[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f3VSjQ-WM2dOAbVMjt4cIVHrFSHMSIEsKaUKK57z_uKI":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},1746,"Raamatun tutkisteluja I","Russell, Charles T.",1852,1916,"1746-russell-charles-t-raamatun-tutkisteluja-i","1746__Russell_Charles_T.__Raamatun_tutkisteluja_I","Jumalallinen aikakausien suunnitelma","tietokirja",[],[],"fi",1886,1910,90606,593444,false,56716,[23,24],"Bible -- Criticism, interpretation, etc.","Jehovah's witnesses -- Controversial literature",[26],"Religion/Spirituality","\"Raamatun tutkisteluja 1: Jumalallinen aikakausien suunnitelma\" by C. T. Russell is a theological treatise written in the early 20th century. This work explores divine plans as revealed in the Bible, emphasizing the coherence and purposefulness of God's dealings with humanity throughout history. The book aims to clarify biblical truths in contrast to established religious doctrines, particularly addressing the implications of sin and the promise of redemption.  The opening of the text introduces the primary theme of transitioning from the \"night of sin\" to the \"morning of joy\" as part of God's overarching plan. Russell discusses the distinction between seeking truth through respectful examination of the Bible versus speculative interpretations of religious beliefs. He expresses a conviction that the present state of the world, plagued by spiritual darkness, will ultimately yield to a brighter future through the renewal promised by God. Emphasizing the need for a genuine understanding of God's plan, the author invites readers to embark on a thorough investigation of biblical revelations, with the hope of uncovering profound insights into humanity's destiny and divine purpose. (This is an automatically generated summary.)",[],325,"Teos esittelee kirjoittajan tulkinnan Raamatun aikakausista ja Jumalan pelastussuunnitelmasta. Se käsittelee pahan sallimista, raamatullisia profetioita sekä ihmiskunnan tulevaisuutta kristillisen eskatologian näkökulmasta.","Charles T. Russellin 'Raamatun tutkisteluja I' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1746. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan on tuottanut Projekti Lönnrot.","RAAMATUN TUTKISTELUJA I\n\nJumalallinen aikakausien suunnitelma\n\n\nKirj.\n\nCHARLES T. RUSSELL\n\n\n\n\n\nInternational Bible Students Association,\nBrooklyn. N.Y., U.S.A.\n\nKansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys,\nHelsinki, Suomi, 1910.\n\n\n\n\n\n\n      \"Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko,\n      kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa\n      kirkkaudessaan.\"\n\n\n      Jumalan luonteen ja hallituksen puolustus, joka tunnustaen\n      Raamatun kokonaisuudessaan Jumalasta lähteneeksi ja näyttäen\n      sen sisällisen sopusoinnun osottaa, että pahaa on sallittu\n      menneisyydessä ja nykyisyydessä ihmiskunnan kasvattamista\n      varten ja valmistaakseen sitä\n\n               Profeetallista kultaista aikakautta varten,\n\n      Jolloin maan kaikki sukukunnat siunataan täydellä tiedolla\n      Jumalasta saaden täyden tilaisuuden ikuiseen elämään Lunastajan\n      kautta, josta silloin tulee suuri ennalleenasettaja ja\n      elämänantaja.\n\n\n      Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen Herralle\n                     hänen vihkiytyneitten pyhiensä\n                                 hyväksi\n                         jotka odottavat lapseutta\n                                   ja\n      kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa,\n      \"uskon huonekunnalle\"\n                                   ja\n      huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan\n      lasten ilmestymistä\n                         on tämä teos omistettu.\n\n\n      \"Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden\n      hoitaminen, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä\n      Jumalassa. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille\n      kaikenlaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki meille\n      tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä\n      mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessänsä tehdä siitä\n      järjestelystä, minkä hän aikain täyttyessä aikoi panna toimeen,\n      oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, jotka ovat taivaissa\n      ja maan päällä.\"\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nESIPUHE.\n\nENSIMMÄINEN LUKU.\n\nMAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.\n\nItkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä\nseurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia\nraamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.\n-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,\nkatsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --\nLupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --\nSuuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen\ntodellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu\nmenneisyyteen vaan tulevaisuuteen.\n\nTOINEN LUKU.\n\nKORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSAOLO MÄÄRÄTTY.\n\nTodistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen\nvalossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. --\nJumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä.\n\nKOLMAS LUKU.\n\nRAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.\n\nRaamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta.\n-- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. --\nTekijäin vaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen\nkirjat. -- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun\nhallitustavan omituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden\njärjestelmä. -- Maallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä\novat rikas ja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan\noikeuksien suojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka.\n-- Tapa sen ylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien,\nisättömien ja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun\nprofeetat. -- Löytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja Uuden\nTestamentin tekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen\nkanssa, -- Loppupäätös, johon meidän täytyy tulla.\n\nNELJÄS LUKU.\n\nAIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT\nVIITOTETUT.\n\nJumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman\nhistorian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- \"Maa\npysyy ijankaikkisesti\". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.\n-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan\nsuunnitelman oleelliset pääpiirteet. -- Kun järjestys ymmärretään,\navaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.\n\nVIIDES LUKU.\n\n\"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN\nALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN\". -- Kol.\n1: 26. --\n\nEnsimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova. -- Aabrahamille\nannettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa\nselvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan\noli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on\naikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva.\n\nKUUDES LUKU.\n\nMEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN\nENNALLEENASETTAMINEN.\n\nMeidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu\nennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. --\nSeurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa\narmo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta.\n-- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman\ntoivo.\n\nSEITSEMÄS LUKU.\n\nPAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN.\n\nMinkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. --\nIhmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan\nsen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. --\nAadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan\nvaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut\nväärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä,\nettä kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja\nkaikkia.\n\nKAHDEKSAS LUKU.\n\nTUOMION PÄIVÄ.\n\nTavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen?\n-- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista\npuhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen\ntuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. --\nEnsimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman\nnykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden\ntarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa\nprofeetat ja apostolit sitä katselivat.\n\nYHDEKSÄS LUKU.\n\nLUNASTUS JA ENNALLEENASETTAMINEN.\n\nEnnalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on\nlunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. --\nKoetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön.\n-- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja\ntyöt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma.\n-- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? --\nEnnalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.\n\nKYMMENES LUKU.\n\nHENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.\n\nTavallisia väärinkäsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja\ntaivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja\ntaivaallinen kirkkaus. -- Raamatun todistus henkiolennoista. --\nKuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla\nolla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään\notaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --\nJumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta\nriittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. -- Miten sen\nluonteen muutos saavutetaan.\n\nYHDESTOISTA LUKU.\n\nKOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.\n\nLeveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie. -- Mitä on elämä. --\nJumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon\nvälillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu\nevankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden\nyleinen tie.\n\nKAHDESTOISTA LUKU.\n\nAIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.\n\nAikakaudet. -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman\neri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen\nseuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. --\nErottaminen elonkorjuuaikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. -- Suuren\nvaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu. --\nIhana lopputulos.\n\nKOLMASTOISTA LUKU.\n\nTÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.\n\nEnsimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja\nennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --\nVallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta -- Olemassa\nolevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --\nDanielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna\ntoiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.\n-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --\nKristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä\nmaailman valtakunnassa.\n\nNELJÄSTOISTA LUKU.\n\nJUMALAN VALTAKUNTA.\n\nAineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta\nevankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --\nSeuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan\nvaltakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --\nMaallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.\n-- Maallisen puolen kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. -- Se\nliiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen\npuoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --\nTaivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin\nlankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan\nperilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus\nvalaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan\nalkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.\n\nVIIDESTOISTA LUKU.\n\nJEHOVAN PÄIVÄ.\n\n\"Jehovan päivä\", \"koston päivä\", \"vihan päivä\". -- Suuren hädän aika.\n-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen\nhorjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --\nDaavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja\ntulevaisuus-suunnitelmat, sellaisina kun ne esiintyvät molempiin\nvihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --\nParannuskeino, joka ei tahdo onnistua. -- Tämän todistaminen. -- Pyhien\nasema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.\n\nKUUDESTOISTA LUKU.\n\nLOPPUAJATUKSIA.\n\nVelvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen\nhyöty.\n\n\n\n\n\n\nRAAMATUN TUTKISTELUJA.\n\n\n\n\nESIPUHE.\n\n\nOltuaan monta vuotta jäsenenä puhdasoppisessa Kongregationaalikirkossa\navautuivat tämän teoksen tekijän silmät näkemään sen seikan, että\nmuutamissa tai kaikissa kristityissä toisiansa vastaan ristiriidassa\nolevissa tunnustuksissa täytyi olla jonkinlainen perusvika; sekä\nkoettaessaan sovittaa niitä keskenään ja järjen kanssa oli hän vähällä\njoutua epäuskoon päättäessään, että Raamattu samoin kuin kirkkojen opit\ntäytyivät olla vastakkaisia ja järjettömiä, koska kaikki nämä opit\nsanoivat perustautuvansa Raamattuun. Kuitenkin johti Jumalan kaitselmus\nhäntä tutkimaan itse Raamattua ottamatta huomioon ihmisten ennakolta\ntekemiä päätöksiä, uskontunnustuksia ja perimätietoja. Vastaukseksi\nrukoukseen ja vakavaan haluun saada tietää totuus sekä vuosikausien\nkärsivällisen raamatuntutkistelun tulokseksi johti häntä Henki, Sanan\nkautta, näkemään jumalallisen ilmestyksen ihanuuden, yksinkertaisuuden\nja sopusoinnun, joka samalla kertaa tyydytti hänen sydäntään ja\nymmärrystään -- paljon yli sen, mitä hän koskaan oli pyytänyt tai edes\nluullut mahdolliseksi. Hän voi nyt sydämestään laulaa nämä sanat,\njoista hän niin kauvan oli toivonut, että ne täydelleen ja todellisesti\nolisivat ilmaisseet hänen kokemuksensa:\n\n    \"Saan lauseista Luojan tuon pohjan parhaan,\n    Kun niitä vaan seuraan, en joudu harhaan.\"\n\nJa tämä valo, jonka edessä näennäiset Raamatun ristiriitaisuudet,\nhaihtuvat, ja joka tyydyttää sydäntä ja päätä, joka nyt viimeisinä\npäivinä valaisee jumalallista Sanaa, ei ole hämmästyttävä niitä, jotka\novat perehtyneet Raamattuun: sillä he tulevat heti muistamaan, että\nniin tulee tapahtumaan -- että \"vanhurskasten (Herran vanhurskauttaman\nseurakunnan) tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen vähitellen,\nkunnes _päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan_\". Sitä paitsi on\nkirjotettuna, että jumalalliseen suunnitelmaan kuuluu Evankeliumin\naikakautena jakaa totuutta vähitellen, kuten \"ruokaa aikanaan\" uskon\nhuonekunnalle. Ja edelleen on Jumala selvästi profeettain kautta\nennustanut nykyisestä tiedonlisäyksestä kaikilla aloilla, että nyt on\naika ilmottaa salaisuus tai kätketyt osat jumalallisesta suunnitelmasta\n_hänen kansalleen_, vastapainoksi sille paljolle epäilystä\nsynnyttävälle vaikutukselle, joka johtuu meidän päiviemme tieteistä,\nviisaustieteilemisestä ja maailmallisista huolista. (Katso Dan. 12: 4,\n9, 10 sekä nimilehdellä mainittuja raamatunlauseita).\n\nKun tekijä antaa tämän osan nyt \"ruokana ajallaan\" Jumalan kansalle,\nluopuu hän kaikesta siitä kunniasta, joka kuuluu tässä käsitellyn\nmaailman suunnitelman perustajalle. Hän ei ainoastaan tiedä itseään\nkykenemättömäksi tekemään niin ihmeellistä ja täydellistä suunnitelmaa,\nvaan on myös vakuutettu, ettei kukaan muu kuin Jumala, jolle hän antaa\nkaiken kunnian, voinut keksiä sitä.\n\nTämän teoksen tekijä pyrkii ainoastaan olemaan Herran, Totuuden ja\nSeurakunnan palvelija -- yksi niistä palvelijoista, jotka Herra\ntapaa antamasta ruokaa ajallaan uuden hallituskauden sarastuksessa\nja jotka hän on luvannut tuntea ja siunata. (Matt. 24: 45, 46.) Hän\nei ole ryhtynyt tyhjentämään ainevarastoaan tässä osassa; vaan on\njättänyt monta tärkeää kohtaa seuraaviin osiin koettaessaan tässä\npiirtää maailmanaikakausien suunnitelman tärkeät _peruspiirteet_\nkokonaisuudessaan, joka on aivan välttämätöntä tuntea ennenkuin sen\npienemmät yksityisseikat täydelleen voidaan ymmärtää tai Jumalan\nsanaa kokonaisuudessaan \"oikealla tavalla jakaa\". Hän on koettanut\nesittää aineen sellaisessa järjestyksessä, että epäilijä samoin kuin\nuskovainen raamatuntutkija voisi tutkimuksissaan askel askeleelta\nyhä suuremmalla luottamuksella kulkea eteenpäin etteivät totuudet\nväärän asemansa kautta tulisi loukkauskiviksi, jotta ennen omaksutut,\nJumalan suunnitelman kanssa ristiriidassa olevat mielipiteet voitaisiin\npoistaa mitä vähimmällä vastustuksella; sekä että erilaiset rehelliset\najattelijat kykenisivät huomaamaan, että Raamattu todellakin on Jumalan\nSanaa, ja näkemään, että hänen siinä julistama suunnitelmansa on\nkauttaaltaan korkeimman Vanhurskauden, Viisauden, Rakkauden ja Voiman\nsuuremmoinen ilmestys. Jos tämä tarkotus menestyisi edes jossakin\nmäärin, on tekijä tunteva, että hänen työnsä totuuden palveluksessa on\ntullut siunatuksi.\n\nTässä teoksessa mainitut Raamatun kohdat eivät aina ole otetut\ntavallisista raamatunpainoksista: olemme koettaneet lukijalle esittää\nkäännöksen, joka selvimmin ilmaisee alkutekstin tarkotuksen.\n\nJa nyt jättäessämme tämän kirjan lukijalle uskomme hänelle samalla\nedesvastuuntunnetta niitä totuuksia kohtaan, joihin se kiinnittää hänen\nhuomionsa. Olkaa uskolliset hallituksessanne! Antakaa valonne loistaa,\njotta voisitte kirkastaa taivaallista Isäänne!\n\nTeidän palvelijanne, tekijä\n\nCharles T. Russell.\n\nBrooklyn, N.Y., U.S.A.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN LUKU.\n\nMAAN SYNNIN YÖ TULEE PÄÄTTYMÄÄN RIEMUN AAMUUN.\n\nItkun yö ja riemun aamu. -- Kaksi tapaa etsiä totuutta. -- Tässä\nseurattu esitystapa. -- Teoksen rajotus. -- Kunnioituksella tutkia\nRaamattua ja vaarallinen tapa ruveta arvaamaan ovat kaksi eri asiaa.\n-- Profetsian tarkotus. -- Maailman nykyinen uskonnollinen tila,\nkatsottuna kahdelta näkökannalta. -- Egyptiläistä pimeyttä. --\nLupauksen kaari. -- Vanhurskasten polku tunnetaan edistymisestä. --\nSuuren luopumisen syy. -- Uskonpuhdistus. -- Sama syy estää jälleen\ntodellista edistymistä. -- Täydellinen perehtyminen tiedossa ei kuulu\nmenneisyyteen vaan tulevaisuuteen.\n\n\nTämän osan nimi -- _Aikakausien suunnitelma_ -- \"Raamatun tutkisteluja\"\nkäsittelevässä kirjassa viittaa jumalallisen suunnitelman eteenpäin\nmenemiseen, jonka suunnitelman Jumala on ennen tuntenut ja hyvin\njärjestänyt. Me uskomme, että ainoastaan tältä näkökannalta, eikä\nmiltään muulta, voidaan jumalallisen ilmestyksen totuuksia nähdä\nkaikessa ihanuudessaan ja sopusoinnussaan. Ajanjakso, jonka kuluessa\nsynti on ollut sallittu, on ollut ihmiskunnalle pimeä yö, yö, jota ei\nkoskaan voida unhottaa; mutta vanhurskauden ja Jumalan suosion ihana\npäivä, jonka Messias on toimeenpaneva, joka vanhurskauden aurinkona on\nnouseva ja paistava täydellisesti ja kirkkaasti kaikessa ja kaikkien\nyli, tuoden lääkettä ja siunausta, on ylenmäärin korvaava tuon\nkauhistuttavan itkun, valituksen, pakotuksen, sairauden ja tuskan yön,\njossa koko huokaava luomakunta niin kauan on ollut.\n\n\"Illalla vierailee itku, mutta aamulla tulee riemu\". -- Ps. 30: 6.\n[Käännöstyö on aina puutteellista. Erittäin vaikeaksi tulee tässä\nsuhteessa Raamatun lauseitten suomentaminen, koska suomeksi ei ole\nilmestynyt mitään ajanmukaisempaa koko Raamattua käsittävää käännöstä.\nRaamatun lauseita suomennettaessa on tässä teoksessa seurattu parhaasta\npäästä ruotsin-, saksan- ja englanninkielisiä Raamatun käännöksiä. --\nK.H.]\n\nKoko luomakunta toivoo, odottaa ja ikävöi huokauksessaan ja tuskassaan\nikäänkuin vaistomaisesti sitä päivää, jota se kutsuu kultaiseksi\najaksi, ja kuitenkin hapuilevat ihmiset pimeydessä (Jes. 50: 10),\nkoska he eivät tunne suuren Jehovan armosta rikkaita aikomuksia. Mutta\nheidän rohkeimmat kuvittelunsa tällaisesta aikakaudesta eivät läheskään\nvastaa todellisuutta, sellaisena kuin se tulee muodostumaan. Suuri\nLuoja valmistaa juuri \"pidot lihavista ruu'ista\" (Jes. 25: 6), joka on\noleva valtava yllätys hänen luoduille olennoilleen ja joka suuressa\nmäärässä käy yli kaiken sen, mitä ne syystä ovat voineet pyytää tai\nodottaa. Ja ihmetteleville olennoilleen, jotka katselevat Jumalan\nrakkauden pituutta ja leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, joka käy yli\nkaiken odotuksen, selittää hän: \"Minun ajatukseni eivät ole teidän\najatuksianne ja teidän tienne eivät ole minun teitäni, sanoo Herra.\nEi, niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon ovat minun\ntieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni korkeammat teidän\najatuksianne\". -- Jes. 55: 8, 9.\n\nMe tahdomme tässä teoksessa -- ja, kuten me toivomme, menestyksellä\n-- koettaa asiaan innostuneelle ja ennakkoluuloista vapaalle\nlukijalle esittää Jumalan suunnitelman, sellaisena kuin se johtaa\nymmärtämään hänen menettelytapaansa menneisyydessä, nykyisyydessä ja\ntulevaisuudessa ja selvittää sitä tavalla, joka on sopusuhtaisempi,\nihanampi ja järjellisempi kuin tavallinen käsitys asiasta. Kuitenkin\nkielletään jyrkästi tämän olevan tulos siitä, että tekijä omaisi\njonkun erinomaisen nerokkaisuuden tai kyvyn, vaan vaikuttaa tämän\nvanhurskauden auringon valo tuhatvuotisen päivän sarastuksessa. Tämä\nvalo ilmituo nämät asiat \"nykyisenä totuutena\", jonka totuuden aika\nnyt on tullut, jotta ne, jotka ovat rehelliset -- puhdassydämiset, sen\nkäsittäisivät ja omistaisivat.\n\nEpäilys kuuluu päiväjärjestykseen, vieläpä vilpittömätkin asettavat\nkysymyksen alaiseksi itse todellisen uskonnon ja totuuden perustuksen.\nMe olemme koettaneet riittävästi paljastaa tämän perustuksen, jolle\nkaikki usko on rakennettava -- nimittäin Jumalan sanan -- jotta nekin,\njotka eivät ole uskovaisia, saisivat luottamuksen sen todistukseen.\nJa me olemme koettaneet tehdä sen tavalla, joka vetoaa järkeen ja\njonka järki voi perustukseksi hyväksyä. Sitten olemme koettaneet\nrakentaa tälle perustukselle Raamatun opit sillä tavalla, että mikäli\nmahdollista puhtaasti inhimillinen arvostelu voisi koetella kuviot ja\nkulmat sovellutettavissa olevien ankarimpien oikeuden lakien mukaan.\n\nMe olemme vakuutetut, että Raamattu sisältää ilmotuksen järjestetystä\nja sopusuhtaisesta suunnitelmasta, joka silloin kuin se käsitetään,\ntäytyy puhua puolestaan jokaiselle pyhitetylle tietoisuudelle, ja\ntämä teos on ilmestynyt toivossa saada auttaa Raamatun tutkijaa\nkiinnittämällä hänen huomionsa ajatuksiin, jotka ovat sopusuhtaiset\nkeskenään ja Jumalan hengen elähyttämän sanan kanssa. Ne, jotka\ntunnustavat, että pyhä Raamattu ilmottaa Jumalan suunnitelman -- ja\njuuri tällaisten puoleen me erityisesti käännymme -- tulevat varmaan\nolemaan yhtämieltä kanssamme, että jos se on Jumalan hengen elähyttämä,\nniin täytyy sen oppien jos niitä kokonaisuutena tarkastetaan, kirkastaa\nsuunnitelma, joka on sopusoinnussa niin hyvin itsensä kanssa kuin\njumalallisen alkuunpanijan luonteen kanssa. Totuuden etsijöinä tulee\nmeidän asettaa päämääräksemme saada selvä käsitys Jumalan ilmotetusta\nsuunnitelmasta kaikessa täydellisessä, sopusuhtaisessa kokonaisuudessa,\nja Jumalan lapsina on meillä täysi syy odottaa, että se on oleva meille\nmahdollista, koska olemme saaneet lupauksen totuuden hengestä, joka on\njohtava meidät koko totuuteen. -- Joh. 16: 13.\n\nTotuuden tutkijoina on meillä kaksi tapaa valittavana. Toinen on tutkia\nkaikkia niitä mielipiteitä, joita kirkon eri lahkot ovat esittäneet,\nja ottaa jokaisesta ne osat, jotka me mahdollisesti voisimme pitää\ntotuutena, -- loppumaton työ. Eräs vaikeuksista, joka kohtaisi meitä\nseuratessamme tätä tapaa, tulisi olemaan, että jos arvostelumme olisi\nväärä tai ennen omaksumamme mielipiteet kallistuisivat johonkin\nmäärättyyn suuntaan -- ja kukapa siitä olisi vapaa? -- estäisivät\nnämä epäkohdat oikeaa valintaa, niin että me omaksuisimme eksytyksen\nja hylkäisimme totuuden. Jos seuraisimme tätä tapaa, niin lisäksi\nkadottaisimme paljon, sillä totuus menee eteenpäin -- kasvaa\nkirkkaudessa, kunnes niillä päivä on huipussaan, jotka sitä tutkivat ja\nsen valossa vaeltavat, kun sitävastoin eri lahkojen uskontunnustukset\nvuosisatoja sitten kerta kaikkiaan määrättiin ja ovat siitä lähtien\npysyneet samalla kohdalla. Ja jokaisen niistä täytyy sisältää suuri\nmäärä eksytyksiä, koska kukin eri kohdissa vastustaa toisia. Tämä\ntapa veisi meidät sekaannusten ja sekasotkujen umpikujaan. Toinen\ntapa perustuu siihen, että vapaannutaan kaikista ennakkoluuloista ja\nmuistetaan, ett'ei kukaan voi tietää enemmän Jumalan suunnitelmista,\nkuin mitä hän on ilmottanut sanassaan, ja että tämä annetaan niille,\njotka sydämissään ovat hiljaisia ja nöyriä. Ja kun me tällaisina\nainoastaan etsimme sen johdatusta ja opastusta, on sen, nim. sanan,\nsuuri alkulähde ohjaava meitä oikeaan käsitykseen siitä. Tämä tapahtuu\nsitä myöten kun tulee aika sen täydellisempään ymmärtämiseen, jos me\nkäytämme niitä erilaisia apuneuvoja, jotka Jumala on määrännyt. --\nKatso Ef. 4: 11--16.\n\nTämänkaltaisten Raamatun tutkijain avuksi on tämä teos erityisesti\naiottu. Tulee huomata, että se nojautuu ainoastaan Raamattuun,\npaitsi niissä tapauksissa, jolloin maailman historia kutsutaan\ntodistajaksi, jotta se osottaisi Raamatun ilmotusten toteutumisen.\nUudenaikaisten jumaluusoppineiden ja n.k. kirkko-isien todistus on\njätetty huomioonottamatta. Monta heistä ovat todistaneet sopusoinnussa\ntässä lausuttujen ajatusten kanssa, mutta me pidämme sen tavallisena\npuutteena ei ainoastaan meidän vaan myös kaikkina aikoina, että\nuskotaan määrätyitä oppikappaleita, ainoastaan sentähden, että toiset,\njoihin on ollut luottamusta, tekevät sen. Tämä on selvästi antanut\nrunsaan aiheen esitykseen, sillä moni hyvä ihminen on uskonut ja\nopettanut eksytystä täysin hyvällä omalla tunnolla. (Ap. t. 26: 9.)\nTotuuden etsijöiden tulee tyhjentää astiansa perimätiedon sameasta\nvedestä ja täyttää ne totuuden lähteestä -- Jumalan sanasta. Eikä pidä\nkiinnittää huomiota mihinkään uskonnon opetukseen, ellei se johda\ntotuuden etsijää tälle lähteelle.\n\nTämän teoksen koko on aivan liian pieni, vaikka ei olisikaan\nkysymyksessä muuta kuin aivan yleinen ja pintapuolinen Raamatun ja sen\noppien tutkiminen; mutta aikamme kiireeseen nähden olemme koettaneet\nesittää asiamme niin lyhyesti kuin aineiden tärkeys on näyttänyt\nsallivan.\n\nTodellisesti innostuneelle totuuden etsijälle tahdomme sanoa, ettei\nhänen maksa vaivaa lukea ainoastaan pala sieltä toinen täältä ja\nnopeasti silmäillä tätä kirjaa ja kuitenkin toivoa voivansa nähdä sen\nsuunnitelman voiman ja sopusoinnun, joka tässä esitetään, tai niiden\nRaamatun todistusten sitovaisuuden, jotka tässä mainitaan. Me olemme\nläpeensä koettaneet esittää totuuden eri osat ei ainoastaan sellaisilla\nsanoilla vaan myös sellaisessa järjestyksessä, joka parhaiten\nsoveltuisi antamaan erilaisille lukijoille selvän käsityksen aineesta\nja suunnitelmasta kokonaisuudessaan. Perinpohjainen ja järjestetty\ntutkiminen on välttämätön, jos tahtoo perehtyä mihinkä tieteeseen\ntahansa. Tämä koskee erittäinkin sitä tiedettä, jonka muodostaa\njumalallinen ilmestys. Ja mitä erittäinkin tähän teokseen tulee, on\nse monin verroin tärkeämpää, sillä tämä ei ole ainoastaan esitys\njumalallisen ilmotuksen totuuksista vaan tutkimus, niin paljon kuin\ntiedämme, laadultaan ainoalta näkökannalta. Tässä suhteessa se eroaa\njokaisesta muusta teoksesta. Meillä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi\nsitä, että käsittelemme useita sellaisia aineita, joita uskovaiset\nkristityt tavallisesti laiminlyövät -- muun muassa Herran tulemisen ja\nvanhan ja uuden testamentin profetsiat ja esikuvat. Ei pidä esittää ja\nhyväksyä mitään jumaluusopillista järjestelmää, joka laiminlyö Raamatun\nopin huomatuimmat piirteet. Me toivomme kuitenkin, että käsitetään mikä\nsuuri ero on vakavasti, raittiisti ja kunnioittaen tutkia profetsioja\nja toisia Raamatun aineita toteutuneitten historiallisten tosiasiain\nvalossa siinä tarkoituksessa, että tullaan lopputuloksiin, jotka\npyhitetty terve järki voi hyväksyä, verrattuna siihen liian yleiseen\ntapaan, joka arvelee kaikenlaisia asioita. Jos tämä arveleminen\nsovellutetaan jumalallisiin profetsioihin, antaa se liiankin helposti\nvapaat ohjat mahdottomille otaksumisille ja tyhjille harhaiskuille.\nNiistä, jotka joutuvat tämän vaarallisen tavan valtaan, tulee lopulta\nprofeettoja (?) sen sijaan että harjoittaisivat profeetallisia\ntutkimuksia.\n\nEi mikään työskentely ole jalompaa ja korkeammassa määrässä\njalostuttavaa kuin kunnioittavasti tutkia Jumalan ilmottamaa\naikomusta -- \"joita (asioita) enkelit himoitsevat nähdä\" (1 Piet.\n1: 12.) Se seikka, että Jumala viisaudessaan lahjotti meille\nennustuksia tulevaisuudesta niin hyvin kuin lausuntoja nykyisyydestä\nja menneisyydestä on jo itsessänsä nuhde. Sen kautta soimaa Jehova\nmuutamien lastensa hulluutta, jotka puolustavat tietämättömyyttään\nja Raamatun tutkimisen laiminlyömistä sanomalla: \"Matteuksen viides\nluku riittää tekemään autuaaksi kenen tahansa\". Emme myöskään saa\notaksua, että profetsia annettiin ainoastaan siksi, että uteliaisuus\ntulisi tyydytetyksi kysymyksissä, jotka koskevat tulevaisuutta. Sen\ntarkotus on ilmeisesti perehdyttää Jumalan vihkiytyneitä lapsia Isänsä\nsuunnitelmiin, jotta heissä tällä tavoin heräisi harrastus ja mieltymys\nnäihin suunnitelmiin ja jotta he voisivat Jumalan näkökannalta\nkatsoa niinhyvin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta. Siten innostuneina\nHerran työhön, voivat he palvella hengessä ja myös ymmärryksellä,\nei ainoastaan palvelijoina, vaan myös lapsina ja perillisinä. Kun\nsellaisille ilmotetaan mitä tulee tapahtumaan, on se vastavaikutuksena\nnykyään olevalle. Huolellinen tutkiminen ei voi muuta vaikuttaa kuin\nvahvistaa uskoa ja terästää pyhään vaellukseen.\n\nKoska maailma ei tunne Jumalan suunnitelmaa, joka tarkottaa sen\nvapauttamista synnistä ja sen seurauksista ja koska sitä kahlehtivat\nsellaiset väärät kuvitelmat, että nimikirkko nykyisessä asussaan\non ainoa välikappale tämän työn toteuttamiseen, on sen tila tänä\nhetkenä, sitte kun evankeliumia on saarnattu lähes yhdeksäntoista\nvuosisataa, omansa herättämään vakavia epäilyksiä jokaisessa\najattelevassa henkilössä, joka on imenyt tämän väärinkäsityksen. Ja\ntällaisia epäilyksiä ei voida voittaa millään vähemmällä kuin itse\ntotuudella. Sanalla sanoen, jokaiselle ajattelevalle havaintojen\ntekijälle täytyy jompikumpi olla itsestänsä selvää joko: on kirkko\ntehnyt äärettömän erehdyksen luullessaan, että sen tehtävänä\nnykyisessä ajassa ja nykyisessä asussa on ollut kääntää maailma, tai\nsitten on Jumalan suunnitelma surkeasti epäonnistunut. Kumman näistä\nvaihtoehdoista me omaksumme? Moni on hyväksynyt ja moni epäilemättä\nvielä hyväksyy jälkimäisen ja tulee niin lisäämään epäuskon rivejä,\njoko salaisesti tai julkisesti. Yksi tehtävistämme tulee olemaan\nsellaisten auttaminen, jotka rehellisesti lankeevat. Tässä esitämme\nkuvion, jonka ovat julkaisseet \"Lontoon lähetysseura\" ja sittemmin\nYhdysvalloissa \"Presbyteriläisten naisten lähetyshallitus\". Sitä\nkutsutaan \"Äänettömäksi avunhuudoksi pakanalähetyksen puolesta\". Se\nkertoo surullisia asioita pimeydestä ja tietämättömyydestä sen ainoan\nnimen suhteen taivaan alla, joka on ihmisille annettu ja jossa meidän\ntäytyy tulla pelastetuiksi.\n\n\"The Watchman\" (Vartija) \"Nuorten Miesten Kristillisen yhdistyksen\"\n-- Chicago'ssa ilmestyvä lehti julkaisi saman kuvion ja sanoi\nkirjottaessaan siitä:\n\n\"Muutamilla henkilöillä on hyvin sameat ja häälyvät käsitykset\nmaailman hengellisestä tilasta. Me kuulemme puhuttavan suuremmoisesta\nherätystyöstä kotimaassa ja ulkomailla, uusista lähetysharrastuksista\neri suunnissa. Me kuulemme puhuttavan, miten maa toisensa jälkeen\navaa ovet evankeliumille, ja miten suuret summat uhrataan sen\nlevittämiseen, ja me saamme sen vaikutuksen, että tehdään täysin\nriittäviä ponnistuksia, jotta maan kansat tehtäisiin osallisiksi\nevankeliumin vaikutuksesta. Maan asukasluvun lasketaan nykyään\ntekevän 1,600,000,000, ja tutkimalla kuviota huomaamme, että\nrunsaasti enemmän kuin puolet -- lähes kaksi kolmasosaa -- vielä on\ntäydellisiä pakanoita, ja jäännöksen muodostavat suuremmaksi osaksi\njoko muhamettilaiset tai nuo suuret luopuneet kirkkokunnat, joiden\nuskonto itse asiassa ei ole muuta kuin kristillisyydellä verhottua\nepäjumalan palvelusta. Näistä voidaan tuskin sanoa, että he suojelevat\ntai opettavat Kristuksen evankeliumia. Mitä sitten niihin 116\nmiljoonaan tulee, jotka kantavat protestanttein nimeä, niin täytyy\nmeidän huomata, miten suuri osa heistä Saksassa, Englannissa ja meidän\nmaassa on joutunut vapaa-ajattelijoiksi tai epäuskoisiksi, -- joka\nmahdollisesti on vielä pimeämpää kuin pakanuus -- ja kuinka niitä on\nmonta, jotka taikausko on soaissut tai jotka ovat vajonneet suurimpaan\ntietämättömyyteen. Ottamalla huomioon tämän näemme siis, että vielä\n8 miljoonaa juutalaista hylkää Jeesus natsaretilaisen ja yli 300\nmiljoonaa, jotka kantavat hänen nimeään, on luopunut uskomasta häneen.\nSitäpaitsi palvelee yli 170 miljoonaa Muhamettia, ja suunnaton jälelle\njäänyt osa ihmiskuntaa palvelee tähän päivään asti kantoja ja kiviä,\nesi-isiään, kuolleita sankareita tai vieläpä paholaista. Kaikki nämä\njuutalaiset, luopiot, muhamettilaiset ja pakanat palvelevat tavalla tai\ntoisella luotua Luojan asemesta, joka Luoja on kaiken Jumala, ikuisesti\nsiunattu. Eikö tämä ole kylliksi tekemään ajattelevan kristityn sydämen\nmurheelliseksi?\"\n\nTämä on todella surullinen kuva. Ja vaikkakin kuvissa erilainen\nvarjostus erottaa toisistaan pakanat, muhamettilaiset ja juutalaiset,\nniin ovat kuitenkin nämä kaikki yhtäläiset siinä, etteivät tunne\nKristusta. Moni luulee ehkä alussa, että tämä käsitys kristittyjen\nsuhteesta koko maailman kansoihin on liian pimeä ja jossain määrin\nliioiteltua, mutta me uskomme aivan päinvastoin. Nimikristillisyys\nesitetään loistavimmassa valossaan. Niin esimerkiksi lasketaan 116\nmiljoonaa protestanteiksi. Se nousee paljon yli todellisen luvun.\nMeidän käsityksemme mukaan niiden _täysikasvuisten_ luku, jotka\navonaisesti tunnustavat kuuluvansa kirkkokuntiin, on 16 miljoonaa,\nja me pelkäämme, että yksi miljoona olisi aivan liian korkea luku\nosottamaan tuota \"pikkuista laumaa\", jotka \"eivät vaella lihassa vaan\nhengen jälkeen\". Sillä täytyy aina muistaa, että suuri osa kirkon\njäseniä on lapsia ja alaikäisiä, jotka aina laskuissa otetaan huomioon.\nErittäinkin koskee tämä eurooppalaisia maita. Moni näistä laskee lapset\nkirkon jäseniksi aina heidän varhaisimmasta lapsuudestaan.\n\nNiin synkkä kuin yllä oleva onkin, ei se kuitenkaan ole synkin\nlangenneen ihmiskunnan esittämistä kuvista. Yllä oleva läpileikkaus\nkoskee ainoastaan nykyään elävää sukukuntaa. Miten kaamea näytelmä\navautuukaan silmäimme eteen, jos ajattelemme, miten kuluneena\nkuutena tuhantena vuotena vuosisata toisensa jälkeen on pyyhkäissyt\npois valtavia joukkoja, jotka melkein kaikki ovat olleet samassa\ntietämättömyydessä ja synnissä! Jos tätä tavalliselta näkökannalta\ntarkastaa, on se todellakin kauhea kuva.\n\nMeidän päiviemme eri uskontunnustukset opettavat, että kaikki nämä\ntuhannet miljoonat ihmiset, jotka eivät tunne sitä ainoata nimeä\ntaivaan alla, jossa meidän täytyy tulla pelastetuiksi, ovat suoraa\npäätä matkalla ijankaikkiseen vaivaan, eikä siinä vielä kyllin, vaan\nmyös kaikki nämät 116,000,000 protestanttia, muutamia tosi kristityitä\nlukuunottamatta, ovat varmat samasta kohtalosta. Eipä siis ole\nihmeellistä, jos ne, jotka suosivat tuollaisia hirmuisia kuvitelmia\nJehovan suunnitelmista ja tarkotuksista, intoilevat lähetyksen\npuolesta. Ihmeellistä on, etteivät he menetä järkeään. Jos todellakin\nuskoisi sellaiseen ja täysin käsittäisi sen kantavuuden, riistäisi se\nelämältä kaiken ilon ja heittäisi suruharson jokaisen ympäristössämme\nolevan valokipinän yli.\n\n\n\n\"Äänetön huuto\".\n\n\nOsottaaksemme, ettemme ole väärin esittäneet n.k. \"puhdasoppista\" eli\nyleistä mielipidettä pakanoitten kohtalosta, lainaamme muutamia sanoja\nkirjoituksesta \"Äänetön avunhuuto pakanalähetyksen puolesta\", jossa\nedellä oleva kuva julaistiin. Sen viimeinen lause kuuluu: \"Viekää\nevankeliumi suunnattomille ihmisjoukoille vieraissa maissa -- näille\ntuhannelle miljoonalle sielulle, jotka kuolevat epätoivossa, ilman\nKristusta, satatuhatta joka päivä\".\n\nJos kohta inhimillisten uskontunnustusten kannalta tulevaisuus on\nsynkkä, esittää Raamattu kuitenkin valoisamman kuvan, ja tarkotuksemme\non esittää tämä. Jumalan sanan opastamina uskomme, että Jumalan\nsuuren pelastussuunnitelman tarkotus ei ole ollut eikä tule olemaan\nnäin epäonnistunut yritys. Niille Jumalan lapsille, joita vaivaa\nepätietoisuus, on oleva huojennus saada huomata miten profeetta Jesaja\nennusti juuri tällaista asiain tilaa sekä (ainoaa) parannuskeinoa sitä\nvarten ilmottaessaan: \"Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansan,\nmutta Herra koittaa sinun ylitses ja hänen ihanuutensa kirkastuu sinun\nylitses. Ja kansojen [pakanoiden] pitää vaeltaman sinun valkeudessasi.\"\n(Jes. 60: 2, 3.) Tässä ennustuksessa valaisee pimeyttä lupauksen kaari:\n\"Kansojen [maan kansallisuudet ylimalkaan] pitää vaeltaman sinun\nvalkeudessasi\".\n\nMaailman keskeymätön pimeys ja kurjuus ja totuuden hidas edistyminen\nei ole ollut ainoastaan arvoitus seurakunnalle, vaan on myös maailma\ntuntenut ja tuntee tilansa. Tämä on ollut tuntuva pimeys niinkuin se,\njoka peitti Egyptin maan. Tämän todistukseksi ota huomioosi mikä henki\non seuraavissa säkeissä, jotka eräs filadelfialainen sanomalehti on\npainanut. Sitä epäilystä ja kaihoa, joka oli lisääntynyt yhteiskunnan\ntoisiansa vastaan ristiriidassa olevien oppien kautta, eivät\nkirjottajan sielusta olleet hälventäneet jumalallisen totuuden säteet,\njotka suorastaan johtuvat Jumalan sanasta.\n\n    \"Elo! Suuri kysymys! Luojan tarkoituksen\n    ken meidän heimon suhteen selvittää?\n    Loi meille ihmevoiman, käsityksen\n    ja tahdon, aivot ymmärtää, --\n    vain siks'kö, että surren kärsisimme?\n    Vai onko kuolo yksin määränpää!\n    Mit' onkaan tuolla puolen kuolemamme!\n    Sit' turhaan tutkii, vastaus vaille jää.\n    Nyt lepää entispolvet tuonelassa.\n    He vaivaa, tuskaa ovat tunteneet.\n    Vaan eipä koskaan aikain vartiossa\n    he jälleen meidän luokse saapuneet,\n    jott' meille selviäisi elon salaisuus,\n    tuo, jonka eespäin aavistamme vain.\n    Oi, Luoja! anna teistäs meille tietoisuus\n    sill' ilman sit' en tiemme synkkä ain'.\n    Ei säädös tyhjä meille lainkaan kelpaa.\n    Nyt väärän uskon kahleet katkotaan.\n    Ei kuiva lähde korvaa kaihon velkaa --\n    ei tuota riitä ihmistieto maksamaan.\n    Vaan rauha poistuu, polttaa toivo turha\n    ja mieli tyyni tuskaan vaihdetaan.\n    Kun emme _tunne_, tulee uskon murha.\n    Oi, Taatto! anna loistos maailmaan,\n    ja silmäys suunnitelmaan korkeaan,\n    mi kätkös on, ja saada tietoon sen,\n    kun silmäin verho poistuu kokonaan,\n    miks' loit sä olennot -- ja ihmisen?\"\n\nTähän me vastaamme:\n\n\"Herra seurustelee luottamuksella niiden kanssa, jotka pelkäävät häntä,\nja hänen liittonsa opettaa hän heille.\" -- Ps. 25: 14.\n\n    Jo kohta Luoja täyden tarkoituksen\n    Myös meidän heimon suhteen selvittää\n    Loi meille ihmevoiman, käsityksen\n    ja tahdon, aivot ymmärtää,\n    siks' että kärsivälle ihmiselle\n    vois antaa täyden _elon ainaisen_.\n    On Herran sanat lohtu jokaiselle;\n    sai kohtalomme siinä päätöksen.\n    Hän jätti taivaan kodin loistavuuden\n    ja kuoloon tuli Poika Jumalan.\n    Hän antoi meidän eestä ihmisyyden\n    ain' kuoloon asti tähden maailman.\n    Hän elon salaisuuden meille selvittää,\n    Hän kuolon maasta jälleen tullut on. --\n    Näin meille Taaton tahdon ilmoittaa:\n    ei _ylösnousemus_ oo enää mahdoton.\n    Kun ihmissäädös meit' ei lainkaan ohjaa,\n    kun väärän uskon kahleet katkotaan,\n    niin Herra lähteellensä meitä johtaa.\n    Se riittää kaiken kaihon maksamaan.\n    Ei epätoivon nuolet meitä vaivaa,\n    kun riemu syömen täyttää, varmistuu;\n    on usko saanut perustuksen kaivaa\n    nyt sinuun Luoja, ja kaikk' uudistuu,\n    kun näimme suunnitelmaan korkeaan,\n    mi kätkös oi' nyt saimme tietoon sen\n    ja ymmärrämme kohta kokonaan\n    miks' loit sä olennot -- ja ihmisen.\n\nTällainen siunaus on tulossa maailmaan sen kautta, että Jumalan\naikomus täydelleen ilmotetaan ja jumalisen sanan verho poistetaan. Me\nuskallamme toivoa, että tämä teos tulee olemaan osa tätä siunausta ja\nilmotusta.\n\nNe, jotka kääntävät selkänsä kaikenlaisille puhtaasti inhimillisille\nviisasteluille ja omistavat aikaansa pyhän Raamatun tutkimiseen\nlaiminlyömättä ymmärrystään, jota Jumala tahtoo meitä käyttämään (Jes.\n1: 18), tulevat huomaamaan miten siunauksen kaari kaartuu yli pilvien.\nKuitenkin on erehdys luulla, että ne, joilla ei ole uskoa eikä siis\nvanhurskautta, kykenisivät kirkkaasti käsittämään totuuden, sillä\nse ei ole heitä varten. \"Valo [totuus] on annettu vanhurskaille.\"\n(Ps. 97: 11.) Jumalan lapsille on kynttilä suotu, jonka valo poistaa\npaljon pimeyttä heidän vaelluksensa polulta. \"Sinun sanasi on minun\njalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni.\" (Ps. 119: 105.) Mutta\nainoastaan \"vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen\nvähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan.\" -- San. 4:\n18.\n\nTodellisuudessa \"ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan.\" (Rom.\n3: 10.) Tässä tarkotetaan ainoastaan niitä, jotka uskon kautta ovat\nvanhurskautetut. Ainoastaan sellaiset voivat vaeltaa sillä polulla,\njoka kasvaa kirkkaudessa: nähdä, ei ainoastaan Jumalan suunnitelman\nnykyistä kehitystä, vaan myös tulevia asioita. Vaikkakin on totta,\nettä jokaisen uskovaisen polku kasvaa kirkkaudessa, niin koskee tämä\nerityisesti vanhurskaita (vanhurskautettuja) eri luokkana. Patriarkat,\nprofeetat, apostolit ja pyhät menneisyydessä ja nykyisyydessä ovat\nvaeltaneet sen enentyvässä valossa, ja valo on kasvava nykyisyyden ohi\n-- \"kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan.\" Se on aina sama\npolku, ja lakkaamatta enenevä valo on jumalallinen alkulähde, joka\naikanaan levittää uutta valoa sen yli.\n\nSentähden \"iloitkaan Herrassa, te vanhurskaat,\" ja odottakaa tämän\nlupauksen toteutumista. Monella on niin vähän uskoa, ett'eivät he odota\nenemmän valoa, vaan saavat he epäuskonsa ja välinpitämättömyytensä\ntähden olla pimeydessä, vaikkakin he voisivat vaeltaa kasvavassa\nvalossa.\n\nJumalan henki, joka annettiin ohjaamaan seurakuntaa totuuteen, on\nopastava meitä siinä, mikä on kirjotettu (raamatussa), mutta enempää me\nemme tarvitse, sillä pyhä Raamattu voi tehdä sen, että olemme viisaat\npelastukseen uskon kautta, uskomalla Kristukseen Jeesukseen. -- 2 Tim.\n3:15.\n\nJos kohta on totta, että \"pimeys peittää maan ja synkeys kansat\",\nniin ei kuitenkaan maailma aina tule jäämään tähän tilaan. Meille\nvakuutetaan, että \"aamu tulee\". (Jes. 21: 12.) Samoin kuin Jumala antaa\nluonnollisen auringon paistaa vanhurskaiden ja väärien yli, niin on\nmyös vanhurskauden aurinko tuhatvuotispäivänä valaiseva koko maailman\nja \"saattava valoon sen mitä pimeydessä on kätketty\". (1 Kor. 4: 5.)\nSe on hälventävä pahan vahingolliset usvat ja tuova elämää, terveyttä,\nrauhaa ja iloa.\n\nJos katsomme takasin menneisyyteen, niin huomaamme valon loistaneen\nsilloin ainoastaan himmeästi. Hämärät ja epäselvät olivat lupaukset\nkuluneina aikakausina. Ne Abrahamille ja toisille annetut\nlupaukset, joita lihallisen Israelin lait ja jumalanpalvelus muodot\nkuvauksellisesti esittivät, olivat vaan varjoja ja antoivat ainoastaan\nheikon käsityksen Jumalan ihmeellisistä ja armorikkaista aikomuksista.\nSitä mukaan, kun lähenemme Jeesuksen päiviä, nousee valo. Korkeinta,\nmitä ennen sitä odotettiin, oli se, että Jumala lähettäisi vapahtajan,\njoka pelastaisi Israelin vihollistensa vallasta ja korottaisi\nheidät maapallon etevimmäksi kansaksi, jossa vaikutusvaltaisessa\nhallitusasemassa Jumala voisi käyttää heitä välikappaleinaan\nsiunatessaan maan kaikkia sukukuntia. Kun he sitten saivat ottaa\nvastaan perintötarjouksen Jumalan valtakuntaan, olivat siihen liitetyt\nehdot niin erilaiset kuin ne, joita he olivat odottaneet ja juuri\nvalittavan luokan mahdollisuudet koskaan saavuttaa luvattua korkeutta\nolivat ulkonaisesti ja inhimillisesti katsoen niin epätodenmukaiset,\nettä kaikki, muutamia harvoja lukuunottamatta, tulivat senkautta\nsokeiksi julistukseen nähden. Ja heidän sokeutensa ja vihamielisyytensä\nkasvoi aivan luonnollisesti, kun Jumalan suunnitelman etenemisessä tuli\ntuo ennen määrätty aika, jolloin julistus oli laajennettava ja tarjous\nottamaan osaa luvatussa valtakunnassa oli tehtävä jokaiselle koko\nmaanpallolla olevalle ihmiselle, joka uskon kautta lasketaan uskovan\nAbrahamin lapseksi ja hänelle annettujen lupausten perilliseksi.\n\nMutta kun evankeliumi, jonka Jeesus opetti, helluntaijuhlan jälkeen\noikein ymmärrettiin, käsitti seurakunta, että maailmalle aiotut\nsiunaukset tulisivat olemaan pysyvää laatua, ja tämän tarkotusperän\ntoteuttamista varten tulisi valtakunta olemaan hengellinen valtakunta\nja oli käsittävä oikeat israelilaiset, \"pienen lauman\", joka oli\nvalittu sekä juutalaisista että pakanoista korotettavaksi henkiseen\nluontoon ja voimaan. Sentähden me luemme, että Jeesus toi elämää ja\nkatoamattomuutta (kuolemattomuutta) evankeliumin kautta. (2 Tim,\n1: 10.) Ja aina Jeesuksen päivistä asti loistaa yhä enemmän valoa,\nniinkuin hän ennusti: \"Minulla on vielä paljon sanomista teille, mutta\nette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, opastaa\nhän teidät koko totuuteen... ja tulevaiset asiat hän julistaa teille.\"\n-- Joh. 16: 12, 13.\n\nTuli kuitenkin aika, sitten kun apostolit olivat nukkuneet, jolloin\nseurakunnan suuri enemmistö alkoi hyljätä oikean valolähteen ja\njättäytyä inhimillisten mestarien opastettavaksi. Nämä opettajat, joita\nylpeys kannusti, ottivat arvonimiä ja virkoja ja alkoivat herroina\nhallita Jumalan perintöä. Silloin muodostui vähitellen erityinen\nsäätyluokka n.k. \"papisto\", jonka jäseniä he itse ja toiset pitävät\ntarpeellisina opettajina uskoon ja elämään, riippumatta Jumalan\nsanasta. Siten kehittyi aikojen kuluessa suuri paavilaisuusjärjestelmä\nsopimattomasta kunnioituksesta vajavaisten ihmisten oppiin ja\nlaiminlyömällä erehtymättömän Jumalan sanan.\n\nSiitä, että totuutta on näin huolimattomasti pidelty, ovat seuraukset\ntodellakin olleet vakavat. Niinkuin jokainen tietää, joutuivat sekä\nkirkko että sivistynyt maailma melkein kokonaan tämän järjestelmän\norjuuteen ja johdettiin ne palvelemaan inhimillisiä perimätietoja ja\nuskontunnustuksia. Rohkea ja siunauksesta rikas askel vapautta kohti\notettiin sen liikkeen kautta, joka on tunnettu uskonpuhdistuksen\nnimellä. Jumala herätti sellaisia rohkeamielisiä miehiä kuin Luther,\nZwingli, Melanchton, Wycliffe, Knox y.m., jotka olivat hänen sanansa\nesitaistelijoita. Nämä kohdistivat huomion siihen asiain tilaan,\nettä paavilaisuus oli syrjäyttänyt Raamatun korvaten sen kirkon\nmääräyksillä ja säädöksillä. He huomauttivat muutamista paavilaisuuden\nvääristä opeista ja tavoista sekä osottivat, että ne perustuivat\nperimätietoon ja olivat ristiriidassa totuuden ja Jumalan sanan\nkanssa. Näitä uskonpuhdistajia ja heidän kannattajiaan kutsuttiin\nprotestanteiksi [Protestantti sama kuin vastalauseen tekijä. S. h.],\nkoska he protesteerasivat paavilaisuutta vastaan ja esittivät Jumalan\nsanan uskon ja elämän ainoaksi ojennusnuoraksi. Monet uskolliset\nsielut vaelsivat uskonpuhdistuksen päivinä valossa, siinä määrin kuin\nse silloin valaisi. Mutta sen ajan jälkeen ovat protestantit tuskin\nmenneet eteenpäin, koska he, sen sijaan että olisivat vaeltaneet\nvalkeudessa, pysähtyivät muutamien suosikkijohtajien ympärille,\nhalukkaina näkemään niin paljon kuin he näkivät, mutta ei yhtään\nenemmän. He ovat itse asettaneet rajan edistymiselleen siten, että he\novat ympäröineet sen totuuden hiukkasen, jonka he omistivat, suurella\nmäärällä harha-oppeja, joita he ovat ottaneet mukaansa \"emä\"-kirkosta.\nNäitä uskontunnustuksia kohtaan, jotka siten muodostettiin monta\nvuotta sitten, tuntevat useimmat kristityt melkein taikauskon tapaista\nkunnioitusta ja arvelevat, että on mahdotonta tietää nyt Jumalan\nsuunnitelmista enempää, kuin mitä uskonpuhdistajat tiesivät.\n\nTämä on ollut kallis erehdys. Silloin pelastettiin ainoastaan harvat\nsuuret perustotuudet harhaoppien tunkiosta. Nyt sitävastoin tulee\nJumalan järjestyksen kautta lakkaamatta uusia puolia totuudesta päivän\nvaloon, ja nämä ovat kristityt menettäneet uskontunnustus-aitauksien\ntähden. Niin oli esimerkiksi Nooan päivinä totta, että vedenpaisumus\noli tuleva, ja jokaisen täytyi silloin uskoa tähän, jos tahtoi vaeltaa\nvalossa. Aadam ja toiset eivät sitävastoin siitä mitään tienneet. Nyt\nei kuitenkaan olisi totta saarnata tulevasta vedenpaisumuksesta, mutta\non toisia armotaloudentotuuksia, jotka lakkaamatta kypsyvät aikaansa\nvarten, ja jos me vaellamme totuuden lyhdyn valossa, niin saamme niistä\ntiedon. Jos me siis omistaisimme kaiken sen valon, joka oli aiottu\najalle, monta vuosisataa sitten, mutta emme enempää, niin me yhtä\nkaikki olisimme suuressa pimeydessä.\n\nJumalan sana on suuri varasto-aitta, täynnä ruokaa nälkäisille\nmuukalaisille heidän valoisalla vaellustiellään. Siellä on maitoa\nlapsille ja vahvempaa ruokaa kehittyneemmille (1 Piet. 2: 2; Hebr.\n5: 14), eikä siinä vielä kyllin, vaan sisältää se ravintoa eri\naikoja ja eri olosuhteita varten; ja Jeesus sanoi, että uskollinen\ntaloudenhoitaja oli _ajallaan_ antava ravintoa uskon palvelusväelle --\n\"uutta ja vanhaa\" varastosta. (Luuk. 12: 42; Matt. 13: 52.) Olisi\naivan mahdotonta tuoda sellaista jonkin lahkon tunnustuksesta tai\nvarastohuoneesta. Me voimme mahdollisesti jokaisesta sellaisesta\nottaa joukon vanhoja ja hyviä asioita, mutta ei mitään uutta. Se\ntotuus, joka löytyy eri lahkojen tunnustuksissa, on niin peitetty ja\nsekotettu eksytyksillä, ettei siinä olevaa ihanuutta ja todellista\narvoa voida eroittaa. Eri tunnustukset ovat alituisesti riidassa\nja taistelussa keskenään; ja kun kukin niistä väittää perustuvansa\nRaamattuun, niin syytetään Jumalan sanaa tästä ajatusten sekavuudesta\nja silminnähtävästä erimielisyydestä. Siitä on johtunut tuo yleinen\nsananparsi: \"Raamattu on vanha viulu, jolla jokainen voi soittaa mitä\nkappaletta vaan haluaa.\"\n\nMiten hämmästyttävästi kuvaakaan tämä aikamme epäuskoa. Tähän on\njouduttu, kun on vääristellen esitetty Jumalan sanaa ja luonnetta\ninhimillisten perimätietojen kannalta ja kun lisäksi on jo tullut\nkasvava valistus, joka ei kauemmin taivu sokeasti ja taikauskoisesti\nkunnioittamaan ihmisten arveluja, vaan vaatii perustuksen meissä\nolevalle toivolle. Sanan uskollisen tutkijan tulee aina voida esittää\ntoivonsa perustus. Yksin Jumalan sana voi tehdä meidät viisaiksi ja\non hyödyllinen opetukseen, kuritukseen (eli kasvatukseen) j.n.e.,\n\"että Jumalan ihminen olisi täydellinen,... taitava\" (eli pikemmin\ntäysin varustettu). (1 Piet. 3: 15; 2 Tim. 3: 15--17.) Ainoastaan tämä\nravintoaitta sisältää tyhjentymättömän varaston sekä uutta että vanhaa\n-- oikeaan aikaan ruokaa palvelusväelle. Varmaankaan ei kukaan, joka\nuskoo Raamatun sanaan: \"vanhurskasten polku... kasvaa kirkkaudessa\",\ntahdo väittää, että Lutherin aika olisi käsittänyt täyden valon ja jos\nei, niin teemme hyvin-ottamalla vaarin sanasta niinkuin \"kynttilästä,\njoka pimeässä valaisee, kunnes päivä valkenee\". 2 Piet. 1: 19.\n\nEi riitä, että nyt olemme valon polulla; meidän täytyy \"vaeltaa\nvalossa\", mennä yhä edelleen, muuten on valo, joka ei pysähdy, kulkeva\nohitsemme ja jättävä meidät pimeyteen. Monella on se vika, että he\nistuutuvat ja laiminlyövät vaelluksen yhä edelleen valon polulla. Ota\n\"raamatun opas\" [Kirja joka osottaa missä eri paikoissa joku erityinen\nsana on raamatussa käytetty. -- K. h.] ja tarkasta niitä lauseita,\njotka löytyvät sellaisten sanojen yhteydessä kuin _istua_ ja _seisoa_\nverrattuna niihin, jotka liittyvät sanoihin _vaeltaa_ ja _juosta_, niin\nhuomataan suuri ero. Ihmiset _\"istuvat_ pimeydessä\" ja _\"istuvat_,\nkussa pilkkaajat istuvat\" Ja _\"seisovat_ syntisten tiellä\" mutta he\n_\"vaeltavat_ valossa\" ja \"_juoksevat_ voittopalkintoa kohti\". Jes. 42:\n7; Ps. 1: 1; Hebr. 12: 1.\n\nTäydelliseksi tuleminen ei kuulu menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen\n-- joka, niinkuin me toivomme, on pian koittava -- ja vasta sitten,\nkun me käsitämme tämän, kykenemme arvostelemaan ja odottamaan uusia\nIsämme suunnitelman paljastuksia. On totta, että me yhä menemme\ntakasin profeettojen ja opetuslapsien sanoihin pitäen niitä lähteenä,\njosta ammennamme kaiken tiedon nykyisyydestä ja tulevaisuudesta,\nkuitenkaan ei siksi, että he olisivat ymmärtäneet Jumalan suunnitelmia\nja tarkotuksia paremmin kuin me, vaan koska Jumala käytti heitä\npuhetorvina ilmottaakseen meille ja kaikille niille, jotka ovat\nkuuluneet seurakuntaan koko kristinuskon aikakautena, totuuden, joka\nkoskee hänen suunnitelmiaan, niin pian kuin aika sitä varten on tullut.\nTämän asiain tilan todistavat apostolit täydellisesti. Paavali antaa\nmeidän tietää, että Jumala on ilmottanut kristitylle seurakunnalle\ntahtonsa salaisuuden suosionsa jälkeen, jonka hän oli itsessään\npäättänyt, jotta meidän ymmärryksemme silmät avautuisivat näkemään tuon\n\"ylhäisen\" (Fil. 3: 14) tai \"taivaallisen kutsumuksen\" (Hebr. 3: 1)\nsisällyksen, joka on aiottu yksinomaan uskovaisia varten kristinuskon\naikakautena. (Ef. 1: 9, 10, 17, 18; 3: 4--6.) Tätä salaisuutta\nei hän ollut ennen ilmottanut, jos kohta hän oli säilyttänyt sen\nRaamatun hämärissä lauseissa, joita ei voitu ymmärtää, ennenkuin aika\noli tullut. Tämä osottaa selvästi etteivät enkelit eikä profeetat\nkäsittäneet sitä ajatusta, joka ennustuksissa lausuttiin. Pietari\nsanoo, että kun he innokkaasti etsivät ja tutkivat niiden merkitystä,\nantoi Jumala heidän ymmärtää, että heidän ennustuksissaan kätketyt\nsalaisuudet eivät olleet aiotut heitä itseään varten, vaan meille,\njotka elämme kristinuskon aikakaudessa. Ja hän kehottaa seurakuntaa\ntoivomaan yhä enemmän armoa (suosiota, siunausta) tässä suunnassa --\nvielä enemmän tietoa Jumalan suunnitelmista. -- 1 Piet. 1: 10--13.\n\nOn ilmeistä, jos kohta Jeesus lupasi, että seurakunta oli johdettava\nkoko totuuteen, että tämä kuitenkin tulisi olemaan jatkuvaa\npaljastumista. Jos kohta seurakunta apostolien päivinä oli vapaa\nmonista eksytyksistä, jotka saivat alkunsa paavilaisuudesta, niin\nemme kuitenkaan voi ajatella, että nuori seurakunta olisi nähnyt niin\nsyvästi ja selvästi Jumalan suunnitelmaan, kuin nyt on mahdollista\nnähdä. On myös ilmeistä, että eri apostolit eri määrässä näkivät\nJumalan suunnitelmaan, jos kohta _kaikkia heidän kirjotuksiaan_\nJumalan henki johti ja elähytti, yhtä varmaan kuin profeettain sanoja.\nValaistuksemme tätä erilaisuutta tiedossa, tarvitsee meidän ainoastaan\nmuistaa sitä horjuvaisuutta ja epävarmuutta, joka huomataan Pietarissa\nja toisissa apostoleissa, Paavalia lukuunottamatta, silloin kun\nevankeliumi alkaa levitä pakanoiden keskuuteen. (Ap. t. 10: 28; 11:\n1--3; Gal. 2: 11--14.) Pietarin epävarmuus oli selvässä ristiriidassa\nPaavalin varman vakaumuksen kanssa, joka perustui profeettain sanaan,\nJumalan menettelytapaan menneisyydessä ja suoranaisiin ilmestyksiin,\njoita hän itse oli saanut vastaanottaa.\n\nPaavali oli selvästi saanut runsaamman määrän ilmestyksiä kuin toiset\napostolit. Hänelle ei annettu lupaa julistaa näitä ilmestyksiä\nseurakunnalle, ei edes kokonaan ja täydellisesti toisille apostoleille\n(2 Kor. 12: 4; Gal. 2: 2). Kuitenkin voimme näissä nä'yissä ja\nilmestyksissä, joita annettiin Paavalille,, huomata asiain tilan,\njolla oli merkitystä koko seurakuntaan nähden. Sillä jos kohta hänen\nei sallittu puhua, mitä hän näki, eikä yksityiskohtia myöten ilmottaa\nkaikkea, mitä hän tiesi Jumalan salaisuudesta, mikäli se koskee\n\"tulevia aikoja\", niin antoi kuitenkin se, mitä hän näki, voimaa,\nväritystä ja ajatuksen syvyyttä hänen sanoilleen, joita me myöhempien\ntapausten ja täyttyneitten ennustusten valossa sekä hengen johtaessa\nvoimme käsittää selvemmin kuin alkuajan seurakunta.\n\nVäitteemme todistukseksi muistamme Raamatun viimeistä kirjaa,\nJohanneksen ilmestystä, joka on kirjotettu noin vuonna 96 j.Kr.\nJohdanto-sanat ilmottavat, että se on erityinen ilmestys asioista,\njoita siihen asti ei ole ymmärretty. Tämä todistaa ratkaisevasti,\nett'ei ainakaan siihen asti Jumalan suunnitelma ollut kokonaisuudessaan\nilmotettu. Tämä kirja ei ole myöskään ennen ollut kaikkea sitä, mitä\nsen nimi sisältää -- paljastaminen, _verhon poistaminen_. Mitä alkuajan\nseurakuntaan tulee, niin ei todenmukaisesti ainoakaan ymmärtänyt\nmitään osaa tästä kirjasta. On luultavaa, ett'ei Johanneskaan, joka\nnä'yt näki, niitä ymmärtänyt. Hän oli sekä profeetta että apostoli, ja\nkun hän apostolina ymmärsi ja opetti sitä, mikä silloin oli \"ruokaa\naikanaan\", niin lausui hän sitävastoin profeettana asioita, jotka\ntulevina aikoina varustaisivat palvelusväen \"ravinnolla\".\n\nKristinuskon aikana ovat muutamat pyhimykset koettaneet ymmärtää\nseurakunnan tulevaisuutta tutkimalla tätä kuvauksellista kirjaa, ja\nepäilemättä ovat kaikki, jotka lukivat ja ymmärsivät, joskin kohta\nainoastaan osan sen totuuksista, tulleet siunatuiksi lupauksen mukaan.\n(Ilm. 1: 3.) Sellaisille avasi kirja jatkuvasti aarteitaan ja oli\nLutherille uskonpuhdistuksen päivinä tärkeä apu käsittämään, että\nkatolilainen kirkko, jonka omantunnon tarkka palvelija hän oli, oli\ntodellisuudessa apostolin mainitsema antikristus, jonka historian me\nnyt näemme olevan niin suuren osan tätä ennustusta.\n\nTäten Jumala vähitellen kirkastaa totuutensa ja ilmottaa armonsa\nylenpalttisen rikkauden. Tästä seuraa, että nyt voidaan odottaa paljon\nenemmän valoa kuin missäkään edellisessä seurakunnan vaiheessa.\n\n\n\n\nTOINEN LUKU.\n\nKORKEIMMAN JÄRJELLISEN LUOJAN OLEMASSA OLO MÄÄRÄTTY.\n\nTodistuksia, jotka ovat Raamatun ulkopuolella, tarkastettu järjen\nvalossa. -- Päätelmä, joka ei pidä paikkaansa. -- Järkevä päätelmä. --\nJumalan luonne osotettu. -- Järjen mukaisia johtopäätöksiä.\n\n\nJos järkevästi ja rehellisesti tutkii tuntematonta tunnettujen asian\nvalossa, niin täytyy ennakkoluulottoman, perehtyneen ajattelijan tulla\nkohti totuutta, vaikkapa hän olisi epäilijäkin. Kuitenkin on selvä,\nettä ilman suoranaista Jumalan suunnitelmain ja tarkotuksen ilmotusta\nvoitaisiin ainoastaan lähestyä totuutta ja saavuttaa ainoastaan\nepämääräisiä tuloksia. Mutta asettakaamme Raamattu hetkeksi syrjään ja\nkatselkaamme asioita ainoastaan järjen kannalta.\n\nSe, joka voi kaukoputkella tahi paljain silmin katsoa avaruuteen ja\nnähdä luomakunnan määrättömyyden, sen sopusuhtaisuuden, ihanuuden,\njärjestyksen, sopusoinnun ja vaihtelevaisuuden ja kuitenkin epäilee,\nettä kaiken tämän luoja on äärettömän paljon hänen viisautensa ja\nkykynsä yläpuolella, tai joka voi silmänräpäykseksikään otaksua, että\ntällainen järjestys johtuisi sattumasta, ilman luojaa, hän on siinä\nmäärässä kadottanut tai syrjäyttänyt järjen lahjan, että häntä voidaan\npitää niinkuin Raamattu häntä kutsuu, hulluna (sellaisena, jolta\npuuttuu järki tai ei sitä käytä): \"Hullut sanovat sydämessään: 'Ei ole\nmitään Jumalaa.'\" Miksi he niin tekevät, jätämme ratkaisematta, mutta\nniin palon on Raamatussa ainakin totta, niinkuin jokaisen järkevän\nihmisen täytyy havaita, että seurausten täytyy johtua riittävistä\nsyistä, sillä sehän on eittämätön totuus. Vieläpä jokainen kasvi,\njokainen kukka antaa kaunopuheliaan todistuksen tässä asiassa. Niiden\nmonimutkainen kokoonpano, muotojen ja kudoksien harvinainen ihanuus\npuhuvat kaikki korkeammasta viisaudesta ja taidokkuudesta, kuin mitä\nihmisillä on. Kuinka lyhytnäköinen onkaan tuo mahdottomuus, joka kehuu\nihmisten taitoa ja nerokkaisuutta pitäen luonnon säännöllisyyden,\nyhdenmukaisuuden ja sopusoinnun johtuvan pelkästä sattumasta; joka\ntunnustaa luonnon lait, kieltäen samalla luonnolla olevan perehtyneen\nlainsäätäjän.\n\nMuutamat niistä, jotka kieltävät järjellisen luojan olemassa olon,\nväittävät, että luonto on tuo ainoa jumala, ja että luonnosta lähtevät\nkaikki eläin- ja kasvielämän kehitysmuodot ilman että ymmärrys on ne\njärjestänyt. Ne ovat, sanovat he, jatkuvan kehityksen kautta alistetut\nsen lain alle, jonka vaikutuksesta \"voimakkaampi elää kauvemmin kuin\nheikompi\".\n\nTämä päätelmä kaipaa tukea, sillä ympärillämme näemme, että eri\nolennoilla on kullakin määrätty luontonsa, joka ei kehity miksikään\nkorkeammaksi luonnoksi; ja vaikka ne, jotka pitävät kiinni tästä\npäätelmästä, ovat tehneet uudistuneita yrityksiä, eivät he koskaan ole\nonnistuneet sekottamaan eri lajeja tai saamaan aikaan uutta määrättyä\nlajia. Ei tunneta ainoatakaan tapausta, jolloin laji olisi muuttunut\ntoiseksi lajiksi. [Muutamien lukijoittemme varalle huomautamme, että\nsellaiset muutokset kuin esim. kaalimadon muuttuminen perhoseksi eivät\nmuuta esineen luonnetta: kaalimato ei ole muuta kuin perhosen munasta\nkuorittu toukka.] Jos kohta löytyy kaloja, jotka voivat käyttää eviään\nhetkeksi siipinään ja lentää ylös vedestä, ja sammakoita, jotka voivat\nlaulaa, niin ei ole koskaan esiintynyt sellaista tapausta, että ne\nolisivat muuttuneet linnuiksi. Ja vaikka eläinten joukossa löytyy\nmuutamia, jotka jossain määrin ovat ihmisten kaltaisia, niin ei ole\nminkäänlaista todistusta siitä, että ihminen kehittyisi tällaisista\nolennoista. Päinvastoin esittävät tutkimukset, että jos kohta samasta\nlajista voidaan aikaansaada muunnoksia, niin on mahdotonta sekottaa eri\nlajia, tai toisesta lajista kehittää toinen laji. Samasta syystä ei\nvoida väittää, että aasi ja hevonen olisivat sukua toisilleen, sillä\ntiedetään hyvin, että niiden varsa, muuli, on epätäydellinen eikä voi\njatkaa kumpaakaan lajia.\n\nJos sieluton luonto olisi luova tai kehittävä voima, niin se aivan\nvarmaan jatkaisi kehitystä ja mitään määrättyjä lajeja ei silloin\nlöytyisi, koska ilman ymmärrystä ei mikään voisi saavuttaa määrättyä\ntilaa. Kehitys olisi todellisuus tänä päivänä ja me näkisimme\nympärillämme kalojen muuttuvan linnuiksi ja apinoiden muuttuvan\nihmisiksi. Tämän päätelmän huomaamme olevan yhtä paljon ristiriidassa\nihmisjärjen kuin Raamatun kanssa väittäessään, että järjelliset olennot\non luonut valta, jolta puuttuu järki.\n\nSiitä päätelmästä, joka koskee luomisen tapahtumista kehityksen\nkautta (ihmistä lukuunottamatta), jota vastaan meillä ei ole mitään\npätevää syytä, teemme seuraavassa lähemmin selvää. Se päättää, että\nnykyään olemassa olevat eri lajit ovat määrätyt ja muuttumattomat,\nmitä luontoon ja lajiin tulee. Ja jos kohta nykyiset lajit voidaan\nkehittää paljon korkeammalla kannalle, vieläpä täydellisyyteensä asti,\nniin pysyvät kuitenkin nämät lajit samoina. Tämä päätelmä otaksuu\nedelleen, ett'ei yksikään näistä lajeista ollut alkuaan niin luotu,\nvaan kehittyivät kaukaisessa muinaisuudessa maasta ja vähitellen\ntapahtuvan kehityksen kautta muodosta toiseen. Jumalan määräämien\nlakien mukaan on tämä kehitys, jossa ravinnon ja ilmaston muutos on\nollut tärkeänä tekijänä, mahdollisesti jatkunut, kunnes ne lajit,\nsellaisina kuin ne nyt esiintyvät, ovat tulleet määrätyiksi, jonka\njälkeen muutos on mahdoton, koska Luojan lopullinen tarkotus tässä\nsuhteessa selvästi on saavutettu. Jos kohta kukin näistä eri kasvi- ja\neläinsuvuista voi parantua tai huonontua, niin ei kuitenkaan yksikään\nniistä kykene muuttumaan toiseksi tai johtumaan toisesta suvusta tai\nlajista. Jos kohta kukin näistä lajeista voi saavuttaa täydellisyyden\nomassa lajissaan, niin on kuitenkin, sitten kun Luoja luontoon nähden\non saavuttanut tarkotuksensa, jatkuva kehitys tässä suhteessa mahdoton.\n\nVäitetään, että alkuperäiset kasvit ja eläimet, joista nykyiset\nmäärätyt lajit johtuvat, kuolivat ennen ihmisen luomista. Nykyään\nhävinneitten eläinten ja kasvien luurangot ja maatumat, joita on\ntavattu syvällä maassa, puhuvat tämän päätelmän puolesta. Tämä\nkäsityskanta ei syrjäytä eikä hylkää Raamatun oppia, että ihminen\noli välitön ja täydellinen luomus, luojansa kuva mitä järkeen ja\nsiveyteen tulee eikä kehityksen tulos, joka kehitys todennäköisesti\noli yhteinen koko muulle luomakunnalle. Tällainen käsitys ei millään\ntavalla vaikuttaisi heikontavasti, vaan antaisi se tukea Raamatun\nväitteelle, että luonto, sellaisena kuin se tänään esiintyy, opettaa,\nettä järjellinen olento on sen järjestänyt ja ollut sen ensimmäinen\nalkaja. -- Johtakoon ihmisjärki parhaan kykynsä mukaan tunnetut\ntosiasiat mahdollisista ja riittävistä syistä ja sen ohella jokaisessa\nerikoisessa tapauksessa menetelköön rehellisesti luonnon lakeja\nkohtaan; mutta luonnon monimutkaisen koneiston takana huomataan\nsen suuren alkuunpanijan jäljet, joka alkuunpanija on järjellinen,\nkaikkivaltias Jumala.\n\nMe väitämme siis, että järjellisen luojan olemassa olo on selvästi\ntodistettu totuus. Todistukset ovat ympärillämme, jopa omassa\nitsessämme, sillä me olemme hänen tekonsa. Jokainen sielun ja ruumiin\nominaisuus puhuu ihmeellisestä taitavuudesta, joka on paljon sen\nyläpuolella, mitä me käsitämme. Ja hän on myös se, joka on ajatellut ja\nluonut sen, mitä me kutsumme luonnoksi. Me väitämme, että hän järjesti\nja määräsi luonnon lait, joiden kaunista ja sopusointuista toimintaa\nme näemme ja ihailemme. Häntä, jonka viisaus teki maailman kaikkiuden\nsuunnitelman, jonka voima ylläpitää ja johtaa sitä, ja jonka viisaus\nja valta on niin paljon yläpuolella meidän omaamme, me jumaloimme ja\npalvomme vaistomaisesti.\n\nTämän valtavan Jumalan olemassa olon käsittäminen olisi vaan hänen\nkaikkivaltiaan voimansa pelkäämistä, ellemme näkisi, että hän on\nsiinä määrin suosion ja hyvyyden täyttämä, että se vastaa hänen\nvoimaansa. Tästä olemme myöskin täysin vakuutetut niiden samojen\nseikkojen perustuksella, jotka todistavat hänen olemassa olonsa,\nvaltansa ja viisautensa. Me emme tule pakotetuiksi ainoastaan siihen\nlopputulokseen, että löytyy Jumala, ja että hänen valtansa ja\nviisautensa on äärettömän paljon yläpuolella meidän omaamme, vaan\npakottaa meidän järkemme meitä pitämään itsestään selvänä, että se,\nmikä luodussa on suuremmoisinta ei ole Luojaa suurempi. Siksi täytyy\nmeidän päättää, että ihmisten keskuudessa tavattava korkein hyvyyden\nja vanhurskauden ilmaus on yhtä paljon pienempi Luojan hyvyyttä ja\nvanhurskautta, kuin ihmisen viisaus ja kyky ovat hänen viisauttaan ja\nkykyään pienemmät. Ja siten on meillä sielumme silmäin edessä Luojan\nolento ja ominaisuudet. Hän on viisas, vanhurskas, rakkaudesta rikas\nja voimakas, ja hänet ominaisuuksiensa vaikutusala on verrattomasti\nlaajempi kuin hänen suurernmoisimman luomuksensa. Mutta sitten kun\nme nyt olemme saaneet tämän johdonmukaisen lopputuloksen Luojan\nolemassa olosta ja luonteesta, tehkäämme edelleen kysymys: mitä\ntulee meidän odottaa sellaiselta olennolta? Vastaukseksi tulee, että\ntällaisten ominaisuuksien omistaminen täydellä syyllä edellyttää niiden\nharjottamista ja käyttämistä. Jumalan voimaa täytyy käyttää, käyttää\nsopusoinnussa hänen luontonsa kanssa, viisaasti, oikeudenmukaisesti\nja rakkaudella. Mitä keinoja hän tätä tarkotusta varten käyttäneekin,\nmillä tavalla Jumalan voima vaikuttaneekin, täytyy lopullisen tuloksen\nolla sopusoinnussa hänen luontonsa ja luonteensa kanssa, ja hänen\näärettömän viisautensa täytyy hyväksyä jokainen askel.\n\nMikä olisikaan järjellisempää kuin siten käyttää voimaa, jonka me\nnäemme ympärillämme luoduissa lukemattomissa maailmoissa ja maan\nihmeellisessä vaihtelevaisessa moninaisuudessa. Mikä olisikaan\nymmärrettävämpää kuin luoda sellainen olento kuin ihminen, joka on\nvarustettu järjellä ja arvostelukyvyllä käsittämään Luojan työtä\nja arvostelemaan hänen taiteellista kykyään -- hänen viisauttaan,\nvanhurskauttaan, voimaansa ja rakkauttaan? Kaikki tämä on järjellistä\nja täydellisessä sopusoinnussa tosiasiain kanssa, jotka me tunnemme.\n\nJa nyt tulee viimeinen väitteemme. Eikö olisi järjellistä otaksua,\nettä sellainen äärettömän viisas ja hyvä olento, sitten kun hän oli\nluonut olion, joka voi käsittää luojansa ja hänen suunnitelmansa,\nvoisi rakkautensa ja vanhurskautensa pakottamana tyydyttää tämän\nolion kaipuun antamalla sille _jonkinlaisen ilmotuksen?_ Eikö olisi\njärjellistä otaksua, että Jumala antaisi ihmiselle valaistusta hänen\nolemassa olonsa tarkotuksesta ja suunnitelmistaan hänen tulevaisuutensa\nsuhteen. Sitävastoin kysymme, eikö olisi mahdotonta otaksua, että\nsellainen luoja olisi luonut sellaisen ihmisen, varustanut hänet\najatuskyvyllä, joka tunkeutuu tulevaisuuteen, eikä kuitenkaan olisi\nantanut mitään ilmotusta suunnitelmistaan tyydyttääkseen tätä kaipuuta?\nTällainen menettelytapa olisi mahdoton, koska se olisi ristiriidassa\nsen luonteen kanssa, jollaiseksi me Jumalaa ajattelemme, ristiriidassa\nvanhurskaan ja rakkaudellisen olennon menettelytavan kanssa.\n\nMe voimme tehdä sen loppupäätöksen, että jos jumalallinen viisaus\nihmisen luomisessa olisi pitänyt tarpeettomana antaa hänelle tietoa\nhänen tulevasta tarkotusperästään ja hänen osuudestaan luojansa\nsuunnitelmiin, niin olisi sekä jumalallinen viisaus että jumalallinen\nrakkaus vaatinut, että tämän olennon kyvyt niin rajotettaisiin, ettei\nsitä aina vaivaisi ja häiritsisi epäilys, pelko ja tietämättömyys;\nja varmaankin olisi jumalallista valtaa käytetty tällaisessa\nrajotuksessa. Se seikka, että ihmisellä on kyky käsittää jumalallisen\nsuunnitelman ilmotuksen luojansa tunnustetun luonteen yhteydessä,\nantaa siis kylliksi riittävän syyn odottaa, että Jumala lahjottaisi\nsellaisen ilmestyksen sellaisena aikana ja sillä tavalla, kuin hän\nviisaudessaan voisi hyväksyä. Siis tarkastamalla tätä, vaikkakaan emme\ntuntisi Raamattua, johtaisi järki meitä odottamaan ja etsimään jotakin\nsellaista ilmestystä, minä Raamattu sanoo olevansa. Ja edelleen,\nkun otamme huomioon sen järjestyksen ja sopusoinnun, joka vallitsee\nkaikkialla luomakunnassa, kuinka esim. tähdistöt suuremmoisessa\nkiertokulussaan noudattavat määrä-aikoja ja -paikkoja niin emme\nvoi muuta kuin otaksua, että pienemmät säännöttömyydet, niinkuin\nmaanjäristykset, tuuliaispäät j.n.e., ovat ainoastaan viittauksia\nsiitä, että eri alkuaineitten yhteistoiminta tässä maailmassa\nnykyään on epätäydellistä. Vakuutus, että kaikki on tuleva vihdoin\ntäydelliseksi ja sopusointuiseksi maan päällä samoin kuin taivaassa,\nsekä jonkinlainen selitys siitä, miksikä nyt ei niin ole, ovat\nkysymyksiä, jotka ajattelevalle ihmiselle ovat luonnollisia niinkuin\nniihin vastaaminen Luojalle, jonka viisaus, valta ja hyvyys ovat\nilmeiset. Siitä syystä tulee meidän odottaa, että etsitty ilmestys\nkäsittäisi tällaisen vakuutuksen ja tällaisen selityksen.\n\nKun me nyt olemme osottaneet miten järkevää on odottaa Jumalan tahdon\nja suunnitelman ilmotusta meidän sukuumme nähden, tulemme seuraavassa\nluvussa tutkimaan Raamatun yleistä luonnetta; joka Raamattu sanoo\njuuri olevansa sellainen ilmestys. Ja jos se esittää Jumalan luonteen\nolevan täydellisessä sopusoinnussa järjen kanssa, kuten ylempänä\nolemme nähneet, silloin täytyy meidän tehdä se johtopäätös, että se\nsen kautta on todistanut olevansa tarpeellinen ja syyllä odotettu\nJumalan ilmestys ja täytyy meidän silloin ottaa vastaan sen todistus\nsellaisena ilmestyksenä. Jos se on Jumalasta, täytyy sen oppien, täysin\nymmärrettyinä, olla sopusoinnussa hänen luonteensa kanssa, joka kuten\njärki vakuuttaa meille, on täydellinen viisaudessa, vanhurskaudessa,\nrakkaudessa ja vallassa.\n\n\n\n\nKOLMAS LUKU.\n\nRAAMATTU JUMALALLISENA ILMESTYKSENÄ TARKASTETTU JÄRJEN VALOSSA.\n\nRaamatun vaatimukset ja sen ulkonaiset todistukset luotettavaisuudesta.\n-- Sen pitkä ikä ja säilyminen. -- Sen siveellinen vaikutus. Tekijäin\nvaikuttimet. -- Kirjotusten yleinen luonne. -- Mooseksen kirjat.\n-- Mooseksen laki. -- Mooseksen kautta toimeenpannun hallitustavan\nomituisuudet. -- Tämä ei ollut mikään pappisviekkauden järjestelmä. --\nMaallisten järjestysmiesten ohjesäännöt. -- Lain edessä ovat rikas\nja köyhä samalla tasolla. -- Varmuustoimenpiteitä kansan oikeuksien\nsuojelemiseksi. -- Pappissääty ei ollut suosikkiluokka. Tapa sen\nylläpitämiseksi y.m. -- Suojelus vieraitten, leskien, isättömien\nja palvelijoiden ahdistamista vastaan. -- Raamatun profeetat. --\nLöytyykö yhteistä sidettä lain, profeettain ja uuden testamentin\ntekijäin välillä. -- Ihmeet eivät ole ristiriidassa järjen kanssa. --\nLoppupäätös, johon meidän täytyy tulla.\n\n\nRaamattu on sivistyksen ja vapauden soihtu. Sen hyvän yhteiskunnallisen\nvaikutuksen ovat tunnustaneet suurimmat valtiomiehet, joskin he usein\novat katselleet sitä niiden ristiriidassa olevien uskontunnustusten\nkautta syntyneiden eriväristen silmälasien läpi, jotka, vaikkakin\novat Raamatun puolella, surullisesti vääristelevät sen oppeja.\nKunnioittavan vanhan kirjan ovat sen ystävät asettaneet tahtomattaan\nperin valheelliseen valoon. Monet näistä olisivat valmiit uhraamaan\nelämänsä sen tähden. Ja kuitenkin vahingottavat he sitä oleellisesti\nsuuremmassa määrässä, kuin sen viholliset, nojautumalla siihen\nniissä sen totuuksien väärinkäsityksissä, joita he niin kauvan ovat\nkunnioittaen omaksuneet, ja jotka he esi-isiltään ovat perineet. Oi,\njospa he heräisivät uudelleen katselemaan sitä, mikä on kirjotettu\nRaamatussa, ja saattaisivat sen viholliset häpeään riistämällä heiltä\nheidän aseensa!\n\nKoska luonnon valo johtaa meitä odottamaan Jumalalta täydellisempää\nilmestystä, kuin mitä luonto itse antaa, täytyy järkevän ajattelevan\nihmisen olla valmis tutkimaan jokaista vaatimusta joka esiintyy\njumalallisena ilmestyksenä, ja jolla on järjellinen ulkonainen\ntodistus tällaisen vaatimuksen todennäköisyydestä. Raamattu väittää\nolevansa sellainen Jumalan ilmestys, ja se tulee luoksemme riittävillä\nulkonaisilla todistuksilla siitä, että sen vaatimukset todennäköisesti\novat oikeutettuja; sekä antaa meidän syyllä toivoa, että tarkempi\ntutkiminen on tuova valoon vielä täydellisempiä ja vieläkin sitovampia\ntodistuksia siitä että, se on Jumalan sanaa.\n\nRaamattu on vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt\nkolmenkymmenen vuosisadan myrskyt. Ihmiset ovat kaikin tavoin\nkoettaneet hävittää sen maan päältä. He ovat piiloittaneet sen, he ovat\nkaivaneet sen maahan, he ovat kuolemanrangastuksen uhalla kieltäneet\nomistamasta sitä, ja kiivaimmat ja säälimättömimmät vainot ovat\nkohdanneet niitä, jotka ovat siihen uskoneet; mutta kirja elää vielä.\nTänä päivänä, kun monet sen vastustajista nukkuvat kuolon unta ja sadat\nnidokset, joita on kirjotettu saattaakseen sen huonoon huutoon ja\ntehdäkseen tyhjäksi sen vaikutuksen, kauvan sitten ovat unohdetut, on\nRaamattu raivannut itselleen tien maan kaikkiin kansoihin ja kieliin\nsekä on tullut käännetyksi yli neljällesadalle eri kielelle. Se, että\ntämä kirja on elänyt kautta monien vuosisatojen huolimatta kaikista\nvertojaan turhaan hakevista yrityksistä tuhota ja hävittää sitä, on\ntosiasia, joka ainakin on voimakas todistus siitä, että se suuri\nolento, jonka se väittää alkuunpanijakseen, on myös sen suojelija.\n\nOn siis totta, että Raamatun siveellinen vaikutus on poikkeuksetta\nhyvä. Ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet sitä, ovat aina kohonneet\nparempaan, puhtaampaan elämään. Toiset uskonnolliset ja tieteelliset\nteokset ovat aikaansaaneet hyvää, vaikuttaneet jalostuttavasti ja\nolleet ihmiskunnalle jossain määrin siunaukseksi, mutta kaikki\nkirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjottamaan huokaavalle\nluomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo sekä\nrikkaalle että köyhälle, oppineelle ja oppimattomalle. Raamattu ei ole\naiottu ainoastaan lukemista varten. Se on kirja, jota pitää tutkia\nhuolella ja miettien, sillä Jumalan ajatukset ovat korkeammalla meidän\najatuksiamme ja hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme. Jos me\ntahdomme käsittää äärettömän Jumalan suunnitelmia ja ajatuksia, niin\ntäytyy meidän omistaa kaikki voimamme tähän tärkeään työhön. Totuuden\nrikkaimmat aarteet eivät aina ole pinnalla. Kauttaaltaan ja lakkaamatta\ntämä kirja viittaa ja vetoaa samaan etevään luonteeseen, Jeesus\nnasaretilaiseen, jonka se sanoo olevan Jumalan pojan. Alusta loppuun\non hänen nimensä kutsumuksensa ja työnsä huomattavassa asemassa. Eri\ntavalla täysin todistettu, Raamatun ulkopuolella oleva, historiallinen\ntosiasia on, että mies nimeltä Jeesus nasaretilainen, eli ja oli\nsaavuttanut jonkinlaisen kuuluisuuden jotakuinkin samaan aikaan, kuin\nRaamatun kirjottajat ilmottavat. Paitsi uuden testamentin tekijäin\nantamaa todistusta on vielä historia varmentanut sen tosiasian,\nettä tämä Jeesus ristiinnaulittiin, koska juutalaiset ja heidän\npappinsa olivat loukkaantuneet häneen. Uuden testamentin kirjottajat\nolivat lukuunottamatta Paavalia ja Luukasta Jeesus nasaretilaisen\nhenkilökohtaisia tuttuja ja oppilaita ja esittävät he kirjotuksissaan\nhänen oppejaan.\n\nJokaisen kirjan olemassaolo edellyttää tekijän puolelta jonkinlaisia\nvaikuttimia. Me kysymme sentähden: mitkä olivat ne vaikuttimet, jotka\naiheuttivat nämä miehet omistamaan itsellensä tuon henkilön asian?\nHän tuomittiin kuolemaan ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänen\npahantekijänä. Uskonnollisimmat heistä suostuivat siihen ja vaativat\nhäntä tapettavaksi niinkuin sellaisen, joka ei ole arvokas elämään.\nOmaksumalla hänen asiansa ja julkisesti julistamalla hänen oppejaan\nalistuivat nämä miehet kantamaan ylenkatsetta, kieltäymyksiä ja\nkatkeria vainoja, asettivat elämänsä alttiiksi ja vieläpä muutamissa\ntapauksissa kärsivät marttyyrikuoleman. Jos me myönnämme, että Jeesus\neläessään oli ihmeellinen henkilö sekä elämässään että opissaan, mitä\nvaikuttimia olikaan kellään omistaa hänen asiansa, sittenkuin hän oli\nkuollut? -- erittäinkin kun hänen kuolemansa oli niin häpeällinen? Ja\njos me otaksumme että nämä kirjoittajat ovat keksineet kertomuksensa,\nja että Jeesus oli heidän mielikuvituksensa sankari ja ihanne, kuinka\nmahdotonta olisikaan ajatella, että järjelliset ihmiset, sitten kuin\nhe olivat väittäneet, että hän oli Jumalan poika, että hän oli siinnyt\nyliluonnollisella tavalla, omisti yliluonnollisia voimia, joiden avulla\nhän paransi spitalisia, antoi nä'ön niille, jotka olivat sokeina\nsyntyneet, ja kuulon kuuroille, vieläpä herätti kuolleita -- kuinka\näärettömän mahdotonta olisikaan ajatella, että he olisivat lopettaneet\ntällaisen luonteen kuvauksen ilmottamalla, että kourallinen hänen\nvihollisiaan tappoi hänen suurkavaltajana, samalla kuin toiselta puolen\nhänen ystävänsä, ja oppilaansa, niiden joukossa itse kirjottajat,\njättivät hänet ja ratkaisevassa silmänräpäyksessä pakenivat?\n\nJoskin maailmanhistoria muutamissa kohdin poikkeaa näistä\nkirjailijoista, älköön se kuitenkaan johtako meitä pitämään heidän\nilmoituksiaan epätodenmukaisina. Niiden jotka niin tekevät, täytyy\ntuoda esiin ja todistaa jokin vaikuttava syy miksi nämä kirjailijat\nolisivat tehneet vääriä väitteitä. Mitkä vaikuttimet olisivat voineet\njohtaa heitä? Olisivatko he mahdollisesti toivoneet sen kautta\nvoittavansa onnea, mainetta, valtaa tai maallisia etuja? Jeesuksen\nystävien köyhyys ja heidän sankarinsa arvonannon puute Juudan suurten\nuskonnonharrastajien joukossa vastustaa sellaista ajatusta, jonka\nohella se, että hän kuoli pahantekijänä, rauhanhäiritsijänä ja oli\nhalveksittu, ei antanut mitään toiveita kadehdittavaan maineeseen\nniille, jotka ottivat asiakseen jälleen lujittaa hänen oppiaan. Ja\npäinvastoin, jos niillä, jotka saarnasivat Jeesuksesta, oli tällaista\nodotettavissa, eivätköhän he silloin olisi nopeasti jättäneet asiaa,\nkun he huomasivat, että se toi mukanaan häpeää, vainoa, vankeutta\nja vieläpä kuolemaa? Järki opettaa meille selvästi, että miehillä,\njotka uhrasivat kodin, arvon, kunnian ja elämän, jotka eivät eläneet\nhetkellistä nautintoa varten, vaan joiden päämääränä oli kanssaihmisten\nkohottaminen, ja jotka terottivat korkeinta siveysoppia, ei ollut\nainoastaan jokin vaikutin, vaan täytyipä heidän vaikuttimensa olla\npuhdas ja heidän päämääränsä mitä ylevin. Järki selittää edelleen,\nettä sellaisten miesten todistus, joita johtivat ainoastaan puhtaat\nja hyvät vaikuttimet, ansaitsee kymmenen kertaa enemmän luottamusta\nkuin tavallisten kirjailijain. Nämä miehet eivät olleet myöskään\nuskonnollisia haaveilijoita. He olivat terveen järjen miehiä ja\nosottivat jokaisessa tilaisuudessa uskonsa ja toivonsa perustuksen ja\ntässä hyvin harkitussa vakaumuksessaan pysyivät he aina lujina.\n\nJa mitä tässä olemme huomauttaneet, voidaan samalla tavalla sovelluttaa\nvanhan testamentin eri kirjailijoihin. Pääasiassa näissä miehissä\nkuvastuu heidän uskollisuutensa Herraa kohtaan, ja yhtä puolueettomasti\nkuin raamatunhistoria kiittää heidän hyveitään, mainitsee ja soimaa se\nheidän heikkouksiaan ja puutteitaan. Tämän täytyy hämmästyttää niitä,\njotka otaksuvat, että Raamattu on tekaistu kertomus, jonka tarkotus\nolisi vaikuttaa ihmisissä pyhää pelkoa ja kunnioitusta uskonnollista\njärjestelmää kohtaan. Raamatussa esiintyvä oikeudellisuus, todistaa\nsen totuudeksi. Jos petturi tahtoisi kuvata jonkun suureksi mieheksi,\nja ennen kaikkea jos hän tahtoisi uskotella, että hänen kirjoituksensa\nolisivat Jumalan elähyttämiä, niin esittäisi hän epäilemättä\nsellaisen henkilön luonteen suurimmassa määrässä moitteettomaksi ja\njaloksi. Koska Raamattu ei ole tehnyt itseään syypääksi tällaiseen\nmenettelytapaan, on se tyydyttävä todistus siitä, ett'ei se ole\nvalheellisesti kyhätty ihmisten pimittämiseksi.\n\nMeillä on siis syytä _odottaa_, että meille ilmotetaan Jumalan tahto\nja suunnitelma. Me olemme myös löytäneet Raamatun, joka väittää\nilmottavansa tämän, ja jonka ovat kirjottaneet miehet, joiden\nvaikuttimia meillä ei ole syytä epäillä vaan hyväksyä. Tarkastakaamme\nnyt niiden kirjotusten luonnetta, jotka ilmottavat olevansa Jumalan\nhengen elähyttämiä, nähdäksemme vastaavatko niiden opit sitä luonnetta,\njonka me _syyllä_ omistamme Jumalalle, ja missä määrin näissä\nkirjotuksissa itsessään on todistus niiden luotettavaisuudesta.\n\nUuden testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ja useat vanhassa\ntestamentissa ovat kertomuksia tosiasioista, joita kirjoittajat\ntunsivat, kertomuksia, joiden totuuden takaa heidän luonteessa.\nJokaiselle on selvää, ett'ei tarvita mitään erityistä ilmestystä jos\nhe tahtoisivat yksinkertaisesti kertoa totuuden niissä asioissa,\njotka olivat heitä lähellä, ja jotka he täysin tunsivat. Kun Jumala\nkuitenkin tahtoi antaa ihmiselle ilmestyksen, niin on todennäköistä,\nettä näillä kertomuksilla menneistä tapauksista on merkitystä tähän\nilmestykseen nähden, sillä onhan syytä otaksua, että Jumala niin\njohtaisi ja järjestäisi, että se rehellinen henkilö, jonka hän\nvalitsisi aseekseen, tulisi yhteyteen tarpeellisten tosiasiain kanssa.\nNäiden Raamatun historiallisten osien luotettavaisuus riippuu melkein\nyksinomaan tekijäin luonteesta ja vaikuttimista. Hyvä ihminen ei puhu\nvalhetta. Puhdas lähde ei anna kitkerää vettä. Ja Raamatun todistus\nkokonaisuudessaan poistaa pienimmänkin epäilyksen siitä, että sen\nkirjottajat sanoisivat tai tekisivät pahaa, jotta sen kautta hyvä\ntulisi esille.\n\nMäärättyjen Raamatullisten kirjojen kuten Kuningasten-, Aika-,\nTuomarienkirjojen totuudellisuus ei kärsi siitä, että me aivan\nyksinkertaisesti sanomme niiden olevan tosia, huolella tehtyjä\nmuistiinpanoja aikansa huomatuista tapauksista ja henkilöistä.\nHeprealaisten kertomukset sisältävät historiaa samoinkuin laki ja\nprofeetat, ja kun muistetaan, että heidän historiansa, sukuluettelonsa\nj.n.e. kuvailivat niin paljon tarkemmin yksityiskohtaisia seikkoja\nsyystä että Messias oli suoraan polveutuva Aabrahamista, niin\nymmärretään miksi muutamia historiallisia asioita mainitaan, joita\nyhdeksännentoista vuosisadan valistus ei pidä oikein sopivana.\nNiin esimerkiksi piti historioitsija todennäköisesti tarpeellisena\nkoristelematta kertoa moabittilais- ja ammonialaiskansojen alkuperästä\nja heidän sukulaisuussuhteistaan Aabrahamin kanssa, jotta kertomus\nheidän alkuperästään tulisi täydelliseksi. (1 Moos. 19: 36--38). Samoin\non meille annettu erittäin tarkka kertomus Juudan lapsista, sillä\nhänestä polveutui kuningas Daavid, jonka kautta Marian, Jeesuksen äidin\n(Luuk. 3: 23, 31, 33, 34), samoinkuin Joosefin, hänen puolisonsa,\nsukuluettelo johdetaan takasin Aabrahamiin. Täydellinen sukuluettelo\noli epäilemättä sitä välttämättömämpi, kun tästä suvusta (1 Moos. 49:\n10) oli polveutuva Israelin etevin kuningas samoinkuin luvattu Messias.\nTästä johtuu poikkeaminen yksityisseikkoihin, mikä ei muuten esiinny.\n-- 1 Moos. 38.\n\nTietenkin on samanlaisia tai muita syitä toisiin Raamatussa oleviin\nhistoriallisiin tosiasioihin nähden, joiden hyödyn me ehkä aikaa myöten\nsaamme nähdä, ja jotka, elleivät ne koskisi historiaa, vaan ainoastaan\nsiveellistä opetusta, ilman vahinkoa voitaisiin poistaa. Kuitenkaan\nei kukaan voi millään tavalla väittää, että Raamattu missään suosisi\nsäädyttömyyttä. Tulee myöskin muistaa, että samoja asioita voidaan eri\nkielillä esittää paremmin ja huonommin ja jos kohta raamatunkääntäjät\nolivat liian omantunnontarkkoja jättääkseen pois mitään siitä, mikä\nesiintyi alku-tekstissä, niin elivät he kuitenkin aikana, joka ei ollut\nniin tarkka kuin meidän aikamme valitessaan sopivia lausuntotapoja.\nSamaa voidaan ajatella vanhimmasta raamatullisesta ajasta ja sen\ntavasta ilmaista ajatuksiaan. Varmaan ei hienotunteisinkaan voi\ntähän nähden tehdä pienintäkään huomautusta ainoastakaan uudessa\ntestamentista esiintyvästä lauseesta.\n\n\n\nMooseksen kirjat ja niissä julaistut lait.\n\n\nRaamatun viisi ensi kirjaa tunnetaan Mooseksen viiden kirjan nimellä,\nvaikkakin ei missään mainita häntä niiden tekijäksi. On hyvin\nluultavaa, että Mooses tai joku hänen johdollaan on kirjottanut\nne. Mitä kertomukseen hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan tulee,\nniin voimme ajatella, että hänen kirjurinsa on niistä tehnyt\nsopivan lisäyksen. Se, ettei varmasti mainita, että Mooses olisi\nnämä kirjat kirjottanut ei ole mikään todistus sellaista otaksumaa\nvastaan, sillä jos joku toinen olisi kirjottanut ne pimittämis- ja\npettämis-tarkotuksessa, olisi hän varmaankin, saavuttaakseen\nluotettavaisuutta ilmottanut että Israelin suuri johtaja ja valtiomies\noli ne kirjottanut. (Katso 5 Moos. 31: 9--27.) Se on varma, että\ntodellakin Mooses johti heprealaisen kansan Egyptistä. Hän järjesti\nheidät kansaksi niiden lakien mukaan, jotka näissä kirjoissa ovat\nesitetyt, ja heprealainen kansa on yli kolmen tuhannen vuoden kuluessa\nyksimielisesti väittänyt, että Mooses on heille lahjottanut nuo kirjat,\nja niin pyhinä ovat he pitäneet noita kirjoja, ettei pistettä tai\npilkkua ole saanut muuttaa, joka takaa sen, että kirjotukset ovat\nväärentämättömät.\n\nNämä Mooseksen kirjat sisältävät ainoan uskottavan kertomuksen,\nmikä on olemassa siltä ajalta, jota ne käsittelevät. Kiinalainen\nhistoria on alkavinaan luomisesta kertoessaan miten Jumala läksi\nveneessä vesille, otti maamöhkäleen käteensä ja heitti sen veteen.\nTästä maamöhkäleestä, niin kerrotaan, tuli tämä maailma j.n.e. Mutta\nkoko satu on niin järjetön, että jo lapsen ymmärryksellä varustettu\nihminen ei anna sen itseänsä pettää. Sitä vastoin ensimmäisen\nMooseksen kirjan esitys perustuu siihen järjelliseen otaksumaan, että\nJumala, luoja, järjellinen alkusyy, jo oli olemassa. Se ei koskettele\nJumalan olemassaolon alkamista, vaan hänen työtään ja sen alkamista\nja järjestelmällistä eteenpäin kehittymistä: -- \"Alussa loi Jumala\ntaivaan ja maan\". Se ainoastaan mainitsee maan alkuperän ryhtymättä\nlähempiin selityksiin, ja jatkaa sitten kertomalla kuudesta päivästä\n(ajanjaksosta), jonka kuluessa maa valmistettiin ihmistä varten. Tämän\nkäsityksen vahvistaa pääasiallisesti neljäntuhannen vuoden kuluessa\nkerätty tieteellinen valo. Tästä seuraa, että on paljon järjellisempää\nhyväksyä väite, että Jumalan henki on elähyttänyt näiden asiain\nkertojan, Mooseksen, kuin otaksua, että yksi mies yksinään tiesi\nenemmän kuin koko jälelläoleva ihmiskunta tietää kolmentuhannen vuoden\ntutkimuksien jälkeen, jota tutkimusta nyt helpottaa uudenaikaiset\napuneuvot ja joilla on miljoonittain rahaa käytettävänään.\n\nTarkasta edelleen niitä lakimääräyksiä, joita nämä kirjotukset\nsisältävät. Varmaa on, ett'eivät nämä lait ole löytäneet vertojaan\nennenkuin yhdeksännellätoista vuosisadalla. Nämä yhdeksännentoista\nvuosisadan lait nojautuvat Mooseksen laissa esitettyihin\nperusajatuksiin ja itse asiassa ovat sellaiset miehet laatineet ne,\njotka tunnustivat Mooseksen lain jumalallisen alkuperän.\n\nJumalan kymmenen käskyä on lyhyt yhteenveto koko laista. Nämä kymmenen\nkäskyä sisältävät jumalanpalveluksen ja siveyden suhteen määräyksiä,\njoiden jokaisen tutkijan silmissä täytyy näyttää suuressa määrin\nihmeellisiltä ja jos ne tähän asti olisivat olleet tuntemattomat ja\nnyt tavattaisiin Kreikan, Rooman tai Babylonin (kansoja, jotka ovat\nnousseet ja hävinneet paljon sen jälkeen kuin nämä lait säädettiin)\nraunioissa ja muinaisjäännöksissä, niin pidettäisiin niitä ihmeellisinä\nellei ylenluonnollisina. Mutta näiden lakien ja niiden vaatimusten\ntunteminen on aikaansaanut jonkinlaisen välinpitämättömyyden, niin että\nniiden todellisen suuruuden näkevät ainoastaan muutamat harvat. On\ntotta, että nämä käskyt eivät puhu mitään Kristuksesta, mutta niitä ei\nannettukaan kristityille vaan heprealaisille, eikä niillekään siksi,\nettä ne opettaisivat uskomaan lunastukseen, vaan vakuuttaakseen ihmisiä\nheidän synnillisestä tilastaan ja lunastuksen tarpeesta. Ja näiden\nkäskyjen pääsisällyksen yhdisti ihmeellisellä tavalla kristinuskon\nsuuri perustaja sanoihin: \"Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi koko\nsydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi\",\nja: \"Rakasta lähimäistäsi niinkuin itseäsi.\" Mark. 12: 30, 31.\n\nMooseksen toimeenpanema hallitusmuoto erosi kaikista muista sekä\nuudemmista että vanhemmista siinä, että se väitti, että tämä hallitus\ntuli itse Luojalta, ja että kansa oli vastuunalainen hänen edessään.\nHeidän lakinsa ja maalliset ja uskonnolliset järjestysmuotonsa\nesiintyivät Jumalasta lähteneinä ja olivat, niinkuin kohta saamme\nnähdä, täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, minkä järki sanoo olevan\nJumalan luonteen. Keskellä leiriä olevan tabernaakkelin \"Kaikkein\npyhimmässä\" paikassa ilmestyi Jehovan läsnäolo heidän kuninkaanaan,\nja siellä saivat he vastaanottaa yliluonnollista opetusta kansansa\nasioitten hoitamisessa. Pappissääty järjestettiin, jolla oli\ntäydellinen valta tabernaakkelin hoidossa, ja ainoastaan pappien kautta\nvoitiin tulla Jehovan luokse ja saatiin neuvotella hänen kanssaan.\nJoku voinee tässä ensin ajatella: \"Kas niin, tuossa on meillä heidän\njärjestelmänsä päämäärä: heillä samoinkuin toisilla kansoilla oli\nhallitusvalta papeilla. He käyttivät hyväkseen kansan herkkäuskoisuutta\nja pelottivat heitä oman kunnian ja voiton tähden\". Kuitenkin hiljaa,\nystäväni, älkäämme otaksuko mitään ennenaikaisesti. Kun, niinkuin tässä\ntapauksessa, on helppo tutkia itse tosiasiat, niin ei olisi järkevää,\nasianhaaroja syrjäyttämällä, tehdä huonoja johtopäätöksiä. Kaikki\npuhuu eittämättömästi sellaista käsitystä vastaan. Pappien oikeudet\nja etuoikeudet olivat rajotetut. He eivät saaneet mitään maallista\nvaltaa ja heiltä puuttui kokonaan tilaisuutta käyttää virkaansa kansan\noikeuksien ja omantunnonvapauden sortamiseksi. Vieläpä Mooseksen\nkautta, joka itse oli pappissuvun jäsen tehtiin nämä määräykset.