[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fAgKvqq2rMcwWWP2fAQyOZ2_4HqynSPxSgXe4zzL6y9c":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},1765,"Raamatun tutkisteluja IV","Russell, Charles T.",1852,1916,"1765-russell-charles-t-raamatun-tutkisteluja-iv","1765__Russell_Charles_T.__Raamatun_tutkisteluja_IV","Harmagedonin taistelu","tietokirja",[],[],"fi",1897,1913,73602,491773,false,56898,[23,24],"Bible -- Criticism, interpretation, etc.","Jehovah's witnesses -- Controversial literature",[26],"Religion/Spirituality","\"Raamatun tutkisteluja 4: Harmagedonin taistelu\" by C. T. Russell is a theological analysis written in the early 20th century. The work delves into biblical prophecies, particularly focusing on the concept of the battle of Armageddon as depicted in the Book of Revelation. It likely addresses the relationship between religious and political powers and the looming conflicts that Russell anticipates in the context of a divine plan involving the establishment of God's Kingdom on Earth.  The opening of the book introduces the significance of the term \"Harmagedon,\" referencing its historical context in biblical battles and expanding on its prophetic implications. Russell asserts that the impending battle will not be a literal gathering of nations at Megiddo, but rather a figurative confrontation of ideologies—a struggle between truth and deception, divinely ordained against fraudulent systems. He begins to outline the systems of authority he perceives as contributing to societal conflict, emphasizing the necessity for spiritual discernment and preparation for the upheaval that seems imminent. The text sets the stage for in-depth examinations of both scriptural interpretations and societal conditions leading to what Russell refers to as the \"Day of Vengeance.\" (This is an automatically generated summary.)",[],341,"Raamatullinen tutkielma esittää tulkinnan maailmanhistorian loppuvaiheista ja Harmagedonin taistelusta. Se tarkastelee yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kehityskulkuja merkkeinä nykyisen aikakauden päättymisestä ja Messiaan valtakunnan pystyttämisestä.","Charles T. Russellin 'Raamatun tutkisteluja IV' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1765. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan on tuottanut Projekti Lönnrot.","RAAMATUN TUTKISTELUJA IV\n\nHarmagedonin taistelu\n\n\nKirj.\n\nCHARLES T. RUSSELL\n\n\n\n\n\nKansainvälinen Raamatuntutkijain Seura,\nBrooklyn, N.Y., U.S.A. ja Helsinki, Suomi,\n1913.\n\n\n\n\n\n\n      \"Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva\n      aurinko, kasvaen vähitellen, kunnes päivä\n      paistaa kaikessa kirkkaudessaan.\"\n\n\n      \"Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa isoon Eufratjokeen,\n      ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi idästä tuleville\n      kuninkaille. Ja minä näin kolme saastaista henkeä...\n      Perkeleitten henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ja ne lähtevät\n      koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan\n      Jumalan, kaikkivaltiaan, suurena päivänä... Ja ne kokosivat\n      heidät siihen paikkaan, jota hebreaksi nimitetään\n      HARMAGEDON\". Ilm. 6: 13--16.\n\n\n      Kaikkien kuningasten Kuninkaalle ja kaikkien herrojen\n      Herralle hänen vihkiytyneitten pyhiensä hyväksi, jotka\n      odottavat lapseutta,\n                              ja\n      kaikille niille, jotka kaikkialla huutavat Herraa avuksensa,\n      \"uskon huonekunnalle\"\n                              ja\n      huokaavalle luomakunnalle, joka ikävöiden odottaa Jumalan\n      lasten ilmestymistä,\n                    on tämä teos omistettu.\n\n      Saattaa kaikille ilmeiseksi mitä on sen salaisuuden\n      hoitaminen, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä\n      Jumalassa. Tätä armoa hän on runsaasti antanut meille\n      kaikellaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, kun teki\n      meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän,\n      päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessänsä\n      tehdä siitä järjestelystä, minkä hän aikain täyttyessä\n      aikoi panna toimeen, oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi\n      kaikki, jotka ovat taivaissa ja maan päällä.\n\n                                      Ef. 3: 4, 5, 9; 1: 8-10.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nRaamatun tutkisteluja.\n\nEsipuhe.\n\nHarmagedonin taistelu. -- Messiaan valtakunnan pystyttämisen aika. --\nTarkastuksen alaisia ovat periaatteet, ei yksilöt. -- Pedon kuva. --\n\"Kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista\". -- Herran suuri\nsotajoukko. -- Ei vielä, mutta kohta.\n\n\"Koston päivä\"\n\nEnsimäinen luku.\n\nProfetallisia lausuntoja siitä. -- Aika lähellä. -- Tämän osan\ntarkotus. -- Ylimalkaisia havaintoja.\n\nToinen luku.\n\n\"Babylonin\" -- \"kristikunnan\" tuomio. \"Mene, mene, tekel, ufarsin\".\n\nBabylon. -- Kristikunta. -- Kaupunki. -- Valtakunta. -- Äiti. --\nTyttäret. -- Babylonin tuomio ja sen kauhistuttava merkitys.\n\nKolmas luku.\n\nKoston päivän välttämättömyys ja oikeus.\n\nTämän suvun yli, esikuva ja vastakuva. -- Suuri hädän aika\noikeudenmukainen seuraus edellätapahtuneista syistä. -- \"Kristikunnan\"\nvastuu ja suhde siihen. -- Porvarivallat, uskonnolliset johtajat,\nsivistyneiden maiden kansanjoukkojen eri luokat. -- Pakanakansojen\nyhteys kristikunnan ja hädän kanssa. -- Jumalan tuomio. -- \"Minun on\nkosto, minä olen kostava, sanoo Herra\".\n\nNeljäs luku.\n\nBabylon syytettynä suuren tuomioistuimen edessä.\n\nBabylonin, Kristikunnan, porvarilliset, yhteiskunnalliset ja kirkon\nmahdit ovat nyt punnitut vaa'alla. -- Syytös porvarillisia voimia\nvastaan, nykyistä yhteiskunnallista järjestelmää vastaan ja kirkollisia\nvoimia vastaan. -- Jo nyt keskellä sen juhlimista näkyy käsikirjotus\nsen tuomiosta ja on helposti luettavissa, vaikka koetus ei ole vielä\npäättynyt.\n\nViides luku.\n\nBabylonin kansallissekaannus suuren tuomioistuimen edessä.\n\nPorvarilliset mahdit ovat ahdingossa ja näkevät tuomionsa tulevan. --\nAhdingon pelossa tekevät he liittoja keskenään ja katsovat turhaan\nkirkon ja sen muinaisen vallan puoleen. -- He lisäävät armeijojaan ja\nlaivastojaan. -- Maa- ja meri-sotavalmistukset. -- Täydelliseksi tehdyt\nsotavarustukset. -- Herättäkää sankarit, takokaa vannaanne miekoiksi\nj.n.e. -- Huuto: \"rauha, rauha!\" vaikka ei rauhaa olekaan.\n\nKuudes luku.\n\nBabylonin kirkollinen sekaannus suuren tuomioistuimen edessä.\n\nTotisella seurakunnalla, jonka Herra tunnustaa, ei ole mitään osaa\nBabylonin tuomiossa. -- Kristikunnan uskonnollinen asema ei tarjoa\ntoivotonta vastakohtaa valtiolliseen asemaan verraten. -- Suuri\nsekaannus. -- Edesvastuu puolustuksen johtamisesta tulee papistolle. --\nSuuren uskonpuhdistuksen henki on kuollut. -- Papit ja kansa samassa\nasemassa. -- Esitetyt syytökset. -- Puolustus. -- Liiton ehdottaminen.\n-- Haluttu päämäärä. -- Valitut jäsenet. -- Yleinen taipumus hyljätä\ntotuus -- Tuomio kristikunnan uskonnollisista laitoksista.\n\nSeitsemäs luku.\n\nKansain kokoaminen ja ainesten valmistaminen Jumalan vihan suurelle\ntulelle.\n\nKuinka ja miksi kansat kootaan. -- Yhteiskunnalliset ainekset\nvalistetaan tulelle. -- Aarteiden kasaantuminen. -- Köyhyyden\nkasvaminen. -- Yhteiskunnallinen hankaus saa aikaan syttymisen. --\nTuomitaanko rikkaita toisinaan liian kovasti. -- Itsekkäisyys vapauden\nyhteydessä. Kuinka rikkaat ja köyhät katselevat riippumattomia. --\nNykyiset olosuhteet eivät voi jatkua. -- Työmiesten järjellisiä\nja järjettömiä käsityksiä. -- Tuotannon ja kysynnän laki. --\nUlkomaalaisen teollisuuden kilpailu eli \"keltainen vaara\". -- Kansain\nlaajennussuunnitelmat ovat yhteydessä teollisuuden etujen kanssa. --\nNäiden päivien jättiläiset -- Orjuus ja nykyinen orjuuttaminen. --\nJoukot kahden myllynkiven välissä. -- Hätä on maailmanlaajuinen ja\ninhimillinen apu on turha.\n\nKahdeksas luku.\n\nLeikkuumiesten huuto.\n\nYhteiskunnan vanhoilliset ainekset. -- Talonpojat, maanviljelijät. --\nUudet olosuhteet kristikunnassa. -- Maan jakamisen kiihotus. -- Sen\nsyyt. -- Kulta- ja hopearahakanta tekijänä. -- Raamatun ennustus käy\ntäytäntöön. -- Näiden asiain yhteys suuren päivän taistelun kanssa.\n\nYhdeksäs luku.\n\nTaistelu välttämätön. Maailman viisasten todistuksia.\n\nYleinen tieto uusi tekijä kaikissa laskelmissa -- Senattori Ingellsin,\nt:ri Lyman Abbottin, erään kuuluisan lakimiehen ja eversti R.\nIngersollin lausuntoja. -- Wendell Phillipsin käsitys. --\nHistorioitsija Macaulaysin ennustus. -- Piispa Worthingtonin lausunto ja\nW.J. Bryanin vastaus. -- Erään sanomalehden lausunto. -- Eräs\nranskalainen näkökanta.\n\nKymmenes luku.\n\nEhdotettuja parannuskeinoja.\n\nKieltolaki ja naisten äänioikeus. -- Hopearahakanta ja suojelustulli.\n-- Kommunismi. -- \"Heillä oli kaikki yhteistä\". -- Anarkia. --\nSosialismi eli kollektivismi. -- Nationalismi. -- Yleinen\nkäsityösivistys. -- Yksinkertainen vero eli vapaa maa. -- Muutamia\ntoiveita ja huolia. -- Ainoa toivo -- \"autuaallinen toivo\". -- Jumalan\nlasten oikea asema. -- Maailmassa, mutta ei maailmasta.\n\nYhdestoista luku.\n\nSuuren päivän taistelu.\n\nProfetat ovat esittäneet lähestyvää hätää erilaisilla vertauskuvilla.\n-- Israelin lankeaminen v. 70 j.Kr. ja Ranskan vallankumous esikuvia.\n-- Sen yleinen luonne ja laajuus. -- Herran suuri sotajoukko. --\n\"Kaikkein pahimmat pakanat\". -- Jaakobin hädän aika. -- Gogin ja\nMagogin tappio.\n\nKahdestoista luku.\n\nHerramme suuri ennustus.\n\nMatt. 24; Mark. 13; Luukk. 21. 5--36; 17: 20--37. Tämän ennustuksen\ntärkeys. -- Olosuhteet ja ne kolme kysymystä, joista se johtui. --\nOttakaa vaari vääristä kristuksista. -- Lyhyt historiallinen silmäys\nkahdeksastatoista vuosisadasta. -- Hätä Juutalaiskauden lopussa ja\nEvankelikauden lopussa kaikkein evankelistain mukaan. -- Hävityksen\nkauhistus. Paetkaa vuorille. -- Ne, jotka ovat raskaina j.n.e. -- Ennen\ntalvea ja sabbatia. -- Katso täällä, katso tuolla! Älkää uskoko niitä.\n-- Noiden päivien ahdistus. -- Auringon ja Kuun pimenemisen merkkejä.\n-- Tähtien putoaminen. -- Myöskin vertauskuvallinen täyttyminen. --\nIhmisen pojan merkit, -- Mitä maan kansat näkevät. -- Viikunapuu. --\n\"Tämä sukukunta\". -- Valvokaa! -- \"Niinkuin oli Noakin päivinä\", \"eivät\n(he) tietäneet\". -- Muistakaa Lotin vaimoa. -- Toinein otetaan ylös ja\ntoinen jätetään. -- Valitut saavat tiedon totuudesta. -- Saatanan huone\nhajoaa. -- Toimenpiteitä uskonhuonekunnan ruokkimiseksi.\n\nKolmastoista luku.\n\nValtakunnan perustaminen, ja kuinka se ilmestyy.\n\nVaeltaminen uskossa. -- Kutka muodostavat valtakunnan? -- Henkisen\nvaltakunnan perustaminen. -- Korottaminen \"päämiehiksi kaikkeen\nmaailmaan\". -- Kaikkien kansojen toivo. -- Läheinen yhteys valtakunnan\nja sen palvelijain eli \"päämiesten\" välillä. -- Jaakobin tikapuut, --\nMooseksen peite. -- Suuria muutoksia suoritettu. -- Onko mitään vaaraa\nsiitä, että uuden hallitsijan käsissä on niin paljon valtaa? --\nRautavaltikkahallitus, kuinka kauvan? -- Maailman kääntäminen. -- Kansa\nsyntyy yhtenä päivänä. -- \"Kaikki, jotka haudoissa ovat\". -- Hänen\nvaltakuntansa kasvaminen. -- Sijaishallitus luopunut. -- Jumalan tahto\ntapahtuu maan päällä.\n\nNeljästoista luku.\n\nJehovan astinlauta tehty ihanaksi.\n\nJumalan astinlauta on tullut saastaiseksi ja hyljätty synnin tähden. --\nSen ihanuuden luvattu uudistaminen. -- Ostettu omaisuus asetetaan\nennalleen. -- Sen säteilevin jalokivi. -- Jehovan jalkain uudelleen\npystyttäminen \"Öljymäellä\". -- Tulossa olevat siunaukset. -- Astinlauta\nlopulta todellakin ihana.\n\n\n\n\nRaamatun Tutkisteluja.\n\n\nKristityt ihmiset ovat yhä enemmän heränneet näkemään sen tosiasian,\nettä aikamme suuri epäuskon aalto tunkeutuu kristillisyyteen. Tämä ei\nkuitenkaan ole sellainen häväisevä jumalankieltäminen, jota edustivat\nThomas Paine ja Robert Ingersoll, vaan hienostuneempi epäusko, joka\nesiintyy kaikissa aikamme opeissa, ja joka tekee vaaran niin paljon\nväijyvämmäksi.\n\nSeikka on se, etteivät ainoastaan suuremmat korkeakoulut heikennä\nsivistyneiden uskoa, vaan myöskin yleiset koulukirjat, ja erittäinkin\nne, joita käytetään oppikouluissa, terottavat samaten epäluottamusta\nRaamattua kohtaan sen kanssa ristiriidassa olevien oppien kautta. Jos\njoku meidän aikamme yliopistosivistyksen saanut kansalainen selittäisi\nuskovansa Raamattuun henkeytettynä kirjana, saisi hän osaksensa pilkkaa\ntovereittensa puolelta -- pilkkaa, jota harvat tahtoisivat tai voisivat\nkärsiä. Korkeintaan tavattaisiin harvalukuinen joukko, joka selittäisi,\nettä he uskovat, että Jeesus ja hänen apostolinsa olivat vilpittömiä,\njoskin he tekivät suuren erehdyksen käyttäessään opetuksessaan lauseita\nVanhasta testamentista ikäänkuin ne olisivat olleet hengen elähyttämiä.\n\nSellainen usko Jeesukseen ja hänen apostoleihinsa ei ole uskoa\nensinkään, sillä jos meidän aikamme \"korkeat kriitikot\" ovat kyllin\nviisaita ymmärtämään, milloin Herra ja hänen apostolinsa erehtyivät\nviitatessaan Vanhaan testamenttiin, silloin ovat nämä meidän aikamme\nmiehet sopivia tulemaan meidän johtajiksemme -- ollen enemmän hengen\nelähyttämiä kuin Jeesus ja hänen apostolinsa.\n\nKun Seuramme on nähnyt aikamme tarpeen, koettaa se kaikin voimin\nhillitä virtaa ja pystyttää Herran \"lippua kansojen eteen.\" Se on\ntoimittanut painosta joukon Raamatuntutkisteluja (joista tämä on yksi)\nkaikkien kirkkokuntien kristittyjä ihmisiä varten, jotta niitä\nkäytettäisiin auttavana kätenä kaikille ymmälläoleville kysyjille,\njoiden käsiin nämä kirjat Jumalan johdolla joutunevatkin. Niitä voidaan\nostaa joko suorastaan Seuran varastosta tai sen kolporterajilta, jotka\ntarpeen mukaan lähellä ja kaukana levittävät näitä auttavia käsiä.\n\nKristittynä miehenä tai naisena on sinulla joko lapsia tai sukulaisia,\nnaapureita tai ystäviä, joihin sinulla on vaikutusta, ja jotka ehkä\nkysyvät neuvoa, sanoen: \"Kuinka voimme tietää, että löytyy Jumala?\" tai\n\"Mikä todistaa, että Raamattu on hengen elähyttämä kirja?\" Ei ole\nkauvemmin viisasta kutsua niitä ymmärtämättömiksi kysymyksiksi tai\nsanoa: \"Oletko epäilijä?\"\n\nKuinka pätevä olisitkaan vastaamaan näihin samoin kuin useihin toisiin\nkysymyksiinkin, niin ei sinulla ehkä ole tarvittavaa aikaa tai\ntilaisuutta siihen. Kuinka sopivaa onkaan silloin ottaa kirjahyllyltä\nkysymyksessäolevaan aineeseen sopiva osa ja sanoa kysyjälle: Istuudu ja\nlue, ja kysymykseesi olet saava täydellisen ja tyydyttävän vastauksen,\nja jos epäilyksesi vielä heräävät, tule silloin jälleen ja lue sama\nuudelleen.\n\nEhkä olet epwortliiton, kristillisen endeavoryhdistyksen tai jonkun\nmuun nuorisoliiton jäsen. Ehkä sinua kehotetaan lyhyesti käsittelemään\njotakin raamatullista ainetta. Kuinka sopivaa onkaan silloin valita\njoku näistä tutkisteluista (jotka käsittelevät melkein kaikkia aineita)\nja löytää siitä sopivat raamatunpaikat lueteltuina. Saarnaajat\nkäyttävät niitä sillä tavalla, kun he valmistavat erityisiä saarnoja\ntai esitelmiä.\n\nMe pyydämme kaikkia kristityitä ihmisiä kaikissa kirkkokunnissa\nyhtymään työhömme ojentamaan näitä \"auttavia käsiä\" kasvavalle\nsukupolvelle. Ainoankin ystävän pelastaminen epäilyksistä ja epäuskosta\nmaksaisi tuhatkertaisesti näiden tutkistelujen hinnan.\n\n\n\n\nESIPUHE.\n\nHarmagedonin taistelu.\n\n\n\"_Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa isoon Eufrat-jokeen, ja sen vesi\nkuivui, että tie valmistuisi idästä tuleville kuninkaille. Ja minä näin\nlohikäärmeen suusta ja pedon suusta lähtevän kolme saastaista henkeä,\nsammakon muotoista. Sillä ne ovat perkeleitten henkiä, jotka tekevät\nihmeitä; ja ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan\nheidät sotaan Jumalan kaikkivaltiaan suurena päivänä. Katso minä tulen\nniinkuin varas; autuas on se, joka valvoo ja säilyttää vaatteensa,\nettei hän kulkisi alastomana, eikä hänen häpiätänsä nähtäisi. Ja ne\nkokosivat heidät siihen paikkaan, jota hebreaksi nimitetään\nHarmagedon_.\" -- Ilm. 16: 12--16.\n\nHarmagedon on hebrealainen sana ja merkitsee Megiddon kumpu eli\nHävityksen vuori. Megiddonilla oli hyvin huomattava asema Esdraelon\ntasangon etelä-osassa, se kun oli hyvin tärkeän, vuoristoon johtavan\nsolan varrella. Tämä kohta oli hyvin suuri taistelupaikka\nPalestiinassa, jossa monta kuuluisaa Vanhan testamentin taistelua on\ntaisteltu. Siellä Gideon ja hänen pieni joukkonsa hämmästyttivät ja\najoivat pakosalle midianilaiset, jotka hävittivät toinen toisensa\ntaistelussaan. (Tuom. 1: 19--23.) Siellä filistealaiset voittivat\nkuningas Saulin. (1 Sam. 31: 1--6.) Siellä farao Neko löi kuningas\nJosijan eräässä onnettomimmista taisteluista, mitä Israelin historiassa\ntunnetaan. (2 Aik, 35: 22--28.) Siellä asuivat myöskin kuningas Aahab\nja hänen vaimonsa Iisebel, Jisreelin kaupungissa, jossa Iisebeliä\nmyöhemmin kohtasi kauhea kuolema. -- 2 Kun. 9: 30--37.\n\nTaistelut olivat eräässä merkityksessä esikuvallisia. Midianilaisten\ntappio pelasti Israelin kansan orjuudesta. Siten esikuvasi Gideon ja\nhänen joukkonsa Herraamme ja Seurakuntaa, jotka tulevat vapauttamaan\nihmiskunnan synnin ja kuoleman orjuudesta. Kuningas Saulin kuolema ja\nhänen valtakuntansa kukistuminen filistealaisten kautta avasi tien\nDaavidin hallitukselle, joka Daavid oli esikuva Messiaasta. Kuningas\nAahab esikuvasi maallista hallitusta, jota Ilmestyskirjassa on\nesikuvallisesti kutsuttu \"Lohikäärmeeksi\". Kuningatar Iisebel esikuvasi\nsuurta porttoa, Babelia, ja sellaisena kutsutaan häntä nimeltä. \"Sinä\nsuvaitset tuota naista, Jesabelia, joka sanoo itseään profetaksi ja\nopettaa ja eksyttää minun palvelijoitani.\" -- Ilm. 2: 20.\n\nRaamatussa on Herra ilmeisesti nähnyt soveliaaksi yhdistää tämän\nkuuluisan taistelukentän, Harmagedonin, nimen siihen suureen taisteluun\ntotuuden ja eksytyksen, oikean ja väärän, Jumalan ja mammonan välillä,\njolla taistelulla Evankeliaika päättyy ja Messiaan aika alkaa. Hän on\ntarkotuksella käyttänyt syvää kuvakieltä Raamatun viimeisessä kirjassa,\nilmeisesti aikoen kätkeä muutamia tärkeitä totuuksia siksi kuin olisi\naika paljastaa ne. Mutta silloin \"ei yksikään jumalaton ymmärrä; mutta\nviisaat ymmärtävät\". (Dan. 12: 10, engl. k.) Jokainen, jonka sydän ei\nole sopusoinnussa Jumalan kanssa, ei ymmärrä; mutta ainoastaan hänen\nkansansa viisaat ymmärtävät -- viisas neitsyt luokka Mestarin\nvertauksessa. -- Matt. 25: 1--13.\n\nKun siis ajattelemme tekstiämme, ei meidän tule odottaa mitään kansojen\nkirjaimellista kokoontumista Megiddonin kunnaalle. Pikemmin tulee\nmeidän tarkastaa sitä, mitä tämä vuori esikuvaa. Useita asioita\nkutsutaan \"Harmagedonin taisteluksi\"; tätä lausepartta käytetään\nmonella tavalla ja monelta kannalta katsottuna. Mutta kristityt\ntietävät, että tämä sana Harmagedon kuuluu erityisesti Raamattuun,\njossa sitä käytetään henkisessä merkityksessä. Jos siis nykyään on\nsopivaa tutkia Harmagedonin taistelua valtiolliselta kannalta, niin on\nvarmaankin sopiva aika tutkia sanaa sen oikealta, uskonnolliselta\nnäkökannalta.\n\nMe tiedämme kaikki, että Ilmestyskirja on täynnä esikuvia. Jumala\nnäyttää asettaneen tämän kirjan viimeiseksi Raamatussa aikoessaan\nkätkeä suuria ja tärkeitä totuuksia. Kaikki raamatuntutkijat ovat\nyksimielisiä siitä, että se sisältää arvokkaita totuuksia. Kuitenkin on\nJumala niin taitavasti peittänyt nämä totuudet, että hänen kansansa\nmenneinä aikoina ei ole kyennyt täydelleen ja selvästi näkemään niitä.\nRaamatuntutkijat uskovat, että tämä on ollut Jumalan tarkotus, ei\nainoastaan siksi, ettei näiden totuuksien aika ollut tullut, vaan koska\nJumala aikoi kätkeä totuutensa muutamat piirteet maailmalta. Ihmiskunta\non lakkaamatta käsittänyt väärin Jumalan suunnitelman; sillä Jumala on\nviisaudessaan tahtonut, että ne käsitettäisiin väärin. Ilmestyskirjassa\nkerrotut totuudet eivät ole maailmaa varten, ei nimikristittyjä varten,\nmutta Seurakuntaa, Kristuksen ruumista, pyhiä varten -- \"taivaissa\nkirjotettua Esikois-Seurakuntaa\" varten. Näille tieto tulee \"ruokana\naikanaan\". \"Viisaat ymmärtävät\".\n\nRaamattu on tulvillaan Harmagedonkuvauksista. Herramme Jeesus kutsuu\nsitä \"suureksi ahdistukseksi, jonka vertaista ei ole maailman alusta\ntähän asti ollut, eikä tule\". (Matt. 24: 21.) Profetta Daniel kuvaa\nsitä \"ahdistuksen ajaksi, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun\nihmiset rupesivat olemaan, aina tähän asti\". (Dan. 12: 1.) Välittömässä\nyhteydessä tämän lausuntonsa kamasta selittää Daniel, että silloin\nnousee Jumalan edustaja, \"Mikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun\nkansasi (Israelin) lasten puolesta\". Sana \"Mikael\" merkitsee: \"Hän,\njoka on niinkuin Jumala\" -- Jumalan kaltainen. Hän nousee Jumalan\nkansan lunastamiseksi, eksytyksen ja vääryyden oikaisemista varten,\noikean ja totuuden pystyttämistä varten, tuodakseen ihmismaailmalle\nJumalan suuren Valtakunnan, jota on saarnattu Aabrahamin päivistä\nalkaen.\n\n\n\nMessiaan valtakunnan pystyttämisen aika.\n\n\nJohanneksen ilmestystä, joka on kuvauksien kirja, ei maailma ymmärrä.\nJumala itse on sanonut, että vasta määrättynä aikana voi edes\nSeurakunta odottaa ymmärtävänsä sen. Kun profetta Daniel kysyi\nnäkyjensä merkitystä, vastasi enkeli: \"Mene Daniel, sillä ne sanat ovat\nsuljetut ja sinetillä lukitut lopun ajaksi\" -- ei maailman loppumiseen\nasti, mutta aikakauden loppuun asti, tämän armotalouden loppuun asti.\n\"Maa pysyy ijankaikkisesti.\" -- Saarn. 1: 4.\n\nApostoli Pietari kertoo meille, että tämä aika päättyy suureen\ntulipaloon, joka kuvaa hädän aikaa, jolloin nykyiset laitokset\nhävitetään. (2 Piet. 3: 8--13.) Toisessa paikassa Raamattua kuvataan\ntätä hirmuista hädän aikaa myrskynä, tuuliaispäänä, tulena, joka\nkuluttaa kaiken. Kun nykyinen asiaintila suuressa hädässä on hävinnyt,\npystyttää Jumala itse Valtakuntansa, jota olemme rukoilleet: \"Tulkoon\nsinun Valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maankin päällä niinkuin\ntaivaassa\".\n\n\"Jos sentähden on jotakin, joka osottaa, että me elämme Evankelikauden\nlopussa, jotakin, joka osottaa, että neitseet puhdistavat lamppujaan,\nniin voimme olla varmasti vakuutetut, että aika, jolloin viisaat\nneitsyeet astuvat kirkkauteen, on aivan lähellä. Mikä siunattu sanoma\nonkaan tämä kaikille niille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään!\"\n\nSamassa ennustuksessa, jossa kerrotaan lopun ajan olevan ajan, jolloin\nJumalassa viisaat ymmärtävät, sanotaan meille, että tänä aikana\nhuomataan erityisesti kaksi asiaa: ensin \"monet menevät edestakasin\" ja\ntoiseksi \"tieto lisääntyy\". (Dan. 12: 4.) Meidän päivinämme näemme\ntämän ennustuksen täyttyneen. Kaikkialla maailmassa ihmiset kulkevat\nenemmän edestakasin kuin koskaan ennen. Rautatiet, höyrylaivat,\nautomobiilit, raitiotiet -- maan päällä, maan alla ja ilmassa -- j.n.e.\nkuljettavat ihmiskuntaa kaikkialla. Tiedon yleinen lisääntyminen on\nmeidän ihmeellisen aikamme yleisenä piirteenä. Jokainen kymmenvuotias\nlapsi kykenee lukemaan. Kaikkialla maailmassa on kodeissa kirjoja,\nsanomalehtiä, Raamatuita -- sellainen tilaisuus saavuttaa tietoa,\njollaista ei ole ollut sittenkuin ihmisiä rupesi olemaan maan päällä.\n\nTämän ennustuksen huomattava täyttyminen osottaa aikamme lopun ajaksi,\njolloin nykyinen armohallitus päättyy ja uusi armohallitus pystytetään\n-- aika, jolloin Jumalan kansa kykenee käsittämään aseman ja\nvalmistumaan muutostaan varten.\n\n\n\nTarkastuksen alaisia ovat periaatteet, ei yksilöt.\n\n\nKaikki kristityt laskevat Ilmestyskirjan Herramme antamaksi, kuten\napostoli Johanneskin tekee. (Ilm. 1: 1.) Sentähden emme ole\nedesvastuussa niistä kuvauksista, joita tässä kirjassa käytetään. Meitä\nvoidaan monella eri tavalla väärinkäsittää, vieläpä hyvät kristitytkin\ntekevät sen, josta syystä me luonnollisesti koetamme mahdollisimman\nhuolellisesti esittää näkökantamme. Kun ryhdymme esittämään\nkäsitystämme Ilmestyskirjan kuvauksista, haluamme mitä selvimmin\npainostaa, ettemme aio puhua mitään hyviä kristityitä vastaan missään\ntai minään aikana, joko seurakunnassa tai seurakunnan ulkopuolella.\nMeillä ei ole mitään sanottavaa ihmisistä. Me käsittelemme _aina\nperiaatteita, oppeja_; henkilöitä _ei koskaan_. Jumala ei ole antanut\nmeidän tehtäväksemme _ihmisten_ tutkimista; tehtävämme on tutkia\n_hänen sanaansa_.\n\nEsittäessämme käsitystämme Ilmestyskirjan kuvauksista huomaamme, että\nJumalan sana lausuu muutamia hyvin ankaria toimenpiteitä muutamiin\npäiviemme suuriin järjestelmiin nähden -- muutamiin, joita kauvan on\npalveltu ja kunnioitettu, joihin ajattelemme kuuluneen monen, jotka\nsanoissaan ja töissään ovat jumalisia. Erottakaamme sentähden\ntarkkaan _henkilöt_ ja _järjestelmät_. Me emme sano mitään\n_jumalaapelkääväisistä henkilöistä_, mutta selittäessämme Jumalan\nsanaa, puhumme ainoastaan siinä mainituista _järjestelmistä_. Uskomme\nvarmaan, että Jumalan pyhää kansaa ei ole mainittu näissä esikuvissa,\nnähtävästi siitä syystä, että Jumalan pyhät verrattuina ihmiskunnan\nsatoihin miljoniin muodostavat ainoastaan pienen joukon, kuten Jeesus\nsanoi: \"Älä pelkää, sinä pieni lauma\".\n\nKun ryhdymme selittämään Ilm. 16: 13--16 esikuvia, huomaamme kolme\ntekijää joukkojen kokoamisen yhteydessä tähän Harmagedonin taisteluun.\nLuemme, että pedon suusta, väärän profetan suusta ja lohikäärmeen\nsuusta läksi kolme saastaista, sammakon muotoista henkeä; ja että nämä\nkolme saastaista sammakon muotoista henkeä läksi kokoamaan koko\nmaailmaa tähän Harmagedonin taisteluun.\n\nSyyllä voimme sentähden kysyä, mitä järjestelmiä tarkotetaan näillä\nesikuvallisilla sanoilla -- lohikäärmeellä, pedolla ja väärällä\nprofetalla. Kun olemme löytäneet näiden sanojen tarkotuksen, kysymme\nmitä esikuvasivat sammakot, jotka tulivat ulos heidän suustansa.\n\nLäpi Raamatun käytetään petoa esittämään hallitusta. Sillä tavalla\nkuvataan Danielin ennustuksessa suuria maan yleismaailmallisia\nhallituksia. Babylon oli jalopeura, Meedo-Persia karhu, Kreikka\nleopardi ja Rooma lohikäärme. (Dan. 7: 1--8.) Rooman valtakunta on yhä\nedelleen olemassa. Kristikunta on osa suuresta Rooman valtakunnasta,\njoka alkoi Caesarin päivinä ja joka, Raamatun mukaan, on yhä edelleen\nolemassa.\n\nItse asiassa yhtyvät kaikki Raamatun eksegetit siihen, että\nIlmestyskirjan lohikäärme edustaa puhtaasti maailmallista valtaa, missä\nkohdassa se sitten esiintyneekään. Meidän ei tule käsittää tämän\ntarkottavan sitä, että kaikki maailman vallat olisivat pahoja tai\nPerkeleestä, mutta että Herra haluaa käyttää lohikäärmettä esikuvana\nesittämässä maallista valtaa. Ilm. 16: 13 peto on sama kuin se, joka\nmainitaan Ilm. 13: 2, jossa se kuvataan leopardin kaltaisena --\nkirjavana. Protestanttiset Ilmestyskirjan selittäjät ovat yksimieliset\nsiitä, että tämä esikuva tarkottaa paavilaista järjestelmää -- ei\npaavia, ei katolilaista kirkkoa, eikä yksityisiä katolilaisia, mutta\n_järjestelmää kokonaisuudessaan_, joka on ollut olemassa vuosisatoja.\n\nSanassaan on Jumala nähnyt hyväksi esittää paavikunnan järjestelmänä,\nhallituksena. Paavikunta väittää, että Jumalan valtakunta, Messiaan\nvaltakunta pystytettiin 799 j.Kr.; että se on kestänyt tuhat vuotta,\nkuten Raamattu selittää Kristuksen valtakunnan kestävän; ja että se\npäättyi 1799 j.Kr. He väittävät myöskin, että 1799 jälkeen tämä\nKristuksen valtakunta (s.o. paavilainen järjestelmä, jota\nIlmestyskirjassa kutsutaan pedoksi) on kärsinyt väkivaltaa; ja että\ntänä aikana Perkele on ollut irti toteuttaakseen Ilm. 20: 7.\n\nHistoria kertoo, että aika joka päättyi 1799, ja jolloin Napoleon teki\nsotaretkensä Egyptiin, määräsi rajan paavin vallalle kansojen yli.\nNapoleon vei myöskin paavin vankina Ranskaan, jossa hän myös kuoli.\nTämän nöyryyttävän kokemuksen väittävät roomalaiskatolilaiset\nosottaneen ajan, jolloin Saatana päästettiin irti toteuttamaan\nIlm. 20: 7.\n\nEmme voi yhtyä katolilaisten veljiemme ennustuksen selitykseen.\nHerramme oli varmaankin oikeassa, kun hän selitti, että \"Saatana on\ntämän maailman ruhtinas\", ja että tämä on \"nykyinen paha maailma\" eli\naikakausi. Syy siihen, että on niin paljon laajalle levinneitä, vääriä\noppeja, eksytystä, tietämättömyyttä, taikauskoa kaikkialla, on se, että\nSaatana on ollut tuo suuri olento, joka on pettänyt maailmaa. Saarnatun\nmukaan sidotaan Saatana tuhanneksi vuodeksi, jottei hän enää eksyttäisi\nkansoja. (Ilm. 20; 3.) Kun tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet,\npäästetään Saatana irti vähäksi aikaa koettelemaan ihmiskuntaa, Sitten\nhävitetään hänet toisessa kuolemassa yhdessä kaikkien niiden kanssa,\njotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan.\n\nVasta nyt alkavat raamatuntutkijain silmät avautua näkemään Jumalan\nrakkauden pituutta, leveyttä, korkeutta ja syvyyttä -- hänen\nihmeellistä suunnitelmaansa, jonka hän on tehnyt ensin Seurakunnan\nhyväksi, joka tulee osalliseksi Valtakunnan kirkkaudesta ja toiseksi\nihmismaailman hyväksi siten, että se siunataan nostamalla inhimilliseen\ntäydellisyyteen noiden tuhannen vuoden kuluessa. Tämä ihana aika on\njuuri tulossa, sen sijaan että se olisi menneisyydessä. Niin ihana on\nihmiskunnan tila Messiaan valtakunnan päättyessä, ettei mitään unelmaa\nvoi siihen verrata. Mutta Jumalan suuri työ ei ole loppuun suoritettu\nennenkuin jokainen inhimillinen olento on saavuttanut täydellisyyden,\ntai on hävitetty toisessa kuolemassa, koska hän on kieltäytynyt\ntulemasta sopusointuun vanhurskauden lakien kanssa. Senjälkeen kuullaan\njokaisen luomuksen taivaassa ja maan päällä sanovan: \"Valtaistuimella\nistujalle ja Karitsalle kiitos ja kunnia ja ylistys ja valta\nijankaikkisuuksien ijankaikkisuuksisisa\". -- Ilm. 5: 13.\n\nSiten esikuvaa lohikäärme Rooman valtaa, joka edustaa maailman\nmaallista valtaa. Peto on paavilainen hallitusjärjestelmä. Kolmas\nesikuva, väärä profetta, on vielä selittämättä. Me uskomme, että tämä\non toinen nimi järjestelmälle, jota toisessa paikassa kutsutaan \"pedon\nkuvaksi\". (Ilm. 13: 14.) Raamatun mukaan edustaa tämä kuva hyvin\ntarkkaan petoa. Väärän profetan, pedon kuvan, ymmärrämme tarkottavan\nprotestanttisten kirkkojen yhtymää.\n\n\n\nPedon kuva.\n\n\nJotta voisimme nähdä miksi protestanttisten kirkkojen yhtymää\nesikuvataan pedon kuvalla ja väärällä profetalla, täytyy meidän tutkia\ntoisia Raamatun esikuvia. Ilm. 17: 5 kiinnitetään huomiomme n.k.\nsuureen \"salaisuuteen\". Sana \"portto\" ei merkitse Raamatun esikuvissa\nsiveetöntä henkilöä. Se tarkottaa Seurakuntaa, josta piti tulla Jumalan\nvaltakunta, mutta joka on menettänyt neitsyytensä ja yhtynyt maalliseen\nisäntään, taivaallisen isäntänsä asemesta. Mihin maalliseen isäntään on\nseurakunta yhtynyt? Rooman valtakuntaan. Lutherin ja toisten\nuskonpuhdistajain mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö\nseurakunnan ja maailman välillä ollut läheistä yhteyttä. Jonkun aikaa\nvakuutti seurakunta odottavansa Kristusta pystyttämään Valtakuntaansa.\nLopulta sanoi se: \"En tahdo odottaa Kristuksen toiseen tulemiseen,\ntahdon yhtyä Rooman valtakuntaan\".\n\nKaikki tietävät tuloksen. Roomalaiskatolinen kirkko kohotettiin ja\nhallitsi kuningattarena vuosisatoja. Tämä kirkon ja valtion liitto\nesitetään kuuluisassa Italiasta löydetyssä taulussa. Valtaistuimella\nistuvat paavi ja keisari rinnatusten. Toisella puolella ovat\narvojärjestyksessä kardinaalit, piispat, alemmat papit ja maallikot.\nToisella puolella kenraalit, luutnantit, sotamiehet j.n.e. yleiseen\nkansaan asti. Siten tunnustettiin kirkon ja valtion yhtymä.\n\nTämän yhtymän perustuksella kutsutaan kaikkia maallisia hallituksia\nkristityiksi; sillä he väittävät olevansa elimellisessä yhteydessä\nkirkon kanssa. Historia kertoo meille miten kirkko monena vuosisatana\nmääräsi maan kuninkaat. Ketä vaan paavi tahtoi, se kruunattiin.\nTodistuksena kirkon ylivialtiudesta mainitsee historia Saksaa keisarin\nHenrik IV, joka oli joutunut paavin epäsuosioon ja joka rangaistukseksi\npakotettiin seisomaan kolme päivää Kanossan linnan ulkopuolella,\npaljain jaloin, ja puettuna ainoastaan katujan jouhikankaiseen paitaan,\nalttiina keskitalven pakkaselle. Sitten pakotettiin hänet ryömimään\nkäsin ja jaloin Pontifeksin eteen, jonka silkkivaippaa siirrettiin,\njotta keisari voisi suudella paavin suurta varvasta toteuttaakseen\nPs. 2: 12: \"suudelkaa Poikaa, te maan kuninkaat\".\n\nKäsityksemme mukaan on Raamattu tässä väärin tulkittu. \"Pojalla\" ei\ntarkoteta paavia. \"Pyhä vuori\" on Jumalan valtakunta. Hänen\nValtakuntansa toimeenpanijoita esikuvataan pyhällä Siionin vuorella.\nSuuri Messias kukistaa täydelleen kaikki nykyajan asiat, ja pystyttää\nvanhurskauden ja totuuden valtakunnan, joka nostaa ihmiskunnan synnistä\nja alennuksesta.\n\nRoomalaiskatolilaiset uskovat, että paavi on Kristuksen\nsijaishallitsija, joka hallitsee hänen asemestaan. He uskovat, että\nnykyinen aika on aika, jolloin Saatana on päästetty irti eksyttämään\nkansoja; että kirkko saa hyvin pian jälleen vallan maailmassa; ja että\nseurauksena on oleva, että jokainen, joka ei tottele heitä, hävitetään.\nTämä selitys kiinnittää huomiomme Ilm. 13 ja 20 lukuihin. Protestantit\neivät välitä asemasta. Epäilemättä ovat kaikki ajattelevat ihmiset\nhuomanneet, että alku yhtymään tulee protestantismista, eikä koskaan\nkatolilaisuudesta.\n\nNyt tullaan kysymykseen: Miksi Raamattu kuvaa protestantismia pedon\nkuvalla? Mistä ja miten tämä johtuu? Uskonpuhdistuksen ajoista alkaen\novat protestantit pyrkineet vapautumaan henkilökohtaisesti entisajan\npimeydestä ja siten ovat he muodostaneet monta uskontunnustusta ja\njärjestäneet monta lahkoa. Mutta viime vuosisadan keskivaiheella\nalkoivat johtajat nähdä, että jos jokainen jatkaisi henkilökohtaista\nraamatuntutkimusta, tulisi aika, jolloin jokaisella olisi oma\nuskontunnustuksensa. Estääkseen sitä mikä heistä näytti vallan\nmenettämiseltä, he suunnittelivat protestanttien yhtymän, Evankeliseksi\nAlliansiksi kutsutun järjestelmän.\n\nEvankelinen Allianssi, eri protestanttisten lahkojen yhteinen\njärjestelmä, muodostettiin 1846 sitä tarkotusta varten, että se omalla\ntavallaan tekisi sen, mitä katolilaiset tekisivät heidän omalla\ntavallaan. Nähdessään roomalaiskatolilaisten suuren voiman, jota he\nkäyttivät, koska heillä oli yhteinen järjestelmä, protestantit\nsanoivat: \"Me olemme jakaantuneita. Meillä ei ole voimaa. Me tahdomme\njärjestäytyä.\" Silloin, Raamatun mukaan, tekivät he pedon kuvan.\n\nKuitenkin sanoo Raamattu, että ennenkuin kuva voi tehdä mitään\nerityistä pahaa, täytyy sen saada elämä kaksisarviselta pedolta. (Ilm.\n13: 15.) Tämän kaksisarvisen pedon, jolla on sarvet niinkuin lampaalla,\nmutta ääni niinkuin lohikäärmeellä, uskomme esittävän Englannin\nkirkkoa, joka ei kuulu Evankeliseen Allianssiin. Englannin kirkko\nväittää sitä, mitä Roomankin kirkko väittää -- että se on totinen\nseurakunta; että kaikki muut ovat väärässä; että sillä on alkuperäinen\napostolinen perintöoikeus; ja ettei kellään muulla ole oikeutta\nsaarnaamiseen kuin sillä, joka on saanut jumalallisen, apostolisen\nkäsien päällepanemisen. Tämä on vuosisatoja ollut Englannin kirkon\nväite, ja se muodostaa eroamiskohdan sen kirkon ja kaikkien toisten\nprotestanttisten lahkojen välillä.\n\nJoskin Evankelinen Allianssi muodostettiin 1846, ei se ole kyennyt\nsuorittamaan tarkotustaan, koska se ei ole tiennyt miten toimia.\nAinoastaan nimeen nähden yhtyivät lahkot Allianssiin, ja siksi ovat he\ntyöskennelleet toinen toistaan vastaan. Allianssin ulkopuolella olevat\nlahkot selitettiin olevaa ilman valtuutta: ja nämä puolestaan vaativat\nevankelista kirkkoa näyttämään, mistä olivat saaneet vallan saarnata.\nSiitä johtui, ettei kuvalla ollut voimaa toimia; se poljettiin alas; ja\nsaadakseen eloa -- elämän -- tarvitsee se apostolisen perintöoikeuden;\nsillä täytyy olla joku perustus toiminnalleen.\n\nRaamattu osottaa, että Englannin kirkko tulee läheiseen yhteyteen\nEvankelisen Allianssin kanssa ja antaa sille oikeuden saarnata. Tämän\nyhtymisen perustuksella kykenee se sanomaan: \"Meillä on apostolinen\nvaltuus saarnata. Älköön kukaan saarnatko ilman sen hyväksymistä.\" Tämä\nheidän toimenpiteensä kerrotaan Ilm. 13: 17. Ei kenenkään sallita ostaa\ntai myydä henkisellä torilla henkisiä asioita, ellei omaa pedon merkkiä\ntai kuvan merkkiä.\n\nIlm. 16: 13 mainitaan väärä profetia toisena esityksenä kuvasta --\nEvankelisen Allianssin eläväksi tehtynä tuloksena, joka silloin on\nsaanut kirkko-yhtymän muodon, ja on sillä meidän päivinämme suuri määrä\neloisuutta. Voimmeko odottaa sen saavan enemmän sitä, on asia, jonka\nsaamme myöhemmin nähdä. Raamattu osottaa selvästi, että pedon kuva saa\nniin suuren voiman, että se voi tehdä samoja asioita kuin\nroomalaiskatolinen kirkko menneinä aikoina; ja että nämä kaksi\njärjestelmää, katolilainen ja protestanttinen, hallitsevat maailmaa\nmaallisen vallan -- lohikäärmeen -- korotetulla kädellä.\n\n\n\n\"Kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.\"\n\n\nRaamattu kertoo meille, että tähän tulokseen tullaan niiden lausuntojen\nperustuksella, joita valtion ja kirkon yhdistyneet voimat tekevät.\n\"Lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profetan suusta lähtee\nkolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.\" Tässä raamatunpaikassa\ntarkottaa henki oppia -- saastaista oppia -- väärää oppia. Jokainen\nnäistä järjestelmistä lausuu samoja asioita, ja nämä lausunnot\naiheuttavat maan kuningasten kokoontumisen suureen Harmagedonin\ntaisteluun.\n\nOikein ymmärrettyinä ovat Raamatun esikuvat hyvin voimakkaita, ja aina\non läheinen yhteys itse esikuvan ja asian välillä, jota esikuvataan.\nKun pyhä Raamattu käyttää sammakoita esittämään erityisiä oppeja,\nvoimme olla vakuutetut, että sovellutus on paikallaan. Vaikkakin\nsammakko on pieni eläin, pullistaa se kuitenkin itseään kunnes se\npuhkeaa ponnistukseen olla jotakin. Sammakko näyttää hyvin viisaalta\nvaikkakaan se ei tiedä paljon mitään. Sitten sammakko _kurnuttaa_\nmilloin ikinä se haluaa saada äänen syntymään.\n\nSammakon kolme pääominaisuutta ovat siis pöyhkeileväisyys, sellainen\nulkomuoto, joka näyttää omistavan suuremman viisauden ja tiedon kuin\nmuut sekä sen alituinen kurnutus. Sovittamalla nämä piirteet Jumalan\nsanan kuvaukseen, me opimme, että maallisesta vallasta, katolilaisesta\nkirkosta ja protestanttisten kirkkojen yhtymästä lähtevät samat opit.\nKaikissa on henki kerskuva; otetaan muitten yläpuolella olevan tiedon\nja viisauden ulkomuoto; kaikki ennustavat niitä hirveitä seurauksia,\njotka ovat tuloksena, ellei heidän neuvojaan totella. Kuinka eroavia\nuskontunnustukset ovatkaan, jätetään nämä eroavaisuudet huomioon\nottamatta sen yleisen ehdotuksen perustuksella, ettei mitään vanhaa\npidä häiritä, ei tutkia eikä hyljätä.\n\nEi anneta minkään asian häiritä -- ei sen, että kirkko omaisi\njumalallisen valtuuden, eikä myöskään sen, että kuninkaat omaisivat\njumalallisen oikeuden kirkoista riippumatta; sillä molemmille annetaan\nkannatusta. Jokainen henkilö tai oppi, joka on ristiriidassa näitten\nkerskaavien, epäraamatullisten vaatteitten kanssa, tuomitaan huonoksi\nsammakoiden suussa, jotka kurnuttavat saarnatuoleista, puhujalavoilta,\nja uskonnollisten ja tavallisten sanomalehtien palstoilta. Muutamien\njalommat tunteet kuristetaan samojen henkien viisastelun perustuksella,\njotka henget puhuivat ylipapin Kaifaan kautta Herramme Jeesuksen\nsuhteen. Kuten Kaifas selitti rikoksen tekemisen soveliaaksi vastoin\nsekä inhimillistä että jumalallista oikeutta, päästäkseen vapaaksi\nJeesuksesta ja hänen opeistaan; siten tulevat nämä sammakonkaltaiset\nhenget hyväksymään minkälaisen periaatteitten rikkomisen tahansa\nvälttämättömänä itsepuolustukseksi.\n\nJokainen tosi kristitty häpeää luodessaan historian lehdillä katseensa\ntaaksepäin ja nähdessään mitä kauheita töitä tehtiin Jumalan ja\nvanhurskauden nimessä, ja Herramme Jeesuksen nimessä. Meidän ei tule\nhetkeksikään ajatella, että nämä sammakkohenget eli opit olisivat\nkaikki pahoja, vaan pikemmin, että ne ovat pöyhkeän puhetavan ja\nkopeuden oppeja, jotka esittävät itsensä hyvin viisaiksi ja suuriksi,\nomatessaan vuosisatojen kannatuksen takanaan. Lohikäärmeen suusta tulee\noppi kuninkaitten jumalallisesta oikeudesta: \"Älkää katsoko historian\nesiripun taakse nähdäksenne mistä kuninkaat ovat saaneet tämän\noikeuden. Hyväksykää oppi; sillä ellette tee sitä, jos ihmiset\ntarkastavat asioita, syntyy hirmuinen vallankumous ja kaikki menee\nnurin!\"\n\nPeto ja väärä profetta kurnuttavat samalla tavalla. Katolilainen kirkko\nsanoo: \"Älkää katsoko taaksenne! Älkää kysykö mitään kirkon suhteen!\"\nMyöskin protestantit sanovat: \"Me olemme suuria, me olemme viisaita, me\ntiedämme koko joukon. Pysykää hiljaa! Kukaan ei silloin tiedä, ettette\ntiedä mitään.\" Kaikki sanovat (kurnuttavat): \"Me sanomme teille, että,\njos sanotte jotakin nykyisiä järjestelmiä vastaan, silloin kauheat\nasiat tapahtuvat.\"\n\nValtiolliset puolueet kuuluvat tähän esikuvaan. Kaikki selittävät: \"Jos\nmuutos tulee, merkitsee se kauheaa onnettomuutta!\" Muutamilla on\nselkärankaa ja toisilla maallinen voima tukenaan, mutta yhteisesti\nkurnuttavat he kansalle, että jos tulee muutoksia, merkitsee se\nnykyisen olemassaolevan häviötä. Meidän päiviemme kielellä on \"seisokaa\nalallanne!\" sekä kirkon että valtion määräys; mutta kansat alkavat\nliikkua pelosta. Pedon, lohikäärmeen ja väärän profetan kurnuttaminen\nsaa maan kuninkaat nousemaan ja kokoontumaan Harmagedonin taisteluun ja\nhäviöön.\n\nKirkolliset kuninkaat ja ruhtinaat pappisseurueineen ja uskollisine\nliittolaisineen kokoontuvat lujaan -- protestanttisten ja katolilaisten\n-- rintamaan. Valtiolliset kuninkaat ja ruhtinaat, hallitusmiehet ja\nkaikki korkeassa asemassa olevat aseenkantajineen ja puolustajineen\nseuraavat rivissä sannalle puolelle. Rahakuninkaat ja liikeruhtinaat ja\nkaikki, joihin he voivat vaikuttaa jättiläismäisimmillä voimilla mitä\nkoskaan on maailmassa ollut, yhtyvät samalle puolelle tämän ennustuksen\nmukaan. He eivät kumminkaan ymmärrä, että tulevat Harmagedoniin;\nkuitenkin, merkillistä kyllä, muodostaa osan heidän huutoaan: \"Tulkaa\nyhteen Harmagedoniin!\"\n\nPuhuessaan meidän päivistämme Herramme selittää: \"Ihmiset menehtyvät\npeljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä; sillä\ntaivasten voimat järkkyvät.\" (Luukk. 21: 26.) Europan kuninkaat eivät\ntiedä mitä tehdä. Kaikkea lahkolaisuutta horjutetaan: moni Jumalan\nkansasta on hämmästynyt.\n\nSammakkohenkien kurnutus eli opit kokoavat rahan, valtion, uskonnon ja\nteollisuuden kuninkaat ja ruhtinaat suureksi sotajoukoksi.\nKurnuttamisen elvyttämä pelon henki ruoskii muutoin hyvien ja järkevien\nihmisten intohimot raivoon -- epätoivoon. Näitten pahojen henkien,\npahojen oppien sokeassa seuraamisessa ovat he valmiit uhraamaan elämän\nja kaiken sille alttarille, jonka he erehdyksestä otaksuvat Jumalan\njärjestämäksi oikeuden, totuuden ja vanhurskauden alttariksi.\n\nMoni jalo ihminen tässä suuressa sotajoukossa tulee ottamaan aseman,\njoka on aivan päinvastainen sille, mitä he tahtoisivat. Vähäksi aikaa\nvapauden ja edistyksen pyörät käännetään taaksepäin, ja keskiaikainen\ntukahuttaminen pidetään välttämättömänä itse-säilytykseksi -- nykyisen\nasiain tilan tukemiseksi ja uuden Jumalan määräämän järjestyksen\nestämiseksi, vaikkakin sen aika on tullut. Vieläpä sellaisetkin, jotka\nvoivat olla Jumalan kansaa, eivät pysähdy ajattelemaan onko se _hänen_\ntahtonsa, että asiat jatkuvat niinkuin ne ovat olleet kuluneen kuuden\ntuhannen vuoden aikana. Raamattu sanoo, ettei se ole Jumalan tahto,\nvaan että tapahtuu suuri kukistuminen, jotta uudet asiat voisivat tulla\ntilalle.\n\nRaamatusta saamamme käsityksen mukaan tulevat Harmagedonin yhdistyneet\nvoimat hetkeksi riemullisesti voittamaan. Puhevapaus, vapaa posti, ja\ntoiset vapaudet, jotka meidän päivinämme ovat tulleet kansan laajojen\nkerrosten osaksi, lakkautetaan häikäilemättä _välttämättömyyden_\npakosta, Jumalan kunniaksi, kirkon määräyksestä j.n.e. Varaventtiili\nsuljetaan ja siten lakkaa ulospursuavan höyryn synnyttämä ääni\nhäiritsemästä maan kuninkaita; ja kaikki näyttää tyyneeltä -- kunnes\ntapahtuu suuri yhteiskunnallinen räjähdys, jota Ilmestyskirjassa\nkuvataan _maanjäristyksenä_. Kuvakielessä merkitsee maanjäristys\nyhteiskunnallista vallankumousta, ja Raamattu vakuuttaa, ettei koskaan\nennen ole sellaista tapahtunut. (Ilm. 16: 18, 19.) Katso Herramme\nviittausta siihen Matt. 24: 21.\n\n\n\nHerran suuri sotajoukko.\n\n\nRaamattu osottaa, että Jumalan voima astuu tässä kohdassa esiin ja\nkokoaa järjestyneet joukot Harmagedoniin -- hävityksen vuorelle.\n(Ilm. 16: 16.) Asia, jota he koettavat yhtymällään, yhdistymisellään\nestää, on juuri se, jota he jouduttavat. Raamattu kertoo meille, että\nJumalaa edustaa Messias, ja että hän on joukkojen puolella. \"Siihen\naikaan nousee Mikael Jumalan kaltainen -- Messias\". (Dan. 12:1.) Hän\nottaa valtiuden. Hän ottaa haltuunsa Valtakuntansa tavalla, jota vähän\novat odottaneet ne, jotka väärin ovat väittäneet olevansa hänen\nValtakuntansa, ja saaneensa häneltä vallan hallita hänen nimessään ja\nhänen asemestaan.\n\nHerramme selitti, että olemme sen palvelijoita, jota palvelemme.\nMuutamat voivat palvella Saatanaa ja eksytystä vaikka väittävätkin\npalvelevansa Jumalaa ja vanhurskautta; ja muutamat voivat palvella\ntietämättään, kuten Saulus tarsolainen teki, joka todella \"luuli\ntekevänsä palveluksen Jumalalle\" vainotessaan Seurakuntaa. Toiselta\npuolen pitää tämä periaate myöskin paikkansa. Kuten maallinen kuningas\nei pidä itseään edesvastuussa jokaisen hänen taistelussaan sotivan\nsotilaan siveellisestä luonteesta, niin ei Herrakaan mene takuuseen\nkaikkien niiden siveellisestä luonteesta, jotka ovat antautuneet\ntaistelemaan hänen puolestaan jossakin kysymyksessä. Sen palvelijoita\nhe ovat, joita he palvelevat, olkoot sitten yllyttävät vaikuttimet ja\nsyyt mitkä tahansa.\n\nSama periaate soveltuu tulevaan Harmagedonin taisteluun. Jumalan puoli\ntässä taistelussa on kansan puoli; kuvaamatonta joukkoa, kansaa,\nkiihotetaan taistelun alusta alkaen. Kaikenkaltaiset kohtuulliset ja\nkohtuuttomat anarkistit, sosialistit ja kuumaveriset radikaalit ovat\ntaistelun eturintamassa. Se, joka tuntee sotilaselämää, tietää, että\nsuuri sotilasjoukko on kokoonpantu kaikista luokista.\n\nRajotus tekee joukot rauhattomiksi, mutta he tuntevat heikkoutensa\nverrattuna rahan, yhteiskunnan, uskonnon ja valtion kuninkaihin ja\nruhtinaihin, joilla silloin on valta käsissään. Köyhälistön ja\nkeskiluokan enemmistö pitää parempana rauhaa mistä hinnasta tahansa.\nJoukoilla ei ole mitään halua anarkiaan. He käsittävät todellakin, että\npahinkin hallitus on parempi kuin ei mikään. Joukot etsivät vapautusta\näänestyksen avulla ja rauhallisesti poistaakseen pahan uudistamalla\nmaan asiat siten että yksityisoikeudet ja edut ja tarpeet asetetaan\nkansan käsiin yhteiseksi parhaaksi. Huippu saavutetaan, kun\ntähänastiset oikeuden ylläpitäjät tulevat lainrikkojiksi ja vastustavat\nenemmistön äänestyksen kautta lausuttua tahtoa. Tulevaisuuden pelko\nahdistaa ruoskana hyväätarkottavat joukot epätoivoon, ja tuloksena on\nanarkismi, kun sosialismi ei voi tehdä tehtävänsä.\n\nHerran pyhien ei pidä lainkaan olla taistelussa mukana. Jumalan\nvihkiytynyt kansa, joka sydämissään ikävöi Messiaan valtakuntaa ja\nihanaa riemuvuotta ja ennalleenasettamista, jolloin se pystytetään,\nodottaa kärsivällisesti Herran aikaa, ja odottaa sitä nurisematta.\nPuhdistettuine ja palavine lamppuineen eivät he ole pimeydessä\nlähelläolevan taistelun tärkeisiin tapahtumiin nähden; mutta he ovat\nhyvällä mielellä, tietäen, että lopputulos kuvataan \"vahvassa\nprofeetallisessa sanassa\" ja he tekevät hyvin, \"kun ottavat siitä\nvaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes\npäivä valkenee\". -- 2 Piet. 1: 19.\n\nNyt nousee kysymys: Miksi ei Jumala lähettänyt Valtakuntaansa\naikasemmin? Miksi Harmagedon on välttämätön? Me vastaamme, että\nJumalalla on omat aikansa ja hetkensä, ja että hän on määrännyt suuren\nseitsemännen tuhatvuotispäivän Kristuksen hallituspäiväksi. Jumalan\nviisaus on pidättänyt meidän päiviimme asti suuren tiedon ja taidon,\njoka synnyttää samalla kertaa miljonanomistajia ja tyytymättömiä. Jos\nJumala olisi nostanut tietämättömyyden verhoa tuhat vuotta aikasemmin,\nolisi maailma järjestäytynyt Harmagedonin taisteluun tuhat vuotta\naikasemmin. Jumala ei tuonut valoon näitä asioita ennen nykyistä\naikaa, koska hänen suunnitelmassaan on eri puolia, joista kaikki\nkärjistyvät samaan aikaan. Hyvyydessään Jumala kätki ihmiskunnan\nsilmät, kunnes Harmagedoniin kokoontuminen tapahtuisi juuri ennenkuin\nMessias ottaa suuren valtansa ja alkaa hallituksensa. -- Ilm. 11: 17:\n18.\n\nJumalan kansan tulisi olla suuressa kiitollisuuden mielentilassa kaiken\nhyvän antajaa kohtaan. Heidän tulisi varustautua ottamaan vastaan suuri\ntuleva myrsky ja pysyä aivan tyyninä, välttäen sopimatonta\nsekaantumista joko rikkaitten tai köyhien puolelle. Me tiedämme\nennakolta, että Herra on kansan puolella. Hän juuri taistelee\nHarmagedonin taistelun, ja hänen välikappaleenaan on tuo ihmeellinen\nsotajoukko -- kaikki luokat. Kun hänen yhteiskunta-vallankumouksensa\nsuuri maanjäristys tulee, niin ei silloin ole ainoastaan kourallinen\nanarkisteja, vaan kapinaan nouseva kansa, kukistamassa sitä suurta\nvaltaa, joka on kuristanut heitä. Itsekkäisyys on kaiken pohjalla.\n\n\n\nEi vielä, mutta kohta.\n\n\nNeljäkymmentä vuotta ovat Harmagedonin voimat järjestäytyneet\nmolemminpuoliseen taisteluun. Lakot, työnsulut ja metelit, suuret ja\npienet, ovat olleet ainoastaan satunnaisia taisteluja, kuu sotaakäyvät\novat kulkeneet toinen toistensa tien ylitse. Ikävät paljastukset\nEuropan hoveissa ja sotajoukoissa, sekä samanlaiset Amerikan\nvakuutusyhtiöissä, trusteissa ja hoveissa ovat horjuttaneet yleisön\nluottamusta. Dynamiittiräjähdykset, joista vuorotellen on syytetty\ntyöntekijöitä ja työnantajia, ovat olleet omiaan tekemään toisia\nepävarmoiksi. Katkerat ja vihaiset tunteet molemmin puolin tulevat yhä\nenemmän ja enemmän ilmi. Taistelurintamat alkavat päivittäin tulla yhä\nenemmän näkyviin. Kuitenkaan ei Harmagedonia voida vielä taistella.\n\nPakanain aikoja on vielä kaksi vuotta jälellä. [Tämä kirjoitettiin\nsyksyllä 1912. Suom. h.] Pedon kuvan täytyy vielä saada elämä -- voima.\nSen täytyy muuttua pelkästä koneistosta eläväksi voimaksi.\nProtestanttien yhtymä käsittää, että sen järjestö on edelleen hyödytön,\nkunnes se saa elonvoiman --- kunnes sen saarnaajat suoranaisesti tai\nepäsuorasti tunnustetaan omaavan apostolisen määräyksen ja valtuuden\nopettaa. Ennustus osottaa, että tämä tulee kaksisarviselta pedolta,\njonka uskomme kuvannollisesti esittävän Englannin kirkkoa.\nHirmuvaltainen protestantismin ja katolilaisuuden toiminta, jolloin\nhe yhteisesti sortavat ihmiskunnan vapauksia, odottaa kuvan\neläväksitekemistä. Se voi tapahtua pian, mutta Harmagedon ei voi tulla\nennen sitä, mutta sen perästä -- ehkä vuosi sen perästä, senmukaan kuin\nme käsitämme profetallista sanaa.\n\nVielä täytyy toisenkin asian tapahtua. Joskin juutalaiset vähitellen\ntulvivat Palestiinaan, ottaen vähitellen haltuunsa Kaanaan maan, ja\nvaikkakin uutiset tietävät kertoa, että yhdeksäntoista miljonamiestä on\njo siellä, niin vaatii kuitenkin ennustuksen täyttyminen, että\nilmeisesti suurempi luku rikkaita juutalaisia on muuttanut sinne,\nennenkuin Harmagedonin huippu saavutetaan. Aivan varmaan uskomme, että\nahdistuksen aika Jaakobille pyhässä maassa tulee juuri Harmagedonin\npäättyessä. Silloin Messiaan valtakunta alkaa tulla näkyviin. Siitä\nalkaen nousee Israel asteettain lupauksen maassa menneisyyden tuhasta\nsiihen suuruuteen, joka mainitaan ennustuksessa. Sen Jumalan määräämien\nruhtinasten kautta, alkaa Messiaan kaikella vallalla varustettu\nValtakunta, joskin näkymättömänä, vierittää pois kirousta ja nostaa\nihmiskuntaa sekä antaa kaunistusta tuhan sijaan.\n\n\n\n\n\"Koston päivä.\"\n\nENSIMÄINEN LUKU.\n\nProfetallisia lausuntoja siitä. -- Aika lähellä. -- Tämän osan\ntarkotus. -- Ylimalkaisia havaintoja.\n\n    \"Koston päivä oli mielessäni, ja lunastuksen vuosi oli tullut.\"\n    \"Sillä Herralla on koston päivä ja makson vuosi Siionin asiata\n    ajaessa.\" -- Jes. 63: 4; 34: 8.\n\n\nSiten viittaa profetta Jesaja siihen hädän aikaan, jota Daniel (12: 1)\nkuvailee \"ahdistuksen aikana, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun\nihmiset rupesivat olemaan, aina tähän asti\"; siihen aikaan, josta\nMalakia (4: 1) sanoo: \"Katso, se päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja\nkaikki ylenkatsojat ja kaikki jumalattomat tulevat akanoiksi\"; aikaan,\njosta apostoli Jaakob (5: 1--6) sanoo, että silloin rikkaat itkevät ja\nvalittavat sitä kurjuutta, joka kohtaa heitä. Ja Joel (2: 2) kuvailee\nsamaa aikaa \"pimeyden ja sumun päivänä, pilven ja synkeyden päivänä\", ja\nAamos (5: 20) sanoo: \"Herran päivä on pimeä, eikä valoisa, ja hämärä\nilman mitään valkeutta\". Ja Jeesuskin mainitsee tämän ajan \"suurena\nahdistuksena\", joka on luonteeltaan niin hävittävä, että jos ei sitä\nlyhennettäisi, niin ei yksikään liha pelastuisi sen hävitykseltä.\n\nMonesta raamatunpaikasta käy ilmeisesti selville, että tämä pimeä ja\nsumuinen päiviä, jota profetat näin ovat kuvailleet, on ihmiskunnan\ntuomiopäivä sekä yhteiskuntiin että kansoihin nähden -- kansojen\nkostamisen päivä. Mutta kun katsellaan näitä raamatunpaikkoja, niin\ntulee muistaa erotus kansojen tuomion ja erityisten yksilöiden tuomion\nvälillä. Tosin muodostuvat kansat yksityisistä, ja yksityiset ovat\nsuureksi osaksi vastuussa kansojen kulusta ja heidän täytyy kärsiä\nkovasti niiden vaikeuksien aikana, jotka kohtaavat kansaa\nkokonaisuudessaan; mutta siitä huolimatta on ihmissuvun tuomitseminen\nyksityisinä kokonaan toista kuin kansojen tuomitseminen.\n\nNiinkuin jo olemme nähneet [\"Raamatuntutkisteluja\" I os. 8 luv.], on\nTuhatvuotiekausi maailman yksityisten tuomiopäivä. Silloin tuomitaan\neli asetetaan koetteelle ijankaikkisen elämän saamiseksi kaikki ihmiset\nyksityisinä eikä yhteisesti kansoina tai muina järjestöinä uuden liiton\nsuotuisilla ehdoilla, samalla kuin heillä on selvä ymmärrys totuudesta\nja samalla kuin heille annetaan kaikki mahdollinen apu ja vaikutus,\njotta he voisivat tehdä oikein. Kansakuntain tuomio, joka nyt\ntapahtuu, on tuomio inhimillisten (niinhyvin uskonnollisten kuin\nmaailmallistenkin) järjestelmien ja laitosten kelvollisuudesta.\nMaailman järjestelmillä on ollut pitkä valta-aika, ja nyt kun \"pakanain\najat\" ovat loppumaisillaan, täytyy näiden järjestelmien tehdä tili. Ja\nHerran tuomio, joka edeltäpäin on ilmaistu profettain kautta niistä,\nkuuluu, ettei yhtäkään niistä katsota arvolliseksi uudestaan saamaan\nsellaista valta-aikaa itselleen tai pitempää olemassaoloa. On määrätty,\nettä valta otetaan pois heiltä, ja että hän, jolla on oikeus siihen,\nottaa Valtakunnan huostaansa sekä saa kansat perinnökseen. -- Hes. 21:\n27; Dan. 7: 27; Ps. 2:8; Ilm. 2: 26, 27.\n\nKuule mitä Herra sanoo kansoille, jotka ovat kokoontuneet hänen eteensä\ntuomiolle: \"Lähestykää, te kansat, kuulemaan; te sukukunnat tarkatkaa;\nkuulkoon maa ja mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mitä siinä syntyy.\nSillä Herra on vihainen kaikille kansoille ja närkästynyt kaikille\nheidän sotajoukoillensa.\" (Jes. 34: 1, 2.) \"Herra on... ijanlkaikkinen\nkuningas. Hänen vihastumisestansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä\nhänen kiivauttansa.\" (Jer. 10: 10.) \"Jyrinä käy maan ääriin asti, sillä\nHerralla on riita-asia kansoissa... Näin sanoo Herra Sebaot: Katso\nonnettomuus lähtee kansasta kansaan ja kova myrsky (suuret\nkapinaliikkeet, hätä ja hämmennys) nousee maan ääristä. Ja Herran\nsurmaamia on oleva sinä päivänä maan ääristä maan ääriin asti.\"\n(Jer. 25: 31--33.) \"Sentähden odottakaa minua, sanoo Herra, kun minäkin\naikanani nousen saaliille, sillä minun oikeuteni (päätökseni) on koota\nkansat yhteen; kunnes minä saatan valtakunnat kokoon vuodattaakseni\nheidän päällensä minun kiivauteni, koko minun vihani tulen! Sillä minun\nkiivauteni tulessa koko maa (nykyinen yhteiskuntajärjestys) kulutetaan.\nSillä silloin (senjälkeen) minä teen kansain huulet puhtaiksi, että he\nkaikki avuksensa huutaisivat Herran nimeä ja palvelisivat häntä\nyksimielisesti.\" -- Sef. 3:8, 9; Luukk. 21: 25.\n\nOlemme jo osottaneet [\"Raamatuntutkistelujen\" II osassa], että aika on\nlähellä, ja että ne tapahtumat, jotka kuuluvat Jehovan päivään,\ntoteutuvat jo ympärillämme. Niiden ainesten, jotka nyt vaikuttavat\nennustetun hädän suuntaan, täytyy välttämättömästi muutaman vuoden\nkuluessa saavuttaa kypsyytensä. Ja lujan profetallisen sanan mukaan saa\nnykyään elävä suku olla tämän kauhean hädän todistajana ja elää\nratkaisevassa taistelussa. -- Matt. 24: 34.\n\nKiinnittäessämme huomion tähän aineeseen, ei aikomuksemme ole herättää\nainoastaan kummastusta tai koettaa tyydyttää tyhjää uteliaisuutta. Emme\nmyöskään voi toivoa saavamme sillä aikaan sellaista katumusta ja\nparannusta ihmisten sydämissä, joka aikaansaisi muutoksen nykyisessä\nyhteiskunnallisessa, valtiollisessa ja uskonnollisessa järjestelmässä,\nja siten kääntäisi pois tulevan onnettomuuden. Lähestyvä hätä on\nvälttämätön. Valtavat alkusyyt ovat kaikki vaikuttamassa, eikä mikään\ninhimillinen voima kykene estämään niiden vaikutusta ja kehittymistä\nvarmaan loppuunsa. Vaikutusten täytyy seurata, niinkuin Herra on\nennakolta nähnyt ja ennustanut. Ei kukaan muu kuin Jumala voisi\npysähdyttää nykyisten tapahtumain virran kulkua. Mutta hän ei tee sitä,\nennenkuin ne katkerat kokemukset, jotka tämä taistelu tuo mukanaan,\novat painaneet opetuksensa ihmisten sydämiin.\n\nTämän osan päätarkotuksena ei siis ole valaista maailmaa, joka muuten\nvoi käsittääkin ainoastaan tapahtumain ajatuksen eikä kysykään muita\njohtopäätöksiä. Aikomuksemme on sitävastoin edeltäpäin varottaa,\nasestaa, lohduttaa, kehottaa ja vahvistaa \"uskon huonekunnan\" jäseniä,\nniin etteivät he menettäisi rohkeuttaan ja säikähtäisi, vaan voisivat\nolla täydellisessä sopusoinnussa Jumalan menettelytavan kanssa,\nsilloinkin kun hän antaa maailmalle mitä ankarimman rangaistuksen ja\nkurituksen, nähdessään uskon silmällä siitä koituvan ihanan\nvanhurskauden ja pysyväisen rauhan tuloksen.\n\nKoston päivä sisältyy luonnollisella tavalla Jumalan rakkaudesta\nrikkaaseen suunnitelmaan, senkautta että hänen tarkotuksensa on\nkukistaa sillä koko nykyisten asiain järjestys valmistuksena Jumalan\nvaltakunnan perustamiselle maan päälle ijankaikkisiksi ajoiksi --\nKristuksen, Rauhanruhtinaan, hallitessa.\n\nKun profetta Jesaja (63: 1--6) asettaa itsensä hengessä Evankelikauden\nelonkorjuun loppuun, näkee hän mahtavan voittajan, joka on ihanassa\npuvussa (vallalla ja voimalla puettuna), ja joka kulkee kiivaasti\neteenpäin, voittaen kaikki vihollisensa, joiden veri roiskuu koko hänen\npuvulleen. Profetta kysyy, kuka tuo ihmeellinen vieras on, sanoen:\n\"Kuka on hän, joka Edomista tulee, punaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo\nkaunis puvussansa, joka kävelee suuressa voimassansa?\"\n\nTulee muistaa, että Edom oli nimi, joka annettiin Jaakobin\nkaksoisveljelle Eesaulle, senjälkeen kun hän oli myynyt\nesikoisoikeutensa. (1 Moos. 25: 30--34.) Tätä nimeä käytettiin sitten\nmyöskin niinhyvin hänen jälkeläisistään kuin siitä maastakin, jossa he\nasuivat. (Katso 1 Moos. 25: 30; 36: 1; 4 Moos. 20: 18, 20, 21; Jer. 49:\n17.) Niinollen on nimi Edom sopiva vertauskuva ihmisluokasta, joka tänä\naikana niinikään on myönyt esikoisoikeutensa, tehden sen yhtä pienestä\nkorvauksesta kuin se hernekeitto oli, joka vietteli Eesaun. Profetat\nkäyttivät usein nimeä Edom tässä merkityksessä tarkottaen sitä suurta\nihmisjoukkoa, joka tunnustaa olevansa kristitty, ja jota toisinaan\nmeidän aikanamme kutsutaan \"kristityksi maailmaksi\" ja \"kristikunnaksi\"\n(s.o. Kristuksen valtakunnaksi), jotka nimitykset jokaisen ajattelevan\nihmisen pitäisi tunnustaa aivan vääriksi, sentähden että nuo osottavat\nsuurta ymmärtäväisyyden puutetta Kristuksen valtakunnan todellisesta\ntarkotuksesta ja luonteesta niinhyvin kuin sen perustamisen määrätystä\najasta ja määrätystä tavastakin. Nämä nimet ovat itse asiassa julkeata\nkerskumista, joka edustaa väärin totuutta. Pääasiassa Europan ja\nAmerikan kansat käyttävät tätä yhteistä nimitystä \"kristitty maailma\".\nMutta muodostavatko nämä sitte todellakin kristityn maailman? Kuule\nkanunain pauhetta, asestettujen sotalaumain lukuisten joukkojen\ntöminää, räjähtäväin kranattein paukkinaa, sorrettujen vaikerrusta\nja vihastuneitten kansakuntain mutinaa, kuinka kaikki tämä\nkorviasärkevällä tavalla vastaa ei! Muodostavatko nämä kansat\nKristuksen valtakunnan -- tosikristikunnan? Kuka tahtoo ottaa\n_todistaakseen_ niin ihmeellisen väitteen? Se, joka koettaisi sitä,\nhuomaisi totisesti pian sen petoksen, joka on tuossa kohtuuttomassa ja\npaikkansapitämättömässä vaatimuksessa.\n\nOn hyvin selvää, että vertauskuvallinen nimi \"Edom\" erittäin hyvin\nsopii \"kristikuntaan\". Niillä kansoilla, jotka muodostavat n.k.\nkristikunnan, on ollut suuri etu ennen kaikkia muita kansoja, senkautta\nettä Jumalan sana on annettu heille, niinkuin se vanhan liiton aikana\nannettiin Israelin kansalle. Seurauksena siitä valaisevasta\nvaikutuksesta, jota tämä sana harjottaa sekä suorasti että epäsuorasti,\novat kaikki sivistyksen siunaukset tulleet näiden kansojen osaksi. Ja\nmuutamien harvojen pyhien (\"pienen lauman\") läsnäolo heidän\nkeskuudessaan, pyhien, joita saman sanan vaikutus on kehittänyt, on\nollut \"maan suolana\", joka osaksi on varjellut heidät täydellisestä\ntapainturmeluksesta. Jumalallisen esimerkkinsä ja innokkaan elämän\nsanan esittämisensä kautta ovat he olleet \"maailman valona\", joka on\nosottanut ihmisille tien takasin Jumalan ja vanhurskauden tykö. Mutta\nainoastaan muutamat harvat kaikista näistä suosituista kansoista ovat\nasianmukaisesti käyttäneet hyväkseen etunsa, jotka he ovat saaneet\nperintönä, koska ovat syntyneet niissä maissa, jotka Jumalan sanan\nvaikutus on siunannut joko suorasti tai epäsuorasti.\n\nEesaun tavoin ovat kristikunnan joukot myyneet esikoisoikeutensa --\nerikoiset etunsa. Kun sanomme joukot, niin emme tarkota ainoastaan\naivan tietämättömiä ja välinpitämättömiä vaan myös sitä suurta\nmaailmallisten ihmisten joukkoa, ihmisten, jotka tunnustautuvat\nKristuksen uskoon ja siten ovat nimeltään kristityitä, mutta joilla ei\nole Kristuksen elämää itsessään. Nämä ovat pitäneet parempana nykyisten\nmaallisten etujen niukkojen palojen nauttimista kuin Jumalan yhteydestä\njohtuvia siunauksia ja oikeutta saada jakaa Kristuksen kanssa se ihana\nperintö, joka on luvattu kaikille niille, jotka uskollisesti vaeltavat\nhänen askeleissaan itsensäuhrautumisen kaidalla tiellä. Vaikka nämä\novat _nimeksi_ Jumalan lapsia -- Evankelikauden henkinen Israel\nnimeksi, josta luonnollinen Israel Juutalaiskautena oli esikuva -- niin\neivät he kumminkaan todellisuudessa kunnioita ollenkaan tai korkeintaan\nainoastaan hyvin vähän Jumalan lupauksia, eivätkä usko niihin. Vaikka\nvaltavalla joukolla on Kristuksen nimi ja vaikka he luulevat ja\nväittävät muodostavansa Kristuksen seurakunnan, vaikka he ovat\nperustaneet suuria järjestelmiä, jotka edustavat eri hajaannuksia\nkristikunnassa, jonka he väittävät Kristuksen ruumiiksi, vaikka he ovat\ntehneet monta ja paksua n.k. \"järjestelmällisen jumaluusopin\" nidosta,\njotka kumminkin itse asiassa ovat perinpohjin sekaisia, ja vaikka he\nopettaakseen jumaluusoppiansa ovat perustaneet lukuisia kouluja ja\nseminaareja sekä tehneet monta muuta \"voimatekoa\" Kristuksen nimessä --\ntekoa, jotka kumminkin usein ovat suorassa ristiriidassa hänen sanansa\nkanssa, muodostavat he kumminkin Edom luokan, joka on myynyt\nesikoisoikeutensa. Tämä luokka käsittää melkein koko \"kristikunnan\" --\nkaikki n.k. kristityissä maissa syntyneet, jotka eivät ole käyttäneet\nhyväkseen Kristuksen evankeliumin etuja ja siunauksia sekä muodostaneet\nelämäänsä sen jälkeen. Jälelle jääneet kristikunnassa ovat harvat\nvanhurskautetut, pyhitetyt ja uskolliset, jotka elävän uskon kautta\novat yhdistetyt Kristuksen kansaa, jotka pysyvät \"oksina\" hänessä,\ntotisessa viinipuussa. Nämä muodostavat Jumalan totisen Israelin; he\novat totisia israelilaisia, joissa ei ole yhtään petosta.\n\nVertauskuvallinen Edom Jesajan ennustuksessa vastaa Ilmestyskirjan\nvertauskuvallista Babylonia, josta myöskin puhutaan Jesajan, Jeremian\nja Hesekielin ennustuksissa. Siten on Herra profettainsa kautta\nmääritellyt ja kuvannut sen suuren järjestelmän, jolle ihmiset ovat\nantaneet väärän nimen \"kristikunta\", s.o. Kristuksen valtakunta.\nNiinkuin koko Edomin maa vertauskuvaa koko \"kristikuntaa\", niin\nvertauskuvaa myöskin Edomin pääkaupunki, Bosra, kirkkohallintoa,\nkristikunnan parhainta linnotusta. Profetta esittää Herran voitokkaana\nsodankävijänä, joka toimittaa suuren teurastuksen Edomissa ja\nerittäinkin Bosrassa. Nimi Bosra merkitsee \"lammastarhaa\". Bosra on\nvielä tunnettu vuohistaan ja Herran miekan sanotaan olevan täynnä\n\"karitsain ja kauristen verestä\" tuona koston päivän teurastuksen\naikana. (Jes. 34: 6.) Kauriit vastannevat \"lustetta\" ja karitsat\nvertauskuvannevat ahdistuksesta tulevia pyhiä (Ilm. 7: 14; 1 Kor.\n3: 1), niitä Jumalan lapsia, jotka laiminlöivät käyttämästä hyväkseen\ntarjotut tilaisuudet ja jotka eivät juosseet niin, että he olisivat\nvoineet saavuttaa korkean kutsunsa voittopalkinnon, ja joita sentähden,\nvaikka Herra ei hylännyt heitä, ei kumminkaan voitu katsoa arvollisiksi\npakenemaan suurta hätää, kehittyneinä \"lampaina\", kutsuttuina,\nvalittuina ja uskollisina.\n\nProfetta kysyy: \"Kuka on hän, joka Edomista tulee punaisissa vaatteissa\nBosrasta?\" Vastaus kuuluu: \"Minä olen, joka puhun vanhurskautta ja voin\nkyllä auttaa\". Hän on se sama mahtava, jota Johannes (Ilm. 19: 11--16)\nkuvailee kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, Jehovan voideltu,\nsiunattu Lunastajamme ja Herra Jeesus.\n\nProfetta kysyy edelleen: \"Miksi ovat vaatteesi punaiset, ja pukusi kuin\nkuurnan polkijan?\" Kuule vastaus: \"Minä yksinäni poljin kuurnan, eikä\nkenkään kansoista ollut kanssani. Minä poljin heitä vihassani ja\ntallasin heitä kiivaudessani; ja heidän verensä pirskui vaatteilleni,\nja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli mielessäni, ja\nlunastuksen vuosi oli tullut. Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut\nauttajaa. Minä hämmästyin, mutta ei ollut sitä, joka minua tuki.\nSilloin käsivarteni (voimani) minulle avun antoi ja kiivaus tuki minua.