[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fRPaghVqfnaP86UVoMfQWROP2DPY7p8zKlfnL-VGtEwY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},175,"Nuori mylläri","Lassila, Maiju (oik. Untola, Algot) 1868-1918)",null,"175-lassila-maiju-nuori-myllari","175__Lassila_Maiju__Nuori_mylläri","4-näytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[13],"huumori",[],"fi",1912,15923,89544,false,14956,[22],"Finnish drama -- 20th century",[24,25],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Nuori mylläri: 4-näytöksinen huvinäytelmä\" by Maiju Lassila is a comedic play written during the late 19th century. The story centers around Pentti Akkimus, a young miller, who grapples with his affections for Hilkka, while navigating relationships and rivalries in his rural village. As the plot unfolds, themes of love, social status, and the quirks of village life are explored.  At the start of the play, we are introduced to Pentti and his friend Junnus, who discuss matrimonial prospects and Pentti's aspirations to court Hilkka, the daughter of a local schoolmaster. Their conversation unveils a playful atmosphere, with humor stemming from the teasing surrounding Pentti's affections and his rivalries with other villagers, including the older Mooses and the middle-aged blacksmith Pekka. As various characters, including young women from the village, engage in light-hearted banter and gossip about romantic pursuits, the groundwork is laid for a lively exploration of love and social dynamics in rural life. (This is an automatically generated summary.)",[],318,"Neljänäytöksinen huvinäytelmä kertoo nuoresta mylläristä Pentti Akkimuksesta, joka päättää etsiä itselleen vaimon. Pentti pohtii sopivaa morsianehdokasta ja puhemiestä kylän tyttöjen joukosta, mikä käynnistää kommellusten ja väärinkäsitysten sarjan maalaismiljöössä.","Maiju Lassilan 'Nuori mylläri' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 175.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen ja Projekti Gutenberbgin\nDP oikolukijat.","NUORI MYLLÄRI\n\n4-näytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nMAIJU LASSILA\n\n\n\nSuomalainen kustannus-o.-y. Kansa, Helsinki, 1912.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Pentti Akkimus_, nuori mylläri.\n_Hilkka_, Pentin morsian.\n_Luukas Filemon Koikale_, Hilkan isä, kyläkoulumestari, räätäli y. m.\n_Mooses Jeremias Myrkky_, vanhahko leskimies.\n_Pekka Malakias Junnus_, keski-ikäinen seppä.\n_Lihava Sohvi_.\nRaita, Kaisu, Kerttu, Anna, Sirkka, Laila y. m. tyttöjä.\n_Siltavouti_.\n_Lautamies_.\n_Jaska_  } y. m. nuoria miehiä.\n_Aku_    }\n_Sallisen Maija_.\n_Iisakki Simpson Hirmu_.\n_Hirmun Liisa_.\nJoukko kylän miehiä.\n\n\n\n\nEnsimäinen näytös.\n\n\nMetsikkö, kylän kisapaikka. Koivun juurella penkki. Pieni kiikkulaudan\nalushepo syrjään nostettuna, kiikkulauta maassa.\n\nJUNNUS\n\n(Käärii, kivellä istuen, hattaraa jalkaansa)\n\nVai jo sinulla Pentti on semmoiset vehkeet... Jotta akka pitäisi saada!\n\nPENTTI\n\n(Raapii kainaloansa)\n\nKa jopa tää nyt on ikäkin! Neljäs vuosi jo on rippikoulusta lähtien...\nVanhemmalle ijälle jos jää, niin ei sitä ole sitte enää niin helppo\nsaadakaan!\n\nJUNNUS\n\nKa onpa se niinkin! (Vetää kengän jalkaansa)\n\nPENTTI\n\nNiin jos sinä sitte milloin joutaisit puhemieheksi, niin käytäisi häntä\nkysäsemässä!\n\nJUNNUS\n\n(Jatkaa omaansa)\n\nAikanaan, aikanaan se on akka otettava!\n\nPENTTI\n\n(Omaansa jatkaen)\n\nVai mitä sinä, Junnus, arvelet?\n\nJUNNUS\n\n(Puhaltaa ensin puppuunsa)\n\nNiin siitä sinun akan otostako?\n\nPENTTI\n\nNiin... Sattuisiko sinulta sitä aikaa liikenemään?\n\nJUNNUS\n\nNo kennes tyttöä sinä sitte arveleisit?\n\nPENTTI\n\n(Tapaillen)\n\nNo enpä häntä tiedä ... kuka heistä olisi luonnolle mukavin...\n\nJUNNUS\n\n(Täyttää piippuaan)\n\nOta vaikka tämä Pekurisen nuorin tyttö... Etkös sinä jo ole sitä\nkährännytkin?\n\nPENTTI\n\nOlenhan minä, vaan... (Pysähtyy)\n\nJUNNUS\n\nTahi se Soikkelin Pekan tyttö... Etkös sinä jo sitäkin tahkonnut?\n\nPENTTI\n\nTahkosin... (Puolustautuen) Mutta olenhan minä niin monta muutakin\ntyttöä jo ... mutta eivätpä ne ole olleet naimalupauksella kukaan ...\nmutta vain semmoisena ... kuin nyt nuorella miehellä yleensä pitää olla!\n\nJUNNUS\n\nMhyy... No ota sitte se Pekka Soikkelin tyttö... Kun isä kuolee, niin se\nsaa talon!\n\nPENTTI\n\nKa hyvähän se on sekin ... mutta kunpa minä jo ennätin vähän ajatella\ntätä mestari Koikaleen tyttöä ... sitä Hilkkaa... Niin sittenpähän kun\nkysyy, ja jos ei suostu, niin tietää kääntyä jonkun muun tytön puoleen.\n\nJUNNUS\n\nVai sitä sinä (Sytyttää piippunsa) Hilkkaa!\n\nPENTTI\n\nSitä... Jo lapsesta pitäin olen sitä arvellut... Ja mikäs minun on\nhäntäkin ajatellessa nyt, kun onnistuin ostamaan tämän myllyn ihan\nomaksi... Muutama osa hinnasta vain on velkana, mutta senkin maksaa\nsitten kun saa tässä eukon taloon... Sillä tottapa se nyt eukkokin\njotain siinä apuna tienaa.\n\nJUNNUS\n\n(Puhaltaa savua sieramistaan)\n\nMhyy!... Vai sitä Koikaleen tyttöä sinä.\n\nPENTTI\n\nNiin ... jos se sinulle sopii... Vai sopisiko se Soikkelin tyttö sinulle\nparemmin?\n\nJUNNUS\n\nKa mitäpäs väliä sillä puhemiehelle on!... (Miettii) Entäs joko sinä\nitse olet sitä asiaa alottanut ... Hilkan kanssa nimittäin?\n\nPENTTI\n\nNo olenhan minä nyt sen verran, jotta olen kiikuttanut ja syöttänyt\nrinkeliä ... mutta en kumminkaan ole mennyt niin pitkälle kuin muiden\ntyttöjen kanssa... (Syyhyttää reittään) En tiedä mikä hitto siinä lie,\nkun minua sen Hilkan kanssa ujostuttaa ... enemmän kuin toisten\ntyttöjen... Tottapa se silloin on kai se oikea... Tänä iltana nyt olisi\ntaas aikomus kiikuttaa, jos sattuisi yksinään tänne kiikulle tulemaan.\n\nJUNNUS\n\n(Lähtien)\n\nNo... Mitäpä, mitäpä siinä sitte on... Käydään Hilkalta kysäsemässä.\n\nPENTTI\n\n(Lähtee mukaan)\n\nKa tottapahan sitten ajatuksensa sanoo. (Käki alkaa kukkua)\n\nJASKA\n\n(Tulee hattu kallellaan Akua vastaan)\n\nHei... Terve! (Lyö kättä) Minne sinä menet?\n\nAKU\n\nMinäkö?... Arvelin tulla tänne, kun täällä kuuluu olevan tänä iltana\ntanssit.\n\nJASKA\n\nHeitä hitolle tään kylän tytöt! (Tekee riuskan liikkeen) Anna\nmylly-Pentin pitää ne kaikki yksinään ja tule tappelemaan Ruisselän\ntytöistä sen kylän poikia vastaan! (Viheltelee jotain säveltä) Kuule\nAku! Tiedätkö sinä, minkä kurin me päätimme tehdä tyttö-myllärille?\n\nAKU\n\nNo?\n\nJASKA\n\nSe kun pujottaa tytöt aina ratashuoneen kautta pois, jos kuka sattuu\nmyllyyn tulemaan, niin me päätimme yhtenä oikein kiirennä päivänä salaa\npistää ratashuoneen oven pönkä päälle, että koko ratashuone on iltasilla\ntyttöjä täynnä, ja sitten mennään koko joukolla hurraamaan! (Nauravat)\n\nAKU\n\nEntäs tiedätkö minkä kurin me jo Jusun kanssa sille teimme?\n\nJASKA\n\nNo anna tulla!\n\nAKU\n\nÄrsytimme Pekka Soikkelin ison pässin äkäiseksi, ja vuotimme veräjän\nluona, kun Pentti meni ohi, ja sitten veräjä auki (Innostuu) ja\nsilloin kun Soikkelin pässi antoi Pentille paukun takapuoleen, niin\nmeidänkin silmät olivat tulta iskeä. (Nauravat)\n\nJASKA\n\nIlmankos se pässin pakana yritti minuakin jo päkätä!\n\nAKU\n\nKyllä se nyt antaa... Entäs tiedätkö, jotta se mylly-Pentti kuuluu nyt\njo aikovan ruveta Hilkkaa jauhamaan?\n\nJASKA\n\n(Keskeyttää ylenkatseellisesti)\n\nOttakoon kaikki koko tään kylän tytöt ... mokomat kanat, kun senkin\nHilkan... Tule sinä vain pois Ruisselän tyttöjä tanssittamaan. (Vie\nkäsipuolesta pitäen) Hih!\n\nJASKA\n\n(Hoilaa mennessään)\n\nTään kylän tytöt ne kehuvat ... jotta...\n\nRAITA\n\n(Tulee, pieni ompelus kädessä)\n\nHilkka... Hilkka hoi!\n\nHILKKA\n\n(Tulee)\n\nHoi, hoi!... Kuulitko sinä Raita, kun käki kukkui?\n\nRAITA\n\nKuulin. (Istahtaa penkille, ja alkaa ommella)\n\nHILKKA\n\nMitä sinä ompelet?\n\nRAITA\n\n(Kainostellen)\n\nOmpelempahan vain...\n\nHILKKA\n\n(Istahtaa viereen)\n\nMinäpä arvaan... Tupakkakukkaroa! (Raita kainostuu. Äänettömyys)\nKellekä sinä ompelet?\n\nRAITA\n\n(Salaperäisesti)\n\nYhdelle pojalle vain!\n\nHILKKA\n\nOnko se Esalle? (Äänettömyys) Entäs Aapolle? (Raita nostaa kirjavan\nkukkaronsa näyttääksensä sitä) Ai miten se on kaunis!... Nyt minä jo\ntiedän: se on Pentille... Onko se?\n\nRAITA\n\n(Ommellen)\n\nEn minä sano. (Nyrpistyen) Ja eikä Pentti huolikaan kenestäkään ...\nvaikka toiset pojat vain sanovat. (Hilkka kuorii ajatuksissa\nhampaillaan koivun varpua ja vilkaisee Raitaan. Äänettömyys)\nPekurisenkin Iidaa vain turhaa puhuvat, mutta se ei ole Pentistä\ntotta...\n\nHILKKA\n\n(Vastaan tenäten)\n\nVai ei!... Mitäs vasten se Iida sitten on neulonut Pentille sukat?\n\nRAITA\n\nNiin ... no... Mistäs minä tiedän ... ja minkäs se Pentti sille osaa,\njos kuka väkisin neuloo.\n\nHILKKA\n\n(Hyräilee, puoli-laulaen, lyöden ajatuksissaan varvulla hameeseen\nikäänkuin tahtia)\n\n      Suotta ma ompelen kullalleni,\n      voi mua onnetonta,\n      kun minun kultani, kun oma armaani\n      lempivä tyttöä monta. (Huokaa)\n\nRAITA\n\nHilkka! Menetkös sinä sille Mooses Myrkylle?... Äiti sanoi!\n\nHILKKA\n\nEnkä toki... Saan minä nyt nuorempiakin kuin tuon lapsiniekan lesken...\n\nRAITA\n\nSilläpä on iso karja ja talo.\n\nHILKKA\n\nVähättelen minä hänen lehmistään ja muusta talostaan ... mokomankin\nMooseksen! (Kuorii hampain varpua. Äänettömyys) Voi... Isä tulee...\nOle kuin ei olisi puhuttu mistään!\n\nLUUKAS\n\n(Saapuu iso kirja kainalossa. Pysähtyy, katsoo juhlallisesti)\n\nKah... Sieltäpä se Myrkkykin näkyy tulevan! (Myrkky saapuu) Terve\nsinulle, Mooses Jeremias Myrkky. (Antaa kättä) Terve ja etsikäämme\npuuta painaaksemme. (Hilkalle) Hilkka! Vieppäs tämä kirja kotiin ja\nole siellä kuten isäsi käskee ja hänen opettajasäätynsä vaatii. (Tytöt\nlähtevät. Istuutuu penkille) No istukaamme tähän... Kävin veisaamassa\nHakkaraisen emännän maan poveen ja... Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?\n\nMYRKKY\n\n(Jalkaansa hieroksien)\n\nKa eipä sitä mitään... Tuota jalkaa vain kolottaa... Kuppuutus olisi\ntaas poikaa.\n\nLUUKAS\n\nNo ja... Mitä muuta kuuluu?\n\nMYRKKY\n\nKa onpa sitä jo siinäkin kerrakseen... Siitä tästä Hilkan asiasta vain\nolisi sovittava lopullisesti. (Äänettömyys)\n\nLUUKAS\n\n(Nuuskailee tyhjiä näppiään)\n\nNiin jotta siitäkö tästä Hilkasta.\n\nMYRKKY\n\nKa mitäpäs se pitkittämisellä paranee... Kun saa ennen kiirettä työaikaa\nselväksi senkin asian, niin vähempihän on sitten enää heinäaikana\nriesana... (Hieroo säärtään) As tuota jalan paholaista... Vai mitä\nsinä siitä arvelet.\n\nLUUKAS\n\n(Panee silmälasit päähänsä. Juhlallisesti)\n\nNiinkö mitä minä arvelen. (Miettii)\n\nMYRKKY\n\nKa, niin kun tiedät, on siinä minulla vankka talo: Viisitoista\ntäyspoikivaa, ja yksi maho, mutta sekin lypsää vielä.\n\nLUUKAS\n\n(Raapii korvallistaan)\n\nViisitoista lypsävää ja yksi maho...\n\nMYRKKY\n\nKa niin... Ja kun tää asia jo viime pyhänä jo kolmanteen kertaan\nsovittiin, niin mitäpäs siinä enää muuta onkaan kuin sanot vain Hilkalle\nitselleen... Sano, jotta hän saa minusta rikkaan ja hyväluontoisen\nmiehen!\n\nLUUKAS\n\n(Raapii polveaan)\n\nRikkaan, rikkaan miehen saa... Entäs, Myrkky... (Nykäisee\nmerkitsevästi) Asiassa on aina niksi... suuri ja tarpeellinen niksi.\n\nMYRKKY\n\n(Arvaten)\n\nKa onhan sitä vielä pullon pohjassa ... sitä markkinoilta tuotua\nkahdesti puhdistettua.\n\nLUUKAS\n\nNo... Mikäs siinä on sitten... Lähdetään puhumaan asiasta.\n\nMYRKKY\n\nKa mikäs siinä on... Kun se vain ei tämä Pentti mylläri heittäytyisi\nsiihen väliin sotkemaan...\n\nLUUKAS\n\nPenttikö... Sekö tyttö-mylläri se tahtoisi ruveta jauhamaan minun\ntyttöäni, häntä jota minä olen kasvattanut seurakunnallisessa hengessä\nja kurituksessa!... Ei, Myrkky. Kun Luukas vetää tään otsansa vain\nkureeseen näin (vetää otsansa kureeseen), niin koko minun huoneeni\ntietää siitä, että minä olen perheen pää ... ankara ja kiivas perheen\npää, jonka ryppyinen otsakin jo julistaa perheen lakia ja oikeutta. Ja\nkaikkea muuta voi vielä Luukas Filemon Koikale sietää, vaan ei\neukkohuijaria... (Nousee) Ei... Tule pois, Myrkky! (Lähtee)\n\nMYRKKY\n\n(Poistuessaan)\n\nKa ... no... Sitähän sitä minäkin jo arvelin.\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Tulee juosten, sieppaa takkavihdan)\n\nPahan hengen Soikkelin pässi ... kun ei anna ihmisten rauhassa kulkea...\nMutta kunhan nyt tulisit, niin näkisit kun tuosta takkavitsasta saisit.\n(Sallisen Maija tulee) Ka, siinähän se Sallisen Maijakin on... Ajoiko\nsinua se Soikkelin pässi?\n\nMAIJA\n\nEi... Päkkäsikös se sinua, Liisa?\n\nHIRMUN LIISA\n\nYritti, paha henki ... mutta sain toki ajoissa tään patukan ja annoin\nlähdön häjylle... Entäs mitäs sinä täältä haet?\n\nMAIJA\n\nSitä vain meidän tyttöä ... Sirkkaa... Arvelin, jotta jos olisi tänne\nlentänyt, niin ajaisin hänet lapsirukan kotiin kirjan ääreen.\n(Hartaammin) Pois täältä pahuuden ja synnin kiikkumäeltä.\n\nHIRMUN LIISA\n\nNo siinä nyt teetkin oikein, jotta et anna tyttösi juosta enää irti, kun\non kylässä kerran semmoinen viettelijä kuin tää Pentti mylläri. Ei näet\npahaltahengeltä kuulu enää säilyvän lukon takanakaan. (Pöyhöttelee\nhamettaan) Nytkin kun jo kuuluu saaneen sen Lehikoisen tytön, sen\nLailan verkkoonsa, jotta tyttö kuuluu ihan hulluna jo sen jälestä\nlentävän... Ptyhui ... mokomaa elämää.\n\nMAIJA\n\n(Hartaasti)\n\nTottapa se kerran rangaistus tulee hänellekin, sillä ei se anna itseään\npilkata se asia... Itku siitä lopultakin on tuleva, itku ja ikuinen\nhäpeä.\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Kuin itsekseen)\n\nPahanhengen tyttöjunkkari ... koko mokoma mylläri!\n\nMAIJA\n\nHyvä toki, että Sirkka ei ole tänne lentänyt... Pelkäsinkin jo sen\npaulaan joutuvan kokemattoman lapsirukan!\n\nHIRMUN LIISA\n\nNo olikinpa tuo sitten hyvä, jotta tulit, niin päästään yhdessä sen\npässi ruojan ohi... Tule, niin mennään yhtä matkaa, niin saapi, jos\nyrittää muksujaan antaa. (Lähtevät)\n\nHILKKA\n\n(Saapuu, katselee ympärilleen)\n\nMenivät toki siitä! (Huomaa Raidalta jääneen tilkun, katselee sitä) Se\non se kukkaro ihan varmaan Pentille... Hyi! (Viskaa mustasukkaisena\ntilkun pois) Mokomaakin! (Potkaisee tilkkua) Ja sitte vielä sanoo,\njotta ei hän Penttiä... Ikäänkuin sitä ei näkisi.\n\nPENTTI\n\n(Saapuu viulu kainalossa)\n\nKa!\n\nHILKKA\n\n(Nykii röijynsä helmaa)\n\nPENTTI\n\n(Jatkaa)\n\nTäälläkö sinä olet, Hilkka?\n\nHILKKA\n\n(Ujona)\n\nMitäs sitte?\n\nPENTTI\n\nEi mitään sen enempää... Olin vain kotiin menossa, niin arvelin tänne\npoiketa... Oletko sinä jo lehmiin menossa?\n\nHILKKA\n\nEn.\n\nPENTTI\n\nNo eikö ruveta sitten kiikkumaan, kun tässä on kerran tää hepo ja\nkiikkulauta. (Nostaa hevon paikoilleen ja laudan sen päälle). Minä\nvain nostan tämän lankun paikoilleen... Näin... Nyt se jo on... Tule nyt\nkiikkumaan ... tuonne laudan toiseen päähän... Tule, tule!\n\nHILKKA\n\n(Istahtaa kiikkumaan)\n\nNo.\n\nPENTTI\n\n(Kiikkuvat verkkaan)\n\nTää onkin hyvä kiikkulauta.\n\nHILKKA\n\nOnhan tämä.\n\nPENTTI\n\nOn tää... Ja nyt se on minullakin jo se oma mylly... Josta on niin\npaljon touhua ollut tähän asti.\n\nHILKKA\n\n(Katsahtaa häneen)\n\nMhyy!\n\nPENTTI\n\nKyllä siinä nyt jauhoa tulee, kun vain on viljaa mitä jauhattaa...\nPaitsi jauhokiviä on vielä ryynikivi ja kaurasurvin... Onko tässä hyvä\nkiikkua?\n\nHILKKA\n\nOn.\n\nPENTTI\n\nJa vaikkapa siitä nyt meneekin vähän sitä myllyveroa, niin jää siitä\ntoki niin paljon, jotta sillä hyvästi leivässä ja särpimessä pysyy... Ja\nmitäpä sitä muuta tarvitsee ... kun on kerta oma tupa ja siihen vielä\npotaattimaa ja lehmä, niin ei tarvitse enää muuta kuin ulkohuoneet ja\nsaunan, niin sitten on jo koko eläminen valmis, kun liikekin käy\nmyllyssä niin jotta se vain hurisee... Oletkos sinä Hilkka jo nähnyt sen\nmyllyn?