[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fA1damHEsh65Ml0tsrzNnm6wq7m26O187BNpGTZZfZxE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},1764,"Raamatun tutkisteluja III","Russell, Charles T.",1852,1916,"1764-russell-charles-t-raamatun-tutkisteluja-iii","1764__Russell_Charles_T.__Raamatun_tutkisteluja_III","Tulkoon valtakuntasi","tietokirja",[],[],"fi",1891,1912,90799,617173,false,56897,[23,24],"Bible -- Criticism, interpretation, etc.","Jehovah's witnesses -- Controversial literature",[26],"Religion/Spirituality","\"Raamatun tutkisteluja 3: Tulkoon valtakuntasi\" by C. T. Russell is a theological work written in the early 20th century. The book focuses on the implications and significance of God's kingdom as presented in the Bible, emphasizing its establishment in the world and the expectations surrounding it. Russell's exploration aims to provide clarity to Christians regarding their beliefs about the coming kingdom and its relevance in contemporary society.  At the start of the work, Russell addresses the growing wave of skepticism that challenges traditional Christian beliefs. He notes how societal views are increasingly at odds with biblical teachings, creating confusion and doubt among believers. The opening chapter discusses the imminent establishment of God's kingdom, how it aligns with biblical prophecy, and expresses hope for this divine governance as a remedy for human suffering. Russell delineates the various societal classes that either embrace or oppose this expectation, stressing the importance of actively aligning one’s life with the values of the anticipated kingdom. The reader is introduced to the significant themes of faith, prophetic fulfillment, and societal change that will permeate the subsequent discussions in the text. (This is an automatically generated summary.)",[],253,"Teos käsittelee raamatullisia ennustuksia, Jumalan valtakunnan merkitystä ja sen pystyttämistä. Siinä tarkastellaan historian vaiheita Danielin kirjan profetioiden valossa ja määritellään aikakausien loppumiseen liittyviä ajankohtia.","Charles T. Russellin 'Raamatun tutkisteluja III' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1764. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan on tuottanut Projekti Lönnrot.","RAAMATUN TUTKISTELUJA III\n\nTulkoon valtakuntasi\n\n\nKirj.\n\nCHARLES T. RUSSELL\n\n\n\n\n\nKansainvälinen Raamatuntutkijain Seura,\nBrooklyn, N.Y., U.S.A. ja Helsinki, Suomi,\n1912.\n\n\n\n\n\n\n      \"Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko,\n      kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa\n      kirkkaudessaan\".\n\n\n      \"Ja kaikkein taivaan kannen alla olevain valtakuntain\n      kuninkuus, voima ja mahti annetaan korkeimman pyhälle\n      kansalle; hänen valtakuntansa on oleva ikuinen valtakunta\n      ja kaikki vallat tulevat palvelemaan ja tottelemaan häntä.\"\n\n                               -- Dan. 7: 27; Ilm. 5: 10. --\n\n\n      Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen Herralle\n      hänen vihkiytyneitten pyhiensä hyväksi, jotka odottavat\n      lapseutta\n                                   ja\n      kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa,\n      \"uskon huonekunnalle\" ja huokaavalle luomakunnalle, joka\n      ikävöiden odottaa Jumalan lasten ilmestymistä on\n                          tämä teos omistettu.\n\n\n      \"Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden hoitaminen,\n      joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa.\"\n      \"Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille kaikenlaiseksi\n      viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki meille tiettäväksi sen\n      tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän\n      oli nähnyt hyväksi itsessänsä tehdä siitä järjestelystä,\n      minkä hän aikain täyttyessä aikoi panna toimeen, oli yhdistävä\n      Kristuksessa yhdeksi kaikki, jotka ovat taivaissa ja\n      maanpäällä.\"\n\n                                     Ef. 3: 4, 5, 9; 1: 8--10.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nRaamatun tutkisteluja.\n\nENSIMÄINEN LUKU.\n\nValtakunnan merkitys. -- Ihmisluokkia, joiden mieltä se kiinnittää. --\nLuokkia, jotka ovat vihamielisiä sitä kohtaan, ja miksi he ovat sillä\nkannalla. -- Valtakunnan läheisyys. -- Sen taivaallinen ihanuus. -- Sen\nnykyinen pystyttäminen.\n\nTOINEN LUKU.\n\n\"LOPUN AIKA\", ELI \"HÄNEN VALMISTUKSENSA PÄIVÄ\".\n\nLopun aika. -- Sen alku vuonna 1799 j.K. -- Sen loppu 1914 j.K. -- Mitä\non valmistettava, ja mikä on tarkotus. -- Maailman historiaa seurattu\nennustusten mukaisesti sen etevimpiin hallitsijoihin nähden. --\nVuodesta 405 e.K. tähän valmistuspäivään asti. -- Lopun ajan alku\nmäärätyllä tavalla ilmaistu, kumminkin ilman nimiä ja vuosilukua.\n\nKOLMAS LUKU.\n\nVALTAKUNNAN ODOTUKSEN PÄIVÄT. Danielin XII luku.\n\nYhteenveto valtakunnan työstä. -- Odotusajan tunnusmerkkinä tulee\nolemaan suuri tiedon lisäys ja kulkuneuvojen nopeus. -- Sir Isak\nNewton'in ennustus rautateistä. -- 1260 päivää. -- Virta lohikäärmeen\nsuusta. -- 1290 päivää osottavat näyn osittaisen ymmärtämisen\nlevenemisen. -- Pettymys, koettelemus ja seuraukset. -- 1335 päivää. --\nSiunaus silloin uskollisille \"odottajille\". -- Herran viittaus\nodotuksen päiviin vertauksessa kymmenestä neitseestä.\n\nNELJÄS LUKU.\n\nPYHÄKÖN PUHDISTUS. 2300 päivää. -- Dan. 8: 10--26.\n\nTodellinen pyhäkkö. -- Saastuttaminen. -- Alus tai perustus. -- Kuinka\nse \"muserrettiin\". -- Todistuksia roomalaiskatoolisista teoksista. --\nPuhdistus ei tule olemaan täydellinen ennenkuin 2300 vuotta näyn\njälkeen. -- Kuinka ja mistä se alkoi, ja milloin se on määrätty\ntäyttymään. -- \"Kultaiset astiat\", totuudet täytyy asettaa paikoilleen.\n\nVIIDES LUKU.\n\nELONKORJUU-AIKA.\n\nElonkorjuun ajanlaskullinen asema. -- Sen tarkotus ja sen suuri\ntärkeys. -- Aika-ennustusten polttopiste. -- Valmistuksia elonkorjuuta\nvarten. -- Yhteensattuvien profetallisten todistusten merkitys. --\nHerran läsnäolo. -- Vastauksia järjellisiin vastaväitteisiin. -- Pääsy\nHerramme iloon.\n\nKUUDES LUKU.\n\nELONKORJUUTYÖ.\n\nElonkorjuutyön luonne. -- Nisun kokoaminen. -- Lusteen kokoaminen\nlyhteisiin, sitominen ja polttaminen. -- Sen alkuperä ja runsaus. --\nKulutettu ruumenien lailla juutalaisessa elonkorjuussa. --\nVastaavaisuudet aikaan nähden huomatut. -- Baabelin hylkääminen,\nasteettainen lankeeminen ja lopullinen tyhjäksi tekeminen. -- Jumalan\npalvelijain merkitseminen ennenkuin vaivat tulevat Baabelin yli. --\nSekä järjestelmien että yksityisten tuomitseminen eli tutkisteleminen.\n-- Juutalaisen järjestelmän koetus esikuvallinen. -- Nisun\nkoetteleminen ja seulominen. -- Viisaat neitseet, erotettuina tyhmistä,\nmenevät pitoihin. -- \"Ja ovi suljettiin.\" -- Uusi tarkastus ja\nmuutamien hylkääminen. -- Miksi? ja kuinka? -- \"Korkean kutsun\"\npäättyminen. -- Aika on lyhyt. -- \"Jottei kukaan ottaisi kruunuasi.\" --\nPalvelijoita ja voittajia yhdennellätoista tunnilla.\n\nSEITSEMÄS LUKU.\n\nSEURAKUNNAN VAPAUTUS JA KOROTUS.\n\nSeurakunnan vapautus lähellä. -- Se tulee olemaan enteenä koko\nihmiskunnan vapahtamiselle. -- Sen vuosiluvun likimääräinen\nmääritteleminen. -- Kuinka pyhät tulevat pelastumaan siitä kaikesta,\njoka kohtaa maailmaa. -- Koska ja kuinka Jumala auttaa sitä. -- Sen\nlopullisen vapahtamisen tapa ja siihen liittyvät asianhaarat. --\nJeesuksessa nukkuneet vapahdetaan ensin. -- Seurakunnan elävien\njäsenten muutos. -- Tulevatko he kuolemaan? -- \"Autuaita ovat ne\nkuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästälähin\".\n\nKAHDEKSAS LUKU.\n\nISRAELIN ENNALLEEN ASETTAMINEN.\n\nIsraelin ennalleenasettaminen Palestiinassa on tapaus, joka on\nodotettavissa tänä elonkorjuu-aikana. -- Tämän ennalleenasettamisen\ntapa ja laajuus sekä luokka, jota luulemme sen koskevan. -- Sen\nalkamisen vuosiluku ja todistuksia sen todellisesta jatkumisesta siitä\nasti. -- Syy, miksi tuhatvuotiskauden siunaukset, jotka ovat aiotut\nkoko ihmiskunnalle, ensiksi kohtaavat ja herättävät eloon juutalaisen.\n-- Juutalaisten toiveitten elpyminen. -- Johtavain juutalaisten ja\npakanallisten kirjailijain huomioita. -- Näiden yhtäpitäväisyys\nennustuksen kanssa. -- Israelin sokeus Kristukseen nähden alkaa jo\npoistua. -- Liikkeen laajeneminen ja voima. -- Jumala on auttava heitä.\n\nYHDEKSÄS LUKU.\n\nSINUN JUMALASI HALLITSEE.\n\nYhteenveto profetallisista totuuksista, jotka osottavat Immaanuelin\nläsnäolon, ja että hänen valtakuntaansa pystytetään.\n\nKYMMENES LUKU.\n\nJUMALAN KIVITODISTAJAN JA PROFETAN, EGYPTIN SUUREN PYRAMIIDIN TODISTUS.\n\nYlimalkainen kuvaus suuresta pyramiidista. -- Miksi se ansaitsee\nerityistä mielenkiintoa kristittyjen taholta. -- Suuri pyramiidi --\ntieteellisen, historiallisen ja profetallisen -- totuuden varastohuone.\n-- Raamatun viittauksia siihen. -- Miksi, koska ja kuka sen rakensi. --\nSen asemapaikan tärkeys. -- Sen tieteelliset opetukset. -- Sen todistus\nlunastussuunnitelmasta -- aikakausiensuunnitelmasta, -- Kristuksen\nkuolema ja hänen ylösnousemisensa ilmaistut. -- Maailman kulku\nalaspäin, päättyen suureen hädän aikaan. -- Hädänpäivän laatu. -- Suuri\nuskonpuhdistusliike huomautettu. -- Juutalaisen aikakauden pituus\nilmaistu. -- Evankelikauden \"korkea kutsu\" osotettu. -- Vihkiytyneen\nseurakunnan tie. -- Korkean kutsuu loppu osotettu. -- Kristuksen\ntoisen tulemisen vuosiluku. -- Kuinka maailmaa kohtaavat\nennalleenasettamissiunaukset ovat ilmaistut. -- Maailman kulku\ntuhatvuotiskautena. -- Sen loppu. Ero kahden olotilan, inhimillisen ja\nhenkisen välillä sellaisena kuin pyramiidi sen osottaa. -- Pyramiidi\nosottaa vääräksi ateismin, vapauskoisuuden ja kaikki kehitysopin\nteoriat ja vahvistaa sekä Raamatun suunnitelman että sen määrätyt ajat\nja hetket.\n\nLiite.\n\n\n\n\nRaamatun Tutkisteluja.\n\n\nKristityt ihmiset ovat yhä enemmän heränneet näkemään sen tosiasian,\nettä aikamme suuri epäuskon aalto tunkeutuu kristillisyyteen. Tämä ei\nkuitenkaan ole sellainen häväisevä jumalankieltämys, jota edustivat\nThomas Paine ja Robert Ingersoll, vaan hienostuneempi epäusko, joka\nesiintyy kaikissa aikamme opeissa, ja joka tekee vaaran niin paljon\nväijyvämmäksi.\n\nSeikka on se, etteivät ainoastaan suuremmat korkeakoulut heikennä\nsivistyneempien uskoa, vaan myöskin yleiset koulukirjat, ja erittäinkin\nne, joita käytetään oppikouluissa, terottavat samaten epäluottamusta\nRaamattua kohtaan sen kanssa ristiriidassa olevien oppien kautta. Jos\njoku meidän aikamme yliopistollisen sivistyksen saanut kansalainen\nselittäisi uskovansa Raamattuun henkeytettynä kirjana, saisi hän\nosaksensa pilkkaa tovereittensa puolelta -- pilkkaa, jota harvat\ntahtoisivat tai voisivat kärsiä. Korkeintaan tavattaisiin harvalukuinen\njoukko, joka selittäisi, että he uskovat, että Jeesus ja hänen\napostolinsa olivat vilpittömiä, joskin he tekivät suuren erehdyksen\nkäyttäessään opetuksessaan lauseita Vanhasta Testamentista ikäänkuin ne\nolisivat olleet hengen elähyttämiä.\n\nSellainen usko Jeesukseen ja hänen apostoleihinsa ei ole uskoa\nensinkään, sillä jos meidän aikamme \"korkeat kriitikot\" ovat kyllin\nviisaita ymmärtämään, milloin Herra ja hänen apostolinsa erehtyivät\nviitatessaan Vanhaan Testamenttiin, silloin ovat nämä meidän aikamme\nmiehet sopivia tulemaan meidän johtajiksemme -- ollen enemmän hengen\nelähyttämiä kuin Jeesus ja hänen apostolinsa.\n\nKun seuramme on nähnyt aikamme tarpeen, koettaa se kaikin voimin\nhillitä virtaa ja pystyttää Herran \"lippua kansojen eteen.\" Se on\ntoimittanut painosta joukon Raamatun tutkisteluja (joista tämä on yksi)\nkaikkien kirkkokuntien kristittyjä ihmisiä varten, jotta niitä\nkäytettäisiin auttavana kätenä kaikille ymmällä oleville kysyjille,\njoiden käsiin nämä kirjat Jumalan johdolla joutuneekin. Niitä voidaan\nostaa joko suorastaan seuran varastosta tai sen kolportööreiltä, jotka\ntarpeen mukaan lähellä ja kaukana levittävät näitä auttavia käsiä.\n\nKristittynä miehenä tai naisena on sinulla joko lapsia tai sukulaisia,\nnaapureita tai ystäviä, joihin sinulla on vaikutusta, ja jotka ehkä\nkysyvät neuvoa, sanoen: \"Kuinka voimme tietää, että löytyy Jumala?\" tai\n\"Mikä todistaa, että Raamattu on hengen elähyttämä kirja?\" Ei ole\nkauvemmin viisasta kutsua niitä ymmärtämättömiksi kysymyksiksi tai\nsanoa: \"Oletko epäilijä?\"\n\nKuinka pätevä olisitkaan vastaamaan näihin samoin kuin useihin toisiin\nkysymyksiinkin, niin ei sinulla ehkä ole tarvittavaa aikaa tai\ntilaisuutta siihen. Kuinka sopivaa onkaan silloin ottaa kirjahyllyltä\nkysymyksessä olevaan aineeseen sopiva osa ja sanoa kysyjälle: Istuudu\nja lue, ja kysymykseesi olet saava täydellisen ja tyydyttävän\nvastauksen, ja jos epäilyksesi vielä heräävät, tule silloin jälleen ja\nlue sama uudelleen.\n\nEhkä olet epwortliiton, kristillisen endeavoryhdistyksen tai jonkun\nmuun nuorisoliiton jäsen. Ehkä sinua kehotetaan lyhyesti käsittelemään\njotakin raamatullista ainetta. Kuinka sopivaa onkaan silloin valita\njoku näistä tutkisteluista (jotka käsittelevät melkein kaikkia aineita)\nja löytää siitä sopivat Raamatun paikat lueteltuina. Saarnaajat\nkäyttävät niitä sillä tavalla, kun he valmistavat erityisiä saarnoja\ntai esitelmiä.\n\nMe pyydämme kaikkia kristityitä ihmisiä kaikissa kirkkokunnissa\nyhtymään meihin työssä ojentaa näitä \"auttavia käsiä\" kasvavalle\nsukupolvelle. Ainoankin ystävän pelastaminen epäilyksistä ja\nepäuskosta, maksaisi tuhatkertaisesti näiden tutkistelujen hinnan.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN LUKU.\n\n\"TULKOON VALTAKUNTASI.\"\n\nValtakunnan merkitys. -- Ihmisluokkia, joiden mieltä se kiinnittää. --\nLuokkia, jotka ovat vihamielisiä sitä kohtaan, ja miksi he ovat sillä\nkannalla. -- Valtakunnan läheisyys. -- Sen taivaallinen ihanuus. -- Sen\nnykyinen pystyttäminen.\n\n\nTärkein tapahtuma maailman historiassa on Jumalan valtakunnan\npystyttäminen ihmisten keskuuteen, Herran Jeesuksen ja hänen valittujen\nkanssaperillistensä, Evankeli-seurakunnan voittajain, käsiin. Tämän\nsuuren tapahtuman, johon, kuten _Raamatun tutkistelujen_ edellisissä\nosissa on osotettu, kaikki Jumalan lupaukset ja esikuvat osottavat,\nnäemme olevan ei ainoastaan hyvin lähellä, vaan välittömästi täytäntöön\nkäymässä. Ei kukaan niistä, jotka ovat heränneet huomaamaan nämä\nasianhaarat, ja jotka oikein, tahi vaikkapa osittainkin, ymmärtävät\nniitä, ja joiden sydämet ovat täydessä sopusoinnussa Jumalan suuren\naikakausisuunnitelman kanssa ja jotka näkevät, että tämä valtakunta\nsovelluttaa Jumalan yleismaailmallista lääkettä, huokaavan luomakunnan\nsyntiä, kurjuutta ja kuolemaa vastaan, voi tuntea muuta kuin\nmahdollisesti sellaista mielenkiintoa sen pystyttämisestä, sen ajasta\nja tavasta, että se nielee heidän kaikki muut harrastuksensa.\n\nKaikki, jotka empimättä luottavat sen rukouksen täyttymiseen, jonka\nHerramme itse opetti meidät rukoilemaan -- \"Tulkoon valtakuntasi,\ntapahtukoon tahtosi maan päällä niinkuin se tapahtuu taivaassa\" --\ntuntevat vilkkainta mielenkiintoa pyyntönsä täyttymiseen nähden, jos\nvain ovat rukoilleet sydämestä, hengessä ja totuudessa.\n\nSaatamme nähdä, että maailmakin, jos se vaan saattaisi käsittää tämän\nvaltakunnan oikean luonteen, kohta lausuisi sen tervetulleeksi, minkä\nse lopulta tekeekin, kauvan etsittynä siunauksena, joka tuo mukanaan\ntuon kultaisen tuhatvuotiskauden kalliit edut, joita niin kauvan on\ntoivottu.\n\nEräs yleinen luokka voisi mahdollisesti kumminkin asettua tätä\nvanhurskauden hallitusta vastaan. Tämä luokka käsittää kaikki, jotka\neivät rakasta rakkauden kultaista sääntöä ja jotka sen sijaan, että\nrakastaisivat toisia niinkuin itseään, ovat taipuvaiset näkemään toiset\npoljettuina, sorrettuina ja heidän oikeutensa ja vaivansa kohtuullisen\npalkan ja hedelmän heiltä kiellettynä, voidaksensa itse elää\nloistavassa tuhlaavaisuudessa, \"hekumassa\" (Jaak. 5: 1--9) enemmän kuin\nsydän saattaa toivoa tai kohtuullisuus vaatia. Nämä pitävät kiinni\nnykyisestä yhteiskunta-järjestyksestä ikäänkuin henki siitä riippuisi,\nja näyttävät vaistomaisesti kauhistuvan luvattua Messias-valtakuntaa.\nJa heissä ylläpitää toivo sitä ajatusta, ettei se koskaan tulisi,\nniinkuin David sanoi: \"Heidän sydämensä ajatus on, että heidän\nhuoneensa (perheensä) pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa\nsuvusta sukuhun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tuleman maan\npäällä... Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin heidän\njälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät.\" -- Ps. 49: 12--14.\n\nUskomatta tahi myös sivuuttaen profettain moninkertaiset todistukset\ntästä valtakunnasta -- sillä se oli alati heidän aiheensa, josta\n\"Jumala on ammoisista ajoista puhunut (kaikkien engl. k.) pyhäin\nprofettainsa suun katitta\" (Apt. 3: 21) -- näkyvät monet kauhistuvan\ntätä valtakuntaa ja vaistomaisesti aavistavan sen totuuden, että, jos\nJumala pystyttäisi valtakuntansa, hallittaisiin sitä oikeudella; ja\nettä, jos käytettäisi oikeutta, täytyisi monen maan hallitusmiehen\nvaihtaa paikkaa alamaistensa kanssa tahi kentiesi joutuisivat\nvankeuteen; ja moni suuri, ylhäinen, imarreltu raharuhtinas tulisi\nriisutuksi vääryydellä saavutetusta kunniastaan, maineestaan, ja\nrikkaudestaan ja esiintyisi oikeassa karvassaan, epäjalona. Nämä\npelkäävät, vaikkeivät usko todistusta siitä, \"Ettei ole mitään\npeitettyä, joka ei tule ilmi, eikä mitään salattua, joka ei tule\ntunnetuksi\" (Matt. 10: 26). Ja yhdessä näiden epäjalojen kanssa --\nnäiden rikkauden ja vallan väärien taloudenhoitajien kanssa, jotka\nlopultakaan eivät ole näiden varojen käyttämisessä \"älykkäitä\" kuten\nse, jonka viisautta kiitettiin vertauksessa (Luuk. 16: 1--9) -- seisoo\nvielä suurempi luokka, jota ilman he kaatuisivat. Tämä suuri luokka,\njolla kenties nykyään ei ole muuta kuin kohtuullinen osansa kunniaa,\nvirkoja, rikkauksia ja mukavuuksia, toivovat joskin hyvin heikosti,\nettä tulee vielä päivä, jolloin saattavat kieriä ylellisyydessä \"halvan\nkansan\" kadehdittuina suojelusherroina. Nämä epäjalot, itsekkään\nturhamaisuuden orjat ja vaihtelevan onnen leikkikalut! Ja näiden\njoukossa -- oi! se on totta --- on muutamia, jotka kantavat Kristuksen,\nhänen, köyhien ystävän, nimeä, ja huulillansa anovat ainoastaan\njokapäiväistä leipää ja hurskaalla pilkanteolla rukoilevat: \"Tulkoon\nvaltakuntasi\", vaikka he jokaisella sanallaan ja teollaan sekä\nkohtelullaan kanssaihmisiänsä kohtaan osottavat, kuinka paljon he\nrakastavat nykyistä väärämielistä hallitusta, ja haluten vääryyttä,\neivät he suinkaan mielellään soisi Kristuksen valtakunnan tulevan.\n\nOmituista on -- päivänselvässä ristiriidassa siihen asemaan nähden,\njolle monet, jotka väittävät olevansa Jumalan lapsia, asettuvat -- että\nusein tapaa moniaita sosialisteja ja muita, jotka hylkäävät kaiken\nkirkollisen, ja sen kanssa liiankin usein Raamatun ja kaiken uskon\nilmotettuun uskontoon, mutta kumminkin todella käsittävät muutamia\nvanhurskauden periaatteita, tunnustaen ihmisten yhteisen veljeyden,\nj.n.e. kuten muutamat heidän kirjoistaan mitä kauniimmin osottavat. He\nnäyttävät odottavan ja tavottelevan sitä yhteiskunnan yhdenvertaisuutta\nja niitä yleisesti suotuisia olosuhteita, joita uudelleen ja uudelleen\nluvataan Raamatussa tuloksena Kristuksen valtakunnan pystyttämisestä\nihmisten keskuuteen, kun Jumalan tahto on tapahtuva maan päällä. Ja\nkumminkin, sosialisti raukat, näyttää pikemmin siltä kuin heidän\ntaistelullansa tasa-arvoisuuden puolesta suureksi osaksi olisi juurensa\nheidän köyhyydessänsä ja tietoisuudessaan tavallisten mukavuuksien ja\netujen puuttumisesta kuin periaatteiden perustuksella; sillä annapas\njonkun heistä periä tahi ansaita suuri rikkaus, niin saattaa olla\nmelkein varma, että hän hylkää sosialistiset oppinsa.\n\nHyvin varoen on niiden pyhien vaellettava, jotka rukoilevat: \"Tulkoon\nvaltakuntasi, tapahtukoon tahtosi\", jotteivät heidän rukouksensa olisi\nainoastaan huulien höpinää, johon heidän sydämensä ja elämänsä ei\nollenkaan yhdy. \"Oman suusi mukaan olen tuomitseva sinut\" on eräs mitä\nenimmin sydäntä tutkiva ja ankara nuhde, jonka tuomari tulee lausumaan\nmuutamille, jotka ovat tunnustaneet olevansa hänen palvelijoitansa ja\nikävöivät hänen rakkaudesta rikasta ja oikeudenmukaista valtakuntaansa.\nAsettakoot siis kaikki, jotka siten rukoilevat ja uskovat tulevaa\nvanhurskasta hallitusta, nyt jo tekonsa ja sanansa sen oikeudellisten\nsäädösten mukaisesti, niin paljon kuin heidän vallassaan on.\n\nNe, jotka ovat omaksuneet edellisten osien opetukset, tulevat näkemään\nettei Jumalan valtakunta tule olemaan ulkonainen, näkyväinen\nvaltakunta, jolla on maallinen loisto, vaan valtakunta, jolla on\njumalallinen ihanuus ja voima. Tämä valtakunta on jo tullut toimivaan\nvaltaansa, vaikkei se vielä ole voittanut ja raivannut pois tämän\nmaailman valtakuntia, joiden vallanaika ei vielä ole kulunut loppuun.\nNiinmuodoin se ei vielä ole _saanut_ täydellistä valtaa maallisen\nherrauden yli. Sen pystyttäminen on nyt kumminkin tapahtumaisillansa,\nkuten ajanmerkit ja myöskin ne ennustukset, joita on tarkastettu\nedellisessä osassa, ja toiset, joita tarkastetaan tässä osassa,\nosottavat.\n\nSeuraavat luvut tulevat esittämään ennustuksia, jotka osottavat eri\nasteita nimikristityn seurakunnan ja maailman valmistuksessa\nvaltakuntaa varten, ja kiinnittävät huomion muutamiin merkitsevimpiin\nmuutoksiin, joita on ennustettu tapahtuvan sen pystyttämisen aikana.\nMikään ei saata olla tärkeämpää tahi herättää syvempää mielenkiintoa\nnykyään elävissä pyhissä, jotka ikävöivät perintö-osaa tässä\nvaltakunnassa, ja etsivät yhteistoimintaa Mestarin, Pääelonkorjaajan ja\nKuninkaan kanssa siinä työssä, jonka aika nyt on tullut ja joka nyt on\ntapahtumaisillansa.\n\n       *       *       *       *       *\n\n                   TYÖHÖN.\n\n    Työhön vain! työhön vain! Työ on koht' päättynyt.\n    Jäljiss' Mestarin astuos innolla nyt.\n    Hänpä neuvollaan johtaa ja voimia suo,\n    Kun teet työtä, min Herra sun tiellesi tuo.\n          Kestä ain', kestä ain'!\n          Toivoen, valvoen,\n          Kunnes työsi jo loppuu vain.\n\n    Työhön vain! työhön vain! Kenpä nääntyvä lie,\n    Sille lähteelle elämän näyttäös tie.\n    Risti, lippumme voittoisa taisteluss' on,\n    Kun me saarnaamme: lähde on ehtymätön.\n          Kestä ain', kestä ain'!\n          Toivoen, valvoen,\n          Kunnes työsi jo loppuu vain.\n\n    Työhön vain! työhön vain! Paikka kullekin on.\n    Eksytysten jo valta koht' kaatunut on.\n    Nimi Herran se korkeuksiin saa kaikumaan,\n    Kun käy siunausten lähteet nyt pulppuamaan.\n          Kestä ain', kestä ain'!\n          Toivoen, valvoen,\n          Kunnes työsi jo loppuu vain.\n\n    Työhön vain! työhön vain! Herran voimassa näin.\n    Katso kasvonsa kääntynyt on meihin päin.\n    Kohta kunnian pappeina, herroina maan\n    Käymme lähteestä kaikille juottamaan vaan.\n          Kestä ain', kestä ain'!\n          Toivoen, valvoen,\n          Kunnes työsi jo loppuu vain.\n\n\n\n\nTOINEN LUKU.\n\n\"LOPUN AIKA\", ELI \"HÄNEN VALMISTUKSENSA PÄIVÄ\".\n\nDanielin XI luku.\n\nLopun aika. -- Sen alku, vuonna 1799 j.K. -- Sen loppu 1914 j.K. --\nMitä on valmistettava, ja mikä on tarkotus. -- Maailman historiaa\nseurattu ennustuksen mukaisesti sen etevimpiin hallitsijoihin nähden.\n-- Vuodesta 405 e.K. tähän valmistuspäivään asti. -- Lopun ajan alku\nmäärätyllä tavalla ilmaistu, kumminkin ilman nimiä ja vuosilukua.\n\n\n\"Lopun aika\" sadan viidentoista (115) vuoden ajanjakso, vuodesta 1799\nvuoteen 1914 j.K., on selvästi ilmaistu Raamatussa. \"Hänen\nvalmistuksensa päivä\" on toinen nimi, joka annetaan tälle ajanjaksolle,\nkoska sinä aikana yleinen tiedon lisäys johtaa löytöihin ja\nkeksintöihin, j.n.e., tasottaen tietä tulevan Tuhatvuotiskauden\nsuosiolle valmistamalla koneellisia apuneuvoja, jotka tulevat\nsäästämään työtä ja ylipäänsä tuottamaan maailmalle aikaa ja\nmukavuuksia, jotka Kristuksen oikeudenmukaisen hallituksen aikana\ntulevat siunaukseksi kaikille ja ovat avullisina täyttämään maata\ntiedolla Herrasta. Ja toisessakin tarkotuksessa se on valmistuksen\npäivä tahi aikakausi; sillä joukkojen keskuudessa lisääntyvän tiedon\nkautta, tämän antaessa kaikille hitusen vapauden ja ylellisyyden makua\nennenkuin Kristuksen valtakunta pystytetään järjestämään maailmaa\noikealla tavalla, tulevat nämä siunaukset vähitellen olemaan\nnostovipuina luokkavallalle ja johtamaan joukot kapinaan ja kukistamaan\nyhtiörenkaat j.n.e., joiden kanssa maan kaikki nykyiset valtakunnat,\nporvarilliset ja kirkolliset, tulevat kaatumaan. Ja siten on nykyinen\naika (sellaisen kukistumisen kautta) valmistuksen päivä Jumalan\nvaltakunnan maailman vallalle, jota niin kauan on rukoiltu.\n\nNeljääkymmentä viimeistä vuotta lopun ajasta kutsutaan \"lopuksi\" tahi\n\"elonkorjuu-ajaksi\", niinkuin luemme: \"ELONAIKA _on_ maailman LOPPU\"\n(Matt. 13: 39). Tulemme kohta kiinnittämään lukijan erikoisen huomion\ntämän ajanjakson ja sen tapahtumain ennustettuun yleiseen luonteeseen,\nmutta elonkorjuun erityiset piirteet tulemme sen sijaan säästämään\nmyöhempään lukuun.\n\nVaikka tiedonanto, joka osottaa meille tämän ajanjakson vuosimäärän,\nannetaan meille Danielin ennustuksessa, tiedämme, ettei hän itse\nymmärtänyt mitään siitä, niinkuin hän sanoi: \"Minä tosin kuulin tämän,\nvaan en minä ymmärtänyt\" (Dan. 12: 8). Vastaukseksi innokkaiden\nkysymystensä johdosta sai hän tietää, että sanat ovat suljetut ja\nsinetillä lukitut lopun aikaan _asti_. Siitä seuraa siis, ettei kukaan\nsaattanut ymmärtää ennustusta ennen vuotta 1799; ja ennenkuin jätämme\naineen, tulemme näyttämään, että ennustus ilmottaa, ettei saatettu\n_alkaakaan_ ymmärtämään sitä ennen vuotta 1829 tahi paljastaa sitä\nselväksi ennen vuotta 1875.\n\nDanielin ennustuksen yhdestoista luku on omistettu niille merkillisille\ntapahtumille, jotka johtavat tähän ajanjaksoon, lopun aikaan,\nkahdennentoista luvun johtaessa siitä eteenpäin loppuun tahi\nelonaikaan. Ennustusten tutkijat huomannevat sen omituisen tavan, jolla\nvuosiluku lopun ajan alkamiselle ilmaistaan -- erinomainen tapa, jonka\nkautta vuosiluku täsmälleen määrätään, mutta samalla myöskin salataan\nsiihen määrättyyn aikaan asti, jolloin tulisi aika sen ymmärtämiselle.\nJa sitten kun tämä ajankohta on omituisella tavalla ilmaistu\nyhdennessätoista luvussa mainitsematta nimeä tai vuosilukua, antaa\nkahdestoista luku meille kolme ajanjaksoa, 1260, 1290, ja 1335\nprofetallista päivää, jotka todistavat ja vahvistavat mitä\nyhdennessätoista luvussa on opetettu, nimittäin, että lopun ajan alku\noli vuonna 1799.\n\nJa vaikka yhdestoista luku koskettaa muutamia silmiinpistävimpiä\nluonteita ja tapahtumia maailmanhistoriassa, niinkuin tulemme\nosottamaan, on niiden todistus kumminkin vielä suljettu hyvin monelle\nennustusten tutkijalle sen kautta, että ennustuksen _pääkohta_, josta\npaljon riippuu, on näennäisesti toteutunut. Tällä tavoin peittää eli\nsulkea ennustus, kunnes määrätty aika sen ilmottamiselle on tullut, ei\nole tavatonta. Ja niin varmoja ovat muutamat ennustusten\ntutkijat olleet siitä, että tämä pääkohta jo on toteutunut, että\nenglantilaisessa tavallisessa Raamatun käännöksessä eräs reunamuistutus\nkuuluu: \"Toteutunut 168:sta 171:teen e.K.\" Tämä paikka (Dan. 11: 31)\nkuuluu: \"Ja hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja saastuttavat\npyhäkön ja linnoituksen ja poistavat jokapäiväisen [sananmukaisesti --\n_alituisen_] uhrin ja asettavat hävityksen kauhistuksen [eli hävittävän\nkauhistuksen].\"\n\nVäitetään, että Antiokus Epifanes, eräs syyrialainen kuningas täytti\ntämän ennustuksen silloin, kun hän väkivallalla tunkeutui Jerusalemiin,\nlakkautti uhraamisen Jumalalle temppelissä ja asetti temppeliin Jupiter\nOlympoksen kuvan.\n\nTämä ennustuksen näennäinen täyttyminen on kylliksi tyydyttämään\ntavallista tutkijaa, hän kun tyytyy uskomaan, mitä hänelle sanotaan; ja\nsen kautta hänessä häviää innostus ennustukseen, joka muka on täyttynyt\nkaukaisessa muinaisuudessa, eikä niin ollen herätä hänessä erityistä\nmielenkiintoa. Mutta se joka tutkii huolellisesti, saattaa huomata,\nettä ennustettiin (14 värssy), että ne, jotka harjottivat väkivaltaa\nDanielin kansaa vastaan, tosin _koettaisivat täyttää_ näkyä (tahi\ntoteuttaisivatkin sen näennäisesti), mutta kumminkin epäonnistuivat; ja\nedelleen, että \"lopun aika\" oli määrätty aika (värs. 35), ja että\ntäyttä ja oikeaa tulkitsemista _ei_ voitu saada _sitä ennen_.\nNiinmuodoin eivät sellaiset voi saada oikeita tulkitsemisia\nmenneisyydestä. Eikä huolellinen tutkija myöskään saata jättää huomioon\nottamatta sitä seikkaa, että Herramme kiinnitti huomion juuri tähän\nennustukseen kaksi sataa vuotta sen väitetyn täyttymisen jälkeen, ja\nkäski meidän odottaa sen täyttymistä _tulevaisuudessa_, sanoen: \"Kun\nsiis näette [tulevaisuudessa] hävityksen kauhistuksen seisovan pyhässä\npaikassa\". (Matt. 24: 3, 15). Vieläpä Herramme lisäsi siihen\nhuomautuksenkin, että olisimme varuillamme, ja ettemme erehtyisi\ntodellisen kauhistuksen suhteen, sanoen: \"Joka tämän lukee, se\ntarkatkoon\".\n\nMe toivomme, että ne todistukset, joita on esitetty edellisessä osassa,\novat selvittäneet sen tosiasian, että suuri paavilaisjärjestelmä on\nhävityksen kauhistus, joka vuosisatojen kuluessa on ryöstänyt sekä\nmaailmaa että seurakuntaa Kristuksen valtakunnan nimessä. Se on\ntodellakin kauvan \"seisonut pyhässä paikassa\" -- Jumalan temppelissä,\nkristillisessä seurakunnassa. Jumalalle olkoon kiitos armostansa, että\nsaamme nähdä sen kauhistuttavat luonteenominaisuudet yhä selvemmin,\nvoidaksemme paeta kaikkia sen eksytyksiä. Jumalalle olkoon kiitos, että\nsen päivät ovat luetut, ja että puhdistettu pyhäkkö (Dan. 8: 14) pian\ntulee korotettavaksi ja täytettäväksi Jumalan kirkkaudella.\n\nTämän johdannon jälkeen siirrymme tutkimaan Danielin yhdettätoista\nlukua järjestyksessä.\n\nToinen värssy alkaa meedialais-persialaisesta valtakunnasta, jonka\nneljäs ja viimeinen kuningas oli Darius III, Kodomanus.\n\nMahtava kuningas kolmannessa värssyssä on Kreikan Aleksanteri Suuri.\nHäntä koskeva kappale Villardin maailmanhistoriasta luettanee\nmielenkiinnolla. Hän sanoo: --\n\n\"Tultuansa Judeaan, lähetti Aleksanteri Suuri käskyn Jerusalemiin,\njotta hänen sotajoukkonsa sieltä varustettaisiin elintarpeilla ja\nsotilailla. Jaddus, silloinen ylimäinen pappi vastasi, että hän oli\nvannonut uskollisuutta Persian kuninkaalle eikä saattanut hyljätä häntä\nhänen eläissään. Niin pian kuin Tyyron piiritys oli päättynyt, marssi\nAleksanteri Jerusalemiin kostaakseen tuon kiellon. Saatuansa tiedon\nhänen aikeistaan ja ollen aivan kykenemätön ryhtymään taisteluun hänen\nkanssaan, huusi ylimäinen pappi taivaan puoleen saadakseen suojelusta.\nYöllinen näky opetti hänelle mitä hänen oli tehtävä ja sentähden avasi\nhän kaupungin portit ja sirotteli tien kukkasilla. Pukeuduttuaan\nleeviläisen papiston loistavaan virkapukuun meni hän ja hänen kanssaan\nkaikki papit, valkoisiin puettuina, voittajaa vastaan. Kun Aleksanteri\ntapasi hänet, kumartui hän ja rukoili. Hänen hämmästyneen ystävänsä\nkysyttyä miksi hän, jota toiset rukoilivat, rukoili ylimmäistä pappia,\nvastasi hän: 'En minä rukoile häntä, vaan sitä Jumalaa, jonka palvelija\nhän on. Minä tiesin heti kun näin hänen pukunsa, että hän oli juuri\nsama, jonka näin näyssä Makedoniassa silloin, kun ajattelin Persian\nvallottamista, ja hän vakuutti minulle silloin, että hänen Jumalansa\nkävisi minun edelläni ja antaisi minulle menestystä!' Aleksanteri\nsyleili sitten pappeja kulkiessaan heidän keskellänsä: ja tuli sillä\ntavoin Jerusalemiin, jossa hän mitä juhlallisimmalla tavalla uhrasi\ntemppelissä. _Ylimmäinen pappi osotti hänelle sen jälkeen Danielin\nennustuksen ja selitti sen merkitsevän että hän oli kukistava Persian\nvaltakunnan_.\"\n\nVaikka Aleksanteri voitti maailman tuona lyhyenä 13 vuoden aikana, ei\nvaltakunta hänen kuoltuansa kokonaisena siirtynyt hänen perheelleen,\nvaan hänen neljä sotapäällikköänsä jakoivat sen keskenään ja se hajosi\nylipäänsä pirstaleiksi kuten neljännessä värssyssä ilmoitetaan.\n\nHuomaa tässä tämän ennustuksen yhtäpitäväisyys sen ennustuksen kanssa,\njoka on Dan. 8: 3--9 ja 20--25. Tässä osotetaan, että eräästä\nAleksanterin valtakunnan osasta (vertaa värssyjä 8, 9 ja 21)\nmuodostuisi \"pieni sarvi\" eli valta, joka tulisi ylenmäärin suureksi.\nTämä tarkottaa ilmeisesti Roomaa, joka kohosi vaikuttavaan asemaan\nKreikan raunioille. Oltuansa mitätön ala-valtio, jonka lähettiläät\nkiirehtivät tunnustamaan Kreikan yliherruuden, halukkaina tulemaan\n_valtakunnan osaksi_ Aleksanteri Suuren jalkojen juurella, nousi Rooma\nvähitellen yliherruuteen.\n\nSe kertomus, joka muutamilla sanoilla mainitaan Dan. 8: 9, 10,\nkerrotaan laveammin luvussa 11: 5--19. Tässä seikkaperäisessä\nselostuksessa mainitaan _Egypti etelän kuninkaaksi_; kun sensijaan\n_kreikkalaisia_, ja sittemmin heidän seuraajiaan vallassa,\n_roomalaisia_, eli uutta sarvea, joka sai alkunsa Kreikasta, kutsutaan\n_pohjan kuninkaaksi_. Jumalan kansan -- Danielin kansan -- historia,\njonka lopulliseen siunaamiseen Daniel luotti, Jumalan antaman lupauksen\nmukaisesti on kudottu näiden kansain historiaan, yhteenliittyen väliin\ntoiseen, väliin toiseen niistä. On pitkäveteistä ja tarpeetonta seurata\ntätä historiaa sen monissa yksityiskohdissa tarkastamalla Aleksanterin\nsotapäällikköjen riitoja ja heidän seuraajiansa, kunnes tulemme 17:teen\nvärssyyn, joka tarkottaa Kleopatraa, Egyptin kuningatarta. Ja koska\nkaikki ovat samaa mieltä tähän asti, niin ei ole tarpeellista mennä\nkauemmas menneisyyteen.\n\nVärssystä 18:n alkaen luvun loppuun asti jatkavat ne, jotka väittävät,\nettä 31 värssy tarkottaa Antiokus Epifanesta, ennustuksen\nsovelluttamista pieniin riitaisuuksiin ja kahakoihin Seleukon,\nFilopaterin, Antiokus Epifanen ja Ptolemeus Filometorin välillä, kuten\njuutalaisetkin nähtävästi olivat tottuneet sitä sovittamaan. Jatkamalla\ntätä tulkitsemista 12:teen lukuun asti, on selvää, että juutalaisilla\nolisi ollut vahvat syyt odottaa piakkoin pelastusta Messiaksen kautta;\nja siten luemmekin, että Herramme syntymisen aikana \"kaikki odottivat\"\nhäntä ja hänen kauttaan vapautusta roomalaisten ikeestä. Mutta 18:sta\nvärssystä alkain erottaudumme me, jotka näemme todellisen\n\"kauhistuksen\", heistä käsittäen, että ennustus ainoastaan koskettelee\nhuomattavia henkilöitä aina paavikuntaan asti, ja kosketeltuaan ja\ntodennettuaan tämän, jatkaa yhä edelleen seuraten sitä sen\nvainoomisvallan loppuun asti, ilmaisten tämän vuosiluvun\nseikkaperäisellä selostuksella eräästä maailmanhistorian\nmerkillisimmästä henkilöstä -- Napoleon Bonapartesta.\n\nMutta kysyttänee: Mistä johtuu se, että on tehty muutos edellisten\nvärssyjen kertomistavasta, ja siirrytty koskettelemaan ainoastaan\nhistorian huomattavimpia piirteitä? Me vastaamme Jumalan\nmenettelytapaan kuuluneen m.m. täten sinetillä lukita ja sulkea\nennustus. Toiselta puolen oli kaikki niin järjestetty ennustuksessa,\nettei Israel loukkaantuisi siihen ensimäisessä tulemisessa. Jos\nkahdenkymmenen vuosisadan pieniä tapahtumia ja yksityisseikkoja olisi\nkerrottu niin laajasti kuin tämän luvun 3--17 värssyissä oleva ennustus\non kerrottu, olisi se käynyt pitkäveteiseksi, väsyttäväksi ja\nmahdottomaksi ymmärtää; ja se olisi antanut juutalaisille ja\nensimäiselle kristitylle seurakunnalle jonkunlaisen käsityksen siitä\najanpituudesta, mikä tulisi kulumaan, ennenkuin Jumalan valtakunta\ntulisi; mutta se ei ollut Jumalan tarkotus.\n\nKun me siis menemme eteenpäin, tarkottavat meidän mielestämme värssyt\n17--19 niitä aikoja ja tapauksia, joissa Markus Antonius ja Kleopatra\nesiintyvät, jolloin Antonius kukistui ja Egypti (\"etelän kuningas\")\nliitettiin Rooman valtakuntaan. 20:nnen värssyn sovitamme Augustus\nCaesariin, joka oli tunnettu siitä, että hän kantoi järjestelmällisesti\nveroja kaikilta veronalaisilta kansoilta, ja että hänen veronkantonsa\nJudeassa ja koko silloisessa sivistyneessä maailmassa mainitaan\nyhteydessä Herramme syntymisen kanssa. (Luuk. 2: 1.) Ilmoitus: \"Keisari\nAugustus antoi käskyn, että koko maailma oli verolle pantava\" vastaa\ntarkkaan kertomusta: \"Ja hänen sijaansa nousee yksi, joka antaa\n_ahdistaman_ [veronkantajan engl. k.] käydä valtakunnan _kaunistuksen_\n[ihanuuden engl. k.] kautta.\" Tämä, kertomuksen viimeinenkin osa sopii\ntäydellisesti, sillä Augustus Caesarin hallituskausi on historiassa\ntunnettu suuren roomalaisvallan _ihanimpana_ aikana, ja kutsutaan sitä\n\"Rooman kultaiseksi ajaksi.\"\n\nEräs toinen 20:nnen värssyn käännös kuuluu: \"Hänen sijaansa on nouseva\nyksi, joka antaa veronkantajan _käydä valtakunnan ihanan maan läpi_\".\nTämä näyttänee erityisesti tarkottavan Palestiinaa, ja sopii se siinä\ntapauksessa täydellisesti yhteen Luukkaan selostuksen kanssa. Mutta\nmolemmatkin sovitukset ovat oikeat: silloin oli roomalaisen vallan\nihana aika ja sen veronkantajat lähetettiin kulkemaan Palestiinan maan\n-- valtakunnan ihanan maan läpi. Huomattakoon sitäpaitsi, että Augustus\nCaesar oli ensimäinen hallitsija maailmassa, joka sääsi\n_järjestelmällisen_ veronkannon.\n\nLuemme edelleen tästä etevästä hallitsijasta: \"Muutamissa päivissä hän\nsärjetään, ei kuitenkaan vihan eikä sodan kautta\". Augustus Caesarista\non mainittu, että hän kuoli rauhallisen kuoleman, kun sen sijaan hänen\nedeltäjänsä ja hänen seitsemän seuraajaansa keisarinvallassa saivat\nväkivaltaisen lopun. Hän kuoli muutama vuosi senjälkeen kun oli\nsaavuttanut valtansa huipun ja antanut \"veronkantajan matkustaa\nvaltakunnan ihanan maan läpi.\"\n\n21:nen värssy kuvaa sopivalla tavalla Tiberius Caesaria, Augustuksen\nseuraajaa: \"Hänen sijaansa nousee kelvoton, eikä sille valtakunnan\n_kunniaa_ anneta; vaan hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa valtakunnan\nliehakoitsemisella\". Huomatkaamme tässä kuinka historiallinen kertomus\nTiberiuksesta sopii yhteen yllämainitun ennustuksen kanssa.\n\nWhite sanoo:\n\n\"Tiberius oli viidenkymmenenkuuden vuoden vanha noustessaan\nvaltaistuimelle; tällöin _väitti_ hän olevansa mitä _haluttomin_\nhuolehtimaan valtaa seuraavista tehtävistä... Kun kaikki esteet nyt\nolivat poistetut, antoi hirmuvaltias vapaan vallan julmille ja\naistillisille intohimoilleen.\"\n\nVillard sanoo:\n\n\"Alussa teeskenteli hän ja näytti hallitsevan kohtuudella; mutta\nnaamari putosi pian... Senaatti, jolle hän siirsi kansan kaikki\noikeudet oli arvossa alentunut, ja hyväksyi niinollen liehakoimalla\nhänen toimenpiteensä, ja uhrasi suitsutusta alituisen imartelun\nmuodossa miehelle, joka täytti heidän katunsa verellä. Juuri tämän,\n_mitä alimmas langenneen_ ihmisen hallitessa, ristiinnaulittiin meidän\nHerramme Jeesus Kristus Judeassa.\"\n\nNämä kuvat sopivat tarkasti yhteen ennustuksen kanssa ja ne vahvistaa\nsitäpaitsi vielä seuraava -- 22 värssy. \"Tulvan [virran] voimalla\ntulvailevat he [kaikki vastustajat] pois hänen edestänsä ja särjetään,\nvieläpä _Liitonkin Ruhtinas_\". Tämä viimeinen määritelmä näyttää\neittämättömästi tarkottavan Herraamme Jeesusta, jonka ylempänä olleen\nhistoriankirjoittajan huomautuksen mukaan, Tiberiuksen hallituksen\naikana ristiinnaulitsi hänen edustajansa, Judean roomalainen\nkäskynhaltija, Pilatus, ja roomalaiset sotamiehet.\n\n\"Ja siitä asti kun hän teki liiton hänen kanssansa, [Senaatti tunnusti\nhänet keisariksi] harjottaa hän petosta ja menee ylös ja voimistuu\nvähällä väellä. [Tiberius perusti _pretoriaanein kaartin_, jossa aluksi\noli ainoastaan 10,000 miestä, mutta sittemmin puolta enemmän. Tämä\npieni miesmäärä ollen keisarin henkivartiostona oleskeli aina Roomassa\nja oli hänen valvontansa alaisena. Tämän avulla piti hän kansan ja\nSenaatin pelossa, poisti kansanvaalit, kansankokoukset j.n.e.] Keskellä\nrauhaa tulee hän maakunnan lihavimpiin paikkoihin ja tekee, mitä ei\nhänen isänsä eikä hänen isäinsä isät tehneet: ryöstöä ja saalista ja\nrikkautta hän heille jakelee, ja linnoja vastaan hän juoniansa aikoo,\nmutta ainoasti ajaksi.\" -- Värssyt 23, 24.\n\nSekä Augustuksen että hänen seuraajainsa valtiollinen tarkotus oli\nmieluummin rauhallisella tavalla säilyttää valta niissä alusmaissa,\njotka aikasemmin olivat voitetut, kuin valloituksien kautta yhä lisätä\nniitä; ja päästäksensä tarkotuksensa perille menettelivät he siten,\nettä jakoivat saaliin asettamalla paikallisia käskynhaltijoita, joilla\noli arvo ja valta ja joiden virassaan pysyminen tehtiin riippuvaksi\njärjestyksen pidosta heille määrätyissä maakunnissa, uskollisuudesta\nCaesareja kohtaan sekä täsmällisestä veronkannosta. He eivät\nmenetelleet enää kuten alussa, jolloin ryöstivät ja rosvosivat maailmaa\nsaadakseen viedä saaliin voitonmerkkinä Roomaan. Tämän valtiotaidon ja\n\"_tulevaisuutta tarkottavien suunnitelmiensa_\" kautta hallitsi Rooma\nnyt täydellisemmin ja vaikutusvaltaisemmin maailmaa kuin silloin, kun\nsen sotajoukot samoilivat sinne ja tänne.\n\nOn muistettava, että vaikka ennustus on mennyt seikkaperäisyyksiin\nkertomuksessaan ja Augustukseen ja Tiberiukseen nähden melkeinpä\nhenkilökohtaisunksiin, on tämä ainoastaan ollut keino erästä tarkotusta\nvarten. Sen tarkotuksena on ilmaista aika maailman-vallan muuttamiselle\nKreikasta Roomaan, Aleksanteri Suuren neljältä sotapäälliköltä, jotka\nedustavat hänen valtakuntansa neljää osaa (Dan. 8: 8 mainitut\nkreikkalaisen \"kauriin\" \"neljä sarvea\"), roomalaiselle vallalle, joka\nsinä aikana ja sitä ennen oli osa Kreikasta. Nämä neljä sotapäällikköä,\njotka seurasivat Aleksanteri Suurta, ovat esitetyt yhtä selvästi\nhistoriassa kuin ennustuksessakin. [Jakaminen näiden neljän kesken\nmainitaan selvästi Dan. 8: 8 ja 11: 4, 5.] Historiankirjottaja\n[Villard's Universal History, siv. 100] sanoo: --\n\n[_Kreikan_] \"valtakunta jaettiin nyt neljään osaan, ja yksi osa\nannettiin kullekin niistä sotapäälliköistä, jotka muodostivat liiton.\nPtolemeus otti kuninkaanvallan _Egyptissä_, Seleukus _Syriassa_ sekä\n_Ylä-Aasiassa_, Lysimakus _Trakiassa_ sekä _Vähässä Aasiassa_\nTaurukseen asti, ja Kassander otti osakseen _Makedonian_.\"\n\nTässä palottelussa tuli Italia kuulumaan Kassanderille, jonka osa oli\npohjoisin, ja jota sentähden kutsutaan \"pohjan kuninkaaksi\", Egypti\ntaas oli eteläinen osa eli siis \"etelän kuningas\". Vähitellen sai\nRooman vaikutus ylivallan, ja pala palalta joutui se alue, joka\nalkujaan kuului Seleukokselle, Lysimakukselle ja Kassanderille Rooman\nvaltaan, joka kuului pohjoiseen osaan, ja niinollen jäi ainoastaan\nEgypti, eteläinen osa, jälelle. Tämä etelän kuningas, Egypti, tuli,\nkuten edellä on kerrottu, pohjoisen osan vallan alle Kleopatran,\nAntonius ja Augustus Caesarin aikana, osaksi Kleopatran isän\ntestamentin nojalla, jonka kautta hän, kun hänen lapsensa vielä olivat\nnuoria hänen kuollessaan, jätti valtakunnan Rooman senaatin\nsuojelukseen, ja osaksi Markus Antoniuksen tappion kautta. Jonkun aikaa\nolikin \"etelän kuningas\", Egypti, tosiaankin yhtä mahtava kuin \"pohjan\nkuningas\" Rooma. Historiankirjottajat kertovat meille sen olleen \"sen\najan _suurimman_ kauppakansan\"; että sillä oli \"33,000 kaupunkia\" ja\nettä sen vuotuiset tulot \"nousivat noin 14,800 hopeatalenttiin\", noin $\n20,000,000 (yli 100,000,000 Smk.).\n\nKäsittäen ennustuksen sisällyksen ja tarkotuksen, emme saa odottaa\nhenkilökohtaisia, yksityisseikkoihin meneviä selostuksia näiden\nvaltakuntain ruhtinaista, vaan \"pohjan kuninkaalla\" ymmärrämme\nRoomalaisen valtakunnan edustajaa, ja \"etelän kuninkaalla\" Egyptin\nvaltakunnan edustajaa. Tämän selityksen jälkeen menemme eteenpäin\nennustuksen tutkimisessa.\n\nVärssy 25: \"Ja hän [Rooma] yllyttää voimansa ja sydämmensä etelän\nkuningasta [Egyptiä] vastaan suurilla sotajoukoilla. Ja etelän kuningas\nlähtee sotaan suurella ja aivan väkevällä sotajoukolla; mutta hän ei\nkestä, sillä he neuvottelevat [petollisia] juonia häntä vastaan.\"\n\nVuodesta 30 e.K. jolloin Augustus Caesar teki Egyptin roomalaiseksi\nmaakunnaksi, ei mitään vihamielisyyttä vallinnut näiden kahden maan\nvälillä, kunnes kuningatar Zenobia, eräs Kleopatran jälkeläisistä, noin\n269 j.K. vaati Egyptiä hallittavakseen ja hallitsikin sitä jonkun\naikaa. Hänen hallituskautensa oli kumminkin lyhyt. Rooman keisari,\nAurelianus, voitti hänet v. 372 j.K. Historiankirjottaja sanoo:\n\"Syyria, Egypti ja Vähä-Aasia tunnustivat Palmyran kuningattaren,\nZenobian hallitsijakseen. Mutta hänen täytyi taistella keisarikunnan\nylivoimaisia joukkoja ja aikakauden etevintä ja taitavinta\nsotapäällikköä vastaan.\" Kumminkin kirjottaa Aurelianus hänestä: \"Rooman\nkansa puhuu ylenkatseella sodasta, jota minä käyn naista vastaan. He\neivät tunne Zenobian luonnetta eikä mainetta. On aivan mahdotonta\nkuvailla hänen sotaisia varustuksiansa ja hänen hurjaa rohkeuttansa.\"\nFirmus, Zenobian liittolainen Egyptissä, voitettiin ja tapettiin pian,\nja Aurelianus palasi Roomaan suuresti kunnioitettuna, suuret aarteet\nmukanaan, niinkuin 28 värssyssä kuvataan -- \"Ja hän palajaa omalle\nmaallensa suurella tavaralla, ja hänen sydämensä on pyhää liittoa\nvastaan; ja jotakin [erikoista] hän toimittaa ja palajaa maallensa.\"\n\nTodistukseksi siitä, minkälaisia rikkauksia hän oli kerännyt,\nhuomattakoon seuraava ote, minkä Gibbon kertoo, Aurelianuksen\nvoittokulusta pitkin Rooman katuja. Hän sanoo: --\n\n\"Aasian aarteet, voitettujen kansojen aseet ja sotamerkit sekä\nsyrialaisen kuningattaren mainio pöytäkalusto ja vaatevarasto olivat\nasetetut tarkkaan järjestykseen tai pikemmin sanoen taiteelliseen\nepäjärjestykseen... Zenobian ihana vartalo oli kahlehdittu kultaisilla\nkahleilla; orja kannatti kultaketjua, joka oli kääritty hänen kaulaansa\nhänen melkein vaipuessaan jalokivien sietämättömän painon alla. Hän\nkäveli jalkaisin niiden vaunujen edellä, joissa hän oli toivonut kerran\nsaavansa ajaa voittajana Roomaan.\"\n\nMitä profetan tiedonantoon tulee, että palatessaan hänen sydämensä\ntulisi olemaan pyhää liittoa [kristinuskoa] vastaan, sanoo Mosheim: --\n\n\"Vaikkakin Aurelianus oli ylenmäärin epäjumalisuuteen menevä, ja vaikka\nhänellä oli suuri vastenmielisyys kristittyjä kohtaan, ei hän\nkumminkaan ryhtynyt minkäänlaisiin vastustaviin toimenpiteisiin neljän\nvuoden aikana. Mutta hallituksensa viidentenä vuonna, lieneekö se\nsitten johtunut hänen omasta tai toisten taikauskosta, alkoi hän tehdä\nvalmistuksia vainotaksensa heitä; ja niin julma ja petomainen oli hänen\nluonteensa, ja siihen määrin oli hän pappien ja jumalien ihailijoiden\nvaikutuksen alaisena, että, jos hän olisi saanut elää, olisi hänen\nvainonsa tullut kaikkia edellisiä vainoja kauheammaksi. Mutta ennenkuin\nhänen uudet käskykirjeensä olivat ehtineet kaikkiin maakuntiin, kuoli\nhän salamurhaajan käden kautta; ja sentähden ainoastaan harvat\nkristityt saivat kärsiä hurskautensa tähden hänen aikanaan.\" [History af\nChristianity, II osa, 101 siv.]\n\nTämä vainoamishalu kristinuskoa vastaan esiintyi _senjälkeen kun hän\npalasi_ valloitusmatkaltansa, kuten ennustuksessa ilmotetaan.\nAurelianus oli auringon palvelija, ja hän piti voittoansa Zenobiasta\nauringon antamana; ja heti taistelun jälkeen meni hän auringolle\npyhitettyyn suuremmoiseen temppeliin, kantamaan kiitostansa suosiosta.\nKun kristityt eivät pitäneet aurinkoa palvelemisen arvoisena ja\nkieltäytyivät ottamasta osaa tähän auringonpalvelukseen, otaksutaan\ntuon epäämisen olleen syynä hänen äkkiarvaamattomaan ja väkivaltaiseen\nvastustukseensa.\n\nVärssy 26: \"Ja ne jotka syövät hänen herkkujansa, ne häntä hävittävät,\nja hänen sotajoukkonsa hajoo, ja monta kaatuu surmattuna.\"\nAurelianuksen omat sotapäälliköt salamurhasivat hänet. Menestys seurasi\nhänen sotajoukkoansa, vaikka monet siinä kaatuivat.\n\n27 värssy ei tarkota Roomaa eikä Egyptiä, vaan kahta kuningasta tahi\nvaltaa roomalaisessa valtakunnassa -- keisarivaltaa, joka vähitellen\nhävisi kokonaan, ja pappisvaltaa, joka vähitellen kohosi eloon ja\nkunnianhimoon. Molemmat koettivat käyttää toisiaan omiin itsekkäisiin\ntarkotuksiinsa, koettaen samalla kieltää sellaisten tarkotusten\nolemassa olon. Värssy kuuluu: \"Ja kumpaisenkin kuninkaan sydän on\npahuuteen päin, ja yhdessä pöydässä he valhetta puhuvat; mutta ei se\nmenesty (silloin), _sillä_ vielä on loppu _määräaikaan määrätty_.\" Eli,\nlausuaksemme ajatuksen selvemmin, Jumala oli määrännyt 1260 vuotta\npaavikunnan vainoamisajan pituudeksi, sentähden ei keisarivallan ja\npappisvallan yhdistyksellä eli liitolla _saattanut olla menestystä_\nsilloin, sillä jos nuo 1260 vuotta olisi laskettu siitä ajasta, olisi\n\"lopun aika\" tullut liian aikaisin, sentähden oli välttämätöntä, että\nse (liitonteko) siirrettiin tuonnemmaksi, ja että se sai vasta\nvähitellen kehittyä keisarivallan rappeutumisen kautta Italiassa.\nKirkkohistorian lehdillä näemme kristittyjen piispojen juonet _vallan_\nvoittamiseksi Rooman valtakunnassa; ja ilmeisesti harkitsivat Rooman\nkeisarit paljon, eikö sentään olisi heille edullista hyväksyä tuo uusi\nuskonto. Näyttää siltä, että Konstantin ainoastaan toteutti,\nkypsyneempänä aikana sen, mitä toiset enemmän tai vähemmän olivat\najatelleet. Mutta kansan mielialan tähden tuli Konstantinkin estetyksi\nheti, ja niin pian kuin oli toivottu, aikaansaamasta kirkon ja valtion\nvoimien yhdistymisen.\n\nMeistä värssyt 29 ja 30 näyttävät olevan sulkujen välinen lause, joka\non pistetty siihen peittämään tarkotusta joksikuksi ajaksi,\nkeskeyttämällä kertomuksen järjestyksen, ja uskomme sen tarkottavan\nerästä, siihen aikaan nähden, kaukana tulevaisuudessa olevaa\nyhteentörmäystä Rooman ja Egyptin valtojen edustajain välillä. Mitään\nmuuta yhteentörmäystä kun tämä ainoa, ei tulisi olemaan näiden välillä,\nja se tulisi tapahtumaan _juuri_ tuona \"määrä-aikana\" -- lopun aikana,\n1799. Tästä syystä jätämmekin näiden värssyjen tutkimisen siksi kunnes\ntulemme tarkastamaan tätä viimeistä taistelua heidän välillään,\nniinkuin siitä yksityiskohtaisesti kerrotaan 40--45 värssyissä.\n\n31 värssy liittyy 27 värssyn ajatukseen, ja tarkottaa se meidän\nmielestämme sitä Rooman valtakunnan kahdesta vallasta, jolla oli\nsuurempi menestys -- paavikuntaa. Kun ennustus siten on seurannut\nhistoriassa esiintyviä eteviä, yksityisiä hallitsijoita Aurelianukseen\nasti ja on tutustuttanut meidät noiden kahden toisiansa vastaan\nvihollismielisen -- maallisen ja kirkollisen -- hallitusvallan kanssa,\njotka pian sen jälkeen nousivat, osottaa se senjälkeen paavikunnan\nmahtavammuuden ja sen luonteen ja toiminnan Jumalan totuuteen ja\nseurakuntaan nähden -- ja esitetään se tässä yhtenä ainoana kuninkaana\ntai valtana, huomioonottamatta sen monia paavien tai päiden vaihdoksia.\nMe tiedämme, että taistelussa maallisien ja uskonnollisten hallitsijain\nvälillä paavikunta suoriutui voittajana; ja ennustus kuuluu:\n\"Sotajoukot nousevat -- [tai 'vahvoja nousee hänestä' -- Youngin engl.\nk.] ja saastuttavat (voiman) pyhäkön ja linnoituksen ja _poistavat\njokapäiväisen uhrin ja _asettavat_ hävityksen kauhistuksen_.\"\n\nMeidän käsityksemme tästä asiasta on, että vaikkakaan ei seurakunta\neikä maallinen valta onnistuneet nielemään toinen toistaan, niinkuin jo\nyhteen aikaan näytti, niin nousi kumminkin \"voimakkaita\", jotka\nsaastuttivat sekä maallisen hallituksen että totisen uskonnonkin\nperusopit. \"Voiman pyhäkköä\" maallisen hallituksen rauhoitettua\naluetta, jonka Jumala määrätyksi ajaksi oli jättänyt pakanoille, tämän\nmaailman valtakunnille, koettivat kukistaa ne seurakunnan jäsenet,\njotka himosivat hallitusta nykyaikana ja jotka kaikin tavoin koettivat\nanastaa maallista valtaa edistääkseen kukin _omia_ kirkollisia\nsuunnitelmiaan; ja Jumalan pyhäkkö (hänen pyhä asuntonsa -- seurakunta)\nhäväistiin ja halvennettiin näiden \"voimallisten\" innokkaitten\nponnistusten kautta voittaakseen vallan maallisten hallitusmiesten\nkeskuudessa ja saadakseen suuremman jäsenmäärän ja vaikutusvallan\nkansan keskuudessa. Tämä oli paavikunnan alkuperäinen oras, nim.\ntyöskentelyssä kohottautua valtaan papillisena valtakuntana.\n\nEmme saata ihmetellä, että nämä itsepäiset \"voimakkaat\", jotka eivät\nvälittäneet Jumalan suunnitelmasta, joka määrää, että meidän nykyajassa\non oltava alamaisia \"niille esivalloille, jotka ovat\" (jotka Jumala on\nmäärännyt nyt koetellakseen ja valmistaakseen meitä, korottaakseen\nmeidät vastaisuudessa valtaan, kirkkauteen ja maailman hallitukseen),\nja, jotka olivat päättäneet, jos mahdollista, hallita ennen Jumalan\naikaa, olivat siihen määrin ristiriidassa Jumalan suunnitelman kanssa,\nettä he kadottivat totuuden syvimmän olemuksen ja ytimen säilyttäen\nainoastaan muodon, ulkonaisen kuoren. Suuri ratkaiseva askel luopumusta\nkohden oli \"jokapäiväisen uhrin poistaminen\". Tämän, joka sisälsi opin\ntranssubtantiationista (leivän ja viinin muuttuminen todelliseksi\nlihaksi ja vereksi pappien sitä siunatessa) ja messu-uhrista, ja joka\nosotti roomalaisten opinkappaleitten syvimmän alennustilan, mainitsemme\nainoastaan tässä ja jätämme sen täydellisemmän tarkastamisen toisen\nennustuksen yhteyteen myöhemmässä luvussa. Tämän turmiollisen ja\nrienaavan eksytyksen alkamisesta asti kutsuu Jumala paavillista\njärjestelmää kauhistukseksi; ja sen jälestäpäin seuraavaa\nvaltaan korottamista nimitetään tässä \"hävityksen kauhistuksen\n_asettamiseksi_\". Kuinka hyvin paavikunta on ansainnut tämän\nnimityksen, ja kuinka tuhoava sen onnettomuutta tuottava vaikutusvalta\non ollut, sen täydellisesti todistaa \"pimeiden aikojen\", keskiajan\nhistoria, josta olemme antaneet muutamia vilahduksia edellisessä\nosassa.\n\nVärssy 32: \"Ja hän turmelee liiton rikkojat liukkailla sanoilla\" (engl.\nk.). Ne, jotka seurakunnassa eivät eläneet Herran kanssa tehdyn\nliittonsa mukaisesti, lankesivat helposti imartelun, kunniapaikkojen,\narvonimien y.m. saaliiksi, joita heille tarjosi paavillinen\npappisvalta, sitte kun sillä alkoi olla vaikutusvaltaa. Mutta vaikka\nmonet taipuivatkin eksytyksiin, eivät kaikki sitä kumminkaan tehneet;\nsillä me luemme: \"Mutta se kansa, joka tuntee Jumalan, pysyy vahvana ja\ntoimittaa sen; ja ymmärtäväiset kansassa neuvovat monta.\" Tällä tavoin\nosotetaan, että seurakunta on jaettu kahteen selvään luokkaan; joita\nDan. 8: 11--14 erotetaan nimillä _pyhäkkö_ ja _sotajoukko_; toinen\nluokka, jonka maailma saattoi imartelevan kunnian kautta uskottomaksi,\nrikkoi liittonsa Jumalan kanssa, toisen luokan todellisuudessa\nvahvistuessa vainojen kautta, joihin he joutuivat uskollisuutensa\ntähden Jumalaa kohtaan. Viimeksi mainitussa luokassa oli sellaisia,\njotka käsittivät aseman ja opettivat uskollisille, Raamatussa\nkirjotetun, että Antikristus, eli Synnin ihminen, kehittyisi suuresta\nluopumuksesta seurakunnassa.\n\nEnemmistö ja valta olivat niiden käsissä, jotka olivat luopuneet\nliitosta, ja jotka yhdistyivät valtion kanssa; mutta niitä harvoja,\njotka olivat uskollisia, vainottiin -- ajettiin takaa, vangittiin,\nasetettiin piinapenkkiin, kidutettiin ja tapettiin sadoilla\nmieltäjärkyttävillä tavoilla; niinkuin historian lehdet selvästi\ntodistavat, ja kuten tässä profetan kautta ennustetaan, joka sanoi:\n\"mutta he kaatuvat miekkaan ja tuleen, vankeuteen ja ryöstöön kauan\naikaa\", -- tässä keskeytetään yhteys toisen sulkulauseen kautta, johon\nkuuluu 34 ja osa 35:ttä värssyä -- 'lopun ajaksi'; \"sillä vielä se\nviipyy [tulevaisuudessa] _määrättyyn_ aikaan asti.\" Kuinka kauan tämä\nvainon aika kestäisi, ei mainita tässä, mutta sensijaan sanotaan, että\nse kestäisi lopun aikaan asti, niinkuin oli määrätty. Toisista\nraamatunpaikoista huomaamme, että tämä ajanjakso oli 1260 vuotta, ja\npäättyi se v. 1799 j.K., aikana, jonka Daniel, Ilmestyskirjan\nkirjottaja ja historiakin erityisesti huomauttanut.\n\nVärssyt 34, 35: \"Mutta kaatuessansa saavat he vähän apua.\" Vainoojan\n(paavikunnan) vallan täysi ajanjakso, 1260 vuotta, ei tulisi päättymään\nennenkuin 1799; mutta ennen sen loppua salli Jumala pienen avun\nuskonpuhdistusliikkeen kautta, joka, vaikkakin alussa pikemmin enensi\nvainoa, jälkeenpäin soi hiukan lohdutusta ja suojaa niille, jotka\nkaatuivat uskollisuutensa tähden Jumalan sanalle. Uskonpuhdistus esti\ntotuuden täydellisen hävittämisen maailmasta. Mutta oi, pienen avun\nkanssa tulivat \"liehakoitsijat\" jälleen. Niin pian kuin vainot alkoivat\nvähetä, tarttui vastustaja samoihin keinoihin, joilla sen oli\nonnistunut johtaa seurakuntaa uskottomuuteen ja alennukseen,\nvoittaakseen uskonpuhdistusliikkeetkin. Kuninkaat ja ruhtinaat alkoivat\nantaa kunniapaikkoja protestanteille ja liittyivät protestantismiin; ja\ntämä johti vakaviin, huonoihin seurauksiin ja liitosta poikkeamisiin,\nkuten luemme: \"Ja useat liittyivät heihin liehakoitsemalla. Ja\nymmärtäväisiä [johtajia, uskonpuhdistajia, opettajia, jotka olivat\nkyenneet opettamaan monta paavikunnan eksytyksistä] kaatuu; että he\n[harvat uskolliset] koeteltaisiin ja puhdistettaisiin ja puhtaiksi\ntulisivat.\"\n\nKun seuraamme ennustusta edelleen, huomaamme, että samoin kuin\nedelliset värssyt selvästi kuvasivat johtavia luonteita, jotka\nerikoisella tavalla olivat yhteydessä vallan siirtymisen kanssa ensin\nKreikkaan ja sen jälkeen Roomaan, ja sitten vähitellen petollisella,\nsalaisella tavalla paavikuntaan sellaisena valtana, joka kehittyi\nmaallisesta Roomasta, niin on myöskin, sen (ennustuksen) tultua tuohon\nerittäin tärkeään paikkaan, jossa ilmaistaan, missä paavikunta sortui,\nsanottu, mitä hyvällä syyllä voi odottaakin, että Napoleon, tuo\njohtava luonne, jonka nimi niin likeisesti yhtyy tähän muutokseen,\nilmaistaisiin; eikä suinkaan kuvaamalla hänen persoonallista\nulkonäköään, vaan hänen omituiset luonteenominaisuutensa, kuten tehtiin\nsilloinkin kun oli kysymys Augustus ja Tiberius Caesareista. Sellaisen\nkuvauksen tapaammekin, ja Napoleon Bonaparten elämänjuoksu vastaa\ntäydellisesti tätä kuvausta. Värssyt 31--35 kuvaavat paavikuntaa, sen\neksytyksiä ja kauhistuksia, uskonpuhdistusta ja sen \"vähää apua\" sekä\nsen osittaista epäonnistumista liehakoimisen tähden; ja nämä värssyt\nvievät meidät \"lopun aikaan\", ja näyttävät meille, että pienestä avusta\nhuolimatta, joka suotiin, muutamia tulisi _kaatumaan_ vainon kautta,\njoka kestää \"lopun aikaan\" _asti_. Ja niin kävikin kaikissa maissa,\njotka olivat paavikunnan alaisia -- Espanjassa, Ranskassa, j.n.e.\nvainot jatkuivat tuon kauhean inkvisitionijärjestelmän kautta, kunnes\nNapoleon kukisti sen perinpohjin.\n\n[On aivan paikallaan sanoa paavillisen _vallan_ hävinneen viime\nvuosisadan alussa; sillä Ranskan vallankumouksen jälkeen oli Rooman\nvalta hallitsijain ja valtakuntien yli (ja vieläpä omankin alueensa yli\nItaliassa) ainoastaan _nimellinen_ eikä todellinen. On myös\nmuistettava, että siihenasti oli Ranska kaikista kansoista ollut\nuskollisin ja alamaisin paavin vallalle. Juuri sen kuninkaat,\nruhtinaat, aatelisto ja kansa olivat halukkaasti totelleet paavin\nkäskyjä -- järjestäneet ristiretkiä, lähteneet sotaan, j.n.e. paavin\nkäskystä, ja jotka olivat niin hartaita, etteivät sallineet\nprotestantin asua maa-alueellansa Pärttylin yön verilöylyn jälkeen.\nSentähden ei mikään kansa olisi saattanut antaa paavikunnalle\nkuolettavampaa, tuhoavampaa iskua kuin ranskalaiset.]\n\nLähinnä seuraa sitte ne värssyt, jotka kuvaavat Napoleonia, sitä\nasetta, jota kaitselmus käytti murtaakseen paavikunnan vallan ja\nalkaakseen sen ahdistamisen, mikä tulee myöhemmin päättymään\npaavikunnan täydelliseen häviöön; kuten on kirjoitettu: \"Jonka Herra on\n_hävittävä läsnäolonsa loiston kautta_.\" -- 2 Tess. 2: 8, engl. k.\n\nNapoleon Bonaparten, jota jo aikalaisensa kutsuivat \"kohtalon\nmieheksi\", julkinen elämän rata kuvataan niin selvästi profetallisessa\nesityksessä, että \"määräajan\" vuosiluku sen kautta eittämättömästi\nvahvistetaan. Tämä menettelytapa vuosilukujen määräämiseksi on täysin\ntarkka. Ja jos näytämme, että ne tapaukset, jotka tässä ennustuksessa\nmainitaan, ovat yhtäpitävät Napoleonin historiassa kerrotun elämän uran\nkanssa, saatamme määrätä vuosiluvun yhtä varmasti, kuin saattaisimme\nmäärätä Augustus tai Tiberius Caesarin tai Kleopatran hallituksen\nalkuvuoden -- jotka henkilöt kuvataan värssyissä 17, 20 ja 21.\nNapoleonin elämän ura, katsottuna ennustuksen valossa, osotti vuoden\n1799 paavin vallan 1260 vuotiskauden viimeiseksi vuodeksi ja sen\najanjakson aluksi, jota sanotaan \"lopun ajaksi\". Profetallinen kuvaus\nkuuluu seuraavasti: Värssy 36: \"Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja\nkorottaa ja ylentää itsensä joka Jumalan ylitse, ja jumalten jumalaa\nvastaan puhuu hän kauheita; ja hän menestyy, siksi kun viha täytetään,\nsillä mikä päätetty on, se tapahtuu.\" Napoleon ei ollut kuningas, mutta\nkuningas-sanaa käytetään yleisessä merkityksessä osottamaan voimallista\nhallitsijaa. Hän teki kentiesi enemmän _mitä tahtoi_ kuin kukaan\nihminen koskaan on tehnyt; hän oli tunnettu tahdonvoimastaan ja\npäättäväisyydestään, joilla hän voitti melkeinpä voittamattomia\nvaikeuksia. Saadaksemme oikean käsityksen ylläolevasta värssystä, tulee\nmuistaa, että sana _jumala_ merkitsee _mahtavaa henkilöä_; ja että sitä\nusein käytetään Raamatussa kun puhutaan kuninkaista ja hallitsijoista,\nkuten tässä värssyssä: \"jumalten _jumala_\". [Katso Raamatun\ntutkisteluja II osa, siv. 320 ja 322.] Sana jumalten tarkoittaa tässä\nhallitsijoita, kuninkaita ja ruhtinaita, ja lauseparsi jumalten\n_jumala_, tai hallitsijain hallitsija, tarkottaa paavia. Useimmat ovat\ntunnustaneet löytyvän korkeamman uskonnollisen olennon, mutta Napoleon\nei tunnustanut ketään. Hänellä oli oma tahtonsa ja oma suunnitelmansa,\nja se oli hänen oma korottamisensa kaikkein hallitsijain yli. \"Jumalten\njumalaakin\" [s.o. hallitsijain hallitsijaa -- paavia] vastaan puhui hän\nmerkillistä kieltä; hän vaati häneltä tottelevaisuutta palvelijanaan\ntavalla, joka tärisytti maailman taikauskoisuutta sinä aikana samoin\nkuin paavillisen pappisvallan arvokkaisuuttakin. Ja niinkuin tässä\nselitettiin, oli hänellä menestystä siksi, kunnes hän oli täyttänyt\ntehtävänsä ruoskia paavikuntaa ja murtaa vaikutusvalta, joka sillä oli\nkansojen yli. Tämän todistaa historia [Campaigns of Napoleon, siv. 89,\n95, 96.]: -- \"Maallisten ruhtinaitten, jotka olivat tehneet liiton\nranskalaisten kanssa, rehellisesti pysyen liitossa ja maksaessa sovitut\nverot, loukkasi itsevaltias paavi mitä epäviisaimmalla tavalla tehtyjä\nsopimuksia. Pappien ympäröimänä, jotka olivat hänen ainoat\nneuvonantajansa, ryhtyi paavi entisiin keinoihin, viekkauteen ja\nhurskaisiin petoksiin; ja suuria ponnistuksia tehtiin kansan\nyllyttämiseksi ranskalaisia vastaan... Papit luulottelivat taivaan\npuuttuneen asioihin, ja varmuudella väitettiin tapahtuneen kaikellaisia\nihmeitä, jotka muka todistivat pyhän katolisen kirkon uskon paavin\nerehtymättömyyteen, ja taivaan epäsuosion ranskalaisia kohtaan heidän\nkäytöksensä johdosta. Kun Bonaparte huomasi, että Rooman hovin hulluus\noli niin suuri, että kaikki hänen rauhanponnistuksensa olisivat\ntuloksettomat, ryhtyi hän heti toimenpiteisiin saattaakseen 'Hänen\nPyhyytensä' järkiinsä.\"\n\n\"Hän antoi käskyn kenraali Viktorille hyökätä paavin alueille. Hän\nhajotti paavin sotajoukon kuin akanat tuuleen, ja levitti yleistä\nkauhua kirkkovaltioissa... Kun 'Hänen Pyhyytensä' huomasi, ettei Pyhä\nPietari auttanutkaan häntä tässä ahdingossa... lähetti hän\nvaltuutettuja Bonaparten luokse anomaan rauhaa. Rauha saatiin, mutta\nkyllin nöyryyttävillä ehdoilla: paitsi sitä, että paavin oli\nnoudatettava aikaisemmin tehtyä, väliaikaista liittoa, jonka hän oli\nrikkonut, oli hänen luovutettava osa alueestansa ja maksettava noin\nkolmeenkymmeneen miljoonaan ranskalaiseen livreen nouseva summa [yli\n30,000,000 Smk] sovitukseksi viimeksi tehdyn liittosopimuksen\nrikkomisesta.\"\n\nTämä kaikki teki ensimäisen verotuksen kanssa yhteensä yli\nviisikymmentä miljoonaa Smk, mikä paavin oli maksettava Ranskalle\nkullassa ja hopeassa; sitä paitsi oli hänen annettava muita\narvoesineitä -- veistokuvia, maalauksia, y.m. Roomalaiskatolinen\nkirjailija kertoo \"näiden ehtojen täyttämisen saattaneen paavin\nperikadon partaalle.\" Tämä sopimus päätettiin 19 p. helmikuuta 1797.\n\nLuulisi, että tuollainen summittainen ja menestyksellinen paavinvallan\nkukistaminen olisi riittävä todistaakseen maailmalle, että sen väittämä\njumalallinen oikeus hallita kuninkaita y.m. oli ainoastaan anastettu;\nmutta jos ei niin ollut, nähtiin se ainakin seuraavana vuonna, jolloin\nranskalainen kenraali Berthier marssi Roomaan ja perusti tasavallan, 15\np. helmikuuta 1798, ja viisi päivää sen jälkeen vei hän paavin vankina\nRanskaan, jossa hän kuoli seuraavana vuonna. Siitä ajasta asti\nnykyaikaan on paavin valta maan kuninkaiden yli ollut ainoastaan varjo\nentisestään. Senjälkeen se tuskin on maininnutkaan väittämäänsä\noikeutta asettaa kuninkaita virkaan ja panna heitä pois viralta.\nVieläpä se paavi, joka nousi paavin istuimelle vuonna 1800 Pius VII\nnimellä, \"lähetti kiertokirjeen, jossa hän selittää evankeliumien opin\nsäätävän, että _kaikkien_ tulee totella olevia hallituksia\", mikä\nluonnollisesti koski häntä itseäänkin.\n\nVärssy 37: \"Ja hän ei välitä isäinsä jumalista (hallitsijoista,\npaaveista) [engl. k. jumalasta (paavikunnasta)], eikä huoli vaimojen\nrakkaudesta, eikä yhdestäkään jumalasta (hallitsijasta), sillä kaiken\nylitse hän korottaa itsensä.\"\n\nEi siinä kyllin, ettei Napoleon kunnioittanut isäinsä\njumalaa, paavikuntaa, vaan ei hän sen enemmin suosinut mitään\nprotestanttistakaan lahkoa, jotka tässä mainitaan vaimoina. [Niinkuin\nainoaa totista seurakuntaa esikuvauksellisesti nimitetään Kristuksen\nmorsiameksi, ja niinkuin Rooman seurakuntaa, joka on luvattomassa\nyhteydessä maallisen vallan kanssa, nimitetään pedoksi, samoin\nnimitetään erilaiset protestanttiset lahkot \"vaimoiksi\".] Sanalla\nsanoen, ei mikään muu, kuin hänen oma henkilökohtainen kunnianhimonsa\nmäärännyt hänen käytöstänsä.\n\nVärssy 38: \"Mutta linnojen [sotavallan] jumalaa hän paikallansa\nkunnioittaa; sitä jumalaa, jota ei hänen isänsä tunteneet, on hän\nkunnioittava kullalla ja hopealla, kalleilla kivillä ja kalleuksilla.\"\n\nToiset suuret sotilaat kunnioittivat jollain tavalla jonkinlaista\nyliluonnollista voimaa saavutetuista voitoista. Aleksanteri Suuri kävi\npakanallisissa temppeleissä viettäen sillä tavalla voittojaan; samoin\ntekivät Caesaritkin; ja viime aikoina, paavikunnan aikana, oli tapana,\nettä molemmat riitapuolueet sodassa kääntyivät Jumalan, pyhimyksien,\npyhän neitseen, ja paavien puoleen anoakseen siunauksia ja voittoja,\nainakin uskotellen, että he ottivat vastaan voiton lahjana Jumalalta.\nMutta Napoleon ei tehnyt mitään sellaista; hän piti menestymistään\nomana ja oman neronsa ansiona. Hän luotti sotajoukkoihinsa, pannen\nluottamuksensa rohkeisiin miehiin, nopeisiin sotaliikkeisiin ja\ntaitaviin kenraaleihin; ja näiden puoleen hän kääntyi pyynnöllään.\nHänen valansa muoto \"Vanhimpain neuvoskunnalle\" Ranskassa, ottaessaan\nvastaan ranskalaisten sotajoukkojen päällikkyyden palattuaan Egyptistä,\nosottaa, että hän luotti itseensä ja sotajoukkoihinsa. Hän ei vannonut\nJumalan tai Raamatun tai paavin tai Ranskan kautta, vaan sanoi: \"Minä\nvannon! Minä vannon _omassa nimessäni_ ja urhoollisten toverieni\nnimessä!\" Kun hän palveli omaa kunnianhimoaan, väitti hän palvelevansa\nkansaa; ja Rooman ja toisten hänen ryöstämiensä kaupunkien ja maiden\naarteet annettiin Ranskan kansalle, josta hän itse ja hänen\nsotamiehensä olivat osa.\n\nVärssy 39: \"Ja niin on hän tekevä vahvoille linnoille muukalaisen\n(uuden) jumalan avulla; joka häntä kunnioittaa, sille hän suuren\nkunnian antaa ja panee hänet monien hallitsijaksi ja jakaa hänelle\nmaata palkaksi.\"\n\nNapoleon antoi ystävillensä ja luotettaville sotapäälliköillensä\nvirkapaikkoja kaikkien Europan valloitettujen kansojen keskuudessa.\nNämä virat olivat hänen _lahjojansa_; kumminkin oli niiden omistamisen\nehtona uskollisuus häntä kohtaan. Ne annettiin \"ilmaiseksi\", mutta ne\nolivat kumminkin samalla myös hintana heidän tottelevaisuudestaan häntä\nkohtaan. -- Historia [Villard's Universal History, siv. 452] sanoo\ntästä:\n\n\"Napoleonin kunnianhimoiset ajatukset tulivat yhä ilmeisimmiksi.\nHollannista oli edellisenä vuonna muodostettu kuningaskunta, jonka\nkuninkaaksi tehtiin hänen veljensä, Louis Bonaparte. Neapeli annettiin\nnyt Josef Bonapartelle, vanhemmalle veljelle, joka nimitettiin myöskin\nmolempain Sisiliain kuninkaaksi. Useita maakuntia tehtiin\nherttuakunniksi tai valtakunnan läänityksiksi ja annettiin niitä\nkeisarin sukulaisille ja suosikeille. Hänen sisarestaan, Paulinasta,\ntehtiin Guastellan ruhtinatar, hänen langostansa, Murasta, Berg'in ja\nKleven suuriherttua; kun taas hänen puolisonsa Josefinan poika\nedellisestä avioliitosta, Eugene Beauharnais lähetettiin\nvarakuninkaaksi Italiaan. Neljätoista maakuntaa etelä- ja\nlänsi-Saksassa muodostettiin Reinin-liitoksi. Nämä maakunnat erotettiin\nsaksalaisesta valtioruumiista ja he tunnustivat Napoleonin\npäämiehekseen, protektorin arvonimellä... Sveitsi alistettiin myös\nRanskan vallan alle Napoleonin selittäessä olevansa sen 'mediatori'.\"\n\nNapoleonin politiikka johti hänet perustamaan kaikellaisia\nkunnia-tähdistöjä upseerien ja sotilasten keskuudessa, kuten esim.\n\"kunnia-legionan tähdistö\", \"rautakruunun-tähdistö\", j.n.e., j.n.e.\n\nKun ennustus siis näin on laskenut perustuksen tämän luonteen\n(Napoleonin), tuntomerkkien määräämiselle, hänen, jonka teot määräävät\n\"lopun ajan\" alun, jatkuu ennustus edelleen ja näyttää mikä _erityinen\ntapaus_ sinä aikana on käsitettävä varmasti määrääväksi _täsmällisen\nvuosiluvun_ \"lopun ajan\" alkamiselle. Tämä tapaus näyttää olevan\nNapoleonin hyökkäys Egyptiin, mikä kesti lähes vuoden ja viisi\nkuukautta. Hän lähti tuolle matkalle toukokuussa 1798 ja nousi\npalatessaan maalle Ranskassa 9 p. lokakuuta 1799. Tästä sotaretkestä\nkerrotaan kuvaavasti muutamin sanoin värssyissä 40--44.\n\nVärssy 40: \"Ja [määrätyllä] lopun ajalla on etelän [Egyptin] kuningas\ntaisteleva hänen kanssaan, ja pohjan kuningas [Englanti] hyökkää hänen\npäällensä vaunuilla ja ratsasmiehillä [Egyptin mamelukit] ja _monella\nlaivalla_ [Englannin varustuksiin kuului amiraali Nelsonin johtama\nlaivasto]. Ja hän (Napoleon) tulee maakuntiin ja hävittää ja kulkee\nläpi [voittoisasti]\" (engl. k.).\n\nHistoria ilmottaa meille, että Egyptiläinen sotajoukko Murad Beyn\njohtamana erittäin ankaran taistelun jälkeen voitettiin; ranskalaisten\nmenestys levitti kauhua kauas Aasiaan ja Afrikaan; ja ympärillä olevat\nheimot antautuivat voittajalle... Mutta lähellä oli, ettei onni\nvalmistanut hänelle kauheaa taka-iskua. Englantilainen amiraali Nelson,\njoka kauan oli vaaninut ranskalaista laivastoa, mihin kuului\nkolmetoista linjalaivaa (sotalaivaa) paitsi frekatteja, tapasi\nlaivaston Abukir-lahdessa ja hyökkäsi sen kimppuun illalla elokuun 1\npäivänä 1798 sellaisella voimalla ja reippaudella [\"tuulispään tavoin\"\n(engl. k.)], jommoista ei vielä koskaan ole osotettu meritaistelussa.\n\nVärssyt 41--43: \"Ja hän tulee ihanaan maahan [Palestiinaan], ja moni\nkaatuu, mutta nämä pelastuvat hänen kädestänsä: Edom ja Moab ja Ammonin\nlasten etevimmät. [Napoleon pysytteli rannikolla eikä mennyt maihin,\nvaan meni näiden maiden ohi.] Ja hän ojentaa kätensä maakuntiin, eikä\nEgyptin maakaan ole pelastuva. Ja hän anastaa aarteet, kullan ja hopean\nja kaikki Egyptin kalleudet; ja libyalaiset ja etiopialaiset ovat hänen\nseurassansa.\"\n\nVärssyt 44--45: \"Ja hän panee komean majansa [komeat telttansa] merten\nvälille ihanan pyhän vuoren eteen.\" Tämä ilmotus saattaa tarkottaa\ntoista kahdesta vuoresta -- Taborin tai Siinain vuori -- joita\nkumpaakin saattaa sanoa ihanaksi ja pyhäksi. Taborin vuorelle, ihana ja\npyhä paikka, jolla Herramme kirkastettiin, ja jota Pietari kutsui\n\"pyhäksi vuoreksi\", pystytettiin Napoleonin teltat, ja siellä\ntaisteltiin eräs hänen tärkeimmistä taisteluistaan. Siinain vuorella,\npyhällä ja ihanalla paikalla, jolla lakiliitto Jumalan ja Israelin\nvälillä vahvistettiin, kävi Napoleon ja hänen \"tieteellinen joukkonsa\"\nja hänen henkikaartinsa.\n\n\"Mutta sanomat idästä ja pohjasta pelottavat häntä, ja hän lähtee\nsuuressa kiukussa monta [kansaa] hävittämään ja kadottamaan. Ja hän\ntulee loppuunsa, eikä hänellä ole yhtään auttajaa.\"\n\nNapoleonin ollessa Egyptissä, saapui hänelle tieto uudesta liitosta\nRanskaa vastaan, ja hän lähti heti matkalle Ranskaan. Tämän johdosta\nsanoo historia [Villard's Universal, History siv; 446.]: \"Europasta\nsaapuneet tiedot saivat hänet nyt jättämään Egyptin; hän jätti\nsotajoukkonsa Kleberin johtoon ja palasi salaisesti ja kiireellä\nRanskaan... Onnessa oli tapahtunut käänne Ranskan asioihin nähden, oli\nmuodostettu Ranskaa vastaan toinen koalitioni (liitto), johon kuuluivat\nEnglanti, Venäjä, Neapeli, Turkin Portti ja Itävalta.\" Vertaa näitä\nhistorian sanoja ennustukseen: \"Mutta sanomat _idästä_ ja _pohjosesta_\npelottavat häntä, ja hän lähtee suuressa kiukussa monta [kansaa]\nhävittämään ja kadottamaan.\" Napoleonin kiukku ja hänen aikomuksensa\ntehdä kaikki Europan kansakunnat olemattomiksi, ovat liiankin hyvin\ntunnettuja asioita, jotta niitä tässä tarvitsisi toistaa. Melkeinpä hän\nonnistuikin kunnianhimoisissa suunnitelmissaan; kumminkin kuoli tämä\naikansa merkillisin mies, kuten ennustuksessa sanottiin, muutaman\nvuoden kuluttua maanpaossa kaikkien hylkäämänä. Niinkuin 40:nes värssy\nselittää, että tämä hyökkäys Egyptiin tulisi tapahtumaan \"lopun aikana\"\ntai (kuten Douay-käännös sanoo) \"ennen määrättynä aikana\", niin\nselittävät myöskin värssyt 29 ja 30, jotka tarkottivat samaa tapausta\nja jotka aikaisemmin huomattiin välilauseeksi. Muistettanee, että\nolemme huomanneet värssyjen 25--28 tarkottaneen aikasempaa hyökkäystä\nEgyptiin; ja värssyissä 29 ja 30 viitataan, että seuraava suuri\nhyökkäys on oleva \"_määrätyllä ajalla_\", s.o. lopun aikana, niinkuin\n40--45 värssyissä kuvataan.\n\n\"Määrätyllä ajalla menee hän taas etelään, mutta ei käy niin kuin\nedellisessä tai jälkimäisessä maahan hyökkäämisessä kävi\" (engl. k.).\nNapoleonin hyökkäyksellä Egyptiin ei ollut samat seuraukset kuin sillä,\njoka tehtiin Kleopatran päivinä tai hänen jälkeläisensä, kuningatar\nZenobian päivinä. Vaikka Napoleonilla olikin menestystä sotapäällikkönä\nEgyptissä, ei hän voittanut sellaisia voittoja kuin hänen edeltäjänsä\nvoittivat; syy tähän kerrotaan seuraavassa värssyssä: \"_Sillä_ Kittimin\n[Douayn mukaan roomalaisten] laivoja tulee häntä vastaan. Englannin\nlaivasto hätyytti häntä ja esti hänen vallotustaan. Koska Englanti\nsamoinkuin Ranskakin, olivat olleet osia vanhasta Rooman valtakunnasta,\nja koska Ranska oli sodassa tämän valtakunnan toisien osien kanssa ja\nkoetti vallottaa niitä, näemme olevan oikeuden mukaista, että näitä\nlaivoja kutsutaan roomalaisiksi. Ja hän [Napoleon] peljästyy ja\npalajaa ja kiukustuu _pyhää liittoa vastaan_; ja toimii (ruots. k.\nonnistuu).\"\n\nPalaamisensa jälkeen Egyptistä jätti Napoleon entisen väkivaltaisen\nvastustus-politiikkansa paavikuntaa vastaan ja allekirjoitti\n_konkordaatin_ eli sopimuksen paavin kanssa, jonka kautta\nroomalais-katolinen uskonto jälleen otettiin käytäntöön Ranskassa. Tämä\noli totuuden _vastainen_ teko; mutta hän näytti huomanneen, että hän\ntämän politiikan kautta parhaiten voisi onnistua kukistamaan tasavallan\nja asettamaan itsensä valtaan keisarina. Ja hän \"toimi\" [onnistui].\nMutta tätä politiikkaa ei kestänyt kauan sen jälkeen, kun hän kerran\noli saavuttanut keisarillisen vallan; hän alkoi pian taas työskennellä\nsitä järjestelmää vastaan, jota nimitetään \"Synnin ihmiseksi\", kuten\nprofetta kuvaa seuraavin sanoin: \"Ja hän [Napoleon] palajaa [muuttaa\nmieltään] ja suostuu niihin, jotka hylkäävät pyhän liiton\"; s.o. hän\nalkoi tehdä ja panna toimeen suunnitelmia Rooman luopunutta kirkkoa\nvastaan. Tässä hän onnistui myöskin.\n\nTällä tavoin seuraa Danielin yhdestoista luku selvästi maailman\nhistoriaa esittämällä etevimpiä henkilöitä aina Persian valtakunnasta\npaavikunnan kukistumiseen asti. Vaikka se käsittää tuon pitkän\nkahdentuhannen neljänsadan vuoden ajanjakson, täyttää se kumminkin\ntarkotuksensa osottamalla selvästi juuri sen vuoden, jolloin lopun\naika alkoi -- 1799. Tämä vuosi oli paavikunnan sortovallan 1260\nvuoden loppuraja, ja silloin alkoi Lopun aika. Ei tule jättää\nhuomioonottamatta, että tämä myöskin oli viimeinen vuosi paavikunnan\ntuhatvuotiskaudesta eli tuhatvuotisesta hallituksesta, mikä alkoi,\nkuten edellisessä osassa on näytetty, vuonna 800. Mutta 1799 oli\nainoastaan sen ajanjakson alku, joka on tunnettu \"lopun ajan\" nimellä,\njonka aikana jokainen jälkikin tästä järjestelmästä on häviävä.\n\nHuomaa, kuinka 34 ja 35 värssyjen muutamilla sanoilla kuvataan\nuskonpuhdistuksen taantuminen ja syy siihen. Rakkaus maailmaan sekä\nvallan, vaikutuksen ja mukavuuden halu olivat ansoja, jotka ensin\nviettelivät seurakuntaa ja synnyttivät paavikunnan; ja samat halut ja\npyrkimykset keskeyttivät uskonpuhdistuksenkin. Luther tovereineen\ntuomitsi alussa rohkeasti, toisten paavillisten eksytysten mukaan\nmyöskin kirkon ja valtion yhteyden; mutta kun, muutamien vuosien uljaan\npuolustuksen jälkeen ankaraa vastustusta vastaan, uskonpuhdistus alkoi\nsaada hiukan vaikutusvaltaa kannattajiensa luvun perustuksella ja kun\nkuninkaat ja ruhtinaat alkoivat mielistellä uskonpuhdistajia, ja tiet\nkunnallisiin ja valtiollisiin ylennyksiin avautuivat heille, hävisi\nheidän näkyvistänsä valtion ja kirkon yhtymisestä johtuva paha, jonka\nhe aikaisemmin näkivät paavikirkossa, ja jota vastaan he olivat\ntaistelleet. Reformeeratut seurakunnat Saksassa, Sveitsissä j.n.e.\nastuivat aivan Rooman jäljissä ja olivat valmiit yhtymään ja suosimaan\nmitä valtiollista puoluetta tai ketä ruhtinasta tai hallitusta tahansa,\njoka oli halukas tuntemaan ja tunnustamaan heidät. Sillä tavalla\nkaatuivat muutamat ymmärtäväisistä ja oltuaan uskonpuhdistuksen\njohtajia, tuli heistä nyt johtajia kiusaukseen. Siten tuli\nuskonpuhdistusliike, jolla oli hyvä alku, melkoisessa määrin\nehkäistyksi.\n\nMutta tämä kaikki ei saattanut tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelmaa.\nHänen viisautensa johti kaikki parhain päin. Se sai olla samoin kuin\npaavilainenkin eksytys oli ollut, vieläkin koettelemassa totisia pyhiä,\ntutkistelemassa, olivatko nämä todellisuudessa ihmisten tai Jumalan\nseuraajia. Se on palvellut tätä tarkotusta koko matkan siitä ajasta\ntähän asti -- \"koetellakseen heitä, puhdistaakseen ja tehdäkseen heidät\nvalkeiksi.\"\n\nJos olemme oikeassa, asettaissamme lopun ajan v. 1799, voimme odottaa,\nettä eksytykseen lankeaminen, mikäli se koskee kirkon ja valtion\nyhtymistä, melkoisemmassa määrässä alkaisi lakata, vaikka saattanee\nmennä vuosikausia täydelliseen ennalleenasettamiseen tästä perkeleen\nansasta. Katsoen taaksepäin, huomaamme, että tosiseikat ovat\ntäydellisessä sopusoinnussa tämän kanssa. Tästä vuosiluvusta alkaen on\ntapahtunut eroamisia valtion ja kirkkojen välillä, mutta uusia\nyhtymisiä ei ole tapahtunut. Itse asiassa osottaa tämä vuosiluku uutta\nuskonpuhdistusta kestävämmällä perustuksella. Paavikunnan vaikutusvalta\nEuroopan valtioissa oli ennen ollut niin suuri, että kansa pelkäsi sen\nkirouksia kuin hävittävää ruttoa, ja sen siunauksia haluttiin\nkansallisen menestymisen hyväksi. Kun protestantit erosivat\npaavikunnasta, olivat he maailman silmissä ainoastaan vähän turmeltunut\npaavikunnan sijainen, ja heidän suosiotaan, neuvojaan tahi\nvahvistustaan etsittiin usein aivan samanlaisella tavalla. Mutta kun\nNapoleon ei välittänyt paavikunnan siunauksista enemmän kuin sen\nkirouksistakaan ja hänellä kumminkin oli ihmeteltävä menestys, heikonsi\nse melkoisessa määrässä ei ainoastaan paavillista vaikutusvaltaa\nmaallisiin hallituksiin nähden, vaan heikonsi se myöskin erilaisten\nprotestanttisten järjestelmien vaikutusvaltaa yhteiskunnallisissa ja\nvaltiollisissa asioissa, vaikutusvaltaa, joka oli suuresti vahvistunut\nkahden ja puolen vuosisadan aikana.\n\nUudella reformationilla, joka alkoi Napoleonin päivinä, oli yhtä\nsyvälle käypä vaikutus kuin Lutherin ja hänen virkaveljiensä\naikaansaamalla reformationilla, vaikkei se ollutkaan mikään\nuskonnollinen liike, tai millään tavalla hengellisen harrastuksen\nelähyttämä; eivätkä toimivat henkilöt olleet tietoisia siitä, että he\ntoimittivat tehtävää, joka oli viitotettu heille ennustuksessa\nvuosisatoja aikaisemmin. Napoleon ja hänen apulaisensa olivat\njumalattomia miehiä, oman kunnianhalunsa elähyttäminä; mutta Jumala\njohti, heidän tietämättään, heidän kulkunsa, ja antoi heidän\ntyöskennellä hänen suunnitelmiensa hyväksi, minkä he tekivätkin. Jos se\nreformationi, jonka Jumala aikaisemmin oli pannut liikkeelle\nseurakunnassa itsessään, olisi jatkunut, jos uskonpuhdistajat ja heidän\njälkeläisensä olisivat olleet uskollisia totuudelle, olisivat kenties\nhänen suuret suunnitelmansa tulleet suoritetuiksi heidän kauttaan,\nhänen kunnioitettuina aseinaan. Mutta kun he eivät voineet kestää\nmaailman mairitteluja, näytti Jumala, että hänellä oli toisia tapoja ja\nkeinoja toimeenpannakseen päätöksensä.\n\nNapoleonin työ, yhdessä Ranskan vallankumouksen kanssa, mursi\nuskonnollisen taikauskon lumouksen, lannisti itsensä korottaneiden\nhengellisten herrain ylpeyden, herätti maailman suurempaan\ntietoisuuteen ihmisten voimista ja oikeuksista, mursi paavinvallan,\njolle uskonnollinen reformatiooni oli antanut kuolemaniskun, jonka\nkumminkin sen myöhempi kulku sittemmin paransi. Ilm. 13: 3. Se\najanjakso, joka päättyy vuonna 1799, ja joka osotettiin Napoleonin\nsotaretken kautta Egyptiin, vahvisti ja määräsi paavillisen vallanrajan\nkansain yli. Silloin päättyi määrätty aika (vallan 1260 vuotta) jonka\njälkeen tätä valtaa vastaan alkoi ennustettu tuomio, jonka lopultakin\ntuli \"lopettaa ja peräti hävittää se.\" Dan. 7: 26.\n\nTämä vuosiluku osottaa myöskin selvästi alun ajatusvapauden ja\nhenkilökohtaisten oikeuksien ja etujen huomaamisen ajanjaksolle, ja on\nse jo tehnyt itsensä huomatuksi nopean edistymisensä kautta sen työn\ntäydellistä toimittamista varten, joka edeltäpäin on määrätty tätä\nlopun aikaa varten. Valaistukseksi yksi ainoa esimerkki, nim. eri\nraamattuseurojen synty ja toiminta -- \"turmiota tuottavat\nRaamattuseurat\", kuten Rooma niitä nimittää, vaikk'ei se saatakaan\nniitä nyt enää estää. Ja pyhä kirja, jonka se kerran kahlehti, piti\nkuolleiden kielien avulla kätkössä ja kielsi lumotut alamaisensa\nlukemasta, on nyt levinnyt miljoonittain jokaisen kansan keskuuteen ja\njokaisella kielellä. Englannin ja ulkomaan Raamattuseura perustettiin\nvuonna 1803, New-Yorkin Raamattuseura vuonna 1804; Berlinin ja Preussin\nRaamattuseura 1805; Filadelfian Raamattuseura vuonna 1808 ja Amerikan\nRaamattuseura vuonna 1817. Sen työn laajakantoisuus, minkä nämä seurat\novat tehneet vuosisadan kuluessa, on ihmeteltävä. Raamatuita painetaan\nvuosittain miljoonittain ja myydään halpoihin hintoihin, sekä\nlahjotetaan tuhansittain köyhille. On vaikeaa laskea tämän työn\nlaajalle ulottuvaa vaikutusta. Vaikkakin epäilemättä paljon menee\nhukkaan, on tuloksena ylipäänsä valtiollisen ja kirkollisen orjuuden ja\ntaikauskon kahleiden murtaminen. Raamatun äänetön opetus --- että\npaavien, pappien ja maallikkojen, samoin kuin kuninkaitten,\nsotapäällikköjen ja kerjäläisten on kaikkien tehtävä tili samalle\nHerralle -- on parhain keino yhteiskunnan tasottamiselle ja\ntasa-arvoisuudelle.\n\nVaikka uskonnollinen reformationiliike kaikkialla Euroopassa ankarasti\ntärisytti paavikunnan vaikutusta, olivat reformeeratut kirkot kumminkin\nniin uskollisesti matkineet sen politiikkaa valtioviisauteen ja\nvaltiotaitoon nähden, sen yhtymistä maallisiin valtakuntiin, ja sen\nvaatimusta pitää kansaa papillisen hallituksen alaisena (nim. että\n\"papisto\" muodostaa erityisen, Jumalan määräämän hallitusvallan\nmaailmassa), että tämän reformatioonin vaikutus melkoisessa määrässä\ntuli miedonnetuksi ja että kansa ja siviilivirkamiehet suurimmaksi\nosaksi jäivät yhä edelleen taikauskoiseen pelkoon ja alamaisuuteen\nkaiken kirkollisen hallituksen suhteen. Uskonpuhdistus jätti eri\nlahkoihin paljon sitä taikauskoista ja epäterveellistä kunnioitusta,\njoka ennen oli kohdistunut yksin paavikuntaan. Mutta se valtiollinen\nreformi [uudistus], jonka yhdeksästoista vuosisata näki, ja joka on\nerityisesti vuodelta 1799, \"lopun aika\", on, vaikkakin aivan erilainen\nkuin entinen, sittenkin _reformatiooni_. Amerikkalaisten siirtomaiden\nriippumattomuusselitys, -- menestyksellisen tasavallan onnellinen\npystyttäminen, kansallinen hallitus kansan hyväksi, ilman kuninkaiden\ntai pappien sekaantumista -- oli asettanut uuden opetuksen heräävän\nkansan silmäin eteen, joka oli uinaillut monet vuosisadat\ntietämättömänä Jumalan lahjottamista oikeuksista, ajatellen, että\nJumala oli määrännyt kirkon korkeimmaksi hallitusvallaksi maan päällä,\nja että he olivat pakotetut tottelemaan niitä kuninkaita ja keisareita\njotka kirkko oli vahvistanut välittämättä siitä kuinka epäoikeutettuja\nheidän vaatimuksensa sitte olivatkaan, sentähden että kirkko oli\nselittänyt heidät _Jumalan määräämiksi_ kirkon kautta.\n\nPitkällisen sorron alaiselle ja pappien hallitsemalle kansalle tuli\nAmeriikka ihmettelyn lähteeksi. Se oli todellakin \"maailmaa valaiseva\nvapaus\". Lopulta, pappisvallan, kuninkaallisen tuhlaavaisuuden, y.m.\nsortamana minkä lisäksi tuli katovuosi toisensa jälkeen, köyhdyttäen ja\nvieden sen melkein nälänhätään, nousi Ranskan kansa epätoivossa ja pani\ntoimeen mitä kauhistuttavimman vallankumouksen, jota kesti neljätoista\nvuotta, 1789--1804.\n\nNiin kauheita kuin sen laittomuuden ja väkivallan näytelmät olivatkin,\nolivat ne ainoastaan oikeuden mukainen hedelmä, luonnollinen\nvastavaikutus kauvan sorrettuna olleen kansan heräämisestä näkemään\nhäpeänsä ja alennuksensa. Täten saivat porvari- ja uskonnolliset mahdit\nniittää myrskyn siitä, että Jumalan ja totuuden _nimessä_ olivat,\nkorottaakseen itseään, sokeuttaneet ja sitoneet ihmisiä, joiden\npuolesta Kristus on kuollut.\n\nLuonnollisesti tulisi tällainen vastavaikutus tällaisista syistä\njohtamaan uskottomuuteen. Ranskan valtasi äkkiä kokonaan uskottomuus\nVoltairen ja hänen kaltaistensa vaikutuksesta. Heidän kirjansa tulvivat\nyli koko maan, syytäen ylenkatsetta ja ivaa uskontoa vastaan, tahi\noikeammin sanoen Rooman luopunutta kirkkoa kohtaan, joka oli ainoa\nkristillisyys, minkä Ranskan kansa tunsi. He osottivat sen\nvilpillisyydet, sen mahdottomuudet, sen ulkokultaisuudet, sen\nepäsiveellisyyden, sen julmuudet ja kaiken sen pahuuden, kunnes Ranskan\nkansa alkoi yhtä palavalla innolla hävittää katolilaisuutta ja kaikkea\nuskontoa kuin se ennen oli kannattanut sitä. Ja surkuteltava, lumottu\nRanska, joka tuhannen vuoden aikana oli kokonaan ollut paavikunnan\nvaikutuksen alaisena, huusi, ajatellen todellisen Kristuksen, eikä\nAntikristuksen olleen sen halpamaisena herrana. Voltairen sanoilla:\n\"Alas tuo katala.\" Ja sen ponnistukset inhottavan Antikristuksen\nkukistamiseksi johtivat ranskalaisen vallankumouksen kaikkiin kauhuihin\n-- ihmeellinen esimerkki kostavasta oikeudesta, kun sitä katsotaan\nvertaamalla julmia verilöylyjä Pärttylinyönä ja toisissa\ntilaisuuksissa, joita paavikunta oli pannut toimeen ja joista se oli\nriemuinnut. Uskottomuuden elähdyttämä Ranska nousi äkkiä koko\nvoimassaan, hävitti Bastiljin, julisti selityksensä ihmisen\noikeuksista, mestasi kuninkaan ja kuningattaren, sekä julisti\nsodan kaikkia kuninkaita vastaan ja myötätuntoansa kaikkia\nvallankumouksellisia kohtaan kaikkialla. Maailman hallitsijat\npelkäsivät nyt henkeään pidätellen että vallankumoustartunta\nmahdollisesti saattaisi puhjeta heidänkin alamaistensa keskuudessa, ja,\npeläten koko maailmaa koskevaa anarkiaa tekivät he keskenään liiton\nsuojaksi alamaisiaan vastaan, jotka todella tuskin olivat\nhillittävissä. Ranskalaiset luopuivat kristinuskosta, ja peräyttivät\nvaltiolle kaikki roomalaiskatolisen kirkon äärettömän suuret omaisuudet\nja tulot ja samoin kuninkaan ja aatelisten tilat. Veri vuosi jälleen\nPariisin kaduilla, mutta nyt vuosi pappien ja aatelisten ja heidän\nkannattajainsa veri protestanttien veren sijasta. Mestattujen luku\nlasketaan 1,022,000. Nämä tapettiin sadoilla tilaisuutta varten\nkeksityillä tavoilla. Pappeja takaa ajettaessa ja teurastettaessa\npilkattiin heitä muistuttamalla paavilaisten samanlaisesta käytöksestä\nprotestantteja kohtaan ja heidän omasta opistaan -- \"tarkotus pyhittää\nkeinot\". Vallankumoukselliset vakuuttivat aijotun _tarkotuksen_ olevan\ninhimillisen vapauden sekä valtiollisen että uskonnollisen; ja että\nniiden kuolema, jotka vastustivat tätä, oli tarpeellinen ainoana\nvarmana keinona.\n\nSellaisenaan oli Ranskan vallankumous hyvin paha, ja aiheutti\nmiljoonille ihmisille paljon hätää: mutta samalla kertaa autti se,\nkuten monet muut tapaukset, osittaiseen korjaantumiseen suurista\nepäkohdista; ja kuten monen muun asian, käänsi Jumala tämänkin hyväksi,\ntiedon lisäämiseksi ja hänen suunnitelmiensa edistämiseksi, kuten\nennustuksessa huomautetaan. Me liitämme tähän huomautuksen, että\nRanskan vallankumous osotetaan erityisellä tavalla Ilmestyskirjassa,\nmikä osottaa selvästi, että tämä hirmuvalta esikuvasi sitä lopullista\nhätää mikä kohtaa kaikkia \"kristikansoja\". Se laittomuuden ja\nuskottomuuden ruttotartunta, joka levisi Ranskasta ympäri koko maailman\neli ja kasvoi vääristä, raamatunvastaisista \"kristikunnan\" opeista\nja tavoista eikä tätä edustanut ainoastaan paavikunta, vaan\npuhdasoppisuuskin yleensä. Nimikristillisyys ei ole parantanut tätä\ntautia ja on kykenemätön torjumaan sen seuraavaakaan purkausta, joka,\nkuten Raamattu ennustaa tulee olemaan suurin hätä, mikä maan päällä\nkoskaan on ollut.\n\nRanskalaisten vapaa-ajattelijain vaikutus levisi ympäri Eurooppaa\nNapoleonin sotajoukkojen kautta, ja heikonsi suuresti sekä kuninkaiden,\nettä pappien vaikutusvaltaa. Mutta se kovakourainen kohtelu, jota\npaavikunta sai kokea Napoleonilta, joka esiintyi uskottoman Ranskan\npäänä ja edustajana, täydensi työn ja autti enemmän kuin mikään muu\nkatkomaan niitä taikauskoisen kunnioituksen kahleita, joilla\n\"pappisluokka\" oli pitänyt \"yleistä kansaa\" alamaisuudessa. Mutta kun\npelkäämätön Napoleon ei ainoastaan uhmaillut Pius VI kirkonkirouksia\n(pannajulistuksia), vaan määräsi hänelle sakkoja hänen rikkomuksistaan\nhänen (Napoleonin) määräyksiä vastaan ja pakotti hänet loppujen lopuksi\nluovuttamaan takaisin Ranskalle paavilliset alueet, jotka Kaarlo Suuri\ntuhatta vuotta aikaisemmin oli lahjottanut (Napoleon väitti olevansa\nKaarlo Suuren seuraaja), avasi tämä kansan sekä Euroopan hallitsijain\nsilmät näkemään vilpillisyyden paavikunnan vaatimuksessa saada hallita.\nSuuri muutos yleisessä mielipiteessä sinä aikana paavilliseen valtaan\nnähden, nähdään siinä, että Napoleon, kun hän otti nimekseen ja antoi\njulistaa itsensä Rooman keisariksi Kaarlo Suuren seuraajana [suurilla\neurooppalaisilla sodillaan koetti Napoleon ainoastaan jälleen yhdistää\nroomalaisen valtakunnan samanlaiseksi kuin se oli Kaarle Suuren\naikoina], ei mennyt Roomaan antaakseen paavin kruunata itseään, kuten\nKaarlo Suuri ja monet muut olivat tehneet, vaan käski paavin tulla\nRanskaan olemaan läsnä hänen kruunauksessaan. Eikä edes silloinkaan tuo\nvoitollinen ruhtinas, joka enemmän kuin kerran oli ryöstänyt,\nköyhdyttänyt ja nöyryyttänyt paavikuntaa, suostunut paavin\nkruunattavaksi ja siten ottamaan vastaan keisarin arvoa tunnustamalla\nminkäänlaista paavillista valtaa, vaan antoi paavin (Pius VII)\nainoastaan olla läsnä antamassa vahvistuksensa ja tunnustuksensa\ntoimitukselle, ja siunaamassa kruunun, jonka Napoleon otti alttarilta\nja pani itse päähänsä. Historiankirjottaja sanoo: \"Hän asetti sen\njälkeen otsakoristeen keisarinnansa päähän, ikäänkuin näyttääkseen,\nettä _hänen valtansa_ oli hänen omien tekojensa lapsi\" -- tulos hänen\nomista menestyksistään siviili- ja sotilasalalla. Eikä paavia tämän\njälkeen koskaan ole pyydettykään antamaan kellenkään Rooman valtakunnan\nkruunua. Muudan roomalaiskatolinen kirjailija [Chair of. St. Peter,\nsiv. 433]  sanoo tästä kruunauksesta:\n\n\"Tehden eritavalla kuin Kaarlo Suuri ja toiset hallitsijat, jotka\nolivat saapuneet Roomaan sellaisissa tilaisuuksissa, _vaati_ hän\n(Napoleon) _julkeudessaan_, että pyhä isä tulisi Pariisiin kruunaamaan\nhänet. Paavi tunsi _ääretöntä vastahakoisuutta_ poiketa siten vanhasta\ntavasta. Niin, pitipä hän sitä _korkean virkansa halventamisena_.\"\n\nMitä tulee niihin nöyryytyksiin, joita Napoleon kokosi paavikunnalle,\nsanoo historia [Campaigns of Napoleon, siv. 89, 90]:\n\n\"Tehtiin [23 p. kesäk. 1796] paavin [Pius VI] kanssa aselepo, jonka\nehdot olivat kylliksi nöyryyttävät kirkon päälle, joka kerran oli\nEuroopan mahtavin yksinvaltias. -- Paavi, joka kerran polki kuninkaat\njalkoihinsa, asetti virkaan ja pani pois viralta yksinvaltiaita,\nhallitsi valtioita ja valtakuntia, ja pystytti, ikäänkuin olisi\nKaikkivaltiaan suuri ylimäinen pappi ja sijainen maan päällä,\nhallituksen, ollen muka korkein herra ja hallitsi siten toisia\nyksinvaltiaita, oli pakotettu juomaan pohjasakkaa myöten nöyryytyksen\nmaljan. Jos juoma olikin katkera, oli se kumminkin ainoastaan\nsamanlainen kuin se, jota hänen edeltäjänsä niin runsain määrin olivat\nlahjottaneet muille. Hän pakotettiin avaamaan satamansa ranskalaisille\nlaivoille ja sulkemaan ne kaikkien muiden kansakuntien lipuilta, jotka\nolivat sodassa Ranskan tasavallan kanssa; hänen tuli antaa Ranskan\nsotajoukon edelleenkin omistaa Bolognan ja Ferraran lahjoitusmaat, ja\nluopua Anconan linnoituksesta sekä antaa ranskalaisille 100 maalausta,\nveistokuvia, vaaseja eli kuvapatsaita, joita Pariisista Roomaan\nlähetetyt lähettiläät valitsisivat; niinikään oli annettava 500 (vanhaa\nja arvokasta) käsikirjotusta, valittavaksi samalla tavalla; ja\nsovittaakseen kaiken oli hänen pyhyytensä maksettava tasavallalle\n21,000,000 ranskalaista livreä [noin 21,000,000 Smk.], mistä\nmäärästä suurimman osan tulisi olla helkkyvää rahaa tai kulta- ja\nhopea-tankoja.\"\n\nSiinä tapauksessa, ettei näitä sakkoja maksettu täsmällisesti lisättiin\nrahasakot 50,000,000 livreen [noin 50,000,000 Smk.] ja eräät paavin\nalueet oli luovutettava Ranskalle; ja lopulta paavi vietiin vankina\nRanskaan, missä hän kuoli.\n\nPius VII:nneltäkin, joka oli jälleen asetettu paavinarvoon ja joka\nvuonna 1804 _oli läsnä_ Napoleonin kruunauksessa, riistettiin sittemmin\nNapoleonin käskykirjeen kautta (1808--1809) joka maallisen vallan\nhitunenkin, ja Rooman kuvapatsaat ja taideteokset otettiin Ranskan\nsuojelukseen. Napoleonin käyttämä kieli kuului: \"se maa-alueiden\nlahjotus, jonka suuri edeltäjämme Kaarle Suuri teki pyhälle\nistuimelle... Urbino, Ancona, Macerata, yhdistetään ainaiseksi Italian\nvaltakuntaan.\"\n\nTämän käskyn merkityksen lausuu eräs roomalaiskatolilainen kirjailija\nseuraavalla tavalla [Chair of. St. Peter, siv. 439, 440]:\n\n\"Tähän lisättiin, että paavin tuli edelleenkin olla Rooman piispana ja\ntoimittaa hengelliset tehtävänsä niinkuin hänen edeltäjänsä olivat\ntehneet aikaisempina aikoina Kaarle Suuren hallitukseen asti.\nSeuraavana vuonna, rohkaistuneena aseittensa menestyksestä, päätti\nkeisari, että paavilta oli riistettävä hänen tätä nykyä ainoastaan\nnimellinen yksinvaltansa -- maallisen vallan varjokin, joka hänellä\nvielä oli jälellä _pääkaupungissaan_ ja lähinnä olevissa maakunnissa.\n[Nämä oli paavikunta omistanut vuosikausia ennen Kaarlo Suuren lahjaa\n-- vuodesta 539 j.K.]