valtio-arkistossa (samasta, josta N:o 1).\n\nLehti 18, jälki-sivu.\n\nffacta fuit computatio per dominum receptorem XIII die mensis junij jn\ncollegio de auemoria cuius receptorium jn singulis ascendit usque ad\nsummam XVI lbrarum et VI s. misia vero ascendit usque ad summam XVII\nIbrarum XVIII s. et VIII d., et sic misia sua excedit receptorium per\nsummam XXXII s. et VIII d. Qui quidem computus fuit gratus auoatus et\nrecommen[da]tus nacioni et conscribitur receptor huius causa gratus\netc., et dedit idem receptor duobus bedellis ex conclusione I francum,\nEt pro prandio nacionis exposuit eodem die vnum francum et sic nacio\ndebet receptori quatuor francos et VIII d. Jn cuius rei testimonium Ego\nolauus magni protunc dicte nacionis procurator hanc scripturam propria\nmanu scripsi et signum meum manuale apposui Anno Dnj medXXXIIII, die\nquo supra ... Olauus magni.\n\nLehti 19 esi-sivu.\n\nffacta fuit computatio per dominum receptorem ipso die beati Mathei\n(Syysk. 21 p.) in collegio de auemaria Cuius receptorium post\nnouissimam computationem extendit se vsque ad summam IIII lbrarum\nparis. et IX s., misia vero extendit se ad summam II lbrarum XVI s. et\nvnius albi, que cum prioribus IIII franc. et II alb. eidem receptori ex\nresta prioris computi debit. faciunt VI lbr. paris. et III alb. et\ndefalcatis defalcandis remanet nacio obligata eidem receptori in summa\nII franc. Qui reeeptor vna cum computo fuit gratus etc. Jn cuius\ntestimonium Ego Olauus magnj protunc procurator dicte nacionis signum\nmeum manuale huic scripto de nacionis uice apposui Anno quo supra ...\nMagnj.\n\nLehti 19 jälki-sivu.\n\n'Receptoria magistri Olaui magnj dyoc. aboen, de Regno Swechie.\n\nAnno dnj mcdXXXIIII ipso die beati mathei apostoli et evangeliste\nffacta fuit congregatio nacionis anglicane super electione receptoris\net electus est M. Olauus magnj. Qui ab antiquo receptore vel recepis\npraeter claues et libros nacio vero mansit obligata antiquo receptori\nmagistro alberto de Worden in duobus francis sicut cauetur in scripto\ncomputato quod habetur in altera parte folii eiusdem reuertendo etc.'\n\nLehti 20, esi-sivu.\n\n'Je Jaquet Derpy Espicier confesse auoir en et Recude maistre olawa\nMagni Receueur de la nacion dalemaigne la somme de vint sept solz deux\ndeniers paris, qui deubz mestoient pour cire ouuree en cierges pointes\npour flambeaux de bougie pour le jour de la purification en ceste\npresente année pour jcelle nacion. De laquelle somme de XXVII s. II d.\nje me tiens a bien paie et en quitte ledit Receueur et laditte nacion.\nTesmoing mon seing manuel cy mis. le 6:e jour de feur:r. lan\nCCCCXXXIIII.' ... Derpy. [Nykyisen aian-laskun jälkeen pitäisi oleman\nv. 1435. Oli näet. muutamissa kohdissa tapa aloittaa vuotensa Maarian\npäivistä. Maalisk. 25 p.]\n\nLehti 21, esi-sivu.\n\n'Receptoria mgri alberti Worden bacea.i in theologia traiectens. dioc.\nnati de campis.\n\nffacta congregatione nacionis anglieane die S:ti Mathei apostoli\n(Syysk. 