[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$ftlqVcVlXS8-WvaNamKLKb_06tKcv71tydjfWrN3mkwU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},168,"Mimmi Paavaliina","Lassila, Maiju (oik. Untola, Algot) 1868-1918)",null,"168-lassila-maiju-mimmi-paavaliina","168__Lassila_Maiju__Mimmi_Paavaliina","4-näytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[13],"huumori",[],"fi",1916,14146,82828,false,14035,[22,23],"Comedy plays","Finnish drama -- 20th century",[25,26],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Mimmi Paavaliina: 4-näytöksinen huvinäytelmä\" by Maiju Lassila is a comedic play written in the early 20th century. The narrative revolves around the central character Mimmi Paavaliina, a single mother with multiple children, who is navigating the complexities of life while also being pursued by potential suitors amidst societal expectations and familial duties.  The opening of the play introduces us to the everyday life of Mimmi Paavaliina, her children, and the community around them. It begins in the dwelling of Juho Kapine, where conversations about inheritance and marriage prospects unfold among the women characters, Katriina and Lomstiina. There is a humorous tone as they discuss the implications of a will that affects Mimmi’s son, Nysse, who is portrayed as simple-minded yet earnest. Mimmi enters with her vibrant personality, blending moments of reflection on her life’s struggles with witty banter. As Mimmi juggles her responsibilities while considering the advances from men in her life, the scene sets the tone for the thematic exploration involving love, motherhood, and societal roles. (This is an automatically generated summary.)",[],356,"Neli-näytöksinen huvinäytelmä käsittelee monimutkaista testamenttia ja perintökiistaa. Juoni rakentuu ehdon ympärille, jonka mukaan perinnön saaminen edellyttää avioliittoa, mikä käynnistää koomisen juonittelun ja naimapuuhien sarjan.","Maiju Lassilan 'Mimmi Paavaliina' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 168.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen ja Projekti Gutenbergin\nDP oikolukijat.","MIMMI PAAVALIINA\n\n4-näytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nMAIJU LASSILA\n\n\n\nArvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1916.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Mimmi Paavaliina_, neitsyt.\n_Kriitliisa_, Mimmi Paavaliinan tytär, 1/2-vuotias.\n_Ipu_           \"       \"       poika, 4-    \"\n_Emstiina_      \"       \"       tytär, 8-    \"\n_Efreitti_      \"       \"       poika, 12-   \"\n_Liinu_         \"       \"       tytär, 17-   \"\n_Jaferi_        \"       \"       poika, 19-   \"\n_Juho Kapine_, isäntämies.\n_Katriina_, Kapineen vaimo.\n_Nysse_, Kapineen poika.\n_Lomstiina_, eukko.\n_Pekka Hakseli_, isäntämies.\n_Kunstinki_, rovasti.\n_Pilatus_, lukkari.\n_Hinkka_, nuorukainen.\n_Nellu_, neitonen.\nTyttöjä ja poikia.\n\n\n\n\nEnsimäinen näytös.\n\n\n(Kapineen tupa. Katriina ja Lomstiina neulomassa.)\n\nKATRIINA\n\n(Puhetta jatkaen.) Ja sillä lailla se sitten jäi... Yritti jo, mutta\nsitten katkesi.\n\nLOMSTIINA\n\n(Neuloen.) Niin!... Niinhän se on... (Kuin luetellen.) Tulee!...\nOn!... Elää!... Mutta kunhan lopulta kuntoon käy.\n\nKATRIINA\n\nJa sehän se sisar-vainaan testamentti on pahin... Minä sitä jo tehdessä\npyysin toisin, mutta ei... Se vaan tuijasi... Niinpäin tuijasi.\n\nLOMSTIINA\n\n(Tankaten.) Jus-tiisa!... Tuijasi...\n\nKATRIINA\n\nKirjoitti testamentin niin, että sitten kun on perintö korkoineen\nkasvanut viideksikymmeneksituhanneksi, niin vasta sitten...\n(Nyökäys.) Ja niin että tää meidän Nysse perii jos on silloin\nnaimisissa, mutta jos ei, niin sitten hän tai toisen sisaren tytär\nNellu, kumpi ennemmin joutuu naimisiin. (Huokailee syvään.) Jaa-ah ...\njaa-ah! sitä sisar-vainajaa!... Tahtoi vaan kaikitenkin sille Nellulle\nkaikki, mutta ... sitte toki saatiin suostumaan siihen, että kirjoitti\nniin... (Nyökäys.) Niin että jos on jo Nysse silloin naimisissa,\nniin perii, mutta muuten saattaa mennä Nellulle.\n\nLOMSTIINA\n\n(Kuin harmistuneena testamentin tekijään.) Osasipaan!... (Tankaten.)\nO-sa-si-paan!\n\nKATRIINA\n\n(Kuin huokaillen, toistaen.) O-sa-si!... Kun neuvoivat ja yllyttivät\nNellun hyväksi, niin (nyökäys) osasi... Uskoi ja uskoivat, että ei se\nkuitenkaan meidän Nysse ... (nyökäys) niinkuin saa morsianta ja ...\n(huokaus) sillä lailla sitten, että jää perintö Nellulle...\n(Surullisena.) Jaa-ah... Jaa-ah!\n\nLOMSTIINA\n\n(Katriinan huokailun jälkeen.) Jaa-ah ... jaa-ah ... jaa-ah!\n\nKATRIINA\n\n(Jatkaa kertoen, yhä neuloen.) Ja nyt on sitten perintö jo\nviisikymmentätuhatta ja ... Nellu justiisa -- näinä päivinä menossa\nrippikouluun ... rippikoulu kun justiisa alkaa ... ja... (Kapine saapuu\nkamarista, ottaa tuvan hyllylaudalta tupakkalaatikon ja ryhtyy panemaan\ntupakkaa.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Tarttuu kuin puolustaen.) Niin... Alkaa... (Hartaasti tankaten.)\nAl-kaa!\n\nKATRIINA\n\n(Jatkaa omaansa) ...alkaa ja... Ripille se kun kerran pääsee, niin...\n(Huokaus.) Silloin sillä on jo mies, sillä... (Harmista, kuin\nhalveksuen, sana sanalta tankaten.) Ne -- tään -- ajan -- naiset!\n(Alkaa tankkaavammin.) Ne -- tään ajan -- naiset!... Ennen aikaan\ntuota, minun nuoruudessani, maltettiin miestä odottaa... Ei vielä\nhätäilty ja vanhanpiian vaivoja valitettu, vaikka jo hampaat suussa\nvanhuuttaan irti lotisivat, mutta ne tään ajan naiset!... (Kumarrus.)\nEivät malta edes suutaan pyyhkiä viimeisestä tuttimaidosta\npyyhinrievulla, vaan pyyhkivät sen suorastaan miehen partaan!\n\nLOMSTIINA\n\n(Hyvin myöntävästi.) I-han... Par-taan... Justiisa miehen partaan\npyyhkivät tään ajan naiset viimeiset tuttimaidot huulestaan.\n(Halveksuen.) Tuokin nyt Nellu! (Neuloo.)\n\nKAPINE\n\n(Tupakkaa pannen, väliin.) Ka... Se on rakkaudenkometiia kiireellinen.\n\nKATRIINA\n\n(Menee asiaan, yhä neuloen.) Niin... Ja nyt, niinkuin sanoin, niin se\non täpärällä... Testamentin viisikymmentä tuhatta... (Huokaus.)\nJaa-ah!... Sillä vaikka sitä on yritettykin, niin se vaan ei\nluonnista... Sille kun on niin vaikea Nysse-rukalle saada sopivaa paria,\nkun ihmiset pitävät sitä (nyökäys, kuin torjuva) heikkomielisenä...\nEi kukaan ota. (Nyökäys, neuloo.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Varmasti.) Ot-taa!... Mimmi Paavaliina ottaa... Vikuroi, mutta ...\not-taa! (Nyökäys.)\n\nKAPINE\n\n(Tupakkaa pannen.) Jaa... Se tää muori tässä puhui, siitä... Että\nLomstiinalla todellakin olisi nyt tälle meidän Nysselle niinkuin morsian\ntarjona.\n\nLOMSTIINA\n\n(Varmasti.) Ihan justiisa... Justiisa puhuimme tässä.\n\nKAPINE\n\n(Tupakoi.) Taitaa olla laatuihminen?... Vaikka kohta perillisiä jo\nonkin? (Panee tupakkalaatikon hyllylle takaisin.)\n\nKATRIINA\n\n(Torjuen.) Antaisipa nuo perilliset nyt olla!... Kunhan vain selvenisi\nNysse ... sen testamentin suhteen.\n\nLOMSTIINA\n\nLa-atu!... Laatuihminen... On elänyt... Kulkukauppaa sanoo\nvälitöikseen... (Nyökäys, alkaa kertoa.) Tuli!... Siitä on kaksi\nviikkoa... Tuli siihen meille... Isokkalan pitäjäästä sanoo olevaan\nkotoisin ja siinä meillä on asunut nyt ja ... kuuluu vähin rahojakin\nolevan...\n\nKAPINE\n\nNo, jos Lomstiina koettaisi sitten sovittaa asiaa... (Savut.) Eihän\ntälle Nysselle itselleen olisi niin väliä... niistä perillisistä... Se\non vain enemmän sen testamenttiasian takia... Se kun on onnettomuudeksi\ntähän naima-asiaan tullut sidotuksi. Ja sitten ne toiset testamentin\nodottajat ... jos onkin jo milloin morsian Nysselle saatu tietoon, niin\nalkavat salassa kähnätä ja parjata... Ja niin siitä ei ole tolkkua\ntullut. (Tupakoi.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Toistaen.) Niin... (Yllyttäjän äänellä.) Kähnätä... Kähnätä...\nKähnätä!... (Halveksuen.) Nää-ä nyt! (Muikistaa, yhä neuloen.)\n\nKATRIINA\n\n(Neuloo.) Ei huoli itselleen morsiamelle puhua ... että Nysse on vähä\n... niinkuin päästään vialla... (Nyökkää, neuloessa vihjaisten.) Niin\nettä ei huoli... (Nyökäys tai sopiva ele.) Kaikkia salaisuuksia huoli.\n\nKAPINE\n\nSävyisäpä tää silti on ... Nysse... Aina on tyytyväinen. Eikä erikoisia\nmielisairaan oireita osoita koskaan.\n\nLOMSTIINA\n\n(Varmasti.) I-han!... (Toisin.) Ja, sitä paitsi, viis Mimmi\nPaavaliina niistä!... Hän vaan sanoo että kunhan on mies... Niin että\nsaa lopultakin naimisen puumerkin papinkirjaansa ja siten papinkirjan\nkuntoon... I-han... Että kunhan on vain mies... Niin että saa isän\nentisille lapsille.\n\nKAPINE\n\n(Äkkiä.) No... Jos puhuttaisi Nysselle itselleen jo... Valmistukseksi\nvaikka. (Hoihkasee.) Nysse!\n\nNYSSE\n\n(Kamarissa.) Hoi, hoi! (Saapuu hyvin pitkävartista piippua poltellen\nja tapailee kättänsä syyhytellä.) Min' oon koko ajan jalkaani\nruoputellut... Eikä tiedä mikä siinä kutkuttaa.\n\nKAPINE\n\nElähän nyt ruoputuksista puhu, kun tässä ... (lapauttaa sivuja)\nLomstiinalla olisi sinulle nyt morsian... (Lapauttaa.) Et kai sinä,\nNysse, pahaa tykänne?\n\nNYSSE\n\nEnhän minä... Onko se Puputin Kaisa?\n\nKATRIINA\n\nEi se ole... Mutta ole nyt, Nysse, viisas ja kiltti...\n(Mielitelläkseen.) Sitten se (mairitteleva nyökäys) tuijaa... Se\ntuijaa sitten, Nysse.\n\nNYSSE\n\nKilttihän minä olen aina.\n\nKAPINE\n\n(Hyvitellen.) Saat ihan toispitäjäläisen morsiamen... Saisit ihan\nkiittää Lomstiinaa.\n\nNYSSE\n\nLomstiinakos se sen puuhaa? (Tupakoi.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Mielitellen.) Lo-omstiina se... (Maireasti.) Ja Nysse ... Nysse se\non aina Nysse!\n\nKAPINE\n\n(Sovinnollisesti neuvoen.) No!... Menehän nyt, Nysse, kamariin... Me\ntässä puhutaan.\n\nNYSSE\n\n(Poistuu kamariin.) Ka!... Menenhän minä!\n\nKATRIINA\n\n(Pahoillaan, huokaillen, neuloen.) Ja ainoa poika näet vielä\nmeille!... Kuoltua saa sisarensa kanssa talon puoleksi periä!...\n(Syvästi huokaillen.) Jaa-a!... Jaa-a!... Nysse-rukka!\n\nKAPINE\n\n(Vakavana, kumarassa tupakoiden.) No!... Se täytyy nyt asia ottaa\nsemmoisenaan kun se on... Olisihan se voinut pahemminkin käydä...\nTarkoitan niin, että Nysse ei olisi sävyisä... Nyt hän on sävyisämpi\nkuin moni viisas... (Äkkiä toiseen asiaan mennen.) Ja niin että Pekka\nHakseliko se jo myös ... tätä Mimmi Paavaliinaa aikoo?\n\nLOMSTIINA\n\n(Varmasti, yhä neuloen.) Hak-se-li!... (Nyökäys.) Kuuli näet Mimmi\nPaavaliinalla vähin omiakin rahoja olevan ja sitten ne ... (nyökäys)\nNellun vanhemmat näet... Sen testamentin takia... (Viisaana,\ntärkeänä.) Haistoivat jo että Nysse voi ... niin Mimmi Paavaliinasta\nruveta tykkäämään, ja jo kohta Nellun isä (viisaasti, salaperäisesti)\nmhy-yy! ... on luvannut Hakselille, että jos Hakseli tarpeen tullen nai\nMimmi Paavaliinan... Nysseltä pois niinkuin nai ... niin hän, Nellun\nisä, kuittaa Hakselin velan, 5000 markkaa, heti kun Nellu on naimisissa\nja perinnön saa... Niin... Sitä varten se Hakseli...\n\nKAPINE\n\n(Tupakoi, vakavana.) Ka... Tarpeen tuo Hakselille olisi... Velkainen\ntalo kun on... Hyvä jos ei vasaran alle mene.\n\nNYSSE\n\n(Palaa tupakoiden.) Tulin kysymään... Onko se leski vai neitsyt?\n\nKATRIINA\n\n(Viittoen, kuin lapselle.) Nei-tsyt ... neitsyt... Nysse on nyt vain\nkiltti...\n\nLOMSTIINA\n\nJus-tiisa! Neitsyt... (Voitokkaasti.) Jaa-a, Nysse (Neuloo.)\n\nNYSSE\n\nNo sitten minä en vastusta... Minä vain selvyyden vuoksi peräsin.\n(Poistuu takaisin.) Sillä neitsyt on aina soveltuvaisempi.\n\nLOMSTIINA\n\n(Akkunasta.) No... Sieltä se nyt Mimmi Paavaliina tuleekin.\n(Asettuu.) Tu-lee! (Muikisteluja.)\n\nKAPINE\n\n(Asiaa nopeasti loppuun sopien.) No!... Jos sitten Lomstiina...\nTottapahan sitten palkitaan... Niinkuin sanoin, niin ... tuhat markkaa\nsaat perinnöstä!\n\nKATRIINA\n\n(Kiirehtii.) Ja vieläkin minä siitä ... ettei huoli ilmoittaa, että\nniinkuin ... (nyökäys) heikkopäinen... Sanoa vaan, että sukulaiset\nsen perinnön takia niin parjaavat... (Neuloo, kuin ei olisi mitään\npuhuttu.) Niin, että parjaavat vain.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Saapuu mytty olalla.) Jaa-a!... Jaa-a... Jaa-a! (Panee\nkauppatavaramyttynsä penkille.) Kauppaa sitä vaan pitää tässä\nvälillä... Sitä et leivättä ihminen tässä maailmassa elä ja helise...\n(Äkkiä.) Mitäs taloon kuuluu?\n\nKAPINE\n\nHerran rauha... Mimmi Paavaliina on hyvä ja istuu...\n\nKATRIINA\n\n(Nyökäten.) Ja on niinkuin kotonaan, Mimmi.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Puuhaa myttynsä kanssa, sitä penkoen, kuin huokaillen, mutta leveästi,\nreilusti.) Jaa, niin se on... Se on tämä maailma semmoinen, että\nkulitpa sitä pitkin tai poikin, niin nenä se on aina vain edelläpäin...\n(Äkkiä.) Ja Lomstiinalle mitäs sitä kuuluu?\n\nLOMSTIINA\n\nRauha... (Lyhyesti.) Herran rauha!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Varmasti, heläyttäen.) Jaa-a!... Se rauha se kun onkin sydämessä,\nniin sitä olet ihminen rauhallinen niinkuin syöty makkara mahassa.\n(Nostaa mytyn toiseen paikkaan. Kuin huokaillen, mutta leveästi.)\nJaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!\n\nKAPINE\n\n(Poistuu. Lomstiinalle.) No!... Niin että jos sitten Lomstiina...\nTottapahan sitten ... sovitaan! (Poistuu kamariin.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Silmäilee.) Vai tämä se nyt sitten on se Jussi Kapineen talo!\n\nKATRIINA\n\n(Neuloen.) Niin... Tässähän tätä on eletty ja retuutettu...\n(Huokaus.) Mutta se on se elämä meikäläisille semmoista ... yhtä\ntuijaamista... (Nyökyttelee.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi, tankaten omiaan.) No on se!... Herrasiunatkoon\nkuitenkin!... Sama se on miten sitä tässä maailmassa kulet ja vaellat...\nHelma se kuitenkin aina näin heiluu. (Kaivaa mytystään uuden esiliinan\nylleen, pannen maahan myttyyn.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Neuloen, tenäten.) I-han!... Niin ihan!\n\nKATRIINA\n\n(Neuloen.) Mitenkä vanha tää Mimmi Paavaliina jo on?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Höläyttäen.) Kynttilänpäivästä kolmaskymmeneskahdeksas vuosi...\n(Kuin kehaisten.) Niin sanon aina ikäni että helähtää. (Touhuaa.)\n\nKATRIINA\n\n(Raaputtaa sukkapuikolla niskaansa tai korvanjuurtaan.) Meilläkin\ntässä on poika... Lie tuo, tää Lomstiina jo puhunut...\n\nLOMSTIINA\n\n(Viisaasti, yhä neuloen.) O-oon!... On se Lomstiina... (Vihjaillen.)\nJa Mimmi Paavaliina myös!... (Viisaasti, merkitsevillä\nmuikisteluilla.) Johan ei!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nHäh?... Niin mitä? (Touhuaa.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Merkitsevästi vihjaillen.) Minä vaan että!... (Vihjaava nyökkäys.)\nJos niinkuin niin... (Taas nyökkäys, vihjaava.) Asian perään että...\n(Neuloo, muikistelee salaperäisesti.)\n\nKATRIINA\n\n(Poistuu, kierrellen.) Mitä tuo tää Lomstiina vain aikonee...\nTottapahan Mimmi Paavaliina itseltään perää. (Poistuu kamariin.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Mimmille.) Niin, Mimmi... Viisikymmentätuhatta perii... (Tankkaa.)\nPe-rii!... Mutta Hakselin Pekka tää!... (Halveksien.) Mitä hänestä!...\nSillä jos kerran talo vasaran alle joutuu, niin ei se höösää... Ja eikä\ntuo sekään vielä, mutta kun on leskimies ... ja luonnoltaan kepuli...\nMutta Nysse, tää, on sävy.