. Hän antoi siis uuden käskykirjeen Itävallan\nCaesarin linnasta, että nim. Rooma olisi keisarillinen vapaakaupunki;\nettä neuvoskunta, jonka keisari silloin nimitti, tulisi johtamaan sen\nkunnallista hallitusta; että sen kuvapatsaat ja taideaarteet\notettaisiin Ranskan suojelukseen, ja että, koska paavi oli lakannut\nhallitsemasta, hänen pyhyydellensä määrättäisiin palkka.\"\n\nTämän jälkeen julisti Pius VII Napoleonin pannaan, minkä johdosta\nhän vietiin vankina Ranskaan, jossa lopulta allekirjoitti\nkirkkosuostumuksen Fontainebleaussa, päivätty 25 p. tammikuuta 1813,\nminkä kautta jätti Napoleonille vallan nimittää piispoja ja\narkkipiispoja ja kumosi itse asiassa omankin valtansa saada panna\nvastalause sellaisia nimityksiä vastaan. Siten hän oikeastaan antoi\nNapoleonille paavin valtuudet, mitä Napoleon juuri kauvan oli\nhalunnutkin.\n\nRoomalais-katolilaisetkin ovat panneet merkille niiden tapahtumain\ntärkeyden, jolla 19:s vuosisata alkoi. He eivät ainoastaan myönnä\nniitä vahinkoja ja solvauksia, joita ovat kärsineet, kuten ylempänä on\nmainittu, vaan he väittävät vielä, että paavikunnan tuhatvuotishallitus\n(ne tuhatta vuotta, jotka olivat kuluneet siitä ajasta kuin Kaarlo\nsuuri lahjoitti edellä mainitut valtiot paavikunnalle -- v. 800 j.K.)\npäättyi silloin, kun Napoleon otti pois nämä lahjamaat; mistä ajasta\nalkain sen valta ei ole ollut muuta kuin varjo. Paavikunta väittää\nKristuksen valtakuntana muka täyttäneensä ennustetun kansain\nhallitsemisen, mistä mainitaan Ilm. 20: 1--4 ja että nykyinen vaikea\najanjakso heidän järjestelmälleen, on se \"vähä aika\", jolloin Saatana\non irti laskettu, mistä mainitaan 7:ssä ja 9:ssä värssyssä. Ainoastaan\nne, jotka paavikunnassa näkevät Saatanan mukailun totisesta\nKristuksesta ja jotka ovat saaneet silmänsä auki näkemään oikean\nseurakunnan ja oikean hallituksen, saattavat täydelleen käsittää, mitä\ntämä on.\n\nOlemme luullaksemme jo esittäneet tarpeeksi saadaksemme lukijan\nvakuutetuksi, että Ranskan vallankumous ja Napoleonin hallituskausi\nmuodostavat paljon merkitsevän ajanjakson paavikunnan historiassa;\nja sitä paavin vaikutusvaltaa, joka silloin murtui, ei ole\nmilloinkaan saatu takaisin. Vaikkakin joskus muutamia suosion etuja\nsallittiin, olivat ne lyhytaikaisia, ja niitä seurasi uudistetut\nkunnianloukkaukset, kunnes v. 1870 paavien koko maallinen valta jälleen\nlakkasi, eikä se, kuten luulemme, enää milloinkaan tule virkoamaan. On\nmuistettava myös, että juuri Napoleonin sotilaat mursivat auki\ninkvisitioni-vankilat ja tekivät lopun julkisista rääkkäyksistä ja\nmestauksista uskonnollisen vakaumuksen tähden.\n\nPappisvallan ja taikauskon osittainen murtuminen on, samalla kuin siitä\non seurannut julkisempi uskottomuus ja taikauskoisen ihmiskunnioituksen\nhälveneminen, johtanut Jumalan vihkiytynyttä kansaa järjellisempään\najattelemiseen -- heitä, joista monet ennen tuskin uskalsivat ajatella\ntai tutkia Raamattua omin päin. Siten, edistämällä Raamatun lukemista,\noli tämä vallankumous suotuisa totuuden ja oikean kristillisyyden\nkehittymiselle. Se vei todellakin sitä hyvää työtä eteenpäin, joka oli\n_alotettu_ uskonpuhdistuksessa Lutherin aikana, mutta joka keskeytyi\njoukkojen tietämättömyyden ja orjamaisuuden tähden, sekä \"pappiskunnan\"\nvallan-, arvon-, mahtavuuden- ja mukavuuden-rakkauden tähden. Olemme\nsiten osottaneet, että vuonna 1799 alkoi ajanjakso, jota nimitetään\n\"lopun ajaksi\", että tämän ajan kuluessa paavikunta tulee\nhävitettäväksi pala palalta; ja että Napoleon otti pois ei ainoastaan\nKaarlo Suuren lahjoittamat maat (tuhatta vuotta sen jälkeen kuin ne\nolivat annetut), vaan otti myös sittemmin pois paavikunnan maallisen\ntuomio-oikeuden Rooman kaupungissa, mikä oli _nimellisesti_ tunnustettu\nvuodesta 553 j.K. Justinianuksen julistaman käskykirjeen kautta, mutta\ntodellisuudessa jo itägoottilaisen monarkian kukistamisesta asti,\nvuonna 539 j.K. -- täsmälleen 1260 vuotta ennen 1799. Tämä oli sen\nvallan määrätty raja, joka piti kestämän ajan ja ajat ja puolen\naikaa, kuten se kerta kerran jälkeen määrätään ennustuksessa. Ja\nvaikkakin paavikunta sen jälkeen jälleen on vaatinut maallista eli\nsiviili-valtaa, ei sillä kumminkaan tänä päivänä ole jälkeäkään\nsellaisesta; se on tullut kokonaan \"_hävitetyksi_\". Synnin ihminen,\nmaallista valtaa vailla, istuu valtaistuimella ja kerskuu vielä; mutta,\nmaallisessa suhteessa voimattomana, on sen täydellinen hävittäminen\nodotettavissa raivoavien kansanjoukkojen kautta (jotka tietämättään\novat Jumalan aseita), niinkuin Ilmestyskirjassa selvästi osotetaan.\n\nTämä lopun aika eli Jehovan _valmistuksen_ päivä, joka alkoi vuonna\n1799 ja päättyy vuonna 1914, tulee kumminkin, vaikkakin sen\ntuntomerkkinä on suuri tiedon lisäys, joka on aivan kuulumaton\nentisaikoihin nähden, päättymään suurimpaan hädän aikaan kuin maailma\nkoskaan on tuntenut; mutta siitä huolimatta valmistaa se ja johtaa\nalkamaan kauvan luvatun ja siunatun ajan, jolloin Jumalan _tosi_\nvaltakunta _tosi_ Kristuksen johdolla on täydellisesti pystyttävä\nhallituksen, joka laatuunsa nähden on Antikristuksen valtakunnan suora\nvastakohta. Koska tämä ajanjakso valmistaa ja johtaa Valtakuntaan,\njohtaa se myös suureen yhteentörmäykseen vanhan ja uuden järjestyksen\nvälillä, minkä kautta uusi tulee alkamaan. Ja vaikka vanhan\njärjestyksen täytyy hukkua, ja uuden astua sen sijalle, tulee vaihdos\naiheuttamaan kiivasta vastarintaa niiden puolelta, joilla on etua\nnykyisestä järjestyksestä. Vallankumous, maailmanlaajuinen, tulee\nolemaan lopputulos, ja tulee se johtamaan vanhan järjestyksen\nlopulliseen ja täydelliseen tyhjäksitekemiseen ja uuden järjestyksen\nalkamiseen ja pystyttämiseen.\n\nKaikki löydöt, keksinnöt ja edut, jotka tekevät meidän aikamme kaikkia\nmuita aikoja etevämmäksi, ovat kaikki, niin monta kun niitä on,\nalkeita, jotka vaikuttavat yhteisesti tänä alkavana Tuhatvuotiskauden\nvalmistuksen päivänä, jolloin oikea ja järjellinen parannus ja\ntodellinen ja nopea edistyminen joka suuntaan tulee olemaan\njärjestyksenä, kaikille ja kaikkialla.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    VOITTOA KOHTI.\n\n    Kautta taiston\n    Käydä tahdon\n    Joukkoon voittajani.\n    Siksi juoksen\n    Maalin luokse,\n    Katsoin kruunuain.\n    Ken nyt voisi istahtaa,\n    Sanassaan kun kuulla saa:\n    Loppuun asti\n    Kenpä kesti,\n    Kohta kruunataan.\n\n    Kun sain kutsun,\n    Eespäin astun\n    Eteen istuimen.\n    Siksi ennän. --\n    Ell'en riennä\n    Jään mä jälkehen.\n    Jos vaan juoksee huonosti,\n    Kruunun silloin menetti.\n    Siksi eespäin!\n    Kaikki jääköön!\n    Taakse katso en.\n\n    Jeesus ohjaa,\n    Katseen johtaa\n    Määränpäähän vaan.\n    Myös mun kantaa,\n    Voimaa antaa,\n    Uupumaan kun saan.\n    Maailman riemut tyhjää on.\n    Herran rakkaus verraton.\n    Armo Herran\n    Joka kerran\n    Esteet raivaa pois.\n\n    Herra kanna,\n    Voimaa anna.\n    Sit' nyt tarvitsen.\n    Jos se puuttuu,\n    Sielu uupuu.\n    Siks' myös rukoilen:\n    \"Anna sanas' loistaa vain,\n    Henkes' täyttää syömmein ain'.\"\n    Silloin kerran\n    Luona Herran\n    Kiitän ainiaan.\n\n\n\n\nKOLMAS LUKU.\n\nVALTAKUNNAN ODOTUKSEN PÄIVÄT. Danielin XII luku.\n\nYhteenveto valtakunnan työstä. -- Odotusajan tunnusmerkkinä tulee\nolemaan suuri tiedon lisäys ja kulkuneuvojen nopeus. -- Sir Isak\nNewton'nin ennustus rautateistä. -- 1260 päivää. -- Virta lohikäärmeen\nsuusta. -- 1290 päivää osottavat näyn osittaisen ymmärtämisen\nlevenemisen. -- Pettymys, koettelemus ja seuraukset. -- 1335 päivää. --\nSiunaus silloin uskollisille \"odottajille\". -- Herran viittaus\nodotuksen päiviin vertauksessa kymmenestä neitseestä.\n\n\nKun \"lopun aika\" on tullut osotetuksi yhdennessätoista luvussa, osottaa\nkahdestoista luku valtakuntaa ja puhuu odotuksesta, j.n.e., joka kävisi\npystyttämisen edellä, \"lipun aikana\". Kolme ensimäistä värssyä lausuvat\nmuutamin sanoin Jumalan suunnitelman suuremmoisen lopputuloksen.\n\n\"Siihen aikaan nousee Mikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun\nkansasi lasten puolesta. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei\nole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, aina tähän asti.\nJa sillä ajalla pelastetaan sinun kansasi, jokainen, joka löydetään\nkirjaan kirjoitetuksi. Ja useat, jotka maan tomussa makaavat, heräävät,\ntoiset ijankaikkiseen elämään, toiset ijankaikkiseen pilkkaan ja\nhäpeään. [Sanat: 'toiset ijankaikkiseen pilkkaan ja häpiään' on otettu\nvanhemmasta Raamatun käännöksestä. Koska ne uudemmassa on käännetty\nväärin: häpeäksi ja ijankaikkiseksi vaivaksi S. h.] Ja ymmärtäväiset\nloistavat niinkuin taivaan avaruuden loiste, [aurinko -- Matt. 13: 43]\nja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet\nijankaikkisesta ijankaikkiseen.\"\n\nJos katsaus maailman historian 2300 vuoden aikaan viidennessätoista\nluvussa oli lyhykäisesti ja asiallisesti, mutta kumminkin selvästi\nkäsitelty, niin on kuvaus Messiaksen tuhatvuotisesta valtakunnasta\nkäsitelty kolmessa värssyssä vielä selvemmin. Ja kumminkin on siinä\nkaikki mainittu. Mikael (joka merkitsee \"niinkuin Jumala\" eli Jumalan\nedustaja) on nimi, jota tässä käytetään suuresta Lunastajastamme, joka\ntodellakin on suuri ruhtinas, jonka Jumala on määrännyt esiintymään ja\npelastamaan Danielin kansan, Jumalan kansan -- kaikki, jotka rakastavat\nJumalaa totuudessa ja vilpittömästi -- oikeat israeliitat. (Room. 9: 6,\n25, 26; Gal. 6: 16.) Hän tulee pelastamaan heidät synnistä,\ntietämättömyydestä, tuskasta ja kuolemasta sekä kaikista Saatanan\nsokeain palvelijain vainoista ja ahdistuksista, jotka entisaikoina\nolivat heille melkein ylivoimaisia. Kaikki, jotka ovat kirjotetut\nKaritsan elämänkirjaan, tulevat ijankaikkisiksi ajoiksi pelastettaviksi\nkaikista vihollisistaan; ne, jotka ovat kirjotetut arvollisina\njuutalaisen ja patriarkkain aikana, niinhyvin kuin nekin, jotka ovat\nkirjotetut evankelikautena, ja ne, jotka tulevat kirjotettaviksi\ntuhatvuotiskautena. Vaikkakin kaikki Jumalan kansa (kaikki, jotka\nsaatuansa tiedon hänestä rakastavat ja tottelevat häntä) tulevat\npelastettaviksi, erottaa kumminkin selvästi ne kunnian asteet, mitkä\nannetaan muutamille -- voittajille: samoin myös huomaa, että muutamat\nentisajan suurista -- Aleksander, Nero, Napoleon, Rooman keisarit,\npaavit, j.n.e., jotka ovat väärinkäyttäneet leiviskänsä sortaen\nmaailmaa samalla häikäisten sitä, tulevat näkymään oikeassa\nluonteessaan ja tulevat tuhatvuotiskautena pilkan ja häpeän esineiksi.\nEi myöskään tämä pieni katsaus Kristuksen hallituksesta jätä\nmainitsematta sitä suurta hädän aikaa, minkä kautta se saatetaan\nvoimaan -- hädän aikaa, johon ei mitään entistä vallankumousta saata\nverrata -- hätää, jonka rinnalla Ranskan vallankumous tulee olemaan\npieni, hädän aikaa, jommoista ei ole ollut siitä saakka kuin ihmiset\nrupesivat olemaan, eikä koskaan tule olemaan; sillä tämä suuri\nRuhtinas, Mikael, ei ainoastaan tule voittamaan koko maailmaa, vaan\nhänen valtansa tulee olemaan ijankaikkinen valta. Oikeus on hänen\nvaltaistuimensa perustuksena, ja kun ihmiskunta kerran on saanut\nmaistaa hänen hallituksensa etuja, ei suuri enemmistö koskaan tule\nsuostumaan mihinkään muuhun hallitukseen, sillä hänen valtakuntansa\ntulee olemaan \"kaikkien pakanain toivo\" (engl. k.). Tässä päättyy tämän\nennustuksen lanka juostuaan koko pituutensa, ja luvun jälellä olevilla\nvärssyillä on tarkotuksena antaa (ei Danielille ja kanssapalvelijoille\nhänen ajallansa, vaan Jumalan lapsille, \"lopun aikana\" eläville\nDanielin kanssapalvelijoille) muutamia ajanjaksoja, joita vastaavat\n1260, 1290 ja 1335 esikuvallista päivää, joiden kautta me, kun aika on\ntullut, tulemme vakuutetuiksi ajasta, jossa elämme, että se todella on\nevankeliajan elonkorjuu eli \"loppu.\"\n\nDaniel, joka oli kuullut pitkän kertomuksen taisteluista tämän maailman\nvaltakuntien kesken ja nyt lopulta Jumalan valtakunnan voitosta\nMikaelin, suuren Ruhtinaan kautta, oli halukas tietämään _milloin_ se\ntulisi pelastamaan Herran kansan. Mutta hänelle sanotaan (4:ssä\nvärssyssä): \"Mutta sinä, Daniel, sulje nämä sanat ja lukitse sinetillä\ntämä kirja lopun ajaksi; monet matkustavat (silloin) edestakaisin ja\ntieto karttuu (engl. k.).\"\n\nEi siinä kyllin, että yleinen tiedon karttuminen, jonka olemme\nhuomanneet, todistaa mitä Daniel XI luvussa opettaa, nim., että lopun\naika alkoi vuonna 1799, vaan ennustettu liikkuminen edes ja takaisin --\nhyvin nopea matkustaminen -- todistaa sen myös. Tämä kaikki kuuluu\nlopun aikaan. Ensimäinen höyrylaiva kulki vuonna 1807, ensimäinen\nhöyryvaunu 1831; ensimäinen sähkölennätin toimi 1844; mutta tänään\nkuljettavat jättiläismäiset junat ja höyrylaivat suuria joukkoja sinne\nja tänne, \"edes ja takaisin\".\n\nSir Isak Newton, kuuluisa tähtitieteilijä kuudennellatoista\nvuosisadalla, piti tätä Danielin ennustusta hyvin mieltäkiinnittävänä\nja selitti uskovansa, että kun se toteutuisi, tulisi tieto karttumaan\nsiinä määrin, että ihmiset mahdollisesti tulisivat matkustamaan\nviidenkymmenen (engl.) peninkulman nopeudella tunnissa.\n\nVoltaire, tunnettu ranskalainen vapaa-ajattelija, sai tietoonsa tämän\nlausunnon ja huomautti pilkallisesti: --\n\n\"Katsokaahan vain nerokasta Newtonia, suurta luonnontutkijaa, joka\nkeksi painolain: tultuaan vanhaksi ja uudelleen lapseksi, alkoi hän\ntutkia kirjaa, jota sanotaan Raamatuksi, ja, kunnioittaakseen sen\njärjettömiä taruja, tahtoo hän uskotella meille, että ihmiskunnan tieto\ntulee karttumaan vielä niin suuresti, että me piakkoin voimme matkustaa\nviisikymmentä peninkulmaa tunnissa! Vanha narri raukka.\"\n\nMolemmat nämä miehet kuolivat aikoja ennen kuin lopun aika oli tuonut\nmukanaan ihmeellisen tiedon lisäyksen, joka runsaasti toteuttaa\nkristillisen luonnontutkijan jumalallisen ilmestyksen perustuksella\nlausutun ennustuksen.\n\nEi Danielille, vaan lopun aikana eläville Jumalan lapsille, oli\nkeskustelu y.m. aijottu, josta kerrotaan 5--7 värssyissä: \"Ja minä,\nDaniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, yksi tällä virran\nrannalla ja toinen tuolla virran rannalla. Ja hän (yksi engl. k.) sanoi\nliinavaatteeseen puetulle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella:\n'milloin näitten ihmeellisten asiain loppu tulee?' Ja minä kuulin\nliinaiseen puettua miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän\nnosti oikean kätensä, ja vasemman kätensä taivaasen päin ja vannoi sen\nkautta, joka ijankaikkisesti elää, että se on oleva ajan ja kaksi aikaa\nja puolen aikaa.\"\n\nDanielin kysymys koski erityisesti \"hävityksen kauhistusta\" 11 luvun\n31--33 värssyissä, jonka Daniel täydellä syyllä asetti yhteyteen sen\nkauhean luonteen kanssa, jonka hän oli nähnyt entisissä näyissään,\njotka ovat kirjotetut 7: 8--11, 21, 24--26 ja 8: 10--12, 24--26.\n\nSe aika, ajat ja puoli aikaa, eli kolme ja puoli aikaa eli vuotta\n(360 x 3 1/2 = 1260 päivän esikuvallinen aika -- 1260 kirjaimellista\nvuotta), joka tässä mainitaan, osotetaan toisissa paikoissa olevan\npaavikunnan vallan aika. Vertaa Dan. 7: 25; 12: 7 ja Ilm. 12: 14, Ilm.\n12: 6 ja 13: 5 kanssa. \"Virta\" jossa eli jonka aikana nämä 1260 paavin\nvallan vuotta päättyivät -- niinkuin enkeli, joka seisoo virran\nyläpuolella, näyttää, ilmottaessaan aikojen loppurajan -- oli\nvertauskuva asiaintilasta Ranskan vallankumouksen aikana, jota jo on\nkosketeltu. Tämä on sama \"virta\" joka mainitaan Ilm. 12: 15, 16, jossa\nse esitetään täydellisemmin käärmeen eli lohikäärmeen suusta tulevana,\nja jossa sen todellinen tarkotus, Saatanan näkökannalta katsottuna,\nosotetaan olevan \"vaimon\" (Jumalan seurakunnan) valtaaminen, kun sen\n(seurakunnan) kolme ja puoli aikaa (1260 vuotta), kätkössä olemisen\naika korvessa, olivat päättymäisillänsä, ja kun se astui esille\n\"nojaten ystäväänsä\" [hänen käsivarteensa] -- Jumalan sanaan. --\nSalomon Korkea Veisu 8: 5.\n\nVertauksellisessa kielessä merkitsee vesi ylipäänsä _totuutta_; ja\nvertauskuvassa säilyy tarkotus, vaikkakin totuuden sanotaan lähtevän\nlohikäärmeen eli käärmeen suusta. Ajatus, joka tämän vertauskuvan\nkautta ilmoitetaan, on se, että _totuuden_ piti virrata esille pahojen\nvälikappalten kautta ja pahaa tarkottaen. Ja tämän me huomaammekin:\nRanskan vallankumouksen voima oli nim. juuri siinä, että sitä\nkiihottivat monet järkähtämättömät _totuudet_ mikäli ne koskivat\npappis- ja kuningasvaltaa ja kaikkien yksityisten oikeuksia ja\nvapautta, \"IHMISEN OIKEUDET\" oli todella tämän kapinaliikkeen\ntunnussana yhteiskunnallista ja kirkollista sortoa vastaan.\nInhimillisiä oikeuksia koskeva totuus huomattiin ja lausuttiin siinä,\nmikä kummastuttaa meitä, kun ajattelemme silloin vallitsevaa\ntietämättömyyttä, taikauskoa ja orjamaisuutta, joissa joukot kauvan\nolivat olleet. Monet niistä _totuuksista_, jotka silloin \"virran\"\nlailla vyöryivät Ranskan yli ja saivat veren siellä tulvailemaan, ovat\nnyt aivan yleisesti tunnustettuja kaikkien sivistyskansojen\nkeskuudessa, mutta ne olivat liian voimakkaita ja liian rutosti\nesitettyjä silloiseen aikaan nähden.\n\nTodella, ennustus osottaa selvästi, ettei käärme, Saatana, tarkottanut\nsitä, mitä Jumalan kaitselmuksen kautta on ollut seurauksena, vaan\ntarkotti hän aivan päinvastaista. Tässä hän ampui yli maalin, niinkuin\nhän on tehnyt muissakin tilaisuuksissa. Saatana ei milloinkaan lähetä\ntotuuden vettä siunaamaan ja virkistämään sekä vapauttamaan orjuudesta;\npäinvastoin ovat hänen ahkeroimisensa kaiken aikaa tarkottaneet\nihmiskunnan sokeuttamista ja sitomista kiinteästi tietämättömyyteen ja\ntaikauskoon; ja tämä äkillinen veden (totuuden) tulva oli tarkotettu\nvaikuttamaan oksennuslääkkeen tavoin, jotta tulisi ylenannetuksi se\n_vapaudenravinto_, jota kansa jo uskonpuhdistuksen tuloksen kautta oli\nsaanut Raamatusta, ja jotta siten pakotettaisiin hallitusmiehet ja\nopettajat vastustamaan totuutta anarkiian pelosta.\n\nSaatanan tarkotus Ranskan vallankumouksen nostattamisella oli\nrauhattomuuden herättäminen koko Europassa, erittäinkin\nvaikutusvaltaisen luokan keskuudessa, joka ei suosinut vapautta; ja\nvalaista Ranskassa oppia siitä, että jos Rooman taikauskot\nkumottaisiin, ja vapaus saavuttaisi esteettömän jalansijan, niin\nsilloin lakkaisi laki ja järjestys pian. Tämä oli mestarijuoni,\nkeksijänsä arvoinen, ja aijottu niinkuin ennustus osottaa, valtaamaan\nvaimon (reformeeratun seurakunnan), ja ajamaan kaikki vanhoilliset ja\nrauhanystävät -- hallitsevat ja hallitut -- takaisin yhteyteen ja\nsopusointuun paavikunnan kanssa. Suunnitelman epäonnistuminen ei\nriippunut alottajansa puuttuvasta kekseliäisyydestä, vaan Jumalan\nkaikkivaltiaasta voimasta, jonka kautta hän antaa kaiken vaikuttaa\nparhaaksi.\n\nTässä tapauksessa saattaa selvästi huomata Jumalan suunnitelman\n\"vaimon\" (seurakunnan) suojelemiseksi Saatanan juonia vastaan antamalla\ntarkotetun pahan vaikuttaa hyvää, jotta toteutuisi täydellisesti\nennustus, joka tehtiin seitsemäntoista sataa vuotta aikaisemmin, nim.:\n\"Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja särpäsi virran, jonka\nlohikäärme oli purskauttanut suustaan.\" Niinkuin jo on selitetty,\nmerkitsee maa vertauskuvallisessa kielessä yhteiskuntaa -- järjestystä\nrakastavia ihmisiä; ja historiallinen tosiasiahan on, että sen totuuden\nvirran, joka levisi Ranskan yli -- syyttäen paavikuntaa, ja sen\npapistoa, yksinvaltaa ja sen loistoylimystöä suurimmalta osalta\nsyypääksi kansan tietämättömyyteen, köyhyyteen ja taikauskoon -- sen\nnielivät eli särpivät ylipäänsä Euroopan kansat (roomalainen \"maa\").\nSiihen määrin kävi näin, että vaikka paavikunta ja kuninkaallinen\nylimystö perin pohjin hämmästyivät, tulivat he myös perin pohjin\nerotetuiksi toisistaan, paavillisen vaikutusvallan kukistumisen, sekä\nNapoleonin sotajoukkojen kautta. Ja kun \"kohtalon-mies\" vihdoin\nmuserrettiin, ja Euroopan hallitsijat muodostivat niin kutsutun\n\"pyhän allianssin\" kansan vapauksien tukahuttamiseksi ja omien\nvalta-istuimiensa turvaamiseksi tulevaisuudessa, oli jo liian myöhäistä\nkahlehtia kansaa: sillä kun se oli juonut vesivirran, niin ei se enää\ntahtonut alistua. Liian myöhäistä oli myöskin ajatella paavikunnan\nuudelleen pystyttämistä, koska se oli tullut niin kauheasti\nnöyryytetyksi, ja koska sen pannajulistukset vapautta ja ranskalaisia\nkohtaan olivat niin kääntäneet vaikutuksensa sitä itseään kohtaan.\nNiinpä _ei_ paavia _edes kutsuttu_ yhtymään \"pyhään allianssiin\", jonka\nitseoikeutettu pää hän ennen olisi ollut. Siten tuli \"vaimo\" Jumalan\nuudistettu [reformeerattu] ja edistyvä seurakunta autetuksi ja\nsuojelluksi valtaamiselta; ja vapaus ja totuus edistyivät huomattavasti\nihmisten keskuudessa; ja siitä ajasta alkaen ovat vapaudenhenki ja\nJumalan sana johtaneet yhä suurempaan valoon ja totuuteen kaikkia\nniitä, jotka ovat olleet halukkaita seuraamaan sitä.\n\nTässä siis oli se \"virta\", joka osotti sekä paavinvallan lopun että\nHerran \"valmistuksen päivän eli lopun ajan\" alkamisen. Tämän virran\npäällä seisoi Herran lähettiläs profetallisessa näyssä ilmoittaakseen\najan, aikojen ja puolen ajan lopun. Ja tämä ilmotus annettiin\nvastaukseksi kysymykseen: \"Milloin näitten ihmeellisten asiain loppu\ntulee?\" Tarkotetut \"ihmeelliset asiat\" eli \"ihmeet\" eivät olleet niitä,\njotka mainitaan 12: 1--3, jotka tarkottavat Jumalan valtakuntaa. Nämä\neivät olleet ihmeellisiä, vaan odotettuja. \"Ihmeelliset asiat\" olivat\nväliintulevat vaikeudet, vainot ja koettelemukset Jumalan kansalle,\n_erityisesti_, seurauksena tuon omituisen vallan eli \"sarven\",\npaavikunnan, ylivallasta, josta Daniel erityisesti oli kysynyt\naikasemmin (Dan. 7: 19--22). Kysymys kuului: Kuinka kauvan on Jumala\nsalliva näitä ihmeellisiä totuuden vääntelemisiä, tätä hänen lastensa\nja kansojen ihmeellistä pettämistä? Vastaus, joka annetaan, mittaa\npaavinvallan ja ilmottaa varmalla tavalla ajan sen päättymiselle, sekä\nlisää: \"ja kun pyhän kansan voiman hajottaminen (engl. k.) on [tällä\ntavoin] loppunut, täytetään nämä kaikki [ihmeelliset asiat].\"\n\n5:ssä värssyssä näytetään Danielille virran kummallakin rannalla\nhenkilö, jotka yhdessä kysyvät, milloin nämä ihmeelliset asiat\npäättyisivät. Tämä näyttää merkitsevän, että senkin jälestä, kun\npaavinvalta oli päättynyt, tulisivat ihmiset olemaan epätietoisia\nsiitä, oliko sen valta vainota ja musertaa päättynyt tahi ei. Eikä\nihme, kun muistamme, että tämä \"sarvi\" senkin jälkeen kun sen valta on\nmurrettu, \"sen _hallitus_ on otettu pois\", ja silloinkin kun se oli\nhäviämäisillään niin äskettäin kuin vuonna 1870, lausui suuria sanoja\nerehtymättömyydestänsä. Daniel, joka edustaa pyhiä, sanoo (Dan. 7: 11):\n\"Minä katselin silloin [sen jälkeen kun sen valta oli hävinnyt, ja se\noli tullut kykenemättömäksi tuhoamaan kauvemmin totuutta, pyhän kansan\nvoimaa] niiden suurten sanain äänen _tähden_, jotka se sarvi puhui,\nminä katselin, [se ei saanut valtaa pyhän kansan ja totuuden yli, vaan\noli niillä toinen vaikutus] siksi kun peto tapettiin ja sen ruumis\nhävitettiin ja heitettiin palavaan tuleen\" -- yleiseen anarkiaan. Tällä\ntavalla osotetaan vanhan Rooman valtakunnan jälellä olevien hallitusten\nhävitys, minkä aiheuttaa paavikunnan yhä jatkuva röyhkeiden sanain\nkautta eksyttävä vaikutus senkin jälkeen kun sen valta on hävinnyt.\n\nKoska ei ainoastaan paavikunnan vallan aikojen loppu ole täten selvästi\nvahvistettu tapahtuvaksi Ranskan vallankumouksen aikana, vaan myöskin\ntapahtumain kautta 11:nnessä luvussa 40--44 värss., jotka ilmaisevat\nitse vuodenkin 1799, saatamme helposti laskea taaksepäin 1260 vuotta\nnähdäksemme, alkoiko paavinvalta silloin. Jos me huomaamme niin olleen,\non meillä niin selvä ja luja todistus kuin usko saattaa vaatia.\nTodistelkaamme nyt siis:\n\nLaskemalla taaksepäin 1260 vuotta vuodesta 1799, tulemme vuoteen 539\nj.K., jolloin näytämme paavikunnan alkaneen. Mutta paavijärjestelmä on\nollut sellainen sekotus valtiotaidosta ja pappistaidosta ja sillä oli\nniin pieni ja asteettain tapahtuva alku samoin kuin asteettain\ntapahtuva loppukin, että monet erilaiset ajatukset sen alkamisesta ja\nloppumisesta ovat sekä järjellisiä että mahdollisia, kunnes saamme\nJumalan määrätyn vuosiluvun sen nousemiselle ja lankeemiselle ja näemme\nkuinka perin oikeat ne ovat. Paavikunta vaati ylivaltaa kirkollisissa\nja valtiollisissa asioissa ja sekaantui politiikkaan, ennenkuin\nvastustajat tunnustivat sen; samoin kuin se on koettanut harjottaa\nyhteiskunnallista valtaa ja selittänyt päänsä olevan erehtymättömän sen\njälkeen kun ennustus osottaa sen vallan murtuneen ja sen hävittämisen\nalkaneen. Mutta Italian kansa Romagnan maakunnassa ei ole tunnustanut\npaavikuntaa sen jälkeen kun Ranskan vallankumous mursi tietämättömyyden\nja taikauskoisen kunnioituksen lumouksen. Vaikka paavi ajottain,\nvallankumouksien väliaikoina, on istunut nimellisenä hallitsijana\npaavivaltioissa, on se vain ollut vieraana anastajana, Itävallan ja\nRanskan edustajana, joiden sotajoukot vuorotellen ovat suojelleet häntä\nhänen harjottaessaan virkatointansa. Nyt, kun tiedämme, että tuo 1260\nvuoden jakso alkoi vuonna 539, saatamme huomata sen, mitä ennen emme\nolisi voineet nähdä. Paavilaiset itse ovat hyvin taipuvaisia laskemaan\nvaltansa alkamisen joko siitä kun Konstantin kääntyi ja Rooman\nvaltakunta omisti nimellisesti kristillisyyden vuonna 328, taikka siitä\nkun Kaarle Suuri lahjotti paavivaltiot kirkolle vuonna 800. Se\nasianhaara on kumminkin varma, että Konstantin ei millään tavalla\ntunnustanut yhteiskunnallista valtaa seurakunnalle kuuluvana oikeutena\ntai omaisuutena; päinvastoin, vaikka hän suosi kristinuskoa, niin teki\npikemmin seurakunta keisarin ainakin _päänsä_ vertaiseksi niin, että\nkeisari kutsui kokoon kirkolliskokouksia ja sekautui kirkollisiin\nasioihin, vaikkei seurakunnan sallittu sekaantua yhteiskunnallisiin\nasioihin. Vuosiluku 539 j.K., jonka profetallinen 1260 vuoden mittapuu\nilmaisee, on melkein puolivälissä kirkon ja valtion yhtymistä, joka\ntapahtui vuonna 328, ja Kaarle Suuren kirkolle antamaa täyttä ja\ntäydellistä tunnustusta sen olemisesta kaiken hallituksen päänä --\nyhteiskunnallisen ja kirkollisen hallituksen harjottajana -- vuonna\n800 j.K.\n\nKonstantinin ajoista alkain oli Rooman piispoilla ollut erittäin\nhuomattava asema maailman edessä, eikä kestänyt kauan ennenkuin he\nalkoivat vaatia valtaa kaikkien muiden yli -- kirkossa niinkuin\nmaailmassakin -- vaatien että joku _yksityinen_ henkilö\ntunnustettaisiin valtiaaksi eli seurakunnan pääksi, ja että Rooman\npiispa olisi tämä yksi. He sanoivat sekä Pietarin että Paavalin asuneen\nRoomassa, ja Rooman tulleen siten ikäänkuin määrätyksi apostolisen\nhallituksen paikaksi, kuten myöskin, että kaupunki jo itsessäänkin, kun\nse kauvan oli ollut caesarien ja yhteiskunnallisen hallituksen istuin,\noli kansan käsityksen mukaan hallituspaikka.\n\nNäitä ylivallan vaatimuksia ei kumminkaan niinkään helposti otettu\nkuuleviin korviin. Kilpailun henki alkoi nostaa päätänsä, ja toiset\npiispat toisissa suurissa kaupungeissa alkoivat myöskin vaatia\nylivaltaa, mikä milläkin perustuksella. Vasta vuonna 533 Justinianus I\ntunnusti Rooman piispan arvokkaammuuden. Tämä tapahtui yhteydessä\ninnokkaan uskonnollisen keskustelun kanssa, jossa keisari puolusti\nRooman piispaa tunnustaen Neitsyt Maarian palvomisen arvoiseksi, ja\ntaisteli eutykianien ja nestorianien kanssa Herramme Jeesuksen\nluonteiden eroavaisuuksista ja sekotuksista. Keisari pelkäsi, että tämä\nerimielisyys saattaisi hajottaa kirkon ja siten valtakunnankin, mitkä\nhän kumminkin tahtoi kaikin mokomin liittää lujemmin yhteen; sillä jo\nsilloin, niin aikaiseen, olivat nimiseurakunta ja valtio yhtä --\n\"kristikunta\". Ja kun hän halusi korkeampaa oikeutta riitojen\nratkaisijaksi ja määrääjäksi kansalle, mitä sen tulisi uskoa, mitä ei,\nja kun hän huomasi Rooman piispan jo olevan kuuluisimman niistä, jotka\nvaativat pääpiispan (paavin eli päällysmiehen) virkaa, sekä myöskin\n\"oikeaoppisimman\", joka lähinnä eri kysymyksissä oli samaa mieltä\nkeisarin omien mielipiteitten kanssa, niin ei Justinianus ainoastaan\nkirjallisissa kynäelmissä tuominnut eutykianien ja nestorianien oppeja,\nvaan puhutteli Rooman piispaa kaikkien pyhien seurakuntien ja kaikkien\nJumalan pyhien pappien _päänä_, jonka kautta hän tunnusti hänet ja\nhalusi auttaa häntä kerettiläisten masentamisessa ja kirkon yhteyden\nlujittamisessa.\n\nTämän käskykirjeen yhteydessä puhutteli keisari paavi Johannesta,\nRooman patriarkkaa, tällä tavoin:\n\n[\"Victor Justinanus, pius, felix, inclytus, triumphator, semper\nAugustus, Joanni sanctissimo Archiepiscopo almae Urbis Romae et\nPatriarchae. -- Reddentes honorem apostolicae sedi, et vestrae\nsanctitati (quod semper nobis in voto et fuit et est), et ut decet\npatrem honorantes vestram beatitudinem, omnia quae ad ecclesiarum\nstatum pertinent festinavimus ad notitiam deferre vestrae sanctitatis;\nquoniam semper nobis fuit magnum studium, unitatem vestrae apostolicae\nsedis, et statum sanctarum Dei ecclesiarum custodire, qui hactenus\nobtinet, et in commote permanet, nulla intercedente contrarietate.\nIdeoque omnes sacerdotes universi Orientalis tractus et subjicere et\nunire sedi vestrae sanctitatis properavimus, in praesenti ergo quae\ncommota sunt (quamvis manifesta et indubitata sint et secundum\napostolicae vestrae sedis doctrinam ab omnibus semper sacerdotibus\nfirme custodita et predicata) neccessarium duximus, ut ad notitiam\nvestrae sanctitatis perveniant. Nec enim patimur quicquam, quod ad\necclesiarum statum pertinet, quamvis manifestum et indubitatum sit,\nquod movetur ut non etiam vestrae innotescat sancritati quae caput est\nomnium sanctarum ecclesiarum. Per omnia enim (ut dictum est) properamus\nhonorem et auctoritatem crescere vestrae sedis.\"]\n\n\"Voitollinen Justinianus, hurskas, onnellinen, kuuluisa, riemuitseva,\nalituisesti korotettu, Johannekselle, kaikkein pyhimmälle\narkkipiispalle ja kukoistavan Rooman kaupungin patriarkalle. --\nEsiintuoden apostoliselle istuimelle ja Teidän Pyhyydellenne (niinkuin\nhalumme aina on ollut ja on) tulevan kunnian ja Teidän Autuudellenne,\nniinkuin isälle kuuluu, olemme kiiruhtaneet tuomaan Teidän Pyhyytenne\ntietoon kaiken sen, mikä koskee seurakuntien tilaa, koska hartain\ntoivomme aina on ollut valvoa Teidän apostolisen istuimenne yhteyttä ja\nJumalan pyhien seurakuntien tilaa, joka tähän asti on säilynyt ja\njärkähtämättä jatkuu ilman väliin tulevaa vastoinkäymistä. Ja niin\nollen olemmekin kiirehtineet asettamaan johtonne alaisiksi ja\nyhdistämään Teidän Pyhyytenne istuimeen koko Itämaan kaikki papit.\nNykyhetkellä siis pidämme tarpeellisena tuoda Teidän Pyhyytenne tietoon\nne kohdat, jotka ovat tulleet erimielisyyden esineiksi, kuinka selvät\nja epäilemättömät ne ovatkaan ja kuinka kovasti kaikki papit ovatkaan\nniitä aina valvoneet ja saarnanneet Teidän apostolisen istuimenne opin\nmukaan. Sillä emme voi sallia minkään kysymyksen, joka koskee\nseurakuntain tilaa, kuinka selvä ja eittämätön se sitte lieneekään,\njäädä tulematta Teidän pyhyytenne, kaikkien pyhien seurakuntien pään\ntietoon. Sillä kaikissa kohdissa riennämme (niinkuin jo on mainittu)\nkartuttamaan Teidän istuimenne kunniaa ja valtaa.\"\n\nKirje koskettelee senjälkeen eräitä kerettiläisiksi leimattuja\nmielipiteitä, jotka aiheuttivat erimielisyyden, ja ilmaisee keisarin\nuskon olleen yhtäpitävän Rooman seurakunnan uskon kanssa. Se päättyy\nseuraavasti:\n\n[\"Suscipimus autem sancta quatuor concilia: id est, trecentorum decem\net octo sanctorum patrum qui in Nicaena urbe congregati sunt: et centum\nquinquaginta sanctorum patrum qui in hac regia urbe convenerunt: et\nsanctorum patrum qui in Epheso primo congregati sunt: et sanctorum\npatrum qui in Chalcedone convenerunt: sicut vestra apostolica sedis\ndocet atque praedicat. Omnes ergo sacerdotes seguentes doctrinam\napostolicae sedes vestrae ita credunt et praedicant.\"\n\n\"Unde properavimus hoc ad notitiam deferre vestrae sanctiatis per\nHypatium et Demetrium, beatissimos episcopos, ut nec vestram\nsanctitatem lateat quae et a quibusdam paucis monachis male et\nJudaicesecundum Nestorii perfidiam denegata sunt. Petimus ergo vestrum\npaternum affectum; ut vestris ad nos destinatis literis, et ad\nsanctissimum episcopum hujus almae urbis, et patriarcham vestram\n(quoniam et ipse per eosdem scripsit ad vestram sanctitatem, festinans\nin omnibus sedem sequi apostolicam beatitudinis vestrae), manifestum\nnobis faciatis, quod omnes qui praedicta recte confitentur, suscipit\nvestra sanctitas, et eorum qui Judaice aussi sin rectam denegare fidem,\ncondemnar perfidiam. Pius enim ita circa vos omnium amor, et vestrae\nsedis crescet auctoritas; et quae ad vos est unitas sanctarum\necclesiarum inturbata servabitur, quando per vos didicerint omnes\nbeatissimi episcopi eorum quae ad vos relata sunt sinceram vestrae\nsanctitatis doctrinam. Petimus autem vestram beatitudinem orare pro\nnobis, et Dei nobis adquirere provindentiam.\"]\n\n\"Me tunnustamme neljä pyhää kirkolliskokousta (päteviksi): sen, johon\nkokoontui 318 pyhää isää Nicaen kaupungissa [Nicaen kirkolliskokous];\nja sitte sen, johon kokoontui sata neljäkymmentä pyhää isää tässä\nkuninkaallisessa kaupungissa [Konstantinopolin kirkolliskokous]; ja\nsitte sen, johon pyhät isät kokoontuivat Efesossa ensikerran [Efeson\nkirkolliskokous] ja vielä sen johon pyhät isät kokoontuivat\nKalcedon'issa [Kalcedon'in kirkolliskokous]; niinkuin Teidän\napostolinen istuimenne juuri opettaa ja saarnaa. Kaikki papit siis,\njotka seuraavat Teidän apostolisen istuimenne oppia, uskovat,\ntunnustavat ja saarnaavat sillä lailla. Sentähden olemme rientäneet\nsaattamaan tämän Teidän pyhyytenne tietoon kaikkein autuaimpain\npiispain Hypatiaksen ja Demetriuksen kautta, jottei Teidän\nPyhyydeltänne olisi salassa, mitä oppeja muutamat harvat munkit ovat\nväärin juutalaisen tavan mukaan kieltäneet nojaten Nestorin\nvilpillisiin oppeihin. Me käännymme siis Teidän isällisen\narmahtavaisuutenne nuoleen [pyynnöllä], että Te meille ja tämän\nsuloisen kaupungin kaikkein pyhimmille piispoille, ja patriarkalle,\nTeidän veljellenne [koska hän itsekin on kirjottanut Teidän\nPyhyydellenne samojen henkilöiden kautta, kiireimmiten tahtovansa\nkaikissa seurata Teidän pyhyytenne apostolista istuinta], osotetulla\nkirjeellä tekisitte tiettäväksi, että Teidän Pyhyytenne ottaa vastaan\nkaikki, jotka oikein tunnustavat mitä on säädetty, ja tuomitsee niiden\nuskottomuuden, jotka juutalaisten tavoin ovat uskaltaneet kieltää\noikean uskon. Sillä siten on kaikkien rakkaus Teihin ja Teidän\nistuimenne valtaan kasvava, ja pyhien seurakuntien yhteys Teidän\nkanssanne häiritsemättä säilyvä, kun kaikki ylen autuaat piispat Teidän\nkauttanne saavat oppia tuntemaan Teidän istuimenne oikean opin mikäli\nse koskee niitä kohtia, joita Teille on tässä esitetty. Ja me pyydämme,\nettä Teidän Autuutenne rukoilisi meidän puolestamme ja rukoilisi meille\nJumalan suojelusta.\"\n\nPaavi Johannes vastasi yllämainittuun 24 p. maaliskuuta 534:\n\n[Me esitämme seuraavaa hänen vastauksestaan:\n\n\"Gloriosissimo et elementissimo filio Justiano Augusto, Johannes\nEpiscopus Urbis Romae.\"\n\n\"Inter claras sapientiae ac mansuetudinis vestrae laudes,\nChristianissime principum, puriore luce tamquam aliquod sydus irradiat,\nquod amore fidei, quod charitatis studio edocti ecclesiasticeis\ndisiplinis, Romanae sedis reverentiam conservatis et ei cuncta\nsubjicitis, et ad ejus deducitis unitatem, ad cujus auctorem, hoc est\napostolorum primum, Domino loquente praeceptum est, _Pasce oves meas_:\nQuam esse omnium vere ecclesiarum caput, et patrum regulae et principum\nstatuta declarant, et pietatis vestrae reverendissimi testantur\naffatus. Proinde serenenitatis vestrae apices, per Hypatium atque\nDemetrium, sanctissimos viros, fratres et coepiscopos meos, reverentia\nconsueta suscepimus: quorum etiam relatione comperimus, quod fidelibus\npopulis proposuistis edictum amore fidei pro submovenda haereticorum\nintentione, secundum apostolicum doctrinam, fratrum et coepiscoporum\nnostrorum interveniente consensu. Quod, quia apostolicae doctrinae\nconvenit, nostra auctoritate confirmamus.\"]\n\nSamassa tilaisuudessa kirjotti keisari Konstantinopolin patriarkalle.\nTämän kirjeen ensimäinen pykälä kuuluu seuraavasti:\n\n[Epifanio sanctissimo et beatissimo Archiepiscopo Regiae hujus Urbis et\nOecumenioo Patriarchaae.\n\n\"Cognoscere volentes tuam sanctitatem ea omnia quae ad ecclesiasticum\nspectant statum: necessarium duximus, hisce ad eam uti divinis\ncompendiis, ac per ea manifesta eidem facere, quae jam moveri coepta\nsunt, quamquam et illa candem cognoscere sumus persuasi. Cum itaque\ncomperissemus quosdam alienos a sancta, catholica, et apostolica\necclesia, imperiorum Nestorii et Eutychetis sequutos deceptionem,\ndivinum antehac promulgavimus edictum (quod et tua novit sanctitas) per\nquod haereticorum furores reprehendimus, ita ut nullo quovis omnino\nmodo immutverimus, immutemus aut praetergressi simus cum, qvi nunc\nusque, coadjuvante Deo, servatus est, ecclesiasticum statum\n(quemadmodum et tua novit sanctitas) sed in omnibus servato statu\nunitatis sanctissimarum ecclesiarum cum ipso S.S. Papa veteris Romae,\nad quem similia hisce perscripsimus. Nec enim patimur ut quiquam eorum,\nquae ad ecclesiasticum spectant statum, non etiam ac ejusdem referatur\nbeatudinem: quum ea sit caput omnium sanctissimorum Dei sacerdotum; vel\neo maxime quod, quoties in eis locis haeretici pullularunt et sententia\net recto judicio illius venerabilis sedis coerciti sunt.\"]\n\n\"Epifaneelle, tämän pääkaupungin kaikkein pyhimmälle ja\nautuaallisimmalle arkkipiispalle ja ekumeniselle patriarkalle: -- Koska\nme haluamme että Teidän Pyhyytenne tulee olla selvillä kaikesta siitä,\nmikä koskee kirkollista tilaa, olemme huomanneet tarpeelliseksi laatia\nhengelliset oppiyhdistelmät, ja niiden kautta antaa ilmotuksia\nliikkeistä, joita on aljettu harrastaa, vaikka olemmekin vakuutetut\nsiitä, että Teidän Pyhyytenne jo tuntee tämän asian. Ja koska olemme\nhuomanneet, että eräät henkilöt, jotka ovat vieraita pyhälle,\nkatoliselle ja apostoliselle seurakunnalle, ovat seuranneet\njumalattoman Nestorin ja Eutykeksen kerettiläisyyttä, olemme tätä ennen\njulaisseet hengellisen käskykirjeen (jonka Teidän Pyhyytennekin\ntietää), jossa olemme moittineet kerettiläisten hullutuksia. Emme ole\nollenkaan millään tavalla muuttuneet, emme liioin tule muuttumaan,\nemmekä ole rikkoneet seurakuntain asemaa, joka vielä tähän asti Jumalan\navulla on säilynyt (niinkuin Teidän Pyhyytennekin tietää); vaan\nkaikissa asioissa on _kaikkein pyhimpäin seurakuntain yhteys_ ja VANHAN\nROOMAN KORKEA PYHYYS, PAAVI, jolle olemme lähettäneet samanlaisen\nkirjelmän, varjeltuneet. Sillä emme salli, että mitään siitä, joka\ntarkottaa kirkon tilaa jätetään esittämättä myöskin HÄNEN\nAUTUUDELLENSA, _koska hän on kaikkien Jumalan kaikkein pyhimpäin\nseurakuntain pää_; etenkin siitä syystä että usein paikkakunnilla,\njoissa kerettiläisiä on esiintynyt, ne ovat tulleet hävitetyiksi\n[sananmukaisesti poiskarsituiksi kuin vesat puusta] tämän\nkunnianarvoisan istuimen viisauden ja oikean tuomion kautta.\"\n\nKirjeet, joista tässä olemme julaisseet ylläolevat otteet, löytyvät\ntäydellisessä kunnossa, samoin kuin Justinianuksen käskykirjekin,\njonka ohimennen mainitsemme, Volume of the Civil Law'issa\n(Siviililakikirjassa). -- Codicis lib. I tit. 1.\n\n[Ote tästä käskykirjeestä kuuluu seuraavasti:\n\n\"Imp. Justinian. A. Constantinopolitis.\n\n\"Cum Salvatorem et Dominum omnium Jesum Christum verum Deum nostrum\ncolamus per omnia, studemus etiam (quatenus datum est humanae menti\nassequi) imitari ejus condescensionem seu demissionem. Etenim cum\nquosdam invereniamus morbo atque insania detentos impiorum Nestorii et\nEutychetis, Dei et sanctae catholicae et apostolicae ecclesiae hostium,\nnempe qui detectrabant sanctam gloriosam semper virginem Mariam\nTheotocon sive Dei param appellare proprie et secundum veritatem: illos\nfestinavimus quae sit recta Christianorum fides edocere. Nam hi\nincurabiles cum sint, selantes errorem suum passim circumeunt (sicut\ndidicimus) et simpliciorum animos exturbant et scandalizant, ea\nastruentes, quae sunt sanctae catholicae ecclesiae contrana.\nNecessarium igitur esse putavimus, tam haereticorum vaniloquia et\nmendacia dissipare, quam omnibus insinuare, quomodo aut sentiat sancta\nDei et catholica et apostolica ecclesia, aut praedicent sanctissimi\nejus sacerdotes; quos et nos sequuti, manifesta contituimus ea quae\nfidei nostrae sunt: non quidem inn vantes fidem (quod absit) sed\ncoarguantes eorum insanium qui eadem cum impiis haereticis sentiunt.\nQuod quidem et nos in nostri imperii primordiis pridem satagentes\ncunctis fecimus manifestum.\"]\n\nTämän, paavikunnan vaatimuksen ensimäisen tunnustuksen, julistivat\nsitten Fokus ja seuraavat keisairit yhä selvemmin ja selvemmin sanoin.\n\nMutta senkin jälkeen kun paavi oli tunnustettu hallitsijaksi,\npapilliseksi keisariksi, ei siitä silloin ollut mitään erityistä etua\npaavikunnalle, paitsi tyhjä nimi; sillä Justinianus pääkaupunkeineen\noli kaukana Roomasta, Konstantinopolissa. Rooma, ja Italia ylipäänsä,\nolivat toisen valtakunnan -- itägoottilaisen -- vallan alaisina, jotka\neivät tunnustaneet Rooman piispaa korkeimmaksi ylimäiseksi papiksi;\nsillä he olivat pääasiallisesti uskoltaan areiolaisia. Paavikunta tuli\nsentähden keisarin tunnustuksen kautta korotetuksi ja edistetyksi\nainoastaan nimellisesti, kunnes Itägoottien valtakunta kukistui,\njolloin sen korotus oli todellinen. Ja aivan kuin edeltäkäsin tehdystä\nsopimuksesta lähetti keisari heti (vuonna 534 j.K.) Belisariuksen\nsotajoukkoineen Italiaan, ja kuusi vuotta senjälkeen kun keisari\ntunnusti paavin, oli itägoottilaisten valta kukistettu, ja heidän\nkuninkaansa Vitiges ja heidän sotajoukkonsa paras osa laskettu muiden\nvoitonmerkkien kanssa Justinianuksen jalkain juureen. Tämä tapahtui\nvuonna 539, mikä sentähden on aika, josta meidän on laskettava\n\"hävityksen kauhistus _pystytetyksi_\". Siinä oli paavikunnan pieni\nalku. Siinä alkoi Danielin ennustuksessa (Dan. 7: 8, 11, 20--22, 25)\nmainittu omituinen \"sarvi\" kohottautua roomalaisesta pedosta. Se oli\nalkanut muodostautua tai juurtua kaksi vuosisataa aikaisemmin, ja kaksi\nvuosisataa sen vähäpätöisestä esiintymisestä oli se \"muodoltansa\nvertaisiaan suurempi\" -- suurempi kuin toiset sarvet, hallitukset ja\nvallat vanhan valtakunnan alueella -- ja sen silmät, ja sen suu, joka\npuhui suuria röyhkeitä sanoja, alkoi kehittyä; ja se kohottautui\ntoisten sarvien yli väittäen itsellään olevan jumalallisen oikeuden\nsiihen.\n\nProfetta oli sanonut että kolme sarvea tulisi revittäväksi pois tahi\nhävitettäväksi, jotta tulisi tilaa eli valmistuisi tie tälle\nomituiselle vallalle eli \"sarvelle\". Niin näemme olevankin; Konstantin\nrakensi Konstantinopolin ja muutti pääkaupunkinsa sinne; tämä, vaikka\nolikin suotuisa paavikunnan kehittymiselle caesarien istuimelle, oli\nepäsuotuisaa valtakunnalle; ja pian huomattiin sopivaksi jakaa\nvaltakunta, ja Italia oli senjälkeen tunnettu läntisen valtakunnan\nnimellä, jonka istuin tai pääkaupunki oli Ravenna. Tämä oli yksi\n\"sarvista\"; sen kukistivat vuonna 476 j.K. herulit, toinen \"sarvi\",\njoka pystytti valtansa sen raunioille. Sitä seurasi itägoottien\nkuningaskunta, kolmas \"sarvi\", joka kukisti herulit ja asetti itsensä\nItalian hallitsijaksi, vuonna 489 j.K. Ja niinkuin juuri olemme\nnähneet, tunnusti Justinianus juuri tämän \"sarven\" (kolmannen, jonka\ntuli valmistaa tilaa paavilliselle sarvelle) paavillisen ylivallan; ja\nhänen käskystänsä ja hänen sotapäällikkönsä ja hänen sotajoukkonsa\nkautta revittiin se (kolmas sarvi) pois. Ja niinkuin olemme nähneet,\noli sen poisrepiminen tarpeellinen paavikunnan edistymiseksi vallassa\nomituisena sekotuksena valtiollisesta ja uskonnollisesta vallasta --\ntuo omituinen \"sarvi\", erilainen kuin toverinsa. Niin, näyttääpä\ntodennäköiseltä, että paavikunta salaisesti suosi kunkin näiden\n\"sarvien\" tai valtojen kukistumista siinä toivossa, että tie tällä\ntavalla avautuisi sen omalle korottamiselle, aivan niinkuin lopulta\nkävikin.\n\nItägoottien valtakunnan kukistumisen jälkeen tunnustettiin Itä-Rooman\nkeisari joksikin aikaa Italian hallitsijaksi eksarkien edustamana;\nmutta koska näillä oli pääkaupunkinsa Ravennassa eikä Roomassa, ja\nkoska he olivat tulleet tunnustaneeksi paavikunnan sillä tavalla kuin\nyllä on osotettu, seuraa siitä, että vuodesta 539 j.K. paavikunta oli\ntunnustettu korkeimmaksi vallaksi Rooman kaupungissa; ja että se siitä\najasta, (jolloin se \"pystytettiin\") alkoi kasvaa ja paisua \"_sarvena_\"\neli _valtana_ muitten \"sarvien\" eli valtojen joukossa, jotka edustivat\nRooman yhdistettyä valtaa. Se seikka, että Italiassa, ja erityisesti\nRoomassa tänä aikana oli hyvin rauhatonta, kun se oli altis pohjoisesta\npäin anastajien ryöstöille, ja sitäpaitse pakotettu maksamaan melkoisia\nveroja sille herralle, joka kulloinkin oli lähinnä, vaikutti, että\nvaltiollinen uskollisuus keisarin valtaa kohtaan Konstantinopolissa\nrikkoutui; joten kirkolliset hallitusmiehet, jotka aina olivat kansan\nluona ja puhuivat heidän kieltään ja jakoivat heidän kanssaan voitot ja\ntappiot, vaikeudetta hyväksyttiin Rooman kaupungin ja sen ympäristön\nneuvonantajiksi, suojelijoiksi ja hallitusmiehiksi.\n\nEpäilemättä oli Justinianuksen tarkotuksena, tunnustaessaan Rooman\npiispan ylivallan vaatimus toisten yli, osaksi myöskin voittaa hänen\nmyötävaikutuksensa siinä sodassa, jonka hän oli aikeessa alkaa\nitägoottilaisia vastaan voittaakseen takaisin Italian, joka oli osa\nItä-Rooman valtakunnasta; sillä paavin ja kirkon vaikutus oli jo\nsilloinkin melkoisen suuri ja kun sai sen puolelleen, oli voitto\npuoleksi varma jo alunpitäen.\n\nVaikka goottilaiset tekivätkin kapinan keisarikuntaa vastaan ja\nryöstivät Rooman kaupungin, eivät he kumminkaan pystyttäneet valtaansa\nuudelleen, ja Rooman ainoana hallituksena oli kirkko. Ja vaikka\nlongobardien kuningaskunta pian esiintyi näyttämöllä ja pystytti\nvaltansa suurimmassa osassa Italiaa, kukistaen Itä-Rooman valtakunnan\nvallan, jonka Justinianus oli pystyttänyt ja jättänyt eksarkien käsiin,\nhuomattakoon kumminkin tarkasti, että longobardit tunnustivat\npaavikunnan vallan Roomassa. Vasta tämän valtakunnan loppuaikoina,\nkahdeksannella vuosisadalla, tehtiin muutamia vakavia hyökkäyksiä\npaavin hallitusta vastaan; ja kertomus siitä on vaan omiaan\nvahvistamaan sen tosiasian että paavit, kukin järjestään olivat Rooman\ntodelliset hallitsijat, luulotellut \"caesarien seuraajat\" --\n\"hengelliset caesarit\" -- vaikka he käyttivät hyväkseen\nKonstantinopolin hallituksen _suojelusta_ niin kauvan kuin heillä oli\netua siitä. Kun longobardit lopultakin aikoivat ottaa haltuunsa Rooman,\nkääntyi paavi Ranskan kuninkaan puoleen pyytäen häntä suojelemaan\nkirkkoa (paavikuntaa) ja auttamaan sitä säilyttämään itselleen n.k.\nPyhän Pietarin perinnön, jota se kauvan häiritsemättä oli hallinnut, ja\njonka Konstantinin väitettiin lahjottaneen kirkolle. [Sen, että nämä\nvaatimukset olivat perää vailla, ja perustuivat väärennyksiin --\n\"väärennettyihin käskykirjeisiin\" -- myöntävät nykyään kernaasti jo\nroomalaiskatolilaisetkin. Konstantin ei tehnyt mitään sellaista\nlahjotusta; paavikunta kasvoi voimaansa ja valtaansa Roomassa, niinkuin\nyllä olemme kertoneet.]\n\nRanskalaiset kuninkaat Pipin ja Kaarle Suuri veivät kumpikin vuorostaan\nsotajoukkonsa paavikunnan vallan suojaksi ja kukistivat longobardit.\nJuuri jälkimäinen näistä lahjoitti vuonna 800 j.K. paavikunnalle\nnimenomaan useita valtioita -- jotka sittemmin ovat tunnetut\n\"paavivaltioitten\" nimellä, ja jotka jo on mainittu -- sekä Rooman\nkaupungin esikaupunkeineen, jonka paavikunta itse asiassa oli omistanut\njo vuodesta 539 j.K. Siis ei longobardien kuningaskunta tai \"sarvi\"\nestänyt tai täyttänyt paavikunnan sarven tilaa, niinkuin muutamat ovat\notaksuneet, vaikkakin se joskus ahdisti sitä. Tästä longobardien\nhyökkäyksestä Roomaa vastaan sanoo Gibbon:\n\n\"Muistamista ansaitsevan esimerkin katuvaisuudesta ja hurskaudesta\nosotti Lutiprand, longobardien kuningas. Aseissa vatikanin portilla,\nkuunteli voittaja Gregorius I ääntä, veti sotajoukkonsa takasin, luopui\nvailotuksestaan, kävi kunnioittavasti Pyhän Pietarin kirkossa ja laski,\ntoimitettuansa hartautensa, miekkansa, tikarinsa, haarniskansa,\nviittansa, hopearistinsä ja kultakruununsa uhriksi apostolin haudalle\".\nMutta \"hänen seuraajansa, Aistulf, selitti olevansa yhtä paljon\nkeisarin kuin paavinkin vihollinen;... Roomaa vaadittiin tunnustamaan\nvoittava longobardi lailliseksi hallitsijakseen... Roomalaiset empivät;\nhe rukoilivat; he valittivat; ja uhkaavat barbaarit saatiin hillityksi\naseilla ja neuvotteluilla, _kunnes paavit_ olivat hankkineet itselleen\nystäväksi liittolaisen ja kostajan tuolla puolen alppien.\"\n\nPaavi (Tapani III) kävi Ranskassa ja onnistui saamaan tarvittavan avun,\nja palasi, sanoo Gibbon, voittajana ranskalaisen sotajoukon etunenässä,\njota kuningas (Pipin) henkilökohtaisesti johti. Longobardit saivat\nheikon vastustuksen jälkeen häpeällisen rauhan ja vannoivat\nluovuttavansa takasin Rooman kirkon omaisuuden ja pitävänsä arvossa sen\npyhyyttä.\n\nEsimerkkinä paavien asettamista vaatimuksista ja siitä vallasta jonka\nkautta he pyrkivät hallitsemaan ja millä tavoin he sitä harjottivat,\nesitämme jälleen Gibbonin mukaan Tapani III kirjeen, tällä kertaa\nRanskan kuninkaalle. Longobardit olivat jälleen hyökänneet Roomaan,\nkohta sen jälkeen kuin ranskalainen armeija oli vetäytynyt takasin, ja\npaavi halusi uudelleen apua. Hän kirjotti apostoli Pietarin nimessä,\nsanoen: --\n\n\"Apostoli vakuuttaa ottolapsillensa, Ranskan kuninkaalle, papistolle ja\nylimyksille, että hän, vaikka onkin kuollut lihassa, vielä on elävänä\nhengessä; että he nyt kuulevat ja heidän _on toteltava_ Rooman kirkon\nperustajan ja suojelus vartijan ääntä; että pyhä neitsyt, enkelit,\npyhimykset, martyyrit ja koko taivaan sotajoukko yksimielisesti\nvaativat noudattamaan hänen pyyntöänsä ja _velvottavatkin_ siihen; että\nrikkaus, voitto ja paratiisi tulee olemaan heidän hurskaan\nesiintymisensä palkintona ja että _ijankaikkinen kadotus_ tulee olemaan\nrangaistuksena heidän laiminlyönnistään, jos he sallivat että hänen\nhautansa, hänen temppelinsä ja hänen kansansa joutuvat kavalien\nlongobardien käsiin.\" Ja Gibbon lisää: \"Pipinin toinen sotaretki ei\nollut vähemmän nopea ja onnellinen kuin ensimäinenkään: Pyhä Pietari\noli tyydytetty; Rooma uudestaan pelastettu.\"\n\nKoska tämä paavikunnan _hallituksen_ alku on ollut hämärä ja koska\nkumminkin on tärkeää nähdä se selvästi, on meistä näyttänyt,\ntarpeelliselta esittää asia huolellisesti, niinkuin ylempänä on\ntehtykin. Ja päättäessämme todistelun siitä, että vuosi 539 j.K. oli\nennustuksessa osotettu vuosiluku, esitämme seuraavassa vahvistukseksi\ntodistuksia roomalaiskatolisista kirjotuksista: --\n\n\"Länsi-Rooman valtakunnan häviön jälkeen tuli paavien valtiollinen\nvaikutus Italiassa vielä tärkeämmäksi, syystä että paavien oli otettava\nsuojeluksensa alaiseksi tuo onneton maa, mutta erityisesti Rooma ja sen\nympäristöt, jotka niin usein vaihtoivat isäntiä ja alituisesti saivat\nkärsiä törkeiden ja raakojen voittajien hyökkäyksistä. Pyhän Pietarin\njälkeläisten toimeliaasti harrastaessa Italian asukasten parasta,\nlaiminlöivät Itä-Rooman keisarit heidät tykkänään, vaikka _vaativatkin_\nyhä edelleen maata hallittavakseen. Senkään jälkeen kun Justinianus I\noli vallottanut takasin osan Italiaa [539 j.K.] ja muuttanut sen\nkreikkalaiseksi maakunnaksi, ei asukasten tila parantunut; sillä\nbysanttilaiset keisarit eivät tainneet muuta kuin veroilla uuvuttaa\nalamaisiaan Ravennan eksarkaatissa, voimatta kumminkaan millään tavalla\nantaa sille tarpeellista suojaa.\"\n\n\"Näiden asianhaarain vallitessa tapahtui niin, että he... keisarit...\nkadottivat kaiken _todellisen vallan_ ja olivat ainoastaan _nimeksi_\nhallituksen herroja kun paavit sen sijaan, hetken vaatimuksen\npakottamina _tulivat varsinaisesti omistaneeksi tämän ylivallan\nroomalaisella alueella_... _Tämä_ itsestään kehittynyt ylevien\nponnistusten tulos tunnustettiin seuraavina aikoina _laillisesti\nsaavutetuksi_ [sen tekivät Pipin ja Kaarle Suuri]... Pipin _antoi_\nvallotetun alueen, kuten senaikuiset kirjailijat lausuvat siitä,\ntakaisin apostoliselle istuimelle. Tämän Pipinin lahjotuksen tahi\n_takaisin annon_ vahvisti ja laajensi hänen poikansa Kaarle Suuri, joka\nvuonna 774 hävitti longobardien vallan Italiassa. _Tällä oikeutetulla\ntavalla_ tuli _paavien maallinen valta ja ylivalta_ Jumalan\nkaitselmuksen kautta _vähitellen_ vahvistetuksi.\"\n\nYllämainitut otteet ovat teol. toht. H. Brucck'in \"The History of the\nOatholic Churchista\" (katolisen kirkon historiasta) I osa, siv. 250,\n251. Koska tämä on katolilaisten kesken tunnustettu mallikelpoiseksi\nteokseksi, jota käytetään heidän oppilaitoksissaan ja seminaareissaan\nja on paavin esipappien hyväksymä, on sen todistus arvokas mikäli se\nkoskee paavikunnan maallisen vallan _asteettaista_ kohoamista, ja\n_aikaa_, jolloin olosuhteet olivat suotuisat sen alkamiselle. Tämä\ntodistaa itägoottilaisen valtakunnan kukistumisen vuonna 539 j.K.\nolleen, niinkuin profetallinen määrä (1260 vuotta) selvästi ilmaisee,\ntuon täsmällisen ajan, jolloin hävityksen ja Jumalan silmissä\nkauhistuksen järjestelmä _asetettiin_.\n\nTämän käsityksen kanssa yhtäpitävästi ja koettaen selvästi todistaa\npaavin vallan alkaneen _ennen_ Kaarle Suuren aikaa, sanoo toinen\nkatolilainen teos, _The Chair of St. Peter_ (Pyhän Pietarin Istuin)\nluvussa \"maallisen vallan kasvaminen\" (siv. 173) -- \"Roomaa hallitsi\nainoastaan nimellisesti keisarin asettama patrici, mutta\n_todellisuudessa_, asianhaarojen pakosta, tulivat paavit kaupungin\nylimmiksi herroiksi.\" Tämän vallan ja hallituksen todistukseksi\nesittää kirjailija historiallisia todistuksia paavien vallasta ja\nnimihallitsijain voimattomuudesta. Hän viittaa paavi Gregorius Suureen\n(590 j.K.) -- ainoastaan viisikymmentä vuotta senjälkeen kun paavikunta\npystytettiin -- _esimerkkinä siitä vallasta_, joka paaveilla jo\n_silloin_ oli, sanoen: --\n\n\"Me tapaamme hänet lähettämässä Leontiuksen maaherraksi Etruriaan,\nvelvottaen asukkaita tottelemaan häntä, aivan kuin he tottelisivat\nhäntä itseään. Jälleen nimittää hän Konstantinin tärkeään Neapelin\nmaaherran virkaan. Senjälkeen kirjottaa hän piispoille kunkin heidän\nkaupunkinsa _puollustuksesta_ ja muonituksesta; lähettää _määräyksiä,\nsotilaskäskynhaltijoille_... Sanalla sanoen, hän on Italian _todellinen\nhallitsija_ ja suojelija; hän on siis täysin oikeassa sanoessaan: Minun\npaimenpaikkani täyttäjä on alituisesti kiinni ulkonaisissa huolissa\nniin, että usein on epävarmaa hoitaako hän paimenen tai maallisen\nruhtinaan toimia.\"\n\nNäin suuri oli maallisen vallan kasvaminen lyhyen viidenkymmenen vuoden\naikana laskien sen vähäpätöisestä alkamisesta vuonna 539 j.K. Sentähden\nsaatamme olla vakuutetut siitä, että paavin vallan 1260 vuotta tahi\nkolme ja puoli aikaa ovat hyvin ja päivän selvästi huomautetut alku ja\nloppukohtiinsa nähden.\n\nDaniel, joka oli saanut kuulla rajan, mikä oli asetettu kauhistuksen\nvallalle seurakunnan hävittämiseksi ja totuuden, Herran kansan vallan\nmusertamiseksi, näki, ettei tämän seurauksena vielä tulisi olemaan\nMikaelin (Kristuksen) valtakunta ja pyhien korottaminen valtaan, vaan\nettä se ainoastaan vapauttaisi heidät sortajistaan. Tämä ei siis ollut\nvielä se ymmärrys, mitä hän halusi: \"Minä kuulin, mutta en (vielä)\nymmärtänyt, vaan sanoin: Minun Herrani, mikä on [tämän jälkeen]\nviimeinen loppu?\" Ja hän sanoi: \"Mene Daniel [ei sinulla ole hyötyä sen\nymmärtämisestä], sillä ne sanat ovat suljetut ja sinetillä lukitut\nlopun ajaksi.\" \"Ja siitä ajasta, kun jokapäiväinen uhri poistetaan ja\nhävityksen kauhistus _asetetaan_ [539 j.K.], on tuhat kaksisataa ja\nyhdeksänkymmentä päivää [vuotta].\" \"[Silloin] monta puhdistetaan\n[erotetaan], kirkastetaan ja koetellaan ja jumalattomat tekevät\njumalattomuutta, eikä yksikään jumalaton ymmärrä, mutta taitavat\nymmärtävät [silloin].\" Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat ja\nkolmesataa ja viisi neljättä [1335] päivää. Mutta sinä, mene [menojasi]\nsiksi kun loppu tulee; ja sinä olet lepäävä ja sitte nouseva sinun\nosaasi [palkintoosi] päiväin lopulla.\n\nHuolellinen tutkija huomannee, että näillä 1290 ja 1335 profetallisella\npäivällä, kirjaimellisella vuodella, on sama lähtökohta kuin\npaavikunnan hävittämisvallan 1260 vuodella, nim. aika jolloin\nhävityksen kauhistus \"_asetettiin_\" -- 539 j.K. Missä hyvänsä mainitaan\nkaksi eriaikoina tapahtuvaa seikkaa, kuten tässä -- jokapäiväisen uhrin\n(tai oikeimmin _ainaisen_ uhrin) poistaminen ja kauhistuksen\npystyttäminen -- on laskeminen aina alettava siitä ajasta, jolloin\n_molemmat_ todella tapahtuivat. Seuraavassa luvussa tulemme osottamaan,\nettä ainaisen uhrin poistaminen tapahtui muutamia vuosia ennen\nkauhistuksen asettamista v. 539 ja oli se juuri se arkea seikka jonka\nperusteella paavikuntaa nimitettiin \"kauhistukseksi\". Sentähden on\nlaskettava, ja laskemmekin kauhistuksen asettamisen jälkimäisestä\nnäistä kahdesta tapauksesta.\n\nJa huomaa edelleen että molemmat nämä mitat annetaan vastaukseksi\nDanielin kysymykseen mitä Jumalan pyhille tulisi tapahtumaan sen\njälkeen kun heidän valtansa [totuus] oli tullut vapautetuksi\npaavillisesta vääristelemisestä (vuoden 1799 jälkeen), ja ennen\nMessiaksen -- Mikaelin -- valtakunnan asettamista. Vastaus sisältää\npääasiassa sen, ettei Danielin tarvinnut toivoa ymmärtävänsä enempää,\nmutta että _kolmenkymmenen vuoden_ kuluttua lopun ajan alkamisesta\n(1260 + 30 = 1290) tulisi alkamaan erottamis-, perkaamis- ja\npuhdistustyö pyhän kansan keskuudessa, jonka ohessa tämän koetellun,\npuhdistetun, erotetun luokan viisaat tulisivat ymmärtämään ennustuksen;\nkumminkin tulisi tieto annettavaksi sellaisella tavalla, etteivät\njumalattomat ja puhdistamattomat tulisi ottamaan vastaan tai uskomaan\nsitä. Vastaus osotti edelleen, ettei näyn _oikea ymmärtäminen_\nlähimainkaan tulisi olemaan täydellinen tai kokonainen; se tulisi\npäinvastoin olemaan puutteellinen muutamiin tärkeimpiin kohtiin nähden\nvielä 45 vuotta senjälkeen (1290 + 45 = 1335), tahi 75 vuotta lopun\najan alkamisesta 1799 (1260 + 75 = 1335). Tämän näkee selvästi\nhebrealaisesta tekstistä, joka esittää asian niinkuin tiedustelijat,\njotka jo olivat nähneet jotakin ja odottavat kärsivällisesti, äkkiä (kun\n\"1335 päivää\" olivat kuluneet) saisivat täyden, selvän käsityksen,\nselvemmän kuin koskaan olivat odottaneetkaan saavansa -- \"Mikä autuus\nsillä onkaan (engl. k.)!\"\n\nJos lasketaan vuodesta 539 j.K., päättyivät 1290 1290 esikuvauksellista\npäivää 1829 ja 1335 päivää loppupuolella 1874. Arvostelkoon lukija\nkuinka tarkasti nämä vuosiluvut määräävät näylle ja kaikille lopun ajan\nyhteydessä oleville ennustuksille sekä ikäänkuin tulen kautta\ntapahtuvalle erottamiselle, puhdistamiselle ja jalostamiselle ajan,\njolloin ne voidaan ymmärtää, jotta Jumalan lapset tulisivat\nlapsenkaltaiseen, nöyrään, luottavaiseen sielun- ja sydämen tilaan,\njoka on välttämätöntä, jotta he olisivat valmiit ottamaan vastaan ja\npanemaan arvoa Jumalan työlle, Jumalan tavalle ja ajalle.\n\nMuudan hengellinen liike kohosi korkeimmilleen 1844. Sen etevimmät\njohtajat olivat silloin ja sen jälkeen yleisesti tunnetut\n\"Adventistien\" ja \"Milleriläisten\" nimellä; koska he odottivat, että\nHerran toinen tuleminen, tahi adventti tapahtuisi sinä aikana ja koska\neräs herra William Miller oli liikkeen johtaja ja sen ensimäinen\nalkuunpanija. Liike, joka alkoi noin 1829, oli ennen 1844 (jolloin he\nodottivat Herran palaamista) vetänyt puoleensa kristittyjen huomion\nkaikista luokista, erityisesti itäisissä ja keskivaltioissa, joissa\nsiitä syntyi melua. Melkein samaan aikaan oli professori Bengel,\nTybingenissä, Saksassa, alkanut kiinnittää huomion ennustuksiin\nja Messiaksen tulevaan valtakuntaan, samalla kuin kuuluisa\nlähetyssaarnaaja Wolff teki samoin Aasiassa. Liikkeen keskipisteenä oli\nkumminkin Amerikka, jossa yhteiskunnalliset, poliitilliset ja\nuskonnolliset edellytykset enemmän kuin missään muualla ovat suosineet\nitsenäistä Raamatun tutkistelua samoin kuin muitakin asioita, aivan\nkuten liike ensimäisessä tulemisessa oli rajotettu Judeaan, vaikkakin\nkaikki hurskaat israelilaiset, kaikkialla, enemmän tai vähemmän saivat\nkuulla siitä. -- Apt. 2: 5.\n\nKaikki tietävät jotakin veli Millerin myttyynmenneistä odotuksista.\nHerra ei tullut vuonna 1844, ja maailmaa ei poltettu tulella, niinkuin\nhän oli odottanut ja opettanut muitakin odottamaan; ja tämä oli suuri\npettymys tälle \"pyhälle kansalle\", joka sellaisella luottamuksella oli\nodottanut, että Kristus (\"Mikael\") silloin esiintyisi ja kohottaisi\nheidät yhdessä kanssaan voimaan ja kirkkauteen. Mutta pettymyksestä\nhuolimatta oli liikkeellä se vaikutus, jota sillä oli tarkotettu --\nherättää innostusta Herran tulemiseen nähden, ja saada asia huonoon\nhuutoon turhaan menneiden odotusten johdosta. Me sanomme tarkotettu\nvaikutus, koska Herra epäilemättä johti sen niin. Se ei ainoastaan\nsuorittanut työtä, joka vastasi ensimäistä adventtiliikettä Herramme\nsyntyessä, kun tietäjät Itämailta tulivat ja \"kansa oli odotteessa\"\n(Matt. 2: 1, 2; Luuk. 3: 15), vaan se vastasi tätä myöskin aikaan\nnähden, sillä tämä tapahtui juuri kolmekymmentä vuotta ennen Herramme\nvoitelemista kolmenkymmenen vuoden vanhana, kun hän alkoi toimintansa\nMessiaksena. \"Milleriläinen liike\", niinkuin sitä halventaen kutsutaan,\ntoi myöskin mukanaan henkilökohtaista siunausta \"pyhälle kansalle\",\njoka otti osaa siihen. Se johti huolelliseen Raamatun tutkisteluun ja\nJumalan sanan luottamiseen mieluummin kuin ihmisten perimätietoihin; ja\nse lämmitti, ravitsi ja yhdisti Jumalan lasten sydämiä lahkolaisuudesta\nvapaaseen yhteyteen; sillä harrastajia oli kaikista uskonkunnista,\nvaikkakin etupäässä baptisteista. Vasta senjälkeen kun tämä liike oli\npäättynyt, ovat _muutamat_ näistä järjestyneet ja yhtyneet uusiksi\nlahkoiksi ja siten sokeutuneet muutamille siunauksille, joiden aika nyt\non tullut tässä \"elonkorjuussa\".\n\nSamalla kuin me, niinkuin lukija lienee huomannut, eroamme herra\nMilleristä hänen tulkitsemisiinsa ja johtopäätöksiinsä nähden melkein\njoka kohdassa -- senkautta että näemme sekä tarkotuksen, tavan että\najan vallan erilaisessa valossa -- on tämä liike mielestämme kumminkin\nollut Jumalan järjestyksen mukainen, ja on se suorittanut hyvin tärkeän\ntehtävän erottamalla, perkaamalla, puhdistamalla ja siten valmistamalla\nodottavan, Herralle valmistetun kansan. Eikä siinä kyllä, että se\nsuoritti puhdistus- ja koetustyön omalla ajallansa, vaan saattamalla\nhuonoon huutoon ennustusten tutkimisen ja Herran toisen tulemisen, on\nse ollut omiaan koettelemaan vihkiytyneitä siitä alkain, riippumatta\nminkäänlaisesta yhteydestä Herra Millerin mielipiteitten ja odotuksien\nkanssa. Asian pelkkä mainitseminen, ennustukset ja Herran tuleminen ja\ntuhatvuotisvaltakunta, herättävät nyt maailman viisaiden ylenkatseen,\netenkin nimikristillisissä seurakunnissa. Tämä oli epäilemättä Herran\nkaitselmuksesta ja tarkotuksessa, joka hyvin muistuttaa sitä, kun lapsi\nJeesus vähäksi aikaa lähetettiin Nasaretiin, \"että häntä nimitettäisiin\nnasaretilaiseksi\", vaikka hän todellisuudessa olikin syntynyt\nkunnianarvoisessa Betlehem'in kaupungissa. Tämä oli nähtävästi\npaikallaan, jotta totuus vähitellen erottaisi \"oikeat israelilaiset\"\nakanoista Jumalan valitun kansan keskuudessa. Akanat ajettiin pois sen\ntiedon kautta, että Herramme oli nasaretilainen; sillä he tuumivat:\n\"Saattaako Nasaretista tulla mitään hyvää?\" Samalla tavalla kysyvät\nnytkin muutamat ylenkatseellisesti: \"Saattaako adventismista tulla\nmitään hyvää?\" ja jättävät huomioonottamatta Herran apostolien ja\nprofettain todistukset. Mutta Jumalan silmissä nöyrät, pyhät, viisaat,\nvaikka maailman mielestä hullut, eivät asetu sellaiselle kannalle.\nMutta \"Milleriläinen liike\" oli vieläkin enemmän: Danielin näkyjen\noikea ymmärtäminen sai alkunsa siitä, ja oikealla ajalla, joka oli\nyhtäpitävä ennustuksen kanssa. Herra Millerin sovitus näistä kolmesta\nja puolesta ajasta (1260 vuodesta) oli pohjaltaan sama kuin se, jonka\njuuri esitimme, mutta hän erehtyi siinä, ettei laskenut 1290 ja 1335\njaksoja samasta kohdasta. Jos hän olisi tehnyt niin, olisi hänellä\nollut oikein. Sitä vastoin asetti hän lähtökohdan kolmekymmentä vuotta\naikaisemmin -- noin 509, 539 sijaan, jonka vuoksi 1335 päivää tulivat\npäättymään 1844, 1874 sijaan. [Emme mitenkään ole voineet saada herra\nMillerin teoksia, jotta olisimme voineet verrata hänen tutkimuksiansa.\nOlemme ainoastaan saaneet tietää vuosiluvut, joihin hän sovitti\nprofetallisen ajan.] Siitä huolimatta oli tämä alku ennustuksen\noikealle ymmärtämiselle, sillä lopultakin oli 1260 vuoden jakso, jonka\nhän näki oikealla tavalla avain; ja tämän totuuden saarnaaminen\n(vaikkakin sen yhteydessä oli eksytyksiä, vääriä sovituksia ja\njohtopäätöksiä) vaikutti erottavasti ja puhdisti \"monta\", ja juuri sinä\naikana kuin Herra oli ennakolta sanonut.\n\nKoska hän ei ymmärtänyt Herran tulemisen tapaa eikä tarkotusta, vaan\nodotteli äkillistä ilmestymistä ja kaiken loppua yhtenä päivänä, niin\notaksui hän, että kaikkien aika-ennustusten täytyi päättyä siinä; ja\nhänen tarkotuksensa ja ponnistuksensa olivat pakottamalla pakottaa\nkaikki ajanmääräykset tähän yhteiseen loppukohtaan; siitä johtui hänen\nepäonnistumisensa -- ja sen enemmän ei Jumala valaissut ketään silloin,\nkoska aika enemmälle valolle ei silloin vielä ollut tullut.\n\nHerra Miller oli vakava ja kunnioitettu baptistikirkon jäsen; ja, kun\nhän oli huolellinen Raamatun tutkija, alkoivat ennustukset avautua\nhänelle. Kun hän itse oli tullut täysin vakuutetuksi sovituksiensa\noikeudesta, alkoi hän levittää mielipiteitään seurakunnanopettajain\nkeskuudessa, pääasiallisesti alkaen baptisteista; mutta sittemmin\nkaikkien luokkien ja kaikkien uskonkuntien keskuudessa. Kun liike\nkasvoi, saarnasi hän ja matkusti yhdessä monen apulaisen kanssa\nlaajalti. Hänen toimintansa alku baptistisaarnaajain keskuudessa oli,\nmikäli hänen muistiinpanoistaan on voitu saada selville, vuonna 1829,\nja pastori Fuller, baptistiseurakunnassa Poultneyssä Vermontissa, oli\nensimäinen kääntynyt, joka saarnasi hänen mielipiteitään julkisesti.\nKirjeessä, joka oli kirjotettu kolme vuotta myöhemmin, sanoo herra\nMiller: --\n\n\"Herra sirottelee siemenen. Nyt saatan, paitsi itseäni, laskea\nkahdeksan saarnaajaa, jotka saarnaavat tätä oppia enemmän tai vähemmän.\nTunnen enemmän kuin sata yksityistä veljeä, jotka sanovat omistaneensa\nminun mielipiteeni. Olkoon tämän kanssa kuinka tahansa, Totuus on\nvoimallinen ja on voittava.\"\n\nSiten näkee, että \"Milleriläisen liikkeen\" erottamistyö alkoi ennakolta\nmäärättynä aikana -- 1290 päivän loppuessa, vuonna 1829.\n\nMutta kuinka kävi tuon vakavan odottamisen 1335 päivän saavutettua\nrajansa? Kutka ovat niin odottaneet?\n\nMuutamat Jumalan lapsista, \"pyhä kansa\", tekijä muiden muassa, vaikkei\nolekaan missään yhteydessä \"Milleriläisen liikkeen\" tai sittemmin\nmuodostuneiden uskonkuntien kanssa, jotka nimittävät itseään \"toiseksi\nadventtikirkoksi\", (\"the Second Advent Church\"), ovat odottaneet ja\n\"_vakavasti varronneet_\" Mikaelin valtakuntaa; ja me todistamme ilolla\nsiitä autuudesta, joka oli Isämme suunnitelman ihmeellisen kirkkaan\npaljastumisen yhteydessä syksyllä 1874 ja sen jälkeen -- 1335 päivän\nloputtua.\n\nMeiltä puuttuu sanoja tämän autuuden lausumiseksi! Ainoastaan ne, joita\ntämän valtakunnan uuden viinin henki on virkistänyt, saattaisivat\nkäsittää sen, jos me voisimme kertoa siitä. Se on sentähden jotakin,\njota saattaa tuntea pikemmin kuin sitä saattaa kertoa. Juuri näiden\n1335 profetallisen, vertauskuvallisen päivän päättyessä saatiin\nselville tuo Herran kallisarvoinen _läsnäolo_ ja nähtiin sekin asia,\nettä me nyt elämme tämän evankelikauden elonkorjuussa ja Mikaelin\n(Kristuksen) valtakunnan pystyttämisen ajassa.\n\nOi, tämän siunatun ajan autuutta! Oi mikä sopusointu, mikä ihanuus,\nmikä suuruus jumalallisessa suunnitelmassa, kun se alkoi paljastua\nnoiden 1335 päivän saavutettua rajansa. Osottaaksemme, niin paljon kuin\nsuinkin voimme, tätä autuutta ja jumalallisen suunnitelman\nkokonaisempaa paljastamista, jonka ymmärtämisen _aika nyt on tullut_\nnykyään elävälle \"pyhälle kansalle\", julkaisemme tämän _Raamatun\ntutkistelujen_ sarjan. Ainoastaan \"pyhä kansa\" tulee ymmärtämään sen!\nSe on annettu suosiona. \"Eikä yksikään jumalaton ymmärrä\"; eikä nekään\n\"pyhästä kansasta\", joilla on yhteyttä maailmallisten kanssa, jotka\n_tyhmästi_ yhtyvät jumalattomien kokouksiin, ja istuvat pilkkaajain\nistuimilla, saata ymmärtää, eivätkä saa kokea tätä autuutta, joka nyt\nannetaan ainoastaan \"pyhille\" todellisesti \"viisaille\", jotka\nrakastavat Herran lakia ja tutkistelevat hänen lakiansa päivät ja yöt.\n-- Ps. 1: 1, 2.\n\nTämä Mikaelin valtakuntaa koskeva sanoma, joka vähitellen on avautunut\naina 1829 alkain, esitetään vertauskuvallisesti Ilmestyskirjassa (10:\n2, 8--10) \"pienenä kirjana\", joka \"pyhän kansan\" \"viisaiden\", joita\nJohannes edustaa, käskettiin syödä. Ja Johanneksen kokemus, sellaisena\nkuin se lausutaan 10:ssä värssyssä on kaikkien niidenkin kokemus, jotka\nottavat vastaan nämä totuudet. Ne tuovat muassaan ihmeellistä suloutta:\noi, mikä autuus! Mutta seuraukset ovat aina enemmän tai vähemmän\nvainon, katkeruuden ja totuuden suloisuuden sekotusta. Ja vaikutus\nniihin, jotka uskollisesti kestävät loppuun asti on perkaava,\npuhdistava ja jalostava; ja siten valmistetaan Kristuksen morsian\nhäitään ja korotustaan varten, mitkä ovat määrätyt tapahtumaan\nValmistus-päivän lopulla.\n\nMitä tulee laskuvirheeseen, joka, niinkuin olemme osottaneet, siitä\nhuolimatta oli siunaus ja alku näyn oikealle tulkitsemiselle, saa\nprofetta Habakkuk kirjottaa kehotuksen sanan, sanoessaan (2: 2):\n\"Kirjota näkysi ja piirrä se tauluihin [karttoihin], että helposti sitä\nlukea voi... Jos se viipyy, niin _odota sitä_ ['Autuas se, joka odottaa\nja saavuttaa 1335 päivää']; sillä se tulee totisesti, eikä viivyttele.\"\nSen näennäinen viipyminen tahi lykkäys ei ollutkaan todellista, vaan\noli se osaksi Herra Millerin puolelta erehdys, jonka Herra edeltäkäsin\ntiesi, ja jonka hän salli \"pyhän kansansa\" koettelemiseksi.\n\nTodistukseksi vihkiytymisestä, Raamatuntutkistelemisesta ja uskosta,\njoka syntyi tämän liikkeen johdosta, esitämme eräästä Herra Millerin\npettymyksensä jälkeen 1844 kirjoittamasta kirjeestä niille, jotka\nolivat olleet osallisina hänen kanssaan tässä, seuraavaa: --\n\n\"Me kiitämme aina Jumalaa teidän puolestanne, saatuamme kuulla, että\nteidän ja meidän äskettäin tapahtunut pettymyksemme on herättänyt\nteissä, ja toivomme mukaan myöskin meissä, syvän nöyryytyksen ja\nsydämiemme huolellisen tutkimuksen. Ja vaikka olemmekin nöyryytetyt ja\nmeihin on jossain määrin kipeästi koskenut pahan ja nurjamielisen\nsukukunnan pilkkaamiset, emme kumminkaan ole peloissamme tahi alla\npäin. Te saatatte kaikki, kun teiltä kysytään uskonne perustusta, avata\nRaamattunne ja sävyisyydellä ja pelvolla osottaa kysyjälle minkä vuoksi\nte toivotte suuren Jumalan meidän vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen\nilmestymistä. Teidän ei ainoassakaan tapauksessa tarvitse kehottaa\nkysyjää kääntymään seurakunnan opettajan puoleen, kun on kysymys teidän\nuskonne perustuksesta. Teidän uskontunnustuksenne on Raamattu;...\nteidän viisaustieteenne on se viisaus, joka tulee Jumalasta; teidän\nyhdyssiteenne on pyhien rakkaus ja yhteys; teidän opettajanne on pyhä\nhenki; ja teidän neuvonantajanne on Herra Jeesus Kristus... Me\nkehotamme teitä kaikkien pyhien rakkauden ja yhteyden nimessä pysymään\ntässä toivossa. Se on turvattu jokaisen Jumalan sanan lupauksen kautta.\nSe on vakuutettu teille näiden kahden muuttumattoman asian kautta --\nJumalan päätöksen ja valan kautta, jossa hänen on mahdoton valehdella.\nSe on vakuutettu ja vahvistettu Jeesuksen Kristuksen kuoleman, veren,\nylösnousemisen ja elämän kautta... Älkää koskaan peljätkö, veljet;\nJumala on antanut teidän tietää, mitä teidän on sanottava. Tehkää\nniinkuin hän on käskenyt teitä tekemään ja hän on pitävä huolta\nseurauksista. Jumala sanoo: 'Sentähden sano heille, _ne päivät\nlähestyvät, ja kaikki, mitä ennustus sanoo_'. [Katso Hes. 12: 22,\n23.]... Se on minulle melkein todistuksena, että Jumalan käsi on mukana\ntässä asiassa. Ajan saarnaamisen kautta ovat monet tuhannet johdetut\ntutkimaan Raamattua... Jumalan viisaus on runsain määrin viittonut\ntiemme, jonka hän on suunnitellut aikaansaadakseen hyvän, minkä hän\ntulee suorittamaan omalla ajallaan ja omalla tavallaan.\"\n\nEräs Herramme vertauksista annettiin erittäin valaisemaan tätä\nodotuksen aikaa, erehdyksestä 1844 \"1335 päivän\" toteutumisen loppuun.\nMe tarkotamme: --\n\n    VERTAUSTA KYMMENESTÄ NEITSEESTÄ.\n        -- Matt. 25: 1--12. --\n\nTämä vertaus alkaa sanalla \"silloin\", siten ilmaisten, ettei sitä\nsaatettu sovelluttaa kohta, Herran ajalla, vaan joskus vastaisuudessa.\n\"_Silloin_ on taivaanvaltakunta [kehittymättömässä (embryo) tilassaan\n-- jota muutamat tai koko pyhä kansa, jotka ovat koetuksessa\nvaltakunnan jäsenyyttä varten, edustavat] kymmenen neitsyen kaltainen,\njotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ulos ylkää vastaan. Mutta viisi\nheistä oli tyhmää, ja viisi älykästä.\"\n\nLuvut eivät ole tärkeät, eikä niiden välinen suhdekaan. Vertaus\nopettaa, että tulee olemaan liike valtakunnan perillisten keskuudessa\nYljän vastaanottamista odottaessa, -- liike, jossa tulee esiintymään\nkaksi luokkaa, joita tässä nimitetään \"älykkäiksi\" ja \"tyhmiksi\". Sana\n\"neitsyt\" merkitsee puhdasta; nämä, jotka esiintyvät vertauksessa sekä\nälykkäät että tyhmät, esittävät siis \"pyhää kansaa\". Itse asiassa,\neivät ketkään, jotka rakastavat Ylkää, ja haluavat mennä häntä vastaan,\nsaata rakastaa syntiä, vaikkakin monet heistä ovat \"tyhmiä\".\n\nLiike, jota Herramme tarkottaa tässä vertauksessa, vastaa täydellisesti\nsitä, joka alkoi \"Milleriläisen liikkeen\", ja joka yhä vieläkin jatkuu.\nTämä, vaikka olikin baptistin alkama, oli lahkolaisuudesta vapaa liike,\njohon hurskaammat ja uskollisimmat kaikista uskonkunnista ottivat osaa.\nKertomus näistä ajoista, heidän palavasta innostaan, j.n.e., täyttää\nsydämemme ihailulla niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka olivat kyllin\nrehellisiä toimimaan vakaumuksensa mukaisesti, vaikkemme voikaan\nvakaumukseen nähden olla yhtä mieltä heidän kanssaan. Rahaa\nammennettiin kuin vettä traktaattien ja sanomalehtien painattamiseksi\neri kielille ja sanoman lähettämiseksi ympäri maailmaa. Kerrotaan\nherätyksen hengen levinneen kaikkien uskonkuntien kirkoissa, ja että\nmuutamissa seurakunnissa, joissa kaikki olivat tämän opin vaikutuksen\nalaisina, ne, joilla oli rahaa liikenemään, kasasivat ne pöydälle\nsaarnatuolin eteen, jossa ne olivat vapaasti kaikkien tarvitsevien\nkäytettävinä; ja uskovaisten rehellisyys ja harrastus oli sellainen\nsinä aikana, että kerrotaan, ettei rahoja, joita sillä tavoin oli\npyhitetty Herralle, tarvinnut vartioida, kosk'eivät muut koskeneet\nniihin, kuin tarvitsevat.\n\nVertauksessa kerrotaan kaikilla neitseillä olleen puhdistetut lamput,\njotka antoivat heille valoa. Nämä lamput esittivät Raamattua (\"sinun\nsanasi on minun jalkaini lamppu\") engl. k.; ja sellaista lamppujen\npuhdistusta -- Raamatun tutkimista -- kaikkien kristittyjen luokkien\nkeskuudessa, ei luultavasti koskaan ennen ole tapahtunut. Öljy kuvaa\ntotuuden henkeä. Se oli kyllä ilmeinen lampuissa, joita kaikilla oli;\nmutta kaikilla ei ollut totuuden henkeä itsessään -- \"astioissa\".\n\nPettymystä 1844 ilmaistaan lyhyesti vertauksessa kertomalla että \"Ylkä\nviipyi\" -- s.o. odottavista näyttää siltä kuin hän viipyisi.\nHämmennystä ja pimeyttä, jota kaikki saivat tuntea, ja monia vääriä ja\nilmasta temmattuja mielipiteitä, joihin muutamat niistä, joita pettymys\nkohtasi, uskoivat, osotetaan vertauksessa sanoilla: \"Yljän viipyessä\ntuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.\" Niin, ja pimeydessänsä ja\nnukahtaessansa näkivät useat heistä unta kummallisista ja järjettömistä\nasioista.\n\nMutta vertaus esittää toistakin, samankaltaista liikettä, mutta\nkumminkin erilaista, samojen neitseitten keskuudessa. Ylipäänsä\ntarkotetaan samaa luokkaa, mutta ei välttämättömästi samoja henkilöitä.\nSamoinkuin ensimäinen liike oli seurauksena valosta ennustuksiin,\nMessiaksen toisen tulemisen aikaan nähden seurakunnan Ylkänä, samoin\noli toisenkin liikkeen laita. Mutta niissä on useita erilaisuuksia.\nEnsimäisessä liikkeessä paloivat kaikkien neitseitten lamput samalla\ntavalla, ja joukko, joka odotti Ylkää, oli sekalainen; jota vastoin\ntoisessa liikkeessä, vaikkakin kaikki tulevat herätettäväksi, johdetaan\nulos ainoastaan ne, joilla on totuuden henki sydämissään, ja jotka\nmyöskin tuntevat Raamatun -- puhdistetun lampun. Ensimäiselle\nliikkeelle oli ennustettu (varma) pettyminen; oli välttämätöntä odottaa\nnoiden 1335 päivän loppuun; mutta toinen liike ei ollutkaan pettymys ja\nodottaminen ei senjälkeen enää ollut tarpeellinen; sillä täyttyminen\ntuli juuri 1335 profetallisen päivän lopulla -- lokakuussa 1874. Herran\nläsnäolo, sellaisena kuin yllä käsitellyt ennustukset siitä opettavat,\nalkoi juuri tulla tunnetuksi 1335 vuoden, \"odotuksen\" ajanjakson,\nloputtua. Oli hyvin varhain uuden ajan aamuna, mutta oli samalla\n\"keskiyön hetki\" mikäli se koski neitseitten raskasta unta, kun kuului\nhuuto (joka vieläkin kaikuu): \"Katso Ylkä\"! -- ei, Katso Ylkä _tulee_\n[vanhimmissa kreikkalaisissa siinain ja vatikanin käsikirjoituksissa ei\nole sana _tulee_, vaan luetaan niissä: \"Katso Ylkä!\"], vaan: Katso.,\nhän _on tullut_, ja me elämme nyt \"Ihmisen Pojan [_parousiassa_]\nläsnäolossa.\" Tämän nykyisen liikkeen tunnusmerkkinä on siitä vuodesta\nalkain ollut: Herran _läsnäolon_ ja nyt tapahtuvan valtakunta-työn\njulistaminen. Tekijä, ja apulaiset, julistivat Herran läsnäoloa\ntodistaen sen ennustuksista sekä kartoilla että tauluilla, sellaisilla\nkuin tässä kirjassa käytetään, syksyyn 1878 asti, jolloin ryhdyttiin\ntoimenpiteisiin nykyisen aikakausikirjamme, \"_Zions Watch Tower_ and\n_Herald of Christs Presence\" (Sionin Vartiotornin ja Kristuksen\nläsnäolon sanansaattajan)_ julkaisemiseksi. Herran siunauksesta ovat\nmiljoonat kappaleet tätä aikakauskirjaa kantaneet ulos maailmaan\nsanomaa, että aika on täytetty ja että Kristuksen valtakuntaa nyt jo\n_pystytetään_, ihmisten valtakuntain ja järjestelmäin hajaantuessa\ntäydellistä häviötään kohti.\n\nVertaus sanoo meille, ikäänkuin varotuksena edeltäkäsin, että vaikkakin\nkaikki, jotka kuuluvat neitsytluokkaan, puhdistavat lamppunsa, niin\neivät kaikki silti voi _nähdä_. Ainoastaan ne, joilla on öljyä\nastioissaan (itsessään -- täysin vihkiytyneet) voivat saada valoa\nlampuistaan ja käsittää asianhaarat. Kaikki muut (kaikki puhtaat\nneitseet) tulevat joskus saamaan öljyn ja valon, ja sen kautta tulevat\nhe suuresti siunatuiksi; mutta ainoastaan ne, jotka ovat öljyllä,\ntotuuden hengellä, täytetyt, tulevat saamaan valon aikanaan samoin kuin\ntuon suuren siunauksenkin. Ainoastaan nämä menevät Yljän kanssa häihin.\nÖljyä, tai vihkiytymisen henkeä, ja sitä seuraavaa valoa, ei toinen\nneitsyt voi antaa toiselle. Jokaisen, itsekohtaisesti on oltava hengen\ntäyttämä; kunkin on hankittava oma varastonsa tätä öljyä (totuuden ja\nsen vihkiytymisen ja pyhyyden henkeä); ja sen hinta on melkoinen, se\nkun sisältää itsensäkieltämisen ja joutumisen väärään valoon ja\nhelteisiin koetuksiin. Markkinat, joilta tyhmät neitsyeet tulevat\nostamaan öljynsä, on kokemus suuren hädän aikana. Mutta silloin tulee\nolemaan liian myöhäistä mennä häihin Morsiamen, Karitsan vaimon\njäseninä. Raamattu osottaa kumminkin, etteivät nämä astiat \"vähempään\nkunniaan\" tule hävitettäviksi kun he katuvat tyhmyyttään; vaan, siten\ntehtyinä sopiviksi Mestarille, saavat _palvella_ häntä hänen\ntemppelissään.\n\nPalataksemme enkelin sanoihin Danielille -- kuuluu 13 värssy: \"Mutta\nsinä, mene siksi kun loppu tulee; ja sinä olet lepäävä ja sitte nouseva\nsinun osaasi [palkintoosi] päiväin lopulla\" [1335 päivän kuluttua] --\nsilloin alkavassa elonkorjuussa.\n\nLauseessa: \"Mene siksi kun loppu tulee\", pitää huomata että _loppu_\nmerkitsee kokonaan toista kuin \"lopun aika\". _Elonaika_ on maailman\n_loppu_; ja elonaika on, niinkuin jo on osotettu, se 40 vuoden\najanjakso, joka ulottuu syksystä vuonna 1874 j.K., 1335 päivän lopusta,\nsyksyyn 1914 j.K. Ja Daniel tulee saamaan osansa, palkintonsa Mikaelin\n(Kristuksen) valtakunnassa, kaikkein pyhäin profettain sekä\nevankelikauden pyhäin kanssa, tässä _lopussa_ tai elonajassa -- jolloin\npyhät ovat ensimäiset järjestyksessä sekä kunniassa siinä\nvaltakunnassa. (Hebr. 11: 40.) Katso _Raamatun tutkisteluja_ I osa,\nsiv. 348.\n\n            HETKINEN.\n\n    Vain hetkinen, vain hetkinen!\n    On aika läsnä vaan.\n    Tuo armas aika, Jeesuksein\n    Kun silloin nähdä saan.\n    Kas vaikein koetus helppo on\n    Myös mainen vaelluskin,\n    Kun tuota vertaan riemuhun,\n    Min nään nyt selvemmin.\n\n    Vain hetkinen! Mä nöyrtyen\n    Tuot' tutkin sittenkin:\n    \"Mä saanko kohta loppuun sen,\n    Tien kaidan kuitenkin.\"\n    Sill' riemu runsas tarjotaan,\n    Kun päättynyt on tie.\n    Siks' aikaa tuota ootan vaan,\n    Mi mun sun luokseis vie.\n\n    Nyt määrää kohti hetkittäin\n    Käyn taivaan autuuteen.\n    Mä valmistunut asteettain\n    Oon riemuun ainaiseen.\n    On aika parhain, tiedänhän,\n    Kun Herra määrää sen.\n    Kas aamunkoitto Siionin\n    Jo kultaa säteillen.\n\n    Oi Herra Jeesus kohta vaan\n    Nyt näytä voimas tuo\n    Ja taivaan Taaton lapsien\n    Jo luokseis päästä suo.\n\n\n\n\nNELJÄS LUKU.\n\nPYHÄKÖN PUHDISTUS. 2300 päivää. -- Dan. 8: 10--26.\n\nTodellinen pyhäkkö. -- Saastuttaminen. -- Alus tai perustus. -- Kuinka\nse \"muserrettiin\". -- Todistuksia roomalaiskatoolisista teoksista. --\nPuhdistus ei tule olemaan täydellinen ennenkuin 2300 vuotta näyn\njälkeen. -- Kuinka ja mistä se alkoi, ja milloin se on määrätty\ntäyttymään. -- \"Kultaiset astiat\", totuudet täytyy asettaa paikoilleen.\n\n\nEdellisessä luvussa olemme nähneet, että röyhkeä, omituinen \"pieni\nsarvi\" Dan. 7: 8, 11, 20--26 on sama kuin \"synnin ihminen\" 2 Tess. 2: 3\nja Herramme Matt. 24: 15 ennustama \"hävityksen kauhistus\"; ja myöskin,\nettä samaa paavillista valtaa tarkotetaan Dan. 8: 9, 10, 23--25. Olemme\ntutkineet riittävästi nykyiseen tarkotukseemme ja rajotettuun tilaamme\nnähden, sen syntyä, sen luonnetta, sen hävittämisvallan kukistamista ja\nsen lopullista hävittämistä, joka vielä kuuluu tulevaisuuteen.\n\nNyt tahdomme tarkastaa toista ennustusta, joka selvästi osottaa sitä\nerityistä väärää oppia eli peruseksytystä, joka johti tämän\njärjestyksen täydelliseen hylkäämiseen Herramme puolelta ja teki sen\nhänen silmissään hävityksen _kauhistukseksi_. Se ennustus, joka nyt\ntulee tarkastettavaksi, osottaa edelleen ajan, jolloin totinen\nseurakunta, vihkiytynyt luokka -- pyhät -- tulevat puhdistettaviksi\npaavikunnan alkuunpanemista ilkeistä saastutuksista.\n\nEdellisen luvun osottaessa meille odotuksen päiviä ja pyhän tai\npyhäkköluokan puhdistamista, osottaa tämä ennustus vuosiluvun, jolloin\npyhien uskovaisten valiojoukko tulisi kokonaan vapautumaan\npaavillisista saastaisuuksista, eksytyksistä, y.m., ja ajan, jolloin\nryöstetyt \"kultaiset astiat\" tahi kallisarvoiset totuudet tulisivat\nannettaviksi takaisin tälle pyhälle tai pyhäkköluokalle.\n\nSeuraavassa esitämme Dan. 8: 10--26: \"Ja se suureni aina taivaan\nsotajoukkoon asti [saaden vallan koko seurakunnan yli], ja heitti osan\nsiitä joukosta ja taivaan tähdistä maahan ja tallasi ne. Ja se kasvoi\nsuureksi sotajoukon päämieheen asti. [Se omisti itselleen kunniaa ja\narvoa, ja sovitti itseensä ennustuksia ja arvonimiä, jotka kuuluvat\nKristukselle Jeesukselle, todelliselle Päämiehelle, eli Ruhtinaalle eli\nseurakunnan Päälle.] Ja se otti häneltä [Kristukselta] pois\n_jokapäiväisen uhrin_, ja _hänen pyhyytensä paikka_ heitettiin pois. Ja\njokapäiväisen uhrin ohella annetaan sotajoukko alttiiksi rikoksen\ntähden (ruots. k.). Ja se sarvi heittää totuuden maahan, ja toimittaa\nja menestyy.\"\n\n\"Ja minä kuulin yhden pyhän puhuvan, ja se pyhä sanoi sille puhuvalle:\n'kuinka kauaksi käy näky jokapäiväisestä uhrista ja hävityksestä, että\npyhäkkö ja sotajoukko annetaan tallattavaksi?' Ja hän sanoi minulle:\n'kahdeksi tuhanneksi ja kolmeksi sadaksi illaksi ja aamuksi [päiväksi];\nsitten pyhäkkö jälleen puhdistetaan'\" (engl. k.).\n\n\"Ja tapahtui, kun minä, Daniel, näin sen näyn ja pyysin sitä\nymmärtääkseni; niin katso, edessäni seisoi miehen muotoinen. Ja minä\nkuulin ihmisen äänen Ulain (virran) keskellä, ja se huusi ja sanoi:\n'Gabriel, selitä tälle se näky!' Ja hän tuli aivan liki minua; ja hänen\ntullessansa peljästyin minä ja lankesin kasvoilleni. Ja hän sanoi\nminulle: 'tarkkaa ihmisen poika! sillä näky koskee lopun aikaa!' Ja kun\nhän puhutteli minua, vaivuin minä kasvoilleni maahan; mutta hän rupesi\nminuun ja asetti minut seisomaan. Ja hän sanoi: 'katso, minä ilmotan\nsinulle, mikä on tapahtuva vihan lopulla; sillä se koskee lopun aikaa!'\n\n\"Se kaksisarvinen oinas, jonka näet, on Median ja Persian kuninkaat. Ja\nse karvainen kauris on Kreikan kuningas; ja se suuri sarvi, joka oli\nsen silmäin välissä, se on ensimäinen kuningas. Ja että se särkyi ja\nneljä nousi sen sijaan (merkitsee): neljä valtakuntaa on nouseva\nkansasta, mutta ei niin voimallista kuin hän. Ja heidän valtakuntansa\nlopulla, kun pahantekijät täyttävät määränsä [vertaa 1 Moos. 15: 16],\nnousee rohkea ja juonikas kuningas [paavikunta]. Ja hän on voimallinen,\nvaan ei omasta voimastansa. [Paavikunta vahvisti itseänsä käyttämällä\neurooppalaisten eri valtakuntien voimaa.] Ja ihmeellisesti hän\nhävittää ja menestyy ja toimittaa; ja hän hävittää [tai viettelee\nuskottomuuteen] voimalliset ja pyhäin kansan [pyhät]. Ja kavaluutensa\nkautta menestyy hänen petoksensa; ja hän paisuu sydämessänsä, ja\näkkiarvaamatta hän monta hävittää; ja hän nousee [Antikristuksena]\nruhtinasten ruhtinasta vastaan; mutta ilman kädettä hän muserretaan. Ja\nnäky illasta ja aamusta [että niitä olisi 2,300 puhdistamiseen], josta\npuhuttiin, on tosi; mutta sinä salaa tämä näky, sillä se koskee\nkaukaisia päiviä!\"\n\nEmme aijo yksityiskohtaisesti selittää oinasta, kaurista, sarvia, y.m.,\njoita mainitaan näissä ja edellisissä värssyissä, sillä uskomme, että\nse on jo tehty selväksi. Me olemme jo nähneet, että Roomaa, jota\nkäsitellään erityisenä petona, omine sarvineen 7 luvussa, ja kuvan\nsäärinä ja jalkoina 2 luvussa, tässä (8 luvussa) käsitellään\nkreikkalaisen \"kauriin\" toisena sarvena, joka, tultuansa suureksi\netelään ja itään päin, maallisena eli keisarillisena Roomana, oli\nmuutoksen alainen, jolloin siitä tuli paavillinen Kooma, josta se\nkasvoi \"suureksi sotajoukon päämieheen asti\"; s.o. siitä tuli\nkirkollinen voima tai valta sotajoukkojen eli kansan yli. Ja samaa\nmenettelytapaa, käsitellä Rooman valtakuntaa haarana eli kasvaimena\nkreikkalaisen valtakunnan osista, seurataan 11:kin luvussa\nhistoriallisessa ennustuksessa. Jokapäiväisen uhrin, joka tässä\nmainitaan, otaksutaan yleisesti tarkottavan juutalaisten jokapäiväistä\neli alituista polttouhria Jerusalemissa. Ja tämän jokapäiväisen uhrin\npoistaminen on, niinkuin jo aikaisemmin on kerrottu, luettu Antiokus\nEpifanuksen syyksi. Ennustus sivuuttaa kumminkin esikuvauksellisen\ntemppelin tai Pyhäkön ja esikuvalliset polttouhrit ja tarkottaa\nvastakuvallista Pyhäkköä eli Jumalan temppeliä, kristillistä\nseurakuntaa (2 Kor. 6: 16) ja vastakuvallista polttouhria, Kristuksen\nansiokasta uhria, joka on tehty kerta kaikkien edestä ijankaikkisiksi\najoiksi -- ollen siis alituinen, aina vaikuttava uhri koko maailman\nsyntien edestä.\n\nPaavikunta ei todellisuudessa poistanut tai kumonnut Kristuksen\nalituista uhria, mutta tämä järjestelmä syrjäytti sen esittämänsä\nväärän opin kautta, mikä vähitellen, mutta lopulta kumminkin\ntäydellisesti, syrjäytti Kristuksen _alituisen_ ja aina vaikuttavan\nuhrin. Tämä väärä oppi on tunnettu nimellä Messu eli Messu-uhri.\n\nProtestantit käsittävät ylipäänsä vallan väärin tämän niin kutsutun\nsakramentin. He otaksuvat sen ainoastaan eräänlaiseksi Herran\nehtoollisen viettämis_muodoksi_, jonka roomalaiskatoliset ovat\nomaksuneet. Toiset käsittävät sen jonkillaiseksi erityiseksi\nrukoukseksi. Mutta nämä otaksumiset ovat kokonaan väärät.\nRoomalaiskatolinen oppi Messusta on seuraava: Kristuksen kuolema, niin\nhe väittävät, poisti aadamilaisen eli alkuperäisen synnin, mutta sitä\nei saata sovittaa päivittäisiin erehdyksiimme, heikkouksiimme,\nsynteihimme ja laiminlyömisiimme; se ei ole _alituinen uhri_, ainainen\nansio kaikkien syntiemme edestä, ainaisesti riittävä ja vaikuttava,\nvaatteen tavalla peittävä jokaisen syntisen ja jokaisen synnin, niin\nettä katuvainen saattaa palata yhteyteen Jumalan kanssa. Sellaisia\nsyntiä varten asetettiin Messu-uhri; paavilaiset pitävät sitä Golgatan\nuhrin kehityksenä. Joka kerta kun Messu kannetaan esille uhrina,\nuhrataan, väittävät he, Kristus _uudelleen_ erityisten henkilöiden ja\nsyntien edestä, joihin messua toimittava pappi sisimmässänsä sen\nsovittaa.\n\nSen Kristuksen, joka siten on uhrattava uudelleen, \"luo\" virkaatekevä\npappi ensin vehnäleivästä ja viinistä. Ne ovat aivan tavallista leipää\nja viiniä, kunnes ne pannaan alttarille, jolloin määrätyt asetussanat,\nniin väitetään, muuttavat leivän ja viinin Kristuksen _todelliseksi_\nlihaksi ja vereksi. Nyt ne eivät enää ole leipää ja viiniä,\nvaikka ne edelleen näyttävät samoilta. Tätä muutosta kutsutaan\n_transsubstantiationiksi_ -- aineen muutokseksi. Nuo viisi latinalaista\ntaikasanaa, jotka, niinkuin väitetään, aikaansaavat muutoksen leivässä\nja viinissä _todelliseksi_ lihaksi ja vereksi, ovat: \"Hoc est autem\ncorpus meum.\" [Suomeksi: Tämä on minun ruumiini. S. h.] Väitetään kenen\npapin tahansa voivan tällä tavalla luoda _uudestaan_ Kristus lihassa,\nuhrattavaksi _uudelleen_. Ja kun Kristus siten on tullut luoduksi,\nsoitetaan kelloa, ja pappi ja kansa laskeutuvat polvilleen palvomaan ja\nrukoilemaan leipää ja viiniä, jota he nyt pitävät itse Kristuksena. Kun\ntämä on tehty, murretaan leipä (Kristuksen todellinen liha, joka, kuten\nsanotaan, on aistimilta peitossa). Kristus teurastetaan eli _uhrataan_\nsiten _uudelleen_ ja uudelleen lukemattomia kertoja erityisten syntein\nedestä, joita tällä keinoin koetetaan pyyhkiä pois.\n\nPannakseen käytäntöön tämän mahdottoman opin, ja koettaakseen saada sen\njohdonmukaiseksi, ovat roomalaiskatoliset kirkolliskokoukset antaneet\nulos lukuisia ja pitkiä päätöksiä ja selityksiä ja viisaat (?)\njumaluusoppineet ovat kirjoittaneet tuhansia kirjoja. Näissä opetetaan,\nettä jos pisara \"verta\" (viiniä) läikkyy yli, on se tarkasti\nsäilytettävä ja poltettava ja tuhka on haudattava pyhään maahan; ja\nsamoin on leivänkin (Kristuksen ruumiin) laita; ei murunenkaan siitä\nsaa mennä hukkaan. Pidetään tarkkaa huolta, ettei kärpänenkään saa\ntulla \"vereen\" (viiniin), ja ettei rotta tahi koira saa murustakaan\nmurretusta \"lihasta\" (leivästä). Ja T:ri Dens, heidän johtavia\nteoloogejaan, huomauttaa selittäen, että \"rotta tai koira, joka syö\nsakramenttiaineista, ei syö niitä sakramentteina; kumminkin\ntodistetaan, ettei _Kristuksen ruumis sellaisessa tapauksessa lakkaa\nolemasta_ aineissa.\" [Dens, Tract de Euchar., N:o 20, siv. 314]\nRoomalais-katolinen (amerikkalainen) katkismus esittää tämän opin\nseuraavasti: --\n\n'_Kysymys_. Mikä on pyhä eukaristi (ehtoollinen)?\n\n_Vastaus_. Se on sakramentti, joka sisältää Jeesuksen Kristuksen\nRUUMIIN JA VEREN, SIELUN ja JUMALUUDEN, leivän ja viinin muodossa ja\nniiden _näköisinä_.\n\nK. Eikö se ole leipää ja viiniä, jota ensin asetetaan alttarille messun\nviettämistä varten?\n\nV. Kyllä, se on aina leipää ja viiniä, siksi kunnes pappi lausuu\nasettamissanat messun aikana.\n\nK. Mitä tapahtuu näiden sanojen vaikutuksesta?\n\nV. Leipä muuttuu Jeesuksen Kristuksen RUUMIIKSI, ja viini hänen\nVEREKSEEN.\n\nK. Kuinka tätä muutosta nimitetään?\n\nV. Sitä nimitetään transsubstantiationiksi, mikä merkitsee, toisen\n_aineen_ muuttumisesta toiseksi.\n\nK. Mikä Messu on?\n\nV. Messu on uuden lain lakkaamaton [\"päivittäinen\" eli \"alituinen\"]\nuhri, jossa Herramme Kristus _uhrautuu_ papin kautta verettömällä\ntavalla, leivän ja viinin muodossa taivaalliselle Isällensä _niinkuin_\nhän kerran uhrautui ristillä verisellä tavalla.\n\nK. Mikä on erotus messun uhrin ja ristin uhrin välillä?\n\nV. Messun uhri on oleellisesti sama [samanlainen] kuin ristinkin uhri,\nainoa erotus on uhraamisen _tavassa_.\n\nK. Mitä vaikutuksia messulla on lepytys [täydentämis]-uhrina?\n\nV. Sen kautta saamme Jumalan laupeudesta, ensiksi, armoa sydämen\nmurtumiseen ja katumusta syntein anteeksi saamiseen; toiseksi\nanteeksiannon ajallisista rangaistuksista, joita synneistämme olemme\nansainneet.\n\nK. Keihin sovitetaan messun hedelmät [edut]?\n\nV. Yleiset hedelmät sovitetaan koko kirkkoon, sekä eläviin että\nkuolleisiin; _erityiset_ hedelmät sovitetaan, ensiksi, pääasiallisesti\npappiin, joka pitää messun, senjälkeen niihin, joiden puolesta hän\nuhraa; ja, kolmanneksi, niihin, jotka hartaudella ovat olleet mukana\n[s.o. niihin, jotka ovat kuunnelleet messua kirkonkävijöinä].'\n\nSama lähde sanoo: \"Uhraaja on _pappi_; maallinen aine, joka uhrataan,\nkutsutaan _uhriksi_; paikkaa, missä uhrataan, sanotaan _alttariksi_.\nNämä neljä -- _pappi, uhri, alttari_ ja _uhraaminen_ -- ovat\nerottamattomia; kukin näistä kaipaa toistaan.\"\n\nSelittäen kirkonmenoja, sanoo se jälleen papista: \"Sen jälkeen lausuu\nhän salaperäiset asettamissanat, rukoilee polvistuen, ja nostaa pyhän\nruumiin ja pyhän veren päänsä yli. Kelloa soitettaessa rukoilee kansa\npolvillansa, lyö rintoihinsa merkiksi syntiensä katumisesta. Pappi\nrukoilee Jumalaa _armollisesti_ OTTAMAAN VASTAAN UHKIN.\"\n\nMe päätämme tämän aineen todistelun seuraavalla lyhyellä otteella\nTridentin kokouksen kanoneista (kirkkosäännöistä) [Consil Trid. Sess.\n22 De Sacrificio Missoe]:\n\nKanoni 3. \"Jos joku sanoo, että messu on ainoastaan ylistys ja\nkiitosjumalanpalvelus tahi ainoastaan muiston viettäminen ristillä\ntapahtuneesta uhrista, eikä [_itsessään_] lunastusuhri [s.o. uhri, joka\nitse aikaansaa _täydennyksen_ syntein edestä]; tahi että se hyödyttää\nainoastaan sitä, joka ottaa sen vastaan, ja ettei sitä saa _uhrata_\nelävien ja kuolleitten, syntien, rangaistusten ja muitten\nvälttämättömien asiain edestä täydennyksenä, hän [joka kieltää tämän\n_uhrin_ voiman] olkoon kirottu.