21 p.) Anno dnj mCCCCXXXV in camera dnj procuratoris propter\nelectionem noui receptoris et aliis punctis, electus fuit concorditer\nnemine discrepante mgr albertus Worden baccalarius in theologia\ntraiectens. dioc. natus de campis qui fecit misias et receptas\nsequentes et nullas pecunias recepit ab antiquo receptore mag:ro olauo\nmagni sed mansit obligata nacio antiquo receptori in summa II lib. XVI\ns. III d. et I dirpl.'\n\nLehti 21, jälki-sivu, ja lehti 22, esi-sivu. -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Ola. magnj loco Alberti Worden.\n\n'Nota. die marcii XVIII m. Albertus Worden receptor nacionis anglicane\ncepit a nacione licentiam rece:di ad partes et obtinuit. Jn cuius locum\nsubrogatus fuit m. Olauus magnj qui suo tempore recepit que secuntur'.\n\n-- -- -- -- --\n\n'Item exposui per manus magistri roberti esschine magistro olauo magni\nambassatori nacionis et universitatis ad regem sex francos et duodecim\ns.. VI fr. XII s.' -- -- -- -- --\n\n\n4.\n\nOtteita Englantilais-kansakunnan tili-kirjasta vv. 1425-1461 välillä\nRanskan valtio-arkistossa, Section administrative, H 2587, sekä\nseuraavasta tilikirjasta H 2588.\n\nLehti 72 (62) [Lehtiin on itse kirjassa merkitty väärä\nnumero-järjestys; olen siis pannut sulkujen väliin oikean numeron],\njälki-sivu. [Syysk. 1449--Syysk. 1450]:\n\n'Sequuntur nomina licentiatorum istius anni -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Dnus Andreas Monachi Dyoces. Aboens. cuius burs 4 s. I lib.'\n\nLehti 76 (66), esi-sivu. [Syysk. 1450--Syysk. 1451] Bakkalariojen\njoukossa:\n\n'Dnus Henricus frees aboens. dyoces. cuius bursa VIII s. II lib.\n\nItem pro stolis ... II lib.'\n\nLehli 85 (75). jälki-sivu:\n\n'Sequuntur ea quae exposita sunt per mgrum Jacobum gray receptorem\nnationis anglicane anno 1451 post primum computum' -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Item pro mag:o henrico fres ... V s.'\n\nLehti 116 (106). esi-sivu. [Syysk. 1455--Syysk. 1456] Bakkalariojen\njoukossa:\n\n'Dns magnus nicolaij dyoc. aboen. cuius bursa VIII s. IIII lib. X s.'\n\nLehti 37. jälki-sivu. [Syysk. 1468--Syysk. 1469] Bakkalariojen\njoukossa:\n\n'Dns Heinricus Kanuti dyoces. aboens. cuius bursa valuit VII s. III\nlib. XV s.'\n\nLehli 43, esi-sivu. [Syysk. 1469--Syysk. 1470] Licentiatien joukossa:\n\n'Dns henricus Canutj dioc. aboens. cuius bursa valuit VII s. I lib.\nXV s.'\n\nLehti 50, jälki-sivu. [Syysk. 1471--Syysk. 1472] Licentiatien joukossa:\n\n'D. Jo. Danielis dioc. aboensis cuius bursa valuit IIII  s. I lib.'\n\nLehti 53, esi-sivu. [Syysk. 1472--Syysk. 1473] Bakkalariojen joukossa:\n\n'Dns laurentius Michaelis Dioces. Aboens. cuius bursa valuit VII s. III\nlib. XV s.' -- -- -- -- --\n\nConrardus suart Dioces. Aboens. cuius bursa valuit VII s. III lib.\nX s.'\n\nLehti 94, esi-sivu. [Syysk. 1484--Syysk. 1485] Bakkalariojen joukossa:\n\n'Dns Jo:s olaui de suecia dyoc. aboens. cuius bursa valuit V s. II lib.\nXV s.'\n\nLehli 99, esi-sivu. [Syysk. 1485--Syysk. 1486] Bakkalariojen joukossa:\n\n'heruidus korke dyoc. aboens. cuius bursa valuit XIII s. VI lib. XV s.'\n\nLehli 99. jälki-sivu. [Samalta vuodella]:\n\n'Sequuntur recepta post primum computum et primo a licentiatis\nDnus Johannes Olaui de Swecia dyoc. aboens. cuius bursa valuit V s.\nI lib. V s.'