[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fjGRWxUW1zV_7OEBQHy-dJLRPupFekOUaVEvINa2q4yU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},1613,"Uuden pirtin hyppijäiset","Numers, Gustaf von",1848,1913,"1613-numers-gustaf-von-uuden-pirtin-hyppijaiset","1613__Numers_Gustaf_von__Uuden_pirtin_hyppijäiset","Yksinäytöksinen kansannäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1893,1907,18760,96596,false,55572,[23],"Drama",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Uuden pirtin hyppijäiset: Yksinäytöksinen kansannäytelmä\" by Gustaf von Numers is a one-act folk play written in the early 20th century. The story is set during a summer Saturday evening at a peasant's cottage, where celebrations are expected to take place. The play explores themes of love, social status, and the dynamics of rural life.  The narrative revolves around Sakki, a wealthy farmer, and the interactions between him, his nephew Franssi, and the servant Esa, alongside the maid Tilta and a group of young peasants. As the characters prepare for a dance and festivities in the newly built cottage, tensions arise regarding romance and wealth. Esa expresses his frustration over the developments, particularly regarding Tilta's affections towards Franssi, while the community gears up for the festivities. As the plot unfolds, humor and misunderstandings give way to a lively celebration, encapsulating the spirit of rural camaraderie and the complexities of love amidst social contrasts. The play ultimately culminates in a joyful dance where the characters' personal conflicts blend into a collective expression of joy. (This is an automatically generated summary.)",[],233,"Yksinäytöksinen kansannäytelmä sijoittuu keskikesän lauantai-iltaan torpan pihapiiriin. Vastavalmistuneen rakennuksen tupaantuliaiset ja niihin valmistautuminen saavat aikaan vilkasta sanailua sekä kiusoittelua renki-Esan ja piika-Tiltan välillä.","Gustaf von Numersin 'Uuden pirtin hyppijäiset' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1613. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","UUDEN PIRTIN HYPPIJÄISET\n\nYksinäytöksinen kansannäytelmä\n\n\nKirj.\n\nGUSTAF VON NUMERS\n\n\n\n\n\nKuopiossa,\nU. W. Telén & co,\n1907.\n\nO-Y. Kuopion Uusi Kirjapaino.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Sakki_, rikas torppari, vanhapoika.\n_Franssi_, edellisen sisarenpoika.\n_Esa_, Sakin renki.\n_Tilta_, sakin piika.\n_Lautamies_.\n_Eräs pelimanni_.\n_Eräs renki_.\n\nNuorta talonpoikaiskansaa.\n\n\n\n\nSakin torpan pihamaa, Vanha pirtti oikealla. Äsken salvettu uusi pirtti\nvasemmalla. Aita ja veräjä maantietä vastaan perällä. Takana maisema.\nVasemmalla ramppiin päin tarhan aituus veräjineen.\n\nLauantai-ilta keskikesällä.\n\n\n_Esa_ (Kiinnittää uuden pirtin lukkoa) (Laulaa:) Ei nyt enää, ei nyt\nenä kesää marjat auta...\n\n_Tilta_ (Tulee vanhasta pirtistä kiulu kädessä. Menee tarhaan ja alkaa\nsiellä lypsää. Näyttää olevan pahalla hatulla. Esa vilkasee vähän\nvinoon taaksensa ja jatkaa laulamistaan korkeammalla äänellä.)\n\n_Esa_. \"Minun kultani rakkaus on ruostunut, kuin rauta.\"\n\n_Tilta_ (tyrkkäsee lehmää). Seis' hiljaa siin' senki mööpeli.\n\n    (Hetki äänettömyyttä.)\n\n_Esa_ (laulaa vielä kovemmasti kiusoittaakseen.)\n\n    Voi sinun hitto ko harmittaa\n    Ko kultani hallaa muita --\n    Sydäntäni mun viileksii\n    Ja pitkin lapaluita. --\n\n_Tilta_ (tiuskasee). Pir suus kii, ain su' täytyy ronist!\n\n_Esa_ (käänteleikse) Ohoh!\n\n_Tilta_. Jaa-ah! eks ol minnuu enne nähny? Lait sää lukk paikallas vaa\n-- et se joskus reelaaki tulis! --\n\n_Esa_. Vai niin -- kuuluk se sull. -- Niin! kyll mää ymmärä.\n\n_Tilta_. Älä tee ittees viisaammaks, ko olet.\n\n_Esa_. Nääks vaa! Kyll kai sää haurot niit kultamunniis taas. Onk\nkaupat jo tehty klaariks tuall sisäll, kosk sää nii maffeeki jo olet?\n\n_Tilta_. Ol vai! -- sanon mää --\n\n_Esa_. Sanoks sää? -- Luuleks jo olevas ämmän täss taloss? -- Oll vaa\nmu pualestani, mutt em mää koskaa su trengikses ruppee.\n\n_Tilta_ (vähemmän kiivaasti.) Huamispäivän mää täält lähre vissii, jos\net sää lakkaa noist jutuistas. -- -- (Mielistelevästi.) Tulleek se\nvalmiiks tänäp ehtoosti -- se pirtti!\n\n_Esa_ (On vaiti.)\n\n_Tilta_. Kuulitko sää, mitä mää sanoi?\n\n_Esa_ (Nyrpeästi.) E! --\n\n_Tilta_. Tuleek se valmiiks tänäp ehtoosti?\n\n_Esa_. Mistäs mää se tiärä. --\n\n_Tilta_. Eipä siit enää muut puutu, ko lukku. --\n\n_Esa_. Vai nii -- sitt sää se itt tiärät paremmi. --\n\n_Tilta_. Kröötti!\n\n_Esa_. Rahamorsei!\n\n_Tilta_ (Ärtyneenä). Kuuluuk se sull? (Sävyisämmin) Tieräks mis tänäp\nehtoosti hypätää? --\n\n_Esa_. Lehtimäess. --\n\n_Tilta_. Kuka siäll pellaa?\n\n_Esa_. Eiks mahr Antti. --\n\n_Tilta_. Tuleks sää?\n\n_Esa_. Mää anna palttuu tanssin.\n\n_Tilta_. Mutta mää mene -- mää.\n\n_Esa_. Taitaa olla parast, et menet, nii kavva -- ko pääset.\n\n_Tilta_ (kiivastuen). Pääse!\n\n_Esa_. Ni -- sillai mää meinaa ett sää pia saat istuu penki pääs -- tua\nkanss (viittaa hyvin ylenkatseellisesti vanhaan pirttiin päin.)\n\n_Tilta_. Jos et sää jo lakkaa -- niin em mää enään koskaan katto su\npäälläs.\n\n_Esa_. Se o keveesti sanottu -- ko et sää must ennää mittää pir\n(sylkäsee). Hyi! ja tommose vanha äjjärahju kanss.\n\n_Tilta_ (pyyhkäsee esiliinalla silmiään). Kyll mää se tiärä ett sää\ntahrot mu tehr lauluks koko pitäjäll, -- mutt se o vale -- vale sanon\nmää -- ja sull o järkee vähemmä pääsäs, ko kärväsell.\n\n_Esa_ (vähän tunteellisesti). Hm -- häll on rahhaa ja mää ole vaa\nsemmone köyhä trenki. -- Mutt kyll se kaikki tietää, ketä sä\nmeinaat. --\n\n_Tilta_. Älä sa koskaa (nauraa) stää luul, ett mää sinnuu meinaisi --.\n\n_Esa_. Nii, nii kyll mää se tiärä, ett se siks ny o muuttunu. -- --\n\n_Tilta_ (kiekaillen.) No pan se ny sitt miälees. -- Mutt sää olet\nsemmone jörri, joho ei mikkää kose. --\n\n_Esa_ (huokaa.) Kyll se vaa kossee -- (lopettaa työnsä ja sulkee oven.)\nKas nii ny mä tykkää, ett se o valmis --\n\n_Tilta_ (nousee, käy Esan luokse ja kurkistaa hänen olkansa yli\ntupaan.) Mutt se onki oikee korree pirtti. --\n\n_Esa_ (ärtyisästi.) Sää kai se parhai tiärät, mitä vaste hä se\nrakentanu o.\n\n_Tilta_. Mist mää se tiärä, paremmi ko sääkää.\n\n_Esa_ (ivallisesti.) Kai hä (osoittaa vanhaan pirttiin päin) se sull\nsanonu o. --\n\n_Tilta_. Kui hä stää mull sanos, paremmi ko sull kaa.\n\n_Esa_. Eiks mahr!\n\n_Tilta_ (ärtyneenä.) Nii -- eiks mahr!\n\n_Esa_. Stää mä juur meinasi.\n\n_Tilta_. Soh -- lakkaa ny joh!\n\n_Esa_ (kurkistaa pirttiin.) Kyll tommone pirtti sentää olis hyvä\nolemass!\n\n_Tilta_. Mitä sää sill sitt tekisit?\n\n_Esa_ (panee käsivartensa hänen vyötäistensä ympäri.) Panisi su sänky'\nlairall lapsii lullaamaa.\n\n_Tilta_. Älä siin -- senki rehju! Mutt mihe maailmasee hä tua pirtti\ntarttee!\n\n_Esa_. Mää luule, ett siit tullee semmone riaskameijeri, ko\nlukkarill'ki o. --\n\n_Tilta_. Jos hä vaa ruppee tääll jottai uutt toimee, ni jätäm mää häne\npalvelukses -- ei mutt tieräks, mitä mää luule -- --\n\n_Esa_ (epäluuloisesti.) Nii, nii kyll mää se tiärä, ett hä se sull\nsanono o, vaikk sää olet siin nii olevanas.\n\n_Tilta_. Oleks vai -- taikk mää flättää -- (veitikkamaisesti.) Ei\ntiäräks -- kaupunkiherroille hä se o meinannu suveks, ett he sais siin\nassuu.\n\n_Esa_ (kiivaasti.) Mutt' ei!\n\n_Tilta_. Ai, mutt se olis hauskaa!\n\n_Esa_. Mutt ei! sanon mää.\n\n_Tilta_ (kiusoittavasti.) Mutt nääks, ko tekkee nii kumminki.\n\n_Esa_. Jos vaa joku kaupunkiherra tullee tänn -- nii varokoo\nsilmäkulmiis.\n\n_Tilta_ (nauraa.) Eipäs vaa -- siilo mää saisi käyttää tilaisuutt. --\n\n_Esa_ (synkkänä.) Kyll mää niitte kaupunkilaiste konstit tunne.\n\n_Tilta_. Mää luulle, ett ne o flikkai kanss siäll hyvi hauskoi.\n\n_Esa_. Em mää pir sust ennää vällii lainkaa, kosk sää tommoisii puhut\n-- kui mont friiarii sull oikee pittää oll'?\n\n_Tilta_ (kiekaillen.) Niin mont, ko mää vaa saa. -- Ei se ol huonoa,\njoll o jo esliina täynn ja viäll voi ottaa lissää, kene hä tahtoo.\n\n_Esa_ (huokaa.) Kyll mää se huomaa, ett se o sillail, ett sää olet tua\nvanha tottunki raha tähre.\n\n_Tilta_. Sitt sää voit tull friijaamaa leskee, ko hä o tullu rikkaaks.\n\n_Esa_. Oh! ei tommone vanha pukki koskaa kuol. -- Ei mutt lakkaa ny jo\npuhumast tommosii -- se tiäräks tekkee mull nii pahhaa.\n\n_Tilta_ (häijysti.) Hah-hah-hah, älä tee ittees nii vissiks asias pääll\n-- raha o rahhaa ja ihmise täytyy kattoo ettees nii kauva, ko o nuari.\n\n_Esa_. Luuleks, ettem mää sitt on -- nee löytäs.\n\n_Tilta_. Mist sää se ottasit -- köyhä sää olet, ninko kirko rotta ja\nköyhäks myös jäät, joka et koskaa ämmääs voi ruokkii, mutt nääks mää\ntahro oloni paremmaks -- mää.\n\n_Esa_. Niin -- kyll mää se ny huomaa, ett sää koitat ettees kattoo --\nmutt (sylkäsee vanhaan pirttiin päin) tommose paha, vanha, märäntynnee\näjjärahju kanss -- hyi ilkeet -- se o juur, ett ottaa vanha tontu raha\nerest. --\n\n_Tilta_ (lyö häntä korvalle.) Kas nii, ny se o loppu tämä juttu --\nsanon mää. --\n\n_Esa_. Ai! -- (hellästi.) San ni minull Tilta oikee tott, millai asiat\no tee välissänne -- sill em mää tair tätä kavvempaa kärsii.\n\n_Tilta_ (nostaa kätensä.) Tahroks viäl. --\n\n    (Joukko nuorta väkeä tulee maantiellä viikatteet ja\n    eväskontit selässä. He pysähtyvät ulkopuolelle aitaa).\n\n_1:nen renki_. Nääks noit, ko tappelee lavvantaiehtoosti.\n\n_1:nen tyttö_. Menkää ny esti pappilaa, niin se kattoo sitt paremmi\nulloos ihmisill, ko kulkee maantiäll. --\n\n_2:nen renki_. Kyll vähä Tilta vihhiill mennee torppari trenki kanss,\nko hä kyll vois saar vaikk tua rikkaa Sakinki. --\n\n_Tilta_. Nii -- se tähre mää -- täss juur anna häll ympärs korvii, --\nko hä käy kyläst kyllää kreetuumass minust -- senki roikale. --\n\n_2:nen renki_. Eik se ol tott sitt?\n\n_Tilta_ (ynseästi.) Enks mahtas saar sinunki, jos vaa tahtosi.\n\n_2:nen renki_. Nii, kyll mää se tiärä, ett kaikki flikat mu perässäni\nkarraa.\n\n_Kaikki tytöt_. Muttei yksikää!\n\n_1:nen tyttö_. Älä sää tee hänt ylpeemmäks, ko hä o. --\n\n_2:nen renki_. Mull o flikkoi jo niin tarpeeks, ett em mää ennää pir\nusseemmall vällii tänäp ehtoosti ja tuako viäl hakkaaki. -- Mutt katto\nsää ettees Esa, ettes viime jouru puhemiäheks täss taloss.\n\n_1:nen renki_. Pir vaa vaari, Esa, ettei pukki pääs kaalimaahaa. --\n\n    (Naurua.)\n\n_Tilta_. Olkaa ny jo kaikki vai. -- Jokoss isoll niitull kaikki heinä\njo tehty?\n\n_1:nen renki_. Ei, kyll se viäl viikko kestää, mutt mee täyty tuli\nkyllää, ett saamme tänäp ehtoosti hypät ja sitt huamen kirkkoo pappiiki\nvähä kattomaa. -- Ja sää Esa olet, näämä, saann klasitki valmiiks sitt\ntuostaise.\n\n_Esa_. Kyll se ny mu puolestani pitäs olemaa valmis.\n\n_2:nen renki_. Ettekö te nytt tiär sannoo, mihe tarkotuksee hä tua\npirtti meinaa.\n\n_Esa_. Emme tiär paremi, ko tekkää.\n\n_1:nen tyttö_. Eiks hä stää ol teill sanonu sitt.\n\n_Esa_. Ei, -- hän meinaa kai, ett mitä se meill kuuluu.\n\n_2:nen tyttö_. Hä o vissii hyvi ilkee -- Jestapoo -- mitä vanha äjjä ny\nsitt tekkee uurell pirtill (nauraa.)\n\n_1:nen renki_. Eks ymmärr, ett hä kai meinaa menn naimaa.\n\n_Tilta_. Mää luule, ett sin tullee joku herra kaupungist suveks. --\n\n_Esa_ (kiivaasti.) Ei, mutt mää sano, ett siit tullee riaska-meijeri.\n\n_Tilta_. Ei, kyll se o vaa kaupunki-herroi vaste. --\n\n_2:nen renki_. Te olette näämä, yhtviisaat kumpiki -- Mutt mää se tiärä\nkaikkei paremi -- hä ruppee siin myymää olut ja viinaa meill, ko me\ntulemme isolt niitult. --\n\n_3:mas renki_. Sitt sää Esa saat olla yht päät piäness.\n\n_1:nen renki_. Ja Tilta o se ko myy.\n\n_Tilta_. Äläs luul! -- Meinaatteko hypät tänäp ehtoosti?\n\n_3:mas tyttö_. Jos sää olet niin hyvvää pratsii vanha Saki kanss, ni\nmen sää Tilta kysymää, jos me saamme hypät tääll.\n\n_1:nen renki_. Niin juur -- uures pirtiss. --\n\n_Tilta_. Kyll -- orottakaa te stää vaa!\n\n_2:nen renki_. Niin, me saamme hypät sitt ain häihii saakk. --\n\n_3:mas renki_. Siks, ko Esa pääsee puhemiäheks! (nauraa.)\n\n_Tilta_. Kyll vaa, -- puhemiäheks hä vissi pääsee, sitt ko aika vaa\nkerra tullee, -- kaikkei valleittes palkaks. -- Emmeko sais hypät teill\nMajja?\n\n_1:nen tyttö_. Kyll mää luule, ett saa --\n\n_2:nen renki_. Eiks mahtas saar vähä kattoo sinn pirttii sisäll. --\n\n    (Avaa veräjän ja käy kurkistamaan uuden piriin ovesta sisään.\n    Koko seurue tulee jälestä ja portailla syntyy tungos.)\n\n_2:nen tyttö_ (kurkistaa rengin olkapään yli sisään.) Mutt mihe\nmerkillissee se mahtaa tota pirttii meinat?\n\n_3;mas tyttö_ (Tiltalle.) Em mää sunkaa viittis oll täss taloss,\ntiätämätt mihe hä se tarttee -- sää olet huano, Tilta, konnes sää siit\nol tietoo saanu. --\n\n_Tilta_. Orottakaas vaa, ko hä tullee ulloos, ni teill tullee kiiru.\n\n_3:mas tyttö_. Eik stää ny eres kattookaa sais. --\n\n_1:nen renki_. Kyll se vissii o asuttavaks meinattu, kosk siin o\npiisiki.\n\n_3:mas renki_. Se pääll saat oll vissi --\n\n    (Kaikki tunkeuvat kurkistaen toistensa olkapäitten yli.)\n\n_2:nen renki_. Majja! mennääs sisäll hyppäämää!\n\n_1:nen tyttö_. Em mää sunkaa uskall.\n\n    (Renki raastaa hänet sisälle ja alkavat siellä tanssia\n    -- kaikki muut seuraavat jälessä. Laulaen ja nauraen\n    tanssitaan tuvassa.)\n\n_Esa_. Mutt kyll tee ottaa piru, jos äjjää tullee ulloos!\n\n_Sakki_ (tulee vanhasta pirtistä, seisoo hetken aikaa portailla\nkatsellen nuorten melua. Lyö vihdoin kovasti sauvallaan lattiaan.) Äh!\nPääsetteko ulloos siält. -- -- Mitä teette te siäll? kirotut penikat --\nJaa-ah -- korjakkaa luunne vaa siält koht. --\n\n    (Nuoriso rientää ulos veräjästä, jonka ukko sitte sulkee\n    heidän jälkeensä.) (Esalle ja Tiltalle.)\n\nKuka teill o antanu luva vettää tänn koko kylä karjaa -- häh? --\n\n_Esa_. Ei se mee vikame ollu.\n\n_Tilta_ (tiuskasee.) Ei sunkaa se siit se pahemmaks tullu. --\n\n_Sakki_. Oleks jo lypsäny?\n\n_Tilta_ (tiuskasee.) Ei lehmät ol viäl kotiikaa tullu -- muutko yks.\n\n    (Ottaa kiulun ja menee kiivaasti vanhaan pirttiin.)\n\n_Sakki_ (herittää sauvallaaan maantielle-päin.) Älkää vanrakko tänn. --\nTe olette vissii tänä vuann taas unhottann, miss raja käy isoll\nniitull, viime niititte mu osaltani kolm krinnii. --\n\n_1:nen renki_. Ja tänä vuonn otimme kuus ja siähee viäl yhre, niin se\ntekkee seittämä.\n\n_1:nen tyttö_ (ivallisesti.) Me piti vaa kysymää, jos me olisimme saanu\nhypät tääll ehtoosti -- uuress pirtiss.\n\n_Sakki_. Häh! luuleks sää, ett se o tehty hyppyi vaste?\n\n_1:nen tyttö_. Nii -- me luulimme sillai!\n\n_2:nen tyttö_ (teeskennellen.) Iisakki o naima-ijäs viäl ja häll o\nrahhaa.\n\n_Sakki_. Mutt hä o ollu nii viisas, ettei ol antanu flikkai niit kynnii\nitteltäs. --\n\n_3:mas tyttö_. Mut ihmiset sannoo, ett te meinaatte viäll menn\nnaimaa. --\n\n_Sakki_ (nauraa.) Sannook ne! -- No sillo saatte sitt hypät tääll ja\nviinaa kanss, nii ett pirtti o väärippuali.\n\n_3:mas tyttö_. Ouks tua häätupa -- tua?\n\n_Sakki_. Kuuluuk se sull. -- Menkää ny jo vaa kottii puuroll, ett vanha\nväkiki saa yölevo.\n\n_Rengit ja tytöt_. Hyvästi -- hyvästi -- kyll me sitt tulemme, ko\nkäsketää. -- -- -- Joko huamenn krykkypaali? -- -- -- Laittakaa vaa\nviinaa kottii nii paljo, ko mera jaksaa vettää, ett saaraa aika laill\njuar -- -- -- mutt jättäkää pieni märkä ristiäisiks kanss -- hyvästi,\nhyvästi (menevät nauraen.)\n\n_Esa_ (puoli-ääneen.) Ja maahaspanijaisiks jah. --\n\n_Sakki_. Ja maahaspaniaisiks -- nii. -- Ah! älä luul, ett mää nii pia\nkuale -- -- -- onk sull ovi valmis joh -- häh? -- jassoo -- men ny sitt\nhakkaamaa hakoi. --\n\n_Esa_ (mutisee.) Parempi olis, ett ajattelisit hakko levittämist ettees\ntiäll -- ko se ett naimist.\n\n_Sakki_. Pir suus kii. --\n\n    (Menee vanhaan pirttiin.)\n\n_Esa_. Kirottu äjjärahju -- ny ne o yhres taas tuall sisäll ja valla se\ntähre, ett häll o rahhaa -- mu tekiss miäll polttaa tua uure pirti ja\nkaikki krontmänttinäs (menee hakkaamaan hakoja.) Mitä ne ny taas mahtaa\nsiäll keskustell -- (hiipii ikkunan alle.) Voi, voi, ko tämä o surkeet\n-- (tulee huokaillen takaisin.) Rahhaa -- rahhaa -- nii -- nii -- nii\n-- (hakkaa hakoja.)\n\n_Franssi_ (laulaa ja räyhää ulkopuolella.)\n\n    \"Jos on nätti neitonen, niin kyll on\n    potra poikanen --\n    Lal-la-la-lal-laaaa, lal-la-la-lal-laa.\"\n\n        (Tulee jotenkin päihtyneenä. Hän on puettuna oikean\n        talonpoikaiskeikarin tavoin, viinapullo taskussa.)\n\nMoro!\n\n_Esa_. Eiks mahr oll ehtoo nyh -- -- --\n\n_Franssi_. Taitaa oll -- sama se mull o -- -- Onk äjjä koton -- häh?\n\n_Esa_. Eiks mahr. --\n\n_Franssi_ (hiljaa.) Kummosell hatull hä ny o tänäp aamusti --\npualpäivästi -- ehtoosti, taikk mikä se ny o.\n\n_Esa_. Eiks mahr oll ilone -- luulem mää. --\n\n_Franssi_. Tahroks ryypy?\n\n_Esa_. Eh. --\n\n_Franssi_ (ottaa pullon taskustaan, kurkistaa sitä.) Se perkele o valla\ntyhjä (heittää pullon aidan yli.)