\"\n\nSiten näemme selvästi, että paavikunta on pannut väärän tai petollisen\nuhrin tuon ainoan, ijankaikkisen, täydellisen, kerta kaikkiaan annetun\nGolgatan uhrin sijaan, jota ei koskaan uudisteta. Tällä tavoin otti\npaavikunta pois Kristuksen työn ansion, minkä mukaan se, oikeutta\nmyöten, on katsottava alituiseksi uhriksi, panemalla sijaan omien\npappiensa tekemän petoksen. On turhaa tässä mennä yksityiskohtiin\nmikäli ne koskevat syytä, miksi paavikunta kieltää ja syrjäyttää\ntotisen Ainaisen Uhrin ja panee \"kauhistuksen\", Messun, sen sijalle;\nsillä useimmat lukijoistamme tietävät, että tämä oppi, minkä mukaan\npappi Messussa tekee syntien edestä uhrin, jota ilman ei niitä pyyhitä\npois, eikä voida välttää niiden rankaisemista, on pohjana roomalaisen\nkirkon monille keksinnöille kiristääkseen rahaa kansalta\ntuhlaavaisuuteensa ja ylellisyyteensä. \"Rippi\", \"anne\" ja kaikki\nerilaiset luulotellut edut, suosion osotukset, oikeudet ja vapaudet,\nolkootpa sitten elävien tai kuolleitten edestä, kaikki perustuvat\ntuohon rienaavaan oppiin Messusta, joka on luopumuksen perusoppi. Sen\nvallan ja voiman nojalla, jonka Messu-uhri antaa _papeille_, kansa\njuuri hyväksyy heidän muutkin rienaavat väitteensä, joiden mukaan\nheillä muka on, ja he harjottavat erilaisia etuoikeuksia, jotka\nkuuluvat ainoastaan Kristukselle.\n\nTodistukseksi tämän opin luonteen pohjaperustuksesta huomattakoon, että\nvaikka uskonpuhdistus Saksassa ja Sveitsissä alkoi taistelun anteita\nvastaan, kysymys kumminkin pian alkoi koskea _transsubstantiationia_ --\nMessu-uhria. Uskonpuhdistuksen kulmakivi oli, että Kristus yksin,\nGolgatalla tapahtuneen uhrinsa tähden, aikaansai syntien anteeksi\nantamisen, eikä sitä niin ollen saatu anteitten, ripin ja messujen\nkautta. Sanalla sanoen, Messua koskeva kysymys oli melkein kaikkien\nRooman vainojen perustuksena. Piispa Tilotson huomauttaa: Tämä\n[transsubstantiationi -- Messu] on roomalaisessa kirkossa ollut suurena\n_polttavana_ pääkappaleena; ja niin mahdoton ja järjetön kuin se onkin,\non sen kieltämisen vuoksi tapettu useampia kristityitä kuin kentiesi\nheidän uskontonsa kaikkien muitten pääkappalten kieltämisen vuoksi\nyhteensä.\n\nLuonnollisesti väittävät katolilaiset, että Kristus ja apostolit\nasettivat messun; mutta aikaisintaan sen mukaan kuin me olemme olleet\ntilaisuudessa huomaamaan, mainittiin siitä kirkolliskokouksessa\nKonstantinopolissa, vuonna 381 j.K. Kumminkaan ei vuosilukua tämän\nsaastaisen eksytyksen alkamiselle ole erityisesti kosketeltu\nennustuksessa, paitsi että paavikunta tämän peruseksytyksen johdosta\ntuli \"hävityksen kauhistukseksi\", ennenkuin se sellaisena \"asetettiin\"\nvaltaan, joka, niinkuin olemme nähneet, tapahtui 539 j.K.\n\nEnnustus selittää: \"Otti häneltä [Kristukselta] pois jokapäiväisen\nuhrin\", ja lisää sen jälkeen: \"ja hänen pyhyytensä _paikka_ heitettiin\npois.\" Se paikka tai _perustotuus_, jolle oikealla tavalla vihkiytynyt\nluokka tai pyhäkkö-luokka on rakennettu, on, että Herramme Jeesus, oman\nuhrinsa kautta, on lunastanut kaikki, ja tulee täydellisesti\npelastamaan kaikki ne jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luokse,\nilman toista välittäjää, ilman pappia, piispaa, paavia tai muuta uhria;\nsillä mikä muu uhri tahansa, on Jumalan silmissä kauhistus, koska\nKristuksen suuri lunastus-uhri sen kautta pidetään riittämättömänä. --\nHebr. 1: 25; 10: 14.\n\nOppi lunastuksesta on Pyhäkön eli pyhän temppelin -- vihkiytyneen\nseurakunnan perustus. Ja kun tämä \"jokapäiväinen\" uhri syrjäytettiin,\nlakkautettiin eli kukistettiin Messun kautta, silloin seurasi se paha,\nmitä profetta oli ennustanut. Sotajoukko (nimikristityt) jätettiin\neksytykselle, he kun olivat alttiit sen väärälle järjestelmälle, joka\nkorotti itsensä (päänsä, paavin, henkilössä) sotajoukon ruhtinaaksi eli\nhallitsijaksi. \"Ja se heittää _totuuden_ maahan\" ja samalla osan siitä\njoukosta ja taivaan tähdistä, eli opettajista, jotka pitivät kiinni\ntotuudesta eivätkä tahtoneet yhtyä sen kanssa rikkomuksen tiellä. Ja,\nniinkuin edellisessä luvussa olemme nähneet, oli sillä ihmeellinen\nmenestys toimissaan.\n\nKun kerran kristillisen uskon pääperustus siten syrjäytettiin, onko\nsitten ihmettä, että suuri luopumus meni sellaisiin pahuuden\nsyvyyksiin, kuin se meni? Toinen eksytys johti toiseen, kunnes\ntotuudesta ja jumalisuudesta oli jälellä ainoastaan ulkonainen muoto;\nja hävittävä kauhistus istuutui Jumalan temppeliin, saastuttaen sekä\nPyhäkön että sotajoukon, ja kohotti päänsä Kristuksen käskynhaltijaksi\neli sijaiseksi.\n\nKeskellä näitä hävityksen kauhistuksen menestymisen näkyjä kuulee\nDaniel pyhimysten, pyhien, kysyvän: \"Kuinka kauaksi käy näky\njokapäiväisestä uhrista ja hävityksestä, että pyhäkkö ja sotajoukko\nannetaan tallattavaksi?\" Siitä asti kuin kauhistus asetettiin, on ollut\npyhimyksiä, jotka huomasivat sen luonteen ja sen saastutukset joko\nselvemmin tai hämärämmin, ja sellaiset ovat innokkaasti etsineet valoa\nja huutaneet Herran puoleen: Oi Herra, kuinka kauan tallataan totuus\nlokaan, ja eksytysten, rienaamisten ja kauhistusten sallitaan menestyä?\n-- Kuinka kauan saa Antikristus, \"juopuneena pyhimyksien ja Jeesuksen\ntodistajain verestä\", ja erinomaisesta menestyksestänsä, jatkaa\nkansojen juovuttamista ja pettämistä? (Ilm. 17: 2, 6; 14: 8; 18: 3.) Ja\nedeltäpäin nähden heidän, ja Danielin ja meidän kysymyksemme, antoi\nJumala vastauksen uudelleen lähettiläänsä kautta. Ja vaikkei sanamuotoa\nsaatettukaan ymmärtää ennen lopun aikaa, antoi kumminkin ajan\nmäärääminen eli rajottaminen sekä toisille että Danielille sen\nvakuutuksen, että Jumalalla on asema täydellisesti käsissään, niin\nettei mitään saata tapahtua, jota hän ei voi ja tahdo johtaa aikanaan\nparhain päin. Tämä vastaus ei ilmaise puhdistustyön alkamista, vaan\najan, jolloin se pääasiallisesti olisi päättynyt. Se kuuluu\nseuraavasti. --\n\n    \"Kahdeksi tuhanneksi ja kolmeksi sadaksi illaksi\n    ja aamuksi; sitten pyhäkkö pannaan jälleen\n    oikeaan tilaansa.\"\n\nTätä ajanmääräystä tutkiessa pistää heti tutkijan silmiin, ettei tässä\nvoida tarkottaa kirjaimellisia päiviä; sillä kaksi tuhatta kolmesataa\nkirjaimellista päivää olisi vähemmän kuin seitsemän vuotta, ja\nkumminkin ulottuu ennustus silminnähtävästi koko tuon pitkän ajanjakson\nyli, jona pyhäkkö saastutettiin ja totuus tallattiin maahan. Taasenkin\nhuomaamme, että on ennustettu, että nämä 2300 päivää tulevat päättymään\njossain kohdassa sitä aikaa, jota nimitetään \"lopun ajaksi\"; sillä\nGabriel sanoi: \"Tarkkaa, ihmisen poika! sillä näky koskee lopun aikaa\",\nja jälleen: \"Katso, minä ilmoitan sinulle, mikä on tapahtuva vihan\nlopulla; sillä se koskee lopun aikaa\".\n\nSelityksessään toistaa Gabriel koko näyn ja selittää osittain eri\nvertauskuvat, jonka jälkeen hän lopettaa vakuuttaen, että 2300 päivää\non koko ajan oikea määrä.\n\nDaniel, joka erityisesti ajatteli Israelia ja Jumalan isille antamien\nlupausten täyttymistä, käsitti, että kaikki kuulemansa ei saattanut\ntapahtua 2300 kirjaimellisessa päivässä, etenkin kun Gabriel sanoi\nhänelle: \"Mutta sinä, salaa näky, sillä se koskee _kaukaisia_ päiviä\".\nJa vaikkei hän tiennyt, kuinka pitkä kukin vertauskuvallinen päivä\ntulisi olemaan, tuli hänen sydämensä sairaaksi ajatellessaan kaikkea\nsitä pahaa, joka tulisi kohtaamaan Jumalan kansaa -- vaikkei hän\nnähnytkään tämän nimen siirtymistä lihalliselta Israelilta\nhengelliselle Israelille. Me luemme: \"Mutta minä, Daniel, raukesin ja\nsairastin päiväkausia\"; ja \"olin hämmästynyt siitä näystä, eikä kukaan\nsitä ymmärtänyt.\" Ja onni oli Danielille ja kaikille Jumalan lapsille\nsiitä ajasta alkain lopun aikaan asti, ettei tämän näyn kauheaa\nmerkitystä paavillisesta vallasta ja vainosta ja pyhien kärsimyksistä\nselvemmin ilmoitettu edeltäkäsin. Meidän laupias taivaallinen Isämme,\nvaikka onkin halukas koettelemaan kansaansa murheen ja koettelemuksen\npätsissä, valmistaakseen kansan tuohon ylenpalttiseen ihanuuden\nvoimaan, joka on luvattu, toimii meihin nähden seuraavassa lauseessa\nlausutun periaatteen mukaan: \"Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.\"\n\nDaniel, jonka mieltä kiinnitti enemmän Israelin tulevaisuus kuin\npersialainen \"oinas\" tai kreikkalainen \"kauris\", tiesi Jeremian\nennustuksesta, että seitsenkymmenvuotinen vankeus Babelissa oli\nrangaistus Israelin synneistä ja niinmuodoin päätti hän näyn johdosta,\nettä vastaisuudessa tulee vainoja (korotuksen ja ihanuuden sijasta,\njota hän oli odottanut) ja että se ennusti Israelin synneistä ja\nJumalan vihasta; sentähden rukoili hän anteeksi Israelin syntejä ja\nisille annettujen lupausten täyttymistä. Tästä kerrotaan muutamin\nsanoin Dan. 9: 2--19. Daniel ei nähnyt jumalallisen suunnitelman\nlaajakantoisuutta, niinkuin me nyt näemme sen; mutta siitä huolimatta\nolivat hänen vakavuutensa ja uskonsa lupauksiin mieluisat Jumalalle,\njoka sentähden ilmaisi hänelle enemmänkin tätä näkyä koskevia asioita\n-- antaen hänelle lisäyksen eli tiedon asiain kehittymisestä niissä\nkohdissa, jotka erityisesti koskivat lihallista Israelia. Daniel luuli,\nettä Israelin maan seitsenkymmenvuotista autiona-olemisen aikaa,\nkansan ollessa Baabelissa, pidennettäisiin, eli jatkettaisiin monella,\n(2300) päivällä. Jumalaa oikaisee tämän erehdyksen lähettämällä\nGabrielin ilmaisemaan hänelle, että vankeus tulisi päättymään kun\nseitsemänkymmentä vuotta tulisi täyteen; ja että Jerusalemin kaupunki\nja temppeli rakennettaisiin uudelleen, vaikka rauhattomana aikana,\nj.n.e.\n\nDanielin rukoillessa tämän näyn johdosta, mikäli se koski noita 2300\npäivää, joiden hän, käsittäen väärin, luuli merkitsevän Baabelin\n70-vuotisen vankeuden pidentämistä, lähetettiin Gabriel _selittämään\njuuri tätä väärin käsitettyä näkyä_ (Dan. 9: 21--27): \"Ja hän neuvoi\nminua ja puhutteli minua ja sanoi: 'Daniel, nyt olen minä lähtenyt\nneuvomaan sinua ymmärrykseen. Sinun anomustesi alussa läksi\n[lisä-selitys Jumalan suunnitelmasta, joka nyt ilmotetaan] ja minä\nolen tullut sitä ilmottamaan; sillä sinä olet otollinen. Siis käsitä\n[entisen lisäksi] sana ja ymmärrä näky [mikäli se koskee 2300 päivää].\n-- Seitsemänkymmentä viikkoa [70 X 7 = 490 päivää] on määrätty [tai\nerotettu, vahvistettu tai päätetty kansallesi [Israelille] ja pyhälle\nkaupungillesi [Jerusalemille]\", j.n.e. [Katso tätä ennustusta koskevaa\ntutkimusta II osa, luku 3.]\n\nTässä erityisesti huomattava kohta on, että kyseessä olevat 490 päivää\novat osa noista 2,300 päivästä -- määrätty osa, joka erityisesti\nkiinnitti Danielin mieltä ja joka oli vastaus hänen rukoukselleen\nmikäli se koski Israelin ennalleenasettamista Babelin vankeudesta\n(Katso 9: 12, 16 ja 18 värssyjä.) Koska nämä seitsemänkymmentä viikkoa,\ntai 490 päivää, olivat 2300 päivästä edellinen osa, ei niiden\ntäyttyminen ole ainoastaan omiaan näyttääkseen meille milloin nuo kaksi\ntuhatta kolmesataa vuotta alkoivat vaan myöskin minkälainen aika (ajan\nmitta) (kirjaimellinen tai vertauskuvallinen) tässä ilmotettiin. (Katso\n1 Piet. 1: 11.) Vieläpä ne osottavat enemmänkin kuin tämän: ennustuksen\n\"seitsemänkymmenen viikon\" täyttyminen tulisi _vahvistamaan_ Danielin\noikeaksi profetaksi ja hänen ennustuksensa oikeiksi; ja erityisesti\ntulisi \"näky\" 2300 päivästä täten _vahvistetuksi_. Ja siten\nennustettiin, että nuo seitsemän viikkoa tulisivat muitten muassa\n\"_vahvistamaan_ näyn ja ennustuksen\" (ruots. k.).\n\nKun meistä siis tuntuu, että vertauskuvalliset seitsemänkymmentä\nviikkoa, eli 490 päivää, jotka ovat täyttyneet yhtä monena vuotena,\novat edellinen osa 2300 päivästä ja Jumalan vahvistus tai hyväksyminen\nkoko näylle, alamme laskea, nähdäksemme milloin koko ajanmääräys tulee\ntäyttymään. Jos me 2300 vähennämme 490, jotka täyttyivät ensimäisessä\ntulemisessa, jää 1810. Näiden 1810 vuoden (profetallisen,\nesikuvauksellisen päivän) täytyy siis olla se ajan pituus, joka on\nkulunut seitsemänkymmenen viikon lopusta siihen aikaan asti, jolloin\nPyhäkköluokka tulee olemaan puhdistettu paavikunnan erilaisista\nsaastutuksista -- hävityksen kauhistuksista, jotka niin monta\nvuosisataa ovat saastuttaneet Jumalan temppeliä.\n\nMessiaksen kuolema tapahtui, niinkuin on osotettu, keväällä vuonna 33\nj.K. [katso toinen osa, luku 3] ja tämä oli seitsemänkymmenen viikon\nviimeisen viikon keskellä, mitkä viikot siis loppuivat puoli viikkoa\neli kolme ja puoli vuotta myöhemmin -- syksyllä vuonna 36 j.K. 1810\nvuotta siis, syksystä vuonna 36 j.K., nimittäin syksy vuonna 1846,\nosottavat näyssä mainittujen 2300 päivän lopun ja vuosiluvun, jolloin\nPyhäkkö tulisi puhdistettavaksi.\n\nKoska tämä ennustus on täyttynyt, on meidän tässä kuten muissakin\ntapauksissa, joissa ennustukset ovat täyttyneet, odotettava historian\nlehdillä löytävämme selvästi esitettyjä tosiseikkoja, jotka\ntodistavat sen täyttymisen; sillä vaikka usein sattuu etteivät\nhistoriankirjottajat usko Raamattuun, eikä Raamatun Jumalaan, on Jumala\nkumminkin heidän tietämättään johtanut heidän työnsä niin, että milloin\nvaan joku ennustus on täyttynyt, ovat siihen kuuluvat tosiseikat\ntarkasti otetut historiaan, ja aina hyvistä ja luotettavista lähteistä.\nJa niin on tässäkin tapauksessa ollut pyhäkön puhdistamiseen nähden. Me\nhuomaamme kaikkien uudempien historiankirjottajain todistuksista,\nettä heidän kaikkien nimittämänsä suuri uskonpuhdistus alkoi\nkuudennellatoista vuosisadalla, poikkeuksena ovat roomalaiskatoliset\nkirjailijat, jotka nimittävät sitä suureksi kapinaksi. Ja tätä\nuskonpuhdistusta saattaa pitää Pyhäkön puhdistamisen alkuna.\nMuistakaamme, että Pyhäkkö saastutettiin ottamalla käytäntöön eri\neksytyksiä niitä vastaavine pahoine suuntineen, ja että näiden\neksytysten huippukohta saavutettiin Messun asettamisella, ja että tämän\nharhaopin vanavedessä seurasi _sotajoukon_ (nimikirkon joukkojen) syvin\nalennustila, mikä saavutti huippunsa julkeassa \"anne\"-kaupassa, joka\njuuri melkoisessa määrin vaikutti uskonpuhdistusliikkeen syntyyn.\nVaikka _Pyhäkkö-luokkakin_ jossain määrin oli saastutettu, s.o.\njohdettu tähän eksytykseen, avasivat kauheat seuraukset kumminkin\nheidän silmänsä. Ja yhtäpitävästi tämän kanssa huomaamme suuren\nuskonpuhdistuksen perussäveleenä olleen: Vanhurskauttaminen uskon\nkautta Kristuksen \"_alituiseen uhriin_\", joka ei tarvitse uudistamista\n-- vastakohtana sille anteeksiannolle, mikä luultiin saatavan\nkatumusharjotuksien ja messujen kautta Antikristuksen saastutettujen\nalttarien luona.\n\nUskonpuhdistus alkoi oikeasta kohdasta: perustuksesta --\nvanhurskauttamisesta (puhdistuksesta) _uskon kautta \"ainaisesti\nkestävään\"_ uhriin. Huomaa kumminkin, ennustus ei virka mitään\n_sotajoukon_ puhdistamisesta tällä kertaa, vaan ainoastaan\n_Pyhäkköluokan_ puhdistamisesta. Eikä sotajoukkoa puhdistettukaan. He\npysyivät yhä edelleen eksytyksessä kiinni ja ovat siinä vielä tänäkin\npäivänä; mutta vihkiytynyt luokka, Pyhäkkö, jätti eksytyksen ja\nkärsivät totuuden tähden, monet heistä kuolemaan asti. Mutta tämä oli\nainoastaan puhdistustyön alku; sillä tämä luokka, joka nyt oli\nherännyt, huomasi pian, että saastuttavat eksytykset olivat monistuneet\npaavikunnan vaikuttaessa ja menestyessä. Luther, uskonpuhdistuksen\njohtava henki, ei pysähtynyt yhteen eksytykseen, vaan ryhtyi hyljäämään\nmonia muita samanlaisia, ja naulasi Wittenbergin kirkonovelle, lokakuun\n31 p. 1517, yhdeksänkymmentäviisi väitöslauselmaa, joissa kaikissa\nvastustettiin paavin oppeja. Kahdeskymmenesseitsemäs väitös kielsi\nihmisessä itsessään asuvan kuolemattomuuden. Paavi Leo X leimasi nämä\nlauselmat kerettiläisiksi, jonka jälkeen Luther vastauksessaan (vuonna\n1520) koristelemattomin sanoin moitti transsubstantiationia, ihmisen\nkuolemattomuutta, ja sitä että paavi, oman väitöksensä mukaan, on\n\"maailman keisari, taivaan kuningas ja Jumala maan päällä\", ja nimitti\nniitä \"_eriskummallisiksi mielipiteiksi, joita on roomalaisessa\nsääntötunkiossa_.\"\n\nMutta oi! \"puhdistus\"-työ, joka niin kauniisti ja rohkealla tavalla\nalkoi, oli liian syvällistä tullakseen kansantajuiseksi, ja Lutherin ja\nhänen apulaistensa ystävät ja ihailijat pääsivät jossain määrin\nvoitolle, vallatessansa heidät _viisaudella_, toimeliaisuudella,\n\"liehakoimisella\" ja lupaamalla menestymistä, jos he suuntaisivat\nkulkunsa sen viisauden käskyn mukaan, joka on tästä maailmasta. (Katso\nDan. 11: 34, 35.) Useat saksalaiset ruhtinaat alkoivat innokkaasti\nihailla uhkarohkeita uskonpuhdistajia, joilla oli sekä ymmärrystä\nettä rohkeutta käydä käsiksi siihen järjestelmään, jonka edessä\nkuninkaat satoja vuosia olivat vavisseet. Nämä ruhtinaat tukivat\nuskonpuhdistajia, joiden mielestä tuki oli aivan välttämätön liikkeen\nedistymiselle. Ja vastapalvelukseksi antamastaan avusta tunnustivat\nuskonpuhdistajat heidän kuninkaalliset oikeutensa (?).\n\nOn myöskin muistettava, ettei reformi- eli uudistus-liike ollut\nkapinoimista ainoastaan uskonnollista hirmuvaltaa vastaan, vaan yhtä\nhyvin valtiollistakin hirmuvaltaa vastaan. Ja molemmat uudistaja-ryhmät\njoutuivat enemmän tai vähemmän myötätuntoiseen yhteistyöhön toistensa\nkanssa. Tästä reformikaudesta sanoo professori Fischer [Fischerin\nUniversal History, siv. 402--412.]:\n\nSveitsistä: -- \"Zwinglin ponnistuksiin kirkollisten uudistusten alalla\noli sekaantunut isänmaanrakkauden harrastusta Sveitsin siveellisen ja\nvaltiollisen uudistumisen hyväksi.\"\n\nJohannes Calvinin ajasta ja Génèven hallituksesta: --\n\"Yhteiskunnallista vallankumousta seurasi kirkollinen vallankumous.\nProtestantismi laillistutettiin vuonna 1535. Calvinista tuli kaupungin\ntodellinen lainsäätäjä. Se oli kirkollinen valtio.\"\n\nSkandinaviasta: -- \"Skandinavian maissa perustettiin yksinvalta\nreformationin avulla.\"\n\nTanskasta: -- \"Uusi [protestanttinen] oppi oli tullut maahan ja voitti\nalaa. Aateli, joka himoitsi [roomalais-katolisen] kirkon omaisuutta,\nomisti sen.\"\n\nRuotsista: -- \"Tapahtui suuri valtiollinen vallankumous, joka käsitti\nuskonnollisenkin vallankumouksen.\"\n\nSaksasta: -- \"Protestanttisia ruhtinaita vastaan kohdistetut uhkaukset\naiheuttivat _Schmalkaldin liiton_ perustamisen, heidän keskinäiseksi\npuollustuksekseen. Toimenpiteet luterilaisten tukahduttamiseksi\nhuomattiin mahdottomiksi toteuttaa. Augsburgin valtiopäivillä vuonna\n1555 tehtiin _uskonrauha_: Jokainen ruhtinas saisi valita katolisen\nuskonnon ja Augsburgin tunnustuksen [uskonpuhdistajana tunnustuskirjan]\nvälillä; ja ruhtinaitten uskonto tulisi olemaan sen maan uskontona,\njota hän hallitsi, toisin sanoen: jokainen hallitus valitsisi uskonopin\nalamaisillensa.\"\n\nTodella, ajan valtiolliset olosuhteet ja se seikka, että\nuskonpuhdistuksen johtajat heräsivät näkemään ainoastaan muutamia\npaavikunnan siveellisistä ja muutamia harvoja sen opin eksytyksistä,\nantaa pikemmin syytä ihmettelyyn, että sittenkin niin nopein askelin\nedistyttiin hyvään päin, kuin tuomitsemaan heitä siitä, etteivät\ntehneet puhdistusta perinpohjaisemmin. Mutta kun protestanttiset kirkot\nyhdistyivät valtioon, pysähtyi edistyminen ja uudistuminen. Laadittiin\nuskontunnustuksia, jotka olivat melkein yhtä taipumattomia ja\nvihollismielisiä tiedon lisääntymiselle kuin Roomankin käskyt; ja\nvaikkakin ne olivat likempänä totuutta kuin Rooman käskyt -- olivat ne\nsittenkin vaan pakkositeitä, vaikka vähän väljempiä.\n\nSe oli siis samanlainen yhdistyminen kirkon ja valtion välillä, joka\nennenkin oli vaikuttanut vahingollisesti totuuteen paavikunnassa, ansa,\njonka kautta vastustaja esti ja ehkäisi \"Pyhäkön puhdistamisen\", joka\noli alkanut niin jalosti. Reformationi ja puhdistaminen lakkasi vähäksi\naikaa, ja sen sijaan, että olisivat jatkaneet puhdistamista,\nalkoivatkin uskonpuhdistajat ajatella järjestäytymistä, ja alkoivat\nuudelleen paikkailla ja kiillotella useita paavikunnan vanhoja\nopinkappaleita, joita aluksi olivat niin äänekkäästi tuominneet. Siten\nhoukutteli Saatana uskonpuhdistajat juuri samanlaiseen \"haureuteen\"\n(kirkon ja valtion yhtymiseen), josta he olivat langettaneet\nhylkäämistuomionsa mikäli se koski roomalaista kirkkoa. Ja siten\nkuolinhaava, jonka paavikunta oli saanut, parantui vähäksi aikaa. --\nIlm. 13: 3.\n\nMutta puhdistuksen, joka alkoi siten ja sitten keskeytettiin, täytyi\nalkaa uudelleen ja mennä eteenpäin; sillä 2300 vuoden kuluttua täytyy\nPyhäkön olla puhdistettu. Ja niin on käynytkin. Palaaminen Raamattuun\nuskon ainoana perustuksena, jonka kautta uskonpuhdistus oli alotettu,\nistutti syvälle siemeniä, jotka siitä alkain aika ajottain ovat\nnousseet esille aikaansaaden jonkun uudistuksen, huolimatta siitä että\nuskonpuhdistajat piakkoin koettivat estää uskonpuhdistuksen levenemistä\nyli sen määrän minkä he itse olivat sille panneet, laatimalla uskolle\ntunnustuksia ja suojelusmuureja, joiden yli, Raamatun opista\nhuolimatta, ei kukaan saanut mennä saamatta \"kerettiläisen\"\nherjausnimeä.\n\nJos me silmäilemme seurakunnan kulkua Lutherin ajoilta meidän\naikoihimme, saatamme nähdä, että uudistaminen tai puhdistaminen on\nedistynyt askel askeleelta; ja kumminkin näemme samat merkit joka\naskeleella; sillä jokainen uusi uskonpuhdistajaryhmä on, niin pian kuin\non suorittanut pienen osansa puhdistamistyössä, pysähtynyt ja yhtynyt\nedellisten kanssa vastustamaan kaikkea enempää uudistamis- tai\npuhdistamistyötä.\n\nNiinpä on Englannin kirkko, joka hylkäsi muutamia roomalaisen kirkon\nkarkeimmista opeista ja tavoista, väittänyt, ja väittää vieläkin\nolevansa ainoa oikea kirkko ja että sen piispoilla on apostoleilta\nperitty oikeus ja niinmuodoin korkein hallitusvalta Jumalan\nperintö-osan yli. Tämä Rooman \"tytär\" otti vastaan, kun hän jätti\n\"äitinsä\", Englannin tarjooman käsivarren, ja teki valtakunnan\nhallitsijan tämän kirkon pääksi. Kumminkin oli tämä, samoinkuin\nluterilainenkin tytär, uudistus, vieläpä oikeaan _suuntaan_ -- vaikka\nse vaan oli _osittainen_ puhdistus. Calvin, Knox ja muut huomasivat,\nettä Jumalan ominaisuus ennakolta nähdä tulevia tapahtumia suureksi\nosaksi oli häipynyt näkyvistä paavillisen roskan alle; ja he hylkäsivät\ntämän käsityksen, joka oli tehnyt Jumalan suunnitelmien menestymisen\nkokonaan riippuvaksi erehtyväisten ihmisten ponnistuksista, jonka\nvuoksi he opeillansa opettivatkin, ettei seurakunta ollut riippuvainen\nvaltion käsivarresta hankkiakseen menestystä lihallisilla aseilla. Nämä\nmiehet suorittivat suuren ja arvokkaan tehtävän, joka sitten on\nkantanut hyviä hedelmiä enemmän kuin monet näyttävät huomaavankaan.\nSiitä huolimatta, toisten saastuttavien eksytysten sokaisemina, joita\neivät edes eksytyksiksi tunteneetkaan, johtuivat he puolustamaan\nharha-oppia, jonka mukaan kaikki, paitsi ne, jotka olivat valitut\ntaivaalliseen tilaan, olivat kadotetut ja määrätyt ijankaikkiseen\nvaivaan. Pian nämä opit saivat määrätyn muodon ja nimitettiin niitä\npresbyterianismin nimellä; ja sen jälkeen kun tämän opin kannattajat\nalussa toivat esille muuttumattomuuden jumalallisissa päätöksissä,\neivät he ole tehneet juuri mitään uudistuksen tai puhdistamisen\nedistämiseksi. Ja lahkosisariensa lailla, on presbyterianismi tehnyt\npaljon tukahduttaakseen ja estääkseen puhdistustyötä.\n\nWesleyn veljekset ja heidän työtoverinsa, joita painosti heidän\najallaan vallitseva kylmyys ja muodollisuus, koettivat jossain määrin\nvapautua juuri tuosta kylmästä muodollisuudesta, joka on luonnollinen\nseuraus kirkon yhdistymisestä valtioon, ja koettivat osottaa yksilön\npyhityksen tarpeellisuutta yksilön uskon kautta Kristukseen ja yhteyttä\nhänen kanssaan -- opettaen, ettei ole kristinuskoa olla syntynyt niin\nkutsutussa kristityssä maassa, ja syntymästään asti olla laskettu\nsellaisen valtiokirkko-yhteiskunnan jäseneksi. Tämä oli paikallaan näin\npitkälle, ja välttämätön osa \"puhdistus\"-työstä; mutta sensijaan, että\nolisi kulkenut eteenpäin täydellisyyttä kohti varhaisen seurakunnan\nyksinkertaisuuteen, tuli Wesleykin pian siihen johtopäätökseen, että\npuhdistus- ja uudistustyö jo oli täytetty ja ryhtyi toisten kanssa\n_järjestämään_ metodismia ja siten aitaamaan sitä metodismin\ntunnustuksilla, muodoilla ja säännöillä jotta edistyminen ja puhdistus\ntehokkaalla tavalla tuli estetyksi. Unitarismi ja universalismi ollen\nsamoin eksytyksen vastaisia ilmauksia, ovat myöskin koettaneet poistaa\nsaastuttavia eksytyksiä; ja ovat he menestyneet suhteellisesti kenties\nyhtä paljon tai yhtä vähän kuin toisetkin.\n\nNe, joita sanotaan baptisteiksi, edustavat toisenlaista pyhäkön\npuhdistamista, he kun hylkäävät kasteesen nähden paavikunnan alkaman\neksytyksen tässä kysymyksessä. He eivät tunnusta että uskomattoman\npienen lapsen vedellä valeleminen olisi uskovaisen kaste taikka että\nvaleleminen edes millään tavalla esikuvaisi Kristuksen oppia.\nKumminkaan, paitsi oikean _ulkonaisen muodon_ tai esikuvan opettamista,\neivät baptistit sanottavasti ole edistyneet, vaan huomataan heidät nyt\nusein toisten kanssa vastustavan ja estävän kaikkea enempää\npuhdistamista.\n\nMyöhempi uudistusliike, on tunnettu \"Kristityn seurakunnan\" tai\n\"Opetuslasten\" \"the Disciples\" nimellä. Tämän lahkon perusti\nAleksander Campbell v. 1827. Uudistukset, joita he järjestäytyessään\nerityisesti tavottelivat, olivat: apostolinen yksinkertaisuus\nseurakuntahallinnossa; Raamattu yksin uskontunnustukseksi; kaikkien\nKristuksen jäsenten yhdenvertaisuus Hänen allansa, joka on pää, ja\nniinmuodoin kaikkein kirkollisten arvonimien, kuten pastori, teologian\ntohtori, j.n.e. poistaminen katolisina ja sotivina Kristuksen ja oikean\nkristillisyyden henkeä vastaan, joka sanoo: \"Te olette kaikki veljeksiä\nja yksi on teidän Johtajanne, Kristus\". Kaikki, mikä tähän tarkotukseen\nja puhdistamiseen kuului oli hyvää ja on kantanut hedelmää muutamien\nmielissä ja on tuonut vapautta kaikkiin uskonkuntiin. Mutta tämäkin\nuskonkunta on toisten lailla lakannut jatkamasta uudistusta, ja sen\nuudistus-henki on jo kuollut; sillä vaikka se väittää Raamatun olevan\nsen ainoana uskontunnustuksena, on se pysähtynyt raiteelle ja pyörii\nnyt ympäri paikallaan edistymättä vähääkään totuudessa. Vaikka se\nväittääkin olevansa vapaa inhimillisten perimätietojen uskonopeista ja\nkahleista, ei se kumminkaan käytä tätä vapautta ja on senvuoksi sidottu\nhengessä, ja seuraus on ettei se kasva armossa ja tiedossa. Vaikkei\nmikään kirjotettu uskontunnustus sitonut sitä, tapahtui kumminkin, että\nse jäi liikkumattomaksi ja nukkuvaksi Pyhäkön puhdistamisen suhteen,\nsen johdosta, että piti arvossa ihmisten perimätietoja ja kunniaa sekä\nsiitä syystä että oli itseensä tyytyväinen, ja on nyt taantumaisillaan\nentisestäkin asemastaan.\n\nVaikka olemmekin maininneet ainoastaan muutamia uskonpuhdistajia ja\nmuutamia uskonpuhdistusliikkeitä, ei suinkaan pidä luulla, että\nylönkatsomme tai hyljimme toisia. Kaukana siitä; puhdistus on ollut\nyleinen ja kaikilla oikeilla, totisilla kristityillä on ollut osansa\n_puhdistamisessa_. Vaikeus on siinä että ainoastaan muutamat harvat\nsaattavat nähdä löytyvien eksytysten paljouden ja siitä seuraavan\nvälttämättömyyden jatkaa puhdistamistyötä, syystä että ovat entisen\nkasvatuksensa kautta ennakkoluulojen vallassa ja eksytysten äänekkäiden\nja kerskaavien väitteiden pelästyttämiä. Ja suuri vastustajamme,\nSaatana, ei ole vitkastellut käyttäessään näitä asianhaaroja edukseen,\nniillä sitoakseen pyhiä ja estääkseen puhdistustyötä.\n\nToinen puhdistus-liike, ja muutamissa suhteissa perinpohjaisin\nkaikista, alkoi pian viimeksimainitun jälkeen, niinkuin edellisessä\nluvussa lyhykäisesti on kosketeltu. Baptistiseurakunnan jäsen herra\nWilliam Miller Massachusettsista, jota käytettiin aseena\ntoimeenpanemaan tätä uudistusta, käänsi seurakunnan huomion siihen,\nettä Raamattu ilmaisee jotakin Jumalan suunnitelman sekä ajasta että\njärjestyksestä. Hän näki profettain merkitsemiä aikakausia, joita\nseurasi lupaus, että todella viisaat ymmärtäisivät näitä aikanaan, ja\nhän koetti olla yksi mainitusta luokasta. Hän tutki ja löysi koko\njoukon mieltäkiinnittäviä asioita, jotka aikoja sitte olivat häipyneet\nRooman perimätietojen alle, muun muassa senkin että Herramme toinen\ntuleminen olisi Jumalan siunauksen, _elämän_, antamista varten\nuskovaisille, niinkuin ensimäinen tuleminen oli maailman lunastamista\nvarten; sanalla sanoen, että lunastaminen ja ennalleenasettaminen\nolivat eri osia samasta pelastussuunnitelmasta.\n\nSaatuansa silmänsä auki näkemään niin hyviä uutisia, ei rehellinen,\nvakava sydän saata olla julistamatta niitä, eikä hänkään vaiennut.\nTämän totuuden paljastaminen johti muutamien eksytysten hylkäämiseen,\nja niinmuodoin suoritti hän puhdistamistyön kaikissa, jotka tulivat\nhänen vaikutuksensa alaisiksi. Esimerkiksi, koska Herramme toinen\ntuleminen on valtakunnan \"pystyttämistä\" ja seurakunnan korottamista\nvarten, niin on selvää, että maallisten valtakuntain kanssa\nyhdistettyjen seurakuntain (jotka kaikki sanovat olevansa Jumalan\nvaltakuntia ja sanovat sentähden olevansa valtuutettuja hallitsemaan\nmaailmaa) väitteiden täytyy olla ainoastaan tyhjiä arveluja. Sillä jos\nKristuksen valtakunta ei ole vielä \"pystytetty\", täytyy nykyään\n\"pystytettyjen\" valtakuntien olla \"tämän maailman ruhtinaan,\n(Saatanan), pystyttämiä\", ja täytyy niiden suureksi osaksi työskennellä\nhänen edukseen, kuinka tietämättömiä niiden hallitsijat siitä sitte\nlienevätkään.\n\nToinen eksytys, jonka poistamiseen Herra Millerin saarna _johti_, oli\nihmisen luonnollinen kuolemattomuus. Kauvan oli ollut vallalla käsitys\nettä ihminen olemukseltaan on kuolematon olento, että kun hän kerran on\nluotu ei hän koskaan saata kuolla, ja että kuolema on ainoastaan\npetollinen harhaluulo; että ihminen ainoastaan näyttää kuolevan, mutta\nei sitä todellisuudessa tee, vaan vaihtaa ainoastaan muotoa ja ottaa\nuuden askeleen \"kehityksessä\". Herra Miller uskoi niinkuin muutkin\ntässä asiassa; kumminkin hän kiinnitti huomionsa juuri näihin\ntotuuksiin, erityisesti oppeihin Herran tulemisesta ja kuolleiden\n_ylösnousemisesta_, joka ensiksi jyrkästi paljasti tämän turmiollisen\neksytyksen -- joka kieltää ylösnousemisen opettamalla, ettei kuolemaa\nole, ja että Herran toinen tuleminen ja kuolleiden ylösnouseminen\nniinmuodoin eivät ole tarpeellisia. Mutta tämän aineen arvostelevan\ntutkimuksen jätämme tämän teoksen johonkin seuraavaan osaan, jossa\ntullaan osottamaan, että kuolemattomuus ja ijankaikkinen elämä ovat\nsuosionosotuksia, jotka voidaan saavuttaa ainoastaan Kristuksen kautta,\nja joita ei ole luvattu eikä annettu jumalattomille. Perustuen\nkäsitykseen ihmisen kuolemattomuudesta ja siitä käsityksestä\nkehittyneenä on roomalainen oppi kiirastulesta kotoisin ja samoin vielä\nkauheampi protestanttinen oppi _ijankaikkisesta_ kurjuudesta\nloppumattoman tuskan paikassa; sillä he tuumivat: jos ihmisen _täytyy_\nelää ainaisesti (ja _jos_ hän on _kuolematon_, ei edes Jumalakaan saata\ntehdä häntä tyhjäksi), täytyy hänen elää loppumattomassa autuudessa tai\nloppumattomassa kurjuudessa. Ja koska hän, niin he sanovat, kuolemassa\nlähetetään loppumattomaan tilaansa, täytyy silloin äärettömän suurelle\nenemmistölle alkaa ijankaikkinen vaiva, koska he nykyisenä lyhyenä\naikana joko eivät ole saaneet tietoa oikeasta tiestä, tai tämän tiedon\nsaatuansa, perittyjen heikkouksien, y.m. johdosta, olivat\nkykenemättömiä asettamaan elämänsä sen mukaisesti.\n\nTätä monen tuhoavan eksytyksen suurta _juurta_, alettiin nyhtää\nylös ja heittää pois saarnaamalla Kristuksen toista tulemista ja\nylösnousemista, joiden ajan selitettiin tulleen. Oli älykkäitä ja\najattelevia ihmisiä, jotka alkoivat ihmetellä, miksi Jeesuksen piti\nherättää kuolleet, jos ne kerran olivat joko taivaassa tai helvetissä\nja jos heidän kohtalonsa jo kerran oli määrätty. Lisäksi alkoivat he\nihmetellä, miksi kuolleita kutsutaan kuolleiksi, jos he todellisuudessa\nelävätkin. Lisäksi he ihmettelivät, miksi eivät Herramme ja apostolit\nsanoneet mitään siitä, että kuolleet vielä ovat eläviä, vaan\npäinvastoin osottivat ylösnousemiseen ainoana toivona, vieläpä\nselittäen, että jollei ylösnousemusta ole, ovat kaikki _kadotetut_\n(1 Kor. 15: 13--18). Silloin alettiin ymmärtää Herran sanoja, jotka\nlupasivat ylösnousemisen kaikille, \"jotka ovat haudoissansa\"; ja\nvähitellen alettiin huomata, etteivät kuolleet olekaan eläviä, vaan\nettä kuolema on elämän vastakohta. Ja ne, jotka etsivät, huomasivat,\nettä Raamattu onkin täydellisessä sopusoinnussa itsensä kanssa tämän\nasian suhteen, mutta suorassa ristiriidassa aikamme tavallisiin\nperimätietoihin, jotka ovat kotoisin paavikunnasta.\n\nSenjälkeen kun eksytyksen juuri siten oli otettu pois, alkoivat eri\noksat pian kuivua; ja pian nähtiin, että sensijaan, että jumalattomien\nrangaistus olisi loppumaton elämä (kurjuudessa), Raamatun esitys\nJumalan suunnitelmasta onkin päinvastainen; -- loppumaton elämä on\nvanhurskauden palkinto; ja kuolema, elämästä erottaminen, on\ntahallisten syntisten rangaistus.\n\nLisäksi tultiin näkemään mitä tarkotettiin sillä kuoleman kirouksella,\njoka tuli koko suvun yli Aadamin tottelemattomuuden kautta -- että koko\nsuku oli tuomittu häviöön. Silloin alkoi myöskin huntu kohottautua ja\nnäytti se Lunastajamme kuoleman tarkotuksen ja arvon osottamalla sen\nolleen vastaavan hinnan sukua kohdanneesta rangaistuksesta, jotta se\nvoisi nousta ylös ja tulla ennalleenasetetuksi elämään kaikkine\noikeuksineen. Oi! silloin alettiin ymmärtää ja panna arvoa\n_lunastukselle_, kun nähtiin että häntä, joka ei synnistä mitään\ntiennyt, kohdeltiin kirottuna; että hän, kun hänet alttiisti asetettiin\nmeidän sijallemme, tuli \"kiroukseksi meidän tähtemme\", kohdeltiin\nmeidän tähtemme syntisenä ja _kuoli_, vanhurskas vääräin puolesta.\n\nSiten tuli suuri järjestelmä ja saastuttavien eksytysten verkko, joka\nalkoi jokapäiväisen uhrin poisottamisella, lopultakin poistetuksi; ja\nkun Pyhäkkö sitten oli tullut vapautetuksi tai puhdistetuksi siitä\nnähtiin Jeesuksen \"_jokapäiväinen_ (alati kestävä) _uhri_\" uudistetussa\ntuoreudessa, ihanuudessa ja voimassa.\n\nKun sanomme, että Pyhäkkö puhdistettiin tästä saastutuksesta, on meidän\nmuistettava, että Raamatussa usein osa seurakunnasta vastaa koko\nseurakuntaa. Ainoastaan pieni luku, muutamat harvat, olivat tulleet\nvapahdetuiksi saastuttavasta eksytyksestä; ja näitä harvoja on Jumala\npäivittäin lisännyt sellaisilla, jotka kokonaan ovat hänen johtonsa\nalla ja hänen opetettaviaan.\n\nLaskiessaan mitä tulisi tapahtumaan, ei herra Miller likimainkaan\nosunut oikeaan -- hän nim. luuli että Pyhäkön puhdistaminen tarkotti\nmaan puhdistamista pahasta kirjaimellisen tulen kautta, jossa maa\ntulisi poltettavaksi poroksi. Pettymys, joka seurasi, kun hänen\nennustelemisensa eivät toteutuneet, oli kova koettelemus niille, jotka\nhänen johdollansa olivat oppineet odottamaan Herraa taivaasta ja\nrukouksen: \"Tulkoon valtakuntasi\" täyttymistä. Mutta vaikka heidän\ntoiveensa pettyivätkin yljän viipymisen vuoksi, tulivat he kumminkin\nsuuresti siunatuiksi. Kokemukset, joita he Raamattua tutkiessaan olivat\nsaaneet, olivat suuri-arvoisia, ja olivat ne opettaneet heitä\nasettamaan Jumalan sanan ihmisten perimätietojen yläpuolelle. He olivat\nmelkoisessa määrässä vapautuneet ihmispelosta, ihmisten kunniasta ja\narvonannosta kaikissa uskonkunnissa, joista he olivat vapautuneet,\nsillä heidät oli erotettu tottelevaisuuden perustuksella\nvakaumuksellensa mikäli se koski Herran tulemista. Rehellisyys\nvakaumustaan kohtaan tuottaa aina jonkinlaista siunausta: me kohtaamme\nHerran tiellä, kuten Paavali, kun hän oli matkalla Damaskoon.\n\nNiinmuodoin huomaamme, näiden joukossa olleen muutamia, joilla oli\nkehittyneempi kanta puhdistus- tai uudistustyössä kuin useilla heidän\nedeltäjillään. Siten oli, vuonna 1846, jolloin nuo 2300 päivää\nloppuivat, niinkuin yllä on osotettu, pieni vapaa joukko kristityitä,\njoka ei ainoastaan ollut yhtä mieltä \"Opetuslasten\" (the \"Disciples\")\nkanssa siinä että seurakuntaa oli hallittava yksinkertaisesti, että\nkaikki uskontunnustukset oli hylättävä paitsi Raamattua, että kaikki\narvonimet oli poistettava opettajain keskuudessa, vaan joka myöskin oli\nyhtä mieltä baptistien kanssa kasteen ulkonaisesta muodosta ja Lutherin\nkanssa siitä, että paavillinen järjestelmä on Synnin ihminen ja\nluopunut seurakunta porttojen ja kauhistuksien äiti. Nämä, pysyen\nkaukana jokaisesta sovittelusta tai yhteydestä maailman kanssa,\nopettivat elävää jumalanpelkoa, yksinkertaista luottamusta\nkaikkivaltiaaseen Jumalaan ja uskoa hänen muuttumattomaan päätökseensä;\nja samalla kun he tunnustivat Kristuksen kaikkein Herraksi ja nyttemmin\nosalliseksi jumalallisesta luonnosta, kykenivät he vastustamaan\njärjetöntä ja raamatunvastaista oppia kolmiyhteydestä, jonka mukaan\nJehova on oma poikansa ja Herra Jeesus oma isänsä; ja he oppivat\nnäkemään että ijankaikkinen elämä ja kuolemattomuus ovat Jumalan\nlahjoja ainoastaan Kristuksen kautta ylösnousemuksessa.\n\n[Ainoa näennäinen tuki Raamatussa jumalalliselle kolmeyhteys-opille oli\nvanhassa käännöksessä osa 1 Joh. 5: 7, joka on vieras lisäys ja jonka\nkaikki oppineet nykyään siksi tunnustavat. Siten se on jätetty pois\nuudesta suomalaisesta raamatunkäännöksestä. Tätä asiaa käsitellään\nlähemmin \"Raamatuntutkistelujen\" V:ssä osassa. Valmistunee ehkä v:n\n1912 lopussa tai 1913 alussa suomeksi.]\n\nJa ikäänkuin Jumala olisi tahtonut järjestää niin, että senjälkeen aina\ntulisi olemaan luokka, joka edustaisi hänen puhdistettua Pyhäkköänsä,\nluokka, joka pysyisi erillään eri lahkoista, sai juuri vuosi 1846 olla\ntodistajana protestanttisten lahkojen järjestymisestä yhdeksi ainoaksi\nsuureksi järjestelmäksi, jota nimitettiin _Evankeliseksi Allianssiksi_.\nTämä järjestelmä lausui, muistaen uusia (puhdistetun Pyhäkön)\nmielipiteitä, selvin sanoin uskonsa ihmisen kuolemattomuuteen, ja pani\ntämän opin tunnustuksensa yhdeksänneksi pykäläksi. Sillä tavoin se\nerotti, ja on siitä asti pitänyt erillään, järjestelmästään, joukon\nJumalan lapsia -- Herran puhdistetun Pyhäkön -- totuuden Pyhäkön. Ja\ntämä puhdistettu Pyhäkköluokka on lisääntynyt siitä asti toisilla\nnöyrillä ja uskollisilla Jumalan lapsilla, samalla kuin siitä\non erotettu sellaisia, jotka ovat kadottaneet nöyryyden ja\ntotuudenrakkauden hengen. Aseman säilyttäminen puhdistettuna Pyhäkkönä\njärjestettyä suurilukuista vastustusta vastaan on vaikea rohkeuden ja\nuskon koetus, jonka ainoastaan _muutamat harvat_ näyttävät voivan\nkestää; enemmistö seuraa edeltäjiensä jälkiä pyrkien olemaan\nkunnioitettuja maailman silmissä. Kun heidän lukunsa lisääntyi ja he\nkoettivat päästä vähemmällä pilkalla, järjestivät muutamat heistä\njärjestelmän, laativat uskontunnustuksen ja omistivat lahkolaisuuden\nnimen, kutsuen itseään Adventisteiksi. Ja koska he vähitellen alkoivat\nuskoa, ettei ollut enempää oppimista kuin se minkä olivat oppineet,\neivät he sen jälkeen ollenkaan ole edistyneet; ja toisten kanssa, jotka\novat laiminlyöneet vaeltamisen sitä polkua pitkin, joka loistaa yhä\nselvemmin kirkkaaseen päivään asti, ovat monet heistä langenneet\nmielettömiin eksytyksiin.\n\nMutta vaikka monet niistä, jotka alussa edustivat puhdistettua\nPyhäkköä, siten tulivat pyydystetyiksi orjuuden ikeeseen, ovat ne,\njotka ovat pysyneet vapaina ja ahkeroineet oppia tuntemaan Herraa,\nedelleen edustaneet hänen puhdistettua Pyhäkköänsä, ja hän on sitten\nhyväksynyt heidät ja suuresti siunannut heitä johtonsa kautta.\n\nJos roskat ja saastuttavat kauhistukset olivat kokonaan poistetut\nvuonna 1846, on sitä seuraava aika oleva jälelle jääneen järjestämistä\nvarten ja Jumalan ihanan suunnitelman paljastamista ja selvittämistä\nvarten -- joiden totuuksien tulee täyttää ne paikat, jotka ovat jääneet\ntyhjiksi poiskarsittujen eksytysten kautta.\n\nTotuuden avaamisen ja sen ihanuuden tutkimisen ja arvostelemisen aika\non nyt tullut ja sitä tehdään parhaillaan. Me kiitämme Jumalaa siitä\netuoikeudesta, että saamme toisten kanssa olla mukana tässä siunatussa\ntyössä, viemässä kultaisia astioita (kallisarvoisia totuuksia) takasin\nHerran huoneeseen (vertauskuvallisen) suuren Babylonin vankeudesta.\n(Esra 1: 7--11; 5: 14; 6: 5) ja panna ne jälleen paikalleen Pyhäkköön.\nJa tässä jalossa työssä ollen lähetämme veljelliset tervehdykset\nkaikille työtovereille ja Voidellun Ruumiin jäsenille. Autuaat ne\npalvelijat, jotka Herra _tultuansa_ löytää antamassa ruokaa aikanaan\nhuonekunnalle.\n\n          TOTINEN ONNI.\n\n    1. Mä riemuitsen, kun muistelen\n    Min onnen saada voi,\n    Jos uskollisna taistelen,\n    Kun Herran kutsu soi.\n\n    2. Tuo onni, rauha maailman\n    Se hetken hymyilee.\n    Ja juuri kun sen saavutan,\n    Se pois jo pakenee.\n\n    3. Mutt' autuas, ken luottaa vaan\n    Nyt Herraan Jumalaan,\n    Ja ruumiin, sielun uhraamaan\n    Käy innoin kokonaan.\n\n    4. Jos silloin kuinka synkkä on\n    Tuo elon kaita tie,\n    Se häneen nähden parhain on\n    Ja onneen varmaan vie.\n\n    5. Kun kaikki, josta uinailit,\n    On aivan murtunut.\n    Kun linna, jonka rakensit,\n    On hautaan sortunut!\n\n    6. Kun valinkauha kuumentaa\n    Ja maali loittonee,\n    Voit Herraan tyynnä katsahtaa,\n    Hän hehkun hillitsee.\n\n    7. Ja kun hän Poikans' kuvan vaan\n    Jo vihdoin nähdä saa --\n    Nuo armaat piirteet loistossaan --\n    Hän hehkun sammuttaa.\n\n\n\n\nVIIDES LUKU.\n\nELONKORJUU-AIKA.\n\nElonkorjuun ajanlaskullinen asema. -- Sen tarkotus ja sen suuri\ntärkeys. -- Aika-ennustusten polttopiste. -- Valmistuksia elonkorjuuta\nvarten. -- Yhteensattuvien profetallisten todistusten merkitys. --\nHerran läsnäolo. -- Vastauksia järjellisiin vastaväitteisiin. -- Pääsö\nHerramme iloon.\n\n    \"Elonaika on maailman loppu\". -- Matt. 13: 39.\n\n\nHuolellinen tutkija lienee huomannut, että ajanjaksoa, jota nimitetään\n\"lopun ajaksi\", on erittäin sopivasti nimitetty siksi, koska silloin ei\nainoastaan evankelikausi pääty, vaan silloin päättyvät myöskin kaikki\nennustukset, jotka tarkottavat tämän ajan loppua, senkautta että ne\ntäyttyvät. Sama lukijaluokka lienee huomannut näiden 115 vuoden\nviimeisten 40 (1874--1914) vuoden, joita nimitetään \"lopuksi\" tai\n\"elonajaksi\", erityisen tärkeyden.\n\nTämä lyhyt ajanjakso on koko aikakauden tärkein ja tapahtumista rikkain\njakso; sillä sinä aikana on koko aikakauden elo koottava ja korjattava,\nja pelto, joka on maailma (Matt. 13: 38), on raivattava, kynnettävä ja\nvalmistettava toista kylvö- ja leikkuuaikaa varten -- tuhatvuotiskautta\nvarten. Tapahtumain tärkeyttä tänä elonkorjuu-aikana saattaa tuskin\npitää liian suuriarvoisena; ja kuitenkaan ei maailma tule tietämään\nsiitä mitään, ennenkuin sen valtavat, vaikkakin tuntemattomat voimat,\novat suorittaneet niille kuuluvan tehtävän. Todellakin on hyvä muistaa,\nettei elonkorjuu tarkota koko maailmaa, vaan ainoastaan kristillistä\nseurakuntaa; eikä se koske muhamettilaisia, braamalaisia, buddalaisia\nj.n.e., vaan ainoastaan Kristuksen totista seurakuntaa ja sellaisia,\njotka enemmän tai vähemmän ovat heidän yhteydessään -- \"kristikuntaa\".\n\nMutta vaikka maailma koko tänä aikakautena tulee olemaan täydellisessä\ntietämättömyydessä sen luonteesta, mutta kuitenkin pelvossa ja\nvavistuksessa sen ihmeellisten tapahtumain lopullisesta päättymisestä\n(Jes. 28: 21), niin nauttii Herran pienen lauman nykyään elävät\nvihkiytyneet seuraajat suurempaa valoa kuin koskaan ennen on tullut\nkenenkään heidän edelläkävijänsä osaksi; sillä tänä aikana kokoontuvat\nkaikki profetallisten todistusten säteet suuremmoiseen polttopisteeseen\nja valaisevat uskonsilmälle koko Jumalan suunnitelman, sisältäen sen\nkehittymisen menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen nähden.\n\nLopun ajan alkamisesta asti (1799) on Jumala valmistanut vihkiytynyttä\n\"pyhää kansaansa\", \"Pyhäkköänsä\", sitä suurta siunausta varten,\njonka hän aikoi vuodattaa heidän ylitsensä näinä neljänäkymmenenä\nelonkorjuu-vuotena; jotka siunaukset myöskin ovat aiotut erityisesti\nvalmistamaan heitä mennäkseen Kristuksen kanssa täyteen iloon ja\nkanssaperillisyyteen, hänen kanssaan, hänen morsiamenaan. Täsmälleen\n\"määrätyllä ajalla\", 1799, 1260 päivän loputtua, murrettiin synnin\nihmisen, seurakunnan suuren sortajan voima ja hänen valtansa otettiin\npois. Yhdellä ainoalla mahtavan kätensä lyönnillä katkasi Jumala\nSiionin kahleet ja tarjosi sorretuille vapauden. Ja esille tulivat, ja\ntulevat; \"pyhäkköluokka\", \"pyhä kansa\", heikkoina, ontuvina, rampoina,\nmelkein alastomina ja sokeina paavillisen orjuuden vankilan pimeydestä,\nliasta ja kurjuudesta. Ihmis-raukat! He olivat koettaneet palvella\nJumalaa uskollisesti keskellä vainojen kammottavia liekkejä ja pitäneet\nkiinni Kristuksen rististä, silloin kun melkein kaikki muu totuus oli\ntullut pois laastuksi, ja rohkeasti he ponnistelivat vapauttaakseen\nJumalan \"kahta todistajaa\" (Vanhaa ja Uutta testamenttia), jotka niin\nkauvan olivat olleet sidottuina ja jotka olivat ennustaneet ainoastaan\nkuolleitten kielten säkkivaatteen alla. -- Ilm. 11: 3.\n\nViisaudessaan ei Jumala häikäissyt heitä niin suurella valovirralla\nkuin pyhille nyt on suotu. Hellästi johti hän heitä eteenpäin askel\naskeleelta, puhdistaen heitä ensin paavillisista saastaisuuksista,\njoita heissä vielä oli. Ja kun Jumala näin veti heitä, seurasi\npyhäkköluokka mukana ja tunsi Hyvän paimenen äänen totuudensoinnuissa,\njotka paljastivat vanhat eksytykset aina vuoteen 1846 asti, jonka\nennustus määrää siksi vuosiluvuksi, jolloin \"pyhän kansan\", \"Pyhäkön\",\nydin tulisi vapautetuksi paavikunnan eksytyksistä, puhdistetuksi sen\nsaastutuksista ja jolloin se olisi valmis vaihtamaan saastaiset\nihmisopit puhtaisiin ja ihaniin totuuden periaatteisiin, joille Herra\nja apostolit olivat perustaneet seurakunnan. Vähitellen joutuivat he\nsitte odottamaan tuota siunauksen korkeinta kohtaa, jolloin Herra itse\ntulisi, aikakauden elonkorjuussa. Heidän ahkera Jumalan sanan\ntutkimisensa ja kiitettävä halunsa oppia tuntemaan sitä, mihin\nenkelitkin haluavat katsahtaa (1 Piet. 1: 12), tulivat runsaasti\nsiunatuiksi, vaikk'ei heille suotukaan kaikkia, mitä he halusivat.\n\nHarvat uskolliset tulivat siten opastetuiksi totuuden Sanasta,\ntäytetyiksi sen hengellä, puhdistetuiksi ja kokonaan erotetuiksi\nmaailmasta, ylpeys tuli poiskarsituksi, ja sen kurituksen kautta jonka\npettymys 1844 tuotti, taipuivat he nöyremmästi luottamaan Jumalaan; ja\nuudistunut kolmekymmenvuotinen odotus kehitti pyhissä kärsivällisyyttä,\nnöyryyttä ja rakkaudesta johtuvaa alistumista, kunnes tähystelijät\n\"1335 päivän\" lopulla (1874, elonkorjuuaikana) ottivat vastaan\niloisen sanoman, ja heidät lähetettiin ulos julistaman sitä koko\npyhäkköluokalle: \"Katso Ylkä!\" Ja kaikki tämän luokan jäsenet, jotka\nkuulevat sanoman, korottavat myöskin äänensä, kun he tuntevat sen\ntärkeyden, sanoen: \"Katso Ylkä!\" Ja tämä elonkorjuusanoma pyhille\njatkuu yhä ja tulee jatkumaan kunnes se on saavuttanut kaikki\nvihkiytyneet ja uskolliset. Tämä tieto ei ole maailmalle nykyään, vaan\nainoastaan Kristuksen tulevalle morsiamelle. Herramme ei ole minkään\nmuun luokan ylkä. Tieto hänen läsnäolostaan on tuleva maailmaan\ntoisella tavalla ja myöhemmin. Kukaan muu ei nyt ole valmis ottamaan\nvastaan tätä totuutta paitsi vihkiytyneet, pyhäkköluokka.\nNimikristittyjen \"sotajoukolle\" samoin kuin maailmallekin on se\nhullutusta; eivät he myöskään ole halukkaita koettelemaan todistuksia,\njoita esitetään tämän kirjasarjan osissa.\n\nEikä Herra ole ainoastaan tällä tavalla valmistanut kansansa sydämiä ja\njohtanut heitä teitä, joita he eivät tunteneet, vaan hän on myös\nvalmistanut tätä aikaa varten, jolloin erityistä apua tarvitaan\nihmeellisiä apuneuvoja Raamatun tutkimista varten, niinkuin\nraamatunoppaita ja erilaisia arvokkaita Raamatun käännöksiä, sekä\nerinomaisen suotuisat asianhaarat totuuden painattamista ja\njulkaisemista sekä levittämistä varten; ja yleisen sivistyksen edut,\njotta kaikki voivat lukea ja itsekohtaisesti opiskella ja omaksi\ntyydytyksekseen koetella kaikkia esitettyjä totuuksia; ja tämä kaikki\nsaadaan tehdä vapauden ja rauhan vallitessa, jolloin ei kukaan voi\nhäiritä heitä tai pelästyttää heitä toimimasta kokonaan omantuntonsa\nmukaisesti.\n\nHuolellisesti tarkastettuansa edellisen ja tämän osan edellisiä lukuja,\non ajatteleva lukija huomaava, että samalla kertaa kuin jokainen\naikaennustus täyttää erityisen ja määrätyn tarkotuksensa, on niiden\nyhteisten ja sopusointuisten todistusten päätarkotuksena ollut, joko\nsuoranaisten tai välillisten todisteiden tai vahvistavien todistusten\nkautta, varmasti ja täsmällisesti määrätä vuosiluku Herramme toiselle\ntulemiselle ja hänen valtakuntansa pystyttämiselle maan päälle; sekä\nmyöskin määrätä eri kehitysasteet ja keinot sen pystyttämiselle,\nelonkorjuukautena.\n\nKäsittääksemme ennustusten eri säteiden voiman suhteessaan näihin\npäätotuuksiin, kootkaamme se yhteen ainoaan polttopisteeseen ja\nhuomatkaamme kuinka nämä säteet yhtäpitävästi ja sopusointuisesti\nyhdistyvät ja selvästi ilmaisevat sen siunatun tosiasian, ei että\nHerramme tulee, tai että hän on pian tuleva, vaan että hän jo on\ntullut; ja että hän on nyt läsnä hengellisenä kuninkaana ja on\npystyttämäisillänsä hengellisen valtakunnan evankeli-ajan elonkorjuussa\ntai lopussa, joka tunkeutuu nykyään koittavan tuhatvuotiskauden\nalueelle. Olemme nähneet, että on tuleva \"virvoituksen ajat\" aika,\n\"jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (ennalleen)\" (Apt. 3: 19--21);\nolemme myöskin nähneet, että Herra Jehova \"on säätänyt päivän_\n[tuhatvuotiskauden], jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa\nmiehen kautta, jonka hän siihen oli määrännyt, ja josta hän on antanut\nkaikille _vakuutuksen_ herättäessään hänet kuolleista\" (Apt. 17: 31\nengl. k.); olemme nähneet, että evankelikausi on ollut seurakunnan\nkoetusaika eli tuomiopäivä ja että se tulee päättymään elonkorjuuseen\nja niiden kirkastamiseen, jotka tulevat elämään ja hallitsemaan\nKristuksen kanssa tuhat vuotta -- maailman tuomiopäivänä,\nennalleenasettamisaikoina; ja me olemme myöskin nähneet, että tämän\nmaailman valtakuntien, jotka ovat tämän maailman ruhtinaan, Saatanan\nalaisia, on annettava tilaa Jumalan valtakunnalle, jota Kirkkauden\nkuningas hallitsee. Kaikkien näitten suurten tapahtumain täytyy viipyä\nHerramme, Kuninkaan, Yljän ja Elonkorjaajan toiseen tulemiseen, jonka\nläsnäolo ja toiminta tulee suorittamaan ne kaikki, niinkuin on\nennustettu.\n\nEsikuvaukselliset riemuvuosikaudet osottivat vuoden 1874 Herramme\ntakaisintulovuodeksi; ja kumminkin oli vuosiluku niissä niin älykkäästi\nkätketty, että oli mahdoton huomata sitä ennen \"lopun aikaa\". Ja tämä\ntodistus vahvistettiin kahdenkertaisesti kahdelta taholta tulleiden\ntodistusten kautta -- lain ja profettain kautta -- mitkä kaksi\ntodistusta olivat kokonaan riippumattomat toisistaan, mutta molemmat\nkumminkin yhtä selvät ja vakuuttavat.\n\nIhmeellinen rinnakkaisuus juutalaisen ja evankelisen armotalouden\nvälillä opetti meille saman totuuden lisäämällä siihen vielä\nerinomaisia piirteitä. Herramme toinen tuleminen tapahtui syksyllä\n1874, evankelikauden lopussa eli elonkorjuussa, ja osottautuu tämä\ntapahtuneen aikana, joka täydellisesti vastaa hänen ensimäisen\ntulemisensa aikaa juutalaisen ajan lopulla. (Katso taulua\nvastaavaisuuksista, II osa, sivut 287 ja 288.) Samoin kuin jokainen\nerikoisempi piirre evankelisessa taloudessa oli kuvattu vastaavan\nrinnakkaisuuden kautta esikuvallisessa taloudessa, samaten huomaamme\nmyöskin, että tämä huomattavin tapaus, jonka riemuvuosi opetti, on\nmyöskin kuvattu vastaavan rinnakkaisuuden kautta. Molemmissa\ntalouksissa osotetaan Herramme läsnäoloa Ylkänä, Yli-elonkorjaajana ja\nKuninkaana. Neitseiden joukossa tapahtuneella liikkeelläkin,\nkun he menivät ulos häntä vastaan, heidän pettymyksellään ja\nkolmekymmenvuotisella odotusajallaankin on vastaavaisuutensa aikaan ja\nolosuhteisiin nähden. Ja rinnakkaisuus jatkuu tämän armotalouden\nelonkorjuun viimeiseen loppuun asti -- niiden valtakuntain kumoamiseen\nasti, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä valtakuntia, mutta\ntodellisuudessa ovat \"tämän maailman valtakuntia\", ja Jumalan\nvaltakunnan täydelliseen pystyttämiseen asti maan päälle vuonna 1914\nj.K., joka on pakana-aikain vallan loppuraja. (Katso II osa 4 luku.)\nTulevalla ahdistuksella ja kumouksella oli, niinkuin olemme nähneet\nvastaavaisuutensa Jerusalemin hävityksessä ja juutalaisen\nvaltakuntajärjestyksen kumoamisessa, vuonna 70 j.K. -- toinen\nrinnakkaisuus, joka on vastaavainen sekä aikaan, että olosuhteisiin\nnähden.\n\nOlemme vielä huomanneet profetta Danielin ilmaisevan Herramme toisen\ntulemisen (12: 1), kumminkin sellaisella tavalla, että se on ollut\npeitetty siksi kunnes ne tapahtumat, joiden oli ennustettu käyvän\nnäiden edellä, olivat tapahtuneet, ja siirtyneet historiaan, jolloin\njohduimme näkemään, että se, joka on kätketty Mikaelin nimen taakse,\ntodellisuudessa onkin mitä nimi ilmaisee -- _Jumalan edustaja_ --\n\"Suuri Ruhtinas\". Niin, me tunnemme hänet: \"Liiton Ruhtinaan\", \"Väkevän\nJumalan\" [hallitsijan], \"Ijankaikkisen Isän\" [elämänantajan] (Dan. 11:\n22; Jes. 9: 6), joka tulee \"nousemaan\" voimalla ja vallalla\nsuorittaakseen suuren kaiken ennalleenasettamisen, ja tarjoamaan\nijankaikkisen elämän ihmissuvun kuolleille ja kuoleville miljoonille,\njotka ovat lunastetut hänen omalla kalliilla verellään. Ja sen jälkeen\nkun olemme seuranneet nuo Dan. 12:ssa mainitut 1335 päivää niiden\npäättymiseen asti samana vuonna, saatamme nyt ymmärtää, miksi enkeli,\njoka tällä tavoin osotti vuosiluvun, puhui siitä niin riemuitsevin\nsanoin: -- \"Autuas on se, joka odottaa [joka on odottavassa tai\nvalvovassa tilassa] ja saavuttaa tuhat ja kolmesataa ja viisi neljättä\npäivää!\" -- v. 1874 j.K. [Vuosi alkaa juutalaisten laskun mukaan\nlokakuussa, niinmuodoin alkoi v. 1875 todellisuudessa lokakuussa\n1874.] Ja on huomattava, että me laskiessamme tässä ilmaistuja\nvertauskuvallisia aikoja, käytimme sitä avainta, joka annetaan meille\nsen tavan kautta, jolla ensimäinen tuleminen ilmaistiin -- nim.\nvertauskuvallista päivää esittämässä kirjaimellista vuotta. Sillä\ntavalla huomasimme Herramme toisen tulemisen ajan selvästi todistettuna\nolevan 1874 -- lokakuussa samana vuonna, niinkuin osotetaan II osassa,\n6 luvussa.\n\nMutta ei siinä kaikki. Saattaa kumminkin vielä huolellisellekin\ntutkijalle esiintyä järkeviin syihin perustuvia epäilyksiä hänen\nläsnäolostaan, mutta me toivomme näkevämme ne kaikki poistettuina.\nEsimerkiksi, syyllä voi kysyä: Mistä johtuu, että tarkka Raamatun\najanlasku osottaa seitsemännen vuosituhannen, tai Millenniumin,\nalkaneen lokakuussa 1872, kun taas riemuvuodet osottavat,\nettä vuosi 1874 on Herramme toisen tulemisen vuosiluku ja\nennalleenasettamisaikojen alkamisvuosi?\n\nTämä näennäinen ristiriita toisen tulemisen vuosiluvun ja seitsemännen\nvuosituhannen alkamisen välillä näyttää ensi silmäyksellä osottavan,\nettä kaikki ei ole joka suhteessa paikoillaan aikalaskelmissa, ja se\njohti uudistettuihin huolellisiin laskelmiin, mutta aina samoilla\ntuloksilla. Tarkempi miettiminen osottaa kumminkin Jumalan olevan\ntarkan ajanmittaajan, ja ettei tämäkään kohta tee mitään poikkeusta\nhänen matemaatillisesta täsmällisyydestänsä. Muistakaamme, että\najanlasku alkoi Aadamin luomisesta, ja että Aadam ja Eeva elivät jonkun\naikaa ennen synnin tuloa. Meillä ei ole täsmällistä tietoa tämän ajan\npituudesta, mutta kaksi vuotta lienee todennäköinen otaksuma. Ennen\nEevan luomista antoi Jumala Aadamin elää siksi kauvan että hän huomasi\nkaipaavansa toveria (1 Moos. 2: 20); hän oli oppinut tuntemaan kaikki\neläimet ja antanut niille nimet; hän oli tutustunut erilaisiin\npuulajeihin ja kasveihin Eedenissä. Sitten seurasi Eevan luominen; ja\njoku aika on täytynyt kulua heidän nauttiessaan suloisesta\nympäristöstään ennen synnin tuhoavan hallan tuloa.\n\nJos me johdamme muistiimme kaikki nämä asianhaarat, saatamme tuskin\najatella vähempää aikaa kuin kaksi vuotta kuluneen tässä synnittömässä\ntilassa; ja väliaika noiden kuuden tuhannen vuoden lopun ja\nennalleenasettamisaikojen välillä vie siihen johtopäätökseen, että\naikaa, joka kului Aadamin luomisesta, synnin alkamiseen, ja jona Aadam\nedusti Jumalan maan päällä olevaa valtakuntaa, ei lasketa kuuluvaksi\nnoihin kuuteen pahan päivään. Ne kuusi tuhatta vuotta, joina Jumala on\nsallinut pahan hallita maailmaa, ennen suuren seitsemännen tai sabatti\ntuhannen alkamista tai ennen ennalleenasettamisaikoja, lasketaan synnin\ntulosta maailmaan. Ja koska ennalleenasettamisajat alkoivat lokakuussa\n1874, täytyy tämän vuosiluvun olla synnin vallan kuuden tuhannen vuoden\nviimeinen vuosi; ja erotus tämän vuosiluvun ja sen vuosiluvun välillä,\njonka ajanlasku näyttää Aadamin luomisesta, osottaa siis synnittömyyden\najan Eedenissä, joka oikeastaan kuuluu vanhurskauden hallitukseen.\n\nMikä taasen ensi silmäyksellä saattaisi näyttää olevan ristiriitaista,\n-- että nim. Herra olisi läsnä 1874 vuoden lopussa, ja että pakanain\najat eivät pääty ennenkuin 1914, -- huomataan kumminkin olevan\ntäydellisessä sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kehitysten kanssa\nsuuren päivän taistelua ja sotaa varten, ja aivan niinkuin Daniel\nennusti (2: 44), selittäessään: \"Mutta niiden kuningasten _päivinä_ on\ntaivaan Jumala valmistava valtakunnan, ja se on murentava ja lopettava\nkaikki nämä valtakunnat\". Sentähden täytyykin olla aivan niinkuin\nolemme huomanneet asiain olevankin; Herramme on oltava läsnä, hänen\ntulee koetella seurakuntansa eläviä jäseniä, korottaa heidät ja\nkirkastaa heidät ja asettaa heidät ja itsensä siihen voimaan ja\nvaltaan, jota on käytettävä tuhatvuotiskautena (Ilm. 5: 10; 20: 6) ja\ntulee hänen panna liikkeelle keinot ja välikappaleet, jotka (vaikka\neivät itse siitä tiedä) tulevat suorittamaan hänen käskynsä ja siten\nosaltansa vaikuttamaan taistelussa Kaikkivaltiaan Jumalan suurena\npäivänä -- sen kautta että heikentävät ja lopulta kumoavat kaikki\nnykyiset niin kutsutut \"kristikansat\". Silloinkin, kun Jumalan\nvaltakunta jo musertaa tämän maailman valtakuntia, tulevat nämä olemaan\naivan tietämättömiä kukistumisensa _todellisesta syystä_ -- kunnes\n\"vihan päivän\" loppuessa, heidän ymmärryksensä silmät avautuvat, ja he\ntulevat _näkemään_, että uusi talous on alkanut ja havaitsevat\nImmanuelin _ottaneen_ suuren valtansa ja alkaneen ihanan ja vanhurskaan\nhallituksensa.\n\nAikaennustusten siten osottaessa 1874 ja yksimielisesti pitäen sitä\nHerramme toisen läsnäolon vuosilukuna, vakuuttaen siitä meille\nmatemaatillisella tarkkuudella, huomaamme olevamme toisenlaistenkin\ntodistusten valtaamina; sillä muutamat Herran, apostolien ja\nprofeettain ennustamat omituiset merkit, joiden piti esiintyä hänen\ntulemisensa edellä, huomataan selvästi jo todellisuudessa täyttyneen.\nMe näemme, luvatun Eliaksen todella tulleen; että hänen opetuksensa on\ntullut hyljätyksi kuten on ennustettu; ja että sentähden täytyy tulla\nsuuri hädän aika. Ennustettu synnin ihminen, Antikristus, on myös\nesiintynyt ja täyttänyt pitkän ja kauhistuttavan hallituksensa, ja\ntäsmälleen \"määrättynä aikana\" (1799) otettiin häneltä hänen valtansa\npois. Pyhäkön puhdistaminen täytettiin myöskin, niinkuin oli ennustettu,\nja kylliksi pitkän aikaa ennen 1874 tehdäkseen \"Herralle valmistetun\nkansan\", -- kansan joka hartaasti odotti hänen tuloansa -- niin kuin\nsamanlainen työ ennen hänen ensimäistäkin tulemistansa valmisti kansan\nottamaan vastaan häntä silloin.\n\nMe huomaamme, että vuosiluku 1874 pitää yhtä myöskin Danielin\nennustuksen kanssa (12: 1), joka asettaa \"Mikaelin\" tulon \"lopun\naikaan\" -- s.o. johonkin 1799 ja 1914 välille -- ja esittää tämän\ntapahtuman aiheuttavaksi suuren hädän ajan ja siis tapahtuvaksi ennen\nsitä. Kun seitsemänkymmentäviisi vuotta tästä \"Valmistuksen päivästä\"\noli kulunut ja kehittänyt tarvittavat ehdot hänen suuren työnsä\nalkamiselle, silloin astui Mestari näyttämölle -- äänettömästi, \"ilman\nulkonaisia menoja\" -- \"samalla tavalla\" kuin hän meni pois. Ja tämän\n\"valmistuspäivän\" jälellä olevat neljänkymmentä vuotta, joista\nkuusitoista jo kuuluvat menneisyyteen [tämä nim. kirjotettiin 1890. S.\nh.], tulevat lopullisesti täyttämään hänen valtakuntansa nostamisen eli\npystyttämisen suureen voimaan ja kirkkauteen.\n\nSiten juoksevat ennustusten kaikki säteet yhteen, suuntautuen tuohon\n\"lopun aikaan\", jonka polttopisteenä on Elonkorjuu -- Herramme\nläsnäolon ja hänen kauan sitte luvatun valtakuntansa pystyttämisen\naika. Ja kun me mietimme näiden tapahtumain suurta tärkeyttä,\nhämmästyttäviä armotalousmuutoksia, joita ne tuovat tullessaan, ja\nniitä tarkottavien profetallisten todistusten lukuisuutta ja luonnetta;\nja kun me näemme, miten huolellisesti meille on ilmotettu hänen\nilmestymisensä tapa, jottei olisi uskomme tiellä ainoatakaan\nloukkauskiveä, joka estäisi meitä tuntemasta hänen läsnäoloaan,\niloitsevat sydämemme sanomattomalla riemulla. Täydelleen kymmenen\nkertaa suuremmat todistukset on meille annettu hänen toisesta\ntulemisestansa kuin mitä aikaisemmille opetuslapsille suotiin\nensimäisessä tulemisessa, vaikka se silloinkin oli aivan kylliksi\n\"totisille israelilaisille\", jotka odottivat Israelin lohdutusta.\n\nMelkein kaksituhatta vuotta ovat kärsivät, vainotut, uhrautuvat\nvihkiytyneet ikävöineet ja odottaneet Mestarin tuloa. Uskollinen\nPaavali, palava Pietari, rakastava Johannes, harras Stefanus, lempeä\nMaria ja hellä ja vierasvarainen Martta, pitkä jono sellaisia, jotka\nkuoleman ja kidutuksen uhalla, pelkäämättä tunnustivat totuuden,\nsellaisia, jotka kärsivät marttyyreina, sekä muutamia uskollisia isiä\nja äitejä, veljiä ja sisaria Israelissa, jotka nöyrästi vaelsivat\nJumalan kanssa vähemmän myrskyisinä aikoina, häpeämättä tai pelkäämättä\ntunnustaa Kristusta ja kantaa hänen pilkkaansa, tai olla niiden\nseurassa, jotka kärsivät pilkkaa hänen totuutensa tähden (Hebr. 10: 33)\n-- kaikki nämä, taisteltuaan uskon jalon taistelun, panivat pois\nsota-asunsa odottaakseen luvattua palkintoaan Mestarin ilmestyessä. --\n2 Tim. 4: 8.\n\nJa nyt on hän tullut! Herra on todella läsnä! Ja aika on käsissä hänen\nvaltakuntansa pystyttämiselle ja hänen uskollisen morsiamensa\nkorottamiselle ja kirkastamiselle. Hänen läsnäolonsa odottamisen päivät\nkuuluvat nyt menneisyyteen, ja kauan sitte ennustettu autuus, joka\ntulisi odottavien osaksi, on meidän. Uskon silmille on hän nyt\nilmestynyt profetallisen lampun avulla (2 Piet. 1: 19); ja ennenkuin\nelonkorjuu on päättynyt tulevat usko ja uskon nykyiset ilot väistymään\ntoiveittemme ihastuttavien riemujen täydellisen toteutumisen tieltä,\njolloin ne, jotka katsotaan arvollisiksi, kaikki ovat tehdyt hänen\nkaltaisikseen ja tulevat näkemään hänet, _sellaisena kuin hän on_,\nkasvoista kasvoihin.\n\nNiinkuin vertauksessa, joka valaisee Herran takaisintuloa (Matt. 25:\n14--30), osotetaan, kutsuu hän silloin _ensimäiseksi_ työkseen\npalvelijansa ja tekee tiliä heidän kanssaan. Tilinteosta niiden\npalvelijain kanssa, jotka ovat uskollisesti käyttäneet talenttinsa,\netsien hänen tahtonsa tuntemista ja sen tekemistä, osottaa vertaus,\nettä jokainen, niin pian kuin hän on tutkittu, koeteltu, saa \"mennä\nHerransa iloon\", ennenkuin hän (Herra) ottaa vastaan luvatun\nhallituksen. Nyt me näemme tämän vertauksen toteutuvan, ja myöskin\nennenkuin osallisuutemme hallituksessa alkaa. Ennenkuin viholliset ovat\nvoitetutkaan, sallitaan jokaisen uskollisen selvästi nähdä tuleva\nvaltakunta, sen ihanuus ja nousevan tuhatvuotispäivän suuri työ; ja\ntämä näky suuresta ennalleenasettamisesta, joka pian kohtaa koko\nihmiskuntaa Kristuksen ja hänen kirkastetun seurakuntansa kautta, on\njuuri Herran ilo, johon heidän sallitaan ottaa osaa.\n\nKoska me siten seisomme, ikäänkuin Pisgan kukkuloilla, ja katselemme\nsuurenmoista näköalaa, joka on aivan edessämme, iloitsevat sydämemme\nJumalan suuresta suunnitelmasta sanomattomalla riemulla; ja vaikkakin\nhuomaamme, että seurakunta vielä on alennuksensa korvessa, ja ettei\nhänen todellinen voittohetkensä vielä ole täydelleen tullut, saatamme\nkumminkin, kun näemme sen nopean lähestymisen merkit, ja uskon kautta\nerotamme jo Yljänkin läsnäolon, nostaa päämme ja riemuita, tietäen\nlunastuksemme lähestyvän. Oi, minkä siunauksen täydellisyyden, ilon ja\nkiitollisuuden aiheen tämä totuus sisältääkään. Todella, Herra on\npannut suuhumme uuden laulun. Sen suuren laulun, jonka ensi säveleet\nenkelikuoro viritti, Jeesuslapsen syntyessä: -- \"Katso, minä tuon\nteille HYVIÄ SANOMIA SUURESTA ILOSTA, joka on tuleva KAIKILLE\nKANSOILLE\". Jumalalle olkoon kiitos! Sen sopusuhtaiset soinnut\ntäyttävät kohdakkoin taivaan ja maan ijankaikkisella säveleellä, sikäli\nkuin siunattu pelastus -- ennalleenasettamistyö, jonka hän tulee\nsuorittamaan, edistyy ihanaa täydellisyyttään kohti.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    MÄ LÖYSIN YSTÄVÄN.\n\n    Mä löysin armaan ystävän!\n    En hänest' ennen tiennyt\n    Nyt rakkautensa täytti mun.\n    On näin hän luokseen vienyt.\n    Hän syömmein sitoo siteillään,\n    Jok' ei nyt laukee koskaan.\n    Mä Herran oon, hän myös on mun,\n    Niin nyt ja kautta aikain.\n\n    Mä löysin armaan ystävän!\n    Hän kärsi, kuoli eestäin.\n    Ja kaikki antoi armossaan,\n    Siks' on hän yksin elämäin.\n    Oon tyystin tyhjä itsessäin,\n    Kun kaikki hälle annoin;\n    Mun syömmein, voiman, sielun myös,\n    Ne kaikki hälle kannoin.\n\n    Mä löysin armaan ystävän!\n    Niin hellän, puhtaan, oivan.\n    Hän neuvoo, johtaa kulkuain\n    Ja antaa parhaan hoivan.\n    Nyt rakkaudestaan voiko mun\n    Pois mahti mailman riistää?\n    Ei, elo eikä kuolokaan\n    Voi helmastansa ryöstää.\n\n\n\n\nKUUDES LUKU.\n\nELONKORJUUTYÖ\n\nElonkorjuutyön luonne. -- Nisun kokoaminen. -- Lusteen kokoaminen\nlyhteisiin, sitominen ja polttaminen. -- Sen alkuperä ja runsaus. --\nKulutettu ruumenien lailla juutalaisessa elonkorjuussa. --\nVastaavaisuudet aikaan nähden huomatut. -- Baabelin hylkääminen,\nasteettainen lankeeminen ja lopullinen tyhjäksi tekeminen. -- Jumalan\npalvelijain merkitseminen ennenkuin vaivat tulevat Baabelin yli. --\nSekä järjestelmien että yksityisten tuomitseminen eli tutkisteleminen.\n-- Juutalaisen järjestelmän koetus esikuvallinen. -- Nisun\nkoetteleminen ja seulominen. -- Viisaat neitseet, erotettuina tyhmistä,\nmenevät pitoihin. -- \"Ja ovi suljettiin.\" -- Uusi tarkastus ja\nmuutamien hylkääminen. -- Miksi? ja kuinka? -- \"Korkean kutsun\"\npäättymineu. -- Aika on lyhyt. -- \"Jottei kukaan ottaisi kruunuasi.\" --\nPalvelijoita ja voittajia yhdennellätoista tunnilla.\n\n\n\"Elonkorjuu\" on sana, joka antaa yleisen käsityksen työstä, mikä on\nodotettava tapahtuvaksi vuosien 1874 ja 1914 välillä. Se on pikemmin\nniittämisen kuin kylvämisen aika, koetuksen, tilinteon, varmentamisen\nja palkinnon päivä. Koska juutalainen elonkorjuu on esikuva tämän ajan\nelonkorjuusta, niin saamme huomioonottamalla ja vertaamalla sen\nelonkorjuun eri piirteitä hyvin selvän käsityksen työstä, joka on\nsuoritettava nykyisessä elonkorjuussa. Siinä elonkorjuussa oli Herramme\nerikoinen opetus tarkotettu kokoamaan sitä nisua, joka jo oli nisua, ja\nerottamaan juutalaisen kansan ruumenet nisuista. Ja hänen opeistansa\ntuli myös siemen uudelle armotaloudelle, joka alkoi (kohta sen jälkeen\nkuin Israelin kansa hyljättiin) Helluntaina.\n\nTodistukseksi siitä, että opetuslasten erikoinen työ silloin oli\nniittämistä eikä kylvämistä, on huolellisesti pidettävä mielessä\nHerramme sanat heille, kun hän toimintakautensa aikana lähetti heidät\nseurakuntakansansa keskuuteen. Hän sanoi heille: \"Nostakaa silmänne ja\nkatselkaa vainioita, kuinka jo ovat valkoiset leikattaviksi. Ja\nleikkaaja saa palkan ja kokoaa hedelmää ijankaikkiseen elämään\". (Joh.\n4: 35, 36.) Ylielonkorjaajana siinä elonkorjuussa (niinkuin tässäkin)\nsanoi Herra alikorjaajille: \"Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan\nsitä, johon ette ole työtä panneet; muut [patriarkat, profetat ja muut\npyhät miehet menneinä aikoina] ovat työn tehneet, ja te olette päässeet\nheidän työalalleen\" -- korjaamaan hedelmät näiden vuosisatojen\nponnistuksista, ja koettelemaan tätä kansaa sanomalla: \"Taivasten\nvaltakunta on lähestynyt\" ja kuningas on läsnä -- \"Katso kuninkaasi\ntulee sinulle\". -- Matt. 10: 7; Joh. 12: 15; Sak. 9: 9.\n\nSen sijaan, että Herra juutalaisessa elonkorjuussa olisi koettanut\ntehdä vuohia lampaiksi, hän etsi sokaistut ja hajoitetut lampaat\nIsraelissa, kutsuen kaikkia, jotka _jo olivat hänen lampaitaan_, jotta\nhe kuulisivat hänen äänensä ja seuraisivat häntä. Nämä huomiot\nesikuvasta antavat viittauksen sen työn laadusta, jolle aika nyt on\ntullut nykyisessä elonkorjuussa eli nykyisenä kokoamisaikana. Toinen ja\nsuurempi kylvö, tuhatvuotiskautena ja tuhatvuotisen valtakunnan\nsuotuisemmissa olosuhteissa, tulee kohta alettavaksi: itse asiassa\naletaan nyt jo panna ennalleenasettamista y.m. koskevia siemeniä,\njoista tuo tulevaisuuden laiho tulee nousemaan, maahan siellä ja täällä\ntotuutta isooviin ja janooviin sydämiin. Mutta tämä on nykyään\nainoastaan tilapäistä työtä; sillä maallisen esikuvansa mukaisesti on\nnykyinen elonkorjuuaika niin kutsutun seurakunnan (nimikristikunnan)\nkorjaamista varten, jotta siitä kootut todelliset pyhät, korotettaisiin\nja yhdistettäisiin Herransa kanssa, ei ainoastaan saarnatakseen\ntotuutta, vaan myöskin toimeenpannakseen suuren ennalleenasettamistyön\nmaailmaan nähden.\n\nTässä elonkorjuussa tulevat nisu ja lusteet erotettavaksi; kumminkin\nmuodostavat nämä molemmat luokat ennen erottamista nimiseurakunnan.\nVehnä on valtakunnan todelliset lapset, todenperäisesti vihkiytyneet,\nperilliset, luste taas on vaan nimeksi, mutta ei todellisuudessa\nKristuksen seurakunta eli tuleva morsian. Luste on se Herramme\nmainitsema luokka, joka kutsuu häntä Herraksi, mutta ei tottele häntä.\n(Luuk. 6: 46.) Ulkonäöltään ovat nuo molemmat luokat niin toistensa\nkaltaisia, että on hyvin tarkasti katsottava nähdäkseen erotuksen\nnäiden välillä. \"Pelto on maailma\" vertauksessa, ja vehnä ja luste\nyhdessä (luste lukuisempana) muodostavat sen, mitä joskus kutsutaan\n\"kristityksi maailmaksi\" ja \"kristikunnaksi.\" Toisinaan tai\nsäännöllisesti käymällä jumalanpalveluksissa, kutsumalla itseään\nkristityksi, vaarinottamalla muutamia kirkkotapoja ja menoja ja\nolemalla suoranaisesti tai vähemmin suoranaisesti yhteydessä jonkun\nuskonnollisen järjestelmän kanssa, näyttää luste, ja joskus\notaksutaankin niin, olevan sydämestään vihkiytyneitä Jumalan lapsia.\nNiin kutsutuissa \"kristityissä maissa\" lasketaan siten kaikki, paitsi\njulkiset vapaauskojat ja juutalaiset, kristityiksi; ja heidän lukunsa,\n(siihen laskettuna harvat kokonaan vihkiytyneet -- pyhät) arvioidaan\nolevan noin 180 miljoonaa kreikkalais- ja roomalaiskatolilaista sekä\nnoin 120 miljoonaa protestanttia.\n\nHerramme ei ole käskenyt panna toimeen mitään erottelemista valtakunnan\ntodellisten ja mukailtujen lasten välillä evankelikautena; sillä\ntäydellisen erottelemisen suorittaminen aiheuttaisi maailman (pellon)\nyleisen nurinkääntämisen -- yleisen häiriön sekä nisun niinkuin\nlusteenkin irtinyyhtämisen. Hän sanoi sentähden: \"Antakaa molempain\nkasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti\". Mutta hän lisäsi: \"Elonaikana\nsanon leikkuumiehille [enkeleille, lähettiläille]: Kootkaa ensin\nlusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi, mutta nisut korjatkaa\naittaani\". (Matt. 13: 30.) Niinmuodoin on meidän elonkorjuuaikana\nodotettava yleistä erottelemista, joka tähän asti on ollut kielletty.\nSen ohella kun niitä, joita nisulla kuvataan, alituisesti kehotetaan\nseisomaan lujina siinä vapaudessa, jolla Kristus on tehnyt heidät\nvapaiksi ja karttamaan kietovia liittoja julkisten rikkojien ja\nlammasten vaatteissa olevien susien kanssa, niin siitä huolimatta he\neivät kumminkaan saisi vetää rajaviivaa _täydelleen vihkiytyneen_\nluokan (nisun, pyhien) ja lusteen välille, jotka _tunnustavat_\nKristuksen nimeä ja jotka jossain määrin antavat näiden oppien\nvaikuttaa ulkonaiseen käytökseensä, mutta joiden sydämen halu on\nkaukana Herrasta ja hänen palveluksestansa. Tämä sydämien, vaikuttimien\nj.n.e. tuomitseminen, johon kykymme on riittämätön, ja jota Herramme\nkäskikin kokonaan karttamaan, on juuri se työ, jota eri lahkot ovat\nryhtyneet toimeenpanemaan -- he kun ovat ryhtyneet erottamaan,\nkoettelemaan nisua, ja ankarien, ihmisten valmistamien uskonkappalten\nkautta lykkäämään luotaan lusteena eli kerettiläisinä, kaikki\nkristinuskon tunnustajat, joiden usko ei sovi yhteen kaikenlaisten\nheidän väärien mittojensa kanssa. Ja kumminkin, kuinka huonosti nämä\nlahkot ovat onnistuneet. He ovat asettaneet vääriä, raamatunvastaisia\nsääntöjä ja oppeja, jotka todellakin ovat kehittäneet paljon lustetta\nja tukahduttaneet ja erottaneet vehnän; esimerkiksi oppi\nijankaikkisesta vaivasta kaikille niille, jotka eivät ole seurakunnan\njäseniä. Vaikka se nyt alkaakin olla melkoisesti muuttunut aikamme\nenenevässä valossa, niin kumminkin, minkä määrän lustetta onkaan tämä\neksytys kehittänyt, ja kuinka se onkaan tukahduttanut ja sokaissut\nvehnää tulemaan oikeaan käsitykseen Jumalan luonteesta ja\nsuunnitelmasta. Nykyhetkellä näemme, minkä erehdyksen lahkot ovat\ntehneet, kun eivät ole seuranneet Herran neuvoa antamalla nisun ja\nlusteen, pyhien ja tunnustajien, _kasvaa yhdessä_, ryhtymättä\nminkäänlaiseen erottelemiseen. Rehelliset henkilöt joka lahkossa\ntunnustavat, että heidän lahkossaan on paljon lustetta, tunnustajia,\njotka eivät ole pyhiä, ja myöskin, että näiden lahkolais-aitauksien\nulkopuolella on monta pyhää. Siten ei yksikään lahko saata nykyhetkellä\nväittää, eikä väitäkään, olevansa _kokonaan_ nisua ja _vapaana_\nlusteesta. Vielä vähemmin saattaisi mikään maallinen yhdyskunta (paitsi\nkristadelfianit ja mormonit) olla kyllin rohkeita välttääkseen, että\n_kaikki vehnä_ on heidän keskuudessaan. Niinmuodoin ei heillä ole\nminkäänlaista puollustusta järjestelmillensä, jumaluusopillisille\nrintavarustuksillensa, j.n.e. He eivät voi erottaa nisua lusteesta,\neikä mikään täydellisesti ja perinpohjin voikaan suorittaa tätä\nsydämien erottamista, paitsi se menettelytapa, jonka Herra on määrännyt\ntoimeenpantavaksi elonkorjuuaikana. Tämä osottaa kuinka tarpeellista on\ntietää milloin aika on käsissä ja hetki on lyönyt elonkorjuutyön\nalkamiselle. Ja, uskollisena lupaukselleen, ei Herra ole jättänyt meitä\npimeyteen, vaan antaa sen valon, jonka aika nyt on tullut, meille\nkaikille, joiden sydämet ovat valmistuneet sitä varten. \"Te, veljet,\nette ole pimeydessä [ettekä myös nukkuvia], niin että se päivä voisi\nyllättää teidät niinkuin varas.\" -- 1 Tess. 5: 4.\n\n_Totuus, jonka aika nyt on tullut_, on tämän elonkorjuun sirppi,\nniinkuin samanlaista sirppiä käytettiin juutalaisessakin elonkorjuussa.\nElonkorjaajat, enkelit [\"enkeli\"-sana merkitsee _lähettilästä_], eli\nlähettiläät nykyään, ovat Herran seuraajia, aivan niinkuin samanlainen\nluokka juutalaisessa elonkorjuussa oli elonkorjaajina. Ja vaikka, koko\nevankeliajan kuluessa, toisia oli kielletty ryhtymään nisun ja lusteen\nerottamiseen, tulee kumminkin Herran suunnitelma ja järjestely niin\nselvästi näytettäväksi niille, jotka nyt ovat valmistuneet, arvolliset\nja tottelevaiset, että he tuntevat hänen äänensä sanovan: \"Sivaltakaa\nnykyisen totuuden 'sirpillä', ja kootkaa minulle minun valittuni,\njotka minun kanssani liiton tekivät uhreilla!\" \"_He_ tulevat, sanoo\nHerra Sebaot, sinä päivänä, jona minä kokoan jalokiveni, minulle\nomaisuudeksi (engl. k.)\" -- Ilm. 14: 15; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17.\n\nTämä aika ei ole ainoastaan pyhien kokoamista varten totuuden kautta\n(yhteyteen Herransa ja toistensa kanssa ja eroon pelkistä\ntunnustajista, lusteesta), vaan se on myöskin aika pellon\npuhdistamiselle, jonka kautta luste, sänki, j.n.e. poltetaan, ennen\nuuden kylvön alkamista. Yhdessä suhteessa tulee nisu koottavaksi\nlusteen keskuudesta -- lusteen suuremman runsauden vuoksi -- niinkuin\nHerra sanoo: \"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani\". Kumminkin,\ntoisessa suhteessa esitetään erottaminen, ja tosi syylläkin, lusteen\nkokoamiseksi nisusta. Todellisuudessa paikka oikeastaan kuuluu nisulle;\nse on nisupelto, eikä lustepelto (ihmiskunta lasketaan maaksi, josta\nsekä nisu että luste kasvaa eli kehittyy); siten luste on väärällä\npaikalla ja on se poistettava. Herra valmisti nisupellon, ja nisu\nesittää valtakunnan lapsia. (Matt. 13: 38). Ja koska pelto eli maailma\ntulee annettavaksi näille, ja kuuluukin jo heille lupauksen\nperustuksella, osottaa vertaus että itse asiassa tuleekin luste\nkerättäväksi pois ja poltettavaksi, ja sen kautta jää pelto ja kaikki,\nmitä siinä on nisulle. Luste viedään maahan (maailmaan), mistä se\ntulikin, ja nisun esikoiset kootaan aittaan, jotta maa tuottaisi toisen\nsadon.\n\nNisu ei tulisi sidottavaksi lyhteisiin: jyvät kylvettiin alkujaan\nerilleen toisistaan, riippumattomiksi, ollakseen yhdessä ainoastaan\nsamana lajina samanlaisissa olosuhteissa. Mutta vertaus selittää että\nyksi elonkorjuun vaikutuksista tulee olemaan lusteen kokoaminen ja\nlyhteisiin sitominen ennen \"polttamista\" eli \"hädänaikaa\", ja tämä työ\non käynnissä ympärillämme. Koskaan ei ole ollut tämän kaltaista aikaa,\nmitä työväenliittoihin, pää-oma-renkaisiin ja kaikenlaisiin\nsuojeluyhdistyksiin tulee.\n\nSivistynyt maailma on vertauksen \"pelto\". Uskonpuhdistuksen\noppiriitojen tuulet, jotka puhalsivat eri ilmansuunnilta, heittivät\nsiihen nisua ja lustetta sekaisin suuriin tukkuihin (kirkkokuntiin),\ntoiset kallistuen toisaalle, toiset toisaalle (opinkysymyksissä). Tämä\nryhmitti nisun ja lusteen lujasti yhteen ja poisti paljon\nyksilöllisyyttä heistä kaikista. Opinmyrskyt ovat aikoja sitten ohi,\nmutta _ryhmitykset_ ovat yhä voimassa tottumuksesta, ja ainoastaan\nsiellä ja täällä on jokunen nisuntähkä koettanut kohottautua joukon\npainon alta pystysuoraan asentoon.\n\nMutta elonkorjuu-aikana tulee nisu vapautumaan lusteen painostuksesta\nja estelemisestä. Totuuden sirppi valmistaa tämän luokan sitä vapautta\nvarten, jolla Kristus alkujaan vapautti kaikki, vaikka samalla sirpillä\non vastakkainen vaikutus lusteeseen. Lusteen henki katsoo lahkon\nsuuruuteen ja siihen mikä näkyy, pikemmin kuin _henkilökohtaiseen_\ntottelevaisuuteen ja uskollisuuteen Jumalaa kohtaan. Seuraus on, että\nhe hylkäävät ja kiivaudella vastustavat nykyisiä totuuksia, kun heti\nhuomaavat niiden tarkotuksen olevan tuomita kaiken lahkolaisuuden ja\nkoetella jokaista yksityistä. Ja vaikk'eivät olekaan taipuvaisia\nyhtymään toistensa kanssa, yhtyvät kaikki lahkot kumminkin vastustamaan\nnykyisen totuuden hajottavia voimia, ja se tehdään niin laajalti, että\nsiteet hitaasti ja varovasti, mutta kumminkin lujasti sidotaan kaikkien\nuskonnollisten asiain _yksityisen_ ajattelemisen ja tutkimisen\nympärille, siinä pelossa, että heidän järjestönsä muuten hajoavat, ja\nettä kaikki nisu pääsee ulos, eikä jää jälelle muuta kuin lustetta.\n\nJokainen lusteluokan jäsenistä näyttää olevan tietoinen siitä, että jos\nhäntä tutkittaisiin henkilökohtaisesti, ei hänellä olisi minkäänlaisia\ntoiveita saada valtakuntaa, joka on luvattu niille, jotka seuraavat\nKaritsan jäljissä. Lusteelle olisi mieluisempaa, että eri lahkot\ntuomittaisiin ryhmittäin eli yhdyskunnittain vertaamalla niitä\ntoisiinsa, siinä toivossa, että siten soluisivat valtakunnan ihanuuteen\nsen nisun ansiolla, jonka kanssa ovat yhdistetyt. Mutta se ei käy\npäinsä; arvollisuuden koetus valtakunnan kunniaan tulee olemaan\nhenkilökohtainen -- koetus, jossa kunkin henkilökohtaista uskollisuutta\nJumalaa ja totuutta kohtaan koetellaan -- eikä suinkaan koetus, jossa\nkoetetaan saada selville mikä lahko on oikeassa. Ja joka lahko näyttää\nhuomaavan, meidän päiviemme suuremmassa valossa, joka juuri on\nhajottamaisillansa kirjainuskon ja taikauskon sumun, että toisilla\nlahkoilla on yhtä suuri (ja yhtä pieni) oikeus olla ainoana ja oikeana\nseurakuntana kuin sillä itselläänkin. Pakotettuina myöntämään tämän,\nkoettavat he saada kaikki siihen vakaumukseen, että pelastuksen tähden\non välttämätöntä olla jonkun heidän lahkonsa jäsenenä -- sama sitten\nminkä. Siten he yhdistävät yksityisen edesvastuun lahkolaisuuden\norjuuteen.\n\nValaistuksena eräästä yleisestä siteestä, jonka lahkolaisuus nykyisin\non vetänyt lujalle uskolaistensa ympärille, viittaamme tuohon\nviattomalta ja monen mielestä hyödylliseltä näyttävään kansainväliseen\npyhäkouluopetukseen. Ne antavat Raamatun tutkistelemisen suhteen\nkaikkein kristittyjen kesken sen vaikutuksen kuin olisivat\nlahkolaisuudesta vapaita. Ne _näyttävät_ siis ottavan suuren askeleen\npoispäin ja eteenpäin vanhoista tavoista, joiden mukaan opiskellaan\nlahkolaisten katkismusten avulla. Nämä yhdenmukaiset oppitunnit\nnäyttävät lahkolaisuuden hylkäämiseltä ja kaikkien kristittyjen\nyhtymiseltä tutkimaan Raamattua sen omassa valossa; -- minkä kaikki\nmyös tunnustavat ainoaksi oikeaksi tavaksi, mutta jota kaikki\nlahkolaiset todellisuudessa kumminkin kieltäytyvät tekemästä; sillä,\nhuomattakoon, nämä kansainväliset pyhäkoulu-oppitunnit ainoastaan\n_näyttävät_ olevan vapaat lahkolaisuudesta; ne ainoastaan _näyttävät_\nantavan vapautta Raamatun tutkimisessa. Todellisuudessa tekee kukin\nuskontokunta omat selittävät huomautuksensa niihin raamatunpaikkoihin,\njoita käsitellään oppitunneilla. Ja koska komitea, joka valitsee nämä\naiheet, koettaa säilyttää yhtäpitäväisyyden ja yhteyden ulkonaisen\nvarjon, valitsee se sentähden Raamatusta sellaisia paikkoja, joista ei\nole kovinkaan eriäviä mielipiteitä. Niitä paikkoja ja oppeja, joista on\neriävät mielipiteet, tulisi juuri enin pohtia, jotta kunkin lahkon\ntotuudet ja eksytykset tulisivat ilmi, jotta tultaisiin todelliseen\nyksimielisyyteen, jolla on perustuksena \"_yksi_ Herra, _yksi_ usko, ja\n_yksi_ kaste\" -- näistä ei välitetä opetuksessa, vaan kukin lahko pysyy\nennallaan kuten ennenkin.\n\nNäiden ja toisten samanlaisten \"yhdistämis\"-menettelytapojen\ntarkotuksena on tehdä protestantismi ulkonaisesti vaikuttavammaksi ja\nsanoa kansalle todellisuudessa, joskaan ei sanoilla: Teidän _täytyy_\nyhtyä johonkin näistä lahkoista, muutoin ette ole ollenkaan Jumalan\nlapsia. Itse asiassa se ei olekaan mikään _yhdeksi seurakunnaksi_\nyhtyminen, vaan eri järjestöjen yhtymä, joista kukin on yhtä\nhuolellinen kuin ennenkin säilyttääkseen oman järjestönsä lahkona eli\nlyhteenä, mutta joista kukin kumminkin on halukas yhtymään toisten\nkanssa aikaansaadakseen suuremman ja vaikuttavamman ulkomuodon maailman\nsilmissä. Se muistuttaa lyhteiden kokoamista kuhilaaksi. Jokainen lyhde\nsäilyttää oman siteensä eli järjestysmuotonsa ja tulevat ne vielä\nkovemmin sidotuiksi ja kiilatuiksi toisten lyhteitten kanssa suuressa\nja suurenmoisessa aumassa.\n\nKansainvälinen opetusjärjestelmä yhtyneenä nykyajan tapaan \"hoitaa\"\npyhäkouluja, edistää suuresti lahkolaisuutta ja estää todellista\nkasvamista totuuden tiedossa vielä toisellakin tavalla. Tuollainen\nyleinen opetustunti asetetaan yhteyteen koulun \"harjotusaineiden\"\nkanssa, niin että tuskin jää aikaa tarkastamaan varovaisesti laadittuja\npainettuja kysymyksiä valmistettuine vastauksineen; eikä jää ollenkaan\naikaa totuutta isoovalle raamatuntutkijalle tai toisinaan sattumalta\nesiintyvälle vakavalle opettajalle tuomaan esille toisia kysymyksiä,\njoista saisi aihetta hyödylliseen keskusteluun ja mietiskelyyn. Ennen\naikaan kokoontuivat raamattuluokat tutkimaan sellaisia Raamatunosia,\njoita itse olivat valinneet, eikä mikään muu estänyt heitä tulemasta\ntotuuden tuntoon kuin heidän omat ennakkoluulonsa ja taikauskonsa, ja\nvakavat totuutta isoovaiset, olivat aina tilaisuudessa edistymään edes\nvähän. Mutta nyt, kun enenevä valo valaisee jokaista ainetta ja\nhajottaa taikauskon ja ennakkoluulon sumun, estetään sitä valaisemasta\nraamattuluokan jäsentä juuri kansainvälisten oppituntien kautta, jotka\nväittävät auttavansa häntä. Sitä aikaa, jota hän käyttää\nraamatuntutkisteluun, johdetaan niin taitavasti, ettei hän millään\nmuotoa saisi uusia ajatuksia, vaan että hän alituisesti käyttäisi sanan\nrieskaa (melkoisesti sekotettuna ihmisten perimätiedoilla), niin että\nkoko ruokahalu häviää edistyneemmän totuuden \"vahvan ruo'an\"\nnauttimiseen. (Hebr. 5: 14.) Sellaisilla tunneilla on etupäässä\ntoteltava sanoja: \"Meidän on pysyttävä aineessamme, sillä tunti on pian\nmennyt\", ja sen kautta uhrataan kaikki aika ja tilaisuus saada maistaa\n\"vahvaa ruokaa\" ja panna arvoa sille. Tosin on profetta, kuten myös\napostolikin;, selittänyt, että, arvostellakseen ja käsittääkseen\nJumalan suuria oppeja, jotka ovat niin välttämättömiä kasvamisellemme\narmossa sekä Jumalan tiedossa ja rakkaudessa, on meidän jätettävä\nensimäiset alkeet ja edistyttävä täydellisyyttä kohti \"maidosta\nvierotettuina, nisistä erotettuina\". -- Hebr. 6: 1; Jes. 28: 9.\n\nJoskin pyhäkouluopetustapoja on äskettäin huomattavassa määrässä\nparannettu, on niissä yhä edelleen paljon toivomisen varaa. Näihin\nkouluihin kuuluu osa Herran kansan parhaimpia -- jotka, koettaessaan\nhuolellisesti palvella Mestaria, ovat pienemmässä tai suuremmassa\nmäärässä hämillään \"Herran _työn_\" lukuun ja ulkonaiseen ilmenemiseen\nnähden. Me myönnämme, että paljon hyvää on saatu aikaan, mutta sillä on\nmyös varjopuolensa. Vakavaa tutkijaa estetään henkilökohtaisesta\nvelvollisuudesta ja edistymisestä, tehdäkseen sitä, minkä Jumala on\nvanhemmille määrännyt, jonka laiminlyöminen on vahingoksi sekä\nvanhemmille että lapsille. Nuorista miehistä ja naisista sitävastoin\non lyhyt kokousaika, kaavoihin kytkettyine kysymyksineen ja\n\"harjotuksineen\", miellyttävämpi kuin raamatuntutkisteleminen. Heitä\njohdetaan tuntemaan, että ovat täyttäneet velvollisuuden; ja muutamien\nhetkien _uhraus_ tulee maksetuksi niiden tarjoaman seuran ja\nseurustelupuhelun kautta. Pienokaiset pitävät myöskin eniten\n\"harjotuksista\", laulusta, kertomuskirjoista, huvimatkoista,\nvirvokkeista ja huvittelusta ylipäänsä; ja he ja heidän äitinsä tulevat\nrunsaasti palkituiksi siitä vaivasta, mikä heillä on ollut puvuista,\nkun he täten tulevat tilaisuuteen näyttääkseen hienoja pukujaan. Ja\nmitä vanhempain velvollisuuteen uskonnollisen kasvatuksen suhteen\nkodissa tulee, jätetään se suureksi osaksi pyhäkoulun sisällyksettömän\nolemuksen ja koneiston huostaan. Pyhäkoulua on sattuvasti sanottu\nkirkon lastenkamariksi, ja pienokaiset, jotka siten kasvatetaan\nmaailmanhengen kurituksessa ja nuhteessa, ovat nuoria vesoja tuosta\nrunsas-satoisesta lusteesta, jota suuri Babylon on aivan kukkuroillaan.\n\nMissä ikänä, siellä ja täällä, löytyykään aikuisten raamattu-luokka,\njossa opettaja on kyllin suora ja itsenäinen syrjäyttääkseen määrätyn\nläksyn ja esittääkseen tärkeämpiä asioita sekä valmistaakseen vapautta\ntotuuden esilletuomiselle, olkootpa sitten suotuisia tai epäsuotuisia\nlahkolle, niin maailman viisas pastori tai johtaja huomaa hänet\nepävarmaksi opettajaksi. Sellaiset opettajat ovat todellakin\nvaarallisia lahkolaisuudelle, ja jäävät hyvin pian ilman\ntutkistelupiiriä. Sellaiset opettajat ja totuudet, joita he asettavat\njulkisen tutkistelun alaiseksi, leikkaisivat pian lahkolais-lyhteiden\nsiteet ja hajottaisivat ne, ja sentähden heitä ei kauemmin suvaita.\nSentähden suositaan toisia, jotka voivat hallita lukupiirinsä\najatukset, voivat vierottaa heidät \"vahvasta ruuasta\" ja säilyttää\nheidät vierottamattomina lapsina, jotka ovat liian heikkoja seisoakseen\nomin jaloin, ja kahlitut heidän rakastamiinsa ja opettamiinsa\njärjestelmiin ja joita paitsi he uskovat kuolevansa. Totisen opettajan\nja totisen raamatuntutkijan paikka on kaiken maallisen pakon\nulkopuolella, jossa hän voi vapaasti tutkia ja ottaa ravintoa hyvän\nJumalan sanan kaikista osista ja esteettömästi seurata Karitsaa, minne\nikänä se johtaa. -- Joh. 8: 36; Gal. 5: 1.\n\nSamalla kun nyt _täytyy_ tunnustaa yksityisen ulkonainen vapaus\nsuuremmassa määrässä kuin koskaan ennen, näemme kuitenkin, ettei\nkoskaan ennen ole ollut aikaa, jolloin siteet olisivat olleet niin\nlujalle vedetyt sitoakseen kaiken vehnän ja lusteen noihin moniin\nlyhteisiin. Ei ole koskaan ollut aikaa, jolloin toimenpiteet olisivat\nolleet niin ahtaat ja niin rajottaneet yksilöllistä vapautta kuin nyt.\nInnokkaan seurakunnan jäsenen jokainen vapaahetki on varattu monia\nkokouksia tai muita toimia varten niin, ettei jää ollenkaan aikaa\nesteettömään ajattelemiseen ja raamatuntutkisteluun. Näiden kokousten,\niltamien y.m. päätarkotuksena on lahkolaisuuden lisääntyminen ja\nvoimistuminen; ja seurauksena on tuo mainittu vapauden sitominen, joka\non niin vahingollinen Jumalan vihkiytyneitten lasten, vehnän, oikealle\nkehittymiselle. Nämä siteet vedetään parast'aikaa kovemmalle, niinkuin\nprofetta osottaa. (Jes. 28: 22.) Nämä lyhteet, joista päivä päivältä on\nyhä vaikeampi päästä irti, sisältävät vähän vehnää ja paljon lustetta.\n\nKoska nyt olemme nähneet todellisesti vihkiytyneen vehnän vähyyden ja\n\"kastettujen tunnustajain\" suuren joukon (niinkuin joku metodistipiispa\noli voimakkaasti kuvannut lusteluokkaa), on ilmeistä, että lusteen\npolttaminen tulee olemaan huomattava tapaus. Monet erehtyvät kumminkin\nluullessaan, että lusteen polttaminen palavassa uunissa, jossa on oleva\nitku ja hammasten kiristys (Matt. 13: 42), tarkottaisi kirjaimellista\ntulta tai vaikeuksia tämän elämän tuolla puolen. Koko vertaus kuuluu\nnykyiseen aikakauteen. Tämä tuli ei ole ainoastaan kuvaus, samoin kuin\nvehnä ja lustekin, vaan se esikuvaa lusteen hävittämistä suuressa\nhädässä, jolla tämä aika tulee päättymään ja josta vehnäluokka\nlupauksen mukaan tulee pelastumaan (Mal. 3: 17; Luukk. 21: 36). Suuri\npalava uuni on kuvaus \"suuresta hädän ajasta\", joka tämän elonkorjuun\nlopussa tulee kohtamaan arvotonta lusteluokkaa \"kristikunnassa\".\n\nLusteen hävittäminen ei merkitse nykyajassa eikä tulevassakaan,\nlusteluokkaan kuuluvien yksityisten _henkilöiden_ hävittämistä. Se\nmerkitsee pikemmin tämän luokan väärien vaatimusten hävittämistä.\nHeidän arvelunsa ja avoin tunnustuksensa on, että he ovat kristittyjä,\nvaikka todellisuudessa vielä ovatkin maailman lapsia. Kun he ovat\nlusteena poltetut eli hävitetyt, tulevat he esiintymään ja tunnetuiksi\noikeassa karvassaan, -- maailman jäseninä, eikä heidän enää tarvitse\nmatkia kristittyjä, Kristuksen Seurakunnan nimellisinä jäseninä.\n\nHerramme sanoo selittäen, että hän kylvi valtakunnan hyvän siemenen,\ntotuuden, josta nousee koko totinen, _totuuden hengen siittämä_,\nnisuluokka. Jälestäpäin, yöllä, pimeinä aikakausina, keskiajalla, kylvi\nSaatana lustetta. Epäilemättä kylvettiin luste samalla tavalla kuin\nnisukin, nousten eksytyksistä. Olemme nähneet kuinka surkealla tavalla\nsuuri vastustaja ja hänen sokaistut palvelijansa saastuttivat pyhäkön\nja sotajoukon ja kuinka paavikunta häpäisi ja käytti väärin\nkallisarvoiset astiat (opit); ja tämä on ainoastaan toinen esitys\nsamasta asiasta. Väärät opit synnyttivät vääriä tarkotuksia ja\npyrkimyksiä Herran nisupellolla, ja viekottelivat monen palvelemaan\nSaatanaa, kylvämällä eksytyksiä opissa ja elämässä, jotka sitten ovat\nkehittäneet lustetta runsain määrin.\n\nPeltovainio näyttää hyvältä ja kukoistavalta monen mielestä, kun\nlasketaan korret sadoin miljoonin. Mutta todellisuudessa on nisun luku\nverrattain pieni, ja nisulle, jota luste on tukahduttanut suuresti\nestäen sen kehittymistä, olisi ollut paljon parempi, jollei\nmaailmallismielistä lustetta ollenkaan olisi ollut seurakunnassa, vaan\nse olisi saanut olla omalla paikallaan maailmassa, niin että\nvihkiytynyt \"pieni lauma\", Kristuksen hengen ja opin ainoat edustajat,\nolisivat yksin jääneet vainiolle. Silloin esiintyisi hyvin selvästi\nerotus seurakunnan ja maailman välillä, ja sen kasvaminen, vaikka\nhitaammalta _näyttävä_, olisi silloin ollut terveellinen. Suuri\nnäennäinen menestys, joka esiintyy suuressa lukumäärässä, rikkaudessa\nja yhteiskunnallisessa asemassa, josta niin monet suuresti ylpeilevät,\non todellisuudessa suureksi vahingoksi, eikä millään tavalla\nsiunaukseksi seurakunnalle tai maailmallekaan.\n\nKun tarkastamme tätä asiaa, huomaamme, että lusteen joukossa on monia,\njoita ei voi moittia heidän väärästä asemastaan valhenisuna. Eivätkä\nmonet heistä tiedäkään, ettei luste ole todellinen seurakunta; sillä\nheistä vihkiytyneet, nisun pieni lauma, on liiottelijoita ja\nhaaveilijoita. Ja, lusteen paljouteen verrattuina, näyttävät varmasti\nHerra ja apostolit ja kaikki nisu liiottelijoilta ja haaveilijoilta,\njos kerran enemmistö, luste, on oikeassa.\n\nLusteelle on niin perinpohjin ja usein vakuutettu, että he ovat\nkristittyjä -- että kaikki muut ovat kristittyjä paitsi juutalaiset,\nvapaauskojat ja pakanat -- että tuskin saattaa odottaakaan, että he\nedes muusta tietäisivät. Väärät opit vakuuttavat heille, että on\nainoastaan kaksi luokkaa; ja että kaikki, jotka välttävät ijankaikkisen\nvaivan, ovat määrätyt olemaan Kristuksen kanssaperillisiä. Jokainen\nhautauspuhe, lukuunottamatta tässä suhteessa niitä, jotka ovat syvälle\nlangenneita, julkijumalattomia ja epäsiveellisiä, vakuuttaa ystäville\nvainajan rauhasta ja ilosta ja taivaallisesta kirkkaudesta; ja\ntodistaakseen tätä esitetään paikkoja Raamatusta, joiden yhteydestä\nmuiden paikkojen kanssa pitäisi selvitä, että ne tarkottavat ainoastaan\ntäydellisesti vihkiytyneitä, pyhiä.\n\nSellaisia, jotka luonnostaan ovat taipuvaisia pitämään itseään\narvottomina, jotka omissatunnoissaan tuntevat, etteivät ole pyhiä,\neivätkä omista itselleen sellaisille annettuja Raamatun runsaita\nlupauksia, kehottavat yhtä tietämättömät lustetoverinsa sekä\nsaarnatuolissa että kirkonpenkissä omistamaan nämä lupaukset. He\ntuntevat omassatunnossaan -- he ovat varmoja siitä -- etteivät ole\ntehneet mitään sellaista, jonka tähden oikeastaan ansaitsisivat\nijankaikkisen vaivan; ja heidän uskonsa kristikunnan vääriin oppeihin\njohtaa heidät toivomaan ja väittämään, että he ja kaikki siveelliset\nihmiset ovat seurakunnan jäseniä, joille kaikki runsaat lupaukset\nkuuluvat. Siten he ovat lustetta väärien oppien johdosta, eikä sillä\nhyvä, että heillä itsellään on väärä asema, vaan he saattavat väärään\nvaloon myöskin vihkiytyneitten pyhien todellisesti korkean aseman.\nEksytyksen huumauksessa on heillä turvallisuuden ja tyytyväisyyden\ntunne; sillä jos he vertaavat omaa elämäänsä monien muiden elämään\nnimikristikunnassa ja edesmenneiden ystäviensä elämään, joiden\nylistykseksi pidettyjä puheita he heidän hautajaisissaan kuuntelivat,\nniin huomaavat he olevansa ainakin keskinkertaisia -- ja vieläpä\nrehellisempiäkin vaelluksessaan kuin monet suuriääniset tunnustajat.\nSiitä he ovat kuitenkin tietoisia, etteivät koskaan ole todellisesti\nvihkineet sydäntänsä ja elämäänsä, aikaansa ja varojansa, leivisköitään\nja tilaisuuksiaan Jumalalle ja hänen palvelukseensa.\n\nMutta _samalla tavalla_ kuin juutalaisen kansan ruumenluokkaa\nhävitettiin heidän elonkorjuunsa lopulla (Luuk. 3: 17), _samoin_ tulee\ntämäkin lusteluokka kulutettavaksi tässä elonkorjuussa. Niinkuin\nruumenet lakkasivat kaikista vaatimuksista jumalalliseen suosioon\nnähden Jumalan riemuitsevana valtakuntana, ennen elonkorjuun\npäättymistä uskonnollisten ja valtiollisten taistelujen suuressa\n_tulessa_, joka kulutti sen järjestelmän, aivan samoin on lusteluokan\nkäyvä \"kristikunnassakin\". He tulevat kulutettaviksi; he _eivät enää\ntule olemaan_ lustetta; he eivät enää tule pettämään itseään enemmän\nkuin toisiakaan; he lakkaavat itseensä sovittamasta noita ylen suuria\nja kalliita lupauksia, jotka kuuluvat ainoastaan voittaville pyhille;\nja koska heidän erilaiset niin kutsutut valtakuntansa ja heidän\nerilaiset uskonnolliset järjestönsä, eripuraisuuden rikkirepiminä,\nminkä totuuden nouseva valo on aiheuttanut, tulevat _kulutettaviksi_\nnykyään sytytetyssä tulessa, \"Jumalan kiivauden tulessa\" (suurena hädän\naikana, jolla tämä aikakausi tulee päättymään. -- Sef. 3: 8) lakkaavat\nhe käyttämästä hyväkseen \"kristikunnan\" nimeä maallisille\njärjestöilleen.