[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fjWksCrzR_N5SWF0HS_j3iExdrpygIEAydFupcExjyyk":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":30,"gutenbergTranslators":31,"gutenbergDownloadCount":32,"aiDescription":33,"preamble":34,"content":35},1660,"Hajamietteitä kapinaviikoilta I","Aho, Juhani",1861,1921,"1660-aho-juhani-hajamietteita-kapinaviikoilta-i","1660__Aho_Juhani__Hajamietteitä_kapinaviikoilta_I","Ensimmäinen ja toinen viikko","muistelmat",[14],"sota",[],"fi",1918,null,37620,253082,false,56225,[24,25],"Communism -- Finland","Helsinki (Finland) -- History",[27,28,29],"Biographies","History - Modern (1750+)","History - Warfare","\"Hajamietteitä kapinaviikoilta 1/3\" by Juhani Aho is a historical account written in the early 20th century. The work reflects on the tumultuous period of the Finnish Civil War, specifically capturing the author's thoughts and observations during the first few weeks of the conflict. Through a personal lens, the text conveys the chaotic atmosphere in Helsinki as battles erupted, exploring themes of nationalism, societal upheaval, and conflicting ideologies.  The opening of the work establishes a vivid tableau of life in Helsinki during the civil unrest. Aho describes the pervasive sense of fear and uncertainty, likening the city to a large communal prison where individuals were constantly under surveillance. As he documents the evolving political landscape, Aho provides a series of fragmented thoughts reflecting both hope and despair regarding the ongoing revolution, the role of the Finnish populace, and his own feelings of impotence amid the political strife. His keen observations make it clear that deep societal divisions, spurred by class tensions and outside influences, are at the heart of this conflict, hinted at through the tumultuous interactions between the armed factions and the civilian population. (This is an automatically generated summary.)",[],305,"Päiväkirjamaisia merkintöjä ja havaintoja sisältävä teos kuvaa tunnelmia Suomen sisällissodan alkuviikoilta tammi-helmikuussa 1918. Tekstit tallentavat ajan epävarmuutta, liikkuneita huhuja ja poliittista tilannetta Helsingissä vallankumouksen puhjettua.","Juhani Ahon 'Hajamietteitä kapinaviikoilta' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1660. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juha Kiuru ja Projekti Lönnrot.","HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOILTA I\n\nEnsimmäinen ja toinen viikko\n\n\nKirj.\n\nJUHANI AHO\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1918.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYSLUETTELO:\n\nAlkulause.\n\nSunnuntaina 27 p:nä tammikuuta.\n  Uudenlaista isänmaallisuutta.\n  Ensimmäiset oireet.\n  Johtajain älytaso.\n  Ryssän laskuun.\n\nMaanantaina 28 p:nä tammikuuta.\n  Vaikutelmia kadulta.\n  Oikeutta ei voida jakaa.\n  Senaatti turvassa.\n  Lakkojulistus.\n  Raskas taival.\n  Lopun loppu.\n  Isketty iskee.\n  Eduskunta ei kokoonnu.\n  Huhuja.\n  Telefoonisensuuriko?\n  \"Työmies\" vain.\n  Kaduilla ammutaan.\n  Ei tästä mitään tule.\n  Sosialismin häviö.\n  Tämän täytyy päättyä romahdukseen.\n  Aaveita.\n  He ovat laskeneet väärin.\n  Selviääkö koskaan?\n  Yhteistyö lopussa.\n  Ainahan te kehuitte voittaneenne.\n  Punakaartilainen.\n  Missä vihollisesi?\n\nTiistaina 29 p:nä tammikuuta.\n  Suomi--Kreikka.\n  On noloa.\n  Ei me osata hallita.\n  Kaksi rintamaamme.\n  Pyhä vihani.\n  Vallankumousjulistus Suomen kansalle.\n  Eduskuntaryhmien julistus.\n  Heidän senaattinsa.\n  Huhuja.\n  Autoilla ajetaan.\n  Nurinkurista.\n  Pilasivat oman pesänsä.\n  Rikos, tyhmyys, petos.\n  Mikä oli johtajain vaikutus.\n  Edullinen asemamme.\n  \"Täytyy voittaa\".\n  \"Hallitus alotti\".\n  \"Työmiehen\" tietoja.\n  Oikeudesta tarttua aseihin.\n  Mannerheimin täytyy voittaa.\n\nKeskiviikkona 30 p:nä tammikuuta.\n  Huhuja.\n  Kadulta.\n  Edut ja aatteet.\n  Aakkosia.\n  Rangaistus ja kosto.\n  Juttuja ja huhuja.\n  Kiellettyä kirjallisuutta.\n  Oulussa palaa.\n  Paha mieli, hyvä mieli.\n  Syntipukin tarve.\n  Uusi eduskunta tulossa.\n  Luikkimaan tiehensä.\n  Opettajatar agiteeraa.\n  Tokoi.\n  Eiköhän tullut ereys?\n  Milloin ja minne.\n  Miltä tuntunee.\n  Tihutyöt alkavat.\n  Tulevat näkemään.\n  Mies paikallaan.\n  Rauha?\n  Valhe kukistuu.\n  Se on Venäjän viljaa.\n\nTorstaina 31 p:nä tammikuuta.\n  Edusmiehiä etsitään.\n  Kapitaaliketun ajojahti.\n  Hyödyllisten valheiden levittämistoimisto.\n  Tunnelma.\n  Hajamietteitä.\n  Se pysyy.\n  Tuleva taantumus.\n  Mikä on mikä?\n  Saksa ja me.\n  Näenkö aaveita?\n  Alakuloisia mietteitä.\n  Värväystä.\n  Huhuja.\n\nPerjantaina 1 p:nä helmikuuta.\n  Sovinnon ja rauhan haaveita.\n  Antti Mikkola murhattu.\n  Kaupungilla ammutaan.\n  \"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen\".\n\nLauvantaina 2 p:nä helmikuuta.\n  En saa kannatusta.\n  Ylimys.\n  Manner pelkää.\n  Manner ilmiantaa.\n  Valpas.\n  Katala asiakirja.\n  Suomi Trotskin koekaniini.\n  Se elää sittenkin.\n  Tilintekoa.\n  Vapauden, valon kotimaa.\n  \"Otti haltuunsa\".\n  \"Vaikeuksia\".\n  Smilgan sodanjulistus.\n  Laki vallankumousoikeuksista.\n  Lohduttava tieto.\n  Rivejä täydennetään.\n  Ille faciet.\n  Vankeja surmattu.\n  Ei sääliä, ei oikeudentuntoa.\n  Emmekö olleetkaan samaa kansaa -- vielä?\n  Smilgan sodanjulistus -- peloitusko?\n  Sotkuinen vyyhti.\n  Uskon.\n\nSunnuntaina 3 p:nä helmikuuta.\n  Kumpiko parempi?\n  Miten oikean sosialistin pitäisi.\n  En koskaan.\n  Lyökööt päänsä seinään.\n  \"Kansalliskaarti\".\n  Voitto?\n  Itsenäisyysjuhlat.\n  Svinhufvud.\n  Kun \"Työmies\" takavarikoidaan.\n  Kaartin vala.\n  Kuolemanrangaistus poistetaan.\n  Mitalin toinen puoli.\n\nMaanantaina 4 p:nä helmikuuta.\n  Ajan kuva.\n  Välit kiristyy.\n  Opitaanko?\n  Kun saisi olla mukana.\n  Tuleva sananvapaus.\n  Tuleva hallitusmuoto.\n  Lapsellinen luulo.\n  Henkinen jääkautemme.\n  Mitä tapahtuu Saksassa?\n  Luvattomasti poistuneet.\n  Myrkytettyjä jauhoja.\n  Palvelijattarien rintama.\n  Länsimainen sivistys ja \"Työmies\".\n\nTiistaina 5 p:nä helmikuuta.\n  Kuka maksaa kulut?\n  Meidän tiemme.\n  Metsä arvoton.\n  Rauhan tarjousko?\n  Ylipäällikön valta.\n  Nälkärintamalla.\n  Tuumiskeluja tulevaisuudesta.\n  Terrori lisääntyy.\n  Venäläiset.\n  Kyllä ne tietää.\n  Tunnelmia.\n  He uskovat kykenevänsä.\n  Myöntävät alottaneensa.\n  Ursin ja koulupojat.\n  \"Svinhufvudin rintama\".\n\nKeskiviikkona 6 p:nä helmikuuta.\n  Juttu.\n  Salamurhia.\n  Suhteemme Saksaan.\n  Punaisten venäläiset upseerit.\n  Viipurista.\n  Erään varakkaan miehen luona.\n  Ryssän rumpu -- ainakin pärisee.\n  Joukkomurhat alkavat.\n  Asejuttu.\n  Pikakuva.\n  Toistupaiset.\n  Tapetaan, tuhotaan, kidutetaan.\n  Haapalaisen päiväkäskyt.\n  Yllytystä verikostoon.\n  Mitä he ovat saavuttaneet.\n  Runebergin päivänä.\n\nTorstaina 7 p:nä helmikuuta.\n  Huhuja.\n  Puolueettomat.\n  Mistä taistellaan.\n  Työn tasavalta.\n  Rikos ja rangaistus.\n  Toverit, sotilaat.\n\nPerjantaina 8 p:nä helmikuuta.\n  Viljaa Siperiasta.\n  Työläiset eivät saa palkkojaan.\n  Heti!\n  Lupaavat poistaa köyhyyden.\n  \"Virkamies\".\n  Leivättömyys sodan syy -- kenen syy sota?\n  Lahjomisyritys.\n  Ryöstettyään Suomen pankin.\n\nLauantaina 9 p:nä helmikuuta.\n  Smolnassa.\n  Makian leivän päivät.\n  Tuikahti ja sammui.\n  Huhuja.\n  \"Spiriti jest?\"\n  Rotat lähtevät.\n  Auttaako Saksa?\n\n\n\n\nALKULAUSE.\n\n\nKapinan aikana elimme täällä Helsingissä kuin suuressa\nyhteisvankilassa. Päivän aikaan saivat vangitut kyllä tavata\ntoisiaan, kun liikkuivat varovasti, yksitellen, enintään kaksin.\nJos kolme henkilöä pyrki yhteen, täytyi heidän jo tulla ja lähteä\neri aikoina. Vartijoita ja vakoilijoita liikkui kintereillämme\nkaduilla ja vaani heitä monessa kodissakin. Yöksi olimme kaikki\nsuljettuina kukin koppiimme, jonne kuulimme laukauksia harva se yö\nja salaperäisten autojen vimmattua hyrinää. Milloin tahansa voi se\npysähtyä portin eteen ja ottaa ja viedä retkelle, josta aina ei ollut\npalausta.\n\nOlihan se kylläkin kaameata aikaa täälläkin, mutta mitä se olikaan\nsen rinnalla, mitä maaseudulta kuului jo silloin, varsinkin sen\njälkeen kuin rintamat murtuivat ja kaikki kauhut paljastuivat.\n\nOli vaikea ryhtyä mihinkään entiseen työhön. Päiväinen aika kului\n\"tietotoimistojen\" väliä kulkiessa ja välittäessä uutisia paikasta\ntoiseen. Jokainen tuttava oli sellainen tietotoimisto. Juttuja\nkerrottiin ja tarkistettiin. Kotiin tultua askartelivat ajatukset\nlakkaamatta sen ympärillä, mitä oli kuullut ja nähnyt. Pitkinä\niltoina ja öinä ne keskittyivät siihen, mitä tämä oikeastaan on,\nmiten tähän on tultu, mikä tästä on tuleva. Mitä erilaisimmat ja aina\nkuitenkin samat mietteet, aavistelut ja suunnittelut syntyivät ja\nkatosivat. Kunpa olisi saanut olla valkoisella puolella, kantamassa\nkorttaan yhteiseen kasaan, innostumassa, ehkä myöskin innostamassa --\nvaikka eipä siltä, että sitä olisi _siellä_ tarvittu. Siellä tehtiin\ntyötä, täällä odotettiin valmista.\n\nKun en muutakaan osannut, rupesin merkitsemään muistiin mietteitäni\nja vaikutelmiani. Ne olivat yhtenä päivänä yhdet, toisina toiset,\nusein vastakkaiset. Siksi nimitän niitä \"Hajamietteiksi\". Ne\nesiintyvät ilman mitään varsinaista yhtenäisyyttä ja kokonaisuutta,\njopa johdonmukaisuuttakin; niissä haparoidaan kuin sokeina,\nperäydytään, eletään toivossa ja epätoivossakin. Ne kun syntyivät\nsilloisten tilanteiden johdosta, ne kuvastavat tietysti vain niitä\neivätkä tulkitse, m.m. sovinnon mahdollisuuteen nähden, kirjoittajan\nmyöhempää kantaa.\n\nAlussa en ajatellut tarjota niitä näin tilapäisinä ja\nsulattamattomina julaistaviksi. Luettuani ne läpi olen kuitenkin\narvellut, että tämän ajan vastainen kuvaaja ehkä saa niistä jonkun\npiirteen valaistukseen ajan sisäisiä ilmiöitä, osviittoja sen\nsisäisten tuulahdusten tuntemiseen. Sitä varten, säilyttääkseni\npurkausten välittömyyden, olen niitä tuskin ollenkaan kirjallisesti\nmuodostellut tai kaunistellut niitä sen siitään, millaisina ne\njuoksuttautuivat paperille tavallisimmin iltamyöhällä, sen jälkeen\nkuin oli pysyttävä neljän seinän sisällä.\n\nElämä oli tapahtumista köyhä varsinkin sille, joka ei ollut\nmukana siinä työssä, jota täällä salaisuudessa tehtiin isänmaan\npelastamiseksi. Se työ kun kuvataan, tulee siitä varmaan jännittävä\nseikkailukirja. Mitä siitä syrjäinen kuuli, sitä hän ei tietysti\ntahtonut merkitä edes muistiin kotitarkastusten pelossa. Siksi on\nnäissä muistiinpanoissa tuskin ollenkaan mainittu tapahtumista ja\ntoiminnasta, niissä on ainoastaan niiden etäistä kaikua. Eräissä\nsuhteissa luulisin tältä rintaman nurealta puolelta voivani tarjota\njotain uutta ainakin niille, jotka olivat sen oikealla puolella.\nSaavat näistä ehkä jonkun käsityksen siitä, millä tavalla täällä\nkapinalliset hoitivat yllytysrintamaansa sanomalehdissään. Sitä\nvarten olen selostellut \"Työmiehen\" ja \"Tiedonantajan\" tärkeimpiä,\netten sanoisi törkeimpiä, kirjoituksia, joita valkoisessa Suomessa\nei ollut saatavana. Polemisoimalla niitä vastaan tuulettelime siitä\npilaantuneesta ilmasta, johon vääristely ja valhe pyrki meitä täällä\njoka päivä tukehduttamaan.\n\nTässä niteessä on vain se, mikä tuli pannuksi paperille kahden\nensimmäisen kapinaviikon aikana. Jatkuuko juttua, se kai riippuu\nsiitä, näyttäytyykö ihmisillä tänä vapauden aikana olevan aikaa ja\nmielenkiintoa vankeuden aikaisten seuraamiseen.\n\nHelsingissä, 1 p:nä kesäk. 1918.\n\n_Juhani Aho_.\n\n\n\n\nSunnuntaina. 27 p:nä tammikuuta.\n\n\nUudenlaista isänmaallisuutta.\n\nTänään oli tämän kirjoittajalta \"Helsingin Sanomissa\" näin kuuluva\nkirjoitus:\n\nOnhan tähän maailmanaikaan saanut tottua melkein mihin outoon ja\nuuteen tahansa, yllätykseen yllätyksen jälkeen. Kansalliset ja\nisänmaalliset ihanteet entisine sisältöineen kielletään. Ei ole\nmikään alkeellisinkaan oikea, puhumattakaan kauniista ja todesta ja\npyhästä, enää semmoisenaan tunnustettua. Nuo sanat, kun ne lausuu,\nkuuluvat miltei muinaistarumaisilta, jonain etäisenä historiallisena\naikana tunnustetuilta ja käytäntöön sovelletuilta. Kaikki arvot\narvotetaan uudestaan. Siitä olen tässä lehdessä jo ennen esittänyt\neräitä esimerkkejä. En olisi luullut, että enää voitaisiin esittää\nmitään oleellisesti uutta. Ja kuitenkin on meillä lausuttu\nmielipiteitä, joiden takana on ainakin meille suomalaisille ihka\nuudenlaista valtiollista ajattelua.\n\nViipurin tapahtumat kyllä ovat voittaneet Turunkin tapahtumat\nsikäli, että venäläisiä kutsuttiin ja että ne tulivat suomalaisten\navuksi vielä senjälkeenkin, kuin Venäjä oli tunnustanut Suomen\nitsenäisyyden. Mutta ilmiö semmoisenaan ei kuitenkaan ollut\nlaadultaan entisestä eroava eikä aatteeltaan uusi. Se oli vain\nsama taikina, joka kuohui yli reunain toisessa korvossa. Kansamme\nhuonoimmat, valistumattomimmat ja vastuuttomimmat ainekset kyllä\ntaas veriveljeilivät vertaistensa kanssa, ja sitä jatkuu tätä\nkirjoittaessa, mutta vaikka sitä valittikin, oli kuitenkin vielä\nolemassa se lohdutus, ettei siinä ollut mitään aatteellisesti ja\nperiaatteellisesti uutta, ettei tapahtuman takana ollut mitään sitä\nkannattavaa teoriaa. Eihän lopulta ollut tarpeen muuta kuin riittävä\nfyysillinen voima toisen fyysillisen voiman voittamiseksi.\n\nSe näytti sitä mahdollisemmalta, kun johtavalta sosialistiselta\ntaholta nähtävästi oltiin venäläiseen apuun nähden omia kansalaisia\nvastaan samalla periaatteellisella kannalla kuin muutkin tämän\nmaan kansalaiset. Sielläkin joskus, vaikkakin yleensä laimeahkosti\nvakuuteltiin, että oli toivottavaa, että vieraasta sekaantumisesta\nmeidän sisäisiin selvittelyihimme tulisi loppu -- niin pian kuin\nsuinkin. Ollaanhan edelleenkin maailmanmattisia, sosiaalisen\nvallankumouksen asia on kaikkien maiden köyhälistöille yhteinen\npäämäärä, mutta erikoistaistelut ovat kunkin kansan keskuudessa\nsuoritettavat omin voimin -- jotakin sentapaista lausahtivat\nsosialistien johtajat kireelle pantuina, ja minä uskoin, naivisti\nkyllä, että tämä oli vilpitöntä suomalaiskansallista vakaumusta. Että\nveri sittenkin oli vettä sakeampi.\n\nOlin sen mukaisesti kuvitellut, että venäläisen sotaväen täältä\npoistumisen toivo oli niin yleinen, ettei koko maassa ollut keitään\nmuita kuin pistinsosialistit ja anarkistit sekä \"ystävättäret\", jotka\neivät olisi huoanneet helpoituksesta sinä päivänä, jona viimeinen\nsotilasjuna oli viheltäytynyt irti Helsingin asemalta. Vaikka nyt\nkeisari olikin \"yhteisin voimin\" kukistettu, vaikka täkäläisiä\nporvareja olikin yhteisesti \"puristettu\" ja \"hierottu\", saatu heiltä\nmielenosoitusapua ja muutakin, käyty käsikädessä ja suudeltu ja\nsyleilty ja lippuja yhteen hulmutettu, niin hyvä olisi kuitenkin,\njos heistä olisi päästy. Olisi ehkä vähän herkistytty eron hetkellä,\nitkahdettukin, mutta kuitenkin pian kuivattu kyyneleet niinkuin\ntavallisesti hiukan liian pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden jälkeen.\n\nSillä olivathan ne vieraat olleet koko lailla epämukavia. Olivathan\nne syöneet talon leipää, herkutelleet maitohuoneessa, makailleet\nparhaissa paikoissa, n.s. isännän ja emännän omassa sängyssä,\nkun nämä itse saivat pakoilla ladoissa ja riihissä ja aitoissa\nja ullakoilla. Olihan heistä ollut vastusta väentuvassakin. Ei\nsielläkään yötanssien iloista huolimatta lie ollut vieraista aivan\njakamatonta iloa. Eihän siellä ollut ennenkään erin suureen siivoon\ntotuttu, mutta eiköhän sitä sittenkin ollut jonkun verran liikaa\nlujimmillekin hermoille ja aisteille. Ja kun uhkasi leipäpula,\nheinäpula, nälkä ja hätä, kun lehmät lakkasivat lypsämästä, kun\nlypsylehmätkin täytyi teurastaa, kun hevoset laihtuivat luurangoiksi,\nkun aina piti antaa vieraalle päältä omasta yhä vajuvasta laarista\neikä ollut toivoakaan sen täyttymisestä. Ja olihan niiden hyvien\nveljien joukossa huonojakin veljiä, omin lupinsa ottajiakin -- noin\nvain kaikkein lievimmin sanoen.\n\nOlin siis usein jotenkin varma, parhaimpina päivinäni _vallan_\nvarma siitä, että sosialistinen johtokin, samoinkuin kaikki\nmuutkin kansalaiset tässä maassa, pitää venäläisen sotaväen täällä\nmaan vaivana, josta on hetimiten päästävä, ja että se kaikessa\nhiljaisuudessa siihen suuntaan työskenteleekin, valmistaen veljiään,\nharjoittaen heidän keskuudessaan valistustyötä siihen suuntaan, että\nSuomi on Suomi eikä Venäjä; opettaen, mitä tämän maan itsenäisyys\non ja mihin se oikeuttaa ja pakottaa meitä ja velvottaa heitä;\nettä se oli tsaari, joka heidät tänne toi meidän tuhoksemme, että\nvallankumoussotamiehen on tehtävä toisin kuin tsaarin sotamiehen,\nettä tulijan on muututtava lähtijäksi, sortajan vapauttajaksemme --\nmyöskin omasta itsestään.\n\nJa minä olisin antanut pääni pantiksi, että kun tämä\nvapauttajasotilas tulee kysymään vapautetulta: \"Kuules, toveri,\nkuuluuko se todeltakin vapauteesi, että meidän, aseveljien ja\nystävien, täytyy erota nyt heti, sano, olenko minä sinulle epämukava,\nolenko liikaa?\" -- silloin suomalainen toveri vastaa: \"Hyvä veli,\nelä pahastu, että sanon suoraan, mutta sinä _olet_ liikaa. Leipä\nloppuu, kotonasi sitä ehkä on vähän enemmän, mene sinne; jollet\nmene, kuolemme molemmat nälkään.\" Venäläinen sanoo: \"Mutta sinun\nporvarisihan on, niinkuin olet monta kertaa sanonut, samanlainen\nkuin minunkin: verenimijä, riistäjä, sortaja ... olet sanonut\ntarvitsevasi, olet pyytänyt ja saanutkin apuani häntä puristaaksemme,\ntarvitset ehkä vieläkin. Teemme täällä niinkuin siellä, otamme hänen\nmaansa ja tavaransa ja viljansa, ehkä se meille molemmille riittää\nkesään mennessä, ja porvarista, kornilovilaisesta, kerenskiläisestä,\nsaksalaisesta ei väliä. Kun olemme suoriutuneet hänestä, silloin minä\nlähden.\" Mutta suomalainen toveri sanoo: \"Kylläpä kyllä ... niinpähän\nniinkin, kuomaseni ... kiitos, kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt ja\nmitä lupaat, mutta meillä tulee tässä sittenkin nälkä ... koetan\nhoitaa itse oman porvarini, hoida sinä omasi.\" \"Sinä siis tahdot?\" --\n\"Niin, ky-kyllä minä --\"\n\nToveri, ystävä, jos hän todella oli sitä, olisi varmaankin ymmärtänyt\ntämän puheen, tai sanokaamme varmuuden vuoksi: hän olisi _ehkä_\nsen ymmärtänyt. Ainakin olisi se ollut hänelle sanottava. Ja\nvieras olisi _ehkä_ lähtenyt talosta, niin pian kuin oli saanut\nkampsunsa kokoon. Ja olisi pantu toimeen huimaavat erojaiskemut\nja eroikävän haihduttamiseksi vaikka lakkautettu niiksi päiviksi\nkieltolaki. Ja niin olisi asia ollut sitä myöten valmis, enkä\nluule, että meillä olisi tarvinnut olla tunnonvaivoja siitä, että\nolimme jääneet vieraalle mitään velkaa; vapautemme tilinpäätöksessä\nolisivat vastaavat ja vastattavat luultavasti olleet jotakuinkin\ntasan, varsinkin kun epävakaiset saamiset olisivat jääneet meidän\npoistettavaksemme.\n\nMutta nyt on käynytkin kokonaan toisin. Kun venäläinen toveri\nkysyi suomalaiselta toveriltaan, onko lähdettävä, vastasivat nämä,\ntoveri Sirola ensin ja sitten koko sos.-dem. puolueneuvosto: \"Elkää\npitäkö kiirettä. Teidän pois kiirehtimisenne on vain asestetun\nporvariston vastavallankumouksellista provokatsionia. Teidän on\njäätävä tänne uhatun köyhälistömme turvaksi. On luonnollista,\nettä täälläolonne aikana edistyneempinä yhä agiteeraatte meidän\ntakapajuisten suomalaisten keskuudessa. Jääkää siis vain tänne\nainakin siksi, kunnes rauha on solmittu. Teidän olonne on tarpeen\nvallankumouksellisen Pietarin suojelemiseksi jonkun imperialistisen\nhallituksen hyökkäyksiä vastaan. Elintarvepulankin uhalla!\"\n\nMitä tämä vastaus oikein tietää?\n\nSe tietää, että täällä voidaan yhä edelleenkin tarvita venäläisten\napua suomalaisille suomalaisia vastaan -- tämä on kyllä vain toveri\nSirolan yksityinen mielipide, mutta en luule, että tuo omena on\npudonnut kauaskaan itse puusta. Se ei ole siis enää punakaartilainen,\njoka juoksee kasarmiin hakemaan aseellista apua, vaan kansanedustaja\nja yksi puolueensa johtomiehiä, joka sen lisäksi vielä toivoo\nhenkistäkin tukea täkäläisiltä sotamiehillä ja matruuseilta\nkansansa valtiolliseksi valistamiseksi. Se sisältää vielä sen, että\nPietaria on täältä päin suojeltava sikäläisen ja samalla tietysti\ntäkäläisenkin yhteiskunnallisen vallankumouksen tukemiseksi ja\nedelleen kehittämiseksi. Vielä sisältää se sen mahdollisuuden, että\ntätä apua voidaan pyytää tai tarjottaessa ottaa vastaan toistekin,\nrauhan tehtyäkin, milloin vain täällä huhutaan tai siellä hoilaistaan.\n\nEdelleen sisältyy siihen se, että tosiasiallisesti puolueettoman\nSuomen tasavallan, jonka Saksaa vastaan sotiva Ranskakin, tietystikin\nsen täydellistä puolueettomuutta edellyttäen, on tunnustanut\nitsenäiseksi valtioksi, on ylläpidettävä taistelumahdollisuuksia\nVenäjän ja sen vihollisen välillä, jopa niitä mahdollisuuksia\ntarjottavakin suomalla maan joutua taistelutantereeksi. Sellaisen\ntilanteen jatkumisen suotavuudestahan on vain yksi askel\nsiihen, että, niinkuin eräs edusmies suoraan muuten lupasikin,\nvallankumouksellisen Pietarin puolustamiseksi täältä tarjotaan\npietarilaisille helsinkiläistä aktiivistakin apua, yksin Ruotsiakin\nvastaan.\n\nSe on kaikki tämä suomalais-kansalliselta ja isänmaallis-itsenäiseltä\nkannalta katsoen siihen määrin kamalaa ja katalaa ja\nturmiollisuudessaan kauas kantavaa uutta oppia, että ne anarkistiset\nteoriat, jotka käytäntöön saatettuina ovat johtaneet viimeksi\nViipurin tapahtumiin, siihen nähden tuntuvat tuiki viattomilta.\n\nTämän valtioviisauden mukaisesti maamme kohtaloita johtaen ja sen\npolitiikkaa suunnaten ja tuon politiikan saavutuksia odotellen\nmeidän siis olisi jätettävä täkäläisten venäläisten varaan,\njokaisen yksityisen kasarmin varaan -- sillä myöntäväthän he\nitsekin kurittomuutensa -- milloin he itse katsovat ajan tulleen\ntäältä poistua, s.o. milloin heidän mielestään ei vaara enää uhkaa\nPietaria; siihen saakka, kunnes rauha joskus on saatu solmituksi,\nkenties kuukausien, ehkä vasta vuosien taa -- sillä johan siellä\ntaas sotasapeliakin kalkutellaan -- ja kunnes sekakomitea on\nsaanut miljaardipesän selvitetyksi. Ja ehkä vielä kauemmaksikin,\nsillä uhkaako vallankumouksellista Pietaria vaara vain jonkun\nimperialistisen ulkovallan puolelta? Eikö sitä uhkaa vaara itsestään\nVenäjältäkin ja eikö sen uhan, ja juuri sen, kestäessä sotaväki\nSuomessa halua jäädä tänne sen suojaksi? Milloin lakkaa sen vaaran\nuhka?\n\nTuota kaukaista lähtöhetkeä odottaessa täällä jokainen lapsi, joka\nitkee maitoa, jokainen äiti, joka värisee vilusta ja pyörtyy leipä- ja\nlihajonossa, saa tehdä työtä elättääkseen niitä, jotka täältä\nkäsin ylläpitävät Venäjän nykyistä hallitusta ja sen vallankumousta\nja ovat samana tukena meikäläisen punakaartilaishirmuvallan\njatkumiselle, kuin ovat olleet sen syntymiselle. Vieläkö meidän pitää\nniellä tämä malja, suorittaa siitäkin sotavero? Eikö jo riittänyt\nuhriveromme maailmansodan molokille? Vieläkö täällä täytyy uhrata\nVenäjän sisällisen sodan alttarille?\n\nVai onko ehkä koko kansaa näin riistettävä oman sisällisen sodan\nvalmistamiseksi?\n\nSillä se tästä venäläisten viipymisestä täällä on lopullisena\nseurauksena, ehkä hyvinkin hartaasti toivottuna tuloksena.\nJa sitä vartenko ehkä onkin niin kiihkeästi veljeilty, sitä\nvartenko siinä Suomen muka vapauden valtalaissakin oli tuo ponsi\naseasiain ratkaisemisen jättämisestä Pietarin piiriin, meidän oman\nmääräämisemme ulkopuolelle, samoin kuin ulkopolitiikkakin? Kerenski\nteki tyhmästi hajoittaessaan eduskunnan, missä oli sen suunnan\nkannattajaenemmistö. Hän käsitti kokonaan väärin Mannerin ja hänen\nmiehensä. Eivät ne pyrkineet täyteen lopulliseen eroon silloin enempi\nkuin nytkään. Heidän kaikki aputiensä johtavat aina lopulta Pietariin\n-- nälänhädänkin sieltä uhatessa.\n\nMahtaneeko tämä politiikka olla vain puoluejohdon politiikkaa?\nKuinka yleinen on tämän uuden itsenäisyysopin, näiden isänmaallisten\naatteiden, tämän valtioviisauden kannatus työväen keskuudessa? Siitä\npäättäen, että sosialistinen puoluejohto, joka aina kulkee virran\nmukana, missä se on voimakkain, _uskaltaa_ antaa ymmärtämyksensä\nvenäläisen sotaväen viipymiselle tässä maassa ja kaikelle, mikä\nsiitä on seurauksena, se kai tietää, ettei se ole yksin. Sen takana\non nähtävästi vielä, ainakin tällä hetkellä, puolueen enemmistö,\nainakin se, joka kulkee kokouksissa ja äänestää siellä -- ja niissä\nkai liikehtii muutakin työväkeä kuin punakaartilaisia. Siellä täällä\nnousee tosin vastapärskeitä, mutta virta on toistaiseksi vienyt nekin\nmukanaan.\n\nTulleeko se mahdollisesti siitä, että odotetaan vallankumousta ja\nsen siunauksia ja annetaan johtajain sitä valmistella punakaartien\nja venäläisten kanssa. Sellainen vallankumous tai oikeammin\nvallankaappaus itämaiseen malliin on nähtävästi tekeillä. Jos se\ntulee missä muodossa hyvänsä, ei se voi olla tähdättynä mitään\nmuuta kuin tämän maan korkeinta vallanpitäjää, eduskuntaa, vastaan,\nkansan valitsemaa eduskuntaa, siis lopulta itse kansaa ja _sen_\nvaltaa vastaan, jolla ei ole, ei voi eikä saa olla muuta tahtonsa\npysyvää ilmaisumuotoa kuin se, minkä joka miehen ja naisen vaalilippu\nuurnasta nousten on antanut ja tulee aina antamaan, uudestaan ja\nuudestaan, pakotusten ja väkivaltaisten pistinhajoitusten jälkeenkin.\n\nSe on ehkä tämä vallankaappaushanke, joka on kaiken takana,\nsuojeluskuntien vainon, ase-etsintäin, lujan järjestysvallan kiihkeän\nvastustamisen, punakaartilaishemmottelun ja nyt viimeksi sotaväen\ntäällä pidättelemisen taustana ja perimmäisenä tarkoituksena.\n\n*\n\nEnsimmäiset oireet.\n\nTänä aamuna näin ensimmäiset oireet. Ajoin raitiovaunussa Hbl:n\ntoimituspaikan ohi ja näin siinä seisovan punakaartilaisvartion.\nVaunussa sitä päiviteltiin. Minussa syntyi tunne: nytkö taas! Se\noli kyllästymisen ja toivottomuuden tunne. Olihan se tuo sama tunne\nuudistunut niin monta kertaa kaikenlaisten lakkojen aikana, viimeksi\nmarraskuussa, eikä vielä oltu tultu mihinkään parempaan. Eivätkö\nnuo ihmiset todella voi keksiä mitään uutta? Yhteiskuntaa pidetään\nvähän aikaa pinnistyksessä ja sitten se pinnistys laukeaa ja tullaan\nvähän taapäin sikäli, ettei ainakaan ole päästy eteenpäin. Saa nyt\nnähdä, mitä tästä tulee. Luultavasti ei sen enempää kuin ennenkään\npositiviseen suuntaan, mutta kyllä kai negativiseen.\n\nEi lehdet tänä aamuna vielä olleet oikein selvillä tulevasta lakosta\ntai vallankaappauksesta, siitä, mikä tästä nyt tullee. Vaikka\nkirjoituksissa näkyykin sen aavistelua, ei kai uskottu sen näin pian\npuhkeavan. Vaikka minulla tänä päivänä oli \"Helsingin Sanomissa\"\nkirjoitus, jossa arvelin venäläisten täällä pidättämishalun\nviittaavan vallankumoukseen, oli minulla kuitenkin johonkin\nseuraavaan numeroon tekeillä kirjoitus, jossa aioin osoittaa\naseellisen vallankumouksen mielettömyyttä ja sen hyödyttömyyttä\nsosialistien asialle. Uskoin sen siis vielä olevan estettävissä;\nsokkosilla täällä olemme kulkeneet, tietämättä muusta kuin mikä\nsormen päähän sattuu.\n\nNiin, vallankaappauksen ensi ilmaus oli siis sanomalehtien\nilmestymisen ehkäiseminen. Sensuuri bolshevistiseen malliin, vapaan\nsanan suun tukkiminen, kuonokoppa. Kuinka vaarallisia me kynämiehet\nsentään mahdamme ollakin, kun _meiltä_ ensiksi riistetään aseet! Ei\nmahda olla asia paljon arvoinen, joka tarvitsee tätä keinoa. Vaikka\nnyt kädet sidottaisiinkin selän taa, niin luulisihan sallittavan\nsuun puhua. Kaikki väkivalta, tsaarin, kadettien, menshevikkien,\nbolshevikkien, taantumuksen, edistyksen, siihen keinoon se aina\nturvaa -- ja joutuu tappiolle. Eihän ajettava asia itsessään tarvitse\nolla väärä, mutta se on väärä, _niin kauan kuin_ sitä tällä tavalla\najetaan. Olen täysin vakuutettu siitä, että jos valtiollinen tai\nyhteiskunnallinen mullistus ei ole muuten aikaansaatavissa, sitä\nei voida tällaisilla keinoilla aikaansaada. Sillä kerran täytyy\nkuonokoppa poistaa, paljoa ennen kuin mullistus on saatu aikaan. Tuo\nmullistustyö voi kestää vuosikausia, ehkä -kymmeniä. Ei suinkaan\nporvarillisia lehtiä voi estää ilmestymästä koko sinä aikana, ei\nainakaan ilman ennakkosensuuria. Mutta jos ne päästetään irti, voi\nvapaa sana sittenkin kaataa kaiken, mikä oli rakennettu väkivallan\npohjalle.\n\nEikä tällä toimenpiteellä tule mitään voitettavaksi. Uuden\nvapautemme, kalleimman aarteemme, täydellisen sananvapautemme\ntelkeäminen tyrmään voimistaa sen siellä hirmuiseksi puristukseksi,\njoka kykenee räjäyttämään päältään minkä painon tahansa\nvapautuakseen. Maanalainen sanomalehdistö oli Bobrikoffin aikana\nvoima, jonka pullistusta ei mikään kestänyt. Niin tulee käymään\nnytkin.\n\n*\n\nJohtajain älytaso.\n\nJos he, johtajat, vievät tämän johonkin, niin vievät he sen siihen\nainoaan mihin kykenevät: täydelliseen sekasortoon. Olen koettanut\nseurata heidän toimiaan eduskunnassa, heidän esiintymistään\nyleensä, kuunnella heitä, arvostella heidän älyään, tutkia heidän\ntaktiikkaansa, kaikki siltä varalta, että ehkä sieltä päin sittenkin,\nheidänkin kauttaan, olisi odotettavissa jotain positivista, että\nkun ajettava asia, köyhälistön asia, monessa suhteessa on niin\noikeutettu, itsessään niin suuri, ei ole niin väliä, keitä miehiä on\nohjaksissa. Ehkä ne jotenkuten nämäkin pääsevät perille rekineen,\nvaikkakin yli kivien ja kantojen.\n\nMutta kuta lähemmä olen päässyt heitä silmäämään kasvoista\nkasvoihin, sitä vakuutetummaksi olen tullut siitä, että ne miehet\neivät voi mitään rakentaa, että vaikka he saisivat aikaan millaisen\nvallankumouksen hyvänsä, heillä ei ole kykyä käyttää hyväkseen\n\"voittonsa\" hedelmiä. He ovat ryhtyneet repimään tupaa, kun uuden\ntuvan tarpeet vielä olivat pystyssä metsässä. Heidän joukossaan\non kyllä kirvesmiehiä, mutta ei ole arkkitehtejä, tuskinpa kunnon\nrakennusmestareja ja työnjohtajiakaan. Siitä täytyy tulla \"rötös\",\njoka hajoo omaan huonouteensa. Sitä en lainkaan epäile, etteivät\nhe saisi rekeä ojaan, mutta nostamaan sitä sieltä, siihen eivät\nMannerit, Sirolat ja Tokoit kaikesta päättäen kelpaa. Toisten on\nkerran korjattava, minkä he särkevät. Mutta silloin nämä toiset\nkorjaavat sen oman mielensä mukaiseksi ja koko touhu oli turha ja\nmaksoi suunnattomasti. Tietysti repiminenkin on tarpeen, kun huone\non asuttavaksi kelpaamaton, eikä sitä enää voida paikata. Mutta sitä\nei meidän yhteiskuntarakennuksemme varmaankaan ollut. Korjauksin,\nvuorauksin ja kengityksin siitä vielä olisi saatu mukiin menevä. Niin\non suomalainen aina tehnyt taloudessaan. Umpimähkäinen repiminen on\nmitä epäkansallisinta menettelyä.\n\nAgitaattoreja, puhujia ne kyllä ovat ja läksynsä he osaavat\nhyvin ulkoa. On siellä myös pikku temppuilua ja sitä\nkekseliäisyyttä ja jalkakammin taitavaa pistämistä, mikä on\nominaista nurkka-advokaateille, tuolle aitokansalliselle\nintelligenssi-ilmiölle. Mutta heidän älypiirinsä, jonka sisällä\nhe tepastelevat ja pyörähtelevät ja surisevat, on ahdas. On ollut\nhermostumiseen saakka yksitoikkoista, kuunnella aina ja aina\ntoistuvan yhden ja saman, olipa sitten pöntössä _tohtori_ Gylling,\n_maisterit_ Manner tai Kuusinen tai _advokaatti_ Airola tai\n_ylioppilas_ Sirola j.n.e. Se on samaa \"toveri\"-tasoa kaikki.\n\nKyllä se lopulta, pohjaltaan, sittenkin kaikki on \"etusmies Kujalaa\",\njoka ujostelematta sanelee pikakirjureille silkkaa \"Työmiestä\".\nOn lainatavaraa heillä kaikki vähänkin asiallinen. Lainattua\nedistysmielisiltä porvarillisilta, heidän alotteistaan kaapattua,\nhiukan pyntättyä ja karnevaalikuvina kadulle vietyä. Lainattua\nmyös suoraan teoriakirjoista ja ulkomaalaisista oloista, eniten\nvenäläiskuosista, jos nyt jo saanee venäläistä pitää ulkomaalaisena.\nOmaa on vain asiattomuus, omaa sanontatapa, esiintyminen, aivan\nmäärätön valheellisuus tosiasiain väärentämiseen tai salaamiseen\nnähden; omaa ennen kaikkea fanatismi, joka purkautuu hysterisyyteen\nvarsinkin naisissa. Fonograafi on siellä soinut yötä ja päivää\nmarraskuusta alkaen; kun yksi levy on surissut loppuun, pannaan\ntoinen koneeseen, yllytyslevy yllytyslevyn jälkeen, joiden ainoa sävy\non ollut kumouksen valmistamisen soittoa. Vieteri, joka heitä on\npyörittänyt, on kaikesta päättäen puolueen punakaartilaishenki. Nyt,\nkun se on vienyt vallankaappaukseen, kapinaan, ymmärrän oikeastaan\nerittäin hyvin, että se on _siihen_ vienyt. Muuhun he eivät ole\nvalmistautuneet eivätkä muuhun kyenneet. Eivätkä tule kykenemään.\n\nHe tietysti koettavat jollain tavalla suoriutua positivisista\ntehtävistäkin. Kai uskovatkin onnistuvansa. Kuta rajoitetumpi\nintelligenssi, sitä laajemmalle se luulee ulottuvansa; on oleva\ntavattoman mielenkiintoista nähdä, miten sosialidemokraattisen\npuolueen korkein äly, se, joka on ollut edustettuna eduskunnassa\nja jota suurempaa ja syvempää puolueella tuskin lienee, tulee\nsuunnittelemaan heidän uuden Suomensa rakentamisen ja mikä\nkäytännöllinen tulos siitä on syntyvä.\n\n*\n\nRyssän laskuun.\n\nYmmärrän tämän mullistuksen suotavuuden venäläiseltä kannalta,\nvarsinkin jos, niinkuin luulen, tämän takana on vanhaa taantumusta,\nsillä tätä tietä he kai toivovat saavansa suhteet Suomeen\nentiselleen. Uusi-tsarismi pian puhaltaa henkensä \"tavaritshiin\" ja\nhän toimii niinkuin ennenkin. Suomea ei tarvittu edes valloittaa\nuudelleen, sillä se oli jo valloitetussa tilassa eikä mikään ollut\nmuuttunut. Ymmärrän tämän myöskin niiden kannalta, joiden suomalainen\npolitiikka on se, että meidän on pysyttävä parhaissa väleissä\ntulevan voimakkaan \"liittolaisen\" kanssa, joka heidän toivonsa ja\nuskonsa mukaisesti iät kaiket on pysyvä bolshevistisena. Mutta sitä\nen ymmärrä, mitä suomalainen kansallinen sosialidemokratia voittaa\nkytkeytyessään venäläiseen. Jos taantumus siellä voittaa ja kytkyt\njää olemaan, niin on tulos selvä: ollaan siinä, missä oltiin ennen\nsotaa. Mutta jos taantumus ei siellä voittaisikaan, kuinka venäläisen\navulla saavutettu mikään tilanne voidaan luulla jäävän pysyväksi,\nniin pian kuin Suomen kansa pääsee ilmaisemaan mielensä? Mikä tästä\ntulleekaan, sen täytyy viedä meidän sosialismimme johdon tappioon,\njos se tahtoo olla hiukankaan kansallinen ja meidän oloihimme\nsoveltuva.\n\n\n\n\nMaanantaina 28 p:nä tammikuuta.\n\n\nVaikutelmia kadulta.\n\nVallankumous on nyt todella puhjennut ja aikoo jatkua. Ei ole\nepäilystäkään siitä, että arpa on heitetty, että he ovat astuneet\nRubikoninsa yli.\n\nNyt minä olen ne nähnyt, venäläiset pistimet punakaartilaisten\nolalla ja jalalla Suomen senaatin kaikilla ovilla. He eivät ole\nenää niitä marraskuun lakon aikuisia ja jälkeisiä punakaartilaisia,\njotka kummittelivat kaduilla marssiessaan työväentalolta\nKaivohuoneelle ja jotka ottivat haltuunsa sosialihallituksen huoneet\nkenraalikuvernöörin talossa. He eivät ole enää niitä, joista\nheidän oman puolueensakin sanottiin tehneen pesäeron tai ainakin\nsiihen pyrkineen. He ovat nyt puolueensa asestettu armeija, heidän\nasevelvollinen sotaväkensä. Sieltäkö päin siis pantiin pystyyn\nmilitarismi?\n\nMenimme, raamatunkomitean jäsenet, pilanpäiten pyrkimään\ntyöhuoneeseemme senaatissa Aleksanterin ja Ritarikadun\nkulmahuoneessa. Emme tietysti päässeet. Oli omituinen näkemys ja\nkokemus, että Suomen kansan syvät rivit, joiden lukutaito ja sen\nkanssa kaikki muukin kulttuuri alkoi Agricolan Uudesta Testamentista,\nestävät meitä jatkamasta tätä työtä. Olisimme noutaneet paperimme ja\nkirjamme piiloutuaksemme jonnekin muuanne jatkamaan työtä. Olisimme\nehkä saaneet ne, jos menimme anomaan oven avausta pistinherralta.\nEmme katsoneet voivamme tehdä sitä, ennenkuin lailliset olot\npalaavat. Virukoot siellä raamattumme ja sanakirjamme.\n\nPistinpojat, joita puhuttelimme, olivat muuten siistejä, viattoman\nnäköisiä ja kohteliaita poikia. Noita samoja kasvoja muistelen\nnähneeni eräässä sos. dem. nuorisoliiton kokouksessa, jossa tehtiin\ninnokas ponsi asevelvollisuuden voimaansaattamista vastaan maassamme.\nNyt ne kantavat palkkaa aseiden kantamisesta, nämä rauhan ystävät,\nomaa kansaansa vastaan. Jos olisin aseellisen toiminnan kannalla,\nniin minä, vaikka olenkin porvari ja vaikka tuo pistin nyt onkin\ntähdätty omaa rintaani kohti, iloitsisin siitä, että he, kun oikein\ntiukka tulee, ovat valmiit kuolemaankin asiansa puolesta, eikä vain\nmanifesteeraamaan kaduilla ja kokouspaikoissa. Huomenna on ehkä\njo se hetki, jolloin he sitä puolustaessaan myöskin puolustavat\nisänmaataan Rajajoella. Tuolla pojalla on ehkä veli Pohjanmaalla,\njoka sieltä marssii tätä veljeä vastaan täällä. Sieltä on tänne pitkä\nmatka. Ryssä sillä välin pettää sukaisee ja käy taistelemaan omaa\ntaisteluaan Suomea vastaan. Ennenkuin nämä veljet ovat kohdanneet\ntoisensa, vie toinen juna toisen ja toinen juna toisen, punaisen\nja valkoisen, heidän kummankin todellista, ikimuistoista sortajaa\nvastaan. Historialla on kepposensa. Mutta luultavasti ei kuitenkaan\nniin käy. Luultavasti käy paljoa surkeammin ja traagillisemmin.\nToinen veli kaatuu ryssän rinnalla, toinen saksalaisen tai\nruotsalaisen, niinkuin usein ennenkin, jolloin itä ja länsi täällä\ntaistelivat. Tällä tavallako Suomi puolustaa itsenäisyyttään, käy\nensimmäisen taistelunsa sen -- menettämiseksi? Se on kai oleva\nainakin lähin tulos. Poikaparat siinä pistiminenne!\n\nVenäläisiä ei muuten näy missään. He ovat kai kasarmeissaan tai\nlaivoillaan. Mitäpä he tarvitsisivatkaan näyttäytyä. He _ovat_ vain\nsiellä jossain ja tulevat, ainakin täällä pääkaupungissa, edistämään\nvallankumouksen asiaa pelkällä olemassaolollaan. _Heitä_ ovat\nvalkoiset täällä väistyneet, täytyen jättää meidät vallattuun, muusta\nmaailmasta eristettyyn linnoitukseen, vihollisen armoille, alttiiksi\nkaikelle hänen kostolleen.\n\nRyssäin asiaa ne raukat ajavat, luullen ajavansa omaansa. Ja tämän\noman asiansa ajamisesta ryssä tietysti maksattaa heillä laskunsa,\nheillä ja meillä, kaksinkertaisesti, sillä ilmaiseksi se mies ei\nmitään tee.\n\n*\n\nOikeutta ei voida jakaa.\n\nTapaan erään oikeusosaston senaattorin raastuvan kulmassa. Hänkin on\nkäynyt toteamassa, että vallankaappaus on tapahtunut. Yhteiskunnan\npalvelijat eivät pääse työhönsä, heidän työhuoneensa ovi on suljettu.\nLakia ei ole, oikeutta ei saa jakaa. Oliko se meidän vanha laki ja\noikeus siihen määrin huono, että se oli tällä tavalla kumottava?\nMitä _he_ nyt panevat sijaan? On siinä jättiläistyö. Eiköhän siellä\nole köyhälistönkin valituksia ratkaisuaan odottamassa? Tyytyvätköhän\nhe siihen, ettei mitään ratkaisua tule, ennenkuin uudet pykälät sen\nheille antavat? Eiköhän tuomareita taas pyydetä olemaan hyviä ja\ntulemaan takaisin? Mutta mitä varten sitten tämä virkaloma?\n\n*\n\nSenaatti turvassa.\n\nOikeusosaston jäsen sanoo kuulleensa, että Svinhufvud ja hänen\nsenaattinsa ovat turvassa. Se oli iloinen uutinen. Svinhufvud on\nmuka matkalla Pohjanmaalle. Tulee mieleeni Kustaa Vaasa, joka\npelastaakseen maataan vieraiden vallasta riensi nostattamaan\nTaalainmaan talonpoikia tullakseen heidän kanssaan puhdistamaan\npääkaupunkia. Olin eduskunnassa silloin, kun hän vaati ja sai\neduskunnan enemmistöltä varat sotaretkeä varten epäjärjestysten ja\nrosvousten ja pistinvallan kukistamiseksi. Hänen pontevat sanansa\nvaikuttivat kuin sähkösysäys niihin, jotka olivat sitä sysäystä\nodottaneet. Se ei totisesti tapahtunut hetkeäkään liian varhain,\npikemminkin ehkä liian myöhään. Meillä aina nahjustellaan ja sitten\ntulee helkkarinmoinen kiire. Me emme ole ja olemme hätähousuja.