\n\nHILKKA\n\nOlen.\n\nPENTTI\n\nVai olet toki. No eikö se ole hyvä mylly?\n\nHILKKA\n\nOnhan tuo.\n\nPENTTI\n\nOn se tuottava mylly... Tule nyt toisenkin kerran katsomaan, silloin kun\nei ole jauhattajia, niin minä näytän sinulle, miten se käy ja miten se\nvesiratas panee kaikki rattaat pyörimään ... niin jotta se hyrrää kuin\nhyvä rukki. Tuletko sinä?\n\nHILKKA\n\nTulen... Jos isä päästää!\n\nPENTTI\n\nTule isältä salaa... Tule niin, jotta se ei näe koko ukko, niin eihän se\nsitte mistä tiedä... En minä mene sitä hänelle sanomaan ... elä sitä\nyhtään pelkää.\n\nHILKKA\n\nEn minä pelkääkään. (Myrkky näkyy puiden välistä, vakoilemassa)\n\nPENTTI\n\nNiin... Mitäs siinä onkaan pelkäämistä. Eihän se mylly ketään syö.\n(Leikillä) Vai pelkäätkö sinä sitä, että mylly syö?\n\nHILKKA\n\nEn.\n\nPENTTI\n\n(Leikillä)\n\nEtkö mitään pelkää?\n\nHILKKA\n\nEn.\n\nPENTTI\n\nNo sitten minä kiikutan näin ylös istumaan. (Painaa oman puolensa\nmaahan asti, niin että Hilkka jääpi korkealle laudan päähän istumaan)\nTuolla tavalla.\n\nHILKKA\n\n(Tekeytyy hyvillään)\n\nVoi ... voi... Et saa ... et saa ... tahi minä putoan.\n\nPENTTI\n\n(Leikittelee) \n\nEtpäs putoa!... Ethän Hilkka putoa? (Myrkky tuo Luukasta)\n\nHILKKA\n\n(Ilakoiten)\n\nPutoan ... putoan ... putoan... Uhallakin putoan... Hi-hii ... kun minä\nputoan!\n\nLUUKAS\n\n(Ankarana)\n\nHilk-ka! (Hilkka hyppää alas)\n\nPENTTI\n\n(Hämillään)\n\nSe tuo kiikkulauta kun reistaileksi! (Raapii niskaansa)\n\nLUUKAS\n\n(Panee silmälasit päähän. Katsoo juhlallisesti)\n\nHilkka!... Katsoppas minun silmiini! (Ottaa kädestä ja taluttaa\nkatsomaan) Katsoppas nyt isäsi Luukas Koikaleen silmiin.\n(Äänettömyys) No mitäs näet?... Mitäs näet minun tyttäreni?\n\nHILKKA\n\n(Hämillään, puolustautuen)\n\nNiin, no ... en suinkaan minä miten päässyt pois, kun olin niin\nylläällä!\n\nLUUKAS\n\n(Juhlallisesti)\n\nMutta kuinkas sinä ensin pääsit niin korkealle?\n\nPENTTI\n\n(Puolustaa, sotkeutuen)\n\nKa kun se tuo lauta solahti kiikkuessa enemmän tänne, minun puolelle,\nniin täytyihän hänen nousta ... kun jäi lyhempään vipuun.\n\nLUUKAS\n\n(Panee kätensä Hilkan olalle, otsa juhlallisesti kureessa)\n\nNyt sinä menet kotiin, otat virsikirjan ja veisaat virsistä: Haureutta\nja hekumaa vastaan, virren 384 toisen kolmannen ja viimeisen värsyn!\n(Hilkka lähtee)\n\nPENTTI\n\n(Asiaa sotkien)\n\nMitäs sitä muuta mestarille kuuluu?\n\nLUUKAS\n\n(Nuuskaa näppejään)\n\nSyntiä ja pahuutta kuuluu... Haureutta ja hekkumaa etsii nykyaika.\n\nPENTTI\n\nKa niinpä ne sanovat... Kun tulisi mestari näistä asioista milloin\npuhumaan, niin siellä olisi vähä niin kuin sitä pulloon vangittuakin...\n\nLUUKAS\n\n(Ilostuu)\n\nOnko sinulla... (Keskeytyy merkistevästi)\n\nPENTTI\n\nKa pitäähän sitä nyt mestaria varten pitää... Ja ainahan sitä niistä\nmyllyn tienesteistä toki sen verran liikenee, jotta näin vanhaa miestä\nvarten.\n\nLUUKAS\n\n(Päättävästi)\n\nNo hyvä. (Keikistäytyy) Mestari tulee, sillä sinä olet ymmärtäväinen\nja toimelias mylläri. (Poistuen) Minä tulen ... minä tulen sitten.\n\nPENTTI\n\n(Yksin)\n\nPahan hengen ukko ... kun sen nyt siihen viskasi ihan kesken kaikista\nparasta kohtaa. (Poistuu)\n\nSOHVI\n\n(Saapuu Myrkyn kanssa)\n\nNo ... joko nyt uskot? (Puristaa nenäänsä)\n\nMYRKKY\n\n(Korvallistaan raapien)\n\nNo katso tuota pakanaa ... tuota pahennuksen hyväkästä... Ja tämäkin\njumalisen Koikaleen tyttö vielä heittäytyy hylyn kelkkaan!... Tämän\nköyhän myllärin rekeen.\n\nSOHVI\n\nTaas sinä et älyä ... taas sinä Myrkky et asiaa älyä. (Käy sylkäsemässä\nkoivun juureen) Hyi kun sylettää. (Pyyhkii huivin kulmalla suunsa)\n\nMYRKKY\n\nMitä et älyä?\n\nSOHVI\n\nJotta eihän se kana valitse yöpuuta eikä naiset miestä... Jokainen ottaa\nensimäisen. (Vetää huiviaan tiukempaan solmuun)\n\nMYRKKY\n\nMutta siitä ei tule mitään, jos kerran tämä Myrkky on Myrkky. Mylly on\nHirmun maalla ja Myrkyllä on rahaa enemmän kuin paholaisen taivaassa\nlämmintä. (Kopistaa ja panee piipun perät suuhun) Kuule Sohvi: Mene\nnyt kohta sano Hirmulle, jotta olkoon kotosalla, niin Myrkky tulee\nostamaan häneltä koko sen rannan... Ja kun kerran mylly on hajallaan,\nniin menköönpäs sitten vielä kurottamaan Koikaleen tyttöön ...\nkerjäläismies!... Menetkö sinä?\n\nSOHVI\n\nMenen ... käyn vain vähä tuota selkääni raapasemassa mennessä ... sille\nSallisen leskelle kun on asiaa.\n\nMYRKKY\n\nJa sitten niin kuin puhuttu: kun Hilkan kanssa on kauppa valmis, niin\nlehmä sinulle vaivoista. (Sohvi vetää nenäänsä) Ja kun on kerran\nsinullakin lehmä, niin paremmin tääkin Luukas itse taipuu sinuun... Ja\nhyvän anoppimuorinhan minä sinusta sitten saankin.\n\nSOHVI\n\nKa enhän minä pahaluontoinen ole aviopuolisoksikaan. (Syyhyttää hieman\nkuvettaan)\n\nMYRKKY\n\nEt ... et ole... Ja eikös se Luukas jo rupeakin taipumaan?\n\nSOHVI\n\nEi siitä vielä saa selvää, kun se on niin jumalinen mies... (Huokaa)\nVaikka johan minä olen hänelle neljättä vuotta toimittanut kylältä\nräätälin työtä ja toisinaan on tullut muutakin tuoduksi hänelle...\n\nMYRKKY\n\nNo kyllä se nai sinut sitten kun saat lehmän ... ja tiedätkö sinä\nLuukkaalle kielitellä kaikki sen tyttö-myllärin viettelemät?\n\nSOHVI\n\n(Luettelee)\n\nTiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa\n... sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö ... kynttelin korvissa jo\nAnni ... Marian pyhinä Reposen tyttö ... pääsiäisenä Kaikkosen ...\nhelluntaina Havukan Liisa ... ja...\n\nMYRKKY\n\n(Kiirehtien)\n\nNo ... luettele ne aina ukko Luukkaalle ... ja jos ketä uusia kuulet ...\nja käy nyt raapasemassa sitä selkääsi ja sitten mene Hirmulle\nsanomaan!... (Lähtevät) Kyllä minäkin sitten hieron sinua itselleen\nukko Luukkaalle.\n\nPENTTI\n\n(Palaa)\n\nJäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan... Mitähän se Myrkky sen Sohvin\nkansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän.\n\nJUNNUS\n\n(Saapuu hiilivasu selässä. Viskaa vasun maahan)\n\nKävin vasun hiiliä valmiiksi. Huomenna on kallittava Pekurisen\nviikatteet... No joko sinä aloit?\n\nPENTTI\n\nJo... Mutta eihän siitä mitä tullut, kun se ukko hyväkäs tuli siihen\nihan keskellä parasta paikkaa... Tuskin ennätin vielä myllystäkään\npuhua, kun jo viskasi ukon.\n\nJUNNUS\n\nVai sattui se ukko!\n\nPENTTI\n\nSattui... Ja on vielä äkäinen.\n\nJUNNUS\n\nSinun pitää sitä ukkoa juottaa. Ei siitä muuten kauppoja tule.\n\nPENTTI\n\nNo sitä minä jo olen arvellut. Ja jos hänelle lupaisi vaikka muutaman\ntynnörin ruistakin.\n\nJUNNUS\n\nKa eipä se pahaa tekisi... Onko sinulla antaa tupakkaa?\n\nPENTTI\n\n(Kaivaa taskuistaan tyhjiä tupakkakukkaroita)\n\nEi taida olla ... jäiköhän se kukkaro kotiin.\n\nJUNNUS\n\nOnhan siinä kukkaro...\n\nPENTTI\n\nNää ovat tyhjiä... Täysinäistä ei taida olla.\n\nJUNNUS\n\n(Ottaa erään kukkaron)\n\nNäytäppäs. (Katselee) Kenenkä tytön antamia nämä ovat?\n\nPENTTI\n\nNämä ovat jokainen eri tytön... Pidän taskussa, jotta eivät ihmiset näe\nja leviä väärät puheet. (Kaivaa lisää) Mutta mitäs minä näistä sinulta\nenää salaan, kun olet puhemies...\n\nJUNNUS\n\nOnpa niitä... Moneltako tytöltä on?\n\nPENTTI\n\nOnhan näitä kaksitoista kukkaroa ja yhdet hyvät sukat... Mutta niin kuin\nsanoin, niin elä vain puhu ... jotta ei leviä juoru.\n\nJUNNUS\n\n(Panee mällin suuhunsa)\n\nOn siinä!... Sitähän ne ihmettelevät, jotta mikä paholainen sinussa\nviehättää, vai ovatko ne tytöt hulluja, kun ne kaikki ovat niin sinun\nperään.\n\nPENTTI\n\nSitäpä minä itsekin joskus mietin... Mutta kun ne rakastuvat ja itse\ntulevat, niin eihän sitä malta näin nuori mies olla vastaan\nrakastamatta... Toisinaan, minä olenkin ajatellut, jotta onkohan se tuo\nviulu, joka niitä tyttöjä niin minuun vetää ... tahi sitten mylly.\n\nJUNNUS\n\nJokuhan siinä on... Et suinkaan se sinä itse vedä.\n\nPENTTI\n\nEi... Mutta kyllä minä sen liian rakastelun heitänkin pois nyt, kun vaan\nsaa vähänkään varmuutta tästä Hilkasta.\n\nJUNNUS\n\nParas se onkin, jotta heität ne ajoissa.\n\nPENTTI\n\nParas... Ei niistä ole muuta kuin ajan kulukkia ... koko liioista\ntytöistä... Ja sitten nää kylän pojat vielä kun kadehtivat, niin tekevät\nyhtenään koiruutta.\n\nJUNNUS\n\n(Toistelee)\n\nOon ... on siinä tyttöä ... niin jotta ei tätä Hilkkaa enää paljon\ntarvitseisikaan.\n\nPENTTI\n\nKa olisi... Mutta yksipä se pitää toki olla ... se lopullisesti ainoa\n... jota sitten ijäisesti rakastaa.\n\nJUNNUS\n\n(Nostaa hiilivasun selkäänsä)\n\nNo... Sittepähän vaikka arkena mennään itsensä Luukkaan puheille.\n(Lähtevät)\n\nSIRKKA\n\n(Saapuu)\n\nEi ole vielä toki ketään... Annahan kun minä harjottelen tanssia, jotta\nsitten iltasilla osaa Pentin kanssa. (Harjottelee, rallattaen samalla)\nEnsin tätä tanssia... (Muuttaa) No nyt vaikka tippaa. (Harjoittelee\ntippaa) Tippa-tap-pa ... tip-pa-ta-pa ... tippa ... tip-pa ... tip-pa!\nj. n. e.\n\nMAIJA\n\n(Saapuu. Hartaasti)\n\nNo voi hyvä lapsi!... (Sirkka hämmästyy ja lakkaa) Tuolla tavallako\nsinä tottelet äitisi neuvoja!... Enkö minä sinulle sanonut, jotta et saa\nmennä tänne kiikkumäelle... Tule nyt paikalla pois Sirkka rukka...\n(Odottaa) No, tule nyt Sirkka!\n\nSIRKKA\n\n(Nyreissään)\n\nEnkä.\n\nMAIJA\n\nNo joko sinä nyt rupeat!... Eihän täällä ole mitään tekemistä... Tule\npois kotiin!\n\nSIRKKA\n\n(Nenäkkäästi)\n\nEnkä tule... Muutkin saavat tanssia, niin minun sitä pitäisi vain istua\nkököttää kotona ... eikä saisi liikahtaa enää!\n\nMAIJA\n\nNo eipä sitä tällä tanssimisellakaan taivaasen pääse.\n\nSIRKKA\n\n(Nenäkkäänä)\n\nNo olkoon sitten pääsemättä.\n\nMAIJA\n\n(Koveten)\n\nMutta sinun pitää tulla, kun äiti käskee ... täältä kaikkien Penttien\npelistä.\n\nSIRKKA\n\nEnkä tule!\n\nMAIJA\n\n(Tarttuu Sirkan vasempaan käteen ja alkaa väkisin vetää)\n\nVai et tule... Tule sukkelaan pois täältä!\n\nSIRKKA\n\n(Haraa vastaan ja lyödä läpyttää oikealla kädellään äitiänsä käteen)\n\nVoi voi ... äiti ... heittäkää... Heittäkää äiti... No! (Häviävät)\n\nPENTTI\n\n(Palaa)\n\nVieläkin minua harmittaa se ukon juukeli... Kun tuli ja sotki koko\nasian. (Ottaa viulunsa ja virittelee) Kun olisi tuntiakaan myöhemmin\ntullut, niin se olisi jo ollut valmis... (Raita tulee) Kah... Raitako\nse on?\n\nRAITA\n\nNiin ... yksinäsikö sinä olet?\n\nPENTTI\n\nYksin... Seppä Junnus vain oli tässä äsken... Kiikkumaanko sinä tulit?\n\nRAITA\n\nEn... Minä menen lehmiin.\n\nPENTTI\n\nNo kiiku nyt kumminkin tuossa mennessäsi... Kun kerran paikalle osuit.\n(Laittaa kiikun kuntoon) No... Istuhan nyt siihen toiseen päähän!\n\nRAITA\n\nNo... Hyvä on. (Istuvat syrjätysten, kasvot näyttämölle päin.\nKiikkuvat. Pentti soittelee viuluaan)\n\nPENTTI\n\nMinä en olekaan muita tyttöjä kiikuttanut kuin nyt tässä sinua.\n\nRAITA\n\nEtkö Hilkkaakaan?\n\nPENTTI\n\nHilkkaako... Sen isäkin jo olisi siitä vihainen... (Muuttaa puhetta)\nNyt onkin tänä iltana hyvä ilma. (Kiikkuvat)\n\nRAITA\n\nNo. (Varustautuu viskaamaan tupakkakukkaroa)\n\nPENTTI\n\nMitä?\n\nRAITA\n\n(Viskaa)\n\nNo ota kiinni!\n\nPENTTI\n\nSuurkiitosta... Onpa tämä hyvä kukkaro. Itsekö sinä tämän ompelit?\n\nRAITA\n\nItse.\n\nPENTTI\n\nNo nyt on toki minullakin jo missä tupakkaa pitää... (Soluttautuu\nlautaa myöten likemmä) Hiihdähän likemmä, jotta minä en nouse pystyyn.\n\nRAITA\n\n(Muutaikse likemmä)\n\nNo ... nyt!\n\nPENTTI\n\nKun nyt vain muuten saisi elämisen niin reilaan, jotta uskaltaisi jo\nnaimisiin mennä, niin sitte ei olisi enää estettä... Mutta nyt ei vielä\nuskalla. (Soluttautuvat taas lähemmä toisiaan)\n\nRAITA\n\nMinkätähden?\n\nPENTTI\n\nKa eipä ole vielä sekään myllyn velka kaikki maksettu... Ja sitte kuka\nsitä tietää minkälaiset nää lähivuodet tulevat: tokko maamiehellä on\nmitään jauhattamistakaan... Soluttauduhan likemmä pukkia, jotta ei\nkeikkoa. (Soluttautuvat)\n\nRAITA\n\nNo ... näin!\n\nPENTTI\n\nMutta toivossahan sitä kumminkin eletään... Eikähän meillä nyt vielä\nniin kiirettä ole senkään puolesta, kun sinäkin olet vielä nuori... Vai\nmitä, Raita?\n\nRAITA\n\nEi mitään. (Soluttautuvat aivan rinnatusten, hevon kohdalle)\n\nPENTTI\n\nOli siinä hyvä kiikkua... Vai mitä, Raita.\n\nRAITA\n\nOli.\n\nPENTTI\n\nOli se. (Kiertää kätensä vyötäiselle)\n\nRAITA\n\n(Näön vuoksi)\n\nEi saa...\n\nPENTTI\n\nNo. (Ei hellitä)\n\nRAITA\n\nJos kuka näkee!\n\nPENTTI\n\nEi täällä näe kukaan... Ja mitä sitten jos nyt näkeekin istumassa.\n(Äänettömyys) Kuule Raita.\n\nRAITA\n\n(Kainosti)\n\nMitä?\n\nPENTTI\n\nRakastatko sinä minua ihan toden perästä?\n\nRAITA\n\n(Tunteellisena)\n\nKa tiedäthän sinä sen... Johan minä sen olen sanonut.\n\nPENTTI\n\nKa minäpä tämmöisessä vakavassa tapauksessa aina pelkään, jotta ei\nniiden tyttöjen sanaan ole luottamista... Ne ovat aina enemmän\ntaipuvaisia kuin miehet.\n\nRAITA\n\nKuka on, kuka ei...\n\nPENTTI\n\nEtkös sinä ole?\n\nRAITA\n\nEn.\n\nPENTTI\n\nSe onkin oikein... Semmoisesta minäkin juuri pidän, sillä mitä se maksaa\nolla koko kylän helluna.\n\nJUNNUS\n\n(Tulee takaa)\n\nNo ... johan sinä löy... (Raita säikähtää ja hyppää toisaanne) Kah,\nRaitapa tämä onkin...\n\nPENTTI\n\n(Raitaa rauhottaen)\n\nEi tästä seppä Junnuksesta tarvitse välittää... Tämä jo tietää\nkuitenkin, mutta ei tämä puhu.\n\nJUNNUS\n\n(Kuin itsekseen)\n\nMinä luulin takaapäin, jotta se on sen Luukas Koikaleen tyttö.\n\nPENTTI\n\n(Puhdistautuen)\n\nO-hoh!... Ei toki!... (Sotkien) Joko sinä veit hiilet pajaan?\n(Raidalle, joka poistuu) No... Poisko sinä lähdet, Raita?... Elä nyt\nvielä, hitolla.\n\nRAITA\n\n(Häpeillen)\n\nKumpa on päästettävä lehmät veräjästä kotiin.\n\nPENTTI\n\nNo tule sitte uudestaan... Tulethan?\n\nRAITA\n\nKa saapihan tuota tulla. (Menee)\n\nPENTTI\n\n(Junnukselle)\n\nMinä vain ilman kuriillessani sen kanssa... Mutta elä sinä siitä kylällä\nturhia puhu!\n\nJUNNUS\n\nKa mikäpäs tuolla on vikana silläkään tytöllä... Punakka tyttö.\n(Lähtee) Pistäännyn vain hevosen päästämään nuorasta, niin sitte\ntulen.\n\nPENTTI\n\nSekö juutas nyt taas tuon sepän... Ennen on aina saanut olla rauhassa.\n(Sirkka tulee takaa ja lyö huivilla) No... Sirkka! (Lähtee kiini\nottamaan) Vai huivilla sinä tässä ropsit!\n\nSIRKKA\n\n(Paeten)\n\nEt saa ... et saa ... et saa ... kuule. (Kiinni saatuna) Et saa-aaa!\n\nPENTTI\n\nVai et saa... (Ottaa molemmista käsistä kiinni) Saapas! (Kulkevat\njäletysten, Sirkka takaperin, käsikädessä vehkeillen) Minkätähden sitä\nei saisi...\n\nSIRKKA\n\nMuuten vain ... kun ei saa, niin ei saa!\n\nPENTTI\n\n(Leikillä matkien)\n\nKun ei saa!\n\nSIRKKA\n\n(Vallattomana heittäytyen takakenoon rennokseen)\n\nPyöritäänpäs villikissana... No!\n\nPENTTI\n\nNo ... tahi myllyn rattaana. (Pyörivät)\n\nSIRKKA\n\nOikein kovasti ... oikein ... oikein ... oikein ... oi-iii-kein (Junnus\npalaa, katselee ja raapii päätään) Junnus ... voi... Et saa... Heitä!\n(Pääsee irti, lyö huivilla) Kun tuolla tavalla rupeaa ... jotta ei\nkysy lupaakaan!\n\nPENTTI\n\n(Tapaillen sanoja)\n\nNo Sirkka! Eihän tässä mitä...\n\nHILKKA\n\n(Saapuu)\n\nTytöt tulevat tänne tanssimaan... Kuulehan Sirkka, kun minä supatan.\n(Supattaa)\n\nPENTTI\n\n(Leikillä)\n\nMitä se supattaa?\n\nSIRKKA\n\nNo... Ei sitä sinulle sanota... (Eri suunnilta saapuu iso joukko\ntyttöjä)\n\nPENTTI\n\nOnpa nyt tyttöjä!... Ja toista vain tulee... Mitäs sitä Raidalle kuuluu.\n\nRAITA\n\nEi mitään.\n\nSIRKKA\n\n(Väliin pistäen)\n\nMitä vaan itsellesi?\n\nPENTTI\n\nEipä minulle kuulu milloinkaan mitään... Kun en käy erityisesti\nseuroissakaan.\n\nANNI\n\nMissäs pojat ovat ... kun ei ole ketään?\n\nJUNNUS\n\nKa ne menivät tässä Ruisselän tanssijaisiin tappelemaan!\n\nTYTÖT\n\nHyi!\n\nJUNNUS\n\nSiitä Simo Eerolaisen tytöstä on tullut kina jo viime pyhänä.\n\nHILKKA\n\nHyi niitä poikia!