\n\nKoska hän Jumalan lähettiläänä oli vienyt Israelin Egyptin orjuudesta,\nniin joutui olosuhteiden pakosta toimeenpaneva valta hänen käsiinsä\nja teki hiljaisesta Mooseksesta itsevaltijaan hallituksessa ja\nvallassa, jos kohta hänestä lempeän ja nöyrän luonteensa tähden\ntuli itse asiassa kansan liiaksi rasittama palvelija, joka tyhjensi\nelonvoimansa virkansa painostavissa huolissa. Sellaisten olosuhteiden\nvallitessa perustettiin maallinen hallitus, joka itse asiassa oli\nkansanvalta. Välttääksemme kaikkea epäilystä tahdomme sanoa: uskottoman\nkannalta katsoen oli Israelin hallitusmuoto kansanvalta, mutta omien\nvaatimustensa valossa oli se teokratia, s.o., jumalallinen hallitus,\nsillä lait, jotka Jumala Mooseksen kautta antoi, olivat muuttumattomat:\nei saanut mitään lisätä tai ottaa pois heidän lakikokoelmastaan.\nTältä kannalta katsoen poikkesi Israelin hallitus kaikista muista\njoko aikasemmista tai myöhemmistä maallisista hallituksista. \"Silloin\nsanoi Herra Moosekselle: 'Kerää minulle seitsemänkymmentä miestä\nIsraelin vanhimmista, jotka tiedät kuuluvan kansan vanhimpiin ja\ntarkastusmiehiin, ja vie heidät ilmestysmajan eteen ja seisokoon he\nsiellä sinun kanssasi. Siellä tahdon minä silloin tulla alas ja puhua\nkanssasi sekä tahdon ottaa sinun päälläsi lepäävästä hengestä ja antaa\nheille; sitten auttavat he sinua kansan kuorman kantamisessa, niin\nett'ei sinun tarvitse sitä yksin tehdä'.\" (4 Moos. 11: 16, 17. Katso\nmyös värsyjä 24--30, jotka ovat esimerkkinä todellisesta vilpittömästä\nvaltiomiestaidosta ja hiljaisesta ja nöyrästä luonteesta.) Kun Mooses\nkertoi tästä, sanoi hän: \"Silloin minä otin teidän heimonne päämiehet,\nviisaat ja hyvin tunnetut miehet, ja asetin teille päämiehiksi,\njohtajiksi, toiset tuhannen, toiset sadan, toiset viidenkymmenen ja\ntoiset kymmenen yli, ja tarkastusmiehiksi teidän eri heimoihinne.\" -- 5\nMoos. 1, 1: 15; 2 Moos. 18: 13--26.\n\nTäten osottautuu, että tämä etevä lainsäätäjä, kaukana siitä,\nettä olisi koettanut laajentaa tai vastaisen varalle lujittaa\nasemaansa jättämällä kansan hallituksen suorastaan pappissukuisille\nhengenheimolaisilleen ja siten valmistaa heille tilaisuutta käyttämään\nuskonnollista valtaansa kahlehtiakseen kansan oikeuksia ja vapauksia,\npäinvastoin toimeenpani kansan keskuudessa hallitusmuodon, joka oli\nomiansa kasvattamaan kansan vapaudentunnetta. Toisten kansojen ja\nhallitsijoiden historiassa ei tavata mitään, joka vastaisi ylläolevaa.\nJokaisessa erikoistapauksessa on hallitsija etsinyt omaa korotustaan ja\nsuurempaa valtaa. Niissäkin tapauksissa, joissa hallitsija on auttanut\ntasavaltojen muodostumista, on myöhempi asiain kulku osottanut, että he\ntekivät sen edellyttäen voittavansa kansan suosiota ja lujittaakseen\nomaa valtaansa. Kunnianhimoinen, viisaasti laskeva mies olisi Mooseksen\nasemassa ja pyrkiessään lujittamaan kansan pettämistä, koettanut saada\nvallan omiin ja perheensä käsiin, erittäinkin kun tämä näkyi olevan\nverrattain helposti saavutettavissa, koska uskonnollinen valta jo oli\ntämän suvun käsissä, ja koska kysymyksessä oleva kansa väitti, että\nJumala hallitsi sitä tabernaakkelista. Ei myöskään voi otaksua, että\nmies, joka kykeni luomaan sellaiset lait ja hallitsemaan sellaista\nkansaa, olisi ollut niin lyhytnäköinen, ettei hän olisi nähnyt,\nmihin hänen toimintansa täytyi johtaa. Niin täydelleen jätettiin\nkansan hallitus sen omiin käsiin, että jos kohta tärkeämmät asiat,\njoita yllämainitut hallitusmiehet eivät voineet päättää, tuli jättää\nMooseksen ratkaistavaksi, niin saivat he kuitenkin itse päättää, mitkä\nasiat joutuivat Moosekselle. \"Mutta jos joku asia tulee teille liian\nvaikeaksi, niin antakaa sen tulla minulle, jotta saisin kuulla sen\". --\n5 Moos. 1: 17.\n\nTältä kannalta katsoen oli Israel tasavalta, jonka virkamiehet toimivat\njumalallisten määräysten mukaan. Ja vaientaaksemme niitä, jotka\ntietämättömyydessä väittävät, että Raamattu hyväksyy yksinvaltaisen\nhallitusmuodon sen sijaan, että \"kansaa hallitsisi kansa\", se on\nvaltiollinen itsehallinto, tahdomme huomauttaa, että tämä tasavaltainen\nmaallinen hallitusmuoto pysyi voimassa yli neljäsataa vuotta. Ja\nilman Herran hyväksymistä vaihdettiin tämä sitten kuningaskuntaan\n\"vanhimpien\" pyynnöstä. Herra sanoi Samuelille, joka tilaisuudessa\ntoimi jonkinlaisena väliaikaisena puheenjohtajana: \"Kuule kansan\nääntä ja tee kaikki, mitä he pyytävät sinulta; sillä eivät he ole\nhyljänneet sinua, vaan minut, koska he eivät tahdo, että minä olisin\nheidän kuninkaanaan.\" Jumalan käskystä selitti Samuel kansalle, kuinka\nheidän vapauttaan ja oikeuttaan tullaan halveksimaan ja kuinka he\ntällaisen muutoksen kautta tulevat palvelijoiksi; mutta turhaan, sillä\ntuo yleinen aate, jonka he ylt'ympärillään toisissa kansoissa näkivät\ntoteutuneena, oli hurmannut heidät. (1 Sam. 8: 6--22.) Kun tarkastaa\ntätä kertomusta heidän _halustaan_ saada kuningas, niin kenenkäpä\nmieleen ei johtuisi ajatus, että Mooses ilman vaikeuksia olisi voinut\nasettautua suuren valtakunnan etunenään.\n\nJoskin Israel kokonaisuudessaan muodosti yhden kansan, niin otettiin\nkuitenkin Jaakopin kuoleman jälkeen sukujako aina huomioon. Jokainen\nsuku tai heimo valitsi tai tunnusti yksimielisesti muutamat jäsenet\nasiamiehikseen tai päälliköikseen. Tämä tapa oli voimassa heidän pitkän\negyptiläisen orjuutensakin aikana. Näitä heimon edustajia kutsuttiin\npäällysmiehiksi tai vanhimmiksi, ja juuri näille Mooses jätti maallisen\nhallituksen kunnian ja vallan. Jos hän sitävastoin olisi aikonut\nsäilyttää vallan itselleen ja suvulleen, niin olisi hän viime sijassa\nnäille miehille antanut viran ja hallituksen.\n\nNe ohjeet, jotka annettiin niille, jotka Jumala ikäänkuin oli\nnimittänyt maallisiksi hallitusmiehiksi, olivat esikuvana\nyksinkertaisuudesta ja puhtaudesta. Mooses selitti kansalle heidän\ntuomariensa läsnäollessa ja sanoi: \"Ja minä annoin myös määräyksiä\nteidän tuomareillenne sanoen: 'Kuulkaa mitä veljillä on toinen toistaan\nvastaan; jos jollakin on jotakin veljeään vastaan tai vierasta\n[muukalaista] vastaan, joka asuu hänen luonaan, niin tuomitkaa\noikeudenmukaisesti heidän välillään. Teidän ei pidä tuomitseman\nhenkilön mukaan, vaan kuunnella yhtähyvin vähäpätöistä kuin ylhäistä.\nTeidän ei tule peljätä ketään ihmistä, sillä tuomio kuuluu Jumalalle.\nMutta jos joku asia tulee teille liian vaikeaksi, niin antakaa sen\ntulla minulle, jotta saisin kuulla sen'.\" (5 Moos. 1: 16, 17.)\nMooseksen kuoleman jälkeen esitti ylipappi tällaiset vaikeat asiat\nsuorastaan Herralle. Urim ja Tummim antoivat silloin myöntävän tai\nkieltävän vastauksen.\n\nMitä sanomme näiden _tosiasiain_ edessä siitä päätelmästä, joka tahtoo\nväittää, että petolliset papit ovat nämä kirjat kirjottaneet saadakseen\nitselleen vaikutusta ja valtaa kansan yli? Olisivatkohan sellaiset\nmiehet sellaisessa tarkotuksessa kirjottaneet vääriä asiakirjoja,\njotka olivat omiaan tekemään tyhjäksi juuri sen, mitä he koettivat\naikaansaada -- asiakirjoja, jotka sitovasti todistavat, että Israelin\nsuuri päällikkö heidän oman heimonsa jäsen, Jumalan käskystä eristi\npappissäädyn maallisesta vallasta asettamalla vallan kansan omiin\nkäsiin? Pitääkö kukaan sellaista päätelmää järkevänä?\n\nAnsaitsee, edelleen huomata, etteivät yhdeksännentoista vuosisadan\nkorkeimman sivistyksen lait pidä paremmin huolta siitä, että rikas\nja köyhä olisivat samassa edesvastuu-asemassa maallisen lain edessä.\nMooseksen laissa ei tehty mitään eroa. Ja mitä tulee niiden kansan\nvaarojen vastustamiseen, jotka johtuvat siitä, että muutamat tulevat\nhyvin köyhiksi ja toiset ylenmäärin rikkaiksi ja mahtaviksi, niin\nei ole ainoakaan toinen kansa koskaan hyväksynyt lakia, joka niin\nhuolellisesti pitäisi silmällä tätä asiaa. Mooseksen laki piti huolta\nkaiken _ennalleenasettamisesta_, joka viideskymmenes vuosi, joka oli\nheidän riemuvuotensa. Tämä laki teki mahdottomaksi kiinteän omaisuuden\ntäydellisen omistusoikeuden ja esti sen kautta sen kerääntymistä\nmuutamien harvojen käsiin. (3 Moos. 25: 9, 13--23, 27--30.) Heidän piti\ntodellakin oppia pitämään toisia veljinään ja toimia sen mukaan, ilman\nkorvausta auttamaan toinen toistaan ja olemaan ottamatta korkoa toinen\ntoiseltaan. -- Katso 2 Moos. 22: 25; 3 Moos. 25: 36, 37; 4 Moos. 26:\n52--56.\n\nKaikki lait julaistiin, jonka kautta juonittelijat estettiin\nmenestyksellä sekaantumasta kansan oikeuksiin. Lait olivat asetetut\nesille sillä tavalla, että kuka tahansa voi jäljentää ne; ja jotta\nköyhimmät ja oppimattomimmat saisivat niistä tiedon, niin oli pappien\nvelvollisuus lukea ne kansalle sen seitsenvuotisissa juhlissa. (5\nMoos. 31: 10--13.) Onko mahdollista ajatella, että sellaisia lakia ja\nmääräyksiä keksivät ilkeämieliset ja viekkaat miehet, ryöstääkseen\nviekkaudella kansalta sen vapauden ja onnen? Tällainen arveleminen\nolisi ristiriidassa järjen kanssa.\n\nVieraitten henkilöiden ja vihollisten oikeuksien ja harrastusten\nkunnioittamisessa oli Mooseksen laki kolmekymmentäkaksi vuosisataa\naikansa edellä -- jos edes meidän aikamme sivistyneimpien\nkansojen lait voivat vetää sille vertoja oikeudellisuudessa ja\nihmisystävällisyydessä. Me luemme: -- \"Aivan sama laki on koskeva\nteitä, se on oleva voimassa niinhyvin muukalaisiin [ulkomaalaisiin]\nkuin maassa syntyneisiin nähden; sillä minä olen Herra teidän\nJumalanne.\" -- 2 Moos. 12: 49; 3 Moos. 24: 22.\n\n\"Kun muukalainen asuu luonanne teidän maassanne, niin älkää sortako\nhäntä. Muukalaista, joka asuu luonanne, tulee teidän keskuudessanne\npitää maassasyntyneenä. Sinun tulee rakastaa häntä niinkuin itseäsi.\nOlettehan itse olleet muukalaisia Egyptin maalla.\" -- 3 Moos. 19: 33,\n34.\n\n\"Koska sinä kohtaat _vihollisesi_ härän tai aasin eksyksissä, niin tulee\nsinun johdattaa se jälleen hänen luoksensa. Jos näet _vihamiehesi_\naasin uupuneena kuorman alla, niin kavahda, ettet jätä miestä\navuttomaksi, vaan sinun tulee auttaa häntä kuorman helpottamisessa.\" --\n2 Moos. 23: 4, 5.\n\nEi edes mykkiä eläimiä unohdettu. Julmuus niitä samoinkuin ihmisiä\nkohtaan oli ankarasti kielletty. Ei saanut sitoa riihtä puivan härän\nsuuta, siitä hyvästä syystä, että työmies on ansainnut ravintonsa.\nKyntäessä ei saanut edes käyttää härkää ja aasia yhdessä koska\nne olivat niin erilaiset voimaan ja käyntiin nähden: se olisi\neläinrääkkäystä. Niiden levosta oli myöskin pidetty huolta. -- 5 Moos.\n25: 4; 22: 10; 2 Moos. 23: 12.\n\nMuutamat väittänevät pappissäädyn olleen itsekkään laitoksen,\nkoska leevisukua ylläpitivät heidän toisiin sukukuntiin kuuluvat\nveljensä kymmenyksillä tai vuotuisella kymmenennellä osalla jokaisen\nmaanviljelystuotteista. Tällainen esitys on väärä kuvaus asiain\ntodellisesta tilasta, joka on liiankin yleinen epäilijäin keskuudessa,\njotka, ehkä tietämättään, asettavat väärään valoon ihmeellisimmät\ntodistukset siitä, että Jumala on ollut laatimassa tätä järjestelmää,\njoka siis ei ole itsekkään ja viekkaan pappiskunnan työtä. Niin,\ntapahtuupa usein, että nykyajan pappiskunta esittää tämän väärin\nvaatiessaan nyt samallaista järjestelmää, käyttäen Israelin\njärjestelmää todistuskappaleena, mainitsematta sen ohella asiain tilaa,\njohon se perustui, tai tapaa, miten kymmenykset suoritettiin.\n\nSe perustui itse asiassa ankarimpaan oikeudenmukaisuuteen. Kun Israelin\nlapset saivat haltuunsa Kaanaanmaan, oli leviitoilla varmaan yhtä\nsuuri oikeus maan omistamiseen kuin toisilla sukukunnilla. Jumalan\nerityisestä määräyksestä eivät he kuitenkaan saaneet muuta kuin\njonkusen kaupungin tai kylän asuinpaikoikseen, jotka olivat sirotetut\neri sukukuntien keskuuteen, palvellakseen heitä uskonnollisissa\nasioissa. Yhdeksän kertaa annetaan tämä määräys ennen maan jakamista.\nMaaosuuden asemasta tuli heidän saada jonkinlaista korvausta, ja\nkymmenykset olivat täten oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus. Eikä\nsiinä vielä kyllin. Joskohta kymmenykset, kuten olemme nähneet, olivat\noikeudenmukainen maksumääräys, niin ei sitä kuitenkaan kannettu verona,\nvaan saatiin se suorittaa vapaehtoisena kannatuksena. Eikä mikään\nuhkaus pakottanut heitä antamaan tätä kannatusta. Kaikki riippui heidän\nomantunnontarkkuudestaan. Ainoat kansalle annetut kehotukset, jotka\nkoskivat tätä asiaa olivat seuraavat:\n\n\"Pidä varasi, ettet hyljää leviittaa, niin kauan kuin elät maassasi.\"\n(5 Moos. 12: 19.) \"Äläkä unohda leviittaa, joka on porttiesi\nsisäpuolella, sillä ei hänellä ole [maassa] osaa eli perimistä.\" 5\nMoos. 14: 27.\n\nOnko, me kysymme, mahdollista otaksua, että itsekkäät ja\nkunnianhimoiset papit olivat asiat näin järjestäneet, kun he tämän\nkautta olisivat tehneet itsensä perinnöttömiksi ja elatuksensa\nveljistään riippuvaksi? Eikö järkemme sano meille jotain päinvastaista?\n\nSopusoinnussa tämän kanssa ja yhtä selittämätön muilla perusteilla\nkuin ylempänä esitetyillä -- nimittäin että Jumala on näiden\nlakien laatija -- on se seikka, ettei löytynyt mitään erityisiä\ntoimenpiteitä pappissäädyn kunnioittamiseksi. Eivät missään petturit\nolisi huolellisempia, kuin ryhtyessään toimenpiteisiin, joiden kautta\nkunnioitus ja arvonanto heille itselleen taattaisiin ja ankarimmat\nrangaistukset ja kiroukset tulisivat niiden osaksi, jotka osottaisivat\nhalveksumista heitä kohtaan. Mutta mitään sen tapaista ei esiinny.\nEi ole pidetty huolta minkäänlaisesta erityisestä kunniasta tai\nkunniotuksesta tai vapaudesta väkivaltaa tai häväistystä vastaan.\nYleinen laki, joka ei tehnyt mitään luokkaerotusta eikä katsonut\nhenkilön asemaan, oli heidän ainoa suojelijansa. Tämä oli sitä\nhuomattavampaa, kun palvelijoiden, muukalaisten ja vanhuksien kohtelu\noli erityisen lainlaadinnan esineenä. Esimerkiksi: \"_Muukalaista_ et\nsaa väärin kohdella _tai sortaa_... _Leskiä ja isättömiä_ ette saa\npahoin kohdella. Jos kohtelet heitä pahoin, niin olen varmasti kuuleva\nheidän huutonsa, kun he huutavat minulle, ja vihani on syttyvä, ja\nminä olen tappava teidät miekalla, niin että teidän vaimonne tulevat\nleskiksi ja teidän lapsenne isättömiksi.\" (2 Moos. 22: 21--24; 23:\n9; 3 Moos. 19: 33, 34.) \"Sinun ei pidä köyhälle päivätyöläiselle\ntekemän väärin, oli hän sitten sinun veljiäsi tai muukalainen, joka\non sinun luonasi sinun maassasi, sinun porttiesi sisäpuolella. Sinä\npäivänä, kun hän on tehnyt työnsä, tulee sinun antaa hänelle hänen\npalkkansa ennenkuin aurinko laskee, sillä hän on puutteessa ja\nodottaa palkkaansa, ettei hän huutaisi Herran puoleen sinun tähtesi\nja se tulisi sinulle synniksi.\" (3 Moos. 19: 13; 5 Moos. 24: 14,\n15; 2 Moos. 21: 26, 27.) \"Harmaapään edessä pitää sinun nouseman\nja vanhaa kunnioittaman.\" (3 Moos. 19: 32. Katso myös 3 Moos. 19:\n14.) Tässä kaikki, mutta ei mitään papeista ja leviitoista ja heidän\nkymmenyksistään.\n\nLain terveys-ohjeet, jotka olivat niin ylen tarpeelliset niukkuudessa\nja kauan sorrossa eläneelle kansalle, sekä määräykset ja rajotukset,\njotka koskivat puhtaita ja saastaisia eläimiä joita sai tai ei saanut\nsyödä, ovat ihmeellisiä ja ansaitsisivat toisten piirteiden ohella\nhuomiota, jos tila sallisi niiden tutkimista osottaaksemme, että\nheidän lakinsa olivat tulleet yhtä pitkälle, ellei pitemmälle kuin\nlääketieteen viimeiset tulokset tällä alalla. Mooseksen lailla oli\nsitäpaitsi esikuvallinen luonne, seikka, jonka käsittelemisen meidän\ntäytyy jättää tuonnemmaksi; mutta jo tämä nopea yleiskatsaus on\nvaltavasti todistanut, että tämä laki, joka on itse runko koko tuosta\nilmotuksesta uskonnollisessa järjestelmässä, jota jälellä oleva osa\nRaamattua yhä edelleen kehittää, todellakin ihmeellisellä tavalla\nosottaa viisautta ja vanhurskautta, erittäinkin kun sen aikamäärä\notetaan huomioon.\n\nJärjen valossa täytyy jokaisen myöntää, ettei siinä ole kohtaakaan,\njoka osottaisi sen olevan viekkaiden juonittelijain tekeleen, vaan on\nse kaikissa osissaan yhdenmukainen sen kanssa, minkä luonto osottaa\nJumalan luonteeksi. Tämä antaa todistuksia hänen viisaudestaan,\nvanhurskaudestaan ja rakkaudestaan. Ja edelleen, tuo ilmeisesti hurskas\nja jalo lainsäätäjä, Mooses, kieltää lakien olleen hänen omiaan,\nvaan sanoo niiden lähteneen Jumalasta, (2 Moos. 24: 12; 5 Moos. 9:\n9--11; 2 Moos. 26: 30; 3 Moos. 1: 1.) Jos kohdistaa katseensa hänen\nluonteeseensa ja hänen kansalle antamiinsa määräyksiin, etteivät he\ntodistaisi väärin, vaan välttäisivät ulkokultaisuutta ja valhetta, jos\nsen tekee, niin kysymme, onko mahdollista otaksua, että sellainen mies\nitse todisti väärin ja esitti omia mielipiteitään ja lakeja Jumalasta\nlähteneinä? Täytyy myöskin muistaa, että me käytämme nykyään Raamatun\npainoksia, jonka tähden se muuttumaton muoto, joka siinä on niin\nhuomattava, on myöskin todistus Mooseksen seuraajain rehellisyydestä;\nsillä joskin näiden seuraajain joukossa oli pahoja miehiä, jotka\netsivät omaansa eikä kansan parasta, niin huomataan selvästi, etteivät\nhe koskeneet pyhiin kirjotuksiin, jotka aina tähän päivään asti ovat\nväärentämättöminä säilyneet.\n\n\n\nRaamatun profeetat.\n\n\nLuokaamme nyt silmäys Raamatun profeettain luonteeseen ja heidän\ntodistuksiinsa. Hyvin huomattava seikka on, etteivät profeetat,\nmuutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kuuluneet pappisluokkaan,\nja että heidän päivinään heidän ennustuksensa ylimalkaan herättivät\nvastenmielisyyttä turmeltuneessa papistossa, joka piti parempana\nkulkea virran mukana sekä seurata epäjumalanpalvelukseen mieltynyttä\nkansaa. Heidän Jumalalta kansalle välittämänsä ilmotuksen sisällys\noli ylimalkaan synnin nuhtelemista tulevan rangastuksen varottamisen\nyhteydessä, jonka oheen silloin tällöin liittyi lupaus tulevista\nsiunauksista, sitten kun he ensin ovat puhdistetut synnistä ja\nsaavuttaneet jälleen Herran suosion. Heidän kokemuksensa olivat kaikkea\nmuuta kuin kehuttavat: häväistys oli heidän tavallinen kohtalonsa, moni\nheistä heitettiin vankeuteen ja tapettiin väkivaltaisella tavalla.\nKatso 1 Kun. 18: 4, 10, 17, 18; 19: 10; Jer. 38: 6; Hebr. 11: 32--38.\nToisissa tapauksissa tunnustettiin heidän todellinen luonteensa Jumalan\nprofeettoina vasta vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen. Mutta me\npuhumme profeetallisista kirjailijoista, joiden lausunnot esiintyvät\nsuorastaan lähteneinä Jehovasta. Meidän tulee tässä yhteydessä muistaa,\nettei tapahtunut mitään papillista välitystä, kun laki annettiin\nIsraelille. Jumala antoi sen kansalle Mooseksen kautta. (2 Moos. 19:\n17--25; 5 Moos. 5: 1--5.) Ja edelleen: jokaisen velvollisuus oli, kun\nhän huomasi jonkun rikkovan lain, nuhdella synnin tekijää. (3 Moos.\n19: 17.) Siten oli kaikilla oikeus opettaa ja rangasta, mutta koska\nuseimmat, niinkuin meidänkin päivinämme, olivat kiinni elatushuolissa\nja tulivat välinpitämättömiksi uskontoon nähden, niin olivat ne\nverrattain harvat, jotka seurasivat lain määräystä nuhdella synnistä ja\nkehottaa jumalisuuteen, ja näitä saarnaajia kutsuttiin \"profeetoiksi\"\nsekä vanhassa että uudessa testamentissa. Profeetta nimitys, sellaisena\nkuin sitä tavallisesti käytetään, merkitsee _julkinen selittäjä_, ja\nsiten kutsuttiin myös epäjumalisuuden julkisia opettajia. Esimerkiksi\n\"Baalin profeetat\" j.n.e. Katso 1 Kor. 14: 1--6; 2 Piet. 2: 1; Matt. 7:\n15; 14; 5; Neh. 6: 7; 1 Kun. 18: 40; Tit. 1: 12.\n\nProfeetallinen opetus tavallisessa merkityksessä joutui myöhemmän\nkäsityksen mukaan määrätyn luokan erikoisalaksi kehittyen\nfarisealaisuudeksi, joka Jumalan käskyjen asemasta opetti vanhinten\n(kokeneempien) perinnäissääntöjä. Tämän suunnan kannattajista tuli\ntotuuden vastustajia ja vääriä profeettoja eli vääriä opettajia. --\nMatt. 15: 2--9.\n\nSiitä suuresta joukosta, jota kutsutaan profeetoiksi, valitsi Jumala\neri aikoina muutamia, jotka hän valtuutti viemään julistusta, joka\ntoisinaan tarkotti esillä olevia asioita, toisinaan tulevia tapahtumia.\nMe kiinnitämme nyt huomiomme sellaisiin profeettoihin, jotka puhuivat\nja kirjottivat pyhän hengen vaikutuksesta. Heitä voidaan syyllä\nnimittää:\n\n    Jumalan valituiksi profeetoiksi tai näkijöiksi.\n\nKun muistamme, että nämä profeetat olivat suurimmaksi osaksi\nmaallikkoja, jotka eivät saaneet mitään pappien kymmenyksistä\nylläpidokseen, ja kun sen lisäksi huomataan, että he usein nuhtelivat\nei ainoastaan kuninkaita ja tuomareita vaan myöskin pappeja (joskaan\nhe eivät moittineet itse virkaa, vaan sen hoitajan henkilökohtaisia\nsyntejä), niin on selvää, ettemme millään muotoa voi ajatella, että\nnämä profeetat kuuluivat johonkin pappisjoukkoon tai muuhun liittoon\ntekaistakseen valheita Jumalan nimessä. Asianhaarain valossa kieltää\njärki sellaisen epäilyksen.\n\nJos me siis emme löydä mitään syytä epäillä eri raamatunkirjoittajain\nvaikuttimia, vaan havaitsemme, että Raamatun eri osien henki on\nvanhurskas ja totuudellinen, niin tarkastakaamme tämän jälkeen, missä\nmäärin löytyy jotakin yhteyttä tai yhdyssidettä Mooseksen, toisien\nprofeettain ja uuden testamentin kirjailijain kirjoitusten välillä.\nJos me huomaamme, että sama perusajatus löytyy laissa, profeetoissa,\nja uuden testamentin kirjotuksissa, jotka yhteensä käsittävät yli\nviisitoistasataa vuotta pitkän ajanjakson, niin antaa tämä kirjailijain\nluonteen yhteydessä riittävän syyn tunnustamaan heidän vaatimuksensa\n-- että Jumalan henki on heidät elähyttänyt -- erittäinkin jos\nheidän yhteinen pääaineensa on suuri ja jalo ja hyvin sopusoinnussa\nsen kanssa, mitä pyhitetty järki opettaa Jumalan luonteesta ja\nominaisuuksista.\n\nTämänpä me siis huomaamme: kirjan läpi kulkee sama suunnitelma, henki,\npäämäärä ja tarkotus. Sen ensi sivut kertovat ihmisen luomisesta\nja lankeemuksesta, sen viimeiset sivut kertovat ihmisen jälleen\nkohottamisesta tästä lankeemuksesta, ja sen välillä olevat sivut\nesittävät Jumalan suunnitelman asteittaista etenemistä tämän päämäärän\ntäyttämiseksi. Raamatun kolmen ensimäisen ja kolmen viimeisen luvun\nsopusointuisuus ja samalla vastakohtaisuus on hämmästyttävä. Edelliset\nkuvaavat ensimmäistä luomusta, jälkimäiset uudistettua eli ennalleen\nasetettu luomusta, kun synti ja sen rangaistus, kirous, on poistettu.\nEdelliset osottavat, kuinka Saatana ja paha tekevät tuloaan maailmaan\npettääkseen ja hävittääkseen sitä, jälkimmäiset osottavat miten hänen\ntyönsä on tyhjäksi tehty, turmeltuneet uudistettu, paha poistettu ja\nSaatana hävitetty. Edelliset osottavat miten Aadamin kautta herruus\nmenetettiin, jälkimäiset taas miten Kristus on tämän herrauden\nennalleen asettanut ja ijankaikkisesti lujittanut ja miten Jumalan\ntahto tapahtuu maan päällä niinkuin taivaissa. Edelliset osottavat,\nmiten synti on ollut alennuksen, häpeän ja kuoleman vaikuttava syy,\njälkimäiset taas miten vanhurskauden palkka on kirkkaus, kunnia ja\nelämä.\n\nJoskin Raamattu on monen henkilön käsialana eri aikoina ja eri\nolosuhteissa syntynyt, ei se kuitenkaan ole ainoastaan kokoelma,\njoka sisältää siveyssääntöjä, viisaita periaatteita ja lohdullisia\nsanoja. Se on jotakin enemmän. Se on järjellinen ja sopusuhtainen\nesitys nykyisen pahan maailman syistä, sen ainoasta parannuskeinosta\nja lopputuloksesta jumalallisen viisauden näkökannalta, joka näki\nsuunnitelman ratkaisun ennen sen alkamista, ja se näyttää Jumalan\nkansalle tien sekä ylläpitää ja vahvistaa sitä ylen suurilla ja\nkalliilla lupauksilla, jotka aikanaan toteutuvat.\n\nEnsimäisen Mooseksen kirjan opista pidetään kiinni ja kehitetään\nsitä loppuun asti. Tässä kerrotaan, että ihminen alkuperäisessä\ntäydellisessä tilassaan, yhdessä edustajassa, asetettiin koetukselle,\nettä hän ei kestänyt koetta, sekä että nykyinen epätäydellisyys,\nsairaus ja kuolema on siitä seurauksena, mutta että Jumala ei ole\nhyljännyt häntä, vaan on lopulta uudistava ihmisen lunastajan\nkautta, joka oli syntyvä vaimosta (1 Moos. 3: 15). Aatamin ja Eevan\nnahkavaatteissa, Aabelin uhrin suosiollisessa vastaanottamisessa,\nIisakissa alttarilla, eri uhrien kuolemassa, joiden kautta patriarkat\nsaivat lähestyä Jumalaa, ja niissä uhreissa, jotka laki sääsi, ja\njoita jatkettiin koko juutalaisena aikakautena, osotettiin lunastajan\nkuoleman tarpeellisuus syntien uhrina ja hänen vanhurskautensa\ntarpeellisuus meidän syntiemme peittämiseksi. Jos kohta profeetat\nainoastaan heikosti käsittivät muutamien lauseittensa sisällyksen\n(1 Piet. 1: 12), mainitsevat he, kuinka synnit tullaan asettamaan\nsyyttömän eläimen asemasta yhden ihmisen päälle, ja profeetan katsein\nhe näkevät hänet, joka oli lunastava ja vapauttava suvun, ja jota oli\njohdettava \"niinkuin karitsaa, joka viedään teurastettavaksi\", että\n\"kuritus hänen päällensä pantiin, jotta meillä olisi rauha, ja että\nhänen haavainsa kautta me parannumme\". He kuvailevat, miten ihmiset\nylenkatsovat ja hylkäävät hänen, ja selittävät, että \"Herra antoi\nkaikkien meidän pahojen tekojemme kohdata häntä\". (Jes. 53: 3--7.) He\nmainitsevat missä tämä vapahtaja tulee syntymään (Miik. 5: 1) ja koska\nhän oli kuoleva, ja että tämä ei tulisi tapahtumaan \"hänen itsensä\ntähden\". (Dan. 9: 26.) He mainitsevat joukon hänen ominaisuuksiaan --\nettä hän oli oleva \"vanhurskas\" ja vapaa \"petoksesta\", \"vääryydestä\"\ntai jostakin muusta oikeutetusta kuoleman syystä (Jes. 53: 8, 9, 11);\nettä hänet petettäisiin kolmestakymmenestä hopearahasta (Sak. 11: 12),\nettä hänet kuollessaan luettaisiin pahantekijäin joukkoon (Jes. 53:\n12), ettei hänessä luutakaan särjettäisi (Ps. 34: 21; Joh. 19: 36),\nja joskin hän kuolisi ja tulisi haudatuksi, niin ei hänen lihansa\nmuuttuisi, eikä hän jäisi hautaan. -- Ps. 16: 10; Ap. t. 2: 31.\n\nUuden testamentin tekijät kirjottavat selvin ja mieltäliikuttavin\nja kuitenkin yksinkertaisin sanoin kaikkien näiden ennustusten\ntoteutumisen Jeesus nasaretilaisessa sekä osottavat johdonmukaisissa\nloppupäätöksissä, että sellainen lunastushinta, jonka hän maksoi, ja\njota jo laki ja profeetat olivat ennustaneet, jotta maailman synnit\nvoitaisiin pyyhkiä pois, oli tarpeellinen (Jes. 1: 18.) He kertovat\nkoko suunnitelman mitä johdonmukaisimmalla ja sitovammalla tavalla,\njonka ohella he eivät vetoa kuulijainsa ennakkoluuloihin eikä haluihin,\nvaan ainoastaan heidän valaistuun ymmärrykseensä, ja me huomaamme,\nettä heidän todistelutapansa on mallikelpoisen tarkka ja vakuuttava,\njommoista ei muualla esiinny minkään muun aineen yhteydessä. Katso\nRoom. 5: 17--19 ja niin edespäin 12:sta lukuun.\n\nMooses ei viitannut laissa ainoastaan uhriin, vaan myös syntien\npoistamiseen ja kansan siunaamiseen suuren vapahtajan kautta, jonka\nvallan ja hallituksen hän selitti olevan omaansa paljon suuremman,\nloskin se tulisi olemaan \"senkaltainen\". (5 Moos. 18: 15, 19.) Luvattu\nvapahtaja oli siunaava ei ainoastaan Israelin, vaan Israelin kautta\n\"kaikki sukukunnat maan päällä\", (1 Moos. 12: 3; 18: 18; 22: 18;\n26: 4.) Ja juutalaisen kansan ennakkoluuloista huolimatta jatkavat\nprofeetat samassa hengessä ja selittävät, että Messias on myös tuleva\n\"valoksi, joka pakanat valistaa\" (Jes. 49: 6; Luuk. 2: 32), että\npakanat tulevat hänen luoksensa \"maan kaikista ääristä\" (Jer. 16: 19),\nettä hänen nimensä on \"oleva suuri kansojen keskuudessa (Mal. 1: 11),\nsekä että Herran kunnia ilmotetaan, ja kaikki liha on sen näkevä\". --\nJes. 40: 5. Katso myös Jes. 42: 1--7.\n\nUuden testamentin tekijät sanovat omistavansa jumalallisen voitelun,\njoka teki heidän mahdolliseksi näkemään Kristuksen uhria koskevien\nennustusten toteutumisen. Joskin he juutalaisina suosivat sitä\nennakkoluuloa, että jokainen siunaus oli rajotettu heidän omaan\nkansaansa (Ap. t. 11: 1--18), kykenivät he näkemään, että samalla kuin\nheidän kansansa siunataan, tulevat maan kaikki kansat myös siunatuiksi\nyhdessä heidän kanssaan ja heidän kauttaan. He näkevät myös, ettei\nIsraelin eikä maailman siunaus voinut tapahtua ennenkuin juutalaisista\nja pakanoista oli valittu \"pieni lauma\", joka koetuksen kautta oli\nhavaittu arvolliseksi tulemaan suuren vapahtajamme ihanuuden ja kunnian\nkanssaperilliseksi ja yhdessä hänen kanssaan siunaamaan Israelin ja\nkaikki kansat. -- Room. 8: 17.\n\nNämä kirjailijat huomauttavat, että tämä katsantokanta on sopusoinnussa\nsen kanssa, mitä on kirjotettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme,\nettä tuo suuremmoisuus ja laajakantoisuus siinä suunnitelmassa, jonka\nhe esittävät, ylenpalttisesti vastaa korkeinta kuvitelmaa siitä, minkä\nse sanoo itsensä olevan -- \"suuren ilon, joka on tuleva kaikille\nkansoille\".\n\nKaikkien profeettain pääaine, joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa,\non ajatus Messiaasta, joka ei ole ainoastaan Israelin, vaan koko\nmaailman hallitsija. Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli\nensimäisenä ajatus valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan:\n\"Tulkoon valtakuntasi\", ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin\nkärsisivät totuuden tähden ja siten osottautuisivat sen arvoisiksi.\n\nTämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskollisille\nrohkeutta kestämään vainoa, häväistystä, kieltäytymystä ja puutteita\naina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvauksellisessa ennustuksessa,\njohon uusi testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas \"Karitsa,\njoka on teurastettu\" (Ilm. 5: 12), ja arvokkaat \"voittajat\", jotka\nhän on tekevä kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä niitä\nkoettelemuksia ja vaikeuksia, jotka heidän on voitettava, jotta he\nolisivat arvokkaat tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat\nkuvaukselliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman\nosaksi tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Saatana on sidottu\nja aadamilainen kuolema ja suru on poistettu, ja kun kaikki maan kansat\ntulevat vaeltamaan taivaallisen valtakunnan -- uuden Jerusalemin --\nvalossa.\n\nRaamattu esittää alusta loppuun opin, joka ei löydy muualla ja joka\non vastakohta pakanallisten uskontojen päätelmille, nimittäin että\nkuolleitten tuleva elämä perustuu _kuolleitten ylösnousemiseen_. Kaikki\nhengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja\neräs selittää, että \"kun aamu koittaa\", kun Jumala on kutsuva heidät\nhaudoistaan ja he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan\nherroina, sillä silloin \"saavat rehelliset heitä hallita\". (Ps.\n49: 15). Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemisesta, ja uuden\ntestamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä\nja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraavalla\ntavalla: \"Vaan jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan\nole herätetty, mutta jos Kristus ei ole herätetty, turha on silloin\nsaarnammekin, turha teidän uskonnekin... Sittehän Kristuksessa\nnukkuneetkin ovat _kadotetut_... Mutta nytpä Kristus onkin kuolleista\nherätetty esikoisena kaikista kuoloon nukkuneista... Sillä niinkuin\nkaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi\nKristuksessa.\" -- 1 Kor. 15: 13--22.\n\nSamoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat\ntarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat\nvälttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta,\nja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen\nkokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat\noleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat\nkaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme \"vapaamielisten\najattelijain\" ja \"suurten teoloogien\" keskuudessa alkaa olla\ntavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan\ntestamentin \"ihmeistä\", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä\n\"turhanpäiväisiksi taruiksi\". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta\nja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä,\nauringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta\naasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan,\nettä Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa\nnämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä\ntai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin\nolivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä,\nja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan\nhengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin\nmerkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen\nhylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room.\n5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2:\n14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12--9 ja 20: 2.\nSen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on \"Herran\npäivänä\" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun\namorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28:\n21: Hab. 2: 1--3, 13, 14 ja 3: 2--11; Sak. 14: 1, 6--7,) Juudas (värssy\n11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin\ntammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta\nja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40;\n24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa\neivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit\ntekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen\ny.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen\nkaikkein ihmeellisintä.\n\nNäillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia,\non vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta\nne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai\nkasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin _käsitys-_ kuin\nluomiskykymme _yläpuolella_ ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän\nilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me\nkylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja\nmaaperä ovat samat Ne _kasvavat_, mutta me emme voi sanoa _miten_, eikä\nviisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä\nkehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen\nkasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa;\nmuoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat.\nTällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden\nihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina\nmuistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon\nmeidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne\nmuutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta\nvarten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä\nvoittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin\nkuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja\nikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus.\n\nTähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu\njärjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi\nJumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus\nja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet\njärjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille\nolennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti\ninnostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy\ntänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen\nkirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia\naikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja _järkemme_ on sanonut meille,\nettä sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa\nei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden\ntarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on\ntodenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset\najatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti\nväittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet\nsopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä\nsiitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta,\njoka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on\nsanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka\nulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet,\nja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy\nolla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä\nihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian\nsuuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen.\n\nKun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt\nsaaren. Hän vastasi: \"Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella.\nTämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä\". Niin vakuuttavat\nmeille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus,\netteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan\nKaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen\nRaamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä,\nja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme\nJumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle\navonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on\nJumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman\npituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista\nluonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta\njoka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    \"Jos, kaikkivaltias, et löydykkään,\n    ken loi ja käsin kantoikaan\n    maailman ihanuuden?\n    Ken auringoille kaikille\n    lait antoi, radat tähdille\n    loi kautta avaruuden?\n    Ken johtaa minun askeleet,\n    nuo synkät sekä uupuneet?\n    Ken syömeen antoi tuonkin lain,\n    mi poikkeust' vaill' on vaatijain,\n    ett' aina oikein tehdä vain\n    jos mailman sain\n    mun vastustajakseni ain'.\"\n\n\n    Jumalan sana.\n\n    On Herran sana vaan\n    ain säilyvä.\n    Se siemen aikanaan\n    on itävä.\n    Jos täyttää sydämen,\n    se sadon ainaisen,\n    myös heelmän taivaisen\n    tuo aikanaan.\n    On Herran sana vaan\n    kestävä, säilyvä.\n    Ei koskaan järky tuo,\n    ei milloinkaan.\n\n    On Herran sana tuo\n    meit' johtava.\n    Kuin kynttilämme tuo\n    on loistava.\n    On valkeus totinen\n    kautt' suurten usvien.\n    Se saattaa taivaasen\n    nyt voittajat.\n    On Herran sana tuo\n    loistava kynttilä.\n    Ei koskaan sammu tuo,\n    ei milloinkaan.\n\n    Ken Herran sanahan\n    tääll' luottaa vaan,\n    jos kohta povehen\n    maan haudataan,\n    ei nuku ijäksi,\n    vaikk' tulee tyhjäksi,\n    maan mustan mullaksi --\n    hän muutetaan.\n    Ken Herran sanahan\n    luottavi, uskovi,\n    hän kerran muutetaan\n    täält' kirkkauteen.\n\n\n\n\nNELJÄS LUKU.\n\nAIKAKAUSIA JA HALLITUKSIA, JOTKA JUMALAN SUUNNITELMAN KEHITYKSESSÄ OVAT\nVIITOTETUT.\n\nJumalan suunnitelma määrätty ja järjestelmällinen. -- Maailman\nhistorian kolme suurta ajanjaksoa. -- Niiden huomatut piirteet. -- \"Maa\npysyy ijankaikkisesti\". -- Tuleva maailma, uudet taivaat ja uusi maa.\n-- Näiden suurien ajanjaksojen alaosastoja. -- Siten selviävät Jumalan\nsuunnitelman oleelliset pääpiirteet -- Kun järjestys ymmärretään,\navaantuu silmämme sopusoinnulle. -- Totuuden sanan oikea jakaminen.\n\n\nSamoinkuin usea tyhmästi väärin arvostelee suuren rakentajan kykyä ja\najantuntemusta hänen keskeneräisen työnsä mukaan, niin on monta, jotka\ntietämättömyydessään väärin arvostelevat Jumalaa hänen keskeneräisen\ntyönsä mukaan, mutta kun kerran paha, tuo karkea rakennusteline\nroskineen, joka on sallittu ihmisen kasvattamista varten, ja joka\nlopulta on tarkottava hänen parastaan, on poistettu, on Jumalan\n_täydellinen työ_ koko maailmalle julistava hänen ääretöntä viisauttaan\nja voimaansa, ja hänen suunnitelmansa huomataan olevan täydellisessä\nsopusoinnussa hänen olentonsa ihanien ominaisuuksien kanssa.\n\nKoska Jumala ilmottaa itsellään olevan järkähtämättömästi määrätyn\ntarkotuksen, ja että hänen aikomuksensa tulevat toteutumaan, niin\non meidän velvollisuutemme hänen lapsinaan ahkerasti tutkia, mitkä\nlienevätkään nämä suunnitelmat, jotta meidät havaittaisiin olevan\nsopusoinnussa niiden kanssa. Kuule miten voimakkain sanoin Jehova\nselittää tarkoituksensa järkähtämättömyyden: \"Herra Seebaot on vannonut\nja sanonut: Totisesti on niin tapahtuva, kuin minä olen ajatellut, ja\nmitä minä olen päättänyt, tulee täyttymään.\" \"Herra Seebaot on sen\npäättänyt; kuka voi silloin tehdä sen tyhjäksi?\" \"Minä olen Jumala eikä\nole muita, Jumala, jonka vertaista ei muualla löydy... Minun päätökseni\non menevä täytäntöön, ja mitä minä tahdon, sen minä teen... Mitä minä\nolen puhunut, sen annan myös tapahtua, mitä minä olen päättänyt,\nsen minä myös panen toimeen.\" (Jes. 14: 24, 27, 46: 9--11.) Kuinka\ntilapäiseltä ja arvotuksen tapaiselta Jumalan menettelytapa ihmiseen\nnähden tuntuneekin, täytyy sentähden niiden jotka uskovat hänen sanansa\ntodistukseen, tunnustaa, että hänen alkuperäinen ja muuttumaton\nsuunnitelmansa on järjestelmällisesti kulkenut ja yhä edelleen kulkee\ntäytäntöään kohti.\n\nKun suuren osan ihmiskuntaa, hapuillen tietämättömyyden pimeydessä,\ntäytyy odottaa Jumalan suunnitelmien todellista kehitystä, ennenkuin\nhe voivat käsittää Jumalallisen arkkitehdin ihanaa luonnetta,\nniin on Jumalan lapsilla etuoikeus uskossa ja kynttilänsä (sanan)\nvalossa nähdä ennustettua tulevaa kirkkautta ja sen kautta käsittää\nmuuten salaperäistä menettelytapaa menneisyydessä ja nykyisyydessä.\nJumalan lapsina ja perillisinä, innostuneina luvattuun perintöön,\nkäännymme sentähden Isämme sanan puoleen, jotta me siinä esitettyjen\nsuunnitelmien ja niiden erikoisosien mukaan oppisimme käsittämään hänen\ntarkotuksiaan. Siitä me opimme, että Jumalan suunnitelma ihmiseen\nnähden käsittää kolme suurta aikakautta, alkaen ihmisen luomisesta ja\njatkuen loppumattomaan tulevaisuuteen. Pietari ja Paavali kutsuvat\nnäitä kausia \"kolmeksi maailmaksi\", joita me koetamme selittää\nseuraavalla piirroksella.\n\n    Suuria aikakausia, joita on kutsuttu \"maailmoiksi\".\n\n    Luominen | Silloinen maailma |\n    Vedenpaisumus | Nykyinen paha maailma |\n    Jumalan valtak. voimaanp. | Tuleva maailma.\n\nNämä kolme suurta aikakautta esittävät jumalallisen huolenpidon kolmea\neri ilmestystä. Ensimäistä näistä, luomisesta vedenpaisumukseen,\nhoitivat enkelit, ja Pietari kutsuu sitä _\"silloiseksi maailmaksi\"_. --\n2 Piet. 3: 6.\n\nToinen suuri kausi, vedenpaisumuksesta Jumalan valtakunnan\ntoimeenpanemiseen, on Saatanan, \"tämän maailman ruhtinaan\", rajoitetun\nvallan alaisena ja kutsutaan sitä sentähden _\"nykyiseksi pahaksi\nmaailmaksi\"_. -- Gal. 1: 4; 2 Piet. 3: 7.\n\nKolmas on oleva \"ijankaikkinen aika\" eli maailma (Jes. 45: 17)\njumalallisen hoidon alaisena, Jumalan valtakunta, ja kutsutaan sitä\n_\"tulevaksi maailmaksi\"_ -- _\"Jossa vanhurskaus asuu\"_. -- Hebr. 2: 5;\n2 Piet. 3: 13.\n\nEnsimmäinen näistä aikakausista eli \"maailmoista\", joita hallitsevat\nenkelit, teki vararikon; toinen ollen Saatanan, anastajan, vallan\nalaisena, on todellakin ollut \"paha maailma\"; mutta kolmannesta on\ntuleva vanhurskauden ja siunauksen aika kaikille maan sukukunnille.\n\nKaksi viimeistä näistä \"maailmoista\" mainitaan erittäin tarkasti, ja\nmitä edellisestä sanotaan, on jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä\nsanotaan jälkimmäisestä. Nykyistä eli toista aikakautta kutsutaan\n\"nykyiseksi pahaksi maailmaksi\", ei sentähden, ettei siinä olisi\nmitään hyvää, vaan koska pahalla on hallitseva asema. \"Me tahdomme\nnyt ylistää julkeita onnellisiksi; sillä jumalattomat menestyvät, he\nkulkevat vapaina, vaikka kuinkakin kiusaisivat Jumalaa\". (Mal. 3: 15)\nKolmatta maailmaa eli aikakautta kutsutaan _\"tulevaksi maailmaksi\"_ --\n_\"Jossa vanhurskaus asuu\"_, ei sentähden, ettei pahaa siellä löytyisi,\nvaan siksi, että paha ei ole valta-asemassa. Pahan poistaminen tulee\ntapahtumaan vähitellen, ja tarvitaan tähän työhön kaikki ensimäiset\ntuhatvuotta. Pahalla ei silloin ole ylivaltaa. Sillä ei ole menestystä.\nSilloin ei enää paha kukoista, vaan silloin \"kukoistakoon vanhurskas\"\n(Ps. 72: 7), kuuliaiset \"saavat syödä maan hyvyydestä\" (Jes. 1: 19), ja\n\"pahat hävitetään\". -- Ps. 37: 9.\n\nTämän mukaan tulee hallitus olemaan niin erilainen, että se melkein\nkaikissa kohdissaan on nykyiselle vastakohtana. Meidän Herramme sanat\nnäyttävät, miksi tulee olemaan ero nykyisen ja tulevan hallituksen\nvälillä. Koska _hän_ tulee olemaan tulevan maailman ruhtinas eli\nhallitsija, niin menestyvät silloin vanhurskaus ja totuus, kun\nsitävastoin nyt, kun Saatana on nykyisen pahan maailman ruhtinas\n(hallitsija), paha menestyy ja kukoistaa. Koska, kuten Jeesus sanoo,\ntämän maailman ruhtinaalla \"ei ole mitään\" hänessä -- eikä hänen\nseuraajiinsa nähden muuta harrastusta, kuin vastustaa, kiusata, häiritä\nja rääkätä heitä (Joh. 14: 30; 2 Kor. 12: 7.) -- niin täytyy kaikkien\nniiden, jotka nykyisessä pahassa maailmassa tai aikakaudessa tahtovat\nelää jumalisesti, kärsiä vainoa silloin kuin pahat kukoistavat niinkuin\nviheriöitsevä puu -- 2 Tim. 3: 12; Ps. 37: 35.\n\nJeesus sanoi: \"Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta\", ja\nennenkuin tuleva aika eli \"tuleva maailma\" _tulee_, ei Kristuksen\nvaltakunta ole hallitseva maata. Ja sentähden opettaa Herra meitä\ntoivomaan ja rukoilemaan: \"Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi\nmaan päällä\". Saatana on herra, joka hallitsee tämän maailman\npimeydessä, ja siksi \"peittää pimeys maan ja synkeys kansat\". Hän\nhallitsee nyt ja tekee työtään uppiniskaisuuden lapsissa. Ef 2: 2; 6:\n12.\n\nTäytyy olla erittäin tärkeä osa suuren arkkitehdin suunnitelma ihmisen\npelastukseksi, joka ei vielä ole täysin kehittynyt -- muuten olisi\nuusi ruhtinas ja uusi hallitus kauan sitten alkanut toimintansa. Miksi\ntämä siirrettiin tuonnemmaksi määrättyyn aikaan asti ja millä tavalla\nSaatanan johtama pahan nykyinen valta on muuttuva Kristuksen johtamaksi\nvanhurskauden vallaksi, ovat mieltäkiinnittäviä asioita, joita edempänä\ntulemme tarkemmin käsittelemään. Riittää, kun nyt sanomme, että tämän\nmaailman valtakunnat, joita nyt Saatana hallitsee, tulevat aikanansa\nHerran ja hänen voideltunsa omaksi. (Ilm. 11: 15). Ajatusyhteys\nosottaa, että siirtyminen tulee tapahtumaan yleisen vaivan ajan kautta.\nSiihen viittasi Jeesus sanoessaan: \"Eihän kukaan voi mennä sisään\nväkevän taloon ja ryöstää hänen kalujaan, jollei hän ensin sido tuota\nväkevää; vasta sitten hän ryöstää hänen talonsa.\" (Mark. 3: 22--27.)\nSiis me näemme, että Saatana on ensin sidottava, pidätettävä ja pantava\npois viralta, ennenkuin Kristuksen vanhurskauden ja rauhanhallitus voi\nastua voimaan. Tämä Saatanan sitominen tulee sentähden olemaan uuden\nhallituksen ensimmäinen työ. -- Ilm. 20: 2.\n\nEi pidä unhottaa, että maa on kaikkien näiden \"maailmoiden\" ja\nhallitusten näyttämönä, ja vaikkakin aikakaudet ja hallitukset\nvaihtuvat, niin pysyy kuitenkin maa -- \"maa pysyy ijankaikkisesti\"\n(Saarn. 1: 4.) Pietari käyttää samaa kuvaa ja kutsuu kutakin näistä\naikakausista erityisessä merkityksessä taivaiksi ja maaksi. Tässä\nkuvaa sana _taivaat_ korkeampia tai henkisiä, hallitsevia valtoja,\nja _maa_ merkitsee inhimillistä hallitus- ja yhteiskuntajärjestystä.\nEnsimäiset taivaat ja maa, eli silloinen asiain järjestys, loppui\nvedenpaisumuksessa, sitten kun se oli tehnyt tehtävänsä. Mutta\nluonnollinen taivas (pilvet ja ilmapiiri) ja luonnollinen maa eivät\nhävinneet; ne jäivät jälelle. Samoin on nykyinen maailma (taivaat\nja maa) häviävä suurella pauhinalla, tulen ja sulatuksen kautta --\nsekasorron, hädän ja hajoamisen kautta. Tuo väkevä (Saatana) on,\nsilloin kun hänet sidotaan, taisteleva valtansa säilyttämiseksi.\nNykyinen hallitus- ja yhteiskuntajärjestys on loppuva, eikä se koske\nluonnollista taivasta ja maata. Nykyisten _taivaitten_ (hengellisten\nhallitsevien valtojen) täytyy väistyä \"uusien taivaitten\" -- Kristuksen\nhengellisen ylivallan -- tieltä. Nykyisen _maan_ (inhimillisen\nyhteiskunnan sellaisena, kuin Saatana sitä nykyään hallitsee) täytyy\n(kuvauksellisessa merkityksessä) sulaa ja hajota \"Herran päivän\"\nalussa, joka on palava kuten \"pätsi\". (Mal. 4: 1). Sitä seuraa \"uusi\nmaa\", se on yhteiskuntajärjestys, joka on luotu sopusointuun maan uuden\nhallitsijan -- Kristuksen kanssa. Vanhurskaus, rauha ja rakkaus tulevat\nvallitsemaan ihmisten keskuudessa, kun nykyiset järjestelmät ovat\nvaihdetut uuteen parempaan valtakuntaan, jonka perustuksena on oleva\nankarin oikeudellisuus.\n\nPaavali sai nähdä vilahdukselta tulevaa hallitusta tai, niinkuin hän\nkutsuu sitä, \"paratiisia\". Hän sanoo, että hänet \"temmattiin\" (hän ei\ntietänyt tapahtuiko se ruumiiseen vai henkeen vai kumpaankin nähden,\nsillä kaikki tuntui hänestä niin todelliselta) ajan virrassa eteenpäin\nuusien asiain järjestykseen, \"uuteen taivaaseen\", luonnollisesti\n\"kolmanteen taivaaseen\". Siten näki hän, miten asiat järjestyvät\nKristuksen hengellisessä hallituksessa, joita asioita hän ei saanut\nkertoa (2 Kor. 12: 2--4.) Epäilemättä olivat nämä samoja asioita,\njoita Johannes myöhemmin näki, ja joita hänen sallittiin _kuvauksissa_\nilmottaa seurakunnalle, joita kuvauksia voidaan ymmärtää ainoastaan\nsiinä määrin kuin niiden oikea aika on käsillä. Johanneksen vei se\nilmestys, jonka Herra antoi hänelle Patmos-saarella, keskinäyssä\ntämän kristillisen aikakauden ja sen kirkon ja valtion vaihtelevien\nkohtaloiden kautta, aina nykyisen pahan maailman eli aikakauden\nloppuun, ja siinä näki hän profeetallisessa näyssä Saatanan sidottuna,\nKristuksen hallitsemassa, ja uuden taivaan ja maan perustettuna; sillä\nensimäinen taivas ja maa olivat kadonneet. -- Ilm. 21: 1.\n\n\n\nAjanjaksoja eli hallituksia.\n\n\nMe erotamme nyt ne jaksot, joihin nämä suuret aikakaudet ovat jaetut,\nkuten alempana oleva piirros osottaa.\n\n    Silloinen maailma\n    Nykyinen maailma\n       Patr. ajanjakso\n       Juutalain. ajanjakso\n       Evankeel. ajanjakso\n    Tuleva maailma\n       Tuhatvuot. ajanjakso\n       Tulevat ajanjaksot\n\nEnsimmäisellä näistä suurista aikakausista (\"maailmoista\") ei ollut\nmitään alaosastoja: Jumalan menettelytapa ihmisiä kohtaan ei muuttunut\nkoko tänä aikakautena, Aadamin lankeemuksesta vedenpaisumukseen.\nJumala oli antanut ihmisille lakinsa, joka oli kirjotettu hänen\nomaan luontoonsa; mutta kun hän oli langennut syntiin, antoi Jumala\nhänen jossakin määrin seurata taipumuksiaan, jotka menivät alaspäin,\n\"aina siihen, mikä oli pahaa\", jotta ihminen siten ymmärtäisi oman\nhulluutensa, ja Jumalan viisaus vaatia ehdotonta kuuliaisuutta tulisi\nilmeiseksi. Tämä hallitus päättyi vedenpaisumukseen, joka hävitti\nkaiken lukuunottamatta uskovaista Nooaa ja hänen perhettään. Ensimäinen\nhallitus teki havainnolliseksi ei ainoastaan synnin onnettomia\nseurauksia, vaan näytti myös että synnin taipumus kulki alaspäin\nsuurempaan alennukseen ja kurjuuteen, sekä osotti Jehovan väliintulon\nvälttämättömyyden, jos koskaan oli toteutuva se, että saataisiin\ntakasin \"kadonnut\" -- ihmisen alkuperäinen tila.\n\nToinen aikakausi eli \"nykyinen maailma\" käsittää kolme ajanjaksoa,\njoista kukin vie Jumalan suunnitelman askeleen eteenpäin pahan\nhävittämiseksi. Jokainen askel on edellistä korkeampi ja vie\nsuunnitelmaa eteenpäin ja lähemmäksi täytäntöään.\n\nKolmas suuri aikakausi -- \"tuleva maailma\" --, johon kuuluu Kristuksen\ntoisen tulemisen jälkeinen aika, käsittää tuhatvuotisen valtakunnan,\ntuhatvuotisen aikajakson tai \"kaiken ennalleenasettamisen ajan\", sekä\nsitä seuraavat toiset \"tulevat aikajaksot\", joiden suhteen mitään\nyksityiskohtia ei ole ilmotettu. Nykyiset ilmestykset käsittelevät\nihmisen täydellistä kohoamista synnin vallasta eikä sitä ikuista\nkirkkautta, mikä tulee seuraamaan.\n\nEnsimäistä ajanjaksoa \"nykyisessä maailmassa\" me kutsumme\n_patriarkkainajanjaksoksi_ tai hallitukseksi, koska tänä kautena\nJumalan menettelytapa ja suosio koski ainoastaan muutamia harvoja\nyksityisiä henkilöitä, samalla kun muu osa ihmiskuntaa jotakuinkin\nkokonaan sivuutettiin. Sellaisia suositulta henkilöitä olivat\npatriarkat Nooa, Aabraham, Iisak ja Jaakob. Kukin näistä näkyi\njärjestyksessään olleen Jumalan suosiossa. Jaakobin kuollessa loppui\ntämä aikajakso tai menettelytapa. Vasta Jaakobin kuollessa kutsuttiin\nhänen jälkeläisiään \"Israelin kahdeksitoista sukukunnaksi\", ja Jumala\ntunnusti heidät yhtenä kokonaisuutena \"omaisuuden kansakseen\", ja\nkuvauksellisten uhrien kautta olivat he kuvauksellisesti puhuen\n\"pyhä kansa\", erotettu muista kansoista erityistä tarkotusta\nvarten, jonka tähden he saivat nauttia erityistä suosiota. Tämän\njumalallisen suunnitelman määräämää aikaa, joka alkoi tällöin ja loppui\nKristuksen kuolemaan, me kutsumme _juutalaiseksi ajanjaksoksi_ tai\nlakihallitukseksi. Tänä ajanjaksona siunasi Jumala erityisesti tätä\nkansaa. Hän antoi heille lakinsa, hän teki erityisen liiton heidän\nkanssaan, hän antoi heille tabernaakkelin, jonka shekiina-kirkkaus\nkaikkein pyhimmässä esitti Jehovan läsnäoloa heidän johtajanaan ja\nkuninkaanaan. Heille lähetti hän profeettansa ja viimein Poikansa.\nJeesus teki ihmeensä ja opetti heidän keskuudessaan eikä tahtonut itse\nmennä toisten luo eikä sallinut oppilaittensa mennä ympärilläolevien\nkansojen keskuuteen. Hän lähetti heidät sanoen: \"Älkää lähtekö pakanain\nluo älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää\nennemmin niiden kadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin\nhuonetta\". (Matt. 10: 5, 6.) Ja jälleen sanoi hän: \"Minua ei ole\nlähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luo.\"\n(Matt. 15: 24.) Että tämä heidän suosimisensa erityisenä kansana\nloppui, kun he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Jeesuksen, selviää\nJeesuksen sanoista, kun hän viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan\njulisti: \"Teidän huoneenne jää teille autioksi.\" -- Matt. 23: 38.\n\nSilloin, Jeesuksen kuolemassa, alkoi uusi ajanjakso, _evankelinen\najanjakso tai kristillinen armohallitus_, jolloin oli julistettava tuo\niloinen sanoma vanhurskauttamisesta, ei ainoastaan juutalaisille vaan\nkaikille kansoille, sillä Jeesus Kristus kärsi Jumalan armosta kuoleman\nkaikkien puolesta. Tänä evankeliumin aikakautena löytyy myös luokka,\njoka on kutsuttu erityiseen suosioon, jolle on annettu erityisiä\nlupauksia, ja tähän kuuluvat ne, jotka uskon kautta vastaanottavat\nJeesuksen Kristuksen Lunastajanaan ja Herranaan ja vaeltavat hänen\njäljissään. Evankeliumin sanoma on mennyt ylt'ympäri maata lähemmä\ntuhannen yhdeksänsadan vuoden kuluessa, jonka tähden nyt voidaan sanoa,\nettä sitä on enemmän tai vähemmän saarnattu _kaikille kansoille_.\nSe ei ole kääntänyt kansoja -- sillä ei ollut sitä tarkotusta tänä\naikakautena; mutta se on sieltä ja täältä, kuten Jeesus ennusti (Luuk.\n12: 32), valinnut muutamia, kaikkiaan \"pikkuisen lauman\", jolle Isä on\nnähnyt hyväksi antaa valtakunnan aikana, joka seuraa tätä.\n\nTämän aikakauden kanssa loppuu \"nykyinen paha maailma\", ja huomaa\ntarkoin, miten Jumalan syvät aikomukset kaikesta huolimatta ovat\nvarmasti menneet eteenpäin varman ja määrätyn suunnitelman mukaan,\ntäsmällisessä aikajärjestyksessä, jonka hän on määrännyt, joskin hän\nnykyään antaa pahan hallita näennäisesti asialleen vahingoksi! Tämän\najanjakson lopussa ja sitä seuraavan tuhatvuotisajan sarastuksessa\nsidotaan Saatana ja hänen valtansa kukistetaan, joka tapaus on\nvalmistus Kristuksen valtakunnan toimeenpanemiselle ja tulevan maailman\nalkamiselle, jossa \"vanhurskaus asuu\".\n\nTuhatvuotinen valtakunta on Ilm. 20: 4 mainitun aikakauden yleinen\nnimitys. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus hallitsee,\ntuon tulevan maailman ensimäisen ajanjakson. Tuhatvuotiskauden aikana\nasetetaan kaikki ne ennalleen, joka Aadamin lankeemuksen kautta\nmenetettiin (Ap. t. 3: 19--21), ja ennen sen loppua ovat kaikki\nkyyneleet poispyyhityt. Sen rajojen toisella puolella, tulevissa\nautuaallisissa ajanjaksoissa, ei kuolemaa ole enää oleva, ei myöskään\nitkua, eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on\nmennyt. (Ilm. 21: 4.) Jumalan ilmestykset eivät ulotu kauemmaksi, ja\nsiihen me pysähdymme.\n\nMe olemme tässä luoneet ainoastaan katsauksen tämän\naikakausisuunnitelman ulkopiirteisiin. Kuta enemmän sitä tutkimme,\nsitä paremmin huomaamme sen täydellisen sopusoinnun, ihanuuden ja\njärjestyksen. Joka aikakaudella on tehtävänsä, joka on välttämätön\nJumalan suunnitelman kehitystä varten yhtenä kokonaisuutena.\nSuunnitelma on eteenpäin kulkeva suunnitelma, joka vähitellen\nkehittyy aikakaudesta aikakauteen, ylöspäin ja eteenpäin jumalallisen\narkkitehdin alkuperäisen suunnitelman suuremmoista täyttämistä kohti,\njoka arkkitehti tekee kaikki \"oman tahtonsa neuvon mukaan.\" (Ef. 1:\n11.) Ei ainoakaan näistä aikakausista ole hetkeäkään liian lyhyt tai\nliian pitkä täyttääkseen tehtäväänsä. Jumala on taitava hallitsija\nsekä aikaan että varoihin nähden, vaikkakin hänen mahdollisuutensa\novat äärettömät, eikä ole niin ilkeämielistä valtaa, joka hetkeksikään\nvoisi hidastuttaa tai estää hänen suunnitelmiaan. Kaikki, sekä paha\nettä hyvä, vaikuttaa Jumalan johtaessa ja hallitessa hänen tahtonsa\ntoteuttamiseksi.\n\nJärjen mielestä, joka ei ole oppinut eikä kehittynyt, ja joka voi nähdä\nainoastaan vähän Jumalan suunnitelman monimutkaisesta koneistosta,\nnäyttää kaikelta puuttuvan järjestystä tai näyttää se epäselvältä,\nja epäonnistuneelta, samoinkuin lapsen mielestä monimutkainen\nkoneisto kokonaisuudessaan tai osissaan. Sen kypsymättömälle ja\nkehittymättömälle ymmärrykselle on se käsittämätön asia, ja pyörien\nja hihnojen vastakkaisiin suuntiin kulkevat liikkeet ovat pelkkää\nsekasotkua. Mutta kehittyminen ja lähempi tutkiminen on osottava, että\nnäennäinen sekaannus on ihana sopusointu, joka tuottaa hyviä tuloksia.\nTotisesti oli kone onnistunut laitos yhtähyvin ennenkuin lapsi sen\nkäynnin käsitti, kuin jälkeenkinpäin. Niinkuin Jumalan suunnitelma\nnyt ja aikakausien kuluessa on ollut menestyksellisessä toiminnassa,\nniin on ihminen saanut riittävän kasvatuksen, jotta hän käsittäisi, ei\nainoastaan sen monimutkaisen tavan, jolla se työskentelee, vaan voisi\nmyös nauttia sen siunatuista tuloksista.\n\nKun me jatkamme jumalallisen suunnitelman tutkimusta, niin on\nvälttämätöntä, että pidämme muistissa nämä ajanjaksot ja niiden\nerityiset omituisuudet ja tarkotukset, sillä _ei missään_ niistä\n_yksiksensä_ voi suunnitelmaa nähdä, _vaan ainoastaan kaikissa\nyhteisesti_, samoinkuin yksi rengas ei muodosta ketjua, vaan useat\nrenkaat toisiinsa liitettyinä muodostavat ketjun. Me saamme oikeat\nkäsitykset suunnitelmasta kokonaisuudessaan, jos me otamme vaarin\njokaisen yksityisen osan huomattavista piirteistä, ja me tulemme\nsillätavoin kykeneviksi oikealla tavalla jakamaan totuuden sanaa.\n\nSitä, mitä sanassa sanotaan _toisesta_ aikakaudesta tai hallituksesta,\nei saa sovelluttaa toiseen, sillä se, mikä koskee jotakin _erikoista_\naikakautta, ei ole aina totta johonkin toiseen nähden. Nykyajassa.\nesimerkiksi olisi väärin sanoa, että Herran tunteminen täyttää koko\nmaan, tai että olisi tarpeetonta sanoa lähimmäiselleen: Tunne Herraa.\n(Jes. 11; 9, Jer. 31: 34.) Tämä ei ole totta nykyiseen aikakauteen\nnähden eikä voi tulla todeksi, ennenkuin Herra tulonsa jälkeen on\nperustanut valtakuntansa, sillä tänä aikakautena on monta harhaan\nvievää petosta ollut olemassa, ja meille sanotaan, että vieläpä itse\naikakauden lopussa, \"_viimeisinä päivinä_... pahat ihmiset ja\npetturit tulevat menemään yhä kauemmaksi pahuudessa, eksytyksessä ja\neksymisessä\". (2 Tim. 3: 1, 13.) Messiaan hallituksen tulos tulee\nolemaan se, että tieto ja vanhurskaus peittävät maan, niinkuin vesi\npeittää meren pohjan.\n\nSamankaltainen ja yhtä tavallinen erehdys on luulla, että Jumalan\nvaltakunta nyt on perustettu ja hallitsee maata, ja että hänen tahtonsa\ntapahtuu kansojen keskuudessa. Tämä on selvästi kaukana totuudesta,\nsillä tämän maailman valtakuntia ylläpitää ja rikastuttaa sorto,\nvääryys ja petos niin suuressa määrässä, kuin enentyvä valistus sitä\nsallii. Saatanan, joka nyt vielä on \"tämän maailman ruhtinas\", täytyy\nensin tulla sidotuksi, ja niiden valtakuntien, joita hän nyt hallitsee,\ntulla Herran ja hänen Voideltunsa omaksi, kun hän ryhtyy suureen\nvaltaansa ja on hallitseva kaikkea.\n\n    Enemmän lempeä sinuun.\n\n    Jeesus, sua rakastaa\n    tahdon mä ain'.\n    Siksi sua kaihoten\n    katselen vain.\n    Pyytää siis sydämen\n    Jeesus, nyt enemmän\n    lempeä vaan.\n\n    Kerran mä halusin\n    riemua maan.\n    Nyt minä sinussa\n    kaikkeni saan.\n    Pyyntöni ompi tuo;\n    lempeäs' mulle suo\n    enemmän vaan.\n\n    Silloin jos murheita,\n    tuskaakin saan,\n    tahtoni taipumaan\n    auttaa ne vaan.\n    Kuiskaavat minulle:\n    Jeesus, oi sinulle\n    kaikkeni vaan.\n\n    Kiitos on viimeinen\n    kuiskaus mun.\n    Jäähyväishuutoni:\n    Ain' olen sun.\n    Pyyntön' on siksi vain:\n    Auta, oi Jeesus ain'\n    lempimään sua!\n\n\n\n\nVIIDES LUKU.\n\n\"SE SALAISUUS, JOKA ON OLLUT KÄTKETTYNÄ MAAILMAN ALUSTA JA SUKUPOLVIEN\nALKAMISESTA ASTI, MUTTA JOKA NYT ON ILMOTETTU HÄNEN PYHILLEEN.\" -- KOL.\n1: 26. --\n\nEnsimäinen lupaus ainoastaan heikko valojuova -- Aabrahamille\nannettu lupaus. -- Lupauksen aika pidennetty. -- Salaisuus alkaa\nselvitä helluntaina. -- Mikä on salaisuus. -- Miksi se niin kauan\noli kätkettynä. -- Se on yhä edelleen salaisuus maailmalle. -- Se on\naikanaan kaikille selviävä. -- Aika, jolloin salaisuus on loppuva.\n\n\nSamaan aikaan kuin ihmiskunta sai käydä pahan koulua ymmärtämättä\nsen tarpeellisuutta, lausui Jumala monen monta kertaa aikomuksensa\nennalleenasettaa ja siunata se tulevan lunastajan kautta. Mutta kuka\ntämä lunastaja oli oleva, oli salaisuutena neljätuhatta vuotta, ja\nvasta Kristuksen ylösnousemisen jälkeen alkoi se kirkkaasti ja selvästi\nilmetä kristillisen eli evankeelisen aikakauden alussa.\n\nJos luomme silmäyksen takasin siihen aikaan, kun ensimäiset vanhempamme\nkadottivat elämän ja paratiisin autuuden, niin näemme heidät synnin\noikeutettua rangastusta kärsien täynnä huolia ja vaivaa ja ilman muuta\ntoivon tuiketta, kuin se, minkä he voivat saada tuosta hämärästä\nesityksestä, jonka mukaan vaimon siemen oli rikkipolkeva käärmeen\npään. Vaikkakin tämä myöhempien tapausten valossa on meille suuresta\nmerkityksestä, niin oli se heille ainoastaan heikko ja epävarma\nvalojuova. Lähemmä kaksituhatta vuotta kului ilman minkäänlaista\ntodistusta sen toteutumisesta.\n\nNoin kaksi tuhatta vuotta sen jälkeen kutsui Jumala Aabrahamin ja\nlupasi, että hänen siemenessänsä kaikki maan sukukunnat tulisivat\nsiunatuiksi. Tämä kuulosti siltä, kun Jumala vielä pitäisi kiinni\nkerran lausutusta päätöksestään ja nyt aikoisi panna sen täytäntöön.\nAika riensi; luvattu Kaanaan maa ei vielä ollut hänen hallussaan.\nAabraham ja Saara alkoivat vanheta eikä heillä vielä ollut perillistä.\nAabraham arveli, että hänen täytyi auttaa Jumalaa hänen lupauksensa\ntäyttämisessä, ja Ismael syntyi. Mutta hänen apuaan ei kaivattu, sillä\n_aikanaan_ syntyi Iisak, toivon ja lupauksen lapsi. Silloin näytti\nsiltä, kuin se, joka on hallitseva ja siunaava kansat, olisi tullut.\nMutta ei: vuodet vierivät, ja kaikesta päättäen oli Jumalan lupaus\nrikkoutunut, sillä Iisak kuoli samoinkuin hänen perillisensä, Jaakob.\nMutta muutamat harvat pitivät vielä varmasti kiinni lupauksista, ja\nJumala hyväksyi ja lujitti heidän uskonsa, sillä sen liiton, \"jonka hän\nteki Aabrahamin kanssa\", varmensi \"hänen valansa Iisakille\", ja hän\nhyväksyi sen \"Jaakobille laiksi, Israelille ikuiseksi liitoksi.\" -- 1\nAik. 16: 15--17.\n\nJaakobin kuollessa kutsuttiin ensi kerran hänen jälkeläisiään _Israelin\nkahdeksitoista sukukunnaksi_ ja Jumala tunnusti heidät \"valituksi\nkansaksi\" (1 Moos. 49: 28; 5 Moos. 26: 5). Tällöin näytti ikäänkuin se\ntoive olisi lähellä toteutumistaan, että tämä kansa kokonaisuudessaan,\nAabrahamin luvattuna siemenenä, saisi haltuunsa Kaanaan maan sekä\nhallitsisi ja siunaisi koko maailman, sillä sen suosion perustuksella,\njota he Egyptissä nauttivat, alkoivat he jo tulla mahtavaksi kansaksi,\nMutta toiveet melkein tukahtuivat, ja lupaus aivan unohtui, kun\negyptiläiset, saatuaan heidät valtaansa, pitivät heitä kauvan aikaa\norjuudessa.\n\nJumalan lupaukset olivat todellakin kätketyt hämäryyteen, ja hänen\ntiensä näyttivät tutkimattomilta. Määrättynä aikana tuli kuitenkin\nMooses, suuri lunastaja, jonka kautta Jumala vei heidät orjuudesta ja\nteki suuria ihmeitä heidän tähtensä. Ennenkuin he vallottivat Kaanaan\nmaan, kuoli tämä suuri vapauttaja, mutta Jumalan puhetorvena selitti\nhän: \"Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä\nveljistänne.\" (5 Moos. 18: 15; Ap. t. 3: 22.) Tämä antoi jonkun verran\nsuuremman käsityksen Jumalan suunnitelmasta, sillä tämä ilmotti ei\nainoastaan sen, että he kokonaisena kansana tavalla tai toisella olivat\ntekemisissä tulevan hallitus- ja siunaustyön kanssa, vaan myös että\neräs heidän keskuudestaan valittu mies oli johtava heitä voittoon ja\nlupauksien täyttämiseen. Senjälkeen tuli Joosua, joka nimi merkitsee\nlunastajaa eli vapahtajaa, heidän johtajakseen, ja hänen avullaan\nvoittivat he suuria voittoja ja menivät todellakin siihen maahan,\njoka liitossa oli luvattu. Nyt näytti varmaan heidän oikea johtajansa\ntulleen ja lupaus olevan täyttymäisillään.\n\nMutta Joosua kuoli, eivätkä he kansana millään tavalla edistyneet,\nennenkuin he saivat Daavidin ja sitten Salomon kuninkaakseen. Silloin\nhe saavuttivat suurimman kukoistuksensa mutta sen sijaan, että lupaus\nolisi täyttynyt, riistettiin heiltä pian valta ja he joutuivat\nmaksamaan veroa toisille kansoille. Muutamat pitivät kuitenkin kiinni\nJumalan lupauksista ja odottivat edelleen suurta lunastajaa, josta\nMooses, Joosua, David ja Salomo olivat ainoastaan esikuvia.\n\nNiihin aikoihin, kun Jeesus syntyi, odottivat kaikki Messiasta, tulevaa\nIsraelin kuningasta, ja Israelin kautta maailman kuningasta. Mutta\nIsraelin toivo tulevan kuninkaansa kunniasta ja ihanuudesta, jota hänen\nesikuvissa ja ennustuksissa osotettu suuruutensa ja valtansa kannusti,\njohti heidät sivuuttamaan joukon toisia esikuvia ja ennustuksia,\njotka osottivat kärsimisen ja kuoleman työn välttämättömyyden\nsyntisen lunastamiseksi, ennenkuin siunaus voisi tulla. Tätä kuvasi\npääsiäislammas ennen heidän Egyptistä vapautumistaan, eläinten\nteurastaminen lakiliittoa annettaessa (Hebr. 9: 11--20; 10: 8--18) ja\nsovintouhrit, joita papisto vuodesta vuoteen lakkaamatta toimitti.\nHe sivuuttivat myös profeettain todistukset, jotka \"henki viittasi\nedeltäpäin ilmaistessaan Kristusta kohtaavia kärsimyksiä ja niiden\njälkeen tulevaa kunniaa\". (1 Piet. 1: 11.) Kun Jeesus tuli uhrina,\nniin eivät he sentähden tietäneet kuka hän oli: he eivät tunteneet\netsikkoaikaansa. (Luuk. 19: 44.) Vieläpä hänen lähimmät seuralaisensa\nolivat hyvin ymmällä, kun Jeesus kuoli, ja kaihoten he sanoivat: \"Me\ntoivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin.\" (Luuk.\n24: 21.) Nähtävästi olivat he luottamuksessaan häneen erehtyneet\nhenkilön suhteen. He eivät nähneet, että heidän johtajansa kuolema\noli välttämätön uuden liiton perustukseksi, joka juuri oli tuova\nsiunaukset mukanaan, ja joka osaksi täytti lupauksen liiton. Kun he\nkuitenkin huomasivat, että hän oli noussut haudasta, alkoivat heidän\nkuihtuneet toiveensa jälleen elpyä (1 Piet. 1: 3), ja kun hän oli\naikeessa jättää heidät, kysyivät he häneltä kauvan kyteneen ja usein\nviipyneen toiveensa suhteen, sanoen: \"Herra, tälläkö ajalla sinä\njälleen rakennat Israelin valtakunnan?\" Että heidän toiveensa olivat\nitse asiassa oikeat, joskaan heidän ei tarvitsisi tietää aikaa, jolloin\nne täyttyvät, näkyy Herran vastauksesta: \"Ei teidän tule tietää aikoja\ntai hetkiä jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt.\" -- Ap. t. 1: 6, 7.\n\nMinkähän käänteen Jumalan suunnitelma nyt on tehnyt? lienevät\nopetuslapset kysyneet itseltään, kun Jeesus oli mennyt ylös, sillä\nmeidän täytyy muistaa, että Herramme opetus valtakunnasta tapahtui\npääasiallisesti vertauksien ja arvotusten tapaisten sanojen kautta.\nHän oli sanonut heille: \"Minulla on vielä paljo sanomista teille,\nmutta ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki,\nopastaa hän teidät koko totuuteen. Hän opettaa teille kaikki ja\nmuistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut teille.\" (Joh. 16: 12,\n13; 14: 26.) He eivät siis voineet ymmärtää näitä asioita, ennenkuin\nhelluntaisiunaus oli tullut.\n\nMutta vielä silloinkin kesti jokunen aika, ennenkuin he täysin\nja selvästi ymmärsivät käsillä olevan työn ja sen sukulaisuuden\nalkuperäisen lupauksen kanssa. (Ap. t. 11: 9; Gal. 2: 2, 12,\n14.) Kuitenkin näyttää siltä, kuin Jumala olisi käyttänyt heitä\npuhetorvinaan, ennenkuin he täysin ja selvästi ymmärsivätkään asioita,\nja todennäköistä on, että heidän hengen elähyttämät sanansa syvemmin\nja selvemmin ilmaisivat totuuden, kun mitä he itse täysin käsittivät.\nLue esim. Jaakobin lausunto, jossa hän sanoo: \"Simeon on kertonut\nkuinka Jumala ensi kerran ryhtyi ottamaan pakanoista kansan [morsiamen]\nnimelleen. Ja tämän kanssa profeettain sanat pitävät yhtä, sillä näin\non kirjotettu: Sen jälkeen [kun tämä kansa on pakanamaailmasta koottu]\nminä palaan ja rakennan jälleen Daavidin luhistuneen majan [maallisen\nherrauden]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja pystytän sen\nuudestaan.\" -- Ap. t. 15: 14--16.\n\nJaakob alkoi nähdä Jumalan huolenpidossa, evankeliumin viemisessä\nPietarin kautta ensimäisille pakanain keskuudessa kääntyneistä ja\nPaavalin kautta pakanoille ylimalkaan, että suosio tulisi tänä\naikakautena olemaan samanlainen uskovia juutalaisia ja pakanoita\nkohtaan. Hän katsoi sen jälkeen ennustuksiin ja huomasi niin olevan\nkirjotetun, sekä että sen jälkeen, kun tämän evankeliumiaikakauden työ\non päättynyt, täyttyvät luonnolliselle Israelille annetut lupaukset.\nVähitellen alkoivat muutamat harvat -- pyhät, Jumalan erityiset\n\"ystävät\" ymmärtää tuota suurta, niin kauan kätkettyä salaisuutta.\n\nPaavali selittää (Kol. 1: 27), että tämä salaisuus, joka on ollut\nkätkettynä maailman alusta ja sukupolvien alkamisesta asti, mutta joka\nnyt on ilmotettu hänen pyhilleen, on\n\n    \"Kristus teissä, kirkkauden toivo\".\n\nTämä on suuri salaisuus, joka on ollut kätkettynä kaikkina edellisinä\naikakausina, ja joka vielä on kätkössä kaikilta muilta paitsi\nerityiseltä luokalta, jonka muodostavat pyhät tai vihkiytyneet\nuskovaiset. Mutta mitä tarkottaa \"Kristus teissä\"? Me olemme nähneet,\nettä Jeesus voideltiin pyhällä hengellä (Ap. t. 10: 38), ja siten\nme ymmärrämme, että hän on Kristus, Voideltu, sillä sana _Kristus_\nmerkitsee _voideltu_. Ja apostoli Johannes sanoo, että _se voitelu_,\njonka _me_ (vihkiytyneet uskovaiset) olemme saaneet, _pysyy meissä_. (1\nJoh. 2: 27.) Siis ovat pyhät tänä aikakautena voideltu joukko, voideltu\nJumalan kuninkaiksi ja papeiksi (2 Kor. 1: 21; 1 Piet. 2: 9), sekä\nyhdessä Jeesuksen, päällikkönsä ja Herransa kanssa muodostavat Jehovan\nvoidellun -- Kristus-henkilön (pään ja ruumiin).\n\nSopusoinnussa Johanneksen opin kanssa, että me myöskin olemme\n_voideltuja_, vakuuttaa Paavali meille, että tämä salaisuus, joka\nkuluneina aikakausina on ollut kätkettynä, mutta on nyt julistettu\npyhille, on se, että _Kristus-henkilö_ (Voideltu) \"ei ole _yksi_ jäsen,\nvaan niitä on siinä monta\", samoin kuin ihmisruumis on _yksi_ ja siinä\non monta jäsentä: mutta samoin kuin ruumiin kaikki jäsenet, vaikka\nluvultaan monta, muodostavat _yhden_ ruumiin, niin on myös Voidellun\nKristus-henkilön laita. (1 Kor. 12: 12--28.) Jeesus on voideltu\nseurakunnan pääksi eli Herraksi, joka seurakunta on hänen ruumiinsa\n(tai morsiamensa, kun käytetään toista vertausta -- Ef 5: 25--30), ja\nyhdessä he muodostavat _luvatun \"siemenen\"_, -- suuren Lunastajan:\n\"Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin\n_siementä, perillisiä_ lupauksen mukaan\". -- Gal. 3: 29.\n\nApostoli varottaa huolellisesti seurakuntaa yltiöpäisten vaatimusten\nsuhteen, sanoessaan Jeesuksesta, että Jumala on kaikki \"laskenut hänen\njalkaansa alle, ja pannut hänet kaiken pääksi ja antanut seurakunnalle,\njoka on hänen ruumiinsa, jotta hän kaikessa olisi ensimäinen\". (Ef. 1:\n22, 23; Kol. 1: 18.) Vertaamalla ihmisruumiiseen osottaa hän kuitenkin\nihanalla ja merkitsevällä tavalla meidän läheisen yhteytemme. Tätä\nsamaa yhteyttä opetti Jeesus, sanoessaan: \"Minä olen viinipuu, te\nolette oksat.\" -- Joh. 15: 5.\n\nMeidän yhteyttämme Herran Jeesuksen kanssa Kristus-henkilön jäseninä,\nvoidellussa joukossa, kuvaa sattuvalla tavalla pyramiidi. Kivi,\njoka muodostaa huipun, on itsessään pyramiidi. Toiset kivet voidaan\nrakentaa sen alle, ja jos ne soveltuvat yhteen huippukiven kaikkien\nmääräävien särmien kanssa, niin tulee koko rakenne olemaan täydellinen\npyramiidi. Kuinka ihanasti valaiseekaan tämä asemaamme \"siemenen\" --\n\"Kristus\"-henkilön jäseninä. Liitettynä ja täydessä sopusoinnussa\npäämme kanssa olemme elävinä kivinä täydelliset; hänestä erillään emme\nole mitään.\n\nJeesus, tuo täydellinen, on suuresti korotettu, ja me jättäydymme\nnyt hänelle, jotta meidät muodostettaisiin ja luotaisiin hänen\nesikuvansa mukaan, ja jotta me rakentuisimme Jumalan rakennukseksi.\nTavallisessa rakennuksessa ei löydy mitään _huippu_ kulmakiveä, mutta\nmeidän rakennuksessamme on huippukulmakivi, huippukivi, niinkuin\non kirjoitettu: \"Katso minä panen Sioniin valitun kallisarvoisen\nhuippu-kulmakiven\" -- \"ja menkää hänen tykönsä, elävän kiven tykö... ja\nsallikaa, että myös teidät, elävinä kivinä rakennetaan hengelliseksi\nrakennukseksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan Jumalalle otollisia\n[Codex Sinaiticus on jättänyt _hengellisiä_ uhrin edestä pois] uhreja\nJeesuksen Kristuksen kautta.\" (1 Piet. 2: 4--6.) Ja me uskomme, että\nJeesuksen, \"pään\", ja \"seurakunnan, joka on hänen ruumiinsa\" yhteys on\npian oleva täydellinen.\n\nJa minun rakkaani, suuren rakennusmestarin johdolla täytyy meidän\nkärsiä monta vasaran iskua ja paljon hiomista -- meidän täytyy paljon\nmuuttua ja mukautua hänen esikuvansa mukaan. Ja jotta rakennusmestarin\nkyky ja täydellisyys tulisi meissä näkyviin, täytyy meidän pitää\nhuolta, ettei meillä ole mitään vastahakoista omaa tahtoa, joka asettuu\nhänen tahtoansa vastaan tai estää hänen tahtonsa tapahtumista meissä.\nMeidän täytyy olla hyvin lasten kaltaisia ja nöyriä -- meidän täytyy\npysyä ankarasti kiinni nöyryydessä, sillä \"Jumala on ylpeitä vastaan,\nmutta nöyrille antaa hän armon\". Nöyrtykäämme sentähden Jumalan väkevän\nkäden alle, jotta hän meidät ajallansa korottaisi (1 Piet. 5: 5, 6),\nniinkuin hän on korottanut meidän päämme ja edelläjuoksijamme. -- Fil.\n2: 8, 9.\n\nTämä on todellakin ihmeellinen julistus, ja kun me Jumalan sanasta\nhaluamme tietää suuresta kutsumuksestamme, niin huomaamme profeetoissa\npelkkää kaunopuheliaisuutta, kun on kysymyksessä sen armon (suosion\ntai siunauksen) julistus, joka on tullut meidän osaksemme (1 Piet.\n1: 10), samalla kuin esikuvat, vertaukset ja ne, mitkä tähän asti\novat olleet arvotuksia, nyt alkavat itsessänsä loistaa ja levittävät\nvaloa \"kaidalle tielle\", jolla voideltu (Kristus-) joukko on kutsuttu\njuoksemaan voittopalkinnon saavuttamista varten, joka nyt verhon\npoistuttua on silmäimme edessä, Tämä oli todellakin ennen aavistamaton\nsalaisuus, -- että Jumalan tarkotus ei ollut herättää ainoastaan\nlunastaja, vaan sellainen lunastaja, joka on kokoonpantu monesta\njäsenestä. Tämä on \"tuo korkea kutsumus\", jonka puolesta vihkiytyneinä\nuskovaisilla evankeliumin aikakautena on etuoikeus taistella ja\nvoittaa. Jeesus ei ryhtynyt kehittämään tätä ajatusta oppilailleen,\nniin kauvan kuin he olivat luonnollisia ihmisiä, vaan odotti kunnes\nheidät helluntaipäivänä voideltiin -- tuo uusi luonto heissä sikisi.\nPaavalin selityksestä me ymmärrämme, ettei muut kuin \"uudet luomukset\"\nnyt voi ymmärtää tai arvostella tätä korkeata kutsumusta. Hän sanoo:\n\"Me puhumme _salaisuutena_ ollutta Jumalan viisautta, sitä kätkettyä\n[suunnitelmaa], jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen ajan alkua\nmeidän kirkkaudeksemme, ja jota ei kukaan tämän maailman valtiaista\n[päämiehistä] ole tuntenut,... niinkuin on kirjotettu: Mitä ei yksikään\nsilmä ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen\nnoussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.\nSillä meille Jumala on sen ilmaissut Henkensä kautta.\" -- 1 Kor. 2:\n6--14.\n\nKirjeessään galatalaisille paljastaa Paavali koko salaisuuden ja\nosottaa, miten aabrahamilainen liitto tulee täyttymään. Hän osottaa,\nettä Israelille annettu laki ei kumonnut alkuperäistä lupausta (Gal.\n3: 15--18), sekä että Aabrahamin siemen, joka tulee siunaamaan kansat,\non Kristus. (Värssy 16.) Seuraten ajatusta, että Kristus käsittää\nkaikki, jotka ovat voidellut hengellä, sanoo hän edelleen: -- \"Sillä\nniin monta kuin teitä on _Kristukseen_ kastettu, te olette Kristukseen\npukeutuneet\", ja \"jos te olette Kristuksen omat, niin te [yhdessä\nJeesuksen kanssa] siis olette _Aabrahamin siementä_, perillisiä\n[Aabrahamille annetun] lupauksen mukaan\". (Värssyt 27, 29.) Jatkaen\nsamaa ajatusta näyttää hän (Gal. 4), että Aabraham kuvasi Jehovaa,\nSaara kuvasi liittoa eli lupausta ja Iisak kuvasi Kristusta (päätä\nja ruumista) ja jatkaa sen jälkeen: \"Ja te, veljet, olette lupauksen\nlapsia, niinkuin Iisak oli\". (Värssy 28.) Siten oli Jumalan suunnitelma\nkätketty esikuviin, kunnes evankeliumin aikana Kristushenkilö alkoi\nkehittyä.\n\nOn ollut välttämätöntä pitää tämä salaisuus kätkettynä, muuten ei olisi\nniin tapahtunut. Se on ollut välttämätöntä, sillä jos suunnitelma olisi\nkokonaisuudessaan ilmotettu ihmiskunnalle, niin olisi se merkinnyt sen\ntyhjäksitekemistä. Sillä jos ihmiskunta olisi tuntenut sen, eivät he\nolisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa, eikä myöskään seurakuntaa,\njoka on hänen ruumiinsa. (1 Kor. 2: 8.) Ei ainoastaan Kristuksen\nkuolema, ihmisen vapahduksen hintana, olisi tullut estetyksi, ellei\nJumalan päätös olisi ollut maailmalle salaisuutena, vaan myöskin\nKristuksen kärsimisestä osallisen seurakunnan uskonkoetus olisi\ntullut estetyksi, sillä \"sentähden ei maailma tunne meitä [hänen\nkanssaperillisinään], koska [samasta syystä] se ei tuntenut häntä\". --\n1 Joh. 3: 1.\n\nEi ainoastaan Jumalan suunnitelma ja tuo Kristushenkilö (pää ja\nruumis), joka on itse suunnitelman täytäntöön panemista, ole maailmalle\nsuuri salaisuus, vaan myöskin tuo erikoinen tie, jolla tämä \"pieni\nlauma\" on kutsuttu vaeltamaan, erottaa sen jäsenet erikoisina ihmisinä.\nMaailmalle pysyi salaisuutena, että niin rikkaasti varustettu henkilö\nkuin Jeesus nasaretilainen tuhlaisi aikansa ja lahjansa sellaisella\ntavalla kuin hän teki, kun hän sitävastoin, jos hän olisi omistanut\naikansa valtiotaidolle, oikeustieteelle, kaupalle tai sille uskonnolle,\njoka oli kansan mielen mukaista, olisi voinut tulla suureksi ja\narvossa pidetyksi. Ihmiset ajattelivat, että hän tuhlasi mielettömästi\nelämänsä, ja he sanoivat: \"Hänessä on saastainen henki ja hän on\nsuunniltaan.\" Hänen elämänsä ja oppinsa olivat heille arvotuksia. He\neivät voineet ymmärtää häntä.\n\nApostolit ja heidän seurapiirinsä olivat samaten maailmalle\narvotuksena, kun he jättivät maalliset toiveensa j.n.e. saarnatakseen\nsyntein anteeksi antamusta halveksitun ja ristiinnaulitun Jeesuksen\nkuoleman perustuksella. Paavali luopui korkeasta ja vaikutusvaltaisesta\nyhteiskunnallisesta asemasta tehdäkseen työtä käsillänsä ja\nsaarnatakseen Kristuksesta ja siitä näkymättömästä kruunusta, joka\nannetaan kaikille niille uskoville, jotka tulisivat vaeltamaan hänen\njäljissänsä. Tämä oli niin arvotuksen tapaista, että muutamat sanoivat:\n\"Olet järjiltäsi, Paavali, suuri oppisi vie sinut pois järjiltäsi.\"\nJa kaikkia, jotka siten seuraavat Mestarin jälkiä, pidetään hulluina\nKristuksen tähden.\n\nMutta Jumalan suunnitelma ei ole aina oleva salaisuuden verhossa:\nTuhatvuotispäivän sarastus tuo mukanaan Jumalalta täydellisempää valoa\nihmisille, ja \"Herran tunteminen on täyttävä koko maan\". Vanhurskauden\naurinko, joka säteillään tuo parannusta ja hajottaa tietämättömyyden\npimeyden, on juuri Kristushenkilö tuhatvuotispäivän kirkkaudessa --\nei ainoastaan pää vaan myöskin hänen ruumiinsa jäsenet, sillä on\nkirjotettu, että jos me \"hänen kanssaan kärsimme\", niin me myös hänen\nkanssaan kirkastumme. \"Kun Kristus, joka on meidän elämämme, ilmestyy,\nsilloin tekin _hänen kanssaan_ ilmestytte _kirkkaudessa,\"_ ja \"silloin\nvanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa _niinkuin aurinko\"_. --\nRoom. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12; Kol. 3: 4; Matt. 13: 43.\n\nNyt tuntuu kaikista muista paitsi niistä, jotka ovat siinneet uuteen\nmieleen ottamalla vastaan \"Kristuksen mielen\", ikäänkuin ne lupaukset,\njoihin me uskomme, ja ne toiveet, jotka meitä elvyttävät, olisivat\nkuviteltuja ja liian epätodenmukaisia, jotta niihin voisi luottaa ja\nantaa niiden määrätä menettelytapamme. Tulevana aikakautena, kun Jumala\non \"vuodattava henkensä kaiken lihan yli\", niinkuin hän nykyisenä\naikakautena vuodattaa sen \"palvelijoidensa ja palvelijattariensa\" yli,\nsilloin tulevat kaikki ymmärtämään ja pitämään arvossa ne lupaukset,\njotka \"pieni lauma\" nyt itsellensä omistaa. Ja he tulevat iloitsemaan\nseurakunnan kuuliaisuudesta ja korotuksesta, sanoen: \"Iloitkaamme\nja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät\novat tulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä.\" (Ilm.\n19: 7.) He tulevat iloitsemaan siitä, että seurakunta, jonka kautta\nsiunauksen virrat silloin vuotavat heille, on kirkastettu. Ja joskin\nhe tulevat näkemään, että ne \"kalliit ja suuret lupaukset\", jotka\nVoideltu (pää ja ruumis) on perinyt, eivät ole heitä varten, vaan ovat\ntäyttyneet meissä, niin on se opetus, joka seurakunnan kautta on tehty\nhavainnolliseksi, tuleva heille siunaukseksi. Ja kun he rientävät\nsaavuttamaan niitä siunauksia, _jotka silloin tarjotaan heille_,\ntulevat he käyttämään hyväkseen seurakunnan esimerkkiä ja kirkastamaan\nJumalaa seurakunnan tähden. Mutta tämä tieto ei tule herättämään\nkateuden himoa, sillä uuden järjestyksen vallitessa tulee täydellisen\ninhimillisen luonteen saavuttaminen täysin tyydyttämään heitä ja on\nheidän mielestänsä toivottavampi kuin heidän luontonsa muutos.\n\nSilloin salaisuus on loppunut, sillä maailma on silloin käsittävä, että\nse oli Jumalan henki Kristuksessa ja Kristuksen henki meissä -- Jumala\nilmestynyt lihassa --, jonka he tähän asti olivat väärinkäsittäneet.\nSilloin he näkevät, ettemme olleet hulluja emmekä houkkia, vaan että me\nvalitsimme paremman osan, kun riensimme saavuttamaan niitä rikkauksia,\nniitä kunniasijoja ja sitä kruunua, joita he eivät nähneet, mutta jotka\nkuitenkin ovat ikuiset.\n\nMitä aikaan tulee, niin on Jumalan salaisuus päättyvä seitsemännen\npasuunan (kuvauksellisessa merkityksessä) kaikuessa. (Ilm. 10: 7).\nTämä koskee salaisuutta sen kahdessa merkityksessä, missä sanaa\nkäytetään: salaisuus tai Jumalan _suunnitelman_ salaiset puolet\njulistetaan silloin ja nähdään kirkkaasti samoinkuin \"Jumalan\nsalaisuus\", seurakunta, tämän suunnitelman toteuttaja. Molemmat\npäätetään silloin. Salaisuus, kätketty suunnitelma, on silloin valinnut\ntäyden määrän Kristuksen ruumiin jäseniä, ja tästä seuraa, että _se,\nKristuksen ruumis_, on silloin tullut täydelliseksi. Suunnitelma\nlakkaa olemasta salaisuus, koska ei enään ole syytä, miksi se edelleen\npidettäisiin salassa. Tämän salaisuuden suuruus, joka on niin kauvan\npidetty peitettynä, ja jonka lupaukset, esikuvat ja vertaukset ovat\nkätkeneet, samoinkuin se ihmeellinen armo, joka suodaan niille, jotka\novat kutsutut tämän salaisuuden osallisuuteen (Ef. 3: 9), antavat\nmeille viittauksen, että se työ, joka on täyttyvä, ja jota Jehova on\nantanut ihmiskunnan odottaa ja toivoa kuuden tuhannen vuoden kuluessa,\ntäytyy olla jättiläistyö, suuremmoinen työ, joka on niin suurten\nvalmistusten arvoinen. Mitä siunauksia voimmekaan odottaa maailmalle,\nkun salaisuuden verho on otettu pois ja siunauksen virrat runsaina\nvaluvat. Tämän tähden koko luomakunta huokaa ja tuskittelee aina tähän\nasti, _odottaen_ tämän salaisuuden täyttymistä -- Jumalan lasten\nilmestymistä, jotka muodostavat luvatun \"siemenen\", jossa kaikki maan\nsukukunnat tulevat siunatuiksi. -- Room. 8: 19, 21, 22.\n\n\n\n\nKUUDES LUKU\n\nMEIDÄN HERRAMME TAKASINTULO JA SEN TARKOTUS: KAIKEN\nENNALLEENASETTAMINEN.\n\nMeidän Herramme toinen tuleminen on henkilökohtainen ja tapahtuu\nennen tuhatvuotisaikakautta. -- Sen suhde ensimäiseen tulemiseen. --\nSeurakunnan valitseminen ja maailman kääntäminen. -- Valinta ja vapaa\narmo. -- Toivon vangit. -- Profeettain todistus ennalleenasettamisesta.\n-- Meidän Herramme takasintulo on selvästi seurakunnan ja maailman\ntoivo.\n\n\n\"Ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. Hänet\noli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin, jolloin\nkaikki ennalleenasetetaan, ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti\npuhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.\" -- Ap. t. 3: 20, 21.\n\nMe luulemme, että kaikki, jotka tuntevat Raamatun, myöntävät ja\nuskovat meidän Herramme tarkotuksen olleen, että hänen opetuslapsensa\nymmärtäisivät, että hän jotakin tarkotusta varten, jollakin tavalla ja\njonakin aikana tulisi takasin. On totta, että Jeesus sanoi: \"Katso,\nminä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti\" (Matt.\n28: 20), ja henkensä ja sanansa kautta on hän aina ollut seurakunnan\nkanssa, johtaen, halliten, lohduttaen ja ylläpitäen pyhiään kaikissa\nheidän murheissaan. Mutta joskin seurakunta siunauksellisella tavalla\non ollut tietoinen siitä, että Herra on tuntenut kaikki sen tiet, ja\nettä hän on alituisesti pitänyt siitä huolta ja rakastanut sitä, niin\nikävöi se kuitenkin hänen luvattua henkilökohtaista takasintulemistaan,\nsillä kun hän sanoi: \"Ja kun minä olen mennyt pois ja valmistanut\nteille sijan, tulen minä takasin\" (Joh. 14: 3), niin tarkotti hän\nvarmaan sillä _toista henkilökohtaista tulemista_.\n\nToiset arvelevat, että hän tarkotti hengen vuodattamista helluntaina,\ntoiset, että hän tarkotti Jerusalemin hävitystä j.n.e.; mutta\nnämä sivuuttavat nähtävästi sen seikan, että Raamatun viimeisessä\nkirjassa, joka kirjotettiin kuusikymmentä vuotta helluntain jälkeen ja\nkaksikymmentä kuusi vuotta Jerusalemin hävityksen jälkeen, puhuu hän,\njoka oli kuollut ja nyt elää, kysymyksessä olevasta tapauksesta vielä\nkuuluvana tulevaisuuteen, sanoen: \"Katso, minä tulen pian, ja minun\npalkkani on minulla mukanani.\" Ja hengen elähyttämä Johannes vastaa:\n\"Amen, tule Herra Jeesus:\" -- Ilm. 22: 12, 20.\n\nHyvin monet arvelevat, että kun syntinen kääntyy, on se osa Kristuksen\ntulemista, sekä että hän tällä tavalla on jatkava tulemistaan, kunnes\nkoko maailma on kääntynyt. Silloin, sanovat he, on hän täydelleen\ntullut.\n\nHe unohtavat nähtävästi Raamatun todistuksen tässä asiassa, joka\nsanoo aivan päinvastaista heidän odotukselleen; ettei maailma Herran\ntoisen tulemisen aikana ole läheskään kääntynyt Jumalan puoleen, että\n\"viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, sillä ihmiset tulevat\nolemaan itserakkaita... he rakastavat nautintoa enemmän kuin Jumalaa\"\n(2 Tim. 3: 1--4), että \"pahat ihmiset ja petturit tulevat menemään yhä\npitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen\". (V. 13.) He unohtavat\nMestarin erityisen varotuksen pienelle laumalleen: \"Pitäkää vaari\nitsestänne, ettei... se päivä äkkiarvaamatta yllättäisi _teitä_; sillä\nse kohtaa niinkuin _paula_ kaikkia, jotka asuvat koko maan pinnalla.\"\n(Luuk. 21: 34, 35.) Kun jälleen sanotaan: \"Kaikki maan sukukunnat\nparkuvat\", kun he näkevät hänen tulevan (Ilm. 1: 7), voimme olla\nvakuutetut, ettei tehdä pienintäkään viittausta syntisen kääntymisestä.\nValittavatkohan kaikki syntisen kääntymistä? Päinvastoin, jos tämä\npaikka, kuten melkein kaikki myöntävät, tarkottaa Kristuksen läsnäoloa\nmaan päällä, niin opettaa se, etteivät kaikki maan päällä tule\nrakastamaan hänen ilmestystään, jota he varmaan tekisivät, jos he\nkaikki olisivat kääntyneet.\n\nToiset odottavat todellista Herran tuloa ja läsnäoloa, mutta\n_siirtävät_ tämän _ajan_ kauvas eteenpäin väittäessään, että maailma\ntäytyy kääntyä seurakunnan vaivannäön kautta sen nykyisessä asussa,\nja sillä tavalla alkaisi tuhatvuotisaikakausi. He sanovat, että kun\nmaailma on kääntynyt ja Saatana sidottu ja Herran tunteminen täyttää\nkoko maan, ja kun kansat eivät enää harjaannu sotimaan, silloin on\nseurakunnan työ nykyisessä asussaan päättynyt, ja että silloin, kun se\non täyttänyt tämän suuren ja vaikean tehtävän, tulee Herra ratkaisemaan\nmaan tärkeät asiat, palkitsemaan uskovaiset ja tuomitsemaan syntiset\nkadotukseen.\n\nMuutamat Raamatun paikat, irrotettuina yhteydestään, näyttävät puhuvan\ntämän otaksuman puolesta, mutta kun tarkastetaan Jumalan sanaa ja\nsuunnitelmaa kokonaisuudessaan, niin huomataan, että kaikki nämä\npaikat puhuvat aivan päinvastaisen mielipiteen puolesta, nimittäin\nettä Kristus tulee, ennenkuin maailma on kääntynyt, sekä että hänen\nhallituksensa tarkotus on kääntää maailma; että seurakunta nyt on\nasetettu koetukselle, ja että voittajain palkinto on ensin tulla\nkirkastetuiksi ja sitten tulla osallisiksi yhdessä Herran Jeesuksen\nkanssa siitä hallituksesta, joka on Jumalan määräämä välikappale, jotta\nmaailma tulisi siunatuksi ja kaikki luodut olennot Herran tuntemisen\nosallisuuteen. Tämä on Herran erityinen lupaus: \"Joka voittaa, sen\nminä annan istua kanssani valtaistuimellani.\" (Ilm. 3: 21.) \"Ja he\nvirkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.\" --\nIlm. 20: 4.\n\nOn kaksi Raamatun kohtaa, joihin ne, jotka väittävät, ettei Herran\ntuleminen tapahdu ennenkuin tuhatvuotisen valtakunnan perästä,\npääasiassa perustautuvat, ja niihin tahdomme tässä kiinnittää\nhuomiomme. Toinen on: \"Tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan koko\nmaailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.\"\n(Matt. 24: 14.) Väitetään, että tämä tarkottaa maailman kääntymistä\nennen evankeliumiaikakauden loppua. Mutta _todistaminen_ maailmalle\nei merkitse maailman kääntämistä. Kysymyksessä oleva Raamatun paikka\nei sano millä tavalla todistus otetaan vastaan. Tämä todistaminen on\njo tapahtunut. Vuonna 1861 osottivat raamattuseurain kertomukset,\nettä evankeliumi oli julistettu kaikilla maan kielillä, joskaan\nmaan miljoonat ihmiset eivät olleet ottaneet sitä vastaan. Ei edes\npuoletkaan maapallolla nykyään elävästä tuhannesta kuudestasadasta\nmiljoonasta ole koskaan kuullut mainittavan Jeesuksen nimeä. Kuitenkin\non mainitun lauseen ehto täytetty: evankeliumi on saarnattu koko\nmaailmassa _todistukseksi_ kaikille _kansoille_.\n\nApostoli sanoo (Ap. t. 15: 14), että evankeliumin _päätarkotus_ tänä\naikakautena on ollut \"ottaa kansa\" Kristuksen nimeen -- voittava\nseurakunta, joka hänen toisessa tulemisessaan yhdistetään häneen ja saa\nhänen nimensä. Maailmalle todistaminen on tänä aikana sivutarkotus.\n\nToinen Raamatun paikka on: \"Istu oikealle puolelleni, siihen asti kun\nminä panen vihollisesi sinun jalkaisi astuinlaudaksi.\" (Ps. 110: 1.)\nHapuileva, epämääräinen käsitys tästä lauseesta tuntuu olevan se,\nettä Kristus istuu jollakin aineellisella valtaistuimella jossakin\ntaivaassa, kunnes seurakunta on tehnyt kaikki hänelle kuuliaisiksi,\nja että hän sitten tulee hallitsemaan. Tämä käsitys on väärä. Tässä\najateltu Jumalan valtaistuin ei ole aineellinen, vaan tarkottaa se\nhänen korkeaa valtaansa ja hallitustansa, ja Herra Jeesus on korotettu\nolemaan osallinen tässä hallituksessa. Paavali selittää: \"Jumala on\nhänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita\nnimiä korkeamman,\" Hän on antanut hänelle _vallan_, joka lähinnä Isän\nvaltaa on kaikkia muita korkeampi Jos Kristus istuu aineellisella\nvaltaistuimella, kunnes hänen vihollisensa on pantu hänen jalkainsa\nastuinlaudaksi (kunnes he kaikki ovat voitetut), niin ei hän voi\nluonnollisestikaan tulla, ennenkuin kaikki on tullut hänen valtikkansa\nalle. Mutta jos \"oikea puoli\" ei merkitse määrättyä paikkaa tai\nistuinta, vaan niinkuin me väitämme voimaa, valtaa, herrautta, niin\nseuraa siitä, että kysymyksessä oleva lause ei millään tavoin vastusta\ntoista raamatunpaikkaa, joka opettaa, että hän sillä vallalla, jolla\nhän on varustettu, tulee \"tekemään kaikki itsellensä alamaiseksi\".