\nVihollinen oli jo astunut rajan yli, ei, se hiipi jo kotinurkissa,\nisänmaan pettämistyö oli täydessä käynnissä, jokainen juna toi aseita\nSuomen laillisen järjestyksen kukistamiseksi. Hänenkö, hänenkö\ntäytyy nyt kenties naamioituna, kenties heinähäkkiin kätkeytyneenä\nsamota sinne jonnekin, sen vaaran uhatessa, että venäläinen pistin\nsuomalaisen kädessä haavoittaa hänet ja saa veren punaamaan lumista\nmaantietä?\n\nMinussa kiehahtaa voimaton raivo, huolimatta siitä, että minulla on\nkainalossani -- raamattu. Ja rinnallani kulkee vielä suurempi rauhan\nmies kuin minä, kirkkoherra, jonka kasvoilla on outo ilme, kiinteä,\nsyvä katse likinäköisissä silmissä. Hän on pohjalainen, hän on\nväärällä paikallaan -- täällä.\n\n\nLakkojulistus.\n\nSiirrymme hiljalleen senaatintorin laitaa yliopiston kulmaan. Siellä\non pylväässä lakkojulistus. Muistooni jäi siitä kaksi kohtaa. Aseiden\nkantamisesta ja kotonaan pitämisestä tuomitaan niinkuin aseellisesta\nvastarinnasta. Säädetään muonitus- ja _työ_velvollisuus vaadittaessa\nvallankumouksen hyväksi. Tämä viimeinen kai tietää sitä, että minun\ntäytyy -- sillä ja sillä uhalla, sen ja sen piiskan heilahtaessa\nselkäni päällä -- tehdä, mitä käsketään. Minua voidaan pakottaa\ntekemään _heidän_ lukuunsa, heidän asiansa edistämiseksi sitä, mihin\nluulevat minun kykenevän. Persoonallista vapautta ei siis enää ole\ntässä maassa olemassa. Kuitenkin kaikitenkin: Eläköön isänmaa!\nEläköön vapaus.\n\n*\n\nRaskas taival.\n\nTallustelen, tuossa klo 12:n tienoissa, kotiini, meren rannalle,\nEngelaukean laitaan. Lienenkö monestikaan elämässäni astunut niin\nraskasta taivalta. Ellen silloin, kun helmikuun manifestin luettuani\nJärvenpään asemalla astelin kotiini Aholaan. Se oli ristintien alku\nsekin, ja kuitenkin, kuinka helppo siihen nähden, mikä nyt nähtävästi\non tulossa. Se oli alkua tähän. Linja, minkä Bobrikoff viittoi,\nsen avaa nyt Lenin. Ne apurit, joita Bobrikoff koetti palkata, ne\non nyt Lenin saanut. Maanjakajat, maitten jakajat tekevät riemulla\ntyötä toivottua. Mitä olikaan senaikuisen isänmaallisen rintaman\nhajanaisuus nykyiseen nähden! Mikä monin verroin vaikeampi taistelu\nonkaan nyt tulossa! Minä en tule näkemään vapaata Suomea. Se oli\nlyhyt kuin joulukuun päivä.\n\nEräs nuori mies tulee vastaan. \"No, mitä kuuluu?\" -- \"Ei mitään.\" --\nTulee toinen nuori mies vastaan, hän, sosialisti, yhteiskunnallisten\nparannusten haaveilija, niinkuin minäkin. -- \"No, mitä kuuluu?\"\nHeitän hänen jälkeensä, en hänelle, mutta terveisinä hänen\ntovereilleen, kiukkuisen: -- \"Suomen senaatin ovilla seisoo\nsuomalaisia ryssiä kiväärit olallaan!\" -- Hän menee ja minä menen. En\ntiedä, mitä hän ajattelee. Eroavatko tiemme?\n\nOn ihana talvinen päivä. Aurinko on vihdoinkin ilmautunut\nmonikuukautisesta pilviharsostaan. Meri on jäässä silmän\nkantamattomiin. Jäällä Ursinin uimahuoneen ulkopuolella istuu\nryhmä onkimiehiä teltoissaan. Ne ovat siellä aina sunnuntaisin ja\nsilloin kuin sattuu lakko tai vallankumous. Ehkä tästä muutkin pian\njoutavat ongelle. Eihän porvarikirjailija saane pitkään aikaan mitään\npainetuksi.\n\nPäätän toistaiseksi keskittää voimani seuraamaan tapahtumia, mikäli\nniitä voi seurata piiritetyssä linnassa, ja merkitä muistiin\nmietteitä ja mielialoja. Muusta työstä ei mahda tulla mitään.\n\n*\n\nNaulaan kotiin tultuani eräälle ovelleni seuraavan julistuksen siltä\nvaralta, että sattuisi joku \"punainen\" pistäymään talossa:\n\n    Suomen kansa ei voi koskaan tunnustaa mitään hallitusta, joka on\n    saatu aikaan väkivallalla.\n\n    Se tunnustaa ainoastaan sen hallituksen, jonka eduskunta on\n    asettanut.\n\n    Olkoon se hallitus millainen tahansa, minä tottelen sitä.\n\n                                              28.1.18.\n\nMinut on vallannut voimaton, sisäinen raivo. On kuin olisin saanut\nsisäisen verenvuodon. Isku on huumannut minut, isku takaapäin,\nniin etten oikeastaan voi vielä ajatella enkä tuntea mitään.\nSen vain vaistomaisesti tunnen, että on tapahtunut samanlainen\nSuomen konstitutsionin väkivaltainen kumous kuin Bobrikoffin\nvallankaappauksessa. Mutta samalla, mikä ero! Silloin pani sen\ntoimeen venäläinen, apunaan joitakuita, jotka taipuivat ja\nmyötävaikuttivat -- joitakuita harvoja. Nyt kokonainen puolue, Suomen\nsuurin, itse tekee vallankaappauksen, apunaan venäläiset. Järkeni\ntoistaiseksi seisoo enkä voi millään tavalla selittää enkä ymmärtää\nheidän mielialaansa, sieluntilaansa, vielä vähemmän, mitä he tällä\ntavalla aikovat luoda, ja miten.\n\n*\n\nLuen koneellisesti korrehtuuria \"Rautatiehen\" koottuja teoksiani\nvarten. Mahtaneeko siitäkään yrityksestä enää tulla mitään?\n\n*\n\nLopun loppu.\n\nLuultavasti he, ainakin täällä Helsingissä, toistaiseksi voivat\nylläpitää \"järjestystään\" ainakin sikäli, ettei tule tapahtumaan\nsuurempia ryöstöjä ja murhia, ei ainakaan ennen kuin puhkeaa\ntäydellinen elintarvepula. Jos se puhkeaa, silloin tulee anarkia.\nRiippuu paljon siitä, saavatko he ruokaa. Mutta mistä he sitä\nsaisivat? Pyy ehkä vielä saadaan jaetuksi kahtia, orava ehkä pannuksi\nkolmia. Mutta sitten? Sitten kai saadaan aikaan se sovinto, että\ntyömies ja porvari kaatuvat hankeen toinen toisensa viereen. Siinä on\nsitten Suomen itsenäinen tasavalta korppien saaliina.\n\n*\n\nIsketty iskee.\n\nTästä vallankaappauksesta ei voi olla seurauksena muu kuin Suomen\nitsenäisyyden tuhoutuminen. Vaikka se paperilla säilyisikin,\nniin ei siitä todellisuudessa jää mitään jälelle. Rutiköyhäksi\nkerjäläiseksi hävinnyt entinen talonisäntä ei ole itsenäinen mies.\nHän toki voi liikkua vapaasti, niin kauan kuin hänellä on pussissaan\nsaamansa armopala. Mutta hänen tiensä täytyy viedä toiseen taloon --\nkerjäämään. Niin me kaikki varmaan, kun kaikki täällä on haaskattu\nja hävitetty, tupa palanut, karja syöty, pellot siemenen puutteessa\njääneet kesannoiksi, saamme kolkutella armeliaiden vieraiden valtain\novilla ja antautua, tulla pakotetuksi koronkiskurikapitaalin\ntyöorjiksi. Se on nyt _se_ kapitaali, vieras kapitaali, joka tulee\ntäällä olemaan herrana. Mitä köyhälistö voitti vaihtokaupassa?\n\nJa tämä tapahtui heti senjälkeen, kun itsenäisyys oli saatu ja kun\noli olemassa vanha pohja, vanha yhteiskuntajärjestys sen turvana,\nainakin toistaiseksi. Jos sisäisen mullistuksen täytyi tulla,\nolisivathan voineet lykätä sitä hiukan tuonnemmaksi.\n\nSen senaatin ne kukistivat, joka hankki heille tuon itsenäisyyden,\ntoi sen tunnustuksen lännestä ja idästä. Idästäpäinhän se heidän\nmielestään tosin ei ollut taattu. He tiesivät muka saavansa paremmat\ntakeet kuin me. Niin, jos todella niin olisi, jos he saisivat sen\napurinsa täältä pois, maurin menemään, niin pian kuin mauri oli\ntehnyt tehtävänsä. Mutta meneekö mauri? Ja tahtovatko he edes, että\nhän menee? On kaamea se epäluulo, josta en pääse, että he tahtovat\npidättää ja että heidän kai täytyykin se tehdä hänet valtansa\njatkuvana tukena.\n\nOlisi ehkä viisainta, ryhtymättä aseelliseen vastarintaan, antaa\nheidän ajaa se siihen. Ei pitäisi myöskään pyytää apua ulkoa.\nSäästyisimme syytöksestä, että olemme vuodattaneet veljesverta, ei\nmissään tapauksessa, ei niin epätoivoista tilannetta, että olisimme\nsen tehneet. Kävi, miten kävi -- ja luultavasti kävisi niin, että\nniiden ennen pitkää täytyisi, saadakseen koneen käymään ja ohjauksen\nonnistumaan, vapauttaa vangitut koneenkäyttäjät ja kapteenit ja\nperämiehet ja pyytää heitä olemaan hyvät ja tulemaan avuksi. Ja\nsilloin saisivat porvarit sanella ehtonsa, yhtä hyvin kuin jos\ntulevat aseellisesti voittamaan.\n\nMutta luultavasti on meissäkin tunne voimakkaampi kuin järki. Isketty\niskee.\n\n*\n\nEduskunta ei kokoonnu.\n\nPistäysin eduskuntatalolla. Se oli kuulema kutsuttu koolle klo\n2:ksi. Vahtimestari ei tiennyt, tuleeko istunnosta mitään. Eteinen\noli tyhjä. Vanha Hoikka yksin siellä kummitteli. Sanotaan, että\nkaikki sosialistit eivät ole tässä mukana. Ehkä hän on yksi niitä.\nEetu Salin tuli kadulla vastaan. Näytti kuin ei hänkään olisi\nmukana. Ehkei hänestä huolittu. Hänen valtiollinen uransa päättyi\nsiihen, että hän täysistunnossa ilmiantoi prof. Th. Homénin\nsaksalaisystävällisyydestä.\n\nKuulin myöhemmin, ettei eduskunta tule kokoontumaan. Tietysti.\nMitäs sellainen \"korkein valta\" merkitseisi, kun sillä ei ole\nvoimakeinoja valtansa tukena. Koko kansa on lukemattomat kerrat\nhistoriassa ollut olematon, kun tyrannit ovat hallinneet. Mutta\nliekö koskaan historiassa tapahtunut, että siinä määrin \"koko\"\nkansalta on riistetty kaikki valta kuin meidän kansalta, joka ilmaisi\ntahtonsa joka miehen ja joka naisen vaalilipulla. Tämä on kaikkein\nkansanvaltaisimman kansanvallan kukistamista. Voiko ja tahtooko\nkansa kukistaa valtansa anastajat? On sanottu, että tämä kansa onkin\npohjaltaan monarkinen. Valmistetaanko tässä sittenkin tietä ensin\nharvainvallalle ja sitten yksinvallalle -- joko siellä jossain joku\nsaksalainen prinssi Friedrich opettelee suomenkieltä?\n\n*\n\nHuhuja.\n\nKlo 3.15: Soitan eräälle tuttavalle rouvalle, joka kertoo kuulleensa,\nettä Saksa on antanut ultimatumin Venäjälle sotaväen siirtämisestä\ntäältä 24 tunnin kuluessa. -- Pohjanmaalla on venäläisiltä riistetty\naseet. -- Kymin silta on räjähdytetty. -- Senaattoreita on etsitty,\nmutta ei löydetty. Kaarlo Castrénin luota on haettu hänen veljeään.\n-- Kuulen ensi kerran mainittavan kenraali Mannerheimin nimen.\n-- Rouva sanoo kuulevansa ammuntaa kadulta \"Helsingin Sanomain\"\nedustalta. Siis on kuin onkin olemassa sota, sisällinen sota.\n\n*\n\nTelefooni-sensuuriko?\n\nEräs telefoonikeskustelu katkaistaan. Ne kai siis ovat ehtineet jo\nsinnekin, kuuntelemaan, vakoilemaan, sensuroimaan. Pianpa ehtivätkin.\nVäkivalta, ajakoonpa mitä aatetta tahansa, pukeutuu aina samoihin\nmuotoihin. Se ei keksi mitään uutta.\n\n*\n\n\"Työmies\" vain.\n\nOn se aika päivästä, jolloin maanantain iltalehdet alkavat putoilla\neteiseen. Nyt on siellä hiljaista. Kuuluu jotain rapinaa. Se on\n\"Työmies\", hallituksen sanansaattaja, yksinvaltias, hirmuvaltias.\n\n*\n\nKaduilla ammutaan.\n\nTullaan ja kerrotaan, että kaduilla, varsinkin esplanadilla yhä\nammutaan. On yleensä ammuttu ilmaan, kertojani arvelun mukaan siksi,\nettä ihmiset eivät kokoontuisi. Mutta ihmiset juoksevat juoksemalla\nsinne, missä \"vaara\" on suurin. Seisoksivat ja naureskelevat.\nTäytyyhän nähdä, kuinka uljaat, sankarit toimivat. Esplanadilla\non ollut hassunkurinen kohtaus. Catanin ylikertaa on pommitettu\naivan vimmatusti. Punaiset ovat lumivallien takana ryömien ja\nniistä suojaa hakien laskeneet yhteislaukauksen toisensa perästä.\nUllakolle piiloutuneet \"lahtarit\" ovat alottaneet. Nehän ne tietysti\naina alottivat, koko tämän sodankin. Sittemmin on selvinnyt,\nettä joku punainen on ampunut ensin. Rappaukseen sattunut kuula\npamahtaa iskiessään ja pölähyttää rappausta. Kuta vimmatummin sinne\nammutaan, sitä vimmatummin pamahtelee ja pölähtelee. Vasta sitten,\nkun ei ketään piirittäjistä kaadukaan, huomaavat he erehdyksensä\nja ammunta vähitellen lakkaa. Pauke oli houkutellut venäläisen\nkuularuiskuosastonkin kaartin kasarmista tovereita auttamaan.\nKoemobilisointiako?\n\n*\n\nEi tästä mitään tule.\n\nKun ei voi olla mukana juuri missään, joutuu väkisinkin vain\nkuvittelemaan. Ja aina palaa kuvittelu siihen, kuinka ne aikovat\nsaada pystyyn uuden yhteiskuntansa, kuinka sitä hallita, järjestää,\nkuinka hoitaa nälänhädän. Sillä kai heidän täytyy tietää, että se\non nyt heidän suoritettavansa, ilman porvariston apua muussa kuin\nmikäli porvaristo on siinä apuna omia asioitaan järjestäessään.\nEivät kai he voine kuvitellakaan, että porvarit tämän väkivallan\nja suunnattoman oikeudenloukkauksen jälkeen ja kaikkien heidän\nihanteittensa häväistyksen jälkeen voisivat olla mukana muuten kuin\npassiivisina katselijoina, jotka samalla joka hetki vaanivat, miten\nkaataisivat heidän valtansa. Porvarit tulevat tietysti olemaan\nlakkotilassa. Rikkureita tulee mahdollisesti olemaan, mutta ei\nnäillä uusbobrikoffilaisilla pitkällekään päästäne. Niitä vastaan\nvarmaan nousee sitkeä moraalinen ja aineellinen boikotti, eivätkä\nmitkään paremmat ainekset liity heihin jo siinäkin pelossa, että\nkun asiat rupeavat menemään entistä menoaan, heidän kautensa on\nlopussa. Jos sosialistien omasta leiristä löytyy kykyjä, sitten se\nehkä menee jonkun aikaa. Mutta ellei löydy, silloin tulevat uutta\nregimiä avustamaan vain heikot voimat, joiden avulla he eivät saa\nmitään aikaan. Kuta perinpohjaisemmin kumouksellinen suunta koettaa\nmullistaa, sanokaamme vaikka uudistaa, sitä suurempi on työ. Siihen\nvaadittaisiin neroja ja korkeampaa sivistystasoa, kuin mitä meidän\nmaassa on. Olisivat kai ne jo tulleet näkyviin, jos niitä olisi\nollut. Puoluejärjestömiehiä heillä kai on, mutta ei sen monimutkaisen\nkoneiston hoitajia, jommoinen yhteiskunta on. Varsinkin nyt, kun\ntuhannet uudet alotteet ja tehtävät kysyvät maan kaiken älyn ja\ntarmon. Ei siitä mitään tule. Yritys tuntuu tällä hetkellä niin\nmielettömältä, että siihen ryhtyminen ehkä oli vain pakotus, jota\näärimmäisten puolelta mahdollisesti on harjoitettu johtajia kohtaan\nhengen uhalla.\n\n*\n\nSosialismin häviö.\n\nEräs nuori mies, joka on sosialisti, on vakuutettu siitä, että tämä\non sosialismin häviö vuosikymmeniksi. Minä sanoin siihen, että jos\nvanha järjestys saadaan palautetuksi ja itsenäisyytemme turvatuksi\nja venäläiset pois, meistä kaikista tulee sosialisteja siinä\nmerkityksessä, että koetamme vaikuttaa yhteiskunnallisten epäkohtien\npoistamiseksi niin paljon, kuin se suinkin on mahdollista.\n\n*\n\nTämän täytyy päättyä romahdukseen.\n\nHerää itseä tutkisteleva kysymys, onko tämä vain villiintymistä,\nmielettömyyttä ja venäläistä tartuntaa, vai olivatko epäkohdat niin\nsuuret, niiden poistaminen tavallisilla keinoilla niin mahdoton saada\naikaan, että muuta mahdollisuutta päästä siedettävämpiin oloihin ei\nenää ollut olemassa. En tunne työmiesköyhälistön tilaa niin hyvin,\nettä tietäisin, kuinka suuri heidän paljon huudettu kurjuutensa\ntodella on. Mutta sen ainakin luulen huomanneeni, että tuskin koskaan\nreformeeraushalu porvarillisissa on ollut vilpittömämpi ja suurempi\nkuin juuri nyt, jo Suomen tasavallan valtiollisenkin tukemisen\nvuoksi. Minä luulen, että joka jänne, joka hermo olisi ponnistautunut\nja pinnistäytynyt saamaan aikaan olotilaa, joka olisi turvannut\nsen vaurastumisen sisäänkinpäin. Tämän raivokohtauksen täytyy olla\nsuurelta osalta ei fyysillisen, vaan psyykillisen. Se on kuumetila,\njoka syntyy terveimmässäkin organismissa ulkoapäin tulleesta\nvaikutuksesta. Se on huumausta, myrkytystä ja sitä seuraavaa\nhermostusta. Se on hypnoosia ja humalaa, jonka päätän siitäkin,\nettä se on saanut valtaansa niitäkin, jotka eivät ole olleet\nkurjuuden kanssa missään suoranaisessa kosketuksessa, vaan menevät\nmukana intoutuneina ainoastaan aatteesta ja sanoista. Onhan näistä\nhuumausaineista monta kertaa puhuttu: kiihoitus, valhe, vääristely,\nkaikkein kehnoimpiin intohimoihin vetoaminen, rajantakainen tartunta,\npunakaartilaispakotus j.n.e. -- jonka kaiken hermovalmistelun\njälkeen kiihoittuneissa aivoissa saadaan syntymään usko mustimpaan\nvalheeseen, mitä tässä valheen maassa on koskaan keksitty: että\nporvaristo aikoi asevoimalla hyökätä köyhälistön kimppuun. Sen\nvuoksi täytyi köyhälistön asestautua. Tämä vallankaappaus on\nperustunut valheeseen ja vääristelyyn ja sentähden täytyy sen päättyä\nromahdukseen, jos totuus yleensä voittaa. Se on hulluutta ja valhetta\nja rikosta kaikkea sitä vastaan, mitä Suomessa on totuttu pitämään\ntotena, oikeana ja pyhänä. Minun täytyy tässä päiväkirjassani\nluultavasti vielä monesti palata tähän ja purkaa mieleni ainakin\nitselleni, neljän seinäni sisässä, sillä olenhan vanki, jonka ääni ei\nkuulu niitä kauemmas.\n\n*\n\nAaveita.\n\nOlemmehan täällä vihollisen vallassa, hänen armoillaan, hänen\npanttivankeinaan. Mahtaneeko sota jatkua niin kauan, että linna\njoutuu piiritettäväksi? Kuinka meitä silloin kohdellaan? Valitaanko\nmeistä joitakin ammuttavaksi? Eiväthän nämä ole mitään järjestynyttä\nväkeä, vaan osaksi kaikkein raakamaisinta joukkoa, marraskuun\nmurhamiehiä, joita johtajat eivät voi pitää kurissa, vaikka\ntahtoisivatkin.\n\n*\n\nJos vallankaappaus jää pysyväiseksi pitemmäksi aikaa ja valtion\nraha-asiat menevät niin rappiolle, että ei voida maksaa ulkomaisten\nlainain korkoja, valtion ja kuntain, jos kaikki pysähtyy, niinkuin\nkaiken varmaan käy, joudumme nuorine itsenäisyyksinemme ehdottomasti\nulkovaltain administratsion alaisiksi. Ne tietysti silloin muutenkin\nkäyttävät hyväkseen meidän ahdinkoamme. Vieneekö Ruotsi sittenkin\nAhvenanmaan?\n\n*\n\nHe ovat laskeneet väärin.\n\nVallankaappaajilla on kyllä takanaan ja tukenaan suuri maailman\naate. En ole erityisesti perehtynyt sosialismiin, mutta siitä\npäättäen, että se kaikissa maissa on niin levinnyt, siinä\ntäytynee olla niin paljon oikeata ja totta, että sen on päästävä\naatteillaan kokeilemaan. Mutta kuinka hyvänsä, se teko, millä meidän\nsosialistimme ryhtyivät sitä toteuttamaan, tulee ikuisiksi ajoiksi\nleimaamaan heidät asiansa ja isänmaansa pettureiksi. He kantavat\nnurjaa kilpeä kumpaakin vastaan. Voisivatko Ranskan sosialistit\nkoskaan tulla kutsumaan saksalaisia sosialisteja tällä tavalla\navukseen, jos Saksa olisi miehittänyt maan? Olisiko Belgiassa tällä\nhetkellä mikään täntapainen mahdollista?\n\nMeidän sosialistimme näyttävät tehneen sen kevein mielin, aivan\nniinkuin olisi luonnollisin asia maailmassa, että isänmaanrakkautta\nsanan tavallisessa merkityksessä ei olisi olemassa meidän\nkansassamme. Sitä tietysti on. Sitä on työväessäkin, toivottavasti\nkurjimmassakin köyhälistössä. Valkoisen armeijan nousun luulisi\ntodistavan, kuinka voimakas tunne venäläisviha todella on. Laskivatko\n\"taktikot\" näin täydellisesti väärin? Kuinka he muutoin olisivat\nuskaltaneet käydä taisteluun porvarillis-talonpoikaista rintamaa\nvastaan ja sitä rintamaa vastaan, jonka täytyy ennemmin tai myöhemmin\nsyntyä heidän omienkin miestensä rinnoissa?\n\nToinen laskuvirhe, yhtä suuri, oli se, että he alottivat taistelunsa,\nennenkuin sosiaalinen taistelu muissa maissa oli ehtinyt alkaa. Tässä\nniinkuin kaikessa muussakin he nähtävästi luottivat Leniniinsä,\nhänen uskotteluihinsa. Auttaako Lenin heidät pulasta? Hän on\nluvannut. Mutta onko venäläinen koskaan pitänyt, mitä on luvannut?\nja onko juutalainen? Mannerilaisen mullistuksen onnistuminen lepää\nvenäläis-juutalaisten lupausten pohjalla.\n\n_Jos_ he kuitenkin saisivat pysyväistä apua, ja jos me taas\ntarvitsisimme apua, mutta emme saisi, jos Mannerheimin armeija ei\nkestäisi, Saksa ei pääsisi eikä tahtoisi tulla, eikä Ruotsikaan,\nolisi asemamme todellakin toistaiseksi koko lailla arveluttava. Mutta\nminä olen varma siitä, että me ajan ollen selviäisimme voittajina\nsiitä pelkästään sen kautta, että meidät kukistettiin venäläisten\navulla.\n\nSuomen itsenäisyys Venäjää vastaan ei olisi voinut toivomallakaan\ntoivoa itselleen voimakkaampaa liittolaista kuin sosialistien liitto\nvenäläisten kanssa. Nehän olivat tataarit, jotka yhdistivät Venäjän\nja valmistivat sen vapauden. Ja samantapaisia esimerkkejä kai\nhistoria tarjoaisi muitakin.\n\n*\n\nSelviääkö koskaan?\n\nKuinka kauan kestänee yksimielisyys sosialistien kesken? Kuinka\npitkälle seuraavat n.s. paremmat ainekset mukana? Kyllä kai se\nkestää niin kauan, kuin leipää ja lämmintä riittää eikä leskiä\ntehdä liiaksi. Ne ovat muuten luultavasti keskenäänkin yhtä\nhäikäilemättömiä kuin porvareja kohtaan.\n\nSelviääkö heille milloinkaan että se ei ollut porvaristo, joka\nhankki sotaa, ja ettei se tahtonut tuhota työväen luokkaa?\nTuskin, viimeiseen saakka he pitävät kiinni siitä harhastaan,\njottei taistelun siveellistä oikeutusta heiltä riistettäisi. Sen\nkysymyksen selvittää vasta tyyni vastainen tutkimus. Se sekoittuu\nnyt vereen. Niin kauan kuin aseet kalskaa, ei kysytä, kenen ase\nensiksi kalskahti. Ne heiluvat nyt molemmin puolin eikä kukaan luovu\ntaistelusta, vaikka huomaisikin olevansa alkusyyllinen.\n\n*\n\nYhteistyö lopussa\n\nJos eduskunta vielä joskus voisi kokoontua, ei tietysti voisi tulla\nkysymykseenkään, että sen porvarilliset voisivat työskennellä niiden\nsosialistien kanssa, jotka ovat olleet mukana toimeenpanemassa tätä\nvallankaappausta.\n\n*\n\nAinahan kehuitte voittaneenne.\n\nNe puhuvat yhtä mittaa siitä sorrosta, jota työnantajat harjoittavat\ntyöväkeään kohtaan. Sen ikeen luomiseksi tarvittiin nyt muka tämä\nkaappauskin. Olen seurannut \"Työmiestä\" kohta vuoden päivät.\nJokikisen lakon jälkeen, olipa lakko tehdastyömiesten tai\nmaatyöväestön, on \"Työmies\". suurilla kirjaimilla julistanut: \"Lakko\npäättynyt työläisten täydelliseen voittoon.\" Ovatkohan olot tässä\nvanhassa yhteiskunnassa olleet niin tuiki mahdottomat, kun sen\npuitteissa aina on päästy siihen, mihin on pyritty?\n\n*\n\nPunakaartilainen.\n\nKun palaan illalla kotiin ja näen noiden nuorien poikien pistin\nolalla patrulloivan kadulla synkkien kivimuurien välissä, kysyn\nitseltäni, mikä mahtanee oikein olla heidän mielialansa. He ovat\nnyt aseman herroja. Ei kukaan saa liikkua ilman heidän lupaansa, he\nvoivat vangita kenen tahansa, ampua sinne ikkunoihin ja saada kipsin\nkatosta rapisemaan porvarin sänkyyn, jossa tämä loikoo pehmoisella\npatjallaan, hiukan peloissaan ja harmissaan ehkä, mutta kuitenkin\nvielä verrattain ennallaan.\n\nJaksaako punakaartilainen ylläpitää itsessään vihaa ja kiukkua?\nLuuleeko hän olevansa vangitun pahantekijän vartija? Onko hän\nmielestään ehkä yhteiskunnan herra nyt, väristessään tuiskussa ja\ntuulessa? Luuleeko hän porvarin häntä ja hänen pistinvaltaansa\nvapisevan? Ajatteleeko hän, että kun aika tulee ja toinen menee, hän\ntodella on valtaava nuo kivimuurit ja kansoittava ne omillaan, ja\nettä porvarit saavat muuttaa Sörnääsiin ja Kallioon? Arvatenkin.\n\nTietysti hän ei ole niin paljon ajattelija, että ymmärtäisi, että\nvaikka Catanin ja Grönqvistin kivimuurit tyhjennettäisiin nykyisistä\nasukkaistaan, ne eivät minkään yhteiskunnallisen vallankumouksen\njälkeen muuttuisi _köyhälistön_ kasarmeiksi. Kyllä niissä aina tulee\nasumaan porvari, rahamies, rikas, \"riistäjä\". Sinä, poikaseni, ehkä\najat entisen porvarin pois, mutta sijaan tulee toinen porvari,\noma porvarisi. Ne porvarit kantavat jo korkeita palkkoja sinun\nsenaatissasi ja sinun virastoissasi.\n\nEi ole isoa eroa sen vartiosotilaan välillä, joka Seynin patrullina\nkierteli kaupunkia ja seisoi hänen palatsinsa edessä, ja sen välillä,\njoka punakaartin käskystä seisoo passissa. Onhan tosin hiukan.\nEntinen vartijasotilas raahasi uupuneet raajansa Turun kasarmiin, ja\nheittihe siellä vartiohuoneen kovalle penkille levähtämään hetkeksi,\nkunnes taas tuli vuoro lähteä passiin. Tämä nykyinen, vallankumouksen\nvartija, astelee ylpeänä Smolnaansa entiseen kenraalikuvernöörin\npalatsiin, potkaisee kengät jalastaan hienolle matolle ja heittäytyy\nsavuke hampaissa ylpeän venakkorouvan entiseen sohvaan. Tunteeko hän\nsiinä sijassaan ollessaan suurtakin tyydytystä ja saavutetun vallan\nhunajan makua? Suon sen hänelle kernaasti, jos niin on. Erohan on\nolemassa, mutta kuinka oleellinen se on? Eikö se ole talviyön unelma\nniinkuin kaikki tämä muukin, ainakin häneen nähden? Saavuttiko\nhän muuta kuin hetken vahingonilon marssia kadulla porvarin\nkauhuna, porvarin, joka pysyy, vaikka kaikilta maailman keisareilta\nkatkaistaisiinkin kaula, jota kaikilta porvareilta ei voida katkaista?\n\nEt sinä siinä tuon pistimesi kärellä ehdi maailman pellosta kaivaa\nkaikkia ohdakkeita. Juuret jäävät, ja ennenkuin olet ehtinyt pellon\nlaitaan ja luulet viimeisen hävittäneesi, tekee ensimmäinen uhrisi jo\ntaintaan pellon toisessa laidassa.\n\nSanonko sinulle jotain, harhaantunut nuori mies, heitä pistimesi,\nmene maalle, osta lähtiessäsi oikein iso kuokka, tee siihen tukeva\nvarsi ja astu isävanhasi torpparin pellolle, joka kasvaa rikkaruohoa,\nkoska hän ei ole jaksanut niitä kyntää pois, käy kaikella\nreformiraivollasi niiden kimppuun. Maatasi _noin_ mullistamalla sinä\nolet alkanut mullistaa maailmaa.\n\nHyvää yötä, vihamieheni, jota en osaa vihata, vaikka tahtoisin ja\npitäisi.\n\n*\n\nMissä vihollisesi?\n\nEn saa sinua vielä ajatuksistani, pistinpoika. Sinä tartuit\naseeseesi siinä tuimassa tunnossa, että nyt sinä näytät lahtarille,\njoka väijyy sinua joka ullakolla, joka ikkunassa, hiipii takanasi\njoka katukulmassa, Kaivopuiston ja Kaisaniemen joka puun takaa.\nSinä et pelkää, sinä astut silmä säihkyen toverisi rivissä, käsi\nliipasimella, alttiina kuolemalle, jolla herra sinua uhkaa, valmiina\nantamaan takaisin, valmiina kaatumaan ja valmiina kaatamaan\nkansansortajan, työväen verivihollisen, porvarin, herran, joka muka\nvalmistautui sinua teurastamaan, jota kavalampaa ja katalampaa\nei ole maailmassa. Häntä vastaan olet lähtenyt sotaan, tarttunut\nmurha-aseeseen, jonka sait veljeltäsi venäläiseltä -- kiitos\nhänelle, kunnon toverille, joka auttaa ja tukee sinua ja porhaltaa\nkanuunoineen ja kuularuiskuineen avuksi, jos tulee hätä ja tarvis.\n\nNyt sinä siellä marssit ja tähystelet ja odotat, mutta missä on\nvihollisesi? Miksi lahtari ei hyökkääkään, ammukaan? Laukaiset\nilmaan, manataksesi, kiihottaaksesi hänet esiin. Et ole vielä oikein\ntottunut aseeseesi, kuula menee omia teitään, sattuu seinään,\npölähtää, pamahtaa. Ahaa, siellä hän on! Ja sinä alat vimmatusti\npaukuttaa siihen, mistä pölähti. Koko komppania sinuja ampuu. Te\nvaltaatte talon, te pidätte kotitarkastuksen -- \"aseet tai henki!\"\nSiellä on jossain komerossa vanha ruostunut haulikko, seinällä\nsapeli 1808-09:n sodan ajoilta, jotka viet voittosaaliinasi; olet\nsäikäyttänyt puolikuolleeksi jonkun vanhan rouvan, herättänyt\nsylilapsen keskellä yötä parkumaan. Mutta vihollistasi, aseellista\nvihollistasi et ole löytänyt. Et löydä häntä mistään täältä, et\nvoisi vuodattaa ainoata veripisaraa, jollet ampuisi aseetonta ja\npakolaista. Drumsön ja Degerön jäillä olet kai saanut ammutuksi\njoitakuita nuoria miehiä, jotka pyrkivät pois piiritetystä\nkaupungista ja yön hämyssä hiipivät ohitsesi. Venäläinen veikko\nHarakan patterista valaisee sinulle ampumalinjaasi -- ahaa, tuolla\nse hiihtää -- pang! -- pang! Sinä riemuitset, se oli lahtari,\nherraspoika -- yhden sait, satoja pääsi. Sinulla ei ole täällä, urhea\nsankari, vertaistasi vihollista, kuinka ja mistä häntä etsinetkin.\n\nMihin ihmeeseen ne katosivat? Sinä saat tietää, että oikea sinun\narvoisesi vastustaja ei ole kokoontunut Helsingin ullakoille, vaan\nettä hän on päässyt siirtymään Pohjanmaalle, Savoon ja Karjalaan,\nSuomen sydämeen, sinne, mistä sinäkin olet kotoisin, missä veljesi\nraataa torpparina tai pikkutilallisena maalla, jonka sinä jätit.\nSinä palat taistelun halusta, sinä tahdot vapauttaa heidät lahtarien\nhirmuvallasta, ja sinä riennät Mannerheimin rintamaa vastaan\nVilppulaan tai jonnekin sinne.\n\nMinä nyt en tahdo kysyä, mitä tunteita sinussa mahdollisesti herättää\nmatruusinen matkaseurasi. Sivuutan sen tällä kertaa ja kysyn toiste,\nkun olet hiukan tyyntynyt. Pyydän vain, että puhut totta, kun tulen\nkysymään: eikö sinua sentään pari kertaa, puoli kertaa ilettänyt\njokin, etkö tuntenut tunnossasi jonkun pahan ja äitelän makua?\n\nSinä saavut rintamalle. Sinä makaat vallihaudassasi ja tuolla\nlakeuden toisessa laidassa makaa joitain toisia, jotka sinua ampuvat\nja joita sinä.\n\nKeitä ne ovat? Minä tiedän, ja minä kuiskaan sen täältä saakka\nkorvaasi. Ne ovat niitä, mitä muuten lienevätkin, jotka tahtoivat\npuhdistaa tämän maan, jonka nimi on Suomenmaa ja joka heille on n.s.\nisänmaa -- et kai kuule näitä sanoja aivan ensi kertaa, joskaan et\nole kuullut niitä aivan usein -- puhdistaa niistä, joille tämä maa on\nollut vieras maa, jota he ovat vuosisadan sortaneet, orjuuttaneet,\nryöstäneet, syöneet ja saastuttaneet sekä aineellisesti että\naatteellisesti. Niitä ne ovat, joita sinä nyt ammut ja ajat takaa.\nNoita kohtaan ovat heidän kuulansa tähdätyt, ja samalla myös sinua.\nSinä et kuule minua, ja jos kuulet, tiuskaat tietäväsi sen asian\nparemmin kuin minä. Ne ovat helsinkiläisiä herraslahtareita, jotka\novat valmistaneet tätä sotaa köyhälistöä vastaan, porvareita ne ovat,\nkansan ja köyhälistön verivihollisia, ja _niitä_ sinä ammut.\n\nJa sinä ammut ja hyökkäät pistin tanassa. Ne pakenevat! Hurraa!\nVoitto!\n\nMutta kuka on tuo, joka makaa verissään sinun tielläsi metsän\nreunassa, suullaan hangessa, kaatuneena suksiensa päälle, selässä\nkontti?\n\nPorvariko, lahtariko, riistäjäkö, kapitalisti?\n\nTalonpoika se on, köyhä talonpoika vaatteista päättäen. Paikatut\nhousut, lammasnahkalakki. Aioit ensin potkaista roistoa, mutta jätät\nsen tekemättä. Olet jossain nähnyt tuon kontin. Kumarrut ja käännät\nkiireesti ruumiin selälleen nähdäksesi kasvot.\n\nTunnet vanhimman veljesi, torpan miehen. Hätkähdät kysymään\nitseltäsi: minunko kuulani hänet tappoi? vaiko ehkä veljesi\nvenäläisen kuula? Et sillä hetkellä saa selvitetyksi, kummanko soisit\ntapahtuneen.\n\nSitten kysyt: mitä hänellä oli täällä tekemistä? Hän ei voi vastata,\nhänen lasiset silmänsä tuijottavat ilmeettöminä lumettuneiden luomien\nalta kylmään avaruuteen. Sinä et uskalla itse vastata: hän taisteli\nlahtariaatteen puolesta köyhälistöä vastaan, -- vaikka mielesi\nehkä tekeekin. Et myöskään usko, että joku entisen tsaarin entinen\nkenraali olisi saanut hänet liikkeelle korkeata palkkaa vastaan. Et\nmyöskään usko, että hän oli harhaan johdettu. Minä voisin vastata,\nmutta en sitä tee, koska tiedän, ettet minua usko. Siksi en vastaa.\nMutta miksi en sittenkin vastaisi, uskoitpa tai et. Hän lähti\nliikkeelle puhdistaakseen maansa ryssistä ja ryöstäjistä.\n\nHetken päästä kysyt taas: mitä minulla on täällä tekemistä?\n\nEn tiedä, mitä vastaat, mitä sinulle alkaa selvitä sen johdosta,\nkenen olet ampunut, ketä vastaan taistelet?\n\nSe sinulle kaikessa tapauksessa _on täytynyt_ selvitä: tapoin veljeni.\n\nJa _jos_ sinä et ole luokkapeto, ihmishirviö, vaan olet suomalainen\nja ihminen, niin sinä heität pistinkiväärin maahan ja otat veljen\nselkääsi ja kannat hänet lähimpään riiheen odottamaan, kunnes\nolet saanut kyhätyksi arkun, johon hänet panet, ja ajat lähimpään\nhautausmaahan. Mitä sinun sitten on tehtävä tällä hetkellä, sen saat\nselvittää Jumalasi ja omantuntosi kanssa, jos sinulla niitä on. Jos\nne sanovat sinulle, että sinun on etsittävä käsiisi kivääri siitä,\nmihin sen jätit, ja riennettävä uuteen taisteluun ja vielä ammuttava\ntoinen veljesi ja kolmas, niin monta kuin niitä on, niin mikset\ntekisi sitäkin kaiken sen lisäksi, mitä jo olet tehnyt.\n\n\n\n\nTiistaina 29 p:nä tammikuuta.\n\n\nSuomi--Kreikka.\n\nVanha Venäjä pyrkii varmasti valloittamaan meidät takaisin tätä\ntietä. Entinen koetti yhdenmukaistuttaa meitä ylhäältä päin, painaa\nalas uppiniskaisia päitä omien päittensä tasalle ja alemma. Se alotti\nvirastoista ja virkamiehistä, se oli sen tekniikkaa. Tämä uusi\ndemokratian yhdenmukaistuttamistyö kouraisee alhaaltapäin, sisempää,\nse alkaa kansasta ja imettää sitä tuhansista nisistään. Tänne on nyt\nsaatava Leninin Venäjän taso, niinkuin ennen oli aikomus saada ja\nosaksi saatiinkin tsaarin Venäjän taso. Meidän lammikkomme ja heidän\nsuonsa välille oli jo syntymässä, tai ainakin ajateltiin syntyväksi\nvedenpitävä väliseinä, pato, jossa olevien sulkujen avulla toivoimme\nsaavamme itse määrätä oman vedenkorkeutemme. Tuo sulku vuotaa ja\nsitä ei tahdotakaan paikata, ja siten heidän vedenkorkeutensa määrää\nedelleenkin meidän vedenkorkeutemme.\n\nTässä jatkuvassa tasallapitämistyössä on vanhoilla \"mustilla\nsotnioilla\" varmasti kätensä mukana. Ne pyörähtivät hetkeksi pihalle,\nmutta tulivat kohta takaisin ja istuvat luultavasti vanhoilla\nistuimillaan ja johtavat salaisia lankojaan. Ennen Venäjä päästää\nveljeskansansa, Puolat, Ukrainat, Donit vapaiksi kuin meidät,\njos suinkin voi sitä estää. Kun olisi tarvittu koko kansan tarmo\nkeskitetyksi tätä vaikutusta ja vaaraa vastaan, juuri silloin\njakautuu kansa kahtia ja toinen puoli siitä toimii, tietenkö\nvai tietämättään, herpaisevasti Suomen suurimman unelman, sen\nitsenäisyyden, toteutumista vastaan.\n\nSe hyvä mahdollisesti uudistuvasta venäläisvallasta ehkä on oleva,\nettä veljeily loppuu. Kun ruoska taas vinkuu ympäri korvia, herättää\nse nekin, jotka nyt vielä eivät kykene käsittämään, että veljeilystä\nei missään muodossa ole mitään hyötyä millekään luokalle tässä\nmaassa. On kaameaa nähdä, ettei tästä ole oltu sen enemmän selvillä.\n\nVenäjä on oleva vastedes niinkuin tähänkin saakka meille sitä, mitä\nPersia oli Kreikalle. En ole tähän saakka omaksunut sitä käsitystä,\nettä me olisimme, niinkuin me kehumme ja niinkuin meitä kehutaan,\nlänsimaisen kulttuurin etuvartio itää kohti. Olen antanut m.m.\nheidän kirjallisuutensa vaikuttaa vaatimattomuuteeni. Vasta nyt\nalan huomata, että me todella sitä olemme ja että meillä on siinä\nsuhteessa yleis-eurooppalainen vartiopalvelus suoritettavana. Jos\nheidän yhteiskuntaa hävittävät voimansa pääsevät meidän ylitsemme\nkulkemaan länttä kohti, jos meidän muurimme kaatuu, silloin se menee\ntätä tietä Eurooppaankin ja tässä on sen Termopylaia. Meillä on\nvarmaan edessämme monet Maratonit ja monet Salamiit. Meidät pelastaa\nse, mikä meissä on germaanisuutta, länsimaisuutta. Sitä me samalla\nmyös puolustamme ja siitä meidän on saatava palkkamme siinä muodossa,\nettä se meitä auttaa jo itsensäkin vuoksi. Tässä on yhteiset edut.\nEmme pyydä apua enää itsemme vuoksi.\n\nOn surullista, että se länsimainen henki meissä suomalaisissa,\nrotusuomalaisissa, on näin heikko, että olemme saaneet sen hengen\ntunkemaan osaan kansastamme vasta niin matalaan, että tällaista\non voinut tapahtua, että ne ovat voineet joutua tuon itämaisen\nvaikutuksen alaisiksi. Tietysti me sen kestämme, länsimaisuus kyllä\nkai kestää, mutta sairaita olimme, kovasti sairaita, koska meidän\ntäytyi käydä läpi tällainen parannus, tällainen kriisi, hevoskuuri.\n\n*\n\nOn noloa.\n\nNäin paljon olen kirjoittanut ja vasta on menossa vallankaappauksen\nkolmas päivä. Mikä tästä päiväkirjasta paisuukaan, ennenkuin muutos\ntulee. Mutta eihän tässä voi muutakaan kuin kirjoittaa se, joka ei\nkoskaan ole muuta voinut. On välistä noloa tuntea, että ainoa ase on\nkynä, ainoa taistelutanner paperi.\n\n*\n\n\"Ei me osata hallita\".\n\nMenin, lainkuuliaisena kansalaisena, valitsemaan\ntaksoituslautakuntaa. Siellä seisoi vain joitakuita, joukossa\ntyömiehiäkin. Ovet olivat kiinni. Nähtävästi ei vaalia tulla\ntoimittamaankaan. No niin, eivät sitä ainakaan suurituloiset surre.\nVai aiottaneeko heitä verottaa jotenkuten muuten?\n\nJuttelin siellä erään tuttavan kanssa. Hän sanoi odottavain\ntyömiesten päivitelleen, että herrat ovat ryhtyneet panemaan toimeen\ntämmöistä. Joku oli sanonut: \"Kun antaisivat työtä ja palkkaa; eihän\nme kuitenkaan osata hallita.\" Niinkuin ei sitä olisi annettu ja\nannettaisi niin paljon, kuin suinkin voidaan. Kaikesta päättäen he\nnyt kuitenkin luulevat osaavansa hallita. Sopiihan koettaa.\n\n*\n\nKaksi rintamaamme.\n\nEräs toinen tuttava, joka hänkin oli tullut valitsemaan, sanoi\nkuulleensa, että Svinhufvud on päässyt pakenemaan erään konsulin\nautolla. -- Luuli, että heidän uutta hallitustaan ei tulla\ntottelemaan. Minä luulen, että he eivät olisi ryhtyneet tähän,\nelleivät olisi toivoneet saavansa ainakin osaa valtiokoneistosta\nentiseen käyntiin, kentiespä joitakin ylihallituksiakin. Yleissulkua\nhe nähtävästi eivät odota tai uskovat sen vastustuksen piankin\nmurtuvan. Kai he laskivat, että tulee olemaan niinkuin Bobrikoffin\naikana, että virkamiehet pysyvät, kunnes heidät erotetaan. Ja että\non niitä, jotka taipuvat pelosta menettävänsä leipänsä, ja toisia,\nonnenonkijoita, jotka rupeavat palvelemaan \"systeemiä\".\n\nTäytyyhän ainakin vissien laitosten, esim. rautatien ja postin,\nruveta toimimaan, jos tätä kestää kauan. Eihän voi sanoa, kuinka\nkauan porvarillinen rintama kestää. Luultavasti se kuitenkin\npääasiassa pysyy, vaikkakin liikkuvana, siirtyen asemasta toiseen.\nKuka tietää, kuinka sydämmikköjä meillä lopulta ollaan. Asemaamme\nlujittaa suunnaton oikeuden loukkaus ja isänmaan kavallus --\nryssät sillä puolella ovat parhaina kiihoittimina vastarintaan. Ja\nsitten täällä muistetaan, että toiset siellä uhraavat henkensä ja\nvuodattavat verensä.\n\nPassiivinen rintama täällä ja aktiivinen siellä kestää ainakin niin\nkauan, kunnes saamme apua ulkoa, johon kai on turvattava, ellei muu\nauta.\n\n*\n\nPyhä vihani.\n\nOlisin ehkä suvaitsevampi, jos olisin varmasti vakuutettu siitä, että\ntästä koituu köyhälistön onni, jos kätketyt voimalähteet pääsisivät\npurkautumaan ja pulppuamaan työtä ja varallisuutta, jos viljelykset\nja elinkeinot tämän kautta alkaisivat kukoistaa. Sanalla sanoen:\njos tästä murtuisi tokeet ja vettä tulvisi kostuttamaan kuivaa\nmaata. Silloin kai maan hyöty siirtäisi syrjemmälle kysymyksen\nperiaatteen pettämisestä, sovittaisi tapahtuneen vääryyden ja yleisen\nmielipiteen amnestia levittäisi sovittavan huntunsa kaiken yli. Ja me\nperiaatteen, oikeudentunnon ja totuuden miehet saisimme toistaiseksi\ntyytyä platoniseen vastalauseeseen.\n\nNiin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Kumous ei pääse niin pian\nnäyttämään hyviä vaikutuksiaan, jos siltä niitä olisikin joskus\nodotettavissa. Tilanne, joka tästä syntyy, terästää vain niitä\naseita, joita periaatteella on käytettävänään. Ja yhä voimakkaammin\nminussa päivä päivältä, tunti tunnilta, nousee kumouksen kiukkuinen\nhenki kumousta vastaan. En ymmärrä, mitä minulla enää olisi tässä\nmaailmassa muutakaan tehtävää kuin koettaa ajaa takaa, paljastaa,\nvainota viimeiseen luolaansa niitä valheen kettuja ja väkivallan\nsusia, jotka karkasivat itsenäisen Suomen kurkkuun ja raahasivat sen\nraadeltavakseen. Minä julistan tälle rikokselle ja sen tekijöille\nikuisen pyhän vihan sodan, kunnes se on tullut sovitetuksi. Sen\nuusiutuminen on tehtävä mahdottomaksi niin pitkäksi ajaksi, kuin se\nnykypolvelle on mahdollista. Ohdake on nyhdettävä maasta juuriaan\nmyöten.\n\nJos kumous jäisi joksikin aikaa olemaan ja minulta tukittaisiin suu,\nniinkuin se vähin väliajoin on ollut siitä alkaen kuin olen voinut\njotain sanoa, minä sittenkin sanon, tavalla millä tahansa, ehkä\nkeksin keinoja, joilla _heidän_ painoasiamiehensä petän, niinkuin\npetin Bobrikoffin kätyrit. Ja mitä en saa sanotuksi täällä, sen sanon\nvieraalla maalla, ja on oleva ihanaa taas taistella vapauden puolesta\nsortoa vastaan, olkoon sortaja vaikka kokonainen toinen puoli omaa\nkansaani ja olkoon sillä takanaan vaikka koko bolshevikinen Venäjä.\n\n*\n\nVallankumousjulistus Suomen kansalle.\n\nEilisessä \"Työmiehessä\", maanantaina 28 p:nä tammikuuta,\nvallankumouksen varsinaisena ensi päivänä, on Suomen Työväen\nToimeenpanevan Komitean puheenjohtajan, Eero Haapalaisen 27 p:nä\nallekirjoittama \"Vallankumousjulistus Suomen kansalle\". Tämän herran\nnimi on ensimmäinen nimi, joka sukeltaa pinnalle kuohumaan pannusta\nkansamerestä. Onko hän vallankaappauksen pää? Hänkö on sen spiritus\nrector, sen keulakuva, hänen merkeissäänkö kaikki tulee tapahtumaan\nvai onko hän vain toisten bulvaani?