\nJa minä tallasin kansoja vihassani ja juovutin heitä kiivaudessani ja\nkaasin heidän voimansa (verensä) maahan.\" ja Patmokaen profetta lisää:\n\"Hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivastuksen viinikuurnan\".\n-- Ilm. 19:15.\n\nViinikuurnan polkeminen on viininviljelijän viimeinen osa työstä\nelonkorjuussa. Sitä ennen on korjaamis- ja kokoamistyö täydelleen\nsuoritettu. Samaten on laita tähän henkiseen korjuuseenkin\nnähden: Jumalan vihan viinikuurnan polkeminen, johon heitetään \"_maan_\nviinipuun hedelmät (väärän viinipuun, joka vääryydellä on omistanut\nitselleen kristityn nimen ja väittänyt olevansa Kristuksen valtakunta),\nkun sen tertut ovat täysin kypsyneet\" (Ilm. 14: 18--20), vertauskuvaa\nnykyisen tapahtumista rikkaan elonkorjuun [\"Raamatuntutkisteluja\" III\nosa, 6 luku] viimeistä työn osaa. Viinikuurnan polkeminen valaisee\nsuuren hädän ja ahdistuksen viimeisiä tapahtumia, hädän ja ahdistuksen,\njoka kohtaa kaikkia kansoja, ja josta Raamattu on niin runsaasti\nedeltäpäin varottanut meitä.\n\n\"Kuningasten Kuningas\" esitetään _yksin_ viinikuurnan polkijaksi. Tämä\nsanoo meille, että Jumalan voima, eikä ainoastaan ihmisten, saa aikaan\ntämän maailman valtakuntien kukistumisen. Jumala rankaisee voimassaan\nkansoja ja lopullisesti \"saattaa oikeuden (vanhurskauden ja totuuden)\nvoitolle\". \"Hän lyöpi maata suunsa sauvalla ja huultensa hengellä\n(totuutensa voimalla ja hengellä) tappaa jumalattoman.\" (Jes. 11: 4;\nIlm. 19: 15; Ps. 98: 1.) Ei kukaan inhimillinen sotapäällikkö saa\nkunniaa siitä voitosta, joka tulevaisuudessa voitetaan totuuden ja\nvanhurskauden hyödyksi. Hurjaksi ja raivokkaaksi koituu riehuvien\nkansojen taistelu, ja taistelutanner niinhyvin kuin kansojen kurjuuskin\ntulee maailman laajuiseksi. Eikä ole ketään inhimillistä Aleksanderia.\nCaesaria tai Napoleonia, joka voi saada järjestyksen aikaan tuossa\nkauhistuttavassa hämmennyksessä. Mutta lopulta tulee tunnetuiksi\nkaikille, että kuningasten Kuningas ja herrain Herra sai mahtavan\nvoimansa kautta suuren voiton oikeuden ja totuuden asian hyväksi sekä\nrankaisi vääryyden ansion jälkeen.\n\nKaikki tämä saatetaan täytäntöön Evankelikauden lopussa, ja tapahtuu\nniin, koska, niinkuin Herra selittää profetan kautta, Herran\nlunastuksen (vapahduksen) vuosi on tullut, ja koska \"Herralla on koston\npäivä ja makson vuosi Siionin asiata ajaessa.\" (Jes. 63: 4; 34: 8.)\nHerra on koko aikakauden aikana pannut merkille vihollisuuden ja\ntaistelut nimi-Siionissa eli nimikristikunnassa. Hän on nähnyt, kuinka\nhänen uskolliset pyhänsä ovat saaneet taistella totuuden ja oikeuden\npuolesta, sekä kuinka heidän vanhurskauden tähden on täytynyt kärsiä\nvainoakin niiden puolelta, jotka ovat vastustaneet heitä Herran\nnimessä. Viisaiden tarkotustenaa perustuksella ei Herra ole ryhtynyt\nasiaan, mutta nyt on tullut koston päivä ja Herralla on riita-asia\nheidän kanssaan niinkuin on kirjotettu: \"Sillä Herralla on riita-asia\nmaan asukasten kanssa, koska ei totuutta, ei rakkautta, eikä Jumalan\ntuntoa ole maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan ja varastetaan\nja avioliittoa rikotaan -- sitä tehdään, ja toinen veren vika toistansa\nseuraa. Sentähden suree maa, ja kaikki sen asukkaat nääntyvät.\" (Hos.\n4: 1--3.) Tämä ennustus, jonka täyttymys oli niin totta luonnolliseen\nIsraeliin nähden, on epäilemättä myöskin yhtä totta kaksinkertaisessa\nsovellutuksessaan nimeltänsä henkiseen Israeliin, kristikuntaan nähden.\n\n\"Jyrinä käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoissa.\nHän käy oikeudelle kaiken lihan kanssa: Jumalattomat, ne hän antaa\nmiekan omiksi, sanoo Herra.\" \"Kuulkaa kuitenkin mitä Herra sanoo:\nKuulkaa Herran riita-asiaa, te vuoret (valtakunnat) ja te (tähän\nsaakka) muuttumattomat (horjumattomat) maan (yhteiskunnan) perustukset!\nsillä Herralla on riiita-asia (hyljätyn) kansansa kanssa.\"\n-- Jer. 25: 31; Miika 6: 1, 2.\n\nKuunnelkaamme taas profetta Jesajaa tämän taistelun suhteen:\n\"Lähestykää, te kansat, kuulemaan; te sukukunnat tarkatkaa; kuulkoon\nmaa ja mitä siinä on, maan piiri ja kaikki mitä siinä syntyy (kaikki\nitsekkäät ja pahat asiat, jotka johtuvat maailman hengestä). Sillä\nHerra on vihainen kaikille kansoille ja närkästynyt kaikille heidän\nsotajoukoillensa; hän on heidät kironnut ja antanut heidät\ntapettaviksi... Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän tomunsa\nravitaan rasvalla. Sillä Herralla on koston päivä ja makson vuosi\nSiionin asiata ajaessa.\" -- Jes. 34: 1. 2, 4, 7, 8.\n\nTällä tavalla lyö Herra kansoja ja opettaa heidät tuntemaan voimansa,\nja hän vapahtaa uskollisensa, jotka eivät vaella joukkojen mukana\npahalla tiellä, vaan jotka kieron ja nurjan sukukunnan keskellä\nkokonaan ja täydellisesti seuraavat ja tottelevat Herraa Jumalaansa. Ja\ntämä kauhistuttava tuomio maailmasta, kun kansoja särjetään niinkuin\nsaviastioita, tuo myöskin mukanaan arvokkaita opetuksia ihmisille, kun\nhe sitten tuomitaan henkilökohtaisesti Kristuksen tuhatvuotisen\nhallituksen aikana. Siten muistaa Herra vihassaan laupeutta.\n\n       *       *       *       *       *\n\n                 Herran päivä.\n\n    Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt.\n        Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa.\n    Sen taivaan Herra itse on jo ammoin, ammoin päättänyt.\n        Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa.\n\n    On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa,\n        Mi väärää on ja vaihetta ja ylpeätä vaan.\n    Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan, aivan tasottaa,\n        Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan.\n\n    Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa;\n        Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään,\n    Kun huokaukset niidenkin jo taivoon, taivoon kohoaa,\n        Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään.\n\n    Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee!\n        Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan:\n    Kun toinen toistaan palvelee ja helläst', helläst' hoitelee,\n        Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan!\n\n\n\n\nTOINEN LUKU.\n\n\"Babylonin\" -- \"kristikunnan\" tuomio. \"Mene, mene, tekel, ufarsin.\"\n\nBabylon. -- Kristikunta. -- Kaupunki. -- Valtakunta. -- Äiti. --\nTyttäret. -- Babylonin tuomio ja sen kauhistuttava merkitys.\n\n\n\"Ennustus Baabelista, jonka Jesaja... näki. Nostakaa lippu paljaalle\nkalliolle, huutakaa heille korkealla äänellä; viittokaa kädellä, että\nhe ruhtinasten porteista tulisivat sisälle. Minä olen antanut käskyn\npyhitetyilleni ja olen kutsunut vihani toimeen sankarini, jotka\nkerskaavat minun kunniastani. Kuule vuorilla on niinkuin suuren kansan\nkohina! Kuule kokoontuneitten kansakuntain kohinaa! Herra Sebaot on\nsotajoukkoa tarkastamassa. He ovat tulleet kaukaiselta maalta, taivaan\nääristä Herra ja hänen vihansa aseet, koko maata hävittämään.\nValittakaa, sillä Herran päivä on läsnä; se tulee kuin Kaikkivaltiaan\nhävitys. Sentähden kaikki käsivarret vaipuvat, ja kaikki ihmisten\nsydämet sulavat. Ja he kauhistuvat, tuskat ja kivut käsittävät heidät;\nniinkuin synnyttäjä he kimmurtelevat, hämmästyneinä he katsovat toinen\ntoistansa, tulipunaisina ovat heidän kasvonsa. Katso, Herran päivä\ntulee kauheana, kiukulla ja vihan vimmalla, maata autioksi asettamaan\nja sen syntisiä sieltä telottamaan. Sillä taivaan tähdet ja heidän\ntähtikehänsä eivät valollansa loista, aurinko pimenee noustessansa eikä\nkuu valollansa kumota. Minä kostan maan piirille pahuuden ja\njumalattomille heidän rikoksensa; ja minä lakkautan röyhkeitten\nkopeuden ja hirmuvaltaisten ylpeyden minä nöyryytän. Minä teen miehen\nkultaa kalliimmaksi ja ihmisen Ofirin kultaa arvokkaammaksi. Sentähden\nminä liikutan taivaat ja maa vapisee paikaltansa Herran Sebaotin vihan\ntähden ja hänen hirmuisen vihansa päivän tähden.\" -- Jes. 13: 1--13.\nVertaa Ilm. 16: 14; Hebr. 12: 26--29.\n\n\"Ja minä panen oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaakaksi. Ja\nrakeet karkottavat pois valheen turvan ja vedet huuhtovat pois suojan.\"\n-- Jes. 28: 17.\n\nJesajan, Jeremian, Danielin ja Ilmestyskirjan ennustukset Babylonista\novat kaikki sopusoinnussa toistensa kanssa ja tarkottavat ilmeisesti\nsamaa suurta kaupunkia. Kun kumminkin nämä ennustukset täyttyivät\nainoastaan pieneksi osaksi tuohon vanhaan kirjaimelliseen Babylonin\nkaupunkiin nähden, ja kun Ilmestyskirja kirjotettiin vasta vuosisatoja\nsen jälkeen, kuu kirjaimellinen Babylon jo oli raunioina, niin on\nselvää, että mainitut ennustukset erityisesti tarkottavat jotakin,\njosta muinoinen, kirjaimellinen Babylon oli kuva. On myöskin selvää,\nettä niin pitkälle kuin Jesajan ja Jeremian ennustukset sen\nkukistumisesta täyttyivät kirjaimelliseen kaupunkiin nähden, tuli se\nlankeemukseensa niinhyvin kuin luonteeseensakin nähden kuvaksi siitä\nsuuresta kaupungista, josta Ilmestyskirjan tekijä puhuu (17 ja 18 luv.)\nvertauskuvallisella kielellä, ja jota toistenkin profettain ennustukset\npääasiassa tarkottavat.\n\nNiinkuin jo on osotettu, on meidän aikamme n.k. kristikunta vastakuva\nmuinaisesta Babylonista eli Baabelista; Sen tähden ovat profettain\nvakavat varotukset ja ennustukset tästä Babylonista (kristikunnasta)\nmitä suuriarvoisimmasta merkityksestä nykyään elävälle suvulle. Oi,\nettä ihmiset olisivat niin ymmärtäväisiä, että ottaisivat niistä\nvaarin!\n\nVaikka muutamia muitakin vertauskuvallisia nimiä, niinkuin esim. Edom,\nEfraim, Ariel j.n.e., käytetään Raaamatussa kristikunnasta, on\nkumminkin nimitystä \"Babylon\" eli \"Babel\" useimmin käytetty, ja sen\nmerkitys -- _sekaannus_ eli _hämmennys_ -- on erittäin sattuva.\nApostoli Paavalikin puhuu nimeksi henkisestä Israelista nimeksi\nlihallisen Israelin vastakohtana. (Katso 1 Kor. 10: 18; Gal. 6: 16;\nRoom. 9: 8.) Ja samaten on nimeksi henkinen Siion ja nimeksi lihallinen\nSiion. (Katso Jes. 33: 14; Aam. 6: 1.) Mutta tarkastakaamme muutamia\nniistä ihmeellisistä vastaavaisuuksista, joita on kristikunnan ja sen\nesikuvan, Babylonin, välillä, sekä Jumalan sanan suoranaisia\ntodistuksia niinhyvin esikuvasta kuin vastakarvastakin. Sitten tahdomme\ntarkastaa kristikunnan nykyistä tilaa ja niitä merkkejä, jotka nyt\nilmaisevat siitä ennustetun tuomion täyttymistä.\n\nIlmestyskirja osottaa, ettei olisi vaikeata huomata tuota suurta\nsalaperäistä kaupunkia, sillä sen nimi on kirjotettu sen _otsaan_; s.o.\nse on niin silmiinpistävä ja selvä, ettemme voi olla huomaamatta sitä\nvähemmällä kuin että suljemme silmämme ja kieltäydymme katsomasta: --\n\"Ja _hänen otsaansa_ oli kirjotettuna nimi: Salaisuus: Suuri Babylon,\nmaan porttojen ja kauhistusten äiti\". (Ilm. 17: 5.) Mutta ennenkuin\nkäymme tarkastamaan salaperäistä Babylonia, tarkastakaamme ensin vähän\nesikuvallista Babylonia. Kun siten olemme saaneet selville sen\nhuomattavat piirteet, tahdomme ajatellen niitä tarkastaa vastakuvaa.\n\nEi ainoastaan Babylonin valtakunnan pääkaupungin vaan myöskin itse\nvaltakunnan nimenä oli \"Babylon\". Pääkaupunki Babylon oli mitä komein\nja todennäköisesti suurin muinaisista kaupungeista. Se oli rakennettu\nnelikulmion muotoiseksi Eufrat-joen kummallekin puolelle. Suojana\nhyökkäävää vihollista vastaan ympäröi sitä syvä ja vedellä täytetty\nsaartokaivanto sekä sen sisäpuolella äärettömät kahdenkertaiset muurit,\njotka olivat 32--85 jalkaa paksuja ja 75--300 jalkaa korkeita.\nMuureilla oli 250 matalaa tornia, jotka olivat rakennetut muurien\nulko- ja sisäreunoille, toinen toistansa vastaan. Muureissa oli 100\nkupariporttia, 25 joka puolella, vastaten katujen lukua, jotka\nleikkasivat toisensa suorissa kulmissa. Kaupunkia kaunistivat komeat\npalatsit ja temppelit sekä sotasaaliit.\n\nNebukadnessar oli Babylonin valtakunnan suuri yksinvaltias, ja hänen\nhallituksensa käsitti melkein puolet siitä ajasta, jolloin tämä\nvaltakunta oli olemassa. Hänen ansiokseen laskettiin myöskin pääasiassa\nsen suuruus ja loisto. Kaupunki oli maineessa rikkaudestaan ja\nkomeudestaan, josta johtui vastaava määrä tapainturmelusta, jota\ntaas aina seuraa taantuminen ja lankeeminen. Se oli kokonaan\nepäjumalanpalveluksen vallassa ja täynnä vääryyttä. Asukkaat palvelivat\nBaalia, jolle he uhrasivat ihmisiä. Kuinka syvälle he olivat alentuneet\nepäjumalanpalveluksessaan, voimme ymmärtää, kun näemme, kuinka Jumala\nnuhteli Israelilaisia, kun nämä olivat saastuttaneet itsensä yhteyden\nkautta heidän kanssaan. -- Katso Jer. 7: 9; 19: 5.\n\nNimi johtuu sen suuren tornisuunnitelman tyhjäksi tekemisestä, jota\nkutsuttiin Baabeliksi (hämmennykseksi, sekaannukseksi), koska Jumala\nsiellä sekotti ihmisten kielen; mutta alunperin on tämä sana johdettu\nnimestä Baabil, joka ei ollenkaan muistuttanut Herran epäsuosiosta ja\nrangaistuksesta, vaan päinvastoin merkitsi \"Jumalan porttia\".\n\nBabylonin kaupunki saavutti huomattavan aseman ja loiston suuren\nBaabelin valtakunnan pääkaupunkina ja kutsuttiin sitä \"kultaiseksi\nkaupungiksi\", \"kuningaskuntain kaunistukseksi, kaldealaisten kopeuden\nkoristukseksi\". -- Jes. 13: 19.\n\nNebukadnessarin jälkeen tuli hallitsijaksi hänen tyttärensä poika\nBelsassar, ja tämän hallituksen aikana tuli se lankeemus, joka aina\nseuraa ylpeyttä, ylellisyyttä ja turhuutta ja jota ne aina jouduttavat.\nKun kansa, tietämättömänä uhkaavasta vaarasta ja seuraten kuninkaansa\nesimerkkiä, antautui alentaviin huveihin, hiipi Persian sotajoukko\nKyyroksen johdolla huomaamatta sisään Eufratin jokiuomasta, josta se\nensin oli johtanut veden pois, surmasi juomaveikot ja valtasi\nkaupungin. Sillä tavalla täyttyi se ennustus, jonka tuo ihmeellinen\nkäsikirjotus seinällä sisälsi: \"Mene, mene, tekel, ufarsin\", jonka\nDaniel muutamia tuntia ennen oli selittänyt näin: \"Jumala on lukenut\nvaltakuntasi (päivät) ja on sen lopettanut. Sinä olet vaakalla punnittu\nja liian keveäksi havaittu. Valtakuntasi on jaettu ja annettu\nmeedialaisille ja persialaisille.\" Ja niin täydellinen oli tämän suuren\nkaupungin hävitys, että sen paikkakin oli unohtunut ja oli tietämätön\npitkän aikaa.\n\nSellainen oli esikuvallinen kaupunki, ja mereen heitetyn suuren\nmyllynkiven tavoin hukkui se monta sataa vuotta sitten ollakseen\nkoskaan enää kohoutumatta. Muistokin siitä on tullut pilkaksi ja\nsananlaskuksi. Nyt tahdomme tarkastaa vastakuvaa, jolloin ensin panemme\nmerkille, että Raamattu selvästi ja epäämättömästi viittaa siihen, ja\nsen jälkeen tahdomme ottaa huomioon tämän vertauskuvan sattuvaisuuden.\n\nVertauskuvallisissa ennustuksissa merkitsee \"kaupunki\" voiman ja\nvaikutusvallan tukemaa uskonnollista hallitusta. Siten on esim. \"pyhä\nkaupunki, uusi Jerusalem\" vertauskuva, jota käytetään esittämään\nperustettua Jumalan valtakuntaa, Evankeliseurakunnan voittajia,\nkorotettuina ja kirkkaudessa hallitsevina. Seurakunta on myöskin -- ja\nsamassa yhteydessä -- esitetty vaimona, \"morsiamena, Karitsan vaimona\",\nvoimassa ja kirkkaudessa sekä miehensä, Kristuksen voiman ja\nvaikutuksen tukemana. \"Ja yksi niistä seitsemästä enkelistä... tuli...\nsanoen: Tule tänne, minä _näytän sinulle morsiamen_, Karitsan vaimon.\nJa hän... _näytti minulle pyhän kaupungin Jerusalemin_\".\n-- Ilm. 21: 9, 10.\n\nSama tulkitsemistapa sopii myöskin salaperäiseen Babyloniin, suureen\nkirkkovaltakuntaan, \"suureen kaupunkiin\" (Ilm. 17: 1, 6), jota on\nkuvailtu portoksi, langenneeksi naiseksi (luopuneeksi kirkoksi -- sillä\ntotinen seurakunta on neitsyt) korotettuna voimaan ja hallitsijavaltaan\nollen huomattavassa määrin maan kuninkaitten, maailmallisten\nvaltiomahtien tukemana, jotka kaikki ovat enemmän tahi vähemmän sen\nhengen ja oppien juovuttamia. Luopunut seurakunta kadotti neitseellisen\npuhtautensa. Sensijaan että kihlattuna ja puhtaana neitseenä olisi\nodottanut korotusta yhdessä taivaallisen Ylkänsä kanssa, ryhtyi se\nyhteyteen maan kuningasten kanssa ja antoi alttiiksi neitseellisen\npuhtautensa -- sekä opin -- että luonteenpuhtauden -- ojentautuakseen\nmaailman ajatustavan mukaan, ja korvaukseksi otti se vastaan ja\nharjottaa nyt jossain määrin herrautta, suureksi osaksi näiden\nkuningasten sekä välittömästi että välillisesti tukemana. Uskottomuus\nHerraa kohtaan, jonka nimeä hän vaatii itselleen, ja uskottomuus\nkorkeaa etuoikeutta kohtaan saada olla Kristuksen kihlattuna \"puhtaana\nneitseenä\" on syynä vertauskuvalliseen \"portto\"-nimitykseen. Sen\nvaikutusta papillisena valtakuntana, täynnä epäjohdonmukaisuutta ja\nhämmennystä, esitetään vertauskuvallisesti nimellä Babylon, jonka\nlaajemmassa merkityksessä, sellaisena kuin se vertaus-kuvattiin\nBabylonin _valtakunnassa_, tunnemme \"kristikunnan\", kun taas sen\nrajotetummassa merkityksessä, sellaisena kuin se vertauskuvattiin\nmuinaisessa Babylonin _kaupungissa_ tunnemme nimikristityn seurakunnan.\n\nSe asianhaara, ettei nimikristikunta tahdo tunnustaa, että Raamatun\nnimitys \"Babylon\" ja sen merkitys (hämmennys, sekaannus) sopii siihen,\nei ole mikään todistus siitä, ettei asianlaita ole niin. Ei muinainen\nBabylonkaan sovittanut itseensä nimeä -- hämmennys, sekaannus --\nRaamatun merkityksessä. Muinainen Babylon väitti olevansa itse \"Jumalan\nportti\", mutta Jumala kutsui sen _sekaannukseksi_ eli _hämmennykseksi_\n(1 Moos. 11: 9) ja sama on vastakuvan laita meidän aikanamme. Se kutsuu\nitseään \"kristikunnaksi\", portiksi Jumalan tykö ja ijankailkkiseen\nelämään, kun Jumala sitävastoin kutsuu sitä Babyloniksi --\nhämmennykseksi.\n\nProtestantit ovat hyvin yleisesti väittäneet -- ja oikeudella --, että\nnimi Babylon ja profetallinen kuvaus siitä voidaan sovittaa\npaavikuntaan, vaikka viime aikoina on tultu haluttomiksi sovittamaan\nsitä niin. Sitävastoin tekevät protestanttiset lahkot nyt kaikkia\nmahdollisia ponnistuksia tullakseen sopusointuun Rooman kirkon kanssa\nja jäljitelläkseen sitä sekä ollakseen yhteistyössä sen kanssa.\nTekemällä näin tulevat he itse tämän kirkon varsinaiseksi osaksi\nsenkautta, että hyväksyvät sen menettelytavan ja täyttävät sen\nvääryyden mitan, yhtä varmasti kuin kirjanoppineet ja fariseukset\ntäyttivät isäinsä mitan, isäinsä, jotka tappoivat profetat. (Matt. 23:\n31, 32.) Luonnollisesti protestantit yhtävähän kuin Paavilaisetkaan\neivät myönnä kaikesta tästä mitään, sillä jos he tekisivät niin,\ntuomitsisivat he itsensä. Ja tästä asianhaarasta huomautetaan\nIlmestyskirjassa, jossa osotetaan, että jokaisen, joka tahtoo saada\ntodellisen ja selvän käsityksen Babylonista, täytyy hengessä asettua\ntotisen Jumalan kansan keskuuteen \"erämaahan\", erotilaan maailmasta,\nsen ajatustavasta ja sen pelkästä jumalisuuden varjosta, ja täydellisen\nvihkiytymisen ja uskollisuuden ja riippuvaisuuden tilaan yksistään\nJumalaan nähden. \"Ja hän vei minut hengessä pois _erämaahan._ Siellä\nminä näin naisen... Babylon.\" -- Ilm. 11: 1--5.\n\nKun nyt sivistyneen maailman valtakunnat ovat suostuneet siihen, että\nsuurten kirkkojärjestelmäin ja erittäinkin paavikunnan vaikutus on\nhallinnut suureksi osaksi niitä sekä kun ne ovat näiltä vastaanottaneet\nnimityksen \"kristityt valtakunnat\", \"kristikunta\", opin hallitsijan\njumalallisista oikeuksista j.n.e., niin sitovat ne myöskin itsensä\nyhteen suuren Babylonin kanssa ja tulevat siten osaksi siitä. Nimi\nBabylon, jota esikuvassa käytettiin ei ainoastaan tuosta suuresta\nkaupungista vaan myöskin koko valtakunnasta, voidaan siis myöskin\nvastakuvassa sovittaa ei ainoastaan noihin suuriin uskonnollisiin\njärjestelmiin, niinhyvin katolisiin kuin protestanttisiinkin, vaan\nmyös laajemmassa merkityksessä koko \"kristikuntaan\".\n\nTuon salaperäisen Babylonin tuomiopäivä on sentähden myöskin kaikkien\n\"kristittyjen\" kansojen tuomiopäivä. Sen hävitys kohtaa koko\nyhteiskuntarakennusta -- kaikkia sekä valtiollisia, yhteiskunnallisia\nettä uskonnollisia laitoksia ja onnettomuudet kohtaavat yksityisiä\nhenkilöitä samassa määrin kuin he ovat kiintyneitä yhteiskunnan eri\njärjestelmiin ja laitoksiin tai ovat riippuvaisia niistä.\n\nMyöskin ne kansat, jotka eivät kuulu kristikuntaan, saavat tuntea\nkoston raskaan käden painon, koska myöskin ne jossain määrin ovat\nliittyneet yhteen \"kristittyjen\" kansojen kanssa kauppasitoumusten ja\nsamallaisten harrastusten kautta. Ja oikeudella saavat myöskin ne\nosansa rangaistuksesta, koska eivät ole ottaneet vastaan sitä valoa,\njonka ovat nähneet, ja ovat rakastaneet pimeyttä enemmän kuin valoa,\nkoska heidän tekonsa olivat pahoja. Niin tapahtuu, niinkuin Jumala\nprofetan kautta sanoo: \"Minun kiivauteni tulessa koko maa (yhteiskunta)\nkulutetaan\" (Sef. 3: 8); mutta Babylonia eli \"kristikuntaa\" kohtaan\npalaa hänen vihansa tuli voimakkaammin, sen suuremman vastuun ja\nsaatujen armoetujen väärinkäytön perustuksella. (Jer. 51: 49.)\n\"Huudosta: Baabel on voitettu, vapisee maa (yhteiskunta), ja valitus\nkuuluu kansoissa.\" -- Jer. 50: 46.\n\n\n\nBabylon -- äiti ja tyttäret.\n\n\nMutta monet rehelliset kristityt, jotka eivät vielä voi nähdä, että\nprotestanttilaisuus on laskeutumassa, ja jotka eivät myöskään voi nähdä\neri lahkojen ja kirkkokuntien läheistä sukulaisuutta paavilaisuuden\nkanssa, mutta jotka kumminkin voivat huomata sen rauhattomuuden ja\nkuohumisen, joka kaikissa uskonnollisissa järjestelmissä astuu voimaan\nopin kysymyksistä, esittänevät vielä tuskalla kysymyksen: Jos\ntuomio Babylonista kohtaa koko kristikuntaa, kuinka silloin käy\nprotestanttilaisuuden, tuon suuren uskonpuhdistuksen tuloksen? Tämä on\ntärkeä kysymys. Mutta lukija ajatelkoon, että protestanttilaisuus,\nsellaisena kuin se on tänään, ei ole uskonpuhdistuksen tulos, vaan\nrappeutuminen siitä. Sitä elähdyttää suureksi osaksi sama taipumus ja\nluonne kuin Rooman kirkkoa, josta sen eri oksat puhkesivat. Eri\nprotestanttiset lahkot (sanomme tämän kaikella arkatuntoisuudella\nniihin _verrattain_ harvoihin totisiin, Jumalaa pelkääväisiin sieluihin\nnähden, joita löytyy näissä lahkoissa ja joita Herra kutsuu\n\"_vehnäksi_\" paljon lukuisamman \"_lusteen_\" vastakohtana) ovat tämän\nnimikristikunnan rappeutuneimman järjestelmän, paavikunnan, todellisia\ntyttäriä, paavikunnan, jota Ilmestyskirjassa kutsutaan \"porttojen\näidiksi\". (Ilm. 17: 5.) Ja huomaa, että sekä roomalaiskatolilaiset että\nprotestantit nyt avonaisesti tunnustavat tämän keskinäisen\nsukulaisuussuhteen äitinä ja tyttärinä, senkautta että edelliset\nlakkaamatta kutsuvat itseään pyhäksi emäkirkoksi ja jälkimäiset\ntyydytyksellä hyväksyvät tämän ajatuksen, niinkuin voi nähdä lukuisista\njulkisista protestanttisten pappien ja maallikoiden lausunnoista. He\n\"ylisteleivät häpeästään\", nähtävästi kaikki huolettomina siitä\npolttomerkistä, jonka siten ottavat vastaan Jumalan sanasta, joka\nkutsuu paavikuntaa \"porttojen äidiksi\". Paavikirkon vaatiessa itselleen\näidin arvonimeä, ei se näytä koskaan epäilleenkään oikeuttaan tähän\nnimeen, eikä se näytä ajatelleenkaan, kuinka tämä nimi ei ollenkaan\nsovi yhteen sen tunnustuksen kanssa, että se (paavikirkko) on vielä\nainoa totinen seurakunta, jota Raamattu kutsuu \"neitseeksi\" Kristuksen\nkanssa kihlatuksi. Tämä hänen äitiydenvaatimuksensa eli tunnustuksensa\nkoituu sekä hänelle itselleen että hänen tyttärilleen ijankaikkiseksi\nhäpeäksi. Totinen seurakunta, jonka Jumala tunnustaa, mutta jota\nmaailma ei tunne, on yhä edelleen neitsyt, eikä hänen puhtaasta ja\npyhästä tilastaan ole koskaan lähtenyt tytärjärjestelmää. Hän on vielä\npuhdas neitsyt, uskollinen Kristukselle ja rakas hänelle niinkuin hänen\nsilmäteränsä. (Sak. 2: 8; Pe. 17: 6, 8.) Totiseen seurakuntaan ei voida\nmissään osottaa _joukkona_ (kirkkoyhdyskuntana, lahkona), josta kaikki\nlusteet ovat erotetut; mutta siihen kuuluu ainoastaan totinen \"vehnä\",\nja Jumala tuntee kaikki sen jäsenet, olkoonpa että maailma tunnustaa\nheidät tai ei.\n\nTarkastakaamme nyt, kuinka protestanttiset kirkkojärjestelmät\nylläpitävät sukulaisuussuhdettaan tyttärinä paavikirkkoon. Koska äiti\nei ole yksityinen henkilö, vaan suuri uskonnollinen järjestelmä,\npaavikunta, niin tulee meidän, tarkastaessamme vertauskuvaa, odottaa\nlöytävämme toisia uskonnollisia samanlaatuisia järjestelmiä, jotka\nvastaavat tyttäriä vertauskuvassa -- luonnollisesti ne eivät ole niin\nvanhoja, eivätkä niin turmeltuneita kuin paavikunta, mutta siitä\nhuolimatta porttoja samassa merkityksessä; s.o. uskonnollisia\njärjestelmiä, jotka väittävät olevansa joko Kristuksen kanssa kihlattu\nneitsyt tai myöskin Kristuksen morsian, niiden kumminkin tavotellessa\nmaailman suosiota ja antaessa sen ylläpitää ja tukea itseään, minkä\nkautta ne antavat alttiiksi uskollisuutensa Kristusta kohtaan.\n\nEri protestanttiset kirkkojärjestelmät vastaavat täydellisesti tätä\nkuvausta. Ne ovat suuria tytärjärjestelmiä.\n\nNämä tytärjärjestelmät syntyivät, mikä jo on esitetty, turmeltuneen\näitikirkon uudistamisyrityksissä. Tytärjärjestelmät erosivat äidistään\nsynnytystuskilla, ja kun ne syntyivät, olivat ne neitseitä. Kumminkaan\nei niissä ollut ainoastaan todellisia uudistajia, vaan myöskin monia\nmuita, jotka olivat vielä äitinsä hengen elähyttämiä, ja he perivät\nmonta sen vääristä opeista. Ei viipynytkään kauvan, ennenkuin he\nlankesivat moniin sen pahoihin tekoihin ja osottivat, että heidän\nluonteensa vastasi sitä nimitystä, jolla ennustuksen sana merkitsi\nheidät, nim. \"porttoja\".\n\nMeidän tulee kumminkin muistaa, että eri uskonpuhdisitusliikkeiden\nsuorittaessa arvokkaan työn, joka oli \"pyhäkön puhdistaminen\", on\nkumminkin ainoastaan temppeli -- eli pyhäkköluokka ollut totinen\nseurakunta Jumalan silmissä. Suuret inhimilliset järjestelmät, joita\nkutsutaan seurakunniksi eli kirkoiksi, eivät ole koskaan olleet Jumalan\nseurakuntia paitsi _nimeksi_. Ne kuuluvat kaikki väärään järjestelmään,\njoka maailman silmissä edustaa väärin ja kätkee siltä totisen\nseurakunnan, jossa on pelkästään täydellisesti vihkiytyneitä ja\nuskollisia Jumalan lapsia, jotka luottavat ainoan suuren vikauhrin\nansioon. Niitä löytyy siellä ja täällä hajallaan inhimillisissä\njärjestelmissä ja niistä vapaina, mutta kumminkin aina erossa niiden\nmaailmallisesta hengestä. He muodostavat luokan, jota Herra\nvertauksessa kutsuu \"vehnäksi\", ja jonka hän selvästi asettaa \"lusteen\"\nvastakohdaksi. Kun he eivät ole selvästi ymmärtäneet näiden\njärjestelmien todellista laatua, ovat he yksityisinä vaeltaneet nöyrinä\nJumalan kanssa ja ottaneet hänen sanansa neuvonantajakseen ja hänen\nhenkensä johtajakseen. He eivät ole myöskään koskaan olleet oikein\ntyytyväisiä nimi-Siionissa, jossa heidän usein surulla on täytynyt\nnähdä, kuinka maailman henki, joka vaikuttaa \"luste\"-jäsenten kautta,\non estänyt henkistä kasvamista. Nämä ovat \"Siionin murheellisia,\njoista Jumala on määrännyt, että he saavat kauhistuksen tuhkan sijaan,\niloöljyn surun sijaan\". (Matt. 5:4; Jes. 61: 3.) Ainoastaan tänä\n\"elonaikana\" tapahtuu tämän luokan erottaminen \"luste\"-aineksista,\nsillä Herran aikomus oli antaa \"molempain kasvaa yhdessä\nelonleikkuuseen asti\" (aikaan, jossa nyt elämme). -- Matt, 13: 30.\n\nSentähden herätetään nyt tämä luokka huomaamaan näiden\nhäviööntuomittujen järjestelmien todellinen laatu. Niinkuin oli\nennustettu (Dan. 11: 32--35), ja niinkuin on osotettu III osan 4\nluvussa, houkuteltiin eri uskonpuhdistusliikkeet luopumukseen\n\"liukkailla sanoilla\" -- voitettiin imartelulla. Jokainen niistä\npysähtyi nopeasti, suoritettuaan jonkun puhdistamistyön, ja niin\npitkälle kuin he huomasivat mahdolliseksi ja sopivaksi, seurasivat he\nRooman kirkon esimerkkiä pyrkien saavuttamaan maailman suosiota ja\nvastaanottaen sitä hyveensä ja uskollisuutensa kustannuksella\nKristusta, seurakunnan todellista päätä kohtaan. Kirkko ja valtio\nmuodostivat taas jossain määrässä yhteyden ja yhdistivät osaksi\nmaaailmalliset etunsa seurakunnan todellisen, henkisen hyvän\nkustannuksella, ja taas pysähtyi siten edistyminen ja puhdistustyö\nseurakunnassa. Itse asiassa alkoi taantuva liike, niin että monet\nprotestanttiset seurakunnat nyt ovat paljon kauvempana uskon ja tekojen\noikeasta mittapuusta kuin ne olivat asianomaisten perustajainsa aikana.\n\nMuutamain protestanttisista kirkoista sallittiin päästä osallisiksi\nmaallisten hallitsijain vallasta ja voimasta, niinkuin esim. oli\nEnglannin kirkon ja Saksan lutherilaisen kirkon laita. Ja ne, jotka\neivät ole saavuttaneet sellaista menestystä, ovat (niinkuin esim.\nAmerikassa) tehneet maailmalle monta sopimusehdotusta saavuttaakseen\npienempiä suosionetuja. On myöskin totta, että kun maailman vallat ovat\nedistäneet uskottoman kirkon maailmallista kunnianhimoa, on kirkkokin\navomielisesti päästänyt maailman seuraansa ja yhteyteensä, niin, tämä\non tapahtunut niin avomielisesti, että kastetut maailman ihmiset ovat\nsuurimpana osana kirkon jäsenistä ja pitävät hallussaan sen melkein\njokaista tärkeämpää paikkaa ja hallitsevat sitä siten.\n\nTämä taipumus alensi seurakuntaa tämän aikakauden alussa ja aiheutti\nsuuren luopumuksen (2 Tess. 2: 3, 1--10) ja kehitti asteettain, mutta\nnopeasti, paavijärjestelmän.\n\nTämä löyhä luonne, jonka eri uskonpuhdistusliikkeen oksat jo aikaisin\nomaksuivat, ja joka vähitellen kehitti lahkojärjestelmiä, on vielä\nvoimassa tänä päivänä. Ja kuta enemmän nämä järjestelmät kasvavat\nrikkaudessa, henkilöluvussa ja vaikutuksessa, sitä enemmän luopuvat ne\nkristillisestä hyveestä ja täyttyvät äitinsä ylpeydellä. Muutamat\nharvat, vakavat kristityt eri lahkoissa huomaavat tämän jossakin määrin\nsekä tunnustavat sen ja valittavat sitä häpeällä ja surulla. He\nnäkevät, että eri lahkojärjestelmät tekevät kaikkia mahdollisia\nponnistuksia ollakseen maailmalle mieliksi ja voittaakseen sen suosion\nsekä taatakseen itselleen sen suojeluksen. Hienoja ja kalliita\nkirkkorakennuksia, korkeita torneja, soivia kelloja, suuremmoisia\nurkuja, hienoja kalustoja ja sisävarustuksia, taiteellisia\nlaulukuoroja, hienostuneita puhujia, markkinoita, juhlia, konsertteja,\nhuvituksia, myyjäisiä ja epäilyksenalaisia huveja ja ajanviettoja,\nkaikkia niitä tehdään ja järjestetään maailman suosion ja tuen\nvoittamisen aikeessa. Kristuksen suuret ja terveelliset opit asetetaan\ntaka-alalle, kun taas puhujalavan julistuksissa väärät opit ja\nmieltäkiihottavat aineet ottavat niiden sijan, totuus syrjäytetään ja\nunohdetaan ja sen henki kadotetaan. Kuinka ovatkaan tyttäret äitinsä\nkaltaisia näihin yksityiskohtiin nähden!\n\nMonien esimerkkien joukosta siitä sydämellisyydestä, vieläpä\nylpeydestä, jolla protestanttiset lahkot ja kirkot tunnustavat\nsukulaisuutensa paavikirkon kanssa, esitämme presbyteriläisen\npappismiehen saarnasta seuraavan sanomalehdissä julkaistun lausunnon:\n\n\"Vääntele ja kääntele itseäsi, kuinka tahdot, niin täytyy sinun\nkumminkin myöntää, että tämä (katolinen kirkko) on _emäkirkko_. Sillä\non katkeamaton historia, joka ulottuu apostolien aikaan saakka. (Niin,\ns.o. siihen aikaan saakka, jolloin luopumus alkoi. 2 Tess. 2: 7, 8.)\n_Jokaisesta uskonnollisen totuuden murrososastakin, jonka oraistamme\nolemme velkaa sille, joka on säilyttänyt sen_. Jos ei se voi väittää\nolevansa totinen kirkko, niin silloin olemme _äpäriä emmekä lapsia_.\"\n\n\"Puhutaan lähetyssaarnaajain lähettämisestä työskentelemään\nkatolilaisten keskuudessa! Voisin yhtä mielelläni ajatella\nlähetyssaarnaajain lähettämistä metodistien, episkopaalien,\nyhdistettyjen preshyteriläisten ja lutherilaisten luo heidän\nkääntämisekseen presbyteriläisiksi.\"\n\nNiin, melkein kaikki ne opin eksytykset, joista protestantit pitävät\nkiinni niin itsepintaisesti, ovat he tuoneet mukanaan Roomasta, joskin\njokainen uskonpuhdistusliike teki melkoisia edistyksiä paavikunnan\nkarkeimmista eksytyksistä, sellaisista kuin messu-uhrista, pyhimysten,\nneitsyt Maarian ja kuvien rukoilemisesta, salaripistä, anteista j.n.e.\nMutta oi! Nykyajan protestantit eivät ole ainoastaan halukkaita, vaan\nvieläpä innokkaita saadakseen aikaan minkälaisen sopimuksen hyvänsä,\njos he vaan sen kautta voivat vakuuttautua vanhan \"äidin\" suosiosta ja\navusta, jonka hirmuvallasta ja orjuudesta heidän isänsä pakenivat\nkolmesataa vuotta sitten. Vieläpä ne totuuden periaatteetkin,\njoille protestantit ensin perustautuivat, unohdetaan nyt vähitellen\ntahi hyljätään avonaisesti. Niin itse perusopinkin, opin\n\"vanhurskauttamisesta uskon kautta\" \"jokapäiväiseen uhriin\", tunkee\nnopeasti pois vanha paavilainen oppi vanhurskauttamisesta tekojen\nkautta ja oppi jumalattomasta messu-uhrista. [Jälkimäinen messusta,\nkoskee episkopaaleja -- \"korkeakirkkoa\" -- Isossa Britanniassa ja\nYhdysvalloissa.] Ja monet sekä saarnaajat että kuulijat selittävät nyt\navonaisesti, etteivät he usko Kristuksen kalliin veren ansioon\nsyntisten lunastushintana.\n\nMuutamat protestanttiset papit esittävät melkein samalla julkeudella\nkuin paavilainen papistokin vaatimusta apostolisesta valtuutuksesta ja\npapiston vallasta. Ja yksityisen oikeutta arvostella itsekohtaisesti --\njuuri se periaate, joka oli paavikuntaa vastaan suunnatun protestin\nperustus, joka johti suureen uskonpuhdistukseen -- vastustavat nyt\nprotestantit melkein samalla innolla kuin katolilaisetkin. Siitä\nhuolimatta ovat protestantit täysin tietoisia siitä, että juuri\nyksityisen harjottaman ajattelemisia tuomitsemisoikeuden kautta\nuskonpuhdistus alkoi ja edistyi jonkun aikaa, vaikka tunnustettujen\njohtajien julkea valta sittemmin sai edistymisen pyörän seisahtumaan,\nja on senjälkeen pitänyt heidät tarkasti perimäsääntöjen rajalinjojen\nsisäpuolella sekä julistanut pannaan kaikki, jotka pelkäämättömästi\novat astuneet niiden ulkopuolelle.\n\nNiinollen ei protestantismi enää ole protesti emäkirkkoa vastaan,\nniinkuin se oli alussa. Ja eräs kirjottaja teki äskettäin tästä\nsanomalehdissä seuraavan huomautuksen: \"_Ismi_ on vielä jälellä, mutta\nmitä on tullut _protestista_?\" Protestantit näyttävät unohtaneen, mikä\noli alkuperäisen protestin perustus, sillä he jättävät todellakin sen\nkokonaan huomioonottamatta, ja järjestelmänä katsoen ovat he nopeasti\nmenemässä \"pyhän (!) emäkirkon\" avoimeen syliin ja tämä tarjoo ja\nvakuuttaa heille vapaasti sydämellisen vastaanoton.\n\nKiertokirjeessä vuodelta 1894, joka on osotettu \"maan ruhtinaille ja\nkansoille\", sanoo paavi Leo XIII protestanteille: \"Me ojennamme teille\nrakkaudella kätemme ja kutsumme teitä siihen yhteyteen, joka ei ole\nkoskaan rikkoutunut katolilaisessa kirkossa, ja joka ei koskaan voi\nrikkoutua. Kauvan on yhteinen äitimme kutsunut teitä rinnoilleen;\nkauvan ovat kaikki maailman katolilaiset odottaneet teitä\nveljenrakkauden kaipuulla... Sydämemme kutsuu teitä vielä enemmän kuin\näänemme, rakkaat veljet, joilla viimeisen kolmen vuosisadan aikana on\nollut toinen käsitys kristillisestä uskosta kuin meillä.\"\n\nKiertokirjeessä vuodelta 1895 Rooman kirkolle Amerikassa sanoo paavi\nLeo taas: \"Ajatuksemme kääntyvät nyt niihin, joilla on erilainen\nkäsitys kristinuskosta kuin meillä... Kuinka innostuneita me olemmekaan\nheidän pelastuksensa suhteen! Millä sielun lämmöllä toivommekaan, että\nhe lopuksi palaisivat kirkon helmaan, joka on kaikkien yhteinen\näiti!.... Meidän ei suinkaan pidä jättää heitä mielikuvituksiensa\nvaltaan, vaan sävyisyydellä ja rakkaudella vetää heidät puoleemme,\nsenkautta että käytämme jokaista kehotusvälinettä, saadaksemme heidät\ntarkkaan tutkimaan jokaisen katolisen opin osaa ja vapautumaan\nennakolta omaksumistaan mielipiteistä.\"\n\n\"Apostolisessa kirjeessä Englannin kansalle\" (1895) lausuu hän\nseuraavan rukouksen: \"Oi siunattu neitsyt Maria, Jumalan äiti ja\nkaikkein lempein kuningattaremme ja äitimme, katso laupeudessasi\nEnglannin puoleen... Oi, murheellinen äiti, rukoile luopuneiden\nveljiemme puolesta, että he yhdistyisivät meidän kanssamme ainoaan\ntotiseen tarhaan ylipaimenen, sinun Poikasi sijaisen, kanssa\" -- s.o.\nhänen itsensä, paavin, kanssa.\n\nTämän suunnitelman toteuttamiseksi on alettu pitää \"lähetyskokouksia\nprotestanteille\" \"Paavalin isien\" silmälläpidon alaisina. Näitä\nkokouksia on pidetty ja jatketaan yhä vielä suurissa kaupungeissa.\nNiiden tarkotuksena on sovittaminen ja selittäminen. Pyydetään\nkirjallisia kysymyksiä protestanteilta ja vastataan niihin julkisesti,\nja protestanteille jaetaan traktaatteja ilmaiseksi. Protestantit\nantavat itse asiassa katolilaisille kannatusta ja ei heillä oikeastaan\nole mitään vastausta heille. Ja jos joku voi ja tahtoo vastata ja\nnojautua tosiseikkoihin, niin pitävät sekä protestantit että\nkatolilaiset häntä rauhanhäiritsijänä.\n\nJokainen ymmärtäväinen ihminen voi huomata, kuinka helposti\nprotestantismi vangitaan tämän viekkaan juonen kautta, ja kuinka on\nselvää, että yleisen mielipiteen virta suuntautuu Rooman kirkon\npuolelle, joka nyt on muuttanut äänensä ja on myöskin muuttunut\nvaltaansa nähden, mutta joka kumminkin on muuttumaton sydämeensä ja\nmielenlaatuunsa nähden. Vielä puolustaa ja kannattaa se inkvisitsionia\nja muita pimeänä keskiaikana käyttämiään tapoja, sen kautta että se\nväittää omaavansa _oikeuden_ maan hallitsijana rangaista kerettiläisiä\nniinkuin sitä haluttaa.\n\nOn sentähden selvää, että vaikka monet uskolliset sielut,\ntietämättöminä asian todellisesta laidasta, ovat kunnioituksella ja\npyhyydellä palvelleet Jumalaa näissä Baabelin järjestelmissä, niin ei\ntämä kumminkaan muuta sitä asianhaaraa, että ne kaikki ovat\n\"portto\"-järjestelmiä. Hämmennys vallitsee niissä kaikissa; ja\nnimi Babylon sopii täydellisesti koko perheeseen -- äitiin,\ntyttäriin ja niiden kanssarikollisiin, n.k. kristittyihin\nkansoihin. -- Ilm. 18: 7; 17: 2--6, 18.\n\nMuistakaamme, että suuret kirkkovaltiolliset järjestelmät, joita\nihmiset kutsuvat \"kristikunnaksi\", mutta joita Jumala kutsuu\nBabyloniksi, muodostavat ei ainoastaan nykyisen yhteiskuntajärjestyksen\nperustuksen vaan myös rakennuksen ja korkeimman huipun. Tätä tarkottaa\nyleisesti hyväksytty nimitys \"kristikunta\", jota viime aikoina on\nkäytetty ei ainoastaan niistä kansakunnista, jotka kannattavat\nkristittyjä kirkkokuntia lakien ja verojen kautta, vaan myöskin\nsellaisista kansoista, jotka sietävät kristinuskoa kumminkaan sitä\nmillään tavalla suosimatta tai tukematta -- niinkuin esim. on\nYhdysvaltojen laita.\n\nOppi \"kuninkaitten jumalallisista oikeuksista\", jota melkein\nkaikki kirkot ja lahkot opettavat ja tukevat, on vanhojen\nporvarijärjestelmien perustuksena ja on kauvan antanut Euroopan\nvaltakunnille vaikutusvaltaa, arvokkaisuutta ja lujuutta. Ja oppi\npapiston jumalallisesta valitsemisesta ja vallasta on estänyt Jumalan\nlapsia edistymästä jumalallisissa asioissa ja on sitonut heidät\ntaikauskon ja tietämättömyyden kahleilla kunnioittamaan ja ihailemaan\nerehtyväisiä kanssaihmisiä sekä heidän oppejaan, perimätietojaan ja\nJumalan sanan selityksiään. Koko näiden olojen järjestelmä häviää\nsuuren päivän taistelussa -- olojen järjestelmä, joka vuosisatojen\naikana on pitänyt kansat tottelevaisuudessa hallitsevien maailmallisten\nja kirkollisten mahtien alamaisuudessa. Kaikki tämä on tapahtunut\nJumalan sallimisen perusteella -- eikä hänen määräyksensä ja\nsuostumuksensa perusteella, kuten he väittävät. Mutta vaikka se\nitsessään onkin ollut paha, on se kumminkin aikanansa palvellut hyvää\ntarkotusta, nim. estänyt anarkiaa, joka olisi ollut äärettömän paljon\npahempi, koska ihmiset eivät olisi kyenneet laatimaan itsellensä\nparempaa, ja koska Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan aika ei ollut\nvielä tullut. Sentähden salli Jumala eri petosten voittaa luottoa,\njotta ihmiset sen kautta pidettäisiin ohjissa \"lopun aikaan\" --\n\"pakanain aikain\" loppuun saakka.\n\n\n\nBabylonin tuomio.\n\n\nRaamatun ennustuksista voimme selvästi lukea Babylonin, kristikunnan,\ntuomion, ja ajan merkit osottavat sen yhtä selvästi. Se, että sen\nhävitys tulee äkkiä, väkivaltaisesti ja täydellisesti, esitetään\nvoimakkaasti näin: \"Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren\nmyllynkiven, ja heitti sen mereen, sanoen: Näin heitetään vauhdilla\npois Babylon, se suuri kaupunki eikä sitä enää koskaan löydy.\" (Ilm.\n18: 8, 21; Jer. 51: 63, 64, 42, 24--26.) Sen, että se kumminkin\nhävitettäisiin asteettain, osottaa Daniel (7: 26): \"Mutta oikeus\nasettuu istumaan, ja hänen valtansa otetaan pois, ja se lopetetaan ja\nperäti hävitetään.\" Paavin _herraus_ ja paljon kansojen surkuteltavasta\nkunnioituksesta \"hengellistä säätyä\" (pappeja) kohtaan ylimalkaan\nmurtui, niinkuin jo on osotettu [III osa, siv. 35 ja 36], \"lopun ajan\"\nalussa vuonna 1799, ja vaikka hävitys sen jälkeen on jatkunut hitaasti\nja se välistä on huomattavasti osottanut ennalleenasettamisen merkkejä,\njotka merkit eivät koskaan ole olleet loistavampia kuin nyt, on\nkumminkin vakuutus paavikunnan lopullisesta tyhjäksi tekemisestä varma,\nja sen kuolinkamppailu on raju. Ensin täytyy sen kumminkin saavuttaa\nenemmän muinaisesta arvostaan, josta tulee osalliseksi myöskin suuri\ntytärjärjestelmien yhtymys. Yhdessä ne korotetaan, jotta ne myöskin\nyhdessä väkivaltaisesti kukistettaisiin.\n\nSiitä, että Babylonin rangaistus tulee suureksi, olemme vakuutettuja.\nProfetallisesti on kirjotettu, että \"se suuri Babylon tuli muistoon\nJumalan edessä, että hän antaisi sille vihansa kiivastuksen\nviinimaljan\". \"Ja (hän) on kostanut hänelle palvelijainsa veren.\"\n\"Sillä hänen syntinsä ulottuvat aina taivaaseen asti, ja Jumala on\nmuistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan kuin hän on\ntehnyt ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen tekojensa mukaan;\nsiihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle\nkaksinkertaisesti. Niinpaljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa\nhankkinut, niinpaljon antakaa hänelle vaivaa ja surua, koska hän sanoo\nsydämessään: Minä istun kuningattarena enkä ole leski, ja surua en ole\nnäkevä.\" (Ilm. 16: 19; 19: 2; 18: 5--7.) Vaikka tämä luonnollisesti\nensi sijassa koskee paavikirkkoa, koskee se myöskin kaikkia muita,\njotka jossain määrin ovat yhteydessä sen kanssa ja myötätuntoisia\nsille. Kaikki sellaiset saavat osansa sen vitsauksista, (Ilm. 18: 4.)\nVaikka maan kuninkaat ovat vihanneet porttoa ja tehneet hänet\npaljaaksi ja alastomaksi (Ilm. 17: 16), sanoo hän kumminkin vielä:\n\"Minä istun kuningattarena enkä ole leski\", ja hän kerskuu äänekkäästi\noikeudestaan hallita kansoja ja väittää, että hän pian saa takaisin\nmuinaisen valtansa.\n\nEsimerkkinä hänen kerskumisestaan ja uhkauksestaan voi olla seuraava\nlausunto eräässä katolilaisessa lehdessä:\n\n\"Paavikunta on voittava aineellisen (eli maailmallisen) herrautensa,\nkoska se on hyödyllistä ja sopivaa kirkolle. Se antaa kirkon\ntoimeenpanevalle päälle täydellisemmän vapauden ja suuremman\nvaikutuksen. Paavi ei saata kauvan olla minkään kuninkaan alamaisena.\nEi ole sopusoinnussa Jumalan viran kanssa, että on niin. Se estää häntä\nja vähentää hänen vaikutustaan hyvään päin. Europpa on tunnustanut\ntämän vaikutuksen ja tulee pakotetuksi taipumaan sen alle suurempina\nahdingon aikoina kuin tämä. Yhteiskunnan järkkymiset ja anarkian\npunainen käsi kruunaavat vielä kerran Leon tai hänen jälkeläisensä\ntodellisella vallalla, jota kolmas kehä vertauskuvaa, ja jonka kerran\nkoko maailma tunnusti.\"\n\nNiin, aina sitä mukaan kuin hädän päivä lähenee, koettaa papisto yhä\nenemmän ja enemmän käyttää valtaansa ja vaikutustaan turvatakseen oman\nhyvänsä valtiollisessa suhteessa, hankkimalla itselleen valvonnan\nyhteiskunnan levottomien ainesten yli; mutta siinä hädässä, joka\nlähestyy tulevaisuudessa, hylkää laiton yhteiskunta-aines\nhalveksien kaiken vanhoillisen vaikutuksen ja repii rikki kaikki\nohjakset; anarkian punainen käsi suorittaa hirvittävän työnsä ja\nyhteiskunnallinen, valtiollinen ja uskonnollinen Babylon, n.k.\n\"kristikunta\", kukistuu.\n\n\"Sentähden\", sanoo henkeytetty kirjottaja, -- s.o. koska hän tahtoo\ntaistella väkivallalla elämän ja vallan puolesta -- \"hänen vitsauksensa\ntulevat _yhtenä päivänä_ (yhtäkkiä): Kuolema ja suru ja nälkä, ja hän\njoutuu tulessa (vertauskuvallisessa tulessa -- hävittävissä\nonnettomuuksissa) poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on\nhänet tuominnut.\" -- Ilm. 18: 8.\n\n\"Näin sanoo Herra: Katso, minä herätän Baabelia vastaan ja minun\nvastustajieni keskellä asuvia vastaan (s.o. kaikkia niitä vastaan,\njotka ovat sopusoinnussa Baabelin kanssa) hävittäjän hengen. Ja lähetän\nBaabelia vastaan muukalaisia, jotka sitä hajottelevat ja tyhjentävät\nsen maan; sillä yltympäri ne seisovat sitä vastaan onnettomuuden\npäivänä... Hävittäkää... koko hänen sotajoukkonsa.\" -- Jer. 51: 1--3.\n\n\"Minä maksan Baabelille (erittäin paavikunnalle) ja kaikille Kaldean\n(eli Babylonin -- kaikkien n.k. kristityn maailman kansojen) asukkaille\nkaiken heidän pahuutensa, jonka he tekivät Siionille teidän nähtenne,\nsanoo Herra.\" (Jer. 51: 24.) Kun muistamme kaiken sen pahuuden, jota\nBabylon on osottanut pitkällisen Korkeimman pyhien (totisen Siionin)\nsortamisen ja hävittämisen kautta, ja kuinka on kirjotettu, että Jumala\ntoimittaa oikeuden valituilleen pian; että hän kostaa vihollisilleen\nheidän tekojensa jälkeen, että hän kostaa Babylonille (Luukk. 18 7, 8;\nJes. 59: 18; Jer. 51: 6), niin alamme ymmärtää, että kauhistuttava\nonnettomuus odottaa sitä. Myöskin protestanttinen maailma saa\nsekaantumisliittonsa perustuksella paavikirkon kanssa osansa häpeästä\nja tämän kauheiden tekojen palkasta, se kun on polttanut,\nteurastanut, ajanut maanpakoon vanginnut ja kaikilla mahdollisilla\najateltavissaolevilla tavoilla rääkännyt pyhiä; kaikesta tästä, jonka\nse valtansa päivinä valtion kädellä, jonka valtaa se vaati, ja\njonka se sai, suoritti perkeleellisellä julmuudella, odottaa\nsitä oikeudenmukainen kosto täydessä mitassaan; sillä se saa\n\"kaksinkertaisesti kaikkien syntiensä tähden\". Ja niiden kansojen\n(\"kristikunnan\"), jotka ovat ottaneet osaa sen rikkomuksiin, täytyy\nmyöskin juoda katkera malja viimeiseen tippaansa.\n\n\"Ja minä kostan Beelille Baabelissa (Baabelin jumalalle -- paaville) ja\notan hänen kurkustansa ulos sen, jonka hän on niellyt (hän peruuttaa\näärimmäisessä hädässään 'suuret röykkeät sanansa' ja herjaavat\narvonimensä, joita hän on pitkät aikaa käyttänyt itsestään, niinkuin\nesim. että hän on erehtymätön, 'Kristuksen sijainen', 'Jumala maan\npäällä' j.n.e.); ja kansat eivät enää tule virtailemalla hänen tykönsä.\nBaabelin muurikin (maailmalliset vallat, jotka ennen puolustivat sitä\nja vielä jossain määrin tekevät niin) on kaatunut.\" \"Näin sanoo Herra\nSebaot: Baabelin muurit, ne leveät, maahan hajotetaan, ja hänen\nporttinsa ne korkiat, sytytetään tuleen (hävitetään). Ja niin tekivät\nkansat työtä hukkaan ja kansakunnat väsyttivät itsensä (pitämällä\npystyssä ja pelastamalla Baabelin muureja) tulen hyväksi.\" (Jer 51: 44,\n58.) Tämä osottaa kansojen sokeuden, ja kuinka Babylon on saanut\nlujasti heistä kiinni -- niin että he vastoin omaa parastaan\ntyöskentelivät sen voimassapitämiseksi. Mutta huolimatta sen\nepätoivoisesta olemassaolon taistelusta ja taistelusta arvonsa ja\nvaikutuksensa säilyttämiseksi, hukkuu Babylon kumminkin suuren\nmyllynkiven tavoin, joka heitetään mereen, eikä se nouse enää koskaan\nsieltä; \"sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut\". Vasta\nsilloin ymmärtävät kansat ihmeellisen vapahduksensa ja että Jumalan\nkäsi kukisti Babylonin. -- Ilm. 19: 1, 2.\n\nSellainen on tuomio Babylonista, kristikunnasta, jonka Jesaja ja muut\nprofetat näkivät edeltäpäin ja ennustivat. Ja koska Herralla sen\naitojen sisällä on monta rakasta lastaan, on hän profettansa kautta\n(Jes. 13: 2, 3) antanut pyhilleen seuraavan käskyn: \"Nostakaa lippu\n(evankeliumin totuuden ihana lippu, joka on vapahdettu vanhoista\neksytyksistä, jotka kauvan ovat peittäneet sen) paljaalle kalliolle\n(niiden keskuuteen, jotka muodostavat Jumalan totisen valtakunnan sen\nkehittymättömässä tilassa), huutakaa heille korkealla äänellä\n(julistakaa vakavuudella laajalti ympäri tätä totuutta Herran lauman\nhämmentyneille lampaille, jotka vielä ovat jälellä Babylonissa);\nviittokaa kädellä (antakaa niiden myöskin nähdä totuuden voima,\nosottaen sitä niinhyvin elämällä kuin julistamisellakin), että he\n(halukkaat ja tottelevaiset, totiset lampaat) ruhtinasten porteista\ntulisivat sisälle (jotta he käsittäisivät ne siunaukset, jotka kuuluvat\nniille, jotka ovat tosi vihkiytyneitä ja taivaan valtakunnan\nperillisiä).\"\n\nNäin kuuluu varottava ääni niille, joilla on \"korvat kuulla\". Me elämme\nsuuren sekä vehnää että lustetta sisältävän nimikristillisen kirkon\nviimeisessä ajanjaksossa -- laodikealaisessa kaudessa. (Ilm. 3:\n14--22.) Herra nuhtelee kirkkoa sen haaleudesta, ylpeydestä, henkisestä\nköyhyydestä, sokeudesta ja alastomuudesta sekä neuvoo sitä nopeasti\njättämään pahat työnsä, ennenkun on myöhäistä. Mutta hän tiesi, että\nainoastaan harvat kuuntelisivat varotusta ja kutsua; sentähden ei\nolekaan lupausta annettu kaikille niille, joille kutsu on annettu, vaan\nainoastaan niille harvoille, joilla vielä on korvat kuulla totuutta, ja\njotka voittavat Babylonin yleisen ajatustavan ja hengen: \"_Joka\nvoittaa_, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin\nminäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.\nJolla on korva (mieli kuunnella ja ottaa varteen Herran sana), se\nkuulkoon mitä henki sanoo seurakunnille.\" Mutta niiden yli, joilla ei\nole korvaa eli mieltä kuullakseen, vuodattaa Herra suuttumuksensa.\n\nOn ilmeistä sillekin, joka ainoastaan sattumalta tarkastaa asiaa, että\nkoko nimikristittyä kirkkoa, harvoja yksilöitä lukuunottamatta,\nhallitsee ylpeyden, oman vanhurskauden ja itsetyytyväisyyden taipumus.\nSe sanoo vielä sydämessään: \"Minä istun kuningattarena enkä ole leski,\nja surua en ole näkevä\". Vielä kerskaa se itsestään ja elää\nherkullisesti. Se sanoo: \"Olen rikas, olen rikastunut enkä mitään\ntarvitse\", ja niin ei se tiedä itsekään, että on \"viheliäisin ja kurjin\nja köyhä ja sokea ja alaston\". Ja se ei seuraa Herran neuvoa eikä osta\n(itsensäuhraamisen kustannuksella) kultaa, tulessa puhdistettua\n(totisia, taivaallisia aarteita, jumalallista luontoa) ja valkeita\nvaatteita (Kristuksen laskettua vanhurskauden pukua, jonka niin monet\nnyt hylkäävät esiintyäkseen omassa vanhurskaudessaan Jumalan edessä) ja\nsilmävoidetta voidellaksensa silmänsä (täydellistä vihkiytymistä ja\nantautumista Jumalan tahdolle, sellaisena kuin se on esitetty\nRaamatussa), jotta näkisi ja parantuisi. -- Ilm. 3: 18.\n\nMaailman henki on niin täydellisesti ottanut haltuunsa hallitsevat ja\nvallassaolevat kristikunnan papistosta, että järjestelmien uudistus on\nmahdoton, ja yksityiset henkilöt voivat välttää sen kohtalon\nvetäytymällä ajoissa pois siitä. Tuomion hetki on tullut, ja nytkin\npiirtää Jumalan kaitselmuksen käsi sen muureille salaperäiset sanat:\n\"Mene, mene, tekel, ufarsin\" -- _Jumala on lukenut valtakuntasi\n(päivät) ja on sen lopettanut. Sinä olet vaakalla punnittu ja liian\nkeviäksi havaittu_. Ja nyt puhuu profetta (Jes. 47) ja sanoo sille\nivatessaan hänen puhtauden vaatimustaan:\n\n\"Astu alas, istu tomuun, sinä neitsyt, tytär Baabel, istu maahan ilman\nistuinta, kaldealaisten tytär, sillä ei sinua enää kutsuta hennoksi ja\nhempeäksi... Sinun häpeäsi paljastuu ja riettautesi tulee näkyviin,\nminä kostan, enkä pyydä apua ihmiseltä.\n\n\"... Istu äänettömänä ja mene pimeään loukkoon, sinä kaldealaisten\ntytär; sillä ei sinua enää kutsuta 'valtakuntien kuningattareksi'...\nSinä sanoit: 'Ijankaikkisesti olen minä kuningatar', niin ettet enää\ntätä sydämelles laskenut, etkä sen loppua ajatellut.\n\n\"Ja nyt kuule tätä, sinä hempeä, joka istut surutonna ja sanot\nsydämessäs: 'Minä se olen, eikä kukaan muu, minä en ole leskenä istuva,\nenkä lapsettomuutta tunteva!' Nämä molemmat kohtaavat sinua äkkiä\nyhtenä päivänä: Lapsettomuus ja leskeys (vertaa Ilm. 18: 8); ne\nkohtaavat sinua täysin määrin, vaikka sinun velhoomises on suuri ja\nsinun lumoojias on sangen paljon. Sinä uskalsit pahuuteesi ja sanoit:\n'ei ole sitä, joka minun näkee'. Sinun (maailmallinen) viisautesi ja\ntietosi veivät sinut väärälle, ja sinä sanoit sydämessäs: 'Minä se olen\neikä kukaan muu'. Mutta onnettomuus kohtaa sinua, niin ettet tiedä sitä\nloihtimalla poistaa; ja perikato lankeaa sinun päällesi, niin ettet voi\nsitä sovittaa, ja hävitys tulee sinun päällesi niin äkkiä, ettet\ntiedäkään.\" -- Vertaa 9 värss. ja Ilm. 18: 7.\n\nNäin kuuluvat juhlalliset ja vakavat selitykset, jotka ovat suunnatut\nBabylonia vastaan. Hyvä niille jotka ottavat vaarin varottavasta\näänestä ja Herran neuvosta kansalleen, joka vielä on sen aitauksien\nsisäpuolella, sillä: \"Näin sanoo Herra:... Paetkaa Baabelista ja\npelastakaa jokainen sielunsa, ettette hukkuisi hänen syntinsä tähden.\nSillä tämä on Herran koston aika, hän on sille maksava, mitä se on\nansainnut,... Äkisti kaatui Baabel ja musertui... Me paransimme\nBaabelia, mutta ei hän terveeksi tullut. Jättäkää hän... sillä hänen\nsyynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti... Menkää pois hänen\nkeskeltänsä, te minun oma kansani, ja pelastakaa jokainen sielunsa\nHerran vihan kiivaudesta.\" -- Jer. 51: 1, 6, 8, 9, 45. Vertaa Ilm. 17:\n3--6; 18: 1--5.\n\nNiille, jotka tahtovat kuulla tätä käskyä ja lähteä ulos Babylonista,\non ainoastaan yksi pakopaikka, ja se ei ole löydettävissä uudessa\nlahkossa eli orjuudessa vaan \"korkeimman kätkössä\"; se on täydellisen\nvihkiytymisen paikka eli tila, jota vertauskuvasi tabernakkelin ja\ntemppelin kaikkein pyhin. (Ps. 91.) \"Joka korkeimman kätkössä istuu,\nKaikkivaltiaan varjossa pysyy -- hän sanoo (tuon pahankin päivän\nkaikkien onnettomuuksien keskellä) Herralle: Minun turvani ja linnani,\nJumalani, johonka minä turvaan.\"\n\nBabylonista ulostuleminen ei voi merkitä, että kirjaimellisessa\nmerkityksessä on matkustettava pois kristikunnan kansoista; sillä\nHerran kiivauden tuli (suuri hätä) kuluttaa ei ainoastaan kristikunnan\nvaan koko maan, vaikka hänen vihansa palaa enimmän kristikunnan\nvalaistuja kansoja kohtaan, jotka tiesivät Herran tahdon, tai joilla\nainakin oli runsaat tilaisuudet oppia tuntemaan se. Ajatus tässä\nkäskyssä on se, että on erottauduttava kaikista kristikunnan sitovista\nikeistä, niin ettei enää kauvemmin ole osallinen sen maailmallisista ja\nuskonnollisista järjestelmistä, ja näin sekä periaatteen ja viisaiden\nja jumalallisten syiden tähden.\n\nNiinpian kuin elonkorjuutotuuden kasvava valo on saanut valaista\nymmärryksemme ja paljastaa meille eksytyksen inhottavuuden, täytyy\nmeidän, menetelläksemme oikein, olla uskollisia valoa kohtaan ja\nhyljätä eksytys ottamalla siltä pois koko vaikutuksemme, niin ettemme\nenää kauvemmin tue ja kannata sitä. Tämä merkitsee, että meidän täytyy\nvetäytyä pois eri uskonnollisista järjestelmistä, joiden opit esittävät\nväärin Jumalan sanaa ja tekevät sen tyhjäksi. Se tekee meidät myöskin\nmuukalaisiksi kaikkia nyt löytyviä maailman valtoja kohtaan; ei\nkumminkaan niitä vastustaviksi, vaan rauhallisiksi ja lainkuuliaisiksi\nmuukalaisiksi, jotka antavat keisarille, mikä keisarin on, ja\nJumalalle, mikä Jumalan on -- muukalaisiksi, joiden kansallisuus on\ntaivaassa eikä maan päällä, ja jotka vaikutuksensa kautta aina suosivat\noikeutta ja vanhurskautta, laupeutta ja rauhaa. Muutamissa tapauksissa\npitäisi periaatteellisten syiden, toisissa tapauksissa viisauteen\nperustuvien syiden erottaa meidät eri yhteiskuntajärjestelmistä ja\nseuroista. Periaatteeseen nähden pitäisi sen tehdä vapaaksi kenen\nhyvänsä, joka on kietoutunut johonkin eri salaisten seurain valoihin ja\nsitoumuksiin; sillä te, jotka muinoin olitte pimeys, olette nyt Herran\nvalo ja teidän tulee sentähden vaeltaa valon lapsina. \"Älköönkä teillä\nolko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan\npikemminkin nuhdelkaa niistä.\" -- Ef. 5: 6--17.\n\nMutta aina sitä mukaa kuin lähestymme suurta ratkaisukohtaa tänä\n\"pahana päivänä\", käy epäilemättä selväksi niille, jotka tarkastavat\nasemaa lujan profetallisen sanan kannalta, että myöskin niissä\ntapauksissa, jolloin ei voi toimia periaatteiden mukaan, voi olla\nviisasta vetäytyä pois eri yhteiskunta- ja rahajärjestelmien\nyhteydestä, joiden välttämättömästi täytyy sortua siinä hävityksessä,\njoka johtuu maailmanlaajuisista vallankumouksista ja anarkiasta. Sinä\naikana (ja muista, että se todennäköisesti tulee hyvin pian) romahtavat\nkaikki rahalaitokset, niinkuin pankit, säästökassat, kaikenlaiset\nvakuutuslaitokset j.n.e. ja kaikki niihin talletetut \"aarteet\"\nosottautuvat arvottomiksi. Nämä \"kallioitten luolat\" ja \"vuorien kolot\"\n( Jes. 2: 18--21) eivät voi antaa toivottua suojaa vihaa vastaan tuona\npahana päivänä, jolloin tyytymättömyyden suuret aallot kuohuvat ja\npauhaavat vuoria (valtakuntia eli hallituksia -- Ilm. 6: 15--17; Ps.\n46: 3, 4) vastaan; ja tulee aika, jolloin \"he (ihmiset) heittävät\nhopeansa kaduille ja (heidän) kultansa on loaksi joutuva. Ja heidän\nhopeansa ja kultansa ei voi pelastaa heitä Herran kiivauden päivänä; ei\nhe (huolimatta kaikesta rikkaudestaan) sillä saa sieluansa ravituksi\neikä vatsaansa täytetyksi, sillä se oli viettelyksenä heidän\nsynteihinsä\". (Hes. 7: 19. Vertaa myöskin värssyjä 12--18, 21, 25--27.)\nTällä tavalla tekee Herra ihmisen hengen hienoa kultaa kalliimmaksi,\nniin, Ofirin kultaa kalliimmaksi. -- Jes. 13: 12.\n\nMutta niiden, jotka ovat tehneet Korkeimman pakopaikakseen, ei tarvitse\npelätä, vaikka sellaiset ajat lähestyvät. Hän peittää heitä sulillansa,\nja hänen siipeinsä alla saavat he nauttia turvaa; niin, hän osottaa\nheille pelastuksensa. Kun mitä rajuin sekamelska lähestyy, voivat he\nlohduttaa sydäntään sillä vakuutuksella, että \"Jumala on meillä turvana\nja väkenä, apuna hädissä, sangen koeteltuna\", ja sanoa: \"Sentähden emme\npelkää, vaikka maa mullistuisi (vaikka nykyinen yhteiskuntajärjestys\nkokonaan häviäisi) ja vuoret (valtakunnat, hallitukset) meren pohjaan\nkaatuisivat (sortuisivat anarkiassa): Pauhatkoot, kuohukoot sen vedet,\ntäriskööt vuoret sen pauhusta\". Jumala on uskollisten pyhien keskellä,\njotka ovat ottaneet hänet turvakseen, ja he eivät horju. Aikaisin\nTuhatvuotispäivän aamunkoitossa auttaa Jumala Siionia; hän \"katsotaan\narvolliseksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva maailman yli.\"\n-- Ps. 46; Luukk. 21: 36.\n\n\n\n\nKOLMAS LUKU.\n\nKoston päivän välttämättömyys ja oikeus.\n\nTämän suvun yli, esikuva ja vastakuva. -- Suuri hädän aika\noikeudenmukainen seuraus edellätapahtuneista syistä. -- \"Kristikunnan\"\nvastuu ja suhde siihen. -- Porvarivallat, uskonnolliset johtajat,\nsivistyneiden maiden kansanjoukkojen eri luokat. -- Pakanakansojen\nyhteys kristikunnan ja hädän kanssa. -- Jumalan tuomio. -- \"Minun on\nkosto, minä olen kostava, sanoo herra.\"\n\n    \"Totisesti sanon teille: Tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven\n    päälle.\" -- Matt. 23: 34--36; Luukk. 11: 50, 51.\n\n\nNiistä, jotka eivät ole tottuneet arvostelemaan periaatteita tarkan\nsiveysfilosofian kannalta, näyttänee omituiselta, että ihmiskunnan yksi\nmiespolvi saisi kärsiä rangaistuksen useimpien edellisten sukupolvien\nkasaantuneista rikoksista. Mutta kun Jumala, joka ei voi erehtyä, on\nmäärännyt sellaisen tuomion, tulisi meidän odottaa, että vakava\nmiettiminen ilmaisisi hänen lausuntonsa oikeuden. Yllälainatuilla\nsanoilla selitti Herra, että tapahtuisi niin sen lihallisen Israelin\nsukupolven kanssa, jolle hän puhui esikuvallisen Juutalaiskauden\nlopussa. Heiltä vaadittaisiin kaikki se vanhurskas veri, joka on\nvuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin verestä Sakarian vereen\nsaakka, joka tapettiin temppelin ja alttarin välillä. -- Matt. 23: 35.\n\nTämä oli kauhea ennustus, mutta se lausuttiin kuuroille korville ja\nuskottomille sydämille. Kumminkin täyttyi se kirjaimellisesti noin 37\nvuotta myöhemmin, kun keskinäinen taistelu ja vihollisarmeijat panivat\ntäytäntöön hirvittävän koston. Me luemme, että juutalaiset olivat tähän\naikaan kateudesta jakaantuneina moneen puolueeseen, jotka kävivät sotaa\nkeskenänsä ja että keskinäinen epäluulo saavutti korkeimman huippunsa.\nYstävät tulivat vieraiksi toisilleen, perhesiteet ratkesivat, ja\njokainen epäili veljeään. Ryöstö, petos ja murha olivat vallalla, eikä\nyhdenkään ihmisen elämä ollut varma. Ei edes temppelikään ollut varma\npaikka. Ylimäinen pappi tapettiin toimittaessaan julkista virkaansa.\nKesarean verilöylyn johdosta joutui kansa epätoivoon, ja kun he\nluulivat olevansa kaikkialla määrättyjä teurastettaviksi, yhdistyi koko\nkansa kapinaan. Juuda kapinoi siten avonaisesti Roomaa vastaan ja\nuhmaili koko sivistynyttä maailmaa.\n\nVespasianus ja Tiitus lähetettiin rankaisemaan heitä, ja kauhea oli\nheidän menettelynsä. Kaupunki toisensa perästä lakastiin pois, kunnes\nTiitus lopulta piiritti Jerusalemin. Keväällä vuonna 70 ympäröi hän\nkaupungin, kun sen olivat ahdinkoon saakka täyttäneet joukot, jotka\nolivat tulleet pääsiäisjuhlalle Jerusalemiin. Ennen pitkää joutuivat\npiiritetyt asukkaat nälän, vihollisen miekan ja keskinäisen sodan\nuhriksi. Kun jonkun onnistui päästä ulos kaupungista, vangitsivat\nroomalaiset hänet ja ristiinnaulitsivat, ja niin kauhea oli nälänhätä,\nettä vanhemmat tappoivat omia lapsiaan ja söivät niitä. Josefus\nmainitsee hukkuneiden luvun yli miljonaksi, ja kaupunki ja temppeli\nhajotettiin maan tasalle.\n\nNiin täyttyi ennustus kapinallisesta lihallisesta Israelista heidän\naikakautensa lopussa, jonka aikana he olivat nauttineet erityistä etua\nJumalan valittuna kansana. Ja ennustuksen syvemmän merkityksen mukaan\nkohtaa Evankeliumikauden lopussa tämän hädän vastakuva nimellistä\nhenkistä Israelia, joka laajemmassa merkityksessä on kristikunta. Tulee\n\"ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset\nrupesivat olemaan\", ja sentähden koituu se myöskin eräässä\nmerkityksessä kauheammaksi kuin se hätä, joka kohtasi Juudaa ja\nJerusalemia. Voimme tuskin kuvitella itsellemme kauheampaa hätää kuin\nse oli, jos ei juuri siinä merkityksessä, että se tulee yleisemmäksi ja\nlaajemmalle ulottuvaisemmaksi, sekä hävittävämmäksi, niinkuin nykyiset\nsota-aseet selvästi antavat meidän ymmärtää. Sen sijaan, että se olisi\nrajotettu yhteen kansaan tai maakuntaan, kohtaa se koko maailmaa,\nerittäinkin sivistynyttä maailmaa, nimikristikuntaa, Babylonia.\n\nVoimme sentähden pitää sen vihan vitsauksia, joka kohtasi lihallista\nIsraelia, esikuvana vielä suuremmasta suuttumuksesta eli vihasta, joka\ntämän aikakauden lopussa vuodatetaan kristikunnan yli. Se, joka\nkiireessä on taipuvainen pitämään tätä Kaikkivaltiaan menettelytapaa\ntätä sukupolvea kohtaan vääränä, ei ole käsittänyt koston täydellistä\nlakia, joka varmasti, joskin usein hiljaa johtaa välttämättömään\nlopputulokseensa. Sen oikeus ja välttämättömyys, niin, sen viisauskin\non ilmeinen kaikille ajatteleville ja nöyrille, jotka sensijaan, että\nsyyttäisivät Jumalaa vääryydestä, sovittavat hänen sanansa opetuksen\nsydämiinsä.\n\n\n\nSuuri hätä oikeudenmukainen seuraus edelläkäyneistä syistä.\n\n\nElämme nykyisin ajassa, jolla on käytettävänään aikakausien kokemuksen\nkorkein kehitys, ja tämän pitäisi suuressa määrin koitua maailman\neduksi, ja koituukin muutamissa suhteissa, erittäinkin sen maailman\nosan eduksi, joka välittömästi tai välillisesti on ollut Jumalan\ntotuuden valon suosima, nim. kristikunta, Babylon. Sen vastuu tämän\nedun hoitamisesta on sentähden hyvin suuri. Jumala tekee ihmiset\nvastuunalaisiksi ei ainoastaan siitä, mitä he tietävät, vaan myöskin\nsiitä, mitä he saattaisivat tietää, jos he tahtoisivat avata sydämensä\nsille opetukselle ja niille opeille, joita heidän omansa ja toisten\nkokemus on tarkotettu antamaan. Ja jolleivät ihmiset ota varteen näitä\nopetuksia tai jos he halveksien työntävät ne luotaan, niin täytyy\nheidän kärsiä seuraukset siitä. Kristikunnalla on edessään koko\nmenneiden aikojen historia avoimena kirjana ja samaten Jumalan\nhenkeyttämä ilmestys. Ja mitä opetuksia ne sisältävätkään! --\nkokemuksen, viisauden, tiedon, palkinnon ja varottavan esimerkin\nopetuksia. Ottamalla huomioon edellisten sukupolvien kokemukset eri\nsuuntiin on maailma edistynyt melkoisesti aineellisessa suhteessa.\nMonet nykyajan sivistyksen mukavuuksista perustuvat suureksi osaksi\nkuolleen suvun huomioihin. Kirjapainotaito on tuonut opetukset siitä\njokaisen ihmisen saataville. Jo tässä ainoassa kohdassa on nykyisellä\nsukupolvella kaikin tavoin paljon etusijaa: se omistaa, paitsi omaa\ntietoansa, koko menneiden aikojen kootun kokemuksen ja tiedon. Mutta\nsuuret siveelliset opetukset, joita ihmisten myöskin olisi pitänyt\noppia, on ylimalkaan jätetty huomioonottamatta, vieläpä silloinkin, kun\nyleinen huomio on ollut pakotettu kääntymään niihin. Historia on\ntäynnä sellaisia opetuksia ajatteleville mielille, jotka etsivät\nvanhurskautta, ja meidän aikamme ihmisille on sellaisia opetuksia\nenemmän kuin millään edellisellä sukupolvella. Ajasta toiseen ovat\najattelevat ihmiset kiinnittäneet huomionsa siihen. Niinpä on\nprofessori Fisher esipuheessaan kuvaukseensa valtakuntien synnystä,\nkehityksestä ja lankeemuksesta, sattuvasti sanonut: \"että inhimillisten\ntapahtumain seuraukseen nähden on vallassa hallitseva laki, jonka\nhuomioonotetut asianhaarat vahvistavat. Asiat eivät tapahdu riippumatta\nedellisistä asianhaaroista, vaan muodostavat luonnollisen tuloksen\nmenneistä ajoista. Aikaisemmat tapahtumat ovat ennen todistaneet\ntämän.\"\n\nTämä on hyvin totta. Lakia syystä ja seurauksesta ei ole missään\nesitetty selvemmin kuin historian lehdillä. Tämän lain mukaan, joka on\nJumalan laki, täytyy kylvetyn viljan välttämättömästi itää ja kantaa\nhedelmää, ja leikkuu on sentähden kerran välttämätön. II osassa olemme\njo osottaneet, että Evankeliumikauden elonkorjuu on jo tullut, että se\nalkoi vuonna 1874, jolloin elonkorjuun Herran läsnäolon aika oli\ntullut, ja että nyt, kun suuri elonkorjuu on jatkunut aina\nsiitä saakka, lähestymme nopeasti elonkorjuun loppua, jolloin\nakanat poltetaan ja \"maan viinipuun\" kypsät tertut (väärän\nviinipuun, Babylonin kypsät hedelmät) täytyy koota ja sotkea.\n-- Ilm. 14: 18--20.\n\n\n\nKristikunnan vastuu ja sen suhde siihen.\n\n\nBabylonilla, kristikunnalla on ollut pitkä valta- ja koetusaika ja\nmonta tilaisuutta sekä oppia vanhurskautta että käytännössä toteuttaa\nsitä, ja on se saanut monta varotusta tulevasta tuomiosta. Koko\nEvankelikauden aikana on Jumalan pyhiä, uskollisia, uhrautuvaisia,\nKristuksen kaltaisia miehiä ja vaimoja, \"maan suolaa\", löytynyt sen\nkeskuudessa. Se on kuullut pelastuksen sanoman heidän huuliltaan,\nnähnyt totuuden ja vanhurskauden periaatteet toteutettuina heidän\nelämässään ja kuullut heidän puhuvan vanhurskaudesta ja tulevasta\ntuomiosta. Mutta se on halveksinut näitä Jumalan eläviä kirjeitä. Eikä\nsiinä kylliksi, vaan sen n.k. kristityt kansat ovat voitonhimossaan\nhäväisseet kristityn nimen pakanain keskuudessa, sen kautta että ovat\nseuranneet lähetyssaarnaajain jäljissä inhottavine paloviinakauppoineen\nja muine \"sivistyksen paheineen\". Ja sen vallan kautta on totinen,\nvielä kehittymätön taivaan valtakuuta, johon kuuluu ainoastaan ne\npyhät, joiden nimet ovat kirjotetut taivaassa, kärsineet väkivaltaa.