\n(Fil. 3: 21.) Esim., kun me sanomme, että keisari Wilhelm istuu\nSaksan valtaistuimella, niin emme silloin ajattele kuninkaanistuinta,\njolla hän itse asiassa hyvin harvoin istuu. Kun sanomme, että hän\nistuu valtaistuimella, niin tarkotamme, että hän hallitsee Saksaa.\nOikea puoli merkitsee korkeinta arvoa, ylhäisintä asemaa tai\nsuurinta suosiota, lähinnä korkeinta hallitusta. Siten korotettiin\ntai asetettiin Bismarck Saksan keisarivallan oikealle puolelle, ja\nJoosef oli Faaraon oikealla kädellä Egyptin valtakunnassa -- ei\nkirjaimellisesti, vaan tavallisen lauseparren mukaan. Jeesuksen sanat\nKaifaalle sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa: \"Tästälähin saatte\nnähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan\npilvien päällä.\" (Matt. 26: 64.) Hän on oleva oikealla puolella, kun\nhän tulee, ja hän on pysyvä oikealla puolella tuhatvuotisen valtakunnan\naikana ja myös aina.\n\nLähemmästä Jumalan ilmotetun suunnitelman tutkimisesta on seuraava\nlaveampi käsitys niinhyvin ensimäisen kuin toisen tulemisen\ntarkotuksesta, ja meidän tulee muistaa, että molemmat tapaukset\nsuhtautuvat toisiinsa kuten saman suunnitelman osat. Ensimäisen\ntulemisen erityinen tarkotus oli _lunastaa_ ihmiset; ja toisen\ntulemisen erityinen tarkotus on _ennalleenasettaa_, siunata ja\nvapauttaa lunastetut. Sitten kun Vapahtajamme oli antanut elämänsä\nkaikkien lunastukseksi, meni hän ylös taivaaseen esittääkseen tämän\nuhrin Isälle, sovittaen siten ihmisen vääryyden. Hän viipyy siellä\nja sallii \"tämän maailman ruhtinaan\" jatkaa pahan herrautta, kunnes\n\"morsian, Karitsan emäntä\" on valittu, jonka ollakseen tällaisen\nkunnian _arvoinen_ täytyy voittaa nykyisen pahan maailman vaikutuksen.\nSilloin on se aika tullut, jolloin ihmiskunnan suuri siunaamistyö,\njonka hänen uhrinsa on taannut, on alkava, ja hän on lähtevä siunaamaan\nmaan kaikkia sukukuntia.\n\nTosin olisi ennalleenasettamis- ja siunaamistyö voinut alkaa heti,\nniin pian kun Lunastaja oli suorittanut lunastushinnan, ja olisi\nsiinä tapauksessa Messian tuleminen tapahtunut ainoastaan kerran ja\nvaltakunta ja siunaustyö heti alkanut, kuten apostolit ensin odottivat.\n(Ap. t. 1: 6.) Mutta Jumala on \"meitä varten\" -- kristillistä\nseurakuntaa varten -- \"pitänyt huolta jostakin paremmasta\" (Hebr. 11:\n40). Meidän tähtemme on siis Kristus-henkilön hallitus erotettu pään\nkärsimisen ajasta yhdeksäntoista vuosisadan kautta.\n\nTämä aikakausi ensimäisen ja toisen tulemisen välillä, kaikkien\nlunastamisen ja kaikkien siunaamisen välillä, on aijottu seurakunnan,\nKristuksen ruumiin koettelemista ja valitsemista varten; muuten\nolisi ainoastaan yksi tuleminen tapahtunut, ja työ, joka suoritetaan\nhänen toisen läsnäolonsa aikana, tuhatvuotiskautena, olisi seurannut\nJeesuksen ylösnousemista. Tai sen sijaan kun me sanomme, että toisen\ntulemisen työ olisi välittömästi seurannut sitä, mikä ensimäisessä\ntulemisessa tehtiin, niin sanokaamme mieluummin, että ellei Jehova\nolisi päättänyt valita \"pientä laumaa\", \"Kristuksen ruumista\", ei\nensimmäinen tuleminen olisi sattunut silloin, kun se tapahtui, vaan\nolisi tapahtunut toisen tulemisen yhteydessä, ja niin olisi ollut\nainoastaan _yksi_ tuleminen. Sillä Jumalalla on selvästi ollut\ntarkotuksena _sallia_ pahan olla vallassa kuudentuhannen vuoden\nkuluessa ja seitsemäntenä vuosituhantena puhdistaa ja asettaa kaikki\nennalleen.\n\nSiten me näemme, että Jeesuksen tulo uhrina ja syntisten lunastuksena\ntapahtui juuri niin paljon ennen siunaus- ja ennalleenasettamisaikaa,\nkuin tarvittiin hänen \"kanssaperillistensä pienen lauman\"\nvalitsemiseksi. Tämä on muutamille selvitettävä sen näennäisen\nviivytyksen Jumalan puolelta, ettei hän vielä anna niitä siunauksia,\njotka ovat luvatut, ja jotka lunastus on valmistanut. Siunaukset\ntulevat määrättynä aikakautena alkuperäisen suunnitelman mukaan, joskin\n-- ihanan tarkotuksen tähden -- hinta maksettiin paljon aikasemmin kuin\nihmiset olisivat voineet odottaa.\n\nApostoli ilmottaa, että Jeesus on ollut poissa maan päältä --\ntaivaassa -- koko sinä välillä olevana aikana, joka ulottuu hänen\ntaivaaseenastumisestaan ennalleenasettamisajan tai tuhatvuotisajan\nalkuun asti: \"Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin\naikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan ennalleen\" j.n.e. (Ap. t, 3:\n21.) Kun Raamattu siis opettaa, että Herramme toisen tulemisen tarkotus\non kaiken ennalleenasettaminen, ja kun hänen esiintymisensä aikana\nkansat eivät läheskään ole kääntyneet, vaan vihastuvat (Ilm. 11: 18)\nja tekevät vastarintaa, niin täytyy myöntää, että joko on seurakunta\nlähetystehtävässään epäonnistunut, ja Jumalan suunnitelma tähän nähden\nrauennut, tai sitten on niin, kun olemme väittäneet ja näyttäneet,\nettä seurakunnalta ei ole vaadittu maailman kääntämistä tänä\naikakautena, vaan on sen tehtävänä ollut saarnata evankeliumia koko\nmaailmassa _todistukseksi_ ja Jumalan johdolla valmistua suurta tulevaa\ntehtäväänsä varten. Jumala ei ole millään tavalla kuluttanut kykyään\nmaailman kääntämiseksi. Päinvastoin, hän ei ole vielä _yrittänytkään_\nkääntää maailmaa.\n\nTämä tuntunee muutamista omituiselta väitteeltä, mutta heidän tulee\najatella, että jos Jumala olisi ryhtynyt tällaiseen työhön, niin olisi\nhän silminnähtävällä tavalla siinä epäonnistunut, sillä niinkuin me\nolemme havainneet, on olemassa ainoastaan vähäpätöinen murto-osa maan\ntuhansista miljoonista, joka koskaan on kuullut siitä _ainoasta_\nnimestä, jossa kunkin täytyy pelastua. Me olemme ainoastaan voimakkain\nsanoin esittäneet, mitä muutamat etevimmistä lahkoista -- baptistit,\npresbyteriaanit ja monet muut -- uskovat ja opettavat, että Jumala\nnyt määrää ja valitsee maailmasta \"pienen joukon\", seurakunnan. He\nesittävät, että Jumala ei tee mitään muuta, kun että hän valitsee\ntämän seurakunnan, kun me sitävastoin havaitsemme Raamatun vielä\nopettavan askeleen eteenpäin jumalallisessa suunnitelmassa: maailman\nennalleenasettamisen, joka on tapahtuva valitun seurakunnan kautta,\nsitten kun tämä on tullut täysilukuiseksi ja kirkastettu. Tämä \"pieni\njoukko\" voittajia tänä evankeliumin aikakautena muodostaa ainoastaan\nsen \"siemenen\" ruumiin, jossa tai jonka kautta kaikki maan sukukunnat\ntulevat siunatuiksi.\n\nNiiden, jotka väittävät, että Jehova kuudentuhannen vuoden kuluessa\non koettanut kääntää maailmaa ja aina epäonnistunut, täytyy huomata\nmiten vaikeata on sovittaa tällaisia mielipiteitä Raamatun vakuutuksen\nkanssa, että kaikki Jumalan aikomukset tulevat täyttymään, sekä että\nhänen sanansa eivät tule tyhjänä palaamaan, vaan on _se_ menestyvä,\n_jota varten se on lähetetty_. (Jes. 55: 11.) Se, että maailma ei vielä\nole kääntynyt, ja että Herran tunto ei vielä täytä maata, todistaa sen,\nettei sitä vielä ole _lähetetty_ siinä tarkotuksessa.\n\nTämä vie kahteen eri ajatukseen, jotka vuosisatoja ovat erottaneet\nkristityt toisistaan, nimittäin valintaan ja vapaaseen armoon.\nEi ainoakaan raamatuntutkija kiellä, etteikö näillä näennäisesti\nvastakkaisilla opeilla olisi tukea Raamatussa. Tämä seikka täytyy\njohtaa meidät heti otaksumaan, että molemmat tavalla tai toisella\ntäytyvät olla tosia; mutta millään muulla tavalla ei niitä voi yhdistää\nkuin ottamalla huomioon taivaallisen lain, _järjestyksen_, sekä\n\"jakamalla oikein totuuden sanaa\" tämän aineen suhteen. Tämä järjestys,\nsellaisena kuin se on esitetty aikakausien suunnitelmassa, on, jos\nse otetaan varteen, selvästi osottava, että nykyisinä ja menneinä\naikajaksoina on valintaa tapahtunut, mutta tämän vastakohta on niin\nkutsuttu vapaa armo, Jumalan armonosotus maailmaa kohtaan ylimalkaan\ntuhatvuotiskautena. Jos pitää muistissa aikakausien ja hallituksien\neroavat piirteet, joista me teimme esityksen eräässä edellisistä\nluvuista, ja kaikki ne paikat, jotka tarkottavat valtaa ja vapaata\narmoa, tutkitaan ja asetetaan oikeaan aikaan, niin huomataan, että\nkaikki ne, jotka käsittelevät valintaa, koskevat nykyisiä ja menneitä\najanjaksoja, kun sitävastoin ne, jotka opettavat vapaata armoa, täysin\nsoveltuvat lähinnä tulevaan aikakauteen.\n\nRaamatun opin mukaan ei valinta kuitenkaan ole mielivaltaista\npakottamista tai välttämätön kohtalo, kuten sen puolustajat\ntavallisesti uskovat ja opettavat, vaan tapahtuu valinta\nkelvollisuuteen ja sopivaisuuteen nähden Jumalan erityistä tarkotusta\nvarten, tätä varten järjestetyn aikakauden kuluessa.\n\nVapaan armon oppi, jota arminiaanit puolustavat, on paljon suurempi\nJumalan armon ilmaus, kuin mitä sen innokkaimmat puolustajat koskaan\novat opettaneet Jumalan armo tai suosio Kristuksessa on aina vapaa\nsiinä merkityksessä, että se on ansaitsematon; mutta aina ihmisen\nsyntiinlankeemisesta nykyaikaan asti ovat Jumalan armonosotukset\nrajottuneet määrättyihin yksityisiin henkilöihin, kansoihin ja\nluokkiin, kun sitävastoin tulevana aikakautena kutsutaan koko maailma\nosallisiksi niihin suosionosotuksiin sellaisilla ehdoilla, kun silloin\nkaikille tarjotaan ja ilmotetaan, ja kuka tahtoo saa silloin tulla\njuomaan elämän lähteestä ilmaiseksi. -- Ilm. 22: 17.\n\nJos me luomme katsauksen taaksepäin, niin huomaamme, että Aabraham\nja muutamat hänen jälkeläisistään valittiin niiksi välikappaleiksi,\njoiden kautta luvattu siemen, joka oli siunaava maan kaikkia\nsukukuntia, oli tuleva. (Gal. 3: 29.) Me huomaamme myöskin Israelin\nvalitsemisessa kaikkien kansojen keskuudesta Jumalan tarkotuksen\nolleen esikuvauksellisesti osottaa, miten tuo suuri työ maailman\nhyväksi oli tapahtuva. Sen vapautus Egyptistä, sen Kaanaan maa, sen\neri liitot, sen lait, sen uhrit syntien tähden velan poistamiseksi ja\nkansan puhdistamiseksi sekä sen papisto tämän kaiken toimeenpanemista\nvarten -- kaikki tämä esitti pienoiskoossa ja esikuvauksellisesti\ntodellista papistoa ja todellisia uhreja ihmismaailman puhdistamiseksi.\nJumala sanoi, puhuen kansalle: \"Kaikkien sukukuntien keskuudessa maan\npäällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt erityistä huolta.\" (Am. 3:\n2.) Ainoastaan tämän kansan Jumala tunsi, kunnes Kristus tuli, niin\nvieläpä jälkeenkin päin, sillä hänen toimintansa rajottui heihin,\neikä hän sallinut oppilaittensa mennä toisten luo -- sanoen, kun hän\nlähetti heidät: \"Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö mihinkään\nsamarealaisten kaupunkiin.\" Minkätähden niin, Herra? Koska selittää\nhän, \"minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden\nlammasten luo.\" (Matt. 10: 5, 6; 15: 24.) Heitä varten omisti hän koko\naikansa aina kuolemaan asti, ja siellä teki hän ensimäisen työnsä\nmaailman hyväksi, ensimäisen sovellutuksen vapaasta ja rajattomasta\nylitsevuotavasta armosta, joka \"aikanaan\" on todellakin tuleva\nsiunaukseksi kaikille.\n\nTätä Jumalan suuremmoisinta lahjaa ei ole rajotettu kansaan eikä\nluokkaan nähden. Se ei ollut ainoastaan Israelia varten, vaan koko\nmaailmaa varten, sillä Jumalan armosta maistoi Jeesus Kristus kuoleman\n_kaikkien_ puolesta. -- Hebr. 2: 9.\n\nJa nytkin, evankeliumin aikana, tapahtuu armon valinta määrätyssä\ntarkotuksessa. Muutamia osia maailmaa suosii evankeliumi (joka\nsaarnataan vapaasti kaikille, jotka kuulevat) enemmän kuin toisia.\nLuo silmäys maailmankarttaan ja katso, miten pientä osaa Kristuksen\nevankeliumi huomatummassa määrässä valaisee tai siunaa. Vertaa\nitseäsi etuoikeuksinesi ja tietoinesi niiden miljoonien kanssa, jotka\ntänä päivänä ovat pakanuuden pimeydessä, jotka eivät koskaan ole\nkuulleet kutsumusta eivätkä siis ole olleet kutsuttuja. Kun kutsuttu\njoukko (kutsuttu Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen\nKristuksen, meidän Herramme kanssaperillisiksi, ja jotka ovat tehneet\nkutsumisensa ja valintansa varmaksi) on täysilukuinen, silloin on\nJumalan suunnitelma _maailman_ pelastamiseksi oleva vasta alussaan.\n\nVasta sitten kun se on valittu, kehitetty ja korotettu valtaan, on\n_siemen_ rikkipolkeva käärmeen pään. \"Ja rauhan Jumala on pian ruhjova\nSaatanan teidän jalkainne alle.\" (Room. 16: 20; 1 Moos. 3: 15.)\nEvankeelinen aikakausi tekee siveän neitseen, uskollisen seurakunnan\nvalmiiksi tulevalle yljälleen. Ja aikakauden lopussa, kun hän on\n\"valmistanut itsensä\" (Ilm. 19: 7); tulee ylkä, ja ne, jotka ovat\nvalmiit, menevät hänen kanssansa häihin -- toinen Aadam ja toinen Eeva\ntulevat yhdeksi, ja niin alkaa ihana ennalleenasettamistyö. Tulevana\nhallituskautena, uudessa maassa ja uudessa taivaassa, ei seurakunta\nole enään kihlattu neitsyt, vaan morsian, ja silloin \"henki ja morsian\nsanovat: Tule! Ja joka kuulee, sanokoon: Tule! Ja joka janoo, tulkoon,\nja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän vettä.\" -- Ilm. 22: 17.\n\nEvankeelinen aikakausi ei läheskään lopeta seurakunnan tehtävää. Se\non ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä varten.\nTämän luvatun ja tulevan siunauksen tähden huokaa koko luomakunta\nyhteisesti ja on synnytystuskissa aina tähän asti, odottaen Jumalan\nlasten ilmestymistä. (Room. 8: 22, 19.) Siunattu totuus on, että vapaa\narmo täydellisemmässä määrässä on Isämme suunnitelmassa varattu ei\nainoastaan eläville, vaan myöskin niille, jotka ovat kuolleet. Tämä\narmo on tuo siunattu tilaisuus tulevana aikakautena.\n\nLöytyy niitä, jotka voivat nähdä jotakin niistä siunauksista, joiden\naika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka jossain määrin\nkäsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra tulee, jotta hän\njakaisi sen suuren siunauksen, jonka hän kuolemallaan osti, mutta\neivät kuitenkaan kykene näkemään tuota viimeistä totuutta, että\nniillä, jotka ovat haudoissaan on yhtä paljon toiveita Messiaksen\nihanan hallituksen suhteen, kuin niillä, jotka tänä aikakautena eivät\nole niin täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa -- kuolemassa. Niin\nvarmasti kuin Jeesus kuoli _kaikkien_ puolesta, niin täytyy myös\nkaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla\nkalliilla verellään. Tämän tähden me odotamme, että tuhatvuotiskautena\nkaikki ne tulevat siunatuiksi, jotka ovat haudoissaan, samoin kuin ne,\njotka eivät ole niissä; ja tähän me löydämme runsaita todistuksia,\njos katsomme syvemmältä Herran todistukseen asiassa. Niitä jotka ovat\nhaudoissa, kutsutaan \"toivon vangeiksi\" sen perustuksella, mitä Jumalan\nsuunnitelmassa on heidän vapauttamisekseen.\n\nLasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa ihmistä\non elänyt maan päällä niinä kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat\nkuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma, joka mahdollisesti\nvoitaisiin tehdä, osottaisi, ettei näistä edes tuhatmiljoonaa\nolisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi jäännökseksi tuon\näärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa\n(142,000,000,000), jotka menivät kuolemaan uskomatta ja toivomatta\nsiihen _ainoaan nimeen_, joka taivaan alla tai ihmisten keskuudessa\non annettu, ja jossa meidän tulee pelastua. Niin, suurin enemmistö\nnäistä ei koskaan ole tietänyt eli kuullut Jeesuksesta, eikä he ole\nvoineet uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet. Me kysymme: mitä on\ntullut tästä äärettömän suuresta joukosta, josta numerot antavat\naivan riittämättömän käsityksen? Mikä on ja mikä tulee olemaan heidän\ntilansa? Eikö Jumala ole järjestänyt mitään toimenpidettä heitä\nvarten, joiden tilan ja olosuhteet hän on täytynyt ennakolta nähdä?\nTai onko hän maailman perustamisesta asti tehnyt kurjan säälimättömän\njärjestelmän heidän toivotonta ikuista vaivaamistaan varten, kuten\nuseat hänen lapsistaan väittävät? Tai onko hänellä suunnitelmansa\nkorkeudessa ja syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattu\ntilaisuus, jotta kaikki tulisivat tuntemaan tuon _ainoan nimen_ ja\nkuuliaisina, mukautuen ehtoihin, saisivat nauttia ikuisesti kestävää\nelämää?\n\nNäihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee\nitselleen, ja joille hän toivoo totuuden mukaista selitystä, joka on\nsopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa, annetaan monenlaisia vastauksia.\n\n_Ateismi (se, joka kieltää Jumalan olemassaolon) vastaa:_ \"Kuolleet\novat ijankaikkisesti kuolleet; ei löydy mitään tämän jälkeen; he eivät\nkoskaan tule jälleen elämään.\"\n\n_Kalvinismi vastaa:_ \"Heitä ei ole valittu pelastukseen. Jumala on\nennakolta määrännyt heidät kadotukseen -- ikuiseen helvettiin --\nja siellä ovat he nyt, väännellen tuskissaan, ja sinne jäävät he\nijankaikkisesti, ilman toivoa.\"\n\n_Arminianismi vastaa:_ \"Me uskomme, että Jumala antaa monelle anteeksi\nheidän tietämättömyytensä nojalla. Ne, jotka ovat tehneet niin hyvin\nkuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan 'esikoisseurakuntaan',\njoskaan he eivät koskaan ole kuulleet puhuttavan Jeesuksesta.\"\n\nTähän mielipiteeseen liittyvät useimmat kristityt kaikista\nseurakunnista (joskin muutamien uskontunnustus on päinvastainen), koska\nheistä kaikki muut käsitykset tuntuvat olevan ristiriidassa Jumalan\nvanhurskauden kanssa. Mutta antaako Raamattu tukea tälle viimeiselle\nmielipiteelle? Opettaako se, että tietämättömyys on pelastuksen\nperustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka Raamatussa mainitaan,\non _usko_ Kristukseen Lunastajaamme ja Herraamme. \"Armosta te olette\npelastetut uskon _kautta.\"_ (Ef. 2: 8.) Vanhurskauttaminen uskon kautta\non koko kristillisen järjestelmän pohjana. Kysymykseen: Mitä tulee\nminun tehdä, jotta pelastuisin? vastaavat apostolit: \"Usko Herraan\nJeesukseen Kristukseen.\" \"Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille\nannettu, jossa meidän on pelastuminen\". (Ap. t. 4: 12), ja \"jokainen,\njoka avuksi huutaa Herran nimeä, on pelastuva\". -- Room. 10: 13.\n\nMutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla evankeliumia, ennenkuin voi\nuskoa, sanoen: \"Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät\nusko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?\" --\nRoom. 10: 14.\n\nMuutamat väittävät, että Paavali opettaa, että _tietämättömyys_\non pelastava ihmisiä, kun hän sanoo, että \"Pakanat, joilla ei ole\nlakia,... ovat itselleen lakina\". (Room. 2: 14.) He päättävät, että se\nlaki jota heidän omantuntonsa vaati, riittää vanhurskauttamaan heidät.\nMutta nämä käsittävät väärin Paavalin. Hän väittää vaan, että koko\nmaailma on rikoksellinen Jumalan edessä (Room. 3: 19), että pakanat,\njoilla ei ollut kirjotettua lakia, _tuomittiin kadotukseen_, eikä tehty\nvanhurskaiksi omantunnon valon kautta, joka, joko se puolusti heitä\ntai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja arvottomia\nelämään, samoinkuin juutalaiset, joilla oli kirjotettu laki, sen kautta\n_tuomittiin kadotukseen_, \"sillä lain kautta tulee synnin tunto\"\n(Room. 3: 20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän heikkoutensa\nja oli aiottu näyttämään heille, että he olivat kykenemättömät\nvanhurskauttamaan itseänsä Jumalan edessä, sillä \"ei yksikään liha voi\nlain töillä vanhurskautua hänen [Jumalan] edessään\". Kirjotettu laki\n_tuomitsi juutalaiset kadotukseen_, ja pakanat omistivat riittävästi\nomantunnon valoa _tuomitsemaan heidät kadotukseen;_ ja siten on\njokaisen suu tukittu vaatimasta oikeutta elää, ja niin on koko maailma\nsyyllinen Jumalan edessä.\n\nMuistaen Jaakobin sanoja (2: 10), että se, joka pitää koko lain,\nmutta rikkoo yhdessä, on vikapää kaikessa eikä voi vaatia mitään lain\nliitossa luvattua siunausta, me käsitämme, ettei todellakaan \"ole\nketään vanhurskasta, ei ainoatakaan\". (Room. 3: 10.) Ja siten sulkee\nRaamattu kaikki muut toivon ovet paitsi yhden, osottaessaan, ettei\nainoakaan kadotukseen tuomituista kykene vakuuttamaan itselleen elämää\nansiollisten töitten kautta, sekä ettei kenenkään kannata vedota\ntietämättömyyteen pelastuksen perustuksena. Tietämättömyys ei oikeuta\nketään uskon ja kuuliaisuuden _palkintoon_.\n\nMonta kristittyä, jotka eivät voi uskoa, että niin monta miljoonaa\ntietämätöntä lasta ja pakanaa joutuisi ijankaikkiseen kadotukseen (joka\nheidän oppinsa mukaan merkitsee, että heidät lähetetään ijankaikkiseen\nja toivottomaan piinaamispaikkaan), väittävät ja pitävät Raamatun\nlausunnoista huolimatta kiinni siitä, että Jumala ei tule tuomitsemaan\ntietämättömiä kadotukseen. Me ihailemme heidän lämminsydämistä\nvapaamielisyyttään ja korkeaa ajatustaan Jumalan hyvyydestä, mutta me\nvarotamme heitä liian pikaisesti hylkäämään tai sivuuttamaan Raamatun\nesityksen. Jumalalla on siunaus kaikkia varten paremmalla tavalla kuin\ntietämättömyyden kautta.\n\nMutta toimivatko nämä sopusoinnussa lausutun uskonsa kanssa? Eivät,\njoskin he tunnustavat uskovansa, että tietämättömät pelastetaan\ntietämättömyytensä perustuksella, niin jatkavat he lähetyssaarnaajain\nlähettämistä pakanain luokse monen arvokkaan elämän ja miljoonien\nmarkkojen kustannuksella. Jos kaikki tai edes puolet heistä\npelastuisi tietämättömyyden perustuksella, niin tehdään heille\neittämätöntä vahinkoa lähettämällä lähetyssaarnaajia, jotka opettavat\nheille Kristuksesta, sillä ainoastaan yksi tuhannesta uskoo, kun\nlähetyssaarnaajat tulevat hänen luoksensa. Jos tämä käsitys olisi\noikea, niin olisi paljon parempi antaa heidän olla tietämättömyydessä,\nsillä silloin paljon suurempi osa pelastuisi. Jos me jatkamme samaa\najatusta, emmekö voi silloin tulla siihen tulokseen, että jos Jumala\nolisi jättänyt _kaikki_ tietämättömyyteen, niin olisivat kaikki\npelastuneet? Siinä tapauksessa olisi Kristuksen tuleminen ja kuolema\nollut hyödytön, apostolien ja pyhien saarna, ja kärsiminen olisi\nollut turhaa, ja niin kutsuttu evankeliumi sisältäisi hyvien uutisten\nasemasta hyvin huonoja uutisia. Vielä suuremmassa määrässä mahdotonta\nja järjetöntä on, kun sellaiset lähettävät lähetyssaarnaajia pakanain\nluokse, jotka suosivat kalviinilaista tai fatalistista käsitystä\narmonvalitsemisen suhteen. Tämän opin mukaan on jokaisen yksityisen\nhenkilön ikuinen kohtalo järkähtämättömästi määrätty, ennenkuin hän on\nsyntynyt.\n\nMutta Raamattu, joka on täynnä lähetyshenkeä, ei opeta, että löytyy\neri teitä pelastukseen -- tie uskon kautta, toinen töitten kautta ja\nvielä jokunen tietämättömyyden kautta. Raamattu ei myöskään opeta tuota\nJumalaa häpäisevää ennakolta määräämistä. Mutta kun se opettaa, että\nkaikki muut toivon ovet sukukunnalle ovat suletut, niin avaa se sitäkin\nlaveammaksi _yhden_ oven, tuon ainoan oven, ja huutaa, että jokainen,\njoka tahtoo, menköön sisälle elämään. Ja se näyttää, että kaikki ne,\njotka nyt eivät näe eivätkä osaa arvostella tuota siunattua etua saada\nmennä sisälle, tulevat aikanaan saamaan täyden tiedon siitä ja kyvyn\narvostella sitä. _Ainoa tapa_, jolla kirottu sukukunta saa ja voi tulla\nJumalan luo, ei ole ansiokkaissa töissä, eikä tietämättömyydessä, vaan\nuskossa Jeesuksen kalliiseen vereen, joka ottaa pois maailman synnin.\n(1 Piet. 1: 19; Joh. 1: 29.) Tämä on evankeliumia, tuota hyvää sanomaa\nsuuresta ilosta, joka _\"on tuleva kaikelle kansalle.\"_\n\nOlettakaamme, että me katsomme näitä asioita siten, kuin Jumala\nne meille kertoo, jättäen hänen luonteensa kirkastamisen hänelle\nitselleen. Kysykäämme: Mitä on tullut noista sadasta neljästäkymmenestä\nkahdestatuhannesta miljoonasta?\n\nJoskaan emme tietäisi mitä heistä on tullut, niin voimme olla varmat,\netteivät he nyt ole missään kärsimisen tilassa. Sillä Raamattu ei\nopeta ainoastaan sitä, että täysi palkinto jaetaan seurakunnalle vasta\nKristuksen tulemisessa, jolloin hän maksaa jokaiselle (Matt. 16: 27),\nvaan myös, että pahat saavat silloin rangastuksensa. Oli heidän tilansa\nnykyään mikä tahansa, niin ei se ainakaan voi olla heidän täydellinen\nkostonsa; sillä Pietari sanoo, että Herra tietää \"kätkeä pahat\nrankasemista varten tuomiopäivään asti\" (2 Piet. 2: 9); ja sen hän on\nmyös tekevä.\n\nMutta sellainen ajatus, että niin monet meidän kanssaihmisistämme\nkadotettaisiin, koska heiltä on puuttunut sitä tietoa, mikä on\ntarpeellinen pelastumista varten, olisi todellakin surullinen\njokaiselle, jolla on kipinäkin rakkautta tai osanottoa. Sitäpaitsi on\nlukuisia raamatunpaikkoja, jotka näyttävät mahdottomilta sovelluttaa\ntämän kaiken kanssa. Katsokaamme: Jos ajattelemme, että menneenä ja\nnykyisenä aikana on ollut ainoa mahdollinen tilaisuus ja me sivuutamme\nkaiken toivon ennalleenasettamisesta tulevana aikakautena, niin kuinka\nymmärrämme sellaisia sanoja kuin nämät ovat: \"Jumala on rakkaus\" ja\n\"Niin rakasti Jumala maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa,\njotta jokainen häneen uskova ei hukkuisi.\" (1 Joh. 4: 8; Joh. 3: 16.)\nEikö näytä siltä, että jos Jumala rakasti maailmaa näin suuresti, niin\nvoi hän keksiä keinoja ei ainoastaan uskovien pelastamista varten, vaan\nmyöskin järjestää asiat niin, että kaikki voisivat kuulla, ja sillä\ntavoin pelastua?\n\nKun me jälleen luemme: \"Tämä oli totinen valo, joka valistaa jokaisen\nihmisen, joka tulee maailmaan\" (Joh. 1: 9), niin sanoo meidän\nhuomiomme: Ei ole niin, jokainen ihminen ei ole saanut valistusta;\nme emme voi nähdä, että Herra olisi valistanut muita kuin joitakuita\nharvoja maan tuhansista miljooneista. Eipä edes tänä valistuksen\naikakautena miljoonissa pakanoissa näy jälkeäkään tällaisesta\nvalistuksesta. Samanlaisessa asemassa kuolivat sodomalaiset ja toiset\nsuuret joukot kuluneina aikakausina.\n\nMe luemme, että Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman\n_\"kaikkien puolesta\"_. (Hebr. 2: 9.) Mutta jos hän kärsi kuoleman\nsadan neljänkymmenen kolmentuhannen miljoonan puolesta, ja jostakin\nsyystä uhri vaikutti ainoastaan viiteentuhanteen miljoonaan, niin oli\nkai lunastus verrattain epäonnistunut työ? Eikö apostoli näin ollen\nsano liian paljon? Kun me jälleen luemme: Katso, minä ilmoitan teille\nsuuren ilon, joka on tuleva _kaikelle kansalle_ (Luuk. 2: 10), ja\nkun me katsoen ympärillemme huomaamme, että tämä on ollut ainoastaan\n\"pienelle laumalle\" iloinen uutinen eikä kaikelle kansalle, niin emmekö\nsilloin ihmettelisi ja kysyisi: missähän määrin enkelit liiottelivat\njulistuksen hyvyyttä ja laajakantoisuutta ja arvostelivat suuremmaksi\nsen työn merkityksen, jonka Messias, jonka syntymisen he ilmoittivat,\noli tekevä.\n\nToinen esitys kuuluu: \"Yksi on Jumala, yksi myös välittäjä Jumalan ja\nihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi\nkaikkien edestä\". (1 Tim. 2: 5, 6.) Lunastushinta kaikkienko puolesta?\nJos niin on, niin minkätähden ei kaikilla olisi jotakin hyötyä\nKristuksen kuolemasta? Minkätähden eivät _kaikki_ tulisi totuuden\ntuntoon, jotta he voisivat uskoa?\n\nKuinka pimeiltä, kuinka katkonaisilta tuntuvatkaan nämä lauseet ilman\navainta, mutta kun me löydämme Jumalan suunnitelman avaimen, niin\nselittävät nämä lauseet kauttaaltaan: \"Jumala on rakkaus.\" Tämä avain\nlöytyy äsken mainitun raamatunlauseen jälkimmäisessä osassa -- \"joka\nantoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, _josta todistus oikeina\naikoinaan oli annettava_. Jumalalla on _aikansa_ kaikkea varten. Hän\nolisi voinut vakuuttaa tämän heille heidän kuluneessa elämässään;\nmutta se, ettei hän niin tehnyt, todistaa, että heidän aikansa täytyy\nolla tulevaisuudessa. Niille, jotka tulevat kuulumaan seurakuntaan,\nKristuksen Morsiameen, ja jotka jakavat valtakunnan kunnian, on\nnykyinen aika tuo \"sovelias aika\", kuulemista varten, ja sillä, jolla\nnyt on korvat kuulla, hän kuulkoon ja ottakoon vaarin, ja hän on tuleva\nsiunatuksi sen mukaan. Joskin Jeesus maksoi lunastushinnan meidän\npuolestamme, ennenkuin me synnyimme, niin meidän aikamme kuulla siitä\npuhuttavan tuli vasta monta vuotta sen jälkeen, ja ainoastaan sen oikea\nkäsittäminen toi edesvastuun siinä määrin kuin meillä oli lahjoja\nja käsitystä. Sama perusajatus koskee kaikkia: kun Jumalan \"aika\"\ntulee, niin vakuutetaan se kaikille, ja jokaisella on silloin oleva\nmahdollisuus uskoa ja tulla siunatuksi sen kautta.\n\nSe ajatus on vallalla, että kaikki koetteleminen loppuu kuolemassa;\nmutta ei ainoakaan Raamatun paikka opeta tätä, ja kaikki edellä\nkosketellut Raamatun paikat olisivat sisällyksettömiä ja vielä\npahempiakin, jos maailman tietämättömien joukkojen kaikki toivo\nloppuisi kuolemassa. Se Raamatun paikka, joka ensi sijassa esitetään\ntämän yleisesti suositun ajatuksen todistamiseksi, on \"Kuhunka\npaikkaan puu kaatuu, siinä sen oleman pitää\". (Saarn. 11: 3.) Jos\ntämä jotenkin tarkottaa ihmisen tulevaisuutta, niin ilmottaa se, että\nmikä hänen tilansa lieneekin, kun hän joutuu hautaan, niin ei mitään\nmuutosta tapahdu ennenkuin hänet sieltä herätetään. Tätä opettavat\npoikkeuksetta kaikki Raamatun paikat, jotka koskettelevat tätä ainetta,\nkuten me edempänä tulemme osottamaan. Koska Jumalan tarkotus ei ole\npelastaa ihmisiä tietämättömyyden perustuksella, vaan hän \"tahtoo,\nettä _kaikki ihmiset_... tulisivat totuuden tuntemaan\" (1 Tim. 2: 4),\nja koska ihmissuvun enemmistö on kuollut tietämättömyydessä, ja koska\n\"haudassa... ei ole työtä, taitoa, ymmärrystä tai viisautta\" (Saarn.\n9: 10), niin on Jumala valmistanut kuolleille tilaisuuden nousta ylös,\njotta he saisivat tiedon, uskon ja pelastuksen. Sentähden on hänen\nsuunnitelmansa, että \"niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös\nkaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan\" --\nevankeelinen seurakunta, morsian, Kristuksen ruumis ensin, sitten\ntuhatvuotiskautena, kaikki ne, jotka tulevat hänen omikseen hänen\ntuhatvuotisessa _läsnäolossaan_ (väärin käännetty _tulemisessaan_),\nHerran määräämänä aikana, jolloin kaikki, pienimmästä suurimpaan,\ntulevat tuntemaan hänet. -- 1 Kor. 15: 22.\n\nNiinkuin kuolema tuli ensimäisen Aadamin kautta, niin tulee elämä\nKristuksen, toisen Aadamin kautta. Kaikki, mitä ihmiskunta kadotti\nensimäisen Aadamin kautta, tulee ennalleenasetettavaksi toisen Aadamin\nkautta. Elämään herätettynä on jokaisella se etu, että hänellä on\nkokemusta pahasta, mikä tieto puuttui Aadamilta, ja tulevat ne, jotka\nkiitollisina ottavat vastaan lunastuksen Jumalan lahjana, edelleen\nelämään ijankaikkisesti alkuperäisen ehdon mukaan, joka on kuuliaisuus\nJumalaa kohtaan. Täydellistä kuuliaisuutta vaaditaan ja täydellinen\nkyky annetaan Rauhanruhtinaan vanhurskaana hallituskautena.\n\nTästä johtuu, että _me_ voimme käyttää toista lausetta, jonka\ntavallisesti kaikki muut paitsi universalistit sivuuttavat, ja\njoskaan emme ole universalisteja, niin pidämme kuitenkin oikeutenamme\nsaada sitä käyttää, siihen uskoa ja iloita jokaisesta Jumalan sanan\ntodistuksesta. Tämä on: \"Me olemme panneet toivomme elävään Jumalaan,\njoka on _kaikkien ihmisten_ vapahtaja, varsinkin _uskovaisten._\" (1\nTim. 4: 10.) Jumala tahtoo pelastaa kaikkia ihmisiä, mutta hän ei\n(\"täydellisesti\") pelasta erityisesti muita kuin niitä, jotka tulevat\nhänen luoksensa Kristuksen kautta. Jumala ei pelasta ihmisiä siten,\nettä se olisi ristiriidassa heidän vapaan valintansa kanssa tai tekisi\nsen tyhjäksi ja antaisi heille vastoin tahtoaan elämän: Minä olen\nasettanut eteesi elämän ja kuoleman... Niin _valitse_ elämä, jotta sinä\nja siemenesi eläisitte.\n\nSimeon esitti nämä pelastuksen kaksi eri puolta sanoen: \"Silmäni\novat nähneet pelastuksesi, jonka olet valmistanut... _valoksi,\njoka on ilmestyvä pakanoille_, ja _kirkkaudeksi kansallesi\nIsraelille_.\" [todellisille israelilaisille]. Tämä on sopusoinnussa\napostolin selityksen kanssa, että se tosiasia, että Jeesus antoi\nitsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta, oli _kaikille aikanaan\njulistettava_. Tämä tulee kaikille ihmisille heidän uskostaan tai\ntahdostaan huolimatta. Tämä _iloinen sanoma_ vapahtajasta tulee olemaan\n_kaikelle_ kansalle (Luuk. 2: 10, 11), mutta erityinen pelastus\nsynnistä ja kuolemasta tulee ainoastaan _hänen_ kansalleen (Matt. 1:\n21) -- niille, jotka uskovat häneen -- sillä me luemme, että Jumalan\nviha pysyy niiden päällä, jotka eivät usko. -- Joh. 3: 36.\n\nMe näemme siis, että yleinen pelastus, joka on tuleva jokaisen olion\nosaksi, on valoa totisesta valosta ja tilaisuus valita elämä. Ja kun\nsuurin osa sukukunnasta on haudassa, niin on välttämätöntä kutsua\nne sieltä pois, jotta heille voitaisiin julistaa tuo iloinen sanoma\npelastuksesta. Me näemme myös, että se erityinen pelastus, jota\nuskovaiset nyt toivossa nauttivat (Room. 8: 24), ja jonka todellisuus\nmyöskin tuhatvuotiskautena on ilmenevä niille, jotka \"sinä päivänä...\nuskovat\", on _täydellinen_ vapautus synnin ja kuoleman orjuudesta\nJumalan lasten ihanaan vapauteen. Mutta kaikkien näiden siunausten\nsaavuttaminen riippuu sydämen kuuliaisuudesta Kristuksen valtakunnan\nlaille ja nopeus, jolla täydellisyys saavutetaan, on osottava rakkauden\nsuuruuden kuningasta ja hänen rakkaudenlakiansa kohtaan. Jos joku,\njonka totuuden valo on vienyt Jumalan rakkauden tuntemiseen ja\nennalleenasettanut (joko todellisuudessa tai uskossa) inhimilliseen\ntäydellisyyteen, tulee \"pelkuriksi\" ja \"vetäytyy pois\" (Hebr. 10:\n38, 39), niin tulee hänen yhdessä epäuskoisten kanssa (Ilm. 21: 8)\nhävitettäväksi kansasta. (Ap. t. 3: 23.) Tämä on toinen kuolema.\n\nTäten me näemme, että kaikki tähän asti vaikeasti ratkaistut lauseet\nsaavat selityksensä näissä sanoissa: \"josta aikanaan oli todistettava\".\n_Aikanaan_ tulee hyviä uutisia \"suuresta ilosta\" \"kaikelle kansalle\".\nJa millään muulla tavalla ei näitä Raamatun paikkoja voida oikein\nsovelluttaa. Room. 5: 18, 19 jatkaa Paavali erityisellä painolla\ntätä todistelua. Hän lausuu, että samoin kuin Aadamin lankeemuksen\nperustuksella kaikki ihmiset tuomittiin kuolemaan, niin on myös\nKristuksen vanhurskaus ja kuuliaisuus aina kuolemaan asti tullut\nvanhurskauttamisen perustukseksi, ja samoin kuin kaikki menettivät\nelämän ensimäisessä Aadamissa, niin voivat kaikki, henkilökohtaisesta\narvottomuudesta huolimatta, saada elämän vastaanottamalla toisen\nAadamin.\n\nPietari sanoo meille, että Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut\nennalleenasettamisesta kaikkien pyhien profeettainsa suun kautta. (Ap.\nt. 3: 19--20.) Kaikki opettavat sitä. Hesekiel sanoo laaksosta, jossa\nhän näki kuivaneet luut: \"Nämä luut, ne ovat kaikki Israelin lapsia.\"\nJa Jumala sanoo Israelille: \"Katso, minä avaan teidän hautanne ja\ntahdon tuoda teidät, minun kansani, sieltä ulos, ja saattaa teidät\nIsraelin maahan. Ja teidän pitää tietämän, että minä olen Herra, koska\nminä olen teidän hautanne avannut, ja teidät, minun kansani, sieltä\ntuonut ulos. Ja minä tahdon antaa minun henkeni teihin, että te jälleen\nvirkoatte eloon, ja tahdon antaa teidän asua maassanne; ja teidän pitää\nymmärtämän, että minä Herra, olen sen puhunut, ja minä myös sen teen,\nsanoo Herra.\" -- Hes. 37: 11--14.\n\nTämän kanssa pitävät yhtä Paavalin sanat (Room. 11: 25, 26). --\n\"Paatumus on osaksi Israelia kohdannut, kunnes täysi luku [pakanoista\nvalittu joukko, Kristuksen morsian] on mennyt sisälle. Ja niin koko\nIsrael on pelastuva\", tai pääsevä takasin hyljätystä asemastaan. Sillä\n\"ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on ennen tuntenut\". (V.\n2.) He ovat olleet erotetut hänen suosiostaan Kristuksen morsianta\nvalittaessa, mutta pääsevät entiseen asemaansa, kun tämä työ on valmis.\n(V. 28--33). Profeettain esitykset ovat täynnä vakuutuksia siitä,\nmiten Jumala on istuttavat heidät jälleen, jolloin heitä ei enään\nrevitä pois maastaan. \"Näin sanoo Herra Israelin Jumala:... minä tahdon\narmollisesti katsoa heidän puoleensa, ja jälleen tuoda heidät tähän\nmaahan. Minä tahdon rakentaa heitä enkä repiä heitä. Ja annan heille\nsydämen, että he tuntevat minut, että minä olen Herra, ja he tulevat\nolemaan minun kanssani, ja minä tulen olemaan heidän Jumalansa. Sillä\nhe tulevat kääntymään minun puoleeni koko sydämestään.\" (Jer. 24: 5--7;\n31: 28; 32: 40--42; 33: 6--16.) Nämä lauseet eivät voi yksinomaan\ntarkottaa ennalleenasettamista Babylonin, Syrian y.m. entisten\nvankeuksien jälkeen, sillä he ovat sen jälkeen tulleet maastansa\npoisrevityiksi.\n\nEdelleen sanoo Herra: \"Ei silloin enään pidä sanottaman: 'Isät ovat\nhappamia viinirypäleitä syöneet, ja lasten hampaat ovat heltyneet.' Ei,\nvaan jokainen [joka kuolee] on kuoleva _omain_ pahaintekoinsa tähden.\"\n(Jer. 31: 29, 30.) Nyt ei tapahdu niin. Ei kukaan kuole oman syntinsä\ntähden, vaan Aadamin synnin tähden: \"kaikki kuolevat Aadamissa\".\nHän söi synnin happamen viinirypäleen, ja meidän isämme jatkoivat\nniiden syömistä, jonka kautta he jättivät lapsilleen perinnöksi vielä\nenemmän sairautta ja kurjuutta ja jouduttivat siten synnin rangastusta\n-- kuolemaa. Aika jolloin \"jokainen [joka kuolee] on kuoleva omain\npahaintekoinsa tähden\", on tuhatvuotiskausi tai ennalleenasettamisaika.\n\nJoskin moni ennustus ja lupaus tulevista siunauksista näyttää\nkoskevan ainoastaan Israelia, niin täytyy muistaa, että he olivat\nesikuvauksellinen kansa, jonka tähden ne lupaukset, jotka heille\nannettiin, tosin toisinaan koskivat heitä itseään, mutta soveltuvat\nkuitenkin tavallisesti laveammassa merkityksessä koko maailmaan, josta\ntämä kansa oli esikuvana. Kun Israel kansana esitti koko maailmaa, niin\noli sen papisto kuva valitusta \"pikku laumasta\", Kristuksen päästä ja\nruumiista, kuninkaallisesta papistosta. Ja ne uhrit, se puhdistus ja\nsovitus, joka tehtiin Israelia varten, olivat esikuvia \"paremmista\nuhreista\", täydellisemmästä puhdistuksesta ja todellisesta \"koko\nmaailman syntien\" sovituksesta, johon maailmaan he kuuluvat.\n\nEikä siinä kyllin: Jumala mainitsee nimeltä toisia kansoja ja antaa\nlupauksen heidän ennalleenasettamisestaan. Voimakkaana esimerkkinä\nmainitsemme sodomalaiset. Jos me huomaamme, että sodomalaisten\nennalleenasettaminen on Raamatun kirkas ja selvä oppi, niin voimme\nvarmasti olla täysin vakuutetut tuon ihanan opin totuudesta, että\nkoko ihmiskunta asetetaan paratiisin alkuperäiseen tilaan, josta\nennalleenasettamisesta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa\nsuun kautta. Ja minkätähden eivät sodomalaiset saisi tilaisuutta,\nsaavuttaa täydellistä ja ijankaikkista elämää kuten Israelilla\non tilaisuus tai on kellä tahansa meistä? Tosin he eivät olleet\nvanhurskaita, mutta ei Israel ollut sitä, emme myöskään me, jotka nyt\nkuulemme evankeliumia. \"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan\",\nlukuunottamatta Kristuksen uskon kautta saatua vanhurskautta, hänen,\njoka kuoli kaikkien puolesta. Meidän Herramme omat sanat sanovat\nmeille, että joskin Jumala antoi sataa tulta taivaasta ja hävittää\nheidät kaikki heidän pahuutensa tähden, niin eivät kuitenkaan\nsodomalaiset olleet hänen silmissään niin suuria syntisiä kuin\njuutalaiset, joilla oli suurempi tieto. (1 Moos. 19: 24; Luuk. 17: 29.)\nKapernaumin asukkaille sanoi hän, \"Jos Sodomassa olisivat tapahtuneet\nne voimateot: jotka ovat tapahtuneet sinussa, niin se seisoisi vielä\ntänä päivänä.\" -- Matt. 11: 23.\n\nSiten opettaa meidän Herramme, ettei sodomalaisilla ollut täyttä\ntilaisuutta, ja takaa heille sellaisen tilaisuuden, kun hän lisää (V.\n24): \"Mutta minä sanon teille: Sodoman maalle on tuleva tuomiopäivänä\nsiedettävämpi olo kuin sinulle.\" Mitä tuomiopäivä tulee olemaan, ja\nmitä silloin tulee tapahtumaan, osotetaan edempänä. Me tahdomme tässä\nainoastaan kiinnittää huomion siihen asiain tilaan, että silloin tulee\nKapernaumilla olemaan _siedettävä_ olo ja Sodomalla vielä siedettävämpi\nolo, siitä syystä, että vaikka kummallakaan ei ollut _täyttä_ tietoa,\neikä kaikkia niitä siunauksia, jotka ovat määrätyt tulemaan \"siemenen\"\nkautta, oli kuitenkin Kapernaum tehnyt syntiä suurempaa valoa vastaan.\n\nJa jos Kapernaumia ja koko Israelia muistetaan ja siunataan \"uuden\nliiton\" aikana, joka on lujitettu Kristuksen veren sinetillä, niin\nmiksi ei sodomalaisia siunattaisi _\"kaikkien_ maan sukukuntien\"\nkanssa? Varmaan he tulevat siunatuiksi. Ja älköön unohdettako, että\nkoska Jumala antoi sataa \"tulta ja tulikiveä taivaasta ja _hukutti\nheidät kaikki_\" monta sataa vuotta ennen Jeesuksen aikaa, jolloin\nheidän ennalleenasettamisestaan puhutaan, niin sisältää tämä heidän\nherättämisensä, heidän ulostulemisensa haudasta.\n\nTutkikaamme nyt Hesekielin ennustusta 16: 48--63. Lue se tarkoin.\nJumala puhuu tässä Israelista ja vertaa sitä sen naapuriin, Samariaan,\nja myöskin sodomalaisiin, joista hän sanoo: \"Minä otin heidät pois,\nkun minä _sen hyväksi näin._\" Ei Jeesus eikä profeetat anna mitään\nselitystä Jumalan näennäiseen puolueelliseen menettelytapaan,\nkun hän hukutti Sodoman ja antoi toisten, rikollisempien, kulkea\nrankasemattomina. Kaikki tämä selviää, kun \"aikanaan\" hänen suuret\ntarkotuksensa ilmoitetaan. Jumala viisaudessaan \"näki hyväksi\" tehdä\nniin, ja Jeesus sanoo, että tuomiopäivänä tulee heillä olemaan\nsiedettävämpi olo, kuin niillä, jotka ovat enemmän rikkoneet. Mutta\nolettaen, että kaikki koetus loppuu kuolemassa, ja ettei sen jälkeen\nkukaan saa tilaisuutta tulla totuuden tuntoon eikä osottamaan\nkuuliaisuutta sitä kohtaan, niin voimme syyllä kysyä: Miksi katsoi\nJumala parhaaksi ottaa pois nämä ihmiset antamatta heille minkäänlaista\ntilaisuutta pelastua sen ainoan nimen tuntemisen kautta, jossa he\nvoivat tulla pelastetuiksi? Vastaus on, koska _heidän aikansa_ ei vielä\nollut tullut. Aikanaan he herätetään kuolleista ja saatetaan totuuden\ntuntoon ja sitten siunataan maan toisten sukujen kanssa luvatun\n\"siemenen\" kautta. Silloin heitä koetellaan ijankaikkista elämää varten.\n\nAinoastaan sillä tavalla eikä muuten voidaan käsittää rakkauden Jumalan\nmenettelytapa amalekilaisia ja toisia kansoja kohtaan, joita hän ei\nainoastaan sallinut vaan käski Israelin hävittämään, sanoen: \"Mene\nsiis nyt ja lyö amalekilaiset, ja hukuta kaikki, mitä heillä on, äläkä\nsäästä heitä, mutta tapa sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset,\nkarja ja lampaat, kamelit ja aasit.\" (1 Sam. 15: 3.) Tämä näennäinen\nmonen elämän huolimaton hävittäminen, näyttää mahdottomalta sovelluttaa\nsen rakkaudesta rikkaan luonteen kanssa, minkä me omistamme Jumalalle,\nja sen kanssa mitä Jeesus opetti: \"Rakastakaa vihollisianne\" j.n.e.,\nkunnes me käsitämme tarkan järjestyksen Jumalan suunnitelmassa, tuon\nsopivan ajan sen jokaisen osan toimeenpanemista varten, sekä sen\nseikan, että jokaisella ihmissuvun jäsenellä on paikkansa siinä.\n\nMe voimme nyt nähdä, että nämä amalekilaiset, sodomalaiset ja toiset\nkansat olivat esimerkkejä Jumalan vanhurskaasta mielipahasta ja hänen\njärkähtämättömästä päätöksestään perin juurin hävittää pahantekijät,\nja jotka esimerkit tulevat olemaan hyödyksi ei ainoastaan toisille,\nvaan myös heille itselleen, kun heidän tuomio- tai koettelemuspäivänsä\ntulee. Näille ihmisille oli aivan yhdentekevää, jos he kuolivat\nnäin tai sairauden ja ruton kautta. Tämä ei ollut heille mistään\nmerkityksestä, koska heidän tuli ainoastaan oppia tuntemaan paha, jotta\nhe sopivaan aikaan saisivat oppia tuntemaan, mitä vanhurskaus on, ja\nniin kykenisivät tekemään eron pahan ja hyvän välillä, sekä valitsemaan\nhyvän ja perimään elämän.\n\nMutta jatkakaamme ennustuksen tutkimista. Verrattuaan Israelia Sodoman\nja Samarian kanssa ja selitettyään Israelin olevan moitittavimman\nnäistä kolmesta (Hes. 16: 48--52) sanoo Herra: \"Kun minä käännän\njälleen heidän vankeutensa, Sodoman ja hänen tyttäriensä vankeuden, ja\nSamarian ja hänen tyttäriensä vankeuden, silloin minä tahdon jälleen\nkääntää sinun vankiesi vankeuden heidän keskellänsä.\" Tämä kääntäminen\nei voi tässä olla muuta kuin palaamista kuolemasta, sillä mainitut\nhenkilöt olivat silloin kuolleet. Kuolemassa ovat kaikki vankeja, ja\nKristus tulee avaamaan haudan ovet ja vapauttamaan vangit (Jes. 61:\n1; Sak. 9: 11.) Värssyssä 55 sanotaan, että heidän \"pitää tuleman,\nniinkuin he ovat ennen olleet\" -- asetettaman ennalleen.\n\nOn muutamia, jotka ovat kyllä halukkaita omaksumaan Jumalan armon\nKristuksessa, kun on kysymyksessä omien rikosten ja heikkouksien\nanteeksi antaminen suuremman valon ja tiedon vallitessa, mutta eivät\nvoi ymmärtää, miten uuden liiton vallitessa sama armo voisi koskea\ntoisia, joskin he näyttävät hyväksyvän apostolin esityksen, että Jeesus\nKristus Jumalan armosta maistoi kuoleman kaikkien puolesta. Muutamat\nnäistä arvelevat, että Herra tässä ennustuksessa on puhunut ivallisesti\njuutalaisille, viitaten, että hän yhtä kernaasti tahtoi kutsua takasin\nsodomalaiset, kuin heidät, mutta ettei hänen aikomuksensa ollut\nasettaa ennalleen kumpaakaan. Mutta katsokaamme kuinka seuraavat\nlauseet sopivat yhteen tämän ajatuksen kanssa. Herra sanoo: \"Ja minä\n_tahdon_ muistaa minun liittoni, jonka minä kanssasi olen tehnyt\nsinun nuoruutesi aikana, ja _tahdon_ tehdä ijankaikkisen liiton\nsinun kanssasi. _Ja sinun pitää mieleesi johdattaman_ sinun tiesi ja\nhäpeämän, koska olet ottava luoksesi sinun sisaresi... Ja minä _tahdon_\ntehdä minun liittoni sinun kanssasi ja sinä olet ymmärtävä, että minä\nolen Herra; että sinä ajattelisit ja häpeäisit, ja ettet häpeän tähden\nenää voisi avata suutasi, koska minä sinulle annan anteeksi kaikki,\nmitä olet tehnyt, _sanoo Herra Jehova_.\" Kun lupaus on täten suuren\nJehovan allekirjottama, voivat kaikki ne, jotka ovat vakuutetut Jumalan\ntotuudellisuudesta, luottamuksella iloita sen varmuudesta, erittäinkin\nne jotka näkevät, että nämä uuden liiton siunaukset on Jumala\nvarmentanut Kristuksessa, joka on taannut liiton omalla kalliilla\nverellään.\n\nTähän liittää Paavali todistuksensa, sanoen: \"Ja niin koko Israel\n[elävät ja kuolleet] on pelastuva, [tuleva parannetuiksi heidän\nsokeudestaan] niinkuin on kirjotettu: 'Pelastaja on tuleva Siionista;\nja hän on poistava jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on oleva minun\nliittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä'... He\novat rakastettuja isien tähden. Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa\nJumala ei kadu,\" -- Room. 11: 26--29.\n\nMe emme ihmettele, jos juutalaiset, sodomalaiset, samarialaiset ja\nkoko ihmiskunta tulee häpeämään, kun Jumala soveliaana aikanaan\nesittää armonsa rikkauden. Niin, monta niistä, jotka nyt ovat Jumalan\nlapsia, häpeävät ja ihmettelevät, kun he näkevät, että _Jumala on\nniin rakastanut maailmaa_, ja kuinka paljon hänen ajatuksensa ja\nsuunnitelmansa olivat korkeammat kuin heidän.\n\nYlimalkaan kaikki kristityt luulevat, että Jumalan siunaukset ovat\nainoastaan valittua seurakuntaa varten, mutta nyt alamme nähdä, että\nJumalan suunnitelma käsittää paljon enemmän kuin mitä me olemme\najatelleet, ja joskin hän on antanut seurakunnalle ylenpalttisen\n\"kalliita ja suuria lupauksia\", niin on hän runsaasti pitänyt huolta\nmaailmasta, jota hän niin rakasti, että hän lunasti sen. Juutalaiset\nerehtyivät samalla tavalla, kun he arvelivat, että Jumalan lupaukset\nolivat ainoastaan heitä varten; mutta kun oikea aika tuli ja pakanat\ntulivat suosion esineeksi, saivat jälelle jääneet Israelista, ne,\njoiden sydämet olivat kyllin vapaita iloitsemaan tästä Jumalan\narmon laajemmasta ilmestyksestä, olla osallisina tästä enennetystä\nsuosiosta, samalla kuin muut paatuivat ennakkoluulojen ja inhimillisten\nperimätietojen kautta. Pitäkööt ne seurakunnan jäsenet, jotka nyt\nhuomaavat tuhatvuotiskauden koittavan valon armoetuineen koko maailmaa\nvarten, varansa, etteivät he olisi ristiriidassa koittavan valon kanssa\nja niin tulisivat joksikin aikaa soaistuiksi näkemästä sen ihanuutta ja\nsiunauksia.\n\nMiten erilainen onkaan tämä Jumalan ihana suunnitelma, valita nyt\nmuutamia, jotta heidän kauttansa voisi siunata useita, tämän totuuden\nvääristelyn rinnalla, sellaisena kuin kaksi vastakkaista katsantokantaa\n-- kalvinilaisuus ja arminialaisuus -- sen esittävät. Edellinen kieltää\nRaamatun opin vapaasta armosta ja surkealla tavalla väärentää ihanan\nopin valitsemisesta. Jälkimmäinen kieltää opin valitsemisesta eikä\nkykene käsittämään Jumalan vapaan armon siunattua täydellisyyttä.\n\nKalvinialaisuus sanoo; Jumala on kaikkitietävä, hän tiesi lopun alusta\nalkaen; ja kun hänen aikomuksensa on menevä täytäntöön, niin ei hän\nkoskaan ole aikonut pelastaa muuta kuin muutamia harvoja, seurakunnan.\nNämä hän valitsi ja edeltäpäin määräsi ijankaikkiseen pelastukseen;\nkaikki toiset määrättiin edeltäpäin ja valittiin samalla tavalla\nijankaikkiseen vaivaan, sillä \"Jumala tietää hänen tekonsa maailman\nalusta alkaen.\"\n\nTällä käsityksellä on hyvät puolensa. Se tunnustaa Jumalan\nkaikkitietäväisyyden. Tämä olisi meidän ihanteemme _suuresta_\nJumalasta, ellei kaksi suuruuden oleellista ominaisuutta puuttuisi,\nnimittäin rakkaus ja vanhurskaus. Sillä ei kumpanenkaan näistä\nominaisuuksista osottaudu siinä, että Jumala antoi syntyä maailmaan\nsata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa olentoa, jotka olivat\ntuomitut ikuisiin tuskiin, ennenkuin he syntyivät, ja joita juhlallinen\nvakuutus hänen rakkaudestaan ivaa. Koska Jumala on rakkaus ja koska\nvanhurskaus on hänen hallituksensa perustus, niin ei hänen luonteensa\nvoi olla edellisen esityksen kaltainen.\n\nArminialaisuus sanoo: -- Niin, Jumala on rakkaus; ja kun hän antoi\nihmiskunnan syntyä maailmaan, niin ei hän tahtonut heille mitään pahaa,\nainoastaan hyvää. Mutta Saatana onnistui yrityksessään, kun hän kiusasi\nensimäistä pariskuntaa, ja niin tuli synti maailmaan ja synnin kautta\nkuolema. Ja sen jälkeen on Jumala tehnyt kaiken, mitä hän on voinut\nvapauttaakseen ihmisen hänen vihollisestaan, niin vieläpä on hän mennyt\nniin pitkälle, että antoi oman poikansa. Ja vaikkakin evankeliumi\nnyt, kuusituhatta vuotta myöhemmin, on raivannut itselleen tien hyvin\npieneen osaan ihmiskuntaa, niin me toivomme ja uskomme varmasti,\nettä toisen kuudentuhannen vuoden perästä Jumala on seurakunnan\ninnokkaisuuden ja uhrautuvaisuuden kautta niin paljastanut Saatanan\nmukanaan tuoman pahuuden, että kaikki, jotka silloin elävät, voivat\nsaada tilaisuuden tietää hänen rakkaudestaan sekä tilaisuuden uskoa ja\npelastua.\n\nSamalla kuin tämä käsitys esittää Jumalan olentona, joka on täynnä\nrakkaudesta rikkaita ja ystävällisiä suunnitelmia luotuja olentojaan\nkohtaan, sisältää se sen, että häneltä puuttuu riittävää kykyä\nja ennakkotietoa suunnitelmiensa toteuttamiseksi: että häneltä\npuuttuu viisautta ja valtaa. Tästä mielipiteestä johtuisi, että\nkun Jumala järjesti ja suunnitteli asioita äsken luotujen lastensa\nparhaaksi, niin tuhosi Saatana yhdellä mestari-iskulla siinä määrin\nkaikki Jumalan suunnitelmat, että Jumala, vaikkakin käyttää kaiken\nvoimansa, tarvitsee kaksitoista tuhatta vuotta asettaakseen ennalleen\nvanhurskauden, joskin ainoastaan siinä määrin, että sukukunnan vielä\nelävä jäännös on oleva tilaisuudessa valitsemaan hyvän yhtä helposti\nkuin pahan. Mutta kuluneen kuudentuhannen vuoden sata neljäkymmentä\nkaksi tuhatta miljoonaa ja yhtä monta tulevan kuudentuhannen vuoden\naikana ovat, tämän käsityksen mukaan, ikuisesti kadotetut, huolimatta\nJumalan rakkaudesta heitä kohtaan, koska Saatana tunkeutui hänen\nsuunnitelmiinsa. Siten saisi Saatana tuhansia ikuiseen vaivaan _yhtä_\nvastaan, jonka Jumala pelastaisi kirkkauteen.\n\nTämän mielipiteen täytyy antaa ihmisille korkean käsityksen Saatanan\nviisaudesta ja voimasta ja alhaisen käsityksen Jumalan vastaavista\nominaisuuksista, joista psalmin kirjoittaja päinvastoin selittää: \"Hän\nsanoi ja tapahtui niin; hän määräsi ja se pysyi lujana.\" Mutta ei:\nVastustaja ei hämmästyttänyt eikä yllättänyt Jumalaa, eikä Saatana ole\npienimmässäkään määrin ehkäissyt Jumalan suunnitelmia. Jumala on ja on\naina ollut aseman täydellinen valtias, ja viimein saadaan nähdä, että\nkaikki on vaikuttanut hänen aikomuksiensa toteuttamiseksi.\n\nKun oppeja valinnasta ja vapaasta armosta, sellaisina kuin\nkalvinilaiset ja arminilaiset esittävät, ei koskaan voi sovittaa\ntoistensa kanssa, eikä järjen eikä Raamatun kanssa, niin ovat kuitenkin\nnämä kaksi Raamatun oppia täysin sopusointuiset ja ihanat, kun niitä\nkatsotaan aikakausien suunnitelman valossa.\n\nKun nähtävästi niin monta suurta ja ihanaa piirrettä Jumalan\nsuunnitelmassa ihmisten pelastamiseksi synnistä ja kuolemasta kuuluu\ntulevaisuuteen, ja kun meidän Herramme Jeesuksen toinen tuleminen on\naijottu ensimäinen askel näiden niin kauan luvattujen ja odotettujen\nsiunausten toteuttamisessa, emmekö _me_ silloin vielä innokkaammin\nikävöisi hänen toista tulemistaan, kuin juutalaiset, joilla oli\nvähemmän valistusta, odottivat ja ikävöivät hänen ensimäistä\ntulemistaan. Kun pahan, vääryyden ja kuoleman aika lopetetaan sen\nvoiman herrauden kautta, jolla hän tulee hallitsemaan, ja kun\nvanhurskaus, totuus ja rauha tulevat käsittämään koko maailman, niin\nkenpä ei silloin iloitsisi nähdessään hänen päiväänsä? Ja kenpä, joka\nnyt kärsii Kristuksen kanssa, ja jota elähyttää tuo kallis lupaus, että\njos me kärsimme hänen kanssansa, tulemme myöskin hallitsemaan hänen\nkanssansa, ei nostaisi päätänsä ja iloitsisi jokaisesta Mestarinsa\nsaapumisen merkistä, tietäen siitä, että meidän lunastuksemme ja\nkirkastumisemme lähenee hänen kanssansa? Varmaankin tulevat kaikki,\njoita elähyttää hänen siunauslähetyksensä ja hänen rakkauden henkensä,\ntervehtimään jokaista hänen tulemisensa merkkiä enteenä tuosta suuresta\nilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    Nyt pääsi nosta matkamiesi\n    ja kuivaa kyynel silmästäs'.\n    Jo kohta hän, ken kuolon kärsi\n    on tuhatvuoden valtias.\n       Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden\n       saa aamutähti koittamaan.\n       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.\n       Käy ennustukset täyttymään.\n\n    Nyt maailmalle tieto saata:\n    On kohta taisto tauonnut,\n    ja nääntyville voidaan taata:\n    on riemuvuosi koittanut.\n       Nuo tuhat vuotta! Onnen kauden\n       saa aamutähti koittamaan.\n       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.\n       Käy ennustukset täyttymään.\n\n    Jos kohta taivaan pilvet peittää,\n    kun aamurusko kultaa maan,\n    ne päivä kirkas kauvas heittää,\n    mi aikaa kohta paistamaan.\n       Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden\n       saa aamutähti koittamaan.\n       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.\n       Käy ennustukset täyttymään.\n\n    Jo joudu valtakunta kerran,\n    mi Kristuksemme kirkastaa!\n    Oi jospa saisin kanssa Herran\n    mä kansat onneen nostattaa!\n       Nuo tuhatvuotta! Onnen kauden\n       saa aamutähti koittamaan.\n       Nyt Siion huomaa riemuvuoden.\n       Käy ennustukset täyttymään.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    Monta nukkuu, mutt' ei aina.\n       Kirkas aamu sarastaa,\n    jolloin heidät Jeesus kutsuu,\n       haudoistansa herättää.\n    Silloin kaikki ilmi saapi,\n       Korvet kolkot, kiviset,\n    vuoret, laaksot aukeaapi,\n       kooten kaikki ihmiset.\n          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.\n             Säteet aamun koittavat,\n          jolloin taatot, äidit, lapset\n             toinen toisens' kohtaavat.\n\n    Kun me näemme kalliin helmen,\n       rakkaimpamme päällä maan,\n    temmattavan irti meistä,\n       täyttää syömen kaiho vaan,\n    Surren peittyy synkkä hauta.\n       Poies käymme allapäin.\n    Eipä kenkään vältä tuota.\n       Kaikkillehan käypi näin.\n          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.\n             Säteet aamun koittavat,\n          jolloin taatot, äidit, lapset\n             toinen toisens' kohtaavat.\n\n    Niin he nukkuu; mutt' ei aina,\n       mustan mullan kätkössä.\n    Jeesus maksoi kuolon hinnan.\n       Ovat Herran hallussa.\n    Kun siis aamu alkaa koittaa,\n       Herran äänen kuulla saa,\n    päivä lämpö tuskan haavat,\n       kaiken murheen poistattaa.\n          Niin he nukkuu, mutt' ei aina.\n             Säteet aamun koittavat,\n          jolloin taatot, äidit, lapset\n             toinen toisens' kohtaavat.\n\n\n\n\nSEITSEMÄS LUKU.\n\nPAHAN SALLIMINEN JA SEN SUHDE JUMALAN SUUNNITELMAAN.\n\nMinkätähden pahaa on sallittu. -- Oikea ja väärä periaatteina. --\nIhmisen oikeudentunto. -- Jumala on sallinut pahan ja tulee johtamaan\nsen omien tarkotustensa hyväksi. -- Jumala ei ole synnin alkaja. --\nAadamin koetus ei ole taru. -- Hänen kiusauksensa oli laadultaan\nvaikea. -- Hänen syntinsä oli tahallinen. -- Synnin rangastus ei ollut\nväärä eikä liian ankara. -- Jumalan viisaus ja rakkaus näkyvät siinä,\nettä kaikki tuomittiin Aadamissa. -- Jumalan laki koskee kaikkea ja\nkaikkia.\n\n\n    Paha on sitä, mikä aikaansaa onnettomuutta; mikä joko\n    suoranaisesti tai välillisesti aiheuttaa jonkinlaista kärsimistä.\n    -- Webster [Etevin englantilainen sanakirja. -- K. h.]. Tämä aine\n    ei siis käsitä ainoastaan inhimillisiä tauteja, suruja, tuskia,\n    heikkouksia ja kuolemaa, vaan tunkeutuu syvemmälle tutkiessaan\n    sen ensimmäistä syytä -- syntiä -- ja sen parannuskeinoa. Koska\n    synti on pahan vaikutin, niin on sen poistaminen ainoa tapa\n    pysyväisesti parantaa sairautta.\n\nTuskin lienee mitään vaikeutta, joka useimmin esiintyisi tutkivalle\nmielelle kuin nämä kysymykset: Miksi on Jumala sallinut pahan nykyisen\nherrauden? Miksi antoi hän Saatanan kiusata ensimäisiä vanhempiamme\nluotuaan heidät täydellisiksi ja oikeudenmielisiksi? Tai miksi salli\nhän kielletyn puun olla hyvien puiden joukossa? Kaikista yrityksistä\nhuolimatta sivuuttaa sitä, tunkeutuu kuitenkin tuo kysymys: Eikö Jumala\nolisi voinut estää kaikkea ihmisen lankeamisen mahdollisuutta.\n\nTämä vaikeus johtuu epäilemättä siitä, ettei voida käsittää Jumalan\nsuunnitelmaa. Jumala olisi voinut estää synnin tunkeutumisen\nmaailmaan, mutta se seikka, ettei hän sitä tehnyt, on oleva meille\nriittävä todistus siitä, että sen nykyinen salliminen on aijottu\nsitä varten, jotta lopullisesti aikaansaataisiin jotakin parempaa.\nKun Jumalan suunnitelmat nähdään kaikessa täydellisyydessään, niin\ntodistavat ne sen tien viisauden, jonka hän on valinnut. Muutamat\nkysyvät: Eikö Jumala, jolle kaikki on mahdollista, olisi ajoissa\nvoinut tarttua asiain kulkuun ehkäistäkseen Saatanan aikeiden täyttä\ntoimeenpanoa? Epäilemättä, mutta sellainen asioihin ryhtyminen olisi\nestänyt hänen omien aikeittensa toteuttamista. Hänen tarkotuksensa oli\npäivän selvästi todistaa sekä ihmisille että enkeleille oman lakinsa\ntäydellisen, korkean ja vanhurskaan pätevyyden sekä sen rikkomisesta\njohtuvat huonot seuraukset. Sitäpaitsi ovat muutamat asiat luonteeltaan\nJumalalle mahdottomia, kuten Raamattu ilmottaa. Jumalalle on mahdotonta\nvalehdella. (Hebr. 6: 18.) Hänelle ei ole mahdollista kieltää\nitseänsä. (2 Tim. 2: 13.) Hän ei voi tehdä väärin, ja sentähden ei hän\nvoinut valita toista viisaampaa ja parempaa suunnitelmaa luodaksensa\nolentojansa maailmaan, joskin meidän lyhytnäköinen katseemme joksikin\naikaa on kykenemätön näkemään äärettömän viisauden kätketyitä lähteitä.\n\nRaamattu selittää, että kaikki luotiin Herran tahdosta (Ilm. 4: 11.)\n-- epäilemättä tahtoi hän ilmottaa siunauksiansa ja toimia ihanan\nolentonsa ominaisuuksien mukaan. Ja joskin hän rakkaudesta rikkaita\naikomuksiansa toimeenpannessaan sallii pahan olemassaolon ja niiden,\njotka tekevät pahaa, näytellä oleellista osaa nykyisessä maailmassa,\nniin ei se ole pahan tähden, tai siksi, että hän olisi liitossa synnin\nkanssa; sillä hän selittää, ettei hän \"ole se Jumala, jolle jumalatoin\nmeno kelpaa.\" (Ps. 5: 5.) Joskin Jumala on kaikissa suhteissa pahan\nvihollinen, niin _sallii_ hän sen (s.o. ei estä sitä) joksikin aikaa,\nkoska hänen viisautensa näkee tavan, jolla se voi palvella hänen\nluotuja olentojaan antamalla heille pysyväisen ja arvokkaan opetuksen.\nOn itsestään selvä totuus, että jokaista oikeaa periaatetta vastaa\nväärä periaate, kuten esimerkiksi totuus ja viekkaus, rakkaus ja viha,\nvanhurskaus ja vääryys. Me erotamme nämä vastakkaiset periaatteet\noikeina ja väärinä niiden seurauksista, kun ne ovat voimassa. Sitä\nperiaatetta, jonka lopputulos, kun se on voimassa, tekee hyvän\nvaikutuksen ja saa lopulta aikaan järjestystä, sopusointua ja onnea, me\nkutsumme _oikeaksi_ periaatteeksi; ja sen vastakohtaa, joka aikaansaa\nepäsointuisuutta, onnettomuutta ja turmiota, me kutsumme _vääräksi_\nperiaatteeksi. Näiden periaatteitten vaikutuksen tulosta me kutsumme\n_hyväksi_ ja _pahaksi_, ja sitä järjellä varustettua olentoa, joka\nkykenee erottamaan oikean periaatteen väärästä ja joka vapaaehtoisesti\nantaa toisen tai toisen itseään johtaa, me kutsumme joko hyveelliseksi\ntai syntiseksi.\n\nTätä kykyä, ratkaista oikean ja väärän periaatteen välillä,\nkutsutaan _oikeustietoisuudeksi_ tai _omaksitunnoksi_. Tämän\noikeustietoisuuden kautta, jonka Jumala on antanut ihmiselle, me\nkykenemme arvostelemaan Jumalan ja ymmärtämään, että hän on hyvä.\nJuuri tähän oikeustietoisuuteen vetoaa Jumala aina todistaessansa\nvanhurskaudestansa ja oikeudestansa, ja saman oikeustietoisuuden\nperustuksella voi Aadam tietää, että synti tai vääryys oli jotakin\n_pahaa_, vieläpä ennenkuin hän tunsi sen seurauksiakaan. Jumalan\nalemmat luodut olennot eivät ole varustetut tällä oikeustietoisuudella.\nKoira omistaa jonkun verran järkeä, mutta ei tällaisessa määrässä,\njoskin se voi oppia ymmärtämään, että sen herra hyväksyy ja palkitsee\ntoisia töitä ja paheksuu toisia. Jos se varastaisi tai tappaisi,\nniin ei sitä kutsuttaisi syntiseksi, ja jos se suojelesi omaisuutta\ntai elämää, niin ei sitä kutsuttaisi hyveelliseksi -- koska se on\ntietämätön töittensä siveellisestä laadusta.\n\nJumala olisi voinut tehdä ihmissuvun kykenemättömäksi erottamaan oikean\nja väärän välillä tai antaa sille kyvyn erottaa ja tehdä ainoastaan\nsitä, mikä on oikein; mutta jos ihminen olisi tehty sellaiseksi, olisi\nsiitä tullut ainoastaan elävä kone eikä hänen luojansa kuva, mitä\nsielun kykyihin tulee. Tai olisi hän voinut tehdä ihmisen täydelliseksi\nja varustaa hänet vapaalla tahdolla, niinkuin hän myös teki, ja sen\njälkeen suojellut häntä Saatanan kiusauksilta. Siinä tapauksessa olisi\nhän, koska hänen kokemuksensa olisivat rajottuneet hyvään, ollut aina\nulkoapäin tulevan pahan kiusauksien ja sisältäpäin tulevien halujen\nesineenä, jotka olisivat tehneet meidän ijäisen tulevaisuutemme\nepävarmaksi, ja tottelemattomuuden ja epäjärjestyksen purkaus olisi\nollut aina mahdollinen. Sitäpaitsi ei hyvää olisi koskaan ilman sen\nvastakohtaa pahaa niin korkeaksi arvosteltu.\n\nJumala antoi luotujensa ensin tutustua hyvään ympäröidessään\nheidät Eedenin ihanuudella, ja jälestäpäin, rangastukseksi\ntottelemattomuudesta, antoi hän heidän vakavasti oppia tuntemaan pahan.\nKarkotettuina Eedenistä ja erotettuina oleskelusta siellä, antoi Jumala\nheidän tuntea sairautta, kipua ja kuolemaa, jotta he siten ainaisesti\ntuntisivat pahan ja synnin tyhmyyden ja ylenmääräisen syntisyyden.\n\nVertaamalla seurauksia tulivat he ymmärtämään ja riittävässä määrässä\nkykeneviksi arvostelemaan kumpaakin, ja Herra sanoi: \"Katso ihminen on\ntullut niinkuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan\". (1\nMoos. 3: 22.) Tämä on heidän jälkeläistensä yhteinen kokemus, joskin he\noppivat tuntemaan ensin _pahan_ eivätkä voi täysin käsittää, mitä hyvä\non, ennen kuin he tuhatvuotiskautena saavat kokea sitä, joka on tulos\nheidän lunastuksestansa hänen kauttansa, joka silloin tulee olemaan\nheidän tuomarinansa ja kuninkaanansa.\n\nOikeustietoisuus tai kyky oikean ja väärän arvostelemiseen sekä vapaus\nkäyttää sitä hyväkseen, jonka kaiken Aadam omisti, olivat tärkeitä\npiirteitä hänen yhtäläisyydestään Jumalan kanssa. Oikean ja väärän laki\noli kirjotettu itse hänen olentoonsa. Se oli osa hänen luonnostaan,\nsamoinkuin se on osa jumalallisesta luonnosta. Mutta älkäämme\nunhottako, että tämä kuva tai yhtäläisyys Jumalan kanssa, tämä ihmisen\nluonto, johon laki alkujaan oli kirjoitettu, on menettänyt paljon\nalkuperäisestä selvyydestään synnin hävittävän ja alentavan vaikutuksen\nkautta. Tietenkään ei se nyt ole sitä, mitä se oli ensimäisessä\nihmisessä. Kyky rakastaa sisältää kyvyn vihata. Tästä voimme päättää,\nettei luoja voinut tehdä ihmistä kuvakseen, kyvyllä rakastaa ja\ntehdä oikein, ilman vastaavaa kykyä vihata ja tehdä väärin. Tämä\nvalintavapaus, jota kutsutaan toimintavapaudeksi tai vapaaksi tahdoksi,\non osa ihmisen alkuperäisistä lahjoista, ja tämä yhdessä hänen täysin\njärjellisten ja siveellisten ominaisuuksiensa kanssa teki hänestä\nLuojansa kuvan. Tänä päivänä, kuudentuhannen vuoden alennuksen jälkeen,\non synti niin paljon hävittänyt alkuperäisestä yhtäläisyydestä Jumalan\nkanssa, joten me emme ole vapaita, vaan suuremmassa tai vähemmässä\nmäärin sidottuja synnin ja sen seurausten kautta, niin että synti\nlangenneelle sukukunnalle tuntuu nyt helpommalle ja viehättävämmälle\nkuin vanhurskaus.\n\nEmme tarvitse asettaa kysymyksen alaiseksi, etteikö Jumala olisi\nvoinut antaa Aadamille niin elävää vaikutusta synnin monista pahoista\nseurauksista, että se olisi pelottanut hänet siitä, mutta me uskomme,\nettä Jumala näki ennakolta, että pahan todellinen kokeminen tulisi\nolemaan varmin ja pysyväisin opetus, josta tulisi olemaan ihmiselle\nikuista hyötyä, ja tästä syystä ei Jumala estänyt vaan salli ihmisen\nvalita ja tuntea pahan seurauksia. Ellei tilaisuutta syntiin olisi\nsallittu, niin ei ihminen olisi voinut sitä vastustaa; silloin\nei oikean tekeminen olisi myöskään ollut hyve eikä ansio. Jumala\netsii sellaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat häntä hengessä ja\ntotuudessa. Hän tahtoo tietoista ja halukasta kuuliaisuutta ennemmin\nkuin tiedotonta, koneellista palvelusta. Hänellä oli jo toimessa\nelottomia koneellisia voimia, jotka tekivät hänen tahtonsa, mutta\nhänen aikomuksensa oli tehdä jotakin jalompaa, järjellinen olento,\njoka oli hänen kuvansa kaltainen, maan herra, jonka uskollisuus ja\noikeamielisyys perustuisi oikeaan käsitykseen oikeasta ja väärästä,\nhyvästä ja pahasta.\n\nOikea ja väärä ovat aina olleet _periaatteina_ olemassa ja tulevat aina\nolemaan, ja kaikki täydelliset, järjellä varustetut, Jumalan kuviksi\nluodut olennot täytyvät omistaa vapauden valita jommankumman välillä,\njoskin oikean periaate on _ainoa_, joka aina tulee olemaan voimassa.\nRaamattu ilmottaa meille, että kun pahan periaate on kyllin kauvan\nollut voimassa täyttääkseen Jumalan aikomuksen, tulee sen toiminta\nainaisesti lakkautettavaksi, ja kaikki, jotka yhä edelleen antavat sen\nitsessään hallita, menettävät ainaisesti olemassaolonsa. (1 Kor. 15:\n25; Hebr. 2: 14.) Ainoastaan oikean tekeminen ja ne, jotka tekevät\noikein, tulevat pysymään ijankaikkisesti.\n\nMutta kysymys tulee jälleen toisessa muodossa: Eikö Jumala olisi voinut\nopettaa ihmistä tuntemaan pahaa muulla tavalla kuin kokemusten kautta?\nLöytyy neljä tapaa saada tietää jostakin, nimittäin välittömästi,\nhavainnollisesti, kokemalla tai saamalla tiedon sellaisesta lähteestä,\njoka otaksutaan eittämättömästi todeksi. Välitön tieto ei tarvitse\nkäyttää järjen päätelmiä tai todisteluita. Sellainen tieto kuuluu\nainoastaan jumalalliselle Jehovalle, kaiken viisauden ja totuuden\nikuiselle lähteelle, joka välttämättömästi ja itse asian luonteeseen\nnähden on kaikkien luotujensa yläpuolella. Sentähden ei ihmisen tieto\nhyvästä ja pahasta voinut olla välitön. Ihmisien tieto olisi voinut\ntulla havainnon kautta, mutta sitä varten olisi välttämättömästi\ntäytynyt löytyä jokin esitys pahasta ja sen seurauksista ihmisten\nhavaitsemista varten. Tämä olisi sisältänyt pahan sallimisen jossakin\njonkinlaisten olentojen keskuudessa, ja miksikä ei yhtähyvin ihmisten\nkeskuudessa maan päällä, kuin jossakin muualla.\n\nMinkätähden ei juuri ihminen tulisi täksi havaintovälikappaleeksi\nja saisi tietoa käytännöllisen kokemuksen kautta? Mutta niin onkin\nasianlaita: ihminen on juuri saamassa käytännöllistä kokemusta itseään\nvarten ja on samalla havaintovälikappale toisia varten, olemme \"tulleet\nnäytelmäksi... enkeleitä varten.\" (1 Kor. 4: 9.)\n\nAadam tiesi jo pahasta ulkoapäin tulleen ilmotuksen kautta, mutta\ntämä tieto ei riittänyt pidättämään häntä tekemästä koetta. Aadam ja\nEeva tunsivat Jumalan Luojanaan ja siis sellaisena, jolla oli oikeus\nkäskeä ja johtaa heitä; ja Jumala oli sanonut kielletystä puusta: \"Jona\npäivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.\" Heillä oli\nsentähden tieto pahasta, joskaan he eivät koskaan olleet havainneet tai\nkokeneet sen seurauksia. Luonnollisesti eivät he myöskään käsittäneet\nLuojansa rakkaudestarikasta holhousta ja hänen hyvää tekevää lakiansa,\nei myöskään niitä vaaroja, joista hän sen kautta aikoi suojella heitä.\nHe lankesivat sentähden siihen kiusaukseen, jonka Jumala viisaudessaan\non sallinut vaikuttaa, ja jonka lopullisen hyödyn hänen viisautensa\ntiesi.\n\nHarvat käsittävät sen kiusauksen vaikeata laatua, johon meidän\nesivanhempamme lankesivat, ja Jumalan vanhurskautta, liittäessään\nniin ankaran rangastuksen siihen, mikä monesta näyttää vähäpätöseltä\nerehdykseltä; mutta vähänenkin harkinta on selvittävä kaikki. Raamattu\nkertoo yksinkertaisesti miten nainen tuo heikompi olento petettiin ja\nniin lankesi rikokseen. Vieläpä hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa\nJumalasta oli rajotetumpi kuin Aadamin, joka luotiin ensin, ja Jumala\noli suorastaan hänelle ennen vaimon luomista ilmottanut synnin\nrangaistuksen, kun Eeva luultavasti sai tiedon siitä Aadamin kautta.\nOn selvää, ettei hän, syötyään hedelmästä, käsittänyt rikoksensa\nkantavuutta -- sillä uskoihan hän Saatanan petolliseen ja väärään\nesitykseen -- joskin hän tunsi jonkinlaisia aavistuksia ja lieviä\nepäilyksiä siitä, ettei kaikki ollut oikein. Mutta Paavali sanoo, että\nhän, petoksesta huolimatta, teki rikoksen, vaikkakaan hän ei ollut niin\nsyyllinen, kuin jos hän olisi tehnyt rikoksen suurempaa valoa vastaan.\n\nAadamista sanotaan, ettei häntä kuten Eevaa petetty (1 Tim. 2: 14);\ntietenkin on hän rikkonut käsittäen täydellisemmin synnin ja sen\nrangaistuksen, tietäen että hänen täytyi kuolla. Me näemme selvästi,\nmikä kiusaus sai hänet täten alistumaan lausutun rangastustuomion\nalle. Kun me muistamme, että he olivat täydellisiä olentoja, Jumalan\nkuvia siveellisessä ja järjellisessä suhteessa, niin me ymmärrämme,\nettä jumalallinen ominaisuus, rakkaus, esiintyi erittäin huomattavalla\ntavalla täydellisen miehen suhteessa rakastettuun \"apuunsa\",\ntäydelliseen vaimoon. Käsittäen Eevan synnin ja peläten hänen\nkuolemaansa, ja siten omaa tappiotaan (ja sitä, ilman takaisin saamisen\ntoivoa, sillä mitään sellaista toivoa ei ollut annettu), päätti Aadam\nepätoivossaan, ettei hän eläisi ilman häntä. Pitäen oman elämänsä\nonnettomana ja arvottomana ilman vaimon seuraa, otti hän tahallaan osaa\nhänen tottelemattomuuteensa saadakseen osansa siitä kuoleman tuomiosta,\njohon todennäköisesti vaimo oli joutunut. Molemmat olivat sentähden\n\"rikkoneet\", kuten apostoli todistaa. (Room. 5: 14; 1 Tim. 2: 14.)\nMutta Aadam ja Eeva olivat yksi, eivätkä \"kaksi\"; sentähden tuli Eeva\nosalliseksi siitä tuomiosta, johon hän käytöksellänsä saattoi Aadamin\njoutumaan -- Room. 5: 2, 17--19.\n\nJumala tiesi ennakolta niin hyvin sen, että ihminen, saatuaan\nvalintavapauden, omaksuisi synnin, koska häneltä puuttui _täysi_\nkäsitys synnin sisällöstä ja sen seurauksista, kuin myöskin sen, että\nihminen opittuaan tuntemaan synnin vielä valitsisi sen, koska tämä\ntuttavuus siinä määrin heikontaisi hänen siveellistä luonnettansa,\nettä paha alkaisi tuntua hänestä sulosemmalle ja toivottavammalle\nkuin hyvä. Kuitenkin päätti Jumala _sallia pahan olemassaolon_,\nkoska, hän, omatessaan parannuskeinon ihmisen vapauttamiseksi sen\nseurauksista, näki, että lopputulos tästä kokemuksesta tulisi olemaan\nihmisen saattaminen täyteen käsitykseen _\"_synnin ylenmääräisestä\nsynnillisyydestä\" ja hyveen erinomaisesta kirkkaudesta sen rinnalla.\nSiten oppisi hän niin paljon enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan\nLuojaansa, joka on kaiken hyvän alku ja lähde, sekä ainaisesti\nkarttamaan sitä, mikä matkaansaattoi niin paljon murhetta ja kurjuutta.\nSiis tulee lopputulos olemaan suurempi rakkaus Jumalaan ja suurempi\nviha kaikkea sitä kohtaan, joka on ristiriidassa hänen tahtonsa\nkanssa, josta seuraa kaikkien niiden vankka lujittaminen ikuiseen\nvanhurskauteen, jotka käytävät hyväkseen niitä opetuksia, joita Jumala\nnyt antaa, salliessaan synnin ja sen sukuisten pahojen asioitten\ntapahtua. Kuitenkin täytyy meidän tehdä jyrkkä ero sen eittämättömän\ntosiasian välillä, että Jumala on sallinut synnin olemassaolon,\nja sen vaarallisen harhaopin välillä, joka syyttää Jumalaa synnin\nalkuunpanijaksi. Tämä jälkimmäinen mielipide on sekä Jumalaa häväisevä\nettä ristiriidassa Raamatun esittämäin tosiasiain kanssa. Tähän\nesitykseen joutuvat tavallisesti ne, jotka koettavat löytää toisen\npelastussuunnitelman kuin sen, minkä Jumala on valmistanut Kristuksen\n_uhrissa_ meidän lunastushintanamme. Jos he onnistuvat vakuuttamaan\nitseänsä ja toisia siitä, että Jumala on edesvastuussa kaikesta\nsynnistä, pahuudesta ja rikollisuudesta, sekä että ihminen viattomana\nvälikappaleena Jumalan kädessä pakotettiin syntiin, niin ovat he\nraivanneet tietä sille opille, ettei tarvittu mitään uhria meidän\nsynteimme tähden eikä myöskään armoa missään muodossa, vaan ainoastaan\n_oikeutta_. Samalla laskevat he perustuksen väärän päätelmänsä toiseen\npuoleen, nimittäin universalismiin, väittäessään, että koska Jumala\noli syypää kaikkeen siihen syntiin, pahuuteen ja rikollisuuteen, mikä\nlöytyy kaikissa, niin on hän myös vapauttava koko ihmissukukunnan\nsynnistä ja kuolemasta. Ja kun he päättelevät, että Jumala tahtoi ja\naikaansai synnin, ja ettei häntä voinut vastustaa, niin väittävät he,\nettä kun hän tulee tahtomaan vanhurskautta, niin tulevat kaikki samaten\nolemaan kykenemättömiä vastustamaan häntä. Mutta kaikissa tällaisissa\npäätelmissä sivuuttavat he kokonaan ihmisen jaloimman ominaisuuden:\ntahto- tai _valinta_-vapauden, joka hänessä on huomatuin yhteinen\npiirre Luojansa kanssa, ja täten tulisi ihminen alennetuksi ainoastaan\nkoneeksi, joka toimii siinä määrin kuin siihen vaikutetaan. Jos niin\nolisi asianlaita, olisi ihminen maan herran asemasta hyönteistenkin\nalapuolella, sillä _niillä_ on epäilemättä tahto tai kyky valita.\nPikkuinen muurahainenkin on saanut tahtomiskyvyn, jota ihminen\nsuuremmalla kyvyllään tosin voi vastustaa ja ehkäistä, mutta ei tehdä\ntyhjäksi.\n\nJumalalla on tosin kyky pakottaa ihmistä joko syntiin tai\nvanhurskauteen, mutta hänen sanansa selittää, ettei hänellä ole mitään\nsellaista aikomusta. Johdonmukaisesti ei hän voisi pakottaa ihmistä\nsyntiin, samasta syystä kun hän \"ei voisi kieltää itseänsä\". Sellainen\nei sopisi yhteen hänen vanhurskaan luonteensa kanssa ja olisi siis\nmahdottomuus. Ja hän etsii ainoastaan sellaisten rukousta ja rakkautta,\njotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Tätä tarkotusta varten\non hän antanut ihmiselle _tahdonvapauden_, joka on hänen omansa\nkaltainen, jotta ihminen _valitsisi_ vanhurskauden. Se, että hän\n_sallii_ ihmisen valita omasta puolestansa, johti tämän lankeamaan\nJumalan yhteydestä, suosiosta ja siunauksista, kuolemaan. Kokemalla\nsyntiä ja kuolemaa oppii ihminen käytännöllisesti sen, minkä Jumala\nolisi tietopuolisesti hänelle opettanut, ilman että hän olisi tarvinnut\nkokea syntiä ja sen seurauksia. Jumalan ennakoltatietämistä, mitä\nihminen tulee tekemään, ei käytetä hänen puolustamisekseen, alentamaan\nhäntä ainoastaan koneen kaltaiseksi olennoksi: päinvastoin käytetään\nsitä ihmisen hyödyksi, sillä Jumala, tietäessään minkä suunnan ihminen\ntulisi ottamaan, jos hän saisi täyden vapauden valita puolestansa, ei\nestänyt häntä kokemasta syntiä ja sen seurauksia; mutta Jumala alkoi\nheti huolehtia ihmisen ennalleenasettamisesta, vapauttaakseen, hänet\nensimäisestä rikoksestaan valmistamalla lunastajan, suuren vapahtajan,\njoka kykenisi täydelleen pelastamaan kaikki ne, jotka hänen kauttansa\n_kääntyisivät Jumalan puoleen_. Tämäntähden -- että ihmisellä olisi\nvapaa _tahto_ ja kuitenkin voisi hyötyä ensimäisestä väärinkäytöksestä\njohtuvasta lankeemuksesta, tottelemattomuudesta Jumalan tahtoa vastaan\n-- ei Jumala ole pitänyt ainoastaan huolta kaikkien _lunastuksesta_,\nvaan myöskin siitä, että tieto täten tarjotusta tilaisuudesta, tulla\nsovintoon hänen kanssansa, vakuutettaisiin aikanaan kaikille. -- 1 Tim.\n2: 3--6.\n\nRangastuksen ankaruus ei ollut Jumalan puolelta mikään vihan tai\npahuuden ilmaus, vaan tarpeellinen ja välttämätön lopputulos pahasta,\njonka Jumala siten antoi ihmisten nähdä ja tuntea. Jumala voi\nylläpitää elämää, niin kauvan kuin hän näkee sen hyväksi, vieläpä\npahan hävittävän vaikutuksen alla, mutta aivan yhtä mahdotonta olisi\nJumalalle ylläpitää ikuisesti sellaista elämää, kuin että Jumala\nvalehtelisi. Se on _siveellinen mahdottomuus_. Sellaisesta elämästä\ntulisi yhä suurempi onnettomuuden lähde sekä itselleen että toisille;\nsentähden on Jumala liian hyvä ylläpitääkseen niin hyödytöntä ja\nsekä itselleen että toisille vahingollista olemassaoloa, ja kun\nylläpitävä voima otetaan pois täytyy hävityksen, pahan luonnollisen\nlopputuloksen, seurata. Elämä on suosionosotus, Jumalan lahja, ja tulee\nijankaikkisesti olemaan ainoastaan niillä, jotka ovat tottelevaisia.\n\nAadamin jälkeläisille ei ole tapahtunut mitään vääryyttä siinä,\nettei kutakin erikseen ole koeteltu. Jehova ei ollut millään tavoin\nvelvollinen lahjottamaan meille olemassaoloa, ja annettuaan sen,\nei minkäänlainen oikeuden tai välttämättömyyden laki velvoittanut\nhäntä antamaan meille ijankaikkista elämää, ei edes asettamaan\nmeitä koetukselle lupaamalla meille ijankaikkisen elämän, jos me\ntottelisimme. Ota tarkka vaari tästä kohdasta. Nykyinen elämä, joka\nkehdosta hautaan asti on ainoastaan kuolemista, on kaikesta pahasta\nja pettymyksistä huolimatta, jotka siihen liittyvät, jotakin hyvää\nsuosionosotusta, joskaan ei tämän jälkeen löytyisi mitään muuta. Suuri\nenemmistö on tätä mielipidettä. Poikkeukset (itsemurhaajat) ovat\nverrattain harvinaiset, ja tuomioistuimemme ovat lukemattomia kertoja\nselittäneet näiden olevan mielenvikaisia, koska he eivät olisi muuten\nsillä tavalla erottautuneet nykyisistä siunauksista. Sitä paitsi\nosottaa täydellisen miehen Aadamin käytös, mitä hänen lapsensa olisivat\ntehneet samanlaisissa olosuhteissa.\n\nMonet ovat omaksuneet sen väärän käsityksen, että Jumala asetti sukumme\nkoetukselle joko elämää tai _ikuista vaivaa_ varten, joskaan ei\nrangastusmääräyksessä annettu edes viittauskaan mihinkään sellaiseen.\nJumalan suosion tai siunauksen osotus kuuliaisia lapsiaan kohtaan on\nelämä -- jatkuva elämä -- vapaana sairaudesta, kivusta ja kaikista\nmuista kadotuksen ja kuoleman vaikutuksista. Aadam sai tämän siunauksen\ntäydessä määrässä, mutta häntä varotettiin ja hänelle ilmotettiin, että\nhän menettäisi tämän \"lahjan\", jos hän rikkoisi Jumalata vastaan. --\n\"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman\". Hän\nei tiennyt mitään _elämästä_ ikuisessa vaivassa synnin rangastuksena.\nIkuista elämää ei luvata kellekään muille kuin tottelevaisille. Elämä\non Jumalan lahja, ja kuolema, sen vastakohta on se rangastus, jonka hän\nmäärää.\n\nIkuisesta vaivasta ei mainita mitään vanhan testamentin kirjoituksissa,\nja muutamat harvat lauseet uudessa testamentissa voidaan niin väärin\ntulkita että ne näennäisesti antavat tukea tällaiselle opille. Nämä\ntavataan joko ilmestyskirjan kuvauksissa tai Jeesuksen vertauksissa ja\nhämärissä lausunnoissa, joita kansa, joka niitä kuuli, _ei ymmärtänyt_\n(Luuk. 8: 10), ja joita tänäkään päivänä tuskin paremmin ymmärretään.\n[Ne, jotka tästä asiasta tahtovat lähempää selvitystä, voivat hankkia\nitselleen kirjan \"Mitä sanoo Raamattu helvetistä?\"] \"Synnin palkka\non kuolema.\" (Room. 6: 23.) \"Se sielu, joka syntiä tekee, pitää\nkuoleman.\" -- Hes. 18: 4.\n\nMonet ovat pitäneet Jumalan tehneen väärin tuomitessaan koko ihmissuvun\nsyylliseksi Aadamin synnin tähden, sen sijaan, että hän olisi antanut\nkullekin saman mahdollisuuden ikuista elämää varten, kuin Aadamilla\noli. Mutta mitä sanovat nämä, kun nyt osottautuu, että maailma tulee\nsaamaan tällaisen tilaisuuden ja koetus elämää varten tulee olemaan\npaljon suotuisampi, kuin Aadamin oli -- ja tämä juuri sentähden, että\nJumalan suunnitelman mukaan Aadamin suku luonnollisella tavalla tuli\nosalliseksi hänen rangastuksestaan. Me luulemme, että asianlaita on\nnäin ja koetamme tehdä sen selväksi.\n\nJumala vakuuttaa meille, että samoinkuin kirous _tuli_ kaikkien osaksi\nAadamissa, niin on Jumala pitänyt huolta uudesta päästä, uudesta\nisästä tai suvun elonantajasta, johon kaikki siirretään uskon kautta,\nja samoinkuin kaikki Aadamissa tulevat osallisiksi kuolemantuomiosta,\nniin tulevat myös kaikki Kristuksessa, vanhurskauduttuaan uskomalla\nhänen vereensä, osallisiksi elämän siunauksesta, (Room. 5: 12, 18, 19.)\nSiten oli Jeesuksen kuolema, hänen joka oli saastatoin ja synnitöin,\nJumalan edessä täydellinen hyvitys Aadamin synnin puolesta. Koska\nyksi mies oli tehnyt syntiä ja kaikki hänessä tulivat osallisiksi\nkirouksesta, hänen rangastuksestaan, niin lunasti Jeesus, kun hän\nhyvitti tämän yhden syntisen rangastuksen, ei ainoastaan Aadamin,\nvaan kaikki hänen jälkeläisensä -- kaikki ihmiset -- jotka perinnön\nkautta tulivat osallisiksi hänen heikkoudestaan ja synnistään sekä sen\nseurauksesta, kuolemasta. Meidän Herramme, \"_ihminen_ Kristus Jeesus\",\nitse nuhteeton, koeteltu ja täydellinen siemen tai suku itsessään,\njoka ei ollut syntynyt synnistä eikä ollut tullut siitä saastutetuksi,\nantoi _kaiken_, mikä kuului inhimilliseen elämään ja sen oikeutettuihin\nvaatimuksiin, täydellisenä _lunastushintana_ Aadamin ja hänessä silloin\nolevan suvun tai siemenen puolesta, kun hänet tuomittiin. Täten\ntäydelleen lunastettuaan Aadamin ja hänen sukunsa elämän, tarjoutuu\nKristus siemenenään, lapsinaan, ottamaan Aadamin suvusta kaikki ne,\njotka tahtovat omistaa hänen uuden liittonsa ehdot ja siten uskon\nkautta tulla hänen perheeseensä -- Jumalan perheeseen -- ja saada\nijankaikkisen elämän. Siten saa Lunastaja \"nähdä _siemenensä_ [niin\nmonta Aadamin siemenestä, kuin tahtoo tulla hänen _ottolapsikseen_\nhänen ehdoillaan] ja jatkava päiviään [ylösnouseminen inhimillistä\nkorkeampaan tasoon, jonka taivaallinen Isä hänelle myönsi palkintona\nhänen kuuliaisuudestaan]\", kaikki tämä mitä uskomattomimmalla tavalla\n-- uhraamalla elämän ja jälkeläiset. (Jes. 53: 10.) Ja siten on\nkirjotettu: \"Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, _samoin_ myös kaikki\ntehdään eläviksi Kristuksessa.\" -- 1 Kor. 15: 22.\n\nSe vahinko, jonka me kärsimme Aadamin lankeemuksen kautta (me emme\nkärsineet mitään vääryyttä), tulee Jumalan armosta täydelleen\nparannettavaksi Kristuksen kautta; ja kaikkien täytyy ennemmin tai\nmyöhemmin (Jumalan \"oikeana aikana\") saada täyden tilaisuuden voittaa\nsama asema, mikä Aadamilla oli, ennenkuin hän lankesi syntiin. Ne,\njotka eivät saa täyttä tietoa eivätkä uskon kautta voi täysin nauttia\ntästä Jumalan armosta nykyisessä asiassa (ja niihin kuuluu suuri\nenemmistö, lapset ja pakanat siihen luettuna), tulevat varmaan saamaan\nsen tulevana aikakautena, \"tulevassa maailmassa\", sinä hallitus- tai\naikakautena, joka seuraa nykyistä. Tätä tarkotusta varten \"tulee hetki,\njona kaikki, jotka haudoissa ovat... tulevat esiin\". Ja siinä määrin,\nkuin jokainen tulee täyteen käsitykseen lunastushinnasta, jonka meidän\nHerramme Jeesus maksoi, pidetään hän jälleen asetettuna koetukselle,\nkuten Aadam oli, ja jälleen on tottelevaisuus aikaansaava pysyvän\nelämän ja tottelemattomuus pysyvän kuoleman -- \"toisen kuoleman.\" (Ilm.\n20:14.) Kuitenkaan ei vaadita täydellistä kuuliaisuutta keltään, jolta\npuuttuu täydellistä kykyä sen tekemiseen. Evankeliumin aikakautena\novat seurakunnan jäsenet, ollen armon liitossa, saaneet laskea\nhyväkseen Kristuksen vanhurskauden, joka on hyvittänyt heidän lihansa\nheikkoudesta johtuvat puutteellisuudet, joita ei ole voitu välttää.\nTuhatvuotiskautena on Jumalan armo myös vaikuttava kaikissa niissä,\njotka tahtovat ottaa sen vastaan. Ehdotonta siveellistä täydellisyyttä\nei voida odottaa ennenkuin ruumiillinen täydellisyys on saavutettu\n(joka tulee olemaan kaikkien etuoikeus ennen tuhatvuotiskauden\nloppua). Tämä uusi koetus, joka on lunastuksen ja uuden liiton tulos,\ntulee eroamaan Eedenin koetuksesta siinä, että tässä koetuksessa\nkunkin yksityisen teot tulevat vaikuttamaan ainoastaan hänen omaan\ntulevaisuuteensa.\n\nMutta eikö tämä merkitsisi muutamille suvun jäsenille _toista\ntilaisuutta_ ijankaikkisen elämän voittamiseksi? Me vastaamme:\n_ensimmäisen_ tilaisuuden ijankaikkisen elämän saavuttamiseksi kadotti\nisä Aadam ja koko hänen sukunsa, joka vielä oli hänen kupeessaan, hänen\ntottelemattomuutensa kautta. Tämä alkuperäinen koetus \"on koitunut\nkaikille ihmisille kadotukseksi\", ja Jumalan suunnitelma oli, että\nAadam ja _kaikki_, jotka hänen lankeemuksessaan kadottivat elämän,\ntulisivat, maistettuaan synnin ylenmääräistä synnillisyyttä ja sen\nrangastuksen painoa, Kristuksen lunastusuhrin kautta saamaan soveliaan\ntilaisuuden tulemaan sopusointuun Jumalan kanssa uskomalla Lunastajaan.\nJos joku tahtoo kutsua tätä \"toiseksi tilaisuudeksi\", niin voi hän\ntehdä sen. Tämä tulee varmaan Aadamille olemaan toinen tilaisuus,\nja ainakin eräässä suhteessa on se sama koko lunastetulle suvulle;\nmutta tämä tulee olemaan ensimmäinen _yksilöllinen_ tilaisuus Aadamin\njälkeläisille, jotka jo syntyessään olivat kuolemaan tuomitut. Me\nvoimme kutsua sitä miten me tahdomme, tosiasia on kuitenkin se, että\nkaikki tuomittiin kuolemaan Aadamin tottelemattomuuden perustuksella,\nja kaikki tulevat (tuhatvuotiskautena) nauttimaan _täyttä tilaisuutta_\nikuisen elämän voittamiseksi uuden liiton suotuisilla ehdoilla. Kuten\nenkeli selitti, ovat nämä ne hyvät uutiset \"suuresta ilosta, joka\non tuleva kaikelle kansalle\". Ja kuten apostoli vakuuttaa, tulee\ntämä Jumalan armo -- että meidän Herramme Jeesus \"antoi itsensä\n_lunastukseksi kaikkien puolesta_\" -- ilmotettavaksi kaikille\n\"aikanaan\" (Room. 5: 17--19; 1 Tim. 2: 4--6.). Ihmiset, ei Jumala,\novat rajottaneet tämän tilaisuuden ijankaikkisen elämän voittamiseksi\ntähän evankeliumin aikakauteen, Jumala sitävastoin ilmottaa meille,\nettä evankeliumin aikakausi on ainoastaan seurakunnan, kuninkaallisen\npappeuden, valitsemista varten, jonka kautta kaikki seuraavana\naikakautena saatetaan tarkkaan totuuden tuntemiseen saaden tilaisuuden\nijankaikkisen elämän omistamiseen uuden liiton aikana.\n\nMutta mikä etu on tässä menettelytavassa? Miksi ei nyt heti antaa\nkaikille ihmisille yksilöllistä tilaisuutta elämää varten ilman\ntuota pitkää sarjaa: ensin koetella ja tuomita Aadam, antaa hänen\njälkeläisensä tulla osallisiksi hänen kirouksestaan, lunastaa kaikki\nKristuksen uhrin kautta ja uudelleen tarjota kaikille ikuista\nelämää uuden liiton ehdoilla. Jos pahaa on täytynyt sallia ihmisen\nmenettelyvapauden tähden, minkätähden täytyy sen poistamisen tapahtua\nniin omituisen ja kiertelevän menettelytavan kautta? Minkätähden sallia\nniin paljon kurjuutta tulla väliin ja monen sellaisen osaksi, jotka\nlopulta saavat elämän lahjan Jumalan tottelevaisina lapsina?\n\nOi, tämän aineen mieltäkiinnittäväisyys liikkuu juuri tämän kohdan\nympärillä. Ajattele nyt tarkoin asiaa: -- Jos Jumala olisi toisin\njärjestänyt sukumme jatkumisen, niin etteivät lapset olisi tulleet\nosallisiksi vanhempien synneistä -- henkisistä, siveellisistä ja\nruumiillisista heikkouksista -- ja jos Luoja olisi niin järjestänyt,\nettä kaikkien olisi pitänyt joutua koetukselle paratiisin suotuisissa\nolosuhteissa, ja että ainoastaan rikolliset olisivat tuomittu\n\"eristetyt\", (kolasis) niin kuinkahan monet olisivat olleet arvollisia\nja kuinkahan monet arvottomia elämään näissä suotuisissa olosuhteissa?\n\nJos ainoa tapaus, jonka me tunnemme, Aadam (ja hän oli varmaan kaikissa\nsuhteissa miehuuden esikuva) otetaan arvostelun ohjeeksi, niin tulisi\nlopputulokseksi se, ettei kukaan olisi täysin tottelevainen eikä\narvollinen, koska ei kellään olisi niin selvää tietoa ja kokemusta\nJumalasta, joka tieto vaikuttaisi niin täyden luottamuksen Jumalan\nlakeihin, että se olisi hänen oman henkilökohtaisen arvostelunsa\nyläpuolella. Vakuutetaan, että Kristuksen tieto Isästä saattoi hänet\nkykeneväksi järkähtämättömästi luottamaan Isän ja tottelemaan häntä.\n(Jes. 53: 11.) Mutta otaksukaamme että neljäs osa voittaisi elämän,\ntai menkäämme vielä pitemmälle, otaksukaamme, että puolet pidettäisiin\narvollisina, sekä että toinen puoli saisi kärsiä synnin palkan --\nkuoleman. Mitenkä sitten olisi käynyt? Toinen puoli, joka olisi ollut\ntottelevainen eikä olisi kokenut tai nähnyt syntiä, olisi aina tuntenut\nuteliaisuutta siihen, mikä oli kiellettyä, ja pidättäytynyt siitä\nainoastaan pelosta Jumalaa ja rangastusta kohtaan. Heidän palveluksensa\nei olisi voinut tulla niin sydämenpohjasta, kuin tuntiessaan hyvän ja\npahan ja siten saaden täyden käsityksen Luojan rakkaudestarikkaista\naikomuksista määrätessään ne lait, jotka johtavat niin hyvin hänen kuin\nhänen luotujensa menettelytapaa.\n\nAjatelkaamme sen jälkeen tuota toista puolta, joka siten menisi\nkuolemaan oman tahallisen syntinsä perustuksella. Ne olisivat\nainaisesti erotetut elämästä ja ainoa toivo olisi, että Jumala\nrakkaudessaan ajattelisi näitä olentoja, hänen kättensä tekoa ja\njärjestäisi lunastuksen heitä varten. Mutta miksi tehdä niin? Ainoana\nperustuksena olisi se toivo, että jos he jälleen herätettäisiin ja\nuudelleen koeteltaisiin, niin muutamat suuremman _kokemuksensa_\nperustuksella rangastuksensa aikana mahdollisesti valitsisivat\ntottelevaisuuden ja saisivat elää.\n\nJoskin tämä suunnitelma osottaisi yhtä hyviä tuloksia kuin se, minkä\nJumala on valinnut, niin voitaisiin kuitenkin vakavia vastaväitteitä\ntehdä sitä vastaan. (1.) Jumala menettelisi puolueellisesti\nluotuja olentojaan kohtaan tekemällä enemmän tottelemattomien kuin\ntottelevaisten puolesta. (2.) Tämä asettaisi synnille palkinnon,\nja syntinen tuntisi voivansa rankasematta tehdä syntiä ja luottaa\nlunastukseen, toiseen tilaisuuteen. (3.) Ja ne, jotka aluksi eivät\nrikkoisi, tuntisivat aina olevansa esteettömät ainakin kerran tekemään\nsyntiä luottaen Luojansa puolueettomuuteen tehdä yhtä paljon heidän\npuolestaan kuin toistenkin puolesta, jos he joskus päättäisivät asettaa\nhänen hyvyytensä koetukselle. (4.) Tämä olisi tehnyt Jumalallisen\nhallituksen epävarmaksi koko ijankaikkisuudessa ja syntiä ei olisi\nvoinut poistaa mahdollisuuden rajojen ulkopuolelle vähemmällä kuin,\nettä suvun viimeinenkin jäsen olisi kokenut syntiä ja sen palkkaa.\n\nMiten paljon enemmän Jumalan viisauden kaltaista onkaan se, että\nhän on rajottanut synnin suunnitelmansa mukaisesti. Jo meidän\nrajotettu ymmärryksemmekin voi huomata, miten paljon parempi on yksi\nainoa täydellinen ja puolueeton laki joka selittää julkisen synnin\npalkaksi kuoleman -- hävityksen elämästä erottamisen. Siten rajottaa\nJumala sallimansa pahan, järjestämällä asiat niin, että Kristuksen\ntuhatvuotinen hallitus on täydelleen poistava pahan samoinkuin ne,\njotka tahallaan tekevät pahaa, ja toimeenpaneva ikuisen vanhurskauden,\njonka perustuksena on täydellisten olentojen täydellinen tieto ja\ntäydellinen, vapaaehtoinen kuuliaisuus.\n\nMutta voidaan tehdä kaksi muuta vastaväitettä sen esitetyn suunnitelman\nsuhteen, että alusta pitäen olisi kutakin yksityistä olentoa erikseen\nkoeteltu. _Yksi_ lunastaja riitti täysin sen suunnitelman mukaan, jonka\nJumala valitsi, koska ainoastaan _yksi_ oli tehnyt syntiä ja ainoastaan\n_yksi_ oli tuomittu kadotukseen. (Toiset tulivat osallisiksi _hänen_\ntuomiostaan.) Mutta jos ensimäinen koetus olisi ollut yksilöllinen,\nja jos puolet suvusta olisi tehnyt syntiä ja jokainen kohdastaan\ntuomittu kadotukseen, niin olisi kutakin tuomittua yksilöä kohti\ntarvittu erityinen lunastaja. _Yksi_ täydellinen elämä voi lunastaa\n_yhden_ kadotetun elämän, mutta ei useampia. Yksi täydellinen ihminen,\n\"ihminen Kristus Jeesus\", joka lunasti langenneen Aadamin (ja kaiken\nsen minkä me hänessä ja hänen kauttansa menetimme), ei olisi voinut\nolla \"lunastus [vastaava hinta] _kaikkien_ puolesta\", missään muussa\ntapauksessa, kuin Jumalan valitsemassa suunnitelmassa.