\n\nAsiakirja on ensimmäisenä siksi mielenkiintoinen, että se kannattaa\ntulla kokonaisuudessaan tässäkin jäljennetyksi:\n\n'Suomen työväenluokan suuren vallankumouksen hetki on lyönyt.\n\nTänä päivänä on pääkaupungin työväki uljaasti kukistanut sen synkän\nharvainvallan päämajan, joka alkoi verisen sodan omaa kansaansa\nvastaan.\n\nRikoksellisen senaatin jäsenet valmistivat maan pääkaupungissakin\ninhoittavaa veljesveren vuodatusta ja salakavalaa hyökkäystä\nSuomen järjestyneen työväen kimppuun. Samalla he tekivät itsensä\nsyypäiksi niin julkeaan valtiopetokseen, että pyysivät vieraiden\nvaltioiden monarkistisia hallituksia lähettämään murhajoukkoja Suomen\ntyötätekevää kansaa teurastamaan. Koko kansamme vapaus ja elämä oli\ntäten suuressa vaarassa.\n\nNyt on tuolta lahtarisenaatilta otettu kaikki valta pois. Sen\nrikokselliset jäsenet olemme määränneet vangittaviksi, missä\nikinä heidät tavataan, sillä vankilassa olisi aikoja sitten ollut\nsellaisten kansan vihollisten oikea paikka.\n\nKaikki valtiovalta Suomessa on päätetty ottaa tämän maan työtätekevän\nkansan omiin luotettaviin käsiin.\n\nNäin on työväen täytynyt nousta omalla voimallaan vihdoinkin\npelastamaan itsensä ja koko kansamme siitä turmiosta ja hädästä,\njonka kuiluun rikoksellinen politiikka, kapitalistinen politiikka on\nollut kansaamme syöksemäisillään. Kamalia ja vaarallisia senaatin\nja sen kätyrien juonia on paljastunut. Toisen lainrikoksen toisensa\njälkeen teki tämä senaatti anastaakseen käsiinsä valtiovallan, joka\nitse asiassa kuuluu kansalle itselleen. Nähtävästi oli pääjuoni se,\nettä senaatti tahtoi koko maan työväenliikkeen verisesti tukehuttaa,\nlyödä kaikki kansanvaltaiset edistyspyrinnöt kahleisiin ja haudata\nkärsineen kansan keväiset uudistustoiveet kalman rauhaan.\n\nMutta niin kauhean taantumuksen orjaksi ei Suomen työväenluokka ikinä\nalennu. Niin rumien vallankaappaushankkeiden täytyi sortua häpeällä.\nJa niiden täydellinen sortuminen on nyt alkanut. Juurineen tulee\ntyöväenluokka hävittämään vaarallisen taantumuksen ja sortovallan.\n\nSosialidemokratisen Puoluetoimikunnan valtuuttamana Suomen työväen\nvallankumouksen korkeimpana elimenä me nyt julistamme, että\n\n    kaikki vallankumouksellinen valta Suomessa nyt kuuluu\n    järjestyneelle työväelle ja sen vallankumouselimille.\n\nMaan sosialidemokratinen _vallankumoushallitus_ muodostetaan nyt\nheti. Sen jäsenistä julkaistaan tieto ensitilassa.\n\nEikä ole kysymyksessä se, että vain uusia miehiä pantaisiin vanhoihin\nvirkoihin. Vaan kysymyksessä on koko virkavallan kukistaminen.\n\nSuomen työväen järjestöt ja kaartit kaikkialla maassa täyttäkööt nyt\nvallankumouksellisen velvollisuutensa kukin voimainsa mukaan. Luja\nvallankumouksellinen järjestys on säilytettävä riveissämme!\n\nVenäläistä sotaväkeä on kaikkialla kohdeltava hyvin, sillä tietoiset\nvenäläiset toverit ovat vallankumouksellisen työväen ystäviä.\n\n_Suurlakko_ ei ole läheskään kaikilla paikkakunnilla vallankumouksen\nonnistumiselle välttämätön. Missä se on välttämätön ja missä ei, sen\npäättäköön kunkin paikkakunnan vallankumouksellinen työväki itse\njärjestöjensä kautta. _Helsingissä_ on mielestämme vallankumouksen\ntakia tarpeen heti alkaa suurlakko.\n\nMutta kunnallishallinnot ja muut valta-asemat otettakoon työväen\nhaltuun, missä se näyttää sopivalta ja hyödylliseltä.\n\nEi missään horjumista eikä perääntymistä! Ei pitkiä neuvotteluja\nkavalain aseellisten vihollisten kanssa! Työväen voitto on perille\nvietävä!\n\nRauhallisten kansalaisten, jotka eivät tahdo työväen vihollisia\navustaa, ei ole vallankumousta pelättävä. Pieneläjät maalla ja\nkaupungeissa älkööt uskoko sellaisia vaiheita, että työväki\nheidän omaisuuttaan tahtoisi. Päinvastoin työväen voitto voi\nkohottaa heidänkin yhteiskunnallista asemaansa. Työväen voima\non oikeudenmukaista voimaa, joka aina kokee välttää tarpeetonta\nväkivaltaa ja viattomain ihmisten kärsimyksiä. Mutta kaatuneen\nsenaatin aseelliset avustajat kukistetaan armotta. Ketkä heistä ovat\npetollisesti mukaan houkuteltuja, heittäkööt ne aseensa heti pois,\nkun huomaavat nyt, että heitä on tahdottu eksyttää taistelemaan\ntyötätekevän kansan jaloa asiaa vastaan.\n\nTyöväen vallankumous on ylevä ja ankara. Se on ankara röyhkeille\nkansan vihollisille, mutta avulias turva kaikille sorretuille ja\npuutteenalaisille.\n\nLuottakaa työväen vallankumouksen voimaan! Sen on vielä toisilla\nseuduilla taisteluja käytävä. Mutta vastustamattomasti se vie nyt\nlippunsa voittoon!\n\nUskomme varmasti, että työtätekevän kansamme niin nykyiset kuin\ntulevatkin polvet vielä moneen kertaan siunaavat tätä vallankumousta,\njosta on alkava Suomessa uusi, onnellisempain olojen aika.\n\nHelsingissä, 27 päivänä tammikuuta 1918.\n\n_Suomen työväen Toimeenpaneva Komitea_.\n\n                                          _Eero Haapalainen,_\n                                            puheenjohtaja.'\n\n*\n\nEihän tämä julistus olisi tullut siltä taholta miltä se on, jollei\nse alkaisi valheella, päättyisi valheeseen ja olisi valhetta melkein\nläpeensä rivi riviltä.\n\nSillä senaatti ei valmistanut missään, kaikkein vähimmin maan\npääkaupungissa veljesveren vuodatusta ja salakavalaa hyökkäystä\njärjestyneen työväen kimppuun. Se valmisti järjestysvaltaa niitä\nvastaan, jotka jo monta viikkoa olivat ryöstäneet ja murhanneet ja\nuhkasivat uusilla ryöstöillä ja murhilla. Ne, jotka niin tekivät,\neivät olleet järjestynyttä työväkeä eivätkä mitään työväkeä lainkaan,\nvaan huligaaneja ja hirtehisiä.\n\nSenaatti ei pyytänyt vieraiden valtioiden hallituksia kukistamaan\ntyötätekevää kansaa. Senaatti pyysi ja sai heiltä tunnustuksen Suomen\nitsenäisyydelle.\n\nSenaatti ei tehnyt mitään anastaakseen itselleen valtiovaltaa,\n\"joka itse asiassa kuuluu kansalle itselleen\", vaan se ainoastaan\nkäytti sitä valtaa niissä puitteissa, jotka sille oli rakentanut\nkansan vallan, korkeimman vallan haltija, eduskunta. -- Sen teki\npäinvastoin juuri herra Haapalaisen komitea, joka julistaa, että\nkaikki valta Suomessa nyt kuuluu järjestyneelle työväelle ja sen\nvallankumouselimille, vaikka se juuri ikään myönsi, että tämä valta\n\"itse asiassa kuuluu kansalle.\"\n\nSenaatti ei tahtonut verisesti tukahuttaa työväen liikettä eikä lyödä\nedistyspyrinnöitä kahleisiin eikä haudata kärsineen kansan keväisiä\nuudistustoiveita kalman rauhaan -- koska se harva se päivä lähetti\neduskuntaan reformialotteen toisensa perästä ja valmisteli yhä uusia\nja odotti eduskunnan laatimia lakeja pannakseen ne täytäntöön.\n\nEi mikään kaikesta siitä, minkä pohjalle vallankaappaus\njulistuksessaan rakentaa vallananastuksen oikeutuksen, ole totta.\n\nSen sijaan komitean kaikki syytökset voidaan kohdistaa siihen\nitseensä. Sitä, mitä senaatti ei tehnyt työväelle, sen ovat\nvallankaappaajat tehneet ja tulevat tekemään porvareille.\n\nNe ovat ne, jotka ovat vuodattaneet ja tulevat vuodattamaan\nveljesverta, ne ovat ne, jotka lähettävät vieraan valtion\nmurhajoukkoja teurastamaan suomalaisia; -- jotka ovat anastaneet\nkäsiinsä kansalle kuuluneen valtiovallan j.n.e.\n\nEi ole muka kysymyksessä se, että vain uusia miehiä pantaisiin\nvanhoihin virkoihin, vaan kysymyksessä on koko virkavallan\nkukistaminen. Luulen, että te kyllä kernaasti pitäisitte vanhat\nvirat, jos vain voisitte niitä hoitaa, ja että te hävitätte tai\njätätte hoitamatta ne, joihin ette kykene. Totta kyllä on, että\nsilläkin tavalla häviää virastoista suurin osa, sen parhain ja\ntärkein ja maalle hyödyllisin osa. Maaherrain, nimismiesten,\npoliisimestarien virat, joita on kaikkein alkuperäisimmissä ja\ndespootisimmissa itämaisissa valtioissa, kyllä kai tulevat tavalla\ntai toisella hoidetuiksi sikäläisiin malleihin ja tulee siis\njäämään juuri se, mikä pakostakin on virkavallan virkavaltaisinta\nainesta. Miehet muuttuvat, mutta järjestelmä ei muutu eikä parane.\nSe, mikä virkavallassa on parasta ja maalle hyödyllisintä,\njoka järjestää ja rakentaa maata ja panee käytännössä toimeen\nkansanvaltaisen eduskunnan määräämiä uudistuksia: opetustoimi\nyliopistosta kansakouluun, kaikki virallinen teknillinen toimi,\nrautatierakennukset, kanava- ja tierakennukset, kaikki teollisuus- ja\nmaanviljelystoiminta ja hallinto, koko oikeuslaitos kaikkine\nhaaroineen -- kaikki se pysähtyy ja kukistuu nyt aivan itsestään,\nsillä eiväthän nämä ammattitaidottomat agitaattorit, suutarit,\nräätälit, kirvesmiehet ja sanomalehtimiehet mitenkään kykene niitä\ntehtäviä hoitamaan. Eikä niitä hoitamaan saada porvareita, sitä\nvarten orjuuttamalla.\n\nSanalla sanoen: ei valheella, vääryydellä, väkivallalla ja\nkykenemättömyydellä mitään rakenneta. Ei tästä tämmöisestä tule\nikinä alkamaan Suomelle \"uusi, onnellisempain olojen aika\" eikä\ntyötätekevän kansan \"niin nykyiset kuin tulevat polvet tule moneen\nkertaan siunaamaan tätä vallankumousta\", vaan ennen pitkää, ennen\nkuukautta paria, ennenkuin on ehditty edes kesäänkään, sitä haikeasti\nkiroamaan. Kirous kuuluu pian etupäässä omista riveistä.\n\nKirous tämä on maalle ja kansalle, kirous sen alku, kirouksin sitä\najetaan ja kiroukseen se päättyy.\n\n*\n\nEduskuntaryhmien julistus.\n\nTulkoon tähän vastapainoksi edelliseen liitetyksi porvarillisten\neduskuntaryhmäin julistukset t.k. 27 ja 29 p:Itä:\n\n    Pyydetään levittämään.\n\n    _Kansalaiset._\n\n    Kansamme äsken saavuttamaa itsenäisyyttä uhkaa turmio. Eri\n    paikoissa maata on noussut pimeitä voimia, jotka laillisen\n    järjestyksen ja kansalaisvapauden tilalle tahtovat panna\n    epäjärjestyksen ja vähemmistön harjoittaman sorron. Kansan\n    valitsemaa eduskuntaakin ja sen asettamaa hallitusta ne\n    väkivallalla estävät tehtäväänsä täyttämästä. Jos nämä voimat\n    pääsevät tarkoitustensa perille, silloin on Suomen nuori\n    valtiollinen itsenäisyys tukahutettu alkuunsa, ja me saamme\n    palata vieraan raskasta iestä jälleen kantamaan.\n\n    Nuo hävittävät voimat levittävät sellaista katalaa valhetta, että\n    maan porvarilliset puolueet edustajainsa kautta eduskunnassa ja\n    hallituksessa muka aikovat hyökätä työväen kimppuun, jota he\n    väittävät yksin puolustavansa.\n\n    Puolueilla, joita me edustamme, ei ole pienintäkään tarkoitusta\n    käydä työväestön vapautta sortamaan. Kaikkien kansamme kerrosten\n    laillisia oikeuksia on tuettava ja voimassa pidettävä. Maamme\n    kansalaisilla pitää olla se varma tieto, että ne, jotka ovat\n    käyneet puolustamaan kotien rauhaa ja yhteiskunnan järjestystä,\n    yhtäläisesti puolustavat kaikkien laillisia oikeuksia ja\n    vapauksia.\n\n    Kansamme vapautta uhkaavat pimeät voimat ovat turvautuneet\n    vieraaseen apuun. Maassamme olevalle venäläiselle sotaväelle he\n    ovat ilmoittaneet puolustavansa kansan pohjakerrosten oikeuksia\n    porvarillisten muka suunnittelemia hyökkäyksiä vastaan, ja siten\n    sieltäpäin saavuttaneet aseellista kannatusta. Vapaan Suomen\n    täytyy vaatia, että vieras sotaväki maastamme poistetaan. Mutta\n    yksityisiä sotaväenosastoja tai sotamiehiä, jotka eivät sekaannu\n    oloihimme eivätkä täällä harjoita ilkivaltaa, älköön tehtäkö\n    vastuunalaisiksi siitä, että vielä ovat täällä.\n\n\n    Kansalaiset.\n\n    Allekirjoittaneet eduskuntaryhmät ovat lujasti päättäneet tukea\n    ja voimassa pitää nuoressa tasavallassamme yhteiskuntajärjestystä\n    ja suojata kansalaisten laillisia oikeuksia. Jokainen teko, joka\n    on ristiriidassa tämän tarkoitusperän kanssa, on leimattava\n    kansamme vapaudelle vihamieliseksi teoksi. Sen hallituksen\n    ympärillä, jonka Eduskunta on asettanut maata lailla ja\n    oikeudella hallitsemaan, lujina seisomme. Isänmaan vapaus on\n    nyt vaarassa. Suomi kutsuu kaikki kansalaiset hellittämättömään\n    taisteluun maamme itsenäisyyden ja kaikkien, köyhän niinkuin\n    rikkaankin, oikeuksien puolustamiseksi niitä vastaan, joiden tie\n    kulkee yli vapauden haudan, kohti sortoa ja häpeää. Ainoastaan\n    täten voidaan kansallemme säilyttää ja turvata sen kauan\n    hartaasti toivoma ja vihdoin saavuttama vapaus.\n\n    Helsingissä 27 p:nä tammikuuta 1918.\n\n    Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmä. Maalaisliiton\n    eduskuntaryhmä. Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä.\n    Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmä. Kansanpuolueen\n    eduskuntaryhmä.\n\n*\n\n    Suomen kansalle.\n\n    Maassamme on tapahtunut suunnaton väkivalta. Sosialidemokratisen\n    puolueen johto on, antautuen kannattamaan rikollisten ainesten\n    mielettömiä pyyteitä ja nojaten vieraan sotaväen apuun, noussut\n    kumoamaan Suomen laillisen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen,\n    pannakseen tilalle oman mielivaltansa. Se on rohjennut käskeä\n    vangitsemaan maan laillisen hallituksen jäsenet ja koettaa saada\n    haltuunsa määräämisvallan maassa.\n\n    Allamainitut eduskuntaryhmät, jotka edustavat Suomen kansan\n    enemmistöä, panevat jyrkän vastalauseen tätä vähemmistön\n    julkeata vallankaappausyritystä vastaan. Valtiovalta Suomessa\n    kuuluu yksinomaan Suomen lailliselle Eduskunnalle ja sille\n    hallitukselle, jonka tämä Eduskunta on asettanut, sekä maan\n    laillisille viranomaisille. Ainoastaan mitä nämä kukin\n    kohdastansa käskevät, tulee kaikkien noudattaa. Määräyksiä\n    vastaan, joita omavaltaiset vallananastajat ja niiden käskyläiset\n    voivat antaa, on jokainen velvollinen puolustamaan laillista\n    yhteiskuntajärjestystä.\n\n    Helsingissä 29 p:nä tammikuuta 1918.\n\n    Suomalaisen puolueen eduskuntaryhmä. Maalaisliiton\n    eduskuntaryhmä. Nuorsuomalaisen puolueen eduskuntaryhmä.\n    Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmä. Kansanpuolueen\n    eduskuntaryhmä.\n\n*\n\nHeidän senaattinsa.\n\nHe ovat nyt panneet pystyyn senaattinsa, Sinatyörien nimet ja naamat\novat minulle outoja. Ulkomuodolta tunnen ja olen joskus kuullut\neduskunnassa puhuvan Kullervo Mannerin, O. V. Kuusisen, Yrjö Sirolan\nja O. Tokoin. Muut ovat minulle tuntemattomia suuruuksia. Heidän\njoukossaan on 7 toimittajaa, 2 puheenjohtajaa, 2 työläistä (viilaaja\nja puuseppä), 1 asiamies, 1 veturinkuljettaja ja 1 puoluesihteeri.\nSiis toinen puoli sanomalehtimiehiä, joiden ensimmäinen hallitustoimi\nkai oli sulkea sanomalehtien suu venäläiseen malliin. Enhän ole\nspesialisti vallankumoustaktiikassa, kuinka pitää ja kuinka ei. Mutta\nkun astuu näyttämölle, luulisi olevan hauskaa kuulla kritiikkiäkin.\nOlisi sen suvaitseminen vallankumouksenkin aikana ollut originelli\nteko.\n\nJos olisin saanut jotain ehdottaa, olisin ehdottanut annettavaksi\nukaasin oikeinkirjoituksen uudistamisesta työväen tasavallassa.\nMiksi he kirjoittavat prokuraattori Matti Turkia? Kirjoittaisivat\n\"rokuraattori\", niin että kaikki syvät rivitkin voisivat nähdä sanan\npainettuna niinkuin lausuttunakin. Sitä latua mennen voisi samalla\nottaa käytäntöön voneetisen, tarkoitan: äänteellisen kirjoitustavan\nmuissakin suhteissa. Emme kirjoittaisi enää _demokraatinen_, vaan\n_temokraatinen_, emme _eduskunta_, vaan _etuskunta_. Eihän meillä\nkoskaan ole ollut sosialidemokraatista puoluetta eikä eduskuntaa,\nvaan sosialitemokraatinen ja etuskunta.\n\nMuuten tuntuu siltä kuin ei olisi tarvittu koko \"rokuraattoria\".\nSehän on suomeksi \"korkein lain valvoja\", joka saattaa syytteeseen\nvirkamiehiä lain rikoksista. Kukas nyt enää rikkoisi lakia, kun\nlakia ei ole. Niitä laaditaan uusia. Mutta voiko olettaakaan, että\nvallankumouksen virkamies rikkoisi vallankumouksen lakia? Turkia\nolisi voinut hankkia tulonsa muualta ja sekin menoerä säästyä.\n\nUusi hallitus on uskollinen kopia venäläisestä. Sen nimenä on _Suomen\nKansanvaltuuskunta_ ja sen toimintaa valvoo _Työväen Pääneuvosto_,\njonka valitsevat erityiset järjestöt, niiden mukana Helsingin\nPunainen Kaarti, joka, ihmeellistä kyllä, saa valita puolestaan vain\n5 jäsentä, kun muut valitsevat kukin 10. Vallankumouksen voimakkain\nelin on siis kovin heikosti edustettuna. Mutta onhan sillä toiset\nvoimakeinonsa, pistimensä, tahtonsa toteuttamiseksi.\n\nTämä hallitus hoitaa maan asioita toistaiseksi, \"kunnes Suomen\ntyötätekevä kansa toisin päättää.\" Mikä on työtätekevä kansa? Kaikki\nahkeratko, jotka itse ansaitsevat leipänsä. Mikä on työtätekemätön\nkansa? Kaikki laiskuritko ja kykenemättömät? Sehän olisi aika järkevä\näänioikeusperiaate. Mihin luokkaan mahtanen minä kuulua? Mikä tehty\ntyön määrä oikeuttaa olemaan mukana \"toisin päättämisessä\"? Täytyykö\nesittää todistus 8-tuntisen työpäivän suorituksesta? Saako puolta\nenemmän sananvaltaa se, joka tekee työtä 16 tuntia? Ennen oli\nsensus kapitaalin mukaan, nytkö se on työn mukaan eikä kapitaali\nsaa sanoa mitään? Siinä reformissa olen minä mukana kaikesta\nsydämestäni -- _jos_ tarkoitus on se. Yksinomaan koroillaan eläjän\nei ehkä todellakaan olisi tarvis saada äänioikeutta, enemmän kuin\nhoitolaisenkaan. Nehän ovat yhteiskunnan elättejä molemmat.\n\n*\n\nHuhuja.\n\nTuli tietoja, että senaatti, kai vain osa siitä, olisi Vaasassa.\nVaasassa ja Kuopiossa on venäläisiltä riisuttu aseet. -- Kerrotaan,\nettä vallankaappauksen tekemisestä olisi ollut olemassa eri mieliä\nsosialistisen eduskuntaryhmän keskuudessa, jopa että heistä joitakin\nolisi vangittukin.\n\n*\n\nAutoilla ajetaan.\n\nPäivällä menin erään tuttavan luo, joka asuu Siltasaarella. Pitkin\nkatuja ajaa punakaartilaisia autoissaan kiväärit ojoina, valmiina\nampumaan. Luullevatko he todellakin, että tuota tarvitaan, että\nmikään vaara heitä uhkaisi? Se on kai vain mielenosoituksellista\ntouhua, joka muuten niin täydellisesti muistuttaa viimetalvista\nvenäläistä samanlaista matruusisvabodaa. Kaikki on pienimpiä\nyksityiskohtia myöten venäläistä kopiaa. Olen taikauskoinen kaikkiin\nautoilla ajajiin, ketä lienevätkin. Kuinka moni autoherra tässä\nmaassa onkaan päätynyt maantieojaan! Sananlasku sanoo: \"Pois tieltä\ntalonpoika, päästä herra helvettiin\".\n\n*\n\nNurinkurista.\n\nVoiko ajatella nurinkurisempaa, sekapäisempää tilannetta? Kun\noikein hullusti käy, niin käy niinkuin Suomessa. Ensin tapahtuu\nvallankumous Venäjällä ja seurauksena siitä me saamme itsenäisyytemme\ntunnustuksen sille sekä Venäjältä itseltään että muilta valloilta.\nSiis vapaus Venäjästä venäläisten avulla. Tuskin on se saatu, kun\ntätä itsenäisyyttä ruvetaan tuhoamaan, taas venäläisten avulla.\n\n*\n\nPilasivat oman pesänsä.\n\nTämä vallankumous on olevinaan tähdätty porvaristoa vastaan, sen\nvallan kukistamiseksi. Mutta samalla se on kohdistettu koko kansaa\nvastaan, sen suurinta puoluetta vastaan, yleistä äänioikeutta\nvastaan, siis kansanvaltaisinta kansanvaltaa vastaan. Köyhälistö käy\ntaistelua omaa äitiään, omaa periaatettaan vastaan, tuhoo valtansa\nalkutekijän. Tälle tielle lähteneenä se ei voi enää koskaan turvata\nsiihen, vaatia sitä oikeutenaan. Konservatismin täytyy nyt ryhtyä\ntaistelemaan sen kaikkein äärimmäisimmän radikalismin puolesta,\nminkä ilmaus on meidän nykyinen hallitusmuotomme. Jos ne kerran taas\npalaisivat entisille jälilleen ja vetoaisivat kansaan ja pääsisivät\nsitä tietä valtaan, olisi meillä heidän menettelynsä mukaan tietysti\noikeus meilläkin varustautua aseilla ja olla alistumatta _heidän_\neduskuntansa alle, tehdä samanlainen väkivaltainen kaappaus. Tästä\non siis seurauksena se, että korkein oikeusaste ei ole kansa ja\nsen tahto ja sen tahdon ilmaukseen vetoaminen, vaan aseellinen\nvoima. Rauhallinen aseeton vaalilippu oli tekijä, jota ei enää\nkoskaan tarvitse ottaa lukuun. Ei voida siis luoda mitään muuta\npohjaa kuin aseellinen voima, mitään lopullista ratkaisukeinoa\nkuin loppumattomiin jatkuva sisällinen sota. Kansalaisoikeus\ntässä rauhallisessa maassa tunnustetaan siis ainoastaan aseita\nkantavalle miehelle eikä aseettomalle miehelle ja naiselle. Se on se\nihanneyhteiskunta, joka tästä syntyy, se tuhatvuotinen valtakunta,\njota nyt luodaan. Kaikki on ylösalaisin. Minulla oli tosin hiukan\ntoiset haaveet. Jos olisin kapitalistisen yhteiskunnan ehdoton\nkannattaja ja ihailija, iloitsisin. Kun en sitä ole, valitan.\n\n*\n\nRikos, tyhmyys, petos.\n\nJos lopullisena tuloksena olisi se, johon tähän saakka tässä maassa\nolemme kaikin voimin pyrkineet, että pääsisimme irti Venäjästä,\ntosiasiallisesti eikä vain näennäisesti, ja jos se ei muuten voinut\ntapahtua s.o. ei porvarillisen hallituksen toimesta, vaan sitä varten\ntäytyi sysätä se syrjään ja ottaa tarkoituksen saavuttamiseksi ohjat\nomiin käsiin, silloin minäkin voisin alistua mihin tahansa ja unohtaa\nrikoksen, koska kai sittenkin _salus rei publicae suprema lex_, --\nmutta kun minä en usko, että se on ollut heidän tarkoituksensa,\nettä, vaikka olisi ollutkin, he eivät sitä saavuta, ja ettei se tule\nolemaan tuloksena edes vastoin heidän tahtoaan ja heistä huolimatta,\nvaan että he tuovat tänne uusia venäläisiä ja aina tulevat hakemaan\nheiltä apua, milloin sitä luulevat tarvitsevansa, ja heidän avullaan\nhallitsemaan, niin on tämä kansalaisten rikos omaa kansaansa vastaan\nsuurimpia rikoksia mitä historia tuntee, hirveintä maansa kavallusta.\nSe on rikos ja samalla tyhmyys, ja lisäksi heidän oman asiansa petos,\njosta heidän harhauttamansa työmies saa jäädä kärsimään ja maksamaan\ntyöllään ja verellään ja orjuudellaan sen seuraukset, kun aiheuttajat\njättävät heidät ikeen alle ja itse korjaavat luunsa.\n\n*\n\nMikä oli johtajain vaikutus?\n\nTämänlainen liike tietysti syntyy monenmoisista syistä:\nluokkavastakohdat, sota, sielullinen tartunta, utopistiset haaveet,\nepäkohdat y.m. Mutta varmaankin on olemassa myös suuri joukko\npersoonallista vaikutusta. Olisi niin ollen valaisevaa voida luoda\nsilmäys johtavien henkilöiden luonteihin, mitkä vaikuttimet heitä\njohtavat, millaisia miehiä he ovat: heidän luonteensa, vallanhimonsa,\nälynsä, tempperamenttinsa; missä väleissä he ovat keskenään, mitä\nvehkeilyjä heillä on ollut kulissien takana, missä määrin tässä\ntaistelevat Manner ja Valpas, Tokoi ja joku muu j.n.e. Kenen tai\nkeiden heikäläisten henki tässä enin vaikuttaa. Millä kannalla lie\nesim. Valpas? Häntä ei taaskaan näy missään. Kiihoittaako hän vai\npidättää? Kuinka tämä kettu lopulta vetänee häntänsä saksista?\nOnko hän jo tehnyt tehtävänsä vai vieläkö hän nousee harjalle, kun\ntoinen aalto nousee? Pitäisi päästä kosketukseen jonkun heikäläisen\npsykoloogin kanssa saadakseen materiaalia. Ne ovat kaikessa\ntapauksessa kirjallisesti katsoen intressantteja miehiä. Sitä ovat\nmuuten pahantekijätkin.\n\n*\n\nEdullinen asemamme.\n\nTaistelu, joka nyt on alkanut, tulee olemaan meille erittäin\nkiitollinen siihen nähden, missä asemassa me seisomme. Se on\nvanha ja tuttu. Vastassa on väkivalta kaikkein räikeimmässä ja\nhäikäilemättömimmässä muodossaan. Me taistelemme kansanvallan ja\nkansan itsemääräämisoikeuden puolesta ja pyrimme \"rauhaan ilman\naluevaltauksia ja sotakorvauksia\", tahdomme vain antaa kansalle, koko\nkansalle, minkä yksi sen luokka siltä riisti. Tämä taistelu ei siis\nole luokkataistelua, vaan vapaustaistelua. Me tahdomme vapauttaa\nmaamme Venäjästä.\n\nHeidän aatteellinen asemansa, köyhälistön tilan parantaminen,\non kyllä luja sekin, mutta vain näennäisesti; sitä heikontaa\njokainen reformialote, joka meidän puolelta jo oli tehty ja joka\ntodistettavasti olisi tullut tehdyksi ilman tätä keinoa. Muuta etua\nheillä ei ole. Mutta monta epäetua: he rikkoivat oman aatteensa\nkansan oikeudesta kokonaisuudessaan päättää kohtaloistaan. He\nturvasivat Venäjään. Heidän täytyy tunnustaa väkivallan oikeutus.\nSitten se suunnaton määrä käytöllisiä vaikeuksia, jotka kohtaavat\nheitä joka askelella, jo repimistyössäkin, mutta vielä tuhat kertaa\nenemmän rakentamistyössä. Heidän oma puolueensa ei tyydy repimiseen.\nKansa m.m. tahtoo leipää ja nyt se on _heidän_ hankittava. Meiltä\nvoidaan ottaa, mikä meillä sitä vielä mahdollisesti on, mutta meitä\nei voida pakottaa sitä heille luomaan. Ja vaikka pakotettaisiinkin,\nei sitä tietä kuitenkaan saataisi mitään aikaan. Ei vanki ja orja voi\ntehdä luovaa työtä.\n\nTaistelun lopullisesta päättymisestä ei voi olla muuta kuin yksi\nmieli, vaikka me aseellisesti joutuisimmekin tappiolle ja vihollinen\nmiehittäisi koko _meidän_ maamme.\n\n*\n\n\"Täytyy voittaa.\"\n\n\"Työmiehen\" n:ossa 26 on alakerran kirjoitus \"Työväen vallankumous\",\njoka erinomaisesti valaisee sitä henkeä, josta tämä vallankumous on\npuhjennut ja jota sen hyväksi koetetaan ylläpitää. Maalataan ensin\ntunnettu musta tausta nykyisen yhteiskuntajärjestyksen kaikkine\nkauhuineen, joihin kuuluu sekin, että kapitalistinen luokka yhä\nedelleenkin myrkyttää työväkeä viinalla -- tässä kieltolain maassa!\n-- ja rasittaa uuvuttavan pitkillä työpäivillä -- tässä 8-tuntisen\ntyöpäivän maassa! Sentähden ja monesta muusta syystä täytyi työväen,\nkun eivät muut keinot auttaneet, nostaa luokkansa taistelulipuksi\nvallankumouksellinen sosialismi. Se lippu on punainen siitä\ntyöläisverestä, jonka kapitalismi on iskenyt vuotamaan. Työväenluokka\nei voi parantaa olojaan kapitalistisen riistojärjestelmän\npuitteessa. Järjestötoiminnalla, osuuskunnilla, kunnallisella ja\neduskunnallisella toiminnalla sitä ei voida saavuttaa. Ne ovat hyvät\nolemassa työväen voimien kokoojina, sen tulevaisuuden kehittäjinä,\nvallankumouksen varmistajina. Mutta mikään näistä ei yksin vapauta\nköyhälistöä eivätkä ne voi kaikki yhdessäkään sitä tehdä. Ainoastaan\nvallankumouksen tie, joka kulkee niiden rajojen yli, voi sen tehdä,\nainoastaan työväen luokan yleinen vallankumous voi heidät vapauttaa.\n\nNiin, kaikki, mistä työväelle itselleen on hyötyä, siihen sillä on\nsiis oikeus. Kun ei eduskunnallinen ja muu rauhallinen toiminta\nauta sitä siihen, on sellainen toiminta hyljättävä, luovuttava koko\nperiaatteesta ja turvauduttava toisenlaiseen toimintaan toisenlaisen\nperiaatteen mukaan.\n\nTietysti palataan entisiin menettelytapoihin, jos näistä uusista ei\nolisi apua. \"Kantoja\" vaihdetaan kuin takkeja. Näyttää kuitenkin jo\nheti tälle taipaleelle lähtiessä olevan epäilyksiä siitä, päästäänkö\nsitä tietä perille. Sillä heti myönnetään, että vallankumouksen\nlopullisesti menestyäkseen tulee olla kansainvälinen.\n\nMutta jos sellaista kansainvälistä vallankumousta ei synnykään tähän\nkiireeseen, vaikka Lenin lupasi? Jos niillä muualla maailmassa\nonkin vielä jotain toista touhua, ennenkuin ehtivät tai tahtovat\ntulla meidän punaisten avuksi? Jos tässä lähdettiin liika hätäisenä\netujoukkona ryntäämään ja joudutaan satimeen? Eikö olisi voinut vielä\nodottaa hiukan. Jos nyt Venäjältä ei tulekaan toivottua apua tai jos\nse osoittautuu riittämättömäksi sitä apua vastaan, jota uhattu vanha\nyhteiskunta saa muualta? Sillä kai Mannerheimillakin on oikeus hakea\nliittolaisia vieraalta maalta, koska Mannerkin sen tekee. Vai onko\nsiihen oikeus vain toisella eikä toisella?\n\nKirjoittaja näyttää itsekin epäilevän sitä, ettei taistelun hetki\nollut oikein valittu. Jotkut voittamattomat tekijät näyttävät sen\nmääränneen. Siitä huolimatta hän kuitenkin varmasti tietää, että\nvoitto on oleva heidän. Mistä hän sen tietää. \"Työväen luokan täytyy\nvoittaa...\" Ja niin ollen: \"Eläköön siis työväen vallankumous!\"\n\n_Täytyy voittaa_ -- mutta jos ei sittenkään voita. Jos vallankumous\nsittenkin menee myttyyn? Olisiko mahdollisesti ollut vielä kerran\nsyytä koettaa saada aikaan jotain eduskunnallisella ja sen\nsemmoisella vanhanaikaisella toiminnalla?\n\n*\n\n\"Hallitus alotti.\"\n\nOn tietysti odotettavissa aivan hillitöntä, häikäilemättömintä\nkiihoitusta vallankaappauksen pysyttämiseksi. Kaikki valheet tulevat\nnyt jos milloinkaan uudelleen ja uudelleen toistettaviksi. Niin\ntulee varmaan toistumaan väite, että se oli senaatti, joka alotti,\nporvaristo, joka hyökkäsi. Tämän päivän \"Työmiehessä\" on kirjoitus\notsakkeella: \"'Suomen hallitus alkanut verisen kansalaissodan.\nTyötätekevä luokka nousee puolustamaan nuoren tasavaltamme vapautta,\nkansamme oikeuksia, onnea ja elämää.\"\n\nKirjoituksessa sanotaan:\n\n\"Hallitus julisti kylmäverisesti sodan työtätekevää luokkaa vastaan.\nJa nyt se on täydessä käynnissä. Hallituksen murhajoukot liikehtivät\nteurastustöissään, repivät valtion rautateitä ja räjäyttelevät\nrautatiesiltoja rikki, tuhoavat näin yhteiskunnan kallista omaisuutta\nja tahtovat täten _nälällä tappaa_ kansalaisemme, koettaessaan\nliikenteen keskeyttämisellä estää elintarpeitten kuljetuksen paikasta\ntoiseen.\"\n\n\"Kun maan hallitus on täten kamalalla, rikollisella ja\nennenkuulumattomalla toiminnallaan johtanut nuoren tasavaltamme ja\nkansamme vapauden ja elämän vaaranalaiseksi, kun se on erikoisesti\nryhtynyt hyökkäämään työtätekevää luokkaa vastaan, on hallitus\nnostattanut toiminnallaan järjestyneenkin työväestön jalkeilleen,\npakottanut sen nousemaan ja suojelemaan kalleimpia oikeuksiaan\nja elämäänsä. Sunnuntain kuluessa työväestön keskusjärjestöjen\nviestit vierivätkin yli maan, joissa kehoitettiin järjestynyttä\ntyöväkeä kokoamaan voimaansa, voidakseen ryhtyä puolustaumaan\nroistomaisen hallituksen raakoja ja raivokkaita hyökkäyksiä vastaan.\nJa nopeasti onkin työväestö voimansa mobilisoinut. Ilahuttavan\nyksimielisinä seisovat työväestön joukot hallituksen verihurttia\nvastaan valmiina oikeuksiensa puolesta taistelemaan. Työväestöön ei\nole voinut vaikuttaa porvarillisten sanomalehtien ja agitaattorien\nvimmatut saarnat ja puheet, joilla he ovat koettaneet halventaa\nja häväistä työväestöä ja työväenliikettä. Eivät ole tehneet\nvaikutustaan ne intohimojen loihtimiset, joita on koetettu nostaa\nahdasmielisen 'isänmaan' alttarille kaikilla keinoilla, lahjomisilla\nja hajotuslehtien perustamisilla. Tyyneinä olemme jaksaneet kestää\nhäväistykset, rauhallisina seisoa keskellä porvariston kansallisten,\njuoppohulluutta muistuttavien mässäysten keskellä. Sillä me tiedämme,\nminkälainen se _teidän_ isänmaa meille on. Me tiedämme, että teidän\nisänmaa on meille kurjuuden pesä, vankila ja metsästysmaa, jossa me\nolemme ja elämme kuin ahdistetut metsänotukset, ja joissa monella\nmeistä ei ole kiveä, jolle saisi päänsä lepoon kallistaa.\"\n\n\"Työmiehen sydämeen ja päähän on juurtunut ja kasvanut sosialismi.\nEi viekkaudella, saivartelevilla todistuksilla eikä väkivallalla,\nei makasiinikivääreillä ja pommeilla eikä joukkoteurastuksilla sitä\nvoida hävittää. Jokaisella työläisellä on sisässään, tietäen tai\ntietämättään, sosialismin itu. Vainot sosialistisia järjestöjämme\nvastaan meitä elähyttävät, lisääntynyt vaara terästää rohkeuttamme.\nHallitus ja porvaristo saakin nyt nähdä, että heidän lahtarikaartinsa\nja murha-aseensa eivät meitä pelota. Sillä meitä elähyttää ylevä\nja jalo aatteemme. Ja se, jota tietoisuus omista oikeuksistaan\nelähyttää, ei pelkää. Me käymme vakaumuksemme määräämää tietä yhä ja\naina eteenpäin, vaikkapa tiemme sullottaisiin ruumiita täyteen. Ja\nnyt kun hallitus on ryhtynyt meitä vastaan hyökkäämään, käymme yhä\nrohkeammin rinnoin puolustamaan _ihmisoikeuksiamme, kansamme onnea,\nvapautta ja rauhaa_, jotka kaikki aikoi kansaansa pettänyt hallitus\ntuhota ja riistää.\"\n\nKun tämä vallankaappaus kerran on päättynyt, on heille ja meille\nopettavaa nähdä, miten heidän onnistui puolustaa \"nuorta tasavaltaa\"\nja \"kansamme oikeuksia ja onnea ja elämää\" -- mitä näistä kaikista on\njälellä, kun nämä rivit pääsevät julkisuuteen.\n\n*\n\n\"Työmiehen tietoja\".\n\n\"Työmies\" väittää, että \"lahtarit\" ovat salakavalasti ammuskelleet\nFennian, Kämpin, Ateneumin, Vaasan pankin sekä useista Esplanaadin\nja Aleksanterinkatujen varsilla olevista talojen ikkunoista,\nkellareista ja ullakoilta. -- Se on tietysti kaikki mielikuvitusta\ntai provokatsionia.\n\n\"Työmies\" ilmoittaa suurella tyydytyksellä, että rahapaja on vallattu\nilman minkäänlaista vastustusta lahtarien puolelta. -- Jopahan ne nyt\njäivät siihen teurastajiaan odottamaan. Saa nähdä, mitä sepät nyt\naikovat ruveta takomaan.\n\nSiveellisellä kauhulla kertoo \"Työmies\" sellaisista \"roistontöistä\"\nkuin että erästä Turkuun menevää sotilasjunaa on ammuttu ja että\nHillosensalmen rautatiesiltaa on yritetty räjähyttää, joka on valtion\nomaisuuden katalaa hävittämistä. Meidän pitäisi tietysti antaa heidän\njuniensa kulkea rauhassa ja ehkä mennä itse näyttämään \"valkoista\"\nlippua merkiksi, että rata heidän sotilasjunilleen on selvä.\n\n*\n\nOikeudesta tarttua aseihin.\n\nRauhan ystävien kanssa olen näinä päivinä paljon keskustellut\noikeudesta tarttua aseihin. Olenhan ollut itsekin sillä kannalla,\nettä aseihin ei saa tarttua, koska hengen ottaminen on rikos.\nMutta minulle näyttää käyvän samoin kuin kaikille rauhanystäville\nsilloin, kun on kysymys heistä itsestään s.o. itsepuolustuksesta.\nHe eivät voi olla puolustamatta aseiden avulla itseään ja muita\nsilloin, kun heidän kimppuunsa hyökätään eikä mikään muu auta\nhengen säilyttämiseksi. Järjestysvallalla täytyy myöskin olla\noikeus käyttää asetta viime tingassa. Mutta jos kerran itse\ntaistelu puolustautumista varten katsotaan oikeutetuksi, silloin\ntäytyy myöskin saada siihen valmistautua. En näe siis enää muuta\neetillistäkään ratkaisua, kuin että aseihin oli tartuttava. Vaikka\ntaistelu näyttää muuttuvankin luokkainväliseksi taisteluksi,\nsiis varsinaiseksi sisälliseksi sodaksi, niin on tämä kuitenkin\nporvariston puolelta, samalla kun se on taistelua heidän etujensa\npuolesta, myöskin koko yhteiskuntajärjestyksen ja kaikille\nyhteisten oikeuksien ja etujen puolustamista, myöskin kaikkien\nparlamenttaaristen sosialistien ja heidän asiansa puolustamista.\nNiitä on tässä maassa luultavasti sittenkin enemmän kuin\nvallankaappauksellisia punakaartilaisia.\n\nAseihin tarttumisemme oikeutuksen ratkaisee eetillisesti osaksi\nmyöskin se, oliko heillä, hyökkääjillä, siihen pakottava pakko,\neivätkö he mitenkään muuten olisi saaneet oikeutettuja vaatimuksiaan\ntoteutetuksi. Minun mielestäni ei tietysti ollut. Itse he kuitenkin\novat siitä lujasti vakuutetut. Jolleivät he luulleet saavansa heille\nniin tärkeää hallitusmuotoasiaa ratkaistuksi mielensä mukaisesti,\nolisivat he tietysti kuitenkin voineet saada porvarilliset estetyksi\nsaamasta omaansa läpi. Äärettömässä reformi- ja vallanhimokiihkossaan\nhe eivät malttaneet odottaa hiukan pitkällisempää ja vaivaloisempaa\neduskunnallista ratkaisua, vaan ryhtyivät toteuttamaan ohjelmaansa\nväkivallalla ja vieraalla vallalla. He, jotkut harvat, anastivat\naseillaan kansan oman oikeuden määrätä tulevasta kohtalostaan.\nHe ottivat itselleen diktatuurivallan, tekeytyivät tyranneiksi.\nTyrannit, rosvot ja ryövärit ovat kukistettavat. Yksityinen voi vielä\nantaa henkensä mennä, kuolla marttyyrina, mutta yhteiskunta ja kansa\neivät sitä voi. Tulee raja, jolloin täytyy antaa periaatteen mennä.\nPakko ja hätä ei tunne lakia, ei periaatetta eikä aina etiikkaakaan\n-- kamalaa kylläkin. Meitä pakotettiin tähän. Me hankimme ensin\nasestettua järjestysjoukkoa, josta olojen pakosta syntyi sotajoukko.\nMeillä ei ollut yhtä ainoata kivääriä ennen kuin venäläiset kiväärit\nsuomalaisten käsissä alkoivat paukkua nurkissamme. Meidän syymme\nrauhanystävinä on siis se, että hankimme niitä liika myöhään. Olimme\nliika naiveja uskoessamme _kaikkien_ suomalaisten rauhanystävällisiin\nvaistoihin ja traditsioneihin. Jos meillä olisi heti ollut kättä\npitempää, jolla olisimme voineet imponeerata myöskin Venäläisiin,\nolisi meillä nyt rauha. Nyt on meillä sota, ja rauhanerakkojenkin\ntäytyy myöntää sen välttämättömyys tässä tapauksessa. Vielä\nkerran saa puhdas periaate istua ja värjöttää kuin viluinen lintu\nyöpuullaan. Kuinka pitkäksi mahtaneekaan tämä yö tulla?\n\n*\n\nMannerheimin täytyy voittaa.\n\nTämä sota on -- niinkuin ennenkin olen sanonut -- sotaa myöskin\nVenäjää vastaan, pohjaltaan ehkä oikeastaan juuri sitä. Ensimmäiset\nsotatoimenpiteet Pohjanmaalla näyttävät kohdistuneen venäläisiä\nvastaan. Mutta virallisesti se on sotaa omia ryöstäjiä vastaan ja\nsiis sisällinen sota.\n\nAsema on mutkallinen, ja käy siksi yhä enemmän, jos Saksa ja Venäjä\neivät tee rauhaa ja heidän sotansa jatkuu. Kuinka silloin on\nsuhtauduttava vangittuihin venäläisiin, joilta on riisuttu aseet?\n\nTosin me olemme nyt neutraali maa, jolla on oikeus riisua aseet sen\nalueelle joutuneilta. Mutta toisaalta on venäläisten rintama täällä\nsyntynyt ennen meidän itsenäisyyttämme ja vaikea on kieltää heitä\nsitä sellaisena edelleen pitämästä, varsinkin jos Saksakin rikkoisi\nmeidän \"puolueettomuutemme\". Se kai voi helposti vielä tapahtuakin,\njoskaan ei Torniossa ja Vaasassa, niin ainakin etelässä. Ainakin\nlaivaston kimppuun Saksa voi hyökätä ja silloin voi Venäjä vaatia\nitselleen toimintavapautta Suomessa ja väkensä vapauttamista ja\naseiden takaisin saamista. _Causa belli_ on olemassa, ellei siihen\nsuostuta. Suomen sodan Venäjää vastaan täytyisi puhjeta, jos Venäjä\nvoisi ja tahtoisi. Meidän asemamme olisi ylen arveluttava, kun vielä\npunakaartilaiset ovat vihollisen puolella. Silloin eivät venäläiset\nauttaisi suomalaisia tovereitaan sosiaalisen vallankumouksen\naikaansaamiseksi, vaan suomalaiset toverit auttaisivat venäläisiä\nSuomen uudelleen valloittamiseksi.\n\nJos venäläiset ja punakaartilaiset voittaisivat -- niinkuin näyttää\nkäyvän Ukrainassa ja Donilla -- kuinka sitten muodostuisi maan\nkohtalo valtiollisesti? Niinkö, että venäläiset jäisivät hallitsemaan\nmeitä punakaartin ja oman väkensä avulla, vaiko niin, että venäläiset\njättäisivät maan hallinnon punakaartille, asettamalla tietysti\njonkun komissaarin valvomaan Venäjän (vallankumouksen) etuja.\nSiis oltaisiin uudelleen joko Bobrikoffin ja Seynin ajoissa tai\nparhaimmassa tapauksessa Porvoon valtiopäiväin jälkeisessä, jolloin\nmaata hallitsi keisari ja virkamiehistö. Manner-Tokoi-Sirola-senaatti\nkai saisi kummassakin tapauksessa hoitaa maan asioita, kunnes\ntoisin määrättäisiin. Meillä oli jo kerran \"sapelisenaatti\", joksi\nsosialistit mielellään nimittävät Seynin senaattia; nyt olisi meillä\nMannerin \"pistinsenaatti\", jota kai toisaalta tultaisiin sanomaan\n\"lahtarisenaatiksi\".\n\nEi, kyllä Mannerheimin _täytyy_ voittaa. Tässä taistellaan kuin\ntaistellaankin Suomen itsenäisyydestä, loppuun asti, kuinka kauan\nsitä kestäneekin. Se voi kestää kylläkin kauan, sillä niin kurja ei\nVenäjän tila vielä liene, ettei se hoitaisi tätä rintamaa, vaikka\nolisikin muilla rintamilla voimaton.\n\n*\n\nJos Mannerheim voittaa ja Lenin, joka tukee Manneria, jää vielä\nvaltaan --? kuinkas sitten? Hän on tunnustanut Svinhufvudin,\nsitten hän on tunnustanut Mannerin, tunnustaako hän taas uudelleen\nSvinhufvudin?\n\nJa jos kadetit tai jotkut muut taas saavat Venäjän ohjat käsiinsä?\n\nMiten hyvänsä -- arpa on heitetty eikähän meillä voi mikään tulla\npahemmaksi, kuin mitä jo on.\n\nEn tiedä mitään, en ymmärrä mitään, en voi mitään, istun vankina\nkammiossani ja tahrin paperia loppumattomiin. Tekisi mieli mennä\nkäyskentelemään ennen maatapanoa. Mutta jos menisin, minut\nluultavasti vangittaisiin tai ammuttaisiin. Aika aikaa kutakin.\n\n\n\n\nKeskiviikkona 30 p:nä tammikuuta.\n\n\nHuhuja.\n\nEräs tuttava soittaa, että 5000 ruotsalaista vapaaehtoista on tullut\nyli ja että saksanpoikia on tullut Mäntyluodosta. -- Hämeenlinna on\nvalkoisten käsissä ja parin päivän perästä on Mannerheim täällä. --\nRauhanneuvottelut ovat katkenneet. Saksalaiset ovat pian Räävelissä.