\nNiitä on se vihannut ja vainonnut aina kuolemaan saakka, niin että he\ntuhansittain vuosisatojen aikana ovat vahvistaneet todistuksensa\nverensä sinetillä, ja näin on tehty sen käskystä. Mestarinsa tavoin\ntulivat he vihatuiksi syyttä, vanhurskauden tähden hyljättiin heidät\nmaan hylkyinä, ja heidän valonsa sammutettiin taas ja taas, jotta\npimeys, jota pidettiin parempana, saisi tilaisuuden hallita ja\nharjottaa vääryyttä. Oi, kuinka synkkä onkaan nimikristikunnan\nhistoria! Äiti on \"juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain\nverestä\", ja sen tyttäret ovat vielä sokeita ja valmiita vainoamaan ja\nmestaamaan (Ilm. 20: 4), vaikkakin hienommalla tavalla, kaikki, jotka\novat uskollisia Jumalalle ja hänen totuudelleen, ja jotka uskaltavat,\nvaikkapa ystävällisestikin selvästi esittää Herran sanaa, joka nuhtelee\nniitä.\n\nKristikunnan porvarivaltoja on usein varotettu, kun vallat ja\nvaltakunnat taas ja taas ovat luhistuneet oman painonsa turmeluksen\nalla. Ja vielä tänä päivänä voisivat nämä vallat, jos he tahtoisivat\nkuunnella, kuulla Jumalan henkeyttämän profetan varotuksen, joka sanoo:\n\n\"Nyt, te kuninkaat, siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit, antakaa\nitseänne kurittaa. Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.\nAntakaa suuta Pojalle, ettei hän vihastuisi, ettekä hukkuisi tiellä;\nsillä hänen vihansa syttyy pian... Miksi pakanat pauhaavat ja kansat\nturhia aikovat? Maan kuninkaat nousevat (vastarintaan) ja päämiehet\nkeskenänsä neuvoa pitävät, Herraa ja hänen voideltuansa vastaan\n(sanoen): Katkaiskaamme heidän siteensä ja heittäkäämme päältämme\nheidän köytensä.\" Mutta heidän vastarintansa ei ole mistään arvosta,\nsillä: \"Joka taivaassa asuu, nauraa heitä; Herra pilkkaa heitä. Sitten\n(kun he itsepäisesti kieltäytyvät ottamasta huomioon hänen varotustaan)\nhän puhuu heille vihassansa, ja kiivaudessansa peljättää heitä.\"\n-- Ps, 2: 10--12, 1--5.\n\nTaas, niinkuin hänen pyhän lakinsa yksinkertainen ja nyt laajalti\ntunnettu periaate esittää: \"Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa\n(mahtavain keskuudessa), hän pitää tuomiota jumalien (hallitsijain)\nkeskellä (sanoen): Kuinka kauvan te väärin tuomitsette, ja pidätte\njumalattomien puolta? Hankkikaa oikeus halvalle ja orvolle ja\njulistakaa sorretut ja vaivaiset hurskaiksi (osottakaa niille\noikeutta). Pelastakaa halpaa ja köyhää, ja päästäkää häntä\njumalattomien käsistä.\" (Ps. 82: 1--4.) Siitä, että tämä neuvo on\ntärkeä ja hyvin sattuva sekä asianhaarain vaikutuksesta tunkeutuu\nvallassapitäjäin huomioon, siitä on sanomalehdistö alituisena\ntodistuksena. Ja ajattelevat ihmiset, jotka näkevät vaaran siitä, että\ntämä neuvo yleisesti jätetään huomioonottamatta, kohottavat lukuisia\nvarotushuutoja. Myöskin maailman ihmiset, jotka tarkastavat\ntulevaisuutta ainoastaan hyödyn kannalta, käsittävät profetan neuvon\nseuraamisen välttämättömyyden. Saksan keisari-vainaja Wilhelm I huomasi\nsen, mikä käy selville seuraavasta \"Observatore Romanoksen\" Berlinin\nkirjeenvaihtajan lausunnosta (vuodelta 1880):\n\n\"Kun keisari Wilhelm sai tiedon viimeisestä kauheasta murhayrityksestä\nVenäjän tsaaria vastaan, tuli hän hyvin vakavaksi, ja muutaman minutin\nhiljaisuuden vallittua sanoi hän surullisella äänellä, mutta\njonkunlaisella pontevuudella: Jos emme muuta hallitustapaamme, jos emme\najattele vakavasti antaa nuorisolle tervettä kasvatusta, jos emme anna\nuskonnolle ensimäistä sijaa, ja jos me koetamme hallita ainoastaan\nsatunnaisilla varoilla päivästä päivään, niin meidän valta-istuimemme\ntuhotaan ja yhteiskunta joutuu mitä kauheimpain tapahtumain uhriksi.\nMeillä ei ole enää aikaa kadotettavana, ja on suuri onnettomuus,\njolleivät kaikki hallitukset voi yhdistyä tuohon yleishyödylliseen\ntyöhön, taisteluun pahaa vastaan.\"\n\nKirjassa nimeltä _Uudistus eli vallankumous_, joka on julkaistu\nSaksassa, syyttää sen tekijä, herra von Massow, joka on vanhoillinen\nmies ja _Työntekijäin siirtolain keskusvaliokunnan_ puheenjohtaja,\nmaanmiehiään \"strutsipolitiikasta\", sanoen heidän sulkevan silmänsä\nvaaralta ja siten jäljittelevän linnun tapaa kätkeä päänsä santaan\nuskoen siten pelastuvansa. Hän kirjottaa:\n\n\"Me voimme syrjäyttää tosiseikat, mutta me emme voi muuttaa niitä. Ei\nole epäilystäkään siitä, että seisomme vallankumouksen partaalla.\nKaikkien, joilla on silmät nähdäkseen ja korvat kuullakseen, täytyy\nmyöntää se. Ainoastaan sellainen yhteiskunta, joka on vaipunut\nitsekkäisyyteen, itsetyydytykseen ja nautintojen hakemiseen, voi\nkieltää sen. Ainoastaan sellainen yhteiskunta voi jatkaa tanssimista\ntulivuoren päällä, voi kieltäytyä näkemästä 'mene tekeliä' ja jatkaa\nluottamustaan pistimiin.\"\n\n\"Suurimmalla osalla sivistyneitä luokkia ei ole aavistustakaan siitä\nhirvittävästä vihasta, joka hehkuu kansan laajemmissa riveissä.\nSosialidemokratista puoluetta pidetään valtiollisena puolueena muiden\ntavoin; mutta tämä puolue ei välitä ollenkaan valtiollisista\noikeuksista, hallinnollisista uudistuksista tai uusista laeista. Tämä\npuolue perustuu alempain luokkain toivomukseen saada nauttia elämästä,\nhaluun saada elää huveissa, joista niillä, joilla ei koskaan ole ollut\nsadan markan seteliä, on aivan väärä käsitys... Järjestys palautetaan\nluonnollisesti taas pian (sosialistisen mailin mukaan), mutta missä\ntilassa lieneekään maa! On lukemattomia määriä raajarikkoja, leskiä ja\norpoja, julkiset ja yksityiset pankit ovat silloin ryöstetyt,\nrautatiet, sähkösanomatoimistot, tiet, sillat, palatsit, tehtaat ja\nmuistomerkit, kaikki on hävitetty, eikä valtakunta, eivät yksityiset\nvaltiot, eivätkä kunnat kykenisi hankkimaan niitä miljonia, jotka\nvaadittaisiin, jotta voitaisiin asettaa kuntoon edes osaakaan siitä\nmitä on turmeltu. On melkein uskomatonta, ettei tehdä mitään vaaran\ntorjumiseksi. Hyväntekeväisyys ei ole se, mitä tarvitaan, vaan lämpimät\nsydämet, jotka ovat halukkaita osottamaan alemmille luokille\nystävyyttä. Rakkaus, kaikkivoittava rakkaus yksin, voi voittaa paljon\nhehkuvasta vihasta. Monet mahdollisesti ovat eksyneet niin kauvaksi,\nettei mikään voi saattaa heitä takaisin; mutta on myöskin miljonia,\njotka vielä voidaan voittaa lain ja järjestyksen puolelle, jos he\nautettaisiin ihmiselle arvolliseen tilaan, jos osotettaisiin heille,\nettei heidän, niinkuin nyt on asianlaita, tarvitsisi olla huonommin\nkuin eläinten, joilla ainakin on ravintoa ja katto päänsä päällä.\"\n\nMutta ottavatko vallassaolijat huomioonsa hetken varotukset ja syvät\nopetukset? Ei, vaan niinkuin profetta on sanonut heistä: \"Ei heillä ole\ntuntoa (tietoa) eikä taitoa (ymmärrystä), pimeydessä he vaeltavat,\nsentähden kaikki maan perustukset (yhteiskunnan perustukset, tähän\nsaakka voimassa olleet lain ja järjestyksen periaatteet) horjuvat\",\n\"järkkyvät\" -- järkkyvät niin, että häviävät. -- Ps. 82: 5; Hebr. 12:\n27; Jes. 2: 19.\n\nNykyinen Saksan keisari on aivan huoleton isoisänsä mainitsemasta\npelosta. Kun hän ojensi ruhtinas Bismarckille komean miekan kultaisine\ntuppineen, sanoi hän:\n\n\"Näiden joukkojen silmäin edessä annan minä Teidän Korkeudellenne\nlahjan. En voinut löytää parempaa lahjaa kuin on miekka, saksalaisten\nparas ase, sen työn vertauskuva, jonka Teidän Korkeutenne isoisäni\npalveluksessa takoi, terotti ja myöskin heilutti, vertauskuva\nvaltakunnan suuresta perustamisajasta, jolloin veri ja rauta olivat\nsaviruukkina, lääkkeenä, joka ei koskaan erehdy, ja joka kuninkaitten\nja ruhtinasten käsissä hätätilassa voi myöskin säilyttää isänmaan\nsisäisen yhteyden, aivan niinkuin sen käyttäminen ulkomailla johti\ntähän yhteyteen.\"\n\nLontoossa ilmestyvä \"Spectator\" lausuu seuraavaa keisarin puheen\njohdosta:\n\n\"Tämä antaa tosiaankin syytä sekä levottomuuteen että kummastukseen.\nSaksassa on vallalla kaksi selitystä siitä. Toinen on se, että esitys\non suunnattu jonkun Saksan valtion vaatimusta vastaan irtautua\nvaltioliitosta, ja toinen se, että se ilmaisi keisarin ja hänen\nliittolaistensa päätöksen hätätilassa taistella asevoimalla\nsosialisteja ja anarkisteja vastaan. Kummassakin tapauksessa oli\ntiedonanto tarpeeton ja hätäinen. Ei kukaan epäile, että Saksan\nvaltakunta, joka tosiaankin perustettiin miekalla Langensalzan luona ja\nsodassa Ranskaa vastaan, päättäisi sotilasvoimalla miehittää sen\nvaltion, joka tahtoisi tekeytyä itsenäiseksi. Mutta sotalakien\nkäyttäminen puoluetta kohtaan, vaikkapa sosialistejakin kohtaan, heidän\nkoettaessaan saada vaikutusta äänestyksellä, olisi itse asiassa\nperustuslain lakkauttaminen piiritystilan eduksi. Me arvelemme, ettei\nkeisari tarkottanut kumpaakaan näistä, mutta hänen sanansa osattavat,\nettä hän on ajatellut asemaa, että hän tuntee sosialistien vastarinnan\nja on tullut tähän johtopäätökseen: 'No niin, minulla on vielä miekka,\nja se on lääke, joka ei koskaan erehdy'. Monet kuninkaat ovat tulleet\ntähän johtopäätökseen ennen häntä, mutta harvat ovat tulleet niin\npitkälle, että he ovat katsoneet viisaaksi lausua sen. Se sisältää\nitsessään uhkauksen, kuinka hyvänsä sitä tahdotaankin selittää, ja\nviisaat hallitsijat eivät uhkaa, ennenkuin toimimisen hetki on tullut,\nvielä vähemmän uhkaavat he asevoimalla lääkkeenä ja päällepäätteeksi\nsisällisten vaikeuksien lääkkeenä. 'Miekka' sisäisen pahan 'lääkkeenä,\njoka ei erehdy!' Yhtähyvin voisi kirurgin veitsi olla erehtymätön\nväline kuumetta vastaan. Ruhtinas Schwarzenberg on vastustamattoman\narmeijan etunenässä koettanut tätä keinoa suotuisampain olosuhteitten\nvallitessa, mutta on vuoden pitkän kokemuksen perustuksella tullut\nsiihen johtopäätöksen, jonka hän on lausunut kaikkein viisaimmassa\nvaltiollisessa sananlaskussa: 'Pistimillä voi tehdä mitä hyvänsä, kun\nei vaan asettaudu niiden päälle.' Saksan keisari tekisi hyvin\nmiettiessään sitä. Mitä olisi Rooman keisari voinut sanoa, joka oli\nvahvempi, kuin että 'miekka on väline, joka ei koskaan erehdy'.\nSellaisessa lausunnossa on hirmuvaltiuden siemen, ja jos keisari lausui\nsen vakavan miettimisen jälkeen, niin ei hänessä ole Saksalle johtajaa,\nvaan senlaatuinen itsevaltias hallitsija, jonka uudempi historia\nnäyttää vanhentuneeksi. Voi olla, että keisari pikaisuudessaan puhui\npuoleksi runollisesti oman personansa, liiotellun tunteen\nvaikutuksesta; mutta jos hänen puhettaan on pidettävä ilmotuksena\nkansalleen, voi ainoastaan sanoa: Mikä vahinko, mikä kaunis toivo\nonkaan kadonnut!\"\n\nErään toisen maan nykyinen hallitsija selitti, että hän pitäisi\nvoimassa yksinvaltiutta yhtä innokkaasti kuin hänen isävainajansakin.\nTämä on toinen todistus siitä, ettei tämän suotuisan ajan ja Jumalan\nsanan vakavia varotuksia oteta varteen. Ja huomaa, kuinka kansa otti\ntämän selityksen vastaan huolimatta kaikista julkisista vapaan sanan\nsortamisen yrityksistä. Eräs \"seura kansan oikeuksien puoltamiseksi\"\npainatti julistuksen, jota levitettiin koko valtakunnassa.\nJulistuksella oli hallitsijalle osotetun kirjeen muoto ja oli se\nhuomattava yksinkertaisen ja voimakkaan kielensä tähden. Moitittuaan\nensin hallitsijaa hänen ponnistuksistaan yksinvallan säilyttämiseksi,\nselittää se:\n\n\"Kaikkein pitemmällemenevät pitäjäin kokoukset pyysivät ainoastaan\nrauhaa hallitsijan ja kansan välillä, lausuntovapautta ja lain turvaa\nmahtavampien omankädenoikeutta vastaan. Hovimiehet ja virkavaltaiset\npettivät ja säikäyttivät teitä esityksensä kautta. Yhteiskunta ymmärtää\nhyvin, että juuri virkavalta, joka kateellisesti vartioitsee omaa\nvaltaansa, puhui teidän kauttanne. Virkavalta, joka alkaa ministereistä\nja loppuu pienimmän kylän poliisikonstaapeliin, vihaa kaikkea\nyhteiskunnallista tai henkilökohtaista kehitystä ja estää huolellisesti\nvapaan yhteyden hallitsijan ja hänen kansansa edustajain välillä,\npaitsi, jos he tulevat juhlapuvussa, esittäen onnentoivotuksia ja\ntuoden lahjoja. Teidän puheenne osotti, että jokainen koe esittää mitä\nsuurimmassa alamaisuudessakin maan huutavia puutteita, saa osakseen\nainoastaan karkean hylkäämisen. Yhteiskunta odotti teiltä\nkehotusta ja apua, mutta sai kuulla ainoastaan huomautuksen teidän\nkaikkivallastanne, joka antoi sen vaikutuksen, että hallitsija olisi\ntäydellisesti vieras kansalleen. Sillä olette itse tappaneet oman\nkansansuosionne ja myöskin eristäytyneet siitä yhteiskunnan osasta,\njoka pyrkii rauhallisesti eteenpäin. Muutamat riemuitsevat teidän\npuheestanne, mutta te saatte pian oppia tuntemaan heidän\nvoimattomuutensa. Yhdessä yhteiskunnan osassa on teidän puheenne\nhaavottanut tunnetta ja aiheuttanut alakuloisuutta, jonka yhteiskunnan\nparhaat voimat kumminkin pian voittavat. Senjälkeen jatkamme\nrauhallista, mutta itsepintaista ja suunniteltua vapauden taistelua.\nToisessa osassa taas teidän sananne kannustavat taistelemaan kaikin\nkeinoin asiain nykyistä uhkaavaa tilaa vastaan. Te olette loihtineet\ntaistelun esille, ennen pitkää sitä jatketaan.\"\n\nNiin hapuilevat \"kristikunnan\" kansat suruttomasti eteenpäin\npimeydessä, jota kauvan on pidetty valoa parempana. Myöskin\nvapaudestaan niin ylpeä Amerika, jonka kansoja monessa suhteessa niin\nrunsaasti on siunattu toisten kansojen edellä, ei tee mitään poikkeusta\nja se on myöskin saanut monta varotusta. Huomaa ne melkein\nprofetalliset sanat, jotka presidentti Lincoln vähää ennen kuin hän\nmurhattiin, kirjotti eräälle ystävälleen Illinoissa:\n\n\"Onnitelkaamme, että tuo julma sota on jo lähellä loppuaan. Se on\nmaksanut paljon rahaa ja verta. Amerikan nuorison kukka on vapaasti\nuhrannut verensä isänmaan alttarilla, jotta kansa saisi elää. Se on\nollut vaikea koetusaika tasavallalle. Mutta minä näen läheisessä\ntulevaisuudessa lähestyvän ratkaisuhetken, joka tekee minut\nalakuloiseksi ja pelokkaaksi maani parhaasta. Sodan seurauksena on se,\nettä ammattikunnat ovat astuneet valtaan ja vaikutukseen, että\nparempiosaisten keskuudessa tulee turmeluksen aika, ja että maan\nrahamahti koettaa lujittaa valtaansa käyttämällä edukseen kansan\nennakkoluuloja, kunnes kaikki rikkaudet ovat kokoontuneet harvojen\nkäsiin. Silloin ei tasavaltaa enää ole. Tuona silmänräpäyksenä tunnen\nitseni paljon surullisemmaksi maani varmuudesta kuin koskaan ennen,\nedes sodankaan aikana.\"\n\nJa Missourin edustaja Hatch sanoi v. 1896 eräässä puheessaan kongressin\nedessä raha- ja yhteiskuntakysymyksistä seuraavaa:\n\n\"Huomatkaa sanani! Jos ei järkähtämätöntä lakia syystä ja seurauksesta\nole pyyhitty pois Kaikkivaltiaan lakikirjasta, ja jos ei seisahduta\nhyvin pian, voidaan odottaa, että kymmenen vuoden kuluessa saadaan\ntodistaa Ranskan vallankumouksen kauhut Amerikassa, ja vielä paljon\nkauheampana uudenaikaisten keksintöjen tähden. Tämä ei ole ainoastaan\n_minun_ ajatukseni. Herra Astor, joka muutama aika sitten muutti\nEnglantiin ja tuli Englannin alamaiseksi, näki yhtä selvästi kuin\nminäkin, mitä on tulossa. Sentähden lähti hän pakoon ja muutti aikanaan\npois. Sillä hän tiesi varsin hyvin, että jos tapahtumat kehittyvät,\nniinkuin ne ovat alkaneet, niin ei se aika voinut olla kaukana, jolloin\nsen yhteiskuntaluokan ihmiset, joihin hän kuului, hyökkäisivät niin\nsuurin joukoin jokaiseen lähtevään valtamerilaivaan, että oli vaara,\nettä hän työnnettäisiin laivasillalta mereen.\"\n\nYhdysvaltain laivaston sihteeri, H.K. Herbert, lausui seuraavaa eräässä\npuheessa, jonka hän piti Clevelandissa 30 p. huhtikuuta 1896\nkokoontuneille liikemiehille:\n\n\"Me olemme ajan kynnyksellä, jolloin ryhdytään jättiläismäisiin\nyrityksiin, yrityksiin, jotka uhkaavat työntää pois toiset tavalliset\ninhimillisen edistymisen välikappaleet. Se, joka on toivorikas,\nuskokoon, että tämä johtaa suvun elämänehtojen parannukseen, että\nsuuret yritykset saavat aikaan halvat hinnat tuotteille ja niiden\nkuljettamiselle. Jättiläisliikkeitä, joista voi saada kaikkea, mitä\nhaluaa, ja sitä halpaan hintaan, löytyy kaikkialla. Ihmisviisaus\nnäyttää voimattomalta tehdäkseen suunnitelman näiden yksinoikeuksien\nehkäisemiseksi vahingoittamatta yksityisen vapautta, ja seuraus siitä\non, että äärettömät rikkaudet kokoontuvat harvojen käsiin, monien\nelämisenehdot huononevat, ja tyytymättömyys leviää. Sentähden on\ntaistelulla pääoman ja työn välillä suurempi merkitys tulevaisuudessa\nkuin menneisyydessä. Kaukonäköiset miehet ovat ennustaneet, että\ntaistelusta pääoman ja työn välillä syntyy yhteentörmäys, joka koituu\nturmiolliseksi tasavallan hallitusmuodolle, yhteentörmäys, joka johtaa\nensin anarkiaan ja verenvuodatukseen ja sen jälkeen itsevaltiuteen\njonkun rohkean henkilön johdolla, jonka onnistuu asevoimalla saada\njärjestys uudestaan voimaan. Toisinaan esitetään sosialismi nykyisen\ntilan johdonmukaiseksi lopputulokseksi. Ensimäiset kokeilut tähän\nsuuntaan, sanotaan, tehdään kaupungeissa. Työnantajat, joilla on\nkäytettävinään rajattomat määrät välikappaleita, ja työntekijät,\njoiden melkeinpä ainoana apuneuvona on äänioikeus, taistelevat\ntoistensa kanssa, ryhmä ryhmää vastaan, saadakseen haltuunsa\nkunnallishallituksen. Ennen on amerikalaista farmaria pidetty\nvoittamattomana vallituksena, joka suojelisi olevia oloja, mutta monen\nfarmarin mielessä on tapahtunut muutos.\"\n\nMyöskin kristikunnan kirkollisia valtoja on varotettu ja ne ovat\nsaaneet määräyksiä. He ovat saaneet varotuksia niiden rangaistusten\nkautta, joiden Jumala menneisyydessä antoi kohdata kansaansa, ja\nmyöskin satunnaisten uskonpuhdistajain kautta. Kumminkin on hyvin\nharvoja, jotka voivat lukea käsikirjotuksen seinältä (Dan. 5), ja he\novat kykenemättömiä voittamaan kansan virtaa tai edes estämäänkään\nsitä. T. De Witt Talmage näytti huomaavan ja ymmärtävän osaksi, sillä\neräässä esitelmässä hän sanoi:\n\n\"Jos ei Kristuksen seurakunta nouse ylös ja Jumalan palvelijattarena\nosota omaavansa rakkautta ja ymmärrystä kansan suurta joukkoa kohtaan,\njoka taistelee ankaraa taistelua oman ja omaistensa ylläpidon puolesta,\nniin jää se nykyisessä tilassaan kuolleeksi laitokseksi, ja Kristus\nmenee taas, kuten muinoin, rannalle ja pyytää yksinkertaisia,\nrehellisiä kalastajia tulemaan apostoleiksi ja julistamaan sitä, mikä\non oikein Jumalan ja ihmisten edessä. Aika on tullut, jolloin kaikilla\nkansanluokilla pitää olla samanlaiset oikeudet olemassaolon\ntaistelussa.\"\n\nJa kumminkaan ei tämä mies, jolla elämänaikanaan oli sellaiset lahjat\nja sellainen vaikutus kuin ainoastaan harvoilla, näyttänyt kiirehtivän,\nseuratakseen omaa vakaumustaan kristityn velvollisuuksista vaaran\nhetkinä.\n\nVarotukset kuuluvat edelleen, ja velvollisuuden tunne pakottaa monia,\nmutta, oi, kaikki se ei ole miksikään hyödyksi; varotukset jätetään\nhuomioonottamatta. Kirkon palvelijalla on ollut ja on yhä vielä jossain\nmäärin suuri valta, mutta sitä on käytetty väärin ja käytetään yhä\nvielä itsekkäässä tarkotuksessa, ja kaikki tämä tehdään Kristuksen ja\nevankeliumin nimessä. Jokainen etsii omalla tahollaan omassa lahkossaan\nihmisten \"kunniaa\", \"etumaisia istuimia synagogissa\" ja \"että ihmiset\npuhuttelevat heitä rabiksi\" eli tohtoriksi ja kunnianarvoisaksi,\nniinkuin nimet nyt kuuluvat, sekä omaa voittoaan omassa \"tilassansa\"\n(lahkossansa). (Joh. 5: 44; Matt. 23: 6--12; Jes. 56: 11.) \"Mutta\nihmispelko panee paulan\". Se on estänyt muutamia Jumalan totisistakin\npalvelijoista olemasta uskollisia, kun taas monilla alipaimenista ei\nilmeisesti ole koskaan ollut muuta mielenkiintoa Herran laumaan paitsi\nsaadakseen lauman villan.\n\nTunnustamme ilolla, että monta sivistynyttä korkeassa asemassa olevaa\nja hurskasta miestä on ollut ja vieläkin on papiston keskuudessa\nkaikissa nimiseurakunnan eri lahkoissa, joissa koko aikakauden aikana\non ollut sekä vehnää että lustetta. (Matt. 13: 30). Kumminkin täytyy\nmeidän myöntää, että monet, jotka ovat raivanneet itselleen tien\npuhujalavalle ja kuulijapenkkeihin, kuuluvat lusteluokkaan. Ihmisten\narvonanto ja monet siihen yhdistetyt aineelliset edut, joita tarjottiin\nlahjakkaille nuorille miehille, jotka halusivat ryhtyä papin virkaan,\novat olleet varmana syynä sellaiseen suhteeseen. Sillä kaikista\ntoimista on paikka kirkon palveluksessa helpoimmin ja nopeimmin vienyt\nmaineeseen ja mukavuuteen sekä usein rikkauteen.\n\nTämä on syynä siihen, että niin monet, joita Raamattu kutsuu\n\"palkkalaisiksi\" (Jes. 56: 11; Hes. 34: 2--16; Joh. 10: 11--14); ovat\ntulleet hengellisiksi opettajiksi ja johtajiksi. Mutta niiden vastuu,\njotka ovat ottaneet julistaakseen evankeliumia Kristuksen nimessä, on\nhyvin suuri. Kansan edessä ovat he Kristuksen edustajia, hänen henkensä\nilmauksena ja hänen totuutensa selittäjinä. Ja luokkana katsoen on\nheillä ollut parempi tilaisuus kuin muilla oppia tuntemaan totuus.\nMutta sen pahempi, ei suuri enemmistö heistä nähtävästikään ole\nymmärtänyt käyttää hyväkseen etujaan! Sentähden ovat he tänä päivänä\n\"sokeita sokeain taluttajia\" ja joutuvat seurakuntineen epäilyksen\nkuoppaan. He ovat kätkeneet totuuden, koska ei sitä mielellään\nkuunnella, ja julistaneet eksytystä, josta pidetään vieläpä\n\"uskovaistenkin\" kesken, sekä esittäneet ihmisten oppeja, koska heidät\nmaksusta on asetettu siihen. Käytöksellänsä ja toisinaan myöskin\nsanoilla ovat he julistaneet kansalle: Uskokaa varmasti siihen, mitä me\njulistamme, sensijaan että kehottaisivat heitä \"koettelemaan kaikkea\"\napostolien ja profettain henkeytettyjen sanojen mukaisesti ja\n\"pitämään\" ainoastaan \"sen, mikä hyvää on\". Vuosisatojen aikana kätki\nkatolilainen papisto Jumalan sanan sisällyksen, senkautta että he\nestivät kääntämästä Raamattua eläville kielille. He pelkäsivät\nnimittäin, että kansa tutkisi Raamattua ja huomaisi siten heidän\nväitteittensä paikkansapitämättömyyden. Aikojen kuluessa nousi\nkumminkin heidän keskuudestaan muutamia uskonpuhdistajia, jotka\npelastivat Raamatun unohduksista ja panivat sen kansan käsiin. Sen\nseurauksena oli suuri vastalauseliike Rooman kirkon vääriä oppeja ja\nväärinkäyttöjä vastaan. Mutta ennen pitkää turmeltui myöskin\nprotestanttilaisuus, ja sen papisto sepitteli uskontunnustuksia, joita\nhe opettivat kansan uskomaan otteina Raamatun opeista ja mitä\nsuurimerkityksellisimpinä. Niin ovat he kastaneet lapsia ja opettaneet\nheitä kristinopissa, ennenkuin he vielä saattoivat ajatellakaan.\nKehittyneemmät ovat he tuudittaneet uneen, antaessaan heidän ymmärtää,\nettä varminta kaikissa uskonnollisissa asioissa olisi jättää kaikki\nopinkysymykset ja seurata heidän johtoaan, että heillä, papeilla, yksin\noli tarpeellinen sivistys ymmärtääkseen Jumalan totuutta, ja että heitä\nsentähden oli pidettävä _pätevinä_ kaikissa sellaisissa kysymyksissä\nilman vetoamista Jumalan sanaan. Ja se, joka on uskaltanut epäillä\nnäiden vaatimusten oikeaperäisyyttä ja olla toista mieltä, sitä on\npidetty kerettiläisenä ja harhahenkenä. Oppineemmat ja etevimmät\njumaluusoppineet ovat kirjottaneet paksuja kirjoja kutsumastaan\njärjestelmällisestä jumaluusopista, mutta tämä kaikki on juutalaisten\nTalmudin tavoin suureksi osaksi ollut omiaan syrjäyttämään Jumalan\nsanan ja korvaamaan sen ihmissäännöillä. (Matt. 15: 6; Jes. 29: 13.)\nToiset ovat vastaanottaneet arvossapidettyjä ja tuottavia\nprofessori-virkoja jumaluusopin seminaareissa, jotka näennäisesti ovat\nperustetut kasvattamaan nuoria miehiä evankeliumin palvelukseen,\nmutta jotka itse asiassa opettavat heidän eri koulujensa n.k.\njärjestelmällistä jumaluusoppia, kahlehtivat vapaan ajatuksen, ja\nestävät sellaista vakavaa ja nöyrää Raamatun tutkimista, jonka\ntarkotuksena on yksinkertainen usko sen oppeihin ihmisten\nperimätiedoista välittämättä. Niin on \"papisto\", sukupolvi sukupolven\njälkeen, vaeltanut perityn eksytyksen tallatussa vaossa, ja ainoastaan\nsatunnaisesti on joku huomattu olevan kylliksi hereillä ja uskollinen\nvoidakseen huomata eksytyksen ja huutaakseen parannusta. On ollut\npaljon mukavampaa seurata virran mukana, erittäinkin kun suuret miehet\nkävivät etunenässä.\n\nSiten on papiston valta ja edut kokonaisuudessaan käytetyt väärin,\nvaikkakin sen riveissä on ollut ja yhä vielä on muutamia totisia,\nuskollisia sieluja, jotka todellakin uskoivat tekevänsä Jumalalle\npalveluksen kannattamalla vääriä järjestelmiä, joihin heidät oli\njohdettu, ja joiden eksytyksen kautta he myöskin suureksi osaksi ovat\nolleet sokaistuja.\n\nYlpeät ja omaansa etsivät papiston keskuudesta katsovat epäilemättä\nnämä huomautukset loukkaaviksi, mutta nöyrät pitävät varmastikin tätä\noikeaa esitystä arvossa, tunnustavat totuuden ja päättävät vaeltaa\nJumalan valossa, sellaisena kuin se loistaa hänen sanastaan,\nvälittämättä ihmisten perimätiedoista, ja he tulevat siunatuiksi sen\nkautta. Meitä ilahuttaa sanoa, että tähän mennessä elonaikana olemme\nsaaneet oppia tuntemaan muutamia harvoja saarnaajia, jotka, kun\nnykyinen totuus selvisi heille, jättivät eksytyksen ja pyrkivät\npalvelemaan totuutta. Mutta, oi, suurin osa papistosta ei kuulu\nnöyriin, ja taas saamme tuntea voiman Mestarin sanoissa: \"Kuinka vaikea\non niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle Jumalan valtakuntaan!\"\nolkoonpa tämä tavara sitte maineessa, opissa, rahassa tai vaikkapa vaan\ntavallisessa hyvinvoinnissa.\n\nYleisen kansan ei pidä sentähden hämmästyä siitä, että kristikunnan\nuskonnon opettajat kokonaisuuteen katsoen ovat sokeita tämän\nelonkorjuun erikoisille totuuksille, aivan niinkuin tunnustetut\nopettajat Juutalaiskaudenkin lopussa olivat sokeita ja vastustivat\nsilloisen elonkorjuun erikoisia totuuksia. Heidän sokeutensa on\n_palkka_, sentähden että he ovat käyttäneet väärin kykyjä ja\ntilaisuuksia. Valoa ja totuutta ei voida niinollen odottaa tältä\ntaholta. On hyvin merkitsevää, että uskonnolliset johtajat\nJuutalaiskauden lopussa esittivät kansalle tämän kysymyksen: \"Onko\nkukaan hallitusmiehistä tai farisealaisista uskonut häneen?\"\n(Joh. 1: 48.) Ne, jotka silloin sokeasti seurasivat johtajiaan,\nkadottivat etuoikeutensa uuden talouden siunauksiin. Niin käy myöskin\nnäinä Evankelikauden viimeisinä päivinä: Ne, jotka sokeasti seuraavat\n\"hengellisten\" johdatusta, joutuvat heidän kanssaan harhateille, ja\nainoastaan ne, jotka uskollisesti vaeltavat Jumalan kanssa, joilla on\nhänen henkensä ja nöyrä usko hänen kalliin sanansa kaikkiin\ntodistuksiin, voivat huomata eksytyksen \"lusteen\", joka niin kauvan on\nollut totuudella sekotettuna ja rohkeasti pysyä kiinni evankeliumin\nuskossa ja olla sydämessään uskolliset Jumalalle, kun kansanjoukot\nkulkevat virran mukana uskottomuutta kohden sen eri muodoissa, uskoen\nkehitysoppiin, korkeaan kritiikkiin, kristilliseen tieteeseen,\nspiritismiin tai muihin oppeihin, jotka kieltävät suuren Golgatan uhrin\nvälttämättömyyden ja ansion. Mutta ne, jotka jaksavat seistä tänä\n\"pahana päivänä\" (Ef. 6: 13), osottavat senkautta kristillisen\nluonteensa arvon. Sillä virran voima tulee niin vahvaksi heitä vastaan,\nettä ainoastaan tosi uskollisuus Jumalaa kohtaan, into, rohkeus ja\nmielenlujuus voi kestää loppuun saakka. Nouseva epäuskon aalto vie\nvarmaankin pois kaikki muut. On kirjotettu: \"Tuhat kaatuu sivullasi, ja\nkymmenen tuhatta oikealla sivullasi, mutta ei se kohtaa sinua... Koska\nsinä olet sanonut: Sinä, Herra, olet minun turvani, ja koska sinä olet\ntehnyt Ylimäisen suojaksesi... Joka Korkeimman (vihkiytymisen ja\nyhteyden) kätkössä istuu, hän pysyy Kaikkivaltiaan varjossa...\nSulillansa hän sinua suojaa, ja sinä pakenet hänen siipiensä alle;\nhänen totuutensa on kilpesi ja suojuksesi.\" -- Ps. 91: 7, 9, 1, 4,\nengl. k.\n\nKristitty ei voi välttää henkilökohtaista vastuutaan ja panna sitä\npastorien, opettajien, neuvoskuntain tai uskontunnustusten päälle.\nSillä meidät tuomitaan Jumalan omien sanojen mukaan (Joh. 12: 48--50;\nIlm. 20: 12) eikä kanssaihmistemme mielipiteitten eikä käskyjen mukaan,\nkuinka lahjakkaita ja korkealle korotettuja he sitte lienevätkään.\nSentähden pitäisi kaikkien olla jalojen berealaisten kaltaisia, jotka\n\"joka päivä tutkivat Raamatuita\" nähdäkseen jos se, mitä heille\nopetettiin, oli totta. (Apt. 17: 11.) Velvollisuutemme kristittyinä on\nse, että jokainen koettelee kaikkea, jonka ottaa vastaan ja pitää sen,\nmikä on hyvää. (1 Tess. 5: 21.) \"Lakiin ja todistukseen! Elleivät he\ntämän sanan mukaan lausu, johtuu se siitä, ettei heillä ole valoa.\" --\nJes 8: 20, engl. k.\n\nSama periaate voidaan sovittaa sekä aineellisiin että henkisiin\nasioihin. Nyt, kun eri valtiolaivat menevät perikatoaan kohti, voivat\nne, jotka näkevät tyrskyt etäältä, ainakin tarttua nykyisiin\ntilaisuuksiin järjestääkseen viisaasti omat olosuhteensa tuota\nvälttämätöntä ratkaisukohtaa varten, joskaan he eivät voi muuttaa\ntapahtumain yleistä kulkua. He voivat asettaa pelastusveneet ja\npelastusvyöt kuntoon, niin että, kun valtiolaiva hukkuu anarkian\nkiehuvassa meressä, he voivat pitää päänsä veden yläpuolella ja löytää\npakopaikan. Toisin sanoin, puhumatta periaatteista, on kumminkin\nviisasta meidän päivinämme toimia oikein, jalomielisesti ja\nystävällisesti kaikkia ihmisiä kohtaan katsomatta heidän\nelämänsuhteihinsa. Sillä suuri hätä nousee kiukustuneiden kansain\nvihasta, valistuneiden joukkojen tyytymättömyydestä ja suuttumuksesta\nparempiosaisia, hallitsevia luokkia kohtaan. Tyytymättömyyden syitä\npohditaan nykyään laajalti, ja nyt, ennenkuin vihan myrsky puhkeaa, on\nyksityisen aika tehdä periaatteensa tunnetuksi, ei ainoastaan sanojen\nkautta vaan myöskin käytöksensä kautta kaikissa suhteissa\nkanssaihmisiinsä. Nyt on aika tutkia tuota kultaista sääntöä ja elää\nsen jälkeen; oppia rakastamaan lähimmäistään niinkuin itseään ja\nmenetellä sen jälkeen. Jos ihmiset olisivat kyllin viisaita\najatellakseen, mikä hyvin läheisessä tulevaisuudessa täytyy tulla\nasiain nykyisen kulun lopputulokseksi, tekisivät he näin jo pelkästä\nviisaasta laskelmasta, joskaan ei periaatteesta.\n\nOn nimittäin järjellistä otaksua, että keskellä tulevan hädän hurjaa\nhämmennystä otetaan huomioon ne, jotka ovat osottautuneet olevansa\noikeudenmukaisia, jalomielisiä ja ystävällisiä, kun sitävastoin\nerityinen viha kohtaa niitä, jotka ovat harjottaneet sortoa ja\npuolustaneet sitä. Niin oli Ranskan vallankumouksenkin julmuuksien\nkeskellä, ja että se taas toistuu, siihen viittaa seuraava Herran sanan\nneuvo: \"Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, kukaties te\nvarjellaan Herran vihan päivänä.\" (Sef. 2: 3.) Ja taas: \"Välttäkää\npahaa ja tehkää hyvää. etsikää rauhaa ja tavottakaa sitä! Herran silmät\ntarkkaavat vanhurskaita, ja hänen korvansa heidän huutoansa. Mutta\nHerran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän\nmuistonsa.\" (Ps. 34: 15--17.) Nämä viisaat varotussanat ovat maailmalle\nylimalkaan. Pyhät, \"pieni lauma\", \"voittajat\", on luvattu katsoa\narvollisiksi _pelastamaan_ kaikesta tästä, mikä kohtaa maailmaa. --\nLuukk. 21: 36.\n\n\n\nPakanakansain yhteys kristikunnan kanssa ja suuri hädän aika.\n\n\nKun Herran vihan hehku ensisijassa kohtaa kristikunnan kansoja, koska\nhe ovat rikkoneet paljoa valoa ja erikoisia etuja vastaan, osottaa\nRaamattu kumminkin selvästi, etteivät myöskään pakanakansat ole olleet\nilman edesvastuuta eivätkä sentähden jää rankaisematta. Monen\nsukupolven aikana ja läpi vuosisatojen on heillä ollut mielihyvänsä\nvääryydessä. Heidän isänsä unohtivat Jumalan menneinä aikakausina,\nkoska he eivät tahtoneet pitää muistissaan hänen vanhurskasta\nhallitustaan; he rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa ja seurasivat\ntahallisesti omaa tyhmyyttään. Ja heidän jälkeläisensä ovat alituisesti\nrientäneet samaa alaspäinvievää tietä aina tähän päivään saakka.\nApostoli Paavali ilmottaa meille Room. 1: 18--32 hyvin selvästi, mitä\nJumala ajattelee näiden kansojen vastuunalaisuudesta. Siellä luemme:\n\n\"Jumalan viha ilmenee taivaasta kohdatakseen kaikkea jumalattomuutta ja\nvääryyttä, mitä ihmiset harjottavat, ne jotka pidättävät totuuden\nvääryydessä, sentähden että se, mikä Jumalasta tiedetään, on heille\nilmeistä; sillä Jumala on sen heille ilmottanut. Sillä hänen\nnäkymättömät ominaisuutensa ijankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa\novat, kun niitä hänen teoissaan tarkataan, maailman luomisesta asti\nnähtävänä, niin etteivät (kun heillä on luonnon valo, se on: luonnon\ntodistus Jumalan olemassaolosta, vallasta ja hyvyydestä, ja omantunnon\nvalo, joka ilmaisee mikä on oikein tai väärin) he voi sanoa itseänsä\nsyyttömiksi (kun he antautuvat pahalle tielleen), sentähden, että he,\nvaikka ovat tunteneet Jumalan (ainakin osaksi), eivät ole häntä\nJumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat käyneet\najatuksiltaan turhanpäiväisiksi, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on\npimentynyt (sellaisen elämän luonnollisena seurauksena). Kehuessaan\nviisaita olevansa, he ovat tyhmistyneet ja ovat katoamattoman Jumalan\nkirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten\nja matelevain kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät hyljännyt\nheidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, niin että he keskenään\nhäväisevät omat ruumiinsa; jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden\nvalheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet enemmän luotua kuin Luojaa,\njoka on ylistetty ijankaikkisesti. Amen.\"\n\n\"Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisten intohimojen valtaan\n(se on, Jumala ei koettanut saattaa heitä takaisin, vaan jätti heidät\nkulkemaan pahaa tietään ja kokemuksen kautta maistamaan sen katkeria\nhedelmiä)... Ja niinkuin he eivät tahtoneet Jumalaa tuntea, niin Jumala\nhylkäsi heidät heidän turmeltuneen mielensä valtaan, tekemään sitä,\nmikä ei sovi; he ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta,\nhäijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;\nhe ovat korvaan kuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalalle\nkauhistuksena, he ovat väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita,\npahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, tyhmiä, sanansa\nrikkojia, sydämettömiä, armottomia; jotka, vaikka tuntevat Jumalan\nvanhurskauden säädökset ja tietävät, että ne, jotka tuommoisia tekevät,\novat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan tee samoin, vaan ilmaisevat\nmieltymyksensäkin niille, jotka noin tekevät.\"\n\nNiinkuin tässä on osotettu, ovat pakanakansat kauvan sitten\ntukahuttaneet sen, mikä maailman varhaisina aikakausina oli tunnettua\ntotuutena Jumalasta ja hänen vanhurskaudestaan, sekä pitäneet pimeyttä\nvaloa parempana, koska heidän tekonsa olivat pahoja. Ja pahojen ja\nturhien mielikuvituksiensa perustuksella keksivät he vääriä\nuskontoja, jotka hyväksyivät heidän pahat tiensä oikeiksi. Ja kun\njälkeentulevaiset sukupolvet ovat hyväksyneet esi-isäinsä pahan tien\nhyväksymällä heidän oppinsa ja vaeltamalla heidän jäljissään, ovat he\nottaneet itselleen heidän kokoontuneet rikoksensa ja kirouksensa, ja\nnäin he ovat tehneet saman periaatteen perustuksella, jolla\nkristikunnan nykyiset kansatkin ottavat itselleen edellisten\nsukupolvien velvollisuudet. Huolimatta kaikesta tästä eivät\npakanakansat kumminkaan ole kokonaan jääneet joutumatta sen tosiasian\nvaikutuksen alaiseksi, että suuri valo on tullut maailmaan Jeesuksen\nKristuksen kautta. Jopa, ennenkuin Kristus tulikaan, oli Israelin\nihmeellinen Jumala tunnettu monen pakanakansan keskuudessa menettelynsä\nkautta tätä kansaa kohtaan, ja läpi Evankelikauden ovat Jumalan pyhät\nlevittäneet iloista sanomaa laajalti.\n\nSiellä ja täällä ovat muutamat harvat yksilöt ottaneet varteen\ntotuuden, mutta kansat sellaisinaan ovat ylimalkaan jättäneet sen\nhuomioonottamatta ja vaeltaneet edelleen pimeydessä. Sentähden on Herra\n\"vihainen kaikille kansoille\". (Jes. 34: 2.) Pakanakansat, joilta\npuuttuu evankeliumi ja sen edut, tuomitaan arvottomiksi hallitsemaan\nedelleen, kun taas niinkutsutut kristikansat, jotka ovat nauttineet\nevankeliumin valoa ja etuja, mutta jotka eivät ole vaeltaneet sen\narvoisesti, tuomitaan myöskin totuuden ja vanhurskautensa mittapuun\nmukaan arvottomiksi hallitsemaan edelleen.\n\nSiten on jokainen suu tukittu, ja koko maailma on rikollinen Jumalan\nedessä. Kaikkien kansojen joukossa \"ei ole ymmärtäväistä, ei ketään,\njoka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikkityyni käyneet\nkelvottomiksi; ei ole ketään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.\"\n\nJumalan oikeus siinä, että hän rankaisee kaikkia kansoja, on ilmeinen.\nJa kun pakanakansat saavat osakseen oikeudenmukaisen koston teoistaan,\nniin ei meidän tule unohtaa kristikunnan suurempaa edesvastuuta. Sillä\njos juutalaisilla oli kaikin tavoin etuuksia pakanain edellä, ennen\nkaikkea siinä, että Jumalan lausunnot ovat uskotut heille (Room. 3: 1,\n2), mitä silloin sanomme kristikunnan kansoista, joilla on vielä\nsuuremmat sekä lain että evankeliumin edut? Kumminkin on totta\nkristikunnasta tänä päivänä, niinkuin se oli juutalaisesta kansastakin,\nettä heidän tähtensä pilkataan Jumalan nimeä pakanain keskuudessa.\n(Room. 2: 24.) Muistakaamme esim. että \"kristityt\" kansat\nkullanahneudessaan ovat pakottaneet pakanakansat opiumin ja väkijuomain\nkauppaan. Luotettava todistaja, joka puhuu henkilökohtaisesta\nkokemuksesta, kirjotti joku aika sitten New Yorkin \"Voicessa\"\nseuraavaa:\n\n\"Omien huomioideni mukaan Kongossa ja Afrikan länsirannalla niinkuin\nmonen lähetyssaarnaajan ja muidenkin ilmotusten mukaan aiheuttaa\njuoppous suurempaa vahinkoa alkuasukasten keskuudessa kuin orjakauppa\non koskaan aiheuttanut. Se tempaa pois kansan ja tekee kylät autioiksi,\nmutta se ei ainoastaan surmaa tuhansia vaan turmelee ja saattaa\nperikatoon koko sukuja sekä ruumiiseen että sieluun nähden, niin että\nheidän jälkeläisistään tulee suvustaan turmeltuneita olentoja, joissa\non vanhempainsa turmeltuneen tilan leima... Kaikki työntekijät saavat\npäivittäin puolipäivän aikaan suuren määrän rommia ja täytyy jokaisen\njoka lauvantai-ilta ottaa vastaan ainakin kaksi pulloa paloviinaa\nmaksuksi työstään. Ja monissa tehtaissa pakotetaan heidät, kun heidän\n1--3 vuoteen pitkä palvelusaikansa loppuu, viemään tynnyrin rommia tai\npaloviinaa mukanaan kotiin. Maassasyntyneitä kauppiaita pakotetaan\nottamaan paloviinaa vastineeksi kotoisista tuotteistaan, silloinkin kun\nhe tekevät vastaväitteitä; ja kun eivät saa oikeutta, tyhjentävät he\npaloviinan jokeen. Sanotaan yleisesti: 'Mustain täytyy tyytyä rommiin,\nemme voi saada kylliksi rahoja tyydyttääksemme liikettä myymällä\nainoastaan suolaa tai kangasta heille.' Kaupungit tarjoavat juoppouden\ntähden joka sunnuntai kauhistuttavan näyn. On kyliä, joissa kaikki,\nmiehet, naiset ja lapset, ovat aivan juovuksissa, ja siten tulee loppu\njumalanpalveluksista, joita ennen on pidetty. Ruhtinaat sanovat surulla\nlähetyssaarnaajille: 'Miksette te Jumalan miehet tulleet ennen\njuoppoutta? Nyt se on ottanut pois kansani ymmärryksen ja paaduttanut\nheidän sydämensä; he eivät ymmärrä mitään eivätkä välitä mistään\nhyvästä.' Sanotaan myöskin että pakanat pitävät Raamattua arvossa ja\nsanovat kristityille: 'Teidän tekonne eivät ole sopusoinnussa tämän\npyhän kirjan oppien kanssa.' Erään braminin sanotaan kirjottaneenkin\neräälle lähetyssaarnaajalle: 'Me olemme tarkastaneet teitä. Te ette ole\nniin hyvä kuin teidän kirjanne. Jos teidän kansanne käytös olisi yhtä\nhyvä kuin teidän kirjanne, saisitte te Intian valtaanne viidessä\nvuodessa'.\" -- Katso Hes. 22: 4.\n\nJos Niiniven asukkaat ja Saaban kuningatar esiintyvät tuomiolla sitä\nIsraelin sukua vastaan jolle Herra puhui (Matt, 12: 41, 42), silloin\nesiintyy Israel ja kaikki edelliset sukupolvet sekä kaikki pakanat\noikeudella tätä kristikunnan sukupolvea vastaan, sillä missä paljon on\nannettu siellä myöskin paljon vaaditaan. (Luukk. 12: 48.) Mutta jättäen\nhuomioonottamatta koston siveellisen puolen tässä asiassa, huomaamme,\nettä itse asian luontoon kuuluu, että pakanakansojen täytyy kärsiä\nkristikunnan, Babylonin, lankeemuksen kautta. Jumalan sanan\nvaikutuksen kautta ovat n.k. kristikansat edistyneet suuresti joka\nsuuntaan. Rikkaudessa, mukavuudessa, ymmärryksen kehityksessä,\nkoulusivistyksessä, kunnallisessa hallinnossa, tieteessä, taiteessa,\nkäsitöissä, kaupassa ja kaikissa inhimillisen teollisuuden haaroissa\novat he sentähden paljon pakanakansain edellä, jotka eivät ole olleet\nniin Jumalan sanan sivistävän vaikutuksen suosimia. Nämä ovat sensijaan\nalituisesti laskeneet, niin että heistä voi nyt ainoastaan nähdä\nmuinaisen kukoistuksensa hylyn. Huomaa esim. Kreikkaa, joka kerran oli\nmaailman sivistyksen ja rikkauden pesäpaikka, sekä Egyptiä, joka kerran\noli koko maan etevin kansa. Molempien ihanuus on nyt kadonnut.\n\nSeurauksena pakanakansojen lankeemuksesta ja kristittyjen kansain\nkukoistuksesta ovat edelliset enemmän tai vähemmän velkaa jälkimäisille\nmonista eduista niinkuin kaupasta, maailman kulkuneuvoista ja sitä\nseuraavasta ajatusten ja käsitysten j.n.e. levenemisestä. Niin on\nmyöskin viimeisten vuosien edistyminen kietonut kaikki kansat eri\nyhteisiin harrastuksiin, joita ei voida vakavasti järkyttää yhden tai\nuseamman kansan keskuudessa, ilman että sen pian täytyy koskea kaikkia.\nSentähden, kun Babylon, kristikunta, äkkiä hukkuu, kohtaavat sen\nseuraukset ankarasti kaikkia kansoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän\nriippuvaisia siitä. Vertauskuvallisella kielellä sanotaan heidän\nsentähden kovasti itkevän suuren Babylonin kaupungin lankeemusta.\n(Ilm. 18: 9--19.) Mutta pakanakansat eivät saa kärsiä ainoastaan\nBabylonin lankeemuksen tähden, sillä yhteiskunnallisen ja valtiollisen\nliikkeen kuohuvat aallot leviävät nopeasti ja nielevät kaikki kansat.\nJa siten lakaistaan koko maa turmeluksen luudalla ja ihmisten ylpeys\ntulee tyhjäksi. Sillä on kirjotettu: \"Minun on kosto, minä olen\nkostava, sanoo Herra\". (Room. 12: 19; 5 Moos. 32: 35.) Ja Herran tuomio\nsekä pakanoista että kristikunnasta tapahtuu mitä tarkimman oikeuden\nmukaan.\n\n       *       *       *       *       *\n\n             Ällös pelkää!\n\n    Jos päivönen pilvihin peittyisikin,\n    Ja tummenis taivas, oo huoleti vaan,\n    Sun taivainen Taattosi armollisin,\n    Hän auttavi tiellä sua rakkaudessaan.\n\n    Jos tiesi on ahdas ja tappurainen,\n    Niin muistathan Herrankin kulkeneen sen.\n    Sen päässä sä, jos vaan oot uskollinen,\n    Saat elämän kruunun ja kirkkauden.\n\n    Ja laineet kun tyrskien kuohuilevat\n    Ja myrskyt kun pauhaa, ei tähteä näy,\n    sua Herrasi silmät ne johdattavat,\n    Hän aamuhun rauhan myös rinnallas käy.\n\n    Hän enkelit käskee sua varjelemaan\n    Ja tielläsi hellästi hoitelemaan.\n    Sua valollaan johtaa, niin luottaos vaan!\n    Ei koskaan hän muutu, ei konsanaankaan!\n\n    Oi luottaos Herraan! Niin, luottaos vaan!\n    Hän aina on vakaa, oi, luottaos vaan!\n\n\n\n\nNELJÄS LUKU.\n\nBabylon syytettynä suuren tuomioistuimen edessä.\n\nBabylonin, kristikunnan, porvarilliset, yhteiskunnalliset ja kirkon\nmahdit ovat nyt punnitut vaa'alla. -- Syytös porvarillisia voimia\nvastaan, nykyistä yhteiskunnallista järjestelmää vastaan ja kirkollisia\nvoimia vastaan. -- Jo nyt keskellä sen juhlimista näkyy käsikirjotus\nsen tuomiosta ja on helposti luettavissa, vaikka koetus ei ole vielä\npäättynyt.\n\n    \"Herra Väkevä Jumala puhuu ja kutsuu maailman auringon koitosta\n    sen laskuun saakka... Hän kutsuu taivaat ylhäältä (korkeat eli\n    hallitsevat voimat) ja maan (kansanjoukot), tuomitaksensa\n    (häntä tunnustavan) kansansa (kristikunnan).\n\n    \"Kuule, minun kansani, niin minä puhun; Israel (nimeksi henkinen\n    Israel -- Babylon, kristikunta) sinua vastaan tahdon todistaa\n    (tahdon varottaa sinua)... Jumalattomalle sanoo Jumala: Miksi\n    tahdot ilmottaa minun sääntöjäni ja ottaa liittoni suuhusi, kun\n    kuitenkin vihaat kuritusta ja heität minun sanani taaksesi? Jos\n    näet varkaan, mielistyt sinä häneen ja pidät yhtä huorintekijäin\n    kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi\n    kutoo petosta. Sinä istut ja puhut veljiäsi (totisia pyhiä,\n    vehnäluokkaa) vastaan, äitisi poikaa sinä panettelet. Näitä\n    sinä teet, ja minä olisin vaiti? Luuletko, että minä tosiansa\n    olen sinun kaltaisesi? _Mutta minä nuhtelen sinua, ja asetan\n    näitä silmäisi eteen_.\n\n    \"Huomatkaa siis näitä, te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä\n    raatelisi, eikä olisi pelastajaa!\" -- Ps. 50: I, 4, 7, 16--22.\n\n\nSeurauksena tiedon suuresta kasvamisesta kaikilla aloilla, josta\nkaitselmus on pitänyt huolta tänä Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen\n\"valmistuksen päivänä\", punnitaan nyt kristikunnan, Babylonin,\nporvarilliset ja kirkolliset mahdit oikeuden vaakalaudalla koko\nmaailman nähden. Tuomion hetki on tullut, tuomari on ottanut paikkansa,\ntodistajat, yleinen kansa, ovat läsnä, ja tällä kehitysasteella saavat\nvallallaolevat mahdit kuulla syytöksiä, ja heidän sallitaan vastata\npuolestaan. Heidän asiansa koetellaan avoimen tuomioistuimen edessä ja\nkoko maailma on jännityksellä kuulemassa.\n\nTämän oikeudenkäynnin tarkotuksena ei ole suuren Tuomarin vakuuttaminen\nnäiden valtain todellisesta asemasta, sillä heidän tuomionsa on jo\nedeltäpäin sanottu ennustuksen varman sanan kautta, ja jo voidaan lukea\nheidän juhlasaliensa seinällä salaperäiset, mutta turmiolliset sanat:\n\"mene, mene, tekel, ufarsin\". Nykyinen koetteleminen, jossa pohditaan\noikeutta ja vääryyttä, oppeja ja kelvollisuutta j.n.e., ilmaisee\nkaikille ihmisille Babylonin todellisen luonteen, niin että, vaikka sen\nväärät vaatimukset ovat kauvan pettäneet ihmisiä, he lopuksi tulevat\ntämän oikeudenkäynnin kautta täyteen selvyyteen Jumalan oikeudesta sen\nlopulliseen hävittämiseen nähden. Tässä koettelemisessa asetetaan\nkysymyksenalaiseksi Babylonin vaatimukset sen suuremmasta pyhyydestä ja\njumalallisesta oikeudesta hallita maailmaa yhtä hyvin kuin sen monet\nristiriitaiset opitkin.\n\nSelvästikin häpeissään ja hämmennyksissään sellaisen todistajajoukon\nedessä koettavat porvarilliset ja kirkolliset mahdit hallitsijainsa ja\npapiston edustamina tehdä tilinsä. Historia ei viittaa mihinkään\naikaan, jolloin olot olisivat olleet sellaiset kuin nyt. Ei koskaan ole\nniin tarkastettu, kuulusteltu ja arvosteltu papistoa, valtiomiehiä ja\nyhteiskunnan hallitusmiehiä kuin tällä yleisellä ajatuksien\nlausumisella, jonka kautta Herran sydämiätutkiva henki saa aikaan\nheissä suurta hämmennystä. Huolimatta heidän yrityksistään välttää\ntämän ajan hengen tutkistelu ja ristikuulustelu, täytyy heidän kestää\nse, ja koetteleminen jatkuu.\n\n\n\nBabylon punnittu vaa'alla.\n\n\nKun joukot meidän aikanamme rohkeasti vaativat kristikunnan sekä\nporvarillisia että kirkollisia mahteja vahvistamaan vaatimuksensa\n_jumalallisesta_ hallitsemisoikeudesta, niin eivät he eivätkä\nvallassaolijatkaan huomaa, että Jumala on antanut hallitusoikeuden\n[II osa, siv. 81, 88] sellaisille hallitsijoille, joita ihmiset\nylimalkaan valitsisivat tai sietäisivät, olkootpa hyviä tai pahoja,\nkunnes \"pakanain ajat\" loppuisivat; että Jumala tänä aikana on sallinut\nmaailman kokonaisuuteen katsoen hoitaa omia asioitaan ja koettaa\nitsehallintoa. Sen päämäärä on ollut, että kaikki ihmiset oppisivat,\nettä he ovat langenneessa tilassa kykenemättömiä pitämään pystyssä\nitsenäistä hallintoa, ja ettei kannata koettaa olla riippumaton\nJumalasta tai toisistaan. -- Room. 13: 1.\n\nHallitsijat ja johtavat luokat eivät ole ymmärtäneet tätä, mutta ovat\nhuomanneet tilaisuutensa ja käyttäneet hyödykseen vähempiosaisten\njoukkoja, ja heidän salliminaan ja sietäminään, olkoonpa sitten, että\ntämä on tapahtunut tietoisesti tai tietämättä, on heitä kauvan tuettu\nvallassa. Sen ohessa ovat he koettaneet saada oppimattomien joukkojen\npäihin ilettävän opin \"ruhtinasten jumalallisista oikeuksista\"\nporvarillisessa ja kirkollisessa suhteessa, ja lujittaakseen tämän\nopin, joka on niin sovelias heidän aikomuksilleen, on tietämättömyyttä\nja taikauskoa monina vuosisatoina virkistytetty joukkojen keskuudessa.\n\nVasta uudempana aikana on tieto ja sivistys tullut yleiseksi, mutta\ntätä eivät ole aikaansaaneet kuninkaiden ja kirkkoruhtinasten\npyrkimykset, vaan asianhaarat, jotka Jumalan sallimus on tuottanut.\nSanomalehdistö ja höyryvoima ovat olleet parhaimpina välineinä.\nEnnenkuin Jumala astui väliin, eivät joukot voineet oppia paljon paitsi\nomaa kokemustaan, koska he olivat suureksi osaksi erotettuja\ntoisistaan. Mutta nämä välineet ovat aikaansaaneet ihmeellisen yhteyden\nyhteiskunnallisella alalla ja liiketoimissa, niin että kaikki\nkatsomatta säätyyn tai olinpaikkaan voivat käyttää hyväkseen toisten\nkokemuksia koko maailmassa.\n\nNyt on suuri yleisö matkustava yleisö, lukeva ja ajatteleva yleisö, ja\nse tulee myöskin nopeasti tyytymättömäksi ja meluavaksi yleisöksi,\njolla on ainoastaan vähän jälellä kunnioitusta kuninkaita ja\nvallassaolijoita kohtaan, jotka ovat pitäneet koossa nykyisen asiain\njärjestyksen, jonka alla kansanjoukkoja niin herkeämättä ärsytetään.\n\nEräässä maassa huomataan hyvin, että yleinen valistus suuren\nkansanjoukon keskuudessa johtaa vallassaolijoihin nähden epävarmuuteen.\nSentähden on sisäasiainministeri päättänyt iskuna nihilismin\nkasvamiselle estää korkeamman sivistyksen köyhemmiltä luokilta. Hän\njulkaisi nimittäin kerran määräyksen, että lukioihin ja korkeakouluihin\nei saisi vastaanottaa oppilaiksi palvelijain, talonpoikain,\nkäsityöläisten, vuokraajien ja samallaisissa yhteiskuntaoloissa olevien\nlapsia, sillä ei olisi hyvä, että nämä lapset nostettaisiin niistä\noloista, joihin he kuuluivat, koska, niinkuin pitkä kokemus oli\nosottanut, he sen kautta tulivat tyytymättömäksi osaansa ja\nkatkeroituneiksi yhteiskuntajärjestyksen välttämättömiä eroavaisuuksia\nvastaan.\n\nMutta tuossakin maassa on liian myöhäistä meidän päivinämme toteuttaa\nsellaista politiikkaa. Tätä politiikkaa seurasi paavikunta valtansa\npäivinä, mutta tuo viekas laitos huomaa nyt, että se olisi erehdys ja\nvahingoksi sille vallalle, joka koettaisi sitä. Valo on noussut\njoukkojen mieliin, ja niitä ei voida karkottaa takaisin muinaiseen\npimeyteensä. Tiedon kasvaminen on synnyttänyt tasavaltaisen\nhallitusmuodon vaatimuksen, ja itsevaltiasten on täytynyt tehdä suuria\nmyönnytyksiä kansan vaatimusten tähden.\n\nUuden päivän sarastaessa alkavat ihmiset huomata, että väärien\nvaatimusten suojassa, joita kansat muinaisessa tietämättömyydessään\ntukivat, ovat hallitsevat luokat itsekkäästi tehneet muiden\nluonnolliset oikeudet ja edut kauppatavaraksi. Ja kun he\npunnitsevat vallassaolijain vaatimuksia, tulevat he nopeasti omiin\njohtopäätöksiinsä, huolimatta kaikista heikoista verukkeista. Mutta kun\nheitä itseään ei johda mitkään korkeammat vanhurskauden ja totuuden\nperiaatteet, niinkuin hallitsevia luokkia, on joukkojen arvostelu\nkaukana oikeudesta; sillä heidän nopeasti kasvava taipumuksensa on\nkaiken lain ja järjestyksen sivuuttaminen pikemmin kuin taipumus\nJumalan sanan valossa rauhallisesti ja maltillisesti tarkastella\noikeuden vaatimuksia kaikilta puolin.\n\nKun Babylonia, kristikuntaa -- nykyistä yhteiskuntajärjestystä, jota\nedustavat valtiomiehet ja papisto -- punnitaan yleisen mielipiteen\nvaakalaudalla, huomataan sen monet luonnottomat vaatimukset aivan\nperusteettomiksi ja kohtuuttomiksi. Ja sitä vastaan suunnatut ankarat\nitsekkäisyyden syytökset ja syytökset ristiriitaisuudesta Kristuksen\nkultaisen säännön kanssa, jonka nimeä ja valtaa se vaatii itselleen,\novat jo nostaneet vastakkaisen maljan niin korkealle, että maailmalla\nnyt enää on hyvin vähän kärsivällisyyttä kuunnella edelleen todistuksia\nsen todellisuudessa antikristillisestä luonteesta.\n\nSen edustajat kehottavat maailmaa panemaan huomiolle heidän\nvaltakuntiensa ihanuuden, heidän armeijainsa voittokulut, heidän\nkaupunkiensa ja palatsiensa kauneuden ja loiston sekä heidän\nvaltiollisten ja uskonnollisten laitostensa arvon ja voiman. He\nkoettavat elähyttää muinaisen ajan yhdistävää isänmaallisuuden henkeä\nja taikauskoa, joka muinoin taipui nöyrällä kunnioituksella\nvallassaolijain edessä, ja joka iloisesti huusi: \"eläköön kuningas\nkauvan\" sekä kunnioituksella katseli niitä, jotka väittivät olevansa\nJumalan edustajia.\n\nMutta tämä aika on ohi. Vanhan tietämättömyyden ja taikauskon jätteet\nhäviävät nopeasti ja sen kanssa myöskin yhdistävän isänmaallisuuden\ntunteet ja sokea uskonnollinen kunnioitus ja niiden sijaan tulee\nriippumattomuus, uhmailu ja epäilys jotka ennen pitkää johtavat\nmaailmanlaajuiseen taisteluun ja anarkiaan. Eri valtiolaivojen kansa\npuhuu uhaten ja kiukulla kapteeneilleen ja perämiehilleen ja\ntoisinaan tulevat he melkein kapinallisiksi. He väittävät, että\nvallassaolijain nykyisen politiikan tarkotuksena on houkutella heidät\ntulevaisuuden orjamarkkinoille, tehdä heidän luonnolliset oikeutensa\nkauppatavaraksi sekä saattaa heidät niihin elämänsuhteihin, joissa\nheidän isänsä orjailivat, Ja yhä suuremmalla innokkaisuudella vaativat\nmonet, että nykyinen laivapäällystö on pantava pois viralta, että laiva\nsaa olla tuuliajolla, kun he itse taistelevat vallasta. Mutta tätä\nrajua ja vaarallista huutoa vastustavat kapteenit ja perämiehet\nkuninkaat ja valtiomiehet, säilyttäen paikkansa sekä huutaen kansalle:\nkädet ylös, te annatte laivan kulkea matalikolle! Uskonnolliset\nopettajat esiintyvät ja neuvovat kansaa alamaisuuteen, ja koettaessaan\nterottaa mieliin omaa luulottelemaansa jumalallista valtaansa, jättävät\nhe huomioonottamatta porvarivaltojen pyrkimykset kansan ohjaksissa\npitämiseksi. Mutta hekin alkavat ymmärtää, että heidän valtansa on\nmennyttä, ja he katselevat ympärilleen keksiäkseen keinon sen\ntakasinsaamiseksi. Niinpä puhuvat he yhteenliittymisestä ja\nyhteisvaikutuksesta toistensa kanssa, ja me kuulemme heidän tekevän\nkauppaa valtioiden kanssa saadakseen suurempaa apua ja lupaavan\nkorvaukseksi pitää pystyssä porvarilaitoksia (kuolevalla)\nvaikutuksellaan. Mutta kaikista huolimatta on myrsky lähestymässä, ja\nkun joukot, jotka eivät näe vaaraa, jatkavat huutamistaan, valtaa\nheidät, jotka seisovat laivan peräsimessä, pelko siitä, minkä he nyt\nnäkevät varmuudella tulevan.\n\nKirkolliset mahdit tuntevat osittain, että heidän on tehtävä tili.\nSen ohessa koittavat he esittää asian mahdollisen parhaassa\nvalossa, voidakseen jos mahdollista estää yleisen mielipiteen\nvallankumouksellista virtaa, joka on suunnattu heitä vastaan. Mutta kun\nhe puolustuksekseen koittavat esittää niitä mitättömän hyviä\nvaikutuksia, joita heidän toimintansa on aikaansaanut menneinä\nvuosisatoina, tulee heidän hämminkinsä ainoastaan paljon selvemmäksi,\nja muiden silmät avautuvat näkemään asiain todellisen tilan.\nTuollaisia puolustuksia näkyy alituisesti sekä maailmallisissa että\nuskonnollisissa sanomalehdissä. Jyrkässä ristiriidassa tämän kanssa\nhuomataan myöskin maailman armoton arvostelu kristikunnan sekä\nkirkollisista että porvarillisista mahdeista. Tästä esitämme muutamia\nesimerkkejä.\n\n\n\nMaailman syytös porvarillisia mahteja vastaan.\n\n\n\"New York Evening Post'ista\" lainaamme seuraavaa: \"Kaikista ihmissuvun\nomituisista käsityksistä ei ole enää omituisempaa kuin se, että\nkaikkivaltias Jumala olisi erikoisella huolella valinnut muutamia mitä\ntavallisimpia ihmissuvun jäseniä, usein sairaita, tyhmiä ja\npaheellisia, hallitsemaan suuria kansoja hänen erikoisessa\nsuojeluksessaan ja hänen edustajinaan maan päällä.\"\n\nToisesta sanomalehdestä lainaamme seuraavaa: \"Europassa ei ole\nainoatakaan valtaistuinta, jossa eivät isien synnit olisi huomattavasti\nkohdanneet lapsia ja yhden tai kahden sukupolven perästä ei enää ole\nyhtään Bourbonia, Habsburgia tai Guelfiä suututtamassa ja hallitsemassa\nmaailmaa. Tällainen veri jää tulevaisuudessa pois laskusta. Se poistaa\nitsensä pois tieltä.\"\n\nEräs sanomalehtimies on laskenut, että Englannin kuningashuoneen kulut\nvuosina 1837--1888 olivat 29,583,974 puntaa sterlingiä eli yli 746\nmiljonaa markkaa. Sen ohessa hän huomauttaa:\n\n\"Onko leikki sen hinnan arvoista? Se on hirveä summa maksettavaksi. Se\nmerkitsee, että kansaa on verotettu äärimmäisyyteen saakka, jotta\nvoitaisiin pitää joku määrä henkilöitä toimettomina, jotka koituisivat\nmaalle suurimmaksi hyödyksi, jos he rehellisesti ansaitsisivat\nleipänsä.\"\n\nErään nykyisen hallitsijan kruunausjuhlallisuudet ovat huomattavana\nvalaistuksena suuresta kuninkaallisesta ylellisyydestä, jonka\ntarkotuksena, samoin kuin kaiken muunkin kuninkaallisen komeuden, oli\nistuttaa kansanjoukkoihin se ajatus, että hallitsijat olivat niin\npaljon heidän yläpuolellaan, että heitä piti palvella korkeampina\nolentoina ja että heitä oli toteltava hyvin orjamaisesti. Komeuden\ntässä tilaisuudessa sanotaan maksaneen 25 miljoonaa dollaria (noin 125\nmilj. markkaa). Lontoolainen _The Spectator_ huomautti siitä\nmuunmuassa:\n\n\"On vaikeata lukea noista kruunausjuhlallisuuksista, saamatta\nmielipahan tunnetta, erittäinkin kun samaan aikaan saa lukea\nverilöylyistä, jotka tuo maa olisi kyennyt estämään, jos se olisi\ntahtonut. Viisi miljonaa puntaa sterlingiä yksistä juhlamenoista! Onko\nperiaatetta, jolla sellaisia menoja edes näennäisestikään voitaisiin\npuolustaa? Se on Belsassarin tuhlaavaisuutta, melkeinpä mielipuolisen\nylpeyden osottamista, aarteitten tuhlaamista, jollaista itämaalaisilla\nruhtinailla on tapana toisinaan osottaa, ainoastaan herättääkseen\nsuuruuden tunnetta turmeltuneessa mielessä.\"\n\nMutta sen tosiasian, että hallitsijoilla niin sanotuissa kristityissä\nvaltakunnissa ei ole ollenkaan tosi kristillisiä tunteita eikä edes\ninhimillistä myötätuntoa, vahvistavat täydelleen heidän suhteensa\nArmenian kysymykseen. Sillä kun rikkautta kylvetään täysin käsin\nkuninkaallisuuden ja sen sisällyksettömän komeuden ja loiston\ntukemiseksi, ja kun heillä on käytettävänään miljonia sotamiehiä ja\nmerimiehiä sekä mitä ihmeellisimpiä sotavarustuksia, kuuntelivat he\nliikkumattomina armenialaisten kristittyraukkojen huutoa, joita\nturkkilaiset olivat kiduttaneet ja tappaneet kymmenintuhansin. Suuret\narmeijat eivät selvästikään ole tarkotetut ihmiskunnan parhaaksi, vaan\nainoastaan maailman valtio- ja rahamiesten itsekkäiden tarkotusten\nedistämiseksi: maa-alueiden anastamiseksi, rahamiesten etujen\nsuojelemiseksi, saadakseen murhaavalla pahuudella tarttua toistensa\nkurkkuun, koska hyvänänsä vaan tarjoutuu tilaisuus heidän oman valtansa\nsuurentamiseksi tai heidän omien rikkauksiensa kartuttamiseksi.\n\nTämän kuninkaallisen tuhlaavaisuuden, joka jossain määrin vallitsee\nkaikissa yksinvalloissa, jyrkkänä vastakohtana ovat _Europan maiden\näärettömät valtiovelat_. Lainaamme seuraavaa \"London Telegraphista\":\n\n\"Rahapula riippuu mustan pilven tavoin Europan kansojen,\nerittäinkin pienten päällä. Sillä ei voida kieltää, että valtioiden\nvaillinkilaskut ja toiveet kansojen menestyksestä ovat hyvin surkeita.\nPääasiallisimpana ja selvimpänä syynä tähän on luonnollisesti asestettu\nrauha, joka painaa koko Europpaa painajaisen tavoin ja on muuttanut\nkoko mannermaan sotaleiriksi. Katso ainoastaan Saksaa, tuota vakavaa ja\njärkevää valtakuntaa! Sotilasvoiman menot, jotka vuonna 1880 nousivat\n350 miljonaan markkaan, olivat vuonna 1893 nousseet 570 miljonaan\nmarkkaan. Uuden puolustuslain kautta tulee sitäpaitsi lisäksi\nvuosittain 60 miljonaa markkaa, ja Ranska on ryhtynyt samoihin\nkouristuksentapaisiin ponnistuksiin voidakseen vetää vertoja mahtavalle\nkilpailijalleen.\"\n\nKyvykkäät tilastontutkijat arvelevat, että, lukuunottamatta raskaita\nvelkataakkoja, todelliset Europan armeijain ja laivastojen\nkustannukset, linnaväestön ylöspito, työn menetys j.n.e. varmastikin\nnousevat 1,500,000,000 dollariin vuodessa. Englantilainen parlamentin\njäsen John Bright-vainaja kirjotti Ranskan edustajalle Passylle:\n\n\"_Nykyisin nielevät sotilasmenot kaikki Europan tulot_. Joukkojen\ntodelliset edut poljetaan jalkojen alle väärien kansan suuruuden\nkäsitysten eduksi. En voi olla ajattelematta, että Europpa kulkee\nsuurta ratkaisutapausta kohti. Sotavoimat tyhjentävät lopuksi kansojen\nkärsivällisyyden, ja nämä, joutuneena epätoivoon, lakaisnevat\nennenpitkää pois kuningashuoneet ja luullut valtiomiehet, jotka\nhallitsevat heidän nimessään.\"\n\nSiten on tuomio käymässä porvarillisia valtoja vastaan. Ei ainoastaan\nsanomalehdistö puhu niin, vaan myös joukot kaikkialla huutavat\nkovaäänisesti nykyisiä valtoja vastaan. Levottomuus on\nmaailmanlaajuinen ja tulee yhä vaarallisemmaksi joka vuosi.\n\n\n\nMaailman syytös nykyisiä yhteiskunnallisia järjestelmiä vastaan.\n\n\nKristikunnan yhteiskunnallinen järjestelmä on myöskin tutkimisen\nesineenä, ja kaikkialla kaikissa maissa kuuluu maailman todistus\nkaikkia sen vääryyksiä vastaan. Kaikki selittävät, että se on\nepäonnistunut. Vastustus sitä kohtaan tulee yhä suuremmaksi ja levittää\nlevottomuutta yli koko maailman, tärisyttää kaikkea luottamusta\nvoimassaoleviin laitoksiin ja lamauttaa teollisuutta tavan takaa\nlakoilla j.n.e. Ei löydy ainoatakaan kansaa kristikunnassa, jossa ei\ntehdä vastalauseita nykyisiä yhteiskuntajärjestyksiä vastaan, ja näin\ntehdään itsepintaisesti ja yhä uhkaavammin. Herra Carlyle sanoo:\n\n\"Englannin teollisuus näyttää nopeasti muodostuvan äärettömäksi\nvankilaluolaksi, joka savuaa ruumiillista ja siveellistä ruttotautia,\nhirmuiseksi Golgataksi, jonne sielut ja ruumiit haudataan elävinä.\nKolmekymmentätuhatta neulojaa työskentelee itsensä kuoliaaksi. Kolme\nmiljonaa kurjaa olentoa, jotka kuihtuvat pakollisessa toimettomuudessa,\nauttavat heitä kuolemaan. Nämä ovat ainoastaan muutamia piirteitä\nepätoivon synkästä luettelosta.\"\n\nMaailma näyttää kauhistuttavia vastakohtia: toiselta puolen miljonia,\njotka ovat ihmisten orjina saadakseen ylöspitonsa, äärettömän joukon\ntyöttömiä ja taas toisen joukon työläisiä, joille maksetaan huonoja\npalkkoja, toiselta puolen loistoa, ylellisyyttä ja mittaamatonta\nrikkautta. Sen kasaantumisesta sanotaan Chauncey M. Depeso'in kerran\nsanoneen:\n\n\"Viisikymmentä miestä Yhdysvalloissa voi kokoontua kahdessakymmenessä\nneljässä tunnissa ja rikkautensa perustuksella tehdä sopimuksen,\njonka kautta kaikki liikeyhteys ja kauppa pysähtyisi ja jokainen\nsähkömoottori seisahtuisi. Nämä voivat myöskin hallita rahamarkkinoita\nja saada aikaan silmittömän sekasorron, milloin vaan haluavat.\"\n\n\n\n\nMaailman tuomio kirkkomahdeista.\n\n\nMoite kirkkoa ja sen johtajia vastaan on ainakin yhtä ankara kuin se,\njota harjotetaan hallitsijoita ja rikkaita vastaan, sillä huomataan,\nettä niillä on yhteiset edut. Huomaa seuraava esimerkki.\n\n\"North American Review'issä\" marraskuulta 1893 kirjotti John Edgerton\nRaymond \"kirkon häviöstä\" m.m.:\n\n\"Kun köyhät ja sorretut, joita oli opetettu katsomaan ylös taivaaseen\ntulevaisen palkinnon toivossa, näkivät, että pyhät papit ja suositut\nruhtinaat olivat puetut purppuraan ja kalliiseen liinaan sekä elivät\njoka päivä herkullisesti, näkivät, että he kokosivat aarteita maan\npäällä huolimatta ruosteesta, koista ja varkaista, näkivät, että he\nhyvällä omallatunnolla palvelivat Jumalaa ja mammonaa, silloin alkoivat\nhe epäillä heidän rehellisyyttään. Ja pian hylkäsivät he kirkon\nalttarin ja selittivät: kirkon erehtymättömyyden kieltäminen tai se,\nettei usko sen tunnustuksia, ei ole samaa kuin uskonnon kieltäminen. Me\nemme sodi kristinuskoa vastaan, vaan tapaa vastaan, jolla kirkko\nesittää sitä. Jumalallisen totuuden kunnioittamiseen yhtyy mitä syvin\nkirkkojärjestelmän halveksiminen. Sitä suurta henkilöä, joka on\npolkenut maata, jonka kosketus tuotti elämää, ja jonka hymyileminen oli\nvapahdusta, häntä me ainoastaan kunnioitamme ja rakastamme, mutta emme\nsitä järjestelmää, joka väittää edustavansa häntä.\"\n\nToisessa sanomalehdessä selitti t:ri Rossiter W. Raymond\nkieltäytymisensä avustuksen antamisesta pakanalähetykselle näillä\nsanoilla:\n\n\"En voi enää antaa tukea lähetyssaarnaajille, jotka uskovat tuota\nhalveksittavaa harhaoppia siitä, että kaikki pakanat tuomitaan\nkadotukseen, ja että Jumala ei rakasta heitä. Olen väsynyt koko tuohon\npetkutukseen enkä tahdo antaa penniäkään uutisen levittämiseksi\nkirouksesta. Se, että Jumala on rakkaus, on hyvä uutinen, mutta sen\ntekevät vanhaksi taruksi ne miehet, jotka hinaavat Jagernautin vaunut\npakanain niskaan ja toivovat, että elättäisimme niitä eläimiä, jotka\nvetävät niitä. Minun kristillinen velvollisuuteni on, etten anna mitään\nlähetystyölle, joka opettaa pakanoille, että heidän isänsä menivät\nhelvettiin\".\n\nNiinmuodoin näemme, kuinka nykyisten asiain järjestys heiluu yleisen\nmielipiteen vaakalaudalla. Määrätty aika sen kukistumiselle on tullut.\nMaan suuri tuomari nostaa ylös inhimillisen järjen vaakalaudan, osottaa\ntotuuden ja oikeuden punnuksia, antaa tiedon valon virrata ja kehottaa\nkoko maailmaa koettelemaan hänen päätöksensä oikeutta, jonka mukaan hän\non tuominnut kristikunnan väärien vaatimusten petollisen ilveen\nhävitettäväksi. Maailma sovelluttaa koetuksen, ja lopuksi saavuttavat\nkaikki saman johtopäätöksen. Ja suuren myllynkiven tavoin heitetään\nBabylon, hämmennyksen suuri kaupunki, kaikkine kiitettyine\nporvarillisine ja kirkollisine mahteineen ja sille annettuine\narvoineen, rikkauksineen, arvonimineen, vaikutuksineen ja turhine\nkunnioineen mereen (rauhattomaan rajun kansan mereen) niin ettei se\nenään koskaan nouse. (Ilm. 18: 21; Jer. 51: 61--64.) Vaikkei\nkoetteleminen ole vielä loppunut, voivat kumminkin monet jo nähdä sen\ntuomion kirjotetuksi: \"Sinä olet vaa'alla punnittu ja liian keviäksi\nhavaittu\", ja pian pannaan sen kauhea tuomio täytäntöön. Sen hävitys\nsaatetaan loppuunsa, kun määrätyt \"pakanain ajat\" ovat loppuneet,\nvuonna 1915. Tapahtumat kehittyvät nopeasti sellaista käänne- ja\nlopputapausta kohden. Ainoastaan muutamat harvat suuressa\nnimiseurakunnassa ovat kyllin valvovia ja raittiita voidakseen huomata\nsen turmeltuneen tilan, koska sekä kuulijat että saarnaajat ovat liian\npaljon maailman hengen myrkyttämiä. Lukumäärään ja raha-asioihin nähden\ntuntee se kumminkin elävästi sairaan tilansa; sillä se pitää\nvälttämättömänä voida osottaa suuremmoista ulkokuorta, koska se luulee,\nettä sen jumalallinen tehtävä on maailman kääntäminen. Kuinka se on\nonnistunut tässä pyrkimyksessään, sitä tutkimme seuraavassa luvussa.