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi.) Jaaa-a!... Ihan niin... Sävy. (Touhuaa.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Tankkaa, neuloen.) Sä-vy! (Nyökäys. Kehaisten.) Eikä kepuli, ja\nsävy... Ja testamentin ja isän perinnön kanssa satatuhatta perii...\n(Tankkaa.) Pe-rii! (Neuloo.) Mutta Hakselin Pekka! (Halveksuen.)\nMitä Hakselista! Nää nykyajan miehet ne ovat jo kepulia... (Tenäten.)\nArvaat sen!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhakasti.) No arvaat ne!... (Touhuaa. Äkkiä leveästi, reilusti\nmiesten pahuutta huokaillen.) Ei... Ei vaan ole enää miehestä mieheksi,\neikä miksikään, sillä aina Aatamista lähtien ei ole olleet enää miehessä\nkaikki kylkiluut paikoillaan... Paras on poissa (Äkkiä. Rallattaa\ntouhutessaan.)\n\n      Ja ralla-la-lalalalal-la-lala, lalla,\n      ral-lal-lallaa.\n      Ja et sinä mua, et sinä mua\n      hyljätä saa!\n\n(Työntää vanhan esiliinan myttyyn.) Justiisa!... Ihan jälliinsä,\nLomstiina!\n\nLOMSTIINA\n\n(Neuloen, tankaten.) Jäl-liin-sä! (Äkkiä.) Ja minä jo puhuin...\n(Tenää.) Pu-huin... Johan en!... (Puhuen.) Mutta annetaan hänen,\nNyssen, nyt itsensä tulla, niin tutustuu!... (Hoihkaa.) Nys-se!\n\nNYSSE\n\n(Kamarissa.) Hoi, hoi! (Saapuu, poltellen pitkävartta.) Lomstiinako\nse?\n\nLOMSTIINA\n\n(Neuloen, maireasti mielitellen.) Lo-oomstiina!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi höläyttäen.) No, tää-äkö se nyt sitten on?... Se minulle\nukoksi aikova?... (Äkkiä.) Mitenkä vanha sinä olet?\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Neljäsvuosikymmen on jo lopussa... Mutta isä on vanhempi\nminua.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Suinaa kuin siunaillen kädet puuskassa. Äkkiä, lyhyesti arvostelunsa\nsanoa heläyttäen.) No!... Poika kuin poika! (Kääntyy.) Minkä Herra\nkerran mieheksi teki, niin se siitä myös käy. (Ryhtyy touhuamaan kahvin\njauhamista.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Hanakasti.) Ihan niin... (Nyökäys.) Luojan työt ja käsialat ovat\naina täydelliset.\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Niin!... Käynhän minä miehestä. Ja sitä paitsi vielä ...\nen koskaan juo enkä kiroa ja joka pyhä käyn kirkossa.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi, Nyssen mieliksi kehaisten.) ... Jaa-a!... Siin' onkin\nsitten poika! (Touhuaa, äkkiä.) Jos tuossa talon kahvimyllyllä\njauhaisi itselleen kahvit. (Ryhtyy sitä puuhaamaan. Menee asiaan,\nkehuen.) Se ei olekaan sitten Nysse niinkuin muut miehet, jotka jo\nnykyään piippu suussa ja kaikki muut miehen merkit mukanaan tähän\nmaailmaankin tulevat...\n\nNYSSE\n\nNiin... Enhän minä niin ole...\n\nLOMSTIINA\n\n(Kokien sotkea hyvittelyllä, yhä neuloen.) Niin, niin, Nysse... Nysse\non aina Nysse... Nysse ei ko-oskaan turhia... (Muikisteluja.)\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Niin... Enhän minä turhia... (Savut.) Ja naisväkeäkään\nminä en ole vielä koskaan halannut... En kädelläkään koukannut, mutta\nisä-ukko, kuuluu, jo on.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin ihmeissään.) I-ihanko sinä vielä olet niin!... Hoitanut vain\nmiehen virkaasi toimettomana, niinkuin makkara, joka arvelee, että\ntottapahan syöjä minunkin puolesta murheen pitää! (Touhuaa.)\n\nNYSSE\n\n(Alttiisti.) Niin... Ihan minä! (Savut.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ihmetellen.) No ei!... Ei olisi uskonut, että karhu ymmärtää kiertää\nloukkua ja mies koukkua. (Touhuaa.)\n\nNYSSE\n\nMutta minä ymmärsin. (Savut.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Varoittaen, ihan sormella.) Mutta nyt Nysse vaan (merkitsevä\nnyökäys) ei... Niin että ei pidä... (nyökäys) perääntyä enää!\n(Nyökäys. Viisaasti.) Mhyy-y! (Eleitä. Neuloo.)\n\nNYSSE\n\nEnhän minä peräänny.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Panee myllyn pois. Kuin itsekseen huokaillen.) Jaa-a!... Jaa-a!...\nJaa-a! Sen tietää!... Joka Iitistä Jaalaan kulkee, hän myös tien\ntietää... (Penkoo nyytistään huivia.) Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!...\nTämä maailma on yhdeltä puoleltaan kupera ja toiselta puoleltaan kiperä,\nmutta Herran tykö vaeltaessa ei riitä vielä se, että tuntee tien Iitistä\nJaalaan, sillä autuudentie ei kule Jämpsän kautta Joroisiin. (Veisaa\nnyyttiä penkoessaan.)\n\n      Pois maailman tavara,\n      et saa mult' kiitosta.\n\n(Äkkiä iloiseksi ralliksi muuttaen.)\n\n      Ja elä sinä kultani kekkuloi,\n      vaan ole sinä aina hyvä.\n      Sillä lemmen täytyy aina olla\n      hellä ja suora ja hyvä.\n\n(On rallattaessa mennä leiskutellut, kuin rallin tahdissa\ntanssahdellen, lieden luo ja puistattaa siellä huivia lieteen.) Minä\nolen ollut syntymästäni asti iloluontoinen... (Vakavammin.) Sillä ei\nse olisi oikeastaan oikein ... rangaista syytöntä henkeä murheella lihan\npahoista teoista. (Touhuaa.)\n\nKATRIINA\n\n(Palaa.) No?... Joko se nyt Nysse? (Istahtaa neulomaan.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Neuloen. Viisaasti Nysseä hyvitellen.) Jooo-o!... Kyllä se Ny-ysse...\nEi ... ei se Nysse ... vierasta... Jo-han! (Viisasta muikistelua ja\nnyökkymistä Nyssen hyvittelyksi.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi.) Jo lensivät minulta silmät suuriksi, kun Nysse tässä\nkertoi miten vähän hän vielä tämän maailman riemuja tuntee.\n\nKAPINE\n\n(Palaa.) Ja-ha!... (Savut.) Ja mitä muuta tointa se tää Mimmi\nPaavaliina on harjoittanut?... Paitsi tätä kulkukauppaa? (Istahtaa,\ntupakoi.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhua, kahvinjauhamista y. m.) Jaa, sitä on saanut...\nSeitsenvuotiaasta orvosta asti olen henkeni itse elättänyt... Olin ensin\nlapsenlikkana... Sitten kävin paimenessa... Kaksitoistavuotiaasta\npalvelin herrasväen sisäkkönä ja jos minä... Ja sitten olen ollut\nammana... (Leveästi huokaillen.) Jaa-a!... Sitä saa!... Sitä saa\nkoittaa! ... ja olla ammana, jos mammanakin!... (Äkkiä. Reilusti,\ntouhussaan.) Mutta mitäpä niistä!... Kun sitä on Herra kerran luonut\nihmiselle sääret, niin sen kun vaella niillä vain kaikki tämän maailman\nääret! (Touhuaa.)\n\nKAPINE\n\nSoo-o! Vai ammana! (Tupakoi.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhuten, reilusti.) Ammana, niin ammana!... (Luettelee.)\nVallesmanni Rimperille imetin pojan... Kauppias Suovalle niinikään\npojan... Ruununvouti Hervalle kaksoiset... Tuomari Rumperille tytön ja\ntoisen tytön asessori Tiijarille... Ja niin sitä on vain eletty ja...\n(touhuaa).\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Niinhän se tää Lomstiina sanoi, että sinä olet neitsyt\n... et leski.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Reilusti, kehaisten.) Jaa-a!... Neit-syt... Sillä papinkirja on\npuhdas. (Touhuaa.) Ja sitäpaitsi, niin ... on sukanvarressa säästössä\nkolmatta tuhatta rahojakin... Kaikki rehellisellä ja kunniallisella\nimettämisellä ansaittua. (Tankkaa, rallattaen.)\n\n      \"Ja rallaala, rallaata, rallallal laa\" j. n. e.\n\nKAPINE\n\n(Tupakoiden, kuten mieteksiä tapaillen.) Ka!... Se on ... Herra luonut\n... maan pyöriväksi ja ... (savut) ihmisen hyöriväksi.\n\nLOMSTIINA\n\n(Hanakasti Mimmiä puolustaen.) Jus-tiisa. (Nyökäys. Tankaten.)\nI-han... Sattuu sitä täällä ajassa... (Nyökäys. Tankaten, varmasti.)\nJa meille kullekin. (Eleitä, neuloo.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin itsekseen.) Jaa-a!... Jaa-a! (Touhuaa.) Se tämä maailma on\nkulkijoilleen kapine... Minkä edestä lyhenee, sen takaapäin jatkuu...\nJaa-a! (Touhuaa.) Ja sitten sitä kun ... kun sitä syöt tässä\nmaailmassa perunasi kuorineen, niin tiedät, että olet kaikki maistanut,\neikä mitään hukkaan jäänyt. (Touhuaa.)\n\nKAPINE\n\n(Alkaa.) Meillä taas on tässä poika... (Äkkiä.) Mutta kai se jo\nLomstiina on puhunut... Olisi niinkuin morsian saatava hänelle...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Nopeasti.) No. Jo onkin aika.\n\nKAPINE\n\n(Jatkaa omaansa.) Miten tuo nyt tässä Mimmi Paavaliinalle sitten\nsoveltunee... (Savut.) Vaikka sävyisä poikahan tää on.\n\nLOMSTIINA\n\nSovel-tuu... Johaan ei. (Äkkiä.) Ja Mimmi!... Elä turhia tingi!... Et\nsitä kuitenkaan, yksinäinen naisihminen... Mutta kun on mies ... vaikka\npahainenkin, niin... Paremmin se silloin ottaa ollakseen.\n(Nyökäyttelyjä.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ihan huoaten.) Jaa-a!... Niin se on!... Ihan niin että ollakseen!...\nEi sitä silloin enää kukaan osoita, että ilman vihkimistä... Jaa-a!\n\nKAPINE\n\nNo... Sittenpä tää... Ei meilläkään tässä mitään vastaan ole. (Ulkoa\ntorven soittoa.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nHerra siunaa!... Se minun pentupataljoona sieltä jo tulla humuaa!...\nMinä menen vastaan ... (rientää ulos) ja vähän niitä... Se onkin jo\nkoko pataljoona... (Poistuu.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Tärkeänä, yhä neuloen.) Menee se... I-han... Hakselin Pekka kyllä,\nmutta turhaan... (Tankaten.) Ihan turhaan... (Mielitellen,\nNysselle.) Nys-se!... Nyt se Nysse-poika saa... Kun Lomstiina Nysseään.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Palaa, sylissä pienin, toiset kokonsa mukaan rivissä perästä suoltuen,\nIpulla aimo nysä suussa, Efreitillä torvi, Emstiinalla iso nukke.)\nJaa-a!... Siinä se nyt on Mimmi Paavaliinan pataljoona. (Nysselle\nnäyttäen sylilasta.) Tämän nimi on Kriitliisa... Puoli vuotta vasta\nikää... Ei ole vielä kastettukaan. (Panee lapsen penkille.) Ja tämä\nsitten, Ipu... (Ipulle.) Tule tänne, Ipu. (Niistää esiliinalla nenän.\nPoika niskoittelee.) No, Ipu!... Tule nyt ja pokkaa Nysselle... Saat\nsiitä ehkä vielä isän... (Kokee vetää.) No, Ipu! (Jaferi seisoksii\novipielessä ja vilkuu Nysseen ilvehtivillä, oudoilla eleillä.)\n\nIPU\n\n(Haraa vastaan, nysä suussa, eleet aina vihaiset, kuin epäluuloiset.)\nElä pelhana! (Riistäytyy irti, ja asettuu kädet housurepaleitten\ntaskussa, nysä suussa topakkana seisomaan, katsahdella muljautellen\nNysseen vihaisena. Toisetkin lapset vilkuilevat Nysseen altakulmain.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin toruen.) I-pu!... Sillä tavallako sinä!... Isättömänä tulit\nmaailmaan, ja nyt kun on isä tarjolla, niin tuolla tavallako sinä...\nI-pu! (Menee Ipua taas raahaamaan, supattaa sen korvaan. Nysse tupakoi\nrauhallisena.)\n\nKAPINE\n\n(Katriinalle vakavana, tupakoiden.) Ka!... Mutta minkäpäs sille voi...\nKun se on Nyssenkin laita kerran semmoinen. (Nousee, lähtee, vakavana,\nkuin itsekseen.) Jaa-a... Jaa-a!... Se on tämä maailma... (Poistuu\nkamariin.) Se on pantu kaikki tässä maailmassa navan päässä\npyörimään... (Poistuu.)\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Kaikkiko nämä ovat sinun omiasi?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi, ihanpa kehaisten.) Ka-kaikki!... Kaikki samaa äitiä... Koko\nrykmentti! (Touhuten.) Sillä se on naisen elämä maailmassa Herran\narmosta yleensä semmoinen, että sitä mukaa kuin ikä laajenee, niin\njoukko ympärillä taajenee.\n\nKATRIINA\n\n(Neuloen. Kuin ohjaillen.) No!... mitäpä sinä, Nysse, näistä ...\nmaallisista!... Ole vain kiltti poika!... Kun kerran isäsi suostuu,\nniin... Pitää aina vain tahtoa oikein...\n\nKAPINE\n\n(Kamarin ovelta.) Katriina... Tulepas vähän! (Poistuu. Katriina\nlähtee.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussaan. Kuin yksin huokaillen.) Niin, niin... Niin se on... Kun\nsitä yksinäinen naiseläjä tämmöistä komppaniiaa kasvatat, niin ... et\nsiinä silloin jouda tutkimaan, itäkö se vai länsi kulkiessa hameen\nhelmaa heilauttelee... (Touhuaa.) Jaa-a!... Jaa-a! (Liinu tirskahtaa\novipielessä nauramaan Nysselle. Äkeästi.) Tyttö, pahuus siinä! (Lyö\nhuivilla.) Vai tirskut siinä... Letukka! (Touhuaa. Jatkaa edellistä.)\nMutta se on... Se on todellakin tämä maailma ... tämä maailma on\ntodellakin niinkuin Pukkisen pässi... Keväällä sen keritset, niin kohta\nalkaa vaan uutta villaa entisen sijalle kasvaa... (Touhuaa.)\n\nNYSSE\n\nSe on oikea pappamies ... tuo (yrittää tutkia Ipun piippua). Näytätkös\ntätä!\n\nIPU\n\n(Äkeästi.) Elä taatana ota! (Loittonee vihaisesti muljautellen.)\n\nNYSSE\n\n(Selittää.) Minä olisin vain tarkastanut. (Tupakoi.) Se osaa jo\nhyvästi tupakoida.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi.) Niin, ajattelepas!... Vasta parivuotias etana. (Touhuaa,\nkuin huokaillen.) Mutta se on se miesväki... Se ei mies tässä\nmaailmassa voi imemättä elää vaan ... imien se mies äitinsä kohdusta\nretkensä alkaa, ja niin se myös vaelluksensa piippuaan imien päättää...\n(Touhuaa.) Niin, niin... Niin se on! Mies ei voi koskaan kujeistaan\nparemmaksi päästä... (Efreitti puhaltaa torvea. Suuttuu.) Efreitti!...\nJuutas!... Pellolle siitä koko joukko!... Mars! (Sysii pienempiä ihan\nniskasta pitäen ulos.) Tässä te!... Juuttaan hyvät!... Mars pellolle...\nVai siinä!\n\nNYSSE\n\nOn sinulla monta lasta! (Nousee poistuakseen.) Mutta tuosta Ipusta\nminä tykkään... Se on jo niinkuin valmis isä. (Poistuu kamariin,\ntupakoiden.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Selittää, asiaa kaunistellakseen.) Ei se ole erikoisesti mikään...\nMutta se vaan niin tykkää... (Nyökäys.) Niin... Se tykkää vaan ja\nloosaa ... niin olla... Mutta ei se ole silti ... niinkuin älytön... Ne\nvaan sukulaiset testamentin takia soimaavat, mutta ei siinä mitään\nnäkyvää vikaa ole. (Neuloo, nyökyttää, muikistelee.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhuaa, kuin itsekseen.) Jaa-a... Jaa-a!\n\nLOMSTIINA\n\n(Jatkaa.) Hakseli olisi enemmän niinkuin rahan päältä ja ... niinkuin\n... että ottaisi vaan... Mutta Nysse on alvaari. (Nyökäys, eleitä.)\nNiin... Alvaari... (Muikisteluja, nyökytyksiä kuin itsekseen.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Äkkiä.) Mutta kun minulla, kuulehan, on vielä este... (Siunaillen.)\nKun se on minulla vielä käymättä, paholainen... Ajattele sitä!...\nRippikoulu! (Lyö reiteensä.) Herra sussiunaa!... (Alkaa touhuta.)\nHerra sussiunaa!\n\nLOMSTIINA\n\n(Oudostuen.) Jaa ... että rippikouluko on käymättä?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Topakasti.) Jaa-a!\n\nLOMSTIINA\n\n(Hämillään, tapaillen.) Eipään näet... Kun ei tullut näet\najatelluksi!... Kysyä kun en hoksannut.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Rutosti.) Mutta minäpä käydä hyöräytän hylyn nyt lopultakin!\n(Touhuaa.) Oikeastaan tulinkin näille main, kun kuulin että tään\npitäjän pappi ja varsinkaan lukkari ei ole rippikoulussa niin tiukka,\nettä kaikki taivaan tiedot puristaisi. (Touhuaa. Toisin.) Ja vanhemmat\nlapset kun olivat jo siinä iässä, niin arvelin, että antaa heidän\naikanaan käydä heläyttää tuo rysy läpi... (Touhuaa nyyttiä kuntoon.)\nJa kun tää nyt asia noin päin kääntyy, niin... (Kuivasti, lyhyesti.)\nKäyn itsekin koulun ja otan ripin ja sillähän se on kuitti... Justiisa\nalkaakin maanantaina rippikoulu kirkonkylässä. (Äkkiä.) Kuule... Elä\nsano kellekään mitään... Ei kirkolta tänne sana lennä ja... (Touhuaa.\nÄkkiä.) Sano että on pentujaan ripityttämässä, ja sittepähän...