\n-- Viipurissa ovat punakaartilaiset ajetut kasarmeista. -- Myöhemmin\nhän peruuttaa tiedot epävarmoiksi huhuiksi. Kuinka monta kertaa\ntämmöiset kiurut noussevatkaan taivaalle suistuakseen sieltä samassa\nalas!\n\n*\n\nKadulta.\n\nMenen kaupungille. Siellä on se sama ainainen kuva: loppumaton\njalkamiesten jono käytävällä, kadulla ei muuta liikettä kuin joku\nhalkokuorma ja silloin tällöin hurjaa vauhtia kiitävä auto, täynnä\npunakaartilaisia, kiväärit ojona. Minä suon heille tuon voiton- ja\nvahingonilon. Mahtaa olla hurmaavaa ensi kerran hallita maan\npääkaupunkia, olla herroina ja käskijöinä. Kai siinä heillä nyt on\njotain tunnetta Suomen itsenäisyydestäkin, sillä eihän nyt ainakaan\nmatruusit kuohu päälläpäin. On kai jotain omaa oman väkivallankin\ntunteessa. Porvarit kulkevat tyynen näköisinä, ihmeen tyynen, mutta\nkyllä kai takin alla kuohuu ja moni nyrkki puristuu. Minulla on yhä\nilkeä tunne minua kohdanneesta väkivallasta ja vääryydestä.\n\nTapaan erään senaatin esittelijäsihteerin. Kun ei muuten voi saada\nmitään tietoja eikä telefoonikaan ole varma, täytyy niitä kerätä\nmies mieheltä. Minua huvittaa etupäässä se, mitkä ulkonaiset\nja sisäiset vaikutteet veivät tähän. Tuttavani analysoi, että\nsosialistit joutuivat pyörteeseen sen väärän laskelmansa perustalla,\nettä luulivat venäläisten avulla tuota pikaa riisuvansa aseet\nsuojeluskuntalaisilta, mutta kun venäläiset eivät toivotussa määrin\nyhtyneetkään avustamaan, he eivät enää voineet peräytyä.\n\n*\n\nEdut ja aatteet.\n\nOlen ollut kosketuksessa eräiden sosialistihenkisten kanssa,\njotka pohjaltaan ovat sympatisia kumoukseen nähden, vaikka\neivät hyväksykään sen keinoja. He ovat vallankumouksellisia\nilman verenvuodatusta. Heidän vallankumousihanteensa on jotain\nsuurlakkopuristuspakotusta porvarillista yhteiskuntaa kohtaan. He\ntuomitsevat punaisten ja samalla myöskin valkoisten aseellisen\ntoiminnan ja syyttävät yhtä paljon molempia siitä, mihin on tultu.\nOvatpa miltei sillä kannalla, että valkoiset alottivat, ainakin yhtä\npaljon kuin punaiset.\n\nHeidän mielestään saattaa vallankumoushallitus jäädä valtaan, jos se\nsaa venäläiset maasta pois ja elintarpeita maahan. Heidän mielestään\nei ole niin väliä, pääseekö laillinen hallitus ja laillinen eduskunta\nvaltaan, jos tämä työväen hallitus saa rauhan maahan ja yleensä\nhoitaa siedettävästi maan asiat. He kun samalla ovat rauhanystäviä,\non sisällisen sodan jatkuminen saatava estetyksi hinnasta mistä\nhyvänsä.\n\nSe nyt on pohjaltaan konjunktuurikanta, mahdollinen heille kai\nsiksikin, ettei heidän tunteessaan ole niin voimakkaana kuin esim.\nminussa suuttumus ja loukkautumus lain ja oikeuden rikkomisesta.\nTässä on vapauden, oikeuden ja totuuden periaate kärsinyt enimmin ja\nse on saatettava takaisin valtaistuimelleen, vaikka maan ja kansan\naineelliset edut kärsisivät siitä kuinka paljon hyvänsä. Alussa ei\nväärälle polulle poikkeaminen näytä niinkään suurelta, mutta kuta\nkauemmaksi tullaan, sitä harhempaan mennään eikä koskaan jouduta\noikeille perille.\n\nYmmärrän kyllä, että kun ollaan intohimoisesti jonkun asian puolella,\ntullaan helposti vaientamaan oikeudentunnon ääni, vaikka se joskus\npyrkisikin kuuluville. Työväen valtaanpääsö kun on heistä maan\nja maailman onni, joutuvat he helposti tinkimään ja ymmärtämään\nja anteeksi antamaan. Osalta nykypolvea, varsinkin nuoremmilta,\npuuttuu n.s. yhteiskunnallista vaistoa. Heillä ei ole laillisuutta\nja oikeudellisuutta verissään. Minulla on se siihen määrin, etten\nvoi päästä mihinkään ymmärrykseen, löytää mitään yhteistä pohjaa\nsen kanssa, joka omaksuu tulokset, jotka ovat saavutetut lievänkin\nväkivallan, saati sitten punakaartilais-väkivallan avulla. Onhan\nmeidän nuorisomme kasvanut ja kehittynyt aikana, jona tässä maassa,\nlähes kahdenkymmenen vuoden kuluessa, ei ole ollut muuta valtaa kuin\nväkivalta, jolloin lain auktoriteettia on jäydetty sekä ylhäältä että\nalhaalta päin.\n\nJa nykyinen kumous _on_ väkivaltaa, se on se, joka hyökkäsi ja\nalotti. Porvariston asettautuminen syntyi veritöiden ja väkivallan\njohdosta jo kesällä ja varsinkin marraskuussa. Heitä vastaan\n_täytyi_ tarttua aseihin. Ja kun punakaartin toiminta muuttui\nvaltiolliseksi kumoustoiminnaksi, täytyi myöskin suojeluskuntain\nasettua valtiolliselle pohjalle. Jollei punakaartilais-väkivalta\nolisi yhtämittaa uhannut, olisi suojeluskuntain toiminta rajoittunut\nrauhallisen työn, myöskin lainlaadintatyön mahdollisuuden\nsuojaamiseen. Mutta sellaistakaan aseellista lain ja järjestyksen\ntukea eivät nämä täydellisen aseettomuuden kannattajat näytä tahtovan\nantaa yhteiskunnalle. Mutta semmoinen kantahan vie ehdottomasti\nanarkiaan, niin pian kuin on kymmenkuntakaan tunnotonta miestä.\n\nEn tahdo kieltää, ettei minunkin kantaani luokkapuolueeseen\nkuuluvana ainakin jossain määrin vaikuttaisi luokkaedut ja etten\nvanhaa yhteiskuntaa tukeakseni tarrautuisi periaatteihini niiden\nminulle tuottaman hyödynkin vuoksi. Sellaista ei voi torjua, eikä\nkoskaan voi oikein tietää, milloin itsekkäisyys minussakin verhoutuu\n_sille_ mieluisiin ja sopiviin periaateverhoihin. Minä kuitenkin\npyrin siitä pois. Ja minä puolustaun itseni edessä aina sillä,\netten minä vastusta sosialismia semmoisenaan. Vastustan luullakseni\nvain sen toteuttamiseksi käytettyjä _keinoja_. Ja minä vastustaisin\nniitä silloinkin, jos minun aatteitani tahdottaisiin samanlaisilla\ntoteuttaa. En minä kutsuisi venäläisiä avukseni, vaikka suomalainen\nsosialismi eduskunnallista, laillista tietä panisi täällä toimeen\nminkä yhteiskunnallisen mullistuksen tahansa. Kenties tulen\ntilaisuuteen tämän osoittamaan teossakin, jos taantumus Venäjällä\npääsee valtaan ja tarjoaa apuaan täkäläiselle taantumukselle.\n\n*\n\nAakkosia.\n\nMiten aseellinen järjestysvalta syntyy ja miksi se on tarpeellinen,\neli miksi esivalta tarvitsee miekan?\n\nIsällä on kaksi poikaa. He ovat tunnustaneet isän ratkaisuvallan\nkeskinäisissä riidoissaan eivätkä itse ryhtyneet niitä ratkaisemaan\ntappelemalla. Niin on eletty siitä lähtien, kun oltiin pieniä. Jos\njotain kahakkaa on tapahtunut, ovat molemmat syylliset saaneet\nselkäänsä tai muulla tavalla pakoitetut antamaan hyvitystä. Mutta\npojat kasvavat ja isän fyysillinen voima on heikentynyt. Sitä ei\nenää pelätä eikä kunnioiteta, Luottaen pelkkään auktoriteettiinsa,\njoka alkuaan perustui hänen fyysilliseen voimaansa, isä ei ole\nhankkinut itselleen asetta. Eräänä päivänä käy toinen poika toisen\nkimppuun, tottelematta isän kieltoa. Isä ei voi sitä estää,\nkoska häneltä puuttuu ase. Ahdistettu poika ei voi vedota isän\nratkaisuun, vaan täytyy hänen itsensä puolustautua aseella ja on\nhän siihen oikeutettukin, kunnes isä ehtii hankkia aseen ja sen\navulla erottaa riitapuolet ja riisua heiltä aseet. Isän täytyy nyt\njäädä ase käteen, kunnes hän saa varmuuden, ettei rauhaa rikota.\nSiis: jollei yhteiskunta lain ja järjestyksen ylläpitämiseksi voi\nsaada niille tunnustusta muutoin, täytyy sen käyttää asetta, joka\nhänellä, ja yksin hänellä, täytyy olla sitä varten olemassa. Meidän\nyhteiskunnallamme ei ollut aseita. Sen täytyi niitä hankkia ja käydä\nkurittamaan niitä, jotka rikkoivat järjestyksen ja rauhan.\n\nOlen tavannut henkilöitä, jotka eivät ole oppineet tällaisiakaan\nperusaakkosia, vaan haaveilevat kaikkien rauhasta kaikkien kesken.\n\n*\n\nRangaistus ja kosto.\n\nOlin juuri kaupungilla ja tapasin kaksi virkamiestä. Huomasin heistä,\nkuinka ankarimmat kostovaistot jo nostavat päätään lopullisen\nratkaisun varalta. Toinen vaati erikoisoikeudellisia, siis mitä\nankarimpia toimenpiteitä syyllisiä johtomiehiä vastaan. Toisen\nmielestä riitti, jos heidät tuomittaisiin lain ja oikeudenkaan mukaan\ns.o. rikoslain maankavallusta koskevan ankarimman pykälän mukaan.\nMistään armahduksesta ja lieventävistä asianhaaroista ei kummallakaan\nollut ajatustakaan. Enkä minä luule, että porvariston yleiskanta\ntulee paljoakaan muuttumaan, kun voitto on heidän.\n\n*\n\nJuttuja ja huhuja.\n\nKuulin jutun, joka luultavasti on tekaistu. Venäläiset sotamiehet\nTurun puolessa ovat vaatineet \"Sampoa\" viemään itseään jonnekin\nsaaristoon. He panevat maata ja heräävät -- Ruotsissa. Ehkä on tässä\nvain vihjaus siihen, kuinka pitäisi menetellä.\n\nEnglannin konsuli oli muka menossa senaattiin viemään Englannin\ntunnustusta Suomen itsenäisyydestä. Kun Tokoi tuli siellä häntä\nvastaan, käänsi hän selkänsä ja meni. Kai sekin tekaistu juttu.\nTäytyy jollain lieventää mieltään. On tyydytys ilkkuakin, kun ei voi\nmuuta.\n\n*\n\nKaduilla liikkuu paljon väkeä, jotka vaikuttavat urkkijoilta.\nKulkiessaan täytyy puhua hiljaa tai vaieta. Aivan niinkuin pahimpina\nBobrikoffin aikoina.\n\n*\n\nKerrotaan, että Englannin konsuli olisi antanut toiveita siitä, että\nviljantuontilupa nyt saadaan, kun entinen saksalais-ystävällinen\nhallitus on kukistunut, ja että se katselisi suopein silmin uutta\nhallitusta, jopa sitä tukisikin, koska se toivoo, että bolshevistinen\nhenki tätä tietä leviää Skandinaviaan ja Saksaan. Luultavasti on\njuttu tekaistu, vaikka se kyllä _voisi_ olla tosi.\n\n*\n\nKerrotaan saksalaisten sanoneen Brest-Litovskissa, että suomalaiset\nsosialistit ovat vastustaneet Suomen täydellistä irtaantumista\nVenäjästä.\n\n*\n\nKiellettyä kirjallisuutta.\n\nSain käsiini porvarillisten eduskuntaryhmäin julistukset. Niitä\njaetaan hektografoituina ja levitetään miehestä mieheen, niinkuin\nVapaita Sanoja ja muuta \"kiellettyä\" kirjallisuutta Bobrikoffin\npahimman sortovallan aikana. Ei todella tarvita havainnollisempaa\nkuvaa siitä, missä nyt ollaan. Meidän täytyy siis taistella siltä\npohjalta. Se on tuttu tie, joka varmaan voittohon vie.\n\n*\n\nOulussa palaa.\n\nKuulin, että Sanomalehtien tietotoimisto on suljettu. Puuska ei\nsuostunut antamaan saamiaan tietoja vallankaappauksellisille. Hänen\nviimeinen sähkösanomansa tiesi, että viimeinen venäläinen kasarmi\nOulussa palaa. Siitä päättäen on siellä siis totisesti oteltu.\n\n*\n\nPaha mieli, hyvä mieli.\n\nTähän saakka ovat koulut toimineet, mutta nyt ovat nekin lakossa\nsiksi, kunnes lailliset olot ovat palautuneet. Maa joutuu vähitellen\nkuin interdiktin alaiseksi. Tätä luultavasti tulee kestämään\nkauankin. Mieli on apea, elämä harmaata. Kun ei voi mitään eikä tiedä\nmitään. Pohjanmaan miehet ovat siellä kaukana eikähän tiedä, milloin\nne sieltä tulevat. Mutta oli sentään suuremmoista, että ne nousivat,\nettä talonpojat nousivat, varsinainen kansa nousi. Nyt ne eivät enää\nole porvarit eikä herrat, jotka muka käyvät köyhälistön kimppuun.\n\n*\n\nSyntipukin tarve.\n\n\"Työmiehessä\" on kirjoituksessa \"Vallankumouksen tiellä\" m.m.\nnäin kuuluva pala: \"Olemme nyt taas astuneet askeleen eteenpäin.\nLiikuntamme määräsi hirveä hätä, toimintamme vapautemme ja elämän\nmenettämisen pelko. Riistäjäluokkamme valmistautui voimakkain,\nraaoin ja verisin ottein ne meiltä pois riistämään ja meidät suureen\nkurjuuteen syöksemään.\" Siksi he tarttuivat aseihin. -- Joka kerta\nkuin väite siitä, että porvarit kaikella tuolla uhkasivat, kohtaa\nminua, kysyn uudelleen ja aina uudelleen, uskovatko he todella siihen\nvai onko se tehty vastoin parempaa tietoa. Alan uskoa, että he\ntodella itsekin sitä uskovat. Äänessä ja eleissä on jotain välitöntä\nvilpittömyyttä, joka ei aina ole tehtyä. Kuinka usein kuvittelu\nmuuttuukaan todellisuudeksi! Kun ihminen tahtoo ja tarvitsee\nsyntipukin saadakseen sälyttää hänen selkäänsä kaikki omat vikansa\nja syntinsä, niin hän tekee sen itselleen pienemmissäkin asioissa.\nKuinka ei sitten tämmöisissä suurissa!\n\n*\n\nUusi eduskunta tulossa.\n\nSamassa kirjoituksessa puhutaan pian asetettavasta 35-henkisestä\njäsenistöstä valvomaan uuden hallituksen toimintaa. Se on kai\noleva meikäläinen sotamies- ja työväen neuvosto, toisin sanoen:\nheidän uusi eduskuntansa. Sen jäsenet valitaan kaikista työväen\nsuurista neuvostoista. Ne tulevat olemaan jollain lailla\nvastuunalaisia kansalle. \"Jo väliaikaiset suunnitelmatkin\ntähtäävät kansanvaltaisuuteen.\" Kaikesta hajahtaa kuitenkin,\nettä ei ole kysymystäkään _kansan_ vallan toteuttamisesta, joka\njo _oli_ toteutettuna, vaan työväen vallan toteuttamisesta, sen\n_diktatuurista_, kolmesta kymmenestä (ja viidestä) tirannista.\n\n*\n\nLuikkimaan tiehensä.\n\n\"Kukistunut hallitus jätti jälkeensä tyhjinä ammottavat kassakaapit\nja leipävarastot. Melkein kuin vararikkopesää saadaan nyt lähteä\nselvittämään.\" (\"Työmies\".) -- Ei \"selvittämään\" pesää, vaan viemään\nsen viimeisetkin, ja kun ne on saatu, luikkimaan tiehensä.\n\n*\n\n\"Työmiehessä\" on myös seuraava pala:\n\n'_Opettajatar agiteeraa_. -- Kallion rukoushuoneella olevan\npientenlastenkoulun opettajatar oli pitänyt äskettäin lapsille\nesitelmän lahtarikaartilaisista ja punakaartilaisista.\nLahtarikaartilaisia oli sanonut hallituksen joukoiksi, jotka eivät\nole pahoja. Punakaartilaisista taas oli opettajatar selittänyt, että\njos missään on jotakin pahaa maailmassa, on se punakaartilaisissa.\n\nEiköhän opettajattarella olisi lapsille muuta puhuttavaa?'\n\nMinusta ei opettajatar olisi voinut valita parempaa ainetta\ntunnilleen. Olisi pitänyt jo aikoja sitten opettaa kouluissa\nkunnioitusta niitä kohtaan, jotka suojelevat lakia, oikeutta ja\njärjestystä anarkiaa, mielivaltaa ja väkivaltaa vastaan. Se on\ntietämättömyys siitä, mitä tuo kaikki on, joka on osaltaan vienyt\nsiihen, missä nyt ollaan.\n\n*\n\nSuomen Kansanvaltuuskunta on lähettänyt lennätintervehdyksen\nVenäjän kansankomissaarien neuvostolle, jossa m.m. \"lausutaan se\nsydämellinen toivomus, että vankkasolidaarisuus vallitsisi Venäjän ja\nSuomen työläisten kesken taistelussa kapitalismin kukistamiseksi.\"\n\"Solidaarisuus\" on kai ymmärrettävä: \"aseellinen avustus\".\n\n*\n\nTokoi.\n\nTokoi jo alkaa ruikuttaa. Ruikutus luultavasti tulee kasvamaan päivä\npäivältä. Eikä ihme. Hänen tänpäiväisen julistuksensa mukaan on hänen\ntehtävänsä raskas ja vaikea. Kansan viholliset koettavat salata\nja peittää elintarpeita. Porvariskaartilaiset yrittävät hävittää\nelintarpeita ja estää niiden kuletusta rikkomalla rautatiet ja muut\nkuletusvälineet. Täytyy olla valmiit kärsimään puutetta ja nälkääkin.\n\nPuuttuisi vain, että Tokoi moittisi Mannerheimia siitä, ettei hän\nlähetä punaisille muonaa Pohjanmaalta.\n\nTokoi lupaa kuitenkin koettavansa parastaan. Sopiihan aina koettaa.\nJa kun hän on koettanut, niin hän \"livistää\", viimeinen kannikka\nkainalossaan. Hänen olennossaan on muuten, pohjalaisista eleistä\nhuolimatta, jotain tavattomasti \"livistävää\", pehmeätä, pyöreätä,\npuotipoikamaista kupetsipulleutta.\n\n*\n\nEiköhän tullut ereys?\n\nKansanvaltuuskunta on periaatteessa hyväksynyt _torpparivapautusta_\nkoskevan lain, joka koskee kaikkia torppia, mäkitupa-alueita sekä\nmyöskin virkatalojen alaisia.\n\nSe on myös päättänyt lakkauttaa _pappien palkkaukseen ja muihin\nkirkollisiin tarkoituksiin_ kannetut verot.\n\nTämä kaikki on tietysti tehty agitatsiotarkoituksessa. Epäilen\nkuitenkin, onko kirkon kimppuun käyminen oikea psykolooginen keino\nkansan suosion saavuttamiseksi vallankaappaukselle, jos siitä on\nseurauksena, että papisto tekee lakon ja lapset jäävät kastamatta\nja ruumiit hautaamatta. En luule, että punaisimmissakaan on monta,\njotka tyytyisivät siihen, että heidän vaimonsa tai lapsensa haudataan\nniinkuin vallankumouksen uhrit jollekin mäntymäelle, vaikka nyt\nsitten työväen laulu- tai soittokunta saattaisikin sinne ja joku\n\"toveri\" pitäisi puheen haudalla, jonka ääressä ei anneta toivoa\nylösnousemisesta eikä iankaikkisesta elämästä.\n\nMinä luulen, että tämä laki on yksi tämän uuden hallituksen suurimpia\ntaktillisia virheitä.\n\n*\n\nMilloin ja minne?\n\n\"Työmies\" ilakoi yhtämittaa siitä, että vanha senaatti on paennut,\nlivistänyt tiehensä j.n.e. En luule kestävän kauan, ennenkuin saadaan\nkuulla, että _tämä_ senaatti on paennut. Minne? Johonkin laivaan kai,\ntai jotain muuta tietä Venäjälle. Soisin, että he eivät viivyttelisi\nniin kauan, että heidät on pakko ottaa ja --?\n\n*\n\nMiltä tuntunee?\n\nMiltä tuntunee nähdä eduskunta taas koolla ja senaattorit paikoillaan\nja Pehr Evind tekemässä selkoa toimistaan \"laillisen järjestyksen\npalauttamiseksi?\" Ja Mannerheim salissa ja Pohjanmaan sarkaiset\nmiehet lehtereillä? Ja miltä näyttänee silloin sosialistien\npuoli? Tyhjät rivitkö? Ja huudettaisiinko taas \"eläköön\" Suomen\nitsenäisyydelle, ei vain tunnustetulle, vaan myös omin voimin\notetulle, irtautumiselle ei ainoastaan venäläisestä _vallasta_, vaan\nmyös venäläisestä _hengestä_.\n\n*\n\nTuohon on vielä pitkä taival. Verivirtain poikki on kahlattava,\nennenkuin perille päästään. Ennenkuin päästään itsenäisyyteen ja\nrauhaan, ollaan luultavasti niin uuvuksissa, että kaadutaan sen\nviereen ja nukutaan pitkään uneen.\n\n*\n\nTihutyöt alkavat.\n\nIvar Timgrén on vangittu kadulla, viety päämajaan, tutkittu, saatettu\nkotiin ja lähellä sitä häntä on ammuttu takaa. Haava ei kuitenkaan\nollut kuolettava.\n\n*\n\nTulevat näkemään.\n\nEivät ne mitenkään tule saamaan liikkeelle pyöriä, jotka ovat panneet\nseisomaan. Heidän täytyy tulla huomaamaan, että yhteiskunta on\nmonimutkainen koneisto ja tulee sellaisena pysymään, ja että vanhoja\nkoneenhoitajia, joita tietysti yhäkin tarvitaan, kun ei ole omia,\nei saada pakottamalla mihinkään. Tulevat näkemään, että maailmassa\non muitakin elämään oikeutettuja kuin ruumiillisen työn tekijät. Ei\ntyömiehen työ yksin ole luovaa työtä.\n\nNämä uussortajat unohtavat monen muun ohessa myös senkin, että\nporvari ei ole _pakotettavissa_ vetämään niinkuin juhta mikäkin.\nPorvarilliset ottivat sortovuosien aikana vastaan väkivallan\nensimmäiset iskut, oikeastaan kaikkikin iskut, jotka ainoastaan\nvälillisesti tuntuivat työläisissä. Ne ovat jo tottuneet siihen\ntaisteluun, joka nyt on alkanut. He osaavat passiivisen vastarinnan\ntaidon jo vanhastaan. Silloinen oli harjoitusta tänäiseen, ja nyt se\ntulee näyttämään voimansa. Porvariston lujuutta lisää se, että ne\ntaistelevat eivät ainoastaan valtiollista taistelua Venäjää vastaan,\nvaan myöskin yhteiskunnallista oman yhteiskuntansa puolesta, sekä\nvielä henkensä, omaisuutensa ja kotiensa puolesta.\n\n*\n\nMies paikallaan.\n\nKunniaa Svinhufvudille. Kerrankin puhtahin rehellisyys ja\ntinkimättömyys jonkun maan johdossa! En tiedä, miten hän muutoin on\nmies sillä paikallaan, mutta tällä hetkellä ei olisi voinut löytää\ntoista hänen vertaistaan. Hän on kansan siveellinen selkäranka ja\nmuuta ei nyt tarvita. Jospa meillä Bobrikoffia vastaan heti olisi\nollut pantavana sellainen horjumaton mies. Ja sellainen yhtenäinen\nrintama. Nyt ei jätetä mitään kenenkään yksityisen harkittavaksi,\nkaikkien on ilman poikkeusta oltava mukana. Vaikka Mannerheim ei\nvoittaisikaan, täytyy hyökkäyksen kukistua jo virkamiestenkin\nvastarintaan. Muista \"siviili\"-rintamista puhumattakaan. Meillä ei\nole venäläisten vallihautoja, mutta meillä on kiviä ja kantoja niin\npaljon kuin niitä Suomessa on. Paljoko niitä on?\n\n*\n\nTulevatko Manner, Sirola, Tokoi y.m. tappiolle joutuneina pakenemaan\nVenäjälle kantamaan sieltä nurjaa kilpeä isänmaataan vastaan? Jos\nbolshevismi Venäjällä pysyy vallassa, tulevat he mahdollisesti sieltä\ntuottamaan meille paljonkin harmia, pysymään \"pretendentteinä\" Suomen\ntasavallan valtaistuimeen.\n\nMikä ero Svinhufvudin ja näiden miesten välillä, varsinkin hänen\nja Tokoin välillä, josta Stahovitsh sanoi, että hän on maailman\nepäluotettavin mies! Häpesin sitä silloin Suomen vuoksi, jonka\nensimmäinen mies hän silloin oli. Nyt on kaikenlaista häpeää niin\npaljon, olen siitä niin likomärkä, ettei mikään lisä enää tunnu:\nhäpeä valuu pois häpeän päältä niinkuin vesi veden.\n\n*\n\nRauha?\n\nIllalla tuli tieto, että muka on tehty rauha Saksan ja Venäjän\nvälillä. Eräs nuori mies, sosialisti, riemuitsi, että nyt ei siis\nSaksa enää ainakaan tule auttamaan porvareita. Vaikka tämä nuori mies\nei ole mannerilainen eikä tahdo olla mukana kumouksessa, niinkuin\nse on pantu toimeen, niin hän siitä huolimatta toivoo taistelussa\nvoittoa omilleen. Kuinka me tuomitsemmekin keinot, aina me kuitenkin\nolemme niin heikkoja, että annamme niiden tekijöille anteeksi, kun\nasiamme on yhteinen.\n\nJos rauha todella on tullut solmituksi, miten se tulee vaikuttamaan\nmeidän nykyiseen asemaamme? Kuinka venäläiset tulevat suhtautumaan\nsiihen, että heidän miehiään on ammuttu? Heräävätkö tai herätetäänkö\nheidän nationalistiset ja suomiviholliset vaistonsa, jotka\nvarmaankaan eivät ole kuolleet, vaikka nukkuvat? Saako Mannerin ja\nTokoin hallitus sen sodan estetyksi? Tavarishit eivät ehkä tahdo\nottaa tovereilta _heidän_ Suomeaan. Täytyykö sellainen \"palvelus\"\nmaalle tulla merkityksi voittopuolelle heidän hyväkseen lopullisessa\ntilin teossa?\n\n*\n\nValhe kukistuu.\n\nEi kehityksen kulku tämmöiseen tule yksistään tapahtumisen sisäisestä\nvälttämättömyydestä, vaan sellaisista tilapäisyyksistä, kuin ovat\njohtavien miesten luonteet. Ei työväen asian olisi tarvinnut\nmennä tähän valheelliseen, epärehelliseen, raakamaiseen suuntaan,\njos sitä ei olisi ohjattu siihen. Meikäläinen sosialismi on kai\nhyvinkin suuressa määrin seuraus johtajien luonteista. Jos ne\nolisivat olleet hienompia, jalompia, aatteellisempia, rehellisempiä,\nluonteeltaan suurempia, niinkuin johtajat monessa muussa maassa,\nolisivat he varmaan voineet nostaa sen korkeammalle tasolle. Se\nei ole sosialismi, joka nyt romahtaa, niinkuin toivon, vaan se\non sosialismi, niinkuin nämä ovat sitä ajaneet. Se on se, joka\ntekee vararikon. Se on valhe, joka kukistuu, rikos, joka saa\nrangaistuksensa.\n\nNe tulevat kaatumaan oman taktiikkansa uhreina. Siinä on vikuroitu,\nväärennetty, valheteltu, uskoteltu. Yhtäkkiä se ei enää mene. Nyt\npitäisi alkaa uusi taktiikka, rehellisyyden, totuuden, periaatteen\ntaktiikka. Mutta _sitä_ taktiikkaa he eivät olekaan oppineet.\nHe seisovat aseettomina siinä turnauksessa, jossa ei enää voida\nkieräillä eikä koukkuilla.\n\n*\n\nSe on Venäjän viljaa.\n\nOlen huomannut, että joissain sosialisia parannuksia haaveksivissa\nnuorissa olisi taipumusta hyväksyä tämä aseellinen vallankumous\nsiinä tapauksessa, jos siinä ei olisi käytetty venäläistä apua\ntai jos siitä luovuttaisiin. Kumous saisi siis jatkua jos niin\ntapahtuisi. Minusta ei väkivallan teko lainkaan muuta luonnettaan\nsiitä, millä tavalla väkivalta pannaan toimeen, olipa se kotimainen\ntai ulkoa tuotu. Vaikka olisin miten kiihkeä sosiaalisten reformien\nvaatija tahansa, en voisi ottaa niitä, kun niitä tarjotaan pistimen\nkärjestä. Olen siihen määrin uskollinen meidän kansanvaltaisen\nparlamenttarismin kannattaja, että kaikki sitä syrjäyttämällä saatu\nminusta on ryöstettyä toisen tavaraa. Jos Tokoi vallankaappauksensa\npalkkioksi saisikin nyt viljaa Venäjältä, en ottaisi sitä vastaan,\njos suinkin jollain tavalla voisin uskoa pääseväni omaan uutiseeni.\nOlen kuin isännälleen siihen määrin uskollinen koira, joka ei huoli\npalaa vieraan kädestä ennen kuin ehkä nälkäkuoleman uhatessa. Tokoin\nleivässä, jos hän sitä saa bolshevisminsa palkaksi, on aivan liian\npaljon venäläistä hajua, ollakseen etomatta suomalaista sydäntäni.\n\n\n\n\nTorstaina 31 p:nä tammikuuta.\n\n\nRouva Erkko soitti, että edusmiehiä vangitaan ja etsitään. Onko\ntarkoitus ottaa ja pitää heitä panttivankeina vastaisten tarpeiden\nvaralta?\n\nOlin E. Erkon luona. Kuulin, että edusmiehet Mikkola ja Paavolainen\nolisi vangittu. Varsinkin kuulutaan maalaisliittolaisia etsityn.\nErkolla omituinen tunnelma, joka muistutti Bobrikoffin aikoja vähää\nennen heidän maasta karkoittamistaan.\n\n*\n\nKapitaaliketun ajojahti.\n\nKuuluvat pyrkivän Suomen pankkiin, mutta eivät liene vielä päässeet.\nPaksut holvit täytyisi kuulema räjäyttää, ennenkuin ne aukeaisivat.\n\nSe vihattu kapitaalihan ei tästä päättäen olekaan itsessään niin\npaha ja kelvoton, kuin miksi sitä leimataan. Voittosaaliina se\non hyvä olemassa. Sitä ajetaan takaa, se pujahtaa kuin kettu\nluolaansa, kun sitä ahdistetaan. Sen saamiseksi on ajojahti jo kauan\nollut käymässä, koko ajan, kun kaappausta valmistettiin. Manner\non uljas ajokoira, herrasrotuinen, joka haukkuu jälkiä; Tokoi on\ntalonpoikaistiisti, joka seuraa miten kuten perässä, viekkaana ja\nvarovaisena, useimmin ääneti, ärähtäen silloin tällöin; Kuusinen\non viekas sekarotuinen kylän piski, joka jäniksen jäleltä haihtuen\nheitäkse nalkuttamaan oravaa. Valpas on itse metsästäjä, joka on\npäästänyt koppelin liikkeelle ja yhä usuttaa ja vie haihtuvat jälille\nja seisoo hiiskumatta passissa ampuakseen, mitä muut ajavat. Gylling\non hienokarvainen foxterrieri, joka päästetään luolaan ajamaan ulos\nsinne piiloutunutta kapitaalikettua. Saa nähdä, saako ne sen sieltä\nulos. Kapitaaliketulla on monet salakäytävät, joita myöten se pärjää\npäänsä.\n\n*\n\nHyödyllisten valheiden levittämistoimisto.\n\nEräs herra tulla huohotti kadulla vastaani ja kertoi, että Saksa\nauttaa. Minä sanoin, pilan päiten, kuulleeni, että Saksa _ei_ auta.\n\"Sitä huhua pitää kuitenkin levittää\". -- Hän sanoi myöskin, että\nVenäjän laivasto olisi jo lähtenyt täältä, mutta että Sirola on\nkieltänyt. -- On nähtävästi olemassa tiedonantotoimisto, samoin kuin\nBobrikoffin aikana, \"hyödyllisten valheiden\" levittämistä varten.\n\n*\n\nTunnelma.\n\nMitä ihanin talvinen päivä. Ja mikä inhoittava tunnelma samalla.\nKuinka mahtanee taas tottua sortoon ja mukautua siihen ainakin\nsikäli, että voi ryhtyä tavallisiin töihinsä. Ajatus seisoo. Kynä ei\nkulje, silloin tällöin vain tökkää paperille, mitä johtuu mieleen.\n\n*\n\nHajamietteitä.\n\nOlisi todella hullunkurista, jolleivät Suomen pankin holvit\naukenisikaan. Tarvitaan kuulema kolme avainta, jotka kaikki ovat\neri miesten takana. Jos yksikään puuttuu tai hukkuisi, ei toisilla\npäästä. Ei aukea, vaikka henki menköön, vaikka mitä meteliä pitäisi,\nvaikka vallankumouksellisen kansan tahto kuinka huutaisi ja meluaisi\nja ponsiaan paukuttaisi. Holvin ovi siinä vain murjottaa, sulkuilee,\ntekee passiivista vastarintaansa sekin.\n\nHe pyrkivät toisen raha-arkkuun, kun ei ole omaa. Heillä on rahapaja\nhallussaan, mutta vaikka he saisivatkin siellä seteleitä painetuksi,\nei kukaan niistä välittäisi, eivät heidän omansakaan. Heidän täytyy\nturvautua vihollisensa luottoon. Kun se on lopussa, kun pankin holvi,\njos ne saadaan auki ja kai lopulta jotenkuten saadaan, ovat tyhjät --\nmitä sitten? Ei mitään. Oma konkurssi ja ryöstetyn konkurssi. Alkaako\ntuhatvuotinen valtakunta vasta kaiken kaaoksesta? Luodaanko maailma\nuudestaan kuutena tulevana päivänä? Siihen luomiseen tarvittaisiin\ntoinen mies kuin Manner.\n\nEhkei yhteiskunnan monirattainen hieno koneisto sentään ehdi kokonaan\nturmeltua, vaikkakin se pysähtyy. Selviääkö heille, näille, jotakin?\nHuomaavatko he, että yhteiskunta on koneisto eikä mitään muuta. Että\nkelloa käynnissä pitämään tarvitaan muutakin kuin se voima, joka\non vieterissä tai luodissa. Siinä on rattaita ja regulaattoreja,\nhienoimman aivotyön aikaansaamaa kaikkien eri osien sopusuhtaa ja sen\nylläpitämistä aina valvovan älyn avulla. Yksi ainoa rikottu ratas\nsen pysähyttää. Kello seisoo. Ärjy, huuda, kiroile sen ääressä,\nuhkaile: käytkö, perkele, taikka minä isken! Kello ei käy. Täytyy\nnoutaa ammattimies, viisas mies, sitä korjaamaan. Mutta viisas miespä\nei tulekaan korjaamaan -- ilman ehtoja. Häntä kutkutetaan kylkeen\npistimen kärellä. Hän on tekevinään jotain ja kello käy hetken,\npysähtyy taas.\n\nYhteiskunnan konetta ei sitäpaitsi mikään mestari saa millään pakolla\nkäymään, vaikka tahtoisikin, olkoon hän kuinka taitava tahansa,\nsillä jokainen sen ratas on elävä olento, joka _voi_, jos tahtoo,\ntehdä tenän omin päinsä. Ei mikään kontrolli voi estää niitä sitä\ntekemästä, ei mikään voi estää niitä salavehkeilemästä, kun ne kerran\ntahtovat. Ei mikään pakko auta, kun ne ovat jotain päättäneet. Ei\nauta muu kuin uusia kaikki. Mutta se ei käy käden käänteessä, seisaus\ntulee niin pitkälliseksi, että ei voi enää odottaa. Porvari on nöyrä,\ntahdoton ratas kellossa, niin kauan kuin häntä ei ärsytetä. Kun se\ntehdään, kun hänelle tehdään väkivaltaa, suuttuu hän ja äkäytyy.\nVallankaappaus teki sen, ja kaikki seisoo. Ei mikään saa koneistoa\nliikkeelle vastoin sen omaa tahtoa. Punaiset kai laskivat siihen,\nettä routa ajaa porsaan kotiin. Virkamies ja muu meikäläinen saa\nkuitenkin luottoa. Rahaa on siksi liikkeellä, että sitä riittää\nvaihtorahaksi. Ja jos ei ole rahaa, on luottoa. Luotto porvarien\nkesken näyttää olevan rajaton. Niin kauan kuin elintarpeita _on_,\nsaavat niitä ne, joilla on luottoa.\n\nSittenkuin ei enää ole, mitä ostaa, ei luottoakaan tarvita. Kun\nrahalla ei enää saa elintarpeita, jaetaan, mitä kullakin on. Kannikka\npannaan kahtia, kolmia. Sosialisti, joka on ehkä saanut enemmän\nväkivallan etuoikeudella, tulee luultavasti heltyneen sydämensä\npakoituksesta antamaan jotain nälkää näkevälle porvarillekin.\nInhimilliset tunteet pääsevät toisaalla vaikuttamaan. Silloin on ehkä\nmyös sovinnon aika tulossa. Me kerjäämme toisiltamme. Olemme tulleet\ntasa-arvoisiksi. Raadellaan ja tapetaan, mutta samalla autetaan\ntoinen toista. Silloin on todella tapahtunut vallankumous.\n\nMutta oliko se _tämä_ vallankumous, jota lähdettiin tekemään?\n\n*\n\nSe pysyy.\n\nOn oikeastaan samantekevä, voittavatko porvarit vai joutuvatko\ntappiolle. Heidän yhteiskuntansa pysyy, joskin jossain määrin\nheikentyneenä, kun ei kuitenkaan mitään uutta ja parempaa ehditä\nrakentaa sijaan.\n\n*\n\nTuleva taantumus.\n\nEräs nuori sosialisti sanoi minulle tänään: tämä kaikki on\nmieletöntä. Minä sanoin: jos porvarit nyt voittavat, tulee minusta\nsosialisti. Hän sanoi: kyllä onkin tarpeen, sillä niitä tulee tämän\njälkeen olemaan vähän. Luulen, että taantumus porvareissa tulee\nolemaan hyvin suuri, että syntyy äärimmäisen vanhoillinen puolue,\njoka tulee panemaan kaikki voimansa liikkeelle ei ainoastaan uusia\nreformeja vastaan, vaan myöskin jo tehtyjen reformien tyhjäksi\ntekemiseksi. Siltä varalta olisi edistysmielisten ajoissa koottava\nvoimansa. Mutta kai tulee olemaan työtä revityn talon rakentamisessa\nja tallatun vainion kyntämisessä ja kylvämisessä niin paljon, ettei,\nvaikka halua olisikin, voimia riitä uudisviljelyksiin.\n\n*\n\nMikä on mikä?\n\nOvat julistaneet uuden torpparilakinsa. Siinä on -- kolme pykälää.\nKaikki torpparit, lampuodit ja mäkitupalaiset julistetaan\nmaanomistajista riippumattomiksi. Maanomistajat eivät saa mitään\nkorvausta siitä maasta, joka heiltä otetaan. On kuitenkin\npoikkeuksia. Pienten tilojen omistajille luvataan vastedes\nmahdollista korvausta valtion varoista. Mikä on \"pieni\" tila? -- Mikä\nyleensä on heillä mikä? Tiennevätkö oikein itsekään?\n\n*\n\nSaksa ja me.\n\nJos Saksa todellakaan ei tee meidän hyväksemme mitään rauhan\nneuvotteluissa, eikä auta meitä suoriutumaan Venäjästä, jos se\nvirallisesti tai epävirallisesti hyökkää, niin on todella nolo\nasemamme rakentaessamme toivomme Saksaan. Sen voitto tuotti meille\nitsenäisyytemme ja se tunnusti sen. Sitten se jätti meidät siihen.\nSehän ei voi sekaantua Venäjän ja Suomen väliseen sotaan enemmän kuin\nVenäjän sisällisiinkään sotiin. Ehkä vielä Venäjän ja Ukrainan, josta\nse mahdollisesti saa viljaa. Mutta täällähän sillä ei ole mitään\nsaatavana -- ei muuta kuin nälkäisiä. Jahka joutuu, ehkä se kuitenkin\ntulee, kun porvaristo joko on tapettu tai taloudellisesti menehtynyt.\nSitten se saa meidät halvalla, metsämme, koskemme, teollisuutemme,\nkauppamme. Lyypekin ja Riian \"saksa\" on ennenkin pitänyt sitä\nkaikkea hallussaan monilla privilegioillaan. Samoin se kai tulee\ntekemään Venäjälläkin. Se ottaa molemmat konkurssipesät hoitoonsa\nja selvittää ne omaksi edukseen. Saksalainen on työläiselle ankara\nherra, toista kuin meidän omat isännät. Sen pehtori ja upseeri osaa\nkyllä käyttää työtä toisella tarmolla kuin meidän omat hyväntahtoiset\nisäntänahjuksemme. Kyllä meidän laiskajussin tupen täytyy heilua,\nennenkuin talon velat ovat maksetut. Kuinka käynee, mutta tulkoon hän\nkuitenkin, kaikitenkin.\n\n*\n\nNäenkö aaveita?\n\nVirkamiehiä, jotka omantuntonsa pakoituksesta ovat tehneet lakon,\nvangitaan ja koetetaan pakottaa rikkureiksi. Mikähän melu siitä\nnousisi, jos sellaista pakoitusta harjoitettaisiin työmiehiä kohtaan?\nMutta turhaa on päivitellä mistään johdonmukaisuuden puutteesta;\novathan ne johdonmukaisia: kaikessa, ilman poikkeusta väkivaltaisia.\n\nEi nyt tänä yönä eikä seuraavina monikaan korkeampi virkamies eikä\nedusmies mahda maata omassa vuoteessaan. Heitä tullaan tietysti\nraa'asti pilkkaamaan siitä, että \"pakoilevat\". Saa nähdä, eikö\nsitten, kun loppusuoritus alkaa ja viimeinen villitys tulee, ruveta\nmuitakin vangitsemaan ja tappamaan.\n\n*\n\nAlakuloisia mietteitä.\n\nTaas on yksi päivä mennyt. On niin painostavaa ja hermostuttavaa. Ei\ntee mieli enää telefonoidakaan. Luultavasti siellä kuunnellaan. Jos\nveri on oleva turhaan vuodatettua, mikäli sitä isänmaankin vuoksi\nvuodatetaan? Jos kaikki menee ennalleen, ryssänaikuiseksi jossain\ntoisessa muodossa?\n\nMikä ääretön katkeruus tästä syntyykään, mikä mahdoton tilanne,\njos porvaristo joutuu tappiolle ja sen täytyy ainakin jonkun\nverran ruveta yhteistoimintaan sosialistien kanssa, joilla ei\ntietysti ole tarpeeksi voimia mihinkään todelliseen rakentamis- ja\njärjestämistyöhön. Onhan isänmaa kuitenkin pelastettava aineellisesta\nperikadosta tai ainakin koetettava pelastaa. Yksin jätettyinä ne\neivät voisi mitään muuta kuin lisätä sekasortoa ja anarkiaa. Sitä\nkurjuutta ei kai tulisi kestämään paljoa kauemmin kuin Venäjälläkään,\nmutta niin kauan kuin bolshevikit Venäjällä pysyvät vallassa, pysyvät\nne täälläkin, ja kuka tietää, kuinka kauan sitä kestää.\n\nHuligaanivalta täällä tulee varmasti jatkumaan, sillä niin luja\nmeikäläinen bolshevikkihallitus ei tule olemaan, että se saisi ne\npitkään aikaan kurissa pidetyksi. Meidän huligaanit ovat aivan\nerikoista lajia, ilman mitään sääliä, ritarillisuutta, kunniantuntoa\nja hellyyttä, kostonhimoisia, pitkävihaisia. Venäläiset ovat kyllä\njulmia, mutta samalla sydämellisiä ja hetkellisiä ja helpommin\nliikutettavia. Niissä lie ainakin jotain kylähenkeä, jota meiltä\npuuttuu.\n\nJos porvarit voittavat ja järjestys palautetaan, alkaa luultavasti\nsalainen sissisota salamurhineen, murhapolttoineen, kostoineen ja\nmuine tihutöineen. Mikä suunnaton järjestysvalta tarvitaankaan\nalkeellisimmankaan turvallisuuden ylläpitämiseksi! Ja pohjalla elää\nkoko työväen luokan masennuksen, katkeruuden ja vihan jäytävä tunne,\nmenetetystä taistelusta ja sortuneista toiveista. Tulee kulumaan\nmiespolvi, ennenkuin vuodatetun veren muisto häipyy ja haudoilta --\nmolemmin puolin -- voidaan kukkia poimia. Ellei joku yhteinen vaara\nja sen yhteinen torjuminen sulata kansaa yhteen?\n\n*\n\nVärväystä.\n\nJoka päivä tulee heiltä tupruamalla uusia asetuksia ja lakeja,\nylimalkaisia, periaatteellisia lupauksia, joilla ei, enemmän kuin\nmuullakaan tähänastisella sosialistisella lainsäädännällä, ole muuta\nmerkitystä kuin värväys vallankaappauksellisten riveihin.\n\n*\n\nHuhuja.\n\nSoitettiin myöhään illalla, että Keravalla on käymässä taistelu.\nValkoiset ovat vallanneet aseman, mutta venäläiset ovat tulleet\navuksi ja valkoiset ovat joutuneet tappiolle. Taistelu jatkuu\nparhaillaan, klo 1/2 11 illalla. Joku nuori Cronstedt on kaatunut.\n-- Pori on kuulema valkoisten hallussa. -- Valkoiset eivät mene\nTampereelle, koska työväki siellä ei muka ole täysin punaisten\npuolella, vaan kulkevat etelää kohti Pälkäneen kautta. -- Venäläiset\nmenevät punaisten puolelle. -- Ammuntaa kuuluu jostain kaduilta.\n-- Keravalla on kapteeni Hjeltin poika surmattu juuri, kun hän\noli nousemassa junaan viedäkseen isäänsä hautaan. Kuinka monesta\ntällaisesta teosta saaneekaan vielä kuulla!\n\n*\n\nMinusta tuntuu kuin tämä nyt alkanut kansalaissota olisi jollakin\ntavalla saatava keskeytetyksi, ennenkuin se pääsee kehittymään\nedemmä. Jonkunlainen sovintoyritys olisi saatava aikaan. Mutta kun\nei kukaan pääse edes kosketukseen toisensa kanssa ja kun ei yleistä\nmielipidettä voi mitenkään saada julkisuudessa siihen valmistetuksi.\n\nNiin, _tuntuu_, että pitäisi jotain tehdä. Mutta mitä?\n\n\n\n\nPerjantaina 1 p:nä helmikuuta.\n\n\nSovinnon ja rauhan haaveita.\n\nHerätessäni tänä aamuna varhain sain kuin sysäyksen siitä, mitä nyt\nolisi tehtävä. Sota on saatava keskeytymään tavalla millä tahansa.\nPanin heti paperille sen, mikä tässä seuraa.\n\nSosialistien on annettava vakuus siitä, että venäläisiä ei missään\nmuodossa enää käytetä avuksi ja että heidän taholtaan totisesti\nvaaditaan heidän poistumistaan. Aseellinen välirauha pysyy olemassa,\nkunnes se on tapahtunut. Aseet lasketaan molemmin puolin heti,\nkun venäläiset ovat poistuneet tai muuten käyneet vaarattomiksi.\nHelsingissä ja suuremmissa kaupungeissa ja muissa paikoissa, joissa\nse näyttää tarpeelliselta, ylläpitää järjestystä kaarti, jossa on\nyhtä monta sosialistia ja porvaria, mieluimmin niitä, jotka eivät ole\nottaneet aktiivisesti osaa taisteluun.\n\nEduskunta päästetään kokoontumaan ja virastot alkavat toimia.\nEduskunta kokoontuu hajotakseen ja määrätäkseen uudet vaalit. Sitä\nennen se julistaa amnestian niin laajan kuin suinkin mahdollista.\nSe voi jättää senkin uudelle eduskunnalle tai sen asettamalle\ntuomioistuimelle, joka toimii valaoikeustapaan s.o. vastaa\nkysymykseen, onko syytetty syyllinen vai ei. Amnestiatapauksissa\nkorvaa valtio yksityisten kärsimät vahingot. Valtio korvaa yleensä\nvahingot yksityisille. Kun tuomioistuimen työn alkaminen näin\nviivästyy, ehtivät syyllisimmät poistua maasta, mikä olisi suotavaa,\njotta heistä siten päästäisiin.\n\nEnnen hajaantumistaan eduskunta julistaa seuraajaansa sitoviksi\njoitakin tärkeimpiä reformiperiaatteita (torppariasia, vanhuuden\nvakuutus, luonnonrikkauksien y.m. jonkunlainen sosialiseeraus).\n\nEduskunta asettaa vaalien ajaksi ja kunnes uusi hallitus on saatu\nmuodostetuksi koalitsionihallituksen tai muun sen nimellisen elimen\nhoitamaan juoksevia asioita, valvomaan järjestystä, hoitamaan\nulkopolitiikkaa y.m.s. Elintarvehallitus toimii itsenäisesti\nrajattomalla budjetilla ja avoimilla valtuuksilla.\n\nUusi eduskunta valitaan etupäässä antamaan hallitusmuotoa. Nopean\ntuloksen saavuttamiseksi ja jarrutuksen estämiseksi asia siinä\nratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä.\n\nTämä eduskunta toimii ainakin niin kauan, kuin uusi hallitusmuoto\nsaadaan toimeen.\n\nMutta voidaanko nyt vielä ollenkaan tarjota rauhaa ja ryhtyä\nminkäänlaiseen keskusteluun rauhan ehdoista vallankumouksellisten\nkanssa?\n\nNiinkuin asiat nyt ovat kehittyneet ja kai yhä enemmän\nkehittyvät, ei voitane enää lähteä siitä, että kysymys\non vain punakaartilaisrosvouksien, -murhien ja -kapinan\nkukistamisesta. On todellisuudessa olemassa vallankumouksellinen\nja vastavallankumouksellinen säännöllinen _sota_, jossa ei voi\nkiinnittää huomiota yksinomaan sen alkusyihin ja keinoihin, koska\nainakin osa ja luultavasti hyvin suuri osa valtiollista puoluetta käy\nenemmän tai vähemmän aktiivisesti aseellista vallankumouksellista\ntaistelua eikä tule tyytymään _status quo'hon_, vaikka tulisikin\ntällä hetkellä voitetuksi, mikä ei ole ollenkaan varmaa. Epäilen\nvielä Mannerheimin armeijan menestystä (jollei tule ulkoa apua),\nvaikka se joksikin ajaksi pääsisikin aseman herraksi. Sissisotaa näet\ntulee jatkumaan, elleivät sosialistit itsekin ryhdy oman asiansa edun\nvuoksi sitä estämään.