\n\nLehti 100, esi-sivu. [Samalta vuodella]:\n\n'Sequuntur nomina incipientium -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Dns Johannes Olaui de Swecia cuius bursa valuit V s. I lib.\nV s.'\n\nLehli 104, esi-sivu. [Syysk. 1486--Syysk. 1487] Incipientien joukossa:\n\n'Dns Arvidus Korke cuius bursa val. XIII s. III li. V s. et ab eodem\npro jocundo aduentu et cappa rectoris II lib.'\n\nLehti 113, jälki-sivu. [Syysk. 1488--Syysk. 1489] Bakkalariojen\njoukossa:\n\n'Dns Laurencius ... dioces. Abboens. de regno dachie cuius bursa valuit\nnovem ... I lib. VI s.\n\nDns Paulus Linguonis dyoces. abboens. cuius bursa valuit quattuor s.\nI lib. VI s.'\n\nLehti 114. esi-sivu. [Samalla vuodelta]:\n\n'Sequuntur nomina duorum baccalariorum -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Dns henricus de svecia d. aboens. cuius bursa valuit\n4 s. II lib. X s.\n\nSequuntur nomina licentiatorum -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Dns. Laurentius Ragualdj aboens. d. cuius bursa valuit\nVIIII s. II lib. V s.'\n\nLehti 114, jälki-sivu. [Samalla vuodella]:\n\n'Sequuntur nomina magistrorum huius anni -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Mgr Laurentius Ragualdj d. aboens. cuius bursa valuit VIIII s.\nII lib. V s. et idem pro jocundo aduentu et cappa dni rectoris II lib.'\n\nLehti 118, esi-sivu. [Syysk. 1489--Syysk. 1490] Licentiatien joukossa:\n\n'Dnus Heynricus de swecia Dyo. aboens. cuius bursa valuit 4 s. I lib.\n-- -- -- -- --\n\n-- -- -- Dns Paulus Linguonis Dyo. aboens. cuius bursa valuit\n4 s. I lib.'\n\nLehti 118, jälki-sivu. [Samalla vuodella]:\n\n'Sequuntur nomina magistrorum huius anni -- -- -- -- --\n\n-- -- -- Magist:r Paulus Linguonis Dio. Aboens. cuius bursa valuit\n4 s. I lib. et pro jocundo aduentu et cappa rectoris I lib.\n\n-- -- -- Magist:r Heinricus nicolai Dyo. aboens. cuius bursa valuit\n4 s. I lib. et pro jocundo aduentu et cappa rectoris I lib.'\n\n5.\n\nOtteita Leipzigin Yliopiston jäsenkirjasta; kirjain a merkitsee\nkesä-jaksoa (semestre aestivum), kirjain b talvi-jaksoa (semestre\nhiemale).\n\n 1409 b. Saluo de abo.\n 1410 a. iohannes mathye de abo.\n 1415 b. Heynricus andree de abo.\n 1414 a. Mgr Johannes de Wyborg pragensis.\n         Karolus bonde de abo.\n         Jacobus Rode de abo.\n         Johannes Hugemvalt de abo.\n         heinricus lenpe de abo.\n 1415 b. Thordo thordonis.\n 1419 b. Hugo Stenonis de Swecia.\n 1422 b. Thomas de abo.\n 1424 b. Petrus Brant de swecia.\n         Andreas Horn de Swecia.\n 1424 a. Jacobus Tirpe de swecia.\n 1437 a. Tordo bonde.\n 1438 a. Thomas nicolai de abo.\n         Magnus petri de abo.\n         Magnus Zimonis de abo.\n         Kanutus benekini de abo.\n         Gelacus gotschalk de abo.\n         Nicolaus swert de abo.\n 1438 b. Petrus magni de abbo.\n         Cunradus bicz de abbo.\n 1439 a. Petrus branth de swecia.\n 1441 b. gherhardus lathanj de swecia.\n         Jacobus wasman de swecia.\n 1446 a. Johannes lassahan de Swecia.\n         Ingemundus wesman de swecia.\n 1469 a. Johannes ganszow De Swetia.\n 1475 b. Dominus petrus haquini swecus de abiszker.\n 1483 a. Johannes de wyborgk baccalarius.\n         Petrus de Obo.\n 1488 a. laurencius de findlandia.\n 1490 a. Albertus Glöb de wiborgia.