\n(Reilusti.) Kun on koulu reilassa, niin ottaa häntä sitten kerrankin\nmiehen ihan säännöllisesti... Niin että ei yhä retupeliin... (Nostaa\nmytyn toisaanne.) Ja niin sitä on sitten tullut jo eletyksi, on\nilmestynyt tuota perettäkin, mutta (puistelee hamettaan) se on se tää\nnaisen mieli... Sitä et malta, vaan hörppäät kahvikultasi jo ennenkuin\non vielä ruokasikaan siunattu... (Vakavana.) Mutta se on Luoja niin\nsäätänyt... Että joka hameessa kulkee, hänen on aina hymyiltävä.\n\nLOMSTIINA\n\n(Nyökäys, tankaten.) I-han!... Ihan justiisa... (Nyökäys.) Ja niin\nettä ei retupeliin... Ja että ei puhuta kenellekään... (Viittaus.)\nNysse jos kysyy, niin sanon että ... tottapahan tulee. Mutta että ei\nrippikoulussa.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussaan, kuin huokaillen.) O-on sitä jo tullut kerran toisen\nalkaneeksikin ... sitäkin rippikoulua, mutta... Sitten on sattunut\naina... On ollut maallista estettä ja ... (äkkiä) kukapa ne kaikki\ntietää... (Tenäten, reilusti.) Jaa-a!... Jaa-a, sanoi Jaalan pappi,\nkun kirkko paloi...\n\nEMSTIINA\n\n(Tulee kiireesti, itkee.) Niinkun Ipu löi ... ja purasi vielä...\n\nIPU\n\n(Tulee jälestä nysä suussa, äkeänä.) Elä valehtele, pelhana.\n\nEMSTIINA\n\nVai valehtelen!... Enpäs!\n\nEFREITTI\n\n(On tullut, samoin Liinu ja Jaferi.) Valehtelee Emstiina.\n\nLIINU\n\n(Äkeästi.) Eipäs valehtele!\n\nEFREITTI\n\n(Tiukasti.) Mutta valehtelee.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Päivitellen.) Tämmöistä se on, Lomstiina, tää yksinäisen naiseläjän\nelämä!... Kyntesi siinä saat verille tapella, kun ei ole isää, joka\nkakarat kurissa pitäisi. (Joukolle, tuikeasti.) Mutta nyt se\nloppui!... Nyt komppaniia rippikouluun mars!... (Uhitellen.) Kunhan\npappi ja lukkari siellä pehmittää, niin kyllä pahat juonet oikenevat...\n(Äkkiä.) Liinu!... Sinä ota Kriitliisa siitä! (Liinu ottaa penkiltä\nlapsen. Touhuaa kuin itsekseen huokaillen.) Jaa-a... Jaa-a!...\nJaa-a!... (Enemmän asiaan.) Ja nyt siitä, senkin komppaniia, kirjat ja\naapiset käteen ja ala opetella ulkoa sekä lakia että evankeliumia, niin\nettä luokonaan luku lähtee, kysyipä tuota pappi tai lukkari...\n\nLOMSTIINA\n\nHakseli tulee!... (Salaperäisesti.) Se kai tahtoo samaa ... mitä\nNyssekin... (Merkitsevä nyökäys. Neuloo.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussaan.) Jaa... Sen tietää... Että mies mihin kahtoo, niin sitä\nse myös tahtoo.\n\nHAKSELI\n\n(Saapuu.) Ka!... Täällähän se Mimmi Paavaliinakin on... (Juo.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Muikistellen.) Tää-ällä! (Neuloo.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussaan, syrjästä puhujana.) Tääl-lä!... Tääl-lä! Me elämme täällä\nalati vain kinttujemme päällä. (Äkkiä asiallisemmin, tarkoituksella,\nyhä touhussaan.) Mutta ennen aikaan sitä kun elettiin... Kun sitä\nsiihen aikaan kun minäkin rippikoulusta ripille pääsin, elettiin niin...\n(Äkkiä, alistuen.) Mutta minkäpä sille voi... Kun on poika ja tyttö jo\naikaihmisen ijässä, niin ... ripillehän ne on toimitettava... Ripille,\nniinkuin on itsekin aikoinaan ripille päässyt...\n\nLOMSTIINA\n\n(Auttaen petoksessa.) Jus-tiisa!... (Nyökäys.) Silloin kun sinä itse\nripille pääsit.\n\nHAKSELI\n\n(Tapailee.) Ka... Se on... Minkäs sille voi... (Pyyhkii hihalla\nsuunsa.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussa, kuin huokaillen.) Ei... Ei voi... Mille ei voi, niin sille\nei voi.\n\nHAKSELI\n\n(Puheen sävy aina kuin surullinen.) Vai lapsiaan se ripille... Mimmi\nPaavaliina! (Istahtaa.) Täällähän tää ainakaan ei lukkari järin kova\nole... (Kapine palaa.) Sanovat kyllä ihmiset, ja lie tuossa perääkin,\nettä hänkään ... tää lukkari... (Toisin.) Mutta mitäpä siitä!\n\nKAPINE\n\n(Tarttuu.) Jaa, mitä?\n\nHAKSELI\n\nEipä tässä mitä... Tää vain Mimmi tässä lapsiaan rippikouluun aikoo.\n\nKAPINE\n\nKa... Eihän tää lukkari Pilatus... Kova laulumieshän hän on ja raamatun\ntaidossaan syvällinen ... on kuuluu... Vaikka ei tuo hänkään siltä kuulu\nihan perisynnitön olevan... Naisiin ja viinaan menevä on... (Kuin\nsovittaen.) Mutta se tuo taitaa olla kaikkienkin nykyajan miesten\nyleinen vika... Se viinaan ja hameväkeen meno.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Reilusti, leveästi, touhussaan.) No ihan niin!... Niin on Herra\nsäätänyt, että miehellä pitää olla vikansa ja pirulla sarvensa, sillä\neivät ne ilman niitä mitään olisi... (Joukolleen.) Ja nyt, rykmentti,\nsenkun mars! (Alkaa niitä työnnellä ulos.)... So siitä! (Joukko\nsuoltuu ulos. Valmiina lähtöön. Jatkaa entistä.) Jaa, jaa!... Niin se\non!... Mutta kun on toki miehessäkin perisyntinsä ja vikansa, niin pysyy\ntämä maailma rikkaana sekä riemusta että rakkaudesta. (Viskaa mytyn\nolalleen.) No niin. Senkun hyvästi ja lykkyä tykö. (Poistuu,\nmennessään rallattaen.)\n\nKAPINE\n\n(Hakselille.) Kuuluuko sitä mitä?\n\nHAKSELI\n\n(Tupakoi.) Ka, eipä tässä... Kävin vain... (Savut.) On ollut tässä\ntään äskeisen eukon kanssa aikomusta naimisiin menosta, niin puhuin\nsiitä Pojon Juholle, että jos hän niinkuin puhemieheksi suostuisi\nsitte... (Savut.) Lapsiahan tällä muijalla kyllä näkyy tuossa yksi\nkakarakunta olevan, mutta ... kun tässä on emännästä puute minullakin,\nniin (syläistä ruikkaa) kenempäkäs naisen papinkirja se oikeastaan\nihan uskottavia ja oikein enää todistaneekaan... Kun se on kerran\nsiinäkin asiassa mies maailmassa ... kylvämässä ohdakkeita nisujen\nsekaan.\n\n\n\n\nToinen näytös.\n\n\n(Tanhua tienvarrella. Leiripaikka. Perällä aita veräjineen. Metsä.\nJaferi. Liinu. Efreitti ja Emstiina aidalla istumassa. Emstiina lukee\naapista. Jaferi ja Liinu pitkää, kapeaa katekismusta. Efreitti korjailee\ntorveaan. Ipu seisoo keskellä tanhuaa kädet housuntaskuissa, piippu\nsuussa. Syrjässä kätkyt ja käsikärryt, täynnä tavaraa. Irtonainen, pieni\npenkki. Tulisija nokisine kattiloineen. Kahvipannu vivussa. Pieni\nvesisaavi.)\n\nEMSTIINA\n\n(Tavaa) Aa, sano aa -- pee, ee, pee -- aa, pe -- ällä, uu, es, lus --\naa, pe, lus.\n\nLIINU\n\nNyt minä jo osaan! (Lukee hyvin nopeasti ulkoa, kirja vain varana.)\n... ja että minä, ynnä kaikki muut ihmiset haamasta alusta ja ... tähän\npäivään asti... Ja niinkuin yksikään ei taida itsestänsä ja hyvä olla\n... (syvä henkäys) ja niin kuin kaikki mikä meille kaikille nuhteeksi\nja merkiksi ja ojennukseksi annettu on ja... (Syvä, nopea hengähdys.\nUusi pikainen ote.) Ja... Taidatkos sen vielä selkeämmin sanoa?...\nVastaus... Taidan tällä tavalla: Että niinkuin me... (Jaferi yhtyy)\n\nLIINU                                 JAFERI\n\nNiinkuin me jokapäiväisen             (Yhtä nopeaan ja samaan\nkatumuksen ja jokapäiväisen           tapaan kuin Liinu.) Ja mitä\nparannuksen kautta                    tämä kaikki toinkalttoinen\nyhä uudeksi tulemme ... ja            merkitsee ja sisällänsä pitää?...\nniinkuin se vanha aatami,             Vastaus: Se merkitsee\njoka alusta asti ja                   että niinkuin kaikkinainen\nijankaikkisuudessa meissä asunut      se, josta tässä pääkappaleessa\non ... pitää upotettamaan             kirjoitetaan ja josta\nja kuoletettamaan eikä kuitenkaan     pyhät profeetat kirjoittaneet\nse sillensä kuole                     ovat ja ... kirjoittaneet ovat\nvaan. (Äkkiä Jaferia äkeästi         ja joka meidän autuudeksemme\nlyöden) No... Elä sotke!             hamaan tähän päivään\n(Jatkaa ennallaan.)... Ei           asti tallelle pantu on\nsillensä kuitenkaan koskaan           ja niinkuin ei sitä kukaan\nkuole vaan vasta uudeksi              meiltä pois ottaa taida, niin\ntulemisen ja puhdistuksen ja          on myös tämän maailman\nkaikkinaisen vanhurskauden            loppu niinä päivinä oleva\nkautta... (äkkiä, äkeästi,           (nopea henkäys) ... oleva\nihan huutaen) Elä sotke!             ja... (Uusi ote.) Kuinka\n(Ennallaan.) ... vanhurskauden      tämä toinkalttoinen tieto\nkautta ja... (Äkäisesti.             meille annettu on?... Vastaus:\nLyö kirjalla Jaferia päähän)         Tämä toinkalttoinen\nPahuus!... Kun siinä sotkee!...       tieto on meille annettu sitä\n(Ennallaan.) ...                    varten että me itse kukin\nvanhurskauden kautta ja...            aina valmiit olisimme ja aina\n(Henkäys) Ja niinkuin meille        valvoisimme ja aina valmiit\njo alussa profeettain suun            olisimme sillä emme me\nkautta kirjoitettu on että niinkuin.  tiedä aikaa emmekä hetkeä,\n(Efreitti alkaa puhaltaa             koska tämän maailman päämies\ntorvea. Huutaa Efreitille.)          tulee ja koska hän\nEfreitti hoi... Tahi kun              meiltä jokaisesta leiviskästä\nminä äidille kerron, niin!...         tilin vaativa on. Ja niin on\n(Lyö kirjalla Efreittiä poskeen!)   tämä elämänkirjassa kirjoitettu\n... Pahuus... (Hyppää                ja niin on se aina oleva...\nalas aidalta ja poistuu               Aamen. (Huudahtaen.)\nyhä vain lukuaan jatkaen.)           A-aamen... Hip!\nJa niin kuin me... (J. n. e.         (Viskaa kirjansa tanhualle.)\nEfreitti lakkaa puhaltamasta.)\n\nHINKKA\n\n(Metsässä vasemmalla.) Jaferi hoi!\n\nJAFERI\n\n(Äkkiä, huudahtaa.) Simunan Hinkka! (Hyppää alas aidalta ja juoksee\npois sitä menoaan vasemmalle.)\n\nEFREITTI\n\nTule, Emstiinakin. (On hypännyt aidalta ja juoksee Jaferin jälkeen,\nsamoin Emstiina. Ipu lähteä jurottaa viimeisenä piippu hampaissa.)\n\n(Käki kukahtaa parisen kertaa. Siihen yhtyy oitis viulun soittoa ja\nlaulua metsässä.)\n\n      Miten rauhaisaa!\n      Tyttö paimentaa.\n      Käki koivunlatvassa kukkuu.\n      Karja hiljaa syö.\n      Vaikka viel' ei yö,\n      tyttö mättäällänsä jo nukkuu.\n      Ah metsien lasten rauhaa.\n\n(Välillä kukahtaa käki.)\n\n      Metsä tykähtää.\n      Sydän sykähtää.\n      Ah mieltä sen ihmisen jolla\n      metsä vapaa on vain!\n      Siellä hyvä on ain\n      niinkuin äidin helmassa olla.\n      Siksi metsien lapsena kuljen.\n\nLIINU\n\n(Kulkee tanhuan yli, lukien entiseen tapaansa, niin että kirja peittää\nsuun.) ... niin kuin sanottu on... (Toisin, mutta sitä menoaan.)\nKuinkasta sen tiedät?... Vastaus: ... Koska minä olen jo haamaasta\nlapsuudesta seurakunnan yhteyteen otettu. (J. n. e. Poistuu.)\n\nROVASTI\n\n(Saapuu lukkarin kanssa vasemmalta, isohko sateenvarjo kädessä kuin\nkeppinä.) Niin, kanttori... Kuten sanottu, niin rippikoulu alkaa\nmaanantaina ja... (Ipu saapua mullittelee oikealta, piippu suussa,\nkädet housuntaskuissa, pysähtyy seisomaan, polttelee ja katsahdella\nmuljauttelee epäluuloisena, kuten vihastunut. Rovasti huomaa, oudostuu,\nosottaa sateenvarjollaan Ipua. Ihmeissään Pilatukselle.) Kanttori...\n(Katsoo Pilatuksen silmiin ihmeissään, kysyvästi) Onko tämä poika\noikea ihmislapsi? (Ipulle, äkeästi.) Poika hoi!... Joko sinä sillä\niällä tupakoit!\n\nIPU\n\n(Ynseästi.) Taatanaakot te tinua liikuttaa! (Muljauttaa vihaisesti ja\nlähtee kädet housuntaskuissa kävellä pultittamaan näyttämön yli pois\nvasemmalle. Paussi.)\n\nROVASTI\n\n(Ihmeissään, lukkaria silmiin katsoen.) Häh, kanttori?\n\nPILATUS\n\nJaa, herra rovasti... Ihmeellinen poika... Ei enää turhia hohise...\n(Nuuskaa näppejään.) Mutta housuissa ylenee aina mies.\n\nROVASTI\n\n(Puhuvasti.) Kuuluu seurakuntaan ilmestyneen vieraasta pitäjästä joku\nkiertelevä vaimo joukkoineen... Kun ei mahtane olla sitä väkeä. (Asiaan\nmennen.) Niin, kanttori!... Kuten sanoin, on minut määrätty kolmeksi\nviikoksi seuraamaan piispan mukana tarkastusmatkalla, joten siis ... jos\nkanttori nyt pitää yksin tämän rippikoulun... (Tapailee, katse sen\njohdosta maassa, kuin sanottavaa hakien.) Rippikoulun (venyttäen,\nkuten jotain miettien) ja-aaa... (Äkkiä, lyhyesti.) No niin!...\nRippikoulun.\n\nPILATUS\n\n(Nuuskaa näppejään.) Jaa, herra kirkkoherra.\n\nROVASTI\n\n(Jatkaa taas kuin osotellen venyttäen.) O-oon... On pidettävä silmällä\neritoten kristillistä vaellusta... (Luetellen.) Sisälukua...\nUlkolukua... On selitettävä kristinuskon päätotuudet ja-aaa... (Taas\näkkiä) No!... No niin!... Minä itse tulen sitten jo päättämään.\n\nLIINU\n\n(Palaa hitaasti. Kirja silmillä, peittäen silmät kokonaan. Lukea\npaapattaa ennallaan, jatkaen) ...ja niin on tämä asia meille meidän\nautuudeksemme annettu ja... Mitä muuta tämä pääkappale vielä sisällänsä\npitää? Vastaus... Sen että me aina ja joka paikassa sitä ajattelisimme\nja ... (äkkiä kurillaan pölpöttää) pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl, pöl,\npöl, pöl, pöl, pöl, pöl, (aivan kuin huudahtaen) pö-öööööö!\n\nROVASTI\n\n(Ankarasti, sateenvarjoa maahan lyöden.) Tyt-tö! (Liinu hämmästyy.\nAnkarana.) Niinkö sinä, tyttö, Herran sanaa pitelet! (Jaferi,\nEmstiina, Efreitti ja Ipu palaavat, jäävät katsomaan. Ipu tupakoi,\npaidan helma nyt takana housuista ulkona töröllään.) Vastaa, tyttö!\n(Turhaan odotettuaan, Pilatukselta.) Kenenkähän ne ovat?\n\nPILATUS\n\nEn tiedä... Mahdollista että ... sen kulkurivaimon...\n\nROVASTI\n\n(Joukolle.) Kun tapaatte äitinne, niin sanokaa, että hänen tässä\nseurakunnassa vaeltaessaan on kartettava kaikkinaista pahentavaa\nmenoa!... (Jankaten.) Niin... Pahentavaa menoa... (Ihan sormella\ntankaten) Että on kartettava kaikkinaista pahentavaa elämää.\n(Pilatukselle.) No niin!... Jos sitten ... jos sitten lähdemme...\n(Poistuu Pilatuksen kanssa veräjän kautta oikealle.) On valmistuksia\nkaikkinaisia valmistuksia... (Poistuvat.)\n\nLIINU\n\n(Ilkamoi jälkeen, juuri kun rovasti ja Pilatus katoavat näkyvistä.)\nPölö, pölö, pölö, pöiö, pöö!\n\nROVASTI\n\n(Huutaa näkymättömänä äkeästi.) Tyt-tö!... Minä toimitan\nrangaistuksen. (Joukko rähähtää pilkkanauruun.)\n\nJAFERI\n\nSaarnataan sille. (Saarnaa sinne menijöiden jälkeen.) Ja Israelissa\noli yksi pappi. Mutta mitämaks jos minä Hollolan hylkäisin ja\nMäntsälässä minulleni perustuksen panisin ja sanoisin että: voi sinuasi,\nsinä Hausjärven hyljätty ja raadollinen kansa!\n\nLIINU\n\n(Kiireesti.) Uhkaa... Nyrkillä uhkaa. (Nauraa rähisevät, ilkkuakseen.\nEfreitti puhaltaa torvea.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Rientää meluun.) Senkö elämää tämä, kun... Torvella ja pasuunalla\nsiinä, jotta! Pois se torvi! (Kiskaisee Efreitiltä torven.) Häh!...\nIhan kuin pakanat ja puplikaanit siinä...\n\nLIINU\n\n(Puolustautuen.) Niin, kun ... kaksi tuntematonta miestä kun kulki ja\n-- uhkasivat pahaa tehdä.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ynseänä.) Kaksi miestä!... Senkö tuuttisen miestä! (Kohentelee\nkätkyessä nukkuvaa lasta.) Kaikille maailman miehille pasuunalla ja\ntorvella puhallatte.\n\nJAFERI\n\nEmmehän me puhuneet sanaakaan... Itse haukkuivat meitä... Mitä lie kaksi\nkauppamiestä ollut...\n\nLIINU\n\n(Ehättää.) Ja toinen vielä ivasi ja pyysi pilkatessaan saarnaamaan\nhänelle viidestä pennistä ja sanoi sinua haukkuakseen että: teidän\näitinne on oikea emä-lehmä... Niin siitä sitten Efreitti suuttui ja\nsoitti torvella.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin yksikseen.) Jaa-a!... Jaa-a!... Kaikki ne turvattoman lapsia\npolkevat ja pilkkaavat ja... (Työntää takaapäin Ipun housuista ulos\nkohonneen paidanhelman housuihin takaisin Ipun yhä tupakoidessa.) Ja\nsinäkin, toljottaja!... Paidanhelmaasi et vielä kykene pöksyissä\npitämään, mutta piippu pitää olla... Hyvä, kun et jo ala tahtoa akkaa!\nJoka toki paidan nästyykkisi takaapäin housuihin työntäisi...\n\nIPU\n\n(Ynseänä uhitellen.) Mität titte, jot akkaa!