\n\nKun niinmuodoin huomaamme, että Babylon on oikeuden edessä\npuolustamassa itseään kokoontuneen maailman läsnäollessa, millä\nvoimalla palautuukaan mieliimme psalmistan ennustuksen voima, mikä\nennustus on esitetty tämän luvun alussa! Vaikka Jumala on pysynyt\nhiljaa kaikkina vuosisatoina, kun paha on viettänyt riemuvoittojaan\nhänen nimessään ja hänen todelliset pyhänsä ovat kärsineet vainoa\nlukemattomilla tavoilla, ei hän kuitenkaan ole mitään unohtanut. Ja nyt\non tullut se aika, josta hän puhui profetan kautta, sanoen: \"_Minä\nnuhtelen sinua ja asetan näitä silmäisi eleen_.\" Pankoot kaikki, jotka\novat valveilla ja oikealla puolella, näinä hyvin vakavina aikoina,\nmerkille kaiken tämän ja huomatkoot kuinka täydellisesti ennustus ja\ntäyttyminen vastaavat toisiansa.\n\n\n\n\nVIIDES LUKU.\n\nBabylonin kansallissekaannus suuren tuomio-istuimen edessä.\n\nPorvarilliset mahdit ovat ahdingossa ja näkevät tuomionsa tulevan. --\nAhdingon pelossa tekevät he liittoja keskenään ja katsovat turhaan\nkirkon ja sen muinaisen vallan puoleen. -- He lisäävät armeijojaan ja\nlaivastojaan. -- Maa- ja meri-sotavalmistukset. -- Täydelliseksi tehdyt\nsotavarustukset. -- Herättäkää sankarit, takokaa vannaanne miekoiksi\nj.n.e. -- Huuto: \"rauha, rauha!\" vaikka ei rauhaa olekaan.\n\n    \"Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki toteutuisi, mikä on\n    kirjotettu... Ja maan päällä kansoilla (on) ahdistus, ja he\n    ovat epätoivossa meren pauhun ja aaltojen vuoksi. Ja ihmiset\n    menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa\n    maanpiiriä; sillä taivasten voimat järkkyvät. Ja silloin he\n    näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja\n    kirkkaudella.\"\n\n    \"Vielä kerran minä järkytän maan, jopa taivaankin. Mutta tuo\n    'vielä kerran' osottaa, että ne, jotka järkkyvät, koska ovat\n    luotuja, tulevat muuttumaan, jotta ne, jotka eivät järky,\n    pysyisivät... sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli.\"\n    -- Luukk. 21: 22, 25--27; Hebr. 12: 26--29.\n\n\nOn hyvin selvää, että kristikunnan porvarilliset mahdit huomaavat, että\ntuomio heistä on käymässä, ja etteivät he ole varmoja vallastaan.\nDisraeli sanoi, ollessaan valtioministerinä, puheessaan 2 heinäkuuta\n1874 (juuri elonkorjuun eli tuomiopäivän alussa), Englannin\nparlamentille näin:\n\n\"Suuri maailman ratkaiseva koetushetki on lähempänä kuin moni\nluuleekaan! Miksi on kristikunta niin uhattu? Pelkään, että sivistys on\nluhistumassa kokoon... Kaikkialla on tyytymättömyyttä, kansoilla on\nahdistus, ja ihmiset menehtyvät peljätessään... Ei keltään jää tämä\nhuomaamatta. Ei kukaan, joka joskus lukee sanomalehteä, voi olla\nhuomaamatta, kuinka valtiotaivaan horisontti täyttyy myrskypilvistä...\nSiitä täytyy syntyä kauhea purkaus. Jokaisen Europan hallituksen valtaa\nlevottomuus. Jokainen kuningas ja hallitsija seisoo käsi miekan\nkahvassa... Elämme ennen kuulumattoman säikähdyksen aikaa. Lähestymme\nloppua.\"\n\nJos näkyala oli sellainen tuomion alussa, kuinka paljon selvemmät\novatkaan nyt ajanmerkit!\n\nSeuraava oli \"London Spectator'issa\": \"Mikä on syynä siihen\nlevottomuuteen, joka niin vallitsee Europassa? Etupäässä lienee siihen\nsyynä se epätoivon aalto, joka nyt käy läpi koko sen maiden. Tällä\nepätoivolla on perustuksensa osittain taloudellisessa ahdingossa ja\nsiinä, että anarkia on yhtäkkiä esiintynyt maailmassa voimana...\nValtiomiehet odottavat laajalti vaaraa aina alhaalta päin,\npommimurhayrityksestä. Itse asiassa näkevät he, että anarkistit\nmuodostavat ainoastaan esijoukot siitä laumasta, joka hyökkää\nsivistystä vastaan ja murentaa vallallaolevan järjestyksen, jos ei sitä\nvoida lepyttää tai voittaa... Tämä epätoivo on nyt paljon suurempi\naineellisen ahdingon takia.\"\n\nEsitämme aineesta: \"Kansojen ahdinko\", josta puhui Jas. Beck, Esq.,\n\"The Christian Statesman'in\" (kristitty valtiomies) mukaan seuraavaa.\nSe on vilpitön kuva levottomasta ajastamme:\n\n\"Menneenä vuosisatana, joka alkoi Napoleonin kanunain jyrinällä\nMarengon luona ja päättyi samanlaisella jyrinällä sekä itä- että\nlänsimailla, ei ollut yhtään rauhan vuotta. Vuoden 1800 jälkeen on\nEnglannilla ollut 54 sotaa, Ranskalla 42, Venäjällä 23, Itävallalla 14\nja Preussilla 9. Siis 142 sotaa viiden kansan osalle, joista ainakin\nneljällä on Kristuksen evankeliumi valtiouskontona. Aikoinaan oli\nRooman vallan seisova armeija noin 400,000 miestä, mutta tämä oli\njaettu koko Eufratin ja Temsin väliselle alueelle. Nyt on Europan\nsotajoukkojen luku yli 4,000,000, paitsi varajoukkoja, joita on\nvähintäin 16,000,000, jotka ovat palvelleet armeijassa pitemmän tai\nlyhemmän aikaa. Viimeisenä kahtenakymmenenä vuotena ovat armeijat\nkasvaneet melkein kahdenkertaisesti, ja Europan valtiovelka, joka\nsuuremmaksi osaksi on otettu sotavarustuksien tähden ja pantu\nkansan niskoille, on kasvanut tuohon ennenkuulumattomaan\nkahdenkymmenentuhannen miljonan dollarin summaan.\"\n\nKeihään, peitsen ja taistelukirveen on nykyajan ihminen pannut pois\nlasten leikkikaluina. Niiden siassa ovat tuliaseet, joiden hävittävät\nseuraukset uhmailevat kaikkea kuvailua. Savuttoman ruudin keksiminen\naiheuttaa, että hävitys tulee täydelliseksi. Metzin luona lakaisivat\nkuularuiskut eräässä ottelussa 6,000 saksalaista kymmenen minutin\nkuluessa. Plevnan luona kadotti Skobeleff lyhyen hyökkäyksen aikana 100\nmetrin matkalla 3,000 miestä, mutta kuularuiskuilla ja kivääreillä on\nnyt viisi kertaa niin suuri hävittämiskyky. Ajatus tulevasta\nteurastuksesta voi sentähden saada sekä sydämen että järjen\nseisahtumaan.\n\n_Ei mikään ole selvempää kuin että ihmiskunta on tienhaarassa_.\nVarustukset ovat saavuttaneet huippunsa. Europan edelleen\nvarustautuminen on mahdotonta. Italia on jo vararikon partaalla\nsotavarustustensa tähden, ja voi siellä minä hetkenä hyvänänsä tulla\nvallankumous. Monet ajattelevat sanomalehtimiehet arvelevat, että\nEuropan kansojen sentähden täytyy joko alkaa sota tai myöskin riisua\naseensa. Kuinka sattuvasti ennustikaan Mestari: \"Maan päällä (on)\nkansoilla ahdistus... Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja\nodottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä.\"\n\nSosialismin ilmaukset Saksan valtiopäivillä, Belgian parlamentissa ja\nRanskan kamarissa eivät ole ollenkaan olleet omiaan vähentämään\nvallassaolijain pelkoa. Sosialistiset puoluejäsenet Saksan\nvaltiopäivillä kieltäytyivät ottamasta osaa keisarille omistettuun\neläköön huutoon eivätkä nousseet edes ylös paikoiltaan. Belgiassa\nvastasivat sosialistit parlamentissa ehdotettuun kuninkaalle\nomistettuun eläköön huutoon, kuninkaan kun katsottiin olevan ylimysten\nja pääoman puolella, huutamalla: \"Kauvan eläköön kansa! Alas\nkapitalistit!\" Ja Ranskan kamarin jäsenet selittivät, kun heidän\nsosialistisia ehdotuksiaan ei suosittu, että vallankumous suorittaisi\nsen, mitä nyt rauhallisesti pyydettiin, mutta hyljättiin.\n\nOn myöskin merkille pantava, että Saksan valtiopäivät hylkäsivät erään\nsosialisteja vastaan kohdistetun lain, ja Lontoossa kasvaa sosialismi\nalituisesti. Mahtavin työväenpuolue Englannissa on kokonaan\nsosialistinen järjestö. Se odottaa ennen pitkää veristä vallankumousta,\njosta seuraisi, että sosialistinen tasavalta perustettaisiin nykyisen\nkuningasvallan raunioille.\n\nEi ole siis mikään ihme, että kuninkaat ja hallitusmiehet ryhtyvät\nerikoisiin toimenpiteisiin suojellakseen itseään ja etujaan uhkaavalta\nvallankumoukselta ja maailmanlaajuiselta anarkialta. He koittavat\nyhdistyä toistensa kanssa, mutta heidän keskinäinen epäluulonsa on niin\nsuuri, että heillä on hyvin vähän toivoa mistään yhdistymisestä. Kansat\nkadehtivat ja vihaavat toisiaan, ja heidän sitoumuksensa riippuvat\nainoastaan heidän omista eduistaan. Sentähden voivat heidän liittonsa\nkestää ainoastaan niin kauvan kuin heidän itsekkäät suunnitelmansa\nsopivat rinnatusten. Niissä ei ole mitään hyvänsuopeutta tai rakkautta,\nja päivittäinen sanomalehdistö on alituisena todistuksena siitä, että\nkansoille on mahdotonta löytää sellaista valtiotaitoa, joka saattaisi\nheidät kaikki sopusointuiseen yhteistyöhön. Turha on niin muodoin\ntoivo, jonka odotetaan tulevan valtojen yhteen liittymisestä.\n\n\n\nKirkkolaitos ei ole enää tukiturva.\n\n\nKun mahtavat ainakin osaksi huomaavat tämän, suuntaavat he katseensa\ntuskallisesti kirkon puoleen (ei uskollisten harvojen pyhien puoleen,\njotka Jumala tuntee ja tunnustaa Seurakunnakseen, vaan suuren\nnimiseurakunnan puoleen, jonka ainoastaan maailma tunnustaa). He\nhaluavat katsoa, jos sillä olisi siveellistä vaikutusta tai kirkollista\nvaltaa, joka voisi olla heille avuksi hallitsijain ja kansain välisessä\ntaistelussa. Kirkko tahtoisi myöskin ilolla tukea heitä, sillä sen ja\nruhtinasten edut ovat yhteisiä. Mutta turhaan odotetaan apua tältä\ntaholta, sillä heräävillä joukoilla on enää hyvin vähän kunnioitusta\npapistoa ja valtiotaitoa kohtaan. Siitä huolimatta tehdään koetus\nkirkon avulla. Niin esim. lakkauttivat Saksan valtiopäivät sen\npäätöksen, jolla vuonna 1870 jesuiitat ajettiin pois Saksasta, toivoen\nvoivansa voittaa katolisen puolueen vaikutuksen armeijasäännösten\ntueksi. Anarkian ja yhteiskunnallisen sodan pelosta koetti myöskin\nItalian maallinen valta sovittaa itsensä Rooman kirkon kanssa. Tästä\nselitti valtioministeri Crispi huomattavassa puheessa, että\nyhteiskunnallinen järjestelmä nyt käy turmiollisen ratkaisukohdan läpi.\nOlisi sentähden välttämätöntä, että porvarilliset ja uskonnolliset\nmahdit yhdistyisivät sopuisaan yhteisvaikutukseen tuota kunniatonta\npuoluetta kohtaan, joka on kirjottanut lippuunsa: \"Ei Jumalaa eikä\nkuningasta!\" ja että yhteiskunta ryhtyisi taisteluun sotahuudolla:\n\"Jumalan, kuninkaan ja isänmaan puolesta!\"\n\nTämän pelon tähden ovat kaikki Europan porvarilliset vallat taipuvaisia\nsovittamaan itsensä paavin kanssa. Tämä toivoo sentähden voittavansa\npaljon takasin kadotetusta vallastaan. Tämä asianhaara kävi selville\npaaviriemujuhlassa muutamia vuosia sitte, jolloin kristikunnan kaikkien\nvaltioiden päät, Ruotsin kuningasta lukuunottamatta, antoivat paaville\narvokkaita lahjoja. Porvarilliset vallassaolijat tuntevat itsensä\nheikoiksi heräävän maailman suuren voiman edessä, ja epätoivossaan\nmuistuttelevat he paavikunnan, hirmuvaltiaan, muinaista valtaa. He\nvihaavat hirmuvaltiasta, mutta ovat halukkaat tekemään suuria\nmyönnytyksiä, jos he senkautta voivat saada apua pitääkseen\ntyytymättömät kansat ohjaksissa.\n\nMonet tunnustavat roomalaiskatolisen kirkon vaatimuksen, että nimittäin\nse on ainoa tukiturva nousevaa sosialismi- ja anarkismi-virtaa vastaan.\nMutta että tämä on tyhjää petosta, sen osottavat olosuhteet\nkorkeakatolisessa Belgiassa, jossa sosialismilla on ollut laatuaan\nainoa menestys. Tästä on kreivi Paul von Hönsbrouck, joka ennen\non kuulunut jesuiittaveljeskuntaan, mutta on nyt kääntynyt\nprotestanttilaisuuteen, sanonut eräässä saksalaisessa sanomalehdessä,\nmissä hän osottaa, kuinka turhaa on etsiä apua tältä suunnalta:\n\n\"Katolilaisuus voi yhtävähän pelastaa kansaa jumalankieltämisestä kuin\nsosialismistakaan. Tämä maa (Belgia), jota oikeudella on kutsuttu,\nluostarien ja papiston maaksi, on tullut yhteiskunnallisen\nvallankumouksen Eldoradoksi.\"\n\n\n\nYlenmääräiset sotavarustukset.\n\n\nUhkaavan vallankumouksen pelko vie kaikki \"kristikunnan\" kansat\nylenmääräisiin sotavarustuksiin. Eräs lontoolainen sanomalehti\nmainitsee, että viiden Europan kansan sotakassat tekevät yhteensä\n6,525,000,000 frangia, hävittääkseen kaikella tällä ihmisiä ja\ntavaroita sodassa. Ja Yhdysvaltain sotaosasto ilmotti vuonna 1895\narmeijain suuruuden seuraavasti: Itävalta-Unkarilla 1,794,175 miestä;\nBelgialla 140,000; Englannilla 662,000; Ranskalla 3,200,000; Saksalla\n3,700,000; Italialla 3,155,086; Venäjällä 13,014,865; Espanjalla\n(erikoisjoukkoja) 400,000, Sveitsillä (nostoväkineen) 486,000.\nSitävastoin on Yhdysvalloilla 141,846 miestä kehittyneitä joukkoja,\nmutta se voi asestaa 9,582,806. Täytyy olla yhtä mieltä New York\nHeraldin kanssa:\n\n\"Ensi sota Europassa aiheuttaa tähän saakka tuntemattoman hävityksen.\nEnnenkuulumattomat armeijat ovat huolellisesti opetettuja ja\nasestettuja melkeinpä täydellisyyteen saakka. Tosin väitetään, että\nnämä armeijat ovat rauhan takeina, mutta ne aiheuttavat niin suuria\nkustannuksia, että niiden painostuksesta välttämättömästi nousee sota.\"\n\nNäiden laajalle ulottuvien sotavarustusten kautta täyttyy selvästi\nJoelin ennustus (3: 9--11): \"Julistakaa tätä pakanain seassa,\npyhittäkää sota, herättäkää sankarit, lähestykööt, astukoot esille\nkaikki sotamiehet! Takokaa vannaanne miekoiksi ja viikatteenne\nkeihäiksi! Heikko sanokoon: minä olen sankari! Kiiruhtakaa ja tulkaa,\nkaikki te pakanat ympäristöltä ja kokoontukaa\". Eikö tämä huuto käy\nläpi maailman meidän aikanamme? Eikö niin hyvin vahva kuin heikkokin\nvalmistaudu tulevaa taistelua varten? Eikö nimikirkko pyri vuodattamaan\nsodan henkeä miespuoliseen nuorisoon? Eivätkö kansat kokoa mahtavia\nsotajoukkoja ja eivätkö he verota kansoja melkeinpä yli sen voimien\nvalmistautuakseen sotaan, suureen hätään, jonka he näkevät nopeasti\nlähestyvän?\n\n\n\nHuuto: Rauha, rauha.\n\n\nMutta huolimatta siitä, että Jumalan tuomio kaikista kansoista on\nilmeinen, ja huolimatta siitä, että monet äänet vastustamattomasti\nkohotetaan nykyisten asiain järjestystä vastaan, koettavat muutamat\nkätkeä pelkonsa huutamalla: \"Rauha, rauha\" vaikka ei rauhaa olekaan.\nTämä huuto kuului suuresta laivaparaadista, joka pidettiin Pohjanmeren\nkanavan avajaisissa vuonna 1895. Saksan keisari, joka luottaa miekkaan\nerehtymättömänä välikappaleena rauhan rikkomuksia vastaan, oli\nkehottanut kaikkia kansoja lähettämään sotalaivoja (näitä\nrauhansäätäjiä) tähän juhlallisuuteen, ja yli sata näitä\nliikkuvia rautalinnotuksia, niiden joukossa kaksikymmentä\njättiläistaistelualusta, saapui, kaikki täysin asestettuina ja kyeten\nkehittämään seitsemäntoista (engl.) penikulman nopeuden tunnissa.\n\"London Spectator\" sanoo, \"että on vaikeata käsittää sellaista voimaa,\njoka muutamassa harvassa tunnissa voisi lakaista pois suurimman\nmerikaupungin ja hukuttaa maailman yhdistyneen kauppalaivaston meren\npohjaan. Kielissä kokoontunut laivasto oli todennäköisesti suurimman\nmahdollisen taistelu-voiman kokoumus, edellyttäen ettei taistelu\nkoskaan kestä kauvempaa kuin räjähdysvarastot\". Nämä laivat\nvarustuksineen maksoivat satoja miljonia dollareita, ja noiden\nylhäisten vieraiden kestitsemiseksi sai Saksan kansa maksaa 10,000,000\nmarkkaa. Saksan keisarin ja vieraiden edustajain puheet koskivat\n\"rauhan uutta aikakautta\", mutta kauniita puheita ja kanunain mahtavaa\npauhua, jolla kuninkaat ja keisarit julistivat: \"Rauhaa, rauhaa!\" ei\nkansa tulkinnut seuraavan sanoman täyttymiseksi: \"Maan päällä rauha, ja\nihmisille hyvä mielisuosio\". Se ei ehdottanut mitään parannusta\nyhteiskunnallisia vaikeuksia vastaan, ei mitään helpotusta köyhien ja\nonnettomien joukkojen taakoille, ei se myöskään vakuuttanut hyvästä\ntahdosta maan päällä, olkoonpa kansakuntain välillä tai hallitusten ja\nkansain välillä. Se oli sentähden ilveilyä, suuri, rohkea\nkansallisvääryys, ja kansa katseli sitä juuri sellaisena.\n\n\"Chicago Chronicle\" sanoi: \"Kielin luona tapahtunut näytelmä oli mitä\nsuurinta teeskentelyä. Kun rauhan työtä kiitetään, tehdään se mahtavien\nsotalaivojen läsnäollessa. Kuolevaiset viholliset kokoontuvat ja\nnäyttävät aseitaan, kätkien vihollisuuden pakotetun ystävyyden taakse.\nKohteliaisuudesta annetaan kanunain jyristä. Keisari itse sanoi\nkokoontuneen laivaston rauhan ja Europan kansain yhteistyön\nvertauskuvaksi Europan sivistyksen voimassa pysyttämiseksi ja\nkehittämiseksi, mutta kokemus opettaa päinvastaista. Se, jolla on\npyssy, haluaa ampua sillä. Niin tarvitsee myöskin sotaa se kansa, joka\non valmistautunut siihen. Ainoa, mikä uhkaa Europan rauhaa, on se\ntosiasia, että jokainen kansa on valmis sotaan. Kielin kanava tekee\npalvelusta sivistykselle, mutta sen avajaistapa ylisti raakalaisuutta.\nSe kaivettiin kaupan elvyttämiseksi, mutta se vihittiin kokoamalla\nkauppaahävittäviä laivoja\".\n\nKovaääninen ja yhteinen huuto: \"Rauha, rauha!\" vaikkei rauhaa olekaan,\nmuistuttaa meitä voimakkaasti profetta Jeremian kautta annetusta Herran\nsanasta: \"Heidän pienistänsä alkaen aina suuriinsa asti he kaikki\nväärää voittoa ahnehtivat, ja profetoista alkaen aina pappiin asti he\nkaikki petosta tekevät. Ja he parantavat kansani tyttären haavan\nhelpoimmiten, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa olekaan. He ovat\njoutuneet häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistusta; kuitenkaan eivät\nota hävetäksensä häväistystänsä eivätkä tiedä olla häpeissänsä.\nSentähden he kaatuvat kaatuvien joukossa; minun etsikkoaikanani he\nkompastuvat, sanoo Herra.\" -- Jer. 6: 13--15.\n\n       *       *       *       *       *\n\n      Suuren valkoisen valtaistuimen edessä.\n\n    Nyt päivä suuri saapuu, tuo päivä helteinen,\n    Kuin Herran tuomioistuin on eessä kansojen,\n    Kun tuodaan Vanhan luokse tuo Poika Ihmisen\n    Ja kansain joukot suuret tuo hälle kiitoksen.\n    Kas tuopa vasta kruunaus, kun eessä istuimen\n    Nyt Kristus kruunun, vallan saa jo yli kansojen.\n\n    Ja silloin Herran luokse myös morsian johdetaan.\n    Hän valkovaipassansa jo häihin saatetaan.\n    Tää puhdas joukko saapi myös jakaa kunnian,\n    Kun otsissansa loistaa nimi yljän kirkkahan.\n    Kas nuopa vasta oivat häät, kun eteen istuimen\n    Vie Kristus morsiusjoukkonsa nyt siihen yhtyen.\n\n    Kas puku purppurassa on Sana Jumalan --\n    Hän taivaan joukot johtaa nyt yli maailman.\n    Hän viinikuurnan polkee, myös kansat tuomitsee.\n    Ja kohta ainaiseksi jo pimeys pakenee.\n    Kas tuopa vasta voitto on, kun eessä istuimen\n    Maan herrat heittää kruununsa nyt eteen Kristuksen.\n\n    Kun haudoista on nousseet nuo monet miljoonat,\n    Niin Herran voidellulle he kunnian kantavat.\n    Myös pelastetut joukot nuo maahan lankeevat,\n    Ja kaikkein kuninkaaksi nyt Karitsan kruunaavat.\n    Kas tuopa vasta kunnia, kun eessä istuimen\n    Maan myriaadit polvistuu hänt' nöyräst' kiittäen.\n\n    Oi kuinka suuri voitto! miss' kärki kuoleman?\n    Nyt Eeden uudistettu ei järky konsanaan.\n    Vaan Jahven istuin kestää kautt' aikakausien.\n    Ja kiitoslaulu kaikuu nyt vuodest' vuotehen.\n    Kas tuopa vasta riemu on, kun eessä istuimen.\n    Nyt halleluja-laulu soi ja kiitos ainainen.\n\n\n\n\nKUUDES LUKU.\n\nBabylonin kirkollinen sekaannus suuren tuomioistuimen edessä.\n\nTotisella seurakunnalla, jonka Herra tunnustaa, ei ole mitään osaa\nBabylonin tuomiossa. -- Kristikunnan uskonnollinen asema ei tarjoa\ntoivotonta vastakohtaa valtiolliseen asemaan verraten. -- Suuri\nsekaannus. -- Edesvastuu puolustuksen johtamisesta tulee papistolle. --\nSuuren uskonpuhdistuksen henki on kuollut. -- Papit ja kansa samassa\nasemassa. -- Esitetyt syytökset. -- Puolustus. -- Liiton ehdottaminen.\n-- Haluttu päämäärä. -- Valitut jäsenet. -- Yleinen taipumus hyljätä\ntotuus. -- Tuomio kristikunnan uskonnollisista laitoksista.\n\n    \"Hän sanoi hänelle: Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen,\n    sinä paha palvelija\". -- Luukk. 19: 22.\n\n\nKun nyt tässä tarkastamme sitä tuomiota, joka nyt käy suuresta\nnimiseurakunnasta, ei meidän pidä unohtaa, että on myöskin todellinen\nKristuksen seurakunta, jonka jäsenet ovat valittuja, kallisarvoisia,\nJumalalle ja hänen totuudelleen vihkiytyneitä kieron ja nurjan\nsukukunnan keskellä. Maailma ei niitä tunne, mutta Herra tuntee ne, hän\nkun ei tuomitse ulkonäön mukaan vaan sydämen ajatusten ja aikomusten\nmukaan. Ja kuinka kaukana he ovatkaan erossa, olkoonpa, että he\nseisovat yksin tai yhdessä toisten kanssa \"vehnä\" \"lusteen\" keskellä,\npitää Jumalan silmä aina heistä huolta. Nämä pyhitetyt, Herralle\nkokonaan vihkiytyneet sielut, pysyvät Kaikkivaltiaan varjossa, kun taas\nHerra tuomitsee nuo suuret uskonnolliset järjestelmät, jotka väärin\nkantavat hänen nimeään. (Ps. 91: 1, 14--16.) Näiden osaksi ei tule\nBabylonin tuomio, vaan heidät valaistaan edeltäpäin ja kutsutaan pois\nsiitä. (Ilm. 18: 4.) \"Herra tuntee omansa\" (2 Tim. 2: 19), ja hän vie\nheidät viheriäisille niityille ja rauhallisille vesille. Nämä\nmuodostavat totisen seurakunnan, jota hän pitää arvossa, Siionin, jonka\nHerra on valinnut (Ps. 132: 13--16), ja josta on kirjotettu: \"Siion\nkuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun\ntuomioistas, Herra\". (Ps. 97: 8.) Mutta nämä meidän täytyy sivuuttaa,\nkoska nyt tarkastamme nimiseurakuntaa ja panemme merkille Jumalan\ntuomion, joka kohtaa sitä Evankelikauden elonkorjuussa.\n\nJos kristikunnan porvarilliset vallat ovat hämmentyneitä ja hätä\nilmenee kaikkialla kansakunnille, niin ei uskonnollinen asema\nvarmaankaan osota rauhan ja varmuuden toivorikasta vastakohtaa, sillä\nnykyinen kirkkolaitos on kansojen tavoin sotkeutunut omiin lankoihinsa.\nJos kansat, jotka ovat kylväneet vääryyden siementä, saavat niittää\nhädän pyörremyrskyn, niin saa myöskin suuri nimiseurakunta, joka on\nottanut osaa kylvämiseen, jakaa tämän korjuun. Nimiseurakunta on kauvan\nsuureksi osaksi syrjäyttänyt Jumalan sanan ainoana uskon ja elämän\nojennusnuorana sekä on rohkeasti esittänyt monia ristiriitaisia ja\nJumalaa häväiseviä oppeja. Se on mielihyvällä antanut Saatanan kylvää\nlustetta vehnän sekaan ja iloitsee nyt hänen kylvönsä tuloksesta --\nkukkivasta lustepellosta. Verrattain harvalukuinen \"vehnä\" ei ole enää\nminkään arvoinen kristikunnan markkinoilla, ja luulotellut ystävät\nhalveksivat ja haavottavat uskollisia Jumalan lapsia. Ulkonäkö on\nvaihtunut totisen sydämen palveluksen tilalle.\n\nRistiriitaiset opit jakoivat Seurakunnan pitkän aikaa sitte lukuisiin\nlahkoihin, jotka vastustavat toisiansa. Ja jokainen näistä väittää\nolevansa totinen seurakunta, jonka Herra ja apostolit perustivat; mutta\nyhdessä ovat he antaneet maailmalle niin kieron esityksen taivaallisen\nIsämme luonteesta ja suunnitelmasta, että monet ajattelevat ihmiset\nkääntyvät inholla pois Luojastaan. Uskonpuhdistusliike poisti kyllä\nmuutamia paavikunnan vääristä opeista ja johti monia pois tuosta\nväärästä järjestelmästä. Uskonpuhdistajat kiinnittivät huomion Jumalan\nsanaan ja pitivät kiinni yksityisen oikeudesta käyttää omaa\narvostelukykyään sekä tunnustivat jokaisen Jumalan lapsen oikeudeksi\nsaarnata totuutta ilman paavin ja piispojen valtuutusta, jotka väärin\nväittivät olevansa kahdentoista apostoliarvon jälkeläisiä. Mutta ennen\npitkää voitti maailmanhenki tämän hyvän vastalauseliikkeen Rooman\nväärää ja antikristiliistä kirkkoa vastaan, ja pian alkoivat\nprotestantit, niinkuin heitä kutsuttiin, perustaa uusia järjestelmiä,\njotka vahvistivat ei ainoastaan saadut totuudet vaan myöskin monta\nvanhaa eksytystä sekä lisäsivät muutamia uusia eksytyksiä. Jokainen\nsäilytti kumminkin vähän totuutta ja tulokseksi tuli ristiriitaisten\nuskontunnustusten sekasotku, jotka uskontunnustukset ovat ristiriidassa\njärjen kanssa, ristiriidassa Jumalan sanan kanssa ja ristiriidassa\ntoistensa kanssa. Ja kun uskonpuhdistusajan tutkimisinto kuoli,\nkivettyivät nämä nopeasti ja ovat pysyneet sellaisina tähän päivään\nsaakka.\n\nRakentaakseen ja lujittaakseen näitä harhajärjestelmiä ovat oppineet\nmiehet kirjottaneet paksuja kirjoja, joita ihmiset on opetettu\ntutkimaan Jumalan sanan asemasta. Tätä tarkotusta varten on perustettu\nsaarnaajakouluja, ja näistä ovat nuoret miehet, joita on opetettu\nheidän eksytyksessään, lähteneet kertomaan niitä kansalle. Ja ihmiset,\njoita on opetettu pitämään näitä miehiä Jumalan määrääminä\npalvelijoina, apostolien jälkeläisinä, ovat uskoneet heidän esityksiään\ntutkimatta Raamattua, niinkuin jalot berealaiset Paavalin aikana\ntekivät (Apt. 17: 11), nähdäkseen oliko asianlaita niin.\n\nMutta nyt on kaiken tämän kylvämisen korjuuaika tullut, tilinteon päivä\non käsillä, ja nimiseurakunnan kaikki lahkot ovat suuresti hämillään,\nja erittäinkin papisto, jolla tänä tuomiopäivänä on edesvastuu\npuolustuksen johdosta monen syyttäjän ja todistajan läsnäollessa, ja\njoka, jos mahdollista, koettaa keksiä jonkun välineen, joka voisi\npelastaa täydellisestä hävityksestä heidän sinä pitämänsä totisen\nSeurakunnan. Nykyisessä hämmennyksessään ja toivossaan olla yhteydessä\nviisauteen perustuvista syistä toistensa kanssa on kumminkin jokainen\nheistä melkein lakannut pitämästä omaa erityistä lankoaan ainoana\ntotisena seurakuntana, ja nyt puhuvat he toisistaan ainoan seurakunnan\neri oksina, huolimatta heidän ristiriitaisista uskontunnustuksistaan,\njoista eivät luonnollisesti kaikki voi olla totta.\n\nOi, tänä kriitillisenä hetkenä on valitettava tosiasia, että suuren\nuskonpuhdistuksen henki on kuollut. Protestanttilaisuus ei ole enää\nmikään vastalause antikristuksen henkeä vastaan, ei myöskään maailmaa,\nlihaa tai perkelettä vastaan. Sen uskontunnustuksia, jotka ovat\nristiriidassa Jumalan sanan, järjen ja toistensa kanssa sekä itsensäkin\nkanssa, koettavat he kätkeä julkiselta tutkimiselta. Sen paksut\njumaluusopilliset teokset ovat ainoastaan polttoainetta tänä\nkristikunnan tuomiopäivänä. Sen etevimmät jumaluusopilliset koulut ovat\nepäuskon liesiä, jotka levittävät tartuntaa kaikkialle. Sen suuret\nmiehet: piispat, teologian tohtorit ja professorit ja sen etevimmät\nsaarnaajat suurissa kaupungeissa ovat valepukuisen epäuskon johtajia.\nHe koettavat horjuttaa pyhän Raamatun henkeytystä ja korvata sen\npelastussuunnitelman, joka siinä ilmenee, inhimillisellä kehitysopilla.\nHe etsivät yhä lähempää yhteyttä ja kaltaisuutta Rooman kirkon kanssa,\nkoettavat saavuttaa sen suosion, kiittävät sen tapoja, vaikenevat sen\nrikoksista ja tulevat sen kautta sen liittolaisiksi. He käyttäytyvät\nmyöskin yhä enemmän maailman hengen mukaan kaikessa, jäljittelevät sen\nloistoa ja komeutta, jonka he väittävät kieltäneensä. Ota huomioon\nheidän erinomaiset kirkkorakennuksensa, koristuksensa ja\nsisävarustuksensa, raskaat velkataakat, jotka sen kautta ovat\nsyntyneet, ja alituiset kerjäämiset ja suunnitelmat siihen tarvittavien\nvarojen saamiseksi.\n\nSuurin osa seurakunnan jäsenistä on monessa tähän kuuluvassa asiassa\nruvennut papiston halukkaiksi välikappaleiksi, ja saarnaajat ovat\nvuorostaan avonaisesti suosineet maailmallismielisten ja\nvaikutusvaltaisten jäsenten makua ja toivomuksia. Kansa on jättänyt\noikeutensa ja velvollisuutensa tutkia itse Raamattua ja miettiä Jumalan\nlakia huomatakseen, mikä on totuus ja vanhurskaus. He ovat\nvälinpitämättömiä, maailmallisia ja rakastavat nautintoa enemmän kuin\nJumalaa. He ovat tämän maailman jumalan sokaisemia ja halukkaat\nhyväksymään jokaisen suunnitelman, joka suosii nykyisiä maailmallisia\ntoivomuksia ja pyrkimyksiä, ja papisto elvyttää tätä henkeä omanvoiton\ntähden. Jos kaikki nämä uskonnolliset järjestelmät häviäisivät, niin\ntäytyy myöskin itsensäkorottaneen papiston kaikkien virkojen ja\npalkkojen sekä arvojen hävitä niiden mukana. Sentähden ovat he nyt yhtä\ninnokkaita lujittamaan nimikristikunnan järjestelmiä kuin farisealaiset\nja kirjanoppineet ja lainviisaat olivat aina innokkaat lujittamaan\njuutalaisuutta, ja niin samoista syistä. (Joh. 11: 47, 48, 53; Apt. 4:\n15--18.) Ja ennakkoluulojensa ja maailmallisten pyrkimystensä\nperustuksella ovat kristityt nyt yhtä sokeita puhkeavan uuden\narmotalouden valolle, kuin juutalaiset evankeliumin taloudelle, joka\noli puhkeamassa Herramme ensimäisen tulemuksen aikana.\n\n\n\nKirkkolaitosta vastaan esitetyt syytökset.\n\n\nYht'äkkiä on n.k. kristitty seurakunta tullut murhaavan kritiikin\nesineeksi, ja koko maailman tutkivat katseet ovat suunnatut siihen.\nTämä kritiikki on niin vallalla, ettei kukaan voi olla kuulematta sitä.\nSe on ilmassakin. Sen voi kuulla yksityisissä keskusteluissa, kaduilla,\nrautateillä, tehtaissa ja puodeissa. Se käy läpi jokapäiväisen\nsanomalehdistön ja on alituinen aine johtavissa lehdissä sekä\nmaailmallisissa että uskonnollisissa. Kaikki nimiseurakunnan johtajat\npitävät sitä asiana, joka ei ennusta mitään hyvää sen laitoksille, ja\nhe pitävät välttämättömänä vastata heti ja viisaasti (oman\nmielipiteensä mukaan), jos tahtovat säilyttää laitoksensa siltä\nvaaralta, joka uhkaa niitä.\n\nNimikristittyä seurakuntaa syytetään 1) ristiriitaisuudesta. Maailmakin\nnäkee sen suuren eroavaisuuden Raamatun välillä, jonka väitetään olevan\nopin mittapuuna, sekä samoin sen ristiriitaiset ja monessa suhteessa\nkohtuuttomat uskontunnustukset. Herjaavaa oppia ijankaikkisesta\nvaivasta nauretaan, eikä se voi enää säikyttää ihmisiä seurakuntaan.\nPresbyteriläiset ja muut kalvinlaiset lahkot ovat jonkun aikaa olleet\nkritikin myrskyn esineenä kauvan kunnioitettujen uskontunnustustensa\ntähden, ja niitä on kauheasti horjutettu. Papiston epätoivoiset\npuolustusyritykset tuntevat kaikki. Tämä tehtävä on hyvin vaikea, ja\nettä he mieluummin välttäisivät sitä, se on hyvin selvää; mutta he\neivät voi sitä ja heidän täytyy johtaa puolustusta parhaansa mukaan.\nRev. T. De. Witt Talmage ilmaisi kansan tunteet sanoessaan:\n\n\"Toivoisin, että seurakunta ei olisi tullut _pakotetuksi_ tuohon\nonnettomaan uskontunnustustaisteluun, mutta nyt, kun se on käymässä,\nsanon: Pois se ja uusi tunnustus sijaan\".\n\nToisessa tilaisuudessa sanoi sama mies: \"Selitän kerta kaikkiaan\nkaikille, että koko tämä taistelu koko kristikunnassa johtuu\nSaatanasta. Tehdään mitä perkeleellisimpiä yrityksiä seurakunnan\nhajottamiseksi... Mikä kanta meidän on otettava näihin taisteluihin\nnähden? Älä ryhdy niihin. Kun tämä uskonnollinen melu on laajalti\nkäymässä, pysy kotona ja hoida asioita! Sillä kuinka voit odottaa, että\nmies, joka on ainoastaan viisi tai kuusi jalkaa pitkä, voisi kahlata\ntuhat jalkaa syvän valtameren yli?... Ne kysymykset, joita tohtorit\nkoettavat ratkaista, eivät saane vastaustaan ennenkuin _tuomiopäivän\njälkeisenä päivänä_\".\n\nHyvin totta, _tuomiopäivän jälkeisenä päivänä_ ovat kaikki nämä\nhämmentävät kysymykset ratkaistut ja totuus ja vanhurskaus on voimassa\nmaan päällä.\n\nNimiseurakuntaa syytetään 2) sen hurskauden ja jumalisuuden ilmeisestä\npuutteesta, jonka se tunnustaa omaavansa, vaikka myönnetään, että\nmuutamia harvoja tosihurskaita sieluja löytyy siellä ja täällä\nhuomaamatta jääneiden keskuudessa. Häpeä ja teeskentely esiintyvät\ntosiaankin, ja rikkaudesta ja röyhkeydestä käy hyvin selville, etteivät\nköyhät ole tervetulleita maallisiin temppeleihin, joita on rakennettu\nKristuksen nimessä. Kansanjoukko on huomannut tämän, ja he ovat\nkatsoneet Raamattuihinsa nähdäkseen, jos Seurakunnan suuren perustajan\nhenki oli sellainen. He ovat oppineet, että hänen messiallisuutensa\ntodistus oli, että \"köyhille julistetaan evankeliumia\", että hän sanoi\nseuraajilleen: \"Ainahan teillä on köyhät keskuudessanne\", ja ettei\nheidän pitäisi antaa mitään etusijaa sille, jolla on kultasormus tai\nkauniit vaatteet j.n.e. He ovat myöskin löytäneet kultaisen säännön ja\novat sovittaneet sen seurakunnan käyttäytymiseen, sekä seurakuntaan\nkokonaisuudessaan että yksityisiin. Raamatun valossa tulevat he\nnopeasti siihen johtopäätökseen, että nimiseurakunta on langennut pois\narmosta. Ja niin selvä on tämä johtopäätös, että sen puolustajat\nhuomaavat itsensä hämmentyneiksi.\n\nNimiseurakuntaa syytetään 3) sen tehtävän laiminlyömisestä, jonka se\nväittää saaneensa, nimittäin maailman kääntämisen. On selittämätöntä,\nkuinka maailma on huomannut, että on tullut aika, jolloin seurakunnan\ntyön pitäisi osottaa täyttymisen merkkejä. Mutta aivan niinkuin kaikki\nihmiset juutalaiskauden lopussa odottivat, että joku suuri muutos\ntapahtuisi (Luukk. 3: 15), niin myöskin nyt Evankelikauden lopussa ovat\nkaikki ihmiset samanlaisessa odotteessa. He ymmärtävät, että elämme\nvaihekaudessa, ja kahdennenkymmenennen vuosisadan alkua odotetaan\nsuurien vallankumousmuutosten aavistuksella.\n\nSeurakunnan on niinmuodoin mahdotonta kieltää, että aikakauden loppu,\ntilinteon päivä on tullut, sillä olkoonpa, että se huomaa ajan\nennustuksen valossa tai ei, niin tuomion todellisuus on sille\npakollinen, ja asia on ratkaistu ennen tämän elonkorjuun loppua.\n\n\n\nKirkkolaitos määrää kantansa ja tekee tilinsä epäsuorasti.\n\n\nNimiseurakunta huomaa, että koko maailman silmät ovat suunnatut siihen,\nettä maailma jollakin tavalla on huomannut sen ajan tulleen, jolloin\nsen maailmankäännyttämistyön pitäisi olla melkein jos ei kokonaan\nsuoritettu, jos se todellisuudessa on ollut sen tehtävä, ja että se\nainoastaan tunnustuksessa eroaa maailmasta.\n\nVäärän käsityksensä perusteella nykyisestä tehtävästään on se\nkadottanut näkyvistä Evankelikauden varsinaisen tarkotuksen, nimittäin\nsaarnata valtakunnan evankeliumia _todistukseksi_ kaikille kansoille ja\nauttaa \"pienen lauman\" kutsumisessa ja valmistamisessa, joka Herran\nkanssa muodostaa tuhatvuotiskauden hallituksen, joka siunaa kaikki maan\nsukukunnat. (Matt. 24: 14; Apt. 15: 14--17.) Sillä on nyt edessään se\ntosiasia, että se kahdeksantoista vuosisadan perästä on kauvempana\nasettamastaan päämäärästä kuin se oli ensimäisen vuosisadan lopussa.\nPuolustukset, uusi tilien tarkastus, tosiasiain vahvistus ja ylen\nsuuret ennustukset suurista yrityksistä lähimmässä tulevaisuudessa\nkuuluvat sentähden päiväjärjestykseen, kun se, ajan ristikuulustelun\nsiihen pakottamana, nyt koettaa puhua puolustuksekseen monien\nsyyttäjäinsä edessä.\n\nSe on suuressa pulassa, kun sen pitää vastata syytöksiin siitä, että\nsen opit eivät ole sopusoinnussa Raamatun kanssa, sillä se ei voi\nkieltää, että sen uskontunnustukset ovat ristiriidassa Raamatun ja\nmyöskin toistensa kanssa. Se tarttuu eri verukkeihin, ja ajattelevat\nihmiset eivät ole hitaita huomaamaan tätä sen suuren hämmennyksen\ntodistukseksi. Jokainen lahko pitää innokkaasti kiinni vanhoista\nuskontunnustuksista, koska juuri nämä ovat sitoneet yksityiset yhteen,\nja uskontunnustusten äkkinäinen hävittäminen merkitsisi sentähden\njärjestelmäin lakkauttamista. Kumminkin puhuu erittäinkin papisto siitä\nniin vähän kuin mahdollista, sillä he oikein häpeävät niitä, kun nyt\ntämän tuomiopäivän läpitunkeva valo lankeaa niiden päälle. Muutamat\novat niin häpeissään niistä, että he unohtavat maailmallisen\nviisautensa ja tahtovat hyljätä ne kaikki. Toiset pitävät viisaana\nantaa niiden vähitellen mennä ja parantaa niitä tai korvata ne uusilla\nj.n.e.\n\nHurskauden puutteen ja jumalattoman elämän syytökseen vastataan\nkerskumalla \"monista voimateoista\", joka usein muistuttaa Herran\nnuhtelevista sanoista Matt. 7: 22, 23. Mutta tämä kerskuminen hyödyttää\nkovin vähän Babylonin etuja, koska Jumalan rakkaudenlain hengen puute\non liian selvästi ilmeinen. Tämä tekee sentähden langenneen kirkon\nsurullisen tilan ainoastaan paljon selvemmäksi. Jos nuo suuret\njärjestelmät todellakin olisivat Jumalan totinen seurakunta, kuinka\nilmeisesti olisikaan silloin Jumalan suunnitelma kansan valitsemisesta\nhänen nimelleen epäonnistunut!\n\nMutta kirkon johtajat ymmärtävät varsin hyvin, että sen puolustukset,\nlupaukset ja kerskumiset eivät voi kauvan suojella sitä sen nykyisessä\nrikkoutuneessa tilassa, vaan että sen kukistuminen seuraa pian, jos ei\nsen lahkoja voida yhdistää, niin että se voi paremmin terottaa\narvokkaisuuttaan maailmalle. Sentähden puhutaan paljon kaikkein\nkristittyjen yhteenliittämisestä, ja jokainen askel tähän suuntaan\nesitetään todistukseksi rakkauden kasvamisesta ja kristillisestä\nyhteydestä. Liike ei ole kumminkaan syntynyt lisääntyneestä rakkaudesta\nja kristillisestä yhteydestä, vaan sen vihan myrskyn pelosta, jonka he\nnäkevät nopeasti lähestyvän, ja eri lahkot epäilevät vakavasti kykyään\nvoida seisoa silloin yksin. Kaikki lahkot suosivat sentähden\nyhteenliittymistä: mutta vaikeasti ratkaistavana tehtävänä on se,\nkuinka tämä voidaan toteuttaa, kun uskontunnustukset ovat niin\nristiriidassa toistensa kanssa. Eri tapoja ehdotetaan. Yhden mukaan\ntulisi ensin yhdistää ne lahkot, joilla on samansuuntainen oppi, esim.\neri presbyteriläisten, baptistein, metodistein, katolilaisten j.n.e.\noksat, ja siitä koetettaisiin edelleen jatkaa yhdistämistä.\nToisen mukaan olisi levitettävä kansan keskuudessa ajatusta\nyhteenliittymisestä, olisi esitettävä, että oppi on jätettävä\nhuomioonottamatta ja olisi ulotettava hyväntahtoinen yhteys kaikkiin\nsiveellisiin ihmisiin sekä etsittävä heidän myötävaikutustaan heidän\nkutsumassaan kristillisessä työssä.\n\nErittäinkin kristikunnan nuoremmat ainekset ovat innostuneita tähän\nyhteenliittymiseen. He eivät nimittäin ole olleet mukana muinaisissa\ntaisteluissa valitsemisesta, vapaasta armosta j.n.e. eivätkä ne ole\nheitä hämmentäneet. Mutta heillä on vielä jäljellä lapsuuden\nopetuksesta (joka on perujaan Roomasta ja pimeiltä vuosisadoilta)\nturmiollinen oppi ijankaikkisesta vaivasta kaikille niille, jotka eivät\nkuule ja ota vastaan evankeliumia tänä aikana, sekä myöskin se oppi,\nettä evankeliumin tehtävänä on maailman kääntäminen nykyaikana ja sen\npelastaminen siten vaivasta. Esimerkkinä tästä mainitsemme\n\"kristilliset nuorten miesten yhdistykset\", \"kristilliset nuorten\nnaisten yhdistykset\", kristilliset endeavor yhdistykset, epwortliitot\nja pelastusarmeijan. Monet näistä tosiaankin \"kiivailevat Jumalan\npuolesta, mutta taitamattomasti\".\n\nEpäraamatullisten käsitystensä perustuksella pyrkivät nämä nyt\nnostamaan maailmaa. Tämä on hyvä tarkotus. Mutta heidän erehdyksensä on\nsiinä, että he seuraavat omia suunnitelmiaan, jotka, kuinka viisaita ja\nhyviä ne ovatkin ihmisten silmissä, välttämättömästi ovat huonompia\nJumalan viisautta ja suunnitelmaa, joka yksin voi menestyä. Kaikkien\nmuiden täytyy epäonnistua. Olisi suureksi siunaukseksi totisille\nkristityille heidän keskuudessaan, jos he näkisivät Jumalan\nsuunnitelman, nimittäin vihkiytyneen \"pienen lauman\" _valitsemisen_ nyt\nja senjälkeen maailman nostamisen tämän pienen lauman kautta, kun se on\ntullut täysilukuiseksi ja korkealle korotetuksi hallitsemaan Kristuksen\nkanssa hänen kanssaperillisinään tuhatvuotista valtakuntaa. Jos he\nnäkisivät tämän, seuraisi siitä, että kaikki totiset heidän\nkeskuudessaan vihkiytyisivät. Tämä olisi kumminkin pieni vähemmistö,\nsillä useimmat, jotka liittyvät sellaisiin yhdistyksiin, tekevät sen\nnähtävästi muista syistä kuin siitä, että vihkiytyvät täydellisesti\nJumalalle ja hänen palvelukseensa kuolemaan asti.\n\nNämä nuoret ihmiset, jotka eivät tunne kirkkohistoriaa ja eri oppeja,\ninnostuvat helposti yhdistysajatukseen. He arvelevat: Opit aiheuttivat\nmenneisyydessä rikkoumisia. Perustakaamme nyt yhdistys ja jättäkäämme\nopit huomioonottamatta! Kaikki kristityt menneisyydessä olivat\nkyllä yhtä halukkaita yhdistymään kuin kristityt nyt ovat,\nmutta he unohtavat, että ensimäiset kristityt tahtoivat yhteyttä\ntotuuden perustuksella tai muuten ei mitään yhdistymistä. Heidän\nkäyttäytymisensä sääntönä oli: \"Taistele sen uskon puolesta, joka kerta\nkaikkiaan on pyhille annettu\", ja \"älköön teillä olko mitään\nosallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan pikemminkin\nnuhdelkaa niistä\". (Juud. 3; Ef. 5: 11.) Monet meidän aikanamme eivät\nvoi huomata, että muutamat opit ovat aivan välttämättömiä todellisten\nkristittyjen tosi yhdistymiselle -- yhdistymiselle, joka on Jumalalle\nmieluinen -- ja että menneisyyden virhe oli se, että kristityt olivat\nliian ennakkoluuloisia koetellakseen ja oikaistakseen kaikki opit\nJumalan sanan mukaan.\n\nSellainen yhdistyminen, joka sivuuttaa Raamatun opin, mutta pitää\nkiinni ihmisten opeista: Ijankaikkisesta vaivasta, synnynnäisestä\nkuolemattomuudesta j.n.e., ja riippuu ainoastaan inhimillisestä\narvostelukyvystä tarkotuksiin ja tapoihin nähden, on sentähden mitä\nvaarallisin asia, joka voisi tapahtua. Se vie varmuudella äärimäiseen\neksytykseen, koska se hylkää Kristuksen opit ja viisauden ylhäältä ja\nriippuu sensijaan omien viisaiden miesten viisaudesta, joka on\ntyhmyyttä, ollessaan ristiriidassa Jumalan neuvon ja tavan kanssa.\n\"Ymmärtäväisten ymmärrys kätkeentyy\". -- Jes. 29: 14.\n\nSitäpaitsi on monia ajatuksia joita etevät (?) papit ja muut ovat\nesittäneet seurakunnan tehtävästä ja työstä lähimmässä tulevaisuudessa.\nNämä tahtovat saattaa sen vielä lähemmäksi maailman näkökantaa. Heidän\ntyökseen näyttää tulevan uudestisyntymättömän maailman vetäminen\npuoleensa ja vakuuttautuminen vapaaehtoisesta raha-avustuksesta, ja\ntätä tarkotusta varten täytyy järjestää huveja ja huvituksia. Kuka\ntosikristitty ei ole huomannut näitä pyrkimyksiä sekä kotioloissaan\nettä muualla?\n\n\n\nTotuus annetaan alttiiksi.\n\n\nMistä voimme saada lujemman todistuksen kristikunnan lankeemiselle kuin\nsiitä asianhaarasta, että protestanttilaiset kristityt kutsuivat kokoon\nsen suuren maailman uskonto-kongressin, joka pidettiin Chicagossa. Se\npidettiin kristityssä maassa ja oli protestanttilaisten kristittyjen\njohdossa. Protestanttilaisia voidaan sentähden pitää vastuunalaisina\nkaikista sen toimista. Tämä kongressi oli valmis antamaan alttiiksi\nKristuksen ja hänen evankeliuminsa saadakseen antikristuksen ja\npakanain ystävyyden. Kunnia sekä kongressin avaamisesta että\nlopettamisesta annettiin paavikunnan edustajille. Seitsemänäkymmenenä\npäivänä istuivat kaikkien lahkojen edustajakristityt yhdessä\nneuvottelemassa kaikkien pakanauskontojen edustajain kanssa, ja on\nhuomattava, että kun eri pakanakansojen uskoa esittivät huolellisesti\nheidän edustajansa, ei kristinuskosta pidetty yhtään järjestelmällistä\nesitystä, vaikka kristityt käsittelivät eri aineita. Kuinka\nkummalliselta näyttääkään se, että sellainen kokous löisi\nlaimin sellaisen tilaisuuden saarnata Kristuksen evankeliumia\nvaikutusvaltaisille pakanoille. Häpesivätkö Kristuksen evankeliumin\nedustajat Kristuksen evankeliumia? (Room. 1: 16.) Mutta ei kyllin\nsiinä, vaan siellä oli sellaisia, jotka tunnustautuivat Kristin-uskoon,\nmutta jotka innokkaasti toimivat sen perusoppien alasrepimisen hyväksi,\nja jotka ilmottivat pakanain edustajille epäilyksensä Raamatun\nerehtymättömyydestä. Siellä oli sellaisia, jotka tunnustivat olevansa\nortodoksisia eli puhdasoppisia kristittyjä, mutta jotka hylkäsivät opin\nlunnaista, joka on ainoan totisen uskon perustus. Toiset kielsivät\nihmisen lankeemisen ja julistivat kehitysoppia, s.o. ettei häntä\nkoskaan luotu täydelliseksi, ettei hän koskaan langennut, ja ettei hän\nniin ollen myöskään tarvinnut lunastajaa, että hän, sitte kun hänet\nluotiin hyvin alhaisessa tilassa, kaukana \"Jumalan kuvasta\", vähitellen\non kohoutunut ja on yhä vielä kehittymistoiminnan alaisena, jonka laki\naikaansaa parhaiden valinnan. Ja tämä, joka on juuri Raamatun\nlunastus- ja ennalleenasettamisopin vastakohta, oli pidetyin käsitys.\n\nEsitämme muutamia lyhyitä lainauksia, jotka täydelleen vahvistavat\nlausuntomme totuuden. Rev. Theodore Munger New Haven'ista sanoi:\n\"Kristus on vähän enemmän kuin se juutalainen, joka mestattiin\nGolgatalla. _Kristus on ihmiskunta sellaisena kuin se kehitetään\nJumalan voimasta ja armosta_, ja jokainen kirja, jota henkeyttää tämä\n_tosiasia_ (ei että Jeesus oli Jumalan voideltu Poika, vaan että\nihmiskunta kokonaisuudessaan muodostaa Kristuksen, voidellun) kuuluu\n_kristilliseen_ kirjallisuuteen.\" Hän panee siis Kristuksen pois\nvaltaistuimelta ja antaa ihmiskuntaraukan ottaa hänen paikkansa. Rev.\nt:ri Rexford Bostonista (universalisti) sanoi: \"Toivoisin, että kaikki\ntunnustaisimme, että rehellinen rukous, joka tapahtuu missähyvänsä koko\nmaailmassa, on tosi rukous... Kirjottamaton, mutta tänä hetkenä\nvallitseva uskontunnustus, otaksun, on se, että kenellä hyvänsä\nrukoilijalla koko maailmassa, joka taipuu parhaimman edessä, tuntien ja\nollen uskollinen puhtaimmalle valolle, joka hänelle loistaa, on pääsy\ntaivaan korkeimpiin siunauksiin\".\n\nHän lausui tosiaankin nykyään vallitsevan uskonnollisen tunteen\nperussäveleen, mutta puhuiko apostoli Paavali sillä tavalla Ateenassa\ntuntemattoman \"jumalan\" palvelijoille, tai puolustiko Elija tällä\ntavalla Baalin pappeja? Paavali selitti, että ainoastaan uskon kautta\nKristuksen uhriin meidän synteimme edestä on pääsy Jumalan tykö, ja\nPietari sanoi: \"Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettua,\njossa meidän on pelastuminen.\" -- Apt. 4: 12; 17: 23--31; 1 Kun. 18:\n21, 22.\n\nRev. Lyman Abbot, pastori Plymouth'in kongregationali kirkossa,\nBrooklynissä, N.Y. selitti jumalallisesta ilmestyksestä: \"Emme usko,\nettä Jumala on puhunut ainoastaan Palestinassa ja niille harvoille,\njotka olivat tuossa pienessä maakunnassa. Emme usko, että hän on\npuhunut kristikunnassa ja ollut mykkä muualla. Ei, me uskomme, että hän\non Jumala, joka on puhunut kaikkina aikoina ja kaikkina aikakausina\".\n\nMutta kuinka puhui hän sitten Baalin profetoille? Hän ei ole ilmottanut\nitseään paitsi valitulle kansalleen, luonnolliselle Israelille\nJuutalaiskautena ja hengelliselle Israelille Evankelikautena. \"Teidät\nvaan minä tunsin kaikista maan sukukunnista.\" -- Aamos. 3: 2; 1 Kor. 2:\n6--10.\n\nOppia sijaissovituksesta mainittiin harvoin, ja monet hylkäsivät sen\naivan avonaisesti vanhana muinaisuuden jätteenä ja arvottomana tälle\nvalistuneelle ajalle. Ainoastaan muutama ääni kohotettiin sen\npuolustukseksi, ja nämä eivät olleet ainoastaan hyvin harvalukuisia\nkongressissa, vaan heidän käsityksiänsä halveksittiin myöskin hyvin\nselvästi.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSellaisessa onnettomassa tilassa on nyt tuo suuri järjestelmä, joka\nasetetaan tuomiolle kokoontuneen maailman edessä, tuo järjestelmä, joka\nylpeästi kutsuu itseään kristikunnaksi (Kristuksen valtakunnaksi),\nmutta jonka Kristus hylkää ja jota hän sopivasti nimittää\n\"Babyloniksi\". Kuinka ilmeisen kohtuutonta onkaan sovittaa\nnimikristikunta tämän maailman valtakuntiin! Ovatko profetat esittäneet\njonkun sellaisen kuvan Jumalan ihanasta valtakunnasta? Käykö suuri\nRauhanruhtinas ympäri ja pyytääkö hän kansoja tunnustamaan herrautensa\nja valtansa? Pyytääkö hän almua mitä köyhimmältä talonpojalta tai\ntavotteleeko hän rikasten suosiota? Pakottaako hän alamaisiaan\ntarjoamaan viimeiset voimansa hänen horjuvan valtaistuimensa\ntukemiseksi? Oi ei! Arvokkaisuudella ja voimalla ottaa hän, kun\nmäärätty aika tulee, suuren voimansa ja alkaa ihanan hallituksensa ja\nkuka voi sulkea häneltä tien?\n\nSiten on tapahtumassa kaikkien sekä kirkollisten että porvarillisten\nmahtien yleinen yhdistyminen, sillä ne riippuvat molemmin puolisesti\ntoisistaan. Ja näiden kanssa ovat kaikkien rikkaiden, suurien ja.\nmahtavien edut erottamattomasti yhdistetyt. Kirkolliset mahdit, joihin\nRaamattu viittaa taivaan voimina (nimeksi hengelliset voimat),\nlähenevät nyt myöskin toisiaan. \"Taivas kääreetyy kuin kirja.\" -- Jes.\n34: 4; Nah. 1: 10.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEmme tarkota, että kaikki kristityt kuuluvat Babyloniin. Päinvastoin!\nNiinkuin Herra tunnustaa kaikki Babylonissa, jotka ovat hänelle\nuskollisia, ja nyt sanoo heille: \"Lähtekää siitä ulos, _te minun\nkansani_\", niin teemme mekin ja olemme iloisia uskoessamme, että löytyy\ntuhansia, jotka eivät ole taivuttaneet polviaan aikamme Baalille:\nmammonalle, ylpeydelle ja kunnianhimolle. Muutamat ovat jo selvästi\nlähteneet ulos siitä, ja muita koetellaan nyt tähän kohtaan nähden,\nennenkuin vitsaukset vuodatetaan Babylonin yli. Ne, jotka rakastavat\nminäänsä, kansan suosiota, maailmallista edistymistä ja ihmisten\nkiitosta enemmän kuin Herraa, ne jotka kunnioittavat inhimillisiä\noppeja ja järjestelmiä enemmän kuin Herran sanaa, eivät lähde ulos,\nennenkuin Babylon lankee ja he tulevat \"suuresta ahdistuksesta\".\n(Ilm. 7: 9, 14.) Mutta sellaisia ei lasketa arvollisiksi valtakunnan\nosallisuudesta. Vertaa Ilm. 2: 26; 3: 21; Matt, 10: 37; Mark. 8: 34,\n35; Luukk. 14: 26, 27.\n\n\n\n\nSEITSEMÄS LUKU.\n\nKansain kokoaminen ja ainesten valmistaminen Jumalan vihan suurelle\ntulelle.\n\nKuinka ja miksi kansat kootaan. -- Yhteiskunnalliset ainekset\nvalmistetaan tulelle. -- Aarteiden kasaantuminen. -- Köyhyyden\nkasvaminen. -- Yhteiskunnallinen hankaus saa aikaan syttymisen. --\nTuomitaanko rikkaita toisinaan liian kovasti. -- Itsekkäisyys vapauden\nyhteydessä. -- Kuinka rikkaat ja köyhät katselevat riippumattomia. --\nNykyiset olosuhteet eivät voi jatkua. -- Työmiesten järjellisiä\nja järjettömiä käsityksiä. -- Tuotannon ja kysynnän laki. --\nUlkomaalaisen teollisuuden kilpailu eli \"keltainen vaara\". -- Kansain\nlaajennussuunnitelmat ovat yhteydessä teollisuuden etujen kanssa. --\nNäiden päivien jättiläiset. -- Orjuus ja nykyinen orjuuttaminen. --\nJoukot kahden myllynkiven välissä. -- Hätä on maailmanlaajuinen ja\ninhimillinen apu on turha.\n\n    \"Sentähden odottakaa minua, sanoo Herra, kun minäkin aikanani\n    nousen saaliille, sillä minun oikeuteni on koota kansat yhteen;\n    kunnes minä saatan valtakunnat kokoon vuodattaakseni heidän\n    päällensä minun kiivauteni, koko minun vihani tulen, sillä\n    minun kiivauteni (vihani) tulessa koko maa kulutetaan. Sillä\n    silloin minä teen kansain huulet puhtaiksi, että he kaikki\n    avuksensa huutaisivat Herran nimeä ja palvelisivat häntä\n    yksimielisesti.\" -- Sef. 3: 8, 9.\n\n\nKansain kokoaminen näinä viimeisinä päivinä on tämän ennustuksen\nhuomattava täyttyminen. Nykyiset keksinnöt ovat saattaneet maailman\nääret niin läheiseen kosketukseen toistensa kanssa, ettei ennen ole\nsellaista tunnettu. Se on jo tehnyt välttämättömäksi kansainväliset\nlait, joita jokaisen kansan täytyy noudattaa. Maailman näyttelyt ovat\nmyöskin olleet seurauksena siitä. Toisen kansan porttien täytyy nyt\nolla avonaisempana toiselle. Sivistyneet kansat eivät enää ole\nmuukalaisia koko maan päällä, ja kielien eroavaisuus ei voi enää olla\nmaailman kaupan esteenä. Mukavasti varustetut laivat ja rautatiet\nkuljettavat liikemiehiä, lähettiläitä ja matkailijoita mitä\nkaukaisimpiin seutuihin, ja nämä palaavat uusine ajatuksineen ja uusien\nyrityksien ehdotuksineen. Pakanakansatkin heräävät vuosisatain unesta\nja katsovat muukalaisia ihmetyksellä sekä lähettävät edustajiaan\nvieraisiin maihin voidakseen käyttää hyväkseen heidän ihmeellisiä\nkeksintöjään. Salomonin aikana pidettiin ihmeellisenä, että Saban\nkuningatar tuli 500 (engl.) penikulmaa kuullakseen Salomonin viisautta,\nmutta nyt matkustavat tuhannet, joita ei edes julkisuudessa tunneta,\nyli koko maan; ja nyt voi mukavasti matkustaa ympäri maan vähemmässä\nkuin 80 päivässä.\n\nKansat ovat todellakin kokoontuneet yhteen yhteisiin etuihin ja\ntoimintaan nähden, mutta, oi, ei veljellisessä rakkaudessa, sillä\nkaiken kannustajana on itsekkäisyys. Yritteliäisyyttä, rautateiden,\nhöyrylaivojen, sananlennättimen, puhelinten j.n.e. rakentamista, sekä\nkauppaa, kaikkia kiihottaa ja hallitsee itsekkäisyys. Niin, on\npelättävää, että evankeliumin julistamisessakin ja ihmisystävällisissä\nyrityksissä kannustajana ovat muut vaikuttimet kuin puhdas rakkaus\nJumalaan. Itsekkäisyys on koonnut ja valmistanut kansat sitä kostoa,\nanarkiaa varten, jota sanotaan Jumalan \"kiivauden tuleksi\" eli vihaksi,\njoka kuluttaa nykyisen yhteiskunnallisen järjestyksen, nykyisen\nmaailman. (2 Piet. 3: 7.) Mutta Jumala on _kaitselmuksessaan valvonut_\nihmisten olosuhteita saattaakseen täytäntöön omat aikomuksensa. Siispä,\njoskin ihmiset töillään ja menettelytavoillaan ovat välikappaleita ja\ntoimeenpanijoita, on Jumala kuitenkin tuo suuri käskijä, joka nyt\nkokoaa kansat ja valtakunnat maan toisesta äärestä niin toiseen ääreen\nasti valmistaakseen maan hallituksen siirtämistä hänelle --\nImmanuelille -- \"jolla on siihen oikeus\". \"Kansojen kokoaminen\" ei tee\ntuomiota ainoastaan ankaraksi, vaan on myöskin jokaiselle mahdoton\npäästä sitä pakoon; ja siten tulee hädänaika lyhyeksi ja samalla\nratkaisevaksi, kuten on kirjotettu. -- Room. 9: 28; Jes. 28: 22.\n\n\n\nYhteiskunnalliset ainekset valmistetaan tulelle.\n\n\nKun katselemme ympärillemme, näemme \"aineksia\" valmistettavan tuon\npäivän tulelle. Itsekkäisyys, tieto, rikkaus, kunnianhimo, toivo,\ntyytymättömyys, pelko ja epätoivo ovat niitä kipinöitä, jotka saattavat\nmaailman kärsimykset tuleen, ja yhteiskunnalliset ainekset sulavat\nkuumuudesta. Ihmeellisiä muutoksia on tapahtunut erittäinkin viimeisen\n40 vuoden kuluessa. Tyytyväisyys on kadonnut; rikkaat ja köyhät, miehet\nja naiset, oppineet ja oppimattomat, kaikki ovat tyytymättömiä. Kaikki\npitävät kiinni \"oikeuksistaan\" ja valittavat \"vääryyksistä\", mutta\nsilloin katsovat he ainoastaan omaa puoltansa asiasta, koska ovat\nitsekkäisyyden sokaisemia. Siitä tulee seuraukseksi niinkuin profetta\non ennustanut, että jokaisen miehen käsi nousee lähimmäistään vastaan.\nTämä taas johtaa lopulliseen onnettomuuteen. Jumalan sana, muinaisuuden\nopetukset ja kultainen sääntö syrjäytetään yleisesti. Mutta pian tulee\ntämän menettelytavan tyhmyys ja vääryys selväksi _haileille_ luokille,\nsillä kaikki saavat kärsiä kauheasti tuossa hädässä, mutta erittäinkin\nrikkaat. Luukk. 12: 15--20 voidaan sovittaa meidän aikamme rikkaisiin.\nNiin, ennustettu pimeä yö (Jes. 21: 12; 28: 12, 13, 21, 22; Joh. 9: 4)\nlähenee nopeasti, ja kohtaa kuin paula koko maata. Silloin heitetään\nhopea kaduille ja kultaa pidetään lokana. Heidän hopeansa ja kultansa\nei voi pelastaa heitä Herran vihan päivänä, sillä se on ollut heille\nloukkauskivenä heidän synteihinsä. -- Hes. 7: 19.\n\n\n\nAarteitten kasaantuminen.\n\n\nOn selvää, että meidän päivinämme on kasaantunut suurempia rikkauksia\nkuin koskaan ennen, ja että rikkaat elävät ylellisemmin kuin koskaan\nennen. (Jaak. 5: 3, 5.) Siitä antaa sanomalehdistö monta todistusta.\nVanha Gladstone näki sen jo aikoinaan ja sanoi eräässä tilaisuudessa:\n\"Miespolven aikana on kasaantunut suurempia rikkauksia kuin koko 19\nvuosisatana aina Julius Caesarin ajoilta saakka yhteensä.\"\n\n\"Boston Globessa\" on ollut seuraava uutinen: \"50 vuoden kuluessa on\nmiljonäärien luku Yhdysvalloissa kasvanut kuudesta 4,600, niiden\njoukossa on 21 'rautatiekuningasta', joilla yhteensä (vuonna 1890) oli\nkäytettävänään yli 3,000,000,000 dollaria. Näistä miljonääreistä tulee\nkaksoiskaupunki New York Brooklynin osalle 1,319, ja viidellä\nsuuremmalla heistä on päivittäin tuloja: W.W. Astorilla 23,277\ndollaria, J.D. Bockefelleriliä 20,853, J. Gouldin kuolinpesällä 11,068,\nC. Vanderbiltillä 11,090 ja V.K. Vanderbiltillä 10,397 dollaria, kaikki\nalhaisen laskun mukaan.\"\n\n\"Niagara Falls Review\" mainitsee Amerikan laitoksille suureksi vaaraksi\nsen, että sellaiset äärettömät rikkaudet kokoontuvat harvoihin käsiin,\nja sanoo, että yhdeksällä rikkaimmalla miljonäärillä (viidellä\nennenmainitulla sekä Flaglerilla, Blairilla, Sagella, Huntingtonilla)\non yhteensä käytettävänä yli 720,000,000 dollaria, ja että Vanderbilt\nsuvulla sekä yhdeksällä osakaskumppanilla on Standard Oil Companyssä\n(paloöljy-yhtiössä) käytettävänä yhteensä 579,000,000 dollaria. Tähän\nlisää sanomalehti: \"On aivan mahdotonta, että nämä ihmiset voivat\nkäyttää muuta kuin pienen murto-osan vuotuisista tuloistaan. Ja\nvaadittiin ainoastaan 20 vuotta näiden rikkauksien kokoamiseksi\nyhdeksän tai kymmenen miehen käteen. Tässä on siis vaara.\nKahdessakymmenessäviidessä vuodessa olisi näiden perheiden omaisuus\n2,754,000,000 dollaria. Tämä rahaylimystö on vaarallisempi kuin\nEnglannin sukuylimystö, jota Amerikkalaiset pitävät niin vahingollisena\nEnglannille. Pahinta on, ettei mikään inhimillinen voima voi asettaa\nrajaa kasvavalle rikkaudelle.\"\n\nNämä esimerkit aarteiden kasaantumisesta ovat Yhdysvalloista, mutta\nsama suhde vallitsee kaikkialla maailmassa. Vieläpä Kiinassa ja\nJaapanissakin on viime aikoina noussut miljonäärejä.\n\n\n\nKöyhyyden kasvaminen.\n\n\nMutta onko totta, että on köyhiä ja tarvitsevia ihmisiä, kun niin monet\nkokoavat niin suuria rikkauksia? Eikö ole heidän oma virheensä, kun\nterveet miehet eivät saa toimeentuloaan? Niin ajattelevat monet\nrikkaat, jotka olivat itse köyhiä kaksikymmentäviisi vuotta sitte.\nMutta he unohtavat, että silloin oli runsaasti tilaisuuksia työn\nsaantiin, kun taas nyt monet eivät voi parhaalla tahdollaankaan\nmaailmassa saada mitään työtä. Sentähden on rikkailla usein vaikea\nymmärtää köyhien hätää, joiden luku nopeasti kasvaa. Tosiasia on\nkumminkin, että nekin parempiosaisista, joilla on sydäntä köyhien\nhätään nähden, huomaavat varsin hyvin, että on mahdotonta muuttaa\nyhteiskunnallisia olosuhteita niin, että saataisiin pysyväinen apu.\nNiin tekevät he parhaansa auttaakseen niitä, jotka ovat lähimpänä, ja\nkoettavat unohtaa muut. Eräässä \"Forumin\" luennossa sanotaan:\n\n\"Koskaan ei ole ihmissydän niin innokkaasti toivonut tosiveljeyttä.\nKoskaan ei sivistyneellä maailmalla ole ollut tätä ihannetta silmäinsä\nedessä niinkuin nyt. Ja kumminkin kuullaan viattomien huutoa rajotetun\noikeuden tähden, miljonien huuto, jotka ovat musertumaisillaan nykyisen\nyhteiskuntarattaan alle, nousee kaikissa sivistyneissä maissa niinkuin\nei koskaan ennen. Huuto Venäjällä sekottautuu Irlannin huutoon. Kaikki\nsuurten kaupunkien hyljätyt sekä Europassa että Amerikassa yhdistyvät\nvoimakkaaseen läpitunkevaan _oikeuden_ huutoon. Ainoastaan Lontoossa\nelää enemmän kuin 300,000 ihmistä kuilun partaalla, ihmistä, joissa\njokainen suonenisku ilmaisee pelkoa siitä, että he menettävät sen\npienen luolan, jota kutsuvat kodikseen. Vielä alempana on yli 200,000,\njotka eivät koskaan saa syödä kylläkseen, ja vielä askelta alempana on\n300,000 jotka hitaasti kuolevat nälkäkuoleman, ja joiden koko elämä on\nkuolinkamppailua. Mutta vielä alempana on kodittomien armeija. Nämä,\njoita on hoin 33,000, eivät voi hankkia itselleen mitään asuntoa, ei\nedes kurjinta hökkeliäkään. He nukkuvat ilman suojaa vuodet ympäriinsä\nja voi heitä tavata sadottain joka yö Temsin rantojen kylmiltä kiviltä.\nMuutamilla voi olla sanomalehti pantavana kosteiden kivien päälle,\nmutta suurimmalla osalla ei ole edes sellaistakaan loistoesinettä\".\n\nJoku huomauttanee, että tämä on liiottelua, mutta jos puoletkin olisi\ntotta, niin olisi se kumminkin valitettavaa.\n\n\n\n\nTyytymättömyys, viha ja hankaus jouduttavat nopeasti yhteiskunnan\npaloa.\n\n\nKuinka hyvänänsä selitettäneekin työntekijöille, että yhteiskunta on\nnyt paremmin järjestetty kuin koskaan ennen, saa usein tuon oikean\nvastauksen, etteivät he halua köyhyyden apua tai vapaapaikkoja\nsairaalassa, vaan he haluavat rehellistä työtä ansaitakseen otsansa\nhiessä soveliaan ylöspidon itselleen ja perheelleen. Työntekijä huomaa\nvarsin hyvin, että työn saaminen yhä enemmän riippuu suosiosta ja\nvaikutuksesta, ja että pienemmät yritykset syrjäyttää suurteollisuus,\nmiljonanomistajain karttuessa ja koneiden vähentäessä ihmisen työn\narvoa. Kaikkien täytyy myöntää, että olosuhteet ovat vahingollisia,\nmutta parannuskeinoista eivät kaikki ole yksimielisiä. Monet koettavat\nauttaa väärään suuntaan, kun taas toiset eivät tahdo kuulla\npuhuttavankaan auttamisesta, ennenkuin ovat saaneet tilaisuuden\nkäyttää hyväkseen nykyisiä olosuhteita. Valaistukseksi tästä\nlainaamme seuraavaa eräästä puheesta, joka pidettiin työntekijäin\nkolmannessatoista maailmankongressissa Chicagossa:\n\n\"Työväenliike on syntynyt puutteesta, leivän, lämmön, vaatteiden ja\nhuvien puutteesta. Ihmiskunnan pyrkimyksessä onnea kohden etsii\njokainen yksityinen omaa ihannettaan ja syrjäyttää usein stoalaisella\ntyyneydellä kaikki muut. Teollisuuden järjestelmä lepää perkeleen\nankaralla säännöllä: jokainen on lähinnä itseään. Onko ihme, että ne,\njotka kärsivät enimmän tästä itsekkäästä säännöstä, järjestäytyvät\nkukistaakseen perkeleen hallitusjärjestelmän?\"\n\nVoimmeko ihmetellä tuollaista puhetta, kun sanomalehdet kertovat\ntanssipukuisista naisista, joilla on koristuksenaan jalokiviä 1,000,000\ndollarin arvosta, että pöytäastiastosta maksetaan 10,000 dollaria,\nkahdesta taiteellisesta vaasista 50,000 dollaria, rotuhevosesta 350,000\ndollaria, että eräs leski Bostonissa on maksanut 50,000 dollaria\nmiesvainajansa ruumisarkusta, ja että eräs toinen rouvasihminen on\nantanut 5.000 dollaria koiran hautaamiseksi, sekä että New Yorkin\nmiljonäärit maksavat 800,000 dollaria yhdestä ainoasta huvialuksesta.\nVoimmeko ihmetellä, että sellaiset asiat herättävät kateutta, vihaa,\nilkeyttä ja riitaa uudestisyntymättömien joukkojen sydämessä. Ja nämä\ntunteet kypsyvät ja suorittavat lopulta suurena hädän aikana kaikkia\nlihan ja perkeleen töitä.\n\nAikana, jolloin 100,000 paljastettua kaivostyömiestä Pensylvaniasta\nkuljeskeli maanteillä karjan tavoin ja etsi elatusta, pidettiin New\nYorkissa suuremmoiset tanssiaiset, joissa 144 raharuhtinasta osotti\nmitä suurinta komeutta ja loistoa. Se oli eräs n.k. kristityn kansan\nsuuria tapahtumia. \"Mikä vastakohta\", huudahtaa \"Messias Härold\". Ja\ntähän ei ole mitään parannuskeinoa. \"Niin on oleva, kunnes hän tulee.\"\n\n\"Kunnes hän tulee?\" -- Ei, oikeammin, kun hän on tullut, kun hän kokoaa\nvalittunsa ja siten pystyttää valtakuntansa, jonka kautta nykyinen\nyhteiskuntajärjestys \"särjetään\" suuressa hädän ja anarkian ajassa\n(Tim. 2: 26, 27: 19: 15.) Niinkuin oli _Lotin päivänä_, niin on myöskin\noleva _Ihmisen Pojan päivinä._ Niinkuin oli Noakin päivinä, niin on\nmyöskin oleva Ihmisen Pojan (parusiassa) _läsnäolossa_. -- Matt 24: 37;\nLuukk. 17: 26, 28.\n\n\n\nTuomitaanko rikkaita liian kovasti?\n\n\nNiin, monessa tapauksessa on sanomalehtiä ja valtiomiehiä, jotka\nkokonaisuudessaan tuomitsevat hyvin oikein. Mutta Jumalan lasten tulee\nolla sävyisiä arvostellessaan yksityisiä rikkaita. Herran tuomio niistä\nluokkana on ankara, mutta yksityisiä kohtaan osottaa hän armoa: sillä\nkun hän on hävittänyt heidän hopea- ja kulta-jumalansa, siunaa hän\nsellaiset niistä, jotka jättävät itsekkäisyytensä ja ylpeytensä.\nVoidaksemme langettaa sävyisän tuomion on meillä apuna se, että\nmuistamme, että käsitys rikkaasta on hyvin venyvä, ja että monet,\njoita hyvin köyhät pitäisivät rikkaina, ovat parhaita ja mitä\nhyvätahtoisimpia ihmisiä, joista monet uhraavat suuria summia\nihmisystävällisiin yrityksiin. Ja ne, jotka tekevät näin hyvästä\nsydämestään eikä saadakseen ihmisiltä kiitosta, saavat palkintonsa ja\nheillä on täysi oikeus kanssaihmistensä arvonantoon.\n\nOn helppo arvostella miljonanomistajia, mutta pyydämme lukijoitamme,\netteivät ajattele liian kovasti heistä. He, niinkuin köyhätkin, ovat\nmonessa suhteessa nykyisen yhteiskuntajärjestelmän vankeja. Tavat ovat\nkahlinneet heidän päänsä ja sydämensä. Väärillä käsityksillä\nkristinuskosta, joita sekä köyhät että rikkaat ovat tunnustaneet\nvuosisatojen aikana, on vielä suuri vaikutus heidän mieliinsä. He\nluulevat menettelevänsä oikein, kun tekevät niinkuin muutkin ihmiset,\nja sentähden käyttävät he aikansa ja taitavaisuutensa liiketoimiin.\nSiinä täytyy heidän voittonsa koitua suuremmaksi, kuin mitä käsien työ\nvoi hankkia, koska koneet luovat rikkautta meidän aikanamme.\n\nOmistaessaan rikkauksia tuntevat he itsensä velvotetuksi lahjottamaan\nsiitä jotakin. He päättävät, että on parempi jakaa se työn palkkoina\nkuin lahjoina. Tanssiaisia, juhlapäivällisiä, huvimetsästyksiä j.n.e.\npitävät he huveina itselleen ja ystävilleen ja _apuna onnettomammille\nnaapureilleen_. Eikö tämä käsitys ole _osittain oikea_? 12,000 dollarin\npäivällinen tai 800,000 dollarin laiva koituu monen teurastajan,\nleipurin, kukkakauppiaan, räätälin, jalokivikauppiaan, puusepän,\nkonesepän j.n.e. hyödyksi, paitsi sitä, että laiva vaatii koko\nmiehistön, joka senkautta saa työn ansiota.\n\nOlosuhteitten näin ollen on niin muodoin paljon parempi vähävaraisille,\njos rikkaat elävät ylellisesti kuin jos he eläisivät rajotetusti.\nHeidän halunsa timantteihin esim. valmistaa työtä tuhansille, jotka\nmuuten lisäisivät työttömiin lukua. Ja jos rikkaat pitävät\nliiallisuuttaan armeliaisuutena, niin seuraavat he ainoastaan samaa\nväärää ajatusta kuin muutamat keskiluokasta, järjestäessään myyjäisiä\nja juhlia hyväntekeväisyystarkotuksia varten. Emme puolusta heidän\nmenettelytapaansa, vaan koetamme ainoastaan esittää, että heidän\nylellisyytensä ei välttämättömästi ole rakkaudettomuuden todistuksena.\nMonet mahdollisesti ajattelevat myöskin, että jos hän jakaisi\npäivittäiset tulonsa, niin hän tarvitsisi joukon ihmisiä toteuttamaan\nsitä, ja että varat eivät ehkä silloin tulisi tarvitsevimpien osaksi,\nkoska itsekkäisyys on niin yleinen, että ainoastaan harvoille\nvoitaisiin uskoa suuremman summan jakaminen. Miehet ovat nimittäin\nliian paljon sidottuja toimiinsa ja naiset liian hienoja käydäkseen\nsuurkaupunkien suurissa kortteleissa ja toimittaakseen itse jakamisen.\nKun he olivat köyhiä, toivoivat he mahdollisesti saavansa tuollaisia\ntilaisuuksia tehdäkseen hyvää, mutta itsekkäisyys, ylpeys ja\nyhteiskunnalliset ennakkoluulot ovat vastustaneet heidän jalompia\ntunteitaan, niin että hedelmät ovat jääneet tulematta.\n\nTällä emme mitenkään ole hyväksyneet rikkaiden itsekästä tuhlaamista,\njonka Herra tuomitsee vääränä. (Jaak. 5: 5.) Mutta tarkastamalla näitä\neri kysymyksen puolia voi arvostelu olla terveempi ja voi olla\nmyötätuntoa niitä kohtaan, jotka \"tämän maailman jumala on sokaissut\"\nsen rikkaudella, niin että heidän arvostelunsa on hämmentynyt oikeuteen\nnähden, ja joita Herra rankaisee niin ankarasti. Tämän \"maailman\njumala\" sokaisee myöskin köyhiä, niin että väärä tie näyttää heistä\noikealta. Niinmuodoin johtaa hän molemmat puolueet taisteluun. Mutta\nvaikka voi olla puolustuksia rikkauden kokoamiseen nähden harvojen\nkäsiin, vaikka rikkaat voittavat rikkautensa niiden lakien alla, jotka\njohtavat kaikkia, vaikka monet rikkaat ovat hyväntahtoisia, ja vaikka\nmonet köyhät olisivat hirmuvaltaisempia kuin rikkaat, jos he\nolisivat rikasten sijassa, selittää Herra siitä huolimatta, että\nrikkaudenomistajat asetetaan syytteeseen juuri tähän kohtaan nähden,\nkoska he, huomattuaan väärät olosuhteet, eivät koittaneet omalla\nkustannuksellaan keksiä suunnitelmaa heidän auttamisekseen.\n\nValaistukseksi siitä yhä yleisemmästä ajatuksesta, että yhteiskunnan\n_velvollisuus_ on joko antaa luonnon rikkauksien (maan, ilman ja veden)\nolla vapaasti kaikkien saatavissa tai myöskin, jos ne jätetään\nmuutamien harvojen käsiin, pitää huolta muiden päivittäisestä työstä,\nesitämme seuraavaa eräästä sanomalehdestä:\n\n\"Eräs pieni, huonosti puettu tyttö, joka kävi pienten lasten koulua New\nYorkissa, kysyi eräänä aamuna opettajattareltaan innokkaasti:\n'Rakastatteko te Jumalaa?' 'Kyllä', sanoi hän. 'Mutta minä en rakasta',\nsanoi lapsi kiivaasti, 'minä vihaan häntä!' Tämä oli opettajasta\nkummallista ja hän pyysi selitystä. 