\n\nPENTTI\n\nNiinpä todellakin!... Kun kehtaavat nyt tapella eto tavarasta ... kuin\nyhdestä tytöstä!\n\nKERTTU\n\n(Nyreissään)\n\nNyt ei tule tanssistakaan mitään!... Voi, voi..\n\nPENTTI\n\nNo... Minkätähden... Tanssivat tytöt keskenään... Ja olenhan minä tässä\nyhtenä poikana ... miehen asemasta.\n\nANNI\n\n(Terhakkana, kuin närkästyen)\n\nTytöt! Tanssitaan ilman poikia... No ... piiriin!\n\nTOISET\n\nNo...\n\nSIRKKA\n\nTule, Raita, minun kanssa!\n\nPENTTI\n\nJa minä sitte vaikka Hilkan kanssa... Eihän tässä mitä pahaa ole...\nViattomassa tanssissa!\n\nKERTTU\n\nNyt pyörimään!... Mitä tanssitaan?\n\nTOISET\n\nMylläriä... Mylläriä!... Mylläriä!\n\nPENTTI\n\nNo vaikka sitä! (Tanssivat piirissä)\n\nLAULU\n\n      Jauhaa, pyörii,\n      mylly kauniisti pyörii,\n      mutta myllyn pyöriessä\n      kulta kotona hyörii.\n\n      Pyörii, jauhaa,\n      oma myllyni jauhaa,\n      mutta mulla ilman sua\n      ei oo koskaan rauhaa.\n\n\n\n\nToinen näytös.\n\n\nTupa. Luukas Koikale pitää kiertokoulua ja räätälöi samalla housuja,\nistuen pöydällä, silmälasit otsalla. Seinällä riippuvat vanhat\npaikka-housut naulassa. Siellä täällä lapsia kirjat käsissä, ja nurkassa\nhäpeämässä eräs iso poika, peitellen väliin osan kasvojaan kirjalla.\n\nLUUKAS\n\n(Ommellessaan)\n\nNyt me alamme alusta. Mistä alkaa kaikki viisaus?... Kuka tietää, mistä\nalkaa viisaus?... Eikö kukaan tiedä, mistä viisaus alkaa? (Katselee.\nJotkut viittaavat)\n\nTYTTÖ\n\n(Viittaa)\n\nMinä tiedän!\n\nLUUKAS\n\nNoo... Sano sinä Pekurisen tyttö, mistä viisaus alkaa!\n\nTYTTÖ\n\nPokstaavista.\n\nLUUKAS\n\nSe on oikein... Kaikki viisaus alkaa bokstaavista. (Ompelee) Kuka\ntietää nyt sanoa, mikä on bokstaavi?...\n\nVIITTAAJIEN ÄÄNIÄ\n\nMinä... Mestari... Minä tiedän. Mestari.\n\nLUUKAS\n\n(Katselee)\n\nNoo... Paljonpa niitä on, jotka tietävät... Sano sinä Kasurisen poika,\nmikä on bokstaavi!\n\nPOIKA\n\nSe on kirjan puustain!\n\nLUUKAS\n\n(Toistaa jankaten)\n\nSe on kirjan puustain. (Juhlallisesti) Bokstaavi on kirjan puustain,\nniin kuin teidän mestarinne Luukas Koikale on Luukas Filemon Koikale.\n\nPOIKA\n\n(Älähtäen)\n\nElä näpistä!\n\nLUUKAS\n\nKuka älähti? Tuleppas tänne sinä älähtäjä ... ja sinä näpistäjä. (Kaksi\npoikaa tulee, Luukas laskee lasit otsaltaan silmillensä ja kurpistaa\notsansa) Lueppas nyt sinä, montako ryppyä on mestarin otsassa.\n\nPOIKA\n\nKaksitoista!\n\nLUUKAS\n\nSe merkitsee sinulle nurkkaa. Ala mennä. (Poika menee nurkkaan) Ja\nlueppas nyt sinä toinen poika, montako on ryppyä.\n\nPOIKA\n\nKymmenen!\n\nLUUKAS\n\nPane siis tämä tuohitötterö päähäsi ja seiso keskellä lattiaa. (Poika\ntottelee) Niin kuin näette, lapset, on mestari Koikaleen otsaan\nkirjoitettu aina oikea tuomio. Luukkaan otsa ei erehdy eikä väärin\ntuomitse, ja jos ette vasta ole siivolla, niin mestari mittaa tällä\nkyynärällä nutun selkää. Sillä muistakaa, että teidän mestarinne Luukas\nFilemon Koikale on ankara bokstaavin mies ... kova ja ankara bokstaavin\nseuraaja... Ja nyt kaikki kirjoinensa kampsuinensa kotiin, mars!\n(Lapset syöksyvät yhdessä rysyssä ulos. Itsekseen) No nyt on taas\npäästy viisauden alkuun: puustaimesta on otettu viisautta kiini...\n(Katselee ompelustaan. Veisaa samalla)\n\n      Siis lepää rauhassa:\n      Täällä murheen laaksossa\n      ma aina suren sua.\n      Et voi siis unehtua.\n\n(Sallisen Maija saapuu)\n\nKa... Entisen Pekka Sallisen leski... Mitä kuuluu Maijalle?\n\nMAIJA\n\n(Nöyrästi)\n\nRauha vain... Mitä vain mestarille?\n\nLUUKAS\n\n(Toistellen)\n\nRauha ... rauha vain ja hyvä tahto kuuluu... No millä asioilla sinä\nPekka Sallisen leski nyt kulet?\n\nMAIJA\n\nKa olisihan sitä asiaakin sen verran, jotta... (Ujommin) Ilenneekö\nhänet sanoa. (Rykii)\n\nLUUKAS\n\nSano ... sano pois!... Millä asioilla sinä Maija vaellat?\n\nMAIJA\n\nKa kun se tää mylly-Pentti villitsee kohta kaikkien päät, niin arvelin\npyytää, jos mestari pitäisi pyhänä saarnan sitä syntiä ja pahuutta\nvastaan... Tässä ei muuten enää osaa kohta mennä omastakaan lapsestaan\ntakuuseen. (Rykii ujosti)\n\nLUUKAS\n\n(Merkitsevästi)\n\nEttä siis... Niinkö?\n\nMAIJA\n\nKa mitäpäs hänestä peittelee... Lehikoisenkin Laila-rukka kuuluu olevan\nhulluna sen perään.\n\nLUUKAS\n\nSoo... Vai jo Lehikoisenkin tyttö... Vai jo juoksee Lehikoisenkin Laila!\n(Ruopii kurkkuaan) Ja mestarinko siis pitäisi saarnata pyhänä Pentti\nmylläriä vastaan niin kuin profeetta Joonas saarnasi siinä suuressa\nNiiniven kaupungissa?\n\nMAIJA\n\nKa, jos se hyvinkin auttaisi.\n\nLUUKAS\n\nNoo ... hyvä... Mestari Luukas saarnaa ensi pyhänä, jotta koko kylä on\npukeutuva säkkiin ja istuva tuhassa. (Äkkiä) Ja entäs sitte?\n\nMAIJA\n\n(Ei ole ymmärtävinään)\n\nKa sitte ... jos tuo auttaisi...\n\nLUUKAS\n\nMutta entäs se, jotta: joka evankeliumia opettaa, hänen pitää\nevankeliumista elatuksensa saaman?... Mitenkä se se kohta sanasta on?\n\nMAIJA\n\n(Hurskaasti)\n\nKa onhan siinä meilläkin vielä vaikka voita ... laittaa häntä vaikka\nsitä mestarille.\n\nLUUKAS\n\nNo herran rauhaan sitte ensi pyhään asti.\n\nMAIJA\n\n(Niiaa)\n\nSamaten vain mestarikin. (Lähtee)\n\nLUUKAS\n\n(Yksin)\n\nMestari se vain saarnaa parannusta ... parannusta, ojennusta vain saa\nsaarnata mestari Luukas. (Huutaa) Hilkka... Hilkka! (Hilkka tulee\nkamarista) Panepas tuo vellikattila tuohon liedelle varistumaan.\n(Hilkka ryhtyy käskyä täyttämään, toistelee) Pane ... pane\nvellikattila tulelle ja mene sitten pane sauna lämpiämään. (Pitelee\nsivujaan ja venytteleikse) O-ooh näitä sivuja ... näitä sivuja, kun ne\nvaivautuvat ja vanhenevat yhdessä ihmisen kanssa... (Ryhtyy työhön) No\n... ja mitenkäs se on Hilkka sen Myrkyn asian kanssa?\n\nHILKKA\n\n(Nyreänä)\n\nEi mitenkään...\n\nLUUKAS\n\n(Katsahtaa)\n\nHilkk-ka... Lapsen pitää kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, muutoin eivät\nhe menesty eivätkä vanhoiksi elä.\n\nHILKKA\n\nNo enkä huoli Myrkystä!... Ennen menen vaikka kelle!\n\nLUUKAS\n\nSinä kuulet mitä sinun isäsi sanoo! Myrkylläkin on hyvät puolensa, jos\nlienee huonotkin, sillä hyvä ja huono on aina maailmassa sekaisin kuin\nPekurisen emännän autuuden asiat... Toisekseen -- Kas kun tuohonkin on\nvielä paikka pantava -- toisekseen minä sanonkin, jotta ei sinun\ntarvitse Myrkylle vielä ihan tinkimättä mennä ... ei tarvitse eikä\nsovikaan niin tehdä. Sillä viisas neitsyt pitää vain vireillä rakkautta\nja ymmärtäväinen vaimo hyvää sopua. (Leikkaa paikkaa) Tinkiä ...\ntinkiä joka ennen vihillemenoa osaa, hän tuo iloa isällensä, eikä itse\nkauppaansa kadu.\n\nHILKKA\n\n(Toistaen)\n\nNo enkä huoli... Johan minä sen sanoin!\n\nLUUKAS\n\n(Katsahtaa)\n\nHilk-ka! Myrkyllä on pitäjän isoin kontu ja isot aitan salvot ovat eloa\ntäynnä.\n\nHILKKA\n\nVaikka olisi vielä isompi... Ennen menen, vaikka Soikkelilaan piiaksi,\nennenkun huolin hänestä.\n\nLUUKAS\n\nKun Luukas käskee, niin (vetää säiettä huuliensa läpi) Kun Luukas\nkäskee, niin tytär tottelee. (Huomaa) Kah... Terve tulemaan, Myrkky!\n\nMYRKKY\n\n(Pyyhkäsee kämmensyrjällä nenänsä alustaa)\n\nKa terve... Housujako se tää mestari vain paikkaa. (Hilkka poistuu\nynseänä)\n\nLUUKAS\n\nHousuja paikkaa Luukas ... housuja... Lapsille opettaa Luukas bokstaavia\nja aikuisille paikkaa housuja... Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?\n\nMYRKKY\n\nKa näitä vain tavallisia ilmoja ... väliin on poutaa ja väliin taas\nsataa tihuuttaa.\n\nLUUKAS\n\nNiinhän se on... Ja mikä on, niin se on.\n\nMYRKKY\n\nKa niinpä se on... Kuuluukos sitä tälle mestarille mitä?\n\nLUUKAS\n\nEi... Mestarille ei kuulu koskaan muuta kuin jumalan rauha ... rauha ja\nhyvä omatunto ihmisten edessä. (Lipasee neulan silmää kielellään,\npujottaakseen siihen rihman) No eikö kaupunkiinkaan mitään erikoista\nkuulu?\n\nMYRKKY\n\nEipä sinne... Minkä vähän hevoskauppoja. (Kaivaa pullon taskustaan) Ja\ntätä (kilkuttelee) tätä vedestä valmistettua laittoivat sieltä\nmestarille. (Vie pullon pöydälle) Se on sitä kahdesti puhdistettua...\nJa eihän tää vesi sen pahempaa matkaan saata.\n\nLUUKAS\n\nEi ... ei vesi yksinänsä mitään tee ... vaan se joka veden kanssa ja\ntykönä on...\n\nMYRKKY\n\nSehän se.\n\nLUUKAS\n\nSe se tekee minkä tekee. (Avaa pullon ja haistelee) Se se tekee jos\ntekee. (Ryyppää, sulkee pullon ja jatkaa sitte työtään) Ja mitä muuta\nsitä sitten kuuluu?\n\nMYRKKY\n\n(Nostaa jalkansa polven päälle)\n\nKa eipä sitä muuta kuin se entinen asia... Se tämän Hilkan... Niin jotta\ntietysti se mestari on isäntä talossaan siinäkin asiassa.\n\nLUUKAS\n\n(Katsoo ensin juhlallisesti)\n\nSinä siis aiot naida minun tyttäreni Hilkka Josefiina Karoliinan?\n\nMYRKKY\n\nKa ... niin kuin on puhuttu... Mitäpäs siinä muuta on!\n\nLUUKAS\n\n(Kuin itsekseen)\n\nMitäpäs siinä muuta on... (Myrkylle) Kuule, pistäpäs tuo pullo tuonne\nseinäkaappiin, niin ei potkase miestä pöydältä pois. (Myrkky tottelee.\nKatselee ompelustaan. Kuin itsekseen) Mitäpäs ... mitäpäs siinä muuta\non.\n\nMYRKKY\n\nKa eihän siinä mitä ... selvässä asiassa.\n\nLUUKAS\n\n(Juhlallisesti)\n\nNo siinä tapauksessa, että sinä vakavasti aiot naida mestari Koikaleen\ntyttären, niin pidä sinä asiaa vireillä... Pidä vireillä siksi että\nkauppa on selvä kuin aamen. Itse Koikale seisoo sinun puolellasi.\n\nMYRKKY\n\n(Raapasee korvallistaan)\n\nKa seisoohan se mestari... Mutta olisi tässä jo tarpeen vähän kipakampi\nmeno.\n\nLUUKAS\n\nEi, Myrkky!... Kuka hiljaa kulkee, hän kauvimmin kestää. Luukas, joka on\nviisas ja ymmärtäväinen mies, sanoo sinulle, että naima-asioissa ei\npinkaisemalla juosten pitkälle potkita. Kahdeksan vuotta, kolme\nkuukautta ja neljätoista päivää valmisti Luukas Filemon Koikale itsekin\nvaimovainaajaansa Eeva Saara Magdaleenaa ennen kuin katsoi, sen olevan\nsoveliaan rovastin eteen viedä. Mutta silloin tulikin niin hellä\navioliitto, jotta vaimo oli ihan sanan mukaan kuuliainen hänen\nmiehellensä, niinkuin Saara oli Abrahamille kuuliainen. Ja vielä nytkin\nkäy Luukas joka pyhä veisaamassa vaimonsa haudalla kolme värssyä\nvanhasta virsikirjasta... (Ommella suhauttelee) Kahdeksan ...\nkahdeksan vuotta ja kolme kuukautta ja neljätoista päivää rakasti Luukas\netukäteen.\n\nMYRKKY\n\nKylläpä rakasti... Vaikka välttäisipä tää tavallinen talonpoika\nvähemmälläkin valmistuksella! (Imeä laputtelee piippuaan) Ja saisihan\nsiitä Luukaskin niitä liikeneviä rukiita muutaman säkillisen.\n\nLUUKAS\n\n(Laskee silmälasit nenälleen ja katsoo)\n\nNiin jotta Luukasko saisi laittaa hakemaan syömäeloja?\n\nMYRKKY\n\nKa onhan niitä meillä siinä liikeneviä!... viime vuosilta.\n\nLUUKAS\n\n(Laskeutuu pöydältä ja vie silitysraudan liedelle)\n\nVai on sinulla vielä viimevuotista eloa... Tuokin rauta on ennättänyt\njäähtyä ... mutta tottapahan tuossa varistuu...... Vai vielä sinulla on\nvanhavuotista ruista jälellä. (Ottaa kaapista pullon)\n\nMYRKKY\n\nKa onhan sitä.\n\nLUUKAS\n\nNo tuleppas tänne peräpuolelle, niin sovitaan asiasta, niin jotta eivät\nsyrjäiset kuule. (Menevät kamariin)\n\nHILKKA\n\n(Palaa)\n\nJo se toki on mennyt... Mokomakin rähjä. (Katselee\nkukkaron-ompelustaan) On se nyt toki yhtä kaunis kuin Raidankin\nompelema. (Suruissaan) Mutta mitäpä noista sitten on minun\nkukkaroistani... Ei se minusta kumminkaan huoli... Kun hänelle on\nrikkaiden talojen tyttöjä kerran tarjolla!\n\nSOHVI\n\n(Saapuu, pyyhkii luudalla kenkänsä)\n\nNiin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. (Katsoo\nvellikattilaan) Velliäkö sinä Hilkka keität? (Nuuhkasee\nvellikattilaa) Velliä siinä on. (Korjailee huiviaan. Tarkotuksella)\nSallisen Sirkka kuuluu nyt jo pääsevän mylly-Pentille ... ja johan nuo\nSirkankin asiat lienevätkin semmoiset, jotta hyvä kun Pentti hänet\nkuitenkin korjaa!\n\nHILKKA\n\n(Närkästyneenä)\n\nKorjatkoon... Mitäs minä hänestä välitän ... koko Pentistä (Poistuu)\n\nSOHVI\n\n(Hommailee)\n\nMissähän se Luukas-rukka itse on! (Katselee ompelusta) Siinä Luukas\nvain ompelee... Päivät hän vain siinä istuu ja vieraita housuja paikkaa.\n(Panee paikattavien housujen taskuun vehnästä) Joutaapa hän toki\nlöytää sieltä Sohvinsa tuomia lämpimiä. (Tarkastelee Luukkaan vanhoja\nkenkärajoja) Sietäisi Luukkaalle jo uudet kengätkin saada... (Katsoo\nkengänvarresta sisään) Sisältäkin ovat jo vanhat ja kuluneet!\n\nMYRKKY\n\n(Palaa Luukaksen kanssa)\n\nKah!... Tässäpä tää on Sohvikin!... Kenkäänkö sinä katsot?\n\nSOHVI\n\nKenkään...\n\nMYRKKY\n\n(Luukakselle. Kosiomiehenä)\n\nJa tästä Sohvistahan sen kanssa saisi tarkan ja hyvän emännän ... jos\nkuka olisi sen tarpeessa. (Sohvi hymyilee kainostellen)\n\nLUUKAS\n\n(Varustautuu työhönsä pöydälle. Puhelee kuin itsekseen, sotkeakseen\nMyrkyn kosimista)\n\nHousuihin on siinä vielä paikka lisättävä (nuuskaa) ... paikka\nlisättävä ja ... (aivastaa) ja (aivastaa) ja housut käännettävä.\n\nMYRKKY\n\n(Jatkaa omaansa)\n\nSaisi ... saisihan tästä kelvollisen emännän taloon.\n\nSOHVI\n\n(Ujostelee)\n\nMitä se Myrkky nyt vielä minusta puhuu!... Ikäänkuin nyt ei Luukas ilman\nemäntääkin toimeen tulisi.\n\nMYRKKY\n\nTää on hyvä hieroja ja lempeä siltä luonnoltaankin ... tää Sohvi.\n\nLUUKAS\n\n(Nostaa toisen polvensa pystyyn ja raapii lahkeensuun alta)\n\nMenepäs sinä, Sohvi, kuule ja kysy siltä Sallisen leskeltä jos häneltä\non jäänyt mitä liikenevää miehen perua. Kysy ja sano jotta mestari\nLuukas ottaa ne... (Syventyy työhön) Tuo samalla tiellä perut tänne.\n\nMYRKKY\n\nNo... Ka... Tule, niin mennään yhtä matkaa. (Lähtevät, Sohvi vilkaisee\nLuukakseen hymyillen)\n\nLUUKAS\n\n(Yksinään)\n\nNo nyt, Luukas Filemon, työhön... Paikka tuohon, ja... (Hämmästyy)\nKas... Katsohan, Luukas Filemon, eikö tämä ole vehnästä. (Haistelee)\nTotisesti tämä on vehnästä... Mistähän se Sohvi nyt älysi semmoiset\nherkut panna housun taskuun!... Mutta olkoonpahan tuossa pöydällä\nvalmiina siihen asti kuin velli on valmis.\n\nJUNNUS\n\n(Saapuu Pentin kanssa viinalasku kädessä. Istahtaa housujen luo,\nkatsahtaa taaksensa muka)\n\nMestarin housutko ne ovat tässä naulassa?\n\nLUUKAS\n\nEi ... ei ole mestarin... Mestarin housut ovat aina jalassa... Ne ovat\nSimo Abraham Pesosen paikattavaksi tuodut housut... Mitä sinulle kuuluu,\nseppä Junnus, ja sinullekin, Pentti Mylläri?\n\nJUNNUS\n\nEipä sitä liikoja... Niitä Soikkelin kärrinpyöriä raudoitin, niin läksin\nsitten tämän Pentin matkaan.\n\nLUUKAS\n\nVai sen verran sinulle vain kuuluu.\n\nJUNNUS\n\nSen.\n\nPENTTI\n\nEikäpä sitä minullekaan kuulu muuta kuin se vanha rauha ja mikä jo\nkuului hänellekin.\n\nLUUKAS\n\nKuulumiset vain vähenevät, maa köyhtyy ja merkit ilmestyvät, niin kuin\nsanassa sanottu on.\n\nJUNNUS\n\nKa niinhän ne... (Sylkäsee ruikaten) Ja eikä taida tääkään mestari\nenää viljellä tätä joka voittaa vahvankin miehen. (Ottaa laskun) Tällä\nPentillä olisi tätä mestaria varten varattua... Vai mitä se mestari itse\nsiitä arvelee ... tästä viinasta?\n\nLUUKAS\n\n(Katsoo silmälasien takaa, otsa kureessa)\n\nMestariko arvelee?... Kuinka monesti puhdistettua se on?\n\nPENTTI\n\nNo on se nyt ainakin kahdesti ... jos ei lie kolmestikin.\n\nLUUKAS\n\nKolmesti puhdistettua... Vie, Junnus, lasku tuonne seinäkaappiin sen\nvirsikirjan viereen. (Junnus tottelee) Kolmesti ... kolmesti\nkirkastettua on... Ja onko sitä vierailla mitä asiaakin?\n\nPENTTI\n\nKa mitäpäs sitä erikoista.\n\nJUNNUS\n\nSe tää Pentti vain muuten tuli puhumaan... Tällä kun nyt on jo se oma\nmylly.\n\nLUUKAS\n\nMhyy!\n\nPENTTI\n\nVaikka toisen maallahan se vielä on... Mutta tottapa hänen rannankin\njaksaa silloin lunastaa, kun on kerran myllyn saanut.\n\nLUUKAS\n\nMhyy.\n\nJUNNUS\n\nOmahan tällä on mylly. (Panee tupakkaa)\n\nPENTTI\n\nOo-ma... Ja on siinä luojan kiitos sitä jauhatustakin, niin jotta eivät\ntarvitse kivet jouten seistä.