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tyrkkää niskasta.) Mene siitä!... Sinullekin jo akka! (Touhuaa kuin\nyksin.) Jaa!... Jaa!... Jaa!... (Kuin Ipun asiaan takaisin mennen,\nlapsijoukkonsa suuruutta voivotellen, yhä touhulla.) Mutta sitä nainen\ntässä maailmassa hyörit, niin sitä myös kohta lapsijoukkoinesi heliset\nja pyörit... (Toisin, yhä touhuten.) Mutta ylihuomenna tuo sitten toki\nalkaa rippikoulu!... Syötte siinä vaan votkotatte ja sen kun emäkana\nvaan kaakata ja löyhytä ja ravitse... (Äkkiä) Ja nyt sukkelaan siitä\npyykinpesua auttamaan... Toki sen verran, että vaatteet nuoralle\nripustatte. (Sieppaa vaatemytyn ja poistuu. Muut paitsi Liinu lähtevät\nmukaan.)\n\nIPU\n\n(Viimeisenä, synkkänä, piippu suussa, kädet taskussa, poistuu\nmullitellen, itsekseen uhitellen.) Mutta en pilu vie ota akkaa!...\n(Poistuu.)\n\nLIINU\n\n(Yksin. Katsoo pikku peiliin, vetäen otsansa kureeseen. Jää sitten\nselin aitaan nojautuneena seisomaan ja laulaa.)\n\n      Jos kullan saada voisin,\n      niin hälle hellä oisin,\n      ah silloin onneain!\n      Ain päivin, aamuin, illoin\n      ma aatteleisin silloin\n      ah häntä, häntä vain.\n\n(Kertaa kolme viime säettä. Hinkka on saapunut, asettunut aidan\ntoiselle puolen, selin aitaan, niin että seisovat ihan selitysten.)\n\n      Ah silloin, aivan varmaan,\n      ma kanssa oman armaan\n      ah saisin onnen myös.\n      Vaan, ellös, sydän syki,\n      ja suoni, ellös tyki,\n      on turhaa kaikki työs!\n\n      (Kertaa.)\n\n      On turhaa, sydän, työsi,\n      kun saapuu synkkä yösi\n      ja hiljaa nousee kuu,\n      niin...\n\n      (Hinkka yhtyy.)\n\n      Niin kulta silloin palaa\n      ja sua armas, halaa.\n      Muu kaikki unehtuu.\n\n(Jäävät edelleen selitysten eri puolella aitaa seisomaan.)\n\nLIINU\n\nÄiti kun siinä!... Kaksi tuntematonta miestä kulki, niin niiden kanssa\nkun rupesi toraamaan.\n\nHINKKA\n\nMitä niin?...\n\nLIINU\n\n(Pureksii ja nyppii palmikkonsa nauhaa.) Muutoin vain... Ja miehetkin\nne... Lupasivat ensin Jaferille kymmenen markkaa, jos se opettaa niille\nHollolan saarnan, ja sitten kun ei Jaferi suostunut, niin alkoivat vaan\ntenätä ja kysyivät että: onko sinun äidilläsi lehmiä myödä?\n\nHINKKA\n\nNe ovat olleet sitten niitä lehmäkauppiaita.\n\nLIINU\n\n(Viskaa ynseästi palmikkonsa olan yli taakseen, niin että ne joutuvat\naidan toiselle puolelle Hinkan käsiin. Ynseästi.) Olipa nuo nyt\nvaikka!... Kissanhäntää minä mokomista välitän. (Hinkka ottaa palmikot\nja sitaisee ne salaa kaulansa ympäri, niin että Liina jää kiinni.) Ja\nsitte äiti vielä rupesi niille toraamaan ja sanoi että: olisit Jaferi\nniille saarnannut ilkeyksissäsi... Mokomillekin!... Antaisin minä, jos\nne vielä tapaisin!\n\n(Laulaa esiliinaansa nyppien.)\n\n      Jos armas luona ois,\n      niin huoli jäisi pois,\n      ei oisi kyyneleitä.\n      Me hiljaa kuiskailtais,\n      ei näkis äiti meitä,\n      niin rinta rauhan sais...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Saapuu paita kädessä. Hämmästyy.) Tyttö pahuus! (Lyö paidalla.\nHinkka ja Liinu säikähtävät ja kokevat päästä irti toisistaan,\npäästellen palmikkoa auki solmusta. Kiivastuu.) Sinä tyttö-letukka!...\n(Lyö.)... Vai jo ... sillä iällä!...\n\nLIINU\n\n(Puolustautuen.) No mitäs kun... Hän solmisi!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveän maireasti, pilkalla kumarrellen ja niiaillen.) Jaaa-a!... Kun\nhän solmisi!... (Kumarrus, tai jotain vastaavia eleitä)... Kun kissa\njuoksi ja pisti käpälänsä pihtiin, niin sanoi että: pihti pahuus\nsolmisi!... Jaaa-a!... (Äkkiä Hinkalle äkeästi.) Ja sinä, Hinkka\npahuus!... Tokko lie koko miehessä vielä mieheksi sanottavaakaan muuta\nkuin se, että isällä on ollut aikoinaan parta ja itselläsi äiti, joka on\npaidanhelman pöksyyn pannut, mutta jopahan vaan käsi haroi ja...\n(Makeasti ilkkuen) Ä ämmä... Ämmä vaan pitäisi pojalla... Jaaaa-a!...\n(Äkkiä, nopeasti.) Kuule, Hinkka?... Tiedätkö sinä vielä edes\nsitäkään, miten haikara munii?\n\nHINKKA\n\n(Loukkaantuneena. Äkeästi.) Elä pilkkaa!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nSooo-o!... Vai ihan olet ylpeä tiedostasi!... (Äkkiä) No... Eivätpähän\nmiehet muuta tietänekään... (Suuttuu lopen, sieppaa rutosti paidan ja\nyrittää karata päälle.) Mutta annan minä sinulle paholaisen eväs...\n(Hinkka syöksyy pakoon vasemmalle. Liinulle, ihan sormella uhitellen.)\nMuista sinä, tyttö, juukeli!\n\nLIINU\n\n(Yrittää puolustautua.) Niin no...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Keskeyttää. Matkien imelästi, ivalla, niiaillen tai kumarrellen.)\nNii-iin-no... Jaa \"nii-iin-no!\"... (Niiailee, kumartelee.) Minä\nmampseli ja fröökinä, joka ... en ole vielä kunnolla kuoresta päässyt,\nkun jo kaakatan kukolle... (Äkkiä, tiukasti.) Paikalla siitä\npyykinpesuun rannalle!... (Yrittää hyökätä.) Pahanhengen letukka...\n(Liinu syöksyy pakoon, oikealle. Yksin. Touhuaa tavaroiden kanssa)\nJaa-a!... Jaa-a!... Niitä tämän ajan tyttöjäkin... Pytty ei vielä\nkunnolla vettänsä pidä, niin jo kuvittelee isoksi korvoksi\nkasvaneensa... Jaa-a! Jaa-a!\n\nHAKSELI\n\n(Oikealta. Matkalla näkemäänsä tapausta selittäen.) Raippasivat...\nMinkilän kylän miehet raippasivat ja kokivat puomilla jokea salpaan,\nmutta irtausi raksi... (Silmäilee.) Päivää!... Vai täällä se Mimmi\nPaavaliina markkinaleiriä piti?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nJaa-a!... (Lajittelee ja tarkastelee lastensa vaatteita pesua varten.)\nSitä täytyy... Sitä täytyy... Yksinäisen naiseläjän sitä täytyy.\n\nHAKSELI\n\n(Istahtaa penkille.) Kyllähän sitä täytyy... Ja taisi lykästääkin?\n(Tupakkapuuhat.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussaan.) Lyy-ykästi... Koko yönkin ajoi markkinaväkeä ohi tie\nmustanaan ja... Aina siinä silloin kauppakin käy... Kolmesataa kuppia\nmeni viime yönä kahviakin kaupaksi ja viisitoista kannua viinaa.\n\nHAKSELI\n\nVai sitäkin oli.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Topakkana.) Jaa-a!... Ei se muutoin kauppa kannatakaan...\n(Touhuaa.) Kun sitä nainen yksin elät maailmassa, niin sitä täytyy\nkäyttää hyväkseen miesten heikkouksia, niin etteivät mitkään murut\nmaailmassa hukkaan tulisi... (Touhuaa, juoksuttaa erästä vaatetta\nkärryyn.) Ja niin on sitten sekä vaimolla että miehellä hyvä olla, ja\npuntari pysyy tasapainossa: vaimolla on rahaa ja miehellä viinaa ...\n(äkkiä, kätkyen toisaanne nostaen) ja mitäpä siitä... Maailman pitää\nkäydä laillaan... Sillä kun Herra kerran istutti tähän maailmaan\nviinapuun, niin hänen täytyi silloin myöskin luoda mies, että olisi,\njoka siitä puusta joisi. (Touhuaa.)\n\nHAKSELI\n\n(Istuu ja tupakoi, kuin ajatuksissaan, surullisella sävyllä puhuen.)\nKa... Eihän se ole ihmisen hyvä ilman tarkoitusperää elää... Eikä hyvä\nyksinään olla... (Savut.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi) No, ei ole!... Sen sanoit oikein... Mutta kun on toki\nvaimollekin Herra luonut miehen ajanratoksi, niin ... siinä sitä sitten\nsen kanssa elät ja hompsotat... Ja lähtee se silloin ralli ja riemu\nämmästäkin. (Touhuaa.)\n\nHAKSELI\n\n(Äkkiä, kuten entisen jatkona, kuin ajatteleva.) Minullakin...\nEukko-vainaa se oli... Niitä Penkkolaisen tyttäriä... Mutta torasi ja\npitkin ikäänsä oli riitaisa... (Lopauttaa savut.) Koetit hyvällä\nsille puhua... Ei tykännyt... Koetit kärsiä, olla, ahertaa... Hän vain\naina entistä toraa... (Savut.) Niinkuin nyt siinäkin Pekka Riikelin\nasiassa, minä olin ihan viaton, sillä Riikeli itse alkoi tappelun,\nvaikka sakot tuomittiin minulle... (Savut.) Mutta eukko-vainaa\nmitä?... Toraa minulle. Päiväkausittain rääkyttää. (Ihan innostuu:\nrääkyttää suutuksissaan matkien.) Krääk!... Krääk!... Krääk! --\nrääkyttää... Ole silloin ja elä!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussa. Kuin osanotolla.) Jaa-a! Pekka Hakseli!... Ole silloin ja\nelä!\n\nHAKSELI\n\n(Jatkaa. Sävy murheellinen) Ja sitten taas se markkinajuttu!...\nHevonenhan meni rehellisessä kaupassa, mutta hän, eukko-vainaa, vaan\nrupeaa sanomaan humalan syyksi ja taas päiväkausittain rääkyttää.\n(Kuten äsken: rääkyttäen.) Juot!... Juot!... Juot! -- rääkyttää... Ota\nsilloin ja elä!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin innostuen. Leveästi.) Niin, Pekka Hakseli!... Kun akka yhä\nrääkyttää! (Touhuaa.)\n\nHAKSELI\n\n(Jatkaa.) Ja siksi minä nyt tulin ajatelleeksi sinua ... Mimmi\nPaavaliina... Pantaisi hynttyyt yhteen... Minulla on talo... (Kuin\nsureksuen.) Elät tässä... Koetat konnullasi pysyä ja vuovata työn\npäälle, mutta ... joskus falskaa... (Savut. Äkkiä.) Vai, mitä Mimmi\nPaavaliina?... (Savut.) Niin että totta kai sitä sinäkin tarvitset\nvielä itsellesi miehen?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Varmasti, leveästi.) No senpä tietää! (Kehaisten.) En minä vielä\nmikään ikäloppu ole, enkä aio siksi tullakaan. (Touhuaa.) Kun Luoja on\nmeidät, vaimonkin, kerta maailmaan luonut, niin sitä pitääkin silloin\nvaimonkin ymmärtää Herraa kiittääkseen muistaa molemmat asiat: veisata\nvirttä Luojalle ja lipata silmää sormuksen tuojalle. (Äkkiä touhussaan\nrallattaen.)\n\n      Ja ramppali, pali, ramppali, pali\n      rallallal-laa.\n      Ja kirkosta sitä kultansa tykö\n      mennä jo saa.\n\n(Puhuen äkkiä; touhussa, puistellen jotain huivia.) Vai mitä, Pekka\nHakseli?\n\nHAKSELI\n\nKa!... Sitä vaan että... Kosia sinua lopullisesti arvelin. (Tupakoi)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhuaa vaatevasun kanssa, kuin ylimalkaisesti) Jaa-a!... Niin se\non... Niin se käy... Kun sitä kummallakin kupeellasi kumarrat ja\npalvelet, niin tokihan ainakin toiseen tarttuu. (Touhuaa.)\n\nHAKSELI\n\nKa... Kaipa se...\n\nÄÄNI\n\n(Metsässä.) Nellu!... Nellu hoi!\n\nHAKSELI\n\nKutusen tyttö siellä näkyy... Nellu... Se on sillä ja Nyssellä se\ntestamentti kinassa ... viisikymmentätuhatta. (Tupakoi.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi.) No, se livahtaa... Mikä ei ole Herralta säädetty, niin se\nlivahtaa. (Nostaa touhauttaa vaatevasun näyttämön yli vasemmalle\nmetsään. Poistuu samalla.) Vaatevasu tästä on rantaan röijättävä.\n\nHAKSELI\n\n(Yksin.) No... Alkaisihan tää jo mennä!... Koskapa hän ei kiellä, niin\nhän kai silloin suostuu. (Varaa lähtöä.) Jos tuo nyt sitten ihan\njärkiään rakkaudeksi kävisi. (Poistuu tietä myöten.)\n\nJAFERI\n\n(Saapuu oikealta Nellun kanssa. Molemmilla katekismukset.) Niin että\nmitä siinä on miettimistä ... semmoisessa asiassa ... kuin nyt naimisiin\nmenossa... Kun sinäkin tulet jo kerran rippikouluun ja päästään yhtä\naikaa ripille, niin mennään ihan niiltä lämpimiltään naimisiin...\n(Nellu istahtaa jakkaralle.) Yks' pää kuin lanttu... Minä rakastan\nsinua, ja ripille taas päästään, sillä (kehaisten) äiti sanoo\ntietävään lukkaria suostuttaessaan konstit ... hyvä jos ei pappiakin\nvarten...\n\nNELLU\n\n(Ynseästi.) Lukkaria!... Pyh!... Viis minä siitä!... Pääsen minä nyt\nripille, vaikka olisi sata lukkaria!\n\nJAFERI\n\n(Kehaisten.) Ja läpäisen sitä minäkin toki paljaalla luvullakin\nyhdelle ripille! Neljä pääkappaletta osaan katkismusta ulkoa kuin vettä,\nja Pajarin leski neuvoi vielä hyvän konstin... Että kun opettelee\nvaivaisensyntisen ulkoa nurinpäin, lopusta lähtien, niin sitten\nulkomuisti yhä paranee... Niin että mennään vaan, Nellu, ripille päästyä\nihan vakavasti naimisiin... (Äkkiä.) Mitenkä vanha, sinä, Nellu, jo\nolet?\n\nNELLU\n\n(Kehaisten, hyvin tietoisena.) No on minulla toki jo seitsemäntoista\nvuotta... Niin että en minä enää mikään lätykkä ole... Ja sitten minä\nsaan ne testamentti-tuhannet ... viisikymmentä tuhatta, sillä\n(ynseästi) kukahan nyt Nyssestä huolisi!... Pähkähullusta pojasta!...\nPyh!\n\nJAFERI\n\nNiin... Vakavat meiningithän minulla on... En minä muita rakasta...\nKupilan Iidasta vain valehtelevat, että minä rakastan.\n\nNELLU\n\n(Nenäkkäästi.) Kupilan Iida!... Tää nyt... (Nousee äkkiä ja matkien\nynseästi, nenäkkäästi, nenä pystyssä, suu supullaan.) Kun se koittaa\nolla ja... Kävelee näin... (Näyttää kävelyä.) Näin... Näin!...\n(Ynseästi.) Pyh!... Ja kaikilla se jo pitää mieskin olla ja rakkaus\nkuin nyt silläkin... Vasta viime kuussa kääntyi seitsemännelletoista ja\nnyt jo miehen perään!... Pyh!\n\nJAFERI\n\nMutta en minä välitä hänestä...\n\nNELLU\n\n(Jatkaa omaansa ynseästi.) Ja sitten vielä kehuu, Iida, paidoillaan\n... että hänellä niitä muka on kaksitoista, mutta (tenäten) se on\nvale... Minä luin ne aitassa, kun Iida oli poissa, ja niitä vaan ei\nollut kymmentä enempää... Viisi oli orrella puhtaana, sängyn alla kolme\nlikaista ja yksi päällä... Se on kymmenen... (Ynseästi.) Ja sitten jo\nrakkaus... Eto kanalla!... Tuskin on vielä pyrstöä perässä, kun jo!...\n(Ynseästi.) Voi, voi niitä nykyajan naisia... Eivät malta kunnolla\nsyntyäkään, kun jo miehen ja rakkauden perään, mutta minä vaan\n(tiukasti) *en*... Isä ja äiti kokevat minua naittaa rippikoulusta\npäästyä Takkilaisen Hermannille, mutta minä vaan en Hermannista huoli.\n(Halveksuen.) Jo-han!\n\nJAFERI\n\n(Halailee.) No, Nellu?\n\nNELLU\n\n(Tenäten.) Mutta se pitääkin sitten olla rakkaus ijankaikkista!...\nEikä vain hetkellistä.\n\nJAFERI\n\n(Tiukasti.) No on se ikuista! (Halaa.) Se on niin ikuista että...\n\nNELLU\n\n(Äkkiä, pelästyen.) Voi... Äitisi...\n\nJAFERI\n\nPerr! (Syöksyvät kiireesti pakoon vastakkaisille suunnille kumpikin.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Saapuu Mimmin kanssa, kuin salaisuutta puhuen.) Pekka Hakseli kyllä\n... (ele) sinun perään, mutta ... paree se on tää Nysse. (Nyökäys.)\nMhyy... Nysse!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Reilusti.) Jaa-a!... Että Nysse! (Touhuaa. Kapine saapuu, jälestä\ntullen. Istahtaa.)\n\nLOMSTIINA\n\nJustiisa! (Sopivilla eleillä.) Hakselin Pekka tää... On aina ollut\nhuikentelevakin... Nytkin... Rupesi jo ensin sitä Antti Piilin leskeä,\nMaijaa, mutta kun se Suihkarin leski oli kolmetuhatta rikkaampi, niin\narveli, että jos hän sen... Suihkarin lesken... Niin... (Nyökäys.)\nHuikenteleva hän on... (Nyökäys.) Vaimosta vaan vaimoon...\n(Eleillä.) Jus-tiisa!\n\nKAPINE\n\n(Vakavana.) Ka... Se on mieskin horjuvainen... Siinä asiassa.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Varmasti.) Jus-tiisa!... (Touhuaa, toisin.) Mutta niin ne ovat aina\nmiehet... (Touhuaa kahvipannun kanssa.) Huikentelevat ja heiluvat,\nniin että yhtä vain yrittävät, mutta tarttuvatkin toiseen. (Touhuaa.)\nNiin... Niin se on ... niin se on että: kun miehellä ei ole partaa, niin\nse sen kasvattaa, ja kun parta on kasvanut, niin ajaa sen pois.\n(Touhuaa.) Jaa-a, Lomstiina!... Jaa-a! Jaa-a!... Niin se on... Niin se\non, Lomstiina, tässä maailmassa se miehen meno, että pura sitä tai keri,\nniin valmista köyttä siitä et kierrä. (Laulaa äkkiä, samalla iloisesti\ntouhuten.)\n\n      Mies häilyvä on, kuten hameessa helma.\n      Ykskaikki, jos miehellä armahanaan\n      on Maiju, tai Kaisu, tai Sanni, tai Selma,\n      ei miehestä miestä saa jumalakaan.\n\nKAPINE\n\n(Poistuen, Lomstiinalle.) No... Minä sitten, Lomstiina, alan mennä...\nMinä odotan sitten siellä veräjällä. (Lähtee tietä myöten.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhuten, kuin yksin.) Jaa, jaa, jaa, jaa! Mies on aina mies.