\n\n_Esa_. Älä heit pottuus rikki. --\n\n_Franssi_. Mää luule, ett siin oli läpi pohjass (hiljaa) tiäräks, jos\näjjäll o jottai karvast koton?\n\n_Esa_. O häll!\n\n_Franssi_. Mist hä o saanu stää -- -- häh?\n\n_Esa_. Oll eilä kaupunkiss. --\n\n_Franssi_. Onk stää paljo?\n\n_Esa_. Viis kannuu. --\n\n_Franssi_ (hypähtää.) Viis kannuu -- kattos pirruu. --\n\n_Esa_. Kryykkypaaliks se o tuatu tiärämmä. --\n\n_Franssi_. Tilta kanss-ko hä meinaa?\n\n_Esa_ (huokaa.) Tilta kanss. --\n\n_Franssi_. Mutt mee täytyy se estää --\n\n_Esa_. Est sää vaa -- mitä se mull kuuluu. --\n\n_Franssi_ (alentuvasti.) Ei, mutt tiäräks Esa, mee pittää oll pratsii\nja puhaltaa yhtee hiilee -- sanoiks sää viis kannuu?\n\n_Esa_. Miks nii sitt?\n\n_Franssi_. No sitt mennee mult perintö helvettii -- -- ja kyll mää se\ntiärä, mihe päi sää sihtaat. -- --\n\n_Esa_. Rautatietyähöö, ninko kaikki muukki -- --\n\n_Franssi_. Taikk tonn luhtii. -- Kaks friskii poikaa me, yht vanhaa\näjjäraatoo vastaa -- -- annetaas häll selkää -- -- -- sanoiks sää viis\nkannuu?\n\n_Esa_. Mitäs se auttas -- se o kaikki loppu mee välisämme Tilta kanss\n(huokaa) kaikki loppu. --\n\n_Franssi_. Ann oll sitt vaa -- kai hä pia kualee ja sitt mää ole poikaa\nleske kanss -- viis kannuu. --\n\n_Esa_. Häh!\n\n_Franssi_. Mull o kyll konstit vaiväe kanss. --\n\n_Esa_. Koitas vaa vahrat hänt -- sanon mää. --\n\n_Franssi_. Tahroks tapell --?\n\n_Esa_. Nii -- koitas vaa vahrat hänt, sanon mää kert viäl -- ni mää\nnäytä sull pia, mihe mää su nokkas käännä. --\n\n_Franssi_. No -- no -- no -- ollaa ny pruurii ja yht pratsii. -- Mää\nole rikas ja sää olet köyhä -- mutt se o sama se -- sää otat Tilta ja\nmää ota rahat ja mää ole isäntä ja sää olet trenki ja sitt me juaraa\nyhress. -- Kuuleks -- luuleks ett äjjä antas mull ryypy, jos mää menisi\nsisäll.\n\n_Esa_. Ompa häll koko kekkuli. --\n\n_Franssi_. Perhana -- jos em mää olis jo nii paljo piäness. --\n\n_Tilta_ (tulee pirtistä.) Oleks sää taas juavuksiss -- sää meinaat kai\ntaas tapella hyppypaikass, ninko sää pruukaat -- kyll se o kanss stää,\nko se o, ett oll semmone korree poika, ko sää olet -- ja pittää olemaa\ntommone juappolallu.\n\n_Franssi_. Sanoks sää \"korree poika\"! Hei Tilta! Ko mää tule tähhää\nisännäks, ni sää tulet mull piikaks -- sill -- sill nääks mää meinaa\nnair jonku isokylä rikkaa talotyttäre, enk huali mistää köyhäst\ntorppari hamehännäst. -- --.\n\n_Tilta_. Ei ol väärttikää. --\n\n_Franssi_. Ninko em mää sitt sinnuu sais, kosk mää vaa tahro. --\n\n_Tilta_. Älä nual, ennenko tipahtaa! Men sää enstiks tonn navetovinttii\nnukkumaa ittes selväks ja tull sitt frijjaamaa minnuu, ni mää näytä\nsull, mihe harakat pessiis tekkee. -- Mää luule ett vanha Sakki su\npessee, ko hä su ny näkkee. --\n\n_Franssi_. Kuuleks Esa -- älä sää ruppee tua kanss kauppoihii, siit\ntullee piru paha ämmä. --\n\n_Tilta_. Niin tulleeki -- siit saat oll vissii --\n\n    (Menee tarhaveräjästä.)\n\n_Franssi_. Kuuleks Esa -- luuleks sää, ett mää saisi ryypy tuall sisäll\n-- jos mää korreesti ja kiltisti pyytäsi?\n\n_Esa_. Su soppii koittaa. --\n\n_Franssi_. Ja mää koita oll olevanas, ninko mää olisi selkee. -- --\n\n_Esa_. Sitt se o parast, ett sää vaa luuraat ove ravost ja kysyt, ett\npääset pakkoo aikanas.\n\n_Franssi_. Jos mää olsi tiätäny, ett häll nii paljo viinaa o koton --\nni olsi äskö ottanu piänemmä ryypy -- -- Mutt tämä poika ei pelkää --\nkonnei hä vaa haistas mu henkeeni -- --\n\n    (Menee rohkeasti vanhoille portaille päin.)\n\n_Sakki_ (tulee juhlapuvussa korkea hattu päässä.) Ah! Franssi! mitä sää\ntäällä hyppäät -- -- mutt oli se sentää hyvä se, ett sää tulikki, sill\nmää meinaa su lähettää. -- --\n\n_Franssi_ (peräytyy taaksepäin käsi suun edessä, jottei joutuisi\nliiaksi lähelle ukkoa -- kompastuu viimein ja kaatuu maassa olevaa\nharavaa vasten, jonka piikit ovat ylöspäin käännetyt.) Ai perhana!\n(pitelee pahasti irvistäen takapuoltaan.)\n\n_Sakki_ (nauraa.) Hah-hah-hah-haa -- pretkaileks sää taas ympärs\njuavuksiss. -- --\n\n_Franssi_. Ai-ai-ai mist mää se tiäsi, ett tua saamari kamssu tuass\noli. --\n\n_Sakki_. Kirottu juapporenttu.\n\n_Franssi_ (tekeytyy säälittäväksi ja on ontuvinaan.) Ai-ai -- ko se\ntekkee kippeet -- ai-ai -- antakaa mull ryyppy, eno -- antakaa ny yks\npiäni -- ai-ai -- mää luule, ett meni housuihii läpi -- tonn takapuall\n-- ai-ai.\n\n_Sakki_. Selkääs saat, muttes mittää muut. --\n\n_Franssi_ (mairittelevasti.) No, no, ko eno ny mennee naimaa, ni mennää\nny kattomaa stää viire kannu kekkulii. -- --\n\n_Sakki_. Häh -- mist se ny jo olet keriinny haistamaa -- -- hah-hah-haa\n-- -- mitäs sauosit, jos mää se ota framill jo tänäp ehtoosti?\n\n_Esa_ (ynseästi.) Jassoo!\n\n_Sakki_. Häh! -- mitä jassoot sää siäll hojet -- lait ittes koht mettää\nja tua siält pari kantamust mejjui (nuoria koivuja.)\n\n_Esa_- Mitä niill tehrää?\n\n_Sakki_. Häh! Kysyks sää mitä niill tehrää -- ko mää käske, ni sää\nmenet ja koht. --\n\n_Esa_. Mihe ne tullee, jos mää saa luva kyssyy. --\n\n_Sakki_. Se ei kuulu sull. -- --\n\n_Esa_. Ei sunkaa meill tiärämmä tänä vuonn kaht kerttaa mittomaaria\nol. -- --\n\n_Franssi_. Onk se ny sitt oikee tott, ett eno meinaa menn naimaa?\n\n_Sakki_. Hi-hi-hi kuuluuk se sull kanss? -- vai nii -- orotappas --\nmenn sää ny kyllää ja käsk tänn nuaret hyppäämää ja saamaa yhre\nkaffepunssi -- ja pelmanni kanss -- ja -- ja -- nii -- lautamiähe\nsu kanss tarttee käskee, mull o, nääks, häne kanssas jottai\njuttelemist. -- --\n\n_Franssi_ (mahtavasti.) Mutt mää pane vastaa tee naimistanne.\n\n_Sakki_. Sää -- hah-hah-haa. -- -- Eks jo olekkaa menny Esa?\n\n_Esa_. Mää tahro estiks tiätää, mihe niit mejjui tarvitaa. --\n\n_Sakki_. Sää panet ne tonn uure pirti ympärille sanom mää, ja ko mää\nole sanonu, ni sää menet -- ja koht. -- --\n\n_Esa_. No olkoo sitt uutt pirttii vaste, joka ny o valmis, mutt jos te\nvaa laitatte tääll jottai muit hullutuksii, niin lährem mää täält koht\ntiäheeni.\n\n_Sakki_. Pir vaaris vaa Esa, hah-hah-haa.\n\n    (Esa ottaa kirveen ja lähtee.)\n\n_Franssi_. Eno nauraa, mutt mää ole vihane -- ja pirä Esa kanss yht\npuolt. --\n\n_Sakki_. Senki penikat -- pääseks sää siit pia kyllää käskemää. --\n\n_Franssi_. No -- mene kyll, ko mää vaa estiks saa yhre ryypy.\n\n_Sakki_. Ei. --\n\n_Franssi_. Lainakkaa mull yks markka sitt. -- --\n\n_Sakki_. Tiäh huuti!\n\n_Franssi_. Viiskymment pennii eres -- kyll mää se takasi maksa. --\n\n_Sakki_. Olenko mää enne sull mittää pruukannu lainat -- mitä?\n\n_Franssi_. Ette koskaa. -- --\n\n_Sakki_. No -- su pitäs se sitt tiätämää, men ny vaa toimees. --\n\n_Franssi_. Mutt jos eno mennee naimaa, ni mää jää ilma -- ja sitt jouru\nhunninkoll, valla rentuks.\n\n_Sakki_. Siihee sää jo olet tottunu. --\n\n_Franssi_. Ja mää ko ole meinannu nair jonku rikkaa talotyttäre ja\nostaa tämä torpa taloks. --\n\n_Sakki_. Juanu suuhuus, meinasit kai sannoo -- roisto -- marsi matkaas\nkyllää koht. --\n\n_Franssi_. Jos mää estiks saa ryypy, ni mää mene sitt.\n\n_Sakki_. Eks kuul jo, mitä mää ole sanonu?\n\n_Franssi_. Saanko sitt, ko tule takasi?\n\n_Sakki_. Saat, jos et ole enempää juavuksiss tullessass, ko se, ko\nmenit. --\n\n_Franssi_. Mää sano siäll kyläss sitt, ett mää tuli käskemää tee ja\nTilta pualest. --\n\n_Sakki_. Nii mu ja Tilta pualest hi-hi-hi nii san vaa sillai. --\n\n_Franssi_. Mutt -- mutt -- kyll se o sentää vähä häppeet. --\n\n_Sakki_. Orot sää siks, ko mää kuale, ni voit nair leske hi-hi-hi.\n\n_Franssi_ (innostuneena.) Nii ja Esa me ajamme pois torpast -- ja mää\nruppee teill trenkiks, eno.\n\n_Sakki_. Kas nii, ny sää lähret, trenki retkall. --\n\n_Franssi_ (mennessään.) Mutt piäni ryyppy.\n\n_Sakki_. Ei yhtää, korjaa ny luus ja pia. --\n\n_Franssi_. Mutt tua korkee hatu tee pittää mull kumminki lainamaa, ett\nmää näytä mukkeemmalt.\n\n_Sakki_. No saat.\n\n_Franssi_ (panee hatun päähänsä.) Mutt se o sentää häppeet, ett täytyy\nselkeen menn käskemää viarait pittoihii -- mu täytyy kumminki pann tua\ntyhjä potu plakkariini, ni se näyttää pulskeemmalt -- (ottaa maasta\npullon ja pistää sen taskuunsa, jotta kurkku näkyy ja menee.)\n\n_Sakki_. Hah-hah-hah-hah -- (kävelee ja nauraa itsekseen.)\n\n_Tilta_ (tulee ja on pahalla päällä.)\n\n_Sakki_. Kuuleks Tilta -- mu flikkani -- tull ny tänn istumaa mu\nviäreeni. --\n\n_Tilta_. Äh!\n\n_Sakki_. Tull ny vaa -- mää juttele su kanssas muutama sana. --\n\n_Tilta_. Oletteko isäntä viinakekkulissa käyny -- vai kui?\n\n_Sakki_. Ei mutt mää meinaa se ottaa framill tänäp ehtoosti. --\n\n_Tilta_. Minkä tähre sitt? (ivallisesti) kas vaa, kui hianoss\nvaatteeski te olette tänäp ehtoosti. -- --\n\n_Sakki_. Nii -- mää läheti Franssi kyllää käskemää tänn nuart väkkee\nkaffepunssill ja vähä hyppäämää ehtoosti -- ja Esa panim mää tuamaa\nmejjui. --\n\n_Tilta_. Soo -- mitä vaste se ny sitt o olevanas?\n\n_Sakki_. Kuuleks Tilta -- mu flikkani. --\n\n_Tilta_. Sem mää sano teill isäntä, ett ko ihmine tullee vanhaks, ni hä\ntullee uure kerra lapseks. --\n\n_Sakki_. Vanhaks sanoit sää -- stää em mää yhtää häppee -- mää ole\ntehny taksvärkkini ninko miäs, ettei mu tartte joutun pitäjä niskoill,\nsill mull o tavaraa ni paljo, ko mää itte tartte ja viäl vähä lissää,\njos nii vaaritaa.\n\n_Tilta_. Se o kyll hyvä Fransill, ett häll piisaa muutamaks ajaks.\n\n_Sakki_ (kiivaasti.) Ftansill (hillitseikse) nii -- nii ihmise pittää\nasettammaa talos nii kavva, ko hä ellää -- seisoo sanas. -- Tull tänn\nflikkani ja älä näyt nii vihaselt, sill tänäp ehtoosti mää meinaa vähä\nhypätki su kanssas -- hi-hi-hi. -- Mull o nääks ollu paljo vaiväkkee\npalveluksess. -- --\n\n_Tilta_. Nii -- teit o ain valitettu pahaks.\n\n_Sakki_. Siin taitaa kyll oll perrää. -- Mutt ne ei oll ollu mull\npalveluksess, ko vuare -- mutt sä olet jo ollu kolmatt. --\n\n_Tilta_. Ninko mää tykkäsi, ett se oli oikee synti ja häppee, ett tääll\nkattoo kaikki nii pahasti ulloos, ko mää estiks tuli tänn -- ja nykko\nmää ole saanu tääll kaikki vähä reiraa, ni mää tykkää, ett se o\nvaikeet, ett jättää stää toiste huolimattomai vaiväe kässii. Mutt kyll\nmää mene tiäheeni, jos te vaa ruppeette jottai hullutuksii tääll toimee\npanemaa. --\n\n_Sakki_. Mää ole kyll nähny, ett sää olet stää mu sorttiini -- se tähre\nmää sust pirä -- ja ole jo pitki vuatt sinnuu ajatellu -- ja rakentanu\nnääks tua uure pirti. -- (Tilta pyrkii lähtemään.) Istu ny vaa alallas\n-- kyll me hyvi yhtee sovimme. -- Nääks mää tule jo vankaks ja tartte\njonku, ko minnuu söötää, enk mää sunkaa tahro, ett mu tavarani, ko mää\nvalla tyhjäst ole kraapinu kokkoo, sillai juaraa yllöös -- se tähre\nsovitaa me vaa yhtee -- ko nääks em mää tahro heittää tyätäni sikkai\nettee -- istu ny alallas laps. -- Nääks mull o 4,000 markkaa pankiss\nkaupungiss ja torppa ja kaikki o mu omain viäl neljäkymment vuatt ja\npiänist lapsist mää ain ole pitäny, vaikkei mull ol yhtää ollu -- nii\nett. --\n\n_Tilta_, (koettaa nykäistä kättänsä irti ja nauraa sydämmellisesti.) Ei\n-- lakakkaa siin ny hullui puhumast -- mu täytyy oikee nauraa teit --\nmutt em mää koskaa olis luullu, ett isännäll nii paljo rahhaa o\nkaupunkiss.\n\n_Esa_ (tulee koivuja tuoden, katselee heitä hetken ja heittää\nvihoissaan taakkansa maahan.) Jassoo se o ny sitt sillai! -- -- Häppee,\n-- häppee ny Tilta -- raha perrää sää ain kovasti olet ollu -- mutt se\no sentää surkeet, ett nähr sinnuu noi kurjan, ko mää ole sinust ain\nsentää paljo pitäny. -- Hävet sää saat minu ja koko kylä eress, ko sää\nunhotat nuaruutes ja kaikki ja menettelet ittes kanss, ninko järjetön\nluontokappale.\n\n_Tilta_ (nykäsee irti kätensä.) Suus kii!\n\n_Esa_. Nii -- kyll mää ny täst lähi jo vai ole, vaikk se viiltää ninko\npuukoll mu sisälläni -- mutt sem mää ny tiärä, ettei mittää surkeempaa\nmull ikän voi tapahtuu.\n\n_Sakki_. Hah-hah-haa pan ny vaa mejjut pystöö ja älä siin kiris, ninko\nrasvaamato rattaa-akseli.\n\n_Esa_. Pann itte mejjus pystöö vanha frijjari -- kosk teiss o viäl\nmiäst, ett juast flikkai hännäss, ni voitte kyll viäl itte saar\nhääkoristeetki pystöö. -- -- Mää en ennää ol su trenkiss. --\n\n_Sakki_. Hi-hi-hi men sitt vaa nii pitkäll ko pippuri kassoo, mutt\npalkkas mää pirätä. --\n\n_Esa_. Pirät vaa -- imimato -- luuletteko ett mää meinaa tänn jäär\nkahrekymmene marka tähre kattomaa tee surkeuttanne (menee kiivaasti\nluhtiin.)\n\n_Sakki_. Hi-hi-hi -- men tiähees sitt (menee nauraen vanhaan pirttiin.)\n\n_Tilta_. Ne o valla hassui molemmat -- mitä täst ny mahtaa oikee tuli\nperästäki (menee luhdin ovelle.) Esa, kuules.\n\n_Esa_ (luhdissa.) Men sää sinn, sisäll vaa -- henttus kanss. --\n\n_Tilta_. Mää mene mihe mää itte tahro ilmaa et minnuu tarttee käskee\nsinn, taikk tänn. -- Et sää men pois Esa. --\n\n_Esa_. Luuleks ett mää meinaisi sitt jäär tänn ämmäi rakastajaks -- älä\nstää koskaa luul -- pir sää nyt vaa, mitä olet saanu. --\n\n_Tilta_ (vihaisena.) Ei mutt ny näist hullutuksist pittää tulemaa loppu\n-- sen mää sano (menee vihaisena Sakin perästä pirttiin.)\n\n_Esa_ (kurkistaa ulos.) Nii siin hä puikatti sisäll häne peräsäs -- ei\nvoinu kavvaa ol hentustas erinäs. (Antaa kirstunsa maantielle ja istuu\nsiihen miettimään.) Mutt ett se sentää piti noi käymää -- se oli\nhäppeet se -- (Hetki äänettömyyttä. Harmonikan ääni kuuluu.) Vai ni! --\nsiäll tullee häätroikka -- joss mä istusi täss tryki aikaa kattomas\ntota kurjuutt. --\n\n_Franssi_ (tulee kansan kanssa hyvin innoissaan.) Hei juu! pojat ja\nflikat -- ny stää juaraa. -- (Esalle) Mitä sää siäll istut ja\nvihottelet?\n\n_1:nen tyttö_. Mikä sinnuu vaivaa Esa?\n\n_2:nen tyttö_. Oleks sää Tiltan mistannu ny.\n\n_3:mas tyttö_. Ompa niit toisii. -- --\n\n_2:nen renki_. Kyll niit o flikkoi liikenemmääki, ko hä vaa tahtoo\nottaa. -- Mutt mihe sää ny meinaat arkkus kanss?\n\n_Esa_. Ole pois ajettu. --\n\n_Franssi_. Ot sää ryyppy, ninko mää, ni kaikki surut mennee tiähees,\nälä viltti ol vihane.\n\n_1:nen renki_. Ei mutt onks se ny oikee tott, ett he meinaa menn yhtee?\n\n_1:nen tyttö_. Mahtaa se flikka oll oikee hassu. --\n\n_2:nen tyttö_. Mää tykkää, ett ne molemmat o yht hullui. --\n\n_3:mas renki_ (nauraa.) Ei mutt kattokaas mejjuiki -- mennääs pojat\npanemaa ne pystöö. --\n\n_1:nen renki_. Nuarell parill (asettavat nauraen ja pilkaten koivut\nportaiden ympärille.)\n\n_Tilta_ (tulee pirtistä, tiuskaisten.) Mitä tääll teette, koko piha\ntäynn. --\n\n_2:nen renki_ (ivallisesti.) Tulimme onnee toivottammaa nuarell\nmorseimell. --\n\n_1:nen tyttö_. Älä ny ol nii maffee, Tilta, vaikk saat ittelles rikkaa\näjjää. --\n\n_2:nen tyttö_ (pilkaten.) Sitt pittää kai mee toivottammaa lykkyy tyä\n-- arvelen mää. --\n\n_3:mas tyttö_. Lykkyy tyä ny sitt, Tilta.\n\n_1:nen tyttö_. Ett sää ny mahr vaa oll hassu, Tilta. --\n\n_Tilta_ (kiukkuisena.) Kaikki te olette tänäp ehtoosti viiripäisii ja\noikee riivatuit -- korjakkaa luunne täält koht! --\n\n_1:nen renki_. Ei mar -- me olemme tänn oikee käsketty ja pelmanni ja\nkaikki. --\n\n_Franssi_. Hei pojat! hurrataas morsei. --\n\n_2:nen renki_. Jaa, Tilta hurrataa.\n\n    (He ottavat häntä kiinni ja heittävät ilmaan.)\n\n_Tilta_ (itkee ja tekee vastusta.) Antakaa mu oll -- se o vale --\nettekö te kuul! -- Ja lautamiäski, vanha äjjä, kehtaa oll yhress\ntroikass tekemäss ilkeyttäs köyhäll piikaparraall.\n\n_Sakki_ (tulee pirtistä.) Hi-hi-hih!\n\n_Tilta_ (Sakille.) Mää kraapi silmät teilt pois päästänne. -- -- --\n\n_Sakki_. Hi-hi-hi -- oleks vihane!\n\n_Lautamiesi_. No Sakki, -- mitä kaikkin pitkin päivin sää ny meinaat\nvanhall ijälläs? -- --\n\n_Sakki_. Hi-hi. Nii -- nii mutt tull sisäll Antti ottamaa estiks ryypy\n-- mää tahro jutell su kanssas pari sanaa (tarttuu lautamiehen\nkäsivarteen ja vie hänet sisälle.)\n\n_Tilta_ (huomaten Esan.) On seki sentää miäs, tuaki -- ko tullee\nfrijjaamaa flikkaa, eik sitt ol järkee, ett oll häne puolestas --\n\n    (Menee veräjälle ja hänen liikkeistään nähdään, että hän\n    toreilee Esalle, joka vaan istuu pudistellen päätänsä.)\n\n_1:nen renki_. Nyt sult meni torppa, Franssi. --\n\n_Franssi_. Jos niill vaa o jottai piru kurei tuall sisäll, ni tahro mää\noll fölis -- -- (pyrkii menemään sisään.)\n\n_2:nen renki_. Älkää antako menn. --\n\n_Franssi_. Päästäkää!\n\n_Toiset_. Antakaa hänen menn. --\n\n_Sakki_ (tulee ulos lautamiehen kanssa. Sakki kantaa viinakekkulia.)\nKas nii Tilta, pann ny kaffeepannu valkeell, sill ny me otamme ryypy ja\nsitt piäne plörö -- yli koko laaki -- ja sitt ruvetaa hyppäämää -- sill\ntänäp ehtoosti piretää oikee lystii -- hi-hi-hi. --\n\n_Lautamiesi_ (kantaa pöytää ja hänellä on taskut täynnä pikaria ja\nkahvikuppeja.) Hi-hi-hi-hi.\n\n_Sakki_. Tull tänn sää Kalle, ko ossaat kirjottaa -- tiärämmä -- (ottaa\npovestaan erään paperin, jonka laskee pöydälle,) Tuass o sull pläkkii\nja pännä ja pan siähee nimes. --\n\n_Kalle_. Mitä vastee se sitt tarvitaa?