\n\nJUNNUS\n\nKa minkäs takia tässä näin isossa kylässä ei olisi jauhatusta yhteen\nmyllyyn... Vai mitä se tää mestari siitä asiasta arvelee?\n\nLUUKAS\n\n(Kuin itsekseen)\n\nMestariko mitä arvelee?\n\nPENTTI\n\nNiin.\n\nLUUKAS\n\nJa mistä asiasta mestarin pitäisi puhua ja arvella?\n\nJUNNUS\n\nKa siitä tämän Pentin naimiskaupasta... Jotta sopisikohan tuo tälle\nmestarin tytölle? (Luukas raapii kainalon alustaansa. Äänettömyys)\nOnhan tällä hyvä mylly.\n\nPENTTI\n\nEihän siinä tarvitse leivättä syödä, kun vain asioistaan huolen pitää,\neikä kaikkia rahojaan turhaan hurvittele.\n\nLUUKAS\n\n(Laskeutuu pöydältä)\n\nSoo... (Kuin itsekseen) Nyt sen kun housut silittää suhautetaan, niin\npaikka on kiini kussakin reiässä. (Menee kaapille ryyppäämään\nlaskusta) Paikka ... paikka on kussakin reiässä kiini silloin...\n\nJUNNUS\n\nJa lujatekoinen myllyhän se on... Siinäkin peukalorattaassa on vasta\nihan paksusta rautapuntista pantu vanne.\n\nLUUKAS\n\n(Kuin itsekseen)\n\nVai on peukalorattaassa rautavanne ... vai on peukalorattaassa. (Avaa\nlaskun runtia)\n\nPENTTI\n\nO-on ... ja muutenkin on luja, visakoivusta tehty, se ratas ... ja\neläähän sillä myllyllä tää yksi mies perheellisenäkin ollen. (Vetää\npieksun vartta suoraksi) Nytkin kun jauhetaan talkkunaa ja myllyjyviä\nlähtee niistä kappa säkiltä ja kukkapää kappa suuremmalta, niin on siinä\njo talkkunaa köyhällekin antaa.\n\nLUUKAS\n\n(Tulee ja pyyhkii suunsa kaulassa riippuvien housujen lahkeeseen.\nMuikistaa)\n\nAh-hah! Kyllä oli pakana oikeaa kolmesti kirkastettua! (Hakee\nsilitysraudan liedeltä) Oli tuo kerrankin voimallista ja väkevää vettä!\n\nJUNNUS\n\nOli... Mutta sittepä tämä asia rupeaakin luistamaan... Koska tämä\nmestari ei järkiään vastaan pane.\n\nPENTTI\n\nKa... Minun puolestani kyllä saa olla menneeksi.\n\nLUUKAS\n\n(Sylkäsee silitysrautaan)\n\nMutta kussakin asiassa on ensiksi niksi.\n\nJUNNUS\n\n(Tokaisten)\n\nKa onhan se.\n\nPENTTI\n\nO-on... (Hämillään) Niin mikä niksi?\n\nLUUKAS\n\nSe niksi on tässä asiassa, jotta syntiä on kahdenlaista: a) perisyntiä\nja b) tekosyntiä, ja tekosynnistä on kaikista kauhein helmasynti, sillä\nsanassa sanotaan, että joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä,\nhänellä on jo piru mielessä.\n\nJUNNUS\n\nKa eipä tämä Pentti ole sitä helmasyntiä toki muita erikoisemmin\ntehnyt...\n\nPENTTI\n\nO-hoh!... Tuskin toki senkään vertaa kuin muut!\n\nLUUKAS\n\n(Entistä juhlallisemmin)\n\nSe ei ole totta... Kun kylä puhuu, niin silloin on aina kipinä totta\nvaleen alla... Ja kylä puhuu sinusta, Pentti!\n\nPENTTI\n\nNe valehtelevat!... Tietäähän tää Junnuskin.\n\nJUNNUS\n\nValehtelevathan ne.\n\nLUUKAS\n\n(Pyörittää päätään ja katsoo sitte otsa kurtussa)\n\nMhyy!\n\nPENTTI\n\n(Puolustautuen)\n\nNo jos lie mitä sattunut vähä ketä kiikuttamaan, niin eihän siinä vielä\nmitään helmasyntiä ole... Mutta se tää kylän rahvas suurentelee sen\nsitte ja tuhmat uskovat ... ihan perättömiä puheita...\n\nJUNNUS\n\nKa niinpä ne...\n\nLUUKAS\n\nSoo!... Mhyy.\n\nPENTTI\n\n(Koettaen pulasta selviytyä)\n\nNiin... Ja johan minä olen sitä paitsi saanut kyllänikin koko tytöistä\n... siinäkin viattomassa kiikuttamisessa, ja kiitän onneani, kun pääsin\nniistä vain eroon.\n\nLUUKAS\n\nMutta... (Ryyppää vettä ja puhaltaa sen housuille) Mutta akkimus mies\non pahempi kuin huonosti kasvatettu porsas... Sille et pane hankoa\nkaulaan niin kuin porsaalle panet ja siten estät pahan teosta... Akkimus\nmies on vielä naimisiin menonsakin jälkeen (merkitsevästi) akkimus\nmies on, kuule, aviossakin yksi vaarallinen ... vaarallinen ja aina\nepäiltävä kuin aitimus hevonen.\n\nPENTTI\n\n(Hämmästyneenä, puolustautuen)\n\nO-hoh!\n\nJUNNUS\n\nJa tääpä Pentti sitä paitsi tasaantuu, kun kerran naimisiin pääsee...\nOlenpahan minäkin naimisiin mentyä tasaantunut, vaikka enpä sitä\nminäkään poikamiehenä ollut tavallista Penttiä parempi.\n\nPENTTI\n\nMikäs siinä auttaa!... Siinä kun koko päivät myllyä hoitelet ja pidät\nperheestäsi huolta, niin ei siinä tule joutavat ajatukset mieleenkään!\n\nLUUKAS\n\nMhyy!... Mhyy!... Ja onko sinulla nyt talkkunajauhoja säästössä asti?...\nJos vaikka tuo Sohvi kävisi hakemassa.\n\nPENTTI\n\nOn toki... Kun vain Sohvi tuo säkin, niin kyllä sieltä talkkunaa\ntulee... Eikä ole rahasta kysymystäkään.\n\nJUNNUS\n\nKovahan se on jauhamaan tään Pentin mylly.\n\nLUUKAS\n\n(Kuin itsekseen)\n\nKova on mylly jauhamaan. (Äänettömyys)\n\nJUNNUS\n\nNo sittenpä tää asia näkyykin olevan päätetty... Sohvi vain käy\nhakemassa talkkunajauhot ja Luukas sanoo sitten asian tytölleen.\n\nLUUKAS\n\nNiin ettäkö asia on päättynyt!... Ei. Asiassa on aina kaksi niksiä ...\nkaksi suurta ja kovaa niksiä.\n\nPENTTI\n\n(Hölmistyen)\n\nNo mikä niksi siinä nyt vielä on?\n\nLUUKAS\n\nTulehan Junnus tänne peräpuolelle, niin supatetaan vähä kahden kesken.\n(Menee kamariin)\n\nJUNNUS\n\nKa saapihan tässä. (Seuraa)\n\nPENTTI\n\n(Yksinään)\n\nEipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen\npahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu!\n\nKAISU\n\n(Saapuu ujona)\n\nEikös se mestari ole kotona?\n\nPENTTI\n\nEi... Mitäs Kaisulle kuuluu?\n\nKAISU\n\n(Isahtaa penkille)\n\nEi mitään.\n\nPENTTI\n\nEikö mitään. (Hiivittäytyy likemmä, penkkiä myöten luistaen)\n\nKAISU\n\nEi... Missäs se mestari on?\n\nPENTTI\n\nMestariko?... Se meni vähän asialle. (Lähestyy taas) Mutta tottapahan\nse tulee, kun joutuu. (Lähestyy)\n\nKAISU\n\nTuleekohan se kohta?\n\nPENTTI\n\nNiinkö mestari? (Lähestyy) Eikö tuo tulle ... kun nyt saa asiansa\ntoimitetuksi. (Hiihtäytyy ihan rinnalle) Se läksikin tästä ihan\näsken... Minne hän lienee mennyt... (Tarttuu Kaisun esiliinaan) Uusi\nesiliinako tämä on?\n\nKAISU\n\n(Vetää hiljaa esiliinansa pois)\n\nEi saa!\n\nPENTTI\n\n(Leikillä)\n\nMinkätähden ei saa? Saahan? (Vetävät hiljakseen esiliinaa)\n\nKAISU\n\nEikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...\n\nPENTTI\n\nKenenkä kanssa?\n\nKAISU\n\nKahilaisen Jukan.\n\nPENTTI\n\nVai Jukan!... Olisinhan minäkin sinut ottanut, kun olisin tiennyt, jotta\nsinulla on niin kiire. (Vetää esiliinaa)\n\nKAISU\n\nNo ... ei saa!... toisen omaa!\n\nPENTTI\n\nNo saapi... Menenhän minäkin naimisiin ... enkä kuitenkaan rupea jo näin\naikaiseen jurottamaan. (Yrittää syleillä) On sitä sittenkin vielä\naikaa!\n\nKAISU\n\nEi saa! (Hyppää irti. Esiliina pääsee irti ja jää Pentille käteen) Kun\nei anna rauhaa. (Pakenee pois tuvasta)\n\nLUUKAS\n\n(Palaa Junnuksen kanssa. Katselee)\n\nMissäs se nyt se Pentti on?\n\nPENTTI\n\n(Työntää esiliinan taskuunsa)\n\nKa tässä!... Joko se nyt sitten on asia päätetty ... niin jotta se\npitää?\n\nLUUKAS\n\nSano sinä seppä Pekka Malakias Junnus asian päätös.\n\nJUNNUS\n\nKa se tämä mestari päätti, jotta tottapahan sitten nähdään ... jos\nsinusta ei nimittäin enää tämän perästä mitään kylällä kuulu.\n\nPENTTI\n\nNo siitä nyt saa olla mestari varma...\n\nJUNNUS\n\nNo sittenpä tämä asia selvisikin vähällä vaivalla. (Hilkka saapuu)\n\nPENTTI\n\nKa tässäpä tämä itse Hilkkakin tulee ... niin jotta saa kuulla.\n\nLUUKAS\n\n(Varottaa sormi pystyssä)\n\nPentti... Kuule sinä Pentti... Mestari Luukas tietää itse aikansa!\n\nPENTTI\n\n(Kaivaa ajatuksissaan sormellaan nenäänsä)\n\nKa sepä tulisi sitä myöten jo valmiiksi!... jos sanoisi Hilkalle\nitselleenkin.\n\nLUUKAS\n\nMestari Koikaleen talossa ei pidetä kiirettä tulipalossakaan, sillä\nmestari itse on tirppanut ja odottanut omaa vaimoansa kahdeksan vuotta,\nkolme kuukautta ja neljätoista vuorokautta... Hilkka, kohenna tulta\nvellikattilan alle ja pane suolaa vahvasti velliin! (Hilkka tottelee)\n\nJUNNUS\n\n(Pentille)\n\nKa mikäpäs tässä on sitte... Kyllähän tämän mestarin sana pitää ... niin\njotta voithan sinä jonkun aikaa tirppaa.\n\nPENTTI\n\nKa voihan tuota.\n\nJUNNUS\n\nVoi... (Tekee lähtöä) Niin että jos sitten lähdetäänkin. (Ottaa\nhiilen piippuunsa)\n\nPENTTI\n\nKa mitäpäs tässä enää istumassa tekee. (Lähtevät) No ... mestari...\nHyvästi sitte vaan!\n\nLUUKAS\n\nHerran halttuun. (Kaivaa luudasta otetulla varvulla korvaansa) Ja nyt\nHilkka... Hilk-ka!\n\nHILKKA\n\n(Nyreänä)\n\nMitä?\n\nLUUKAS\n\n(Viisaasti)\n\nKun viisaalla neitsyellä on kaksi, tai monta rikasta ylkää, niin hän\ntäyttää lamppunsa niiden öljyllä ... itse-kunkin öljyllä, ja valitsee\n... valitsee vain siksi kuin öljyä ylkien astioissa riittää, ja pitää\nhuoneensa oven visusti lukossa. Ja silloin ei häntä voida tyhmäksi\nneitsyeeksi sanoa.\n\nHILKKA\n\nNo enkä valitse Myrkkyä, en yhtään päivää ... vaikka siinä miten\nhoukutelkaa!\n\nLUUKAS\n\n(Koveten)\n\nHilkka!\n\nHILKKA\n\n(Suuttuu)\n\nNo enkä huoli Myrkystä!\n\nLUUKAS\n\n(Ankarana)\n\nHilk-ka! (Hilkka tottelee ja jää kuuliaisena, nyreänä lieden luo\nseisomaan. Lempeämmin) Minä sanon sinulle, Hilkka, että sinä et\ntarvitsekaan vielä kestään huolia... Sinä vain valitset ja odotat, mitä\nsinun vanha ja viisas isäsi sinulle sanoo. (Hilkka lähtee, kuin\nsuuttua tupsahtaen, pois tuvasta) Hilk... Hi (Muuttuen) Tytöstä on\ntullut äitiinsä juonikas ... juonikas ja ankara valitsemaan... Mutta\nPentillähän on mylly ja Luukas Filemonille ei herra ole suonut liikoja\ntalkkunajauhoja... Ainoastaan vatsan ja suun ja su-uuren syömähalun on\nHerra palvelijallensa Koikaleelle antanut! (Käy kattilasta lusikalla\nsuolaa koettamassa) Onkohan siinä vellissä oikea suola. (Maistaa)\nOn... Kohtuus vallitsee kaikessa sinun talossasi, mestari Luukas Filemon\nKoikale.\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Tulee kuohuksissaan)\n\nNo tämähän nyt vasta peliä on, kun ei enää saa rauhassa tätä myllytietä\nihmiset kulkea, kun se Soikkelin Heikin pässi pahennus siinä pukittaa ja\npäkittää, jotta silmät pitäisi olla edessä ja takana!\n\nLUUKAS\n\n(Arvokkaasti)\n\nSoo... Päkkääkö Heikki Soikkelin pässi tätä Hirmun Liisaakin?\n\nHIRMUN LIISA\n\nNo minuahan se ruoja pakkaakin ... ja hyökkää vielä niin kavalasti takaa\npäin kuin paha henki vanhurskaan kimppuun ... en paremmin ajattele... Ja\nkun minä Soikkelille itselleen huusin siitä pellolle, niin mitä luulet\nsen tehneen: Haukkumaan hyväkäs rupesi. Mutta silloin minä julmistuin ja\nuhkasin tulla sinulle, Luukas, sanomaan... Ja nyt sinä pidä sille Heikki\nSoikkelin ruojalle siitä pässistä semmoinen rippisaarna, jotta sen\nkorvat soivat, niin korjaa pässinsä pois tahi opettaa sen ihmisiksi\nolemaan... Ripitäthän, mestari, sen Soikkelin?\n\nLUUKAS\n\nSiis ... mestarin siis on pidettävä nyt parannussaarna pässille että...\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Keskeyttäen)\n\nNo kukas muu juutas täällä saarnaisi ja pitäisi kylän asioita reilassa,\njos et sinä!\n\nLUUKAS\n\nNo-oo ... no ... no! (Aikoo sanoa)\n\nHIRMUN LIISA\n\nNo sitten ei mitään. (Kiirehtii pois) Hyvästi nyt vain ja nyt anna\nSoikkelille rippi, joka tuntuu. (Poistuu)\n\nLUUKAS\n\n(Viisaasti)\n\nHän ... hän saarnauttaisi mestari Luukkaalla ilman voita ja vehnästä ...\nsitä varten hän pakoon livahti... Mutta maltahan!... Maltahan sinä\nHirmun akka! Pässin pitää saada rauhassa sinulle opettaa, jotta pappi ei\npytyssä leivättä paukuta!\n\nSOHVI\n\n(Saapuu iso korvo selässä. Hymyilee)\n\nTässä on ukko Sallisen peruja... Ei sanonut leski muuta joutavan.\n(Pyyhkäsee nenäänsä huivin kulmalla)\n\nLUUKAS\n\nKorvo... Vanha korvoko jäi vain Sallis-ukolta. (Pyörittelee korvoa\ntarkastellen) vanha ... vanha maitokorvoko vain ukolta jäi... Vannekin\non tuosta jo aukeamassa ... ja uurteessa on rako... Mutta laudat ovat\nlujat... No mitäpäs siinä. Vie korvo eteiseen ja pane veteen turpoamaan.\n(Menee kamariin. Sohvi alkaa pyörittää korvoa ovea kohti)\n\nMYRKKY\n\n(Saapuu, tulee vastaan)\n\nKah... Korvoako sinä pyörität?\n\nSOHVI\n\nKo-orvoa. (Pysäyttää) Luukkaalle toin korvon.\n\nMYRKKY\n\n(Kaputtaa korvoa)\n\nLujalautainen korvo... Mutta heitä nyt se ja mene asialle. Sano Jaskalle\nja muille kylän pojille, jotta Myrkky laittaa vehnäskahvit ja tanssit,\njos vain saavat sen tyttömyllärin ratashuoneen kootuksi sen viettelemiä\ntyttöjä ihan täyteen ja sitten laittavat kylälle sanan... Mutta sano\njotta sinä sovittuna päivänä, kun minä Hirmun kanssa tulen sinne\nkauppoja päättämään. Sittenpähän Luukas itsekin näkee... No ... mene\nnyt.\n\nSOHVI\n\nOnkos se lehmä sitte jo ihan varma?\n\nMYRKKY\n\nNo niin kuin sanottu, niin jos onnistuu, niin lehmä ja paras on sinun...\nMutta nyt vaan ei hellitä Myrkky!\n\nSOHVI\n\n(Hyvillään)\n\nHyvä isä kuitenkin ... sitäkin Myrkkyä!\n\nMYRKKY\n\nKa ... no niin!... Luota vain Myrkyn sanaan... Vaikka rahan voimalla\npanee tää poika Luukkaan sinut naimaan.\n\nLUUKAS\n\n(Tulee säkki kädessä)\n\nMeneppäs Sohvi... (Käy karistamassa kurkkunsa pankon luona) Meneppäs,\nSohvi, sitten kun olet muut työt tehnyt ja käy hakemassa tällä säkillä\nPentti mylläriltä talkkunajauhoja... (Antaa säkin) Sano vain, jotta\nmestari Koikale käski... No mitäs nyt kuuluu, Myrkky?\n\nMYRKKY\n\nEipä sitä hyvää ... erikoista... Tässä vain arvelen ostaa sen tään\nPentin myllypaikan... Niin vaikka hänen sitten rakennuttaa oman myllyn,\nkun on ensin sen entisen pois revittänyt.\n\nLUUKAS\n\nSooo! (Sohvi puhdistelee korvoa)\n\nMYRKKY\n\nNiin tulin tässä arvelleeksi... Ja mitäpä hän köyhä mies myllyllä\ntekeekään. (Koputtaa porot piipustaan pankolle) Velkoja jo on\nennestäänkin suusta ihan sieramiin asti ... niin jotta joutaapa hän\naikanaan hävitä mylly.\n\nLUUKAS\n\nSoo-o!... Vai on miehen mylly jo niin menossa!... Sitä se syntinen elämä\ntekee!\n\nMYRKKY\n\nSitä...\n\nLUUKAS\n\nSitä ... sitä se tekee syntinen elämä... Sodoma ja Gomorra hukkuu ja\nmyllyt miehiltä menevät!\n\nMYRKKY\n\nMennyt ... mennyt on kohta mieheltä mylly... Pääsevätkin sitten tämänkin\nkylän tytöt rauhaan. (Sohville) Mitenkäs, Sohvi... Kukas se sanoi,\njotta eikö se jo sitä Sallisenkin leskeä kitkuta ... tää Pentti?\n\nSOHVI\n\nEipä sitä ilkeä semmoista kertoa... (Alkaa lakasta lattiaa)\n\nMYRKKY\n\nNiin jotta ei sille kunnon isä ja hyvä kristitty tyttöään antaisi...\nTälle Pentille.\n\nLUUKAS\n\n(Kuin itsekseen)\n\nEi... Ei antaisi isä lastansa hänelle.\n\nMYRKKY\n\nNo ei...\n\nLUUKAS\n\n(Jyrkästi)\n\nEi.\n\nMYRKKY\n\nEi... Pentti Akkimukseksihan ne nyt sen jo ristivätkin ... sen entisen\nsukunimen sijasta!\n\nLUUKAS\n\n(Laskee silmälasit nenälleen kuin oudoksuen)\n\nAkkimukseksi?\n\nMYRKKY\n\nAkki... Pentti Akkimukseksi haukkuvat ... ja mestari Luukkaan antama\nnimipähän tuo onkin!\n\nLUUKAS\n\nSoo!... Siis soo!... Vai Pentti Akkimus siis!\n\nMYRKKY\n\n(Lähtöä tehden)\n\nKa niin... Ja sittempä tässä ei taas enää sen kummempia ole kuin että\nlähtee sinne kotia kohti latmistamaan ja vahvistaa myllyn\nkauppakirjat... Tottapahan on sitten sinullekin aina joku liikenevä\njauhopussi, kun milloin oma mylly jauhaa. (Jäähyväisiksi) No ...\ntottapahan sitten taivaassa tavataan! (Poistuu)\n\nLUUKAS\n\nTavataan! (Itsekseen, vellikattilaa liedeltä pöydälle hakien) Tavataan\nsitä taivaassa kerran... Luukaskin siellä vain veisaa enkelien parissa\n... ja enkelit kuuntelevat silloin ja kyselevät toisiltaan, jotta\nonkohan tuo se hurskas ja jumalaa pelkääväinen Luukas Filemon Koikale,\njoka noin korkialla äänellä veisaa, niin jotta muiden ääntä ei\nkuulukaan. (Ottaa lusikan seinän raosta ja ryhtyy kattilasta syömään)\nOnkin nyt oikea jouluvelli, kun vaan olisi ... ja onkinhan sitä\nsitäkin... Sohvi!... Tuopas sieltä kaapista se puulasku! (Sohvi\nriennättää laskun. Luukas nuuhkasee ja ryyppää) Äh-häh! (Syö)\n\nSOHVI\n\n(Työntää vehnäsen likemmä)\n\nArvaatko sinä keneltä se on...\n\nLUUKAS\n\nNo-oo?\n\nSOHVI\n\n(Ujosti)\n\nKa Sohvilta!