\n\nRauhanneuvottelut ovat luultavasti kerran kuitenkin alotettavat,\nniinkuin ne alotetaan sotaa käyvien kesken. Varsinaisesti sotaa\nkäyvät vallat s.o. aktiivisesti sotaan osaa ottavat sitä eivät\nvoine tehdä. Sen on tultava ja sitä on valmistettava syrjästä päin,\nainakin aate heitettävä esiin, ennenkuin lopullinen yhteentörmäys\ntapahtuu. Mutta vaikka tämä olisi tapahtunutkin jommankumman voitoksi\ntai muuttumassa pitkälliseksi asemataisteluksi niin, että sisämaa\nei voi valloittaa Helsinkiä eikä Helsinki tunkea sisämaahan, täytyy\nluultavasti kaikessa tapauksessa ryhtyä sovitteluihin, ja kai\njotenkin edellä viitotulla pohjalla. Mutta kuta kauemmaksi mennään,\nsitä vaikeampi on sopia ehdoista. Amnestiakysymys ja kysymys mieliä\nrauhoittavista reformilupauksista ovat vaikeimmat ratkaista, sitä\nvaikeammat kuta pitemmälle mennään. On uhrattava, mitä suinkin\nvoidaan, jotta päästäisiin uusiin vaaleihin, joihin sosialistienkin\ntäytynee lopulta suostua omassa keskuudessaankin tapahtuvasta\npuristuksesta, varsinkin maaseudulta päin, sillä eihän siellä sentään\nvoitane valtuuttaa pistinvallan jatkuvaan käyttämiseen. Mutta heidät\non voitettava myöskin annetuilla takeilla reformeista.\n\nNykyinen hallitus ja nykyinen eduskunta eivät ole mahdolliset\njäämään paikoilleen, ellei toinen puoli kokonaan voi määrätä\nrauhanehtoja ja panna mielensä mukaisia tuomioita täytäntöön. Ne\novat joutuneet riitapuoliksi ja edustavat vain toista taistelevista.\nEduskunta valittiin sitäpaitsi aivan toisissa oloissa, aikaansaamaan\nitsenäisyyttä ja sen se nykyisen hallituksen avulla on suorittanut\nniin hyvin, kuin on voinut. Ei muutenkaan voi ajatella, että sen\ntoiminta olisi mahdollinen kireiden mieskohtaisten välien vuoksi.\nEivät porvarit voi työskennellä vallankumousmiesten kanssa,\njotka ovat verenkin vuodatuksesta vastuussa. Ei ainakaan missään\nsäännöllisessä lainsäädäntätyössä.\n\nNykyinen senaatti taas ei missään tapauksessa voine eikä tahtonekaan\njäädä.\n\nJos nyt saataisiin aikaan jonkinlainen pohja neuvotteluille, onko\nehdotus tehtävä sotaakäyville ohi senaatin ja eduskunnan? Eikö\nehkä syrjästä tullut alote ole tarpeen siksikin, että eduskunta ja\nsenaatti eivät pääse kosketukseen vallankumouksellisten kanssa,\nniin kauan kuin vallankumousta jatkuu, ja vallankumoustila tietysti\njatkuu, niin kauan kuin kosketusta ei tapahdu.\n\nVarmaan kohtaisi rauhan välitys vielä tällä hetkellä strategisista\nja oikeudentunto- ja tunnesyistä vastustusta, ehkä suuttumustakin\nporvarillisten puolelta, jotka nyt haluavat taistella loppuun, tuli\nmitä tuli, ja se mieliala on minussakin vielä vallalla. Rintamamme\non kai katsottava fyysillisestikin voimakkaammaksi. Aatteellisesti\nja moraalisesti se sitä ehdottomasti on. Mutta kuinka kauan se pysyy\nfyysillisesti voimakkaampana, jos Venäjä kannattaa vallankumousta?\nJa onko sanottu, että rauhan kaipuu ei pian kasva niin voimakkaaksi,\nmyöskin porvarillisissa, että se vaatii kompromissiin kaikesta\nhuolimatta? Jo nälkäkin Helsingissä voi asettaa eteen joko kuoleman\ntai taipumisen. Sosialistien rintama taas voi murtua ainakin osaksi\nniin, että heidän lopullinen kukistamisensa asevoimalla ei tarvitse\nvälttämättä tulla kysymykseen.\n\nEnnenkuin tahdoin ryhtyä vaikuttamaan tämän päähänpistoni tunnetuksi\ntekemiseen, oli minun mielestäni keskusteltava siitä eräiden\nystävieni kanssa. En totta puhuen uskonut saavani sille suurtakaan\nkannatusta. Vaikka jotkut sen hyväksyisivätkin, oli tuskin ketään,\njoka olisi voinut ruveta välittämään, joka olisi mennyt Mannerin tai\nTokoin puheille ja päässyt Mannerheimin ja Svinhufvudin puheille.\nEikähän ollut mitään mahdollisuutta keskustella asiasta julkisuudessa\nja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Hetki ei tietysti vielä\nole tullut rauhan neuvotteluihin. Mutta kun sota kuitenkaan ei\nasiallisesti vielä ollut puhjennut, kun vasta oltiin n.s. rajalla,\nniin ajattelin, että sota ehkä vielä voitaisiin estää puhkeamasta,\njoskin laukauksia jo oli vaihdettu ja ehkä joku määrä vertakin\nvuotanut.\n\nPäätin ensin kääntyä Ståhlbergin puoleen. Soitin ja sain tietää, että\nhänet oli -- viety. Mihin, sitä en saanut tietää. Ståhlberg vangittu\n-- ei, rauhanneuvotteluihin ei nyt näytä olevan aika ryhtyä.\n\nSain kuulla, että Keravalla on ollut verinen taistelu ja paljon\nkaatuneita. Verta on vuotanut ja veri huutaa kostoa. Valkoisen lipun\nnostamisen aika on ohi. _Fiat justitia, pereat mundus_. Siihen kai se\nmenee.\n\nIllemmalla Ståhlberg soitti ja kertoi, että hänet oli viety Suomen\npankkiin, jossa kassaholvien ovet olivat sulattamalla murretut,\nolemaan läsnä tarkastusta tehtäessä. Ståhlberg oli kieltäytynyt ja\npäässyt vasta illalla takaisin.\n\n*\n\nAntti Mikkola murhattu.\n\nValtiopäivämies Antti Mikkola on murhattu. Ei tiedetä enempää\nsiitä, kuinka se on tapahtunut, kuin että kai vartijat nähtävästi\novat ampuneet hänet ilman tutkintoa ja tuomiota. Toisaalta\nkerrotaan, että häntä olisi tutkittu Smolnassa ja sitten ammuttu,\nei takaa niinkuin on ollut tavallista, vaan edestäpäin otsaan.\nMikkolan veri tulee huutamaan verta eikä mikään sovittelu enää ole\nonnistuva. Tulee mieleeni Hilja Pärssisen huudahdus eduskunnassa,\nettä Turun ryöstöt olivat Mikkolan toimeenpanemat. Mielettömät sen\nuskoivat ja \"kostivat\", -- Ei nyt ole epäilystäkään siitä, ettei\nasevelvollisuutta pantaisi toimeen tässä maassa. Sen _vastustajat_\novat sen siihen ajaneet.\n\n*\n\nKaupungilla ammutaan.\n\nKlo 10 illalla, juuri kuin olin kirjoittanut puhtaaksi ylläolevan\nesitykseni rauhan ehdoista, alkoi kuin vastaukseksi siihen kuulua\nkiihkeää ammuntaa kaupungilta. Soitettiin pariin paikkaan Erottajan\nvarrella ja saatiin kuulla, että punakaartilaiset vimmatusti ampuvat\nRuotsalaista teatteria, tehden \"taktillisia\" liikkeitä lumikinosten\ntakaa.\n\n*\n\n\"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen.\"\n\nOtan tähän kokonaisuudessaan näin kuuluvan \"Työmiehen\" kirjoituksen:\n\"Vallankumoustuomioistuimet tarpeen\":\n\n'Työväen jalo taistelu tarkottaa yhteiskunnan uudistamista\nsellaiseksi, että siinä olisi hyvä elää jokaisen, joka\ntahtoo tehdä rehellistä työtä. Mutta tuolla taistelulla on\nvihollisia, työnriistosta eläviä ja kun työväen taistelu paisuu\nvallankumousliikkeeksi, joutuvat sen viholliset ihan raivoon. Silloin\nhe joko itse tekevät tai palkkaavat toisia, usein ymmärtämättömiä tai\nrappeutuneita joukkoja, tekemään sellaisia tekoja, jotka aikaansaavat\nyhteiskunnalliseen elämään turmiollisia häiriöitä sekä ovat\nvallankumoukselle vahingoksi ja vaaraksi. Tuollaiset teot kuohuttavat\ntietysti kumoustaisteluun nousseen kansan mieliä, ja kun sellaisten\ntekijät joutuvat kiinni, voi seurata välittömiä kostotekoja.\nKorpilain käytäntöön ottaminen tuottaisi kuitenkin vallankumoukselle\nmitä vakavimpia häiriöitä. Kun kosto pelkkien epäluulojen perusteella\nsaattaisi kohdistua viattomaankin, herättäisi se kansan keskuudessa\nepävarmuuden tunnetta sekä sellaisia käsityksiä, että vallankumous ei\nkykene tekemään oikeutta. Ilman järjestettyä tutkintomenetelmää ei\nmyöskään voida tarkoin todeta rikoksen todellista luonnetta, ei sen\nmerkitystä vallankumoukselle eikä harkita, millaisia toimenpiteitä\non tarpeen. Voisi sattua, että pienestä, tietämättömyydestä tai\nymmärtämättömyydestä tehdystä rikkomuksesta seuraisi ankara\nrangaistus, kun taas vahingollisemman teon tekijä voisi päästä\nvähällä. Henkilöjä, joista ei asiallisesti enää voisi olla\nvallankumoukselle vauriota, ehkä pidettäisiin vangittuina ja\nvaaralliset vehkeilijät kuljeksisivat vapaina. Vieläpä saisi\nyksityinen kostonpyyntökin tilaisuuksia väärillä ilmiannoilla johtaa\nvihastuneen kansan mieliä harhaan. Syntyisi yleisen turvattomuuden\ntunne ja hävitettäisi monen kansalaisen luottamus vallankumouksen\noikeudellisuuteen.\n\nNiin ei saa tapahtua. Vallankumouksen kilpeä ei saa sallia kenenkään\nyksilön tai väkijoukon tahrata välittömillä kostoteoilla eikä\nkorpilain mukaisilla menettelytavoilla. Järjestys ja johdonmukaisuus\non vallitseva kumouksellisessa oikeudenkäytössä. Se on oleva\nsellainen, että se herättää kaikessa kansassa sen tunteen, että\nvallankumous kykenee jakamaan oikeutta, samalla kun se tekee\nvihollisensa vaarattomiksi. Siksi on viipymättä käytävä luomaan\n_vallankumouksellisia tuomioistuimia_. Siihen on sekä oikeutettu\nettä velvollinen vallankumouksellinen, työtä tekevä kansa itse.\nTarkan tuntemuksen perusteella valitkoon se tuomarit kumouksen\nvaltaelimien antaman lain mukaan. Hankkikoot nämä kaikkialla maassa\nkansan kunnioituksen vääjäämättömällä oikeudentunnollaan ja vakavaan\nharkintaan perustuvilla tuomioillaan. Periaatteena olkoon:\n\ntäysi selvyys asianomaisen rikkomuksesta on hankittava;\n\nsyytetyllä olkoon kieltämätön oikeus asettaa itse puolustajansa ja\nesittää näytteitä;\n\ntuomio langetettakoon omantunnon ja terveen järjen, ei kaavojen\nmukaan;\n\nymmärtämättömiä tuomion kautta ohjattakoon, tietämättömiä\nvalistettakoon, lyhyeksi aikaa pidätetyksi tuomiten annettakoon\npienten rikkomusten tehneille harkinnan tilaisuus ja aivan\nvaaralliset eristettäköön niin kauaksi aikaa, ettei heistä enää voi\nolla vallankumoukselle vahinkoa.\n\nKaikissa tapauksissa noudatettakoon uuden ajan periaatetta, että\nkeltään älköön henkeä otettako. Älköönkä myöskään muita raakalaisajan\nrangaistustapoja missään muodossa elvytettäkö! Henkilökohtainen\nhäpäisy on tarpeeton ja kaikkinainen ruumiillinen loukkaaminen\nsekä kidutus työväen taistelulle arvoton. Se jääköön vihollistemme\netuoikeudeksi. Olkoon työtätekevän kansan oikeus yhtä vakava kuin\njärkähtämätön, samalla terveellistä pelkoa ja kunnioitusta herättävä.\nNoudattakoon kansa yhteisiä ohjeita, ja oikeudentunnetta. Pidettäköön\nhorjumatta kiinni periaatteesta, että taistelumme on yhtenäistä\nja johdonmukaista, ei hajallista, anarkistista. Väärinkäsityksen\nvälttämiseksi huomautettakoon, että tässä ei ole puhetta\nsotaoikeuksista, joista on annettava eri säännökset.\n\nTyötä tekevä kansa, ota omiin käsiisi tuomiovallan hoito ja käytä\nsitä ylevän oikeudentuntosi mukaan.'\n\nKäy rivien välistä ilmi, että on jo tehty kaikenlaisia tihutöitä,\njopa siihen määrin, että ne ovat kuohuttaneet kumoustaisteluun\nnousseen kansankin mieliä. Nämä näyttävät käyneen panemaan täytäntöön\nkorpilakia. Luettuani otsakkeen luulin ensin, että tuomioistuin oli\nasetettu murhattujen ja ryöstettyjen suojaksi. Perustelusta käy ilmi,\nettä se oikeastaan on tarpeen murhaajien ja ryöstöjen suojaksi.\nTihutekoja näytään näet siinä tultavan tuomitsemaan sen mukaan, mikä\nmerkitys niillä on vallankumoukselle.\n\nOn muuten kuvaavaa, että tuomareille täytyy oikein kädestä pitäen\ntyrkyttää, että täysi selvyys asianomaisen rikkomuksesta on\nhankittava ja että syytetyllä on oleva oikeus käyttää puolustajaa\nja esittää näytteitä. Luultavasti ei tähänastisia tuomioita\nlangetettaessa ole näin menetelty. Ei myöskään liene omatunto ja\nterve järki aina olleet mukana, päässeekö se siihen nyt vaikuttamaan.\nSaa nähdä, tuleeko heillä nyt käytäntöön periaate, ettei ole\nhenkeä otettava. Henkiä on otettu, samoin on kai myös \"elvytetty\"\n\"raakalaisajan rangaistustapoja\", on tapahtunut kidutuksia j.n.e.\nNähtävästi voi tällaisten kirjoitusten avulla konstruoida paljon\nsellaista, mitä kulissien takana tapahtuu.\n\n\n\n\nLauantaina 2 p:nä helmikuuta\n\n\nEn saa kannatusta.\n\nKävin Ståhlbergin luona ja esitin hänelle rauhanvälitysaatteeni. Hän\nei uskonut rauhanneuvottelujen mahdollisuuteen. Täytyy antaa asiain\nmennä menoaan ja aseiden ratkaista. Samaa mieltä oli myöskin Erkko,\njoka päivemmällä kävi luonani. Kun luultavasti kaikki valtiolliset\npiirit ja niiden mukana koko porvaristo, joitakin minun tapaisia,\nviimeiseen saakka sovinnollisia idealisteja ehkä lukuunottamatta,\novat tällä kannalla, ei kai asiassa kannata tehdä sen enempää. Sota\nja verenvuodatus on kerta kaikkiaan tosiasia eikä sen jatkuminen\nenää ole vältettävissä. Haihtukoon siis tämä unelma niinkuin monet\nmuutkin. Tulee kaatumaan tuhansia, häviämään miljoonia. Ja kun olisi\nvoinut ja pitänyt voida! Mutta kun maailma menetti järkensä. Viinan\nhuuma ei ole mitään aatteen ja vallanhimon huuman rinnalla.\n\n*\n\nOn ollut eräiden muidenkin kanssa keskustelua siitä, ovatko\nmolemmat puolueet sotivia valtoja vai onko toinen katsottava vain\nkapinalliseksi. Jotkut myöntävät, että se tilanne mahdollisesti\nvoi kerran syntyä, jolloin täytyy ryhtyä sovitteluihin. Nyt sitä\nei ole. Mutta _jos_ se yleensä voi koskaan syntyä, niin voihan se\nsilloin olla olemassa jo nyt, koska sodan _syyt_ ovat samat nyt ja\nsilloin. Syynähän on tietysti suureksi osaksi kiihoitus, pakotus,\nvenäläinen tartunta, vallanhimo y.m.s. ulkonaiset seikat, mutta on\nsiinä pohjalla muutakin, epäkohtia ja luokkavastakohtia j.n.e. Ja\ntosiasia on, etteivät ne enää ole ainoastaan rosvot ja huligaanit,\njotka taistelevat, vaan asiansa oikeudesta pyhästi vakuutetut miehet.\nSotaa se on luokkasotakin, ja jos sellainen yleensä on oikeutettu,\nniin on tämäkin sitä. Vaikka heidät saadaankin laskemaan aseensa,\neivät he luovu aatteesta sen vuoksi, että menettivät taistelun,\nsiitä aatteestaan, että on oikein ja tarpeen aseita käyttää. Jäykkä\nrankaisu- ja rikoslakikanta ei kuitenkaan lopulta auta. He ovat vain\npinnallisesti katsoen kapinoitsijoita, pohjalta heitä on katsottava\nasiansa ja etujensa puolesta taisteleviksi, niinkuin mekin sitä\nolemme. He ovat hyvässä uskossa. Voitto ratkaisee, kummanko edut\nja aatteet olivat voimakkaammat ja tarpeellisemmat toteuttaa. Jos\nmeidän asiamme oli oikeampi, me saamme siitä voimaa ja voitamme, jos\ntaas heidän, niin he voittavat -- jos eivät nyt, niin joskus toiste.\nHeidän sotansa on valloitussotaa, meidän sotamme puolustussotaa.\nSiinä on ero. Ja se on kyllä suuri meidän hyväksemme. Siksi meidän\nlinnamme luultavasti varmastikin kestää, heidät lyödään takaisin.\nMutta ei heitä sittenkään saa, _kaikkia_ aseihinkaan tarttuneita,\nkohdella ryöväreinä ja maantierosvoina tavallisessa merkityksessä,\neikä pitäisi olla häpeällistä ryhtyä neuvottelemaan. Ainakin sopisi\nkysyä, mitä he oikein tahtovat ja voidaanko sitä heille antaa. Voihan\nolla, että heidän rauhanehtonsa niinkuin heidän sodanjulistuksensakin\ntietäisivät koko porvarillisen yhteiskunnan, oikeusjärjestyksen\nkukistamista, sanalla sanoen olojen luomista, joissa emme voisi\nelää, ja ettemme siis voisi tehdä rauhaa millään ehdolla, vaan ennen\nkaatua. Niin ollen tästä umpikujasta ei tietystikään selvitä muuten\nkuin murtaumalla läpi.\n\n*\n\nYlimys.\n\nKenraali Silfverhjelm on asunnostaan ampunut punakaartilaisia, jotka\npiirittivät hänen asuntonsa. Ammuttuaan patruunansa hän ampui itsensä\nviimeisellä.\n\nHän oli keisarikauden miehiä, ihaili ylhäisyyksiä, ruhtinaita, hovia.\nMillä kunnioituksella hän osoittikaan minulle jotain keisariveristä\nkenraalia kerran Kansallisteatterissa. Entinen kaartin kenraali,\nsitä henkeä. Liekö osannut suomea montakaan sanaa. Luultavasti hän\ntunsi todellista tyydytystä ampuessaan punaisia, saastaisia elukoita.\nHän ei kai sietänyt, että ne hänet ampuisivat. Hän tahtoi kuolla\nvertaisensa käden kautta ja ampui itse itsensä. Hänen loppunsa oli\nkomea. Luullen, että hänestä vielä runoillaan. Hänen tekonsa jää\ntarunomaiseksi. Bertel Gripenbergin aihe.\n\n*\n\nManner pelkää.\n\nKullervo Manner on kuulemma käynyt jossain asiassa Englannin konsulin\nluona. Konsuli on sanonut: \"En ole koskaan nähnyt miestä, joka olisi\nollut niin kauheasti peloissaan.\"\n\n*\n\nManner ilmiantaa.\n\nKerrotaan, että kun Manner y.m. yhdessä Svinhufvudin kanssa kävivät\nvenäläisellä laivalla, jolloin Svinhufvud vaati venäläisten\npoistumista, oli Manner tehnyt sen ilmiannon, että senaatin\njärjestämä järjestysvalta oli tähdätty venäläisiä vastaan. Hän\nnähtävästi luuli sillä panevansa Svinhufvudin pulaan, odottaen, että\ntämä kieltäisi. Svinhufvud ei kuitenkaan sitä tehnyt, vaan myönsi\navoimesti, että niin oli asianlaita: asestautuminen oli todella\ntähdätty venäläisiäkin vastaan siltä varalta, että he ryhtyisivät\nryöstämään. Sen olivat sotilaat näyttäneet ymmärtävän eivätkä\nolleet siitä lainkaan kauhistuneet. Mannerin ilmiannon kärki oli\nnolosti katkennut. Olisin tahtonut nähdä tuon kohtauksen; se täytyy\nkerran tulla kaunokirjallisesti, draamallisesti ikuistetuksi.\nSiinä on historiamaalarinkin aihe. Onnellinen tuleva Suomen suuri\ndraamakirjailija; hänen aihevarastonsa näiltä ajoilta tulee olemaan\nloppumaton.\n\nMannerista muuten kuulin, että hän on ollut perheensä n.s. \"surun\nlapsi\". Hän on pappissukua. Bobrikoffin aikana hän agiteerasi\nasevelvollisuuteen menemistä ja tuli heitetyksi ulos eräästä\nkokouksesta. Intohimoinen, synkkä kunnian- ja vallanhimoinen luonne.\n\n*\n\nValpas.\n\nValpas, joka muka on ollut vallankumousta vastaan, on muka sanonut:\n\"Kaikki kaksikymmenvuotisen työni hedelmät ovat menneet hukkaan.\"\nOlisi pitänyt sanoa: \"Tässä nyt ovat kaksikymmenvuotisen työni\nhedelmät.\"\n\n*\n\nKatala asiakirja.\n\nTänään on \"Työmiehessä\" kirjoitus \"Vaarallista peliä. -- Eivätkö\nporvarilliset peräänny?\"\n\nSiinä polemisoidaan sitä vastaan, että suojeluskuntain perustaminen\noli tarpeen kotien pyhyyden ja rauhan suojelemiseksi venäläisiä\nvastaan. Jos se olisikin ollut tarkoitus, niin se on ollut\nvaarallista peliä.\n\n\"Venäläisillähän oli Suomessa suuret armeijaosastonsa. Niillä oli\nkiväärit, kuularuiskut ja tykkejäkin. Linnoitukset ja sotalaivat\nsuojelivat rannikoita. Kuinka olisivat salaa vain kivääreillä ja\nmuilla keveillä aseilla varustetut tilapäiset suomalaisjoukot voineet\ntositaistelussa pitää puoliaan varsinaisia keveästi ja raskaasti\nvarustettuja ammattiarmeijoita vastaan? Olisihan voinut sattua, että\npelkkä muutama laukaus venäläistä sotaväkeä kohti olisi ärsyttänyt\nsen mitä ankarimpiin toimenpiteisiin.\"\n\n\"Suomen porvarilliset lehdet tekivät voitavansa ärsyttääkseen\nsuomalaisia venäläisiä vastaan ja tietenkin samalla näitä suomalaisia\nvastaan. Jos joku Venäjän kurjissa oloissa rikolliseksi kehittynyt\nsotilas teki yksityisenä jonkin rikoksen tai jos joku pukeutui\nsotilaspukuun ja sen verhoamana teki rikoksia, niin leveillä mustilla\notsikoilla merkittiin ne koko venäläisen sotaväen synneiksi.\nYksityisten konnantöillä tahrittiin kymmenet ja sadat tuhannet\nkunniallisetkin.\"\n\n\"Viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta harjoittivat herraslehdet\nmoista osaksi sangen katalata ja yleensä vaarallista ärsytystä.\nJumalan onni, etteivät venäläiset sotilaat saaneet kaikkea sitä\ntietoonsa, kun eivät ymmärtäneet suomea eikä ruotsia. Mutta\nosaksi saivat he kuitenkin siitä selvän, kun heillä oli suomea ja\nruotsia taitavia tovereita ja kun heitä vastaan tehtyjä syytöksiä\nselostettiin venäjänkielisissä lehdissä.\"\n\n\"Menettelyllään saivat porvarit vähintäänkin sen aikaan, että\nvenäläiset toivoivat aseet pois Suomen porvaristolta ja sille\nuskollisilta joukoilta. Tottahan he halusivat pois aseet niiltä,\njoiden oli ilmoitettu pitävän niitä heitä surmatakseen! Venäläisten\ntoimittamat kotitarkastukset ja aseiden etsinnät lienevät johtuneet\nosaksi siitä syystä. Porvaristomme asestautuminen oli vienyt ensin\nsiihen vaaraan. Vielä suuremmaksi kävi vaara, kun porvarilliset\nrupesivat asevoimalla vastustamaan noita etsintöjä ja puolustamaan\naseita, jotka oli ilmoitettu tuodun myös venäläisten päiden varaksi.\nKuten tunnettua tappoivat porvarilliset eräitä sotilaita aseiden\npitämisestä syntyneissä kahakoissa. Siten he antoivat aihetta\ntoimenpiteisiin, jotka olisivat voineet kehittyä perin vaarallisiksi,\nkun Suomi kaikesta huolimatta oli vielä Venäjän sotatoimien\npiirissä, ihan venäläisen puolustusrintaman osana. Jumalan onni\ntuossa uhkapelissä, että täällä oleva venäläinen sotaväki oli\nkansanvaltaisesti järjestettyä ja että sen määräävinä aineksina oli\nkärsivällisiä ja pitkälti harkitsevia sosialisteja.\"\n\n\"Porvarillistemme aseväki on riisunut aseista tuhansia venäläisiä\nsotilaita.\"\n\n\"Mitä se peli merkitsee? Voisiko sellaista tehdä noin vain iltikseen\nesim. Saksalle? Olisiko voinut tehdä siten Venäjän keisarivallan\nkenraalien johtamille joukoille?\"\n\n\"Ei epäilemistä, osa porvaristoamme on asettunut Suomessa olevaan\nvenäläiseen sotaväkeen nähden _sotakannalle_. Se on antanut Venäjän\ntasavallalle aiheen sodan julistamiseen. Se on vieläpä ikäänkuin\nkoettanut ärsyttää venäläisiä tekemään sen, ikäänkuin pakottamalla\npakottanut Venäjän ryhtymään suuremmin joukoin sotatoimiin Suomessa.\"\n\n\"Mitä sellaisesta sodasta tulisi? Venäjän tasavallalla on kyllä\nsisäisiä vaikeuksia. Mutta niistä huolimatta voisi se lähettää\nSuomeen niin suuren ja hyvin varustetun sotajoukon, että Suomen\nporvariston aseväki tulisi perinpohjin tuhotuksi. Suuri Venäjä on\ntoki edelleen ja tulee olemaan pieneen Suomeen verraten monin kerroin\nniin voimakas. Suomen porvaristo on epäilemättä tehnyt hullun teon,\nkun on härnännyt moista mahtavata tasavaltaa sotaan, ellei sillä\nporvaristolla ole muiden maiden voimia takanaan.\"\n\n\"Meille on vielä tänään tietämätöntä, mitä kaikkia seurauksia tuo\nporvaristomme menettely on tuottava. Sanottakoon vielä kerran, että\njos porvaristomme olisi tehnyt minkä venäläisen porvarisvallan\nsotaväelle tahansa niin, kuin on tehnyt Venäjän työläisvallan\nsotaväelle, niin koko Suomi olisi hukassa, elleivät ulkovallat\nehkäseisi.\"\n\n\"Nykyiseen perin vaaralliseen ja onnettomuuksia uhkaavaan tilaan ei\nkuitenkaan ole Suomen varsinainen kansa syypää. Suomen työväestö on\nkoettanut estää sen syntymistä.\"\n\n\"Venäjän nykyinen hallitusvalta käsittänee oikein Suomen sisäiset\nasiat ja Suomen tasavallan aseman eikä siis tulle julistamaan\nvirallisesti sotaa Suomea vastaan. Mutta siitä huolimatta voi se\nkäyttää joukkojaan niitä suomalaisia joukkoja vastaan, jotka ovat jo\nalkaneet pakollisen aseiden riistämisen venäläisiltä, siis alkanut\nsuorat sotatoimet venäläistä sotaväkeä vastaan. Jos Venäjä ryhtyy\ntuohon toimeen tarmolla ja jos porvaristomme ei saa apua muiden\nvaltioiden anastajaryhmiltä, niin voi sen tila käydä tukalaksi.\"\n\n\"Eikö sillä olisi mahdollisuutta perääntyä? Vakuudeksi siitä,\netteivät ne enää tekisi kansaa ja tasavaltaamme vaaraan saattavia\ntekoja, tulisi porvariskaartien luovuttaa myös muut sota-aseensa ja\nsotimisvehkeensä. Heidän nykyiset käskijänsä -- ylinnä ehkä entiset\nsenaattorit, kenraalit, valtioneuvokset ja pankkiherrat -- eivät\narvatenkaan suostu siihen, mutta porvariston monien muiden ainesten\ntulisi tehdä kaikkensa välttääkseen sodan leimahtamista suureksi\nvenäläisen sotaväen kanssa Suomen rajain sisällä. Yhdenkin venäläisen\nsotilaan murhaaminen täällä voi olla vastedeskin vahingoksi Suomelle.\nSellaista murhaa voidaan näette käyttää vielä pitkien aikojen\nkuluttua kiihottimena Venäjällä Suomea vastaan tämän takaisin\nvalloittamiseksi. Ja tätä valloitusta voi haluta jo ensimmäinen\nporvarishallitus, mikä Venäjälle ehkä tulee.\"\n\nOlen jäljentänyt kirjoituksen melkein kokonaisuudessaan. Se on\nasiakirja, jota katalampaa tuskin minkään maan historiassa lienee\ntavattavana. Se on suomalaista mieltä siihen määrin pöyristyttävä,\nniin ilettävä, niin petturillinen, niin tympäisevä, että siihen on\nvaikea edes polemisesti puuttua. Siihen on koottuna kaikki ilkeys,\nkierous, tekopyhyys ja valheellisuus, minkä meikäläinen sosialistinen\nsanomalehtimies saa aivoistaan irtaumaan. On käsittämätöntä, että\nkansalaissodankaan aikana sellainen on ollut mahdollista.\n\nKirjoittajalle ei merkitse mitään se hirmuvalta, jota täällä sodan\naikana harjoitettiin _koko_ venäläisen sotaväen puolelta. Sehän otti,\npakkoluovutti, mitä tahtoi. Se antoi tukeaan kaikille rosvouksille ja\nryöstöille ja epäjärjestyksille, joita täällä viime kesän kuluessa\npantiin toimeen. Se vapautti vangitut, esti tutkinnot ja tuomioiden\ntäytäntöön panot. Mahdollisesti osa koetti ylläpitää kuria, mutta ei\nvoinut.\n\nNiistä olisi pitänyt vaieta, niistä ei olisi saanut lausua\npaheksumisen sanaakaan, jottei heitä ärsytettäisi.\n\nMeidän ei olisi ollut lupa asestautua, ei keräytyä yhteen kotejamme\npuolustamaan. Oli aivan luonnollista, että venäläisten piti saada\ntuntea siitä suuttumusta, jos me sen tekisimme. Kirjoittajan\nmielestä on perin ymmärrettävää ja oikeutettua, että venäläiset\nryhtyivät kotitarkastuksiin etsiäkseen meiltä aseita, jotka eivät\nolleet hankitut rauhallisia venäläisiä vastaan, vaan niitä vastaan,\njotka toimeenpanivat ja tukivat noita ryöstöjä. Ja kai on hänestä\nymmärrettävää sekin, että kun aseita ei saatu, otettiin kaikenlaista\nmuuta ja pidätettiin se. Tietäähän tässä maassa jokamies, että\nvenäläisten ase-etsimiset eivät olleet muuta kuin tekosyitä päästä\nporvarillisen omaisuuden kimppuun.\n\nHeitä vastaan varustautumisen, hengen ja omaisuuden turvaamisen\nleimaa kirjoittaja _sotakannalle_ asettumiseksi koko Venäjää\nvastaan. Hän paheksuu sitä, se on hänestä isänmaallisesti\nmiltei rikollinen teko. Se on \"ärsyttämistä\", \"katalaa peliä\".\nKirjoittaja itse salaisesti yllyttää Venäjän \"mahtavaa tasavaltaa\"\nkostotoimenpiteihin. Kostotoimenpiteihin -- mistä? Siitä, että me\ntäällä emme lopulta voineet muuta kuin itse puolustaa itseämme.\nVenäjä on kyllä vielä niin voimakas, että se _meistä_ suoriutuu.\nVenäjää melkein yllytetään tähän, käymään käsiksi Suomeen.\n\nSuomeenko? Eihän Suomeen. Täällä on niitäkin, jotka eivät ole\ntahtoneet asettua sotakannalle Venäjää vastaan. Porvarillinen\nhallitus on sen tehnyt, mutta ei työväen tasavalta. Se ei ole antanut\naihetta sodan julistamiseen. Vaikka Venäjän kosto kohtaisikin\nporvarillista Suomea, älköön se kuitenkaan kohdatko työväen Suomea.\nSiis suora kehoitus käymään toisen kimppuun, mutta säästämään toista.\nKirjoitus on siis suoranainen yllytys hyökkäämään porvariston\nkimppuun ja käyttämään aiheena siihen sitä, että porvaristo ryhtyi\ntoimiin puolustautuakseen viimeisessä tingassa aseidenkin avulla.\nSentähden, että me tahdoimme suojella koko kansan omaisuutta, estää\npolttamasta ja hävittämästä sitä, mikä oli yhteistä porvarille ja\nsosialisteille, tämä sosialisti luovuttaa meidät venäläiselle.\n\nNähtävästi eivät vallankumouksen tielle lähteneet luota siihen, että\nsaisivat venäläiset mukaansa auttamaan heitä heidän \"aatteensa\"\nja \"asiansa\" vuoksi. Pelkäävät ehkä, että ryssäkin ymmärtää, mikä\nero on venäläisen tsaarivallan ja virkamiesvallan kukistamisen ja\nmeikäläisen kansanvallan ja eduskunnan ja sen asettaman hallituksen\nkukistamisen välillä; ettei se tahdo olla siinä mukana; että veljeys\nsiinä kohden voi pettää. On siis yllytettävä toveria mukaan häntä\nmuka persoonallisesti kohdanneen vääryyden ja loukkauksen vuoksi,\nja Venäjää kohdanneen solvauksen vuoksi. Ja sen kiittämättömyyden\nvuoksi, jota me osoitamme heille, Suomen riippumattomuuden luojille.\n\nEikä kirjoittaja, jonka takana on puolueen äänenkannattaja\nkokonaisuudessaan, koska artikkeli käy toimituksen nimessä ilman\nnimimerkkiä, rajoitu yllyttämään maatansa kohtaan ainoastaan\nnykyistä bolshevikkista Venäjää. Hän, suomalainen bolshevikki,\nvihjaa jollekin tulevalle, porvarilliselle Venäjän hallitukselle:\nTäällä Suomessa murhattiin silloin ja silloin venäläisiä sotamiehiä;\nsiinä on tarpeeksi aihetta Suomen takaisin valloittamiseksi. Hän\nmiltei kehoittaa venäläistä panemaan sen hampaankoloonsa. Hän\nmiltei luovuttaa kansansa, osan kansastaan, ei ainoastaan nykyisen\nVenäjän kostolle, vaan siltä varalta, ettei se kosto vielä meitä\nkohtaisi tässä sodassa, toiselle tulevalle kostolle, hänen nykyisen\nvihamiehensä.\n\nKirjoittaja ei tietysti sano sitä aivan suoraan, mutta hän heittää\nsen siemenen itämään venäläiseen mieleen, hän uhkaa sillä, hän\nvaatii, ettemme olisi saaneet emmekä saisi nostaa asetta venäläistä\nvastaan siinä pelossa, että meidät voidaan vetää siitä tilille.\n\nTilille mistä? Siitä, että kun venäläinen ase kädessä auttaa kapinaa\nSuomessa, kapinan kukistaja ampuu sen venäläisen, joka häntä ampuu.\n\nNykyisen Venäjän ja tulevan Venäjän koston pelosta pitäisi\nporvariston nyt laskea aseensa ja antaa punakaartin hallita ja\nhävittää maata. Näyttää kuitenkin siltä, kuin täällä ei tuota kostoa\npelättäisi. Olen aina kauhistunut verenvuodatusta ja kauhistun\nvieläkin. Mutta tämän kirjoituksen luettuani en ymmärrä, kuinka me\nolisimme voineet tästä tilanteesta muuten suoriutua. Meidän täytyy\nsiitä suoriutua aseiden avulla. Ja jos emme voi tehdä sitä yksin, on\nmeidän tehtävä se kaksin -- jonkun avulla, joka tahtoo meitä auttaa.\n\n*\n\nSuomi Trotskin koekaniini.\n\nTrotski sähköttää heille Brest-Litovskista:\n\n\"Me tervehdimme Suomen sankarillista työväenluokkaa, joka on\ntemmannut valtiovallan porvariston käsistä. Tästedes on tämä nuori\ntasavalta valistuneine ja jarjestyneine köyhälistöineen oleva\nesimerkiksi kelpaavana sosialistisen talouden koekenttänä. Viesti\nvoitostanne sytyttää sydämet kaikissa maissa ja antaa uusia voimia\ntaistelussa sotaa ja kapitalismia vastaan.\"\n\n\"Täällä Brest-Litovskissa taistellessamme keskusvaltain porvariston\nimperialistisia pyyteitä vastaan me tunnemme vahvistuvamme teidän\nvoitonviestistänne.\"\n\n\"Suomen työtätekevien joukkojen sitkeys ja kestävyys on parhaana\ntakeena siitä, että te suoriudutte kaikista vaikeuksista ja johdatte\nkansanne sosialistisen kehityksen laajalle polulle. Köyhälistön\nyhteenkuuluvaisuuden uudet siteet yhdistävät nyt uuden Suomen\nvapaaseen Venäjään. Teillä ja meillä on yhteiset viholliset ja\nyhteiset ystävät, samat ihanteet ja sama tie. Sydämemme sykkii teidän\nsydämenne kanssa yhteen. Eläköön veljellinen sosialistinen Suomi!\"\n\n*\n\nSe elää sittenkin.\n\nLuettuaan tämän huudahti eräs sosialisti, joka ei hyväksy tätä\naseellista vallankumousta: \"Siinä nyt porvarit saivat, mitä ovat\ntahtoneet, sodan ryssien kanssa.\" Kiivastuin ja vastasin: \"Siinä nyt\nsosialistit lopullisesti saivat, mitä ovat toivoneet: avun ryssiltä.\"\n\nOlen ollut huomaavinani, että nekin sosialistit: jotka eivät hyväksy\naseellista vallankumousta, kuitenkaan eivät kovin kauhistu, kun sota\nkerran on olemassa, mistä apu tulee, kunhan se tulee. Samahan alkaa\nolla minunkin laitani. Ulkomaiden sekaantuminen meidän taisteluumme\ntuntuu välistä toivottavalta, jotta taistelusta tulisi pian loppu.\n\nNekään, jotka eivät hyväksy sotaa, seisovat kuitenkin kukin\nsotarintamansa takana. Minä toivon voittoa omilleni ja sosialistit\nomilleen. Se, joka heille antaa voiton, on Venäjän aseet. Jos se on\noikein, eikä isänmaa entisessä merkityksessä merkitse mitään, vaan\nettä yleismaailmallinen työväen asia oikeuttaa tähänkin, silloin olen\nminä väärässä ja taistelen kuolemaan tuomitun aatteen puolesta. Sen\nkai tulevaisuus osoittaa. Mutta tuskin sitä minun silmäni tarvitsevat\nnähdä.\n\nEräässä perheessä on yksi poika valkoisten rintamalla, toinen\npunaisten. Kolmas on aseellisesti puolueeton. Kai nämä aatteet\ntaistelevat monessakin perheessä toisiaan vastaan. Mitä traagillisia\nristiriitoja tulleekaan vielä päivän valoon!\n\nEivät ole kadehdittavassa asemassa nekään, jotka ovat tolstoilaisen\nehdottoman rauhan ja aseettomuuden aatteen kannalla ja joiden\ntäytyy pysyä puolueettomina ja toimettomina. En ymmärrä, kuinka\nsitä voi olla siihen nähden, mistä nyt on kysymys. Kiellän ehkä\nherrani ja mestarini \"rauhan erakon\", olen ehkä uskoton itselleni\nja aatteelleni, mutta jos tunteen tuulen ryöppy kaataa purteni,\nniin kaatakoon. Uskon, että rauhan aate elää, vaikka minä _nyt_ sen\npettäisinkin.\n\n*\n\nTilintekoa.\n\nKun Maiju Lassila \"Työmiehessä\" yhä nälvii minuakin, ja näyttää\nusuttelevan, tulee näinä sala- ja kostomurhain aikoina ajatelleeksi\nomienkin päivieni päättymistä. Sellaisessa mielentilassa joutuu\ntekemään tiliä itsensä kanssa ja kysymään, saisinko näin kärsiä\nsiitä, mitä kirjoitin \"Armahduksesta\" viime marraskuussa. Olisiko se\nja muut samanlaiset kirjoitukset selvittäneet tihutöiden tekijöille,\nmikä heitä uhkasi, niin pian kuin yhteiskunta pääsisi kyllin\nvoimakkaaksi syyttääkseen ja tuomitakseen. Ehkä se vaikutti sodan\nsyttymiseen. Mutta sen täytyi tulla sanotuksi. Ja samalla tuntuu,\nettä jos saisin jotain mieskohtaisesti kärsiä, maksaisin, minkä ehkä\nolen velkaa niille, joilla on ollut elämässä huonommin kuin minulla.\nEnhän ole suoranaisesti \"riistänyt\", mutta kai olen toisten työn\ntuloksista saanut ja pitänyt enemmän, kuin mitä olisin välttämättä\ntarvinnut. Mutta voinko minä oikeastaan mitään sille, että jouduin\nkuulumaan yläluokkaan ja että minusta tuli kirjailija eikä työmies,\nniinkuin ehkä olisi pitänyt? Ne, joilta ehkä olen ottanut, ne ehkä\nnyt tulevat ottamaan minulta väkisin sen, mikä minun mahdollisesti\nnyt pitäisi antaa hyvällä. Vaikken enää voisikaan ruveta työläiseksi,\nvoisin ehkä supistaa menojani, tehdä, mitä en ollut tehnyt, lakata\nkäyttämästä hyväkseni riistettyä pääomaa, yleensä pääomaa?\n\nMinusta näyttää kuin ytimenä kaikessa tässä olisi se, että jos\nyhteiskunnallista vallankumousta aiotaan panna toimeen, on sen\npanijan, jos hänellä itsellään _on_ jotain, alotettava itsestään,\nheti annettava pois, mitä suinkin voi. Se on tietysti ylen\nihanteellista tolstoilaisuutta, mutta muuten mitenkään ei voida estää\nsyntymästä uutta itsekästä riistäjäluokkaa. Sillä voimakkaampi tai\netuoikeutetussa asemassa oleva ja siitä hyötyvä on aina riistäjä.\nNykyinen sosialismi, ainakin meikäläinen, ei näytä tarkoittavan\nmuuta kuin kapitaalin ja vallan siirtämistä _toisten_ käsiin, jotka\nluulevat voivansa sitä paremmin käyttää. Ja hyväpä niinkin, jos sen\nvoivat. Mutta voivatko he? Se nyt saadaan nähdä. Ei näytä lupaavalta.\nSilloin on sama, kenen taskussa kukkaro pullottaa.\n\n*\n\nOlenko ollut \"riistäjä\"? Se kysymys minua yhä askarruttelee.\nKoetan lohduttaa itseäni sillä, että jos olenkin elänyt riistetyn\ntyömiehen hiestä ja vaivasta, ehkä minun työni on voinut ja voi\nsen velan ainakin jossain määrin maksaa. Jos nykyinen ja tuleva\ntyömies tarvitsee muutakin iloa kuin aineellista ja työpäivänsä\npäätyttyä avaa jonkun kirjani ja saa siitä herätystä ja virkistystä\nja viihdytystä, elikä hän silloin myöntää, että saattoihan tuokin\nolla hyvä olemassa. Mahdollisesti hän ajattelee ja tuntee niinkin\npitkälle, että paheksii, etten saanut jatkaakin ja että oli hänelle\nitselleen, hänen asialleen huono palvelus, että minut raastettiin\npois pöytäni äärestä. Kenties hän olisi puolestaan valmis antamaan\nminun jatkaa elämääni samoissa aineellisissa oloissa kuin tähänkin\nsaakka, niine ylellisyystottumuksineni, joita ilman en enää voisi\ntehdä työtäni: että saan syödä ja juoda hiukan parempaakin kuin\nhän itse, polttaa hienomman tupakan ja juoda kalliimman kahvin.\nMutta jos hän, sanokaamme vain oman etunsa kannaltakin, suo minulle\ntämän oikeuden, niin on hänen suotava muillekin työporvareille,\njoita muuten suurin osa porvareita on. Ei voi koskaan syntyä niin\nsosialisoitua, niin tasa-arvoistettua yhteiskuntaa, ettei siinä olisi\nsuotava näitä etuja sen henkisille työmiehille, sen taitureille.\nMutta jos niiden sallitaan elää paremmin, niin missä on sitten raja,\nkuka sitten saa ja kuka ei? Tietysti täytyy parantaa puutteellisten\nasemaa, mutta ei se asema koskaan voi olla kaikille sama. Systeemi\npysyy. Tämähän on päivänselvää, mutta nythän on päivänselväkin\nepäselvää.\n\n*\n\nVapauden, valon kotimaa.\n\nOn nöyryyttävää, tuskallista tietää, että mies, kuka tahansa,\nvoidaan ottaa ja viedä mihin tahansa. Eikö tässä maassa koskaan mies\nsaa tuntea olevansa _vapaa_ mies, saavansa nauttia alkeellisimpia\nihmisoikeuksia? Tuleeko täällä aina olemaan sotatila, sortajat,\npoliisit ja santarmit kintereillä? Voidaanko yöllä murtautua sisään\nja viedä Vjatkaan, Krestyyn, vankilaan tai lähimpään katukulmaan\nammuttavaksi? Taisi olla joskus nuorena ollessani se aika, jolloin ei\nollut tunnetta orjuudesta.\n\n*\n\n\"Otti haltuunsa\".\n\n\"Työmiehessä\" on tällainen uutinen:\n\n\"_Suomen Pankki avattu yleisölle_-- Kun Suomen Pankin johtokunta on\nvastoin eduskunnan asettaman pankkivaltuuston päätöstä kieltäytynyt\navaamasta pankkia yleisölle, vieläpä ovat johtajat piiloutuneetkin,\njoten ei heitä ole voitu tavata, niin otti Kansanvaltuuskunnan\nraha-asiain osasto eilen Suomen Pankin haltuunsa ja toimitti pankissa\nkassojen inventtauksen.\"\n\nToisin sanoen: koska Suomen pankin johtokunta, sittenkun eduskunta\noli estetty kokoontumasta ja Suomen laillinen hallitus ajettu\nhajalle, on katsonut pitävänsä pitää pankin suljettuna, ovat\nsosiaalidemokraattiseen puolueeseen kuuluvat pankkivaltuusmiehet\nantaneet suostumuksensa pankin holvien murtamiseen ja sen varojen\nväkivaltaiseen anastamiseen, siis sisäänmurtoon ja ryöstöön.\nSiitä sanotaan kovin sievästi ja elegantisti, että valtuuskunnan\nraha-asiain osasto \"otti pankin haltuunsa ja toimitti kassojen\ninventtauksen\". Nuo uutiset ovat nähtävästi itsensä E. Gyllingin\nsepittämät. Näen tuon eduskunnan istunnoista tutun, itserakkaan\nivahymyn hienon herran huulilla näitä lauseita pyöritellessä. Mies\non tyylikäs omalla tavallaan. Sitä oli aikoinaan Sutkikin. Hän oli\nkuuluisa suurrosvo, josta lapsuudessani kuulin kerrottavan, hieno\nherra ja kansan mielikuvituksen sankari. Hän ei koskaan \"varastanut\".\nHän ainoastaan \"tasasi rikkaiden tavaroita\", otti talollisilta, antoi\ntorppareille -- osan. Loput hän piti itse ja joutui lopuksi linnaan.\n\n*\n\n\"Vaikeuksia\".\n\nNähtävästi ei ole vielä päästy pankin kaikkien varojen kimppuun.\n\"Työmiehessä\" Helsingin Työväen Toimeenpaneva Komitea valittaa,\nettä \"tilinmaksuja kunnan työmailla työskenteleville ei ole vielä\nvoitu toimittaa porvariston vehkeilyn johdosta, sillä piilottaessaan\npankin kassojen avaimet ovat he sillä aiheuttaneet suuria ja vaikeita\ntehtäviä, joita ei osattu etukäteen huomioonkaan ottaa\". Luultavasti\ntulee vielä olemaan koko joukko \"vaikeuksia\", joita ei ole osattu\nedeltäkäsin huomioon ottaa. Tovereita täytynee rauhoittaa vielä\nmoneenkin kertaan ja kehoittaa \"ymmärtämään tilanteen vakavuutta\".\nVallankumouksen punaisilla ruusuilla tanssijat saanevat vielä kiskoa\nmontakin piikkiä kantapäistään.\n\n*\n\nSmilgan sodanjulistus.\n\nJ. Smilga, venäläisen aluekomitean puheenjohtaja, toitottaa\nvimmatusti sotatorveen. \"Työmies\" julkaisee hänen sodanjulistuksensa\nSuomea vastaan:\n\n\"Voitokas vallankumous Helsingissä on kukistanut porvarillisen\nsenaatin ja antanut vallan Suomen kansan käsiin. Vallankumouksellisen\nVenäjän edustajina voimme me tervehtiä pienen kivisen maan\ntyöväenluokkaa ja toivoa sille yhä uutta menestystä taistelussa.\nPieni Suomi vallankumouksellaan _sitoo kohtalonsa yhteen_ meidän\nvallankumouksemme kanssa. Sen takia, että Suomeen on sijoitettu\nvenäläisiä sotajoukkoja ja sen takia, että porvarillinen _valkokaarti\ntaistelee itse asiassa meitä vastaan_, on venäläisten sotajoukkojen\neteen noussut kärjistyneenä kysymys meidän suhteistamme\nSuomeen. -- --\"\n\n\"Oikeus nousta kapinaan sortajiaan vastaan on kansan korkein oikeus.