\n\n_Sakki_. Ei se kuulu snll -- su soppii ny vaa kyll vettää siähee nimes,\nko lautamiäs o kirjottanu estiks.\n\n_Kalle_. No sama se, olkoo menneeks -- tohkooko se nimi panna?\n\n_Sakki_. Ni siähee juur. --\n\n_Kalle_ (istuu ja asettautuu suuresti puuhaten kirjoittamaan.)\n\n_Tilta_. Älä vaa kirjot ittees pussii, miäs, sill mää meinna sannoo\npaikall -- ei. -- --\n\n_Franssi_. Ja mää pane vastaa. --\n\n_Kalle_ (kirjoittaa.) Kalle -- Jussi -- Vihtori -- Erki -- poika\nVähä-Pohjola -- Trenki. -- Nii, siin se ny o.\n\n_Sakki_. Jahah -- Lues ny sitt se Antti!\n\n_Lautamies_. Ko mu sisareni poika Franssi Pekka Ruusune, joka o mu\nainoo periliseni, o ruvennu nii kovasti hultteimeks, ett hä vaa jua ja\nrentustellee, nii ett se o oikee synti ja häppee -- ja ko mää ny ole\ntullu vanhaks ja täytyy toimittamaa mu taloni, -- ninko sanas seisoo,\nni jätäm mää Pyhämiähist torpa pois Tilta Karoliina Aaprahami tyttärell\ntäyrellist syytninkii vastaa, joho kuuluu ruaka ja ylöspito\nkualemapäivää saakk ja kunnialline hautaus -- Uuss pirtti asuttavaks,\n-- kaks parrii ruajui -- yks pannu kaffeet ehtoo puall, ett saa\nsevottaa joukkoo -- hevone, lammasnahkaset fällyt, reki ja ryijy\ntakapuall, kirkkoo joulun ja viis parrii sukkii parsimise kanss.\nJaakopäivän se (20) kakskymmenes päivänä heinäkuut (1891)\nkahreksansattaa yhreksäkymment ja yks.\n\n                      Jaakko Iisakki Jaakonpoika Etelämäki.\n\n                                     Todistavat:\n\n                      Antti Juho Länsimäki. Kalle Jussi Vihtori Erki\n                            Lautamiäs.        poika Vähä-Pohjola.\n                                                     Trenki.\n\n    (Hetki äänettömyyttä.)\n\n_Tilta_. Mitä mää sill ny sitt tee, ei antakaa tänn se paperi --\nlautamiäs. --\n\n_Sakki_ (ottaa lautamieheltä paperin.) Hihi -- ei orotappas siä -- hee\nkuuluu viäl yks asia, nääks, sill su pittää ottamaa ittelles semmottee\nmiähe, ett sää se tairat tyyrät -- ja semmottee, ett mää hyväksyy. --\n\n_Tilta_. Vai nii. -- --\n\n_Franssi_ (tulee esiin ja koettaa tehdä kumarruksen.) Se ole vissii\nmää, se, kosk siin paperiss seisoo minustkin kirjotettuu. --\n\n_Tilta_ (tarttuu hänen käsivarteensa ja survasee hänet syrjään.) Men\ntiähees siit (menee Esan luo.) Kyll mää se tiärä, ett sää siin seisosit\nja vahtaisit koko päivä ja päästäsit onne pois pivostas -- (tarttuu\nhänen käsivarteensa ja raastaa hänet veräjästä pihaan, sekä survasee\nhäntä niskasta Sakkiin päin.) Tuass se o -- --\n\n_Sakki_. Hi-hi-hi -- --\n\n_Lautamiesi_. Hi-hi-hi ja ny me otamme ryypy, senki vanha kettu.\n\n_Sakki_. Kaar klassei Tilta ja tarjoo sää Esa -- nii, ett kaikki\nsaa. --\n\n    (Kaikki tunkeuvat pöydän ympäri, paitse Franssi.)\n\n_Franssi_ (hetken mietittyään.) Niinno -- sama se -- annaks mull ryypy\nTilta -- (katsoo pikaria.) Kyll se o hyvvää -- mutt kyll se o mull\ntyyristkii. -- Maljas ny Esa -- ja lykkyy tyä -- (ryyppää hiukan.) Mutt\npaha ämmä sait, sem mää sano -- (juo pohjaan.) Hei juu pojat ja flikat\n-- ny piretää lystii -- (pyyhkii kätensä päällyställä silmiään.) Ei --\nlystii pittää ny pirettämmää, -- ei ny aut itku, eik suuttumus -- sill\nse viä päi mäntyy -- ja pittää Tilta ja Esa tulemaa tänn ja sirottamaa\nyhtee -- ottakaas kii pojat!\n\n(Hän vie Tiltan ja Esan keskelle pihaa, sitoo heidät käsistä yhteen\nkaulahuivilla ja asettaa reippaasti tanssiasentoon poikia ja tyttöjä\nparittain näiden ympärille; laulavat.)\n\nSäveleeksi soveltuu: \"Vielä noita honkia humisee Suomen salomailla\" ja\n\"Minun kultani kaunis on, sen suu kun auran kukka\" tai joku muu\nkansanlaulu.\n\n        Laulu.\n\n    Nuorra ollen riemuitaan\n    Päivä ijän muuttaa\n    Vanhenneina muistellaan\n    Entist ihanuutta.\n\n    Ken ei laula nuorena\n    Eikä tanssi, soita\n    Sill ei ole vanhana\n    Sulomuisteloita.\n\n    Nyt kun aik on verraton\n    Pidot parahillaan\n    Laulu siis ja tanssi on\n    Ilo tämän illan.\n\n    Tiltalle ja Esalle\n    Nyt onnee toivotamme\n    Kohta heidän häissänsä\n    Me tanssiella saamme.\n\n\n\n\n\n\nTUPAANTULIAISTANSSIT\n\n1-näytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nGUSTAF VON NUMERS\n\n\nVapaasti ja mukaellen suomentanut\n\nEero Alpi\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Oy,\n1923.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nVANHA-IISAKKI, varakas torppari, vanhapoika.\nRIETI, hänen sisarenpoikansa.\nESA, renki.\nTILTU, palvelustyttö.\nLAUTAMIES.\nPELIMANNI.\nAHOLAN ANTTI,    |\nKIVISTÖN KUSTU,  |  kylän nuorta väkeä.\nKIMOLAN KAISA,   |\nLEHTELÄN KATRI,  |\nMuita kylän tyttöjä ja poikia.\n\n\n\n\nNÄYTTÄMÖ.\n\nTorpan pihamaa. Oikealla vanha, vähän ränsistynyt pirttirakennus.\nVasemmalla aivan uusi, vasta valmistunut, hieman pienempi tupanen.\nSamalla puolella vähäinen aittarakennus sekä hieman ylempänä tarha\nveräjineen. Myöskin perällä on veräjä, jonka taitse kulkee maantie.\nTarhan veräjän vieressä on hakokasa ja tukki, johon on lyöty kiinni\nkirves. Oikean puoleisella alalla, perällä, penkki.\n\nOikea ja vasen yleisöstä katsoen.\n\nOn kesäinen iltapäivä.\n\nESA (laittelee kuntoon uuden tuvan ovilukkoa ja laulaa).\n\n    Ja se oli yksi lauantai-ilta,\n    kun tulla lupasit,\n    ja se oli yksi lauantai-ilta,\n    kun tulla lupasit,\n    sua odotin niin kauan,\n    sun rei, sun rei, sun rali lali lei,\n    että kello oli kymmenen.\n\n  [Emil Kaupin tunnettu sävellys vanhan kansanlaulun mukaan.\n  Mukailijan huom.]\n\nTILTU (tulee ulos vanhasta pirtistä, kantaen maitokiulua. Menee\nnäyttämön yli karjapihaan päin, pysähtyy ja katselee tarhaan. Hän\nnäyttää olevan pahalla tuulella). Saisi pitää maitonsa utareissaan\n-- mokomakin potkuri -- kun ei koskaan anna suosiolla lypsää! -- Toisen\nkerran jo tänään -- senkin kehno -- kaapaisi kumoon kiuluni --\nmaitoineen päivineen. -- Vanha-Iisakki voisi antaa teurastaa pois koko\nruojan! --\n\nESA (katselee salavihkaa Tiltua ja laulaa kovemmin).\n\n    Ja kun ilta jo oli niin myöhä,\n    kun tulla lupasit,\n    ja kun ilta jo oli niin myöhä,\n    kun tulla lupasit,\n    niin muistui mieleheni,\n    sun rei, sun rei, sun rali lali lei,\n    että toista sinä rakastat.\n\nTILTU (kimmastuu Esalle). Äläkä sinäkään siinä ulvo -- niin ettei tässä\nihminen kuule edes omaa ääntään!\n\nESA (laulaa äskeistäkin kovemmin, tehdäkseen kiusaa).\n\n    Ja kai sinä tyttö-kulta muistat,\n    me kerran lemmittiin,\n    ja kai sinä tyttö kulta muistat,\n    me kerran lemmittiin,\n    vaan toisen, rikkahamman,\n    sun rei, sun rei, sun rali lali lei,\n    olet ottanut, hyljäten mun.\n\nTILTU. Kuulitkos, senkin uuspeili! Älä kilju! -- Tulisit mieluummin\npitelemään potkuri-Punikkia sarvista sillä aikaa, kun minä lypsän. En\nminä sitä yksinäni hallitse. Ja olisi sinustakin joskus jotain\nhyötyäkin!\n\nESA (kääntyy). Jaa että mitä?\n\nTILTU (matkii). Että mitä -- että mitä! Etkös enää ymmärrä selvää\npuhetta?\n\nESA. Jaa että mitä puhetta?\n\nTILTU. Syö sinä \"jaa-ettäs\"! Ei sinun kanssasi puhua parane! -- Et\ntaida saada ikänäsi kuntoon sitä tuvan lukkoakaan! Parasta lienee\najoissa hakea parempi seppä siihen työhön.\n\nESA. Jaa että -- liikuttaako tää sitten sinua? -- (Naurahtaa). -- No\nhe -- taitaa kuin taitaakin liikuttaa!\n\nTILTU. Älä luule itseäsi viisaammaksi kuin olet!\n\nESA. Silmät ne on päässä itse kullakin -- ja niillä näkee -- oikein\nselvästi näkeekin toisinaan -- hm -- vähän yhtä ja toista -- vaikka ei\nniin peräti viisas olisikaan!\n\nTILTU. Älä vätystä -- vaivainen!\n\nESA. Niin -- vaivainen renkiretkuhan tässä vain ollaan -- tosi se on --\non kyllä. -- Mutta entä joko sinä luulet olevasi tämän torpan emäntä --\netkä piikapahainen, kuten tähän saakka? -- No, ole mikä olet -- vaikka\nemäntäkin -- mutta sinun renkiäsi ei tästä pojasta tule -- tiedä se!\n\nTILTU (heltyy). Joko sinä nyt taas -- tuota samaa? -- Minä lähden\ntäältä varmasti pois jo huomispäivänä, ellet sinä lakkaa tuosta\nainaisesta kiusanteostasi! -- (Sopuisasti). -- Saatko sinä sen uuden\ntuvan kuntoon illaksi?\n\nESA (ei vastaa).\n\nTILTU. Etkö kuullut, mitä kysyin?\n\nESA (ärtyisesti). En.\n\nTILTU. Tuleeko tuvasta valmista illaksi?\n\nESA. Mistä minä sen tiedän?\n\nTILTU. Lukkoahan se enää on vailla --?\n\nESA. No -- itsehän tuon parhaiten tietänet!\n\nTILTU. Pölkkypää!\n\nESA. Rahaheila!\n\nTILTU (suuttuen). Mitä se sinua liikuttaa? -- (Sovinnollisesti).\nTiedätkö, missä tänä iltana tanssitaan?\n\nESA. Leppänummella -- tiemmä.\n\nTILTU. Tuleeko sinne oikein pelimannikin?\n\nESA. Ansua ovat pyydelleet --.\n\nTILTU. Tuletko sinä sinne?\n\nESA. Palttua minä annan -- kaikille tansseille!\n\nTILTU. Mutta minäpäs menen --!\n\nESA. Parasta onkin -- niin kauan kuin vielä pääset.\n\nTILTU (kimmastuu). Pääsen!!\n\nESA. Niin -- tarkoitan että -- kohta saat istua kököttää tuolla --\n(viittaa kädellään vanhaan pirttiin päin). -- vanhassa pirtissä\nperäpenkillä -- äijä-hyväkkääsi kanssa!\n\nTILTU. Jollet heti paikalla lakkaa tuosta, niin -- en ikänä katsokaan\nsinuun päin!\n\nESA. Mitäs tuosta nyt enää katsoisikaan -- aika päiviähän sinä jo minut\nolet silmistäsi heittänyt! -- (Sylkäisee). -- Ja hyi pentele! Mokoman\nrutivanhan äijä-kääkän tähden!\n\nTILTU (pyyhkii silmiään esiliinallaan). Kyllä minä sen hyvin tiedän,\nmitä sinä olet laulanut minusta koko pitäjälle! -- Mutta se on valhe --\nvalhe se on! Ei sinullakaan sitten ole päässäsi järjen rahtuakaan!\n\nESA (vähän pakoitetusti). Niin -- äijällä on rahoja, on oikein\nkasakaupalla -- ja minä olen vain renki, jolla ei ole yhtään mitään. --\nKaikkihan sen tietävät, mitä sinä havittelet!\n\nTILTU (nauraa). No, kerrankin osasit oikeaan! -- Mitä minä sinusta\nvälittäisin -- tuollaisesta, jolla ei ole muuta kuin omat köykäiset\nkinttunsa!\n\nESA. Minä vain tarkoitan että -- se on nyt äkkiä kääntynyt niinpäin!\n\nTILTU (teeskennellen). Niin -- no, pidä sitten hyvänäsi! -- Mutta olet\nsinä sentään aika mökömatti, jolla on ymmärrys kuin talli-pässillä!\n\nESA (huokaa). Puskeepa se sekin! -- (Lopettaa työnsä ja lukitsee oven).\nNo niin -- nyt se on valmis -- ainakin minun meininkini mukaan.\n\nTILTU (nousee tuvan seinustalla olevalle kivelle, pitää toisella\nkädellään kiinni Esan olkapäästä ja tirkistää akkunasta tuvan sisään).\nAijai, kuinka kaunis kamari --!\n\nESA (kiusoittavasti). Kai sinä tiedät, mitä varten se on laitettu?\n\nTILTU. Mistä minä sen tietäisin paremmin kuin sinäkään!\n\nESA (osoittaa vanhaan pirttiin päin). No, tottakai äijä on sen sanonut\n-- ainakin sinulle!\n\nTILTU. Ja mitä varten paremmin minulle kuin sinulle?\n\nESA. Eiköhän sentään!\n\nTILTU (kiusaantuneena). Niin niin niin -- eiköhän sentään!\n\nESA. Minä vain ajattelin --\n\nTILTU. Ole nyt jo ihmisiksi!\n\nESA (tirkistää hänkin sisään -- tupaan). Jaa'a, mukavaa se olisi, kun\nsaisi itselleen tuollaisen.\n\nTILTU. Mitäs sinä sillä tekisit?\n\nESA (pusertaa äkkiä Tiltua vyötäisistä). Istuisin siellä sängyn\nlaidalla ja lullaisin lasta!\n\nTILTU (rimpuilee). Mitä siinä nyt -- so so -- älä -- annatkos minun\nolla! -- Mutta mitä maailmassa Vanha-Iisakki tällä uudella tuvalla\noikeastaan tekee?\n\nESA. Kyllä minä tuon tiedänkin, jos sikseen tulee. Hän laittaa sinne\nsamanlaisen maitomeijerin kuin lukkarillakin on.\n\nTILTU. Älä nyt! Oikein tottako? Jos Vanha-Iisakki -- isäntä -- alkaa\nkonstailla semmoisilla uudenaikaisilla hökötyksillä, niin minä lähden\npois palveluksesta! -- Ei, mutta tiedätkös, mitä minä luulen?\n\nESA (epäillen). Niin -- arvasinhan, että kyllä hän sen on sinulle\nsanonut, vaikka sinä vain siinä suotta koreilet --!\n\nTILTU. Pistä nyt jo se kielesi salpaan -- taikka minä annan sinua\nkorville! -- (Veitikkamaisesti). -- Kuule, minä arvelen, että hän ottaa\nsiihen kesäksi asumaan jonkun kaupunginherran.\n\nESA (kiivaasti). Ei -- jukoliste!\n\nTILTU. Juu juu -- ja sekös vasta olisi lystiä!\n\nESA. Ei -- helkkari soikoon!\n\nTILTU (kiusoittelee). Kyllä minä luulen, että niin hän aikoo.\n\nESA. Tulkoonpa vaan tänne yksikin kaupunginherra, niin minä näytän\nhänelle, mistä aineesta minun nyrkkini on tehty!\n\nTILTU (naureskelee). Ja sitten minä saisin häntä palvella!\n\nESA (synkkänä). Kyllä minä tunnen niiden kaupunkilaisten konstit!\n\nTILTU. Tyttöjä ne ainakin osaavat lystittää!\n\nESA. Niin, heilan tarpeessa sinä oletkin!\n\nTILTU (keimaillen). Oho, minulla on monta! Ja senkös tytön kelpaa,\njolla on kosijoita kymmenen joka sormelle -- kuten minulla -- saa ottaa\nkenet haluttaa!\n\nESA (huoahtaa). Niin, nähtyhän se jo on -- että -- että -- sinä otat\nsen ikälopun ruojan hänen rahojensa takia.\n\nTILTU. No, sittenhän voit äijän kuoleman jälkeen tulla kosimaan rikasta\nleskeä. -- (Nauraa). -- Kuule, Esa, eikös passaakin niin?\n\nESA. Tuollainen vanha tervaskanto ei kuole koskaan, lempo soi! -- --\nMutta oikein vakavasti, Tiltu, -- lopeta nyt jo tuo leikkisi! -- Piru\nvieköön -- se ihan repii minun sisuksiani!\n\nTILTU (häijysti). Ha, ha, ha! Älä ole niin varma itsestäsi! Raha on\naina rahaa, ja täytyy pitää varansa, niin kauan kuin on nuori.\n\nESA. Voinen sitä kai minäkin saada kiinni onnen hännästä!\n\nTILTU (halveksien). Sinä! Ja mistä? Sinä olet köyhä köntys ja\nsellaisena pysyt -- et sinä pysty elättämään vaimoa. Ja minä vaadinkin\nitselleni hyvät olot.\n\nESA. Niin, niitä sinä juuri havitteletkin, etkä mitään muuta.\nJa menet tuollaiselle puolimädänneelle -- vanhalle -- pirulliselle\näijä-rääpäleelle. -- (Sylkäisee vanhaan pirttiin päin). -- Hyi hitto!\nJuokset kuin noiduttu rahan perässä!\n\nTILTU (läimähyttää häntä korvalle). Ja nyt suu tukkoon, savileuka,\nsanon minä!\n\nESA (tuskissaan). Tiltu, sano nyt kerran minulle suoraan, kuinka teidän\nkahden asiat oikeastaan ovat! Sillä minä en enää kestä tätä kauemmin.\n\nTILTU (kohottaa kättään). Tahdotko vielä toisellekin korvalle?\n\n    (Joukko nuorta väkeä tulee maantietä pitkin viikatteineen,\n    haravoineen ja eväskontteineen. Pysähtyvät veräjällä).\n\nAHOLAN ANTTI. Hei, katsokaa! Nuo aloittavat lauantai-illan ilot\ntappelulla!\n\n    (Naurua)\n\nKIMOLAN KAISA. Antakaa papin ensin liittää itsenne yhteen, niin\nymmärtää tuollaista touhua sitten paremmin näin sivultapäinkin\nkatsellen!\n\nKIVISTÖN KUSTU. Älkää luulkokaan, että Tiltu ottaisi tavallista\nrenki-lorvia -- hän kelpaa itse torpan isännällekin -- upporikkaalle\nVanhalle-Iisakille!\n\nTILTU. Juuri sitä varten minä tässä Esaa kuritan, kun hän on mennyt\nkylälle valehtelemaan minusta sellaisia juoruja -- joita tekin,\nhyväkkäät, siinä nyt olette tietävinänne. -- Kyllä sinä, Esa, senkin\naisakello, olet todellakin saanut kauniita juttuja aikaan!\n\nKIVISTÖN KUSTU. Eikö se sitten muka olisikaan totta?\n\nTILTU. Saisin minä sinutkin, jos vain ilkenisin yrittää.\n\nKIVISTÖN KUSTU. He, tiedänhän minä, että kaikki tytöt minun perässäni\njuoksevat.\n\nTYTÖT. Älä mahtaile -- -- --!\n\nKIMOLAN KAISA. Vai tuommoisen perässä! Jopa nyt jotakin!\n\nKIVISTÖN KUSTU. Minulla on jo tarpeeksi letukoita ennestään, niin etten\nniitä enää tarvitse lisää tänä iltana. Kaikkein vähimmän sellaista,\njoka tuppaa tappelemaan.\n\n    (Naurua).\n\nMutta kuulehan Esa! Pidä varasi, ettei sinua lopuksi lähetetä täältä\nkuljettamaan hääkutsuja kylälle!\n\nAHOLAN ANTTI. Mutta katso, ettei vaan ukko ennen lähtöäsi pistä\neväitäsi parempiin suihin, ennenkuin ehdit kotiin äidin luo!\n\nTILTU. Olkaa nyt jo vaiti jok'ikinen! -- Joko saitte ison-niityn\nkorjatuksi?\n\nAHOLAN ANTTI. Vielä sitä kestää viikon verran, mutta me lähdimme vähän\nkäymään kylällä, pistääksemme pikkuisen tanssiksi ja nähdäksemme\nvilaukselta pastorin parran. -- Esa on ehtinyt saada akkunat kiinni\nsitten torstain -- näemmä.\n\nESA. Sain kuin sainkin. Kyllä se nyt on valmis koko tupa.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Mutta ettekö todellakaan tiedä, mitä lempoa varten äijä\ntuon tuvan oikeastaan rakennutti?\n\nESA. Emme me tiedä -- enempää kuin tekään.\n\nKIMOLAN KAISA. Eikö hän ole teille edes mitään vihjaissutkaan?\n\nESA. Ei sanallakaan. Arvelee kai, ettei se meihin kuulu.\n\nKIMOLAN KAISA. Vanha-Iisakki lienee varmaan vähän höpsähtänyt viime\naikoina! Mitä maailman päivänä haudan partaalla oleva äijä-nuhju tekee\nihka uudella tuvalla -- kun on vielä vanhakin kunnollinen olemassa?\n\n    (Naurua).\n\nAHOLAN ANTTI. Naida hän vielä aikoo -- uskokaa pois!\n\n    (Naurua).\n\nTILTU. Mene sinä naimisinesi --! Minä luulen, että hän vuokraa sen\nkesänajaksi jollekin kaupunginherralle.\n\nESA (kiivaasti). Ei -- maitomeijeri siihen tulee -- niin minä olen\nkuullut.\n\nTILTU (jälleen kiusoitellen). Ei maar -- varmasti sinne muuttaa kesäksi\njoku hieno kaupunginherra!\n\nKIVISTÖN KUSTI. Kuulutte olevan yhtä viisaita molemmat! -- Mutta\nminäpäs sen tiedänkin parhaiten! Ukko rupeaa siinä myymään viinaa ja\nsahtikaljaa, joten meidänkin sopii tästä lähtien poiketa sinne saamaan\nvirkistystä työstä palatessamme.