\n\nLUUKAS\n\nKa keneltäkäs se muulta. (Haukkaa vehnästä)\n\nSOHVI\n\n(Kainosti)\n\nEi keneltäkään... (Hymyilee) Mutta Sohvi se toki muistaa\nvehnäselläkin... (Luukas ryyppää) ... Luukastaan. (Niiskuttelee\nmaireasti)\n\nLUUKAS\n\nMutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä\nvellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää\nsäätä.\n\nSOHVI\n\n(Mairitellen)\n\nTuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? (Istahtaa\nrinnalle)\n\nLUUKAS\n\nVehnänen on aina vehnästä ... mutta... (Ryyppää)\n\nSOHVI\n\n(Kaikerrellen)\n\nNiin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.\n\nLUUKAS\n\n(Muikistaa suutaan, jatkaa)\n\nMutta Luukkaan valmistusaika on nytkin kahdeksan vuotta ja kolme\nkuukautta ja neljätoista päivää. Sohvi... Pidä sinä muistissa, ja sano\nkoska se aika on täytetty, niin silloin vie Luukas sinut rovastin eteen\nja ottaa sinulta valan, että sinä olet kuuliainen niinkuin herralle ja\nniinkuin Saara. (Ryyppää. Juopuu. Hilkka menee nopeasti, ynseänä tuvan\nläpi kamariin)\n\nSOHVI\n\n(Lähestyy aivan kiini)\n\nNo olenhan minä niin kuin Saara Abrahaamilleni.\n\nLUUKAS\n\n(Nousee)\n\nEi... Nyt näkee Luukas jo enkelien kuorot ja oman vaimovainaajansa\ntaivaan astinlaudalla istumassa (Menee keskelle tupaa) ... istumassa\nja sormellaan Luukkaalle linkuttamassa ja hoputtamassa enkeleille, jotta\nnyt ottakaa harppunne ja pankaa puhdas paita päällenne, sillä mestari\nKoikale tulee ... tietä pitkin juuri juhlallisesti astellen ja veisata\nhojottaen saapuu mest... mestari...\n\nSOHVI\n\n(Taputtelee poskelle)\n\nLuukas... Sohvin oma Luukas...\n\nLUUKAS\n\n(Pyörittää sormeaan otsansa edessä, juopuneena)\n\nNyt se pyörii jo kuin mylly ... niin kuin mylly.\n\nSOHVI\n\nMikä se pyörii?\n\nLUUKAS\n\nLuukkaan päässä pyörii äly ... korkea äly ja viisaus pyörii ... niin\nkuin Pentti Akkimuksen mylly. (Lankeaa maahan ja nukkuu) Nyt\nmestari!... mes... mes...\n\nSOHVI\n\n(Tukee kaatuessa)\n\nSohvin oma kulta...\n\nLUUKAS\n\n(Jatkaa)\n\nMestari nukkuu Aab... Aabrahaamin helmaan... Se pyörii ... pyörii... Äly\npyörii... (Kuorsaa) Krohoo!... Kro-hoo!... Kro-hoo!\n\nSOHVI\n\n(Tuo peitteen ja peittää sillä. Tyynyä pään alle pannen)\n\nNiin... Nuku pois, Sohvin Luukas.\n\nLUUKAS\n\n(Unissa)\n\nAabrahaamin helmaan. (Kuorsaa)\n\nSOHVI\n\n(Riisuu nukkuvan jaloista kengät, asettaa ne pankolle kuivamaan, tulee\nja taputtelee Luukasta poskelle)\n\nNiin... Sohvin ... Sohvin oma Luukas. (Hyräilee Kalevalan sävelellä)\n\n      Nuku, nuku nurmilintu,\n      väsy, väsy västäräkki --\n\n(Pyörittää korvoa ulos ovesta, jatkaen)\n\n      Väsyppä, väsyppä västäräkki,\n      väsy, väsy västäräkki!\n\n(Pentti kurkistaa ovesta, menee nopeasti tuvan läpi, kurkistaa\nkiireellä kamarin ovesta ja pistäytyy sitte Hilkan luo kamariin)\n\n\n\n\nKolmas näytös.\n\n\nMyllyn yläkerta. Perällä notkuva lauta penkkinä. Viulu seinällä. Pentti\nistuu laarin juurella säkin päällä ja soittelee huuliharppua. Ovi\noikealla. Vasemmalta vievät raput alas myllyn ratashuoneesen. Myllyn\nperäosa korkeampi, ja sinne vievät portaat.\n\nJUNNUS\n\n(Tulee, säkkiä selässään kantaen)\n\nSiinä olisi sitä jauhattamistakin. (Pyyhkii hihallaan otsastaan hikeä)\nSaakelin jykeitä ovatkin nää tämän vuotiset elot... Tuossa puolen\ntynnörin säkissä jo on kantamista. (Istahtaa säkin päälle) Kovastiko\nsitä vain jauhattamista riittää?\n\nPENTTI\n\nOnpa sitä ihan riittämään asti... Kun nyt vain se muu asia selviäisi\nhyvästi, niin johan tässä eläisi akallisenakin ollessaan.\n\nJUNNUS\n\n(Kaivelee piipun periä)\n\nNo eikös se jo sen siitään rupea selkenemään ... vai yhäkö se vain\nennallaan olla jötköttää?\n\nPENTTI\n\nNo johan se nyt on kumminkin paremmalle puolelle kallistumassa... Ukko\nLuukas kun makasi humalassa keskellä tuvan lattiaa, niin Hilkka sai olla\nrauhassa ja silloin satuin minä poikkeamaan tupaan ja sain toki siinä\nukon nukkuessa rauhassa puhutella.\n\nJUNNUS\n\n(Panee porot suuhunsa)\n\nMhyy... Ja eikö ukko herännyt?\n\nPENTTI\n\n(Mättää salvosta jauhoja säkkiin)\n\nEi... Mutta ei siitä vielä sen pitemmälle päässyt, kun Hilkka\nkainosteli... Mutta sanoi se toki jo jotta: ei hän tiedä... Niin jotta\nei se ollut järkiään kielto.\n\nJUNNUS\n\nKa niinhän ne kaikki tytöt sen myöntymisensä alottavat... Sillä\ntavallahan se tääkin minun nykyinen akka sanoi sen suostumisensa.\n\nPENTTI\n\nNiinhän ne minullekin muutkin tytöt aina ensin sanoivat ... jotta eivät\ntiedä... (Puistelee säkkiä) Ja nyt minä pyysinkin Sohvin tulemaan ja\nyritän sen kautta suostuttaa ukkoa.\n\nJUNNUS\n\nKa ainahan se akkakin tarvitaan näin naima-asiassa.\n\nPENTTI\n\nTa-arvitaan... Mutta tuleppas niin otat sieltä ne myllyraudat pajassa\nkorjataksesi... Vasarakin on jo niin tylsä, jotta ei ole enää millä\nkiveä teräväksi hakata. (Poistuvat)\n\nJASKA\n\n(Saapuu Akun kanssa, molemmilla jyväpussit kannettavina)\n\nMissäs se Pentti Akkimus nyt itse on, kun ei näy.\n\nAKU\n\nJos lie alakerrassa. (Maistaa salvosta jauhoja)\n\nJASKA\n\nEi se siellä ole... Siellä on sillä tyttöjä nyt vähä tulisesti!\n\nAKU\n\nJokos te pöngititte oven?\n\nJASKA\n\nJo... Salvan takana istuvat tään kylän tytöt. Nyt sen kun kylälle sana,\nniin silloin on Myrkyltä kahvi- ja muutkin kekkerit pojille ja rapsut\nAkkimuksen niskaan. (Riuskauttaa jalkaansa korkealle) Tiedätkö sinä\nAku, kun me toissayönä tappelimme Leppälahden poikien kanssa Jäppisen\nKatrista, niin siinä vuoti vain yksi veri.\n\nAKU\n\n(Kenkänsä korkoa tarkastaen)\n\nKukas voitti?\n\nJASKA\n\n(Kerskuen)\n\nEi oikeastaan vielä kukaan... Kaikki saivat selkäänsä niin jotta seipäät\nryskivät. Ja ensi pyhänä annetaan tälle Pentti Akkimukselle, jos vain\ntavataan missä yöjalassa.\n\nAKU\n\nEipä se hyväkäs tule semmoiseen paikkaan. (Hoilaa rehennellen,\nhuonosti)\n\n      Tai, tai, tai, tai Taipalen ämmä!\n      Katkasi vasikalta vaivaisen hännän.\n\nJASKA\n\n(Kädet housun taskuissa teikaroiden ja hieman kellistellen)\n\nMutta on sille tehty toinenkin jutku: Esa löysi sen tytöiltä saamat\ntupakkakukkarot ratashuoneen komerosta ja peräseinään riviin naulasi\nvehkeet Esa. Ja ei Akkimus tiedä mitään asiasta.\n\nAKU\n\nSe tulee... Mennään pois. (Poistuvat kaulatusten, hoilaa)\n\n      Martin Vappu hyvä tyttö...\n\nJASKA\n\n(Jatkaa hoilausta ovessa mennessään)\n\n      vaan en häntä huoli ma...\n\nPENTTI\n\n(Palaa)\n\nSiihen on taas tuotu jauhatusta. (Ryhtyy seulomaan) Malisen Pekka kun\ntoi tuulettamatta ja selvittämättä nuo ryyniotrat... Vaikka heistä\nseulomalla erottaa nuo enimmät vihneet pois. (Seuloo laulaen)\n\n      Kaunihisti se mylly pyörii,\n      itse mylläri seuloo,\n      mutta kotona kammarissa\n      oma kultani neuloo.\n\n(Hilkka on tullut takaapäin, pysähtyy, ujostelee)\n\n      Voi kun koskee mun sydämeeni,\n      kun on kaukana kulta,\n      Sammuttaa ei ole voimaa\n      mulla lempeni tulta.\n\n(Hilkka pistää takaapäin tupakkakukkaron seulaan)\n\nHi... Hilkka!... Myllyäkö sinä tulet katsomaan?\n\nHILKKA\n\n(Ujona)\n\nMyllyä... Ota siitä seulasta se!\n\nPENTTI\n\n(Tarkastelee kukkaroa, on iloinen)\n\nKylläpä tämä on korea... Tässähän on ... yksi ... kaksi ... kuusi...\nyhdeksän ... kaksitoista eriväristä tilkkua... Ei noin kaunisväristä\nkukkaroa ole vielä saanut kukaan poika... Tule nyt, istutaan vaikka\ntähän ison jyväsäkin päälle ja katsotaan tätä myllyä... No istuhan\ntähän.\n\nHILKKA\n\nNo. (Istahtaa Pentin rinnalle)\n\nPENTTI\n\nNiin... Katsohan nyt tätä myllyä... Eikö tää ole hyvä mylly?\n\nHILKKA\n\nOn.\n\nPENTTI\n\nO-on tämä... Tuolla alaalla on vielä ratashuone, mutta tämä yläpuoli se\non myllyssä tärkeämpi, sillä tämä se jauhaa... Vai mitä sinä arvelet,\nHilkka?\n\nHILKKA\n\nEn mitään. (Nyppii esiliinaansa)\n\nPENTTI\n\nEn minäkään... Entäs joko sinä nyt tiedät sen asian ... josta silloin\nsanoit jotta et tiedä?\n\nHILKKA\n\n(Ujostellen)\n\nNiin minkä?\n\nPENTTI\n\nKa tään meidän naimisiin menon... Niin jotta joko se nyt päätetään\nkauppa?\n\nHILKKA\n\n(Kuiskaa, nostaen esiliinan suunsa eteen)\n\nEn minä tiedä.\n\nPENTTI\n\nNo... Sittenhän se onkin selvä... (Lähenee) Kun sinulla ei kerran ole\nmitään sitä vastaan (Kietaisee kätensä vyötäisille)... Ota nyt pois\ntämä esiliina tästä tään suun edestä, jotta... (Vetää esiliinan suun\nedestä pois. Suutelee. Hilkka pyyhkii esiliinalla suunsa) Vaikka\nmalttaisin minä toki olla sinua suutelemattakin vaikka miten pitkään...\nNiin kovasti minä sinua rakastan.\n\nHILKKA\n\n(Varovasti)\n\nMutta jospa sinä rakastat muitakin.\n\nPENTTI\n\n(Topakkana)\n\nO-hoh!... Kuka sitä nyt monta rakastaisi yhtä aikaa!... tahi yleensä\nketään, kun on kerran oma hellu niin kuin nyt sinä minulla... Eikö\nsuudella vielä?\n\nHILKKA\n\nVäittääpä se jo...\n\nPENTTI\n\nKa onpa tätä tavaraa... Mitä tästä säästää. (Suutelee)\n\nHILKKA\n\n(Vastustellen)\n\nJos kuka vielä sattuu tulemaan!\n\nPENTTI\n\nNo nytpä tää elämä alkaakin sitten jo vakiintua, kun nyt on tämä pääasia\nselvä...\n\nJUNNUS\n\n(Ovelta)\n\nSanoi se Sohvi joutuvansa nyt... Se on jo tulossa. (Poistuu)\n\nHILKKA\n\n(Hätäytyen)\n\nSohviko... Nyt jos se näkee... Mistä minä menen!\n\nPENTTI\n\nKa mene!... (Jouduttaa) Käänny siitä sen halkopinon taitse ja sitten\nsiitä aitoviertä myöten, niin se ei satu. (Yksin) No nythän tämä elämä\njo alkaa luistaa kuin tuo puhtaan viljan seulominen... Kun vain ukon\nlupa saadaan, niin kaikki on voita ja vehnäistä... Ka!... Sohviko se\non?... Mitä sitä kuuluu? (Sohvi nyppii nenäänsä epäluuloisena ja\nrykii) Niin jotta kuuluuko sitä Sohville oikein mitä parempaakin?\n\nSOHVI\n\nKa mitäpäs sitä kuuluisi... Luukas käski kysyä, jos hän saisi tähän\nsäkkiin huttujauhoja.\n\nPENTTI\n\nNo tokihan niitä saa!... Kun sitä muuta olisikin niin paljon antaa kuin\nhuttujauhoja, niin ei sitä köyhyyttä maailmassa enää olisikaan... Tästä\nsaat valmiin pussillisen ihan parasta ruishuttujauhoa... Tulehan nosta\ntätä säkkiä peräpuolesta apuna tuonne ylös. (Kantavat säkkiä) Ja\nsaisithan sitä sinäkin tästä muutaman tynnörin näitä liikoja eloja, jos\nvain olisit viisas ja pitäisit vähän minunkin puolta sen ukko Luukkaan\nedessä ... etkä yksin omaan sitä Myrkkyä avittaisi... No olkoon siinä\nsäkki... Vai mitä sinä arvelet Sohvi?\n\nSOHVI\n\n(Istahtaa säkille. Yskii)\n\nTuo yskäkin kun vaivaa!... vaikka on keskikesä.\n\nPENTTI\n\n(Istahtaa viereen)\n\nEikö niin, Sohvi?\n\nSOHVI\n\nMitä?\n\nPENTTI\n\nJotta rupeat avittamaan minua siinä Hilkan asiassa, niin saat palkaksi\nruista.\n\nSOHVI\n\nEnpä minä häntä vielä tiedä ... enkä osaa sanoa.\n\nPENTTI\n\n(Tarttuu varovasti esiliinaan)\n\nNo minkätähden sitä nyt ei tiedä, Sohvi. (Vetää hiljaa esiliinasta)\nTietäähän? (Leikkiä puhuen) Sohvista saisikin niin mukavan emännän,\nkun kellä olisi talo.\n\nSOHVI\n\nElä revi esiliinaa! (Vetää takaisin)\n\nPENTTI\n\nNo mitä se nyt Sohvi leikittelee joutavia (Vetävät leikillä) Rupea\nvain pois minua auttelemaan, niin minä annan ruista minkä vain ilkeät\nottaa... No, Sohvi.\n\nSOHVI\n\nNo ... esiliina repeytyy...\n\nPENTTI\n\n(Leikillä)\n\nEikä repeenny... Eihän?\n\nSOHVI\n\n(Nousee)\n\nNo... Jos otria annat kanssa tynnörin, niin...\n\nPENTTI\n\n(Ihastuen)\n\nNo vaikka kaurojakin toki saat... En minä turhilla tingi... Kunhan vain\nsaat ukon suostumapäälle.\n\nSOHVI\n\nNo... Kunhan minä nyt ajattelen ... niin vaikka tuota nyt auttaisikin...\nMissä se on se huttujauhosäkki?\n\nPENTTI\n\nTässä... Minä nostan valmiiksi selkään... No... Mene siitä pihan kautta,\nniin ei ole aita noustavana. (Sohvi poistuu säkki selässä. Pentti\nyksinään) Saa nähdä minkä käänteen asiaa nyt saa, kun on akka asialla.\n(Hankaa oikealla jalallaan vasenta säärtään) Säärtäkin kutkuttaa...\nMerkinneeköhän mitä hyvää. (Junnus tulee) No mitäs sinulle nyt?\n\nJUNNUS\n\nEipä tässä entistä enempää... Soikkelin pässi vaivattu kun\näkkiarvaamatta päkätä muksautti, niin ihanpa oli ottaa noihin\nistumalihaksiin. (Maistaa jauhoja) Hyviä jauhoja... No mitäs se Sohvi?\n\nPENTTI\n\nKa mitäs se!... Paljasta hyvää. Sanoi miettivänsä asiaa.\n\nJUNNUS\n\nNo sittenpä se olisikin alulla, kun ei olisi ruvennut pelaamaan tää\nmyllypaikan omistaja ... Simpson Hirmu.\n\nPENTTI\n\nHirmuko?\n\nJUNNUS\n\nNiin... Vaikka eikö tuossa oikeastaan lie itse Myrkky takana\nvänkäämässä.\n\nPENTTI\n\nNiin jotta mitä?\n\nJUNNUS\n\n(Ottaa mällin poskestaan)\n\nKa sitä vain, jotta se aikoo myödä tämän jokirannan Myrkylle ja Myrkky\non uhannut revityttää tään myllyn. (Viskaa mällin ulos) Ne kyläläiset\ntässä juuri tiesivät jututa.\n\nPENTTI\n\nElä nyt, paholainen!... Vaikka johan minä siitä kuulin ja arvasin.\n(Raapii niskaansa)\n\nJUNNUS\n\nSe olisi sinulle koko rapsu, se myllyn repiminen.\n\nPENTTI\n\nNo mutta onpa minulla siinä toki jo puntti varustettuna, jotta jos\ntiukka tulee, niin antaa vain huhkia!\n\nJUNNUS\n\n(Istahtaa ja ojentautuu, että saisi piipun taskustaan)\n\nMhyy... Vai on sinulla toki sitä vastaan puntti.\n\nPENTTI\n\nOn... Ensiksi se Hirmu, jonka tämä ranta on, on onneksi toki akkansa\nhame-vallan alla, niin jotta minä voin sen eukon kanssa puhua. (Lakasee\nmyllyä) Ja siksi toisekseen on sillä Pekka Sallisen leskellä rahoja sen\nverran, jotta voi siltä viime tingassa pyytää lainaksi... Se leski\ntuleekin tänne kohta jauhatustaan tuomaan, niin sitten ottaa asian\npuheeksi.\n\nJUNNUS\n\nMhyy!... Vai on sillä entisen Sallisen akalla rahoja. (Ottaa\ntulitikun)\n\nPENTTI\n\nO-on... Ja vaikka nyt menisit varalta sanomaan sille Hirmun eukolle,\njotta kävisi täällä myllyssä... Sano jotta täällä on asiaa.\n\nJUNNUS\n\n(Sytyttää piippunsa)\n\nKa pistääntyy häntä akan puheilla käväsemässä. (Lähtee)\n\nPENTTI\n\n(Yksin)\n\nPahan hengen Myrkystä minkä riesan heitti ... vanhasta puolivaivaisesta\nukosta!... (Kohentaa housujaan kauluksesta nostaen) Mutta tulipa\nvaikka mikä, niin Hilkasta minä en luovu, kun olen kerran rakastunut...\nMenkööt vaikka kaikki myllyt ja jokirannat, niin kyllä minä sittenkin\nakkani elätän. (Laila saapuu takaa, lyö huivilla) Ka... Laila!\n\nLAILA\n\nOnko se jo valmis ... se meidän otraryynipussi.\n\nPENTTI\n\nOo-on... Sitäkö sinä tulit hakemaan?\n\nLAILA\n\n(Hämmentelee jauhosalvoa jauholapiolla) Sitä... Miten valkeita\njauhoja.\n\nPENTTI\n\n(Menee viereen oikealle puolen seisomaan. Alkaa vehkeilynsä)\n\nOo-on ne hyviä jauhoja... Maistappas miten ovat makeitakin suoraan kiven\nvälistä tulleina. (Tarjoo kädestä jauhoja. Laila lipasee niitä\nkielellään ja pureksii) Eikö ole hyviä?\n\nLAILA\n\nO-on... Kenenkä ne ovat?\n\nPENTTI\n\nKa Samulisen Pekan. (Hiivittää kättään vyötäisille. Puhuu yhä\nleikkisämmin, vehkeillen) Hyviä ja valkeita jauhojahan ne ovat... Vai\nmitä, Laila?\n\nLAILA\n\n(Uhkaa leikillä jauholapiolla)\n\nNo!... Tuosta minä annan!\n\nPENTTI\n\n(Likistää lujemmin)\n\nKa sepä on jauhoäyskäri. (Leikillä) Onko teillä, Laila,\njauhoäyskäri?... Laila! (Laila hankailee kuin ajatuksissaan lapiolla\nsalvon kulmaa) Kuulehan, Laila ... kun minä sanon.\n\nLAILA\n\nEtpä sinä rakasta kuitenkaan...\n\nPENTTI\n\nMinäkö!... No kukas se sitten rakastaa, jos en minä!...\n\nLAILA\n\n(Hyräilee kuin itsekseen, ajatuksissaan)\n\n      Enkä minä rakasta uskotonta,\n      jolla on helluja monta.\n\n(Pentti yhtyy)\n\n      En toki voi olla lempimättä.\n      Voi mua onnetonta.\n\nÄÄNI ULKONA\n\nPrtuu!... Mihinkä sinä ajat?\n\nTOINEN ÄÄNI\n\nKa tähän myllyyn!\n\nLAILA\n\n(Hätäillen)\n\nVoi... Kuka se on. (Katselee pakotietä) Jos se näkee kun tulee!\n\nPENTTI\n\nMyllyyn piru tulee. (Kiirehtien) Mene vaikka tästä alas ratashuoneesen\nja sieltä alaoven kautta ulos... Tästä... Siitä portaita myöten... Ja\nsitten avonaisesta ovesta ulos. (Sulkee luukun)\n\nMIES\n\nJoko ne kauran survonnaiset ovat hienot?\n\nPENTTI\n\nJo... Ne ovat siellä survinhuoneessa... Mennään sieltä ottamaan.\n(Menevät)\n\nMYRKKY\n\n(Saapuu Hirmun kanssa)\n\nNo niin kuin sanon, niin tuhat markkaa lyön pöytään paikalla tästä\nkoskirannasta ja hyvät viinaharjakkaiset juotan kaupan päälle... Se on\niso raha kuule, Hirmu.