\n\nPuhuttuansa lusteen polttamisesta selittää vertaus edelleen: \"_Silloin_\nvanhurskaat [nisu] loistavat isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.\"\n[Saatammeko pyytää parempaa todistusta kuin tämä on siitä, ettei oikea\nseurakunta vielä ole saatettu voimaan Jumalan valtakuntana, ja ettei\nsitä koroteta ennenkuin tämä elonkorjuutyö on päättynyt?] Silloin on\ntämä vanhurskauden aurinko (jonka kirkkauden keskipisteenä Kristus\nJeesus aina tulee olemaan) nouseva, tuoden lääkettä säteissään\nsiunatakseen, asettaakseen ennalleen ja puhdistaakseen koko\nihmismaailman synnin saastasta ja eksytyksestä; jota vastoin\ntottelemattomat tehdään tyhjäksi toisessa kuolemassa.\n\nMuistettakoon, että esikuvallisessa elonkorjuussa kuului juutalaiseen\neli lihallisen Israelin huoneeseen sekä oikeita israelilaisia, että\nmyöskin ainoastaan sen nimellisiä; että ainoastaan _totiset_\nisraelilaiset valittiin ja korjattiin evankeliumin aittaan ja heitä\nkunnioitettiin niillä totuuksilla, jotka kuuluvat evankelikaudelle; ja\nettei tämän kansan muita jäseniä (\"ruumenia\") ruumiillisesti hävitetty\n(vaikka luonnollisestikin moni menetti henkensä tuon hädän päivänä),\nvaan heidät erotettiin kaikista valtakunnan suosio-eduista, joihin he\nennen olivat luottaneet ja joista olivat kerskanneet. Etsi sitten tälle\nrinnakkaisuus ja vastaavaisuus \"lusteen\" kohtelemisessa nykyisessä\npolttamisajassa.\n\nEi siinä kyllin, että Herra on osottanut meille, mitä on odotettavissa\ntässä \"elonkorjuussa\" ja meidän osaamme siinä, sekä senkautta että\nolemme erotetut että senkautta että \"elonkorjaajina\" käytämme totuuden\nsirppiä auttaaksemme toisia vapauteen Kristuksessa ja eroon vääristä\ninhimillisistä järjestelmistä ja pakkositeistä, mutta tehdäkseen meidät\nvielä kahta varmemmiksi siitä, että olemme oikeassa, ja että\nelonkorjuun erottamisaika on tullut, on hän antanut meille todistuksia\nitse vuoteen nähden jolloin elonkorjuutyö alkoi, sekä ilmottanut myös\nsen pituuden ja milloin se tulee päättymään. Nämä, jotka jo ovat\ntutkitut, osottavat, että 1874 loppu osotti sen alkamisen, samoin kuin\n1914 loppu tulee näkemään tämän 40 vuotisen elonkorjuu työn päättyvän.\nJuutalaisen aikakauden elonkorjuu, nykyisen esikuva, oli sitäpaitsi\nkaikkine pikku seikkoineen varjokuva tämän elonkorjuun järjestyksestä\nja työstä. Me tahdomme nyt tarkastaa tämän elonkorjuun muutamia\nsilmiinpistäviä ajanvaiheita ja ottaa huomioon niiden antamat\nopetukset, mitkä nyt ovat saatavissa, ja joita Herramme nähtävästi\naikoi tätä tarkotusta varten, jottei meidän tarvitsisi olla epätoivossa\ntai epävarmuudessa, vaan että tietäisimme hänen suunnitelmansa ja\nkykenisimme toimimaan voimalla sen mukaisesti, työtovereina hänen\nkanssaan hänen ilmotetun tahtonsa toimeenpanemisessa.\n\nKaikki juutalaisen elonkorjuun yhteydessä olevat ajanvaiheet (vaikka\najottain välillisesti koskivatkin uskovaisia) tarkottivat suorastaan\nnimijoukkoa ja osottivat ajanjaksoja jolloin sitä koeteltiin, jolloin\nse hyljättiin, kukistettiin ja perin hävitettiin järjestönä eli\nkirkollisena kansana. Siten tuli Herra (vuonna 29 j.K.) Ylkänä eli\nElonkorjaajana ei ainoastaan totisille israelilaisille, vaan koko\njoukolle. (Joh. 1: 11.) Silloisessa elonkorjuussa ilmeni, että kypsiä\nnisunjyviä, aittaan (evankeliseen armotalouteen) kelpaavia, oli\nharvassa, ja että suuri joukko, joka ainoastaan näytti nisulta -- oli\ntodellisuudessa ainoastaan \"ruumenia\", jolta puuttui oikeaa sisäistä\nnisuainetta. Kun Herramme, kolme ja puoli vuotta myöhemmin (vuonna 33\nj.K.), otti vastaan kuningasviran ja salli (sen mitä aikaisemmin oli\nkieltänyt -- Joh. 6: 15) että kansa asetti hänet aasin selkään ja\ntervehti häntä kuninkaana, osotti tämä muuatta kohtaa vastakuvallisessa\nevankelisessa elonkorjuussa, joka on paljon tärkeämpi kuin esikuvan\ntapaus. Rinnakkaisuus tässä osottaa, niinkuin olemme nähneet, 1874\nHerramme toisen läsnäolon ajaksi Ylkänä ja Elonkorjaajana, ja huhtikuun\n1878 ajaksi, jolloin hän alkoi harjottaa valtaansa kaikkein kuninkaiden\nKuninkaana ja kaikkein herrain Herrana täydellä todella -- tällä kertaa\nhengellisenä Kuninkaana, kaikella voimalla läsnäolevana, vaikka\nnäkymättömänä ihmisille.\n\nSe mitä Herramme teki, kun hän siellä muutamana tuntina esikuvallisesti\ntoimi Israelin kuninkaana, on hyvin syvä merkityksellinen meihin\nnähden, sillä se ilmaisee ja esikuvaa eittämättömästi sen, mitä on\nodotettavissa täällä. Mitä hänen _nähtiin_ esikuvallisesti tekevän\nsiellä, niinkuin esim. että hän ratsasti aasilla Jerusalemiin\nkuninkaana ja että hän ruoskilla ajoi ulos temppelistä rahanvaihtajat\n-- tunnemme uudelleen tapahtuvan _täällä_ suuremmassa määrin, vaikka\nkuningas, nuoraruoska ja kuninkaallisen vallan julistaminen nyt\nilmaistaan vallan toisella tavalla, ja ainoastaan uskon silmälle. Mutta\njuutalainen esikuva on omiaan kiinnittämään huomiomme tämän\ntäyttymiseen, mitä emme muutoin saattaisi käsittää. Esikuvallisen\nKuninkaan ensimäinen toimenpide oli, että hän hylkäsi Israelin\nkirkollisena kansana kokonaisuudessaan, arvottomana tulemaan hänen\nValtakunnakseen tai kauemmin kohdeltavaksi hänen erikoisena\nperintö-osanaan. Tämä ilmaistiin seuraavin sanoin: \"Jerusalem,\nJerusalem, sinä joka tapat profetat ja kivität luoksesi lähetettyjä,\nkuinka usein olen tahtonut koota lapsiasi, samoin kuin kana kokoaa\npoikueensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. _Katso, teidän\nhuoneenne jää teille autioksi_!\" Matt. 23: 37--39.\n\nSovitettuna nykyiseen elonkorjuuseen opettaa tämä, että samoin kuin\nesikuvallinen Israel vuonna 33 j.K., senjälkeen kun Jumala 1845 vuoden\naikana suosionosotuksien, nuhteitten, kurituksen j.n.e. kautta oli\ntunnustanut sen kansakseen, tuli Kuninkaan hylkäämäksi, koska se kolmen\nja puolen vuoden koetuksen ja tarkastuksen perästä havaittiin\narvottomaksi; niin tulisi nykyisessä elonkorjuussa, samanlaisen kolmen\nja puolen vuoden tarkastuksen jälkeen ja samanlaisen 1845 suosion- ja\nkurituksen-vuoden kuluttua, nimikristillisyys Kuninkaan hylkäämäksi,\narvottomaksi saamaan minkäänlaisia suosionosotuksia hänen puoleltaan\ntaikka mitään hyväksymistä häneltä.\n\nMutta niinkuin nimellisen, luonnollisen Israelin hylkääminen, ei\nmerkinnyt kenenkään \"oikean israelilaisen\", jossa ei vilppiä ollut,\nhenkilökohtaista hylkäämistä, vaan mieluummin vielä suurempaa suosiota\nsellaisia kohtaan, (jotka vapautettiin \"sokeista taluttajista\" ja\nopetettiin täydellisemmin uusien hengellisten puhetorvien -- apostolien\nkautta) on meidän tässä odotettava samaa. Hengelliset suosionlahjat,\njoita ennen annettiin nimelliselle joukolle, kuuluvat tästä lähin\nainoastaan uskollisille ja tottelevaisille. Tämän jälkeen ei valoa,\nsitä mukaa kuin aika on sille tullut, eikä \"ruokaa oikeaan aikaan uskon\nhuonekunnalle\", ole odotettava tulevaksi entisten välikappalten kautta\nedes vähimmässäkään määrässä, vaan uskollisten yksityisten kautta,\njotka ovat ulkopuolella langenneita, hyljättyjä järjestöjä.\n\nOpetusvirkansa kuluessa aina siihen aikaan asti, jolloin hän Kuninkaana\nhylkäsi juutalaisten järjestelmän, hyväksyi Herramme kirjanoppineet ja\nfariseukset kansan oikeudenmukaisiksi opettajiksi, vaikkakin hän usein\nnuhteli heitä ulkokullaisuudesta ja kansan pettämisestä. Tämä ilmenee\nHerran sanoista (Matt. 23: 2, 3) -- \"Mooseksen istuimelle\nkirjanoppineet ja farisealaiset ovat istuutuneet. Sentähden, kaikki\nmitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa\nmukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, eivätkä tee\". Samoin ovat, jonkun\naikaa, nimikristillisyyden suuret uskonnolliset johtajat\npappeinkokouksissa, neuvottelukokouksissa, kirkolliskokouksissa, j.n.e.\njossain määrin istuneet Kristuksen istuimella kansan opettajina,\nniinkuin juutalainen sanhedrim kerran istui Mooseksen istuimella. Mutta\nniinkuin vuoden 33 j.K. jälkeen Herramme ei enää missään suhteessa\nhyväksynyt kirjanoppineita ja fariseuksia, ja nämä eivät enää olleet\ntotisten israelilaisten opettajia, vaan Jumala itse opetti heitä\ntoisten, halvempien, arvonimiä puuttuvien, mutta kumminkin\narvokkaampien kautta, joita herätettiin kansan keskuudesta, ja joita\nJumala erityisesti opetti, täytyy meidän odottaa löytävämme, ja\nlöydämmekin sellaista tässä vastaavassa elonkorjuussa.\n\nKuninkaanviran ottaminen vuonna 33 j.K. ja Herramme ensimäinen\nvirkatoimi, luonnollisen Israelin kansallisen seurakunnan hylkääminen,\nkaikkien, molempien aikakausien silmiinpistävien vastaavaisuuksien\nyhteydessä, osottaa selvästi, että vastaavana aikana tässä nykyisessä\nelonkorjuussa, s.o. vuonna 1878, salaperäinen Baabeli, toisella nimellä\nkutsuttu kristikunnaksi, juutalaisuuden vastakuva, tuli erotetuksi; ja\nsiellä kuului sanoma: \"Kukistui, kukistui se suuri Babylon ja joutui\nriivaajaisten asumasijaksi ja kaikenlaisten saastaisten henkien\ntyyssijaksi ja kaikenlaisten saastaisten ja inhottavain lintujen\ntyyssijaksi\". -- Ilm. 18: 2. 4\n\nKukistuminen, vaivat, hävitys, y.m. joiden ennustettiin kohtaavan\nsalaperäistä Baabelia, varjostuivat edeltäpäin suuressa hädässä ja\nkansallisessa hävityksessä, joka kohtasi luonnollista Israelia ja joka\npäättyi tämän kansan täydellisellä kukistumisella vuonna 70 j.K. Ja\nkukistumisen aika oli myöskin vastaava; sillä siitä ajasta kuin\nHerramme sanoi: \"Teidän huoneenne jää teille autioksi\", vuodesta 33\nj.K., vuoteen 70 j.K. oli 36 1/2 vuotta; ja samoin on vuodesta 1878\nj.K. vuoden 1914 loppuun 36 1/2 vuotta. Ja vuoden 1914 loppuessa on se,\njota Jumala nimittää Baabeliksi ja ihmiset nimittävät kristikunnaksi,\nkokonaan hävinnyt, niinkuin ennustuksista jo on osotettu.\n\nJuutalaisuus oli Jumalan määräämä esikuva Kristuksen tuhatvuotisesta\nvaltakunnasta, joka tulee hallitsemaan ja järjestämään kaiken;\nniinmuodoin oli juutalaisuus, niinkuin pitikin, kirkon ja valtion,\nuskonnollisen ja yhteiskunnallisen hallituksen yhdistys. Mutta,\nniinkuin jo olemme osottaneet, ei evankelinen seurakunta saisi missään\nsuhteessa olla sekaantunut, tai missään suhteessa olla minkäänlaisessa\ntekemisessä maailman hallituksen kanssa, ennenkuin hänen Herransa,\nkaikkien kuninkaitten Kuningas, tulee, ottaa hallitusvallan ja korottaa\nhänet morsiamenaan ottamaan osaa tähän vanhurskauden hallitukseen.\nKoska ei välitetty Herran sanasta, vaan seurattiin inhimillistä\nviisautta, inhimillisiä oppeja ja suuntia, järjestettiin suuri\njärjestelmä, jota nimitetään kristikunnaksi ja joka käsittää kaikki\nhallitukset ja uskontunnustukset, jotka _tunnustavat_ olevansa\nKristuksen (mutta ovat kurja jäljennös Kristuksen totisesta\nValtakunnasta) kokoonpantuna ennen aikojaan ja ilman Herraa kerrassaan\nkelvottomista aineksista. Baabelin kukistumista kelvottomana\nkirkkovaltiojärjestelmänä ja arvokkaan nisun ulosottamista sieltä\nsaattaa sentähden hyvin valaista, niinkuin valaistaankin juutalaisuuden\nkukistumisella.\n\nNimi Baabeli merkitsi alkujaan _Jumalan porttia_; mutta jälkeenpäin\ntuli se, ivallisesti, merkitsemään _sekaannusta_ tai _hämmennystä_.\nIlmestyskirjassa käytetään tätä nimeä erityisesti nimikristillisestä\nseurakunnasta, joka, oltuansa porttina kirkkauteen tuli portiksi\neksytyksille ja hämmennyksille, kurjaksi sekotukseksi, jossa\npääasiallisesti on lustetta, ulkokullattuja -- sekaantunut joukko\nmaailmallisia tunnustajia, joiden joukkoon Herran jalokivet ovat\nhaudatut ja heidän oikea kauneutensa ja loistonsa peittynyt.\nVertauskuvallisessa ennustuksessa käytetään Baabeli sanaa joskus\nainoastaan Rooman kirkosta, jota nimitetään \"suureksi Baabeliksi,\nporttojen äidiksi\". Nimitys saattoi kuulua vuosisatoja ainoastaan\nsille, niin kauan kuin se oli ainoa sekaannusjärjestelmä, eikä tahtonut\nsietää muita; mutta toisia kirkkojärjestelmiä, ei niin suuria kuin\n\"äiti\" eikä myöskään niin jumalattomia, eikä niin perinpohjin vääriä,\nnousi siitä erilaisten, vaikka epätäydellisten puhdistuspyrintöjen\nseurauksena. Koska eksytykset, luste ja mailmallisuus suureksi osaksi\novat vallalla näissäkin, käytetään Baabeli nimitystä yleisenä eli\nperhenimenä kaikille nimikristillisille järjestelmille, eikä se nykyään\ntarkota ainoastaan Roomalaista kirkkoa, vaan myöskin kaikkia\nprotestanttisia lahkoja; sillä kun paavikunta lasketaan\npääjärjestelmäksi, täytyy meidän pitää erilaisia protestanttisia\njärjestelmiä, jotka johtuivat siitä, tyttärinä -- asianlaita, jonka\nprotestantit yleisesti, jopa ylpeydelläkin mainitsevat.\n\nEnnenkuin elonkorjuuaika tuli, tekivät monet Jumalan kansasta suuressa\nBaabelissa sen huomion, että sen todellinen vallalla oleva luonne oli\nkarkeasti antikristillinen (erityisesti valdolaiset, hugenotit ja\nkuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistajat); ja he kiinnittivät\nhuomion siihen sekä erottautuivat pääjärjestelmästä ja johtivat\nkanssaan toisia, joista monet olivat lustetta; niinkuin profetta oli\nennustanut, sanoen: \"useat liittyvät heihin liehakoitsemalla\" (Dan. 11:\n34). Tässä olivat ne eroittautumiset, jotka johtuivat valtiollisista\nopinmyrskyistä elonkorjuun edellä. Näissä leireissä muodosti yhä\nedelleen vallalla oleva luste toisia, vaikka vähemmin pahoja,\nbaabelilaisia järjestelmiä.\n\nVaikka nisu siten tuon tuostakin koetti vapautua lusteen painosta (ja\nerityisesti karkeimmista eksytyksistä, jotka ravitsivat ja toivat\nesille lustetta), ja vaikka sillä olikin siunausta näistä\nponnistuksista, oli se kuitenkin yhä edelleen sen vaikutuksen alaisena,\nyhä edelleen sekotettu suuren luste-aines enemmistön kanssa. Mutta\nnisun tähden ulottui Jumalan suosio näihin sekaantuneihin ryhmiinkin\neli baabelilaisiin järjestelmiin; eikä ennen kuin Jumalan aika tuli\ntäydellisen ja lopullisen erottamisen suorittamiseksi -- elonkorjuussa,\n1878 -- näitä järjestelmiä kokonaan syösty kaikesta suosiosta ja\ntuomittu lopulliseen häviöön, eikä Jumalan kansaa niin selvästi ja\nvarmasti kutsuttu niistä pois. Jo aivan aikakauden alussa varotettiin\nJumalan kansaa Antikristuksen petoksista ja neuvottiin pysymään erossa\nniistä, ja kumminkin, heidän koetuksekseen ja koettelemuksekseen\nsallittiin heidän jossain määrin tulla petetyiksi ja enemmän\ntai vähemmän sekaantua niihin. Jokainen herääminen näkemään\nkristinuskon vastaisia periaatteita, oppeja ja tekoja, mikä johti\nuskonpuhdistushankkeisiin, koetteli ja tutkisteli nisuluokkaa ja oli\nomiaan puhdistamaan sitä enemmän ja enemmän Antikristuksen\nsaastutuksista. Mutta tämä viimeinen koetus ja tämä varma kutsu näiden\njärjestelmien täydellisen hylkäämisen yhteydessä, jotka järjestelmät\neivät enää tule saamaan jumalallista suosiota (niinkuin ne ennen olivat\nsaaneet nisun tähden, joka niissä oli), tulee juuri aiheuttamaan\nnisuluokan lopullisen erottamisen kaikista antikristillisistä\njärjestelmistä ja periaatteista. Totuudet, joista nämä järjestelmät\nennen pitivät kiinni, alkavat nyt nopeasti luisua pois heiltä, ihmisten\noppien syrjäyttäminä, oppien, jotka repivät alas jokaisen jumalallisen\ntotuuden aineksen; ja nautinnonhimo ja maailmanhenki syrjäyttävät\nnopeasti elävän jumalanpelon ja hurskauden.\n\nSamalla kuin selitetään, että Baabeli on kukistunut, tulee myös kutsu\nkaikille niille Jumalan kansasta, jotka vielä ovat siellä, lähtemään\nulos -- \"Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää siitä\nulos, _te minun kansani_, jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi\nja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä\". (Ilm. 18: 4.) Sanoissa\n\"Baabeli kukistui; lähtekää siitä ulos, Te minun kansani\", lausuttiin\nselvästi kaksi ajatusta, jotka tulisi selvästi ja varmasti muistaa. Ne\nilmaisevat, että oli aika, jolloin Baabeli ei ollut langennut pois\njumalallisesta suosiosta; että sillä vielä oli jonkun aikaa\njonkinlaista suosiota jälellä sekotetusta luonteestaan huolimatta; että\nkuinka paljon eksytyksiä se omasikaan, ja kuinka vähän siinä ilmenikään\nKristuksen henkeä, ei se kumminkaan ollut kokonaan ulossuljettu Jumalan\nsuosiosta ennenkuin elonkorjuun erotusaikana. Ne ilmaisevat, että tulee\naika, jolloin Baabeli äkkiä ja kokonaan hyljätään, jolloin kaikki\nsuosio tulee ainaiseksi lakkaamaan, jolloin rangaistustuomiot tulevat\nseuraamaan -- juuri sellaisen hylkäämisen ajan olemme osottaneet\ntulleen vuonna 1878. Ne ilmaisevat myöskin että Baabelin\nhylkäämisaikana monet Jumalan kansasta olisivat Baabelissa ja yhtyneenä\nsiihen; sillä Baabelin hylkäämisen eli suosiosta lankeemisen jälestä\nnäitä kehotetaan: \"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani\".\n\nErotus monien viimeksi kuluneiden neljänsadan vuoden kuluessa\nvähitellen tapahtuneiden uskonpuhdistusliikkeiden ja tämän lopullisen\nerottamisen välillä pitäisi selvästi näkyä; edelliset olivat Jumalan\nsallimia kokeita Baabelin _puhdistamiseksi_, jälkimäisen merkitessä,\nettä kaikki toivo sen uudistamisen suhteen on mennyttä -- \"Kultainen\nmalja oli Baabel Heran kädessä, koko maailmaa juovuttavainen. Sen\nviinistä ovat kansat juoneet, sentähden ovat kansat hullaantuneet\n[juopuneet sen eksytyksistä]. Äkisti kaatui Baabel ja musertui.\nVoivotelkaat hänen tähtensä! Ottakaa balsamvoidetta hänen haavallensa,\nkukaties hän paranee. _Me paransimme Baabelia_, mutta ei hän terveeksi\ntullut. Jättäkää hänet ja menkäämme jokainen omalle maallensa [totiseen\nseurakuntaan tai maailmaan, joko toiseen tai toiseen, aina sen mukaan\nmihin huomaa kuuluvansa, nisuun tai lusteeseen], sillä hänen syynsä\nkoskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti.\" -- Jer. 51: 7--9. Vertaa\nIlm. 17:4; 14: 8; 18:2, 3, 5, 19.\n\nParantumaton Baabel on nyt tuomittu hävitettäväksi: koko järjestelmä --\njärjestelmien järjestelmä -- on hyljätty, kaikki Jumalan kansaan\nkuuluvat, jotka eivät ole sopusoinnussa sen väärien oppien ja tapojen\nkanssa, ovat nyt kutsutut erottautumaan siitä. Profetta ilmaisee tämän\nhylkäämistuomion syyn, ja senkin miksi muutamat eivät ymmärrä sitä,\nsanoen: --\n\n\"Haikarakin taivaan alla tietää aikansa, ja mettinen ja pääskynen ja\nkurki huomaavat tuloaikansa, mutta minun kansani ei tiedä Herran\noikeutta. [He eivät näe, että elonkorjuuaika, jolloin nisu täydelleen\nja kokonaan erotetaan ruumenista ja lusteesta, on tuleva. Tässä he\nosottavat vähemmän älyä kuin muuttolinnut.] Kuinka te sanotte: viisaita\nme olemme, ja Herran laki on meillä [kun ette osaa erottaa\nelonkorjuuaikaa ja armotalouden vaihdosta, joiden aika on tullut]?\nTotisesti, valhetta vain kirjotti kirjanoppineiden valhekynä [koska\nHerran sana, jonka hän on antanut profettainsa ja apostoleinsa\nkautta, tehdään tyhjäksi ja syrjäytetään huomioonottamatta, ja\nuskontunnustukset, joita muovailtiin menneisyydessä, 'pimeinä\naikakausina', ovat pimeässä vaeltavien valottomia lyhtyjä]. Häpeään\njoutuvat viisaat(?) [oppineet]; he hämmästyvät [kun heidän suosimansa\ninhimilliset suunnitelmat ovat menneet myttyyn] ja vangitaan. Katso he\nhylkäsivät Herran sanan, ja mitä viisautta heillä olisi [nyt]? [Vertaa\nJes. 29: 10.] Sentähden annan minä heidän vaimonsa [seurakunnat]\nmuukalaisille; ja heidän [työ] peltonsa valloittajille; sillä pienestä\nsuureen asti he väärää voittoa ahnehtivat profetasta [puhujasta]\npappiin [seurakunnan paimeneen] asti he kaikki petosta tekevät. [Vertaa\nJes. 56: 10--12; 28: 14--20.] Ja he parantavat minun kansani tyttären\n[nim. Siionin, Baabelin] haavan helpoimmiten, sanoen: 'rauha, rauha!'\nvaikkei rauhaa olekaan [syystä että koko hänen järjestelmänsä sairastaa\nja vaatii perinpohjaista puhdistamista Jumalan sanan lääkkeellä,\ntotuudella]. He ovat joutuneet häpeään, sillä he tekivät kauhistusta;\nkuitenkaan eivät ota hävetäksensä häväistystänsä, eivätkä tiedä olla\nhäpeissänsä. Sentähden _he_ [opettajat] kaatuvat kaatuvain joukossa;\nheidän etsikkoaikanansa [tai tarkastuksessa -- 'elonkorjuussa'] he\nkompastuvat, sanoo Herra. Minä kokoan ja tempaan heidät pois, sanoo\nHerra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä fiikunoita fiikunapuussa, ja\nlehtikin on lakastunut; ja asiat, jotka minä annoin heille [kaikki\njumalalliset suosionosotukset ja edut] poistuvat heiltä.\" --\nJer. 8: 7--13, engl. k.\n\nSeuraava värssy osottaa, että monet hyljätyistä tulevat huomaamaan\ntulevat vaikeudet, mutta sittenkään eivät näe todellista syytä. He\ntulevat sanomaan: Lyöttäytykäämme yhteen ja menkäämme varustettuihin\nkaupunkeihin [hallitusten turviin] ja _olkaamme ääneti_ (ruots. k.). He\nhuomaavat tavalla tai toisella, ettei järki eikä Raamattukaan anna\nminkäänlaista tukea heidän väärille opeilleen ja että on viisainta\npysyä ääneti vanhojen ennakkoluulojen varjossa ja niin kutsuttujen\nkristittyjen hallitusten turvissa. Heidät esitetään tässä aivan\ntodenmukaisesti sanovana: \"Meidän Jumalamme saatti meidät vaikenemaan\nja juotti meitä myrkkyvedellä\" (ruots. k.). Ainoa virkistys, jonka\nvoivat saada on sekottamansa kalkki (katkeran eksytyksen,\n\"riivaajaisten oppien\" myrkky, sekotettuna puhtaalla elämän vedellä,\nJumalan sanan totuudella). Eivätkö sellaiset, jotka kuuluvat Baabeliin\nja rakastavat sitä, ja jotka siitä syystä eivät ole valmiit tottelemaan\nkäskyä: \"Lähtekää sieltä ulos\", ole pakotetut juomaan sitä kalkkia,\njonka he itse ovat sekottaneet? Eivätkö sellaiset tule pakotetuiksi\ntunnustamaan oppiensa vääryydet? Varmasti tulevat he tekemään sen; ja\nhe tulevat perinpohjin inhoamaan niitä. Sitä seuraava värssy puhuu\nheidän pettyneistä toiveistaan, kun odottivat voivansa katkerilla\n(myrkkyvesi-) opeillaan kääntää maailman ja saada aikaan tuhatvuotisen\nvaltakunnan. He sanovat: \"Odotettiin rauhaa, eikä mitään hyvää\ntullut; paranemisen aikaa, ja katso, hämmästys tuli!\" Nimellisen\nSiionin sairaus tulee pian pahenemaan aina hänen etsikko- ja\nhylkäämis-ajastansa asti, jolloin \"totiset israelilaiset\", totellen\njumalallista lupausta, alkavat lähteä ulos nimellisistä järjestelmistä.\n\nMuutamat ovat ihmeissään, ettei Herra pane toimeen vielä suurempaa\nuskonpuhdistusta kuin mitä kaikki entiset ovat olleet, jotka ovat\nosottautuneet turhiksi ja lyhytaikaisiksi. He kysyvät: Miksei hän\nvuodata siunaustansa kaikkien suurten lahkojen yli ja yhdistä niitä\nkaikkia yhdeksi, tai jonkun erityisen yli ja puhdista sitä kuonasta, ja\nvedä kaikkia siihen. Mutta, kysymme, miksi ei sitten myöskin yhdistää\nkaikkia maailman valtakuntia yhdeksi, ja puhdistaa se?\n\nKaikille Jumalan lapsille tulisi olla tarpeeksi tietäessään, ettei\nsellainen ole hänen ilmottamansa suunnitelma. Ja jos vielä hiukankaan\najattelemme asiaa Jumalan sanan näkökannalta, huomaamme heti sellaisen\nehdotuksen järjettömyyden. Ajatelkaa niiden lukumäärää, jotka kuuluvat\nniin sanottuun kirkkoon eli seurakuntaan (neljä sataa miljoonaa) ja\nkysykää itseltänne: Kuinka monet näistä saattanevat itse väittää\nolevansa _täysin vihkiytyneitä_, ruumiineen, sieluineen, Herralle ja\n_hänen suunnitelmansa_ palvelukseen? Oma havaintonne on vievä teidät\nsiihen johtopäätökseen, että \"nisun\" erottaminen \"lusteesta\"\npoisraivaamalla luste jättäisi joka tapauksessa ainoastaan pienen\nkourallisen jälelle suurimpiinkin kirkkoihin ja katedraaleihin.\n\nSyy, miksi Jumala ei rupea puhdistamaan nimellisiä järjestelmiä on se,\nettä vaikka niitä puhdistettaisiin kuinka paljon hyvänsä, ei\npuhdistaminen tekisi kumminkaan suurta vihkiytymätöntä joukkoa,\n\"kristikuntaa\", kaikkine yhteiskunnallisine ja kirkollisine\njärjestelmineen soveliaiksi hänen työlleen, joka nyt on alkava maan\npäällä. Viimeksi kuluneina kahdeksanatoista vuosisatana on hän valinnut\ntodellisesti vihkiytyneitä, arvollisia, ja kaikki, mikä vielä nykyään\non tehtävä, on valita niitä nykyään elävien samanlaisesta luokasta --\nja ne ovat hyvin harvat -- koska ainoastaan enää muutamia puuttuu\ntehdäkseen ennakolta määrätyn Kristuksen ruumiin jäsenluvun\ntäydelliseksi.\n\nSyy miksi Jumala syrjäyttää kaikki inhimilliset järjestöt eikä puhdista\nparhainta niistä ja kutsu jäseniä kaikista muista siihen, nykyhetkellä,\nosotetaan sen tavan kautta, jolla Herramme kohteli erilaisia\njuutalaisia lahkoja elonkorjuussa eli heidän armotaloutensa lopulla;\nsillä silloin niinkuin nytkin, hyljättiin ne kaikki, ja \"totiset\nisraelilaiset\" kutsuttiin ulos niistä kaikista, vapauteen, ja\nopetettiin tuntemaan Jumalan tahto erilaisten valittujen astiain\nkautta, jotka Jumala itse on valinnut.\n\nValaistessaan tätä ainetta juutalaisille esiintoi Herra kahdessa\nvertauksessa menettelytapansa viisauden: ensiksi, vanhan vaatekappaleen\npaikkaaminen uudella tilkulla, tekisi vaatteen huonouden ainoastaan\nhuomattavammaksi, ja näiden erilaisen vahvuuden johdosta tulisi repeämä\nyhä suuremmaksi; toiseksi, jos uutta viiniä kaadettaisiin vanhoihin\nleileihin, joista kaikki venyväisyys ja joustavuus olisi hävinnyt,\nolisi tämä pikemmin vahingoksi kuin hyödyksi, sillä seurauksena olisi\nettei ainoastaan vanhat viinileilit äkkiä repeäisi ja turmeltuisi, vaan\nettä arvokas uusi viinikin menisi hukkaan.\n\nHerramme uudet opetukset olivat uutta viiniä, juutalaisten lahkojen\nollessa vanhoja viinileilejä. Otaksu, että Herramme olisi liittynyt\nyhteen näistä lahkoista ja alkanut uudistamistyönsä siinä; mikä olisi\nollut seuraus? Jos uudet totuudet olisivat tulleet vastaanotetuiksi,\nolisivat ne kokonaan hajottaneet lahkon, siitä ei ole epäilemistäkään.\nSen järjestön voima, joka suureksi osaksi perustui lahko-ylpeyteen ja\npysyi koossa eksytysten, taikauskon ja inhimillisten perimätietojen\nkautta, olisi kohta tullut hävitetyksi, ja uudet opit olisivat jääneet\npuille paljaille -- ja sitäpaitsi olisivat tämän vanhan lahkon kaikki\nvanhat eksytykset ja perimätiedot estäneet ja painostaneet sitä, ja\nmaailman mielestä ylipäänsä olisi sen pitänyt vastata lahkon entisistä\nelämänvaiheista.\n\nSamasta syystä Herra tässä, nykyisessä elonkorjuussa, totuuden\ntäydellisemmän valon virratessa esille tuhatvuotiskauden\naamusarastuksessa ei pane sitä paikaksi mihinkään vanhaan järjestelmään\ntai kaada sitä uutena viininä vanhoihin leileihin. Ensiksikin, koska ei\nniistä yksikään ole siinä kunnossa, että sitä saattaisi paikata, tai\nettä se voisi ottaa vastaan uudet opit. Toiseksi, koska uudet opit, jos\nne otettaisiin vastaan, pian alkaisivat käydä, ja kehittäisivät voiman,\njoka pian hajottaisi minkä lahkon tahansa, kuinka perusteellisesti\njärjestetty ja yhdistetty se olisikaan. Jos kokeiltaisiin kaikkien\nkanssa, toinen toisensa jälkeen, olisi tulos aina sama, ja lopulta ei\nuudella viinillä (uusilla opeilla) olisi mitään astiaa jossa se pysyisi\nja säilyisi.\n\nHerramme seuraava menettelytapa ensimäisessä tulemisessa oli oikea ja\nparas. Hän teki kokonaan uuden puvun uudesta kankaasta ja kaatoi uuden\nviinin uusiin leileihin, s.o., hän kutsui ulos oikeat israelilaiset\n(jotka eivät olleet lahkolaishenkisiä), ja uskoi heille totuudet,\njoiden aika oli tullut. Niinpä nytkin; hän kutsuu ulos hengellisestä\nIsraelista ne, jotka isoavat totuutta; ja heidän on otettava vastaan\ntotuus sillä tavalla kuin Herra itse tahtoo, ja sydämestään toimittava\nyhdessä hänen kanssaan hänen suunnitelmissaan, välittämättä mikä tai\nkuinka monta vanhoista viinileileistä syrjäytetään ja hyljätään\nsopimattomina kestämään sitä. Iloitkaa mieluummin, että teidät pidetään\narvollisina saamaan tämän nykyisen totuuden viini todistukseksi\nitsellenne, ja niin pian kuin olette koetelleet sitä, ottakaa se\nvastaan ja toimikaa sen mukaisesti ilolla.\n\nNe, jotka ensimäisessä tulemisessa ensin tahtoivat ottaa selvää etevien\nlahkolaisten mielipiteistä, seurata heidän johtoaan, ja ne jotka\nkysyivät: \"Onko kukaan hallitusmiehistä tai fariseuksista uskonut\nhäneen\", eivät saaneet totuutta, koskapa olivat mieluummin ihmisten\nseuraajia kuin Jumalan; sillä etevät lahkolaiset sinä aikana eivät\nottaneet vastaan Kristuksen oppia, ja sama luokka on aina ollut ja on\nvieläkin mitä sokeimpana sokeiden taluttajana. Sen sijaan että\nottaisivat vastaan totuuden ja tulisivat siunatuiksi, \"lankeevat\" he\nkoetuksen aikana. Vanha puku ja vanhat viinileilit ovat niin\nepäkunnossa, että ovat kokonaan kelvottomat käytettäväksi.\n\nKoska Herra itse kutsuu kansansa Baabelista, emme saata epäillä, että\nkaikki ne, jotka todella ovat hänen kansaansa, tulevat kuulemaan\nkutsun, annettakoon se sitten millä tavalla tahansa; eikä heidän\ntottelevaisuuttaan ainoastaan panna koetukselle kutsun kautta, vaan\nmyöskin heidän rakkautensa Baabeliin ja taipumuksensa sen eksytyksiin\ntulevat koeteltaviksi. Jos he hyväksyvät sen opit, toimintatavat,\nj.n.e., ovat he haluttomia luopumaan siitä, osottautuvat arvottomiksi\nnykyiselle totuudelle ja ovat ansainneet tulla osallisiksi sen\nlähestyvistä vaivoista. Mutta kutsun sanamuoto viittaa siihen, ettei\nniitä Jumalan totisesta kansasta, jotka ovat Baabelissa, pidetä\nrikostovereina sen synteihin: maallismielisyyteen ja jumalallisen\ntotuuden syrjäyttämiseen, _niin kauvan kuin eivät vielä ole saaneet\ntietää_, että Baabel on kukistunut -- on hyljätty. Senjälkeen, jos\nvielä jäävät _sinne_, lasketaan heidät _siihen_ kuuluvaksi, siitä\nsyystä, että he hyväksyvät sen väärät teot ja opit menneisyydessä ja\nnykyisyydessä, ja tulevat laskettaviksi _osallisiksi_ sen synteihin ja\nansainneen tulla osalliseksi sen rangaistuksista, vaivoista, jotka\nkohtaavat sitä. -- Katso Ilm. 18: 4.\n\nKuinka voimakas onkaan lause: \"Se joutui riivaajaisten asumasijaksi ja\nkaikenlaisten saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikenlaisten\nsaastaisten ja inhottavien lintujen tyyssijaksi.\" Kuinka totta onkaan,\nettä inhottavimmat henkilöt yhteiskunnassa etsivät ja kantavat\nkristillisen tunnustuksen ja kristillisen muodollisuuden pukua, jossain\nBaabelin eri asunnoista (lahkoista). Jokaisella epäpuhtaalla\nperiaatteella ja opilla on jossain paikassa ja jollain tavalla\nedustajia siinä. Ja se on \"tyyssija\", joka pitää varmassa tallessa ei\nainoastaan Herran sävyisiä ja lempeitä kyyhkysiä, vaan myöskin monia\ninhottavia ja saastaisia lintuja. Kuinka monta väärentäjää ja pettäjää,\nsekä miehiä että naisia, onkaan oman tunnustuksensa mukaan Kristuksen\nseurakunnan jäseniä! Kuinka monet käyttävätkään vieläpä\nuskontunnustustaankin peitteenä harjottaakseen sen suojassa pahoja\nvehkeitään! Tunnettuahan on, että useimmat raaimmista pahantekijöistä,\njotka mestataan, kuolevat roomalais-katolisen kirkon jäseninä.\nBaabeliin on kuulunut sekä parhaimmat että huonoimmat sekä kerma että\nsakka sivistyneen maailman väestöstä. Kerma on tosivihkiytyneiden pieni\nluokka, jotka ovat surkealla tavalla sekotetut pelkkäin tunnustajain\nsuureen joukkoon ja saastaiseen, rikokselliseen sakkaan; mutta\nsuotuisissa olosuhteissa tulee kerma-luokka erotettavaksi nykyisessä\nelonkorjuussa, ennen kirkastumistansa.\n\nValaistuksena saastaisten ja inhottavien lintujen suhteesta Baabelissa\nja sen ulkopuolella on huomattava seuraava julkinen tiedonanto\nyhteiskunnan tilasta nisupellon seudulta, jossa \"oikeauskoisuus\"\nvuosisatoina on kerskannut nisunsa hienosta laadusta ja puhtaudesta ja\npienestä lustemäärästään; ja jossa niin kutsuttu kirkko on ollut\nhallituksen apulaisena ja liittolaisena laatiessaan lakeja ja\nhallitessaan kansaa: --\n\n    YHTEISKUNNAN TILA ENGLANNISSA JA WALES'ISSÄ.\n    Parlamentti-raportti annettu 1873.\n\n        Väkiluku uskontunnustuksien mukaan.\n\n    Roomalaiskatolisia................... 1,500,000\n    Englannin valtiokirkko............... 6,933,935\n    Eriuskoisia [muita protestantteja\n       kuin episkopaleja]................ 7,234,158\n    Vapaa-uskojia........................ 7,000,000\n    Juutalaisia..........................    57,000\n\n        Koko luku rikoksellisia vankiloissa.\n\n    Roomalaiskatolisia........ 37,300\n    Englannin valtiokirkko.... 96,600\n    Eriuskolaisia............. 10,800\n    Vapaa-uskojia.............    350\n    Juutalaisia...............      0\n                              145,050\n\n        Rikoksellisia väestön joka 100,000:lle.\n\n    Roomalaiskatolisia.................. 2,500\n    Englannin valtiokirkko.............. 1,400\n    Eriuskolaisia.......................   150\n    Vapaa-uskojia.......................     5\n    Juutalaisia.........................     0\n\n        Rikoksellisten suhde.\n\n    Roomalaiskatolisia............. 1 joka 40:stä\n    Englantilainen valtiokirkko.... 1  \"   72:sta\n    Eriuskolaisia.................. 1  \"  966:sta\n    Vapaa-uskojia.................. 1  \" 20,000:sta\n\nSyy tähän sekavaan tilaan mainitaan: \"Hänen haureutensa vihan viiniä\nkaikki kansat ovat juoneet\" [sen henkeä, vaikutusta] -- yhteyttä\nmaailman kanssa. (Ilm. 18: 3.) Väärät opit seurakunnan luonteesta ja\ntehtävästä, ja väite, että sen korotuksen ja hallituksen aika oli\ntullut (ja erityisesti sen suurenmoisen menestymisen jälkeen, jonka sen\nmaallinen kunnianhimo sai Konstantinin aikana, jolloin se väitti\nolevansa Jumalan valtakunta _pystytetty_ hallitsemaan voimassa ja\nsuuressa kirkkaudessa), johti monia Baabeliin, jotka eivät ikänä olisi\nliittyneet siihen jos se olisi jatkuvasti kulkenut uhrautumisen\nkaidalla tiellä. Ylpeys ja kunnianhimo johtivat varhaisen seurakunnan\ntavottelemaan maallista valtaa. Ja voittaakseen valtaa olivat suuri\njäsenmäärä ja maallinen vaikutusvalta välttämättömiä. Ja saadakseen\njäseniä, jota silloisissa olosuhteissa totuus ei milloinkaan olisi\nsinne vetänyt, alettiin esittää vääriä oppeja, jotka lopulta saivat\nvallan kaikkein muiden yli; ja vieläpä totuuksiakin, joissa vielä\npysyttiin, väänneltiin ja käänneltiin. Jäsenmäärä nousi aina satoihin\nmiljooniin, ja totinen seurakunta, nisu, yhä vaan \"pieni lauma\", oli\nkätketty miljoonien lusteitten sekaan. Täällä, niinkuin lampaat\nraatelevien susien keskellä, kärsi Jumalan totinen, vielä kehittymätön\nvaltakunta väkivaltaa, ja väkivallantekijät kiskoivat sen itsellensä;\nja Herransa lailla, jonka askeleissa he kulkivat, olivat sen jäsenet\nylenkatsottuja ja ihmisten hylkäämiä -- surujen miehiä, kärsimysten\ntuttuja. Mutta nyt, kun tuhatvuotispäivän aamu sarastaa, ja kuluneen\npimeän yön oppi-eksytykset huomataan, ja oikeat totuuden jalokivet\nvalaistaan, täytyy vaikutuksen olla, niinkuin oli tarkotettukin, nisun\ntäydellinen erottautuminen lusteesta. Ja niinkuin väärät opit saivat\naikaan väärän kehityksen, niin tulee totuuden paljastaminen elonkorjuun\nvalossa saamaan aikaan erottamisen. Kaikki luste ja osa nisusta ovat\nkumminkin peloissaan. Heidän mielestään tuntuu ikäänkuin Baabelin\nhajoaminen olisi samaa kuin Jumalan työn kaatuminen ja hänen asiansa\nepäonnistuminen. Mutta niin ei ole; luste ei milloinkaan ole ollut\nnisua, eikä Jumala koskaan ole aikonutkaan hyväksyä sitä nisuna. Hän on\nainoastaan sallinut, \"antanut\" molempien kasvaa yhdessä elonkorjuuseen\nasti. Juuri Baabelin saastaisten lintujen \"tyyssijasta\" kutsutaan\nJumalan kansa ulos, että he saisivat nauttia vapaudesta sekä olla\nosalliset elonkorjuun valosta ja elonkorjuutyöstä ja osottautua\nolevansa ristiriidassa sen eksytysten kanssa oppiin ja tapoihin nähden\nja siten päästä pakoon heistä ja heidän kostostaan -- vitsausksista,\njotka kohtaavat kaikkia sinne jääneitä.\n\nNämä vitsaukset eli ahdistukset, jotka edeltäkäsin kuvastuivat hyljätyn\njuutalaisen huoneen vaikeuksissa, maalataan Ilmestyskirjassa niin\nsynkissä vertauskuvissa, että monella tutkijalla on liioitellut ja\npilventakaiset käsitykset tämän aineen suhteen, ja ovat sen vuoksi\naivan valmistumattomat niihin tosiseikkoihin nähden, jotka nyt ovat\nhyvin lähellä tulossa. He tulkitsevat usein vertauskuvat\nkirjaimellisesti, eivätkä niinmuodoin ole valmistuneet näkemään niiden\ntäyttyvän sillä tavoin kuin ne tulevat täyttymään -- uskonnollisten,\nyhteiskunnallisten ja valtiollisten häiriöitten, mullistusten,\nreaktionien (vastavaikutusten), vallankumouksien, j.n.e. kautta.\n\nMutta tässä on toinenkin huomattava kohta. Sen ajan välillä, jolloin\nBaabel syöstään pois suosiosta (1878), ja sen ajan, jolloin vitsaukset\neli vaikeudet kohtaavat sitä, on lyhyt väliaika, jolloin kaikki Herran\nkansan uskolliset tulevat saamaan tiedon tästä asiasta ja koottaviksi\nulos Baabelista. Tämä osotetaan selvästi samassa värsyssä; sillä\nsanomaan: \"Baabel on kukistunut\", on yhdistetty kutsu: \"Lähtekää siitä\nulos, _te minun kansani_, jottette... saisi tekin hänen [tulevista]\nvitsauksistansa kärsiä\". Tästä samasta väliajasta, ja siitä, mitä\nsilloin tulee tehtäväksi, puhutaan myöskin vertauskuvallisesti Ilm.\n7: 3. Vihan sanansaattajille annetaan julistus: \"Älkää vahingoittako\nmaata eikä merta eikä puita, _ennenkuin olemme_ PAINANEET LEIMAN\nJumalamme palvelijain otsaan\". Leiman painaminen otsaan ilmaisee, että\ntotuuden käsittäminen ymmärryksellä on oleva merkki eli leima, joka\ntulee erikoisesti erottamaan Jumalan palvelijat Baabelin palvelijoista\nja uskolaisista. Ja tämä on yhtäpitävä Danielin todistuksen kanssa:\n\"Taitavat [sinun kansastasi] ymmärtävät; eikä yksikään jumalatoin\n[liitollensa uskomaton] ymmärrä.\" (Dan. 12: 10.) Siten tulevat luokat\nmerkityiksi ja erotetuiksi, ennenkuin vitsaukset kohtaavat hyljättyä,\nulossyöstyä Baabelia.\n\nJa että tämä _tieto_ tulee vaikuttamaan sekä leimaamisen että\nerottamisen, sisältyy selvästi ylempänä käsiteltyyn värssyyn; sillä\nensin kuuluu selitys että \"Baabel on kukistunut\", ja että jonkinlaiset\nvitsaukset eli rangaistukset kohtaavat sitä, ennenkuin odotetaan\nJumalan kansan tottelevan _tähän tietoon perustuvaa käskyä_: \"Lähtekää\nulos\". Totisesti, me tiedämme että kaikkien täytyy olla hyvästi\nleimatut otsiinsa -- ymmärrys valaistu -- Jumalan suunnitelmasta,\nennenkuin saattavat oikein käsittää tai totella tätä käskyä.\n\nJa eikö ole silminnähtävää, että juuri tämä Jumalan palvelijain\nleimaaminen nyt tapahtuu? Eikö meitä parast'aikaa leimata otsiin? Ja\neikö tämä tapahdu vielä oikealla ajallakin? Eikö meitä johdeta askel\naskeleelta, ikäänkuin Herran omalla kädellä -- hänen sanansa kautta --\nkäsittämään totuutta ja asioita ylipäänsä hänen näkökannaltaan --\nmuuttaen meidän entiset, muilta tahoilta saadut mielipiteemme monesta\nasiasta aivan päinvastaisiksi? Eikö ole totta, että Baabelin eri\nosastot eli lahkot eivät ole olleet kanavia, joiden kautta tämä\nleimaaminen on tullut meille, vaan ovat ne pikemmin olleet esteenä,\nollen tiellä vastustamassa sen joutuisampaa tapahtumista? Ja emmekö näe\nyhtäpitäväisyyttä siinä -- kuten myöskin Herran selityksessä, jonka\nmukaan nisun ja lusteen erottaminen on tapahtuva elonkorjuussa?\nJa emmekö näe, että hänen suunnitelmansa mukaista on ilmottaa\nasianhaarat uskollisilleen ja sitten odottaa heiltä, että heidän on\nosotettava sydämellistä myötätuntoa tälle suunnitelmalle välittömän\ntottelevaisuuden kautta? Mitä siitä, jos totteleminen ja ulos tuleminen\npakottaa meidät jättämään taaksemme ihmisten kiitoksen, tai hyvän\npalkan, tai pappilan, tai taloudellisen avun asioissa, tai kotirauhan\ntai mitä ikänänsä -- älkäämme kumminkaan peljästykö. Hän, joka sanoo\nmeille: \"Tulkaa!\" on sama, joka sanoi Pietarille: \"Tule!\" kun hän\nkäveli merellä. Pietari olisi vajonnut kun hän totteli, jollei Herran\nojennettu käsivarsi olisi ylläpitänyt häntä; ja sama käsivarsi tukee\nniitä, jotka nyt, hänen käskystänsä, lähtevät ulos Baabelista. Älä\nkatso vaikeuksien kuohuvaa merta, joka on välillä, vaan katso suoraan\nHerraan ja ole hyvässä turvassa.\n\nKäsky on lähtekää, eikä menkää; sillä kun me tulemme ulos inhimillisten\nperimätietojen, uskonoppien, järjestelmien ja eksytysten orjuudesta,\n_tulemme suoraan Herramme luokse_, jotta hän opettaisi ja ravitsisi\nmeitä, vahvistaisi ja tekisi meidät täydellisiksi tehdäksemme hänen\ntahtonsa, ja voidaksemme _seisoa_ eikä _kaatua_ Baabelin kanssa.\n\nJumalan sana ilmottaa, että nimiseurakunta lankeemuksensa jälkeen hänen\nsuosiostaan ja oltuansa hänen puhetorvenaan (Ilm. 3: 16) tulee\nvähitellen vajoamaan epäuskon tilaan, jossa Raamattu lopullisesti tulee\nkokonaan syrjäytetyksi todellisuudessa, vaikkakin nimellisesti\nsäilymään, jossa viisaustieteelliset kaiken karvaiset aprikoimiset\ntulevat olemaan todelliset opinkappaleet. Uskolliset leimatut tulevat\nvälttämään tämän lankeemuksen; sillä heidät \"katsotaan arvollisiksi\npelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja (saavat he) seisoa\" --\neikä langeta Herran läsnäolon aikana. (Luuk. 21: 36.) Tositeossa ovat\nmonet jo vajoamaisillaan alas -- he säilyttävät jumalanpalvelusmuodon,\nja uskon Luojaan ja tulevaan elämään, mutta katselevat näitä\npääasiallisesti omien tai toisten ihmisten viisaustieteitten ja\noppien kautta ja syrjäyttävät Raamatun jumalallisten päätösten\nerehtymättömänä opettajana. Vaikka nämä pitävätkin kiinni Raamatusta,\neivät he kumminkaan usko sen kertomuksia, etenkään Edenistä ja\nsyntiinlankeemuksesta. He säilyttävät Jeesus nimen ja nimittävät häntä\nKristukseksi eli Messiakseksi ja Lunastajaksi, mutta pitävät häntä\nsamalla ainoastaan mainiona joskaan ei virheettömänä esikuvana, ja\nhylkäävät kokonaan hänen lunastusuhrinsa -- hänen ristinsä. He\nväittävät Jumalan olevan syntistenkin isän ja kieltävät sen kautta sekä\nkirouksen että Välimiehen.\n\nEi ole ylipäänsä huomattu, että ensimäisessä tulemisessa Herramme\nvirka-ajan kolme ja puoli vuotta, aina juutalaisen kansan\nulossyöksemiseen asti (heidän seurakuntansa ja kansallisuutensa oli\nyhtä), käytettiin tämän yhteiskunnan eli järjestelmän tutkimiseen eli\nkoettelemiseen pikemmin _kokonaisuuteen_ kuin yksityisiin jäseniin\nnähden. Sen hengellinen luokka -- papit, kirjanoppineet ja fariseukset\n-- edustivat tätä järjestelmää kokonaisuudessaan. Itse he selittivät\nedustavansa juutalaisuutta (Joh. 7: 48, 49) ja kansakin käsitti asian\nniin; se aiheutti kysymyksen: Onko kukaan hallitusmiehistä tai\nfariseuksista uskonut häneen? Ja Herramme tunnusti heidät semmoisina;\nharvoin hän nuhteli kansaa siitä, etteivät ottaneet häntä vastaan,\nmutta uudelleen ja uudelleen hän puhui \"sokeista taluttajista\" ja piti\nheitä vastuunalaisina siitä, etteivät itse tahtoneet mennä Valtakuntaan\nsisälle, eivätkä sallineet kansankaan, joka muutoin olisi ottanut\nJeesuksen vastaan Messiaksena, tehdä niin.\n\nHerramme koetti alituisesti karttaa julkisuutta -- hänen oppinsa ja\nihmetyönsä kun yllyttivät kansaa, jotteivät he tulisi ja väkivallalla\ntekisi häntä kuninkaaksi (Joh. 6: 15); ja kumminkin esiintoi hän\nalituisesti todistuksia vallastaan ja siitä, että hän oli\nMessias, juutalaisen papiston tietoon, kunnes heidän koetuksensa\nseurakuntakansana oli päättynyt, ja heidän huoneensa eli järjestelmänsä\noli ulossyösty, \"autioksi jätetty\". Senjälkeen suunnattiin, hänen\njohdollansa, apostolien opettaessa, kaikki ponnistukset kansaan\nyksityisinä henkilöinä; ja ulossyösty seurakunta-järjestelmä\nvirkamiehineen, sellaisenaan, jätettiin kokonaan huomioon ottamatta.\n\nTodistukseksi siitä, että hänen virka-aikanaan ja siihen saakka, kunnes\nheidän järjestelmänsä hyljättiin, opettajat ja papit edustivat kansaa,\nhuomattakoon hänen menettelytapaansa puhdistetun spitalisen suhteen,\njosta mainitaan Matt. 8: 4. Jeesus sanoi hänelle: \"_Katso, ettet sano\ntästä kellekään_; vaan mene ja näytä itsesi papille ja uhraa se lahja,\njonka Mooses on säätänyt, _todistukseksi_ HEILLE\". Todistus oli\nsalattava kansalta jonkun aikaa, mutta siitä oli annettava täsmällinen\ntieto heidän \"_neuvosmiehilleen_\", jotka edustivat koko juutalaista\nseurakuntaa siinä koetuksessa, jonka alaisena se silloin oli.\n\nErityisesti on meidän huomattava, mikä tarkotus ja minkälainen tulos\noli juutalaisen seurakunnan koetuksesta järjestelmänä, sen\nesikuvallisen yhteyden johdosta, jossa ne ovat evankelisen seurakunnan\nnykyiseen koetukseen, sekä minkälainen niiden suhde oli Jumalan\nsuunnitelmaan kokonaisuudessaan. Juutalaiset selittivät, heille\nannettujen lupausten nojalla, olevansa tulevaa Messiasta varten\n_valmistettu_ kansa, kansa, jonka hän järjestäisi, tekisi\nalamaisekseen, jota hän johtaisi ja käyttäisi \"_omana kansanaan_\"\nsiunatessaan maan kaikkia muita kansakuntia, saattamalla kaikki täyteen\ntietoon Jumalasta ja valmistamalla heille tilaisuuden päästä\nsopusointuun hänen vanhurskasten lakiensa kanssa. Vaikka Jumala, joka\ntietää kaikki ennakolta, tiesi, ettei luonnollinen Israel sopisi\nolemaan tärkeimmällä paikalla tässä suuressa tehtävässä, antoi hän\nheille siitä huolimatta kaikenlaisia tilaisuuksia ja etuja, ikään kuin\nhän olisi ollut tietämätön seurauksista. Sillä aikaa ilmaisi hän\nennakolta tietämisensä profetallisten ennustusten kautta, joita he\neivät saattaneet ymmärtää, ettei _meidän_ tarvitsisi ajatella, että hän\noli kokeillut ja epäonnistunut, menettelytavassaan juutalaiseen kansaan\nnähden.\n\nNiin kauan kuin Israel seurakuntakansana väitti olevansa valmis,\nhalukas ja innokas suorittamaan oman osansa ohjelmasta, oli aivan\nkohtuullista, että se _alistettiin koetuksen alaiseksi_, ennenkuin\nJumalan suunnitelmaa pantiin edelleen toimeen. Tämä suunnitelman jatko\noli, että sitten kuin Aabrahamin luonnollinen siemen koettelemuksensa\nkautta oli osottautunut sopimattomaksi tuota parhainta luvattua ja\nhaluttua kunniaa varten, tulisi evankelikautena valittavaksi ja\nmäärättäväksi yksityisiä henkilöitä, jotka olisivat arvollisia suureen\nkunniaan päästä Aabrahamin luvatuksi siemeneksi ja Messiaksen\nkanssaperillisiksi luvatussa valtakunnassa, joka siunaisi ja nostaisi\nkaikki maan sukukunnat. -- Gal. 3: 16, 27--29, 14.\n\nJumalallisen suosion \"seitsemänkymmentä viikkoa\" (490 vuotta), jotka\nolivat luvatut Juudan kansalle, eivät saattaneet jäädä täyttämättä; ja\nniinmuodoin ei voitu millään tavalla kutsua pakanoita, tai edes\nsamarialaisia tulemaan opetuslapsiksi tai minkäänlaiseen yhteyteen sen\nvaltakunnan kanssa, jota Kristus ja apostolit saarnasivat. (Apt. 3:\n26.) \"_Oli välttämätöntä_, että Jumalan sana, [kutsu valtakunnan\nosallisuuteen] _ensiksi_ puhuttaisi _teille_\", sanoi Paavali puhuessaan\njuutalaisille. (Apt. 13: 46.) \"Älkää lähtekö pakanain luo älkääkä menkö\nmihinkään samarialaisten kaupunkiin; vaan menkää ennemmin niiden\nkadonneiden lammasten tykö, jotka ovat Israelin huonetta\"; ja vielä:\n\"Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden\nlammasten luo\", sanoi Mestari, kun hän lähetti ulos opetuslapsensa. --\nMatt. 10: 5, 6; 15: 24.\n\nKoko \"seitsemäskymmenes viikko\", jonka keskellä Kristus kuoli, --\nseitsemän vuotta Herramme virka-ajan alusta siihen asti kuin Pietari\nlähetettiin saarnaamaan Korneliukselle, ensimäiselle kääntyneelle\npakanalle -- oli Jumalan järjestelyn mukaisesti erotettu juutalaisten\nkoettelemista varten. Mutta sen sijaan, että heitä olisi koeteltu\nkokonaisuudessaan (seurakuntakansana) kaikkina näinä seitsemänä vuonna,\n\"toteutettiin tämä koetus rutosti\" -- eikä heidän vahingokseen vaan\nedukseen. Koska siis oli selvää, ei ainoastaan Jumalalle, vaan myöskin\nihmisille, että fariseukset, papit ja kirjanoppineet eivät ainoastaan\nhyljänneet, vaan myöskin viimeiseen asti vihasivat Herraa Jeesusta ja\nkoettivat tappaa häntä; niin hän sentähden, kun hänen aikansa oli\ntullut julkisesti tarjoutua heille _Kuninkaana_ ratsastaen aasilla\nheidän luokseen, silloin, kun seurakuntakansan edustajat eivät ottaneet\nhäntä vastaan kuninkaana, hylkäsi hän heti tämän järjestelmän, vaikka\nkansanjoukko kyllä otti hänet mielellään vastaan ja vaati, että hänet\ntunnustettaisiin kuninkaaksi. (Mark. 12: 37.) Siten keskeytti Herra\nkaiken hyödyttömän koetuksen, jotta \"seitsemännenkymmenennen viikon\"\nloppuosa käytettäisiin erityisesti ja yksinomaan tämän hyljätyn\njärjestelmän _kansaa, yksityisiä_ varten -- ennenkuin uuden\narmotalouden palvelijat lähetettäisiin kaikkien kansakuntien\nkeskuuteen. Ja niin tapahtuikin; sillä kun Herramme ylösnousemisensa\njälkeen antoi opetuslastensa tietää, ettei heidän toimintansa tästä\nlähin enää tarvinnut olla rajotettuna yksin juutalaisiin, vaan\nsaatettiin laajentaa \"kaikkiin kansoihin\", lisäsi hän tarkasti: --\n\"_alkaen Jerusalemista_.\" (Luuk. 24: 47.) Ja hän tiesi hyvin, että\nheidän juutalaiset mielipiteensä estäisivät heitä menemästä muualle\nkuin juutalaisten keskuuteen, ennenkuin hän määrättynä aikana avaisi\ntien -- niinkuin hän tekikin heidän suosioaikansa lopulla lähettämällä\nPietarin Korneliuksen luo. Siitä ajasta asti ovat yksityiset\njuutalaiset ja pakanat olleet samalla lailla osalliset Jumalan suosion\neduista, ollen molemmat yhtä otollisia Kristuksessa ja hänen kauttaan;\nsillä \"nykyisessä kutsussa ei ole mitään erotusta\", mitä Jumalaan\ntulee. Juutalaiselle epäsuotuisa erotus on hänen oma ennakkoluulonsa,\njoka estää häntä käyttämästä hyväkseen _lahjana_ Kristuksen kautta\nsiunauksia, joita hänelle kerran tarjottiin sillä ehdolla että hän\ntodellisesti seuraisi Jumalan lain kirjainta sekä henkeä, jota ei\nyksikään langenneessa tilassa saata täyttää.\n\nTämä \"seitsemäskymmenes viikko\", kaikkine lähempine asianhaaroineen,\njotka olivat luonnollisen Israelin koetuksen yhteydessä, ei ainoastaan\nsuorittanut tarkotustaan, tämän järjestelmän koettelemista, vaan antoi\nmyöskin, ja erityisesti, esikuvallisen esityksen nimellisen evankelisen\nseurakunnan eli nimellisen hengellisen Israelin, jota nimitetään\n\"Kristikunnaksi\" ja \"Baabeliksi\", samanlaisesta koetuksesta, seitsemänä\nvastaavana vuonna, lokakuusta 1874 lokakuuhun 1881, jotka vuodet\nalkoivat evankeliajan elonkorjuun. \"Kristikunta\", \"Babel\", selittää\nnäkevänsä alkukuvansa, luonnollisen Israelin epäonnistumisen ja väittää\nolevansa Aabrahamin totinen _hengellinen_ siemen ja olevansa valmis,\nsopiva ja innokas kääntämään pakanamaailmaa ja vanhurskaasti\nhallitsemaan ja opettamaan ja siunaamaan kaikkia kansoja, aivan\nniinkuin juutalainen järjestelmä sanoi olevansa. Nykyinen aikakausi on\nesikuvallisen kaltainen siinäkin, että sen ajan johtajat ylipäänsä\nolivat tulleet pitäneeksi lupauksia tulevasta Messiaksesta\nkuvannollisina lausuntoina; ja ainoastaan kansan alhaisempi luokka\nodotti _henkilökohtaista_ Messiasta. Oppineet, sen ajan juutalaisten\nkeskuudessa, hylkäsivät henkilökohtaisen Messiaksen ja odottivat, että\nheidän kansalliskirkkonsa voittaisi kaikki muut ylevämpien lakiensa\njohdosta ja täyttäisi sillä tavoin kaiken sen, minkä suorittamiseen\nalhainen kansa luuli tarvittavan henkilökohtaisen Messiaksen. (Ja tätä\nmielipidettä ovat vielä nytkin \"oppineet\" juutalaiset opettajat eli\nrabbinit, jotka tulkitsevat messiasennustusten koskevan heidän\nkansalliskirkkoansa eikä henkilökohtaista maailman Vapahtajaa. Niitäkin\nennustuksia, jotka tarkottavat Kristuksen kärsimisiä, sovittavat he\nomiin kärsimyksiinsä kansana). Oppinsa mukaisesti, lähettivät he\nlähetyssaarnaajia ympäri koko maailman kääntämään maailmaa Mooseksen\nlakiin, ja ajattelivat sillä tavoin saavuttavansa ja \"siunaavansa\nkaikki maan sukukunnat\", riippumatta henkilökohtaisesta Messiaksesta.\nTämä tapahtui niin suuressa mitassa, että Herramme huomautti siitä\nsanoen: \"Te kuljette ympäri merta ja mannerta tehdäksenne yhden\nkäännynnäisen\".\n\nKuinka onkaan nimi-\"kristillisyyden\" oppi samankaltainen vielä\ntänäpäivänä. Alhaisempi kansa, kun heidän huomionsa kiinnitetään\nsiihen, että Herra lupasi tulla takaisin, ja että apostolit ja profetat\nennustivat, että tuhatvuotinen valtakunta eli ennalleenasettamisajat\nolisivat seurauksena Herran toisesta tulemisesta (Apt. 3: 19--21) ovat\ntaipuvaisia ottamaan vastaan totuuden ja iloitsemaan siitä, aivan\nniinkuin samanlainen luokka teki ensimäisen tulemisen aikana. Mutta\nnyt, niinkuin 1800 vuotta sitten, on kansan ylimmäisillä papeilla ja\nneuvosmiehillä kehittyneempi (?) aate. He pitävät kiinni siitä, että\nlupausten toteutuminen tuhatvuotisajan onnesta, rauhasta maan päällä ja\nhyvästä tahdosta ihmisten keskuudessa, on aikaansaatava ja saadaankin\nheidän ponnistustensa, lähetystyönsä, j.n.e. kautta, ilman Herran\nJeesuksen henkilökohtaista tulemista; ja tekevät siten lupaukset\ntoisesta tulemisesta ja tulevasta Valtakunnasta sisällyksettömiksi.\nNykyajan ylimmäiset papit ja neuvosmiehet, \"kristikunnan\"\n\"hengelliset\", väittävät ja näyttävät uskovan -- pettäen\nitsensä sekä kansan -- että heidän lähetysharrastuksensa ovat\njuuri onnistumaisillansa, ja että he, ilman Herraa, nyt ovat\nsaavuttamaisillaan maailmalle kaikki tuhatvuotissiunaukset, joita\nRaamattu kuvaa.\n\nTämän harhaluulon perustuksena on sekin, että lisääntynyt tieto ja\nmatkustaminen edes ja takasin maan päällä, jotka kuuluvat tähän \"Hänen\nvalmistuksensa päivään\", ovat olleet erittäin suotuisat sivistyneitten\nkansojen kaupan laajentamiselle ja sitä seuraavalle maallisen\nvarallisuuden lisääntymiselle. Kunnian kaikesta tästä ottaa Baabel\nkylmäverisesti itsellensä ja osottaa kaikkien näiden etujen olevan\ntuloksia kristillistyttävästä ja elähdyttävästä vaikutuksestaan. Se\nosottaa ylpeydellä Isonbritannian \"kristillistä kansaa\" ja sen\nrikkautta ja varallisuutta kristillisten periaatteittensa tuloksena.\nMutta millä kannalla ovat asiat? Jokainen edistysaskel, jonka tämä tai\nmikä muu kansa tahansa on ottanut, on aina käynyt käsi kädessä\nponnistuksien kanssa, jotka ovat tarkottaneet irtautumista Baabelin\nikeen sorrosta. Samassa suhteessa kuin Isobritannia on irtautunut\npaavillisen sorron kahleista, on se menestynyt; ja samassa suhteessa\nkuin se yhä edelleen on suosinut ja vastaan ottanut vaikutuksia\npaavilaisista opeista kirkon ja valtion yhdistämisestä, Jumalan\nmääräämästä kuninkaallisesta ja papillisesta sortovallasta, ja\nalistunut ahneuden ja itsekkäisyyden hirmuvallan alle, samassa\nsuhteessa se myös vielä on alennuksen tilassa.\n\nKullanhalu ja vallanhimo olivat voimia, joiden kautta pakanallisten\nmaitten satamat vastahakoisesti avattiin niin kutsuttujen kristittyjen\nkansojen kaupalle, englantilaiselle ja saksalaiselle rommille ja\nopiumille ja amerikkalaiselle whiskeylle (viinalle) ja tupakalle.\nRakkaus Jumalaan ja pakanakansojen siunaaminen ei saanut minkäänlaista\ntilaa näissä harrastuksissa. Tässä on vähäpätöiseltä näyttävä kertomus\nmeidän aikamme historiasta, joka saattanee niinkutsuttujen\nkristikansojen omattunnot, jos heillä omiatuntoja on, vavahtamaan.\nLänsi Afrikassa olevan Nupen muhamettilainen emiri, lähetti äskettäin\nseuraavan sanoman piispa Crowtherille, joka kuului Niger\nlähetykseen: --\n\n\"Tämä ei ole mikään suuri asia; se koskee vaan barasaa [rommia].\nBarasa, barasa, barasa! Se on hävittänyt meidän maamme; se on\nhävittänyt kovasti meidän kansaamme; se on tehnyt kansamme hulluksi.\nMinä pyydän sinua, Malam Kip, älä unohda tätä kirjelmää; sillä me\npyydämme kaikki, että hän [Crowther] anoisi että suuret papit\n[Anglikanisen kirkkolähetysseuran toimikunta] pyytäisivät Englannin\nkuningattaren [Englannin kirkon pään] estämään barasan kuljetuksen\ntähän maahan.\"\n\n\"Jumalan ja profetan tähden! Jumalan ja profetan, Hänen lähettiläänsä\ntähden, täytyy hänen auttaa meitä tässä asiassa -- barasan suhteen.\nTervehtikää häntä, että Jumala siunaisi häntä työssään. Tämä on\nsuullinen sana Malikelta, Nupen emiriltä.\"\n\nLausuessaan mielipiteensä tästä, sanoo baptistilehti: --\n\n\"Tämä vaatimaton neekerihallitsija ilmaisee tässä kirjeessä kansastaan\nsellaisen huolenpidon, jommoista kristityt yksinvaltiaat ja hallitukset\neivät ole vielä osottaneet; sillä kukaan kristitty hallitsija eikä\nkukaan Yhdys-Valtain presidentti ole koskaan vielä tehnyt sellaista\nanomusta kansansa puolesta. Ei missään valtaistuinpuheessa parlamentin\navajaisissa, ei missään presidentin tervehdyspuheessa, ole\nkoskaan sellaista paikkaa vielä tavattu. Häpeä kristityille\nhallitusmiehillemme! Voitto, kirottu kullan nälkä, on kauppiaitten\nlaki; ja nämä ovat hallituksen lemmikkejä ja herroja.\"\n\nKoska niin on, tahdomme totuuden nimessä kysyä: Miksi kutsutaan näitä\nhallituksia kristityiksi? Ja Yhdys-Valtain hallitus ei tee mitään\npoikkeusta muista, kun niin monet yhä vaan kutsuvat sitä kristityksi\nhallitukseksi, vaikkei se tosin itse innokkaitten lahkolaisten\nkehoituksistakaan huolimatta oikeastaan tunnusta tuota ansaitsematonta\narvonimeä. Bostonista lähetetään alituisesti mahdottoman suuria\nlaivanlastillisia rommia Afrikaan ilman minkäänlaista estettä\nhallituksen puolelta, vieläpä sen täydellä suostumuksella, sen\nmyöntäessä oikeuksia kymmenille tuhansille omille kansalaisilleen tuon\nvihatun \"tuliveden\" valmistamiseksi ja anniskelemiseksi, joka tehdään\nkahta vertaa vahingollisemmaksi ja viettelevämmäksi niin kutsutun\nrektifikationin kautta, se on lisäämällä siihen lain myöntymyksellä\nvahvimpia myrkkyjä. Kaikkea tätä, ja paljon enempääkin pitävät\n\"kristityt\" valtiomiehet ja niin kutsuttujen kristikansojen hallitsijat\noikeana ja puollustavat sitä, hankkiakseen _tuloja_ -- pitäen\nhelpoimpana keinona siten kerätä kansalta osa valtion tarpeellisten\nmenojen täyttämiseksi tarvittavista varoista. Tämä on varmasti kunnian\nalttiiksi antamisen alhaisin ja huonoin muoto. Jokaisen ajattelevan\nihmisen täytyy nähdä kuinka mahdoton on sovelluttaa kristityn nimeä\nparhaimmallekaan nykyajan hallituksista. Yritys, saada kristityn nimi\nsopimaan tämän \"maailman valtakunnan\" luonteisiin, joita tämän maailman\nruhtinas -- Saatana -- hallitsee ja jotka ovat \"maailman hengen\"\nläpitunkemat, on hämmentänyt kaikkien tosi-kristittyjen sydämet, joita\neksytys on villinnyt otaksumaan, että maailman nykyiset hallitukset\njossain suhteessa olisivat Kristuksen Valtakunta.\n\nCanon Farrar sanoo _Contemporary Review'issä_: \"Vanhaa petomaista\nahneutta, joka oli orjakaupan tunnusmerkkinä, on seurannut vielä\nahnaampi ja turmiota tuottavampi petomaisuus, josta väkijuomakauppias\non tunnettu. Meidän esi-isämme riistivät Afrikan niskalta\npois ruoska-ikeen; me taas olemme saattaneet alkuasukas-rodut\nskorpioni-ikeen alle. Me olemme avanneet Afrikan virrat kaupalle,\nainoastaan kaataaksemme niihin alkoholin raivoavan, palavan virran,\njonka rinnalla ei mikään helvetin virta ole veripunaisempi tai\nkirotumpi. Onko kansojen omatunto kuollut?\"\n\nMe vastaamme, Ei! Kansakunta ei koskaan ole ollut kristitty eikä sillä\nniinmuodoin milloinkaan ole ollut kristittyä omaatuntoa eikä\nkristillistä henkeä. _Korkeintaan_ saattaa heistä sanoa, että valo\nJumalan totisesti vihkiytyneistä lapsista on valaissut, hienostanut ja\npakottanut yleisen mielipiteen jonkinlaisiin puhdistuksiin kansoissa,\njoissa he \"loistavat kynttilöinä\".\n\nSamalla tavalla pakottivat samat kristityt (?) hallitukset Kiinan ja\nJapanin ottamaan vastaan yhtä kauhean kaupan heidän vakavista\nvastaväitteistään huolimatta. Vuonna 1840 alkoi Isobritannia Kiinaa\nvastaan sodan, jota kutsutaan \"Opiumisodaksi\", pakottaakseen Kiinan\nhallituksen, joka tahtoi suojella kansaansa tältä kauhealta\nkiroukselta, sallimaan tämän aineen maahan-tuonnin. Sota päättyi\nsuosiollisesti perkeleen asialle. Brittiläiset sotalaivat hävittivät\ntuhansittain ihmisiä ja koteja ja pakottivat Kiinan pakanallisen\nhallitsijan avaamaan valtakunnan sille pitkälliselle kuolemalle, jonka\nopiumi, Kiinan juovutusaine, saa aikaan. Brittiläisen hallituksen\npuhdas tulo tästä tavarasta, sen jälkeen kuin kalliit kustannukset\nvarojen ylöskannosta oli poistettu, nousivat, vuonna 1872 julkaistujen\nkertomusten mukaan edelliseltä vuodelta yli 37,000,000 dollariin (yli\n185,000,000 Smk.) Tämä, 37,000,000 dollaria vuodessa, oli sodan\njohtavana vaikuttimena, suorana rakkauden vastakohtana kiinalaisten\nnykyiseen tai tulevaiseen menestymiseen nähden. Se pykälä sopimuksessa,\njoka vakuutti suojelusta kristityille lähetyssaarnaajille, oli\nainoastaan herkkupala, joka viekkaasti lisättiin siihen rauhattomaan\noikeutta rakastavien ihmisten omaatuntoa -- antaakseen suurelle\nrikokselle hyväntahtoisuudesta osotetun armeliaisuuden varjon.\nSopimuksen mukaan avattiin sodan lopulla muutamia satamia\nenglantilaiselle kaupalle, ja sen jälkeen tehtiin samanlaisia\nsopimuksia toistenkin kansojen kanssa, ja muutamia hyviä tuloksia\nvoitettiinkin sen kautta. Eräs niistä oli Kiinan avautuminen\nsivistyksen vaikutukselle. Mutta siitä asiasta, että muutamat harvat\nkristityt miehet ja naiset ovat esiintyneet opettaakseen kansalle\njotakin vanhurskauden periaatteista, ei kunnia tule ainakaan\nbrittiläiselle kansalle, jonka tarkotuksena oli kauppa, ja joka\nkullanhalusta eikä suinkaan kiinalaisten hyväksi tai Jumalan kunniaksi,\nalkoi epäpyhän ja oikeudenvastaisen sodan kansaa vastaan, joka ei ollut\nyhtä taitava tuossa perkeleellisessä taidossa.\n\nToisten paheiden ohella on \"kristikunta\" opettanut kansoille\nepäjumalanpalveluksen pahimmat muodot, oman itsensä, rikkauden ja\nvallan jumaloimisen, jonka hyväksi kristityt miehet ja kansat, oman\ntunnustuksensa mukaan, ovat valmiit pettämään, vahingoittamaan ja\nvieläpä tappamaankin toinen toisensa. Se on myöskin opettanut heille\npyhien asiain rienaamista ja väärinkäyttämistä joka kielellä; sillä\njokaisen laivan miehistö, joka on kristityksi tunnustautuvasta\nkansasta, rienaa Kristuksen nimeä. Mutta sillä aikaa kun niin\nkutsuttujen kristikansain vaikutus on ollut sellainen, on heistä\nmyöskin lähtenyt muutamia jaloja ristin-sanansaattajia, todellisia\nJumalan palvelijoita, sekä useita vähemmän jaloja ihmisten\npalvelijoita; yhteensä, kumminkin, ainoastaan kourallinen julistamaan\npakanoille Kristusta ja oikeata sivistystä.\n\nOikeastaan eivät totiset lähetyssaarnaajat, vaan lähetysseurain\nherkkämieliset virkailijat kotimaassa, joilla on hyvin vähän käsitystä,\nja usein hyvin vähän todellista harrastusta asian oikeaan tilaan\nvieraissa maissa, ja joiden mielipiteet pääasiallisesti perustuvat\nsuureen rahasummaan, joka vuosittain kerätään ja annetaan ulos, --\njotka uskovat, että pakanamaailma jo melkein on käännetty,\nja että heidän ahkeroimisensa lopultakin ovat päättymäisillänsä\nluvattuihin tuhatvuotissiunauksiin ilman Herran toista tulemista.\nLähetyssaarnaajat, jotka ovat olleet mukana eturivissä, kuulostavat\nylipäänsä alakuloisilta, paitsi silloin kun saattavat elvyttää\ntoivoansa vastoin kaikkia mahdollisia todellisuuteen perustuvia\nkokemuksia ja vastoin tervettä arvostelukykyä. Niinpä myönsi eräs --\njumaluusopin tri J.O.K. Eving -- joka oli oleskellut yhdeksän vuotta\nlähetystyössä Intiassa, äskettäin pidetyssä esitelmässä Nuorten Miesten\nKristillisessä Yhdistyksessä Pittsburgissa, Pensylvaniassa, että\nsivistyksen ja lähetystyön vaikutus _nykyaikana_ ei ollut ainoastaan\npakanallisten uskontojen alasrepimistä, vaan kaiken uskonnollisen uskon\npoistamista, tehden kansan vapaa-ajattelijoiksi. Mutta hänen luja\ntoivonsa on, että seuraava askel tulee olemaan uskottomuudesta\nkristinuskoon -- järkeä vailla oleva toivo, varmastikin, niinkuin\nkokemus täällä, sivistyneissä maissa aivan epäilemättömästi osottaa. Me\nkerromme tässä otteita julkisissa lehdissä olleista selostuksista hänen\nluennoistaan, seuraavasti:\n\n\"Intia on suuremmassa velassa kristinuskon suoranaiselle tai\nvälilliselle vaikutukselle kuin millekään muulle. Se on tehnyt paljon\nmurtaakseen vanhan käsityksen aineellisista jumalista ja sen sijaan\npystyttääkseen käsityksen yhdestä ainoasta korkeimmasta Jumalasta,\njonka Länsimaiden [Euroopan ja Amerikan] kansat ovat omaksuneet.\n[Asianmukaisempaa olisi sanoa heidän vastaanottaneen ateismin\ntavallisen käsityksen, että nim. luonto on korkein ja ainoa Jumala.]\"\n\n\"Maan 263,000,000 ihmisestä on 10,000,000 nuorta miestä, jotka puhuvat\nenglannin kieltä, ja joita opetetaan Länsimaiden käsitteiden\nmukaisesti, niinkuin meitäkin. Korkeampi luokka on perinpohjin\ntutustunut kirjallisuuteen, uskontoon, ja tieteisiin, jotka ovat\nperustuksena kansan kasvattamiselle tässäkin maassa. Vanha käsitys\nkostonhimoisesta Jumalasta, jota on lepytettävä monilla lahjoilla ja\npaljoilla rukouksilla, on väistynyt uudenaikaisen epäuskonhengen\ntieltä. Idän sivistyneet eivät enää usko isäinsä jumaliin. He ovat\nhyljänneet ne ainaisiksi ajoiksi ja korvanneet ne eversti Robert G.\nIngersollin, Poimén, Voltairen, Bradlaugh'in ja kaikkien toisten\nateististen ja panteististen opettajain esittämillä opeilla. Tämä\nepäilevä ajanjakso tulee pian poistumaan, ja niinkuin Länsi on antanut\nIntialle käsitteensä, tulee se antamaan sille kristillisen Jumalan\nuskonnonkin\".\n\n\"Intian nuoret miehet ovat hyvin kasvatettuja, tarkkoja tekemään\nhavaintoja, älykkäitä, hyvin perehtyneitä toisten kansojen\nolosuhteisiin, niinkuin omankin kansansa, ja, vaikka saattaa tuntua\nomituiselta, tuntevat he hyvin meidän Raamattummekin. He tuntevat sen\ntodella niin hyvin, ettei kukaan, joka ei ole täydellisesti perehtynyt\nsen oppeihin ja kristilliseen jumaluusoppiin, saata toivoa kykenevänsä\nmenestyksellä vastata kaikkiin heidän sitä vastaan tekemiinsä\nvastaväitteisiin. Tavallinen käsitys, että lähetyssaarnaaja istuu\npuunvarjossa ja opettaa alastomia alkuasukkaita, on loppuun kulunut.\nIntiassa tapaa lähetyssaarnaaja älykkäitä ja sivistyneitä miehiä ja on\nhänen oltava hyvin varustettu vaikuttaakseen heihin. He ovat, paitsi\nsitä, että ovat älykkäitä, kansaa, jolla on hieno ulkomuoto, ovat\nmiellyttäviä, kohteliaita, heillä on hieno seurustelutapa ja he\nkohtelevat kaikkia ulkomaalaisia mitä suurimmalla arvonannolla ja\nkunnioituksella.\"\n\nPuhujan esittämät järkähtämättömät tosiseikat eivät varmastikaan anna\nminkäänlaista pohjaa hänen mahdottomille toiveilleen. Kokemus on\neittämättömästi osottanut, että lahkojen käyttämät kerskuvat\ntodistukset harvoin johtavat rehellisiä enemmän kuin pilkkaaviakaan\nepäilijöitä kääntymiseen, sillä näiden lahkojen eksytykset vääntelevät\nja turmelevat kaiken omistamansa totuuden. Varmasti saattavat kaikki\nmuut, paitsi sokeat nähdä, että jos siihen tilaan, jossa _neljä sataa\nmiljoonaa_ [näistä 400,000,000 sanoo roomalaiskatolinen kirkko heille\nkuuluvan 280,000,000, protestanttien väittäessä heille kuuluvan\n120,000,000] niin kutsuttua kristittyä on, käännettäisiin lisäksi\n_kymmenen sataa miljoonaa pakanoita_, tulisi ilmeiseksi kysymykseksi,\nniinkuin juutalaisessakin ajassa (Math. 23: 15), eivätkö he silloin\ntulisi sopivammiksi kadotukseen kuin mitä he olivat eläessään\nalkuperäisissä pakanallisissa taikauskoissaan. Varmastikaan ei saata\nkukaan tyynellä mielellä väittää, että kääntyminen niin kutsutun\nkristikunnan tilaan täyttää kuvauksen tuhatvuotisajan rauhasta ja\nhyvästä tahdosta, jota profetat ennustivat, ja joka lyhykäisesti\nyhdistetään Herramme rukouksen sanoissa: \"Tulkoon valtakuntasi;\ntapahtukoon sinun tahtosi maankin päällä _niinkuin taivaassa_.\"\n-- Luuk. 11: 2.\n\nOnko ollenkaan kummastuttavaa, ettei Herra tunne tätä _neljänsadan\nmiljoonan joukkoa_, joka tunnustuksensa mukaan on Kristuksen seurakunta\nja nimittää itseänsä hänen Valtakunnaksensa -- \"Kristikunnaksi\" -- ja\nettä hän antaa sille sopivamman nimen Baabel (sekaannus, hämmennys)? Ja\nonko ihme, että nämä, omaten sellaisen käsityksen Kristuksen\nValtakunnasta ja sen levenemistavasta ympäri maailman ja sen\ntuloksista, ovat valmistumattomat todelliselle Valtakunnalle ja\nhaluttomia ottamaan vastaan uutta Kuningasta, niinkuin esikuvallisen\nhuoneen hallitusmiehetkin aivan samanlaisista syistä olivat\nvalmistumattomat ensimäisessä tulemisessa. Eikä saata epäilläkään, että\nkeisarit, kuninkaat ja ruhtinaat, jotka nyt käyttävät vaikutustaan ja\nvaltaansa pääasiallisesti omaksi korottamisekseen, ja jotka varustavat\nja ylläpitävät miljoonia asestettuja miehiä suojellakseen itseään ja\npysyttääkseen itsensä kuninkaallisissa ylellisyyksissään ja\nhallitsija-asemissaan, mieluummin soisivat miljoonia teurastettavan ja\ntoisia miljoonia joutuvan leskiksi ja orvoiksi, niinkuin\nentisaikoinakin, kuin luopuisivat nykyisistä eduistaan. Onko\nihmettäkään, etteivät nämä halua, tai odota, tai usko sellaista\nValtakuntaa, joka Raamatussa luvataan? -- valtakuntaa, jossa korkeat ja\nylpeät ja ylhäiset tehdään alhaisiksi ja alhaiset nostetaan yleiseen,\noikeaan ja tarkotuksenmukaiseen asemaan? Onko ihmettä, että kaikki ne,\njotka ovat sopusoinnussa jonkinlaisen sorron, kiristämisen tai\nrasittavan monopoolin kanssa, jonka kautta he voittavat tai toivovat\nvoittavansa vääryydellä etuja vertaistensa kustannuksella, että kaikki\nsellaiset ovat hitaita uskomaan vanhurskauden Valtakuntaan, jossa ei\nmitään vääryyttä eikä omien etujen etsimistä sallita? Ja erityisesti,\nsaatammeko ihmetellä, että sellaiset ovat hitaita uskomaan, että tämä\nValtakunta on lähellä, niin, oven edessä?\n\nEmmekä saata ihmetellä, että suuret, ylimäiset papit ja neuvosmiehet,\n\"kristikunnassa\", jotka etsivät voittoa, kukin omalta taholtaan tai\nlahkoltaan (Jes. 56: 11), eivät tunne, ja sentähden hylkäävät,\nhengellisen Kuninkaan, joka nyt on läsnä, niinkuin luonnollisen huoneen\nopettajat hylkäsivät hänet, kun hän oli läsnä lihassa. Ja samoinkuin\nHerra hylkäsi, kärsi ja syöksi pois suosiosta, vaikeuksien tuleen,\nmonia öljypuun \"luonnollisia oksia\" ja piti oksina ainoastaan totiset\nisraelilaiset, niin emmekö näe, että sama viisaus koettelee\n\"metsäöljypuun oksia\" myöskin tämän ajan elonkorjuussa (Room. 11: 21,\n22) ja karsii juuren [abrahamilaisen lupauksen] suosiosta ja\nlihavuudesta tämän suuren joukon tunnustautuvia oksia, joiden luonne,\ntarkotus ja mielenlaatu todella ovat vieraita ja metsistyneitä -- hyvin\neriäviä juuren edustamasta Jumalan lupauksesta ja suunnitelmasta?\n\nEi ole ihmeellistä, että nykyinen elonkorjuu saa nähdä totisten\nkristittyjen erottamisen tyhjistä, pintapuolisista tunnustajista,\nsamoin kuin juutalaisessa elonkorjuussa suoritettiin totisten\nisraelilaisten erottaminen sellaisista, jotka olivat ainoastaan\ntunnustajia. Tämä on vaan sellaista, jota todenmukaisesti olisimme\nvoineet odottaa, vaikka emme olisi saaneetkaan mitään ilmestystä\nJumalan sanassa, että suuri joukko hyljättäisiin Baabelina. -- Vertaa\nRoom. 11: 20--22; Ilm. 3: 16 ja 18: 4.\n\nBaabelin (\"Kristikunnan\") hylkääminen vuonna 1878 oli pelkkien\ntunnustajain suuren joukon hylkääminen -- \"sotajoukon\", kuten Daniel\nsitä nimittää, erotukseksi Pyhäkkö- eli Temppeliluokasta. Pyhäkköluokka\nei tule hyljättäväksi eikä autioksi jätettäväksi. Ei, Jumalalle olkoon\nkiitos, pyhäkkö tulee kirkastettavaksi; Herran kirkkaus on täyttävä\nhänen temppelinsä, kun viimeinen elävä kivi on kiillotettu, hyväksytty\nja paikalleen asetettu. (1 Piet. 2: 5, 6.) Me olemme nähneet, että\nsellainen pyhäkköluokka on ollut olemassa kautta koko aikakauden,\nkuinka se saastutettiin, ja sen kallisarvoiset astiat (opit)\nhäväistiin, ja kuinka sen puhdistuminen eksytyksistä vähitellen on\nsaatu aikaan. Tämä luokka on kaiken aikaa ollut totinen seurakunta,\nsilloinkin kun nimijärjestelmiä vielä jossain määrin hyväksyttiin ja\nsitä jossain suhteessa käytettiin. Nimellisten järjestelmäin\nhylkäämisen jälkeen on kumminkin nyt, niinkuin juutalaisessakin\nelonkorjuussa, ainoastaan todellinen seurakunta hyväksytty ja on sitä\nyksin käytetty Jumalan puhetorvena. Kaifasta, luonnollisen Israelin\nylimäistä pappia, käytettiin Jumalan puhetorvena tuomaan esille suuren\nopetuksen ja ennustuksen ainoastaan muutamia päiviä ennen järjestelmän\nhylkäämistä. (Katso Joh. 11: 50, 51, 55 ja 18: 14.) Mutta meillä ei ole\nmitään viittauksia Raamatussa eikä mitään syytä otaksua, että Jumala\nmilloinkaan käytti tai tunnusti tätä kansallisseurakuntaa, sen\nhallitusmiehiä ja edustajia, hylkäämisen jälkeen. Ja tästä samasta\nopetuksesta on oltava selvillä täällä Baabelin yhteydessä. Herra on\n\"oksentanut\" sen suustansa, eikä _siellä_ enää _koskaan_ kuulla Yljän\nja Morsiamen ääntä. -- Ilm. 18: 23.\n\nAivan turhaan koettavat muutamat puollustaa Baabelissa oloansa, ja\nvaikka he tunnustavat profetallisen kuvauksen ylipäänsä oikeaksi,\ntahtovat he väittää, että heidän lahkonsa, eli heidän erikoinen\nseurakuntansa, tekisi poikkeuksen Baabelin luonteesta ylipäänsä, ja\nettä Herra niinmuodoin ei saata kutsua heitä lähtemään sieltä ulos\nmuodollisesti ja julkisesti, kun he kerran liittyivät siihen.\n\nAjatelkoot sellaiset, että me vielä olemme elonkorjuuajassa, jolloin\nerottaminen tapahtuu, ja muistakoot Herramme selvästi lausutut syyt,\nmiksi hän kutsuu meitä ulos Baabelista, nimittäin: -- \"Jottette tulisi\nhänen synteihinsä osallisiksi.\" Ajatelkaa vielä, miksi Baabelia\nnimitetään niin. Ilmeisesti sen monien opineksytysten johdosta, jotka,\nsekotettuina muutamilla harvoilla jumalallisen totuuden aineksilla,\naikaansaavat suuren hämmennyksen; ja sen sekalaisen seurakunnan\njohdosta, jonka sekotetut totuudet ja eksytykset ovat koonneet yhteen.\nJa koska he tahtovat riippua kiinni eksytyksissä uhraamalla totuuden,\ntehdään totuus arvottomaksi ja usein mitätöntä huonommaksi. Tämä\neksytyksen suosiminen ja opettaminen totuuden kustannuksella on synti,\njohon jokainen lahko nimikristillisessä seurakunnassa, aivan\npoikkeuksetta on vikapää. Missä on lahko, joka tahtoo antaa teille\napunsa Raamatun ahkerassa tutkimisessa, jotta sen kautta kasvaisi\narmossa ja totuuden tiedossa? Missä on lahko, joka ei estä teidän\nkasvamistanne sekä oppiensa että tapojensa kautta? Missä on lahko,\njossa te voitte totella Mestarin sanoja ja antaa valonne loistaa? Me\nemme tunne sellaista.\n\nJos muutamat Jumalan lapsista näissä järjestelmissään eivät huomaa\norjuuttaan, johtuu se siitä, etteivät he koetakaan käyttää vapauttaan,\nkoska he nukkuvat vartiopaikassaan, silloin kun heidän tulisi olla\ntoimeliaita huoneenhaltioita ja uskollisia vartioita. (1 Tess. 5: 5,\n6.) Herätkööt he ja etsikööt ja käyttäkööt sitä vapautta, jonka he\nuskovat omistavansa; näyttäkööt he uskonveljilleen ja -sisarilleen\nmissä heidän uskonoppinsa on riittämätön Jumalallisen suunnitelman\nsuhteen, missä he poikkeavat siitä ja missä ovat suorassa ristiriidassa\nsen kanssa; osottakoot he, kuinka Jeesus Kristus Jumalan armosta\nmaistoi kuoleman _kaikkien_ edestä; kuinka virvoituksen aikoina\nennalleenasettamissiunaukset valuvat koko ihmissuvulle. Osottakoot he\nvielä lisäksi evankeliseurakunnan korkean kutsun, ankarat ehdot\npäästäkseen tuon joukon jäsenyyteen, ja että evankeliajan erityinen\ntehtävä on erottaa tämä omituinen \"kansa hänen nimellensä\", joka\naikoinaan tulee korotettavaksi ja hallitsemaan Kristuksen kanssa. Ne,\njotka siten koettavat käyttää vapauttaan ilmottaakseen hyviä sanomia\nmeidän päivinämme synagoogissa, onnistuvat joko kääntämään koko\nseurakuntia, taikka sitten herättämään vastustuksen myrskyn. He tulevat\nvarmasti sulkemaan teidät ulos synagoogistansa ja erottamaan teidät ja\nsanomaan kaikenlaista pahaa teistä, valehdellen Kristuksen tähden. Ja\nmonet uskovat epäilemättä sillä tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta\njos te siten olette uskollisia, tulette saamaan ylen runsaasti\nlohdutusta kalliissa lupauksissa Jes. 66: 5 ja Luuk. 6: 22, 23: --\n\"Kuulkaat Herran sanaa, te, jotka pelkäätte hänen sanojansa! _Teidän_\nveljenne, jotka teitä vihaavat, jotka teitä minun nimeni tähden\ntyköänsä erottavat, sanovat: Tulkoon Herra kunnioitetuksi [me teemme\ntämän Herran kunniaksi]: mutta hän on ilmestyvä teidän iloksenne, ja he\njoutuvat häpeään\" (engl. k.). \"Autuaat olette, kun ihmiset, Ihmisen\nPojan tähden vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja\nherjaavat teitä ja hylkäävät nimenne, ikäänkuin se olisi paha. Iloitkaa\nsinä päivänä ja riemuitkaa; sillä katso, palkkanne on suuri taivaassa;\nsamalla tavallahan heidän isänsä tekivät profetoille.\" Mutta, \"voi\nteitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samalla tavallahan\nheidän isänsäkin tekivät _väärille_ profetoille.\"\n\nJos kaikki, joiden kanssa te yhdessä palvelette Jumalaa yhtenä\nseurakuntana, ovat pyhiä -- jos kaikki ovat nisua, jonka seassa ei\nollenkaan ole lustetta -- olette tavanneet hyvin merkillisen kansan,\njoka tulee ottamaan vastaan elonkorjuutotuudet ilolla. Mutta jollei\nniin käy, on teidän odotettava, että nykyinen totuus on erottava\nlusteen nisusta. Ja lisäksi on teidän omasta puolestanne esitettävä\njuuri näitä totuuksia, jotka aiheuttavat erottamisen.\n\nJos tahdotte kuulua voittaviin pyhiin, on teidän kuuluttava\n\"elonmiehiin\", jotka sivaltavat totuuden sirpillä. Jos te olette\nuskollinen Herralle, arvollinen totuudelle ja arvollinen perimään\nkirkkauden hänen kanssaan, iloitsette, että saatte Ylielonkorjaajan\nkanssa ottaa osaa nykyiseen elonkorjuutyöhön, -- sama sitten, kuinka\ntaipuvainen te luonnostanne olisittekaan matkustamaan rauhallisesti\ntämän maailman läpi.\n\nJos on lustetta nisun seassa siinä seurakunnassa, jonka jäsenenä\nolette, niinkuin aina on laita, tulee paljon riippumaan siitä kumpiko\nlaji on enemmistönä. Jos nisu on voitonpuolella, tulee totuus, jos se\nviisaasti ja rakkaudellisesti esitetään, tekemään heihin hyvän\nvaikutuksen; eikä luste halua olla siellä kauemmin. Mutta jos enemmistö\non lustetta -- noin yhdeksän kymmenettä osaa taikka tavallisesti\nenemmänkin -- tulee elonkorjuu totuuksien huolellisin ja\nystävällisinkin esittäminen vaikuttamaan katkeruuden ja vahvan\nvastustuksen heräämisen; ja jos te yhä julistatte hyviä sanomia ja\npaljastatte kauvan juurtuneita eksytyksiä, tulette pian\n\"ulosheitetyksi\" lahkolaisuuden hyväksi, tai rajotetaan vapautenne\nniin, ettette saata antaa valonne loistaa siinä seurakunnassa.\nVelvollisuutenne on silloin selvä: Todistakaa silloin rakkaudellisesti\nJumalan aikakausisuunnitelman hyvyydestä ja viisaudesta ja erottautukaa\nheistä julkisesti sanottuanne syynne siihen ymmärryksellä ja\nsävyisästi.\n\nBaabelissa -- \"Kristikunnassa\" on eri lahkoissa eri asteilla olevaa\norjuutta. Muutamat, jotka harmistuneena hylkäsivät täydellisen ja\nehdottoman orjuuden yksityisen omaantuntoon ja arvosteluun nähden, jota\nkatolisuus vaatii, ovat kumminkin erittäin halukkaita itse olemaan\norjuudessa ja pitävät tärkeänä saada muitakin sidotuiksi jonkun\nprotestanttisten lahkojen uskontunnustusten tai opinkappalten kautta.\nTosin heidän kahleensa ovat keveämmät ja väljemmät kuin Rooman ja\npimeäin aikakausien kahleet olivat. Niin pitkältä kuin tätä ulottuu, on\nse varmasti oikein -- todella uudistusta -- askel oikeaan suuntaan --\ntäydellistä vapautta kohti -- seurakunnan tilaa kohti apostolisella\najalla. Mutta miksi ollenkaan kantaa inhimillisiä kahleita? Miksi\nollenkaan sitoa ja rajottaa omiatuntojamme? Miksi ei seisota lujasti\nkiinni siinä täydellisessä vapaudessa, jolla Kristus on vapauttanut\nmeidät? Miksi ei hyljätä kaikkia erehtyväisten ihmisten tekemiä\nponnistuksia sitoakseen omaatuntoa ja estääkseen tutkimusta? -- ei\nainoastaan yrityksiä kaukaisessa muinaisuudessa, pimeinä aikakausina,\nvaan erilaisten uskonpuhdistajain yrityksiä lähempänä meitä olevana\nmenneenä aikana! Miksi _emme_ päätä olla vapaita niinkuin apostolinen\nseurakunta oli -- vapaita _kasvamaan_ tiedossa samoinkuin armossa ja\nrakkaudessa sikäli kuin Herran \"määrätty aika\" ilmaisee hänen\narmollisen suunnitelmansa yhä täydellisemmässä määrässä?\n\nVarmastikin tietävät kaikki, että kun he liittyvät johonkuhun\ninhimilliseen järjestelmään, ja omaksuvat sen uskontunnustuksen\nomakseen, sitoutuvat he sillä uskomaan juuri sitä, mitä tämä tunnustus\nmäärää, ei enempää eikä vähempää. Jos he pakosta huolimatta, johon he\nsiten vapaehtoisesti ovat alistuneet, ajattelisivat omin päinsä ja\nsaisivat valoa toisista lähteistä, valoisemmista kuin se lahko on\nsaanut, johon he ovat liittyneet, on heidän tultava uskottomiksi joko\nsille lahkolle ja sen kanssa tekemälleen liitolle, ettei nim. saa uskoa\nmitään, joka on ristiriidassa sen omaksuman tunnustuksen kanssa, taikka\nsitten on heidän rehellisesti syrjäytettävä ja hyljättävä tunnustus,\njonka ohi ovat kasvaneet, ja on heidän lähdettävä ulos sellaisesta\nlahkosta. Tehdäkseen tätä tarvitaan armoa ja se vaatii jonkun verran\nponnistusta, kun mieluisat suhteet sen kautta katkotaan, ja tunnollinen\ntotuudenetsijä saa kuulla typeriä syytöksiä että on lahko-\"petturi\",\nettä on sellainen, joka \"kääntää takkinsa tuulen mukaan\", \"jolla ei ole\nvarmaa kantaa\", j.n.e. Kun joku on liittynyt johonkin lahkoon,\nkatsotaan hänen luopuneen omasta arvostelustaan ja kokonaan\narvostelevan asioita lahkon kannalta. Lahko ottaa päättääkseen hänen\npuolestaan mikä on totta, mikä eksytystä; ja hänen täytyy, ollakseen\ntotinen, luotettava, uskollinen jäsen, hyväksyä lahkonsa päätökset,\ntulevaisuuteen niinkuin menneisyyteenkin nähden, mikäli ne koskevat\nkaikkia uskonnollisia kysymyksiä, ja syrjäyttää oman yksityisen\najatuksensa ja karttaa henkilökohtaista tutkistelua, ettei hän kasvaisi\ntiedossa ja joutuisi pois sen lahkon jäsenyydestä. Tätä, lahkon tai\nuskontunnustuksen omantunnonorjuudessa olemista nimitetään usein\nmonilla sanoilla, kun joku sellainen selittää \"_kuuluvansa_\" lakkoon.\n\nNäitä lahkolaisuuden kahleita ei likimainkaan pidetä, niinkuin tulisi\npitää, kahleina ja pakkositeinä, vaan niitä pidetään ja kannetaan\nkoristeina, kunnianarvoisen ja hyvän luonteen merkkinä. Niin pitkälle\ntämä eksytys on mennyt, että monet Jumalan lapsista häpeäisivät, jos\ntiedettäisi heidän olevan sellaisia kahleita vailla -- olkootpa sitten\nkeveitä tai raskaita painoltaan, pitkiä tai lyhyitä siihen\nhenkilökohtaiseen vapauteen nähden, mikä myönnetään. Heitä hävettää\nsanoa, etteivät ole minkään lahkon tai tunnustuksen orjuudessa, vaan\n\"_kuuluvat_\" yksin Kristukselle. Tästä johtuu, että joskus näemme\nrehellisen, totuutta isoavan Jumalan lapsen noin vähitellen siirtyvän\nseurakunnasta toiseen, niinkuin lapsi muuttaa luokalta toiselle\nkoulussa. Jos hän on roomalaisessa kirkossa kun hänen silmänsä\navautuvat, lähtee hän sieltä ja joutuu todennäköisesti jonkun\nmetodisti- tai presbyterijärjestelmän käsiin. Jos ei hänen\ntotuudenhaluansa siellä kokonaan tukahduteta tai maailman henki huumaa\nhänen hengellistä mieltään, saattaa muutamien vuosien kuluttua tavata\nhänet jossain baptisti-järjestelmän haarassa; ja jos hän yhä vielä\nkasvaa armossa ja tiedossa ja rakkaudessa totuuteen ja panee arvoa\nsille vapaudelle, jolla Kristus vapauttaa, löytänee hänet ehkä pian\nkyllä kaikkien inhimillisten järjestelmien ulkopuolella, yhdistettynä\nainoastaan Herran ja hänen pyhiensä kanssa, sidottuna ainoastaan\nrakkauden ja totuuden hellillä, mutta vahvoilla siteillä, ensimäisen\nseurakunnan lailla. 1 Kor. 6: 15, 17; Ef. 4: 15, 16.\n\nRauhattomuuden ja turvattomuuden tunne, ellei vaan kuulu jonkun lahkon\nkahleisiin, on yleinen. Se on saanut alkunsa paavikunnan ensin\nesittämästä väärästä käsityksestä, että on välttämätöntä olla jonkun\nmaallisen yhdistyksen jäsenenä, ja että se on Herralle otollista, ja\ntarpeellista ijankaikkisen elämän saavuttamiseksi. Näitä maallisia,\nihmisten järjestämiä järjestelmiä, aivan erilaisia kuin yksinkertaiset,\nkahleista vapaat seurat apostolien päivinä olivat, pitävät kristityt\nehdottomasti ja melkein tietämättään yhtä monena vakuutusyhdistyksenä\ntaivaaseen, ja on _jollekin_ näistä säännöllisesti maksettava rahaa,\nannettava aikaa, osotettava kunnioitusta, j.n.e., jotta siten saisi\nvakuutetuksi itselleen taivaallisen levon ja rauhan kuoleman jälkeen.\nToimien tämän väärän käsityksen mukaisesti pitävät ihmiset, jos\nlähtevät ulos jostain lahkosta, melkein yhtä tarkkaa huolta tullakseen\ntoisen lahkon kahleisiin, kuin he vakuutuskirjansa langetessa pitävät\nhuolta vakuutuksen uudistamisesta jossain kunniallisessa yhtiössä.\n\nMutta mikään maallinen järjestö ei saata myöntää passia taivaalliseen\nihanuuteen. Sokeinkaan lahkolainen (ellei hän ole katolilainen) ei edes\ntahdokaan väittää, että hänen lahkonsa jäsenyys vakuuttaa kenellekään\npääsyn taivaalliseen kirkkauteen. Kaikki ovat pakotetut myöntämään,\nettä totinen seurakunta on se, jonka nimiluetteloa säilytetään\ntaivaassa, eikä maan päällä. He pettävät kansaa sen kautta että\nvakuuttavat olevan _välttämätöntä_ tulla heidän kauttansa Kristuksen\nluokse -- _välttämätöntä_ olla jonkun lahkolaisen seurakuntaruumiin\njäsenenä tullakseen \"Kristuksen ruumiin\", totisen seurakunnan\njäseniksi. Herra sitävastoin, vaikk'ei hän olekaan hyljännyt ketään,\njoka on tullut hänen luokseen lahkolaisuuden kautta, eikä ole antanut\nkenenkään totisen etsijän mennä luotaan tyhjin käsin sanoo meille,\nettemme tarvitse mitään sellaisia esteitä, vaan että saatamme tulla\nhänen luokseen suoraan, ja että se olisi ollut paljon parempi. Hän\nhuutaa: \"Tulkaa _minun_ tyköni\"; \"ottakaa minun ikeeni päällenne ja\noppikaa minusta\"; \"minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani on keveä,\nja te löydätte levon sieluillenne\". Oi, että olisimme ennen kuunnelleet\nhänen ääntään. Silloin olisimme välttäneet lahkolaisuuden monet raskaat\nkuormat, monet epäilyksen liejut, monet epätoivon linnat, monet\nturhuuden markkinat, monet maailmallismieliset leijonat, j.n.e.\n\nKumminkin ovat monet, jotka ovat eri lahkoissa syntyneet tai siirretyt\nniihin varhaisimmassa tai kehittyneemmässäkin lapsuudessaan,\njärjestelmistä välittämättä, vähitellen vapautuneet sydämissään, ja\ntietämättään kasvaneet niiden tunnustusten rajojen ja kahleitten yli,\njoita he tunnustuksellaan suosivat ja varoillansa ja vaikutuksellansa\nkannattavat. Harvat näistä ovat huomanneet täydellisen vapauden\nedullisuuden tai lahkolaisen pakon epämukavuudet. Eikä kokonaista,\ntäydellistä erottautumista ole käskettykään ennenkuin nyt\nelonkorjuussa. Nyt kuuluvat Herran sanat: \"Lähtekäät sen keskuudesta;\npuhdistakaat itsenne (vapaiksi vääristä tavoista ja vääristä opeista),\nte Herran kalujen (totuuksien ja oppien) kantajat.\" -- Jes. 52: 11.\n\nNyt on kirves pantu nimikristillisyysjärjestelmän -- Baabelin,\nKristikunnan -- juurelle niinkuin se oli pantu nimi-juutalaisen\njärjestelmänkin juurelle ensimäisessä tulemisessa; ja suuri\njärjestelmä, jossa \"taivaan linnut\" mielellään istuvat ja jonka he\nkauheasti ovat lianneet (Luuk. 13: 18, 19) ja josta todellisuudessa on\ntullut \"kaikenlaisten saastaisten ja inhottavain lintujen tyyssija\"\n(Ilm. 18: 2), tulee hakattavaksi maahan, eikä enää ole pettävä\nmaailmaa. Sen sijaan huomataan totinen öljypuu, jonka juuret ovat\nJumalan totiset lupaukset ja jonka oksat ovat tänä evankelikautena\ntotiset ja kokonaan vihkiytyneet ja uskolliset, \"joiden nimet ovat\n_kirjotetut taivaassa_\", olevan ainoa ja totinen Karitsan\nkanssaperillinen ja morsian. -- Ilm. 17: 14.\n\n\nPYHÄKKÖ-LUOKAN KOETTELEMINEN JA SEULOMINEN.\n\nVaikkakin Baabelista lähteminen on askel, ja pitkäkin kokonaisen\nvoittamisen suuntaan, ei se suinkaan ole viimeinen, ja meidän on\nhuolellisesti oltava varuillamme, ettemme mielemme mukaan lepää joka\naskeleella matkan varrella.\n\n    \"Ei voittoon täällä päästäkään,\n    Ei lepoon, taistellaan;\n    Vast' tehtäväsi päätetään\n    Kun kruunu annetaan.\n\n    Sua todistajain pilven vaan,\n    Ann' kannustaa sen vain.\n    Sä ällös jää nyt istumaan,\n    Vaan eelleen riennä ain'.\"\n\nBaabelista lähtemisen edellä on tavallisesti ollut toisia\ntottelevaisuuden askeleita, jotka taas puolestaan ovat harjottaneet ja\nvahvistaneet luonnetta tulevia taisteluja ja voittoja varten. Ja sitä\ntulee seuraamaan useita muita koetuksia ja tilaisuuksia voittaa, minkä\njohdosta Paavali (Gal. 5: 1) kirjotti: \"Vapauteen Kristus vapautti\nmeidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne\norjuuden ikeen alle.\" Jokainen, joka tulee tuntemaan Jumalan lasten\nvapauden ja mitä on olla kokonaan vapautettu Baabelin orjuudesta, saa\nodottaa suuren vastustajan lähettävän hänelle uusia koetuksia\nsaadakseen hänet toisten orjuuden ikeiden alle, tai kompastumaan. Herra\nsallii näiden vaikeiden koetuksien tulla, että se luokka, jota\netsitään, ilmenisi, ja valmistuisi hänen palvelukseensa kirkkauden\nvaltakunnassa.\n\nTätä koetusta ja seulomista kuvaa juutalainen elonkorjuu varjokuvan\ntavalla, osottaen mitä meilläkin on odotettavissa täällä. Herran\nopetuslapset edustivat ensimäisessä tulemisessa temppeli- eli\npyhäkköluokkaa, joista hän sanoi: \"Te olette puhtaat, ette kuitenkaan\nkaikki\"; ja nimellisen Israelin hylkäämistä (v. 33 j.K.) seurasi vaikea\nkoetus niille, jotka edustivat Jumalan temppeliä, puhtaille ja\nepäpuhtaille, jotta he erottautuisivat. Pietaria seulottiin ja hän oli\nmelkein hukkumaisillaan (Luuk. 22: 31; Matt. 26: 74, 75; Joh. 21:\n15--17) mutta koska hän oli \"puhdas\", hänen sydämensä oli vilpitön,\nautettiin häntä suoriutumaan voittajana. Juudasta koeteltiin myös,\nmutta koska hän ei osottautunut olevansa puhdas, vaan oli valmis\nmyymään totuuden maallisen edun vuoksi, rahoista kieltämään Herran,\nvieläpä suudellessaan häntä rakkauden osotukseksi. Aivan samalla\ntavalla on täälläkin, tässä elonkorjuussa puhdistettu pyhäkkö, ja\nläheisessä yhteydessä sen kanssa muutamia, jotka eivät ole puhtaita. Ja\nBaabelin hylkäämisestä vuonna 1878 ja silloin tapahtuneen kutsun\njälkeen lähteä sieltä ulos, on koetus- ja seulomistyötä tehty niiden\nkeskuudessa, jotka ovat tulleet sieltä ulos. Epäilemättä olivat Pietari\nja Juudas esimerkkinä samankaltaisista luokista nyt, niiden\nkeskuudessa, jotka ovat lähteneet Baabelista, ja jotka ovat puhdistetut\nmonista sen opinsaastutuksista -- toinen luokka, joka pysyy uskollisena\nHerralle ja totuudelle, ja toinen luokka, joka näyttäytyy uskottomaksi,\njoka ei välitä oppia tuntemaan Herraa, vaan poikkeaa pahoihin ja\nvääriin oppeihin, jotka usein ovat pahempia kuin ne, joista olivat\npäässeet. Temppeliluokan koettelemista ja seulomista nykyisessä\nelonkorjuussa kuvasi Herra esikuvallisen temppelin esikuvallisella\npuhdistamisella, senjälkeen kun hän oli ottanut kuninkaan viran ja\njulistanut tuomion nimelliselle juutalaiselle seurakunnalle.\nSelitettyänsä, että heidän huoneensa oli jätetty autioiksi, meni hän\nJerusalemin temppeliin, joka oli esikuva oikeasta temppelistä eli\npyhäköstä, ja teki köysistä ruoskan, jota hän käytti ajaakseen ulos\nrahainvaihettajat; ja työnsi kumoon kyyhkyisten myyjäin pöydät.\n\nHienoista köysistä tehty ruoska, jota käytettiin tässä esikuvallisessa\ntoimessa, esittää erilaisia totuuksia, joita käytetään nykyisessä\nelonkorjuussa temppeliluokan keskuudessa, nuhtelemaan ja koettelemaan\nja erottamaan saastaisia. Totuudet, jotka nyt ovat ilmenneet, osottavat\npäivän selvästi Jumalan täydellisen tahdon, täydellisen vihkiytymisen\ntärkeyden hänen palveluksessaan ja sen tien ahtauden, jota niiden on\nkuljettava, jotka vaeltavat Mestarin askeleissa, niin että niitä, jotka\novat liittyneet tähän luokkaan epäpuhtaista vaikuttimista, ruoskii\ntotuus alituisesti, kunnes heidän täytyy erota pyhäkköluokasta.\n\nVaikkakin useat Herramme vertauksista osottavat \"pyhäkkö\"-luokan\nyleistä erottamista \"sotajoukosta\" eli kristittyjen tunnustajain\nsuuresta joukosta, on kaksi vertausta, jotka menevät vielä pitemmälle\nja osottavat pyhäkköluokan koettelemista ja seulomista jälkeenpäin --\nvoittajain, jotka tulevat perimään Valtakunnan (Ilm. 3: 21),\nerottamista toisista vilpittömästi vihkiytyneistä, jotka,\nmaailmanhengen voittamina, laiminlyövät nykyisten etujen ja ihmisten\nkunnian uhraamisen, välittämättä suuremmasta kunniasta, joka tulee\nJumalalta.\n\nVertaus kymmenestä neitseestä, osottaessaan koko neitsyt- eli\nvihkiytyneen luokan eroa Baabelista, ilmaisee myös selvästi, että\ntämänkin luokan keskuudessa tulee tapahtumaan erotteleminen --\n_viisaitten neitseiden_, jotka ovat täynnä uskon ja palavan rakkauden\nja täsmällisen tottelevaisuuden henkeä, _tuhmista neitseistä_,\njotka antavat ensimäisen rakkauden ja hengessä palavan lämmön\njäähtyä ja uskon ja täsmällisen tottelevaisuutensa niin muodoin\nveltostua. Viisaat, jotka elävät täydellisessä sopusoinnussa koko\nvihkiytymisliittonsa kanssa Jumalalle ja vakavasti tähystelevät Herran\nlupaamaa palaamista, ovat valmistuneet ymmärtämään ja panemaan arvoa\niloiselle elonkorjuutyölle ja erottamaan Mestarin läsnäolon ennustetut\nmerkit ja kestämään minkälaisia koettelemuksia hän sitte nähneekin\nparhaaksi käyttää tutkiakseen heidän harrastustaan ja uskollisuuttaan.\nNämä, jotka valvovat ja vartovat, kuulevat Mestarin kolkutuksen\nprofettain sanain kautta, jotka ilmaisevat hänen läsnäolonsa; ja heistä\novat nykyiset ristit ja tappiot, joita he hiljaisuudessa kantavat\ntotuuden tähden, tervetulleita enteitä pysyväisemmästä rauhasta ja\nilosta ja kirkkaudesta ja siunauksesta, joka seuraa.\n\nKun ennustuksen kolkutus, joka ilmotti Herran läsnäolon, kuului\nsyksyllä 1874, tunnettiin se melkein heti; ja pian kohotettiin huuto:\n\"Katso Ylkä! Menkää häntä vastaan!\" Ja tämä huuto kuuluu vielä, ja on\nkuuluva, kunnes kaikki, jotka ovat vihkiytynyttä neitsytluokkaa, ovat\n_kuulleet_ ja saaneet uskonsa ja kiintymyksensä häneen sen kautta\nkoetelluiksi. Viisaat, puhdistettuine ja palavine lamppuineen (joka\nmerkitsee Jumalan sanaa) ja öljyä (pyhää henkeä) astioissaan\n(sydämissään), tulevat kaikki tuntemaan Herran läsnäolon, ja sen\nkautta, että järjestävät vaelluksensa ja asiansa sopusointuun uskonsa\nkanssa, menevät ottaakseen vastaan rakkaan Yljän ja istuutuakseen hänen\nkanssaan hääaterialle.\n\nJuutalaisten naimistavat muodostivat kauniin valaistuksen seurakunnan\nkihlaantumisesta ja avioliitosta Kristuksen, hänen Herransa kanssa.\nKihlaantuminen oli muodollinen sopimus, jossa juhlallisesti luvattiin\nmolemminpuolista uskollisuutta. Nainen jäi isänsä taloon, kunnes\nhänet vietiin puolisonsa kotiin, tavallisesti noin vuosi kihlauksen\neli avioliiton jälkeen. Avioliittomenot päättyivät vaimon\nvastaanottamisella siihen kotiin, jonka mies oli valmistanut hänelle,\nja tätä tapausta vietettiin suurella, monta päivää kestävällä\njuhlatilaisuudella -- jota nimitettiin hääjuhlaksi. Määrätyllä hetkellä\nläksi ylkä matkaan noutamaan morsiantaan, joka oli valmiina odottaen\nvastaanottaakseen hänet ja seurasi häntä seuralaisneitseiden\nsaattamana, joilla oli lamppuja ja muita välttämättömiä varustuksia,\nheidän tulevaan kotiinsa ja siihen juhla-ateriaan, jonka ylkä oli\nvalmistanut.\n\nVertauksessa ei mainita mitään morsiamesta, vaan mainitaan \"viisaina\nneitseinä\" kaikki ne, jotka ylkä tulee noutamaan, ja jotka seuraavat\nhäntä ja menevät siihen ilojuhlaan, joka on valmistettu. Ja tämä on\nasiaan kuuluvaa ja välttämätöntäkin; sillä Kristuksen morsiameen kuuluu\nmonta jäsentä eli henkilöä, joita mitä kauniimmin kuvataan viisaissa\nneitseissä. Tyhmät neitseet, jotka saavat valon ja kokemuksen\nmyöhemmin, mutta menettävät korkean korotuksen, joka tulee\n\"viisaitten\", uskollisen morsiusluokan osaksi, tulevat epäilemättä\nolemaan se luokka, jota mainitaan (Ps. 45: 15, 16) sanoilla: \"hänen\njälissänsä neitoset, hänen ystävänsä tuodaan luoksesi\", joille kuningas\naikanaan antaa suosion, mutta ei niin korkeata kuin toisille.\n\nViisaitten neitseitten suhde, valmiina kun olivat, innokkaasti odottaen\nYljän tuloa, kuvaa sattuvalla tavalla ainoaa oikeata _suhdetta_, jossa\nHerran kihlatun morsiamen, totisesti vihkiytyneen seurakunnan tulee\nolla. Jos morsian laiminlöisi tai olisi valmistumaton tänä elämänsä\ntärkeimpänä hetkenä, osottaisi se hänen olevan arvottoman tähän\nkunniaan, ja niin on seurakunnankin laita: \"Jokainen, joka panee häneen\nsen toivon, puhdistaa itsensä\", koettaa pitää sydämensä ja elämänsä\nsellaisessa tilassa, joka miellyttää Ylkää ja toivoo ja odottaa\nautuasta yhtymistä ja juhlaa, jonka hän on luvannut, joka sanoi: Minä\nmenen valmistamaan teille sijaa, ja minä tulen takaisin ja otan teidät\ntyköni.