\n\nLOMSTIINA\n\nNiin!... Niin! (Jatkaa omaansa, entistä puhetta.) Ja Nysse jo hyvin\ntaipuu ja ... (ele) tykkää... (Nyökäys. Tenäten.) Ty-ykkää!... Ja\nsopuisa on ja sanoo, että kyllä hän... (Nyökäys.) Niin... (Tenäten.)\nNii-in... (Kuin salaisuutta.) Ja näet jo ... niinkuin sinne päin: ...\nsanoo jo, että hän ... niinkuin sinun luo ensi yönä ... niinkuin\nrakastamaan... (Eleitä.) Yöjalkaan... (Nyökäys.) Rakkaus, näät,\nja... (Salaperäisesti.) Jus-tiisa!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Lyhyesti, varmasti.) No justiisa! (Touhuaa.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Jatkaa sopivasti.) Niin!... Niin!... ihan että ymmärtääpäs hänkin jo\n... (merkitsevästi) sen asian päälle!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Hanakasti, reilusti.) No johan ei!... Ikäni olen maata kiertänyt ja\ntuhansia miehiä olen nähnyt, enkä yhtään viisasta miestä, mutta\njokainenpahan noista toki ymmärtävät siinä asiassa viritettyyn vipuun\nkäydä... (Touhuaa.) Ja siinä se sitten koko miehen äly onkin!... Rysää\nja koukkua etsii, ja kun niihin tarttuu, niin irti pyrkii ja taas uutta\nkoukkua hakee. (Touhuaa.)\n\nLOMSTIINA\n\nJus-tiisa! (Toista asiaa.) Ja tälle Nellulle taas ... koettavat vaan\nkiireesti miestä ... kun vaan ripille pääsee... Sen testamentin takia\nnäet... Niin että kiirehdi! (Äkkiä.) Liinu sieltä. (Poistuen.) No\nniin!... Nysse sitten ... sanoi iltasella tulevaan. (Poistuu oikealle\nmetsään.)\n\nLIINU\n\n(Saapuu oikealta, tietä myöten juosten, veräjän kautta.) Äiti!... Nyt\ntulee se toinen mies, joka sinua sanoi emälehmäksi.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nPaholainen!... (Uhkaavana.) Mutta tulkoonpa nyt ja haukkukoon!\n\nLIINU\n\nJa Hinkalle sitten vielä!... Oli sinusta puhunut, että sinä saarnasit\nheille viispennisestä sen Hollolan saarnan ja jotta sinä valehtelit\nitselläsi olevan kymmenen lehmää ja kärtit niitä ostamaan metsään.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nKehno mitä valehtelee... Vaikka en ole hylkyä nähnytkään... Mutta\ntulkoonhan nyt.\n\nLIINU\n\n(Äkkiä.) Nyt!... Tuossa tulee. (Juoksee vasemmalle.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Yksin uhitellen.) Tulehan nyt ... lehmäkauppias!... Eiköhän kuumene\nkorvasi, ukko!... Kun kuulet, miten akka pamahtaa!\n\nROVASTI\n\n(Oikealta, hikisenä, itsekseen.) Herran... Herran armo... Se yksin on\nelämän aarre... (Silmäilee. Äkkiä.) Jaa!... Sinäkö se olet se...\n(venyttäen) se-eee tähän seurakuntaan ilmaantunut kulkurivaimo?\n(Panee tasapohjaisen hattunsa penkille alassuin.) Häh, vaimo?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Hyvin ilkeän-imelästi, aivan kuin niiaten.) Ni-iin, herra\nlehmäkauppias!\n\nROVASTI\n\n(Kiivastuen.) Häh?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Samoin kuin äsken.) Ni-iin, herra komerssöötinki... (Ikäänkuin\nilkeästi niiaillen tai kumarrellen.)\n\nROVASTI\n\n(Suuttuu.) Vai-mo! (Lyö sateenvarjoa maahan.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ilkeästi matkien.) Herra ko-omerssöötinki ja... (Äkkiä, nopeasti,\nuhkaavasti.) Kuule, sinä paholaisen lehmäparisniekka, kun minä sinun\nkorvasi kuumennan, niin tiedät, että et toiste enää syyhymisettä akan\nsaunaan kömmi... (Uhittelee imelällä ivalla.) No, herra\nkomerssöötinki!\n\nROVASTI\n\n(Kokee alkaa papillisena, tapaillen.) O-on... On... Tai oikeastaan\nettä: Herra loi maailmaan vaimon ja...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tarttuu, ilkeästi imelällä äänellä matkien.) Niin... Vaa-imon ja...\n(Kuin niiailee ja kumartelee ivalla.) Justiisa... Herra tehdä sipasi\nluusta akan!\n\nROVASTI\n\n(Yrittää jatkaa.) ...loi vaimon ja...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Taas.) Niin ... niin ... akan ... akan loi Herra ja...\n\nROVASTI\n\n(Yrittää jatkaa.) ...vaan...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Äkkiä, nopeasti.) ...vaan siitä ei tullut miehelle ja herra\nlehmäkauppiaalle mieleistä kalua, sillä...\n\nROVASTI\n\n(Yrittää, yhä papillisena, tyynenä.) ...si-iillä...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ehättää kuin välinpitämättömänä, ivalla, touhuten.) Sillä mitenpäs se\nHerrakaan voi huonosta tavarasta hyvän tehdä... Huonohan siitä akasta\ntäytyi tulla, kun kerran täytyi se paremman aineen puutteessa tehdä\nniin huonosta romusta kuin miehen kylkiluusta! (Nauraa hyvin\nilkeästi.)\n\nROVASTI\n\n(Huokaillen, hurskaasti.) Jaa-a ... mutta vaimon pitää suu...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tarttuu imelällä ivalla matkien, niiaillen ja levennellen.)\nNii-iin... Vaimon suu ... (niiailua) herra lehmäkomerssöötinki...\nVaimon suu se on aina työssä kuin masiina: (nopeasti) kun se ei syö,\nniin se suutelee, ja kun ei puhu, niin pussaa.\n\nROVASTI\n\n(Raivostuu, lyö sateenvarjoa maahan.) Vai-mo!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Suuttuu. Uhmaavasti.) Ja nyt ... nyt oikase, ukko, pakoon, tahi sinut\npiru perii.\n\nROVASTI\n\n(Yrittää äkäisesti ärjäistä,) Vaimo!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Raivostuu, sieppaa paidan ja hyökkää.) Paholainen!... (Rovasti\npakenee kauhuissaan oikealle. Yksin.) Ä-häh!... Vieläköhän nyt tulet\nlehmän ostokselle. (Huomaa rovastin hatun.) Hattunsa uneutti...\nElähän!... (Noutaa kiireesti saavista kauhallisen vettä, kaataa sen\nrovastin hattuun ja ilkeästi riemuissaan nauraa kikattaen vie kauhan\ntakaisin vesisankoon.) Sait sinä pahuus! (Touhuaa, tarkastaen pannua,\nalkaen samalla touhutessaan veisata.)\n\n      Pois makia maailma jää,\n      mun sielun päänänsä.\n\n(Puhuen äkkiä.) Pannu tuo hylky... (Poistuu.) Pestävä tuo on,\npuhdistettava. (Poistuu vasemmalle.)\n\nLIINU\n\n(Saapuu.) Saipas se!... Tulkoonpas vielä haukkumaan!... Pahuuksen\nlehmäpatrassikka!\n\nHINKKA\n\n(Rientää kuin varkain hiipivä, vilkuillen, kuiskaillen.) Liinu ...\nLiinu hoi... Minä tulisin luoksesi yöllä, mutta kun se sinun äitisi,\npaholainen...\n\nLIINU\n\n(Ynseästi.) Pyh!... Tää nyt!\n\nHINKKA\n\n(Kuiskuttaen, vilkuillen.) Mutta kuule... Kuule, Liinu... Tule sinä\nitse metsään... Kun jo nukkuvat niin hiivi... Minä soitan viulua, että\nlöydät... (Aikoo halata.) Li-iinu...\n\nLIINU\n\n(Olevinaan.) Niin, mutta... Sinä et rakasta ikuisesti...\n\nHINKKA\n\n(Topakkana.) Vai en... Sepä perhana...\n\nLIINU\n\n(Äkkiä.) Äiti!\n\nHINKKA\n\n(Pakenee.) No ... tule ... yöllä... Minä soitan viulua... (Juoksee\npois. Liinu pakenee toisaanne.)\n\nROVASTI\n\n(Palaa, silmäilee hattuaan etsien.) Tuossa... Unehtui... (Pistää\nhatun päähänsä, vesi valuu hartioille. Suuttuu.) As!... Akan pahuus!\n(Nuuhkaisee hattua. Harmistuneena.) As!... Tuo pahuus. (Lyö hattuaan\nkuivaksi.) Vallesmannin kynsiin minä sen hylyn annan. (Nuuhkaisee.\nAjattelee, puhuu ajatellen.) Mhyh... Sanoi, että Herra teki vaimon\nmiehen kylkiluusta, mutta ... (ajatellen) ei olisi luullut kuivasta\nkylkiluusta niin mehevää ja heruvaa tulleen... (Poistuu allapäin hattu\nkädessä.) Tärveli koko hatun...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Saapuu koko joukon kanssa, nostaa kätkyen.) So, Emstiina...\nSouvattamaan, että ei herää. (Emstiina alkaa liekuttaa.) Ja sitten...\nSen kun tuli palamaan!... Lämmin yö tässä tulee... Tarkenee hyvinkin\nnukkua ulkona. (Touhuaa keittolieden tulisijaan tulen palamaan.)\nJaa-a... Jaa-a! Huomenna sitten, lapset, alkaa rippikoulu ja...\n(Hartaasti aivan, yhä touhuten.) On oltava nöyrä ja kuuliainen sekä\nrovastille että lukkarille, sillä Herra aina auttaa niitä, jotka silloin\nkun muut vehnäistänsä syövät, eivät tee omaa kaurakakkuaan kateudella\nkarvaaksi. (Toiseen asiaan, äkkiä.) Ja sinä, Liinu!... Ala ottaa\nsieltä kuormasta räsyjä pään alle... Ei tässä tulella kylmä tule.\n(Liinu puuhaa. Joukko varustautuu makuulle. Iltarusko alkaa.)\n\nJAFERI\n\n(Riisuu takkiaan päänalusekseen. Liinulle.) Liinu... Mitä se äiti\nsille miehelle?\n\nLIINU\n\nHaukkui... Ja sanoi että se on lehmäkauppias.\n\nEFREITTI\n\n(Jo takitta.) Voi kun iltarusko punottaa! (Puhaltaa torveen.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nSis-so!... Pois siitä jo sotatorvet törisemästä. (Touhuaa, nostaa vasun\ntoisaanne.) Jaa, jaa, lapset... Ei se ylpeydessä eikä pumpulipaidassa\nonni ole, mutta kun sitä iloisesti uskoo piikkopöksytkin verkaisiksi,\nniin herrana niissä vaeltaa ja iloisena ja riemusta rikkaana elää...\nNiin että nöyrästi kun sitä vaellatte ... ja kun osaatte antaa\nitsekullekin niin rovastille kuin lukkarillekin arvon, niin se Herra\nrakas taivaallinen isä luo teidänkin puoleenne kerran maailmassa lempeän\nsilmäyksen niin että ... nukutte hänen kaikkivaltiaassa turvassaan yönne\nniinkuin viattomat varpuset oksallansa... Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!...\nSo, Emstiinakin ... makuulle siitä. (Ottaa kätkyestä viinapullon, vie\nsen kuormaan. Itsekseen, pulloa kuormaan kätkien.) Tuon viimeisen\nviinapullon säästin lukkarille lahjukseksi... Kuuluu olevan viinaan\nmenevä mies... Ja jos tuolle muutaman kymmenen markkaa muuksikin\nlahjukseksi suikkaisi... Huokeammaksi se tulee, kuin ruveta tällä iällä\nlukua opettelemaan ja senkin seitsemiä kouluja ja yliopistoja läpi\nkäymään. (Joukolle.) No, komppaniia!... Sen kun jo makuulle... (Ilta\nhimmenee. Joukko alkaa olla jo makuulla.) Jaa, jaa, jaa!... Elät vain\nja kulet ja ponnistat ja yrität, mutta!... (Äkkiä.) No, mitäpäs tässä\non nurkumistakaan... On ollut maailmassa sekä leipää että riemua...\nMaantietä on ollut yhtä pitkältä kuin rikkaillakin... (Makuulle\nvarustautuen.) Ja mitäpäs tätä ihminen muuta enää tarvitseekaan.\n(Laskeutuu hänkin makuulle.) Taivaallinen isä se kuitenkin huolista\nhuolen pitää, niin että ei ihminen sortuisi niiden alla. (Nukkuvat.\nMetsästä alkaa kuulua viulun soittoa.)\n\nLIINU\n\n(Kohottaa päätään, kuiskaa soittoa kohti.) Tsyt... Se valvoo vielä...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuorsaa. Nysse ilmestyy tietä myöten, nojautuu aitaan tien puolella ja\njää siihen seisomaan.)\n\nLIINU\n\n(Nousee hiljaa.)... Jokohan se nukkuu? (Alkaa hiipiä tanhuan yli\nsoittoa kohti.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Unessa.) Kukahan siellä!\n\nLIINU\n\n(Säpsähtää, yrittää nopeasti makuulle takaisin. Soittajalle\ntarkoittaen.) Tsyt!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Unisena, makuullaan.) Kukahan siellä ... soittaa... (Paussi.) Mene,\nLiinu, ja ... (paussi, unisena) sano että... (Haukoittelee.\nUnisena.) Mene nyt!...\n\nLIINU\n\n(Muka äkeästi, niskoitellen.) Enkä minä!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nVai et!... Sukkelaan siitä! (Nukkuu.)\n\n(Muka suuttuneena.) Pahuus! (Lähtee soittajan luo.)\n\nNYSSE\n\n(Yhä ryntäällään aitaan nojaten. Itsekseen.) Niin... Se nukkuu.\n(Hyräilee entisessä asennossaan.)\n\n      Armas nukkuu, kuu.\n      Käki kukkuu, kuu,\n      Hän nukkuu, kuu,\n      oi nukkuu.\n\n\n\n\nKolmas näytös.\n\n\n(Pitäjän tupa. Keskellä pöytä. Pöydällä virsikannel ja lukkarin hattu.\nJoukko tyttöjä. Lukkari Pilatus kirjoittaa niiden nimiä kirjaan.)\n\nPILATUS\n\n(Tarkastaa kirkonkirjaa.) Anna Katariina Kilpinen... (Tytöltä.) Sen\nAntti Kilpisenkö tyttö?\n\nTYTTÖ\n\n(Ujona.) Sen...\n\nPILATUS\n\nSaat mennä!... (Tyttö niiaa ja menee istumaan. Selailee.) Ja sitte...\nTämä toinen tyttö... (Selailee.) Palonkylä... Kyrönkylä...\nÄmmävaara... (Tytölle.) Ämmävaaralta?... Sen Antti Kutusen tyttö?\n\nNELLU\n\nSen...\n\nPILATUS\n\nSoo... (Äkkiä.) Montako lehmää teillä on?\n\nNELLU\n\nKuusi...\n\nPILATUS\n\nValehtelet... Rovasti sanoi että viisi. (Tarkastaa toista kirjaa.\nItsekseen.) Niin on... Se on maksanut ainoastaan viidestä, kuten\nrovasti sanoi. (Nellulle.) Isäsi on voinmaksussa sanonut jotta\nviisi... Häh?\n\nNELLU\n\n(Tapailee.) Niin kun... Se yksi kun ... teki sitte härkävasikan, niin\njotta ... se ei silloin vielä ollut ihan lehmä... (Nypistelee\nesiliinaansa.)\n\nPILATUS\n\nHokiset... Kiertelet asiassa... (Äkkiä.) No istu. (Nellu menee\nistumaan.) Ja niin pääsemme sitten alkuun. (Yskähtelee, kohentaa\nsilmälasit ja katsoa tuijaa.) Alkuun pääsemme ja... Rovasti itse on\nmatkalla ... herra piispan mukana... Palaa vasta lopettamaan ...\n(asettelee kirjoja) lo-pettamaan ja... (Mimmi Paavaliina työntyy koko\njoukkonsa kanssa, rintalapsi sylissä. Ipulla piippu hampaissa,\nEfreitillä torvi, Emstiinalla nukke. Lapset hämmästyvät, tunnettuaan\nlukkarin, ja kokevat kuin piiloitella ovipielessä.)\n\nHyvää päivää, herra rovasti ja... (niiailee.) Niin, herra rovasti ja\n... (niiaa) herra kanttori ja... (Touhuaa joukolleen supatellen.)\n\nPILATUS\n\n(Katsoo kuin ihmeissään, pää kenossa, että näkisi lapsien lomitse.\nItsekseen.) Se on siis tämä... Se silloinen joukko... (Yskähtelee.\nKatsoo. Äkkiä, jyrkästi.) Mitä asiaa sinulla, vaimo, on?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Varmasti.) Jaa-a!... Niin asiaako että... (Huokaa ja hyssyttää.)\nNiin, että olisihan sitä asiaakin, olisi... (Vie lapsen penkille.) Tää\npienin lapsi olisi kastettava ja... (Hartaasti.) Jaa, jaa, herra\nrovasti... Ei sitä ihmisen sovi ilman kasteenliittoa maailmassa elää ...\n(kuin huokaus) elää ja... (Äkkiä.) Ja sitte nämä kaksi vanhinta\nolisi rippikouluun tulossa... Tää Jaferi ja Liinu, niin että olisi\noikeastaan neljä asiaa: Kaksi lasta rippikouluun, nuorin kasteelle ja\nsitten neljänneksi, olisin itsekin tässä käydä pyöräyttänyt rippikoulun.\n\nPILATUS\n\n(Katsoo ihmeissään.) Häh?... Vaimo?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin hartaasti.) Jaa, herra rovasti... Sillä se aina lopultakin routa\nporsaan kotiin ja kevät vuohen pukin luo vetää, niin että... (Äkkiä\nIpulle.) No, Ipu!... Pokkaa nyt ja kumarra herra rovastille... No!...\nPokkaa nyt!... Noin! (Painaa niskoittelevan pojan kumartamaan.\nHyvitellen.) Niin kiltisti se Ipu-poika herra rovastille pokkaa ja...\n\nPILATUS\n\n(Keskeyttää.) Hokiset, vaimo!... En minä ole rovasti... Kanttori minä\nolen.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhuaa.) Jaa-a!... Herra kanttori... Tietääkin sen (Touhuaa.) No,\nEmstiina... Niiaa kauniisti herra kanttorille!... (Vetää niiaamaan.)\nKas niin! (Kuin hartaasti.) Jaa-a, herra kanttori!... Niin että täällä\nolisi sitten... (kaivaa alushameensa taskusta) täällä olisi tämä\npapinkirja... Sitä kun ollaan reissuväkeä tässä Herran seurakunnassa...\n(Pilatus tarkastaa papinkirjaa juhlallisena.) So, Efreitti!...\n(Niistää esiliinalla pojan nenän!) Ja Ipu! (Korjailee tämän housuihin\npaitaa.) Lapset ovat nyt kilttejä niinkuin aina, ja niinkuin äiti on\naina varoittanut, että pitää olla kuuliainen kaikille ja jos pappi tai\nkanttori tulee vastaan, niin pitää kauniisti pokata.\n\nPILATUS\n\n(Lukee papinkirjasta.) Jaa-a!... Naimaton nainen Mimmi Paavaliina\nRuusunen ja hänen isättömät lapsensa: Jaferi, Liinu, Efreitti, Emstiina\nja Ipu...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nNiin... Ja sitten tämä kastamaton ... Kriitliisa.\n\nPILATUS\n\nSiis kuusi isätöntä lasta!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kallelta päin) Niin, herra kanttori... (Siunaillen.) Kuusi isätöntä\norpoa... Ei kellään isää!... (Puhuen.) Se on tuon Jaferin isä\nvallesmanni Taipale... Liinu on Sysmän entisen apulaispapin ja Emstiina\nJussi Matikaisen tytär... Ja Efreitin isä taas on Jaalan ja Ipun isä\nIitin lukkari ja...