\n\nHIRMU\n\n(Kehuskelevan eleillä)\n\nMutta iso on koskikin... Siinä koskessa sitä tuota vettä menee vähä\ntoinenkin tippa vuoden pitkään. Kevättulvillakin kun menee paholaisen\nhyväkästä, niin se vain silmissä vilisee; niin jotta on yksi veden\nvilinä.\n\nMYRKKY\n\nNo kymmenen markkaa lisää ... oli menneeksi, kun sinä niin tingit!... Ja\nnyt lyö kättä. (Äänettömyys. Ärsyttääkseen) Vai pelkäätkö sinä tässä\nyhdessä kosken kaupassa akkaasi?... Kun et uskalla päättää.\n\nHIRMU\n\nAkkaako?... Hirmun talossa ei pelätä akkaa, sillä siinä talossa\n(innostuu) siinä talossa, kuule Myrkky, on tällä miehellä semmoinen\nvalta jotta siinä eivät akan sormen kynnetkään uskalla kasvaa miehen\nluvatta ... eikä akka uskalla vanhetakaan, ennen kun pyytää mieheltään\nluvan.\n\nMYRKKY\n\nNo mitäpäs siinä sitten muuta kun että lyödään nyt akkavalta nurin.\n(Tarttuu käteen) Lyödään kättä noin jotta rojahtaa!... (Lyö kättä)\nNo joko tuo nyt ottaa ja pitää.\n\nHIRMU\n\nNo jos vain hinnoilla sovitaan, niin akka ei ole esteenä tään pojan\ntiellä... (Rehennellen) Niin Myrkky... Jos sitä vain hinnalla\nsovitaan, niin lähdetään vain sen miestä väkevämmän kanssa puoliamme\npitämään ja siinäpähän sitten kauppojakin hieroo.\n\nMYRKKY\n\n(Lähtee)\n\nNo ... täss' on poika vaikka mihin peliin!\n\nPENTTI\n\nNo nyt on nekin jauhot annettu... (Tarkastaa laaria) Vieläköhän siellä\non miten paljon jälellä. (Asettelee laskinta) Joutaapa heitä valua\nvähä huntturimmalta, niin loppuvat välemmin ja pääsevät toisten elot\nvuoroonsa. (Sirkka tulee pussi selässä) No siinähän se Sirkkakin\non!... Myllytystäkö sinä tuot?\n\nSIRKKA\n\n(Heittää pussin maahan)\n\nMylly... (Iloisesti, vehkeillen) Mutta ne pitää joutua vielä niin\njotta minä saan samalla tiellä viedä ne kotiin.\n\nPENTTI\n\n(Puuttuu leikkiin)\n\nNiinkö ne nyt pitää sukkelaan... (Puistelee housun lohetta) Onko se\nnyt hutturyynistä niin kiire!\n\nSIRKKA\n\n(Ilakoiden)\n\nNo on se... Ja ne pitääkin tulla hyviä ne ryynit, niin jotta niitä voi\nsyödä. (Ottaa erään nuoran)\n\nPENTTI\n\n(Alkaen yhä leikkisämmin puhua)\n\nNo pitääkö ne nyt tulla niin hyviä, jotta ei niistä keitetty huttukaan\npohjaan pala? (Lähestyy)\n\nSIRKKA\n\nNo pitää kyllä!...\n\nPENTTI\n\n(Jatkaa leikkiä)\n\nPitää kyllä!... Mikäs se se on?... Se joka on Sirkan kädessä.\n\nSIRKKA\n\nNuora... (Mutkistaa leikillä) Ikään kuin ei nyt näkisi!\n\nPENTTI\n\nNuoraa. (Tarttuu nuoraan) Onko tää nyt mikä nuora... Paljas köysihän\ntämä on. (Vetää hiljaa)\n\nSIRKKA\n\nEipäs... Nuorapas on. (Vetää peräytyen)\n\nPENTTI\n\n(Seuraa mukana)\n\nKöysipäs on. (Vetää)\n\nSIRKKA\n\nEi saa vetää.\n\nPENTTI\n\nTätäkö nuoraa? (Vetää)\n\nSIRKKA\n\nTätä kyllä... (Vetävät kovasti) Ei saa vetää nuoraa ... ei saa ... ei\nsaa ... ei saa. (Nauraa)\n\nPENTTI\n\n(Matkien)\n\nEi saa ... ei saa ... ei saa. (Kietasee äkkiä hellittäen nuoran Sirkan\nympäri) Vai ei saa. (Kietoo itsensä yhteen köyteen) Vai ei sitä\nsaa!... Vai!...\n\nSIRKKA\n\n(Näön vuoksi)\n\nNo ei... tahi minä huudan... Minä huudan. (Nauraa)\n\nPENTTI\n\n(Matkii)\n\nHi-hi-hi-hi-hi-hi!\n\nJUNNUS\n\n(Tulee piippu hampaissa)\n\nNuoraako te leikitte?\n\nSIRKKA\n\n(Säikähtää)\n\nVoi!... Junnus! (Koettaa selviytyä nuorasta) Päästä pois!... Päästä\nsukkelaan ... tahi ... voi.\n\nPENTTI\n\n(Selvitellen)\n\nNo... Ka... (Junnukselle) Nuoraa... (Sirkalle) Ka... Eipä tässä\nmitä... Junnuspa tämä vain oli. (Selviytyvät) No nyt.\n\nSIRKKA\n\n(Uhkaa ikään kuin suuttuneena lyödä)\n\nMokomakin!... Kun nuorittaa!\n\nPENTTI\n\nKa! (Raapasee ohimoaan)\n\nSIRKKA\n\n(Suuttuvinaan ollen)\n\nHyi!...\n\nJUNNUS\n\nSe Hirmun eukko tulee... (Ottaa lapion) Tulin tuota lapiota hakemaan.\n(Poistuu)\n\nSIRKKA\n\n(Etsii hätäillen piilopaikkaa)\n\nMinne minä menen... (Hätäytyy) Mitäs sinä nuoritit!\n\nPENTTI\n\nSirkka... Sirkk...\n\nSIRKKA\n\n(Lyö huivilla, jatkaa)\n\nJa etkä aikanaan päästänyt.\n\nPENTTI\n\nSirk...\n\nSIRKKA\n\nSuutun kyllä.\n\nPENTTI\n\n(Kiireellä touhuten)\n\nMene ... mene ... tästä tänne ratashuoneeseen ... ja sieltä sitten\nala-oven kautta pihalle ja sitten tulet takaisin kuin ei mitään olisi.\n(Yksin) No kaikenlaista kiirettä sitä pitää tässä myllytyössä sattua.\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Saapuu, pyyhkii kengänpohjiaan lattiaan)\n\nTämäkö se nyt on se sinun myllysi?\n\nPENTTI\n\nKa tämähän se.\n\nHIRMUN LIISA\n\nNo en minä pahempaa vielä ole nähnyt! Kun seipään kanssa näet sai hosua,\njotta sai sen Soikkelin pässijurikan pois takapuoltaan vahtimasta... Ei\ntiennyt milloin se olisi muksauttanut... (Silmäilee) Onhan tämä hyvä\nmylly!\n\nPENTTI\n\nOnhan tämä... Kyllä tämä rannanomistajallekin rantavuokrat maksaa... Ja\nolisihan täällä peremmällä tätä lautaakin niinkuin penkkinä painaa.\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Menee istumaan)\n\nNo onhan sitä tästä myllystä kylällä sitä puhetta jauhettu. Sitä nyt on\njauhettu jauhamasta päästyäkin ja ei siinä vaan jauhaminen ole\nsittenkään kesken loppunut. (Istuissaan lautaa notkutellen) Onpa tässä\nretkuva penkki.\n\nPENTTI\n\n(Istahtaa viereen)\n\nOnhan tämä ... jotta saa näin vaikka kiikkuakin ... jos niiksi sattuu.\n(Kiikuttaa)\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Kiikunnan tahdissa lekkuessaan, kädet ikäänkuin koholla)\n\nSepä ... sepä ... sepä!\n\nPENTTI\n\nKiikuttaahan tämä... Ja varmemmassa tallessahan ne olisivat teidänkin\nisännän rahat, jos olisivat tässä maassa kiini, kuin jos möisi maan\nMyrkylle... Irtonaiset rahat tahtovat aina olla kärkkäämmät menemään.\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Oudostuu)\n\nMyöpikö?... Täänkö maan?\n\nPENTTI\n\nKa niin... Eikö se ole vielä lupaakaan emännältään kysynyt?\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Lyö reiteensä)\n\nTuo ukon paholainen, kun rupeaa omin neninsä seläntakana jo\njuonittelemaan!... Vaikka minä olen hänelle sanonut, jotta: sinä Hirmu\net saa ilman minun lupaani yrittää tulla autuaaksikaan!...\n\nPENTTI\n\nSemmoisiahan ne naimisissa olevat miehet ovat ... vehnäsiä!... Niin kuin\nnyt tämäkin Simpson!\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Nousee)\n\nMutta siitä pitää tulla tenä. Siitä kaupasta ei tule mitään ennen kun\nkirjat ja rotokollit ovat käyneet minun käsieni läpi ja joka paikassa on\nminun puumerkkini. (Puistaltaa hamettaan) Hamekin kun jauhottuu\ntuommoisessa jauhontomussa!\n\nPENTTI\n\n(Kumartuu hametta puistelemaan)\n\nKa joudanpa minä tässä puistelemaan. (Puistelee edestä) Niin jotta\nparas se olisikin, jos emäntä nostaisi siinä asiassa tenän, kun on\nkerran emännälle valta uskottu, niin olisivathan nekin rahat kuin\npankissa. (Puistelee takaa) Ja jos niikseen tulisi, niin voisihan\ntästä ajan kanssa maksaa isännälle täänkin vesioikeusvuokran, kun tässä\ntulot lisääntyvät ja pääsee oikein jaloilleen... Onkohan se alushamekin\njauhossa!\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Silmät suurina)\n\nMitä? (Tukistaa leikillä)\n\nPENTTI\n\nKa ... muutenhan minä vain kysyin. (Vetelee hametta helmasta alas,\noikoen sitä muka) Tää mylly kun on niin tuhoton pöllyyttämään, jotta\nse tupruttaa kaikki alushameetkin täyteen!\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Syyhyttää kupeitaan, jatkaen omaa puhettansa) Jos vielä Hirmu saisi\ntietää semmoiset puheet... Joka on akastaan niin äkäinen kuin mörkö.\n\nPENTTI\n\nNo senpä vuoksi sitä emännän sopisi vuorostaan pitää häntä tiukalla nyt\ntässä kosken myöntiasiassa, eikä antaa joutua Myrkyn petkutettavaksi. Ja\nkyllähän minä sitten aina emäntää muistaisin näissäkin myllytysasioissa,\njos estäisi sen Myrkyn metkut.\n\nHIRMUN LIISA\n\nPaljonkos se Myrkky antaisi?\n\nPENTTI\n\nKa ei kun tuhat markkaa...\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Hinnan suuruudesta oudostuen)\n\nAntaisiko se tuhat markkaa? Tästäkö paljaasta rannasta?\n\nPENTTI\n\nMutta voinhan minäkin ottaa lisämaksua niskaani, niin jotta lyö yhteen\n... ja vielä hyvässä lykyssä menee Myrkystä ylikin.\n\nHIRMUN LIISA\n\n(Itsekseen)\n\nIhan tässä on koko pää ihan sekaisin. (Pentille) Minäpä juosta\npinkasen sen ukon etsimässä kynsiini ja otan sitä niskakarvoista kiini,\nkoko mokomaa Simpsonia, ja sitten laitan sitä myöten sanan miten on asia\nreilattu. (Ovessa) Jauhattaa sipaise nyt sillä aikaa ne ryynin\npaholaiset. (Menee nopeasti. Junnus tulee ovessa vastaan, tuoden lapion\ntakaisin)\n\nJUNNUS\n\nNo?... Mitens se veteli?\n\nPENTTI\n\nKa ei mitään... Se jäi vielä vähä avonaiseksi, mutta en minä nyt vielä\ntähän ensi hätään kuole. Onhan se vielä toki Sallisen leski jälellä.\n\nJUNNUS\n\nKa onhan se. (Poistuu. Hilkka tulee ovessa vastaan) Ka tässähän tää on\nHilkkakin.\n\nPENTTI\n\nHi-ilkka (Katsoo pitkään, seisoo vastatusten hymyillen, Hilkka\nujostelee, Pentti raapii korvallistaan) Saakin tässä yksinään istua\ntöröttää pitkät päivät. No on tää toki ilo, jotta tulit. (Hilkka nostaa\nkainostellessa röijynhelmaa, ikään kuin suutaan pyyhkiäkseen) Istutaan\nvaikka tähän rappusille.\n\nHILKKA\n\nKa istutaan. (Istuvat)\n\nPENTTI\n\nRakastatko sinä Hilkka minua?\n\nHILKKA\n\nKa rakastan.\n\nPENTTI\n\nNo niin se pitääkin ... niin on toki joku, joka minua rakastaa ja\nmuistissaan pitää... Vai mitä, Hilkka?\n\nHILKKA\n\nKa ei mitään.\n\nPENTTI\n\nNo otappas täältä nutun taskusta sitten... No ota, ota... Sinua\nvartenhan ne ovat kuitenkin.\n\nHILKKA\n\n(Ottaa taskusta rinkeliä)\n\nSuur kiitosta! (Haukkaa rinkeliä)\n\nPENTTI\n\n(Ottaa toisesta taskustaan)\n\nNo syödäänpäs nyt sitten tässä yhdessä tätä rinkeliä. (Purasee)\n\nHILKKA\n\nNo syödään. (Syövät)\n\nPENTTI\n\nEikö tämä ole hyvää rinkeliä?\n\nHILKKA\n\nOn.\n\nPENTTI\n\nOnhan tämä... Ota vain kaikki mitä siellä taskussa on... No... Ota ota!\n\nHILKKA\n\n(Ottaa)\n\nNo!\n\nPENTTI\n\nNo... Ota vain kaikki\n\nHILKKA\n\nJopa tää välttäisi.\n\nPENTTI\n\nOta, ota vain... No!\n\nHILKKA\n\nNo. (Vetää taskusta esiliinan) Esiliina!\n\nPENTTI\n\n(Hämmästyy)\n\nKatsoppas todellakin ... kun löysit. (Itsekseen) No nyt tuli perhana.\n\nHILKKA\n\nOnko tämä Kaisun?\n\nPENTTI\n\n(Topakasti)\n\nKaisunko? O-hoh... Sinua vasten ostin ... niin annoin itsesi ottaa...\nMitä minä nyt Kaisun esiliinoista pitäisin... Eikö tämä ole hyvä\nesiliina?... vaikka siitä on tuo nauha katkennut ... uusihan se silti\non. (Syleilee vyötäisiltä) No, Hilkka!\n\nHILKKA\n\n(Ujosti)\n\nMutta jospa sinä rakastat muita!\n\nPENTTI\n\nNo ... hyvänen aika! Ketä muita minä nyt voisinkaan rakastaa!... Eihän\nnyt toki niin tuhmaa tyttöä olisikaan, joka minusta huolisi. Uskotko\nnyt?\n\nHILKKA\n\nNiin ... jos et rakasta muita, niin sitten uskon.\n\nPENTTI\n\nNo en rakasta. Se on varma.\n\nLUUKAS\n\n(Ulkona myllyn takana)\n\nVai tässä se sitte on se mylly.\n\nHILKKA\n\n(Juoksee pois)\n\nVoi... Isä... Jos kysyy niin elä sano, jotta minä olin täällä.\n\nPENTTI\n\nEn ... en... Kuule ... kuule... Tuo esiliina. (Työntää esiliinamytyn\nHilkalle) Ja tule sitten! (Yksinään puuhaillen työssään) No nyt se\ntulee itse pää-ukko, ja Kaisun esiliinan pahennus kun oli sotkea jo koko\nasian ja älyn!... Mikä hänet uneuttikin taskuun! (Vetää jyväsäkkiä\ntakaperin kulkien) Mutta eipähän niistä tytön hylyistä näy vaan\nmalttavan pitää kynsiään erossa ... nyt jo kun ei ole vielä häitäkään\npidetty. (Luukas saapuu, pysähtyy ovensuuhun juhlallisesti nuuskaamaan)\n Ka... Mestarihan se toki tuli!\n\nLUUKAS\n\n(Silmäilee myllyä)\n\nOn tämä iso ja korkia mylly ... iso ja korkia mylly.\n\nPENTTI\n\nOnhan tämä... Ja hyvää ryyniäkin jauhaa... Tässäkin kun on pussissa tätä\nryyniä, niin se on kuin olisi joka ryyni erikseen sorvattu.\n\nLUUKAS\n\n(Työntää ryyniä täysin kourin taskuihinsa)\n\nHyvää ... hyvää ryyniä jauhaa mylly... Mylly jauhaa ja me ihmiset\nsyömme, mutta viljan kasvu tulee korkeudesta.\n\nPENTTI\n\nKa sieltä ... ei suinkaan se muualta.\n\nLUUKAS\n\n(Lyö olalle merkitsevästi)\n\nNoo ... ja... Onkos sinulla muuta?\n\nPENTTI\n\nOn toki ... mestarin varalta. (Hakee viinalaskun) Ihan on erityisesti\nmestaria varten keitetty ruunun omassa viinarännissä. (Antaa laskun)\nJa moneen kertaan puhdistettua on.\n\nLUUKAS\n\n(Nuuhkasee ja ryyppää sekä pyyhkii suunsa nutun hihalla)\n\nJa sitten?\n\nPENTTI\n\nNo sittenpä siinä ei ole muuta, kun jotta mestari vaan pysyy siinä\nentisessä sanassaan, niin pitää räväytetään ne häät.\n\nLUUKAS\n\n(Nuuskaa näppiään)\n\nMestari Luukas on kyllä sanassa pysyvä ja sanaan kiintynyt mies, mutta\nsinun myllysi horjuu...\n\nPENTTI\n\n(Topakasti)\n\nO-hoh!\n\nLUUKAS\n\n(Juhlallisemmin)\n\nMylly horjuu, sillä kun Myrkky hieroo kauppaa Hirmun kanssa, niin\nsilloin horjuu mylly.\n\nPENTTI\n\n(Topakasti)\n\nMutta entäs Hirmun emäntä! Ja siksi toisekseen jos tiukka tulee, on se\nminullakin vielä lujempikin puntti... Niin jotta myllyn pitää pysyä!\n\nLUUKAS\n\n(Päättävästi)\n\nNo... No... Niinkuin sanottu, on Luukas Koikale sanan mies: Jos siis\nmylly horjuu, niin on (nuuskaa) silloin on miehen aviollisuus lykätty\nherran käteen, eikä hän saa enää kurottaa katsettaankaan mestari\nKoikaleen ainoaan tyttäreen... Ja mikä on puhuttu, se pitää. (Lähtee\nnopeaan nuuskaillen)\n\nPENTTI\n\n(Yksin)\n\nNo jokohan tuosta Myrkystä lykkäsi semmoisen vastuksen, että ei enää\nselviä. (Kaivaa sormellaan korvaansa) Ja mikä lempo siinä on, jotta\nnoita toisia tyttöjä saadessa ei ole ollut mitään vastuksia, mutta tästä\nHilkasta, jota rakastan, on... (Pyyhkii sormensa housuihinsa) Mutta\ntottapa se silloin onkin se oikea ... kun se jo ottaessa niin tiukalla\npitää. (Katsoo oveen) Ka sieltäpä se toki Sallisen leski jo tulee\nsäkkineen. (Järjestelee myllyä) Mutta vähättelen minä kaikesta muusta,\njos en vaan Hilkkaa saa.\n\nSALLISEN MAIJA\n\n(Tulee iso säkki hartioilla. Viskaa säkin maahan ja ähkii)\n\nIhan oli näet tuo ... tuo ... tuo selkä katketa tuon säkin alla...\n\nPENTTI\n\nSelkäkö katketa?... Mutta kylläpä onkin iso säkki... Tynnörin säkki\nihan!... Olisihan täällä perempänä puutakin, jotta istua.\n\nMAIJA\n\n(Lähtee kohoamaan huohottaen)\n\nOn ... on sitä kantamista, kun ei ole miestä ... miestä talossa... Ihan\nnäet tuohon sydänalaan otti! (Istahtaa painellen sydänalaansa)\nMeneeköhän tuo enää ohikaan ... tää rinnan ahdistus.\n\nPENTTI\n\n(Istahtaa viuluinensa viereen)\n\nMeneehän se toki näin nuorella leskellä kuin Maija, yksi rinnan\nahdistus... (Soittelee) Vaikka kyllähän siinä semmoisessa talossa\nmenisi sekin isäntä, jos olisi ... kun kerran emäntäkin on. (Lähenee\nsoittaen hiljaa)\n\nMAIJA\n\n(Ujostuu)\n\nJa tuotakin polvea näet syyhyttää!\n\nPENTTI\n\n(Toistaen)\n\nMenisi siinä isäntä emännän lisänä; niin sitten olisi kokonainen pere.\n\nMAIJA\n\nMhyh!... (Hartaasti) Kukapas se enää tästä vanhasta huolisi!... Kun\nniitä on nuoriakin.\n\nPENTTI\n\nOnhan sitä aina huolijaa... Ja eikös siltä Sallis-vainaajalta jäänyt\npuhtaita rahojakin! (Soittaa hiljaa)\n\nMAIJA\n\n(Hurskaammin, tunteellisena)\n\nJäihän niitä Pekka vainaalta... Kunpa vain olisi hänen sielulleen sitten\narmollinen.\n\nPENTTI\n\nKa minkäs tähden se ei ole... Ja olisihan tässä minullakin jo tuo varma\nelämisen alku, kun sattuisi semmoinen rakastava leski, joka vaikka\nlainaisi sen verran, jotta saisi ostaa tämänkin rannan ja vesivoiman\nominaisekseen... Mikä hätä tässä silloin olisi eläessä.\n\nMAIJA\n\n(Hartaasti, nyökyttäen)\n\nKa ainahan se herra lähettää ystävän joka tuo avun.\n\nPENTTI\n\n(Panee pois viulunsa)\n\nKa lähettäähän tuo muille... Miten hän sitten ruvennee minusta\nhuolehtimaan. (Siirtyy likemmä) Tää on hyvä lauta kiikkumaan.\n(Kiikuttaa)\n\nMAIJA\n\n(Ujona)\n\nMitäpä tästä vanhasta enää kiikuttelee ... ei se siitä enää nuorru.