\n\nAHOLAN ANTTI. Silloin Esakin saa hoippeloida pikku hiprakassa\njok'ikinen päivä.\n\nKIMOLAN KAISA. Sitten varmaan tekee äijä Tiltusta tiskimamsellin, joka\nmittaa ja myy.\n\n    (Naurua).\n\nTILTU. Ei taitaisi olla hullumpi sekään virka! -- Tanssitaanko tänä\niltana?\n\nAHOLAN ANTTI. Menehän sinä, Tiltu, joka olet niin hyvää pataa\nVanhan-Iisakin kanssa, kysäisemään häneltä, emmekö saisi tanssia täällä\ntänä iltana!\n\n    (Naurua).\n\nKIVISTÖN KUSTU. Niin todellakin -- tuolla uudessa tuvassa!\n\nTILTU. Entä mitä tässä vielä! Sitä saatte varrota!\n\nAHOLAN ANTTI. Me menisimme rytkypolkkaa aina hääpäivään saakka!\n\nKIMOLAN KAISA. Kun Esa lähtee vieraita kutsumaan!\n\nTILTU. Lähteköön vaan Esa kutsureissulle, sitten kun asia on valmis --\nkaikkien valheittensa perästä. -- Emmekö saisi tanssia teillä, Kaisa?\n\nKIMOLAN KAISA. Tuskin\n\nAHOLAN ANTTI. Uskaltaisikohan tulla veräjästä pihamaan puolelle?\n\n    (Aukaisee veräjän, menee uuden tuvan seinustalle ja kurkistaa\n    akkunasta sisään. Koko joukko seuraa hänen perässään, tungeksii\n    hänen takanaan ja koettaa kurkistella sisään).\n\nKIMOLAN KAISA. Mutta mitä ihmettä varten se Vanha-Iisakki oikeastaan on\ntämän uuden tuvan laittanut?\n\nLEHTELÄN KATRI (Tiltulle). Kyllä minä vaan sinuna, Tiltu, olisin\nottanut ukolta selvän, mitä hän tällä uudella tuvalla aikoo tehdä. Olet\nsinä aika huono utelemaan!\n\nTILTU. Odottakaa, kun isäntä tulee ulos, niin saatte kiireesti jalat\nallenne!\n\nLEHTELÄN KATRI. No, saanee kait tätä nyt sentään katsella! Eihän se\nsiitä hajoa -- tiemmä!\n\nAHOLAN ANTTI. Asuttavaksi se on aiottu, koska siellä näkyy uunikin\nolevan.\n\nKIMOLAN KAISA. Asuttavaksi varmaan --.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Tules, Katri, niin mennään sisään ja pistetään siellä\npolkaksi!\n\nLEHTELÄN KATRI. En minä uskalla.\n\nKIVISTÖN KUSTU (vetää äkkiä oven auki, sieppaa Katrin mukaansa ja vie\nhänet sisään tupaan. Alkavat tanssia. Toiset seuraavat perästä. Tuvasta\nalkaa kuulua laulua ja ilakoivaa melua).\n\nESA. Jos nyt Vanha-Iisakki sattuu tulemaan ulos -- niin piru teidät\nperii koko konkkaronkan!\n\nVANHA-IISAKKI (tuleekin samassa ulos vanhasta pirtistä, seisahtuu\nkynnykselle, jääden kuuntelemaan laulua ja tanssin jyminää.\nIskee lopuksi tanakan keppinsä vihoissaan portaaseen). Mi-mitä\npen-pentelettä! (Menee kiireesti pihan yli uuden tuvan luo). Senkin\nriivatun kurakintut! Mitä kirottua te nyt teette? Jaa'a! Kyllä minä --!\nUlos joka sorkka ja siinä välähtävässä silmänräpäyksessä! Kuulitteko,\nkoiranleuat! (Pitää keppiään uhkaavasti koholla. Esalle ja Tatulle).\nKuka teille on antanut luvan laahata tänne koko kylän kyörtit ja\nletukat? Hä?\n\nESA. Ei se ole meidän syymme --!\n\nTILTU. No, ei suinkaan tupa nyt siitä pahenekaan -- että siitä\ntarvitsee niin huutaa! -- (Tarttuu maitokiuluunsa). -- Huutamatta\nminäkin potkuri-Punikin lypsän, vaikka joka kerta saan senkin seitsemän\ntälliä reiteeni. Antaisitte tappaa koko lehmän. Ei se suuria lypsäkään.\nSe on se ainainen maho! (Menee suutuksissaan kiuluineen tarhaan).\n\nIISAKKI (katsoo hänen jälkeensä). Potkuri-Punikki -- seitsemän tälliä\n-- maho! Mitä se tähän asiaan kuuluu? Hulluksiko tuokin elävä on\ntullut? -- (Kyläläisille). -- Ulos sieltä, minä sanoin! -- (Nuoret\ntulevat toisiaan töykkien ulos). -- Antakaa olla toiste menemättä\nsotkemaan minun uuden tupani puhdasta permantoa! Ja on minulla teille\nvähän muutakin sanomista. Ettekö te tiedä, mistä isonniityn raja\nkulkee? Olette ottaneet kolme kuormallista minun puoleltani. Niin niin\n-- älkää yhtään virnistelkö, totta se on!\n\nAHOLAN ANTTI. Etteköhän nyt sentään liene erehtynyt. Kyllä me rajan\ntiedämme.\n\nKIMOLAN KAISA. Ajattelimme isännältä kysyä, saisimmeko tänä iltana\ntanssia -- tuolla uudessa tuvassa!\n\nIISAKKI. Soo -- vai ajattelitte kysyä! Luuletteko, että se on tehty\nkylätansseja varten?\n\nKIMOLAN KAISA. Vähän sinnepäin olemme arvailleet.\n\nLEHTELÄN KATRI (keimaillen). Kuulkaahan, isäntä -- voisittehan tekin\ntulla mukaan tanssimaan -- eihän teillä ole eukkoakaan kiinnipitämässä.\n\n    (Naurua).\n\nKIMOLAN KAISA. Niin todellakin -- kuka tietää, vaikka vielä löytäisitte\noman kullankin -- emännäksi tänne rikkaaseen torppaanne!\n\n    (Naurua).\n\nIISAKKI. Hä? Teidänkö kanssanne koipelehtimään? Ei, minun raajani ovat\njo siitä työstä aikanaan saaneet tarpeekseen! -- Ja naisten koukkuihin\ntarttuakseni olen vallan liian viisas!\n\nAHOLAN ANTTI. Mutta kyllä ne kylällä vaan semmoista kohisevat, että\nisännällä on vahva aikomus tänne torppaansa emäntä ottaa -- vielä\nvanhoilla päivillään.\n\nIISAKKI (räjähtää kovaan nauruun). Vai kohisevat -- soo soo -- vai\nkohisevat! Hä, hä hä! -- No, jos niin käy, niin silloin annan teille\nluvan tanssia uudessa tuvassa itsenne pyörryksiin -- ja viinaa ja\nsahtia saatte päällekaupan niin paljon kuin maittaa! -- Hä, hä, hä!\n\nKYLÄLÄISET. Kiitoksia -- kiitoksia!\n\n    (Iloista hälinää ja naurua).\n\nIISAKKI. Mutta menkää nyt tällä kertaa matkaanne jokikinen ja antakaa\nvanhoille ihmisille yörauha!\n\nKYLÄLÄISET. Hyvästi -- hyvästi!\n\nAHOLAN ANTTI. Ja kyllä me sitten tulemme häitä tanssimaan, kun saamme\nkutsun!\n\nKIMOLAN KAISA. Varmasti! Joko huomenna kuulutetaan?\n\nKIVISTÖN KUSTU. Ja tuottakaa vaan kaupungista viinaa niin paljon kuin\nvanha tammanne jaksaa vetää -- kyllä nämä pojat siitä selvän tekevät!\n\nLEHTELÄN KATRI. Mutta pankaa sentään syrjään tilkka ristiäisiäkin\nvarten -- sillä kai sekin juhla pikapuoleen vietetään!\n\n    (Naurua).\n\nKYLÄLÄISET. Hyvästi nyt vain! -- Kyllä sitten tullaan! -- Hyvästi!\n(Menevät iloisesti meluten).\n\nESA (puoliääneen). Hyvä on säästää ryypyt hautajaistenkin varalle!\n\nIISAKKI (kuulee sen). Hä! Hautajaisten! Niinkös sanoit? Soo, vai luulet\nsinä minun niin pian kuolevan! Ja mitä sinä siitä hyötyisit? Ei minun\nhautajaisissani viinaa ainakaan sinun kurkkuusi tipu, renkitollikko! --\nOnko ovi jo valmis? Hä? Mene hakkaamaan hakoja! Ei ole aikaa suotta\nseisoskella!\n\nESA (mutisee). Parasta vaan olisi teidän ajatella niitä havunoksia,\njoita sirotetaan tielle ruumissaattoanne varten -- kuin -- naimista!\n\nIISAKKI. Mitä siinä murajat? Etkö pääse alkuun -- vai pitääkö minun\nruveta nostelemaan havunoksia tukille sinun hakattavaksesi? Ala\npaukuttaa vaan!\n\n    (Menee vanhaan pirttiin).\n\nESA (kiukuissaan). Kirottu äijäköntys! -- Ja nyt ne taas ovat sisällä\nkahden -- kaikessa rakkaudessaan! -- Sentähden Tiltu sitä -- kun se\nkölhöleuka on niin upporikas -- vaikka onkin vain tavallinen\ntorpanisäntä! -- Piru periköön koko tuon uuden tuvankin! Tekisi mieleni\npolttaa se tuohon paikkaan -- niin ettei siellä ainakaan hääkalaaseja\npidettäisi -- saakuti vie! (Alkaa hakata hakoja. Laulaa).\n\n[Tunnettu kansanlaulun sävel. Mukailijan huom.]\n\n    Voi uskottu tyttö, kun olit petollinen\n    ja lupasit sen sydämes niin monelle,\n    ja kuinka sa taisit sen toiselle antaa,\n    kun sinä lupasit sen minulle!\n\nVoi jumaliste sentään tätä elämää! Kyllä köyhänä renkinä oleminen on\nkurjaa!\n\nRIETI (laulaa ulkopuolella).\n\n[Samoin.]\n\n        Sokeri se on valkoista,\n        se on luntakin valkoisempi.\n        Sinun luokses, sorja tyttö,\n        minua ajaa lempi.\n\n        Kaikki ne riiaa rikkaita,\n        vaan kulkuria ei kukaan.\n        Miss' on likka, joka lähtis\n        kulkuripojan mukaan?\n\n(Tulee hieman humalassa. Hän on puettu keikailevasti, pullo toisessa\ntaskussa). Huomenta, huomenta-päivää!\n\nESA. Taitanee olla ilta!\n\nRIETI (puhuu hiljaa). Sama asia -- sama asia, veikkonen! Mutta onko --\nonko ukko-rähkimys kotona?\n\nESA. Eiköhän liene.\n\nRIETI (kuiskaa). Millä tuulella hän on tänä aamuna -- tai päivänä --\ntai iltana -- mikä nyt lienee?\n\nESA. Hyvällä -- arvatenkin!\n\nRIETI. Tahdotkos ryypyn?\n\nESA. En.\n\nRIETI (ottaa esiin pullonsa ja katselee sitä). Tyhjä se pentele näkyy\nolevankin. -- (Heittää pullon tarhan puolelle). Kuule -- lieneeköhän\nukolla kotonaan yhtään väkevänpuolta?\n\nESA. Oo-ja!\n\nRIETI. Ettäkö on?\n\nESA. No, on on -- tietysti!\n\nRIETI. Älä! Mistä hän on sitä saanut?\n\nESA. Kaupungistahan sitä saa. Oli siellä eilen itse.\n\nRIETI. Hemmetti! -- Vai on äijä käynyt kaupungissa. -- Onkohan sillä\npaljonkin?\n\nESA. Ei muuta kuin -- viisi kannua.\n\nRIETI (hypähtää). Viisi kannua! Voi lemmonliekki! -- Mutta mitähän\nvarten äijä nyt niin paljon --?\n\nESA. Tulee näet torppaan pian kuuluttajaiskemut -- tiemmä.\n\nRIETI. Jottako -- hänen ja Tiltun?\n\nESA (huokaa). Tiltun\n\nRIETI. Viisi kannua! -- Ja äijä menee kuulutuksille Tiltun kanssa! --\nEi, lempo soi, meidän täytyy keikauttaa kumoon se aikomus!\n\nESA. Keikauta sinä -- minua se ei liikuta!\n\nRIETI (hangaten ystävyyttä). Ei, kuule, vedetään me yhtä köyttä ja\nollaan ystäviä! -- Sanoitko sinä viisi kannua?\n\nESA. Mitäs köyttä me sitten vetäisimme?\n\nRIETI. No, perintö -- perintöhän tässä on kysymyksessä. Sehän on\nmenossa Prunkkalan kaivoon -- ma paremmin tulen ja sanon! --\n\nESA. Minä menen rautatientöihin, enkä piittaa koko asiasta.\n\nRIETI. Ole hulluttelematta! Meitähän on tässä kaksi vankkaa poikaa yhtä\nukkokämpyrää vastaan! Annetaan hänelle selkään! -- Vai viisi kannua!\nOijoi!\n\nESA. Mitä sekään auttaisi? -- Lopussa Tiltun ja minun välit ovat joka\ntapauksessa -- (huokaa) -- lopussa.\n\nRIETI. Älähän hätäile! Äijä kuolee pian -- ja sitten otan minä Tiltun\nhoteisiini. -- Viisi kannua!\n\nESA (säpsähtää). Hä?!\n\nRIETI. Kas, veliseni, minä osaan pelata vaimoväen kanssa!\n\nESA. Koetapas vain iskeä kyntesi Tiltuun -- niin --!\n\nRIETI. Onkos sulla sitten halu tapella?\n\nESA. On -- kun tarvis vaatii! -- Yritäpäs hipaistakin Tiltua, niin saat\nnähdä, minnekäpäin nenäsi näyttää tietä!\n\nRIETI. So so, veikkonen, -- älä nyt sentään! Sinä uhoilet vallan\nsuotta. -- Ei, ollaan me oikein hyviä ystäviä ja, kuten sanoin,\nvedetään yhtä köyttä. Näes, minä olen rikas ja sinä olet köyhä. Sama\nse! Ota sinä sitten Tiltu, niin minä otan rahat. Minä rupean tähän\ntorppaan isännäksi ja sinä rengiksi. Ja yhdessä me ryyppäämme jotta\nlotisee! -- Kuule, luuletko että ukko antaisi minulle ryypyn, jos\npistäytyisin tuonne sisään?\n\nESA. Onhan äijällä kokonainen ankkuri!\n\nRIETI. Peijakas -- jospa minä en ennestään jo olisi näin täynnä --!\n\nTILTU (tulee tarhasta, kantaen kiulua, joka on yli puolillaan maitoa.\nMenee vanhaa pirttiä kohti, mutta pysähtyy huomatessaan Rietin). Joko\nsinä taas olet humalassa? Ja tietysti sinä tulet illalla tansseihin\ntappelua hakemaan -- sehän on sinun tapaistasi. Kyllä sinäkin olet se\nlellipoika, joka et koskaan saa viinaa tarpeeksesi!\n\nRIETI. Lellipoika! -- Niin niin -- lellipoikapa kai -- siihen saakka,\nkun minusta tulee tämän torpan isäntä. Ja silloin sinä, Tiltu, pääset\nminulle palveluspiiaksi. He, eikös sovi niin? Emännäksi minä otan\njonkun rikkaan ja lihavan rusthollin tyttären. Vähempi ei tälle pojalle\nkelpaa. Töllin penikoita minä en katsokaan -- tiedä se!\n\nTILTU. Ei ole hyvä heitä liikaa vilkuillakaan!\n\nRIETI. Niinkuin ei sinunkin tekisi mieli kiepahtaa minun kaulaani koska\nhyvänsä!\n\nTILTU. Parasta on olla nuolaisematta ennenkuin tipahtaa! Mene tuonne\ntarhaan olkiläjään nukkumaan itsesi selväksi -- ja tule sitten minua\nkosimaan, niin saat kuulla, mitä töllin penikalla on sanomista\nsellaiselle viina-lallille kuin sinä olet. -- Näkisipä Vanha-Iisakki\nsinut tällä haavaa, pääsisit kerrankin selville itsekin, kuinka paljon\nkunniaa sinulla oikeastaan on jälellä. Luuletko olevan niin paljon,\nettä sen erottaa tavallisilla töllinpenikan silmillä?\n\nRIETI. Kuule, Esa, -- älä hitossa himoitse tuota likkaa -- hänestä\nsaisi mies eukokseen oikein lemmon penteleen!\n\nTILTU. Niin saisi -- varmasti -- ja vallan sitä parasta sorttia!\n\n    (Ottaa kiulunsa ja menee vanhaan pirttiin).\n\nRIETI (nauraa). Parasta sorttia -- jumaliste --! Mutta Esa -- hei,\nluuletko todellakin, että äijä antaisi minulle ryypyn, jos nyt menisin\npirttiin Tiltun perässä? Ja jos sitäpaitsi olisin oikein riivatun\nhöyliä ja makeata! Luuletko, veikkonen?\n\nESA. Koeta, niin tiedät!\n\nRIETI. Minä yritän näyttää vesiselvältä.\n\nESA. Viisainta sentään lienee sinun pysähtyä ovensuuhun, sillä siitä\npääset pikemmin livistämään.\n\nRIETI. Jospa olisin tiennyt, että sillä pökelöllä on viinaa kotona, en\nolisi ottanut kylällä niin pitkiä ryyppyjä, -- vaan haistaakos sitä\naina kaikkea! -- Eipä siksi, että minä pelkäisin -- ee-hen! Kun hän ei\nvain haistaisi!\n\n    (Lähtee kopeasti vanhaan pirttiin päin).\n\nIISAKKI (tulee ulos. Hän on juhlapuvussa, päässään korkea hattu). Kas,\nRietikö siinä! Missä sinä olet juoksennellut? Mutta tapasinpa sinut\nsopivaan aikaan, sillä saat lähteä -- --\n\nRIETI (peräytyy takaperin, pitäen kättään suunsa edessä, mutta sattuu\nkompastumaan johonkin pölkkyyn. Nousee, hoippuu). Ai -- perhana!\n\nIISAKKI (nauraa ääneensä). Ha, ha, ha, ha! Kyllä näkee selvästi, miltä\nmatkoilta sinä taaskin palaat -- kylältä juopottelemasta!\n\nRIETI. Pi-pirun pö-pölkky --!\n\nIISAKKI. Pölkky-pää -- juoppolalli -- se olet juuri sinä!\n\nRIETI (tekeytyy vaivaiseksi ja on ontuvinaan). Ai ai ai! Oi oi oi --\nkun särkee -- säärtä -- ja -- ja lapaa --! Antakaa, setäkulta, pieni\nryyppy kivun lievikkeeksi! Vain pi-pieni -- tä-täräys. Luulen sen\nauttavan. -- Taisi tulla reikäkin housuun. -- Tuliko? (Pyllistää\ntakamustaan Iisakkiin päin).\n\nIISAKKI (potkaisee, jotta hän lentää suulleen). Sun reikäs on suusi,\njosta mahtuu valumaan vatsaasi kuinka monta tynnörillistä lientä\ntahansa!\n\nRIETI (kömpii jaloilleen nolona). No no no, setäkulta -- te olette\ntavattoman kova-sydäminen! Nyt taisi mennä sijoiltaan toinenkin\nlapaluuni. Oi voi sentään, kun särkee molempia! Ne tarvitsisivat nyt\nkumpikin voidetta -- sisällisesti. Mennäänpäs, setäkulta, heruttamaan\nvähän siitä viiden kannun astiasta! Eikö niin? -- Nyt kun setä aikoo\nnaidakin!\n\nIISAKKI. Soo -- vai olet sinä ehtinyt saada kärsääsi hajun minun\nviidestä litrastani -- soo, soo! Niin kai! Ha, ha, ha! Mutta mitä\nsanoisit, jos ne todellakin otettaisiin esiin -- jo tänään?\n\nESA (hiljaa, synkästi). Vai jo tänään!\n\nIISAKKI (Esalle). Hä? Mitä \"vai vai\"? -- Lähde kiireesti hakemaan\nmetsästä pari kuormallista koivulehtoja!\n\nESA. Mitä niillä nyt --?\n\nIISAKKI. Mitäkö? -- Kuuluuko se sinulle? Sinä menet, kun minä käsken!\n\nESA. Saanko luvan kysyä, mihin ne pannaan?\n\nIISAKKI. Sitten näet. Sinä nyt vain niitä haet.\n\nESA. Eihän tuo juhannuskaan ole kahdesti kesässä ennen ollut!\n\nRIETI. Onko se ihan totta, että setä aikoo ottaa itselleen eukon?\n\nIISAKKI. Ha, ha, ha! -- Liikuttaisiko se sinua? -- Kuule, sinä saat\nlähteä kylälle kutsumaan nuorta väkeä tänne illalla tanssiin ja pikku\nryypylle -- ja pelimannin -- ja -- ja -- lautamiestä voit myöskin\npyytää tulemaan, sillä minulla on hänen kanssaan vähän tarinoimista.\n\nRIETI (mahtavana). Mutta se on sillä tavalla, että minä -- julistan\nvastalauseeni tämän naima-aikomuksen johdosta.\n\nIISAKKI. Sinä -- vastalauseesi! -- Ha, ha, ha! -- Etkös jo pääse siitä\nlähtemään, Esa?\n\nESA. Minä tahdon tietää, mihin ne koivut pannaan.\n\nIISAKKI. Uuden tuvan ympärille ne pystytetään -- jottas sen nyt tiedät.\n-- Ja kun minä käsken sinua menemään, niin sinä menet. Tiedätkö sinä\npuolestasi sen?\n\nESA. No, pantakoon vaan uuden tuvan ympärille, kun se kerran on valmis!\n-- Mutta jos te, isäntä, panette täällä toimeen jotkut muut kemut, niin\n-- minä annan palttua renkinä-olemiselle täällä!\n\nIISAKKI. Ole nyt pöyhistelemättä -- sen neuvon annan sinulle,\nveikkonen! -- Jotkut muut kemut! -- Ha, ha, ha!\n\n    (Esa ottaa hakopölkyn vierestä kirveen ja menee\n    vihaisen näköisenä).\n\nRIETI. Setää näkyy naurattavan -- mutta minä -- minä vedän yhtä köyttä\nEsan kanssa!\n\nIISAKKI. Olkaa ulisematta -- pennut! -- Mars matkaan siitä -- viemään\nkutsuja kylälle!\n\nRlETI. No, olkoon menneeksi -- kunhan ensin saan ryypyn.\n\nIISAKKI. Ei tipu.\n\nRIETI. Lainaako eno minulle markan sitten?\n\nIISAKKI. En pennin pyöriäistä!\n\nRIETI. Edes viisikymmentä penniä! -- Kyllä minä maksan takaisin yhtä\nvarmasti kuin tässä seison.\n\nIISAKKI. Olenko ennen sulle lainannut?\n\nRIETI. Ei setä ole -- ainakaan minun muistaakseni.\n\nIISAKKI. No niin -- tiedät siis, ettei heltiä tämän äijän pussista. --\nAla laputtaa!\n\nRIETI. Mutta jos setä ottaa akan, niin minä jään vallan osattomaksi --\nja joudun hunningolle.\n\nIISAKKI. Sinä olet jo.\n\nRIETI. Ja minä kun olen aikonut mennä naimisiin jonkun rikkaan\nrusthollin tyttären kanssa -- ja ostaa tämän torpan taloksi!\n\nIISAKKI. Kurkkusi kautta sinä antaisit mennä kaikki sen lemmon tien --\nsen minä hyvin tiedän -- laiska-Jaakko! -- No, etkö jo pääse lähtemään\n-- taikka --\n\nRIETI. Kun saan ensin ryypyn -- kyllä minä sitten --.