\n\nPILATUS\n\n(Keskeyttää. Kuin äkeästi.) Hokiset!... Hokiset! Joutavia sinä, eukko,\nhokiset... (Ynseästi.) Lukkari! (Selittäen.) Minä olen jo\nkolmeneljättä vuotta ollut lukkarina, eikä minulle ole vielä koskaan\nsemmoista vahinkoa tapahtunut.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nNiin... Se sattuu toiselle vahinko, toiselle ei...\n\nPILATUS\n\n(Äkkiä. Varustautuu poistumaan.) No... Nyt lukekaa hiljaa... Kukin\nyksikseen ja hiljaa. Istumaan sinne. (Jaferi ja Liinu aloittelevat.)\nOn väliaika... Minä tulen oitis. (Poistuu. Kaikki alkavat lukea.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nEmstiina ja sinä, Efreitti... Pellolle siitä... (Työntelee.) Ja\nIpu!... Sis-so! (Sysää ulos ovesta ja poistuu jälestä.)\n\nLIINU\n\n(Lukee hyvin nopeasti.) Ja siihen aikaan tapahtui että... Ja koska he\nsiihen paikkaan tulivat ja katso siinä oli kaikki kuten... (Viskaa\nkatekismuksen pois.) Ja viis minä tästä pöpötyksestä!... (Toisille.)\nTytöt!... Nyt ei ole lukkaria! (Rientää pöydän luo, istahtaa, panee\nlukkarin hatun päähänsä, alkaa vakavilla ilveillä soittaa kannelta.\nJaferi alkaa kuherrella Nellun kanssa.)\n\nERÄS TYTTÖ\n\n(Lukee nopeasti.) Ja kuinka ja miten tämä kaikki tainkalttainen voi\ntapahtua?... Vastaus... Koska minä olen sen haamaasta minun\nlapsuudestani niin todistettavani kuullut ja koska myös... (Eräs\ntyttöpari nousee tanssimaan. Toisia yhtyy lukemaan ääneen, kaikki\nomaansa, yhtaikaa. Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari\nrallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Vähitellen hiljenee silloin\nlukukohina, ja tanssiva pari laulaa valssia sanoilla:)\n\n      Ah saapuos, kulta,\n      poiss' ilot on multa.\n      Mun iloni,\n      mun eloni,\n      mun kaikkeni, armas, oot...\n\n(Useat toiset yhtyvät ja kertaavat tanssivan parin mukana kolme viime\nsäettä. Toinen pari nousee tanssimaan. Toiset laulavat istuen kirjat\nkädessä, kuin tunteellisina.)\n\n      Jos viipyvi armas,\n      on mieleni karvas,\n      ah minua,\n      jos sinua\n      en luokseni, armas, saa!\n\n      (Kertaavat.)\n\nLIINU\n\n(Äkkiä.) Hys!... Lukkari. (Panee kiireesti hatun pois ja rientää\npaikoilleen, samoin tanssivat parit. Hiljaisuus. Kaikki lukevat ääneti.\nPilatus yrittää tulla, mutta perääntyy ovelta.)\n\nNELLU\n\n(Jaferin kanssa kuherrellen, ynseänä.) Ja kehukoon Iida paidoillaan\nvaikka mitä, niin minä nyt en moisesta ... sillä on niitä muillakin...\nOn minullakin neljätoista hamettakin ja niistä yksi ihan puolisilkkinen,\nmutta johan minä kehuisin... (Halveksuen.) Pyh!\n\nJAFERI\n\nNiin... Ja saathan sinä sitten vielä ne tuhannet... Testamenttituhannet!\n\nNELLU\n\n(Halveksuen.) No olipa nuo nyt ... mokomatkin tuhannet, vaikka miten,\nmutta sitä minä vaan Iidaa, kun se niin loosaa olla... Vasta siinä iässä\nja kuitenkin jo loosaa... (Nenäkkäästi) Mutta loosatkoon!... Tää\nnyt... Ja leuka vielä aina noin ylpeästi kököllään. (Näyttää leuka\npystyssä.) Ja käkättää että: (Jäljitellen.) Käkä, käkä, käkä, käkä,\nkäkä!\n\nJAFERI\n\nMutta enpä minä Iidaa rakasta... Minä olen vakavasti ajatellut ja nain\nsinut... (Halaa.) Nellu!\n\nLIINU\n\nHys!... Nyt!\n\nPILATUS\n\n(Saapuu kamarista, istahtaa, valmistautuu juhlallisesti. Mimmi\nPaavaliina tulee ulkoa. Katsahtaa.) Noo-o!... Nyt sitten jatketaan...\nAlamme ensiksi uskonopin pääperusteista. Alamme ulkoluvusta... Nouse\nylös, Kutusen tyttö. (Nellu nousee.) Vastaa minulle ulkoluvulla\npitkästä katekismuksesta kysymykseen: Taidatkos sen selkeämmin sanoa?\n\nNELLU\n\n(Laskettelee yhtenä rallina.) Taidatkos sen selkeämmin sanoa? Mitä se\non? Vastaus: taidan tällä tavalla. Sillä vaikka vesi on toimituksessa\nnäkyväisesti läsnä ynnä tykönä on, niin ei se ole kuitenkaan vesi, joka\ntoinkalttoisen matkaan saattaa, vain se on usko, joka sanan vedestä\nuskoo ja niin ovat ne eroittamattomasti yksi, sekä usko että vesi.\n\nPILATUS\n\nRälläät... Rälläät... Liika kiireesti lukea rälläät. (Neuvoo.) On\nluettava näin: Taidatkos sen selkeämmin sanoa?... Kysymysmerkki ... ja\nvasta sitten edelleen: Taidan tällä tavalla, ja niin edespäin. No...\nKoetas uudestaan! Taidatkos sen selkeämmin sanoa?\n\nNELLU\n\n(Laskettelee rallina.) Taidatkos sen selkeämmin sanoa kysymysmerkki ja\nvasta sitten edelleen taidan tällä tavalla ja niin edespäin.\n\nPILATUS\n\n(Eväten.) Ei ... jei... Istu alas!... Kaikissa tapauksissa on\ntodistettu, että sinulla on hyvä ulkolukupää... (Äkeästi Liinulle.)\nSinä tyttö siellä!... Nouse ylös! (Liinu nousee.) Lue käsky, joka\nkieltää valehtelemasta... Kahdeksas käsky!\n\nLIINU\n\n(Kuten äsken Nellu.) Kahdeksas käsky. Ei sinun pidä väärää todistusta\nsanomaan. Mitä se on? Vastaus: Meidän pitää pelkäämään ja rakastamaan...\n\nPILATUS\n\n(Keskeyttää.) Elä rällää ... elä rällää enää... Itse käsky jo\nloppui... Sinä hokiset vain liikoja ... selitykset ja käskyt yhteen...\n(Katsoo pitkään.) Nooo ... ja... Tiedätkös nyt sanoa, mikä\nvalehteleminen on?... (Odottaa.) No?... Hokise nyt! (Odottaa.) Et\ntiedä. (Ilmoittaa.) Valehteleminen on kristinuskon perustotuuksien\nmukaan häpiällinen ja kauhia synti... Istu alas! (Nuuskaa.) Huoruuden\njälkeen on valehteleminen kauhein synti. (Mimmi Paavaliina aivastaa,\ntoruen.) So!... So! (Aivastus pääsee itseltä, yrittää.) Ei saa ...\n(uusi aivastus) aivastella ei saa... (Taas pääsee aivastus.\nKärsimättömänä.) Äs!... (Pyyhkii isolla nenäliinalla nenänsä. Kuin\nitsekseen:) Hokisevat siinä!... Eivät ymmärrä, mutta lukea hokisevat!\n(Asiaan.) Noo-o... Ja nyt menemme siis sisälukuun... Jos naimaton\nnainen Mimmi Paavaliina Ruusunen alkaa... No. (Käy osottamassa Mimmin\nkirjasta sormella.) Tästä näin! (Istahtaa uudelleen.) No... Eikö se\njo ala... Ii-sano-ii.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Jälestä.) Ii-sano-ii...\n\nPILATUS\n\nÄssä-ää-sää.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nÄssä-ää-sää.\n\nPILATUS\n\nIi-sä.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nIi-sä.\n\nPILATUS\n\nEi se luku jollaa...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nEi se luku jollaa... (Nellu tirskahtaa nauramaan.)\n\nPILATUS\n\n(Äkeästi.) Vai-mo!... Hokiset siinä... Sinä vain hokiset... (Nousee,\nlähtee kävelemään. Selittelee. Jaferi kokee saada salaa pistetyksi\npärepihdin liepeeseen.) Kristinuskossa on yhteensä kuusi\npääkappaletta, nimittäin: ensimäinen pääkappale eli laki, toinen\npääkappale, evankeliumi; kolmas, neljäs, viides ja kuudes pääkappale...\n(Pysähtyy.) Kuka se äsken tirskahti nauramaan täällä... (Odottaa.\nJaferi urkkii, saadakseen pihdin lukkarin takinliepeeseen.) Niin...\nKuka nauroi täällä?...\n\nNELLU\n\nEn minä.\n\nLIINU\n\nEnkä minäkään. (Jaferi saa pihdin kiinni.)\n\nPILATUS\n\nNo kuka sitten? (Nellu purskahtaa pihtiasialle nauramaan. Sormella\nvaroittaen.) Tyttö!... Tämä voi ripille-pääsyasiassa tulla sinulle\nkalliiksi. (Äkkiä.) Väliaika... Saatte mennä. (Kaikki syöksyvät ulos.\nMimmi jää. Pilatuksella yhä pärepihti liepeessä. Kokoilee pöydällä\nolevia kirjoja.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Lähestyy. Niiaa hyvin syvään.) Herra kanttori!\n\nPILATUS\n\nHäh?... Mitästä sä tahdot?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Vetää viinapullon taskustaan, asettaa sen Pilatuksen eteen pöydälle,\nniiaten.) Herra kanttori. (Eleitä.)\n\nPILATUS\n\n(Katsoo pitkään.) Soo-o!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Makeasti, kuten asia vaatii.) Niin... Herra kanttori!... Ja...\n(Panee rahan pöydälle.) Kaksikymmentäviisi markkaa ...\nsapuskarahaa!... Herra kanttori. (Niiaa.)\n\nPILATUS\n\n(Kuin salaisuutta kuiskuttaen.) Hokiset ... hokiset ... hokiset,\nvaimo. (Työntää pullon taskuunsa.) En minä ota lahjuksia... (Korjaa\nrahan.) Mutta lukkarilla on pieni palkka ja kurkun täytyy olla iso...\nKaksikymmentä markkaa siis... Kuusi isätöntä lasta ja ... (katsahtaa\nrahaan) kaksikymmentä markkaa.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tarttuu.) Niin, herra lukkari... Sitä ihminen tässä maailmassa\nmilloin rikastuu, milloin rakastuu, vuoroon lihoo ja vuoroon laihtuu...\n\nPILATUS\n\n(Tarttuu.) No... No!... Niinkuin sanoin, niin en minä lahjuksia...\nIhmiset kyllä hokisevat minun olevan naisiin menevän, mutta elä usko...\nValehtelevat... Turhia löpisevät... Ne ovat syypäitä, naiset...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi, reilusti.) Ihan niin!... Nai-set, eikä miehet... Tietää sen\nitse, joka kokee, sillä niin sitä saa kuin mikäkin kuningas faaraon\ntytär nainen tässä maailmassa itsensä senkin seitsemällä rimpsuhameella\nkoristaa, ennenkuin onnistut saada miehen itseäsi pettämään verkkoosi\nvietellyksi... (Tenäten.) I-han!... Minä sanon aina asian niin että\nhelähtää.\n\nPILATUS\n\n(Äkkiä.) No Herra olkoon sinulle armollinen!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nNiin... Ja jos herra kanttorikin olisi samalla armollinen ... kun on\nripille pääsystä kysymys...\n\nPILATUS\n\nNurut... Turhia nurut... Ripille pääsy, tosin, riippuu pääasiassa ja\nlopullisesti rovastista itsestään, ja autuaaksi tuleminen Jumalasta,\nmutta minä puhun sinun puolestasi rovastille, sillä me... (Herkkänä,\nkuin liikutettuna.) Me oikeastaan, Mimmi Paavaliina... (Herkkyneenä.)\nMe olemme kaikki syntisiä ja ... (tapailee) syntisiä ja... (Jää kuin\nallapäin miettimään.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Herkkyneenä hänkin.) Jaa-a, herra kanttori... Ei meissä ihmisissä ole\nsynnitöntä paikkaa muuta kuin meihin imaistu kupparin sarvi ja jo pois\nkarisseet vanhat hampaat.\n\nPILATUS\n\n(Äkkiä, kuin heräten mietteistä.) No niin... (Jatkaa äskeistä.)\nOlemme syntisiä... Iitin lukkari kerskasi aikoinaan... (Torjuen.)\nHokisi... Hokisi vain, sillä ei kestänyt Herran edessä, vaan lankesi...\nHokisi, mutta lankesi.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nJaa-a! herra kanttori.\n\nPILATUS\n\n(Äkkiä.) No niin... Minä puollan sinua rovastille. (Poistuu\nkamariin, kääntyy vielä ovella.) Tosin sinun lapsesi puhuivat\nsopimattomasti rovastillekin, mutta...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Oudostuen.) Häh?... Mitä?\n\nPILATUS\n\n(Rauhoittaen.) No ehkä se oli vain ... tuntemattomuutta... Höpisivät\nvain... Tuhmuutta höpisivät... (Äkkiä.) Mutta no!... Niin että\nrovastista kaikki riippuu ... kun hän tulee. (Poistuu kamariin.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Yksin.) Mitähän se lukkari... Ovatkohan ne pennut pahuukset mitä...\n\nLIINU\n\n(Saapuu.) Äiti hoi...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tarttuu, ihan äkeänä.) Tyt-tö, juukeli... Lukkari justiisa sanoi,\nettä te olitte jotain ilkeilleet...\n\nLIINU\n\n(Tiukasti, keskeyttäen.) Mutta se on vale!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kovenee.) Tyt-tö!... Juupelin letukka... (Äkeästi.) Tiedätkö sinä\nmikä on vale? (Touhuaa.)\n\nLIINU\n\n(Puoliynseästi tapaillen.) Niin no... Mistä minä tiedän...\n(Nenäkkäästi.) En minä ole mitä valehtelijan koulua käynyt...\n(Rentonaan) Ja lukkaria ei vaan ole nähtykään ennenkun täällä koulussa\nja sitten silloin kun ne kaksi lehmäkauppiasta sinua emälehmäksi\nhaukkuivat... Niin silloin tuli siihen lukkari ja hän se juuri käski\nsinulle kieliä, että ne sinua emälehmäksi sanoivat... (Suuttuu.) Ja\nsitten vielä minua haukut, että minä valehtelen... (Loukkautuneena,\nvihaisesti.) Se on hävytöntä!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ivalla, yrittäen.) Niin... Vai...\n\nLIINU\n\n(Vihaisesti, loukkautuneena, keskeyttäen.) Niin kyllä... Vaikka miten\ntotta puhuu, niin aina vaan valehtelemisesta haukutaan. (Poistuu\nvihoissaan, aivan syöksähtäen, paiskaten oven jälessään kiinni.)\nPahuus!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Itsekseen. Touhussaan.) Tyttö pahuus!... Sillä on jo kaikki oikean\nnaisen ja emäakan kujeet ja tunnusmerkit. (Äkkiä, veisaten\ntouhussaan.)\n\n      Maa suur' ja avara\n      ja kaikk' sen tavara...\n\nKAPINE\n\n(Saapuu, avaa Nysselle oven. Nysse polttelee sitä pitkävartta.) No,\nNysse!... Menehän!... (Neuvoksii.) Istuhan nyt tuohon!...\n(Puhellen.) Oltiin apteekissa käymässä... Niin kun tiettiin Mimmi\nPaavaliinan olevan lapsiaan kouluttamassa täällä, niin poikettiin tässä\nNyssen kanssa puheille. (Istahtaa.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhuaa myttynsä kanssa.) Jaa-a!... Sitä on siunannut lapset jo\nsiihen ikään, niin ei se auta... Ripille ne täytyy hankkia... (Nostaa\nmyttyä.) Ja toista se oli siihen aikaan kun minä ripille pääsin!...\nToista nyt!... Sitä vaadittiinkin siihen aikaan sekä sisältä että ulkoa\nmonet Sibeliukset ja pitkät katkesmukset ja hyvät rimpsut vielä\nraamatusta, niin että sen kun laskettele vaan pois ulkoa, jos mielit ja\n... osattiinkiinpa tuota siihen aikaan... Toista se oli se vanha viisaus\nkuin nää nykyajan lirunlarut!\n\nKAPINE\n\n(Vakavana.) Jaa... Kyllähän sitä siihenkin aikaan kovalle otettiin ...\nlukemisessakin!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kehaisten.) No jo-han!... Sen tietää... Kannesta kanteen minäkin\nlaskettelin katkismuksen, niin että lukkari rippikoulussa sai vain\nturhaan ohjaksista pidellä kuin villiin päässyttä varsaa... Kun minä\nulkolukuakin ravasin... (Touhuaa.)\n\nKAPINE\n\nJaa... Se on Mimmillä silloin ... hyvä lukupää... (Äkkiä.) Mutta\ntoiseen asiaan mennen, niin... Tästä Nyssen asiasta sitä oikeastaan\npoikettiin vieläkin puhumaan ja peräämään... Niin että kyllä kai se\nMimmi Paavaliina on jo ajatellut loppuun?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhuaa.) Nii-in... Ajatella sitä täytyy... Jus-tiisa...\n\nKAPINE\n\nNysselle tuli jo ihan ikävä Mimmiä... Tahtoi senvuoksi tulla mukaan ...\n(savut) katsomaan.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Nysselle.) Jaa-a, Nysse!... Niin sitä pitääkin... Että ei unohda\narmastaan! (Touhuaa.)\n\nNYSSE\n\nEnhän minä... Minä kävin sinun luonasi yöjalassakin, mutta sinä jo\nnukuit.\n\nKAPINE\n\nKa ... olisit herättänyt!\n\nNYSSE\n\nMutta minäpä en herättänyt.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nNiin, niin, Nysse!... Oikein se oli, ettet herättänyt... (Touhuaa.)\nHerran sanassakin sanotaan, että jos olet viisas, niin ei sinun pidä\nkarhun varpaille polkeman, eikä nukkuvaa vaimoa herättämän, tai sinä\nkylläsi saat.\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Ka... Minä en polkaissut varpaalle... Minä pelkään\nsyntiä...\n\nKAPINE\n\nKiltti ja kölli poikahan tää Nysse on ollut ... siinäkin asiassa...\nVaikka se ei miesväellekään ole se kilttiys yleistä... (Savut.)\nTämäkin Hakselin Pekka esimerkiksi: Nai nuorena. Ei sitten viihtynyt ja\ntykännyt muijastaan, vaan katsoi jo, kuuluu, toiseen... Se tahtoo aina\nmiestäkin se asia viepauttaa.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nArvaa sen! (Puistella rampsauttaa huivia.) Mies-parka!... Kun ei ole\nkaikki kylkiluut enää tallella, niin... Kulkee vaan miesrukka kuin\ntavara ja kapine ja mikä vanha, patarani kädestä käteen: mammalta\nhellulle, hellulta Nellulle ... Nellulta muorille ja lopulta muorilta\nhuorille... (Nysselle, hyvitellen.) Mutta Nysse se ei... Eihän?