\n\nJos me otaksuisimme, että kaikki ihmiset, jotka Aadamista aikain ovat\nolleet olemassa, tekisivät yhteenlaskettuina satatuhatta miljoonaa\nhenkeä, sekä että ainoastaan puolet heistä olisivat tehneet syntiä,\nniin olisi tarpeellista, että kaikki nämä viisikymmentä tuhatta\nmiljoonaa kuuliaista ja täydellistä ihmistä kuolisivat maksaakseen\nlunastuksen (vastaavan hinnan) kaikkien näiden viiden kymmenen tuhannen\nmiljoonan rikkojan puolesta. Siten tulisi myöskin tämän suunnitelman\nmukaan kuolema kaikkien osaksi, ja aikaansaisi sellainen _yhtäpaljon_\nkärsimystä kuin nykyinenkin.\n\nToinen vastaväite tällaisen suunnitelman suhteen on se, että se\nhuolestuttavalla tavalla häiritsisi Jumalan suunnitelmaa valita ja\nkorottaa Jumalalliseen luontoon \"pienen lauman\", Kristuksen ruumiin,\npienen joukon, jonka päänä ja Herrana on Jeesus. Jumala ei voinut\noikeudenmukaisesti _määrätä_, että nämä viisikymmentä tuhatta miljoonaa\nkuuliaista lasta luopuisivat oikeuksistaan, etuisuuksistaan ja\nelämästään syntisten lunastukseksi, sillä hänen oman lakinsa mukaan\nolisi heidän kuuliaisuutensa hankkinut heille oikeuden pysyväiseen\nelämään. Jos siis näitä täydellisiä ihmisiä olisi pyydetty rupeamaan\nlangenneitten lunastajiksi, niin olisi Jumala, samoinkuin hän teki\nmeidän Herramme Jeesuksen kanssa, asettanut erityisen palkinnon\nheidän toivonsa esineeksi, niin että he siitä ilosta, joka oli heidän\nsaavutettavissaan, voisivat kärsiä veljiensä puolesta. Ja jos sama\npalkinto olisi luvattu heille, kuin meidän Herralle Jeesukselle,\nnimittäin osallisuus uuteen luontoon, tuohon jumalalliseen, sekä\nkorotus paljon yli enkelien ja herrauksien ja valtojen ja kaiken sen,\nmitä voidaan mainita -- lähinnä Jehovaa (Ef. 1: 20, 21) -- silloin\nolisi tullut ääretön joukko jumalalliseen tasoon, jota Jumalan\nviisaus nähtävästi ei hyväksynyt. Sitäpaitsi olisivat kaikki nämä\nviisikymmentä tuhatta miljoonaa sellaisissa olosuhteissa olleet\n_tasa-arvoiset_ eikä yksikään etevin tai päämies heidän joukossaan, kun\nsitävastoin se suunnitelma, jonka Jumala _on nähnyt hyväksi valita_,\ntarvitsi ainoastaan _yhden_ lunastajan, _yhden_, joka oli korotettu\njumalalliseen luontoon, ja sitten \"pienen lauman\" niistä, jotka hän\nlunasti, ja jotka \"vaeltavat hänen jäljissään\" kärsien ja uhraten\nitsensä tullakseen osallisiksi hänen nimestään, hänen kunniastaan,\nhänen kirkkaudestaan ja hänen luonnostaan, samalla tavalla kuin vaimo\ntulee osalliseksi miehensä ominaisuuksista ja kunniasta. Ne, jotka\nvoivat nähdä ja ymmärtää tämän puolen Jumalan suunnitelmasta, joka\ntuomitsemalla kaikki kadotukseen _yhden_ edustajan kautta avasi tien\n_kaikkien_ lunastamiseen ja ennalleenasettamiseen _yhden_ lunastajan\nkautta, tulevat tämän kautta löytämään ratkaisun moneen vaikeaan\nkysymykseen. He näkevät, että _kaikkien_ tuomitseminen _yhden_\nkautta ei ollut mitenkään vahingoksi, vaan suuri suosionosotus\n_kaikkia_ kohtaan, kun tämä tarkastetaan Jumalan suunnitelman\nyhteydessä vanhurskauttaa _kaikki_ erään toisen uhrin kautta. Paha\ntulee ainaisesti poistettavaksi, kun Jumalan aikomus sen sallimisen\nsuhteen on saavutettu, ja kun se hyvä, joka seuraa lunastuksesta,\non saanut saman kantavuuden kuin synnin rangastus. Kuitenkin on\nmahdotonta oikein nähdä ja käsittää tätä puolta Jumalan suunnitelmasta\nilman täyttä käsitystä synnin synnillisyydestä, sen rangastuksen\nluonteesta, kuolemasta, sen _lunastuksen_ tärkeydestä ja arvosta,\njonka Herra Jeesus maksoi, ja yksilön suoranaista ja täydellistä\nennalleenasettamista suotuisiin olosuhteisiin -- olosuhteisiin, joissa\nhän asetetaan täydellisimpään koetukseen, ennenkuin hänet tuomitaan\nsaamaan ansaitsemansa palkinnon (pysyvän elämän) tai rangastuksen\n(pysyvän kuoleman).\n\nKiinnittämällä katseemme suureen lunastussuunnitelmaan ja siitä\njohtuvaan \"kaiken ennalleenasettamiseen\" Kristuksen kautta, voimme\nnähdä, että pahan sallimisesta koituu siunauksia, joita luultavasti\ntoisella tavalla ei niin täydellisesti olisi voitti toteuttaa.\n\nIhmisillä ei ainoastaan ole hyötyä koko ijankaikkisuutta varten\nsaavutetuista kokemuksista ja enkeleillä tekemällä havaintoja\nihmisten kokemuksista, vaan kaikki rikastuvat edelleen tuosta\ntäydellisemmästä tuttavuudesta Jumalan luonteen kanssa, sellaisena\nkuin se hänen suunnitelmassaan esiintyy. Kun hänen suunnitelmansa on\ntäysin päättynyt, tulevat kaikki selvästi näkemään hänen viisautensa,\nrakkautensa, vanhurskautensa ja valtansa. He tulevat näkemään sen\nvanhurskauden, joka ei voinut rikkoa jumalallista järjestystä vastaan\ntai pelastaa oikealla tavalla kadotukseen tuomittua sukua ilman\ntäyttä rangastuksen lakkauttamista vapaaehtoisen lunastajan kautta.\nHe tulevat näkemään sen rakkauden, joka valmisti tämän jalon uhrin,\nja joka korotti Lunastajan Jumalan oikealle puolelle, antaen hänelle\nvallan ja oikeuden ennalleenasettaa elämään kaikki ne, jotka hän\nlunasti kalliilla verellään. He tulevat myöskin näkemään sen voiman\nja viisauden, jotka kykenivät aikaansaamaan niin ihanan tulevaisuuden\nhänen luoduilleen ja niin johtamaan kaikki ristiriitaiset vaikutukset,\nettä niistä tulee välikappaleita, joko tahtoivat tai eivät, edistämään\nja lopullisesti täyttämään hänen suuremmoiset suunnitelmansa. Ellei\npahaa olisi sallittu ja jumalallinen ennakoltatietäminen sitä niin\nohjannut, emme voi nähdä, miten tällaisia tuloksia olisi voitu\nsaavuttaa. Pahan salliminen joksikin aikaa ihmisten keskuudessa osottaa\nsiten kaukonäköistä viisautta, joka käsitti siitä johtuvat olosuhteet,\nkeksi parannuskeinot ja johti sen lopullisen suorituksen voimallaan ja\narmollaan.\n\nEvankeliumin armohallituksen aikana on synti ja sen yhteydessä oleva\npaha saanut edelleen palvella seurakuntaa kasvattaen ja valmistaen\nsitä. Ellei syntiä olisi sallittu, olisi Herramme Jeesuksen ja hänen\nseurakuntansa uhri, jonka palkintona on jumalallinen luonto, ollut\nmahdoton.\n\nOn selvää, että oleellisesti sama Jumalan laki, joka nyt\nkoskee ihmiskuntaa, jonka totteleminen tuo elämän palkinnon ja\ntottelemattomuus kuoleman koston, on lopullisesti hallitseva kaikkia\nJumalan luotuja, järjellä varustettuja, olentoja; ja tämä laki,\nsellaisena kuin meidän Herramme sen määritteli, sisältää lyhyesti yhden\nainoan sanan: _rakkaus_. \"Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja\nkoko sielullasi ja koko voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.\"\n(Luuk. 10: 27). Kun Jumalan aikomukset ovat toteutuneet, tulee\nlopullisesti jumalallisen luonteen ihanuus ilmenemään kaikille järjellä\nvarustetuille olennoille, ja kaikki tulevat näkemään, että pahan\nhetkellinen salliminen oli viisas kohta jumalallisessa suunnitelmassa.\n_Nyt_ voi sen nähdä ainoastaan uskon silmä, joka Jumalan sanan kautta\nkatsoo siihen, mistä kaikkien pyhän profeettain suun kautta on aina\nmaailman alusta asti puhuttu -- kaiken ennalleenasettamiseen.\n\n        TUTKI AIN'!\n\n    Kuinka onkaan Luojan rakkaus\n    merta suurta taajempi!\n    Vanhurskaasti hallitseepi\n    hän, ken Poikans' lahjotti.\n    Raamatulta tutki ain'.\n    Siell' on Herran viisaus vain.\n\n    Kenpä tuntee ihmismurheet,\n    niinkuin Herra taivahan.\n    Eipä löydy toista paikkaa,\n    miss' niin lempeest' tuomitaan.\n    Raamatuita tutki ain'.\n    Siell' on Herran armo vain.\n\n    Suuremp' ompi Herran rakkaus,\n    kuin mit' joukot tunteekaan.\n    Kuinka taivaan Taaton sydän\n    lempee yli vuotakaan.\n    Raamatuita tutki ain'.\n    Siell' on Herran rakkaus vain.\n\n    Paljon täällä rajottavat\n    ihmislapset armoaan.\n    Innokkaasti, liioitellen\n    toitottavat kostoaan.\n    Raamatuita tutki ain',\n    vanhurskautta Herran vain.\n\n    Jos vaan puhtaan, pyhän uskon\n    pohja sanassansa on,\n    aurinkonsa tiemme kultaa,\n    ei oo matka valoton.\n    Tutki sanaa Raamatun.\n    Se vie Herran riemuhun.\n\n\n        MAAN RIEMUVUOSI.\n\n    Synnin yö on kohta mennyt,\n    Herran päivä läsnä on.\n    Aamuruskon ruskottaissa\n    joutuu päivä loputon.\n\n    Päivän ensi juovat kultaa\n    taivaan rannan loistavan.\n    Kohta kirkkahasti koittaa\n    yli kaiken maailman.\n\n    Epäuskon usvat haihtuu\n    sydämistä ihmisten.\n    Herran äänen kaikuessa\n    vedet tyyntyy vaieten.\n\n    Kohta suuri hallitsija\n    tarttuu valtikkaansa vaan.\n    Vanhurskaasti tuomitseepi\n    saattaa kaikki taipumaan.\n\n    Kansat, valtakunnat horjuu.\n    Säilyy Herran valta ain'.\n    Sillä se, mi ompi totta\n    kautta aikain kestää vain.\n\n    Katso, riemuvuosi koittaa!\n    Nouse Herraa kiittämään!\n    Katso, miten Herra saapi\n    kaikki parhaaks' kääntymään!\n\n    Riemun kellot nyt jo kaikuu.\n    Autuas, ken kuulee nuo.\n    Riemuvuosi kaikkialle\n    onnenkauden myötään tuo.\n\n\n\n\nKAHDEKSAS LUKU.\n\nTUOMION PÄIVÄ.\n\nTavallinen käsitys tuomion päivästä. -- Onko se Raamatun mukainen?\n-- Sanat _tuomio_ ja _päivä_ määritellyt. -- Lukuisista tuomioista\npuhutaan Raamatussa. -- Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. -- Toinen\ntuomiopäivä määrätty. -- Tuomari. -- Tulevan tuomion luonne. --\nEnsimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. -- Maailman\nnykyinen vastuunalaisuus. -- Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden\ntarkotus. -- Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. -- Missä valossa\nprofeetat ja apostolit sitä katselivat.\n\n\n    \"Hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva\n    maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen on\n    määrännyt\" -- \"Jeesuksen Kristuksen, joka vanhurskas on\". \"Sillä\n    Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken\n    tuomion Pojalle\". -- Ap. t. 17:31; 1 Joh. 2:1; Joh. 5:22.\n\nTuomiopäivän suhteen vallitsee hyvin häälyvä ja epämääräinen käsitys.\nYleisesti suosittu käsitys on, että Kristus on tuleva maan päälle,\nistuen suurella valkoisella valtaistuimella, sekä että hän kutsuu\neteensä pyhät ja syntiset järjestetyissä riveissä tuomitakseen\nheidät suurten luonnonvoimain järkytysten vallitessa, joihin kuuluu\nmaanjäristykset, itsestään aukeavat haudat, halkeavat kalliot ja\nkukistuvat vuoret; sekä että vapisevat syntiset kutsutaan ikuisten\ntuskien syvyydestä kuullakseen syntiensä toistamista, ainoastaan\nsentähden, että heidät jälleen vietäisiin ikuiseen ja armahtamattomaan\nkadotukseen, ja että pyhät kutsuttaisiin taivaasta todistamaan\nkadotukseentuomittujen kurjuutta ja epätoivoa, jotta he sitävastoin\nsaisivat kuulla oman asiansa ratkaisun ja sen jälkeen palaisivat\ntakaisin. Tämän vallitsevan käsityksen mukaan saivat kaikki tuomionsa\nja palkkansa kuolemassa; ja kysymyksessä oleva tuomio, jota erotuksen\nvuoksi tavallisesti kutsutaan viimeiseksi tuomioksi, on ainoastaan\nedellisen tuomion toistamista mutta ei mitään ajateltavaa tarkotusta\nvarten koska väitetään, että lopullinen ja järkähtämätön päätös\nlangetetaan kuolemassa.\n\nKoko tämä aika, joka otaksutaan olevan määrätyn tätä hämmästyttävää\ntyötä varten tuomita tuhansia miljoonia, on kaksikymmentä neljä tuntia\ntai vuorokausi. Äskettäin pidetty esitelmä eräässä Brooklynin kirkossa\nilmaisi tämän yleisen käsityksen mainitusta aineesta. Siinä tahdottiin\nantaa seikkaperäinen selonteko kaikesta, mitä tuomiopäivänä tapahtuu,\njoka tuomio esitettiin päättyvän viiden kirjaimellisen päivän kuluessa.\n\nTämä on hyvin kypsymätön käsitys ja aivan ristiriidassa hengen\nelähyttämän sanan kanssa. Se on saatu liian kirjaimellisesti\ntulkitsemalla Jeesuksen vertausta lampaista ja vuohista. (Matt. 25:\n31--46) Tämä valaisee, miten kirjaimellinen selitys on mahdoton\nsovittaa raamatunlauseisiin. Vertaus ei ole koskaan täsmällinen esitys,\nvaan valaisee se ainoastaan totuutta sellaisten asioitten kautta\njotka monessa suhteessa ovat sen kaltaiset. Jos tämä vertaus oli\nkirjaimellinen esitys tavasta, jolla tuomio tulee tapahtumaan, niin\ntarkottaisi se lampaita ja vuohia kirjaimellisesti, aivan kuten sanat\nkuuluvat, eikä lainkaan ihmissukukuntaa. Tarkastakaamme nyt niin hyvin\nraamatunmukaisempaa kuin järjellisempää esitystä suuren tuomiopäivän\npitämisestä ja sen tuloksista, jonka päivän Jumala on määrännyt, jonka\njärjen- ja raamatunmukaisen lopputuloksen kanssa kaikki vertaukset ja\nkuvat täytyvät sopia yhteen ja todellakin niin tekevät.\n\nSana _tuomio_ ei merkitse ainoastaan yksinkertaista päätöksen\njulistamista. Se sisältää yhtähyvin tutkimuksen kuin tähän tutkimukseen\nperustuvan päätöksen. Tämä ei koske ainoastaan suomalaista sanaa\ntuomio, vaan myöskin sitä kreikkalaista sanaa, josta se on käännetty.\n\nSana _päivä_, joskin sitä tavallisesti käytetään merkitsemään aikaa,\njoka sisältää kaksitoista tai kaksikymmentäneljä tuntia, merkitsee\nitse asiassa niinhyvin Raamatussa kuin tavallisessa käytännössä, mitä\nmäärättyä tai erityistä aikajaksoa tahansa. Niin esimerkiksi puhumme\nNooan päivästä, Lutherin päivästä, Washingtonin päivästä; ja siten\nkutsuu Raamattu koko luomista päiväksi -- sillä me luemme \"siitä\npäivästä, jolloin Herra Jehova teki taivaan ja maan\" (1 Moos. 2: 4)\n-- pitkäksi määrätyksi ajanjaksoksi. Edelleen me luemme \"kiusauksen\npäivästä korvessa\", jota kesti neljäkymmentä vuotta (Hebr. 3: 8, 9),\n\"pelastuksen päivästä\" (2 Kor. 6: 2), samoin \"koston päivästä\", \"vihan\npäivästä\" ja \"hädän päivästä\" -- kaikki puheenparsia, joita on käytetty\nneljäkymmenvuotisesta aikajaksosta juutalaisen aikakauden lopussa ja\nsamankaltaisesta hädän ajasta evankeliumiaikakauden lopussa. Jälleen me\nluemme \"Kristuksen päivästä, \"tuomion päivästä\" ja \"hänen päivästään\"\n-- jotka ovat sanoja, joita käytetään tuhatvuotiskaudesta, jolloin\nMessias tulee hallitsemaan ja tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa,\njolloin hän tulee myöntämään koetusajan ja langettamaan päätöksen. Ja\ntästä ajasta on kirjotettu: Hän on tuomitseva maailman vanhurskaudessa\nja päivänään näyttävä, kuka on autuas ja ainoa hallitsija, kuningasten\nKuningas ja herrain Herra. (Ap. t. 17:31; 1 Tim. 6:15.) Sitä\notaksumaa, että tämä tuomiopäivä kestäisi ainoastaan kaksitoista\ntai kaksikymmentäneljä tuntia, kun _päivä_sanalle toisissa\nsamankaltaisissa tapauksissa myönnetään laveampi merkitys, on mahdoton\nkäsittää muuten kuin siten, että se on perimätiedon vaikutusta, ilman\nettä asia on riittävästi todistettu tai tutkittu.\n\nJos huolellisesti tutkii täydellisen Raamatun oppaan avulla\ntuomiopäivää ja ottaa huomioon sen työn laadun ja paljouden, joka\ntänä aikakautena suoritetaan, niin havaitaan pian tavallinen käsitys\nmahdottomaksi ja välttämättömäksi käsittää _päivä_sana laveammassa\nmerkityksessä.\n\nSamalla kuin Raamattu puhuu suuresta tuomion tai koetuksen päivästä\nkuuluvana tulevaisuuteen osottaen, miten ihmissuvun suuri enemmistö\nsinä päivänä täydelleen koetellaan ja lopullisesti tuomitaan, niin\nopettaa se myös, että on löytynyt toisia tuomiopäiviä, jolloin on\nkoeteltu määrätyitä, valituita _luokkia_.\n\nEnsimäinen suuri tuomio (koetus ja päätös) tapahtui alussa,\nEedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä, Aadamissa,\nkoeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julaistiin\npäätös: \"rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämääni ja sitä seurasi\nrangastus, kuolema: ... sinun pitää kuolemalla kuoleman\". (1 Moos. 2:\n17.) Ja täten \"kaikki kuolevat Aadamissa\". Koetusaika Eedenissä oli\nmaailman ensimäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätös on siitä\npitäen pantu toimeen.\n\n\"Taivaasta _ilmestyy_ Jumalan viha kaiken vääryyden yli\". Se nähdään\njokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa siitä. Se havaitaan\njokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on\nseuraus ensimäisestä koetuksesta ja tuomiosta -- Jumalan vanhurskaasta\ntuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin\nsiunauksiin, jotka alkuaan olivat ihmistä varten aiotut, niin kauvan\nkuin hän oli tottelevainen ja säilytti jumalan kuvan. Mutta ihmissuku\non lunastettu tuomiosta ja ensimäisestä koetuksesta tuon ainoan\nkaikkien puolesta tapahtuneen uhrin kautta, jonka tuo suuri lunastaja\nantoi: Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta -- hävityksestä --\njota ei tämän lunastuksen valossa kauvemmin voi pitää kuolemana sanan\ntäydessä ikuisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä\nunena, koska Elämän antaja, joka on kaikki lunastanut, tulee\ntuhatvuotispäivän aamuna herättämään kaikki. Ainoastaan seurakunta,\nuskovaiset Kristuksessa, ovat vielä jossakin suhteessa vapautetut\ntai \"paenneet\" tätä alkuperäistä tuomiota ja rangastusmääräystä;\nheidän vapautuksensa siitä ei kuitenkaan vielä ole _todellinen_, vaan\nainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan \"_toivossa_ me olemme\npelastetut.\" Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta\n(johon me Aadamissa olemme joutuneet, ja josta me pakenemme menemällä\nKristukseen) koetaan täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun\nme ravitaan heräämällä Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17: 15; 1\nJoh. 3: 2.) Mutta se seikka, että me jotka olemme tulleet tuntemaan\nJumalan armorikkaan suunnitelman Kristuksessa, olemme _\"paenneet_ tässä\nmaailmassa [vielä] vallitsevaa _turmelusta\"_, ei mitenkään todista,\nettei toisilla löytyisi tulevaisuudessa jotakin toivoa pakenemiseen,\nvaan pikemmin päinvastoin, sillä me olemme esikoinen Jumalan luoduista.\nMeidän pakomme kuolemasta Aadamista, elämään Kristuksessa, on\nainoastaan esimaku siitä vapautuksesta joka tulee jokaisen osaksi,\njoka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta (kuolemasta) elämän\nvapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala on tunnustava pojikseen.\nKaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään, riippumatta\nniistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut pojilleen\neri olemassaolon tasoissa. Evankeliumiaika on koetuspäivä elämää ja\nkuolemaa varten niille, jotka ovat kutsutut jumalalliseen luontoon.\n\nMutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman.\nKuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksen? Onko hän\nhuomannut, että hänen ratkaisunsa ensimäistä ihmistä koetellessa oli\nväärä, liian ankara, niin että hän nyt päättää henkilökohtaisesti\ntuomita maailman? Ei, jos näin olisi asia, niin ei meillä olisi mitään\nparempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin\nmenneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimäisen tuomion\npäätöstä vääränä, vaan on hän valmistanut _lunastuksen_, ensimäisen\ntuomion rangaistuksesta, voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen)\nkoko suvulle suotuisimmissa olosuhteissa, kuin kaikilla on ollut\nkokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut\nkirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän päätti\nennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää,\nettei hän muutu ja että rikosta seuraavaa rangastusta ei oteta\npois. Hän tulee täydellisesti vaatimaan sen rangastuksen, jonka\nhän oikeudenmukaisesti julisti. Ja tämä rangastus on täydellisesti\nsuoritettu meidän puolestamme sen lunastajan tai sijaisen kautta, jonka\nJumala itse valmisti -- Jeesuksen Kristuksen, joka \"Jumalan armosta\n[suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien puolesta.\" Kun meidän Herramme\nsiten osti Aadamin ja hänen sukunsa omalla elämällään, niin voi hän\nnyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa antaa kaikille uuden\ntilaisuuden elämään. Ja tätä kaikille tehtävää tarjousta kutsutaan\nuudeksi liitoksi, jonka hän on taannut kuolemansa kautta. -- Room. 14:\n9; Joh. 5: 22; Hebr. 10: 16, 29; 1 Tim. 2: 6.\n\nMeille ilmotetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle\ntämän henkilökohtaisen koetuksen, niin tapahtuu se Kristuksen\nollessa tuomarina, jota Jumala siten tulee kunnioittamaan hänen\nkuuliasuudestaan aina kuolemaan asti meidän lunastajanamme. Jumala\non korottanut hänet aina jumalalliseen luontoon, että hänestä tulisi\npäämies ja vapahtaja (Ap. t. 5: 31), jotta hän voisi vapauttaa\nkuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän\nosti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion\nPojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. --\nJoh. 5: 22.\n\nSiten on tuo korkealle korotettu, kirkastettu Kristus, joka niin\nrakasti maailmaa että hän antoi elämänsä sen lunastushinnaksi, tuleva\nmaailman tuomariksi sen luvatussa tulevassa koetuksessa. Ja Jehova itse\non määrännyt hänet tähän virkaan juuri tätä tarkotusta varten. Koska\nse on Raamatun selvä selitys, niin ei siinä ole mitään pelättävää,\nvaan päinvastoin on kaikilla suuri syy iloita odottaessaan tuomion\npäivää. Tuomarin luonne tulee takaamaan sen, että tuomio tulee olemaan\nvanhurskas ja armosta rikas, ja riittävässä määrässä otetaan huomioon\nkaikkien heikkoudet kunnes kakki halukkaat ja tottelevaiset ovat\nennalleen asetetut alkuperäiseen Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen.\n\nEntisajan tuomari piti huolta oikeudesta ja pelasti sorretut.\nHuomaa esimerkiksi, kuinka aika-ajoin Herran herättämät tuomarit\npelastivat Israelin ja siunauksella hallitsivat heitä. Kun kansa\ntottelemattomuutensa tähden Herraa vastaan oli joutunut vihollisten\nsorron alaiseksi. Luemme esimerkiksi: \"Ja Israelin lapset huusivat\nJehovan puoleen, ja Jehova herätti heille _vapahtajan_, Otnielin, Ja\nJehovan henki tuli hänen päällensä, ja hän _tuomitsi_ Israelia... läksi\nsotaan... sai voiton... ja maa oli nyt rauhassa neljäkymmentä vuotta.\"\n(Tuom. 3: 9--11.) Niin myöskin nyt, joskin maailma on kauvan ollut\nvastustajan, Saatanan, vallan ja sorron alla, niin tulee kuitenkin\nhän, joka kalliilla verellään pyyhki pois kaikkien synnit, ennen\npitkää ottamaan suuren valtansa ja ryhtyy hallitsemaan. Hän tulee\n_vapauttamaan_ ja _tuomitsemaan_ niitä, joita hän niin rakasti, että\nhän lunasti heidät.\n\nTämän lopputuloksen kanssa pitävät yhtä _kaikki_ profeettain\nselitykset. On kirjotettu: \"Hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudella\nja kansat oikeudella\". -- Ps. 98: 9.\n\nTuleva tuomio tulee tapahtumaan aivan samojen periaatteiden mukaan kuin\nensimäinen. Seurattavaksi asetetaan sama kuuliaisuuden laki ja sama\nelämän palkinto ja kuoleman rangastus. Ja samoin kuin ensimäisessä\nkoetus alkoi, jatkui ja päättyi tuomion julistukseen, niin tulee\ntoisessakin olemaan, ja vanhurskaille tulee tuomio elämäksi ja väärille\nkuolemaksi. Toinen koetus tulee olemaan suotuisampi kuin ensimäinen\nsen kokemuksen perustuksella, joka on tulos ensimäisestä koetuksesta.\nToinen koetus eroaa ensimäisestä siinä että kukin pannaan omasta eikä\ntoisten puolesta koetukselle. Ei kukaan tule kuolemaan Aadamin synnin\ntähden tai perittyjen epätäydellisyyksien tähden. Ei enää sanota:\n\"Isät ovat syöneet happamia viinirypäleitä, ja lasten hampaat ovat\nheltyneet\", vaan: \"_jokaisen, joka syö happamia viinirypäleitä_, hänen\nhampaansa tulevat niistä helliksi\". \"Sen sielun, joka syntiä tekee, sen\npitää kuoleman.\" (Jer. 31: 29, 30; Hes. 18:4.) Ja se, mikä nyt koskee\nseurakuntaa, tulee silloin koskemaan koko maailmaa, ettei nimittäin\ntuomita sen mukaan mitä ei omisteta, vaan sen mukaan mitä omistetaan.\n(2 Kor. 8: 12.) Kristuksen hallituksen aikana tulee ihmiskunta\nsiten vähitellen kasvatettavaksi, hajotettavaksi ja pidettäväksi\nkurissa, kunnes täydellisyys on saavutettu. Ja kun tämä hallitus on\nsaavuttanut täydellisyytensä, niin vaaditaan täydellistä sopusointua\nJumalan kanssa, ja jos keltä tahansa silloin puuttuu täydellistä\nkuuliaisuutta, tulee hän sellaisena, joka ei ansaitse elämää,\ntuomituksi poistettavaksi. Se synti, joka aikaansai koko suvun kuoleman\nAadamin kautta, oli yksinkertaisesti yksi ainoa tottelemattomuuden\nteko; mutta tämän teon kautta lankesi hän täydellisyydestä. Jumalalla\noli oikeus vaatia häneltä täydellistä kuuliaisuutta, koska hänet\nluotiin täydelliseksi, ja hän tulee vaatimaan sen saman kaikilta, kun\nsuuri ennalleenasettamistyö on päättynyt. Ei kukaan, joka silloin on\nvähimmässäkään määrin epätäydellinen, tule nauttimaan ikuista elämää.\nSe, joka töissään ei ole täydellinen, rikkoo tahallaan täyttä valoa ja\ntäyttä kykyä vastaan.\n\nSe, joka tahallaan rikkoo täyttä valoa ja kykyä vastaan kuolee toisen\nkuoleman. Ja jos joku koettelemuksen aikakautena, sen täydellisen valon\nloistossa, halveksisi sitä suosiota, joka silloin tarjotaan, eikä\nmitenkään edistyisi täydellisyyttä kohti sadan vuoden aikana, niin\npidetään hän arvottomana elämään ja tulee \"poistettavaksi\", joskin hän\nsadan vuoden vanhana olisi verrattain lapsi. Siitä päivästä sanotaan:\n-- \"Se, joka kuolee nuorena, kuolee vasta sadan vuoden ikäisenä, ja\nvasta sadan vuoden ikäisenä kohtaa syntistä kirous.\" (Jes. 65: 20.)\nSiten tulevat kaikki saamaan ainakin sadan vuoden koetuksen ajan, ja\njos he eivät ole vastahakoisia eivätkä estä edistymistä, niin tulee\nheidän koetuksensa jatkumaan koko Kristuksen päivän kuluessa ja\nsaavuttaa se huippunsa ja päätöksensä vasta sen lopussa.\n\nMaailman tuomion päätös esitetään selvästi vertauksessa vuohista\nja lampaista (Matt. 25: 31--46 sekä Ilm. 20: 15; 21: 4 ja 1 Kor.\n15: 25). Nämä, samoinkuin toiset raamatun paikat, osottavat, että\nsen lopussa ovat nämä kaksi luokkaa toisistaan täysin erotetut:\ntottelevaiset ja tottelemattomat, ne jotka ovat sopusoinnussa Jumalan\nlain kirjaimen ja hengen kanssa, ja ne, jotka eivät ole sen kanssa\nsopusoinnussa. Kuuliaisten luokan osotetaan olevan lukuisimman. _He_\nmenevät ijankaikkiseen elämään, ja muut lähetetään takaisin kuolemaan\n(elämän sammumiseen), sama päätös kuin ensimäisessä tuomiossa, josta\nheidät Kristus vapautti, joka hankkii tämän oikeuden maksamalla\nheidän lunastuksensa kuolemansa kautta. Tämä tulee olemaan heidän\ntoinen kuolemansa. Ei mitään lunastusta makseta heidän puolestaan,\neikä heitä varten ole mitään vapautumista tai ylösnousemusta, koska\nheidän syntinsä oli tahallinen, henkilökohtainen synti täyttä vasoa\nja tilaisuutta vastaan mitä suotuisimman henkilökohtaisen koetuksen\nvallitessa.\n\nMe toivomme, ettei kukaan meitä niin väärin ymmärrä, kuin jos me\njättäisimme maailman nykyisen vastuunalaisuuden huomioonottamatta,\nvastuunalaisuuden, jossa jokainen ihminen on siinämäärin kuin hän\nomistaa valoa, oli se sitten luonnollista tai ilmotettua valoa. \"Herran\nsilmät ovat kaikkialla, katsoen sekä pahoja että hyviä\", ja: \"Jumala\non tuomitseva kaikki työt, kun hän tuomitsee kaiken, mikä on ollut\nsalattua, oli se sitten hyvää tai pahaa.\" (Sanl. 15: 3; Saarn. 12:\n14.) Hyvät ja pahat työt nykyajassa tulevat saamaan _oikeudenmukaisen_\npalkinnon joko nyt tai tuonnempana. \"Muutamien ihmisten synnit ovat\nilmeiset ja joutuvat ennen heitä itseään arvostelun alaisiksi toisten\ntaas tulevat ilmi jälestä päin.\" (1 Tim. 5: 14.) Ei kellään muilla\nkuin Herran suosimalla \"pienellä laumalla\" ole nyt riittävästi valoa\njoutuakseen lopulliseen rangastukseen, toiseen kuolemaan. Tässä me\nkoskettelemme ainoastaan maailman nykyistä mahdollisuutta sivuuttaen\nyksityiskohdat myöhempää tutkimista varten.\n\nMaailman ensimäisen ja toisen tuomiopäivän välillä on noin\nkuudentuhannnen vuoden pituinen ajanjakso, jonka pitkän ajan kuluessa\nJumala valitsee kaksi erityistä luokkaa ihmisten keskuudesta,\nerityisesti koetellen, kurittaen ja harjottaen heitä, jotta heistä\ntulisi hänen erityisiä välikappaleitaan maailman tuomion päivänä tai\naikakautena.\n\nPaavali kutsuu näitä molempia luokkia (Hebr. 3: 5, 6) lasten\nhuonekunnaksi ja palvelijain huonekunnaksi. Edellisen muodostavat ne\nvoittajat, joita on koeteltu ja havaittu uskollisiksi kristillisenä\narmohallituskautena, ja jälkimäisen muodostavat ne uskolliset\nvoittajat, jotka elivät ennen kristillistä armohallituskautta. Nämä\nkaksi aikakautta, jolloin nämä kaksi joukkoa kutsuttiin, koeteltiin\nja valittiin, olivat kaksi erityistä tuomiopäivää, ei maailmaa\nvarten, vaan näitä kahta erityistä luokkaa varten. Ne, jotka kestävät\nkoetuksen jompaankumpaan näistä luokista, eivät tule maailman\nkanssa tuomittaviksi, vaan saavat palkintonsa, kun maailma joutuu\ntuomittavaksi. Niistä tulee Jumalan välikappaleita maailman siunaamista\nvarten -- antaakseen ihmisille opetusta ja harjotusta, joka on\nvälttämätön asia heidän lopullista koetustaan ja tuomiotaan varten.\n\"Vai ettekö tiedä, että pyhät tulvat tuomitsemaan maailman?\" 1 Kor. 6:\n2.\n\nNämä edellä tuomitut luokat olivat, kuten koko muu ihmissukukunta,\naadamilaisen kirouksen alla, mutta tulivat uskon kautta osallisiksi\nsiitä hyvästä, joka seurasi Kristuksen kuolemasta. Tultuaan\nvanhurskaiksi uskomalla lunastukseen ja täytettyään kutsumukseensa\nkuuluvat ehdot, lasketaan heidät arvollisiksi korkeaan korotukseen,\nkunnia- ja valta-asemaan.\n\nMolempien näiden luokkien koetus tai tuomio on ollut vaikeampi kuin\nmaailman tuomiopäivänään; sillä heidän on täytynyt vastustaa Saatanaa\nkaikissa hänen ilkeyksissään ja ansoissaan, kun sitävastoin maailman\ntuomiopäivänä Kristus on hallitseva ja Saatana on oleva sidottuna,\njottei hän eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20: 2, 3.) Nämä ovat kärsineet\nvainoa vanhurskauden tähden, kun sitävastoin ihmisiä silloin tullaan\npalkitsemaan vanhurskauden tähden ja rangastaan ainoastaan vääryyden\ntähden. Heillä on ollut suuret loukkauskivet ja ansat tiellään, jotka\novat poistetut, kun maailma asetetaan koetukselle. Mutta jos näiden\nkahden erityisen joukon koetus on ollut paljon ankarampi, kuin mitä\nmaailman tulee olemaan, niin on myöskin heidän palkintonsa vastaavassa\nmäärässä suurempi.\n\nSaatanan, tuon suuren petturin, viisastelut ovat riistäneet\nsekä maailmalta että nimikirkolta siunatut vakuutukset tulevasta\nvanhurskaasta tuomion ajasta. He tietävät, että Raamattu puhuu\ntulevasta tuomiosta, mutta he tarkastavat sitä ainoastaan kammolla\nja kauhulla; ja tämän pelkonsa perustuksella ei heillä ole mitään\nvastenmielisempää tietoa, kuin että Herran päivä on käsissä. He\nsiirtävät sen kauvas itsestään eivätkä halua kuulla puhuttavan\nsiitä. Heillä ei ole mitään käsitystä niistä siunauksista, jotka\novat aiotut maailmaa varten _hänen_ hallituskautenaan, jonka Jumala\non määrännyt tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Suurimpien\nsoaistujen vaikutusten joukossa, joita Saatana on keksinyt pitääkseen\nihmiset tietämättöminä tuomiota koskevasta totuudesta, ovat olleet\nne eksytykset jotka ovat tunkeutuneet eri uskonnollisten lahkojen\ntunnustuksiin ja laulukirjoihin. Monet ovat kiinnittäneet suurempaa\nhuomiota näihin eksytyksiin kuin Jumalan sanaan.\n\nKuinka eri tavalla tarkastivatkaan profeetat ja apostolit tuota\nluvattua tuomiopäivää! Kuule Daavidin riemullista ennustusta (1 Aikak.\n16: 31--34). Hän sanoo:\n\n    \"Taivaat iloitkoon, maa riemuitkoon,\n    ja sanottakoon pakanain seassa:\n    'Jehova hallitsee.'\n    Meri pauhatkoon ja kaikki mitä siinä on,\n    maa iloitkoon ja kaikki mitä sen päällä on;\n    Silloin ihastukoon kaikki puut metsissä Jehovan läsnäolosta,\n    _sillä hän tulee tuomitsemaan maata_.\n    Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä,\n    sillä hänen armonsa pysyy ijankaikkisesti.\"\n\nTähän samaan päivään viittaa myös apostoli, vakuuttaessaan, että koko\nluomakunta yhteisesti ikävöiden huokaa -- odottaen, että suuri tuomari\non siunaava ja vapauttava maailman samoin kuin korottava ja kirkastava\nseurakunnan. -- Room, 8: 21, 22.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    AIKANAAN.\n\n    Päivä autuas aikanaan vaan\n    kohta koittavi maailmahan.\n    Jeesus mennyt sit' valmistamaan\n    tullen luotuja siunaamahan.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Emme konsana erkanekkaan.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.\n\n    Kuolleet haudoista nostetaan nuo.\n    Silloin terveeksi sairaatkin saa.\n    Sen tuo taivainen ystävä suo.\n    Kaiken kiusauksen myös poistattaa.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Emme konsana erkanekkaan.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.\n\n    Siellä aukeaa valtaava tie,\n    joll' ei eksyä tyhminkään voi.\n    Puhtaan joukon se ennallaan vie,\n    missä ainainen kiitos vaan soi.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Emme konsana erkanekkaan.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.\n\n    Kaikki kyyneleet pois kuivataan.\n    Verho peittävä koht' poistetaan.\n    Herran rakkaus ilmotetaan\n    silloin kaikille myös kokonaan.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Emme konsana erkanekkaan.\n       Kohta vaan, yhdytään.\n       Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.\n\n\n\n\nYHDEKSÄS LUKU.\n\nLUNASTUS JA ENNALLEEN ASETTAMINEN.\n\nEnnalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. -- Meille on\nlunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. --\nKoetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. -- Kristuksen uhri välttämätön.\n-- Kuinka _yhden_ kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. -- Usko ja\ntyöt edelleen välttämättömät. -- Tahallisen synnin palkka on varma.\n-- Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? --\nEnnalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.\n\n\nJumalan ilmotetun suunnitelman peruspiirteistä, siihen asti kuin se\nnyt on kehittynyt, käy selväksi, että hänen aikomuksensa ihmissuvun\nsuhteen on ennalleenasettaminen siihen täydellisyyteen ja ihanuuteen,\njoka kadotettiin Eedenissä. Tämän asian voimakkain ja sitovin todistus\nkäsitetään silloin, kun lunastuksen ulottuvaisuus ja luonne täysin\nymmärretään. Apostolien ja profeettain ennustama ennalleenasettaminen\ntäytyy seurata lunastusta oikeudenmukaisena ja järjellisenä\njohtopäätöksenä. Jumalan toimenpiteen mukaisesti, valmistaessaan\nlunastuksen, täytyy koko ihmissuvun, ellei se tahallaan vastusta\nsuuren lunastajan pelastamiskykyä, tulla vapautetuksi alkuperäisestä\nrangastuksestaan: \"katoavaisuuden orjuudesta\", kuolemasta, muuten ei\nlunastus koske kaikkia.\n\nPaavalin esitys asiasta on hyvin selvä ja eittämätön. Hän sanoo\n(Room. 14: 9): \"Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että\nhän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra\" [hallitsija,\njohtaja], Se on: meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen\ntarkotus ei ollut ainoastaan se, että hän siunaisi, hallitsisi ja\nennalleenasettaisi niitä henkilöitä koko ihmiskunnasta, jotka elävät,\nvaan että hänellä olisi oikeus tai täysi valta kuolleitten yli yhtä\nhyvin kuin elävienkin ja siten takaisi toiselle niin hyvin kuin\ntoisellekin lunastuksestaan johtuvia etuja. [Samalla kuin me pidämme\nkiinni tässä esitetystä totuudesta, että Jeesuksen kuolema teki hänestä\nkoko inhimillisen perheen Herran, mestarin tai hallitsijan, niin me\nnäemme vielä laveamman merkityksen apostolin sanoissa, että koko\nihmissukua koskee sana \"kuollut\". Jumalan näkökannan mukaan käsitellään\nkoko sukua, joka on kuolemaan tuomittu, niinkuin se jo olisi kuollut.\n(Matt. 8: 22.) Sentähden pitäisi sana \"elävät\" sovittaa ihmisperheen\nulkopuolella oleviin olentoihin joiden elämä ei ole turmeltunut --\nenkeleihin.] Hän antoi itsensä lunastukseksi [vastaavaksi hinnaksi]\n\"kaikkien puolesta\", jotta hän voisi siunata kaikki sekä antaa\njokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen koetuksen elämää varten. Jos\nhyväksyy sen, että hän maksoi \"lunastuksen _kaikkien_ puolesta\",\nniin on mahdotonta kuitenkin väittää, että ainoastaan kourallinen\nlunastettuja koskaan hyötyisi siitä, sillä se sisältäisi sen, että\njoko Jumala hyväksyi lunastushinnan ja sitten väärin kieltäytyi\nantamasta lunastetuille vapautta, tai myös että Herra, lunastettuaan\nkaikki, joko oli kykenemätön tai haluton toimeenpanemaan alkuperäistä,\nrakkaudestarikasta aikomustaan. Muuttumattomuus jumalallisissa\nsuunnitelmissa samoinkuin jumalallisen oikeuden ja rakkauden\ntäydellisyys, ehkäisee tällaisen ajatuksen ja vakuuttaa meitä siitä,\nettä alkuperäinen ja rakkaudestarikas suunnitelma, jonka perustuksena\noli \"lunastus kaikkien puolesta\", tulee täydelleen toimeenpantavaksi\nJumalan \"oikealla ajalla\" ja on se tuova mukanaan niitä siunauksia,\njotka johtuvat aadamilaisessa kadotustuomiossa menetettyjen etujen\nennalleenasettamisesta, sekä mahdollisuuden palata Jumalan lasten\nvapauksiin ja oikeuksiin, sellaisina kuin ne olivat ennen syntiä ja\nkirousta.\n\nJos selvästi nähdään lunastuksen todelliset edut ja tulokset, niin\ntäytyy jokaisen vastaväitteen sen yleisestä sovelluttamisesta\nhaihtua. Tuo \"lunastus kaikkien puolesta\", jonka \"ihminen Jeesus\nKristus\" maksoi, ei anna yhdellekään ihmiselle ikuista elämää tai\nsiunausta; mutta se takaa jokaiselle ihmiselle _toisen tilaisuuden\ntai koetuksen ikuista elämää varten_. Suvun ensimäinen koetus, joka\njohti alussa annettujen siunausten menettämiseen, on todellakin\ntullut siunaukseksi sen _lunastuksen_ perustuksella, jonka Jumala\nvalmisti. Mutta se seikka, että ihmiset ovat lunastetut ensimäisestä\nrangastuksesta, ei mitenkään takaa sitä etteivät he, kun kutakin\nkohdastaan koetellaan ijankaikkista elämää varten, voisi laiminlyödä\nosottamasta kuuliaisuutta, mikä on välttämätön ijankaikkista elämää\nvarten. Nykyisen kokemuksen perustuksella synnistä ja sen katkerasta\nseurauksesta on ihminen saanut täydellisen varotuksen ja kun\nlunastuksen perustuksella uusi henkilökohtainen koetus myönnetään\nihmiselle hänen valvontansa alaisena, joka niin rakasti ihmistä, että\nhän antoi elämänsä ihmisen puolesta, ja jonka tahto on, ettei kukaan\nhukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen ja eläisivät,\nniin voimme olla varmat, että ainoastaan tahallisesti tottelemattomat\ntulevat saamaan toiseen koetukseen yhdistetyn rangastuksen. Tämä\nrangastus tulee olemaan toinen kuolema, josta ei ole mitään lunastusta,\nmitään vapautusta, koska ei mitään syytä olisi jälleen lunastaa\nkadotettuja ja uudelleen koetella heitä. Kaikki ovat täysin nähneet\nja kokeneet sekä hyvän että pahan, kaikille on todistettu Jumalan\nhyvyydestä ja rakkaudesta ja ovat he sitä tunteneet, kaikilla tulee\nolemaan täydellinen, puolueeton, henkilökohtainen koetus elämää varten\nmitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa. Enempää ei voisi pyytää,\neikä enempää myönnetä. Tämä koetus tulee ikuisesti ratkasemaan, kutka\nolisivat vanhurskaita ja pyhiä tuhannenkin koetuksen vallitessa ja se\ntulee myöskin ratkasemaan, kutka yhä edelleen olisivat väärintekijöitä,\nepäpyhiä ja saastaisia vaikkakin tuhannen koetusta tulisi.\n\nEi hyödyttäisi myöntää vielä koetusta elämää varten samanlaisten\nolosuhteiden vallitessa; mutta joskin koeteltavien olosuhteet tulevat\nolemaan erilaiset nimittäin suotuisammat, tulee ehdot tai edellytykset\nkunkin yksityisessä (henkilökohtaisessa) koetuksessa elämää varten\nolemaan samat kuin aadamilaisessa koetuksessa. Jumalan laki pysyy\nsamana -- _se_ ei millään tavoin muutu. _Se_ tulee yhä edelleen\nsanomaan: \"Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman\", ja\nihmisen tila ei tule olemaan suotuisampi, mitä ympäristöön tulee,\nkuin ehdot ja ympäristö Eedenissä; mutta suuren eron tekee lisätty\n_tieto. Kokemus_ pahasta verrattuna kokemukseen hyvästä, jonka jokainen\ntulee saamaan tulevan kauden koetuksessa, tulee olemaan se etu, jonka\nperustuksella toisen koetuksen tulos tulee niin suuresti eroamaan\nensimäisen tuloksesta, ja jota varten jumalallinen viisaus ja rakkaus\nvalmisti \"lunastuksen kaikkien puolesta\" ja siten takasi kaikille\nuuden koetuksen siunauksen. Ei voi ajatella suotuisampaa koetusta,\nsuotuisampaa lakia, suotuisampia ehtoja tai olosuhteita missään\nmuodossa, joka tuhatvuotiskauden jälkeen johtaisi vielä lunastamaan\n_jonkun_ tai uudelleen koettelemaan ketään.\n\nLunastus ei anna anteeksi kenenkään syntiä: se ei tule _pitämään_\nsyntistä pyhänä eikä tällä tavoin vie ihmistä ikuisesti kestävään\nautuuteen. Se ainoastaan lunastaa syntisen ensimäisestä kadotuksesta\nja sen seurauksesta, sekä suoranaisista että välillisistä, ja antaa\nhänen jälleen joutua koetukseen, elämää varten, koetukseen, jossa\nhänen oma suoranainen tottelevaisuutensa tai tottelemattomuutensa\ntulee ratkasemaan, josko hän tulee saamaan ijankaikkisen elämän tai\nei. Ei myöskään pidä otaksua, kuten monet ovat taipuvaiset tekemään,\nettä kaikilla niillä, jotka ovat tulleet osallisiksi sivistyksestä ja\nnäkevät tai omistavat Raamatun, siten on täysi tilaisuus tai koetus\nikuista elämää varten. Meidän tulee muistaa, ettei syntiinlankeemus\nole vahingoittanut kaikkia Aadamin lapsia yhtä paljon. Muutamat ovat\ntulleet tähän maailmaan niin heikkoina ja turmeltuneina, että tämän\nmaailman jumala, Saatana, sokaisee heidät helposti, ja ympärillään\nvaaniva synti saa heidät ansoihinsa; ja kaikki ovat enemmän tai\nvähemmän tämän vaikutuksen alla, niin että silloinkin, kun he\ntahtovat tehdä hyvää, on paha, ympäristön perustuksella, käsillä ja\nvaikuttamassa j.n.e., ja se hyvä, jota he tahtovat tehdä, on melkein\nmahdoton, samalla kuin se paha, jota he eivät tahdo tehdä, tuskin on\nvältettävissä.\n\nTodellakin vähäinen on niiden joukko jotka nykyajassa todella\nkokemuksen kautta oppivat tuntemaan sen vapauden, jolla Kristus tekee\nne vapaiksi, jotka vastaanottavat hänen lunastuksensa, ja jättävät\ntulevaisuutensa johdon hänen huomaansa. Siten onkin ainoastaan\ntämä pieni joukko, seurakunta, kutsuttu ja koeteltu ennakolta sitä\nerityistä tarkotusta varten, että he toimisivat yhdessä Jumalan\nkanssa maailman siunaamiseksi -- että he nyt olisivat todistajina ja\nkoetusaikakautena hallitsisivat, siunaisivat ja tuomitsisivat maailman\n-- ja saa tämä joukko nyt jossakin määrin nauttia lunastuksesta\njohtuvia etuja eli _nyt_ tulla koetelluksi ijankaikkista elämää\nvarten. Näille harvoille _lasketaan_ (ja he vastaanottavat _uskon_\nkautta) kaikki ne ennalleenasettamisen siunaukset, jotka maailmalle\nsuodaan tulevana aikakautena. Joskaan he eivät ole täydellisiä,\neivätkä ole ennalleenasetetut Aadamin alkuperäiseen tilaan, niin,\nmenetellään kuitenkin heidän suhteensa siten, että ero hyvitetään.\nUskomalla Kristukseen _lasketaan_ heidät täydellisiksi, ja ovat\nsentähden ennalleenasetetut täydellisyyteen ja jumalalliseen suosioon,\nikäänkuin he eivät enään olisi syntisiä. Heidän epätäydellisyyksiään\nja välttämättömiä heikkouksiaan, joita vastaa lunastus, ei heille\nenään lasketa, vaan tulevat ne peitetyiksi Lunastajan täydellisyyden\nkautta. Tästä seuraa, että seurakunnan koetus, siihen asemaan nähden,\njoka sillä nyt on uskon kautta Kristukseen on yhtä puolueeton kuin\nse, joka annetaan maailmalle sen koetusaikakautena. Koko maailma\ntulee saatettavaksi täyteen totuuden tuntoon, ja siinä määrin\nkuin kukin omaksuu sen määräykset ja ehdot, ei häntä enään pidetä\nsyntisenä, vaan lapsena, jolle kaikki ennalleenasettamisen siunaukset\novat aiotut. Tulee olemaan ero maailman kokemuksien ja seurakunnan\nkokemuksien välillä näiden koetusaikakautena: maailman ihmisistä\nalkavat tottelevaiset heti saada vastaanottaa ennalleenasettamisesta\njohtuvia siunauksia siten, että heidän henkiset ja ruumiilliset\nheikkoutensa vähitellen poistetaan, kun sitä vastoin evankelinen\nseurakunta, joka on pyhitetty Herran palvelukseen aina kuolemaan asti,\nastuu hautaan ja saa täydellisyytensä silmänräpäyksessä ensimäisessä\nylösnousemuksessa. Toinen ero näiden molempien koetusten välillä tulee\nolemaan tulevan aikakauden suotuisammissa olosuhteissa, kun niitä\nverrataan nykyisiin, koska silloin yhteiskunta, hallitus j.n.e. tulevat\nsuosimaan vanhurskautta, palkitsemaan uskollisuutta ja kuuliaisuutta\nja rankasemaan syntiä, kun sitä vastoin nyt, kun maailman ruhtinas\nhallitsee, seurakunnan koetteleminen tapahtuu olosuhteissa, jotka\neivät ole suotuisat vanhurskaudelle, uskolle j.n.e. Mutta tämä kuten\nolemme nähneet hyvitetään jumalallisen luonnon kirkkauden ja kunnian\npalkinnolla, joka tarjotaan seurakunnalle ikuisen elämän lahjan\nyhteydessä.\n\nAadamin kuolema oli varma, joskin hän joutui siihen vasta yhdeksänsadan\nkolmenkymmenen vuoden vähittäisen kuoleman kautta. Koska hän itse\noli kuolevassa tilassa niin syntyivät kaikki hänen lapsensa samassa\nkuolevassa tilassa ilman elämisen oikeutta, ja vanhempiensa tavalla\nkuolevat he kaikki lyhyemmän tai pitemmän viivytyksen jälkeen. Tulee\nkuitenkin muistaa, ettei kuoleminen pääty suurempaan tuskaan tai\nvaivaan kuollessa, vaan kuolemaan -- elämän sammumiseen, joka juuri\non synnin palkka. Kärsiminen on ainoastaan sen yhteydessä oleva\ntilapäinen paha, ja löytyy sellaisia, joita rangastus kohtaa ilman\nkärsimyksiä tai ainoastaan vähillä kärsimyksillä. Täytyy muistaa, että\nkun Aadam turmeli elämän, niin turmeli hän sen ainaiseksi, eikä kukaan\nhänen jälkeläisistään koskaan kyennyt sovittamaan hänen rikostaan\neikä voittamaan kadotettua perintöä. Koko suku on joko kuollut tai\nkuolemallansa. Ja jos he eivät voineet sovittaa rikostaan ennen\nkuolemaansa, niin vannaankaan eivät he voineet tehdä sitä kuolleina\n-- kun heillä ei ole olemassaoloa. Synnin palkka ei ollut kuolema\nsellaisilla eduilla ja oikeuksilla, että sen jälkeen saisi palata\nelämään. Lausutussa rangastustuomiossa ei ollut mitään viittaustakaan\nvapautukseen. (1 Moos. 2: 17.) Ennalleenasettaminen on sentähden\nJumalan puolesta vapaan armon tai suosionosotus. Ja niin pian kuin\nAadam oli joutunut rangastuksen alaiseksi, niin, silloin jo kun tuomio\njulistettiin, viitattiin Jumalan vapaaseen armoon, joka, kun se on\ntoteutunut tulee täysin määrin todistamaan hänen rakkauttaan.\n\nEllei olisi ollut sitä toivon kipinää jonka sisälsivät nuo sanat:\nvaimon siemen on rikkipolkeva käärmeen pään, olisi koko suku ollut\ntäydellisessä epätoivossa; mutta tämä lupaus ilmotti, että Jumalalla\noli suunnitelma suvun hyväksi. Kun Jumala vannoi Aabrahamille, että\nhänen siemenessään kaikki sukukunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi,\nsisälsi se kaikkien ylösnousemisen eli ennalleenasettamisen, sillä\nmonet olivat silloin kuolleet, ja toiset ovat sen jälkeen kuolleet,\nilman että he ovat tulleet siunatuiksi. Kuitenkin on lupaus edelleen\nvarma: kaikki tulevat siunatuiksi, kun ennalleenasettamisen ja\nvirvotuksen ajat koittavat. (Ap. t. 3: 19.) Sitä paitsi, koska siunaus\nsisältää suosion, ja koska, synnin seurauksesta, Jumalan suosio,\notettiin pois ja kirous tuli sijalle, niin sisälsi tämä lupaus,\ntulevasta siunauksesta, kirouksen poisottamisen ja näin ollen hänen\nsuosionsa palaamisen. Tämä sisälsi samalla sen, että joko Jumala\nluopuisi vaatimuksistaan, muuttaisi päätöksensä ja vapauttaisi\nsyyllisen suvun, tai myös sen, että hänellä oli suunnitelma, jonka\nkautta suku voitaisiin _lunastaa_, siten että toinen kärsisi ihmisen\nrangastuksen.\n\nJumala ei jättänyt Aabrahamia epäilykseen hänen suunnitelmansa suhteen,\nvaan osotti lukuisien esikuvauksellisten uhrien kautta, joita niiden,\njotka lähestyivät Jumalaa, täytyi uhrata, ettei hän voinut antaa perään\neikä myöskään tehnyt sitä, eikä antanut syntiä anteeksi, sekä että\nainoa tapa poistaa ja ehkäistä rangastus oli riittävän suuren uhrin\nuhraaminen, joka kykenisi vastaamaan rangastusta. Tämä esitettiin\nAabrahamille paljon merkitsevässä esikuvassa: Aabrahamin pojan, johon\nluvattu siemen keskittyi, täytyi ensin tulla uhriksi, ennenkuin hän voi\nsiunata, ja esikuvaksi tästä sai Aabraham hänet takaisin kuolemasta.\n(Hebr. 11: 19.) Tässä kuvasi Iisak totista siementä, Kristusta\nJeesusta, joka kuoli lunastaakseen ihmiset, jotta kaikki lunastetut\nsaisivat luvatun siunauksen. Jos Aabraham olisi ajatellut, että Herra\nantaisi anteeksi ja vapauttaisi syylliset, olisi hän tuntenut, että\nJumala on muuttuvainen, eikä olisi silloin voinut täysin luottaa\nhänelle annettuihin lupauksiin. Hän olisi voinut ajatella näin: Jos\nnyt Jumala kerran muuttaa päätöksen, minkätähden ei hän jälleen voisi\nsitä muuttaa? Jos hän luopuu kuoleman kirouksesta, eikö hän voisi\njälleen katua luvattua suosiota ja siunausta? Mutta Jumala ei jätä\nmeitä mihinkään sellaiseen epävarmuuteen. Hän takaa meille täydelleen\nsekä vanhurskautensa että muuttumattomuutensa. Hän ei voinut vapauttaa\nsyyllisiä, joskin hän rakasti heitä niin suuresti, ettei hän \"säästänyt\nomaa poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi [kuolemaan] meidän\nkaikkien edestä\".\n\nNiinkuin koko suku oli Aadamissa, kun hänet tuomittiin kadotukseen, ja\nhänen kauttaan menetti elämänsä, niin kuoli myös, kun ihminen Jeesus\nKristus lunasti Aadamin elämän, mahdollinen suku hänen kupeessaan.\nKuolemassaan maksoi Jeesus siten vastaavan, täysin riittävän hinnan\nkaikkien ihmisten hyvitykseksi, ja on hänellä siten täysi valta tai\noikeus ennalleenasettaa kaikki, jotka tulevat Jumalan luokse hänen\nkauttaan.\n\n\"Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille\nihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko\nkoituu kaikille ihmisille vanhurskauttamiseksi, joka tuottaa elämän;\nsillä niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet\novat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden\nkautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.\" (Room. 5: 18,\n19.) Ajatus on selvä: Kaikille niille, jotka Aadamin synnin tähden\ntulivat osallisiksi kuolemantuomiosta, tulee Herra Jeesus tarjoamaan\nelämänoikeudet, hän, joka maksoi vastaavan hinnan, joka tuli Aadamin\nsijaiseksi eli edustajaksi loukatun lain edessä, ja joka siten \"antoi\nitsensä lunastushinnaksi kaikkien puolesta\". Hän kuoli \"vanhurskas\nvääräin puolesta, jotta hän veisi meidät Jumalan luokse\". (1 Piet.\n3: 18.) Kuitenkaan ei tule koskaan jättää huomioonottamatta sitä,\nettä kaikissa Jumalan suunnitelmissa sukumme hyväksi tunnustetaan\ninhimillinen tahto yhdeksi tekijäksi jumalallisten suosiolahjojen\nvoittamisessa, joita niin runsaasti on varattu. Muutamat ovat\nlaiminlyöneet tämän piirteen tutkiessaan äsken mainittua Raamatun\nkohtaa, Room. 5: 18, 19. Apostolin esitys on kuitenkin se, että\nsamoinkuin kiroustuomio ulottui koko Aadamin sukuun, niin on myöskin\nHerramme Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuden kautta Isän suunnitelmaa\nkohtaan, uhraamalla itsensä meidän puolestamme, vapaa lahja ulotettu\nkaikkiin -- anteeksiantamuksen lahja, joka tulee sen vastaanottajan\nvanhurskauttamaan tai muodostamaan perustuksen hänen ikuiselle\nelämälleen. Ja \"niinkuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta\nne monet ovat _joutaneet_ syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden\nkuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat [_vastaisuudessa_ eivätkä\n_joutuneet_ ennen] vanhurskasten asemaan\". Jos lunastus itsessään ilman\nmeidän vastaanottamistamme tekisi meidät vanhurskaiksi, niin olisi\nsanottu: yhden kuuliaisuuden kautta ne monet _joutuivat_ vanhurkasten\nasemaan. Mutta joskin Lunastaja on maksanut lunastuksen ja Jehova on\nottanut sen vastaan, niin ovat evankeliumiaikana ainoastaan muutamat\nharvat tulleet vanhurskaiksi, joskin tuhatvuotiskautena monet\nvanhurskautetaan \"uskomalla hänen vereensä\". Koska Kristus on sovinto\n(riittävä hyvitys) koko maailman syntien puolesta, voidaan kaikki\nihmiset tämän perustuksella lunastaa ja voi hän vapauttaa heidät\nAadamin synnin rangastuksesta -- uuden liiton vallitessa.\n\nEi mitään vääryyttä ole Jumalassa, sentähden \"jos me tunnustamme meidän\nsyntimme, niin hän on uskollinen ja _vanhurskas_, niin että hän antaa\nanteeksi meidän syntimme ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä\".\n(1 Joh. 1: 9.) Koska hänen puolestaan olisi ollut väärin vapauttaa\nmeitä lausutusta rangastuksesta, ennenkuin siitä oli annettu täysi\nhyvitys, niin sallii hän meidän tässä myös käsittää, että olisi väärin,\njos hän kieltäisi meidän ennalleenasettamisemme, koska hänen oman\njärjestelmänsä mukaan meidän rangastuksemme on meidän puolestamme\nsuoritettu. Sama järkähtämätön oikeus, joka kerran tuomitsi ihmisen\nkuolemaan, takaa kaikkien niiden vapauttamisen, jotka, tunnustaen\nsyntinsä, anovat elämää Kristuksen kautta. \"Jumala on se, joka\nvanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus on se, joka on\nkuollut, niin, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla\npuolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.\" -- Room. 8: 33, 34.\n\nLunastuksen täydellisyys on mahdollisimman voimakas todistus kaikkien\nniiden ihmissuvun jäsenten ennalleenasettamisesta, jotka vastaanottavat\nsen tarjotuilla ehdoilla. (Ilm. 22: 17.) Itse Jumalan vanhurskas ja\nkunniantuntoinen luonne on sen vakuutena. Jokainen lupaus, jonka hän\non antanut, sisältää sen, ja jokainen esikuvauksellinen uhri viittasi\ntuohon suureen ja riittävään uhriin -- \"Jumalan Karitsaan, joka ottaa\npois _maailman synnin_\" -- joka \"on meidän [seurakunnan] synteimme\nsovitus [täysi hyvitys]; eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailmankin\nsyntien\". (Joh. 1: 29; 1 Joh. 2: 2.) Koska kuolema on synnin rangastus\ntai palkka, niin täytyy synnin poistuttua, sen palkan aikanaan lakata.\nJokainen muu ajatus olisi sekä tyhmä että väärä. Se seikka, ettei\nmitään ennalleenasettamista aadamilaisesta hävityksestä ole suoritettu\nloppuun, joskin Jeesuksen kuolemasta on kulunut lähes kaksituhatta\nvuotta, todistaa yhtä vähän ennalleenasettamista vastaan kuin se,\nettä neljätuhatta vuotta ennen hänen kuolemaansa, todistaa sitä\nvastaan, ettei Jumala olisi tehnyt lunastussuunnitelmaa ennen maailman\nperustamista. Sekä kaksituhatta vuotta jälkeen Kristuksen kuoleman että\nneljätuhatta vuotta sitä ennen olivat määrättyjä aikoja työn toisia\nosia varten, valmistuksia \"kaiken ennalleenasettamisen aikaa varten\".\n\nÄlköön kukaan liian nopeasti otaksuko, että tämä käsitys olisi\njollakin tavalla ristiriidassa sen Raamatun opin kanssa, että usko\nJumalaan, synnin katuminen ja luonteen parannus ovat välttämättömiä\nasioita pelastusta varten. Tämä piirre käsitellään laveammin vähän\nedempänä, mutta me teemme tässä ainoastaan viittauksen siihen, että\nvaan muutamilla on koskaan riittävässä määrin ollut valoa osottaakseen\ntäydellistä uskoa, katumista ja elämän parannusta. Muutamia on\nosaksi, toisia on kokonaan tämän maailman jumala soaissut, ja heidät\ntäytyy ennalleenasettaa sokeudestaan samoinkuin kuolemasta, jotta he,\n_kukin kohdastaan_, saisivat _täyden_ tilaisuuden tottelevaisuuden\nja tottelemattomuuden kautta osottamaan arvollisuuttaan tai\narvottomuuttaan ijankaikkiseen elämään. Sen jälkeen tulevat ne,\njotka osottautuvat arvottomiksi elämää varten, kuolemaan jälleen --\ntoisen kuoleman -- josta ei ole mitään lunastusta eikä siis mitään\nylösnousemusta. Se kuolema, joka johtuu Aadamin synnistä, ja kaikki\nne epätäydellisyydet, jotka sitä seuraavat poistetaan lunastuksen\nperustuksella, joka on Jeesuksessa Kristuksessa; mutta se kuolema, joka\non tulos yksityisestä tahallisesta lankeemuksesta, on päättymätön. Sitä\nsyntiä ei koskaan anneta anteeksi, ja sen rangastus, toinen kuolema,\ntulee olemaan _ikuisesti kestävä_ -- ei ikuinen kuoleminen, vaan\nikuisesti kestävä kuolema -- kuolema, jota ei katkaise ylösnouseminen.\n\nLunastussuunnitelman perusteellista tutkimusta tullaan käsittelemään\neräässä seuraavassa osassa, Tässä me ainoastaan perustaudumme\nsiihen tosiasiaan, että lunastus Jeesuksen Kristuksen kautta tulee\nyhtä laajalti koskemaan ihmiskuntaa, siunatuissa tuloksissaan ja\ntilaisuuksissaan, kuin Aadamin synti tuhoamisessa ja hävittämisessä\n-- niin että kaikki, jotka tuomittiin kadotukseen ja kärsivät Aadamin\ntähden, voivat yhtä varmasti \"aikanaan\" vapautua kaikesta tästä pahasta\nKristuksen tähden. Kuitenkaan ei kukaan voi omaksua tätä Raamatun\ntodistusta, joka ei hyväksy sitä Raamatun julistusta, että kuolema\n-- elämän sammuminen -- on synnin palkka. Ne, jotka pitävät kuolemaa\nelämänä vaivassa, eivät, ainoastaan jätä huomioonottamatta _kuolema_- ja\n_elämä_-sanojen merkitystä, jotka ovat toistensa vastakohtia,\nvaan joutuvat vielä kahteen mahdottomuuteen. On mahdotonta ajatella,\nettä Jumala piisi jatkanut Aadamin olemassaoloa vaivassa edes jonkun\nsynnin tähden, jonka hän voisi tehdä, ja erittäinkin sen verrattain\npienen rikoksen tähden, joka oli kielletyn hedelmän syömisessä. Ja\njos meidän Herramme Jeesus Kristus lunasti ihmissuvun, kuoli meidän\npuolestamme, tuli meidän lunastushinnaksemme, meni kuolemaan, jotta\nme siitä vapautuisimme, niin eikö ole selvää, että se kuolema, jonka\nhän kärsi väärien puolesta, oli aivan samankaltainen kuin se, johon\nkoko ihmiskunta on tuomittu. Kärsiikö hän siis ikuisia tuskia meidän\npuolestamme? Ellei, niin on yhtä varmaa, kuin että hän _kuoli_ meidän\nsynteimme tähden, että meidän synteimme rangastus oli kuolema eikä\nelämä millään tavalla tai missään olosuhteissa.\n\nMutta on ihmeellistä, että joskin muutamat huomaavat, että oppi\nijankaikkisesta vaivasta ei sovi yhteen näiden sanojen kanssa, että\n\"Herra antoi kaiken meidän vääryytemme kohdata häntä\", ja että \"Kristus\nkuoli meidän synteimme tähden\", ja käsittävät, että jompikumpi näistä\nkahdesta täytyy sovittamattomana raueta, niin pitävät he kuitenkin\nkiinni kuvitellusta ikuisesta vaivasta ja pitävät sen niin korkeassa\narvossa kuin jonkun makupalan, niin että he sivuuttamalla Raamatun\nhyväksyvät sen ja harkiten kieltävät, että Jeesus maksoi maailman\nlunastushinnan, vaikkakin Raamattu kauttaaltaan todistaa tämän totuuden.\n\n\n\nOnko ennalleenasettatninen mahdollinen.\n\n\nMuutamat ovat ajatelleet, että jos ne tuhannet miljoonat kuolleet\nherätettäisiin, niin ei maan päällä olisi heille tilaa, ja jos heille\nolisi tilaa, niin ei maa kykenisi ravitsemaan niin suurta väen\npaljoutta. Muutamat väittävät, että maa on yhtenä ainoana hautausmaana,\nja jos kaikki kuolleet herätettäisiin, niin tallaisivat he toinen\ntoisiaan tilan puutteen tähden.\n\nTämä on tärkeä kohta. Kuinka ihmeellistä olisikaan havaita, että\nkun Raamattu opettaa kaikkien ihmisten ylösnousemisen, ettei niillä\nkuitenkaan olisi riittävää jalansijaa maan päällä! Katsokaamme\ntätä asiaa! Laskekaa ja te saatte nähdä, että edellä mainittu\notaksuma on väärä. Te saatte nähdä, että löytyy tilaa yltäkyllin\n\"kaikkien ennalleenasettamiseksi\", kuten \"Jumala on puhunut kaikkien\nprofeettainsa suun kautta\".\n\nEdellyttäkäämme,että kuusituhatta vuotta on kulunut ihmisen luomisesta,\nja että tuhatta kuusisataa miljoonaa ihmistä elää nykyään maan\npäällä. _Yksi_ ihmispari alkoi meidän sukumme, mutta olkaamme hyvin\nvapaamielisiä laskussamme ja otaksukaamme, että alussa oli yhtä monta\nihmistä kuin nyt, sekä edelleen, ettei ole koskaan ollut vähempää\nlukua kuin nyt on, joskin todellisuudessa vedenpaisumus vähensi\nihmisten luvun kahdeksaan henkilöön. Olkaamme jälleen runsaskätisiä ja\nlaskekaamme kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tai sukupolven\nkeski-ijäksi kolmekymmentäkolme vuotta, joskin 1 Moos. 5 mukaan oli\nainoastaan yksitoista sukupolvea Aadamista vedenpaisumukseen, joka\naika oli tuhatta kuusisataa viisikymmentäkuusi vuotta tai noin sata\nviisikymmentä vuotta jokaista sukupolvea kohti. Katsokaamme nyt:\nkuusituhatta vuotta on kuusikymmentä vuosisataa, kolme sukupolvea\nkutakin vuosisataa kohti tekisi sata kahdeksankymmentä sukupolvea\nAadamista alkaen, ja kun lasketaan tuhatta kuusisataa miljoonaa\nkutakin sukupolvea kohti, niin saadaan kaksisataa kahdeksankymmentä\nkahdeksantuhatta miljoonaa (288,000,000,000) sukumme kokonaistulokseksi\naina luomisesta nykyaikaan asti, tämän runsaan laskun mukaan, joka\nluultavasti on enemmän kuin kaksi kertaa todellista lukua suurempi.\n\nMissä löydämme riittävän tilan tätä suurta määrää varten? Mitatkaamme\nmaata ja katsokaamme. Suomen [Laskelman, joka alkutekstissä\non sovitettu Amerikan oloja varten, on suomentaja sovittanut\nSuomen oloihin.] pinta-ala on kolmesataa seitsemänkymmentä\nkolmetuhatta neliökilometriä. Kun kukin neliökilometri sisältää\nmiljoonan neliömetrejä, niin saamme koko pinta-alaksi kolmesataa\nseitsemänkymmentä kolmetuhatta miljoonaa (373,000,000,000) neliömetriä.\nJos kunkin kuolleen peittämä pinta-ala on keskimäärin 0,7 neliömetriä,\nniin sopisi Suomeen, jos se kokonaisuudessaan olisi hautausmaana\nviisisataa kolmekymmentä kolmetuhatta (533,000,000,000) miljoonaa\nruumista tai melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meidän liioiteltu\nlaskumme osotti eläneen ihmisiä maan päällä. Henkilö tarvitsee\nseisoessaan n. 0,1 neliömetriä suuren alan. Tämän mukaan voisi koko\nmaan asukasluku, joka viimeisten laskelmain mukaan tekee noin tuhat\nkuusisataa miljoonaa, seisoa sadankuudenkymmenen miljoonan neliömetrin\nsuuruisella pinta-alalla, joka ala on paljon Lontoon pinta-alaa\npienempi ja pienempi kuin useampien suomalaisten pitäjien pinta-alat.\nJa meidän liiotellun laskumme mukaan sopii melkein koko ihmiskunta\nseisomaan Turun ja Porin läänin suuruiselle alalle, jonka pinta-ala\non 24,171 km2. Ei ole siis vaikeata torjua tätä väitöstä. Ja kun\nme muistamme Jesajan ennustuksen (35: 1--6), että maa on antava\nkasvunsa ja erämaa on iloitseva ja kukoistava kuin kukkainen, että\nvedet virtaavat korvessa ja joet erämaassa, niin me näemme, että\nJumala ilmottaa pitäneensä huolta suunnitelmansa yhteydessä olevista\nvälttämättömyyksistä ja tulee runsaasti pitämään huolta tuotujensa\ntarpeista, kuten näyttää, hyvin luonnollisella tavalla.\n\n\n\nEnnalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.\n\n\nMuutamat väittänevät, että Raamatun oppi ihmisten\nennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan ei ole sopusoinnussa\ntieteen opin kanssa, joka _näennäisillä_ syillä kiinnittää katseemme\ntämän yhdeksännentoista vuosisadan suurempaan valistukseen ja\nesittää tämän todistuksena siitä, että alkuajan ihmisellä täytyi\nolla verrattain puutteellinen ymmärrys, jonka ymmärryksen he\nväittävät olevan tuloksena kehityksestä. Tältä kannalta katsoen ei\nennalleenasettaminen olisi ensinkään toivottavaa ja olisi se aivan\nvarmaan siunauksen vastakohta.\n\nEnsi näkemältä voi sellainen päätteleminen tuntua luultavalta, ja\nmonet ovatkin taipuvaisia omaksumaan sen totuutena, yhtyessään erään\nkuuluisan Brooklyn-saarnaajan lausuntoon: Jos Aadam ensinkään lankesi\nniin oli hänen lankeemuksensa ylöspäin, ja kuta enemmän ja pikemmin\nme lankeamme hänen alkuperäisestä tilastaan sitä parempi meille ja\nkaikille.\n\nSiten tahtovat viisaat saarnastuolistakin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan\nja jos mahdollista uskotella meille, että apostolit olivat hulluja,\nkun he selittivät, että kuolema ja kaikki paha tuli ensimäisen\nihmisen tottelemattomuuden kautta, sekä että kuolema voitiin poistaa\nja ihminen asettaa ennalleen jumalalliseen suosioon ja elämään\nainoastaan lunastajan kautta. (Room. 5: 10, 12, 17--19, 21; 8: 19--22;\nAp. t. 3: 19--21; Ilm. 21: 3--5.) Älkäämme nopeasti päättäkö, että\ntämä viisaitten päätelmä on järkähtämätön, sillä jos meidän silloin\ntäytyisi hyljätä apostolien opit synnin ja kuoleman alkuperästä ja\nopin ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan, min täytyisi meidän,\njos tahtoisimme olla rehellisiä, hyljätä heidän todistuksensa kokonaan\nja pitää jokainen heidän käsittelemänsä aine sellaisena, joka ei voi\nolla hengen elähyttämä eikä siis mistään arvosta tai merkityksestä.\nTarkastakaamme siis tosiasiain valossa tätä yhä yleisempää käsitystä,\nja katsokaamme kuinka syvä totuus siinä on.\n\nEräs tämän päätelmän esitaistelijoista ja edustajista sanoo: \"Ihminen\noli alussa sellaisessa olotilassa jossa hänen aistillinen luontonsa\noli vallalla ja jolloin melkein puhtaasti ruumiilliset halut häntä\nhallitsivat; sitten on ihminen kulkenut toisesta olotilasta toiseen,\nkunnes hän kohta on tullut siihen asemaan, että voidaan sanoa aivojen\nhäntä hallitsevan, Siten voidaan tätä aikakautta pitää ja kutsua\naivojen aikakaudeksi. Aivot toimeenpanevat päivän suuret yritykset.\nAivot ottavat hallitusohjakset haltuunsa, ja maan elementit, ilma ja\nvesi alistetaan sen alle. Ihminen saa käsiinsä kaikki luonnonvoimat\nja voittaa hitaasti, mutta varmasti sellaisen vallan luonnon voimien\nyli, joten on selvää että hän lopulta voi Alexander Selrikin kanssa\nhuudahtaa: 'Minä olen kaiken sen valtias minkä minun katseeni\nkäsittää'.\"\n\nSe seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä,\nei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua\nsopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun\nja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen\nviisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän\ntulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa\nja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset\nole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia\nkertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että\ntodellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten\nolosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia\nvaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen\nmenneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta.\n\nMe emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun\nme kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita,\nniin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin\nusein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa,\njoka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten\noppien totuutta tai valheellisuutta \"lain ja todistuksen mukaan.\nElleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei\nheillä ole valoa\". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja\nRaamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta\nniin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan\nilmestyksen saada etusijan, ja _sen_ täytyy Jumalan lasten keskuudessa\nolla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut\nlopputulokset arvostellaan.\n\nMutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö\nlöydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon,\ntaitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen,\nettä joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta\noliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai\n\"aivojen aikakauteen\". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan\nvarteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon\nlisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta\nkyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä\nvarten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi\nkuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme,\nettä suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn\nkäyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme\nkuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy\npaljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat\nmaalausta, ja kuvanveistoa tänä \"aivojen aikakautena\" menevät takasin\nsuuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta\naivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen\ntaitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen \"aivojen\naikakausi\" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan\nmenneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat\nja ajattelijat tänä \"aivojen aikakautena\" tutkivat ja muodostelevat\nniitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes\nja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan\njulkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon\nkaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään\ntodistaa.\n\nMenkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata\nsiihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja\nniihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä\nlöytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä \"aivojen aikakauden\"\nviisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja\njärjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme\nMooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne\nlait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten\nkansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden\nperikuviksi.\n\nMuinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon\nsellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se\nhämmästyttää useita tämän niin kutsutun \"aivojen aikakauden\" ihmisiä.\nVanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa\nkimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita\nkyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot\nnykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai\njäljittelemään.\n\nJos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin\naikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin --\nnykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen.\nSen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien,\nmatematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa\ntänä \"aivojen aikakautena\". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia,\njoita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa\najanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja\nselvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein\ntutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista\nalkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän \"aivojen\naikakaudella\" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä\nettä siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän\nkuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että\njoukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi\njärjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota\nainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä\non valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan\napuneuvoilla, todistaa, että meidän \"aivoaikakautemme\" kehittää enemmän\nluulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta.\n\nJos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky\nei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti\npienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen\nlisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä\nselvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä\ntavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin\narvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on \"aivojen\naikakausi\", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat\nsyntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa\novat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi\nhöyryn ja sähkön käyttäminen -- sähköttämiseen, laiva- ja rautatie\nliikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat\ntodistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy \"aivojen aikakauden\"\nolla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että\nkuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi\nilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin\nse päättyisi?\n\nMutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä?\nKuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin\nhyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat\nja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä!\nEmme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti\narvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että\nainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden.\nMonet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista\neivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä\nsuhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat\nvoineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.),\njoita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet,\nsovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan\nnähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä\nja melkein ilman etsimistä.\n\nInhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista\nkeksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä,\nvuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin\nmuistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista\nja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän\njälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän\nvalistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät\nlisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi\nja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta\nyleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän\non niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja\nedellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan\nyhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja\nkiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä,\nettä kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen\nkokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto,\njoka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada\nhyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus\nkeksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä\nja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos\nmahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me\nlausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna\npuhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä\naivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä.\n\nJa nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä\nasiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu,\nettä keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e.\novat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että\nHerra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki\nnämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan -- hänen\nhallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän \"tekee kaikki\noman tahtonsa neuvon mukaan\". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun\nsuunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita\nja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä\nvuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha -- tehdä\nse seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän\nedeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan\nvallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi\nJumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä\nilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten\napuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista\nvarten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli\nJumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto:\n\"Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus _lopun\naikaan_ asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja _tieto_\n[eikä kyky] lisääntyy\", \"ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan\nsuunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen\", \"ja\nsilloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä\npäivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti.\"-- Dan.\n12: 1, 4, 10.\n\nMuutamista tuntuu ehkä omituiselta, ettei Jumala niin järjestänyt,\nettä nykyiset keksinnöt ja siunaukset olisivat aikaisemmin tulleet\nihmisille huojentamaan kirousta. Tulee kuitenkin muistaa, että Jumalan\nsuunnitelma on ollut antaa ihmisille täysi käsitys kirouksesta,\njotta siunausten tullessa kaikkien ylitse, he ainaisesti olisivat\nselvillä synnin hyödyttömyydestä. Edelleen näki Jumala ja on sen\nedeltäpäin sanonut, mitä maailma ei vielä käsitä, että hänen kalleimmat\nsiunauksensa aiheuttaisivat ja synnyttäisivät enemmän pahaa, jos\nne annettaisiin niille, joiden sydän ei ole sopusoinnussa maailman\nkaikkeuden, vanhurskaiden lakien kanssa. Lopuksi saadaan nähdä,\nettä Jumalan nykyään sallima siunauksen lisäys on käytännöllinen\nopetus tämän kysymyksen suhteen, joka opetus voi olla esimerkki\ntästä periaatteesta koko ikuisuutta varten -- sekä enkeleitä että\nennalleenasetettuja ihmisiä varten. Siihen, miten tämä on mahdollista,\ntahdomme ainoastaan viitata:\n\nEnsiksi: Niin kauvan kuin ihmissuku on nykyisessä alennus- tai\nturmelustilassaan, ilman ankaria lakeja ja rangastusta ja riittävän\nvoimakasta hallitusta niiden toimeenpanemista varten, tulevat itsekkäät\ntaipumukset suuremmassa tai pienemmässä määrin hallitsemaan kaikkia.\nJa jos otetaan huomioon ihmisten erilainen yksilöllinen lahjakkaisuus,\nniin nähdään että kun se liikkeen vilkkaus ja kohoaminen, jonka työtä\nsäästävien koneiden valmistaminen on aikaansaanut, on mennyt ohi,\ntäytyy lopputuloksen näistä koneista vaikuttaa siihen, että rikkaat\ntulevat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä köyhemmäksi. Pyrkimys kulkee\nselvästi yksinomistukseen ja itsekorotukseen, joka asettaa edut\nniiden käsiin, joidenka lahjakkaisuus ja luonnolliset edut jo ovat\nsuotuisimmat.\n\nToiseksi: Jos olisi mahdollista säätää sellaisia lakeja, että\nmaailman nykyinen varallisuus ja sen päivittäinen kasvaminen tasan\njaettaisiin kaikkien luokkien kesken, joka ei ole mahdollista, niin\ntulisivat, ilman inhimillistä täydellisyyttä tai yliluonnollista\nohjausta inhimillisten asioitten järjestämisessä, tulokset vielä\nvahingollisimmiksi kuin nykyisessä olotilassa. Jos työtä säästävien\nkoneitten ja ajanmukaisten apuneuvojen edut tasattaisi ihmisten kesken,\nniin seuraisi ennen pitkää suuri työajan lyhennys ja vapaa-ajan\nenennys. Laiskuus on erittäin vahingollinen asia langenneille\nolennoille. Ellei olisi ollut välttämätöntä tehdä työtä otsansa hiessä,\nniin olisi sukumme turmelus ollut paljon nopeampi, kuin mitä se nyt\non ollut. Laiskuus on paheen äiti, ja henkinen, siveellinen sekä\nruumiillinen alennus seuraa varmasti sitä. Tässä me näemme Jumalan\nviisauden ja hyvyyden pidättäessään näitä siunauksia, kunnes tuli\n_oikea aika_ niiden toimeenpanemista varten ollakseen valmistuksena\ntuhatvuotisen valtakunnan siunauksia varten. Jumalan valtakunnan\nyliluonnollisen hallituksen tarkastuksen alaisina eivät ainoastaan\nkaikki siunaukset tule tasan jaettaviksi kaikkien ihmisten keskuudessa,\nvaan sama yliluonnollinen hallitus tulee järjestämään ja johtamaan\njoutoajan, joten tulos siitä on oleva hyveen kehitys ja kohoaminen\nylöspäin hengellisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa.\nNykyisten keksintöjen ja toisten siunausten moninkertainen lisäys,\njoka johtuu enenevästä valistuksesta, saa tapahtua tänä \"valmistuksen\npäivänä\" niin luonnollisella tavalla, että ihmiset imartelevat itseään\nsillä, että se johtuu \"aivojen aikakaudesta\" mutta samalla sen annetaan\nkehittyä niin laajakantoisesi sellaisella tavalla, että nämä viisaat\nihmiset epäilemättä tulevat tuntemaan itsensä hyvin pettyneiksi. Juuri\nnäitten siunauksien lisääntymisen johdosta alkaa maailman yli koittaa\nsellainen hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut koko sillä\najalla kun ihmisiä on ollut olemassa.\n\nKuten ennen on mainittu, asettaa profeetta Daniel tiedon lisääntymisen\nyhteyteen hädän ajan kanssa. Tieto aiheuttaa hätää sukukunnan\nturmeltuneen tilan johdosta. Tiedon lisääntyminen ei ole ainoastaan\nantanut maailmalle työtä säästäviä koneita ja mukavuuksia, vaan on\nse myöskin johtanut edistyksiin lääketieteen alalla, jonka kautta\ntuhansien elämä pidennetään, ja on se niin valistanut ihmissuvun, että\nihmisten teurastamista, jota me kutsumme sodaksi, aletaan yhä vähemmin\nsuosia, ja siten säästetään toisien tuhansien elämä, jotta sukumme\nyhä enemmän enentyisi, joka meidän päivinämme kasvanee nopeammin kuin\nminäkään toisena aikana, minkä historia tuntee. Samalla kuin ihmissuku\nnopeasti enenee, vähenee siten vastaavassa määrässä ihmisen työn\ntarpeellisuus, ja viisailla \"aivojen aikakautena\" on pulmallinen kysymys\nedessään. Kuinka voivat he pitää huolta tämän suuren ja nopeasti\nkasvavan luokan työstä ja toimeentulosta, jonka luokan palvelusta ei\nenää tarvita, sillä koneet suuremmaksi osaksi toimittavat sen, mutta\njonka tarpeet ja toivomukset eivät tiedä mitään rajoja. Nämä viisaat\ntäytyvät lopulta myöntää, että tämän kysymyksen ratkaiseminen, on\nheidän kykynsä yläpuolella.\n\nItsekkäisyys tulee edelleen johtamaan rikkaita, joilla on valta ja\nedut puolellaan, ja jotka sulkevat silmänsä sekä terveen järjen että\nvanhurskauden vaatimuksilta; samalla tulee samankaltainen itsekkäisyys\nyhtyneenä _itsensäsuojelemis_vaistoon ja lisättyyn tietoon omista\noikeuksista köyhemmän luokan keskuudessa terästämään toisia ja\nkiihottamaan toisia, ja tulos näistä _siunauksista_ tulee joksikin\naikaa olemaan hirmuinen -- todellakin hädän aika, jonka kaltaista\nei ole ollut koko sillä ajalla, kun ihmisiä on ollut olemassa -- ja\njohtuu se siitä, ettei ihminen turmeltuneessa tilassaan ilman johtoa ja\ntarkastusta voi käyttää hyväkseen näitä siunauksia. Ihmiset eivät voi\nilman vahinkoa ja vaaraa käyttää hyväkseen täyttä vapautta, ennenkuin\ntuhatvuotiskauden hallitus on jälleen kirjottanut Jumalan lain\nennalleenasetettuun ihmissydämeen.\n\nHädän päivä tulee päättymään sopivaan aikaan, kun hän, joka puhui\nmyrskyiselle Galilean merelle, tulee samalla tavalla vallallaan\nnuhtelemaan inhimillisten intohimojen lainehtivaa merta, sanoen:\n\"Vaikene, ole hiljaa!\" Kun Rauhanruhtinas \"esiintyy\" vallassaan,\ntulee suuri rauha olemaan seurauksena. Silloin taipuvat raivoavat ja\ntaistelevat voimat \"Jehovan voidellun\" vallan alle. \"Herran kirkkaus\non ilmenevä, ja kaikki liha on sen yhdessä näkevä\", ja täten alkaneen\nKristus-henkilön hallituskautena \"tulevat kaikki sukukunnat maan päällä\nsiunatuiksi\".\n\nSilloin tulevat ihmiset näkemään, että se, mitä he kutsuvat\nluonnolliseksi kehitykseksi ja \"aivojen aikakauden\" viisaudeksi olikin\nJehovan salamoiden välkkymistä (Ps. 77: 19) \"hänen valmistuksensa\npäivänä\" ihmissuvun siunaamista varten, Mutta nyt voivat ainoastaan\npyhät nähdä, ja ainoastaan taivaallisessa viisaudessa viisaat\nymmärtää sitä, sillä \"Herra seurustelee tuttavallisesti niiden kanssa\njotka häntä pelkäävät, ja heille tahtoo hän julistaa liittonsa\".\n(Ps. 25: 14.) Kiitos olkoon Jumalan, että hän, tiedon yleisesti\nlisääntyessä, on niin järjestänyt, ettei hänen lapsensa tarvitse\nolla hedelmättömät, mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen\ntuntemiseen ja hänen suunnitelmiensa käsittämiseen. Ja tämän\nhänen sanansa ja suunnitelmiensa tietämisen kautta me kykenemme\nerottamaan ja vastustamaan ihmisten tyhjiä keksintöjä ja mielettömiä\nperimätietoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Raamattu\nkertoo ihmisen luomisesta, että Jumala loi hänet täydelliseksi ja\nsuoraluontoiseksi, maalliseksi kuvaksi hänestä itsestään, että\nihminen mietti kaikenlaisia suunnitelmia ja saastutti itsensä (1\nMoos. 1: 27; Room. 5: 12; Saarn. 7: 30), että koska kaikki olivat\nsyntisiä, niin suku oli kykenemätön auttamaan itseään, eikä kukaan\nvoinut lunastaa veljeään tai antaa Jumalalle lunastushintaa hänen\npuolestaan (Ps. 49: 8, 16), että Jumala osanotossaan ja rakkaudessaan\noli pitänyt huolta siitä, että Jumalalan Poika tämän tähden tuli\nihmiseksi ja maksoi hinnan ihmisen lunastamiseksi, että hän tämän\nuhrinsa palkinnoksi ja voidakseen täyttää suuren sovintotyön tuli\nkorkealle korotetuksi, aina jumalalliseen luontoon asti, sekä että hän\naikanaan tulee toimeenpanemaan suvun ennalleenasettamisen alkuperäiseen\ntäydellisyyteen ja siihen siunaukselliseen tilaan, joka silloin\nomistettiin. Kaikki tämä on selvään opetettu Raamatussa alusta loppuun\nasti ja on täydellinen vastakohta kehitysopille, tai paremmin sanoen,\nsellaiset \"tyhjät puheet... lausunnot, joita väärin tieteellisiksi\nkutsutaan\", ovat räikeimmässä ja sovittamattomimmassa ristiriidassa\nJumalan sanan kanssa.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    \"Katso, katso, kuinka Taatto\n    meitä paljon rakastaa,\n    kuinka Taaton hellä silmä\n    meihin, lapsiin, katsahtaa!\n    Katso, kuinka parhaimpansa\n    huonoimmille antaa hän\n    Poikans' antaa syntein tähden.\n    Niin näet Taaton hellivän!\n\n    Katso, kuinka Herra Jeesus\n    myöskin meitä rakastaa,\n    kuinka aina ristin kuoloon\n    kärsii tuskaa katkeraa,\n    kuinka siellä kuollessansa\n    veren kalliin vuodattaa!\n    Katso, tuota rakkautta\n    pohjatonta, korkeaa!\"\n\n\n        Kaipuuni tyydytetty.\n\n    Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan\n    on mulla myös kirkkaus sun.\n    Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan,\n    ett' luoksensa johdatti mun.\n\n    Tuo armahin aamu jo koittamaan saa.\n    Pois haihtuvat varjotkin nuo.\n    Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa\n    ja Luojalle kiitoksen tuo.\n\n    Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan\n    kautt' taivahan tannerten ain',\n    ja päästä mun Taattoni helmahan vaan,\n    jo kaipuuni sammuttaa sain.\n\n\n\n\nKYMMENES LUKU.\n\nHENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.\n\nTavallisia väärin käsityksiä. -- Maalliset tai ihmisluonnot ja\ntaivaalliset tai henkiset luonnot. -- Maallinen kirkkaus ja\ntaivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. --\nKuolevaisuus ja kuolemattomuus. -- Voiko kuolevaisilla olennoilla\nolla ikuinen elämä? -- Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. -- Erään\notaksutun periaatteen tutkiminen. -- Täydellisyyden moninaisuus. --\nJumalan yksinvaltiusoikeudet. -- Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta\nriittävässä määrässä. -- Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen\nluonteen muutos saavutetaan.\n\n\nKykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan\nihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen\nalkuperäiseen tilaan -- Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen -- sekä\nettä kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta\ntulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat\nkristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka\nsaavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta\nja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa\nse muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena\nvalitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi\ntukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen.\n\nJos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä\nalennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta,\njoka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen\ntäydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat\nhe yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta\nkuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun\njohdosta tulevat \"osallisiksi Jumalan luonnosta\".\n\nKykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen,\nymmärtämättömyys _kuolevainen_ ja _kuolematon_ sanojen suhteen sekä\nväärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet\ntähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä\nRaamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan\nkohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan\npäällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain\nkehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy\npukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta\nRaamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja\nihanuutta, joka johtuu \"totuuden sanan oikeasta jakamisesta\".\n\nRaamattu opettaa, että on löytynyt kaksi, ja ainoastaan kaksi,\ntäydellistä ihmistä, Aadam ja Jeesus. Aadam luotiin Jumalan kuvan\nmukaan, se on samoilla sielun ominaisuuksilla, mitä järkeen, muistiin,\narvostelukykyyn ja tahtoon tulee, sekä siveellisillä ominaisuuksilla,\njoihin kuuluu oikeudenmukaisuus, suopeus, rakkaus j.n.e. \"Maasta\nmaallinen\" oli hän maallinen kuva henkiolennosta, joka omisti\nsamankaltaisia ominaisuuksia, joskin hyvin erilaisia määrään ja\nulottuvaisuuteen nähden. Siinä määrin on ihminen Jumalan kuva, että\nJumala voi vielä langenneelle ihmiselle sanoa: \"Tulkaa ja katsokaamme\nkummalla on oikeus\". -- Jes. 1: 18.\n\nNiinkuin Jehova on kaiken valtias, niin tehtiin ihmisestä kaiken\nmaallisen hallitsija: -- \"meidän kuvamme... ja he vallitkoon kalat\nmeressä ja taivaan linnut ja karjan ja koko maan\" j.n.e. (1 Moos. 1:\n26). Mooses sanoo meille (1 Moos. 1: 31), että Jumala katsoi ihmistä,\njonka hän _oli tehnyt_ -- ei ainoastaan alkanut, vaan päättänyt -- ja\nJumala näki luomuksensa \"sangen hyväksi\", se on täydelliseksi, sillä\nJumalan kannalta katsoen ei mikään, joka ei ole täydellistä, ole\n_sangen hyvää_ hänen järjellä varustetuissa luoduissa olennoissaan.\n\nIhmisen täydellisyydestä, sellaisena kuin se oli luomisessa, sanotaan\nPs. 8: 6--9: \"Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan sinä\nkaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet töittesi\nherraksi; kaikki olet sinä hänen jalkainsa alle pannut: lampaat ja\nhärät, kaiken, niin myös metsän eläimet, linnut taivaan alla ja kalat\nmeressä\". Muutamat, jotka tahtovat saattaa Raamatun sopusointuun\nkehitysopin kanssa, ovat esittäneet sen ajatuksen, että tämän paikan\nmainitseminen Hebr. 2: 7 täytyisi kääntää sanalla vähäksi _aikaa_, eikä\nvähässä _määrin_ vähemmäksi enkeleitä. Kuitenkaan ei löydy tukea eikä\nsyytä sellaiselle selitykselle. Tämä on otettu Ps. 8: 6, ja tarkka\nkreikkalaisten ja heprealaisten lauseitten vertaaminen ei jätä tässä\nkohdin epäilykselle sijaa. Siinä selvään lausuttu ajatus on: arvossa\nvähän vähempi kuin enkelit.\n\nDavid puhuu psalmissa ihmisestä hänen alkuperäisessä tilassaan\nja viittaa profeetallisesti siihen, että Jumala ei ole jättänyt\nalkuperäistä suunnitelmaansa pitää ihmistä kuvanaan ja maan\nhallitsijana, sekä että hän tahtoo _muistaa_ häntä, lunastaa hänet\nja ennalleenasettaa hänet samaan tilaan jälteen. Apostoli (Hebr. 2:\n7) kiinnittää huomion samaan seikkaan, että Jumala ei ole jättänyt\nalkuperäistä aikomustaan; että ihmistä, alkuaan ihanaa ja täydellistä,\nmaan kuningasta, tullaan muistamaan, etsimään ja ennalleenasettamaan.\nHän lisää: Me emme vielä näe luvattua ennalleenasettamista,\nmutta me näemme ensimäisen askeleen, jonka Jumala on ottanut sen\ntoimeenpanemisessa. Me näemme Jeesuksen kruunattuna tällä miehuuden\nkunnialla ja ihanuudella, jotta hän sopivana lunastushintana voisi\nmaistaa kuolemaa kaikkien puolesta ja siten raivata tien ihmisen\nennalleenasettamisessa kaikkeen siihen, mikä kadotettiin. Rotherham,\neräs omantunnon tarkimmista kääntäjistä, kääntää tämän kohdan\nseuraavasti:\n\n    \"Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,\n    tai ihmisen poika, että sinä häntä etsit?\n    Sinä teit hänet _vähää vähemmäksi_ sanansaattajia:\n    ihanuudella ja kunnialla sinä kruunasit hänet\n    ja asetit hänet kättesi töitten yli\".\n\nEi myöskään, tule ajatella, että alempi aste ei voisi olla täydellinen.\nOlio voi olla täydellinen, joskin se on alemmalla olemassaolotasolla\nkuin toinen: siten olisi täydellinen hevonen alempana kuin täydellinen\nihminen j.n.e. Löytyy eri luontoja, elollisia ja elottomia.\nValaistaksemme asiaa teemme seuraavan taulun:\n\n    Eri asteilla          Eri asteilla      Eri asteilla     Eri asteilta\n    olevia taivaallisia   olevia maallisia  olevia kasveja   kivikunnassa\n    tai henkisiä          tai eläin\n    olentoja              olentoja\n\n    Jumalallinen.         Ihminen.          Puu.             Kulta.\n       ----               Nisäkäs.          Pensas.          Hopea.\n       ----               Lintu.            Ruoho.           Kupari.\n    Enkeli                Kala.             Sammal           Rauta.\n\nKukin näistä mineraalista voi olla puhdas, kuitenkin on kulta\nkorkeimmassa arvossa. Jos kaikki kasvilajit saatettaisiin\ntäydellisiksi, niin olisivat ne kuitenkin erilaiset luontoon ja arvoon\nnähden. Samalla tavalla eläimien kanssa: jos kukin laji tehtäisiin\ntäydelliseksi, olisi moninaisuus yhä edelleen olemassa; sillä luonnon\ntäydelliseksi tekeminen ei muuta luontoa. Hengelliset olennot, joskin\ntäydelliset, ovat suhteessaan toisiinsa korkeammalla tai alemmalla\nasteella luontonsa ja lajinsa puolesta. Jumalallinen luonto on korkein\nja kaikkien enkeliluontojen yläpuolella. Ylösnoustessaan tuli Kristus\n\"niin paljon suuremmaksi\" täydellisiä enkeleitä, kuin jumalallinen\nluonto on enkeliluontoa korkeampi. -- Hebr. 1: 3--5.