'No niin', sanoi tyttö, 'hän antaa\ntuulen puhaltaa, vaikkei minulla ole lämpimiä vaatteita, hän antaa\npyryttää, vaikka minulla on reikiä kengissäni, hän antaa tulla kylmän,\nvaikkei meillä ole polttoainetta, ja hän antaa meidän tulla\nnälkäisiksi, vaikkei äidillä ole leipää aamiaiseksemme.' On vaikeaa,\nlisää sanomalehti, jos muistamme Jumalan aineellisia rikkauksia maan\nlapsille, kärsivällisyydellä nähdä rikkaiden pilkkaajien hyvinvointia,\njotka tuon pienen taitamattoman tytön tavoin syyttävät Jumalaa\nköyhyyden kurjuudesta.\"\n\nMaailmallisilta ei ole kumminkaan paljon odotettavissa, sillä\nitsekkäisyys on maailman henki. Sentähden käännymme niiden suurten ja\nrikkaiden puoleen, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä. Mutta eivät\nnämäkään aseta itseään tai rikkauttaan Jumalan alttarille evankeliumin\npalveluksessa, eikä myöskään aineellisen hädän lieventämiseksi.\nLuonnollisesti evankeliumi -- ennen kaikkea; sen pitää saada kaiken\naikamme, lahjamme, vaikutuksemme ja varamme. Mutta siellä, missä se on\njoutunut syrjään väärien käsitysten tähden, siellä löytää vihkiytynyt\nsydän paljon tekemistä kanssaihmistensä eduksi, niinkuin\nraittiustyössä, yhteiskunnallisissa uudistuksissa j.n.e. Mutta hyvin\nharvat rikkaat, harvat miljonäärit ovat ryhtyneet niihin; siinä\ntyöskentelevät ylimalkaan köyhät tai keskiluokka. Jos muutamilla\nmaailman miljonääreistä olisi niinpaljon Kristuksen henkeä ja he\nkäyttäisivät varansa ja oman sekä taitavain auttajainsa ajan tähän\nsuuntaan, millaisten yhteiskuntauudistusten todistajana maailma\nsaisikaan olla vuoden kuluessa! Trustien ja seurain edut muiden edellä\nkatoaisivat ja yleistä hyvää edistettäisiin kaikin tavoin. Mutta on\nkohtuutonta odottaa sellaista rikkauden käyttöä, sillä vaikka monet\nrikkaista tunnustavat Kristuksen, tietävät he muun maailman tavoin\nhyvin vähän tosi kristinuskosta: Uskosta Kristukseen henkilökohtaisena\n_lunastajana_ ja täydellisestä kaiken vihkimisestä hänen\npalvelukseensa. He tahtovat tulla mieluummin kutsutuiksi \"kristityiksi\"\nkuin \"pakanoiksi\" tai \"juutalaisiksi\", koska Kristuksen nimi on\nkansanomainen, vaikkakaan eivät hänen todelliset oppinsa ole nyt\nenemmän pidetyt kuin silloinkaan, kun hän ristiinnaulittiin.\n\nJumalan sana vahvistaa myöskin, ettei Jumala ole valinnut monta rikasta\ntai viisasta valtakunnan perilliseksi vaan pääasiassa ne, jotka ovat\nköyhiä ja halveksittuja tämän maailman silmissä. Rikkaan on vaikea\nmennä sisälle taivaanvaltakuntaan. Helpompi on kameelin mennä\nneulansilmän läpi kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan. -- Matt. 19:\n23, 24. [Sanotaan, että \"neulan silmä\" oli pienen portin nimi\nmuinaisten kaupunkien muureissa, ja käytettiin sitä auringon laskun\njälkeen, kun suuremmat portit sulettiin vihollisen hyökkäyksen pelosta.\nSe kuvaillaan niin pieneksi, että kameli voi mennä sen läpi ainoastaan\npolvillaan, ja sitte kun kuorma on otettu pois sen selästä. Kuva\nnäyttää merkitsevän, että rikkaan täytyy panna pois taakkansa ja\npolvistua, ennenkuin hän voi tehdä kutsumisensa ja valitsemisensa\nlujaksi paikkaan valtakunnassa.]\n\nOi, rikasraukkoja! He saavat osakseen kauheita kokemuksia. Heidän\nrikkautensa ei ole ainoastaan esteenä, jotta saisivat osan Jumalan\nvaltakunnan kunniasta ja ihanuudesta, vaan täälläkin tulevat sen edut\nolemaan lyhytaikaisia. \"Kuulkaa nyt, te rikkaat: Itkekää ja vaikeroikaa\nsitä kurjuutta, joka on teille tulossa... Olette koonneet aarteita\nnäinä viimeisinä päivinä.\" Rikasten itku ja valitus kuuluu pian, ja\ntiedon siitä pitäisi poistaa kaiken kateuden ja ahneuden kaikkien\nsydämistä ja täyttää ne sen sijaan myötätunnolla rikasraukkoja kohtaan,\nmyötätunnolla, joka ei kumminkaan halua muuttaa Jumalan tuomiota, vaan\ntunnustaa hänen viisautensa ja hyvyytensä, tietäessään, että se ojentaa\nkaikkien, sekä rikkaiden että köyhien, sydämet ja avaa silmät\noikeudelle ja rakkaudelle. Rikkaat huomaavat kumminkin sen\nvaikeammaksi, koska muutos on paljon suurempi ja väkivaltaisempi\nheille.\n\nMutta miksei olosuhteita voida vähitellen muuttaa niin, että rikkaus ja\nmukavuus tulee yhtäläiseksi kaikille? Koska maailmaa ei ohjaa rakkauden\nkuninkaallinen laki, vaan itsekkäisyyden laki.\n\n\n\nItsekkäisyys vapauden yhteydessä.\n\n\nKristinoppi edistää _vapautta_, ja vapaus johtaa tietoon ja\nsivistykseen. Mutta vapaus ja tieto ovat vaarallisia suvun\nhyvinvoinnille, jos ei rakkauden kuninkaallista lakia totella sekä\nkirjaimeen että henkeen nähden. Nimikristikunta on sentähden voittanut\nvapautta ja tietoa voidakseen ainoastaan niin paljon paremmin ymmärtää\nharjottaa itsekkäisyyttään. Seurauksena siitä on myöskin, että\ntyytymättömyys on suurin kristikunnassa, ja toiset kansat tulevat siitä\nosallisiksi siinä määrässä kuin he ottavat vastaan kristinuskon tiedon\nja vapauden, ottamatta vastaan Kristuksen henkeä, rakkauden henkeä.\n\nVanha ja Uusi testamentti kasvattavat _vapautta_, mutta ei\nsuoranaisesti vaan epäsuorasti. Laki vaati palvelijat olemaan\nkuuliaisia, mutta se vakuutti myöskin että vääriä herroja kohtaisi\nJehovan tuomio. Uusi testamentti tekee samalla tavalla. Katso Kol. 3:\n22--25; 4: 1. Mutta Raamattu vakuuttaa myöskin, että kun ihmisillä on\nerilaiset lahjat henkisessä, siveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa,\non Jumala pitänyt huolta täydellisestä ennalleenasettamisesta samaan\ntäydellisyyteen kaikille; että kaikki, rikkaat ja köyhät, orjat ja\nvapaat, viisaat ja tyhmät saisivat palata uskon kautta Kristukseen\nJumalan suosioon. Ei ole siis ihmeteltävää, että juutalaiset olivat\nvapauttarakastava kansa ja että heitä sanottiin kapinalliseksi suvuksi,\njoka ei sietänyt vieraita anastajia, niin että heidän voittajansa eivät\nhuomanneet muuta tapaa heidän kukistamisekseen kuin heidän\nperinpohjaisen hävittämisensä kansana. Ei ole myöskään ihmeteltävä,\nettä ei-kristitytkin valtiomiehet ovat pitäneet Raamattua vapauden\nkulmakivenä; että Raamattu on tuonut mukanaan vapautta ja sen ohessa\nmyöskin sivistystä ja korkeampia tunteita. Sentähden polki paavikunta\naikanaan Raamattua ja sai sen kautta aikaan \"pimeät vuosisadat\".\n\nMutta kun Raamattu uskonpuhdistuksen kautta taas tuli oikeuteensa,\nnousi kansoissa taas vapaus, tieto ja edistys. Siellä, missä on\nRaamattu, vallitsee siis vapaus ja valistus, ja niissä maissa, missä\nRaamattu on vapaimpana, siellä on myöskin kansa vapainta, valistuneinta\nja sivistyneintä sekä voi edistyä kaikkiin suuntiin.\n\nMutta nimikristikunta on, niinkuin olemme huomauttaneet, ottanut\nvastaan vapauden ja valistuksen Raamatusta, kun taas sen rakkauden laki\n(_vapauden täydellinen laki_, Jaak. 1: 25) yleisesti syrjäytetään.\nAjattelevat ihmiset ovat heränneet huomaamaan juuri sen tosiasian, että\ntieto vapauden yhteydessä aiheuttaa paljon hyvää, jos siinä on\nrakkautta, mutta myöskin paljon pahaa, jos sitä käytetään\nitsekkäisyyden palveluksessa. Juuri tämä asianhaara valmistaa nyt\nnopeasti yhteiskunnalliset ainekset \"tulelle\" ja \"koston päivän\"\nrangaistukselle.\n\nKemistit ovat usein huomanneet, että hyödylliset aineet voivat\nyht'äkkiä käydä myrkyllisiksi suuruussuhteiden muutoksen kautta. Siten\non myöskin tiedon ja vapauden siunausten laita, kun niihin sekottuu\nitsekkäisyyttä. Jossain määrin on tämä yhdistyt hyödyttänyt\nihmiskuntaa, mutta tiedon äkillinen kasvaminen on kohottanut\nitsekkäisyyden valtaistuimelle. Itsekkäisyys hallitsee, ja tieto ja\nvapaus ovat sen palvelijoita. Näillä hallitsee se maailmaa, ja sen\nkautta saatetaan myöskin sen arvokkaat ainekset ristiriitaan\nvanhurskauden ja vapauden kanssa. Sellaisissa olosuhteissa palvelee\ntieto useimmiten itsekkäitä tarkotuksia, ja vapaus uhkaa tulla\nvallattomuudeksi, joka syrjäyttää toisten vapaudet ja oikeudet.\nSentähden muodostaa nyt itsekkäisyys, tieto ja vapaus kolminkertaisen\npahan voiman, joka nykyisin on saanut valtaansa kristikunnan. Rikkaat\nja vaikutusvaltaiset ovat nyt sen aseina, mutta pian tulevat joukot\nsaman pahan voiman aseiksi.\n\nSivistyneissä maissa hallitsee melkein kaikkia tämä voima, ja se\nsynnyttää melkein kaikissa alamaisissaan intohimoisen vallan, etujen ja\nkorotuksen halun. Harvalukuiset pyhät, jotka haluavat toisten nykyistä\nja tulevaista siunausta, muodostavat niin pienen murto-osan, että heitä\ntuskin voidaan laskea miksikään tekijäksi nykyisessä ajassa. He ovat\nmyöskin kykenemättömiä suorittamaan sitä hyvää, jota haluaisivat,\nkunnes ovat kirkastetut Herransa kanssa sekä kunnes ovat saatetut\nkykeneviksi, ja heille on annettu täysi valta Jumalan valtakuntana\nsiunata maailma. Ja niinkauvan kuin he ovat lihassa, tarvitsee heidän\nvalvoa ja rukoilla, jottei heidän korkeampi tietonsa ja vapautensa\ntulisi itsekkäisyyden herrauden alle ja koituisi siten turmioksi.\n\n\n\nKuinka rikkaat ja köyhät katselevat riippumattomina.\n\n\nJoukot ovat aivan äskettäin tulleet vapauteen ja riippumattomuuteen.\nTieto on murtanut henkilökohtaiset ja valtiolliset kahleet;\nvaltiollista tasa-arvoisuutta ei ole myönnetty vapaaehtoisesti vaan\npakosta, tuuma tuumalta. Ylpeys ja itsekkäisyys jakaa nyt maailman\nkahteen vihollisleiriin. Rikkaat taistelevat säilyttääkseen ja\nkartuttaakseen rikkauttaan ja valtaansa, ja köyhät taistelevat työn\noikeuksien puolesta saadakseen vaatimattoman osan elämän mukavuuksista.\n(Katso Amos. 8: 4--8.) Monet rikkaista ajattelevat näin: \"Joukot ovat\nnyt saaneet äänioikeuden ja riippumattomuuden. Koitukoon se heille\nhyväksi! He saavat huomata, että lahjoilla on suuri osansa elämässä, ja\nettä näitä on pääasiassa rikkailla. Jos he vaan sävyisästi ja\nlaillisesti käyttävät vapauttaan, niin olemme vapautetut paljosta\nvastuusta. Muinoin, kun joukot olivat alamaisia, oli jokainen\naatelismies vastuussa niistä, jotka olivat hänen huolenpitonsa alaisia.\nMutta nyt olemme vapaita ajattelemaan ainoastaan itseämme. Heidän\nvapautensa on etu meille, ja kansa tekee luonnollisesti parhaansa\nonnekseen, niinkuin mekin teemme. Joukot eivät enää ole meidän\nsuojattejamme, vaan _kilpailijoitamme_. Mutta he saavat pian kokea,\nettä valtiollinen tasa-arvoisuus ei tee ihmisiä tasa-arvoisiksi, ja\nettä ylimystö, jolla on lahjoja ja rikkautta, tulee sukuylimystön\nsijaan.\"\n\nMuutamat joukkojen keskuudesta vastaavat ajattelemattomasti: \"Me olemme\nriippumattomia ja kyllin voimakkaita auttaaksemme itseämme. Pitäkää\nvaranne, ettemme petä teitä! Elämä on taistelua rikkaudesta, ja me\nolemme luvultamme useammat. Me järjestämme lakkoja ja boikottauksia ja\nviemme tahtomme läpi.\"\n\nJos se otaksuma on oikea, että kaikki ihmiset ovat toisistaan\nriippumattomia, ja että jokaisen tulee huolehtia ainoastaan itsestään\nhuolimatta muiden parhaasta, silloin olisi myöskin tämä käsitys\ntaistelusta rikkauden saamiseksi oikea. Ja juuri tätä itsekkäisyyden ja\nriippumattomuuden periaatetta näyttävät kaikki luokat yhä enemmän\nseuraavan. Pääomanomistajat (jaloine poikkeuksineen) katsovat omaa\nparastaan ja maksavat työstä tavallisesti niin vähän kuin mahdollista,\nja myöskin työntekijät (jaloine poikkeuksineen) katsovat ainoastaan\nomaa parastaan ja vaativat palveluksestaan niin paljon kuin\nmahdollista. Kuinka voi silloin toinen luokka nuhdella toista, kun\nmolemmat menettelevät samojen periaatteiden mukaan.\n\nVanha tapa, jonka mukaan sivistyneet ja varakkaat kävivät köyhien luona\nja auttoivat heitä neuvoillaan ja töillään, on tämän käsityksen tähden\nmyöskin kokonaan hävinnyt. Jokainen huolehtii nyt omasta parhaastaan ja\nantaa muiden tehdä samalla tavalla. Joissakin suhteissa ja muutamille\nvoi se olla hyvä, mutta toisille tuottaa se taas vaikeuksia, kun he\nkokemattomuuden, varomattomuuden, tuhlaavaisuuden, hitauden, heikkouden\ntai vastuksien kautta joutuvat julkisten laitosten rasitukseksi.\n\nTosiasia on kumminkin, etteivät rikkaat eivätkä köyhät ole\n_riippumattomia_ toisistaan. Ei heidän pitäisi myöskään menetellä,\nniinkuin asia olisi sillä tavalla. Ihmiskunta on yksi perhe; Jumala \"on\nantanut koko ihmiskunnan lähteä yhdestä ainoasta ihmisestä\". (Apt. 17:\n26.) Kaikki ihmiset ovat _veljiä, yhden_ isän Aadamin, lapsia, joka\nitse oli Jumalan poika. (Luukk. 3: 38.) Ja Jumala jätti maan\nkokonaisuudessaan läänityksenä kaikkien yhteisten huolenpidon haltuun.\nKaikki voivat sentähden vaatia Jumalan lahjoja osakseen, sillä vielä\n\"Herran on maa ja kaikki mitä siinä on\". Syntiinlankeemus ja sen\nrangaistus, kuolema, on tehnyt kaikki ihmiset enemmän tai vähemmän\nruumiillisesti, henkisesti ja siveellisesti epätäydellisiksi, niin että\njokainen tarvitsee ja jokaisen pitäisi saada toisen myötätuntoa ja apua\n_siinä suhteessa kuin hän on epätäydellinen ja niinollen_ henkisessä,\nsiveellisessä ja ruumiillisessa suhteessa _riippuvainen_.\n\nJos rakkaus olisi kannustimena kaikkien ihmisten sydämissä, niin tekisi\njokainen ilolla osansa yleiseksi parhaaksi, ja kaikki saisivat silloin\nsamalla tavalla nauttia siitä, mikä on välttämätöntä, sekä muutamista\nelämän mukavuuksista. Tämä sisältäisi jonkun määrän sosialismia. Mutta\nrakkaus ei ole ihmisten kannustimena, ja sentähden ei nyt voida\ntoteuttaa sellaista suunnitelmaa. Itsekkäisyys hallitsee enimmän\nvieläpä koko kristikunnassakin, ja sen katkerat hedelmät kypsyvät\nnopeasti suurta viininkorjuuta varten. -- Ilm. 14: 19, 20.\n\nEi vähempi kuin 1) joukkojen kääntyminen tai 2) korkeamman voiman\ntarttuminen voisi nyt palauttaa maailmaa itsekkäisyyden tieltä\nrakkauden tielle. Mutta ei edes toivorikkainkaan usko sellaiseen\nkääntymiseen. Sillä nimikristikunnan on onnistunut kääntää ulkonaisesti\nverrattain harvoja maan miljaardeista, ja totiset kääntymiset maailman\nitsekkäästä hengestä Kristuksen rakkaudestarikkaaseen, jalomieliseen\nhenkeen ovat vielä harvempia. Tämä toivo on sentähden turha. Ainoa\ntoivo on niinmuodoin korkeamman voiman ryhtyminen asiaan, ja juuri\ntämän on Jumala luvannut Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa ja\nsen kautta. Jumala näki edeltäpäin, että vaadittaisiin tuhat vuotta\nitsekkäisyyden poisjuurriittamiseksi ja rakkauden pystyttämiseksi sen\nsijaan; sentähden on hän määrännyt \"kohdalleen (ennalleen) asettamisen\najat\". (Apt. 3: 21.) Monet näkevät kumminkin, todellisuudessa\nodottaessaan rakkauden hallitusta, että inhimilliset välikappaleet\neivät voi sitä saada aikaan, koska rikkaat eivät tahdo hyväntahtoisesti\njättää ylellisyyttään ja joukot eivät pitäisi huolta ylläpidostaan, jos\nei olisi pakkoa ja ahneutta. Niin juurtunut on nimittäin itsekkäinen\nhitaus muutamissa ja tuhlaavaisuus ja varomattomuus toisissa.\n\n\n\nMiksi nykyiset suotuisat olosuhteet eivät voi jatkua.\n\n\nJoku sanonee, ettei vaara siitä, että rikkaat sortaisivat ja antaisivat\nköyhäin kuolla nälkään tai että köyhät anarkian kautta hävittäisivät\nrikkaat, ole nyt suurempi kuin ennenkään, kun kerran rikkaat ja köyhät\novat eläneet yhdessä kuusituhatta vuotta. Mutta tämä on erehdys.\nOlosuhteet ovat nyt kokonaan muuttuneet. Joukot ovat päässeet\nsivistyksen makuun eivätkä enää alistuisi vanhaan asiainjärjestykseen.\nMieluimmin he kuolisivat. Paljas epäilys siitä, että koetettaisiin\nvalmistaa heidän lapsilleen sellainen tulevaisuus, johtaisi\nvallankumoukseen, ja tämä pelko saattaa köyhät tekemään yhä\nvoimakkaampia vastalauseita. Mutta onko syytä sellaiseen pelkoon?\nEiköhän pikemminkin yleinen hyvinvointi kasva, niinkuin viimeisenä\nsatana tai viitenäkymmenenä vuotena?\n\nEmme usko sitä, koska huomiot osottavat, etteivät sellaiset odotukset\nole järkeviä. Menneen vuosisadan kukoistus oli Jumalan kaitselmuksen\nmääräämä hedelmä maailman heräämisestä (Dan. 12: 4), ja sen välineinä\nolivat koneet, sanomalehdistö, höyryvoima ja sähkö. Tarve- ja\nloistoesineiden kysyntä kasvoi niin yht'äkkiä, ettei tuotanto voinut\npitää tasaisia askeleita sen kanssa. Ja kun tarve kotimaisilla\nmarkkinoilla tuli täytetyksi, heräsivät myöskin muut kansat ja\ntahtoivat saada osansa edistyksen siunauksista. Jonkun aikaa oli siitä\nhyötyä kaikille luokille. Teollisuus ehti vain vaivoin valmistaa\ntavaransa raitioteitä, rautateitä, höyrylaivoja, koneita j.n.e. varten.\nSiten tuli yhä runsaampia tilaisuuksia työnansioon, ja palkat nousivat.\nTästä johtui, että työntekijät voivat hankkia parempaa elatusta,\nvaatteita ja asuntoja, ja tästä johtui suuremmoinen muutos, ja yleinen\nhyvinvointi tuli seuraukseksi.\n\nMutta nyt on kukoistus saavuttanut korkeimman kohtansa. Valmistus on jo\nmoneen suuntaan kysyntää suurempi, tai ehkä oikeammin ostamiskykyä\nsuurempi. Kiina, Jaappani ja Intia valmistavat nyt itse tavaransa\nniiden mallien mukaan, joita he ennen ostivat Europasta ja\nYhdysvalloista, ja Etelä-Amerikan vallat ovat toimineet yli varojensa\nja ovat nyt muutamat vararikon partaalla ja tuottavat sentähden\nmaahansa nykyisin ainoastaan hyvin vähän. Tämän täytyy johtaa\nkäännekohtaan, joka pitkät aikaa sitte olisi puhjennut Europassa, jos\nei sen liika työvoima ja pääoma olisi saanut menekkiä Yhdysvalloissa,\njota nyt uhkaa sama ratkaisukohta. Sen lisäksi ovat sodat vähentäneet\ntyökykyisten lukua ja hankkineet aineellisen hävittämisen kautta uusia\ntilaisuuksia työhön. Ja viimeisinä 25 vuotena ovat seisovat armeijat\ntarvinneet suuria varustuksia ja sitä paitsi kiinnittäneet miljonia\nnuoria miehiä ja siten estäneet näitä ottamasta osaa kilpailuun. Mutta\njos korkein kohta on saavutettu, niin täytyy taantumuksen seurata.\nTämän täytyy johtaa, katsottuna ihmisen näkökannalta ja Jumalan\nilmestyksen valossa, maailman historian suureen ratkaisukohtaan.\nTyöpalkat alkavat taas laskea, huolimatta kaikista ponnistuksista\nniiden ylhäällä pitämiseksi, tuotteita valmistetaan vähemmillä\nkustannuksilla ja niistä saadaan vähemmän ansiota. Mitkä ovat\nseuraukset, ja kuinka pian ne osottautuvat?\n\nLuhistuminen on äkkinäinen ja väkivaltainen. Niinkuin merimies, joka\nhitaasti on kiivennyt maston huippuun ja yht'äkkiä putoaa alas, tai\nniinkuin raskas esine on hitaasti nostettu ylös rattaitten ja\nväkipyörien avulla, ja joka äkkiä putoaa ja pudotessaan aiheuttaa\npaljon suuremman hävityksen kuin jos ei sitä koskaan olisi nostettu\nylös, niin mahtanee ihmiskuntakin, kun sivistys on nostanut sen niin\nylös, että se (itsekkäisyyden tähden) voi tulla enää korkeammalle,\nensin hitaasti laskea ja sen jälkeen, kun koossapysyminen ratkeaa,\ntäydellisesti tulla hävitetyksi.\n\nKun pelko siitä, että koneet aiheuttaisivat työnpuutetta, niinkuin\nalussa arveltiin, ei heti käynyt toteen, ovat monet ajatelleet,\netteivät työtäsäästävät koneet ole ihmistyön vihollisia. Otettakoon\nmyöskin huomioon, että koneiden valmistus antoi monelle työtä. Mutta\ntulee aika, jolloin tämänkin teollisuuden täytyy taantua.\n\nJoskin kysyntä on tullut viisi kertaa suuremmaksi 50 viimeisenä,\nvuotena, niin ovat kumminkin koneet tehneet tuotannon kymmenen kertaa\nsuuremmaksi, ja siitä saakka, kun koneet täyttävät tarpeen, ovat ne\nihmisten kilpailijoita, vaikkei uusia koneita valmistettaisikaan tai\nihmisten lukumääräkään karttuisi. Ja tässä taistelussa joutuu ihminen\npian tappiolle. Koneet ovat rautaisia, teräksisiä ja puisia _orjia_,\njotka höyry tai sähkö saa eloon. Ne voivat suorittaa ei ainoastaan\nenemmän vaan myöskin parempaa työtä kuin ihmiset. Niillä ei ole\nsielunelämää, jota tarvitsee viljellä eikä mitään velvottavia, nurjia\ntaipumuksia, ei vaimoja, eikä lapsia huolehdittavana. Eivät ne tunne\nkunnianhimoa, eivät muodosta ammattiyhdistyksiä, eivätkä vaadi koskaan\nparempaa palkkaa, ja suorittavat halukkaasti ylityötä ilman lisämaksua.\nNe ovat sentähden paljon toivottavampia kuin ihmisorjat, olkootpa\nvalkoiset tai mustat, ja niiden omistajat ovat hyvin iloisia siitä,\nettä heidän kanssaihmisensä ovat vapaita ja riippumattomia, niin että\nhe pääsevät vastaamasta ja huolehtimasta heistä.\n\nMaailman työntekijät eivät myöskään ole sokeita. He näkevät, joskin\nepäselvästi, minne nykyisen itsekkään järjestelmän, jonka kehittämistä,\nheidän täytyy myöntää se, he itse ovat auttaneet, ja jonka alaisina he\nniinkuin kaikki muutkin orjailevat tahtoen tai tahtomattaan, täytyy\njohtaa. Eivät he näe vielä selvästi, mihin välttämättömään alennukseen\nse vie heidät, jos ei sitä poisteta; mutta he näkevät, että heidän\ntaistelunsa noiden koneorjien hoitamispaikasta tulee ankarammaksi vuosi\nvuodelta. Valaisevana esimerkkinä tästä mainitsemme, että höyryvoima\nainoastaan Englannissa ja Yhdysvalloissa suorittaa yhteensä 386\nmiljonan ihmisen työn.\n\nSanomalehdet käsittelevät asiaa eri näkökannoilta. Yksi valittaa, että\nvaikka koneet voisivat vapauttaa ihmiset suurimmasta osasta heidän\nkärsimyksistään ja vaivoistaan, kumminkin on tuhansia, jotka ovat niin\ntyön hommassa lähimmän ateriansa tähden, ettei heillä ole aikaa eikä\nhaluakaan muuhun. Toinen pitää sähköä sinä voimana, joka tekee\nmahdolliseksi sen, että hiilikaivostyö voidaan suorittaa kymmenennellä\nosalla siitä työvoimasta, joka nyt vaaditaan. Esitämme eräästä\nsanomalehdestä:\n\n\"_Yksi_ mies ja kaksi poikaa voivat nyt suorittaa sen työn, joka\nainoastaan muutamia vuosia sitten vaati 1,100 kehrääjää. _Yksi_ mies\nvoi tehdä saman työn kuin 50 kutojaa hänen isän-isänsä aikana ehti\ntehdä. Jokainen pumpulipuristuskone on tunkenut tieltään 1,500\ntyöntekijää. _Yksi_ neulakone korvaa 1,100 miestä, ja koneiden\nkäyttämisen kautta laivanlastaamisessa ja purkamisessa voi yksi mies\nnyt suorittaa 2,000 miehen työn. Yksi mies voi nyt valmistaa\npumpulikangasta puvuksi 250 henkilölle, villakangasta 300:lle, kenkiä\n1,000:lle, leipää 200:lle ihmiselle. Ja kumminkin löytyy tuhansia,\njoilla ei ole näitä tarpeita. Täytyy olla jotakin, joka on epäkunnossa.\nTämä on anarkistinen tila, josta täytyy tulla autetuksi. Mutta millä\ntavalla?\" Toinen sanomalehti kirjottaa: \"Aikamme suuri tehtävä on tämä:\nKuinka voimme niin yhdistää voimamme ja tarpeemme, ettei tarmoa käytetä\nhukkaan ja ettei tule hätää? Kun tämä tehtävä on ratkaistu, ei enää\ntarvitse löytyä väsyneitä, köyhiä, nälkäisiä ihmisiä, ei myöskään\nkerjäläisiä. Kaikista tähän saakka ehdotetuista parannuskeinoista ei\nvoida saattaa yhtään täytäntöön; ilman että joku kärsisi siitä\nvääryyttä. Se mies, joka saattaa selvyyden tähän asiaan, tulisi\nihmiskunnan suurimmaksi hyväntekijäksi.\"\n\n\n\nNaispuolinen kilpailu tekijänä.\n\n\nVuonna 1880 oli, Yhdysvaltain kansanlaskun mukaan, siellä 2,477,157\nnaista palkallisessa työssä, 1890 oli luku 3,214,711 ja 1897 oli heidän\nlukunsa yli 5,000,000. Nyt tunkevat koneet näitäkin pois. Niin on\nesimerkiksi kaksi pakkauskonetta, jotka eräs kahvipolttimo\nPittsburgissa äskettäin on hankkinut, ja joita hoitaa neljä naista,\ntehnyt 56 työntekijätärtä tarpeettomaksi. Niin, koneet vapahtavat\nihmisiä hyvin kovasta työstä, mutta kuka ylläpitää heitä ja heidän\nperheitään, kun he käyvät toimettomina?\n\n\n\nJärjellisiä ja järjettömiä käsityksiä ja tapoja työntekijäin puolelta.\n\n\nTorjuakseen palkkojen laskemista ovat työntekijät muodostaneet\nammattiyhdistyksiä, jotka suuressa määrin ovat kartuttaneet yksityisen\ntyöntekijän itsenäisyyttä ja suojelevat hänen etujaan. Mutta ne ovat\nkantaneet myöskin huonoja hedelmiä. Ne ovat johtaneet heidät luottamaan\nomiin voimiinsa sensijaan, että luottaisivat Jumalaan ja etsisivät\nhänen sanassaan ilmaistua neuvoa. Jos olisivat etsineet Jumalan tietä,\nniin hän olisi johtanut heitä oikein. Mutta niin ei ole tapahtunut, ja\nseuraukseksi on tullut epäilys Jumalaan ja ihmisiin sekä yhä suurempi\ntyytymättömyys ja itsekkäisyys. Niinpä ovat järjestöt usein tehneet\ntyömiehet omavaltaisemmiksi ja loitontaneet heitä siitä myötätunnosta,\njoka muuten on hallinnut heidän hyväsydämisiä työnantajiaan, jotka nyt\nnopeasti tulevat siihen johtopäätökseen, että on parasta antaa\ntyöntekijäin saada tehdä katkeria kokemuksia yhdistyksistään.\n\nTyöntekijöillä on oikein, väittäessään, että nykyajan siunauksien ja\nmukavuuksien pitäisi tulla yhtälailla kaikkien hyväksi, eikä ainoastaan\nrikkaiden, jotka ovat kyllin onnellisia omistaessaan maita ja koneita,\njoilla he voivat ansaita vielä enemmän. Työntekijät arvelevat, ettei\nnoiden tulisi pitää koko työnansiota, vaan jakaa heidän kanssaan. Tähän\nkäskee lähimmäisen rakkaus, arvelevat he, ja tähän nähden käyttävät he\nusein myöskin Herran sanoja. Mutta he näyttävät unohtavan, että he\npyytävät rikkailta, että heidän tulee elää rakkauden lain mukaan ja\nauttaa köyhiä, jotka vielä haluavat elää itsekkäisyyden lain mukaan.\n\nOnko järjellistä pyytää toiselta sitä, mitä ei itse tahdo tehdä heitä\nkohtaan? Varmaankaan ei. Ylimalkaan ovat ne, jotka äänekkäämmin\nvaativat jakamista parempiosaisten kanssa, haluttomimpia jakamaan\nomaansa niille, jotka ovat vielä vähemmän onnellisia kuin he itse.\n\nToinen vaikeus, jonka itsekkäisyys tuo mukanaan, on se, että enemmistö\nniistä harvoista, joilla on terve arvostelukyky, on niin innokkaasti\nkiinni omissa asioissaan, että ammattiyhdistyksiä on usein neuvottu\nhuonojen neuvonantajien tykö. Sitäpaitsi hyväksyttäisiinkään tuskin nyt\nhyviä, kohtuullisia neuvoja. Työläiset ovat oppineet epäilemään ja\npitämään järjellisiä neuvonantajia työnantajien ja heidän puolueensa\nvakoojina tai lähetteinä. Useimmat työntekijöistä ovat kyllin\njärjettömiä antaakseen omaatuntoa availla olevien miesten panna heidät\nputi puhtaiksi, antamalla maksaa itselleen runsaasti luulotelluista\npalveluksista.\n\nOlkoonpa, että se on riippunut tietämättömyydestä tai huonosta\narvostelukyvystä, niin on osottautunut, että vähintäin puolet niistä\nneuvoista, joita he ovat saaneet ja joiden mukaan he ovat menetelleet,\non ollut vahingoksi heille. Suureksi osaksi johtuu vaikeus epäilemättä\nsiitä, että he luottavat käsivarsiinsa, luottavat suureen lukuunsa,\nrohkeuteensa ja hylkäävät viisauden ylhäältä, joka on ensiksikin\npuhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä\nhedelmiä, puolueeton, teeskentelemätön. Niin ollen ei heillä ole\n\"terveen järjen henkeä\". -- Jaak. 3: 17; 2 Tim. 1: 7, engl. k.\n\nHe kuvittelevat, että he ammattiyhdistysten ja boikottausten j.n.e.\nkautta voivat pitää työpalkat muutamissa työnhaaroissa kaksi tai kolme\nkertaa niin korkeina kuin toisissa, eivätkä huomaa, että ammatin voi\nnyt oppia paljon lyhyemmässä ajassa kuin ennen, että koulut ja\nsanomalehdet hankkivat joukoille sen tiedon, jonka ennen ainoastaan\nmuutama voi hankkia itselleen, ja että liika työvoima, sitten kuin se\non alentanut palkat yhdessä ammatissa, heittäytyy toisiin haaroihin,\njoissa työstä maksetaan paremmin, ja painavat lopulta palkat alas\nsielläkin. Silloin täytyy joukkojen joko kulkea toimettomina ja kuolla\nperheineen nälkään tai myöskin tehdä työtä puolella tai kolmasosalla\nentisestä päivärahasta.\n\nNiinkauvan kuin kysyntä oli tuotantoa suurempi, olivat ammattikunnat\nsuureksi avuksi jäsenilleen, sen kautta että ne vakuuttivat heille\nparemman maksun, lyhemmän työajan ja terveemmät työsuhteet; mutta\ntuotannon ja kysynnän horjumattomalle laille eivät he voi mitään.\nKatsokoot sentähden työntekijät ainoaan toivoonsa, Herraan, älköötkä\nluottako inhimilliseen voimaan.\n\n\n\nTuotannon ja kysynnän laki taipumaton kaikille.\n\n\nRakkaudettomuus, voitonhalu ja itsekkäisyys muodostavat, niinkuin\nolemme nähneet, nykyisin perustuksen liiketoimille kaikkien, suurten ja\npienten, rikkaiden ja köyhien, kesken. Työtä ja tavaroita myydään niin\nkalliisti kuin mahdollista. Niiden todellinen arvo lasketaan harvoin\nmuuten kuin itsekkäältä kannalta.\n\nTuotannon ja kysynnän lain vaikutuksia ei voi kukaan muuttaa; se kohtaa\nkaikkia nykyisissä yhteiskuntaoloissa. Jos farmari päättäisi, ettei hän\nmyy vehnäänsä alle yhden dollarin bushelilta, mikä olisi seuraus siitä?\nHänen vehnänsä tuhottaisiin, hänen perheeltänsä puuttuisi vaatteita,\nhänen työntekijänsä eivät voisi saada palkkaansa, hänen velkojansa\neivät saisi korkoja, ja ne möisivät hänen farminsa, vehnänsä ja\nkaikkensa, mitä hänellä on, saadakseen vaadittavansa.\n\nTai jos farmari päättäisi antaa väkensä tehdä ainoastaan 8 tuntia\npäivässä 60 dollarista kuukaudessa, niin kuin teollisuuden työntekijät\n12 tunnin sijaan päivässä 30 dollarista kuukaudelta, niin hän\nvelkaantuisi pian korviaan myöten. Ja jos kaikki farmarit tekisivät\nniin, eivätkä myisi tuotteitaan halpoihin hintoihin, eivät he piankaan\nvoisi tyhjentää varastojaan, sillä Intia, Venäjä ja Etelä-Amerikka\nmyisivät viljaansa halvalla Yhdysvalloissa.\n\nYhdysvaltain suuri rahantarve siihen aikaan, jolloin sen rautatiet piti\nrakennettaman ja suurteollisuuksia perustettaman, veti miljonia Europan\npääomaa Amerikkaan, ja nämä miljonat ovat myötävaikuttaneet maan\nkukoistukseen. Mutta kukoistusaika on nyt ohi; se menee hiljalleen\nalaspäin, eikä mikään muu kuin sota tai muut vaikeat onnettomuudet\nmuissa maissa voisi auttaa teollisuutta, jotta rauhalliset kansat sen\nkautta saisivat paljon työtä. Jaappanilaiskiinalaisen sodan jälkeen\novat esim. nämä molemmat kansat ostaneet suuret joukot sotavälineitä,\nja nyt käyttää Jaappani sen sotakorvauksen, jonka se sai Kiinalta,\nrakentaakseen sotalaivoja, ja tämä taas on aiheuttanut sen, että muut\nvallat niinikään lisäävät laivastojaan. Tämä valmistaa työtä ja\nansiota, ja kuinka paljon vihaammekin sotaa, pidämme kumminkin näiden\nsotavarustusten näkemistä parempana kuin työnpuutetta, joka\nnäännyttäisi ihmiset nälkään. Muutettakoon maailman velka siten\narvopapereiksi. Suuressa hädän ajassa, joka nyt lähestyy, ovat ne yhtä\nhyviä kuin kulta ja hopea. -- Hes. 7: 19; Sef. 1: 18.\n\nMoni huomaa, että kilpailu on vaara; sentähden ovatkin Yhdysvallat\nsäätäneet lain, joka kieltää Kiinalaisia ja lukutaidottomia\neuroppalaisia muuttamasta maahan. Koetetaan sillä tavalla estää\ntyöpalkkoja laskemasta samalle tasolle kuin Europassa tai Aasiassa.\n\nToiset arvelevat, että lain kautta voisi pakottaa työnantajat maksamaan\nniin korkeita palkkoja, että he itse saisivat ainoastaan vähän ansiota.\nMutta he unohtavat, että niinpian kuin ansiota ei ole, vedetään pääomaa\ntakasin ja käytetään toisella taholla, missä palkat olisivat\nalhaisempia.\n\nMiltä näyttääkään 15 vuoden kuluttua, jos saa jatkua niinkuin tähänkin\nasti, -- jos työn tekemisen tarjous aina kääntyy sinne, missä palkka on\nsuurin, ja pääoma alituisesti vedetään takasin, kun ei se enää anna\nsuurta satoa? Koneet ovat tähän saakka uskollisesti palvelleet pääomaa,\nmutta liikatuotannon täytyy ennemmin tai myöhemmin tulla, ja silloin\npainetaan hinnat alas ja ansio tulee pienemmäksi. Ennen pitkää ovat\ntrustitkin voimattomia tätä vastaan, ja patentteja ja yksinoikeuksia ei\nmyönnetä aina. Ulkomaisen teollisuuden kilpailu eli \"keltainen vaara\".\nJaappanin ja Kiinan herääminen hankkii kyllä pääomalle käyttöä, mutta\nei avaa uusia tilaisuuksia työlle. Pääoma uskaltaa erittäin hyvin\nperustaa rautateitä ja tehtaita näiden kansojen keskuudessa, joista\nsuuri joukko on rauhallisia, ahkeria ja hyvin tyytyväisiä ihmisiä. Mikä\non seuraus, jos nuo miljonat, jotka ovat kiitollisia 6--15 centin\n(30--75 pennin) päiväpalkkaan, ryhtyvät kilpailemaan työntekijöiden\nkanssa, jotka pitävät 4--8 kertaa korkeampia palkkoja nälkäpalkkoina?\nSiitä ei ainoastaan seuraisi, että 15 centtiä pidettäisiin hyvänä\npäivärahana, vaan kun Kiina voi hankkia työvoimaa 5 kertaa niin paljon\nkuin Yhdysvallat, olisi siitä seurauksena, että 6 henkilöä kilpailisi\njokaisesta paikasta, jossa on noin mitätön palkka. Eräs puuvillatehdas\non jo muutettu Connecticutista Jaappaniin, ja useammat seuraavat\nesimerkkiä ja hakevat itselleen alempipalkkaisia työkenttiä ja niin\nollen suurempaa voittoa.\n\nSen, että Saksan keisari näkee \"keltaisen vaaran\" lähestyvän, osottaa\nse kuuluisa taulu, jonka hän lahjotti tsaarille. Taulu esittää\neuroppalaisia valtoja asestamassa vaimoja, jotka heidän yläpuolellaan\ntaivaalla säteilevän ristin valossa seisovat vuorella ja enkeli\nMikaelin osotuksen mukaan tarkastavat mustaa pilveä, joka nousee\nKiinasta, ja josta näyttäytyy kauheita haamuja leimuavan salaman\nvalossa. Taulun alla on luettavana: \"Europpa, vartioitse pyhimpiä\naarteitasi.\" Sillä tahtoi hän sanoa: Europan kansat, yhtykää\npuolustamaan uskoanne ja kotejanne.\n\nSen lisäksi on huomattavaa, että keltainen mies käyttää suuresti\nhyödykseen valkoisia rahoja eli hopeata. Esitämme seuraavaa\nhongkongilaisen Mr Whiteheadin esitelmästä:\n\n\"Ennen sotaa Jaappanin kanssa oli Kiinassa noin 200,000 kehruukoneen\npuolaa. Mutta sota vapautti Kiinan kansan mandarinein herraudesta ja\nherätti sen nukkuvat voimat eloon. Äärettömät alueet Kiinassa ovat\nsopivia pumpuliviljelykselle, ja työ on niin helppoa, että Kiinasta\npian tulee suurin pumpulintuottaja. Jo vuonna 1893 tapahtui, että 5\nvaltamerihöyrylaivaa oli yht'aikaa Shanghaivirrassa lastaamassa\npumpulia, josta Jaappanissa tehtäisiin lankaa ja kangasta. Osakan ja\nKioton seuduilla (Jaappanissa) on muutaman vuoden kuluessa _kotimaisen_\npääoman laskuun perustettu ei vähemmän kuin 59 kehruutehdasta ja\nkutomoa, jotka nyt työskentelevät 770,874 puolalla ja valmistavat\nvuosittain 500,000 baalia lankaa 40,000,000 dollarin arvosta. Nyt ei\nJaappanin enää tarvitse pelätä Englannin kilpailua, mieluummin\npäinvastoin. Rahakannan eroavaisuuden tähden, niissä maissa, joissa on\nhopeakanta, voidaan nyt, kun hopean arvo on keinotekoisesti laskettu,\n40 miestä palkata samalla summalla, kuin vuonna 1870 vaadittiin 20\nmiehen palkkaamiseksi, koska englantilainen sovereign (kultaraha), joka\nvuonna 1870 oli arvoltaan 10 rupea (itä-intialainen hopearaha), nyt\nvastaa noin 20 rupea, mutta Intiassa on sillä sama arvo kuin ennen.\nTämä pakottaa ennemmin tai myöhemmin teollisuuden lähtemään pois niistä\nmaista, joissa on kultakanta, asettuakseen sinne, missä voi saada kaksi\ntyöntekijää samalla maksolla, joka täytyy antaa työntekijöille niissä\nmaissa, joissa on kultakanta. Tällä tavalla täytyy kultakannan saattaa\nteollisuus perikatoon.\"\n\nVoisi lisätä, että ne maat, joilla on hopeakanta, eivät ainoastaan\nennen pitkää voi täyttää omia tarpeitaan vaan kykenevät myöskin viemään\ntavaroita niihin maihin, joissa kultakanta vallitsee. Niin voisi esim.\nJaappani myydä tavaroitaan Englannissa kolmatta osaa halvemmalla kuin\nJaappanissa ja vaihtamalla saadut kultarahat hopearahoihin hankkia\nkumminkin itselleen suurta voittoa. Sillä tavalla voivat he\nkatkeroittaa Europan työntekijäin olemassaolon. Lontoolaisen\nsanomalehden \"Daily Chroniclen\" mukaan on osottautunut, että eräänä\nvuonna, kun 67 pumpulikehräämöä Lancashiressä, Englannissa, kärsi\ntappiota 411,000 puntaa sterlingiä (yli kymmenen miljonaa mark.),\nvoittivat kehräämöt Hiogossa, Jaappanissa, 17 prosenttia. Kuinka\nkävisikään silloin jos myöskin Jaappanin naiset -- niinkuin\njaappanilainen valtiomies kreivi Ito on viitannut \"Berliner\nTageblattin\" kirjeenvaihtajalle -- ryhtyisivät kilpailuun\neuroppalaisien työntekijäin kanssa?\n\nIlman syytä ei Parisissa ilmestyvä lehti \"Economiste Francais\" vaadi\nEuropan valtoja lakkaamaan keskinäisistä riidoista ja esiintymään\nyhteisesti Idän uhkaavaa kilpailua vastaan, ja Englannin pääkonsuli Mr.\nG. Jamison, Shanghaissa, on julkisesti lausunut, että kultakanta on\ntehnyt mahdottomaksi Idän kansoille europpalaisten tavarain ostamisen\nja sen tähden pakottanut heidät itse valmistamaan välttämättömän. Ja\nsiinä on heillä ollut sellainen menestys, että heidän tavaroitaan nyt\nkysytään kaikkialla. Hän sanoo:\n\n\"Yhdysvallat voivat kyllä sulkea pois itämaalaiset työntekijät, mutta\nEuroppa ei voi sulkea porttejaan itämaalaisilta tavaroilta; nämä saavat\nvarmasti itselleen ostajia halpojen hintojensa ja hyvien lajiensa\nkautta. Englantilainen työntekijä ostaa niitä itse paljon mieluummin,\nkun hänen palkkansa laskee, ja vahingoittaa siten itse niitä yrityksiä,\njoista hänen oma ylläpitonsa riippuu. Tähän saakka on ainoastaan\nJaappani vienyt ulos tavaroita; mutta Intia ja Kiina seuraavat pian\nesimerkkiä. Silloin on heidän tuotteitaan yllin kyllin koko maailmassa\nja ne tekevät tuhansia ja taas tuhansia työttömiksi.\"\n\nKansat, jotka ennen olivat oivallisia ostajia, tulevat siten pian\namerikkalaisten, englantilaisten, saksalaisten ja ranskalaisten\ntehtailijain kilpailijoiksi, koska heidän suotuisammat olosuhteensa\nsallivat heidän tunkea pois tieltään entiset hankkijansa\nkotimaisiltakin markkinoilta ja ottaa leivän valkoiselta työntekijältä.\n\nMutta ei ole mitään tehtävissä. Se on seurauksena tuotannon ja kysynnän\nlaista. Ainoa keino tämän painostuksen poistamiseksi, joka nyt on\nalkanut, mutta jonka täytyy tulla aina vaikeammaksi, niinkauvan kuin\nitsekkäisyys hallitsee, on Jumalan lupaama tuhatvuotinen valtakunta\nrakkauden lakineen ja yhteiskunnan perustaminen tälle perustukselle.\nJos Europan ja Amerikan kansoilla on ollut koko maailma ostajinaan,\njotka he ovat varanneet koneilla ja tehdastuotteilla, ja jos he\nkumminkin ovat ehtineet siihen kohtaan, että tuotanto on kysyntää\nsuurempi, ja että miljonat heidän työntekijöistään etsivät turhaan\ntyötä, mikä uhkaakaan heitä silloin lähimmässä tulevaisuudessa, kun\nkilpailijain luku on kahdenkertaistunut? Sen lisäksi on otettava\nhuomioon väestön luonnollinen lisääntyminen sekä se asianhaara, että\nnuo 700 miljonaa kilpailevaa hindulaista, kiinalaista ja jaappanilaista\novat mitä sävyisimpiä ja säästäväisimpiä ihmisiä, joiden herraksi\npääoma, joka jo hallitsee valkoisia työntekijöitä, pääsee vaivatta.\n\n\n\nKansain laajennussuunnitelmat ovat yhteydessä teollisuuden etujen\nkanssa.\n\n\nValtain laajennuspyrkimysten edellytyksenä ei ole ainoastaan toivo\nantaa muille kansoille parempi hallitus, eikä myöskään rakkaus\nmaa-alueisiin ja valtaan; vaan se on seuraus \"teollisuuden\ntaistelusta\". Vallat kukistavat kansoja, mutta eivät tuhotakseen niitä,\nvaan vakuuttaakseen itselleen niiden kaupan. Tässä sodassa on\nEnglannilla ollut suurin edistys, ja sentähden on sen rikkaus ääretön.\nValaistuksena tästä on ministeri Chamberlainin lausunto eräälle\ntyöttömäin lähetystölle. Hän sanoi nimittäin muunmuassa:\n\n\"Tarvitsemme uusia markkinoita. Vanhoilta on meidät tungettu osittain\npois ulkomaalaisen kilpailun kautta. Jos emme voi lisätä kysyntää\nniillä markkinoilla, joissa vielä hallitsemme, ja jos emme voi löytää\nuusia markkinoita, niin työnpuute, joka jo nyt on hyvin vakava, tulee\nyhä vaikeammaksi ja tuo mukanaan arvaamattomia seurauksia. Jos siis\nhallitus pyrkii laajentamaan Englannin aluetta, niin ei se tee sitä\nvihollisuudesta muita kohtaan, vaan vakuuttaakseen Englannin kansan\ntuotteille riittävät markkinat. Jos ei se alituisesti tekisi niin,\ntulisi se paha, jota nyt kärsimme, vielä pahemmaksi.\"\n\nKaikki valtiomiehet näkevät varsin hyvin tämän vaaran, ja sentähden\novat kaikki teollisuusmaat halukkaita vakuuttautumaan uusista\nmarkkinoista, koska he pelkäävät, että ne kaikki pian tulevat ylen\ntäyteen. Sentähden ympäröivät he siirtomaansa suojelustulleilla ja ovat\nniillä esim. antaneet Amerikan viennille Afrikkaan kovan iskun. Ja nyt\nkoittaa Chamberlain saada brittiläiset siirtomaatkin hyväksymään\nsuojelustullin, joka pitäisi Amerikan, Saksan, Ranskan ja Jaappanin\nkilpailun etäällä emämaan teollisuudesta.\n\nNiin, todellakin ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä,\nmikä kohtaa ihmiskuntaa, ja he ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin keinoihin\nkääntääkseen pois vaaran. Mutta se on turhaa, sillä kun valtiomiehet\nkoettavat laajentaa asianomaisten hallitustensa valta-aluetta, niin ei\nse tapahdu niin paljon työn hankkimisen tähden köyhille -- se on\nainoastaan sivuasia -- vaan pikemmin uusien kenttien vakuuttamiseksi\npääomanomistajille, että he vielä enemmän voisivat koota \"aarteita\nnäinä viimeisinä päivinä\". -- Jaak. 5:3.\n\n\n\nNäiden päivien jättiläiset.\n\n\nNämä jättiläiset ovat aikamme trusteja, jotka sortavat pieniä\nkilpailijoita ja käyvät kaikkien sotaa kaikkia vastaan pitääkseen\nhinnat ylhäällä. Tässä suhteessa on Amerikka ensimäisenä. Siellä on\nrenkaita kivihiilien, sokerin, sananlennätinlangan, keksien, borax'in,\npaperossien, pulveriseeratun maidon, köysitavarain, käsineiden,\nnappien, koneiden, paperin, riisin j.n.e., j.n.e. valmistamiseksi ja\nvaihtamiseksi.\n\nEi kukaan voi kieltää, että nämä jättiläiset ovat suureksi vaaraksi\nyleisölle, joukoille. Nämä trustit eivät ole ainoastaan paljon\nmahtavampia kuin yksityiset, vaan niillä ei ole sitäpaitsi omaatuntoa.\nSentähden sanotaankin kansan kielessä: \"Trusteilla ei ole tuntoa\".\nPittsburg Post lausui voimakkaasti mielipahansa, kerrottuaan siitä,\nkuinka Standard Oil Trusti on jakanut vuodelta 1896 ei vähemmän kuin 31\nprosenttia, ja että eräs sananlennätintrusti, tapettuaan ensin kaiken\nkilpailun, on korottanut hinnat kolmin ja neljän kertaisesti ja sen\nkautta hankkinut jäsenilleen miljonia voittoina. Lehti sanoo: \"Jos\nkorottaa äänensä näitä trusteja vastaan, niin tekee itsensä niiden\njäsenien silmissä syypääksi anarkiaan. Lain kanssa ristiriitaisilla ja\nryöstävillä trusteilla pitää olla vapaa kulku, mutta niiden\narvosteleminen on tukahutettava, koska, niinkuin he sanovat, tämä\narvostelu synnyttää tyytymättömyyden tulen kansassa. Toisella puolen\nkansa, toisella puolen laillisesti suojellut ryövärit, trustit. Mutta\nei saa olla mitään paljastuksia tai vastalauseita, muuten voi kansan\ntyytymättömyyden tuli tehdä trustien olon liian kuumaksi. Voiko\najatella suurempaa häpeämättömyyttä ja hävyttömyyttä.\"\n\nOmistaessaan satojen miljonien dollarien liikkuvan pääoman ovat nämä\ntrustit tosiaankin _jättiläisiä_, ja jos olosuhteet jatkuvat niinkuin\nviimeisenä kymmenenä vuotena, määräävät nämä trustit muutaman vuoden\nkuluttua, ei ainoastaan tavaran hinnan vaan myöskin palkkojen\nsuuruuden.\n\nOn totta, että nämä pääomain yhteenliittymiset ovat aikaansaaneet\nsuuria yrityksiä, joita yksityiset henkilöt eivät olisi voineet\nsuorittaa niin hyvin tai nopeasti. He ovat ryhtyneet uhkayrityksiin,\njotka yleisö olisi tuominnut, jos hallitukset olisivat ryhtyneet\nniihin. Emme tarkota, että pääoman yhteenliittymiset sellaisenaan ovat\nhyljättäviä; vaan esitämme ainoastaan, että ne vuodesta vuoteen\nlisäävät pääoman valtaa ja sen kautta tulevat vaaraksi kansan eduille\nja vapaudelle. Jokainen sanoo: Jotakin on tehtävä. Mutta kukaan ei\ntiedä mitä. Siten on ihmiskunta avuttomana näiden nykyisen\nyhteiskuntajärjestyksen jättiläiskasvannaisten edessä, ja ainoa toivo\non Jumala.\n\nTotta kyllä on näiden jättiläisyritysten johtajina tavallisesti\nlahjakkaita miehiä, jotka näyttävät olevan halukkaita käyttämään\nvaltaansa kohtuudella; mutta vallan kohdistaminen antaa kumminkin aina\nolosuhteiden mukaan aihetta käyttää sitä omaksi hyödykseen ja joukkojen\nvahingoksi.\n\nNämä jättiläiset uhkaavat nyt ihmiskuntaa yhtä paljon kuin\nkirjaimelliset jättiläiset uhkasivat neljä tuhatta vuotta sitten. Nuo\njättiläiset olivat kuuluisia miehiä ihmeellisine kykyineen ja terävine\njärkineen, paljon etevämpiä Aadamin langennutta sukua. Ne olivat\nsekasikiöitä, joilla oli uusi elämän voima [1 Moos. 6: 1--4. Katso\nkirjaa \"Spiritismi Raamatun valossa\", hinta 50 p.] samoin ovat meidän\naikamme jättiläiset niin suuria, voimakkaita ja viekkaita, ettei niistä\nvoi toivoa voittoa paitsi Jumalan asiaanryhtymisen kautta. Ne eivät ole\nkumminkaan vielä kehittäneet kaikkea voimaansa. Nämäkin jättiläiset\novat sekasikiöitä, siinneitä siitä itsekkäisyydestä ja toiselta puolen\nvalistuksesta, jonka kristinusko on tuonut.\n\nMutta inhimillinen hätä ja Jumalan apu tulevat yhtä aikaa yhä\nlähemmäksi ja niinkuin silloisen maailman jättiläiset lakasi pois\nvedenpaisumus, niin tuhoaa myöskin nämä trustijättiläiset Jumalan\nsäilän tuli, joka jo on syttymäisillään, sinä \"ahdistuksen aikana,\njommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan\".\nTuo \"tuli\" kuluttaa kaikki paheen ja itsekkäisyyden jättiläiset, niin\netteivät ne enää koskaan nouse ylös. -- Jes. 26: 13, 14; Sef. 3: 8, 9.\n\n\n\nOrjuus ja nykyinen orjuuttaminen.\n\n\nVähemmän kuin sata vuotta sitte alettiin poistaa orjuutta. Englannin\nsiirtomaista poistettiin se vuonna 1838, ja Englannin valtiokassa\nmaksoi 20 miljonaa puntaa (500 miljonaa markkaa) vahingonkorvaukseksi\norjien omistajille. Ranskan siirtomaissa poistettiin se vuonna 1848 ja\nAmerikan etelävaltioissa 1863. Tämä edistysaskel voidaan suureksi\nosaksi laskea kristillisten äänien ja kirjotusten ansioksi, mutta ilman\nniitäkin olisi se kumminkin tullut -- ainoastaan vähän myöhemmin --\ntyömarkkinain muutosten tähden. Voidaan sanoa, että orjuus kuoli\nluonnollisen kuoleman koneellisten keksintöjen ja asutuksen\nlisääntymisen tähden. Lukuunottamatta siveellisiä ja uskonnollisia\nsuhteita, olisi nyt mahdoton tehdä orjuus yleiseksi; se ei kannattaisi.\nKoneet huolehtivat meidän aikanamme suureksi osaksi työstä, olkoonpa\nettä se vaatii enemmän tai vähemmän älyä, ja orjien kasvattaminen\nkelvollisiksi työntekijöiksi tekisi heidän työnsä kalliimmaksi kuin\nnimeksi vapaiden miesten, jotka hätä pakottaa työhön. Maailma on tullut\nhuomaamaan, että sotavankien hankkiminen, jotka voisivat tulla orjiksi,\nkannattaa vähemmän kuin kaupan kilpataistelu, ja että vapaat \"hädän\norjat\" tarjoovat parempaa ja halvempaa työvoimaa.\n\nJoskin vapaa, on älykäs työntekijä halvempi kuin tietämätön orja, ja\nkun koko maailma herää älykkäisyyteen ja sitäpaitsi yhä nopeasti\nlisääntyy, käy yhteiskunnallinen järjestelmä kohden perikatoaan yhtä\nvarmasti kuin kone, joka työskentelisi täydellä höyrypaineella ilman\nventtiiliä. Tuotannon ja kysynnän periaatteella ei ole mitään\nvarmuusventtiiliä, ja niin tulee itsekkäisyyden paino, joka painaa\nyhteiskuntaa alas, päivittäin yhä voimakkaammaksi, kunnes sorretut\njoukot aiheuttavat järjestelmän kukistumisen ja anarkian. Joukot ovat\nikäänkuin puristuneina\n\n    kahden myllynkiven väliin,\n\njotka pian musertavat heidät ja saattavat heidät arvottoman orjuuden\ntilaan, jos ei millään tavalla tartuta asiaan. Hätä pakottaa heidät\nmyllynkivien väliin. Tuotannon ja kysynnän laki on alimmainen\nmyllynkivi, jonka päällä ylempi järjestäytynyt itsekkäisyys, mahtavine\nkone-apuneuvoineen ja pääomineen työskentelee. Jo vuonna 1887 arveltiin\nmaailman kaikkien koneiden työn vastaavan 1,000 miljonan ihmisen työtä,\ns.o. maailman työntekijäin kolminkertaista määrää, ja sen jälkeen on se\ntodennäköisesti kahdenkertaistunut. Sen lisäksi tulee ottaa huomioon,\nettä ne työskentelevät suurimmaksi osaksi sivistyneissä maissa, joiden\nasutus on ainoastaan noin viidesosa kaikesta. Voiko sentähden\nihmetellä, että Lontoossa lasketaan olevan 938,293 köyhää, 316,834\nhyvin köyhää ja 37,610 täydellisesti varatonta, yhteensä 1,292,737\nihmistä eli lähes kolmasosa koko asutuksesta. Julkiset tiedonannot\nosottavat, että kolmasosa kaikista Skotlannin perheistä asuu ainoastaan\nyhdessä huoneessa ja enemmän kuin kolmasosa kahdessa huoneessa, että 21\ntuhatta henkilöä New Yorkissa häädettiin eräänä talvena maksamattoman\nvuokran tähden kadulle, ja että 3,819 ihmistä siellä haudattiin\n\"köyhäin hautaan\" -- ja näin kaupungissa, jossa on 1,157 miljonääriä!\n\n\"The American Magazine of Civicessä\" käsitteli J.A. Collin niiden luvun\nvähenemistä, joilla oli oma koti. Hän esittää, että kun suurimmalla\nosalla asutuksesta oli muutama vuosikymmen sitte velaton koti, oli nyt\n84 prosenttia niistä vuokralaisia (laskettuna siihen ne tilat, joita\nrasitti hypoteekkilaina). Siitä hän sanoi:\n\n\"Jos tämä muutos on voinut tapahtua lyhyessä ajassa, kun lännessä vielä\noli paljon vapaata maata, ja kun teollisuus vielä etsi työntekijöitä ja\nmaksoi hyvin, mikä silloin tuleekaan tulokseksi, kun länsi tulee\ntiheämmästi asutuksi ja siellä olevat tilat, kaivokset, rautatiet ja\ntehtaat ovat kokoontuneet muutamien harvojen miljonäärien käsiin. Mikä\nsilloin tuleekaan tuhansien teollisuustyöntekijäin osaksi?\"\n\nMr Collinin laskelmista on kumminkin huomautettava, että niihin 84\nprosenttiin on laskettu monta nuorta, jotka, jos olisi Europasta\nkysymys, asuisivat vanhempainsa luona, sekä siirtolaiset, jotka ostavat\nmaata vähittäismaksulla, mutta olosuhteet ovat kumminkin kyllin huonot.\n\nAinoastaan harvat tietävät, kuinka halvasta ihmisten aikaa ja voimia\nusein myydään, ja ne, jotka tietävät sen, eivät tunne mitään\nparannuskeinoa tätä pahaa vastaan ja pyrkivät itse välttämään sen\nkynsiä. Kaikissa suurissa maailmankaupungeissa on tuhansia, jotka\ntyöskentelevät kovemmin ja pitempään elämän välttämättömimpien\ntarpeiden puolesta, kuin suurin osa etelävaltioiden orjista teki.\nNimeksi ovat he vapaita, mutta todellisuudessa orjia, hädän pakottamia\norjia, joilla kyllä on vapaus tahtoa, mutta ei vapautta toimia halunsa\nmukaan.\n\n    \"Oi kuinka on kulta se kallista,\n    ja liha ja veri niin helppoa.\"\n\nKaikkein köyhimpien luku kasvaa nopeasti, ja ankara kilpailu vie,\nniinkuin olemme nähneet, koko sukua alaspäin, paitsi niitä harvoja\nonnellisia, jotka ovat vakuuttaneet itselleen koneita tai kiinteää\nomaisuutta, ja heidän rikkautensa ja valtansa kasvaa niin nopeasti,\nettä näyttää siltä kuin pian löytyisi miljardinomistajia.\n\nOn mahdotonta, että sellaiset olosuhteet voisivat jatkua aina; syyn ja\nseurausten lain täytyy lopulta tuottaa koston. Vielä vähemmän voimme\nodottaa, että Jumalan oikeus sallisi sellaisten olosuhteitten jatkua\naina. Kristuksen uhrikuoleman kautta on Jumala lunastanut ihmiskunnan\nja tehnyt sen menestyksen asiakseen, ja nyt on sen vapauttamisen aika\npahan vallasta ja itsekkäisyydestä lähellä. -- Room. 8: 19--23.\n\nEräs lännen sanomalehti kuvaili aikoinaan nykyistä tilaa kaikkine\nepäjohdonmukaisuuksineen silloisen vaikean liikemaailmassa esiintyneen\npainostuksen seurausten yhteydessä. Ja esitettyään sen tosiasian, että\ntyöttömyys ja sitä seuraava hätä on tullut, huolimatta siitä, että\nmaalla on mitä parhain hallitus, mitä oivallisimmat pankkijärjestelmät,\nlaatuaan ainoa teollisuus ja suuret luonnonrikkaudet, lisää lehti:\n\n\"Niinmuodoin ei nykyinen painostus johdu luonnollisten apuneuvojen\npuutteesta. Noilta kahdelta miljonalta työttömältä ei puutu hyvää\ntahtoa tai kelvollisuutta tehdäkseen työtä ja saadakseen aikaan jotakin\nhyödyllistä. Ei, vika on siinä, että tuote- ja vaihtotavarat ovat\nkootut muutamiin harvoihin käsiin. Kuinka epäterve sellainen tila on,\nalamme nyt ymmärtää ja ymmärrämme vielä paremmin, aina sitä mukaa kuin\ntämä kokoaminen jatkuu. Ihmiset kärsivät nälkää ja vilua, koska he\neivät voi vaihtaa työnsä tuotteita. Sellaiset tulokset silmäimme edessä\nkysynemme, eikö yhdeksännentoista vuosisadan kiitetty sivistys ole\nmelkein epäonnistunut? Jos eivät ihmiset voi keksiä parempaa\nteollisuuden järjestelmää, niin täytynee meidän myöntää, että\nihmiskunta on koko avaruuden suurin epäonnistunut yritys. Kaikkien\naikojen vääryyden ja julmuuden korkein kohta on nykyinen yritys\nsäilyttää teollisuustyöntekijäin joukko, jolla raharuhtinaamme lyövät\nvoittonsa ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin heidän ylläpitämisekseen\nniinä aikoina, jolloin ei heitä enää tarvita.\"\n\nJumalan kaitselmus johtaa juuri siihen, että ihmisten täytyy oppia\ntuntemaan oma kykenemättömyytensä ja totinen mestari, aivan niinkuin\njokainen hevonen on \"kesytettävä\" tullakseen arvokkaaksi.\n\n\n\nHätä on yleinen ja ihmisapu turha.\n\n\nNämä väärät suhteet vallitsevat ei ainoastaan Europassa ja Amerikassa\nvaan koko maailmassa. Eräs naislähetyssaarnaaja Intiassa kertoo, että\nuseimmat asukkaat siellä saavat harvoin syödä itsensä kylläisiksi. Ne,\njotka kasvattavat viljaa, eivät voi ensimäiseksi ravita itseään;\nverot on maksettava ensin. Kymmenen miljonaa työskenteli ennen\nkäsikutomoissa, mutta nyt ovat rannikkokaupunkien tehtaat hävittäneet\nheidän käsityönsä, ja heidän on yksinomaan ollut ryhtyminen\nmaanviljelykseen, joka tuskin hankkii heille sen, mikä on\nvälttämätöntä.\n\nEtelä-Afrikassakin on varsin vaikeita aikoja, vaikka miljonia\ndollareita on siellä pantu kultakaivos-yrityksiin. Durbanissa ovat\nkaupungin valtuusmiehet asettaneet hätäapukomitean, ja sivistyneet\nmiehet ja taitavat käsityöläiset ovat kiitollisia saadessaan tältä\nkomitealta kolme shillinkiä päivässä sannan kaivamisesta hehkuvassa\nauringonpaisteessa. Sitäpaitsi kuljeskelevat monet ympäri etsien\nturhaan työtä, ja Durbanin kaupunki ei ole ainoa, jossa sellaiset\nolosuhteet vallitsevat.\n\nEivätkö ymmärtäväiset ihmiset tee mitään sellaisen kurjuuden edessä\nestääkseen vähempilahjaisia kanssaihmisiänsä musertumasta noiden kahden\nmyllynkiven välissä? Eivätkö jalot sydämet pidä huolta avusta? Ei,\nuseammat lahjakkaammista ovat liian kiinnitetyt toimeensa oman ansionsa\najattelemisessa, voidakseen kokonaisuudessaan ymmärtää koko aseman. He\nkuulevat kyllä onnettomain valituksen ja antavat heille usein\nvapaaehtoista apua, mutta kun onnettomain luku nopeasti kasvaa, alkavat\nmonet ymmärtää, etteivät he voi auttaa yleistä pahaa. He tottuvat\nhätään, jättääntyvät rauhassa nauttimaan omista eduistaan ja koettavat\nunohtaa toisten onnettomuuden.\n\nMuutamat harvat hyvässä asemassa olevat henkilöt näkevät kumminkin\njonkun verran selvemmin, ja näiden joukossa on epäilemättä\ntehtailijoita, kaivosten omistajia j.n.e. He voivat nähdä vaikeudet ja\ntahtoisivat mielellään poistaa ne, mutta mitä voivat he tehdä? He\nvoivat auttaa huojentamalla pahinta hätää ympäristössään, mutta\nnykyistä yhteiskuntajärjestelmää eivät he voi muuttaa tai poistaa\nkilpailua maailmasta. He huomaavat myöskin, että kilpailu on\nvälttämätön saattamaan luonnostaan välinpitämättömät työhön, ja ettei\nse siis ilman muuta, ilman että joku korvaisi sen, voisi hävitä, ilman\nettä maailma saisi kärsiä siitä vahinkoa.\n\nNiinmuodoin on selvää, ettei kukaan ihminen ja mikään ihmisten ryhmä\nvoi muuttaa nykyistä yhteiskuntajärjestystä. Mutta Herran viisaus ja\nvoima muuttaa sen, niinkuin Raamattu osottaa, ja korvaa sen\ntäydellisellä yhteiskuntajärjestelmällä, jonka peruslaki ei ole\nitsekkäisyys, vaan rakkaus ja oikeus. Mutta jotta tälle järjestelmälle\ntulisi tilaa, täytyy nykyinen tulla täydellisesti tyhjäksitehdyksi.\nUutta viiniä ei kaadeta vanhoihin leileihin, eikä uutta paikkaa panna\nvanhoihin vaatteisiin. Niinmuodoin voimme silloin, myötätunnon\ntäyttäminä sekä rikkaita että köyhiä kohtaan tulevassa hädässä,\nrukoilla: \"Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maan\npäällä niinkuin taivaassa\", vaikkapa se saatetaankin voimaan Jumalan\nvihan \"tulella\", jota varten \"ainekset\", niinkuin olemme nähneet, jo\novat valmiit.\n\n       *       *       *       *       *\n\n          Enkös Herraa Jumalaani.\n\n    Enkös Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi?\n    Enkös suurta auttajaani ylistäisi hartaasti?\n    Katso sulaa rakkautta onpi sydän Jumalan,\n    Lapsiansa kohtahan, pohjatonta laupeutta\n    Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.\n\n    Niinkuin kotka siivlllänsä poikiansa peittelee,\n    Niin hän mua kädellänsä armiaasti suojelee.\n    Kohta jo kun hengen antoi, pienestä hän holhosi,\n    Näin myös kaiken ikäni huostassansa hoiti, kantoi.\n    Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.\n\n    Eipä ollut Poikansakaan hälle kallis liiaksi,\n    Kuolohon hän ainoon, rakkaan, antoi elämäkseni.\n    Ah, kuin suur' on Herran hyvyys; vaikka heikko henkeni\n    Tutkia kuink' koittaisi, tajuumaton on sen syvyys.\n    Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.\n\n    Henkens' myös hän lahjoittaapi, sanassansa johtajan,\n    Joka mua taluttaapi, käyttää tiellä taivahan;\n    Sydämeen hän sytyttääpi uskon tulen kirkkahan.\n    Joka voittaa maailman, kuolemast' myös pelastaapi.\n    Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.\n\n    Herra, vitsas, kuritukses, vaikka joskus ankarat,\n    Ne vaan onkin osoitukses, ettäs mua rakastat,\n    Ett'et tahdo mua jättää, vaan mun maailman saastasta\n    Pahuuden myös pauloista ristin kautta tykös vetää.\n    Kaikki loppuu aikanaan, armosi ei milloinkaan.\n\n    Eikä, sen mä uskon varmaan, risti luotu ijäksi;\n    Kyllä käsi Herran armaan pois sen jälleen nostaapi.\n    Talven tuimat tuiskut poistaa jälleen suvi suloinen;\n    Näin myös vaivan jälkehen ilosta saa silmä loistaa.\n    Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.\n\n    Herra, isän nimi sulla on ja isän rakkaus,\n    Tykösi siis suo mun tulla, kuule lapses rukous!\n    Armollasi auta mua, että aina päivin öin.\n    Ajatuksin, puhein, töin, etsisin vaan yksin sua,\n    Ja kun päättyy aika tää, saan sua ijät ylistää!\n\n                                   (Virs.)\n\n\n\n\nKAHDEKSAS LUKU.\n\nLeikkuumiesten huuto.\n\nYhteiskunnan vanhoilliset ainekset. -- Talonpojat, maanviljelijät. --\nUudet olosuhteet kristikunnassa. -- Maan jakamisen kiihotus. -- Sen\nsyyt. -- Kulta- ja hopearahakanta tekijänä. -- Raamatun ennustus käy\ntäytäntöön. -- Näiden asiain yhteys suuren päivän taistelun kanssa.\n\n    \"Ei heidän hopeansa eikä kultansakaan voi heitä pelastaa\n    Herran vihan päivänä.\" -- Sef. 1: 18.\n\n\nSe, joka huolellisesti on tutkinut maailman historiaa, voi vielä\nepäillä, vaikkakin hän on seurannut eritystämme ja vahvistanut siinä\nesitettyjen tosiasiain oikeaperäisyyden sekä siitä vedetyt\njohtopäätökset, lopullista päättymistä. Hän sanonee itselleen: \"Tekijä\nunohtaa, että koko sivistyneessä ja puoleksi sivistyneessä maailmassa\non lukuisa ja varsin etevä yhteiskuntaluokka, joka aina on muodostanut\nyhteiskunnan selkänojan -- maanviljelijät\". Mutta niin ei ole; emme ole\nunohtaneet sitä, emmekä jätä huomioonottamatta tämän säädyn merkitystä.\nMenneisyyden historia osottaa, että Europassa usein olisi ollut\nvallankumouksia, jos ei tätä vanhoillista yhteiskunta-ainesta olisi\nollut. Ranskan väkivaltaiset mullistukset olivat pääasiassa suurempien\nkaupunkien työtätekevien luokkien työtä, ja vanhoilliset talonpojat\nsaattoivat taas rauhan voimaan. Syyt tähän eivät ole vaikeita löytää.\nEnsiksikin on talonpojan elämä vähemmän kiihottava ja he joutuvat\nvähemmän tekemisiin muiden yhteiskuntaluokkien kanssa. Toiseksi on\nhänen mielensä vähemmän suuntautunut rikkauden etuihin, ja rikkauden ja\nloiston kaipuu eivät vielä oikein ole heränneet hänessä.\n\nEdelleen on hän enemmän tai vähemmän sidottu maahan ja riippuu\nyksistään siitä sekä toivoo, että luonto palkitsee hänen vaivansa. Sen\nlisäksi on hänen kasvatuksensa ja niin ollen hänen mielensä\nvalvovaisuus ja elokkaisuus tähän saakka olleet hyvin vähäiset. Tämän\nkaiken seurauksena on sivistyneen maailman talonpoikaisluokkaa aina\npidetty tyytyväisyyden mallina.\n\nMutta viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat tuoneet mukanaan ihmeellisen\nmuutoksen talonpoikain oloihin -- monessa suhteessa heidän edukseen.\nEnglannin, Kanadan ja Yhdysvaltain maaväestö on aina ollut korkeammalla\nsivistysasteella kuin muun maailman; vaikkei heillä olekaan\nkoulusivistystä, ovat he olleet älykkäitä ja valvovia. Yhdysvalloissa\nsaattoi sisäinen sota heidät kosketukseen eri yhteiskuntaluokkien ja\nmaahan-muuttaneiden kanssa, ja tästä johtui joku määrä tietoa asioista\nja olosuhteista. Tämä kehitti heidän ajatusvoimaansa enemmän kuin\nmenneiden vuosisatojen yksitoikkoisuus ja opetti heitä pitämään arvossa\nkaupunkiasukasten elämää ja ajatustapaa. Nyt eivät enää vanhat,\ntavalliset koulut olleet kyllin hyvää, vaan maan nuoriso tunkeili\nkorkeampiin kouluihin ja seminaareihin, ja heidän nopeasta\nkehittymisestään johtui myöskin kirjallisuuden, erittäinkin\nsanomalehtien, kukoistus, ja tämä on ollut suurena apuna Yhdysvaltain\nasukkaiden valistamisessa. Sen seurauksena sovitettiin pian monta\nkaupunkiasukasten liikeperiaatetta j.n.e. maanviljelyksen alalle,\nsitäpaitsi tulivat maanviljelyskoneet, jotka vapauttivat talonpojat\npaljosta työstä ja suuressa määrin kartuttivat hänen maansa voittoa.\nKaikesta tästä aiheutui hyvinvointia, mutta se herätti myöskin\nmaanviljelijässä rikkauden-, loiston- ja mukavuudenhalun ja samalla\nkertaa jonkinlaisen tyytymättömyyden olosuhteisiin, vaikka nämä ovatkin\nparemmat kuin ne, joissa muiden maiden talonpojat elävät.\n\nSamalla tavalla vaikutti ranskalais-saksalainen sota noiden kahden\nvaltion kansoihin, vaikkakin paljon vähemmässä määrässä ja\nepäsuoremmalla tavalla. Sodan jälkeen jatkuva jännitys on pakottanut\nnämä kaksi valtaa ja heidän kanssaan Itävallan, Italian ja Venäjän\nlaajoihin sotavarustuksiin. Seurauksena tästä on saatettu voimaan\nyleinen asevelvollisuus, ja jokainen nuori mies saa sen kautta\nsotilaskasvatuksen ja tulee kosketukseen eri ainesten kanssa.\nSitäpaitsi on kasarmeissa määrätyt tunnit olleet omistetut\nkirjaopinnoille, ja kaikki tämä on lisännyt yleistä sivistystä. Vaikka\nseisovain armeijain perustaminen alussa näytti olevan rikos kansaa\nvastaan, vahingoksi sen menestymiselle, sentähden että jokainen nuori\nmies sen kautta temmattiin pois yhteiskunnallisesta toiminnasta yhdestä\nkolmen vuoden ajaksi, niin on se kumminkin osottautunut valistuksen\nlähteeksi, jonka vaikutuksen kautta kansat ovat heränneet suurempaan\ntoimintaan ja kunnianhaluun kuin koskaan ennen. Ja kuta enemmän\nvalistus on noussut ja kansa on tullut kosketukseen kaupunkielämän ja\nrikkauden mukavuuksien ja etujen kanssa, sitä enemmän on myöskin\ntyytymättömyys levinnyt -- tunne siitä, että toisilla oli paremmin, ja\nettä täytyy koittaa parantaa asemaansa, jota tehtäessä ei aina olla\noltu niin omantunnontarkkoja keinojen valinnassa.\n\nNiinikään on uskonnollinen tietämättömyys ja taikausko suureksi osaksi\nkadonnut, vaikka roomalaiskreikkalaisen kirkon vaikutus vielä on hyviin\nsuuri. Kokonaisuuteen nähden on kumminkin tapahtunut huomattava muutos\nuskonnollisella alalla kaikkien luokkien keskuudessa. Protestanteilla\non tosin vielä voimassa jumalisuuden ulkonainen muoto, mutta joukot\novat kadottaneet kaiken arvonantonsa. N.k. korkea kritikki ja\nkehitysoppi ovat myöskin hälventäneet Jumalan sanan kunnioitusta.\n\nNämä vaikutukset ovat jo vuosikausia olleet voimassa kristikunnan\nvanhoillisten kantajoukkojen keskuudessa ja ovat saaneet aikaan\nmuutoksen sen ajatuksissa ja pyrkimyksissä, ja nyt on vielä voimakas\nvaikutus toiminnassa, vaikutus, joka vähentää tämän luokan\nhyvinvointia. Vuodesta 1885 ovat nimittäin maanviljelystuotteiden\nhinnat alituisesti laskeneet, ja talonpojat ovat koettaneet,\nkäyttämällä maanviljelyskoneita ja lisäämällä tuotantoa, saada\nkorvauksen kärsimästään tappiosta. Mutta tämä on onnistunut ainoastaan\nosittain, ja toivo hintojen nousemisesta ei myöskään ole pitänyt\npaikkaansa.\n\nEuropan maanmiehet ovat tässä kärsineet enemmän kuin Amerikan, koska\nheillä tavallisesti on ollut ainoastaan pieniä maataloja, koska he\nusein ovat olleet velkaantuneita ja heillä siten on ollut vaikeata\nhankkia koneita, jonka tähden he ovat saaneet kärsiä vahinkoa hintain\nalenemisesta.\n\nValtiomiehet, filosofit, tiedemiehet ovat liian pikaisesti tehneet sen\njohtopäätöksen, että nämä hintain laskemiset ovat johtuneet\n_liikatuotannosta_. Mutta muut ovat tutkineet asiaa paremmin ja\nhuomanneet, että niin ei ole; sillä _maailman vilja-aitoissa ei ole\nrunsaita varastoja tulevan vuoden tarpeita varten_. Päinvastoin\njää nyt ainoastaan mitättömiä varastoja jälelle toisesta vuodesta\ntoiseen. Maailma ei todellisuudessa tuota vehnää enemmän kuin se\ntarvitsee. Erään tilaston mukaan, jonka Mr. H. Lindblom, Chicagon\nkauppayhdistyksen jäsen, vuonna 1895 esitti eräässä kirjotuksessa\nYhdysvaltain maanviljelys-osastolle, oli etevimpien vehnäätuottavien\nmaiden sadot vuonna 1883 ja vuonna 1893 seuraavat:\n\n                       1883                     1993\n    Englanti...........  76 milj. bush.      53 milj bush.\n    Ranska............. 286                 277\n    Venäjä............. 273                 252\n    Yhdysvallat........ 421                 396\n    Saksa..............  94                 116\n    Italia............. 128                 119\n    Intia.............. 287                 266\n             Yhteensä 1,565               1,479\n\nEdellisestä käy selville, että nämä maat tuottivat vuonna 1893 86\nmiljonaa bushelia vähemmän kuin 10 vuotta aikaisemmin, kun taas\ntuotanto Argentiinassa lisääntyi ainoastaan 60 miljonalla.\n\nMikä nyt lieneekään syynä tähän vehnän hinnan laskuun -- se on\nkäsittänyt viimeisinä vuosina myöskin kaikki muut viljalajit --\nniin on kumminkin tosiasia, että se kovasti rasittaa sekä Europan\nettä Amerikan maanviljelijäin elämää. Monien amerikkalaisten\nmaanviljelijäin, joilla on kiinnitysvelka tai vähittäisostovelkaa\nkoneista, on hyvin vaikea selviytyä hyvinäkin vuosina. He\nsyyttävät lainanantajia ja myöskin, vaikka usein syyttä, korkeita\nviljankuljetuksesta johtuvia rahteja, ja Europan maamiehet vetoavat\nhallituksiinsa suojelustullien aikaansaamiseksi viljan maahan tuomista\nvastaan muista maista, saadakseen kyllin maksua menojensa peittämiseksi\nja kohtuullisen korvauksen työstään.\n\nNämä asianhaarat suuntaavat meidän huomiomme apostoli Jaakobin\nennustukseen Evankelikauden viimeisistä päivistä. Puhuttuaan\nrikkauksien kasaantumisesta ja siitä hädästä, joka johtuu siitä,\nosottaa hän meille, että tämän hädän välittömänä syynä on levottomuus\ntähän saakka vanhoillisen yhteiskunnan osan, nimittäin maamiesten,\nkeskuudessa. Hän näyttää esittäneen asian, aivan niinkuin jokainen\ntarkkaava huomiontekijä voi sen nyt nähdä, ja _selittäen_ lisää hän,\nettä tämä on tulos _petoksesta_. Hän sanoo: \"Katso, työmiesten palkka,\njonka (te rikkaat) olette heiltä, vainioittenne niittäjiltä,\npidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valittelut ovat tunkeneet Herran\nSebaotin korviin\". -- Jaak. 5: 5--9.\n\nMissä on petos? Todellisuudessa ei voida väittää, että työnantajat\nmeidän aikanamme voivat ylimalkaan pettää työntekijöiltä heidän\npalkkansa, sillä laki suojelee nyt paremmin kuin koskaan ennen\npalkkaanauttivaa työntekijää tappiolta. Jos ei hän saa palkkaansa, voi\nhän ottaa haltuunsa ja myydä isäntänsä omaisuuden, ja useimmissa\ntapauksissa on hänellä etuoikeus saamamiesten kesken. Ennustuksen\ntäytyy sentähden tarkottaa maamiehiä ylimalkaan, jotka hankkivat\nihmiskunnalle ravintoa. Meidän täytyy sentähden odottaa löytävämme\n_yleinen_ lainsäädäntä, joka koskee samalla tavalla \"leikkuumiehiä\"\nkaikkialla maailmassa ja meidän tulee odottaa, että sellainen yleinen\nlaki perustuu temppuihin ja petokseen, joita rikkaat ovat käyttäneet\nvakuuttaakseen lainsäädäntätietä itselleen etuja. Jos huomaamme\nsellaisen, voimme olla vakuutettuja siitä, että se vastaa ennustusta.\nUskomme ja koetamme osottaa, että tämä ennustus täyttyi _hopean arvon\nlaskemisen kautta_. Mutta älköön kukaan uskoko, että väitämme tai\nodotamme, että hopea asetetaan entiseen arvoonsa maailman arvokkaimpana\nmaksuvälineenä -- vielä vähemmän, että me esittäisimme sen\nyleismaailmalliseksi keinoksi tulevaa hätää vastaan. Päinvastoin,\nJaakobin ennustus vakuuttaa meille, ettei _hopeaa aseteta entiseen\nvalta-asemaansa maksuvälineenä_. Tahdomme ainoastaan osottaa\nennustuksen täyttymisen ja auttaa niitä, jotka toivovat sitä,\nkäyttämään hyödykseen sitä valoa, jonka se heittää maailman nykyisen ja\ntulevaisen hädän yli.