\n-- -- Pohjoisessa on useissa paikoin hyökätty meidän sotajoukkojamme\nvastaan ja riisuttu niitä aseista. Valkokaartin laumat kokoontuvat\npohjoisessa ja valmistautuvat sotaan Helsinkiä vastaan. Mitä on\nmeidän tehtävä tänä vakavana hetkenä? -- --\"\n\n\"Ei koskaan rehellinen venäläinen sotamies tule laskemaan aseitaan\nvalkokaartin edessä. Ennemmin kuolema kuin vallankumouksen\npettäminen! Säälimätön taistelu kaikkia valkeita rosvoja vastaan!\nPorvariston palkkakätyrit tullaan musertamaan. Meidän sotajoukkomme,\njotka ovat voittaneet porvariston kotonaan, eivät tule sietämään\npilkkaa Suomen porvariston taholta. Säälimätön tilinteko\nvallankumouksen vihollisten kanssa! _Kaikki rehelliset ainekset\nmeidän sotajoukoissamme taisteluun valkoista rosvojoukkoa vastaan!_\"\n\n\"Väkivallasta tovereitamme kohtaan tulevat he vastaamaan\nsatakertaisesti. _Kaikkien meidän joukkojemme pitää olla valmiina\ntaisteluun: Velvollisuutemme Suomen vallankumousta kohtaan me tulemme\ntäyttämään loppuun saakka_.\"\n\nMinun on hyvä olla. Tämä julistus olisi saatava rintaman taa.\n_Jos_ siellä rohkaisua tarvitaan, ei voisi parempaa tarjota.\n(Alleviivaukset ovat minun.)\n\n*\n\nLaki vallankumousoikeuksista.\n\nOn julaistu laki vallankumousoikeuksista. Sen § 6 on näin kuuluva:\n\"Vallankumousoikeus perustaa tuomionsa luotettaviksi katsomiinsa\ntodistuksiin ja tosiasioihin, ottaa huomioon rikoksen tehneen\nluonnonlaadun sekä ne olot, joissa rikos on tapahtunut, ja muut\nasiaan vaikuttavat seikat, myöskin sen, missä määrin rikos loukkaa\ntyötätekevän kansan etuja sekä vallankumouksen menestystä.\"\n\nOn siinä pantu sielutieteellinen urakka tuomariparoille. Täytyy\nosata tutkia syyllinen sydämiä ja munaskuita myöten, arvostella\nolot, joissa rikos on tapahtunut, ottaapa vielä huomioon \"muutkin\nasiaan vaikuttavat seikat\". Äijäpahat, kyllä siinä koppa narisee, jos\ntuomari tahtoo olla, mitä hänen 3 §:n mukaan näkyisi pitävän olla:\n\"rehellinen ja oikeamielinen\".\n\nLaki on puhtahin luokkalaki ja ilmaisekse peittelemättä sellaiseksi.\nOn otettava huomioon, missä määrin rikos loukkaa työtätekevän kansan\netuja. Rangaistus riippuu siis rikoksen tälle luokalle tuottamasta\nvahingosta tai hyödystä.\n\nOletetaan nyt, että vallankumous voittaisi ja työväki pääsisi\nlaatimaan uuden rikoslakinsa. Se tietysti yleensä tulisi samaan\nhenkeen, siihen varmaan jäisi tämän väliaikaisen lain henki,\nperiaate: että laki _ei ole_ sama kaikille. Yhdenvertaisuus lain\nedessä olisi poistettu. Mielivalta olisi pantu lainlaadinnan\npohjaksi. Suuremmoisinta tässä on, millä varmuudella ja\npeittelemättömyydellä tämä kaikki paiskataan pöytään.\n\n*\n\nMikä verraton aarreaitta muuten tämä vallankumous ihmisineen ja\naatteineen jollekin tulevalle komediakirjailijalle! Mitä ihania\nEskoja ja Teemuja ja kraatari Aapeleita! Valpas on ilmetty Mikko\nVilkastus. Kuka kuvaa kerran tuusulalaisen etusmies Kujalan?\nOllappa suuri nurmijärveläinen vielä tätä kaikkea näkemässä!\nPunakaartissa on varmaan hyvin runsas aines etelähämäläistä henkeä\nja älytasoa, tämän rodun härkäpäisyyttä ja tappelupukarisuutta,\nsen ahdasta intelligenssia ja naivia uskoa. \"Veljekset\" pääsivät\nonneksi itselleen ja yhteiskunnalle Impivaaran korpeen kasvatustaan\ntäydentämään. Mutta ajattele, jos he yhä eläisivät, olisivatko\njoutuneet Smolnaan? Mahdollisesti olisivat sinne joutuneet ainakin\nJuhani ja Timo.\n\n*\n\nLohduttava tieto.\n\nErittäin karvas purtava näyttää heille olleen se, että niin\nsuuri määrä pienviljelijöitä, torppareita ja lampuoteja viime\nvaaleissa liittyi maalaisliittolaisiin. Tänään on \"Työmiehessä\"\nraivoisa hyökkäys maalaisliiton edustajia vastaan eduskunnassa.\nVallankumouksen syntyminen julistetaan heidän syykseen. Heidän syynsä\non, että pienviljelijäin, torpparien ja lampuotien poikia on saatu\n\"valheellisuudella astumaan lahtarien joukkoon, murha-ase kädessään\npuoltamaan verellään mustasotnialaisuutta sekä omien riistäjiensä,\nsuurtilallisten etuja, vuodattamaan osatoveriensa, työläisten sekä\nomaa vertansa.\" Tässä purkauksessa on uutta ja mielenkiintoista\nainoastaan se, että valkoisessa armeijassa siis todella myönnetään\nja kai myös siis tiedetään olevan muitakin kuin porvareita ja\nmanttaalipomoja. Se on lohduttava tieto.\n\n*\n\nRivejä täydennetään.\n\nTorpparien pojat ovat korvattavat, rivit ovat jollain toisella\ntavalla täydennettävät. Tänään on \"Työmiehen\" alikerrassa kirjoitus,\njossa huudahdetaan: \"Auki tyrmäin ovet! Syyttömät vapauteen! Kahleet\npois myös prostitutsionilaitoksen naisorjilta!\"\n\n*\n\n_Ille faciet_. Suomen P.-Kaartin yleisesikunta antaa tänään\njulistuksen kaikille kaartin jäsenille, jossa \"vallankumouslippumme\npuhtaana pysyttämistä varten, kaikesta porvariston inhottavasta\nprovokatsionista huolimatta\", kehoitetaan \"luomaan ankara\ntoverikuri keskuuteemme\". \"Me tulemme näyttämään porvaristolle ja\nsen lahtarikaarteille, että tämän maan järjestynyt työväki kykenee\nluomaan tässä maassa järjestyksen sekä pelastamaan valtiolaivamme\nsiitä anarkian tilasta, johon kukistamamme hallitus lahtareineen oli\nmaamme johtanut. Vapaustaistelumme menestyminen vaatii, että tässä\nmaassa mitä pikemmin saadaan järjestettyä säännölliset olot. Sen\nvoi tehdä ainoastaan meidän Punainen kaartimme ja sen mukana koko\nsosiaalidemokraattinen työväki.\"\n\nEn alleviivaa mitään. En pane huuto- enkä kysymysmerkkejä. Jätän\nsen tulevaisuuden tehtäväksi. Se kyllä tulee panemaan ne oikealle\npaikalleen.\n\n*\n\nVankeja surmattu.\n\nHeti tämän mahtipontisen julistuksen jälkeen myönnetään\n\"Työmiehessä\", että punakaartin eräät jäsenet ovat surmanneet\neräitä vankejaan. Missä? Sitä ei sanota. Surmattu on -- jossain\n-- \"sen jälkeen kuin lahtarit olivat ensin aseista riisumiaan\npunakaartilaisia surmanneet.\" Tietysti.\n\n*\n\n\"Lakkoileville virkamiehille kielletään maksamasta palkkoja\"\n(\"Työmies\"). Olisi hauska tietää, onko kukaan mennyt palkkojaan\nperimäänkään.\n\n*\n\n\"Työmies\" tietää, että lahtarit viime yönä \"entiseen tapaansa\" ovat\nharjoittaneet sala-ampumista keskikaupungilla talojen ikkunoista\npunakaartilaisia vartiomiehiä kohden. \"Miten paljon he näillä\nsalahyökkäyksillään ovat saaneet aikaan vahinkoa, ei ole täyttä\nvarmuutta.\" -- On siitä sen verran varmuutta, että tähän päivään asti\nei Helsingissä ole ammuttu ainoatakaan lahtarilaukausta.\n\n*\n\nEi sääliä, ei oikeudentuntoa.\n\nEnin sääli on minulla niitä miehiä, jotka saivat ottaa vastaan ja\npersoonallisesti, maan paossa, karkoitettuina ja vankiloissa kestää\nBobrikoffin ja Seynin ajan iskut. Nyt heidän luonaan taas pidetään\nkotitarkastuksia, heitä vangitaan, heidän henkeäänkin uhataan, jota\nsentään ei silloin uhattu. Mahdollisesti heidät vielä ammutaankin.\nMitä he miettinevätkään. Ovat jo useat vanhoja, harmaapäitä. Luulisi\nvallankaappaajissa olevan edes sen verran ritarillisuutta, että\njättävät nämä sotavanhukset rauhaan. Heikäläisillä demokraateilla ei\nkoskaan ole ollut sääliä, ei oikeudentuntoa, heidän persoonallinen\nvihamies on jokainen, joka ei omaksu sen viimeistä päätöstä, ei\nhyväksy sen viimeistä tekoa ja päähänpistoa.\n\n*\n\nEmmekö olleetkaan samaa kansaa -- vielä?\n\nKulkeutui siis meillekin maailmansodan ukkospilvi, jonka ei luullut\njaksavan päästä Euroopan mantereelta tänne merien ulkoriutoille. Se\npurkautui meidän omasta sähköstämme. Tuli sisäinen sota, veljessota,\nkauhein laji kaikista sotalajeista.\n\nKauheinta on, että yllätän itseni joskus olemasta tuntematta mitään\nveljen-tunnetta veljeä, kansalaisen tunnetta kansalaista kohtaan.\nEikö veri siis olekaan vettä sakeampaa?\n\nTapaan välistä itseni tekemällä tekemästä, itseeni pakottamalla\npakottamasta sitä tunnetta. Jos tapaisin kaatuneen ryssän\nlumihangella, säälisin ehkä häntä enemmän, vierasta, joka\nhoukuteltiin, innostutettiin, palkattiin hänelle vieraaseen ja\nkuulumattomaan. Mitä hänellä oli täällä tekemistä? Kaatui suotta\nsyyttä, palkkasoturi. Ei ainakaan surmannut veljeään. Mutta\nsuomalainen lähti veritöihin tieten tahtoen, oman etunsa vuoksi,\ntappamaan veljeään, anastamaan naapurin maata. Hän _tiesi_ tapaavansa\nveljensä ja siitä huolimatta hän lähti. Asiansa, etunsahan hänellä\nkyllä oli, enemmän tai vähemmän oikeutettu ja pyhä omasta mielestään,\nmutta ei se minusta vähimmässäkään määrässä vähennä hänen syytään,\nlievennä hänen syyllisyyttään.\n\nTai ehkä hän oikeastaan ei olekaan syypää veljensä vereen. Porvarihan\n_ei ole_ hänen veljensä. Venäläinen toveri on. Punasosialistilla\nei ole kansaa eikä heimoa. Hänellä on vain toveruus, asia- ja\naatetoveruus. Sota ei ole kansalaissotaa hänen puoleltaan. Eikä sen\nsiis tarvitse olla sitä minunkaan puoleltani.\n\nOlen kauhistunut heimosotia karjalaisten ja hämäläisten välillä,\nfeodaliaikain taisteluita, uskonsotia, joita samakansaiset ovat\nkäyneet toisiaan vastaan. He katsoivat toisiaan toisilla silmillä\nkuin me. Onhan usein ollut yhtä suuria eturiitaisuuksia kuin nyt. Ne\novat yhteiset edut, jotka yhdistävät ja pitävät koossa kansan. Vasta\nsitten tulee taas suomenkansasta yksi ja yhtenäinen, kun köyhälistö\nhuomaa, että sille sen omasta porvaristosta on suurempi hyöty ja apu\naatteensa ja asiansa hyväksi kuin Venäjän veljistä. Se ei nähtävästi\nolisi sitä ymmärtänyt, ennenkuin se pakotettiin sitä ymmärtämään.\n\nVai olisiko niin, että tämä heidän taistelunsa, joskin epäonnistuva,\nolisi taistelua sen tulevaisuuden aatteen puolesta, että yhteisiä\nkansallisia etuja ei ole eikä siis kansallisuusrajoja tarvita? Onko\nkansallisuuksien maailma hajoamassa? Taistelemmeko me ehkä jonkun\nvanhan ja kuolemaan tuomitun puolesta, jonka köyhälistö käsittää\nvaistomaisesti jo nyt, mutta joka meille ennakkoluuloinemme on\nvieras? Mutta kuitenkin me taistelemme ja meidän _pitää_.\n\nJos kansallistunto todella oli niin pieni, että tällainen aate- ja\naseveljeys vanhan viholliskansan kanssa oli mahdollinen, mutta\njos elävä kansallistunto meille oli välttämätön elinehto Venäjään\nsulautumista vastaan, niin silloin oli hyvä, että tämä taistelu\nkansallistuntomme vahvistamiseksi tuli voitollisesti käydyksi. Hyvä\nsilloinkin, vaikka joutuisimme tappiollekin. Jos tästä on seurauksena\nuusi venäläinen sortokausi, niin selvittää se silloin _kaikille_\nsuomalaisille, että kansallisuusrajat täytyy olla selvät ja että\nitsenäinen Suomi ei voi pysyä olemassa muuten kuin näiden rajain\nsisässä.\n\n*\n\nSmilgan sodanjulistus -- peloitusko?\n\nSaa muuten nähdä, tulevatko venäläiset todella tehokkaammin\nsekaantumaan sotaan. Ehkä Smilgan sodanjulistus on vain peloitus,\njolla mahdollisesti vain tahdotaan saada porvaristo ryhtymään\nrauhanneuvotteluihin. Ja jos he lähtevätkin rintamalle, tuskinpa he\ntulevat tällä rintamalla pysymään lujemmin kuin omillaankaan. Jos\nheillä ei ollut sotaintoa siellä, mistä se tulisi täällä? Vaikka\nporvarit täällä voittaisivatkin, eihän meidän puoleltamme mikään\nvaara uhkaa Venäjän vallankumousta eikähän sitä siis täällä tarvitse\npuolustaa. Ja välittävätkö he edes omasta vallankumouksestaan?\n\n*\n\nSotkuinen vyyhti.\n\nMutta auttakootpa ryssät tai olkoot auttamatta täkäläisiä ystäviään,\neivät ne ainakaan täältä lähde enempi kuin russakat, niin kauan kuin\non vähänkin liisteriä, suuruksen makua, meidän seinäpapereissamme.\nEivät ainakaan, niin kauan kuin heidän vallankumouksensa siellä\njatkuu. Ja tuskinpa sittenkään. Joku tuleva hallitus siellä voi\nkäyttää niitä hyväkseen omiin tarkoituksiinsa täällä. Näyttää hyvin\nhämärältä, pääsemmekö niistä koskaan irti, ellemme voi pakottaa heitä\nsiihen asevoimin, ominemme tai muiden avulla. Sekin uusi hallitus\nvoi turvautua sosialisteihin, lupaamalla heille apuaan meikäläistä\nporvaristoa vastaan, vaikka olisi kukistanut sosialismin omassa\nmaassaan. Mikseivät meidänkin sosialistit nykyisellä johdollaan\nottaisi etujaan yhdeltä niinkuin toiseltakin! \"Köyhälistön\netu\" on heidän ainoa johtotähtensä -- jos nyt saa käyttää niin\nkaunista sanaa. He myövät itsensä enin tarjoavalle. Olihan siihen\noireita jo Bobrikoffinkin aikana. Venäläisystävyys on imetetty\nmeidän sosialistiemme veriin, se on tunkeutunut heidän sieluunsa.\nTarvitaan tavaton puristus, ennenkuin se siitä lähtee. Eivät sitä\nkäden käänteessä saa siitä pois heidän omat johtajansakaan, vaikka\ntahtoisivatkin. Osa Suomen kansasta tulee kauan sairastamaan tautia,\njota siihen on tartutettu. On punottu kaikenlaisia siteitä, joita ei\nsaa niinkään helposti katkeamaan. Ei nähtävästi muulla kuin miekalla.\nVyyhti on niin sotkuinen, ettei siitä millään kerimisellä saa selvää.\n\n*\n\nUskon.\n\nTämä vallankumous, _vallan_ joutuminen toiselta toiselle, tämä pelkkä\nväkivalta ei ole mitään muuta kuin sotaa, ryöstö- ja anastussotaa,\naito imperialistista valloitussotaa. Se polkee heikomman oikeudet ja\nvälittää vähät ihmisten ja toisten kansanluokkain oikeudesta, kunhan\nyksi luokka vain saa sen, mitä se tahtoo ja vaatii. Sen tunnussanana\non \"Me vaadimme, me vaadimme\" ja meidän _täytyy_ saada kaikki,\nmitä vaadimme. Ammoin muka hyväksytyt oikeudelliset ja siveelliset\nihanteet ja periaatteet semmoisinaan eivät merkitse mitään, eivät\ntarvitse tulla huomioon otetuiksi. Niinkö pitäneekin olla, ovatko nuo\nihanteet ja periaatteet yleensä olleetkin vain kirkkokorua, joilla\nkautta aikojen on huumattu mieliä? Kun kansan etu vaatii, kansan\ntahto määrää, niistä luovutaan nyt, niinkuin aina ennen on luovuttu.\nMinä tiedän, että niin on. Minä en ole vielä missään maailmassa,\nen historiassa, en elämässä, oikeastaan nähnyt mitään muuta. En\nkuitenkaan halua enkä osaa olla tarpeeksi filosoofi, skeptikko siihen\ntyytyäkseni. Minulla on kuin hullulla siksi ideani, että sittenkin,\nsittenkin! Uskon, uskon itsepintaisesti, järjettömästi, kaikista\ntodistuksista, kokemuksista huolimatta. Kiellän, ja kuitenkin se\nliikkuu. Uskon, vaikkei mikään maailmassa siihen oikeuta. Uskon,\nkoska olen niin kasvatettu, koska en voi ilman sitä harhaani elää.\nKoska maailmassa en voi uskoa, menen luostariin, poistun erämaahani,\nnousen vuorelleni yläpuolelle pilvien, niinkuin rauhanerakkoni\nelämään haaveineni, että joskus ehkä on ollut oikeuden ja totuuden\narkaadinen aika, ja että se tulee joskus. Runoilen, koristelen,\nkuvittelen. Teen, niinkuin uskovaiset kautta aikain ovat tehneet\nluodessaan itselleen taivaan, omistaessaan Isän, jonka valtakunnassa\nelävät iankaikkisuudessa niitä toteuttaen, joita ei voitu täällä maan\npäällä toteuttaa. Tästä tarpeesta se on syntynyt se olotila siellä\njossain yläpuolella pilvien. Se näkyy pitävän olla meillä jokaisella\nse usko; tulee jokaisella ajankohta, jolloin hän ei jaksa elää sillä,\nettä hän on maasta tullut ja pitää maaksi jälleen tuleman. Omituista,\nettä se uusi taivas ja uusi maa avautuu minulle tässä yhteydessä,\ntässä muodossa, tällä elämäni ehkä suurimman pettymyksen hetkellä,\ntämän Suomen sisällisen sodan, tämän mielettömyyden, tämän rikoksen\nyhteydessä.\n\nLuon sen taivaan omalla tavallani, luon sen jo tässä maailmassa.\nVaikka kävisi kuinka hullusti tahansa, vaikka kaikki romahtaisi ja\ntämä olotila jäisi pysyväksi tai tulisi joku samantapainen, niin\nminä elämäni loppukaudeksi uhallakin ummistan sille silmäni, tieten\ntahtoen, nukutan itseni näkemään, että se, mitä näen, ei ole sitä,\nmitä näen, vaan aivan toista. Uskon omia valeitani, huumaan itseni\nmieliunelmillani. Olkoon olematta oikeuden ja totuuden aika, kunhan\nse minulla on. Uskottelen sitä muillekin, hurmaan heidät siihen, että\nkuva elää, että olematon on. Ja _jos_ se sittenkin on, jos sittenkin\ntulee se aika, tuhatvuotinen valtakunta? Sillä kuinkas janoinen\nnäkisi keitaat kangastavan erämaassa, ellei niitä jossain olisi\naavikkojen takana. Niitä _on_, hän pyrkii niihin. Minun kamelini\nkaatuu, toisten kestää ja vie _heidät_ perille. Välipä tuolla, vaikka\nminun luuni valkenisivatkin!\n\n\n\n\nSunnuntaina 3 p:nä helmikuuta.\n\n\nKumpiko parempi?\n\nTulen välistä kysyneeksi itseltäni, kumpiko olisi ollut parempi ja\npikemmin perille viepä uuteen olotilaan: sekö, että alettiin tämä\nsota, vaiko että olisi annettu punaisten koettaa hallita jonkun\naikaa ryssiensä avulla. Se olisi tietysti vienyt täydelliseen\nvararikkoon, mutta siihen vie sotakin. Mutta nyt nähtävästi saadaan\nkaksinkertainen konkurssi. Jos sotaa kestää ja valtuuskunta saa\nhallita, saadaan kokemus vastaisen varalta molemmista ja kipu\nkärsityksi ja opetus otetuksi molemmista yhdellä haavaa. Ja kai sotaa\nkestääkin niin kauan, että punaiset saavat näyttää mihin -- eivät\nkykene.\n\n*\n\nMiten oikean sosialistin pitäisi.\n\nOli erään nuoren miehen kanssa keskustelua sosialismista ja\nkapitalismista. Mihin oikean, ihanteellisimman, jokaisen itsensä\ntoteuttaman sosialismin pitäisi oikeita sosialisteja velvoittaa?\nOttamaan itselleen vain sen verran, mitä tarvitsee välttämättömäksi\nelatukseksensa. Jos työni sattuisi tuottamaan enemmän, olisi minun\nluovutettava ylijäämä yhteiskunnalle. En siis saisi \"säästää\"\ntehdäkseni pojastani esim. professorin. Jos yhteiskunta tarvitsee\nprofessorin ja poika tuntee kutsumusta sille alalle, ei hän saa\nvalmistua siihen minun varoillani, vaan täytyy hänen hakea ne varat\nyhteiskunnalta. Mutta on hyvin mahdollista, että yhteiskunta ei\nluovutakaan varojaan hänelle, vaan jollekin muulle \"hakijalle\",\njonka se katsoo ansiokkaammaksi. Poikani saa siis tarttua kuokkaan\nja mennä tehtaaseen ja varain puutteessa antautua sille \"alalle\".\nVaikka yhteiskunta vielä ei olekaan tällä tavalla järjestetty, niin\non ihanteellisen sosialistin itseensä nähden meneteltävä, niinkuin\nolisi. Jättäköön hän siis lukunsa ja harjoittakoon niitä ainoastaan\nsiinä määrin, kuin hän voi tehdä sitä työpalkallaan lomahetkinään.\nSosialisoikoon, reformeeratkoon hän yhteiskunnan omalta kohdaltaan.\nEllei hän sitä voi tehdä, älköön myös olko sosialisti, ei ainakaan\nsellainen sosialisti, joka tahtoo sosialisoida työn ja sen tulokset.\nMinä kun en ole sellainen sosialisti, vaan katson kapitaalin\nkokoamisen ja käyttämisen oikeutetuksi, siis puolustan kapitalistista\nyhteiskuntajärjestystä ja taistelen sen puolesta. Puolustan sitä\nsitä enemmän, kun tämä meikäläinen sosialismi ei näy tahtovankaan\nkapitalismin kukistamista semmoisenaan, ainoastaan sen siirtämistä\ntoisiin käsiin. On siis aatteellisesti yhteiskunnan kannalta\nyhdentekevä, kenellä se on, jääkö se entiselle omistajalleen vai\nsiirtyykö jollekin uudelle. Saipa tuon lihapalan nyt yksi koira tai\ntoinen. No niin, metsäkoira, hyötykoira, voi olla yhteiskunnalle\nhyödyllisempi kuin villakoira, korukoira, mutta on sekin välistä\nvaikea ratkaista. Villakoirakin voi tehdä herralleen yhtä suuria\npalveluksia, pelastamalla esim. hänen lapsensa hukkumasta t.m.s.\n\n*\n\nEn koskaan.\n\nBobrikoffin aikana ja Seynin aikana ja maailmansodan aikana oli mitä\nankarin sensuuri. Silloin voi kuitenkin jotakin kirjoittaa ja saada\nsitä julkisuuteen. Nyt ei ole siihen mitään mahdollisuutta. Mitään\nkaunokirjallista en muuten voisikaan kirjoittaa. Ajatukset ovat\nmuualla. En voisi kirjoittaa muusta kuin näistä päivän tapahtumista.\nKun pääsisi edes rintaman taa. Siellä ehkä tarvittaisiin\nkynämiehiäkin. Voisi varmaankin selvittää sikäläisille, mistä on\nkysymys, ja innostuttaa heitä.\n\nJos tämä vallankumous voittaa ja jää pysyväksi, en voi siihen\nmukautua, en koskaan millään tavalla antautua sen palvelukseen.\nMinusta tulee \"emigrantti\", minä karkoitan itse itseni tästä maasta.\nEhkä resignoin, mutta minä olen aina oleva vastalausekannalla sitä\nvastaan. Ei mikään maailmassa oikeuta tällaiseen väkivaltaan.\nAinoastaan siinä tapauksessa alistun, jos se osoitettaisiin olleen\nvälttämätön heille itsepuolustuksena. Mutta sitä ei voida koskaan\nosoittaa, sillä porvarit _eivät hyökänneet_. Ja vaikka olisivat sen\ntehneetkin, jää sittenkin olemaan, että vallankaappaus tapahtui\nvieraiden aseiden ja vieraiden miesten avulla. On ehkä paljonkin\nniitä, jotka kernaasti kutsuisivat saksalaiset tänne, mutta\nainoastaan venäläisiä vastaan, heidän vuoksensa. Eivät ne koskaan\nolisi kutsuneet heitä tänne tukemaan esim. jonkun mieleisensä\nhallitusmuodon aikaansaamista ja estääkseen sosialistien vapautta\nvaalitaistelussa.\n\n*\n\nLyökööt päänsä seinään.\n\nEräässä tuttavassani oli hänessäkin kytenyt halu \"tehdä\" jotain\nrauhan aikaansaamiseksi. Ihmiset tarvitsevat touhuta jotain\nhermojensa rauhoittamiseksi. Hän oli aikonut mennä \"puhumaan\"\nSirolalle. Minä sanoin: ei kannata, ei se mitään auta, vaikka\npääsisitkin hänen puheilleen. Niiden täytyy antaa lyödä päänsä\nseinään. -- Tulen muuten yhä enemmän siihen, että mikään muu opetus\ntässä maailmassa ei näy tehoavan. Ihminen ei usko todeksi mitään,\nennenkuin huomaa että se on painanut kuhmun hänen otsaansa. Kun hän\nsaa hierottavakseen sen \"neropatin\", alkaa älykin hänessä herätä.\n\n*\n\n\"Kansalliskaarti!\"\n\nTulee tieto, että se ja se on nähnyt Italian konsulin pöydällä\nsähkösanoman, jossa Saksa muka vaatii ultimatumina venäläisten\npoistumista. Siitä remahtaa riemu. Jos niin olisi, olisi kaikki\nratkaistu.\n\nVaan olisikohan sittenkään?\n\nVenäläisen sotaväen virallinen täältä kutsuminen ei kai oikeastaan\nmerkitsisi mitään ilman kontrollia, sillä venäläiset voivat taistella\nsiviilipuvussa, niinkuin kuuluvat jo tekevänkin, ja heitä tulee yhä\nlisää. Venäjältä tulee väkeä ja aseita niin paljon, kuin punaiset\nhaluavat ja voivat maksaa. Ja onhan niillä nyt rahaa ja voivat tehdä\nuuttakin.\n\nJa luultavasti muuten punakaartin omatkin joukot kasvavat, kun saavat\nhyvän palkan ja eläkkeet perheilleen, niinkuin luvataan.\n\nMeillä on siis olemassa palkkasoturijoukko, kansalliskaarti. Ehkä\nsiitä tulee \"tasavallan\" tulevan armeijan kantajoukko, kun ryssä on\nkerran karkoitettava maasta tai joku uusi hyökkäys torjuttava!? Sen\novat sosialistit nyt saaneet aikaan. Ne miehet, jotka vastustavat\nasevelvollisuutta, ovat itse panneet sen pystyyn, tehneet sen\nvälttämättömäksi. Ne muuten jo varustautuivat tähän juuri samaan\naikaan, kun pitivät pitkiä puheita eduskunnassa sekä tästä että\nmuusta, voittaakseen aikaa. On nyt selvä, että ne periaatteessa\neivät ole militarismia vastaan; militarismi on hyvä ja tarpeellinen,\nkun se palvelee heidän tarkoituksiaan. Jos pettymyksiä ja\nepäjohdonmukaisuuksia yleensä enää voisi päivitellä, niin olisi\ntässä siihen taas uusi tilaisuus. Eläköön väkivalta! -- kun siitä on\nminulle hyötyä. Alas väkivalta! -- kun se on minulle vahingoksi.\n\n*\n\nVoitto?\n\nUutiset Mannerheimin voitoista ovat nähtävästi olleet noita n.s.\n\"hyödyllisiä valheita\", koska hän vasta on ollut Lylyssä ja\n\"Työmiehen\" mukaan saanut siellä selkäänsä. \"Työmiehen\" tiedot eivät\ntietysti merkitse mitään. Alan kuitenkin suhtautua yhä epäilevämmin\nvalkoisten pikaiseen etenemiseen. Tulevatko talonpojat kestämään\ntalvisotaretkeä? Onko heillä muonaa ja aseita. Pysyykö irtain väki\npuolueetonna? Eikö se anna sosialistien vallan täällä etelässä,\nitsessään pääkaupungissa ja Tampereella y.m. huumata itseään?\n\nTaistelun täytyy kuitenkin pahimmassakin tapauksessa päättyä\nporvarillisten voittoon. Vaikka Vilppulan rintama murtuisikin,\nkestäisi vielä kauan vallata muu Suomi. Ja kun se olisi vallattu,\nmitä sitten? Sulut ja saboteeraus jatkuisi, ei mitään saataisi\nkäyntiin. Heidän täytyy luovuttaa takaisin valtaamansa laiva, koska\neivät kykene sitä itse hoitamaan. Se hajoaa heidän käsiinsä. Ja sodan\njatkuessa se tapahtuu. Eivät he terrorillaan, poikkeuslaeillaan ja\ntyöväen mielivallallaan saa mitään pysymään, vaan uupuvat siihen.\nJa nälkä! -- jota harvoin nyt enää muistaakaan, vaikka se voi tulla\nmilloin hyvänsä. Parin viikon päästä sen sanotaan olevan täällä -- ja\nsilloin?\n\n*\n\nItsenäisyysjuhlat.\n\nMuistuivat mieleeni itsenäisyysjuhlat -- varsinkin\nKansallisteatterissa vietetty. Minulla oli silloin jo tunne siitä,\nettä se oli ennenaikaista. Siellähän senaatti ja eduskunta oikein\nvalokuvattiin, koko se komeus ja ulkomaiden edustajat. Siitä pitäisi\nkirjoittaa kirpeä satiiri. Samoin yliopiston juhla, jossa en ollut.\nNiissä todella nuolaistiin, ennenkuin tipahti. Minua värisytti,\nkun kuulin, miten sosialistit olivat vastanneet kutsuun: \"Meidän\npaikkamme on venäläisten toverien luona.\" Se pilasi koko tunnelmani.\nJa sitten se pikku riita, kuka on antanut meille vapauden, kuka ehti\n\"tunnustaa\" meidät ensiksi, Saksa vai Ranska. Runoista ja puheista\npäättäen olisi melkein voinut luulla, että ne oikeastaan olivat\nmeidän \"jääkärit\", jotka voittivat Venäjän -- tosin yhdessä Saksan\nkanssa. Hyvän työn tietysti tekivät, mutta on meissä aina jotain,\njoka muistuttaa kukon kiekumista rikkaläjällä, sammakkoa, joka\npullistelekse, kunnes puhkeaa.\n\n*\n\nSvinhufvud.\n\nSvinhufvud on kadonnut teille tietymättömille, ei kukaan tiedä,\nmissä hän on ja elää. Tänään hän on tullut näkyviin \"Työmiehen\"\npalstoilla. Siinä on kirjoitus hänestä ja hänen senaatistaan. Se on\npitkä syntiluettelo. Kansalaissodan puhkeaminen oli hänen ja hänen\nmustan senaattinsa syy. Sosialistit ovat siinä suhteessa puhtaita\nkuin pulmuset lumella.\n\n\"Työmiehenkin\" täytyy sentään myöntää, että Svinhufvudissa on ollut\n_jotain_ hyvää sosialistinkin silmillä katsottuna. Ennen muinoin. Hän\nkuului aikoinaan siihen eduskuntakomiteaan, jonka oli tehtävä uusi\nvaltiopäiväjärjestys. Sitä valmistettaessa hän oli kansanvaltaisella\nkannalla. Siitä hän saikin jonkin verran luottamusta\nkansanvaltaisissa piireissä ja asetettiin hänet sosialidemokraatisen\neduskuntaryhmän avulla Suomen eduskunnan ensimmäiseksi puhemieheksi.\nMutta siihenpä loppuvatkin miehen ansiot. Sen jälkeen hän on ollut\npelkkien porvarillisien asettama puhemies.\n\nKirjoituksesta kuultaa selvästi läpi, miksi sosialistit eivät sen\njälkeen enää ole hänestä välittäneet. Hän käytti heidän mielestään\n\"kansan sylissä lepäävää eduskuntaa\" liika \"jyrkästi ja tomerasti\"\nvenäläistä sortopolitiikkaa vastaan. Se näet saattoi eduskunnan\nolemassaolon vaaraan, mutta \"mitäpä siitä, sen hävittämisestäkään\nei olisi tullut vahinkoa porvariston kaikille eduille.\" Sosialistit\neivät siis olisi suoneet Svinhufvudin esiintyvän niin \"jyrkästi\nja tomerasti\" kuin teki; jo silloin he siis, luopuen häntä\nkannattamasta, \"itääntyivät\", pyrkien säilyttämään hyviä välejä --\ntsaarivallan kanssa.\n\nSitten Svinhufvud joutui Siperiaan. Se ei näytä erikoisemmin\njärkyttäneen kirjoittajan mieltä. Hän joutui sinne \"_porvarillisen_\noikeusjärjestyksen puolustuksen takia.\" \"Hänen puolueensa koetti\ntehdä hänestä oikeata kansallissankaria, kun sillä ei muutakaan\nsopivaa ollut. Hänen Siperiassa olostaan levitettiin sydämiä häneen\nkiinnittäviä kertomuksia. Hänen sieltä palattuaan pidettiin hänelle\njuhlia, joissa juotiin maljoja ja puhuttiin hänen kunniakseen, ehkäpä\nkanniskeltiin miestä kämmeilläkin. Se kaikki oli osaksi puoluepeliä.\nTehtiin yksi ylenmäärin loistavaksi, jotta hänen puolueensakin\nnäyttäisi kansan silmissä viehättävältä. Jopa kultailtiin yhden\nmaineella koko porvaristo.\"\n\nSitten Svinhufvud petti \"Suomen oikeuden\". Miten? Hyväksymällä\nVenäjän \"_porvarillisen_ ministerihallituksen käyttämään Suomen\nylintä valtaa virkoihin nimitettäissä, ja suostui itsekin sen\nhallituksen nimittämänä prokuraattoriksi.\"\n\nMutta sen hallituksen nimittämänähän itse Tokoikin suostui\nvastaanottamaan senaatin varapuheenjohtajan paikan? _Hän_ ei siis\nsilloin pettänyt Suomen oikeutta, vaikka Svinhufvud petti? Ei silloin\neikä luultavasti milloinkaan?\n\n+\n\nKun \"Työmies\" takavarikoidaan.\n\nVasta juuri takavarikoitiin Suomen pankki vallankaappauksen\nhyväksi. Nyt on tullut yksityisen omaisuuden vuoro. Sanomalehtien\nkirjapainot on takavarikoitu ja niitä aiotaan siis ruveta käyttämään\nvallankumouksen tarpeihin. Kuluu aikaa vähäisen, kumous kukistuu\nja vastavallankumous tekee samalla tavalla. On tullut \"Työmiehen\"\nkirjapainon vuoro. Olisihan maailma nurin narin, jos \"Työmiehen\"\npainokoneet todella pantaisiin syytämään oikeutta, totuutta,\nlaillisuutta ja suomalaisuutta ja itsenäisyyttä.\n\n*\n\nMelkein yhtä väkivaltaisilla toimenpiteillä uhkaa kansanvaltuuskunta\nmuitakin työnantajia säätämällä, että jos työntekijä\nvallankumousaikana on joutunut tai joutuu työttömäksi työnsulun takia\ntai muusta sellaisesta syystä joka ei työntekijästä riipu, saakoon\nhän täyden palkan työnantajalta. Se on: vaikka tehdas palaisi, koneet\nsärkyisivät, raaka-aine loppuisi, työnjohtajat murhattaisiin -- maksa\nvain palkka työmiehille.\n\n*\n\nKaartin vala.\n\nNyt on Punainen Kaarti juhlallisesti julistettu Suomen tasavallan\narmeijaksi, kansanvaltaa ja vallankumouksen saavutuksia suojaavaksi\njoukoksi. Sillä on \"julkisen sotajoukon oikeudet ja velvollisuudet.\"\nKaartilainen on oikeutettu saamaan valtiolta omansa ja perheensä\ntoimeentulon. Heti tästä tiedon saatuaan on kaartin joukko-osastojen\npidettävä juhlakokouksia, joissa vannovat -- ei, eivät vanno valaa,\nvaan \"antavat juhlallisen vakuutuksen\". Tämä vakuutus päättyy\nnäin: \"Tämä vakuutuksemme on vapaa ja tulemme sen täyttämään\nvallankumouksellisen tietoisuutemme ja oikeudentuntomme mukaan.\"\nKun vakuutus on annettu, pitää huudettaman: \"Eläköön köyhälistön\nkansainvälinen vallankumous!\"\n\nUraa! kuulen varmasti saapuvilla olevien tavarithsien huutavan.\n\nKuinka moni heistä tiennee, mikä on \"vallankumouksellinen\ntietoisuus\"? Siinä on heille varmaan jotain mystillistä,\nselittämätöntä, jotain korkeamman olennon hämyä jota ilman\nsosialisti-ateistikaan ei tule toimeen.\n\nTämä on kaikessa kaameudessaan samalla lapsellisen liikuttavaa touhua.\n\n*\n\nKuolemanrangaistus poistetaan.\n\nKuolemanrangaistus on poistettu helmik. 2 p:nä 1918 annetulla lailla.\nSiinä on kaksi pykälää. 1 § kuuluu: \"Kuolemanrangaistukseen ei saa\ntästä lähtien tuomita.\" Mutta eihän meillä tähänkään saakka ole\nketään tuomittu kuolemaan. Ainoastaan keisarin hengen ottamisesta\nja _valtiopetoksesta_ olisi _voitu_ tuomita, jos olisi ollut\ntuomittavia. Tulleeko tästä lähtien olemaan ketään semmoisia?\nPelätäänkö, että se vaara kerran vielä ketä uhkaa? Ketä?\n\n*\n\nTämä laki kuolemanrangaistuksen poistamisesta on kai myöskin\nsyntynyt sitäkin varten, ettei tehdyt ja tehtävät murhat joutuisi\njohdon syyksi. \"Merkkejä siitä, että tämä taistelu voi käydä myöskin\njulmaksi, on havaittavissa nyt jo\", sanotaan lain perusteluissa.\n\"Julmuudella ei mitään voiteta\" j.n.e. Eräässä tämän päivän\n\"Työmiehen\" kirjoituksessa tuomitaan siinäkin väkivaltaa ja terroria,\njotka \"eivät sovi meille\". Vaikka valkokaartit ovat tehneet raakoja\ntekoja, ampuneet sairaanhoitajattaria j.n.e. ja vaikka ehkä sinä,\npunakaartilainen, olisit ajatellut antaa samalla mitalla, niin --\n\"pois kosto ja korpilaki!\" \"Olkootpa porvarikaartilaisten raakuudet\nminkälaisia tahansa, niin sittenkin _meidän_ täytyy säilyttää\nmalttimme ja arvostelukykymme selkeinä.\"\n\nOnhan hyvä, että varottavat. Mutta joka kerta kun minä tällaisen\nvarotuksen luen, kuulen minä laukauksen jossain ja näen selkään\nammutun porvarin makaavan veressään, jota Manner ja te muut turhaan\nkoetatte pestä käsistänne. Terrorista ette puhuisi, ellei sitä olisi.\n\n*\n\nMitalin toinen puoli.\n\nTahdon olla puolueeton, antaa heille sananvuoroa, valaista heidän\nsieluntilaansa. Heitä täytyy koettaa ymmärtää, tunkea heidän\nvaikuttimiinsa. Liitän tähän tämänpäiväisestä \"Työmiehestä\"\nkirjoituksen \"Internationale\". Se on sekin agitatsionikirjoitus,\nmutta ei tavallista lajia. Se on vilpitön purkaus, yksi monien\nsamantapaisten joukosta.\n\n    _Internationale._\n\n    \"Työnorjat sorron yöstä nouskaa,\n    maan ääriin kuuluu kutsumus.\n    Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,\n    tää on viime ponnistus.\n    Pohja vanhan järjestyksen horjuu.\n    Orjajoukko taistohon!\n    Alas lyökää koko vanha maailma\n    ja valta teidän silloin on.\n    Tää on viimeinen taisto,\n    rintamaamme yhtykää,\n    niin huomispäivänä kansat\n    on veljet keskenään.\"\n\n\"Näin olemme laulaneet, ja laulamme edelleenkin. Muistan, kun vuotta\nkymmenisen taaksepäin tuota laulua opettelimme, kuinka olimme\nsiihen innostuneet ja kuinka se meitä innostutti. Kuitenkaan en ole\nmilloinkaan tuntenut sitä tenhoa, sitä elävöittävää vaikutusta, joka\nnyt on säteillyt läpi koko olemukseni näinä suurina vallankumouksen\npäivinä tuosta meille kaikille työläisille tutusta ja rakkaasta\n'Internationalesta' lähteneeksi. Nyt olen sen tuntenut. Olen\nsairas, ruumiini on raihnainen, mutta kuitenkin tuon laulun tenho\nminut lumoaa. Sisimmässäni laulan tuota laulua, laulan aamulla\nylösnoustessani, laulan päivällä kaduilla hiljaa hiipiessäni, laulan\nillalla maata mennessäni. Se antaa minulle voimaa, se antaa minulle\nelämää. --\"\n\n\"Kun kuulin nuo kaikkivaltiaat sanat: '_Työväki on julistanut\nvallankumouksen!_' Meilläkö? Suomessako? Onko se totta! Joko\nvihdoinkin. --? Astun kadulle. -- Miestä, nuorta ja vanhaa, astuu\njärjestyneissä riveissä, ase olalla, käsi känsäinen lujasti\npuristettuna pyssyn peräsimeen. Otsa kirkas, silmä vakaa, ilme, eli\noikeammin koko raatajan olemus puhuu, voitto tai kuolema, kaikessa\ntapauksessa _vapautta_. Vapautta joko elämässä tai kuolemassa. Ei,\nvaan elämässä, elämässä se on saatava, ja se saadaan -- ja saadaan\nsittenkin; vaikka meidän askeleemme kulkisi kuolon rantaan, niin\nkuitenkin poikamme jo astuu _vapauteen_!\"\n\n\"Tämä tietoisuus heitä elähdyttää, sen näkee. He ovat tietoisia,\nminkä vuoksi ovat lähteneet taisteluun. Ovat lähteneet taisteluun\noikean asian puolesta. Luen heidän avoimista, rehellisistä\nkatseistaan, että he tulevat taistelemaan niin kauan, kunnes\n'nälkäinen on saanut leipää ja sorrettu oikeutta\". Kuin\nvuorenjättiläinen liikkuu joukot eteenpäin, ja minä kuulen, \"miten\nryskyin murtuu pakkovalta'. En kaipaa muuta todistusta, sillä nyt\nnäen, että\n\n    \"Ei muuta johtajaa, ei luojaa\n    kuin kansa kaikkivaltias.\n    Se yhteisonnen säätää, suojaa,\n    se on turva tarmokas.\n    Eestä leivän, hengen, kunniamme,\n    yössä sorron, turmion,\n    kukin painakaamme palkeitamme,\n    kun käymme työhön, taistohon!\"\n\n\"Näen, että vihdoinkin päättyy tuo vuossatainen sorron yö, yö, joka\non ollut niin kaamean pitkä, jonka kärsimykset ja kurjuudet ovat\nolleet niin monet ja niin suuret, että millään ei niitä mitata taida,\nniistä voi vain puhua nuo orjain haamut, -- haamut yössä sorron. --\"\n\n\"Vaivun mietteisiini, ajatukseni liitävät ajassa taaksepäin, vuosia\nmonia, jopa ajastaikoja satoja. Sieltä astuu eteeni sankareita, noita\ntyön uljaita sankareita. Tuolla näen joukon pienoisen painautuvan\nsalon synkkää seinää vastaan. Jo kohouupi kirves, tuo rauhan tappara,\nkaatuupi ikihonka, toinen ja kolmas. Kannot ja kivet kohoovat,\npeltotilkku toisensa viereen valmistuu. Elämää luonnonpovesta\naherretaan esiin. -- Tuolla kolkko korvenlaita, kontioiden koti,\nhallojen tyyssija, vaan niiden asuinsijat suistetaan, raatajakansan\nkaikkensa uhratessa. Vielä näen kuitenkin näillä elämänuran\navaajilla sunnuntairauhan, mutta vain hetkisen vielä. Sillä jopa\nalkaa asettua asumaan vierasta valtaa raatajakansan keskuuteen.\nSiellä ja täällä alkaa kohota aatelislinnoja, salonlapsen otsaan\npainetaan _orjanmerkki_, hän ei enää omista itseään, ei omaisiaan,\nhän on kaikkineen siirtynyt kartanon karskin herran omaisuudeksi,\npääomaksi, jota kartanon vouti saa mielivaltaisesti vallita. --\nKoskiemme kuohut kahlitaan kultia luomaan, teollisuus alkaa astua\nesiin, kauppa kohoaa, pääoman omistajat alkavat valtaansa laajentaa.\nOmistusoikeuden sotatorvi alkaa soittamaan surman säveltään. Alkaa\nankara lainsäädäntöjen aika astua esiin. Omistavat luokat alkavat\nlaatimaan lakeja omistamattomien luokkien orjuuttamiseksi. Laki\nmäärää velvollisuuksia, ja taas velvollisuuksia alemmille. Oikeuden\npuoli jää yksistään ylemmille. -- Kauan tuota kaikkea saimme kestää,\nennenkuin vihdoin aika avasi silmämme näkemään, että\n\n    \"Lait pettää, hallitukset sortuu,\n    verot köyhälistön verta juo,\n    ja köyhän ihmisoikeuskin\n    ompi tyhjä lause tuo,\n    Pois jo kansat holhouksen alta!\n    Veljeyden sääntö on:\n    Kellä velvotusta, siltä valtaa\n    ja oikeutta olkohon!\"\n\n\"Keinottelu, tuo maailman herra, nousi valtaistuimelleen, alkoi\njärjestää uutta yhteiskuntaa, nimittäen sen porvarilliseksi\nyhteiskunnaksi. Tämän uuden yhteiskunnan korkeimmaksi tekijäksi\nmäärättiin _rahapääoma_. Että raha sai rauhassa kylvää tuhoaan,\npantiin sitä suojaamaan yhdeltä puolen mitä kauheimmat murhakoneet,\njoita ihmisnero saattoi luoda, ja toiselta puolen kirkko, kapitaalin\nkaikkiuden suojelijaksi asetettiin, sen lisäksi kirkon tehtäväksi\nmäärättiin noiden laajojen orjajoukkojen paimentaminen. Uskollisena\nkuin koira on se tehtävissään toiminut, siitä vain luupaloja\npalkakseen saanut. Orjajoukko lisääntyy, karitsain luku kasvaa. Työn\nääressä uurastetaan päivin ja öin, hikihelmet otsalta vuotaa. Orjaa\nei kukaan sääli, ken ei kestä -- kaatukoon, ken ei elä, kuolkoon,\nsama olkoon sääntö, jos se on vanhus, nainen tai lapsi. Varallisuus\nkasvaa, runsauden sarvi yli reunojensa vuotaa, vaan kaiken tuon\nhyvyyden harvainvalta hallitsee ja hyväkseen käyttää. Jos tuskan\nsieluasi ahdistaissa, nälän henkeäsi uhatessa, hetkeksi herpaannuit\ntyösi ääressä ja miettimään käyt elämän nurjuutta ja sen sinulle\ntarjoamaa kurjuutta, silloin sinulle selitettiin: 'älä pysähdy, oi\nihminen, tämä on jumalallinen järjestelmä, sen on kaikkivaltias\npäällesi pannut. Älä nouse esivaltaa vastaan, sillä esivaltaa ei ole\nmuuta kuin jumalalta'. --\n\n\"Herään mietelmistäni ja samalla teen kysymyksen: kuka kurjat\nhavautti, mikä voima, minut, sinut ja meidät kaikki täällä orjuuden\nyön helmassa valveille saatti? Silloin aika vastaa: minä olen sen\ntehnyt. Minä näin sinut, ja omaistesi sortuvan, näin kalleimpasi\nkaatuvan, ja miten te, maan parhaat, yhä suurempaan kurjuuden kuiluun\nsyöksyitte. Nyt vihdoin järkesi siteistä päästä, orjankahleesi katko,\nja sinä olet näkevä, miten\n\n    \"On kurjan kurjat kunniassaan\n    raharuhtinaat nuo röyhkeät.\n    Ei koskaan tee ne itse työtä,\n    vaan ne työtä ryöstävät.\n    Varat kansanhankkimat on menneet\n    kaikki konnain kukkaroon.\n    Pois kansa velkansa jo vaatii;\n    nyt ryöstösaalis tuotakoon!\"\n\n\"Vaan sinä huomasitkin, että olet yksin voimaton kaikkea tuota\nkaatamaan, mitä vuossadat on ympärillesi esteitä rakentanut.\nSilloin sinä, kuolemaa pelkäämättä kohosit ylemmäksi kaikkea muuta\nja huusit, huusit kaikille ilmansuunnille: 'Kaikkien maitten\nköyhälistö liittykää yhteen.' Se oli uuden maailman, se oli tuon\nuuden Internationalen maailman sotahuuto. Tuhannet sen heti tunsivat,\nmiljoonat sen luokse kiirehtivät ja omakseen omistivat. Taisto on\nalkanut, taisto tulinen, ja tämä taisto se voiton meille saattaa.\nSiksi me laulamme:\n\n    \"Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,\n    työkansa, joukko nälkäinen!\n    Maa meidän on ja olla täytyy,\n    vaan ei laiskain lurjusten.\n    Nälkä meill' on aina vieraanamme,\n    vaan kuin korpit haaskoiltaan\n    me kerran kaikki karkotamme,\n    niin päivä pääsee paistamaan.\n    Tää on viimeinen taisto.\n    Rintamaamme yhtykää,\n    niin huomispäivänä kansat\n    on veljet keskenään.