\n\nPENTTI\n\n(Pujottaa käsivartensa vyötäisille)\n\nEihän se... Mutta joutaapa tässä joutessaan.\n\nMAIJA\n\n(Kumartuu syrjälleen Pentin syliin)\n\nNiin... Mitä hänestä nyt enää ... vanhasta raadosta.\n\nPENTTI\n\n(Kiikuttaa, Maijan pää polvella)\n\nNiin jotta kun nyt on sinullakin niitä liikeneviä rahoja, niin\nlunastetaan tämä ranta pois, ja tottapahan sitten mylly aikanaan\nrantansa maksaa. (Silittelee päätä) Sillä rehellinen mieshän minä olen\nmaksamaan näissä raha-asioissa... Vai mitä?\n\nMAIJA\n\n(Kohottautuu, pyyhkii esiliinallaan silmiään)\n\nKuka sitä nyt osasi kotoa lähteissään arvata, jotta tästä tämmöinen\ntulee... Kun on vielä lesken sängynkin makuu kahta viikkoa vailla.\n(Itkee)\n\nPENTTI\n\n(Lohduttaa)\n\nNo mitäs tuosta nyt suree!... Onhan sitä vielä aikaa maata loppuun, kun\nsaa tämän myllyn ensin veloista vapaaksi.\n\nMAIJA\n\nKa onhan niitä siellä muutama tuhat... Luoja häntä Pekka rukkaa vaan\narmahtakoon, kun osasi puuhata ja säästää!\n\nHUUTO MYLLYN TAKAA\n\nPrtuu!... Myllyynkö sinä menet!\n\nTOINEN\n\nMyllyyn...\n\nMAIJA\n\n(Säikähtäneenä)\n\nHerra isä siunatkoon... Ihmisiä tulee... (hätäilee) ja minulla kun on\nvielä lesken sänky kesken makuun!\n\nPENTTI\n\n(Touhuten)\n\nMene ... mene ... mene tästä portaita alas ... ja sieltä ratashuoneen\novesta... No... No! (Maija laskeutuu. Yksin) No nyt se asia jo menee\nkuin voi kuumilla kivillä... Juoksen avaamassa vesiluukun enemmän auki.\n(Poistuu juosten)\n\nMIES\n\n(Kirves olalla)\n\nEipä sitä Pentti Akkimusta näykään täällä... Kaikki kylän akat ovat tänä\npäivänä kateessa, kun pojat ovat salvanneet ne tuonne ratashuoneeseen ja\nnyt Myrkky juoksuttaa miehillä sanaa talosta taloon, jotta tietävät\nmiehet tulla selkään antamaan... (Niistää nenänsä) Arvelin varottaa\nPenttiä, jotta päästäisi akat pois ennenkun purkuilma tulee.\n\nTOINEN MIES\n\n(Myös kirves olalla)\n\nVai siellä ne ovat kylän akat.\n\nENSIMÄINEN\n\nSiellä... Mutta tottapahan päästää itse...\n\nTOINEN\n\nTottapahan. (Lähtevät)\n\nENSIMÄINEN\n\n(Mennessään)\n\nTotta ... tottapahan päästää akat, kun tiukka tulee.\n\nPENTTI\n\n(Palaa, puistelee housujaan)\n\nOlisi tässä jo vähän tätä itseäänkin putsattava ainakin näistä enimmistä\npölyistä, kun nyt jo asia alkaa reilautua.\n\nSOHVI\n\n(Tulee lyhkäistä penkkiä kantaen)\n\nToin tuon jakun, jotta saa istua ja huoahtaa. (Pyyhkii helmallaan\npenkin) Nuo enimmät liat vain pyyhin siitä pois. (Istahtaa) Kun\ntulikin vari. (Pyyhkii kämmensyrjällä suunsa) Eivät nuo ilmatkaan jo\nkylmene.\n\nPENTTI\n\n(Istahtaa rinnalle)\n\nNo?\n\nSOHVI\n\nNo se on ennallaan asia... Myrkky juonittelee, mutta sinun puolellasihan\nminä yhä olen.\n\nPENTTI\n\nEipä siinä sitten Myrkky enää pitkältä potki... (Tarttuu esiliinaan)\nJa ole sinä vain minun puolellani, niin kyllä minä aina muistan.\n(Nykäsee esiliinasta) Sohvi... (Sohvi pyyhkäsee suunsa toisella\nkädellään) Sohvi hoi... Vai mitä? (Tarttuu sormikoukkua vetämään)\n\nSOHVI\n\n(Ikäänkuin hyvillään)\n\nEi saa vetää ... tahi minä sanon Luukkaalle...\n\nPENTTI\n\nSaa sitä nyt toki tätä sormikoukkua. (Vetää)\n\nLUUKAS\n\n(Huutaa myllyn takana)\n\nKuka jumalaton se pitää irti vihaista pässiä, joka tämmöisellä\nsalakavaluudella hyökkää.\n\nSOHVI\n\nHerra siunaa... Jos Luukas nyt näkee. (Hätäytyy)\n\nPENTTI\n\n(Jouduttaa)\n\nNo... Tästä ratashuoneen kautta... (Sohvi laskeutuu) Ja sitten\naitoviertä myöten. (Menee keskelle myllyä) Yhä tämä vain paranee.\n\nNELJÄ VALLATONTA TYTTÖÄ\n\n(Tulevat juosten, kukkia käsissä, huivit toisissa)\n\nPentti... Pentti! (Hälisevät) Nyt, Pentti...\n\nPENTTI\n\n(Hokien, tapaillen sanoja)\n\nNo ... no ... no... Tämäpä nyt vasta... Tämäpä nyt.\n\nENSIMÄINEN TYTTÖ\n\nNyt Pentti! (Panee kukan napin läpeen)\n\nPENTTI\n\n(Yrittelee)\n\nNo!.. Mitä ihm...\n\nTOINEN TYTTÖ\n\nJa minä! (Kukittavat)\n\nKOLMAS\n\nJa minä!\n\nNELJÄS\n\nJa minä kanssa!\n\nPENTTI\n\n(Tapaillen)\n\nNo ... eihän tässä nyt... (Raapasee päätään) Kun kukittavat koko nutun\n... ja kaikki ryntäät.\n\nENSIMÄINEN\n\nNyt tanssitaan!\n\nTOINEN\n\nTanssitetaan Penttiä.\n\nKAIKKI\n\nTanssitetaan ... tanssitetaan!\n\nPENTTI\n\n(Hökerrellen)\n\nEnpä minä ... kun minä jo...\n\nENSIMÄINEN\n\nNo mitä siinä... (Matkien) Kun minä jo...\n\nPENTTI\n\nNo kun minun ei enää kävisi laatuun niinkuin ennen ... nimittäin\nrakastaa...\n\nKAIKKI\n\n(Lyövät huivillaan)\n\nVoi, voi! (Nauravat)\n\nPENTTI\n\nIhan totta.\n\nKAIKKI\n\n(Lyövät taas)\n\nVai ei kävisi! (Ilvehtivät)\n\nPENTTI\n\n(Yrittää)\n\nNo ... kun!\n\nENSIMÄINEN\n\nNo... Suu kiini jo. (Tarttuu käteen) Tanssimaan... Nyt... Tanssitaan.\n(Tanssivat laulaen)\n\n      Mylly seiskoon, kun ma armasta\n      hetken tanssitan. Heippa rallaa!\n      Nautin onnesta, aina varmasta,\n      jalka tanssissa kun nyt tallaa.\n\n(2 säettä kerrataan. Pentti nostelee tyttöjä)\n\n      Kun sa hoitelet lemmen tultani,\n      ei oo talvea, eikä hallaa,\n      vaan kun saan minä oman kultani\n      toist' en lemmi ma. Heippa rallaa!\n\n(Kertaavat. Aisakello soi)\n\nTYTÖT\n\n(Säikähtävät)\n\nVoi... Posti!\n\nENSIMÄINEN\n\nJos se tulee tänne!\n\nNELJÄS\n\n(Huudahtaen)\n\nRatashuoneen kautta.\n\nTOISET\n\nAi todellakin! (Syöksyvät alas ratashuoneeseen)\n\nPENTTI\n\n(Raapii päätään)\n\nNo... Eiköhän tämä ollut se viimeinen elikkä maailman lopun tanssi!\n(Riemastuu. Hilkan nähden) No... Hii-iilka!... Oma kulta. Mennään\nperälle istumaan.\n\nHILKKA\n\nMennään. (Menevät. Istahtavat)\n\nPENTTI\n\nNo mitenkäs sinä pääsit?... Niin jotta eikö se vihainen pässi päkännyt?\n\nHILKKA\n\nEi... Minä pääsin postin kärrissä.\n\nPENTTI\n\nNo se oli hyvä... Se on niin julma päkkäämään se pässi. (Riisuu toista\nkenkäänsä) Ruistakohan lie mennyt kenkään, kun se painaa jalkaa...\nKaristan heidät sieltä pois. (Karistelee) Rukiin jyviäpähän on!\n(Panee uudelleen jalkaansa) No puhutaan nyt Hilkka siitä\nrakkaudesta... Minä vain vetäsen tämän kengän jalkaan... No.\n\nHILKKA\n\n(Kierrellen)\n\nKa ei mitään...\n\nPENTTI\n\n(Leikkisänä)\n\nEikö mitään?... Minkä tähden ei mitään?\n\nHILKKA\n\nKa jospa sinä hyvinkin rakastat muita!\n\nPENTTI\n\n(Kuin hämmästyen)\n\nNo ... hyvänen aika... Miten sinä nyt semmoista, kun minä kerran sinua\ntässä näin totuudessa kosin! Ja näethän sinä itsekin, että eihän täällä\nole koko myllyssä ketään muuta kuin minä ja sitten sinä.\n\nHILKKA\n\nNiin ... mutta kun ne puhuvat.\n\nPENTTI\n\nNiin mitä?\n\nHILKKA\n\nJotta ratashuoneessakin on...\n\nPENTTI\n\n(Varmana)\n\nNo se nyt on hiton vale... Ratashuoneessa ei ole muuta kuin paljaat\nrattaat ja ovet on auki. Enkä ole nytkään koko ratashuoneen oveakaan\navannut, en koko pitkään päivään. (Leikiksi pannen, kiikuttaa) Annahan\nkun minä kiikutan... Kiikun ... kiikun ... kiikun ... kiikun!\n\nHILKKA\n\nVoi ... isä!\n\n(Luukas saapuu, panee silmälasit päähän, rykii)\n\nPENTTI\n\n(Riennättää Luukkaalle viinalaskun)\n\nNo nytpä se tää mylly ei enää horju... Se tää Sallisen leski lupaa uskoa\nsen verran rahoja lainaksi, jotta voi ostaa omaksi koko kosken... Ka\ntässä olisi niinkuin tätä...\n\nLUUKAS\n\n(Ottaa laskun)\n\nVai lupaa Sallisen leski ... vai lupaa se!\n\nPENTTI\n\nLupaa.\n\nLUUKAS\n\nMutta nyt ilmestyvät Luukkaan otsalle entistä ankarammat rypyt, sillä\n(nuuhkasee laskun suusta) sillä kylä kertoo että sinulla on ratashuone\ntäynnä niitä, joiden kanssa olet sanaa ylenkatsonnut ja pahuudessa\nvaeltanut... Onko se totta?\n\nPENTTI\n\n(Topakasti)\n\nSekö?... Se on hiton vale!\n\nLUUKAS\n\n(Varottavasti)\n\nPent-ti.\n\nPENTTI\n\nNo vaikka mentäisiin katsomaan, niin en ole nenääni pistänyt koko\nalakertaan!\n\nLUUKAS\n\n(Jyrkästi)\n\nNo hyvä!... Me menemme katsomaan. Ja kukali me sieltä löydämme yhdenkään\nnaissielun, sikäli on avioliiton aikomuskin mestari Koikaleen tyttären\nkanssa lopussa.\n\nPENTTI\n\nNo mennään vain!\n\nLUUKAS\n\n(Ryyppää laskusta)\n\nSiis... Siis Hilkka, käy matkaan! Me laskeudumme ratashuoneeseen!\n(Laskeutuvat) Sillä mestari tahtoo kaikesta selvyyden.\n\nPENTTI\n\n(Laskeutuessaan)\n\nNo nythän nähdään kuka se valehtelee, minäkö vai kylä!\n\n\n\n\nNeljäs näytös.\n\n\nRatashuone. Perällä pyörii vesiratas. Oikealla ovi. Vasemmalta tulevat\nportaat. Mahdollisesti muitakin rattaita. Ylös ratasaltaan lautaan on\nnaulattu riviin Pentin tupakkakukkarot ja pari sukkia. Kaikki sinne\nlaskeutuneet naiset ja joukko edellisiä on koolla istuen tai seisoksien\nnaamat happamina, mikä missäkin. Jotkut tytöt supattelevat keskenään.\n\nMAIJA\n\n(Itsekseen)\n\nHyvä isä sentään... Mihin ihmisen piti joutua. (Äänettömyys)\n\nSOHVI\n\n(Haukottelee)\n\nTuokin sukkanauha pääsee. (Korjaa sukkanauhaa. Äänettömyys)\n\nMAIJA\n\n(Peitellen häpeäänsä)\n\nMitenkäs se tää Sohvi jaksaa.\n\nSOHVI\n\nKa luojan kiitos! (Äänettömyys)\n\nRAITA\n\n(Itkee)\n\nKun vielä koko päiväksi salpasivat. (Äänettömyys)\n\nMAIJA\n\nVai luojan kiitos toki jaksaa... Jokohan lie Aatu Närhin lammas\nvuoninut! (Huokaa. Äänettömyys)\n\nSIRKKA\n\n(Itsekseen, harmissaan)\n\nEikä kukaan päästä.\n\nLAILA\n\n(Sysää kupeellaan ovea)\n\nPirut! (Äänettömyys)\n\nSOHVI\n\n(Menee ovea sysäämään)\n\nKoetetaanpas joukolla ... jos hyvinkin avaantuisi. (Alkaa lanteellaan\nsysäillä ovea. Toisia tulee yksitellen avuksi ja nyt jo iso joukko\njyskyttää kupeillaan ovea, toiset avittavat, työntäen kepillä)\n\nLUUKAS\n\n(Laskeutuu, nostaa lasit otsallensa, hämmästyy kuten Penttikin. Hilkka\nhäpeilee)\n\nVaimot... (Vaimot huomaavat, lakkaavat ja häpeilevät) Vaimot\njyskyttävät ratashuoneen ovea kupeillansa... Vaimot (Vetää otsansa\nkureeseen)\n\nPENTTI\n\n(Itsekseen, hämmästyneenä)\n\nNo tämähän nyt on vasta pahan hengen ansa!\n\nMAIJA\n\n(Itsekseen)\n\nKun vielä pelastuisi! (Itkee esiliinaansa)\n\nSIRKKA\n\n(Itsekseen)\n\nEn paremmin sano! (Nykäsee kyynäspäitään vihoissaan)\n\nLUUKAS\n\n(Sormi pystyssä)\n\nPentti... Nyt se nähdään kuka valehtelee, mestari Koikaleko vaiko Pentti\nMylläri.\n\nPENTTI\n\n(Sekottuen)\n\nNo ... mistäs minä sen tiesin ja arvasin!...\n\nRAITA\n\n(Itsekseen)\n\nÄs. (Sysää ovea)\n\nLUUKAS\n\n(Juhlallisesti)\n\nPentti... Kuule Pentti... Luukas Filemon Koikale on synnin ja haureuden\nedessä ankara kiivauden ja tuomion mies ... kova ja ankara tuomion\njulistaja.\n\nPENTTI\n\n(Puolustautuen)\n\nMutta tässä on pitänyt olla metkuilemassa suurempi herra kuin minä...\nTämä on itsensä pahan hengen eikä minun työtä koko tää peli!\n\nLUUKAS\n\n(Varottaa käsisyrjällään)\n\nPent-ti!\n\nPENTTI\n\n(Puolustautumista hämillään jatkaen)\n\nNo olisinkos minä uskaltanut itse teidät tänne tuoda, jos tää olisi\nollut minun omia vehkeitä ... niin jotta olisinhan minä silloin tämän\ntiennyt.\n\nLUUKAS\n\n(Lukee tupakkakukkarot)\n\nYksi ... kolm ... kuusi ... yhdeksän, kaksitoista ja sukat...\nKolmetoista synnin ja pahuuden todistajaa... Se on onneton luku... Se on\npahaa ennustava luku!\n\nPENTTI\n\n(Syyhyttelee hämillään reittään. Itsekseen)\n\nPerhana ... mikä nyt tuli!\n\nLUUKAS\n\nKolmetoista on pahan hengen pääapostolien luku, sillä heitäkin oli\nkolmetoista. (Silmäilee naisia, lukien) Ja naisia yksi ... kaksi ...\nneljä ... kahdeksan... Roivaan tyttö yhdeksäs ... kymmenes Raita ...\nkaksitoista ja... (Nuuskaa ilkeästi) Pekka Sallisen leski\nkolmastoista... Kolmetoista kuten pimeyden ruhtinaan apostolia!\n\nMAIJA\n\n(Huokailee)\n\nHoh-hoi! Hoh-hoi!... Tätä ihmisen elämää.\n\nLUUKAS\n\nSe tahtoo sanoa että Pekka Sallisen vanha leskikin, vaikka lesken sänkyä\non vasta kuitannut neljäkymmentä yhdeksän viikkoa ja kolme päivää!\n(Nuuskaa ilkeästi)\n\nSIRKKA\n\n(Pentille)\n\nKorvillesi siinä ansaitseisit ... kun sulet oven!\n\nPENTTI\n\nMutta tämä on kylän poikien kuria koko metku... Arvaahan sen mestari jo\nsiitäkin, kun ne pojat minua kadehtivat.\n\nÄÄNI\n\n(Oven takaa)\n\nKa avatkaa vain ovi järkiään, niin sittenpähän nähdään! (Ovi avautuu ja\nmiesjoukko työntyy sisään)\n\nPEKKA\n\n(Voitokkaana)\n\nNo.\n\nPAAVO\n\n(Merkitsevästi)\n\nKa niinpähän on kuin näkyy.\n\nMAIJA\n\n(Itsekseen)\n\nKun luoja vielä auttaisi.\n\nJUSSI\n\n(Ilkeästi)\n\nNiin on ... niin on kuin kerrottiin!\n\nPAAVO\n\nNiinpähän ... niinpähän on kuin kylä kertoi.\n\nMIKKO\n\n(Pisteliäästi)\n\nOnhan tää oikea ratashuone.\n\nANTTI\n\n(Samoin)\n\nOo-on ... on tää.\n\nPEKKA\n\nOn... Ei sitä olisi uskonut ... näin ristillisenä aikana.\n\nPAAVO\n\n(Ilkeästi)\n\nEi... Ja kaikista vähimmin, jotta tääkin vanha mestari Koikale on\nniinkuin semmoisella myllymatkalla ... vaikka on jumalinen olevinaan.\n\nLUUKAS\n\n(Kauhistuneen hämmästyneenä)\n\nHäh... Mestariko?\n\nPEKKA\n\n(Pisteliäästi)\n\nKa täältäpähän tuo löytyi mestarikin.\n\nPAAVO\n\nKa täältä!\n\nLUUKAS\n\n(Kauhistuneen ankarana)\n\nHuut hiivatissa!... Mestari on omaa vaimovainajaansakin odottanut yli\nkahdeksan ajast'aikaa ja joka sunnuntai veisaa sen haudalla kolme\nvärssyä vanhan virsikirjan mukaan... Kuka siis voi nousta ja sanoa,\njotta mestarin otsa ei ole puhdas! Sillä mestari Koikale vaeltaa hengen\nja vanhurskauden töissä ja tutkii sanaa ja kirjaa ihan bokstaavin\nmukaan... (Juhlallisesti, vakuuttavasti) ihan bokstaavillensa ja oman\nsäätynsä mukaan.\n\nPENTTI\n\n(Itsekseen, harmistuneena)\n\nNo en minä parempaan ole vielä sattunut!\n\nPAAVO\n\n(Päättäen asian)\n\nKa mitäpäs tää tämän enemmällä riitelemisellä paranee... Salvataan\nakkaväki edelleenkin tänne, sillä tästä pitää tehdä rotokolli.\n\nJUSSI\n\nRotokollihan tästä pitää.\n\nANTTI\n\nRoto-...\n\nPAAVO\n\nJoutaa se uusi siltavouti tulla asiaa tutkimaan ja lain mukaan paperille\npanemaan.\n\nJUSSI\n\nKa joutaa. (Hilkka pujahtaa portaita myöten ylös. Pentti pysäyttää\nvesirattaan ja lähtee Hilkan jälestä)\n\nLUUKAS\n\n(Jatkaa omaa asiaansa ankarana)\n\nJa koko kylän pitää olla todistajana, jotta mestari Koikale on vaeltanut\npuhtaudessa ja elänyt sanan mukaan. (Lähtee) Tästä pitää kirjoittaa\nsemmoinen rotokolli, jotta Luukkaan kilpeen ei jää rasvapilkkuakaan.\n\nPAAVO\n\nNo ... pistetään sitte ovet kiinni, kunnes siltavouti tulee! (Miehet\npoistuvat sulkien oven. Äänettömyys)\n\nSIRKKA\n\n(Kuin itsekseen)\n\nKun hyppään tuonne vesirattaan alle, niin ei jää mitään... Saavat sitten\ntyhjää haroa!\n\nMAIJA\n\n(Itsekseen)\n\nMihin ... mihin paulaan herra punoi vielä vanhoilla päivillänsä.\n(Huokaa)\n\nRAITA\n\n(Suuttuneena)\n\nSenkin mylläri! (Äänettömyys)\n\nLAILA\n\n(Äkkiä)\n\nTytöt hoi! Sanotaan jotta se pahuuksen mylläri salpasi meidät tänne...\nTahi jos muuten sanotaan, niin silloin tulee häpeä... Mutta näin ei tule\nhäpeää!\n\nRAITA\n\nEipä ne usko. (Äänettömyys) Kun ei ole sanoa asiaa mitä varten tänne\ntulimme. (Äänettömyys)\n\nSIRKKA\n\n(Hoksaa. Ilostuen)\n\nNytpä minä tiedän asian: sanotaan jotta juostiin Soikkelin äkäistä\npässiä pakoon, kun se päkkäsi!\n\nTOISET\n\nNo... Sanotaan. (Tytöt ilostuvat)\n\nSIRKKA\n\n(Riemuiten)\n\nNo tytöt... Pyöritään piirissä kuin ei olisi mitään...\n\nTOISET\n\nNo. (Pyörivät, laulaen)\n\n      En ma hyppää vielä koskeen,\n      sillä sinne hukkuu.\n      Otan toisen myllärin\n      ja petän että kukkuu\n\nSIRKKA\n\nTule Sohvikin tanssimaan. (Vetää) Tule ... tule ... eläkä mukise!...\nNo! Tanssitaan jotta heilahtaa!\n\n      Rinkelit ja namuset oon\n      mylläriltä vienyt.\n      Itse tuhma mylläri\n      ei viisauttain tiennyt!\n\nSILTAVOUTI\n\n(On saapunut miesten kanssa. Hämmästyy)\n\nKa... Täällähän onkin paljas tanssi ja ilo ja pelkät myllyn rattaat.\n\nRAITA\n\n(Nenäkkäänä)\n\nNo mitäs täällä pitäisi olla!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Hämillään, tapaillen)\n\nKa ... ka... Ka!\n\nSIRKKA\n\n(Kuin nenä pystyssä, ynseästi)\n\nPitäisikö sitä nyt yhden pässin päkkyytä surra!.. Pyh!... Eivät ne tämän\nkylän tytöt ole ennenkään surreet!