\n 1509 a. Johannes Driwer de swecia.\n 1514 a. Jaspar Joannis de abo.\n         Petrus Brasko de lewcopia regni Schwetie.\n 1516 a. Olauus Phase de Schuecia.\n 1545 a. Raynaldus Olauj Phace Suecus.\n      b. Nicolaus Krume Suecus.\n 1573 a. Christianus Micaelis Agricola Aboensis in Suecia.\n 1578 a. Olaus Kruse Suecus.\n         Laurentius Fortelius Suecus.\n 1579 b. Achatius Todt Suecus.\n         Ericus Scepper Suecus.\n 1585 a. Joannes Benedicti Montanus Suecus.\n 1588 b. Georgius Laurencij Finlandius.\n 1595 a. Nicolaus Boije Suecus.\n 1598 a. Daniel Theodori Fabrivillensis Suecus.\n\n\n\n\nViitteet:\n\n\n[1] Päälähteinä: Egassius Bulaeus (du Boulay), Historia Universitatis\nParisiensis, IV ja V osa; painettu Pariisissa 1670. -- Crevier,\nHistoire de l'Université de Paris; painettu 1761. -- Charles Thurot,\nde l'organisation de l'enseignement dans l'Université de Paris\nau Moyen-age. Paris et Besançon 1850. -- Englantilais- eli\nSaksalais-kansakunnan tilikirjat Ranskan valtioarkistossa: Section\nAdministrative H 2587, 2588. -- Saman kansakunnan pöytäkirjoja\nOpetusministeristön Arkistossa Pariisissa: Registres de l'ancienne\nUniversité de Paris, I serie, N:o 8.\n\n[2] Ks. Bulaeus, IV siv. 953.\n\n[3] Ks. Bulaeus, IV siv. 394; Crevier II siv. 483. Johannes Petri\nCanonicus Aboensis valittiin Rehtoriksi Kesäk. 23 p. 1366, mutta\nennenkuin hänen virkansa kolme kuukautta olivat kuluneetkaan, valittiin\njo Syysk. 16 p. toinen hänen siaansa. Rauskalaiset kirjaniekat\narvelevat, oliko hän sillä välin kuollut vai äkisti palannut\nkotimaahansa. Ett'ei hän Pariisiin kuollut vaan tuli Turun pispaksi,\nnäemme Juusten'in kronikasta: \"Decimus quartus D. Johannes Petri, qui\nfuit Rector Universitatis Parisiensis\". Porthan, joka ei ole nähnyt\nBulaeus'en teosta eikä nähtävästi Crevier'inkään äsken viitattua\npaikkaa, luulee Juusten'in erehtyneen, ja arvelee Johannes-pispan\nolleen ei Rehtorina vaan Regentti-maisterina. Ei ole epäilemistäkään,\nettä Porthan on väärässä. -- Juhana Pietarinpoian virkavaikutuksesta\nPariisissa mainitaan, että hänen toimellansa saatiin Parlamentilta\nsääntö, joka kielsi Genoveva-vuoren teurastajat saastuttamasta\nOpisto-seutujen ilmaa, terveydelle ja puhtaudelle vahingoksi.\n\n[4] Ks. Bulaeus, V siv 920: \"Petrus Roodh de Aho nat. Ang.\".\n\n[5] Upsalan kollegio oli ollut \"in vico Serpentis\",  s.o. Rue Serpente.\n-- Skaran huone mainitaan vielä 1466 \"in vico Brunelli supra scholas\nDecretorum\" ja nimitetään myös \"Domus ad imaginem nostrae Dominae\".\nVicus Brunelli on Clos-Bruneau, lähellä Rue du Mont Saint-Hilaire ja\nRue des Carmes. Siinä olivat Oikeustieteen koulut sekä muutamia\ntaidettenkin kouluja, mitkä eivät mahtuneet Pahnakadun varsiin. Vertaa:\nThurot, siv. 128; Crevier, II siv. 451.\n\n[6] Ks. Thurot, slv. 81: \"un Finlandais, Jacques Pierre Roodh\" -- --.\nViitataan Englantilais-kansakunnan pöytäkirjoihin. Niissä luultavasti\nseisoo: _Jacobus Petrj_, ja Genitivossa: _Jacobj Petrj._ Hyvin\nmahdollista on, että Bulaeuskin on Rehtori-luettelossaan erehtynyt\nkirjoittaen _Petrus Roodh_, kun piti oleman _Jacobus Petri Roodh_.\n\n[7] Englantilais-kansakunnan tilikirjojen mukaan.\n\n\n\n"]