\n\nIISAKKI. Johan sanoin, ettei tipu -- heruttamallakaan.\n\nRIETI. Mutta entä sitten kun palaan --?\n\nIISAKKI. Ehkä sitten -- ellet ole kylältä tultuasi enemmän humalassa\nkuin nyt sinne lähtiessäsi.\n\nRIETI. Pitääkö minun sanoa, että illalla on enon ja Tiltun\nkuuliaiskemut?\n\nIISAKKI. Ha, ha, ha! -- Sano nyt vaikka niinkin! -- Ha, ha, ha! Sano\nvain niin!\n\nRIETI. Mutta -- mutta -- on se sentään vähän -- hävytöntä!\n\nIISAKKI. Rupea sinä kärsivällisesti odottamaan, niin voit vielä kerran\nnaida lesken! -- Hä, hä, hä!\n\nRIETI (innostuneena). Niin -- ja Esan ajamme pois torpasta -- ja minä\nrupeankin tästä enolle rengiksi!\n\nIISAKKI. So so so! Älä nyt hätäile! Mene nyt vaan toimittamaan minun\nasiani!\n\nRIETI. Mutta -- pikku tuikku -- sentään!\n\nIISAKKI (tiuskaisee). Ei! Tiehes siitä!\n\nRIETI. Juhlahattu ainakin enon täytyy lainata minulle -- koska kerran\nolen kuuliaisiin kutsuja. Se on tärkeä virka se!\n\nIISAKKI. No, sen voit saada.\n\nRIETI (panee Vanhan-Iisakin korkean hatun päähänsä). On se sentään aika\nhäpeä lähteä kutsumaan vieraita pitoihin ihan vesiselvänä! Minun täytyy\nainakin pistää tyhjä pullo näkymään housun takataskusta, jotta\nnäyttäisi edes vähän komeammalta.\n\n    (Ottaa maasta tyhjän pullonsa ja tuppaa sen housuntaskuunsa\n    niin, että sen kaula jää näkyviin. Menee).\n\nIISAKKI (nauraa aika lailla). Ha ha ha! -- -- -- Ha ha, ha!\n\n    (Istuu penkille).\n\nTILTU (tulee vanhasta pirtistä nyreän näköisenä).\n\nIISAKKI. Tiltu typykkäiseni -- tulehan istumaan tänne viereeni!\n\nTILTU. Äsh!\n\nIISAKKI. Tule nyt vaan! Tahdon hiukan puhella kanssasi.\n\nTILTU. Onko isäntä pistäytynyt viina-ankkurinsa pakeilla?\n\nIISAKKI. En -- mutta emmeköhän nosta sitä esiin tänä iltana?\n\nTILTU. Minkä tähden? -- (Pilkallisesti). Kas, kun isäntä on pukeutunut\nhienosti tänä iltana!\n\nIISAKKI. Onpa syytäkin! Olen lähettänyt Rietin kutsumaan tänne kylän\nnuorisoa tanssimaan ja pikku ryypylle -- ja Esan noutamaan metsästä\nkoivunlehtoja pihamaan koristeiksi.\n\nTILTU. Sooo! -- Mitkä kemut nyt sitten pidetään?\n\nIISAKKI. Kuulehan Tiltu -- typykkäiseni --!\n\nTILTU. Minun taitaa tarvita muistuttaa isännälle, että kun ihminen\ntulee vanhaksi, muuttuu hän lapseksi uudelleen.\n\nIISAKKI. Vanhaksi -- niin. -- Hm, en minä sitä häpeä. Olen tehnyt\nsellaisen päivätyön kuin miehen pitääkin, enkä minä joudu kunnan\nrasitukseksi -- sillä minulla on kirstun pohjalla niin paljon kuin\ntarvitsen ja vähän päällekin -- jos siitä tulee kysymys.\n\nTILTU. No, siitä sopii Rietin olla iloinen -- hänellä riittää niin\nollen viinaksia tarpeeksi edes jonkun aikaa!\n\nIISAKKI (kiivaasti). Rieti! -- (Hillitsee itsensä). -- No, niinpä niin\n-- kukin järjestää asiansa eläissään -- niin on tapa. -- Mutta tulehan\nnyt tänne, tyttö typykkäiseni, äläkä näytä niin vihaiselta -- sillä\ntänä iltana aion minä tanssia pitkän potkupolkan sinun kanssasi -- hi!\nhi! hi! Kas, minulla on ollut aikanani monta naisihmistä\npalveluksessani -- mutta -- --\n\nTILTU. Te olette aina ollut ilkeä heille!\n\nIISAKKI. Mahtaa olla totta, koska ei heistä ole kukaan pysynyt vuotta\nkauempaa luonani -- mutta sinä olet jo kolmatta.\n\nTILTU. Niin, he ovat jok'ainoa olleet aika laiskureita, sillä kaikki\noli täällä minun tullessani kovin rempallaan, -- ja kun minä sitten\npanin joka asian kuntoon, niin en ole raatsinut jättää taas kaikkea\nmenemään uudelleen nurin narin -- siksi minun on tullut oltua näin\nkauan -- mutta kyllä minä pian tästä lähden tieheni -- vallankin jos\nisäntä alkaa hullutella --\n\nIISAKKI. Jaa, jaa -- kyllä se niin on -- sinä olet minun maatani --\noikein rehti työihminen -- siksi olenkin jo toista vuotta ajatellut\nsinua -- ja rakennuttanut tuon uuden tuvankin, näet. -- (Tiltu aikoo\nmennä). -- Ei, ei, pysy vain paikallasi -- kyllä tämä juttu vähitellen\nrupeaa selvenemään -- sinullekin. -- Niin, kas, minä alan jo käydä\nvanhaksi ja tarvitsen jonkun, joka hoitaa minua -- enkä tahdo, että\nomaisuuteni hävitetään tuhlaamalla ja juopottelevalla elämällä, sillä\nminä olen koonnut tyhjästä kaikki tyyni. (Menee Tiltun luo ja tarttuu\nhänen käteensä). Minä en siis halua jättää perkaamiani sarkoja sikojen\ntongittavaksi -- istu nyt vaan alallasi! -- näetkös, minulla on\nneljätuhatta markkaa kaupungin pankissa -- ja torpan kontrahti kestää\nvielä neljäkymmentä vuotta -- ja minä olen aina pitänyt pikku\nvauvoista, vaikka ei itselläni ole sellaisia koskaan ollut -- niin\nettä --\n\nTILTU (koettaa irroittaa kättään ja nauraa sydämellisesti). Ei, ei\n-- -- -- lopettakaa jo, hyvä isäntä, tuo lorunne -- en voi muuta kuin\nnauraa teille! -- Mutta en minä sentään olisi ikänä maailmassa uskonut,\nettä isännällä olisi niin paljon rahoja kaupungin pankissa --!\n\nESA (tulee, katselee heitä hetkisen, heittää sitten koivutaakkansa\nvihoissaan maahan). Vai niin -- vai sillä tavalla! -- Hävetä sinun\npitäisi, Tiltu! -- Rahoja olet vaaninut! -- Mutta kyllä minun on\nkamalaa nyt nähdä, kuinka kurja sinä olet -- sinä, jota minä kuitenkin\nolen niin turkasesti rakastanut! Niin, hävetä saat minun ja ihmisten\nedessä -- kun noin turmelet nuoruutesi ja tuolla tavalla menettelet --\ntuolla tavalla -- aivan kuin et olisi lehmämullikkaa parempi!\n\nTILTU (riistää kätensä irti Iisakin otteesta. Huutaa). Ole vaiti!\n\nESA. Vaiti minä tämän jälkeen olenkin -- vaiti, vaikka veistä\nrinnassani väännettäisiin -- sillä nyt huomaan, ettei piru kykene enää\npahempaa osaa ihmisen kärsittäväksi panna!\n\nIISAKKI (nauraa). Ha, ha, ha! -- Pystytä sinä vain koivut parhaiten\nkuin taidat, äläkä mörise siinä kuin pahanaikainen sonnivasikka!\n\nESA. Pystyttäkää itse koivunne -- senkin naimahullu --! Koska teissä on\nmiestä juoksentelemaan tyttöjen perässä, niin kykenette varmaan\npanemaan kuntoon kuuliaiskoristelunnekin! -- Minä en ole enää teidän\nrenkinne! --\n\nIISAKKI. Ha, ha, ha -- hi, hi, hi! -- Mene sitten niin pitkälle kuin\ntietä riittää, -- mutta palkkasi pysyy minun takanani!\n\nESA. Pitäkää vain pennini -- ahnas kiskuri! -- Luuletteko minun\nvaivaisen kahdenkymmenen markan takia jäävän tänne -- töllistelemään\nkurjia kestejänne!\n\n    (Menee kiivaasti aittaan).\n\nIISAKKI (nauraa yhä enemmän). Ha, ha, ha! -- Haali siis kokoon\nkomppeesi ja ala laputtaa!\n\n    (Menee vanhaan pirttiin).\n\nTILTU. He ovat yhtä hassuja molemmat. -- Mitähän tästä oikein tulee? --\n(Menee aitan ovelle). -- Esa!\n\nESA (aitasta). Mene sulhasesi luokse!\n\nTILTU. Minä menen minne itse haluan, mutta suo minun lausua sinulle\npari sanaa! -- Sinä et saa lähteä!\n\nESA. Luuletko sinä, että minua haluttaa jäädä tänne katselemaan sinun\nkuherteluasi tuon vanhan köntyksen kanssa -- älä usko! -- Pidä hyvänäsi\nmainio saaliisi!\n\nTILTU (vihaisena). Ei, tästä pelistä täytyy tulla loppu -- niin totta\nkuin kuulun hameväkeen!\n\n    (Lähtee kiukkuisen näköisenä vanhaan pirttiin).\n\nESA (katsoo aitasta). Niin -- äijän perään se taaskin lähti! Ei\nmalttanut olla kauan erossa lemmittynsä kyljestä. -- (Tulee ulos\nmukanaan arkkunsa). -- Orivarsaa minun tulee helkkarin ikävä! Poikkean\nlaitumelle lausumaan sille vekaralle jäähyväiset. Ja tammoista ja\nmuusta naisväestä minä sitä varoitan -- ainoata, hyvää ystävääni --\nettei suureksi hevoseksi tultuaan tarvitsisi kärsiä samoja tuskia kuin\nminä nyt. -- (Kantaa arkkunsa maantielle ja istuutuu sen päälle). -- Oi\nvoi, että pitikin käydä tällä tavoin! Oli se aika häpeällistä! --\n(Äänettömyys. Kuuluu hanurin ääntä). Ahaa -- kuuliaisvieraat alkavat\nsaapua. -- Saatanhan istua tässä vähän aikaa katselemassa.\n\nRIETI (tulee edellä hyvin iloisella tuulella. Häntä seuraa joukko):\n\nKYLÄN NUORISOA (meluten ja ilakoiden. Eivät heti huomaa etäämmäksi\nasettunutta Esaa).\n\nRIETI (heidän päästyään pihamaalle). Hei, pojat ja tytöt! Nyt annamme\nriemun ratketa koskena kohisemaan ja myrskynä mylläämään! Eikös niin?\n\nTUPAANTULIAISTANSSIT 39\n\nNUORET. Se on selvä -- selvä se!\n\nRIETI. Katsokoon vaan Vanha-Iisakki, ettei viina-ankkuri liian aikaisin\nnäytä pohjaa!\n\nNUORET. Niin -- katsokoon!\n\nKIVELÄN KUSTU (huomaa Esan). Mitä lempoa sinä, Esa, siellä yksinäsi\ntien varrella kökötät?\n\nAHOLAN ANTTI. Ja niin surullisena kuin tyhjä viinalekkeri!\n\nKIMOLAN KAISA. Onko Tiltu lipunut pois sormistasi?\n\nLEHTELÄN KATRI. Älä sure -- onhan niitä toisia -- tässäkin!\n\n    (Naurua).\n\nKIMOLAN KAISA. Etkös huolisi minusta? -- Aina minä Tiltua vastaan!\n\nLEHTELÄN KATRI. Tiltun rinnalle kelpaan minäkin!\n\n    (Naurua).\n\nAHOLAN ANTTI. Minne sinä sitä arkkuasi raahaat?\n\nESA. Minut on isäntä potkaissut pois siitä torpasta.\n\nRIETI. Ota tuikku murheeseen! Se auttaa varmasti. Minä tiedän.\n\nKIMOLAN KAISA. Mutta onko se oikein totta, että Vanha-Iisakki menee\nnaimisiin Tiltun kanssa?\n\nRlETI. Tosi se on -- ja ihan totinen!\n\nLEHTELÄN KATRI. Hassuhan se Tiltu on, kun ottaa mokoman vanhan\nnuuskahuulen!\n\nAHOLAN ANTTI. Minun mielestäni he ovat yhtä hassuja molemmat.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Ei, mutta katsokaas -- tuolla on kasa aivan äsken\nhakattuja koivunlehtoja -- tulkaa, pojat, niin panemme ne äkkiä\nmiehissä pystyyn. Sittenhän täällä vasta oikein juhlalta näyttääkin!\n\nKYLÄN NUORET. Niin -- pannaan pystyyn -- nuoren parin kunniaksi!\n\n    (Alkavat pystyttää koivuja nauraen ja meluten).\n\nTILTU (tulee ulos vanhasta pirtistä). Mitä mitä te täällä teette?\n\nKYLÄN NUORET. Tanssimaan meitä on kutsuttu -- kuuliaisia tanssimaan.\n\nPOJAT. Ja juomaan nuoren parin onneksi!\n\nKIMOLAN KAISA. Älä nyt sentään käy noin nenä pystyssä ja pöyhkeänä,\nTiltu, vaikka oletkin sattunut saamaan itsellesi rikkaan miehen!\n\nLEHTELÄN KATRI. Muuten -- tässä lienee nyt syytä sanoa että: lykkyä nyt\nsitten tykö!\n\nKYLÄN NUORET. Niin -- lykkyä tykö -- onnea oikein paljon -- sinulle ja\nVanhalle-Iisakille!\n\nTILTU (kimmastuen). Oletteko te kaikki aivan päästänne pyörällä tänä\niltana? -- Menkää kotiinne -- ja joutuin!\n\nAHOLAN ANTTI. Ei maar sitä niin vain mennä! Meidät on tänne varta\nvasten ja asianmukaisesti kutsuttu -- ja pelimannikin on mukana.\n\nPELIMANNI (näyttää viuluaan). Täältä pesee polkat ja valssit, kun vaan\nannetaan käsky alkaa.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Tuoltahan jo tulee itse Mouhulan lautamieskin!\n\nMOUHULAN LAUTAMIES (tulee perältä). Ehtoota päivää kaikille! -- Kas\nvain, täälläkös vasta on vieraiden paljous -- ja pelimannit -- ja\nkoivuja pystytetty kuin juhlaa varten ainakin! -- Mitähän vanhalla\nystävälläni Iisakilla lienee mielessään? Kuuliaisiako tässä toden\nteolla ruvetaan viettämään? Jopa nyt -- jopa nyt!\n\nKYLÄN NUORET. Tässä on morsian!\n\nAHOLAN ANTTI. Hei pojat, eiköhän keikauteta morsianta kohona\nkertaalleen?\n\nPOJAT. Tietysti -- sehän selvä!\n\nAHOLAN ANTTI. Käydään kiinni! (Ennenkuin Tiltu ehtii paeta, tarttuvat\npojat häneen ja nostavat hänet korkealle ylös). Eläköön morsian! --\nEläköön morsian!\n\nTILTU (maahan päästyään itkien). Että kehtaatte -- hyi -- hävyttömät --\npilkata näin --- ja lautamieskin vanha ihminen -- minua köyhää tyttö\nraukkaa -- joka en ole -- kenellekään pahaa --\n\nIISAKKI (tulee tuvasta). Terveeksi kaikille! -- Kiitos, että olette\nnoudattanut kutsuani!\n\nLAUTAMIES (menee kättelemään Iisakkia). Terveeksi sinulle, vanha ystävä\nja rippikoulu-toveri! --- Mutta suoraan sanoen -- suo minun kysyä, mitä\nlempoa sinä olet ruvennut hulluttelemaan vielä vanhoilla päivilläsi! --\nEikö ole jo vähän liian myöhäistä tämä sinun naimispuuhasi?\n\nIISAKKI (nauraen). Ha, ha, ha! -- Käyhän ensin tuvassa, ystävä,\nheittämässä tuliaisryyppy nieluusi, niin siellä kerron sinulle\nlähemmin.\n\n    (Menevät vanhaan pirttiin).\n\nTILTU (huomaa Esan). On tuo Esakin lemppuri miehekseen -- vaikka on\nkosinut tyttöä, niin ei kykene edes puolustamaan, kun tyttöä häpäistään\nja tehdään hänet koko kylän pilkan esineeksi.\n\n    (Menee veräjästä maantielle Esan luo, jääden hänen\n    kanssaan puhelemaan).\n\nAHOLAN ANTTI. Miten mahtanee käydä Rietin -- saaneeko koskaan itselleen\ntorppaa?\n\nRIETI. Jos ukot punovat tuolla vanhassa pirtissä jotain konnankoukkuja,\nniin tahdon siitä vähän vihiä minäkin!\n\n    (Aikoo lähteä sisään vanhaan pirttiin).\n\nKIVISTÖN KUSTU. Parasta on, ettemme päästä häntä sinne sekoittamaan\nasioita!\n\nTYTÖT. Ei päästetä Rietiä sotkemaan selvää peliä!\n\nAHOLAN ANTTI. Antaa pojan vain mennä valvomaan oikeuksiaan -- torpan\nperintö-asiasta siellä joka tapauksessa puhellaan!\n\n    (Iisakki ja Lautamies tulevat ulos vanhasta pirtistä)\n\nIISAKKI (kantaen viinalekkeriä). Hei, Tiltu, riennä panemaan kahvipannu\ntulelle, sillä kohta tässä otetaan tuimat ryypyt kuumikkeen kanssa --\ntehdään oikein rehevät kahvipunssit -- ja sen päälle tanssitaan\nseitsemän polkkaa ja valssia! Niin, tänä iltana pidetään täällä meillä\noikein lemmon lystiä -- hi, hi, hi!\n\nLAUTAMIES (jolla on taskut täynnä laseja ja pikareita, alkaa asetella\nniitä keskelle pihaa sijoittamalleen pöydälle). He, he, he -- lemmon\nlystiä -- he, he, he!\n\nTILTU (tullen pois Esan luota). Onko se lautamiehen mielestä\nnaurunasia, että vanha ukko rupeaa hassuttelemaan? -- Ja mitä varten\nkeittiöstä nyt kaikki astiat kannetaan pihalle?\n\nLAUTAMIES (jatkaa esineiden järjestämistä). So, so, Tiltu, -- älähän\nkimmastele suotta -- älä -- hi, hi, hi -- he, he, he!\n\nIISAKKI. Tulehan tänne, Kivistön Kustu, sinähän osaat kirjoittaa,\ntiedän mä. -- (Ottaa povitaskustaan paperiarkin sekä kaivaa\nsivutaskustaan mustetolpon ja kynän, jotka kaikki laskee pöydälle).\nPiirrähän tähän nimesi!\n\nKIVISTÖN KUSTU (tulee esiin). Mitäs minun nimeni siinä tekee?\n\nIISAKKI. Se ei kuulu sinuun. -- Tottakai taidat kirjoittaa nimesi? --\nLautamiehen nimi on siinä yläpuolella. Hän kirjoitti ensin.\n\nKIVISTÖN KUSTU. No, olkoon menneeksi sitten! -- Korealta minun nimeni\nnäyttää -- olkoon se missä tahansa!\n\n    (Kirjoittaa nimensä raskaasti ja huolella).\n\nTILTU. Älä vaan kirjoita itseäsi pussiin, mies, -- sillä minä sanon:\nei!\n\nRIETI. Minä myöskin -- tuota noin -- panen turkasenmoisen vastalauseeni\ntätä vastaan.\n\nIISAKKI. Sinun vastalauseesi pussiin pannaan ja pussin suu sidotaan\nkiinni ja pussi nakataan sitten myllyränniin! Niin se on. -- Ha, ha,\nha! -- Luehan nyt, lautamies, kaikille tuo plakaatti!\n\nLAUTAMIES (lukee. Kaikki ryhmittyvät ympärille).\n\n\"Koska minun sisarenpojastani Rieti Petteri Peltosesta, joka on minun\nainoa sukulaiseni, on tullut laiska ja hulttio kiertää, oikea\njuopporenttu, jotta oikein hävettää, -- ja koska minä jo olen käynyt\nniin vanhaksi, että minun täytyy järjestää asiani kohta koittavan\nkuolinhetkeni varalle, kuten rehellisen miehen ja kunnon torpanisännän\nvelvollisuus on, niin jätän minä täten omistamani Mäkitöyryn torpan\nTilda Karoliina Kustaava Eevantyttärelle asianmukaista eläkesopimusta\nvastaan, johon sopimukseen kuuluu vapaa, tyydyttävä elatus ja hoito\nkuolemaani asti sekä kunniallinen hautaus. Asuntonani on uusi\ntuparakennus ja minun tulee saada kaksi paria saappaita vuodessa, kolme\nkupillista kahvia joka ehtoopäivä -- pyhäisin pehmeän nisuleivän kanssa\n-- hevonen ja vällyt joka toinen sunnuntai kirkkoon edestakaisin, ynnä\njouluksi viisi paria täysivillaisia sukkia, jotka pitää rikki mentyä\nparsia ja tarpeen mukaan jatkaa ja uudistaa. -- Kyrön pitäjässä\nheinäkuun 25 päivänä armon vuonna 1891. -- Jaakoppi Iisakki Jaakonpoika\nMäkitöyrylä. -- Todistavat: Ahasverus Mouhula, lautamies. -- Kustaa\nEemeli Kallenpoika Kivistö, renki.\"\n\n    (Yleinen ällistys ja äänettömyys).\n\nTILTU (riemastuneena). Voi herranen ihme! -- Oi voi! -- Onko tämä\ntotta?\n\nIISAKKI (mahtavasti). Minkä minä kirjoitin sen minä kirjoitin! --\nSuusanallisesti minä vielä lisään että sinun on heti valittava\nitsellesi isäntä tähän torppaan -- sillä ei torppa ole torppa eikä\nmikään ilman kunnollista ja työteliästä isäntää!\n\nRIETI (tuppautuu esiin ja kumartaa Tiltulle). Niin kai se on tarkoitus,\nettä minusta tulee isäntä -- mainittiinhan paperissa minunkin nimeni!\n\nTILTU (työntää hänet syrjään). Mene sinä männikköön! -- (Huutaa). --\nEsa, Esa! Tule tänne! Joko sinun järkesi nyt selviää? -- Kelpaako\nsinulle tämä Tiltu -- ja torppa?\n\nESA (hypähtää esiin iloisena ja tarttuu Tiltun vyötäisiin). Tämä on\nautuuden ehtoo! -- Ja paratiisiksi me tämän Mäkitöyryn torpan laitamme!\n-- (Pojille). -- Hei, pojat, viskatkaapa se minun arkkuni sieltä\nmaantieltä tuonne aittaan. -- Tai ei, ei! -- Heittäkää yksintein\nsuoraan vanhaan pirttiin! Sillä pirtissähän torpanisäntä tavaroitaan\npitää. -- (Menee ja puristaa Iisakin kättä). Suuri kiitos, hyvä isäntä!\nOlette totisesti miesten mies! -- Enempää minä en nyt yht'äkkiä osaa\nsanoa! -- (Huomattavasti liikutettuna). -- En minä sentään oikein tätä\nolisi ansainnut!