\n\nHuomaa tarkoin, että joskin yllä esitetyssä taulussa mainitut luokat\novat selvästi erotetut ja erilaiset, voi niitä kuitenkin verrata\ntoisiinsa seuraavalla tavalla: Korkein kivikunnan aste on alempi tai\n_vähää vähempi_ kuin alin kasvikunnan aste, koska kasvullisuudessa\nlöytyy elämää. Siten on korkein kasvikunnan aste _vähää vähempi_ alinta\neläinkunnan astetta, koska eläinten elämä alimmissa asteissaankin\nomistaa tietoisuuden omasta olemassaolostaan. Siten on ihminen,\nvaikkakin korkein eläimistä tai maallisista olennoista, \"vähää vähempi\nenkeleitä\", koska enkelit ovat henkisiä tai taivaallisia olentoja.\n\nOn suuri ero sen ihmisen välillä, jollaisena me näemme hänet, synnin\nalentamana, ja sen täydellisen ihmisen välillä, jonka Jumala teki\nkuvakseen. Synti on aikojen kuluessa vähitellen muuttanut niin\nhyvin hänen piirteensä kuin hänen luonteensa. Sadat sukupolvet\novat tietämättömyyden, huikentelevaisuuden ja yleisen siveellisen\nturmeluksen kautta niin turmelleet ja häväisseet ihmiskunnan, että\nuseimmista on Jumalan kuva melkein kokonaan hävinnyt. Siveelliset ja\nhenkiset ominaisuudet ovat kehittymättömät, ja eläimellisiä vaistoja,\njotka ovat luonnottomassa määrässä kehittyneet, ei enään kauvemmin\njohda korkeammat vaikuttimet. Ihminen on kadottanut ruumiillista\nvoimaa siinä määrin, että kaikesta lääketaidosta huolimatta,\nhänen keski-ikänsä on nyt ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta,\nkun hän ensi alussa eli yhdeksänsataa vuotta saman rangastuksen\nalaisena. Mutta joskin ihminen on hänessä vaikuttavan synnin ja sen\nrangastuksen, kuoleman, saastuttama ja alentama, tulee hän kuitenkin\nasetettavaksi ennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ruumiin ja\nsielun puolesta sekä kunniaan, ihanuuteen ja valtaan Kristuksen\ntuhatvuotisessa hallituksessa ja sen kautta. Kristus tulee kauttansa\nennalleenasettamaan kaiken sen, mikä Aadamin rikoksen kautta\nmenetettiin. (Room. 5: 18, 19). Ihminen ei menettänyt taivaallista,\nvaan maallisen paratiisin. Kuolemantuomiossa ei hän menettänyt henkistä\nolemassaoloa, vaan inhimillisen olemassaolon; ja kaiken sen, mikä\nmenetettiin, osti jälleen Lunastaja, joka selitti tulleensa kadonnutta\netsimään ja lunastamaan. -- Luuk. 19: 10.\n\nYllä olevaa lukuunottamatta on meillä todistuksia siitä, että\ntäydellinen ihminen ei ole henkinen olento. Sanotaan, että meidän\nHerramme, ennenkuin hän jätti kirkkautensa ja tuli ihmiseksi, oli\n\"Jumalan kaltainen\" tai muotoinen -- henkisessä muodossa, henkiolento;\nmutta koska hän, voidakseen tulla ihmissuvun lunastushinnaksi, täytyi\ntulla ihmiseksi, syntisen kaltaiseksi luontonsa puolesta, jonka\nedustajaksi hän kuolemassaan oli tuleva, niin oli tarpeellista, että\nhänen luontonsa tulisi muutetuksi. Paavali sanoo meille, ettei hän\nottanut enkelin luontoa, joka oli hänen omaansa askeleen alempana,\nvaan astui hän kaksi askelta alaspäin ja otti ihmisen luonnon -- tuli\nihmiseksi; hän \"tuli lihaksi\". -- Hebr. 2: 16; Fil. 2: 7, 8; Joh 1: 14.\n\nHuomaa, että tämä opettaa, ettei enkeliluonto ole ainoa laatu\nhenkiolentoja, vaan että se on alempi kuin se, mikä meidän Herrallamme\noli, ennenkuin hän tuli ihmiseksi; ja hän ei silloin ollut niin\nkorkeassa asemassa kuin nyt, sillä \"Jumala on korottanut hänet kaiken\nyli\" hänen kuuliaisuutensa tähden tullessaan ihmisen vapaaehtoiseksi\nlunastushinnaksi. (Fil. 2: 8, 9). Hän on nyt korkeimman asteen\nhenkiolento, osallinen jumalallisesta (Jehovan) luonnosta.\n\nMutta siten me näemme ei ainoastaan todistuksen siitä, että\njumalallinen, enkeli- ja ihmisluonto ovat erilaisia ja selvästi\nerotettuja, vaan todistaa se samalla, että täydellisenä ihmisenä\noleminen ei ole enkelinä olemista, yhtä vähän sisältää täydellinen\nenkeliluonto sen, että enkelit olisivat jumallisia ja Jehovan kanssa\ntasa-arvoisia olentoja, sillä Jeesus _ei ottanut enkelien luontoa_,\nvaan toisen luonnon -- _ihmisten luonnon_, ei epätäydellisen ihmisen\nluontoa, sellaisena kuin me sen omistamme, vaan _täydellisen_\nihmisluonnon. Hän tuli _ihmiseksi;_ ei siveellisesti turmeltuneeksi\nja melkein kuolleeksi olennoksi, niinkuin ihmiset nykyään ovat, vaan\nihmiseksi, joka omisti täyden elon voiman.\n\nJälleen täytyi Jeesuksen olla täydellisen ihmisen, muutoin ei hän\nolisi voinut pitää täydellistä lakia, joka on täysi mitta _täydellisen\nihmisen kyvystä_. Ja hänen täytyi olla täydellisen ihmisen, muuten\nei hän olisi voinut maksaa täydellistä lunastusta (vastaavaa hintaa,\n1 Tim. 2: 6) täydellisen ihmisen Aadamin menetetyn elämän puolesta,\n\"sillä koska kuolema on tullut _ihmisen_ kautta, niin on myöskin\nkuolleiden ylösnousemus tullut _ihmisen_ kautta\". (1 Kor. 15: 21). Jos\nhän vähimmässäkään määrässä olisi ollut epätäydellinen, niin olisi\nse todistanut, että hän oli kirouksen alla, ja silloin hän ei olisi\nollut sovelias uhri, ei myöskään olisi hän voinut pitää täydelleen\nJumalan lakia. Täydellinen ihminen asetettiin koetukselle, ei kestänyt\nsitä ja tuomittiin kadotukseen, ja ainoastaan täydellinen ihminen voi\nlunastajana maksaa _vastaavan hinnan_. Nyt on kysymys tullut eteemme\ntoisessa muodossa, nimittäin: Jos Jeesus lihassa oli täydellinen\nihminen, kuten Raamattu täten osottaa, niin eikö se todista, että\ntäydellinen ihminen omistaa ihmisluonnon, on lihallinen olento -- ei\nenkeli, vaan vähän vähempi kuin enkeli? Järjellisestä johtopäätöksestä\nei voi erehtyä, ja sitä paitsi on meillä psalmin kirjottajan hengen\nelähyttämä lausunto (Ps. 8: 6--9) sekä Paavalin viittaus siihen Hebr.\n2: 7--9. Ei myöskään Jeesus ollut kokoonpantu kahdesta luonnosta.\nKahden luonnon sekottaminen ei saa aikaan sitä eikä tätä, vaan jotakin\nepätäydellistä, sekasikiön tapaista, joka ei ole sopusoinnussa\njumalallisen järjestelmän kanssa. Kun Jeesus oli lihassa oli hän\ntäydellinen ihmisolento; ennen sitä oli hän täydellinen henkiolento,\nja ylösnousemisensa jälkeen on hän korkeimman tai jumalallisen asteen\nhenkiolento. Vasta sinä aikana, kun hän vihkiytyi kuolemaan, jota hänen\nkasteensa kuvasi -- kolmenkymmenen vuoden vanhana (täysi-ikäisyys\nlain mukaan ja siis oikea aika vihkiytyä täysi-ikäisenä _miehenä)_ --\nsai hän perintöpanttinsa jumalalliseen luontoon. (Matt. 3: 16, 17).\nInhimillinen luonto täytyi tulla vihityksi kuolemaan, ennenkuin hän\nvoi saada sen _pantin_, joka oikeuttaa jumalalliseen luontoon. Meidän\nHerramme Jeesus ei tullut ennen täysin osalliseksi jumalallisesta\nluonnosta, ennenkuin tämä vihkiytyminen oli todellakin suoritettu ja\nhän todellakin oli uhrannut inhimillisen luontonsa kuolemaan. Kun hän\ntuli mieheksi, tuli hän kuuliaiseksi kuolemaan asti; _sentähden_ on\nJumala korottanut hänet jumalalliseen luontoon. (Fil. 2: 8, 9). Jos\ntämä Raamatun paikka on tosi, niin seuraa siitä, ettei häntä korotettu\njumalalliseen luontoon, ennenkuin inhimillinen luonto oli todellakin\nuhrattu -- kuollut.\n\nTäten me näemme, ettei Jeesuksessa eri luonnot olleet sekotetut,\nvaan että hänen luontonsa muuttui kaksi kertaa: ensin henkisestä\nihmisluontoon, sitten ihmisluonnosta korkeimman asteiseen henkiseen,\njumalalliseen luontoon, ja joka kerralla jätettiin toinen luonto toisen\npuolesta.\n\nTässä suuremmoisessa esimerkissä täydellisestä ihmisyydestä, joka\ntahratonna seisoi maailman edessä, kunnes se uhrattiin maailman\nlunastukseksi, näemme sen täydellisyyden, josta meidän sukumme Aadamin\nkautta lankesi, ja johon se asetetaan ennalleen. Tulemalla ihmisen\nlunastukseksi, antoi Herramme Jeesus _korvauksen_ sen puolesta, minkä\nihminen kadotti, ja sentähden voi koko ihmissuku uskomalla Kristukseen\nja tottelemalla häntä saavuttaa jälleen, ei henkisen vaan ihanan,\ntäydellisen _ihmis_luonnon -- sen luonnon, joka kadotettiin.\n\nTäydellisen ihmisen täydellisiä ominaisuuksia ja kykyjä voidaan\nrajattomasti harjottaa mieltäkiinnittävien, uusien ja vaihtelevien\nasioitten suhteen, ja tieto ja taito voi lisääntyä äärettömästi; mutta\nei mikään sellainen tiedon tai kyvyn lisäys voi aikaansaada luonnon\nmuutosta tai tehdä sitä enemmäksi kuin mitä se täydellisenä on. Tällöin\ntulevat vaan luonnollisen ihmisen kyvyt lisääntymään ja kehittymään.\nIhmisen autuaallinen osa kaikessa ijankaikkisuudessa tulee epäilemättä\nolemaan tiedon ja taidon lisääntyminen; kuitenkin tulee hän yhä\nedelleen olemaan ihminen; ja hän oppii yksinkertaisesti yhä täydemmässä\nmäärässä käyttämään niitä ihmisluontoon kuuluvia kykyjä, joita hän jo\nomistaa. Näiden kaukaisten rajojen toiselle puolelle ei hän voi toivoa\npääsevänsä, eikä hän myöskään halua tunkeutua; sillä hänen toivonsa\novat hänen kykynsä rajojen sisäpuolella.\n\nJoskin Jeesus ihmisenä oli esimerkki siitä täydellisestä\nihmisluonnosta, johon ihmissuvun suuri enemmistö tulee\nennalleenasetettavaksi, niin on hän ylösnousemisensa jälkeen esimerkki\nsiitä ihanasta jumalallisesta luonnosta, josta voittava seurakunta,\nylösnousemisessaan, hänen kanssaan tulee osalliseksi.\n\nJoskin tämä aikakausi on pääasiallisesti aiottu sen luokan kehittämistä\nvarten, jolle on tarjottu luonnon _muutos_, ja joskin apostolien\nkirjeet ovat omistetut tämän \"pienen lauman\" opastusta varten, niin ei\npidä kuitenkaan luulla, että Jumalan suunnitelma päättyisi tekemällä\ntämän valitun joukon täysilukuiseksi. Ei myöskään toiselta puolen\npidä mennä vastakkaiseen äärimmäisyyteen ja otaksua, että Jumala on\naikonut koko ihmiskunnalle ne erityiset lupaukset jumalallisesta\nluonnosta, henkisistä ruumiista j.n.e., jotka tälle \"pienelle laumalle\"\novat annetut. Näille ovat ne \"kalliit ja suuret lupaukset\" annetut\nyli niiden ihanien lupausten, jotka ovat annetut koko ihmiskunnalle.\nVoidaksemme oikealla tavalla jakaa totuuden sanaa, täytyy meidän ottaa\nhuomioon, että Raamattu puhuu kahtena eri asiana \"pienen lauman\"\njumalallisen luonnon täydellisyydestä ja ennalleen asetetun maailman\nihmisluonnon täydellisyydestä.\n\nKysykäämme nyt lähemmin: Mitä ovat henkiolennot? Mitkä ovat niiden\nkyvyt, ja mitkä lait hallitsevat niitä? Monet näyttävät luulevan, koska\neivät ymmärrä henkiolentojen luontoa, että ne kuuluvat ainoastaan\nsatumaailmaan, ja tämän aineen suhteen vallitsee paljon taikauskoa.\nMutta Paavali ei näytä suosivan sellaista ajatusta. Joskin hän viittaa\nsiihen, että ihmiseltä puuttuu kykyä käsittämään korkeampaa henkistä\nluontoa (1 Kor. 2:14), sanoo hän selvästi, ikäänkuin vastustaakseen\nsatumaisia ja taikauskoisia kuvitelmia, että löytyy henkinen ruumis\nsamoin kuin luonnollinen (inhimillinen) ruumis, taivaallinen samoin\nkuin maallinen, ja toinen on maallisten kirkkaus samoin kuin toinen\ntaivaallisten kirkkaus. Maallinen kadotettiin, kuten olemme nähneet,\nensimmäisen Aadamin synnin kautta ja tulee Herra Jeesus ja hänen\nmorsiamensa (Kristus-henkilö, pää ja ruumis) sen ennalleen asettamaan\nsuvun hyväksi tuhatvuotishallituskautena. Taivaallisen kirkkautta\nei nähdä vielä, lukuunottamatta sitä, mitä henki on antanut sen\nuskon silmälle ilmestyä sanan kautta. Nämä kirkkaudet ovat selvästi\nerotetut ja erilaiset. (1 Kor. 15: 38--49). Me tiedämme osaksi, mitä\nluonnollinen, maallinen, maahan kuuluva ruumis on, sillä meillä on nyt\nsellaiset, joskin me ainoastaan sinnepäin voimme kuvitella mielessämme\nsen täydellisyyden kirkkautta. Se on lihaa, verta ja luuta, sillä \"se,\nmikä on syntynyt lihasta, on lihaa\". Ja koska löytyy kaksi selvästi\nerotettua lajia ruumiita, niin me tiedämme, että henkinen, mikä se\nsitten lieneekään, ei ole lihaa, verta ja luuta: se on taivaallinen,\ntaivaaseen kuuluva, henkinen -- \"se, mikä on hengestä syntynyt, on\nhenki\". Mutta, mitä henkiruumis on, emme tiedä, sillä \"se ei ole vielä\nilmestynyt, miksi me tulemme, mutta... me tulemme hänen kaltaisiksensa\"\n-- meidän Herramme Jeesuksen kaltaisiksi. -- Joh. 3: 6; 1 Joh. 3: 2.\n\nMeillä ei ole mitään tietoa mistään olennosta, joko henkisestä tai\ninhimillisestä, joka joskus olisi muuttanut luontoa toisesta toiseksi,\nlukuunottamatta Jumalan Poikaa; ja se oli poikkeustapaus aivan\nerityistä tarkotusta varten. Kun Jumala loi enkelit, oli epäilemättä\nhänen tarkotuksensa, että ne ainaisesti jäisivät enkeleiksi, ja niin\nmyös ihmiset ihmisiksi. Jokainen oli täydellinen omassa tasossaan.\nAinakaan ei Raamatussa löydy mitään viittausta jostakin muusta\ntarkotuksesta. Samoinkuin elottomassa luonnossa löytyy suloinen melkein\nääretön moninaisuus, niin on myöskin elollisten ja järjellisten\nluotujen olentojen samankaltainen moninaisuus täydellisyydessä\nmahdollinen. Jokainen luotu olento täydellisyydessään on ihana. Mutta\nkuten Paavali sanoo, on taivaallisten kirkkaus _eri_ kirkkautta, ja\nmaallisten kirkkaus on toinen ja erilainen kirkkaus.\n\nTutkimalla niitä tosiasioita, jotka ovat kirjoitetut meidän Herrastamme\nJeesuksesta hänen ylösnousemisensa jälkeen ja enkeleistä, jotka\nmyöskin ovat henkiolentoja, ja siten \"selittäen hengellisiä asioita\nhengellisellä tavalla\" (1 Kor. 2: 13), me voimme saada jonkinlaisen\nyleisen valaistuksen henkiolentojen suhteen. Ensiksikin voivat enkelit\nolla ja ovat usein läsnä, joskin näkymättöminä. \"Herran enkeli\npiirittää niitä, jotka häntä pelkäävät\", ja \"eivätkö he kaikki ole\npalvelevaisia henkiä, lähetetyt palvelemaan niitä, jotka pelastuksen\nperimän pitää?\" (Ps. 34: 8; Hebr. 1: 14). Ovatko ne toimittaneet\npalvelustaan näkyväisellä tai näkymättömällä tavalla? Epäilemättä\njälkimäisellä tavalla. Eliisaa piiritti joukko assyrialaisia ja hänen\npalvelijansa oli pelon vallassa; Eliisa rukoili Herraa, ja nuoren\nmiehen silmät avaantuivat, ja hän näki vuoret heidän ympärillään täynnä\ntulisia vaunuja ja hevosia (ne olivat tulen kaltaiset). Jälleen, kun\nenkeli oli Bileamille näkymätön, niin näki sen aasin tamma, jonka\nsilmät avattiin.\n\nToiseksi voivat enkelit ottaa ihmismuodon ja esiintyä ihmisten\n_kaltaisina_. Herra ja kaksi enkeliä näkyivät sillä tavoin\nAabrahamille, joka valmisti heille aterian, josta he söivät. Aluksi\nluuli Aabraham, että ne olivat kolme miestä, ja vasta silloin, kuin he\naikoivat lähteä, huomasi hän, että yksi niistä oli Herra, ja toiset\nolivat enkeleitä, jotka sittemmin menivät Sodomaan ja vapauttivat\nLootin. (1 Moos. 18: 1, 2). Eräs enkeli näkyi Gideonille miehen\nmuodossa, mutta kertoi sittemmin, kuka hän oli. Eräs toinen enkeli\nnäkyi Simsonin isälle ja äidille, ja he luulivat, että hän oli ihminen,\nkunnes hän alttarin tulessa nousi taivaaseen. -- Tuom. 6: 11--22; 13:\n20.\n\nKolmanneksi ovat henkiolennot kirkkaita varsinaisessa tilassaan ja\nkuvataan usein kirkkaina ja säteilevinä. Sen enkelin muoto, joka\nvieritti kiven haudan ovelta, oli \"kuin pitkäisen leimaus\". Daniel\nnäki vilahdukselta henkisen ruumiin, jonka hän kuvaili täten: Hänen\nsilmänsä olivat kuin palava soihtu, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli,\nhänen kätensä ja jalkansa kuin kiiltävä vaski ja hänen äänensä kuin\nmahtava pauhu. Hänen edessään lankesi Daniel ikäänkuin kuollut. (Dan.\n10: 6, 10, 15, 17). Saulus tarsolainen näki samankaltaisen vilahduksen\nKristuksen kirkkaasta ruumiista, jonka loisto oli suurempi kuin\nkeskipäiväauringon kirkkaus. Saulus menetti näkönsä ja lankesi maahan.\n\nTäten olemme nähneet, että henkiolennot ovat todellakin ihania;\nkuitenkaan ei ihminen näe niitä, paitsi silloin kuin ihmisen silmät\navataan, niin että ne voivat nähdä niitä, tai silloin kuin he\nesiintyvät _lihallisessa verhossa_ kuten ihmiset. Nämä lopputulokset\ntulevat varmemmiksi, kun me tutkimme lähempiä seikkoja heidän\nilmestyksessään. Yksin Saulus näki Herran, ja ne miehet, jotka\nvaelsivat hänen kanssansa kuulivat äänen, mutta eivät nähneet mitään.\n(Ap. t. 9: 7). Ne miehet, jotka olivat Danielin kanssa, eivät nähneet\nsitä kirkasta olentoa, jota hän kuvailee, mutta suuri pelko tuli heidän\npäällensä, ja he juoksivat ja piilottivat itsensä. Edelleen selittää\ntämä kirkas olento: \"Persian valtakunnan ruhtinas oli minua vastaan\nkaksikymmentä yksi päivää\". (Dan. 10: 13). Lankesiko Daniel jota\nHerra niin suuresti rakasti, sen edessä kuin kuollut, jota Persian\nruhtinas vastusti kaksikymmentä yksi päivää? Mitenkä on tämän asian\nkanssa? Varmaankaan ei ruhtinas nähnyt häntä kirkkaudessa! Ei, joko\nhän oli _näkymättömänä_ läsnä hänen luonansa, tai esiintyi hän ihmisen\n_kaltaisena_.\n\nMeidän Herramme on ylösnousemisestaan asti henkiolento: tietenkin\nkuuluvat samat kyvyt joita me tapaamme enkeleillä (henkisillä\nolennoilla) myöskin hänelle. Ja niin on asianlaita, kuten me selvemmin\neräässä seuraavassa luvussa tulemme näkemään.\n\nSiten me näemme, että Raamattu käsittelee henkistä ja ihmisluontoa\nerilaisina, selvästi erotettuina luontoina, eikä anna pienintäkään\ntodistusta siihen että toinen tulisi kehityksen kautta muuttumaan\ntoiseksi; mutta toiselta puolen selittää se että ainoastaan muutamat\nharvat tulevat koskaan muuttumaan ihmisluonnosta jumalalliseen\nluontoon, johon Jeesus heidän päänsä jo on korotettu. Ja tämä\nihmeellinen ja erityinen piirre Jehovan suunnitelmassa on tuota\nihmeellistä ja erityistä tarkotusta varten valmistaa näistä Jumalan\nerityisiä välikappaleita tuon suuren tulevaisuustyön, kaiken\nennalleenasettamisen suorittamisessa.\n\nTarkastakaamme nyt sanoja: kuolevaisuus ja kuolemattomuus.\n\nMe tulemme huomaamaan niiden oikean merkityksen olevan täydessä\nsopusoinnussa sen kanssa, mitä olemme oppineet vertaamalla Raamatun\nlausuntoja ihmis- ja henkiolentojen suhteen, ja maallisia ja\ntaivaallisia lupauksia toisiinsa. Nämä sanontatavat sisältävät\ntavallisesti hyvin epäselvän käsityksen ja väärät esitykset niiden\nmerkityksestä aiheuttavat vääriä käsityksiä niiden aineitten suhteen,\njoiden yhteydessä ne ovat, niin hyvin yleisessä puheessa kuin\nRaamatussa.\n\n_\"Kuolevaisuus\"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka on _altis\nkuolemalle_, ei kuollutta tilaa, vaan tilaa, jossa kuolema on\n_mahdollinen_.\n\n_\"Kuolemattomuus\"_ merkitsee asemaa tai tilaa, joka _ei ole altis\nkuolemalle;_ ei ainoastaan tilaa vapaana kuolemasta, vaan tilaa, jossa\nkuolema on _mahdoton_.\n\nTavallinen mutta väärä käsitys _kuolevaisuudesta_ on se, että se on\nasema tai tila, jossa kuolema on välttämätön, samalla kuin tavallinen\nkäsitys kuolemattomuudesta tulee lähemmäksi totuutta.\n\nSana _kuolematon_ merkitsee sitä, mikä _ei kuole_; joten itse sanan\nmuodostus ilmaisee sen oikean merkityksen. Sen _kuolevaisuudesta_\nyleisesti vallallaolevan väärän käsityksen perustuksella ovat monet\npulmallisessa asemassa, kun he koettavat ratkaista kysymystä: oliko\nAadam kuolevainen tai kuolematon ennen lankeemustaan. He ajattelevat,\nettä jos hän oli _kuolematon_, niin ei Jumala olisi voinut sanoa:\n\"Jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman\", koska\nkuolemattomalle olennolle on mahdotonta kuolla. Tämä on järjellinen\njohtopäätös. Toiselta puolen sanovat he: Jos hän oli kuolevainen, niin\nmillä tavalla voi silloin selitys: \"Sinun pitää kuolemalla kuoleman\",\nolla uhkaus tai rangastus, koska hän (heidän väärän käsityksensä\nmukaan) ei minkäänlaisissa olosuhteissa olisi voinut välttää kuolemaa?\n\nVaikeus on, kuten huomataan, siinä väärässä merkityksessä, joka\nannetaan sanalle _kuolevaisuus_. Sovelluta oikea määritelmä, ja kaikki\non selviävä. Aadam oli kuolevainen, se on, hän oli sellaisessa tilassa,\njossa kuolema on mahdollinen. Hänellä oli täydessä määrin täydellinen\nelämä, mutta _ei elämää itsessänsä_. Hänen elämänsä oli elämää, joka\nsai _ylläpitonsa_ \"kaikkinaisista paratiisin puista\", kiellettyä\npuuta lukuunottamatta, ja niin kauvan kuin hän oli tottelevainen\nja sopusoinnussa luojansa kanssa, oli hänen elämänsä taattu --\nylläpitäviä voimia ei häneltä kielletty. Tältä kannalta katsoen oli\nAadamilla elämä, ja kuolema oli kokonaan vältettävissä, ja kuitenkin\noli hän sellaisessa tilassa, että kuolema oli mahdollinen -- hän oli\n_kuolevainen_.\n\nMe tulemme siis seuraavaan kysymykseen: Jos Aadam oli kuolevainen\nja asetettiin koetukselle, niin koeteltiinko häntä kuolemattomuutta\nvarten? Yleinen vastaus on myöntävä. Me vastaamme kieltävästi.\nHänen koetuksensa oli osottava, oliko hän arvollinen tai arvoton\nsen elämän ja niiden siunauksien jatkamiseen, jotka hän jo omisti.\nKoska ei missään ole luvattu, että hän kuuliaisuutensa nojalla tulisi\nkuolemattomaksi, niin olemme velvolliset jättämään sellaiset arvelut\nsikseen. Hänelle oli luvattu _niiden siunausten jatkaminen, joita\nhän silloin nautti_, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen, ja\nhäntä uhkasi kaiken menetys -- kuolema -- jos hän oli tottelematon.\nVäärä käsitys _kuolevaisuus_-sanan merkityksestä, vaikuttaa sen,\nettä yleisesti ajatellaan, että kaikki olennot, jotka eivät kuole,\novat kuolemattomia. Tähän luokkaan lasketaan sentähden taivaallinen\nIsämme, meidän Herramme Jeesus, enkelit ja koko ihmissuku. Tämä on\nkuitenkin harhaluulo: suurin osa ihmiskuntaa, joka kerran pelastetaan\nlankeemuksesta, samoinkuin taivaan enkelit tulevat aina olemaan\nkuolevaisia; joskin he ovat täydellisyyden ja autuuden tilassa, niin\ntulee heillä aina olemaan kuolevainen luonne, joka voisi kuolla,\njos se tekisi rikoksen. Heidän tilansa turvallisuus tulee, kuten\nAadamin, riippumaan kuuliaisuudesta kaikkiviisasta Jumalaa kohtaan,\njonka vanhurskauden, rakkauden ja viisauden sekä voiman antaa kaiken\nvaikuttaa niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat ja palvelevat, tulee\ntäydelleen todistamaan se tapa, jolla hän nykyaikana on kohdellut\nsyntiä.\n\nEi missään Raamatun paikassa sanota, että enkelit olisivat\nkuolemattomia, ei myöskään ihmiskunnasta, että se, kun se on tullut\nennalleenasetetuksi, olisi kuolematon. Ainoastaan jumalalliselle\nluonnolle omistetaan kuolemattomuus -- alkuaan yksin Jehovalle,\nsittemmin meidän Herrallemme Jeesukselle hänen nykyisessä\nkorkealle korotetussa asemassaan; ja vihdoin on kuolemattomuus\nluvattu seurakunnalle, Kristuksen ruumiille, kun se hänen kanssaan\nkirkastetaan. -- 1 Tim. 6: 16; Joh. 5: 26; 2 Piet. 1: 4; 1 Kor. 15: 53,\n54.\n\nMeillä ei ole todistusta ainoastaan siitä, että kuolemattomuus kuuluu\nainoastaan jumalalliseen luontoon, vaan myöskin, että enkelit ovat\nkuolevaisia, koska Saatana, joka kerran oli ruhtinas heidän joukossaan\ntulee hävitettäväksi. (Hebr. 2: 14.) Se seikka, että hän voidaan tehdä\ntyhjäksi, todistaa, että enkelit, samaan luokkaan kuuluvina, ovat\nkuolevaisia.\n\nSiten me näemme, että, kun parantumattomat syntiset ovat poistetut,\ntulevat sekä kuolemattomat että kuolevat olennot ainaisesti elämään\nilossa, autuudessa ja rakkaudessa. Korkein luokka omistaa luonnon,\njohon ei kuolema voi vaikuttaa ja, jossa asuu elämä -- elämä itsessään\n(Joh. 5: 26), ja toisella luokalla on luonto, johon kuolema voi\nvaikuttaa, mutta joka kuitenkin, omistaessaan täydellisen olennon ja\ntäydellisen tiedon pahasta ja synnin synnillisyydestä, ei anna mitään\naihetta kuolemaan. Jumalan laki tulee heidät hyväksymään ja heidät\nvarustetaan aina niillä aineksilla, jotka ovat välttämättömät heidän\ntäydellisyytensä ylläpitämiseksi, eivätkä he koskaan kuole.\n\n_Kuolevaisuus ja kuolemattomuus_ sanojen oikea käsittäminen ja\ntapa, jolla niitä käytetään Raamatussa, tekee tyhjäksi itse\nperustuksen tuolle opille ikuisesta vaivasta. Tämä oppi johtuu\ntuosta Raamattua vääristelevästä olettamuksesta, että Jumala loi\nihmisen kuolemattomaksi, ettei hänen olemassaolonsa, voi lakata,\nettei Jumala voi tehdä häntä tyhjäksi. Tästä johtuva ajatus on se,\nettä parantumattomien täytyy _jatkaa elämäänsä_ jossakin ja jollakin\ntavalla, ja lopputulos on, että koska he eivät ole sopusoinnussa\nJumalan kanssa, niin täytyy heidän ikuisuutensa olla ikuista\nkurjuutta. Mutta Jumalan sana vakuuttaa meille, että hän on ryhtynyt\ntoimenpiteisiin sellaista synnin ja syntisten ikuista oloa vastaan:\nettä ihminen on kuolevainen; sekä että täysi rangastus tahallisesta\nrikoksesta täyttä valoa ja tietoa vastaan ei tule olemaan ikuinen elämä\ntuskissa, vaan toinen kuolema. \"Sen sielun, joka tekee syntiä, pitää\nkuoleman.\"\n\n\n\n\"Mikä sinä olet inttämään Jumalaa vastaan.\"\n\nRoom. 9: 20.\n\n\nMuutamat suosivat sitä väärinkäsitystä vanhurskauden vaatimuksista,\nettei Jumala saisi tehdä mitään eroa jakaessaan armolahjojaan luotujen\nolentojen keskuudessa; ja jos hän korottaa _yhden_ korkeaan asemaan,\nniin täytyy hänen _oikeudenmukaisesti_ tehdä kaikkien kanssa samalla\ntavalla, ellei voitaisi osottaa, että muutamat olivat menettäneet\n_oikeutensa_, jossa tapauksessa heidät voitaisiin määrätä alempaan\nasemaan.\n\nJos tämä periaate olisi oikea, seuraisi siitä, ettei Jumalalla olisi\nollut oikeutta luoda Jeesusta enkeleitä korkeammaksi ja yhä edelleen\nkorottaa häntä jumalalliseen luontoon, ellei hän aikoisi tehdä samalla\ntavalla kaikkien enkeleiden kanssa -- ja kaikkien ihmisten kanssa.\nJa sovelluttaaksemme tätä periaatetta vielä pitemmälle: jos jotkut\nihmiset tulevat korkealle korotettaviksi ja osallisiksi Jumalallisesta\nluonnosta, niin täytyy kaikkien lopullisesti tulla korotetuiksi\nsamaan asemaan. Ja miksikä ei jatkaa periaatetta äärimmäisyyteen asti\nja sovelluttaa sitä nisäkkäisiin ja hyönteisiin, jotka myös ovat\nluotuja olentoja, ja sanoa, että koska Jumala on ne kaikki luonut,\nniin täytyy niiden kaikkien lopulta saavuttaa korkein olemassaolotaso\n-- jumalallinen luonto? Tämä on selvästi mahdottomuus, mutta yhtä\njärkevä kuin mikä toinen johtopäätös tahansa, joka perustuu tällaiseen\notaksuttuun periaatteeseen.\n\nEhkä ei kukaan tahtoisi jatkaa vääriä otaksumisia niin pitkälle. Mutta\njos tämä olisi yksinkertaiselle oikeudelle perustettu periaate, niin\nmissä se päättyisi enään olematta oikeudenmukainen?\n\nJa jos Jumalan suunnitelma todellakin olisi sellainen, niin missä olisi\nsilloin kaikkien Jumalan töitten suloinen moninaisuus? Mutta tämä ei\nole Jumalan suunnitelma. Koko luonto, sekä elävä että eloton, todistaa\nJumalan vallan ja viisauden ihanuutta ja moninaisuutta. Ja samoin kuin\n\"taivaat kertovat Jumalan kunniasta, ja vahvuus julistaa hänen kättensä\ntöitä\" ihmeellisessä vaihtelevaisuudessa ja ihanuudessa, niin tulevat\nhänen järjellä varustetut olentonsa moninaisuutensa kautta vielä paljon\nenemmän todistamaan hänen valtansa ylenmääräistä kirkkautta. Me teemme\ntämän johtopäätöksen Jumalan sanan järkähtämättömän opin perustuksella\nja tämän kanssa pitävät yhtä järjen ja luonnon todistus.\n\nOn erittäin tärkeätä, että meillä on oikeat käsitykset vanhurskaudesta.\n_Suosiosta_ johtunutta lahjaa ei saa koskaan pitää oikeudella\nansaittuna palkintona. Pelkkä oikeudenmukainen toimenpide ei anna\nmitään aihetta mihinkään erityiseen kiitollisuuteen, ei se myöskään ole\nmikään todistus rakkaudesta; mutta Jumala osottaa suuren rakkautensa\nluotujaan kohtaan antamalla heille äärettömän määrän ansaitsemattomia\narmolahjoja, joiden tulee herättää heissä vastarakkautta ja ylistystään.\n\nJumalalla olisi ollut oikeus, jos hän olisi tahtonut, tehdä meistä\nainoastaan olentoja, joilla oli hyvin lyhyt olemassaolon aika,\njoskaan emme koskaan olisi tehneet syntiä. Hän on tehnyt muutamia\nalemmista luoduistaan sellaisiksi. Hän olisi voinut antaa meidän\nnauttia siunauksistaan jonkun aikaa ja sitten, ilman vääryyttä,\npoistaa kaikkien meidän olemassaolon. Sellainenkin lyhyt olemassaolo\nolisi suosiota. Armoon perustuu se, että meillä on ensinkään mitään\nolemassaoloa. Kuinka paljon suurempaa suosiota osottaakaan synnin\nkautta menetetyn olemassaolon jälleen lunastaminen! Ja edelleen on se\nJumalan suosiota, että me olemme ihmisiä emmekä eläimiä; Ainoastaan\nJumalan suosiosta johtuu se, että enkelien luonto on jonkun verran\nihmisluontoa korkeampi, ja samoin Jumalan suosion perustuksella tulevat\nHerra Jeesus ja hänen morsiamensa osallisiksi jumalallisesta luonnosta.\nSentähden tulee hänen järjellisten luomustensa kiitollisuudella ottaa\nmitä ikinä Jumala antaa. Jokainen muu ajatus ansaitsee oikeudenmukaisen\nkadotustuomion ja tulee, jos sitä suositaan, päättymään alennukseen\nja tyhjäksitekemiseen. Ihmisellä ei ole oikeutta tavotella enkeliksi\ntulemista, koska häntä ei koskaan ole kutsuttu tähän asemaan, ei\nmyöskään enkelillä ole oikeutta pyrkiä jumalalliseen luontoon, koska\nei hänelle ole sitä koskaan tarjottu. Siinä oli Saatanan ylpeys, joka\naikaansai hänen kukistamisensa korkeasta asemastaan ja tulee päättymään\nhänen tyhjäksitekemisessään. Jes. (14: 14.) \"Jokainen, joka ylentää\nitsensä, alennetaan, ja joka alentaa itsensä, ylennetään\" (Luuk. 14:\n11), mutta ei välttämättömästi korkeimpaan asemaan.\n\nOsaksi väärinkäsittäen vanhurskauden ja osaksi toisista syistä on aine\nvalinnasta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa, antanut ainetta\npaljoon riitaan ja väärinkäsitykseen. Ainoastaan muutama kieltänee sen,\nettä Raamattu opettaa löytyvän valinnan, mutta mihinkä periaatteeseen\nvalinta perustuu, on kysymys, joka on huomattava ajatusten\neroavaisuuden esineenä, siitä syystä, että muutamat väittävät, että se\non mielivaltainen, ehdoton valinta, ja toiset, että se on ehdollinen.\nMe uskomme, että näissä molemmissakin käsityskannoissa on jotakin\ntotta. Valinta Jumalan puolelta ilmaisee hänen valintaansa jotakin\nerityistä tarkotusta, virkaa tai asemaa varten. Jumala on valinnut tai\nnähnyt hyväksi, että muutamat hänen olennoistaan tulisivat enkeleiksi,\nettä muutamat tulisivat ihmisiksi, että muutamista tulisi nisäkkäitä,\nlintuja, hyönteisiä j.n.e., ja että muutamat tulisivat osallisiksi\nhänen omasta jumalallisesta luonnostaan. Ja joskin Jumala määrätyillä\n_ehdoilla_ valitsee kaikki jotka otetaan jumalalliseen luontoon, niin\nei voida sanoa, että nämä enemmän kuin toisetkaan _ansaitsisivat_\nsen; sillä ainoastaan armosta jokin luotu olento omistaa olemassaolon\njollakin tasolla.\n\n\"Siis ei se ole ihmisen tahtomisessa eikä juoksemisessa, vaan\nJumalan armosta\" -- hyvyydestä, suosiosta. (Room. 9: 16.) Se, että\nJumala kutsui valitut jumalalliseen luontoon, ei johtunut siitä,\nettä he olisivat olleet toisia paremmat, sillä hän sivuutti enkelit,\njotka eivät olleet tehneet syntiä, ja kutsui muutamia lunastetuista\nsyntisistä jumalalliseen kunniaan. Jumalalla on oikeus tehdä, mitä\nhän omallaan haluaa, ja hän näkee hyväksi käyttää tätä oikeutta\nsuunnitelmiensa toteuttamiseksi. Koska kaikki, mitä meillä on, on\nJumalan armosta, niin: \"Oi ihminen, mikä sinä olet inttämään Jumalaa\nvastaan? Ei kai teos sano tekijälleen miksi minut tämmöiseksi teit? Vai\neikö savenvalajalla ole valtaa savensa samasta seoksesta tehdä toista\nastiata jaloa, toista halpaa käytäntöä varten\" -- tai pienempää kunniaa\nvarten? (Room. 9: 20, 21.) Kaikki on sama jumalallinen valta luonut,\nmuutamat korkeampaa luontoa ja suurempaa kunniaa varten ja toiset\nalempaa luontoa ja pienempää kunniaa varten.\n\n\"Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, hän joka myös on hänet [miehen]\nluonut: _Kysykää_ minulta tulevaisia asioita; _jättäkää_ minulle minun\nlasteni, minun kätteni työn huoli. Minä olen tehnyt maan ja luonut\nihmiset sen päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan ja antaneet\nkutsun koko sen sotajoukolle.\" \"Sillä niin sanoo Herra, joka on luonut\ntaivaan, hän joka on Jumala, hän joka on muodostanut maan ja tehnyt\nsen, hän joka on valmistanut sen, ja joka ei ole luonut sitä olemaan\ntyhjänä, vaan muodostanut sen, jotta sen päällä asuttaisiin. Minä\nolen Herra eikä kenkään muu.\" (Jes. 45: 11, 12, 18.) Ei kellään ole\noikeutta määrätä Jumalan menettelytapaa. Jos hän perusti maan, ja jos\nhän ei sitä turhan tähden muodostanut, vaan että sen päällä asuisivat\nennalleenasetetut, täydelliset ihmiset, minkä arvoiset me silloin\nolemme inttämään Jumalaa vastaan ja sanomaan, että hän tekee väärin,\nkun hän ei muuta heidän luontoaan eikä tee heitä kaikkia osallisiksi\nhenkisestä luonnosta, joko enkelien kaltaisiksi tai hänen oman\njumalallisen luontonsa kaltaisiksi? Kuinka paljon paremmin sopiikaan\nmeille tulla nöyrinä Jumalan sanan luo ja \"kysyä\" tulevista asioista\nkuin \"määrätä\" tai tahtoa, että hän tekisi meidän suunnitelmiemme\nmukaan. Herra, pidätä palvelijoitasi, etteivät he lankea röyhkeyden\nsynteihin; älä anna niille valtaa meidän ylitsemme. Me uskomme, ettei\nkukaan Jumalan lapsista tahtoisi tehdä määräyksiä Herralle hänen\nmenettelytapansa suhteen; mutta kuinka helposti ja melkein tietämättään\nmonet lankeevat tähän eksytykseen.\n\nIhmiset ovat Jumalan lapsia luomisen kautta -- hänen kättensä työ\n--, ja hänen suunnitelmansa heidän suhteensa on selvästi ilmotettu\nhänen sanassaan. Paavali sanoo, että ensimäinen ihminen (joka oli\nesikuva siitä, miksi suku tulee, kun se on täydellinen) oli maasta\nmaallinen, ja että hänen jälkeentulevaisensa, evankelista seurakuntaa\nlukuunottamatta, tulevat ylösnousemisessa edelleen olemaan maallisia\ninhimillisiä olentoja, sovellettuja maata varten. (1 Kor. 15: 38, 44.)\nDaavid selittää, että ihminen luotiin ainoastaan vähää vähemmäksi\nenkeleitä ja kruunattiin kirkkaudella, kunnialla, herraudella j.n.e.\n(Ps. 8: 5--9.) Ja Pietari, meidän Herramme ja kaikki profeetat maailman\nalusta alkaen selittävät että ihmissuku tulee ennalleenasetettavaksi\ntuohon ihanaan täydellisyyteen ja jälleen olemaan maan herrana, kuten\nsen edustaja, Aadam, oli. -- Ap. t. 3: 19--21.\n\nTämä on se onnellinen osa, jonka Jumala on suvainnut antaa\nihmissuvulle. Ja mikä ihana osa! Sulje silmäsi hetkeksi niiltä\nkurjuuden ja tuskan, alennuksen ja surun näytelmiltä, jotka vielä\nnyt synnin johdosta vallitsevat, ja kuvittele mielessäsi täydellisen\nmaan ihanuutta. Ei pieninkään synnin tahra häiritse sitä sopusointua\nja rauhaa, joka vallitsee täydellisessä yhteiskunnassa, ei katkeraa\najatusta, ei epäystävällistä silmäystä tai sanaa; rakkaus, joka\nylitsevuotavana täyttää jokaisen sydämen, löytää vastakaikua jokaisessa\ntoisessa sydämessä, ja suopeus painaa leimansa jokaiseen toimeen.\nEi mitään sairautta ole enään siellä, ei mitään kipua tai tuskaa,\nei katoavaisuudesta merkkiäkään -- ei edes sellaisesta pelkoakaan.\nAjattele kaikkia niitä terveyden ja ihanuuden kuvia ihmisten muodoissa\nja piirteissä, joita joskus olet nähnyt, ja tiedä, että täydellinen\nihminen tulee omistamaan vielä suuremman ihanuuden. Sisäinen puhtaus\nja henkinen ja siveellinen täydellisyys tulevat painamaan leimansa\nja kirkastamaan kaikkia säteileviä kasvoja. Sellaiseksi muodostuu\nmaallinen yhteiskunta, ja kaikkien niiden kyyneleet jotka itkien\nsurevat omaisiaan, tulevat poispyyhityiksi, kun he täten näkevät, että\nylösnousemistyö on täytetty. -- Ilm. 21: 4.\n\nJa tämä muutos koskee ainoastaan inhimillistä yhteiskuntaa. Me\nmuistamme myöskin, että maa, joka \"tehtiin asuttavaksi\" tällaista\nsukua varten, tulee heille olemaan sopiva ja miellyttävä asuinpaikka,\njota kuvasi Eedenin paratiisi, johon ihmiskunnan edustaja ensin\nasetettiin. Paratiisi tulee ennalleenasetettavaksi. Maa ei tulee\nenää kantamaan orjantappuroita ja ohdakkeita ja vaatimaan ihmistä\ntekemään työtä otsansa hiessä leivän hankkimista varten, vaan \"maa\nantaa [helposti ja luonnollisesti] satonsa\". \"Erämaa on kukoistava\nniinkuin kukkainen\", eläimet tulevat täydellisiksi, halukkaiksi\nja tottelevaisiksi palvelijoiksi, luonto kaikessa suloisessa\nmoninaisuudessaan on kaikkialla kehottava ihmistä näkemään ja tuntemaan\nJumalan ihanuutta, valtaa ja rakkautta, ja mieli ja sydän on iloitseva\nhänessä. Tuo levoton pyrkiminen saavuttamaan jotakin uutta, joka nyt on\nvallalla ei ole luonnollinen vaan luonnoton tila, joka johtuu meidän\nepätäydellisyydestämme ja nykyisestä ympäristöstämme, joka ei meitä\ntyydytä. Tuo rauhaton uuden tavotteleminen ei ole Jumalan kaltaista.\nUseimmat asiat ovat Jumalalle vanhoja, ja Herraa miellyttävät enimmän\nne asiat, jotka ovat vanhoja ja täydellisiä. Samoin on ihmisen laita,\nkun hän on asetettu ennalleen Jumalan kuvaksi. Täydellinen ihminen ei\ntule täysin tuntemaan tai käsittämään henkiolentojen kirkkautta eikä\nhän sentähden pidä sen saavuttamista suotavana, koska hän on toista\nluontoa, samoin kuin kalat ja linnut enimmin pitävät omasta luonnostaan\nja valtakunnastaan. Ihmisen valtaa niin se ihanuus, joka ympäröi häntä\ninhimillisessä tasossa, ettei hän ikävöi tai toivo toista luontoa\ntai toisia olosuhteita, kuin ne, joista silloin nautitaan. Silmäys\nseurakunnan nykyiseen tilaan valaisee tätä. \"Kuinka vaikea\" onkaan\nniiden, joilla on tämän maailman rikkauksia mennä Jumalan valtakuntaan.\nNe harvat asiat, jotka nyt omistetaan, omaavat nytkin tänä pahana ja\nkuoleman herrauden aikana sellaisen vallan ihmisluonnon yli, että me\ntarvitsemme erityistä Jumalan apua kiinnittääksemme katseemme henkisiin\nlupauksiin.\n\nEttä kristillinen seurakunta, Kristuksen ruumis, on poikkeus Jumalan\nyleisestä suunnitelmasta ihmissuvun suhteen, selviää siitä esityksestä,\nettä sen valitseminen oli määrätty jumalallisessa suunnitelmassa ennen\nmaailman perustusta (Ef. 1: 4, 5), jona aikana Jumala ei ainoastaan\nnähnyt suvun lankeamista syntiin, vaan myöskin määräsi ennakolta\nsen luokan vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja kirkastamisen, jota\nhän evankeliumin aikana on kutsunut maailmasta tulemaan poikansa\nkuvan kaltaiseksi, tulemaan osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja\nKristuksen Jeesuksen kanssaperilliseksi tuhatvuotisessa valtakunnassa\npannakseen toimeen maailmaa käsittävän vanhurskauden ja rauhan. --\nRoom. 8: 28--30.\n\nTämä osottaa, että valinta tai seurakunnan vaali oli jotakin, jonka\nJumala puolestaan oli ennakolta määrännyt; mutta huomaa: se ei ollut\n_seurakunnan yksilöllisten_ jäsenten ehdoton valinta. Jumala määräsi\nennen maailman perustamista, että sellainen joukko oli valittava\nsellaista tarkotusta varten, määrättynä aikana, evankeliumin aikana.\nJoskaan emme epäile, että Jumala olisi voinut ennakolta nähdä, kuinka\nkukin yksityinen seurakunnan jäsen tulee menettelemään, ja tietää\ntarkoin ennakolta, ketkä tulisivat arvokkaiksi ja siitä syystä\n\"pienen lauman\" jäseniksi, niin ei tämä kuitenkaan ole se tapa, jolla\nJumalan sana esittää opin valitsemisesta. Apostolit eivät koettaneet\nterottaa ajatusta henkilökohtaisesta ennakolta määräämisestä, vaan\nettä Jumala aikomuksessaan oli ennakolta määrännyt _erään luokan_\ntai määrätyn joukon joka saisi omistaa tuon kunnia-aseman, ja että\nsen valitseminen tapahtuisi määrätyillä ehdoilla, joihin kuuluisivat\nvaikeat koettelemukset uskoon, kuuliaisuuteen ja maallisten oikeuksien\nuhraamiseen nähden j.n.e., aina kuolemaan asti. Henkilökohtaisen\nkoetuksen ja henkilökohtaisen \"voittamisen\" kautta valitaan tai\nhyväksytään siten _ennakolta määrätyn luokan_ yksityiset jäsenet\nkaikkiin niihin siunauksiin ja etuihin, jotka Jumala on ennakolta\nmäärännyt tätä luokkaa varten.\n\nSana kirkastanut Room. 8: 30 johtuu kreikkalaisesta sanasta _doxazo_\nja merkitse myös _kunnioittanut_. Se asema, johon seurakunta valitaan\non suuri kunnia-asema. Ei kukaan olisi voinut ajatella niin suuren\nkunnian voittamista. Niinpä meidän Herramme Jeesus kutsuttiin ensin,\nennen kuin hän voi tavoitella tuota kunniaa, kuten me luemme: \"Niinmyös\nKristus ei ole itseään kunnioittanut, että hän ylimmäiseksi papiksi\noli tuleva, mutta se, joka hänelle sanoi: 'Sinä olet minun poikani,\ntänä päivänä minä sinun synnytin'.\" Taivaallinen Isä kunnioitti siis\nmeidän Herraamme Jeesusta, ja jokaista valitussa joukossa, joka tulee\nhänen kanssaperillisekseen, tulee Jumalan suosio siten kunnioittamaan.\nSeurakunta saa kokea samalla tavalla kuin sen pää tämän \"kunnian\" alkua\nsilloin kuin Jumala _siittää_ sen jumalalliseen luontoon totuuden sanan\nkautta (Jaakob. 1: 18), ja he tulevat kunniasta täydelleen osallisiksi,\nsilloin kun he ovat _syntyneet_ hengestä henkisiksi olennoiksi --\njotka ovat kirkastetun pään kaltaisia. Niiden, joita Jumala tahtoo\ntäten kunnioittaa, täytyy olla täydelliset ja puhtaat, mutta kun me\nperinnön kautta olimme syntiset, niin ei hän ainoastaan kutsunut\nmeitä ja tarjonnut meille kunniaa, vaan hän piti myös huolta meidän\n_vanhurskauttamisestamme_ synnistä poikansa kuoleman kautta, jotta hän\ntekisi meidät kykeneviksi saavuttamaan sen kunnian, johon hän meidät\nkutsuu.\n\nValitessaan pientä laumaa lähettää Jumala hyvin yleisen kutsun --\n\"monet ovat kutsutut\". Kaikki eivät ole kutsutut. Kutsu rajotettiin\nensin meidän Herramme toiminnan aikana, Israeliin lihan puolesta;\nmutta nyt Jumalan palvelijat vaativat (eivät pakota) niin monta kuin\nhe tapaavat (Luuk. 14: 23) tähän erityiseen armojuhlaan. Mutta eivät\nkaikki niistä, jotka kuulevat ja tulevat, ole arvolliset. Häävaatteet\n(Kristuksen meidän puolestamme laskettu vanhurskaus) tarjotaan\njokaiselle, mutta muutamat eivät tahdo panna niitä päällensä ja\ntäytyvät tulla hyljätyiksi, ja niistä jotka pukeutuvat vanhurskauden\nvaippaan, ja jotka saavat kunnian tulla siitetyiksi uuteen luontoon,\neivät kaikki onnistu pysymään lujina kutsussaan ja valinnassaan\nolemalla uskolliset liitossaan. Niistä, jotka ovat arvolliset\nesiintymään Karitsan kanssa kirkkaudessa, sanotaan, että he ovat:\n_\"kutsutut ja valitut ja uskolliset\"_. -- Ilm. 14: 1 ja 17: 14.\n\nKutsu on tosi. Jumalan aikomus valita ja korottaa seurakunta on\nmuuttumaton; mutta tähän valittuun luokkaan tuleminen riippuu ehdoista.\nKaikkien, jotka tahtovat tulla osallisiksi edeltäpäin määrätystä\nkunniasta, täytyy täyttää kutsun ehdot. \"Kun meillä on lupaus tulla\nhänen lepoonsa, niin peljätkäämme siis, ettei joku teistä olisi jäänyt\njälelle.\" (Hebr. 4: 1.) Joskaan suuri suosio ei riipu _siitä_, joka\ntahtoo, eikä _siitä_, joka juoksee, niin on se kuitenkin _sitä varten_,\njoka tahtoo, ja _sitä varten_, joka juoksee, sitten kun häh on tullut\nkutsutuksi.\n\nSen jälkeen kun me täten, kuten me toivomme, olemme selvästi osottaneet\nJumalan _ehdottoman oikeuden ja tarkotuksen_ tehdä, mitä hän tahtoo\nomallaan, niin kiinnitämme huomiomme siihen, että se periaate, joka\npainaa leimansa kaikkien Jumalan suosiolahjojen antamiselle, on\ntoimiminen kaikkien parhaaksi.\n\nKun me siis, Raamattuun vedoten pidämme todistettuna, että ihmis- ja\nhenkiluonto ovat erilaiset ja selvästi erotetut -- että kahden\nluonnon sekotus ei sisälly Jumalan tarkotukseen, vaan olisi tällainen\nluonto epätäydellinen, sekä että muutos luonnosta toiseen ei ole\ntavallista, vaan poikkeus, yhdessä ainoassa tapauksessa: joka koskee\nKristushenkilöä päätä ja ruumista -- niin herää meissä silloin syvä\nmielenkiinto oppia tuntemaan, miten muutos tulee toteutumaan, millä\nehdoilla se voidaan voittaa, ja millä tavalla se tulee tapahtumaan.\n\nNe ehdot, joilla seurakunta yhdessä Herransa kanssa voi tulla\nkorotetuksi jumalalliseen luontoon (2 Piet. 1: 4), ovat aivan\nsamat kuin ne, joilla hän sen sai: astumalla hänen askeleissaan,\njättämällä itsensä eläväksi uhriksi ja siten uskollisesti toimia\nvihkiytymyslupauksensa mukaan, kunnes uhraus päättyy kuolemaan.\nTämä luonteen muutos, ihmisluonnosta jumalalliseen luontoon,\nannetaan palkintona niille, jotka evankeliumin aikakautena uhraavat\n_ihmisluontonsa_, kuten Herra teki, _sen_ kaikkien harrastusten,\ntoiveitten ja pyrkimysten kanssa mitä nykyaikaan tai tulevaisuuteen\ntulee -- aina kuolemaan asti. Ylösnousemisessa tulevat sellaiset\nheräämään, ei että he tulisivat muun ihmissuvun kanssa osallisiksi\nsiunatusta ennalleenasettamisesta ja kaikista siitä johtuvista\nsiunauksista, vaan tullakseen osallisiksi Herransa kaltaisuudesta,\nkunniasta ja ilosta saaden yhdessä hänen kanssaan Jumalallisen luonnon.\n-- Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 12.\n\nUuden luonnon alku ja kehitys verrataan ihmiselämän alkuun ja\nkehitykseen. Kuten toisessa tapauksessa ensin on sikiäminen ja sitten\nsyntyminen, niin on myös toisessakin. Pyhien sanotaan siinneen Jumalan\ntotuuden sanan kautta. (1 Piet. 1: 3; 1 Joh. 5: 18, Jaak. 1: 18.) Se\non, Jumala antaa heille ensimäisen herätyksen jumalalliseen elämään\nsanansa kautta. Kun he, tultuaan vanhurskautetuksi vapaasta armosta\nuskomalla lunastukseen, kuulevat kutsun: \"Antakaa ruumiinne eläväksi,\npyhäksi [joka on lunastettu, vanhurskautettu] ja [sentähden] Jumalalle\notolliseksi uhriksi; joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne\"\n(Room. 12: 1), ja kun he, kuuliaisina kutsulle täydelleen vihkivät\nvanhurskautetun ihmisyytensä Jumalalle eläväksi uhriksi, Jeesuksen\nuhrin rinnalla, niin hyväksyy Jumala sen, ja heti tässä toimituksessa\nalkaa heidän henkinen elämänsä. Sellaisina alkavat he heti ajatella ja\ntoimia kuten uusi [muuttunut] mieli vaatii, inhimillisten pyyteiden\nristiinnaulitsemiseen asti. Vihkiytymyssilmänräpäyksestä asti laskee\nJumala heidät \"uusiksi luomuksiksi\".\n\n_Embryo-tilassa_ olevilta \"uusilta luomuksilta\" häviävät entiset\nasiat (inhimilliset toivomukset, toiveet, suunnitelmat j.n.e.) ja\nkaikki tulee uudeksi. Kehittymätön \"uusi luomus\" jatkaa kasvamistaan\nja kehittymistään, siinä määrin kuin vanha inhimillinen luonto\ntoiveineen, tarkotuksineen, toivomuksineen j.n.e. ristiinnaulitaan.\nNämä kaksi kehitystä jatkuvat samanaikuisina aina siitä ajasta asti kun\nvihkiytyminen alkaa, kunnes inhimillisen kuolema ja henkisen luonnon\nsyntyminen seuraavat. Sitä myöten kun Jumalan henki jatkaa sanansa\nkautta yhä edelleen suunnitelmiensa paljastamista, tekee hän meidän\nkuolevaiset ruumiimme eläviksi (Room. 8: 11) ja saattaa täten nämä\nkuolevaiset kykeneviksi palvelemaan häntä; mutta kun aika tulee, niin\nme saamme uudet ruumiit -- henkiset, taivaalliset, kaikissa suhteissa\nsovelletut uuden, taivaallisen mielen mukaisiksi.\n\n\"Uuden luomuksen\" _syntyminen_ tapahtuu ylösnousemuksessa (Kol. 1:\n18), ja tämän luokan ylösnousemusta kutsutaan ensimäiseksi (tai\nylevimmäksi) ylösnousemukseksi. (Ilm. 20: 6.) Tulee muistaa, ettemme\nme todellisuudessa ole henkiolentoja ennenkuin ylösnousemuksessa,\njoskin meidät siitä ajasta, kun me saimme lapseuden hengen, lasketaan\nsellaisiksi. (Room. 8: 23--25; Ef. 1: 13, 14, Room. 6: 10, 11.) Kun me\ntulemme todellisiksi henkiolennoiksi, se on kun me olemme syntyneet\nhengestä, niin emme kauvemmin ole lihallisia olentoja; sillä se \"mikä\nhengestä on syntynyt, on _henki\"_.\n\nHengestä sikiäminen vihkiytymisessä täytyy tapahtua ennen tätä\nsyntymistä henkiseen luontoon ylösnousemisessa, yhtä varmasti kuin\nlihassa sikiäminen tapahtuu ennen lihassa syntymistä. Kaikki jotka\novat syntyneet lihasta ensimäisen Aadamin, tuon maallisen, kuviksi,\nsikisivät ensin lihasta; ja muutamat ovat siinneet _uudelleen_\nJumalan hengestä, totuuden sanan kautta, jotta he, kun aika on\ntullut, syntyisivät hengestä taivaallisen kuvaksi ensimäisessä\nylösnousemisessa: \"Niinkuin meissä on ollut maallisen kuva -- niin\nmeissä [seurakunnassa] on myös oleva taivaallisen kuva\" -- ellei\nlankeemusta tapahdu. -- 1 Kor. 15: 49; Hebr. 6: 6.\n\nJoskin taivaallisen kutsumuksen vastaanottaminen ja meidän\nvihkiytymisemme kuuliaisuuteen sitä kohtaan ratkaistaan yhdessä\nhetkessä, niin tapahtuu kuitenkin jokaisen ajatuksen saattaminen\nsopusointuun Jumalan mielen jälkeen asteettain; se on sen asteettaista\nsuuntaamista taivaaseen päin, joka luonnostaan taipuu maata kohti.\nApostoli kutsuu tätä muuttumiseksi, sanoen: \"Älkää muodostautuko tämän\nmaailman mukaan, vaan muuttukaa [taivaalliseen luontoon] _mielenne\nuudistuksen_ kautta, tutkiaksenne mikä Jumalan hyvä, otollinen ja\ntäydellinen tahto on.\" -- Room. 12: 2.\n\nTulee huomata, että nämä apostolin sanat eivät kohdistu uskottomaan\nmaailmaan, vaan niihin, jotka hän tunnustaa veljiksi, kuten edellisestä\nvärssystä huomataan: \"Niin minä... kehotan teitä, _veljet_, antamaan\nruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi.\"\n\nLuullaan ylimalkaan, että kun ihminen kääntyy synnistä vanhurskauteen\nja epäuskosta ja vihollisuudesta Jumalaa kohtaan ja rupeaa luottamaan\nhäneen, että tämä on se muutos, jota Paavali tarkottaa. Tämä on\ntodellakin suuri muutos, mutta ei _se_ muutos, jota Paavali tarkottaa.\nTämä on luonteen muutos: mutta Paavali tarkottaa luonnon muutosta, joka\nmäärätyillä ehdoilla on luvattu uskoville evankeliumin aikakautena,\nja hän kehottaa _uskovia_ täyttämään nämä ehdot. Ellei tällainen\n_luonteen_ muutos jo olisi tapahtunut niissä, joita hän puhuttelee,\nniin ei hän olisi voinut kutsua heitä veljiksi -- vieläpä veljiksi,\njoilla oli jotakin \"pyhää ja Jumalalle otollista\", jonka he voivat\nuhrata; sillä ainoastaan ne, jotka ovat vanhurskautetut uskomalla\nlunastukseen, laskee Jumala pyhiksi ja otollisiksi. _Luonnon_ muutos\ntulee niille lopputulokseksi, jotka evankeliumin aikana uhraavat\nvanhurskautetun ihmisyytensä, kuten Jeesus uhrasi täydellisen\nihmisyytensä, luopuen kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan\nvastaiseen _inhimilliseen_ olemassaoloon ja jättäen huomioonottamatta\nnykyiset inhimilliset nautinnot, etuudet, oikeudet j.n.e. Ensiksi\nuhrataan inhimillinen tahto ja sen jälkeen emme saa antaa oman tai\njonkun toisen inhimillisen tahdon vaan ainoastaan jumalallisen tahdon\nmeitä ohjata. Jumalallinen tahto tulee meidän tahdoksemme ja me emme\npidä inhimillistä tahtoa omanamme, vaan toisen tahtona, joka on\njätettävä huomioonottamatta ja uhrataan. Sitten kun jumalallinen tahto\non tullut meidän tahdoksemme, alamme ajatella, päättää ja ratkaista\nasioita jumalallisen näkökannan mukaan: Jumalan suunnitelma tulee\nmeidän suunnitelmaksemme, ja Jumalan tiet tulevat meidän teiksemme.\nEi kukaan voi täysin ymmärtää tätä muutosta, joka ei täydellä todella\nole uhrannut itseään ja sen perustuksella saanut kokea sitä. Ennen\nme saimme nauttia kaikesta, mikä ei todella ollut synnillistä, sillä\nmaailma ja kaikki sen hyvyys tehtiin sitä varten, että ihminen saisi\nnauttia siitä, ja ainoa vaikeus oli kukistaa syntisiä taipumuksia.\nMutta vihkiytyneet, muuttuneet, eivät tarvitse ainoastaan kukistaa\nsyntisiä taipumuksiaan, vaan täytyy heidän myös uhrata nykyajan\nmaallinen hyvyys ja omistaa kaikki voimansa Jumalan palvelukseen.\nJa ne, jotka ovat uskolliset palveluksessa ja uhraamisessa, tulevat\ntodellakin päivittäin kokemaan, että tämä maailma ei ole heidän\nlepopaikkansa, ja ettei heillä ole täällä pysyväistä sijaa. Mutta\nheidän sydämensä ja toiveensa kääntyvät siihen \"sabatin lepoon, joka\nvielä on jälellä Jumalan kansaa varten\". Ja tämä siunattu toivo\nelähyttää ja kiihottaa puolestaan jatkuvaan uhrautumiseen.\n\nSiten uusiutuu tai muuttuu mieli vihkiytymisen kautta, ja toivomukset,\ntoiveet ja päämäärä alkavat kohoutua henkisiin ja näkymättömiin\nluvattuihin asioihin samalla kuin inhimilliset toiveet y.m. kuolevat.\nNe, jotka näin ovat muuttuneet tai ovat muuttumassa, lasketaan \"uusiksi\nluomuksiksi\", jotka Jumala on siittänyt ja siinä määrin ovat he\nosalliset jumalallisesta luonnosta. Huomaa tarkoin, mikä ero on näiden\n\"uusien luomuksien\" ja niiden uskovaisten ja \"veljien\" välillä, jotka\novat ainoastaan vanhurskautetut. Ne, jotka kuuluvat tähän jälkimmäiseen\nluokkaan, ovat vielä maasta maallismieliset, ja synnillisiä\nhimoja lukuunottamatta, ovat heidän toiveensa, toivomuksensa ja\ntarkotusperänsä sellaisia, jotka tulevat täysin tyydytetyiksi luvattuna\nennalleenasettamisaikana. Mutta ne, jotka kuuluvat edelliseen luokkaan,\neivät ole tästä maailmasta, niinkuin ei Kristuskaan ollut tästä\nmaailmasta, ja heidän toiveittensa keskipisteenä ovat nuo näkymättömät\nasiat, missä Kristus on Jumalan oikealla puolella. Mahdollisuus\nmaalliseen kirkkauteen, joka niin hurmaa luonnollista ihmistä, ei\nkauvemmin olisi tyydyttävä osuus niille, jotka tuo taivaallinen toivo\non siittänyt, niille, jotka näkevät taivaallisten lupausten kirkkauden,\nja jotka näkevät sen tehtävän, joka on heille jumalallisessa\nsuunnitelmassa osotettu. Tämä uusi, jumalallinen mieli on meidän\nperintöpanttimme jumalalliseen luontoon -- mieleen ja ruumiiseen.\nMuutamat ehkä hämmästyvät tästä lauseparresta, jumalallinen ruumis;\nmutta meille sanotaan, että Jeesus on nyt Isänsä olemuksen kuva, ja\nettä ne, jotka voittavat, \"tulevat hänen _kaltaisiksensa_\" ja \"näkevät\nhänet sellaisena kuin hän _on_\". (1 Joh. 3: 2). \"On luonnollinen\n[inhimillinen] ruumis, ja on henkinen ruumis\". (1 Kor. 15: 44). Me emme\nvoisi ajatella taivaallista Isäämme tai Herraamme Jeesusta ainoastaan\nsuurina luonteina ilman ruumiita. Heidän ruumiinsa ovat kirkkaita,\nhenkisiä ruumiita, joskaan ei vielä ole ilmestynyt kuinka suuri se\nkirkkaus on, eikä se tule ilmestymään ennenkuin me tulemme osallisiksi\njumalallisesta luonnosta.\n\nKun _mielen_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen tapahtuu vähitellen,\nniin _ruumiin_ muuttuminen inhimillisestä henkiseen ei tapahdu\nvähitellen, vaan silmänräpäyksessä (1 Kor. 15: 52). Nyt, kuten Paavali\nsanoo, on meillä tämä aarre (jumalallinen mieli) saviastiassa, mutta\nkun aika tulee, tulee lahja olemaan ihanassa astiassa, joka sopii sitä\nvarten -- henkisessä ruumiissa.\n\nMe olemme nähneet, että ihmisluonto on henkisen luonnon kuva. (1\nMoos. 5: 1). Esimerkiksi Jumalalla on tahto, samoin on ihmisillä ja\nenkeleillä; Jumalalla on järki ja muisti, samoin on hänen järjellisillä\nluomuksillaan -- enkeleillä ja ihmisillä. Sielun toiminnan luonne on\nmolemmilla sama. Samojen tosiasiain ja samankaltaisten olosuhteitten\nvallitessa voivat nämä eri luonnot saavuttaa samoja lopputuloksia.\nJoskin jumalallisen luonnon, enkeliluonnon ja ihmisluonnon sielunkyvyt\novat samankaltaiset, niin me kuitenkin tiedämme, että henkisillä\nluonnoilla on voimia, jotka ulottuvat ihmisluonnon voimien toiselle\npuolelle ja ovat niitä suuremmat -- voimia, joiden me emme usko\njohtuvan erilaisista kyvyistä, vaan samojen kykyjen suuremmasta\nulottuvaisuudesta ja niistä eri olosuhteista, joissa ne vaikuttavat.\nInhimillinen luonto on täydellinen henkisen luonnon maallinen kuva,\nomistaen samoja lahjoja, joita kuitenkin maallinen piiri rajottaa,\nsekä kyvyn ja mielen nähdä ainoastaan niin paljon maallisen piirin\nulkopuolelle, kuin Jumala näkee hyväksi ilmottaa ihmiselle hänen\nhyödykseen ja autuudekseen.\n\nJumalallinen luonto on henkiluontojen korkein aste, ja kuinka\nmittaamaton onkaan Jumalan ja hänen luotujensa etäisyys toisistaan.\nMe voimme ainoastaan vilahduksella jossain määrin nähdä jumalallisen\nviisauden, voiman ja hyvyyden kirkkautta, kun hän kuvasarjan tavoin\nantaa muutamien voimakkaiden töittensä kulkea meidän ohitsemme. Mutta\nme voimme mitata ja käsittää täydellisen ihmisyyden kirkkautta.\n\nNämä ajatukset selvänä edessämme voimme ymmärtää, miten saadaan\naikaan muutos inhimillisestä henkiseen luontoon, nimittäin että samat\nsielun kyvyt siirretään korkeampiin olemassaolon ehtoihin. Kun me\ntulemme puetuiksi taivaalliseen ruumiiseen, niin tulemme omaamaan ne\ntaivaalliset voimat, jotka kuuluvat tuohon kirkkaaseen ruumiiseen; ja\nmeillä tulee olemaan siihen kuuluva laaja ajatuskyky ja voiman ääretön\nsuuruus.\n\nSe maallisen mielen muuttuminen tai muutos taivaalliseksi, jonka\nvihkiytyneet kokevat täällä, on alku tuohon luonnon muutokseen.\nTämä ei ole mikään aivojen muuttuminen, ei myöskään ihmetyö sen\nmuuttuneessa toiminnassa, vaan mielen tahto ja suunta muuttuvat.\nMeidän yksilöllisyytemme muodostavat meidän tahtomme ja ajatustapamme;\nluonnollisesti me muutumme ja tulemme lasketuksi todellakin\njumalalliseen luontoon kuuluviksi, kun meidän tahtomme ja ajatustapamme\nsillä tavalla muuttuvat. Tosin on tämä hyvin pieni alku, mutta\nsikiytyminen, kuten tätä kutsutaan, on aina ainoastaan pienen pieni\nalku; kuitenkin on se sinetti tai vakuus täydelleen suoritetusta\ntyöstä. -- (Ef. 1: 13, 14).\n\nMuutamat ovat kysyneet: Kuinka me tunnemme itsemme, kun me tulemme\nmuutetuiksi? Kuinka me tiedämme, että me olemme samoja olentoja, jotka\nelimme, kärsimme ja uhrasimme, jotta me tulisimme osallisiksi tästä\nkirkkaudesta? Olemmeko _me_ samat tietoiset olennot? Olemme, aivan\nvarmasti. Jos _me_ olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin _me_ saamme\nelääkin hänen kanssaan. (Room. 6: 8). Ne muutokset, jotka päivittäin\nmeidän ruumiissamme tapahtuvat, eivät aikaansaa sitä, että me\nunohtaisimme entisyyden tai kadottaisimme oman yhtäläisyytemme. [Meidän\nihmisruumiimme muuttuu lakkaamatta. Tiedemiehet selittävät, että joka\nseitsemäs vuosi tapahtuu niiden ainesten täydellinen muuttuminen,\njoista meidän ruumiimme on pantu kokoon. Samoin ei luvattu muutos\ninhimillisestä henkiseen ruumiiseen tule tekemään tyhjäksi muistia tai\nyhtäläisyyttä, vaan on se lisäävä niiden voimaa ja ulottuvaisuutta.\nSama jumalallinen mieli, joka nyt kuuluu meille, saman muistin, saman\najatuskyvyn, j.n.e. yhteydessä, tulee silloin voimassaan laajentumaan\nmittaamattomaan syvyyteen ja korkeuteen, joka on sopusoinnussa\nuuden henkisen ruumiin kanssa; ja muisti on muistava koko meidän\nelämämme kulun varhaisimmasta inhimillisestä lapsuudesta asti, ja me\ntulemme vertaillessamme täysin käsittämään uhrimme ihanan palkinnon\nsisällyksen. Mutta tämä ei tapahtuisi, ellei inhimillinen luonne olisi\nhenkisen _kuva_.]\n\nNämä ajatukset auttavat meitä ymmärtämään, kuinka Poika, muututtuaan\nhenkisestä inhimilliseen tilaan -- inhimilliseen luontoon ja maallisiin\nelinehtoihin -- oli ihminen; ja joskin hän molemmissa tapauksissa\noli sama olento, niin oli hän edellisissä elinehdoissaan henkinen ja\njälkimmäisissä inhimillinen. Koska molemmat luonnot ovat erilaiset\nja selvästi erotetut, ja toinen kuitenkin on toisen kuva, niin voi\nJeesus, koska samat sielun kyvyt (muisti j.n.e.) ovat molemmille\nyhteiset, muistaa sen entisen kirkkautensa, joka hänellä oli, ennenkuin\nhän tuli ihmiseksi, mutta jota hänellä ei ollut ihmiseksi tultuaan,\nkuten hänen sanansa todistavat: \"Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi\nsillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma\nolikaan\" (Joh. 17: 5) -- tuolla henkisen luonnon kirkkaudella. Ja tämä\nrukous on tullut enemmän kuin kuulluksi hänen nykyisessä korotuksessaan\nhenkiolentojen korkeimpaan muotoon, jumalalliseen luontoon.\n\nPalatessamme Paavalin sanoihin, me huomaamme, ettei hän sano, että\nme itse muuttaisimme itsemme joko tämän maailman mukaisiksi, tai\njumalallisen luonnon mukaisiksi, vaan sanoo hän: \"Muuttukaa mielenne\nuudistuksen kautta\". Tämä on tärkeätä huomata, sillä me emme itse\nmuodosta itseämme, emmekä myöskään itse muuta itseämme, vaan joko\nme alistumme muodostumaan maailman kanssa maallisten vaikuttimien\nkautta, maailman henki ympärillämme, tai myöskin alistumme Jumalan\ntahdon, tuon pyhän tahdon tai hengen alle, muodostumaan taivaallisten\nvaikutusten kautta, jotka Jumalan sana saa aikaan. Sinä, joka olet\nvihkiytynyt, minkälaisten vaikutusten alaiseksi sinä antaudut?\nMuutoksen aikaansaavat vaikutukset johtavat nykyajassa uhrautumiseen\nja kärsimiseen, mutta lopputulos on ihana. Jos sinä kehityt näiden\nmuuttavien vaikutusten alaisena, niin sinä tutkit [löydät] päivittäin,\nmikä on Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto.\n\nMutta ne, jotka ovat panneet kaikkensa uhrialttarille, täytyvät\nalituiseen muistaa, että joskin Jumalan sana sisältää sekä maallisia\nettä taivaallisia lupauksia, niin kuuluvat _meille_ ainoastaan\njälkimmäiset. Meidän aarteemme on taivaassa: olkoon sydämemme aina\nsiellä. Me olemme kutsutut voittamaan ei ainoastaan henkistä luontoa,\nvaan korkeimman asteen henkisen luonnon, jumalallisen luonnon -- joka\non \"paljon korkeampi kuin enkelien\". (2 Piet. 1: 4; Hebr. 1: 4).\nTaivaallinen kutsumus rajottuu evankeliumin aikakauteen: sitä ei ole\nennen lähetetty, ja se tulee päättymään sen lopussa. Tämän aikakauden\nvalo on tuonut elämän (niille, jotka ennalleenasetetaan inhimilliseen\ntilaan) ja kuolemattomuuden (tuon palkinnon, jonka puolesta Kristuksen\nruumis taistelee). (2 Tim. 1: 10). Sekä inhimillinen että henkinen\nluonto tulevat olemaan kirkkaita täydellisyydessään, mutta kuitenkin\nselvästi erotetut ja erilaiset. Huomattavana piirteenä Jumalan\ntäydellisen työn kirkkaudessa tulee olemaan tuo ihana moninaisuus\nja kuitenkin ihana sopusointu, joka on vallitseva kaikessa, sekä\nelollisessa että elottomassa luomakunnassa -- sopusoinnussa keskenään ja\nsopusoinnussa Jumalan kanssa.\n\n       *       *       *       *       *\n\n\n    Niin Luoja lempi maailmaa,\n    ett' kuoloon poikans antoi.\n    Hän kaikki synnit omaks' saa.\n    Ne meidän eestä kantoi.\n\n    Hän puhdas oli, moitteeton\n    ja tuli taivahasta.\n    Hän surrut meidän tähden on,\n    ei päässyt kuolemasta.\n\n    Mutt', Luojan kiitos, kuolo ei\n    nyt tullut kuolemaksi.\n    Sill' Kristus kuolon vangiks' vei\n    ja pääsi voittajaksi.\n\n    On hällä avain kuoleman,\n    min hetken luonaan säästää.\n    Vaan vangit kuolon vankilan\n    hän kohta irti päästää.\n\n    Ken silloin tahtoo ottaa vaan\n    tuon suuren pelastuksen,\n    hän täysin määrin ravitaan,\n    saa onnen olemuksen.\n\n    On riemun sana kaikille,\n    mi harha-teillä kulkee.\n    Se kaikuu joka puolelle\n    ja luokseen kaikki sulkee.\n\n    Mutt' ken nyt ottaa kutsun sen\n    saa suureen siunaukseen:\n    Hän pääsee Kristus-ruumiisen\n    ja hänen hallitukseen.\n\n    Oi, kuinka kirkas toivo on\n    nyt meidän sydämissä.\n    Se valkeus meidän teillä on\n    ja loisto askelissa.\n\n    Vain hetken tuskaa kannamme --\n    on uhri suoritettu;\n    me silloin matkan päätämme.\n    On kruunu saavutettu.\n\n\n\n\nYHDESTOISTA LUKU.\n\nKOLME TIETÄ: LEVEÄ TIE, AHDAS TIE JA YLEINEN RAIVATTU TIE.\n\nLeveä kadotuksen tie. -- Ahdas elämän tie, -- Mitä on elämä. --\nJumalallinen luonto. -- Suhde jumalallisen ja inhimillisen luonnon\nvälillä. -- Palkinto kaidan tien lopussa. -- Korkea kutsu on rajotettu\nevankeliseen aikaan. -- Kaidan tien vaikeudet ja vaarat. -- Pyhyyden\nyleinen tie.\n\n\n    \"Se portti on väljä ja se tie leveä, joka vie kadotukseen; ja\n    monta on niitä, jotka siitä menevät sisälle. Kuinka ahdas onkaan\n    elämän portti; ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa sisälle\n    elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät\". -- Matt. 7: 13,\n    14.\n\n    \"Ja siellä on oleva raivattu tie, yleinen tie, ja kutsutaan\n    sitä 'pyhäksi tieksi'; sen yli ei pidä saastaisen menemän\n    [tuhatvuotiskauden toiselle puolelle], mutta näitä varten on se\n    oleva. Tyhminkään vaeltaja ei tule sillä eksymään. Siellä ei\n    tule olemaan ainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen\n    peto vaella sitä myöten, eikä siellä sellaista tavata. Mutta\n    lunastetut tulevat sitä myöten vaeltamaan\". -- Jes. 35: 8, 9.\n\nRaamattu kiinnittää siten meidän huomiomme kolmeen tiehen: \"leveään\ntiehen\", \"ahtaaseen tiehen\" ja \"raivattuun tiehen\".\n\n\n\nLeveä kadotuksen tie.\n\n\nTätä tietä kutsutaan siten, koska se on helpoin turmeltuneelle\nihmiskunnalle. Kuusituhatta vuotta sitten alkoi Aadam, kadotukseen\ntuomittu syntinen (ja hänessä edustettu sukukunta) vaelluksensa tällä\ntiellä, ja yhdeksänsadan kolmenkymmenen vuoden kuluttua saavutti hän\ntämän tien pään -- kuoleman.\n\nVuosisatojen kuluessa on tämä tie yhä enemmän kulunut ja tullut\nsileämmäksi, ja suku on kiiruhtanut yhä suuremmalla nopeudella\nturmelusta kohti, koska tie synnin kautta päivittäin on tullut yhä\nliukkaammaksi, niljakammaksi ja luisuvammaksi. Ei ainoastaan tie tule\nalituiseen luisuvammaksi, vaan menettää myös ihmiskunta päivittäin\nvastustuskykyään, niin että keski-ikä nykyään on ainoastaan noin\nkolmekymmentä vuotta. Ihminen pääsee nyt tien päähän -- kuolemaan --\nyhdeksänsataa vuotta nopeammin kuin ensimmäinen ihminen.\n\nKuusituhatta vuotta on ihmiskunta keskeymättä vaeltanut tuota leveää\nalaspäin menevää tietä. Ainoastaan verrattain harvat koettavat\nkääntyä takasin. Itse asiassa on ollut mahdotonta palata koko matkaa\ntakasin saavuttaakseen alkuperäistä täydellisyyttä, joskin muutamien\nponnistukset tässä suhteessa ovat olleet kiitettävät ja saavuttaneet\nhyviä tuloksia. Ilman armoa on synti kuudentuhannen vuoden kuluessa\nhallinnut ihmiskuntaa ja pakottanut sitä kulkemaan eteenpäin tuolla\nleveällä kadotuksen tiellä. Vasta evankeliumin aikakausi kirkasti\n_tien_, jolla oli mahdollisuus pelastua. Joskin on totta, että\nedellisinä aikakausina kuvissa ja varjoissa voitiin nähdä muutamia\nheikkoja toivonsäteitä, joita muutamat harvat ilolla tervehtivät, niin\ntuli vasta meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,\nsekä apostolien kautta, jotka julistivat iloista sanomaa lunastuksesta\nja syntien anteeksi saamisesta sekä niistä johtuvaa _ylösnousemusta\nkuolemasta ja turmeluksesta_, elämä ja kuolemattomuus päivän valoon. (2\nTim. 1: 10). Jeesuksen ja apostolien oppi tuo päivän valoon _elämän_\n-- koko ihmiskunnan ennalleenasettamisen elämään Lunastajan ansion\nja uhrin perustuksella -- ja heidän opistaan selviää, että monet\nesikuvat vanhassa testamentissa merkitsivät sitä. Sen ohella tuovat\nhe päivänvaloon _kuolemattomuuden_, sen palkinnon, jonka korkea kutsu\ntarjoaa evankeliumin aikakauden seurakunnalle.\n\nJoskin evankeliumi on tuonut päivän valoon tien, jolla on mahdollisuus\npaeta leveän tien kadotusta, niin ei ihmissuvun suuri enemmistö ota\nvarteen tätä iloista sanomaa, koska synti on heidät turmellut ja\nvastustaja on heidät soaissut. Niille, jotka nyt kiitollisuudella\nottavat vastaan elämän lupauksen: ennalleenasettamisen inhimilliseen\nolotilaan Kristuksen kautta, osotetaan uusi avattu tie, tie, \"jolla\nvihkiytyneet uskovaiset voivat päästä inhimillisen luonnon yläpuolelle\nja tulla muutetuiksi korkeampaan luontoon -- henkiseen luontoon.\" Tämän\nuuden tien, joka \"vihittiin _meille_\", kuninkaalliselle pappiskunnalle\n(Hebr. 10: 20), kutsui Herra.\n\n\n\nAhtaaksi elämän tieksi.\n\n\nMeidän mestarimme sanoo meille, että tämän tien kaitaisuus vaikuttaa\nsen, että monet jäävät mieluummin leveälle kadotuksen tielle. \"Kuinka\nahdas onkaan elämän portti, ja kuinka vaikea se tie, joka johtaa\nsisälle elämään! Ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät\".\n\nEnnen kuin me alamme tarkastaa tätä tietä ja niitä vaaroja ja\nvaikeuksia, jotka sillä meitä kohtaavat, niin ottakaamme harkinnan\nalaiseksi se päämäärä, johon tämä tie johtaa -- _elämä_. Kuten me jo\nolemme nähneet, voidaan elämä omistaa eri olemassaolotasoissa, jotka\novat inhimillistä olemassaolotasoa sekä korkeammalla että alempana.\nElämällä on itsessään hyvin laaja merkitys, mutta Herramme käyttää sitä\ntässä korkeimmasta elämän muodosta, joka kuuluu jumalalliseen muotoon\n-- kuolemattomuuteen -- siihen palkintoon, jonka puolesta hän kehotti\nmeitä taistelemaan. Mitä on elämä? Me emme ainoastaan tunne sitä\nitsessämme, vaan me näemme sen vaikutuksen alemmalla asteella olevissa\neläimissä, vieläpä kasveissakin, ja meille kerrotaan sen ilmenemisestä\nkorkeammissa muodoissa, jotka löytyvät enkeleillä ja jumalallisilla\nolennoilla. Kuinka me voimme määritellä niin laajakantoisen asian?\n\nJoskaan emme kaikessa voi päästä selville, mistä siinä piilevä elämä\njohtuu, niin voimme huoleti otaksua, että tuo jumalallinen olento,\nJehova, on tuo suuri, kaiken elämän alkulähde, josta kaikki nämä\nlähteet saavat alkunsa. Kaikki elämä johtuu hänestä ja jokaisen elämä\non hänestä riippuvainen. Kaikki elämä, joko se sitten on Jumalassa\ntai hänen luomuksissaan, on samankaltaista; se on voimaa antava\nalkuperuste eikä mikään aine. Se on alkuperuste, joka löytyy Jumalassa,\nmutta hänen luomuksillaan on se _seuraus_ määrätyistä edellytyksistä,\njotka Jumala on määrännyt, ja hän on siis _tämän elämän_ perustus,\nalkuunpanija eli alkulähde. Tietenkään ei luotu ole missään suhteessa\nosa tai jonkunlainen syntymisen tulos Luojan olennosta, tai luonnosta,\nkuten muutamat mielessään kuvittelevat, vaan on se elämällä varustettu\nJumalan toiminnan tulos.\n\nJos meille on tullut selväksi, että ainoastaan jumalallisen luonnon\nelämä on järkähtämätön, rajottamaton, tyhjentymätön, keskeymättä aina\nläsnäoleva, olematta mikään olosuhteitten tulos tai jollakin tavalla\nriippuvainen niistä, niin me käsitämme, että Jehovan täytyy olla niiden\nluonnon lakien ja välikappaleiden yläpuolella, jotka hän on säätänyt\nluomuksiensa ylläpitämiseksi. Juuri tämä ominaisuus, jonka sana\n_kuolematon_ ilmaisee, kuuluu jumalalliseen luontoon. Kuten edellisessä\nluvussa on osotettu, merkitsee sana _kuolematon_ varmuutta kuolemaa\nja sen seurauksia sairautta ja kipua vastaan. _Kuolemattomuutta_\nvoidaan itse asiassa käyttää jumaluuden rinnakkaismerkityksessä.\nJumalallisesta, kuolemattomasta lähteestä vuotaa kaikki elämä ja kaikki\nsiunaus, jokainen hyvä ja täydellinen lahja, samoin kuin maa saa\nauringosta valonsa ja voimansa.\n\nAurinko on maan suuri valon lähde, joka valaisee kaiken ja saa aikaan\nnuo monet värien vaihtelut ja valovivahdukset, riippuen sen esineen\nluonnosta, jota se valaisee. Sama auringonvalo aikaansaa hämmästyttävän\nerilaisia vaikutuksia, kun se valaisee timanttia, tiilikiveä tai\nerilaisia laseja. Se on samaa valoa, mutta valaistujen esineitten\nkyky imeä sitä itseensä ja heijastaa sitä vaihtelee. Samoin on elämän\nlaita; se vuotaa samasta tyhjentymättömästä lähteestä. Näkinkengässä\nlöytyy elämää, mutta sen elimistö on sellainen, ettei se voi käyttää\npaljonkaan elämää, samoin kuin tiilikivi voi ainoastaan vähän heijastaa\nauringon valoa. Sama asia koskee korkeampia elämän muotoja: nisäkkäitä,\nkaloja ja lintuja. Erilaisten lasien tavalla, joihin auringon valo\nvaikuttaa osottavat nämä erilaiset luomukset eri tavalla niitä\nerilaisia elimellisiä voimia, joita ne omistavat, kun elämä virtaa\nheidän elimistönsä kautta.\n\nHiottu timantti on niin altis valolle, että se itse näyttää omistavan\nvaloa ja olevan pienen auringon kaltainen. Niin on myös ihmisen laita,\njoka on Jumalan luomakunnan mestariteos, joka tehtiin ainoastaan\n\"vähää vähemmäksi enkeleitä\". Hänet luotiin niin täydelliseksi,\nettä hän voi vastaanottaa ja säilyttää elämän käyttämällä niitä\nvälikappaleita, joilla Jumala hänet varusti, ilman että hän koskaan\nväsyi. Siten oli Aadam, ennenkuin hän lankesi, kaikkein ihanin maan\nluoduista olennoista, joka ei kuitenkaan johtunut hänessä asuvan\n_elämänalkuperusteen_ erilaisuudesta, vaan hänen erinomaisesta\nelimistöstään. Muistakaamme kuitenkin, että samoin kuin timantti ei\nvoi heijastaa mitään valoa, ellei valo sitä valaise, niin ei ihminen\nmillään tavalla voi omistaa elämää ja nauttia siitä, ellei elämää\nlakkaamatta häneen virtaa. Ihminen ei omista elämää itsessään; hän\non yhtä vähän elämän lähde kuin timantti on valon lähde. Kaikkein\nvarmimman todistuksen, ettemme omista itsessämme tyhjentymätöntä elämän\nvarastoa, tai toisin sanoen, ettemme ole kuolemattomia, saamme siitä\nseikasta, että synnin tultua, on kuolema käynyt koko sukumme yli.\n\nJumala on järjestänyt niin, että ihminen Eedenissä sai syödä elämää\nylläpitävistä puista; ja paratiisi, johon Jumala oli hänet asettanut,\noli runsaasti varustettu \"kaikkinaisilla puilla\", jotka olivat hyvät\nravinnoksi tai kaunistukseksi. (1 Moos. 2: 9, 16, 17). Elämän puitten\njoukossa, joista oli hyvä syödä, oli yksi, josta oli kielletty\nsyömästä. Vaikkakin tiedon puusta syöminen oli joksikin aikaa\nkielletty, oli hänellä lupa esteettömästi syödä puista, jotka täysin\nylläpitivät elämää, ja vasta lankeemuksen jälkeen erotettiin hänet\nnäistä puista, jotta kuoleman tuomio sen kautta toteutuisi. -- 1 Moos.\n3: 22.\n\nSiten me näemme, että ihmiskunnan ihanuus ja kauneus riippuu\njatkuvasta tilaisuudesta olla elämän yhteydessä, samoin kuin timantin\nkauneus riippuu jatkuvasta tilaisuudesta olla auringon valossa.\nKun synti riisti ihmissuvulta sen oikeuden elämään ja lähde alkoi\nkuivua, alkoi jalokivi heti menettää loistoaan ja kauneuttaan, josta\nhaudassa pieninkin kipinä riistettiin. Samoin kuin koi hävittää\njonkin esineen, häviää hänen ihanuutensa. (Ps. 39: 12). Samoin kuin\ntimantti kadottaa loistonsa ja kauneutensa, kun valo poistetaan,\nniin kadottaa ihminen elämän, kun Jumala ottaa pois elinehdot. \"Jos\nihminen on kuollut [erotettu elämästä], niin missä hän silloin on?\"\n(Job. 14: 10). \"Jos hänen lapsensa tulevat kunniaan, niin ei hän sitä\ntiedä; jos heitä ylönkatsotaan, niin ei hän sitä ymmärrä\". (V. 21).\n\"Sillä haudassa, johon menet, ei ole työtä, ei taitoa, ei ymmärrystä\neikä viisautta\". (Saarn. 9: 10). Mutta koska lunastus on maksettu ja\nlunastaja on suorittanut kuolemanrangastuksen, tulee jalokiven ihanuus\nennalleenasetettavaksi ja jälleen heijastamaan Luojan kuvan, kun\nvanhurskauden aurinko nousee tuoden säteissään parannuksen. (Mal. 4:\n2). \"Kaikki, jotka ovat haudoissaan... tulevat lähtemään sieltä ulos\"\nsyntiuhrin, Kristuksen uhrin perustuksella. Tulee tapahtumaan kaiken\nennalleenasettaminen, ja kun ihmiskunta on kerran asetettu ennalleen,\nniin on sillä oleva täydellinen elämä kuten alussa, jota elämää hän,\njos hän on tottelevainen, saa nauttia ijankaikkisesti.\n\nTämä ei kuitenkaan ole se palkinto, minkä Jeesus esittää kaidan tien\nlopputulokseksi. Toiset Raamatun paikat osottavat, että se palkinto,\njoka on luvattu kaidan tien vaeltajalle, on jumalallinen luonto --\nsisällisesti asuva elämä, elämä korkeimmassa määrässä, jossa määrässä\nainoastaan jumalallinen luonto voi sen omistaa -- kuolemattomuus. Mikä\nsuuri toivo! Uskallammeko me edes tavotella tällaista kunniaa? Ilman\nmäärättyä selvää kutsua siihen ei varmaankaan kukaan voisi syyllä\nmitään sellaista tavotella.\n\n1 Tim. 6: 15, 16 saamme tietää, että kuolemattomuus tai Jumalallinen\nluonto alkuaan kuului ainoastaan Jehovalle. Me luemme: \"Jonka\n[Jeesuksen] aikanaan [tuhatvuotiskautena] on tuova näkyviin se autuas\nja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla\nainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valossa, jota yksikään ihminen\nei ole nähnyt eikä voi nähdä\". Kaikki muut olennot, enkelit, ihmiset,\nnelijalkaiset, linnut, kalat j.n.e., ovat ainoastaan astioita, jotka\nsisältävät kukin määrätyn määränsä elämää, ja kaikki nämä ovat\nerilaiset luonteeseen, kykyyn ja kokoonpanoon nähden, riippuen siitä\nelimistöstä, minkä Luoja on nähnyt hyväksi kullekin lajille antaa.\n\nEdelleen ilmotetaan meille, että Jehova, joka alkuaan yksin omisti\nkuolemattomuuden, on korkealle korottanut Poikansa, meidän Herramme\nJeesuksen, samaan jumalalliseen, kuolemattomaan luontoon, josta\nseuraa, että hän on nyt isänsä täydellinen kuva. (Hebr. 1: 3). Me\nluemme: \"Niinkuin Isällä on _elämä itsessään_ [Jumala määrittelee\ntäten 'kuolemattomuuden' -- _elämä itsessään_ -- ei sellainen elämä,\njoka on ammennettu toisista lähteistä tai riippuva olosuhteista, vaan\nriippumaton, itseensä sisältyvä elämä], niin on hän antanut elämän\nPojalle, _niin_ että hänelläkin samoin on _elämä itsessään_\". (Joh.\n5: 26). Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen on siis kaksi kuolematonta\nolentoa, ja mikä hämmästyttävä armo: sama tarjoumus tehdään Karitsan\nmorsiamelle, joka valitaan evankeliumin aikakautena. Kuitenkaan ei koko\ntuo suuri joukko, joka nimeksi kuuluu seurakuntaan, tule saamaan tuota\nsuurta palkintoa, vaan saa sen ainoastaan \"pieni lauma\" voittajia,\njotka, ovat niin taistelleet, että he ovat sen voittaneet; jotka\nuskollisesti seuraavat Mestarinsa jälkiä, jotka, kuten hän, vaeltavat\nuhrautuvaisuuden ahdasta tietä eteenpäin aina kuolemaan asti. Kun nämä\nylösnousemisessa ovat syntyneet kuolemasta, niin tulee heillä olemaan\njumalallinen luonto ja muoto. Kuolematon, riippumaton, itsessään\nolemassaoleva, jumalallinen luonto, on se elämä, johon ahdas tie johtaa.\n\nTämä luokka ei nouse ylös ihmismuodossa haudasta, sillä, apostoli\nvakuuttaa meille, että joskin luonnollinen ruumis kylvettiin hautaan,\nniin kuitenkin herätetään henkinen ruumis. Kaikki nämä tulevat\nmuuttumaan, ja kuten heissä kerran oli maallisen kuva, inhimillinen\nluonto, niin tulee heissä myöskin olemaan taivaallisen kuva. Mutta\n\"se ei ole vielä ilmestynyt, miksi me tulemme\" -- mikä henkinen\nruumis on: mutta \"_me_ tiedämme, koska hän ilmestyy, niin me _hänen\nkaltaisiksensa_ tulemme\" ja \"tulemme osallisiksi siitä kirkkaudesta,\njoka on ilmestyvä\". -- 1 Joh. 3: 2; Kol. 1: 27; 2 Kor. 4: 17; Joh. 17:\n22; 1 Piet. 5: 10; 2 Tess. 2: 14.\n\nTuo korkea kutsu _luonteen muutokseen_ ei ole ainoastaan rajotettu\nyksinomaan evankeliumiaikakauteen, vaan on se ainoa kutsu, joka tänä\naikakautena tehdään. Herramme esityksen mukaan, joka on mainittu tämän\nluvun alussa, sisältyy siis niihin vaeltajiin, jotka kulkevat leveällä\nkadotuksen tiellä, kaikki ne, jotka eivät vaella ainoaa _nykyään_\ntarjottua palkintoa kohti. Kaikki muut ovat vielä leveällä tiellä --\nainoastaan edelliset ovat paenneet siitä kadotuksesta, joka lepää\nmaailman yli. Tämän ainoan tien, joka nyt on avoinna, löytävät tien\nvaikeuden tähden ainoastaan ne harvat, jotka huolehtivat siitä, että he\nsillä vaeltavat. Ihmiskunnan suurin osa pitää heikkoudessaan parempana\nnautintojen leveää, mukavaa tietä.\n\nKaitaa tietä, joskin se päättyy elämään, kuolemattomuuteen, voitaisiin\nkutsua kuoleman tieksi koska palkinto voitetaan uhraamalla inhimillinen\nluonto aina kuolemaan asti. Se on tuo ahdas tie _kuoleman kautta\nelämään_. Omistaen uskon kautta luetun vapautuksen aadamilaisesta\nsynnin velasta ja kuoleman rangastuksesta luopuvat tai _uhraavat_\nvihkiytyneet vapaaehtoisesti nämä inhimilliset oikeutensa, jotka\nlasketaan heidän omikseen, ja jotka he todella aikanaan muun maailman\nkanssa saisivat omikseen. Kuten \"Ihminen Jeesus Kristus\" antoi\ntai uhrasi elämänsä maailman puolesta, niin tulevat myöskin nämä\nkanssauhraajiksi hänen kanssaan. Ei sentähden, että hänen uhrinsa\nei riittäisi tai että toisia uhria _tarvittaisiin;_ mutta vaikkakin\nhänen uhrinsa on täysin riittävä, niin saavat nämä palvella ja\nkärsiä hänen kanssaan, jotta heistä tulisi hänen morsiamensa ja\nkanssaperillisensä. Siis, kun maailma on kuoleman tuomion alaisena\nja kuolee Aadamin _kanssa_, niin sanotaan tästä \"pienestä laumasta\",\nettä se kuolee Kristuksen _kanssa_ uhraamalla, kuten jo on mainittu,\nkaiken sen, mikä uskon kautta lasketaan heidän hyväkseen sekä kaiken\nmuun, mikä kuuluu inhimilliseen luontoon. He uhraavat ja kuolevat hänen\n_kanssaan_ ihmisinä, jotta he hänen _kanssaan_ tulisivat osallisiksi\njumalallisesta luonnosta ja kirkkaudesta; sillä me uskomme, että jos me\nkuolemme hänen _kanssaan_, niin me myös elämme hänen _kanssaan_. Jos me\nhänen _kanssaan_ kärsimme niin me myös hänen _kanssaan_ kirkastumme. --\nRoom. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12.\n\nTuhatvuotiskauden alussa ovat ne, jotka nyt vaeltavat kaidalla\ntiellä, voittaneet sen palkinnon, jonka puolesta he nyt taistelevat:\nkuolemattomuuden; ja siten puettuina jumalalliseen luontoon ja voimaan\novat he täysin varustetut suurta ennalleenasettamistyötä ja maailman\nsiunaamista varten sinä aikakautena. Evankeliumiaikakauden lopussa\nsuljetaan kaita tie kuolemattomuuteen, koska tuo \"pieni lauma\",\njolle tie oli koettelemuksena on tullut täysilukuiseksi. \"Nyt on\notollinen aika\", aika, jolloin uhraajat, jotka omaksuvat Jeesuksen\nansion ja kuolevat hänen kanssaan, ovat _otolliset_ Jumalan edessä\n-- hyvälletuoksuva uhri. Aadamilaisena rangaistuksena ei kuolemaa\nikuisesti sallita; se lakkautetaan tuhatvuotiskauden kuluessa;\nainoastaan evankeliumin aikakautena on se _uhrina_ otollinen, tuoden\nmukanaan palkinnon.\n\nAinoastaan \"uusina luomuksina\" ovat pyhät tänä aikakautena matkalla\nelämään; ja ainoastaan ihmisinä, uhrin tavoin, olemme me vihkiytyneet\nkuolemaan. Jos me ihmillisinä luomuksina olemme kuolleet Kristuksen\nkanssa, niin saamme uusina henkisinä olentoina elää hänen kanssaan.\n(Room. 6: 8.) Jumalan mieli meissä, tuo muuttunut mieli, on siemen\nuuteen luontoon.\n\nUusi elämä voisi helposti tukehtua, ja Paavali vakuuttaa meille, että\njos me elämme lihan jälkeen, niin me kuolemme (menetämme elämämme),\nmutta jos me hengellä kuoletamme lihan työt (inhimillisen luonnon\ntaipumukset), niin me saamme elää (uusina luomuksina); sillä _ne_\novat Jumalan lapsia, joita Jumalan henki johtaa. (Room. 8: 13. 14.)\nTämä ajatus on äärettömän tärkeä ja syvimmästä merkityksestä kaikille\nniille, jotka ovat vihkiytyneet, sillä jos me liitossamme Jumalan\nkanssa lupasimme uhrata inhimillisen luonnon, ja jos hän tämän uhrin\nhyväksyi, niin on hyödytöntä koettaa ottaa sitä takaisin. Jumala laskee\nnyt inhimillisen kuolleeksi, ja sen täytyy todellakin kuolla, niin\nettei sitä koskaan enään ennalleenaseteta. Kaikki mikä voidaan voittaa\nkääntymällä takaisin elämään lihan jälkeen on korkeintaan hetkellinen\nnautinto uuden henkisen luonnon kustannuksella.\n\nLöytyy kuitenkin vihkiytyneitä, jotka toivovat saavansa _palkinnon_, ja\njotka ovat siinneet hengestä, mutta jotka maailman houkutukset, lihan\nhimo tai perkeleen juoneet ovat osittain voittaneet. Osaksi kadottavat\nhe näkyvistään saavutettavissa olevan palkinnon ja koettavat pysytellä\nkeskitiellä -- jolta Jumalan suosio ja maailman suosio samalla kertaa\nsäilyisi, unohtaen, että \"ystävyys maailma kohtaan on vihollisuutta\nJumalaa vastaan\" (Jaak. 4: 4), sekä että niitä, jotka palkinnon\npuolesta taistelevat, kehotetaan: \"Älkää maailmaa rakastako ja älkää\netsikö kunnia toinen toiseltanne, vaan etsikää sitä kunnia, joka tulee\nyksin Jumalalta\". -- 1 Joh. 2: 15; Joh. 5: 44.\n\nNämä, jotka rakastavat nykyistä maailmaa, mutta jotka eivät kokonaan\nole hyljänneet Herraa ja halveksuneet liittoaan, tulevat koettelemuksen\ntulessa ankaran kurituksen ja puhdistuksen alaisiksi. Ne jätetään\napostolin sanojen mukaan, Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta henki\n[äsken siinnyt luonto] pelastuisi Herran Jeesuksen päivänä. (1 Kor.\n5: 5.) Ja jos tämä kuritus on tehnyt tarpeellisen vaikutuksen, niin\notetaan heidät lopulta henkiseen tilaan. He saavat ikuisesti kestävän\nhenkielämän, jonka kaltainen enkeleillä on, mutta he menettävät\npalkinnon, kuolemattomuuden. He tulevat palvelemaan Jumalaa hänen\ntemppelissään ja seisovat valtaistuimen _edessä_ palmut kädessään\n(Ilm. 7: 9--17); mutta vaikkakin tämä tulee olemaan kirkkautta,\nniin ei se kuitenkaan ole niin kirkas asema, kuin \"pienen lauman\",\nvoittajain, jotka tulevat olemaan Jumalan edessä kuninkaita ja pappeja,\nistuen Jeesuksen kanssa _valtaistuimella_ hänen morsiamenaan ja\nkanssaperillisinään ja kruunattuna hänen kanssaan kuolemattomuudella.\n\nMeidän tiemme on rosonen, jyrkkä, kaita tie, ja ellemme matkan\nvarrella joka askeleella saisi uusia voimia, niin emme koskaan pääsisi\nmääränpäähän. Mutta meidän johtajamme sanat ovat rohkaisevia: Ole\nhyvässä turvassa, minä olen voittanut; minun armossani on sinulle\nkyllä, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. (Joh. 16:\n33; 2 Kor. 12: 9.) Tällä tien vaikeudella on oleva erottava vaikutus\npyhittämään ja puhdistamaan \"omaisuuden kansaa\", josta on tuleva\n\"Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä.\" Ottamalla huomioon\ntämän käykäämme rohkealla mielellä armoistuimen luo, jotta me saisimme\navuksemme laupeuden ja armon oikeana aikana taistellessamme uskon\nhyvää kilvoitusta ja koettaessamme voittaa \"kirkkauden kruunua\" --\nkuolemattomuutta, jumalallista luontoa. -- 2 Tim. 4: 8; 1 Piet. 5: 4.\n\n\n\nPyhyyden raivattu tie.\n\n\nKun evankeliumin aikakauden toivo on häikäisevän kirkas ja tie samassa\nsuhteessa vaikea, ahdas ja joka askeleella vaikeuksien ja vaarojen\nympäröimä, niin että harvat löytävät sen ja saavat sen lopussa tuon\nsuuren palkinnon, niin on asiain uusi järjestely tulevana aikakautena\noleva aivan toisellainen. Samoin kuin se toivo, joka silloin annetaan,\non erilainen, niin on myös se _tie_, joka siihen johtaa, erilainen. Tie\nkuolemattomuuteen on ollut tie, joka on vaatinut muuten luvallisten\nja oikeitten toiveitten, tarkotusten ja toivomusten uhraamista --\ninhimillisen luonnon ainaisen uhraamisen. Mutta tie inhimilliseen\ntäydellisyyteen, ennalleenasettamiseen, _maailman_ toivo, vaatii\nainoastaan synnin poisheittämisen: ei inhimillisten oikeuksien ja\netuuksien uhraamista, vaan niiden kohtuullista nauttimista. Se tulee\njohtamaan henkilökohtaiseen puhdistukseen ja ennalleenasettamiseen\nJumalan kuvan kaltaisuuteen, tuohon onnelliseen tilaan, josta Aadam\nnautti, ennenkuin synti tuli maailmaan.\n\nTie takaisin todelliseen inhimilliseen täydellisyyteen tehdään hyvin\nselväksi ja mukavaksi; niin selväksi, ettei kukaan erehdy tiestä;\nniin selväksi, ettei \"tyhminkään vaeltaja tule siiliä eksymään\"\n(Jes. 35: 8); niin selväksi, ettei kenkään tarvitse opettaa toinen\ntoistansa sanoen: Tunne Herraa; sillä kaikki tulevat tuntemaan\nHerramme, pienimmästä suurimpaan asti. (Jer. 31: 34). Se ei tule\nolemaan kaita tie, jonka harvat löytävät, vaan kutsutaan sitä\n\"raivatuksi tieksi\" yleiseksi tieksi, ei ahtaaksi, kaidaksi, jyrkäksi,\nepätasaiseksi, vaikeaksi, kokoonpuristetuksi sivutieksi, vaan tieksi\njoka on erityisesti valmistettu _helppoa_ ja _mukavaa_ matkaa varten\nerityisesti järjestetty matkustajan mukavuutta silmälläpitäen. Jes.\n35: 8, 9 osottaa että se on yleinen tie, joka on avoinna kaikkia\nlunastettuja varten -- kaikkia ihmisiä varten. Jokainen, jonka puolesta\nKristus kuoli, ja joka tahtoo omaksua ja käyttää hyväkseen niitä\ntilaisuuksia ja siunauksia, jotka ostettiin hänen kalliilla verellään,\nsaa tällä pyhyyden tiellä vaeltaa ylöspäin suurta päämäärää kohti:\ninhimillisen täydellisyyden täydelliseen ennalleenasettamiseen ja\nijankaikkiseen elämään.\n\nNäitä ei uskon kautta _lasketa_ vanhurskaiksi eivätkä he sen\nperustuksella tule pyhiksi ja täydellisiksi Jumalan edessä, vaan kun\nhe alkavat vaelluksensa tällä pyhyyden raivatulla tiellä, tulevat\nhe sillä vaeltamaan ylöspäin _todelliseen_ täydellisyyteen, joka\njohtuu henkilökohtaisesta ponnistuksesta ja kuuliaisuudesta, jota\ntarkotusta varten Lunastaja, joka silloin voimallaan hallitsee,\ntulee tekemään kaiken suotuisaksi. Jokainen tulee saamaan, siinä\nmäärin kuin hän tarvitsee apua uuden valtakunnan viisaalta ja\ntäydelliseltä hallitukselta. Tämä on, kuten monet luultavasti\nhavaitsevat, varsinainen tulos lunastuksesta. Jos meidän Herramme,\nihminen Kristus Jeesus, antoi itsensä lunastetuksi kaikkien puolesta,\nja jos hän tahtoo, että kaikkien tulee tulla totuuden tuntoon ja\nsen kautta todelliseen täydellisyyteen, minkätähden ei hän heti tee\nhyvää, raivattua, yleistä tietä kaikkia varten? Minkätähden ei hän\npoista esteitä, loukkauskiviä, lankeemuksenkuoppia ja ansoja? Miksi\nei auttaa syntistä takasin täyteen sopusointuun Jumalan kanssa, sen\nsijaan että tie tehdään ahtaaksi, epätasaiseksi, okaiseksi, vaikeasti\nlöydettäväksi ja vielä vaikeammin astuttavaksi? Kykenemättömyys\noikein jakaa totuuden sanaa ja nähdä, että nykyinen kaita tie johtaa\nerityiseen palkintoon ja on olemassa pienen lauman, kanssaperillisten,\nKristuksen ruumiin, koettelemista ja valitsemista varten, joka tultuaan\nvalituksi ja korotetuksi päänsä kanssa, tulee siunaamaan kaikki kansat,\non aiheuttanut sen, että muutamat suosivat hyvin sekavia ajatuksia\ntämän aineen suhteen. Kykenemättöminä näkemään Jumalan suunnitelmaa\nkoettavat monet saarnata pyhyyden raivatusta tiestä, mukavasta elämän\ntiestä nykyisenä aikakautena, vaikkakaan tällaista tietä ei nyt löydy,\nja he sekottavat ja sovittelevat tätä ainetta, jotta olosuhteet ja\npyhä Raamattu saataisiin pitämään yhtä heidän väärien päätelmiensä\nkanssa. Raivatulla tiellä, joka kohta avataan, kielletään ainoastaan\nsynnilliset asiat, kun sitävastoin niiden, jotka vaeltavat kaidalla\ntiellä, täytyy kieltäytyä paljosta ja uhrata paljon sellaista, mikä ei\nole syntiä, samalla kuin heidän täytyy alituiseen taistella helposti\nkietoutuvaa syntiä vastaan. Jälkimmäinen on uhrausten polku, kun\nsitävastoin tulevan aikakauden tie on oleva raivattu vanhurskauden tie.\n\nTästä raivatusta tiestä sanotaan kuvaavasti: \"Siellä ei tule olemaan\nainoatakaan jalopeuraa, eikä muukaan raatelevainen peto vaella sitä\nmyöten, eikä siellä sellaista tavata.\" (Jes. 35: 9.) Kuinka monta\nkauheaa jalopeuraa onkaan nyt niiden tiellä, jotka ilolla luopuisivat\nsyntisistä teistä ja pyrkisivät tulemaan vanhurskaiksi! Tällainen\njalopeura on harhaan joutunut yleinen mielipide, joka pelottaa monen,\nniin etteivät he uskalla noudattaa omantunnon ääntä jokapäiväisissä\nasioissa, kuten pukeutumisessa, talous- ja liikeasioissa j.n.e.\nKiusaus väkijuomiin on toinen jalopeura, joka estää tuhansia, jotka\nolisivat iloisia nähdessään sen poistettuna. Ehdottomilla ja raittiuden\nystävillä on nyt edessään jättiläismäinen tehtävä, jonka ainoastaan\ntulevan aikakauden valta ja hallitus voi panna täytäntöön; ja samaa\nvoidaan sanoa toisista lupaavista parannusharrastuksista. \"Eikä muukaan\nraatelevainen peto vaella sitä myöten.\" Silloin ei tulla sallimaan\nmitään jättiläismäisiä yhdistyksiä, jotka ovat järjestetyt yksityisten\nitsekkäiden etujen edistämiseksi yleisen hyvän kustannuksella. \"Ei\nkukaan vahingoitse eikä turmele koko minun pyhällä vuorellani\",\nsanoo Herra. (Jes. 11:9.) Joskin on vaikeuksia taistellessa pahan\ntaipumuksien voittamiseksi j.n.e., niin on se kuitenkin oleva helppo\ntie verrattuna tämän aikakauden kaitaan tiehen. Kivet (loukkauskivet)\npoistetaan ja totuuden lippu tulee johtamaan kansoja. (Jes. 62:\n10.) Tietämättömyys ja taikausko tulevat kuulumaan menneisyyteen,\nja vanhurskaus tulee saamaan oikeudenmukaisen palkinnon ja vääryys\nansaitun rangastuksen. (Mal. 3: 15, 18.) Terveellisen kurituksen\nsopivien, kehotusten ja helposti ymmärrettävien säädösten kautta\ntulevat ihmiset kadotettuina, mutta jälleen palanneina lapsina\nkasvatettaviksi ja opastettaviksi, kunnes suku on saavuttanut sen\nkorkean täydellisyyden, josta isämme Aadam lankesi. Siten _tulevat_\nHerran lunastetut _palaamaan takasin_ [turmeluksesta kirkkaalle\npyhyyden tielle]... riemulla; ikuinen riemu on oleva heidän päänsä\npäällä; ilon ja riemun he omistavat, mutta murheen ja huokauksen pitää\npakeneman. (Jes. 35: 10.) Herra mainitsee ainoastaan kaksi näistä\nteistä, koska ei vielä ollut aika kolmannen avaamista varten -- aivan\nsamoin kuin hän julistaessaan iloista sanomaa sanoi: \"Tämä kirjotus on\nkäynyt toteen korvainne kuullen\", mutta tahallaan jätti mainitsematta\n\"koston päivän\", koska aika sitä varten ei ollut vielä silloin tullut.\n(Vertaa Luuk. 4: 19 ja Jes. 61: 2.) Nyt sitävastoin kuin kaita tie\nlähestyy loppuaan, niin alkaa vanhurskauden kirkas tie näkyä yhä\nselvemmin ja kirkkaammin koittavan päivän valossa.\n\nTäten olemme löytäneet leveän tien, jolla nykyään ihmiskunnan suuri\nenemmistö vaeltaa, jotka \"tämän maailman ruhtinas\" on pettänyt, ja\njoita johtaa harhaanvievät taipumukset. Me olemme nähneet, että \"yhden\nihmisen tottelemattomuus\" avasi tämän tien, ja meidän sukumme tuli\nheitetyksi tälle tielle rientääkseen nopeasti turmelusta kohti. Me\nolemme huomanneet, että pyhyyden raivatun tien tulee avaamaan se Herra,\njoka antoi itsensä lunastukseksi kaikkien puolesta ja lunasti _kaikki_\nsiitä kadotuksesta johon \"leveä tie\" johtaa, ja että se, kun aika on\ntullut, tulee olemaan avoinna ja helppo kaikkia lunastettuja varten,\njotka hän omalla verellään on ostanut. Me olemme edelleen nähneet,\nettä nykyinen \"ahdas tie\", jonka saman kalliin veren ansio avasi, on\nerityinen tie, joka johtaa erityiseen palkintoon ja on tehty erityisen\nahtaaksi ja vaikeaksi koetellakseen ja kurittaakseen niitä, joita nyt\nvalitaan, jotta he tulisivat osallisiksi _jumalallisesta_ luonnosta ja\nmeidän Herramme Jeesuksen kanssa kanssaperillisiksi siinä kirkkauden\nvaltakunnassa, joka kohta tulee ilmestymään kaikkien siunaamista\nvarten. Ne, jotka omistavat _tämän toivon_ -- jotka näkevät tämän\npalkinnon -- voivat tähän verraten lukea kaikki muut toiveet tappioksi\nja roskaksi. -- Fil. 3: 8--15.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    Oi, mitkä aarteet Herra kantoi.\n    On suurta tuo, mutt' tottakin.\n    Myös mulle Kristuselon antoi\n    ja hengen, lapseuspantinkin.\n\n    Oi, kuinka, halpa lapsi, sulle\n    voin lainkaan, Herra, kelvata,\n    kun suuret aarteet toit sä mulle,\n    joit' ei voi järki arvata.\n\n    Oon itse aina tyhjä ollut.\n    Oon vielä itse arvoton.\n    Vaan kaikki armostas' on tullut.\n    Mi minuss' ompi, sun se on.