\n\nHopean laskemisen arvo on hyödyksi muutamille \"kristikunnan\" luokille\nja vahingoksi toisille. Se on _vahingoksi_ niille, jotka viljelevät\nvehnää, riisiä ja puuvillaa, koska heidän myydessään tuotteita, täytyy\nkilpailla niiden maiden kanssa, jotka myyvät hopeakannan jälkeen, ja\nniinmuodoin myyvät he käytännöllisesti kaiken arvossa alentuneen\n_hopean_ mukaan, kun taas heidän täytyy maksaa maa, työvälineet,\nvaatteet, työ ja korot _kultakannan_ mukaan. Jokaisesta summasta, jonka\nhe ottavat vastaan hopeassa ja maksavat kullassa, kadottavat he puolet.\nVuonna 1873, ennen kuin kristikunnan kansat alensivat hopean arvon, oli\nhopeadollari 2 centtiä enemmän kuin kultadollari, mutta tämän\nlainsäädännän eli rahalaitoksen järjestämisen kautta vaaditaan nyt\nkaksi hopeadollaria vastamaan yhtä kultadollaria (_todellisessa_\narvossa; siinä maassa, missä hopeadollari tai hopearaha on leimattu,\nvastaa se setelien tavoin nimellistä arvoa). Sanottakoon, että hopean\narvo on vähentynyt puolella, tai että kullan arvo on kahdenkertaistunut\n-- _asia_ on sama. Bushel vehnää maksoi niinmuodoin:\n\n    1872 hopeassa 1.51 dollaria, kullassa 1,54 dollaria\n    1878    \"     1.34    \"          \"    1,19    \"\n    1894    \"     1,24    \"          \"    0,61    \"\n\nVehnän hinnat ovat siis laskeneet hyvin vähän niissä maissa, joissa\nvielä on hopeakanta; kova hinnan laskeminen on tapahtunut niissä\nmaissa, joissa on kultakanta -- kristikunnassa. Englanti, maailman\nsuurin vehnän maahantuoja, ostaa nyt Intiassa samalla kultamäärällä\nkaksi kertaa niin paljon vehnää, kuin ennen hopean arvon alentumista.\nRiisin ja puuvillan viljelijät Yhdysvalloissa kärsivät samasta syystä,\nsillä riisiä ja puuvillaa viljellään maissa, joissa hopeakanta\nvallitsee, ja voidaan ostaa niissä maissa, jotka ovat ottaneet\nkäytäntöön kultakannan, puolella entisestä hinnasta.\n\nJa niitä, jotka viljelevät muita maantuotteita, kohtaa epäsuorasti sama\nvaikeus; sillä kun vehnän, puuvillan ja riisin viljelijät ovat\nhuomanneet, etteivät he edes kasvaneen tuotannon kautta voi hankkia\nitselleen samaa ansioa kuin ennen, ryhtyvät he viljelemään muita\ntuotteita, jotka eivät vielä ole niin laskeneet hinnassa, ja\naiheuttavat niinmuodoin liikatuotannon kautta hinnan laskun näilläkin\naloilla. Seurauksena tästä täytyy lopullisesti kaikkien luokkien\njossain määrin kärsiä kaiken tämän painoa.\n\nMutta mitkä luokat hyötyvät hopeakannan poistamisesta? Useammatkin;\nensinnäkin pankkiirit ja rahan lainaajat, koska koko heidän\nomaisuutensa ja korkotulonsa ovat kasvaneet arvossa kahdenkertaisesti,\nsenkautta että nyt voi saada kaksikertaa niin paljon kuin ennen samalla\nrahasummalla. Sitäpaitsi hyötyvät siitä kaikki vakinaispalkkaiset\nvirkamiehet, konttoristit ja työntekijät. Saakootpa 10 dollaria\nviikossa, päivässä tai tunnissa, voivat he ostaa kaksi kertaa niin\npaljon puuvillaa, villaa, vehnää j.n.e. kuin ennen ja niinollen melkein\nkahdenkertaisesti näistä tuotteista valmistettua tavaraa.\n\nKun maamiehet Yhdysvalloissa ottivat puheeksi hopeakysymyksen,\nnähdessään ensin syyt vaikeuksiin, näytti yhteen aikaan siltä, että\nhopean kannattajat voittaisivat parlamenttivaaleissa vuonna 1896. Mutta\nkun jokainen katsoi omia etujaan, alkoivat varakkaat, virkamiehet,\nkonttoristit ja työntekijät huomata, että kultakanta olisi heidän\nhyödykseen. Farmarit epäilivät omaa arvostelukykyään ja antoivat\npankkimiesten johtaa itseään vastoin omia etujaan, ja hopea kärsi\nniinmuodoin tappion siinä valtakunnassa, jolle se oli kaikkein\ntärkeimmästä arvosta -- ainoassa valtakunnassa, joka erinomaisen\nvientinsä ja tuontinsa kautta olisi voinut painaa vaakalaudan hopean\ntakaisinasettamisen eduksi sen muinaiseen raha-armoon.\n\nNyt on asia kumminkin toivoton. Hopea ei koskaan saa sitä asemaa, jonka\nse kadotti vuonna 1873; sillä kun itsekkäisyys on voimassaoleva\nmittapuu ja kun maamiehet, vaikka ovatkin lukuisin luokka, eivät\nkumminkaan muodosta enemmistöä, ei heidän vaikutuksensa vastaa niiden\nvaikutusta, jotka itsekkäiden etujensa tähden tahtovat säilyttää\nkultakannan. Maamiesraukat! Leikkuumiesraukat! Jos tuleekin joku\nkevennys, niinkuin esim. sinä vuonna, kun rutto ja nälänhätä vallitsi\nIntiassa, seuraa tätä pientä loma-aikaa nopeasti vielä voimakkaampi\npainostus ja yhä kovempi kristikunnan leikkuumiesten huuto. Siten\nkatoaa kärsivällisyys tähän saakka niin kärsivälliseltä ja\nvanhoilliselta luokalta, mikä on vielä valmistus suurta koston päivän\nhätää varten.\n\nMutta kuinka voi tämä hopean arvon alentuminen tapahtua? Kutka olivat\nkiintyneitä siihen, että sellainen käännekohta tulisi maailmaan?\nVastaamme: rahamiehet. Heidän toimenansa on työskennellä rahoilla,\nniinkuin talonpoika maallansa -- hankkiakseen itselleen ja\nsuojelusliitoilleen mahdollisimman suuren voiton. Englantilaiset\nrahamiehet hallitsevat maailmaa; he ovat ajaneet asiaa pisimmälle ja\novat tutkistelleet sitä perinpohjin.\n\n\"Kaikki on sallittua sodassa\", sanotaan sananlaskussa, ja Englannin\nraha- ja valtiomiehet, jotka näyttävät olevan viisikymmentä vuotta\nedellä muusta maailmasta tässä suhteessa, näyttävät ajattelevan, että\nkauppasota on ajanmukaisempaa ja paljon tuottavampaa voittavalle\npuolueelle kuin muinaisaikojen orjakauppa ja ryöstöretket. Noin sata\nvuotta sitten näkivät nämä teräväjärkiset rahamiehet, että kun heidän\nkansansa ei etupäässä harjottanut maanviljelystä, niin olisi heille\neduksi, jos voisivat _painaa alas_ maanviljelystuotteiden hinnat, joita\nheidän täytyi ostaa toisilta kansoilta, ja että he, muun maailman\nollessa hopearahakannalla, voisivat ansaita tekemällä kauppoja\nkultarahakannan perustuksella. Niinollen tuli Englannissa jo vuonna\n1816 kultarahakanta voimaan. Laskettu vaikutus jäi kumminkin tulematta\nniinkauvan kuin maailma piti hopearahakannan. Esimerkkinä tästä voidaan\nmainita, että vuonna 1872 hopeadollari oli 2 centtiä arvokkaampi\nkuin kultadollari. He etsivät silloin Yhdysvaltain ja Europan\nmyötävaikutusta saadakseen näiden avulla kullan arvon nousemaan ja\nhopean samassa määrässä laskemaan. Nyt saisivat pakanat maksaa koko\nlystin. Maksuksi raakatavaroista saisivat he hopeata, kun taas heidät\npakotettaisiin maksamaan tavaroista, joita he tahtoivat tuoda maahansa\nkristityistä maista kultakannan mukaan, s.o. noin kahdenkertaisesti.\nSuuremman ulkomaakauppansa perusteella toivoi Englanti voivansa\nvakuuttautua suurimmasta osasta sitä voittoa, joka saataisiin tämän\npetoksen kautta.\n\nEmme jätä huomioonottamatta, että tuotannon ja kysynnän laki koskee\nmyöskin vehnää, mutta niinkuin olemme osottaneet, ei ole koskaan ollut\nvehnän liikatuotantoa, niin, vehnävarasto ei ole edes suurentunut\nsamassa suhteessa kuin väestö on lisääntynyt. Siitä huolimatta ovat\nvehnän hinnat viimeisinä kahtenakymmenenä vuotena jostain syystä\nalituisesti laskeneet, kun taas toisten tuotteiden hinnat ovat pysyneet\njotakuinkin paikoillaan. Sen osottaa seuraava taulukko New Yorkin\nkeskihinnoista:\n\n                                   1878         1894\n\n    Ruis bushelilta...........   65 centtiä   68 centtiä\n    Kaura.....................   33    \"      37    \"\n    Ohra......................   52    \"      51    \"\n    Kentyckyn tupakka naulalta    7    \"       9,5  \"\n    Häränliha naulalta.........   5,25 \"       5,50 \"\n    Sianliha naulalta..........   4,25 \"       5,50 \"\n    Heinät tonni............... 725          850\n\nVertaa näiden kanssa kolmea vehnän, puuvillan ja hopean noterausta,\njoiden hinnat ovat laskeneet hopean hinnan alenemisen tähden:\n\n                                   1878         1894\n\n    Puuvilla naulalta..........  11 centtiä   7 centtiä\n    Vehnä bushelilta........... 120    \"     61    \"\n    Hopea unssilta............. 115    \"     63,50 \"\n\nMutta joku kysynee, eikö hopean arvon laskeminen ole myöskin johtunut\nliikatuotannosta kullan arvon nousemisen sijasta?\n\nVastaamme, ei. Näiden molempien metallien tuotanto on kyllä ollut\nsuuri, mutta se ei ole kumminkaan kasvanut samassa suhteessa kuin\nliike-elämä ja asutus ovat kasvaneet. Koko maailman kulta ja hopea, jos\nse lyötäisiin rahaksi, ei voisi täyttää liiketarpeita eikä tekisi\nvaltio-, pankki- ja kauppaobligatsioneja tarpeettomiksi.\n\nRahain lainaajalle on mieleen se, että rahan saanti lakimääräysten\nkautta rajotetaan mahdollisimman pienimpään, jotta liiketoiminta vaan\nvoi jatkua, niin että rahalla olisi suuri kysyntä ja hän voisi lainata\nsen hyvää korkoa vastaan ja vaatia kahdenkertaisen varmuuden. Kaikki\nmaailman rahaksi-lyöty ja rahaksi-lyömätön kulta arvioidaan vähemmäksi\nkuin 6 miljardiksi dollariksi (noin 30 miljardiksi mark.), kun\nyksistään Yhdysvaltain julkiset ja yksityiset velat arvioidaan enemmän\nkuin kolme kertaa suuremmiksi. Venäjä oli ennen vuotta 1873 koettanut\nvaihtaa paperirahansa hopeaan, mutta ei voinut hankkia kylliksi hopeaa,\nviedäkseen suunnitelman kokonaisuudessaan läpi. Tämä osottaa, että\nhopean arvon laskeminen on saatu aikaan lainsäädännön kautta ja ettei\nse johdu liikatuotannosta.\n\nMutta kuinka voivat kaikkien \"kristikunnan\" kansojen edustajat yhtyä\ntällaiseen hankkeeseen pakanoita ja omia maamiehiänsä vastaan? Vastaus\non: Koska rahavalta saatti heidät harhaan, rahavalta -- jota tahdomme\nkutsua \"Shylockiksi\" [Juutalainen \"Venedigin kauppamiehessä\"] -- niihin\nseurauksiin nähden, jotka johtuisivat sellaisesta lainsäädännästä.\nRuhtinas Bismarckin ja monien Yhdysvaltain kongressijäsenten edustajain\nlausunnot vahvistavat tämän. _Petoksen kautta_ lyötiin siten\nlainsäädännän ohut kiila maailman rahojen kahden puolen väliin, jolloin\nhopean arvo halvennettiin ja kullan arvo kahdenkertaistutettiin. Ja\nnyt, kun valtiomiehet näkevät tämän, seisovat he hämmästyneinä ja\nkatsovat töllistellen kuilua. He näkevät myöskin, että jos hopea\nasetettaisiin muinaiselle paikalleen, vahingoittaisi se saamamiehiä,\nhankkimatta kumminkaan velallisille korvausta siitä tappiosta,\njonka he jo ovat kärsineet. Sitä paitsi antaisi \"Shylock\",\nkahdenkertaistutettuaan omaisuutensa ja tulojensa arvon, mieluummin\nyhteiskunnan joutua vaikeisiin ratkaisukohtiin ja vallankumouksiin kuin\nettä hän vapaaehtoisesti jättäisi rahojensa sydänveren, jonka hän\npusertaa miljonista ihmisistä. Ja \"Shylockilla\" on valta viedä tahtonsa\nläpi. Hän hallitsee kaikkia lainanottajia, niinollen myöskin\nhallituksia, jotka kaikki ovat lainanottajia; hänellä on myöskin\nsanomalehdistö vallassaan, ja sen kautta kehottaa hän kansaa luottamaan\n\"Shylockin\" rehellisyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja kieltää hankkimasta\nitselleen hänen vihaansa, koska hän on niin mahtava. Ja kaikki, jotka\nsuoraan tai epäsuoraan hyötyvät hänen petoksestaan -- ja näihin\nkuuluvat kaikki _vaikutusvaltaiset_ piirit -- huomaavat parhaaksi tukea\nhäntä tai myöskin vaieta hiljaa.\n\nYhdysvaltain kongressissa ei kukaan aavistanut, kun se käsitteli\nlakiehdotusta vuonna 1873, että sen tarkotuksena oli halventaa hopean\narvoa, ja presidentti Grand, joka allekirjotuksensa kautta antoi laille\nsen voiman, selitti neljä vuotta myöhemmin, ettei hän ollut ymmärtänyt\nasiaa. Eversti Ingersoll lausui oikeudella tästä laista, että se oli\npetos jokaista rehellistä velallista vastaan Yhdysvalloissa, että se\nsyntyi ahneuden tarkotuksessa, ja että jokaisen kunniallisen ihmisen\ntuli sitä vastustaa. Vuonna 1880 lausui mr Blaime senaatissa, että\nsiirtyminen kultakannalle saattaisi tuhansia tappiolle ja miljonia\nahdinkoon. Sittemmin merkitsi senaattori Vance-vainaja hopean arvon\nalentamisen suurimmaksi rikkomukseksi, minkä maailma koskaan on nähnyt,\nja jonka rahamiehet ja heidän liittolaisensa ovat tehneet tahallansa,\nlisätäkseen oman rikkautensa arvoa ja vähentääkseen muiden omaisuuden\narvoa.\n\nKoko kristityssä maassa valittavat maamiehet sitä tappiota, jonka\nkultarahakannan voimaansaattaminen on tuottanut heille. Kansainvälinen\nmaanviljelyskongressi, joka vuonna 1896 pidettiin Budapestissa, selitti\nmyötätuntoisuussähkösanomassa silloiselle presidenttikokelas Bryanille:\n\n\"Toivomme teille menestystä taistelussa saamamiesluokkaa vastaan, joka\nviimeisenä kahtenakymmenenä kolmena vuotena on luonut Europassa ja\nAmerikassa _rahalainsääädännän, joka saattaa maanviljelyksen turmioon_.\nUskomme, että jollei hopeaa aseteta raha-arvoon, jatkaa kultakurssi\nkoko Aasiassa ja Etelä-Amerikassa (Amerikan ja Europan) maamiesten\nryöstämistä, vieden heiltä heidän vaivansa koko palkan, mutta\nuskomme, että teidän vaalinne voi kääntää pois Europasta uhkaavat\nmaanviljelys- ja yhteiskuntavaikeudet.\"\n\nRuhtinas Bismarck selitti samana vuonna: \"Olen liian vanha käydäkseni\nkoulua käypään rahaan nähden, mutta huomaan, että vaikka vuonna 1873\nmenettelin sen mukaan kuin silloin pidin parhaana (rahalainsäädäntään\nnähden), oli kumminkin menettelyni kun katselen seurauksia, liian\nkiirehditty.\"\n\n\"Talonpojat ovat juuri se luokka, jota ei meillä ole vara työntää\nluotamme. Jos heille on näytetty toteen -- ja niin väittävät he\nasianlaidan olevan -- _että painostus, joka on kohdannut\nmaanviljelystä, riippuu näistä rahavaihetuksista_, niin täytyy\nhallituksemme punnita asemansa.\"\n\nNykyinen voimakas hopean ja kaikkien niiden tavarain painostus, joita\nmyydään hopean perustuksella, tuli hyvin asteettain -- kahdesta syystä.\nEnsiksikin vaadittiin aikaa ja taitavia temppuja hopean poistamiseksi,\nkoska sitä vielä kysyi enempi kuin puoli maailmaa. Toiseksi koittivat\nhopeakaivosten omistajat ja heidän osakaskumppaninsa sekä kaukonäköiset\nvaltiomiehet kääntää pois tulevan pahan. Amerikassa onnistui heidän\nponnistelunsa siinä määrin, että kongressi hyväksyi vuonna 1878 ja 1890\nhopeaystävällisen lain, mutta tätä lakia ei voitu sovelluttaa. Hopean\ntäytyi olla joko lain määräämä arvomittari kullan tavoin tai myöskin\nkauppatavarana, niinkuin timantit, vehnä j.n.e., ja niinollen niiden\nhinnanvaihtelujen alaisina, jotka johtuvat tuotannosta ja kysynnästä.\nKun sentähden tämä laki peruutettiin, laski hopean arvo yhdellä kertaa\npuoleen kullan arvosta, ja siitä johtui uusia vaikeuksia, jotka olivat\nerittäin tuntuvia 1895.\n\nYhdistämme edellisen seuraaviin kohtiin:\n\n1) Maailman leikkuumiehet \"kristikunnan\" maanviljelijät, ovat\nahdingossa huolimatta siitä avusta, jonka koneet ovat tuottaneet\nheille, ja _huutavat kovasti_ vapahdusta, jota odottavat\nlainsäädännältä.\n\n2) Lainlaatijat näkevät vaikeuden ja mistä se on tullut, ja he\nselittävät, että se on syntynyt petoksen kautta rahamiesten puolelta.\n\n3) Lainlaatijat näkevät kumminkin myöskin, etteivät he voi asettaa\nhopeaa raha-arvoonsa (1/16 kullasta) saamatta senkautta aikaan yleistä\npakokauhua, niin, vallankumousta, ja sentähden pitävät he parhaana olla\nkoettamatta parantaa sairautta parannuskeinolla, joka on vielä pahempi\nkuin itse sairaus.\n\n4) Kaikilta puolilta myönnetään, ettei tämä petos ainoastaan vahingoita\nmaanviljelijöitä ja tee heitä tyytymättömiksi, vaan että se myöskin\nherättää vihaa ja katkeruutta yhteiskunnan vanhoillisimmassa\naineksessa.\n\n5) Kaikki ajattelevat ihmiset ovat yksimielisiä siitä, että\nteollisuuden työntekijät ovat kypsiä vallankumousta varten,\njoka vastustamattomalla voimalla lakaisisi pois nykyiset\nyhteiskuntalaitokset, jos tähänsaakka vanhoilliset maanviljelijät\nyhtyisivät heihin.\n\n6) Muutamat harvat vuodet lienevät riittäviä tuollaisen kapinan\naikaansaamiseksi.\n\nJokaisen, joka vertaa näitä suhteita Jaakobin ennustuksen kanssa\n(5: 1--9), täytyy hämmästyä ennustuksen tarkkaa täyttymistä ja pitää\ntätä tarkkuutta todistuksena Jumalan nykyisten olosuhteiden\nennakoltanäkemisestä, jotka suhteet muodostavat sen suuren hädän ajan\nvalmistuksen, joka on raivaava tietä Immanuelille ja hänen ihanalle\nrauhanhallitukselleen maan päällä.\n\n\n\n\nYHDEKSÄS LUKU.\n\nTaistelu välttämätön. Maailman viisasten todistuksia.\n\nYleinen tieto uusi tekijä kaikissa laskelmissa. -- Senaattori\nIngallsin, t:ri Lyman Abbottin, erään kuuluisan lakimiehen ja eversti\nE. Ingersollin lausuntoja. -- Wendell Phillipsin käsitys. --\nHistorioitsija Macaulayn ennustus. -- Piispa Worthingtonin lausunto ja\nW.J. Bryanin vastaus. -- Erään sanomalehden lausunto. -- Eräs\nranskalainen näkökanta.\n\n    \"Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä,\n    mikä kohtaa maan piiriä (yhteiskuntaa), sillä taivasten\n    (kirkollisten ja porvarillisten hallitusten) voimat\n    järkkyvät.\" -- Luukk. 21: 26.\n\n\nMaailman viisaat miehet kaikkialla huomaavat, että suuri\nyhteiskunnallinen taistelu lähestyy, ja että se on välttämätön. He ovat\netsineet, mutta eivät ole löytäneet todellista parannuskeinoa tätä\npahaa vastaan; sentähden ovat he jättäneet toivon ja tulleet siihen\nlopputulokseen, että kehitysopin täytyy olla totta, nimittäin että\n\"koko luonto on alistettu lain alle, jonka kautta voimakkaampi -- ollen\nsoveliaampi elämään -- voittaa heikomman, joka hävitetään\nelämäänsopimattomana\". He tukevat tällöin ajatustaan filosofien\nväitteellä siitä, että \"mikä nyt on, on ollut ennenkin\", että\nsivistyksemme on ainoastaan vanhan Kreikan ja Rooman sivistyksen\ntoistumista, ja että se häviää samalla tavalla, mitä joukkoihin tulee,\nja että rikkaus ja valta taas kokoontuvat harvoihin käsiin, kun taas\njoukot, niinkuin asianlaita oli Idän muinaisessa sivistyksessä, tuskin\nvoivat elää.\n\nHe unohtavat siten sen asianhaaran, että tieto on nyt enemmän levinnyt\nkuin koskaan ennen, erittäinkin kristikunnassa. Mutta juuri tämä, jonka\nmonet unohtavat, kiinnitetään niiden huomioon, jotka ovat olleet kyllin\nviisaita etsiäkseen tosiviisautta Jumalan sanasta, joka selittää:\n\"Lopun aikana matkustavat monet edestakaisin ja tieto karttuu... ja\nsilloin tulee ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka,\nkun ihmiset rupesivat olemaan.\" (Dan. 12: 1--4, engl. k.) He näkevät,\nettä aikamme suuri matkustaminen ja tiedon yleinen leviäminen\nmuodostavat tämän ennustuksen sattuvan täyttymisen, ja kun suuri hätä\nesitetään näiden asiain yhteydessä, eivät he voi siinä nähdä niiden\nhistoriallisten mullistusten toistumista, jotka ovat päättyneet\njoukkojen kukistamisella muutamien harvojen alle, vaan hämmästyttävän\nhistorian ylös- ja alaskääntämisen, jonka uudet olosuhteet saavat\naikaan. Ja samassa yhteydessä esitetty lupaus siitä, että \"siihen\naikaan nousee Mikael (Kristus)\", ottaa suuren valtansa ja alkaa ihanan\nhallituksensa, on sopusoinnussa toivon kanssa siitä, että tuleva hätä\ntekee lopun tämän \"maailman ruhtinaan\", Saatanan, alaisesta\nitsekkäisyyden hallituksesta ja saattaa voimaan Immanuelin siunatun\nvaltakunnan. Mutta kuulkaamme nyt, mitä muutamilla tämän maailman\nviisaista on sanottavaa.\n\nSenattori Ingalls sanoi eräässä tilaisuudessa Yhdysvaltain senatissa:\n\"Emme voi enää kauvemmin peittää sitä totuutta, että olemme uhkaavan\nvallankumouksen partaalla. Ihmiset erottautuvat yhä enemmän ja enemmän\nkahteen toistensa kanssa vihamieliseen leiriin. Toisella puolella on\npääoma, voimakkaasti varustettuna ja ylpeänä alituisista edistymisistä,\npitäen vanhoillisesti kiinni vanhoista etuoikeuksistaan ja vaatien\nuusia; toisella puolen ovat maaseutujen ja kaupunkien työntekijät,\nnälkäisinä ja katkeroituneina, lujasti päättäneinä kukistaa sen\njärjestyksen, joka tekee rikkaat yhä rikkaammiksi ja köyhät yhä\nköyhemmiksi, joka antaa Vanderbiltille ja Gouldille rikkauksia,\njoita ei edes halukaan ole voinut uneksia, ja tuomitsee köyhät\nkurjuuteen, josta ei ole muuta vapahdusta kuin hauta; sillä heidän\noikeudenvaatimuksiansa kohdellaan välinpitämättömästi ja halveksien, ja\nkun työntekijät käyvät ympäri ja etsivät työtä, kohdellaan heitä\ntunkeilevina kerjäläisinä.\"\n\nIngallsilla ei ole siis mitään toivoa. Hän ei tunne mitään keinoa\nitsekkäisyyden kauhealle sairaudelle.\n\n       *       *       *       *       *\n\nTunnettu Brooklyn saarnaaja t:ri Lyman Abbott on, \"Literary Digestin\"\nmukaan, esittänyt seuraavat syytökset nykyistä järjestelmää vastaan:\n\"1) Se ei takaa pysyväistä eli alituista työtä kaikille työnhaluisille\ntyöntekijöille, 2) se ei anna kaikille, joilla on työtä, riittävää\npalkkaa, niin että he voivat elää ihmisarvoista elämää, 3) se ei anna\ntyöntekijälle, ei aikaa eikä tilaisuutta hankkia sivistystä ja parantaa\nasemaansa, 4) se tekee monessa suhteessa hyvän ja puhtaan perhe-elämän\nmahdottomaksi.\" T:ri Abbot on sitä mielipidettä, että järkiperäisen\nvaltiotalouden täytyy olla sopusoinnussa Jeesuksen määräysten kanssa,\nja että on turmiollista kuluttaa loppuun miehet, vaimot ja lapset\nhalpojen tavarain hankkimiseksi. Esitämme edelleen: \"Olen vakuutettu\nsiitä, että yhteiskuntajärjestelmä, joka erottaa ihmiset kahteen\nluokkaan, päänomanomistajiin ja työntekijöihin, voi kestää ainoastaan\najan. Nykyinen levottomuus yhteiskunnassa on tulos sokeasta\npyrkimyksestä _kansanvaltaisuusrikkautta_ kohti, jossa työläiset eivät\nainoastaan käytä työvälineitä, vaan myöskin omistavat ne. Oppi siitä,\nettä työvoima on kauppatavaraa, on väärä. Työntekijällä ei ole mitään\nmyytävää, kun hän tulee tehtaaseensa; mutta hän voi tuottaa jotakin\ntyöllään, ja ansio siten saadusta tavarasta jaettakoon työntekijäin,\ntyönjohtajan ja työn välineiden omistajain välillä. Ja nyt on valtion\ntaloudenhoitajien asia ratkaista, mikä on oikeudenmukainen arvonjako\neri puolueiden kesken. Kaikilla on oikeus osaansa, mutta nykyisissä\nolosuhteissa näyttää työnantajain osa usein tulevan liian suureksi.\nKumminkin on vaikeaa ratkaista, missä suhteessa näiden oikeuksien tulee\nolla toisiinsa.\"\n\nT:ri Abbottilla näyttää olevan lämmin sydän joukkoja kohtaan\nja hän näyttää selvästi käsittäneen heidän asemansa. Mutta\nhän tyytyy tekemään oikean taudinmääritelmän aikamme\nvaltiollis-yhteiskunnallis-rahallisesta sairaudesta voimatta osottaa\nmitään parannuskeinoa. Hän osottaa tosin, että paha voitaisiin poistaa,\njos työntekijät olisivat tuotantovälineiden omistajia; mutta hän ei\nsano, kuinka he pääsevät siihen asemaan. Mutta vaikkakin sellainen\ntuotantovälineiden siirto tapahtuisi, eivätkö silloin uudet omistajat\ntulisi heti pääomanomistajiksi, ja onko meillä silloin mitään\nkohtuullista syytä otaksua, että uudet omistajat olisivat vähemmän\nitsekkäitä ja jalomielisempiä kuin nykyiset? Onko meillä syytä otaksua,\nettä luonnollinen sydän on muuttunut enemmän toisessa kuin toisessa?\nKaikki kokemus vastaa ei. \"Työvoima ei ole kauppatavaraa\", sanoo\nAbbott. Mutta tämä väitös ei paranna sitä surullista tosiasiaa, että\ntämä on kumminkin asiaintila nykyisessä yhteiskunnassa. Nähdään sairaus\nja nopean parantamisen välttämättömyys, mutta ei ole parannuskeinoa,\njoka voi parantaa \"huokaavan luomakunnan\". Sen huokaamisen ja\nahdistuksen täytyy, niinkuin apostoli osottaa, jatkua ja\nlisääntyä, kunnes Jumalan lapset (Jumalan valtakunta) ilmestyvät.\n-- Room. 8: 22, 19.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEräässä puheessa oppiarvon saaneille lakimiehille sanoi eräs kuuluisa\noikeusoppinut Yhdysvalloissa: \"Vuosisatain unelmat ovat lopultakin\ntoteutuneet. Ihmiset ovat voittaneet vapauden ja tulleet omiksi\nherroikseen. Mutta vaikka he ovat tehdyt samanarvoisiksi, niin ei\nkumminkaan ole tasa-arvoisuutta. Äänioikeus on yleinen, ja kumminkin on\nvaltiollinen valta muutamien harvojen käsissä. Muutamilla on\nmittaamaton rikkaus, ja toiset pyytävät turhaan jokapäiväistä leipää.\nTässä piilee kauhea vaara kaikille vapaille laitoksille. Tieto ja\nsivistys ovat köyhän kädessä vaarallisia aseita, kun hänen perheensä\nkärsii nälkää, sillä hänelle ei ole mikään pyhempää kuin vaimo ja\nlapset. Sentähden uhkaa yhteiskunnallinen vallankumous kaikkia\nsivistyneitä maita, erittäinkin Yhdysvaltoja. Ihmiset eivät enää ole\ntyytyväisiä yhtäläisiin oikeuksiin, vaan he vaativat _täydellistä\nyhdenvertaisuutta_ kaikille. Köyhä ei ole vapaa, niinkauvan kuin\nrikkaalla on valta ottaa häneltä ansio pois. Ja meillä on kansalaisten\nenemmistö tässä sidotussa asemassa, ja osa heistä elää mitä\nkauheimmassa köyhyydessä. Nämä olosuhteet synnyttävät yhä enemmän ja\nenemmän epäilystä niitä periaatteita kohtaan, joilla yhteiskuntamme\nlepää, ja kasvattavat taipumusta muuttaa niitä. Tämän epäilyksen ja\nvallankumouksellisen taipumuksen vastustaminen on teidän tärkeimpänä\ntyönänne. Mutta valtiolliset uudistukset eivät tuota tässä apua, sillä\nvaltiollinen vapaus ei ole aineellisen edistymisen juuri, vaan hedelmä.\nRunoilijat ja haaveilijat ovat usein ylistäneet köyhyyttä, ja ahneus on\nusein esitetty kaiken pahan juureksi; mutta se ei muuta sitä tosiasiaa,\nettä rahojen omistaminen, jotka ovat kunniallisesti hankitut ja\nkäytetään viisaasti, on suurin valta maailmassa, kun taas köyhyys ja\nhätä tekevät ihmiset toivottomiksi ja huonontavat heitä.\"\n\nEi tämäkään selvä esitys sisällä mitään apuneuvoa pahaa vastaan. Sillä\nepäilyksen ja samalla jokaisen muutoksen vastustaminen nykyisessä\nyhteiskuntajärjestelmässä ei tuota apua.\n\nProfessori näyttää arvelevan: \"Se, mikä on ollut, tulee olemaankin\",\nsillä hän ei huomaa, että olemme aikakauden lopussa, että ainoastaan\nHerran voidellun valta voi saattaa järjestyksen kaikkeen tähän\nsekaannukseen, että Jumalan tahto on juuri nyt asettaa ihmiskunta\nratkaisun ja olosuhteiden eteen, joita ei mikään inhimillinen viisaus\ntai taitavaisuus voi ratkaista tai muuttaa, jotta ihmiset äärimmäisessä\nhädässään ottaisivat vastaan Herran avun, jättäisivät omat tiensä ja\nantaisivat Jumalan opettaa itseään. Hän, jolle Valtakunta kuuluu, on\nnimittäin ottamassa suurta valtaansa tuottaakseen sekaannuksesta\njärjestyksen, kirkastaakseen seurakuntansa morsiamenaan sekä tehdäkseen\nsen kautta lopun velallisen, huokaavan luomakunnan onnettomuudesta ja\nsiunatakseen maan kaikki kansat. Ainoastaan ne, joilla on tämä totinen\nvalo, voivat nähdä tämän ihanan nykyisen ajan hämärien arvotusten\nratkaisun, jonka edessä tämän maailman viisaat ovat neuvottomia.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEversti Ingersoll oli, vaikkakin hän oli uskonnonvastustaja, hyvin\ntunnettu viisaana miehenä niihin asioihin nähden, jotka koskivat tätä\nmaailmaa. Sanotaan, että hän oli lakimiehenä pidetty niin korkeassa\narvossa, että hän on saanut aina 250 dollariin saakka puolen tunnin\nneuvottelusta. Aikoinaan julkaisi hän aikakauslehdessä \"Kahdeskymmenes\nvuosisata\" pitkän kirjotuksen, josta esitämme seuraavan otteen.\nOikeassa valossaan puhuu se siitä osasta, jota koneet näyttelevät\ntyöntekijäin taistelussa jokapäiväisen leivän edestä, ja osottaa, että\nne ottavat työntekijäjoukoilta heidän toimensa ja leipänsä. Hän osottaa\nmyöskin, kuinka maailma, jolla ei ole mitään sanomista pääomanomistajan\nkokouksia vastaan, heti puhuu salaliitosta, vallankumouksesta ja\npetoksesta, kun työntekijät kokouksessaan pohtivat sitä asemaa, johon\nkoneet ovat saattaneet heidät. Ja ajatellen niitä kärsimyksiä, joita\nköyhien sivistyneissä maissa täytyy kestää, ajatellen heidän\nonnettomuuttaan, tuskaansa, kyyneliään ja sortuneita toiveitaan, heidän\nnälkäänsä, alennustaan ja häpeätään, sanoo hän, että ihmissyönti on\nsiedettävää sen tilan edellä, jonka uhriksi sivistyneiden maiden köyhät\njoutuvat. Sitten hän jatkaa:\n\n\"Hyväsydämisen ihmisen on mahdotonta olla tyytyväinen maailmaan\nsellaisena kuin se nyt on. Ei kukaan voi edes iloita siitä, mitä\nhän ansaitsee itselleen, kun hän tietää, että miljonat hänen\nkanssaihmisistään kärsivät hätää. Kun ajattelemme nälkäisiä, tuntuu\nmeistä melkein kuin olisi sydämetöntä syödä. Kun kohtaa ryysyisiä,\npalelevia raukkoja, tuntee melkein häpeävänsä sitä, että on hyvin ja\nlämpimästi puettu; ihmisen sydän tuntuu olevan yhtä kylmä kuin heidän\nruumiinsa.\"\n\n\"Eikö tule muutosta? Onko tuotannon ja kysynnän laki, keksintö, tiede,\nyksinoikeus, vapaa kilpailu, pääoma ja lainsäädäntä aina työntekijäin\nvihollisia? Ovatko työntekijät aina tietämättömiä ja kyllin tyhmiä\ntuhlatakseen työnansionsa arvottomiin asioihin? Ylläpitävätkö he\nmiljonia sotilaita, jotka ovat valmiina tappamaan toisten työntekijäin\npoikia? Rakentavatko he aina palatseja ja asuvat itse hökkeleissä?\nSallivatko he aina loiseläjien ja verenimijöiden elää heidän verestään?\nPysyvätkö he niiden kerjäläisten orjina, joita he ylläpitävät? Eivätkö\nrehelliset ihmiset lakkaa ottamasta pois hattua päästään petoksen\nedessä, joka menestyy?\"\n\nKaikkiin näihin kysymyksiin ei tuolla viisaalla miehellä ole mitään\nvastausta. Viittaamalla antaa hän kyllä asiassa työntekijöille tämän\nneuvon: \"Älkää antako (keksintöjen, kilpailujen j.n.e.) painaa itseänne\nalas ja vahingoittaa teitä!\" Mutta kuinka he voivat välttää tämän,\nsiitä hänellä ei ole mitään sanottavaa, -- jos ei hän arvellut, että\nvaikeudet voitaisiin voittaa, jos työntekijät tulisivat älykkäiksi ja\nkyllin voimakkaiksi hankkiakseen koneita. Mutta otaksu, että heillä\nolisi koneita ja tehtaita. Tulisiko kilpailu silloin vähemmän\nrasittavaksi, ja voitaisiinko silloin estää liikatuotantoa ja sitä\nseuraavaa työttömyyttä? Ei, päinvastoin. Kokemus on osottanut, että jos\nyritystä aijotaan pitää voimassa sen periaatteen mukaan, että kaikki\nsaavat yhtäläisen palkan, tekee se joko pian kuperkeikan, koska\nvähemmän kelvollisille maksetaan palkka, joka on liian suuri yrityksen\nkilpailuvoimalle, tai vetäytyvät myöskin taitavammat takasin ja\nhankkivat itselleen paikan, jossa saa paremman palkan. Itsekkäisyys on\nniin juurtunut langenneeseen luontoon ja muodostaa nykyisessä\nyhteiskuntarakennuksessa niin olennaisen osan, että se, joka ei ota\nsitä laskuihin, huomaa pian, että hän on suuresti erehtynyt. Ja herra\nIngersoll tiesi varsin hyvin, että inhimillinen voima ei kykene saamaan\naikaan samankaltaisuutta älyyn ja taitavaisuuteen nähden.\n\nLainauksen ensimäinen osa löytää vastakaikua jokaisessa jalossa\nsielussa, ja toivomme löytyvän monta sellaista. Mutta ne näistä\njalomielisistä, jotka ovat hyvinvoipia tai Ingersollin tavoin rikkaita,\ntulevat siihen oikeaan johtopäätökseen, -- johon hänkin epäilemättä\ntuli -- että he ovat niin voimattomia kurjuuden edessä, että joskin he\npanisivat kaikki rikkautensa ja koko vaikutuksensa vaakalaudalle, niin\nvaikutukset eivät olisi suuremmat kuin jos he koettaisivat pysäyttää\nNiagaraputouksen heittämällä itsensä siihen.\n\n       *       *       *       *       *\n\nJalo ja kelvollinen Wendell Phillips on kerran lausunut seuraavat\nsanat: \"Ei mikään siveellinen tai henkinen uudistus ole koskaan\nlähtenyt yläluokasta. Niin täytyy myöskin työntekijäin itse aikaansaada\ntyöntekijäluokan vapaus.\"\n\nHyvin totta. Mutta kuinka voivat työntekijät vapauttaa itsensä\ntuotannon ja kysynnän lain seurauksista ja ruumiillisen ja henkisen\nerilaisuuden vaikeuksista, siitä ei Phillipsillä ole mitään sanottavaa.\nVallankumous voisi aikaansaada paikallisia ja ohimeneviä muutoksia,\nmutta mitä se voisi toimittaa maailmanlaajuisia epäsuhteita ja\nkilpailua vastaan? Voisimme yhtä mielellämme koettaa pidättää\nnousuvettä tai koota sitä tynnyreihin.\n\n       *       *       *       *       *\n\nPariisilainen lehti Figaro mainitsee seuraavan ennustuksen, jonka suuri\nenglantilainen historioitsija Macaulay vuonna 1884 kirjotti eräälle\nystävälleen Amerikassa: \"On selvä kuin päivä, että teidän hallituksenne\nei koskaan voi hallita hätääkärsivää ja vihastunutta enemmistöä, kun\nteidän hallituksenne on joukkojen käsissä ja rikkaat, jotka muodostavat\nvähemmistön, ovat kokonaan jätetyt heidän armeliaisuutensa varaan.\nTulee päivä, jolloin joukot New Yorkin valtiossa valitsevat\nlainsäätäjänne. Mitä lainsäätäjiä näistä tulee, sitä ei voi\nhetkeäkään epäillä. He tekevät mahdottomaksi teidän menestymisenne.\nSilloin tarttuu joku keisari tai Napoleon hallitusohjaksiin.\nKahdennellakymmenennellä vuosisadalla ryöstetään ja hävitetään teidän\ntasavaltanne, niinkuin raakalaiset viidennellä vuosisadalla hävittivät\nRooman valtakunnan, ainoastaan sillä erotuksella, että Rooman\nvaltakunnan hävittäjät, hunnit ja vandaalit, tulivat toisilta alueilta,\nkun taas teidän raakalaisinanne ovat teidän omat maamiehenne, teidän\nomien valtiolaitostenne hedelmä.\"\n\nSitten kun Macaulay kirjotti tämän, ovat hänen omat maamiehensä\nvaatineet äänioikeutta ja saaneet sen, samoin kuin Belgian, Saksan,\nRanskan, Itävalta-Unkarin ja Italian kansa j.n.e. Se onnettomuus, jota\nMacaulay ennusti Yhdysvalloille, uhkaa nyt koko \"kristikuntaa\".\nMacaulaylla ei ollut muuta neuvoa kuin se, jonka muutkin olivat\nantaneet, nimittäin että rikkaat ja vaikutusvaltaiset ottavat itselleen\nvallan ja istuvat sitten varmuusventtiilillä niinkauvan kuin\nmahdollista -- kunnes räjähdys tapahtuu.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEtevä piispa Worthington New Yorkissa, Amerikassa, lausui vuonna 1896\nmielipiteenään, että farmaripoikien koulusivistys tekee heidät\nvieraiksi sille kutsulle, jonka Jumala on antanut heille, ja ajaa\nheidät kaupunkeihin. Tähän vastasi W.I. Bryan [ohjelmapuheessa\nvaalitaistelun aikana 1896], että hänestä näytti hienolta julmuudelta\npanna syy nykyisistä yhteiskunnallisista vaikeuksista farmaripoikien\ntiedonhalulle. Se, mikä ajaa heitä kaupunkeihin, sanoi hän, on\nmaanviljelykselle epäsuotuisa lainsäädäntä -- kultarahakanta.\n\nEnglantilaisen lehden \"The Rockin\" mukaan esitämme seuraavaa: \"Koko\nmaailmassa pitää kiehuva levottomuus, ristiriitaiset edut ja\nvastakkaiset virtaukset koko sivistyneen ihmiskunnan alituisessa\nkiihtymyksen tilassa. Jännitys nousee melkein joka viikko. Lyhyiden\nväliaikojen perästä tärisyttää yksi tai toinen huomiotaherättävä tapaus\nvaltiollista ja kauppamaailmaa maanjäristyksen voimalla, ja ihmiset\nymmärtävät, mitkä tuliperäiset voimat ovat kätkössä yhteiskunnan pinnan\nalla. Politikoitsijat koettavat johtaa näitä voimia, mutta he myöntävät\navoimesti, etteivät he voi hallita niitä täydellisesti tai ennustaa\nniiden vaikutuksia. Siinä on loppumaton rivi ehdotettuja tai koeteltuja\nparannuskeinoja, oppeja ja ennustuksia, mutta kahdessa kohdassa ovat\nsuurimmat ajattelijat yksimielisiä: Toiselta puolen näkevät he uhkaavan\nonnettomuuden, joka tärisyttää väkivaltaisesti koko maailmaa ja panee\nraunioiksi nykyisen valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän\nrakennuksen, hävittävien voimien täytyessä tyhjentää itsensä, ennenkuin\nuudestiluovat voimat voivat taas pystyttää yhteiskuntarakennuksen\nparemmalle perustukselle. Toiselta puolen ovat he yksimielisiä siitä,\nettä kansojen rauhankaipuu ei koskaan ole ollut suurempi kuin nyt, ja\netteivät he koskaan ole pitäneet yksimielisyyden ja veljellisen sovun\netuja niin suuressa arvossa kuin juuri nyt.\"\n\nSellainen on tila koko sivistyneessä maailmassa. Kaikki ajattelevat\nihmiset näkevät uhkaavan onnettomuuden selvemmin tai epäselvemmin,\nmutta harvoilla on mitään parannuskeinoa ehdotettavana. Ja se, että\nnämä harvat uskovat voivansa ratkaista tehtävän, ei riipu kumminkaan\nainoastaan siitä, etteivät he ole selvästi käsittäneet asemaa. Eri\nehdotuksia tarkastetaan seuraavassa luvussa.\n\n       *       *       *       *       *\n\nClemenceaun kirjasta \"Mélée Sociale\" (yhteiskunnallinen taistelu)\nteemme lopuksi seuraavan otteen: \"Minua kummastuttaa\", kirjottaa tuo\netevä ranskalainen, \"että ihmiskunta on tarvinnut vuosisatain suurimpain\nhenkiensä ajatukset ja tutkimukset huomatakseen, että toinen ihminen on\nalituisesti elänyt taistelussa toisen kanssa, ja että tämä taistelu on\njatkunut aina ihmiskunnan alusta saakka. Mielikuvitusvoima ei voi tehdä\nitselleen oikeaa käsitystä siitä kauheasta, verisestä, yleisestä\ntappamisesta, joka on jatkunut maan päällä aina siitä saakka kuin se\ntuli esille ensimäisestä hämmennyksestään.\n\n\"Kahleorjan pakollinen työ ja pakollisen työntekijän vapaa työ ovat\nmolemmat samalla perustalla, nimittäin että vahvempi voittaa ja käyttää\nheikomman hyödykseen. Ainoastaan näennäisesti on taistelu tänään\ntoinen; sillä se on yhtä hävittävä rauhallisemmassa ulkomuodossaan.\nToisten elämän ja ruumiiden käyttäminen on ollut villien ihmissyöjien,\nlääniherrojen, orjanomistajain ja aikamme työnantajain tarkotuksena.\n\n\"Nälkä on ihmiskunnan vihollinen. Niinkauvan kuin ei ihminen voita\nsitä, näyttävät kaikki keksinnöt ainoastaan ivalta hänen surullista\nkohtaloaan vastaan. Se on samaa kuin antaa ihmiselle loistoesineitä,\nkun häneltä puuttuu välttämättöminkin. Nälkä on julmin kaikista luonnon\nlaeista. Se pakottaa ihmisen vaivaamaan ja hävittämään itseään,\nvoidakseen mihin hintaan hyvänänsä ylläpitää tuota korkeinta hyvää eli\npahaa, jota kutsutaan elämäksi. Olemmeko nyt saavuttaneet sellaisen\nsivistyksen määrän, että voisimme kuvitella mielessämme ja perustaa\nyhteiskuntajärjestyksen, jossa olisi mahdotonta kuolla puutteeseen ja\nnälkään? Valtion taloudenhoitajat vastaavat epäilemättä: Ei!\"\n\nClemenceau näkee ja kuvailee selvästi nykyisen yhteiskuntajärjestyksen\npuutteet, mutta hänellä ei ole mitään ehdotusta parannuskeinoksi.\nSentähden vaikuttaa hänen kirjansa ainoastaan tulisoihtuna ja aiheuttaa\nainoastaan enemmän levottomuutta. _Raamattu_ tarjoaa kumminkin,\nJumalalle olkoon kiitos, ei ainoastaan lieventävää balsamia vaan\nmyöskin ainoan ja erehtymättömän parannuskeinon maailman sairautta,\nsyntiä, itsekkäisyyttä ja hätää vastaan. Suuri lääkäri, joka tuntee\nkeinon, on suuri välittäjä ja elämänantaja, ja meidän pyrkimyksenämme\non \"Raamatun tutkistelujen\" kirjasarjan kautta kiinnittää huomio\nsiihen.\n\n\n\n\nKYMMENES LUKU.\n\nEhdotettuja parannuskeinoja.\n\nKieltolaki ja naisten äänioikeus. -- Hopearahakanta ja suojelustulli.\n-- Kommunismi. -- \"Heillä oli kaikki yhteistä.\" -- Anarkia. --\nSosialismi eli kollektivismi. -- Nationalismi. -- Yleinen\nkäsityösivistys. -- Yksinkertainen vero eli vapaa maa. -- Muutamia\ntoiveita ja huolia. -- Ainoa toivo -- \"Autuaallinen toivo\". -- Jumalan\nlasten oikea asema. -- Maailmassa, mutta ei maailmasta.\n\n    \"Eikö mitään voidetta ole Gileadissa, eikö siellä ole yhtään\n    parantajaa?\" \"Me paransimme Baabelia, mutta ei hän terveeksi\n    tullut. Jättäkää hän ja menkäämme jokainen omalle maallensa;\n    sillä hänen syynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti.\"\n    -- Jer. 8: 22; 51: 7--9.\n\nErilaisia parannuskeinoja ehdotetaan huokaavalle luomakunnalle sen\nnykyisessä surullisessa asemassa, ja kaikkien, jotka säälivät\nkärsivää yhteiskuntaruumista, täytyy myöskin olla myötätuntoisia eri\nlääkärien pyrkimyksille saada sitä käyttämään heidän määräystään.\nParannuskeinojen löytämis- ja käyttämisyritykset ovat kiitettäviä ja\nansaitsevat kaikkien lämminsydämisten ihmisten tunnustuksen. Terve\narvostelukyky, joka on Jumalan sanan valaisema, sanoo meille kumminkin,\nettei mikään ehdotetuista parannuskeinoista voi poistaa sairautta. Ei\nmikään vähempi, kuin suuren Lääkärin läsnäolo horjumattomine keinoineen\nsekä niiden jatkuvine käyttämisineen, voi parantaa langennutta\nihmiskuntaa sen turmiosta ja itsekkäisyydestä. Kumminkin tahdomme\nlyhyesti tutkia näitä toisten lääkärien määräyksiä, jotta näkisimme,\nkuinka lähellä Jumalan viisautta muutamat niistä ovat tulleet, niiden\nkaikkien kumminkin todellisuudessa ollessa paljon jälessä -- ei\nvastustaaksemme niitä, vaan jotta kaikki sitä selvemmin näkisivät sen\nainoan suunnan, mistä apua voi odottaa.\n\n\n\nKieltolaki ja naisten äänioikeus.\n\n\nNämä kaksi ehdotusta asetetaan tavallisesti yhteen, koska tavallisesti\nollaan sitä mieltä, että kieltolaki ei voi koskaan saada enemmistön\ntukea, jos eivät naiset saa äänioikeutta -- jos se on edes silloinkaan\nmahdollista. Ne, jotka ehdottavat tätä parannuskeinoa, viittaavat\ntilastollisiin tiedonantoihin, osottaakseen, että paljon kristikunnan\nkurjuudesta ja köyhyydestä riippuu väkijuomain viljelemisestä, ja he\nselittävät, että jos se poistettaisiin, niin rauha ja hyvinvointi olisi\nsääntönä eikä poikkeuksena.\n\nVarmaankin on juoppous sivistyksen pahimpia hedelmiä, ja se leviää\nnopeasti myöskin puoleksisivistyneissä ja villeissä kansoissa.\nRiemuitsisimme sydämestämme sen poistamisesta nyt ja ainaisesti, sillä\nsen poistaminen ehkäisisi paljon kurjuutta ja estäisi satojen miljonien\nmarkkojen tuhlaamisen vuosittain. Mutta itsekkäisyyttä ja tuotannon ja\nkysynnän lakia vastaan, jotka pusertavat joukoista veren, on\nalkoholikielto voimaton.\n\nErittäinkin rikkaat ja sen jälkeen keskiluokka tuhlaavat miljonia\nväkijuomiin. Kieltolaki ei sentähden aikaansaisi varsinaista helpotusta\nköyhille, vaan päinvastoin. Tuhannet maanviljelijät, jotka nyt vievät\ntuotteensa polttimoihin ja panimoihin, eivät enää saisi korvausta\nniistä; vaan he olisivat pakotettuja viljelemään toisia tuotteita ja\nsiten painuisivat hinnat ylimalkaan vielä alemmas. Tuhansittain\npaloviinan polttajia, juomanpanijoita, lasityöntekijoitä, oluen ajajia,\nravintolain isäntiä ja vartijoita, jotka nyt elävät väkijuomakaupasta,\ntulisi pakotetuiksi etsimään muuta tointa, ja tämä lisäisi edelleen\ntyövoiman tarjontaa ja painaisi palkat alas. Miljonat ja taas miljonat\nmarkat, jotka ovat kiinni väkijuomaliikkeissä, etsisivät tiensä\ntoisille aloille ja lisäisivät kilpailua.\n\nKaikki tämä ei kumminkaan estäisi meitä toivomasta kieltolakia, mutta\nyksityisiä kaupunkeja lukuunottamatta ei olisi mahdollista saada\nenemmistöä suostumaan siihen. Sillä enemmistö on väkijuomien orjia tai\nsellaisia, jotka suorasti tai epäsuorasti ovat rahallisessa suhteessa\nkiintyneitä tähän liikkeeseen. Yleistä kieltoa ei saateta voimaan,\nennenkuin Jumalan valtakunta on perustettu. Mutta joskin se olisi\nmahdollista, ei se kumminkaan poistaisi yhteiskunnallista rahallista\nsairautta.\n\n\n\nHopearahakanta ja suojelustulli.\n\n\nMyönnämme, että se, kun kristikunta poisti hopearahakannan, oli\nitsekkään valtiotaidon mestarinäyte lainanantajain puolelta, ollen\ntarkotettu vähentämään täysiarvoisten rahojen varastoa ja siten\nlisäämään niiden arvoa ja pitämään voimassa korkeaa korkokantaa, kun\ntaas lisääntynyt saanti painaa kaikkien tavarain ja työpalkkojen\nhinnat alas. Lain kannalta katsoen ovat kyllä monet pankkiirit ja\nrahanlainaajat rehellisiä ihmisiä, mutta tämä rehellisyyden mittapuu on\nliian lyhyt. Sillä niissä paikoissa, minne kokoontuu rahoja, osottaa\nkorkokanta kaikkialla laskevaa suuntaa. Kuinka paljon matalammat korot\nolisivatkaan silloin, jos hopealla olisi täysi arvo rahana ja niinollen\nolisi enemmän rahoja saatavana!\n\nTuotannon ja kysynnän lain alaisina on jokaiselle lainanottajalle\neduksi se, että on runsaasti hopea-, kulta- ja paperirahoja, kun taas\njokaisella lainanantajalle on eduksi poistaa paperirahat ja halventaa\nhopean arvoa, sillä kuta vähemmän siellä on täysiarvoisia rahoja, sitä\nenemmän niitä kysytään. Sentähden pysyvät nämä arvossaan, kun taas\ntyö- ja kauppatavarat laskevat hinnassa.\n\nEnnustukset näyttävät osottavan, ettei hopearahakantaa saateta enää\nvoimaan sivistyneessä maailmassa. [Katso 8 luku.] Mutta jos niin\nkävisikin, olisi hyöty siitä lyhytaikainen. Se vaikeuttasi Jaappanin,\nKiinan, Intian ja Meksikon kilpailua kristikunnan kanssa ja saisi\naikaan maamiehille jonkinlaisen helpotuksen, mutta tuskin pitemmäksi\naikaa kuin viideksi tai korkeintaan viideksitoista vuodeksi. Jumala ei\nnäytä kumminkaan tahtovan viivyttää tuota \"pahaa päivää\"; sentähden\njouduttaa ihmisten itsekkäisyys onnettomuutta, niinkuin on kirjotettu:\n\"Heidän viisastensa viisaus katoaa\", ja: \"Ei heidän hopeansa ja\nkultansakaan voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä\". -- Sef. 1: 18;\nHes. 7: 19; Jes. 14: 4--7; 29: 14.\n\nSuojelustulli voi, kun sitä käytetään ymmärryksellä, ehkäistä\nyksinoikeutta ja kehittää maan kaikkia luonnollisia apuneuvoja, tehdä\ntyöpalkkain laskemisen hitaammaksi, mutta ei voi estää sitä. Kilpailu\ntasottaa ennemmin tai myöhemmin hinnat koko maailmassa.\n\nNiinollen ei hopearahakanta eikä suojelustulli ole mikään\n_parannuskeino_; se lieventää ainoastaan hetkeksi.\n\n\n\nKommunismi.\n\n\nKommunismi on ehdotus sellaiseksi yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa\nkaikki omaisuus kuuluu yhteiskunnalle, ja jossa sitä hoidetaan\nyhteiskunnan parhaaksi jolloin saatava voitto käytetään yleiseksi\nparhaaksi ja jokainen saa, mitä hän tarvitsee. Rev. J. Cook\nmäärittelee sen näin: \"Kommunismi merkitsee perintöoikeuden, perheen,\nkansallisuuden, uskonnon ja omaisuuden poistamista.\"\n\nMuutamia piirteitä kommunismista voitaisiin suositella (katso edempänä\n\"Sosialismi\"-otsakkeen alle), mutta kokonaisuudessaan on se mahdoton\ntoteuttaa. Sen edellytyksenä ovat täydelliset ihmiset, jotka eivät ole\nitsekkäitä. Se tekisi kaikki laiskureiksi, niin että ihmiskunta pian\njoutuisi raakalaisuuteen ja menisi perikatoaan kohti.\n\nSiihen väitteeseen, että Raamattu opettaa kommunismia (Apt. 2: 44--47),\nolemme vastanneet perinpohjin toisessa paikassa, missä osotimme, että\nihmisen epätäydellisyydestä ja luonnollisesta taipumuksesta\nitsekkäisyyteen johtuu, että meillä on aivan kylliksi tekemistä\npitäessämme lihan halut ohjaksissa (Gal. 5: 16, 17) ja edistäessämme\nrakkauden henkeä, ilman että tätä tehtävää vaikeutetaan kommunististen\nkokeilujen kautta. (Katso Kol. 2: 20; 3: 3; Room. 6: 2--8.) Sitäpaitsi\nvoitaisiin kommunismi kokonaisuudessaan toteuttaa yhteiskunnassa, jossa\nolisi pelkästään Jumalan lapsia, ja sellaista pyhien yhdyskuntaa ei\nvoitaisi perustaa, koska Herra yksin \"tuntee omansa\". Mutta joskin\nsellainen yhdyskunta olisi mahdollinen, tavottelisivat huonot henkilöt\nsen omaisuutta, ja jos ne voitaisiin sulkea pois, sanoisivat he kaikkea\npahaa pyhiä vastaan. Lyhyesti sanoen, sellaisella yrityksellä ei olisi\ntodellista menestystä.\n\nMuutamat uskovaisista ovat monen tämän maailman lapsen kanssa vajonneet\nniin syvälle itsekkäisyyden tylsyyteen, ettei mikään muu kuin\nvälttämättömyys voi saada heitä ahkeriksi. Toiset ovat niin itsekkään\nylpeitä, että he tarvitsevat iskuja ja vastoinkäymisiä, jotka\nmusertavat heidän sydämensä ja saavat heidät sääliväisiksi tai vieläpä\nmenettelemään oikeudenmukaisesti toisia kohtaan. Kommunismin kautta\nestetään molemmat nämä luokat saamasta välttämättömiä opetuksia.\nIndividualismi vapauksineen toiselta puolen ja henkilökohtainen vastuu\ntoiselta puolen osottautuvat siten parhaiksi kasvatusvälineiksi\njärjellisille olennoille, vaikkakin se usein katkeroittaa monen,\ntoisinaan kaikkienkin, elämän.\n\nJos tuhatvuotinen valtakunta olisi perustettu maan päälle, niin\njumalalliset hallitsijat, jotka ovat luvatut sitä varten, käyttäisivät\nerehtymätöntä viisauttaan ja täydellistä voimaansa, ei suinkaan\nhallitakseen enemmistön myöntymyksellä, vaan vanhurskaalla tuomiolla,\nniinkuin rautavaltikalla, ja silloin voisi kommunismi menestyä. Silloin\nolisi se todenmukaisesti paras yhteiskuntamuoto, ja jos niin on,\nvalitsee kuningasten Kuningas varmaan tämän tavan. Mutta siihen asti\ntäytyy meidän odottaa; meiltä puuttuu viisautta ja voimaa\nperustaaksemme sellaisen jumalaisvaltaisen hallituksen, ja sentähden me\n_rukoilemme_ ainoastaan: \"Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun\ntahtosi maan päällä niinkuin taivaassa\". Mutta kun kerran Kristuksen\nvaltakunta on vienyt kaikki halukkaat takaisin Jumalan luo ja tehnyt\ntyhjäksi kaikki vastahakoiset, kun rakkaus tulee laiksi maan päällä\nniinkuin taivaassa, silloin, voimme ajatella, saavat ihmiset kylliksi\nnauttia maan lahjoja, niinkuin enkelit taivaan rikkauksia.\n\nYksityiset yritykset, joita Yhdysvalloissa on tehty kommunististen\nyhdyskuntien kanssa, eivät ole johtaneet pysyväiseen tulokseen; ne ovat\nennemmin tai myöhemmin epäonnistuneet. Maailman johtavat miehet\nkoettavat edistää omia etujaan, kun taas Jumalan valistamat kristityt\nkoettavat täyttää Herran käskyä: \"Mene sinä ja julista Jumalan\nvaltakuntaa.\"\n\nRaamattu ei opeta kommunismia muille kuin perheille. Jumala tosin salli\nkommunistisen järjestelyn ensimäisessä seurakunnassa, mutta se lienee\nollut tämän tavan epäviisauden valaisemiseksi, ja jottei kukaan\najattelisi, että apostolit viisauden ja toimintavoiman puutteessa eivät\nperustaneet useampia sellaisia kommunistisia seurakuntia. Raamatussa ei\nole yhtään Jeesuksen eikä apostolien lausuntoa, joka tukisi\nkommunistista ajatusta.\n\nMuutamat ovat arvelleet, että kertomus Ananiasta ja Saffirasta\nmerkitsisi sitä, että uskovaisten ensimäisessä seurakunnassa oli pakko\nuhrata kaikki omaisuutensa. Mutta Pietari selittää selvästi, että\nheidän syntinsä oli valheessa. Heidän rangaistuksensa ei johtunut\nsiitä, etteivät he antaneet kaikkea omaisuuttaan, vaan heidän väärästä\nesityksestään siitä, että annettu summa oli heidän _kaikkensa_. He\nkoettivat saada itselleen osan muiden omaisuudesta, jotka olivat\nantaneet kaiken, antamatta itse kaikkeansa yhteiseen kassaan.\nKristillinen kommunismi Jerusalemissa oli todellisuudessa erehdys.\n\"Syntyi nurinaa siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin\njokapäiväisessä avustuksessa.\" Vaikka seurakunta apostolien valvonnan\nalaisena oli vapaa rikkaruohosta, ja vaikka kaikilla sen jäsenillä oli\nKristuksen mieli, niin oli heillä kumminkin tämä aarre hauraissa\nsaviastioissa, jotka eivät voineet viihtyä hyvin näissä olosuhteissa.\n\nApostolit jättivätkin pian omaisuuksien hoitamisen toisille\nomistaakseen aikansa kokonaan evankeliumin saarnaamiselle. Ja Paavali\nselittää, että hän oli ilmottanut heille kaiken Jumalan neuvon, mutta\nhän ei missään puhu kommunismista. Niinollen ei se kuulu Jumalan\nneuvoon tänä aikakautena. Paavali antoi päinvastoin määräyksiä, joita\nei voida yhdistää kommunismin kanssa, nim. että jokainen huolehtisi\nomaisistaan, että kristityt viikon ensimäisenä päivänä panisivat\njotakin säästöön Herran työtä varten, että palvelijat olisivat\ntottelevaisia isännilleen, ja niin erittäinkin silloin, jos nämä\nolisivat veljiä Kristuksessa, ja kuinka isäntien tulisi kohdella\npalvelijoitaan ja muistaa, että heillä itsellään oli Herra taivaassa,\njolle heidän tuli tehdä tili. (1 Tim. 5: 8; 6: 1; 1 Kor. 16: 2; Ef. 6:\n5--9.) Eikä Jeesus itsekään perustanut kommunistista yhdyskuntaa eikä\nkäskenytkään mitään sellaista. Päinvastoin opetti hän vertauksissaan,\nettei kaikilla ole yhtä paljon, mutta että kaikkien tuli pitää itseään\ntaloudenhoitajina ja _henkilökohtaisesti_ hoitaa omaansa ja\nhenkilökohtaisesti tehdä tili. (Matt. 25: 14--28; Luukk. 19: 20--24.\nKatso myöskin Jaak. 4: 13, 15.) Ja kuollessaan uskoi hän äitinsä\nopetuslapsensa Johanneksen huostaan, \"ja siitä hetkestä opetuslapsi\notti hänet kotiinsa\". (Joh. 19: 27.) Tällä oli siis koti niinkuin\nMartalla, Marialla ja Lasaruksellakin. Jos Herra olisi perustanut\nkommunistisen yhdyskunnan, olisi hän varmaankin jättänyt äitinsä sen\neikä Johanneksen huostaan.\n\nKommunistisen uskovaisten yhdyskunnan perustaminen olisi edelleenkin\nristiriidassa Evankelikauden tarkotuksen kanssa. Tämän aikakauden\ntarkotuksena on julistaa Kristusta _todistukseksi_ maailmalle ja ottaa\nkansa hänen nimelleen. Sentähden kehotetaan jokaista uskovaista olemaan\nloistavana valona ihmisille -- maailmalle ylimalkaan eikä ainoastaan\nkanssauskovaisilleen. Sentähden sallikin Herra, että kaikki\nkommunistisen seurakunnan jäsenet suuren vainon kautta hajotettiin yli\nkoko Judean ja Samarian, missä he niin kaikkialla julistivat\nevankeliumia. (Apt. 8: 1,-4; 11: 19.) Ja vielä tänä päivänä on Jumalan\nkansan tehtävänä loistaa valona maailmassa eikä sulkeutua luostareihin\ntai muodostaa kommunistisia yhteiskuntia. Luvattua paratiisia ei voida\npystyttää tällä tavalla. Toivomus sellaisten \"yhtymisliittojen\"\nmuodostamisesta ei ole mitään muuta kuin osa vallitsevasta ajan\nhengestä, josta Raamattu varottaa meitä. (Jes. 8: 12, engl. k.)\n\"Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin\narvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja (jotta\nvoisitte) seisoa Ihmisen Pojan edessä.\" -- Luukk. 21: 36.\n\n\n\nAnarkia parannuskeinona.\n\n\nAnarkistit vaativat laitonta vapautta. He näyttävät tulleen siihen\nvakaumukseen, että kaikki inhimillisen yhteisvaikutuksen tavat ovat\nepäonnistuneet, ja he tahtovat sentähden hävittää kaiken\nyhteiskunnallisen järjestyksen ja yhteisvaikutuksen. He eivät ajattele\nmitään sijaanrakentamista, vaan jättävät kaiken tulevaisuudelle.\nEräässä vappujuhlassa Lontoossa jakoivat he kuusitoista sivuisen\nlentolehtisen, jossa muunmuassa oli luettavana:\n\n\"Usko siitä, että täytyy löytyä joku mahti, jonka edessä meidän täytyy\nkumartua, on kaiken kurjuutemme juuri. Sentähden ylös elämän ja\nkuoleman taisteluun kaikkea valtion ja uskonnon mahtia vastaan.\nIsänmaallisuus ja uskonto ovat konnien pyhäkkönä ja turvapaikkana;\nuskonto on ihmiskunnan suurin kirous.\n\n\"Emme ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka uskovat, että valtio\nvoidaan muodostaa hyödylliseksi laitokseksi. Emme usko myöskään\nsosialistisia unelmia tuotannon ja kulutuksen keskittämisestä; se olisi\nainoastaan valtio uudessa muodossa, lisättyine vaikutusvaltoineen --\noikea itsevaltaisuuden ja orjuuden hirviö. Anarkistit tahtovat\nyhtäläistä vapautta kaikille. Laki ja säännöt ovat kahleita, ja\npakollinen työ ei ole koskaan mieluista. Anarkistivaltiossa tekee\njokainen sitä, mikä häntä parhaiten miellyttää ja jokainen tyydyttää\ntarpeensa yhteisestä varastosta.\"\n\nVähemmänkin ajattelevan pitäisi huomata, että sellainen ehdotus on\nainoastaan paljasta tyhmyyttä. Se ei ole mitään muuta kuin toivottomain\nja epätoivoisten hammastenkiristystä, ja kumminkin on tämä se\näärimmäisyys, jota kohden se tila, jonka itsekkäisyys on luonnut, ajaa\njoukkoja.\n\n\n\nSosialismi eli kollektivismi.\n\n\nSosialismin ja kollektivismin tarkotuksena on saattaa kaikki teollisuus\nvaltion alle ja saada aikaan maan ja työntuotteiden tasasempi jako\nsäännön mukaan: jokaiselle tekojensa mukaan. Olisi erittäin hyvä, jos\nvoitaisiin vähitellen tulla siihen, ja jos oltaisin tekemisissä\nymmärtäväisten, itsekkäisyydestä vapaiden ihmisten kanssa.\n\nMuuten onkin paljon tehty tähän suuntaan. Valtio on monissa maissa\nrautateiden j.n.e. omistaja, mutta tulot kulutetaan sotilasmenoihin.\nMuut elinkeinolliset toimenpiteet valtion puolelta eivät sentähden\nolisi miksikään todelliseksi siunaukseksi. Siitä huolimatta kasvanee\nsosialismi yhä enemmän. Yksinvaltius, pääoma ja nimiseurakunta, jotka\npitävät sitä vihollisena, valmistautuvat itsepuolustukseen, ja taistelu\naiheuttaa lopulta sen suuren hädän eli anarkian, josta Raamattu puhuu.\n\nMutta joskin sosialismi pääsisi voitolle, seuraisi siitä ainoastaan\ntilapäinen helpotus, niinkauvan kuin itsekkäisyys hallitsee.\nÄlykkäämmät ja ne, jotka nyt vastustavat sitä, koettaisivat pian päästä\njohtoon käyttääkseen yhteiskuntaa omaksi hyödykseen. Muuten eivät\npienien sosialistiyhteiskuntien käytännölliset yritykset ole johtaneet\ntodelliseen tulokseen. Se siirtokunta, jonka australialaiset\ntyöntekijäsiirtolaiset perustivat Paraguayssa, Etelä-Amerikassa, oli\nvähällä mennä pirstaleiksi. Se asetettiin silloin hallituksen\nsuojelukseen, jolloin sen sosialistiset säännökset lakkautettiin.\nMonthieussa, Ranskassa, aiheutti onni sen, että sosialistiset opit\npoistettiin. Työntekijät olivat saaneet haltuunsa kaivoksen, jonka\nomistajat eivät luulleet maksavan itseään. Melkeinpä yli-inhimillisten\nponnistusten ja säästäväisyyden kautta onnistui heidän saada varoja\nkoneihin. He löysivät uusia suonia ja kutsuivat useampia työntekijöitä\navukseen. Näiden piti saada hyvä palkka, parempi kuin muissa\nkaivoksissa, mutta omistajiksi eivät he saaneet tulla, ja kun uudet\ntyöntekijät aiheuttivat levottomuutta, antoivat \"kapitalistiset\"\ntyöntekijät tuoda polisin ja ajaa heidät pois neuvottelustaan.\n\n\n\nNationalismi.\n\n\nNationalismi on yksi viimeisimmäksi esiintyneistä opeista sosialismin\nyhteydessä. Se vaatii, että kansa johtaa kaikkea työtä, ja että\njokainen pakotetaan tekemään työtä ja vastaamaan toimeentulostaan, sekä\nettä kaikki työntekijät tekevät yhtä paljon ja saavat yhtä suuren\npalkan.\n\nKokonaisuudessaan on nationalismi aivan epäkäytännöllinen. Muutamat\nniistä natsionalistisista siirtoloista, joiden perustamista uhraavat\nmiehet ovat avustaneet, ovat täydellisesti epäonnistuneet, ja kaikissa\non esiintynyt paljon sisäistä levottomuutta ja vaikeuksia. Jos Jumalan\nlapset, joilla on \"yksi Herra ja yksi usko\", voivat ainoastaan vaivoin\nsäilyttää \"hengen yhteyden rauhan siteen kautta\", ja jos heitä\ntarvitsee kehottaa sietämään toisiaan rakkaudessa, kuinka voi silloin\nodottaa, että sekalainen seurakunta, joka ei väitäkään olevansa\ntuollaisen hengen johtama, voi voittaa maailman, lihan ja perkeleen\nitsekkään hengen?\n\n\n\nYleinen käsityösivistys.\n\n\n\"Forumissa\" ehdotti kerran Henry Holt apuna työttömyyttä vastaan sen,\nettä jokainen työntekijä oppisi tusinan käsitöitä. Se olisi kumminkin\nvähäksi avuksi; kaikki työttömät suutarit tai kutojat voisivat\nkilpailla työtätekevien maalarien tai muurarien j.n.e. kanssa. Tämä\nlisäisi niinmuodoin ainoastaan kilpailua kaikkien käsitöiden alalla.\nNäin on luonnon laki nykyisessä yhteiskunnallisessa tilassa. Ja\nainoastaan jumalallinen voima voi muuttaa luontoa ja sen lakia tai\nsaattaa voimaan uusia lakeja, jotka ovat välttämättömiä täydelliselle\nyhteiskunnalle, ja saattaa suvun sopusointuun näiden lakien kanssa. Kun\nopimme huomaamaan tämän, saattaa se meidät jumalisuudella ja\ntyytyväisyydellä odottamaan ja rukoilemaan Jumalan valtakunnan tuloa.\n\n\n\nYksinkertainen vero eli vapaa maa.\n\n\nYksinkertainen vero eli vapaa maa on Henry Georgen ehdottama\nparannuskeino. Hän lähtee siitä edellytyksestä, että painostus ja\nvahinko varojen nykyisestä erilaisesta jakaantumisesta on kokonaan\nhedelmä yksityisten maanomistusoikeudesta, ja ehdottaa, että maa taas\nannetaan koko suvulle kokonaisuudessaan. Jokainen saisi silloin siitä\nosan viljelläkseen maksamalla veroa, joka vastaisi hänen osaansa.\nRakentamaton tontti pidettäisiin silloin rakennettuna ja viljelemätön\nmaa jo viljeltynä. Tämä vero käytettäisiin sitten kouluihin ja\nkulkuneuvoihin ja hoitokustannusten korvaamiseksi.\n\nSellainen verotus avaisi suuret maa-alueet, joita nyt pidetään\nkeinottelutarkotuksissa, ja tämä vero olisi oikeudenmukainen, jos maan\narvo määrättäisiin sen hedelmällisyyden ja sinne johtavien\nkulkuneuvojen mukaan, mitkä tarvittaisiin tuotteiden kuljettamiseksi.\nKarja, taloustarpeet, ansio j.n.e. olisivat verottomia. Monet\nlöytäisivät tällä tavoin käyttämätöntä maata, monet, jotka olisivat\nvalmiit viljelemään sitä ja jotka senkautta saisivat toimeentulonsa.\nEhdotus on oikeudenmukainen ja hyvä, ja me näkisimme sen mielellämme\ntoteutettuna, vaikkakaan meillä henkilökohtaisesti ei olisi siitä\nhyötyä. Sen voimaanpaneminen toisi epäilemättä mukanaan tilapäisen\nlievennyksen. Ei tämä järjestelmä tulisi kumminkaan siksi\nkokomaailmalliseksi keinoksi, joka poistaisi kaiken pahan. Sillä\nitsekkäisyys ymmärtäisi sellaisenkin järjestyksen aikana kuoria kerman\nja jättää kuoritun maidon -- ainoastaan kaikkein välttämättömimmän --\ntoisille. Ainoastaan \"uusisydän\" eli oikea mieli voi auttaa\nihmiskuntaa, eikä edes vapaamaajärjestelmä voi saada aikaan sellaisia.\nSitäpaitsi aikaansaisi lisääntynyt maanviljelys sellaisen\nmaantuotteiden yltäkylläisyyden ja painaisi niiden hinnat niin alas,\nettei monenkaan kannattaisi viedä niitä torille. Silloin ne joukot,\njotka ovat virtailleet kaupungeista, virtailisivat taas sinne kokoon\nvoidakseen ansaita siellä sen, mikä on välttämätöntä elatukseen ja\nvaatteeseen, ja siten olisivat työmarkkinat taasen täynnä. -- Ei,\nmikään muu ei voi auttaa ihmiskuntaa kuin Jumalan valtakunnan\nperustaminen.\n\n\n\nToisia toiveita ja huolia.\n\n\nEsitettyämme edellisessä lyhyen silmäyksen niistä eri ehdotuksista,\njoista ei mikään voi viedä päämäärään, emme voi jättää mainitsematta\nsitä turhaa käsitystä, joka on muutamilla vakavilla, mutta\nepäkäytännöllisillä ihmisillä, nim. että kirkkokunnat, jos ne näkisivät\naseman, voisivat ehkäistä uhkaavan onnettomuuden saamalla aikaan\nvallankumouksen yhteiskunnassa ja perustamalla sen uudelleen paremmalle\nperustukselle. Jos nämä saataisiin hereille, voisivat ne, sanovat nämä\nhyväätarkottavat ihmiset, vallottaa maailman Kristukselle ja perustaa\nmaan päälle Jumalan valtakunnan, jossa lakina olisi rakkaus Jumalaan ja\nlähimmäisiin. Arvelevatpa muutamat, että tämä Kristuksen henki\nseurakunnissa muodostaisi Kristuksen toisen tulemisen.\n\nMitä petollisia toiveita! He osottavat 300 miljonan kristittyyn ja\nsanovat: \"Mikä mahti!\" Me vastaamme: \"Mikä heikkous!\" Niin, jos nämä\n300 miljonaa olisivat _pyhiä_, jotka olisivat rakkauden täyttämiä,\nvoisivat he kumminkin suorittaa jotakin. Mutta, oi, nyt ovat \"lusteet\"\nja \"akanat\" vallitsevina, ja \"vehnä\"-luokka on harvalukuinen. Niinkuin\nsuuri paimen itse selitti (Luukk. 12: 32), on hänellä ainoastaan \"pieni\nlauma\", joka Mestarinsa tavoin on ilman arvoa ja vaikutusta.\n-- 1 Kor. 1: 26; Jaak. 2: 5.\n\nEi, ei, Kristuksen henki hänen pienessä laumassaan ei riitä antamaan\nheille valtakuntaa! Mutta seurakunnalta ei ole koskaan puuttunut\nsellaisia, joilla on ollut tämä henki, ja niin on Herran lupaus siitä,\nettä hän on omiensa kanssa aikakauden loppuun saakka, täyttynyt. Mutta\nhän lupasi myöskin, että niinkuin hän (henkilökohtaisesti) meni pois\nJuutalaiskauden lopussa, niin tulisi hän (henkilökohtaisesti) takasin\nnykyisen aikakauden lopussa. Hänen poissaollessaan joutuisivat hänen\nuskollisensa \"vainottaviksi\", hänen valtakuntansa kanssaperillisiä\nvainottaisiin, kunnes hän tulisi takaisin ja ottaisi heidät luokseen.\nSilloin palkitsisi hän heidän uskollisuutensa kirkkaudella, kunnialla\nja kuolemattomuudella ja antaa heille osallisuuden valtaistuimestaan ja\nvallastaan maailman siunaamiseksi vanhurskauden hallituksella ja\ntotuuden tiedolla ja kaikkien tahallisten jumalattomien hävittämiseksi\nvanhurskasten keskeltä. Tätä odottaa huokaava luomakunta ja myöskin me,\njoilla on hengen esikoislahja. (Room. 8: 23.) Raamattu, osottaa meille,\nettä nämä siunaukset ovat nyt tulossa, ja että ne tulevat sen jälkeen,\nkun maailma on puhdistettu kauhean hädän ajan kautta, jota pakoon\npyhät, pieni lauma, pääsevät senkautta, että heidät muutetaan ja\nkirkastetaan valtakunnassa.\n\nMutta, jottei kukaan voisi sanoa, että seurakunta olisi voinut\nvallottaa maailman, jos sillä olisi ollut rikkautta ja sivistystä, on\nJumala antanut nimiseurakunnalle molemmat nämä edut; mutta ne näyttävät\nvaikuttaneen päinvastaiseen suuntaan ja edistäneen kristikunnan\nylpeyttä ja lankeemista. \"Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee löytäneekö\nhän uskoa maan päällä?\"\n\n\n\nAinoa toivo -- \"autuaallinen toivo\".\n\n\n\"Odotamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja\nVapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä\" -- \"mikä on meille\nikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun\nsisäpuolelle asti\". \"Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa\nraittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka tulee osaksenne\nJeesuksen Kristuksen ilmestyessä.\" -- Tiit. 2: 13; Hebr. 6: 19;\n1 Piet. 1: 13.\n\nEdellisessä tutkistelussamme vaikeasta tuotannon ja kysynnän\nkysymyksestä, joka jakaa yhteiskunnan kahteen luokkaan, rikkaihin ja\nköyhiin, olemme mahdollisuuden mukaan olleet lausumatta ankaraa\narvostelua kummastakaan puolesta, uskoessamme, että nykyiset olosuhteet\novat vallitsevan itsekkäisyyden seurauksia. Tätä itsekkäisyyttä\nhalveksivat muutamat harvat (pääasiassa köyhät), jotka ovat löytäneet\nKristuksen ja ovat hänen johdossaan, ja jotka ilolla jättäisivät kaiken\nitsekkäisyyden, mutta eivät voi. Niinkauvan kuin ihmiset ovat sellaisia\nkuin he nyt ovat, ei sentähden mikään heidän itsensä hyväksymä laki,\njoka voimakkaasti estäisi itsekästä taipumusta, koituisi miksikään\nsiunaukseksi. Sellaisten rajotusten alla tulisivat ihmiset\nvälinpitämättömiksi ja saamattomiksi, ja raakalaisuus tulisi pian\nsivistyksen sijaan.\n\nMaailman ainoa toivo on Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta. Tämän\nparannuskeinon on Jumala aikaa sitten luvannut määräämänään aikana,\njoka, Jumalalle olkoon kiitos, nyt on oven edessä. Vielä kerran koituu\nihmisten hätä Jumalalle sopivaksi tilaisuudeksi. Kun ei inhimillistä\napua ole saatavissa, silloin täyttyy kansojen vapahduksen odotus.\nJumalan tapana näyttää olevan antaa kokemuksen tulla ihmisten\nopettajaksi. \"Koston päivä\" on niinmuodoin ei ainoastaan vanhurskas\nkosto, vaan se nöyryyttää myös ihmisten sydämet ja valmistaa heidät\nJumalan siunauksille.\n\nMutta joku, joka ei ymmärrä Jumalan suunnitelmaa, kysynee: Kuinka\nJumalan valtakunta voidaan perustaa, jos kaikki inhimilliset keinot\nepäonnistuvat? Jos sentähden suunnitelma on kerrottu Jumalan sanassa,\nmikseivät ihmiset sitten heti toteuta sitä ja siten vältä hätää?\n\nMe vastaamme: Jumalan valtakuntaa ei perusteta kansan äänestyksellä tai\nhallituksen käskystä. Oikeana aikana ottaa hän, \"jolla oikeus on\", joka\nosti sen omalla kalliilla verellään, valtakunnan haltuunsa. Siellä\nkäytetään valtaa: \"Hän on kaitseva heitä (kansoja) rautaisella\nsauvalla, niinkuin saviastioita särjetään\". (Ilm. 2: 27.) Mutta\nvaltakuntaa ei ainoastaan perusteta tällä vastustamattomalla voimalla,\nvaan se on myöskin voimassa koko Tuhatvuotiskauden aikana, sillä koko\nhallituksen erikoisena tarkotuksena on kukistaa vanhurskauden\nviholliset. \"Hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki\nvihollisensa jalkainsa alle.\" \"Jokainen, joka ei kuule (tottele) sitä\nprofettaa (kirkastettua Kristusta -- vastakuvallista Moosesta),\nhävitetään kansasta\" -- toisessa kuolemassa.\n\nSaatana sidotaan. Hänen pettämis- ja eksyttämisvaltansa estetään, niin\nettei paha enään näytä hyvältä ja hyvä pahalta, totuus valheelta ja\nvalhe totuudelta. -- Ilm. 20: 2.\n\nMutta koko maan päällä vallitsee silloin ei ainoastaan valta vaan\nmyöskin armo ja rauha. Kun Herran tuomiot kohtaavat maata, oppivat\nmaanpiirin asukkaat vanhurskautta. (Jes. 26: 9.) Synnin sokaisemien\nsilmät avataan. Maailma näkee vanhurskauden ja vääryyden kokonaan\ntoisessa valossa kuin nyt -- seitsemän kertaa kirkkaammassa valossa.\n(Jes. 30: 26; 29: 18--20.) Nykyiset ulkonaiset kiusaukset katoavat\nsuureksi osaksi; pahaa ei sallita, mutta varma rangaistus kohtaa\nrikkojaa, rangaistus, joka on ehdottomasti oikea ja erehtymätön, ja\njonka sen ajan kirkastetut ja siihen kykenevät tuomarit, jotka myöskin\nsäälivät heikkoja, määräävät. (1 Kor. 6: 2; Ps. 96: 13; Apt. 17: 31.)