\n\n    (Iisakki ja Esa puristavat kauan toistensa käsiä).\n\nTILTU (pyyhkii silmäkulmiaan). Kyllä me teistä, hyvä isäntä, semmoisen\nhuolen pidämme, ettei siitä kenelläkään mitään sanomista ole --\nkaikkein vähimmän teillä itsellänne -- ja sukkia saatte niin runsaasti\n-- ettei lopu, vaikka joka päivä kahdet parit rikki polkisitte\n(Kättelee Iisakkia).\n\nIISAKKI. Sen minä uskon. Ja uskon senkin, että Mäkitöyry teidän\nhallussanne kukoistaa ja entisestään vaurastuu. -- Olkaa onnelliset!\n\nRIETI. Vinoon tässä nyt vähän asiat menivät -- minun suhteeni --- mutta\njoka tapauksessa -- eikös oteta ryyppy asian päälle! Jo on minun\nmielestäni aika!\n\nIISAKKI. Niin, nyt alkavat Tiltun ja Esan kuuliaiskemut!\n\nKYLÄN NUORET. Onneksi olkoon -- onnea teille -- paljon onnea ja\nmenestystä!\n\n    (Kättelevät ja onnittelevat).\n\nIISAKKI. Pyörimään nyt ensin, nuoret, ja laulu raikumaan! Sitten\nkilistetään nuoren parin onnen ja menestyksen malja!\n\nKYLÄN NUORET (työntävät Tiltun ja Esan piirin keskelle, pyörivät ja\nlaulavat).\n\n    Iso ilo alkaa kun nuori väki tanssii,\n    niin että pyörtänö punoittaa!\n    Iso ilo alkaa kun nuori väki tanssii,\n    niin että pyörtänö punoittaa.\n    Ota Esa Tiltusi, ota oma kultasi,\n    omahan on teillä nyt torppa ja maa!\n    Ota Esa Tiltusi, ota oma kultasi,\n    omahan on teillä nyt torppa ja maa!\n\n    Kaupat on tehty ja rakkautta riittää,\n    ei sitä ämmät enää estää voi!\n    Kaupat on tehty ja rakkautta riittää,\n    ei sitä ämmät enää estää voi!\n    Esalla on oma Tiltu tuvan orren alla\n    ja pihamaalla pelivärkit pulskasti soi!\n    Esalla on oma Tiltu tuvan orren alla\n    ja pihamaalla pelivärkit pulskasti soi!\n\n  [Sen vanhan, tunnetun piirilaulun sävel, josta on otettu\n  ensimmäinen säe. Mukailijan huom.]\n\n(Iisakki ja Lautamies katselevat syrjästä naurusuin nuorten iloa ja\nnyökyttävät toisilleen. Rieti on salavihkaa hiipinyt maahan jätetyn\nviinalekkerin luo ja ottaa siitä omin luvin pitkän ryypyn).\n\n    Väliverho.\n\n\n\n\n\n\n\nTUPAANTULIAISTANSSIT\n\n1-näytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nGUSTAF VON NUMERS\n\n\nVapaasti ja mukaellen suomentanut\n\nEero Alpi\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Oy,\n1923.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nVANHA-IISAKKI, varakas torppari, vanhapoika.\nRIETI, hänen sisarenpoikansa.\nESA, renki.\nTILTU, palvelustyttö.\nLAUTAMIES.\nPELIMANNI.\nAHOLAN ANTTI,    |\nKIVISTÖN KUSTU,  |  kylän nuorta väkeä.\nKIMOLAN KAISA,   |\nLEHTELÄN KATRI,  |\nMuita kylän tyttöjä ja poikia.\n\n\n\n\nNÄYTTÄMÖ.\n\nTorpan pihamaa. Oikealla vanha, vähän ränsistynyt pirttirakennus.\nVasemmalla aivan uusi, vasta valmistunut, hieman pienempi tupanen.\nSamalla puolella vähäinen aittarakennus sekä hieman ylempänä tarha\nveräjineen. Myöskin perällä on veräjä, jonka taitse kulkee maantie.\nTarhan veräjän vieressä on hakokasa ja tukki, johon on lyöty kiinni\nkirves. Oikean puoleisella alalla, perällä, penkki.\n\nOikea ja vasen yleisöstä katsoen.\n\nOn kesäinen iltapäivä.\n\nESA (laittelee kuntoon uuden tuvan ovilukkoa ja laulaa).\n\n    Ja se oli yksi lauantai-ilta,\n    kun tulla lupasit,\n    ja se oli yksi lauantai-ilta,\n    kun tulla lupasit,\n    sua odotin niin kauan,\n    sun rei, sun rei, sun rali lali lei,\n    että kello oli kymmenen.\n\n  [Emil Kaupin tunnettu sävellys vanhan kansanlaulun mukaan.\n  Mukailijan huom.]\n\nTILTU (tulee ulos vanhasta pirtistä, kantaen maitokiulua. Menee\nnäyttämön yli karjapihaan päin, pysähtyy ja katselee tarhaan. Hän\nnäyttää olevan pahalla tuulella). Saisi pitää maitonsa utareissaan\n-- mokomakin potkuri -- kun ei koskaan anna suosiolla lypsää! -- Toisen\nkerran jo tänään -- senkin kehno -- kaapaisi kumoon kiuluni --\nmaitoineen päivineen. -- Vanha-Iisakki voisi antaa teurastaa pois koko\nruojan! --\n\nESA (katselee salavihkaa Tiltua ja laulaa kovemmin).\n\n    Ja kun ilta jo oli niin myöhä,\n    kun tulla lupasit,\n    ja kun ilta jo oli niin myöhä,\n    kun tulla lupasit,\n    niin muistui mieleheni,\n    sun rei, sun rei, sun rali lali lei,\n    että toista sinä rakastat.\n\nTILTU (kimmastuu Esalle). Äläkä sinäkään siinä ulvo -- niin ettei tässä\nihminen kuule edes omaa ääntään!\n\nESA (laulaa äskeistäkin kovemmin, tehdäkseen kiusaa).\n\n    Ja kai sinä tyttö-kulta muistat,\n    me kerran lemmittiin,\n    ja kai sinä tyttö kulta muistat,\n    me kerran lemmittiin,\n    vaan toisen, rikkahamman,\n    sun rei, sun rei, sun rali lali lei,\n    olet ottanut, hyljäten mun.\n\nTILTU. Kuulitkos, senkin uuspeili! Älä kilju! -- Tulisit mieluummin\npitelemään potkuri-Punikkia sarvista sillä aikaa, kun minä lypsän. En\nminä sitä yksinäni hallitse. Ja olisi sinustakin joskus jotain\nhyötyäkin!\n\nESA (kääntyy). Jaa että mitä?\n\nTILTU (matkii). Että mitä -- että mitä! Etkös enää ymmärrä selvää\npuhetta?\n\nESA. Jaa että mitä puhetta?\n\nTILTU. Syö sinä \"jaa-ettäs\"! Ei sinun kanssasi puhua parane! -- Et\ntaida saada ikänäsi kuntoon sitä tuvan lukkoakaan! Parasta lienee\najoissa hakea parempi seppä siihen työhön.\n\nESA. Jaa että -- liikuttaako tää sitten sinua? -- (Naurahtaa). -- No\nhe -- taitaa kuin taitaakin liikuttaa!\n\nTILTU. Älä luule itseäsi viisaammaksi kuin olet!\n\nESA. Silmät ne on päässä itse kullakin -- ja niillä näkee -- oikein\nselvästi näkeekin toisinaan -- hm -- vähän yhtä ja toista -- vaikka ei\nniin peräti viisas olisikaan!\n\nTILTU. Älä vätystä -- vaivainen!\n\nESA. Niin -- vaivainen renkiretkuhan tässä vain ollaan -- tosi se on --\non kyllä. -- Mutta entä joko sinä luulet olevasi tämän torpan emäntä --\netkä piikapahainen, kuten tähän saakka? -- No, ole mikä olet -- vaikka\nemäntäkin -- mutta sinun renkiäsi ei tästä pojasta tule -- tiedä se!\n\nTILTU (heltyy). Joko sinä nyt taas -- tuota samaa? -- Minä lähden\ntäältä varmasti pois jo huomispäivänä, ellet sinä lakkaa tuosta\nainaisesta kiusanteostasi! -- (Sopuisasti). -- Saatko sinä sen uuden\ntuvan kuntoon illaksi?\n\nESA (ei vastaa).\n\nTILTU. Etkö kuullut, mitä kysyin?\n\nESA (ärtyisesti). En.\n\nTILTU. Tuleeko tuvasta valmista illaksi?\n\nESA. Mistä minä sen tiedän?\n\nTILTU. Lukkoahan se enää on vailla --?\n\nESA. No -- itsehän tuon parhaiten tietänet!\n\nTILTU. Pölkkypää!\n\nESA. Rahaheila!\n\nTILTU (suuttuen). Mitä se sinua liikuttaa? -- (Sovinnollisesti).\nTiedätkö, missä tänä iltana tanssitaan?\n\nESA. Leppänummella -- tiemmä.\n\nTILTU. Tuleeko sinne oikein pelimannikin?\n\nESA. Ansua ovat pyydelleet --.\n\nTILTU. Tuletko sinä sinne?\n\nESA. Palttua minä annan -- kaikille tansseille!\n\nTILTU. Mutta minäpäs menen --!\n\nESA. Parasta onkin -- niin kauan kuin vielä pääset.\n\nTILTU (kimmastuu). Pääsen!!\n\nESA. Niin -- tarkoitan että -- kohta saat istua kököttää tuolla --\n(viittaa kädellään vanhaan pirttiin päin). -- vanhassa pirtissä\nperäpenkillä -- äijä-hyväkkääsi kanssa!\n\nTILTU. Jollet heti paikalla lakkaa tuosta, niin -- en ikänä katsokaan\nsinuun päin!\n\nESA. Mitäs tuosta nyt enää katsoisikaan -- aika päiviähän sinä jo minut\nolet silmistäsi heittänyt! -- (Sylkäisee). -- Ja hyi pentele! Mokoman\nrutivanhan äijä-kääkän tähden!\n\nTILTU (pyyhkii silmiään esiliinallaan). Kyllä minä sen hyvin tiedän,\nmitä sinä olet laulanut minusta koko pitäjälle! -- Mutta se on valhe --\nvalhe se on! Ei sinullakaan sitten ole päässäsi järjen rahtuakaan!\n\nESA (vähän pakoitetusti). Niin -- äijällä on rahoja, on oikein\nkasakaupalla -- ja minä olen vain renki, jolla ei ole yhtään mitään. --\nKaikkihan sen tietävät, mitä sinä havittelet!\n\nTILTU (nauraa). No, kerrankin osasit oikeaan! -- Mitä minä sinusta\nvälittäisin -- tuollaisesta, jolla ei ole muuta kuin omat köykäiset\nkinttunsa!\n\nESA. Minä vain tarkoitan että -- se on nyt äkkiä kääntynyt niinpäin!\n\nTILTU (teeskennellen). Niin -- no, pidä sitten hyvänäsi! -- Mutta olet\nsinä sentään aika mökömatti, jolla on ymmärrys kuin talli-pässillä!\n\nESA (huokaa). Puskeepa se sekin! -- (Lopettaa työnsä ja lukitsee oven).\nNo niin -- nyt se on valmis -- ainakin minun meininkini mukaan.\n\nTILTU (nousee tuvan seinustalla olevalle kivelle, pitää toisella\nkädellään kiinni Esan olkapäästä ja tirkistää akkunasta tuvan sisään).\nAijai, kuinka kaunis kamari --!\n\nESA (kiusoittavasti). Kai sinä tiedät, mitä varten se on laitettu?\n\nTILTU. Mistä minä sen tietäisin paremmin kuin sinäkään!\n\nESA (osoittaa vanhaan pirttiin päin). No, tottakai äijä on sen sanonut\n-- ainakin sinulle!\n\nTILTU. Ja mitä varten paremmin minulle kuin sinulle?\n\nESA. Eiköhän sentään!\n\nTILTU (kiusaantuneena). Niin niin niin -- eiköhän sentään!\n\nESA. Minä vain ajattelin --\n\nTILTU. Ole nyt jo ihmisiksi!\n\nESA (tirkistää hänkin sisään -- tupaan). Jaa'a, mukavaa se olisi, kun\nsaisi itselleen tuollaisen.\n\nTILTU. Mitäs sinä sillä tekisit?\n\nESA (pusertaa äkkiä Tiltua vyötäisistä). Istuisin siellä sängyn\nlaidalla ja lullaisin lasta!\n\nTILTU (rimpuilee). Mitä siinä nyt -- so so -- älä -- annatkos minun\nolla! -- Mutta mitä maailmassa Vanha-Iisakki tällä uudella tuvalla\noikeastaan tekee?\n\nESA. Kyllä minä tuon tiedänkin, jos sikseen tulee. Hän laittaa sinne\nsamanlaisen maitomeijerin kuin lukkarillakin on.\n\nTILTU. Älä nyt! Oikein tottako? Jos Vanha-Iisakki -- isäntä -- alkaa\nkonstailla semmoisilla uudenaikaisilla hökötyksillä, niin minä lähden\npois palveluksesta! -- Ei, mutta tiedätkös, mitä minä luulen?\n\nESA (epäillen). Niin -- arvasinhan, että kyllä hän sen on sinulle\nsanonut, vaikka sinä vain siinä suotta koreilet --!\n\nTILTU. Pistä nyt jo se kielesi salpaan -- taikka minä annan sinua\nkorville! -- (Veitikkamaisesti). -- Kuule, minä arvelen, että hän ottaa\nsiihen kesäksi asumaan jonkun kaupunginherran.\n\nESA (kiivaasti). Ei -- jukoliste!\n\nTILTU. Juu juu -- ja sekös vasta olisi lystiä!\n\nESA. Ei -- helkkari soikoon!\n\nTILTU (kiusoittelee). Kyllä minä luulen, että niin hän aikoo.\n\nESA. Tulkoonpa vaan tänne yksikin kaupunginherra, niin minä näytän\nhänelle, mistä aineesta minun nyrkkini on tehty!\n\nTILTU (naureskelee). Ja sitten minä saisin häntä palvella!\n\nESA (synkkänä). Kyllä minä tunnen niiden kaupunkilaisten konstit!\n\nTILTU. Tyttöjä ne ainakin osaavat lystittää!\n\nESA. Niin, heilan tarpeessa sinä oletkin!\n\nTILTU (keimaillen). Oho, minulla on monta! Ja senkös tytön kelpaa,\njolla on kosijoita kymmenen joka sormelle -- kuten minulla -- saa ottaa\nkenet haluttaa!\n\nESA (huoahtaa). Niin, nähtyhän se jo on -- että -- että -- sinä otat\nsen ikälopun ruojan hänen rahojensa takia.\n\nTILTU. No, sittenhän voit äijän kuoleman jälkeen tulla kosimaan rikasta\nleskeä. -- (Nauraa). -- Kuule, Esa, eikös passaakin niin?\n\nESA. Tuollainen vanha tervaskanto ei kuole koskaan, lempo soi! -- --\nMutta oikein vakavasti, Tiltu, -- lopeta nyt jo tuo leikkisi! -- Piru\nvieköön -- se ihan repii minun sisuksiani!\n\nTILTU (häijysti). Ha, ha, ha! Älä ole niin varma itsestäsi! Raha on\naina rahaa, ja täytyy pitää varansa, niin kauan kuin on nuori.\n\nESA. Voinen sitä kai minäkin saada kiinni onnen hännästä!\n\nTILTU (halveksien). Sinä! Ja mistä? Sinä olet köyhä köntys ja\nsellaisena pysyt -- et sinä pysty elättämään vaimoa. Ja minä vaadinkin\nitselleni hyvät olot.\n\nESA. Niin, niitä sinä juuri havitteletkin, etkä mitään muuta.\nJa menet tuollaiselle puolimädänneelle -- vanhalle -- pirulliselle\näijä-rääpäleelle. -- (Sylkäisee vanhaan pirttiin päin). -- Hyi hitto!\nJuokset kuin noiduttu rahan perässä!\n\nTILTU (läimähyttää häntä korvalle). Ja nyt suu tukkoon, savileuka,\nsanon minä!\n\nESA (tuskissaan). Tiltu, sano nyt kerran minulle suoraan, kuinka teidän\nkahden asiat oikeastaan ovat! Sillä minä en enää kestä tätä kauemmin.\n\nTILTU (kohottaa kättään). Tahdotko vielä toisellekin korvalle?\n\n    (Joukko nuorta väkeä tulee maantietä pitkin viikatteineen,\n    haravoineen ja eväskontteineen. Pysähtyvät veräjällä).\n\nAHOLAN ANTTI. Hei, katsokaa! Nuo aloittavat lauantai-illan ilot\ntappelulla!\n\n    (Naurua)\n\nKIMOLAN KAISA. Antakaa papin ensin liittää itsenne yhteen, niin\nymmärtää tuollaista touhua sitten paremmin näin sivultapäinkin\nkatsellen!\n\nKIVISTÖN KUSTU. Älkää luulkokaan, että Tiltu ottaisi tavallista\nrenki-lorvia -- hän kelpaa itse torpan isännällekin -- upporikkaalle\nVanhalle-Iisakille!\n\nTILTU. Juuri sitä varten minä tässä Esaa kuritan, kun hän on mennyt\nkylälle valehtelemaan minusta sellaisia juoruja -- joita tekin,\nhyväkkäät, siinä nyt olette tietävinänne. -- Kyllä sinä, Esa, senkin\naisakello, olet todellakin saanut kauniita juttuja aikaan!\n\nKIVISTÖN KUSTU. Eikö se sitten muka olisikaan totta?\n\nTILTU. Saisin minä sinutkin, jos vain ilkenisin yrittää.\n\nKIVISTÖN KUSTU. He, tiedänhän minä, että kaikki tytöt minun perässäni\njuoksevat.\n\nTYTÖT. Älä mahtaile -- -- --!\n\nKIMOLAN KAISA. Vai tuommoisen perässä! Jopa nyt jotakin!\n\nKIVISTÖN KUSTU. Minulla on jo tarpeeksi letukoita ennestään, niin etten\nniitä enää tarvitse lisää tänä iltana. Kaikkein vähimmän sellaista,\njoka tuppaa tappelemaan.\n\n    (Naurua).\n\nMutta kuulehan Esa! Pidä varasi, ettei sinua lopuksi lähetetä täältä\nkuljettamaan hääkutsuja kylälle!\n\nAHOLAN ANTTI. Mutta katso, ettei vaan ukko ennen lähtöäsi pistä\neväitäsi parempiin suihin, ennenkuin ehdit kotiin äidin luo!\n\nTILTU. Olkaa nyt jo vaiti jok'ikinen! -- Joko saitte ison-niityn\nkorjatuksi?\n\nAHOLAN ANTTI. Vielä sitä kestää viikon verran, mutta me lähdimme vähän\nkäymään kylällä, pistääksemme pikkuisen tanssiksi ja nähdäksemme\nvilaukselta pastorin parran. -- Esa on ehtinyt saada akkunat kiinni\nsitten torstain -- näemmä.\n\nESA. Sain kuin sainkin. Kyllä se nyt on valmis koko tupa.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Mutta ettekö todellakaan tiedä, mitä lempoa varten äijä\ntuon tuvan oikeastaan rakennutti?\n\nESA. Emme me tiedä -- enempää kuin tekään.\n\nKIMOLAN KAISA. Eikö hän ole teille edes mitään vihjaissutkaan?\n\nESA. Ei sanallakaan. Arvelee kai, ettei se meihin kuulu.\n\nKIMOLAN KAISA. Vanha-Iisakki lienee varmaan vähän höpsähtänyt viime\naikoina! Mitä maailman päivänä haudan partaalla oleva äijä-nuhju tekee\nihka uudella tuvalla -- kun on vielä vanhakin kunnollinen olemassa?\n\n    (Naurua).\n\nAHOLAN ANTTI. Naida hän vielä aikoo -- uskokaa pois!\n\n    (Naurua).\n\nTILTU. Mene sinä naimisinesi --! Minä luulen, että hän vuokraa sen\nkesänajaksi jollekin kaupunginherralle.\n\nESA (kiivaasti). Ei -- maitomeijeri siihen tulee -- niin minä olen\nkuullut.\n\nTILTU (jälleen kiusoitellen). Ei maar -- varmasti sinne muuttaa kesäksi\njoku hieno kaupunginherra!\n\nKIVISTÖN KUSTI. Kuulutte olevan yhtä viisaita molemmat! -- Mutta\nminäpäs sen tiedänkin parhaiten! Ukko rupeaa siinä myymään viinaa ja\nsahtikaljaa, joten meidänkin sopii tästä lähtien poiketa sinne saamaan\nvirkistystä työstä palatessamme.\n\nAHOLAN ANTTI. Silloin Esakin saa hoippeloida pikku hiprakassa\njok'ikinen päivä.\n\nKIMOLAN KAISA. Sitten varmaan tekee äijä Tiltusta tiskimamsellin, joka\nmittaa ja myy.\n\n    (Naurua).\n\nTILTU. Ei taitaisi olla hullumpi sekään virka! -- Tanssitaanko tänä\niltana?\n\nAHOLAN ANTTI. Menehän sinä, Tiltu, joka olet niin hyvää pataa\nVanhan-Iisakin kanssa, kysäisemään häneltä, emmekö saisi tanssia täällä\ntänä iltana!\n\n    (Naurua).\n\nKIVISTÖN KUSTU. Niin todellakin -- tuolla uudessa tuvassa!\n\nTILTU. Entä mitä tässä vielä! Sitä saatte varrota!\n\nAHOLAN ANTTI. Me menisimme rytkypolkkaa aina hääpäivään saakka!\n\nKIMOLAN KAISA. Kun Esa lähtee vieraita kutsumaan!\n\nTILTU. Lähteköön vaan Esa kutsureissulle, sitten kun asia on valmis --\nkaikkien valheittensa perästä. -- Emmekö saisi tanssia teillä, Kaisa?\n\nKIMOLAN KAISA. Tuskin\n\nAHOLAN ANTTI. Uskaltaisikohan tulla veräjästä pihamaan puolelle?\n\n    (Aukaisee veräjän, menee uuden tuvan seinustalle ja kurkistaa\n    akkunasta sisään. Koko joukko seuraa hänen perässään, tungeksii\n    hänen takanaan ja koettaa kurkistella sisään).\n\nKIMOLAN KAISA. Mutta mitä ihmettä varten se Vanha-Iisakki oikeastaan on\ntämän uuden tuvan laittanut?\n\nLEHTELÄN KATRI (Tiltulle). Kyllä minä vaan sinuna, Tiltu, olisin\nottanut ukolta selvän, mitä hän tällä uudella tuvalla aikoo tehdä. Olet\nsinä aika huono utelemaan!\n\nTILTU. Odottakaa, kun isäntä tulee ulos, niin saatte kiireesti jalat\nallenne!\n\nLEHTELÄN KATRI. No, saanee kait tätä nyt sentään katsella! Eihän se\nsiitä hajoa -- tiemmä!\n\nAHOLAN ANTTI. Asuttavaksi se on aiottu, koska siellä näkyy uunikin\nolevan.\n\nKIMOLAN KAISA. Asuttavaksi varmaan --.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Tules, Katri, niin mennään sisään ja pistetään siellä\npolkaksi!\n\nLEHTELÄN KATRI. En minä uskalla.\n\nKIVISTÖN KUSTU (vetää äkkiä oven auki, sieppaa Katrin mukaansa ja vie\nhänet sisään tupaan. Alkavat tanssia. Toiset seuraavat perästä. Tuvasta\nalkaa kuulua laulua ja ilakoivaa melua).