\n\n    Ett' aukes korva kuulevaksi,\n    on armaan Taaton työtä vain.\n    Ett' tulin tahtos' tekeväksi,\n    on eelleen myöskin lahja ain'.\n\n    Oi kiitos olkoon suuren Taattoin\n    nyt armostansa kaikesta.\n    Myös kiitos aamuin sekä aattoin\n    tuost' ainaisesta elosta.\n\n    On lahja suuri meille tuotu,\n    ett' olla Jeesuksemme ain'.\n    Keli' Poika on, sill on se suotu,\n    jos onkin aarre kätköss' vain.\n\n    Vaan heikko ruumiin' kohta murtuu\n    ja aarre valkovaipan saa.\n    Kun kaikki kahleet silloin sortuu,\n    voin taivaan häihin kiiruhtaa.\n\n\n\n\nKAHDESTOISTA LUKU.\n\nAIKAKAUSIEN SUUNNITELMAN KARTAN SELITYS.\n\nAikakaudet, -- Elonkorjuuajat. -- Todellisen ja lasketun aseman\neri tasot. -- Meidän Herramme Jeesuksen tie kirkkauteen. -- Hänen\nseuraajainsa tie kirkkauteen. -- Nimiseurakunnan kolme luokkaa. --\nErottaminen elonkorjuun aikana. -- Voideltu luokka kirkastettu. --\nSuuren vaivan luokka. -- Rikkaruohon polttaminen. -- Maailma siunattu.\n-- Ihana lopputulos.\n\n\nKirjan alkuun me liitämme kartan, joka esittää Jumalan suunnitelman\nmaailman pelastukseksi. Me olemme sen kautta koettaneet tehdä\nhavainnolliseksi Jumalan suunnitelman eteenpäin kehittyvän luonteen\nja niitä toinen toistaan seuraavia askeleita, joita kaikkien niiden\ntäytyy ottaa, jotka koskaan saavuttavat tuon täydellisen \"muutoksen\"\ninhimillisestä jumalalliseen luontoon.\n\nAluksi me huomaamme kolme suurta hallituskautta _A, B, C_. Ensimäinen\nnäistä, _A_, ulottuu ihmisen luomisesta vedenpaisumukseen, toinen, _B_,\nvedenpaisumuksesta Kristuksen tuhatvuotishallituskauden alkuun hänen\ntoisessa tulemisessaan, kolmas hallituskausi, eli \"hallitus aikain\ntäyttyessä\", _C_, alkaa Kristuksen hallituksessa ja jatkuu \"tuleviin\naikoihin\". (Ef. 1: 10; 2:7.) Näitä kolmea hallituskautta kosketellaan\nusein Raamatussa: _A_ kutsutaan \"silloiseksi maailmaksi\", _B_ kutsuu\nmeidän Herramme Jeesus \"täksi maailmaksi\", Paavali \"nykyiseksi\npahaksi maailmaksi\" ja Pietari \"nykyiseksi maailmaksi\". _C_ kutsutaan\n\"tulevaksi maailmaksi\", \"jossa vanhurskaus asuu\", vastakohdaksi\nnykyiselle pahalle maailmalle. Nyt vallitsee paha, ja vanhurskaat\nsaavat kärsiä. Tulevassa maailmassa tulee suhde olemaan päinvastainen:\nvanhurskaat tulevat hallitsemaan, ja ne, jotka tekevät pahaa, saavat\nkärsiä, ja lopuksi kaikki paha hävitetään.\n\nJokaisessa kolmessa suuressa hallituksessa, aikakaudessa tai\n\"maailmassa\" on Jumalan suunnitelmalla ihmisen suhteen erityinen,\nhuomattava luonne; kuitenkin on kukin ainoastaan osa samasta suuresta\nsuunnitelmasta, joka, kun se on valmis, tulee kirkastamaan Jumalan\nviisauden -- joskaan nämä osat, jos niitä yksikseen tarkastetaan, eivät\npaljasta niiden syvää tarkotusta. Koska ensimäinen \"maailma\" (\"taivaat\nja maa\", tai silloinen asiain järjestys) hävisi vedenpaisumuksessa,\nniin seuraa siitä, että silloin oli toinen asiain järjestys kuin\n\"nykyisessä pahassa maailmassa\", josta Herra sanoo, että Saatana\non sen ruhtinas; siis ei nykyisen maailman ruhtinas ollut sen\nmaailman ruhtinas, joka oli ennen vedenpaisumusta, joskaan häneltä\nei silloin puuttunut vaikutusta. Useat Raamatun paikat levittävät\nvaloa Jumalan menettelytapaan sinä aikana ja antavat siten selvän\nkuvauksen hänen suunnitelmastaan yhtenä kokonaisuutena. Nämä Raamatun\npaikat viittaavat siihen, että ensimäistä \"maailmaa\", tai ennen\nvedenpaisumusta ollutta hallitusta tarkastivat ja erityisesti hoitivat\nenkelit, jotka saivat koettaa, mitä he voivat tehdä langenneen ja\nturmeltuneen suvun kohottamiseksi. Kun Jumala antoi suostumuksensa,\nniin olivat he epäilemättä halukkaita ryhtymään yritykseen; sillä\nheidän asianharrastuksensa ilmeni ylistyslaulussa ja riemuhuudossa\nluomisen työn johdosta. (Job. 38: 7.) Että enkelit saivat hallita\ntätä ensimäistä aikajaksoa, käy selväksi ei ainoastaan kaikista\nviittauksista tähän aikakauteen, vaan voidaan syyllä tulla siihen\nlopputulokseen apostolin huomautuksen johdosta, kun hän, verratessaan\nnykyistä hallitusta menneeseen ja tulevaan, sanoo (Hebr. 2: 5): \"Ei hän\ntulevaa maailmaa ole enkelien alaiseksi antanut.\" Ei, sitä maailmaa\ntulee hallitsemaan Herra Jeesus ja hänen kanssaperillisensä; ja\nsentähden tämä hallitus ei tule ainoastaan olemaan oikeudenmukaisempi\nkuin \"nykyisen pahan maailman\", vaan tulee se menestymään paremmin\nkuin ensimäisen maailman tai hallituskauden hallitus, jota \"hoitivat\nenkelit\", joiden kykenemättömyys suvun kohottamisessa näkyy siinä,\nettä ihmisten pahuus tuli niin suureksi, että Jumala vihassaan ja\noikeudenmukaisessa suuttumuksessaan vedenpaisumuksen kautta hävitti\nkoko silloisen elossa olevan suvun, kahdeksaa henkilöä lukuunottamatta.\n-- 1 Moos. 7: 13.\n\n\"Nykyisessä pahassa maailmassa\" saa ihminen koettaa hallita itseään,\nmutta syntiinlankeemuksen perustuksella on hän Saatanan, \"tämän\nmaailman ruhtinaan\", ja herruuden alla, jonka salaisia juonia ja\nvehkeitä hän turhaan on koettanut vastustaa pyrkiessään itse hallintoon\ntänä pitkänä aikana vedenpaisumuksesta nykyaikaan asti. Nämä ihmisten\nyritykset, hallita Saatanan hallituksen alla, tulevat päättymään\ntuohon suureen hädän aikaan, jonka kaltaista maailma ei koskaan ennen\nole tuntenut. Ja siten on todistettu ei ainoastaan se, että suvun\npelastaminen oli enkeleille mahdoton, vaan myös, että ihmisen omat\nharrastukset tyydyttävällä tavalla parantaa asemaansa ovat olleet\ntuloksettomat.\n\nToisen näistä suurista hallituksista, _B_, muodostaa kolme selvästi\nerotettua aikakautta, joista kukin on askel ylöspäin ja eteenpäin\nJumalan suunnitelmassa.\n\nAikakautena _D_ kääntyi Jumala erityisesti sellaisten patriarkkain\npuoleen, kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat.\n\nAikakausi _E_ on juutalainen aikakausi, tai tuo Jaakobin kuolemaa\nseurannut aikakausi, jolloin Jumala kohtelee hänen jälkeläisiään\nhänen erityiseen huomaansa uskottuina -- \"omaisuuden kansana\".\nHeitä kohtaan osotti hän erityistä suosiota ja selitti: \"Kaikkien\nsukukuntien keskuudessa maan päällä olen minä ainoastaan teistä pitänyt\nerityistä huolta,\" (Am. 3: 2.) Kansana olivat he esikuva kristitystä\nseurakunnasta, pyhästä kansasta, omaisuuden kansasta. Ne lupaukset,\njotka annettiin heille, olivat esikuvia \"paremmista lupauksista\",\njotka ovat annetut meille. Heidän vaelluksensa korven kautta esikuvasi\nmeidän vaellustamme synnin korven kautta taivaalliseen Kaanaaseen.\nHeidän uhrinsa vanhurskauttivat heidät esikuvauksellisesti, ei\ntodellisesti; sillä härkien ja pukkien veri ei voi koskaan ottaa pois\nsyntejä. (Hebr. 10:4.) Mutta evankeliumin aikakautena, _F_, ovat meillä\n\"paremmat uhrit\", jotka todellakin sovittavat koko maailman synnit.\nMeillä on tuo \"kuninkaallinen pappeus\", jonka muodostavat kaikki ne,\njotka uhraavat itsensä Jumalalle \"eläväksi uhriksi\", joka on pyhä ja\notollinen Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on \"meidän tunnustuksemme\nylimmäinen pappi\". (Hebr. 3: 1.) Evankeliumin aikakaudessa me tapaamme\nne todellisuudet, joista juutalainen aikakausi, sen jumalanpalvelukset\nja kirkolliset toimitukset olivat varjoja. -- Hebr. 10: 1.\n\nEvankeliumin aikakausi, _F_, on se aikakausi, jolloin Kristuksen\nruumiin jäsenet kutsutaan maailmasta, ja uskon kautta osotetaan heille\nelämänkruunu ja ne ylenpalttisen suuret ja kalliit lupaukset, joiden\nkautta he (olemalla kutsulle ja sen vaatimuksille kuuliaiset) voivat\ntulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. (2 Piet. 1:4.) Paha saa\nyhä edelleen hallita maailmaa eli vallita siinä, jotta he tulemalla\nkosketukseen sen kanssa koeteltaisiin, että he voisivat näyttää, ovatko\nhe halukkaat uhraamaan inhimillisen luonnon etuineen ja siunauksilleen,\njoka on elävä uhri, ja muodostumaan Jeesuksen kuoleman kaltaisiksi,\njotta he luettaisiin arvollisiksi saamaan hänen yhtäläisyytensä\nylösnousemisessaan. -- Ps. 17: 15.\n\nKolmannen suuren hallituskauden, _G_, tulee muodostamaan monta\naikakautta -- \"tulevat aikakaudet\". Ensimäinen niistä tuhatvuotiskausi\n(milleniumi), _G_, on ainoa, jonka suhteen meillä on määrätyitä\ntietoja. Se käsittää ne tuhannen vuotta, jolloin Kristus on hallitseva\nja sen kautta siunaava maan kaikki sukukunnat, saattaen täytäntöön\ntuon \"kaiken ennalleenasettamisen\", josta on puhuttu kaikkien pyhien\nprofeettojen suun kautta. (Ap. t. 3: 19--21.) Tänä aikana tulevat\nsynti ja kuolema ainaisesti poistettaviksi, sillä \"hänen [Kristuksen]\non hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa\njalkainsa alle... Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema\"\n[aadamilainen kuolema]. (1 Kor. 15: 25, 26.) Tämä tulee olemaan tuo\nsuuri ennalleenasettamisaika. Seurakunta, Kristuksen morsian, hänen\nruumiinsa, tulee hänen kanssaan ottamaan osaa tähän hallitukseen, kuten\nhän on luvannut, sanoen: \"Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani\nvaltaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut isäni\nkanssa hänen valtaistuimelleen.\" -- Ilm. 3: 21.\n\n\"Tulevat aikakaudet,\" _H_, jotka seuraavat suurta\nennalleenasettamisaikakautta, tulevat olemaan täydellisyyden, autuuden\nja onnen aikakausia; mutta Raamattu ei anna meille mitään tietoa, mitä\nniiden aikana tulee tapahtumaan. Tällä etäisyydellä, jolla me nyt\nelämme niistä, on kylliksi tietää, että ne tulevat olemaan ihania ja\nsiunauksesta rikkaita Jumalan suosiota nauttivia aikakausia.\n\nKullakin näistä hallituksista on omat erityiset, määrätyt ajat työn\nalkamista ja kehittymistä varten, ja kukin päättyy elonkorjuuseen,\njossa sen hedelmät tulevat ilmaantumaan. Juutalaisen aikakauden lopussa\noleva elonkorjuu kesti neljäkymmentä vuotta, Jeesuksen kutsumuksen\nalusta, kun Jumalan henki hänet _voiteli_ (Ap. t. 10: 37, 38), v. 29\nj.Kr., Jerusalemin hävitykseen asti, v. 70 j.Kr. Tähän elonkorjuuseen\npäättyi juutalainen aikakausi ja evankeliumin aikakausi alkoi. Nämä\nmolemmat hallitukset ulottuivat jonkun verran toisiinsa, kuten kartta\nosottaa.\n\nJuutalainen aikakausi päättyi tavallaan silloin, kuin Herra kolme\nja puolivuotisen toiminta-aikansa lopussa hylkäsi tämän kansan,\nsanoen: \"Teidän huoneenne jätetään teille autioksi\". (Matt. 23: 38.)\nKuitenkin osotettiin heille suosiota kolme ja puoli vuotta sen jälkeen\nrajottamalla evankeliumin kutsun heihin, jossa toteentui profeetan\nselitys (Dan. 9: 24--27) seitsemänkymmenen (vuosi-)viikon suosiosta\nheitä kohtaan, sekä että Messias viimeisen viikon keskivälissä oli\ntapettava, mutta ei itsensä tähden. Kristus kuoli [ei itsensä tähden,\nvaan] meidän synteimme tähden, ja lakkautti sen kautta keskellä viikkoa\nteurastusuhrin ja ruokauhrin -- kolme ja puoli vuotta ennen noiden\nseitsemänkymmenen liiton viikon loppua, jolloin suosio kohdistui\nJuudan kansaa kohtaan. Kun todellinen uhri oli tehty, niin ei Jehova\nluonnollisesti kauvemmin voinut tunnustaa kuvauksellisten uhrien\nmerkitystä.\n\nJuutalaisten aikakausi päättyi siis täydellisesti, kun\nseitsemänkymmentä vuosiviikkoa oli kulunut loppuun, tai kolme ja\npuoli vuotta ristiinnaulitsemisen jälkeen, jonka jälkeen evankeliumia\nsaarnattiin myös pakanoille, alkaen Korneliuksesta. (Ap. t. 10:\n45.) Tämä päätti heidän aikakautensa; mitä tulee Jumalan suosioon\njuutalaista seurakuntaa kohtaan sekä tämän seurakunnan seurakunnaksi\ntunnustamiseen nähden; heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi tätä\nseuraavana suurena hädän aikana.\n\nTänä juutalaisena elonkorjuun aikana alkoi evankeliumin aikakausi.\nTämän aikakauden tarkotus on kutsua, kehittää ja koetella \"Jumalan\nKristusta\" -- päätä ja ruumista. Tämä on henkinen hallituskausi. On\nsiis oikein sanoa, että evankeliumin aikakausi alkoi, kun Jeesus\nvoideltiin \"pyhällä hengellä ja voimalla\" (Ap. t. 10: 38; Luuk. 3:22;\n4: 1, 18), kun hänet kastettiin. Seurakuntaan, hänen ruumiiseensa\nnähden alkoi se kolme ja puoli vuotta myöhemmin.\n\nEvankeliumin aikakauden loppujakson muodostaa myöskin \"elonkorjuu\",\njolloin kaksi aikakautta ulottuu toinen toiseensa -- evankeliumin\naikakausi päättyy ja ennalleenasettamis- tai tuhatvuotiskausi alkaa.\nEvankeliumin aikakausi päättyy asteettaan, samoin kuin sen esikuva tai\n\"varjo\", juutalainen aikakausi, päättyi. Samoin kuin siinä elonkorjuun\nseitsemän ensimäistä vuotta olivat erityisesti aiotut toimintaa varten\nlihallisen Israelin hyväksi ja olivat suosion vuosia, niin huomaamme\ntässä viittauksen samankaltaiseen seitsenvuotiskauteen, jolla on\nsama merkitys evankeliumin seurakuntaan nähden, ja jota seuraa koko\nmaailmaan ulottuva hädän (\"tulen\") aikakausi pahan rankaisemista varten\nja vanhurskauden hallituksen valmistamista varten, mutta tästä puhumme\nedempänä.\n\n\n\nTie kirkkauteen.\n\n\n_K, L, M, N, P, R_ esittävät kukin eri tasoja. _N_ on _täydellisen\ninhimillisen_ luonnon taso. Aadam oli tällä tasolla, ennenkuin hän\nteki syntiä, mutta heti lankeemisensa jälkeen vaipui hän siveellisen\nturmeluksen tai synnin tasoon, _R_, jolla kaikki hänen jälkeläisensä\nsyntyvät. Tämä taso vastaa tuota \"leveätä tietä\", joka johtaa\nkadotukseen. _P_ merkitsee kuvauksellista vanhurskauttamisen tasoa,\njoka vanhurskauttaminen lasketaan saavutetuksi lain uhrien kautta. Se\nei ollut todellinen täydellisyys, sillä \"laki ei tee täydelliseksi.\" --\nHebr. 7: 19.\n\n_N_ merkitsee ei ainoastaan inhimillisen täydellisyyden tasoa,\njonka kerran täydellinen ihminen, Aadam, omisti, vaan myöskin\nvanhurskautettujen henkilöiden asemaa. \"Kristus kuoli meidän synteimme\ntähden, kirjotusten mukaan\", ja kaikki jotka uskovat Kristukseen\n-- kaikki, jotka ottavat vastaan hänen täydellisen ja loppuun\nsuoritetun työnsä heidän vanhurskauttajanaan -- lasketaan siis uskon\nperustuksella vanhurskautetuiksi, ikäänkuin he olisivat täydellisiä\nihmisiä, ikäänkuin he eivät koskaan olisi olleet syntisiä. Jumalan\nkannalta katsoen ovat kaikki, jotka ovat vastaan ottaneet Kristuksen\nlunastajanaan, inhimillisen, täydellisyyden tasolla, _N_. Tämä on\nainoa asema, jossa ihminen voi lähestyä Jumalaa tai seurustella hänen\nkanssaan. Kaikkia tällä tasolla olevia kutsuu Jumala lapsikseen --\ninhimillisiksi lapsikseen. Aadam oli tällä tavalla Jumalan poika (Luuk.\n3: 38), joka seurusteli Jumalan kanssa ennen tottelemattomuuttaan.\nKaikkia, jotka omaksuvat meidän Herramme Jeesuksen täydelleen\nsuoritetun lunastustyön, pidetään tai _lasketaan_ uskon kautta\nennalleenasetetuiksi alkuperäiseen puhtauteen; ja seuraa siitä, että\nheillä on yhteys tai kanssakäyminen Jumalan kanssa.\n\nEvankeliumin aikakautena on Jumala tehnyt erityisen tarjoumuksen\nvanhurskautetuille inhimillisille olennoille, jonka perustuksella\nheidän luontonsa voi määrätyillä ehdoilla muuttua, niin että\nheidän maallinen, inhimillinen olemassaolonsa lakkaa ja heistä\ntulee taivaallisia, henkisiä olentoja, kuten Kristuksesta, heidän\nlunastajastaan. Osa uskovaisia -- vanhurskautettuja ihmisiä --\ntyytyy siihen iloon ja rauhaan, jonka he uskomalla synteinsä\nanteeksi antamiseen ovat saaneet, eivätkä sentähden ota vaaria siitä\näänestä, joka kutsuu heitä tulemaan ylemmäksi. Toiset, joita Jumalan\nrakkaus on liikuttanut, sellaisena, kuin se on osottautunut heidän\nlunastamisessaan, ja jotka ovat tunteneet etteivät he enään kuulu\nitselleen, koska ha ovat kalliisti ostetut, sanovat: \"Herra, mitä\nsinä tahdot, että minun pitää tehdä?\" Heille vastaa Herra Paavalin\nkautta, joka sanoo: \"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta\nkehotan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle\notolliseksi uhriksi, joka on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.\"\n(Room. 12: 1.) Mitä tarkottaa apostoli siten kehottaessaan meitä\nantamaan itsemme eläväksi uhriksi? Hän tarkottaa sitä, että meidän\ntulee Jumalan palvelukseen vihkiä kaiken sen kyvyn ja lahjakkaisuuden,\njonka me omistamme, ettemme tästä lähin enää elä itsemme tähden, ei\nmyöskään ystäviemme tai perheemme tähden, ei myöskään maailman tähden\ntai jonkun muun asian tähden vaan kuullaksemme ja palvellaksemme häntä,\njoka osti meidät omalla kalliilla verellään.\n\nMutta koska Jumala ei tahdo ottaa vastaan tahraisia tai epätäydellisiä\nkuvauksellisia uhreja ja me kaikki tulimme syntisiksi Aadamin kautta,\nvoimmeko silloin olla soveliaita uhreja? Paavali osottaa, että\nainoastaan sentähden, että me olemme pyhät, me olemme soveliaita\nuhreja. Me emme ole pyhiä samalla tavalla kuin Jeesus, joka ei\ntietänyt mitään synnistä, sillä me kuulumme kadotukseen tuomittuun\nsukuun, emme myöskään sentähden, että olisimme täydelleen onnistuneet\nvaelluksessamme saavuttamaan täydellisyyden, sillä me olemme vakuutetut\nsiitä, ettemme me ole saavuttaneet sitä täydellisyyttä johon meitä\non kutsuttu, vaan on meillä tämä aarre (hapraissa ja vuotavissa)\nsaviastioissa, jotta meidän lopullinen kirkkautemme nähtäisiin\nolevan Jumalan armosta eikä meidän omasta voimastamme. Mutta me\ntulemme pyhiksi ja Jumalalle kelpaaviksi uhreiksi sen perustuksella,\nettä Jumala ilmaiseksi on vanhurskauttanut meidät kaikista meidän\nsynneistämme uskomalla Kristuksen uhriin meidän puolestamme.\n\nNiin monet, jotka ymmärtävät antaa arvoa tälle kutsulle ja noudattavat\nsitä, ovat iloisia, kun heidät pidetään arvollisina kärsimään\nhäväistystä Kristuksen nimen tähden eivätkä katsele niitä asioita,\njotka näkyvät, vaan niitä, jotka eivät näy: \"elämän kruunua\",\n\"voittopalkintoa, johon Jumala tuolla ylhäällä on kutsunut Kristuksessa\nJeesuksessa\", ja \"sitä kirkkautta, joka on ilmestyvä meihin\". Siitä\nsilmänräpäyksestä alkaen, kun he ovat vihkiytyneet Jumalalle, ei\nheitä enää lasketa ihmisiksi, vaan Jumalasta sikiytyneiksi totuuden\nsanan kautta -- ei enää inhimillisiksi, vaan tästä lähin henkisiksi\nlapsiksi. He ovat nyt askeleen lähempänä palkintoa, kuin silloin, kun\nhe ensin uskoivat. Room. 13: 11. Mutta heidän henkinen olentonsa on\nvielä epätäydellinen: he ovat ainoastaan _sikiytyneet_, vaan eivät\nvielä hengestä _syntyneet_, he ovat henkisiä lapsia embryo- tai\nsikiö-tilassa, tasolla _M_ -- hengellisen sikiämisen tasolla. Koska\nhe ovat sikiytyneet hengestä, ei heitä enää lasketa inhimillisiksi,\nvaan henkisiksi olennoiksi, sillä siitä inhimillisestä luonnosta, joka\nkerran oli heidän, ja joka vanhurskautettiin, ovat he nyt luopuneet tai\nlaskeneet sen kuolleeksi -- eläväksi uhriksi, joka on Jumalalle pyhä\nja otollinen, ja jonka hän on hyväksynyt. He ovat nyt uusia luomuksia\nKristuksessa Jeesuksessa: vanha (inhimilliset toiveet, tahto ja\ntarkotus) ovat menneet, ja kaikki on tullut uudeksi; sillä \"te ette ole\nlihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan henki asuu teissä\". (2 Kor.\n5: 17; Room. 8: 9.) Jos te olette siinneet hengestä, niin \"te olette\n(inhimillisinä olentoina) kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty\nKristuksen kanssa Jumalassa.\"\n\nTaso _L_ esittää _täydellistä henkistä_ olemassaolotasoa, mutta\nennenkuin tämä taso, _L_, saavutetaan, täytyy meidän liittomme\nehdot tulla täytetyiksi. Eri asia on tehdä liitto Jumalan kanssa\nsekä luvata, että me kuolemme kaikelle inhimilliselle, ja eri asia\ntäyttää tämä lupaus koko maallisen elämämme kestäessä -- pitää meidän\nruumiimme kuolleena, jättää meidän oma tahtomme huomioonottamatta ja\ntehdä ainoastaan sitä, mitä Herra tahtoo. Tasoon _L_:ään tulemista\nkutsutaan syntymiseksi tai täydelliseksi astumiseksi sisälle elämään\nhenkiolentoina. Koko seurakunta tulee asetettavaksi tälle tasolle\nsitten, kun se on erotettu (valittu) maailmasta evankeliumiaikakauden\n\"elonkorjuussa\" tai lopussa. \"Kristuksessa kuolleet nousevat ensin\nylös\". Sitten me, jotka jälkeen jäämme, muutumme äkkiä -- tulemme\ntäydellisiksi henkiolennoiksi, joilla ovat Kristuksen kirkastetun\nruumiin kaltaiset ruumiit (sillä \"tämän katoavaisen on pukeutuminen\nkatoamattomuuteen\"). Kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä\non vaillinaista (sikiämistila useine esteineen lihan puolelta, jotka\nnyt ovat meihin takertuneet).\n\nTäydellisestä henkisestä olennosta voimme vielä kulkea askeleen\nylöspäin sitä seuraavaan kirkkauteen -- tasoon _K_. Me emme tässä\ntarkota luonnon kirkkautta, vaan voiman tai toimen kirkkautta. Tasossa\n_L_ saavutetaan täydellinen henkilöllinen kirkkaus, s.o. ihana\nKristuksen kaltainen olento. Mutta sitten kun me olemme tulleet tällä\ntavoin täydellisiksi ja tehdyt kokonaan meidän Herramme ja päämme\nkaltaisiksi, tulemme hänen kanssaan osallisiksi voiman ja valta-aseman\n\"ihanuudesta\" -- saamme istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan,\nniinkuin hän, tultuaan ylösnousemisessaan täydelliseksi, korotettiin\nVoiman oikealle puolelle. Siten me saavutamme ikuisen kirkkauden, tason\n_K_.\n\nTarkastakaamme nyt huolella karttaa ja ottakaamme huomioon sen esitys\nJumalan suunnitelman eri piirteistä. Näissä piirroksissa käytämme\npyramiidin kuvaa merkitsemään täydellisyyttä, koska se sopii niin\nhyvin, ja koska Raamatussa tehdään selviä viittauksia siihen.\n\nAadam oli täydellinen olento, pyramiidi _a_. Huomaa sen paikka tasolla\n_N_, joka merkitsee inhimillistä täydellisyyttä. Tasolla _R_, joka\nesittää synnin ja epätäydellisyyden tai siveellisen turmeluksen tasoa,\nlöytyy pyramiidi ilman huippua, _b_, epätäydellinen kuvio, joka\nesittää langennutta Aadamia ja hänen jälkeläisiään -- siveellisesti\nturmeltuneita, syntisiä ja kadotukseen tuomittuja.\n\nAabrahamia sekä toisia, jotka sinä aikana olivat vanhurskautettuja (se\non, laskettiin täydellisiksi) uskon perustuksella esittää pyramiidi,\n_C_, tasolla _N_. Aabraham oli turmeltuneen inhimillisen perheen jäsen\nja kuului luontonsa puolesta toisten kanssa tasoon _R_; mutta Paavali\nselittää meille, että Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta, se on,\nJumala laski hänet synnittömäksi ja täydelliseksi ihmiseksi uskon\nkautta. Tämä nosti hänet, Jumalan kannalta katsottuna, siveellisesti\nturmeltuneen, synnillisen ihmismaailman yläpuolelle tasoon _N_; mutta\nvaikkakin hän todellisuudessa oli vielä epätäydellinen, niin pääsi hän\nsiihen suosioon, jonka Aadam menetti, nimittäin seurustelemaan Jumalan\nkanssa kuten \"ystävä\". (Jaak. 2: 23.) Kaikki, jotka ovat täydellisellä\n(synnittömällä) tasolla _N_, ovat Jumalan ystäviä, ja hän on heidän\nystävänsä; mutta syntiset (tasolla _R_) ovat vihollisuussuhteessa\nJumalaa kohtaan -- \"vihollisia pahojen töitten kautta\".\n\nVedenpaisumuksen jälkeen oli ihmismaaailma, jota esittää kuva _d_,\nedelleen tasolla _R_ -- vielä vihollisuudessa -- ja se jää siihen\nasemaan, kunnes evankeliumiaikakauden seurakunnan vaali on tapahtunut\nja tuhatvuosikausi alkaa.\n\n\"Luonnollinen Israel\" oli juutalaisena aikakautena, kun\nesikuvaukselliset, härkien ja kauristen uhrit puhdistivat sen (ei\ntodellisesti, vaan esikuvallisesti, \"sillä ei laki tee täydelliseksi\"\n-- Hebr. 7: 19), esikuvauksellisesti vanhurskautettu. Siis on Israel,\n_e_, esikuvauksellisen vanhurskauttamisen tasolla _P_, joka kesti lain\nantamisesta Siinain vuorella, kunnes Jeesus teki laista lopun, ja\nnaulitsi sen ristiin. Silloin lakkasi kuvauksellinen vanhurskauttaminen,\nkun alkoivat \"paremmat uhrit\" -- paremmat kuin juutalaisten esikuvat --\njotka todellakin \"ottavat pois maailman synnin\" ja todellakin \"tekevät\nne täydellisiksi, jotka uhraavat.\" -- Hebr. 10:1.\n\nSitä koetuksen ja hädän tulta, joka kohtasi luonnollista Israelia,\nkun Jeesus oli läsnä ja erotti ja korjasi nisut, \"oikeat\nisraelilaiset\", heidän nimikirkostaan, ja erittäinkin sitä seikkaa,\nettä hän, erotettuaan nisut, \"poltti ruumenet\" [hyljätyn osan tätä\n_järjestelmää_] \"sammumattomalla tulella\", merkitään kuviolla _f_. Se\noli hädän aika, jota he eivät voineet estää. Katso Luuk. 3: 17; 21: 22;\n1 Tess. 2: 16.\n\nJeesus oli kolmekymmenvuotisena täydellinen, täysi-ikäinen mies (g),\njätettyään henkisen olotilan kirkkauden ja tultuaan _ihmiseksi_, jotta\nhän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien puolesta. Jumalan\nlain vanhurskaus on täydellinen: silmä silmästä, hammas hampaasta ja\nelämä elämästä. Oli välttämätöntä, että täydellinen _ihminen_ kuolisi\nihmissuvun puolesta, sillä vanhurskauden vaatimus ei voinut millään\nmuulla tavalla tulla tyydytetyksi. Enkelin kuolema voi yhtä vähän\nsuorittaa rangaistuksen ja lunastaa ihmisen, kuin härkien ja kauristen\nkuolema, joka ei koskaan voi \"ottaa pois syntejä\". Sentähden tuli hän,\njota kutsutaan \"Jumalan luomisen aluksi\", _ihmiseksi_, \"tuli lihaksi\",\njotta hän suorittaisi lunastuksen (vastaavan hinnan), joka voi ostaa\nmeidän sukumme vapaaksi. Hänen täytyi olla täydellinen ihminen, muutoin\nei hän olisi voinut tehdä enemmän hinnan suorittamiseksi kuin mikä muu\nihmissuvun jäsen tahansa. Hän oli \"pyhä, viaton, saastaton, syntisistä\nerotettu\". Hän otti saman muodon, kuin syntisillä on -- \"syntisen\nlihan kaltaisuuden\" -- ihmisten kaltaisuuden. Mutta hän otti sen\nkaikessa täydellisyydessään; hän ei ottanut mitään sen synnistä tai\nepätäydellisyydestä muulla tavalla, kuin että hän vapaaehtoisesti otti\nosaa muutamien suruihin ja tuskiin toimintansa aikana, ottaen omakseen\nheidän kipunsa ja vajavaisuutensa, kun hän jakoi heille elonvoimaansa,\nterveyttään ja voimakkaisuuttaan. On kirjoitettu, että \"hän otti\npäälleen sairautemme ja kantoi tautimme\", ja \"hänestä lähti voimaa\n[elämää, elonvoimaa, vahvistusta], ja paransi kaikki\". -- Mark. 5: 30;\nLuuk, 6: 19; Matt. 8: 16, 17; Jes. 53: 4.\n\nOllen tavoiltaan (täydellisen) ihmisen kaltainen nöyrtyi hän ja oli\nkuuliainen aina kuolemaan asti. Hän antautui Jumalalle, sanoen: \"Katso,\nminä tulen. Raamatussa on minusta kirjoitettu. Sinun tahtos, minun\nJumalani, teen minä mielelläni\", ja hän symboliseerasi (esikuvasi)\nvihkiytymisensä vesikasteen kautta. Kun hän siten antoi itsensä, vihki\noman olemuksensa, oli hänen uhrinsa pyhä (puhdas) ja otollinen Jumalan\nedessä, joka vastaanottamisensa merkiksi täytti hänet hengellään ja\nvoimallaan -- kun pyhä henki tuli hänen päällensä ja siten voiteli\nhänet.\n\nTämä hengellä täyttyminen oli sikiyminen uuteen luontoon --\njumalalliseen luontoon --, joka oli täysin kehittyvä tai syntyvä, kun\nhän oli täydelleen suorittanut uhraamisensa -- inhimillisen luonnon\nuhraamisen. Tämä sikiytyminen oli askel ylöspäin inhimillisistä\nelinehdoista ja esittää sitä pyramiidi _h_, tasossa _M_, joka on\nhengellisen sikiämisen taso. Tässä tasossa vietti Jeesus kolme ja\npuoli vuotta elämästään, kunnes hänen inhimillinen olemassaolonsa\npäättyy ristillä. Kun hän oli kuolleena kolme päivää, herätettiin hänet\neloon -- henkisen olennon täydellisyyteen (_i_, tasossa _L_,) joka\noli syntynyt hengestä, ollen \"kuolleista nousseiden esikoinen\". \"Mikä\nhengestä on _syntynyt_ on _henki_.\" Siten oli Jeesus ylösnousemisessaan\nhenki, henkiolento eikä enään inhimillinen olento missään merkityksessä.\n\nOn totta, että hän ylösnousemisensa jälkeen omisti kyvyn näyttäytyä\nihmisenä ja todellakin esiintyi niin, jotta hän opastaisi oppilaitaan\nja todistaisi heille, ettei hän enään ollut kuollut; mutta hän ei ollut\nihminen eikä enään riippuvainen inhimillisistä elinehdoista vaan voi\nmennä ja tulla kuten tuuli (silloinkin, kun ovet olivat suljetut), eikä\nkukaan tietänyt, mistä hän tuli, tai mihin hän meni. \"_Niin_ on laita\njokaisen, joka on _syntynyt_ hengestä.\" -- Joh. 3: 8. Vertaa 20: 19, 26.\n\nAina siitä silmänräpäyksestä, kun hän kasteessa vihkiytyi uhriksi,\nlaskettiin kaikki inhimillinen kuolleeksi, ja siitä ajasta laskettiin\nuuden luonnon alkaminen, joka tuli täydelliseksi ylösnousemisessa, kun\nhän saavutti täydellisen henkitason, _L_, ja nousi ylös varustettuna\nhenkisellä ruumiilla.\n\nNeljäkymmentä päivää ylösnousemisensa jälkeen meni Jeesus kaikkivallan\nluo korkeuteen -- jumalallisen kirkkauden tasoon, _K_, (pyramiidi\n_k_). Evankeliumin aikakautena on hän ollut kirkkaudessa (_l_),\n\"istuen Isän kanssa hänen valtaistuimellaan\", ja on ollut maan\npäällä olevan seurakunnan pää -- sen hallitsija ja johtaja. Koko\nevankeliumin aikakautena on seurakunta ollut kehityksen, kurituksen ja\nkoettelemuksen alaisena, jotta se aikakauden lopussa tai elonkorjuussa\ntulisi hänen morsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Sillä on siis\nyhteys hänen kärsimisessään, jotta se myös kirkastuisi hänen kanssaan\n(taso _K)_, kun oikea aika tulee.\n\nSeurakunnan on otettava samat askeleet kirkkauteen kuin sen päämies\nja Herra on ottanut, joka \"on antanut meille esikuvan, jotta me\nhänen askeleissaan vaeltaisimme\" ainoastaan sillä erotuksella,\nettä seurakunta alkaa alemmalta tasolta. Kuten olemme nähneet tuli\nHerramme inhimillisen _täydellisyyden_ tasoon, _N_, kun me kaikki,\njotka kuulumme aadamilaiseen sukuun, olemme alemmalla tasolla, _R_\n-- synnin ja epätäydellisyyden tasolla ollen vihollisuussuhteessa\nJumalaa vastaan. Ensiksi on meille sentähden kaikkein tärkeintä,\nettä me _vanhurskautetaan_ ja siten pääsemme tasoon _N._ Kuinka tämä\ntapahtuu? Hyvien töittenkö kautta? Ei, syntiset eivät voi tehdä hyviä\ntöitä. Me emme voineet suositella itseämme Jumalan edessä; sentähden\n\"Jumala osottaa rakkauttansa meitä kohtaan sillä, että Kristus,\nollessamme vielä syntisiä, kuoli edestämme\". (Room. 5, 8.) Ehto,\njolla me saavutamme vanhurskautetun tai täydellisen inhimillisen\ntason on siis se, että Kristus kuoli meidän synteimme tähden, lunasti\nja nosti meidät \"uskon kautta hänen vereensä\" siihen täydellisyyden\ntasoon, josta kaikki Aadamissa lankesivat. \"Me olemme vanhurskautetut\n[nostetut tasoon _N_] uskon kautta. Koska me siis _olemme uskosta_\nvanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa\" (Room. 5: 1)\nja Jumala ei pidä meitä enään vihollisinaan, vaan vanhurskautettuina\ninhimillisinä lapsinaan samassa tasossa kuin Aadam ja Herramme Jeesus\nolivat. Ainoa ero on siinä, että he todellakin olivat täydelliset, kun\nsitävastoin Jumala ainoastaan uskon kautta laskee meidät sellaisiksi.\nTämän lasketun vanhurskauttamisen me omistamme itsellemme uskomalla\nJumalan sanaan, joka sanoo: te olette \"ostetut\", \"lunastetut\",\nvapaasti vanhurskautetut kaikesta. Jumalan kannalta katsoen me olemme\nmoitteettomat, tahrattomat ja pyhät Kristuksessa, omistamalla uskon\nkautta meidän hyväksemme lasketun vanhurskauden puvun. Hän suostui\nsiihen, että meidän syntimme _laskettiin_ hänen päällensä, jotta hän\nsuorittaisi meidän rangaistuksemme, ja hän kuoli meidän puolestamme,\nikäänkuin hän olisi ollut syntinen. Hänen vanhurskautensa _lasketaan_\nsiis kaikkien niiden hyväksi, jotka omistavat itselleen hänen\nlunastuksensa, ja tuo se mukanaan kaikki ne oikeudet ja siunaukset,\njotka alkujaan omistettiin, ennenkuin synti tuli maailmaan. Se asettaa\nmeidät ennalleen elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa. Tätä yhteyttä\nvoimme heti nauttia uskon kautta, ja elämä ja täydellisempi yhteys ja\nilo tulevat varmaan -- \"aikanaan\".\n\nMutta muista, että vaikkakin vanhurskauttaminen on siunattu asia, niin\nei se muuta meidän luontoamme: me olemme yhä edelleen inhimillisiä\nolentoja. [_Luonto_ sanaa ei käytetä silloin sen varsinaisessa\nmerkityksessä, kun ihmisestä sanotaan, että hän on _pahan luontoinen_.\nOikeastaan ei kenenkään ihmisen luonto ole paha. Ihmisluonto on\n\"sangen hyvä\", _maallinen kuva_ jumalallisesta luonnosta. Siten\non jokainen ihminen hyvästä luonnosta, joskin tämä hyvä luonto on\nturmeltunut. On luonnotonta, että ihminen on paha, röyhkeä j.n.e.,\nja luonnollista, että hän on Jumalan kaltainen. Yllä on käytetty\nsanaa _luonto_ sen alkuperäisessä merkityksessä. Me olemme Kristuksen\nkautta vanhurskautetut tai oikeutetut kaikkien niiden etuoikeuksien ja\nsiunausten ennalleenasettamiseen, jotka kuuluvat meidän inhimilliselle\nluonnollemme -- Jumalan _maalliselle_ kuvalle.] Me olemme vapautetut\nkurjasta synnintilasta ja muukalaisuuden suhteesta Jumalaan\nnähden, ja sen sijaan, että olisimme inhimillisiä syntisiä, olemme\ninhimillisiä lapsia; ja nyt, kun me olemme lapsia, puhuu Jumala meille\nkuten lapsille ainakin. Evankeliumin aikakautena on hän kutsunut\n\"kanssaperillisten\" \"pienen lauman\", sanoen: \"Minun poikani anna\nminulle sydämmesi\" -- se on: anna minulle itsesi, kaikki maalliset\nvoimasi, tahtosi, kykysi, kaikkesi minulle, kuten Jeesus on antanut\nsinulle esikuvan, niin minä tahdon asettaa sinut poikanani korkeampaan\ntasoon kuin inhimillinen on. Minä teen sinusta henkisen lapsen, jolla\non ylösnousseen Jeesuksen kaltainen ruumis -- joka oli Isän \"olennon\ntäydellinen kuva\". Jos sinä tahdot luopua kaikista maallisista\ntoiveista, harrastuksista, tarkotuksista j.n.e., kokonaan uhrata\ninhimillisen luontosi ja käyttää sen minun palveluksessani niin tahdon\nminä antaa kaikille teille, jotka niin teette, korkeamman luonnon kuin\nsukunne jälelläolevalle osalle, minä tahdon tehdä teidät \"osallisiksi\nJumalan luonnosta\" -- Jumalan perillisiksi ja Jeesuksen Kristuksen\nkanssaperillisiksi, jos te muutoin kärsisitte hänen kanssaan, jotta te\nmyös hänen kanssaan _kirkastuisitte_.\n\nNe, jotka oikein osaavat arvostella tämän palkinnon, joka evankeliumin\naikana heille tarjotaan, luopuvat ilolla kaikesta, mikä heitä\nraskauttaa ja juoksevat kärsivällisyydellä sillä kilparadalla,\njoka on heille määrätty, jotta he päämäärän saavuttaisivat. Meidän\ntöitämme ei tarvittu meidän vanhurskauttamisessamme: meidän Herramme\nJeesus teki kaiken, mitä tähän nähden voitiin tehdä, ja kun me\nuskon kautta vastaanotimme hänen täydelleen suoritetun työnsä,\nnostettiin meidät vanhurskautettuina tasoon _N._ Mutta päästäksemme\nnyt eteenpäin, tarvitaan töitä. Me emme tosin saa menettää uskoamme,\nsillä silloin me sen kautta menetämme vanhurskauttamisen, mutta\njos me vanhurskautettuina pysymme uskossa, me kykenemme (sen armon\nperustuksella, joka meillä hengestä sikiytyessämme on annettu)\nkantamaan hedelmiä ja tekemään töitä, jotka kelpaavat Jumalan\nedessä. Ja Jumala vaatii sitä, sillä se on se uhri, jonka me\nlupasimme tehdä. Jumala odottaa, että me osaisimme panna arvoa tuolle\nsuurelle palkinnolle antamalla sen puolesta kaikki mitä meillä on\ntai mitä me olemme, ei ihmisille, vaan Jumalalle -- pyhäksi ja\nKristuksen kautta hänelle kelpaavaksi uhriksi, joka on meidän järkevä\njumalanpalveluksemme.\n\nJättäessämme kaiken tämän, me kysymme: Herra, kuinka sinä tahdot, että\nminä annan sinulle tämän, minun uhrini, aikani, lahjani, vaikutukseni\nj.n.e.? Kun me tämän jälkeen Jumalan sanasta etsimme vastausta,\nkuulemme hänen äänensä sanovan meille, että meidän tulee jättää\n_kaikkemme_ hänelle, niinkuin meidän Herramme Jeesus teki, tekemällä\nhyvää jokaista kohtaan, sen mukaan kuin meillä on tilaisuutta, mutta\nerittäinkin uskon veljiä kohtaan -- palvellen heitä hengellisellä ja\nruumiillisella ravinnolla, pukien heitä Kristuksen vanhurskaudella tai\nmaallisilla vaatteilla meidän kykymme ja heidän tarpeittensa mukaan.\nKun me olemme vihkineet kaiken, niin me sikiydymme hengestä ja olemme\nsaavuttaneet tason _M_; ja nyt me tulemme, meille annetun voiman\nkautta, jos me käytämme sitä hyväksemme, kykeneviksi täyttämään koko\nliittomme ja tulemme voittajiksi, niin enemmän kuin voittajiksi hänen\nkauttansa (hänen voimansa tai henkensä kautta), joka rakastaa meitä\nja on ostanut meidät kalliilla verellään. Mutta kun siten vaellat\nJeesuksen jäljissä, niin:\n\n    \"Äl' kuule, taisto laukes'\n    ja pääsit voittohon!\n    Päämäärä vasta aukes',\n    kun kruunu päässäs' on.\"\n\nKruunu annetaan kun me uskollisen veljemme Paavalin tavoin olemme\ntaistelleet hyvän taistelun ja juoksun päättäneet, mutta ei ennen.\nSiihen asti täytyy meidän uhrityömme ja palveluksemme liekin ja\nsuitsutuksen päivittäin nousta -- uhrina, jolla on hyvä tuoksu Jumalan\nedessä, ollen otollinen Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.\n\nNe \"nukkuneet\", jotka kuuluvat tähän voittaja-luokkaan, herätetään\nhenkiolentoina, tasoon _L_, ja ne saman luokan jäsenet, jotka elävät\nja ovat jälellä Herran tulemisessa, \"muutetaan\" samaan henkiseen\nolemassaolon tasoon, eivätkä hetkeksikään \"nuku\", joskin \"muutos\"\nvaatii saviastian hajaantumisen. Ne, jotka ovat _syntyneet_ hengestä,\neivät enää ole heikkoja, maallisia, kuolevia, katoavia olentoja, vaan\ntaivaallisia, henkisiä, katoamattomia, kuolemattomia olentoja. -- 1\nKor. 15: 44, 52.\n\nMe emme tiedä kuinka kauvan tulee kestämään sen jälkeen, kun he ovat\n\"muuttuneet\" tai tulleet täydellisiksi henkiolennoiksi (tasossa _L_),\nennenkuin he täysilukuisena joukkona kirkastetaan (tasossa _K_) yhdessä\nHerran kanssa ja liitetään häneen voimassa ja suuressa kirkkaudessa.\nTätä koko Kristuksen ruumiin yhdistymistä ja täyttä kirkastumista pään\nkanssa me pidämme \"Karitsan häinä\", yhdistymisenä yljän kanssa, kun\nmorsian tulee täydellisesti osalliseksi Herransa ilosta.\n\nLuokaamme jälleen silmäys karttaan; _n, m, p, q_, merkitsevät\nneljää erityistä luokkaa, jotka yhtenä kokonaisuutena muodostavat\nevankeliumiaikakauden nimiseurakunnan, joka esiintyy Kristuksen\nruumiina. Molemmat luokat _n_ ja _m_ ovat henkisen sikiämisen tasossa,\n_M_. Koko evankeliumiaikakauden ovat nämä molemmat luokat olleet\nolemassa, molemmat ovat tehneet liiton Jumalan kanssa tullakseen\neläviksi uhreiksi, molemmat ovat saaneet \"rakastetun kautta armon\"\nja siinneet hengestä \"uusiksi luomuksiksi\". Ero heidän välillään on\nseuraava: _n_ merkitsee niitä, jotka täyttävät liittonsa ja ovat\nkuolleet Kristuksen kanssa maallisiin elinehtoihin nähden, maallisiin\ntarkotuksiin ja pyrkimyksiin nähden, kun _m_ taasen esittää suurempaa\njoukkoa hengellisesti siinneistä lapsista, jotka ovat tehneet liiton,\nmutta jotka, valitettavasti peräytyvät sen täyttämisessä. Luokan _n_\nmuodostavat ne voittajat, joista tulee Kristuksen morsian, ja jotka\nistuvat Herran kanssa hänen valtaistuimellaan kirkkaudessa -- tasossa\n_K_. Tämä on tuo \"pieni lauma\", jolle Isä on nähnyt hyväksi antaa\nvaltakunnan. (Luuk. 12: 32.) Ne, jotka kuuluvat luokkaan _m_, kammovat\ninhimillisen tahdon kuolemista, mutta Jumala rakastaa heitä kuitenkin\nja on sentähden vastuksien ja vaikeuksien kautta vievä heidät tasoon\n_L_, täydelliseen henkiseen tasoon, mutta he ovat menettäneet oikeuden\ntasoon _K_, kirkkauden hallitukseen, koska he eivät vapaehtoisesti\nvoittaneet. Jos me annamme arvoa Isämme rakkaudelle, jos me toivomme\nHerramme hyväksymistä, jos me haluamme tulla hänen ruumiinsa jäseniksi,\nhänen morsiamekseen, ja istua hänen valtaistuimelleen, niin täytyy\nmeidän uskollisesti ja halukkaasti täyttää uhrilupauksemme.\n\nSuurin osa _niin kutsuttua_ seurakuntaa eli kirkkoa merkitään\nosalla _p_. Huomaa, että ne eivät ole tasolla _M_, vaan tasolla\n_N_. Ne ovat vanhurskautetut, mutta eivät pyhitetyt. Ne eivät ole\nkokonaan vihkiytyneet Jumalalle eivätkä sentähden ole sikiytyneet\nhenkiolennoiksi. He ovat kuitenkin maailmaa korkeammalla, koska he\novat vastaanottaneet Jeesuksen lunastajanaan synneistä; mutta jos\nhe yhä edelleen vastustavat tämän aikakauden korkeaa kutsua tulla\njäseniksi Jumalan henkiseen perheeseen, menettävät he _uskon_\nvanhurskauttamisen ja tulevat jälleen samaan tilaan kuin maailma.\nJos he lopultakin, ennalleenasettamisen aikoina alistuvat Kristuksen\nvaltakunnan vanhurskaita lakeja noudattamaan, tulevat he saavuttamaan\ntäydellisen maallisen ihmisen Aadamin kaltaisuuden. He jälleenvoittavat\ntäydelleen kaiken sen, mikä hänessä menetettiin. He saavuttavat sama\ninhimillisen täydellisyyden henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa\nsuhteessa ja tulevat jälleen Jumalan kuvan kaltaisiksi, kuten Aadam\noli, sillä heidät lunastettiin kaikkeen tähän. Tämä luokka, _p_, ei\nsiis oikeastaan käytä hyväkseen heille uskon perustuksella laskettua\nvanhurskauttaan nykyisessä ajassa (jolloin vanhurskauttaminen _uskon_\nkautta on tehty mahdolliseksi -- tuhatvuotiskautena vanhurskautetaan\nihmiset _todellisesti_). Tämä vanhurskauttaminen myönnetään nyt sitä\nerityistä tarkotusta varten että muutamat tulisivat kykeniviksi\nuhraamaan otollisia uhreja ja pääsisivät luokkaan _n_ \"Kristuksen\nruumiin\" jäseninä. Ne, jotka kuuluvat luokkaan _p_, vastaanottavat\nJumalan armon niin, että se menee heiltä _hukkaan_ (2 Kor. 6: 1): he\neivät käytä sitä hyväkseen mennäkseen eteenpäin ja uhratakseen itsensä\notollisina uhreina tänä aikakautena jolloin uhrit kelpaavat Jumalalle.\nNe, jotka kuuluvat tähän luokkaan, eivät ole \"pyhiä\", eivätkä\nvihkiytyneen \"ruumiin\" jäseniä, mutta apostoli kutsuu kuitenkin heitä\n\"veljiksi\". (Room. 12: 1). Samassa merkityksessä tulee koko suku, kun\nse on ennalleenasetettu, olemaan Kristuksen veljiä ja Jumalan lapsia,\njoskin eri luontoa. Jumala on _kaikkien_ Isä, jotka ovat sopusoinnussa\nhänen kanssaan, kuuluivat ne mihinkä tasoon tai luontoon tahansa.\n\nEräs toinen luokka nimiseurakunnan yhteydessä, luokka, joka ei\nkoskaan ole uskonut Jeesukseen heidän syntiensä uhrina, ja joka siis\nei ole vanhurskautettu -- ei ole tasolla _N_, -- merkitään tason _N_\nalapuolelle osalla _q_. Nämä ovat \"susia lammasten vaatteissa\", joskin\nhe kutsuvat itseänsä kristityiksi ja tunnustetaan nimiseurakunnan\njäseniksi. He eivät todellisuudessa usko Kristukseen lunastajanaan,\nvaan kuuluvat tasoon _R_. He kuuluvat maailmaan eivätkä ole paikallaan\nseurakunnassa, jota he suuresti vahingoittavat. Tässä sekavassa\ntilassa, naine eri luokkineen, _n, m, p_ ja _q_, sekotetut keskenään\nja kaikki kutsuen itseään kristityiksi, on nimiseurakunta ollut\nolemassa koko evankeliumin aikana. Kuten Herra ennusti, on nimellinen\ntaivaanvaltakunta (nimiseurakunta) nisulla ja rikkaruoholla kylvetyn\npellon kaltainen. Ja hän sanoi, että hän tahtoi antaa \"molempain\nkasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti\" aikakauden lopussa. Leikkuuaikana\nsanoo hän elomiehille (\"enkeleille\" -- lähettiläille): \"Kootkaa ensin\nlusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa\naittaani\". -- Matt. 13: 38, 39, 41, 49.\n\nNämä Herran sanat osottavat, että kun hänen tarkotuksensa oli antaa\nnäiden molempien kasvaa yhdessä aikakauden kuluessa ja tunnustaa heidät\nnimiseurakunnan jäseniksi, niin oli kuitenkin hänen tarkotuksensa,\nettä oli tuleva näiden luokkien erottamisen aika, kun ne, jotka\ntodellisuudessa muodostavat seurakunnan, hänen pyhänsä (_n_), jotka\nJumala on hyväksynyt ja tunnustanut, tulisivat ilmestymään. -- Matt.\n13: 39.\n\nEvankeliumin aikakautena on hyvä siemen kasvanut, ja lusteet, eli nisun\nmatkiminen, samaten. \"Hyvä siemen on valtakunnan lapset\", luokat _n_\nja _m_, sen sijaan että \"lusteet ovat pahan lapset\". Kaikki, jotka\nkuuluvat luokkaan _q_ ja monet, jotka kuuluvat luokkaan _p_, ovat\nsentähden \"lusteita\", sillä ei kukaan voi palvella \"kahta herraa\", ja\n\"te olette sen palvelijoita, jolle olette kuuliaiset\". Koska ne, jotka\nkuuluvat luokkaan _p_, eivät vihi palvelustaan ja kykyjään Herralle,\njoka osti heidät -- joka on järjellinen jumalanpalvelus, -- niin\nkäyttävät he epäilemättä paljon ajastaan ja kyvyistään todellisessa\ntaistelussa Jumalaa vastaan ja tietenkin vihollisen palveluksessa.\n\nHuomaa nyt kartalla evankeliuminaikakauden elonkorjuu eli loppu:\nhuomaa ne kaksi osaa, joihin se on jaettu -- seitsemän vuotta ja\nkolmekymmentäkolme vuotta, joka täydelleen vastaa juutalaisen\naikakauden elonkorjuuta. Juutalaisen mukaisesti tulee tämä elonkorjuu\nensin olemaan seurakunnan koettelemisen ja seulomisen aika ja sitten\nvihan aika, eli \"seitsemän viimeisen vaivan\" vuodattaminen maailman\nyli, nimiseurakunta siihen laskettuna. Juutalainen seurakunta oli\n\"varjo\" eli esikuva lihallisella tasolla kaikesta siitä, mitä\nevankeliumin aikakauden seurakunta nautti henkisellä tasolla.\nLihallista Israelia koetteli heidän aikakautensa elonkorjuussa _se\ntotuus_, joka silloin tarjottiin tälle kansalle. Totuus, jonka aika\noli silloin tullut, oli viikate, joka erotti \"oikeat israelilaiset\"\njuutalaisesta nimiseurakunnasta, ja totista nisua oli ainoastaan pieni\nmurto-osa verrattuna tunnustajiin. Niin on myös tämän aikakauden\nelonkorjuussa. Juutalaisen aikakauden mukaisesti johtaa evankeliumin\naikakauden elonkorjuuta ylielomies, meidän Herramme Jeesus, jonka\nsilloin täytyy olla läsnä. (Ilm. 14: 14). Hänen ensimäinen työnsä\ntämän aikakauden elonkorjuussa tulee olemaan toden erottaminen\nväärästä. Nimiseurakunnan sekavan tilan johdosta kutsuu Herra\nsitä \"Baabeliksi\", sekotukseksi, ja elonaika on se aika, jolloin\nnimiseurakunnan eri luokat tulevat erotettaviksi ja _n_ luokka tehdään\nkypsäksi ja täydelliseksi. Nisut erotetaan ohdakkeista ja tuleentunut\nvehnä tuleentumattomasta j.n.e. _n_-luokkaan kuuluvat ovat vehnän\nesikoishedelmä, ja tultuaan erotetuiksi tulevat he ajan täytyttyä\nKristuksen morsiameksi ja saavat aina olla Herransa luona hänen\nkaltaisinaan.\n\nTämän pienen lauman erottamista Baabelista osotetaan kuviolla _s_.\nSe on menossa _yhtymään_ Herran kanssa tullakseen osalliseksi hänen\nnimestään ja kunniastaan. Kuvio _w_ osottaa kirkastettua Kristusta,\npäätä ja ruumista. Kuviot _t, u_ ja _v_, esittävät \"Baabelin\"\nnimiseurakunnan -- lankeemista ja pirstoutumista \"suuren vaivan\naikana\", \"Herran päivänä\". Joskin tämä näyttää tulevan hirmuiseksi,\nniin on se kuitenkin todellisuudessa tuleva suureksi hyödyksi kaikille\ntodellisille nisuille. Baabeli lankeaa, koska se ei ole sitä, mitä\nse sanoo olevansa. Nimiseurakuntaan kuuluu paljon kerskaajia, jotka\novat siihen liittyneet sen edullisen aseman perustuksella, joka\nsillä on maailman silmissä, ja jotka käytöksensä takia tekevät sen\nhaisevaksi maailman edessä. Herra on aina tuntenut heidän todellisen\nluonteensa, mutta aikomuksensa mukaisesti antaa hän heidän olla aina\nelonkorjuuseen asti, jolloin hän on kokoova valtakunnastaan (totisen\nseurakuntansa, ja sitova yhteen) kaiken pahennuksen ja ne, jotka\ntekevät väärin ja heittävät heidät palajaan uuniin (vaivaan, joka\n_hävittää_ heidän nimelliset järjestelmänsä ja väärät tunnustuksensa).\n\"Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko\".\n(Matt. 13: 41--43). Ne vaikeudet, jotka tulevat kohtaamaan seurakuntaa,\njohtuvat huomattavassa määrässä kasvavasta epäuskosta ja spiritismin\neri muodoista, joista johtuu vaikeita koettelemuksia, koska Baabeli\nitsessään suosii useita Jumalan sanan vastaisia oppeja. Samoin kuin\nKristuksen _risti_ juutalaisessa elonkorjuussa oli loukkauskivi\njuutalaisille, jotka odottivat kirkkautta ja valtaa, ja maailman\nviisaille kreikkalaisille hulluus, niin on se jälleen evankeliumin\naikakauden elonkorjuussa tuleva loukkauskiveksi ja pahennuksenkallioksi.\n\nJokainen, joka on rakentanut uskonsa Kristukseen jostakin muusta\naineesta kuin jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista\nkivistä, ja muodostanut luonteensa sopusointuun sen kanssa, tulee\nhuomaamaan olevansa suurissa vaikeuksissa vihan (\"tulen\") aikana;\nsillä kaikki inhimillisen perimätiedon puu, heinä ja olki tulee\nhävitettäväksi. Ne, jotka rakentaessaan ovat käyttäneet oikeita\naineksia, ja joilla siis on kelvollinen luonne, merkitään kuviossa\n_s_:llä, samalla kun _t_ esittää \"suurta joukkoa\", joka on siinnyt\nhengestä, mutta joka on rakentanut puista, heinistä ja oljista\n-- nisua, mutta joka ei ole täysin kypsää silloin, kun esikoinen\n(_s_) korjataan. Nämä (_t_) menettävät palkinnon: valtaistuimen\nja jumalallisen luonnon, mutta tulevat lopullisesti syntymään\nhenkiolentoina, jotka ovat alempaa astetta kuin jumalallinen luonto.\nJoskin nämät todellisuudessa ovat vihkiytyneet, hallitsee heitä\nniin suuressa määrässä maailman henki, etteivät he anna elämäänsä\nuhriksi. Vieläpä \"elonkorjuussa\", kun _totuus_ erottaa morsiamen\nelävät jäsenet toisista, tulevat näiden korvat, _t_-luokka siihen\nlaskettuna, olemaan työläät kuulemaan. He tulevat olemaan hitaita\nuskomaan ja hitaita toimimaan tänä erottamisen aikana. He tulevat\nepäilemättä tuntemaan itsensä hyvin masentuneiksi, kun he jälestäpäin\nhuomaavat, että morsian on tullut täysilukuiseksi ja yhtynyt Herran\nkanssa, ja että he välinpitämättömyyden ja raskauttavien huolien tähden\novat menettäneet tuon suuren palkinnon; mutta Jumalan suunnitelman\nihanuus, jota he silloin alkavat erottaa rakkauden suunnitelmana sekä\nheitä että koko ihmismaailmaa varten, on kokonaan voittava heidän\nsurunsa, ja he tulevat riemuitsemaan: \"Halleluja! sillä Herra meidän\nJumalamme, Kaikkivaltias, on ruvennut hallitsemaan. Iloitkaamme ja\nriemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat\ntulleet, ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä\". (Ilm. 19: 6,\n7). Huomaa myöskin, miten runsaasti Herra on pitänyt huolta heistä.\nHeille lähetetään tällainen julistus: Joskaan ette ole Karitsan\nmorsian, niin saatte olla läsnä hääaterialla. -- \"Autuaita ovat ne,\njotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!\" (V. 9), Tämä suuri joukko\non aikanaan Herran kurituksen kautta tuleva täyteen sopusointuun\nhänen suunnitelmiensa kanssa ja pesevä vaatteensa, jotta se lopulta\nsaavuttaisi aseman (_y_) henkisessä tasossa _L_, joka on lähinnä\nmorsianta (_x_). -- Ilm. 7: 14, 15.\n\nHädän aika, sellainen kuin se koskee maailmaa, alkaa, kun Baabeli\nalkaa vajota ja hajota. Silloin tapahtuu kaikkien inhimillisten\nyhteiskuntajärjestysten ja kaikkien hallitusten kukistuminen, joka\nvalmistaa maailmaa vanhurskauden hallitusta varten. Hädän aikana\nsaatetaan luonnollinen Israel (_e_), joka on ollut hyljättynä, kunnes\ntäysi luku pakanoista tulisi Jumalan valtakuntaan, jälleen Jumalan\nsuosioon ja evankeliumin aikakauden seurakunta tai henkinen Israel\ntehdään täydelliseksi ja kirkastetaan. Tuhatvuotiskautena on Israel\noleva maan etevin kansa, kaiken maallisen olemassaolotason etunenässä,\nja kaikki tottelevaiset saatetaan vähitellen sen yhteyteen ja sen\nkanssa sopusointuun.\n\nHeidän, samoin kuin ylimalkaan maailman ennalleenasettaminen\ntäydelliseen inhimilliseen luontoon, tulee tapahtumaan asteettain ja\nvaatii koko tuhatvuotiskauden täydellistä toteuttamistaan varten.\nKristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kuluessa lopetetaan eli\ntyhjäksitehdään vähitellen aadamilainen kuolema. Nämä eri asteet\n-- sairaus, tuska ja heikkous samoin kuin hauta -- taipuvat suuren\nEnnalleenasettajan vallan edessä, kunnes karttamme mukainen suuri\npyramiidi aikakauden lopussa on valmis. Kristushenkilö (_x_) tulee\nolemaan kaiken pää -- johon kuuluu suuri joukko enkeleitä ja\nihmisiä -- lähinnä Isää; sitten tulee järjestyksessä suuri lauma,\nhenkiolennot (_y_), ja sitten enkelit, sitten Israel lihan jälkeen\n(_z_), käsittäen ainoastaan oikeat israelilaiset, maan kansojen\netunenässä, sitten ihmismaailma (_W_), joka on ennalleenasetettu sen\nkaltaiseen täydellisyyteen, joka oli ihmissuvun päällä, Aadamilla,\nennenkuin hän teki syntiä. Tämä ennalleenasettaminen tulee tapahtumaan\nvähitellen tuhatvuotiskautena -- ennalleenasettamisen aikoina. (Ap. t.\n3: 21). Muutamat tulevat kuitenkin hävitettäväksi kansasta: ensiksi\nkaikki ne, jotka täyden valon ja tilaisuuden vallitessa sadan vuoden\nkuluessa kieltäytyvät millään tavalla edistymästä vanhurskautta\nja täydellisyyttä kohti (Jes. 65: 20), ja toiseksi ne, jotka\nkehityttyään täydellisyyteen viimeisessä koetuksessa tuhatvuotiskauden\nlopussa osottautuvat uskottomiksi. (Ilm. 20: 9). Sellaiset kuolevat\ntoisen kuoleman, josta ei ole luvattu mitään ylösnousemusta tai\nennalleenasettamista. Ainoastaan _yksi_ henkilökohtainen koetus on\njärjestetty. Ei koskaan tulla antamaan muuta kuin _yksi_ lunastaja.\nKristus ei kuole enään.\n\nKun tarkastamme Isän suurta suunnitelmaa seurakunnan korottamiseksi\nja Israelin ja maan kaikkien sukujen siunaamiseksi, joka johtuu\nennalleenasettamisesta seurakunnan kautta, muistuu mieleemme enkelten\nlaulu: \"Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha,\nihmisiin mielisuosio!\" Jumalan suunnitelman täyttyminen \"oli yhdistävä\nKristuksessa kaikki\". Kuka silloin sanoo, että Jumalan suunnitelma on\nepäonnistunut? Kuka on silloin sanova, ettei hän ole kääntänyt pahaa\nhyväksi ja saattanut sekä ihmisten että perkeleitten vihaa kääntymään\nhänelle ylistykseksi?\n\nPyramiidi-kuvio ei sovi ainoastaan hyvin valaisemaan täydellisiä\nolentoja, vaan antaa se myöskin hyvän kuvan koko luomakunnan\nyhtenäisyydestä, kuten se Jumalan suunnitelman päättyessä tulee olemaan\n_yhtenäinen_, kun kaiken sopusointu ja täydellisyys on saavutettu\nKristuksen johdon alla, joka ei ainoastaan ole seurakunnan, ruumiinsa,\npää, vaan myös kaiken, mikä on taivaassa ja maan päällä. -- Ef. 1: 10.\n\nKristus Jeesus oli \"alku\", \"pää\", \"päätekivi\", \"huippukulmakivi\" tässä\nsuuremmoisessa rakennuksessa, joka vasta on ainoastaan alulla; ja\nhuippukiven suuntien ja kulmien kanssa täytyy jokaisen alapuolella\nolevan kiven tulla asetetuksi sopusointuun. Kuinka monenlaisia kiviä\nlöytyneekään tässä rakennuksessa, kuinka monta eri luontoa onkaan\nJumalan lapsilla, maallisilla ja taivaallisilla, täytyy heidän\nkaikkien, ollakseen ikuisesti otollisia hänen edessänsä, tulla\nluonteeltaan hänen Poikansa kuvan kaltaisiksi. Kaikkien, jotka tulevat\nkuulumaan tähän rakennukseen, täytyy tulla osallisiksi kuuliaisuuden\nhengestä Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta häneen ja kaikkiin hänen\nluomuksiinsa, joka henki runsaassa määrässä esiintyi Jeesuksessa -- se\nhenki, joka täyttää lain: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämelläsi\nja koko sielullasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin\nitseäsi.\n\nSuunnitelman toteuttamisessa (sellaisena kuin Jumalan sana esittää\ntämän kaiken yhteenliittämisen, sekä taivaassa että maan päällä, yhden\npään alle) valittiin Kristus, pää, ensin, sitten seurakunta, joka\non hänen ruumiinsa. Enkelit ja muut henki-olennot tulevat arvossa\nsen jälkeen, sitten tulevat arvolliset Israelista ja maailma. Alkaen\nkorkeimmasta tulee järjestäytyminen jatkumaan, kunnes kaikki, jotka\n_tahtovat_, ovat saatetut sopusointuun ja yhtenäisyyteen.\n\nOmituista on, että tämä koeteltu pää- eli huippukulmakivi asetetaan\nensin ja kutsutaan _perus_-kiveksi. Siten valaistaan sitä seikkaa, että\nkaiken toivon perustus Jumalaan ja vanhurskauteen nähden ei ole pantu\nmaan päälle vaan taivaaseen. Ja ne, jotka rakennetaan eli liitetään\ntähän taivaalliseen perustukseen, kiinnitetään siihen taivaallisen\nvetovoiman ja taivaallisten lakien kautta. Ja joskin tämä järjestys\non päinvastainen kuin se, mikä on vallalla maallisessa rakennuksessa,\nkuinka sopivaa onkaan, että se kivi, jonka kaltaiseksi koko rakennus\nmuodostetaan, asetetaan ensin. Kuinka sopivaa onkaan myös, että meidän\nperustuksemme on pantu _ylös_, eikä _alas_, ja että me elävinä kivinä\n\"_rakennumme_ ylöspäin häneen kaikessa\". Siten tulee työ jatkumaan\ntuhatvuotiskauden kuluessa, kunnes jokaisen luonnon jokainen olento\ntaivaassa ja maan päällä on ylistävä ja palveleva Jumalaa sopusoinnussa\ntäydellisen tottelevaisuuden kanssa pitäen sitä ojennusnuoranaan.\nMaailman kaikkeus tulee olemaan puhdas; sillä sinä päivänä \"on\ntapahtuva, että jokainen, joka ei kuule sitä profeettaa, hävitetään\nkansasta\" -- toisessa kuolemassa. -- Apt. 3: 22, 23.\n\n\n\nTabernaakkeli erämaassa.\n\n\nTätä samaa oppia, jonka aikakausien kartta esittää, opettaa tässä\ntämä Jumalan järjestämä esikuva, jota tullaan edempänä täydellisemmin\nkäsittelemään. Me asetamme sen rinnatusten kartan kanssa, jotta\nsopivalla tavalla huomattaisiin tai käsitettäisiin, että eri tasot\neli asteet kaikkein pyhimpään opettavat samaa kuin se, mitä jo\nseikkaperäisesti on käsitelty. Tabernaakkelin esikartanon ulkopuolella\noleva leiri kuvaa koko maailmaa synnissä, turmeluksen tasolla _R_.\nJos me menemme \"portin\" kautta \"esikartanoon\", tulemme uskovaisiksi\neli _vanhurskautetuiksi_ ihmisiksi, tasolla _N_. Ne, jotka kulkevat\nedelleen vihkiytymiseen, kiiruhtavat edelleen tabernaakkelin ovelle\nja tulevat, kun he astuvat sisään (tasoon _M_) papeiksi. Heitä\nvahvistetaan \"näkyleipien\" kautta, valaistaan \"kynttiläjalan\" kautta ja\ntehdään kykeneviksi uhraamaan otollista suitsutusta Jumalalle Jeesuksen\nKristuksen kautta, kultaisella alttarilla. Viimein, ensimäisessä\nylösnousemisessa, pääsevät he täydelliseen henkiseen tilaan eli\n\"kaikkein pyhimpään\", tasoon _L_, ja saavat sen jälkeen Jeesuksen\nkanssa tulla osallisiksi valtakunnan kirkkaudesta, tasolla _K_.\n\n       *       *       *       *       *\n\nValinnut oon. Herran kanssa\n    käydä, minkä maksoikaan.\n    Joskin riemun, pilkan kautta\n    tiensä kaita kulkeekaan.\n    Vaikka juorut, tuskat tuimat\n    tiellä mua nyt haavottaa;\n    eipä huolta, kun saa Herran\n    omaksensa omistaa.\n         Herran tietä käydä tahdon --\n         kuinka suuri onnen on --\n         kunnes toivon päähän pääsen,\n         alkaa riemu rajaton.\n\n    Valinnut oon ristin alla\n    kuolla itsestäni pois;\n    etten etsis' maista rauhaa,\n    jotta Jeesus loman' ois'.\n    Nyt jo vaimen riemu mainen\n    rinnall' lemmen Jeesuksen.\n    Herran rauha syömen täyttää\n    ristiänsä kantaen.\n         Herran tietä käydä tahdon --\n         kuinka suuri onnen on --\n         kunnes toivon päähän pääsen,\n         alkaa riemu rajaton.\n\n    Vaalin' tää on kaikkein parhain\n    nyt ja kautta aikojen.\n    Täällä kärsin Herran tähden,\n    voitan siellä kirkkauden.\n    Risti ensin, kruunu sitten.\n    Niin on Jeesus kulkenut.\n    Jäljissänsä tahdon käydä,\n    kunnes oon mä voittanut.\n         Herran tietä käydä tahdon --\n         kuinka suuri onnen on --\n         kunnes toivon päähän pääsen,\n         alkaa riemu rajaton.\n\n\n\n\nKOLMASTOISTA LUKU.\n\nTÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.\n\nEnsimäinen herraus. -- Sen kadottaminen. -- Sen lunastaminen ja\nennalleenasettaminen. -- Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. --\nVallan anastaja. -- Nykyisen herrauden kaksi puolta. -- Olemassa\nolevat esivallat on Jumala määrännyt. -- Nebukadnesarin näky. --\nDanielin näky ja selitys. -- Tämän maailman valtakunnat katsottuna\ntoiselta näkökannalta. -- Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan.\n-- Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. --\nKristillisyyden väärät vaatimukset. -- Parempia toiveita viidennessä\nmaailman valtakunnassa.\n\n\nJumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala\naikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. \"Ja\nJumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän\nkaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja\nkarjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.'\nJa Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet,\nmieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala\nsanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja\ntehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut\ntaivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'.\"\n\nMaan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen\nihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen\nolemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja\ntäyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan\nAadamia vaan koko ihmissukua; \"vallitkoon _he_\" j.n.e. Jos ihmissuku\nolisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi\nkoskaan mennyt heidän käsistään.\n\nHuomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa\neikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan\nyli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi.\nEi ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan\nkäytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on\nhänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt\ntäydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen,\nolisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi\nneuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä\najatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista\nja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen\nkuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin\nolisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat\nvalinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos\nkaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä\nsuhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken\nja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi\nesiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia.\n\nSiten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle\ntasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi\nosalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa\nhyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä\nkoskee sekä omaa että yleistä parasta.\n\nOli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus\nriippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava\nsopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa,\njonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. \"Rakkaus on lain täyttämys.\"\n\"Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko\nmielelläsi\" ja \"rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.\" -- Room. 13:\n10; Matt. 22: 37--40.\n\nTämän suosion suhteen, joka ihmisille on annettu, ylistää Daavid\nJumalaa ja sanoo: \"Sinä teit hänet vähää vähemmäksi enkeleitä; vaan\nsinä kaunistit hänet kunnialla ja ihanuudella. Sinä asetit hänet\ntöittesi herraksi.\" (Ps. 8: 6, 7.) Tämä herraus, joka annettiin\nihmissuvulle Aadamin olennossa, oli ensimäinen Jumalan valtakunnan\ntoimeenpaneminen maan päällä. Ihminen hallitsi Jumalan edustajana.\nMutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta hallitsijaa kohtaan ei hän\nmenettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja\netuutensa Jumalaa edustavana hallitsijana maan päällä. Tästä lähtien\noli ihminen kapinoitsija, erotettu ja tuomittu kuolemaan. Pian sen\njälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä, eikä sitä sittemmin ole\ntoimeenpantu muuta kuin lyhyeksi ajaksi ja esikuvauksellisella tavalla\nIsraelin kansassa. Joskin ihminen Eedenissä menetti oikeutensa elämään\nja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan kohta, ja\nniin kauvan kuin kirottu elämä on olemassa, sallitaan ihmisen hallita\nmaata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan\nasti, kunnes hän tulee, jonka oikeus on omistaa se hallitus, jonka hän\nosti.\n\nMeidän Herramme kuolema ei lunastanut eli ostanut ainoastaan ihmistä\nvaan myös kaiken, mikä kuului hänen alkuperäiseen perintöönsä, maan\nherraus siihen laskettuna. Ostettuaan sen, on omistusoikeus nyt\nhänellä: hän on nyt laillinen perijä ja on aikanaan ja ennen pitkään\nottava omaisuutensa haltuunsa. (Ef. 1: 14.) Mutta samoin kuin hän ei\nostanut ihmistä pitääkseen häntä orjanaan, vaan asettaakseen hänet\nennalleen entiseen asemaansa, niin on myös maan herrauden laita:\nhän osti sen samoin kuin kaikki ihmisen alkuperäiset siunaukset\nasettaakseen ne ennalleen, kun ihminen jälleen kykenee käyttämään\nniitä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Tästä seuraa että\nMessiaan hallitus maan päällä ei tule kestämään ainaisesti. Se\ntulee jatkumaan ainoastaan niin kauvan, että hän rautahallituksensa\nkautta on kukistanut kaiken kapinallisuuden ja vastahakoisuuden ja\nennalleenasettanut langenneen suvun alkuperäiseen täydellisyyteen,\njolloin se on täysin kykenevä oikein hallitsemaan maata Jumalan\nalkuperäisen tarkotuksen mukaan. Kun tämä herraus sitten on\nennalleenasetettu, tulee se jälleen muodostamaan Jumalan valtakunnan,\njota ihminen, Jumalan edustaja, hallitsee.\n\nJuutalaisena aikakautena järjesti Jumala Israelin kansan\nvaltakunnakseen, jota Mooses ja tuomarit hallitsivat -- joka oli\njonkinlainen tasavalta --, mutta ainoastaan esikuvauksellisesti.\nTuo yksinvaltaisempi hallitusmuoto, joka sittemmin pantiin toimeen,\nerittäinkin Daavidin ja Salomonin aikana, kuvasi muutamissa suhteissa\nluvattua valtakuntaa, jolloin Messias oli hallitseva. Toisin kuin\nympärillä olevilla kansoilla, oli Israelilla Jehova kuninkaanaan, ja\nIsraelin hallitsijat palvelivat häntä, kuten me opimme Ps. 78: 70, 71.\nTämä ilmaistaan hyvin selvästi 2 Aik. 13: 8 ja 1 Aik. 29: 23, joissa\nIsraelia kutsutaan \"Herran kuningaskunnaksi\" ja sanotaan, että Salomo\n\"istui _Herran valtaistuimella_ kuninkaana isänsä Daavidin jälkeen\",\njoka Saulin, ensimäisen kuninkaan, seuraajana hallitsi seuraavina\nneljänäkymmenenä vuotena.\n\nKun Israelin kansa rikkoi Herraa vastaan, kuritti hän heitä\nlukuisia kertoja, kunnes hän lopullisesti otti kokonaan pois heidän\nvaltakuntansa. Zedekiaan päivinä, joka oli viimeinen hallitsija\nDaavidin sukua, otettiin kuninkaan valtikka pois. Silloin kukistui\nJumalan esikuvauksellinen valtakunta. Jumalan päätös tämän asian\nsuhteen on kirjotettu seuraavin sanoin: \"Ja sinä paha, jumalatoin\nIsraelin päämies, jonka päivä tulee, koska pahat työsi ovat\nsaavuttaneet rajansa, näin sanoo Herra Jehova: Pane pois diadeemi\n(kuninkaallinen otsakoristus) ja kruunu. Se, mikä nyt on, ei ole\npysyvä sellaisena... Minä olen sen kukistanut, eikä se ole _enään\noleva, kunnes_ hän tulee, jolla on siihen oikeus, ja minä olen antava\nsen hänelle.\" (Hes. 21: 25--27.) Tämän ennustuksen täyttämiseksi\nnousi Baabelin kuningas Israelia vastaan, otti kansan vangiksi ja vei\npois heidän kuninkaansa. Joskin meedialainen Kyyros asetti ennalleen\nheidän kansallisen olemassaolonsa, maksoivat he kuitenkin veroa ja\nhallitsi heitä nuo toisiaan seuraavat vallat: meedialais-persialainen,\nkreikkalainen ja roomalainen, kunnes heidän kansallisuutensa\nlopullisesti lakkasi v. 70 j.Kr., jonka jälkeen he ovat olleet\nhajaantuneina kaikkien kansojen keskuuteen.\n\nSyntiinlankeemuksen jälkeen on Israelin valtakunta ollut ainoa, jonka\nJumala koskaan jossakin suhteessa on tunnustanut edustavan hänen\nhallitustaan, lakejaan j.n.e. Monta kansaa oli ollut ennen Israelia,\nmutta ei yksikään toinen voinut oikeudenmukaisesti väittää, että Jumala\noli sen perustaja tai, että sen hallitsijat olivat Jumalan edustajia.\nKun kruunu otettiin Zedekialta ja Israelin valtakunta kukistettiin,\npäätti Jumala antaa sen olla kukistuneessa tilassa, kunnes Kristus,\nmaailman oikeudenmukainen perillinen, oli tuleva vaatimaan sitä\nitselleen. Siitä johtuu, että kaikkia muita valtakuntia, jotka\nhallitsevat Jumalan valtakunnan perustamiseen asti, kutsutaan \"tämän\nmaailman valtakunniksi\", joita \"tämän maailman ruhtinas\" hallitsee, ja\novat siis kaikki heidän vaatimuksensa esiintyä Jumalan valtakuntana\nväärät. Ei myöskään Jumalan valtakuntaa _perustettu_ Kristuksen\nensimäisessä tulemisessa. (Luuk. 19: 12.) Siitä ajasta asti on Jumala\nvalinnut maailmasta niitä, joita katsotaan arvokkaiksi hallitsemaan\nKristuksen kanssa tämän vallan kanssaperillisinä. Vasta toisessa\ntulemisessaan on Kristus ottava valtakunnan, vallan ja kirkkauden ja\nhallitseva kaikkien Herrana.\n\nKaikkia muita, paitsi Israelin valtakuntaa, kutsutaan Raamatussa\npakanallisiksi valtakunniksi -- \"tämän maailman valtakunniksi,\" joita\n\"tämän maailman ruhtinas\", Saatana, hallitsee. Kun Zedekian päivinä\nJumalan valtakunta otettiin pois, jäi maailma ilman mitään hallitusta,\njonka Jumala voisi hyväksyä, tai jonka lakeja tai asioita hän jollakin\nerinomaisella tavalla valvoi. Jumala antoi epäsuoran tunnustuksen\npakanallisille valtakunnille, ilmottaessaan julkisesti aikomuksensa\n(Luuk. 21: 24), että Jerusalem ja maailma oli oleva yllämainittuna\nväliaikana pakanallisten hallitusten alla.\n\nTätä välillä olevaa aikaa, Jumalan valtikan ja hallituksen\npoisottamista, kunnes ne Kristuksessa ennalleenasetetaan suurempaan\nvoimaan ja kirkkauteen, kutsutaan Raamatussa \"pakanain ajoiksi\". Ja\nnämä \"ajat\" oli vuodet, jolloin \"tämän maailman valtakuntien\" annetaan\nhallita, ovat määrätyt ja rajotetut, ja aika Jumalan valtakunnan\njälleenpystyttämistä varten Messiaan hallitessa on samoin määrätty ja\nselvästi ilmotettu Raamatussa.\n\nNiin pahoja kuin nämä pakanalliset hallitukset ovat olleetkin, \"on\nJumala ne asettanut\" tai sallinut niitä määrättyä tarkotusta varten.\nNiiden epätäydellinen ja väärä hallitus on sopusoinnussa sen kanssa,\nmitä Jumala tahtoo opettaa ihmisille, nimittäin synnin ylenmääräistä\nsyntisyyttä, sekä todistaa langenneen ihmisen kykenemättömyyttä hallita\nitseään edes omaksi tyytyväisyydekseen. Jumala sallii heidän ylimalkaan\nnoudattaa omia tarkotuksiaan, ellei ne häiritsevästi sekaannu hänen\nsuunnitelmiinsa. Hänen tarkotuksensa on, että kaikki vähitellen on\nkääntyvä parhain päin, sekä että lopulta \"ihmisten kiukkukin\" on\nkääntyvä hänen \"kunniakseen\". Kaiken muun, mistä ei johdu mitään hyvää,\neikä täytä mitään tarkotusta eikä ole miksikään opiksi, estää hän. Ps.\n76: 11.\n\nIhmisen kykenemättömyys toimeenpanna täydellistä hallitusta johtuu\nhänen omista heikkouksistaan hänen langenneessa ja turmeltuneessa\ntilassaan. Näitä heikkouksia, jotka jo itsessään tekevät ihmisen\nponnistukset aikaansaada täydellistä hallitusta hedelmättömiksi, on\nmyös Saatana, joka ensin houkutteli ihmiset uskottomuuteen korkeinta\nhallitsijaa kohtaan, käyttänyt hyväkseen. Saatana on lakkaamatta\nkäyttänyt hyväkseen ihmisen heikkouksia, antanut hyvälle pahan varjon\nja pahalle hyvän varjon; ja on hän asettanut Jumalan luonteen ja\nsuunnitelmat väärään valoon ja tehnyt ihmisen sokeaksi totuudelle.\nKun hän täten tekee työtä uppiniskaisuuden lapsien sydämissä (Ef.\n2: 2), on hän heitä vienyt talutusnuorassa oman tahtonsa mukaan ja\ntehnyt itsensä siksi, miksi Herra ja apostolit häntä kutsuvat -- tämän\nmaailman ruhtinaaksi eli hallitsijaksi. (Joh. 14: 30; 12: 31.) Hän\nei ole oikeudenmukaisesti tämän maailman ruhtinas, vaan on hän sitä\nanastuksensa perustuksella, viekkauden ja petoksen kautta -- joka on\nse tapa, jolla hän saa langenneet ihmiset haltuunsa. Koska hän on\nanastaja, niin tulee hän pian pantavaksi pois viralta. Jos hän olisi\nmaailman ruhtinas todellisen oikeuden perustuksella, niin ei häntä\nsiten kohdeltaisi.\n\nTästä nähdään, että maan herraudella nykyisessä asussaan on sekä\nnäkymätön että näkyväinen puolensa. Edellinen on henkinen, jälkimmäinen\ninhimillinen puoli -- näkyväiset maalliset valtakunnat, jotka suureksi\nosaksi ovat henkisen ruhtinaan, Saatanan, hallituksen alaiset. Koska\nSaatana omisti sellaisen vallan, voi hän tarjoutua tekemään Herrasta\nhänen johtonsa alaisen näkyväisen korkeimman hallitsijan maan päällä.\n(Matt. 4: 9.) Kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun, päättyvät\nmolemmat puolet nykyisestä herraudesta: Saatana sidotaan ja tämän\nmaailman valtakunnat kukistetaan.\n\nLangennut, soaistu, huokaava luomakunta on vuosisatoja kulkenut\nraskasta tietään eteenpäin: jokainen askel on ollut tappio, sen\nparhaimmat ponnistukset ovat olleet tuloksettomat. Kuitenkaan ei se ole\nmenettänyt sitä toivoa, että kultainen aika, josta sen viisaat ovat\nuneksineet, oli pian tuleva. Se ei tiedä, että vielä suurempi vapautus\nkuin se, mitä se on toivonut, ja tavoitellut, on määrätty tulevaksi\nhalveksitun Natsarealaisen ja hänen seuraajiensa kautta, jotka Jumalan\nlapsina tulevat ilmestymään kuninkaallisessa vallassa sen vapauttajina.\n-- Room. 8: 22, 19.\n\nJotta hänen lapsensa eivät olisi pimeydessä mitä tulee hänen\nsallimiinsa nykyisiin pahoihin hallituksiin ja hänen lopulliseen\naikomukseensa toimeenpanna parempi hallitus, kun nämä valtakunnat\nhänen johtavan kaitselmuksensa kautta ovat tehneet sen tehtävän, jota\nvarten niitä on sallittu, on Jumala profeettainsa kautta antanut\nmeille suuremmoisia kuvasarjan kaltaisia esityksiä \"tämän maailman\nvaltakunnista\" ja, vahvistaakseen meitä, on hän joka kerran osottanut\nniiden kukistumisen sen kautta, että hän toimeenpanee Messiaan,\nrauhanruhtinaan, hallituksen alaisena oman vanhurskaan ja ikuisen\nvaltakuntansa.\n\nEttä ihmisen nykyiset ponnistukset saada hallita eivät voitokkaasti\nvastusta Jehovan tahtoa ja valtaa, vaan tapahtuvat hänen\nsallimuksestaan, osottaa Jumalan julistus Nebukadnesarille, jossa\nJumala antaa _luvan_ neljälle suurelle vallalle, babylonialaiselle,\npersialaiselle, kreikkalaiselle ja roomalaiselle hallita kunnes tulee\naika Kristuksen valtakunnan pystyttämiselle. (Dan. 2: 37--43.) Tämä\nosottaa milloin tämän herrauden salliminen tulee päättymään.\n\nKun me nyt luomme silmäyksen näihin profeetallisiin näkyihin, niin\nmuistakaamme, että ne alkavat Babylonin valtakunnasta niihin aikoihin,\nkun Israelin valtakunta kukistettiin, joka oli Herran esikuvauksellinen\nvaltakunta.\n\n\n\nNebukadnesarin näky maailman valtakunnista.\n\n\nNiiden asiain joukossa jotka \"ovat kirjotetut meille opiksi\", jotta\nmeillä, joille on annettu määräys alistua olemassa olevien hallitusten\nalle, \"kirjotuksista saatavan kärsivällisyyden ja lohdutuksen kautta\nolisi toivo\" (Room. 15: 4; 13: 1), on Nebukadnesarin uni ja sen\njumalallinen selitys profeetan kautta. -- Dan. 2: 31--45.\n\nDaniel selitti tämän unen sanoen: \"Sinä, oi Kuningas, näit näyssäsi\nsuuren kuvapatsaan olevan edessäsi, ja patsas oli korkea ja sen\nkirkkaus ylen suuri, ja se oli hirmuisen näköinen. Kuvapatsaan pää oli\nparhaimmasta kullasta, sen rinta ja käsivarret hopeasta, sen vatsa\nja lanteet vaskesta, sen sääret olivat raudasta, sen jalat olivat\npuolittain rautaa ja puolittain savea. Sinä katselit sitä, kunnes eräs\nkivi temmattiin ilman käden apua ja löi kuvan jalkoihin, jotka olivat\nraudasta ja savesta ja murskasi ne.\n\n\"Silloin kaikki samassa musertui, rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja\ntulivat ne niinkuin akanat suviriihessä; tuuli vei ne pois eikä niille\nlöytynyt mitään paikkaa, mutta kivi, joka löi kuvaa, tuli suureksi\nvuoreksi, ja täytti koko maan.\n\n\"Tämä oli uni ja nyt me tahdomme sanoa kuninkaalle selityksen: Sinä,\noi kuningas, kuningasten kuningas, jolle _taivaan Jumala on antanut\nvaltakunnan_, vallan voiman ja kunnian. [Tässä tai tämän kautta antoi\nJumala valtuutuksen olemassaoleville pakanallisille valtakunnille tai\nhallituksille.] Ja kaikkialla, missä ihmisten lapsia asuu, on hän\nantanut kedon eläimet ja linnut taivaan alla sinun käsiisi, jaon pannut\nsinut kaikkien näiden hallitsijaksi. Sinä olet se kultainen pää.\n\n\"Sinun jälkeesi pitää toisen, halvemman valtakunnan tuleman, ja sen\njälkeen vielä kolmannen, joka on vaskesta, ja joka on hallitseva\nkoko maata. Neljäs valtakunta on oleva kova niinkuin rauta, sillä\nrautahan särkee ja musertaa kaiken; ja niinkuin rauta hävittää kaiken\nmuun, niin on tämäkin musertava ja hävittävä. Mutta että sinä näit\njalat ja varpaat osaksi savesta ja osaksi raudasta olevan, niin on se\noleva jakautunut valtakunta; kuitenkin on siinä oleva jotakin raudan\nvahvuudesta, koska sinä näit raudan olevan savella sekotetun. Ja että\njalan varpaat olivat osaksi raudasta ja osaksi savesta, niin pitää sen\npuolittain vahvan ja puolittain heikon valtakunnan oleman.\"\n\nSe, joka on tutkinut historiaa, voi maan päällä muodostuneitten\npienempien valtakuntien joukossa helposti havaita ne neljä,\njoista Daniel edellä mainitulla tavalla kertoo. Näitä kutsutaan\n_maailman valtakunniksi_ -- 1) babylonilainen, kultainen pää (v.\n38), 2) persialainen, joka voitti babylonilaisen, hopeinen rinta,\n3) kreikkalainen, joka voitti persialaisen, vaskinen vatsa, ja 4)\nroomalainen, tuo vahva valta, sääret raudasta ja jalat savella\nsekotetusta raudasta. Kolme näistä valloista oli sortunut ja neljäs,\nroomalainen, hallitsi maailmaa siilon kuin Vapahtajamme syntyi, kuten\nme luemme: \"Keisari Augustus antoi käskyn, että _koko maailma_ oli\nverolle pantava.\" -- Luuk. 2: 1.\n\nRautainen valtakunta, Rooma, oli eittämättömästi vahvin ja pysyi\npystyssä kauvemmin kuin sen edellä olleet valtakunnat. Itse asiassa\njatkuu vielä roomalaisen vallan olemassaolo eri eurooppalaisissa\nvalloissa. Sen jakautumista esitti kuvan kymmenen varvasta. Jaloissa\nraudan kanssa sekaantunut saviaines esittää kirkon ja valtion\nsekottumista. Tätä sekotusta kutsutaan Raamatussa \"Baabeliksi\",\nsekaannukseksi. Kuten me kohta tulemme näkemään, kuvaa _kivi_ Jumalan\ntotista valtakuntaa, ja Baabeli on matkinut tätä kiveä ja on sen\nasemasta pannut kuivanutta savea, jonka se on yhdistänyt roomalaisen\n(rauta-)valtakunnan murtuneitten osien kanssa. Ja tämä sekava\njärjestelmä -- kirkko ja valtio -- (nimiseurakunta yhtyneenä tämän\nmaailman valtakuntiin), jota Herra kutsuu Baabeliksi, sekaannukseksi,\njulkeaa kuitenkin kantaa kristityn nimeä ikäänkuin se olisi Kristuksen\nvaltakunta. Daniel selittää: \"Ja että sinä näit raudan olevan sekotetun\nsavella, niin he kyllä ihmisen siemenellä sekotetaan [seurakunnan ja\nmaailman sekotus -- Baabeli], mutta ne eivät kuitenkaan pysy kiinni\ntoisissaan, yhtä vähän kuin rauta voi liittyä saveen.\" Ne eivät voi\ntäydelleen yhtyä. Mutta näiden kuningasten [noiden varpaita esittävien\nvaltakuntien, noiden niin kutsuttujen 'kristillisten valtakuntien' eli\n'kristillisyyden'] päivinä on taivaan Jumala asettava valtakunnan,\njoka ei koskaan ole kukistuva ja jonka valtaa ei anneta millekään\ntoiselle kansalle. \"Se on särkevä ja tyhjäksi tekevä kaikki nämä toiset\nvaltakunnat, mutta se itse on ijankaikkisesti pysyvä.\" -- Dan. 2:\n43--45.\n\nDaniel ei koskettele tässä aikaa, jolloin nämä pakanalliset hallitukset\npäättyvät; sen me tapaamme muualla; mutta kaikki ennustetut asianhaarat\nviittaavat siihen, että loppu on nyt lähellä, niin, oven edessä.\nPaavilaisuus on kauvan väittänyt olevansa se valtakunta, jonka\ntaivaan Jumala on luvannut pystyttää, ja että se tämän ennustuksen\ntäyttämiseksi on todellakin murskannut ja hävittänyt kaikki muut\nvaltakunnat. Oikea asiain tila on kuitenkin se, että nimiseurakunta\non ainoastaan liittynyt maallisiin valtoihin kuten savi rautaan,\neikä paavilaisuus ole koskaan ollut Jumalan todellinen valtakunta,\nvaan on se ainoastaan matkinut sitä. Voimakkain todistus siitä,\nettä paavilaisuus ei murskannut eikä hävittänyt näitä maallisia\nvaltakuntia, on se, että ne ovat vielä olemassa. Ja nyt, kun savi on\ntullut vanhaksi ja \"hauraaksi\", alkaa se menettää sitovaa voimaansa,\nja raudassa ja savessa huomataan taipumusta irtautumiseen ja tulevat\nne pian pirstoutumaan, kun niihin sattuu tuo \"kivi\", tuo todellinen\nvaltakunta.\n\nJatkaen selitystä sanoo Daniel: \"Niinkuin sinä näit kiven ilman\n(ihmis-)käden apua vuoresta tempautuvan irti, ja musertavan raudan,\nvasken, saven, hopean ja kullan, niin on suuri Jumala kuninkaalle\nnäyttänyt, mitä tästä lähin on tapahtuva. Ja uni on varma ja selitys on\noikea.\" -- V. 45.\n\nVuoresta louhittu kivi, joka särkee ja hävittää pakanalliset vallat,\nesittää totista seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa. Evankeliumin\naikakautena erottaa ja muodostaa tämän \"kivi\"-valtakunnan tulevaista\nasemaa ja suuruutta varten -- ei ihmiskäsi vaan totuuden valta tai\nhenki, Jehovan näkymättömän voiman kautta. Kuvapatsas ei kuvaa kansaa,\nvaan hallituksia, ja juuri nämä jälkimmäiset hävitetään, jotta kansa\nvapautuisi. Meidän Herramme Jeesus ei tullut turmelemaan ihmisten\nsieluja (elämää), vaan pelastamaan niitä. -- Luuk. 9: 56.\n\nKiveä voitaisiin valmistuksensa aikana, kun sitä irrotetaan, kutsua\ntulevaisuuden vuoreksi, jos sen tulevainen tarkotusperä otetaan\nhuomioon. Samalla tavalla voitaisiin myös seurakuntaa kutsua\nJumalan valtakunnaksi ja kutsutaan sitä todellakin toisinaan niin.\nTodellisuudessa ei kivestä kuitenkaan tullut vuorta, ennenkuin se\noli murskannut kuvapatsaan ja samalla tavalla tulee seurakunta\nvarsinaisessa merkityksessä siksi valtakunnaksi, joka on täyttävä koko\nmaan, kun \"Herran päivä\", \"kansojen vihan päivä\" eli \"vaivan aika\"\non ohitse, jolloin tämä valtakunta pystytetään ja kaikki muut vallat\nalistuvat sen alle.\n\nMuistakaamme nyt sitä lupausta, jonka Herra antoi sille kristilliselle\nseurakunnalle joka oli voittava: \"Joka voittaa, sen minä annan\nistua kanssani valtaistuimellani\"; \"ja joka voittaa ja ottaa minun\ntahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita\nvallita -- ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin\nsaviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen isältäni sain.\" (Ilm.\n3: 21; 2: 26--28; Ps. 2: 8-12.) Kun rautainen valtikka on tehnyt\nhävitys-työnsä, on käsi, joka löi, kääntyvä parantamaan haavoja, ja\n_kansat_ tulevat kääntymään Herran puoleen, ja hän on parantava heidät.\n(Jes. 19:22; Jer. 3: 22, 23; Hos. 6: 1; 14: 5; Jes. 2:3), antaen heille\npääkoristuksen tuhan asemasta, iloöljyä surun asemesta ja juhlapuvun\nmurheellisen hengen asemesta.\n\n\n\nDanielin näky maailman valtakunnista.\n\n\nNebukadnesarin unessa me näemme maan valtakunnat, maailman näkökannalta\nkatsottuna, esittävän kuvan inhimillisestä kirkkaudesta, suuruudesta ja\nvallasta, joskin me samalla näemme viittauksen heidän kukistumiseensa\nja lopulliseen hävitykseensä, koska kulta muuttuu raudaksi ja saveksi.\n\nKiviluokkaa, totista seurakuntaa, ei ole sen valitsemisen aikana,\njolloin se irrotetaan vuoresta, maailman silmissä pidetty minkään\narvoisena. Ihmiset ovat sitä halveksineet ja hyljänneet sen. He eivät\nnäe siinä mitään kaunista, joka miellyttäisi heitä. Maailma rakastaa,\nihailee, kiittää ja ylistää niitä hallitsijoita ja hallituksia,\njoita tuo suuri kuvapatsas kuvauksellisesti esittää, joskin maailma\nalituiseen heidän suhteensa on pettynyt ja tullut haavotetuksi sekä\nsaanut osakseen sortoa ja petosta. Maailma ylistää sekä sanoin että\nsävelin tämän kuvapatsaan suuria ja menestyksellisiä sankareita,\nAleksanteria, Caesaria, Bonapartea ja toisia kuuluisuuksia, joiden\nsuuruus osottautui kanssaihmistensä teurastamisessa, ja jotka\nvallanhimossaan ovat tehneet miljoonia ihmisiä leskiksi ja orvoiksi.\nSama henki vallitsee kuvapatsaan \"kymmenessä varpaassa\", jonka voimme\nnähdä heidän enemmän kuin kaksitoista miljoonaa miestä käsittävistä\nseisovista sotajoukoistaan, jotka ovat varustetut kaikenlaisilla\nmurha-aseilla, joita nykyajan nerokkaisuus ja kekseliäisyys voi\naikaansaada, ja jotka ovat valmiita teurastamaan toinen toisensa, kun\n\"se esivalta, joka on\", antaa siihen määräyksen.\n\nNyt ylistetään ylpeitä autuaiksi; niin, ne, jotka harjottavat\njumalattomuutta, kasvavat voimassa. (Mal. 3: 15.) Emmekö siis voi\nnähdä, että tämän suuren kuvapatsaan hävittäminen (siten, että kivi lyö\nsitä) ja Jumalan valtakunnan toimeenpaneminen merkitsee sorrettujen\nvapauttamista ja kaikkien siunaamista? Joskin muutos aikaansaa vähäksi\naikaa hätää ja vaikeuksia, tulee se lopulta kantamaan vanhurskauden\nhedelmiä.\n\nNämä eri näkökannat mielessä tahdomme tarkastaa yllämainittua neljää\nmaailman valtakuntaa Jumalan näkökannalta, samoin niiden kannalta,\njotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan, kuten näytettiin eräässä\nnäyssä tuolle rakastetulle profeetalle, Danielille. Kuten nämä\nvaltakunnat mielestämme näyttävät kurjilta ja petomaisilta, niin\nesitettiin hänelle nämä neljä maailman valtaa neljänä suurena ja\nahnaana petona. Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta\n(kivi) suhteellisesti suurempi, kuin mitä Nebukadnesar näki. Daniel\nsanoo: \"Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla\npauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä. Ja neljä suurta\npetoa nousi merestä, toinen erilainen kuin toinen. Ensimäinen oli\njalopeuran kaltainen, jolla oli kotkan siivet... Ja katso toinen peto\noli karhun muotoinen... Sen jälkeen minä näin pedon, joka oli pantterin\nkaltainen... Tämän jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni neljännen\npedon, joka oli kauhea ja hirmuinen ja sangen väkevä; sillä oli suuret\nrautaiset hampaat, se söi ja musersi, ja jälelle jääneen tallasi se\njaloillansa. Se oli erilainen kuin edelliset eläimet ja sillä oli\nkymmenen sarvea.\" -- Dan. 7: 2--7.\n\nKolmen ensimäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran; Persian, karhun;\nja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat paineen, jalkoineen, siipineen\nj.n.e., me sivuutamme, koska ne ovat vähemmin tärkeitä nykyistä\ntutkimustamme varten, kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan,\nlähemmät omituisuudet.\n\nNeljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel: \"Sen jälkeen\nnäin minä yöllisessä näyssäni neljännen eläimen, joka oli kauhea ja\nhirmuinen ja sangen väkevä... ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä\ntarkastin huolellisesti sarvia, ja katso niiden seasta puhkesi eräs\npieni sarvi, jonka edestä kolme ensimäistä sarvea reväistiin pois; ja\nkatso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka\npuhui suuria asioita.\" -- Dan. 7: 7, 8.\n\nTässä osotetaan meille Rooman valtakunta. Niitä osia, joihin se\njakaantui, esittävät nuo kymmenen sarvea, sarvi kuvaa voimaa. Pieni\nsarvi, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta, ja anasti kolmelta\nedellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa roomalaisen\nkirkon, paavikunnan eli paavillisen sarven pientä alkua ja asteettaista\nkasvamista voimassa. Sen vaikutus kasvoi kasvamistaan kunnes\nroomalaisen valtakunnan kolme osaa, sarvea eli valtaa (herulit,\nitäinen eksarkaatti ja itägootit) raivattiin pois tieltä, jotta siitä\nvoisi muodostua maallinen valta eli sarvi. Tässä viimeksi mainitussa,\nerittäin merkillisessä sarvessa, paavikunnassa, huomataan sen silmät,\njotka merkitsevät ymmärrystä, ja sen suu -- sen lausunnot, vaatimukset\nj.n.e.\n\nTälle neljännelle eläimelle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna\nmitään erityistä nimeä. Kuin toisia kuvataan jalopeuran, karhun ja\npantterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea,\nettei mitään eläintä maan päällä siihen voinut verrata. Apostoli\nJohannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kuvauksellisen pedon\n(hallituksen), ei myöskään voi löytää mitään nimeä, jolla hän sitä\nkuvaisi, ja antaa sille lopuksi useampia. Muun muassa kutsuu hän sitä\n\"perkeleeksi\". (Ilm. 12: 9.) Hän valitsi todellakin hyvin sopivan\nnimen, sillä Rooma on veristen vainojensa valossa ollut todellakin\npirullisin kaikista maailman valtakunnista. Vieläpä muuttuessaan\npakanallisesta vallasta paavilliseksi Roomaksi, esittää se erästä\nSaatanan oleellisinta luonteen ominaisuutta, sillä hän muuttaa itsensä\n_ikäänkuin_ valon enkeliksi (2 Kor. 11: 14), samoin kuin Rooma luopui\npakanuudesta ja esiintyi kristillisenä valtakuntana -- Kristuksen\nvaltakuntana. [Se seikka, että Roomaa kutsutaan \"perkeleeksi\", ei\nmitenkään todista _henkilöllisen_ perkeleen olemassaoloa vastaan;\npikemmin päinvastoin. Koska löytyy jalopeuran, karhun ja pantterin\ntunnetuilla ominaisuuksilla varustettuja eläimiä, niin verrataan\nhallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy perkele tunnettuine\nluonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen,]\n\nAnnettuaan muutamia seikkaperäisiä tietoja viimeisen tai roomalaisen\npedon suhteen, ja erittäinkin sen ihmeellisen paavillisen sarven\nsuhteen, sanoo profeetta, että tämä sarvi on tuleva tuomituksi. Oli\ntuleva aika, jolloin se alkaisi kadottaa valtaansa, joka vähitellen oli\n_vähenevä_, kunnes _petoeläin_ tulisi hävitetyksi.\n\nTämä petoeläin, roomalainen valtakunta, on sarvissaan eli osissaan\nvielä tänäkin päivänä olemassa. Se hävitetään silloin, kun kansan\njoukot nousevat ja muutkin hallitukset hävitetään \"Herran päivänä\",\njoka on välttämätön valmistus taivaallisen hallituksen tunnustamista\nvarten. Tämä osotetaan selvästi raamatunpaikoissa, joita ei vielä\nole käsitelty. Paavillisen sarven _hävittäminen_ tulee kuitenkin\ntapahtumaan ensin. Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin,\nkun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan. Kun ei paavien\nkiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin\nvallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta\nvallasta ja oikeudesta olivat aiheettomat. Sen jälkeen vaipui sen\nmaallinen valta nopeasti, kunnes syyskuussa 1870 Viktor Emanuel anasti\nsen viimeiset rippeet.\n\nSiitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta\nväheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan. Sen viimeiset suuret\nsanat lausuttiin v. 1870. Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen\nkukistumistaan, paavit julistettiin _erehtymättömiksi_. Kaikki tämä\nmainitaan ennustuksessa: \"Minä näin _sitten_ [s.o. _sen jälkeen_, kun\nsarvi oli tuomittu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden\n_suurten puheitten äänen_ tähden, joita se sarvi puhui.\" -- Dan. 7: 11.\n\nTäten olemme historian kulussa tulleet meidän päiviimme asti ja olemme\nnähneet, että maailman valtakuntien suhteen on meillä odotettavissa\nniiden täydellinen tyhjäksi tekeminen. Mitä lähinnä tätä seuraa, on\nkirjotettu seuraavin sanoin: \"Minä katselin kunnes peto oli tapettu ja\nsen ruumis hävitetty ja heitetty tuleen poltettavaksi.\" Tappaminen ja\npolttaminen ovat kuvia samoinkuin peto itse ja merkitsevät nykyisten\njärjestettyjen hallitusten täydellistä ja toivotonta tuhoamista. 12\nvärssyssä osottaa profeetta eron neljännen pedon ja sen edeltäjien\nvälillä. Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen\ntoisensa jälkeen _valtansa_, lakkasivat olemasta maailman valtoja,\nilman että heidän kansallinen olemassaolonsa heti loppui. Kreikalla ja\nPersialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, joskin monta pitkää\nvuosisataa on kulunut, kun maailman valta otettiin heidän käsistään.\nNiin ei tule tapahtumaan Roomalle, joka on neljäs ja viimeinen näistä\neläimistä. _Se_ tulee menettämään elämän ja vallan samalla kertaa ja\nhävitetään se täydelleen ja toiset katoavat sen kanssa. -- Dan.\n\n2:35.\n\nOn yhdentekevää millä tavalla tai millä keinoin tämä tulee tapahtumaan.\nNäiden kukistumisen _syynä_ on viidennen maailman valtakunnan, Jumalan\nvaltakunnan, perustaminen, jota Kristus hallitsee, jolla on oikeus\nottaa valta käsiinsä. Tätä hallituksen vaihdosta, kun valta neljänneltä\npedolta \"Jumalan säätämän\" määrätyn ajan jälkeen siirtyy viidennelle\nvaltakunnalle, jota Messias hallitsee, kun hänen aikansa on tullut,\nkuvaa profeetta seuraavin sanoin: \"Katso, ihmisen pojan kaltainen\ntuli taivaan pilvissä, ja hän tuli Vanhaikäisen luo ja vietiin hänen\neteensä. Ja hänelle (Kristukselle -- päälle ja ruumiille) annettiin\nvoima, kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, sukukunnat ja\nkielet häntä palvelisivat. Hänen valtansa on ijankaikkinen valta,\njoka ei huku, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua.\" Tämä merkitsee\nenkelin selityksen mukaan, että \"valtakunta, valta ja voima kaikkien\nvaltakuntien yli taivaan alla annetaan korkeimman pyhälle kansalle. Se\nvaltakunta on ijankaikkinen valtakunta ja kaikki valtakunnat pitää sitä\npalveleman ja totteleman.\" -- Dan. 7: 13, 27.\n\nMe näemme siis, että Jehova (\"Vanhaikäinen\") tulee antamaan maan\nherrauden Kristuksen käsiin, alistamaan kaikki \"hänen jalkainsa alle\".\n(1 Kor. 15: 27.) Siten korotettuna Jumalan valtaistuimelle on hän\nhallitseva, kunnes hän on kukistanut kaikki vallat ja voimat, jotka\novat ristiriidassa Jehovan tahdon ja lain kanssa. Suorittaakseen tämän\nsuuren tehtävän on noiden pakanallisten hallitusten kukistaminen ensi\nsijassa välttämätön asia, sillä \"tämän maailman valtakunnat\" ovat\nyhtä vähän kuin \"tämän maailman ruhtinas\" halukkaita vapaehtoisesi\nantautumaan, vaan _täytyy_ niiden tulla sidotuiksi ja voimalla\npakotetuiksi. Ja niin on kirjotettu: \"Heidän kuninkaitaan sitomaan\nkahleisiin ja heidän jaloimpiaan rautakahleisiin; sekä tekemään heille\nkirjotetun oikeuden mukaan: tämä kunnia pitää kaikilla hänen pyhillänsä\noleman.\" -- Ps. 149: 8, 9.\n\nKun me siten tarkastamme nykyisiä hallituksia Herran ja\nprofeetta Danielin kannalta ja ajattelemme niiden ryöstön- ja\nhävittämisenhaluista, petoeläimen kaltaista, itsekästä luonnetta,\nniin emme voi muuta, kuin sydämestämme ikävöidä näiden pakanallisten\nhallitusten loppua, ja me katsomme ilomielin sitä siunattua aikaa\nkohti, jolloin tämän aikakauden voittajat päänsä kanssa ovat korotetut\nvaltaistuimelle hallitakseen, siunatakseen ja ennalleenasettaakseen\nhuokaavan luomakunnan. Todellakin voivat kaikki Jumalan lapset rukoilla\nHerransa kanssa: _\"Tulkoon valtakuntasi;_ tapahtukoon sinun tahtosi\nmaankin päällä niinkuin taivaassa.