\n\nKaksi asiaa selviää varmasti tässä vertauksessa: ensiksi, että tämä\nerityinen totuuden piirre (tieto Yljän läsnäolosta) ei ole aijottu\nmaailmalle ylipäänsä, vaan ainoastaan neitsyt- eli vihkiytyneelle\nluokalle; toiseksi on selvää, että sanoma Yljän läsnäolosta tulee\naiheuttamaan erottelemisen, joka on koetteleva ja koettava jokaista\nneitsyt-luokan henkilöä ja selvästi ilmaiseva viisaat, uskolliset,\narvolliset ja näyttävä erilaisuuden uskottomien, tyhmien neitseiden ja\nheidän välillään.\n\nOi, mikä armon runsaus sisältyykään tuohon ihanaan sanomaan: \"Katso\nYlkä!\" Ja kumminkin se on suuri salaisuus, jonka ainoastaan pyhät\ntuntevat; sillä maailma ei voi ottaa sitä vastaan. Se on ja tulee\nolemaan sille hullutus, kunnes kaikki neitseet ovat kuulleet, ja\nviisaat heidän joukostaan menneet kokonaan sisälle; kunnes \"ovi\nsuljetaan\", ja \"tulenliekki\" jonka sytyttää suuri hädän aika, joka\nsenjälkeen on tuleva, saattaa jokaisen silmän näkemään (tuntemaan)\nHerran läsnäolon ja huomaamaan, että hänen valtakuntansa on alkanut.\n\nMillä kuninkaallisella armolla tuleekaan Jehovan sanoma hänen\nvähäpätöisille palvelijoilleen ja palvelijattarilleen: \"Kuule, tytär,\nkatso ja kallista korvasi; unohda kansasi ja isäsi [Aadamin] huone\n[inhimilliset sukulaiset, toiveet, tarkotukset ja toivomukset]; niin\nKuningas [Herra Jeesus] saapi halun ihanuutees; sillä hän on sinun\nHerrasi, kumarra häntä.\" (Ps. 45: 11, 12.) Ja kutka ne ovat, jotka\ntulevat saamaan sellaisen suosion? Sen tulevat \"_kutsutut_, ja\n_valitut_, ja _uskolliset_ saamaan.\" \"Ihan ihanuutta on kuninkaantytär\n[Jehovan tytär; sillä sellaiseksi tunnustetaan Kristuksen morsian]\n_tuolla sisällä_.\" Hänen kauneutensa on pyhyyden kauneus. Ulkonaisesti,\nmaailman silmissä, ei hän ole ihana; ja Herransa kaltaisena\nalennuksessaan, halveksivat ja hylkäävät ihmiset hänet. Mutta hän ei\nole aina oleva siinä tilassa: seurattuaan ylkäänsä nöyryytyksissä, on\nhän myös oleva osallinen hänen kirkkaudessaan. Uutena luomuksena on hän\naikanaan puettava jumalallisella luonnolla: \"Kullalla kirjailtu vaate\non hänen pukunsa\" [sen jälkeen kuin hän on kirkastettu] -- kulta on\njumalallisen luonnon vertauskuva. \"Kirjavissa vaatteissa hän viedään\nkuninkaan tykö\" -- yksinkertaisessa valkeassa puvussa, jolla hänen\nHerransa itse on varustanut hänet, Herransa vanhurskauden puku, johon\nmorsiamen on täytynyt suurella huolellisuudella ommella kristillisten\nhyveiden kauniit koristukset. Ja suuri tulee ilo olemaan taivaassa ja\nmaan päällä kun hänelle tarjotaan runsain määrin pääsö kuninkaan hoviin\n(2 Piet. 1: 5--8, 11); monet sanovat silloin: \"Iloitkaamme ja\nriemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat\ntulleet ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä.\" (Ilm. 19: 7.)\n\"Ja tytär Tyyro [maan voimalliset] lahjoillansa ihailee kasvojasi, hän,\nsekä kansan rikkaat... Minä tahdon julistaa sinun nimeäsi sukukunnasta\nsukukuntaan; sentähden pitää kansain sinua ylistämän aina ja\nijankaikkisesti.\" Ps. 45: 13--18.\n\nTodella \"viisaiksi\" tulevat ne vihkiytyneet osottautumaan, jotka ovat\njättäneet maailmalliset ihanteet ja maalliset toiveet ja palkinnot, ja\nRakastettua kaipaavin ja ikävöivin sydämin, ovat valmiit ja huomataan\narvollisiksi ottamaan vastaan luvattu korotus Morsiamena, Karitsan\nvaimona.\n\n    \"Jos saisimme sun autuuttasi maistaa,\n    Sä Karitsan Morsian.\"\n\nKoska lamppujen ottaminen ja Ylkää seuraaminen merkitsee kaiken muun\njättämistä seuratakseen Kristusta tänä hänen läsnäolonsa aikana, niin\nse merkitsee myös Baabelin jättämistä, jossa neitseet pääasiallisesti\novat olleet; koska elonkorjuun valossa ilmaantunut totuus selvästi\npuhuu tästä nisun ja lusteen erottamisesta toisistaan. Lamppujen\nhuolellinen puhdistaminen ilmottaa tämän viisaille neitseille, jotka\nomaavat vihkiytymisen ja tottelevaisuuden pyhän hengen. Ne, joilla on\ntätä \"öljyä\", niillä tulee myös olemaan valoa; ja sellaiset seuraavat\nmyös ilolla ja vastustelematta \"Karitsaa mihin ikinä hän meneekin\",\nkoska ymmärtävät panna arvoa sellaiselle edulle.\n\nTyhmät neitseet sitävastoin, joilta puuttuu riittävä määrä öljyä, eivät\nsaa selvää valoa Yljän läsnäoloon nähden; ja raskautetut kun ovat,\nnykyisen elämän huolista ja suunnitelmista, j.n.e. eivät he täysin\ntutki asiaa, jonka vuoksi ovat horjuvalla kannalla ja epävarmat\njättääkö Baabeli tai ei, ja ovat he melkoisen välinpitämättömiä ja\nepäluuloisiakin koko asiaan nähden. Ja joskin he, toisten vaikutuksesta\nvastahakoisesti antautuisivatkin, ovat he kumminkin Lotin vaimon tavoin\nhalukkaat alituisesti katsomaan taakseen. Sellaisille antoikin Herra\nvaroituksen: \"Muistakaa Lotin vaimoa!\" (Luuk. 17: 32.) Ja vielä sanoi\nhän: \"Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole\n_sovelias_ Jumalan valtakuntaan.\"\n\nVertauksessa ei ole mitään, joka viittaisi siihen, että tyhmät neitseet\ntulisivat huomaamaan tyhmyytensä ennenkuin tilaisuus mennä\njuhlatilaisuuteen on mennyt ohi. Silloin tulevat he näkemään, kuinka\ntyhmiä olivat odottaessaan Herran tuntevan heidät Morsiamenaan ja\nkanssaperillisinään, kun korkeintaan olivat haaleita ja loitolla\nseurasivat häntä. Monet, joita nyt korkeasti kunnioitetaan ihmisten\nkesken ja ovat huomatut \"voimallisten töittensä\" vuoksi, tulevat\nolemaan niitä, jotka pettyvät toiveissaan.\n\n\nJA OVI SULJETTIIN.\n\nYljän läsnäolon julistaminen, häntä vastaan lähteminen ja hänen\nkanssaan häihin meneminen _jatkuu vielä_ ja tulee jatkumaan, kunnes\nviisaat neitseet ovat \"otsiinsa leimatut\", kunnes heillä on riittävästi\ntietoa elonkorjuutotuuksista voidakseen erottautua Baabelista ja\nollakseen kunnossa menemään Yljän kanssa valmistettuihin juhlapitoihin.\nSitten, kun nykyinen totuus on koetellut kaikkia neitseitä, tulee\ntilaisuuden ovi suljettavaksi, eikä useampien sallita tulla juhlaan;\nsillä, Mestari sanoi: \"Minä avaan eikä kukaan ole sulkeva, ja suljen\neikä kukaan avaa.\" (Ilm. 3: 7.) Ja kun tyhmät neitseet tulevat\nkolkuttamaan ja koettavat päästä sisälle senjälkeen kun ovi on\nsuljettu, sanoen: \"Herra, Herra, avaa meille\", vastaa hän heille\nsanoen: \"Totisesti sanon teille: en tunne teitä.\" Ne, jotka häpeävät\nhäntä ja hänen sanaansa nyt ja senvuoksi ovat välinpitämättömiä niihin\nnähden, sellaisia tulee hänkin häpeämään, kun hän on ilmestymäisillään\nkirkkaudessa ja voimassa kaikkine pyhine uskollisine lähettiläineen --\nviisaiden neitseiden kanssa, jotka ovat korotetut ja kirkastetut hänen\nkanssaan.\n\nSuljetulla ovella, ei niinkuin huomattanee, ole minkäänlaista tekemistä\nmaailmallisten kanssa. Sehän on ovi hääjuhlaan; eikä se milloinkaan ole\nollut avoin muille kuin vihkiytyneille -- neitsytluokalle. Mitään muuta\nluokkaa ei ole koskaan kutsuttukaan tulemaan siitä; ja se suljetaan kun\nelonkorjuutotuudet ovat seuloneet ja erottaneet kaikki innokkaat,\nvakavat, jotka ovat lupauksilleen uskolliset, kylmistä, haaleista ja\nraskautetuista, jotka laiminlyövät liittolupauksiensa täyttämisen.\nJumalalle olkoon kiitos, armahtavaisuuden ovea tässä ei suljeta, eikä\nmyöskään suosion ovea; vaan se on _suurimman suosion_ ovi:\nkanssaperillisyys Kristuksen kanssa hänen Morsiamenaan. Mutta kun se\nsuljetaan tyhmiltä neitseiltä eikä koskaan tule avattavaksi heidän\nkolkutukselleen, vaan jätetään heidät seisomaan ulkopuolelle, alttiina\n\"pahan päivän\" suurelle ahdistukselle, jossa tulee olemaan itku,\nvoivotus ja hammasten kiristys, suljetaan heidät kumminkin yhä edelleen\nJumalan rakkauden ja armahtavaisuuden huomaan, ja vieläpä hänen\nsuosionsa ja erityisen huolenpitonsakin alaisiksi; sillä suuret\nahdistukset, joiden kautta heidän on kuljettava, ovat tarkotetut\npuhdistamaan ja jalostamaan näitä katumukseen joutuneita neitseitä ja\nsiten valmistamaan heistä kunniallisia astioita Mestarin käytettäväksi,\nvaikkeikaan korkeimpaan kunniaan, johon he alkujaan olivat kutsutut,\nmutta johon olivat osottautuneet olevansa arvottomat. Jossain määrin\nosallisina Baabelin hengestä, vaikuttaen sen hyväksi vaikka kuinkakin\nvähän, laskee Herra heidät osallisiksi Baabelin synteihin ja sentähden\narvottomiksi pakenemaan sitä kohtaavia vaivoja. Nämä vaivat ovat\nvälttämättömiä, eivät ainoastaan Baabelin hävittämiseksi, vaan myöskin\nkypsymättömän nisun puhdistamiseksi ja erottamiseksi, jota siellä vielä\non: -- tyhmät neitseet, jotka ovat melkoisesti Baabelin viinin\njuovuttamat ja voittamat.\n\nOnnellinen morsiussaattue, joka saattoi juutalaista morsianta\nmiehensä kotiin soitolla ja lamput sytytettyinä ja kaikenlaisilla\nilonilmauksilla, valaisee kauniilla tavalla häihin menoa Herran kanssa.\nNiinkuin morsian meni Herransa iloon ja sille aterialle jonka hän oli\nvalmistanut, niin menevät nyt viisaat neitseet sisälle. Ilo alkaa\nsilloin kun he ensin kuulevat, että Ylkä on läsnä. Mielellään jättävät\nhe kaikki ollakseen hänen seurassaan ja valmistetussa juhlassa. Uskon\nkautta he nyt jo nauttivat tulevasta juhlasta, kun läsnäoleva ylkä\nilmottaa heille ylenmäärin suuria ja kallisarvoisia asioita, jotka ovat\nvalmistetut hänen valitulle Morsiamelleen, ja ilmottaa heille suuren\ntyönsä maailman siunaamiseksi ja ennalleenasettamiseksi, johon työhön\nhänen Morsiamellaan tulee olemaan oikeus ottaa osaa. Totisesti, kun me\nastumme vastaanottohuoneeseen ja näemme tulevan uuden Valtakunnan\nsuosion juhlan merkkejä, alamme jo mennä sisälle Herramme iloon. Saamme\njo tuntea tulevan hyvän esimakua. Hengessä saamme jo nauttia hänen\narmonsa runsaimpia lahjoja. Uskon kautta istumme jo Mestarin pöydässä,\nja hän on itse lupauksensa mukaisesti (Luuk. 12: 37) läsnä ja palvelee\nmeitä.\n\nTämä kallisarvoisten totuuksien nauttiminen uskon kautta, jotka ovat\ntulleet ilmi tänä elonkorjuuaikana, alkoi vuonna 1875, 1335 päivien\nloputtua (Dan. 12: 12) elonkorjuun alussa, ja on juuri se autuus, josta\nprofetta ennusti sanoessaan: \"Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa\ntuhat ja kolme sataa ja viisi neljättä päivää!\"\n\n\nHÄÄPUKU ON KOETUS.\n\nToinen Herramme vertauksista (Matt. 22: 1--14) näyttää yhä edelleen\npyhäkköluokan koettelemista -- koettelemista ja erottelemista niidenkin\nkeskuudessa, jotka ovat kuulleet ja tunteneet elonkorjuusanoman.\n\"Viisaat neitseet\" toisessa vertauksessa, jotka menevät Yljän kanssa\nhääsaliin ja \"vieraat\" tässä vertauksessa ovat samaa vihkiytyneitten\nluokkaa, jotka siihen saakka ovat osottautuneet uskollisiksi ja\ntottelevaisiksi. Itse asiassa esitetään tätä luokkaa monien erilaisten\nkuvien kautta, joista kullakin on oma erityinen voimansa asian\nvalaisemiseksi. Heitä esitetään viisaina neitseinä, palvelijoina, jotka\nodottavat Herransa takaisin tuloa häistä, häävieraina ja morsiamena. He\novat Kristuksen ruumis, Kristuksen aijottu morsian, Kristuksen\nsotilaita, oksia viinipuussa, Kristuksessa, öljypuunoksia Kristuksessa,\neläviä kiviä temppelissä, jossa Kristus on huippukulmakivi, oppilaita,\njoiden opettajana Kristus on, lampaita, joiden Paimen hän on, j.n.e.\nTarkastaessamme näitä kuvia on meidän muistettava, että ne ovat\nerilaisia ja eri valaistuksia, kokonaan riippumattomia toisistaan, ja\nmeidän tulee koettaa saada jokaisesta se opetus, jota se oli aijottu\nantamaan. Jos me koetamme sekottaa yhteen valaistuksia, ja ihmettelemme\nkuinka temppelin kivi saattaa olla viinipuunoksa, kuinka lampaat\nsaattavat olla sotilaita, tai kuinka häävieraat saattavat olla\npalvelijoita tai morsian, emme ollenkaan saata käsittää niitä.\n_Todellisuudessa_ emme ole kutsutut vieraiksi Karitsan häihin, eikä\nmyöskään palvelijoiksi, jotka odottavat hänen palaamistaan häistä, vaan\nmeidät on kutsuttu olemaan morsiamena, vaikkakin meidän muutamissa\nsuhteissa on oltava palvelijain _kaltaisia_, ja vieraiden _kaltaisia_\n-- uskollisten palvelijain kaltaisia valvovaisuudessa ja\npalvelevaisuudessa ja vieraitten kaltaisia toisessa suhteessa.\n\nTämä vertaus on omiaan osottamaan sitä puolta asiasta, jota ei olisi\nvoitu tehdä havaannolliseksi kuvaamalla morsianta, joka esittää\nvalittua Seurakuntaa kokonaisuudessaan Kristuksen kanssaperillisenä. Se\nosottaa sekä luonteen että siihen vaadittavan valmistuksen, ja myöskin\njokaisen yksityisen tarkastuksen, joka tarkastus tulee hylkäämään\nmuutamia, hyväksymään toisia. Ne, joita näin tarkastetaan, esitetään jo\nvieraspidoissa olevina. He ovat nisua, joka on korjattu eli koottu\nlusteen joukosta, viisaat neitseet erotettuina tyhmistä. He ovat\nkuulleet ja ottaneet vastaan elonkorjuutotuudet, ja iloitsevat uskossa\najatellessaan sitä kirkkautta ja siunausta, joka tulee seuraamaan\nheidän yhdistymistään Herran kanssa. Tähän saakka he ovat kaikki\njuosseet hyvästi; mutta, \"joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei\nlankea\", kunnes on juoksunsa päättänyt.\n\nHyväksymisen ehtoa ja häihin valmistumista kuvataan tässä vertauksessa\n_hääpuvulla_. Juutalaisissa häissä oli tapana, että isännältä oli\nsaatavina juhlamenopukuja -- valkeita liinasia pukuja -- kaikille\nhäävieraille; ja jos joku vieras riisui pois isännän antaman hääpuvun\nja esiintyi omissa vaatteissaan sellaisessa tilaisuudessa, olisi sitä\npidetty häpeämättömänä sopimattomuutena, joka merkitsi ylpeyttä ja\nisännän halveksimista.\n\nVertauskuvana tekee hääpuku selvällä tavalla havainnolliseksi\nKristuksen vanhurskauden, jonka isäntämme, Jehova (Room. 8: 30--34) on\nhankkinut meille ja lasketaan se jokaisen hyväksi, joka uskoo ja turvaa\nhäneen, ja jota ilman ei kukaan ole otollinen Karitsan häissä ja jota\npaitsi ei yksikään vieras pääse sisään. Kutsu ja hääpuku ovat molemmat\ntarpeellisia ja vertaus osottaa, että ainoastaan ne, jotka ovat siihen\npuetut, pääsevät sisään erityisen valmistautumisen vastaanottohuoneesen\n-- nykyisen totuuden valoon, jossa morsian lopullisesti valmistautuu.\n(Ilm. 19: 7.) Kun puku ja kutsu on saatu ja otettu vastaan, viettävät\nnämä vieraat tuon lyhyen ajan hääjuhlan edellä (elonkorjuuajan)\njärjestämällä pukujansa ja oman ja toistensa valmistamista\nviimestellessä. Ja heidän ollessaan täten toiminnassa, nauttivat he jo\ntoistensa kanssa uskossa edessään olevasta näköalasta. Ylkä,\nsuurenmoinen tulevaisuudentyö, ihana perintö ja nykyinen valmistustyö\novat heidän ajatustensa ja puhelujensa alituisena esineinä.\n\nTässä etuhuoneessa (suosion ajassa ja suosion tilassa), joka on\nloistavasti valaistu jumalallisen totuuden kirkkaalla ilmenemisellä,\njonka aika nyt on tullut, suodaan sekä tilaisuudet, että pyhän hengen\nvaikutus lopulliseen koristamiseen ja täydelliseen valmistumiseen\nhääjuhlaa varten. Mutta siitä huolimatta osottaa vertaus, että näinkin\nsuotuisten olosuhteiden vallitessa muutamat, joita \"yksi\" tässä\nedustaa, tulevat loukkaamaan Kuningasta hylkäämällä ja riisumalla pois\nhääpuvun.\n\nTämä vertaus opettaa siis eittämättömästi, että viisaiden neitseiden,\njotka ovat näin pitkälle olleet halukkaat ja arvolliset ja sen vuoksi\nsaaneet niin paljon elonkorjuuvaloa, lopullinen ja yleinen koetus tulee\nkoettelemaan miten selvillä he ovat siitä, mitä Raamatussa usein\nvakuutetaan, etteivät ole hyväksytyt juhlaan ainoastaan oman ansionsa\nperustuksella, vaan ensi sijassa koska heidän alastomuutensa ja monet\nepätäydellisyytensä ovat peitetyt hänen ansionsa kautta, joka antoi\nelämänsä heidän lunastuksensa hinnaksi ja jonka vanhurskaus on heidän\nhyväkseen laskettu pukimena, joka yksin tekee heidät mahdollisiksi\ntullakseen esitetyiksi ja otollisiksi Kuninkaalle. Kaikkein on\nkannettava pukua. Itsekukin saattaa koristaa omansa hyvillä töillä.\n\nKuinka ihmeellistä ja paljon merkitsevää, että _tämä_ tulisi olemaan\nsuuri, yleinen loppukoetus. Meidän taivaallinen Isämme on päättänyt,\nilmeisesti, etteivät muut tule kuulumaan morsiusseurueesen kuin ne,\njotka selvästi näkevät oman mitättömyytensä, ja että suuri Ylkä on\nheidän _Lunastajansa_ niinkuin hän on heidän Herransa ja\nOpettajansakin.\n\nNäyttää myöskin oudolta, että muutamat, jotka ovat juosseet niinkin\nhyvin kilparadalla, lankeaisivat, kun he olivat niin lähellä\ntoiveittensa toteutumista; kumminkin, koska heitä varotetaan\nsellaisesta mahdollisuudesta, on tarpeellista, että kaikki vihkiytyneet\n_valvovat_ ja _rukoilevat_ etteivät lankeaisi kiusaukseen; sillä näinä\nviimeisinä päivinä tulee vaaralliset ajat, joita apostoli ennusti.\n(1 Tim. 4: 1; 2 Tim. 3: 1; 4: 3--5.) Ja kumminkaan eivät ajat ole niin\nvaaralliset, ettei Jumalan armo kykenisi ylläpitämään niitä, jotka\nluottamuksella turvaavat Kaikkivaltiaan käsivarteen. Totisesti, eivät\nne, jotka _nöyrästi_ pysyvät uhrautumisen kaidalla tiellä, koskaan ole\nolleet niin hyvin turvatut tahi niin kokonaan varustetut Jumalan koko\nsota-asulla. Mutta, niin ihmeelliseltä kuin tuntuukin, näyttää\nkumminkin siltä kuin juuri Jumalan armolahjojen runsaus, itse selvyys\nJumalan armollisten suunnitelmien ilmitulemisessa (mikäli ne koskevat\nkaikkien maan sukukuntien siunaamista seurakunnan kautta), sen sijaan\nettä ne johtaisivat nöyryyteen ja panemaan suurempaa arvoa\nihmeelliselle lunastushinnalle, jonka kautta aikaansaadaan vapautus\nkadotuksesta, ja jonka kautta kutsumme jumalallisen luonnon\nosallisuuteen ja tulemaan Kristuksen kanssaperilliseksi tehdään\nmahdolliseksi, aikaansaisi päinvastaisen vaikutuksen muutamiin.\nSellaisten silmistä näyttää häviävän heidän oma mitättömyytensä ja\nHerran tahraton täydellisyys; ja sensijaan, että olisivat selvillä\nsiitä, että parhaimmassakin tapauksessa ovat \"ansiottomia\npalvelijoita\", näyttävät he huomaavan jotakin merkillistä pienissä\nuhrautumisissaan totuuden puolesta -- jotakin, joka on tasa-arvoista\nsen kanssa, minkä Jeesus teki -- ja tuumivat, että he, yhtä paljon\nkuin hänkin, ovat välttämättömiä Raamatun ilmottaman, suuren\naikakausisuunnitelman suorittamisessa. \"Päätä\" ja hänen suurta\nlunastustyötään ei silloin pidetä kyllin suuressa arvossa. (Kol. 2:\n19.) Nämä ovat tuomitut syypäiksi \"liiton veren tallaamiseen, jossa\nheidät pyhitettiin\" (ja hyväksyttiin), ja siihen, että pitävät sitä\nyleisenä eli tavallisena, (Hebr. 10: 29.) Nämä pilkkaavat itse Jumalan\narmon henkeä hyljätessään \"tien\" -- ainoan tien ja ainoan nimen, joka\non annettu taivaan alla ja ihmisten kesken, jonka kautta saatamme\npelastua aadamilaisesta kirouksesta ja tulla kokonaan sovitetuiksi\nJumalan kanssa.\n\nNäitä esitetään vertauksessa sen kautta, joka \"sidotaan\", estetään\npääsemästä perille juhlaan tai edes täydellisempään käsitykseen sen\nsiunauksista ja iloista; ja nämä tulevat lopullisesti kokonaan\nheitettäväksi ulos valosta \"ulkonaiseen pimeyteen\", jossa maailma on,\ntullakseen osallisiksi hädästä ja vaikeuksista suurena vaivan päivänä.\nJuuri näille tulevat nykyään avautuvat totuudet, jotka ovat tarkotetut\nparhaaksemme ja kehitykseksemme olemaan syynä kompastukseen, koska\neivät ole kylliksi harjaantuneet niiden kautta. Ja niinkuin\nisraelilaiset, joita Jumala niin kauvan erityisesti suosi, tulivat\nylpeiksi ja alkoivat pitää itseään _todellakin arvollisina_ saamaan\nnämä edut ja välttämättöminä jumalallisen suunnitelman suorittamiseen,\nniin että Jumala syöksi heidät pois kaikesta suosiosta, niin tulee\nnytkin olemaan niiden kanssa, jotka, vaikkakin tähän asti ovat juosseet\nhyvin, eivät pysy nöyrinä, vaan alkavat pitää itseään _arvollisina_\nseisomaan Jumalan edessä _omassa vanhurskaudessaan_ ja jotka uskovat,\nettä heillä on oikeus ottaa osaa juhlaan ilman Kristuksen, heidän\nhyväkseen laskettua, vanhurskauden hääpukua.\n\nNiin kovin surullista kun tämä onkin, on tämäkin ennustuksen piirre,\njota esitetään tarkastuksemme alaisessa vertauksessa, täyttymäisillään\nsilmäimme edessä, ja muodostaa lisärenkaan todistusten suureen ketjuun,\njotka osottavat meidän olevan \"elonkorjuussa\". Muutamat niistä, jotka\novat käyttäneet hyväkseen nykyisiä hengellisiä armonosotuksia, ovat\nsillä tavoin halveksineet ja heittäneet pois hääpuvun; ja vaikkakin he\nyhä vielä puhuvat Kristuksesta Herrana, niin halveksuvat he ja\nkieltävät teon tärkeyden, jonka kautta hän tuli Herraksi ja jonka\nperustuksella heidät pidettiin arvollisina saamaan kutsu häihin.\n(Room. 14: 9; 5: 2.) He väittävät rohkeasti, etteivät he tarvitse\nLunastajaa; ja ovelilla viisastelmilla ja Raamatun väärillä\nsovitteluilla vakuuttavat he itselleen ja toisille, että tulevat\nlammashuoneeseen toista tietä, tulematta lunastetuiksi -- heidän omassa\nvanhurskaudessaan, jota profetta nimittää \"saastaiseksi vaatteeksi\"; ja\ntoiset väittävät, etteivät he tarvitse mitään Välimiestä tahi\nLunastusta, vaan että heidät on peruuttamattomasti valittu\nijankaikkiseen kirkkauteen.\n\nTämän hääpuvun riisuminen Kristuksen sovintouhrin hylkäämisen kautta\nesiintyi ensikerran niiden kesken, jotka olivat tulleet nykyisen\ntotuuden valoon, kesällä 1878; ja siitä asti on se koetellut kaikkia,\njotka ovat menneet vierashuoneen valoon, elonkorjuuvaloon. Yljän\nitsensä läsnäollessa on tämä eksytys saanut jalansijaa; ja muutamat\novat heittämäisillään pois välttämättömät hääpuvut. Ja minkä liikkeen\nse on aikaansaanut häävierasten kesken! minkä jakaantumisen! minkä\nseulomisen! Ne, jotka riisuvat puvun, näyttävät pitävän tärkeänä, että\ntoisetkin tekisivät samalla tavalla; ja nämä taistelevat, uskollisten\nvarottaessa heitä; ja jakaantuminen jatkuu vieläpä vierashuoneessakin;\nja tulee epäilemättä jatkumaan aivan viimeiseen tuntiin asti ennen\nhäitä.\n\nSillä aikaa merkitsee näkymätön, mutta läsnäoleva Ylkä ja Kuningas\nuskolliset arvokkaat, jotka tulevat maistamaan hänen ehtoollistaan; ja\nhän sallii, ja ennusti vertauksessa, tämän viimeisen kokeen. Niiltä,\njotka ovat riisuneet puvun, kysyy hän: \"Ystäväni [toverini], kuinka\ntulit tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?\" -- lempeä\nmutta hyvin voimakas muistutus, että puvun kantaminen oli juuri ehtona,\nettä hän pääsi nauttimaan armolahjoja ja että hän sai sellaisen\nlahjaksi. Ja me haastamme kenenkä tahansa, joka kieltää Kristuksen\nkuoleman olleen hänen lunastushintansa, sanomaan, tuliko hän nykyiseen\nvaloon -- tietämään Herran läsnäolon ja muut Jumalan syvyydet, jotka\nnyt nähdään selvästi -- olematta sinä aikana puettu tuohon pukuun.\nKukaan ei ole ikinä mennyt sisälle ilman pukua; muut eivät voi nähdä\nJumalan syvyyksiä. (1 Kor. 2: 7--14.) Aivan niinkuin oli vertauksessa,\nniin on nytkin: kun tämä kysymys asetetaan niille, jotka ovat\nhyljänneet puvun, \"eivät he vastaa mitään\". He eivät saata kieltää,\nettä he pääsivät sisään silloin kun heillä oli puku päällään; eivätkä\nhe tahdo sitä myöntää.\n\nSilloin Kuningas sanoi palvelijoille: \"Sitokaa hänen jalkansa ja\nkätensä ja heittäkää hänet äärimäiseen pimeyteen.\" \"Äärimäinen pimeys\"\non pimeys, joka ympäröi maailman viisaat, inhimillisen ajattelemisen\npimeys, kun Jumalan sana ei johda sitä, taikka kun hänen ilmotettu\nlunastus- ja ennalleenasettamisssuunnitelmansa ei saa johtaa sitä\noikeaan suuntaan. Sellaisten sitominen eli estäminen on varotuksena\nvihkiytyneitten seurassa, ja auttaa kaikkia tosivihkiytyneitä mitä\nselvimmin näkemään puvun tarpeellisuuden ja minkä arvon Kuningas panee\nsille. Palvelijat, joiden käsketään suorittaa sitominen, ovat ne,\njoilla on totuuden tieto, ja jotka voivat _sitoa_ sellaisten\n_vaikutuksen_ Raamatun todistuksilla kallisarvoisen veren arvosta ja\nvälttämättömyydestä, ja vanhurskaudenvaipasta, jonka se osti meille.\nTaistelussa näitä Raamatun todistuksia vastaan joutuvat ne, jotka ovat\nriisuneet puvun, omien todistelujensa ja puhdistautumisyritystensä\nkautta, pois valosta \"äärimäiseen pimeyteen\". Heille niinkuin\nmaailmallekin, on Kristuksen risti nyt loukkauskivi ja hullutus; mutta\nuskollisille, vihkiytyneille, on se vielä \"Jumalan voima ja Jumalan\nviisaus.\"\n\nMutta otettakoon huomioon, että vertauksessa mainittujen, jotka\nsidotaan ja heitetään ulos äärimäiseen pimeyteen, on ensin täytynyt\nolla elonkorjuutotuuksien valossa; ja niinmuodoin on heidän\nedesvastuunsa ja rangaistuksensa suuremmat kuin niiden edesvastuu ja\nrangaistus, jotka eivät koskaan ole nauttineet sellaista suosiota.\nTuhannet nimikristillisessä seurakunnassa tulevat epäilemättä\nnoudattamaan sitä, mitä heidän etevät johtajansa opettavat, kun he\nhylkäävät uskon Kristuksen kalliin veren vaikutukseen syntisen\nlunastushintana, ja nämä eivät likimainkaan tule olemaan syyntakeisia\nottamistaan askeleista; sillä heillä ei ole ollut riittävästi\nvalaistusta siihen asiaan nähden.\n\nTuhannet niistä, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, eivät koskaan\nole uskoneet Kristukseen heidän lunastajanaan tai edesvastaajanaan,\neivätkä ikinä ole kantaneet hänen, heidän hyväkseen laskettua\nvanhurskauden vaippaa. Näitä tietysti ei tarkoteta vertauksessa.\nVertaus koskee ainoastaan hyvin rajotettua luokkaa, sellaisia, jotka\nkerran kaikki selvästi käsittivät lunastuksen arvon, ja jotka\nkäsittäessään tämän arvon, tulivat sisälle, sen takaaman suosion\nnojalla, erityiseen valoon, joka kuuluu elonkorjuuajalle -- Kuninkaan\nläsnäoloajalle, juuri juhlan edellä. Millä huolella tuleekaan niiden,\njotka kerran ovat valistetut ja jotka ovat maistaneet Jumalan hyvää\nsanaa ja tulevan maailman voimia, olla varuillansa pienintäkin\nsellaista askelta vastaan, joka on niin uskoton, väärä ja onneton.\nHebr. 10: 26--31; 6: 4--8. Tarkastaessamme näitä vertauksia, emme saa\ntehdä sellaista erehdystä, että otaksuisimme kaikkien viisaiden\nneitseiden menneen häihin -- menneen vierassaliin, jossa erityiset ja\nlopulliset valmistukset tehdään -- ja että ovi olisi suljettu,\nennenkuin vertauksessa mainittu tarkastus alkaa. Tilaisuuden ovi on\nvielä avoinna kaikille vihkiytyneille, jotka uskon kautta ovat puetut\nKristuksen vanhurskauden hääpukuun; sanoma: \"Katso Ylkä!\" kaikuu vielä;\nviisaat neitseet lähtevät yhä vielä häntä vastaan, ja menevät yhä vielä\nhänen kanssaan häihin; ja tyhmät eivät vielä ole palanneet öljyllä\ntäytetyillä astioillaan. Mutta siitä asti kuin \"Kuningas tuli\"\n(vuodesta 1878, rinnakkaisaika Herramme esikuvalliselle virkaansa\nastumiselle juutalaisten kuninkaana -- Matt. 21: 1--13), on vierasten\ntarkastus ja koetteleminen, miten he ovat vastaanottaneet hääpuvun,\njatkunut. Ja kun monet viisaista neitseistä yhä saavat kuulla Yljän\nläsnäolosta ja tulevat ilomielin juhlaan, osottautuvat muutamat niistä,\njotka jo ovat siellä, arvottomiksi jäämään sinne ja ovat sidotut, ja\ntullaan edelleen sitomaan heidän kätensä ja jalkansa; ja heidän\nkäsityksensä ja ymmärtämisensä nykyisistä totuuksista -- Herran\nläsnäolosta ja nykyisestä ja tulevasta työstä -- alkaa himmetä yhä\nenemmän ja enemmän, siinä määrin kuin he, väärien johtopäätösten ja\nväärien otaksumisten johtamina, vähitellen tai nopeasti, kukin\nluonteenlaatunsa mukaisesti, luisuvat maailmalliseen katsantokantaan --\nulkonaiseen pimeyteen, jossa maailma on, \"äärimäiseen pimeyteen\" kun\nsitä verrataan kirkkaaseen sisäiseen valoon, jonka nyt voivat saada\nasianmukaisesti puetut pyhät. Ja epäilemättä koetellaan kaikkia\nneitseitä, jotka pääsevät sisään, tämän asian suhteen. Onnelliset ja\npelkäämättömät tässä koetuksessa tulevat olemaan kaikki ne, jotka\nsydämestään saattavat sanoa: --\n\n    \"En toiveilleni parempaa\n    Mä perustusta mistään saa,\n    Kuin veri kallis Jeesuksen,\n    Siis siihen turvaan luottaen.\n    Kun kalliolle rakennan,\n    Mä pohjan löydän parhaimman.\"\n\nJa sellaiset saattavat riemuiten laulaa:\n\n    \"On Ruhtinas rauhan nyt läsnä,\n    Hän kasvoillaan valistaa mun.\n    Oi, rakkaani, kuule! Hän sanoo:\n    'Mun rauhani olkohon sun'.\n    Kun ristinsä turvihin käyn,\n    Tuo veri saa puhtahaks' mun;\n    Kun Jeesukseen luotan mä ain',\n    Ja kaikkeni Herra on sun.\"\n\n\nKORKEAN KUTSUN LOPPU EI OLE OVEN SULKEMISTA.\n\nRaamattu ei anna tietoa täsmällisestä ajankohdasta, jolloin ovi\nhääjuhlaan tulee suljettavaksi, vaikka siitä käykin selvästi esille,\nettei sitä suljeta ennenkuin _kaikki_ \"neitseet\" ovat saaneet\ntilaisuuden mennä sisälle, ja kaikki \"viisaat\", eli ne jotka ovat\nvalmiit, ovat menneet sinne.\n\n_Avoin_ \"ovi\" kuvaa tilaisuutta päästä jonkinlaiseen tilaan tai\nsaavuttaa etuoikeuksia; _suljettu_ ovi esittää sellaisen edun tai\ntilaisuuden päättymistä. Etu, kutsu tai tilaisuus Evankelikautena, joka\nrajotetuilla ehdoilla _myöntää_ Kristukseen uskoville _pääsyn_\nkanssaperillisyyteen hänen kanssaan ja jumalalliseen luontoon\ntaivaallisessa Valtakunnassa, on se \"ovi\", jonka kautta me \"olemme\nsaaneet pääsön tähän armoon [suosioon], jossa nyt elämme\"; nimittäin\ntoivoon Jumalan kirkkauden osallisuudesta. (Room. 5: 2.) Tämä ovi, joka\non ollut avoinna koko aikakautena, tulee kerran suljettavaksi; -- ja\novi vertauksessa kymmenestä neitseestä merkitsee tätä sulkemista --\nkaikkien sellaisten tilaisuuksien ja etujen päättymistä. Tämä vertaus\nneitseistä on ainoastaan kuvaus tapauksista tämän ajan lopulla niiden\ntotisen seurakunnan jäsenten kesken, jotka elävät sinä aikana. \"Ovi\"\ntässä vertauksessa merkitsee, että eräät erityiset edut, evankelikauden\nsuosionetujen täyttyminen ja päämaali, tulevat olemaan avoinna\n\"viisaille neitseille\" elonkorjuuajassa; ja oven \"sulkeminen\", kun\nkaikki tämän luokan jäsenet ovat käyttäneet näitä etuja, esikuvaa\n_kaiken_ evankeliajan suosion ja kaikkien sen etujen päättymistä; sillä\njuhla kuvaa täydelleen evankeliajan hyötyä ja etuja, sen kautta, että\nse esittää sitä suurta lopputulosta, johon kaikki muut armonedut\njohtavat -- luvattuun Valtakunnan kirkkauteen.\n\nTarkasta tätä tilaisuuden ja armon \"ovea\", joka pian tulee\nsuljettavaksi. Herramme nimitti sitä portiksi ja sanoi evankeliaikana\ntulevan vaikeaksi sekä löytää sitä että kulkea sen läpi, ja neuvoi\nmeitä ponnistelemaan suuresti päästäksemme siitä sisälle, jos me\ntahtoisimme tulla osallisiksi kuolemattomuudesta ja Valtakunnan\nkunniasta, johon ei mikään muu ovi johda, kuin tämä. Hän sanoi\nsentähden: \"Taistelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä\nuseat, sanon teille, pyrkivät päästäkseen sisälle, mutta eivät voi, sen\nperästä kun perheen isäntä on sulkenut oven.\" (Luuk. 13: 24, 25.)\nTämä kaita tie on, niinkuin jo olemme nähneet [I Osa siv. 251],\nitseuhraamisen tie Herran tien ja suunnitelman hyväksi. Nykyisen ajan\nolosuhteet, maailmanhengen vastustus totuutta ja vanhurskautta vastaan,\ntekevät tien kaidaksi, niin että kuka tahansa, joka kulkee Johtajamme\nja esijuoksijamme askeleissa, tulee huomaamaan, että tie on kaita eli\nvaikea, ja että hänen täytyy kärsiä vainoa. Tällä tiellä vaeltaminen,\nsen mukaan kuin Herramme antoi meille esikuvan, että vaeltaisimme hänen\naskeleissaan, ei merkitse ainoastaan sitä, että meidän mielenlaatumme\neli henkemme ainoastaan tulisi hänen kaltaisekseen, vaan että meissä\nmyös kehittyisi toimeliasta harrastusta, joka uskaltaa mitä tahansa\nlevittäessään hänen totuuttaan. Ja kaikilla, jotka vaeltavat samalla\nkaidalla tiellä, ollen uskollisia niinkuin hän oli uskollinen, aina\nkuolemaan asti, on osallisuus hänen kärsimyksissään ja tulevat myöskin\naikanaan osallisiksi hänen kirkkaudestaan, hääjuhlassa -- siitä\nkirkkaudesta, joka on ilmenevä hänen ilmestyessään ja hänen\nValtakunnassaan. -- Fil. 3: 10; 1 Piet. 4: 10.\n\nIhanaan päättymiseen nähden on tilaisuus saada vaeltaa tällä\nuhrautumisen kaidalla tiellä, joka sisältää totuuden tähden\nuhrautumisen, suurin etu, mitä koskaan on tarjottu luodulle olennolle.\nEtu saada kärsiä Kristuksen ja hänen asiansa vuoksi, senjälkeen kun\nolemme omistaneet hänet Lunastajaksemme, on sentähden ovi, ja ainoa\ntilaisuuden ovi, jonka kautta voimme saavuttaa tulevan kirkkauden\nKristuksen morsiamena ja kanssaperillisenä.\n\nOn kolme tapaa, joilla saattaisi ilmottaa tämän oven sulkemisen:\nensiksi varman tiedon kautta Raamatusta täsmällisen ajan suhteen;\ntoiseksi, sellaisen muutoksen kautta yleisessä ajatustavassa totuuteen\nnähden, ettei uskollisuutta ja intoa totuuden palveluksessa enää\nkohtaisi vastustus, ja silloin kärsiminen Kristuksen kanssa totuuden\npuolesta (Room. 8: 17) ei enää olisi mahdollista; tai kolmanneksi,\nsellaisen asiain tilan kautta maailmassa, että kaikki tilaisuus\npalvelemiseen kerrassaan estettäisiin, niin ettei etsivillä olisi\nminkäänlaisia mahdollisuuksia työskentelyyn ja kehitykseen ja\nosottaakseen rakkautta ja uskollisuutta valvomisella ja\nkestäväisyydellä.\n\nVaikka meille selvästi ilmoitetaan, että ovi kerran tulee suljettavaksi\ntänä elonkorjuuaikana eli ennen tämän ajan loppua, ei Raamattu ilmota\nmäärättyä vuosilukua; ja vaikka suuren vaivanajan perästä tapahtuu\nvoimakas muutos yleisessä ajatuskannassa, totuuden ja oikeuden hyväksi,\nei meillä ole minkäänlaista viittausta siitä, että tulisi olemaan\nsellainen asiaintila ennenkuin elonkorjuunaika on täysin päättynyt.\nMutta meillä on selvä viittaus, että _ovi tulee suljettavaksi_\nviimeksimainitulla tavalla, sillä ennenkuin tuhatvuotispäivä alkaa, on\nmeitä edeltäpäin varotettu pimeästä yöstä, jolloin ei kukaan voi tehdä\ntyötä: \"Aamu tulee ja tulee yökin\". -- Jes. 21: 12. Katso myöskin II\nOsa, 8 luku.\n\nKaita tie, joka on avattu meille, on etu ja tilaisuus saada toimia\nyhdessä Herramme kanssa nyt, tänä aikana, jolloin hänen henkensä,\nsävyisyyden ja harrastuksen ilmaisu elämässämme ja uskollisuus Jumalaa\nja hänen totuuttaan kohtaan tapahtuu maallisen hyödyn kustannuksella;\nkun hänen asiansa, ja niiden totuuksien puolustaminen, joita hän\nesitti, tekee meidät vähintäin hyvin vastenmielisiksi kansan silmissä;\nja kun meidän harrastuksemme hänen nimensä kunnioittamiseksi ja\nlähimäisiemme siunaamiseksi totuudella sen kautta, että annamme valomme\nloistaa, vetää ylitsemme pilkkaa, valhetta ja vainoa jossain muodossa.\nJa jos, niinkuin olemme nähneet, kaidan tien _avoin_ portti, merkitsee\netua saada uskollisesti uhrautua kuolemaan asti, maksoi mitä maksoi,\nseuraa siitä, että _sulkeminen kaikista sellaisista tilaisuuksista_\nsellaiseen palvelemiseen ja kärsimiseen tulisi olemaan _oven\nsulkeminen_, kaidan tien sulkeminen, joka tie vie tulevaan kirkkauteen\nja kanssaperillisyyteen -- sen kautta, että ehtona meidän\nhallitukseemme Kristuksen kanssa on uskollisuutemme hänen\npalveluksessaan, mikä nyt merkitsee kärsimistä hänen kanssaan.\n-- Room. 8: 17; 6: 8.\n\nJa me olemme nähneet, ett'ei kärsiminen Kristuksen kanssa ole\ntavallista kärsimistä, joka on kaikille yhteistä langenneessa tilassa,\nvaan ainoastaan sellaiset kärsimiset, jotka ovat suoranaisempia tai\nvähemmin suoranaisia seurauksia Kristuksen esimerkin seuraamisesta\nesittäissämme kansalle vastenmielisiä totuuksia ja paljastaissamme\nyleisesti hyväksyttyjä eksytyksiä. Sellaisia olivat Kristuksen\nkärsimyksien syyt; ja samanlaiset tulevat olemaan syynä vainoon,\nkärsimyksiin ja tappioon kaikille niille, jotka seuraavat hänen\naskeleissaan. Heillä tulee olemaan osallisuus hänen kärsimyksissään nyt\nja katsotaan he lopulta arvollisiksi palkinnon osallisuuteen\nuskollisuutensa tähden oikeaan asiaan. Tämä on koko evankelikautena\nmerkinnyt uhrautuvaa vaivaa ja pilkan kärsimistä kylväessä ja\nkastellessa Kristuksen opetusten siementä; ja nyt, aikakauden lopulla,\nmerkitsee se samanlaista uskollisuutta ja samanlaista kestäväisyyttä\nnykyään tapahtuvassa elonkorjuutyössä -- aina elämän loppumiseen asti,\nolkoonpa sitte että tätä vaaditaan pitkällisen kuluttamisen kautta\nMestarin palveluksessa, päivittäisen kuolemisen kautta, tai pikemmin\ntapahtuvan äkkinäisen marttyyrikuoleman kautta.\n\nKihlatun neitseellisen seurakunnan arvollisuus tulla morsiameksi,\nKaritsan vaimoksi, ei ole ainoastaan siinä, että se on vapaa synnistä,\nvaikka hän tulee olemaan pyhä, \"ilman vajavaisuutta\", -- \"ei tahraa, ei\nryppyä eikä mitään sellaista\" (Ef. 5: 27), pesty \"lunta valkeammaksi\"\nlunastavan rakkauden suuressa lähteessä, Lunastajansa ansiossa. Niin\npaljon on välttämätöntä _kaikille_, jos heidät ikinä katsotaan\narvollisiksi saamaan pysyvää elämää jollain tasolla. Mutta tullakseen\nKaritsan morsiameksi ei hänen ainoastaan tule olla neitsyt puhtaudessa\nja samalla vapaa synnillisestä yhteydestä ja tuttavallisuudesta\nmaailman kanssa, vaan häneltä vaaditaan enemmän, paljon enemmän kuin\ntätä. Hänen on oltava Herransa tarkka kuva ja niin uskollisesti\nseurattava hänen askeleissaan ja hänen neuvojaan, että hänestä sen\nperustuksella tulee kärsivä marttyyri, kuten Herrakin oli, ja samojen\ntotuuden ja vanhurskauden _periaatteiden_ tähden. Hänen on osotettava,\nettä hänellä on _kuluttava_ rakkaus Ylkään ja väsymätön alttius hänen\nnimeään ja aatteitaan kohtaan, siihen määrin, että on halukas joutumaan\nmaailman ylönkatsomaksi ja hylkäämäksi, niinkuin hänkin tuli, olemalla\nkuuliainen hänen oppejaan kohtaan.\n\nKehittääkseen ja _osottaakseen_ tätä luonnetta, täytyy häntä tutkia ja\nkoetella. Hänen luottamuksensa, hänen kestävyytensä, hänen\nuskollisuutensa Herraansa kohtaan, pahana kuin hyvänäkin aikana, on\nkehitettävä ja todistettava. Ja ainoastaan sellaiset, jotka ovat näin\nkehittyneet ja koetellut ja koetuksen kautta uskollisiksi havaitut,\ntulee Herra, joka on kaiken perijä, koskaan hyväksymään ja tunnustamaan\nMorsiamekseen ja kanssaperillisekseen. Niinkuin on kirjotettu: \"Autuas\nse mies, joka kiusauksen _kestää_, sillä kun hänet [niin] on koeteltu,\non hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka\nhäntä rakastavat\" -- niin sydämellisesti. Siten, oikein ymmärrettynä,\non kukin uusi uskollisuutemme koe otettava vastaan ilolla uutena\ntilaisuutena osottamaan Yljälle rakkautemme syvyyttä ja voimaa, ja\nuutena todistuksena hänen rakkaudestaan ja luottamuksestaan ja\nluvatusta korotuksesta. Niiden, jotka tulevat Herran kanssa osallisiksi\ntulevasta kirkkaudesta, tulee olla ei ainoastaan _kutsutut_\nja _hyväksytyt_, vaan myöskin uskolliset, _kuolemaan_ asti.\n-- Ilm. 17: 14.\n\nSiis tulee ovi, joka muodostaa tilaisuuden ottamaan osaa Herramme\nKristuksen kanssa evankelikauden työhön, suljettavaksi, kun \"tulee yö,\njolloin ei kukaan voi tehdä työtä.\" Ja jokaiselle, joka ei ole sitä\nennen uskollisen palveluksen kautta kehittänyt tarvittavaa luonnetta ja\nosottanut myötätuntoaan, harrastustaan, rakkauttaan ja intoaan Herraa\nja hänen totuuttaan kohtaan (Matt. 10: 37; Mark. 8: 38), tulee silloin\nolemaan liian myöhäistä tehdä se. Niinkuin vertauksessa kuvataan,\nosottautuvat he olevansa \"tyhmiä neitseitä\", tyhmiä sentähden että\nantavat mennä käsistänsä suuren ihanan tilaisuuden kärsiä hänen\nkanssaan ja hänen puolestaan, jonka kanssa he kernaasti tahtoisivat\nhallita. Sinä aikana tulee täysi luku niitä, jotka Jumala on edeltä\nmäärännyt muodostamaan täydellisen Seurakunnan, olemaan kutsutut,\nvalitut ja koetuksen kautta uskollisiksi havaitut -- \"Poikansa kuvan\nkaltaisia\". (Room. 8: 29.) Elonkorjuu on kerran ohi; suosion kesä-aika\npäättynyt, ja jälellä tulee olemaan ainoastaan ruumenten polttaminen\npellon (ihmismaailman) raivaamiseksi ja täydelleen valmistamiseksi\npaljon suurempaa kylvöä varten tuhatvuotiskautena.\n\nTämän yön saapuminen tulee ilmeisesti tekemään lopun kaikista enemmistä\nponnistuksista totuuden levittämiseksi, jota, ylipäänsä väärin\nkäsitettynä, nähtävästi tullaan sanomaan osaltaan syypääksi anarkiaan\nja hämmennykseen, joka silloin vallitsee, vaikka se, oikeassa valossaan\nnähtynä, onkin edeltäpäin annettu viittaus Jumalan aikeista ja\nilmestyksestä maailman tuleviin ahdistuksiin ja niiden todellisiin\nsyihin nähden. Älkäämme kumminkaan odottako, että yön saapuminen ja\noven sulkeminen tulevat tapahtumaan äkillisesti, vaan pikemmin, että se\ntulee olemaan elonkorjuutyön asteettaisin tapahtuva estäminen ja\nsortaminen.\n\nNykyään on Jumalan palvelijain leimaamisen aika heidän otsiinsa,\nennenkuin ahdistuksen myrsky alkaa (Ilm. 1: 2, 3); ja pankoon kukin\nviisas neitsyt arvoa tälle nykyiselle edulle, sekä sille, että omasta\npuolestaan tulee henkisesti leimatuksi nykyisellä totuudella, kuin\nmyöskin että saa olla mukana elonkorjuutyössä leimaamassa toisia\nnisuluokkaan kuuluvia ja kokoomassa heitä varmuuden aittaan, ennenkuin\nyö tulee ja tilaisuuden ovi suljetaan.\n\nEttä nykyinen erittäin suotuisa tilaisuus on ainoastaan lyhytaikanen,\nilmenee siitä, että on ainoastaan kaksikymmentä neljä vuotta jälellä\nelonkorjuuajasta [laskettu vuodesta 1890 jolloin englantilainen\nalkuteos ilmestyi. -- Suom. h.], jonka lopulla tulemme näkemään kuinka\npahan hallitus päättyy ja ihana Tuhatvuotispäivä alkaa, ja tämän ajan\nlopussa tulee maailman suurimman ahdistuksen yö olemaan. Suuri pimeys,\njonka täytyy tulla ennen ihanaa päivää, lähestyy: \"aamu tulee ja tulee\nyökin\" -- \"ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun\nihmiset rupesivat olemaan.\" Huomaa, että kun tämä yö tulee, jolloin\nelonkorjaajain _täytyy_ lakata työstään, todistaa se, että tämä\nevankeliajan lopputyö on suoritettu; että Kristuksen morsiamen valittu\nluku kokonaan on tullut \"leimatuksi\" ja \"kootuksi\" maailmallisista\nerotettuun tilaan -- tilaan, jota tässä kuvataan aitalla (Matt. 13:\n30); sillä Jumala ei tule sallimaan että kukaan tekee lopun hänen\ntyöstään ennenkuin se on täyttynyt. Silloin ovat kaikki Jumalan totiset\nja uskolliset palvelijat leimatut otsiinsa; ja koska evankeliajan työ\nsilloin on päättynyt, ei kukaan enää saata yhtyä siihen työhön tai\nkorjata sen runsasta palkintoa, joka on ennustettu ylenmäärin suurissa\nja kalliissa lupauksissa, palkinnoksi uskollisille, jotka menevät\nsisälle \"oven\" vielä auki ollessa. -- 2 Piet. 1: 4.\n\nMutta älkäämme tästä tehkö sitä johtopäätöstä, että kaikki,\nosottauduttuaan uskollisiksi, heti tulevat palkastaan osallisiksi.\nMahdollisesti saattavat muutamat heistä elää pitkällekin ahdistuksen\npimeässä yössä, -- vaikka me odotamme käyvän päinvastoin. \"Tässä\nkysytään pyhien kärsivällisyyttä, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt\nja Jeesuksen uskon.\" Pukeuduttuaan Jumalan koko sota-asuun ja rohkeasti\nvastustettuaan eksytystä selvästi ja pelottomasti esittämällä ja\npuolustamalla totuutta pahana päivänä, jolloin jättiläismäiset\neksytykset niin rohkeasti ja uhmaten kiertelevät, kehotetaan pyhiä,\n\"kaikki suoritettuaan pysymään pystyssä\", täysin varustettuna, pitämään\nhengen miekkaa alituisesti valmiina puollustukseen, ja olemaan\nvalvovaiset ja kestäväiset ja rukouksessa kaikkien pyhien edestä.\nKaikki tulevat tarvitsemaan kärsivällisyyttä, että he täytettyään\nJumalan tahdon, saisivat lupauksen. -- Ilm. 14: 12; Ef. 6: 13;\nHebr. 10: 36.\n\nKorkean kutsun päättyminen kanssaperillisyyteen Herramme Jeesuksen\nkanssa Jumalan valtakunnassa ei ole, mikä on selvästi ymmärrettävissä\nvertauksessa neitseistä sama kuin oven sulkeminen. Vaikka yleinen\n\"kutsu\" tähän suosioon lakkasi 1881, on \"ovi\" vielä avoin. Kutsu on\nJumalan _yleinen kutsu_ kaikille vanhurskautetuille, jotka uskovat\nLunastajaan, seuraamaan hänen askeleissaan itsensäuhraamisessa,\nkuolemaan asti, ja senkautta osottamaan arvollisuuttaan hallitsemaan\nhänen kanssaan kirkkaudessa. Tämän suosion alkamisella oli määrätty\naika: odottavat opetuslapset nostettiin siihen helluntaipäivänä vuonna\n33 j.K. Ja sen päättymisellä on, niinkuin jo on osotettu määrätty aika,\nnim. lokakuu 1881. [Katso II Osa, 7 luku.]\n\nToiselta puolen merkitsee \"oven\" sulkeminen vertauksessa Matt. 25 luv.\nsitävastoin kaiken tilaisuuden täydellistä päättymistä \"kutsutuillekin\"\nsaavuttamaan korkean kutsun palkintoa. Se merkitsee, että tilaisuus\nosottautua palkinnon arvoiseksi uskollisuudellaan palveluksessa on\nloppunut; kaikki tilaisuus palvelemiseen tulee lakkaamaan tuona \"yönä\",\njolloin ei kukaan voi toimia. (Joh. 9: 4.) Sentähden on selvää, ettei\novea, tai tilaisuutta näin lujittamaan kutsuamme ja valintaamme\nvälttämättömästi suljeta silloin kun kutsu, eli yleinen kutsu\nuskovaisille tulla sisään, lakkaa kuulumasta, ja niinkauvan kuin ovi on\navoinna, merkitsee se, että kuka uskovainen tahansa, joka on halukas\nmenemään sisälle ja valmis täyttämään ehdot, vielä saattaa tehdä sen,\nvaikkakin yleistä \"kutsua\" tulla sisälle ei enää lähetetä. Näin ollen\nei ovea, tai tilaisuutta, työhön ja uhrautumiseen vielä ole suljettu,\nvaikkakin yleinen kutsu lakkasi vuonna 1881.\n\nEvankelikausi on ollut kutsu-aika -- ensiksi kutsuakseen syntisiä\nmielenmuutokseen ja Kristuksen, Lunastajan uskoon; ja toiseksi\nkutsuakseen vanhurskautettuja kanssaperillisyyden korkeaan etuun\nKristuksen kanssa hänen Valtakunnassaan, ehdoilla seurata nyt häntä\nhänen askeleissaan uhrautumalla kuolemaan asti -- mikä on ehtona\npäästäkseen Valtakunnan työhön ja kunniaan tulevana tuhatvuotiskautena.\nSentähden kun Herra sanoo meille, että ajan loppujakso tulee olemaan\nelonkorjuuaika, ilmottaa tämä jyrkän muutoksen -- kylvämisestä\nniittämiseen, kutsuttujen kutsumisesta koetukseen ja kutsun kautta\naletun työn päättämistä.\n\nSelitykseksi työn laadun muuttumisesta evankeliajan lopulla kertoi\nHerramme vertauksen nuotasta. (Matt. 13: 47--50.) \"Taivasten valtakunta\non nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja kokosi kaikenlaisia\nkaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he [kalastajat] sen rannalle,\nistuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta viskasivat kelvottomat\npois. Näin on käyvä maailman lopussa [elonkorjuuaikana, Matt. 13: 39];\nenkelit [Jumalan lähettiläät, palvelijat] lähtevät ja erottavat pahat\nvanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen uuniin [suureen\nahdistukseen]; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.\"\n\nTämä vertaus esittää nimikristillistä seurakuntaa nimellisesti\nesiintyvänä Jumalan valtakuntana -- _mereen_ (maailmaan) heitetty\n_nuotta_, joka kokosi _kaloja_ (ihmisiä -- Matt. 4: 19) _kaiken\nkaltaisia_ (todellisia kristittyjä, puoleksi petettyjä ja\nhurmaantuneita kristittyjä ja ulkokultaisia joukkoja); joka nuotta\nvedetään rannalle kun se on täynnä (Jumalan ajan täyttyessä). Se\nosottaa, että nuo \"kaiken kaltaiset\", jotka kootaan nimi-kristilliseen\nseurakuntaan, eivät kelpaa Valtakuntaan, mihin ne sitte\nkelvannevatkaan; että ajan lopulla -- elonkorjuuaikana --- kutsu\nValtakuntaan tullee Jumalan järjestelyn perustuksella lakkaamaan,\nniinkuin nuotan maalle vetämisen kautta esitetään; ja että kalastajat\nsilloin tulisivat alkamaan toisenlaisen työn -- nimittäin erottelemisia\njaottelemistyön, jonka kautta saadaan aikaan halutun lajin kokoaminen\nja toisten hylkääminen, jotka ovat arvottomat saamaan sen suosion,\njohon heidät on kutsuttu, sillä \"useat ovat kutsutut, mutta harvat\nvalitut.\" Matt. 22: 24.\n\nErottelemistyö tässä vertauksessa on sama kuin osotetaan vertauksessa\nvehnästä ja nisusta, joka opettaa meitä odottamaan kylvämisen (kutsun)\nkeskeyttämistä ja tämän työn muuttumista elonkorjuutyöksi. Herran\npalvelijoita, jotka hänen johdollaan tällä tavoin tulevat muuttamaan\ntyötä, nimitetään molemmissa vertauksissa enkeleiksi -- Jumalan\nerityisiksi sanansaattajiksi. Ne ovat hänen uskollisia opetuslapsiaan,\njotka vaeltavat hyvin nöyrästi ja lähellä Herraa, ja hyvin vakavasti\nkoettavat saada tietää hänen suunnitelmansa ja toimia yhdessä hänen\nkanssaan hänen työssään, ja joita sentähden ei jätetä pimeyteen hänen\naikojensa ja hetkiensä suhteen. (Matt. 13: 11; 1 Tess. 5:4; Jer. 8:\n7--12.) Luonnollisesti tarkottaa tämä niittäminen ja kokoaminen\nainoastaan niitä, jotka elävät elonkorjuu-ajassa, eikä niitä, jotka\nkuolivat ennemmin; joista kukin, kun hän oli juoksunsa päättänyt,\nmerkittiin ja erotettiin odottamaan oikeaa paikkaansa, joko\nkirkastetussa pienessä laumassa tai sen ulkopuolella, oikeassa\nvaltakunnassa. -- 2 Tim. 4: 8.\n\nNuotta ei ollut aiottu pyydystämään kaikkia kaloja meressä.\nHerrallamme, suurella Ylimäisellä Kalastajalla, oli aikomus pyydystää\nmäärätty luku kaloja, määrättyä laatua, välittämättä kuinka monia muita\nlajia tulisi niiden kanssa nuottaan; ja kun täysi luku haluttua,\nerikoista lajia on mennyt nuottaan, annetaan käsky sen maalle\nvetämisestä lajittelua ja erottelemista varten. Kun siten annetaan\nkäsky, että nuotta on vietävä maalle, on aikakauden alussa annettu\ntehtävä heittää nuotta mereen (Matt. 28: 19; 24: 14) katsottava\npäättyneeksi; ja kaikkien, jotka edelleen tahtovat olla Herran\ntyötovereita, on otettava varteen hänen neuvonsa eikä enää omistettava\naikaansa kalastamiselle ylipäänsä, vaan nykyiselle työlle, nimittäin\nerottelemiselle ja kokoamiselle. Ja samoin kuin totuus, jonka aika\nsilloin oli tullut, oli välikappale, jonka kautta kutsu kuului, niin on\ntotuus nytkin, \"nykyinen totuus\", elonkorjuutotuus, välikappale, jota\nHerra käyttää koettelemista ja erottelemista varten.\n\nSentähden kun Herran palvelija kuulee hänen äänensä, hänen sanansa\nkautta, selittävän, että hetki on tullut lopettaa kylväminen ja alkaa\nkorjaaminen, lopettaa pyydystäminen ja siirtyä kalojen lajittelemiseen,\nlopettaa kutsuminen ja saarnata elonkorjuusanomaa, jonka aika nyt on\ntullut niille, jotka jo ovat kutsutut, niin tottelevat he, jos he ovat\nuskollisia, iloisesti ja viipymättä. Sentähden ei sellaisten, Mestarin\nopettamia kun ovat hänen aikakausisuunnitelmastaan, eivätkä ole\npimeydessä aikoihin ja hetkiin nähden, jossa elämme; tule enää koettaa\nmennä kylvämään Valtakunnan hyvää siementä peltoon eli ihmismaailmaan,\nvaan olla nyt toimeliaita antamaan ruokaa aikanaan uskon huonekunnalle\n-- levittäen niiden keskuuteen, jotka tunnustavat olevansa Herran\nlapsia, hyviä sanomia siitä että Valtakunta on lähellä, ja siitä että\nsuuri ilo ja siunaus on sen kautta pian tuleva kaikelle kansalle.\n\nJa ihmeellistä on sanoa, että juuri tämä sanoma Jumalan rakkaudesta\nrikkaasta toimenpiteestä, sovituksesta kaiken ennalleenasettamiseksi\nKristuksen Jeesuksen ja hänen kirkastetun ruumiinsa, Seurakunnan,\nJumalan Valtakunnan kautta, (sanoman, jonka tulisi ilahduttaa,\nvirkistyttää, ja yhdistää kaikki rakastavat kristityt sydämet), on\nkehittävä ja vetävä sydämen yhteyteen toistensa kanssa ainoastaan\noikean luokan, koetteleva heitä ja erottava heidät nimikristillisestä\njoukosta.\n\nPian on elonkorjuu päättynyt, ja silloin tulee sekä kylväjä että\nniittäjä yhdessä iloitsemaan. Nyt on elonkorjaajani kiirehdittävä työtä\nja heidän on oltava niin tarkat sen täydellisestä suorittamisesta, että\nhe rakoilevat elon Herraa, Ylimäistä Elonkorjaajaa, lähettämään\nuseampia työmiehiä eloonsa. Ei tule kestämään kauan ennenkuin seuraavan\narmotalouden kyntäjä (ennustettu suuri hädän aika, joka tulee\nvalmistamaan maailman Tuhatvuotiskauden elon kylvölle) on saavuttanut\ntämän armotalouden elonkorjaajat. -- Amos 9: 13.\n\n\nISRAELIN SEITSEMÄSKYMMENES VIIKKO ON KUVAUS EVANKELIKAUDEN SUOSION\nPÄÄTTYMISESTÄ.\n\nMuistettanee, että Israelin \"seitsemännenkymmenennen viikon\" -- heidän\nsuosionsa seitsemän viimeisen vuoden -- alku, keskikohta ja loppu,\nolivat hyvin tarkasti merkityt; ja me uskomme että tarkotus juuri oli\nantaa meille selvästi määrätyt vuosiluvut evankelikauden lopulle,\nhengellisen Israelin suosiokauden lopulla. Olemme nähneet, että tämän\nviikon alku, v. 29 j.K., oli lihalliselle Israelille heidän\nelonkorjuukoetuksensa alkuaika. Se oli merkitty Herramme kasteen ja\nhänen Messiaaksi tuntemisensa kautta Jordan'in luona, jolloin\nelonkorjuutyö alkoi --- jonka rinnakkaisuutena tässä aikakaudessa on\nHerran läsnäolon tunteminen vuonna 1874 j.K., tämän elonkorjuun alussa.\n\nLiitonviikon keskiaika, v. 33 j.K., oli Israelin hylkäämisen aika\njärjestelmänä eli kirkkokansana ja ilmaistiin se Herramme kuoleman\nkautta ristillä ja hänen sanojensa kautta vähää ennen kuolemaansa:\n\"Teidän huoneenne jää teille autioksi\". Ja tämän rinnakkaisuus, tässä\naikakaudessa on lahkolais-järjestelmäin, Baabelin, niinkutsutun\nKristikunnan hylkääminen ja suosiosta lankeeminen v. 1878.\n\nViimeinen osa Israelin liittoviikosta (3 1/2 vuotta, huhtikuusta 33\nlokakuuhun 36 j.K.) ei ollut suosion aika heille kansana eli\nyhteiskuntana, vaan yksityisinä: se myönsi heille (ei niinkuin ennen\nnimiseurakunnan välityksellä, vaan _yksityisesti_, jos tahtoivat ottaa\nvastaan) kaikki aabrahamilaisen liiton suosionedut ja erityiset\netuoikeudet, aina noiden seitsemänkymmenen vertauskuvallisen viikon\nloppuun asti, heidän suosionsa rajaan asti, joka ilmaistiin suosion\nlähettämisen kautta Korneeliukselle ja pakanoille ylipäänsä. Samalla\nlailla rinnakkaisuudessa nytkin: 3 1/2 vuotta, huhtikuusta 1878,\njolloin niin kutsuttu kristikunta, eli Baabeli, hyljättiin suosiosta,\nlokakuuhun 1881, olivat _korkean kutsun_ viimeiset suosion ajat\nyksityisille uskoville. Siten lakkasi _yleinen_ kutsu (Evankeliajan\n_suosio_) lokakuussa 1881, aivan kuten vastaava vuosiluku, lokakuu 36,\nj.K., sai todistaa juutalaisten suosion päättymisen.\n\n_Juutalaisten_ suosio oli siinä, että Israelille (yksinomaan)\ntarjottiin Valtakunta -- Aabrahamin luonnollisia lapsia _kutsuttiin_\nkäyttämään hyväkseen etuja ja tilaisuuksia, joita heille myönnettiin\nlaki-liittonsa aikana. Tämä _kutsu_, suosio eli etu lakkasi kokonaan ja\nainaiseksi heidän liittoviikkonsa loppuessa. Evankelikauden suosio oli\nsiinä, että Valtakunta tarjottiin (yksinomaan) sellaisille, jotka\nuskovat Kristukseen -- \"korkea kutsu\" kaikille, jotka ovat yhdistetyt\nJumalan kanssa uudessa liitossa, jotka tulisivat käyttämään hyväkseen\nsiten suodut tilaisuudet (tulla Aabrahamin \"siemenen\" jäseniksi, jonka\non siunattava maailma) yhdistymällä Kristukseen Jeesukseen,\nLunastajaansa, hänen uhrautumisliittoonsa -- koetus, jonka on\nosotettava heidän arvollisuutensa ottamaan osaa Kristukseen työhön ja\nkirkkauteen tulevaisuudessa. Ja juuri tämä suosio, tämä \"kutsu\",\nlakkasi, niinkuin olemme nähneet, kokonaan ja ainaiseksi lokakuussa\n1881, aikana joka on rinnakkainen, juutalaisen kutsun eli suosion lopun\nkanssa.\n\nHuomattakoon, että juutalaisen suosion eli kutsun lakkauttamista\nseurasi toinen yleinen kutsu, joka syrjäytti heidät ja heidän entisen\nsuosionsa, mutta kumminkin siitä huolimatta käsitti kenenkä tahansa\nheistä, joka sittemmin, _uskovaiseksi_ tultuaan, tuli arvolliseksi\nsaamaan tämän maailmaa käsittävän kutsun Valtakunnan kunnian. Heidän\nentisen suosionsa lakkauttaminen oli yhtä todellinen, kuin jos heitä ei\nolisi kutsuttu mihinkään sen jälkeen kun suosio lakkasi; yhtä\ntodellinen kuin jos heidät jälkeenpäin olisi kutsuttu alhaisempaan\nsuosioon; mutta se ei ollut niin huomattavissa, kun yleinen\nevankelikutsu, joka ei sulkenut heitä pois, oli sama kutsu\nlaajennettuna ja syvennettynä -- tehtynä soveliaaksi _kaikille, jotka\nuskoivat_ Kristukseen, kaikista kansoista.\n\nSuosion eli \"kutsun\" lakkaamista tänä aikakautena 1881 seuraa, tai\npikemmin sanoen samalla kertaa leviää, yleinen kutsu koko maailmalle\nTuhatvuotisvaltakunnan siunauksiin ja suosio-etuihin, uskon ja\nhalullisen tottelevaisuuden ehdoilla (ei kumminkaan uhrautumisesta\nkuolemaan). Tämä on kumminkin alhaisempi kutsu, pienempi suosio kuin se\noli, joka on lakannut -- kutsu nauttimaan Valtakunnan siunauksia, mutta\nei ole kutsu tulemaan voidellun luokan, Valtakuntaluokan jäseniksi. Ja\ntämä _muutos_ -- korkeamman suosion lakkauttaminen ja alemman suosion\nalkaminen -- ei tule kovin paljon huomatuksi nykyään syystä, että suuri\npalkinto kanssaperillisyys Kristuksen kanssa osallisena jumalallisesta\nluonnosta, ylipäänsä on hävinnyt näkyvistä seurakunnassa. Korkein\nkäsitys palkinnosta, mikä kristityillä ylipäänsä vuosisatoina on ollut,\non, että he ovat kuvailleet ylösnousemisessa saavansa täydelliset\nruumiit; ja että he vapautettuina sairaudesta, kivuista ja surusta\nsaavat nauttia Jumalan suosiota ja omistaa ijankaikkisen elämän. Ja\ntämä käsitys, vaikk'ei se likimainkaan vastaa todellisia etuja, joita\n\"korkea kutsu\" evankelikautena sisältää, on todellakin jotakuinkin\noikea käsitys siunatuista eduista, jotka Tuhatvuotisaikana myönnetään\nmaailmalle ylipäänsä -- niin monelle kuin silloin tahtovat osottaa\ntottelevaisuutta ja tulla sopusointuun Jumalan kanssa.\n\nTosiasia on sentähden että ainoat, jotka selvästi näkevät erityisesti\nkorkeat ja suuret perusviivat evankelikauden kutsussa -- ainoat siis,\njotka saattaisivat ilmottaa tästä tai selittää _tätä kutsua_ -- ovat\njuuri ne, jotka myös ovat Jumalan sanasta nähneet, että tämän kutsun\naika saavutti rajansa lokakuussa 1881. Toiset, kun he esittävät\napostolin sanoja, mikäli ne koskevat \"Jumalan korkeaa kutsua\nKristuksessa\", selittävät oikeastaan alempaa kutsua, joka kuuluu\nTuhatvuotiskaudelle. Niinmuodoin on todellinen, yleinen evankelikutsu\npäättynyt. Kukaan ei saata pidentää sitä. Toiset sitä varten, etteivät\nymmärrä sitä, eivätkä voisi antaa sitä, toiset sitä varten, että\ntietävät sen päättyneen.\n\nMutta vaikka yleinen \"kutsu\" on päättynyt, ei \"ovi\" vielä ole suljettu.\n\"Kutsun\" päättyminen ja \"oven\" sulkeminen ovat kaksi eri asiaa. \"Ovi\"\non avoin, jotta jotkut voisivat yhtyä kilpajuoksuun suuresta\npalkinnosta, kanssaperillisyydestä Valtakunnassa, senkin jälkeen kun\n_yleinen_ kutsu on lakannut. Jumala on edeltä määrännyt määrätyn luvun,\nmuodostamaan seurakunnan, \"Kristuksen ruumiin\", eikä siinä voi olla\nyhtään jäsentä liikaa, eikä yhtään voi puuttuakaan. (Katso 3 Moos. 21:\n17--23, jossa tätä esikuvallisesti opetetaan.) Siitä seuraa, ettei hän\nsaata \"kutsua\" eli pyytää tähän kunniaan useampia kuin sen luvun, jonka\nhän on määrännyt. Ja lokakuussa v. 1881 oli niinkuin hänen sanansa\nnäyttää, täysi luku saatu. Mutta koska eräät niistä, jotka tottelivat\nyleistä kutsua ja tekivät liiton hänen kanssaan, eivät tule pysymään\nliitossaan, eivät tule juoksemaan niin, että voittavat palkinnon, on\n\"ovi\" avoinna, senjälkeen kun yleinen kutsu on lakannut, jättääkseen\npääsön kilpajuoksuun, tilaisuuden uhrautumaan totuuden palveluksessa,\nmuutamille, jotka _ottavat_ sellaisten _paikat_, jotka tarkastuksessa\ntulevat heittämään pois Kristuksen vanhurskauden vaipan; ja myöskin\nsellaisten, jotka, tehtyään liiton uhrautumisesta palveluksessa,\nalkavatkin rakastaa nykyistä maailmaa, tulevat raskautetuiksi sen\nhuolista tai huveista ja jättävät täyttämättä liittonsa vaatimukset.\nSitäpaitsi on huomattava, ettei kutsun lakkaaminen vuonna 1881\nollenkaan koskenut niiden tuhansien etuja, jotka jo olivat hyväksyneet\nkutsun ja tulleet Jumalan vihkiytyneiksi palvelijoiksi: se ei sulkenut\npois ketään sisällä olevista. Yhtä vähän se merkitsee ettei enää muita\nsaattaisi tulla mukaan; se oli ainoastaan Jumalan _yleisen_ kutsun\nlakkaaminen. Se asianhaara, että te mahdollisesti aivan äskettäin\nolette saaneet selvän tiedon ylenmääräisen suurista ja kalliista\nlupauksista, mitkä Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat\nhäntä, ei todista sitä, ettei teitä kutsuttu ja hyväksytty kilpailemaan\nsuuresta palkinnosta, jo aikoja ennenkuin ymmärsitte kuinka suuri ja\nihana tuo palkinto tulee olemaan. Itse asiassa ei kukaan, joka ottaa\nvastaan kutsun, alussa kykene käsittämään enemmän tien epätasaisuutta\nja kapeutta kuin palkinnon suuruuttakaan, joka on saavutettava sen\nlopullisesti päättyessä. Selvyys käsityksessämme lupauksista on meissä\nJumalan voima, joka vaikuttaa meissä vahvistaen meitä ja tehden meidät\nkykeneviksi voittamaan nykyiset esteet ja koettelemukset. Ylenmäärin\nsuuret ja kalliit lupaukset paljastetaan meille vähitellen mikäli\nolemme uskolliset ja edistymme, että me niiden kautta -- niistä saadun\nvoiman ja rohkeuden kautta -- kykenisimme juoksemaan niin, että\nvoitamme luvatun palkinnon. -- 2 Piet. 1: 4.\n\nSen luokan, joka tulee saamaan palkinnon, muodostavat ne, jotka eivät\nainoastaan ole kutsutut ja valitut (hyväksytyt), vaan jotka myöskin\novat uskolliset. Ja vaikka _yleinen kutsu_ on lakannut, on selvää,\nettei kutsuttujen uskollisuuden koetus vielä ole päättynyt. Uskollisia\nleimataan parhaillaan ja erotellaan niistä, jotka ovat uskottomia\nuhrautumisliitolleen; viisaat neitseet erotetaan parhaillaan tyhmistä,\njoiden tyhmyys on siinä, että he luulevat voivansa voittaa ja saavuttaa\nmaailman erilaisia palkintoja, kunniaa, rikkautta, y.m. ja samalla\nkertaa uskollisesti juosta kilpailussa suuresta kunnian, kirkkauden ja\nkuolemattomuuden palkinnosta -- jonka pääehdot tekevät sellaisen\nkaksimielisen menettelytavan mahdottomaksi. \"Kaksimielinen on\nepävakainen kaikilla teillään\" (engl. k.). \"Ette voi palvella Jumalaa\nja mammonaa.\" -- Jaak. 1:8; Matt. 6: 24. Kun kaikki uskolliset \"viisaat\nneitseet\" ovat osottautuneet olevansa viisaita ja ovat menneet Herransa\niloon, tulee _\"ovi\", tilaisuus_ kuulua siihen luokkaan suljettavaksi,\neikä kukaan enää saata mennä sen kautta. Kun kaikki viisaat ovat\nmenneet sisälle, tulee edeltä määrätty luku olemaan täysi; ja silloin\nnousee isäntä ja sulkee oven. (Luuk. 13: 24, 25; Matt. 25: 10.)\nHerramme itse sanoo meille, että _silloin_ alkavat monet nähdä asiat\ntoisin -- nähdä mitä etuja ja tilaisuuksia uhrautumiseen heillä kerran\noli, mutta jotka he laiminlöivät. Mutta kun he koettavat päästä\nsisälle, tulee Mestari sanomaan heille: En tunnusta teitä\nMorsiamekseni, -- se on täydellinen, ja minulla on ainoastaan yksi\nmorsian. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, toiset raamatunpaikat\nosottavat, että tyhmät neitseet, vaikka ovatkin hyljätyt korkeasta\nkutsusta, johon heidän käytöksensä koetuksen aika osotti heidän olevan\narvottomat, siitä huolimatta tulevat olemaan suosion esineinä ja\ntulevat saamaan vaatimattomamman paikan Herran taloudessa.\n\nTaistelkoon sentähden jokainen, ennenkuin ovi suljetaan, ennenkuin\nuskollisten täysi luku on saavutettu, lujittaakseen kutsumisensa ja\nvalitsemisensa; ja sallikaamme Herran tuota tarkotusta varten,\nkallisarvoisten lupausten ja selittäväin vertausten kautta vaikuttaa\nmeissä _tahdon_ ja _toiminnan_ hänen mielisuosiokseen.\n\nMutta muutamat saattanevat kumminkin sanoa: \"Minä pelkään, etten\nkuulukaan niiden joukkoon, jotka kutsuttiin ennenkuin yleinen kutsu\nlakkasi 1881, koska silloin en ainoastaan ollut vallan tietämätön\nJumalan lupauksien syvyyksistä, vaan vielä enemmänkin: olin kokonaan\nvieras Jumalalle ja vihamielinenkin hänelle, enkä ollut minkäänlaisessa\nliitossakaan hänen kanssaan palvellakseni häntä, kaukana siitä, ja\nkaukana oli sellainen halukin minusta. Aivan äskettäin tulin vasta\ntuntemaan Jumalan; äskettäin otin Kristuksen ikeen päälleni oppiakseni\nhänestä; ja aivan äskettäin sain tietää edusta saada kärsiä Kristuksen\nkanssa nyt, uhrautumisten kautta hänen palveluksessaan, ja että\nsellaisista kanssauhraajista pian tehdään kanssaperillisiä hänen\nkanssaan Tuhatvuotisvaltakunnan ihanassa työssä. Ja nyt, kun olen\nsaanut nähdä nämä kalliit asiat, kun olen ihaillut näitä kallisarvoisia\nasioita, ja kun olen valmistautunut juoksemaan tätä juoksua\nvoittaakseni tuon ihmeellisen palkinnon, täytyykö minun nyt tulla\nsiihen johtopäätökseen, ettei se olekaan avoinna minulle, sentähden,\nettä kylliksi monta jo on kutsuttu täyttämään luku? Ei juolahtaisi\nmieleenikään tahtoa muuttaa jumalallista järjestelyä tai rukoilla, että\nedes yksi lisättäisi yli Jumalan viisauden määräämän rajan, mutta\nsyvästi tunnen onnettomuuteni.\"\n\nSellaisille vastaamme: Jatkakaa juoksemista. Teidän asianne ei ole niin\nsynkkä kuin se teistä näyttää olevan. \"Ovi\" ei vielä ole \"suljettu\".\nMuistakaa, että jos _kaikki_, jotka olivat ottaneet vastaan kutsun, kun\nse lakkasi, osottautuisivat uskollisiksi liitolleen, ei tulisi olemaan\nyhtään liikaa, vaan aivan riittävä määrä. Muistakaa, että kokemuksenne,\nsamoin kuin Raamattukin osottaa, että monista kutsutuista vaan harvat\ntulevat valituiksi, koska ainoastaan harvat osottautuvat uskollisiksi\nliitolleen koetuksessa. Siinä määrin kuin muutamat kutsutuista, toinen\ntoisensa jälkeen, osottautuvat uskottomiksi, muutetaan heidän\ntilaisuutensa, _heidän paikkansa_ työssä ja _heidän palkintonsa\nkruunut_ toisille. Joku näistä paikoista työssä ja joku näistä\npalkinnon kruunuista saattaisi mahdollisesti tulla siirretyksi teille,\nja teidän nimenne tulla kirjotetuksi elämän kirjaan koejäsenenä\nKristuksen Morsiameksi, jonkun sijalle, jonka nimi on tullut sieltä\npoispyyhityksi arvottomana. -- Katso Ilm. 3: 5; Hebr. 12: 23.\n\nNiillä, jotka saattavat käsittää nämä kalliit lupaukset ja jotka\nhaluavat työskennellä viinimäessä, on vahva sisäinen todistus, että he\novat siinneet hengestä [katso I osa, siv. 276, 277]; sillä inhimillisen\nmielen, senkin jälkeen kun se on vanhurskautettu, on mahdotonta\nkäsittää _syvyyksiä_, joita Jumala on aikonut ainoastaan niille, jotka\novat vihkiytyneet ja ovat hyväksytyt. (1 Kor. 2: 6--12.) Ja Herra on\nliian rakkaudesta rikas ja liian oikeamielinen salliakseen kenenkään\nsydämessä toiveita, jotka eivät koskaan voisi toteutua. Olla hengestä\nsiinnyt, totuuden sanan kautta, edellyttää lopullisen syntymisen\nhengelliseen tilaan, ellei siinnyt sellaisenaan osottaudu arvottomaksi\n-- uskottomaksi. \"Älkää sentähden heittäkö pois luottamustanne, jolla\non suuri palkka.\" Hebr. 10: 36 (ruots. k.).\n\n\nYHDESTOISTA TUNTI. Matt. 20: 1--16.\n\nTämä vertaus näyttää olevan annettu erityisesti antamaan meille\nopetuksen tätä aikaa varten. Työntekijät ovat noita vakavia,\nvihkiytyneitä Jumalan lapsia, jotka koko tänä evankelikautena --\n\"päivänä\" vertauksessa -- uskollisesti käyttävät aikansa ja voimansa,\neivät omaa minäänsä palvelemaan, eikä mammonan palveluksessa, vaan\nJumalan palveluksessa. Työntekijöillä esitetään siis ainoastaan\n_uskollisia_, jotka kaikki saavat saman palkan, Valtakunnan kunnian,\njota vertauksessa kuvataan \"denaarilla\".\n\nKutsun ylimalkaisuutta ja työntekijäin tarvetta esitetään neljän kutsun\nkautta -- aikaseen aamulla, kello yhdeksän, kello kaksitoista, ja kello\nkolme jälkeen puolenpäivän. _Mikä_ palkka tulisi olemaan mainitaan\ntäsmällisesti ja selvästi ainoastaan alussa: isäntä _sopi silloin_\nheidän kanssaan antaakseen yhden denaarin heidän palveluksestaan. Siten\nkäsitti varhainen seurakunta lupauksen valtakunnasta, mutta se häipyi\nsittemmin pääasiassa näkyvistä, eikä siitä puhuttu sitte selvästi.\nElävät jäsenet Kristuksen seurakunnassa, jotka _tekevät työtä_ hänen\nviinimäessään, minä aikana tahansa evankelikaudella, _esittävät_ kaikki\ntyöntekijöitä. Ja vertaus osottaa, erityisenä piirteenään, luokkaa,\njoka menee tähän Herran palvelukseen, kun päivän työ on jo melkein\ntehty \"yhdennellätoista [viimeisellä] tunnilla.\" Heitä esitetään\nsellaisina, jotka haluavat tulla Mestarin palvelukseen, mutta onhan\n_liian myöhäistä_, koska yleinen kutsu on päättynyt. He sanovat: \"kun\nei kukaan ole meitä palkannut\" -- me tulimme liian myöhään päästäksemme\npalvelukseen kutsun aikana.\n\nMestari vastaa osottamalla ovea, joka ei vielä ole \"suljettu\",\ntilaisuutta, joka ei vielä ole suljettu toimiaksemme ja kärsiäksemme\nhänen palveluksessaan, tilaisuutta, jonka sulkeminen tulee\nilmiotettavaksi yön tulon kautta, jolloin _ei kukaan voi tehdä työtä_.\nMutta hän ei virka mitään palkasta, vaikka hän toisia palkatessaan\nyleisen kutsun aikana sanoi: \"Mikä kohtuus on sen annan teille\", osan\nalussa _sovitusta_ maksusta. [Vanhimmissa kreikkalaisissa\nkäsikirjotuksissa, sinailaisessa ja vatikaanisessa _ei ole_ Matt. 20: 7\nnäitä sanoja: _mikä kohtuus on sen annan teille_.]\n\nNiin on Herramme evankelikauden aikana alituisesti puhetorviensa kautta\nkutsunut kaikkia uskovaisia tulemaan hänen palvelukseensa. Täysi\npalkinto, jumalallinen luonto ja kirkkaus Valtakunnassa, lausuttiin\nselvästi ja ymmärrettiin selvästi alussa; mutta vaikka sitä on lausuttu\nuudelleen koko aikana, ei sitä senjälkeen kumminkaan ole _selvästi_\nymmärretty, suuren totuudesta luopumuksen johdosta. Mutta nyt olemme\ntulleet evankelikauden palveluspäivän loppuun -- \"yhdenteentoista\ntuntiin.\" Kutsumisen _aika_ työhön täksi päiväksi _on mennyt_.\nKumminkin on nyt muutamia, jotka seisoskelevat, sanoen: Meitä ei ole\nkutsuttu työhön; \"kukaan ei ole meitä palkannut\"; meillä ei ole mitään\ntoiveita työstä, eikä myöskään palkasta, jos me saisimmekin työtä;\nkutsu on päättynyt, päivän työ on melkein suoritettu; työmiehiä on\nkyllin ilman meitä. Mutta näille tahtoo Mestari, että me, hänen\npuhetoverinaan, sanoisimme: \"Menkää tekin viinitarhaani\"; -- en lupaa\nmitään, yleinen kutsu on päättynyt, aika on lyhyt, työaika on melkein\npäättynyt, tulee yö, \"jolloin ei kukaan voi tehdä työtä\"; mutta menkää\nsisälle, osottakaa rakkauttanne ja uutteruuttanne ja jättäkää palkinto\nriippuvaksi minun anteliaisuudestani.\n\nJa tässä on kaikki mitä voimme sanoa; ainoa toivo minkä voimme antaa\non, ettei kukaan koskaan ole tehnyt Mestarillemme työtä, saamatta\npaljon suurempaa palkkaa kuin hän voi pyytää tai odottaa. Ja sitte\ntiedämme sitäpaitsi, että muutamat työpaikoista tulevat vapaiksi sen\nkautta, että muutamat eivät pysy uskollisina, ja että palkinnon kruunut\njotka ovat säilytetyt sellaisille, annetaan toisille jotka\nuskollisuutensa ja uhrautuvaisuutensa kautta osottautuvat työn ja\npalkinnon arvoisiksi.\n\nSiis, jos joku aivan nykyisin on tullut tuntemaan ja rakastamaan Herraa\nja haluaa palvella häntä ja hänen totuuttaan, älköön sellainen olko\nalakuloinen siitä, että yleinen kutsu päättyi 1881. Jos te näette\n\"_oven_\", tilaisuuden, uhrautumiseen ja palvelemiseen olevan avoinna\nedessänne, niin astukaa sisään. Mutta astukaa pian; sillä yö, pimeä\naika ja totuutta vastaan kiivas vastustuksen aika, tulee pian olemaan\nyllämme ja estämään teitä astumasta palvelukseen. \"Aamu tulee, ja tulee\nyökin.\" \"Tulee yö, jolloin ei kukaan _voi_ tehdä työtä.\" Kun tämä on\ntullut todellisuudeksi, silloin tietäkää, että \"ovi on suljettu\", että\nkaikki viisaat neitseet ovat menneet sisälle, että kaikki ovat\nhyväksytyt, ja että kaikki vapaat paikat ovat tulleet tyydyttävällä\ntavalla täytetyiksi. Kun kaikki Jumalan erityiset \"Jumalan palvelijat\"\nsinä aikana ovat \"leimatut otsiinsa\", (he ovat saaneet tiedollisen\nkäsityksen Jumalan suunnitelmasta) tulee neljä tuulta päästettäväksi\nirti (Ilm. 7: 1--3), ja aikaansaavat suuren hädän \"pyörremyrskyn\",\njonka keskellä Elija-luokan jäännös tulee \"muuttumaan\" ja\nkorotettavaksi kunniaan valtakunnassa.\n\nMikä opetus tässä onkaan sellaisille, jotka ovat tehneet liiton Herran\nkanssa, palvellakseen häntä ennen kaikkea, ja jotka laiminlyövät hänen\ntyönsä taistellakseen ajalla, ajatuksilla ja varoilla katoovien\nriemujen ja palkintojen puolesta, joita maailma tarjoaa. Näitä Herra\nkehottaa sanoen: \"Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan\nsinulle elämän kruunun.\" \"Joka _voittaa_ [joka voittaa itsessään\nmaailman hengen], se näin puetaan valkeisiin vaatteihin, _enkä minä\npyyhi pois hänen nimeään_ elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava\nhänen nimeään Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.\" \"Pidä, mitä\nsinulla on, jottei kukaan ottaisi kruunuasi.\" -- Ilm. 2: 10; 3: 5, 11.\n\n\n\n\nSEITSEMÄS LUKU.\n\nSEURAKUNNAN VAPAUTUS JA KOROTUS.\n\nSeurakunnan vapautus lähellä. -- Se tulee olemaan enteenä koko\nihmiskunnan vapahtamiselle. -- Sen vuosiluvun likimääräinen\nmääritteleminen. -- Kuinka pyhät tulevat pelastumaan siitä kaikesta,\njoka kohtaa maailmaa. -- Koska ja kuinka Jumala auttaa sitä. -- Sen\nlopullisen vapahtamisen tapa ja siihen liittyvät asianhaarat. --\nJeesuksessa nukkuneet vapahdetaan ensin. -- Seurakunnan elävien\njäsenten muutos. -- Tulevatko he kuolemaan? -- \"Autuaita ovat ne\nkuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin.\"\n\nNostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne lähestyy. Luuk. 21: 28.\n\n\nEnnustuksen lampun valossa olemme seuranneet tapahtumia \"elonkorjuussa\"\naina niiden päättymiseen asti suurena hädän aikana; ja koska me\nmuistamme, että juuri tänä, tapauksista rikkaana aikana sattuu\nseurakunnan vapahdus ja ylentäminen, jonka vuoksi pyhissä nykyaikana\nherättää suurinta mielenkiintoa aika ja asianhaarat, jotka koskevat\nheidän vapauttamistansa.\n\nHerramme opetti meille, että niin pian kuin alkaisimme nähdä\nelonkorjuun tapahtumia, me silloin saisimme odottaa ihanan toivomme\npikaista toteutumista. Ja sentähden, kun me nyt otamme huomioon kaikki\ntodistukset, joita nämä merkit antavat, nostamme silmämme ja iloitsemme\nsen kirkkauden toivossa, joka on seuraava; sillä aamu tulee, vaikka\nlyhyen, pimeän yön täytyy tulla väliin. Ja tämä ilo ei ole luonteeltaan\nitsekäs; sillä Kristuksen seurakunnan vapautus ja ylentäminen tulee\nolemaan enteenä koko suvun pian tapahtuvasta vapautuksesta suuren\norja-isännän, synnin, hirmuvallasta ja sorrosta, taudin varjoista ja\nkivuista ja kuoleman vankilasta: \"Sillä me tiedämme, että koko\nluomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa... odottaa... _Meidän\nruumiimme_ -- 'Kristuksen ruumiin' (Room. 8: 22, 23) -- _lunastusta\"_;\nkoska, Jehovan järjestelyn mukaisesti, uutta asiain järjestystä ei\nsaateta pystyttää ennenkuin suuri hallitsija, Kristushenkilö\ntäydellisenä, Pää ja ruumis, kokonaan on tullut valtaan. Että pyhien\nvapautus on tapahtuva joskus ennen vuoden 1914 loppua, on ilmeistä,\nkoska lihallisen Israelin vapautus, kuten saamme nähdä, on määrätty\ntapahtuvaksi niinä aikoina, ja vallan nojalla käsketään silloin\nvihastuneet kansat hiljenemään ja heidät pakotetaan tunnustamaan\nJehovan Voidellun valta. Siitä, kuinka paljon ennen vuoden 1914 loppua\nKristuksen ruumiin jäsenet tulevat kirkastettavaksi, ei meillä ole\naivan täsmälleen suoranaista tietoa; mutta aivan varmaan se _ei_ tule\ntapahtumaan _ennenkuin_ heidän tehtävänsä lihassa on päättynyt; emmekä\nmyöskään saata pitää mahdollisena, että he tulisivat _viipymään_ täällä\nkauan _senjälkeen_ kuin tämä työ on tullut suoritetuksi. Nämä kaksi\najatusta edessämme, saatamme likimain laskea ajan, jolloin vapautus on\nkäsissä.\n\nSamalla kuin on selviä viittauksia siitä, että muutamat ruumiin\nelävistä jäsenistä saavat nähdä rajuilman nousevan ja saavat kantaa\nosan vaikeuksista, joita se tuo tullessaan, on myöskin viittauksia,\nettei yksikään näistä tule elämään kokonaan sen läpi, tai edes\nkauvankaan siinä. Mestarin sanat: \"Valvokaa siis joka aika ja\nrukoilkaa, että saisitte _voimaa paeta_ tätä kaikkea, joka on tuleva\"\n(Luuk. 21: 36), näyttävät viittaavan siihen. Ja kumminkin tiedämme jo\nelävämme näiden vaikeuksien alkuajassa (nimikristillisen seurakunnan\nvaikeuksien aikoja sen koettelemusten yhteydessä), ja että me pakenemme\nmonien, kaikilla tahoilla langetessa eksytyksiin ja epäuskoon. Me\npakenemme, mutta ei sillä tavalla, että meidät otettaisiin pois\nvaikeuksien näyttämöltä, vaan sen kautta, että meitä tuetaan,\nvahvistetaan ja ylläpidetään keskellä kaikkea, Jumalan sanan kautta,\njoka on kilpemme ja suojamme. (Ps. 91: 4.) Myöntäessämme, että jotkut\nruumiin jäsenet samalla tavalla saattaisivat jäädä tänne aivan hädän\najan loppuun asti ja olla mukana kaikissa ja kumminkin _sellaisella\ntavalla paeta_ kaikkea tulevaa hätää, niin on siitä huolimatta selvää,\nkuten uskomme, että ruumiin kaikki jäsenet ovat täysin vapautetut --\nylennetyt ihanaan tilaan -- ennenkuin hädän vaikeimmat ilmaukset\nsattuvat -- senjälkeen kun ruumis on täydellinen ja ovi suljettu.\n\nVuosikausia olemme nähneet rajuilman pilvien kokoontumista: valtavat\nsotajoukot ovat tarkastetut ja valmistautuneet otteluun, ja jokainen\nuusi vuosi todistaa yhä nopeampaa edistymistä ennustettua käännettä\n(kriisiä) kohti; ja kuitenkin, vaikka tiedämmekin, että vertoja vailla\noleva turmio pian on kaatava kaiken laillisuuden ja järjestyksen\nanarkian ja hämmennyksen kuiluun, emme pelkää; sillä \"Jumala on meillä\nturvana ja väkenä, apuna hädissä, sangen koeteltuna. Sentähden emme\npelkää, vaikka maa [nykyinen yhteiskuntajärjestys] mullistuisi\n[irtautuu liitoksista ja särkyy], ja vuoret [valtakunnat] meren pohjaan\nkaatuisivat [laittoman ja hillittömän kansan keskuuteen]; pauhatkoot,\nkuohukoot sen vedet [taistelevien puolueitten riidoista]; täriskööt\n(pelosta ja epävarmuudesta) vuoret [valtakunnat] sen pauhusta\n[enenevästä ja kasvavasta vallasta].\" -- Ps. 46: 2--4.\n\n\"Onpa virta [Raamattu, totuuden ja armon lähde], joka jokinensa\nilahduttaa Jumalan kaupungin [Jumalan valtakunnan, seurakunnan -- sen\nnykyisessäkin kehittymättömässä tilassa, ennen sen ylentämistä valtaan\nja kirkkauteen], Korkeimman pyhät asunnot [pyhäkön -- seurakunnan,\njossa Jumala näkee hyväksi oleskella]. Jumala on sen keskellä, ei se\nhorju; Jumala auttaa sitä aamun koitossa.\" -- Ps. 46: 5, 6.\n\nNykyisessä ajassa saamme kokea tätä luvattua apua nykyisten\ntarpeittemme koko laajuuteen nähden sen kautta, että taivaallinen\nIsämme antaa meille luottamuksensa, tutustuttaa meitä suunnitelmiinsa,\nvakuuttaa meille suosiotaan ja ylläpitävää armoaan ja vielä tekee\nmeidät työtovereikseenkin. Tätä apua saamme kokea koko juoksumme\nloppuun asti; ja silloin meitä autetaan vielä enemmän \"muuttamalla\"\nkorkeampaan olotilaan, johon olemme kutsutut ja jota kohti me kaikella\nahkeruudella ponnistelemme.\n\nVaikka voimmekin olla aivan varmat, ettei Kristuksen ruumiin viimeisten\nelävien jäsenten \"muuttuminen\" tule tapahtumaan ennenkuin tehtävä, joka\nniille on uskottu lihassa, on täytetty, niin tiedämme kumminkin,\nniinkuin edellisessä luvussa on näytetty, että työmme pian\nlakkautetaan, -- alussa vähitellen ja sitten kokonaan ja lopullisesti,\nkun \"yö tulee, jolloin ei kukaan voi tehdä työtä.\" (Joh. 9: 4.) Ja\ntämän \"yön\" synkeyden hälventää ainoastaan tuhatvuotispäivän\nauringonnousu. Kun tehtävämme on suoritettu ja tämä yö kääriytyy\nympärillemme, voimme odottaa, emme ainoastaan rajuilman pilvien\nsynkkenevän, vaan myöskin kuulevamme ja tuntevamme kasvavat \"tuulet\",\njotka puhkeavat inhimillisten intohimojen rajuun hirmumyrskyyn -- hädän\npyörremyrskyyn. Silloin, kun olemme päättäneet meille annetun työn, on\nmeidän asiamme \"seisoa\", kärsivällisesti, kunnes \"muuttumisemme\"\ntapahtuu. -- Ef. 6: 13.\n\nKuinka kauvan Herra sallinee antaa pyhiensä seisoa pakollisessa\ntoimettomuudessa hänen työnsä suhteen, emme tiedä, mutta luultavasti\nainoastaan niin kauvan, että usko ja kärsivällisyys tulevat\ntäydellisiksi. Tässä tulevat nämä hyveet täydellisimmin kehittymään,\nkoetelluiksi ja näkyviin. Tämä kärsivällisyyden koe tulee olemaan\nseurakunnan lopullinen koe. Silloin Jumala auttaa sitä aamun [hänen\naamunsa] koitossa (Ps. 46: 6) -- ei sinä aamuna, joka on koittava\nmaailmalle, kun hän nousee Herransa kanssa vanhurskauden aurinkona,\nvaan _hänen oman_ aamunsa koitossa; jossa hän tulee muuttumaan Herransa\nluonnon kaltaiseksi. _Hänen_ aamunsa koittaa ennen tuhatvuotispäivän\naamua.\n\nEttä tämä synkkä yö jo on tulossa, sen näemme, emme ainoastaan\nRaamatusta, vaan myöskin ajan synkistä merkeistä; ja seurakunnan\nkohtalo silloin, mitä hänen ulkonaiseen rataansa tulee, näyttää olevan\npiirretty Elijan ja Johannes Kastajan historian viimeisille lehdille,\njota ainetta jo on kosketeltu. [II Osa siv. 300, 307.] Toisen mestaus\nja pyörremyrsky sekä tuliset vaunut, jotka veivät pois toisen,\nviittaavat todennäköisesti väkivaltaan Kristuksen ruumiin viimeisiä\njäseniä kohtaan. Kumminkaan ei Siionin tarvitse peljätä; sillä Jumala\non hänen keskellänsä ja auttaa häntä. Hänen vihkiytymisensä on\nkuolemaan ja hänen etuoikeutenansa on uskollisuuden osottaminen: \"Ei\nole oppilas opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.\nOppilaan on siihen tyytyminen, että hänelle käy _kuten_ opettajalleen,\nja palvelijan siihen, että hänelle käy _kuten_ isännälleen.\" Matt. 10:\n24, 25. \"Suuren Baabelin\" -- \"kristikunnan\" -- puolelta tullaan\nluultavasti itsensä varjelemisen nimessä sortamaan totuuden\nlevittämistyötä vaarallisena sen järjestelmille, kun se näkee valtansa\npolitiikkaan, pappistoimintaan ja taikauskoisuuteen nähden vähenevän.\nJa luultavasti tulee tässä käännekohdassa Elijaluokka, joka viimeiseen\nasti tulee julistamaan totuutta, kärsimään väkivaltaa, pääsemään\nkirkkauteen ja pakenemaan tulevan suuren hädänajan vaikeimmat\npurkaukset -- juuri asiain kireimmillään ollessa, kun aljetaan havaita,\nettä on pakko käyttää epätoivon keinoja Kristikunnan horjuvan\nrakennuksen tukemiseksi.\n\nVaikka täsmällistä aikaa Kristus-ruumiin viimeisten jäsenten\nvapahdukselle eli \"muuttumiselle\" ei ilmoteta, on se kumminkin\n_lähimain_ ja jotakuinkin selvästi ilmaistu tapahtuvan _vähän sen\njälkeen_ kuin ovi suljettiin (Matt. 25: 10); sen jälkeen kuin totuus,\njota Baabel nyt alkaa pitää vihollisenaan, joka on omiaan aikaansaamaan\nsen hävityksen, tulee olemaan yleisemmin tunnettu ja laajalle levinnyt;\nsen jälkeen kun \"rakeet\" melkoiselta alalta ovat pyyhkineet pois\nvalheen turvan; ja senjälkeen kun tuhkan alla nykyään kiiluva ja\nuhkaava viha totuuteen senkautta on herätetty niin väkivaltaiseen ja\nniin yleiseen vastustukseen, että sen suuren työn enempi edistyminen,\njossa pyhät nyt työskentelevät, tehokkaasti pysähdytetään. Ja Jumala\ntulee sallimaan tämän niinpian kuin kaikki valitut ovat \"leimatut\".\nMutta mitkä vaikeudet ikänä tai näennäiset onnettomuudet saattavatkaan\nkohdata pyhiä, heidän vielä ollessaan lihassa, ja aikaansaada\npysähtymisen työssä, jonka suorittaminen on heille ruokaa ja juomaa,\nniin lohduttautukaamme muistamalla, ettei meille saata tapahtua mitään\nIsämme tietämättä ja hänen sallimattaan, ja että jokaisessa uskon ja\nkärsivällisyyden koetuksessa hänen tarkotusperänsä on oleva kylliksi\nniille, jotka pysyvät hänessä, ja joissa hänen sanansa pysyy.\nKatsokaamme esiripun tuolle puolelle, ja pitäkäämme uskon silmä\nkiinnitettynä korkean kutsun palkintoon, jonka Jumala on valmistanut\nniille, jotka rakastavat häntä -- niille, jotka ovat kutsutut ja\nuskolliset ja valitut hänen aivoituksensa mukaan. -- Ilm. 17: 14;\nRoom. 8: 28.\n\nKun me siten järkevästi ja Raamatun mukaisesti saatamme lähimain\npäättää ajan ja asianhaarat, mikäli ne koskevat seurakunnan täydellistä\nvapautusta, tulee sitä enemmän kysymys sen kirkastumisen _tavasta_ mitä\nmieltäkiinnittävimmäksi. Ja jälleen käännymme jumalallisten lausuntojen\npuoleen kysyäksemme neuvoa.\n\nEnsiksi selittää Paavali: \"_Kaikki_ me muutumme [elävät yhtähyvin kuin\nkuolleetkin]: tämän katoavaisen on pukeutuminen katoamattomuuteen ja\ntämän kuolevaisen on pukeutuminen kuolemattomuuteen; sillä liha ja\nveri ei voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri\nkatoamattomuutta.\" Ja tämä \"muuttuminen\" kuolevaisuudesta\nkuolemattomuuteen, niin vakuuttaa hän meille, ei tule tapahtumaan\nasteettain tapahtuvan kehityksen kautta, vaan tulee se tapahtumaan\nsilmänräpäyksessä, \"yhtäkkiä, silmänräpäyksessä\", \"viimeisen pasuunan\nsoidessa\", joka nyt jo soi. [Katso II osa, 5 luku.] -- 1 Kor. 15:\n51, 53, 50, 52.\n\nSitten tulee vielä järjestystäkin noudatettavaksi: toiset kirkastetaan\neli muutetaan ensin ja toiset jälkeenpäin. Kallis on hänen pyhäinsä\nkuolema Herran edessä (Ps. 116: 15); ja vaikka useat heistä ovat\nmaanneet kauvan, niin ei kumminkaan yhtään ole unhotettu. Heidän\nnimensä ovat kirjotetut taivaassa hyväksyttyinä jäseninä esikoisten\nSeurakunnassa. Ja apostoli selittää, etteivät elävät, jotka jäävät\ntänne Herran tulemukseen, suinkaan ehdi ennenkuin ne, jotka ovat\nnukkuneet. (1 Tess. 4: 15.) Niiden, jotka nukkuvat Jeesuksessa, ei\ntarvitse odottaa unessa, kunnes elävät jäsenet ovat juoksunsa\nsuorittaneet, vaan on Herramme ensimäisiä tehtäviä, kun hän ottaa\nsuuren valtansa, herättää ne heti. Ja siten menevät ne Kristushenkilön\njäsenet, jotka ovat nukkuneet, ensin kirkkauteen.\n\nTarkkaa vuosilukua nukkuvien pyhien herättämiselle ei suoraan ilmoteta,\nmutta saattaa sen selvästi johtaa Herramme vertauksesta jalosukuisesta\nmiehestä. Ensimäiseksi työkseen teki jalosukuinen mies (joka esitti\nHerraa Jeesusta), otettuaan vastaan valtakunnan ja tultuaan takasin,\ntiliä palvelijainsa (seurakuntansa) kanssa, joille hänen viinitarhansa\noli uskottu hänen poissa ollessaan, ja palkitsi uskolliset. Ja kun\napostoli sanoo meille että Kristuksessa kuolleiden kanssa tehdään ensin\ntili, saatamme syystä päättää että heidän palkitsemisensa alkoi heti\nkun Herramme palattuaan otti suuren valtansa.\n\nSen vuosiluvun tunteminen, jolloin Herramme ryhtyi valtaansa\nkäyttämään, olisi sen ajan löytäminen, jolloin hänen nukkuvat pyhänsä\nherätettiin henkiin ja kirkkauteen. Saadaksemme selville tämän on\nmeidän ainoastaan johdettava muistiimme rinnakkaisuus juutalaisen ja\nevankelisen armotalouden välillä. Jos me katsomme taaksepäin esikuvaan,\nnäemme, että keväästä vuonna 33 j.K. kolme ja puoli vuotta juutalaisen\nelonkorjuun alkamisesta (vuonna 29 j.K.), Herramme esikuvallisella\ntavalla otti valtansa ja harjotti kuninkaallista virkaa. (Katso Matt.\n21: 5--15.) Ja ainoa tarkotus tällä toimella oli nähtävästi osottaa\nvastaavaa aikaa tässä elonkorjuussa, jolloin hän todellisuudessa\nottaisi viran, vallan, j.n.e., kuninkaana; nimittäin keväällä 1878,\nkolme ja puoli vuotta hänen toisen tulemisensa jälkeen elonkorjuuajan\nalussa, syksyllä 1874. Kun v. 1878 siten ilmotetaan aikamääräksi,\njolloin Herra alkoi ottaa itselleen suuren valtansa, on järkevää\npäättää että hänen Valtakuntansa pystyttäminen alkoi silloin ja että\ntällöin ensimäinen askel olisi hänen ruumiinsa, Seurakunnan\nvapauttaminen, joista nukkuvat jäsenet tulevat olemaan ensimäiset.\n\nJa koska seurakunnan ylösnouseminen tapahtuu joskus tänä \"lopun\" eli\n\"elonkorjuu\" aikana (Ilm. 11: 18), niin tuntuu meistä olevan mitä\njärjellisintä ja täydellisessä sopusoinnussa koko Jumalan suunnitelman\nkanssa otaksua, että kaikki evankelikauden pyhät apostolit ja muut\n\"voittajat\", jotka ovat nukkuneet Jeesuksessa, herätettiin keväällä\n1878 henkiolentoina, Herransa ja Mestarinsa kaltaisina. Ja koska me\nsentähden päätämme heidän ylösnousemisensa todella tapahtuneen, ja että\nniinmuodoin he niinkuin Herrakin ovat läsnä maan päällä, ei se seikka,\nettemme näe heitä, ole minään esteenä uskollemme, kun muistamme, että\nhe, samoin kuin heidän Herransa, nyt ovat henkiolentoja, ja niinkuin\nhänkin, näkymättömät ihmisille. Ne seikat, että he ovat näkymättömiä,\nettei tavattu avonaisia ja tyhjiä hautoja, ja ettei nähty kenenkään\nkävelevän kirkkomaalta ei ole minkäänlaisena esteenä niille, jotka ovat\noppineet tuntemaan mitä on odotettavissa -- sellaisille, jotka\nkäsittävät, ettei ylösnoussut Herra jättänyt reikää sen huoneen seiniin\njonne hän tuli ja josta hän meni ovien ollessa suljettuina; jotka\nmuistavat ettei kukaan nähnyt ylösnoussutta Lunastajaamme, paitsi ne\nmuutamat, joille hän erityisesti ja yliluonnollisella tavalla\n_näyttäytyi_, jotta he olisivat hänen ylösnousemisensa todistajia;\njotka muistavat hänen näyttäytyneen erilaisissa lihan muodoissa\nestääkseen näitä todistajia uskomasta, että hän vielä oli lihaa, tahi\nettä mikään niistä ruumiista, joita he näkivät oli hänen kirkas\nhenkiruumiinsa. Ne, jotka muistavat, että ainoastaan Saulus Tarsolainen\nnäki Kristuksen henkiruumiin ihmeen kautta, ja silloinkin menettämällä\nnäkönsä, vaikka eivät toiset lähellä olleet nähneet sitä, huomaavat\nhelposti, ettei se seikka etteivät he ole nähneet ylösnousseita pyhiä\nluonnollisilla silmillään, enemmän kuin Herraakaan tässä elonkorjuussa,\neivätkä koskaan ole nähneet enkeleitäkään jotka koko evankelikautena\novat olleet palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten,\njotka saavat autuuden periä [katso II osa, 5 luku.], mitenkään todista\nheidän ylösnousemistaan vastaan.\n\nUskomme, että Valtakuntaa alettiin _pystyttää_ eli saattaa valtaan,\nhuhtikuussa 1878, perustuu, niinkuin huomattanee, samalle pohjalle kuin\nuskomme, että Herra tuli läsnäolevaksi lokakuussa 1874 ja että\nelonkorjuu alkoi silloin. Silloin alkoi \"Herran huoneen vuori\"\n[valtakunta] olla \"kukkuloita\" [maan valtakuntia] korkeampi ja silloin\nalkoi \"Baabelin\", kristikunnan, ja kaikkien maailman kansojen\ntuomitseminen, ikäänkuin valmistuksena heidän lopulliselle\nkukistumiselleen.\n\nEikä ole ristiriidassa tämän ajatuksen kanssa sekään, että Seurakunnan\nenemmistö on otettu ylös ja että ainoastaan kuninkaallisen papiston\nviimeiset jäsenet \"ovat elossa ja tänne jääneenä\", sillä niinkuin\nolemme huomanneet, ennusti apostoli että juuri tässä järjestyksessä\npiti asiain tapahtua. Olla jälelle jääneiden joukossa ei ole mikään\nhäpeä; olla viimeinen niistä, jotka \"muuttuvat\", ei ole kunniatonta.\nUseat raamatunpaikat osottavat, että viimeisillä ruumiin jäsenillä on\nerityinen tehtävä suoritettavana esiripun tällä puolella, yhtä tärkeä\nosa valtakunnan työstä kuin on kirkastettujen jäsenten tuolla puolen\nesirippua. Kirkastetun Pään ja niitten ruumiin jäsenten, jotka ovat\nesiripun tuolla puolella, valvoessa suuria muutoksia, jotka nyt jo\ntapahtuvat ja joita tullaan panemaan toimeen maailmassa, ovat lihaan\njääneet jäsenet, Valtakunnan edustajia, julistaen suusanalla, kynällä,\nkirjojen ja lentokirjasten kautta \"hyvää sanomaa suuresta ilosta, joka\non tuleva kaikelle kansalle\". He kertovat maailmalle siunattuja sanomia\nJumalan armollisesta aikakausisuunnitelmasta ja että aika on lähestynyt\ntämän suunnitelman ihanalle täyttymiselle; ja he eivät ainoastaan osota\nsuurta lähestyvää hätää, vaan myöskin siunauksia, jotka seuraavat sitä\ntuloksena Jumalan Valtakunnan pystyttämisestä maailmaan. Suuri ja\ntärkeä-arvoinen työ on siis annettu jälelle jääneille jäsenille;\nValtakunnan työtä se todella on ja Valtakunnan ilot ja valtakunnan\nsiunaukset seuraavat sitä. Vaikkakin vielä lihassa ja täyttäen\neteenasetettua työtä uhrautumisen kustannuksella ja keskellä suurta\nvastustusta, alkavat nämä jo mennä Herransa iloon -- jumalallisen\nsuunnitelman täydellisen käsittämisen iloon -- ja iloihin, jotka\nseuraavat etua saada olla Herransa ja Lunastajansa yhteydessä\nsuorittamassa tätä suunnitelmaa ja tarjoamassa ijankaikkista elämää ja\nijankaikkisia siunauksia kaikille sukukunnille maan päällä.\n\nProfetta Jesaja (52: 7) viittaa selvästi näihin sanomineen, \"jalkoina\"\neli Kristuksen ruumiin viimeisinä jäseninä lihassa, sanoessaan: \"Kuinka\nsuloiset ovat vuorilla [valtakunnissa] ilosanoman tuojan _jalat_, joka\nkuuluttaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta\n(vapahduksen); ja sanoo Siionille: Sinun Jumalasi _hallitsee\nkuninkaana_. [Kristuksen hallitus, joka tuo _vapautuksen_, ensin\nSiionille ja sitte koko huokaavalle luomakunnalle, on alkanut.] Kuule!\nVartijasi kaikki kajauttavat äänensä, kaikki riemuitsevat; sillä he\nnäkevät omin silmin [selvästi], kuinka Herra Siioniin palaa.\"\n\nHaavotetut jalkaraukat, jotka nyt olette ihmisten ylönkatsomat, ei\nkukaan muut kuin te itse saata täydelleen pitää arvossa etujanne. Ei\nkukaan muu voi arvostella sitä iloa, joka teillä on nykyisen totuuden\njulistamisesta, sanoessanne Siionille, että aika on lähestynyt\nvaltakunnan pystyttämiselle ja julistaessanne että Emanuelin vanhurskas\nhallitus, joka pian alkaa, on siunaava maan kaikki sukukunnat. Mutta\nvaikkakin Kristuksen \"jalat\" ja heidän nykyinen tehtävänsä ovat\nihmisten ylönkatsomia, panevat ruumiin kirkastetut jäsenet esiripun\ntuolla puolella suurta arvoa heihin ja samoin heidän kirkastettu\npäänsä, joka on halukas tunnustamaan sellaiset uskolliset Isänsä ja\nkaikkien pyhien sanansaattajainsa edessä.\n\nJalkojen tehtävä, joka on melkoinen osa valtakunnantyöstä, tulee\nsuoritettavaksi. Vaikka yleisö vihaa heidän sanomaansa ja kohtelee\nheitä epäluulolla, ja maailma ylenkatsoo heitä hulluina (Kristuksen\ntähden) -- niinkuin kaikkien _uskollisten_ palvelijain laita on ollut\nkoko evankelikautena -- on heidän kumminkin, ennenkuin he kaikki ovat\n\"muuttuneet\" ja yhdistetyt kirkastettujen jäsenten kanssa esiripun\ntuolla puolella, ollen valtakunnan edustajia, jätettävä sellaiset\ntodistukset tästä valtakunnasta ja sen nykyisestä ja tulevasta\ntehtävästä, jotka tulevat olemaan mitä arvokkaimpana valaistuksena\nmaailmalle ja kehittymättömille ja raskautetuille Jumalan lapsille,\njotka vaikka ovatkin vihkiytyneet Jumalalle, eivät ole juosseet niin\nettä olisivat voittaneet sen voittopalkinnon, jonka ylhäinen kutsu on\nasettanut eteemme.\n\nÄlköön unohdettako, että kaikki, jotka kuuluvat \"jalkoihin\" tulevat\nolemaan työssä julistamassa näitä _hyviä_ sanomia ja sanomaan\nSiionille: \"Sinun Jumalasi _hallitsee!_ -- Kristuksen Valtakunta on\nalkanut!\" Ja kaikki, jotka ovat totisia vartijoita, saattavat tänä\naikana nähdä selvästi, yhtenä miehenä, ja voivat yhdessä laulaa\nMooseksen ja Karitsan uutta laulua -- ennalleenasettamis-laulua, josta\nselvästi kerrotaan, ei ainoastaan Mooseksen laissa, joka oli \"tulevan\nhyvän varjo\", vaan myöskin Jumalan Karitsan selvemmissä ilmotuksissa,\njoita Uuden Testamentin kirjat sisältävät -- sanoen: \"Vanhurskaat ja\ntotiset ovat sinun tiesi.\" \"Kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua.\"\nIlm. 15: 3, 4. Toinen toisensa jälkeen tulevat ne, jotka kuuluvat\n\"jalkojen\" luokkaan, siirtymään esiripun toiselle puolelle nykyisestä\ntilasta, jossa he, vaikkakin usein väsyneinä ja haavottuneena, aina\novat riemua täynnä; -- \"_muuttuvat_\" äkkiä, silmänräpäyksessä,\nkuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, heikkoudesta voimaan, häpeästä\nkirkkauteen, inhimillisistä elinehdoista taivaallisiin, maallisista\nhengellisiin ruumiisiin. Heidän _työnsä_ ei tule lakkaamaan heidän\nmuuttuessaan; sillä kaikki ne, jotka katsotaan arvollisiksi tähän\nmuutokseen kirkkaudessa, ovat kirjotetut Valtakunnan palvelukseen jo\nollessaan esiripun tällä puolen, ainoastaan väsymys, vaivaloisuus\nlakkaa muuttumisessa -- \"He saavat levätä _vaivoistaan_, sillä (mutta)\nheidän _tekonsa seuraavat heidän mukanaan_.\" -- Ilm. 14: 13.\n\n\"Muutos\", joka tapahtuu näille \"jalka\"-jäsenille johtaa heidät samaan\nyhteyteen ja kirkkauteen ja valtaan, johon ne jäsenet, jotka ovat\nnukkuneet, jo ovat astuneet; he tulevat \"temmattavaksi\" maallisista\nolosuhteista, yhdistettäviksi \"yhdessä\" \"Herran kanssa _yläilmoissa_\"\n-- maailman henkisessä hallituksessa. Niinkuin jo on osotettu, [I Osa,\nsiv. 384] merkitsee tässä käytetty sana \"ilma\" _hengellistä hallitusta\nja valtaa_. Saatana on kauvan ollut \"ilmavallan hallitsijan\" (Ef.\n2:2) asemassa ja on työ- ja hallitustovereinaan siinä käyttänyt monia\nBaabelin suurista, jotka hänen sokaisemissaan eksytyksissä,\ntodellisuudessa luulevat tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta\naikanaan sidotaan nykyinen \"ilmojen ruhtinas\", eikä hän enää voi\npettää; ja nykyiset taivaat, suuri antikristusjärjestelmä, \"häviävät\nryskeellä\", uuden ilmojen ruhtinaan, todellisen, henkisen\nhallitusmiehen, Kristuksen, ottaessa vallan ja pystyttäessä \"uudet\ntaivaat\" ja yhdistäessä kanssaan vallassa eli \"ilmassa\" morsiamensa,\nevankelikauden \"voittajat\". Siten tulevat \"uudet taivaat\" astumaan\nnykyisten \"ilma\"-valtojen sijalle. Mutta onko kaikkien kuoltava --\nkaikkien, jotka kuuluvat \"jalkoihin\", jotka elävät ja ovat jääneet\njälelle Herran läsnäoloon? Kyllä, sillä he ovat kaikki vihkiytyneet --\n\"kuolemaan asti\"; ja näistä on selvästi kirjotettukin, että heidän\nkaikkien on kuoltava; ei ole ainoatakaan raamatunpaikkaa, joka\nvastustaa tätä ajatusta. Jumala selittää profetan kautta: -- \"Minä\nsanoin: Te olette jumalia [mahtavia] ja kaikki Korkeimman [Jumalan]\n_lapsia!_ Kuitenkin täytyy teidän KAIKKIEN KUOLLA _niinkuin ihmiset_,\nja kaatua niinkuin joku ruhtinoista\" (ruots. k.). Ps. 82: 6, 7.\n\nSana, joka tässä on käännetty ruhtinaiksi, merkitsee päälliköitä eli\npäitä. Aadam ja Herramme Jeesus ovat ne kaksi päätä eli ruhtinasta,\njoita tarkotetaan. Kumpikin kuoli, mutta eri syistä; Aadam oman\nsyntinsä tähden, Kristus halukkaana uhrina maailman syntien edestä. Ja\nkaikki Kristuksen seurakuntaan kuuluvat, hänen uhrinsa kautta\nvanhurskautetut, _lasketaan_ vapaiksi Aadamin synnistä ja myöskin siitä\nkuoleman rangaistuksesta, joka seuraa tätä syntiä, jotta he ottaisivat\nosaa Kristuksen kanssa uhraajatovereina. Sellaisen Kristuksen\nuhraajatoveruuden ominaisuuden perustuksella pitää Jumala pyhien\nkuolemaa arvossa. (Ps. 116: 15.) Kristuksen ruumiin jäseniä pidetään,\nkun he kuolevat, \"kuolleena Kristuksen kanssa\", _hänen kaltaisinaan\nkuoleman kautta_. He kaatuvat niinkuin yksi ruhtinaista -- ei niinkuin\nensimäinen, vaan niinkuin toinen Aadam, \"Kristuksen ruumiin jäseninä\",\ntäyttäen sen mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista.\n-- Kol. 1: 24.\n\nEttä lausetapa \"jumalia\", mahtavia, tässä paikassa käytetään kaikista\nKorkeimman Jumalan lapsista, joista on tuleva kanssaperillisiä\nKristuksen Jeesuksen kanssa, käy selvästi ilmi Herramme viittauksesta\nsiihen. -- Joh. 10: 34--36.\n\n\"Teidän täytyy _kaikkien kuolla_ niinkuin ihmiset\", mutta, \"katso, minä\nsanon teille salaisuuden: '_emme kaikki kuoloon_ (kuolossa) _nuku_'.\nKuolla on toinen asia, 'nukkua' eli olla tiedotonna, kuolleena, taas\naivan toinen asia.\" Jumalan todistus on siis, että kaikkien pyhien on\nkuoltava, mutta etteivät kaikki tule nukkumaan. Herramme kuoli ja\nnukkui sen jälkeen kolmanteen päivään, jolloin Isä herätti hänet.\nPaavali ja toiset apostolit kuolivat ja \"nukkuivat\" siten levätäkseen\nvaivoista ja väsymyksestä \"nukkuakseen Jeesuksessa\" ja odottaakseen\nluvattua ylösnousemista ja osaa Valtakunnassa Herran toisessa\ntulemisessa. Siitä seuraa siis että kun valtakunnan pystyttämisen hetki\noli tullut, silloin oli myös tullut hetki heidän ylösnousemiselleen.\nMiksi heidän odotuksensa ja unensa jatkuisi _senjälkeen_ kun Herra oli\nläsnä ja hänen Valtakuntansa aika oli tullut? Sellaiseen ei voi olla\nmitään syytä, ja sentähden uskomme etteivät he enää \"nuku\", vaan että\nnyt ovat nousseet ylös, ja että he ovat Herran kanssa ja hänen\nkaltaisinaan. Ja jos heidän nukkumisensa kuoleman unessa ei enää ole\ntarpeellista, ei myöskään ole tarpeellista että kukaan pyhistä, joka\nnyt kuolee tänä Herramme _läsnäolon_ ja hänen valtakuntansa\npystyttämisen aikana \"nukkuu\" tai _odottaa kuolemassa_ ylösnousemista\njonain toisena aikana. Ei, Jumalalle olkoon kiitos! Elämänantaja on\nläsnä; ja 1878 alkain, jolloin hän otti suuren valtansa ja alkoi ryhtyä\nhallitukseen, ei kenenkään hänen jäsenistään tarvitse nukkua.\nNiinmuodoin on kaikille \"jalkoihin\" kuuluville, jotka kuolevat tämän\nvuosiluvun jälkeen kuoleman silmänräpäys muuttumisen hetki. He kuolevat\nniinkuin ihmiset ja ihmisten tavoin, mutta _samassa silmänräpäyksessä_\ntehdään heidät Herransa kaltaisiksi, heistä tulee henkiolentoja. Heidät\ntemmataan pois maallisista olosuhteista ollakseen aina Herransa kanssa\n-- \"ilmassa\" -- Valtakunnan voimassa ja kirkkaudessa.\n\nSenjälkeen kun Herramme oli täyttänyt inhimillisen luonteensa\nuhraamisen, ja oli herätetty kuolemasta, muutettu henkiolennoksi hän\nselitti: \"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.\"\n(Matt. 28: 18.) Ja sitten vasta kun kaikki Kristushenkilön jäsenet ovat\nseuranneet Pään esimerkkiä ja täyttäneet uhraamisensa kuolemassa, tulee\nKristushenkilö täydelliseksi ja täydelleen puetuksi vallalla sitä\nseuraavaa suurta ennalleenasettamistyötä varten.\n\nKuinka syvä tarkotus onkaan, tässä valossa katsottuna, lauseella:\n\"Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, _tästälähin_.\nNiin, -- Henki sanoo -- he saavat levätä vaivoistaan, sillä (mutta)\nheidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan.\" (Ilm. 14: 13.) Ei missään\npaikassa Raamatussa esitetä kuolemaa missään merkityksessä\nsiunaukseksi, paitsi tässä ainoassa tapauksessa; ja tässä on tämä\ntapaus erityisesti rajotettu ja sovellutettu erityiseen määrättyyn\naikaan -- \"tästälähin\". [Kun me jossain seuraavassa osassa tarkastamme\nIlmestyskirjan ihmeellisiä näkyjä, tullaan selvästi näkemään, että\naika, jota sana \"_tästälähin_\" osottaa, niinkuin tapahtumain kautta\nilmenee, läheisesti liittyy vuosilukuun 1878, minkä ilmaisevat tässä\nkosketellut ennustukset.] Ja, huomaa, silloinkin on se siunattu\nainoastaan erityiselle luokalle -- \"_ne kuolleet_, jotka kuolevat.\"\nTätä lausetta ei saa pitää erehdyksenä, vaan hyvin sattuvana ja\nvoimallisena kuvauksena siitä pienestä luokasta, jolle kuolema tulee\nolemaan siunaus. \"Hänen jalkansa\" muodostavat tämän luokan. Ja niinkuin\njo on näytetty, jokaisen Kristuksen ruumiin jäsenen on päätettävä\nuhrinsa todellisessa kuolemassa.\n\nAinoastaan nämä ovat _ne kuolleet_, jotka kuolevat. Jumala laskee\nheidät jo kuolleiksi, ja heitä kehotetaan tekemään itsekin samoin:\n\"Niin tekin pitäkää itsenne synnistä _kuolleina_.\" Ei voida sanoa\nmuitten kuolleitten kuolevan paitsi tämän kuolleitten luokan, joiden on\npäätettävä uhritiensä todellisessa kuolemassa.\n\nNiin tulee Jumala auttamaan Siionia hänen aamunsa koitossa --\nKristuksen voiton ihanan päivän aamuna. Niin auttaa hän häntä nyt jo.\nYksitellen, maailman huomaamatta, alkavat pyhät muuttua ja yhtyä\nriemuitsevan seurakunnan joukkoon; ja ne, jotka ovat viimeiseen asti,\njulistavat ijankaikkista evankeliumia, kunnes ovi on suljettu ja kaikki\ntilaisuus työhön on loppunut. Sitten tulevat he \"_seisomaan_\" uskossa\nja kärsivällisyydessä, odottaen muuttumistaan ja ottavat riemullisesti\nvastaan vapahduksensa, minkä keinojen kautta Jumala sitten nähneekään\nhyväksi sallia sen tapahtumisen.\n\nNiin tulevat he pelastetuiksi vaikeuksien suuresta myrskystä, joka\nseuraa heidän poislähtöään, sekä suojeltaviksi taistelun alkupuolella,\njossa _tuhannet yhtä_ vastaan, joka seisoo, lankeavat epäuskoon, ja\ntulevat erilaisten eksytysten ruton voittamiksi. -- Ps. 91: 7.\n\nMeidän on sentähden odotettava, että sitä mukaa kuin hädän aika\nlähenee, totisen seurakunnan, nykyisessä tilassaan, Elijan,\nJohannes-luokan, vaikutus ja luku on vähentyvä, jotavastoin\nKristushenkilö voitossa ja kirkkaudessa, sama ruumis esiripun toisella\npuolella, tulee kasvamaan, niinkuin Johannes profetallisesti ilmotti.\n-- Joh. 3: 30.\n\n       *       *       *       *       *\n\n    KALLIS JEESUS.\n\n    Kallis Jeesus, sua lemmin,\n    Kun sun rakkaus täytti mun.\n    Siksi myöskin syömmein lämmin,\n    Koko ruumis olkoon sun.\n    Käytä parhaat aikomuksein,\n    Muisti, tahto kaikki vaan.\n    Herra hengestäsi anna\n    Vuotaa tyhjään astiaan.\n\n    Turhaan mailma luokseen kutsuu.\n    Turhaa onpi riemu maan.\n    Jos se tahtoo luotas' riistää\n    Multaa onpi kulta vaan.\n    Rakkain hän on, veljein parhain.\n    Onnen lähde verraton.\n    Tuskan alla lohdutuksein,\n    Parhain auttajain hän on.\n\n    Herran vaippaan pyhään tarttuu\n    Ilman pelkoo käten' nyt,\n    Voimaa silloin runsaast' varttuu,\n    Elo on uusi alkanut.\n    Herra kääntyy, luopi katseen:\n    \"Terveyteen sai voimaa ken?\"\n    Turhaan etsin puoltolauseen.\n    Vastausta löydä en.\n\n    Kuinka suuri onkaan rakkaus,\n    Jok' on sielun täyttänyt.\n    Sun mä oon, oi kallis Jeesus.\n    Synnin orjuus päättynyt.\n    Uuden luomuksen on alku.\n    Katson aamuaurinkoon.\n    Sielussain on pääsiäis-aamu.\n    Kristus mun, mä hänen oon.\n\n    Maa ja taivas kaikkinensa\n    Oot nyt mulle Herra vaan.\n    Jeesus, Jeesus, kallis Jeesus\n    Kaiken siinä nimess' saan.\n\n\n\n\nKAHDEKSAS LUKU.\n\nISRAELIN ENNALLEEN ASETTAMINEN.\n\nIsraelin ennalleenasettaminen Palestiinassa on tapaus, joka on\nodotettavissa tänä elonkorjuu-aikana. -- Tämän ennalleenasettamisen\ntapa ja laajuus sekä luokka, jota luulemme sen koskevan. -- Sen\nalkamisen vuosiluku ja todistuksia sen todellisesta jatkumisesta siitä\nasti. -- Syy, miksi tuhatvuotiskauden siunaukset, jotka ovat aiotut\nkoko ihmiskunnalle, ensiksi kohtaavat ja herättävät eloon juutalaisen.\n-- Juutalaisten toiveitten elpyminen. -- Johtavain juutalaisten ja\npakanallisten kirjailijain huomioita. -- Näiden yhtäpitäväisyys\nennustuksen kanssa. -- Israelin sokeus Kristukseen nähden alkaa jo\npoistua. -- Liikkeen laajeneminen ja voima. -- Jumala on auttava heitä.\n\n\n    \"Sinä päivänä minä rakennan Davidin kaatuneen majan, ja korjaan\n    sen halkeamat ja sen rauniot kohennan, ja rakennan sen niinkuin\n    se entisinä päivinä oli. Ja minä palautan vangitun kansani\n    Israelin, ja he rakentavat autiot kaupungit ja asuvat niissä,\n    ja istuttavat viinimäkiä ja juovat niitten viiniä, ja tekevät\n    puutarhoja ja syövät niitten hedelmän. Ja minä istutan heidät\n    heidän omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois heidän\n    maastansa, jonka minä heille annoin, sanoo Herra sinun\n    Jumalasi.\" -- Aamos 9: 11, 14, 15.\n\nIkivanhain muinaisjäännösten joukossa, joka on säilynyt aina meidän\npäiviimme asti, ei ole ainoatakaan, joka herättäisi niin suurta\nmielenkiintoa kuin juutalainen kansa. Muinaistietojen etsijät ovat\nväsymättä kysyneet neuvoa jokaiselta elottomalta esineeltä, joka on\nvoinut antaa hitusenkaan historiallista tahi luonnontieteellistä\nvalaistusta. Muistopatsaitten, alttarien, hautojen, julkisten ja\nyksityisten asuntojen jäännösten, maalausten, kuvanveistosten,\nhieroglyfien ja kuolleitten kielten, kaikkien niiden puoleen on\nkäännytty; ja ovat toiset vieläpä kärsivällisestikin koettaneet tutkia\nmikä on se oleellinen totuus joka mahdollisesti on ollut pohjana\nmonille mielikuvitusta uhkuville perimätiedoille, saduille, runoille\nj.n.e., joita ajan virta on kantanut läpi vuosisatojen, oppiaksensa\ntuntemaan kaiken mikä on mahdollista tietää ihmisen alkuperästä,\nhistoriasta ja lopullisesta tarkotuksesta. Mutta mieltäkiinnittävin\njäännös ja se, jonka historia on selvimmin ymmärrettävä ja luettava, on\njuutalainen kansa. Siinä meillä on arvaamattoman kallisarvoinen\nmuistopatsas muinaisuudesta, johon on kirjotettu selvästi luettavin\nkirjaimin koko ihmiskunnan alkuperä, edistyminen ja lopullinen tarkotus\n-- elävä ja järjellä varustettu todistus inhimillisten asiain\nihmeellisen aikomuksen asteettaisesta toimeenpanosta, joka\ntäydellisesti pitää yhtä heidän Jumalan henkeyttämien profettainsa ja\nennustajainsa ennustusten kanssa.\n\nKansana ovat he koko historiansa aikana sekä oman uskontonsa että\nkansallisluonteensa kokoonpanon puolesta, vieläpä ulkomuotonsa, että\ntapojensakin puolesta aivan omituinen ja muista erotettu kansa. Heidän\nkansalliset luonnepiirteensä, sellaisina kuin ne esiintyivät monia\nvuosisatoja taaksepäin, ovat vielä huomattavissa, aina heidän\nmieltymyksestään Egyptin puna- ja valkosipuliin asti sekä myös heidän\nitsepäisyydestään. Kansana oli heillä todella paljon etuja kaikin\npuolin siitä, että heille oli uskottu mitä Jumala on puhunut, mikä\nheidän keskuudessaan kehitti runoilijoita, valtiomiehiä, lainoppineita\nja viisaustieteilijöitä ja kohotti heidät askel askeleelta orjakansasta\nkansaksi, joka oli etevä ja toisten kansain kunnioittama ja herätti\nmaailman ihmettelyn ja ihailun -- niinkuin oli Salomonin, heidän\nvaltansa loistokauden aikana. -- Room. 3: 1, 2; 1 Kun. 4: 30--34;\n10: 1--29.\n\nEttä Israelin ennalleenasettaminen Palestiinaan on niitä tapauksia,\njotka ovat odotettavissa tänä Herran päivänä, siitä olemme varmasti\nvakuutetut ylläolevan profetan lausunnon kautta. Huomaa, erityisesti,\nettei ennustusta saata mitenkään tulkita vertauskuvallisesti. Heitä ei\nole määrätty mitään taivaallista Kaanaata varten, vaan maallista\nKaanaata varten. Heidät istutetaan \"_omaan maahansa_\", maahan, jonka\nJumala sanoo _antaneensa heille_, maahan, jonka hän on luvannut\nAabrahamille, sanoen: \"Nosta nyt silmäsi ja katso siitä, missä asut,\npohjoiseen, etelään, itään ja länteen päin. Sillä _kaiken sen maan_,\nMINKÄ NÄET, annan minä sinulle ja sinun siemenellesi ijankaikkiseksi\najaksi. Ja teen sinun siemenesi niinkuin tomun maan päällä; jos joku\nvoi lukea tomun maan päällä, niin hän myös voi sinun siemenesi lukea.\n[Viittaus siitä kaukana olevaan aikaan, joka antoi riittävästi aikaa\nsellaiselle hänen siemenensä lisääntymiselle.] Nouse ja _vaella maata\npitkin ja poikin_; sillä sinulle sen annan.\" \"Ja minä annan sinulle ja\nsiemenellesi sinun jälkeesi _sen maan, jossa sinä muukalainen olet_,\nkoko _Kaanaan_ maan IJÄISEKSI OMAISUUDEKSI\"; (1 Moos. 13: 14--17;\n17: 8.) Maan, johon heillä kerran oli etu päästä, ja jossa he\nvuosisatoja asuivat. Mutta sinä aikana revittiin heidät monta kertaa\npois ja vietiin vankeuteen muihin maihin, muukalaisten hävittäessä\nheidän kaupunkinsa, juodessa viinin heidän viinitarhoistaan ja syödessä\nhedelmät heidän puutarhoistaan. Ja lopulta revittiin heidät kokonaan\njuurineen, heidän kaupunkinsa hävitettiin ja tehtiin autioiksi, ja\nheidät ajettiin vaeltajina ja maanpakolaisina valtakunnasta\nvaltakuntaan ympäri koko maailman. Mutta kun heidät jälleen istutetaan\nomaan maahansa, tämän lupauksen mukaisesti, \"ei heitä enää revitä pois\nmaastansa\", jonka Jumala heille antoi; ja \"he rakentavat autiot\nkaupungit [kaupungit, joissa he ennen olivat asuneet] ja asuvat\nniissä.\" Hajotettuna, koditonna, ylönkatsottuna ja vainottuna kansana,\novat he vielä toisista erotettu ja samanlaista ainesta oleva kansa.\nYhdistettyinä veriheimolaisuuden vahvoilla siteillä, yhteisten\ntoiveitten kautta, yhteisen uskon henkeyttäminä Jumalan ihmeellisiin\nlupauksiin, vaikka he ainoastaan hämärästi ovat ymmärtäneet näitä\nlupauksia, ja vielä yhdistettyinä myötätunnon siteillä, jotka johtuvat\nheidän yhteisistä kärsimyksistään ja kieltäymyksistään maanpakolaisina,\nodottavat ja ikävöivät he Israelin toivoa aivan nykypäivään asti.\n\nKansana he vielä uskovat Jumalaan, vaikka he sydämensä sokeudessa ja\nylpeydessä ovat pahastuneet Jumalan määrätyn lähettilään alhaisuuteen,\njonka hän lähetti pelastamaan maailmaa; niin että he, sen sijaan, että\nolisivat ottaneet vastaan hänet, ristiinnaulitsivat Vapahtajan,\nkirkkauden Herran. Ja kumminkin osottavat sekä apostolit että profetat,\nettä tämäkään huutava rikos, johon heidän ylpeytensä ja itsepäisyytensä\najoi heidät, ei ole sellainen rikos, jota ei heille koskaan annettaisi\nanteeksi. Sen vuoksi on heitä rangaistu ja ankarasti. Kun he\ntuomitsivat Vanhurskaan ja sanoivat: \"Tulkoon hänen verensä meidän\npäällemme ja lastemme päälle\", eivät he ollenkaan aavistaneet sitä\nkauheaa kostoa, mikä seurasi. Kauhea hätä ja hukkaantuneet ihmishenget,\nheidän pyhän kaupunkinsa ja temppelinsä hävitys, heidän kansallisen\nolemassaolonsa täydellinen loppu, ja henkiin jääneen jäännöksen\nhajottaminen maanpakolaisuuteen kaikkein kansain keskuuteen, päätti\nkokonaan heidän elonkorjuuaikansa työn. Sisälliset puolueriidat\nalkoivat sen ja heidän maahansa hyökkäävä roomalainen armeija päätti\nsen. Tuli, miekka ja nälkä suorittivat kauhean kostontyön heidän\nkeskuudessaan.\n\nSiitä ajasta alkain on Israel todella ollutkin hajotettu ja vainottu\nkansa. Maanpakolaisina, ajettuina maasta maahan ja maakunnasta\nmaakuntaan, on heiltä ollut riistetty melkein jokainen oikeus ja etu,\njota muut ihmiset ovat nauttineet. Hyljäten kristinuskon sekä\nturmeltuneessa että puhtaassakin muodossa, joutuivat he roomalaisen\nkirkon ylönkatseen sekä armottoman vainon esineeksi. Historian\nkirjottaja sanoo: --\n\n\"Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Italiassa rajotettiin heidän\noikeutensa kokonaan käskyjen ja lakien kautta niin hyvin kirkollisten\nkuin yhteiskunnallistenkin hallitusten puolelta; heidät suljettiin pois\nkaikista kunniallisista työnhaaroista, ajettiin paikasta toiseen,\npakotettiin elättämään itseään melkeinpä kokonaan kaupalla ja\nkoronkiskomisella, verotettiin liiaksi ja pidettiin halpoina\nkaupungeissa, ahdettiin ahtaisiin asuntoihin, heidän vaatteisiinsa\nmerkittiin halveksumisen merkki, laittomat paronit ja tarvitsevat\nruhtinaat ryöstivät heitä, he olivat helppo saalis kaikille puolueille\nkeskinäisten rauhattomuuksien aikana, kerta toisensa jälkeen\nryöstettiin heiltä aineelliset oikeudet, keisarit omistivat ja möivät\nheitä ikäänkuin orjia, alhaiso ja kapinalliset maalaiset murhasivat\nheitä, munkit ajoivat heitä takaa, ristiretkeläiset lopulta polttivat\nheitä tuhansittain, polttaen myöskin heidän kanssaveljiään\nJerusalemissa heidän synagoogissaan, taikka kiusasivat heitä pilkaten\nherjaavilla saarnoilla, eriskummallisilla syytöksillä ja\ntutkisteluilla, uhkauksilla ja käännytysyrityksillä... He eivät voineet\nomistaa maata, eivät kuulua mihinkään ammattikuntaan eivätkä harjottaa\nmitään ammattia; he olivat pääasiallisesti pakotetut kaupantekoon. Ja\nkun he huomasivat koko ihmiskunnan olevan sotakannalla heitä kohtaan ei\nheidän kansallinen ylpeytensä siitä suinkaan pehminnyt, ja juopa\nlaajeni niinmuodoin juutalaisten ja heidän pakanallisten naapuriensa\nvälillä kaikkialla.\"\n\nKun he ovat olleet siten vieroitettuina Jumalasta ja kanssaihmisistään\nkaikissa kansoissa, on heidän kurja tilansa todella ollut surullinen ja\nsäälittävä. Säälimättömien paavillisten vainojen aikana ovat he\nkärsineet yhdessä Jeesuksen pyhien ja marttyyrien kanssa -- kristityt\nAntikristuksen hylkäämisen, juutalaiset sekä Kristuksen että\nAntikristuksen hylkäämisen tähden. Jumalan salliessa näiden murheiden\nja vaivojen kohdata heitä rangaistuksena heidän kansallis-rikoksestaan,\nevankeliumin hylkäämisestä ja Lunastajan ristiinnaulitsemisesta, tulee\nhän siitä huolimatta aikanaan palkitsemaan heidät heidän uskonsa\nkestäväisyydestä hänen lupauksiinsa, joissa he niin väsymättömästi ovat\nriippuneet kiinni. Jumala tiesi edeltäpäin heidän ylpeytensä ja\nsydämensä kovuuden, ja ennusti sen niinkuin pahankin, joka heitä on\nkohdannut; ja yhtä selvästi on hän ennustanut, että heidän sokeutensa\non poistuva ja lopulta on täyttyvä heihin kaikkiin nähden maalliset\nlupaukset, jotka aikoja sitten annettiin Aabrahamille ja joita toiset\npyhät profetat toinen toisensa perästä toistivat. Sitä mukaa kuin aika\nJumalan suosion luvatusta ennalleen-asettamisesta lähestyy, näemme\nmyös valmistuksia tehtävän sitä varten. Nykyisessä vuosisadassa on\nseulomis- ja erottamistyö ilmeinen heidän keskuudessaan, joka jakaa\nheidät kahteen luokkaan oikeauskoisiin ja ei-oikeauskoisiin\njuutalaisiin. Edelliset pitävät vielä kiinni Jumalan lupauksista ja\ntoivovat vielä että Jumalan määräämä suosionaika Siionille pian tulisi.\nJälkimäiset ovat kadottamaisillaan uskon henkilökohtaiseen Jumalaan\nsekä aabrahamilaisiin lupauksiin ja kulkevat vapaamieliseen,\njärkeisuskoiseen ja uskottomaan suuntaan. Oikeauskoisia ovat useimmat\nköyhät, vainotut juutalaiset sekä muutamat rikkaat ja oppineet ja he\novat paljo monilukuisemmat kuin uskottomat; vaikkakin jälkimäiset ovat\nverrattomasti vaikutusvaltaisemmat ja kunnioitetuimmat, usein\nkauppiaita, pankkiireja, sanomalehdentoimittajia, j.n.e.\n\nSeuraava on lyhyt yhteenveto oikeauskoisten juutalaisten uskosta: --\n\n\"Minä uskon totisella ja täydellisellä vakaumuksella että (1) Jumala on\nkaikkein olentojen luoja, hallitsija ja tuomari, ja että hän on\naikaansaanut kaikki; (2) että Luoja on yksi, ja että hän yksin on ollut,\non, ja tulee aina olemaan Jumalamme; (3) ettei Luoja ole ruumiillinen,\nettei häntä saata käsittää millään ruumiillisilla ominaisuuksilla ja\nettei ole mitään ruumiillista olentoa, johon häntä voisi verrata; (4)\nettei mitään ollut ennen häntä, ja että hän on oleva ijankaikkisesti;\n(5) että häntä, eikä ketään muuta, on palveltava; (6) että profettain\nkaikki sanat ovat totta; (7) että Mooseksen ennustukset olivat tosia;\nettä hän oli etevin kaikista viisaista miehistä, jotka elivät ennen\nhäntä, tai koskaan tulevat hänen jälkeensä elämään. [Voimme antaa\nheille anteeksi että hiukan liiottelevat kun on kysymys niin jalosta ja\narvokkaasta luonteesta.] (8) että lain, mikä tänäpäivänä on käsissämme,\nantoi Jumala itse mestarillemme Moosekselle; (9) ettei sitä lakia\nkoskaan muuteta, eikä Jumala koskaan anna meille toista; (10) että\nJumala ymmärtää ihmisten kaikki ajatukset ja työt, niinkuin profetoissa\non kirjotettu, 'Hän, joka valmistaa kaikki heidän sydämensä, joka\ntarkastaa kaikki heidän työnsä'; (11) että Jumala palkitsee niitä\nhyvällä, jotka pitävät hänen käskynsä, ja rankaisee niitä, jotka\nrikkovat ne; (12) että Messias vielä tulee, vaikkakin hän viivyttää\ntuloaan, kumminkin 'odotan häntä kunnes hän tulee'; (13) että kuolleet\nasetetaan jälleen elämään, kun Luoja sen hyväksi näkee, jonka nimi\nolkoon siunattu ja muisto kunnioitettu ijankaikkisesti. Amen.\"\n\nHeidän temppelinsä hävityksen ja heidän hajottamisensa jälkeen ovat\nuhrit lakkautetut, mutta kaikessa muussa pidetään mooseslaiset\nsäännöt vieläkin oikeauskoisten juutalaisten keskuudessa. Heidän\njumalanpalvelukseensa kuuluu, niinkuin ennenkin, Raamatun lukeminen,\nrukous ja kiitos. Pasunajuhlansa toisena päivänä lukevat he kertomuksen\nAabrahamin aikomuksesta uhrata poikansa Iisak ja Jumalan hänelle ja\nhänen siemenelleen antaman siunauksen. Senjälkeen puhaltavat he\npasunaan ja rukoilevat, että Jumala veisi heidät Jerusalemiin.\n\nUskottomat eli reformi-juutalaiset, \"jyrkät\", poikkeavat melkoisesti\noikeauskoisista; monet heistä ovat julkisia ateisteja, jotka kieltävät\nhenkilökohtaisen Jumalan. He kieltävät Messiaksen tulemisen kokonaan;\nja joskaan eivät kokonaan kiellä ennustusta, selittävät he sen niin,\nettä juutalainen kansa itse on Messias ja alkaa vähitellen uudistaa\nmaailmaa, ja että kärsimykset, joita on ennustettu Messiaksesta,\ntoteutuvat vainojen ja kärsimysten kautta, joita he kansana saavat\nkärsiä. Toiset heistä selittävät sivistyksen olevan ainoan maailman\nVapahtajan, jota he odottavat.\n\nEdellinen luokka näistä on epäilemättä se, joka tulee jälleen\nkoottavaksi ja siunattavaksi, kun Messias tulee toisen kerran voimassa\nja kirkkaudessa; ne jotka tulevat sanomaan: \"Katso! tämä on meidän\nJumalamme, _jota me odotimme_, ja hän pelastaa meitä; tämä on Herra,\njota me odotimme; iloitkaamme ja riemuitkaamme hänen autuudessansa!\"\n(Jes. 25: 9.) Messiaksen opetuksen selvemmässä valossa häviää kaikki\nusko tyhjiin perimätietoihin, joita he vielä pitävät arvokkaina\nlisäyksinä Jumalan suunnitelmiin. Se aika lähestyy suurin askelin,\njolloin Jumala tulee puhumaan rauhaa Israelille ja lohduttamaan heitä\nja kokonaan poistaman heidän sokeutensa. Tällä emme tahdo sanoa, ettei\nniiden sokeus, jotka ovat vaeltaneet kaukana uskottomuudessa, koskaan\ntulisi poistetuksi. Pois se. Kaikkien ja jokaisen kansakunnan sokeat\nsilmät tulevat avattaviksi; ja kaikki kuurot korvat tulevat kuuleviksi.\nMutta mitään _erityistä_ suosiota eivät uskottomat juutalaiset tule\nsaamaan suosion ajan palatessa; sillä \"_ei_ se ole juutalainen, joka\nvain ulkonaisesti on juutalainen\" -- ainoastaan sukulaisuuden ja\nkasvojenpiirteiden kautta. Jumala tunnustaa Aabrahamin lapsiksi\nainoastaan ne juutalaiset, jotka pitävät kiinni Aabrahamin uskosta ja\nluottavat jumalallisiin lupauksiin.\n\n\nANGLOISRAELILAISET.\n\nTässä meidän on lausuttava poikkeamisemme niiden mielipiteistä, jotka\nväittävät, että anglo-saksilaiset ovat Raamatussa mainittu lupauksen\nIsrael. Lyhyesti mainiten väittävät he, että anglo-saksit, eräs kansa\nYhdys-Valloissa j.n.e. on Israelin kymmenen sukukunnan jälkeläisiä,\njotka erosivat Juudan ja Benjamin sukukunnista Salomon kuoleman\njälkeen, ja joita usein kutsutaan \"kymmeneksi kadonneeksi suvuksi\";\nkoska vankeuden jälkeen Baabelissa (kaikista kahdestatoista\nsukukunnasta) kymmenen sukukuntaa ei koskaan asettunut Kaanaan\nmaahan Israelina, vaan hajotettiin ne sukukuntina ja yksityisinä\neri kansakuntien keskuuteen. Ne, joiden selityksiä me tarkastamme,\nväittävät, että he saattavat seurata heidän vaellustaan\nIsoon-Britanniaan, ja että englanninkieltä puhuvain kansain suuruus ja\nvaikutusvalta maailmassa saatetaan johtaa siitä asianhaarasta, että he\nkuuluvat Israeliin ja perivät Israelille annetut lupaukset.\n\nTähän vastaamme: Muutamat niistä todistuksista, joita esitetään tueksi\nsiitä, että he ovat noita \"kadonneita sukuja\", eivät näytä olevan\nollenkaan päteviä; mutta joskin me myöntäisimme kaikki mitä he tässä\nväittävät, niin todistaisi se yhtä vähän heidän väitteensä, että nim.\nanglo-saksilaisen rodun vaikutusvalta ja suuruus johtuvat siitä\nasianhaarasta, että he ovat israelilaisia luonnollisen polveutumisen\nkautta, kuin se todistaisi että tämä johtuu siitä että he ovat\n\"kadonneita\". Heidän suuruutensa johtuu heidän vapaudestaan ja\nymmärtäväisyydestään, jotka taasen eivät johdu siitä, että he ovat\nkadonneet, eikä myöskään siitä että he ovat syntyneet luonnollisiksi\nisraelilaisiksi, vaan johtuvat ne Kristuksen opeista -- siitä valosta,\nminkä muutamat Aabrahamin _hengellisestä siemenestä_ ovat antaneet\nloistaa heidän keskuudessaan.\n\nSe seikka, että kymmenen sukua eksyivät noista kahdesta, ei suinkaan\nole heille kunniaksi, vaan päinvastoin. Se todistaa, että he olivat\nhalukkaita hylkäämään Jumalan lupaukset; se on jumalankieltämisen,\nuskottomuuden merkki; sillä he tiesivät hyvin Jumalan ennakolta\nsanoneen, että Lainantaja, Pelastaja, Lunastaja, Kuningas, jossa ja\njonka kautta lupaukset toteutuisivat, tulisi _Juudasta_. Benjamin suku\noli sentähden ainoa suku Juudan rinnalla, joka kapinan aikana osotti\nuskoa Jumalan lupauksiin. Mutta, vaikkakin Baabelin vankeudesta\npalaamisen aikana ne, jotka edelleen osottautuivat uskovansa Jumalaan\nja hänen lupauksiinsa palaamalla Kaanaan maahan, olivat suurimmaksi\nosaksi Juudan ja Benjamin sukukunnista, niin eivät kumminkaan kaikki,\njotka palasivat, olleet näitä kahta sukukuntaa. Heidän joukossaan oli\nmuutamia toisista sukukunnista, jotka rakastivat Jumalaa ja katuvaisina\netsivät häntä, vielä luottaen hänen lupauksiinsa. Kuitenkaan ei suuri\nenemmistö, enemmän kymmenestä kuin kahdestakaan sukukunnasta, käyttänyt\ntilaisuutta hyväkseen palatakseen lupauksen maahan, koska pitävät\nparempana Baabelia ja toisia maita senkautta että olivat langenneet\nepäjumalisuuteen ja kadottaneet kunnioituksensa Jumalan lupauksiin.\n\nMeidän on muistettava, että ainoastaan muutamat niistä, jotka palasivat\nmaahansa Esran johdolla, eikä kukaan niistä, jotka palasivat Nehemian\njohdolla, oli niitä, jotka oli viety vankeuteen, sillä suurin enemmistö\noli kuollut vuosikausia sitä ennen Baabelissa. Nämä olivat heidän\nlapsiaan, joiden sydämissä isäin usko vielä paloi, jotka vielä\ntoivoivat siunauksia ja kunniaa, joita Aabrahamin siemenelle oli\nluvattu. Siten muodosti pieni, vähempi kuin viisikymmentuhantinen\npalaava joukko kaikki silloin jälelle jääneet israelilaiset, kaikista\nsukukunnista, jotka palaamisellaan lupauksen maahan osottivat, vielä\nriippuvansa kiinni Aabrahamin uskossa. Näille soveliaimmille, kaikista\nIsraelin sukukunnista seulotuille jälkeläisille -- vaikkakin\npääasiallisesti kahdesta sukukunnasta, joita kaikkia nimitetään\njuutalaisiksi, kuninkaallisen ja hallitsevan sukukunnan mukaan --\nHerramme juuri esitti itsensä ja valtakuntansa ensimäisessä\ntulemisessa, koska he esittivät pyhää kansaa, Israelia,\nkokonaisuudessaan.\n\nHerramme nimitti heitä Israeliksi eikä Israelin osaksi, eikä myöskään\nainoastaan Juudaksi. Puhuupa hän niistäkin, jotka olivat pitäneet\nkiinni lupauksista ja toisistaan, että olivat \"Israelin huoneen\nkadonneita lampaita\", sentähden että olivat eksyneet kauvas totuudesta\nseuraten väärien paimenten perimätietoja, jotka olivat johtaneet heitä\nomaa tietään eikä Jumalan osottamaa tietä. Hän sanoo: \"Minua ei ole\nlähetetty muiden kuin _Israelin huoneen_ kadonneiden lammasten tykö\".\nIsraelin huoneeseen oli niinmuodoin hänen virkansa rajotettu; mikä\npitää edellisen kanssa yhtä ja osottaa, että juutalaiset hänen aikanaan\nolivat ainoat hyväksytyt \"Israelin huoneen\" edustajat, niinkuin lauseet\n\"koko Israel\", \"kaksitoista sukukuntaamme Jumalaa herkeämättä\npalvellen\" ja toiset samanlaiset Herramme ja apostolien lausunnot\nosottavat. Ja muistettanee, että Herramme tämän yhteydessä lausui, että\nhänen virkansa oli Israelia varten, kieltäen opetuslapsiaan menemästä\nmuiden kuin Palestiinan juutalaisten tykö. -- Matt. 10: 5, 6; 15: 24.\n\nHuomaa myöskin, kuinka apostolit käyttivät sanaa \"Israel\" eikä \"Juuda\"\nkun he puhuivat niistä, jotka sinä aikana asuivat Palestiinassa (Apt.\n2: 22; 3 12; 5: 35; 13: 16; 21: 28), ja kuinka he sovittavat Jesajan\nsanat mikäli ne koskevat Israelin jäännöstä noihin verrattain\nharvoihin, jotka ottivat vastaan evankeliumin (Room. 9: 4, 27, 29,\n31--33; 10: 1--4; 11: 1, 7--14, 25, 26, 31) ja puhuvat _kaikista\ntoisista_ loukkautuvina ja sokeutuvina. Siis, vaikkakin saatettaisiin\ntodistaa, että anglo-saksilaiset kansat olisivat osa noista kymmenestä\nkadonneesta sukukunnasta, näemme selvästi, ettei mitään suosiota\nsaattanut tulla heidän osakseen sen perustuksella tästä liitosta; sillä\nhe _hylkäsivät israelilaisen liiton_ ja heistä tuli epäjumalan\npalvelijoita, uskottomia ja oikeastaan pakanoita. Sitäpaitsi tulivat,\nniinkuin jo on huomautettu [II Osa, 7 luku], kaikki ne, jotka\ntunnustettiin Aabrahamin _luonnolliseksi siemeneksi_, joka edelleen\ntulisi hylkäämään Kristuksenkin, syöstyiksi kaikesta suosiosta\nKristuksen kuoleman ajasta alkain vuoteen 1878 asti, jolloin oli tullut\naika Jumalan suosion palaamiselle heille, ja heidän sokeutensa alkoi\npoistua. Niinmuodoin ei se etevyys, joka anglo-sakseille menneinä\nvuosisatoina muihin nähden on ollut, ole missään suhteessa voinut olla\nIsraelin _palaavaa_ suosiota. Niille, joilta suosio otettiin pois\nsyystä että hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat Herran, alkaa suosio nyt\npalata. Sinä aikana ja siitä asti on \"juutalainen\" edustanut Israelia\n(Room. 2: 9, 10), ja juuri juutalaiset tulevat nyt asetettaviksi\nennalleen suosioon Aabrahamin _luonnollisena_ siemenenä. Nämä, yhdessä\nhengellisen \"siemenen\" kanssa (joka on valittu evankelikautena --\njäännös Israelista, juutalaisista, ja loppu koottu pakanoista) tulevat\nJumalan aseiksi maan kaikkien sukukuntien siunaamiseksi. Eikä myöskään\ntuleva suosio Israelille tule olemaan yksinomaan heille. Kaikki, jotka\nuskovat liittolupauksiin, saattavat luonnollisen siemenen kanssa\ntulla osallisiksi palaavista suosion eduista, aivan samoin kuin\nevankelikautena kuka juutalainen tahansa, joka otti vastaan Kristuksen,\noli otollinen saamaan kaikki hengelliset siunaukset ja edut, joita\nevankelikautena tarjottiin. Samoin kuin alussa ainoastaan pieni jäännös\nuskoi ja otti vastaan evankeliumin armolahjoja, samoin tulee paitsi\njuutalaisia, ainoastaan pieni luku ihmissuvusta olemaan valmis\ntuhatvuotiskauden uusille laeille ja ehdoille, kirkastetun Herran ja\nhänen kirkastetun seurakuntansa vanhurskaan hallituksen aikana; ja\nniinmuodoin tulevat aluksi ainoastaan harvat muista paitsi\njuutalaisista siunattaviksi. Juutalainen, joka kauvan oli tottunut, ja\nkoettanut _tehdä_, luottaen, että lainkuuliaisuus vakuuttaisi hänelle\njumalallisen siunauksen, _kompastui_ ensimäisellä askeleella\nevankeli-taloudessa -- syntein anteeksiantamiseen ilman töitä,\njokaiselle, joka uskoo Jeesuksen täydelliseen työhön ja kokonaan\nriittävään synti-uhriin. Mutta juutalaisen kunnioitus lakia kohtaan\ntulee olemaan hänelle eduksi tubatvuotiskauden koittaessa, eikä kukaan\ntule olemaan valmistuneempi sen ajan ankarille vaatimuksille ja laeille\nkuin hän, senjälkeen kuin hänen sokeutensa Kristukseen ja hänen\nsyntiuhrinsa arvoon nähden on poistunut; sillä töitä vaaditaan\nsenjälkeen kun uskoo Kristukseen, vaikkei niitä sitä ennen voida\nhyväksyä. Ja juutalainen, kun hän ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja\narmon Kristuksessa, ei tule olemaan niin taipuvainen kadottamaan\nnäkyvistään Jumalan oikeudenmukaisuutta, niinkuin monet muut tänä\naikana. Toiset sitävastoin tulevat jonkun aikaa olemaan sokeutuneet\neivätkä ole valmiit tunnustamaan valtakunnan sääntöjä, joissa oikeus\ntulee olemaan ojennusnuorana ja vanhurskaus luotinauhana.\n\nNiinkuin juutalainen oli sokeutunut väärän käsityksen kautta laista,\njoka tehtiin tyhjäksi väärien oppien kautta, samoin estyvät nytkin\nmonet pakanat tarttumasta kiinni armon ehtoihin tuhatvuotiskautena, sen\nkautta että esitetään väärin syntein anteeksiantaminen armosta, jota\nväärät opettajat nykyaikana opettavat, jotka tekevät tyhjäksi\nevankeliumin Jumalan _armosta_ viisastelevien väittelyjensä kautta --\n\"vieläpä kieltäen senkin, että Herra on _ostanut_ heidät\" (2 Piet.\n2: 1), taikka että minkäänlainen _lunastushinta_ on maksettu tai oli\ntarpeellinen ihmisen ennalleenasettamiseksi. He väittävät että\nrikkominen on inhimillistä, anteeksiantaminen jumalallista; ja\nniinmuodoin päättelevät he, että synti joskus on suvaittava, ja että\nrangaistuksen ankaruus, lunastus, j.n.e. ei tule kysymykseen, sillä jos\nei olisi anteeksi annettavia syntejä, poistaisi se Jumalalta viran ja\ntilaisuuden antaa anteeksi. Kadottaen Jumalan _vanhurskauden_\nnäkyvistä, eivät he saata nähdä sisäistä yhteyttä hänen\nsuunnitelmassaan sovinnosta veren kautta ristillä, joka myöntää\nsynteinanteeksiantamisen lunastusuhrin kautta ainoastaan sellaisille,\njotka ottavat vastaan Kristuksen ja taistelevat syntiä vastaan.\nSokeutuneet pintapuolisten käsitystensä kautta Jumalan vanhurskaudesta\nja ankarasta tarkkuudesta, tulevat harvat olemaan niin hyvin\nvalmistuneet kuin juutalaiset tähän ankaraan tottelevaisuuteen kykynsä\nmukaan, joka tulee vaadittavaksi kaikilta tulevassa ajassa.\n\nValaisemaan juutalaisen valmistumista tunnustamaan Jeesuksen Kristuksen\nkuoleman lunastukseksensa -- _vastaavana hintana_ -- laillisena\nsovintona ihmisen synnistä, esitämme tässä alempana nuoren, Kristukseen\nkääntyneen juutalaisen kynästä lähteneen kertomuksen \"Suuren\nSovintopäivän\" vuosittaisesta viettämisestä sellaisena kuin\noikeauskoiset juutalaiset nykyaikana viettävät sitä. Kirjotus oli\npainettu lehdessä The Hebrew Christian (Kristitty Juutalainen), ja\nkuuluu seuraavasti: --\n\n\"_Yom Kippur_, eli Suuri Sovintopäivä, oli merkkipäivä isälleni; sillä\nhän ei ainoastaan paastonnut, rukoillut ja kurittanut lihaansa tuona\npyhänä, syntien poispyyhkimispäivänä, vaan hän vietti todella koko yön\nsynagoogassa hartausharjotuksessa. Olen usein nähnyt hurskaan isäni\nitkevän tuona suurena päivänä, jolloin hän toisteli liikuttavan\nsynnintunnustuksen, joka seuraa niiden uhrien luettelemista, joita\nJumala oli määrännyt esiinkannettavaksi laiminlyömis- ja\nylitsekäymissynneistä; ja monta kertaa olen vuodattanut myötätunnon\nkyyneleitä, kun hänen kanssaan otin osaa valituksiin siitä, ettei\nmeillä nyt ole temppeliä, ei ylimäistä pappia, ei alttaria eikä uhria.\nJuhlapäivän edellisenä päivänä otti hän, toisten juutalaisten\nseuraamana, kukon; ja toistellen muutamia rukouskaavoja, heilutti hän\nelävää kukkoa kolme kertaa päänsä ympäri, lausuen nämä sanat: 'Olkoon\ntämä minun edesvastaajani, olkoon tämä minun korvausmaksuni, olkoon\ntämä sovitukseni, tämän kukon on kuoltava ja minä pääsen autuaaseen\nelämään.' Sitten pani hän kätensä sen päälle, niinkuin oli tapana panna\nuhrien päälle, ja kohta sen jälkeen jätettiin se teurastettavaksi. Tämä\non _ainoa veri_, joka nykyään vuodatetaan Israelissa. Härkäin ja\nkauristen veri ei nykyään enää vuoda kuparialttarin vieressä.\"\n\n\"Isäni hankki suurella vaivalla itselleen valkosen kukon ja karttoi\nkokonaan punaista, ja kysyttyäni häneltä syytä, miksi hän teki niin,\nsanoi hän minulle, että punainen kukko jo oli synnin peittämä, sillä\nsynti on itsessään punainen, niinkuin on kirjotettu: 'Jos teidän\nsyntinne veriruskeat ovat, niin ne lumivalkeaksi tulevat; jos ne\ntulipunaisia ovat, niin ne villan kaltaisiksi käyvät.' (Jes. 1: 18.)\nHän jatkoi: 'Sinä saat huomata, että rabbinit ovat säätäneet\nTalmud'issa, että jos kukko on valkonen, ei se ole synnin saastuttama\nja saattaa se sentähden kantaa juutalaisten synnit; mutta jos se on\npunainen, on se kokonaan synnin peittämä ja on kelvoton kantamaan\nmeidän vääryytemme.'\"\n\n\"Syy, miksi he käyttävät kukkoa mieluummin kuin mitään muuta eläintä,\non siinä, että hebrean kielellä sana 'ihminen' on _gever_ [gebher]. Jos\nnyt _gever_ [ihminen] on tehnyt syntiä, saa gever myöskin sovittaa sen.\nMutta koska rangaistus on raskaampi kuin mitä juutalaiset saattavat\nkantaa, ovat rabbinit heidän sijaansa asettaneet kukon, jota\nkaldealaisella murteella sanotaan _gever'iksi_, ja otaksutaan\njumalallisen vanhurskauden siten olevan tyydytetyn; koska _gever_ on\ntehnyt syntiä, samoin täytyy _gever_, s.o. kukko, myöskin uhrata.\"\n\n\"Tätä turhanpäiväistä keksintöä saattaa kuitenkin pitää merkillisenä\ntodistuksena erittäin sattuvasta seikasta, siitä nimittäin, että kun\nmonet juutalaisista nykyaikana kokonaan kieltävät sovinnon, niin on\nkansan pääjoukolla vielä jonkunlainen tunne siitä, että uhri synnin\nedestä on ehdottomasti tarpeellinen, ja ettei katumus ilman sovitusta\nole miksikään hyödyksi pelastukseen nähden. Jos juutalaiset, sen\nsijaan, että lukevat rabbinien satuja, tahtoisivat tutkia Raamattua,\ntulisivat he huomaamaan, että Herra Jeesus, todellinen Messias, omassa\nsiunatussa persoonassaan on toimittanut juuri tuon sovituksen synnin\nedestä, jonka he tietämättömyydessään luulottelevat voivansa toimittaa\nuhraamalla kukon. _Gever_ [ihminen] on tehnyt syntiä, ja _gever_\n[ihminen], ihminen Kristus Jeesus, on antanut elämänsä uhriksi synnin\nedestä. -- Jes. 53: 10.\"\n\n\nJUUTALAISELLE ENSIN.\n\nMe näemme siis, Jumalan ennustuksen siitä, että Israel [paitsi harvoja\nuskollisia] tulisi sokeutumaan oman lakinsa kautta (Room. 11: 9),\ntäyttyvän luonnollisella tavalla; ja myöskin, että hänen ennustuksensa\nsiitä, että Tuhatvuotiskauden armolahjat ja edut tulevat siunaamaan\ntoisia heistä pikemmin kuin toisia, toteutuvan aivan luonnollisella\ntavalla, selvien syiden aiheuttamana.\n\nSiten tulevat Tuhavuotiskauden armolahjat juutalaisille ensin, aivan\nniinkuin liiton j.n.e. johdosta evankeliumin armolahjat tarjottiin\nheille ensin. Ja niin on lopulta käyvä niinkuin Simeon ennusti: \"Tämä\non pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa.\" Ja aika\ntämän kansan nostamiselle, kansan, joka niin kauvan on ollut suosiosta\nlangennut, on lähellä.\n\nMutta olkaamme varuillamme aivan tavallista erehdystä vastaan, jonka\nuseat niistä, jotka näkevät jotain näistä lupauksista, tekevät,\nnimittäin luullessaan että on kirjaimellisesti käsitettävä ne lauseet,\njotka sanovat: \"Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin\nluhistuneen majan [huoneen]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja\npystytän sen uudestaan.\" \"Ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen\nisänsä valtaistuimen.\" \"Ja minun palvelijani Daavid on oleva kuninkaana\nheidän ylitsensä.\" (Apt. 15: 16; Luukk. 1: 32; Hes. 37: 24). Samalla\nkuin kirjaimellinen lupaus Israelin palaamisesta omaan maahansa ja\nJerusalemin ennalleenrakentamisesta omille rauniolleen ei saata tulla\nkysymykseen, voimme olla vakuutetut siitä, että Daavidin _huoneella_ ja\n_istuimella ei_ tarkoteta kirjaimellisia kiviä, rakennustarpeita j.n.e.\nDaavidin huoneen jälleen rakentaminen tarkottaa kuninkaan vallan ja\nhallituksen jälleen asettamista jonkun Daavidin jälkeläisen käsiin.\nKristus Jeesus on Daavidin huoneen luvattu vesa ja hänen istuimensa\nperillinen; ja kun hänen valtansa alkaa rakentua, alkaa Daavidin\nhuoneen eli majan pystyttäminen (pysyvä rakentaminen), joka huone\nhävitettiin ja joka monia vuosisatoja on ollut tuhkana. Samoin ei\n\"Daavidin istuin\" jolla Messias tulee istumaan, tarkota sitä puista,\nkultaista ja elfenluista penkkiä, jolla Daavid istui, vaan sen viran\narvoa, voimaa ja valtaa, jota hän harjotti. Tätä valtaa, tätä virkaa\neli tätä istuinta tulee Jehovan Voideltu, meidän Herramme Jeesus,\nkäyttämään paljon suuremmassa määrässä.\n\nMutta mikä valta Daavidilla oli, ja mitä valtaa hän käytti? Me\nvastaamme, se oli Jehovan valta: Daavid \"istui Herran Jehovan\nistuimelle\" (1 Aikak. 29: 23); ja juuri tämän vallan kannattajana tulee\nKristus olemaan Tuhatvuotisessa Valtakunnassaan. Ja kun asiaa katsotaan\noikealta kannalta, on selvää, että Daavid ja hänen istuimensa eli\njumalallinen valtansa, joka oli pystytetty esikuvalliseen Israeliin,\nolivat ainoastaan esikuvallisia valaistuksia Kristuksesta ja hänen\nvaltakunnastaan; ja Daavidin suurin kunnia tulee olemaan, jos hänet\nkatsotaan arvolliseksi, se, että hän saa olla yksi \"ruhtinaista\",\njoille Emanuel tulee uskomaan valtakuntansa maallisen puolen.\n-- Ps. 45: 17.\n\nDaavidin nimi samoinkuin hänen valtakuntansakin olivat esikuvallisia.\nNimi Daavid merkitsee _Rakastettu_; ja sinä päivänä tulee Jumalan rakas\nPoika olemaan koko maan kuningas, eikä esikuvallinen rakastettu Daavid\nmenneisyydestä. Hyvä on myöskin varmasti erottaa Uuden Jerusalemin,\ntaivaallisen eli hengellisen kaupungin välillä jossa apostolit ovat\nkaksitoista peruskiveä, ja vanhan Jerusalemin välillä, joka on\nrakennettava jälleen vanhoille raunioilleen. Vanhan Jerusalemin\nluvattu ennalleenasettaminen ei merkitse ainoastaan rakennusten\nuudelleen rakentamista y.m. vaan erityisesti Israelin hallituksen\nennalleen-järjestämistä; sillä ennustuksessa on kaupunki aina\n_hallituksen_ vertauskuva. Niinmuodoin merkitsee Jerusalemin luvattu\nuudelleen rakentaminen vanhoille perustuksilleen Israelin kansallista\nennalleen-järjestämistä samanlaiselle kansalliselle pohjalle kuin se\nennenkin oli, kansana, jota Herran Voideltu hallitsi. Uusi Jerusalem\nesittää evankelista Seurakuntaa kirkkaudessa ja kuninkaallisessa\nvallassa, hengellisenä ja näkymättömänä ihmisille, ja kumminkin\nkaikkivaltiaana. Sen laskeutuminen maan päälle (Ilm. 21: 2) on sen\nrukouksen täyttyminen Isä meidän rukouksesta, joka sanoo: \"_Tulkoon_,\nvaltakuntasi\"; ja sen tuleminen tulee tapahtumaan asteettain eikä\näkkiä. Se alkaa jo laskeutua, tulla valtaan, ja seurauksena siitä\nnäemme valmistavia toimenpiteitä, jotka johtavat vanhan Jerusalemin\nennalleenasettamiseen; ja lopulta tulee tulos, joka mainitaan Herran\nrukouksessa, toteutumaan; -- Jumalan tahto tulee tapahtumaan maan\npäällä niinkuin taivaassa. Uusi Jerusalem ja uudet taivaat merkitsevät\naivan samaa ja tarkottavat uutta hengellistä hallitusta.\n\nEnnustukset, joita jo on tutkittu, viittaavat vuoteen 1878 sinä\nvuosilukuna, jolloin Israelin _\"kaksinkertainen\" aika_, jolloin se\nodotti Kuningasta, oli täyttynyt, ja josta ajasta alkain heidän\npalaamisensa suosioon ja heidän sokeutensa poistuminen alkaisi; se aika\njonka jälkeen olisi paikallaan \"puhua sydämellisesti Jerusalemeille ja\njulistaa sille, että sen sotimisen aika [sen 'kahdenkertainen'\nodotusaika] on päättynyt, että sen pahateko on maksettu, että se on\nkaksinkertaisesti saanut Herran kädestä kaikkien syntiensä tähden.\"\n-- Jes. 40: 1, 2.\n\nSiitä vuosiluvusta alkain näemme sentähden, niinkuin on odotettavakin,\nhuomattavia merkkejä suosion palaamisesta tälle kansalle -- näemme\nliikkeen joka suuntautuu heidän todelliseen istuttamiseensa oinaan\nmaahansa jälleen, ja heidän ennalleenrakentamiseensa suureksi kansaksi,\nJumalan moninkertaisten sen tapaisten lupausten mukaan; sillä \"Näin\nsanoo Herra Israelin Jumala: niinkuin nämä fiikunat ovat hyviä, niin\nolen minä hyväksi katsova Juudan vankeja, jotka minä [sen kuritukseksi\nja rangaistukseksi -- hyvää valhepuvussa] lähetin tästä paikasta\nKaldean maahan [Baabeliin -- salaiseen Baabeliin, kristikuntaan\nniinkuin 9 värsyssä osotetaan; sillä heidän kukistumisestansa asti ovat\nhe olleet hajotetut kaikkein kansain keskuuteen n.k. kristikunnassa].\nJa olen heidän hyväksensä pitävä heitä silmällä, ja minä palautan heitä\ntähän maahan ja rakennan heitä, enkä hajota, ja istutan heitä enkä revi\nheitä ylös. [Tämä ei saattanut tarkottaa heidän palaamistansa\nkirjaimellisesta Baabelista, koska heidät tämän palaamisen jälkeen\nuudelleen hajotettiin ja revittiin ylös.] Ja minä annan heille sydämen\ntuntemaan minua, että minä olen Herra, ja he saavat olla minulle\nkansana ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun\npuoleeni kaikesta sydämestänsä.\" -- Jer. 24: 5--7.\n\n\"Näin sanoo Herra: katso, minä muutan Jaakobin majain vankeuden ja\nhänen asuntojansa minä armahdan; ja kaupunki [Jerusalem] rakennetaan\njälleen kukkulallensa ja hovilinna [temppeli] asutaan säännöllisesti...\nJa hänen lapsensa on niinkuin ennenkin, ja hänen seurakuntansa on\npysyvä minun edessäni; ja minä kostan kaikille hänen ahdistajillensa.\nJa hänen ruhtinaansa on hänestä tuleva ja hänen hallitsijansa on\nhänestä lähtevä... Katso, minä annan heidän tulla pohjan maalta\n[Venäjältä, jossa melkein kaksi kolmatta osaa kaikista nykyään elävistä\njuutalaisista nykyään asuu] ja kokoan heidät maan ääristä... suurena\njoukkona he palaavat tänne. Itkulla he tulevat ja rukoilevaisina minä\nheitä kuljetan... Kuulkaat Herran sanaa, te kansat ja ilmottakaat\nkaukaisissa luodoissa, sanokaat: Hän, joka Israelin hajotti, on hänet\nkokoava ja häntä varjeleva niinkuin paimen laumaansa. Sillä Herra\nlunasti Jaakobin ja pelasti hänet sen kädestä, joka oli häntä\nväkevämpi. Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla ja\ntulvailevat Herran hyvyyden tykö, viljan ääreen ja viinin ja öljyn ja\nkaritsan ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin\nkasteltu puutarha, eikä se enää ole nääntyvä.\" -- Jer. 30: 18, 20, 21;\n31: 8--12.\n\nSuuri Lunastaja, jonka he kerran hylkäsivät, ei tule\nennalleenasettamaan ja nostamaan ainoastaan nykyään elävät suvut, vaan\nkuolleetkin ovat asetettavat ennalleen; sillä, \"Näin sanoo Herra,\nHerra: katso minä avaan teidän hautanne ja saatan teidät ulos\nhaudoistanne, sinä minun kansani, ja tuotan teidät Israelin maalle. Ja\nte tulette tietämään, että minä olen Herra kun minä avaan teidän\nhautanne... ja minä annan henkeni teihin ja te tulette eläviksi, ja\nminä annan teidän asettua _omalle maallenne_; ja te tulette tietämään,\nettä minä, Herra, olen puhunut, ja teenkin sen, sanoo Herra, Herra.\" --\nHes. 37: 12--14.\n\nNämä ihmeelliset lupaukset eivät tule täyttymään\nkaksikymmenneljätuntisena päivänä vaan Tuhatvuotispäivän kuluessa.\nNiiden täyttymisellä oli huomattava alku vuonna 1878 seurauksena\nBerliinin kansainvälisestä kongressista. Juutalaiset nauttivat nyt\nsuurempia oikeuksia isäinsä maassa kuin heille on myönnetty vuosisatain\nkuluessa. He eivät enää ole ainoastaan \"koiria\" julkeille\nturkkilaisille.\n\nEi ole, luulemme, yleisesti tunnettua, että Englanti jo on ottanut\nsuojeluksensa alaiseksi Palestiinan, ja oikeastaan Turkin kaikki\naasialaiset maakunnat, joista Palestiina on yksi. Kauvan aikaa on\nEnglanti pitänyt tarpeellisena suojella Turkkia, kolmestakin syystä:\nensiksikin omistavat sen rikkaat luokat suuret määrät turkkilaisia\nobligationeja; toiseksi, jos Turkki joutuisi minkä naapurivallan\nsaaliiksi tahansa tai jaettaisi niiden kesken, ei Englanti saisi\npaljon, tuskinpa mitään koko saaliista; ja toiset vallat, sen\nkilpailijat, pääsisivät sillätavoin Englannin edelle arvossa ja\nvallassa Euroopan asioita järjestettäessä; ja kolmanneksi, ja joka\nonkin pääasia, Englanti huomaa, että jos turkkilainen hallitus olisi\ntieltä pois, lisääntyisi Venäjän vaikutus melkoisesti etelä-Aasiassa,\nja se tulisi piankin itselleen anastamaan intialaisen vallan, jonka\nkeisari Englannin kuningas on, ja josta Englannilla on suuret tulot\nkaupan y.m. kautta. Senpätähden huomaamme kuninkaallisen tai\nTorypuolueen Englannissa innokkaasti tukevan turkkilaisia; ja kun\nVenäjä, vuonna 1878 aikoi hyökätä Konstantinopoliin, asettui Englanti\nsitä vastaan ja lähetti tykkivene-laivaston satamaan. Tuloksena oli\n_Berliinin-konferenssi_, kesäkuun 13 p. 1878, jossa eräs juutalainen,\nEnglannin pääministeri, Lordi Beaconsfield, näytteli pää-osaa; Turkin\nasiat järjestettiin silloin siten, että sen kansallinen olemassa-olo\ntällä kertaa säilytettiin, mutta sen maakunnat järjestettiin kumminkin\nniin, että mahdollisen jakamisen sattuessa, suurvallat tietäisivät\nminkä osan kukin saattaisi ottaa. Tänä aikana juuri myönnettiin\nkaikille Turkin maakunnille suurempi uskonvapaus, ja Englanti tuli,\nsalaisen sopimuksen kautta Turkin kanssa, aasialaisten maakuntain\nsuojelijaksi. Puhuaksemme historiankirjottajan, Justin Mc. Carthy'n\nmukaan: --\n\n\"Englannin hallitus _takasi_ Turkille suojelevansa sen aasialaisia\nalusmaita kaikkia hyökkäyksiä vastaan, ... velvottautui varsinaisesti\npuollustamaan ja turvaamaan Turkkia kaikkia hyökkäyksiä vastaan ja\nlinnoitti Kypron saadakseen tätä tarkotusta varten edullisemman pohjan\ntoiminnalleen.\"\n\nSiis huomataan Palestiinan, joka on yksi näistä aasialaisista\nmaakunnista, jo olevan Englannin suojeluksen alaisena, ja tämä selittää\nsyyn miksi turkkilainen hallitus niin veltosti sovittaa juutalaisten\npyrintöihin epäsuotuisia lakejaan. Ja sen jälkeen kun kohtalon salliman\nkautta Palestiina avattiin juutalaisille, tuli uusia juutalais-vainoja\n\"pohjan maalla\" -- Venäjällä ja Rumaaniassa -- jonka varmana\nseurauksena oli siirtolaisuus näistä maista omaan maahansa. Tuloksena\ntästä asianhaarain yhtymästä on juutalaisen väestön oikeauskoisen osan\nnopea kasvaminen Palestiinassa ja erityisesti Jerusalemissa.\nJuutalaiset Jerusalemissa voittavat jo luvullaan kaikki muut\nkansallisuudet yhteenlaskettuina, sen sijaan että he vuosisatoina ovat\nolleet siellä aivan harvalukuisia. _The New York Herald_ (New-Yorkin\nSanomat) lausui joku aika takaperin Englannista mikäli se koski\nKreeta- saaren valtaamista, Egyptin miehittämistä ja Turkin ja sen\nmaakuntien tilaa ylipäänsä, seuraavaa: --\n\n\"Me elämme nopeassa aikakaudessa, ja historiaakin tehdään suurella\nnopeudella. Sodat kestivät ennen kymmeniä vuosia; yhteiskuntaviljelys\nedistyi vitkallisesti, yhteiset kulkuneuvot eri kansojen välillä ja\nsiitä johtuva keskinäinen hyöty edistyivät samassa suhteessa hitaasti.\nMitä nyt sitä vastoin keksitään jossain maassa, se tulee heti\ntunnetuksi tuhansien peninkulmain päässä, ja koko maailma saattaa\nyhtähaavaa hyötyä keksinnöstä. Etenkin politiikassa on kiiruhtamisen\nhenki ilmeinen. Valtiomiesten suunnitelmat tarvitsivat ennen\nihmispolvia täyttyäkseen; nykyään suorittavat mitä rohkeimmat\nsuunnitelmat niiden laatijat itse, ja maanosan kartta saattaa viikossa\nmuuttua. Tapahtumain ripeää kulkua ja historian luomista todistaa\nerittäin selvästi magneettinen itämainen kysymys... Keskellä\nyhteentörmäävien etujen näyttämöä sijaitsee Palestiina --\nkallisarvoinen juutalaiselle, kristitylle ja muhamettilaiselle.\nValtiomies sanoo sen olevan aseman avaimen; ja silmällä pitäen\nmaanmiestensä parasta selittää hän, että katsoen sen erinomaiseen\nviljavuuteen, joka muinoin elätti miljoonia; katsoen sen suurenmoisiin\nmahdollisuuksiin kauppaan nähden, joka muinoisin teki sen\nmerisatamat työn ja rikkauden näyttämöksi ja teki Tyyron ja\nSiidonin sananlaskuksi näihin päiviin asti; katsoen siihen etuun, että\nse on yhtymäkohtana Euroopan ja Aasian välillä ja että sillä\nniinmuodoin on mitä erinomaisin asema, on Palestiinan omistaminen hänen\nisänmaata rakastavalle sydämelleen suurimmassa määrin suotava.\nHistoriankirjottaja sanoo: Ensimäinen kansainvälinen tapahtuma, joka on\nmuistiinkirjotettu, oli hyökkääminen Palestiinaan; siitä ajasta alkain\non se ollut mieltäkiinnittävänä keskipisteenä; sentähden on hän\npuolestaan huvitettu Palestiinan tulevaisuudesta. Uskonnollismielinen\nei löydä kyllin sanoja lausuakseen sitä mielenkiintoa, jota hän tuntee\nnimittämäänsä Pyhää maata kohtaan; hänelle on jokainen kivi saarna,\njokainen puu runo. Selvänäköinen kauppias huomaa, että kun aasialainen\nrautatiejärjestelmä on rakennettu, kuten se varmasti tuleekin\nrakennetuksi niin pian kuin pysyväinen hallitus on asetettu, tulee\nPalestiina maantieteellisen asemansa johdosta olemaan valtio, jossa\nsuuret rautatieradat tulevat yhtymään viedäkseen Aasian tuotteet\neurooppalaisille ja amerikkalaisille markkinoille ja päinvastoin;\nsillä niinkuin kolmen maanosan kauppa keskittyi sen rajain\nsisäpuolelle Salomonin päivinä, niin tulee samojen maanosien kauppa\ntulevaisuudessakin saatettavaksi uudelleen tähän suosittuun seutuun.\nEikä hän alenna toiveitaan vähääkään sentähden, että niiden\ntoteutuminen näyttää kaukaiselta. Muistaen miten nopeaan Chicago tai\nSan Francisco ovat kasvaneet, muistaen autiokorpien joutuisaa\nmuuttumista väkirikkaiksi kaupungeiksi, huomauttaa hän\nyksinkertaisesti: 'Tapahtumat seuraavat toisiaan ripeästi nykyaikana',\nja odottaa.\"\n\n\"Mutta sillä välin kun kristityt vallat seisovat asestetuin käsin\ntarttuakseen haluttuun ja houkuttelevaan palaseen, kun kuolemaisillaan\noleva turkkilainen irrottaa kätensä, astuukin historiallinen olento\nesille ja selittää, 'Maa on minun!' Ja kun vallat kääntyvät katsomaan\npuhujaa, tuntevat he hänessä juutalaisen -- sen patriarkan lapsen, joka\nasui Palestiinassa, kun se ensikerran oli maahantulon esineenä, ja joka\n_itse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa vastaan sitä_ omanaan,\nkun sen omistamisesta riidellään kolmekymmentä kuusi vuosisataa\nmyöhemmin!\"\n\n\"Mikä ihmeellinen yhteensattuma! 'Ei ollenkaan', sanoo juutalainen; 'ei\nse ole sattuma, se on minun osani'. Heittäkäämme nyt lyhyt silmäys\njuutalaisen asemaan, mikäli se koskee Palestiinan tulevaisuutta.\nKansallisuudet syntyvät aatteista. Saksan yhteysaatteesta syntyi Saksan\nvaltakunta todellisuudeksi ja julistettiin se maailmalle Versaillesta,\nranskalaisten tykkien vastatessa amen Saksan rukouksiin sen\nmenestymisestä. Huudosta 'Italia irridenta' syntyi meidän päiviemme\nuusi Italia jonka jylinä taasen tulee herättämään Välimeren rannikot.\nVanhan Kreikan perimätiedoista luotiin nykyinen Kreikka. Täten\nymmärtävät kristityt millä tavoin juutalaisen kauvan kyteneet\ntoivomukset saattavat toteutua; ja heidän täydellisesti myöntäissään,\nettä Palestiina kuuluu juutalaiselle ennen kaikkia muita, koska hän\nennen kaikkia muita on erityisesti omiaan kehittämään tämän virkeän\nmaan tulevaisuutta, samalla kertaa kuin juutalaisen omistaessa maan,\nkateellisten valtojen pelko hälvenee, tulee hänen asettamisensa siihen\nolemaan oikeamielinen teko ja arvokas hyvitys niistä kauheista\nvääryyksistä, joita häntä -- historian marttyyriä -- kohtaan on tehty.\"\n\n\"Mitä juutalaisiin itseensä tulee, on melkein turhaa sanoa, kuinka he\ntoivovat ennalleenasettamista. Yhdeksäntenä päivänä heidän Ab kuutansa\npaastoavat he temppelinsä hajottamisen ja niiden kansallisten\nonnettomuuksien johdosta, jotka seurasivat näitä tapauksia. Joka ikinen\naamu ja ilta he rukoilevat: 'Kokoa meitä maailman neljästä kulmasta';\n'Aseta kansamme ennalleen'; 'Tule asumaan keskelle Jerusalemia'; ja\nnämä sanat lausutaan joka kaupungissa, jossa juutalaisia on -- s.o.,\nkaikkialla maailmassa. Sellainen kestäväisyys on kerrassaan kaikkien\nrajojen yläpuolella; ja vielä tänäkin päivänä panevat Espanjan\njuutalaiset (tässäkin kaukaisessa maassa) vähän Palestiinan multaa eli\n'tierra santa'a', niinkuin he sitä nimittävät, kuolleittensa silmille\n-- runollinen ja liikuttava todistus heidän rakkaudestaan pyhään\nmaahan.\"\n\n\"'Kun rautatie saavuttaa Jerusalemin, tulee Messias', on viittaus Jes.\n66: 20, jossa profetta näyssään näkee maanpakolaisten palaavan\nkaikenlaisilla kulkuneuvoilla, joista hän erästä nimittää\n'kirkaroth'iksi'. Englantilainen Raamatunkäännös kääntää sen sanalla\n'joutuisat juhdat', joka on liian epämääräistä, tai 'dromedarit', joka\nvarmaan on väärin. Ei puutu kieliniekkoja, jotka johtavat sanan sanasta\n_kar_ [kur], 'uuni', ja sanasta _karkar_ [kirkar], 'pyöriä' -- väittäen\nprofetan tällä tavalla koettaneen muodostaa nimityksen sille, mikä\nhänelle näytettiin näyssä, nim. nopeassa liikkeessä oleva juna. 'Kun\nNikolaus hallitsee, tulee vapahdus', on viittaus Jes. 63: 4, josta\nhebreistit, kutsumansa Rashe Teboth'in kautta tekevät seuraavan\njohtopäätöksen: 'Koko Juuda on näkevä ja kuuleva Nikolain,\nMoskovalaisten keisarin kukistumisen Juudan lasten sorron tähden, ja\nsen jälkeen kuin lankeemisemme on tapahtunut, tulee todellinen\nvapauttamisemme tapahtumaan ja aivan lähellä tulevat tisbiläisen\nprofetan [Elijan] hyvät sanomat olemaan Juudan lapsille.' Nämä ja tämän\ntapaiset lauseet ovat tärkeät, mikäli ne ilmaisevat, mitä juutalaiset\najattelevat.\"\n\nMeitä muistutetaan voimakkaasti, kuinka lähelle totuutta maailman\nihmiset joskus tietämättään tulevat, yllä olevan lauseen kautta, että\nnim. patriarkka Aabraham _itse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa\nvastaan_ lupauksen maata omanaan ja jälkeentulevaistensa omana\nkolmekymmentäkuusi vuosisataa kuolemansa jälkeen. Tämän, jota toiset\npitänevät runollisena lentona, selittää Raamattu käyvän toteen. Sillä\nniinkuin jo olemme nähneet [I osa, 14 luku], tulevat Aabraham, Iisak ja\nJaakob, Danielin ja kaikkein pyhäin profettain kanssa \"tehtäviksi\ntäydellisiksi\" -- herätettäviksi kuolemasta inhimilliseen\ntäydellisyyteen, senjälkeen kuin evankelinen Seurakunta on tullut\nkirkastetuksi (Hebr. 11: 40); ja he ovat niitä, jotka tulevat olemaan\n\"päämiehiä koko maailmassa\" (Ps. 45: 17), Kristushenkilön hengellisen,\nnäkymättömän hallitsijan maallisia ja näkyväisiä edustajia.\nAabrahamille sekä hänen siemenelleen annettiin _lupauksen maa_\nijankaikkiseksi omaisuudeksi; ja hänen täytyy saada se tulevaisuudessa,\nsillä vielä hän ei ole koskaan omistanut siitä kämmenen leveyttäkään.\n-- Apt. 7: 5. Muudan, Chicago-lehdessä julaistu kirje todistaa\nihmeellisellä tavalla Palestiinan asteettaisesta ennalleenasettamisesta\nja valmistuksista luvattua tulevaa siunausta varten sille ja sen\nkansalle, seuraavasti: --\n\nJerusalemissa 23 marrask. 1887.\n\n\"Minua ilahduttaa suuresti saadessani kertoa teille niistä ihanista\nasioista, joita olemme saaneet omin silmin nähdä näinä kuutena vuotena,\njolloin olemme asuneet täällä. Kun me saavuimme tänne kuusi vuotta\ntakaperin, oli meitä luvultaan neljätoista aikuista ja viisi lasta. Kun\nme ajoimme ylös Jaffasta, teki maan autius syvän vaikutuksen meihin. Ei\nsaattanut nähdä ainoatakaan viheriäistä kortta; öljypuut ja\nviiniköynnökset olivat niin kuuman, kuivan kesän pölyn peittämät, ettei\nikinä olisi saattanut aavistaa sen alla olevan mitään vihantaa; ja koko\nmaa näytti kuivuneelta aivan perustuksiaan myöten. Mutta sen ajan\njälkeen emme ole koskaan nähneet sitä sellaisena. Joka vuosi se alkaa\nnäyttää vihannammalta ja nyt ovat monet sen paljaista rinteistä\nviini- ja öljypuutarhojen peittämät, joka kokonaan muuttaa sen\nulkomuodon.\"\n\n\"Te saattanette kysyä: Mikä on syynä tähän suureen muutokseen? Jumala\non luvannut, että niinkuin hän on antanut onnettomuuden tulla tälle\nmaalle, niin hän antaa suuria siunauksiakin tulla sille, ja nämä ovat\nilmeisesti alkaneet sen kautta, että hän on lähettänyt enemmän sadetta\nkuin on saatu monena edellisenä vuosisatana. Hän lähettää ihania\nkuuroja ja runsaasti kastetta sinne, jossa sitä tavallisesti ei ole\nollenkaan ollut; ja hän lähettää pilviä kesällä, joista ei vielä\nkaksikymmentä vuotta takaperin tiedetty mitään. Tämä laimentaa\nkuumuuden, ettei se enää voi polttaa maata niin perinpohjaisesti. Viisi\nvuotta takaperin lähetti hän heinä- ja elokuussa (joina kuukausina ei\nkoskaan ennen ole satanut), sateen, joka kesti Jaffassa kolme tuntia ja\nDamaskossa kuusitoista tuntia, ja useita tuntia muuallakin\nympäristössä, niin että amerikkalaiset sanomalehdet huomauttivat sen\nolevan todistuksen siitä, että Palestiinan ilmanala on muuttumassa.\nSamoin oli myös meidän tullessamme tänne ainoastaan muutamia\njuutalaisia, jotka palasivat silloin tänne, mutta vainot Venäjällä,\nSaksassa ja muissa paikoissa alkoivat karkottaa heitä; ja Sultaanin\njulistuksista välittämättä alkoivat he palata tähän maahan, ostaa\nmaata, istuttaa ja rakentaa ja saada kaupungin kaupan käsiinsä, ja\nsiten on täällä nyt monta tuhatta juutalaista enemmän kuin silloin, kun\nme tulimme.\"\n\n\"Jerusalem on todellisuudessa nyt juutalaisten käsissä, mitä kauppaan\ntulee; ja juutalainen ei enää ole muhamettilaisen poljettava, niinkuin\nhän kerran oli. He rakentavat myöskin kiireellä uutta kaupunkia aivan\nkuvauksen mukaan Jer. 31: 38--40; 32: 43, 44, että turkkilaisetkin,\njotka ovat vallassa, huomaavat sen ja sanovat toisilleen: 'Se on\nJumala; mitä voimme tehdä?' Ja mitä saatamme sanoa tästä kaikesta muuta\nkuin että Jumala meidän päivinämme kiireesti täyttää sanansa ja liiton,\njonka hän teki Aabrahamin kanssa? Ja me olemme tämän kaiken\ntodistajia.\"\n\nHuolimatta sorrosta ja hirmuvaltaisesta kohtelusta, jotka ovat\npainaneet heidät tomuun asti, näemme monet heistä viime vuosina\nkohoutuvan rikkauteen ja maineeseen pakanallisten naapuriensa ohi. Ja\nsellaisia varoja ja sellaista mainetta tulee monessa tapauksessa\nhyväntahtoinen kunnianhimo käyttämään juutalaisen rodun kohottamiseksi;\nja viisaat ja hyvin johdetut yritykset voivat saada paljon aikaan\nsiihen suuntaan. Ajattelevien henkilöiden huomio, sekä juutalaisten\nettä pakanain kesken, alkaa kääntyä tähän asiain tilaan juutalaisten\nkeskuudessa.\n\nLausunnoista johtavissa juutalaisissa lehdissä ja nykyään vireillä\nolevista liikkeistä, jotka tarkottavat Palestiinaan siirtymistä, ja\nkoettavat tukea ja auttaa eteenpäin niitä, jotka jo ovat asettuneet\nsinne, näkee että tuhannet nykyään kääntävät katseensa lupauksen\nmaahan. Tämä käänne juutalaisissa suhteissa on ollut huomattavissa\nvuodesta 1878 alkaen; ja tapahtumain muodostuminen tämän jälkeen on\naikaansaanut merkillisen heräämisen mikäli se koskee tätä asiaa, joka\nherääminen itsessään on ajan merkkejä. Lehdestä _Jewish World_\n(Juutalaismaailma) 20:lta päivältä elokuuta 1886 esitämme esim.\nseuraavaa:\n\n\"Pilvissä, jotka tähän asti ovat heittäneet synkän varjon pyhän maan\nyli, on halkeamia. Tämän onnettoman maan tulevaisuus, joka niin kauvan\non ollut läpitunkemattoman pimeyden kietoma, alkaa vähän valjeta;\nensimäiset vilahdukset asiain onnellisemmasta asemasta alkavat jo\nmelkein häämöttää meidän laskelmiemme mukaan siitä, mitä on tulossa...\nKaksi laitosta ovat määrätyt suuresti vaikuttamaan Palestiinan\njuutalaisten aseman parantamiseksi -- Jaffan maanviljelyskoulu ja\nLionel de Rothschild-laitos Jerusalemin lähistöllä. Saattaisimme laskea\nsiihen kolmannenkin Montifiore-testimonialirahaston muodossa, joka\nrakennusseuroja perustamalla ja halpoja asuntoja rakentamalla on\nvaikuttanut paljon säästäväisyyden kasvattamiseksi ja kurjuuden ja\nvaivojen vähentämiseksi pyhän kaupungin kotielämässä... Se, mikä tällä\nhetkellä on sydämellämme huomautettavana, on, että juutalaisten\ntulevaisuudentoiveet Palestiinassa eivät enää ole synkät. Toiselta\npuolen on voimia, jotka ovat viisaasti mietityt ja älykkäästi\njärjestetyt, ja jotka toimivat veljiemme aseman parantamiseksi, ja\njoita ahkerasti käytetään; toiselta puolen taas alkaa kansa kyllästyä\nkurjuuteensa ja toimettomuuteensa ja osottaa kasvavaa halua käyttää\nhyväkseen niitä ponnistuksia, joita on tehty heidän kohottamistaan\nvarten. Tästä asiain tilasta saattaa johtua onnellisia seurauksia, ja\njokainen juutalainen katselee tätä ilolla.\"\n\nSaman lehden seuraavassa numerossa päättyi johtava kirjotus\n\"Palestiinan tulevaisuudesta\" näillä sanoilla: --\n\n\"Maanviljelystä harjottavain ainesten tulviessa siirtokuntiin,\njoita Montifiore-Hirsch- ja Rothschild-rahastot ovat istuttaneet,\ntavattanee halukkaita käsiä työskentelemään uudestiluomiskuvaelman\naikaansaamiseksi, jolloin 'erämaakin kukkii ruusun tavoin'; halukkaita\nkäsiä ja halukkaita sydämiä, jotka tempaavat pyhän maan pitkästä kuolon\nyöstä ja asettavat ennalleen juutalaisten kansallisen kotipaikan\nelämään ja valoon.\"\n\nToinen aikakausilehti, _The Jewish Messenger_ (Juutalainen\nsanansaattaja), sanoo: --\n\n\"Ihmisten hääriessä pienine huolineen, vuorotellen peljäten,\nvuorotellen toivoen, siirtyy inhimillisten tapahtumain suuri ja mahtava\nkulkue eteenpäin ja lähestyy vastustamattomasti täyttymistään,\ntoteuttaen välttämätöntä lakia, joka johtaa kaikki inhimilliset toimet.\nIhmiset kohottavat siellä ja täällä heikot äänensä ikäänkuin\nhillitäkseen edistymisen vuota ja estääkseen Ijankaikkisen tekoja. Yhtä\nhyvin saattaisivat he koettaa hillitä lakia, joka hallitsee\nmaailmankaikkeutta. Roduilla on yhtä määrätty rata kuljettavana kuin\ntähdillä, jotka kimaltelevat yllämme olevalla sinilaella. Ja\nisraelilainen rotu on niiden joukossa kirkas kiintotähti. Kaikilla\nvaelluksillaan on se ollut uskollinen radalleen. Sen tehtävä on ollut\nedeltäkäsin nähty ja edeltäpäin lausuttu, ja sen lopullinen\nennalleenasettaminen pyhään maahan ennustettu. Ajan merkit osottavat,\nettä tämä ennustus on täyttymäisillään. Se alkaa täyttyä niin hiljaa ja\nniin asteettain, että ainoastaan ne, jotka ovat omistaneet asialle\nhuomiota, käsittävät tehdyn työn tärkeyden.\"\n\n\"Palestiina on valtiollisessa suhteessa välttämätön juutalaiselle\nrodulle. Kansakunnan perustaminen vielä kerran pyhään maahan merkitsee\nkoko Israelin korottamista. Se asettaa sen kansakunnaksi maan\nkansakuntien joukkoon. Se antaa juutalaiselle sen valtiollisen mahdin\nja yksinvaltaisuuden oikeuden, jotka merkitsevät sille suojaa. Se tekee\nhänet oman isänmaansa kansalaiseksi ja antaa hänelle oikeuden\nliikuskella maailman kansojen keskuudessa... Tämä saattaa näyttää\nmahdottomalta toteuttaa sille, joka on konttorissa kiinni kirjoissaan,\nsille joka myymälässään on syventynyt laskemaan voittojaan ja\ntappioitaan, sille joka on hukkunut seuraelämän nautintoihin, mutta\nkelle tahansa, joka alkaa tutkia valtiollista horoskopia\n(ennustuspeiliä), on se aivan päivän selvää.\"\n\n\"Sen jälkeen kun valtiollinen itsehallinto on toteutunut, eivät\nympäri maan piirin hajaantuneet juutalaiset tule laumottain\nvetäytymään sinne. Aasiassa on 300,000 juutalaista, Afrikassa 400,000\nja Euroopassa asuu 5,000,000. Juuri näistä Palestiina tulee saamaan\nennalleenasettamiselämänsä. Amerikassa syntynyt juutalainen jäänee\nepäilemättä amerikkalaiseksi; ja jos hän joskus kävisi pyhässä maassa,\ntekisi hän sinne huvimatkan, nähdäkseen maan, joka on niin kuuluisa\nhänen urhokkaan rotunsa oikeana synnyinseutuna.\"\n\n\"Saattaa sanoa, että Palestiina maantieteellisessä suhteessa on liiaksi\npieni suurestikaan vaikuttaakseen valtiollisena, henkisenä tai\nsiveellisenä voimana maailman kansakuntien kesken. Me vastaamme, että\nKreikka muinoisina aikoina oli mahtava valta, ja uusimpina aikoina on\nBritannian pieni saari myöskin mahtava valta. Mitä ne ovat\nmaantieteellisessä suhteessa? Äly, siveellinen voima ja kansallisylpeys\ntekevät kansakunnat suuriksi, eikä alueen laajuus. Juuri henkevyys ja\nsiveellinen voima tulevat tekemään Israelin kuuluisaksi kansakuntien\nkeskuudessa.\"\n\n_Jewish Chronicle_ (Juutalainen aikakausikirja) sanoo: --\n\n\"Liike on vastustamaton. Emme saata asettua viereen seisomaan ristissä\nkäsin, kun tämä uusi lähtö tapahtuu. Meillä juutalaisilla on melkein\nkaksituhatta vuotta ollut se ajatus, että kärsimysten aikakausien\nmitta, joita olemme eläneet, saavutetaan vasta silloin, kun me jälleen\nomistamme isäimme maan. Onko tämä luottamus kuoleva juuri silloin kuin\nse näyttää olevan täyttymäisillään? Tai onko odotettavissa, että\npalaaminen aikaansaadaan salaisilla ja ihmisten myötävaikutuksen\nyläpuolella olevilla keinoilla. Jumala täyttää tahtonsa ihmisten\ntahtojen kautta; ja jos ennustukset tulevat täyttymään, tulee se\ntapahtumaan inhimillisten tahtojen ja voimien kautta. Nämä saattanevat\nolla liian korkeita asioita vedettäväksi yhteyteen käytännöllisen\nsuunnitelman kanssa, joka koskee muutaman juutalaisen siirtokunnan\nperustamista Palestiinaan. Mutta juuri tällaisista pienistä aluista,\nkuin nämä ovat, kehittyy usein suuria tapahtumia; ja pienen\njuutalaisjoukon palaaminen pyhään maahan ei saata olla muistuttamatta\nsuuremmankin palaamisen mahdollisuudesta ja toimeenpanemisesta, johon\nkoko juutalainen historia ja kaikki juutalaiset pyrkimykset ovat\nviitanneet.\"\n\nToisetkin etevät miehet maailmassa, paitsi juutalaiset, näkevät ja\nlausuvat ajatuksensa Israelin edistymisestä. Huomaa esim. seuraava\nkirjotus _Central Preshyterian_ lehdestä: --\n\n\"Sukupuuttoon kuolemisen sijasta osottaakin juutalainen kansallisruumis\nkasvavaa elinvoimaa. Sitä ei saata poistaa, eikä sitä muut kansat saata\nniellä. He kulkevat maasta maahan, tullakseen melkein herroiksi mihin\nikänä menevätkään. He omistavat itselleen maan Saksassa ja Unkarissa ja\nrikastuvat Venäjällä; suuret pankkiirit Lontoossa ja Pariisissa ja\neurooppalaisen kaupan keskuksissa ovat juutalaisia. Kymmenenä\n(viimeisenä) vuotena ovat Rothschildit antaneet £ 100,000,000\n(2,520,000,000 mk) lainana Englantiin, Itävaltaan, Preussiin, Ranskaan,\nVenäjälle ja Brasiliaan.\"\n\nLordi Shaftesbury Englannissa sanoi äskettäin: --\n\n\"Suuri kateus on vallalla tätä ihmeellistä kansaa kohtaan, _joka nyt on\nastumaisillaan etusijalle_. Ja mikä ajanmerkki onkaan, että missä ikänä\njuutalaisia on, ovat he etevimpiä ihmisiä, joita vainotaan tai\netevimpiä tulemaan eri toimihaarojen johtajiksi! Eräältä arvokkaalta\nBerliinin porvarilta kysyttiin: 'Mikä on syynä siihen voimakkaaseen\ntunteesen, jolla te Berlinissä ja kaikkialla Saksassa vastustatte\njuutalaisia?' Hän vastasi: 'Sanon sen teille: Näistä juutalaisista, jos\nhe antautuvat kauppa-alalle, tulee etevimmät kauppiaat; jos he\nantautuvat pankkialalle, tulee heistä parhaat pankkiirit; jos he\nantautuvat lakitieteen alalle, tulee heistä etevimmät lakimiehet; tai\njos he antautuvat kirjalliselle alalle, niin voittavat he meidät\nkaikki. Mille alalle he yrittänevätkään, työntävät he sieltä pois\npakanat; ja sen sanon teille, Herrani, sitä emme tahdo sietää!'\"\n\n\"Juutalaisvaino Venäjällä ja Puolassa ei riipu uskonnosta tai\nkansallisuudesta. Näillä asioilla ei ole mitään sen kanssa tekemistä.\nVenäläiset vainoisivat ketä kansaa tahansa, joka olisi samassa asemassa\nkuin juutalaiset. Muistakaa, että hyvin melkoinen osa Venäjän kiinteää\nomaisuutta on kiinnitetty juutalaisille; että hyvin suuri osa rahvaasta\nja hyvin monta kauppiasta maan eri osista ovat velkaa juutalaisille.\nJoka ainoa tilaisuus, joka vaan tarjoutuu juutalaisten ryöstämiseksi,\nkäytetään melkein varmasti. Hävittämällä juutalaiset ja heidän\npaperinsa, pääsevät venäläiset vapaiksi asiapapereista, joiden kautta\nhe ovat sidotut, ja joita voitaisiin käyttää todistuksina heitä\nvastaan; ja niin kauvan kuin anastettavaa omaisuutta vaan on, niin\nkauvan saa myös nähdä Venäjän kansan nousevan juutalaisia vastaan.\"\n\nSeuraava on ote kirjeestä, jonka on kirjottanut englantilaiseen lehteen\nkaunokirjallisissa piireissä hyvin tunnettu romaaninkirjottaja Charles\nReade, jonka kääntyminen Kristukseen ja Raamattuun tapahtui muutamia\nvuosia sitten:\n\n\"Vaikkakin juutalaisen kansan tila näyttää pilviseltä, tulee se\nlopultakin ottamaan takaisin entisen alueensa, joka aivan selvästi\npidetään valmiina heille. Kahteen asiaan nähden ovat ennustukset päivän\nselvät: että juutalaiset jälleen tulevat omistamaan Palestiinan ja itse\nasiassa hallitsemaan Libanonista Eufratiin; ja että tämä tapaus tulee\nolemaan ensimäinen rengas muutoksien suurissa ketjuissa, jotka johtavat\näärettömiin parannuksiin kärsivän ihmissuvun ja luomakunnan tilassa\nylipäänsä. Tässä meillä on nyt ihana tulevaisuuskuva odotettavissa yhtä\nvarmasti kuin että aurinko huomenna nousee. Ainoa erotus on, että\naurinko nousee määrätyllä tunnilla, ja että juutalaiset tulevat\nomistamaan Syrian ja ottamaan takaisin kansallisen ihanuutensa\nepämääräisenä aikana. Epäilemättä on heikkous ihmiskunnan puolelta\nuskoa, että epämääräinen vuosiluku välttämättömästi pitää olla hyvin\nkaukainen vuosiluku. Mutta se on järjetöntä. Varmastikin on\nymmärtäväisten ja vakavain henkilöiden velvollisuus huomata ennustavat\nmerkit ja antaa vähäpätöistä apuaan yhteistoimintaan, jos sattumalta\nsuotaisi meille niin suuri etu.\"\n\nTämä äkillinen juutalaisvaino juuri sen kansan keskuudessa, jossa nämä\novat monilukuisimmat -- eikö sekin liene ollut ennustava merkki ja\nkohtalon muistutus, ettei heidän pysyväinen paikkansa ole\neurooppalainen Tartaria? Palestiinan saattaa jo ainoastaan Venäjältä\nasuttaa tehokkaasti, sillä siellä on kolme miljoonaa juutalaista, jotka\npelkäävät henkeään ja omaisuuttaan, ja toiset tulevat seuraamaan heitä.\nHistoria on kuvastimena takanamme. Mitä ikänä juutalaiset ovat tehneet,\nsaattavat he vieläkin tehdä. He ovat nerokasta väkeä; ja neroa ei\nrajota syntyperä vaan tahto, tapa tai tilaisuus. Mitä nämä ihmiset ovat\nkoettaneet, jossa olisivat epäonnistuneet? Sotilaina, kirjailijoina,\nrakennusmestareina, kauppiaina, lainlaatijoina, maanviljelijöinä, ja\nkaikissa ovat he eteviä. Tässä toistaa historia itsensä.\n\n\"He tulevat suuriksi rauhan ja sodan toimissa, ja heidän vihollisensa\nsulavat pois heidän tieltään, kuin lumi sulkuvallilta. Jos he aluksi\ntarvitsisivat jonkun toisen kansan apua, _tulee se olemaan siunattu,\njoka sitä saa sille antaa_; ja se kansa, joka sitä vainoo, tehdään\ntavalla tai toisella varottavaksi esimerkiksi. Sentähden, jos äskettäin\ntapahtuneiden loukkausten johdosta juutalaiset johtajat mahdollisesti\npäättivät asuttaa Palestiinaa Venäjältä, niin tarjotkaamme heille\nauliisti laivoja, merimiehiä, rahoja -- mitä ikänä meiltä pyydetään.\nKansalle tulee olemaan edullisempi asettaa pääomansa siihen, kuin\nkiinnittää se egyptiläisiin, brasiliaisiin tai perulaisiin\nobligationeihin.\"\n\nJuutalainen sananparsi myöhemmiltä ajoilta selittää: \"Kun rautatie\nsaavuttaa Jerusalemin, tulee Messias\", ja tämä on sopusoinnussa profeta\nNahum'in (2: 3--5) ja Jes. (66: 20) vertauskuvallisen esityksen kanssa\nrautatiestä. Ja totisesti, sananparsi on tavannut melkein naulan pään;\nsillä rautatie tulee saavuttamaan Jerusalemin \"hänen valmistuksensa\npäivänä\" -- Messiaan _läsnäolon_ aikana. Seuraava, jonka olemme saaneet\njokapäiväisistä lehdistä, herättää mielenkiintoa tämän asian\nyhteydessä:\n\n\"Galileo oli oikeassa: maailma liikkuu. Rautatie tulee rakennettavaksi\nJerusalemista Jaffaan välimeren rannalle, 31 peninkulmaa juutalaisen\npääkaupungin vanhasta satamasta ja setripuiden maihinlaskupaikasta,\njoita setriä käytettiin temppelin rakennukseen. Jerusalemissa asuva\nJosef Nabon niminen juutalainen, joka on Turkin alamainen, on saanut\nsultanilta lupakirjeen tätä tarkotusta varten. Lupakirja kestää 71\nvuotta. Rakennuksen kustannusarvio on 250,000 dollaria (lähes 1,300,000\nSmk). Tämän jälkeen tulee sivistys siis saamaan jalansijaa\nPalestiinassa. Yhdeksästoista vuosisata tulee saapumaan näille\nseuduille kun ensimäinen veturi porhaltaa Jerusalemiin.\" [Tämä rautatie\non nyt jo aikoja sitte valmis. Kääntäjän muist.]\n\nSeuraava kirje _Pittsburg Dispatch_ lehden kirjeenvaihtajalta, joka\nkirje äskettäin oli mainitussa lehdessä, todistaa nykyistä edistymistä\nPalestiinassa ja etenkin Jerusalemissa:\n\nJerusalemissa, 12 p. heinäkunta 1889.\n\n\"Neljästäkymmenestä tuhannesta Jerusalemin asukkaasta on\nkolmekymmentätuhatta juutalaista. Turkin hallitus, joka jo pitkät ajat\non kieltänyt heitä asumasta pyhässä maassa kauvemmin kuin kolme viikkoa\nkerrallaan, alkaa, vieraitten valtain vaikutuksesta, olla vähemmän\nankara rajotuksissaan; ja nykyään tulee juutalaisia tänne satamäärin.\nHe antautuvat kauppa-alalle, ja nykyään on suuri osa Jerusalemin\nkauppaa heidän käsissään. Muutamat heistä tuntevat sen ajan olevan\nlähellä, jolloin Raamatun ennustus siitä, että heidän jälleen on\nasuttava maassaan, tulee täyttymään. Ja omituinen suku etelä-Arabiasta,\nsanoo saaneensa ilmestyksen, että heidän on jätettävä erämaansa ja\npalattava takaisin Palestiinaan. Nämä juutalaiset ovat asuneet\nJemenissä, Arabiassa, viimeksi kuluneena 2500 vuotena. He ovat Gadin\nsukua, ja jättivät Palestiinan 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää. He\ntuovat mukanaan monta arvokasta todistuskappaletta, jotka todistavat\nheidän syntyperänsä, ja antautuvat maanviljelykselle lähellä\nJerusalemia. Juutalaisvaino Venäjällä ja Itävallassa ajaa monet heistä\ntänne ja Jerusalemissa on suuri määrä puolalaisia ja espanjalaisia.\nHeidän oleskeluaikaansa Palestiinassa on pidennetty, ja rajotukset,\njotka koskevat heidän asumistansa Jerusalemissa, ovat melkein kokonaan\npoistetut. Puoli vuosisataa sitten oli ainoastaan 32 juutalaista\nperhettä koko Jerusalemissa ja heidän lukunsa koko Palestiinassa oli\nainoastaan 3,000. Nyt heitä on lähes 50,000 pyhässä maassa, ja kolme\nneljättäosaa Jerusalemin asukkaista ovat juutalaisia.\n\n\"He ovat omituista kansaa! Erilaisia kuin kaikki muut juutalaiset maan\npinnalla. He ovat lähempänä sitä perikuvaa, joka oleskeli täällä\nmuinaisuudessa. Niitä määriä, joita on pakotettu tulemaan tänne vainon\nvuoksi, kannattavat eri juutalaiset seurakunnat ympäri maailmaa.\n\n\"Yksi_ suuremmista nähtävyyksistä Jerusalemissa on juutalaisten\nitkupaikka, jossa joka perjantai eri lahkot tapaavat toisensa Omarin\nmoskean ulkopuolella, joka on Salomonin temppelin paikalla; ja päät\nnojautuneina kiviä vastaan surevat he Jerusalemin menettämistä, ja\nrukoilevat Jumalaa antamaan takasin maan valitulle kansallensa. Tätä\ntapaa on noudatettu keskiajan päiviltä asti, ja on se mitä\nsurullisimpia näkyjä. Kävin siellä menneellä viikolla. Ahtaassa,\nkurjien talojen ympäröimässä kujassa, -- tuhansien juutalaisten\npaljaitten jalkojen kuluttamilla paasilla -- suurista\nmarmorilohkareista tehtyä muuria vastaan, joka kohosi viisikymmentä\njalkaa tai enemmänkin heidän yläpuolelleen, kumartui pitkä rivi miehiä\npitkissä hameissa ja naisia peitetyin päin, rukoillen ja itkien.\nMonilla miehistä oli valkea parta ja pitkät hopeiset hiuskiharat.\nToiset olivat juuri elämänsä kukoistuksessa, enkä saattanut muuta kuin\nihmetellä nähdessäni näiden olentojen aivan kouristuksen tavoin\ntärisevän liikutuksesta. Jokaisella oli kulunut hebrealainen Raamattu\nkädessään, ja aika ajoin ryhtyi koko seurue eräänlaiseen lauluun,\njolloin vanha, harmaahapsinen mies toimi johtajana, ja toiset yhtyivät\nkuoroon. Laulu oli vieraskielinen mutta käännettiin seuraavasti:\n\n    \"Johtaja: Linnan tähden, joka on autiona,\n    Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.\n    Johtaja: Muurien vuoksi, jotka ovat hävitetyt,\n    Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.\n    Johtaja: Valtasuuruutemme tähden, joka on mennyt,\n    Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.\n    Johtaja: Suurten miestemme vuoksi, jotka makaavat kuolleena,\n    Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.\n    Johtaja: Pappiemme tähden, jotka ovat kompastuneet,\n    Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.\n    Johtaja: Kuninkaittemme tähden, jotka hylkäsivät hänet.\n    Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.\n\n\"Tämän laulun vaikutusta ei saata kuvitella kuulematta sitä. Vanhat\nmiehet ja itkevät naiset, jotka suutelevat sen muurin kiviä, joka\nerottaa heidät paikasta, jossa Salomonin temppeli kerran oli, ja joka\nvielä tänäkin päivänä on juutalaisen pyhin paikka maan päällä;\ntodellinen tunne, joka ilmenee kaikissa; ja usko, jota he osottavat\nnäin tulemalla tänne viikko viikon ja vuosi vuoden perään, tekevät\nihmeellisesti liikuttavan vaikutuksen. Se on todellakin mitä\nkummallisin näky tässä mitä ihmeellisimmässä kaupungeista.\n\n\"Palestiinan eri osissa on kahdeksan maanviljelyssiirtolaa. Eräässä\nnäistä kouluista, lähellä Jaffaa, on enemmän kuin seitsemänsataa\noppilasta ja kahdenkymmenenkahdeksan tuhannen akren (yhdestätoista\nkahteentoista tuhannen hehtaarin) alainen maatila. Se on Saaronin\ntasangoilla, jossa filistealaiset asuivat, ja siellä on kymmenin\ntuhansin viinipuita ja öljypuita. Turkkilaiset ovat hyvin vastahakoisia\nmyymään maata juutalaisille, mutta jälkimäiset osottautuvat olevansa\nyhtä hyviä maanviljelijöitä, kuin ovat liikemiehiäkin; ja kukkulat\nJerusalemin penkereisessä ympäristössä osottavat, että pyhä maa oli\npaljon paremmin viljelty heidän aikanansa, kuin se on ollut heidän\nvalloittajainsa aikana. Suuri osa maata aivan Jerusalemin ympäristöllä\non nykyään joko juutalaisten tai heidän hyväntekeväisyyslaitostensa\nhallussa. Herra Behar, Rothschildilaisten koulujen johtaja, sanoo\nminulle että he äskettäin ovat ostaneet Jerusalemin hotellin ja tulevat\nyhdistämään senkin kouluunsa. Rikkaan New Orleansin juutalaisen antaman\nrahaston hoitaja, Sir Mooses Montifiore, rakensi monta hyvää taloa\njuutalaisille Betlehemin ja Jerusalemin välille; joukko juutalaisia\nsairashuoneita on myöskin.\n\n\"Niiden ihmisten joukossa, jotka luottamuksella uskovat juutalaisten\npiankin saavan omistaa Palestiinan, on viisitoistahenkinen siirtokunta,\njotka asuvat aivan Jerusalemin muureille rakennetussa komeassa talossa\nja jotka ovat tunnetut amerikkalaisten nimellä. Nämä ihmiset eivät ole\njuutalaisia. He ovat kristittyjä, jotka ovat tulleet tänne Yhdysvaltain\neri osista, ja erittäinkin Chicagosta, odottamaan sen ennustuksen\ntäyttymistä, että Jumala tulee uudesti synnyttämään maailman, alkaen\nJerusalemista.\" [He eivät näe, että Evankeli-seurakunnan valitseminen\nensin on täyttyvä.]\n\n\"Aivan epäilemätöntä on, että Jerusalem on kohoutumassa. Useimmat sen\nkadut ovat nyt kivillä lasketut, ja kaupungin terveydenhoitoa on\nmelkoisesti parannettu. Muurien ulkopuolella oleva Jerusalem on nyt\nmelkein yhtä suuri kuin sisäpuolella oleva kaupunki, ja minulle\nkerrotaan, että maa on noussut arvossa niin laajalta, että saattaa\nsanoa pyhällä kaupungilla olevan kiinteimistön kohoamiskauden. Minä\nhuomaan maaomaisuuden Jaffa tien varrelta, heti portin ulkopuolella\nnousseen arvossa monta sataa prosenttia. Maakappale, joka kuuluu\nhyväntekeväisyyslaitokselle maksoi joku aika sitten ostettaessa 500\ndollaria (n. 2,500 Smk). Nyt se on 8,000 dollarin (n. 40,000 Smk)\narvoinen, eikä myydä edes sillä hinnalla. Sähkösanomajohto kulkee nyt\ntäältä merenrannalle ja rautatieyhtiö on perustettu rakentamaan rataa\nJaffasta Jerusalemiin. Ensikerran historiansa aikana on Jerusalemilla\npoliisivoima, ja sen järjestys on nyt yhtä hyvä kuin New Yorkin.\"\n\nSeuraava, joka on otettu lehdestä _The Hebrew Christian_ (Kristitty\nJuutalainen) heinäkuulta 1889, on toinen mieltäkiinnittävä kertomus\namerikkalaisen juutalaisen käynnistä juutalaisten itkupaikalla\nJerusalemissa. Hän sanoo:\n\n\"Vietettyäni useita tunteja käymällä juutalaisten luona, kysyi minulta\nijäkäs ystäväni, rabbiini Kovnosta, Venäjältä, tahtoisinko seurata\nhäntä itkupaikalle suremaan Jerusalemin autiona oloa ja rukoilemaan\nIsraelin ennalleenasettamista entiseen kunniaansa. 'Tahdon käydä\nkanssanne' vastasin, 'ja rukoilla oikein sydämellisesti että Jumala\njouduttaisi sitä päivää, jolloin Juuda palaa Herran luokse.' Koska oli\nperjantai-iltapäivä juuri se aika, jolloin monta juutalaista kokoontuu\nrukoilemaan entisen temppelin muurin luona, liityin heidän seuraansa.\nSe oli todella hyvin muistettava näky. Täällä oli juutalaisia kaikista\nkansoista, omituisissa itämaalaisissa puvuissaan ja toiset puetut\n_talithaansa_ (rukousvaatteisiinsa). Niin äänekkäästi kuin suinkin\nvoivat, lukivat he 22 psalmin. Naiset huusivat ääneen suurella\nsydämellisyydellä: 'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylännyt olet?\nMiksi olet kaukana, kun minä valitan ja huudan? Jumalani, minä huudan\npäivällä, vaan et vastaa; ja yöllä enkä lepoa saa.' Miehet itkivät,\nlausuivat psalmeja, litanioja ja rukouksia. Useimmat painoivat huulensa\nhellästi kiviä vastaani ja suutelivat niitä. Kun kuuntelin heidän\nliikuttavia rukouksiaan, muistin mitä rabbiinit ovat sanoneet\nTalmudissa -- että 'temppelin hajotuksen jälkeen ovat rukouksen portit\nolleet suljetut ja ainoastaan kyynelportit avoinna.' Rabbiini toisti\nsurullisin sävelin:\n\n    \"Linnan tähden, joka on autiona', j.n.e.\n\n\"Mitä liikuttavinta valitusta Jerusalemin tähden saattaa myöskin kuulla\njumalaapelkääväisten juutalaisten taloissa. Keskiyön aikana kääriytyvät\nhe rukousvaatteisiinsa, panevat tuhkaa päänsä päälle ja heittäytyvät\nsuulleen maahan. Sitten lausuvat he kaihokkain sävelin:\n\n    \"Ah, kuule, kuinka Raama vaikeroi,\n    Ja huuto kuuluu Sionistakin:\n    Ah, kunniani, herrauteni, oi!\n    Ja nuoruuteni loiste kirkkahin --\n    Ne muistan vielä. Nyt yksin oon, voi!\n    Mun majain komeus -- pois on tyystin.\n\n    Mä herran morsiona olla sain,\n    Vaan hyljätty nyt oon ja toivoton --\n    Hän suuttui minuun, saa mulle kostamaan.\n    On tuskaa elo, tieni iloton --\n    Oi tullos kanssain tytär itkemään,\n    Mun sydämeni murtuu, lohduton.\n\n    Nyt syösty kukkuloilta kunnian --\n    Sen ansainnut oon ylpeydelläin --\n    Mä yksin itken vaivoin valitan.\n    Siell' missä kauniin Salemin mä näin,\n    Nyt Juuda kärsii murheen katkeran;\n    Ei mikään viihdyttää voi sydäntäin.\n\n    Oi! kuningatar Jerusalemin,\n    Ja vuorellansa patsas kultainen\n    Mä olin -- ryöstetty nyt parhainkin\n    On multa -- siksi vuotaa kyynelen --\n    Kun lapset rinnoiltani temmattiin,\n    Maa nieli urhoollisten hurmehen.\n\n    Ah, eikö kukaan mua säälikään?\n    Ja voisi kyynelvirran kuivattaa?\n    Tai antaa lievitystä vähääkään?\n    Ei sano kenkään; 'Pakana ei saa\n    Herraani konsaan pitää ylkänään!'\n    Vaan kaikki ivaa, pilkkaa toitottaa.\n\n    Oi Taatto! katso puoleen' armossais,\n    Ja loistaa anna valos sammuneen,\n    Vie mua vihdoin uuteen majahais!\n    Taas silloin kaikuis mykkä kanteleen --\n    Kun sua ylistettäis Pojassais --\n    Ja riemu raikuis ylös korkeuteen.\"\n\n\"Näiden jälkeen luetaan useita psalmeja, ja esitetään rukouksia.\nNoustessaan maasta sanovat he: 'Ravista tomu päältäsi, nouse ja ota\npaikkasi, Jerusalem. Irroita siteet kaulastasi, Sionin vangittu tytär.'\n\n\"Merkillinen rukous, jota esitetään näissä tilaisuuksissa, ja joka\nepäilemättä tarkottaa Jes. 7: 14, on:\n\n    \"'Käänny armossa kansasi puoleen;\n    täytä, mitä pyytää kurja Israel.\n    Aabrahamin turva, oi, Goel luokseen\n    lähetä, jonk' on nimi Immanuel'.\"\n\nVarakkaammat juutalaisluokat eivät tule lähtemään Palestiinaan\nennenkuin uudet vainot ovat ajaneet useampia köyhiä juutalaisia sinne,\nja uudenaikainen sivistys on edistynyt siellä enemmän. Ja silloin tämä\ntulee tapahtumaan suureksi osaksi itsekkäistä vaikuttimista -- kun\nyleisen ja suuren hädän vuoksi omaisuuden säilyminen on epävarmempi\nmuissa maissa, kuin se nyt on. Silloin tulee Palestiina, ollen kaukana\nsosialismista ja anarkismista, tuntumaan rikkaista juutalaisista\nturvalliselta satamalta. Mutta niinkuin erisuuntainen edistys nykyään\nkulkee, tulee Palestiinassa tapahtumaan paljon asioita lähinnä\nseuraavina vuosina.\n\n\nISRAELIN SOKEUS POISTUMASSA.\n\nEnnustuksessa on vielä toinenkin puoli mikäli se koskee luonnollista\nIsraelia, jonka täyttymistä meidän nyt pitäisi alkaa nähdä. Apostoli\nPaavali selitti: \"Israelia on osaksi kohdannut paatumus (sokeus), joka\non kestävä, kunnes pakanat täysilukuisina ovat tulleet Jumalan\nvaltakuntaan\", -- s.o. kunnes pakanain valittu luku, joka yhdessä\nIsraelin jäännöksen kanssa on muodostava valtakunnan hengellisen\npuolen, on tullut korkeaan suosioon, josta Israelin kansa suljettiin\npois, ja jonka eduille he kansana ovat olleet sokeat. Sentähden ei ole\ntullut hetki, jolloin luonnollisen Israelin, jota myös nimitetään\nJaakobiksi, sokeus täydellisessä merkityksessä poistuu ennenkuin\nhengellisen Israelin valitseminen on täyttynyt. Ja (Room. 11: 26)\nsanotaan meille nimenomaan, että heidän ennalleenasettamisensa, ja\npelastuksensa sokeudesta ja ennakkoluuloista on tuleva Siionin\nvuorelta, kirkastetusta seurakunnasta eli valtakunnasta. Mutta niinkuin\nSiionin valtakunta osaksi alkoi 1878, jolloin kuninkaamme otti\nitselleen suuren hallitusvaltansa, vaikkei \"jalka\"-luokka vielä ollut\ntäysin kehittynyt ja kirkastettu, niin alkoi Jumalan suosio\n\"Jaakobille\" oikeastaan silloin, vaikkei se tule saavuttamaan heitä\ntäydessä määrässä, ennenkuin Kristuksen ruumiin jalkajäsenet ovat\nkirkastetut. Ja niinkuin v. 1881 oli rinnakkainen ajankohta, joka\nvastaa valon kääntymistä Jaakobista pakanoille, niin merkitsee tämä\nvuosiluku ajan, jolloin erityinen valon palaaminen kauvan sokeutuneille\njuutalaisille alkoi. Ja uskollisena juutalaiselle esikuvallensa on\nnimikristitty seurakunta nyt kompastumaisillansa, ainoastaan pienen\njäännöksen siitä tullessa siunatuksi. Kuinka tärkeät ja soveliaat\novatkaan apostolin sanat tässä: \"Älä ylpeile vaan pelkää. Sillä jos\nJumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä\nsinuakaan\" j.n.e.\n\nMutta epäilemättä tulee Israel yleisesti tunnustamaan totisen\nMessiaksen ja hänen valtakuntansa vasta ennalleenasetettujen\npatriarkkain ja profettain aikana ja kautta, joiden täydellinen\nennalleenasettaminen tulee olemaan Kristushenkilön ensimäinen tehtävä,\nsen jälkeen kun koko ruumis on kirkastettu. Mutta heidän sokeutensa\n_alkaa_ sitä ennen hävitä, ja nyt jo on suuri liike Kristuksen\nuskomiseen herännyt, etenkin venäläisten juutalaisten keskuudessa.\n\nJos me katselemme sinne päin, ovat ajan merkit kerrassaan\nkummastuttavat. Merkillinen hengellinen liike, joka nyt on\nhavaittavissa juutalaisten keskuudessa etelä-Venäjällä, alkaa saada\ntuhansia Juutalaisia tunnustamaan, että Jeesus Kristus on kauvan\nluvattu Messias ja tunnustamaan kansallisen syntinsä, joka oli siinä,\nettä he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat hänet. Ja tämä ei ole missään\nsuhteessa tulos kristillisestä lähetystyöstä, vaan on kokonaan kotoisin\njuutalaisesta maaperästä. Liikkeen johtaja on juutalainen, hr Josef\nRabinovitsch, entinen kauppias, sittemmin lakimies ja arvossa pidetty\nmies kansansa keskuudessa. Hr Rabinovitsch ei ollut juutalainen\nrabbiini, eikä hän tai kukaan muukaan liikkeen johtavista miehistä\nolleet jonkun lahkon tai uskontunnustuksen pappeja. Tämän liikkeen\njohdosta esitämme kirjoituksen lehdestä _Harper's Weekly_, ja toisista\nlehdistä selostuksia, seuraavasti:\n\n\"Sen kehitys on ollut sellainen, että varmuudella saattaa selittää,\nettei se enää ole ainoastaan koe, jonka pysyväisyys tulevaisuudessa\nnäyttäisi epäilyttävältä. Siinä on ilmennyt ihmeellistä elinvoimaa; sen\nkasvaminen on ollut vakaa ja raitis, varma luonteeltaan, mutta se on\nkarttanut luonnotonta kiirehtimistä ja vaarallisia äärimmäisyyksiä. Ja\nkun venäläiset viranomaiset ovat tunnustaneet sen olevan _religio\nlicitas_ (hyväksytty uskonto) on se nyt laillinen ja on sillä lailliset\noikeudet. Sen luonne leimaa sen mitä harvinaisemmaksi tapaukseksi\nyhteiskunnallisten, kansallisten ja uskonnollisten harrastusten\nmonikirjavassa kuvasarjassa, jotka erottavat tsaarin 116 miljoonan\nalamaisen sydämet ja mielet toisistaan.\n\n\"Tämän uuden uskokunnan usko on vielä omituinen siinäkin, ettei ole\naikomus solmita minkäänlaista elimellistä yhteyttä minkään nykyisen\nkristillisyyden muodon kanssa, vaan, niinkuin on lausuttu, on tarkotus\nsivuuttaa historiallinen opinkehitys apostolien ajasta alkain, ja\nammentaa opetuksensa suorastaan Uudesta Testamentista, erityisesti\nvälittämättä meidän aikamme oikeauskoisten kirkkojen opinkappaleista.\nSe väittää olevansa muodostunut samoin kuin juutalaiskristilliset\nseurakunnat apostolien päivinä.\n\n\"Tarmokkaana luonteeltaan ja täynnä kunniantuntoa kansansa omaan\nkehitykseen ja edistykseen nähden valtiollisessa, yhteiskunnallisessa\nja siveellisessä suhteessa tuli herra Rabinovitsch vuosikausia sitten\ntunnetuksi uutteran uudistuksen ystävänä itämaalaisten juutalaisten\nkeskuudessa. Omaten korkeamman kasvatuksen ja suuremman omaisuuden kuin\ntoiset veljistään, alkoi hän tuumia tapoja ja keinoja saavuttaakseen\nihanteensa ja tarkotuksensa. Hän teki voitavansa hankkiakseen heille\nparempia valtiollisia oikeuksia, mutta oli kykenemätön suojelemaan\nheitä raivoisia vainoja vastaan, jotka nousivat onnettomia\nisraelilaisia vastaan Venäjällä, Rumaaniassa ja lähellä olevissa\nmaissa. Hän tutustui Länsimaiden edistyneeseen viisaustieteelliseen\najatustapaan, toivoen että sen omistaminen kohottaisi hänen kansansa\nkorkeammalle kannalle ja hankkisi heille siten korkeammat ihanteet ja\njalommat pyrkimykset. Mutta hän oppi pian epäilemään sekä keinon\nvaikutusta että sen sovelluttamisen mahdollisuutta kansaan nähden,\njota vuosisatojen vaino ja rutivanhoillisuus oli karaissut\nkäsitteitä vastaan, jotka erosivat suuresti sen isiltä perityistä\nkäsityskannoista. Hän koetti vielä voittaa heidän voitonhimonsa, joka,\nlähinnä heidän muodollisia uskonnonharjotuksiaan, on kaikkea hallitseva\nja kaiken alentava tekijä itämaalaisen juutalaisen sielussa. Mutta\nhänen ponnistuksensa asettaa maanviljelyssiirtoloita heille sekä kotona\nettä pyhässä maassa, osottautuivat epäonnistuneiksi. Oleskellessaan\nPalestiinassa kypsyi hänessä Uuden Testamentin itsenäisen tutkimisen\nkautta sen suhteesta vanhaan, se vakaumus, että Israel oli tehnyt\nkansallisen elämänsä erehdyksen ja tullut uskottomaksi historialliselle\ntehtävälleen, sen kautta että he hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen.\n\n\"Tämä vakaumus Kristukseen nähden, että hänessä vanhat ennustukset ja\nIsraelin ihanteet ja tarkotukset kansana ovat ruumiillistuneet ja\ntäyttyneet, on keskipiste, jonka ympärillä koko liike kiertää.\nVaatimattoman nasaretilaisen lausumat perustotuudet tunnustetaan\nsellaisiksi, jotka yksin tekevät tämän kansan kykeneväksi saavuttamaan\npäämääränsä ja täyttämään tarkotuksensa jota varten se erotettiin\nvalituksi kansaksi. Pidetään siis vakavana keskeytyksenä Israelin\nsäännöllisessä ja historiallisessa kehityksessä sitä, että tämä kansa\nkansana kahdeksantoista vuosisataa sitten kieltäytyi hyväksymästä näitä\nponsia ja perustuksia, joita kaikki kristityt ja myöskin nyt hra\nRabinovitsch ja hänen uskolaisensa pitävät oikeudenmukaisina ja ainoana\noikeana tuloksena Israelin koko entisestä historiallisesta\nkehityksestä. Tämän repeämän parantaminen on Kischineviläisen\nreformaattorin ihanne-päämäärä; se tahtoo sen vuoksi alkaa alusta\nsiitä, mistä valittu kansa ensin poikkesi harhatielle kansallisessa\nkehityksessä. Vuonna 1880 julkaisi hän ohjelman, jossa hän suositteli\nrabbiinilaisen järjestelmän kokonaista uudistamista. Sitten hän vielä\ntoimi seurassa, jonka tarkotuksena oli maanviljelyksen edistäminen\njuutalaisten keskuudessa Etelä-Venäjällä; ja vainonpäivinä 1882 kehotti\nhän innokkaasti kansaansa palaamaan Palestiinaan. Juuri tänä aikana\ntapahtui muutos hänen uskonnollisessa vakaumuksessaan. Se ei ollut\ntulos kristillisestä lähetystyöstä, eikä hän myöskään ole kääntynyt\nsanan tavallisessa merkityksessä. Muutos tuli vähitellen, ja vasta\npitkällisen punnitsemisen jälkeen kypsyi hänessä ajatus muodostaa\nkristittyjä seurakuntia juutalaisesta kansallisuudesta. Hänen\npalaamisensa jälkeen Palestiinasta on hänen vakaumuksensa: 'Pyhän maan\navain on veljemme Jeesuksen kädessä.' Sanoissa: 'Jeesus meidän\nveljemme' on hänen uskonnollisen näkökantansa ydin. Hänen toimintansa\non menestynyt, ja monet omistavat hänen oppinsa.\"\n\nKun hr Rabinovitsch alkoi ajatella, että hänen pitäisi suoraan ja\njulkisesti tunnustaa uskonsa Kristukseen, oli hän hämillään lahkojen\nsuuresta luvusta kristittyjen keskuudessa ja epäili yhtyä mihinkään\nniistä. Hän sanoo: \"Niinkuin on mentävä Jordanin yli tullakseen\nKaanaaseen, niin on Jeesus tie hengelliseen omistamiseen ja lepoon.\"\nHerran ehtoollisesta sanoo hän, etteivät Jeesuksen seuraajat vietä tätä\nmuutoin kuin pääsiäis-ehtoollisena. He (niinkuin mekin) eivät voi pitää\noikeana sen viettämistä muina aikoina. Hän sanoo, ettei Herra Jeesus\nkäskenyt opetuslapsiaan muistamaan hänen ylösnousemistaan, vaan\nmuistelemaan häntä. Ei hän eivätkä hänen uskolaisensa pidä sunnuntaita\nsabbattina vaan jatkavat juutalaisen sabbatin viettoa. Ympärileikkausta\nnoudatetaan vielä, mutta sitä ei pidetä välttämättömänä pelastumiselle.