\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Enhän minä... Siitä minä vain Ipusta tykkään, kun se\npolttaa tupakkaa... Se on semmoinen pappa... Meitä tulee sitten kaksi\npappaa.\n\nKAPENE\n\n(Tupakoiden.) No... Elähän nyt, Nysse!... (Toiseen asiaan.) Mimmi\ntässä ikään Nellusta mainitsi... Se on se Nellu-tyttö, joka kuuluu\ntäällä rippikoulussa olevan, se sama meidän sukulainen, joka tulee\nperimään ne viisikymmentätuhatta, jos ennen Nysseä naimisiin joutuu...\nOvatkin senvuoksi olleet meidän kanssa vihoissa.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Äkkiä, ynseästi, reilusti.) Mutta eläpäs mitään!... Ei vielä letukka\ntiedä muuta kuin sen, miltä maistuu mamman patukka, ja tuo jo miestä!...\nVaikka rippikoulukin on vielä levällään. (Touhuaa.)\n\nKAPINE\n\n(Tupakoiden.) Ka... Se ... tää naissuku elää siinä asiassa jo sähkön\nja häyryn aikakautta...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tenäten.) Mutta maltahan!... Ei ole vielä hätää... Tyttö äsken\nlukkarin vahingolle syntisiä tirskui ja sen lukkarin äänestä silloin jo\nkuuli, että ei se Herra ripille-päästäessä jätä rankaisematta ...\n(touhuaa) sitä että Saara nauroi.\n\nKAPINE\n\n(Kuin jo lähtöä varaten.) No... Sittepä tää... Eukkokin siinä jo pitää\nasian päättyneenä ja varustaa häitä... Oikeastaan tässä oltiinkin\nNysselle ihan tältä kirkonkylän räätäliltä hääpukua hankkimassa... Että\ntekisi... Kangas tuotiin.\n\nHAKSELI\n\n(Saapuu.) Kröhäävät tuolla ulkona sikiöt... (Silmäilee istuinta.)\nOlin papinvoita maksamassa, niin tuli poiketuksi.\n\nKAPINE\n\nKuuluukos mitä?\n\nHAKSELI\n\n(Puhuu. Aina kuin surullinen.) Ei tässä mitä... Kröhäävät vain...\n(Pihauttaa piippua.) Ja räätälillekin kun tässä sattui asiaa, niin\narvelin, että jos tuota... (puhaltaa piippuun, tai varaa tulitikkuja.)\nAjatkin kun tässä ovat näin kovat.\n\nKAPINE\n\nNo... Jos me sitten lähdettäisiin jo, Nysse... Hyvästi vain, Mimmi\nPaavaliina... No, Nysse! (Avaa Nysselle ovea.)\n\nNYSSE\n\nNiin... Hyvästi, Mimmi! (Poistuvat, Mimmi Paavaliina kaulaa Ipun y. m.\nalushousuja.)\n\nHAKSELI\n\nSiinäkin... Tästä Jussi Kapineen pojasta, Nyssestä arvelin...\n(Sytyttää.) Poika-parka on jo syntyään heikkomielinen, mutta (savut)\novat sille morsianta eukoksi yrittäneet, mutta ei tuo luonnu... Kuria\nvaan tekevät naiset ja narria... Se nainenkin kun on avioliitossa\nhalukas enemmän järjen ja viisauden perään... (Tupakoi.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Reilusti, touhussaan.) No niinpä onkin... (Kaulaa, kuin huokaillen,\nreilusti, leveästi.) Niin se on... Niin se on... Että ainoastaan\nviisaalle se vaimo tässä maailmassa vipunsa virittää... (Puuhaa\nkaulattavaa pois puolalta. Hartaasti.) Mutta se on ... (yhä\nhartaammin) se on toki meillä Herra rakas taivaallinen isä... Hän on\nylhäällä ja me alhaalla... (Harras huokaus.) Hänen turvissaan sitä\ntässä maailmassa sekä sirkkuset että myös varpuset rauhassa varvullansa\nvisertävät... (Hyvin hartaasti, levälleen nostettuja Ipun housuja --\ntai lapsen paitaa -- samalla tarkastaen.) Kukin ajallansa ja kukin omaa\nviserrystänsä. (Yhtäkkiä, hyvin iloisesti rallattaen.)\n\n      Ja kun minun kultani helluntaina\n      rakastaa ja pussaa,\n      niin talven tullen ukko-parka\n      tuutua vaan hussaa.\n\n(Riennättää tarkastelemansa kaulatun vaatteen orrelle.)\n\nHAKSELI\n\n(Vakavana tupakoiden.) Ka... (Savut.) Tästä Nyssestä yhäkin\njatkaakseni... Vaikka, raukka, järjen ja viisauden puolesta\nheikkomielinen on, niin... (Sylkäisy tai muu.) Osaapaan jo ymmärtää\nhänkin hameen jälestä vaeltaa!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi, ihmetellen muka.) Sanos muuta! (Touhuaa. Päivitellen.)\nMutta ne ovat miehet aina semmoisia!... Älyä vähän, mutta ... eivät eksy\nvaan, kun on toki johdattajana hame, minkä jälestä juosta jolkutella...\nMutta ... lihan heikkous, mutta minkäpäs sille mies-parkakaan\nkohtalolleen voi... (Touhuaa.) Herran kun täytyi tehdä mies paljaasta\nmaan mullasta, kun ei ollut vielä parempaa tavaraa ... kylkiluuta tai\nkapulaa, mistä tehdä ja... Arvaa sen silloin, että ei siitä erin\nkunnollista kalua tule.\n\nHAKSELI\n\n(Tupakoi, hyvin vakavana.) Ka... Se on tää elämä ... yltä outo ja alta\ntuntematon, mutta... (Savut, toiseen asiaan.) Kävin, toin räätälille\nhääpuvun ommella... Sillä tykkään nyt jo pitää tätä naimiskauppaa sinun\nkanssas lopullisesti päätettynä... Tässä kun nääkin olot ja kiireet\najat...\n\nPILATUS\n\n(Saapuu.) Soo!... Pekka Hakseli! Mitä kuuluu?\n\nHAKSELI\n\n(Tupakoiden.) Ei järin suurta... Huonot ajat tässä vaan... Syntikö tuo\nrasittanee, vai mikä, ihmiskuntaa...\n\nPILATUS\n\nHäh?\n\nHAKSELI\n\nKa... Tää Mimmi Paavaliinapahan tää tässä siitäkin Kapineen hullusta\npojasta puhui... Jotta se vaan se asia vetää hullunkin miehen vaimon\nverkkoon...\n\nPILATUS\n\n(Työhön varustautuen.) No... Se on Herran tahto... Kahdella jalalla se\nkuitenkin mies ikuisesti kulkee.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Reilusti.) Sanoipas lukkari oikein!... Että kulkee... Sillä mitäpä\nniistä, kun Herra se kuitenkin miehen synnistä puhtaaksi pesee ja eukko\nmuista lioista... (Tenää.) Niin pesee kuin pesee. (Touhuaa.)\n\nPILATUS\n\nLöpistään... Turhia nurutaan, Pekka Hakseli. (Varustautuu kirjoja\nvaraamaan.) Me ihmiset olemme aina syntisiä ja vikapäitä ja meillä ei\nse ajallinen ole pahin... Keuhkotauti meille on vaarallisempi kuin maksa\n-- näin vertauksella puhuen... (Puuhassaan, kuin yksin.) Hokiset...\nHokiset sinä vain, Pekka.\n\nHAKSELI\n\n(Poistuu.) No!... Niin!... (Ovessa työntyvät tytöt vastaan. Kaikki\nasettuvat paikoilleen.)\n\nPILATUS\n\n(Juhlallisesti.) Siis alamme... Otamme tutkiaksemme Israelin\nsukupuun... No-oo... Tietääkö Kerrin tyttö, kuinka monta sukupolvea oli\nJoramista Abiudiin? (Odottaa.) Ei tiedä... No entä Mimmi Paavaliina\n(Mimmi nousee) montako sukupolvea oli Joramista Abiudiin? (Odottaa.)\nNo entä Zorobabelista Eliudiin?... Montako sukupolvea oli? (Odottaa.\nVastaa itse.) Niitä oli viisi: Abiud, Eliakim, Asar, Zadok ja Akim.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nJaa-a!... Viisi niitä oli.\n\nPILATUS\n\nLöpisevät... Löpisevät nää tämän ajan viisaat ja ... maallisia kirjoja\nlukevat, mutta syvä raamatun tieto heiltä puuttuu... Löpisevät vain.\n(Nuuskaa.) Mutta nyt... (kuin huokaus) Niin... rovasti tulikin tässä\nvälillä, ja hän itse tahtoo ... (asettelee kirjoja) ... tahtoo\ntarkastaa ja ... (asettelee) tarkastaa ja... (Nousee, kilauttaa\nkelloa.) Nouskaamme... Rovasti saapuu.\n\nROVASTI\n\n(Tulee kamarista. Silmäilee.) Herran rauha, lapsukaiset. (Silmäilee\nyhä.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Itsekseen.) Herra siunaa!... Tämäkö se olikin se lehmäkauppias... Nyt\ntaisin kaataa veden väärään hattuun!\n\nROVASTI\n\n(Pilatukselta.) O-onko ... kanttori, tuo se naimaton vaimo, josta\nkanttori puhui?\n\nPILATUS\n\nHän, herra rovasti, mutta... Ehkä se oli... Ehkä se nyt oli lasten\npuolelta ... olisikoon paljon sanottu, että tuntemattomuutta.\n\nROVASTI\n\nNo... No! (Istahtaa pöydän taa. Alkaa.) Olette, lapsukaiset, kanttorin\njohdolla alottaneet kristinuskon pääkappaleita... Meidän on niitä\nkaikkien koetettava sovelluttaa elämässä, niin että vaelluksemme olisi\nnuhteeton ja ... (tapailee) nuhteeton ja... (Äkkiä, lyhyesti.)\nNiin... Nuhteeton... (Menee asiaan.) Ja sitten, jos me vielä edelleen\ntutkimme... Sinä, Nellu, siellä: (Nellu nousee.) Kenen suvusta\nVapahtaja syntyi?\n\nNELLU\n\nDavidin.\n\nROVASTI\n\nSaat istua... Ja sinä, poika. (Jaferi nousee.) Mitkä ovat autuuden eri\nosat?\n\nJAFERI\n\nLaki ja evankeliumi.\n\nROVASTI\n\nIstu... Ja sinä, tyttö! (Liinu nousee.) Kuka oli Iisakin isä?\n\nLIINU\n\nAbraham.\n\nROVASTI\n\nIstu... Ja sinä, vaimo. (Mimmi Paavaliina nousee.) Kuinka monta\npersoonaa on Jumalassa? (Odottaa.) Et tiedä... No kuka oli Abrahamin\npoika? (Odottaa.) Et sitäkään tiedä.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Niiaa.) Niin ... herra rovasti... Se oli vaan erehdys, herra\nrovasti... (Niiaa.) Minä luulin että lehmäkauppias, herra rovasti...\n\nPILATUS\n\n(Viipottaa kädellään vaikenemaan.) Hokiset!... Hokiset!... Elä\nlöpise!... Elä löpise!...\n\nROVASTI\n\n(Pilatukselta.) Ja minkälainen on hänen sisälukunsa taito?\n\nPILATUS\n\nJaa... Ei erinomainen, mutta tyydyttävä... Hokisee ja löpisee lukiessaan\n... niin että sotkee toisiinsa välimerkit ja präntin.\n\nROVASTI\n\n(Lyhyesti.) No!... No!... (Puhuen.) Me lopetamme nyt... Minä\nkuulustelen vielä iltapuolella uudestaan... Saatte nyt mennä. (Alkavat\nsuoltua ulos. Rovasti selailee kirkon kirjoja. Poistuessaan tytöt\nnöyrinä niiailevat jäähyväisiksi, rovastin siitä välittämättä.)\n\nPILATUS\n\n(Mimmille, tämän mennessä ulos.) Höpisee... Minä sitten sinulle sanon.\n(Mimmi vastaa eleillä, niiaa rovastia varten jäähyväiset ja poistuu.)\n\nROVASTI\n\n(Pilatukselle.) Jaa, kanttori... Se vaimo... Minä en voi sitä\nsietää... Olen ihan murheellinen sen vaimon takia, sillä... (Äkkiä.)\nNiin ... ja kuinka hänen kristillisyytensä laita on?\n\nPILATUS\n\n(Tapailee.) Jaa, herra kirkkoherra... Hän on ... kuten me kaikki\nsyntiset ... armoa isoova ja ... Sanankin kylvölle altis.\n\nROVASTI\n\nJaa, jaa... Jaa, jaa... Mutta meidän on kuitenkin vaadittava, paitsi\nsydämen kristillisyyttä, myöskin käytännöllistä kristillisyyttä, eli\nhyvää ulkonaista vaellusta, ja se silloin tuolla ei sopinut. (Hapuilee\nkirjoja loitompaa eteensä.)\n\nPILATUS\n\n(Sovitellen.) Jos tuo... (Ehättää kirjaa työntämään.) Lie tuo vaimo\nitse siihen syytön... Jos ne lapset hänen poissa ollessaan... Taisi\ntapahtua tuntemattomuudessa ja ... (tapailee) tuntemattomuudessa ja...\n(Äkkiä, kaikki kuitatakseen sillä sovittelulla joutavana.) Kränäävät\nlapset... Hulisevat ja kränäävät.\n\nROVASTI\n\n(Oikaisee.) Ei... Ei se tapaus yksin, sillä myöskin vaimo itse... Hän\nmyöhemmin itse laski minun hattuuni veden...\n\n\n\n\nNeljäs näytös.\n\n\n(Toisen näytöksen tanhua. Piiritanssi. Mimmi Paavaliina puuhaa. Nysse ja\nIpu tupakoivat yhdessä etualalla syrjässä kumpikin kivellään istuen, Ipu\nnysällä, Nysse pitkävarrella. Kapine istuksii penkillä. Emstiina\nsouvattaa.)\n\n      (Piiri.)\n\n      Ah niin! Pellavaa\n      tyttö kitkee, odottaa.\n      Yksin tyttö kitki\n      pellavaa ja itki,\n      poiss' on armas hältä,\n      ah, ei elämältä\n      paljon toivo-a hän voi.\n\n      Ah niin! Toivehet\n      on jo tyyten laannehet.\n      Itki, kitki suotta\n      tyttö monta vuotta,\n      kysyi kyynelissä:\n      miss' on armas, missä?\n      Vastausta vaan ei saa!\n\n(Nuori väki voi mielensä mukaan liikuksia, poistua, taas ilmestyä,\nkävellä tietä pitkin ohi. Nyt jää osa oleilemaan näkyvissä.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Mieli herkkänä. Touhussaan.) Niin se on... Niin se on kuin\nlauloivat... Elät täällä ja kitket... Kukin omaa pellavaasi, mutta eivät\nne toiveet niin vain tuviksi rakennu. (Touhuaa.)\n\nKAPINE\n\nJaa... Eipä ne juuri.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhussaan.) Muistan sitä minäkin vielä ... vaikka en ollut\nseitsenvuotiasta kummempi ... kun oli isä-vainaan mökin pihalla\npihakoivu ja siinä keväällä kottaraiset, mutta eipään ole nyt...\nHokisevat vaan... Hokisevat ihmiset täällä maailmassa -- sanoo lukkari\nPilatus.\n\nKAPINE\n\nNiinpä sitä... Elämä on elämä.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Hanakasti.) Ihan jälliinsä... (Kuin touhuten.) Ihan jälliinsä ja\noikein sanoit, että elämä on elämä... Pumpulipaidasta täällä kannattaa\nvain uneksia, niin että pue vain nöyrästi yllesi piikkopaita ja nuku\ntyytyväisenä siinä missä nukuttaa. (Touhuaa.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Saapuu.) No Mimmin leirissä sitä on aina iloa ja väkeä. (Huomaa Ipun\nja Nyssen.) No jus-tiisa!... (Hyvitellen.) Nysse ja Ipu!... Kaksi\npappaa! (Nyökäyksiä eleineen.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin kehaisten.) Jaa-a!... Siinä on nyt kaksi pappamiestä\nMimmille!... (Lomstiinalle.) Istu ja ole, Lomstiina! (Touhuaa. Nysse\nantaa Ipun piippuun tulen.)\n\nKAPINE\n\nJa mitenkäs se lasten rippikoulu?... Onnistuivatko nää Mimmi Paavaliinan\nlapset pääsemään?\n\nJAFERI\n\nEi vielä ollut huutoa... Tänään ilmoitetaan.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nLukkari lupasi toki tuoda sanan... Että ei tarvitse itse juosta joukon\nkanssa... Tätä kun on siunannut tähän.\n\nNYSSE\n\nJa hyvinhän me menestymme tämän Ipun kanssa.\n\nLOMSTIINA\n\n(Hyvitellen.) Menestyy Nysse... Menestyy!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Hanakasti.) Jälliinsä!... (Touhuaa.) Sillä kun sitä maailmassa\nreilusti ja uskollisesti vaikka piippuasi imeksit, tai vaikka takuustasi\nruovit, niin menestyt vaan ja leivissä pysyt ja aina on myös yöpuu...\nJos ei muuta, niin, maantien selkä... Jälliinsä!\n\nNYSSE\n\nJa minä imeksin uskollisesti...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nJa Ipu kanssa... Ipu on äidin poika...\n\nKAPINE\n\nNo... No niin... Pidetään nyt sitten tätä Nysse ja Mimmi Paavaliinan\nasiaa enemmän jo valmiiksi sovittuna kuin vireillä olevana... Muorikin\nse meidän siinä... Hän pitää tätä Mimmi Paavaliinaa hyvin sopu-ihmisenä.\n(Tekee lähtöä) Ja jos me sitten, Nysse, lähdettäisiin se asia\ntoimittamaan... Poiketaan sitten ehtoopuolella tästä ohi kulkiessa.\n\nNYSSE\n\nNiin... Poiketaan sitten. (Poistuvat vasemmalle. Ipu lähteä pullittelee\nmukaan.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuin yksin. Kätkyttä kohentaen.) Jaa, jaa... Niin se on... Että\nelämässä on rikkain se, joka tyytyy siihen, joka ei koskaan kesken ijän\nlopu: nimittäin maantiehen ja siihen iloon minkä elämästä itse irti\nsaat... Saat mennä, Emstiinakin. (Emstiina poistuu.)\n\nLOMSTIINA\n\nJus-tiisa... Ihan justiisa... (Kertoen.) Mutta Hakselin Pekka\nyhäkin... On ruvennut yhäti enemmän toivomaan ja levittää sitä, että\nNysse ei ... niinkuin olisi malliinsa ja ... että olisi vikaa...\n(Nyökäys.) Niin...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ynseästi.) No malliinsa!... Kukapa meistä on malliinsa... Kun on\nomassa nutussa reikä, niin sitä iloitset siitä, että on toisenkin\nnutussa... Niinkuin se oma reikä sillä paikkaantuisi. (Touhuaa.)\n\nLOMSTIINA\n\nJus-tiisa!\n\nHAKSELI\n\n(Saapuu.) Kapineen Jussi ja Nysse vastaan tulivat... Taisivat\ntohtorille... Nyssen päätä jos nuo vielä tohtoroinevat... (Istahtaa.)\n\nLOMSTIINA\n\nKuuluuko sitä mitä?\n\nHAKSELI\n\nEi erin... Nipurin eukko juorusi... Mutta vähänkö sitä juorutaan ...\nniin vaimoväestä kuin miehistäkin... (Sytyttää.)\n\nLOMSTIINA\n\n(Kuin huokaillen.) Juorutaan... Juorutaan sitä... (Äkkiä toisin,\ntarkoituksella.) Ja on sitä juoruamistakin maailmassa.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Varmasti.) No on!... On totta maar!... (Kantaa vaatevasun oikealta\nvasemmalle.) Kun sitä elät ihminen, nainenkin, kevytmielisten miesten\njoukossa, niin sitä pitäisi olla varustettu kuin panssarilaiva, jossa on\nkanuuna edessä ja tykki takana...\n\nLOMSTIINA\n\nI-han! (Viittaus.)\n\nHAKSELI\n\nKa... Rönääväthän ne miehetkin... Toiset... On juoppoja... (Savut. Kuin\noikaisten.) Vaikka en minä itsestäni sillä puhu, mutta kun se Nipurin\neukko rupesi soimaamaan, että jos mies ottaa ryypyn, niin minä vain\nsiihen sanoin että: onkos tuo mikä!... Mieshän se mies silti on.