\"\n\nJokainen näistä valtakunnista, joita kuvapatsas ja eläimet esittävät,\nolivat olemassa, ennen kuin ne saivat sen voiman, joka kuuluu maailman\nvallalle. Niin on myös Jumalan totisen valtakunnan laita: se on kauvan\nollut olemassa, erillään maailmasta, yrittämättä hallita, odottaen\naikaansa -- sitä aikaa, jonka \"Vanhaikäinen\" on määrännyt. Ja samoin\nkuin _toiset_, on sen _täytynyt_ saada määräyksensä, valtuutuksensa,\ntäytynyt tulla \"perustetuksi\", _ennen kuin_ se voi käyttää valtaansa\nsen pedon eli valtakunnan murskaamiseksi ja tuhoamiseksi, joka on sitä\nennen ollut. Miten sattuvat ovatkaan profeetan sanat: \"Mutta näiden\nkuningasten aikana [kun niillä vielä on valta] on taivaan Jumala\nperustava valtakunnan\" [jolla on voima ja valtuutus]. Ja kun se on\npystytetty, on se \"särkevä ja hävittävä kaikki nämä toiset valtakunnat,\nmutta se itse tulee ijankaikkisesti pysymään\". (Dan. 2: 44.) Tästä\nseuraa, odotimme Jumalan valtakuntaa milloin tahansa, niin täytyy\nmeidän luonnollisesti olettaa, että se on perustettu, _ennen kuin_\ntämän maailman valtakunnat kukistuvat, sekä että toisten valtakuntien\nkukistuminen johtuu sen voimasta ja vaikutuksesta.\n\n\n\nNykyisten hallitusten tutkiminen toiselta näkökannalta.\n\n\nLuojalla, Jehovalla, on ja tulee aina olemaan korkein oikeus\nmaailman hallitsemiseen, joskin hän sallii tai valtuuttaa jonkin\ntoisen johtamaan asioita hänen hallituksensa alaisena. Niiden\nepätäydellisyyksien ja puutteiden vaikutuksesta, jotka johtuivat\nAadamin uskottomuudesta kaikkien kuningasten , kuningasta kohtaan,\ntuli hän pian heikoksi ja avuttomaksi. Hallitsijana alkoi hän menettää\nsitä valtaa, jolla hän tahtonsa voimalla kykeni hallitsemaan ja\ntekemään alamaisikseen häntä alemman eläinmaailman. Hän menetti myöskin\nherrautensa itsensä ylitse, että häntä, kun hän tahtoi tehdä hyvää,\nesti hänen heikkoutensa, ja paha takertui kiinni häneen. Hyvää, jota\nhän tahtoi, ei hän tehnyt, ja pahaa, jota hän ei tahtonut, teki hän.\n\nJoskaan emme yritä puolustamaan sukuamme, niin tunnemme kuitenkin\nmyötätuntoa sen tuloksettomaan yritykseen hallita itseään ja pitää\nhuolta hyvinvoinnistaan. Ja jotakin voidaan sanoa siitä menestyksestä,\njoka maailmalla tässä suhteessa on ollut. Vaikka näiden petomaisten\nhallitusten todellinen luonne on ilmeinen, ovat ne kuitenkin, joskin\nturmeltuneina, olleet paljon paremmat kuin se, ettei olisi mitään\nhallitusta -- paljon paremmat kuin laittomuus ja väkivalta. Joskin\nlaittomuus todennäköisesti \"tämän maailman ruhtinaalle\" olisi ollut\nhyvin mieluista, ei se kuitenkaan olisi hänen alamaisiaan miellyttänyt.\nHänen valtansa ei ole rajaton, vaan on se rajotettu hänen kykyynsä\ntoimia ihmissuvun kautta, ja hänen valtiotaitonsa täytyy huomattavassa\nmäärässä mukautua ihmisten ajatusten, himojen ja ennakkoluulojen\nmukaan. Ihminen halusi Jumalasta riippumatonta itsehallitusta,\nkun Jumala salli hänen yrittää sitä, käytti Saatana tilaisuutta\nlaajentaakseen vaikutustansa ja valtaansa. Täten joutui ihminen,\nunohtamalla Jumalan (Room. 1: 28), tämän viekkaan ja mahtavan, joskin\nnäkymättömän vihollisen vaikutuksen alaiseksi ja sen tähden on ihmisen\nsiitä asti täytynyt taistella niin hyvin Saatanan hyökkäyksiä kuin omia\nheikkouksiaan vastaan.\n\nNäin ollen, luokaamme ensin silmäys tämän maailman valtakuntiin ja\ntarkastakaamme niitä langenneen ihmiskunnan yrityksinä hallita itseään\nJumalasta riippumattomina. Joskin yksityisten turmelus ja itsekkäisyys\non johtanut heidät harhaan oikeuden tieltä, että täysi oikeus harvoin\non tullut kenenkään osaksi tämän maailman valtakuntien aikana, on\nkuitenkin kaikkien hallitusten pyrkimyksenä aina ollut oikeuden ja\nkaikkien hyvinvoinnin edistäminen.\n\nMissä määrin tämä on onnistunut, on toinen asia; mutta sitä ovat kaikki\nhallitukset väittäneet tahtovansa ja se on ollut hallittavien kansojen\npäämääränä, kun he ovat alistuneet näiden hallitusten alle ja tukeneet\nniitä. Ja missä vanhurskauden vaatimuksen suhteen on oltu liian\nhuolimattomia, ovat joukot joko olleet soaistut tai harhaan johdetut\nsen suhteen, tai ovat myöskin sodat, rauhattomuudet ja vallankumoukset\nolleet seurauksena.\n\nNe huonot työt, joita halpamieliset hirmuvaltiaat ovat aikaansaaneet,\nvoitettuaan valta-aseman tämän maailman hallituksissa, eivät johdu\nnäiden hallitusten laeista ja laitoksista; mutta anastettuaan vallan\nja käytettyään sitä halpoja tarkotuksiaan varten ovat he painaneet\nhallituksiin tuon petomaisen leiman. Jokaisessa hallituksessa on suurin\nosa laeista ollut viisaita, oikeudenmukaisia ja hyviä -- lakeja,\njotka ovat suojelleet elämää ja omaisuutta, koteja, elinkeinoja ja\nkauppaa, rangasten rikoksia, j.n.e. On ollut myöskin tuomioistuimia,\njoilta ainakin jossakin määrin on voinut odottaa oikeutta; ja kuinka\nepätäydellisiä oikeuden valvojat ovatkaan, ovat kuitenkin tällaisten\nlaitosten edut ja välttämättömyys ilmeiset. Kuinka puutteellisia\ntällaiset hallitukset ovat olleetkaan, olisi ilman niitä yhteiskunnan\nsiveellisesti alemmat ainekset suuremman lukumääränsä perustuksella\nvoittaneet nuo paremmat, oikeudenmukaisemmat ainekset.\n\nSamalla kun meidän täytyy myöntää, että nämä hallitukset ovat\nolleet petomaisia, joka johtuu siitä, että valtaan on päässyt\nsuurimmaksi osaksi vääryyttä harjottavia hallitsijoita Saatanan\njuonien ja petosten tähden, jotka vaikuttavat ihmisten heikkouksien,\nturmeltuneitten taipumusten ja mielipiteitten kautta, tunnustamme\nkuitenkin nämä hallitukset langenneen ihmissuku-paran parhaimmiksi\nponnistuksiksi hallita itseään. Vuosisata toisensa jälkeen on Jumala\nsallinut ihmiskunnan tehdä yrityksiä ja nähdä lopputuloksen niistä.\nMutta vuosisatojen ponnistusten jälkeen eivät nykyiset tulokset\nole tyydyttävämmät kuin entisetkään maailman historian aikana.\nTyytymättömyys on itse asiassa yleisempi ja levinneempi kuin koskaan\nennen, ei sentähden, että sorto ja vääryys olisivat nyt suuremmat, vaan\nJumalan järjestyksen mukaisesti ihmisten silmät ovat avaantuneet tiedon\nlisääntyessä.\n\nNe hallitukset, jotka aikojen kuluessa ovat toimineet, ovat esittäneet\nkansan _keskinkertaista kykyä_ hallita itseään. Vieläpä siellä, missä\non ollut yksinvaltiaita hallitsijoita, on se tosiasia, että joukot\novat niitä sietäneet, todistanut, että he kansana eivät ole kyenneet\ntoimeenpanemaan ja kannattamaan parempaa hallitusta, joskin epäilemättä\naina on löytynyt useita yksityisiä, jotka ovat olleet keskitasoa\nylempänä.\n\nJos vertaamme maailman tilaa nykyään mihinkä edelliseen aikaan\ntahansa, näemme silmiin pistävän erilaisuuden joukkojen ajatustavassa.\nVapauden henki on nyt laajalle levinnyt, eivätkä ihmiset anna niin\nhelposti hallitsijoiden ja valtiomiesten soaista, pettää ja johtaa\nitseään, siksi he eivät tahdo alistautua entisten päivien ikeen alle.\nTämä yleisen mielipiteen muutos ei ole tapahtunut siitä lähtien kun\nihmiset alkoivat hallita itseään, vaan voidaan se korkeintaan huomata\nselvästi kuudennentoista vuosisadan ajoilta, ja on tämä muutos\nnopeimmin tapahtunut viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa. Tämä\nmuutos ei siis johdu kuluneitten aikakausien kokemuksesta, vaan on\nse luonnollinen tulos tiedon lisääntymisestä ja leviämisestä viime\naikoina syvien rivien keskuudessa. Valmistukset tätä tiedon yleistä\nlevenemistä varten alkoivat kirjapainotaidon keksimisellä noin v. 1440\nja sen jälkeen seurasi kirjojen, sanomalehtien ja aikakauskirjojen\nmonistaminen. Tämän keksinnön vaikutus yleiseen valistukseen alkoi\ntuntua kuudennentoista vuosisadan seuduilla, ja kaikki tuntevat sitä\nseuranneet edistysaskeleet. Joukkojen yleinen valistus on tullut\nkansan asiaksi, keksinnöt ja havainnot alkavat olla jokapäiväisiä\nasioita. Tämä tiedon lisääntyminen ihmisten keskuudessa, jonka Jumala\non määrännyt, ja joka sattuu hänen määräämänä aikanaan, on yksi niistä\nmahtavista voimista, jotka nyt vaikuttavat Saatanan sitomiseksi\n-- ehkäisten hänen vaikutustaan ja rajottaen hänen valtaansa tänä\n\"_varustautumisen_ päivänä\", jotta Jumalan valtakunta voitaisiin\npystyttää maan päälle.\n\nTiedon lisääntyminen kaikilla aloilla herättää ihmisissä arvonannon\ntunnetta itseään kohtaan ja ymmärtämystä luonnollisia ja heille\nkuuluvia oikeuksiaan kohtaan, joita he eivät kauvemmin salli\nsyrjäytettävän; pikemmin tulevat he menemään päinvastaiseen\näärimmäisyyteen. Luo silmäys kuluneisiin vuosisatoihin, niin näet,\nmiten kansat ovat verellä kirjottaneet tyytymättömyytensä historian,\nja, profeetat selittävät että tiedon lisääntymisestä johtuva vielä\nyleisempi ja laajakantoisempi tyytymättömyys on lopulta ilmenevä koko\nmaailmaa käsittävänä vallankumouksena, kaiken lain ja järjestyksen\nkukistamisessa, jota seuraa laittomuus ja hätä kaikkien kansan\nluokkien keskuudessa. Mutta tämän sekaannuksen aikana on taivaan\nJumala _pystyttävä valtakuntansa_, joka on tyydyttävä kaikkien\nkansojen toivomuksia. Väsyneinä ja alakuloisina omien yritystensä\nepäonnistumisesta ja koettuaan, että heidän viimeinen ja suurin\nponnistuksensa johti ainoastaan laittomuuteen, tulevat ihmiset\nilolla tervehtimään ja taipumaan taivaallisen herrauden alle ja\nhyväksymään sen voimakkaan ja oikeudenmukaisen hallituksen. Siten antaa\nihmisten vaikea asema Jumalalle hyvän tilaisuuden, ja \"silloin tulee\nkaikkein pakanain toivo\" -- Jumalan valtakunta voimassa ja suuressa\nkirkkaudessa. -- Hagg. 2: 7.\n\nKoska Jeesus ja apostolit tiesivät tämän olevan Jumalan aikomuksen,\neivät he millään tavalla asettuneet maallisia hallituksia vastaan.\nPäin vastoin kehottivat he seurakunnan jäseniä olemaan kuuliaiset\nesivallalle, vaikkakin he usein saivat kärsiä sen väärin käytetyn\nvallan tähden. He kehottivat seurakuntaa tottelemaan lakeja ja\nantamaan arvoa sen palvelijoille itse viran tähden, joskaan he\nhenkilökohtaisesti eivät sitä ansaitsisi, maksamaan veronsa eikä\nmillään tavalla asettumaan lakeja vastaan (Room. 13: 1--7), ellei ne\nolleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa. (Ap. t. 4: 19; 5: 29). Herra\nJeesus, apostolit ja ensimäiset kristityt tottelivat lakeja, joskin he\nolivat erillään tämän maailman hallituksesta ottamatta siihen millään\ntavalla osaa.\n\nJumala on määrännyt olemassa olevat esivallat, tämän maailman\nhallitukset, jotta ihmissuku niiden kautta saisi tarpeellisen\nkokemuksen. Seurakunnan, vihkiytyneitten, jotka haluavat toimia\nJumalan tulevassa valtakunnassa, ei tule tavotella sitä mainetta ja\nniitä tuloja, jotka kuuluvat tämän maailman valtakunnan virkoihin,\nei myöskään vastustaa näitä esivaltoja. He ovat taivaan valtakunnan\nkansalaisia ja perillisiä (Ef. 2: 19) ja tulee heidän sellaisina\npitää kiinni ainoastaan sellaisista oikeuksista ja eduista, jotka\ntämän maailman valtakunnissa myönnetään _muukalaisille_. Heidän\ntehtävänään ei ole auttaa maailmaa parantamaan nykyistä asemaansa\ntai olla nykyään jossakin tekemisessä sen asioitten kanssa. Jokainen\nyritys tässä suhteessa olisi ainoastaan tuhlattua vaivaa. Sillä\nmaailman kulku ja sen loppu ovat selvästi viitotetut Raamatussa ja\nkokonaan Hänen kädessään, joka aikanaan on _antava meille_ valtakunnan.\n_Totisen_ seurakunnan vaikutus on, ja on aina ollut vähäinen, -- niin\nvähäinen, ettei se valtiollisessa suhteessa ole mitään merkinnyt.\nKuinka suurelta se näyttäneekään, tulee meidän seurata Herramme ja\napostolien oppia ja esimerkkiä. Tietäen Jumalan aikomuksen olevan,\nantaa maailman täysin koettaa kykyään itsensä hallitsemisessa, ei\nseurakunnan jäsenten tule olla maailmasta, joskin he ovat maailmassa.\nPyhät saavat vaikuttaa maailmaan ainoastaan erilläänolemisensa\nkautta, antamalla _valonsa_ valaista; ja siten _nuhtelee_ totuuden\nhenki maailmaa heidän vaelluksensa kautta. Rauhallisina, järjestystä\nrakastavina kansalaisina, jotka itse tottelevat ja suosittelevat\njokaista oikeudenmukaista lakia, he nuhtelevat laittomuutta ja syntiä,\nsekä viittaavat eteenpäin Jumalan luvattuun valtakuntaan ja niihin\nsiunauksiin, joita siinä saadaan odottaa. Eivät he ole sellaisia,\njotka omaksuvat tuon yleisen tavan sekaantua valtiolliseen elämään ja\nmaailman kanssa tekemään suunnitelmia vallan voittamiseksi ja tulla\nsiten temmatuiksi riitaan, syntiin ja yleiseen alennukseen. Tällä\ntavalla tulee Rauhanruhtinaan tulevan morsiamen ihanassa puhtaudessa\nolla hyvän voimana edustaen Herraansa maailmassa.\n\nJumalan seurakunnan täytyy käyttää _koko huomionsa_ ja voimansa Jumalan\nvaltakunnan saarnaamiseen ja viedä eteenpäin tämän valtakunnan asioita\nRaamatussa esitetyn suunnitelman mukaan. Jos tätä tehdään uskollisesti,\nniin ei jää aikaa eikä ole halua sekaantua nykyiseen valtiolliseen\nelämään. Herralla ei ollut siihen aikaa, ei myöskään apostoleilla.\nSamoin ei myöskään pyhillä, jotka seuraavat heidän esimerkkiään, ole\nsiihen aikaa.\n\nKohta apostolien kuoleman jälkeen joutui nuori seurakunta tämän\nkiusauksen uhriksi. Julistus Jumalan tulevasta valtakunnasta, joka\noli poistava kaikki maalliset valtakunnat, ja ristiinnaulitusta\nKristuksesta tämän valtakunnan perillisenä, ei ollut maailman mielen\nmukaista, siksi se sai aikaan vainoa, pilkkaa ja ylenkatsetta.\nMutta muutamat tahtoivat parantaa Jumalan suunnitelmaa ja valmistaa\nseurakunnalle suotuisan aseman maailmassa kärsimysten asemasta. Tämä\nonnistui yhtymällä maalliseen valtaan. Tuloksena tästä kehittyi\npaavikunta, josta aikojen kuluessa tuli kansojen hallitsija ja\nkuningatar. -- Ilm. 17: 3-5; 18: 7.\n\nTällaisen valtiotaidon kautta muuttui kaikki. Kärsimysten asemasta tuli\nkunniaa, nöyryyden asemasta ylpeyttä, totuuden asemasta harhaoppeja,\nvainon asemasta alkoi se itse vainota niitä, jotka tuomitsivat sen\nuuden, epäoikeutetun kunnia-aseman. Se alkoi kohta keksiä uusia\njärjestelmiä ja viisastelulta vanhurskauttaakseen menettelytapaansa,\npettäen ensin itseään ja sitten kansoja sillä uskolla, että Kristuksen\ntuhatvuotinen valtakunta _oli tullut_, ja Kristusta, kuningasta,\nedusti hänen paavinsa, jotka Kristuksen maaherroina hallitsivat maan\nkuninkaita. Vaatimuksillaan onnistui sen pettää koko maailma. Se\n\"_juovutti_\" harhaopeillaan kaikki kansat (Ilm. 17: 2), ja saadakseen\naikaan pelkoa se opetti, että ikuinen vaiva odotti kaikkia niitä,\njotka vastustivat sen vaatimuksia. Kohta sen julistukset ja kuviteltu\nvaltuutus kruunasi tai erotti Euroopan kuninkaat.\n\nTästä johtuu, että Euroopan valtakunnat meidän päivinämme\nesiintyvät kristillisinä valtakuntina ja julistavat, että heidän\nhallitsijansa hallitsevat \"Jumalan armosta\", s.o. joko paavikunta\ntai jokin protestanttinen lahko on ne nimittänyt. Vaikka\nuskonpuhdistajat hylkäsivät monta paavivallan vaatimusta kirkolliseen\ntuomitsemisoikeuteen y.m. nähden, pitivät he kuitenkin kiinni siitä\nkunniasta, jonka maan kuninkaat olivat liittäneet kristillisyyteen.\nSiten joutuivat uskonpuhdistajat samaan eksytykseen. He harjottivat\nyksinvaltiutta nimittäessään ja vahvistaessaan kuninkaat ja hallitukset\nsekä antaen niille \"kristittyjen valtakuntien\" eli Kristuksen\nvaltakunnan nimen. Siten saamme meidän aikanamme usein kuulla tuon\narvotuksenkaltaisen nimityksen: _\"kristillinen maailma\"_ -- joka\nevankeliumin tosien periaatteitten valossa todellakin on arvotus.\nMeidän Herramme sanoi oppilaistaan: \"He eivät ole maailmasta, niinkuin\nen minäkään ole maailmasta\". Ja Paavali kehottaa meitä, sanoen: \"Älkää\nmuodostautuko tämän maailman mukaan\". -- Joh. 17: 16; Room. 12: 2.\n\nJumala ei ole koskaan hyväksynyt sitä, että näitä valtakuntia on\nkutsuttu Kristuksen nimellä. Nimiseurakunnan pettäminä purjehtivat nämä\nkansat väärällä lipulla, esiintyen sinä, mitä ne eivät ole. Näiden\nvaltakuntien ainoa oikeutus, kansan tahtoa lukuun ottamatta, riippuu\nsiitä rajotetusta suosiosta, jonka Jumala ilmotti Nebukadnesarille --\nkunnes hän tulee, jolle herraus kuuluu.\n\nSe väite, että nämä epätäydelliset valtakunnat puutteellisine lakeineen\nja usein itsekkäine ja paheellisine hallitsijoineen olisivat \"meidän\nHerramme ja hänen voideltunsa\" valtakunta, on törkeä solvaus Kristuksen\ntotista valtakuntaa ja sen \"Rauhanruhtinasta\" ja oikeuden mukaista\nhallitsijaa vastaan, jonka edessä niiden ennen pitkää täytyy kukistua.\n-- Jes. 32: 1.\n\nToinen arveluttava vahinko, joka on johtunut tästä eksytyksestä, on se,\nettä Jumalan lasten huomio sen kautta on poistunut luvatusta taivaan\nvaltakunnasta, ja he ovat joutuneet sopimattomalla tavalla antamaan\ntunnustusta ja liian suurta luottamusta tämän maailman valtakunnille\nja ovat tehneet melkein hedelmättömiä yrityksiä istuttaa uskonnon\npuhtautta ja siveyttä näihin hurjiin maallisiin runkoihin, niin\nettä evankeliumi totisesta valtakunnasta ja niistä toiveista, jotka\nmuodostavat sen ytimen, ovat tulleet laiminlyödyiksi. Tämän petoksen\nvaikutuksesta ovat muutamat hyvin halukkaita yhdistämään Jumalan nimen\nYhdysvaltojen perustuslakeihin, jotta näistä _sen kautta_ tulisi\nkristillinen kansa. Reformeeratut presbyteriaanit ovat vuosikausia\nkieltäytyneet tässä hallituksessa äänestyksestä ja virkaanastumisesta,\n_koska_ se ei ole Kristuksen valtakunta. Täten tunnustavat he kristityn\nsopimattomuuden ottaa osaa toisten maiden hallituksiin. Meitä\nmiellyttää suuresti tämä ajatus, mutta ei niin, että tulisimme siihen\nlopputulokseen, missä vaan Jumalan _nimi_ esiintyy perustuslaissa, se\nmuuttaisi tämän maailman valtakunnan Kristuksen valtakunnaksi, antaen\nheille oikeuden siinä äänestää ja astua virkaan. Oi, miten mieletöntä!\nMiten suuri onkaan se petos, jolla \"porttojen äiti\" on juovuttanut\nkaikki kansat (Ilm. 17: 2, 5). Väitetään, että Euroopan vallat\nsamalla tavalla siirtyivät Saatanalta Kristukselle ja tulivat siten\n\"kristityiksi valtioiksi\".\n\nJos voidaan käsittää, että parhaimmat sekä huonoimmat maan valtakunnat\novat \"tämän maailman valtakuntia\", joiden Jumalan suoma valta-aika\nkohta on loppunut, antaakseen sitten tilaa määrätylle seuraajalleen,\nMessiaan valtakunnalle, viidennelle maailman vallalle (Dan. 2: 44; 7:\n14, 18, 27), niin lujittuu totuus ja paljon eksytystä häviää.\n\nMutta niinkuin nyt on, saavat paavikunnan toimenpiteet tässä suhteessa,\nprotestanttisten uskonpuhdistajaa hyväksymänä, tapahtua, kristityitten\nsiitä huomauttamatta. Ja koska heidän tulee ylläpitää Kristuksen\nvaltakuntaa, tuntevat he itsensä sidotuiksi taistelemaan niin kutsutun\nkristillisyyden nykyisten horjuvien valtakuntien puolesta, joiden\naika on loppumaisillaan. Siten pakotetaan heidät usein asettumaan\nsortajan puolelle ja oikeuden sekä vapauden asemesta -- taistelemaan\ntämän maailman ruhtinaan ja valtakuntien puolesta, sen sijaan, että\nasettuisivat Kristuksen tulevan totisen valtakunnan puolelle. -- Ilm.\n17: 14; 19: 11--19.\n\nMaailma tulee nyt nopeasti tietämään, että \"tämän maailman valtakunnat\"\neivät ole Kristuksen-kaltaiset. Heidän väitteensä olla muka\nKristuksen säätämiä, eivät ole eittämättömät. Ihmiset alkavat käyttää\najatuskykyään tällaisissa ja muissa samankaltaisissa kysymyksissä.\nHeidän vakaumuksensa tulee johtamaan heidät paljon väkivaltaisempaan\nmenettelyyn, kun he tulevat huomaamaan petoksen, jota on harjotettu\nheitä kohtaan oikeudenmukaisen Jumalan ja Rauhanruhtinaan nimessä.\nItse asiassa alkavat yhä useammat otaksua, että uskonto on ainoastaan\npetosta, jonka tarkotuksena on maallisen vallan yhteydessä rajottaa\njoukkojen vapautta.\n\nJospa ihmiset olisivat niin viisaita, että tahtoisivat taivuttaa\nsydämensä ymmärtämään Herran työtä ja suunnitelmaa! Silloin nykyiset\nvaltakunnat vähitellen häviäisivät -- parannus seuraisi nopeasti\nparannusta ja vapaus vapautta ja oikeus ja totuus pääsisivät\nvallitsemaan, kunnes vanhurskaus täyttäisi maan. Mutta he eivät tahdo\neivätkä voi tehdä sitä nykyisessä langenneessa tilassaan. Varustettuna\nitsekkäisyydellä tulee sentähden kukin taistelemaan ylivallasta.\nMaailman valtakunnat tulevat häviämään sinä suurena hädän aikana, jonka\nkaltaista ei ole ollut siitä asti kun ihmisiä on löytynyt. Niistä,\njotka turhaan koettavat pitää kiinni menneestä herraudesta, kun valta\non annettu Hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu, puhuu Herra,\nantaen heidän ymmärtää, että he taistelevat Häntä vastaan -- taistelua,\njossa he varmuudella joutuvat alakynteen. Hän sanoo:\n\n\"Miksi pakanat metelöivät ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat\nnousevat kapinaan ja päämiehet keskenänsä neuvottelevat Jehovaa ja\nhänen voideltuansa vastaan [sanoen]: 'Katkaiskaamme heidän siteensä\nja heittäkäämme pois luotamme heidän köytensä'. Joka taivaassa\nasuu, nauraa heille, Herra pilkkaa heitä. Silloin hän puhuu heille\nvihoissansa ja hirmuisuudessansa peljättää hän heitä [sanoen]: 'Minä\nasetin minun kuninkaani Siioniin, minun pyhälle vuorelleni'...\nNyt te kuninkaat siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit antakaa\nkurittaa [neuvoa] itseänne. Palvelkaat Jehovaa pelvolla ja iloitkaat\nvapistuksella. Antakaa suuta pojalle [kunnioittakaa poikaa, Jumalan\nvoideltua], ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen\nvihansa syttyy pian. Autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat\".\n-- Ps. 2: 1--6, 10--12,\n\n\n\n\nNELJÄSTOISTA LUKU.\n\nJUMALAN VALTAKUNTA.\n\nAineen huomattava sija Raamatussa. -- Valtakunnan luonne. -- Valtakunta\nevankeliumin aikana. -- Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä. --\nSeuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen. -- Jumalan\nvaltakunnan kaksi puolta. -- Henkinen puoli ja sen tarkotus. --\nMaallinen puoli ja sen tarkotus. -- Näiden sopusointuinen yhteistyö.\n-- Maallisen puolen -- kirkkaus. -- Taivaallisen puolen kirkkaus. --\nSe liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. -- Valtakunnan maallinen\npuoli on israelilainen. -- Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. --\nTaivaallinen Jerusalem. -- Israel esikuvauksellinen kansa. -- Israelin\nlankeemus ja ennalleen nostaminen. -- Valitut luokat. -- Valtakunnan\nperilliset. -- Rautavaltikka. -- Tuhatvuotisen valtakunnan tarkotus\nvalaistaan esimerkillä. -- Valtakunnan luovuttaminen Isälle. -- Jumalan\nalkuperäinen tarkotus täydelleen suoritettu.\n\n\nSe, joka ei ole huolellisesti Raamatun ja Raamatun oppaan kanssa\ntutkinut tätä ainetta, hämmästyy, tämän aineen huomattua asemaa pyhässä\nRaamatussa. Vanha testamentti on täynnä lupauksia ja ennustuksia,\njoissa Jumalan valtakunta ja sen kuningas, Messias, on keskipisteenä.\nJokainen israelilainen toivoi (Luuk. 3: 15), että Jumala Messiaan\nhallitessa korottaisi heidän kansansa tähän asemaan; ja kun Jeesus\ntuli, tuli hän heidän kuninkaanaan, pystyttääkseen tämän kauvan luvatun\nvaltakunnan maan päälle.\n\nJohannes, Herran Jeesuksen edelläkävijä ja sanansaattaja, alkoi\nlähetystyönsä julistamalla: \"Tehkäät parannus, sillä taivasten\nvaltakunta on lähestynyt\". (Matt. 3: 2). Herra alkoi opettajatoimensa\nsamalla julistuksella (Matt. 4: 17), ja apostolit lähetettiin\nsaarnaamaan samaa sanomaa. (Matt. 10: 7; Luuk. 9: 2). Valtakunta ei\nollut ainoastaan se aine, jolla Herra alkoi julkisen opettamisen,\nvaan oli tämä todellakin hänen saarnojensa pääaine (Luuk. 8: 1; 4:\n43; 19: 11); toisia aineita kosketeltiin ainoastaan tämän yhteydessä,\ntämän aineen valaisijoina. Suurin osa hänen vertauksistaan valaisi\nvaltakuntaa eri näkökannoilta ja puolilta, tai oli niiden tarkotuksena\nesittää kokonaista vihkiytymistä Jumalalle välttämättömänä asiana\ntullakseen osalliseksi valtakunnasta ja oijastakseen tuon juutalaisen\nväärinkäsityksen, että he olivat varmat valtakunnasta, koska he olivat\nAabrahamin luonnollisia lapsia ja itseoikeutettuja lupauksen perillisiä.\n\nKeskusteluissaan seuraajainsa kanssa rohkaisi ja vahvisti Herra Jeesus\nheitä odottaessaan tulevaa valtakuntaa, sanoen: \"Minä säädän teille,\nniinkuin Isäni on säätänyt minulle, kuninkaallisen valtakunnan, niin\nettä saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja istua\nvaltaistuimilla ja tuomita [hallita] Israelin kahtatoista sukukuntaa\".\n(Luuk. 22: 29, 30). Ja jälleen: \"Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä\nIsänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan\". (Luuk. 12: 32). Kun\nheidän tunnustama kuninkaansa ristiinnaulittiin sen sijaan, että hänet\nolisi kruunattu ja korotettu valtaistuimelle, pettyivät opetuslapset\nsuuresti. Kuten kaksi heistä sanoivat luullulle muukalaiselle Emmauksen\ntiellä hänen ylösnousemisensa jälkeen: \"Me toivoimme hänen olevan sen,\njoka oli lunastava Israelin\" -- vapauttava heidät roomalaisesta ikeestä\nja tekevä Israelista voimakkaan ja ihanan Jumalan valtakunnan. Mutta\nedellisten päivien muutosten kautta pettyivät he suuresti. Jeesus avasi\nsilloin heidän ymmärryksensä silmät todistaen heille Raamatusta, että\nhänen _uhrinsa_ oli ensin kaikkein välttämättömin asia, ennen kuin\nvaltakunta voitiin toimeenpanna. -- Luuk. 24: 21, 25--27.\n\nJumala olisi voinut ilman mitään ihmissuvun lunastusta antaa maan\nherrauden Jeesukselle; sillä \"Korkeimmalla on valta ihmisten\nvaltakuntien ylitse ja hän antaa ne kenelle hän tahtoo\". (Dan. 4:\n29). Mutta Jumalan suunnitelma oli niin suuremmoinen, ettei sitä\nvoinut toteuttaa tällä tavalla. Tällainen valtakunta olisi voinut\ntuoda siunauksia, jotka kaikesta suuruudestaan huolimatta olisivat\nolleet ainoastaan tilapäisiä, koska koko ihmiskunta oli kadotustuomion\nalaisena. Jotta hänen valtakuntansa siunaukset voisivat tulla ikuisiksi\nja täydellisiksi, täytyi suku ensin tulla lunastetuksi kuolemasta ja\nsiten laillisesti vapautua siitä kirouksesta, joka Aadamissa tuli\nkaikille.\n\n-- Että Jeesus selittäessään ennustuksia, jälleen elvytti opetuslasten\ntoivon tulevasta valtakunnasta, selviää siitä, että he jälestäpäin,\nkun hän oli aikomuksessa jättää heidät, kysyivät: \"Herra, tälläkö\najalla sinä jälleen rakennat Israelin valtakunnan?\" Hänen vastauksensa,\njoskaan ei aivan selvä, ei vastustanut heidän toivoaan. Hän sanoi: \"_Ei\nteidän_ tule tietää _aikoja tai hetkiä_, jotka Isä on valtansa nojalla\nmäärännyt\". -- Ap. t. 1: 6, 7.\n\nOn totta, että apostoleilla aluksi oli koko juutalaisen kansan\nepätäydellinen käsitys Jumalan valtakunnasta, kun he luulivat, että\nsiitä tulisi yksinomaan maallinen valtakunta, samoin kuin monet\nnykyään erehtyvät päinvastaisessa suunnassa, luullen, että siitä\ntulee ainoastaan taivaallinen valtakunta. Ja monta Herran Jeesuksen\nvertausta ja arvotuksenkaltaista sanaa tarkottivat aikoinaan korjata\nnämä väärinkäsitykset. Mutta hän esitti aina ajatuksen valtakunnasta,\nhallituksesta, joka tulisi perustettavaksi _maan päälle_ ja\nvallitsemaan ihmisten keskuudessa. Eikä hän ainoastaan herättänyt\nheissä toivoa tämän valtakunnan osallisuudesta, vaan opetti hän heitä\nrukoilemaan sen pystyttämistä: \"_Tulkoon_ valtakuntasi; tapahtukoon\ntahtosi _maankin päällä_ niinkuin taivaassa.\"\n\nMaailman viisaitten juutalaisten mielestä oli Jeesus pettäjä\nja haaveilija, ja hänen oppilaitaan pitivät he hulluina. Hänen\nviisauttaan, käytöstään ja ihmetöitään eivät he voineet suorastaan\nkieltää tai järjellisellä tavalla selittää; mutta hänen väitteensä,\nettä hän oli maailman perillinen ja tulisi pystyttämään luvatun\nvaltakunnan, joka oli hallitseva maailmaa, sekä että hänen\nseuralaisensa, jotka kaikki olivat alhaista syntyperää, tulisivat\nkanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan, tuntui heidän epäuskoiselta\nkannaltaan liian mahdottomalta ottaa harkittavaksi. Rooma, hyvin\nharjotettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäälliköineen ja\näärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä\npäivältä mahtavammaksi. Mutta kuka oli tämä nasaretilainen? Ja mitä\nolivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta saaden niin mitätöntä\nkannatusta kansan keskuudessa? Mitä olivat nämä puhumaan tuon kauvan\nluvatun valtakunnan pystyttämisestä, joka oli oleva suurin ja mahtavin\nniistä, joita maailma on koskaan tuntenut?\n\nToivossa paljastaa Herran vaatimukset luullun perusteettomuuden ja\nsiten avata hänen seuraajainsa silmät, kysyivät fariseukset häneltä:\nMilloin alkaa tämä valtakunta, josta sinä saarnaat, _näyttäytyä_? Koska\nsaapuvat sotilaasi? Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy? (Luuk.\n17: 20--30). Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen,\nelleivät heidän ennakkoluulonsa häntä kohtaan olisi pitänyt heitä\nvallassaan ja luultu viisautensa heitä soaissut. Hän vastasi, ettei\nhänen valtakuntansa koskaan tulisi esiintymään sillä tavalla, kuin\nhe olivat odottaneet. Se valtakunta, jota hän julisti, ja johon hän\nseuraajilleen tarjosi kanssaperillisyyttä, oli näkymätön valtakunta,\neivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä. \"Hän vastasi heille ja\nsanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ulkonainen\nilmestyminen]; eikä voida sanoa: 'Katso täällä se on', tahi:\n'Tuolla'; sillä Jumalan valtakunta on [oleva] teidän keskellänne\".\n[Tämä on myös käännetty \"sisällisesti teissä\". Olisi varmaankin\nristiriitaista väittää, että se valtakunta, jossa Jeesus saarnasi,\nolisi ollut fariseuksien sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi\nja valkealla sivutuiksi haudoiksi. Tämä valtakunta tulee olemaan, kun\nse on pystytetty kaikkien luokkien \"_keskellä_\", halliten ja tuomiten\nkaikkia.] Sanalla sanoen hän osotti, että kun hänen valtakuntansa\ntulisi, tulisi se olemaan kaikkialla läsnä ja kaikkia hallitsevana,\nkuitenkin näkymättömänä. Siten antoi hän heille kuvauksen tuosta\nhenkisestä valtakunnasta, jota hän saarnasi; mutta he eivät olleet\nvalmiit siihen eivätkä ottaneet sitä vastaan. Juutalaisten luvatun\nvaltakunnan odotuksessa oli hitunen totuutta, joka aikanaan tulee\ntoteutumaan, kuten tulemme osottamaan; mutta Jeesus viittaa tässä\nvaltakunnan henkiseen puoleen, joka tulee olemaan näkymätön. Kun tämä\npuoli valtakunnasta _ensin_ perustetaan, tulee sen läsnäolo olemaan\nnäkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton. Ainoa tarjoumus, joka silloin\ntehtiin, oli tulla tämän valtakunnan henkisen puolen perilliseksi ja\nsilloin alkoi se, mikä evankeliumin aikana on ollut meidän ylhäisen\nkutsumme ainoa toivo. Siksipä Jeesus yksinomaan tarkotti tätä puolta.\n(Luuk. 16: 16). Edelleen tutkiessamme tulee tämä yhä selvemmäksi.\n\nTodennäköisesti tämä yleinen, erittäinkin fariseusten keskuudessa\nvallalla ollut ajatus aiheutti sen, että Nikodeemus tuli yöllä\nJeesuksen luokse. Hän halusi päästä salaisuuden perille. Nähtävästi\nhäpesi hän kuitenkin julkisesti tunnustaa, että Jeesuksen väite oli\nvaikuttanut häneen. Keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh.\n3), joskin ainoastaan osaksi muistiin kirjotettuna, näyttää meille\nsyvemmältä Jumalan valtakunnan luonteen. Keskustelun pääkohdat ovat\nselvästi kerrotut, joten helposti voimme kuvitella sen koko kulun.\nSyyllä voimme sen mukailla seuraavasti:\n\nNikodeemus. -- \"Rabbi, me tiedämme sinun tulleen Jumalalta opettajaksi,\nsillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei\nJumala ole hänen kanssaan\". Kuitenkin näyttävät muutamat sinun\nselityksistäsi hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin\nselitystä. Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kulette ympäri julistaen:\n\"Taivaan valtakunta on lähestynyt;\" mutta sinulla ei ole sotajoukkoa,\nrikkautta ja vaikutusta. Ulkonaisista olosuhteista päättäen on\nväitteesi väärä. Tähän katsoen sinä petät kansaa. Fariseukset\nylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että\nsinun opissasi löytyy jotakin totta, sillä \"ei kukaan voi tehdä niitä\nihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan\". Käyntini\ntarkotuksena on kysyä: Minkä kaltainen on se valtakunta, jota sinä\njulistat, ja mistä se tulee? Milloin ja miten se pystytetään?\n\nJeesus. -- Pyyntöäsi päästä täysin käsittämään taivaan valtakuntaa ei\nnyt voida täyttää, niin että sinä tulisit tyydytetyksi; ei sentähden\nettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä\nnykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää tai antaa arvoa sille, jos minä\nsen täysin selittäisin. \"Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä\n[kreik. eidon, oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa\".\n\n[Kreikkalainen sana gennaô johdannaisineen, joka on käännetty milloin\n_siitä_ milloin syntyä, sisältää itse asiassa nämä molemmat käsitteet\nja on käännettävä milloin toisella milloin toisella näistä sanoista\nriippuen lauseyhteydestä. Nämä molemmat käsitteet _siitä_ ja _syntyä_\nsisältyvät aina tähän sanaan, niin että kun toinen mainitaan niin\ntoinen ajatellaan sen ohella tapahtuvaksi, koska syntyminen on\nluonnollinen seuraus sikiämisestä, ja sikiämisen luonnollisesti täytyy\ntapahtua ennen syntymistä. Kun toimiva henkilö on mies, käännetään\ngennaô _siitä_, kun se on nainen, _syntyä_. Siten täytyy 1 Joh. 2: 29;\n3: 9; 4: 7; 5: 1, 18 _gennaô_ kääntää sanalla _siitä_, koska Jumala\n(miehinen olento) on toimiva henkilö.]\n\n[Toisinaan riippuu käännös toiminnan laadusta ilman että henkilö\notetaan huomioon. Siten täytyy se, jos siihen liitetään _ek_, joka\nmerkitsee _-sta_, kääntää sanalla _syntyä_. Esim. Joh. 3: 5 ja 6 gennaô\nkäännetään sanalla _syntyä_, jota ilmaisee sana _ek_ -- \"vedestä\",\n\"lihasta\", \"hengestä\".]\n\n[Ap. t. 15: 6 on kreikkalainen sana eidon käännetty sanalla _tutkia_.\n\"Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat _tutkimaan_ tätä asiaa\".\nRoom. 11: 22 käännetään se sanalla _katso. \"Katso_ siis tässä Jumalan\nhyvyyttä ja ankaruutta;\" samoin 1 Joh. 3: 1; \"_Katsokaa_ minkäkaltaista\nrakkautta Isä on meille osottanut\".]\n\nVieläpä oppilaillanikin on verrattain epämääräiset käsitykset siitä\nvaltakunnasta, jota he julistavat. Samasta syystä kuin sinulle en\nheillekään voi asiaa ilmaista, ja samasta syystä he eivät voisi sitä\nymmärtää. Mutta Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se ominaisuus,\nettä hän vaatii kuuliaisuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa,\nennen kuin annetaan enemmän valoa. Niiden jotka katsotaan arvokkaiksi\ntulemaan osallisiksi valtakunnasta, tulee osottaa uskoa. Niiden täytyy\nolla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan\nJumalan johdatusta, joskaan eivät usein näe selvästi muuta kuin\nseuraavan askeleen. He vaeltavat uskossa, vaan ei näkemisessä.\n\nNikodeemus. -- Mutta minä en ymmärrä sinua. Mitä sinä tarkotat? Kuinka\nvoi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän saata jälleen mennä äitinsä\nkohtuun ja syntyä? Tahi tarkotatko sinä, että se kääntyminen, jota\n\"Johannes kastaja\" saarnasi ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin\ntavalla kuvauksellinen _syntyminen?_ Kuulen, että opetuslapsesi\nsaarnaavat ja kastavat samalla tavalla. Onko tuo se uusi syntyminen,\njoka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun\nvaltakuntasi tai tulla siihen?\n\nJeesus. -- Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa.\nHe saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä, kun he\njättivät Egyptin. Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän\nliittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he olivat unhottaneet\nliittonsa: muutamat elävät julki jumalattomuudessa kuten publikaanit\nja syntiset, muutamat ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja. Siksi\nsaarnaavat Johannes ja minun oppilaani _mielenmuutosta_ -- kääntymistä\nJumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista. Johanneksen kaste\nmerkitsee tätä sydämen ja elämän kääntymistä ja parannusta _eikä\nuutta syntymistä_. Mutta ellet ole enempää kokenut kuin tämän, et\nkoskaan ole näkevä valtakuntaa, Ellet sinä sen parannuksen ohella,\njosta Johanneksen kaste oli esikuva, sikiydy ja synny hengestä, et\nvoi nähdä minun valtakuntaani. Mielenmuutos on saattava sinun takasin\nvanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet minut\ntuntemaan Messiaaksi, jota Mooses esikuvasi. Jos sitten vihkiydyt\nminulle on Isä sinut _siittävä_ uuteen elämään ja jumalalliseen\nluontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, on takaava sinulle\n_syntymisen_ uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä\nylösnousemisessa. Sellaisena et sinä ainoastaan näe valtakuntaa, vaan\ntulet siitä osalliseksi.\n\nSe muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin,\nNikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt on liha ja se,\nmikä hengestä on syntynyt, on henki. Älä sentähden ihmettele sitä,\nmitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä ennen kuin\nvoit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asioita, joita sinä kysyt.\n\"Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti\".\nLihasta syntyneenä on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan,\njotka ovat syntyneet hengestä, ja jotka tulevat menemään sisälle\nvaltakuntaan tai olemaan siitä osia, hyvin suuri. Salli minun käyttää\nerästä kuvaa, jonka kautta voit saada jonkinlaisen käsityksen niistä\nolennoista, jotka, synnyttyään hengestä, muodostavat tämän valtakunnan:\n\"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et\ntiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka\non syntynyt hengestä\". Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, et voi\nnähdä sitä, joskin sen vaikutukset huomaat ympärilläsi. Sinä et tiedä\nmistä se tulee tai minne se menee. Tämä on paras kuvaus, jonka voin\nantaa sinulle niistä, jotka ensimäisessä ylösnousemisessa, hengestä\nsyntyneinä, tulevat menemään sisälle valtakuntaan tai muodostamaan\nsen, josta valtakunnasta minä nyt saarnaan. He tulevat olemaan yhtä\nnäkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet\nhengestä, eivät tule tietämään, mistä he tulevat tai mihin he menevät.\n\nNikodeemus. -- Kuinka tämä on mahdollista? -- näkymättömiä olentoja!\n\nJeesus. -- \"Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?\" -- että\nhenkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä,\njoka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut\nEliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja\nmonista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot\nvoivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät?\nKuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa\nenkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin\nsinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai\njärjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia\nasioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi\nsiinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata\nvaloa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis\nsitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden\naika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä,\nja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et\nole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja\nseuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi\non sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on\nJumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta\nvarten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme,\nja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota\nvastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia,\nkuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa\nyrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi\ntulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä\nsitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua\nja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja\nymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että\navonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et\ntulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään\ntiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden\nei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin\ntaivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. \"Ei kukaan ole noussut ylös\ntaivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika\". Tieto\ntaivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja\nvasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan\ntaivaallisia asioita ymmärtää.\n\nSiten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan\nluonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä\nsaamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta.\nKuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa\ntulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin\nIsraelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä\nosallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten\nja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan\nmukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he\nkansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta.\nAinoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi\npakanoille, jotta heistä otettaisiin \"kansa hänen nimelleen\". Ja\nmyös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, \"pieni lauma\", jota\npidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa\nkanssaperilliseksi.\n\nVakava on se eksytys ollut, joka on tunkeutunut kristilliseen\nnimiseurakuntaan, jonka väärän selityksen mukaan luvattu valtakunta\nkäsittää ainoastaan nimiseurakunnan sen nykyisessä tilassa ja sen työ\non ainoastaan armontyötä uskovien sydämissä. Vieläpä tässä eksytyksessä\non jouduttu siihen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan\nnykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan\nvaltakunnan hallitukseksi maan päällä. On totta, että seurakunta\neräässä suhteessa on nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ nykyään\njatkuu uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän sisältävän kaiken\nja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan pysyttämisen\ntaivaan alle, merkitsee niiden voimakkaimpien ja selvimpien lupausten\ntyhjäksi tekemistä, joita Herra, apostolit ja profeetat ovat esittäneet\nrohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa.\n\nJeesuksen vertauksissa kutsutaan seurakuntaa usein valtakunnaksi, ja\napostolit puhuvat siitä sinä valtakuntana, jota Kristus nyt hallitsee,\nsanoen että Jumala on ottanut meidät pimeyden vallasta ja asettanut\nmeidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Me, jotka nyt vastaanotamme\nKristuksen, tunnustamme hänen ostamansa oikeuden valtaan kiittäen ja\nvapaaehtoisesti totellen häntä, ennen kuin hän voimalla toimeen panee\nsen maailmassa. Me käsitämme eron niiden vanhurskasten lakien välillä,\njotka hän tulee pakottamaan tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan\nvälillä, jota nyt anastaja, maailman nykyinen ruhtinas hallitsee. Usko\nJumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaisuuteen,\nja lasketaan meidät siten tuon uuden ruhtinaan alamaisiksi, ja hänen\narmonsa kautta hänen valtakuntansa kansaperillisiksi, joka pystytetään\nvoimassa ja suuressa kirkkaudessa.\n\nMutta tämä ei mitenkään tee tyhjäksi sitä lupausta, että Kristuksen\nvaltakunta on lopulta ulottuva \"merestä mereen ja virrasta maailman\nääriin\", (Ps. 72: 8), että kaikki kansat tulevat palvelemaan ja\ntottelemaan häntä, ja että kaikki polvet notkistuvat hänen edessään,\nsekä ne, jotka ovat taivaassa, että ne, jotka ovat maan päällä, (Dan.\n7: 27; Fil. 2: 10). Nykyinen, \"pienen lauman\", valinta pikemmin\nvahvistaa nämä lupaukset.\n\nTarkka Jeesuksen vertausten tutkiminen opettaa selvästi, että Jumalan\nvaltakunnan tuleminen eli pystyttäminen voimassa kuuluu tulevaisuuteen\neikä luonnollisesti tapahdu ennen kuin kuningas tulee. Vertaus\njalosukuisesta nuoresta miehestä, joka matkusti kaukaiseen maahan\nsaadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen\nj.n.e. (Luuk. 19: 11--15), siirtää siten valtakunnan pystyttämisen\nselvästi Kristuksen jälleentulemisen aikoihin. Ja julistus, jonka Herra\nmonta vuotta myöhemmin lähetti seurakunnalle, kuului: \"Ole uskollinen\nkuolemaan asti, niin minä _annan_ sinulle elämän kruunun.\" (Ilm.\n2: 10.) Tästä näkyy selvästi, että niitä kuninkaita, jotka tulevat\nhallitsemaan hänen kanssaan, ei _tässä_ elämässä kruunata hallitakseen\nkuninkaina.\n\nSentähden ei seurakunta nykyään ole Jumalan valtakunta voimassa\nja kirkkaudessa, vaan Jumalan valtakunta ensimmäisessä alussaan,\nkehittymättömässä tilassaan. Näin opettaa uusi testamentti\nkokonaisuudessaan. Taivaan valtakunta kärsii nyt väkivaltaa maailman\npuolelta. Kuningasta pideltiin pahoin ja ristiinnaulittiin, ja kaikki,\njotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin\nmuodossa. Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan _todellista_\nseurakuntaa eikä nimiseurakuntaa. Mutta meille on annettu se lupaus,\nettä jos me (seurakunta, valtakunta kehittymättömässä tilassaan)\nkärsimme Kristuksen kanssa, tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren\nvaltansa ja hallitsee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan.\n\nJaakob (2: 5) sanoo meille sopusoinnussa Herran opin kanssa, että\nJumala valitsi ne, jotka tämän maailman mittakaavan mukaan ovat\nköyhiä ja halveksittuja, ei hallitakseen nykyään, vaan tullakseen\nsen \"valtakunnan _perillisiksi_, jonka hän on _luvannut\"_. Herra\nsanoo: \"Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle\nJumalan valtakuntaan!\" (Mark. 10: 23.) On ilmeistä, ettei hän tarkota\nnimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä\njuuri rikkaita koetetaan saada menemään siihen sisälle. Pietari\nkehottaa valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen,\nhyveisiin ja uskoon, sanoen: \"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän\ntekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette,\nette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö\nHerramme ja Vapahtajamme ijankaikkiseen valtakuntaan.\" -- 2 Piet. 1:\n10, 11.\n\nPaavalin esityksen Room. 14: 17 arvelevat muutamat tarkottavan\nkuvauksellista valtakuntaa, mutta yhteys osottaa selvästi, että tämä\nkohta yksinkertaisesti merkitsee: Meillä veljet, jotka nyt olemme\nasetetut Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, on sellaisia vapautuksia\nravintoomme y.m. nähden, joita meillä juutalaisen lain alla ei ollut\n(v. 14). Kuitenkin luopukaamme mieluummin tämän vapauden käyttämisestä,\njos veljet, jotka eivät vielä sitä ymmärrä, tulevat epävarmoiksi ja\nhaavottavat omantuntonsa. Älkäämme antako vapautemme ravintomme suhteen\nturmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut; vaan muistakaamme,\nettä valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa\nsisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapauden ravintoon nähden,\nnimittäin meidän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan\nkanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen\nosallisuudesta. Tämän valtakunnan vapaus ravintoon nähden voidaan\nnykyään uhrata veljemme parhaaksi.\n\nJos Raamatun kannalta tarkastamme asiaa miltä puolen tahansa, niin\nvastustaa se siis sitä ajatusta, että lupaukset valtakunnan suhteen\nolisivat petullisia taruja, tai että nämä lupaukset täyttyvät meidän\nsuhteemme nykyisessä tilassamme.\n\nLupaukset valtakunnasta ja kanssaperillisyydestä Mestarin kanssa\nkannustivat voimakkaasti ensimäistä seurakuntaa uskollisuuteen\nkoettelemuksissa ja vainoissa, joiden suhteen heitä etukäteen oli\nvarotettu, jotta he tietäisivät odottaa niitä. Kaikkien niiden\nlohduttavien ja kehottavien sanojen joukossa, joita Ilmestyskirja antaa\nseitsemälle seurakunnalle, loistavat kirkkaimpina ja voimakkaimpina\njuuri ne jotka selittävät: \"Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani\nvaltaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni\nkanssa hänen valtaistuimelleen\" ja \"Joka voittaa... sen minä annan\npakanoita vallita\".\n\nNämä ovat lupauksia, joita ei järjellisesti voida niin tulkita, että\nne tarkottaisivat nykyistä armon työtä sydämissä ei myöskään kansojen\nhallitsemista nykyisessä elämässä, koska voittajat saavuttavat sen\n_kuolemalla_ palveluksessaan, voittaen siten valtakunnan kunnian. --\nIlm. 20: 6.\n\nMutta ihmisluonne koettaa välttää kärsimystä ja on aina valmis\nhankkimaan kunniaa ja valtaa. Siksi me huomaamme, että apostolienkin\npäivinä muutamat seurakunnat olivat taipuvaiset sovelluttamaan\nlupaukset tulevasta kunniasta ja voimasta nykyiseen elämään ja alkoivat\ntoimia ikäänkuin he olisivat ajatelleet, että maailmalle oli tullut\njo aika kunnioittaa ja totella seurakuntaa. Apostoli Paavali koetti\noikaista tätä eksytystä, sillä hän tiesi, että sellaiset ajatukset\nvaikuttaisivat vahingollisesti seurakuntaan synnyttäen ylpeyttä sekä\nvierottaen uhraamisesta. Ivallisesti sanoo hän heille: \"Te olette\nmuka jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä\npäässeet kuin miksikin kuninkaiksi.\" Sitten hän jatkaa; \"Kunpa teistä\nolisi tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkailemaan\nteidän kanssanne.\" (1 Kor. 4: 8.) Kristillisyydellään ja sen rinnalla\nkoettivat he voittaa mahdollisimman paljon kunniaa; mutta apostoli\ntiesi, että jos he _uskollisesti_ seuraisivat Herraa, eivät he olisi\nsellaiseen tilaisuudessa. Hän muistuttaa heitä sentähden siitä, että\njos kauvan odotettu hallitseminen jo olisi alkanut, olisi myöskin\n_hän_ ainakin yhtä suurella syyllä hallitsemassa kuin hekin. Se\nseikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä totuuden tähden, oli\ntodistus siitä, että _heidän hallitsemisensa_ oli ennen aikaista, että\nse oli ansa kunnian asemasta. Sitten jatkaa hän vähän ivallisesti:\n\"Me [apostolit ja uskolliset palvelijat] olemme houkkia Kristuksen\ntähden, mutta tehän olette älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja,\nmutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja.\" En\nkirjota tätä saadakseni teitä ainoastaan häpeämään, vaan on minulla\nparempi ja jalompi tarkotus, nimittäin _varottaa teitä_, sillä\nnykyinen kunnia ei ole tie siihen kirkkauteen ja kunniaan, _joka on_\nilmestyvä. Nykyiset kärsimykset ja kieltäymykset muodostavat sen\nkaidan tien, joka johtaa kirkkauteen ja kunniaan, kuolemattomuuteen ja\nvaltakunnan kanssaperillisyyteen. Siksi kehotan teitä: Tulkaa _minun\nseuraajikseni_. Kärsikää ja antakaa nyt itseänne häväistä ja vainota,\njotta te minun kanssani tulisitte osallisiksi siitä elämän kruunusta,\njonka Herra vanhurskas tuomari on _sinä päivänä_ antava minulle,\nmutta ei ainoastaan minulle, vaan kaikille, jotka rakastavat hänen\nilmestystään. -- 1 Kor. 4: 10--17; 2 Tim. 4: 8.\n\nMutta kun ensimäinen kristillinen seurakunta uskollisesti oli kärsinyt\nsangen paljon vainoa, alkoivat sellaiset ajatukset päästä valtaan, että\nseurakunnan tehtävä oli voittaa maailma, pystyttää taivaan valtakunta\nmaan päälle ja hallita kansoja _ennen_ Herran toista tulemista. Tämä\nantoi aiheen seurakunnissa maallisiin juoniin, ylpeyteen, ulkonaiseen\nkomeuteen ja loistaviin jumalanpalvelusmenoihin, jonka tarkotuksena oli\nvaikuttaa maailmaan, kiehtoa sitä ja pelottaa sitä. Täten jouduttiin\naskel askeleelta paavikunnan suuriin vaatimuksiin, että se Jumalan\nvaltakuntana maan päällä omisti oikeuden vaatia kaikilta kansoilta,\nsukukunnilta ja kieliltä kunnioitusta ja kuuliaisuutta lakejaan ja\nvirkailijoitaan kohtaan. Tämän väärän vaatimuksen perustuksella\n(silminnähtävästi pettivät he itseään samoin kuin toisia) kruunasi ja\nerotti paavikunta jonkun aikaa Euroopan ruhtinaita, ja esiintyy vielä\ntänäänkin tällä vaatimuksella, joskin se nyt on kykenemätön pakottamaan\ntoisia kuuliaisuuteen.\n\nSama ajatus on paavikunnan kautta tullut protestanttisuuteen, joka\nmyöskin väittää, joskaan ei niin varmasti, että seurakunnan _hallitus_\nnyt tavalla tai toisella tapahtuu. Korinttolaisten tavoin ovat sen\ntunnustajat \"kylläisiä\" ja \"rikkaita\" ja hallitsevat \"kuninkaina\",\nkuten Herra niin elävästi kuvaa sitä. (Ilm. 3: 17, 18.) Siten on\ntapahtunut, että ne, jotka ainoastaan nimeksi ovat seurakunnan jäseniä\n-- jotka todella eivät ole kääntyneet, eivät ole nisua vaan lustetta ja\nainoastaan matkivat nisua -- ovat paljon lukuisammat kuin Kristuksen\ntodelliset oppilaat. Nämä ovat vihollisia kaikelle todelliselle\nuhrautumiselle ja kieltäytymiselle, he eivät kärsi mitään vainoa\nvanhurskauden (totuuden) tähden pitäen sen sijaan korkeintaan kiinni\npaastoamisen j.n.e. ulkonaisesta muodosta. He ottavat todellakin osaa\nmaailman hallitsemiseen eivätkä valmistaudu todellisen valtakunnan\nosallisuuteen, joka valtakunta pystytetään Herran toisessa läsnäolossa.\n\nJokainen huolellinen tarkastaja huomaa ilmeisen ristiriidan tämän\nkäsityksen ja Jeesuksen ja apostolien opin välillä. He opettivat, ettei\nvaltakunta ennen tule ennenkuin kuningas tulee. (Ilm. 20: 6; 3: 21; 2\nTim. 2: 12.) Siksi täytyy taivaan valtakunnan kärsiä väkivaltaa siihen\naikaan _asti_, kunnes se kirkkaudessa ja voimassa pystytetään.\n\n\n\nJumalan valtakunnan kaksi puolta.\n\n\nJoskin on totta, mitä Herra sanoi, että Jumalan valtakunta _ei tule_\n-- ilmaannu alussa -- ulkonaisin piirtein, on se kuitenkin aikanaan\nilmenevä ulkonaisten, näkyväin ja erehtymättömäin merkkein kautta.\nKun se on täydelleen pystytetty, tulee siinä olemaan kaksi osaa,\nhenkinen eli taivaallinen puoli ja maallinen eli inhimillinen puoli.\nHenkinen puoli tulee ihmissilmälle aina olemaan näkymätön, koska ne,\njotka muodostavat sen, omistavat jumalallisen, henkisen luonnon, jota\nainoakaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä (1 Tim. 6: 16; Joh. 1:\n18); kuitenkin tulee sen läsnäolo ja voima voimakkaasti ilmenemään,\npääasiallisesti sen inhimillisten edustajain kautta, jotka muodostavat\nJumalan valtakunnan maallisen puolen.\n\nValtakunnan henkisen puolen muodostavat evankeliumin aikakauden\nvoitokkaat pyhät -- Kristus, pää ja ruumis -- tultuaan ensin\nkirkastetuiksi, He nousevat ylös ja korotetaan valtaan ennen toisia,\nkoska tämä luokka tulee siunaamaan kaikki muut. (Hebr. 11: 39, 40.)\nHeille kuuluu _ensimäinen ylösnouseminen_, (Ilm. 20; 5.)[*] Tämä suuri\ntyö, joka on annettu tuon kirkkaan, voidellun joukon -- Kristushenkilön\n-- tehtäväksi, vaatii sen jäsenten korottamista jumalalliseen luontoon:\nainoastaan jumalallinen voima kykenee suorittamaan sen. Heidän työnsä\nei käsitä ainoastaan tätä maailmaa, vaan kaikki asiat _taivaassa ja\nmaan päällä_ -- niin hyvin inhimillisten kuin henkisten olentojen\nkeskuudessa. -- Matt. 28: 18; Kol. 1: 20; Ef. 1:10; Fil. 2: 10; 1 Kor.\n6: 3.\n\n    [*] Tässä värsyssä eivät sanat _\"Muut kuolleet eivät\n    vironneet eloon, ennenkuin ne tuhatta vuotta olivat umpeen\n    kuluneet\"_ ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa\n    ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjotuksissa,\n    siinalaisessa, vatikaanilaisessa n:o 1209 ja 1160 tai\n    syyrialaisessa. Meidän tulee muistaa, että monta Raamatun\n    paikkaa, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat\n    _lisäyksiä_, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä\n    ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin\n    on meidän hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden\n    väärä lähde on todennettu. Mainitut sanat joutuivat Raamattuun\n    jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä\n    ei missään aikaisemmassa käsikirjoituksessa (ei kreikkalaisessa\n    eikä syyrialaisessa) ole tätä lausetta. Nähtävästi oli se alkuaan\n    ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamuistutus, joka ilmaisi\n    hänen käsitystään tästä Raamatun kohdasta, jossa tapauksessa joku\n    myöhempi puhtaaksikirjottaja, joka ei erottanut alkuperäisiä\n    lauseita reunamuistutuksista, kirjotti sen täysiarvoisena\n    Raamattuun.\n\n    Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnitelmasta vaadi\n    tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet -- maailma\n    ylimalkaan -- eivät tule saamaan elämää sen täydellisessä\n    merkityksessä, kuten Aadam _omisti elämän_, ennen kuin hän rikkoi\n    ja tuli tuomituksi: \"sinun pitää _kuolemalla_ kuoleman\", ennen\n    kuin tuhannen vuotta ovat kuluneet. Jumalan kannalta katsoen\n    sisältää sana _elämä_ täyden elämän ilman heikkouksia tai\n    kuolemaa. Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt\n    elämän, on kuolemaisillaan, ja voidaan sitä nyt oikeammin pitää\n    kuolleena kuin elävänä. -- 2 Kor. 5: 14; Matt. 8: 22.\n\n    Sana _ylösnouseminen_ (kreik. _anastasis)_ merkitsee\n    _nostattamista_. Ihmiseen nähden merkitsee se hänen\n    _nostamistaan_ siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen\n    miehuuteen -- mikä Aadamin kautta kadotettiin. Se täydellisyys,\n    _josta_ meidän sukumme lankesi, on myös se, _johon_ se\n    vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen tai ylösnousemisen\n    (nostamisen) tuhatvuotiskautena. Tuhatvuotiskausi ei ole\n    ainoastaan koettelemisen vaan myöskin siunauksen aikakausi ja\n    _elämän_ ylösnousemisen tai ennalleenasettamisen kautta tulevat\n    kaikki ne, jotka, kun he ymmärtävät ja ovat tilaisuudessa,\n    tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennalleenasettamisesta,\n    mikä kerran _kadotettiin_. Ylösnouseminen tulee tapahtumaan\n    asteittain ja vaatii koko aikakauden täydellistä toimeenpanoaan\n    varten, joskin pelkkä herääminen siihen määrään elämää ja\n    tietoisuutta, jota nykyään nautitaan, tulee luonnollisesti\n    olemaan silmänräpäyksen työ. Siksipä ei suvulla tule olemaan\n    sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin,\n    ennenkuin nuo tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet. Ja koska se,\n    mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin\n    seuraa, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu\n    hengen elähyttämään alkulähteeseen, niin voidaan todenmukaisesti\n    sanoa, että _muut kuolleet eivät_ tule saamaan _elämää_ (eivät\n    tule täydelleen saamaan takasin kadotettua elämää), ennenkuin\n    ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhatta vuotta ovat kuluneet\n    loppuun.\n\nTyö, joka kuuluu Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen, tulee\nrajotettavaksi tähän maahan ja ihmiskuntaan. Ja ne, jotka saavat\ntuon korkean kunnian tulla osallisiksi siitä, on Jumala korkeimmalle\nkorottanut ja enimmän kunnioittanut ihmisten keskuudessa. Nämä ovat ne,\njotka mainitaan kahdeksannessa luvussa (siv. 175), joiden tuomiopäivä\noli ennen evankeliumiaikakautta. Koska heitä on koeteltu ja havaittu\nuskollisiksi, ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan saavat\nheti uskonsa palkan: silmänräpäyksessä nousevat he ylös täydellisyyteen\n_ihmisinä_. (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta tulevat muut\n_vähitellen_ nostettaviksi täydellisyyteen). Siten tulevat he heti\nolemaan valmiina tuota suurta, heidän tehtäväkseen uskottua, työtä\nvarten Kristuksen inhimillisinä välikappaleina ennalleenasettaa ja\nsiunata toisia ihmissuvun jäseniä. Kuten henkinen luonto on välttämätön\nKristuksen työn toimeenpanemisessa, niin on täydellinen inhimillinen\nluonne sopiva sen työn tulevaa suorittamista varten, joka on tehtävä\nihmisten keskuudessa. He tulevat palvelemaan ihmisten keskuudessa\nja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys\ntulee olemaan alituisena esimerkkinä kiihottaen toisia pyrkimään\nsamaan täydellisyyteen. Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt\nuskovaiset tulevat muodostamaan valtakunnan maallisen puolen, sekä\nettä ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista\nuskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet. Hän sanoi: Te\nsaatte nähdä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat\nJumalan valtakunnassa. Asianlaita on se, että ihmiset tulevat näkemään\nvaltakunnan maallisen puolen ja olemaan tekemisessä sen kanssa, mutta\nei niin henkisen puolen kanssa. Muutamat tulevat silloin epäilemättä\nkatumaan ja pahottelemaan sitä, että ovat hyljänneet niin suuren\nkunnian.\n\nMe emme ole saaneet mitään selvää ilmotusta, millä määrätyllä\ntavalla nämä valtakunnan molemmat puolet tulevat vaikuttamaan; mutta\nJumalan menettelytapa Israelin lapsia kohtaan heidän edustajiensa\nMooseksen, Aaronin, Joosuan, profeettain j.n.e. kautta antaa meille\nkuvan, millä tavalla nämä _mahdollisesti tulevat_ yhdessä toimimaan,\njoskin jumalallisen vallan ilmaukset tulevaisuudessa tulevat olemaan\npaljon voimakkaammat kuin esikuvauksellisena aikakautena: sillä\ntulevan aikakauden työn käsittää kaikkien kuolleitten herättämisen\nja _tottelevaisten_ ennalleenasettamisen täydellisyyteen. Tämä työ\nvaatii täydellisen hallituksen pystyttämistä ihmisten keskuuteen, jonka\nvalta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he oikealla tavalla\njärjestäisivät valtakunnan asiat. Tämä tulee vaatimaan kaikenlaisten\nkasvatuslaitosten järjestämisen samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä\ntoimenpiteitä. Ja tämä jalo työ, siten (saman valtakunnan näkymättömien\njäsenten ohjaamina) varmasti ja keskeymättä kohottaa sukua, on tuo\nsuuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt. Tätä varten\ntulevat he nousemaan ylös haudoista täysin varustettuina tähän, vähän\nsenjälkeen kuin maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet\nja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi. Ja taivaallisen\nvaltakunnan, Jumalan kunnioittamina edustajina tulevat he kohta saamaan\nkaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen.\n\nOsallisuus Jumalan valtakunnan maalliseen puoleen merkitsee jokaisen\ntoiveen tyydyttämistä, joka voi herätä täydellisen ihmisen sydämessä.\nAlusta alkaen on tämä oleva ihana ja tyydyttävä osa. Kuitenkin tulee\nse ihanammaksi kuta pitemmälle aika rientää ja siunattu työ edistyy.\nKun Kristus-henkilö (suureksi osaksi näiden jalojen inhimillisten\ntyötovereitten avulla) tuhannen vuoden kuluttua on päättänyt\ntämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko inhimillinen suku\n(parantumattomia lukuunottamatta -- Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo\nhyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä tai ilman mitään senkaltaista\nJehovan edessä, tulevat nämä, jotka olivat välikappaleita tämän\ntyön toimeenpanemisessa kanssaihmistensä keskuudessa ja Jumalan ja\nKristuksen ja enkeleiden edessä, loistamaan kuten \"tähdet aina ja\nijankaikkisesti\". (Dan. 12: 3.) Heidän kiitolliset kanssaihmisensä\neivät tule koskaan unohtamaan heidän työtään ja rakkauttaan. Ne\nmuistetaan aina. -- Ps. 112: 6.\n\nMutta kuinka suureksi tämä näiden täydellisten miesten, jotka tulevat\nmuodostamaan valtakunnan maallisen puolen, lakkaamatta enenevä kirkkaus\nkasvaneekin, niin tulee kuitenkin noiden taivaallisten kirkkaus\nolemaan erinomaisempi. Edelliset tulevat loistamaan kuten tähdet\naina ja ijankaikkisesti. Jälkimmäiset loistavat kuten taivaankansi\n-- kuten aurinko. (Dan. 12: 3.) Taivaan ja maan kunnia asetetaan\nKristus-henkilön jalkojen eteen. Inhimillinen luonne voi ainoastaan\nlähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sitä kirkkautta, joka tulee\nilmenemään Kristus-henkilössä ijäisyyden lukemattomissa aikakausissa.\n-- Room. 8: 18; Ef. 2: 7--12.\n\nTuo lupaus Aabrahamille: \"Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat\nkaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi\", tulee täyttymään näiden\nvaltakunnan; molempien puolien kautta. Sinun siemenesi on oleva\n\"niinkuin hiekka meren rannalla\" _ja_ \"niinkuin tähdet taivaalla\" --\nmaallinen ja taivaallinen siemen, molemmat Jumalan välikappaleita\nmaailman siunaamiseksi. Jumala oli alussa selvään nähnyt ja\nsuunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan\nmaallisen puolen. Ja vaikkakin Jumala valitsi henkisen luokan pylväät\n(apostolit ja muita) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman,\nhenkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaallista\nkutsumusta varten määrättynä aikana, oli tämä hyvin paljon yläpuolella\nsen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan -- armoa armon lisäksi.\n\nPaavali puhuu (Room. 11: 17) Aabrahamilaisesta liitosta juurena, josta\nlihallinen Israel kasvoi _luonnollisina_ oksina, mutta johon uskovat\npakanat oksastettiin, kun luonnolliset oksat hakattiin pois epäuskonsa\ntähden. Tämä todistaa lupauksen kaksinkertaista täyttymistä näiden\n_molempien siementen_, maallisen (inhimillisen) ja taivaallisen\n(henkisen) kehittämisessä, jotka muodostavat valtakunnan kaksi puolta.\nTämä juuriliitto kantaa noita kaksia erilaisia oksia, joista kukin\nylösnousemisessa kantaa laatunsa mukaisen täydellisen hedelmän --\ninhimillisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa. Kehitykseen\nnähden tulivat luonnolliset (maaliset) hallitsijat ensin, mutta aseman\nkorkeuteen ja virantoimitusaikaan nähden, tulee henkinen luokka ensin,\nsitten luonnollinen ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimäisiksi,\nja ensimäisiä, jotka tulevat viimeisiksi. -- Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30.\n\nLupaus Aabrahamille, johon Stefanus viittaa (Ap. t. 7: 5), ja johon\nIsrael luotti, oli maallinen: koski _maata_. Jumala lupasi... antaa\nsen hänen... omaksi\", sanoi Stefanus. Ja Jumala sanoi Aabrahamille:\n\"Nosta nyt silmäs ja katso siitä paikasta, missä nyt olet pohjoiseen\nja etelään ja itään ja länteen: sillä kaiken sen maan, kuin sinä näet,\nannan minä sinulle ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi omaisuudeksi.\nJa minä lisään sinun siemenes, että se on niinkuin tomuhiukkaset\nmaan päällä. Jos joku taitaa laskea tomuhiukkaset maan päällä, niin\nvoi hän myös sinun siemenes laskea. Nouse ja vaella maata pitkin ja\npoikin; sillä sinulle minä sen annan.\" (1 Moos. 13: 14--17.) Stefanus\nosottaa että tämä lupaus _täytyy vielä_ täyttyä; sillä hän selittää,\nettei Jumala antanut Aabrahamille \"perintöosaa siihen maahan, ei\njalanalaakaan.\"\n\nApostolin sanat tästä samasta vanhojen arvokkaiden luokasta -- joihin\nkuuluu myös Aabraham -- on sopusoinnussa Stefanuksen lausunnon\nkanssa, ettei lupaus Aabrahamille ole vielä toteutunut, ja hän menee\nvielä pitemmälle osottaessaan, etteivät nämä maalliset lupaukset\nvoi täyttyä, ennenkuin nuo vielä korkeammat lupaukset Kristuksesta\n(päästä ja ruumiista) ovat täyttyneet. Hän sanoo heistä: Uskossa ovat\nhe kaikki kuolleet, vaan ei lupaus toteutunut, että Jumala meille\n[Kristus-henkilölle] jostakin paremmasta oli pitänyt huolta, etteivät\n_he_ ilman _meitä_ tulisi täydellisiksi. (Hebr. 11: 13, 39, 40.) Siten\nme näemme jälleen, että lunastaja ja ennalleenasettaja on henkinen,\nannettuaan ihmisyytensä lunastukseksi kaikkien puolesta, sekä että\nkorkealle korotettu henkinen luokka tulee antamaan kaikki siunaukset\nriippumatta niistä, jotka saavat kunnian olla sen välikappaleina ja\nasiamiehinä.\n\nSiten me näemme, että valtakunnan maallisen puolen muodostavat\nIsraelilaiset. Tämän todistavat ne monet ennustukset, joissa\npuhutaan tämän kansan huomatusta asemasta Jumalan suunnitelmassa\nmaailman tulevassa siunaamisessa, kun heidän luhistunut majansa\njälleen rakennetaan ja koko maa on Jerusalemia ylistävä. Sekä\nprofeettojen että apostolien esityksissä me huomaamme selvästi, että\nennalleenasettamisen aikoina tulee Israel kansana olemaan ensimäinen,\njoka tulee sopusointuun asioitten uuden järjestyksen kanssa. Vanhoille\nraunioille rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin\nvaltiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit\nhallitsevat kuten alussa. (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18.) Ja\nmikä olisikaan järjellisempää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa\ntunnustaisi profeettain ja patriarkkain hallituksen? Samoin on heidän\nlaintuntemuksensa ja pitkä kasvatusaikansa sen alla valmistanut heitä\nmukautumaan ja tottelemaan valtakunnan hallitusta. Ja vaikka Israel\nensin kansojen keskuudessa hyväksytään ja siunataan, niin sanotaan\nkuitenkin Israelista, että \"Herra on vapahtava Juudan majat ensin\".\n\nEmme pidä tärkeänä tutkia kysymystä, mistä Israelin \"kadonneet\nheimot\" ovat etsittävät. Sillä muutamien väitteessä, että näiden\nkadonneitten heimojen sukuluettelo voitaisiin johtaa määrättyihin\nnykyajan sivistyneisiin kansoihin, on joko perää tai ei. Mutta\nvaikkakaan muutamat näistä arveluista eivät ole mahdottomia, niin ovat\nne kuitenkin pääasiallisesti otaksumisia ja arveluita. Mutta joskin\nselvästi todistettaisiin, että muutamat sivistyneistä kansoista ovat\nkadonneitten heimojen jälkeläisiä, ei tämä olisi heille mikään etu\n\"ylhäisen\" \"taivaallisen kutsun\" aikana, joka kutsu, sitten kun Israel\nkansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja kreikkalaisen,\norjan tai vapaan välillä. Jos tällainen todistus joskus esiintyisi\n(jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden\nennustusten ja lupausten kanssa, jotka koskevat tätä kansaa, ja jotka\nodottavat täyttymistään valtakunnan maallisen puolen aikana.\n\nLuonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä\nluottamus kauvan toteutumattomiin lupauksiin sekä kaikki heidän\nluonnolliset ennakkoluulonsa tulevat auttamaan Israelia yhtenä\nkokonaisuutena nopeasti tunnustamaan uudet ruhtinaat hallitsijoikseen.\nSamoin heidän tottumuksensa jossakin määrin totella lakia on\nmyös auttava heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen\nperustotuuksien kanssa.\n\nKuten Jerusalemissa oli kuvauksellisen Jumalan valtakunnan hallitus,\nniin tulee se jälleen samaan asemaan ja \"on oleva suuren kuninkaan\nkaupunki.\" (Ps. 48: 3; Matt. 5: 35.) Kaupunki kuvaa hallitusta tai\nvaltaa, ja siten kuvaa uusi Jerusalem Jumalan valtakuntaa, tuo\nuusi valta, joka tulee taivaasta maan päälle. Aluksi muodostaa sen\nainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka Johanneksen näyn\nmukaan tulee vähitellen maan päälle, se on, vähitellen tulee voimaan,\naina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat \"Herran päivänä\". Mutta\naikanaan tulee kuitenkin tämän kaupungin tai hallituksen maallinen\npuoli pystytettäväksi, jonka osia tai jäseniä vanhat arvokkaat\ntulevat olemaan. Ei tule olemaan kahta kaupunkia (hallitusta), vaan\n_yksi_ kaupunki, _yksi_ taivaallinen hallitus, se, jota Aabraham\nodotti, \"kaupunki, jolla on perustus\" -- hallitus, jonka perustuksena\non vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan\nvanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka\nhän ihmisten lunastukseksi maksoi, sekä jumalallisen vanhurskauden\nvarmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja, kuin se ennen\nvoi antaa anteeksi rikoksellisille. -- Room. 8: 31--34; 1 Kor. 3: 11.\n\nIhana rauhan kaupunki! jonka muurit merkitsevät pelastusta, suojaa ja\nsiunausta kaikille, jotka menevät sen sisälle, joka, oikeudenmukaisuus\nperustuksena, ei koskaan voi järkkyä, ja jonka rakentaja ja arkkitehti\non Jumala! Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa tulevat\nkansat vaeltamaan pyhyyden raivatulla tiellä ylös täydellisyyteen ja\ntäyteen sopusointuun Jumalan kanssa. - Ilm. 21: 24.\n\nKun suku tuhatvuotiskauden lopussa on saavuttanut täydellisyyden,\npääsee se, kuten olemme näyttäneet Jumalan valtakunnan jäseneksi ja\nsaa täyden vallan maan ylitse, kuten alkuaan oli aiottu -- jokaisesta\nihmisestä tulee hallitsija, kuningas. Tämä osotetaan selvästi\nJohanneksen kuvauksellisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24--26), sillä\nhän ei ainoastaan nähnyt kansojen vaeltavan kaupungin valossa, vaan\nnäki hän myös _kuninkaitten_ käyvän siellä kirkkaudessa; kuitenkaan\nei mikään saastainen voinut tulla sisälle. Ei kukaan voi kuulua tähän\nkaupunkiin (tähän valtakuntaan), ellei hän ensin ole täydelleen\nkoeteltu; ei kukaan joka harjottaa tai haluaa harjottaa petosta ja\nvääryyttä; vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjottaa kirjoihinsa\nelämän arvoisiksi, ja joille Herra on sanova: \"Tulkaa, isäni siunatut,\nja omistakaa se valtakunta, joka on teille valmistettu.\"\n\nTulee siis muistaa, että joskin kirjaimellinen Jerusalemin kaupunki\nepäilemättä jälleen rakennetaan ja todenmukaisesti tulee maailman\npääkaupungiksi niin on kuitenkin monta ennustusta, jotka puhuvat\nJerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan\nvaltakuntaa, joka suuressa kirkkaudessa tulee pystytettäväksi.\n\nValtakunnan maallisen puolen tulevasta kirkkaudesta, jota Jerusalem\nedustaa, puhuvat profeetat hehkuvin sanoin: \"Riemuitkaa kaikki\nJerusalemin rauniot; sillä Herra lohduttaa kansaansa, hän pelastaa\nJerusalemin.\" \"Katso, minä olen luova Jerusalemin riemuksi ja sen\nkansat iloksi.\" \"Riemuitkaa Jerusalemin kanssa ja iloitkaa hänestä,...\nniin saatte nauttia hänen rikkaasta täyteläisyydestään. Sillä niin\nsanoo Herra: Katso minä annan rauhan tulla hänen ylitsensä niinkuin\nvirran ja kansojen rikkauden tulvia niinkuin joen.\" \"Silloin\nkutsutaan Jerusalemia Herran istuimeksi; ja sinne kokoontuvat kaikki\npakanakansat.\" \"Ja paljon kansaa pitää sinne menemän ja sanoman:\ntulkaa, astukaamme Herran vuorelle [valtakuntaan], Jaakobin Jumalan\nhuoneeseen, että hän opettaisi meille teitänsä, ja me vaeltaisimme\nhänen poluillansa; sillä Siionista [valtakunnan henkisestä puolesta] on\nlaki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista\" -- maallisesta puolesta. --\nJes. 52: 9; 65: 18; 66: 10--12; Jer. 3: 17; Jes. 2: 3.\n\nKun me ajattelemme niitä monia kalliita lupauksia tulevasta\nsiunauksesta, joita Israelille on annettu, ja odotamme niiden\nkirjaimellisesti täyttyvän tämän kansan suhteen, niin tulee meidän sen\nohella muistaa, että Israel kansana on niin hyvin kuvauksellinen kuin\ntodellinen. _Eräässä_ suhteessa kuvasi Israel koko ihmismaailmaa ja\nsen lakiliitto, joka lupasi heille ijankaikkisen elämän ehdolla, että\nhe tottelisivat, kuvasi sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman\nkanssa, ja joka on pysyvä, tulevina aikakausina.\n\nIsraelin kuvauksellisen liiton sovintoveri ja pappiskunta,\njoka sovellutti sen kansan hyväksi, kuvasi uuden liiton verta\nja kuninkaallista pappiskuntaa, joka tuhatvuotiskautena tulee\nsovelluttamaan sen puhdistavan voiman ja siunaukset koko maailman\nhyväksi. Siten oli sen pappiskunta kuva Kristushenkilöstä ja kansa\nkaikista niistä, joiden puolesta todellinen uhri tapahtui, ja jotka\ntulevat osallisiksi todellisista siunauksista -- tarkottaen \"jokaista\",\n\"koko maailmaa\".\n\nMuistakaamme siis että joskin siunaukset tulevaisuudessa ensin\nkohtaavat juutalaisia, niin on juutalaisilla ainoastaan aikaan nähden\netuja Jumalan suosiosta. Tämä tulee, kuten olemme osottaneet olemaan\nluonnollinen seuraus heidän kasvatuksestaan lain alla, joka aikanaan\non palveleva tarkotustaan: johtaa heidät Kristuksen luo. Joskin\nlaki Kristuksen ensimäisessä tulemisessa kokosi heistä ainoastaan\njäännöksen hänelle, on se hänen toisessa tulemisessaan johtava\nheidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena tulevat he olemaan\nesikoishedelmä kansojen keskuudessa. Viimein tulevat kaikki siunaukset,\njotka luvattiin Israelille, lukuunottamatta niitä, jotka koskevat\nvalittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti täyttymään tähän kansaan\nnähden, vaan tulevat ne vastaavalla tavalla täyttymään maan kaikkien\nsukukuntien suhteen. Tänä hallituskautena on Jumala antava \"kullekin\nhänen tekojensa mukaan\" -- \"kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle,\njoka harjottaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös\nkreikkalaiselle: Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon.\" -- Room. 2:6,\n10, 11.\n\nPaavali kiinnittää erityisesti huomiomme Israelin tulevaisuuden\nsuhteen annettujen lupausten varmuuteen ja osottaa, mitkä armolahjat\nhe epäuskon kautta menettivät, ja mistä armonlahjoista heillä vielä\non varmuus. Hän sanoo, että ylpeyden, paatumuksen ja epäuskon tähden\nei Israel kansana _saavuttanut_ sitä, mitä se etsi -- ensimäistä\nsijaa Jumalan suosiossa ja palveluksessa. Hän ei tarkota tässä\nkaikkia Israelin sukupolvia Aabrahamista alkaen vaan sitä sukua,\njoka eli Jeesuksen ensimäisen tulemisen aikana, ja hänen sanansa\nsoveltuvat kaikkiin niihin Israelin sukupolviin, jotka ovat eläneet\nevankeliumin aikana, jolloin korkein suosio on tarjottu: tuo korkea\nkutsu jumalalliseen luontoon kanssaperillisyyteen Jeesuksen kanssa.\nTästä suosiosta ei Israel kansana ole välittänyt eikä ole omistanut\nitselleen. Ja vaikkakin Jumala etsi pakanoita ja kutsui useita heistä\nevankeliumin kautta, niin tulevat he lihallisen Israelin tavoin\nmenettämään taivaallisen palkinnon. Kuitenkin on olemassa luokka,\njäännös, pieni lauma, joka kuuntelee tarjoumusta ja kuuliaisuutensa ja\nitsensä uhraamisen kautta lujittaa kutsumuksensa ja valintansa. Se,\nminkä Israel kansana menetti, ja minkä kristillinen nimiseurakunta\nmyöskin menettää, annetaan siten valitulle luokalle, uskolliselle\nKristuksen ruumiille -- jonka pyhän hengen pyhittävä vaikutus ja usko\ntotuuteen on valinnut (Jumalan ennakolta tehdyn määräyksen mukaan). --\n1 Tess. 2: 13; 1 Piet. 1: 2.\n\nMutta vaikkakin Israel hylkäämällä Messiaan menetti kaiken tämän\nerityisen suosion, niin näyttää kuitenkin Paavali, ettei tämä merkinnyt\nheidän täydellistä erottamistaan suosiosta, sillä heillä oli vielä\nsama etu tulla oksastetuiksi Kristukseen ja saada niitä armolahjoja,\njota muu osa ihmiskuntaa nautti, jos he sinä aikana jolloin tuo kutsu\ntarjotaan, ottavat sen uskossa vastaan; sillä, lopettaa Paavali,\nJumala on yhtä voimallinen oksastamaan ne jälleen, kuin oksastamaan\nmetsäpuiden oksia, ja on yhtä halukas, elleivät he epäuskossaan paadu.\n-- Room. 11:23,24.\n\nSitäpaitsi osottaa Paavali, että joskin Israel menetti korkeimmat\nsiunaukset, \"mitä Israel tavottelee\", etevimmän sijan Jumalan\nvaltakunnassa, niin pysyvät vielä lujina nuo suuret lupaukset, jotka\naikanaan täyttyvät tämän kansan suhteen, sillä, sanoo hän, Jumalan\nlahjoja, kutsumusta, liittoa ja lupauksia ei täyttymättöminä sivuuteta.\nJumala tunsi lopun alusta alkaen. Hän tiesi, että Israel tulisi\nhylkäämään Messiaan. Ja tämä tieto silmäinsä edessä yhdessä heille\nannettujen lupausten kanssa, vakuuttaa, että Israelia vielä tullaan\nkäyttämään hänen palveluksessaan hänen välikappaleenaan maailman\nsiunaamisessa, vaikkakaan Israel ei ole saavuttanut sitä, mitä se\ntavottelee -- korkeinta siunausta. Paavali jatkaa ja osottaa, että\nJumalan lupausliitto Israelille oli sen kaltainen, että jätettiin\nratkaisematta, tulisivatko he kansana olemaan taivaallista tai\nmaallista siementä -- perisivätkö he ja muodostaisivatko he korkeamman\ntai alemman palveluksen, joka lupauksissa mainitaan. Jumala piti\nkorkeamman, henkisen siunauksen salattuna määrättyyn aikaan asti, ja\nlupaukset Israelille mainitsevat ainoastaan maallisen suosion, joskin\nhän suosi heitä tarjoten heille ensiksi noita henkisiä armolahjoja ja\ntarjosi heille siten enemmän kuin hän oli koskaan luvannut. Sanalla\nsanoen: taivaalliset lupaukset olivat kätketyt maallisiin. Paavali\nsanoo, etteivät nämä lupaukset voi raueta. Se seikka, että nämä\nlupaukset tarjottiin Israelille ensin, sekä että he sokeudessaan\nhylkäsivät ne, ei mitenkään lakkauta lupauksen toista puolta. Siten\nselittää hän, että joskin Israel kansana erotettiin suosiosta siksi\naikaa kun Kristuksen morsian valittiin sekä juutalaisista, että\npakanoista, niin on kuitenkin tuleva aika, jolloin (kun lunastaja,\nKristus, pää ja ruumis, on täydellinen) jumalallinen suosio on jälleen\npalaava lihalliselle Israelille. Silloin on kirkastettu lunastaja\npoistava jumalattomuuden Jaakobista [henkistä Israelia ei kutsuta\nkoskaan Jaakobiksi], ja niin on koko Israel pelastuva (pääsevä\njälleen suosioon), kuten profeetta on kirjottanut. Apostolin sanat\nkuuluvat: \"Minä tahdon veljet -- jottette olisi itse mielestänne\nviisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että Israelia on osaksi\nkohdannut paatumus, joka on kestävä kunnes täysi luku pakanoista on\ntullut Jumalan valtakuntaan [pakanoiden keskuudesta valittujen luku\non tullut täydeksi]. Ja niin koko Israel on pelastuva, niinkuin on\nkirjotettu: 'Pelastaja [Kristus, pää ja ruumis] on tuleva Siionista,\nhän on poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista'. Ja tämä on oleva\nminun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.\n'Evankeliumiin nähden he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta\nvalintaan nähden he (yhä edelleen) ovat rakastettuja isien tähden.\nSillä armolahjojaan ja kutsumistansa ei Jumala kadu. Samoinkuin te\n[pakanat] ennen ette uskoneet Jumalaan, mutta nyt olette saaneet\nlaupeuden noiden uskottomuuden kautta, samoin nämäkin nyt eivät ole\nuskoneet, jotta hekin sen armahtamisen kautta, joka on tullut teidän\nosaksenne, myös saisivat laupeuden [kirkastetun seurakunnan kautta].\nSillä kaikkia armahtaakseen Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon. [Vert.\nRoom. 5: 17--19.] Oi tuota Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon\nsyvyyttä'.\" -- Room. 11: 25--33.\n\n\n\nValtakunnan perilliset.\n\n\n\"Kuka astuu Herran vuorelle [kuva valtakunnasta], ja kuka taitaa seisoa\nhänen pyhällä paikallaan [temppelissä]? Jolla viattomat kädet ovat ja\non puhdas sydämestä.\" -- Ps. 24; 3, 4.\n\nJerusalemin kaupunki oli rakennettu vuorelle, jonka Tyropeon laakso\njakoi kahteen osaan. Kuitenkin oli se _yksi_ kaupunki, jota ympäröi\n_yksi_ muuri, ja sillat yhdistävät nämä molemmat osat. Temppeli oli\nrakennettu toiselle näistä vuorista. Tämä käsitettäköön kuvauksena\nkirkastetun seurakunnan kuninkaallisten ja papillisten ominaisuuksien\nyhtymisestä; tai kuvaavan Jumalan valtakunnan molempia puolia --\nhenkistä temppeliä, joka ei ole maallista alkuperää, vaan uusi\ntaivaallinen tai henkinen luonto (Hebr. 9: 11), joka on erotettu ja\nkuitenkin yhdistetty maallisen puolen kanssa. Daavid näkyy viittaavan\nnäihin molempiin paikkoihin. Oli jo kunnia kuulua kaupunkiin vaan\nvielä suurempi kunnia oli mennä temppeliin, jonka pyhään sisäosaan\nainoastaan papit saivat mennä. Daavid osottaa, että pyhyyttä\nvaelluksessa ja sydämmen rehellisyyttä vaaditaan siltä, joka aikoo\nvoittaa jommankumman kunnian. Niitä, jotka toivovat jäsenyyttä\nkuninkaallisessa pappeudessa, kehotetaan puhtauteen, niinkuin meidän\ntunnustuksemme ylimmäinen pappi oli puhdas, jotta heitä voitaisiin\npitää arvokkaina kanssaperillisyyteen hänen kanssaan. Ja se, jolla on\ntämä toivo häneen, puhdistautuu, kuten hän on puhdas. Tämä on, kuten jo\non osotettu, _tahdon_ ja _aikomuksen_ puhtautta, joka lasketaan meille\ntäydellisiksi tai todelliseksi puhtaudeksi, jolloin Kristuksen uskon\nkautta laskettu puhtaus peittää meidän puutteemme ja on vastapainona\nmeidän heikkouksillemme, joita emme voi välttää. Tämä tapahtuu niin\nkauvan kuin me vaellamme _hengen_ emmekä _lihan_ jälkeen.\n\nMutta älkäämme unohtako, että puhtaus, vilpittömyys ja täydellinen\nvihkiytyminen on välttämätön ehto jokaiselle, joka tahtoo päästä\njompaankumpaan Jumalan valtakunnan molemmista puolista. Niin oli\nasianlaita näiden vanhojen arvokkaiden kanssa, jotka Kristuksen\nhallitessa tulevat perimään valtakunnan maallisen puolen. He rakastivat\nvanhurskautta ja vihasivat vääryyttä. He olivat syvästi murheelliset\nja katuivat, jos joku vika pääsi heissä voitolle tai horjuivat\nheikkouden tai synnin seurauksesta. Samoin on ollut evankeliumin\naikakauden uskovaisten kanssa ja niin tulee olemaan kaikkien kanssa\ntuhatvuotiskautena, kun Jumalan henki, totuuden henki, vuodatetaan\nkaiken lihan yli. Myöskin tämän aikakauden voittajien täytyy pyrkiä\nsydämen ja elämän puhtauteen, jotta he Jumalan järjestyksen mukaan\nvoisivat mennä kaupunkiin: siihen valtakuntaan, joka on valmistettu\nheille maailman perustamisesta asti -- jolloin alkuperäinen herraus on\nennalleenasetettu.\n\n\n\nRautainen hallitus.\n\n\nMonet ovat luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on\nastunut voimaan, kaikki tulisivat olemaan tyytyväiset sen hallitukseen.\nMutta ei niin. Sen määräykset tulevat olemaan paljon tarkemmat kuin\nminkään edelläolevan hallituksen, ja kansan vapauksia rajotetaan siinä\nmäärin, että todellakin monille sellaisille tulee olemaan katkeraa,\njotka nyt vaativat suurempaa vapautta. Vapaus pettää, panetella,\nvalehdella ja vietellä toisia tulee kokonaan poistettavaksi. Kaikilta\nkielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla\nja juomalla. Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä\njollakin tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja. Ainoa vapaus,\njoka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus --\nvapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikilla tavoin; mutta koko\ntässä valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee.\n(Jes. 11: 9; Room. 8: 21). Tämä hallitus tulee sentähden monesta\ntuntumaan ankaralta, koska se tulee lopettamaan kaikki heidän entiset\ntapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat\nheidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä. Lujuutensa\nja voimansa perustuksella kutsutaan sitä kuvauksellisesi rautaiseksi\nhallitukseksi: \"Hän on hallitseva rautaisella sauvalla,\" (Vert. Ilm.\n2; 26, 27; Ps. 2: 8--12, 49: 15.) Siten toteutuvat sanat: \"Minä teen\noikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi, ja rakeet\n[oikeat tuomiot] tulevat hajottamaan valheen pakopaikat ja vesi\n[totuus] on huuhtova sen varustukset\", ja kaikki salattu on tuleva\nilmi. -- Jes. 28: 17; Matt. 10: 26.\n\nMonet tulevat tuntemaan itsensä kapinallismielisiksi tätä täydellistä\nja oikeudenmukaista hallitusta kohtaan, koska he menneisyydessä,\nnykyisen ruhtinaan hallitessa, ovat tottuneet hallitsemaan\nkanssaihmisiään ja elämään toisten kustannuksella ilman mitään\nvastapalvelusta. Ja sellaiset, jotka nykyään ovat eläneet itsekkäissä\nnautinnoissa ja tyydytyksissä, tulevat luonnollisesti tarvitsemaan ja\nsaamaan monta vaikeaa iskua ennen kuin he oppivat tämän valtakunnan\nopetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden. (Ps. 89: 33:\nLuuk. 12: 47, 48.) Tämän aineen opetus tulee kohtaamaan ensin elävää\nsukupolvea ja on se aika aivan lähellä. -- Jaak. 5.\n\nMutta, siunattu ajatus! Kun elämänruhtinas rautaisella hallituksellaan\non saattanut voimaan vanhurskauden ja oikeuden lait, tulevat ihmissuvun\njoukot oppimaan, että \"vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on\nkansan häpeäksi\", He tulevat näkemään, että Jumalan suunnitelma ja\nlait ajan pitkään ovat parhaimmat kaikkia varten, ja lopuksi oppivat\nhe _rakastamaan_ vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä. (Ps. 45:8;\nHebr. 1:9.) Kaikki, jotka tämän hallituksen aikana eivät ole oppineet\nrakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina ikuista elämää varten ja\nhävitetään kansasta. -- Ap. t. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5-7.\n\n\n\nValtakunta ikuinen.\n\n\n\"Ja siihen aikaan on Jehova oleva kaiken maan kuningas.\" (Sak. 14:\n9.) Valtakunta, jonka Jehova Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena\npystyttää, on oleva Jehovan valtakunta, mutta tulee sitä Kristus hänen\nvarahallitsijanaan välittömästi johtamaan, jotakuinkin samalla tavalla\nkuin Yhdysvaltain hallitus menetteli etelävaltojen kanssa kapinan\njälkeen. Joksikin aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla\nomia virkamiehiään, koska pelättiin, etteivät ne mukautuisi valtakunnan\nlakeja noudattamaan; vaan asetettiin kuvernöörejä täydellä valtuudella\nmuodostamaan näiden valtojen hallituksia ja saattamaan heidät jälleen\ntäyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa. Siten kestää Kristuksen\nhallitus maan asioitten suhteen määrätyn ajan erityistä tarkotusta\nvarten ja tulee se päättymään, kun tämä tarkotus on saavutettu.\nKapinan kautta menetti ihminen oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle\nantanut, muun muassa hallita itseään sopusoinnussa Jehovan lakien\nkanssa. Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet,\nja takasi ihmiselle oikeuden ei ainoastaan henkilökohtaisesti\npäästä entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan\nmaan kuninkaana. Jotta Jumalan tarkotus saavutettaisiin, saattaa\nihmiset ennalleen, tavalla, joka parhaiten terottaa heille, mitä he\nnykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet -- nimittäin antamalla heidän\nitse ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi -- vaaditaan voimakas\nja täydellinen hallitus. Ja tämä kunnia suorittaa loppuun ihmisen\nennalleenastettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen\nitselleen oikeuden siihen, ja \"hänen on hallittava _siihen asti_,\nkunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle\" -- kunnes ei löydy\nketään, joka ei tunnustaisi, kunnioittaisi ja tottelisi häntä. Kun\nhänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, tulee\nhän jättämään valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta tulee, kuten\nalussa suorastaan seurustelemaan Jehovan kanssa. Ihmisen Kristuksen\nJeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut tuon\nsuuren lunastustyön. -- 1 Kor. 15: 25--28.\n\nKun valtakunta kerran on jätetty Isälle, tulee se edelleen olemaan\nJumalan valtakunta, ja sen lait pysyvät aina samoina. Koko ihmissuku\njoka silloin on täydelleen ennalleenasetettu, on kykenevä osottamaan\ntäydellistä kuuliaisuutta niin hyvin kirjaimen kuin hengen mukaan, kun\nnyt ihmisten kyky rajottuu siihen, että heillä on kuuliaisuuden henki\neli pyrkimys pitää Jumalan lakia. Täydellisenkin täydellinen kirjain\ntuomitsisi heidät heti kuolemaan. (2 Kor. 3: 6.) Se, että meidät\nhyväksytään, perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunastukseen.\nEnnenkuin ihminen on todellisesti täydellinen, on \"hirmuista langeta\nelävän Jumalan käsiin\". (Hebr. 10: 31.) Nyt, ennenkuin todellinen\ntäydellisyys on saavutettu, ei kukaan voisi kestää järkähtämättömän\noikeuden lain edessä. Kaikki tarvitsevat sitä armoa, joka Kristuksen\nansion ja uhrin kautta vapaasti tarjotaan. Mutta kun Kristus jättää\nvaltakunnan Isälle, on hän esittävä heidät _virheettöminä_ hänelle,\nsopivina ja kykenevinä nauttimaan ikuista onnellisuutta Jehovan\ntäydellisten lakien alaisina. Kaikki pelottava on silloin hävinnyt, ja\nJehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa tulevat silloin olemaan\ntäydellisessä sopusoinnussa kuten alussa.\n\nKun Kristus tuhatvuotiskauden lopussa jättää maan herrauden Isälle,\ntapahtuu se siten, että hän jättää sen ihmisille Isän edustajina,\njoille alussa oli aiottu tämä kunnia. (1 Kor. 15:24; Matt. 25:34.)\nSiten jatkuu Jumalan valtakunta ikuisesti. Ja sentähden me luemme\nHerran sanassa: \"Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville\n[niille, jotka tuhatvuotiskautena ovat voittaneet suosion aseman\nsopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]: Tulkaa Isäni siunatut [te,\njotka Isä aikoo siunata] ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut\n_teille valmistettuna_ maailman perustamisesta asti.\"\n\nTätä valtakuntaa ja tätä kunniaa, joka on valmistettu ihmiselle,\nälköön sekotettako tuon vielä korkeamman valtakunnan ja tuon vielä\nkorkeamman kunnian kanssa, \"jonka Jumala oli edeltä määrännyt\n_ennen_ maailman aikoja _meidän_ kirkkaudeksemme\" (1 Kor. 2: 7),\nja johon me valittiin Kristuksessa _ennen_ maailman perustumista.\nJa vaikkakin Kristus-henkilön _erityinen_ välitys ja hallitseminen\ntulee päättymään, kuten ylempänä on osotettu, niin emme siitä saa\ntehdä sitä johtopäätöstä, että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima\nsilloin loppuisi. Oi ei, Kristus on aina oleva kaiken jumalallisen\nkirkkauden ja voiman yhteydessä Jumalan suosion oikealla puolella\nja hänen morsiamensa ja kanssaperillisensä on aina oleva osallinen\nhänen yhä enenevästä kirkkaudestaan. Me emme edes tahdo viitata\nniihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon\nkorkealle korotetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa, vaan me\nhuomautamme ainoastaan tuosta ehtymättömästä jumalallisesta voimasta ja\ntoiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä.\n\nMihin Jumalan valtakunnan puoleen me kiintynemmekin, niin se on\ntodellakin \"kaikkien kansojen toivo\", sillä se tulee siunaamaan\nkaikkia. Siksi tulisi kaikkien odottaa sitä aikaa ja rukoilla: \"Tulkoon\nvaltakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa.\"\nTätä koko luomakunta niin kauan tietämättään on ikävöinyt ja odottanut\n-- odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä valtakuntaa, joka on\nrikkipolkeva pahan ja siunaava ja parantava kaikki kansat. -- Room. 8:\n19; 16: 20.\n\n       *       *       *       *       *\n\n        Lähemmä Herraa.\n\n    Lähemmä Herran syöntä\n    vuodesta vuoteen vain.\n    Kunnes ma tarkoin tunnen\n    syömesi lyönnit ain'.\n    Maksoi se sitte mulle\n    itkua tuskaa työss'\n    sydäntäsi kohti aina,\n    vain niin saan rauhaa myös.\n\n      Lähemmä Herran syöntä\n      vuodesta vuoteen vain.\n      Päivästä päivään soisin\n      lähemmä päästä ain'.\n\n    Lähemmä Herran syöntä\n    vaikk' yli kuilujen,\n    joskin ma yksin saisin\n    seisoa taistellen!\n    Joskin  mun tahtoni murtuu\n    kärsiä kuolla saa.\n    Vain kulkein syöntäs' kohti\n    voin suosios saavuttaa!\n\n      Lähemmä Herran syöntä\n      vuodesta vuoteen vain.\n      Päivästä päivään soisin\n      lähemmä päästä ain'.\n\n    Lähemmä Herran syöntä\n    kaiken jos maksoikin.\n    Ain' eelleen tahdon rientää\n    päämäärään sittenkin.\n    Lempesi kirkas loiste\n    ohjatkoon tieni vaan;\n    parhaaks' käy kaikki mulle,\n    luokses kun tulla saan.\n\n      Lähemmä Herran syöntä\n      vuodesta vuoteen vain,\n      Päivästä päivään soisin\n      lähemmä päästä ain'.\n\n    Lähemmä Herran syöntä\n    kunnes jo kohta saa\n    nauttia täyttä rauhaa,\n    mik' yhä vartoaa.\n    Silloin kun taisto loppuu,\n    yö päättyy murheiden,\n    saan sinut aina nähdä\n    loistossa kirkkauden.\n\n      Lähemmä Herran syöntä\n      vuodesta vuoteen vain.\n      Päivästä päivään soisin,\n      lähemmä päästä ain'.\n\n\n\n\nVIIDESTOISTA LUKU.\n\nJEHOVAN PÄIVÄ.\n\n\"Jehovan päivä\", \"koston päivä\", \"vihan päivä\". -- Suuren hädän aika.\n-- Sen syy. -- Raamatun todistus siitä. -- Sen tuli ja myrsky, sen\nhorjuttaminen ja sulattaminen osotetaan olevan kuvauksellisia. --\nDaavidin todistus. -- Johanneksen todistus. -- Nykyinen asema ja\ntulevaisuussuunnitelmat, sellaisina kuin ne esiintyvät molempiin\nvihollismielisiin leireihin, kapitalisteihin ja työmiehiin nähden. --\nParannuskeino, joka ei tahdo onnistua -- Tämän todistaminen. -- Pyhien\nasema hädän aikana ja heidän oikea suhteensa siihen.\n\n\n\"Jehovan päiväksi\" kutsutaan sitä ajanjaksoa, jolloin Jumalan\nvaltakunta Kristuksen hallitessa vähitellen pystytetään maan päälle,\njolloin tämän maailman valtakunnat häviävät ja Saatanan valta ja\nvaikutus ihmisten yli sidotaan. Sitä kuvataan kaikkialla äärimmäisen\nhädän, ahdistuksen ja sekasorron synkäksi päiväksi, joka on kohtaava\nihmissukua. Eikä ole ihme, jos mullistus, joka saa sellaisen\nkantavuuden ja vaatii niin suuria muutoksia, saa aikaan hätää. Pienet\nvallankumoukset ovat kaikkina aikoina aiheuttaneet hätää; mutta tämä\njoka tulee paljon suuremmaksi kuin mitkään edelliset, synnyttää hädän\najan, jonka kaltaista ei ole ollut aina siitä asti kuin ihmisiä on\nollut olemassa -- eikä myöskään koskaan tämän jälkeen tule olemaan. --\nDan. 12: 1; Matt. 24: 21, 22.\n\nSitä kutsutaan \"Jehovan päiväksi\", koska Kristus kuninkaallisella\nnimellä ja vallalla tulee olemaan läsnä Jehovan edustajana ja\nottamaan haltuunsa kaiken johdon tänä hädän aikana. Hän on kuitenkin\npikemmin Jehovan sotapäällikkö, joka laskee valtansa alle kaikki,\nkuin rauhanruhtinas, joka siunaa kaikkia. Sitä mukaan kuin väärät ja\nepätäydelliset käsitykset ja järjestelmät kukistuvat, tulee kuitenkin\nuuden kuninkaan lippu kohotettavaksi, ja lopulta tunnustavat kaikki\nhänet kuninkaitten kuninkaaksi ja kunnioittavat häntä. Siten esittää\nprofeetta Kristuksen vallan _pystyttämisen_ Jehovan työnä: \"_Minä\nannan_ pakanat sinun perinnöksesi ja maailman ääret omaksesi\". (Ps.\n2: 8.) \"Näiden kuninkaitten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä\nvaltakunnan\", (Dan. 2: 44.) Vanhaikäinen istuutui, ja hänen eteensä\nvietiin _eräs_, joka oli ihmisen pojan kaltainen, ja _tälle annettiin_\nvalta, jotta kaikki valtakunnat palvelisivat ja tottelisivat häntä.\n(Dan. 7: 9, 13, 14, 22, 27.) Tähän tulee Paavalin selitys, että kun\nKristus on täyttänyt hallituksensa tarkotuksen, \"silloin itse Poikakin\non alistuva sen [Isän] alle, joka on _alistanut hänen allensa kaikki_\".\n-- 1 Kor. 15: 28.\n\nTätä aikakautta kutsutaan \"meidän Jumalamme koston päiväksi\" ja\n\"vihan päiväksi\". (Jes. 61: 2; 63: 1--4; Ps. 110: 5.) Kuitenkin on\nsuuri erehdys luulla, että tämä merkitsisi kirjaimellista vihaa tai\njumalallista pahuutta. Jumala on määrännyt lait, joiden mukaan hän\ntoimii. Jos joku jostakin syystä tulee ristiriitaan näiden kanssa,\nniittää hän rangastuksen tai vihan omasta menettelytavastaan. Muutamaa\nharvaa lukuunottamatta, on ihmissuku aina hyljännyt Jumalan heille\nantamat neuvot, ja kuten olemme osottaneet, on hän antanut heidän\nkulkea omia teitään ja unohtaa Jumalan ja hänen neuvonsa. (Room. 1:\n28.) Siten rajotti hän erityisen huolenpitonsa Aabrahamiin ja hänen\njälkeläisiinsä, jotka tunnustivat haluavansa kulkea hänen teillään\nja palvella häntä. Heidän uppiniskaisuutensa kokonaisena kansana\nja heidän sydämensä epärehellisyys Jumalaa kohtaan ei ainoastaan\nluonnollisella tavalla estänyt heitä vastaanottamasta Messiasta, vaan\nyhtä luonnollisesti valmisti heidät ja vei heidät siihen vaivaan, joka\nlopetti heidän kansallisen olemassaolonsa.\n\nJa siten on se valo, jolla Kristuksen totinen seurakunta (ne joiden\nnimet ovat kirjotetut taivaissa) on valaissut maailmaa evankeliumin\naikana, todistanut sivistyneelle maailmalle, mikä ero on oikean ja\nväärän, hyvän ja pahan välillä, sekä tulevasta ajasta, jolloin toinen\npalkitaan ja toinen rangastaan. (Joh. 16: 8-11; Ap. t. 24: 25.) Tällä\nolisi ollut suuri vaikutus ihmisiin, jos he olisivat ottaneet vaarin\nHerran opetuksesta, mutta, tavallisuutensa mukaan ollen itsepäisiä,\non heillä ollut hyvin vähän hyötyä raamatun neuvoista, ja vaiva\nHerran päivänä tulee johtumaan tästä laiminlyömisestä. Sitä voidaan\nmyöskin sanoa Jumalan vihaksi, jos paha johtuu hänen neuvojensa\nylönkatsomisesta vääryyden rangaistuksena. Toisessa valossa katsottuna\non kuitenkin vaiva, joka kohtaa maailmaa, luonnollinen tai itsestään\nseuraava synnin tulos, jonka tuloksen Jumala ennakolta näki. Tästä\nvaivasta olisivat hänen neuvonsa, jos niitä olisi toteltu, suojelleet\nsitä.\n\nKun Jumalan julistus seurakunnalle on ollut: \"Antakaa ruumiinne\neläväksi uhriksi\" (Room. 12: 1), niin on hänen julistuksensa maailmalle\nollut: \"Varjele kielesi pahuudesta ja huulesi vilppiä puhumasta. Luovu\npahasta ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri saavuttamaan sitä.\" (Ps.\n34: 14, 15.) Ainoastaan harvat ovat ottaneet vaarin jommastakummasta\njulistuksesta. Ainoastaan pieni lauma on antautunut uhriksi, ja\nmitä maailmaan tulee, on se, joskin se on ottanut tunnuslauseekseen:\n\"Rehellisyys maan perii\", ylimalkaan laiminlyönyt noudattaa sitä.\nPikemmin on se kuunnellut himon ääntä: Koeta saada niin paljon kuin\nvoit rikkautta, kunniaa ja valtaa tässä maailmassa. On yhden tekevää,\nmiten sen saavutat, tai kuka menettää voittosi kautta. Sanalla\nsanoen, ahdistus Herran päivänä ei tulisi eikä voisi tulla, jos\nJumalan lain periaatteita jossakin määrin noudatettaisiin. Tämä laki\non lyhykäisyydessään: Sinun tulee rakastaa Herraa Jumalaasi kaikesta\nsydämmestäsi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. (Matt. 22: 37--39.)\nKoska turmeltunut tai lihallinen mieli sotii tätä Jumalan lakia\nvastaan eikä tottele sitä, on ahdistus yhtä luonnollinen seuraus kuin\nelonkorjuu kylvöä.\n\nKaukana siitä, että lihallinen tai turmeltunut mieli rakastaisi\nlähimmäistään niinkuin itseään, on se aina ollut itsekäs ja ahne ja\nusein tehnyt väkivaltaa ja murhia saadakseen itselleen omaisuutta,\njoka oikeastaan kuuluu toisille. Miten itsekkäisyys ilmeneekään, on\nperiaate aina sama, muuttuen jonkunverran syntyperän, kasvatuksen ja\nympäristön vaikutuksesta. Maailman kaikkien aikojen kautta, on se ollut\nsama ja tulee aina sinä pysymään, kunnes Messiaan rautaisen hallituksen\n_voiman_ kautta, ei valta eikä voitonhimo, vaan rakkaus päättää sen,\nmikä on oikein. Ihmiset _pakotetaan_ näin menettelemään, kunnes kaikki\novat saaneet oppia tuntemaan vanhurskaudellisen ja rakkaudellisen\nhallituksen etuisuuden verrattuna itsekkääseen voiman hallitukseen;\nkunnes ihmisen itsekäs, kivikova sydän totuuden ja vanhurskauden\nauringon vaikutuksesta vielä kerran on tullut sellaiseksi, kuin se oli,\nkun Jumala selitti sen \"sangen hyväksi\" -- lihasydämeksi. -- Hes. 36:\n26.\n\nJos luomme katseemme taaksepäin, niin voimme ilman vaikeutta nähdä,\nmiten ihmisessä jumalallinen rakkaus ja hyväntahtoisuus muuttui kovaksi\nitsekkäisyydeksi. Ne seikat, jotka aikaansaivat itsekkäisyyden,\nkohtasivat ihmistä, niin pian kuin hän tottelemattomuutensa kautta\nmenetti Jumalan suosion ja karkotettiin kodistaan Eedenissä, jossa\nhänen kaikki tarpeensa runsaasti tyydytettiin. Kun meidän tuomitut\nensimäiset vanhempamme menivät ulos Eedenistä ja alkoivat olemassaolon\ntaistelun, koettaen pidentää elämäänsä äärimmäiseen rajaansa\nasti, kohtasi heitä heti ohdakkeet ja orjantappurat ja hedelmätön\nmaaperä, ja taistelu kaikkea tätä vastaan aikaansai väsymystä ja sen\notsan hien, jonka kaiken Herra oli edeltäpäin sanonut. Vähitellen\nalkoivat henkiset ja siveelliset ominaisuudet kuihtua harjotuksen\npuutteesta, kun sitävastoin alhaisemmat ominaisuudet säilyivät\nalituisen harjotuksen kautta. Toimeentulo tuli elämän tärkeimmäksi\npäämääräksi ja harrastukseksi, ja työn hinta tuli siksi mittapuuksi,\njonka mukaan kaikki muut harrastukset arvosteltiin, ja mammonasta\ntuli ihmisen herra. Voimmeko siis ihmetellä, että ihminen tällaisten\nolosuhteitten vallitessa tuli itsekkääksi, voitonpyyntiseksi ja omaa\nparastaan katsovaksi, jokainen pyrkien saada haltuunsa niin paljon\nkuin mahdollista -- ensin sitä mikä oli välttämätöntä ja sitten\nmammonan lahjottamaa kunniaa ja ylellisyyttä. Tämä kaikki on johtunut\nluonnollisesta taipumuksesta, jota Saatana suuresti on käyttänyt\nhyväkseen.\n\nKun maailma on ollut tietämättömyyden, rotuennakkoluulojen ja\nkansallisuusylpeyden j.n.e. vallassa, ovat sen suuret rikkaudet\nkuluneina aikakausina olleet ylimalkaan muutamien harvojen --\nhallitsijoiden -- käsissä. Näitä kohtaan, jotka ovat olleet ikäänkuin\nkansallisuutensa edustajia, ovat kansat osottaneet orjankaltaista\ntottelevaisuutta. He ovat olleet ylpeitä ja innostuneita näiden\nrikkauksista, aivan kuin ne olisivat olleet heidän omiaan. Mutta\nkun lähestyi aika, jolloin Jehova aikoi asettaa kaiken ennalleen\nMessiaan kautta, alkoi hän kohottaa tietämättömyyden ja taikauskon\nharsoa nykyaikaisten apuneuvojen ja keksintöjen kautta. Tällöin alkoi\nkansan yleinen kohottaminen ja hallitsijoitten valta väheni. Maailman\nrikkaudet eivät ole enään sen kuninkaitten vaan pääasiallisesti kansan\nkäsissä.\n\nJoskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan\nuseita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat\nhe henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat\nsuuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten\nkanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että\nsivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi,\nmikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla\neturivissä.\n\nKun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita\ntilaisuuksia sivistykseen, alkavat he _ajatella_ omin päin. Sisässä\nasuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota\nkannustaa hitunen _puolinaisia_ tietoja -- toisinaan hyvin vaarallinen\nasia -- kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja\nerityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen\nvähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta\nsellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten\n(heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset\nharrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä\non heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon\nihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään\nniinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat\ntodellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista\nmieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman\nhyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet.\nKokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten\njoukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta\nasemasta.\n\nJoskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa\netuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä\nmoitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa,\nettä niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä\nvarten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot\nja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin\nrikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla,\nlahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset\nja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten\nlaitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä\nluokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja\nharrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan.\n\nKuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä\nrikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä -- kasvavasta\nkatkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta\nrikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi\nsuojella sitä, minkä he luulevat _oikeuksikseen_. Siksi lähenevät\nrikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka\nalkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten\navustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän\nsosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he\ntällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja\nkallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus.\n\nMoni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen\nvaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja\nuskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja\nvapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden\ntähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun\nkohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien\njoukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan\ntestamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla\non niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä\nkirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten\ntäytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa\nmäärässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista\nkuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia,\njotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli\nraunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen\nBaabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka\nnähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa\nsiis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista\nBaabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa,\nBaabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi,\nkun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen\n_vanhurskautetussa_ tilassa, jollaisena se tulee olemaan -- sen ihanaa\nkuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja\nvalvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja\nsaatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan\nsiunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen,\ntäydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään\nse mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa\nosakseen ikuisen ylenkatseen.\n\nApostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on\ntulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: \"Kuulkaa nyt,\nte rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille\ntulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa],\nja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat\nruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja\nsyövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä\npäivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne\nniittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut\novat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin.\" (Jaak. 5: 1--4.) Hän lisää,\nettä se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin,\njotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden\njoukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on\nriistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli\nkehottaa \"veljiä\" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten\nminkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta\nHerran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän,\nja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla\n\"menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa\nmaanpiiriä.\" Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja\nalaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään\nkorkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta.\nKatsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että\non ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut\nhuippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee\ntekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä\nja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa\nne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden\nmenojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman\nollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen\nepävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska\nliikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta\nseuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään\nansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma\ntulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa\ntyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan\nprofeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10--19). Ostaja älköön iloitko ja\nmyyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle\nlöydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen\nvoimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille\nja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi\npelastaa heitä Herran vihan päivänä.\n\nÄlköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon\nviimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan\n\"koston päivän\", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa\ntäydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin\nainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta\nhädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän\nkansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion\nesineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä\nratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden\nnämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti\nkohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien\nyhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko\nihmiskunnan.\n\nOttakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7--9, 14--18):\n\"Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert.\nIlm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että\nminä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka\nmuukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös\nkaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka\nherransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät\". Tämä ei osota\nainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan\nmyöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten\njärjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta\nja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia\nluokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen.\n\n\"Herran suuri päivä on läsnä, niin, se on läsnä. Se tulee suurella\nnopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt\nahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä,\ntuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat\nja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun\npäivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs _kuvauksellinen_ pasuuna,\njoka kaikuu koko tänä hädän päivänä -- jota myös kutsutaan Jumalan\npasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän _tapauksiin]_ ja\nsotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja\nvastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä\nja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin\nvalmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä\nniinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän\ntulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän\nverensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin\nloka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran\nvihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät\nkaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen _kiivautensa tulen_\npitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan\n[rikkaista] asukkaista\". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä\nmielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä\nmyöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa].\n\nMe emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he\neri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä\ntutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin\nettä \"Jumalan kiivauden _tuli_ on _kuluttava_ koko maan.\" Profeetta\npalaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: \"Odottakaa minua,\nsanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä\nminun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat\nvuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani\nhehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia,\nlähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa\nkansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä\ntulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan].\nSillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä _silloin_\n[valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen\nhävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat\nhuulet [puhtaan sanan -- jota inhimillinen perimätieto ei ole\nsaastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja\nyksimielisesti palvelevat häntä\".\n\nTämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa\nsen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata.\nEttei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä,\nettä kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät\nmuodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne\nsilloin _kääntyvät_ ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat\nkääntyneet.\n\n[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli\nolisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä\nj.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan\nsopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen\n\"kansan\", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen\njäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen,\nistuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen\nkauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä\nelämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista\nvarten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan\nhukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta\n_avaruudessa_ odottaessaan maan jäähtymistä -- kuten heidän väitteensä\nopettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja\nprofeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten\nlausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä\neksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä\nmerta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä\nsamoin kuin tuli ovat esikuvia.]\n\nKaikkialla Raamatussa, missä _maata_ käytetään kuvauksellisesi,\nmerkitsee se _yhteiskuntaa: vuoret_ merkitsevät _valtakuntia; taivaat_\nhenkisiä _hallituksia; meri_ rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä\n_kansanjoukkoja. Tuli_ merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä,\njoka poltetaan -- koski se sitten lustetta, roskaa, maata\n(yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun _tulikivi_ kuvauksessa\nliitetään _tuleen_, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta\ntappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit.\n\nJos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista\nennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä\nsopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo:\n\"Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen\nmaa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan\nhävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen\nvedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus)\novat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta\nvarten kätketyt\". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa\nmuutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen,\nmutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti\nkerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei\nseurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu\nhenkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista\naineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta _se_ oli esikuva\nKristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään\nja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan.\n\n\"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin\ntaivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on\nSaatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta\nja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset\n[ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan... Tuli hajottaa\ntaivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia\ntaivaita [uutta henkistä valtaa -- Kristuksen valtakuntaa] ja uutta\nmaata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle\nperustukselle -- rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja\nsorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen.\" -- 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13.\n\nTulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja\n-- erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat\nJumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain\nlausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina\nennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika\ntäyttyy ovat \"ruokaa aikanaan\" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi\nherättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai\nselittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta -- Matt. 24: 45,\n46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi\nkirjottamaan asioita, joiden _aika ei_ silloin vielä _ollut tullut_,\nja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat\n(1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää.\nKuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin\nnäidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota\nhe eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii\nJumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan\nketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja\nluottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien\npuutteellisuuksista.\n\nProfeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen\nsamanlaista esikuvaa. Hän sanoo: \"Sillä, katso, päivä tulee, joka\non palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja\njumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman\nheidät... niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa\". Ylpeyden ja\njokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee\nhävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito\ntuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9.\n\nMutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja\ninhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka\nhaluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei\nsiitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua.\nEi, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa,\ntahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien _tempaamiseksi tuosta\nkuluttavasta tulesta_ (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat\nsen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään,\nkoska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista\nparannusta.\n\nSama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1--3),\njossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan\nja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona _palaisi pois:_ \"Hän\ntulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka\nvoi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta],\nkun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin\npesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen.\nHän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista,\njoista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan]\nniinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle\nvanhurskaudessa\".\n\nPaavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa\nuskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12--15), tehden sen tavalla,\njoka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli\nhävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään,\nettä hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle\ntunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle\nlunastustyölle, sanoo hän: \"Jos joku rakentaa [luonteen] _tälle_\nperustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia\ntotuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä\ntai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja\nvastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin\n[todellinen luonne on paljastuva]; sillä se _suuri päivä_ on saattava\nsen ilmi, koska se _tulessa_ ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen\nkunkin teko on\". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin\nmyöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään\nkuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään\nkuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla,\nheinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään\nsitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen\ntotuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu\nKristuksen lunastusuhrin kalliolle.\n\nPaavali osottaa tämän sanoessaan: \"Jos jonkun tälle perustukselle\n[Kristukselle] rakentama rakennus kestää, on hän saava _palkan_. [Hän\nsaa palkkansa sen mukaan kuinka uskollinen hän on rakentamisessa, aina\nsen mukaan kuinka hän käyttää totuutta kehittääkseen totuudellista\nluonnetta -- pukeutuen Jumalan koko sotavarustukseen]. Mutta jos\njonkun rakennus palaa poroksi, joutuu hän vahinkoon [menettäen\npalkan uskottomuutensa tähden]; mutta hän itse on pelastuva,\nkuitenkin ikäänkuin tulen läpi kärventyneenä, itsensä polttaneena\nja säikähtyneenä. Kaikki, jotka rakentavat Kristuksen lunastuksen\nkallioperustukselle, ovat varmassa asemassa: Ei kukaan, joka luottaa\nKristuksen vanhurskauteen verhonaan, joudu kokonaan häpeään. Ainoastaan\nne, jotka _tahallaan_ hylkäävät hänet ja hänen työnsä, saatuaan selvän,\ntäyden tiedon siitä, ovat vaarassa joutua toiseen kuolemaan.\" -- Hebr.\n6: 4--8; 10: 26--31.\n\nVielä eräällä tavalla kerrotaan kuvauksellisesi tästä hädästä\nHerran päivänä. Apostoli osottaa (Hebr. 12: 26-29), että lakiliiton\nantaminen Siinailla kuvasi uuden liiton toimeenpanemista maailmassa\ntuhatvuotiskauden tai Kristuksen hallituksen alussa. Hän sanoo, että\nesikuvassa Jumalan ääni tärisytti kuvauksellista maata, mutta että hän\nnyt on luvannut sanoen: \"Vielä kerran [viimeisen kerran] minä järkytän\nmaan, jopa taivaankin.\" Apostoli liittää tähän selityksen, sanoen: \"Tuo\n[lause] \"vielä kerran\" osottaa, että ne jotka järkkyvät, koska ovat\nluotuja [tehdyt, väärät, olematta todet], tulevat muuttumaan, jotta ne\njotka eivät järky [ainoastaan todet, vanhurskaat asiat] pysyisivät.\nSiispä koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja\nsiten palvelkaamme Jumalaa, hänen mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja\npelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli\". Täten me näemme,\nettä apostoli käyttää myrskyä kuvaamaan hätää tänä Herran päivänä,\njota hän ja toiset muualla kuvaavat tulella. Samat tapaukset, joita\ntuli kuvaa, esiintyvät tässä, nimittäin kaikkien väärien käsitysten\npoistaminen sekä uskovaisista että maailmasta. Silloin poistuvat\neksytykset Jumalan suunnitelman, luonteen ja sanojen suhteen, samoin\nkuin väärät käsitykset yhteiskunnallisista ja taloudellisista\nsuhteista. On todellakin hyvä asia, että kaikki vapautuvat näistä\ntekeleistä, jotka suureksi osaksi ovat johtuneet ihmisen omista\nturmeltuneista taipumuksista, samoin kuin Saatanan, vanhurskauden\nilkeämielisen vihollisen, viekkaasta kekseliäisyydestä. Mutta tämä\npoistaminen tulee kaikille kalliiksi. Siitä tulee kovin kuuma tuli,\nhirmuinen myrsky, -- synkkä hädän yö, joka tulee olemaan ennen sen\nvanhurskauden valtakunnan ihanaa kirkkautta, joka ei koskaan järky.\nSilloin tulee tuo tuhatvuotispäivä, jolloin vanhurskauden aurinko\npaistaa kaikessa loistossaan ja voimassaan, siunaten ja parantaen\nsairasta ja kuolevaa, mutta lunastettua maailmaa. -- Vertaa Mal. 4: 2\nja Matt. 13: 43.\n\nDaavid, tuo profeetta, jonka psalmeissa Jumala suvaitsi ennustaa niin\npaljon Herrastamme hänen ensimäisessä tulemisessaan, kertoo muutamia\neläviä kuvauksia tuosta hädän päivästä, jonka kautta juuri Kristuksen\nhallitus pysytetään, ja käyttää hän kertomuksissaan vaihdellen näitä\nerilaisia esikuvia -- tulta, myrskyä ja pimeyttä. Niin esimerkiksi\nsanoo hän: \"Meidän Jumalamme tulee, eikä vaikene. Kuluttavainen tuli\nkäy hänen edellään ja hänen ympärillään myrskyää voimakkaasti\". (Ps.\n50: 3). \"Pilvet ja pimeys ovat hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja\noikeus ovat hänen istuimensa vahvistus. Tuli käy hänen edellänsä ja\npolttaa ylt'ympäri hänen vihollisensa. Hänen leimauksensa valaisevat\nmaan piirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha\nHerran edessä, koko maan Herran edessä. [Uudet] taivaat julistavat\n[silloin] hänen vanhurskauttaan, ja kaikki kansat saavat nähdä\nhänen kunniansa\". (Ps. 97: 2--6). \"Kansat pauhaavat, valtakunnat\nhorjuvat; hän antaa kuulua äänensä, silloin sulaa maa\". (Ps. 46: 7).\n\"Vallitse vihollistesi keskuudessa... Herra on oikealla puolellasi,\nhän musertaa kuninkaat vihansa päivänä. Hän tuomitsee pakanoitten\nkeskuudessa, hän täyttää [kaikki paikat] ruumiilla; hän musertaa monen\nmaakunnan pään [hallitsijan]\". (Ps. 110: 2--6). \"Jumala on _meidän_\nturvamme... Sentähden _me_ emme pelkää, jos vielä maa [yhteiskunta]\nhukkuisi ja vuoret [valtakunnat] järkkyisivät ja vajoaisivat meren\nsyvyyteen [rauhattomat joukot nielisivät ne]; ja jos vielä laineet\npauhaisivat ja kuohuisivat [raivosta], niin että vuoret vapisisivat\nniiden lainehtimisesta... Jumala auttaa häntä [morsianta, uskollista\npientä laumaa], kun aamu koittaa\". (Ps. 46: 2--6). Samassa psalmissa,\nvärssyissä 7--11, esitetään samoja tapauksia toisilla kuvilla:\n\"Kansat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; hän antaa kuulua äänensä,\nsilloin sulaa maa [yhteiskunta]. Herra Seebaot on _meidän_ kanssamme,\nJaakobin Jumala on meidän linnamme\". Tarkastaen tämän hädän tulosta\ntämän jälkeisenä aikana liittää hän: \"Tulkaa ja katsokaa Herran\ntekoja, joka maan päällä senkaltaiset hävitykset on tehnyt. Jättäkää\n[entiset tienne, te kansat] ja tietäkää, että minä olen Jumala; kansat\nkorottavat minut, minut korotetaan maan päällä\". \"Uusi maa\" tai uusi\nyhteiskuntajärjestys tulee kohottamaan Jumalan ja hänen lakinsa kaikkea\nhallitsevaksi ja johtavaksi.\n\nRaamatun viimeinen kuvauksellinen ennustus todistaa vielä meille,\nettä Herran päivä on oleva suuri hädän päivä hävittäen kaikki pahan\nilmestymismuodot [kuitenkaan _ei_ kirjaimellisen maan polttamisen\npäivä]. Viitaten siihen aikaan, jolloin Herra on ottava suuren valtansa\nja hallitseva, kuvataan _myrskyä_ ja _tulta_ seuraavalla tavalla:\n\"Ja kansat ovat vihastuneet, ja vihasi on tullut\". (Ilm. 11:17, 18).\nJa jälleen: \"Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, jolla hän on\nlyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, ja hän\npolkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan... Ja minä\nnäin [kuvauksellisen] pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa\nkokoontuneina sotiakseen hevosen selässä istuvan kanssa ja hänen\nsotajoukkonsa kanssa. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä\nprofeetta;... molemmat he elävältä heitettiin tulijärveen, joka\ntulikiveä palaa\". -- Ilm. 19: 15, 19, 20.\n\nMe emme voi tässä ryhtyä tutkimaan näitä esikuvia -- \"petoa\", \"väärää\nprofeettaa\", \"kuvaa\", \"hevosta\" j.n.e., j.n.e., vaan viittaamme\ntässä erääseen seuraavista osista. Me huomautamme tässä ainoastaan,\nettä nuo suuret _taistelut_ ja maan viinipuitten korjaaminen, jotka\ntässä kuvataan lopettamassa nykyistä aikakautta ja johtamassa\ntuhatvuotiskauteen (Ilm. 20: 1--3), ovat ainoastaan toisia esikuvia,\njotka merkitsevät samoja suuria, rauhattomia tapauksia, joita toisaalla\nkutsutaan tuleksi, myrskyksi, järkyttämiseksi j.n.e. Ilmestyskirjan\ntaistelu- ja viinikuurna-esikuvien yhteydessä huomattakoon\nhämmästyttävä yhtäläisyys Jooelin 2: 9--16 ja Jes. 13: 1--11, jotka\npaikat kertovat samoista tapauksista toisten kuvien kautta. Raamatussa\nkäytetty esikuvien vaihteleva moninaisuus auttaa meitä saamaan\ntäydellisemmän ja selvemmän käsityksen tämän suuren ja merkillisen\nHerran päivän eri puolista.\n\n\n\nNykyinen asema.\n\n\nMe jätämme profeetalliset lausunnot tämän päivän suhteen ottaaksemme\nerityisesti huomioon aseman nykyisen kehityksen maailmassa, sellaisina\nkuin me nyt näemme niiden muodostuvan nopeasti lähestyvää taistelua\nvarten -- taistelua, joka, kun sen hirmuinen huippu on saavutettu,\ntäytyy tulla lyhyeksi, sillä muutoin menehtyisi suku. Molemmat\ntaistelevat puolueet ovat jo näkyvissä. Rikkaus, yltäkylläisyys\nja ylpeys vallitsee toisella puolella, ja laajakantoinen köyhyys,\ntietämättömyys, sokeus uskonnollisissa asioissa sekä syvä, loukattu\noikeuden tunne toisella puolella. Itsekkäitten vaikuttimien johtamina\njärjestävät nyt molemmat puolet koko sivistyneessä maailmassa\ntaisteluvoimiaan. Meidän silmillämme, jotka ovat voidellut totuudella,\nvoimme me nähdä, katsoimme mihin tahansa, miten meri ja laineet\nraivoavat, lyövät ja vaahtoavat vuoria vastaan, joka osottautuu\nanarkistien ja tyytymättömien uhkauksissa ja murhayrityksissä; ja\nniiden luku kasvaa lakkaamatta. Me huomaamme myöskin, että _hankaus_\nyhteiskunnan eri puolueitten tai elementtien välillä alkaa nopeasti\nlähestyä sitä kohtaa, jota profeetta kuvaa, jolloin maa [yhteiskunta]\non syttyvä tuleen ja elementit sulavat ja hajoavat tuosta molemmin\npuolin synnytetystä kuumuudesta.\n\nLuonnollisesti on henkilöille ylimalkaan vaikeaa, kuuluivat he\ntässä taistelussa kummalle puolelle tahansa, toimia vastoin omia\nharrastuksiaan, tapojaan ja kasvatustaan. Rikkaat arvelevat, että\nheillä on oikeus suurempaan osaan tämän maailman hyvyyttä kuin mitä\nheille suhteellisesti kuuluisi. Heidän mielestään on oikeus ostaa työtä\nja kaikkea muuta mahdollisimman halpaan hintaan, oikeus ponnistustensa\ntulokseen ja oikeus käyttää niin ymmärrystään, että jää jotakin ylitse,\nja säästöt lisääntyvät, huolimatta siitä, kutka sen kautta pakotetaan\nraahustamaan elämän läpi mitä pienimmillä mukavuuksilla, omistamatta\ntoisinaan edes välttämättömintäkään. He ajattelevat näin: Sitä ei voida\nvälttää. Tuotanto ja kysyntä on se laki, jonka täytyy olla määräävänä.\nRikkaita ja köyhiä on aina ollut maailmassa. Jos yleinen varallisuus\naamulla jaettaisiin tasan, olisivat muutamat tuhlaavaisuuden tai\npuuttuvan huolenpidon kautta köyhät ennen iltaa, kun toiset,\nvarovaisemmat ja viisaammat, olisivat rikkaita. Sitäpaitsi, päättävät\nhe syyllä, olisi odotettavissa, että henkilöt, joilla on suurempi\nkyky, ryhtyisivät suunnattomiin yrityksiin, jotka vaatisivat tuhansien\npalvelukseen ottamista, joutuen siten vaaraan menettää paljon, ellei\nolisi mahdollisuutta voittoon tai joihinkin etuihin.\n\nTehdastyömiehet ja päivätyöläiset sanovat sitävastoin: Me näemme tosin,\nettä työllä on meidän aikoinamme enemmän etuja edellisiin aikoihin\nnähden, että siitä paremmin maksetaan ja siten aikaansaa suurempia\nmukavuuksia. Mutta tämä on ainoastaan niinkuin sen pitääkin olla.\nSe on kaavan ollut tästä suljettuna, ja on ainoastaan kohtuullista,\nettä se saa osan niistä eduista, joita meidän päivämme keksinnöt,\nhavainnot, enenevä tieto j.n.e. tarjoavat. Me pidämme ruumiillista\ntyötä kunniakkaana, ja on se, jos siihen liittyy oikea tieto,\nsivistys, rehellisyys ja luonteen lujuus, yhtä arvokasta kuin mikä\nmuukin elämäntehtävä. Toiselta puolen pidämme työttömyyttä häpeänä\nkelle tahansa, oli hänen lahjakkaisuutensa tai toimensa minkälainen\ntahansa. Ansaitakseen arvonantoa ja kunnioitusta täytyy jokaisen\njossakin suhteessa olla hyödyksi toisille. Mutta joskin me näemme\nparannuksen nykyisessä asemassamme ja edistymisen henkisessä,\nyhteiskunnallisessa ja taloudellisessa suhteessa, niin on tämä, niin\npaljon kuin me huomaamme, pikemmin tulos yhteensattuvista olosuhteista,\nkuin suoranainen tulos joko meidän tai työnantajain puolelta. Me\nnäemme, että meidän ja kaikkien parantunut asema on tulos suuresta\nedistymisestä tiedoissa, keksinnöissä j.n.e., erittäinkin viime\nkuluneina vuosikymmeninä. Nämä tulivat niin nopeasti, että sekä\npääoma että työ kohosivat ja saatettiin korkeampaan tasoon, ja jos\nme näkisimme vuoksen jollakin tavalla edelleen nousevan ja auttavan\nkaikkia, tuntisimme itsemme tyytyväisiksi; mutta nykyään olemme\nsurulliset ja rauhattomat koska emme näe tätä. Me näemme, että vuoksi\nalkaa kääntyä, ja vaikka se nyt kohottaa monta korkealle vieden heitä\nvarmasti ja turvallisesti mukavuuden, loiston ja hyvinvoinnin rannalle,\nniin eivät joukot ole niin turvatussa asemassa, vaan ovat vaarassa\nvaipua samaan tasoon kuin ennen, tai vielä alemmaksi, nyt alkavan\nluoteen aikana. Sentähden pidämme tärkeänä tarttua johonkin, joka voi\ntaata nykyisen asemamme ja jatkuvan edistyksemme, ennenkuin on liian\nmyöhäistä.\n\nEsittääksemme asian toisin sanoin, näemme me (teollisuus- ja\nkaivostyömiehet), että joskin koko ihmiskunta on saanut suuren osansa\naikamme siunauksista, niin on kuitenkin niillä, jotka suuremman\nliikekyvyn, perinnön tai petoksen ja epärehellisyyden kautta ovat\nsaaneet haltuunsa kymmeniä tuhansia ja miljoonia, ei ainoastaan _tätä_\netua toisiin verraten, vaan ovat koneellisten keksintöjen apuneuvoilla\ntilaisuudessa lisäämään rikkautensa kasvamisen suhdetta työpalkkojen\nvähenemiseen nähden. Me näemme, että ellemme ryhdy suojelemaan\ntyömiesten kasvavaa lukua yksinoikeuden kasvavaa voimaa vastaan,\njonka käytettävänä ovat työtä säästävät koneet j.n.e., niin on tuo\nkylmäverinen laki, jota kutsutaan tuotannoksi ja kysynnäksi, kokonaan\nnielevä meidät. Me järjestymme ja ryhdymme suojelustoimenpiteisiin\npikemmin tuota uhkaavaa onnettomuutta vastaan kuin _nykyisiä\nolosuhteita vastaan_. Joka päivä kasvaa meidän joukkomme sekä\nluonnollisen lisääntymisen että maahan muuttamisen kautta, ja joka\npäivä kasvaa myöskin työtäsäästävien koneitten luku. Jos siis tuo\nluonnollinen laki, tuotanto ja kysyntä, saa ehkäisemättä jatkua, niin\njohtaa se pian työn takasin siihen asemaan, jossa se oli sata vuotta\nsitten, ja jättää kaikki aikamme etuudet pääoman käsiin. Juuri _tätä_\nme koetamme ehkäistä.\n\nJo kauvan on käsitetty, että todellisilla siunauksilla on tuo\ntaipumus ajan pitkään vaikuttaa pahaa, ellei sitä ohjata viisaitten\nja oikeudenmukaisten lakien kautta, mutta _nopeus_, jolla keksintö\non seurannut toistaan, ja siitä johtunut lisätty työn kysyntä näitä\ntyötäsäästävien koneitten hankkimiseksi on ollut niin suuri, että\nasiain lopullinen järjestely on lykätty tuonnemmaksi, ja maailma on\nsen sijaan purjehtinut täyttä vauhtia arvopaperien, työhintojen,\nomaisuuden lisäyksen, lainojen ja aatteitten lakkaamattomassa nousussa\n-- nousussa, josta vastavaikutuksen täytyy kohta alkaa.\n\nViime vuosina on valmistettu suunnattomat määrät kaikenlaisia\nmaanviljelystyökaluja, jotka vaikuttavat sen, että _yksi_ mies\nkykenee suorittamaan yhtä paljon työtä kuin viisi ennen. Tällä on\nkaksinkertainen vaikutus: ensiksi voidaan hoitaa kolme kertaa niin\nsuurta pinta-alaa, joka antaa työtä kolmelle entisen viiden asemesta\nja jättää siten kaksi muuta etsimään toisaalta työtä ja lisäämään\nsitten kilpailua; toiseksi voivat ne, jotka jäävät jälelle korjata yhtä\nsuuren sadon, kuin viisitoista ilman niitä olisi tehnyt. Samanlaisia\nja suurempia muutoksia aikaansaadaan toisilla toiminta-aloilla\nsamanlaisista syistä, esim. rauta- ja terästeollisuuden alalla. Tämän\nkasvaminen on ollut niin suunnaton, että palvelukseen otettujen lukua\non mitä suurimmassa määrässä lisätty, vaikkakin koneet ovat tehneet\n_yhdelle_ miehelle mahdolliseksi suorittaa niin paljon kuin kaksitoista\nennen. Eräs seurauksista tulee olemaan, että näiden suunnattomien\ntehtaitten tuotantokyky tulee olemaan enemmän kuin riittävä nykyistä\nsuurta kysyntää varten, ja kysyntä, sen sijaan että se edelleen\nkasvaisi, tulee todennäköisesti vähenemään, sillä maailmassa on kohta\nrautateitä enemmän kuin nykyään tarvitaan, ja vuotuisiin korjauksiin\ntarvittavat kappaleet voisivat luultavasti puolet nykyisistä tehtaista\nsuorittaa.\n\nMeidät saatetaan siten kosketukseen tuon ihmeellisen aseman\nkanssa, jolloin on liikatuotanto, joka toisinaan aiheuttaa sekä\npääoman että työn toimettomuutta, samalla kuin toisilta puuttuu\nsitä työtä, joka tekee heidät kykeneviksi hankkimaan tarpeellisia\nsekä ylellisyysesineitä ja siten auttamaan liikatuotantoa. Sekä\nliikatuotanto että työnpuute lisääntyvät ja vaativat jonkinlaisia\nparannuskeinoja, joita yhteiskunnan parantajat etsivät, mutta joita\npotilas ei tahdo käyttää.\n\nKun me sentähden (jatkaa työmies), käsitämme, että siinä määrin kuin\ntuotanto kasvaa kysyntää suuremmaksi, kilpailu huomattavasti vähentää\npääoman ja koneitten voittoa ja rikkaat koko maailmassa tulevat\nmurheellisiksi voittojen pienenemisen tähden vieläpä muutamissa\ntapauksissa voivat kärsiä tappioita voittojen asemasta, niin uskomme\nkuitenkin, että sen luokan, joka tuosta noususta on suurimmat edut\nniittänyt, _tulisi_ myöskin kärsiä enimmän vastavaikutuksesta,\netteivät joukot tulisi kärsimään sentähden. Tätä tarkotusta varten ja\nnäistä syistä koettavat työmiehet saavuttaa seuraavia tuloksia, jos\nmahdollista lainsäädännön kautta, tai myös -- maissa, joissa jostakin\nsyystä joukkojen ääntä ei kuulla tai heidän harrastuksensa jätetään\nhuomioon ottamatta -- väkivallan ja laittomuuden kautta:\n\nEhdotetaan, että työpäivä, päiväpalkkoja alentamatta lyhennettäisiin\ntyön vaikeuden mukaan tai siinä määrin kuin tarvitaan teknillistä\ntaitavuutta, jotta sen kautta voitaisiin antaa työtä suuremmalle\nhenkilöjoukolle kuitenkaan lisäämättä työntuloksia ja siten helpottaen\ntulevaa liikatuotantoa tekemällä suuremman joukon ostokykyiseksi.\nEhdotetaan, että korkokanta määrättäisiin ja rajotettaisiin nykyistä\npaljon pienemmäksi, jotta lainanantajat pakotettaisiin suurempaan\n_myöntäväisyyteen_ lainanottajia tai köyhempiä luokkia kohtaan,\nelleivät he tahdo, että heidän pääomansa makaavat käyttämättöminä\nja ruostuvat. Ehdotetaan, että rautatiet joko tulisivat kansan\nomaisuudeksi [Amerikassa ja useissa toisissa maissa ovat rautatiet\njoko kokonaan tai suureksi osaksi yksityisten hallussa. Käänt. huom.],\njolloin niitä hoitaisivat sen palvelijat, virkamiehet, tai myös, että\nlainlaadinnan kautta niiden oikeuksia rajotettaisiin, niiden hintoja\nalennettaisiin j.n.e. sekä liike järjestettäisiin siten, että ne\nparemmin palvelisivat yleisöä. Niinkuin asiat nyt ovat, ovat rautatiet,\njotka rakennettiin aikana, jolloin työn arvo oli nousemassa, sen\nsijaan että olisivat vähentäneet liikepääomaa ja siten mukautuen sen\nyleisen arvonlaskemisen kanssa, joka on tapahtunut muilla liikealoilla,\nmonistaneet liikepääomansa kaksin- tai kolminkertaisiksi (tavallisesti\nn.k. osakkeitten _vesittämisen_ kautta), ilman että niiden todellista\narvoa on lisätty. Siitä johtuu, että suuret, rautatieyhtiöt koettavat\nmaksaa korkoja ja osuuksia obligationilainoille ja osakkeille, joiden\nyhteenlaskettu arvo keskimäärin on neljä kertaa suurempi kuin se\nmäärä, minkä ne tulisivat maksamaan, jos ne _nyt_ rakennettaisiin.\nTästä seuraa, että yleisö joutuu kärsimään. Maanviljelijä saa maksaa\nkalliit kuletushinnat ja pitää toisinaan edullisempana käyttää viljaa\npolttoaineena. Siten nousee kansan elintarpeitten hinta, ilman että\nmaanviljelijä voittaa mitään. Auttaakseen tätä epäkohtaa ehdotetaan,\nettä rautatiet maksaisivat osakkeiden omistajille noin neljä prosenttia\nniiden nykyisten arvon mukaan, sen sijaan että nyt on maksettu neljästä\nkahdeksaan prosenttiin niiden kolmen- à nelinkertaisen arvon mukaan,\nkuten monet nyt tekevät, ja joihin he hankkivat varat kilpailun\nehkäisemiseksi yhteenliittymisen kautta.\n\nMe tiedämme hyvin, sanoo työmies, että niistä, jotka omistavat\nvesitettyjä rautatie- ja muita osakkeita, on tämä tulon vähennys\nheidän maksamilleen pääomilleen, näyttävä hirmuiselta ja tuntuva\nkipeämmältä kuin hampaan poistaminen. He tulevat pitämään tätä\nhirmuisena _oikeuksiensa (?)_ polkemisena, etteivät he saa käyttää\nkansan heille myöntämiä oikeuksia puristaakseen mahdottomia,\narvopaperien keinotteluun perustuvia voittoja, ja tulevat he kykynsä\nmukaan asettumaan tätä vastaan. Mutta meidän mielestä pitää heidän\nolla kiitolliset, että yleisö on niin hellävarainen, eikä vaadi\nheitä palauttamaan niitä miljoonia dollareita, jotka he tällä\ntavalla ovat omistaneet itselleen. Me tunnemme, että aika on tullut,\njolloin joukkojen täytyy saada tasasemman osuuden tämän siunauksista\nrikkaan ajan siunauksista. Tätä tarkotusta varten on välttämätöntä\nlainsäädännön kautta rajottaa kaikkia saaliinhimoisia liittoja,\njotka ylpeilevät sillä tavalla ja niillä rahoilla, jotka he ovat\nkansalta saaneet, sekä lain kautta pakottaa heitä palvelemaan yleisöä\nkohtuullisella hinnalla. Muulla tavalla eivät nämä kohtalon siunaukset\nvoi tulla joukkojen hyväksi. Joskin suuret liitot, jotka edustavat\npääomaa, ovat suuressa määrässä siunaukseksi ja hyödyksi, niin näemme\nkuitenkin päivittäin, että ne ovat kulkeneet sen kohdan ohi, jolloin\nne olivat hyödyksi. Ne ovat nyt tulemaisillaan kansan herroiksi, ja\nellei niitä hillitä, vievät ne kohta työmiehen köyhyyteen ja orjuuteen.\nLiitot, joihin kuuluu suuri joukko enemmän tai vähemmän raharikkaita\nhenkilöitä, alkavat pian saada saman aseman suureen yleisöön nähden\nAmerikassa, kuin Englannin loordit ja koko Euroopan korkea aateli\nsikäläisissä maissa, ollen yllämainitut liitot vaan paljon mahtavammat.\n\nVoittaaksemme tarkotusperämme, jatkavat työmiehet, tarvitsemme\njärjestöjä. Meillä täytyy olla joukkojen myötävaikutus, sillä muutoin\nemme koskaan voi tehdä mitään niin suunnatonta voimaa ja vaikutusta\nvastaan. Ja joskin olemme järjestyneet yhdistyksiin j.n.e., ei\nsaa kuitenkaan luulla, että meidän tarkotuksenamme olisi anarkia\ntai vääryys jotakin luokkaa kohtaan. Me, kansan suuri enemmistö,\nhaluamme aivan yksinkertasesti suojella meidän ja lapsiemme oikeuksia\nasettamalla kohtuullisia rajotuksia niille, joiden rikkaus ja\nvoima muutoin voisi murskata meidät -- rikkaus ja voima, joka, jos\nsitä oikein käytettäisiin ja rajotettaisiin, voisi tulla laajalle\nulottuvaksi siunaukseksi kaikille. Sanalla sanoen, lopettavat he, me\ntahtoisimme _pakottaa kuuliaisuuteen_ tuota kultaista sääntöä kohtaan:\n\"Mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, se tehkää myös\nheille\".\n\nKaikille asianomaisille olisi onneksi, jos sellaiset järkevät ja\nkohtuulliset keinot onnistuisivat, jos rikkaat tyytyisivät nykyisiin\nvoittoihinsa ja toimisivat yhdessä kansan suuren joukon kanssa\nsaadakseen aikaan yleisiä ja pysyväisiä parannuksia kaikkien luokkien\nasemassa, jos työmiehet tyytyisivät kohtuullisiin vaatimuksiin, ja\njos kultaista sääntöä, rakkautta ja oikeutta, siten harjotettaisiin.\nMutta nykyisessä asemassaan eivät ihmiset hyvällä tahdo noudattaa tätä\nsääntöä. Ja vaikkakin maailman työmiesten joukossa löytyy muutamia,\njotka olisivat järkeviä ja oikeudenmukaisia mielipiteissään, niin eivät\nuseimmat ole sellaisia, vaan ovat vaatimuksissaan jyrkkiä, kohtuuttomia\nja häikäilemättömiä mahdottomiin asti. Jokainen myöntymys kapitalistien\npuolelta tulee ainoastaan yllyttämään sellaisia vaatimuksia, ja\nkaikki, jotka tuntevat asian, tietävät, että tietämättömien köyhien\njulkeus on kahta vertaa suurempi ja heidän herrautensa kahtaa vertaa\nvaikeampi. Samoin on laita rikkaitten -- muutamilla on täysi myötätunto\ntyötätekeviä luokkia kohtaan ja tahtoisivat mielellään osottaa\nmyötätuntoa ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähitellen johtaisivat\ntarpeellisiin parannuksiin; mutta nämä muodostavat pienen vähemmistön\nja ovat kokonaan voimattomat liittojen hallitsemiseen nähden sekä\nlisäksi paljon kiinni omissa asioissaan. Jos he ovat kauppiaita tai\ntehtailijoita, eivät he voi lyhentää työpäivää tai lisätä palkollisten\npalkkoja, sillä kilpailu veisi heidät pian alakynteen, ja tästä\njohtuisi taloudellisia onnettomuuksia ja vaikeuksia heille itselleen,\nvelkojilleen ja työmiehilleen.\n\nTäten me näemme luonnollisen syyn tuohon suureen hätään \"Jehovan\npäivänä\". Kummallakin puolen tulee enemmistöä hallitsemaan itsekkäisyys\nja sokeus muussa paitsi omissa harrastuksissa. Työmiehet tulevat\njärjestymään ja yhdistämään harrastuksensa, mutta itsekkäisyys tulee\nturmelemaan yhtymisen, ja itsekkäiset pyyteet tulevat pääasiallisesti\njohtamaan jokaista toimimaan ja kiihottamaan kansaa tässä suunnassa.\nTietämätön ja häikäilemätön enemmistö on saava vallan käsiinsä, ja\nparempi luokka tulee kykenemättömäksi hallitsemaan sitä, minkä heidän\nälykkäisyytensä on järjestänyt. Kapitalistit tulevat vakuutetuiksi,\nsiitä, että kuta enemmän he antavat perään sitä enemmän pyydetään, ja\nkohta päättävät he asettua kaikkia vaatimuksia vastaan. Tästä seuraa\nkapina. Yleinen hälinä ja epäluuloisuus vie pois pääomat julkisista\nja yksityisistä yrityksistä, liikkeet lamautuvat, ja taloudellinen\nvararikko on seurauksena. Tuhannet ihmiset, jotka täten jäävät\ntyöttömiksi tulevat lopulta raivoisiksi. Silloin laki ja järjestys\nhäviävät -- myrskyävä meri tulee nielemään vuoret. Siten yhteiskuntamaa\nsulaa ja hallitsevat taivaat (kirkko ja valtio) kukistuvat, ja kaikki\nylenkatsojat ja jumalattomat tulevat olemaan olkena. Silloin huutavat\nmahtavat katkerasti, rikkaat ulvovat, ja kauhistus ja tuska valtaa\nkaikki. Jo nyt on viisaita ja kaukonäköisiä miehiä, jotka menehtyvät\npeljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, kuten Herra\nennusti. (Luuk. 21: 26.) Raamattu osottaa, että nimikirkot (käsittäen\nkaikki lahkot) tulevat tässä yleisessä hajaannuksessa yhä enemmän\nlähenemään hallituksia, kadottaen paljon vaikutustaan kansaan nähden,\nkaatuen viimein yhdessä hallitusten kanssa. Siten syttyvät taivaat\n[kirkolliset hallitukset] ja hukkuvat suurella pauhinalla.\n\nKoko tämä hätä tulee ainoastaan valmistamaan maailmaa sitä totuutta\nvarten, että kaikki ihmisten suunnitelmat vaikka he kuinka hyvin\nniitä järjestäisivät tulevat olemaan tuloksettomat, niin kauvan\nkuin tietämättömyys ja itsekkäisyys ovat johtamassa halliten\nenemmistöä. Se tulee vakuuttamaan kaikille, että vaikeus voidaan\nauttaa ainoastaan siten, että pystytetään voimakas ja vanhurskas\nhallitus, joka pakottaa kaikki luokat tottelevaisuuteen sovelluttaen\nvanhurskauden periaatteita, kunnes ihmisten kivikova sydän suotuisten\nolosuhteitten vaikutuksesta muuttuu Jumalan alkuperäisen kuvan\nkaltaiseksi. Juuri tämän on Jumala luvannut tehdä kaikille Kristuksen\ntuhatvuotishallituksen kautta, jonka hallituksen Jehova perustaa tämän\nhädän päivän kurituksella ja opetuksilla. -- Hes. 11: 19; 36: 25, 36;\nJer. 31: 29--34; Sef. 3: 9; Ps. 46: 9--11.\n\nJoskin tämä hädän päivä tulee luonnollisena ja välttämättömänä\nseurauksena ihmisen langenneesta, itsekkäästä tilasta, jonka Herra\ntäydelleen ennakolta näki ja ennusti, tietäessään edeltäkäsin,\nettä hänen lakejaan ja määräyksiään tultaisiin, muutamia harvoja\nlukuunottamatta, ylenkatsomaan, kunnes kokemus ja pakko aikaansaisi\nkuuliaisuutta, niin tulee kuitenkin kaikkien, jotka näkevät tulevien\nasioitten järjestyksen, mukautua ja järjestää asiansa sen mukaan. Me\nsanomme kaikille _hiljaisille_ -- nöyrille maailmassa samoin kuin\nKristuksen ruumiissa: \"Etsikää Herraa, kaikki hiljaiset maassa,\nte, jotka pidätte hänen lakinsa [teette hänen tahtonsa]. Etsikää\nvanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te siten tulette varjelluiksi\nHerran vihan päivänä.\" (Set. 2: 3.) Ei kukaan voi kokonaan paeta hätää,\nmutta ne, jotka etsivät vanhurskautta ja harrastavat nöyryyttä, tulevat\nomistamaan monta etua toisten edellä. Heidän elämäntapansa, heidän\najatus- ja menettelytapansa samoin kuin heidän myötätuntonsa oikeaa\nkohtaan, joka tekee heidät kykeneviksi käsittämään Raamatun kuvauksen\ntästä hädästä ja sen tuloksesta, kaikki on yhteisesti niin vaikuttava,\nettä he kärsivät vähemmin kuin toiset -- erittäinkin mitä tuskallisiin\nepäilyksiin ja synkkiin aavistuksiin tulee.\n\nTapausten kulku tänä Herran päivänä tulee olemaan hyvin petollinen\nniille, joilla ei ole Raamatun valoa. Verrattuna pitkiin\nmenneisyysaikoihin ja niiden hitaaseen kulkuun on tämä päivä tuleva\nnopeasti kuten tuli, joka hävittää akanat (Sef. 2; 2), mutta ei nopeaan\nkuten salama kirkkaalta taivaalta, kuten muutamat väärin odottavat,\nluullessaan, että kaikki, mikä on kirjotettu Herran päivästä, on\ntäyttyvä kaksikymmentäneljätuntisena päivänä. Se on tuleva niinkuin\n\"varas yöllä\" siinä merkityksessä, että sen lähestyminen maailmalle\nylimalkaan on oleva salainen ja huomaamaton. Tämä päivä on oleva\nikäänkuin sarja suonenvedon kaltaisia nykäyksiä, jotka uudistuvat yhä\nlyhyemmillä väliajoilla ja vaikeimpina, kuta pitemmälle päivä kuluu\naina loppuun asti. Apostoli viittaa tähän sanoessaan: \"Niinkuin raskaan\nvaimon synnytystuska.\" (1 Tess. 5: 2, 3.) Lievennys tulee ainoastaan\nsiten, että syntyy _uusi asiain järjestys_ -- uusi taivas [Kristuksen\nhenkinen hallitus] ja uusi maa [uudelleen järjestetty yhteiskunta],\njossa vanhurskaus asuu (2 Piet. 3: 10, 13), jossa oikeus ja rakkaus\nvoiman ja itsekkäisyyden sijasta tulee laiksi.\n\nJoka kerran, kun tämä uuden ajan synnytystuska kohtaa nykyistä\nyhteiskuntaruumista, huomataan sen voima ja rohkeus pienemmäksi ja\nkivut vaikeimmiksi. Yhteiskunnan parantajat [valtion taloudenhoitajat]\nvoivat ainoastaan huojentaen ja viisaasti johtaen lieventää\nvälttämättömän synnytyksen kulkua -- valmistaen vähitellen teitä itse\ntapahtumalle. He eivät voi ehkäistä sitä vaikka kuinka tahtoisivat,\nsillä Jumala on määrännyt sen tapahtuvaksi. Moni yhteiskunnan parantaja\ntulee kuitenkin olemaan aivan tietämätön todellisen sairauden suhteen\nja sen tarpeista ja vaadittavista toimenpiteistä. Nämä tulevat\nryhtymään ehkäiseviin toimenpiteisiin. Joka kerran kun hädän kohtaus\non mennyt ohi, tulevat he käyttämään tilaisuutta vahvistaakseen\nentiseen olotilaan kiinnittäviä siteitä lisäten sen kautta tuskaa, ja\nvaikkakaan he eivät kauvemmin voi estää syntymistä, tulee heidän väärä\nmenettelytapansa jouduttamaan potilaan kuolemaa; sillä vanha asiain\njärjestys tulee kuolemaan ponnistaessaan uuden aikaansaamiseksi.\n\nAsettakaamme nyt apostolin voimakas kuva syrjään ja käyttäkäämme\ntavallista kieltä: -- Joukkojen ponnistukset irtautua pääomien ja\nkoneitten vallasta tulevat olemaan _kypsymättömät;_ suunnitelmat ja\njärjestelmät tulevat olemaan epätäydelliset ja riittämättömät, kun ne\naika-ajoittain koettavat tunkeutua \"tuotannon ja kysynnän\" siteitten\nja rajotusten läpi pirstotakseen ne, huomatessaan niiden käyvän\nheille liian ahtaiksi. Jokainen epäonnistunut yritys tulee lisäämään\npääoman luottamusta sen kykyyn pysyttää asiain uusi järjestys sen\nnykyisissä rajoissa, kunnes liittojärjestysten ja hallitusten nykyinen\nvastustusvoima lopullisesti on saavuttanut äärimäisen rajansa, jolloin\nyhteiskuntajärjestyksen kieli katkeaa, laki ja järjestys häviävät, ja\nlaajalle ulottuva anarkia aikaansaa _kaiken_ sen hädän, minkä profeetat\novat ennustaneet, \"jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti\nollut\" \"eikä [Jumalalle kiitos tästä lisäyksestä] tule\" tämän jälkeen.\n\nIsraelin vapautus Egyptistä ja niistä vaivoista, jotka kohtasivat\negyptiläisiä, näyttää olevan kuvaus maailman odotettavissa olevasta\nlunastuksesta sen kautta, joka on suurempi kuin Mooses, ja josta Mooses\noli esikuva. Tällöin vapautetaan ihmiset Saatanan vallasta ja kaikista\nniistä keinoista, joita hän on miettinyt pitääkseen ihmisiä synnin ja\neksytyksen orjuudessa. Ja samoin kuin Egyptin vaivoilla oli paaduttava\nvaikutus, niin pian kuin ne otettiin pois, samoin on tilapäinen kipujen\nlievennys tänä Herran päivänä paaduttava muutamia, ja he tulevat\nsanomaan köyhille, kuten egyptiläiset Israelille: \"Te olette laiskoja\"\nja sentähden tyytymättömiä, ja koettavat he luultavasti heidän tavoin\nlisätä kuormaa. (2 Moos. 5: 4--23.) Mutta viimein tulevat kaikki\nsellaiset toivomaan, kuten Faarao viimeisen vaivansa yönä, että he\nolisivat kauvan sitten menetelleet sääliväisemmin ja viisaammin. (2\nMoos. 12: 30--33.) Voidaksemme yhä edelleen seurata yhtäläisyyttä, niin\ntulee meidän muistaa, että vaikeudet tänä Herran päivänä kutsutaan\n\"seitsemäksi vihan maljaksi\" tai \"seitsemäksi viimeiseksi vaivaksi\",\nsekä että vasta viimeisen kestäessä tapahtuu tuo _suuri maanjäristys_\n(vallankumous), jolloin kaikki vuoret (kuningaskunnat) tulevat\nhäviämään. -- Ilm. 16: 17--20.\n\nVielä eräs seikka tämän hädän päivän suhteen on se, että se on\ntullut juuri _oikeaan_ aikaan -- Jumalan oikeaan aikaan. Tämän\nteoksen seuraavassa osassa esitetään vanhan testamentin lain ja\nprofeettain todistus samoin kuin uudessa testamentissa olevat\nJeesuksen ja apostolisten profeettain todistukset, jotka selvästi ja\nerehtymättömästi osottavat, että tämä hädän päivä aikajärjestyksessä\non asetettu Messiaan ihanan tuhatvuotishallituskauden alkuun. Tämä\nvälttämätön valmistus tulevan tuhatvuotiskauden ennalleenasettamistyötä\nvarten tulee juuri jouduttamaan hätää.\n\nPahan kuusituhatvuotisen vallan aikana aina Kristuksen vanhurskaan\nja mahtavan hallituksen määrättyyn pystyttämisaikaan asti olisi\nlangenneille ihmisille ollut vahingollista, jos he aikamme\ntyötäsäästävien koneitten aikasemman kehityksen kautta tai muulla\ntavalla olisivat saaneet paljon joutilasta aikaa käytettäväkseen.\nKokemus on antanut aihetta sananparteen: \"Laiskuus on paheiden äiti\",\nja varmentaa siten Jumalan päätöksen viisauden: \"Otsasi hiessä\npitää sinun syömän leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi.\" Kaikkien\nJumalan toimenpiteitten mukaisesti on tämäkin rakkaudesta rikas ja\nviisas, koituen lopulta hänen luotujen olentojensa parhaaksi. Herran\npäivän hätä, jonka muodostumisen me jo näemme, varmentaa Jumalan\ntoimenpiteitten viisauden; sillä, kuten olemme nähneet, johtuu tämä\ntyötäsäästävien koneitten liikatuotannosta ja eri yhteiskuntaluokkien\nkykenemättömyydestä mukautua uusien olosuhteiden mukaan, joka on\nseuraus kaikkien puolueitten itsekkäisyydestä.\n\nJärkähtämätön todistus siitä, että nyt on Jumalan oikea aika\ntoimeenpanna asiain uusi järjestys, on se, että hän nyt kohottaa\ntietämättömyyden verhoa antaen tiedon ja keksintöjen valon vähitellen\nvirrata yli ihmiskunnan, josta johtuu yllämainitut seuraukset, joka\nkaikki on edeltäpäin ennustettu. (Dan. 12: 4, 1.) Jos tieto olisi\ntullut ennen, olisi hätä myöskin tullut ennemmin, ja jos yhteiskunta\nmyrskyn ja sulamisen jälkeen olisikin voinut uudelleen järjestäytyä,\n_ei_ se kuitenkaan olisi ollut sellainen maa (yhteiskuntajärjestys),\njossa vanhurskaus olisi hallinnut ja asunut, vaan uusi maa tai\njärjestelmä, jossa synti ja paheet olisivat tulvineet paljon\nsuuremmassa määrässä kuin nyt. Hyvän oikeudenmukainen jakaminen, jonka\ntyötä-säästävät koneet olisivat aikaansaaneet, olisivat vähitellen\njohtaneet yhä lyhempään työaikaan. Kun langennut ihminen turmeltuneine\ntapoineen siten olisi vapautunut alkuperäisestä suojeluskilvestään,\nei hän olisi voinut käyttää vapauttaan henkiseen, siveelliseen ja\nruumiilliseen parannukseen, vaan, kuten menneitten aikojen historia\nosottaa, olisi hänen taipumuksensa vienyt häntä irstailuun ja paheisiin.\n\nSe seikka, että verhoa _nyt_ jossakin määrin kohotetaan,\nantaa ihmissuvulle tuhansia mukavuuksia ja valmistaa\nennalleenasettamis-aikakauden alusta alkaen aikaa sivistykseen ja\nsiveelliseen ja ruumiilliseen kehitykseen sekä vaatteitten että\nelannon hankkimiseksi niille joukoille, jotka aikaa myöten herätetään\nhaudoista. Ja edelleen aikaansaa tämä sen, että hätä tulee juuri\nsiihen aikaan, jolloin se koituu ihmissuvulle suurimmaksi hyödyksi\nterottaessaan sille tuon opetuksen sen omasta kykenemättömyydestä\nhallita itseään -- juuri tuhatvuotispäivän sarastuksessa, jolloin\nkuten Herra on järjestänyt, hän, joka lunasti kaikki, on ryhtyvä\nsiunaamaan heitä rautavaltikan voimakkaassa hallituksessa, antaen\nheille täyden tiedon ja täyden avun, jotta he sen kautta asetettaisiin\nennalleen alkuperäiseen täydellisyyteen ja ikuiseen elämään.\n\n\n\nPyhien velvollisuudet ja edut.\n\n\nTärkeä kysymys tänä hädän aikana on pyhien velvollisuus sekä se suhde,\njohon heidän tulee asettautua molempiin toisiansa vastaan taisteleviin\nluokkiin nähden, jotka luokat nyt yhä enemmän alkavat tulla ilmeisiksi.\nMuutamien pyhien lihassa oleminen, ainakin jonakin aikana tässä\nhädässä, näyttää mahdolliselta. Heidän asemansa tulee kuitenkin olemaan\nerilainen kuin toisten, ei kuitenkaan siksi, että he säilyisivät\njollakin ihmeellisellä tavalla (joskin on varmasti luvattu, että heidän\nleipänsä ja vetensä on oleva taattu), vaan siksi, että he Jumalan sanan\nopastamina eivät tule kokemaan samaa tuskaa ja toivotonta pelkoa, joka\non leviävä yli koko maailman. He tuntevat hädän Jumalan suunnitelmassa\nmäärätyksi valmistukseksi koko maailman siunaamista varten, ja saavat\nhe lohdutusta ja virvoitusta kaiken kestäessä. Tämän ilmaisee meille\nvoimakkain sanoin Ps. 91 ja Jes. 33: 2--12, 14--24.\n\nTäten jumalallisten vakuutusten siunaamina on pyhien ensimäinen\nvelvollisuus antaa maailman nähdä, että he kaiken hädän ja\ntyytymättömyyden vallitessa, vieläpä itse kärsiessään hätää, ovat\ntoivoa täynnä, hyvällä mielellä ja aina iloiset ajatellessaan sitä\nihanaa lopputulosta, jonka Jumala on sanassaan ennustanut.\n\nApostoli kirjottaa, että \"suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä\nonneensa\". Joskin tämä aina on ollut totta on sillä kaksinkertainen\nvoima tänä Herran päivänä, jolloin kaikkien maallisten luokkien\nsuurimpana vaivana on tyytymättömyys. Pyhien tulee olla selvä poikkeus\nnäistä. Ei minäkään aikana ole tyytymättömyys ollut niin laajalle\nlevinnyt; ja kuitenkaan ei ole ollut ainoatakaan aikaa, jolloin ihmiset\nolisivat nauttineet niin monista eduista ja siunauksista. Jos katsomme\nminne tahansa, joko rikkaisiin linnoihin jotka ovat täynnä mukavuuksia\nja loistoa, josta Salomo kaikessa loistossaan tuskin tiesi mitään, tai\nhuolellisen ja raittiin työmiehen mukavaan kotiin, jossa huomataan\ntaidokkuutta, hyvinvointisuutta, kauneusaistinmukaista järjestystä\nja ylellisyyttä, niin näemme, että nykyajan rikkaat mahdollisuudet\novat paljon suuremmat kuin minkään muun ajan aina luomisesta asti, ja\nkuitenkin on kansa _onnetonta_ ja tyytymätöntä. Seikka on se, ettei\nitsekkään turmeltuneen sydämen halu tunne mitään rajoja. Itsekkäisyys\non niin vallannut kaikki, että katsoessamme ympärillemme, me näemme\nkoko maailman hurjasti rientämässä ja ponnistamassa saadakseen\nitselleen rikkautta. Kun ainoastaan muutamat harvat onnistuvat\npyrkimyksissään, ovat toiset kateellisia ja katkeroituneita,\nkoska he eivät kuulu niiden onnellisten joukkoon, ja kaikki ovat\ntyytymättömämpiä ja onnettomampia kuin minäkään edellisenä aikana.\n\nMutta pyhien ei pidä missään suhteessa sekaantua tähän taisteluun.\nHeidän vihkiytymislupauksensa sisälsi, että heidän tuli tavotella\nkorkeampaa, taivaallista voittopalkintoa ja rientää saavuttamaan\nsitä. Tästä johtuu että he ovat tottumattomat maalliseen kilpailuun\neivätkä työskentele hankkiakseen muita maallisia tavaroita kuin mikä\non _soveliasta_ ja _välttämätöntä;_ sillä he tarkkaavat Mestarin ja\napostolien vaellusta ja heidän antamaansa esikuvaa.\n\nSentähden ovat he _tyytyväiset_ jumalisuudessaan, ei siksi, ettei\nheillä olisi kunnianhimoa, vaan koska heidän kunnianhimonsa suuntautuu\ntaivaaseen ja heidän harrastuksensa kohdistuu taivaallisten aarteiden\nkokoamiseen tullakseen rikkaiksi Jumalan edessä. Näitä tarkastellen ja\ntuntien Jumalan sanassaan ilmottamat suunnitelmat, ovat he tyytyväiset\nsiihen maalliseen osaan, minkä Jumala heille antaneekin. Nämä voivat\niloiten laulaa:\n\n    \"Tyydyn kohtalooni ain',\n    kun on Herra paimen vain\".\n\nValitettavasti eivät kaikki Jumalan lapset ole tässä asemassa. Monet\novat joutuneet siihen tyytymättömyyteen, joka vallitsee maailmassa\nryöstäen itseltään kaiken elämän ilon, koska he ovat luopuneet\nHerran askeleista ja liittyneet maailmaan pyrkien sen osallisuuteen\n-- _tavotellen_ maallisia asioita, joko he voittivat niitä tai ei,\njoutuen osallisiksi maailman tyytymättömyydestä, kadottaen samalla sen\ntyytyväisyyden ja rauhan, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa.\n\nMe kehotamme sentähden pyhiä jättämään ahneuden ja turhuuden taistelun\nkaikessa tyhjyydessään ja etsimään korkeampia aarteita ja sitä rauhaa,\njonka ne lahjottavat. Me muistutamme heille apostolin sanoja:\n\n\"Suuri voittohan Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa onkin.\nEmmehän ole maailmaan mitään tuoneet, koska emme voi täältä mitään\nviedäkään, mutta meillä vain on _[välttämätön]_ elatus ja vaatteet,\nniin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka tahtovat rikastua [onnistuivat\nhe siinä tai ei], lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin\nmielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka _upottavat_ ihmisen\nturmioon ja kadotukseen. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan\njuuri [oli se sitten rikkailla tai köyhillä]. Sitä haluten monet ovat\neksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. Mutta\nsinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja pyri vanhurskauteen,\njumalisuuteen, uskoon, rakkauteen, kärsiväisyyteen, sävyisyyteen.\nTaistele uskon _jalo taistelu_, tartu kiinni ijankaikkiseen\nelämään, johon olet kutsuttu ja johon jalolla tunnustuksella olet\ntunnustautunut.\" -- 1 Tim. 6: 6--12.\n\nJos pyhät ovat siten esimerkkinä tyytyväisyydestä, iloisesta\nodotuksesta ja kernaasti taipuvat nykyisiin koetuksiin varmasti toivoen\ntulevia parempia aikoja, niin antavat sellaiset elävinä esimerkkeinä\narvokkaita opetuksia maailmalle. Paitsi heidän esimerkkiään tulisi\npyhien neuvot ympäristölleen olla sopusoinnussa heidän uskonsa kanssa.\nHeillä pitää olla jotakin öljyn ja parantavan balssamin luonnosta\nitsessään. Heidän tulisi käyttää hyväkseen olosuhteita kohdistaakseen\nmaailman katseen tuleviin aikoihin saarnaten sille Jumalan tulevasta\nvaltakunnasta sekä viitaten vaikeuksien todelliseen syyhyn ja niiden\nainoaan parannuskeinoon. -- Luuk. 3: 14; Hebr. 13: 5; Fil. 4: 11.\n\nMaailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun\nvaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka\njohtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät\nanna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää\nniitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme\nniitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen,\nminkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan\nja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan\nja viisaudessaan on valmistanut.\n\nTutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja\nkärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me\nvahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja\nsiten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti\nheidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla\nhyvistä ajoista sen _lunastuksen_ kautta, joka on suoritettu\n_kaikkien_ puolesta, ja siitä johtuvista _siunauksista_, jotka\ntarjotaan _kaikille_, olemme valtakunnan oikeita airueita -- sen\nrauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: \"Kuinka suloiset ovatkaan\nilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän\ntulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen\nhyvää sanomaa\". -- Jes. 52: 7.\n\nVaikeudet tänä \"Jehovan päivänä\" tulevat antamaan harvinaisen hyvän\ntilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan\nniitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä\nsamarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen\nja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän\ntyönsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, _oppivat_\nmaan piirin asukkaat vanhurskautta. -- Jes. 26: 9.\n\nJumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän\ntaivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa,\njoka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän\ntulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa\nniitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla\noikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä\nsuunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa\nheikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa\ntoisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään\nluokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin.\nHeidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima,\ntarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen\nperiaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua,\nsekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta\ntodellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu.\nPyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä,\netteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten \"pysyä hiljaa\nja katsoa Jumalan pelastusta\" siinä tarkotuksessa, ettei heidän\ntehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran\ntyötä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin\nasioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa,\nettä lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa\nparannuskeino ja toivo.\n\n       *       *       *       *       *\n\n       Mitä aika kuluu?\n\n    Mit' aika on nyt vartija?\n    Näätkö missään valoa?\n    Maa aina vaan on pimeä.\n    Näätkö missään valoa?\n    Näät ihmissuvun huokaavan\n    kuoleman alla kauhian.\n    Näätkö valoa taivahan?\n    Kerro, näätkö valoa?\n    Näätkö missään valoa?\n    Näätkö valoa taivahan?\n    Kerro, näätkö valoa?\n\n    Vartia vastaa:   Valoa nään.\n    Katso tuota valoa!\n    Poistuvan täysin yön jo nään.\n    Katso tuota valoa!\n    Aurinko kultaa taivahan\n    koitossa aamun armahan\n    poistaen kaiken synkeän.\n    Tuo on taivaan valoa.\n    Katso tuota valoa,\n    mi poistaa kaiken synkeän.\n    Katso tuota valoa?\n\n    Kuoleva suku eloa saa,\n    eloa sekä valoa,\n    haavat mi synnin parantaa.\n    Katso eloa, valoa!\n    Autuas aika! Kaikki saa\n    synnistä itsens' puhdistaa.\n    Ennalleensaadut nauttia saa\n    elosta sekä valosta.\n    Katso eloa valoa!\n    Ennalleensaadut nauttia saa\n    elosta sekä valosta.\n\n\n\n\nKUUDESTOISTA LUKU.\n\nLOPPUAJATUKSIA.\n\nVelvollisuutemme totuutta kohtaan. -- Mitä se maksaa; sen arvo, sen\nhyöty.\n\n\nEdellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo\nselvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on\nkaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra,\nettä hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä\nettä Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti\nkuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet,\nettä joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa,\nniin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu,\nja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa\ntarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt\npeittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan\naikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen\nkirkkauttaan.\n\nMe olemme myöskin nähneet, että hänen suuri suunnitelmansa on\nsellainen, että se on vaatinut aikakausia toimeenpanemistaan varten,\nniin pitkälle kuin se nyt on ennättänyt, että vielä yksi aikakausi\ntarvitaan sen täytäntöä varten, sekä että kaikkina kuluneina pimeinä\naikakausina, jolloin Jumala on näyttänyt unohtaneensa luodut olentonsa,\nhänen suunnitelmansa heidän tulevaa siunaamistansa varten on hiljaa,\nmutta ihanasti mennyt eteenpäin, joskin hänen suunnitelmansa\nsalaisuudet ovat ihmisiltä olleet viisaasti kätkettyinä näinä kaikkina\naikakausina. Me olemme myöskin nähneet, että päivä tai aikakausi, joka\nnyt on koittamaisillaan maailmalle, tulee olemaan maailman tuomio tai\nkoetuspäivä, sekä että kaikki edelliset valmistukset tehtiin siinä\ntarkotuksessa, että ihmissuku saisi niin suotuisan tilaisuuden kuin\nmahdollista, kun se _yksityisinä henkilöinä_ asetetaan koetukselle\nijankaikkista elämää varten. Tuo pitkä kuusituhatvuotinen ajanjakso\non suuresti lisännyt sukua, ja sen vaikeudet ja kärsimykset pahan\nhallituskautena ovat antaneet sille kokemuksen, joka on oleva sille\nsuureksi hyödyksi, kun se joutuu tuomion alaiseksi. Ja joskin suku\nkokonaisuudessaan on saanut kärsiä kuuden tuhannen vuoden kuluessa niin\novat kuitenkin yksityiset päättäneet juoksunsa muutamassa lyhyessä\nvuodessa.\n\nMe olemme nähneet, että kun suku sai kokea tämän välttämättömän\nkasvatuksen, niin lähetti Jumala aikanaan Poikansa lunastamaan sen,\nja kun ihmissuvun suuri enemmistö ei tuntenut lunastajaa hänen\nalennustilassaan eikä tahtonut uskoa, että Herran Voideltu _tällä\ntavalla_ tulisi sen pelastukseksi, on Jumala kuitenkin niiden joukosta,\njoiden sydämet olivat kääntyneinä häneen, ja jotka uskoivat hänen\nlupauksiinsa, näinä kuluneina aikakausina valinnut kaksi joukkoa\nosallisiksi hänen valtakuntansa kunniasta -- kunniasta ottaa osaa\njumalallisen suunnitelman suoritukseen. Nämä kaksi joukkoa tulevat,\nkuten olemme nähneet, muodostamaan nuo Jumalan valtakunnan kaksi\npuolta. Ja profeetoilta me opimme, että tämä valtakunta kohta\npystytetään maan päälle, että kaikki maan sukukunnat sen viisaan ja\nvanhurskaan hallituksen kautta siunataan suotuisimmalla tilaisuudella\nosottaa arvollisuuttaan ijankaikkiseen elämään, että tuloksena heidän\nlunastamisestaan Kristuksen kalliin veren kautta, valmistetaan\nsuuremmoinen pyhyyden tie, jotta Herran lunastetut (koko ihmiskunta --\nHebr. 2: 9) vaeltaisivat sillä, että tulee olemaan yleinen tie, joka\non tehty verrattain helpoksi kaikille niille, jotka vakavasti haluavat\ntulla puhtaiksi ja pyhiksi, sekä että kaikki loukkauskivet, ansat,\nhoukutukset ja salahaudat poistetaan, ja kaikki ne siunataan, jotka\ntahtovat sillä vaeltaa täydellisyyttä ja ikuista elämää kohti.\n\nOn ilmeistä, ettei tämä tuomio tai hallitus voi ennen alkaa\nennenkuin Kristus, jonka Jehova on määrännyt maailman tuomariksi\ntai hallitsijaksi, on tullut takasin -- ei alennuksen tilassa, vaan\nvoimassa ja suuressa kirkkaudessa. Hän ei silloin tule takasin\nlunastamaan maailmaa, vaan tuomitsemaan (hallitsemaan) maailmaa\nvanhurskaudessa. Tutkiminen ei voi missään tapauksessa alkaa, ennenkuin\ntuomari on asettunut paikalleen ja oikeusmiehet kokoontuneet määrättynä\naikana, joskin sitä ennen suuria valmistavia töitä on voinut tapahtua.\nSilloin on kuningas istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen\neteensä kootaan kaikki kansat, ja hän on tänä aikakautena tuomitseva\nheitä heidän töittensä mukaan. Hän on avaava heille Raamatun kirjat\nja täyttävä maan Herran tuntemisella. Kaiken tämän suosion ja kaiken\ntämän avun vallitessa on hän tuomitseva heitä heidän käytöksensä\nmukaan, kutka ovat arvokkaat ikuiseen elämään niinä kirkkauden ja ilon\naikakausina, jotka tämän jälkeen seuraavat. -- Matt. 25: 31; Ilm. 20:\n11--13.\n\nSiten olemme nähneet, että Messiaan toinen tuleminen pystyttääkseen\nvaltakuntansa maan päälle on tapahtuma, joka sisältää, toivon kaikille\nihmiskunnan luokille, tapahtuma, joka, jos se oikein ymmärretään, on\ntuova iloa ja riemua kaikkiin sydämiin. Se on päivä, jolloin Herran\nvihkiytyneitten pyhien \"pienellä laumalla\" on suurin syy iloitsemiseen.\nSe on tuo iloinen päivä, jolloin kihlattu neitsytseurakunta tulee\nmorsiameksi, Karitsan vaimoksi, kun hän tulee erämaasta nojaten\nrakastettunsa käsivarteen ja menee sisälle hänen ihanaan perintöönsä.\nSe on tuo päivä, jolloin todellinen seurakunta, päänsä kanssa\nkirkastettuna, puetaan jumalallisella vallalla ja voimalla ja on\nmaailman hyväksi alkava tuon suuren työn, jonka tuloksena on kaiken\ntäydellinen ennalleenasettaminen. Ja tämä tulee olemaan suuri ilon\npäivä maailmalle, jolloin suuri vastustaja on sidottu, kun ne kahleet,\njotka ovat sitoneet sukukuntaa kuudentuhannen vuoden kuluessa, ovat\nkatkotut, ja kun Herran tunto on täyttävä maan, niinkuin vesi peittää\nmeren pohjan.\n\nNäiden asioitten tietäminen ja selvät todistukset siitä, että ne ovat\nlähellä, niin oven edessä, pitäisi voimakkaasti vaikuttaa kaikkiin,\nmutta erittäinkin Jumalan vihkiytyneisiin lapsiin, jotka tavottelevat\njumallisen luonnon palkintoa. Me kehotamme sellaisia, kun he nostavat\npäänsä ja iloitsevat tietäessään, että heidän lunastuksensa lähestyy,\npanemaan pois jokaisen kuorman ja esteen, ja kärsivällisesti\njuoksemaan siinä kilvoituksessa, johon he ovat ryhtyneet. Katsokaa\npois omasta itsestänne ja sen välttämättömistä heikkouksista ja\nepätäydellisyyksistä, tietäen, että sen lunastuksen hinta, jonka Jeesus\nKristus meidän Herramme maksoi -- ja ainoastaan se -- täydelleen\npeittää kaikki sellaiset heikkoudet. Muistakaamme, että se riittävä\nvoima, jonka Jumala on luvannut meille, ja jota käyttämällä me voimme\n\"voittaa\", on annettu hänen sanassaan. Se on se voima, joka tulee hänen\nluonteensa ja suunnitelmiensa ja niiden ehtojen _tuntemisesta_, joilla\nme voimme ottaa niihin osaa. Pietari lausuu tämän näin: \"Lisääntyköön\nteille armo ja rauha Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen\n_tuntemisessa_. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille\nkaiken mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen _tuntemisensa\nkautta_, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja hyveellisyydellään,\njoiden kautta hän on lahjottanut meille kalliit ja mitä suurimmat\nlupaukset, jotta niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta\nosalliseksi.\" -- 2 Piet. 1: 2--4.\n\nMutta tämän tiedon ja voiman voittaminen, jonka Jumala siten aikoo\nantaa jokaiselle, joka rientää taivaallista palkintoa saavuttamaan,\ntulee todellakin koettelemaan vihkiytymislupauksesi vilpittömyyttä.\nSinä olet vihkinyt kaiken aikasi, kaiken voimasi Herralle; kysymys\non nyt: kuinka paljon sinä annat siitä? Oletko edelleen innokas\nvihkiytymislupauksesi mukaisesti jättämään kaiken -- luopumaan omista\nsuunnitelmistasi ja menettelytavoistasi sekä omista että toisten\njohtopäätöksistä omistaaksesi Jumalan suunnitelman sekä tavan ja\najan hänen suuren työnsä suorittamista varten? Oletko valmis tähän,\njos silloin maallinen ystävyys loppuu ja yhteiskunnalliset siteet\nkatkeavat? Oletko halukas ottamaan aikaa, joka nyt käytetään toisiin\nasioihin, uhrataksesi sen näiden ihanien asioitten tutkimiseen, jotka\nniin virkistävät todellisesti vihkiytyneitten sydäntä, täysin tietäen,\nettä se maksaa sinulle tämän itsekieltäytymisen? Ellet ole kaikkea\nvihkinyt, tai jos ainoastaan puoleksi tarkotit totta, kun annoit\nkaikkesi Herralle, niin tulet hyvin vastenmielisesti kuluttamaan sitä\naikaa ja tekemään niitä ponnistuksia, joita tarvitaan hänen sanansa\nkätkettyjen aarteitten etsimiseen, saadaksesi siten sitä voimaa, jota\nvälttämättömästi tarvitaan kaikissa niissä uskonkoetuksissa, jotka\nmuihin aikoihin verrattuna kuuluvat erityisesti nykyiseen aikaan\n(tuhatvuotispäivän sarastuksessa).\n\nMutta älä luule, että antaminen loppuu, kun olet antanut tarpeellisen\najan ja voiman tähän tutkimiseen. Ei toki! Oman minäsi uhrin\nvilpittömyys koetellaan täydellisesti ja on se todistava sinut\njoko arvokkaaksi tai arvottomaksi tuon \"pienen lauman\", voittavan\nseurakunnan jäsenyyteen, joille annetaan valtakunnan kunnia. Jos\nahkerasti tutkit Jumalan sanaa ja otat vastaan sen totuuksia hyvällä,\nrehellisellä ja vihkiytyneellä sydämellä, on se kasvattava sinussa\nsellaisen rakkauden Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa ja sellaisen\nhalun kertoa iloisesta julistuksesta, saarnata evankeliumia, että siitä\nsen jälkeen on tuleva elämäsi kaikkinielevä päämäärä, joka työntää\nsyrjään kaiken muun. Tämä ei tule ainoastaan _hengessä_ erottamaan\nsinua maailmasta ja useista nimikristityistä, vaan on myöskin johtava\nsinut ulkonaiseen, täydelliseen eroon sellaisista. He tulevat pitämään\nsinua omituisena ja erottamaan sinut seurapiiristään, ja sinua\nylenkatsotaan ja pidetään houkkana Kristuksen tähden: sillä he eivät\ntunne meitä, samoin kuin he eivät tunteneet Herraa. -- 1 Kor. 4: 8--10;\nLuuk. 6: 22; 1 Joh. 3: 1; 1 Kor. 3: 18.\n\nOletko valmis rientämään edelleen Herran tuntemisessa pahan ja hyvän\nmaineen kautta? Oletko valmis kieltäytymään kaikesta seurataksesi\nhäntä, mihin ikinä hän johtaa sinua sanansa kautta? -- unohtamaan\nystäviesi toiveet samoin kuin omat toiveesikin? Me toivomme, että monet\nvihkiytyneet, jotka lukevat tämän osan, sen kautta elpyisivät hengessä,\nsaadessaan selvemmän käsityksen jumalallisesta suunnitelmasta, uuteen\nintoon ja hehkuun, jotta he voisivat sanoa: \"Jumalan armolla tahdon\nkilvoitella Herran tuntemisessa ja palveluksessa, maksoi se miten\nvaikeita uhrauksia tahansa.\" Ne, jotka innokkaasti tutkivat, mitä\nedellä olevilla sivuilla on esitetty, noudattakoon jalomielisten\nberealaisten tapaa (Ap. t. 17: 11) ja koetelkoon sitä ei ihmisten\nristiriitaisten perimätietojen ja uskontunnustusten vaan ainoan oikean\nja Jumalan hyväksymän mittakaavan -- Jumalan oman sanan -- mukaan.\nTällaisen tutkimisen helpottamiseksi olemme maininneet hyvin monta\nRaamatun kohtaa.\n\nOn hyödytöntä koettaa saattaa sopusointuun tässä esitettyä jumalallista\nsuunnitelmaa monien sellaisten ajatusten kanssa, joita ennen on\nsuosinut ja pitänyt Raamatun mukaisina, mutta jotka eivät kuitenkaan\nole siksi osottautuneet. Huomattakoon, että jumallinen suunnitelma\non täydellinen ja sopusointuinen kaikissa osissaan itsensä kanssa,\nja että se on täydellisessä sopusoinnussa sen luonteen kanssa, jonka\nse ilmottaa alkuunpanijakseen. Se on ihmeellinen esitys viisaudesta,\nvanhurskaudesta, rakkaudesta ja voimasta. Se sisältää itsessään\ntodistuksen sen yli-inhimillisestä alkuperästä. Se on inhimillisen\nkeksimiskyvyn yläpuolella, melkeinpä inhimillisen käsittämiskyvynkin\nyläpuolella. Epäilemättä on siellä ja täällä nouseva kysymyksiä, jotka\netsivät ratkaisua sopusoinnussa tässä esitetyn suunnitelman kanssa.\nHuolellinen, harkitseva Raamatun tutkiminen on heti ratkaseva monta\nnäistä kysymyksistä, ja me voimme luottamuksella sanoa kaikille:\nEi ainoakaan kysymys, jonka te voitte tehdä, tarvitse jäädä ilman\nriittävää vastausta täydellisessä sopusoinnussa tässä lausuttujen\najatusten kanssa. Seuraavat osat tulevat lähemmin käsittelemään\ntämän ainoan ja saman suunnitelman eri jaksoja ja askel askeleelta\nosottamaan sen erinomaisen sopusoinnun, joka ainoastaan _totuudelle_\non oleellista. Ilmotettakoon myös, ettei ainoakaan teolooginen\njärjestelmä ole edes koskaan väittänyt saaneensa Raamatun _kaikkia_\nesityksiä sopusointuun tai koskaan koettanut sitä tehdä, ja kuitenkin\nme väitämme meidän esityksemme juuri käsittävän tämän. Tämä sopusointu\nei ainoastaan Raamatun vaan myös jumalallisen luonteen ja pyhitetyn\njärjen kanssa on täytynyt herättää omantunnontarkan lukijan huomiota\nja täyttää hänet sekä ihmettelyllä että toivolla ja luottamuksella. Se\non todellakin ihmeellinen. Kuitenkin tulee meidän juuri tätä odottaa\n_totuuteen_ ja Jumalan äärettömän viisaaseen ja hyvään suunnitelmaan\nnähden.\n\nKun Raamattu täten tältä näkökannalta avautuu ja antaa meidän nähdä\nihmeellisiä asioita (Ps. 119: 18), niin vaikuttaa meidän päiviemme\nvalo aivan päinvastaisesti, kun se sattuu ihmisten erilaisiin\nuskontunnustuksiin ja perimätietoihin. Vieläpä heidän suosijansakin\nalkavat tunnustaa ne epätäydellisiksi ja vääristellyiksi, ja\nluonnollisesti aletaan niitä huomatussa määrässä syrjäyttää. Ja\nvaikkakin niitä vielä suositaan, niin harvoin niitä kuitenkaan\nesitetään, koska niitä suorastaan hävetään. Ja häpeä, joka on\ntakertunut inhimillisiin uskonoppeihin ja perimätietoihin, kohtaa\nmyöskin Raamattua, koska sen luullaan todistavan näiden ajatusten\nvalheellisuuden lähteneeksi Jumalasta. Tästä johtuu tuo vapaus, jolla\nerilaiset n.k. edistyneet ajattelijat alkavat kieltää niitä Raamatun\neri osia, jotka eivät sovellu heidän käsityksiinsä. Miten silmiin\npistävä onkaan siis tuo Jumalan kaitselmus, joka juuri tänä aikana avaa\nlapsilleen tuon todellakin ihanan ja sopusuhtaisen suunnitelman --\nsuunnitelman, joka ei hylkää pienintäkään osaa hänen sanassaan, vaan\nsaattaa ne kaikki sopusointuun. Totuus on, kun sen aika on tullut,\n_ruokaa_ uskon huonekunnalle, jotta he sen kautta kasvaisivat. (Matt.\n24: 45). Jokainen, joka tulee kosketukseen totuuden kanssa ja ymmärtää\nsen, saa sen kautta edesvastuun totuuteen nähden. Joko se täytyy ottaa\nvastaan ja noudattaa sitä tai myös hyljätä se ja ylenkatsoa sitä.\nEdesvastuusta ei vapauduta, jos se jätetään huomioon ottamatta. Jos me\nitse omistamme totuuden, olemme samalla _siitä_ edesvastuussa, koska\nse on _koko_ uskon huonekuntaa varten; ja jokainen, joka sen vastaan\nottaa, tulee sen velalliseksi ja täytyy hänen, jos hän on uskollinen\nhuoneenhaltija, ilmottaa siitä muille Jumalan perheen jäsenille.\nAntakaa valonne loistaa! Jos jälleen tulee pimeys, kuinka suureksi\ntuleekaan pimeys. Kohottakaa valo korkealle! Pystyttäkää lippu kansojen\neteen!\n\n       *       *       *       *       *\n\n    Karitsan morsian.\n\n    Ken on hän, ken rientää kautta korpimaan\n    ylkäänsä taivaallista kohtaamaan,\n    katse kohti kotoaan,\n      valkeissa vaatteissaan?\n        Karitsan on morsian kallein, parhain tää\n        vanhurskauden valkovaipassaan.\n        Ensi-joukko kunnian Herran ompi tää\n        morsiusvaatteissaan.\n\n    Hänpä Herran kutsun kerran kuullut on.\n    Lamppunsa puhdas, kirkas, valmis on.\n    Kohta matkan päässä on,\n      valkeissa vaatteissaan.\n\n    Kaitaa, synkkää korpitietä kulkee hän.\n    Uhkaavat tappaa vaarat rientävän.\n    Mutta eespäin astuu hän\n      valkeissa vaatteissaan.\n\n    Ylkä häntä kutsuu kiirein joutumaan.\n    Eikä hän taakseen lainkaan katsokkaan,\n    tuohon tyhjään maailmaan\n      valkeissa vaatteissaan.\n\n    Onnellinen on, kun saa hän omistaa\n    yljän, ken taivaan häihin johdattaa,\n    jossa kruunun kirkkaan saa\n      valkeissa vaatteissaan.\n\n    Ei hän pelkää mailman synkkää pauhinaa.\n    Kuoleman laakson toivo kirkastaa.\n    Näin hän taivaan saavuttaa\n      valkeissa vaatteissaan.\n\n    Kuinka suuri onnen' onkaan, kun mä vaan\n    -- joskin oon heikko, halpa lapsi maan --\n    tulla yljän vaimoks' saan\n      valkeissa vaatteissa.\n\n\n\n"]