\n\nSILTAVOUTI\n\nMutta nyt minä jo kovenen... Minä olen korkian esivallan mies ja enkä\nkärsi nenittelevää akkaväkeä, kun on virasta kysymys.\n\nTYTÖT\n\n(Halveksivasti, kuin pikkuherralle)\n\nO-hoh!\n\nSIRKKA\n\n(Halveksien)\n\nKun on virasta kysymys... Entäs miten on virka hoidettu, kun annetaan\näkäisten pässien olla valloillaan ja ajaa ihmisiä, niin jotta kiittävät\nkauppojaan jos onnistuvat toki johonkin ratashuoneeseen henkensä\npelastamaan!\n\nRAITA\n\n(Voitokkaana, syyttäen)\n\nNiin... Eikö pässin valvominen kuulu siltavoudin virkaan, jotta ruunun\ntie saisi olla reilassa, eikä ihmiset tarvitseisi henkensä kaupalla\njuosta!... Sanoppas nyt!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Sekottuen)\n\nPer... per... en paremmin sano!\n\nSIRKKA\n\nMutta kunhan me vallesmannille viemme sanan, niin näet... Niin menee\nvirka jotta naukuu. (Tytöt nauravat)\n\nSILTAVOUTI\n\n(Suuttuen)\n\nPerhana... Mistä tässä on kysymys.\n\nRAITA\n\n(Äkäisesti)\n\nNo Soikkelin pässistä... On semmoinen laiska siltavouti, joka ei sakota\nSoikkelia, vaikka pässi on kaikkien tiellä kulkijoiden kauhuna!\n\nSIRKKA\n\nMutta nähdäänhän, kun virka menee, etkö korjaa tapojasi!\n\nLUUKAS\n\n(Palaa kuohuksissaan)\n\nNyt on mestari Koikale jo pakotettu lankeamaan vihan ja äkkipikaisuuden\nkauheaan syntiin, sillä muuten ei parane järjestys ja oorninki enää\ntämän seurakunnan ruunun teille. (Kovenee) Siltavouti!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Hämillään)\n\nKa ... no!\n\nLUUKAS\n\n(Kovana)\n\nMinä kysyn sinulta, siltavouti, saako Antti Soikkelin vihainen pässi\nsakottamatta ja salakavalasti muksautella tämän kylän arvoista\nkoulumestaria keskellä ruunun tietä ja vaikka miten monta kertaa\npäivässä?... Minä vain kysyn sinulta, saako se sakottamatta ja ilman\nettä ruunun virkamies sekaantuu asiaan, muksautella minua tänne?\n(Kaapasee takapuoltaan)\n\nTYTÖT\n\n(Siltavoudille ilkkuen)\n\nÄhäh!\n\nSIRKKA\n\nNo siinä nyt sen kuulet muiltakin!\n\nSILTAVOUTI\n\nKa ... no ... per...\n\nLUUKAS\n\n(Kovana)\n\nElä kiroa!... Se sotii toista lain käskyä vastaan!... Mutta pidä sinä\nvirastasi vaari, niin kuin mestari Koikale pitää omastansa. Valvo ja\nkaitse, jotta ruunun tiellä vallitsee rauha ja jotta Soikkeli saa\npässistänsä sakkoa!\n\nJUNNUS\n\n(Saapuu takapuoltaan pidellen)\n\nToisen kerran näes tuo Soikkelin pässi paholainen muksautti... Arvelin\njo hyväkkään niskat nurin vääntää!... Onpa täällä tätä väkeä!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Kuin itsekseen)\n\nTässä taitaa olla rikosasia.\n\nSIRKKA\n\n(Ynseästi)\n\nNytkös vasta älyät!... Muut ovat jo saaneet kärsiä, jotta ei ole enää\nkohta tervettä istujaa koko kylässä!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Tutkinnonpitäjän tavoin)\n\nMikä sitä Soikkelin pässiä sitten vaivaa?\n\nRAITA\n\n(Ynseästi)\n\nNo ota itse selvä... Sitä vartenhan sinä olet virkamies ja saat kapat!\n\nLUUKAS\n\nNiin... Pidä sinä virastasi vaari tahi mestari Koikale lähettää paperit\nkuvernööriin ja maaherralle asti. (Hilkka palaa)\n\nPAAVO\n\nKa onhan se vihainen se pässi!\n\nJUNNUS\n\nSe halvattu on vielä niin salavihainen, jotta sitä ei osaa pitää\nvaraansakaan, kun se jo antaa takaapäin jumpsun.\n\nJUSSI\n\nRiesakas pässihän se on.\n\nANTTI\n\nRiesakas. (Pentti palaa)\n\nSILTAVOUTI\n\nNo ... ja tämä akkaväkikö on oikeastaan täällä yksinomaan sitä pässiä\npiilossa.\n\nTYTÖT\n\n(Varmasti)\n\nNo sitä kyllä.\n\nSIRKKA\n\n(Suuttuen)\n\nEtkö sitä jo kuullut ... kun vielä utelet!\n\nPENTTI\n\n(Hämillään)\n\nKenenkä pässiä?\n\nSILTAVOUTI\n\nTään Antti Soikkelin... Onko se niin äksy pässi pakana!\n\nRAITA\n\n(Nenäkkäästi)\n\nMene itse koeta... Anna vain sen päästä taaksesi, niin uskot... Hyvä kun\ntoki oli tämä ratashuone, jotta pääsi tänne pakoon juoksemaan!\n\nPENTTI\n\n(Kuin hoksaten asian)\n\nSitä Soikkelin pässiä pakoonkos ne nää tytöt tänne?\n\nSIRKKA\n\nNo mitäs me... Sitä kyllä.\n\nPENTTI\n\n(Ilostuu)\n\nNo... Johan minä, Luukas, sanoin että tässä on metkuillut vähän suurempi\nherra kuin minä ... yksi köyhä mylläri!\n\nLUUKAS\n\n(Nuuskaa hyvin pitkään, syvään näppejään)\n\nSe-e on... Se on ... jotta siis Soikkelin pässi on päkännyt koko tätä\nkoolla olevaa seurakuntaa!\n\nSIRKKA\n\nNo on kyllä... Ja antoi vielä niin jotta silmät tulta iskivät!\n\nMAIJA\n\n(Hartaasti, kuin yksin)\n\nKa eipähän tässä seurakunnassa ruunun palvelijat valvokaan tään köyhän\nkansan parasta. Hoh-hoi.\n\nJUNNUS\n\nNo onpa sitten kipeitä lihaksia tässä kylässä!\n\nPAAVO\n\nOn niitä sitten.\n\nJUSSI\n\nOn.\n\nLUUKAS\n\n(Kuin itsekseen)\n\nNyt alkaa valkeus valistaa Luukkaankin älyä... Koko tämä seurakunta on\nsiis saanut kuritusta ikäänkuin viattoman mutta juuri julman ja vihaisen\nkaritsan kautta!\n\nPENTTI\n\n(Voitokkaana)\n\nNo joko nyt mestari uskoo, jotta kuka se valehtelee, minäkö vai kylä!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Oudostellen)\n\nJa kun nämä miehet sanoivat, jotta täällä ovat naiset harjoittamassa\nlaitonta rakkautta.\n\nNAISET\n\n(Kauhistuen)\n\nKuka!\n\nRAITA\n\n(Uhkaavana)\n\nKuka se sitä uskalsi sanoa! Astukoonpas nyt esille!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Tapaillen)\n\nKa sanoihan se... Etkös sinä, Jussi, sanonut tästä Raidasta.\n\nJUSSI\n\n(Tokaisten)\n\nKa arvelinhan minä!\n\nRAITA\n\n(Topakasti)\n\nNo silloin paikalla... Lautamies: Manaa Jussi käräjiin viattoman ihmisen\nkunnian loukkauksesta!\n\nLAUTAMIES\n\n(Kuin epäröiden)\n\nKa... Jos sitten, Jussi, tulet asiasta tuomarin edessä puhumaan!\n\nJUSSI\n\n(Hölmistyy)\n\nEi ... perhana!\n\nSIRKKA\n\n(Kovana, tutkien)\n\nEntäs vieläkö muut?\n\nSILTAVOUTI\n\nKa se tää Antti sinusta...\n\nSIRKKA\n\nSilloin anna rapsu yhdellä tiellä, lautamies.\n\nLAUTAMIES\n\nKa ... samallapahan sinäkin Antti pistäännyt.\n\nSILTAVOUTI\n\nJa oikeastaanhan tämä koko miesroikka sanoi samaa asiaa kaikista näistä\nläsnäolevista ... akkaväestä tarkotan erittäin.\n\nSOHVI\n\n(Loukkaantuneena)\n\nMutta minähän jo suutun... Kun kunniallista naista tuolla tavalla\nhäväistään ja pilkataan, niin se on synti ja häpeä koko kylälle...\n\nLUUKAS\n\n(Kuin asiaa itsekseen punniten)\n\nSe on suuri synti ja ankara häpeä koko kylälle.\n\nPENTTI\n\nOn se.\n\nLAILA\n\n(Päättävästi)\n\nTytöt!... Manuutetaan kaikki miehet käräjiin, niin näkevät ... kun ovat\nkuitenkin kaikki olleet yhdessä köydessä kujeilemassa.\n\nTYTÖT\n\nManuutetaan!\n\nRAITA\n\nNo... Ala manata rapsia, lautamies!\n\nMAIJA\n\nJa minunkin puolestani...\n\nSOHVI\n\nJa minun!... Joutavat saada toki siitä sakkoa!\n\nLAUTAMIES\n\n(Korvallistaan raapien)\n\nTää on ikävä asia ... paisuu niin, jotta jos ei vielä hyvässä lykyssä\nvie kaikkia ... niin kun tätä kylän kunniaa!\n\nRAITA\n\n(Kovana)\n\nNo mitä siinä vielä tingit!... Ala manata ja annakin semmoiset rapsut\njotta tuntuu!\n\nLAUTAMIES\n\n(Tyhjennettyään suunsa mällistä ja sylästyään ratasaltaaseen)\n\nKa mikäpäs tässä minun auttaa ... kun kerran virka vaatii, niin jos\nsitten tulisitte koko roikalla vastaamaan... Tottapahan sitten tuomari\nsanoo, miten asia päättyy!\n\nLUUKAS\n\n(Juhlallisesti, kuin itsekseen, yhä punniten asiaa)\n\nTästä tulee kova ja ankara juttu ... kova ja ankara juttu nousee nyt\nseurakunnassa... Kyllä siinä monen talot menevät nurin! (Nuuskaa)\n\nPENTTI\n\n(Kuin oudostellen)\n\nJa kaikki tuon yhden ainoan pässin takia!\n\nLUUKAS\n\n(Viisaasti)\n\nYhden ... yhden pässin takia nousee nyt ankara juttu maailmaan ja\nrapiasti saavat syylliset sakkoja niskaansa!\n\nPAAVO\n\n(Masentuneena)\n\nEiköhän tätä sentään voisi vähemmällä sopia... Jos niin kuin peruuttaisi\npuheensa.\n\nTYTÖT\n\n(Ylpeästi)\n\nO-hoh!\n\nRAITA\n\n(Ynseänä)\n\nEnsin uskallat perättömiä päästää ja sitten livistäisit... Elä luule.\n\nSIRKKA\n\n(Ynseästi, kutitellen)\n\nÄ-häh... Vieläkö vasta puhut!\n\nJUSSI\n\n(Sovitellen)\n\nJos vaikka pienet sovinnaiset maksaisi... Jotta eivät herrat joutavista\nhyötyisi.\n\nPENTTI\n\n(Itsekseen)\n\nTämähän nyt asia pyörähtikin hyvälle tolalle.\n\nANTTI\n\nKa vaikka tuota maksaisi ... sovinnaiset.\n\nRAITA\n\n(Halveksivasti)\n\nYhyh!... Joko pelkäät!\n\nSIRKKA\n\n(Kuin kutitellen)\n\nVieläkö vasta puhut...\n\nLUUKAS\n\nMutta nyt korottaa Luukas äänensä ja sanoo jotta huonokin sopu ja rauha\non aina voimallistakin toraa ja riitaa lihavampi ja otollisempi.\nKuolettakoon siis itse kukin sen vanhan Aataminsa ja koettakoon\nsynnyttää sitä uutta ihmistä, joka ei vielä riidellä ja käräjöidä\nosaakaan.\n\nPAAVO\n\n(Sovintoa hieroen)\n\nNiin... Jos tää akkaväki nyt ristiinnaulitseisi sen vanhan aatamin, joka\nnyt pakkaa käräjöimään ja reistailemaan.\n\nRAITA\n\n(Reilusti)\n\nNo jos hyvät tanssit laitatte ihan paikalla tänne ratashuoneesen, niin\noli menneeksi tämän tytön puolesta!\n\nSIRKKA\n\nJa minun!\n\nKAIKKI TOISET\n\nJa minun!\n\nSOHVI\n\nJa minun kanssa... Ja tään Sallisen lesken!\n\nPAAVO\n\nNo.\n\nJUSSI\n\nKa mitäpäs se käräjöiden paranee.\n\nANTTI\n\nKa eihän se mitä.\n\nMIKKO\n\nEi.\n\nPAAVO\n\nKa mene sinä, Jussi, siitä käy hoihkase tuosta tuota Soikkelin\ntalkooväkeä ja sitä Viulu-Mattia tänne... Minä pistäännyn viemässä\nsanan, jotta tuovat muutakin särvintä, niin selviää koko tää pässijuttu.\n(Jussi ja Antti lähtevät)\n\nMYRKKY\n\n(Saapuu Hirmun kanssa)\n\nNo tässäpä tää on itsekin ... tää Pentti Akkimus, ja tää siltavouti\njoutaa tehdä kauppakirjat...\n\nHIRMU\n\nKa joutaa!... Nyt saa siis tämä jokiranta mennä jotta heilahtaa! Pane\nsiltavouti mustaa valkean päälle jotta minä Iisakki Simpson Hirmu ja\nvaimoni Liisa myömme tämän jokirannan tälle Myrkylle tuhannesta ja\nsadasta markasta ... ja jotta siis (kaivaa paperin taskustaan) ja\njotta siis tämä tuon Pentin kanssa tehty vuokrakirjakin menee siinä\nyhdessä mylläkässä tälle Myrkylle! Kirjoita jotta tuhatyksisata markkaa\nhintaa ja Myrkyn harjakkaat.\n\nPENTTI\n\n(Itsekseen)\n\nPerhana... Nyt taitaa taas ottaa olkileipä!\n\nSILTAVOUTI\n\n(Lukee vuokrakirjaa)\n\nLuovutan ... vuokraan ranta-alueen Pentti Anna Liisan pojalle\nMyllärille. (Pentille) Onkos se sinun nimesi Pentti Mylläri?... Eikös\nse ole Pentti Akkimus?\n\nPENTTI\n\nEikä ole... Papinkirjojen ja muiden oikeiden paperien mukaan se on\nMylläri, se sukunimi, mutta ne nämä tään kylän pojat ovat turhasta\nkateudesta panneet minulle haukkumanimeksi sen Akkimuksen...\n\nSILTAVOUTI\n\nMhyy!\n\nPENTTI\n\nNiin... Ja kun sitä haukkumanimeäkin pitkän aikaa kantaa, niin se\ntarttuu ja jää oikeaksi nimeksi niin kuin tää Akkimus näkyy minulle\njääneen... Mutta eipähän tuo nimi miestä pilanne.\n\nSILTAVOUTI\n\nSyötävä kun minä en ennen sitä tiennyt, jotta sinä olet sen entisen Anna\nLiisan isätön poika Mylläri.\n\nPENTTI\n\nSehän minä olen... Se on se isä ollut vähä semmoinen vekkuli niissä\nnaisasioissa, niin että minä jäin sen johdosta niinkuin lehtolapseksi.\n\nSILTAVOUTI\n\nSehän se tää vallesmanni on sitä tiedustanut, kun sillä ovat ruunun\nmiehet laittaneet kolmetuhatta sen Anna Liisan viettelijän ... sen,\ntarkotan, sinun laittoman isäsi peruja ja käskeneet etsiä sinut ja antaa\nperut pois.\n\nPENTTI\n\n(Oudostuen)\n\nElä nyt!\n\nSILTAVOUTI\n\nJa minä kun olen ympäri pitäjää juossut sillä asialla vallesmannin\npuolesta, mutta ei sitä sen nimellistä miehen paholaista tuntenut kukaan\n... en paremmin jo sano näitä juoksujani... Niin jotta tässä on nyt\n(kaivaa paperia) on nyt paperi jossa seisoo: (Lukee) \"Kun minä\nnuoruudessa ja hulluudessa viettelin ... viettelin neitsyt Anna Liisa\nMyllärin... Ja kun nyt omantunnon ... omantunnon vai ... vaivoja, niin\nkuolemani jälkeen jätettäköön kaikki peruni ... koo... kolmetuhatta\nhänestä syntyneelle leht... lehtolapselleni Pentti Myllärille ja\ntoivottakoon, että hä... hänestä ei tulisi isäänsä ... isäänsä...\"\n(Pentille, yht'äkkiä) Ka tottapa se tarkoittaa sitä akkimusta: jotta\nei tulisi isäänsä akkimus!\n\nPENTTI\n\n(Kuin erehtyen)\n\nKa tottapa se sitä... Mitäs se muuta!\n\nSILTAVOUTI\n\nJa tässä ovat sitte rahat ... ja että elköön nyt ainakaan isäänsä\npahempi akkimus tulko!\n\nPENTTI\n\n(Oudostellen)\n\nOikeinkohan tämä on totta? (Selailee rahoja) O-on... Oikeaa ruunun\nrahaa nää ovat... No sittenpä tässä ei olekaan enää mitään hätää\neläessä... Jos sinä, Hirmu, nimittäin suostut myömään tään rannan\nminulle, niin minä maksan sata markkaa enemmän...\n\nHIRMU\n\nSatako?\n\nPENTTI\n\nSata... Eikä se ole myllärinkään raha hiiriä syönyt, niin jotta kelpaa\nsitä taskussaan pitää.\n\nMYRKKY\n\nNo olkoon menneeksi vielä kymppi senkin yli.\n\nPENTTI\n\nJa sata sen!\n\nHIRMU\n\n(Rehkisti)\n\nMyrkky... Vieläkö lisäät?... Kuka enemmän... Ensimäinen ... toinen...\nLyö siltavouti ruununmiehen puolesta.\n\nSILTAVOUTI\n\nJa kolmas kerta...\n\nLUUKAS\n\nAa-men!\n\nPENTTI\n\nNo aamen... Tuoss' on rahat... Senkun ota! (Antaa rahat)\n\nLUUKAS\n\n(Toistellen)\n\nAamen... Aamen on aina kaiken lopussa niin kuin solmu on aina säikeen\npäässä!\n\nMYRKKY\n\n(Uhitellen)\n\nKa onhan se nyt aamen... Mutta katsohan eikö vielä vävysi saunan katolla\nvieras haikara kohta pesi... (Poistuu)\n\nLUUKAS\n\nHän meni... Aamen on siis senkin niinkuin kaiken muunkin asian lopussa.\n\nPENTTI\n\nAamenhan se on... Taikka oikeastaan se olisi tämän asian lopussa tämä\nHilkka... Vai mitä se mestari nyt arvelee.\n\nLUUKAS\n\nMestari Luukas Filemon Koikale arvelee että ... että... (Hiljaa) Onko\nsinulla vielä?\n\nPENTTI\n\nNo on toki... Tässä on. (Antaa laskun) Tämä on mestaria varten, tää\nratashuoneen lasku.\n\nLUUKAS\n\n(Nostaa laskun ryypätäkseen)\n\nMestari Luukas arvelee että (ryyppää) että (ryyppää) että sinussa on\nvielä yksi paha perisynti: se helmasynti.\n\nPENTTI\n\n(Topakasti)\n\nMutta se nyt on vale... Johan sen nyt näkee siitäkin kun miesten pitää\ntytöille sovinnaiset maksaa!\n\nLUUKAS\n\nMutta olkoon... Luukas on nyt pitkämielinen ja ymmärtäväinen syntistä\nkohtaan... Jos sinä lupaat itsesi parantaa.\n\nPENTTI\n\nNo ihan paikalla lupaan!\n\nLUUKAS\n\nEttä siis, jos Luukas Filemon Koikale suostuu, niin sinä et naimisiin\nmentyäsi enää koskaan päästä pässiä pakenevia naiseläjiä ratashuoneesen?\n\nPENTTI\n\nNo en... Vaikka pässi tappaisi!\n\nLUUKAS\n\nOnko se varma ja luja kuin aamen papin saarnan lopussa?\n\nPENTTI\n\nNo on se!... Kuka sitä nyt naimisiin mentyään tohtisikaan enää semmoista\ntehdä... O-hoh (Kaivaa sormella korvaansa) Sattuisi vielä eukko\nsaamaan vihiä ja voisi nostaa talossa pahan elämän. (Soittaja ja\ntanssiväkeä saapuu)\n\nLUUKAS\n\n(Juhlallisesti)\n\nSii-iis ... koska hän akkimuudestansa luopuu ja takaisin miehen säätyyn\npalaa, niin (yhdistää Hilkan ja Pentin kädet) niin koska hän\naviottoman isänsä huonon menon hylkää, niin ... niin... (äkkiä) No ei\nmuuta kuin aamen siinäkin kohti.\n\nVIULU-MATTI\n\nKa se... Ja sittekö niin kuin tästä viulusta painaus sen amenen päälle?\n\nTYTÖT\n\nSoita... Soita.\n\nPOIKA\n\nSoita. Soita liihotusta!\n\nTYTÖT\n\nEi... Mylläriä... Mylläriä!\n\nVIULU-MATTI\n\nNo... Tulkoon sitten mylläriä!\n\nLUUKAS\n\nNoo ... ja minä sanon että tanssittakoon. (Ryyppää) Nyt kirkastuu\nLuukkaan äly ja hän huomaa (viisaan eleillä) Luukas huomaa ja siksi\ntanssittakoon! Tanssittakoon, sillä Luukas älyää jo että tässä onkin\najettu karsinaan kesyttämään yksi vihainen ja juuri vaarallinen pässi.\n(Ryyppää. Naurua. Hälinää)\n\nPENTTI\n\n(Hilkalle)\n\nNo nyt sen, Hilkka, sinäkin näet, että ei täällä ratashuoneessakaan ole\nollut sen kummempaa, kuin mitä näin myllytyössä yleensä on tapa.\n(Muille) No nyt vaan tää tanssi ... niin sitten on ukkomies ihan\nvalmis.\n\n(Tanssi)\n\nPENTTI\n\n(Tanssin lopussa, ikäänkuin itsekseen mietiskellen, reittään\najatuksissaan syyhytellen)\n\nNo tämäpä asia vasta hyvästi loppui!... Kun olisi nyt tää ukkomiehenäkin\nolo vain yhtä lystiä!\n\n\n\n"]