\"\n\nNe, jotka näin uskovat, näin näkevät, näin kirkuvat, ne ovat\nvaikeimmat voittaa ja rauhoittaa, sittenkuin kapina on voitettu.\nHeidän tähtensä täytyy tulevaisuus tässä maassa järjestää niin, että\nhe saavat leipää ja saavat oikeutta, jos heillä sitä ei ole. Kaikilla\nheillä ei ole, ei läheskään.\n\nJa päättykööt tähän toivomukseen tämän päivän ja yön muistiinpanot.\n\n\n\n\nMaanantaina 4 p:nä helmikuuta.\n\n\nAjan kuva.\n\nErään ylitirehtöörin rouva oli meillä. Nyt ei siinä perheessä\nole kotona muita kuin kaksi tyttöä. Mies on piilossa, yksi poika\non jossain valkoisten rintamalla, toinen poika tarttui kiinni\nTampereella koettaessaan päästä rintaman taa. Pieni tyttö asuu\ntoisessa paikassa, ollakseen poissa, kun punakaartilaiset yhä pitävät\nkotitarkastuksia, kysyvät tirehtööriä, soittavat ja vaativat viraston\navaimia j.n.e. Kotona ovat vain vanhemmat tytöt. Perhe on siis\ntäydellisesti hajaantunut ja milloin tahansa voi kuulua mitä tahansa.\nSemmoista on sadoissa perheissä tätä nykyä.\n\n*\n\nKerrotaan, että Porvoo nyt olisi punaisten vallassa.\n\n*\n\nLuultavasti tulee täällä yhä verisemmäksi, kuta lähemmä sota saapuu.\n\n*\n\nVälit kiristyy.\n\nKun lakko oli julistettu loppuneeksi, tulivat työmiehet työhön\nerääseen kirjapainoon, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Konttori\noli työskennellyt tähän saakka. Nyt _se_ teki lakon. Vastattiin,\nettei töitä aloteta, ennenkuin sanomalehtikirjapainotkin avataan.\nTaistelu kiristyy älyllisen ja ruumiillisen työntekijäin välillä.\nEnsi kerran ne nyt puhkeaa sillä alalla oikein kovaan koetukseen. Sen\ntäytyi siihen mennä. Muuten ei kiristys alhaalta päin olisi koskaan\nlakannut.\n\n*\n\nOpitaanko?\n\nKuinka monen kunnon miehen, yhteiskunnan ja kansan parhaimman, elämä\nonkaan nyt hänen palvelijattarensa varassa! Ilmianto -- ja mies on\nvangittu ja ammuttu.\n\nJoillekin, ehkä monellekin, tämä terrori tietysti on terveellinen\nsikäli, että se avaa sellaisten silmät, jotka ehkä todella ovat\nsortaneet, kohdelleet armottomasti ja huonosti palvelijattaria, heitä\nsolvanneet heidän mielipiteistään. Mutta kuinka kauaksi se ne avaa?\nPaatumus varmaan seuraa heti, kun paino on poissa. On niitä, jotka\neivät opi mitään koskaan.\n\n*\n\nKun saisi olla mukana.\n\nEntisessä kenraalikuvernöörin talossa, Smolnassa, on ollut\ntanssiaiset. Siellä olisi pitänyt olla mukana. Antaisin mitä hyvänsä,\njos voisin olla siellä ja muualla näkymätönnä mukana, kuvatakseni ja\nvalokuvatakseni. Siitä tulisi hiukan toisenlainen päiväkirja kuin\ntämä, jota raaputtelen kopissani, eristettynä kaikesta.\n\n*\n\nTuleva sananvapaus.\n\nOletettuna, että punaiset voittavat ja että heidän valtansa ainakin\njoksikin aikaa jää pysymään, kuinka silloin käy porvarillisten\nsanomalehtien? Oppositsio niissä tulee tietysti olemaan hirvittävä.\nPaljastukset murhista, kostonhuuto, jokapäiväinen arvostelu -- kuinka\nhe voisivat sen sallia vallassa olijoina? Voidakseen edes jossain\nmäärin suojella itseään, täytyy heidän panna toimeen ennakkosenssuuri\ntai muunlainen jatkuva vaino sananvapautta vastaan. Kuinka\ntulevat valkoiset tekemään, jos _he_ voittavat? Lakkauttavatko he\nsosialistiset lehdet ainakin ajaksi?\n\n*\n\nVallankumoukselliset tuomioistuimet voisivat olla ainakin joksikin\nhyödyksi, jos voisivat ehkäistä yksityisten kostotoimenpiteitä. Mutta\nonko varma, ettei niistäkin tule terrorin välikappaleita? Millaisia\ntuomioita ne langettaisivat Svinhufvudista y.m.?\n\n*\n\n\"Kullervo den förste\" -- \"Oskar den store\" -- ovat päivän\nsveesivitsejä.\n\n*\n\nTuleva hallitusmuoto.\n\nParlamenttarismi, kansanvalta, on meillä nyt kukistettu, ja kuka\ntietää kuinka pitkäksi aikaa. Sitä on yleensä paljon moitittu\neikähän ole sanottu, että se millään tavoin on maailman paras\nhallitusmuoto. Onko se nykyisessä muodossaan meilläkin jo elänyt\nlyhyen päiväperhosaikansa? Ei sen ikä ollut pitkä eikä sen lento\nkaunis. Ehtiikö se ennen kuolemaansa laskea paremman ajan munan?\nJäädäänkö meillä harvainvaltaan, jossa nyt ollaan, ei tähän, vaan\nporvarilliseen? Omaksuuko porvaristo periaatteen, jonka köyhälistö\nnyt on omaksunut? Miksei sekin omien etujensa ja kansan onnen nimessä\nja puolesta voisi ryhtyä aseiden, palkkasoturien, avulla hallitsemaan\njonkun Porvariston Pääneuvoston ja sen asettaman Valtuuskunnan\navulla? Tästä kehittyy varmaan direktorio ja diktatuuri -- kuninkuus\njonkunlainen. Tämä kansa ei nähtävästi vielä pysty itse hallitsemaan\nitseään. Lujaa valtaa yleensä eikä ainoastaan lujaa järjestysvaltaa\ntässä maassa tarvitaan. Isäntä, tomera isäntä, tässä talossa pitää\nolla.\n\nSosialistit riistivät vallan kansalta. Jos he voittavat, eivät he\nsitä luovuta sille pitkään aikaan, kansalle kokonaisuudessaan. Onko\nporvarien sitten pakko sitä luovuttaa, kun sen saavat? Siitä tulee\nsitten se jupakka.\n\n\"Maailma on kiperä ja kapera\"... -- ja typerä.\n\n*\n\nLapsellinen luulo.\n\nSuurlakko julistetaan päättyneeksi, mutta vallankumoustaistelu\njatkuu. Julistuksessa m.m. sanotaan: \"Ja sitä taistelua se\n(köyhälistö) myös loppuun asti jatkaa. Ja kun Helsingin työväestöstä\nnyt palaa työhön se osa, jota ei vallankumoukselliseen työhön\neturinnassa tällä hetkellä tarvita, vaan joka paremmin voi palvella\ntyöväen vallan lujittamista työskentelemällä tehtaissa, työpajoissa\nja muissa töissä, niin palaa tämä joukko työhönsä, mielessään luja\nvakaumus siitä, että sekin tarvittaessa astuu taistelun ensimmäiseen\nrintamaan, vaikka tulisimman ottelun tuoksinaan.\"\n\nTyömies ja kapitalisti ovat nyt sodassa keskenään. Työmies on\nvalmis millä hetkellä tahansa tarttumaan aseeseen ja jättämään\ntyömaansa mennäkseen rintamalle taistelemaan kapitalistin sotaväkeä\nvastaan. Toistaiseksi häntä nyt ei kuitenkaan tarvita rintamalla.\nSitä odottaessaan hän menee kapitalistin luo ja vaatii, että tämä\nelättäisi ja ylläpitäisi häntä, vihollistaan, vihollisen reserviväkeä.\n\nTyömies on tavattoman lapsellinen, jos luulee, että\nkapitalisti-työnantaja noin vain avaa tehtaansa ja ottaa työmiehensä\ntakaisin sellaisilla ehdoilla. Täytyy olla meikäläinen työmies\nvoidakseen edes kuvitellakaan sellaista mahdolliseksi. Seurauksena\ntulee olemaan, että työpaikat jäävät seisomaan, että työttömäin luku\nkasvaa hirvittävästi ja että vallankumoushallitus saa pitää heistä\nkaikista huolen työttöminä tai lähettää heidät tuota pikaa rintamalle.\n\n*\n\nHenkinen jääkautemme.\n\nTänä päivänä julaistu Suomen Kansanvaltuuskunnan Valistusasiain\nosaston (O. W. Kuusisen, Jaakko ja Hilja Pärssisen) julistus \"Koulun\nvapautuksesta\" on siksi mielenkiintoinen, että siitä täytyy tehdä\note. Siinä sanotaan:\n\n\"Vuossatainen on ollut maassamme henkinen jääkausi. Opetuslaitokset\nja kansanvalistustyö ovat kituneet taantumusmielisten hallitusten\nvallanalaisuudessa pääsemättä sisäisesti kasvamaan ja kukoistamaan.\"\n\n\"Näin on ajan pyörä rynnännyt ohitse jättäen taakseen koulun, jonka\ntyöskentelijät masentunein mielin näkevät, miten sopeutumaton heidän\ntyönsä on uutta aikaa palvelemaan.\"\n\n\"Mutta eteenpäin rientävää elämää on mahdoton ikuisesti pidättää.\nKoululaitoksenkin kovan jääkuoren alta pursuvat uuden toivon ja uskon\nväkevät viirat. Vanhojen valheitten sarja vieroittaa rehellisiä ja\nvalistuneita hengen viljelyksen uurastajia. Ja yhä suurempi on niiden\njoukko, jotka pyrkivät kohti väsymättömän tutkimuksen paljastamia\ntotuuksia. He tuntevat syvästi, että koko koululaitoksemme on\nperinpohjin uudistettava. -- -- Vallankumouksen edistysvoima saattaa\nvuosisataisen jään liikkeelle, ja kohta tulvehtivat kaikkialla\nmaassamme keväiset virrat.\"\n\n\"On tullut päivä, jolloin opista miltei osattomaksi jäänyt\ntyöväenluokka astuu toteuttamaan sivistyksensä oikeutusta.\nSamalla se laskee perustuksen vapaalle, kansanvaltaiselle ja\nyleiselle kansalaiskoululle, johon köyhimmänkin lapsen pääsy\ntehdään mahdolliseksi ja jonka opettajisto vapautetaan virkavallan\npuristuksesta, samalla kun koulun opetus lakkaa olemasta yläluokan\nitsekkäitä tarkoituksia palveleva. Uudessa koulussa lakkaa uskonnon\nnimessä harjoitettu Mooseksen aikuisten käsitysten ja harhaluulojen,\nopettaminen ehdottomina totuuksina. Sensijaan sisällytetään koulun\nohjelmaan yhteiskuntatieteeseen perustuva siveysoppi. Suuri\nkoulun uudistus ei voi kunnolla käydä päinsä ilman opettajain\ninnostunutta myötävaikutusta ja koulun laajaa itsehallintoa. Tästä\nei sosialidemokratien keskuudessa voi olla eri mieltä. Ryhtykööt\nsen vuoksi valistuneet opettajat itse alotteeseen näissä asioissa,\nja olkoot varmat siitä että tästä lähtien valtiovalta Suomessa\nlämpimästi kannattaa koulun vapautusta ja jalon kasvatuksen\nihanteita. Opettajat alkakoot omasta alotteestaan soveltaa vapaampaa\nkäsitystä opetuksessaan, tietoisina siitä, että hengen vapauden\nsuuntaan tulee tästä lähtien viitoitettavaksi koululainsäädäntö ja\nuusittavaksi koulujen ohjelmat ja useat oppikirjat. Lasten vanhempia\npuolestaan kehottamme antamaan koulujen työlle tukea.\"\n\nOn, jumala paratkoon, koulun alalla kokeiltu loppumattomiin. Nytkö\nsitä laajennettaisiin vielä niin, että jokaisella yksityisellä\nopettajalla olisi oma kasvatusopillinen teoriansa ja metoodinsa, oma\npedagogiikkansa? Opettaja näkyisi saavan ruveta opettamaan melkein\nmitä hyvänsä hänen päähänsä pälkähtää. Voisihan jonkun neropatin\npäähän pistää kääntää kirjainten järjestys nurin, muuttaa aakkoset\nöökkösiksi.\n\nKyllähän se kai on ollut koko kamala maanvaiva meillä tuo\n\"vuosisatainen henkinen jääkausi\". Sen ehkä tuhoisin jakso alkoi\nAgricolasta ja hänen Aapisestaan, josta Suomen kansa oppi lukemaan.\nSitten se oppi tämän jääkauden aikana kirjoittamaankin, kun sai\nkansakoulut ja muut. Sen jääkauden kukkia ne ovat sosialismi\nja työväenliike ja niiden lehdet ja Hilja Liinamaa-Pärssisen\nrunotkin, ja viimeinen kukka on kai tämä samaisen runottaren\nkoulureformimanifestikin. Hedelmistäkö se puu tuttaneen?\n\nMitä niihin Mooseksen aikuisiin käsityksiin ja harhaluuloihin tulee,\njoita on opetettu ehdottomina totuuksina, niin eihän todella taida\noikein sopeutua tämänpäiväiseen vallankumoukselliseen siveysoppiin\nsellaiset vanhat käskyt kuin \"elä tapa, elä tee huorin, elä varasta,\nelä sano väärää todistusta lähimäisestäsi, elä himoitse lähimäisesi\nvaimoa eläkä hänen tavaraansa\" -- ja mitä kaikkia ne ovat, joita on\nneuvottu noudattamaan -- lukuunottamatta ehkä säädöstä lepopäivästä,\njonka, ainakin sen, tämä vallankumous näkyy pyhittäneen. Ainakin\npyhitti se sen vielä eilen.\n\n*\n\n\"_Mitä tapahtuu Saksassa?_ -- Klo 3-4 välillä i.p. lauvantaina saapui\nTurkuun Turun-Ahvenanmaan linnoituspiirin sotilaskomitea, joka\nilmoitti, että suoraan Pietarista on saapunut kipinälennättimellä\nilmoitus, että Saksan keisari Wilhelm on syösty valtaistuimelta.\n\n\"Tiedonannon todenperäisyyttä ei ole vielä voitu Helsingistä käsin\ntarkistaa.\" (Tiedonantolehti )\n\nMutta kyllä kai se sentään on varma!?\n\n*\n\nLuvattomasti poistuneet.\n\nTyöasiain valtuutettu Lumivuokko ja Liikenneasiain valtuutettu\nKonst. Lindqvist kuuluttavat, että Tie- ja Vesirakennusten\nYlihallituksen virkamiehet ja osa valtionrautateiden virkamiehiä\n\"ovat Kansanvaltuuskunnalle ilmoittamatta poistuneet tehtävistään\".\nJolleivät he viimeistään siihen ja siihen mennessä tule \"selvittämään\nasioitaan, menetellään heidän kanssaan olosuhteiden vaatimusten\nmukaan\", \"ryhdytään heidän suhteensa kaikkiin toimenpiteihin, johon\n(!) katsotaan tilanteen ja asioiden aihetta antavan.\"\n\nSaa nähdä, noudattavatko päätirehtöri B. Vuolle ja ylitirehtöri K.\nSnellman kutsua.\n\n*\n\nMyrkytettyjä jauhoja.\n\n\"Työmies\" kertoo, että lahtarit Hämeenkylässä eilen aamulla ovat\nräjäyttäneet erään Palinin torpan. Tämän, räjäytetyn torpan\npaikalta on löydetty 2 säkkiä jauhoja, joiden \"_luullaan_ olevan\nmyrkytettyjä\". Yksi hullu taitaa paljon kysyä, mutta kysyisin\nkuitenkin: Mitä ihmeen jauhoja ne olivat, jotka jäävät paikalleen,\nvaikka torppa lentää ilmaan?\n\n*\n\nPalvelijattarien rintama.\n\nTahdon merkitä muistiin senkin, mitä \"Työmiehessä\" silloin tällöin\nsaattaa olla tottakin, ainakin siteiksi. Eräässä tosin hyvinkin\nagitatooris-tarkoituksisessa kirjoituksessa \"Palvelijattarien\nkärsimykset\" sanotaan:\n\n\"Usealta taholta on viime päivinä tullut valituksia,\nmiten hävyttömästi 'herrasväki' kohtelee palvelijoitaan.\nPerhepalvelijattarien asema on aina ollut orjallista ja kaikkien\ntuittupäisten rouvain oikkujen alaista, mutta nyt se on muuttunut\nvallan kauheaksi. Isäntäväki syytää suustaan mitä solvauksia\ntahansa palvelijoitaan kohtaan. Ennen toki riitti se, kun rouvat ja\nemäntäpiiat haukkuivat, mutta nyt on näitten lisäksi tullut vanhat ja\nnuoret herrat sekä neidit.\"\n\nLuulen, että monet porvarirouvamme ovat ymmärtämättömyydessään\nkasvattaneet niitä punaisia tyttöjä, joiden ilmiannon pelossa\nheidän miehensä ja poikansa nyt piilevät perheissä, joissa ei ole\npalvelijoita tai joissa ne paremman kohtelun vuoksi ovat \"valkoisia\"\ntai ainakin \"punavalkoisia\". Pelkään, ettei tule kuuroille korville\nkaikumaan kirjoituksen lopussa oleva yllytyshuuto: \"Palvelijattaret,\nseisokaa rohkeina rintamassa!\"\n\n*\n\nEräässä toisessa kirjoituksessa \"Torpparivapautuksen oikeutus\" on\ntämmöinen kohta: \"Hän (torppari) muokkasi, hänelle (maaruhtinaalle)\npellot, hän kokosi viljan aittaan, hän raatoi yöt päivät hovin\npellolla, vaikka halla turmeli oman niukan sadon. Se ei hovin herraa\nliikuttanut. Hän laittoi hoviin öisin reet, rattaat, astiat y.m. Hän\npuhdisti hovin pellavat. Hänen vaimonsa ja lapsensa kehräsi hovin\nlangat, kutoi kankaat, kokosi tuhkat, poimi marjat, pesi pyykit,\npuhdisti huoneet, saaden itse ilottoman luolansa pimennossa niukkaa\nleipää järsiä. Elon ilo katosi torppariorjain vaimojen ja lasten\nkatseista, kuolon kalpeus ne kelmennytti. Ennenaikaiseen hautaan ne\nsortuivat. Ja uusi sukupolvi jatkoi raadantaa herkeämättä, vailla\ntoiveen kipinääkään paremmasta.\"\n\nSemmoista ja sentapaista taustaa vastaan, joka ei ole liioiteltu, on\nhelppo saada ylistetyksi valtuuskunnan torpparilakia ja kiihoittaa\nmiehiä rintamalla sen voimassapysymistä puolustamaan.\n\n*\n\nLänsimainen sivistys ja \"Työmies\".\n\nTässä samassa kirjoituksessa on muuten kuvaus, näyte siitä, miten\nsosialistihistorioitsija käsittää länsimaisen sivistyksen maahan\ntuonnin ja sen siunauksen:\n\n\"Karusta korvesta raivasi suomalainen maanmies itselleen\npeltotilkkunsa. Naapuri raivasi viereisestä alueesta, sitten\ntoinen, kolmas j.n.e. Niin syntyi kylä ja vihdoin pitäjä. Yhdessä\ntaisteltiin hallaa ja muita vaikeuksia vastaan. Kun talollisen poika\ntai tytär kasvoi isoksi, jotta isän koti kävi ahtaaksi, menivät\nnuoret loitommalle takamaalle. Siellä taas talous kohosi, kansakunta\nlisääntyi. Lait ja järjestyksen ylläpitämiseksi laati säännöt kansa\nitse maakuntakokouksessaan. Oli olemassa kansanvaltainen vapaus.\nYhdessä iloittiin, yhdessä kärsittiin.\n\n\"Tuli sitten vieras miekkamies, julisti, että te pakanat ette tunne\njumalaa. Me tuomme teille sen ja teemme tunnetuksi. Raatajakansa\ntuumii: 'Meillä on itsellä jumalat, me emme teidän jumalianne\ntarvitse!' Vieras kohotti säilänsä uhkaavana: 'Teidän on pakko\nuskoa meidän kolmijumalaamme, jos henkenne on teille kallis',\nja osottaakseen totta tarkoittavansa, iski 'pyhä miekka' joukon\nviattomia ihmisiä kuoliaaksi. Kun asema kävi näin uhkaavaksi, tuumi\nyksi ja toinen: 'Jos tuota nyt sanoisi uskovansa heidän jumalaansa,\npääsisi heistä rauhaan.' Ja niin Kupittaan lähteen verensekainen vesi\ntuli 'merkiksi', jolla suomalaisia rauhallisia raatajia otettiin\n'taivaallisen itsevaltiaan alamaisiksi'. Nyt luulivat raatajat\nrauhaan päässeensä, ja saavansa konnuillansa leipää tuottaa, ja\nleipää syödä. Mutta valloittajalle _ei se ollut_ pääasia, vaan\npääasia oli kansan orjuuteen alistaminen. Valloittaja selitti: 'Maa\nkuuluu minulle. Sinä saat nuo kauniit raivaamasi vainiot jättää\nniille, kelle minä määrään.' Ja talonpojan hämmästykseksi tuli suuri\naatelisherra ja sanoi, että maa on 'kuninkaan lahjakirjalla' hänelle\nannettu. Hänellä on 'laki' puolellaan. Hänellä on tähän maahan\n'saavutettu oikeus.' Ellet hyvällä alistu, niin -- -- --.' ja taas\nmiekkaa heilutettiin talonpojan pään päällä.\n\n\"Talonpoika kummasteli. Olihan sen vieraan jumaluusopissa, että\nlisääntykää, täyttäkää maa ja tehkää se alamaiseksenne. Kuinka tämä\non ymmärrettävää!\n\n\"Mutta kiiltopukuinen herra pyssymiesjoukon seuraamana pani hänet\n'ymmärtämään', mitä merkitsee 'laki' ja saavutettu oikeus. Se\nmerkitsee, että hänen on jätettävä esi-isänsä koti ja kontu, ja\nmentävä tuonne laitarämeikköön ja sieltä raivattava itselleen uusi\nvainio. Herra rakennutti linnansa hänen entisille asuinsijoilleen.\n\n\"Karvasteli se talonpojan mieltä ja sai osan heistä vastarintaan\nsaavutettujen työnoikeuksiensa puolesta. Mutta saavutettujen\nrosvo-oikeuksien omistaja pani pyssymiehet opettamaan entiselle\nvapaalle talonpojalle, 'ettei esivalta miekkaa hukkaan kanna.' Veriin\nhukkui vapaus, Ja suomalaisesta talonpojasta tuli -- torppariorja.\"\n\nOmituinen sekoitus Lalli-romantiikkaa ja torpparitodellisuutta.\n\n\n\n\nTiistaina 5 p:nä helmikuuta.\n\n\nKuka maksaa kulut?\n\nKaiken sen, minkä tämä sota tulee maksamaan, saa Suomi itse maksaa.\nSe ei tule mistään saamaan sotakorvausta. Voittaja saa suorittaa\nvoitetunkin sotakustannukset. Mistä ne rahat lopulta otettanee?\nSuomen rikkauksista, metsistämme, sillä muuta rahanarvoistahan meillä\nei juuri ole. Onhan tosin vielä myöskin maa, pellot, niityt, s.o.\nmaanviljelys, se, mikä siitä saadaan irti. Ja sitten työ, etupäässä\ntyö. Työväki saa työllään vähitellen osaltaan ja suurelta osaltaan\nmaksella, mitä se on hävittänyt. Ilman työtä eivät luonnonrikkaudet\nole minkään arvoiset. Varsinkin tuottava työ siis saa ponnistaa\nkaiken voitavansa. Se se lopulta saa maksaa kaiken.\n\nTarvitaan ennen kaikkea elintarpeita. Ne otetaan niiltä,\nmaanomistajilta ja maatyömiehiltä, jotka voivat niitä hankkia. Kaikki\nsodat saa lopulta maanmies maksaa ja niin käy nytkin. Hänen laskuunsa\ntätä taistelua käydään. Mutta samalla muidenkin työläisten. Kuluttava\ntyömies saa maksaa leivästä sille, joka sitä hankkii. Se leipä tulee\nsitä kalliimmaksi, kuta vähemmän maamies sitä saa tuotetuksi. Kuta\nsuurempi hävitys on ollut, kuta enemmän on mellastettu, tuhottu,\npoltettu, sitä vaikeampi on saada leipää. Ja kun teollisuus on\njoutunut lamaannuksiin, täytyy sen palveluksessa olevain tyytyä\nvähään ja ponnistella enemmän senkin velkoja maksaakseen. Ei siinä\nenää riitä 8-tuntiset työpäivät. Kaikki menee entiselleen, pahempaan\npäin. Hävitetty talo ei voi enempää, kuin mitä se voi.\n\n*\n\nMeidän tiemme.\n\n\"Teillä pitää aina olla se perustuslaki peränne alla. Ette uskalla\nlähteä millekään matkalle istumatta ensin sen päälle, niinkuin\nryssä istuu ennen matkalle lähtöään tuolille huoneen perällä ja\nvasta sitten lähtee liikkeelle.\" Muistelen jonkun sosialistin näin\nsanoneen. \"Niin juuri -- sanon -- se on meidän oikeudentuntomme,\nomatuntomme, josta lähdemme ja jonka me aina otamme mukaamme.\nPerustuslakitie on kyllä hiukan mutkallisempi, mutta parempi virsta\nväärään kuin vaaksa vaaraan.\"\n\n*\n\nMetsä arvoton.\n\nOn muuten omituista, kuinka vähän merkitystä nyt oikeastaan on\nsillä pääomalla, jonka kimppuun he käyvät ja tahtovat vallata.\nSuomen suurimmalla kansallisomaisuudella metsällä esim. ei ole tällä\nhetkellä mitään arvoa, sillä ei sitä voi syödä eikä myödä. Sen\nainoa ruoka-arvo olisi tätä nykyä petun ja -- marjain. Gutzeitin,\nKymiyhtiön, Ahlströmin liikkeiden kiinteimistöt ja irtaimistot ovat\nsiinä arvossa, mikä heillä on niistä saatua viljaa makasiineissaan\n-- ja se ei ole paljon -- ja mitä saadaan kalaa järvistä ja jäniksiä\nja lintuja metsistä. Vaikka ne kuinkakin takavarikoitaisiin ja\nyhteiskunnallistutettaisiin, muuta niistä ei saataisi irti kansalle.\n\n*\n\nRauhan tarjousko?\n\nTänään kerrottiin, että Mannerheimin väki olisi lähtenyt liikehtimään\nMikkelistä Kouvolaa kohti. Eräs vallankumouksellisia lähellä oleva\nvenäläinen siviiliherra oli käynyt erään henkilön luona tarjoamassa\n-- omasta puolestaan tietysti, mutta välillisesti Tokoin lähettämänä\n-- rauhaa. Eduskunta voisi muka kokoontua. Sai vastauksen, että\nvaltiopäivät eivät tietysti voisi kokoontua, koska kansanvaltuuskunta\nei voisi mitenkään taata sitä, että ne saisivat rauhassa toimia ja\nettei edusmiehiä ammuttaisi tai vangittaisi, jos joku päätös ei olisi\npunakaartille mieleen. \"Eduskunta voisi kokoontua jossain muualla.\"\nKehoitettiin kääntymään Mannerheimin puoleen. Ehdotus nähtävästi oli\nsaanut alkunsa siitä, että täkäläiset ryssät eivät ole halukkaat\nsuuremmassa määrin lähtemään rintamalle.\n\n*\n\nYlipäällikön valta.\n\nEräs sanitääri kertoi, että punakaarti ei salli Punaisen Ristin\nauttaa valkoisia haavoittuneita. Ne ovat kansan asian vastustajia ja\nniiden täytyy kuolla. P. R. vangittiin asemalla, vaikka sillä oli\nitsensä ylipäällikkö Haapalaisen antama passi. Hänellä nähtävästi ei\nole mitään sanomista, jos kaarti on toista mieltä. On kai niin, että\nkaarti yhä edelleen pakottaa mukaansa johtajat niinkuin ennenkin,\nheti alussakin.\n\n*\n\nNälkärintamalla.\n\nPuhutaan niin paljon siitä, millä rintamalla ratkaiseva taistelu\ntulee tapahtumaan -- Vilppulan -- Kouvolan -- Antrean. Minä luulen,\nettä se tulee tapahtumaan -- nälkärintamalla.\n\n*\n\n???\n\nKauheasti ne puuhaavat ja järjestävät ja kehuvat onnistuvansa,\nmutta löyhältä se vielä tuntuu. Ei maata voida hallita niinkuin\npuoluetta. Eivät ne tähän asti _ilman porvarillista apua_ ole tehneet\noikeastaan mitään muuta kuin järjestäneet oman agitatsioninsa\nja luokkataistelunsa. Eihän tässä tosin ole kysymys kovinkaan\nsuuresta yhteiskunnasta ja kai se olisi jossain määrin mennyt,\njos venäläisvallan jälkeen olisi päästy hiukan enemmän oman katon\nalle, mutta kun kaikki, mitä uusi asema tuo mukanaan, on luotava\nsamalla kertaa, kaikki sisäiset ja ulkonaiset asiat. Toivooko ne\nehkä sittenkin porvarillisilta apua? Ilman sitä tämä ei mene. Mutta\nkuinka on mahdollistakaan sitä saada? Mikä on heidän ohjelmansa,\njota he tahtovat meidät toteuttamaan? Eihän siitäkään ole muuta\ntietoa kuin vain fraaseja. Pitäisikö meidän yleensä vain olla heidän\njuhtinaan vetämässä, minne kuski käskee, ja sillä vauhdilla, minkä\nkansan ruoska määrää? Niin tekevät raakalaisvalloittajat: mongoolit,\nturkkilaiset -- hunnit. Eivät ne kyenneet eivätkä nämä kykene luomaan\nmitään korkeampaa ja parempaa kulttuuria, ne osaavat ainoastaan\nhävittää ja istua patainsa ääressä, niin kauan kuin se porisee.\n\n*\n\nTuumiskeluja tulevaisuudesta.\n\nVälistä alkaa minusta näyttää, kuin porvarien _täydellinen_ voitto\nkuitenkin olisi heille itselleen vaarallisin. Täytyy ehkä kauankin\nturvautua kivääreihin ja kuularuiskuihin, ja silloin on hyvin lähellä\nvallan väärinkäyttö ja voitetun voimien vähäksyminen, niinkuin\non ollut tähänkin asti. Ettei tämä vain päättyne porvarilliseen\nsotilas-diktatuuriin! Vaikka järjestys palautettaisiin, vaikka\neduskunta ja hallitus taas pääsisikin toimimaan, täytyisi sitä\nkaikkea tukemassa olla valkoinen armeija. Eikö tästä armeijasta synny\njonkunlainen pretoriaani-joukko, joka yhtäkkiä voi panna toimeen\nvallankaappauksen tai joka ainakin painaa hallitusta ja eduskuntaa\nmieleisiinsä päätöksiin? Kyllä meillä on sellaistakin suuntaa.\n\nJos aseet voittavat, niin on se pääasiassa maalaisväestö, pohjalaiset\nja muut talonpojat, jotka ovat hankkineet voiton ja vuodattaneet\nverensä sen puolesta ja kai myöskin, ainakin osaksi, tahtovat korjata\nvoiton hedelmät. Ne sanelevat rauhanehdot edukseen ja palkakseen.\nUuteen eduskuntaan kaiken varmaan tulee voimakas maalaisaines,\nmaalaisliitto tai kansanpuolue sulattaa itseensä osan entisiä\npuolueita. Jos meillä olisi sopiva kuninkaan alku, ei tiedä, vaikka\nsen huutaisivat kuninkaakseen.\n\nSe nyt on varma, että tuottajat ja kuluttajat joutuvat vastakkain\nainakin elintarveasiassa, ellei viljaa ruveta saamaan muualta.\nKäy vielä niin, että teollisuusherrat ja työväki, joka elää\nteollisuudesta, joutuvat yhteisine leipäetuineen maanomistajain\nja kalastajain etuja vastaan. Maaseudullahan ovat raaka-aineet\nja tuotantolähteet, metsät, pellot ja järvet. Maareformi tulee\npolttavaksi kysymykseksi. Vaaditaan maan pakkoluovutusta\nviljelykselle, sekä valtiolta, yhtiöiltä että yksityisiltäkin.\nSiihen maanomistajat eivät suostu hyvällä. Ehkä maalaisten nousu\nvaistomaisesti on siitäkin aiheutunut.\n\nTuo reformi on kuitenkin pantava toimeen, sillä epäkohdat siinä\nsuhteessa ovat kai suurena syynä siihen, mitä on tapahtunut. Maa\ntäytyy saada viljellyksi, täytyy palata maahan. Teollisuuden,\nvarsinkin puutavarateollisuuden täytyy ymmärtää tämä ja taipua oman\ntappionsakin uhalla.\n\n*\n\nTerrori lisääntyy.\n\nKerrotaan, että joku tänään ammuttiin Eiran luona. Niitä kaatuu tuon\ntuostakin. Niitä ammutaan kuin kulkukoiria, rauhallisia miehiä,\njoilla ei ole muuta syytä, kuin että ovat kuuluneet suojeluskuntaan.\nTämä lienee ollut joku entinen poliisi, järjestyksen valvoja virkansa\npuolesta. Hän on nyt pahempi kuin pahantekijä. Jokainen tällainen\nteko tietysti kiihoittaa kostoon, verikostoon.\n\nToisia etsitään heidän kodeistaan ja murhataan. Näin tänään mustan\nauton, punainen lippu, Rehbinderin tiellä -- vietiinkö ketä? Nuo\nautot, ainoat, joita kaduilla liikkuu, ovat kuin vankivaunuja,\nmestauskärryjä, joissa kuletetaan jo ennakolta kuolemaan tuomituita.\nNiiden hyrinä saa minut aina säpsähtämään ja sydämeni täyttymään\ninholla.\n\n*\n\nVenäläiset.\n\nVenäläiset eivät kuulu enää viitsivän vartioida edes omaa pesäänsä,\nKeisarillista linnaa, vaan täytyy sitä punaisten vartioida.\n\n*\n\nKyllä ne tietää.\n\nEräs sosialisti esitti keskustelussa tänään väitteen, että\nvallankumous voittaa, jos ryssät lähtevät eivätkä ota osaa\ntaisteluun. Punaisten armeija tosin miesluvultaan vähenee, mutta\nsamalla heikkenee myöskin valkoisten rintama, sillä valkoiset on\nsaatu liikkeelle ryssää vastaan eikä suuri osa heistä tahdo taistella\nomia kansalaisiaan vastaan. Voi olla. Mutta kyllä kansa siellä\ntietää, mistä on kysymys. Se puolustaa omaa äänioikeuttaan, omaa\nvaltaansa harvainvaltaa vastaan eikä laske aseitaan, ennenkuin se on\ntaattu, ennenkuin eduskunta taas voi toimia ja sen asettama hallitus\non katon alla ja tunnustettuna. Kyllä siellä, Pohjanmaalla, Savossa\nja Karjalassa, tiedetään, että jokainen pisara verta vuotaa ryssän\npistimellä isketystä haavasta, että jokainen kanuuna mölisee venättä,\nettä ne ovat ryssän kuulat, jotka rapisevat. Niin kauan kuin tätä\ntaistelua kestää, taistellaan sitä punaisten puolelta ryssän aseilla\nja ryssän asian hyväksi. Köyhälistön asia on kyltti! Ryssäläiset ovat\nupseerit, ryssäläinen komennuskieli ja yleensä koko komento.\n\n*\n\nTunnelmia.\n\nOnko vain tilapäistä \"tunnelmaa\", optimistinen välitila,\nhermostostani riippuvainen, että tuntuu rauhallisemmalta ja\nvaloisammalta? Onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä? Räjähtääkö\nhuomenna jotain?\n\nMilloin taas tullee aika, jolloin voin kirjoittaa jonkun \"lastun\"?\n\nOlisi nyt draaman aiheita, joka osaisi niitä käyttää.\n\nTuntee tarvetta lähteä liikkeelle, moralistina, lähetyssaarnaajana ja\nsaarnata vanhoja totuuksia, tekstinä päivän tapahtumat. Mikä ääretön\nmäärä ainehistoa ikuisten aatteiden valaisemiseksi -- ja uudelleen\nopettamiseksi!\n\n*\n\nHe uskovat kykenevänsä.\n\nVallankaappaajat näyttävät melkolailla hölmistyneen siitä, että\nmaan virkamiehistö ja sivistyneistö niin yhtenäisenä rintamana\nasettui vallankumousta vastaan ja kieltäytyi sitä millään tavalla\navustamasta. Ällistyksestä päättäen he olivat odottaneet toista.\nKun Saksassa on niin paljon sivistyneitä, varsinkin sivistyneeseen\nköyhälistöön kuuluvia sosialisteja, niin miksei sitten meillä? Onhan\nmeilläkin tällaista köyhälistöä. Olisi luullut, että heidän jo oman\netunsakin vuoksi olisi luullut pitävän ymmärtää, etteivät he ainakaan\ntulisi menettämään mitään, jos täällä nyt päästäisiin rakentamaan\nparempaa yhteiskuntajärjestelmää. Heillä ei ole mitään hyötyä\nsuurkapitalistisesta yhteiskunnasta. Heidän jälkeläisilleen tulisi\nsiinä ainakin kolmannessa ja neljännessä polvessa kurjemmat olot kuin\nsosialidemokraatisessa. Näin tuumiskellaan tänään \"Työmiehessä\".\n\nMistä nyt johtuu tämä mieliala sivistyneiden keskuudessa? kysyy\nkirjoittaja. Siitä, että sivistykseen osallisiksi pääsevät\nenimmäkseen vain varakkaat tai varakkailta saamiensa lukulainojen\navulla koulua käyneet köyhät. Kaikki he omistavat kouluissa yläluokan\nhengen. Saamansa \"sivistys\" sitoo heitä herrasleiriin. Mutta millä\ntavalla saadaan heihin tuo henki? \"Sen kehittämiseen käytetään\nvarsinkin uskonnon ja historian opetusta, jopa kielten opetuksenkin\nyhteydessä.\"\n\nSen syvemmälle ei tämän tutkijan silmä tunge niiden sieluntilan\ntutkimisessa, jotka lainkuuliaisina ja isänmaallisina kansalaisina\neivät ole voineet antautua kapinaa millään tavalla kannattamaan.\n\nMutta välipä heistä. Tullaan me toimeen ilmankin heitä. Kun\ntutkintoja suorittaneet kieltäytyvät, niin tulevat niitä\nsuorittamattomat heidän toimiinsa.\n\n\"Pystyvätkö he?\" kysyy \"Työmies\" ja vastaa: \"Tietenkin on useita\ntehtäviä, joihin vallankumous ei saa oikein kykeneviä heti alussa\nja joissa tapahtuu kahnausta ja seisausta. Työläisissä on kuitenkin\nelämän kovassa koulussa monenlaisiin töihin tottuneita. Heidän\nsoveltumiskykynsä, kekseliäisyytensä ja kätevyytensä on suuri. Monet\nuudet toimet ovat sellaisia, että niitä voi vähän perehdyttyään\nhoitaa tavallinen kuolevainen. Vaikka siis tulee olemaan osaksi\nsuuriakin vaikeuksia, niin asiat tulevat kuitenkin hoidetuiksi,\ntietysti toisella tavalla kuin ennen, mutta toinenhan tulee\njärjestelmäkin olemaan, ja toiset asiat heti alussa hyvin, toiset\nmyöhemmin ainakin tyydyttävästi. Vanhan järjestelmän toimihenkilöt,\njotka ehkä luulivat saavansa lakolla ihmeitä aikaan, voivat tulla\nhuomaamaan, etteivät he olleetkaan niin tarpeellisia. Usea heistä voi\njäädä syrjään pitkäksi ajaksi, jos vallankumous tuottaa työväelle\npysyvän voiton.\"\n\nOn liikuttavaa, että he todella uskovat voivansa suorittaa urakan,\njonka ovat ottaneet... \"Maltahan, tässä vielä näytetään!\" Asento on\nhyvä, ryhti oivallinen. Mutta ah, ollaan vasta taipaleen alussa,\npöyhkeillään kannella. Jahka joudutaan ulapalle, aallokkoon ... näen\nmeritautisia makaavan kannella ja kannen alla, kapteenit ja miehistöt\nja masinistitkin. Kone pysähtyy, tuuli painaa karille. Haaksirikko.\nRannalla odottaa entinen miehistö, lakossa ollut sivistyneistö,\npelastaakseen, mitä pelastettavissa on.\n\n*\n\nMyöntävät alottaneensa.\n\nOn tätä nykyä niin paljon kaikenlaisia \"neuvostoja\" ja\n\"pääneuvostoja\" ja \"valtuuskuntia\" ja \"järjestöjä\" ja \"osastoja\",\netten tahdollani parhaimmallakaan pääse selville siitä, kuka on kukin\nja mikä on mikin. Pitänee kai ne kerran iskeä päähänsä, jos tätä\nkauan jatkuu. Mikä lie tuokaan \"Sosialidemokraatinen Puolueneuvosto\",\njoka on eilen \"nykyisen aseman johdosta päättänyt\" jotain tavattoman\ntärkeää siitä päättäen, että selonteko siitä on varustettu kauhean\nlihavalla kahden palstan otsakkeella.\n\nEi se näykään oikeastaan mitään \"päättäneen\", se vain\nantaa, \"ohjeita\" Työväen Pääneuvostolle ja itselleen\nKansanvaltuuskunnallekin. Ohjeita on kymmenen.\n\nMuuan on se, että Suomelle on laadittava kansanvaltainen\nvaltiosääntöehdotus, joka mahdollisimman pian on asetettava kansan\näänestyksen alaiseksi. Saisiko Suomen kansa siis todellakin kerran\nsanoa oman sanansakin vallankaappauksesta sen tekijöille? Kun ei vain\nkurki kuolisi, ennenkuin suo sulaa.\n\nPunainen kaarti on katsottava valtion armeijaksi ja sen vakinaista\naseellista voimaa on vähennettävä vasta sitten, kun työväen edut\nnäyttävät \"vakavasti turvatuilta\". Kaarti siis tulee olemaan aseissa\nainakin niin kauan, kunnes on saatu tuo mieluinen valtiosääntö. On\nsiis olemassa ennakko-ohje valkoisten varalle, kun he voittavat. Ei\nole oikeutta mukista, kun he voitettuaan pitävät väkensä pystyssä --\nsiksi, kunnes heidän etunsa ovat vakavasti, oikein vakavasti turvatut.\n\nNämä vallankumouksen tekijät ovat yhtä mittaa toitottaneet, että\ntyöväki tarttui aseihin itsepuolustukseksi. Nyt puolueneuvosto\npaljastaa vallankumouksen todellisen syyn. Kumous ei johtunutkaan\nsiitä satunnaisesta seikasta, että porvaristo aikoi hyökätä,\nvaan oli \"historiallinen välttämättömyys\". Työväenluokka on\nnoussut \"muuttamaan yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen perusteita\nkansanvaltaisemmiksi\". Kaiken yhteiskunta- ja valtiojärjestyksen\nperustana meillä oli mitä kansanvaltaisin parlamenttarismi. _Sitä_\nperustaa siis noustiin muuttamaan. On siis olemassa positivinen\nohjelma täksi kansanvaltaisemmaksi perustaksi, jonka toteuttamiseksi\ntäytyy tarttua aseihin. Kai saadaan pian nähdä, kummoinen tämä\nohjelma on.\n\nJa vielä kerran: vallankumous ei siis ollut itsepuolustusta, vaan\nhyökkäystä erikoisen tarkoituksen saavuttamiseksi.\n\n*\n\nUrsin ja koulupojat.\n\nTurun \"Sosialisti\" kertoo, että \"kun toveri, tohtori Ursin meni\nopetustunnilleen sikäläisessä suomalaisessa klassillisessa lyseossa,\npoistuivat oppilaat mielenosoituksellisesti luokalta. Toisella\ntunnilla saapuivat he luokalle, mutta 'herraskaisten häpeämättömyyttä\nosoittavalla röyhkeydellä huusivat tohtori Ursinin alas'.\" Teko\non lehden mielestä häpeällinen ja siveellisesti pöyristyttävä.\n\"Harmaahapsista kunnon miestä ovat kohdelleet kuin alhaisen rikoksen\ntehnyttä. Miestä, joka aatteelleen uskollisena on koko elämänsä\nahertanut kansansa onnellisempi tulevaisuus päämääränään. Koko\nvalistunut Eurooppa luo kunnioittaen katseensa tähän samaan mieheen\n-- vähätietoiset, röyhkeät herraspojat ajavat hänet täältä pois\nomasta työhuoneestaan.\"\n\nValistunut Eurooppa ei tuota kunnioittavaa katsetta luodessaan tiedä,\nmitä Turun pojat tiesivät harmaahapsisen viimeaikaisesta toiminnasta\nkansansa onneksi.\n\n*\n\n\"Svinhufvudin rintama.\"\n\nTällä kauniilla nimellä kunnioittaa eräs kirjoittaja tämän päivän\n\"Työmiehessä\" sitä passiivista vastarintaa, johon on ryhdytty ja\njoka viimeksi on ilmennyt siinä, että työnantajat, kauppiaat y.m.\nlakon päätyttyä eivät ole panneet töitä käyntiin. Nähtävästi on\ntämä vastarinta vallankumouksellisille tullut suurena yllätyksenä.\nHän koettaa uskotella, että vastarinta ei tule onnistumaan ja että\nrintama pian murtuu. Työnantajat yrittävät kyllä nyt \"äkäpäissään\nsuunnitella muka samaa keinoa, kuin mitä me olemme käyttäneet,\nyrittävät pakottaa työväestöä luopumaan vaatimuksistaan. Mutta se on\nmahdotonta. Suurlakkokeinon käyttäminen on mahdollinen ainoastaan\ntyöväenluokalle siksi, että se pitää liikkeellä koko yhteiskunnan\nmonimutkaisen koneiston. Riistäjät eivät voi tuntea mitään vastaavaa\nkeinoa.\"\n\nKirjoittaja kyllä myöntää, että työnantajain menettely synnyttää\nsekasortoa. Mutta kun hallitusnyörejä nyt hoitelevat työväen\nluottamusta nauttivat miehet ja kun niiden takana seisoo\nyksimielisenä kansan suuri enemmistö, niin työnantajain jäykät\nniskat kyllä pian nujerretaan. Se tapahtuu siten, että tärkeimpiä\nteollisuuslaitoksia tullaan ottamaan yhteiskunnan huostaan. Olisihan\ntässä oikeastaan jo \"työnnyttävä\" yhteiskunnalliseen vallankumoukseen\nkokonaisuudessaankin, jos vain Keski-Euroopan maissa se vallankumous\nolisi suoritettu. Mutta pian se kuitenkin tapahtuu, \"jotakuinkin\nlähiaikoina\".\n\nNäin siellä haaveillaan, uskotaan ja uskotellaan. Svinhufvudin\nrintama samaan aikaan vain lujittumistaan lujittuu. On turvallista\nkeskellä kuulasadettakin laskeutua levolle sen taa sillä\niltayötoivotuksella, että kestäköön yhtä hyvin Mannerheiminkin\nrintama.\n\n\n\n\nKeskiviikkona 6 p:nä helmikuuta.\n\n\n\"Ei edes tsaarin aikana ollut tämmöistä sorto- ja pakkovaltaa\", se on\ntätä nykyä kaiken laulun alku ja loppu.\n\n*\n\nLiekö räikeämpää väkivaltaa, kuin että vanhat, harmaantuneet\nvirkamiehet, jotka ovat vannoneet valan olla kuuliaiset maan\nlailliselle hallitukselle, vastoin tätä vannomaansa valaa tahdotaan\npakottaa tekemään työtä käskettyä. Samalla se on mitä ilmeisin\nköyhäntodistus. Ne, jotka lähtevät liikkeelle parantaakseen ja\nuudesti luodakseen tätä yhteiskuntaa, eivät kykene omin päin\nastumaan edes ensimmäisiä askeleitaan, vaan tarvitsevat opastusta\nniiltä, jotka he tahtovat syrjäyttää. Se on aivan samaa kuin vaatia\nvalloitetun maan kansalaisia ilmaisemaan sotasalaisuuksia, olemaan\noppaina, jopa tarttumaan aseihinkin.\n\n*\n\nJuttu.\n\nKerrotaan -- luultavasti tekaistu -- juttu siitä, kuinka punaisten\nveturi Nikkilän mäessä Porvoon radalla pysähtyi, kun pyörät alkoivat\npyöriä paikallaan, samalla kun valkoiset vimmatusti ampuivat.\nTäytyi lopulta palata takaisin Keravalle. Kiskot olivat voidellut\nvaseliinilla. Tuommoiset jutut hetkeksi virkistävät mieltä. Toivon\nniitä kuulevani, vaikka niissä olisikin totta vain siteiksi.\n\n*\n\nSalamurhia.\n\nEräs tuttava, joka asuu Kottbyssä, kertoi, että siellä tuon tuostakin\npamahtelee ja että tavataan miehiä kuolleina metsissä. Luultavasti\nne ovat useimmittain yksityisiä kostomurhia, joita nyt tehdään\nyleiseen laskuun. Jokainen sellainen laukaus on yksi naula lisää\nvallankumouksen omaan kirstuun.\n\n*\n\nSuhteemme Saksaan.\n\nErään tuttavan luona. Hän on vakuutettu siitä, että Englannilla on\nsormensa mukana Suomen vallankumouksessa. Kun ei Englanti enää muuten\nvoi vahingoittaa Saksaa, koettaa se vahingoittaa sitä bolshevismilla,\navustamalla sen leviämistä Suomen kautta Skandinaviaan ja sitä\ntietä Saksaan, heikontaakseen Saksaa sisällisesti. Englanti muka\nantaa rahaakin. Se olisi Suomeen nähden katala teko, mutta kyllä\nymmärrettävää ja \"näköistä\". Englanti näkee ja tietää, että me\nkaikessa tapauksessa luisumme Saksan syliin.\n\nOn ollut liikkeessä huhu, että Saksa olisi kieltänyt apunsa. Tämä\ntuttavani on vakuutettu, että tämä tieto on perätön. Sotapuolue on\nSaksassa sillä kannalla, että on päästävä lähelle Pietaria, jota\nvastoin liikemaailma ehkä tahtoisi rauhan solmittavaksi pikemmin,\njotta pian päästäisiin kauppasuhteisiin eikä siis olisi kiristettävä\nvälejä liiaksi Suomen tähden. Sieltä tulevat nyt kuitenkin \"pojat\" ja\ntulee myös aseita.\n\n-- Suhteet Saksan kanssa ovat saatettavat niin läheisiksi kuin\nsuinkin -- _vaikka sieltä saataisiin prinssikin_ -- jotta meillä\nolisi rauhankin aikana panna sulkuja venäläiselle maanalaiselle\ninvasionille.\n\n-- Entä saksalainen invasioni?\n\n-- Se ei ole niin vaarallinen, koska saksalaiset ovat kauempana ja\nkoska se olisi kulttuuri-invasionia, sivistystason korottamista.\nVaikka he meitä aineellisesti vallitsisivatkin, he samalla meitä\nkouluuttaisivat, opettaisivat, järjestäisivät, neuvoisivat tekemään\ntyötä. Nuo toiset nylkisivät, hävittäisivät, vetäisivät omalle\ntasolleen.\n\n*\n\nSama tuttavani luulee, että Mannerheim jättää Tampereen rauhaan,\nkunnes saa Kouvolassa radan eristetyksi Pietarista.\n\n*\n\nPunaisten venäläiset upseerit.