\nRikosten _yrittämisenkin_ täytyy nopeasti lakata sellaisten\nolosuhteiden vallitessa. Jokainen polvi on taipuva (hallitsevan\nvallan edessä), ja jokainen kieli on tunnustava (järjestyksen\noikeudenmukaisuuden). Siten alkaa uusi asiain järjestys miellyttää\nihmisten sydämiä, ja kun alussa toteltiin _pakosta_, totellaan\nmyöhemmin _rakkauden_ ja vanhurskauden arvonannon perustuksella.\nLopulta hävitetään kaikki muut -- kaikki, jotka tottelevat ainoastaan\npakosta -- toisessa kuolemassa. -- Fil. 2: 11; Apt, 3: 23;\nIlm. 20: 7--9.\n\nRakkauden hallitus ja laki tulee täten pakotetuksi esille -- huolimatta\nenemmistön toivomuksista. Se kääntää tuhanneksi vuodeksi ihmisten\najatukset pois tasavalta-ihanteista ja asettaa heidät yksinvaltiuden\nhallituksen alaisiksi. Paheellisen tai kelvottoman hallitsijan käsissä\nolisi sellainen yksinvaltius kauhea, mutta Jumala on luvannut, että sen\naikakauden itsevaltiaana on Rauhanruhtinas, Herramme Jeesus, jonka\nsydämellä suvun menestys oli niin raskaana, että hän antoi elämänsä sen\n_lunnaiksi_ vakuuttaakseen itselleen oikeuden saada nostaa halukkaat\nsynnin turmeluksesta sekä saadakseen ennalleenasettaa heidät\ntäydellisyyteen ja Jumalan suosioon.\n\nAikaisin Tuhatvuotiskautena käy kaikille selväksi, että Jumalan\nsuunnitelma oli kaikista paras synnin sairaalle, itsekkäälle\nmaailmalle. Niin, jo nyt huomaavat monet, että maailma tarvitsee\nvoimakasta ja oikeudenmukaista hallitusta, ja että ehdoton vapaus\nvoidaan antaa ainoastaan niille, jotka ovat todella kääntyneet, --\njotka ovat saaneet uuden tahdon, uuden mielen, Kristuksen hengen.\n\n\n\nJumalan lasten oikea asema.\n\n\nJoku kysynee: Mitä on meidän, jotka näemme nämä asiat oikeassa valossa,\n_nyt_ tehtävä? Jos meillä on viljelemätöntä maata, onko meidän silloin\nannettava se pois tai hyljättävä se? Ei, siitä ei olisi mitään hyötyä,\njollet ehkä antaisi sitä köyhälle naapurille, joka todellakin\ntarvitsisi sitä. Mutta jos hän epäonnistuisi, niin työntäisi hän\nepäilemättä syyn onnettomuudestansa sinun päällesi.\n\nJos olemme maanviljelijöitä, liikemiehiä tai tehtailijoita, olisiko\nmeidän koetettava harjottaa liikettä sen periaatteen mukaan, joka on\nvallalla Tuhatvuotiskautena? Ei, siitä johtuisi ainoastaan rahallinen\nromahdus, joka vahingoittaisi velkamiehiänne ja niitä, jotka ovat\nriippuvaisia teistä.\n\n\n\nMaailmassa, mutta ei maailmasta.\n\n\nOlemme sitä mieltä, että kaikki, minkä nyt voi tehdä, on siinä, että\nannamme lempeytemme (itsemmehillitsemisen) tulla kaikkien ihmisten\ntietoon; ettemme sorra ketään, että maksamme hyvät palkat tai annamme\nosuuden voittoon. Jos tämä ei ole mahdollista, niin on parempi, ettei\nota ketään palvelukseensa. Vältä kaikennäköistä epärehellisyyttä,\nharrasta sitä mikä on hyvää jokaisen ihmisen edessä. Ole jumalisuuden\nja tyytyväisyyden esimerkki ja poista aina niinhyvin sanojen kuin\nesimerkinkin kautta ei ainoastaan väkivalta vaan myöskin\ntyytymättömyys. Koeta johtaa väsyneitä ja raskautettuja Kristuksen ja\nhänen armonsa sanan tykö; -- uskon ja täydellisen vihkiytymisen kautta.\nJa jos sinä Jumalan hyvyydestä olisit asetettu suuremman tai pienemmän\nrikkauden haltijaksi, niin älä tee sitä jumalaksesi, äläkä myöskään\nkoeta koota mahdollisimman paljon perillisillesi, vaan _käytä se_,\nliittosi mukaisesti, Jumalan palveluksessa hänen johtonsa alaisena\nmuistaen, ettei se ole sinun, niin että saisit pitää ja käyttää sitä\nitseäsi varten, vaan että se on Jumalan ja on uskottu sinun huostaasi,\njotta iloisella uhraavaisuudella käyttäisit sen taivaallisen\nKuninkaamme kunniaksi.\n\n       *       *       *       *       *\n\nOlemme nähneet edellisessä, että joko joukkojen täytyy joutua\norjalliseen riippuvaisuuteen rikkaudesta ja älykkäisyydestä,\ntai myöskin täytyy anarkian tehdä loppu nykyisestä\nyhteiskuntajärjestelmästä. Ja me olemme nähneet Raamatun esityksestä,\nettä juuri jälkimäinen tapahtuu, ja että siitä johtuu kauhea kosto\nkaikille ihmisille, joka opettaa heidät huomaamaan itsekkäisyyden\ntyhmyyden sekä auttaa heitä tulevaisuudessa pitämään arvossa Jumalan\nrakkauden lain viisautta. Tutkimme sentähden seuraavassa luvussa, mitä\nRaamatulla on kerrottavana meille \"Babylonin\" -- \"kristikunnan\" --\nlankeemuksesta suuressa hädässä, jolla tämä aikakausi loppuu.\n\nKun olemme tarkastaneet, kuinka kristikunta ei ole omaksunut Kristuksen\nopin henkeä, ja kuinka se tieto ja vapaus, joka on saavutettu hänen\noppiensa kautta, on sekotettu itsekkäisyyden hengellä, silloin voimme,\nnähdessämme nykyisissä enteissä, kuinka tuo kauhea onnettomuus lähenee,\nmyöskin käsittää oikeuden sen sallimisessa ja lukea siinä Jumalan\nkoston lain. Ja kuinka paljon valittanemmekin niitä kauhuja, jotka\nkosto tuo mukanaan, niin iloitsemme kumminkin sydämestämme,\najatellessamme koston välttämättömyyttä ja oikeutta sekä sen ihanaa\nlopputulosta: \"Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala,\nkaikkivaltias, vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen\nkuningas!\" -- Ilm. 15: 3.\n\n       *       *       *       *       *\n\n        Käyn Mestarin kanssa.\n\n    Päivittäisin Mestarista oppien\n    Jäljissään käyn kaitaa tietä astuen.\n    Sauvallaan ja vitsallaan hän johdattaa.\n    Mannallansa tiellä mua hän vahvistaa.\n\n    Vaikka myrskyt mylvii, aalto raivoaa,\n    Aikakautten vuori turvan tarjoaa.\n    Joskin laaksoon käyn, en pelkää laisinkaan,\n    Sillä Jeesus mua auttaa voimallaan.\n\n    Mieluisasti häntä päivin palvelee,\n    Kun hän oppilastaan vaaroist' varjelee.\n    Sen, min hälle uskoi, sen hän tallettaa.\n    Ei hän koskaan uuvu, ei voi uinahtaa.\n\n    Jos mä Herran kanssa kärsin täällä vaan,\n    Niin mä kerran kanssaan myöskin kruunun saan.\n    Voiko kuolo, vallat Herrast' erottaa?\n    Ei, jos tarkkaan tahtoaan vaan noudattaa.\n\n    Kallis, kallis Jeesus, ystäväin hän on.\n    Käyden kanssa Herran en oo rauhaton.\n\n\n\n\nYHDESTOISTA LUKU.\n\nSuuren päivän taistelu.\n\nProfetat ovat esittäneet lähestyvää hätää erilaisilla vertauskuvilla.\n-- Israelin lankeaminen v. 70 j.Kr. Ja Ranskan vallankumous esikuvia.\n-- Sen yleinen luonne ja laajuus. -- Herran suuri sotajoukko. --\n\"Kaikkein pahimmat pakanat.\" ---- Jaakobin hädän aika. -- Gogin ja\nMagogin tappio.\n\n    \"Sillä katso, siinä kaupungissa, joka minun nimelläni nimitetään\n    ('kristikunta', 'Babylon'), alotan minä pahaa tekemään... Minä\n    olen kutsuva miekan kaikkien maan asukasten yli, sanoo Herra\n    Sebaot... Herra on korkeudesta kiljuva ja pyhästä asunnostansa\n    on hän antava äänensä kuulua; kovasti on hän kiljuva yli\n    (nimi-)laitumensa (kristikunnan). Semmoisella huudolla kuin\n    viinikuurnan polkijan, on hän vastaava kaikille maan asukkaille.\n\n    Jyrinä käy maan ääriin asti, _sillä Herralla on riita-asia\n    kansoissa. Hän käy oikeudelle kaiken lihan kanssa_;\n    jumalattomat, ne hän antaa miekan omiksi, sanoo Herra.\n\n    Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, onnettomuus lähtee kansasta\n    kansaan ja kova myrsky nousee maan ääristä. Ja Herran surmaamia\n    on oleva sinä päivänä maan ääristä maan ääriin asti. Ei heitä\n    valiteta eikä koota eikä haudata; loaksi he jäävät maan päälle.\"\n    -- Jer. 25: 26--29--38.\n\n\nNiin pulmallinen ja omituinen on tämä koston päivän taistelu, ettei\nsitä voisi kuvata ainoastaan _yhdellä_ vertauskuvalla. Sentähden\nkäytetäänkin Raamatussa monta voimakasta vertauskuvaa, niinkuin sotaa,\nmaanjäristystä, tulta, tuulta, tuuliaispäätä ja tulvaa.\n\nSe on \"_sota Jumalan Kaikkivaltiaan suurena päivänä_\", sillä Herra\nSebaot on sotajoukkoa tarkastamassa. -- Ilm. 16: 14; Jes. 13: 4.\n\nSe on \"_suuri maanjäristys... niin suuri_, ettei sen vertaista ole\nollut siitä asti kuin ihmisiä on maan päällä ollut\", joka \"järkyttää\nmaan, jopa taivaankin\". -- Ilm. 16: 18; Hebr. 12: 26.\n\nSe on Jumalan \"_kiivauden tuli_, joka kuluttaa koko maan. Sekä nykyiset\ntaivaat (kristikunnan kirkolliset mahdit) että maa (sekä kirkon että\nvaltion vaikutuksen alainen yhteiskuntajärjestys) ovat säästetyt tämän\ntuomiopäivän tulelle.\" -- Sef. 3: 8; 2 Piet. 3: 10, 12; Mal. 4: l.\n\n\"Herran tie on _tuulessa_ ja _tuuliaispäässä_.\" \"Kuka voi seisoa hänen\nkiivautensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa tulta?\" -- Nah. 1: 3,\n6, 7.\n\n\"Katso, Herra tuottaa väkevän ja voimallisen raesateen, niinkuin\ntuhotuulen, niinkuin rankasti satavain vetten kuuron se hänet voimalla\nmaahan syöksee.\" \"Mutta paisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen\npaikasta, ja vainoo vihollisiansa pimeydellä.\" -- Jes. 28: 2; Nah. 1:\n4, 5, 8.\n\nSe, etteivät kirjaimelliset tulvat ja kirjaimellinen tuli hävitä\nkiertotähteämme, maata, ja sen asukkaita, käy selville siitä\nlupauksesta, että nykyistä asiainjärjestystä seuraa uusi järjestys --\n\"uusi taivas (henkinen hallitus, Jumalan kirkastettu seurakunta) ja\nuusi maa (inhimillinen yhteiskunta, joka on uudestaan järjestetty\nJumalan valtakunnan alaisena rakkauden, eikä itsekkäisyyden lain\nperustukselle)\". Tarkottaen tätä uutta asiainjärjestystä sanoo Jumala\nprofetan kautta: \"_Sillä silloin minä teen kansain huulet puhtaiksi,\nettä he kaikki avuksensa huutaisivat Herran nimeä ja palvelisivat häntä\nyksimielisesti_.\" -- Sef. 3: 9.\n\n\n\nKaksi huomattavaa esikuvaa lähestyvästä onnettomuudesta.\n\n\nÄlköön kukaan kumminkaan tästä päättäkö, että nämä vertauskuvalliset\nkuvailut tarkottavat ainoastaan sanasotaa, pelon vavistusta tai\ninhimillisten kärsimysten myrskyä. Se muodostaa kyllä osan taistelusta,\nerittäinkin alussa, mutta ennustukset näyttävät selvästi, että siitä\nlopuksi tulee kauhea, verinen taistelu. Olemme jo tarkastaneet [luku 3\nja H osa luku 7] sen esikuvallisen hädän luontoa, joka kohtasi\nlihallista Israelia Juutalaiskauden lopussa, ja nyt, kun olemme\nehtineet rinnakkaiskauteen, Evankelikauden elonkorjuuseen, näemme\nkaikki merkit samallaisesta, vaikka paljon suuremmasta, \"kristikunnan\"\nhädästä, sen vastakuvasta, ja se käsittää lopuksi koko maailman.\n\nRooman armeija ja sota aiheuttivat ainoastaan pienen osan juutalaisten\nhädästä, jonka kauhut historia kuvaa niin kauheiksi, että ainoastaan\nRanskan vallankumousta voidaan verrata siihen. Pääasiallisena syynä\nsiihen oli sisäinen hajaannus, lain ja järjestyksen kukistaminen --\nanarkia. Itsekkäisyys sai täyden ylivallan ja asetti toisen toistansa\nvastaan -- aivan niinkuin on ennustettu siitä hädästä, joka kohtaa\nkristikuntaa. -- Sak. 8: 9--11.\n\nEi tarvita mitään todistuksia siitä, että sellainen hätä on meidän\naikanamme sekä mahdollinen että todennäköinen. Mutta jos joku epäilee\nsitä, tarvitsee hänen ainoastaan ajatella sitä suurta vallankumousta,\njoka ainoastaan vuosisata sitten vei Ranskan yhteiskunnallisen\nromahduksen partaalle ja uhkasi maailman rauhaa.\n\nMuutamilla on se väärä käsitys, että maailma on kasvanut pois\nmuinaisten aikojen julmuudesta ja raakalaisuudesta, ja he uneksivat\nluulotellulla varmuudella, etteivät menneiden aikojen onnettomuudet voi\nuudestaan kohdata maailmaa, mutta tosiasia on, että aikamme sivistys on\nainoastaan hyvin ohut kiilto, joka helposti voi pudota. Kukaan, joka\navoimin silmin katselee uuden ajan historiallisia tosiasioita ja\nymmärtää arvostella ihmiskunnan kuumeista suonentykytystä nykyaikana,\nei voi epäillä, että menneiden aikojen kauhut voivat toistua.\nJa tämä on sitä paljon varmempi, kun luja profetallinen sana ennustaa\nhätää, jollaista ei ole koskaan ennen ollut. Ilmestyskirjan\nvertauskuvallisella kielellä on Ranskan vallankumous esitetty \"suureksi\nmaanjäristykseksi\". Se oli niin suuri yhteiskunnan järkkyminen, että\nkoko \"kristikunta\" vapisi, kunnes se oli ohi. Ja tämä yhden ainoan\nkansan vihan kauhea ja äkillinen puhkeaminen ainoastaan vuosisata\nsitten voi antaa meille käsityksen siitä riehuvasta myrskystä, joka on\nedessä, kun kaikkien vihastuneitten kansojen kiukku särkee kaikki lain\nja järjestyksen siteet ja saa aikaan maailmanlaajuisen anarkian.\nMuistakaamme myöskin, että tämä vallankumous tapahtui kansassa, jota\npidettiin kaikkein kristillisimpänä maailmassa, ja joka vuosisadat oli\nollut paavikunnan varmimpana tukena. Kansa, joka oli Babylonin väärän,\nkirkkoa ja valtiota koskevan oppi viinin juovuttama, ja joka kauvan oli\nollut pappisviekkauden ja taikauskon sokaisemana, ylenantoi siten\nkaikki iljettävyydet ja antoi kauhealle raivolleen vapaan vallan.\nIlmestyskirjassa näyttää Herra viittaavan Ranskan vallankumoukseen\nalkunäytöksenä ja kuvauksena siitä suuresta hädänajasta, joka nyt\nlähestyy. Historiankirjottaja esittää tämän vallankumouksen syyt\nseuraavasti [\"Campaigne of Napoleon\", siv. 12]:\n\n\"Ranskan vallankumouksen välittömänä ja pääasiallisena syynä oli kansan\nhätä ja hallituksen rahapula, joka johtui niistä ennenkuulumattomista\nraha-avustuksista, joilla Ranska tuki Amerikan siirtoloita niiden\nvapauden taistelussa. Hovin hillittömyys ja papiston eripuraisuus,\nyleisen sivistyksen edistyminen, vallankumouksellisten periaatteitten\nleviäminen, mikä johtui Amerikan vapaussodasta, ja se rasitus, jossa\nkansa oli niinkauvan elänyt, ne kaikki yhdessä vaikuttivat tähän\nsuuntaan... Epätoivoissaan kärsimästään rasituksesta, kiihtyneinä\nhäpeällisestä itsevaltiudesta ja siitä vääryydestä, jota tehtiin, ja\noppineena ymmärtämään oikeutensa, heräsivät Ranskan kansan joukot\nyleiseen suuttumukseen. Vapauden huuto kaikui pääkaupungista rajoille,\nAlpeilta Pyreneille, Välimereltä Atlannin rannoille. Niinkuin kaikkia\näkkinäisiä mullistuksia turmeltuneissa valtioissa, seurasi myöskin tätä\nkauhut ja julmuudet, joiden rinnalla muinaisen itsevaltiuden rikokset\nja viheliäisyydet jäivät varjoon.\"\n\nPääasiassa samat syyt, josta tämä vallankumous johtui, ovat nyt\nhuomattavissa kaikkialla, ja paljon suuremmassa määrin, ja seurauksena\nsiitä on maailmanlaajuinen mullistus. Pane huomioon kasvava katkeruus\neri kansanluokkien kesken, julkinen kansan oikeuksien ja sen kärsimien\nvääryyksien pohtiminen, vähenevä kirkollisten ja valtiollisten\nviranomaisten kunnioittaminen sekä vallankumouksellinen virtailu syvien\njoukkojen keskuudessa -- joukkojen lisääntyvä tyytymättömyys\nhallitseviin mahteihin ja hallituslaitoksiin. Ja samalla tavalla kuin\nAmerikan riippumattomuusselitys 100 vuotta sitten herätti Ranskan\nkansassa vapauden ja riippumattomuuden kaipuun, niin on myöskin meidän\naikanamme tämän yrityksen onnellinen lopputulos hallituksen\nperustamisesta kansasta ja hallitsemisesta sen kautta vaikuttanut\nvanhan maailman kansoihin. Alituinen siirtyminen muista maista\nYhdysvaltoihin todistaa tämän, ja kumminkin on tämän maan vapaus ja\nhyvinvointi kaukana siitä, että se tyydyttäisi kansaa. Ajatussuunta on\nsiellä, niinkuin kaikkialla, vallankumouksellinen, ja se tulee\nvoimakkaammaksi joka päivä. Ranskan vallankumous oli taistelu erään\ntotuuden määrän ja vanhan eksytyksen ja taikauskon välillä, jota\nmaailmalliset ja hengelliset vallassaolijat olivat edistäneet ja\ntukeneet voidakseen senkautta lisätä omaa valtaansa ja sortaa kansaa.\nJa kumminkin ilmaisi se selvästi sen vaaran, joka johtuu vapaudesta,\nkun ei sitä johda vanhurskaus ja terveen järjen henki. (2 Tim. 1: 7,\nengl. k.) Puolinainen tieto eli sivistys on todellakin vaarallinen\nasia.\n\nKun näemme, että samat syyt vaikuttavat koko maailmassa meidän\naikanamme tuottaakseen samallaisen tuloksen paljon suuremmassa mitassa,\nvoimmeko silloin, erittäinkin kun ennustuksen varotus on silmäimme\nedessä, jättäytyä kuviteltuun varmuuteen ja huutaa: Rauha, rauha,\nvaikkei rauhaa olekaan. Tulevien tapahtumien ennustetun luonteen\nvalossa voimme pitää Ranskan vallankumousta kaukaisena jyrinänä, joka\nilmaisee lähestyvää myrskyä, heikkona täristyksenä, joka käy\nmaanjäristyksen edellä, varottavana suuren aikakausien kellon heilurin\nlyöntinä, joka ilmaisee, että keskiyö on edessä, joka päättää nykyisten\nasiain järjestyksen ja johtaa uuteen riemuvuoteen hallintomuutoksineen.\nNämä enteet ovat herättäneet koko maailman ja panneet mahtavat voimat\nliikkeelle, jotka lopullisesti kukistavat vanhan asiain järjestyksen.\n\nKun asianhaarat ovat täysin kypsiä, voi pieni mitättömyys sytyttää koko\nmaailman yhteiskuntarakennuksen. Ranskan vallankumouksen ensimäisenä\nmerkkinä oli parisilaisnaisten nälkämielenosotus, josta kuningatar\ntietämättömyydessään ajattelemattomasti sanoi: \"Heidän on tyhmää pitää\nsellaista melua _leivästä_; jos on vaikea saada _leipää_, niin ostakoot\n_kakkuja_, ne ovat halpoja nyt.\"\n\nNiin sattuva on sen ja nykyisen ajan yhtäläisyys, että monet\najattelevat ihmiset, jotka näkevät ajan merkit, nostavat hälyä, kun\ntaas toiset eivät voi ymmärtää asemaa. Huuto, joka kuului ennen Ranskan\nvallankumousta, on mitätön niihin valituksiin verrattuna, joilla\nkansanjoukot koko maailmassa nyt syyttävät vallassaolijoita.\n\nProfessori G.D. Herron Iowan korkeakoulussa sanoo: \"Kaikkialla\nviittaavat merkit maailmanlaajuiseen muutokseen. Koko ihmiskunta\nodottaa jännityksellä, kunnes sen uusi kaste on suoritettu. Jokainen\nyhteiskunnan jänne tuntee ensimäiset kivut siitä suuresta\nkoettelemisesta, joka koettelee kaikki, jotka asuvat maan päällä, ja\njoka päättyy jumalallisella vapahduksella. (Hän ei näe kumminkaan,\n_mikä_ vapahdus on, ja _kuinka_ se aikaansaadaan.) Me olemme\nvallankumouksen partaalla, joka räjähdyttää kaikki olemassaolevat\nuskonnolliset ja valtiolliset laitokset ja panee maan jaloimpien\nsielujen viisauden ja sankariuden koetteelle... Se yhteiskunnallinen\nvallankumous, joka tekee yhdeksännentoista vuosisadan viimeiset vuodet\nja kahdennenkymmenennen vuosisadan ensimäiset vuodet kaikkein\nkoettelevimmiksi ja uudistavimmiksi Ihmisen Pojan ristiinnaulitsemisen\njälkeen, muodostaa kristikunnan kutsumisen ja tilaisuuden tulla\nkristityksi.\"\n\nMutta, oi, kutsumusta ei oteta varteen, sitä ei edes kuullakaan\nmuutamaa harvaa lukuunottamatta, joilla ei ole mitään valtaa, niin\nvoimakas on itsekkäisyyden meteli, ja niin voimakkaat ovat tottumuksen\nkahleet. Ainoastaan ne ahdingot, jotka seuraavat tulevaa suurta\nmaanjäristystä, vallankumousta, voivat saada aikaan muutoksen. Ja sen\nkauheasta kulusta ei käy mikään selvemmin ilmi kuin koston vanhurskaus,\njoka ilmaisee kaikille ihmisille sen tosiasian, että koko maan\nvanhurskas tuomari tekee \"oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden\nvaakaksi\". -- Jes. 28: 17.\n\nKoston luonne leimasi selvästi sekä sen suuren hädän, joka kohtasi\nlihallista Israelia Juutalaiskauden elonkorjuussa, että Ranskan\nvallankumouksen. Samalla tavalla saa tulevakin hätä koston luonteen. Ja\nme voimme odottaa, ettei tämä hätä ole helpompi kuin nämä kaksi\nesikuvallista hätää, vaan pikemmin kauheampi niinhyvin kuin\nlaajempikin, sillä nykyinen tila tekee jokaisen yhteiskunnan jäsenen\nriippuvaisemmaksi kuin koskaan ennen joka suhteessa. Ainoastaan\nrautatieliikkeen lakkauttaminen aiheuttaisi nälänhädän yhdessä viikossa\nsuurien kaupunkien väestölle, ja yleinen anarkia tekisi lopun kaikesta\nteollisuudesta, joka riippuu kaupasta ja luotosta. Toiseksi selittää\nHerra itse, että siitä tulee hätä, \"jommoista ei ole ollut siitä\nsaakka, kun ihmiset rupesivat olemaan\", eikä myös koskaan tule. -- Dan.\n12: 1; Joel. 2: 2; Matt. 24: 21.\n\nRaamattu ei anna mitään toivoa siitä, että hätä voitaisiin kääntää\npois, mutta uskollisella Seurakunnalla on lupaus vapahduksesta,\nennenkuin myrsky puhkeaa kaikessa voimassaan. Ja kaikille, jotka\nrakastavat vanhurskautta ja etsivät rauhaa, annetaan tämä kehotus:\n\"Etsikää Herraa, kaikki te nöyrät maassa, jotka hänen oikeutensa\npidätte, etsikää _vanhurskautta_, etsikää _nöyryyttä!_ Kukaties te\nvarjellaan Herran vihan päivänä\". -- Sef. 2: 2, 3.\n\nTaistelu Jumalan, Kaikkivaltiaan suurena päivänä, on suurin\nvallankumous, minkä maailma on koskaan nähnyt, sillä se käsittää\njokaisen väärän periaatteen. Kaikkien muitten vallankumoussotien tavoin\non sillä asteettainen kehityksensä. Sen yleinen luonne on taistelu\nvalon ja pimeyden, vapauden ja sorron, totuuden ja eksytyksen välillä.\nSe ulottuu koko maailman yli: talonpoika ruhtinasta vastaan, kuulija\npappia vastaan, työ pääomaa vastaan, sorretut asestettuina vääryyttä ja\nkaikellaista sortoa vastaan ja sortajat asestettuina puolustamaan sitä,\nmitä he ovat pitäneet niin kauvan oikeutenaan.\n\n\n\nHerran suuri sotajoukko.\n\n\nKun olemme tarkastaneet kansojen asestettuja miljonia ja harjaantuneita\nsotilaita, kysymme: Mikä näistä mahtavista sotajoukoista on se armeija,\njota profetta kutsuu Herran suureksi sotajoukoksi? Koskeneekohan\nprofetan viittaus yhtään näistä? Missä merkityksessä niitä voitaisiin\npitää Herran sotajoukkona, kun ei niistä mikään ole hänen\nhenkensä elähyttämä? Tai koskeneeko tämä viittaus Jumalan kansaa,\nristinsotilaita, joiden aseista apostoli sanoo, etteivät ne ole\nlihallisia vaan voimallisia hajottamaan maahan linnotuksia? (2 Kor. 10:\n3--5.) Voiko olla tarkotus, että \"hengen miekka, joka on Jumalan sana\"\n(Ef. 6: 1-7), Jumalan lasten käsissä, jotka ovat hänen henkensä\ntäyttämiä, kukistaa kaikki tämän maailman valtakunnat ja antaa ne\nKristukselle ijankaikkiseksi omaisuudeksi?\n\nOlisi hyvä, jos niin olisi. Mutta me olemme nähneet sekä ennustuksista\nettä ajan merkeistä, ettei se tapahdu sillä tavalla. Päinvastoin\njätetään vanhurskasten varotukset ja vastalauseet huomioonottamatta,\nkansat vaeltavat edelleen pimeydessä, ja seurauksena siitä horjuvat\nkaikki maan (nykyisen yhteiskuntarakennuksen) perustukset. (Ps. 82: 5.)\nJumalan totisen kansan keskuudessa, joka sovittaa sydämeensä Jumalan\nopetuksen, on hänen sanansa terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka\nja hajottaa todella maahan (inhimilliset) järjen päätelmät ja jokaisen\nvarustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan ja vangitsee\njokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2 Kor. 10: 4, 5); mutta\nnäillä taisteluaseilla ei ole tämä vaikutus maailmaan. Sitäpaitsi eivät\npyhät muodosta suurta \"sotalaumaa\" vaan \"pienen lauman\". -- Vertaa\nLuukk. 12: 32 ja Joel. 2: 11.\n\nLue profetan kuvaus tästä sotalaumasta (Joel. 2: 2--11), jolloin on\notettava huomioon, että vuoret Raamatun kuvauksissa merkitsevät\nvaltakuntia, maa yhteiskuntajärjestystä, taivas kirkollisia voimia sekä\naurinko ja kuu evankeliumin ja Mooseksen lain sivistävää vaikutusta.\nPimeys on epäuskon kuva, ja tähdet merkitsevät apostolisia valoja.\n\nTämä sotajoukko on se, joka kukistaa valtaistuimet ja tekee\npakanavaltakunnat tyhjiksi. Mutta niissä on sellainen sotajoukko, jota\nprofetta kuvailee hyvin harjotettuna armeijana -- joukkona, jonka\nedessä maa (yhteiskunta) vapisee ja taivas (kirkollinen mahti) pelkää,\nja joka rohkeasti julistaa näille molemmille mahdeille sodan? Missä on\nse sotajoukko, joka lähimmässä tulevaisuudessa ei tunnusta kristikunnan\noppeja, sen valtiovoimia ja pappisvaltaa, halveksien sen säännöksiä ja\nkukistaen kiivaudella kaiken sen herrauden ja järjestelmällisen mahdin,\nhalveksien sen kuulia ja kranaatteja, repien kruunut kruunatuista\npäistä, kukistaen valtakunnat meren syvyyteen, sytyttäen taivaan,\nsulattaen maan tulella ja siten kukistaen koko vanhan asiain\njärjestyksen, niinkuin profetat ovat ennustaneet?\n\nSiitä, että sellaista armeijaa valmistetaan, olemme vakuutetut \"lujan\nprofetallisen sanan\" niinkuin ajan merkkienkin perustuksella. Ja tieto\ntästä pakottaa valtiomiehet kaikkialla ryhtymään erityisiin\nsuojelus- ja puolustustoimenpiteisiin. Mutta juuri vallassaolijain\ntoimenpiteissä on todennäköisesti ansa heille itselleen, sillä ne\nsotajoukot, joihin he luottavat, ovat kansan sotajoukkoja; näillä\nharjotetuilla sotilailla on vaimo ja lapsia, veljiä, sisaria,\nsukulaisia ja ystäviä yleisen kansan keskuudessa, joiden edut ovat\nluonnon vahvojen siteiden kautta heille yhteisiä, ja he palvelevat\nrivissä ainoastaan käskystä. Sotilaskunnia ja kunnioitus hallitsijoita\nkohtaan käykin vuosi vuodelta pienemmäksi, eikä ole mahdotonta, että\nnämä sotajoukot tulevassa hädässä voivat kääntää voimansa\nvallassaolijoita vastaan sensijaan että suojelisivat heitä.\n\nMitä asianhaaroja Herra käyttää asettaessaan liikkeelle tämän mahtavan\nsotajoukkonsa, sitä emme voi vielä selvästi ymmärtää, mutta me elämme\najassa, jolloin tapahtumat kehittyvät nopeasti, eikä olisi järjetöntä\nodottaa tämänsuuntaista liikettä koska tahansa. Mutta Jumalalla on\nmäärätty aikansa jokaista suunnitelmansa osaa varten, ja koston päivän\naika saavuttaa huippukohtansa 1915. Elonkorjuuaika on nähtävästi\nvalmistanut tietä niille suurille tapahtumille, jotka jo heittävät\nvarjojansa yli maan. Ihmiset menehtyvät peljätessään sitä, mikä on\ntulossa, sillä kaikki voivat nähdä, että hädän pilvet lähestyvät yhä\nenemmän. Yhteiskunta on ruutitynnyrin kaltainen, joka odottaa\nainoastaan sytyttävää kipinää, -- taisteluvalmis armeija, valmis\nhyökkäämään, koska hyvänänsä komentosana kuuluu; mutta Jumala määrää\najan.\n\nYhteiskuntaa, \"maata\", \"alkuaineita\" ei voida sytyttää, ratkaiseva\ntaistelu ei voi alkaa, ennenkuin suuri Mikael, pelastusruhtinaamme,\nastuu esille ja sanoo komentosanan (Dan. 12: 1), vaikka tiheitä\notteluita kävisikin edeltäpäin. Ja suuri ruhtinas ilmaisee\nkuninkaalliselle joukolleen, Seurakunnalle, että hätä. vaikka se onkin\nuhkaava, ei voi alkaa, ennenkuin kuninkaan omat, \"pieni lauma\",\n\"valitut\", ovat merkityt ja kootut.\n\nIhmiset ylimalkaan ovat tietämättömiä Herran osasta taistelussa, ja\nsitä paljon enemmän, koska hän on antanut maailman -- Israelia\nlukuunottamatta -- käydä 6,000 vuoden aikana omaa tietään. Hänen\nsekaantumisensa näyttänee sentähden sitä \"vieraammalta\" (Jes. 28: 21,\n22) niille, jotka eivät ymmärrä sitä talouden muutosta, joka tapahtuu\nseitsemännen vuosituhannen alkaessa. Mutta tässä taistelussa antaa hän\nihmisten kiukun (ja heidän kunnianhimonsa ja itsekkäisyytensä) koitua\nhänelle itselleen kunniaksi, ja kaiken muun hän pidättää. Suurella\npitkämielisyydellä on hän sallinut synnin pitkän hallituksen, koska se\nvoi olla palvelijana hänen Seurakuntansa koettelemisessa ja koska se\nvoi opettaa ihmisille synnin ylenmääräisen synnillisyyden. Mutta kun\nhänen rakkauden ja vanhurskauden lakiansa halveksitaan, on hän\npäättänyt kurittaa maailmaa, ennenkuin hän antaa seuraavan läksyn, joka\nhänen rakkaan Poikansa tuhatvuotisen valtakunnan aikana on\nkäytännöllinen vanhurskauden etujen valaiseminen.\n\nHerra kieltää kansaansa taistelemasta lihallisilla aseilla ja selittää,\nettä hän on rauhan Jumala, mutta hän selittää myöskin, että hän on\noikeuden Jumala ja rankaisee synnin. \"Minun on kosto, minä olen\nkostava, sanoo Herra.\" (Room. 12: 19; 5 Moos. 32: 35.) Ja kun hän\nnousee tuomitsemaan kansoja kostaakseen kaikille jumalattomille,\nselittää hän itsensä \"sotamieheksi\" ja \"sotasankariksi\", jolla on\nkäytettävänään suuri sotajoukko. -- 2 Moos. 15: 3; Ps. 24: 8; 45: 4;\nIlm. 19: 11; Jes. 11: 4; Joel. 2: 11; Jes. 42: 13, 14.\n\nHesekielin 7: 13--24 on viittaus siitä, että \"kaikkein pahimmat\npakanat\" saisivat ottaa saaliin. Tämä voisi merkitä Intian, Kiinan ja\nAfrikan kansojen nousemista kristikuntaa vastaan -- ajatus, joka on\nnäkynyt sanomalehdissäkin. Ajatuksemme on kumminkin, että pahimmat\npakanat ovat kristikunnassa ja että näitä ovat ne, joilla ei ole\njumalaa, kristillisiä tunteita tai toiveita, ja jotka nyt nopeasti\nvapautuvat taikauskon, tietämättömyyden ja pelon ehkäisevästä\nvaikutuksesta.\n\nHerra käyttää hyväkseen viisautensa mukaisesti tätä tyytymättömien ja\nepätoivoisten suurta joukkoa kukistaakseen nykyiset laitokset ja\nvalmistaakseen ihmiset vanhurskauden valtakunnalle. Ainoastaan tästä\nsyystä kutsutaan sitä Herran suureksi sotalaumaksi. Kellään hänen\npyhistään, joita hänen henkensä johtaa, ei pidä olla mitään tekemistä\ntämän taistelunosan kanssa.\n\n\n\nTaistelu ilman vertaa.\n\n\nProfettain ennustusten mukaisesti tulee tästä sellainen\ntaistelu, ettei historialla ole mitään sellaista osotettavanaan.\nNeljännessäkymmenennessä kuudennessa psalmissa kerrotaan tästä\nlopullisesta taistelusta kuvakielellä. (Vertaa myöskin psalmi 97: 2--6;\nJes. 24: 19--21; 2 Piet. 3: 10.) Kukkulat (vähemmän vaikutusvaltaiset\nhallitukset) sulavat jo kuin vaha; aina sitä mukaa kuin maa\n(yhteiskunta) kuumenee, myöntyvät he kansan vaatimuksiin ja tulevat\nvähitellen samanarvoisiksi sen kanssa. Englanti on kuva siitä. Korkeita\nvuoria (jotka esittävät yksinhallituksia) tärisyttävät vallankumoukset\nja ne \"kaatuvat meren pohjaan\" -- hukkuvat anarkiassa. Meri ja aallot\nkuohuvat jo nykyisen yhteiskunnan tukipylväitä vastaan, ja ennen pitkää\nhäviää maa (nykyinen yhteiskuntarakennus) täydellisesti jättääkseen\ntilaa \"uudelle maalle\" (uudelle yhteiskuntajärjestykselle), jossa\nvanhurskaus vallitsee.\n\nOn mahdotonta pystyttää uudestaan nykyinen järjestys, 1) koska se on\nvanhentunut eikä vastaa nykyisiä olosuhteita, 2) koska tieto on nyt\nlaajempi kuin ennen, 3) koska huomio siitä, että pappisviekkaus on\nkauvan sokaissut ja kahlehtinut joukkoja eksytyksellä ja pelolla,\njohtaa kaikkein uskonnollisten vaatimusten ja oppien yleiseen\nhalveksimiseen, 4) koska uskonnolliset ihmiset ylimalkaan, jotka eivät\nymmärrä, että Jumalan armotalouden muutoksen aika on tullut,\nsyrjäyttävät järjen, ajatuksen, oikeuden ja Raamatun puolustaakseen\nnykyistä asiain järjestystä. Sentähden merkitseekin vähän se, että\nkirkolliset taivaat (paavikunnan ja protestantismin kirkolliset mahdit)\nkääritään kokoon kuin kirjakäärö, sillä kun anarkian myrskytulva\nsaavuttaa huippunsa, eivät ne voi mitään toimittaa, vaan silloin\nhukkuvat taivaan (nimiseurakunnan) joukot. -- Jes. 34: 4; Ilm. 6: 14.\n\n\n\nJaakobin hädän aika.\n\n\nHätä ja vaikeudet Herran päivänä kohtaavat ensi sijassa kristikuntaa ja\nlopulta kaikkia kansoja, mutta profetta Hesekiel (38: 8--12) ilmottaa\nmeille, että viimeinen myrsky kohtaa Israelin kansaa, sitte kun se taas\non koottu Palestiinaan. Hän esittää juutalaiset koottuina suurin\njoukoin kansoista suurine rikkauksineen ja asumassa ennen autioilla\npaikoilla, ja että he asuvat siellä turvallisesti jonkun aikaa, kun.\nmuussa maailmassa vallitsee mitä suurin sekaannus.\n\nSellainen kokoontuminen on alkanut, mutta on selvää, että heidän\nmuuttonsa muista maista tarvitsee äkkinäistä jouduttamista, jotta\nennustus täyttyisi määrättyyn aikaan mennessä. Jeremian 16: 14--17, 21\nkäykin ilmi, että joku sellainen jouduttaminen tapahtuukin.\n\nHerra kykenee myöskin runsain määrin täyttämään lupauksensa. Kysymys:\n\"Mitä tehdään juutalaisille?\" panee kaikki kansat hämilleen, ja\nepäilemättä sallii Herra, että tapahtuu yhtäkkiä joku käänne, jonka\njohdosta kansat mitä pikemmin lähettävät juutalaiset lupauksen maahan.\nJa niinkuin he lähtivät kiireesti pois Egyptistä karjoineen ja\ntavaroineen egyptiläisten auttamina, jotka antoivat heille kultaa ja\nhopeaa ja vaatteita (2 Moos. 12: 31--36), niin ei heitä myöskään,\nniinkuin profetta on ennustanut, lähetetä seuraavan lähtönsä aikana\ntyhjin käsin pois, vaan kansat nähtävästi joutuvat johonkin\npainostukseen, josta johtuu tämä Israelille suotuisa tulos, jonka\nkautta Hesekielin ennustus täyttyy.\n\nTämä yritteliäs suku mukautuu pian uuteen asemaansa, mutta se rauha ja\nhyvinvointi, jota taas koottu Israel nauttii, samaten kuin sen\npuolustusta vailla oleva asemakin herättää lopulta toisissa kansoissa\nhalun ryöstää tämä maa. Ja kun laki ja järjestys on kadonnut,\nhyökkäävät Israeliin ryövärijoukot, joita profetta (Hes. 38) kutsuu\nGogin ja Magogin joukoiksi, ja suuri on silloin suojattoman Israelin\nhätä. -- Jer 30: 7.\n\nMutta keskellä hätää ilmestyy Jumala Israelin puolustajaksi niinkuin\nmuinoinkin, kun he kansana nauttivat hänen suosiotaan. Kun heidän\nhätänsä on suurin, on hänen apunsakin lähin, niinkuin luemme Sak. 14:\n2, 3, ja silloin poistetaan heidän sokeutensa. 2 Sam. 5: 19--25, 1 Aik.\n14: 10--17 sekä Joosuan 10: 10--15 osotetaan, kuinka Jumala ei ollut\nriippuvainen ihmisten sotataidosta, vaan suoritti taistelunsa omalla\ntavallaan. Siten aikaansaa hän tuossa suuressa taistelussakin\nvapahduksen omalla tavallaan. Hesekielin ennustuksessa (38: 1--13)\nmainitsee Herra tämän taistelun tärkeimmät osanottajat, mutta me emme\nvoi varmuudella selittää näitä nimiä. Kaikki näyttää kumminkin\nmerkitsevän, että hyökkäys Palestiinaan tehdään Europasta, pohjan\nmaista, yhdessä toisten kansain kanssa.\n\nNäitten Israelin vihollisten täydellinen hävittäminen (jolla hädänaika\nloppuu ja jolloin Jumalan valtakunnan perustaminen alkaa) kuvataan\nseikkaperäisesti Hes. 38: 18--23; 39: 1--20. Sitä voidaan verrata\nFaaraon ja hänen sotajoukkonsa kauheaan hävitykseen, kun he koittivat\ntaas saada valtaansa Israelin, jonka Jumala vapautti. Kuvaus näyttää\nviittaavan siihen, että hävitys tulee täydelliseksi kateuden,\nvallankumouksen ja anarkian kautta niiden eri ainesten keskuudessa,\njoista sotajoukot ovat kokoonpannut. Siitä syntyy mullistus ja\ntaistelu, joka lakasee pois jokaisen jäännöksen, joka vielä\nmahdollisesti on jälellä eri kansojen kotoisista hallituksista, ja\ntekee täydelliseksi maailmanlaajuisen kapinan ja anarkian, suuren\nmaanjäristyksen. -- Ilm. 16: 18--21.\n\nKaikki profettain todistukset viittaavat siihen, että Jumalan voima\nilmenee ihmeellisellä tavalla Israelin vapahduksen kautta, niin että\nmaailma pian oppii tuntemaan, että Herra on taas ottanut Israelin\nsuosioonsa, ja pian oppivat sekä Israel että maailma pitämään arvossa\nJumalan valtakuntaa, joka tulee kaikkien kansojen odotukseksi. Hes. 39:\n21--29 puhuu tämän voiton ihanasta tuloksesta, ja mitkä ovat sen\nseuraukset Israeliin ja koko maailmaan nähden. Vertaa myöskin Jes. 59:\n19, 20, Room. 11: 25--32 sekä Nah. 1: 6, 7, 9.\n\nJumalan, Kaikkivaltiaan suuren päivän taistelun kautta valmistuu koko\nmaailma uutta päivää ja sen suurta ennalleenasettamistyötä varten. Maa\n(nykyinen yhteiskuntarakennus) häviää siten (Jes. 24: 19, 20)\nantaakseen tilan Jumalan uudelle rakennukselle, uudelle taivaalle ja\nuudelle maalle, joissa vanhurskaus asuu. -- 2 Piet. 3: 13; Jes. 65: 17.\n\n\n\n\nKAHDESTOISTA LUKU.\n\nHerramme suuri ennustus.\n\nMatt. 24; Mark. 13; Luukk. 21: 5--36; 17: 20--37.\n\nTämän ennustuksen tärkeys. -- Olosuhteet ja ne kolme kysymystä, joista\nse johtui. -- Ottakaa vaari vääristä kristuksista. -- Lyhyt\nhistoriallinen silmäys kahdeksastatoista vuosisadasta. -- Hätä\njuutalaiskauden lopussa ja evankelikauden lopussa kaikkein\nevankelistain mukaan. -- Hävityksen kauhistus. -- Paetkaa vuorille. --\nNe, jotka ovat raskaina j.n.e. -- Ennen talvea ja sabbatia. -- Katso\ntäällä, katso tuolla! älkää uskoko niitä. -- Noiden päivien ahdistus.\n--- Auringon ja kuun pimenemisen merkkejä. -- Tähtien putoaminen. --\nMyöskin vertauskuvallinen täyttyminen. -- Ihmisen pojan merkit. -- Mitä\nmaan kansat näkevät. -- Viikunapuu. -- \"Tämä sukukunta.\" -- Valvokaa!\n-- \"Niinkuin oli Noakin päivinä\", \"eivät (he) tietäneet\". -- Muistakaa\nLotin vaimoa. -- Toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. -- Valitut\nsaavat tiedon totuudesta. -- Saatanan huone hajoaa. -- Toimenpiteitä\nuskonhuonekunnan ruokkimiseksi.\n\n\nHerra lausui yhden huomattavimmista Raamatun ennustuksista \"lopun ajan\"\neli Evankelikauden lopusta. Hän lausui sen vähän ennen maallisen\npalveluksensa loppua, kun hän koetti niin vähitellen valmistaa\noppilaitaan sitä uutta armotaloutta varten, joka alkaisi, sittenkuin\nGolgatan murhenäytelmä on suoritettu. Hän toivoi, että he\nymmärtäisivät, etteivät he heti saaneet odottaa valtakunnan kunniaa ja\nkirkkautta, jonka hän on luvannut uskollistensa osaksi. Ennen tätä\nkunniaa ja näitä siunauksia tulisivat koettelemukset ja kärsimykset.\nHänen, heidän Mestarinsa, Kuninkaansa, täytyi ensin tulla Israelin\nhylkäämäksi ja ristiinnaulitsemaksi, ennustusten mukaisesti. Sitten\njätettäisiin Israel vihollisillensa alttiiksi ja heidän pyhä\nkaupunkinsa ja kallis tomppelinsa hävitettäisiin kokonaan. Sitäpaitsi\neivät oppilaat saaneet odottaa, että he olisivat Mestariansa suurempia,\nvapautettuja niistä halveksimisista ja kärsimyksistä, jotka kohtasivat\nhäntä, vaan että uskollisuus häntä ja hänen oppiansa kohtaan\naiheuttaisi, että kaikki ihmiset vihaisivat heitä hänen tähtensä, mutta\nettä he, ollen kuolemaan saakka uskollisia, palkittaisiin lopulta,\nvaikkakin paljon ahdistuksen jälkeen, kun hän tulee takasin,\nottaakseen heidät luokseen ja tehdäkseen osallisiksi kirkkaudestaan.\nTämänsuuntaisen opetuksen oli Herra säästänyt palvelusaikansa loppuun.\nAlussa opetuslapset olivat taipuvaisia pahastumaan ja vaatimaan\n(niinkuin muutamat nykyään tekevät), että Herran asian täytyy vallottaa\nmaailma heidän saarnaamisensa seurauksena; ja Pietari meni niin\npitkälle, että hän lausui vastaväitteensä Herralle, sanoen: \"Ei ikinä,\nHerra! (kuolemasi ja kansan hajottaminen sekä pahan yleinen\nvoittokulku) ei saa tapahtua sinulle\". (Matt. 16: 22; Mark. S: 31, 32.)\nMutta Jeesus oikaisi Pietaria ankarasti, ja kaikki opetuslapset\nnäyttävät niin vähitellen vakaantuneen siinä käsityksessä, että\nvaltakunnan kirkkaus oli vielä kaukana, ja että Mestarin täytyi mennä\npois ja, jätettyään heidät, lähettää heille lohduttaja, pyhä henki,\njohtamaan ja varjelemaan heitä, kunnes hän itse tulisi takasin Isänsä\nvaltakunnan kirkkaudessa.\n\nTässä mielentilassa ja Herran temppeliä koskevien sanojen vielä\nsoidessa heidän korvissaan, opetuslapset pyysivät Mestarilta varmaa\nselitystä niihin kohtiin, joita he eivät vielä oikein selvästi\nymmärtäneet.\n\n\n\nKolme kysymystä.\n\n\n\"Ja kun hän (Jeesus) istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset hänen\ntykönsä, heidän ollessaan yksinään, ja sanoivat: Sano meille: 1)\nMilloin tämä (temppelin hävitys j.n.e.) tapahtuu, ja 2) mikä sinun\nläsnäolosi [kreikkalainen sana parusia, jota tässä on käytetty,\nmerkitsee läsnäoloa eikä tulemusta. Katso 'Herramme takasintulo', hinta\n25 p.] ja 3) maailman (aikakauden) lopun tunnusmerkki on?\"\n-- Matt. 24: 3.\n\nEpäilemättä järjesti Jumalan kaitselmus tässä tilaisuuden ja\nkysymykset; sillä tämä ennustus oli varmaankin tarkotettu enemmän\nopettamaan niitä Jumalan lapsia, jotka elävät tässä \"elonkorjuussa\",\nkuin niitä, jotka esittivät kysymykset. Kun tutkitaan tätä ennustusta,\non hyvin välttämätöntä pitää muistissa ne kysymykset, joihin se on\nhenkeytetty vastaus. Ennustuksen ovat kertoneet hyvin samallaisesti\nkolme evankelistaa, nim. Matteus, Markus ja Luukas; mutta koska\nMatteuksen kertomus on täydellisin ja järjestyksellisin, seuraamme\nylimalkaan sitä ja esitämme muutamia lähempiä määräyksiä, joita on\ntoisissa kertomuksissa.\n\n\n\nOttakaa vaari vääristä Kristuksista.\n\n\n\"Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun\nnimessäni, sanoen: Minä olen Kristus, ja he eksyttävät monta.\"\n-- Matt. 24: 4, 5.\n\nGamaliel mainitsee kaksi väärää Kristusta puheessaan, johon viitataan\nApt. 5: 36, 37, ja historia mainitsee meille muutamista muista, jotka\njohtivat harhaan monia juutalaisia. Kuuluisin niistä oli Sabbathai Levi\nSmyrnasta, joka esiintyi v. 1648 j.Kr. Hän kutsui itseään \"Jumalan\nainosyntyiseksi Pojaksi, Messiaaksi, Israelin vapahtajaksi\", ja lupasi\nheidän valtakuntansa ja hyvinvointinsa ennalleenasettamisen. Eräs\nhistoriankirjottaja sanoo, että Sabbathailla \"siellä (Smyrnassa) oli\nsellainen vaikutus, että muutamat hänen kannattajistaan ennustivat ja\njoutuivat omituisesti haltioihinsa. Neljäsataa miestä ja naista ennusti\nhänen kasvavasta herraudestaan ja valtakunnastaan. Kansa käyttäytyi\njonkun aikaa niinkuin he olisivat olleet henkien riivaamia, muutamat\njoutuivat hurmoksiin vaahto suussa, samalla kuin he kertoivat tulevasta\nhyvinvoinnistaan, näyistään, joissa he näkivät Juudan leijonan, sekä\nSabbathain voittokuluista\". Se oli epäilemättä jäljitelty Joelin\nennustuksen (2: 28) täyttyminen. Samallaisia pyhän hengen jäljittelyjä\non uudempienkin aikojen herätyksissä tapahtunut. Kaikkiaan on\ntodennäköisesti ollut viisikymmentä väärää Kristusta, miehiä ja naisia,\nja monet niistä ovat epäilemättä olleet pois suunniltaan -- pahojen\nhenkien riivaamia, mutta ei kenenkään niistä, eikä edes kaikkien\nyhteensä, voida sanoa eksyttäneen \"monta\". Herra varottaa kumminkin\nmeitä sellaisista, jotka \"_eksyttävät monta_\", ja kauvempana tässä\nennustuksessa antaa hän uuden varotuksen, jonka yhteydessä me tahdomme\nerittäin tutkia niitä antikristuksia, jotka ovat eksyttäneet monta.\n\n\n\nKahdeksantoista vuosisadan historia ennustettu lyhyesti.\n\nMatt. 24: 6--13; Mark. 13: 7-13; Luukk. 21: 9-19.\n\n\n\"Ja te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista; katsokaa, ettette\npeljästy. Sillä se pitää tapahtua, mutta loppu ei ole vielä käsissä.\nSillä kansa on nouseva kansaa vastaan, ja valtakunta valtakuntaa\nvastaan, ja on oleva nälät ja rutot ja maanjäristykset seutu seudulta.\nMutta kaikki tämä on synnytystuskien alku.\" -- Matt. 24: 6--8.\n\nTällä lyhyellä tavalla antoi Herra katsauksen maailman historiasta ja\nopetti oppilaitaan, etteivät he liian pian odottaisi hänen toista\ntulemistaan ja hänen ihanaa valtakuntaansa. Ja kuinka sattuvaa!\nMaailman historia on juuri tällainen, kertomus sodista, vehkeistä,\nnälänhädistä ja kulkutaudeista -- ei juuri paljon muuta. Herra erottaa\ntotisen seurakunnan historian ja esittää sen yhtä lyhyesti näin:\n\"Silloin (samana aikakautena, Evankelikautena) teidät annetaan vaivaan,\nja he tappavat teitä, ja te tulette kaikkien kansojen vihattaviksi\nminun nimeni tähden. Ja silloin (samaan aikaan) useat loukkaantuvat, ja\nhe antavat toisiaan alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta\nväärää profettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden\nettä laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.\"\n-- Matt. 24: 9--12.\n\nOlisiko mahdollista historian valossa kuvata totisen seurakunnan tie\nharvemmilla sanoilla? Varmaankaan ei. Sopusointu on täydellinen.\n\"Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa,\njoutuvat vainottaviksi\", selittää apostoli, ja se, joka ei saa kokea\ntätä, hänellä on suuri syy epäillä, onko hän Jumalan lapsi. (Hebr. 12:\n8.) Samalla tavalla on seurakunnan laita kokonaisuudessaankin: Kun sitä\nei vainonnut Ismael- ja Esau-luokka, on niin ollut sentähden, että\nsiellä on ollut niin paljon maailman henkeä tai niin paljon \"kylmää\nrakkautta\" Herraan ja hänen totuuteensa, ettei se ollut arvollinen\nkärsimään vainoa. Mutta jos tuomitsemme saman näkökannan ja Jeesuksen\nennustuksen mukaisesti, on kumminkin koko Evankelikauden aikana ollut\nmuutamia, jotka ovat olleet uskollisia kuolemaan saakka -- \"pieni\nlauma\".\n\n\n\nEvankeliumin todistus levinnyt yli koko maan.\n\nMatt. 24: 14; Mark. 13: 10.\n\n\n\"Ja tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan koko maailmassa\ntodistukseksi kaikille kansoille; ja sitten loppu tulee.\"\n\nTässä osottaa Herra taas selvästi opetuslapsilleen, että aikakauden\nloppu oli paljon kauvempana kuin he olivat luulleet; että valtakunnan\nsanoma tulisi hyväksi sanomaksi ei ainoastaan Israelille vaan kaikille\nkansoille. Mutta se ei merkinnyt, että muut kansat ottaisivat vastaan\nsen evankeliumin, jonka Israel oli hyljännyt. Tulisi mieluummin\nodottaa, -- niinkuin näemme asianlaidan olevankin -- että niinkuin\ntämän maailman jumala sokaisi Israelin, niin sokaisisi hän myöskin\nmuitten kansojen suuren enemmistön ja ehkäisisi heidät näkemästä\nKristuksessa Jumalan voimaa ja Jumalan viisautta (1 Kor. 1: 24); ja\nniin on hän tehnytkin. Jos ainoastaan jäännös Israelista (jota oli\nerikoisesti opetettu vuosisatojen kuluessa lain alaisuudessa)\nlöydettiin arvolliseksi pääsemään kuninkaalliseen papistoon, niin voiko\npakanakansoista odottaa enempää, jotka kauvan olivat olleet \"ilman\ntoivoa ja ilman Jumalaa maailmassa?\"\n\nTeemme hyvin pannessamme tarkkaan merkille Herran sanat, että\nevankeliumia ei saarnattaisi kansoille niiden _kääntämiseksi_, vaan\n_todistukseksi kansoille_ ja jotta \"valitut\" kutsuttaisiin, tehtäisiin\ntäydellisiksi ja koottaisiin kaikista kansoista. Tuonnempana siunaavat\n\"valitut\", muodostaessaan valtakunnan, kansat, avaten heidän kuurot\nkorvansa evankeliumille ja heidän sokaistut silmänsä totiselle valolle.\n\nTämä _todistus_ on jo annettu. Herran sana, valtakunnan evankeliumi, on\nlähetetty jokaiselle kansalle maan päällä. Jokainen yksityinen henkilö\nei ole kuullut sitä; mutta sitä ei ennustus esitäkään. Sen piti olla ja\nse on ollut, kansoja koskeva julistus. Ja _loppu on tullut!_ \"Elonaika\non aikakauden loppu\", selitti Jeesus. (Matt. 13: 39.) Muutamat ovat\nolleet taipuvaisia kysymään, missä määrin tämä ennustus on täyttynyt\ntai ei, koska ne lähetyssaarnaajat, jotka ovat menneet pakanamaihin,\nylimalkaan ovat tunteneet hyvin vähän tai ei ollenkaan iloista sanomaa,\njonka Herra erityisesti mainitsi -- \"_valtakunnan_ evankeliumiksi\". Me\nvastaamme: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen painetut\nevankeliumit ovat tulleet heidän luokseen runsaasti täytettyinä\nvaltakunnan sanomalla, aivan niinkuin mekin olemme saaneet ne.\n\nSiten kuvaili Herra lyhyesti ne kahdeksantoista vuosisadan\nkoettelemiset ja vainoomiset, jotka kohtaisivat hänen seurakuntaansa,\nja hän osotti, mikä olisi heidän työnsä hedelmä heidän\nmenestyksellisestä todistamisestaan kaikille kansoille, sekä kiirehti\nvastaamaan siihen tärkeään kysymykseen kuinka ne, jotka elävät,\ntuntisivat hänen _toisen läsnäolonsa_ ajan ja tosiasian. Hän jätti\nhuomioonottamatta kysymyksen siitä, koska temppelin kivet\nkukistettaisiin, jotteivät he yhdistäisi tätä tapausta hänen toiseen\ntulemiseensa, ja koska hän tahtoi esikuvana ja vastakuvana yhdistää sen\nhädän, joka kohtasi lihallista Israelia sen valtiomuodon kukistuessa,\nja sen hädän, joka kohtasi nimellistä hengellistä Israelia tämän\naikakauden lopussa.\n\nTapahtui ilmeisellä aikomuksella Jumalan puolelta, -- vaikka\nevankelistat eivät sitä tienneet -- että Herran ennustuksen esitys\ntässä kohden annettiin kappalettain, osa siellä toinen täällä; siellä\nviittaus esikuvallisen Israelin esikuvalliseen hätään esikuvallisen\nelonkorjuun lopussa, täällä viittaus samallaiseen, mutta yleisempään ja\nsuurempaan vastakuvallisen Israelin, kristikunnan, hätään tämän\naikakauden lopussa. Totta puhuivat profetat Herrastamme, sanoessaan,\nettä hän avasi suunsa vertauksiin ja hämäriin puhetapoihin, ja \"ilman\nvertausta hän ei puhunut heille mitään\". Sopusoinnussa Jumalan\naikomuksen kanssa alkavat kumminkin nyt nämä hämärät lausunnot ja\nvertaukset tulla selviksi kaikille, joiden silmät voidellaan oikealla\nsilmävoiteella.\n\n\n\nHätä Juutalaiskauden lopussa.\n\n\nLuukkaan kuvaus lihallisen Israelin hädästä, joka saavutti\nhuippukohtansa v. 70, on selvin, jonka tähden esitämme sen tässä:\n\n\"Mutta kun näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen ympäröimänä, silloin\ntietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Judeassa ovat,\npaetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja\nmaaseudulla olevat älkööt menkö siihen. Sillä ne ovat koston päiviä,\nettä kaikki toteutuisi, mikä on kirjotettu. Voi niitä, jotka ovat\nraskaina, ja niitä, jotka imettävät, noina päivinä! Sillä on oleva\nsuuri hätä maan päällä ja viha _tätä kansaa_ kohtaan; ja he kaatuvat\nmiekan terään, ja heidät viedään vangiksi kaikkiin kansoihin, ja\nJerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat\ntäyttyvät.\" -- Luukk. 21: 20--24.\n\nTämä Herran ennustuksen osa tarkotti ilmeisesti niitä tapahtumia, jotka\nkoskivat lihallista Israelia. Ja historia kertoo, kuinka se kaikissa\nyksityiskohdissaan täyttyi kirjaimellisesti siinä turmiollisessa\nhädässä, jolla juutalainen aikakausi ja valtiomuoto loppui. \"Sillä ne\novat koston päiviä, että kaikki toteutuisi, mikä on kirjotettu.\"\n\nMutta Herran sanat, jotka Matteus ja Markus mainitsevat, poikkeavat\nedellisistä ja viittaavat selvästi hengellisen Israelin hätään\nEvankelikauden lopussa. Epäilemättä mainitsi Jeesus molemmat lausunnot,\nmutta evankelistat, jotka eivät tunteneet kahta elonkorjuuta ja kahta\nhädänaikaa, vaan pitivät näitä lausuntoja ainoastaan toistamisina,\neivät maininneet niitä molempia erittäin. Herra johti niin, aikoen\nkätkeä sen mikä koski tätä elonkorjuuta, kunnes hänen oma otollinen\naikansa tuli niiden ilmaisemiseksi.\n\n\n\nHätä Evankelikauden lopussa.\n\n\nMatteuksen ja Markuksen todistukset tästä kuuluvat melkein samalla\ntavalla. Matteus sanoo:\n\n\"Kun siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu Daniel\nprofetan kautta, seisovan pyhässä paikassa -- joka tämän lukee, se\ntarkatkoon -- silloin ne, jotka Judeassa ovat, paetkoot vuorille;\nkatolla oleva älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen talossaan on, ja\npellolla oleva älköön palatko takaisin noutamaan viittaansa. Voi niitä,\njotka ovat raskaina, ja niitä, jotka imettävät noina päivinä, mutta\nrukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina; sillä\nsilloin on oleva suuri ahdistus, jonka vertaista ei ole maailman alusta\ntähän asti ollut, eikä tule. Ja ellei sitä aikaa lyhennettäisi, ei\nyksikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden se aika lyhennetään.\"\n-- Matt. 24: 15--22; Mark. 13: 14--20.\n\nNeljä kohtaa tässä ennustuksessa osottaa, että vaikka se voidaan\nsovittaa esikuvalliseen hätään Juutalaiskauden lopussa, kuuluu\nkumminkin sen todellinen ja tärkein sovitus siihen suureen hädän\naikaan, jolla Evankelikausi päättyy. 1) Viittaus \"hävityksen\nkauhistukseen, josta on puhuttu Daniel profetan kautta\". 2) Esitys\nsiitä, että hätä olisi _suurin_, joka koskaan on kohdannut tai kohtaisi\nmaailmaa. 3) Se, että jollei tätä verilöylyä lyhennettäisi, _ei\nyksikään liha pelastuisi_ 4) Seuraava yhteys kuvailee epäilemättä\nEvankelikauden lopputapahtumia, joita ei voitaisi sovittaa\nJuutalaiskauden loppuun eli elonkorjuuseen, ja jotka eivät tapahtuneet\nsilloin. Kaksi kohtaa näistä ansaitsevat erittäin tulla tutkituiksi.\n\nProfetta Daniel (9: 27) sanoo, että kun Messias tapettaisiin\nseitsemännenkymmenennen suosion viikon keskellä, aiheuttaisi hän\nvastakuvallisen sovitusuhrin hankkimisen kautta sen, että lain uhri\nlakkaisi, ja että hän silloin, koska _kauhistus jatkui, vuodattaisi\nonnettomuuksia hyljätylle hansalle, niinkuin Jumala oli määrännyt_.\nKaikki tämä täyttyi, silloin kun lihallisen Israelin valtiomuoto\nhävitettiin. Siitä päivästä, kun Herra sanoi: \"Teidän huoneenne jää\nteille _autioksi_\" -- \"minä sanon teille: tästälähin ette näe minua,\nennenkuin sanotte: siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä\", on\nheidän uskontonsa ollut kauhistus Herralle, tyhjä muoto, merkki siitä,\nettä he hylkäsivät _ainoan_ uhrin syntein edestä, jonka Jumala on\nvarannut. Ja kun he nyt olivat siinä kirouksessa, jonka he itse olivat\nvetäneet itselleen (Matt. 27: 25), oli heidän kulkunsa hävitystä kohti\nnopea, niinkuin Jumala oli määrännyt ja ennustanut.\n\nMutta Danielin ennustuksella on paljon sanomista _hävityksen\nkauhistuksesta_ nimeksi henkisessä Israelissa. Hävityksen kauhistus\npystytettiin paavikunnan kanssa sen edustajana ja on se senjälkeen\nharjottanut suurta ja turmiollista vaikutusta ja aiheuttanut henkisen\nhävityksen hengellisessä huoneessa eli Jumalan temppelissä, Kristuksen\nseurakunnassa. Tämä turmiollinen eksytysjärjestelmä jatkuisi, kunnes\npyhäkköluokka olisi puhdistettu, ja sen jälkeenkin olisi sillä suuri\nmenestys ja se saisi monet nimeksi henkisessä Israelissa hylkäämään\n_sovitusuhrin_, joka annettiin kerran kaikkien puolesta; ja seuraus sen\nlevenevästä vaikutuksesta olisi hyljätyn kristikunnan hävittäminen. --\nKatso Dan. 11: 31; 12: 11 ja Raamatuntutkisteluja III osa 4 luku.\n\nSuuri hävityksen kauhistus, jonka perustus on oppi messu-uhrista (joka\nsynnin poistamiseksi asettaa ihmisteot suuren Golgatan uhrin sijaan),\nlisääntyy nyt monien itsensäsovittamisoppien kautta, ja näitä leviäviä\nkauhistuksia tukee sellainen voimakas vaikutus ja petollinen\nviisasteleminen, että ne viettelevät monta -- \"jos mahdollista,\nvalitutkin\" -- ja ovat nimikristikunnan häviön edelläkävijöitä.\nKatsoessamme taaksepäin näemme tässä samallaisuuden juutalaisen\nelonkorjuun ja Evankelikauden elonkorjuun välillä. Se, että lihallinen\nIsrael hylkäsi todellisen syntiuhrin ja piti kiinni esikuvallisista\nuhreista, jotka eivät enää olleet otollisia Jumalalle, vaan\nkauhistuksia, oli tärkeä piirre heidän kansallisen ja kirkollisen\nlankeemuksensa yhteydessä. Sama on asianlaita nyt. Se, että hyljätään\noppi _lunnaista_ ja hyväksytään sensijaan joko messu-uhri tai hyvät\ntyöt, on kauhistus Jumalan silmissä ja on tärkeä piirre kristikunnan\nporvarillisen ja kirkollisen lankeemuksen yhteydessä.\n\nNiinkuin jo olemme osottaneet, oli paavilainen kauhistus, jonka\nkulmakivi on herjaava oppi messu-uhrista, _se_ hävityksen kauhistus,\njoka saastutti Jumalan pyhän huoneen eli todellisen temppelin,\nseurakunnan. Kauhistus, saastuttaminen ja hävittäminen ovat nyt\nvanhoja; mutta niin suuri oli eksytyksen pimeys menneinä vuosisatoina,\nettä ainoastaan harvat, jos edes kukaan, voi nähdä sitä. On selvää,\netteivät edes uskonpuhdistajatkaan voineet nähdä, että messu-uhri oli\nkauhistus; sillä vaikka englantilainen kirkko uskonkappaleissaan\nkieltää pappien kyvyn luoda leivästä ja viinistä Kristus uhratakseen\nhänet uudelleen, ei meillä kumminkaan ole mitään viittausta siitä, että\nhe näkivät tämän menettelytavan inhottavuuden. Ja vaikka Luther syytti\nkovasti paavikuntaa monesta synnistä ja eksytyksestä, ei hän kumminkaan\n_nähnyt_, että messu-uhri oli suuri hävityksen kauhistus. Päinvastoin\nantoi Luther, kun hän oleskelunsa jälkeen Wartburgin linnassa tuli\nkirkkoonsa ja huomasi, että messu-uhri niinhyvin kuin kuvat ja\nvahakynttilätkin olivat poistetut, uudestaan pystyttää messu-uhrin.\n\nOmistaessamme tämän näkökannan asiasta on Herran sanoilla suuri\nmerkitys: \"Kun siis _näette_ hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu\nDaniel profetan kautta, seisovan pyhässä paikassa -- joka tämän lukee,\nse tarkatkoon -- silloin ne, jotka Judeassa ovat, paetkoot vuorille.\"\nTässä täytyy meidän muistaa yhtäläisyys kahden elonkorjuun, kahden\nahdistuksen ajan ja kahden erilaisen paon välillä sekä pitää Juudaa\nnykyisen kristikunnan vertauskuvana.\n\nKreikkalainen sana, joka on käännetty \"vuorille\", voidaan yhtä suurella\ntai suuremmallakin oikeudella kääntää yksikössä -- vuorelle; ja se\nonkin käännetty niin monissa kohden tavallisessa käännöksessä.\nPakeneminen kirjaimellisessa merkityksessä _Judeasta_ yhdelle tai\nuseammalle vuorelle näyttää tosiaankin ihmeelliseltä, koska Judea on\nvuorimaa, ja Jerusalemkin on kuvattu rakennetuksi vuoren huipulle.\nMutta näyttää hyvin luonnolliselta ja yksinkertaiselta sovittaa Herran\nsanat nykyiseen aikaan ja hänen kansaansa kristikunnassa, joka nyt\nnykyisen totuuden valossa _näkee_ kauhistuksen siellä, missä ei pitäisi\n-- pyhällä sijalla -- todellisen syntiuhrin sijassa. Heidän pitäisi\nheti paeta kauhistuksen vaikutuksesta ja siitä järjestelmästä, joka\nväärin kutsuu itseään Kristuksen (vuoreksi) valtakunnaksi, todelliselle\nvuorelle eli valtakuntaan, jota Kristus nyt on tullut takasin\nperustamaan kirkkaudella ja voimalla.\n\nMutta kristikunnan (nimikirkon) jättäminen ja se ettei tunnusta sen\ntemppeliä, sen jumalisuuden muotoa, sen yhteiskunnallista lumousta, sen\nimartelua ja kunnianosotuksia, ja se, että halveksii sen uhkauksia ja\nkirouksia sekä sen eri vastustustapoja ja pakeneminen Herran luo ja\ntotiseen valtakuntaan maailmanviisasten ja maailmanhyvien hylkäämänä,\nhalveksimana ja ylenkatsomana, ei varmaankaan ole niin pieni pako; se\non melkein kokonainen matka; ja ainoastaan harvat, paitsi \"pyhiä\",\ntahtovat edes ajatellakaan astumista sille tielle. Herra kuvaa tien\nvaikeuksia tavalla, joka näyttäisi liiotellulta ja olevan vastoin hänen\ntapaansa, jos kuvaus olisi sovellutettava ainoastaan niihin\nruumiillisiin kärsimyksiin, joita ne uskovaiset kestivät, jotka\npakenivat Jerusalemista Juutalaiskauden elonkorjuussa; mutta hänen\nsanansa sopivat ilmeisesti tämän elonkorjuun henkiseen pakoon ja\nkoettelemuksiin. Lyhyesti sanoen, tämä käsky pakenemisesta ja kuvaus\nniistä koettelemuksista, jotka seuraavat pakoa, voidaan ymmärtää oikein\nainoastaan Ilm. 18: 4 löytyvän käskyn yhteydessä: \"Lähtekää siitä ulos,\nte minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi\ntekin hänen vitsauksiansa kärsiä.\"\n\n\n\n\"Lähtekää siitä ulos, te, minun kansani.\"\n\n\nKatolla oleva älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen talossaan on, ja\npellolla oleva älköön palatko takasin noutamaan viittaansa.\n-- Matt, 24: 17, 18.\n\nNämä sanat ilmaisevat, että on joudutettava pakoa \"Babylonista\",\nniinpian kuin _näkee_ hävityksen kauhistuksen. Herran sanat osottavat,\nettä kaikki viivytys, sopimuksen hierominen tai inhimillinen\najatteleminen on vaarallista; älkäämme kadottako aikaa _tottelematta_,\nniinpian kuin hän saa meidät näkemään Babylonin iljettävyyden ja sen\nsuhteen kaikkiin niihin, jotka ovat maininneet sen nimeä. Oi, kuinka\nmonet ovatkaan, oltuaan vaarinottamatta Herran sanat antaneet sitoa\nitsensä käsistä ja jaloista, niin että pako nyt on melkein mahdoton.\nMutta Mestari sanoo: \"Minun lampaani kuulevat ääntäni... ja ne\nseuraavat minua.\"\n\nNäissä värssyissä on toinenkin opetus. Ne osottavat, että muutamat\nHerran kansasta ovat toisessa paikassa eli tilassa ja toiset toisessa.\nMuutamat ovat \"pellolla\", s.o. maailmassa, kaikkien järjestelmien\nulkopuolella. Näiden ei pidä ajatella, että heidän ensin on liityttävä\njohonkin nimikirkkoon, vaan heidän on käytettävä vapauttaan ja paettava\npois maailmallisesta asemasta tullakseen yhdeksi Herran kanssa hänen\nvaltakuntansa -- vuorensa jäseninä.\n\nMuutamat Herran kansasta ovat taloissa eli Babylonin\nkirkkojärjestelmissä, mutta niinkuin tässä on osotettu, ovat ne\nylimalkaan pyhiä, jotka ovat astuneet ylös katolle -- ne elävät\nkorkeampaa elämää, heillä on enemmän kokemusta ja suurempi usko kuin\nainoastaan nimeksi kristityillä. Näiden ei pidä paetessaan astua alas\ntaloihin (nimikirkkojärjestelmiin) koettamalla ottaa sieltä jotakin\nmukaansa arvonannon, arvonimien, arvokkaisuuden tai aseman j.n.e.\nmuodossa, vaan heidän pitää _jättää kaikki_ Kristuksen tähden ja paeta\ntotiseen valtakuntaan.\n\n\n\nPaon vaikeudet.\n\n\n\"Voi niitä, jotka ovat raskaina, ja niitä, jotka imettävät noina\npäivinä!\" -- Matt. 24: 19.\n\nOn niinhyvin henkisiä kuin lihallisiakin \"pieniä lapsia\" ja vääriä\nniinhyvin kuin oikeitakin lapsia. Apostoli Paavali kuvailee osanottonsa\nevankeliumin levittämistyössä synnyttävän äidin osanotoksi. Hän sanoo:\n\"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivuin synnyttää, kunnes\nKristus saa muodon teissä.\" (Gal. 4: 19.) Samalla tavalla ovat kaikki\nKristuksen uskolliset palvelijat, kaikki ne, jotka vakavasti\ntyöskentelevät sielujen voittamiseksi, tässä tekstissä kuvaillut\n\"raskaiksi\". Henkinen synnyttäminen apostolin esikuvan mukaan on\nkorkeasti kunnioitettava virka, ja monien Jumalan uskollisimpien lasten\nhuomio on kiintynyt tähän. Mutta valitettavaa kyllä! Niinkuin\nAabrahamin ja Saaran toivomus auttaa Jumalan lupauksen täyttämisessä\njohti kelpaamattomaan tapaan ja tuotti Ismael-luokan, joka, ollen\nlihasta syntynyt, vainosi sitä siementä, joka oli todellinen, niin on\nmyöskin monen laita, jotka nyt ovat \"raskaina\"; he auttavat väärien\nJumalan lasten synnyttämiseksi. Heidän tulisi kumminkin kaikkien\nmuistaa, että ainoastaan sallittuja välikappaleita pitäisi käyttää.\nKaikki totiset Jumalan lapset ovat totuuden sanan ja hengen eikä\ninhimillisten oppien ja maailman hengen siittämiä.\n\nVäärät ajatukset Jumalan suunnitelmasta (otaksuma, että kaikki paitsi\nvalittu seurakunta, joutuvat ijankaikkiseen vaivaan) on muutamissa niin\nkiihottanut \"lapsien\" synnyttämishalua, että he ovat turvautuneet\nmuutamiin inhimillisiin keksintöihin saadakseen heidät siitetyiksi --\nunohtamalla, että kaikki, jotka eivät ole Jumalan siittämiä, totuuden\nsanan siittämiä (ei ainoastaan kirjaimellisen sanan, vaan totuuden\nhengen siittämiä), ovat äpäriä eikä heitä lasketa Jumalasta\nlähteneiksi, eikä heitä kohdella lapsina. (Hebr. 12: 8.) Seuraus siitä\non, että nimiseurakunta meidän päivinämme \"pyrkii lihassa olemaan\nmieliksi\" -- lukumäärään sekä rahalliseen että henkiseen vaikutukseen\nnähden, ja sillä on paljon \"jumalisuuden _kuorta_\" eli muotoa, ilman\nettä sillä on jumalisuuden todellista, sydäntä hallitsevaa henkeä ja\nvoimaa. Se on täynnä pieniä \"lapsia\", joista muutamat todella ovat\nlapsia Kristuksessa, mutta monet ovat äpäriä eivätkä totisia Jumalan\nlapsia, eksytyksen siittämiä totuuden hengen sijasta -- ne ovat\n\"lustetta\". Ja alituisesti ahkeroivat he tämän äpäräsuvun lisäämistä\ntoivoen siten pelastavansa heidät ijankaikkisesta vaivasta, joka on,\nheidän ajatuksensa mukaan, otaksuttu ankara Jumalan väärä tuomio.\n\nOi, kuinka vaikeata onkaan niille rakkaille Jumalan lapsille, jotka\novat tällä tavalla, Vapahtajamme kuvannollisten sanojen mukaan,\n\"raskaina\", paeta nimikirkon järjestelmästä sen monine koneistoineen\näpärien nopeaksi synnyttämiseksi, jota he ovat oppineet kunnioittamaan\nja josta he ylistelevät itseään. Niin, sellaisille on vaikea jättää\nkaikki ja paeta Herran ja hänen vuorensa (valtakuntansa) luo. Niiden on\nvaikea uskoa, että Herra on todellakin hyvä, oikeudenmukainen ja\nvanhurskas, ja että hänellä on armostarikas suunnitelma, tarjotakseen\ntäydellisen autuuden jokaiselle Aadamin suvun jäsenelle -- kaikille,\njotka lunastettiin suurilla \"lunnailla kaikkien edestä\".\n\nSiihen luokkaan, joka \"imettää\" näinä päivinä, kuuluu myöskin monta\njaloa, hyvää ja hyväätarkoitavaa Jumalan lasta. Siihen kuuluu monta\nsaarnaajaa ja sunnuntaikoulu-opettajaa, joiden uskonnollinen työ on\n\"maidon\" tarjoamisessa, ei kumminkaan aina \"sanan väärentämättömän\nmaidon\", Jumalan sanan, antamisessa; sillä ylimalkaan sekottavat ja\nvääristävät he sen perimätiedoilla, filosofialla ja maailmallisen\nviisauden unirohdoilla, jotka pitävät heidän \"lapsensa\" siivoina,\nunisina ja \"hyvinä\" sekä estävät niiden _kasvamisen tiedossa_ ja\narmossa. Tällaista kasvamista pitävätkin he vallan vaarallisena.\nMuutamat harvat näistä opettajista työskentelevät kumminkin todellakin\nsanan puhtaan maidon jakamisessa, jotta heidän pienet lapsensa sen\nkautta kasvaisivat ja oppisivat syömään ja sulattamaan vahvaa ruokaa\nsekä tulemaan miehiksi Kristuksessa: mutta he selittävät, että\ntoistuneet kokemukset osottavat heille, että suurin osa heidän\n\"lapsistaan\" ei voi sietää sanan puhdasta maitoa; sentähden pitävät he\nvelvollisuutenaan maidon sekottamisen, jotteivät heidän lapsensa tulisi\nkipeiksi ja kuolisi. Oi, he eivät ymmärrä, että useimmat heidän\nlapsistaan, koska ne eivät ole totuuden hengen siittämiä, eivät voi\nkoskaan omistaa itselleen _hengellistä_ \"maitoa\", koska \"luonnollinen\nihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan hengen on... eikä hän voi\nsitä ymmärtää, koska se on arvosteltava hengellisesti\". (1 Kor. 2: 14,\n12.) He eivät huomaa myöskään, että tämä (erottamisen kyvyn) puute\nnäännyttää, myrkyttää ja estää tosihengellisiä \"lapsia\", jotka ovat\nheidän huostassaan, ja \"joiden olisi jo aika (itse) olla opettajia\".\n-- Hebr. 5: 12.\n\nNe tästä luokasta, jotka ovat totisia Jumalan lapsia, kuulevat kutsun:\n\"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani\", ja heitä kohtaavat myöskin\nsuuret vaikeudet tuona päivänä. Aina sitä mukaa kuin he näkevät ja\nymmärtävät nykyisen totuuden, eivät he ainoastaan pelkää ojentaa sitä\nniille, jotka ovat heidän hoidossaan, vaan he pelkäävät myöskin itse\nmenetellä sen mukaan, ajatellen, että se tuottaa heille eron virastaan.\nHe pelkäävät pakenemista tuona päivänä, huomatessaan, että ainoastaan\nharvat heidän lapsistaan voisivat tai tahtoisivat paeta mukana; ja\nainoastaan hengelliset kykenevät kestämään tämän koetuksen. Muutamat\nkäyvät ratkaisukohdan läpi \"voittajina\", kun taas toisten, jotka\npelkäävät, täytyy käydä suuren hädänajan läpi.\n\n\n\nPakene ennen talven tuloa!\n\n\n\"Mutta rukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina;\nsillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka vertaista ei ole maailman\nalusta tähän asti ollut, eikä tule. Ja ellei sitä aikaa lyhennettäisi,\nei yksikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden se aika\nlyhennetään.\" -- Matt. 24: 20--22.\n\nSeurakunnan kokoaminen tapahtuu \"elonajassa\", armonkesän lopussa. Herra\nselitti (Matt. 13: 30, 37--43), että hän tänä elonaikana kokoaisi\nvehnän aittaan ja polttaisi ohdakkeet sitä seuraavassa hädän ajassa.\nMuutamissa paikoissa maalla on vielä tapana jättää rikkojen polttaminen\nsiksi, kunnes talvi tulee. Ymmärrämme sentähden Herran tarkottavan,\nettä meidän on etsittävä apua ja voimaa voidaksemme paeta Babylonista,\nennenkuin sen hädän talviaika kohtaa sitä.\n\nMuistakaamme, että tässä elonkorjuussa vapahdetaan kaksi erilaista\nvehnäluokkaa -- vaikkei se olekaan sopusoinnussa sen kanssa, mitä\ntapahtuu luonnossa --: 1) \"voittajat\", uskolliset, jotka heti\ntottelevat ja pakenevat ennen talven tuloa, ja jotka \"katsotaan\narvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva\" (Luukk. 21:\n36), 2) ne totiset Jumalan lapset, jotka eivät tottele kyllin pian,\nvaan ovat raskautettuja, joilla on intoa, mutta joka ei ole\nsopusoinnussa tiedon kanssa, ja jotka ovat enemmän tai vähemmän\nmaailman hengen saastuttamia. Nämä autetaan pois Babylonista, kun se on\nkaatumaisillaan, ja he pakenevat talven aikana, sanoen profetan\nsanoilla: \"Elonaika on mennyt, kesä loppui (talvi on tullut), ja me\nemme ole pelastetut\". (Jer. 8: 20.) Suuressa armossaan osottaa Herra,\nettä kaikki todella uskolliset näiden joukosta lopulta \"tulevat siitä\nsuuresta ahdistuksesta\" ja seisovat valtaistuimen edessä (eivät ole\nvaltaistuimella \"pienen lauman kanssa\", joka perii valtakunnan\nKristuksen kanssaperillisenä), pestyään vaatteensa Karitsan veressä.\n(Ilm. 7: 14, 15.) Rukoilkaamme ja työskennelkäämme sopusoinnussa tämän\nkanssa, jotta pakomme olisi suoritettu ennenkuin talvi tulee.\n\nMeidän tulisi rukoilla ja pyrkiä, ettei pakomme myöskään tapahtuisi\nsabbatina. Minä sabbatina? Ei kai seitsemäntenä viikon päivänä, eikä\nensimäisenäkään; sillä \"uusi kuu tai sabbati\" ei varmaankaan olisi\nmikään este kristityn kirjaimelliselle pakenemiselle. (Kol. 2: 16.)