\n\nKerrotaan lutherilaisen pastorin ehdottaneen eräälle toimikunnalle\nLontoossa, että heidän seuransa käyttäisi hra Rabinovitschia\nlähetyssaarnaajana juutalaisten keskuudessa. Toimikunta antoi kieltävän\nvastauksen, kumminkin ainoastaan sillä perustuksella, ettei hän silloin\nollut kastettu. Hän on kumminkin sen jälkeen tullut kastetuksi\nBerliinissä, ei Lutherilaiseen kirkkoon, eikä myöskään Anglikaniseen,\nvaan aivan yksinkertaisesti Kristuksen kirkkoon. Hra Rabinovitschilla\non kirjeitä juutalaisilta Venäjän kaikista osista ja Rumaaniasta,\njoissa tehdään kysymyksiä liikkeen suhteen, sen säännöistä ja opeista,\naikomuksella yhtyä siihen, tai alkaa uusi aivan samanlainen.\n\n\"H:ra Robinovitschilla on hyvin lempeä, nöyrä, rakastava henki, ja\nkyyneltyy hän helposti kun lausutaan kristillistä myötätuntoa. Hän ei\ntahdo yhtyä mihinkään lahkoon vaan haluaa ottaa kristillisyytensä\nsuoraan Uudesta Testamentista ja kasvaa pois vanhoista tavoista ja\nopeista uusiin, sitä mukaa kuin pyhä henki opettaa häntä hänen\nrukoillen jatkaessaan koko Jumalan sanan tutkimista.\"\n\nProfessori Delitzsch Leipsigissä, juutalaislähetyssaarnaajain johtaja\nSaksassa ja _Saat auf Hoffnung_ (Toivon kylvön) lehden toimittaja,\njulkaisi noin seitsemänkymmentäviisisivuisen lentokirjasen tuon uuden\nhengellisen liikkeen kehityksestä, jonka julkaisun tilan suurimmaksi\nosaksi täyttävät alkuperäiset tätä liikettä koskevat asiakirjat,\nhebreankielisinä sekä käännettyinä saksaksi. Nämä asiakirjat sisältävät\nkolmetoista väitöstä: juutalaisen kansalliskirkon uskontunnustuksen\nUudesta Testamentista; selityksen uskosta Messiakseen, Jeesukseen,\nNasaretista, tämän seurakunnan käsityksen mukaan, ja lopuksi Herran\nehtoollisen järjestyksen. Liitteenä on lisätty erään opettaja\nFriedman'in lausunto Jeesukseen uskoville juutalaisille ja selitys\nheidän suunnastaan, joka selitys hyväksyttiin Kischinevissä heidän\npitämässään kokouksessa. Pieni lentokirjanen sisältää kaikki ainekset\nuuden liikkeen tutkimista varten.\n\nNämä teesit (väitteet), joita on pidettävä tuon uuden uskon\nperustuksena, alkavat kertomalla juutalaisten surkuteltavasta tilasta\nVenäjällä, esittäen juutalaisten omasta puolesta tehtyjen kaikkien\nparannusponnistusten osottautuneen turhiksi, ja sanovat vielä:\n\n\"Tarvitaan syvä ja sisällinen siveellinen uudistus, henkinen\nuudestisyntyminen. Meidän on heitettävä syrjään väärä Jumalamme --\nrakkaus rahaan -- ja sen paikalle rakennettava sydämiimme koti totuuden\nrakkaudelle ja pahan pelvolle.\" Tätä varten on kumminkin johtaja\ntarpeen. Kuka se on oleva? Israelissa ei ole sellaista tavattavissa.\n\"Miestä, joka omaa kaikki johtajalle tarpeelliset ominaisuudet --\nrakkautta Israeliin, elämänsä uhrautuvaisuutta, puhtautta,\nihmisluonteen syvää tuntemusta ja vakavuutta paljastaessaan kansansa\nsyntejä ja paheita -- olemme huolellisen tutkimuksen jälkeen kansamme\nkaikista historiallisista kirjoista löytäneet ainoastaan yhdessä\nmiehessä, Jeesuksessa Nasaretilaisessa.\" Viisaat israelilaiset hänen\naikanaan, eivät saattaneet ymmärtää häntä; \"mutta me saatamme sanoa\nvarmuudella, että hän, Jeesus, hän yksin on etsinyt veljiensä parasta.\nSentähden on meidän pyhitettävä veljemme Jeesuksen nimeä.\" \"Meidän on\notettava vastaan evankeliumikirjat koteihimme siunauksena ja\nyhdistettävä ne kaikkiin pyhiin kirjoihin, jotka viisaat miehemme ovat\njättäneet meille.\"\n\nHuomattavimpia uskonkappaleita heidän järjestämässään sarjassa, on\nseuraava: --\n\n\"Jumalan käsittämättömän viisauden päätöksen mukaisesti täyttyivät\nisämme sydämet kovuudella, ja Herra rankaisi heitä raskaan unen\nhengellä niin, että he vastustivat Jeesusta Kristusta ja tekivät syntiä\nhäntä vastaan nykyiseen päivään asti. Mutta heidän epäuskonsa kautta\njohtivat he toisia kansoja suurempaan uutteruuteen, ja olivat siten\navullisina ihmiskunnan sovittamisessa, joka on uskonut Jeesukseen\nKristukseen, Daavidin poikaan, kuninkaaseemme, kun he kuulivat iloisen\nsanoman rauhaa julistavien sanansaattajain kautta (Jes. 52: 7), jotka\nhäpeällisesti olivat tulleet pois ajetuiksi Israelin yhteydestä. Tämän\nmeidän syntimme johdosta Jumalan Kristusta kohtaan on maailma kuitenkin\nrikastunut uskonsa kautta Kristukseen ja kansakunnat ovat täydellisinä\nmenneet Jumalan valtakuntaan. [Tässä he eivät ole selvillä. Paavali\ntarkottaa Room. II: 25 'pienen lauman' _täyttä lukua_ kansoista, eikä\ntäysiä kansakuntia, joita väärin nimitetään kristikunnaksi]. Nyt on\nmyöskin aika meidän täydellisyydellemme tullut, ja me, Aabrahamin\nsiemen, tulemme myöskin siunatuiksi uskomme kautta Herraan Jeesukseen\nKristukseen; ja meidän esi-isiemme, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin\nJumala on armahtava meitä ja istuttava jälleen omaan pyhään juureemme\n-- Jeesukseen -- ne oksat, jotka ovat poisrevityt. Ja niin on koko\nIsrael oleva osallinen ijankaikkisesta pelastuksesta, ja Jerusalem,\npyhä kaupunkimme, on jälleen rakennettava ja Daavidin istuin asetettava\nainaiseksi ja ijankaikkisiksi ajoiksi.\"\n\nSeuraava on ote eräästä h:ra Rabinovitschin kirjeestä, päivätty 2 p.\ntammik. 1885, eräälle henkilölle Lontoossa:\n\n    Arvoisa kirjeenne y.m. ovat vastaanotetut. Sydämeni riemuitsi,\n    kun luin niitä ja huomasin kuinka suuri ja voimakas sydämenne\n    rakkaus on Herran Jeesuksen, Messiaksen luonnollisiin veljiin, ja\n    kuinka kallis israelilaisen kansan pelastus on silmissänne.\n\n    Minä heittäydyn maahan Jehovan, meidän Herramme Jeesuksen Jumalan\n    eteen, ja sydämeni pohjasta pulppuavat esille Israelin suloisen\n    laulajan sanat (Ps. 35): \"Häpeään ja pilkkaan joutukoot ne,\n    jotka onnettomuudestani iloitsevat. Iloitkoot ja riemuitkoot,\n    jotka minun oikeuttani suosivat, ja sanokoot aina: Herra olkoon\n    suuresti ylistetty, joka suo palvelijallensa hyvää.\" Amen.\n\n    Tässä lähetän teille ajatukseni ja lausuntoja Israelin lapsista\n    Etelä-Venäjällä, jotka uskovat Jeesukseen Messiaksena. Näistä\n    saatte oppia tuntemaan mistä uskomme Jeesukseen (luonnolliseen\n    veljeemme), Messiakseen, on saanut alkunsa. Hän on sydämiemme\n    sisimmän halun ja ikävöimisen aiheena. Englantilaiset ystävämme\n    ja veljemme Jeesuksessa, Vapahtajassamme, saattavat yllämainitun\n    lentokirjasen kautta tulla vakuutetuiksi, että sen jälkeen\n    kuin Herra on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkein ihmisten\n    nähtäväksi, ja kaikki maan ääret ovat nähneet Jumalamme\n    pelastuksen, on aika nyt tullut, jolloin Israelin keskuudesta\n    on poistettava kaikki saastaiset ihmiset, ja jolloin ne, jotka\n    kantavat hänen pyhiä astioitaan, ovat puhdistettavat.\n\n    Totta on, ei Jehovan pelastus saata mennä ulos ja tulla\n    maailmaan kiiruusti (Joosua 6: 1), eikä se myöskään saata\n    kulkea joutuisasti; mutta nyt, kun Jehova, maailmankaikkiuden\n    etujoukko ja kuningas, on kulkenut Israelin kansan edellä,\n    on Israelin Jumala myös tuleva jälkijoukkona, ulosheitetyn\n    Israelin kokoojana. Minä omistan aikani ja maineeni itsepäisen ja\n    onnettoman kansani hyväksi, todistaakseni heille, kovapäisille,\n    Jumalan voimalla, sitä lupauksen evankeliumia, jonka esi-isämme\n    olivat ottaneet vastaan; nimittäin että Jumala on herättänyt\n    Jeesuksen Nasaretista, Daavidin siemenestä, Israelin pelastajaksi.\n\n    Korkeimman Jumalan rikkauden ja viisauden syvyyden kautta,\n    nousivat isämme, jotka omistivat lupaukset, Jeesusta vastaan,\n    jotta armo tulisi pakanallisten kansojen osaksi, ei minkään\n    lupauksen, vaan Messiaksen evankeliumin armon kautta. Nyt, kun\n    täysi luku pakanoita on tullut sisälle, on aika tullut meille,\n    Israelin lapsille, palata Israelin Jumalan ja hänen kuninkaansa\n    luo ja olla hänen rakkaita lapsiaan. Meidän on otettava vastaan\n    Jaakob-perintömme, joka on rajaton; sillä me olemme oikeat\n    perilliset, Aabrahamin lapsia, Mooseksen oppilaita, Daavidin\n    huoneen palvelijoita ijankaikkisesti. Siten tulee meidän täysi\n    lukumme (s.o. monen israelilaisen tuleminen Kristuksen luo)\n    olemaan meidän rikkautemme ja kansakuntien rikkaus, Jehovan sanan\n    mukaisesti Paavalille, joka oli Israelin esikoinen ja samalla\n    kertaa ensimäinen palaavien pakanain joukossa.\n\n    Veljeni keskuudessa ja suurissa kokouksissa kehotan minä\n    sydämellisesti: 'Pudista itsesi tomusta, nouse, pane kauniit\n    vaatteet yllesi, sinä kansani. Jessen pojan, Jeesuksen\n    Nasaretilaisen kautta on Jumala tehnyt suuria kanssasi, oi\n    Israel, jotta hän myöskin saisi aikaan suuria asioita maan\n    kansakuntien keskuudessa, jotka siunattiin meidän isissämme.'\n\n    Minä kiitän suuresti Jumalaa, että näen tuhansia, jotka\n    mielellään kuuntelevat. Monet arvokkaat Israelin lapset odottavat\n    ja ikävöivät Jumalan armon hetkeä. Minä rukoilen teitä veljiemme\n    nimessä Venäjällä, jotka etsivät pelastusta, että Herramme\n    Jeesuksen Kristuksen ystävät, missä ikinä heitä on, eivät\n    vaikenisi, vaan että he neuvoisivat ja puhuisivat rohkeasti,\n    kunnes Immanuel on meidänkin kanssamme, kunnes Jehova osottaa\n    meille hänen asuntonsa.\n\n    Nämä ovat vähäpätöisiä sanoja, kaukaa kirjotettuja.\n\n                                     _Josef Rabinovitsch_.\n\n\nPaitsi tätä ihmeellistä heräämistä on Siperiassa ollut samanlainen\nliike, josta meillä on seuraava kertomus lehdestä _The Presbyterian\nWitnes_ (Preshyteriaaninen todistus):\n\n\"Jäisestä Siperiasta saapuu tieto evankelisesta liikkeestä, joka\npääasiallisesti on samanlainen kuin h:ra Rabinovitschinkin aikaansaama\nliike. Johtajana on Jakob Scheinmann, Puolan juutalainen, joka\nkaksikymmentä vuotta sitten itsenäisen ajattelemisen kautta tuli siihen\njohtopäätökseen, että Jeesus Nasaretista, Davidin Poika, oli totinen\nVapahtaja. Ankarasti talmudia noudattavat juutalaiset saivat hänet\nsiirretyksi Siperiaan, jossa hän työskenteli viisitoista vuotta,\nmelkein huomaamatta herättääkseen maanpakolais-toverissaan uskon.\nJälelle jääneiden postilähetysten joukosta, joita oli Tomskissa, jossa\nhän toimi eräässä liikkeessä, oli lentokirjanen Rabinovitschilta, jonka\nkanssa hän kohta alkoi kirjevaihdon. Hän on ollut toimelias\nlevittäessään käsityksiään lentokirjasten, nimeltä, Huutavan ääni\nkorvessa, kautta. Delitzschin hebrealaista Uuden Testamentin käännöstä\nlukevat ja tutkivat Siperian juutalaiset innolla. Sanotaan 36,000\nkappaletta käytetyn siten.\"\n\nSiten näemme ihmeellisiä merkkejä Jumalan palaavasta suosiosta Israelia\nkohtaan siinä, että heitä on ajettu pois toisista maista suurten\nvainojen kautta, että Palestiina on avattu ottamaan heitä vastaan, että\nheitä on kutsuttu sinne erityisten, kohtalon järjestämien etujen\nkautta, hyväntahtoisten hankkeiden muodossa heidän tilansa\nparantamiseksi ja auttamiseksi, sekä myös tässäkin merkillisessä\nliikkeessä joka on alkuna Israelin sokeuden poistamiseksi. Ja kuinka\nselvästi tämä kaikki onkaan Jumalasta! Tässä luonnollisen Israelin\nennalleen-asettamistyössä, samoin kuin hengellistä Israelia kokoavassa\nsuuressa elonkorjuutyössäkin, sivuutetaan nykyään hyljätty\nnimiseurakunta kokonaan. Molemmissa nykyään tapahtuvissa suurissa\ntöissä jätetään nimellisen \"kristikunnan\" erilaiset järjestöt kokonaan\nhuomioon ottamatta; ja omana aikanaan ja omalla tavallaan ja uusien,\nhalpojen, arvonimiä vailla olevien aseitten kautta antaa Jumala suuren\ntyönsä kasvaa ja edistyä.\n\nJa nyt kysymme: Mitä tämä merkitsee? Kuinka tämä merkillinen ja\nihmeellinen työ, jonka selvä alkaminen ja nopea edistyminen ovat niin\nilmeiset tässä elonkorjuu-ajassa, tulee päättymään? Apostoli Paavali\nosottaa selvästi, että Israelin ennalleen-kokoaminen merkitsee koko\nihmiskunnalle ennalleenkokoamista eli ennalleenasettamista: \"Mutta jos\nheidän lankeemuksensa on koitunut maailmalle rikkaudeksi ja heidän\nvähentymisensä pakanoille rikkaudeksi (niinkuin kävi, kun jumalallinen\narmo kääntyi näiden puoleen), kuinka paljon enemmän onkaan heidän\ntäysilukuinen palajamisensa siksi koituva!\" Luonnollisen Israelin\nhylkäämisen kautta saivat pakanat korkean kutsun suosion, ja\nne harvat, jotka panevat arvoa sille ja voittavat esteet, jotka ovat\nsen saavuttamisen tiellä, tulevat korotettaviksi Kristuksen\nkanssaperillisiksi. He tulevat muodostamaan Kristuksen, suuren\nlunastajan ruumiin. Tämä oli luonnollisen Israelin hylkäämisen tarkotus\nja tulee tulokseksi; mutta heidän ennalleenkokoamisensa ja\nennalleenasettamisensa lupauksen maahan, osottaa _toista askelta_\nsuuressa jumalallisessa suunnitelmassa; se merkitsee, että kaiken\nennalleenasettaminen, \"juutalaisille ensin\" mutta lopulta \"kaikille\nmaan kansoille\", on alkamaisillansa. Maan suurta riemuvuotta ollaan\npystyttämäisillään, ja se alkaa Jumalan järjestyksen mukaisesti ensin\njuutalaisesta. Siten huomaa, että veljet Rabinovitsch, Scheinman ja\nheidän apulaisensa ovat Jumalan apulaisia valmistaakseen hänen entistä\nkansaansa ennalleenasettamista varten, aivan niinkuin meidän etunamme\non saada olla Herran työtovereita _elonkorjuutyössä_, joka on\nyhteydessä evankelikauden elonkorjuuajan ja sen valitun hengellisen\nluokan kanssa. Varmasti tulee Israelin täysi palaaminen heidän omaan\nmaahansa ja jumalallisen suosioon merkitsemän, että suuri Lunastaja,\nPää ja ruumis, jonka kautta ennalleenasettaminen tulee suoritettavaksi,\n_on korotettu_ valtaan, että valtakunta on tullut, ja että\nennalleenasettamistyö, jonka erikoishedelmänä Israel tulee olemaan, jo\non alkanut. Sentähden, \"jos heidän hylkäämisensä on koitunut maailmalle\nsovitukseksi, mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta, kuin elämään\nnousemista kuolleista?\" -- ennalleenasettaminen, ei ainoastaan eläville\nvaan myöskin kuolleille, lupauksen mukaan; eikä ainoastaan Israelille\nvaan koko ihmiskunnalle, josta Israel oli esikuva, ja josta se tulee\nolemaan esikoinen. Suosion alkaminen Israelille on ainoastaan pisaroita\nsen rankkasateen edellä, joka tulee virvottamaan ei ainoastaan Israelin\nvaan myös koko ihmiskunnan. Ja vaikkakin taistelun hyökyaallot vielä\nnousevat kiivaina Israelia vastaan ja syöksevät heidät vähäksi aikaa\nvielä suurempaan hätään ja murheesen, niin tulee Jumala keskellä\nkaikkea tätä olemaan heidän kanssaan ja on aikanaan auttava ja\nkorottava heidät.\n\nTämän yhteydessä on seuraava uutinen jokapäiväisistä sanomalehdistä\nvarmasti hyvin kuvaava. Tämän liikkeen lopullista ratkaisua tulevat\nseuraamaan syvällä mielenkiinnolla kaikki ne, jotka vaeltavat nykyisen\ntotuuden valossa, ja jotka Jumalan sanasta ymmärtävät sen ajan tulleen,\njosta Jumala ilmotti profetta Jesajan kautta sanoen: \"Lohduttakaa,\nlohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa\nsydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille että sen sotimisen\naika (engl. Raam. reunamuist.: _hänen määrätty aikansa_) on\npäättynyt... että se on saanut kaksinkertaisesti [II osa, 7 luk.]\nHerran kädestä kaikkien syntiensä tähden.\" -- Jes. 40: 1, 2.\n\nPuheena ollut uutinen kuuluu seuraavasti: --\n\nEHDOTETTU JUUTALAINEN VALTAKUNTA.\n\nWashington, D. C. S p. maaliskuuta 1891.\n\nWilliam E. Blackstone Chicagosta kävi tänään sihteeri Blainen seuraamana\nYhdys-Valtain presidentin luona ja jätti sinne asiakirjan, joka koski\nvenäläisiä juutalaisia.\n\nHän selitti asiakirjan olevan tuloksen kokouksesta, jonka kristityt ja\njuutalaiset äskettäin pitivät Chicagossa, ja kiinnitti erityisesti\nhuomion siihen seikkaan, ettei se sisältänyt mitään vihamielisyyttä\nVenäjää vastaan vaan koettaisi rauhallista tietä valmistaa\njuutalaisille oikeuden hallita heidän entistä omaa kotiaan --\nPalestiinaa.\n\nMonien todistusten kautta hän osotti, että tällä maalla, voimakkaan\nhallituksen alaisena, oli suuria kehityksen mahdollisuuksia, sekä\nmaanviljelykseen että kauppaan nähden, ja sanoi että jos rautatie, jota\nnyt rakennetaan Jaffasta Jerusalemiin, pitkitettäisiin Damaskoon,\nTadmoriin ja alas Eufratiin, niin se epäilemättä tulisi\nkansainväliseksi kulkutieksi.\n\nHän sanoi, että turkkilaisen hallituksen köyhyys antaa voimaa\nesitykselle sen vahingon korvaamiseksi siten, että juutalaiset\npää-omain omistajat sijottavat pysyväisesti osan Turkin valtiovelkaa,\nja että ainoastaan rauhallisia, diplomaattisia sopimuksia pyydetään,\njotta maan ja omaisuuden yksityinen omistusoikeus tarkasti tulisi\nsuojelluksi ja arvossa pidetyksi. Lopuksi sanoi hän että meille kun\nolemme niin ystävällisellä kannalla Venäjän kanssa ja kun meillä ei ole\nmitään ristiriitoja itämaiden kanssa, sopisi erinomaisesti ja olisi\ntoivehikasta, jos meidän hallitus tekisi alotteen tähän ystävälliseen\nliikkeeseen, jonka tarkotuksena on valmistaa Israelin harhaileville\nmiljoonille pysyväinen koti.\n\nPresidentti kuunteli tarkasti mr. Blackstonen huomautuksia ja lupasi\nvakavasti harkita asiaa.\n\nASIAKIRJA.\n\nAsiakirja kuuluu seuraavasti:\n\nMitä on tehtävä Venäjän juutalaisten hyväksi? On sekä epäviisaasta että\nturhaa koettaa antaa Venäjälle neuvoja sen sisällisten asiain suhteen.\nJuutalaiset ovat asuneet muukalaisina sen alueella vuosisatoja, ja se\nuskoo aivan varmasti, että he ovat taakkana aineellisessa suhteessa ja\nvahingoksi sen rahvaan menestymiselle, eikä tahdo sallia heidän jäädä\nsinne. Venäjä on lujasti päättänyt, että heidän on lähdettävä. Siis on\nnäiden Aschkenazimin lähdettävä pois samoin kuin Espanjan Sefardiminkin\noli lähdettävä. Mutta mihin joutuvat nämä kaksi miljoonaa köyhää\nihmisraukkaa? Eurooppa on ahdinkoon asti täynnä, eikä sillä ole tilaa\nenemmälle rahvasasutukselle. Onko heidän tultava Amerikkaan? Se tulisi\nsuunnattoman kalliiksi ja veisi aikaa vuosikausia.\n\nMiksei antaa Palestiinaa heille takasin? Jumalan kansanjaon mukaan on\ntämä maa heidän kotinsa -- luovuttamaton omaisuus, josta heidät\najettiin väkivallalla pois. Heidän hoidossaan se oli ihmeellisen\nhedelmällinen maa, joka antoi elatusta miljoonille, jotka uutterasti\nviljelivät sen vuorenrinteitä ja laaksoja. He olivat maanviljelijöitä\nja tuotteita valmistava kansa, jolla oli suuri merkitys kauppa-alalla\n-- sivistyksen ja uskonnon keskuksena. Sanotaan myös sademäärän\nlisääntyneen, ja monet merkit viittaavat siihen, että maa on\nsaavuttamaisillaan entisen viljavuutensa.\n\nMiksi eivät ne vallat, jotka Berliinin sopimuksen aikana vuonna 1878\nantoivat Bulgarian bulgarilaisille ja Serbian serbialaisille, nyt anna\nPalestiinaa takaisin juutalaisille? Nämä maakunnat, samoin kuin\nRumaania, Montenegro ja Kreikka, riistettiin turkkilaisilta ja\nannettiin luonnollisille omistajilleen. Eikö Palestiina kuulu yhtä\nsuurella oikeudella juutalaisille? Jos he voisivat saada itsenäisen\nhallituksen, auttaisivat maailman juutalaiset heitä saattamalla\nkärsiviä veljiään sinne ja asettamalla heitä entiseen kunniakkaaseen\nkotipaikkaansa. Yli seitsemäntoista vuosisataa ovat he kärsivällisesti\nodottaneet sellaista edullista tilaisuutta. He eivät ole viljelleet\nmaata muualla, koska he ovat luulleet olevansa vieraita ja muukalaisia\neri kansojen keskuudessa, ja että he vielä pääsisivät Palestiinaan\nviljelemään omaa maataan. Mitkä oikeudet tahansa, jotka omistuksen\nkautta ovat joutuneet Turkin lailliseksi omaisuudeksi, voidaan helposti\nhyvittää, mahdollisesti silläkin tavoin, että juutalaiset ottavat\nniskoilleen kohtuullisen osan valtiovelkaa.\n\nMe uskomme, että nyt on sovelias aika kaikille kansoille ja erityisesti\nEuroopan kristityille kansoille, osottaa hyvyyttä Israelille. Miljoona\nmaanpakolaista vetoaa kauheiden kärsimyksiensä kautta liikuttavalla\ntavalla myötätuntoomme, oikeudentuntoomme ja inhimillisyyteemme.\nAsettakaamme nyt heidät ennalleen maahansa, jonka roomalaiset\nesi-isämme niin julmalla tavalla ryöstivät heiltä.\n\nTätä tarkotusta varten pyydämme kunnioittavasti että Hänen\nYlhäisyytensä, Benjamin Harrison, Yhdys-Valtain Presidentti, ja\nKunnianarvoisa J.G. Blaine, Valtiosihteeri, suvaitsisitte käyttää\nvälitystänne ja vaikutustanne niiden hallitusten luona, joiden päinä\novat heidän keisarilliset majesteettinsa -- Aleksanteri III, Venäjän\nTsaari; Viktoria, Ison Britannian Kuningatar ja Intian Keisarinna;\nVilhelm II, Saksan Keisari; Frans Joosef, Itävalta-Unkarin keisari;\nAbdul Hamid II, Turkin Sulttaani; Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa\nMaria Kristiina Espanian hallitseva kuningatar; Ranskan tasavallan\nhallituksen luona; ja Belgian, Hollannin, Tanskan, Ruotsin, Portugalin,\nRumanian, Serbian, Bulgarian ja Kreikan hallitusten luona, saadaksensa\naikaan kansainvälisen kokouksen, joka olisi pidettävä lähimmässä\ntulevaisuudessa ja jossa israelilaisten tilaa ja heidän vaatimuksiaan\nPalestiinaan nähden entisenä kotinaan harkittaisi, jotta heidän vaikeaa\ntilaansa kaiken oikeudenmukaisesti ja sopivilla tavoilla lievennettäisi.\n\n[Etevät miehet kaikilta toimialoilta ja kaikista tunnustuksista\nChicagosta, Bostonista, New-Yorkista, Philadelfiasta, Baltimoresta ja\nWashingtonista ovat allekirjottaneet asiakirjan.]\n\n\nANGLO-ISRAELILAINEN KYSYMYS.\n\nSen jälkeen kuin tämän kirjan ensimäinen (englantilainen) painos\nannettiin ulos, on esiintynyt arvostelu siitä ja etenkin tästä luvusta\nenglantilaisessa lehdessä -- _The Banner of Israel_ (Israelin lippu) --\njoka on omistettu sille opinsuunnalle, että anglosaksilaiset kansat\nedustavat Israelin kymmentä kadonnutta sukukuntaa. Seuraava oli v. 1891\njoulukuun numerossa, lehdessämme THE WATCH TOWER (Vartio-Torni). Me\njulkaisemme sen tässä siinä toivossa että se herättää mielenkiintoa,\nkoska siinä kosketellaan uusia kohtia:\n\n_The Banner of Israel lehden Toimittajalle_ --\n\n_Herrani!_ Kirjotus, joka äskettäin oli lehdestänne, jossa\n\"RAAMATUN TUTKISTELUJEN\" III osaa, ja erityisesti sen mainitsemaa\nanglo-israelilaista kysymystä juutalaisten Palestiinaan palaamisen\nyhteydessä tarkastettiin, on tullut huomioni alaiseksi, ja koska se\nnäyttää vaativan vastausta, kiiruhdan lyhykäisesti vastaamaan siihen.\n\nKysymys koskee sitä, jos, senjälkeen kun Israelin kymmenen sukukuntaa\nerottautuivat noista kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä, heitä\nmilloinkaan jälleen yhdistettiin, joko todellisesti tai näennäisesti.\nTeidän kirjeenvaihtajanne väittää, ettei mitään yhdistymistä\ntapahtunut, ja että Israelin nimi siitä ajasta alkain ja yhä\nedelleenkin kuului yksinomaan kymmenelle suvulle, eikä noille kahdelle\nJuudan ja Benjamin suvulle, jotka tunnettiin juutalaisten nimellä.\nTämä erehdys näyttää olevan välttämätön hänen opilleen: että nim.\nanglo-saksilaiset ovat nämä kymmenen sukukuntaa, ja että\nheidän kukostamisensa johtuu siitä seikasta. Me uskomme, että\nseitsenkymmenvuotisesta autiona olosta ja erityisesti Baabelin\nvankeudesta palaamisen jälkeen on Jumala pitänyt Israelin kansaa\nyhtenä, ja että se käsitti jokaisesta suvusta kaikki ne, jotka panivat\narvoa Jumalan lupauksille ja palasivat Palestiinaan, kun Kyyros julisti\nkäskynsä, jossa hän suostui heidän lähtöönsä. Me uskomme, että kaikki\nne, jotka eivät palanneet, eivät olleet Israelin yhdyskuntaa, eivät\nolleet oikeita israelilaisia, vaan että heidät sen jälkeen laskettiin\npakanoiksi. Me vakuutamme myöskin, että nämä \"kadonneet\", jotka eivät\nolleet oikeita israelilaisia, tulevat tunnetuiksi ja siunatuiksi uuden\nliiton aikana tulevana tuhatvuotiskautena eikä evankelikautena.\nMuutamiin kohtiin nähden näyttää olevan pienempi väärinkäsitys\nkannastamme. Me emme kiellä, että kymmenen sukua erottautui noista\nkahdesta suvusta, emmekä myöskään että nuo kymmenen, jotka edustivat\nenemmistöä, sellaisina säilyttivät alkuperäisen, kaikille yhteisen\nnimen (Israel), emmekä myöskään että nuo kaksi sukua olivat Juudan\nnimellä tunnetut, emmekä myöskään, että oli olemassa melkoisia syitä\neroamiseen, emmekä liioin että tämä oli sopusoinnussa Jumalan\nsuunnitelman kanssa heidän kurituksekseen, emmekä myöskään, että nuo\nkymmenen sukua meni vankeuteen noin seitsemänkymmentä vuotta ennen\nnoita kahta sukua, emmekä että Jumalalla on mahdollisesti joitakin\nsiunauksia kymmenen suvun jälkeläisille samoin kuin noiden\nkahdenkin suvun jälkeläisille ja kaikille maan suvuille \"kaiken\nennalleenasettamisaikoina, joista Jumala on ammoisista ajoista asti\npuhunut pyhäin profettainsa suun kautta.\" -- Apt. 3: 19--21.\n\nMitä me väitämme on, että suuri opettaja oli oikeassa selittäessään\nettä \"pelastus on juutalaisista\", ja että suuri apostoli oli oikeassa\nselittäessään Jumalan järjestyksen olevan -- \"kirkkaus ja kunnia ja\nrauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on, juutalaiselle\nensin, sitten myös kreikkalaiselle (pakanalle), sillä Jumala ei katso\nihmisen muotoon.\" (Room. 2: 10, 11.) Me ymmärrämme tämän niin, että\nBaabelin vankeuden jälkeen nimi juutalainen oli sama kuin israeliitta\nja käsitti kaikki, jotka pysyivät kiinni laissa ja toivoivat\naabrahamilaisten lupausten täyttymistä -- laskettuna siihen muutamia\nnoista kymmenestä suvusta niinkuin myöskin käännynnäisiä niistä\npakanoista, jotka olivat ympärileikattuja. Sitä paitsi eivät noiden\nkymmenen suvun kapinankaan aikana kaikki näiden sukujen yksityiset\njäsenet liittyneet siihen. Muutamat heistä jäivät uskollisiksi Juudan\nvaltakunnalle ja jäivät asumaan juutalaisten keskuuteen.\n-- 1 Kun. 12: 17.\n\nMe olemme havainneet ja osottaneet sen huomattavan seikan, että Herra\nja apostolit puhuttelivat \"kahtatoista\" sukukuntaa -- \"Israelin\nhuoneen\" nimellä -- ja näin silloinkin, kun he suorastaan puhuttelivat\nJerusalemissa asuvaa kansaa, jotka kuten kaikki myöntävät,\npääasiallisesti olivat Juudan sukua, mutta osaksi myöskin kaikista\nkahdestatoista suvusta. Se tosiasia, että Herramme ja apostolit siten\npuhuttelivat kahtatoista sukukuntaa yhtenä kansana ja sovelluttivat\nheihin ennustuksia sellaisena, näyttää meistä olevan riittävä syy\ntehdäksemme samalla tavalla.\n\nNiiden raamatunpaikkojen esittäminen, jotka koskettelevat tämän asian\neri puolia, vaatisi kovin paljon tilaa; mutta se, joka tahtoo ottaa\nesille _Youngin konkordansin_ ja aukaista sivun 528 ja merkitä ne eri\npaikat, joissa sana Israel esiintyy Uudessa Testamentissa, on huomaava\nrunsaasti vahvistavia todistuksia siitä, ettei Herra eikä apostolit\npitäneet Israelin huonetta enää noina \"kymmenenä sukuna\" ainoastaan,\nvaan, niinkuin lausutaan, \"koko Israelina\". Huomaa erityisesti\nseuraavat tekstit: Matt. 8: 10; 10: 6; 15: 24, 31; 27: 9, 42; Mark. 12:\n29; 15: 32; Luukk. 1: 54, 68 ja erityisesti värssy 80; samoin 2: 25,\n32, 34; 24: 21; huomaa myös tarkasti Joh. 1: 31, 50; 3: 10; 12: 13;\nsekä Apt. 2: 22, 36; 3: 12; 4: 10, 27; 5: 21, 30, 31, 35; 13: 16, 24;\n21: 28; Room. 9: 6, 31; 10: 19; 11: 25, 26; 1 Kor. 10: 18; Gal. 6: 16;\nEi 2: 12; Fil. 3:5; Hebr. 8: 8.\n\n\"Pelastus on juutalaisista\", eli niistä israelilaisista, jotka pitävät\nliiton, siinä suhteessa 1) että Herramme Jeesus, Vapahtaja, oli tätä\nsukua, 2) että jäännös näistä juutalaisista (apostolit ja useimmat\nvarhaisesta seurakunnasta), Israelin jäännökseksi nimitetyt (Room. 9:\n27; 11: 1, 5, 7), tulivat sovituksen palvelijoiksi kantamaan sanomaa\npakanoille, ja 3) että Herra on määrännyt, että luonnollinen Israel,\nsokeudestaan parantuneena, on tulevaisuuden ennalleenasettamistyössä\noleva ase, jonka kautta pelastuksen virrat, jotka pulppuavat\nkirkastetusta hengellisestä Israelista, tulevat vuotamaan kaikille maan\nkansoille, niinkuin on kirjotettu: \"Siionista (evankeliajan\nSeurakunnasta eli kirkastetusta hengellisestä Israelista) on laki\nlähtevä ja Herran sana Jerusalemista (ennalleenasetetusta\nluonnollisesta Israelista).\" -- Jes. 2: 3.\n\nMutta kaikissa tapauksissa ovat nuo kymmenen sukukuntaa jätetyt pois\ntästä ja kaikista sellaisista lupauksista, sillä ei Siion tai Jerusalem\n(ei esikuvallinen eikä todellinen) kuulunut heille. Saadakseen\nollenkaan osaa Abrahamin kanssa tehdystä liitosta, on heidän joko\nyhdyttävä hengelliseen Israeliin, jonka päänä on Jalopeura _Juudan_\nsuvusta, taikka sitten on heidän liityttävä kirjaimelliseen\n_Juudaan_ Jerusalemissa jakaakseen hänen kanssaan osan tulevina\nennalleenasettamisaikoina, sillä \"Herra on ensin vapauttava _Juudan_\nmajat.\" -- Sak. 12: 7.\n\nTeidän kirjeenvaihtajanne todistukset näyttävät olevan kootut\nseuraaviin sanoihin, jotka me esitämme lehdestänne. Hän sanoo:\n\n\"Mitä siihen tulee, ettei Israel palannut, näyttää vertaus Jer. 29: 1,\n4, 10 Esran 1: 1 kanssa, että Kyyron käsky oli ennustuksen täyttyminen,\njoka nimenomaan tarkotti juutalaisia; ja Hes. 4: 3--8 käy selville,\nettä Israelin vankeus-ajan tuli kestää paljon kauvemmin kuin Juudan. Ei\nole minkäänlaisia todistuksia siitä että Kyyron käsky tarkotti kymmentä\nsukukuntaa.\"\n\nMeidän täytyy väittää tätä esitystä vastaan ja pyytää lukijoitanne\nhuolellisemmin tutkimaan viitatut raamatunpaikat. Jeremias 29: 1--10\nneuvoo kansaa etteivät asettuisi asumaan tyytyväisenä rauhaan ikäänkuin\neivät _koskaan_ voisi odottaa saavansa palata Jerusalemiin, vaan että\nkoettaisivat kotiutua ja järjestää olonsa mahdollisimman hyvin\nBaabelissa, koska ei mitään pelastusta tulisi seitsemäänkymmeneen\nvuoteen -- joka oli paljoa pitempi vankeusaika kuin mitä he koskaan\nennen olivat kokeneet.\n\nEsra 1: 1 ei rajota ainoastaan Juudaan ja Benjamiin oikeutta eli\nvapautta palata. Päinvastoin selittää 3 värssy että Kyyro ulotti\njulistuksen kaikille \"kuka ikänänsä teidän seassanne on _kaikesta hänen\nkansastansa_\", ja 4 värssy tekee julistuksen maailmanlaajuiseksi\nniinkuin Kyyron valta oli, sanain \"_missä hyvänsä ovatkin_ (engl. k.)\"\nkautta, ja 5 värssy selittää etteivät ainoastaan Juudan ja Benjamin\npäämiehet seuranneet julistusta vaan myöskin \"papit ja leviitat,\n_kaikki_, jotka Jumalan henki kehotti\" -- s.o. kaikki joiden sydämet\nSimeonin lailla \"odottivat _Israelin_ lohdutusta.\" Sellaisten joukossa\noli _muutamia_ noista kymmenestä sukukunnastakin, vaikka niitä olikin\nharvoja. Esimerkiksi, niiden joukossa, jotka Simeonin kanssa odottivat\ntemppelissä _Israelin_ lohdutusta, oli profetissa Hanna, Fanuelin\ntytär, _Asserin sukukuntaa_. -- Luukk. 2: 36.\n\nMitä tulee viittaukseen Hesekielin 4: 3--8, ei anneta mitään\nhuomautusta milloin mainitut Juudan neljäkymmentä vuotta tai muun\nIsraelin kolmesataa yhdeksänkymmentä vuotta täyttyivät. Teidän\nkirjeenvaihtajanne jättää huomioon ottamatta, että vaikka tämä\nkoettelemus jaetaan kahteen osaan esitetään se ikäänkuin tulevaksi\n_yhden ainoan_ kansan yli, joka valaistiin saman pääkaupungin,\nJerusalemin, kautta, jonka profetta kuvasi ja joka oli osa hänen\nkuvaavasta opetuksestaan. Muutamat otaksuvat tässä annetun opetuksen\nolevan, että Jumalan viha kymmentä sukua kohtaan alkoi kapinan ajoilta,\nkun he kääntyivät epäjumalisuuteen, noin 390 vuotta ennen Jerusalemin\nhävitystä, ja että viha kahta sukukuntaa kohtaan alkoi 40 vuotta ennen\nhävitystä jolloin, kuningas Manassen aikana nuo kaksi sukua alkoivat\npalvella epäjumalia, ja että Jumalan viha lakkasi ja laimeni sovituksen\nkautta heidän synneistään joka tapahtui Jerusalemin ja maan täydellisen\nhävityksen kautta. Jos tämä on oikein, palasi hänen suosionsa heidän\nBaabelissa ollessaan, kaikille niille, jotka kunnioittivat hänen\nlupauksiaan ja jotka odottivat, että seitsenkymmenvuotinen autiona\noleminen päättyisi, jotta he saattaisivat palata palvelemaan Jumalaa\nhänen pyhässä kaupungissaan ja temppelissään.\n\nMe vastaamme siis, ettei ole mitään todistusta siitä että ne noihin\nkymmeneen sukukuntaan kuuluvista, jotka olivat halukkaat ja uskolliset,\nestettiin palaamasta, tahi eivät palanneet pyhään maahan sen\nseitsenkymmenvuotisen autiona olon jälkeen. Päinvastoin esiintyy\ntodistusaineistosta, että heillä oli vapaus palata ja että muutamat\nheistä käyttivät tilaisuutta hyväkseen.\n\nEsitettyänsä \"Raamatun Tutkistelujen\" III osasta: \"He\n(kymmenen sukukuntaa) hylkäsivät israelilaisen liiton ja tulivat\nepäjumalanpalvelijoiksi, uskottomiksi ja käytännöllisesti pakanoiksi\",\njatkaa teidän kirjeenvaihtajanne:\n\nTämä on aivan oikein: kymmenen sukua luopuivat ja saivat täydellisen\neron moosekselaisesta liitosta. (Jer. 3: 8.) Mutta hän sivuuttaa\nhelmen, joka on tämän vastakohta -- nimittäin että heidät vihittäisiin\njälleen uuteen ja parempaan liittoon. (Jes. 54: 4--8; Hos. 2: 7, 19;\nJer. 31: 31--33.) Israelilaiset olivat todella käytännöllisesti\npakanoita ja lasketaan pakanoiksi tähän päivään asti; mutta tämä pitää\nyhtä ennustuksen kanssa, sillä Efraimin 'suuri kansa' on _Gojim_ eli\nnimellisiä pakanoita (1 Moos. 48: 19), ja Efraim, Israelin lapset,\njoita ei taida mitata eikä lukea, ovat _Lo Ammin_ jälkeläisiä, eli\nnimellisiä pakanoita. -- Hos. 1: 9, 10.\n\nMe pyydämme olla toista mielipidettä yllä olevan esityksen suhteen.\nHerra ei ole uudelleen kihlannut, eikä hän koskaan tule jälleen\nkihlaamaankaan noita kymmentä sukua. Viittaukset eivät osota siitä\nmitään sen tapaista. Hosea antaa koko joukon vaikeita kertomuksia\npahasta kansasta. Hos. 1: 4, 6, 7 näyttää mainitsevan kymmenen sukua\nerikseen kahdesta, mutta ei lupaa mitään armahtavaisuutta enää, vaan\nsen sijaan sanoo että nuo kymmenen tulevat poistettaviksi kokonaan ja\nJuuda armahdetaan. Värssyt 9 ja 10 osottavat koko Israelin öljypuun\nluonnollisten oksain hylkäämisen (vähäksi aikaa) ja hengellisen\nIsraelin oksastamisen alkuperäiseen juureen eli lupaukseen -- niiden\npakanoista, joita Herra ei ennen ole tunnustanut kansakseen, jotka\nolivat olleet vieraita ja muukalaisia ja erotetut Israelin\nyhteiskunnasta, mutta jotka nyt ovat saatetut lähelle ja tehdyt\nosallisiksi siitä Kristuksen kautta. Tämän sovellutuksen tästä\nraamatunpaikasta tekee apostoli Paavali (Room. 9: 23--26.) 11 värssy\nselittää että \"silloin\", heidän hylkäämisensä aikana ja hengellisen\nIsraelin hyväksymisen aikana, yhdistettäisiin Juuda ja Israel jälleen\nyhden pään alle.\n\nHos. 2: 1--7 käsittää yhden esitetyistä todistuksista; mutta\nhuolellisinkaan etsiminen näistä värssyistä ei ilmaise minkäänlaista\nlupausta Herran puolelta, että hän tulisi kihlaamaan heidät jälleen.\nJos lukee 13 värssyyn asti, huomataan, että on päinvastoin. Senjälkeen\nosottavat 14--18 värssyt näille kapinallisille sitä \"toivon ovea\",\njonka tuhatvuotinen hallitus, Aabrahamin todellisen henkisen siemenen\n(Gal. 3: 16, 29) alaisena tulee avaamaan; sillä 18 värssy määrää ajan\ntälle \"toivon ovelle\" selittämällä, että se on hädän ajan jälkeen,\njolloin sotia ei ole enää oleva.\n\nVärssyt 19 ja 20 ovat, jos ne ollenkaan ovat sovellutettavat\nluonnolliseen siemeneen, sovellutettavat (viimeksi tätä ennen\nmainittuun) \"_koko_ Israeliin\" -- katso luku 1: 11 -- ja tässä\ntapauksessa ne eivät voi täyttyä ennenkuin evankelikauden lopussa, kun\nsotia ei tule enää olemaan. Mutta hyvällä syyllä saattaa uskoa, että\nnämä värssyt (19 ja 20) tarkottavat hengellistä luokkaa, joka on\nvalittu sillä aikaa kuin luonnollinen Israel on ollut hyljätty. Tätä\nkäsitystä tukee 23:mas värssy sekä 1: 10, kun molempiin viitataan Room.\n9: 23--26 ja ne hyvin käyvät yhteen toisen Apostolin selityksen kanssa:\n\"Mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat\nsen saavuttaneet; muut ovat paatuneet.\" -- Room. 11: 7.\n\nMitä Jes. 54: 1--8 tulee, on apostoli heittänyt yli-inhimillisen\nviisauden valon sen yli ja on sovelluttanut sen hengelliseen Siioniin,\näitiimme eli liittoomme, jonka vertauskuva Saara on. Aabrahamin\nluonnollinen siemen oli tullut ajetuksi pois lupauksen perinnöstä, ja\ntotinen siemen, Kristus (jota Iisak ja Rebekka esikuvasivat), otettiin\nlupauksen ainoaksi siemeneksi. -- Gal. 4: 22, 24, 26--31.\n\nJeremia 31: 29--33 on asiallinen. Se kirjotettiin aikana, jolloin\nIsraeliksi nimitetyt kymmenen sukukuntaa olivat erossa kahdesta, joita\nJuudaksi nimitettiin; ja niinmuodoin oli välttämätöntä profetan mainita\nmolemmat, jottei häntä käsitettäisi väärin, ikäänkuin hän olisi\ntarkottanut ainoastaan kymmentä sukua. Mutta tässä 31 värssyssä\nyhdistää hän nämä kaksi; ja sen jälkeen kun hän näin on yhdistänyt\nheidät yhdeksi, käyttää hän samaa nimeä heistä kaikista 33 ja 36\nvärssyissä; ja tämän vahvistavat 38--40 värssytkin, jotka kertovat\npaikoista, jotka ovat kahden sukukunnan alueella, Jerusalemissa ja sen\nympäristössä.\n\nMutta huomatkaamme tämän jälkeen että tämä on ennustus, joka ei vielä\nole toteutunut; niin että noilla kymmenellä sukukunnalla ei siis,\nvaikka voisivatkin selvästi todistaa itsensä niiksi, vielä ole mitään\nsyytä kerskaukseen. Heidän olisi parempi odottaa, kunnes uusi liitto\ntehdään heidän kanssaan ja tämän uuden liiton laki on kirjotettu heidän\nsydämiinsä. Silloin eivät he varmastikaan enää tule kerskaamaan\n_vanhasta liitostaan_ vaan uudesta.\n\nEvankelikautena ei uusi liitto ja sen siunattu sydänkirjotus ja\nhengenopetus ole kymmenelle sukukunnalle, eikä kahdellekaan; se on\nensin vahvistettava välimiehen -- pään ja ruumiin, juutalaisista sekä\npakanoista -- veren (kuoleman) kautta. Luonnollisen siemenen (Ismaelin)\ntäytyy odottaa, kunnes hengellinen siemen (Iisak) on perinyt _kaikki_,\nja on sitten saava osansa Iisakin kautta. Niinä päivinä -- jolloin\nluonnollinen siemen saa osansa -- tulevat siunatut tuhatvuotiskauden\nedut, joita mainitaan 29 ja 30 värssyissä, toteutumaan.\n\nRakkaat, tehkäämme kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi uskon\nkuuliaisuuden kautta ja älkäämme toivoko että meille tulee\n_hengellisiä_ siunauksia _lihallisten_ sopimusten perustuksella, jonka\nHerran sana selvästi näyttää olevan mahdotonta. Jos anglosaksilaiset\nrodut ovat kymmenen kadonneen sukukunnan kirjaimellisia jälkeläisiä, on\naivan varmasti heidän parhaakseen, että Herra syrjäyttää koko\nsukulaisuuden ja _laskee_ heidät _pakanoiksi_; sillä hänen suosionsa\notettiin pois luonnolliselta siemeneltä sen jälkeen, kun jäännös oli\nvalittu, ja hän otti edelleen kansan nimelleen pakanoista, jotka eivät\nennen olleet hänen kansaansa. Ja niinkuin olemme nähneet, ei hänen\nsuosionsa palaamista ole luvattu, ennenkuin valittu Seurakunta on tehty\ntäysilukuiseksi tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa.\n\nMikäli me saatamme ymmärtää Raamatun oppeja, ei niissä ole mitään, joka\nvastustaisi ajatusta että Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa\nmahdollisesti on muutamia kymmenen sukukunnan jälkeläisistä, jotka\nerosivat kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä. Kukaan ei kumminkaan\nsaattaisi väittää, joka vaan tuntee sen perinpohjaisen sekotuksen,\njoka vallitsee erityisesti Yhdys-Valloissa, että mikään näistä\nkansakunnista on puhtaasti israelilaista verta. Emmekä myöskään\nkiistele kysymyksestä, josko näiden kansakuntien kukoistukseen\nkorkeammassa määrässä kuin toisten maailman kansojen, on syynä heidän\nsukuperänsä. Kenties se on totta. Varmaa on kumminkin, mitä Herran\nseurakunnan korkeaan kutsuun tulee, että väliseinä on murrettu, niin\nettei yksityisen tai kansan israelilainen syntyperä armoliiton aikana\ntuottaisi yksityiselle tai kansalle mitään etua toisten yksityisten tai\nkansain edellä, jotka ovat toista rotua. Tästä liitosta tuli \"koko\nIsrael\", \"luonnolliset oksat\" katkaistuksi, paitsi \"jäännöstä\", joka\notti vastaan Kristuksen, ja tällä jäännöksellä ei ollut minkäänlaista\netuoikeutta toisiin nähden kansallisuutensa perustuksella. Jumala ei\nole apostoliensa kautta saarnannut mitään suosionetuja luonnolliselle\nIsraelille hengellisen Israelin valitsemisaikana; vaan on hän\nselittänyt, että kun hengellisen Israelin joukko on täydellinen, tulee\nhänen suosionsa palaamaan luonnolliselle huoneelle.\n\nKoska uskomme, että hengellinen Israel on melkein täysilukuinen, niin\nme sentähden odotamme siunauksia luonnollisille israelilaisille, ja\nheidän sokeutensa poistamista, koska näemme, että he tulevat olemaan\nensimäiset ennalleenasettamisluokasta, jotka siunataan hengellisen\nIsraelin kautta, \"jotta hekin nyt saisivat laupeuden sen\narmahtavaisuuden kautta, joka on tullut teidän osaksenne.\" (Room. 11:\n31.) Senjälkeen kun he näin ovat saaneet laupeuden täydellisen ja\nkirkastetun Kristuksen Seurakunnan kautta, tullaan heitä todella\nkäyttämään Herran aseina siunaamaan kaikkia maan kansoja, ja siten\ntulevat aabrahamilaiset lupaukset täyttymään molempiin siemeniin nähden\n-- sekä luonnolliseen että hengelliseen -- \"jotta lupaus pysyisi lujana\nkaikelle siemenelle, ei ainoastaan lakiin pitäytyvälle, vaan myös\nAabrahamin uskoa olevalle.\" Room. 4: 16.\n\n                                           Kunnioituksella\n                                  \"RAAMATUN TUTKISTELUJEN\" _tekijä_.\n\nNiiden, jotka väittävät, että \"nimi Israel tarkottaa ainoastaan\nkymmentä kadonnutta sukukuntaa\", ja että \"Juuda on ainoa oikea nimi,\njota voidaan käyttää niistä, jotka palasivat Palestiinaan Baabelin\nvankeuden jälkeen\", pitäisi lakata väittämästä sitä siksi, kunnes\nvoivat vastata seuraaviin yksinkertaisiin asianhaaroihin. Herramme\nselitti: \"Minua ei ole lähetetty muiden kuin _Israelin huoneen\nkadonneiden lammasten tykö_.\" (Matt. 15: 24; 10: 6.) Hän ei virkkanut\nsanaakaan Juudan huoneesta -- ja kumminkin saarnasi hän yksinomaan\nPalestiinassa, joka ei ollenkaan, anglo-israelilaisten sanain mukaan,\nollut Israelin huone, vaan Juudan huone. Vielä teki Pietarikin, saman\nopin mukaan, suuren erehdyksen, puhuessaan helluntaina, kun hän pyhän\nhengen välittömän ylen runsaan henkeyttämisen kautta selitti: \"Varmasti\ntietäköön siis _koko Israelin huone_, että Jumala on hänet Herraksi ja\nKristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka TE ristiinnaulitsitte.\"\n(Apt. 2: 36.) Anglo-israelilaiset sanovat meille, ettei se ollut\nIsraelin huone vaan Juudan huone, joka oli syypää Kristuksen\nristiinnaulitsemiseen. Katsokoon kuka tahansa Herran ja hänen\napostoliensa erehtyneen, ja anglo-israelilaisten väitteiden olevan\noikeita, niin me ainakin annamme _Jumalan_ olla totisen -- meillä on se\nkäsitys, joka on sopusoinnussa Herramme ja Pietarin sanain kanssa ja\nkaiken sen kanssa mitä Uusi Testamentti ja järki opettaa.\n\nMooseksen (5 Moos. 28: 15, 46, 40--63--67) mainitsemat kiroukset, jotka\nkohtasivat Israelia, (kahtatoista sukukuntaa), jos he olisivat\nuskottomia Herralle, näyttävät aivan kirjaimellisesti täyttyneen\nisraelilaisiin nähden Herran aikana (etupäässä noihin kahteen sukuun,\nJuudaan ja Benjamiin nähden, käsittäen kumminkin samalla edustajia\nnoista kymmenestäkin suvusta), joista Herra selitti, että kaikki, mikä\non kirjotettu laissa ja profetoissa, tulee täyttymään, ja josta\napostoli Paavali selitti, että nämä ennustukset täyttyvät viimeiseen\nmääräänsä asti. 1 Tess. 2: 15, 16.\n\nMutta jos Englannin kansa on osa tässä mainitusta Israelista, eivät 64\nja 65 värssyt näytä toteutuneen.\n\n\n\n\nYHDEKSÄS LUKU.\n\nSINUN JUMALASI HALLITSEE.\n\nYhteenveto profetallisista totuuksista, jotka osottavat Immaanuelin\nläsnäolon, ja että hänen valtakuntansa pystytetään.\n\n    \"Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen,\n    joka kuuluttaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa\n    pelastusta, sanoo Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee!\"\n    Jes. 52: 7.\n\n\nKaikkiin niihin todistuksiin nähden, joita tässä ja tämän teoksen\nedellisissä osissa jo on esitetty, ilmotamme empimättä Herran\nsuloiselle ja uskolliselle kansalle, hänen rakkaalle Siionillensa,\ntämän ihanan sanoman: \"Sinun Jumalasi hallitsee!\" Seurakunnan usein\ntoistettu rukous on tullut kuulluksi; Jumalan valtakunta on todella\ntullut. Maan nykyisten kuninkaitten päivinä, ennenkuin heidän\nherrautensa päättyy, rakennetaan sitä parhaillaan. Kristuksessa\nkuolleet ovat nyt jo nousseet ylös ja korotetut Herramme ja Päämme\nkanssa. Ja \"jalat\", ne Kristuksen ruumiin jäsenet, jotka vielä ovat\njälellä lihassa, saavat innostuksen henkeä tuolta kirkastetulta\njoukolta, joka jo on noussut Jumalan vuorelle (hänen valtakuntaansa),\nja kuvastavat he jossakin määrin ylenpalttista kirkkautta, niinkuin\nMooses kuvasti, kun hän tuli alas Siinain vuorelta. Näiden\nsanansaattajain kasvot loistavat taivaallista riemua, joka täyttää\nheidän sydämensä ja vuotaa heidän huuliltansa, kun he puhelevat\nkeskenään ja Herran kanssa ja lähtevät julistamaan jokaiselle kansalle\n(vuorelle) hyviä uutisia siitä, että Immanuelin hallitus on alkanut.\nKuinka suloiset vuorilla ovat hänen jalkansa (Kristushenkilön jalat),\njotka tuovat hyviä sanomia tuhatvuotispäivän riemusta ja rauhasta,\nvakuuttaen Siionille, että Herramme hallitus on alkanut!\n\nNämä ovat ihmeellisiä totuuksia! -- Jumalan valtakunta on\npystyttäytymässä; Herra Jeesus ja ylösnousseet pyhät ovat jo täällä\ntyöskennellen suuressa elonkorjuutyössä, joiden kanssa mekin, tämän\nkunniakkaan ruumiin jäseninä, \"hänen jalkoinaan\", vaikkakin vielä\nlihassa, saamme olla työtovereina, pasunoiden hyvää sanomaa ihmisten\nkeskuudessa ja ilmottaen heille ihmeellisten ja vaikeain tapahtumain\nmerkityksen, joiden tapahtumain täytyy valmistaa tie ihanan\nvanhurskauden hallituksen alkamiselle.\n\nNämä ovat ne, joista profetat edeltäkäsin puhuivat sanoen: \"Herra tulee\nkymmentuhansine pyhineen (engl. k.);\" \"Herra minun Jumalani on tuleva\nja kaikki pyhät sinun kanssasi;\" \"Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja\nkaikki pyhät enkelit [pyhät, hänen pyhät sanansaattajansa] hänen\nkanssaan;\" \"Tuli virta [ankarain tuomioitten vertauskuva -- ahdistuksen\naika] virtaili ja kävi ulos hänen edestänsä; tuhannen tuhatta palveli\nhäntä [ei ainoastaan hänen pyhänsä vaan monilukuiset muut olennot ja\nvälikappaleet]; ja kymmenen tuhannen kymmenen tuhatta [koko ihmiskunta]\nseisoi hänen edessänsä. Oikeus asettui istumaan ja kirjat avattiin.\" --\nJuud. 14; Sak. 14: 5; Matt. 25: 31; Dan. 7: 10.\n\nSellainen on nykyinen tila: suuri Tuomari on tullut -- ei niinkuin\nensimäisessä tulemisessa alennetussa ruumiissa, uhriksi aiottuna, vaan\nvoimansa täydellisyydessä, henkiolentona, puettuna jumalallisen vallan\nkirkkaudella, Jehovan edustajana kukistaakseen kokonaan ja ainaiseksi\npahan ja kaiken vääryyden ja asettaakseen ennalleen lunastetusta\nsuvusta kaikki ne, jotka tahtovat sopusointuun Jumalan kanssa,\ntäydellisyyteen ja pysyvään elämään. Jumalan suunnitelma on nyt tullut\nnäkyviin; me tulemme tilaisuuteen ymmärtämään sitä paremmin kuin\nkoskaan ennen. Jumalallisen ilmestyksen kirjojen avaaminen on pian\npäättynyt. Maailman tuomio on jo alkamaisillaan nimi-kristikunnasta ja\nsen laitoksista, ja suuri työ, joka on alkanut maailmalle\naavistamattomalla tavalla, tulee jatkumaan suureen täyttymiseen, josta\nHerra, apostolit ja profetat ovat ennustaneet, kunnes koko maailma on\njohdettu katsomaan lävitse pistettyyn, Jumalan lähettämään Lunastajaan\nja Vapahtajaan, niinkuin pyhät kauvan ovat \"katsoneet Jeesukseen\"\nheidän uskonsa alkajaan ja päättäjään. [Katso II osa, 5 luku.]\nTilinteko eli tuomio, joka alkaa seurakunnasta, tulee pian leviämään ja\nkäsittämään kaikki elävät kansat; ja määrätyllä ajalla ja määrätyssä\njärjestyksessä tulevat kaikkien kuolleitten valtavat joukot tuotavaksi\nnäyttämölle.\n\nValtakunnan kirkastettujen jäsenten suorittaessa tehtävää esiripun\ntuolla puolen järjestämällä nykyisten tapahtumain kulkua ja\nvalmistamalla ihanaa hallitusta, on niillä, jotka ovat esiripun tällä\npuolen, myöskin tärkeä työ. Heidän tehtävänsä on koota valitut ja\nmerkitä heidät otsiinsa (henkisesti) totuuden tiedolla (Ilm. 7: 3);\nerottaa nisut lusteista nykyisen totuuden sirpillä; ja ilmottaa\nSiionille tärkeä sanoma: \"Sinun Jumalasi hallitsee!\" Tämä työ edistyy\nmyöskin joutuisasti, ja kaikki merkityt uskolliset ovat vuorostaan\nahkerassa toimessa merkitsemässä toisia; ja pian tulee suuri työ\nolemaan valmis -- valitut kaikki koottuina ja kirkastettuina.\n\nKallis oli lupaus seurakunnan varhaisille jäsenille, että hän, jonka he\nnäkivät menevän pois, todella tulisi takasin; ja autuas on toivo ollut\nhänen ilmestymisestään koko aikakauden läpi koettelemuksissa olleille\nja vainotuille uskollisille, jotka innokkaasti tarkastivat hänen\ntuloaan, kunnes nukkuivat toivossa saada herätä hänen kaltaisinaan;\nmutta vielä autuaammat ovat teidän silmänne, te meidän päiviemme pyhät;\nsillä teidän silmänne näkevät ja teidän korvanne kuulevat Israelin\nkauvan odotetun Toivon _läsnäolon_ merkit.\n\nKun nimi-Siionissa, niinkuin profeta Jesaja ennusti, ne syntiset, jotka\novat unohtaneet tai jättäneet liittonsa Herran kanssa pitämättä,\npeljästyvät pimeitä pilviä, jotka peittävät hänen kasvoinsa kirkkauden,\nja ulkokullatut vapisevat, näkee totinen Siion uskon silmällä kuninkaan\nihanuudessaan ja näkee maan, joka vielä on kaukana -- ohran ja viirin\nmaan, ihanan perinnön, johon tämä mahtava kuningas ja suuri Lunastaja\non tullut johtamaan langennutta sukua -- maan, jossa asujamet eivät\ntule sanomaan: Minä olen sairas; sillä kansa, joka siellä asuu on\nkansa, joka on saanut synnit anteeksi. -- Jes. 33: 14, 17, 24.\n\nTämän ihanan maan, tämän ennalleenasetetun paratiisin, näemme me nyt\nselvästi tuhannen vuoden tuolla puolen; ja ilolla ja riemulla, Moosesta\nsuuremman profetan johdolla, joka nyt jo on keskellämme, johdetaan\nlunastettujen riemuitsevat joukot pyhyyden suuremmoista yleistä tietä\ntätä suloista maata kohti lepoon synnistä, kuolemasta ja kaikesta\npahasta.\n\n\"Soittakaa kiitosta Herran, te hänen hurskahansa, ylistäkää hänen pyhää\nmuistoansa! Sillä hänen vihansa [jonka täytyy välttämättömästi ilmetä\nsuurena hädän aikana, joka pian valtaa maailman] kestää vain hetken,\nhänen armonsa halki elämän kaiken; illan on vieraana itku, aamulla\nriemu.\" Ja kohta on kuritettu ja kääntynyt maailma käsittävä ylistyksen\nsävelet ja laulava: \"Sinä murheeni riemuksi muutit, sinä murhepukuni\nriisuit, ja minut ilolla vyötit, jotta sieluni kiitosta veisaisi\nvaikenematta. Herra, Jumalani, sinua minä ijät kaiket kiitän.\"\n-- Ps. 30: 5, 6, 12, 13.\n\nJohtakaa nyt mieleenne hyvin perustellut askeleet \"vahvassa\nprofetallisessa sanassa\", jonka kautta me olemme tulleet tähän sydäntä\nilahduttavaan ja sielua virkistyttävään tietoon. Takanamme ovat kaikki\nprofetalliset rajapylväät, jotka osottavat tähän ihmeellisimpään aikaan\nkoko maailman historiassa. Ne ovat osottaneet meille, että me vuodesta\n1873 olemme eläneet seitsemännessä vuosituhannessa; että pakanain\nherraus, \"pakanain ajat\" tulevat päättymään vuonna 1914; ja että hänen\ntulonsa, jolla on oikeus valtaan, tapahtui 1874. Ne ovat osottaneet\nmeille, että näitten pakanallisten kuninkaitten päivinä, ennenkuin\nheidän sallittu herrautensa päättyy, taivaan Jumala asettaa\nvaltakunnan, ja että se valtakunta todella on edistynyt vuodesta 1878\nasti; että ylösnousemisen aika kaikille Kristuksessa kuolleille silloin\noli tullut; ja että sentähden, tästä vuosiluvusta alkaen, ei ainoastaan\nHerramme ja Päämme ole näkymättömänä läsnä maailmassa, vaan että kaikki\nnämä pyhät sanansaattajat ovat myöskin hänen kanssansa. Ja huomatkaa\nvielä, että tämä, Kristuksessa kuolleiden ylösnousemisen vuosiluku\nvastaa ruumiin Pään ylösnousemisen vuosilukua. Meidän Herramme\nylösnousemus tapahtui kolme ja puoli vuotta hänen tulonsa jälkeen\nMessiaksena, vuonna 29 j.K.; ja hänen ruumiinsa, Seurakunnan\nylösnousemiselle näimme ajan tulleen vuonna 1878, kolme ja puoli vuotta\nhänen toisen tulemisensa jälkeen, lokakuussa 1874.\n\nEnnustus on myöskin ilmaissut hänen toisen tulemisensa tavan niin\nettemme, vaikka hän on läsnä, voi odottaa näkevämme häntä eikä\nylösnousseita pyhiäkään, jotka nyt ovat hänen kaltaisiaan, paitsi uskon\nsilmällä -- uskomalla \"vahvaan profetalliseen sanaan\"; kuitenkin olemme\noppineet tietämään, että ne, jotka muodostavat \"Kristuksen jalat\",\nmyöskin pian tulevat muutettaviksi samankaltaiseen ihanuuteen. He ovat\nsilloin henkiolentoja, hänen, Kristuksen, kaltaisia, ja ylösnousseitten\npyhien kaltaisia, jotka nyt ovat hänen kanssaan, ja tulevat aikanaan\nnäkemään hänet _sellaisena kuin hän on_. (1 Joh. 3: 2.) Me olemme\nmyöskin nähneet, että Elijan tuleminen, josta ennakolta on puhuttu ja\nennustetun Synnin ihmisen tuleminen, jotka kävisivät hänen tulemisensa\nedellä, ovat tapahtuneita asioita.\n\nMe olemme myöskin huomanneet viitotetut vuosiluvut, joihin profetta\nDaniel kiinnittää huomion. 2,300 päivää osottavat v. 1846 siksi ajaksi,\njolloin Jumalan pyhäkön piti olla puhdistettu paavikunnan\nsaastuttavista eksytyksistä ja periaatteista; ja me olemme huomanneet,\nettä puhdistus silloin oli täytetty. Olemme huomanneet 1260 päiväin,\neli ajan ja kahden ajan ja puolen ajan täyttymisen, jona aikana\npaavikunnalla oli valta vainota, ja niinikään olemme huomanneet lopun\najan alkaneen v. 1799. Me olemme nähneet, kuinka 1290 päivää merkitsi\nennustuksen salaisuuksien ymmärtämisen alkamista vuonna 1829, joka\nsaavutti huippunsa suuressa liikkeessä 1844, joka on tunnettu toisen\nadventti-liikkeen nimellä, jolloin, Herran ennustuksen mukaisesti,\nviisaat neitseet menevät Ylkää vastaan, kolmekymmentä vuotta ennen\nhänen todellista tulemistansa. Me olemme nähneet ennakolta mainitun\nviipymisen täyttymisen; ja viisitoista vuotta on keskiyönhuuto: \"Katso\nYlkä!\" kuulunut. Me olemme erityisellä mieltymyksellä huomanneet 1335\npäivän osottavan v. 1874 Herramme palaamisen vuosiluvuksi; ja me olemme\nsiitä ajasta asti saaneet kokea juuri tuota luvattua autuutta --\njumalallisen suunnitelman ihmeellisten salaisuuksien selvemmän\nilmitulemisen kautta.\n\nSitten olemme myöskin nähneet suuren elonkorjuutyön määrättynä aikanaan\nja määrätyssä järjestyksessä, alkaen syksyllä vuonna 1874, tapahtuvan\nasteettain ja hiljaa, mutta nopeasti. Olemme huomanneet lusteen\nsitomisen lyhteisiin, ja nisun kokoamisen. Ja mikä siunaus ja ilo\ntuleekaan meille varmuudesta, että kesästä 1878 alkaen, jolloin\nKuningas otti suuren valtansa ja alkoi hallituksensa herättämällä ne,\njotka nukkuivat Jeesuksessa, ei hänen jäsenilleen olekaan enää\ntarpeellista \"nukkua\" ja odottaa kirkkautta, vaan että jokaiselle on se\nsilmänräpäys, jolloin hän on päättänyt juoksunsa kuolemassa,\nriemullisen \"muuttumisen\" silmänräpäys, muuttuminen jumalalliseen\nluontoon ja täydellisyyden kaltaisuuteen. Todella, \"autuaita ovat ne\nkuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin\". He saavat levätä\n_vaivoistaan_, mutta heidän työnsä seuraavat heitä; sillä työ esiripun\ntuolla puolen on samaa työtä, jota kaikki voittajat toimittavat\nesiripun tällä puolen; paitsi että niille, jotka ovat menneet\njumalallisen luonnon kirkkauteen, ei työ enää ole vaivaloista eikä se\nenää maksa väsyttävää uhrausta.\n\nTämän kaiken ohella näemme jumalallisen suosion alkavan palaamisen\nluonnolliselle Israelille jo näyttäytyvän sen kautta, että heidän\nsokeutensa alkaa poistua ja heidän ennakkoluulonsa Kristusta Jeesusta\nkohtaan alkaa hävitä; sen kautta että lupauksen maa avautuu heille ja\nheidät karkotetaan muista maista, ja myöskin senkautta, että\nPalestiinan hedelmällisyys palautuu. Nämä ulkonaiset merkit yksistään,\nlukuunottamatta kaikkia profetallisia vuosilukuja ja aikoja, olisivat\njo itsessään vahvoja todistuksia siitä, että elämme sen ajan lopussa,\njoka on määrätty Seurakunnan eli Valtakunta-luokan valitsemista varten\nRaamatun varmasti vakuuttaessa, että heidän sokeutensa ja hyljätty\nasemansa tulisi kestämään ainoastaan niin kauvan kuin Kristuksen\nruumiin jäsenet ovat valitut.\n\nSeisten siten tänä myöhäisenä hetkenä lopun ajassa ja kumminkin jo\nkeskellä aikakauden elonkorjuuta, ja odottaen kaikkien vaikeasti\nselitettävien kysymysten ratkaisua, jotka nousevat tänä\nkuumeentapaisena aikana, lähimmän kahdenkymmenenkolmen lyhyen vuoden\njaksona, kuinka vakavat ja syvät ovatkaan niiden tunteet, jotka uskovat\nvahvaan profetalliseen sanaan. Tärkeät ja pulmalliset kysymykset, jotka\nnousevat huippuunsa suurena hädän aikana, josta Daniel ennakolta\nvarottaa meitä, täyttävät nykyään suuren yleisön mielet ja lähenevät\npian kauheata ratkaisuaan. Mutta \"koston päivän\" suuren ratkaisun,\nsamoin kuin kansain yli tulevan \"vihan\" tutkisteleminen on meidän\njätettävä seuraavaan osaan, koska aine on liian laaja ja tärkeäarvoinen\nnykyisen tilamme laajuuteen nähden. Mutta iloitkaamme siitä, että hädän\najan tuolla puolen, ja aina Kristuksen hallituksen terveellisen\nkoulun tuolla puolen, näemme ihanan levon maan, lunastetun ja\nennalleenasetetun suvun autuaan ja ijankaikkisen perinnön.\n\nTodella, nämä ovat ihmeellisiä aikoja, ja kumminkin, harvat panevat\narvoa vahvaan profetalliseen sanaan; ja niinmuodoin katsovat useimmat\ntulevaisuutta ainoastaan nykyisten tapahtumain kannalta. Ihmiset\nnäkevät äkkiä kokoontuvat pilvet, mutta eivät muualta kuin Raamatusta\nsaata tietää mitään niiden hopeareunasta.\n\nNiin, kallis Lunastaja ja Herra, me tunnemme sinun rakkaan läsnäolosi\nja iloitsemme todistuksista sinun armollisen Valtakuntasi pystyttämisen\nsuhteen tänä meidän päivänämme. Meidän sydämemme tulvivat\nkiitollisuutta, kun me näemme jumalallisen todistuksen yhtyvät säteet\n-- laista, profetoista, apostoleista ja sinun omista tähän asti\nhämäristä lausunnoistasi, ja Egyptin ihmeellisen \"Todistajankin\" kauvan\nkätketyistä salaisuuksista -- nyt koottuna kirkkaaseen polttopisteesen,\nosottaen sinun uskovaisille seuraajillesi, että ihana päivä pian on\nkoittava, vaikka pilvet ja synkkä pimeys vielä varjostavat sinun\nihanuuttasi kaikkien silmiltä paitsi sinun kihlattujesi uskonsilmiltä.\nTämän säteilevän polttopisteen valossa kimaltelee nyt sinun kalliista\ntotuuksistasi jalokivi toisensa jälkeen ennen tuntemattomalla loistolla\nja kaikki ne kuvastavat sinun herrautesi läsnäoloa.\n\n\"Riemuitkaat Herrassa ja iloitkaat te vanhurskaat ja ylistäkäät hänen\npyhää nimeänsä.\" \"Kaikki kansat paukuttakaa käsiänne ja riemuitkaa\nJumalalle ilohuudolla! Sillä Herra on kaikkein Korkein, ja suuri\nKuningas yli koko maan!\"\n\n\n\n\n\n\nJUMALAN KIVITODISTAJAN JA PROFETAN,\nEGYPTIN SUUREN PYRAMIIDIN VAHVISTAVA TODISTUS.\n\n\n\n\nEsipuhe kymmenenteen lukuun\n\n\nArvossa pidetyn professori C. Piacci Smyth'in F.R.S.E., F.R.A.S.\nentisen Skotlannin kuninkaallisen tähtitieteilijän ystävällinen\narvostelu tästä luvusta, kun se vielä oli käsikirjotuksena.\n\nKun veli William M. Wright sai tietää, että luku Suuresta pyramiidista\noli kirjotettu, pyysi hän saada lukea sen ennen painatusta, koska\nhänellä jo oli melkoiset tiedot pyramiidista. Tähän myönnyimme ilolla,\nvakuuttaen hänelle, että toivoimme kaikkea mahdollista tarkistusta. Kun\nveli Wright oli lukenut käsikirjotuksen, päätti hän, että kun me kerran\ntoivoimme arvostelua, niin sen parempi minkä korkeammalta arvostelu\ntulisi. Seurauksena tästä oli, että hän otti kirjotuskoneella kopion\nkäsikirjotuksesta ja lähetti sen meidän suostumuksellamme professori\nC. Piazzi Smyth'ille, jonka yleisesti tunnustetaan omaavan Suuren\npyramiidin rakenteesta ja mitoista suuremman tiedon kuin kenenkään muun\nmiehen maailmassa, pyynnöllä, että hän huolellisesti tarkastaisi\nkäsikirjotuksen ja merkitsisi siihen ne huomautukset, joita hän\nmahdollisesti voisi tehdä totuuden harrastuksesta. Professorin vastaus\ntähän kirjeeseen sekä hänelle lähetetty käsikirjotus, jossa oli hänen\nmuistiinpanojansa, lähetettiin, kun se oli saapunut, tekijälle.\nMe kiitämme veli Wright'iä ja professori Smyth'iä heidän\nhyväntahtoisuudestaan ja olemme seuranneet ilmotettuja korjauksia,\njoita muuten olikin ainoastaan kolme, ja jotka me mielihyväksemme\nhuomasimme olevan vähänarvoisia. Ainoastaan yksi huomautuksista koski\nmittaa, ja siinäkin oli eroavaisuus ainoastaan yksi tuuma, minkä ilolla\noikaisimme.\n\nJulkaisemme tässä alempana, ajatellen, että se mahdollisesti herättäisi\nlukijoissamme mielenkiintoa, Professori C. Piazzi Smyth'in kirjeen:\n\n    Clova, Ripon, Englanti, 21 p. jouluk. 1890.\n\n    Wm. M. Wright, Esq.\n\n    Herrani: -- Minulta on kulunut melkein pitempi aika kuin olisin\n    tahtonut tarkastaissani Teidän ystävänne C.T. Russell'in,\n    Allegheny'stä, Pa, käsikirjotusta, mutta minä olen nyt lopettanut\n    hyvin huolellisen sana sanalta tehdyn tarkastuksen. Ja vähemmällä\n    en minä voinut sitä jättääkään, kun Te niin hyväntahtoisesti\n    vaivaannuitte lähettämään sen sellaisella huolella laattojen\n    välissä, litteässä, sisäänkirjotetussa paketissa, vieläpä\n    koneella kirjotettuna käsinkirjotetun sijasta.\n\n    Alussa löysin ainoastaan mainitulla kirjotuskoneella tehtyjä\n    virheitä, mutta sittemmin luettuani muutamia sivuja ilmeni\n    tekijän kyky, erikoistuntemus ja omintakeisuus loistavalla\n    tavalla; ja siinä oli moniaita kohtia, joista olisin halunnut\n    ottaa jäljennöksen esittääkseni ne, mainitsemalla kirjottajan\n    ensimäisessä mahdollisessa Pyramiidikirjani painoksessa. Mutta\n    luonnollisesti minä en tehnyt sitä ja odotan täysin kärsivällisenä\n    sekä mitä kiitollisimmin mielin kunnes Raamatuntutkistelujen\n    tekijä valitsee aikansa sen julkaisemista varten. Niin ollen\n    huomautan tässä ainoastaan, että on hyvin paljon sekä hyvää että\n    uutta mitä hän sanoo pyramiidin eri osien ajanlaskuun nähden,\n    erittäinkin mitä tulee Ensimäiseen nousevaan käytävään ja sen\n    graniittitulppaan; mitä tulee Suureen galleriaan nähden Herran\n    elämää valaisevana; mitä tulee vastaavaisuuteen Kuninkaan huoneen\n    ja sen graniitin sekä Tabernaakkelin ja sen kullan välillä; ja\n    ylimalkaankin kun on kysymys Raamatun ja pyramiidin keskinäisestä\n    vahvistuksesta eli tarkoista vastaavaisuuksista, jotka hän on\n    esittänyt erittäin hyvin.\n\n    Tällävälin näyttää minulle selviytyvän, että olen velkaa Teille\n    Raamatun tutkistelujen kahdesta ensimäisestä osasta, jotka minulle\n    ystävällisesti lahjotitte jo pitkän aikaa sitten. Silloin en\n    lukenut enempää kuin puolet ensimäisestä osasta, koska en pitänyt\n    ainetta aivan niin uutena kuin olin odottanut. Mutta sitte kun,\n    kuten toivon, minulla on ollut niin paljon hyötyä tämän edistystä\n    osottavan kolmanteen osaan aijotun pyramiidiluvun perinpohjaisesta\n    lukemisesta, täytyy minun ottaa nuo kaksi ensimäistä osaa esille\n    toistamiseen, de novo.\n\n    Paketti lähetetään takaisin laattojensa välissä,\n    sisäänkirjotettuna. Pysyn erittäin kiitollisena Teille.\n    Kunnioittaen Teidän\n\n                                            _C. Piazzi Smyth_.\n\n\n\n\nKYMMENES LUKU.\n\nJUMALAN KTVITODISTAJAN JA PROFETAN, EGYPTIN SUUREN PYRAMIIDIN TODISTUS.\n\nYlimalkainen kuvaus suuresta pyramiidista. -- Miksi se ansaitsee\nerityistä mielenkiintoa kristittyjen taholta. -- Suuri pyramiidi --\ntieteellisen, historiallisen ja profeetallisen totuuden varastohuone.\n-- Raamatun viittauksia siihen. -- Miksi, koska, ja kuka sen rakensi.\n-- Sen asemapaikan tärkeys. -- Sen tieteelliset opetukset. -- Sen\ntodistus lunastussuunnitelmasta -- aikakausiensuunnitelmasta. --\nKristuksen kuolema ja hänen ylösnousemisensa ilmaistut. -- Maailman\nkulku alaspäin, päättyen suureen hädän aikaan. -- Hädänpäivän laatu. --\nSuuri uskonpuhdistusliike huomautettu. -- Juutalaisen aikakauden\npituus ilmaistu. -- Evankelikauden \"korkea kutsu\" osotettu. --\nVihkiytyneen seurakunnan tie. -- Korkean kutsun loppu osotettu. --\nKristuksen toisen tulemisen vuosiluku. -- Kuinka maailmaa kohtaavat\nennalleenasettamissiunaukset ovat ilmaistut. -- Maailman kulku\ntuhatvuotiskautena. -- Sen loppu. -- Ero kahden olotilan, inhimillisen\nja henkisen välillä sellaisena kuin pyramiidi sen osottaa. -- Pyramiidi\nosottaa vääräksi ateismin, vapauskoisuuden ja kaikki kehitysopin\nteoriat ja vahvistaa sekä Raamatun suunnitelman että sen määrätyt ajat\nja hetket.\n\n    \"Sinä päivänä on Herralla oleva alttari keskellä Egyptinmaata,\n    ja patsas (muistokivi) on Herralla oleva sen rajalla. Ja se on\n    oleva merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa.\"\n    -- Jes. 19: 19--20.\n\n\nVanhat laskivat maailman ihmeet seitsemäksi ja asettivat niistä ensi\nsijalle Gizen Suuren pyramiidin. Se sijaitsee Egyptissä lähellä\nnykyistä Kairoa. Ei mikään rakennus maailmassa vedä sille\nvertoja suuruudessa. Maassamme (Amerikassa) eräs etevimmistä\ngraniitintuntijoista, joka henkilökohtaisesti on käynyt tutkimassa\nSuurta pyramiidia, sanoo: \"Pyramiidissa on kivilohkareita, jotka\npainavat kolme tai neljä kertaa enemmän kuin yksi ainoa obeliski. Minä\nnäin kiven, jonka paino arvion mukaan oli 880 tonnia. Siinä on\nkolmenkymmenen jalan pituisia kiviä, jotka sopivat niin hyvin yhteen,\nettä voi vetää kynäveitsellä pitkin pintaa huomaamatta rakoa niiden\nvälillä. Niitä ei ole myöskään liitetty yhteen käyttämällä\nmuurausruukkia. Nykyään ei ole mitään niin täydellistä konetta, joka\nvoisi tehdä kaksi kolmenkymmenen jalan pituista (kivi-) pintaa\nsemmoisiksi, että ne sopisivat yhteen niinkuin nämä ihmeelliset kivet\nSuuressa pyramiidissa.\" Se peittää 13 \"acreen\" (noin 5,3 hehtaarin)\nmaa-alan. Se on perustuksesta mitattuna 486 jalkaa korkea ja 764 jalkaa\nleveä. Lasketaan, että Suuri pyramiidi painaa kuusi miljoonaa tonnia,\nja että sen poisviemistä varten tarvittaisiin 60,000 höyrykonetta,\njoista kukin vetäisi 100 tonnia. Todennäköisesti eivät Egyptin\nrikkaudet riittäisi palkkaamaan työmiehiä sen hajottamiseksi ja\nrepimiseksi. Näistä asianhaaroista selviää, että kuka hyvänsä olikin\nsen suuri suunnittelija, aikoi hän sen pysyväiseksi muistomerkiksi.\n\nMiltä näkökannalta hyvänsä katsommekin Suurta pyramiidia, on se\nvastaansanomatta ihmeellisin rakennus maailmassa; mutta viimeksi\nkuluneiden kolmenkymmenen kahden vuoden aikana tehtyjen tutkimusten\nvalossa herättää se uutta mielenkiintoa jokaisessa kristityssä, joka on\nedistynyt Jumalan sanan tutkimisessa; sillä se näyttää sopusoinnussa\nkaikkien profettain kanssa ihmeellisellä tavalla ilmaisevan Jumalan\nsuunnitelman ääriviivat menneisyydessä, nykyisyydessä ja\ntulevaisuudessa.\n\nTulee muistaa, että paitsi Suurta pyramiidia, jota me tässä tarkotamme,\nlöytyy vielä toisia, joista muutamat ovat rakennetut kivestä ja\nmuutamat tiilistä; mutta kaikki ne ovat vain jäljittelyjä siitä, ja\njoka suhteessa mitättömiä -- suuruuteen, tarkkuuteen ja sisäiseen\njärjestykseen nähden. On myöskin näytetty toteen, että ne, ollen\nerilaisia kuin suuri pyramiidi, eivät sisällä mitään vertauskuvallisia\npiirteitä, vaan olivat silminnähtävästi aijotut käytettäviksi\negyptiläisten kuningasperheiden haudoiksi.\n\nSuuri pyramiidi kuitenkin näyttäytyy tärkeiden -- tieteellisten,\nhistoriallisten ja profetallisten -- totuuksien varastoaitaksi ja sen\ntodistukset ovat täydessä sopusoinnussa Raamatun kanssa, sen kautta,\nettä se ilmaisee huomattavimmat piirteet sen totuuksista kauneissa ja\nsopivissa vertauskuvissa. Se ei suinkaan ole mikään lisäys kirjotettuun\nilmestykseen: se ilmestys on aivan täydellinen eikä kaipaa mitään\nlisäyksiä. Mutta se on _todistus_, joka lujasti _vahvistaa_ Jumalan\nsuunnitelman; ja harvat tutkijat voivat olla, tutkiessaan sitä\nhuolellisesti ja sen ohessa vaarinottaessaan sen todistusten\nsopusoinnun Raamatun kanssa, tuntematta vaikutusta siitä, että sen\nrakenteen suunnitteli ja johti sama jumalallinen viisaus, ja että se on\nse patsas, jota profetta tarkottaa yllä olevalla kirjotuksella.\n\nJos se rakennettiin Jumalan johdolla hänen todistuksekseen ihmisille,\nniin voimme odottaa Jumalan kirjotetussa sanassa jotakin viittausta\nsiitä. Ja kumminkin, koska silminnähtävästi Jumalan aikomuksena oli\npitää salassa lopun aikaan asti suunnitelmansa piirteet, josta se antaa\ntodistuksen, täytyy meidän odottaa, että kaikki viittaukset siihen\nRaamatussa olisivat, kuten ovatkin, jonkun verran peitettyjä, jotta ne\nnähtäisiin vasta sitten, kun aika sen ymmärtämiseksi on käsillä.\n\nJesaja kertoo, kuten yllä on mainittu, alttarista ja patsaasta,\njoka on oleva \"_merkiksi_ ja _todistukseksi_ Herralle Sebaotille\nEgyptinmaassa.\" Ja yhteys osottaa, että se on oleva todistus _sinä\npäivänä_, jolloin suuri Vapahtaja ja Pelastaja tulee murtamaan sorron\nkahleet ja asettamaan vapauteen synnin vangit -- joista asioista meidän\nHerramme saarnasi ensimäisessä tulemisessaan (Luukk. 4: 18). Tämän\nprofetian laajakantoisuus huomataan kumminkin ainoastaan hämärästi,\nkunnes käy selväksi, että Egypti on vertaus- eli esikuva\nihmismaailmasta, joka on täynnä turhamaista, heidän järkeänsä\npimittävää filosofiaa, mutta joka on tietämätön todellisesta valosta.\nKuten Israel esikuvasi maailmaa, jonka vapauttaa synnin orjuudesta\nMooseksen suuri vastakuva, ja jonka syntiuhrin on antanut Aaronin\nvastakuva, niin esittää Egypti synnin valtakuntaa, kuoleman hallitsemaa\nalaa (Hebr. 2: 14), joka niin kauan on pitänyt orjuuden kahleissa\nmonta, jotka tulevat iloisiksi saadessaan mennä ulos palvelemaan\nHerraa, sen johdossa, joka on Mooseksen kaltainen, mutta suurempi kuin\nhän. -- Apt. 3: 22, 23.\n\nMonessa paikassa Raamatussa osotetaan Egyptin vertauskuvallinen luonne;\nesim. Hos. 11: 1 ja Matt. 2: 13--15. Näissä kahdessa paikassa on,\npaitsi sitä, että meidän Herramme todellakin lapsena oli jonkun aikaa\nEgyptissä, ja että Israel myös todellakin oli jonkun aikaa Egyptissä,\nsilminnähtävästi myöskin vertauskuvallinen merkitys. Jumalan Poika oli\nmaailmassa jonkun aikaa niiden tähden, joita hän tuli lunastamaan ja\nvapauttamaan; mutta hän kutsuttiin sieltä -- Egyptistä -- korkeampaan,\njumalalliseen luontoon. Samaten kutsutaan nekin, jotka ovat kutsutut\nhänen veljikseen ja kanssaperillisikseen, \"hänen ruumiinsa jäsenet\",\ntodellinen Israel, Egyptistä; ja Mestari osottaa, että: \"He eivät ole\nmaailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta\".\n\nJesaja (31: 1, 3) sanoo, tarkottaen suurta oven edessä olevaa hädän\naikaa: \"Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin (maailmaan) apua anomaan\n(etsimään maailmallisia aatteita, suunnitelmia ja neuvoja siitä kuinka\nheidän pitäisi menetellä tuona suurena hädän päivänä) ja luottavat\nhevosiin (jotka yhä edelleen tahtovat ratsastaa noilla vanhoilla\nvalheellisilla opinkeppihevosilla) ja turvaavat rattaisiin\n(maailmallisiin järjestelmiin), että niitä on paljon, ja ratsastajiin\n(väärien oppien suuriin johtajiin), että ne varsin väkevät ovat;\neivätkä katso Israelin pyhän puoleen, eivätkä etsi Herraa (sillä\nvarmuus ja voitto tuona hädänpäivänä ei tule olemaan joukkojen\npuolella)!... Ja Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa\novat lihaa eikä henkeä. Ja kun Herra ojentaa kätensä (voimansa --\ntotuuden ja muiden välineiden voiman -- kuten hän pian tulee\ntekemäänkin), kompastuu auttaja ja autettava (Egyptin voimilla --\nmaailman käsityksillä autettu) kaatuu, ja molemmat yhdessä hukkuvat.\"\n\nSilloin kun inhimilliset suunnitelmat ja ehdotukset ovat pettäneet, ja\nkun ihmiset ovat oppineet tuntemaan syntisyytensä ja avuttomuutensa,\nsilloin tulevat he huutamaan apua Herralta. Silloin Jehova näyttää\nolevansa suuri Vapahtaja, ja hän on jo valmistanut Suuren pyramiidin\nolemaan yhtenä osana toimenpiteistään vakuuttaakseen maailmalle\nviisauttaan, kaikkitietäväisyyttään ja armoaan. \"Se on oleva merkiksi\nja todistukseksi Herralle Sebaotille (todistuksena hänen edeltäpäin\ntietämisestään ja hänen armoa uhkuvasta pelastussuunnitelmastaan, kuten\nheti saamme nähdä) Egyptin maassa; sillä he (egyptiläiset -- köyhä\nmaailma, tulevana hädän aikana) huutavat Herran tykö ahdistajain\ntähden, ja hän lähettää heille pelastajan ja sotijan, ja hän vapahtaa\nheidät. Ja Herra ilmottaa itsensä Egyptille (maailmalle) ja Egypti\ntuntee Herran sinä päivänä (tuhatvuotispäivänä -- hädän ajan lopussa);\nja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrilla, ja lupaavat Herralle\nlupauksia ja pitävät ne. Ja Herra vaivaa Egyptiä (maailmaa -- suurena\nhädän aikana, joka välittömästi on käsillä) lyömällä ja parantamalla;\nja he palajavat Herran tykö, ja Hän kuulee heitä ja parantaa heidät.\"\nJes. 19: 19--22.\n\nSamalla kertaa, kun tämä erittäin vahvistava todistus, jonka Suuri\npyramiidi antaa Jumalan kirjotetulla sanalla, on uutena ilon syynä\npyhille, on silminnähtävänä, että sen todistukset ovat etupäässä\naijotut ihmismaailmalle tuhatvuotiskautena. Tämän omituisen ja\nihmeellisen todistajan todistukset tulevat antamaan ihmissuvulle uutta\nuskoa, rakkauden ja uutteruuden aihetta, kun heidän sydämensä hyvissä\najoin ovat valmistuneet totuudelle. On myöskin huomattavaa, että\n(samoin kuin aikakausien suunnitelma kirjotetussa sanassa, samoin on)\ntämä kivitodistajakin vaiennut nykyaikaan asti, jolloin sen todistus\nennen pitkää jätetään (Egyptille) maailmalle. Mutta pyhillä, Jumalan\nystävillä, joilta hän ei salaa mitään, on etu saada kuulla tämän\ntodistajan todistukset nyt, ennen kuin maailman mieli on valmistunut\nkäsittämään, sen erilaiset todisteet. Vasta sitten kun joku on valmis\ntottelemaan Herraa, voi hän ymmärtää hänen todistuksensa.\n\nJeremias (32: 20) selittää, kun hän puhuu Jumalan voimallisista töistä,\nettä hän on _asettanut_ (ruots. k.) _merkkiä ja ihmeitä_ Egyptin maalle\n\"tähän päivään asti\". Jumala teki merkkiä ja ihmeitä Egyptissä, kun hän\nvei Israelin voittokulussa sieltä; mutta hän on myöskin _asettanut_\n(ruots. k.) sinne merkkiä ja ihmeitä, jotka ovat säilyneet \"aina tähän\n(meidän) päivään asti\". Me uskomme, että Suuri pyramiidi on arvokkain\njuuri näistä merkeistä ja ihmeistä; ja se alkaa nyt puhua tiedemiehille\nheidän omalla kielellään ja heidän kauttaan kaikille ihmisille.\n\nHerran maata koskevat kysymykset ja ilmotukset Jobille (38: 3--7)\nsaavat merkillisen valaistuksen Suuressa pyramiidissa, jonka arvellaan\nitsessään ja mittainsa kautta esittävän maata ja Jumalan suunnitelmaa\nsiihen nähden. Kuva, jota käytettiin, on kuva rakennuksesta, ja me\nuskomme, että se sopii ainoastaan pyramiidin muotoiseen rakennukseen.\nKieli, vaikka se ensisijassa koskeekin maata, on niin laadittu, että se\nsopii siihen selvitykseen, minkä Suuri pyramiidi antaa. Ensiksi\nhuomautetaan perustuksen valmistaminen, kallio, jolle Suuri pyramiidi\non rakennettu. Toiseksi sen mittain järjestely, piirre mikä on hyvin\nhuomattava Suuressa pyramiidissa, jossa on yllinkyllin merkitseviä\nmittoja. \"Kuka on vetänyt mittanauhan sen yli?\" Suuren pyramiidin\nmuodon täydellisyys ja sen täsmällisyys joka suhteessa osottaa että\njoku mestarikäsi on johtanut sen rakentamisen. \"Mihinkä ovat sen\npohjaperustukset upotetut?\" Suurella pyramiidilla on neljä\nperustuskulmakiveä, jotka ovat upotetut itse kallioon. \"Tahi kuka laski\nsen kulmakiven?\" Yhdellä pyramiidilla on viisi kulmakiveä, mutta tässä\ntarkotetaan erityistä kulmakiveä -- huippukulmakiveä. Niitä neljää,\njotka ovat upotetut kallioon perustuskivinä, on jo kosketeltu, ja\njälellä oleva on huippukulmakivi. Tämä on merkillisin kivi\nrakennuksessa -- se on täydellinen pyramiidi ja sen mukaan suuntautuvat\nrakennuksen ääriviivat. Kysymys, joka tarkottaa tätä samaa on sentähden\nmerkitsevä ja kiinnittää huomion sen sopivaisuuteen ja siihen\nviisauteen ja taitoon, joka valmisti ja sijotti sen huippukulmakiveksi.\n\nKun siis Raamatussa tehdään viittauksia lukemattomia kertoja tähän\nvanhaan rakennukseen, niin emme voi epäillä, että, jos kysytään, tämä\nHerran \"todistaja\" Egyptinmaassa antaa todisteita, jotka ovat Jehovalle\nkunniaksi ja vastaavat täydelleen kirjotettua sanaa. Me esitämme tämän\n\"todistuksen\" tällä tavalla, koska pimeyden ruhtinas, tämän maailman\njumala, ja ne, jotka hän sokaisee totuudelle, epäilemättä tulevat\nvastustamaan sen todistusta Jumalan henkeyttämäksi yhtä paljon kuin\nRaamatunkin.\n\n\nMIKSI, KOSKA JA KUKA RAKENSI SUUREN PYRAMIIDIN.\n\nTätä kysymystä on viime vuosina pohdittu hyvin paljon sekä\ntieteelliseltä että raamatulliselta näkökannalta. Vuosituhansien\nkuluessa ei ole voitu antaa tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen.\nSitä vanhaa otaksumaa, että se muka rakennettiin holviksi tai haudaksi\njollekin egyptiläiselle kuninkaalle, ei kannata uskoa; sillä sellaisen\nrakennuksen suunnittelun tekeminen vaati, kuten saamme nähdä, enemmän\nkuin meidän päiviemme viisauden, puhumattakaan egyptiläisten\nviisaudesta neljä tuhatta vuotta sitten. Sitä paitsi ei siellä ole\nmitään mitä voisi verrata ruumisarkkuihin, muumioihin tai\nhautakirjotuksiin. Suuren pyramiidin salaisuuksia alettiin ymmärtää, ja\nmeidän kysymyksemme alkoivat saada todenmukaisia vastauksia sitten\nvasta kun oli saavuttu siihen aikaan, jota Danielin ennustuksessa\nkutsutaan \"lopun ajaksi\", jolloin tieto tulisi karttumaan ja\nymmärtäväiset tulisivat ymmärtämään Jumalan suunnitelman.\n(Dan. 12: 1, 9, 10.)\n\nEnsimäisen tärkeän työn tähän suuntaan teki hra John Taylor Englannista\nv. 1859 osottaessaan, että Suuri pyramiidi sisälsi _tieteellisiä\npiirteitä_; sen jälkeen on moni pätevä kyky omistanut huomionsa\ntutkiakseen enemmän tuon ihmeellisen todistajan todistuksia;\nerittäinkin senjälkeen kun prof. Piazzi Smyth, valtion-astronoomi\nSkotlannissa kävi siellä tutkien usean kuukauden aikana sen\nomituisuuksia, ja lahjotti maailmalle ne huomattavat tosiseikat, joita\nsen rakenne ja mitat osottavat, ja niistä tekemänsä johtopäätökset.\nHänen kaikinpuolin tieteelliselle teokselleen \"Our Inheritance in the\nGreat Pyramid\" (Meidän perintöosuutemme Suuressa pyramiidissa) olemme\npääasiassa velassa niistä ajanmääristä, joita olemme tässä luvussa\nkäyttäneet. Meidän kuvamme ovat jäljennöksiä muutamista niistä\nkahdestakymmenestä viidestä piirroksesta, jotka olivat mainitun teoksen\nviimeisessä painoksessa.!\n\nMuutama vuosi prof. Smyth'in paluun jälkeen esitettiin otaksuma, että\nSuuri pyramiidi on Jehovan \"todistus\", ja että se on yhtä suuren\narvoinen jumalallisen kuin tieteellisenkin totuuden todistaja. Se oli\nuusi ajatus prof. Smyth'ille kuten muillekin. Tämän mielipiteen esitti\nnuori skotlantilainen Robert Menzies, joka tutkiessaan Suuren\npyramiidin tieteellisiä opetuksia, huomasi, että siinä oli samalla\nprofetallisia ja ajanlaskullisia opetuksia.\n\nPian kävi selväksi että sen rakentamisen tarkotuksena oli huolehtia\nsamalla jumalallisen pelastussuunnitelman kertomisesta, eikä\nsuinkaan vähemmän jumalallisen viisauden kertomisesta mitä tulee\ntähtitieteellisiin, ajanlaskullisiin, geometrisiin ja muihin tärkeisiin\ntotuuksiin. Mutta kun nämä herrat eivät ole ottaneet vaarin Raamatussa\nilmotetun pelastussuunnitelman laajuudesta ja täydellisyydestä niin\neivät he myöskään ole panneet mitään huomiota Suuren pyramiidin tähän\nsuuntaan viittaavien todistusten mitä ihmeellisimpiin ja kauniimpiin\npiirteisiin, minkä me nyt huomaamme mitä suurimmassa määrin\ntäydellisesti vahvistavan aikakausiensuunnitelman ja siihen kuuluvat\najat ja hetket, semmoisena kuin se opetetaan Raamatussa ja esitetään\ntässä ja edellisissä osissa RAAMATUN TUTKISTELUJA. Ja edelleen näemme\nme että tämä tiedonaarreaitta, kuten Raamatunkin aarteet, pidettiin\ntarkotuksella suljettuina, kunnes sen todistukset tarvittaisiin ja\nymmärrettäisiin. Eiköhän tämä sisällä että sen suuri Rakennusmestari\ntiesi, että tulisi aika, jolloin sen todistus olisi välttämätön? toisin\nsanoen, että olisi tuleva aika, jolloin Raamattua halveksittaisiin, ja\nvieläpä hänen olemassaolonsa asetettaisiin kysymyksen alaiseksi?\nsilloin kun inhimillinen filosofia tieteen nimellä korotettaisiin ja\njokainen esitetty väite alistettaisiin sen koetuksen alaiseksi? Onko\nJumala tahtonut ilmaista itsensä ja viisautensa juuri tämän koetuksen\nkautta? Siltä ainakin näyttää. Tämä rakennus tulee vielä saattamaan\nhäpeään viisaiden viisauden ollen Herran Sebaotin todistus \"_sinä\npäivänä_\" -- joka jo on alkanut.\n\nProfessori Smyth on päättänyt, että Suuri pyramiidi rakennettiin vuonna\n2170 e.K., tulos, mihin hän tuli etupäässä tähtitieteellisten\nhavaintojen perusteella. Kun hän huomasi, että ylöspäin suunnatun\nkäytävän kulmaus vastaa kaukoputkea ja että \"Sisäänkäyntikäytävä\"\nvastaa tähtitieteilijän \"tähtääjää\", rupesi hän tutkimaan mitä\nerityistä tähteä se on mahtanut osottaa joskus menneisyydessä.\nLaskelmat osottivat, että _a Draconis_, lohikäärmetähti, on ollut\nsiinä asemassa taivaalla, että se on osottanut suoraan alas\nsisäänkäytävään sydänyönä syyspäiväntasauksen aikana v. 2170 e.K.\nSenjälkeen, ajatellen itseään tähtitieteilijäksi tuona aikana tähtääjä\nsuunnattuna _a Draconikseen_ ja kuvitellen itselleen ylösnousevia\nkäytäviä kaukoputkeksi, jota ne paljon muistuttavat, laski hän mikä\ntähtiryhmä tai merkitsevä tähti olisi keskellä hänen niin asetettua\nkaukoputkeaan tuona erikoisena hänen tähtääjänsä ilmaisemana aikana ja\nhuomasi, että Plejadien (Seulasten) eli Seitsentähtien täytyi olla\nvaadittu tähdistö. Näin ihmeellinen yhteensattumus sai hänet\nvakuutetuksi, että vuosiluku pyramiidin rakentamiselle oli siten\nmäärätty; sillä _a Draconis_ ei ole vähemmin vertauskuva synnistä ja\nSaatanasta kuin _Seulaset_, Seitsentähdet ovat vertauskuva Jumalasta ja\nmaailmankaikkeuden keskipisteestä. Suuri pyramiidi ilmottaa tällä\ntavalla, että sen Arkkitehti tiesi pahan herrauden ja vallan ihmissuvun\nalaspäin vievällä synnin tiellä, ja osottaa myöskin sen, mitä on\ninhimillisen näkemyksen tuolla puolla, nim. että suvun ainoa toivo on\nJehova.\n\nTämä prof. Smyth'in päätelmä, mikä koskee Suuren pyramiidin\nrakennusvuotta, sai sittemmin mitä voimakkaimman vahvistuksen varmojen\nmittain kautta, joilla Suuri pyramiidi itse ilmottaa rakennusvuotensa.\nAjatus, että Suuri pyramiidi ilmottaa suunnitelmissaan viisauden, jota\negyptiläisillä ei voinut olla -- jumalallisen viisauden, joka osottaa,\nettä Suuri pyramiidi on rakennettu jonkun hengen elähyttämän Jumalan\npalvelijan valvonnan alaisena -- on johtanut otaksumaan, että\nMelkisedek rakensi sen. Hän oli \"Salemin kuningas\" (s.o. rauhan\nkuningas) ja \"Korkeimman Jumalan pappi\" ja otti ihmisenä ja esikuvana\nniin korkean aseman, että hän siunasi Aabrahamia, joka myöskin antoi\nkymmenykset hänelle. Tästä meillä on hyvin vähän tietoa, paitsi että\nMelkisedek oli suuri ja rauhaa rakastava kuningas ja että hän eli\nnoihin aikoihin ja likellä sitä paikkaa, missä Suuri pyramiidi\nsijaitsee. On ajateltu, että Melkisedek, vaikkei ollutkaan itse\negyptiläinen, käytti Suuren pyramiidin rakentamisessa egyptiläisiä\ntyöntekijöitä. Ja jonkun verran antavat tälle otaksumalle tukea\negyptiläiset muistitiedot. Ne kertovat, että Egyptiin näihin aikoihin\nteki omituisen hyökkäyksen kansa, jota muistitieto yksinkertaisesti\nkutsuu nimellä Hyksos (s.o. paimenkuninkaat eli rauhaa rakastavat\nkuninkaat.) Näyttää siltä, etteivät nämä ylimalkaan ryhtyneet\nhäiritsemään Egyptin hallitusta ja että he, oleskeltuaan jonkun aikaa\ntarkotuksessa, jota perimätieto ei mainitse, jättivät Egyptin yhtä\nrauhallisesti kuin olivat tulleetkin. Näihin _hyksoihin_, rauhan\nkuninkaihin arvellaan Melkisedekin kuuluneen ja luullaan heitä niiksi,\njotka rakensivat Suuren pyramiidin -- Jumalan alttarin ja \"todistuksen\"\nEgyptin maahan.\n\nJosefus ja muut mainitsevat Maneton, egyptiläisen papin ja oppineen\nsanat: \"Meillä oli muinoin kuningas, jonka nimi oli Timaus. Hänen\naikanansa tapahtui, en tiedä kuinka, että jumaluus oli meille\nvihoissaan; ja Itämailta tuli ihmeellisellä tavalla halpasukuisia\nmiehiä (ei sotijoita), _Hyksoja_, joilla oli rohkeus hyökätä meidän\nmaahamme ja kukistaa se helposti valtansa kautta ilman taistelua. Ja\nkun heillä oli vallassaan meidän hallitusmiehemme, repivät he jumalien\ntemppelit.\"\n\n\nSEN OMITUINEN ASEMA.\n\nSuuri pyramiidi sijaitsee kukkulaisella ylätasangolla, mistä on näköala\nNiilille, lähellä Kairon kaupunkia Egyptissä. Huomattava seikka sen\naseman yhteydessä on, että Niilin suistomaa muodostaa merenrannikon,\njoka muodoltansa vastaa täydellistä ympyräkehän neljännestä, jonka\nsisäpuolisessa kulmauksessa pyramiidi juuri on.\n\nTämän pyramiidin ja rannikon suhteen keksi Yhdysvaltain\nrannikkomittauksen Ylihydrograafi, hra Henry Mitchell, joka kävi\nEgyptissä v. 1868 tehdäksensä kertomuksen Suez'in kanavan valmistumisen\nedistymisestä. Hänen huomionsa Egyptin koko pohjoisrannikon\nsäännöllisestä käyristymisestä johti hänet päättämään, että senkautta\noli osotettu joku fysikalisessa suhteessa huomattava keskipiste. Kun\nhän etsi tätä suuremmoista keskipistettä, huomasi hän, että Suuri\npyramiidi oli juuri tässä keskipisteessä; tämä sai hänet huudahtamaan:\n\"Tällä muistomerkillä on fysikalisessa suhteessa tärkeämpi asema kuin\nmillään muulla ihmiskäsin tehdyllä rakennuksella.\"\n\nPohjoisessa olevasta Sisäänkäytävästä vedetty viiva sattuu juuri\nEgyptin rannikon pohjoisimpaan pisteeseen; ja ne viivat, jotka vedetään\nrakennuksen koillis- ja luoteislävistäjille pitennyksiksi sulkevat\nkummaltakin puolelta suistomaan väliinsä ja käsittävät niin ollen tuon\nviuhkanmuotoisen Ala-Egyptinmaan. Ollen rakennettu Gize-kallion\npohjoisimmalle syrjälle ja näkyen sektorin tai viuhkan muotoisen\nAla-Egyptin yli, voi todellakin sanoa, että se on juuri sen rajalla\nniinkuin myöskin sen nimellisessä keskipisteessä, kuten profetta Jesaja\nsanoo. \"Sinä päivänä on Herralla oleva alttari _keskellä_ Egyptinmaata,\nja patsas (pyramiidi) on Herralla oleva sen _rajalla_. Ja se on oleva\nmerkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa.\" -- Toinen\nhuomattava asianhaara on, että Suuri pyramiidi sijaitsee maapallon\nmaanpinnan maantieteellisessä keskipisteessä -- mukaan luettuina\nmyöskin Pohjois- ja Etelä-Amerikka, jotka olivat tuntemattomia vielä\nvuosisatoja pyramiidin perustuksen laskemisen ja rakentamisen\njälkeenkin.\n\n\nSEN TIETEELLISET OPETUKSET.\n\nSuuri pyramiidi ei puhu meille hieroglyfikirjotuksen eikä myöskään\npiirustusten kautta vaan ainoastaan asemansa, rakenteensa ja mittainsa\nkautta. Ainoat alkuperäiset merkit, jotka on huomattu olevan, olivat\n\"Kuninkaan huoneen\" yläpuolella olevissa \"Konstruktioni-huoneissa\";\npyramiidin huoneissa ja käytävissä sitävastoin ei löydy mitään\nsellaisia. Suuren pyramiidin tieteelliset opetukset jätämme\nmainitsematta säästääksemme tilaa, koska ei edes yksi sadasta\ntavallisesta lukijasta ymmärtäisi tieteellisiä termejä, niin että\nvoisivat ymmärtää todistukset ja erittäinkin kun ne eivät kuulu\nollenkaan evankeliumiin, jota meidän tarkotuksemme on esittää. Olkoon\nsentähden kylliksi, kun ainoastaan _annamme viittauksen_ siitä tavasta,\njolla se opettaa tiedemiehiä. Esimerkiksi huomataan perustuksen\nkohdalta neljän asemasivun pituudet yhteenlaskettuna tekevän yhtä monta\npyramiidi-kyynärää (noin 18 tuumaa) murto-osineen, kuin päiviä on\nneljässä vuodessa -- lukuunottaen karkausvuodenkin murto-osat.\nLävistäjät koillisesta lounaaseen ja luoteesta kaakkoon mitattuina\nperustuksesta tekevät juuri yhtä monta tuumaa kuin on vuosia\nprecessionalikaudessa. Tämän jakson olivat tähtitieteilijät jo\notaksuneet 25,827 vuodeksi ja Suuri pyramiidi vahvistaa heidän\npäätelmänsä. Etäisyyden aurinkoon, arvellaan, ilmaisee Suuri pyramiidi\nkorkeutensa ja kulmansa kautta 91,840,270 engl. penik. (147,770,994\nkm), mikä vastaa melkein täydellisesti niitä viimeisiä numeroita,\njoihin tähtitieteilijät ovat tulleet. Tähtitieteilijät olivat äskeisiin\naikoihin saakka laskeneet tämän etäisyyden 90--96 miljoonaksi engl.\npenik. ja heidän viimeinen laskelmansa ja lopputuloksensa on 92\nmiljoonaa engl. penik. (148,028,000 km). Suurella pyramiidilla on\nmyöskin oma tapansa ilmaista mitä oikeimmat ohjeet kaikille mitoille ja\npainoille, mitkä perustuvat maan suuruuteen ja painoon, jotka sen\nmyöskin sanotaan ilmaisevan.\n\nTeol. t:ri Josef Seiss huomauttaa, kertoessaan tämän majesteetillisen\ntodistajan tieteellisistä todistuksista ja sen asemasta, seuraavaa:\n\n\"Tämä ihmeellinen rakennus sisältää vielä suuremmoisemmankin ajatuksen.\nSen viidestä kulmasta on erittäinkin silmäänpistävä yksi, jossa sen\n(pyramiidin) sivut ja kaikki rajaviivat päättyvät. Se on\nhuippukulmakivi, joka nostaa puolipäivän aikaan juhlallisen sormensa\naurinkoa kohti ja ilmaisee etäisyytensä kautta perustuksesta\nkeskimääräisen etäisyyden maasta aurinkoon. Ja jos me menemme takaisin\nsiihen vuoteen, minkä pyramiidi itse ilmaisee ja katsomme mitä tämä\nsormi silloin näytti puoliyönä, niin saamme vielä paljon ylevämmän\nselityksen. Tiede on viimeksi huomannut, että aurinko ei ole mikään\nkuollut keskipiste, jonka ympäri kiertää kiertotähtiä, mutta joka itse\nolisi paikallaan oleva. Nykyään on tullut vahvistetuksi, että myöskin\naurinko liikkuu, vieden mukanaan loistavan pyrstötähtiseurueensa noiden\nja omien saattolaistensa kanssa jonkun tavattoman paljon suuremman\nkeskipisteen ympäri. Tähtitieteilijät eivät ole vielä täydellisesti\nyksimielisiä siitä, mikä tai missä tämä keskipiste on. Muutamat\nkumminkin arvelevat löytäneensä sen suunnan olevan Plejadit (Seulaset)\nja erittäinkin niissä tähti Alcyone, keskimäinen noista kuuluisista\nplejadi-tähdistä. Kunnia tämän keksimisestä kuuluu etevälle\nsaksalaiselle tähtitieteilijälle prof. J. Maedler'ille. Tähti Alcyone\non siis, niin paljon kuin tiede kykenee päättämään, se keskiyön\nvaltaistuin, missä on koko painolaki-järjestelmän keskipiste ja mistä\nKaikkivaltias hallitsee maailman kaikkeutta. Ja tässä on huomattava se\ntosiasiain ihmeellinen vastaavaisuus, että Suuren pyramiidin\nrakennusvuonna syyspäiväntasauksen keskiyönä ja siis vuoden oikeana\nalkamispäivänä [Juutalaisen vuoden alku, joka alkaa sovintopäivänä,\nkuten osotetaan Raamatun tutkistelujen II osassa] jollaisena se\nvieläkin säilyy monien kansanheimojen perinnäiskertomuksissa, olivat\nSeulaset jakaantuneet tämän pyramiidin puolipäiväpiirin kohdalla niin\nettä tähti Alcyone (Tauri) oli juuri tällä linjalla. Tässä on siis\nlaatuaan mitä korkein ja ylevin viittaus, minkä inhimillinen tiede\nkoskaan on ainoastaan kyennyt ilmaisemaan ja mikä näyttää luovan ennen\naavistamattoman valtavan merkityksen Jumalan puheeseen Jobille, kun hän\nsanoi: 'Taidatko solmea Plejadien suloisen vaikutuksen'\" (engl. k.)?\n\n\nSEN TODISTUS LUNASTUSSUUNNITELMAAN NÄHDEN.\n\nSamalla kuin jokainen piirre siitä mitä Suuri pyramiidi opettaa\non tärkeä ja mielenkiintoa herättävä, niin on sen äänetön,\nmutta hyvin puhuva vertauskuvallisuus Jumalan suunnitelmasta --\naikakausiensuunnitelmasta se, mikä eniten kiinnittää meidän mieltämme.\nOlisi kumminkin mahdotonta ymmärtää Jumalan suunnitelmaa Suuren\npyramiidin esittämässä muodossa, jollemme ensin olisi löytäneet sitä\nsuunnitelmaa Raamatusta. Mutta sittekun me olemme nähneet sen\nesitettynä siellä, on hyvin uskoa vahvistavaa nähdä se taas täällä niin\nkauniisti ääripiirteettäin esitettynä; ja edelleen on huomattavaa että\nsama suuri Luoja antaa tunnustuksensa ja todistuksensa sekä luonnon\ntotuuksille että ilmestyksen totuuksille tässä ihmeellisessä\nkivi-\"todistuksessa\".\n\nTällä alalla on, ulkoapäin katsottuna, Suuren pyramiidin opetuksella\nkaunis merkitys, sen kautta että se esittää Jumalan suunnitelman\ntäytäntöön vietynä, sellaisena kuin se tulee olemaan tuhatvuotiskauden\nlopussa. Kruununa siinä tulee olemaan Kristus, tuo tunnustettu pää yli\nkaikkien; ja jokainen muu kivi tulee ihan täydellisenä olemaan,\nsopivasti liitetty tuohon ihanaan rakennukseen. Kaikki karsiminen,\npuhdistaminen ja sovitteleminen tulee silloin olemaan loppuun saatettu\nja kaikki tulevat riippumaan ja olemaan sidottuina toisiinsa ja\npäähänsä rakkaudella. Jos Suuri pyramiidi esittää Jumalan suunnitelman\nkokonaisuudessaan, täydellisenä, täytyy sen huippukulmakiven esittää\nKristusta, jonka Jumala on korottanut korkealle, olemaan kaikkien\npäänä. Ja että se todellakin esittää Kristusta, käy selville, ei\nainoastaan sen täydellisestä sopivaisuudesta vertauskuvaksi\nKristuksesta [Katso I osa, 5 luku; myös aikakausien kartta, I osa x, y,\nz, W.] vaan myöskin niistä lukuisista profettain, apostolien ja meidän\nHerramme Jeesuksen itsensäkin tekemistä viittauksista tähän\nvertauskuvaan.\n\nJesaja (28: 16) viittaa Kristukseen \"kalliina kulmakivenä\". Sakarja\n(4: 7) tarkottaa sen asettamista tuon valmistetun rakennuksen huipulle\nsuuren riemun vallitessa sanoessaan: \"Hän tuo esille harjakiven,\nriemuhuudon kaikuessa: armo, armo olkoon hänelle!\" Epäilemättä oli\nsilloin kun Suuren pyramiidin pää eli huippukivi laskettiin suuri riemu\nrakennusmiesten ja kaikkien niiden kesken, joiden mieltä kiinnitti\nsaada nähdä, kun kruunu asetettiin loppuunsaatetun rakennuksen päälle.\nJob (38: 6, 1) puhuu myöskin siitä ilosta, joka vallitsi silloin\nkun tuo ylin kulmakivi laskettiin, ja hän ilmaisee erittäin\nhuippukulmakiven eli sen kulmakiven, joka kruunasi kaiken,\nmainitsemalla ensin nuo toiset neljä kulmakiveä, sanoessaan: \"Mihinkä\novat sen pohjaperustukset upotetut, tahi kuka on sen kulmakiven\nlaskenut, kun aamutähdet ynnä iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat\nriemuitsivat?\" Profetta Daavid tarkottaa myöskin meidän Herraamme ja\nkäyttää kuvakieltä, joka hyvin vastaa sitä mitä tämä Egyptin\n\"todistaja\" käyttää. Hän sanoo profetallisesti tulevaisuuden\nnäkökannalta: \"Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut\nhuippukulmakivi. Jehovan työtä on tämä. Se on ihmeellistä meidän\nsilmissämme. Tämä on se päivä (tuhatvuotispäivä, Kristuksen ihanuuden\npäivä maailman päänä ja hallitsijana), jonka Jehova teki; me tahdomme\niloita ja riemuita siitä\". (Ps. 118: 22--24 engl. k.). Lihallinen\nIsrael ei osannut ottaa Kristusta vastaan huippukivenään ja tuli\nsentähden hyljätyksi olemasta Jumalan erityisenä huoneena --\nhengellinen Israel rakennettiin sen sijaan Kristuksessa, Päässä. Ja me\nmuistamme että Herramme sovitti juuri tämän ennustuksen itseensä ja\nosotti, että hän oli hyljätty kulmakivi, ja että Israel,\nrakennusmiestensä, pappien ja fariseusten kautta, olivat ne, jotka\nhylkäävät hänet. (Matt. 21: 42, 44; Apt. 4: 11).\n\nKuinka täydellisesti Suuren pyramiidin huippukivi valaiseekaan kaikkea\ntätä! Huippukivi, joka valmistettiin ensin, oli työntekijöille\nesikuvana ja mallina koko rakennuksesta, jonka kaikki kulmat ja\nmittasuhteet tuli sovittaa sen mukaan. Mutta me voimme helposti\nkuvitella itsellemme, että ennenkuin tämä huippukivi hyväksyttiin\nesikuvaksi koko rakennukselle, hylkäsivät rakennusmiehet sen\narvottomana, koska heidän joukossaan muutamat eivät voineet ajatella\nsille mitään sopivaa paikkaa: sillä sen viisi sivua, viisi nurkkaa ja\nkuusitoista kulmaa tekivät sen sopimattomaksi rakennukseen, kunnes\ntarvittiin juuri huippukiveä, ja silloin ei taas kelvannutkaan mikään\nmuu kivi. Kaikkina vuosina, jolloin rakentaminen jatkui, oli tuo ylin\nkulmakivi \"loukkauskivi\" ja \"pahennuksen kallio\", niille, jotka eivät\ntunteneet sen käytäntöä ja paikkaa; aivan niinkuin Kristus on ja tulee\nyhä edelleen olemaan monelle, kunnes ovat nähneet hänet korotettuna\nJumalan suunnitelman Pää-kulmakiveksi.\n\nPyramiidin muoto kuvaa täydellisyyttä ja puhuu meille vertauskuvin\nJumalan suunnitelmasta, osottaen, että \"hän aikain täyttyessä\non kokoava yhteen (sopusointuiseksi perheeksi, vaikka eri\nolemassaolotasoilla) kaikki taivaissa ja maan päällä, Pään, Kristuksen\nalle\" -- ja että kaikki, jotka eivät tule yhdenmukaisiksi, karsitaan\npois -- Ef. 1: 10; 2: 20, 22. -- Wilson' Diaglott (kreikk. engl.\nU.T.).\n\n\nKUINKA SUUREN PYRAMIIDIN SISÄINEN RAKENNE ILMAISEE PELASTUSSUUNNITELMAN\nÄÄRIVIIVAT.\n\nMutta kuten tuon suuren rakennuksen ulkopuolinen todistus siten on\ntäydellinen ja sopusoinnussa Jumalan kirjotetun ilmestyksen kanssa,\nsamaten on sen sisäinen rakenne vielä ihmeellisempi. Kun sen ulkonainen\nmuoto valaisee täytäntöön saatetun Jumalan pelastussuunnitelman tulosta\n[Aikakausien kartta I osassa], niin ilmaisee ja valaisee sen sisäinen\nrakenne taas jokaisen tämän suunnitelman huomattavamman piirteen\nsellaisena kuin se on kehittynyt aikakaudesta aikakauteen aina ihanaan\nja täydelliseen täytäntöönsä asti. Tässä esittävät kivet eri\nkorkeuksilla eli tasoilla kaikkien niiden täydellisyyttä, jotka\nKristuksen meidän Päämme alaisina tehdään yhdenmukaisiksi Jumalan\ntäydellisen tahdon kanssa, kuten me jo olemme nähneet Raamatun\ntodistuksesta. Toiset tulevat täydellisiksi inhimillisellä tasolla,\ntoiset henkisellä ja toiset taas jumalallisella tasolla eli luonnossa.