\n\nESA. Jos nyt Vanha-Iisakki sattuu tulemaan ulos -- niin piru teidät\nperii koko konkkaronkan!\n\nVANHA-IISAKKI (tuleekin samassa ulos vanhasta pirtistä, seisahtuu\nkynnykselle, jääden kuuntelemaan laulua ja tanssin jyminää.\nIskee lopuksi tanakan keppinsä vihoissaan portaaseen). Mi-mitä\npen-pentelettä! (Menee kiireesti pihan yli uuden tuvan luo). Senkin\nriivatun kurakintut! Mitä kirottua te nyt teette? Jaa'a! Kyllä minä --!\nUlos joka sorkka ja siinä välähtävässä silmänräpäyksessä! Kuulitteko,\nkoiranleuat! (Pitää keppiään uhkaavasti koholla. Esalle ja Tatulle).\nKuka teille on antanut luvan laahata tänne koko kylän kyörtit ja\nletukat? Hä?\n\nESA. Ei se ole meidän syymme --!\n\nTILTU. No, ei suinkaan tupa nyt siitä pahenekaan -- että siitä\ntarvitsee niin huutaa! -- (Tarttuu maitokiuluunsa). -- Huutamatta\nminäkin potkuri-Punikin lypsän, vaikka joka kerta saan senkin seitsemän\ntälliä reiteeni. Antaisitte tappaa koko lehmän. Ei se suuria lypsäkään.\nSe on se ainainen maho! (Menee suutuksissaan kiuluineen tarhaan).\n\nIISAKKI (katsoo hänen jälkeensä). Potkuri-Punikki -- seitsemän tälliä\n-- maho! Mitä se tähän asiaan kuuluu? Hulluksiko tuokin elävä on\ntullut? -- (Kyläläisille). -- Ulos sieltä, minä sanoin! -- (Nuoret\ntulevat toisiaan töykkien ulos). -- Antakaa olla toiste menemättä\nsotkemaan minun uuden tupani puhdasta permantoa! Ja on minulla teille\nvähän muutakin sanomista. Ettekö te tiedä, mistä isonniityn raja\nkulkee? Olette ottaneet kolme kuormallista minun puoleltani. Niin niin\n-- älkää yhtään virnistelkö, totta se on!\n\nAHOLAN ANTTI. Etteköhän nyt sentään liene erehtynyt. Kyllä me rajan\ntiedämme.\n\nKIMOLAN KAISA. Ajattelimme isännältä kysyä, saisimmeko tänä iltana\ntanssia -- tuolla uudessa tuvassa!\n\nIISAKKI. Soo -- vai ajattelitte kysyä! Luuletteko, että se on tehty\nkylätansseja varten?\n\nKIMOLAN KAISA. Vähän sinnepäin olemme arvailleet.\n\nLEHTELÄN KATRI (keimaillen). Kuulkaahan, isäntä -- voisittehan tekin\ntulla mukaan tanssimaan -- eihän teillä ole eukkoakaan kiinnipitämässä.\n\n    (Naurua).\n\nKIMOLAN KAISA. Niin todellakin -- kuka tietää, vaikka vielä löytäisitte\noman kullankin -- emännäksi tänne rikkaaseen torppaanne!\n\n    (Naurua).\n\nIISAKKI. Hä? Teidänkö kanssanne koipelehtimään? Ei, minun raajani ovat\njo siitä työstä aikanaan saaneet tarpeekseen! -- Ja naisten koukkuihin\ntarttuakseni olen vallan liian viisas!\n\nAHOLAN ANTTI. Mutta kyllä ne kylällä vaan semmoista kohisevat, että\nisännällä on vahva aikomus tänne torppaansa emäntä ottaa -- vielä\nvanhoilla päivillään.\n\nIISAKKI (räjähtää kovaan nauruun). Vai kohisevat -- soo soo -- vai\nkohisevat! Hä, hä hä! -- No, jos niin käy, niin silloin annan teille\nluvan tanssia uudessa tuvassa itsenne pyörryksiin -- ja viinaa ja\nsahtia saatte päällekaupan niin paljon kuin maittaa! -- Hä, hä, hä!\n\nKYLÄLÄISET. Kiitoksia -- kiitoksia!\n\n    (Iloista hälinää ja naurua).\n\nIISAKKI. Mutta menkää nyt tällä kertaa matkaanne jokikinen ja antakaa\nvanhoille ihmisille yörauha!\n\nKYLÄLÄISET. Hyvästi -- hyvästi!\n\nAHOLAN ANTTI. Ja kyllä me sitten tulemme häitä tanssimaan, kun saamme\nkutsun!\n\nKIMOLAN KAISA. Varmasti! Joko huomenna kuulutetaan?\n\nKIVISTÖN KUSTU. Ja tuottakaa vaan kaupungista viinaa niin paljon kuin\nvanha tammanne jaksaa vetää -- kyllä nämä pojat siitä selvän tekevät!\n\nLEHTELÄN KATRI. Mutta pankaa sentään syrjään tilkka ristiäisiäkin\nvarten -- sillä kai sekin juhla pikapuoleen vietetään!\n\n    (Naurua).\n\nKYLÄLÄISET. Hyvästi nyt vain! -- Kyllä sitten tullaan! -- Hyvästi!\n(Menevät iloisesti meluten).\n\nESA (puoliääneen). Hyvä on säästää ryypyt hautajaistenkin varalle!\n\nIISAKKI (kuulee sen). Hä! Hautajaisten! Niinkös sanoit? Soo, vai luulet\nsinä minun niin pian kuolevan! Ja mitä sinä siitä hyötyisit? Ei minun\nhautajaisissani viinaa ainakaan sinun kurkkuusi tipu, renkitollikko! --\nOnko ovi jo valmis? Hä? Mene hakkaamaan hakoja! Ei ole aikaa suotta\nseisoskella!\n\nESA (mutisee). Parasta vaan olisi teidän ajatella niitä havunoksia,\njoita sirotetaan tielle ruumissaattoanne varten -- kuin -- naimista!\n\nIISAKKI. Mitä siinä murajat? Etkö pääse alkuun -- vai pitääkö minun\nruveta nostelemaan havunoksia tukille sinun hakattavaksesi? Ala\npaukuttaa vaan!\n\n    (Menee vanhaan pirttiin).\n\nESA (kiukuissaan). Kirottu äijäköntys! -- Ja nyt ne taas ovat sisällä\nkahden -- kaikessa rakkaudessaan! -- Sentähden Tiltu sitä -- kun se\nkölhöleuka on niin upporikas -- vaikka onkin vain tavallinen\ntorpanisäntä! -- Piru periköön koko tuon uuden tuvankin! Tekisi mieleni\npolttaa se tuohon paikkaan -- niin ettei siellä ainakaan hääkalaaseja\npidettäisi -- saakuti vie! (Alkaa hakata hakoja. Laulaa).\n\n[Tunnettu kansanlaulun sävel. Mukailijan huom.]\n\n    Voi uskottu tyttö, kun olit petollinen\n    ja lupasit sen sydämes niin monelle,\n    ja kuinka sa taisit sen toiselle antaa,\n    kun sinä lupasit sen minulle!\n\nVoi jumaliste sentään tätä elämää! Kyllä köyhänä renkinä oleminen on\nkurjaa!\n\nRIETI (laulaa ulkopuolella).\n\n[Samoin.]\n\n        Sokeri se on valkoista,\n        se on luntakin valkoisempi.\n        Sinun luokses, sorja tyttö,\n        minua ajaa lempi.\n\n        Kaikki ne riiaa rikkaita,\n        vaan kulkuria ei kukaan.\n        Miss' on likka, joka lähtis\n        kulkuripojan mukaan?\n\n(Tulee hieman humalassa. Hän on puettu keikailevasti, pullo toisessa\ntaskussa). Huomenta, huomenta-päivää!\n\nESA. Taitanee olla ilta!\n\nRIETI (puhuu hiljaa). Sama asia -- sama asia, veikkonen! Mutta onko --\nonko ukko-rähkimys kotona?\n\nESA. Eiköhän liene.\n\nRIETI (kuiskaa). Millä tuulella hän on tänä aamuna -- tai päivänä --\ntai iltana -- mikä nyt lienee?\n\nESA. Hyvällä -- arvatenkin!\n\nRIETI. Tahdotkos ryypyn?\n\nESA. En.\n\nRIETI (ottaa esiin pullonsa ja katselee sitä). Tyhjä se pentele näkyy\nolevankin. -- (Heittää pullon tarhan puolelle). Kuule -- lieneeköhän\nukolla kotonaan yhtään väkevänpuolta?\n\nESA. Oo-ja!\n\nRIETI. Ettäkö on?\n\nESA. No, on on -- tietysti!\n\nRIETI. Älä! Mistä hän on sitä saanut?\n\nESA. Kaupungistahan sitä saa. Oli siellä eilen itse.\n\nRIETI. Hemmetti! -- Vai on äijä käynyt kaupungissa. -- Onkohan sillä\npaljonkin?\n\nESA. Ei muuta kuin -- viisi kannua.\n\nRIETI (hypähtää). Viisi kannua! Voi lemmonliekki! -- Mutta mitähän\nvarten äijä nyt niin paljon --?\n\nESA. Tulee näet torppaan pian kuuluttajaiskemut -- tiemmä.\n\nRIETI. Jottako -- hänen ja Tiltun?\n\nESA (huokaa). Tiltun\n\nRIETI. Viisi kannua! -- Ja äijä menee kuulutuksille Tiltun kanssa! --\nEi, lempo soi, meidän täytyy keikauttaa kumoon se aikomus!\n\nESA. Keikauta sinä -- minua se ei liikuta!\n\nRIETI (hangaten ystävyyttä). Ei, kuule, vedetään me yhtä köyttä ja\nollaan ystäviä! -- Sanoitko sinä viisi kannua?\n\nESA. Mitäs köyttä me sitten vetäisimme?\n\nRIETI. No, perintö -- perintöhän tässä on kysymyksessä. Sehän on\nmenossa Prunkkalan kaivoon -- ma paremmin tulen ja sanon! --\n\nESA. Minä menen rautatientöihin, enkä piittaa koko asiasta.\n\nRIETI. Ole hulluttelematta! Meitähän on tässä kaksi vankkaa poikaa yhtä\nukkokämpyrää vastaan! Annetaan hänelle selkään! -- Vai viisi kannua!\nOijoi!\n\nESA. Mitä sekään auttaisi? -- Lopussa Tiltun ja minun välit ovat joka\ntapauksessa -- (huokaa) -- lopussa.\n\nRIETI. Älähän hätäile! Äijä kuolee pian -- ja sitten otan minä Tiltun\nhoteisiini. -- Viisi kannua!\n\nESA (säpsähtää). Hä?!\n\nRIETI. Kas, veliseni, minä osaan pelata vaimoväen kanssa!\n\nESA. Koetapas vain iskeä kyntesi Tiltuun -- niin --!\n\nRIETI. Onkos sulla sitten halu tapella?\n\nESA. On -- kun tarvis vaatii! -- Yritäpäs hipaistakin Tiltua, niin saat\nnähdä, minnekäpäin nenäsi näyttää tietä!\n\nRIETI. So so, veikkonen, -- älä nyt sentään! Sinä uhoilet vallan\nsuotta. -- Ei, ollaan me oikein hyviä ystäviä ja, kuten sanoin,\nvedetään yhtä köyttä. Näes, minä olen rikas ja sinä olet köyhä. Sama\nse! Ota sinä sitten Tiltu, niin minä otan rahat. Minä rupean tähän\ntorppaan isännäksi ja sinä rengiksi. Ja yhdessä me ryyppäämme jotta\nlotisee! -- Kuule, luuletko että ukko antaisi minulle ryypyn, jos\npistäytyisin tuonne sisään?\n\nESA. Onhan äijällä kokonainen ankkuri!\n\nRIETI. Peijakas -- jospa minä en ennestään jo olisi näin täynnä --!\n\nTILTU (tulee tarhasta, kantaen kiulua, joka on yli puolillaan maitoa.\nMenee vanhaa pirttiä kohti, mutta pysähtyy huomatessaan Rietin). Joko\nsinä taas olet humalassa? Ja tietysti sinä tulet illalla tansseihin\ntappelua hakemaan -- sehän on sinun tapaistasi. Kyllä sinäkin olet se\nlellipoika, joka et koskaan saa viinaa tarpeeksesi!\n\nRIETI. Lellipoika! -- Niin niin -- lellipoikapa kai -- siihen saakka,\nkun minusta tulee tämän torpan isäntä. Ja silloin sinä, Tiltu, pääset\nminulle palveluspiiaksi. He, eikös sovi niin? Emännäksi minä otan\njonkun rikkaan ja lihavan rusthollin tyttären. Vähempi ei tälle pojalle\nkelpaa. Töllin penikoita minä en katsokaan -- tiedä se!\n\nTILTU. Ei ole hyvä heitä liikaa vilkuillakaan!\n\nRIETI. Niinkuin ei sinunkin tekisi mieli kiepahtaa minun kaulaani koska\nhyvänsä!\n\nTILTU. Parasta on olla nuolaisematta ennenkuin tipahtaa! Mene tuonne\ntarhaan olkiläjään nukkumaan itsesi selväksi -- ja tule sitten minua\nkosimaan, niin saat kuulla, mitä töllin penikalla on sanomista\nsellaiselle viina-lallille kuin sinä olet. -- Näkisipä Vanha-Iisakki\nsinut tällä haavaa, pääsisit kerrankin selville itsekin, kuinka paljon\nkunniaa sinulla oikeastaan on jälellä. Luuletko olevan niin paljon,\nettä sen erottaa tavallisilla töllinpenikan silmillä?\n\nRIETI. Kuule, Esa, -- älä hitossa himoitse tuota likkaa -- hänestä\nsaisi mies eukokseen oikein lemmon penteleen!\n\nTILTU. Niin saisi -- varmasti -- ja vallan sitä parasta sorttia!\n\n    (Ottaa kiulunsa ja menee vanhaan pirttiin).\n\nRIETI (nauraa). Parasta sorttia -- jumaliste --! Mutta Esa -- hei,\nluuletko todellakin, että äijä antaisi minulle ryypyn, jos nyt menisin\npirttiin Tiltun perässä? Ja jos sitäpaitsi olisin oikein riivatun\nhöyliä ja makeata! Luuletko, veikkonen?\n\nESA. Koeta, niin tiedät!\n\nRIETI. Minä yritän näyttää vesiselvältä.\n\nESA. Viisainta sentään lienee sinun pysähtyä ovensuuhun, sillä siitä\npääset pikemmin livistämään.\n\nRIETI. Jospa olisin tiennyt, että sillä pökelöllä on viinaa kotona, en\nolisi ottanut kylällä niin pitkiä ryyppyjä, -- vaan haistaakos sitä\naina kaikkea! -- Eipä siksi, että minä pelkäisin -- ee-hen! Kun hän ei\nvain haistaisi!\n\n    (Lähtee kopeasti vanhaan pirttiin päin).\n\nIISAKKI (tulee ulos. Hän on juhlapuvussa, päässään korkea hattu). Kas,\nRietikö siinä! Missä sinä olet juoksennellut? Mutta tapasinpa sinut\nsopivaan aikaan, sillä saat lähteä -- --\n\nRIETI (peräytyy takaperin, pitäen kättään suunsa edessä, mutta sattuu\nkompastumaan johonkin pölkkyyn. Nousee, hoippuu). Ai -- perhana!\n\nIISAKKI (nauraa ääneensä). Ha, ha, ha, ha! Kyllä näkee selvästi, miltä\nmatkoilta sinä taaskin palaat -- kylältä juopottelemasta!\n\nRIETI. Pi-pirun pö-pölkky --!\n\nIISAKKI. Pölkky-pää -- juoppolalli -- se olet juuri sinä!\n\nRIETI (tekeytyy vaivaiseksi ja on ontuvinaan). Ai ai ai! Oi oi oi --\nkun särkee -- säärtä -- ja -- ja lapaa --! Antakaa, setäkulta, pieni\nryyppy kivun lievikkeeksi! Vain pi-pieni -- tä-täräys. Luulen sen\nauttavan. -- Taisi tulla reikäkin housuun. -- Tuliko? (Pyllistää\ntakamustaan Iisakkiin päin).\n\nIISAKKI (potkaisee, jotta hän lentää suulleen). Sun reikäs on suusi,\njosta mahtuu valumaan vatsaasi kuinka monta tynnörillistä lientä\ntahansa!\n\nRIETI (kömpii jaloilleen nolona). No no no, setäkulta -- te olette\ntavattoman kova-sydäminen! Nyt taisi mennä sijoiltaan toinenkin\nlapaluuni. Oi voi sentään, kun särkee molempia! Ne tarvitsisivat nyt\nkumpikin voidetta -- sisällisesti. Mennäänpäs, setäkulta, heruttamaan\nvähän siitä viiden kannun astiasta! Eikö niin? -- Nyt kun setä aikoo\nnaidakin!\n\nIISAKKI. Soo -- vai olet sinä ehtinyt saada kärsääsi hajun minun\nviidestä litrastani -- soo, soo! Niin kai! Ha, ha, ha! Mutta mitä\nsanoisit, jos ne todellakin otettaisiin esiin -- jo tänään?\n\nESA (hiljaa, synkästi). Vai jo tänään!\n\nIISAKKI (Esalle). Hä? Mitä \"vai vai\"? -- Lähde kiireesti hakemaan\nmetsästä pari kuormallista koivulehtoja!\n\nESA. Mitä niillä nyt --?\n\nIISAKKI. Mitäkö? -- Kuuluuko se sinulle? Sinä menet, kun minä käsken!\n\nESA. Saanko luvan kysyä, mihin ne pannaan?\n\nIISAKKI. Sitten näet. Sinä nyt vain niitä haet.\n\nESA. Eihän tuo juhannuskaan ole kahdesti kesässä ennen ollut!\n\nRIETI. Onko se ihan totta, että setä aikoo ottaa itselleen eukon?\n\nIISAKKI. Ha, ha, ha! -- Liikuttaisiko se sinua? -- Kuule, sinä saat\nlähteä kylälle kutsumaan nuorta väkeä tänne illalla tanssiin ja pikku\nryypylle -- ja pelimannin -- ja -- ja -- lautamiestä voit myöskin\npyytää tulemaan, sillä minulla on hänen kanssaan vähän tarinoimista.\n\nRIETI (mahtavana). Mutta se on sillä tavalla, että minä -- julistan\nvastalauseeni tämän naima-aikomuksen johdosta.\n\nIISAKKI. Sinä -- vastalauseesi! -- Ha, ha, ha! -- Etkös jo pääse siitä\nlähtemään, Esa?\n\nESA. Minä tahdon tietää, mihin ne koivut pannaan.\n\nIISAKKI. Uuden tuvan ympärille ne pystytetään -- jottas sen nyt tiedät.\n-- Ja kun minä käsken sinua menemään, niin sinä menet. Tiedätkö sinä\npuolestasi sen?\n\nESA. No, pantakoon vaan uuden tuvan ympärille, kun se kerran on valmis!\n-- Mutta jos te, isäntä, panette täällä toimeen jotkut muut kemut, niin\n-- minä annan palttua renkinä-olemiselle täällä!\n\nIISAKKI. Ole nyt pöyhistelemättä -- sen neuvon annan sinulle,\nveikkonen! -- Jotkut muut kemut! -- Ha, ha, ha!\n\n    (Esa ottaa hakopölkyn vierestä kirveen ja menee\n    vihaisen näköisenä).\n\nRIETI. Setää näkyy naurattavan -- mutta minä -- minä vedän yhtä köyttä\nEsan kanssa!\n\nIISAKKI. Olkaa ulisematta -- pennut! -- Mars matkaan siitä -- viemään\nkutsuja kylälle!\n\nRlETI. No, olkoon menneeksi -- kunhan ensin saan ryypyn.\n\nIISAKKI. Ei tipu.\n\nRIETI. Lainaako eno minulle markan sitten?\n\nIISAKKI. En pennin pyöriäistä!\n\nRIETI. Edes viisikymmentä penniä! -- Kyllä minä maksan takaisin yhtä\nvarmasti kuin tässä seison.\n\nIISAKKI. Olenko ennen sulle lainannut?\n\nRIETI. Ei setä ole -- ainakaan minun muistaakseni.\n\nIISAKKI. No niin -- tiedät siis, ettei heltiä tämän äijän pussista. --\nAla laputtaa!\n\nRIETI. Mutta jos setä ottaa akan, niin minä jään vallan osattomaksi --\nja joudun hunningolle.\n\nIISAKKI. Sinä olet jo.\n\nRIETI. Ja minä kun olen aikonut mennä naimisiin jonkun rikkaan\nrusthollin tyttären kanssa -- ja ostaa tämän torpan taloksi!\n\nIISAKKI. Kurkkusi kautta sinä antaisit mennä kaikki sen lemmon tien --\nsen minä hyvin tiedän -- laiska-Jaakko! -- No, etkö jo pääse lähtemään\n-- taikka --\n\nRIETI. Kun saan ensin ryypyn -- kyllä minä sitten --.\n\nIISAKKI. Johan sanoin, ettei tipu -- heruttamallakaan.\n\nRIETI. Mutta entä sitten kun palaan --?\n\nIISAKKI. Ehkä sitten -- ellet ole kylältä tultuasi enemmän humalassa\nkuin nyt sinne lähtiessäsi.\n\nRIETI. Pitääkö minun sanoa, että illalla on enon ja Tiltun\nkuuliaiskemut?\n\nIISAKKI. Ha, ha, ha! -- Sano nyt vaikka niinkin! -- Ha, ha, ha! Sano\nvain niin!\n\nRIETI. Mutta -- mutta -- on se sentään vähän -- hävytöntä!\n\nIISAKKI. Rupea sinä kärsivällisesti odottamaan, niin voit vielä kerran\nnaida lesken! -- Hä, hä, hä!\n\nRIETI (innostuneena). Niin -- ja Esan ajamme pois torpasta -- ja minä\nrupeankin tästä enolle rengiksi!\n\nIISAKKI. So so so! Älä nyt hätäile! Mene nyt vaan toimittamaan minun\nasiani!\n\nRIETI. Mutta -- pikku tuikku -- sentään!\n\nIISAKKI (tiuskaisee). Ei! Tiehes siitä!\n\nRIETI. Juhlahattu ainakin enon täytyy lainata minulle -- koska kerran\nolen kuuliaisiin kutsuja. Se on tärkeä virka se!\n\nIISAKKI. No, sen voit saada.\n\nRIETI (panee Vanhan-Iisakin korkean hatun päähänsä). On se sentään aika\nhäpeä lähteä kutsumaan vieraita pitoihin ihan vesiselvänä! Minun täytyy\nainakin pistää tyhjä pullo näkymään housun takataskusta, jotta\nnäyttäisi edes vähän komeammalta.\n\n    (Ottaa maasta tyhjän pullonsa ja tuppaa sen housuntaskuunsa\n    niin, että sen kaula jää näkyviin. Menee).\n\nIISAKKI (nauraa aika lailla). Ha ha ha! -- -- -- Ha ha, ha!\n\n    (Istuu penkille).\n\nTILTU (tulee vanhasta pirtistä nyreän näköisenä).\n\nIISAKKI. Tiltu typykkäiseni -- tulehan istumaan tänne viereeni!\n\nTILTU. Äsh!\n\nIISAKKI. Tule nyt vaan! Tahdon hiukan puhella kanssasi.\n\nTILTU. Onko isäntä pistäytynyt viina-ankkurinsa pakeilla?\n\nIISAKKI. En -- mutta emmeköhän nosta sitä esiin tänä iltana?\n\nTILTU. Minkä tähden? -- (Pilkallisesti). Kas, kun isäntä on pukeutunut\nhienosti tänä iltana!\n\nIISAKKI. Onpa syytäkin! Olen lähettänyt Rietin kutsumaan tänne kylän\nnuorisoa tanssimaan ja pikku ryypylle -- ja Esan noutamaan metsästä\nkoivunlehtoja pihamaan koristeiksi.