\n\nSaavatko punaiset apua vanhoilta tsaarivallan upseereilta? Jos\nhe ja heidän väkensä täällä voittavat, jäävät ne kaikki tänne\nolemaan ja komentamaan ja vaatimaan palkkojaan. Punaisten on vaikea\nsaada heidät tilitetyiksi ja lähtemään. He jäävät tänne heidän\nseisovaksi palkkasoturiesikunnakseen. Jos taantumus Venäjällä\npääsee valtaan, ovat he varmasti sen ostettavissa. Varsinkin\nsilloin, jos vallankumous pääsee järjestymään siellä pysyväksi\nkadettihallitukseksi ja sen etu vaatii Suomen riippuvaisuutta. Ne\novat ja pysyvät täällä ja antavat palttua työväen asialle, jos\nse joutuu ristiriitaan heidän omain asiainsa kanssa. Ja siinä\nmeni työväen asia ja Suomen itsenäisyys. Nyt taistellaan _sekä_\nkansallisen Suomen itsenäisyyden _että_ myöskin Suomen kansallisen\nsosialismin puolesta. Mannerheim taistelee lopulta Mannerinkin\npuolesta.\n\n*\n\nViipurista.\n\nTapasin erään rouvan, joka tuli Viipurista. Siellä jo otetaan\nelintarpeita yksityisiltä. Hackmannilla on viety ruoka pöydästäkin ja\njätetty vain hiukan viiniä rouvalle.\n\nOli ollut tarkastus rouvan asunnossa. Eräs tarkastajista, nuori mies,\noli hävennyt asettaan ja sanonut olleensa pakotettu siihen tarttumaan.\n\n*\n\nErään Varakkaan miehen luona.\n\nOlin tänään erään varakkaan miehen luona, jolla on oma huvila.\nKoti kuin linna, mitä komein ja hienoin. Kaikki mukavuudet. Eikä\nmissään tunnu niin turvattomalta kuin täällä. Sinne ne semmoisiin\ntaloihin tietysti tulevat ensiksi tarkastamaan ja takavarikoimaan.\nPalvelijat eivät ole varmoja, vaikka niillä on vähän työtä ja hyvät\npalkat ja kaikki samat mukavuudet kuin herrasväellä. Ensimmäinen\npunakaartilainen hetken tuttava voi panna pyörälle tytön pään ja\nvillitä hänet; hän ei usko mitään siitä, mitä herra tai rouva, heidän\nhyväntekijänsä, sanovat. Ja vaikka herra olisi työmiehilleen kuinka\nystävällinen tahansa, vaikka hän juttelisi, vaikka välit näyttäisivät\nolevan kuinka hyvät tahansa... Ei auta koettaa olla alentuvainen,\nei toverillinen, sillä se tosi-asia, että _on_ rikkautta, että ne\nkatsovat sen itseltään tai vertaisiltaan otetuksi, että ne sen\nyli näkevät toisia pahempia herroja ja lapsuutensa, sukulaistensa\nkurjuuden -- sille ei voi mitään, se juopa ei mene kiinni. Sen yli\nvoidaan vain rakentaa väliaikainen silta, joka voi hajota ensi tulvan\ntullen. Niitä siltoja maailmassa rakennetaan ja tuhotaan, alituisessa\nvaihtelussa. Ei auta sillat kuilujen yli. Kuilut ovat täytettävät,\njottei siltoja tarvittaisi.\n\n*\n\nRyssän rumpu -- ainakin pärisee.\n\nEräs venäläinen matruusi on sanonut jollekin, että on vain 200\nvenäläistä, jotka menevät rintamalle. Eivät ikinä tule pommittamaan\nHelsinkiä. Eivät voisikaan, sillä kaikki kanuunat ovat epäkunnossa.\n\nTulee telefoonitieto, että venäläiset pakenevat Tampereelta ja\nRiihimäeltä kauhun valtaamina. Liekö \"hyödyllinen valhe\"?\n\nEi ehkä niinkään valhe, päättäen siitä yllytyksestä ja nostatuksesta,\njoka näyttää olevan tarpeen. \"Isvestija\" lyö eilen suurta rumpua:\n\n\"Ja me, venäläiset sotajoukot, meidän on välttämättä sekaannuttava\nriehuvaan taisteluun. Se meidän täytyy tehdä ensiksikin sentähden,\nettä porvariskaarti on käynyt meidän joukko-osastojemme kimppuun ja\nriisunut ne aseista. Toiseksi saattaa meidät ottamaan osaa taisteluun\npunaisen kaartin ja valkoisen rosvojoukon edustajien välillä se, että\nme vallankumouksellisina ja sosialisteina sekä samalla tasolla ollen\nolemme pakoitettuja seisomaan niiden riveissä, jotka vuodattavat\nvertansa työn punaisen lipun ja sosialismin edestä taistelevien\npuolesta, välittämättä siitä, kuka taistelee, suomalainenko,\nitävalta-unkarilainen, ruotsalainen tai romanialainen, katsomatta\nsiihen, missä taistelu tapahtuu, Venäjälläkö vai Suomessa, Saksassako\nvai Ruotsissa. Työläisten edut ovat yhteiset. Työläisten rintaman\nporvareita vastaan tulee olla yhteisen, kansainvälisen. Ja pääasiassa\ntämän vuoksi me emme saa istua ristissä käsin.\"\n\nJa joku arvattavasti pietarilainen sotilaskomisario kipinäsähköttää\nSuomen aluekomitean puheenjohtajalle Glasunoville:\n\n\"Seisokaa viimeiseen saakka! Ponnistakaa kaikki voimanne! Kiireesti\nlähetetään ja muodostetaan lentäviä tykeillä varustettuja\nsissiosastoja jokaisen seudun suojaksi. Vielä kerran toistan, kootkaa\nkaikki voimat, apu tulee, on välttämätöntä mitä pikemmin lyödä\nhajalle valkoinen kaarti.\"\n\nKuta enemmän tämmöistä, sitä parempi meille. Kuta selvemmin ryssä\nkannattaa punaisia, sitä pahempi heille.\n\n*\n\nJoukkomurhat alkavat.\n\nKaukaan vanutehtaalla Jokelassa oli yleensä ollut hyvät välit\ntyömiesten kanssa. Lakko oli loppunut ja työ alkanut. Ilmaantuu\nseinään julistus, että aseet ovat annettavat pois. Joku herroista\npysähtyy sitä lukemaan ja repäisee sen pois moittien, että mitäs nyt\ntäällä semmoisia, eihän täällä kenelläkään ole sellaisia aikeita.\nJonkun ajan kuluttua piiritetään konttorirakennus ja insinööri\nWahlberg menee ulos rappusille. Ainoastaan kahdella miehellä on\nkivääri. Kuuluu huuto: \"Kädet ylös!\" -- \"Ei!\" -- Silloin kuuluu\nkomennus: \"Ammu!\" Kuula menee ohi. Wahlberg sanoo, että koska asiat\non niin, niin hän antautuu ilman muuta. Kassööri Bauer tulee ja\nmoittii ampujaa: kuinka on mahdollista, että hän ampui aseetonta\nmiestä? Ampuja vastaa: \"Kun käsky kuului, niin täytyi.\"\n\nTyömiehet alkavat vaatia palkkaansa lakkoajalta. Osoitetaan\nkirjoista, ettei ole rahaa niin paljon kuin tarvittaisiin. Kassööri\npakotetaan lähtemään Helsinkiin hankkimaan rahaa. Hän lähtee sinne\npunaisten saattamana, saa rahat suurella vaivalla ja jää itse\nHelsinkiin. Jonkun ajan kuluttua hän lähtee takaisin Jokelaan, jossa\nei ole hevosta saatavana, vaan täytyy hänen, rouvansa kanssa, kulkea\njalkaisin. Tällä matkalla hän kuulee, että kaikki insinöörit ja\ntoimihenkilöt, Wahlberg, Lindfors, Lanko ja Dahlström ovat tapetut.\nKun rahat olivat saapuneet ja palkkain maksun piti alkaa, ilmestyi\n40 punaista Hyvinkäältä. Syntyi jotain sananvaihtoa Wahlbergin\nkanssa, joka oli kiivas ja kopea mies, hänet ja muut vietiin ulos ja\nammuttiin. Ruumiit heitettiin pumppukaivoon. Siellä ne olivat monta\npäivää. Punaiset veivät kassan ja työväki jäi ilman. Eräs vanhempi\ntyömies koetti pelastaa W:n, mutta onnistumatta. Erään toisen hän\nkuitenkin sai pelastetuksi vakuuttamalla, että se mies on aina ollut\nhyvä työmiehille, kaikkein parhaimpia.\n\nOlivat piirittäneet W:n huvilan ja pitäneet asetarkastuksen ja\nsyöneet ja juoneet. Rouva oli kuullut laukaukset.\n\nW:n ruumis saatiin vihdoin ottaa kaivosta. Häntä oli ammuttu sydämeen\nja kättä ja vatsaa viilletty pistimellä.\n\nVanuteollisuus on uusi Suomessa, ins. Wahlberg oli ainoa spesialisti.\nTehdasta ei voida panna käyntiin.\n\nOlivat sitten ottaneet haltuunsa tehtaan, karjan, ruokavarat,\nhevoset. Ratsastelleet hevosilla. Kerran syntyy pakokauhu, huudetaan:\n\"Kaarti tulee!\", kaikki miehet katoavat. Olivat luulleet Mäntsälän\nvalkokaartin tulevan.\n\n*\n\nAsejuttu.\n\nEräs matruusi oli luvannut myödä aseita jollekin valkoiselle ja\nkutsunut hänet silloin ja silloin asuntoonsa. Saatuaan asiasta vihiä\npunaiset menevät yöllä tarkastamaan matruusin asuntoa. Matruusi\nhuutaa oven takaa, ettei hän päästä ketään sisään, jollei ole mukana\naluekomitean määräämää. \"Se on mukana!\" Tarkastajat päästetään\nsisään. Matruusi puhuu jotain venäjäksi toiselle, luvaten luultavasti\nosaa voitosta. Tämä toinen silloin selittää punaisille, että tässä on\nilmeisesti erehdys, ettei aseita ole, ettei tarkastusta saa pitää, ja\ntarkastuksen täytyy päättyä siihen.\n\n*\n\nPikakuva.\n\nHirveä sekasorto senaatissa, jossa joidenkin senaattorien sanotaan\nasuvankin perheineen. Käytävät täynnä punakaartilaisia ja tupakan\nsavua. Sirola syöksee ovesta ja kiljuu ja riitelee: \"Talo miehiä\ntäynnä eikä saa yhtä lähettiä liikkeelle!\" -- joku riitelee ja\nväittelee vimmatusti hänen kanssaan.\n\n*\n\nToistupaiset.\n\nOn jo kauan luultu tiedettävän, että vallankaappauksen tielle\nalussa lähti ainoastaan osa sos. dem. puoluetta. Tämän päiväinen\n\"Työmies\" sen avoimesti myöntää, koettaessaan saada tähän asti\nhaluttomat liittymään riveihin. Haluttomuus näyttää olevan niin\nsuuri, että ne eivät tahdo ryhtyä edes kunnallisiin tehtäviin,\n\"koska he olisivat tahtoneet asiat järjestettäviksi uusien\nkunnallislakien mukaan toimitettavien kunnallisvaalien kautta.\"\nTekopyhästi \"Työmies\" on olevinaan sitä mieltä, että \"sillä tavalla\nasiat ovatkin järjestettävät, niin pian kuin se käy mahdolliseksi.\"\nNyt se ei vielä ole mahdollista m.m. -- \"jo siitäkin syystä,\nettei uusia vaaliluetteloita ole olemassa.\" Kunnan asiat ovat\nkuitenkin hoidettavat. Puoluetoverien pitäisi ottaa siihen osaa\n\"riippumatta siitä, mikä käsitys heillä kullakin on nykyisestä\nvallankumoustaistelusta ja työväen diktatuurista.\"\n\nTuo toistupainen ryhmä, josta lisäksi vielä sanotaan, että se\n\"valtiolliseen taisteluun nähden on ankarasti parlamentaarisella\nkannalla\", mahtanee olla melkoisen suuri, koska \"Työmiehen\"\ntäytyy ottaa se huomioon siihen määrin, että sen on pakko myöntää\nsen olemassaolo. Semmoinen ei yleensä kuulu lehden taktiikkaan.\nParlamenttaarinen ryhmä näyttää olevan niin suuri, että ilman sen\napua ei voida tulla toimeen. Kivääriä näiden \"laillisen omantuntonsa\nvuoksi kieltäytyneiden\" käteen ei tyrkytetä. Heille tyrkytetään vain\nkunnallisia tehtäviä.\n\nVaikka äsken isoisesti kehaistiin, että me kyllä hoidamme asiat, nyt\nmelkein ruikutetaan, että ne menevät päin mäntyyn. Porvarit tekivät\nlakon, on saatava nämä puoliporvarit rikkureiksi. Kunnallisten\nasiain hoitaminen sellaisessa suurkaupungissa kuin Helsingissä on\n\"raskas tehtävä työväelle\". Meillä ei ole \"käytännöllistä kokemusta\nkunnallishallinnon tehtävissä\". Työvoimat \"joutuvat nyt kovalle\nkoetukselle, kun täytyy omin avuin pitää kunnallista koneistoa\nkäynnissä.\" Kunnan arkuissa ei ole rahaa. Kaupungin menot nousevat\n7 milj. markkaan kuukaudessa. \"Lainoja ottamalla on siis nykyisin\nkoetettava raha-asioita järjestää.\"\n\nSopiihan koettaa. Liekö Mannerilla vielä mitä lainata? Vai antaneeko\nLenin luottoa?\n\nMutta kai ne nyt nuo kieltäytyjät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin\nsaadaan tukahduttamaan \"laillisen omantuntonsa\" äänen. Tähän asti\nsiitä äänestä tuskin on kuulunut kuiskaustakaan.\n\n*\n\nTapetaan, tuhotaan, kidutetaan...\n\nJoka kerta kun minä luen heidän lehdistään jonkun kehoituksen\ninhimillisyyteen sodankäynnissä, säpsähdän ja päätän, että taaskin\nhe siis tietävät tapahtuneen jotain, josta ovat estävinään,\npeseytyvinään puhtaaksi. Tänään tehdään selkoa \"kansainvälisestä\noikeudesta ja sotatavoista\", mutta melkein sillä tavalla, kuin\npidettäisiin niiden noudattamista vain hurskaana toivomuksena,\nei velvoittavana pakkona. Tämä sota on kansalais-sota ja samalla\nluokkasota, jossa on vaikea sovelluttaa sodan sääntöjä esim.\n\"taisteluun osaaottamattomiin nähden\". Kun kuitenkin \"saattaa olla\nhyödyllistä\" niistä jotain tietää, ne nyt julaistaan. \"Hyvä olisi,\njos _varsinkin päälliköt_ leikkaisivat ne muistiin ja lomahetkinä\nniistä miehistönkin kanssa _keskustelisivat_.\"\n\nSiitä päättäen, että ovat kieltävinään käyttämästä räjähtäviä\nluoteja, on niitä käytetty; -- tappamasta aseensa luovuttanutta,\nsuojatonta tai haavoittunutta vihollista, on niitä tapettu; --\nvihollisen omaisuuden tuhoamista tai ottamista, on sitä otettu ja\ntuhottu; -- vankeja häpäisemästä ja kiduttamasta, on heitä häväisty\nja kidutettu; -- käyttämästä väärin valkoista lippua, neuvottelijan\nmerkkiä, on niin tapahtunut.\n\n*\n\nHaapalaisen päiväkäskyt.\n\nVoi heidän lehtiään lukemalla saada hiukan hupaisempiakin tietoja.\nEero Haapalainen on savolaisena suuri suupaltti, joka ei osaa\npitää saamiansa tietoja ominaan. Hänen eilisestä päiväkäskystään\npäätän, että meikäläisten on onnistunut käyttää tarkoituksiinsa\ntuota \"kaikkein halpamaisintakin keinoa\": omilla apparaateillaan\nkuunnella linjoilla heidän puhelujaan, jopa antaa \"heille puhelimessa\nkaikenlaisia vääriä ja harhaanjohtavia tietoja paikkakunnalta\ntoiselle.\" Edelleen totean mielihyvällä, että meikäläisten on\nonnistunut särkeä heikäläisten telefooni- ja telegraafi verkkoa,\nsiltoja, rautateitä y.m. -- siihen määrin, että ylipäällikkö\nyhtäkkiä hoksaa, että hänen intendenttilaitoksensa yhteyteen on\nperustettava ei enemmän eikä vähemmän kuin -- Teknillinen jaosto.\nVilpitöntä tyydytystä tuottaa minulle myöskin Haapalaisen omasta\npäiväkäskystä saatu tieto, että punaiset palavat niin sokeasta\ninnosta mitellä voimiaan vihollisen kanssa ja vuodattaa vertansa\nkalliin asian puolesta, että \"pikkujoukoissa omapäisesti sotaa\nkäyden ovat joutuneet saarroksiin ja tulleet tuhotuksi.\" Ja kun hän\nvaatii \"seuraamaan yhteistä johtoa\", niin ei sitä siis ole seurattu.\nSotaväki, joka ei tottele johtoaan, joutuu ehdottomasti tappiolle.\n\n*\n\nYllytystä verikostoon.\n\nTerrori on tulossa. Sen täytyy tulla. Hirmuisin ja verisin. Sitä\non mahdollisesti jo ollutkin. \"Työmiestä\" ylös alasin lukemalla\ntuntuu siitä kamalan kalman haju. Syytetään valkoisia seuraavista\nhirmutöistä:\n\nVangeilta riisutaan aseet ja ammutaan sen jälkeen kuula otsaan.\nKun punaisella ristillä varustettu sairaanhoitaja koettaa auttaa\nteurastettua, revitään pistimellä maha auki. -- Alastomia ihmisiä\nkieritellään lumihangessa, lapsia ajetaan ja pelotetaan kivääreillä.\n-- Talojen kellareista ja ullakoilta ammutaan rauhallinen kävelijä,\nhuolimatta siitä, mitä hän on miehiään ja kuuluuko mihinkään joukkoon.\n\nMinä en toistaiseksi usko, että yhtään mitään kaikesta tästä on\nvalkoisella taholla tapahtunut. Mutta minä uskon, että jos tätä\npunaiselta taholta ei vielä olekaan tapahtunut, niin se tulee\ntapahtumaan ja että \"Työmies\" tieten tahtoen siihen yllyttää. Sillä\ntämä kirjoitus (\"Raakalaiset\") \"Työmiehen\" tänpäiväisessä n:ossa\npäättyy seuraavaan uhkaukseen:\n\n\"Tähän mennessä punakaartilaiset eivät ole loukanneet aseettomien\nporvarien ja vielä vähemmin heidän naistensa ja lastensa\nturvallisuutta. Mutta mikä saattaa olla seurauksena, jos edelleen\ntoiselta puolen moisia kauheita tekoja harjoitetaan? Sillä mikään\nesimerkki ei ole herkempi tarttumaan kuin _verikosto_. Parempi olisi\nsiis porvarien luopua julmuuksistaan ja kostomurhistaan ajoissa,\nennenkuin se on myöhäistä. Jukka --la.\"\n\nKuka lienee tämä \"Jukka --la\"; mutta ennenkuin tämä taistelu on\nlopussa, on hänen omallatunnollaan oleva monta hirmutekoa. Hänellä ja\nsen lehden päätoimittajalla, jossa tällaista yllytystä harjoitetaan.\n\n*\n\nMitä he ovat saavuttaneet.\n\nKun tämä sota puhkesi, kysyimme jokainen, mitä varten se oikein oli\nalotettu ja mitä oli se, jota ilman sitä ei olisi saatu aikaan.\nMitkä olivat ne päämäärät, joihin pyrittiin? Ennen sodan alkamista\nannetaan aina uhkavaatimus ja kun siihen ei suostuta, alkaa paukkua.\nMitään ultimatumia ei kuitenkaan annettu, ei hallitukselle eikä\neduskunnalle. Vasta sodan puhjettua on vähitellen alettu esittää sen\ntarkoituksia. Jopa saamme tänään \"Työmiehestä\" tietää, mitä näistä\ntarkoituksista on saavutettukin.\n\nUusi vallankumoushallitus on 1) _toteuttanut_ torpparivapautuksen;\n2) _poistanut_ kuolemanrangaistuksen; 3) _alottanut_ kirkon eron\nvaltiosta lakkauttamalla papinmaksut; 4) antanut koululle ja\nopetuslaitoksille oikeuden jo heti alkamaan opetustyönsä nykyaikaisen\ntieteen hengessä (s.o. poistanut uskonnon opetuksen kouluista);\n5) _tulisella kiireellä ryhtynyt valmistamaan_ lakeja, joiden\ntarkoituksena on kansan aineellisen ja henkisen tason kohottaminen;\n6) _hyvällä menestyksellä ilmoittanut ryhtyvänsä_ toteuttamaan\nSuomen ja Venäjän välistä pesäeroa, ja 7) _ilmoittanut aikeenaan\nolevan saada_ maamme kehityksen vaurastumiselle niin tärkeän\nvaltamerisatama-alueen.\n\nNäitä saavutuksia varten siis täyttyi lähteä \"luokkasodan veriselle\ntielle\". Niissä ei ole mitään paitse saavutukset 3) ja 4), jotka ehkä\nolisivat kohdanneet vastustusta porvarilliselta taholta, vastustusta\nkyllä, mutta tuskinpa lopulta kuitenkaan aseellista. Kaikki muut\nkohdat ovat jo aikoja sitten kuuluneet porvarillistenkin ohjelmaan,\njopa valtamerisatamankin saaminen. Onhan tässä kaiken aikaa meidänkin\ntaholtamme \"alotettu\", \"ryhdytty\" ja \"ilmoiteltu\" ja \"aiottu\" ja\ntouhuttu ja olisi varmaan voitu touhuta edelleenkin, ainakin yhtä\nsuurella menestyksellä kuin vallankumoushallitus.\n\nNäyttää kuin alkaisi loppujen lopun paholainen jo maalautua\nvallankumouksen seinälle. \"Mitä seuraa, jos porvaristo voittaa, jos\nse saa työväestön tuhotuksi?\" kysyy \"Työmies\" samassa kirjoituksessa\nja vastaa: \"Taantumus, musta ja pitkä taantumus. Porvariluokka on\nsilloin iskevä kyntensä entistä syvemmälle työläiseen. Saattaa mennä\nvuosikymmeniä, ennenkuin Suomen työväenluokka pääsee jalkeille siitä\norjuuden ja riiston tilasta, johon se syöstään.\"\n\n*\n\nRunebergin päivänä.\n\nEilen oli Runebergin päivä. Ei tietysti mitään laulua patsaalla, ei\nilotulitusta eikä juhlanäytäntöjä. \"Työmies\" sen sijaan juhlii päivää\nilkkuen näin:\n\n\"Porvaristo aikoi viettää sotarunoilija Runebergin syntymäpäivää\noikein suuremmoisilla juhlallisuuksilla. Pääkaupungin soittokuntien\ntuli käydä soitolla ja laulukuntien laululla palvomassa tätä\nporvariston kivistä sotajumalaa. Kaupungin palokunnan ja\nmuiden porvarillisten yhdistysten aikomuksena oli toimeenpanna\nsoihtukulkueita. Ja koko kaupunki piti lisäksi yleisellä\nilotulituksella valaistaman. Mutta toisin kävi. Porvariston\nilonjuhla muuttuikin heidän surunjuhlakseen. Ei laulu kajahdellut.\nEi soitto torahdellut. Ei soihdut loimunneet. Ei kaupunki valomerenä\nvalahtanut. Eikä ihmisvirta sotajumalaa jumaloinut. Se aika oli\nmennyt.\"\n\n\"Muutamia kukkia oli tuotu patsaan juurelle, jossa ne kylmässä\nvärjöttäen lakastuvat ja kuolevat samoin kuin se maailmankatsomuskin,\njota edustamaan ne sinne olivat asetetut. Synkkänä seisoo patsas\nmuistuttaen entisaikain ihanteita. Entisaikain kansallisuusvihaa,\nsuvaitsemattomuutta ja sortoa. Seisoo kuin muumio, muistuttaen meille\nmenneitä aikoja.\"\n\n\"Synkässä saloseudussa taistelee vielä pieni joukko tämän vanhan\njärjestelmän ihailijoita. Mutta he ovat tuomitut ehdottomasti\nhäviöön.\"\n\nEn sano mitään.\n\n\n\n\nTorstaina 7 p:nä helmikuuta.\n\n\nEräs pankkimies kertoi, että ne luultavasti ovat saaneet haltuunsa\nkoko Suomen pankin, siis myös vahvimmatkin holvit. Se tietysti\nsuuresti vahvistaa heidän asemaansa, kun voivat maksaa palkkoja\ntyöväelle ja kaartille ja ostaa aseita. Nyt siis koko Suomen kansan\nvaroilla käydään sotaa itseään Suomen kansaa vastaan. Toinen käsi\nsahaa toista kättä poikki ja toinen toista.\n\n*\n\nHuhuja.\n\nTampereen ympärillä olevat kylät ovat valkoisilla. -- 2000 ryssää\nja punakaartilaista kaatunut tai otettu vangiksi Korkeakoskella. --\nMannerheim käskenyt ampua johtajat. -- Puola ja Viro julistaneet\nsodan Venäjää vastaan. -- Brest-Litowsk puolalaisten vallassa.\nTrotski ei pääse pois. -- Krylenko käskenyt venäläisten ja siviilien\npoistua Suomesta ennen 28 p:ää helmikuuta. -- Viaporin tykistö on\npuolalainen. -- Laivat eivät voi ampua Helsinkiä, koska kaikki\nmetalliosat ovat viedyt eikä upseereja ole. Sotamiehet eivät osaa\nniillä ampua. -- Keravalla taas taistellaan. -- Koria joutunut\nvalkoisille.\n\nKeskustelin näistä eilen illalla telefoonissa. Keskeytettiin. Siis\nvartioidaan joko häntä tai minua. Menin hänen luokseen. Hän kertoi\nkuulleensa, että Ukraina olisi puhdas bolshevikeista ja että Krylenko\nolisi Mohilewissa puolalaisten vankina.\n\n*\n\nPuolueettomat.\n\nKaartin kasarmin portin päällä on valkoinen lippu, kai merkkinä\nsiitä, että ryssät tahtovat pysyä puolueettomina.\n\n*\n\nMistä taistellaan.\n\nKirottu olkoon se, joka pakotti rehellisen, rauhallisen Suomen\ntyömiehen tarttumaan venäläiseen pistimeen, vuodattamaan verta\nja tappelemaan -- sitä varten, että murhamies, ryöväri, ei saisi\nrangaistusta teoistaan. Jopa uskoteltiin, että oli kysymys hänen\nonnestaan ja asiastaan, kun ei ollut kysymys muusta kuin hänen\nviettelijäinsä valtaanpääsystä. Sillaikaa kuin hän rintamalla\nvuodattaa vertansa, särkee päänsä muuriin, jota hän ei voi murtaa,\nkulkee rosvo ja ryöväri hänen selkänsä takana ja ryöstää ja murhaa\nja tekee tyhjäksi kaiken. Se on huonoin, laiskin, joka pani parhaan\nkäteen pistimen, taistelemaan huonouden ja laiskuuden etujen puolesta.\n\n*\n\nTyön tasavalta.\n\nKatselin tänään lumenluontia kadulla. Siinä _seisoi_ kymmeniä,\n_työskenteli_ pari kolme. Ja millä lailla? Lapion isku silloin,\ntoinen tällöin ja rupatusta välillä. Sama kuva, vielä räikeämpi, kun\nraitiorataa puhdistettiin. Jos työväen tasavalta aikoo tällä tavalla\njatkaa ja yleensä sitä tahtia pitää, kyllä tulee tämä uusi Suomi\ntoisten rakennettavaksi -- totisesti.\n\n*\n\nRikos ja rangaistus.\n\nEi minusta ole pitävä se pohja, että tässä voi sovittaa rikoslakia\nmaankavalluksesta, sillä ensiksikään ne eivät tekoaan semmoiseksi\nitse käsitä, se on tapahtunut vallankumouksen huumeessa ja hyvässä\nuskossa, että he näin ajavat Suomenkin asiaa -- se käsitys on varmaan\nsuurimmalla osalla, joskaan ei johtajilla, joille se on valtakysymys,\nvaikkei ehkä kaikille, sillä heidänkin joukossaan täytynee olla\njonkinlaisia idealisteja. Rikoslain sovittaminen on käytöllisesti\nmahdotonkin, kun niin suuri osa kansaa on mukana. Heidän paras\nrangaistuksensa on heidän asiansa menetys ja olojen kurjistuminen ja\nheidän täytyy luonnonlakien pakosta tyytyä siihen, mikä seuraa.\n\nEi, tässä täytyy arvioida kaikki arvot uudelleen, ottaa huomioon\nmielentila, joka syntyi m.m. siitä, että työväkeä uskoteltiin sillä\nja saatiin uskomaan se, että sitä vastaan valmistettiin hyökkäystä ja\nkaappausta.\n\nKun se sille selviää, jakaa se itse oikeutta.\n\nOn saatettava työväki itse sovittamaan lakia pettäjiinsä, karjan\nsarvet seivästämään kaitsijansa, petolliset paimenensa.\n\n*\n\nToverit, sotilaat...\n\nTaas täytyy venäläisen aluekomitean koettaa yllyttää omiaan\nauttamaan suomalaisia tovereita. \"Monet joukko-osastot ovat siitä\nkieltäytyneet, perustellen kieltäytymistään sillä, että he ovat\nväsyneitä ja haluttomia sekaantumaan suomalaisten asioihin.\" Mutta\naluekomitea on kuitenkin vakuutettu siitä, että toverit sotilaat,\nmuodostavat erikoisia taisteluosastoja sekä lähettävät ne toveri\nSvetsnikowin johtoon. \"Toverit, sotilaat, eivät voi jäädä tämän\nepätasaisen taistelun välinpitämättömiksi katselijoiksi. Toisella\npuolella on joukko, jonka kuri ja asestus on hyvä, kaikki, mitä se\ntarvitsee, toisella on kokematon, huonosti varustettu punakaarti.\" --\n\nToverit, sotilaat!... viruvat mieluummin kasarmeissaan ja laivoillaan\nja retkuilevat katuja pitkin tyttöineen ja odottavat aikaa, jolloin\npääsevät ryöstämään.\n\n*\n\nTunteeni venäläisiä kohtaan ovat olleet monenlaisten vaihtelujen\nalaiset. Vallankumouksen alussa vuosi sitten tunsin heitä kohtaan\nkiitollisuutta ja veljellisyyttä ja annoin anteeksi sen, että he\ntäällä hummasivat kuin kotonaan. Kammottivat he minua kuitenkin ja\naavistelin heistä pahinta, kun alkoi kuulua upseerimurhista y.m.s.\nKesemmällä alkoivat \"toverit\" käydä vastenmielisiksi, varsinkin kun\nveljeily alkoi ja heistä alkoi tulla turva väkivallan tekijöille.\nNyt, kun he vihdoinkin näyttävät olevan lähtöhommissa, minä taas\nheitä suosin. Milteipä syleilisin heitä -- hyvästiksi.\n\n\n\n\nPerjantaina 8 p:nä helmikuuta.\n\n\nViljaa Siperiasta.\n\nHarmaalta, kylmältä talviselta taivaalta leimahti tänään salama\n-- saadaan viljaa Siperiasta! Tai oikeastaan: toivotaan saatavan.\nTai ehkä oikeammin: uskotellaan saatavan. Toveri Tokoi on käynyt\nPietarissa. Sieltä ei saada viljaa, kun sitä ei siellä ole, mutta\nsieltä saadaan \"avustusta\" sen saamiseen.\n\n\"Suunnitelma on rohkea ja suurenmoinen\", sanoo hallituksen\näänenkannattaja. Lähdetään omalla hevosella hakemaan: järjestetään\nomat junat. Polttoaineita saadaan matkan varrelta. Suomen valtio\npanee oman miehistönsä ja tarpeelliset vartijat, joilla arvatenkin on\noikeus käyttää aseitakin. Siellä olisi ensi aluksi saatavissa noin\n400 vaunulastia. Sitä varten tarvittaisiin 8 junaa. Näin monta junaa\nei ensi aluksi voida järjestää, täytynee tyytyä lähettämään vain --\nmuutamia. Jos yritys onnistuu, voidaan junien lukua myöhemmin lisätä.\nMatka edestakaisin kestää 2 viikkoa -- ehkä enempikin.\n\n*\n\nTyöläiset eivät saa palkkojaan.\n\nEilenkö se oli vai toissa päivänä, kun kehuttiin, että kyllä me\nhoidamme kunnan asiat. Ei ole rahaa, mutta hankitaan. \"Ryhdyttiin\nheti tarmokkaasti hankkimaan varoja menojen suorittamiseksi.\" (S.o.\nmurrettiin auki Suomen pankin holvit.) Niitä saatiinkin, mutta\nei riittävästi. Useat työläiset ovat saaneet odottaa palkkaansa\neivätkä kaikki ole sitä vieläkään saaneet. Työläisten ei pidä tämän\njohdosta kuitenkaan tulla kärsimättömiksi, \"Palkkojen maksamisen\nkiirehtimiseksi tehdään kaikki, mitä voidaan.\"\n\n*\n\nHeti.\n\nTähän aikaan tapahtuu kaikki paukkuen. Vapautta, oikeutta, leipää\nja mitä kaikkea -- pang! ja se putoaa kuin lintu puusta --\nkuolleena tosin. Lakeja ja asetuksiakin pamahtaa senaatin linnasta\nkuin pommeja. Tänään räjähti sieltä niitä kolme: Pang! -- tuli\ntorpparilaki. Pang! -- uusi elintarvelaki. Pang! -- uusi pankkilaki!\nJa samalla tavalla on tulta tupruten poistettu kuolemanrangaistus,\npantu papit viralta, uudistettu koululaitos, yhteiskunnallistettu\ntehtaat.\n\nOn kiire, ei tiedä, kuinka kauan tätä kestää. Täytyy hörppiä\nkeitto kuumiltaan, ei ole tällä köyhällä malttia keittämään, vielä\nvähemmin jäähdyttämään. Kaikki niiden lait \"astuvat voimaan _heti_\".\nTorpparilaki astuu voimaan heti, vaikka se ei vielä ole valmiskaan.\nLaista \"johtuvan lopullisen vapautuksen toimeenpanosta säädetään\nerikseen.\" Siitä huolimatta, että laki ei ole lopullinen, se\nkuitenkin astuu heti voimaan.\n\n*\n\nLupaavat poistaa köyhyyden.\n\nEi enempää eikä vähempää.\n\nNäin se käy (ks. tämän päivän \"Työmies\").\n\nMikä on syynä yhteiskunnassa vallitsevaan kurjuuteen? Köyhyys.\nMistä se johtuu? Sen alkusyy ja aiheuttaja on kapitalistinen\ntuotantojärjestelmä. Työläisten ohjelma on, että luokkataistelun\nkautta tämä järjestelmä kukistetaan ja sen sijalle asetetaan\nsosialistisen tuotantojärjestelmän perustukselle rakennettu uusi\nsosialistinen yhteiskunta. \"Me tiedämme, että tämä yhteiskunta vielä\nei voi tulla ihanneyhteiskunnaksi, mutta se on kuitenkin pitkä askel\nkohti tämän lopullisen päämäärän saavuttamista. Taivaan valtakuntaa\nme emme luule pystyvämme luomaan, mutta _köyhyyden me lupaamme\npoistaa_ ja sen kautta tiedämme luoneemme suuremmat onnenehdot\nihmisille, kuin mitä tämä yhteiskunta koskaan on voinut ja voi\ntarjota. Me kukistamme tämän yhteiskunnan vallankumouksen kautta ja\nasetamme sen sijalle paremman.\"\n\n_Me_ lupaamme ... _me_ kukistamme ... _me_ asetamme sijalle paremman.\nKetkä \"me\"? Me Manner, Sirola, Tokoi!... Menkää suolle!\n\n*\n\n\"Virkamies\"\n\nTänään on nimimerkki \"Virkamies\" pantu \"Työmiehessä\" houkuttelemaan\nlakon tehnyttä, lainkuuliaista suomalaista virkamiestä liittymään\nvallankumoukseen. Sen pitäisi tapahtua suomalaisuuden ja kansan asian\nvuoksi. Hänen olisi nyt asetuttava ruotsalaisen virkamiehen paikalle,\nnoustava ruotsalaisen päällikön sortoa vastaan.\n\n\"Virkamies\" kuitenkin tietänee tai ainakin pitäisi hänen tietää,\nettä suurin osa virkamiehiämme, varsinkin korkeammat, senaatista ja\nylihallituksista alkaen jo ovat suomen-, kansallis- ja kansanmielisiä\nja että virkamiesten suomalaistuminen on jatkumassa luonnon voimalla.\nEikä vain suomalaistumassa ja kansanvaltaistumassa kielellisesti,\nvaan ennen kaikkea mielellisesti. Siihen on oltu menossa ja menty\nsitä mukaa kuin venäläisistä on alettu päästä eroon. Eihän tämäkään\nole muuta kuin kömpelö syötti jonkun tyhmän kalan houkuttelemiseksi\nonkeen tai jonkun sellaisen, joka jo tähystelee jotain syöttiä, johon\ntekee mieli tarttua, saadakseen tekosyytä tarttua onkeen.\n\nMitä lajia miehiään tämä \"virkamies\" oikeastaan on, se käy ilmi siitä\nkarakteristiikasta, minkä hän itsestään antaa. Hän kysyy: \"Onko\nkansallamme tai meillä itsellämme ollut toiminnastamme mitään hyötyä?\nEi, minä en ole hyödyttänyt ketään. Olen istunut virastossani ja\nvirkatuntien päätyttyä kotonani ja katsellut, miksi maailma muuttuu.\nHallituksien muuttuessa olemme me nöyrästi kallistaneet päämme ja\nsanoneet vain: 'Tapahtukoon sinun tahtosi.' Meillä on tähän asti\nollut samaa, kuka meitä hallitsee.\"\n\nEi ole suomalainen virkamies se, joka noin puhuu. Se on bobrikoffin- ja\nseyninaikainen kätyri, santarmikätyri, joka ei tiedä mitään\nKrestyn miehistä ja Siperiaan karkoitetuista ja kaikista niistä,\njotka vapautensa ja henkensä menettämisen uhalla ovat vuosikymmenien\nkuluessa totelleet ja palvelleet ainoastaan maansa laillista\nhallitusta -- eivätkä koskaan tule mitään muuta palvelemaan.\n\n*\n\nLeivättömyys sodan syy -- kenen syy sota?\n\nKuinka monta kertaa ovatkaan sosialistit huutaneet sitä, että\nsyynä uhkaavaan nälänhätään on ollut porvarillinen hallitus ja\nsen elintarvepolitiikka. Jahka tässä työväki pääsee valtaan,\nhankkii se myös kaiken muun hyvän mukana leipääkin. Nyt ovat\nsosialistit päässeet valtaan, mutta leipää ei vain tule. Ei näytä\nkansanvaltuuskunta keksivän keinoja eikä myöskään ottavan kantaakseen\nsiitä vastuuta. \"Työmiehessä\" lykätään syy maailmansodan niskaan.\n\"Palo on ensin sammutettava, sitten vasta voidaan jotain järjestää.\nMe olemme yksin voimattomia maailmanpaloa sammuttamaan, mutta meidän\non kuitenkin osaltamme otettava osaa siihen, ainakin soitettava\nhälytyskelloa kaikin voimin. Alas militarismi! alas sota!\" Näin ne,\njotka sotkivat sodan jalkoihin vielä senkin maan, joka oli siitä\ntähän saakka säilynyt ja joilla ei nälänhädänkään uhatessa näytä\nolevan aikomustakaan edes _sen_ sodan lopettamisesta, jonka olivat\nitse julistaneet. \"Alas militarismi!\" huutavat ne, jotka tulevat\ntekemään tästäkin rauhanmaasta militaristisen maan.\n\n*\n\nLahjomisyritys.\n\n\"Työväestön kanssa teidän on joko seisottava tai kaaduttava.\nYksinänne olette avuttomia suurkapitalismin kynsissä. Tukekaa siis\nSuomen työväen asettamaa hallitusta!\" -- kehoitetaan taas tänään\n\"Työmiehessä\" talonpoikia. \"Älä pelkää, että työväestö vallan\nsaatuaan vie _sinun_ maatilkkusi tai peltosarkasi. Riittää, kunhan\nvain suurten herraskartanoiden ja tukkiyhtiöiden maat palautetaan\nvaltiolle, joka jakaa ne halullisille viljelijöille.\" Bobrikoff\nkoetti aikoinaan hänkin harjoittaa samantapaista maanjakamisyllytystä.\n\n*\n\nRyöstettyään Suomen pankin\n\naikovat rosvot tehdä siitä maan \"hallitsevan liikepankin\". Se tulee\n_muutamassa kuukaudessa_ semmoiseksi kohoamaan, \"vakavuudellaan,\nsuhteellisesti suurilla varoillaan ja halvalla luoton annollaan se\nvoi vetää ison osan suurteollisuutta vaikutuspiiriinsä.\"\n\nYksityispankkiparat eivät kuitenkaan tarvitse käydä kovin\nalakuloisiksi uhkaavasta kilpailusta. Ne saavat luvan avata\nliikkeensä ja \"luonnollisesti\" ne \"ennen pitkää\" tulevat sen\ntekemäänkin; kansanvaltuuskunnan puolelta ei tätä tulla vastustamaan.\n\"Mutta pankeilta vaaditaan ehdottomasti, etteivät saa avustaa\nvastavallankumouksellista liikettä.\"\n\n\n\n\nLauantaina 9 p:nä helmikuuta.\n\n\nKävelin aamulla Töölööseen päin. Ihana luminen aamu. Raitioliike\npyrkii käyntiin, mutta hitaasti se näyttää menevän.\n\n*\n\nYhä piteneviä jonoja. Jonon pituus on kuin ilmapuntari, joka\nennustaa yhä pahempaa säätä. Jonoissa on tähän saakka vimmatusti\nagiteerattu porvarillista hallitusta vastaan. Siellä on kuulema\nollut akkoja, jotka kulkevat moneen kertaan jonon läpi ja\nkiihoittavat pitkin päivää. Näistä jonoista voi pian aikaa syntyä\nvastavallankumouksellisenkin kiihoituksen orgaaneja.\n\n*\n\nEräs minulle tuntematon herra, joka tunsi minut, rupesi kadulla\npuhelemaan kanssani. Hän luuli, että mieliala työväen parissa\ntulee muuttumaan, että alkavat huomata, ettei tämä mene. En luule,\nettä he mitään huomaavat ja uskovat, ennenkuin näkevät lopullisen\nromahduksen. Tuskin ne uskovat omien aistimiensakaan todistusta.\n\n*\n\nHuhuja: Ryssiä mennyt pois. -- Sipoossa valkoiset perääntyneet muka\nhoukutellakseen punaisia \"rysään\", jossa kaikki ammuttu. --\n\n*\n\n\"Tiedonantolehden\" sävy ei tänään ole oikein toivehikas.\n\n*\n\nEttei tämä jo ala loppua! Käy jo yksitoikkoiseksi tällainen elämä;\nonhan tätä kestänyt jo kohta kaksi viikkoa. Olisi jo aika vaihteen\nvuoksi tulla -- vastavallankumouksenkin.\n\n*\n\nSmolnassa.\n\nMatilda Wrede kertoi käynnistään \"Smolnassa\". Hän tapasi siellä\npäällikkönä kaksi vanhaa tuttavaansa Kakolasta. Olivat kovin\nkohteliaita. Puhuttelivat vapaaherrattareksi \"Neiti -- hm --\nvapaaherratar on hyvä!\" -- Kun miehet kiroilivat, komensivat\njohtajat: \"Tyst!\" -- Salissa makaili ja sihtaili ja korjaili\npyssyjään joukko kaartilaisia. Taulut verhottu papereilla, joissa\nreikiä. -- Eivät huolineet rahaa vankien ruokaan. \"Ennen söivät\nvartijat vankien ruuan, nyt on toinen aika.\" -- Kun hän kysyi, mitä\nvarten nyt on ryhdytty tällaiseen, tuli \"imatra\" Työmiehen fraaseja,\npintapuolista, opittua, sorrosta y.m.\n\n*\n\nMakian leivän päivät.\n\nPunaiset ne nyt saavat ruokaa enemmän kuin muut ja ovat vallassa ja\nviroissa ja heidän vaimonsa ovat mahtavia tästä asemastaan. Ei mahda\nolla aivan helppoa luopua tästä asemasta ja palata ennalleen. Joka\nsaisi olla mukana seuraamassa retkeä ylös ja alas!\n\n*\n\nOlemme olleet tavattomasti laiskoja ja velttoja ja syöneet enemmän\nkuin olisi ollut tarvis. Nyt, kun kaikki ovat pakotetut elämään\nkohtuullisesti, huomaan ainakin minä, kuinka paljon vähemmällä\nvoi tulla toimeen. Ei työkyky ehkä kuitenkaan ole sama. Mutta sen\nkuitenkin huomaa, että täytyy tehdä ja voida tehdä henkistä ja\nruumiillista työtä puolta enemmän kuin tähän asti. Ei millään muulla\ntavalla saada rakennetuksi uutta ja parempaa Suomea.\n\n*\n\nTuikahti ja sammui.\n\nMeidän oma kapitaalimme nyt hävitetään, mutta ilman kapitaalia emme\nvoi tulla toimeen. Meidän täytyy ottaa \"vallankumouksen laina\"\nt.m.s. Otamme sen sieltä, mistä sen saamme, saamme luvan alistua sen\nehtoihin ja joudumme sen kiristykseen entistä kovemmin. Se on se,\njoka on reaalinen tulos, vieraan pääoman valta; kuta huonompi luotto,\nsitä ankarammat ehdot. Niin joutui Ranskakin kommuunin jälkeen\nrahamiesten valtaan, mutta oli kuitenkin paljoa edullisemmassa\nasemassa kuin me, koska sillä oli omaa kapitaalia ja se oli rikas\nmaa. -- Nyt tuskin voidaan saada aikaan edes niitä pikkuparannuksia,\njoita sosialistit ovat niin kovin ylenkatsoneet, vielä vähemmän\nkaikenlaisia suuria \"sosialiseerauksia\" ja muita mullistelevia\nuudistuksia. Täällä tuikahti ja sammui.\n\n*\n\nHuhuja.\n\nValkoisilta taitaa puuttua tykistöä Mäntyharjussa päin. Punaisilla\nsitä on. Ryssät ne sittenkin ratkaisevat, niitä vastaan me\ntaistelemme. -- Ei taida olla luottamista Ruotsin eikä liioin\nSaksankaan apuun.\n\n*\n\nKerrotaan, että Porvoo on valloitettu ja että valkoiset ovat\nvetäytyneet saaristoon jollekin niemelle ja joutuneet saarroksiin.\nSiinä oli siis tuo \"rysä\", joka muka oli valmistettu punaisille.\n\nKerrotaan, että Porissa olisi tapettu sanomalehdentoimittaja W. Hänet\notettiin kotoa ja vietiin jonnekin, josta hän ei palannut. Rouva\nmeni \"Sosialistin\" toimistoon, jossa sanottiin, ettei ole annettu\nmitään määräystä hänen vangitsemisestaan; arveltiin, että se on --\nyksityistä kostoa. Varmaankin tullaan monta samanlaista katoamista\npanemaan yksityisen koston syyksi!\n\n*\n\n\"Spiriti jest?\"\n\nEräs taiteilija kertoi kotitarkastuksesta luonaan. Ryssä mukana.\nEtsivät väkijuomia. \"Spiriti jest?\" -- \"Ei ole\" -- vaikka oli.\nPalvelijatar, vaikka onkin punainen, pelasti varaston tarkastuksesta\nsiten, että sanoi: \"Herralla kyllä on ... minä tiedän, missä herran\nviinit on\" -- ja veti jostain komerosta joitakin pulloja, jotka oli\nvartavasten tätä varten juuri ikään piilottanut pelastaakseen loput.\n\n*\n\nOlisi tarpeen selittää valkoisille toisella puolella rintaman,\nettä vaikka ryssät lähtevätkin, he yhä edelleenkin taistelevat\nryssiä vastaan eivätkä omia veljiään vastaan. Sieltä punaiset\nsaavat aseensa, päällikkönsä ja tulevat edelleenkin saamaan ja\nettä se liitto tulee aina jatkumaan eikä Suomen itsenäisyyttä voi\najatellakaan mahdolliseksi, ennenkuin Suomi voi torjua kaiken sieltä\npäin tulevan vaaran. Vaikka kyllä kai ne sen selittämättäkin tietävät.\n\n*\n\nRotat lähtevät.\n\nVenäläiset myövät kampsujaan Turun kasarmissa ja sen edustalla.\nJoku oli muutamilla sadoilla ostanut hienot vaunutkin, jotka\nalkuaan olivat maksaneet joitakin kymmeniä tuhansia. Rotat lähtevät\nuppoavasta laivasta. Se on sitä heidän vallankumoustaan. Meillä kai\nmenee samaan malliin.\n\n*\n\nMieltäni jäytää epämiellyttävä tunne suojeluskunnan tappion tähden\nPorvoossa. Retki oli kaikesta päättäen huonosti järjestetty ja\nsuunniteltu. Pintapuolista hommaa, niinkuin monet muutkin.\n\n*\n\nPorvoolaisilla kerrotaan olevan lujat varustukset saaristossa.\n\n*\n\nYhä uusia virkamiehiä nimitetään, yhä uusia virastoja vallataan.\nNiitä kiipee joka päivä uusia vallattuun laivaan. Ne aikovat todella\nsaada sen liikkeelle _omine_ voimineen, ilman porvarillisten apua.\nToivoisin melkein, että tätä kestäisi niin kauan, että ne saisivat\nkoettaa ja näyttää, mihin kelpaavat.\n\n*\n\nLumipyry koko päivän. En ole liikkunut missään. Ajattelen poikia\nrintamalla. Sinne kulkevat ajatukseni alati, olipa sää millainen\ntahansa.\n\n*\n\nAuttaako Saksa?\n\nTänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun kapina puhkesi. En\ntiedä, kuinka pitkä lienee se aina mainittu iankaikkisuus, mutta\näärettömän pitkä on tämä sen sekunti ollut. Iankaikkisuudestahan\nei tule koskaan loppua, mutta minusta tuntuu, kuin tämä\nkapina-iankaikkisuus jo ainakin alkaisi lähestyä loppunsa alkua.\n\"Työmies\" ilmoittaa tänään, että \"porvaristo hapuilee apua\nulkomailta\". Ilmoittaapa vielä, mistä me sitä hapuilemme. Me,\nporvarit, _olemme pyytäneet apua Saksalta_.\n\nOlemmeko? En tiedä, mutta varmaankin olemme. Tänään olen taipuvainen\nuskomaan, että kerrankin on totta, mitä \"Työmies\" sanoo.\n\n\"Työmies\" uskoo, että olemme pyytäneet apua. Mutta se ei usko\nmeidän sitä saavan. Saksan hallitus _ei uskalla_ sitä meille antaa.\nSiellä on kuulema tapahtunut \"huomattavaa vallankumouksellista\nliikehtimistä\". \"Saksan sosialidemokratia nousisi jyrkästi tuollaista\nhanketta vastaan ja siten voisi Suomen kansan valtaa vastaan\nsuunniteltu isku muodostua uudeksi sysäykseksi Saksan työväen\nvallankumousliikkeelle.\"\n\nEnhän tiedä, mitä Saksa uskaltaa. Tähän asti se on sentään uskaltanut\nyhtä ja toista. Onhan se parhaallaan sodassa itseään pääpaholaista,\nvallankumouksellista Venäjää vastaan.\n\nMutta jos siellä asiat ovat niin täperällä, että Suomen retki\nolisi oleva se pisara, joka saisi astian vuotamaan yli reunojensa,\nniin ehkä todella Wilhelm viisas ei ole ainoastaan auttamatta\nSuomen porvareita, vaan sosialistisen vallankumouksensa pelossa ja\nvaltaansa tukeakseen päinvastoin auttaa Suomen sosialisteja heidän\nvallankumouksessaan. En ihmettelisi, jos Haapalainen huomenna\nrohkaisisi joukkojaan sellaisella tiedonannolla.\n\nKierrän nyt sentään sähkön sammuksiin sillä hiljaisella\ntoivotuksella, että jos emme itse auttaa itseämme jaksa, niin\nauttaakohan meitä sitten Saksa.\n\n\n\n"]