\nSiten on \"Kuninkaan huoneen\" lattia viidennelläkymmenennellä\nmuurauskerroksella, \"Kuningattaren huoneen\" kahdennellakymmenellä\nviidennellä kerroksella, ja \"Ensimäisen nousevan käytävän\" alin pää\ntulisi, jos sitä jatkettaisi \"Tulpan\" läpi, olemaan pyramiidin\nasemaviivalla, kuten heti tullaan näyttämään. Niin ollen näyttää Suuri\npyramiidi asemaviivastaan ylöspäin olevan tunnusmerkkinä Jumalan koko\nihmiskuntaa varten valmistamasta pelastussuunnitelmasta eli synnistä ja\nkuolemasta nostamisesta. Asemaviiva vastaa niinollen sitä vuotta,\njolloin Jumala vahvisti lupauksensa esikuvalliselle Israelille --\nkohottamisen eli pelastamisen alkua.\n\nKehotetaan tutkimaan huolellisesti piirrosta, joka esittää tuon\nihmeellisen rakennuksen sisäisen rakenteen. Suurella pyramiidilla on\nainoastaan yksi ainoa oikea \"Sisäänkäyntikäytävä\". Tämä käytävä on\nsäännöllinen, mutta matala ja alaspäin viettävä ja johtaa alas pieneen\nhuoneeseen eli \"Maanalaiseen huoneeseen\", joka on hakattu kallioon.\nTämä huone on omituinen rakennustavaltaan sen kautta että katto on\nhyvin puhdistettu jota vastoin sivuja on ainoastaan alotettu ja pohja\non aivan ryhmyinen ja siistimätön. Tämä on antanut aihetta ajatella\n\"pohjatonta kuilua\" (\"pimeydenkuilua\", uusi Raamatun käännös), jota\nkuvausta Raamatussa käytetään ilmaisemaan onnettomuutta, unholaa ja\ntyhjäksitekemistä. \"Sisäänkäyntikäytävä\" esittää sopivalla tavalla\nihmissuvun alaspäinmenevää kulkua perikatoa kohti; \"Maanalainen huone\"\ntaas valaisee eriskummallisen rakennustapansa kautta sitä suurta hädän\naikaa, onnettomuutta, perikatoa, synnin palkkaa, mihin alaspäin vievä\nkulku johtaa.\n\n\"Ensimäinen nouseva käytävä\" on jotakuinkin yhtä iso kuin\n\"Sisäänkäyntikäytäväkin\", mistä se saa alkunsa. Se on pieni, matala ja\nvaikeasti noustava, mutta se avautuu ylipäässään suureen, muhkeaan\nkäytävään, jota kutsutaan \"Suureksi galleriaksi\", jonka katto on\nseitsemän kertaa korkeampi kuin niiden käytävien, jotka johtavat sinne.\nMatalan \"Nousevan käytävän\" arvellaan esittävän lakitaloutta ja\nIsraelia kansakuntana Egyptistä lähdöstä alkain. Siinä jättivät he\nmaailman kansakunnat ja heidän alaspäin vievän tiensä ollakseen Jumalan\npyhänä kansana ja hänen lakinsa alaisena -- aikoen senjälkeen vaeltaa\nylöspäin vievää ja vaikeampaa tietä kuin pakana-maailma, s.o. aikoen\npitää lain. \"Suuren gallerian\" katsotaan esittävän evankelisen kutsun\naikaa -- yhä edelleen ylösnouseva ja vaikea, mutta ei matala ja ahdas\nniinkuin sen takana oleva. Tämän käytävän suurempi korkeus ja avaruus\nkuvaa hyvin niitä suuremmoisia toiveita ja sitä suurempaa vapautta,\njoka kuuluu kristilliseen armotalouteen.\n\n\"Suuren gallerian\" lattian alapään tasalta alkaa \"Vaakasuora käytävä\",\njoka on sen (Suur. gall.) alla ja joka johtaa pieneen huoneeseen, jota\ntavallisesti kutsutaan \"Kuningattaren huoneeksi\". \"Suuren gallerian\"\nylipäässä on toinen matala käytävä, joka johtaa pieneen huoneeseen,\njota kutsutaan \"Esihuoneeksi\", jonka rakenne on hyvin omituinen ja joka\nmuutamissa herättää ajatuksen koulusta -- paikasta, missä opetetaan ja\nkoetellaan.\n\nMutta huomattavin huone Suuressa pyramiidissa sekä suuruuteen että\naseman tärkeyteen nähden on vähän etäämpänä oleva toisen matalan\nkäytävän kautta \"Esihuoneesta\" erotettu huone. Tämä on tunnettu\n\"Kuninkaan huoneen\" nimellä. Sen päällä on muutamia pieniä huoneita,\njoita kutsutaan \"Konstruktionihuoneiksi\". Mitä ne merkitsevät, jos\nniillä joku merkitys on, niin ei niillä ainakaan ole ihmisiin tahi\nmuihinkaan jaloilla käveleviin olentoihin nähden mitään merkitystä,\nvaan henkiolentoihin nähden; sillä huomattakoon, että vaikka sivut ja\nkatto ovat suorakulmaisia ja puhdistettuja, niin ei niissä yhdessäkään\nole lattiata. \"Kuninkaan huoneessa\" on \"Arkku\" eli kivilaatikko; ainoa\nhuonekalu, mikä on Suuressa pyramiidissa. \"Kuninkaan huoneen\"\nilmanvaihdosta on huolehdittu kahden ilmaputken kautta, jotka\nlävistävät sen seinät vastakkaisilta puolilta ulottuen aina ulkopintaan\nasti -- jotka rakentajat ovat jättäneet tätä tarkotusta varten.\nMuutamat ovat lausuneet sen arvelun että löytyy vielä toisia huoneita\nja käytäviä tulevaisuudessa löydettäviksi, mutta me emme ole samaa\nmielipidettä: meistä tuntuu että ne käytävät ja huoneet, jotka jo on\nlöydetty täydelleen ilmaisevat Jumalan aikoman tarkotuksen todistaa\njumalallinen suunnitelma kokonaisuudessaan.\n\n\"Suuren gallerian\" ala- eli pohjoispään länsisivulta suuntautuu\nalaspäin säännötön käytävä, jota kutsutaan \"Kaivoksi\" ja joka johtaa\nalaspäin vievään \"Sisäänkäyntikäytävään\". Se kulkee luonnolliseen\nkallioon hakatun \"Luolan\" läpi, yhteys tämän käytävän ja \"Suuren\ngallerian\" välillä on aivan järjestämättömässä kunnossa. Näyttää siltä\nettä käytävä \"Kuningattaren huoneeseen\" alunperin on ollut peitossa,\nsenkautta että \"Suuren gallerian\" lattialaatat peittivät sen; ja että\nmyöskin \"Kaivon\" suu on ollut kivilaatan peittämä. Mutta nyt on \"Suuren\ngallerian\" alapään suu revitty pois, ja tämän kautta on käytävä\n\"Kuningattaren huoneeseen\" avautunut ja \"Kaivo\" jäänyt avoimeksi. Ne\njotka ovat olleet siellä ja tutkineet asiaa, sanovat, että näyttää\nsiltä kuin \"Kaivon\" suussa olisi tapahtunut räjähdys, joka on rikkonut\nsen alhaaltapäin. Meidän mielipiteemme kumminkin on, että ei mitään\nsellaista räjähdystä koskaan ole tapahtunut; vaan että rakennusmiehet\novat jättäneet asianhaarat sellaisiksi kuin ne ovat, tarkotuksella\nsaada ilmaistuksi samaa kuin olisi saatu ilmaistuksi tuon luulotellun\nräjähdyksen kautta, jota kosketellaan tuonnempana. Sellaisena kuin\nasianhaarat nyt ovat, ei yhtään näistä kivistä ole löydettävissä, ja\nolisi ollut hyvin vaikeata poistaa ne.\n\n\"Suuren gallerian\" yli eli eteläpäähän ulottuu \"Esihuoneen\" ja\n\"Kuninkaan huoneen\" lattia muodostaen \"Suuren gallerian\" ylipäähän\njyrkän kaiteen eli korkean portaan. Tämä porras (askel) on\neteläseinästä kuudenkymmenen yhden tuuman (n. 1,55 m) päässä. \"Suuren\ngallerian\" eteläpään seinä on myös yhdessä suhteessa omituinen: se ei\nole kohtisuora, vaan kallistuu pohjoiseen päin -- seitsemän tuumaa (n.\n18 cm) katonrajassa -- ja juuri ylimmässä kohdassa on aukko\neli käytävä, joka on \"Kuninkaan huoneen\" yläpuolella olevien\n\"konstruktioni-huoneiden\" yhteydessä.\n\nPyramiidin käytävät ja lattiat ovat kalkkikiveä, ylimalkaan koko\nrakennuskin, lukuunottamatta \"Kuninkaan huonetta\", \"Esihuonetta\" ja\nniiden välistä käytävää, missä lattiat ja katot ovat graniittia.\nAinoa pala graniittia muualla koko rakennuksessa on graniitti-\"Tulppa\",\njoka on lujasti tilkitty \"Ensimäisen nousevan käytävän\" alapäähän.\nSellaisena kuin rakentajat alunperin jättivät \"Ensimäisen\nnousevan käytävän\" oli se alapäästään, mistä se on yhteydessä\n\"Sisäänkäyntikäytävän\" kanssa, suljettu erittäin sopivalla kulmikkaalla\nkivellä; ja tämä oli tehty niin hyvin, että \"Ensimäinen nouseva\nkäytävä\" oli tuntematon, kunnes silloin kun \"oikea aika\" oli tullut\nkivi putosi. Hyvin likellä \"Ensimäisen nousevan käytävän\" alapäätä ja\nheti sulkukiven takana, oli graniitti-\"Tulppa\", joka on tehty\nkiilanmuotoiseksi ja on nähtävästi aijottu pysymään siinä, koska se\ntoistaiseksi on vastustanut kaikkia poistamisyrityksiä. Vaikka vanhat\ntunsivat hyvin \"Sisäänkäyntikäytävän\", minkä historiankirjottajat\nvahvistavat, oli kuitenkin arabialainen kalifi Al Mamoun nähtävästi\ntietämätön sen täsmällisestä asemasta, paitsi että kansantarinat\nsijottivat sen pyramiidin pohjoissivulle, kun hän v. 825 j.K. suurilla\nkustannuksilla mursi sisäänkäyntikäytävän toivoen löytävänsä\nihmeellisiä aarteita. Mutta vaikka se sisältääkin laajoja tietopuolisia\naarteita, joita nyt pidetään arvossa, niin ei se sisältänyt mitään sitä\nlajia aarteita, joita arabialaiset etsivät. Heidän vaivannäkönsä ei\nollut kumminkaan aivan turha; sillä heidän työskentelynsä aikana vieri\nse kivi, joka sulki nousevan käytävän, pois paikaltaan ja putosi\n\"Sisäänkäyntikäytävään\" ilmaisten salaisuuden, paljastamalla\n\"Ensimäisen nousevan käytävän\". Arabialaiset luulivat että he\nvihdoinkin olivat löytäneet tien kätketyille rikkauksille, ja kun eivät\nkyenneet poistamaan graniitti-\"Tulppaa\", mursivat he käytävän sen\nviereen, koska oli paljon helpompi hakata pehmeämpää kalkkikiveä.\n\n\nSUUREN PYRAMIIDIN AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAA KOSKEVA TODISTUS.\n\nEräässä kirjeessään prof. Smyth'ille sanoi tuo nuori skotlantilainen,\nhra Robert Menzies, joka ensin esitti arvelun, että sillä, mitä Suuri\npyramiidi opettaa on myöskin uskonnollinen eli Messias puolensa,\nseuraavaa: --\n\nSuuren gallerian pohjoispään alusta nousevassa asteikossa alkavat\nmeidän Vapahtajamme elämänvuodet ilmaistuina niin, että tuuma vastaa\nvuotta. Kolmekymmentäkolme tuuma-vuotta vie meidät siis keskelle\n\"Kaivon\" suuta.\n\n\"Kaivo\" on niin sanoaksemme, tämän kaiken avain. Se esittää sekä meidän\nHerramme kuolemaa ja hautausta että myöskin hänen ylösnousemistaan.\nTämä jälkimäinen osotetaan sen jo huomautetun piirteen kautta, että\n\"kaivon\" suu ja ympäristö näyttää siltä _kuin_ räjähdys _olisi_\nalhaaltapäin särkenyt sen. Niin särki meidän Herramme kuoleman siteet\nja toi senkautta elämän ja kuolemattomuuden valoon -- avasi uuden tien\nelämään. (Hebr. 10: 20). Murtuneet lohkareet, jotka ympäröivät tämän\n\"Kaivon\" ylintä osaa näyttävät sanovan, ettei ollut mahdollista, että\nkuolema olisi voinut pitää hänet. (Apt. 2: 24.) Kuten \"Kaivo\" oli ainoa\ntie jokaiseen noista Suureen pyramiidin nousevista käytävistä, niin on\nmeidän Lunastajamme kuolema ja ylösnousemus myöskin ainoa mahdollisuus\nlangenneen suvun jäsenille saavuttaa joku elämäntaso. Kuten \"Ensimäinen\nnouseva käytävä\" oli siellä, mutta oli luoksepääsemätön, niin oli\nmyöskin juutalainen eli lakiliitto elämän tie tai tarjous, mutta\nkäyttämätön ja saavuttamaton elämän tie: ei kukaan langenneen suvun\njäsen ole koskaan voinut saavuttaa tai ole koskaan saavuttanut elämää\nkulkemalla sen määräämää suuntaa. \"Ei yksikään ihminen tule\nvanhurskautetuksi lain teoista\" elämään. (Room. 3: 20.) \"Kaivon\"\nvertauskuvaama _lunastus_ on ainoa tie, jonka kautta kukaan tuomitun\nsuvun jäsenistä voi saavuttaa tuon suuremmoisen hyvän -- joka on\nvalmistettu jumalallisen suunnitelman kautta -- ijankaikkisen elämän.\n\nVuosia ennen sen arvelun esittämistä, että \"Suuri galleria\" esikuvaa\nkristillistä armotaloutta, oli prof. Smyth tähtitieteellisten\nhavaintojen kautta vahvistanut vuosiluvun pyramiidin rakentamiselle v.\n2170 e.K. Ja kun herra Menzies esitti että jokaisen \"Suuren gallerian\"\nlattialinjan tuuma esikuvaa yhtä vuotta, johtui jonkun mieleen, että\njos tämä teoria olisi oikea, pitäisi, jos lattialinja mitattaisiin\ntakaperin \"Suuren gallerian\" alareunasta alkain alas pitkin \"Ensimäistä\nnousevaa käytävää\" siihen asti missä se yhtyy \"Sisäänkäyntikäytävään\"\nja siitä taas ylöspäin pitkin \"Sisäänkäyntikäytävää\" pyramiidin\nsisäänkäytävään, tulisi tämän osottaa tai ilmaista joku vastaavaisuus\nja niin _todistaa_ pyramiidin rakennusvuosi kuten myöskin tuuma-vuosi\nteoria oikeaksi. Tämä, vaikka ei ollutkaan mahdotonta oli vaikea koe,\nja eräs siviili-insinööri lähetettiin käymään pyramiidissa ja uudestaan\nottamaan hyvin tarkat mitat sen käytävistä, huoneista j.n.e. Tämä oli\nv. 1872; ja hänen tiedonantonsa olivat äärimmäiseen asti vahvistavia.\nHänen mittauksensa osottavat äsken kuvatun lattialinjan olevan 2170 1/2\ntuumaa \"sisäänkäyntikäytävän\" seinissä olevaan _hyvin hienosti\nviivattuun viivaan_ asti. Niin muodoin on sen rakennusvuosi tullut\nkahdenkertaisesti vahvistetuksi; ja sen ohessa osotetaan että\nlattialinjoilla sen käytävissä on sekä historiallinen että\naikalaskullinen merkitys, mitkä vielä yleisesti tulevat olemaan\n\"todistukseksi Herralle Egyptin maassa\".\n\nTässä, kiitos olkoon niiden tarkkojen käytävistä otettujen mittojen,\njotka prof. Smyth on tehnyt, saatamme tulla siihen mikä on meille\nverrattomasti mieltäkiinnittävintä niistä piirteistä, joita \"todistaja\"\nvielä todistaa.\n\nKun me ensin näimme mitä jo on sanottu suuren pyramiidin todistuksista,\nsanoimme heti: Jos tämä todellakin on Raamattu kivessä; jos se on\nasiakirja tuon suuren maailmankaikkeuden Rakennusmestarin salaisista\nsuunnitelmista; asiakirja, joka ilmaisee hänen edeltäpäin tietämisensä\nja viisautensa, _täytyy_ ja _tulee_ sen olla täydessä sopusoinnussa\nhänen kirjotetun Sanansa kanssa. Se seikka, että pyramiidin salaisuudet\novat olleet kätketyt maailmanhistorian kuudennen vuosituhannen loppuun\nasti, mutta että se nyt alkaa ilmaista todistuksiansa sen mukaan kuin\ntuhatvuotispäivä edistyy, on täydellisesti sopusoinnussa Raamatun\nkanssa, jonka runsaat todistukset Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta\novat myöskin olleet salatut maailman perustamisesta asti ja nyt vasta\nalkavat loistaa täydellisyydessään ja ihanuudessaan.\n\nMe olemme jo esittäneet edellisissä osissa ja tämän osan edellisissä\nluvuissa Raamatun selvät todistukset, jotka ilmottavat että me olemme\nuudenajan kynnyksellä -- että tuhatvuotispäivä koittaa ja että maan\nhallitus vaihtuu \"tämän maailman ruhtinaalta\" ja hänen uskollisiltaan\nhänelle \"jolle se kuuluu\" (oston kautta) ja hänen uskollisille\npyhilleen. Me olemme nähneet, että vaikka tämän vaihdoksen tulos tulee\nkoitumaan suureksi siunaukseksi, niin tulee kuitenkin vaihdosaika,\njolloin nykyinen ruhtinas, tuo \"väkevä\", sidotaan ja hänen ja hänen\nhuonekuntansa ajetaan pois vallasta (Matt. 12: 29; Ilm. 20: 2), olemaan\nvaikea hädän aika. Raamatullinen ajanlasku, jota olemme tarkastaneet\nosottaa, että hädän-ajan alku oli käsillä Kristuksen toisessa\ntulemisessa (lokakuussa 1874), jolloin kansojen tuomitseminen tulisi\nalkamaan Herran päivän valaisevien vaikutusten vallitessa. Tämä\nosotetaan Suuressa pyramiidissa seuraavasti: --\n\n\"Alaslaskeva käytävä\", joka johtaa suuren pyramiidin sisäänkäytävästä\n\"Kuiluun\" eli \"Maanalaiseen huoneeseen\" kuvaa maailman kulkua\nylimalkaan (tämän maailman ruhtinaan hallitessa) suureen hädän päivään\n(\"kuiluun\") asti, missä paha saatetaan loppuunsa. Tämän aikakauden\nmittaaminen ja ajan määrääminen, jolloin hädän luola saavutetaan on\nhelppoa, jos meillä on joku aikamäärä -- piste pyramiidissa, mistä me\nlähdemme. Meillä on tämä merkki \"Ensimäisen nousevan käytävän\" ja\n\"Suuren gallerian\" yhtymäkohdassa. Tämä piste ilmaisee meidän Herramme\nJeesuksen syntymän, kuten \"Kaivo\" 83 tuumaa kauempana ilmottaa hänen\nkuolemaansa. Siis, jos me mittaamme takaperin pitkin \"Ensimäistä\nnousevaa käytävää\" siihen asti, missä se yhtyy \"Sisäänkäyntikäytävään\",\non meillä huomattavana joku määrätty päivämäärä alaspäin johtavalla\nkäytävällä. Tämä mitta on 1542 tuumaa (n. 39 m) ja ilmaisee siis v.\n1542 e.K. aikamääräksi tässä pisteessä. Mittaamalla sitte _alaspäin_\npitkin \"Sisäänkäyntikäytävää\" tästä pisteestä \"Kuilun\" sisäänkäytävään,\njoka \"Kuilu\" esikuvaa sitä suurta hädän aikaa ja hävitystä, jolla tämä\naikakausi päättyy, kun paha syöstään pois vallasta, huomaamme sen\nolevan 3457 tuumaa (n. 86,5 m), jotka vertauskuvaavat 3457 vuotta yllä\nmainitusta ajasta alkain 1542 e.K.; _tämä_ laskelma osottaa 1915\nilmettävän hädän ajan alun; sillä 1542 vuotta e.K. ja 1915 vuotta j.K.\ntekevät yhteensä 3457 vuotta. Niin muodoin todistaa pyramiidi että 1914\nloppu oli aikalaskullisessa suhteessa hädän-ajan alku, hädän-ajan,\njonka vertaista ei koskaan ole ollut, sitte kun ihmisiä rupesi olemaan\n-- eikä myöskään koskaan tule. Ja niin muodoin osottautuu, että tämä\n\"todistaja\" vahvistaa täydelleen Raamatun todistukset tämän asian\nsuhteen, kuten osotetaan RAAMATUN-TUTKISTELUJEN II OSAN 7:ssä luvussa\n\"Rinnakkaisia armotalouksia\".\n\nEi kenenkään pidä epäillä, että nuo neljäkymmentä tuomion ja vaikeuden\nvuotta alkoivat syksyllä 1874, sentähden että hätä ei _ole_ saavuttanut\nniin hirveää ja sietämätöntä tilaa; ja että muutamissa suhteissa, tuon\nvuoden jälkeen tämä \"elonkorjuu\"-aika on ollut suuri tiedon edistymisen\nkausi. Muista, että kaikki tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa ja että\nsen tekee selväksi piirustus \"Kuilusta\", jonka prof. Smyth piirusti\nilman minkäännäköistä sovittelun aikomusta tähän nähden.\n\nSitäpaitsi tulee meidän muistaa, että Raamattu selvästi osottaa, että\nhädän ajan tuomiot alkavat nimiseurakunnasta, valmistuksena sen\nkukistumiselle ja itsekkäästä taistelusta työn ja kapitaalin välillä,\nmitkä molemmat nyt järjestäytyvät lähestyväksi hädän päiväksi.\n\nTämän alimman huoneen eli \"Kuilun\" muoto ja viimeistely ovat omituisen\nmerkitseviä. Katto ja osittain sivutkin ovat säännöllisiä, mutta mitään\nlattiata ei ole -- sen ryhmyinen, keskeneräiseltä näyttävä pohja laskee\nitää kohden aina enemmän ja enemmän, antaen aihetta nimeen \"Pohjaton\nkuilu\", joksi sitä joskus kutsutaan. Tämä huone puhuu vapaudesta ja\nrajottamattomuudesta kuten myöskin vaikeuksista, korotuksesta kuten\nmyöskin alennuksesta; sillä kun kulkija saapuu sinne kankeana ja\nväsyneenä siitä kyykistyneestä asennosta, mihin \"Sisäänkäyntikäytävän\"\nahtaus on hänet pakottanut, huomaa hän täällä että ei ainoastaan\nalaspäin ole suurempi syvyys, hyvin epätasaisella ja murtuneella \"hädän\nlattialla\", vaan hän huomaa myöskin ylhäälläpäin suuren korotuksen, sen\nkautta että osa tämän huoneen katosta on hyvin paljon korkeammalla kuin\nsinne johtava käytävä, mikä merkitsee melkoisesti laajentunutta tilaa\nhänen ymmärryselimillensä.\n\nKuinka hyvin tämä vastaakaan todellisuutta. Emmekö jo voi nähdä että\nvapaudenhenki on saavuttanut sivistyneiden kansakuntien _kansanjoukot_.\nMe emme pysähdy katsomaan johdonmukaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta\nniihin vapauksiin nähden, joita joukot tuntevat ja joita he vaativat,\nvaikka tämäkin on ilmaistu tässä huoneessa katon _korkeuden_ ja pohjan\nlaskemisen kautta: me huomautamme ainoastaan, että valo meidän\npäivänämme -- Herran päivänä -- synnyttää vapauden hengen; ja kun\nvapauden henki tulee kosketukseen ylpeyden, rikkauden ja vallan kanssa\nniihin nähden, joilla vielä on valtaa, _tulee_ se aiheuttamaan\nhädän-ajan, jonka Raamattu vakuuttaa lopulta tulevan hyvin suureksi.\nVaikka se vielä tuskin on alkanut, näkevät kuninkaat ja keisarit,\nsuurmiehet ja kapitalistit ja kaikki sen tulevan ja \"ihmiset menehtyvät\npeljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä\"; sillä\ntaivaan voimat ovat _järkkymässä_ ja kukistetaan ne lopulta. Nykyisen\npahan maailman väärät -- valtiolliset, yhteiskunnalliset ja\nuskonnolliset -- järjestelmät tulevat vaipumaan unhotuksen mereen,\ntulevat tyhjäksi tehdyiksi, jota tuo \"Maanalainen huone\" eli \"Kuilu\"\nmyöskin vertauskuvaa. Sillä me pidämme \"Kuilua\" vertauskuvana ei\nainoastaan siitä suuresta hädästä, joka tulee kukistamaan ja tekemään\ntyhjäksi nykyisen asiain tilan (seurauksena siitä, ettei se ole\nsopusoinnussa sen paremman asiain järjestyksen kanssa, joka saatetaan\nvoimaan Jumalan valtakunnassa), vaan me pidämme sitä myöskin sen varman\nlopun vertauskuvana, joka kohtaa jokaista olentoa, joka jatkaa\njuoksemista tuolla alaspäin vievällä tiellä, ja joka tuhatvuotiskauden\ntäydestä valosta huolimatta kieltäytyy luopumasta synneistään ja\ntavottelemasta vanhurskautta.\n\nHuomaa tässä yhteydessä myöskin toinen asia: \"Sisäänkäyntikäytävä\"\nkallistuu tasaisesti alaspäin, kunnes se lähestyy \"Kuilua\", jolloin se\nlakkaa kallistumasta ja kulkee vaakasuorasti. Onnettomuudeksi emme\nlöydä mitään tarkkaa mittaa tälle käytävän osalle. Vahvistamaton mitta\non 324 tuumaa; joka antaisi vuoden 1590 tai Shakespearen ajan.\nKuitenkaan emme kiinnitä mitään huomiota siihen. Yksi asia on varma --\ntämä matala alaspäin menevä käytävä esittää _maailman_ kulkua, kuten\nylöspäin johtava käytävä \"Suuressa galleriassa\" osotti \"kutsutun\"\nseurakunnan kulkua. Muutos alaspäin johtavasta vaakasuoraan suuntaan\nnäyttää sentähden merkitsevän siveellistä tai valtiollista valistusta,\ntai suosiollista alaspäin menevän matkan hillitsemistä.\n\nKuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistus sai välillisesti varmaan\npaljon aikaan nostaakseen maailmaa joka suhteessa. Se puhdisti\nsiveellisen ilmapiirin sen paljosta tietämättömyydestä ja taikauskosta,\nja roomalais-katolilaiset samoinkuin protestantitkin myöntävät sen\nmerkitsevän uutta aikaa yleisessä edistyksessä.\n\nMe emme väitä, kuten muutamat, että kaikki meidän päivinämme johtaisi\npikemmin ylöspäin kuin alaspäin. Päinvastoin, me näemme monta asiaa\nmeidän päivinämme, joihin ei voi sivistyksenkään kannalta suostua,\npuhumattakaan niiden sopusoinnusta Jumalan tahdon kanssa. Me näemme\nvapaamman \"inhimillisen\" katsantokannan olevan vallalla maailmassa,\njoka, joskin kaukana Herramme Jeesuksen uskonnosta, on pitkälle\nedistynyt verrattuna menneisyyden tietämättömään taikauskoon.\n\nTodellakin on tämä yhteiskunnallinen parannus maailmassa antanut\naihetta \"kehitysopille\" ja saattanut monet päättämään, että maailma on\nnopeasti tulemassa paremmaksi ja paremmaksi, -- ettei se tarvitse\nmitään pelastajaa ja hänen lunastavaa työtänsä, eikä myöskään\nvaltakuntaa ennalleenasettamis-siunauksineen. Hyvin pian tulee\nmaailma-parka huomaamaan, että kohoaminen ja puhtaan itsekkäisyyden\nperustus merkitsevät kasvavaa tyytymättömyyttä, ja mahdollista\nlaittomuutta. Ainoastaan Herran kansa, hänen sanansa valaisemana,\nkykenee näkemään asiat niiden oikeassa valossa.\n\nMutta ylläkosketeltujen mittain antaessa yhtäpitävät todistukset, oli\neräs mitta, joka ei näyttänyt sopivan yhteen Raamatun esityksen kanssa,\nnim. \"Ensimäisen nousevan käytävän\" mitta, joka nähtävästi esitti aikaa\nIsraelin Egyptistä lähdöstä Herramme Jeesuksen syntymään saakka. [Tämä\najanjakso ei ole sama kuin se, minkä olemme maininneet II osassa. 7\nluvussa ja esittäneet juutalaiseksi aikakaudeksi. Tämä jälkimäinen\nalkoi 198 vuotta ennen Egyptistä lähtöä Jaakobin kuollessa eikä\nloppunut ennenkuin Herramme, jonka he hylkäsivät, jätti heidän\nhuoneensa heille autioiksi viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan.]\nRaamatun kertomusta ajasta sellaisena kuin se on jo ilmotettu [II osa,\nsiv. 269--278], _emme voineet_ epäillä, koska me olimme osottaneet sen\noikeaksi niin monella tavalla. Se osotti että aika Egyptistä lähdöstä\nvuoteen 1 oli tasan 1614 vuotta, mutta \"Ensimäisen nousevan käytävän\"\nlattialinja on ainoastaan 1,542 tuumaa. Edelleen tiesimme Herramme ja\nprofettain sanoista varmasti, että lakikausi ja lihallisen Israelin\nsuosio ei loppunut Jeesuksen syntyessä, vaan kolme ja puoli vuotta\nhänen kuolemansa jälkeen, heidän 70 suosion viikkonsa lopussa, vuonna\n36 j.K. [II osa, 7 luku] Täten tekee aikajakso Egyptistä lähdöstä\nheidän suosionsa täydelliseen loppuun (1614 + 36) =1650 vuotta. Ja\nvaikka eräässä tarkotuksessa tuo suuremmoinen ja siunauksesta rikas\nuusi armotalous alkoikin Jeesuksen syntymässä (Luukk. 2: 10--14;\n25--38) pitäisi suuren pyramiidin kumminkin jollakin tavoin ilmaista\nIsraelin suosion täysi pituus. Tämän huomasimmekin me ilmaistuksi mitä\nälykkäämmällä tavalla; graniitti \"Tulppa\" osottautui olevan kylliksi\npitkä täyttämään tämä aikakausi juuri loppuunsa. Silloin tiesimme me\nminkätähden tämä \"Tulppa\" oli pantu niin lujasti kiinni ettei kenenkään\nollut onnistunut irrottaa sitä. Suuri Rakennusmestari oli asettanut sen\nsinne, niin ettei se murtuisi, jotta me nyt saisimme kuulla sen\ntodistuksen vahvistavan Raamatun sekä sen suunnitelmaan että\naikalaskuihin nähden.\n\nMitatessamme tätä käytävää ja \"Tulppaa\" tulee meidän ajatella sitä\nkiikariksi tai kaukoputkeksi, josta \"tulppa\" on vedetty ulos niin\npitkälle että sen ylin pää on tullut siihen paikkaan, missä alunperin\nsen alin pää on ollut. Etäisyys \"suuren gallerian\" pohjoisesta\nsisäänkäytävästä alaspäin graniitti-\"tulpan\" alimpaan päähän asti on\n1,470 tuumaa ja jos me tähän lisäämme \"tulpan\" pituuden 179 tuumaa,\nsaamme kokonaissummaksi 1,649 tuumaa, joka vastaa 1649 vuotta; ja yhden\ntuuman erotus tästä saadun luvun ja niiden 1650 vuoden välillä, jotka\nRaamatullinen aikalasku ilmottaa tämän aikakauden pituudeksi, on\nhelposti selitettävissä, kun me muistamme että tuon graniitti-\"tulpan\"\ntoista päätä ovat melkoisesti hanganneet ne, jotka koettivat saada sen\npois kiinteältä paikaltaan käytävässä.\n\nNiin ollen vahvistaa tämä kivi-\"todistaja\" täydellisesti Raamatun\ntodistuksen, ja osottaa että aikajakso Israelin Egyptistä lähdöstä\nheidän kansallisen suosionsa täydelliseen loppuun asti [II osa, 3\nluku], vuonna 36 j.K. oli 1650 vuotta. Mutta älköön kukaan sekottako\ntätä aikajaksoa sen aikajakson kanssa, joka esitetään juutalaisen ja\nkristillisen armotalouden rinnakkaisuuksissa edellisessä osassa --\nmissä osotetaan että nämä aikakaudet ovat kumpikin 1845 vuotta pitkät,\ntoinen Jaakobin kuolemasta vuoteen 33 j.K. ja toinen vuodesta 33 j.K.\nvuoteen 1878.\n\nEikä siinä kyllin että tämä oli älykäs tapa kätkeä ja kumminkin\nilmaista aika Egyptistä lähdöstä Vapahtajamme syntymään (jotta se\nmäärättynä aikana vahvistaisi Raamatun todistuksen), vaan tarkkaavaisen\nlukijan pitäisi ilman vaikeutta huomata, että se kahdestakin syystä voi\ntapahtua ainoastaan jollakin samallaisella tavalla. Ensiksikin, koska\njuutalainen armotalous ja suosio ei ainoastaan alkanut Jaakobin\nkuollessa, ennen Egyptistä lähtöä, vaan myöskin ulottui kristilliseen\narmotalouteen ja kulki sen kanssa rinnatusten niinä kolmenakymmenenä\nkolmena vuotena, jolloin Herramme eli maan päällä; ja toiseksi, jos\n\"Ensimäinen nouseva käytävä\" olisi tehty kyllin pitkäksi, jotta se\nolisi täydellisesti esittänyt juutalaisen ajan vuosi-tuumissa, olisi\nkäynyt välttämättömäksi tehdä pyramiidi vielä suuremmaksi, mikä taas\nolisi hävittänyt sen tieteelliset piirteet ja opetukset.\n\nTutkikaamme nyt \"Suurta galleriaa\" \"Ensimäisen nousevan käytävän\"\nloppukohdasta ja pankaamme merkille myöskin sen vertauskuvalliset\ntodistukset. Se on seitsemän kertaa korkeampi kuin \"Ensimäinen nouseva\nkäytävä\". Sen seinissä on seitsemän kerrosta toistensa yli työntyviä\nkiviä, tasaisesta, hienoksi kiillotetusta kivestä ja kerran kauniista,\nkermanvärisestä kalkkikivestä. Se on kaksikymmentä kahdeksan jalkaa (n.\n8,4 m) korkea, vaikkakin hyvin kapea, senkautta ettei se ole\nainoassakaan kohdassa kuutta jalkaa (n. 1,8 m) leveämpi, mutta\nsupistuen alaspäin on se lattian kohdalta ainoastaan kolme jalkaa (n.\n0,9 m) ja katosta vieläkin soukempi. Prof. Greaves, professori\nOxfordissa viidennellätoista vuosisadalla, kirjotti selonteossaan\nsiitä: --\n\n\"Tämä on hyvin komea työ eikä ole huonompi taiteelliseen\nhuomattavaisuuteen tai aineelliseen rikkauteen nähden mitä komeampia ja\nsuuremmoisempia rakennuksia. Tämä galleria eli korridoori tai miksi\nsitä kutsuisin on rakennettu valkosesta, kiillotetusta marmorista\n(kalkkikivestä), joka on leikattu hyvin tasaisiksi nelikulmaisiksi\nlaatoiksi. Samallaisesta aineesta kuin lattia, samallaisesta on katto\nja myöskin sivuseinät tehdyt; liitossaumat ovat niin tiiviit, että\ntarkka silmä tuskin niitä erottaa; ja juuri ylöskäytävän kaltevuus ja\nnousu antaa tälle kaikelle viehätystä, vaikka se tekeekin pääsyn sitä\nliukkaammaksi ja vaikeammaksi... Marmori-(kalkkikivi) möhkäleiden\nmuodossa ja järjestyksessä on pala arkkitehtuuria, joka minun\nmielestäni on hyvin aistikasta, senkautta että kaikki kerrokset eli\nrivit, joita onkin vain seitsemän (niin suuria ovat nämä kivet),\npistäytyvät ja riippuvat toistensa yli noin kolme tuumaa (n. 7.5 cm);\nylimmän kerroksen alin osa riippuu seuraavan rivin ylimmän osan yli, ja\nmuut järjestyksessään sen mukaan kuin ne laskevat.\"\n\nJa prof. Smyth selittää olevan mahdotonta esittää niitä mitenkään\nkuvassa; hän näet sanoo:\n\n\"Käy yli ymmärryksen tehdä siitä tekniikan sääntöjen mukaisia\nperinpohjaisia piirroksia, sen kapean leveyden, sen suuren holvimaisen\nkorkeuden ja sen pitkän lattian hyvin omituisen kallistuvaisuuden\ntähden; lattia, joka, kun sitä katsoo sen pohjoispäästä etelään päin,\nnousee ylöspäin ja ylöspäin pimeydessä, nähtävästi loppumattomiin; ja\nsellaisella jyrkkyydellä, ettei minkään taiteilijan näköala siitä,\nmaalattuna pystysuoralle pohjapiirrokselle, saattaisi koskaan toivoa\nvoivansa esittää enemmän kuin pienen osan tästä lattiasta, joka ulottuu\nylös läpi koko kankaan ja katoaa sen yläreunassa. Jos sen sijaan\nkatsotaan pohjoiseen päin gallerian eteläpäästä, katoaa lattia heti, ja\nsilmäin korkeudella, jonkun matkan päässä näkyy osa jyrkästi laskevaa\nkattoa. Muuten antaa kivien työntyminen toistensa yli noissa pimeissä\nseinissä, jotka kulkevat ohi kummallakin puolella, vakavan vaikutuksen;\nmutta kaikki tämä huolestuttavassa kaltevuudessa, joka puhuu\nvaikeudesta yhteen suuntaan, vaarasta toiseen ja valtavasta vuoresta\nkaikkialla.\"\n\nMinkä ihmeellisen valaistuksen antaakaan \"Suuri galleria\" _totisen_,\nkristillisen Seurakunnan kulusta ja pienen voittaja-lauman vaelluksesta\nevankelikauden pitkänä ajanjaksona. Sen kerran kauniit, kermanvalkoset\nseinät ja katto, muodostettuina säännöllisistä toistensa yli\ntyöntyvistä kivistä, jotka kaikki kallistuvat ylöspäin, eivät tarkota\nnimiseurakunnan historiaa, kuten muutamat ovat luulleet -- muuten eivät\nne olisi suinkaan niin säännöllisiä ja ylöspäin suunnattuja -- vaan ne\npuhuvat suuresta Jumalan suosiosta, joka on annettu evankelikautena,\n\"korkeasta kutsusta\" määrättyihin etuihin, joka on tarjottu\nevankelikautena ehdollisesti kaikille oikeamielisille ja joka on avattu\nja tehty mahdolliseksi \"Kaivon\" -- lunastuksen kautta.\n\n\"Suuren gallerian\" huomattava korkeus -- seitsemän kertaa sen käytävän\nkorkeus, joka esittää juutalaista armotaloutta (seitsemän on\ntäydellisyyden vertauskuva) -- esikuvaa abrahamilaisen lupauksen\nsiunauksen täydellisyyttä, joka todellisuudessa on annettu\nevankeliseurakunnalle. \"Kuninkaan huone\" \"Suuren gallerian\" päässä\nesittää sen kilpajuoksun päämäärää, johon nykyinen korkea kutsu\njohtaa kaikki uskolliset; ja tämä \"Kuninkaan huone\" on, kuten heti\nsaamme nähdä, mitä sopivin vertauskuva seurakunnan lopullisesta\nkohtalosta. \"Kaivo\" (joka esikuvaa lunastusta) juuri tämän\n\"Gallerian\" sisäänkäytävän vieressä, vertauskuvaa kauniisti meidän\nvanhurskauttamistamme, minkä jokaisen, joka kulkee tätä tietä, täytyy\nnähdä ja tunnustaa. Suuri pyramiidi sanoo meille näin: \"Niin ei nyt\nsiis ole mitään kadotusta niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat\".\n\n\"Suuren gallerian\" loppumattomalta näyttävä pituus osottaa kuinka\npitkältä evankelikausi on näyttänyt seurakunnan yksityisistä jäsenistä;\nkun taas sen kapeus esikuvaa hyvin \"kaitaa tietä, joka vie elämään\"; ja\nsen jyrkkyys, tien vaikeutta, ja alituista takaisinliukumisen vaaraa\nniille, jotka eivät ota tarkkaa vaaria askeleistaan. Kumminkin näiden\njumalallisen suosion seinien sisällä ovat turvassa ja varmuudessa\nkaikki ne, jotka edistyvät hyvissä töissä, jotka kasvavat armossa\nvaeltaen tuota vaikeata tietä ylös, vaeltaen hengen eikä lihan jälkeen.\n\nKun me katsomme ylöspäin pitkin \"Suurta galleriaa\", näemme me että\n_sillä on loppu_ kuten alkukin. Niinmuodoin sanotaan meille, että nuo\ntavattoman suuret ja kalliit edut, jotka ovat kestäneet koko\nevankelikauden, tulevat kerran _lakkaamaan_ -- tuo ihmeellinen korkea\nkutsu Kristuksen kanssaperillisyyteen hänen \"morsiamenaan\" tulee\npäättymään, kun luku, kyllin suuri täyttämään \"pienen lauman\", on\nottanut vastaan kutsun. Sen mitä tämä -- kivi-\"todistaja\" näin osottaa\nkuvan kautta, esittää Raamattu hyvin selvästi: se osottaa, kuten olemme\nnähneet, että etu saada juosta \"korkean kutsun\" palkinnon\nsaavuttamiseksi, kuuluu ainoastaan evankelikaudelle. Sitä ei ole\nkoskaan ennen myönnetty -- Ruhtinaamme Jeesus oli ensimäinen, jolle se\ntarjottiin, ensimäinen, joka otti vastaan sen uhraamiseen sisältyvät\nehdot ja ensimäinen, joka sai siitä luvatun palkinnon. \"Suuren\ngallerian\" eteläpää ilmottaa yhtä tarkasti lopun jumalalliseen luontoon\nkutsumisesta kuin sen pohjoinen pää ilmottaa tarjoumuksen alun tuohon\nsuureen suosioon.\n\nMutta kun \"Suuri galleria\" esikuvaa Jumalan meille antamaa \"korkeaa\nkutsua\", niin katsokaamme edelleen ja ottakaamme vaarin minne tämä\nkutsu johtaa kussakin erikoistapauksessa. Me olemme jo nähneet\nRaamatusta, että me olemme kutsutut kärsimään Kristuksen kanssa,\nolemaan kuolleet hänen kanssaan ja sitten _tulemaan osallisiksi\nhänen kirkkaudestaan_. Ja kaiken tämän huomaamme me sattuvasti\nvertauskuvatuksi sillä omituisella tavalla, jonka kautta päästään\n\"Suuren gallerian\" päässä olevaan \"Kuninkaan huoneeseen\". Se tie, jota\npitkin ne, jotka ottavat vastaan \"korkean kutsun\", saavat mennä\ntaivaalliseen ihanuuteen, jota \"Kuninkaan huone\" esikuvaa, ei ole\nsuora. Heitä täytyy ensin koetella joka suhteessa ja huomata Jumalan\ntahdolle kuuliaisiksi, muuten eivät he voi mennä siihen lepoon, joka on\ntarjona. Suuri pyramiidi valaisee niin ollen voimakkaasti tämän\nRaamatun opin ja kaikkein niiden kokemuksen, jotka juoksevat\nsaavuttaakseen tuon suuren palkinnon. Kuten kutsu johtaa vihkiytymiseen\nja uhraamisen käytäntöön ottamiseen, niin johtaa \"Suuri galleriakin\"\nerinäisiin mataliin käytäviin, jotka vertauskuvaavat sitä. Saavuttuaan\nsen ylimpään päähän täytyy matkamiehen taipua hyvin alas siinä\noviaukossa eli käytävässä, joka vie \"Esihuoneeseen\". Tämä taipuminen\nvertauskuvaa sitä inhimillisen tahdon vihkimistä eli kuolemaa,\nuhrautumisen alkua, mihin ovat kutsutut kaikki ne, jotka tahtovat\nsaavuttaa jumalallisen luonnon. Siitä, kuinka paljon tämä uhrautuminen\noikeastaan merkitsee, ovat selvillä ainoastaan ne, jotka ovat\nvastaanottaneet kutsun ja todellisuudessa luopuneet inhimillisestä\ntahdosta.\n\nKun tämän vihkiytymistä esikuvaavan lyhyen käytävän kautta on kuljettu,\nolemme me n.k. \"Esihuoneessa\". Tässä loppuu kalkkikivilattia; tästä\nalkain astutaan lattialla, joka on pelkkää graniittia, jonka voidaan\nselittää merkitsevän _uutta_ asemaa eli oloa \"uusina luomuksina\". Mutta\nasettaessamme jalkamme graniittilattialle astuaksemme uuteen asemaansa\nuutena luomuksena, huomataan jättiläismäinen graniittisulku; tämä on\ntunnettu \"Graniittipaaden\" nimellä. Tämä sulkee laskuoven tavoin tien\nosittain ja jättää jälelle ainoastaan matalan käytävän, samallaisen\nkuin se, mistä äsken kuljettiin, 44 tuumaa (n. 1,1 m) korkean,\nniin että meidän täytyy uudestaan kumartua ennenkuin voimme\ntäydelleen nauttia niistä eduista, joita \"Esihuone\" esikuvaa. Tämä\n\"Graniitti-paasi\" esittää jumalallista tahtoa ja näyttää se sanovan\nsille, joka äsken on kulkenut siitä matalasta käytävästä, joka esikuvaa\noman tahdon hylkäämistä: \"Ei ole kyllin siinä että uhraat oman tahtosi,\nsuunnitelmasi ja mielipiteesi; sinä voisit kyllä tehdä tämän kaiken ja\nhyväksyä sitten kumminkin jonkun toisen tahdon ja suunnitelman; sinun\npitää, ei ainoastaan uhrata oma tahtosi vaan sinun täytyy myöskin\ntaipua Jumalan tahdon alle ja ottaa se omasi sijaan ja tulla valppaaksi\nJumalan palveluksessa, ennenkuin sinut lasketaan uudeksi luomukseksi ja\nperilliseksi jumalallisesta luonnosta\".\n\nSittenkun olemme menneet \"Graniitti-paaden\" ohi, seisomme me\nesteettömästi \"Esihuoneen\" graniittilattialla. Se on omituinen huone:\nsen seinät eroavat toisistaan, näyttää ikäänkuin siinä olisi muutamissa\nosissa jonkunlainen lautakerros, ja toisiin sen seinistä on taas\nuurrettu koloja. Muuten se näyttää olevan täynnä opetuksia, joita ei\nvielä täysin ole osattu selittää. Kumminkin näyttää se ajatus, jonka\nsiellä käyneet ovat esittäneet, että se on kouluhuoneen tapainen,\nolevan täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa mitä meidän siitä tulee\nodottaa nim. että se esittää totuudesta siinneiden pyhien kokemuksia.\nTämä \"Esihuone\" vertauskuvaa Kristuksen koulua ja sitä opetusta --\nniitä uskon, kärsivällisyyden, kestäväisyyden j.n.e. koetuksia -- johon\nkaikki joutuvat, jotka ovat vihkineet itsensä kokonaan Jumalan\ntahdolle; joka lahjottaa heille tilaisuuden _voittaa_ ja osottaa\narvokkaisuutensa voittajan paikkaan Kristuksen kanssa hänen tulevan\nvaltakuntansa ihanuudessa. Jos ei meillä ole sellaisia kokemuksia ja\nkoetuksia emme ole _lapsia_ emmekä jumalallisen tason _perillisiä_\n(Hebr. 12: 8.) Jumala kouluuttaa ja opettaa meitä nykyisessä\nelämässämme, senjälkeen kun olemme vihkiytyneet hänen palvelukseensa ja\nsenkautta ei hän ainoastaan koettele meidän uskollisuuttamme häntä\nkohtaan liittolupauksemme mukaisesti, vaan valmistaa meitä myöskin\nsiihen että me tunnemme myötätuntoa toisten koettelemuksia ja\nvaikeuksia kohtaan, toisten, joiden ohjaajiksi ja tuomareiksi hän\ntahtonsa mukaan meidät pian on tekevä. --- 1 Kor. 6: 2, 3.\n\nMeidän ei ole ainoastaan kuoltava tahdollemme, vaan meidän on kuoltava\n_todellisestikin_ ennenkuin me täydellisesti ja todellisesti voimme\nastua \"uuden\", \"jumalallisen luonnon\" ehtoihin. Ja tämänkin osottaa\nkivi-\"todistaja\"; sillä \"Esihuoneen\" takaosassa on hyvin matala\nkäytävä, jonka kautta päästään \"Kuninkaan huoneeseen\". Siten tulemme\n\"Kuninkaan huoneeseen\", korkeimpaan ja suuremmoisimpaan pyramiidin\nhuoneeseen, joka on jumalallisen luonnon täydellisyyden vertauskuva,\njonka \"pieni lauma\" saavuttaa, ne harvat voittajat, jotka valitaan\n\"monesta kutsutusta\" (jota _kutsumista_ \"Suuri galleria\" vertauskuvaa),\nne harvat voittajat, jotka kulkevat itseuhrautumisen ja koetuksen\nkautta (joita \"Esihuone\" ja siihen sekä siitä poisjohtavat matalat\nkäytävät vertauskuvaavat). Kutsu \"jumalalliseen luontoon\" tuli ensin\nHerrallemme Jeesukselle, jonka lähettämisellä maan päälle oli\nkahdenlainen tarkotus: 1) vapahtaa syntiset maksamalla lunastushinta\nAadamin puolesta ja hänessä kaikkien puolesta, ja 2) että hän\ntottelevaisuuden kautta, kuolemaan asti osottautui jumalallisen luonnon\nja ihanuuden arvoiseksi. Sentähden osotetaan \"Suuren gallerian\" alkavan\nmeidän Herramme syntymisestä. Se ei sentähden vertauskuvaa\n_evankelikautta_, sillä se ei alkanut ennenkuin Jeesus oli tehnyt lopun\nlakikaudesta, uhrinsa kautta ristillä, 33 vuotta syntymänsä jälkeen;\nvaan se vertauskuvaa sitävastoin korkeata eli taivaallista _kutsua_\n(uhrin kautta) jumalalliseen luontoon -- \"Kuninkaan huoneeseen\". Meidän\nHerramme oli kutsuttu siihen syntymästänsä saakka: ja Helluntain\njälkeen ovat kaikki vanhurskautetut uskovaiset kutsutut tähän\nsamaan korkeaan etuun, kuinka harvat sitten ottavatkaan vastaan\nuhrautumiskutsun ja kuinka harvat sitte tekevätkään kutsumisensa ja\nvalitsemisensa lujaksi sydämestänsä tottelemalla ehtoja -- seuraamalla\nMestarin jäljissä. Ja se aika, jonka kuluessa \"korkea kutsu\"\njumalalliseen luontoon on voimassa ja koska se loppuu, on ilmaistu\n\"Suuren gallerian pituuden ja päättymisen kautta, kuten jo on osotettu.\nKuninkaan huone\", johon pääsee ainoastaan \"Suuren gallerian\" ja\n\"Esihuoneen\" kautta, on kaikin puolin korkein ja parhain huone Suuressa\npyramiidissa ja vertauskuvaa se sattuvasti jumalallista luontoa. Herra\nHenry F. Gordon sanoo kuvauksessaan siitä: --\n\n\"Se on hyvin komea huone, 34 jalkaa (n. 10,4 m) pitkä, 17 jalkaa (n.\n5,2 m.) leveä ja 19 jalkaa (n. 5,8 m) korkea, tehty kauttaaltaan\npunaisesta, kiillotetusta graniitista; seinät, lattia ja katto ovat\nnelikulmaisista, suorakulmaisista lohkareista, jotka ovat liitetyt\nyhteen sellaisella erinomaisella taidolla, ettei kukaan itsevaltainen\nuuden ajan keisari voisi toivoa itselleen mitään lujempaa, ylevämpää ja\naistikkaampaa. Ainoa esine mikä tässä huoneessa on, on tyhjä kanneton\n(graniitti-) arkku (eli kivilaatikko); ja on huomattavaa, että tämä\narkku suuruudeltaan on juuri yhtä suuri kuin liitonarkki\nmoosekselaisessa tabernaakkelissa.\"\n\nSuuressa pyramiidissa käytetään _graniittia_ vertauskuvaamaan\njumalallisia asioita eli jumalallista luontoa, aivan samoin kuin kulta\nvertauskuvasi sitä Israelin esikuvallisessa tabernakkelissa ja\ntemppelissä; matalat käytävät, jotka johtavat \"Esihuoneeseen\" ja\n\"Kuninkaan huoneeseen\" vastaavat pyhän ja kaikkein pyhimmän esirippuja;\nja graniittiarkku, ainoa esine \"Kuninkaan huoneessa\" vastaa liiton\narkkia, joka oli ainoa esine tabernakkelin ja temppelin kaikkein\npyhimmässä. Mikä toisessa oli kultaa, on toisessa graniittia ja\nmerkitsevät ne vertauskuvallisesti samaa.\n\nJa tässä ei ole kaikki: me huomaamme, että samoilla suurilla\ntotuuksilla, jotka ovat vertauskuvallisesti esitetyt tabernakkelin ja\ntemppelin kahdessa huoneessa, pyhässä ja kaikkein pyhimmässä ja niitä\nerottavissa esiripuissa, on opetuksiinsa nähden täydellinen\nvastaavaisuus suuren pyramiidin kahdessa huoneessa, \"Esihuoneessa\" ja\n\"Kuninkaan huoneessa\" ja niitä erottavissa matalissa käytävissä.\n\"Esihuone\" esikuvaa tabernakkelin pyhän tavoin, sitä olotilan suhdetta\nJumalaan, jossa uskovainen lasketaan uudeksi luomukseksi ja Kristuksen\nkanssaperilliseksi jumalallisesta luonnosta ja ihanuudesta, johon\n_uskovainen_ astuu, kun hän vastaanotettuaan lunastuksen kautta\nsynteinanteeksiannon ja sovituksen Jumalan kanssa, esittää\nvanhurskautettuna olentona itsensä _eläväksi uhriksi Jumalan\npalvelukseen_. Kuten ensimäinen esirippu tabernakkelissa esikuvasi\nmeidän oman tahtomme vihkimistä, hylkäämistä eli kuolemaa ja\ntäydellistä alistumista Jumalan tahdolle, samaten vertauskuvaa\n\"Esihuoneen\" matala käytävä myöskin samaa suurta tapahtumaa, jolla\nkaikkien niiden uusi elämä alkaa, jotka koskaan tulevat kuninkaallisen\npapiston jäseniksi.\n\nSittenkun tämä koe, joka esittää meidän kaikkemme asettamista\nalttarille, on läpikäyty, ei uskovaista enää _lasketa_ inhimilliseksi\nolennoksi, vaan \"uudeksi luomukseksi\", \"osalliseksi jumalallisesta\nluonnosta\". Oikeastaan ei hän kumminkaan todellisuudessa tule\nosalliseksi jumalallisesta luonnosta, ennenkuin hän uskollisesti on\noppinut tottelemaan Jumalan tahtoa nykyisen elämän todellisissa\nkoettelemuksissa ja päivittäisissä uhraamisissa ja kurituksissa (joita\n\"esihuone\" omituisesti laitettujen seiniensä kautta ja tabernakkelin\npyhä taas näkyleipäin pöydän, kultaisen kynttiläjalan ja uhrialttarin\nkautta esikuvaa); ei ennenkuin hän on todellakin kuollut (jota\ntabernakkelin toinen esirippu ja pyramiidin \"Kuninkaan huoneeseen\"\njohtava toinen matala käytävä esikuvaavat); eikä ennenkuin hän,\ntultuaan osalliseksi ensimäisestä ylösnousemisesta, on päässyt\nKristuksen kanssa luvatun jumalallisen luonnon ja ihanuuden\ntäydellisyyteen -- hänen ikuiseen osaansa, jota \"Kuninkaan huone\"\nvertauskuvaa. Niin ollen osottaa Suuri pyramiidi ei ainoastaan ihmisen\nalaspäin synnissä vievän tien, vaan myöskin ne erinäiset jumalallisen\nsuunnitelman asteet, joiden kautta on ryhdytty valmistuksiin ihmisen\ntäydellistä ennalleenasettamista varten syntiinlankeemuksesta, sen tien\nkautta elämään, jonka Herramme Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on\navannut.\n\nHuomattakoon, että graniittilattia ei ulotu aivan \"Esihuoneen\" etuosaan\nsaakka, jota vastoin katto on graniitista kautta koko huoneen. Tämä\nnäyttää antavan opetuksen, joka on täydellisessä sopusoinnussa sen\njumalallisen suunnitelman kanssa, minkä jo olemme nähneet, sellaisena\nkuin se suhtautuu kutsuttuihin, jotka koettavat tulla osallisiksi\njumalallisesta luonnosta. Ensimäinen matala käytävä vertauskuvaa\nuskovaisen inhimillisen tahdon vihkimistä, joka todellisuudessa antaa\nhänelle pääsyn \"pyhään\" eli pyhään tilaan, jossa hän on toivon kautta\nihanuuden ja kuolemattomuuden tuleva perillinen, jota \"Esihuoneessa\"\nesittää se, että graniittikatto nyt peittää hänet; kumminkaan ei voi\nkatsoa, että hänellä olisi täysi sisäänpääsy uuteen luontoon ennenkuin\nhän on tullut \"elvytetyksi\" toimeen ja uuteen elämään; ja tätä koetta\nesikuvaa \"Graniittipaasi\", joka omituisen asemansa kautta, ollen\nriippuvana ikäänkuin olisi valmis putoamaan ja sen kautta keskeyttämään\neteenpäin menon, näyttää sanovan: \"Pyhiinvaeltaja, vaikka oletkin\ntullut näin pitkälle ja olet vihkiytynyt Jumalalle, niin, jos et\ntule totuuden hengen kautta elvytetyksi tositoimintaan hänen\npalveluksessaan, tulet sinä yhä edelleen olemaan ilman todellista\nasemaa jumalallisessa tasossa, johon sinut on kutsuttu\". _Ne_ kolme\naskelta, joiden kautta evankelikautena kutsutut pääsevät Herransa\niloon, ovat niinmuodoin ilmotetut suuressa pyramiidissa kuten\nRaamatussakin. Ne ovat:\n\n1) _Vihkiytyminen_ eli sikiytyminen hengestä totuuden sanan kautta,\njota vertauskuvaa \"Esihuoneeseen\" johtava matala käytävä.\n\n_2) Elpyminen_ tositoimintaan ja uhraamiseen hengen pyhityksen ja\ntotuuden uskomisen kautta; tätä vertauskuvaa \"Graniittipaaden\" alla\noleva matala käytävä.\n\n3) _Syntyminen_ hengestä meidän Herramme täydelliseen kaltaisuuteen,\nosallisuuden kautta ensimäiseen ylösnousemiseen; tätä vertauskuvaa\n\"Kuninkaan huoneeseen\" johtava matala käytävä.\n\n\nLUONNOLLINEN JA HENKINEN LUONTO ILMAISTUT.\n\nKun tarkastetaan kuvaa, niin huomattakoon, että viiva, joka\najatellaan vedetyksi Suuren pyramiidin kohtisuoran akselin kautta,\njättäisi \"Kuningattaren huoneen\" ja sen \"Vaakasuoran käytävän\",\n\"Sisäänkäyntikäytävän\", \"Ensimäisen nousevan käytävän\" ja \"Suuren\ngallerian\", tämän viivan eli akselin pohjoispuolelle ja ainoastaan\n\"Esihuoneen\" ja \"Kuninkaan huoneen\", sen eteläpuolelle. Tämän\njärjestelyn kautta ilmaisee Suuren pyramiidin suunnittelija (Jehova)\nmeille luontojen erotuksen, kuten on huomautettu I osan 10 luvussa.\n\n\"Kuningattaren huone\", joka esittää ihmiskunnan täydellisyyttä sen\njälkeen kun tuhatvuotiskautena kaikki tottelevaiset ja arvolliset ovat\nennalleenasetetut Luojan jäljennöksiksi siveellisessä suhteessa,\nopettaa, senkautta että sen takasivu eli -seinä on samalla viivalla\nkuin pyramiidin akseli, että, näin ennalleenasetettuna Jumalan kuvaksi\nja kaltaiseksi, ihmissuku, vaikka yhä edelleenkin inhimillinen, tulee\nolemaan lähellä jumalallista luontoa, niin lähellä kuin luonto voi olla\ntoista luontoa, josta se on jäljennös. Ja kaikki ylösnousevat käytävät,\njotka vievät akselia kohden, osottavat, että Jumalan kansan\ntoivomuksena ja pyrkimyksenä on päästä inhimilliseen täydellisyyteen,\nkun taas ne, jotka ovat kutsutut evankelikauden seurakunnasta, tulevat\npääsemään inhimillistä täydellisyyttä _korkeammalle_. He tulevat\nKristuksen kanssaperillisinä menemään jumalallisen luonnon\ntäydellisyyteen.\n\nSe seikka, ettei \"Maanalainen huone\" eli \"Kuilu\", joka esittää\nvaikeutta ja kuolemaa, ole ihan kokonaan samalla puolen kohtisuoraa\nakselia kuin \"Kuningattaren huone\" ja sen käytävä, ei sodi tätä\nselitystä vastaan; sillä kun asiaa ankarasti arvostellaan, ei se ole\nmikään osa Pyramiidista. Se on Pyramiidin alla, kaukana sen asemaviivan\nalapuolella. Mutta se antaa meille kenties toisen opetuksen. Kohtisuora\nviiva sen takaseinästä sattuisi täsmälleen yhteen \"Esihuoneen\"\ntakaseinän kanssa; ja sen opetuksen, minkä tästä voi saada, pitäisi\nolla sopusoinnussa Raamatun tarkotuksen kanssa, nim. että _on\nmahdollista_, että muutamat, jotka ovat astuneet \"pyhään\" eli\npyhitettyyn tilaan (jotka ovat siinneet totuuden sanan kautta, ja jotka\nvielä ovat tulleet tuon saman elvyttämiksi), voivat tehdä synnin, joka\njohtaa kuolemaan -- toiseen kuolemaan.\n\nSiis näyttää siltä, kuin \"Kuilun\" asema suhteessaan akseliin,\njos sillä on mitään merkitystä pyramiidin yläpuolella olevien\nrakennejärjestelmien kanssa, ilmottaisi, että toinen kuolema --\n_loputon_, toivoton tyhjäksitekeminen -- on rangaistuksena, ei\nainoastaan niille ihmisille, jotka tahallisesti tekevät syntiä, ja\njotka tuhatvuotiskauden siunattujen tilaisuuksien aikana kieltäytyvät\nedistymästä inhimilliseen täydellisyyteen, vaan myöskin niille\nevankelikauden pyhille, jotka tahallisesti hylkäävät Kristuksen\ntarjotun ja sitä ennen vastaanotetun heille luetun vanhurskauden puvun.\n\nToinen kohta, joka ansaitsee huomauttamista suuren\npyramiidi-rakennuksen asemaviivan yläpuolella kohtisuoran akselin\nyhteydessä, on tämä: meidän Herramme ensimäinen tuleminen ja hänen\nkuolemansa, joita \"kaivon\" suu merkitsee, ovat silläpuolella pyramiidin\nakselia, joka esikuvaa _inhimillistä luontoa_; ja on myöskin huomattava\nsuun asema samalla _korkeudella_ kuin \"Kuningattaren huoneeseen\"\njohtava käytävä, joka vertauskuvaa _inhimillistä täydellisyyttä_. Suuri\npyramiidi näyttää siis sanovan: \"Hän tuli lihaksi\" -- \"_ihminen_\nKristus Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkein edestä\"; kumminkaan ei\nhän tiennyt mistään synnistä, vaan hän oli pyhä, viaton, syntisistä\nerotettu eikä hänellä ollut mitään osaa Aadamin suvun alaspäin\nmenevässä syntisessä vaelluksessa (jota vertauskuvaa käytävä\n\"Kuiluun\"). Sitäpaitsi ovat \"Luolan\" asema ja se asianhaara, että se\noli luonnollinen eikä hakattu, kuvaavia. Se asianhaara, että se oli\n_luonnollinen_, opettaa, että Herran itsensä uhraaminen ei ollut\nsatunnaista, vaan edeltäpäin määrätty ja edeltäpäin järjestetty asia\nJehovan suunnitelmassa, päätetty ennenkuin sen suunnitelman\ntoimeenpano, jota pyramiidi vertauskuvaa, oli aljettu. Se asianhaara,\nettä se sijaitsee pyramiidin asemaviivan yläpuolella eikä alapuolella,\nnäyttää antavan opetuksen, joka on sopusoinnussa Raamatun kanssa --\nettä vaikka Herramme kuoli syntisten lunastushintana, ei hän vaipunut\nsyntiin ja alennukseen, vaan oli hän vieläpä kuollessaankin\njumalallisen suunnitelman määrättyjen rajojen sisäpuolella niinkuin se\nvertauskuvataan suuressa pyramiidirakennuksessa sen kautta, että\n\"Luola\" on asemaviivan yläpuolella.\n\nNyt nousee suurta mielenkiintoa herättävä kysymys: vahvistaako\npyramiidi, korkean kutsun loppumista koskeva todistus Raamatun samaa\nasiaa koskevan todistuksen? Osottaako se, että \"suuren gallerian\" loppu\nlankeaa täydelleen yhteen sen ajan kanssa, jolloin Raamattu vakuuttaa\nmeille Jumalan kutsun tähän suosioon päättyneen! Tahi vastustaako se\nsitä, minkä me olemme oppineet Raamatusta, ja osottaako se meille joko\npitemmän tai lyhyemmän ajan kutsulle jumalalliseen luontoon?\n\nTämä tulee olemaan \"tulikoe\" ei kumminkaan Jumalan sanan, joka on\nyläpuolella kaiken, ja sen ihmeellisten todistusten koettelemiseksi,\nvaan tämän kivi-\"todistajan\" koettelemiseksi. Antaako se\nlisätodistuksen jumalallista alkuperää olevasta rakennustaidostaan\nvahvistamalla Raamatun todistuksen? tai poikkeaako se siitä enemmän tai\nvähemmän? Jos se tarkkaan ja yksityiskohdissaan vahvistaisi Raamatun\nilmotukset, olisi sillä todellakin syytä siihen nimeen, minkä sille on\nantanut tri Seiss -- \"kivi-ihme\".\n\nNiin, mekään emme voi sanoa siitä vähempää, sillä sen todistus on\ntäydelleen ja joka yksityiskohdassaan sopusoinnussa Jumalan\nsuunnitelman kanssa kokonaisuudessaan, semmoisena kuin me olemme\noppineet tuntemaan tämän suunnitelman Raamatusta. Nämä ihmeelliset\nvastaavaisuudet eivät anna sijaa epäillä sitä, että sama jumalallinen\nolento, joka henkeytti profetat ja apostolit, henkeytti myöskin tämän\n\"todistajan\". Tutkikaamme muutamia näistä yhtäpitäväisyyksistä kutakin\nerikseen.\n\nJohtakaamme mieleemme Raamatun osottaneen, että pakanain hallituksen\nloppu maailmassa ja hädän aika, jonka kautta se kukistuu, tulevat\ntapahtumaan v. 1914 j.K. loppuessa ja jolloinkin ennen tätä aikaa ovat\nKristuksen seurakunnan jäsenet tulleet \"muutetuiksi\" ja kirkastetuiksi.\nMuistakaamme myöskin, että Raamattu osotti meille eri tavalla --\nriemuvuosikausien, Danielin 1335 päivän, rinnakkaisten armotalousten\ny.m. kautta -- että elonkorjuu-aika eli tämän aikakauden loppu, alkoi\nlokakuussa 1874, ja että silloin oli aika, jolloin suuri Elonkorjaaja\ntuli läsnäolevaksi, että seitsemän vuotta myöhemmin -- lokakuussa 1881\n-- korkea kutsu lakkasi, vaikka muutamat pääsevät jälkeenpäinkin\nosallisiksi samoista suosioneduista, ilman että yleinen kutsuminen\ntapahtuu, täyttääkseen niiden kutsuttujen paikat, jotka koetukseen\npantuina huomataan arvottomiksi. Katsokaamme sitte sitä tapaa, jolla\ntämä kivi-\"todistaja\" vahvistaa samat aikamäärät ja valaisee samoja\nopetuksia. Siis:\n\n\"Suuren gallerian\" lattialinja pohjoisseinästä eteläseinään asti on\nmitattu viime vuosina kaksi kertaa hyvin tarkasti, ja on saatu\ntulokseksi kolme eri mitta-suhdetta. Ensimäinen mittaus (a) on otettu\npohjoispään seinästä \"Portaaseen\" asti ja sitten on jätetty sen korotus\ntai etupuoli mittaamatta ja mitattu taas sen yläpuoli ja siten on saatu\n\"Suuren gallerian\" lattian pituus; toinen mittaus (b) osottaa pituuden\n\"Portaan\" _läpi_, joka on mitattu ikäänkuin ei porrasta olisikaan;\nkolmas mittaus (c) ilmaisee koko lattian pituuden, jolloin on myös\nmitattu \"portaan\" ylösnouseva etupuoli sekä sen päällispuoli. Prof.\nSmyth'in mukaan on ensimäinen mittaus (a) 1874 pyramiidi-tuumaa, toinen\n(b) 1881 pyramiidi-tuumaa ja kolmas (c) 1910 pyramiidi-tuumaa; kun taas\nhra Flinders Petrie'n mukaan nämä mitat ovat 0,8 tuumaa pitemmät.\nKohtuullisen arviolaskun mukaan, mikä myös epäilemättä tulee hyvin\nlikelle oikeata, voitanee sentähden laskea nämä numerot (a) 1875, (b)\n1882 ja (c) 1911 pyramiidi-tuumaksi.\n\nNyt kysymme me, jos jokainen näiden käytävien lattialinjoista esikuvaa\nyhtä vuotta, kuten arvellaan, ja jonka pyramiidintutkijat myöntävät,\nminkä aikamäärän \"Suuren gallerian\" mitat ilmaisevat korkean kutsun\ntulla jumalallisesta luonnosta osallisiksi, lopuksi, jota kutsua\n\"Suuri galleria\" esikuvaa? Me vastaamme, että sovittaissamme näitä\ntuuma-vuosia nykyiseen ajanlaskuumme, täytyy meidän muistaa, että\nmeidän ajanlaskumme j.K. on vuoden ja kolme kuukautta perässä\ntodellisesta ajanlaskusta, kuten osotetaan II osassa siv. 58--67. Ja\nvaikkei tämä saa aikaan mitään erotusta laskiessamme jotakin ajanjaksoa\nmäärätystä vuodesta e.K. tai määrätystä vuodesta j.K. pitää se\nkumminkin ottaa huomioon tässä tapauksessa. Missä meidän Herramme\nJeesuksen syntymä on lähtöpisteenä, siinä täytyy meidän, saadaksemme\noikea tulos, ottaa huomioon meidän päiviemme erehdys mitä tulee\nJeesuksen syntymään nähden. Yksinkertaisuuden vuoksi otaksukaamme\nmeidän virheellinen ajanlaskumme oikeaksi ja vähentäkäämme sensijaan\npyramiidista saatuja numeroita vastaavassa määrin ottamalla niistä pois\nyksi ja yksi neljäsosa tuumaa, niin että ne tulevat vastaamaan meidän\najanlaskuamme. Niin vähennettyinä osottavat ne: (a) 1875 - 1 1/44 =\n1873 3/4; (b) 1882 - 1 1/44 = 1880 3/4 ja (c) 1911 -1 1/4 = 1909 3/4 ja\nantavat meille aikamäärät: (a) lokakuu 1874, (b) lokakuu 1881 ja (c)\nlokakuu 1910 j.K.\n\nTämä kolminkertainen päättyminen on sopusoinnussa sen kanssa mitä\nolemme huomanneet Raamatun opettavan; nim. että saavuttiin\n\"elonkorjuuseen\", aikakauden loppuun, lokakuussa 1874, ja että korkea\nkutsu lakkasi lokakuussa 1881, jonka jälkeen seuraa aika, jonka aikana,\nvaikka yleinen kutsu onkin lakannut, samat edut ulotutetaan muutamille\narvokkaille, jotta he täyttäisivät niiden paikat, jotka jo ovat\nkutsuttujen joukossa, mutta jotka koetuksessa huomataan arvottomiksi\nsaamaan ne kruunut, mitkä heille jaettiin, kun he vastaanottivat\nkutsun. Kuinka kauvan tämä vihkiytyneiden seulominen tulee kestämään,\njonka aikana annetaan muutamille niiden kruunut, jotka tuomitaan\narvottomiksi, ja jonka aikana heidän nimensä kirjoitetaan niiden\n_sijaan_, joiden nimet pyyhitään pois (Ilm. 3: 5, 11), sitä ei Raamattu\nilmaise, niin paljon kuin me olemme huomanneet; mutta vuosiluku 1910\nnäyttää hyvin sopivan yhteen niiden aikamääräysten kanssa, jotka\nRaamattu antaa. Se on ainoastaan neljä vuotta ennen vaivanajan\ntäydellistä loppua, joka päättää pakanain ajat; ja kun me muistamme\nHerran sanat -- että ne, jotka voittavat, katsotaan arvollisiksi\npelastumaan vaikeimmasta hädän ajasta, joka kohtaa maailmaa, niin\nvoimme ymmärtää, että se tarkottaa sitä laittomuuden hätää, joka seuraa\nlokakuuta 1914; mutta erityinen hädänaika seurakuntaan nähden on\nodotettavissa noin 1910 j.K.\n\nEikö tämä ole ihmeellinen sopusointuisuus kivi-\"todistajan\" ja Raamatun\nvälillä? Vuosiluvut lokakuu 1874 ja lokakuu 1881 ovat täsmällisiä, kun\ntaas vuosiluku 1910, vaikkei sitä olekaan ilmotettu Raamatussa, näyttää\nhyvillä perusteilla osottavan jonkun tärkeän tapahtuman seurakunnan\nkokemuksessa ja lopullisessa koetuksessa ja 1914 j.K. osottaa\nilmeisesti sen loppua, jonka jälkeen maailman suurimman hädän aika on\ntullut, josta muutamat \"suuren lauman\" jäsenet tulevat osallisiksi. Ja\nmuistakaamme tässä yhteydessä, että tämän aikamäärän -- vuoden 1914\nj.K. -- täytyy osottaa ei ainoastaan koko Kristusruumiin valitsemisen,\nkoettelemisen ja kirkastamisen loppuunsaattamista, vaan sen täytyy\nmyöskin osottaa lopputuloksen tuohon suurempaan vihkiytyneiden\nuskovaisten laumaan nähden, jotka pelon ja arkamielisyyden tähden\nlaiminlyövät antamasta Jumalalle otollisen uhrin ja jotka sentähden\ntulivat enemmän tai vähemmän maailman aatteitten ja tapojen\ntahraamiksi. Muutamien heistä täytyy ennen loppua tulla suuresta\nahdistuksesta (Ilm. 7: 14). Moni sellaisista sidotaan parast'aikaa\nlujasti yhteen noiden eri rikkaruohokimppujen kanssa polttamista\nvarten; ja he eivät tule pelastumaan ennenkuin hädänajan hehku\nelonkorjuun loppupuolella polttaa ne siteet, joilla Baabeli on pitänyt\nheidät orjuuteen sidottuina, he \"pelastuvat ikäänkuin tulen läpi.\"\nHeidän täytyy nähdä suuren Baabelin täydellinen kukistuminen ja saada\nmäärätty osa sen vitsauksista. (Ilm. 18: 4.) Neljä vuotta 1910:stä 1914\nloppuun, jotka täten ovat osotetut Suuressa pyramiidissa, tulevat\nepäilemättä muodostamaan \"tuli-kuuman\" koetusajan seurakuntaan nähden\n(1 Kor. 3: 15), joka tapahtuu ennen maailman anarkiaa, joka ei voi\nkestää kauvan. -- \"Ellei sitä aikaa lyhennettäisi, ei yksikään liha\npelastuisi\" (Matt. 24: 22).\n\nMutta tässä ei ole kaikki mitä tulee Suuren pyramiidin ihmeellisiin\nvertauskuviin. Sen ihmeteltävä sopusointuisuus jumalallisen\nsuunnitelman kanssa osotetaan vieläkin eräällä merkillisellä tavalla.\nMeidän tulisi odottaa, että niiden kahden suuren tapahtuman aikamäärä,\njotka ovat tämän aikakauden lopun yhteydessä, nim. (1) Herramme toinen\ntuleminen ja (2) elonkorjuun alku, olisi jollakin tavalla huomautettu\n\"Suuren gallerian\" yläpäässä, kuten hänen kuolemansa ja\nylösnousemisensa ovat ilmaistut \"Kaivon\" kautta sen alipäässä. Ja tässä\nemme erehdykään. Itäseinän ylä- eli eteläpäässä, katossa, korkealla\n\"Portaan\" yläpuolella on aukko, joka on yhteydessä \"Kuninkaan huoneen\"\nyläpuolella olevan valmistamattoman tyhjän huoneen kanssa. Pyramiidin\nvertauskuvallisella kielellä sanoo tämä aukko: \"Tässä puuttui asioihin\ntaivaallinen olento. -- Olento, joka ei tarvinnut lattiata käydäkseen,\nvaan joka voi tulla ja mennä tuulen tavoin.\" Ja prof. Smyth'in\nhuolelliset mittaukset \"Suren gallerian\" eteläseinästä ilmottavat\nmeille, että se ei ole täysin kohtisuora, vaan kallistuu eteenpäin\nylimmässä osassaan _seitsemän tuumaa_. Täten sanoo Pyramiidi meille\n\"seitsemän vuotta ennen korkean kutsun loppua (ennen lokak. 1881) tulee\ntuo Suuri ilmestymään\". Ja se ilmaisee yhä edelleen, että siitä ajasta\n-- lokak. 1874 -- tulee kutsu asteettain, kuten eteläseinän\nkallistuminen osottaa, loppumaan ja päättymään kokonaan lokakuussa\n1881. Huomattakoon, että tämä on täydellisessä sopusoinnussa Raamatun\ntodistuksen kanssa, sellaisena kuin se on ääripiirteittäin esitetty\nRAAMATUN TUTKISTELUJEN tässä ja edellisissä osissa.\n\nJa muistettakoon myöskin, että meillä, jotka ymmärsimme Raamatun\nesityksen näistä ajoista ja aikakausista, ei ollut mitään tekemistä\nnäiden Suuren pyramiidin mittain ottamisen kanssa; ja että ne, jotka\nottivat mitat, eivät tietäneet mitään meidän ennustuksen\nsovituksestamme, silloin kun nämä mitat otettiin, eivätkä tiedä\nvieläkään niin paljon kuin me tiedämme. Kysymme sentähden: Voiko\nsellainen tarkkuus asioista, jotka yhdeltäpuolen koskevat\nkuudentuhannen vuoden historiaa ja toiselta puolen tuhansia tuumia\npyramiidi-mitan jälkeen, olla ainoastaan satunnainen yhteensattuma? Ei,\nmutta todellisuus on ihmeellisempi ja kummallisempi kuin tarina.\n\"Herralta se on tullut ja on ihmeellistä meidän silmissämme.\"\n\nEdelleen, kun se erityinen suosio, joka sisältyi evankelikauden\nkutsuun, lakkasi (lokak. 1881) näyttää siltä kuin siunaukset maailmalle\nolisivat silloin määrätyt alkaviksi. \"Kaivon\", joka suunsa kautta\nilmaisee lunastuksen, joka takaa tulevan siunauksen, pitäisi, kuten\nnäyttääkin, alipäässään (missä se on yhteydessä alaslaskevan käytävän\nkanssa) ilmaista aikamäärä, jolloin lunastuksesta johtuvat siunaukset\nalkavat kohdata maailmaa. Se näyttää sanovan: Tässä alkavat\nlunastuksesta johtuvat edut siunata maan kaikkia sukukuntia, kun\njuutalaisen ja evankelikauden valitsemiset ovat loppuun saatetut.\n\nJos me nyt otaksumme tuon selvästi ilmotetun evankelikauden erityisen\nkutsun ja suosion lopun, 1881, siksi vuodeksi, jolloin aika\nennalleenasettamissiunausten alkamiselle oli läsnä, ja jos me katsomme\n\"Kaivon\" alinta päätekohtaa ilmaisevana vuotta 1881, huomaamme me\njotakin mieltäkiinnittävää mittaamalla takaperin pitkin\n\"Sisäänkäyntikäytävää\" pyramiidin alkuperäiseen \"Sisäänkäyntiin\" asti.\nTämän välimatkan huomaamme me olevan 3826 pyramiidi-tuumaa, jotka\nniinmuodoin vastaavat 3826 vuotta. Ja jos meidän arvelullamme on hyvä\nperustus, niin täytyi 3826 vuotta ennen vuotta 1881 tapahtua jokin\nmerkkitapaus. Ja kun me katsomme Jumalan sanan historiallisia\nmuistiinpanoja, nähdäksemme, jos siihen aikaan tapahtui jotakin\nmerkillistä, saamme me huomattavan vahvistuksen otaksumisellemme; sillä\njuuri 3826 vuotta ennen vuotta 1881 j.K. mikä antaa meille vuoden 1945\ne.K. tuli Iisak, lupauksen esikuvauksellinen siemen, isänsä Aabrahamin\nrikkauksien perilliseksi, ja oli niin ollen siinä asemassa, että hän\nvoi siunata kaikkia veljiänsä -- Ismaelia, Hagarin poikaa (lihallisen\nIsraelin esikuvaa) ja Keturan, Abrahamin toisen vaimon monta poikaa ja\ntytärtä (jotka esikuvaavat maailmaa ylimalkaan).\n\nNiin ollen ilmottaa \"Sisäänkäyntikäytävä\" ulkolaidastaan alas siihen\nkohtaan asti, missä se on yhteydessä \"Kaivon\" kanssa, vuosituumissa\najan siitä päivästä, jolloin esikuvallinen Iisak (jossa esikuvallisella\ntavalla maailman siunaamisen lupauksella oli keskipisteensä) tuli\nkaiken perilliseksi, 1945 e.K. vuoteen 1881 j.K. jolloin oli\ntodellisuudessa tullut aika siunauksen tulemiselle maailmaan\nvastakuvallisen Iisakin -- Kristuksen, kaiken perillisen kautta.\n-- Gal. 3: 16, 29.\n\nMe laskemme ajan Iisakin perinnönsaamiselle ja sitä seuraavalle\netuoikeudelle siunata veljiään, vuoteen 1881 j.K. seuraavasti: Iisak\nsai perintönsä isänsä Aabrahamin kuollessa, mikä tapahtui 100 vuotta\nsenjälkeen kuin aabrahamilainen liitto oli tehty (sillä Aabraham oli 75\nvuotias kun liitto tehtiin ja kuoli 175 vuoden vanhana). Sitten oli\nliitosta Jaakobin, Iisakin pojan, kuolemaan 232 vuotta [katso II osa\nsiv. 270, 271]; ja siitä ajasta, kun Iisak sai perinnön haltuunsa --\n100 vuotta senjälkeen kuin liitto oli tehty -- on Jaakobin kuolemaan\n132 vuotta (232 v. - 100 v.) Tähän laskemme yhteen 1813 vuotta Jaakobin\nkuolemasta meidän ajanlaskuumme j.K. ja silloin saamme vuosiluvun 1945\ne.K., vuosiluvun, jolloin esikuvallinen Iisak sai haltuunsa kaikki\nminkä Aabraham omisti (1 Moos. 25: 5.) Ja kun nämä 1945 vuotta e.K.\nlasketaan yhteen 1881 vuoteen j.K. saadaan 3826 vuotta, jotka\npyramiidituumissa ilmaistaan sen ajan pituudeksi, jonka täytyi kulua\nIisakin veljein esikuvallisen siunaamisen välillä esikuvallisen\nsiemenen Iisakin kautta ja koko maailman siunaamisen välillä\nvastakuvallisen Iisakin, Kristuksen kautta.\n\nJos jonkun mieleen nousee kysymys: Millä tavalla\nennalleenasettamis-siunausten alkaminen ilmaistiin lokakuussa 1881?\nniin me vastaamme: Ei tapahtunut mitään, minkä maailma voisi erottaa.\nMe vaellamme yhä uskossa emmekä näkemisessä. Kaikki ne valmistavat\naskeleet, jotka on otettu suurta ennalleenasettamistyötä varten sitten\nvuoden 1881 ovat laskettavat ainoastaan pisaroiksi siitä suuresta\nsiunauksen kuurosta, joka pian on virkistävä koko maata. Se mikä\ntapahtui 1881, kuten sekin mikä tapahtui 1874 voidaan erottaa\nainoastaan uskon silmällä Jumalan sanan valossa. Se oli korkean kutsun\nloppumisen vuosiluku ja siis myöskin ihmissuvulle ylimalkaan\nennalleenasettamiskutsumuksen alku -- riemutorvi alkoi soida. Tähän\naikaan oli tekijä eikä kukaan muu, niin paljon kun hän tietää,\nhuomannut erotuksen jumalalliseen luontoon kutsumisen, joka on avoinna\nevankelikautena, ja sen kutsun välillä, joka kutsuu inhimillisen\ntäydellisyyden ja kaiken sen, mikä kadotettiin Aadamissa,\nennalleenasettamiseen, jolle kutsulle aika on tullut evankelikauden\nkorkean kutsun päätyttyä.\n\n[Vaikkemme ole ajatelleet yhteensattumista ennenkuin nyt\nkirjoittaissamme tätä lukua, on hyvin merkillistä että vuoden 1881\nkuutena viimeisenä kuukautena julkaistiin ja levitettiin kirjaa \"Food\nfor Thinking Christians\" (Ruokaa ajatteleville kristityille), jossa oli\n166 sivua, 1,400,000 kpl kaikkialla Yhdysvalloissa ja Isossa\nBritanniassa.\n\nKolme asianhaaraa tämän kirjan ja sen laajan ja äkkinäisen levenemisen\nyhteydessä lisäävät yhdessä sen merkitystä ainakin omituisuuteen nähden\n(1). Kenties ei mikään kirja koskaan ole saavuttanut niin suurta\nlevenemistä niin lyhyenä aikana tai saman menetelmän kautta. Sitä\njakoivat lyhyenä aikana Piiri-sananviejä-toimiston (District Messanger\nService) juoksupojat kaikissa Yhdysvaltain ja Ison Britannian\nsuurimmissa kaupungeissa kirkonovilla kolmena toisiaan seuraavana\nsunnuntaina ja pienemmissä kaupungeissa postin kautta. (2) Rahat tästä\njohtuneiden kulujen korvaamiseksi 42,000 dollaria (yli 215,000 Smk)\nlahjoitettiin _vapaehtoisesti_, pyytämättä tarkotusta varten. (3) Se\neli ensimmäinen, niin paljon kun me tiedämme, koskaan julkaistu kirja,\njoka osotti erotuksen evankeli-seurakunnan korkean kutsun ja maailman\nylimalkaisen ennalleen asettamiskutsun välillä ja se osotti myös\nkorkean kutsun loppuvan 1881.]\n\nToinen huomattava kohta on se tie, jolla maailma kutsutaan saamaan ja\nvastaanottamaan ijankaikkinen elämä tuhatvuotiskautena.\n\nKuten ylin huone, joka on tunnettu \"Kuninkaan huoneen\" nimellä, esittää\n_jumalallista luontoa_ ja \"Suuri galleria\" esittää kutsua siihen,\nsamaten esittää sen alla oleva huone (\"Kuningattaren huone\")\ntäydellistä _inhimillistä luontoa_; ja siihen johtava käytävä esittää\nsitä elämän tietä, jolla maailman täytyy kulkea saavuttaakseen\ninhimillisen täydellisyyden tuhatvuotiskautena. Molemmat nämä tiet ja\nsiis myöskin lopputulokset avattiin ja tehtiin mahdollisiksi\n_lunastusuhrin_ kautta, jonka Välimies antoi kaikkien puolesta: mikä\nkaikki voimakkaalla tavalla ilmaistaan pyramiidissa sen kautta \"mikä\nnäyttää siltä kuin olisi tapahtunut räjähdys\", joka avasi \"Kaivon\" suun\nja jätti vapaan pääsön näihin kahteen käytävään (jotka ovat aijotut\nvertauskuvaamaan nyt seurakunnan kutsua, joka johtaa jumalalliseen\nluontoon, ja tuhatvuotiskautena maailman kutsua, joka johtaa\ninhimillisen täydellisyyden ennalleenasettamiseen).\n\nNiinmuodoin selittää suuri pyramiidi sopusoinnussa Raamatun kanssa,\nettä \"Kristus toi VALOON _elämän_ (ennalleenasettamisen inhimilliseen\ntäydellisyyteen, jota esikuvaa niin kutsuttu 'Kuningattaren huone') ja\n_kuolemattomuuden_ (jumalallisen luonnon, jota esikuvaa niin kutsuttu\n'Kuninkaan huone') evankeliuminsa kautta\" -- hyvän sanoman kautta\nlunastuksesta. -- 2 Tim. 1: 10.\n\nAinoa tie \"Kuningattaren huoneeseen\" tai \"Suureen galleriaan\" oli\n\"Kaivon\" kautta, sen kautta että \"Ensimäinen nouseva käytävä\" alunperin\noli mahdoton kulkea graniitti-\"Tulpan\" takia. Siten vahvistaa\nkivi-\"todistaja\" sen, että lakikutsun eli laki liiton kautta ei kukaan\nlangenneen suvun jäsenistä voinut saavuttaa elämää (inhimillistä\nelämää) tai kuolemattomuutta (jumalallista luontoa). Vaikka \"Ensimäinen\nnouseva käytävä\" oli tie, ei sitä kumminkaan kukaan voinut kulkea.\nSamaten oli lakiliittokin tie elämään; mutta lihan heikkouden tähden ei\nkukaan voinut kulkea sitä, niin että olisi saavuttanut sen elämän, joka\ntarjottiin (Room. 3: 20). Kivi-\"todistaja\" ilmaisee niin ollen\n_erityisesti_ ristin, uhrin ja lunastuksen, aivan samoinkuin se\nRaamatussakin on esitetty huomattavammalla tavalla kuin mikään muu\nsuunnitelman osa. \"Ei kukaan pääse isän tykö muutoin kuin minun\nkauttani\" sanoi Jeesus. \"Ilmotinhan teille ennen kaikkea sen, minkä\nitse (ennen kaikkea) olin saanut, että Kristus on kuollut meidän\nsyntiemme tähden\"; sanoi Paavali (1 Kor. 15: 3). \"'Kaivo' (joka esittää\nKristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta) on ainoa tie elämään ja\nkuolemattomuuteen\", sanoo Suuri pyramiidi.\n\nKäytävä \"Kuningattaren huoneeseen\" on matala, ja vaeltajan täytyy\nnöyrästi taivuttaa päänsä sen vaatimusten alle. Oikeintekemisen tie on\naina ollut nöyryyden tie ja tulee niin olemaan tuhatvuotiskautenakin,\njolloin _kaikilta_ vaaditaan että he taipuvat Kristuksen valtakunnan\nankarien vaatimusten edessä. Hän on hallitseva rautaisella sauvalla\n(Ilm. 2: 27). Hän tulee käyttämään oikeutta ojennusnuorana ja\nvanhurskautta luotinauhana; ja hänen suuruutensa ja valtansa _täytyy_\njokaisen kielen tunnustaa, ja hänen valtansa edessä _täytyy_ jokaisen\npolven notkistua, niin että hänen päivänään nöyrät ja vanhurskaat ja\nainoastaan ne kukostavat. -- Jes. 28: 17; Room. 14: 11; Ps. 92: 13, 14.\n\n\"Kuningattaren huone\" vertauskuvaa ennalleenasettamistyön loppua --\ninhimillistä täydellisyyttä -- sen kautta että siinä on _seitsemän_\nsivua, jos lasketaan lattia yhdeksi sivuksi ja katto kahdeksi. Käytävä\nsinne kertoo myöskin samasta seitsen-luvusta eli täydellisyydestä,\nsillä sen lattia on alennettu seitsemännellä osalla sen pituudesta. Ja\nseitsenluku ei ole ainoastaan täydellisyyden vertauskuva ylimalkaan,\nvaan se on erittäin merkitsevä tässä yhteydessä, kun tuhatvuotiskausi\non maan historian seitsemäs vuosituhat, ja se vuosituhat, jolloin ne\nsuvun jäsenet, jotka ovat halukkaita ja tottelevaisia, saavuttavat\ntäydellisyyden.\n\nProf. Smyth huomauttaa omituisuudesta \"Kuningattaren huoneen\" lattiassa\nja sinne johtavassa käytävässä, nim. että se on rosoinen ja aivan\nsiistimätön, jonka kautta se niinollen eroaa muista käytävistä, jotka\nalunperin olivat hyvin sileät ja luultavasti kiillotetut. Tämä, arvelee\nhän, ilmaisee ehkä, että lattia ei sisällä vuosi-tuuma mittauksia kuten\nmuut käytävät -- ikäänkuin pyramiidi tahtoisi tämän epätasaisuuden\nkautta sanoa: \"Täällä ei ole aikamittoja\".\n\nMutta vaikka pyramiidin vuosi-tuumia ei huomatakaan \"Kuningattaren\nhuoneeseen\" johtavassa käytävässä eikä myöskään sen lattiassa, oli\njotakin muuta, joka kumminkin tarvitsi osottaa, nim. tie\nennalleenasettamiseen, täydelliseen elämään ja täydelliseen\ninhimilliseen elimistöön. Kuten \"Kuningattaren huone\" valaisee\ninhimillistä täydellisyyttä, niin esikuvaa käytävä sinne niitä\nseitsemää tuhatta kokemuksen ja kasvatuksen vuotta, joiden läpi\nlangenneen ihmissuvun täytyy kulkea, ennenkuin voidaan saavuttaa\ntäydellinen ennalleenasettaminen täydellisyyteen. Koska kuusi\nensimäistä seitsemättä osaa \"Kuningattaren huoneen\" käytävästä ovat\näärettömän matalia, esikuvaavat ne niitä kuutta vuosituhatta, jotka\novat menneisyydessä, ja valaisevat sitä ääretöntä vaikeutta ja\nnöyryyttä, joka on ollut välttämätön, jotta olisi voinut elää\nvanhurskautettua elämää, vieläpä niidenkin puolelta, jotka koettivat\nniin elää -- kuten patriarkat, profetat ja muut, jotka olivat\nvanhurskautettuja uskon kautta -- noina kuutena tuhantena vuotena,\njolloin synti ja kuolema hallitsi. Tien _viimeinen seitsemäs_ osa\nesikuvaa sen sijaan tuhatvuotiskautta, joka juuri koittaa ihmisille. Se\nettä sen korkeus on melkein kaksi kertaa niin suuri kuin kuuden\nensimäisen seitsemännes osan, ilmaisee, että tulevana tuhantena\nvuotena, kun armo ja rauha vallitsee maan päällä, voivat ihmiset\nhelposti ja mukavasti edistyä täydellisyyttä kohti.\n\nJos kysytään, onko kukaan vaeltanut tällä tiellä menneinä kuutena\ntuhantena vuotena, niin me vastaamme: Kyllä, _uskon kautta_ ovat\nmuutamat vaeltaneet sillä tiellä. Se on tie _inhimillisen luonnon\nvanhurskauttamiseksi_ vaikka kokonaan erotettava evankeli-seurakunnan\ntiestä ja kutsusta, joka, vaikka myöskin vanhurskauttamisen kautta, vie\nuuteen jumalalliseen luontoon. Aabraham, Iisak ja Jaakob ja uskolliset\nprofetat vaelsivat sitä tietä, astuen sille \"Kaivon\" kautta -- _uskon\nkautta Kristuksen_ lunastusuhriin, joita he edustivat esikuvallisten\nuhrien kautta, ennen meidän Herramme kuolemaa ja ennenkuin\nkivi-\"todistaja\" osotti sitä; sillä Jumalan päätöksissä oli Kristus\nteurastettu Sovintokaritsa jo ennen maailman perustamista.\n\nJa käytävä \"Kuningattaren huoneeseen\" on sopusoinnussa sen kanssa mitä\nRaamattu sanoo tiestä täydelliseen inhimilliseen luontoon ja\ntäydelliseen inhimilliseen elämään tuhatvuotiskautena. Aikamäärä, joka\nvaaditaan täydellisyyden saavuttamiseksi, tulee olemaan erilainen eri\ntapauksissa, aina sen nopeuden tai hitauden mukaan, jolla kukin alistaa\nsydämensä ja elämänsä Uuden Liiton ehtoihin. Se ei tule enää olemaan\nvaivaloista _taistelemista_ ylöspäin, mikä aina saa kokea vastustusta\nalaspäin vievien sisäisten ja ulkonaisten tarkotusperien kautta, kuten\non ollut laki- ja evankelitalouksien aikana; se tulee olemaan tie,\njolla kaikki suosii vaeltajaa ja helpottaa hänen nopeata edistymistään\nennalleenasettamiselämän täyteen täydellisyyteen kaikkine sitä\nseuraavine siunauksineen.\n\nKuten \"Kuninkaan huone\" ilmanvaihtoputkiensa kautta vertauskuvaa\nalituista asuntoa, ijäistä olotilaa, niin vertauskuvaa \"Kuningattaren\nhuone\" sitä, että inhimillisen täydellisyyden olotila, kun se on\nsaavutettu, _voidaan tehdä_ ikuisesti kestäväksi olotilaksi; sillä\nmyöskin se on varustettu yhtäläisillä ilmanvaihtoputkilla tai\nilmakäytävillä. Toisessa tapauksessa voimme sanoa, että se vertauskuvaa\nijäti kestävää olotilaa, ja toisessa, että se _voidaan tehdä_ ijäti eli\nalati kestäväksi olotilaksi; koska näin on asianlaita, kuten sekä\nRaamattu että kivi-\"todistajan\" todistukset sen ilmaisevat. Raamattu\nsanoo niistä, jotka saavuttavat sen olotilan, jota \"Kuninkaan huone\"\nesittää, että he ovat osallisia jumalallisesta luonnosta ja\n_kuolemattomia_ eli mahdottomia kuolemaan -- niin että he\nsenjälkeen eivät voi kuolla. Ja se osottaa, että muut, jotka\nsaavuttavat täydellisen ennalleenasettamisen ja kestävät viimeisen\nuskollisuus-kokeen tuhatvuotiskauden lopussa, vaikka he eivät\nomistakaan sitä ominaisuutta, jota sanotaan _kuolemattomuudeksi_, joka\nvarsinaisesti on ainoastaan jumalallisen luonnon ominaisuus,\nylläpidetään ijankaikkisessa elämässä niillä ehdoilla, jotka suuri\nlunastussuunnitelman Järjestäjä jo on määrännyt. Jos he pysyvät\nsopusoinnussa Jumalan kanssa ja tottelevat hänen tahtoaan, tulevat he\nelämään ijäti.\n\nSuuri pyramiidi ilmottaa samat totuudet, sillä kun ilmanvaihtoputket\n\"Kuninkaan huoneeseen\" olivat avonaiset, olivat ne alunperin\nomituisella tavalla peitetyt \"Kuningattaren huoneessa\". Ilmaputket\nolivat täydelliset pyramiidin ulkosyrjästä asti aina puolen tuuman\npäähän \"Kuningattaren huoneen\" sisäseinästä, sen kautta että kivet\n\"Kuningattaren huoneen\" kummallakin puolella, paitsi mainittua puolta\ntuumaa, ovat lävitse koverretut, mikä osottaa suuren pyramiidin\nRakennusmestarilla olleen määrätyn tarkotuksen, kuten jokainen muukin\npiirre ilmaisee samaa. Herra Waynman Dixon löysi ne, kun hän tutki\n\"Kuningattaren huoneen\" seiniä. Hän huomasi, että seinä eräästä kohden\nkaikui ontolta ja, kun hän mursi pinnan, löysi hän ilmanvaihtoputken;\nja sitten löysi hän saman menettelytavan kautta samallaisen\nvastaisestakin seinästä. Niin muodoin selittää pyramiidi sopusoinnussa\nRaamatun kanssa, että on varattu _runsas toimenpide_, jonka kautta\ntäydellinen inhimillinen olotila, jota \"kuningattaren huone\" esikuvaa,\n_voi tulla_ ijäti kestäväksi olotilaksi jokaiselle, joka ojentautuu sen\nmääräysten ja lakien mukaan.\n\nJa nyt kun me olemme kuulleet sen puhuvan, mitä ajattelemme me\nkivi-\"todistajasta\" ja sen todistuksesta? Sellainen todistus olisi\ntodellakin omituinen ja sattuva, vieläpä silloinkin, jos ei olisi\nmitään Raamatun paikkoja, jotka tarkottaisivat tutkittuja aineita;\nmutta kun Raamattu on jo selvästi ja varmasti ilmottanut meille nämä\nsamat asianhaarat ja aikamäärät, jo ennenkuin pyramiidin todistus\nkuultiin, saavat sen ihmeelliset sopusointuisuudet ja vahvistukset\nsamoista asioista kahdenkertaisen merkityksen ja sattuvaisuuden. Nyt\nkun maailmanviisaat hylkäävät Raamatun \"vanhentuneena\" ja\n\"epätieteellisenä\" on tosiaankin hämmästyttävää nähdä tämän\nkivi-\"todistajan\" puhuvan ja vahvistavan Raamatun todistuksen. On\nmerkillistä kuulla sen todistavan ihmisen lankeemisesta juuri silloin\nkun maailman viisaat puhuvat, että ihminen ei koskaan ole ollut\ntäydellinen, ei koskaan ole ollut Jumalan kuva, eikä siis myöskään ole\nkoskaan langennut siitä. Varmaankin tuntee tyydytystä tänä aikana kun\nkuulee sen todistavan, _ettei kukaan voinut_ päästä lakiliiton eli --\ntien kautta ei evankelisen korkean kutsun aikana jumalalliseen luontoon\neikä inhimilliseen vanhurskautettuun tilaan tai elämään aikana, jolloin\nniin monet saarnaavat, että Mooseksen laki on ainoa elämän tie. Varmaan\non Suuressa pyramiidissa \"nähtävänä selvästi Jumalan maailman\nluomisesta asti näkymättömät ominaisuudet (suunnitelmat), sen kautta\nettä ne ymmärretään niiden asiain kautta, jotka ovat tehdyt\" (ruots.\nk.). -- Room. 1: 20.\n\nMonet kenties pilkkaavat tämän kivi-\"todistajan\" todistuksia, kuten he\npilkkaavat Jumalan kirjotettua sanaakin; mutta heidän pilkkaamiseensa\nvastaamme: Selittäkää tuo omituinen asiainyhteensattuvaisuus, tai\nkoettakaa ennustaa tulevaisuutta ja katsoa, kuinka teidän ennustuksenne\nkäyvät toteen. Todistakaa meille, ettei tarvita hengen vaikutusta\nennustaakseen tulevia tapahtumia. Antakaa meille näyte maailman\nviisaudesta. \"Tuokaa esille asianne, sanoo Herra, ja esittäkää\ntodistuksenne, sanoo Jaakobin kuningas. Antakaa heidän tuoda ne ja\njulistaa meille mitä on tapahtuva. Missä ovat teidän _entiset_\nennustuksenne? Antakaa heidän esittää ne, jotta me tarkkaisimme ja\nnäkisimme, miten ne ovat täyttyneet. Tahi antakaa meidän kuulla mitä\nnyt on tapahtuva. Julistakaa mitä vastaisuudessa on tapahtuva, jotta\nnäkisimme, että te olette jumalia (mahtavia).\" Jes. 41: 21--23\nruots. k.\n\nEi siinä kyllin, että Suuri pyramiidi saattaa häpeään jumalankieltävät\nateistiset tiedemiehet, vaan se näyttää vielä perinpohjin vääräksi\nheidän nykyaikaiset ja Raamatun kanssa ristiriidassa olevat teoriansa\n\"kehityksestä\" -- johon aineeseen nähden emme voi tehdä paremmin kuin\nesittää seuraavat tri Josef Seiss'in sanat, hänen oivallisesta\nesityksestään Suuresta pyramiidista. Hän sanoo teoksessaan \"Kivi-ihme\":\n\n\"Jos alkuihminen ei ollut muuta kuin gorilla tai luola-asukas, kuinka\nvoivat näinä esihistoriallisina aikoina ne, jotka rakensivat tämän\nmahtavan rakennuksen, tietää sen, mitä meidän perinpohjin _oppineet_\nkykenevät kahdenkymmenen vuosisadan havaintojen ja kokemusten\nperustuksella huomaamaan ainoastaan epätäydellisesti? Kuinka voivat he\ntietää edes kuinka tuli valmistaa ja käyttää niitä välineitä, koneita\nja laitoksia, jotka olivat välttämättömiä niin suunnattoman suuren,\nniin vahva-aineisen, niin kovin korkean ja niin työnsä puolesta\ntäydellisen rakennuksen kohottamiseksi, niin että se tänäpäivänä on\nilman kilpailijaa maan päällä? Kuinka he voivat tietää maan\npallonmuotoisuuden, pyörimisen, halkaisijan, tiheyden, leveysasteet,\nnavat, maan jaotuksen ja lämpömäärän tai sen tähtitieteelliset suhteet?\nKuinka he voivat ratkaista tehtävän ympyrän neliöksi muuttamisesta,\nlaskea mittasuhteet tai määrätä neljä ilmansuuntaa? Kuinka he voivat\nvalmistaa historiasta ja armotalouksista tauluja, jotka ilmaisevat\ntarkkoja tosiseikkoja jokaisessa yksityiskohdassaankin, neljäntuhannen\nvuoden aikana heidän aikansa jälkeen ja vielä lopulliseen päättymiseen\nasti. Kuinka voivat he tietää, koska moosekselainen armotalous tulisi\nalkamaan, kuinka kauvan se tulisi kestämään ja missä se tulisi\npäättymään? Kuinka voivat he tietää, koska kristikunta pystytettäisiin,\nmitkä suuret tapahtumat ja piirteet olisivat sen tunnusmerkkeinä, tai\nmitkä olisivat Kristuksen seurakunnan merkilliset ominaisuudet, kulku\nja loppu? Kuinka voivat he tuntea suuren precessionalikauden, sen\npituuden, päivien luvun varsinaisessa vuodessa, auringon ja maan\nkeskimääräisen etäisyyden toisistaan, tähtien täsmällisen aseman siihen\naikaan kun pyramiidi rakennettiin? Kuinka voivat he keksiä mallin ja\njärjestelmän mitoille ja painoille, jotka ovat niin tasasuhtaisia\ntoistensa kanssa, niin edullisesti sovitettuja ihmisen tavallisia\ntarpeita varten ja saatetut sellaiseen sopusointuun luonnon kaikkien\ntosiseikkojen kanssa? Ja kuinka he voivat tietää kuinka saada kaikki\ntämä mahtumaan yhteen ainoaan muuraustyöhön ilman ainoatakaan piirrosta\nsanoin tai kuvin, mutta kumminkin varmasti kaikkia ajan hävityksiä ja\nvaihteluja vastaan ja siinä kunnossa, että sitä voidaan lukea ja\nymmärtää aina viimeiseen päivään asti?\"\n\n\"Ihmiset pilkatkoot, mutta he eivät voi nauraa hajalleen tätä mahtavaa\nrakennusta, ei myöskään ottaa siltä sen kulmia, mittasuhteita, mittoja,\nluonnon ja uskonnon vastaavaisuuksia, jotka sen Luoja sille antoi.\nTässä ovat ne kaikessa puhuvassa merkitseväisyydessään, kankeina,\nvoittamattomina, yli kaiken niitä sortavan voiman.\"\n\nTämän ihmeellisen \"todistajan\" ääni muistuttaa mahtavasti Herramme\nsanoja siinä huomattavassa tilaisuudessa, jolloin hän piti\nriemukulkunsa Jerusalemiin ja esikuvallisesti esitti itsensä Israelille\nkuninkaana, koko hänen oppilasjoukkonsa riemuitessa ja korkeasti\nkiittäessä Jumalaa kaikista niistä voimakkaista töistä, joita oli\ntapahtunut, sanoen: \"Siunattu olkoon Hän, kuningas, joka tulee Herran\nnimessä! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!\" Ja kun fariseukset\nkehottivat häntä nuhtelemaan heitä, vastasi hän: \"Minä sanon teille:\njos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat\" (Luukk. 19: 37--40).\nJa niin on tänään: kun kunnian Kuningas todellisuudessa on tullut, ja\nsuurin osa hänen tunnetuista elävistä todistajistaan, joiden pitäisi\nkorkeasti iloita ja sanoa: siunattu olkoon Kuningas, joka tulee Herran\nnimessä, ovat mykkiä -- muutamat pelosta, että tulevat suljettaviksi\npois synagogasta, toiset uneliaasta välinpitämättömyydestä tai\nmaailmallisuuden päihtymyksestä, joka pitää heidät tietämättömyydessä\netsikkomme ajasta -- katso, juuri tämän Suuren pyramiidin kivet\ntodistavat huutaen varmoin äänin. Jokainen tämän valtavan rakennuksen\ntuuma julistaa kaunopuheisesti Jumalan rikkautta, valtaa ja armoa.\n\nLujasti suljettuina tuohon vahvaan, kalliontapaiseen rakennukseen,\nollen luonnon myrskyjen tai hävittäjän säälimättömän käden\nsaavuttamattomissa, ovat Jumalan suunnitelman ääripiirustukset olleet\nneljän tuhannen vuoden aikana, valmiina ilmaisemaan todistuksensa\nmäärättynä aikana vahvistukseksi tuolle samallaisella tavalla\nilmaistulle, mutta vuosisatoja salassa olleelle, varman, profetallisen\nSanan todistukselle. Tämän todistajan \"todistus Herralle Sebaotille\nEgyptinmaassa\", kuten Raamatunkin, osottaa vakavalla ja täysin\nluotettavalla täsmällisyydellä vanhain asiain järjestyksen lopulliseen\nperikatoon unhotuksen \"kuilussa\" ja uuden ihanaan pystyttämiseen,\nKristuksen Jeesuksen, Jumalan ikuisen rakennuksen, suuren\nHuippu-kulmakiven alaisena, jonka ihanien luonneviivojen kanssa täytyy\nkaiken, joka on ijankaikkisen elämän arvoista, tulla rakennetuksi hänen\nallaan. Amen! Amen! Tulkoon sinun valtakuntasi! Tapahtukoon sinun\ntahtosi maan päällä niinkuin se tapahtuu taivaassa!\n\n       *       *       *       *       *\n\n       JUMALAN PELASTUS.\n\n    Eikö syömmein riemastuisi,\n    Sanastansa kirkkaasta,\n    Joka meille ilmottaapi\n    Pelastuksen armosta --\n    Jonk' on Herra valmistellut\n    Maailmalle aikanaan.\n    Jok' on kauvan kuljeskellut\n    Synneissänsä, murheissaan.\n\n    Eikö syömmein riemastuisi\n    Nähdessänsä virtaavan\n    Valtaistuimelta virran\n    Raikkaan, kirkkaan, puhtahan;\n    Jonka laineet virvottaapi\n    Korpimaankin kuihtuvan,\n    Kuoleman myös karkottaapi,\n    Vapaast' juottaa janoovan.\n\n    Eikö syömmein riemastuisi,\n    Kiitostansa laulellen,\n    Kun saan uskon silmät luoda\n    Eedenihin uutehen,\n    Jossa kansa vapahdettu\n    Vankilasta kuoleman\n    Nauttii terveyttä, rauhaa,\n    Omaa onnen kirkkahan.\n\n    Eikö syömmein riemastuisi\n    Näkemistä ihmeistään:\n    Oppineet kun kaikk' on kansat\n    Toinen toistaan lempimään.\n    Kiitoslaulut sointuisimmat\n    Korkeuksiin nousevat\n    Sydämmistä miljoonista\n    Jotk' on riemun täyttämät.\n\n    Mutta riemuin suureneepi,\n    Siioniin kun katselen.\n    Karitsan nään siellä kauniin\n    Joukkoinensa säteillen,\n    Jonka osti ihmisistä\n    Esikoisiks' Herralleen;\n    Nyt on aina onnellinen,\n    Puhdas, kallis Yljälleen.\n\n    Täällä kuoloon asti kulki\n    Verisissä jäljissään.\n    Otsallaan nyt loistaa merkki\n    Kirkkahilla säteillään.\n    Yljän kutsun kuuli kerran\n    Varhaisessa koitossa.\n    Päivön kirkkaan lailla paistaa\n    Morsiusvaatteet kullassa.\n\n    Yljän kanssa yhdistetty\n    Kruunu elon päässänsä,\n    Perinnön tuon suurenmoisen\n    Saapi jaata kanssansa.\n    Oi, sä armo ihmeenlainen,\n    Joka Kristuksessa on!\n    Kiitos hälle, jonka rakkaus\n    Onpi aivan pohjaton.\n\n\n\n\nLIITE.\n\n\nLiitämme tähän eräältä lähetyssaarnaajalta Kiinasta kirjeen, joka\nsaatiin, kun tämä osa oli painatuksen alaisena. Se auttaa valaisemaan,\nkuinka Jumalan kaitselmuksen alaisena nykyisen totuuden tieto\nlähetetään totuutta etsiville kaikissa maailman osissa. Elonkorjuun\nHerra johtaa silminnähtävästi elonkorjaajien työtä niin, että ei\nyksikään hänen kokonaan vihkiytyneistä pyhistään jää pimeyteen.\n-- 1 Tess. 5: 4.\n\n    Rakas herra Russell: On nyt muutamia vuosia siitä kun nähtävästi\n    tilapäinen keskustelu eräästä uskonnollisesta aineesta sai\n    hyvän ystäväni neiti Downingin [myöskin lähetyssaarnaaja ja jo\n    monet vuodet TORNIN ja RAAMATUN TUTKISTELUJEN lukija] jättämään\n    minulle muutamia kappaleita ZIONS WATCH TOWER'IA (Siionin\n    Vartio-Torni; Russellin toimittama aikakauslehti). [Jos Jumala\n    suo tulee samanniminen lehti ilmestymään vuoden 1913 alusta\n    myös suomenkielisenä.] Ylempänä sanon tilapäinen -- tahdon\n    nyt oikaista ja sanoa _kaitselmuksen_ lähettämä; sillä uskon\n    täydelleen, että niin on, koska siitä päivästä alkain tähän\n    asti olen en ainoastaan ollut mitä aikakauskirjat kutsuvat\n    \"alituiseksi lukijaksi, lämpimäksi ihailijaksi\" j.n.e., vaan\n    myöskin olen todellisuudessa tullut siunatuksi, lohdutetuksi,\n    valaistuksi ja vahvistetuksi, vieläpä henkiseksi tehdyksikin\n    noiden nähtävästi aivan uusien (mutta todellisuudessa vanhojen ja\n    tosien), noiden pelkäämättömien ja arvokkaiden (kumminkin nöyrien\n    ja Kristuksen kaltaisten), noiden vastaansanomatta puhdasoppisten\n    (kumminkin harhaoppisiksi katsottujen) jumalallisen totuuden\n    esitysten kautta, joita Teillä ja Teidän apulaisillanne on ollut\n    etu saattaa päivän valoon, ja minulla sekä monella muulla etu\n    lukea kuukautisissa esityksissä.\n\n    Mutta jos määräaikaisista lähetyksistä voidaan sanoa kaikki\n    tämä, niin mitä sanonkaan nyt, kun meidät asetetaan korkeammalle\n    maaperälle Raamatuntutkistelujen kahden osan kautta, niiden\n    lujan, järjestetyn, luku luvulta jatkuvan jumalallisia\n    suunnitelmia käsittelevän katsauksen kautta, mitkä nyt\n    lahjotetaan seurakunnalle pelkästä lukemisen vaivasta, sellaisina\n    kuin ne lähtevät uhraavasta seurakunnasta ja rakastavasta\n    Jumalasta. Todellakin näyttää olevan jälellä ainoastaan muutamia\n    harvoja askeleita, ennenkuin me pääsemme itse Vartio-Tornin\n    parvekkeen korkeimmalle kohdalle ja näemme ihmetteleväin\n    silmäimme eteen levitettyinä runsaasti aaltoilevassa panoraamassa\n    kaikki ihanuudet sinä päivänä, jona Jumala totuutensa kirkastaa;\n    kaikki ne hämmästyttävät lupaukset, jotka tarkottavat maan\n    elonkorjuuta, täyttyvät: kruunatun Elonkorjaajan alas astuminen,\n    jalokivien tarkastaminen, seurakunnan seulominen, Saatanan\n    sitominen, Jehovan tili maailman kanssa tehty, maan meteli ohi,\n    pyhyyden tie aukaistu, valoisan aikakauden vilahdukset tuolla\n    kaukana aina täydellisyyden ja ihanuuden kauteen asti, jolloin\n    Jumala on oleva kaikki kaikessa. Eikö ole ihmeellistä huomata\n    niitä tapoja ja välineitä, joita Jumala henkensä kautta on\n    käyttänyt (erityisesti viimeisenä kahtenakymmenenä vuotena)\n    saattaakseen monet kansastaan ymmärtämään selvemmin Raamatun\n    totuuksia, puhdistaen Sanan ikäänkuin vuosisatojen tomusta,\n    saattaen päivänvaloon tutkittavaksi niin uutta kuin vanhaakin,\n    sovittaen ja yhdistäen sen eri kirjat, niin että voi nähdä,\n    ettei yksikään niistä voi millään tavalla puuttua, ja saattaen\n    koko Raamatun loistamaan sen himmentymättömässä ihanuudessa,\n    ainoana suurena, ihanana, kaikkiin riittävänä _täydellisenä_\n    Jumalan sanana, langenneelle, mutta Kristuksen lunastamalle\n    maailmallemme? Kuinka me vartijat todellakin voimme nähdä, ei\n    ainoastaan lupauksen aamusta, josta seurakunta on iloinnut\n    menneinä kahdeksanatoista pitkänä vuosisatana, vaan Auringon\n    todellisen nousun; ei ainoastaan hohteen, vaan itse tuon suuren\n    valoruumiin todellisen kehrän; ja se ei päällepäätteeksi ole vaan\n    taivaanrannan korkeudella -- tai heti sen yläpuolella ja kaukana\n    -- vaan se on hyvän matkaa taivaanrannan yläpuolella.\n\n    Tasangolla ehkä näkyy vaan päivänkoiton valo; mutta nouse\n    portaita, kiipeä vartio-torniin, käytä kaukoputkea ja sekstanttia\n    ja suuntaa se sitten ja katso, eikö juuri aurinko ole siellä.\n    Tullaksemme edelleen vakuutetuksi tästä, siirtykäämme sinne,\n    missä sen säteet muodostavat polttopisteen, pitäkäämme Raamattua\n    sen valossa ja katsokaamme kuinka se saa jokaisen sivun\n    loistamaan totuuden jumalallisella kirkkaudella; kuinka sen\n    perusopit esiintyvät hehkuvina aina valoisaan loisteeseen asti,\n    paljastaen selvästi nöyrille mielille Jumalan tähän saakka\n    salatun aikomuksen; paljastaen ikäänkuin loppumattoman rakkauden\n    sydämen; niin, tavallansa paljastaen juuri ne salaisuudet, joihin\n    enkelitkin halusivat katsahtaa ja eivät voineet.\n\n    Maailma on pimeydessä ja tulee todennäköisesti niin olemaankin,\n    kunnes hänen valtansa avonaisempi näyttäminen paljastaa hänen\n    läsnäolonsa; mutta hänen seurakunnalleen, niille, jotka todella\n    ovat tarkkaavaisia, niille, jotka odottavat hänen tulemistaan\n    sillä tavalla kuin hän sanoi tulevansa -- mitä sanovat nämä\n    totuudet heille? Mitä merkitsee tämä yliluonnollisen voimakas\n    valo, profetallisten totuuksien yhteen sattuminen samassa\n    loistopisteessä näinä maan elonkorjuun muutamana viimeisenä\n    päivänä, valon lisääntyminen, tiedon karttuminen, sielun palava\n    halu, oppisiteitten murtaminen, henkinen erottaminen? Herrani,\n    minulle tekee tämän kaiken selväksi yksi ainoa sana _parusia_.\n    Kristus on läsnä, kirkkauden Kuningas on täällä, aika on\n    täyttynyt, jumalallinen Jeesus. Jumalan Voideltu, korotettu Ylkä,\n    on jo meidän keskellämme, ryhtyen valmistaviin toimenpiteisiin\n    maallista hallitustansa varten. Kaiken todennäköisyyden mukaan\n    on niiden pyhien, jotka ovat nukkuneet, ensimäinen ylösnousemus\n    tapahtunut tosiasia, ja suuressa määrin voi riippua heidän\n    suloisesta vaikutuksestaan -- se vaikutus, mitä saamme kokea,\n    se henkinen pakottaminen, jota tunnemme ja joka johtaa meitä,\n    niinkuin se, että odotamme ja ikävöimme Kristusta, voi johtua\n    heidän aikaisista toimenpiteistään jumalallisen Lunastajansa\n    asiassa. Pian ovat kaikki elävät pyhät saaneet otsiinsa\n    Kuninkaansa merkin, pian on jokainen jalokivi laskettu, jokainen\n    vihkiytynyt elämä loppuun uhrattu, kaikkien pyhien voitto\n    avonaisesti vahvistettu, silmänräpäyksessä tapahtuva muutos\n    inhimillisestä elämästä jumalalliseen ihanuuteen toimeenpantu.\n    Silloin on koko Seurakunta Kristuksen, päänsä kanssa ilmestyvä\n    voimassa, valtakunta annetaan sille, jolle se kuuluu, Valtias on\n    vievä sotajoukkonsa taisteluun. Lyhyt, mutta kiivas, rinta rintaa\n    vastaan taisteltava, mutta ratkaiseva ottelu pimeyden valtojen\n    kanssa on tapahtuva. Ja silloin, autuas ajatus, on langenneen\n    ihmissuvun asiain järjestys antava sijan jumalalliselle\n    järjestykselle. Oi siunattu toivo, oi ihana loppu, oi autuas,\n    autuas päivä, oi riemua uhkuva taivas, oi riemuisa maa, oi\n    ääretön Jumalan Poika, oi kallis korotettu Lunastaja! Kuka, joka\n    tuntee jotakin näistä tulevan maailman voimista, ei toistaisi\n    Jumalan Kirjan loppusanoja: \"Niin, tule Herra Jeesus!\"\n\n    Pyydän anteeksi, rakas herra, jos ylivuotavassa kiitoksessani\n    olen anastanut liian paljon Teidän kallista aikaanne. Se ei\n    suinkaan ollut tarkotukseni, mutta kun rupesin kirjottamaan,\n    huomasin, että aine laajeni ja tahdoin lausua suuren\n    kiitollisuuteni taivaallista Isää kuten Teitäkin kohtaan. Asia\n    on mm. niin, että uskon tuohon suureen totuuteen, jota Te\n    julistatte, nim. että me elämme maailman elonkorjuu-ajassa.\n    Jumalan armosta olen yksi, joka valvon, ja voin sentähden nähdä\n    päivänkoiton omin silmin; ja mikä on vielä kallisarvoisempaa,\n    tunnen sen, enkä epäile sanoa, että tiedän sen olevan totta.\n    Voinko sentähden olla muuta kuin mitä syvimmin kiintynyt kaikkiin\n    asioihin (ja niitä on paljon), joita käsitellään Raamatun\n    tutkisteluissa.\n\n    Minun halvan arveluni mukaan ovat teidän teoksenne\n    _Raamatuntutkistelujen_ osat Ja Vartiotornin numerot kaikkein\n    parhaita selityksiä ja apuneuvoja mitä koskaan olen tavannut\n    raamatunpaikoista ja ennustuksista, jotka tarkottavat Herramme\n    toista tulemista. Minä luen niitä yhä uudestaan ja uudestaan yhä\n    kasvavalla mielihyvällä ja kirjelmäni on aivan yksinkertaisesti\n    ilmaus sanoissa kiitollisuuden tunteesta, joka kauvan on\n    kehottanut minua kirjottamaan tunnustukseni kiittääkseni Teitä,\n    inhimillisenä välineenä, siitä hyvästä, minkä minä olen niistä\n    saanut. Uskallan sentähden toivoa, että Te, vaikka olenkin\n    täydelleen vieras Teille, otatte vastaan kirjeeni lähteneenä\n    kiitollisesta sydämestä, joka ei ainoastaan tunne, vaan\n    toivoo ilmaisevansa kiitollisuudenvelkansa kaikesta avusta\n    ja valaistuksesta, jonka on saanut ja omistanut, mitä tulee\n    hänelle kaikista aineista tärkeimpään, jumalallisen Herramme ja\n    Vapahtajamme tulemiseen eli todelliseen läsnäoloon.\n\n    Olen, rakas herra, Teidän Kristuksen rakkaudessa.\n\n    2 p. maalisk. 1891.\n\n                                  _W.R. Fuller_.\n\n"]