\n\nTILTU. Sooo! -- Mitkä kemut nyt sitten pidetään?\n\nIISAKKI. Kuulehan Tiltu -- typykkäiseni --!\n\nTILTU. Minun taitaa tarvita muistuttaa isännälle, että kun ihminen\ntulee vanhaksi, muuttuu hän lapseksi uudelleen.\n\nIISAKKI. Vanhaksi -- niin. -- Hm, en minä sitä häpeä. Olen tehnyt\nsellaisen päivätyön kuin miehen pitääkin, enkä minä joudu kunnan\nrasitukseksi -- sillä minulla on kirstun pohjalla niin paljon kuin\ntarvitsen ja vähän päällekin -- jos siitä tulee kysymys.\n\nTILTU. No, siitä sopii Rietin olla iloinen -- hänellä riittää niin\nollen viinaksia tarpeeksi edes jonkun aikaa!\n\nIISAKKI (kiivaasti). Rieti! -- (Hillitsee itsensä). -- No, niinpä niin\n-- kukin järjestää asiansa eläissään -- niin on tapa. -- Mutta tulehan\nnyt tänne, tyttö typykkäiseni, äläkä näytä niin vihaiselta -- sillä\ntänä iltana aion minä tanssia pitkän potkupolkan sinun kanssasi -- hi!\nhi! hi! Kas, minulla on ollut aikanani monta naisihmistä\npalveluksessani -- mutta -- --\n\nTILTU. Te olette aina ollut ilkeä heille!\n\nIISAKKI. Mahtaa olla totta, koska ei heistä ole kukaan pysynyt vuotta\nkauempaa luonani -- mutta sinä olet jo kolmatta.\n\nTILTU. Niin, he ovat jok'ainoa olleet aika laiskureita, sillä kaikki\noli täällä minun tullessani kovin rempallaan, -- ja kun minä sitten\npanin joka asian kuntoon, niin en ole raatsinut jättää taas kaikkea\nmenemään uudelleen nurin narin -- siksi minun on tullut oltua näin\nkauan -- mutta kyllä minä pian tästä lähden tieheni -- vallankin jos\nisäntä alkaa hullutella --\n\nIISAKKI. Jaa, jaa -- kyllä se niin on -- sinä olet minun maatani --\noikein rehti työihminen -- siksi olenkin jo toista vuotta ajatellut\nsinua -- ja rakennuttanut tuon uuden tuvankin, näet. -- (Tiltu aikoo\nmennä). -- Ei, ei, pysy vain paikallasi -- kyllä tämä juttu vähitellen\nrupeaa selvenemään -- sinullekin. -- Niin, kas, minä alan jo käydä\nvanhaksi ja tarvitsen jonkun, joka hoitaa minua -- enkä tahdo, että\nomaisuuteni hävitetään tuhlaamalla ja juopottelevalla elämällä, sillä\nminä olen koonnut tyhjästä kaikki tyyni. (Menee Tiltun luo ja tarttuu\nhänen käteensä). Minä en siis halua jättää perkaamiani sarkoja sikojen\ntongittavaksi -- istu nyt vaan alallasi! -- näetkös, minulla on\nneljätuhatta markkaa kaupungin pankissa -- ja torpan kontrahti kestää\nvielä neljäkymmentä vuotta -- ja minä olen aina pitänyt pikku\nvauvoista, vaikka ei itselläni ole sellaisia koskaan ollut -- niin\nettä --\n\nTILTU (koettaa irroittaa kättään ja nauraa sydämellisesti). Ei, ei\n-- -- -- lopettakaa jo, hyvä isäntä, tuo lorunne -- en voi muuta kuin\nnauraa teille! -- Mutta en minä sentään olisi ikänä maailmassa uskonut,\nettä isännällä olisi niin paljon rahoja kaupungin pankissa --!\n\nESA (tulee, katselee heitä hetkisen, heittää sitten koivutaakkansa\nvihoissaan maahan). Vai niin -- vai sillä tavalla! -- Hävetä sinun\npitäisi, Tiltu! -- Rahoja olet vaaninut! -- Mutta kyllä minun on\nkamalaa nyt nähdä, kuinka kurja sinä olet -- sinä, jota minä kuitenkin\nolen niin turkasesti rakastanut! Niin, hävetä saat minun ja ihmisten\nedessä -- kun noin turmelet nuoruutesi ja tuolla tavalla menettelet --\ntuolla tavalla -- aivan kuin et olisi lehmämullikkaa parempi!\n\nTILTU (riistää kätensä irti Iisakin otteesta. Huutaa). Ole vaiti!\n\nESA. Vaiti minä tämän jälkeen olenkin -- vaiti, vaikka veistä\nrinnassani väännettäisiin -- sillä nyt huomaan, ettei piru kykene enää\npahempaa osaa ihmisen kärsittäväksi panna!\n\nIISAKKI (nauraa). Ha, ha, ha! -- Pystytä sinä vain koivut parhaiten\nkuin taidat, äläkä mörise siinä kuin pahanaikainen sonnivasikka!\n\nESA. Pystyttäkää itse koivunne -- senkin naimahullu --! Koska teissä on\nmiestä juoksentelemaan tyttöjen perässä, niin kykenette varmaan\npanemaan kuntoon kuuliaiskoristelunnekin! -- Minä en ole enää teidän\nrenkinne! --\n\nIISAKKI. Ha, ha, ha -- hi, hi, hi! -- Mene sitten niin pitkälle kuin\ntietä riittää, -- mutta palkkasi pysyy minun takanani!\n\nESA. Pitäkää vain pennini -- ahnas kiskuri! -- Luuletteko minun\nvaivaisen kahdenkymmenen markan takia jäävän tänne -- töllistelemään\nkurjia kestejänne!\n\n    (Menee kiivaasti aittaan).\n\nIISAKKI (nauraa yhä enemmän). Ha, ha, ha! -- Haali siis kokoon\nkomppeesi ja ala laputtaa!\n\n    (Menee vanhaan pirttiin).\n\nTILTU. He ovat yhtä hassuja molemmat. -- Mitähän tästä oikein tulee? --\n(Menee aitan ovelle). -- Esa!\n\nESA (aitasta). Mene sulhasesi luokse!\n\nTILTU. Minä menen minne itse haluan, mutta suo minun lausua sinulle\npari sanaa! -- Sinä et saa lähteä!\n\nESA. Luuletko sinä, että minua haluttaa jäädä tänne katselemaan sinun\nkuherteluasi tuon vanhan köntyksen kanssa -- älä usko! -- Pidä hyvänäsi\nmainio saaliisi!\n\nTILTU (vihaisena). Ei, tästä pelistä täytyy tulla loppu -- niin totta\nkuin kuulun hameväkeen!\n\n    (Lähtee kiukkuisen näköisenä vanhaan pirttiin).\n\nESA (katsoo aitasta). Niin -- äijän perään se taaskin lähti! Ei\nmalttanut olla kauan erossa lemmittynsä kyljestä. -- (Tulee ulos\nmukanaan arkkunsa). -- Orivarsaa minun tulee helkkarin ikävä! Poikkean\nlaitumelle lausumaan sille vekaralle jäähyväiset. Ja tammoista ja\nmuusta naisväestä minä sitä varoitan -- ainoata, hyvää ystävääni --\nettei suureksi hevoseksi tultuaan tarvitsisi kärsiä samoja tuskia kuin\nminä nyt. -- (Kantaa arkkunsa maantielle ja istuutuu sen päälle). -- Oi\nvoi, että pitikin käydä tällä tavoin! Oli se aika häpeällistä! --\n(Äänettömyys. Kuuluu hanurin ääntä). Ahaa -- kuuliaisvieraat alkavat\nsaapua. -- Saatanhan istua tässä vähän aikaa katselemassa.\n\nRIETI (tulee edellä hyvin iloisella tuulella. Häntä seuraa joukko):\n\nKYLÄN NUORISOA (meluten ja ilakoiden. Eivät heti huomaa etäämmäksi\nasettunutta Esaa).\n\nRIETI (heidän päästyään pihamaalle). Hei, pojat ja tytöt! Nyt annamme\nriemun ratketa koskena kohisemaan ja myrskynä mylläämään! Eikös niin?\n\nTUPAANTULIAISTANSSIT 39\n\nNUORET. Se on selvä -- selvä se!\n\nRIETI. Katsokoon vaan Vanha-Iisakki, ettei viina-ankkuri liian aikaisin\nnäytä pohjaa!\n\nNUORET. Niin -- katsokoon!\n\nKIVELÄN KUSTU (huomaa Esan). Mitä lempoa sinä, Esa, siellä yksinäsi\ntien varrella kökötät?\n\nAHOLAN ANTTI. Ja niin surullisena kuin tyhjä viinalekkeri!\n\nKIMOLAN KAISA. Onko Tiltu lipunut pois sormistasi?\n\nLEHTELÄN KATRI. Älä sure -- onhan niitä toisia -- tässäkin!\n\n    (Naurua).\n\nKIMOLAN KAISA. Etkös huolisi minusta? -- Aina minä Tiltua vastaan!\n\nLEHTELÄN KATRI. Tiltun rinnalle kelpaan minäkin!\n\n    (Naurua).\n\nAHOLAN ANTTI. Minne sinä sitä arkkuasi raahaat?\n\nESA. Minut on isäntä potkaissut pois siitä torpasta.\n\nRIETI. Ota tuikku murheeseen! Se auttaa varmasti. Minä tiedän.\n\nKIMOLAN KAISA. Mutta onko se oikein totta, että Vanha-Iisakki menee\nnaimisiin Tiltun kanssa?\n\nRlETI. Tosi se on -- ja ihan totinen!\n\nLEHTELÄN KATRI. Hassuhan se Tiltu on, kun ottaa mokoman vanhan\nnuuskahuulen!\n\nAHOLAN ANTTI. Minun mielestäni he ovat yhtä hassuja molemmat.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Ei, mutta katsokaas -- tuolla on kasa aivan äsken\nhakattuja koivunlehtoja -- tulkaa, pojat, niin panemme ne äkkiä\nmiehissä pystyyn. Sittenhän täällä vasta oikein juhlalta näyttääkin!\n\nKYLÄN NUORET. Niin -- pannaan pystyyn -- nuoren parin kunniaksi!\n\n    (Alkavat pystyttää koivuja nauraen ja meluten).\n\nTILTU (tulee ulos vanhasta pirtistä). Mitä mitä te täällä teette?\n\nKYLÄN NUORET. Tanssimaan meitä on kutsuttu -- kuuliaisia tanssimaan.\n\nPOJAT. Ja juomaan nuoren parin onneksi!\n\nKIMOLAN KAISA. Älä nyt sentään käy noin nenä pystyssä ja pöyhkeänä,\nTiltu, vaikka oletkin sattunut saamaan itsellesi rikkaan miehen!\n\nLEHTELÄN KATRI. Muuten -- tässä lienee nyt syytä sanoa että: lykkyä nyt\nsitten tykö!\n\nKYLÄN NUORET. Niin -- lykkyä tykö -- onnea oikein paljon -- sinulle ja\nVanhalle-Iisakille!\n\nTILTU (kimmastuen). Oletteko te kaikki aivan päästänne pyörällä tänä\niltana? -- Menkää kotiinne -- ja joutuin!\n\nAHOLAN ANTTI. Ei maar sitä niin vain mennä! Meidät on tänne varta\nvasten ja asianmukaisesti kutsuttu -- ja pelimannikin on mukana.\n\nPELIMANNI (näyttää viuluaan). Täältä pesee polkat ja valssit, kun vaan\nannetaan käsky alkaa.\n\nKIVISTÖN KUSTU. Tuoltahan jo tulee itse Mouhulan lautamieskin!\n\nMOUHULAN LAUTAMIES (tulee perältä). Ehtoota päivää kaikille! -- Kas\nvain, täälläkös vasta on vieraiden paljous -- ja pelimannit -- ja\nkoivuja pystytetty kuin juhlaa varten ainakin! -- Mitähän vanhalla\nystävälläni Iisakilla lienee mielessään? Kuuliaisiako tässä toden\nteolla ruvetaan viettämään? Jopa nyt -- jopa nyt!\n\nKYLÄN NUORET. Tässä on morsian!\n\nAHOLAN ANTTI. Hei pojat, eiköhän keikauteta morsianta kohona\nkertaalleen?\n\nPOJAT. Tietysti -- sehän selvä!\n\nAHOLAN ANTTI. Käydään kiinni! (Ennenkuin Tiltu ehtii paeta, tarttuvat\npojat häneen ja nostavat hänet korkealle ylös). Eläköön morsian! --\nEläköön morsian!\n\nTILTU (maahan päästyään itkien). Että kehtaatte -- hyi -- hävyttömät --\npilkata näin --- ja lautamieskin vanha ihminen -- minua köyhää tyttö\nraukkaa -- joka en ole -- kenellekään pahaa --\n\nIISAKKI (tulee tuvasta). Terveeksi kaikille! -- Kiitos, että olette\nnoudattanut kutsuani!\n\nLAUTAMIES (menee kättelemään Iisakkia). Terveeksi sinulle, vanha ystävä\nja rippikoulu-toveri! --- Mutta suoraan sanoen -- suo minun kysyä, mitä\nlempoa sinä olet ruvennut hulluttelemaan vielä vanhoilla päivilläsi! --\nEikö ole jo vähän liian myöhäistä tämä sinun naimispuuhasi?\n\nIISAKKI (nauraen). Ha, ha, ha! -- Käyhän ensin tuvassa, ystävä,\nheittämässä tuliaisryyppy nieluusi, niin siellä kerron sinulle\nlähemmin.\n\n    (Menevät vanhaan pirttiin).\n\nTILTU (huomaa Esan). On tuo Esakin lemppuri miehekseen -- vaikka on\nkosinut tyttöä, niin ei kykene edes puolustamaan, kun tyttöä häpäistään\nja tehdään hänet koko kylän pilkan esineeksi.\n\n    (Menee veräjästä maantielle Esan luo, jääden hänen\n    kanssaan puhelemaan).\n\nAHOLAN ANTTI. Miten mahtanee käydä Rietin -- saaneeko koskaan itselleen\ntorppaa?\n\nRIETI. Jos ukot punovat tuolla vanhassa pirtissä jotain konnankoukkuja,\nniin tahdon siitä vähän vihiä minäkin!\n\n    (Aikoo lähteä sisään vanhaan pirttiin).\n\nKIVISTÖN KUSTU. Parasta on, ettemme päästä häntä sinne sekoittamaan\nasioita!\n\nTYTÖT. Ei päästetä Rietiä sotkemaan selvää peliä!\n\nAHOLAN ANTTI. Antaa pojan vain mennä valvomaan oikeuksiaan -- torpan\nperintö-asiasta siellä joka tapauksessa puhellaan!\n\n    (Iisakki ja Lautamies tulevat ulos vanhasta pirtistä)\n\nIISAKKI (kantaen viinalekkeriä). Hei, Tiltu, riennä panemaan kahvipannu\ntulelle, sillä kohta tässä otetaan tuimat ryypyt kuumikkeen kanssa --\ntehdään oikein rehevät kahvipunssit -- ja sen päälle tanssitaan\nseitsemän polkkaa ja valssia! Niin, tänä iltana pidetään täällä meillä\noikein lemmon lystiä -- hi, hi, hi!\n\nLAUTAMIES (jolla on taskut täynnä laseja ja pikareita, alkaa asetella\nniitä keskelle pihaa sijoittamalleen pöydälle). He, he, he -- lemmon\nlystiä -- he, he, he!\n\nTILTU (tullen pois Esan luota). Onko se lautamiehen mielestä\nnaurunasia, että vanha ukko rupeaa hassuttelemaan? -- Ja mitä varten\nkeittiöstä nyt kaikki astiat kannetaan pihalle?\n\nLAUTAMIES (jatkaa esineiden järjestämistä). So, so, Tiltu, -- älähän\nkimmastele suotta -- älä -- hi, hi, hi -- he, he, he!\n\nIISAKKI. Tulehan tänne, Kivistön Kustu, sinähän osaat kirjoittaa,\ntiedän mä. -- (Ottaa povitaskustaan paperiarkin sekä kaivaa\nsivutaskustaan mustetolpon ja kynän, jotka kaikki laskee pöydälle).\nPiirrähän tähän nimesi!\n\nKIVISTÖN KUSTU (tulee esiin). Mitäs minun nimeni siinä tekee?\n\nIISAKKI. Se ei kuulu sinuun. -- Tottakai taidat kirjoittaa nimesi? --\nLautamiehen nimi on siinä yläpuolella. Hän kirjoitti ensin.\n\nKIVISTÖN KUSTU. No, olkoon menneeksi sitten! -- Korealta minun nimeni\nnäyttää -- olkoon se missä tahansa!\n\n    (Kirjoittaa nimensä raskaasti ja huolella).\n\nTILTU. Älä vaan kirjoita itseäsi pussiin, mies, -- sillä minä sanon:\nei!\n\nRIETI. Minä myöskin -- tuota noin -- panen turkasenmoisen vastalauseeni\ntätä vastaan.\n\nIISAKKI. Sinun vastalauseesi pussiin pannaan ja pussin suu sidotaan\nkiinni ja pussi nakataan sitten myllyränniin! Niin se on. -- Ha, ha,\nha! -- Luehan nyt, lautamies, kaikille tuo plakaatti!\n\nLAUTAMIES (lukee. Kaikki ryhmittyvät ympärille).\n\n\"Koska minun sisarenpojastani Rieti Petteri Peltosesta, joka on minun\nainoa sukulaiseni, on tullut laiska ja hulttio kiertää, oikea\njuopporenttu, jotta oikein hävettää, -- ja koska minä jo olen käynyt\nniin vanhaksi, että minun täytyy järjestää asiani kohta koittavan\nkuolinhetkeni varalle, kuten rehellisen miehen ja kunnon torpanisännän\nvelvollisuus on, niin jätän minä täten omistamani Mäkitöyryn torpan\nTilda Karoliina Kustaava Eevantyttärelle asianmukaista eläkesopimusta\nvastaan, johon sopimukseen kuuluu vapaa, tyydyttävä elatus ja hoito\nkuolemaani asti sekä kunniallinen hautaus. Asuntonani on uusi\ntuparakennus ja minun tulee saada kaksi paria saappaita vuodessa, kolme\nkupillista kahvia joka ehtoopäivä -- pyhäisin pehmeän nisuleivän kanssa\n-- hevonen ja vällyt joka toinen sunnuntai kirkkoon edestakaisin, ynnä\njouluksi viisi paria täysivillaisia sukkia, jotka pitää rikki mentyä\nparsia ja tarpeen mukaan jatkaa ja uudistaa. -- Kyrön pitäjässä\nheinäkuun 25 päivänä armon vuonna 1891. -- Jaakoppi Iisakki Jaakonpoika\nMäkitöyrylä. -- Todistavat: Ahasverus Mouhula, lautamies. -- Kustaa\nEemeli Kallenpoika Kivistö, renki.\"\n\n    (Yleinen ällistys ja äänettömyys).\n\nTILTU (riemastuneena). Voi herranen ihme! -- Oi voi! -- Onko tämä\ntotta?\n\nIISAKKI (mahtavasti). Minkä minä kirjoitin sen minä kirjoitin! --\nSuusanallisesti minä vielä lisään että sinun on heti valittava\nitsellesi isäntä tähän torppaan -- sillä ei torppa ole torppa eikä\nmikään ilman kunnollista ja työteliästä isäntää!\n\nRIETI (tuppautuu esiin ja kumartaa Tiltulle). Niin kai se on tarkoitus,\nettä minusta tulee isäntä -- mainittiinhan paperissa minunkin nimeni!\n\nTILTU (työntää hänet syrjään). Mene sinä männikköön! -- (Huutaa). --\nEsa, Esa! Tule tänne! Joko sinun järkesi nyt selviää? -- Kelpaako\nsinulle tämä Tiltu -- ja torppa?\n\nESA (hypähtää esiin iloisena ja tarttuu Tiltun vyötäisiin). Tämä on\nautuuden ehtoo! -- Ja paratiisiksi me tämän Mäkitöyryn torpan laitamme!\n-- (Pojille). -- Hei, pojat, viskatkaapa se minun arkkuni sieltä\nmaantieltä tuonne aittaan. -- Tai ei, ei! -- Heittäkää yksintein\nsuoraan vanhaan pirttiin! Sillä pirtissähän torpanisäntä tavaroitaan\npitää. -- (Menee ja puristaa Iisakin kättä). Suuri kiitos, hyvä isäntä!\nOlette totisesti miesten mies! -- Enempää minä en nyt yht'äkkiä osaa\nsanoa! -- (Huomattavasti liikutettuna). -- En minä sentään oikein tätä\nolisi ansainnut!\n\n    (Iisakki ja Esa puristavat kauan toistensa käsiä).\n\nTILTU (pyyhkii silmäkulmiaan). Kyllä me teistä, hyvä isäntä, semmoisen\nhuolen pidämme, ettei siitä kenelläkään mitään sanomista ole --\nkaikkein vähimmän teillä itsellänne -- ja sukkia saatte niin runsaasti\n-- ettei lopu, vaikka joka päivä kahdet parit rikki polkisitte\n(Kättelee Iisakkia).\n\nIISAKKI. Sen minä uskon. Ja uskon senkin, että Mäkitöyry teidän\nhallussanne kukoistaa ja entisestään vaurastuu. -- Olkaa onnelliset!\n\nRIETI. Vinoon tässä nyt vähän asiat menivät -- minun suhteeni --- mutta\njoka tapauksessa -- eikös oteta ryyppy asian päälle! Jo on minun\nmielestäni aika!\n\nIISAKKI. Niin, nyt alkavat Tiltun ja Esan kuuliaiskemut!\n\nKYLÄN NUORET. Onneksi olkoon -- onnea teille -- paljon onnea ja\nmenestystä!\n\n    (Kättelevät ja onnittelevat).\n\nIISAKKI. Pyörimään nyt ensin, nuoret, ja laulu raikumaan! Sitten\nkilistetään nuoren parin onnen ja menestyksen malja!\n\nKYLÄN NUORET (työntävät Tiltun ja Esan piirin keskelle, pyörivät ja\nlaulavat).\n\n    Iso ilo alkaa kun nuori väki tanssii,\n    niin että pyörtänö punoittaa!\n    Iso ilo alkaa kun nuori väki tanssii,\n    niin että pyörtänö punoittaa.\n    Ota Esa Tiltusi, ota oma kultasi,\n    omahan on teillä nyt torppa ja maa!\n    Ota Esa Tiltusi, ota oma kultasi,\n    omahan on teillä nyt torppa ja maa!\n\n    Kaupat on tehty ja rakkautta riittää,\n    ei sitä ämmät enää estää voi!\n    Kaupat on tehty ja rakkautta riittää,\n    ei sitä ämmät enää estää voi!\n    Esalla on oma Tiltu tuvan orren alla\n    ja pihamaalla pelivärkit pulskasti soi!\n    Esalla on oma Tiltu tuvan orren alla\n    ja pihamaalla pelivärkit pulskasti soi!\n\n  [Sen vanhan, tunnetun piirilaulun sävel, josta on otettu\n  ensimmäinen säe. Mukailijan huom.]\n\n(Iisakki ja Lautamies katselevat syrjästä naurusuin nuorten iloa ja\nnyökyttävät toisilleen. Rieti on salavihkaa hiipinyt maahan jätetyn\nviinalekkerin luo ja ottaa siitä omin luvin pitkän ryypyn).\n\n    Väliverho.\n\n\n\n"]