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Varmasti.) Ja jälliinsä sanoit... Jos nyt mies ottaa ryypyn... Mitäpä\nsiitä, sillä... (reilusti) mies minkä viinana juo, sen se saippuassa\nsäästää.\n\nLOMSTIINA\n\nIhan niin!\n\nHAKSELI\n\nJa enkä minä silti kuitenkaan kaikitenkaan ole koskaan ryypyn orjana\nollut... Jos olen murheen hetkellä milloin ottanut, niin se on ollut\nvain silloin ... enemmän vain virkistyksen vuoksi. Mutta se Nipurin\neukko rönäsi väärin ja sanoi että aina... (Savut.) Mutta se maailma\npitää meistä murhetta!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Reilusti, touhuten.) Osasitpas sanoa!... Ihan!... Niin että maailma\nmeistä murhetta pitää enemmän kuin me itse... Me itse vain iloisesti\nniitämme ja maailma ne niitokset murheella kokoaa.\n\nHAKSELI\n\n(Jatkaa.) Minullakin siinä ... kovat olot... (Kiihtyy kuin hihkuu,\nmutta surullisella sävyllä, katkerana.) Himppaa!... Himppaa!...\nHimppaa! -- hoputtaa maailma... Elät!... (Toisin.) Mutta mitäpä siitä!\n(Nousee lähteäkseen.) Pupurisen vävylle olen kyllä vähän velkaa, mutta\nmitäpä siitä! (Mimmi Paavaliinalle.) No niin!... Minä tulen vielä\niltapuoleen ja puhutaan sitten kahteen keskeen... Sovitellaan sitä\nnaimakauppaa... Jos tuo lopultakin leikkaantuisi. (Poistuu.)\n\n      (Metsässä piiritanssi-laulu.)\n\n      Ja neito piirissä pyörii,\n      ja lemmenleikissä hyörii.\n      Miss' on neito, niin siell' on lempi,\n      ja miss' on lempi, on onni.\n\n      Kättä annan nyt sulle.\n      Ollos ystävä mulle!\n      Ilman lempeä onpi meille\n      elo arkinen aina.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Herkkänä, touhuten.) Tanssaavat siellä... Sitä tässä maailmassa\ntanssaat... Milloin mustenee, milloin valkenee... Jos nyt valkeneisi...\n(Äkkiä, reilusti.) Mutta mitäpä siitä!... Tanssatkoot!... (Touhuaa,\nesim. kaataa vettä sangosta toiseen.) Sillä lehmän pitää olla tässä\nmaailmassa hyvälypsyisen, kukan ihanan, ja vaimon aina iloisen\nluonnoltansa... Kyntöhärästä ja miehestä sensijaan ei ole väliä ...\nkunhan vain on ja elää ja tekonsa tekee... (Touhuaa.) Niin että jos\ntuo nyt sitten valkeneisi... Että pääsisi lopultakin tästä\nneitsyt-nimestään ihmisten kirjoihin... Happanet tässä muuten jo\nvanhaksipiiaksi...\n\nLOMSTIINA\n\nVa-alkenee... (Touhuten.) Nyssellä on testamentin ja taloperinnön\nkanssa satatuhatta... Johan ei valkeneisi... (Äkkiä.) Ja mitens' se\nnyt tuijasi?... Rippikoulu?\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nTuo lukkari kohta sanoo... Mutta voillapa tuo on voideltu lukkarin\nmieli... Rovasti kyllä oli nyreä... (Touhuaa.) Osui tässä... Pani,\nukko parka, hattunsa pahalle penkille, ja erehdyt sitä... Otti koulussa\nsitten lujalle.\n\nLOMSTIINA\n\n(Kuin salaisuutta.) Ja ei kumpikaan ... ei Kapine eikä Hakseli tiedä,\nettä Mimmi ... (merkitsevästi, eleillä) itsekin oli... (Nyökäys.) Ei\nvaan tiedä. (Eleitä.)\n\nJAFERI\n\n(Saapuu.) Äiti... Minäpä menen naimisiin!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Hämmästyen.) Häh, poika?\n\nJAFERI\n\nNiin kyllä!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ivalla.) Soo-o!... Ja ilman mamman lupaa!... (Ivalla.) Herra\nJaaf-feri!\n\nJAFERI\n\nNiin kyllä!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Ivalla.) Vai ihan \"niin kyllä\" vielä... Herra kersantti ja\nlehmäkauppias Jaferi!... Kun ei jo Ipu tähän miniää mammalle tuo!...\nJaaha! herra komersyötinki Jaaf-feri. (Lomstiinalle.) Mutta niin ne\novat miehet... Mamma saa paraiksi työnnetyksi niiden paidanhelman\ntakaisin housuihin, kun jo ilmoittavat: mamma, en minä enää tittiä\ntahto, tillä minulla pitää olla hellu!... (Touhuaa.) Jaa ... jaa...\nMutta niin se on... Muni kana muna, niin kukkona se kohta perässäsi\nkiekuu.\n\nJAFERI\n\n(Suuttuu.) Elä pilkkaa!... Menen naimisiin, niin menen.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nJa kenenkä kanssa, tuota ... (ivalla, ihan kuin ilveillessään jotenkin\nkumarrellen) herra Jaaf-feri aikoo?\n\nJAFERI\n\nNellun kyllä.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Jyrkästi, lyhyesti.) Siitä ei tule *mitään*... (Kuivat eleet.)\n\nJAFERI\n\n(Uhitellen.) Mutta tulee!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tietoisesti.) Niin kauvan kun olet alaikäinen, on äidillä valta\nkieltää vihkiminen... Ja siitä ei tule mitään, ennenkun äiti on ensin\nvihitty... Mutta sen jälkeen... Pashlii... Pashlii, sanoi ryssä!\n\nJAFERI\n\n(Itsekseen.) Saakeli!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Touhutessaan, voitokkaana.) Ja sitäpaitsi, niin... Vielä on\nlusikkakin pappilan puurossa... Et sitä tiedä ennenkun lukkari sanan\ntuo, onko lupa ripille itselläsi enempää kuin Nellullakaan.\n\nJAFERI\n\n(Poistuu, uhitellen.) Mutta vaikka hitto perisi, niin nain!\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Lomstiinalle.) Se on se tyttö siitä Nyssen testamenttirahasta\nkilpailija... Mutta elähän... (Touhuaa.) Elähän, tyttö, vielä\nlipaise!... Muut Nysseä pilkkaavat, mutta Mimmi Paavaliina auttaa\nheläyttää juuri häntä, koska häntä maailma pilkkaa, sillä Nyssellä on\npiikkopaidan alla paitaa parempi sydän ja...\n\nLOMSTIINA\n\n(Varmana, hyvillään.) Ihan justiisa!... Lomstiina en olisi, jos ei\nniin.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Jatkaa omaansa.) ...ja mitäpä tuosta sitten, jos miehellä ei olekaan\nkaikki jullit jällillään... Sitä varten se Herra miehen tuhmaksi loikin,\nettä vähemmän ymmärtäisi rakkauden asiassa eukon koukkua kiertää...\n(Katsoo.) Ei tuo vaan se lukkari jo tule... Saisi tässä kuulla oman\ntuomionsa ihminen... Jussi Kapine sieltä vaan näkyy Nyssen kanssa.\n\nKAPINE\n\n(Palaa Nyssen kanssa.) Hakselin Pekka siinä... Rapisee... Vihastunut\ntuo lie, niin ... vastaan kun tulee, niin joutavia rapisee... (Hankkii\nistuakseen.)\n\nLOMSTIINA\n\nAnna räpisee... An-na ra-pisee! (Nysselle, mairitellen.) Mutta Nysse\nse ei rapise... Nysse-poika vaan rakastaa... Rakastaahan Nysse?\n\nNYSSE\n\nNiin... Rakastanhan minä. (Istahtaa.)\n\nKAPINE\n\nKalpa se on Hakselilla mustasukkaisuutta... Se tahtoo semmoinen miestä\naina ärmittää. (Tupakoi.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Leveästi. Touhuten Ipun housujen kanssa.) Jaa-a!... Ihan niin... Mies\nmenee markkinoille ainoastaan kun tietää siellä muitakin olevan!...\n(Housuille.) Ipun housut tässä. (Puistauttaa niitä.) Täytyy Mimmin\nsitäkin miestä housuissa pitää. (Äkkiä rallattaen, vieden housut\nnuoralle.)\n\n      Ja mamma se miehelle housut tekee\n      ja muija ne housut pesee...\n\n(Puhuen.) Jaa-a!... Niin se on! Nainen se saa kaikki valmiiksi\nmiehelle tehdä... Mutta mitäpäs siitä!... Ei se kuitenkaan mies\nhousujaan pilaa, vaan housut miehen. (Touhuaa. Ehättää kahvipannua\nliesikiviltä kuormaan. Supattelee Lomstiinan kanssa.)\n\nKAPINE\n\nTaas se Hakseli... Toraamaan ja riitelemään taitaa tulla jalansyten.\n\nHAKSELI\n\n(Saapuu.) Poikkesin tässä. (Ollen huomaavinaan.) Ka. Täällähän tää\nhullu Nyssekin nössöttää... (Katsahtelee kuin istuinta tai muuta.)\nVaikka tokko tuo loosaisi puhua siitä...\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Ka... Mutta enhän minä mikä hullu ole.\n\nHAKSELI\n\n(Juonittelee, pistelyn hakuaikeissa.) Ka... Kukapas meistä asiansa\ntunnustaisi sanoilla... Ainoastaan teoillamme me ne tunnustamme...\n(Savut.) Jos tuo yleensä sitten järkiperustus meissä lienee se\npohjimaisin.\n\nNYSSE\n\n(Viattomasti.) On... järkiperustushan on meissä.\n\nHAKSELI\n\n(Jatkaa omaansa.) Sitä kun niin puhutaan... Ja sinäkin kun tuota\npuhut, niin ... (savut) niin tule ulos sitten viisauksinesi... Kun\nsanot olevasi viisas, niin sanopas, näyttääksesi tietosi, esimerkiksi\nse, että kenen kuninkaan aikana on Tukholmissa präntätty \"se Ruotsin\nvaltakunnan vanha laki\", ynnä myös \"Biblia, se pyhä raamattu herraltamme\nJeesukselta Kristukselta\", ja tiedätkö lisäksi, mitä se Ruotsin\nvaltakunnan vanha laki kustakin asiasta säätää?\n\nNYSSE\n\n(Alttiisti.) En... En minä sitä. Mutta kirkon seinähirret ja\nvälikattolaudat minä olen joka pyhä saarna-aikana lukenut, ja niitä on\nyhteensä 674 hirttä ja 753 lautaa.\n\nHAKSELI\n\nNe ovat vähäisiä, ne tiedot... Oikeaan viisauteen verrattuina.\n(Savut.)\n\nKAPINE\n\nElä nyt, Hakseli, rupea turhia juonittelemaan... Eihän se viisauskaan\nole yksinään elämässä kaiken raja.\n\nHAKSELI\n\n(Juonitellen, pistellen.) Ka mitäpäs siitä... Järkisyillähän on vain\noma perustuksensa... Jos tuo niin lie, ja toisekseen niin... (savut)\nen minä juonittelekaan, enkä pistä, sillä köyhän ei kannata polaista\nlapikastaan likaan, eikä viisaan sovi kajota kielellään tyhmän tuhmiin\ntöihin, mutta sen sijaan sopii kuitenkin sanoa raamatun sanoilla isän ja\npojan asioista, että: hedelmistä se puu tunnetaan. (Savut.)\n\nKAPINE\n\n(Suuttuneena, vihaisesti.) No, elä sinä nyt toraa turhia!...\nPerhana!... Ei se Herran sana kuitenkaan joka paikkaan sovellu.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Lomstiinalle.) Siunaa ja varjele, jos niille ei vielä minusta tappelu\ntule... Juuri kun lukkarikin tulee.\n\nHAKSELI\n\n(Ilkeästi.) No mitäpäs siitä... Sillä kyllä se läklättää... (Varaa\nlähtöä, imaisten savut.) Läklättää... Se vaan läklättää. (Sylkäisee\nruikkaa, muka epähuomiossa, mutta itse asiassa ilkeyksissään\nvesisaaviin.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Rähähtää.) Pahahenki!... Saaviinko sinä sylet!\n\nHAKSELI\n\n(Kokee olla tyyni, ilkeästi.) Ka... Taisi mennä...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Sieppaa saavin syrjään.) Pahuuksen julli!... (Uhitellen.) Mutta se\nmuista, kuule Hakseli, että jos ilkeyttä teet, niin...\n\nHAKSELI\n\n(Ilkeästi, tyynenä tupakoiden.) Ka... Mitäpäs tässä... Tässä on vain,\nnäkyy, ollut petos asiassa, mutta... (Savut.) Akkaväki on aina\nrakkaudessa petollinen ja...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Tarttuu riidanhengessä. Ilkeästi.) Niin... Akkaväki... (Touhuaa\nkuohuksissaan.) Akkaväki ... akkaväki se, mutta...\n\nHAKSELI\n\n(Tarttuu. Ennallaan, ilkeyksissään.) ...mutta se on kerran yhden\nihmisen, akan, kautta synti maailmaan tullut, niin minkäpä se silloin\nakka voi luonnolleen ja kehno kujeilleen, sillä...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Vihastuneena. Uhkaavana.) Sinä pahuuksen Hakseli, kuule...\n\nKAPINE\n\n(Hakselille, äkeästi, nuhdellen.) Haet turhaa riitaa tässä...\n\nHAKSELI\n\n(Varaa taas lähtöä, muka rauhallisesti.) Mitäpä minä riitaa... Muutoin\nvaan asian vuoksi sanoin, että pimeyden pääruhtinas, joka on aina\nviisas, ei kyllä ihmistä kierrä, mutta akkaan hän ei itseään vihitä...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Rähähtää.) Paholaisen julli!... (Uhkaavasti.) Mutta sanopas vielä\nainoakaan sana, niin näet, eivätkö korvasi kastu, kun minä... (Tapaa\nvesikorvosta kauhaa.) Senkö hitolla se kauha on... (Rientää hakemaan\nnäyttämön toiselta puolen kauhaa, viskatakseen vettä Hakselin päälle.)\n\nHAKSELI\n\n(Jo loitompana poistuessaan, varaa pakoon, tosin tyynenä, ilkeästi.)\nLäklättää... Se vaan läklättää... Läklättää se vaan akka. (Poistuu.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Kuohuksissaan, kuin itsekseen, kokien asettua.) Pahuuksen tavara.\n(Panee kauhan y. m. pois.)\n\nKAPINE\n\n(Vihastuneena, kuin yksikseen.) Pahuuksen Hakseli!... Alkaa vain\ntorata ja vängätä, vaikka... (Savut. Harmissaan.) Senkö perhanan\nyhteyttä tässä on hedelmän ja puun suhteella!... Paljaassa\nkäytännöllisessä asiassa!\n\nLIINU\n\n(Juoksee.) Äiti!... Nyt lukkari... (Joukko alkaa kokoontua.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nHerrasiunaa tätä juhlallisuutta!... Ihanhan tässä on nyt kuin taivaat\navautuisivat ja pyhä henki vuodatettaisiin. (Jouduttautuu.)\n\nLOMSTIINA Ihan niin!...\n\nKAPINE\n\nKaksi lasta äidiltä yhtä aikaa ripille... Ei tuo ihme, jos silloin on\njuhlallista.\n\nPILATUS\n\n(Saapuu. Tullessaan, kuin yksin.) Lorkkivat... Joutavia lorkkivat ne\nMinkiön kyläläiset... (Silmäilee väkeä.) Jaa-a!...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nJaa-a, herra kanttori!\n\nKAPINE\n\nKuuluuko sitä mitä?\n\nPILATUS\n\nMitä tässä kuuluu... Lorkkivat vain Minkiön kyläläiset... Tyhjässä\nkalavedessä nuottaa tarpovat... (Asiaan, silmäilee.) No niin...\nHerra rovasti sanoi tuonaansa... Lähti ensin lapsista ja... (Tarjoaa\nnuuskaa.) Nuuskaa, Jussi Kapine!... Ja Nysse myös! (Tarjoaa.)\n\nNYSSE\n\nKun se ei aivastuttaisi. (Ottaa.)\n\nPILATUS\n\nNiin... Lapsista aloitti rovasti tuomionsa ja... (Katsahtaa.) Missäs\nse on se Jaferi ja?... (Huomaa.) No niin... Ensiksi, mitä lapsiin\ntulee, niin tätä Nellua ei pitänyt rovasti vielä otollisena, hänen\nkäytöksensä takia. (Nuuskailee.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\n(Jaferille, voitonilolla.) Ä-häh!... Se juuri sinä, juupeli, panit\nsilloin sen pärepihdin, joka sai tytön tirskahtamaan... Rankaisipas\nHerra!... Ä-häh!\n\nPILATUS\n\n(Jatkaa.) Niin... Hän ei päässyt.\n\nNELLU\n\n(Nenäkkäästi, kuin toisille tytöille.) Olkoon pääsemättä... Helmaani\nminä vain heilautan. (Heilahtaa. Kuin itsekseen.) Senkin Pilatus ja\nhokottaja! (Vihainen silmäys.)\n\nPILATUS\n\nMutta sensijaan piti rovasti mahdollisena nuorukaisen Jaferin, ynnä\nneito Liinun.\n\nNYSSE\n\n(Aivastaa.)\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nHys!... Nysse!\n\nNYSSE\n\nSe tuo nuuska kutittaa sierainta. (Uusi aivastus.)\n\nPILATUS\n\nJa sitten... Mitä itseensä Mimmi Paavaliinaan tulee, niin... Rovasti,\nniin kristillisesti nöyrä mies kuin hän onkin, ei jaksanut unohtaa\nerästä ... sanokaamme ... no vaikka sanokaamme hatun kastetta... Ja\nsiitä syystä hän ... ei tosin ihan evännyt, mutta tahtoo, että jos\nnaimaton vaimo Mimmi Paavaliina Ruusunen vaeltaa nuhteettomasti\nainoastaan ensi syksyyn, niin hän ... jo tutkitun kristinuskon taidon\nperustuksella hänet syksyllä hyväksyy ... ilman eri koulua...\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nSen pituinen se.\n\nPILATUS\n\n(Tapailee, puolustaakseen omaa syyttömyyttään.) Jaa... Se on... Olin\nkyllä puhunut, mutta... Pappi on tullut kastamaan eikä kastettavaksi...\n(Nuuskaa.) Mutta hokinaa ... yhtä hokinaa tää on koko ihmiselämä.\n\nNELLU\n\n(Itsekseen, ynseänä.) Pahanhengen Pilatus! (Vihainen silmäys ja ynseä\nkeikaus.) Mutta pyh minä sinusta!...\n\nKAPINE\n\nNiin että mitenkä?... Niin että vieläkös se Mimmi Paavaliina itsekin oli\nrippikoulun suhteen ... niinkun vajavainen?\n\nLOMSTIINA\n\n(Sovitellen, tapaillen.) Niin... Se vaan oli... (Nyökäys eleineen.)\nYritti, mutta ei luontunut... (Nyökäys eleineen.) Mhyy!...\nLuontunut... Mutta se menee ohi sillä... (Toisin.) Nysse odottaa\nsyksyyn asti... (Nysselle, mielitellen.) Odottaahan se Nysse-poika?...\nOdottaahan?\n\nNYSSE\n\n(Tupakoiden.) Odotanhan minä... Eihän minulla ole mihin kiire.\n\nKAPINE\n\n(Vakavana.) Ka... Se ei ihmisviisauskaan ... jaksa, näkyy,\nkaikistellen olla kaukonäköinen.\n\nMIMMI PAAVALIINA\n\nNo!... Se on siis täytetty, mutta mitäpäs siitä!... Mimmi Paavaliina\nalistuu aina Herran tahtoon... (Reilusti) Sillä kun Herra ei kerran\nsalli Mimmin olla mammana, niin Mimmi on sitten ammana.\n\n\n\n"]