\nTässä tarkotetaan vastakuvallista sabbatia, tuhatvuotiskautta --\nseitsemättä vuosituhannen sabbatia. Jos aloimme pakomme ennenkuin se\nalkoi aikalaskullisessa suhteessa, niin sitä parempi, sillä kuta\npitemmälle me joudumme siinä, sitä vaikeampi on vapautua ja jättää\nBabylon -- aikana, jolloin se enemmän kuin koskaan ennen tarvitsee ja\npyytää apuamme pysyäkseen pystyssä. Mutta Jumala on selittänyt, että\nBabylonin täytyy langeta, ja ettei mikään voima voi pitää sitä\npystyssä. Ja ei kukaan, joka on käsittänyt, kuinka puutteellista sen\ntyö on, ja kuinka hyvää ja rakkaudestarikasta Herran työ on, senjälkeen\nkun Babylon on poistettu ja totinen seurakunta kirkastettu, voisi\ntahtoa silmänräpäykseksikään estää Herran työtä.\n\nTämän \"talvi\"-ajan suuri hätä on ilman vertaa. Herra vakuuttaa, ettei\nmitään siihen verrattavaa ole koskaan kohdannut eikä koskaan kohtaakaan\nmaailmaa. Tämä on täydessä sopusoinnussa niiden sanojen kanssa, jotka\nHerra sanoo Daniel profetan kautta tästä hädästä, joka tulisi tämän\nEvankelikauden lopussa. Sanotaan: \"Siihen aikaan nousee (ryhtyy\nhallitsemaan) Mikael (Kristus)... Ja se on oleva ahdistuksen aika,\njommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan\".\n(Dan. 12: 1.) Samasta ajasta puhutaan Ilmestyskirjassa (11: 17, 18)\naikana, jolloin \"pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on\ntullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet\". Niin suureksi tulee tämä\nhätä, että ilman väliintulevaa valtaa tulisi lopulta koko suku\nhävitetyksi. Mutta Jumala on valmistanut voiman, joka on määrätty\nryhtymään täällä asioihin, ja se on hänen valtakuntansa -- Kristus ja\nhänen Seurakuntansa, valitut. Nämä tarttuvat oikeana aikana asioihin ja\nsaattavat järjestyksen maan sekaannukseen.\n\n\n\nVääriä Kristuksia ja vääriä opettajia.\n\n\n\"Jos _silloin_ joku sanoo teille: katso, täällä Kristus on, tahi:\ntuolla, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profettoja\n(opettajia) nousee, ja he tekevät suuria tunnusmerkkejä ja ihmeitä,\nniin että, jos mahdollista, valitutkin eksytettäisiin. Katso, minä olen\nedeltäpäin sanonut sen teille.\" -- Matt. 24: 23--25.\n\nTässä kuvaillut pettäjät eivät varmaankaan ole niitä hurjapäitä, jotka\najasta aikaan ovat väittäneet itsensä Kristukseksi, ja jotka ovat\neksyttäneet ainoastaan harvat niistä, joilla on ollut vähänkään\ntervettä järkeä ja arvostelukykyä. Olemme jo osoittaneet\nAntikristuksen, suuren pettäjän, paavikunnan, joka vuosisatoja istui\nhengellisessä temppelissä ja väitti olevansa Kristuksen ainoa edustaja\n-- hänen maaherransa --, josta Herra oli oikein ennustanut, että\nmaailma ihmettelisi sitä, _lukuunottamatta_ niitä, joiden nimet ovat\nkirjotetut Karitsan elämän kirjaan. (Ilm. 13: 8.) Samalla tavalla\nEnglannin kirkkokaan ei ole ainoastaan seurakunta eli \"ruumis\",\nvaan sillä on myöskin maallinen pää kuninkaassa. Samaten on\nkreikkalaiskatolilaisen kirkon päänä Venäjän tsaari, ja joskaan tämä\nsuhde ei ole niin ilmeinen, niin on hänellä kumminkin todellisuudessa\nenemmän valtaa. Jos nyt paavikunta on Antikristus eli väärä kristus,\neivätkö silloin myöskin toiset väärät ruumiit väärine päineen ole\nAntikristuksia, kuinka monia tai harvoja Jumalan totisia pyhiä sitte\nlieneekään niissä?\n\nVaikkeivät eri protestanttiset seurakunnat tunnusta muuta päätä kuin\nKristuksen, tekevät he kumminkin käytännössä synodinsa, konferenssinsa\nja kirkkoneuvostonsa _pääkseen_, joilta he vastaanottavat lakinsa,\nsääntönsä ja uskontunnustuksensa, sensijaan että ottaisivat ne ainoan\ntotisen seurakunnan ainoalta totiselta päältä.\n\nPitkän aikaa ja suuremmassa tai vähemmässä määrin ovat nämä\ninhimilliset järjestelmät niin jäljitelleet totista Messiasta (päätä ja\nruumista), että ne osittain ovat eksyttäneet monta. Mutta nyt\nvuosisadan aikana ovat nämä petokset alkaneet epäonnistua. Harva, jos\nedes kukaan, presbyteriani uskoo nyt, että heidän kirkkonsa on ainoa\ntotinen seurakunta; ja metodistit, baptistit, lutherilaiset ja muut\neivät enää myöskään usko sitä omista järjestelmistään; vieläpä\nkreikkalais- ja roomalaiskatolilaisetkin vapautuvat nyt siitä\neksytyksestä, että heidän kirkkonsa on ainoa totinen kirkko, jonka\nulkopuolella valittuja ei ole. Ennustuksessa, jota tarkastamme,\nvarottaa Herra vääristä Kristuksista \"silloin\" -- s.o. _nyt_.\nSopusoinnussa tämän kanssa huomaamme Ilm. 13: 14--18 ennustuksen\nerittäin vaikutusvaltaisesta yhteenliittymisestä, jonka kautta\nprotestanttiset kirkkokunnat yhdistyvät ja, vaikka erossa\npaavikunnasta, kumminkin työskentelevät yhdessä sen kanssa sellaisella\ntavalla, että molemmat saavat lisättyä valtaa ja saavat monet uskomaan,\nettä tämä uusi yhteenliittyminen olisi Jumalan ase Messiaan ennustetun\ntyön suorittamisessa, ja että se niinmuodoin on hänen edustajansa.\n\n\n\n\"Vanhurskauden aurinko on koittava.\"\n\n\n\"Sentähden, jos teille sanotaan: Katso hän on erämaassa, niin älkää\nmenkö sinne ulos, tahi: Katso hän on kamareissa, niin älkää uskoko.\nSillä niinkuin salama (alkutekstissä, _kirkas valo_ [aurinko]) lähtee\nidästä ja näkyy länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan tulemus (kreikk.\n_parusia = läsnäolo)_ oleva.\" -- Matt. 24: 26--27.\n\nSiitä, että Saatanan suuret petokset -- \"voimallinen eksytys\" -- ovat\nlähellä meitä, on todistuksena ei ainoastaan tämä Herran sana vaan myös\napostoli Paavalin sanat, (2 Tess. 2: 10--12.) Jos olisi tarkkaan\nennustettu, mikä muoto näillä eksytyksillä olisi, olisi se jossain\nmäärin estänyt niiden pettävää voimaa. Jumala sallii nämä petokset\naikomuksella _erottaa_ \"voittajat\" kaikista muista ja vakuuttaa meille\nainoastaan, että valitut varjellaan lankeamasta. Ja kumminkin on\nmahdollista, että muutamat näistä koettelemuksista, seulomisista ja\neksytyksistä voivat kohdata kaikkein enimmin niitä, joilla on mitä\nsuurin määrä nykyisen totuuden valoa. Kuinka äärettömän tärkeätä\nonkaan, että me \"pysytämme itsemme Jumalan rakkaudessa\", niin ettei\nmeillä ainoastaan ole tietoa totuudesta, mikä, jos meillä on\n_ainoastaan_ se, voi tehdä meidät ylpeiksi, vaan että meillä on myöskin\nKristuksen mieli, jonka pitäisi johtua totuuden tiedosta -- rakkaudesta\nJumalaan ja toisiimme sekä myötätunnosta kaikkiin ihmisiin; sillä\n\"rakkaus rakentaa\" luonnetta Herramme luonteen kaltaiseksi.\n\nSpiritistit julistavat jo: \"Katso, hän on kamareissa\". [Katso\n\"Spiritismi Raamatun valossa\".] He väittävät, että he voivat puhutella\nHerraa kasvoista kasvoihin muutamissa istunnoissaan, ja että kaikki,\njotka suosivat heidän käsityskantaansa, voivat saavuttaa saman edun\nj.n.e. Mitäpä jos varotus siitä, että valitutkin eksytettäisiin, jos se\nolisi mahdollista, merkitsisi, että valitut joutuvat ankarimpiin\nkoetelemuksiin tänä pahana päivänä? \"Kuka voi kestää?\" (Tim. 6: 17.)\nProfetan kautta annettu vastaus on: \"Se, jonka kädet ovat viattomat\n(jonka elämä on kunniallinen), jonka sydän puhdas on (jolla on hyvä\nomatunto Jumalan ja ihmisten edessä)... (hän) saa astua Herran vuorelle\n(valtakuntaan) ja... seisoa hänen pyhällä sijallansa.\" -- Ps. 24: 3--4.\n\nMutta kuinka voivat Jumalan lapset varmuudella tietää, että nämä\nilmestykset eivät ole oikeita? Hän on opettanut meille, että hänen\npäivänsä tulisi niinkuin varas yöllä, että hän olisi, ilman että\nmaailma näkisi häntä, läsnä, johtaakseen elonkorjuutyötään, kootakseen\nvalittunsa j.n.e. Kuinka voimme tietää, ettei hän tahdo ilmestyä\nvalvoville lapsilleen niinkuin n.k. kristityt spiritistit väittävät\nhänen tekevän \"kamareissa\" -- heidän istunnoissaan?\n\nTiedämme, ettei hän tahdo niin ilmestyä meille, koska 1) hän on\nopettanut meille, että me \"muutumme\", \"tulemme hänen kaltaisikseen\", ja\n_siten_ \"näemme hänet sellaisena kuin hän on\", ja koska 2) hän varotti\nmeitä niistä eksytyksistä, jotka väittävät, että me voimme saada nähdä\nhänet ei-muutetussa eli lihallisessa tilassamme, sanoessaan: \"Jos\nteille sanotaan: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö sinne ulos,\ntahi: Katso hän on kamareissa, niin _älkää uskoko_\", koskei hän ilmesty\nmillään sellaisella tavalla. Ei, päinvastoin \"niinkuin kirkas valo\n(aurinko) lähtee idästä (eikä sitä voida rajottaa yksityiseen paikkaan\ntai kamariin) ja näkyy (_kaikkialle_, kaukaiseen) länteen saakka, niin\non Ihmisen Pojan _läsnäolo_ oleva\".\n\nHerramme ei ilmesty toisessa läsnäolossaan kamarissa tai Seurakunnalle\nerämaassa, eikä edes yksityiselle kansalle niinkuin ensimäisessä\ntulemisessaan, vaan hänen läsnäolonsa on yleinen ilmestyminen koko\nmaalimalle. \"Vanhurskauden aurinko on koittava ja autuus (lääke) hänen\nsiipiensä alla.\" \"Vanhurskauden auringon\" läpitunkemat totuuden säteet\naiheuttavat jo paljon hämmennystä ihmisten kesken, senkautta että se\npaistaa pimeihin paikkoihin ja paljastaa eksytykset ja kaikenlaatuisen\nturmeluksen. Valo paljastaa kaikki. Ja maailman suuri valo Kristus (ja\nlopulta myöskin hänen yhdistetty seurakuntansa), siunaa ihmiskunnan,\nsaattamalla valon kaikkiin, mikä on salattua pimeydessä; sillä ei\nmitään ole salattua, joka ei tule ilmi. \"_Päivä_ on saattava sen ilmi\",\nja ei voisi olla päivä, jollei aurinko paistaisi idästä länteen saakka.\n\"Tämä on se totinen valo, joka (aikanaan) valistaa jokaisen ihmisen,\njoka tulee maailmaan (engl. k.).\"\n\n(Tahdomme myöhemmin tutkia Matt. 24: 28 kuuluvana yhteen värssyn 41\nkanssa saadaksemme Matteuksen kuvauksen sopusointuun Markuksen ja\nLuukkaan kanssa.)\n\n\n\nAuringon ja kuun pimeneminen merkkejä.\n\n\n\"Mutta kohta noiden päivien ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, ja\nkuu ei anna valoaan, ja tähdet putoavat taivaalta ja taivasten voimat\njärkkyvät.\" -- Matt. 24: 29; Mark. 13: 24, 25.\n\nTulee tarkkaan erottaa se, jota kutsutaan \"_noiden päivien_\nahdistukseksi\", ja se ahdistus, joka tulee päivien lopussa, kun tämä\naikakausi ja elonkorjuu loppuvat. Tämä ei kumminkaan käy niin selvästi\nilmi Matteuksen ja Markuksen kertomuksesta, kuin jos vertaamme niitä\nLuukkaan kertomukseen, joka näyttää lyhykäisyydessä käsittävän\nEvankelikauden tapahtumat ja jättäen mainitsematta \"noiden päivien\nahdistuksen\" viittaa ainoastaan toiseen hätään, jolla tämä aikakausi\nloppuu. Hän sanoo:\n\n\"Ja he (juutalaiset) kaatuvat miekan terään, ja heidät viedään vangiksi\nkaikkiin kansoihin, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes\npakanain ajat täyttyvät. Ja on oleva tunnusmerkkejä auringossa ja\nkuussa ja tähdissä, ja maan päällä kansoilla ahdistus, ja he ovat\nepätoivossa meren pauhun ja aaltojen vuoksi. Ja ihmiset menehtyvät\npeljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maan piiriä.\"\n-- Luukk. 21: 24--26.\n\nOn tosiasia, että koko Evankelikausi on ollut hädän aikaa; ja tätä\ntarkotetaan Matt. 24: 9--12 ja 29 värssyssä. Varhaista Seurakuntaa\nvainosi porvarillinen Rooma, ja kun paavillinen Rooma sittemmin sai\nvallan, vainottiin kaikkia, jotka kieltäytyivät hyväksymästä sen\nkauhistuksia, joko siten, että hän (Iisebel) itse vainosi niitä\nsuorasti tai epäsuorasti porvarillisten mahtien (Aahab) kautta, joiden\nkanssa hän oli likeisessä yhteydessä. Ja Korkeimman pyhät annettiin sen\nvaltaan, ja se vainosi ja hävitti niitä ajan, ajat ja puolen aikaa --\n1260 vuotta -- vuoteen 1799. Ja tämä pitkäaikainen vainoaminen, jolloin\nmonet puhdistettiin, jalostettiin ja koeteltiin, ja jolloin porttojen\näiti oli \"juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä\"\n(Ilm. 17: 16), loppui, niinkuin olemme nähneet (Raamatuntutkisteluja II\nosa 9 luku ja III osa 4 luku), käytännössä v. 1776 ja kirjaimellisesti\nv. 1799, jolloin paavi nöyryytettiin maailman edessä ja menetti\nmaallisen valtansa.\n\nKun nyt selvästi ymmärrämme, että ne merkit, joita Herra tarkottaa,\nseuraisivat \"_noiden päivien_\" ahdistuksen jälkeen, tahdomme nyt\nesittää pari kysymystä noista selvästi kuvatuista _merkeistä_: auringon\nja kuun pimenemisestä ja tähtien putoamisesta. Ovatko nämä merkit\nymmärrettävät kirjaimellisiksi tai vertauskuvallisiksi, ja ovatko ne\ntähän mennessä täyttyneet?\n\nMe vastaamme, että niillä on jo ollut kirjaimellinen täyttymisensä, ja\nettä ne nyt saavat vertauskuvallisen täyttymisen, jolla on paljon\nsuurempi merkitys.\n\nToukokuun 19 p. 1780 (siis vielä \"noina päivinä\", paavin vallan 1260\nvuotena, mutta senjälkeen, kun tämä valta oli alkanut vähentyä ja\nkoetuksen kuumuus oli ohi) sattui harvinainen auringon pimennys, jota\neivät sen ajan eikä jälkeisenkään ajan tiedemiehet ole voineet\nselittää. Se, ettei se ollut mikään tavallinen tapaus, käy selville\nmonesta uskottavasta todistuksesta, joista ainoastaan esitämme\nmuutamia.\n\nTunnettu astronomi Herschell sanoo: \"Pohjois-Amerikan pimeä päivä oli\nniitä ihmeellisiä luonnonilmiöitä, joista aina luetaan mielenkiinnolla,\nmutta joita ei tiede kykene selittämään.\"\n\nWebsterin sanakirjan painoksessa vuodelta 1869 sanotaan: \"_Pimeä päivä_\ntoukokuun 19 p. 1780 on saanut nimensä siitä ihmeellisestä pimeydestä,\njoka sinä päivänä vallitsi koko Uudessa Englannissa. Muutamissa\npaikoissa ei kansa voinut useampaan tuntiin lukea tavallista painosta\npaljaan taivaan alla. Linnut lauloivat iltalaulunsa, katosivat ja\nvaikenivat, kanat menivät levolle, karja etsi karjapihoja ja huoneessa\ntäytyi sytyttää tuli. Pimennys alkoi n. klo 10 aamulla ja kesti\nseuraavaan puoliyöhön, mutta kesti eri paikoilla eri lailla.\"\n\nTäysikuun pimennys seuraavana yönä näyttää olleen melkein yhtä\nhuomattava kuin tämä auringon pimennys. Mainitsemme tuomari Teneyn\nExeteristä todistuksen: \"Seuraavan yön pimeys oli todennäköisesti niin\nsuuri, ettei sellaista koskaan ole huomattu sitten kuin Kaikkivaltias\nensin tuotti valon. En voinut tässä tilaisuudessa olla ajattelematta,\nettä jos jokainen loistava esine taivaan kaikkeudessa olisi suljettu\nläpitunkemattomaan pimeyteen tai olisi hävinnyt olemassaolosta, ei\npimeys olisi voinut olla täydellisempi. Valkonen paperiarkki, joka\npidettiin muutaman tuuman päässä silmästä, oli yhtä näkymätön kuin\nmustin harso.\"\n\nOn laskettu, että pimeys tuona päivänä, joka voidaan ainoastaan\nselittää merkiksi Herralta, ulottui enemmän kuin 320,000 engl.\nneliöpenikulman alalle -- pinta-alalle, joka on noin 25 kertaa suurempi\nkuin Palestiina, johon merkit Herran ensimäisessä tulemisessa olivat\nrajotetut. Sen asianhaaran, että nämä merkit pääasiassa olivat\nrajotetut Uuteen Englantiin ja keskivaltioihin, ei pidä kummastuttaa\nketään, kun muistamme, että ensimäinen liike \"neitsyeiden\" [III osa, 3\nluku] kesken (Matt. 25: 1--5) pääasiallisesti tapahtui siellä. Ja että\nJumala käyttäisi \"vapauden maata\" lähettääkseen sanoman näistä\nmerkeistä maailmalle ei ole kummallisempaa kuin sekään, että hän on\nantanut monien aikamme siunauksista ja keksinnöistä, jotka nyt ovat\ntunnustettuja koko maailmassa, lähteä sieltä. Tämä on hyvin sattuvasti\nesitetty vertauskuvallisesti suuren ranskalaisen taiteilijan Bartholdin\nlahjassa New Yorkin satamalle -- patsaassa, joka esittää \"vapautta\nvalaisemassa maailmaa\".\n\n\n\nTähtien putoaminen.\n\n\nPuoli vuosisataa meni, ennenkuin seuraava merkki tuli: Tähtien\nputoaminen taivaasta, niinkuin viikunapuu pudottaa raa'at hedelmänsä,\nkun kova tuuli tärisyttää sitä. Jeesuksen sanat täyttyivät (vaikkei\ntämä ole niiden täysi ja ainoa täyttyminen, niinkuin myöhemmin näemme)\nihmeellisessä meteorisateessa marraskuun 13 p. aamulla 1833. Niille,\njotka ovat taipuvaisia jättämään koko asian huomioonottamatta\nväittämällä, etteivät _kiintotähdet_ pudonneet, huomautamme, ettei\nHerra sanonut mitään kiintotähtien putoamisesta, ja ettei kiintotähdet\nvoisi pudota, sillä niiden putoaminen todistaisi, etteivät ne olleet\nkiintotähtiä. Raamattu ei tee eroa tähtien ja meteorien välillä\nniinkuin ylimalkaan meidän aikanamme tehdään.\n\nTähtien putoamiset ja vieläpä meteorisateetkin ovat hyvin tavallisia\njoka vuosi, toisina vuosina runsaampia kuin toisina. On laskettu, että\n400 tuhatta pientä meteoria vuosittain putoaa alas maan päälle. Mutta\nniillä ei ole mitään merkitystä verrattuna valtavaan sateeseen\nmarraskuun 13 v. 1833, jolloin miljonia ja taas miljonia putosi.\n\nProfessori Kirkwood sanoo teoksessaan \"Meteorologia\": \"Edellisen\nvuosisadan loppuun saakka eivät ne (meteorisateet) olleet koskaan\nkiinnittäneet tiedemiesten huomiota.\"\n\nHerra Henry Dana Ward, siihen aikaan kauppias New Yorkissa, myöhemmin\nkirjailija ja saarnaaja, kirjotti: \"Ei kukaan tiedemies tai oppinut,\narvelen, ole koskaan kertonut sellaisesta tapahtumasta kuin eilen\naamuinen oli. Profetta ennusti siitä tarkkaan 18 vuosisataa sitten, jos\nvoimme ymmärtää, että putoavilla tähdillä tarkotetaan putoavia\ntähtiä... Todellakin taivaan tähdet putosivat maan päälle niinkuin\nIlmestyskirjassa sanotaan. Profetan sanoja on aina pidetty kuvakielenä;\nmutta eilen täyttyivät ne kirjaimellisesti.\" -- Journal of Commerce,\nmarraskuun 14 p. 1833.\n\nProf. von Humboldt käyttää 15 sivua eräästä kirjastaan kuvatakseen tätä\nilmiötä ja sanoo, että se näkyi yhdentoista miljonan englannin\nneliöpenikulman alalla.\n\nM. Beupland, ranskalainen oppinut, joka Humboldtin seurassa oli ilmiön\ntodistajana, sanoo siitä -- \"ei koko ilmapiirissä ollut kolmen kuun\nhalkaisijan suuruista alaa, joka ei ollut joka silmänräpäys tulikerien\nja putoavien tähtien täyttämä\".\n\nIlmiö toistui pienemmässä muodossa v. 1866, mutta vuoden 1833 tapaus\nnäyttää olleen ennustuksen täyttyminen _merkkiin_ nähden; edellisen\nmerkin yhteydessä auttoi se nähtävästi paljon neitseiden herättämisessä\nlähtemään ylkää vastaan, josta puhutaan seuraavassa luvussa, Matt. 25:\n1--5.\n\n\n\nVertauskuvallinen täyttyminen.\n\n\nKun nämä kirjaimelliset merkit palvelivat määrättyä tarkotustaan\nkiinnittäen yleisen huomion lopun aikaan, uskomme kumminkin, että\nennustuksen vertauskuvallinen täyttyminen ei ole vähemmän merkitsevä ja\non paljon suuremmasta merkityksestä niille, joiden henkiset kyvyt ovat\nharjotetut, niin että he voivat käsittää vertauskuvallisen selityksen.\n\n_Aurinko_ on vertauskuva evankeliumin valosta, totuudesta -- ja\nniinmuodoin Kristuksesta Jeesuksesta. _Kuu_ on vertauskuva Mooseksen\nlain valosta, sillä niinkuin kuu heijastaa auringon valoa, niin on\nlakiliittokin edeltäkäsin ollut evankeliumin heijastus eli varjo.\n_Tähdet_ esittävät seurakunnan henkeytettyjä opettajia -- apostoleja.\n_Taivaat_ merkitsevät, niinkuin jo on osotettu, kristikunnan\nkirkollisia voimia. Näiden vertauskuvien yhteenasettamisen huomaamme\ntaas Ilm. 12: 1, missä \"vaimo\", merkiten ensimäistä Seurakuntaa, on\nesitetty puettuna auringolla, s.o. se säteilee täydessä, kirkkaassa,\npeittämättömän evankeliumin valossa. _Kuu_ sen jalkain alla merkitsee,\nettä laki, joka tukee sitä, ei kumminkaan ole sen valon lähde.\nKaksitoista tähteä, joilla sen pää on kruunattu, merkitsevät Jumalan\nvalitsemia ja henkeytettyjä opettajia -- kahtatoista apostolia.\n\nPitäen mielessämme tämän selityksen noista vertauskuvista tutkikaamme\nuudestaan tätä Herran suuren ennustuksen piirrettä ja niitä merkkejä,\njotka ennustavat tämän aikakauden loppua.\n\nMinne hyvänänsä katsomme ympärillemme, huomaamme sen asianhaaran, että\nJumalan pyhitetyn kansan saadessa tarvittavaa henkistä ravintoa ja\nvalaistusta nykyisenä aikana, on nimiseurakunnan laita kokonaan toinen.\nSen aurinko on pimennyt, sen kuu on muuttunut vereksi ja sen tähdet\novat pudonneet taivaalta. Evankeliumin valon keskipisteenä on aina\nalusta saakka ollut Kristuksen _risti, lunnaat_. Ja vaikka paavikunta\njulkeasti on pystyttänyt sen kilpailijaksi messu-uhrin, ovat Jumalan\npyhät aina pitäneet kiinni tästä siunatusta kaikkein Jumalan lupausten\nja hänen kansansa kaikkien toivomusten keskipisteestä. Tässä he ovat\npysyneet kiinni, joskin täydellinen, syvällinen ja raamatunmukainen\ntieto sovituksesta on ollut kätketty heille.\n\nTotta kyllä on koko aikakauden aikana löytynyt muutamia harvoja, jotka,\nkun eivät ole voineet käsittää lunastusta eivätkä ole voineet saada\noppia siitä sopusointuun toisten totuuksien kanssa ja vielä vähemmän\nomien eksytystensä kanssa, ovat hyljänneet sen. Nämä ovat kumminkin\nharvinaisia poikkeuksia yleisestä säännöstä. Mutta vuoden 1878 jälkeen\n-- juuri sinä koetusaikana, jonka Raamattu edeltäpäin on osottanut, eli\nsinä evankelitalouden aikana, joka vastaa sitä aikaa, jolloin Kristus\nensimäisessä tulemisessaan hyljättiin, ja jolloin hänen ristinsä tuli\njuutalaisille loukkauskiveksi -- on sovitusopin hylkääminen Kristuksen\nuhrin kautta levinnyt niin suuresti, että tänä päivänä ainoastaan pieni\nvähemmistö niistä, jotka tunnustautuvat Kristuksen todistajiksi,\n_käsittää_ ristin arvon tai _saarnaa_ sitä. Päinvastoin kieltävät monet\nmeidän päiviemme saarnoista sen totuuden, että olemme \"kalliisti\nostetut\", nim. Kristuksen verellä; ja sovituksen korvaukseksi esitetään\nkehitysoppia, ja Kristuksen arvo syntisten edestä esitetään olevan\n_ainoastaan_ siinä esikuvassa, jonka hän on antanut meille sanojensa ja\nmenettelynsä kautta. Tällä tavalla pimenee evankeliumin auringon valo\npäivittäin yhä enemmän ja enemmän, ja vaikka kalliin veren arvon\nkieltäminen lunastushintanamme ei ole vielä yleisesti tullut\nsaarnatuoleista kuulijapenkeille, niin on kumminkin tämä väärä oppi,\nvaikka sitä on kauvan pidetty salassa, kunnioituksen ohessa johtajia ja\noppia kohtaan, tehnyt tien niin helpoksi, että suurin osa niistä, jotka\novat kyllin valvovaisia ottaakseen aineen varteen, joutuu kehitysopin\nuhriksi, joka kieltää Raamatun opin alkuperäisestä lankeemisesta ja\nlunastuksesta siitä. Raamattu varottaa meitä monella tavalla tästä\nsuuresta luopumuksesta niinhyvin kuin seurakunnan uskon pimenemisestä,\njoka tapahtuisi _tähän_ aikaan, niin että kun Ihmisen Poika tulee,\nlöytää hän _uskon_ hyvin harvinaiseksi maan päällä. (Luukk. 18: 8.)\nEräs psalmi, joka kuvailee tätä aikaa, selittää: \"Vaikka tuhansia\nkaatuisi sivullasi, ja kymmenentuhatta oikealla puolellasi, ei se\nsinuun satu\". Tämä lupaus annetaan uskollisille pyhille, Kristuksen\nruumiin jäsenille, \"valituille\", joiden luku pian on täysi.\n-- Ps. 91: 7.\n\nAina sitä mukaa kuin auringon valo _lunnaista_ pimenee, täytyy\nMooseksen lain, kuun valon, joka esikuvasi _lunnaita_, myöskin pimetä.\nNyt ei ole tavatonta, että julkiset opettajat puhuvat Israelin\n_verisistä_ uhreista, joita laki vaati raakalaismaisina. Ennenkuin he\nnäkivät Jumalan sanan totisen valon kautta, pitivät he arvossa\napostolin esitystä siitä, että Israelin uhrit olivat esikuvia\n\"paremmista uhreista\" syntien edestä; mutta nyt hylkäävät he\nvastakuvan, lunnaat, kieltävät alkuperäisen synnin ja sentähden myöskin\nuhrin sen edestä. Myöskin esikuvalliset uhrit kielletään ja leimataan\n_raakalaismaisiksi_. Niinmuodoin johtuu evankeliumin auringonvalon\npimenemisestä se, että myöskin kuunvalo pimenee. \"Aurinko muuttuu\npimeydeksi ja kuu _vereksi_\". Ja Joel lisää, että \"tähdet kadottavat\nvalonsa\" (Joel 2: 10), mikä merkitsee, että kun evankeliumin\nauringonvalo pimenee ja lakiliiton uhreja pidetään ainoastaan\nmerkityksettöminä ja raakalaismaisina verijuhlamenoina, niin katoavat\nmyöskin Seurakunnan kahdentoista tähden (apostolin) opit, jotka\napostolit Jumala on määrännyt, näkyvistä -- ei niitä tunnusteta enää\njohtajiksi eli valoiksi.\n\nNiinkuin olemme nähneet, on Jumala valinnut 12 apostolia Seurakunnan\ntähdiksi. Näistä sekä kuusta ja auringosta tulisi kaikki seurakunnan\nvalaistus, ja näistä on myöskin tullut totinen valo, joka on ollut\nsiunaukseksi totiselle seurakunnalle. Mutta paavikunta, joka anasti\nitselleen kirkollisen herrauden maan yli, on asettanut eli määrännyt\nerilaisia tähtiä, herrauksia ja jumaluusoppineita taivaalleen, ja eri\nprotestanttiset kirkot ovat tehneet samalla tavalla, kunnes lukumäärä\non tullut aivan lukemattomaksi. Mutta vaikka Jumala on pitänyt huolta\navusta: evankelistoista ja opettajista, totiselle seurakunnalleen, ei\nhän kumminkaan ole määrännyt heitä _valoiksi_ eli _tähdiksi_.\nPäinvastoin ovat kaikki Herran uskolliset seuraajat opetetut\nvastaanottamaan valona ainoastaan ne totuuden säteet, jotka nähdään\nlähtevän auringosta, kuusta ja kahdestatoista tähdestä, jotka ovat\n_määrätyt tätä tarkotusta varten_.\n\nKaikkien muitten Jumalan lasten tulisi olla tänä aikakautena palavia ja\nloistavia _valoja_, joita ei pidä panna vakan alle, vaan joiden tulee\nloistaa niin, että he kirkastavat taivaallista Isäänsä. Sanaa _tähti_\n[Fil. 2: 15 pitäisi \"tähtinä\" sanan asemesta olla: \"valoina\". -- Suom.\nhuom.] (kreikk. _aster_) ei käytetä tarkottamaan ketään uskovaisia\n(paitsi apostoleja) heidän nykyisessä elämässään. Sitävastoin käytetään\nsitä merkitsemään niitä, jotka poikkeavat totuudesta ja tulevat\nylpeiksi, vääriä opettajia \"turhaan paisuneita\", joita tahdotaan pitää\nyhtä pätevinä kuin apostoleja, ja joita nimitetään \"harhaileviksi\ntähdiksi\" ja \"valeapostoleiksi\". -- 2 Kor. 11: 13; Ilm. 2:2; Juud. 13.\n\nSitävastoin esittää Raamattu kaikkialla sen lupauksen, että nykyisen\najan uskolliset, nöyrät valonkantajat tulevat aikanaan Kristuksen\nkanssa Aabrahamin ihanaksi ja kunnioitetuksi siemeneksi -- \"niinkuin\ntaivaan tähdet\". Mutta ei nykyisissä \"taivaissa\", jotka pian katoavat\nsuurella ryskeellä, vaan \"uusissa taivaissa\", uudessa henkisessä\nvaltakunnassa Tuhatvuotiskautena, loistavat he. Samasta luokasta ja\nsamasta ylösnousemisajasta puhuu profetta Daniel (12: 3), sanoen:\n\"ymmärtäväiset loistavat niinkuin taivaan avaruuden loiste, ja ne,\njotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet ijankaikkisesta\nijankaikkiseen\". Myöskin apostoli Paavali puhuu Seurakunnan tulevasta\nkirkkaudesta ensimäisessä ylösnousemisessa, sanoen, että heidän\nkirkkautensa on erilainen, niinkuin \"_yhden tähden_ kirkkaus on\nerilainen kuin _toisen_\".\n\nJos nyt Jumala on määrännyt ainoastaan 12 tähteä Seurakunnan valoiksi,\nniinkuin esitetään Ilm. 12: 1, eivätkö paavit ja piispat ole silloin\ntehneet suuren erehdyksen pitäessään itseään apostolien jälkeläisinä ja\n\"tähtinä\" niinkuin hekin? Ja eikö ole ilmeistä, että niin kutsutun\n\"korkean kritikin\" edustajat pitävät itseään samoinkuin muutkin pitävät\nheitä \"tähtinä\" ja valonkantajina, apostolien vertaisina, vieläpä\nkorkeampinakin heitä? Eivätkö he osota tätä saarnaamalla _omia\naatteitaan_ ja levittämällä omaa valoaan eri aineissa pitämättä\nvälttämättömänä kysyä neuvoa henkeytettyjen apostolien sanoilta tai\nottaa _todistuksia_ sieltä? Ja jos he ollenkaan mainitsevat tai tekevät\nviittauksia totisten tähtien valoihin, kahdentoista apostolin oppeihin,\neikö se silloin tavallisesti tapahdu aikomuksella vahvistaa sen kautta\nomia mielipiteitään pikemmin kuin aikomuksella osottaa että heidän\noppinsa on apostolisten tähtien valoa? Ja näiden väärien tähtien,\n\"harhailevien tähtien\", valo on tavallisesti todellakin niin\nristiriidassa kahdentoista henkeytetyn apostolin valon kanssa, että he\ntuskin voivat löytää edes sopivaa tekstiä näistä kirjotuksista.\n\nHerran ennustuksessa lasketaan totiset tähdet, kaksitoista apostolia,\nosaksi siitä evankeliumin auringon valosta, joka on pimennyt eikä anna\nvaloaan, kun taas väärät tähdet, maailmalliset viisaat, ihmisten\nmääräämät valot nykyisillä kirkollisilla taivailla esitetään\nkomeilevina sillä, että he tulevat alas maallisiin olosuhteihin, toisin\nsanoen: he hylkäävät kerran omanneensa määrän henkistä näkökantaansa ja\ntulevat opissaan alas maallisten siveyden saarnaajien ja filosofien\ntasolle, kristillisten kansalaisten valtiolliselle näkökannalle.\n\nVertauskuvallisten kirkollisten taivaitten _järkkyminen_, joka\nmainitaan tässä yhteydessä, johtaa siihen, että nämä kristikunnan valot\ntulevat alas alemmalle julkisen opetuksen tasolle. Tämä _järkkyminen_\nmerkitsee juuri sitä, mitä näemme ympärillämme kaikilla puolin,\nkristikunnan uskonpykälien ja uskontunnustusten järkkymistä, jotka\neksytyksen sekotuksensa perusteella aikaansaavat hämmennystä joka\nkerta, kun niihin viitataan -- esim. oppi valituista ja\nvalitsemattomista pikku lapsista; että kaikki, jotka eivät ole \"pyhiä\",\n\"voittajia\", joutuvat ijankaikkiseen vaivaan j.n.e.\n\nTämän seurauksena koettavat monet niistä maailmanviisaista, jotka\nyleisön edessä säteilevät tähtinä, johtaa huomion pois kaikista\nsellaisista aineista. Mutta mitä muita aineita voivat he löytää kuin\ntotisen tai väärän opin valitsemisesta eli totisen tai väärän opin\nJumalan järjestystoimenpiteistä ihmissuvun tulevan elämän hyväksi? Kun\nhe eivät tunne totista Jumalan aikakausisuunnitelmaa, ja kun he eivät\ntahdo ottaa esille taistelua sellaisista kysymyksistä kuin helvetti ja\npienten lasten hukkuminen, mistä sitte tuollaiset suuret valot\nsaarnaavat saadakseen maailman huomion puoleensa?\n\nHe voivat kokonaan syrjäyttää hengelliset aineet ja alentua\nluonnollisen ihmisen näkökannalle, siveellisiin ja valtiollisiin\nuudistuskysymyksiin. He voivat ryhtyä armeliaisuuden työhön, ottaa osaa\nkristillisiin kansalaisristiretkiin j.n.e., ja nämä kansalliset\nolosuhteet tulevat yhä enemmän ja enemmän kiinnittämään näitä\nsaarnatuolitähtiä. Toiset taas herättävät huomiota viemällä voiton\nkiitetyimmistäkin epäuskon sankareista heidän selityksiinsä nähden\nsiitä, mitä he eivät usko, ja tekemällä pilaa Raamatun kertomuksesta\nAadamin lankeemisesta syntiin ja puheesta tulla lunastetuksi jostakin,\njoka, heidän kehitysoppinsa mukaan, on ainoastaan taru tai legenda.\n\nKuka ei näe, että nämä merkit täyttyvät joka paikassa ympärillämme\nmeidän aikanamme? Mutta aurinko, kuu ja tähdet ovat ainoastaan osittain\npimenneitä, ja verrattain harvat vääristä tähdistä ovat pudonneet\nkaikesta yhteydestä evankeliumin valon kanssa, sen mittapuun mukaan,\njolla joukot, joille ne loistavat, katselevat sitä.\n\nSopusoinnussa tämän kanssa puhuu Luukas (21: 25, 26) toisista\nmerkeistä, jotka näyttäytyvät tähän aikaan: \"Maan päällä (on) kansoilla\nahdistus, ja he ovat epätoivossa meren pauhun ja aaltojen (rauhattomien\nja laittomien ainesten) vuoksi. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja\nodottaessaan sitä mikä kohtaa maan piiriä; sillä taivasten voimat\njärkkyvät\".\n\n\"Meren pauhu ja aallot\" merkitsevät rauhatonta ihmiskunnan osaa, jota\nvielä, joskaan ei täydellisesti, pidättävät ja hillitsevät\nyhteiskunnalliset lait. Jokainen on viimeisen kahdenkymmenen vuoden\nkuluessa kuullut jotakin tästä \"pauhusta\" sen toisinaan myrskyävine\npurkauksineen, jotka nousuveden aaltojen tavoin ovat kohottautuneet\nmaata (porvarillista järjestystä) vastaan ja koettaneet niellä sen.\nPidätettyinä joksikin aikaa kokoavat nämä aallot nyt suurempaa voimaa,\nja niinkuin ennustus osottaa, on kysymys ainoastaan muutamasta lyhyestä\nhetkestä, kunnes kaikki \"vuoret\" (valtakunnat) vaipuvat \"meren\npohjaan\", anarkiaan. (Ps. 46: 3.) Jokainen valtiollinen sanomalehti,\njota ei rahavallan pakko sido, on tämän levottoman luokan, \"meren\",\npuhetorvena, ja toisten sanomalehtien täytyy, vaikka tahtomattaan,\nuutisten muodossa antaa aaltojen pauhulle kaikunsa. Tämä aiheuttaa\nmuuten verrattain rauhallisena aikana ahdistusta ja pelkoa kansojen\nkeskuudessa.\n\nJa aina sen mukaan kuin ihmiset alkavat ymmärtää, että meren\nlevottomuus suureksi osaksi riippuu hengellisen vaikutuksen ja\ntaikauskon vähenemisestä, ja kun he yhä enemmän ja enemmän saavat\nsilmänsä auki sille, että taivaan voimat (kirkkojen uskontunnustukset\nja järjestelmät) järkkyvät, niin heidän sydämensä menehtyvät pelosta --\nheidän \"odottaessaan sitä, mikä kohtaa maan piiriä (porvarillista\nyhteiskuntaa)\". Ne innokkaat ponnistukset, jotka nyt tehdään\nlahkovoimien ja niiden vaikutuksen uudelleen pystyttämiseksi ja\nyhdistämiseksi, osottautuvat tehokkaiksi ainoastaan lyhyeksi aikaa,\nsillä täydellinen hajoaminen seuraa pian.\n\n\"Ja silloin (samaan aikaan) Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy taivaalla\"\n-- merkki eli todistus Ihmisen Pojan toisesta tulemisesta.\n\nEmme saa unohtaa, että koko ennustus annettiin vastaukseksi muutamiin\nkysymyksiin, joista yksi oli tämä: Mikä on sinun _läsnäolosi_\ntunnusmerkki -- toisessa tulemisessa. Koska apostolit muistivat, kuinka\nharvat ne olivat, jotka tunsivat Herran hänen ensimäisessä\ntulemisessaan, ja että he itse pitkän aikaa olivat pelänneet ja\nepäilleet, halusivat he tietää, kuinka he voisivat olla varmoja hänen\ntuntemisestaan. Ensimäisessä tulemisessaan ilmaisi Herra itse itsensä\nja hänet vahvistivat siksi _tunnusmerkit_ -- hänen ihmeelliset sanansa\nja tekonsa ja Johannes kastajan todistus hänestä. _Mitä tunnusmerkkejä_\nheidän tulisi odottaa hänen toisen _läsnäolonsa_ todistukseksi? Tämä\noli heidän nimenomainen kysymyksensä.\n\nHerran vastaus vakuutti heille, että hänen kansaansa ei jätettäisi\nilman sopivia ja riittäviä todistuksia ja _tunnusmerkkejä_, mutta\nniiden laadusta ja luonteesta ei hän sanonut mitään. \"Silloin Ihmisen\nPojan tunnusmerkki näkyy.\" Ne ovat riittäviä Jumalan uskolliselle,\nvalvovalle kansalle, mutta ne _eivät ole tarkotetut_ muille. Tämä\nluokka näki ja ymmärsi hänen ensimäisen tulemisensa merkit ja\ntodistukset, mutta nimi-Israelin joukot \"_eivät osanneet arvostella\naikain merkkejä_\", ja Jumala ei myöskään tahtonut, että muut kuin\ntotiset Israelilaiset erottaisivat ne. Sentähden puhuttiin monet\nihmeelliset elämän sanat vertausten ja hämärien lausuntojen muodossa,\njotta he korvin kuulisivat eivätkä ymmärtäisi ja nähden näkisivät\neivätkä huomaisi, koska he olivat arvottomia vastaanottamaan sitä\nvaloa, joka oli tarkotettu ainoastaan uskollisille. Sama on laita\n_todistuksiin_ ja _tunnusmerkkeihin_ nähden Herran toisessa\nläsnäolossa. Ne eivät tule ilmeisiksi kaikille ihmisille ja ainoastaan\ntotiset Israelilaiset voivat käsittää ne, ja heidän täytyy olla\nrehellisiä, vilpittömiä.\n\nSana _tunnusmerkki_ (v. 30) on kreikan kielessä _semeion_ ja merkitsee\nse _todistusta_ eli _tunnusmerkkiä_, jota valaisivat seuraavat\ntapaukset:\n\n\"Niin teki Jeesus opetuslastensa nähden paljon muitakin _ihmeitä\n(tunnusmerkkejä)_\". -- Joh. 20: 30.\n\n\"Antaen tapahtua _tunnustekoja (tunnusmerkkejä)_ ja ihmeitä heidän\n(Paavalin ja Barnabaan) kättensä kautta.\" -- Apt. 14: 3.\n\n\"Kielet eivät siis ole _tunnusmerkiksi_ uskoville.\" -- 1 Kor. 14: 22.\n\n\"Onhan apostolin _merkit_ teidän keskuudessanne tapahtuneet kaikella\nkärsivällisyydellä, _merkeissä_\" j.n.e. -- 2 Kor. 12: 12.\n\nSiis, kun sanotaan: \"Silloin Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy\", niin ei\nse merkitse, että silloin elävät Herran opetuslapset näkevät _hänet_,\nvaan että he siihen aikaan saavat todistuksia hänen _läsnäolostaan_.\nJeesuksen toisen läsnäolon merkit ovat sopusoinnussa profettain\ntodistusten kanssa ja ne vahvistavat sen, niinkuin oli asiainlaita\nhänen ensimäisessä tulemisessaankin. -- Luukk. 24: 44--46.\n\nMerkit eli todistukset Ihmisen Pojan _parusiasta (läsnäolosta)_ näkyvät\n_taivaalla_ -- mutta ei pilvitaivaalla, ei myöskään siinä taivaassa,\nmissä Isä ja pyhät enkelit ovat, vaan vertauskuvallisella taivaalla,\nkirkollisella taivaalla, samalla taivaalla, jonka edelliset värssyt\nmainitsevat tulevan niin kauheasti järkytetyksi, että sen tähdet\nputoavat alas. _Tällä taivaalla_ -- sellaisten joukossa, jotka\ntunnustavat olevansa hengellisiä -- näkyvät merkit eli todistukset\n_Herran läsnäolosta_ ensin.\n\nMuutamat \"näkevät\" Jumalan aikakausisuunnitelman ihmeellisessä\npaljastamisessa profettain ennustuksen täyttymisen hänen toisen\ntulemisensa eli läsnäolonsa päivästä, ja he tunnustavat tämän _hänen\nläsnäolonsa_ merkiksi. (Luukk. 12: 37.) Yhteiskunnallinen ja\nkirkollinen _tuomio_ Babylonista eli kristikunnasta on toinen merkki\nsiitä, että tuomari on tullut ja tekee ensin tilin niiden palvelijain\nkanssa, joille hän jätti omaisuutensa. (Matt. 25: 19; Luukk. 19: 15.)\n\"Tuomio alkaa Jumalan huoneesta\"; ja tämä aiheuttaa hämmennystä ja\nsekaannusta nykyajan jumaluusopintohtorien ja ylipappien keskuudessa,\nkun he koettavat saattaa sopusointuun oppinsa, uskontunnustuksensa ja\nmenettelytapansa, aivan niinkuin oli farisealaisten, pappien ja\nkirjanoppineiden laita Herran ensimäisessä läsnäolossa, vaikka _hänen\nläsnäolonsa_ kiellettiin silloin niinkuin nytkin.\n\nMutta hänen ensimäisessä läsnäolossaan eivät nöyrät, totiset\nisraelilaiset, jotka Jumala katsoi arvollisiksi, hämmentyneet, vaan\nheidät valaistiin, niin että Herra voi sanoa heille: \"Teidän silmänne\novat autuaita, sillä ne näkevät, ja teidän korvanne, sillä ne kuulevat.\nSillä totisesti sanon teille: Monet profetat ja vanhurskaat ovat\nhalunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole saaneet nähdä, ja kuulla\nmitä te kuulette, eivätkä ole saaneet kuulla.\" (Matt. 13: 17.) Samaten\novat nyt Ihmisen Pojan toisessa _läsnäolossa_ Jumalan sanan selvempi\nymmärtäminen, kyky erottaa Jumalan suunnitelma, joka osottaa sekä ajat\nettä hetket, ja \"Babylonin\" hämmennys tyydyttäviä todistuksia kuninkaan\nläsnäolosta.\n\n\"Silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan\ntulevan taivaan pilvien päällä.\" -- Matt, 24: 30.\n\nMaan kansat eivät näe _merkkiä_ eikä _todistusta_ Herran _läsnäolosta_,\njoka ainoastaan näkyy \"taivaalla\", ainakin nimeksi hengellisessä\nluokassa -- kirkkolahkoissa --, ja jonka näkevät ja ymmärtävät\nainoastaan ne näistä, joissa ei ole yhtään petosta. He eivät myöskään\nkoskaan luonnollisilla silmillään näe Herraa itseään, sillä hän ei ole\nenää _lihaa_ ja lihalliset [II osa, luku 5] eivät voi nähdä häntä. On\nmuistettava Herran sanat: \"Vielä vähän aikaa, niin maailma _ei enää näe\nminua_.\" (Joh. 14: 19.) Ja meidän tulee myöskin muistaa apostolin sanat\nSeurakunnalle -- että me kaikki \"muutumme\", tulemme Herramme\nkaltaisiksi henkiolennoiksi -- ennenkuin voimme \"_nähdä hänet\nsellaisena kuin hän on_\". (1 Kor. 15: 51--53; 1 Joh. 3: 2.) Sitävastoin\nnäkevät maan kansat _hädän_ ja _hämmennyksen pilvet_, jotka seuraavat\n\"taivaan\" järkyttämistä, ja he ymmärtävät, että se on myrsky, joka\njärkyttää myöskin \"maan\" (katso Hebr. 12: 26, 27).\n\n\"Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan kajahtaessa ja he kokoavat\nhänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten toisesta äärestä\nniiden toiseen ääreen asti.\" -- Matt 24: 31.\n\nTämä työ tehdään väliajalla, \"elonajassa\". Enkelit (maan uuden\nkuninkaan lähettiläät) suorittavat erottamistyön, ei kirkon ja maailman\nvälillä, vaan erottamistyön nimiseurakunnassa -- nykyisissä\n\"taivaissa\". Tämä työ on esitetty erilaisissa vertauskuvallisissa\nkuvauksissa. Sitä verrataan vehnän erottamiseen lusteista ja\nkokoamiseen aittaan (Matt. 13: 30); sitä verrataan hyvien kalojen\nkokoamiseen astioihin, kun taas huonot kalat, jotka ovat tulleet\nevankeliumin nuottaan, heitetään takasin mereen (Matt. 13: 47--49);\nsitä verrataan hänen jalokiviensä kokoamiseen (Mal. 3: 17, engl. k.);\nsitä verrataan hänen kansansa kutsumiseen pois Babylonista (Ilm. 18:\n4); sitä verrataan keskiyön huutoon neitsyeille, joka erottaa viisaat\ntyhmistä (Matt. 25: 6), ja tässä ennustuksessa kutsutaan sitä\n\"valittujen\" kokoamiseksi koko valitsemattomasta kristikunnasta,\nneljästä ilmansuunnasta -- joka taholta. Ei meidän tule odottaa, että\nhenkienkelit siipineen näyttäytyvät, lentäen läpi ilman ja puhaltaen\nsuureen pasunaan sekä ottaen pois sieltä täältä muutamia pyhiä maan\npäältä; sillä me voisimme yhtä hyvin odottaa, että me tulisimme\nkirjaimellisiksi kaloiksi, ja että meidät koottaisiin kirjaimellisiin\nastioihin, tai kirjaimellisiksi vehnäjyviksi ja että meidät koottaisiin\nkirjaimelliseen latoon. Ne enkelit eli lähettiläät, joita Herra käyttää\ntämän elon kokoamiseen, ovat, uskomme, sellaisia sanansaattajia, joita\nhän on käyttänyt palveluksessaan koko tänä aikakautena -- maallisia\npalvelijoita, hänen pyhän henkensä siittämiä uusia luomuksia\nKristuksessa Jeesuksessa.\n\n\"Suuren pasunan kajahtamisella\" ymmärrämme vastakuvallista\n\"riemupasunaa\", \"seitsemättä pasunaa\", yhtä vertauskuvallista kuin\nkuusi edellistäkin (Ilm. 11: 15--118), joista ei mikään ole antanut\nkirjaimellista ääntä. Se on vertauskuvallisesti soinut lokakuusta v.\n1874 ja jatkaa soimistaan aina Tuhatvuotiskauden loppuun saakka. Kun\ntämä pasuna alkoi soida, alkoi \"elonaika\", ja elonkorjaamisen ja\nerottamisen täytyy jatkua, kunnes kaikki \"valitut\", \"vehnä\", on koottu\nulos nykyisistä taivaista (kirkollisista järjestelmistä) Herran luokse.\n\"Enkelit\" (lähettiläät) ovat niitä, jotka vievät sitä _sanomaa_ Herran\nsanasta, joka aiheuttaa erottamisen ja kokoaa hänen valittunsa hänen\nluokseen.\n\nJumalan uskollisilla lapsilla, jotka nyt otetaan pimeydestä ja\nasetetaan ihmeelliseen valoon, ja joiden sallitaan kuulla ja nähdä\nsellaista, jota muut eivät näe ja _kuule_, on nyt suuri etu olla Herran\ntyöntekijöitä hänen enkeleinään -- sanansaattajinaan eli palvelijoinaan\n-- tässä niinhyvin kuin kaikissa muissakin työnosissa läpi aikakauden.\nHänen armostarikkaalla avullaan ovat sellaiset palvelijat kyntäneet, ja\nkylväneet, karhinneet ja kastelleet, ja _nyt_ saa sama luokka myöskin\nkoota yhdessä Ylikorjaajan kanssa.\n\n\n\nJumalan valtakunnan läheisyys.\n\n\n\"Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo tulee meheväksi\nja lehdet puhkeavat, niin tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te\nmyös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se (Jumalan valtakunta --\nLuukk. 17: 21) on lähellä, oven edessä. Totisesti sanon teille: Tämä\nsukukunta ei katoa, ennenkuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa\n(nykyinen yhteiskunnallinen järjestys) katoavat, mutta minun sanani\neivät katoa.\" -- Matt. 24: 32--35.\n\nMonet uskottomat ovat pitäneet kiinni tästä tekstistä ja väittäneet,\nettä se selvästikään ei ole täyttynyt ja että se niinmuodoin todistaa,\nettä Jeesus oli väärä profetta. He sovittavat tämän ennustuksen\npelkästään siihen hätään, joka seurasi Israelin kansallista lankeemista\nv. 70, ja huomauttavat pilkallisesti, että se _sukukunta_ (sukupolvi\neli miespolvi) ja monta muuta on mennyt pois näkemättä \"kaiken tämän\"\ntäyttymistä. Tietenkin vastaamme tähän, että Jeesuksen ennustusta ei\nole ymmärretty -- että se ainoastaan osaksi tarkotti Israelin hätää,\njoka saavutti huippukohtansa v. 70.\n\nAntaakseen tyydyttävän selityksen tähän vastaväitteeseen ovat muutamat\nkristityt kirjailijat johtuneet luulemaan, että sanoilla \"tämä\nsukukunta\" todellakin tarkotetaan _tätä rotua_, juutalaisia ja että\ntämän rodun ei pitänyt kadota, ennenkuin kaikki nämä ennustukset ovat\ntäyttyneet.\n\nMeidän täytyy kumminkin useammasta syystä erota tästä selityksestä.\n\n1) Vaikka sanojen \"sukukunta\" (sukupolvi) ja \"rotu\" voidaan sanoa\njohtuvan samasta juuresta, ei niillä kumminkaan ole sama merkitys, ja\nRaamatussa käytetään niitä kahtena aivan eri sanana.\n\nHuomaa, että kun \"sukukuntaa\" eli \"sukua\" käytetään merkitsemään rotua\neli jälkeläistä, on se aina kreikkalaisesta sanasta _gennema_ (niinkuin\nMatt. 3: 7; 12: 34; 23: 33; Luukk. 3: 7) tai _genas_ (niinkuin 1 Piet.\n2: 9). Mutta kolmesta tämän ennustuksen toistamisesta käy selville,\nettä Herra käytti kokonaan toista sanaa (genea), joka ei merkitse rotua\neli sukua, vaan sukupolvea (miespolvea), Toiset kohdat, joissa _genea_\nkäytetään, todistavat, ettei sitä ole käytetty siinä merkityksessä,\njoka on sanassa rotu eli suku, vaan ihmisistä, jotka elävät yhtaikaa.\nTodistukseksi mainitsemme Matt. 1: 17; 11: 16; 12: 41; 23: 36; Luukk.\n11: 50, 51; 16: 8; Apt, 13: 36; Kol. 1: 26; Hebr. 3: 3 0.\n\n2) Jeesus ei voinut tarkottaa juutalaista sukua, ja ei olisi ollut\noikein kertomuksessa käyttää kreikkalaista sanaa, joka olisi merkinnyt\n_sukua_, koska juutalainen suku ei ollut apostolien kysymyksen\nesineenä, eikä liioin Herran ennustuksenkaan esineenä, joka oli\nvastaus. Israelia on tuskin mainittukaan tässä ennustuksessa, ja jos\nolisi sanottu, että tämä _suku_ ei katoa, ennenkuin kaikki on\ntäyttynyt, olisi jäänyt avoimeksi kysymys siitä, mitä _sukua_\ntarkotettiin, koska ei mitään erikoista sukua mainita. Olisi sentähden\nollut yhtä sopivaa, jos sana olisi merkinnyt _sukua_, sanoa, että\ntarkotettiin koko _ihmissukua_ kuin sanoa, että tarkotettiin _Juudan_\nsukua.\n\nMutta kun ymmärrämme, että sana _genea_ tässä niinkuin muuallakin\nmerkitsee _sukupolvea_, ja että Jeesuksen sanat muodostivat\nennustuksen, joka ulottui Evankelikauden yli, ei meillä ole mitään\nvaikeutta ymmärtää, että ne merkitsevät: \"tämä sukupolvi (joka saa\ntodistaa nämä merkit, joista apostolit kysyivät, ja jotka Herra juuri\nantoi tietää nim. auringon ja kuun pimeneminen sekä tähtien putoaminen)\n-- _tämä sukupolvi_ ei katoa, ennenkuin kaikki tämä tapahtuu\". Toisin\nsanoen, mainitut merkit tapahtuvat yhden sukupolven aikana aikakauden\nlopussa.\n\nHuomautus viikunapuusta voi olla tilapäinen, mutta me olemme\ntaipuvaiset uskomaan, ettei niin ollut. Se erikoinen asianhaara, että\non kertomus siitä, kuinka Herra kirosi viikunapuun, jossa ei ollut\nhedelmää, ja joka silloin heti kuivettui (Matt. 21: 19--20), tekee\nmeidät taipuvaisiksi uskomaan, että viikunapuu tässä kertomuksessa\nmerkitsee Juudan kansaa. Jos niin on, on tämä ennustus nyt\ntäyttymisillään selvällä tavalla; sillä eivät ainoastaan nyt uhannet\nisraelilaiset palata takaisin Palestiinaan, vaan siionismiliike, joka\nalkoi muutamia vuosia sitten on saavuttanut sellaisen laajuuden, että\non katsottu tarpeelliseksi pitää kongresseja, joihin edustajia kaikista\nmaailman osista on ottanut osaa antaakseen käytännöllisen muodon\njuutalaisen valtion uudistamisehdotukselle Palestiinassa. Nämä nuput\nkehittyvät, mutta eivät tule kypsiksi hedelmiksi ennenkuin lokakuussa\n1914, jolloin pakanain ajat täyttyvät. -- Luukk. 21: 24.\n\nYhden sukupolven voidaan laskea käsittävän 100 vuotta (joka itse\nasiassa onkin nykyinen raja) tai 120 vuotta. Mooseksen elämän pituus ja\nRaamatun raja (1 Moos. 6: 3.) Jos lasketaan sata vuotta vuodesta 1780,\njolloin ensimäinen merkki näkyi, tulee rajaksi 1880; ja meidän\najatuksemme mukaan oli jokainen yksityinen ennustettu piirre _alkanut_\ntäyttyä silloin: \"Elon aika\" eli korjuuaika, joka alkoi lokakuussa\n1874, valtakunnan järjestäminen ja Herran vallanottaminen kuninkaana\nhuhtikuussa 1878, \"koston\" eli \"vihan päivä\", joka saavuttaa\nhuippukohtansa noin 1915, sekä viikunapuun nupuille tuleminen. Ne,\njotka tahtovat sanoa, että vuosisata eli sukupolvi yhtä mielellään\nvoitaisiin laskea viimeisestä merkistä, tähtien putoamisesta kuin\nensimäisestäkin, auringon ja kuun pimenemisestä, voivat tehdä sen ilman\nepäjohdonmukaisuutta, ja vuosisata, joka alkoi v. 1833, on vielä\nkaukana lopustaan. Monet, jotka olivat (kirjaimellisen) tähtien\nputoamisen todistajina, elävät vielä. Ne, jotka vaeltavat meidän\nkanssamme nykyisen totuuden valossa, eivät odota, että ne merkit, jotka\njo ovat täällä, _tulisivat_, vaan he odottavat sen täyttymistä, joka\nparasta aikaa on tapahtumassa. Tai, koska Mestari sanoi: \"Kun näette\ntämän _kaiken_\", ja koska \"Ihmisen Pojan merkki taivaalla\" ja\nviikunapuun nupuille tuleminen sekä \"valittujen\" kokoaminen lasketaan\nmerkeiksi, niin ei olisi sopimatonta laskea sukupolvea vuodesta\n1878--1914 = 36 1/2 vuotta -- mikä on ihmisen keskimääräinen ikä meidän\naikanamme.\n\n\"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan (ihminen,\nsiinailainen käsikirjotus), eivät (edes, siin. käsik.) taivaan\nenkelit(-kään), eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.\" (Matt. 24: 36,\nvertaa Mark. 13: 32, 33.) \"Olkaa varuillanne; valvokaa ja rukoilkaa,\nsillä ette tiedä milloin se aika tulee.\"\n\nMonelle näyttävät nämä sanat merkitsevän enemmän kuin mitä ne\ntodellisuudessa ilmaisevat. He ajattelevat niitä, ikäänkuin ne\npanisivat lukkoon kaikki Raamatun ennustukset ja tekisivät ne\nhyödyttömiksi -- niinkuin Herra olisi sanonut -- \"ei kukaan ihminen\n_koskaan_ tiedä\", kun hän ainoastaan sanoi: \"ei kukaan tiedä (nyt)\",\ntarkottaen ainoastaan niitä henkilöitä, jotka silloin kuulivat häntä,\njoille ei vielä ollut otollinen aika ilmaista aikoja ja hetkiä. Kuka\nvoi epäillä, etteivät \"taivaan enkelit\" ja \"Poika\" _nyt_ täysin ja\nselvästi _tiedä_ kaikkea sitä, mikä on edistynyt niin pitkälle, että se\non täyttymäisillään? Ja jos ei heitä estäisi se, mikä on kirjotettu\ntässä värssyssä, _nyt_ tietämästä, niin ei myöskään Jumalan pyhiä estä\n_nyt_ tämä värssy koettamasta ymmärtää kaikkea sitä totuutta, \"mikä\nennen on kirjotettu meille opiksi\". Siin oli suureksi osaksi, koska ei\nollut Isän tahto, että hänen lapsensa _silloin_ tai aina siihen aikaan\nsaakka, jolloin \"sinetit\" murrettiin [II osa, 2 ja 3 luku], tietäisivät\najan, jonka tapahtumain kulun Herra kuvasi vakuuttaen heille, että jos\nhe valvoisivat ja pysyisivät uskollisina, niin ei heitä, kun aika tuli,\njätettäisi pimeyteen, vaan he sekä näkisivät että tietäisivät.\n\nJumala ilmaisi profetta Danielin kautta, että \"taitavat\" eli\nymmärtäväiset tuona aikana ymmärtäisivät näyn ja ennustuksen, ja että\nainoastaan \"jumalattomat\" eivät ymmärtäisi. (Dan. 12: 9, 10.) Tähän\nviittaa apostoli Paavali todistuksessaan: \"Te, veljet ette ole\npimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas\",\nvaikka se kohtaa maailmaa sillä tavalla. \"Valvokaa siis joka aika\n(jotta _aikanaan tietäisitte_) ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin\narvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva.\"\n\nNiinkuin Noakin päivinä -- \"eivät tienneet.\" \"Sillä niinkuin oli Noakin\npäivinä, niin on Ihmisen Pojan parusiassa (läsnäolossa) oleva. Sillä\nniinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja\njoivat, naivat ja naittivat siihen päivään asti, jona Noak meni\narkkiin, _eivätkä tietäneet,... niin on myös Ihmisen Pojan parusiassa\n(läsnäolossa) oleva_.\" -- Matt, 24: 37--39.\n\nMonet jättävät huomioonottamatta todellisen vertauskohdan tässä,\nlöytämättä mitään tukea sille Herran sanasta ja otaksuvat, että\nyhtäläisyys koskee _pahuutta_ Noakin aikana ja pahuutta Kristuksen\ntoisessa läsnäolossa. Vaikka sellainen vertaus olisi ollut paikallaan,\non kumminkin tosiasia, ettei sitä tässä tilaisuudessa tehty. Ei,\nvertaus koskee yhtä suurta _tietämättömyyttä_ näinä molempina aikoina.\nAinoastaan Noak ja hänen perheensä _tiesivät_; kansa _ei tietänyt\nmitään_, vaan jatkoi tavallista elämäänsä: naiden, istuttaen,\nrakentaen, syöden ja juoden. Samalla tavalla tietää ainoastaan Herran\nkansa _Kristuksen toisen läsnäolon aikana_ tämän aikakauden lopussa\nhänen _läsnäolonsa_, ja suuren hädän päivän ollessa oven edessä\nymmärtävät ainoastaan he, mitä tulee, tai mikä on kaiken loppu. Muut\n_eivät tiedä_.\n\nLuukkaan 17: 26--29 sanotaan meille samaa, ja näemme siitä, että sekä\nNoakin että Lotin naapurit olivat _tietämättömiä_ siitä hädästä, joka\nuhkasi heitä _Noakin päivinä_ ja _Lotin päivinä_, niinkuin maailma\nylimalkaan on tietämätön siitä hädästä, joka on edessä _Ihmisen Pojan\npäivinä_ -- sitte kun hän on tullut ja on läsnä. Me näemme tämän\nselvästi täyttyvän ympärillämme tänä aikana. Maailma on tuskastunut ja\nlevoton; mutta se ei tiedä Ihmisen Pojan _läsnäolosta_ ja\n\"elonkorjuutyöstä\", joka nyt on käynnissä. Vaikka he voivat tehdä\nlähimain oikeita kuvauksia tulevasta hädästä, ei heillä kumminkaan ole\naavistustakaan siitä siunauksesta, joka seuraa sitte.\n\n\"Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika (ollen jo ennen läsnä)\nilmestyy (ensin valvoville 'neitsyeilleen' ja sitten hädän aikana,\nkaikille ihmisille). Sinä päivänä älköön katolla oleva, jolla on\nkapineensa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan, ja samoin älköön\npellolla oleva palatko takasin. Muistakaa Lotin vaimoa! Joka koettaa\nsäilyttää henkeänsä (hieromalla sovintoa omantuntonsa kanssa ja\npysymällä Baabelissa), kadottaa sen, ja joka kadottaa sen (uhraa\nnykyisen elämän edut), saattaa sen elämään\" -- ijankaikkisesti. --\nLuukk. 17: 30--33.\n\nTällä tavalla käyttää Luukas samoja sanoja, joita edellisessä\ntarkastimme, ja sovittaa ne Evankelikauden loppuun -- \"jolloin Ihmisen\nPoika ilmestyy\".\n\n\"_Muistakaa Lotin vaimoa_!\" Tämä on Herran vakava kehotus. Kuinka vähän\nsopiva tämä kehotus olisikaan ollut, jos se olisi koskenut ainoastaan\nniitä, jotka pakenivat Judeasta v. 70; mutta sitävastoin kuinka\nvaltava se onkaan, jos sitä katsotaan neuvoksi Jumalan kansalle nyt\nEvankelikauden lopussa. Kun opimme ymmärtämään, että Babylon on\ntuomittu, ja kuulemme Herran kehotuksen: \"Lähtekää siitä ulos, te minun\nkansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin\nhänen vitsauksiansa kärsiä\", niin on se todellakin niinkuin niiden\nlähettiläiden ääni, jotka jouduttivat Lotia ja hänen perhettänsä\nSodomasta paetessa, sanoen: \"Pakene sielusi tähden; älä katsahda\ntaaksesi, ja älä myös pysähdy koko tällä lakeudella; vaan pakene\nvuorille (oikeammin: _vuorelle)_, ettet hukkuisi!\" -- 1 Moos. 19: 17.\n\nKuvaus tulee voimakkaammaksi, kun muistamme, että nimikristikunta on\n\"suuri kaupunki (Babylon), jota hengellisesti puhuen sanotaan\nSodomaksi.\" -- Hm. 11: 8.\n\nLotin vaimo \"katsoi taaksensa\", alettuaan paeta osotettuun suuntaan;\nhän halusi niitä asioita, jotka olivat takana. Niin on myöskin\nmuutamien niiden laita, jotka nyt pakenevat Babylonista Herran vuorelle\n(valtakuntaan); he ovat myötätuntoisempia sille, joka on takana kuin\nsille, joka on edessä. Kukaan muu ei kumminkaan täytä juoksuansa,\npaitsi se, joka tavottelee sitä, joka on ylhäältä, eikä sitä, joka on\nmaan päällä. Pyhien kestäväisyys riippuu sydämen täydellisestä\nvihkiytymisestä: kaikki ne, joilla ei ole sitä, eivät voi juosta niin,\nettä he voittaisivat suuren voittopalkinnon.\n\n\n\nToinen otettu ylös, toinen jätetty.\n\n\n\"Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi yhdellä vuoteella; toinen\notetaan ylös ja toinen jätetään.\" -- Luukk. 17: 34 (jätetty pois\nMatteuksessa).\n\nHerra ilmottaa meille profetan kautta, että vaikka\ntuhatvuotisvaltakunnan aamu lähestyy, niin lähestyy myöskin yö. (Jes.\n21: 12.) Tulee hädän yö, jonka ensimäisen osan aikana pyhät kootaan\npois Babylonista. Sopusoinnussa Jesajan (28: 20) \"vuode\"-sanan käytön\nkanssa, voidaan tämän sanan tässä tulkita vertauskuvaavan inhimillisiä\nuskontunnustuksia, jotka ovat riittäviä \"lapsille\" Kristuksessa; mutta\nliian lyhyitä kehittyneen ihmisen ojentumiselle niissä. Tämä on totta\nniistä inhimillisistä opeista, joita meille tarjotaan Jumalan sanan\noppien sijasta, mutta jotka eroavat hyvin paljon niistä, joiden pituus\nja leveys, korkeus ja syvyys käy yli kaiken inhimillisen tiedon. Niin\non esim. kalvinlaisten ystäviemme opettama valintaoppi riittävä \"vuode\"\nmonen sellaisen levättäväksi, joka on ainoastaan \"lapsi\" Kristuksessa,\nja joka ei ole saanut mieltään hyvin harjotetuksi; mutta kun nämä\nlapset heräävät ja tarkastavat kysymystä nykyisen totuuden valossa sekä\nalkavat kasvaa armossa ja tiedossa, huomaavat he kaikella varmuudella\nvanhan uskontunnustuksen \"vuoteen\" liian lyhyeksi, jotta siinä voisi\nlevätä, ja kun itse kukin niistä koettaa kääriytyä Jumalan lupausten\n\"peittoon\", jonka eksyttävä jumaluusoppi on kutistanut kokoon, huomaa\nhän, ettei se peitä häntä tyydyttävästi. Epäilyksen kylmyys hiipii\nhänen ylitsensä ja hän alkaa pelätä, että hän, kun kaikki asianhaarat\notetaan huomioon ei ole varma siitä, että hän ja kaikki hänen\nystävänsä ovat \"valittujen\" joukossa, ja lopulta huomaavat sellaiset\nkehittyneemmät kristityt, että on helpotus saada poistua sellaisesta\nepämukavasta tilasta; ja sellaisille lähettää Jumala nykyisen totuuden\nvalon johtamaan heitä \"avaralle maalle\", jossa on totinen lepo ja\nriittävä peite kaikille, jotka koettavat oppia tuntemaan ja tekemään\nIsän tahdon. Toiset -- ja niitä on suurin osa -- ovat kumminkin täysin\ntyytyväisiä erilaisiin pieniin seimiinsä, koska he ovat kristillisessä\ntiedossa ja kokemuksessa \"lapsia\" eikä \"miehiä\".\n\n\n\n\"Toinen otetaan ylös ja toinen jätetään.\"\n\n\n\"Silloin on kaksi pellolla; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään.\" --\nMatt. 24: 40, engl. k.\n\n\"Pelto on maailma\", selitti Herra, ja tässä ennustuksessa tarkotetaan\ntällä tilaa eli asemaa nimellisen \"talon\" -- Babylonin ulkopuolella.\nTästä opimme niinmuodoin, etteivät kaikki ne, jotka \"kootaan\", tule\nBabylonista, vaan että jalokivet etsitään sieltä missä ne ovat, sillä\n\"Herra tuntee omansa\", ja tässä elonkorjuussa ottaa hän vaarin\njalokivistänsä -- kokoaa valittunsa, jotta he tulisivat\nkanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan.\n\n\"Kaksi on jauhamassa myllyssä; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään.\"\n-- Matt. 24: 41 (siamilainen ja vatikaaninen käsikirjotus); Luukk. 17:\n35. Mylly on paikka, missä valmistetaan ruokaa. Julkiset opettajat ja\njumaluusopilliset koulut jauhavat hengellistä ruokaa \"Babylonille\", ja\nnämä myllyt antavat hyvin huonosti sulavaa ravintoa. Valitetaan yhä\nenemmän ja enemmän, että saatavissa oleva ruoka on suurimmaksi osaksi\nkuoria ja akanoita, jotka eivät voi pitää vireillä ja vahvistaa\nhengellistä elämää, ja jokainen jauhaja on pakotettu valmistamaan sitä,\njota hänen oma lahkonsa antaa hänelle. Ja hän ei voi säilyttää\nasemaansa ja kumminkin jakaa uskon huonekunnalle \"ruokaa aikanaan\" --\ntervettä ravintoa. Niinollen kokoaa \"nykyinen totuus\" muutamia jauhajia\nja jättää toisia -- toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. Ne, jotka\novat uskollisia Jumalalle ja hänen kansalleen, otetaan ylös; kaikki\nmuut jätetään. Kun maailma ja nimiseurakunta väittävät, että tämä aika\non yhdistysten ja yhdistymisen aika, selittää Jumala, että se on\nerottamisen aika. -- Jes. 8: 12.\n\n\n\nKokoontumispaikka -- vetovoima.\n\n\n\"He (opetuslapset) vastasivat ja sanoivat hänelle. Missä Herra? (Missä\nnämä otetaan ylös?) Niin hän sanoi heille: Missä raato (kuollut ruumis\n-- ruoka) on, sinne myös kotkat kokoontuvat\" -- Luukk. 17: 37;\nMatt, 24: 28.\n\nOpetus on se, että _sinä päivänä_, kun Herra kokoaa \"valittunsa\"\nneljästä ilmansuunnasta -- kristikunnan kaikista osista -- hän vetää\nne, niinkuin kotkat vedetään, nim. sen ravinnon kautta, jonka he\ntarkalla näöllään ja maullaan huomaavat. Myöskin opimme, että Herra\noikeana aikanaan, varaisi heidät sopivalla ravinnolla, ja että hänen\nkansansa tuntisi sen ja kokoontuisi sen ympärille. Ne, jotka ovat\nvalmiita ja arvokkaita, otetaan ylös, ja toiset jätetään.\n\nNykyisen totuuden ruoka, jota Herra nyt antaa, sekä pyhien\nkokoontuminen sen kautta ja sen tykö, sopii tarkkaan tämän ennustuksen\nkuvaukseen. Kutsu, joka nyt annetaan, ei ole, että on poistuttava\nyhdestä \"myllystä\" ja mentävä toiseen tai yhdestä \"vuoteesta\" ja\nmentävä toiseen jotakuinkin samanlaajuiseen. Se ei ole monien tai\nharvojen kokoamista yhden tai toisen ihmisen tykö tai johonkin uuteen\nlahkoon, vaan se on kokoamista Kristuksen tykö, totisen ja ainoan\nopettajan ja Mestarin luo. Koska ja missä on koskaan ennen esiintynyt\nsellainen kaikkien niiden julkinen tunnustaminen, jotka luottavat\nKristuksen kalliiseen vereen, ja jotka ovat vihkiytyneet hänelle,\nainoaksi uskon huonekunnaksi -- jossa kaikki ovat veljiä -- ja\nsellainen ainoan lainsäätäjän. Kristuksen tunnustaminen, niin että on\njätetty huomioonottamatta inhimilliset uskontunnustukset ja\nuskonsäännöt muista aineista? Ei koskaan eikä missään apostolien\npäivien jälkeen, niinpaljon kuin me tiedämme.\n\nOn myöskin huomattava, että toisten liikkeiden yhteydessä on ollut\nsuuria inhimillisiä kykyjä, avuja, kaunopuheliaisuutta j.n.e., mutta\nniin ei ole laita nykyisen Herran luoksekokoamisen kanssa. Tässä on\n_totuus_ -- hengellinen ruoka, jonka Herra antaa -- muodostamassa koko\nvetovoiman. Inhimillinen koreus ja kaunopuheliaisuus saa täällä hyvin\nvähän käyttöä; niitä ei ole eikä niitä kaivata. Kokoojat ja ne, jotka\nkootaan, tulevat yhteen, koska he \"isoavat ja janoavat vanhurskautta\",\nja koska he löytävät tyydyttävän ravinnon, jonka Herra itse on antanut,\nja jokainen heistä syö siitä.\n\n\n\nValvokaa, jos tahdotte tietää.\n\n\n\"Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee. Mutta\ntietäkää se, (että syy siihen, että aika niin kätketään vertauskuviin\nja vertauksiin, on se), että jos perheenisännillä olisi tiedossa millä\nyövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi sisäänmurtoa\ntehtävän taloonsa.\" -- Matt. 24: 42, 43.\n\n\"Perheenisäntä\" nykyisenä aikana ei ole Herramme, vaan vastustajamme,\nPerkele, \"tämän maailman jumala\", \"ilmavallan hallitsija\", tämän\n\"maailman ruhtinas\", joka nyt hallitsee epäuskon lapsissa, sokaisten\nkaikkien niiden mielet, joiden ymmärryksen silmät eivät ole voidellut\nHerran silmävoiteella. (2 Kor. 4: 4, Ef. 2: 2; Ilm. 3: 18.) Tämä\nvastustaja on sekä ilkeä että viekas, ja kaikkea sitä tietoa, mikä\nhänellä on Jumalan ajoista, hetkistä ja säädöksistä, käyttää hän\nnopeasti vastustaakseen Jumalan suunnitelmaa, niinkuin Herra selittää\nedelläolevassa lausunnossaan.\n\nJumalan menettely Saatanan kanssa on ollut se, että hän on saanut mennä\nomaa tietään, paitsi niissä tapauksissa, kun tämä menettely olisi ollut\nristiriidassa tämän suunnitelman kanssa, ja hän on niin valvonut\nSaatanan pahoja aikomuksia, että ne palvelevat ja edistävät Jumalan\nsuunnitelmaa. Niinollen on Saatana, vaikka hän on kauvan tuntenut\nRaamatun (Matt. 4: 6) ymmärtänyt ainoastaan mitättömän vähän siitä, ja\nhän ei ole ymmärtänyt sitä samasta syystä kuin ei ihminenkään -- koska\nsuurin osa sen sisällöstä on esitetty vertauksissa, vertauskuvilla ja\nkuvakielellä. Ja nyt, kun on kaiken sen ymmärtämisen aika, on sen\nymmärtäminen rajotettu niihin, joita johtaa pyhä henki, joka, niinkuin\nHerra lupasi, \"opastaa _teidät_ koko totuuteen\", mutta jota maailma ei\nvoi ottaa vastaan. Saatanalla ei ole pyhää henkeä eikä se johda häntä,\nja sentähden on paljon Jumalan sanassa tyhmyyttä hänelle. Mutta\nepäilemättä on hänkin maailman tavoin jossain määrin oppinut, että\n\"Herran salaisuus on niillä, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmottaa\nliittonsa heille\". (Ps. 25: 14.) Voimme sentähden otaksua, että hänen\nedustajansa, langenneet enkelit, ovat usein läsnä siellä, missä Jumalan\ntotiset vihkiyneet lapset kokoontuvat raamatuntutkisteluun j.n.e.,\nkoettaakseen oppia heiltä jotakin Jumalan suunnitelmasta.\n\nMillä tavalla Saatana toisin olisi asettanut suunnitelmansa, jos\nhänellä olisi ennen ollut tieto Jumalan suunnitelmasta, siitä voimme\nainoastaan arvailla, mutta Herran todistus ilmaisee selvästi, että jos\nSaatanalla olisi ollut sellainen tieto, olisi ollut välttämätöntä, että\nEvankelikausi olisi päätetty ja Tuhatvuotiskausi aljettu toisella\ntavalla kuin Jumala oli aikonut ja ennustanut. Mutta sen sijaan, että\nhän olisi tietänyt Jumalan suunnitelmat ja puolustanut taloansa,\nyllätti hänet Herran _parusia_ v. 1874 ja \"elonajan\"-työ, joka silloin\nalkoi; niin että huolimatta kaikesta hänen ilkeydestään, kaikista hänen\npetoksistaan ja totisen valon jäljittelyistään, kukistuu hänen\n\"talonsa\", nykyiset laitokset, nyt täydellisesti. Kun hän nyt huomaa\ntämän, panee hän liikkeelle kaiken pettämisvoimansa, hän ryhtyy\nsiihenkin keinoon, että petettyjen palvelijainsa kautta suorittaa\nihmetöitä, parantaen ruumiillisista sairauksista, vaikka hän on\nsairauden ja kuoleman ruhtinas. (Hebr. 2: 14.) Mutta talo, joka siten\non riitaantunut itseänsä vastaan, kukistuu varmasti, ja Babylonin\nlankeemus on suuri, se lankeaa suuren myllynkiven tavoin, joka\nheitetään mereen. -- Ilm. 18: 21.\n\n\"Sentähden olkaa tekin valmiina, sillä hetkenä, jona ette luule,\nIhmisen Poika tulee.\" -- Matt. 24: 44.\n\nSana _tekin_ merkitse tässä Herran uskollisia Saatanan ja hänen\nhuonekuntalaistensa vastakohtana. Eivät edes pyhät voineet edeltäkäsin\ntietää Herran läsnäolon aikaa, ei hänen läsnäolonsa ollut myöskään\ntunnettu ennenkuin lähes vuotta jälkeen lokakuun 1874, jolloin hänen\nkolkuttamisensa profettain ja apostolien sanain kautta huomattiin.\nSiitä saakka ovat monet ulkonaiset merkit ja todistukset ilmaisseet\nIhmisen Pojan läsnäolon ja hänen valittunsa, jotka nyt kootaan\n\"taivasten toisesta äärestä niiden toiseen ääreen asti\", viedään hänen\nvierastaloonsa ja heitä pyydetään istumaan pöytään ja syömään sitä\nruokaa, josta ei maailma tiedä, ja silloin palvelee heitä etupäässä\nMestari itse, mutta sen ohessa myöskin toiset, -- Katso Luukk. 12: 37.\n\n\n\nRuokaa aikanaan uskon huonekunnalle.\n\n\n\"Kuka siis on se uskollinen ja älykäs palvelija, jonka hänen herransa\non asettanut palvelusväkensä yli, antamaan heille ruokaa ajallaan?\nAutuas on se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan tapaa niin\ntekemästä. Totisesti sanon teille hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa\nyli\". -- Matt. 24: 45--47; Luukk. 12: 42--44.\n\nNämä sanat näyttävät osottavan, että sinä erikoisena aikana, jota tässä\ntarkotetaan -- s.o. Herran _läsnäolossa_, ja valittujen kokoamisen\naikana --, Herra, kansansa suuri palvelija, valitsisi _kanavan_\nantaakseen ruokaa aikanaan, vaikka toisiakin kanavia eli\n\"kanssapalvelijoita\" käytettäisiin ruoan antamiseksi\nuskonhuonekunnalle. Mutta palvelija on ainoastaan hoitaja ja voidaan\nerottaa koska hyväänsä, jos ei hän kaikissa kohdin täydelleen ja\nniinkuin pitää tunnusta Mestaria -- Jumalan ja hänen kansansa suurta\npalvelijaa, \"liiton enkeliä\", Kristusta.\n\nJos mainittu palvelija pysyy uskollisena sekä Herralleen,\nkanssapalvelijoilleen että uskonhuonekunnalle, palkitaan hänen\nuskollisuutensa sillä, että hän yhä edelleen saa olla hoitajana.\nNiinkauvan kuin hän palvelee uskollisesti, saa hän edelleen antaa uskon\nhuonekunnalle \"uutta ja vanhaa\" -- ruokaa aikanaan -- esittäen kaikki\nkalliit Jumalan varastoaitan aarteet. Mutta jos hän osottautuisi\nuskottomaksi, pantaisi hän kokonaan pois paikaltaan ja jätettäisiin\nulkonaiseen pimeyteen, kun luultavasti joku toinen saisi ottaa hänen\npaikkansa ja joutuisi samojen ehtojen alaiseksi.\n\nAjatuksemme mukaan ei tämä merkitse, että \"se palvelija\" eli hoitaja,\njota käytetään kanavana jakamaan \"ruokaa aikanaan\", on ruoan\n_valmistaja_, eikä myöskään että hän on _henkeytetty_, eikä liioin että\nhän on erehtymätön. Päinvastoin voimme olla varmoja siitä, että ketä\nhyvänänsä Herra haluaa tällä tavalla käyttää jakamaan totuutta, tulee\nhänen olla hyvin vaatimaton ja nöyrä sekä Herransa kunniaa harrastava\npalvelija, niin ettei hän ajattelisi vaatia totuuden omistusoikeutta,\nvaan ainoastaan jakaisi sen innokkaasti Herransa lahjana Herransa\n\"palvelijoille\" ja \"uskonhuonekunnalle\".\n\nToinen mielenlaatu tai toinen menettelytapa johtaisi kaikella\nvarmuudella hoitajan vaihtumisen. Sen osottaa myöskin Herra seuraavissa\nsanoissa:\n\n\"Mutta jos tuo palvelija tulee pahaksi ja (kadottaessaan uskon) sanoo\nsydämessään: Herrani viivyttelee tuloaan, ja rupeaa lyömään\npalveluskumppaneitansa ja syö ja juo juopuneiden kanssa (heidän\nvääristä opeistaan), niin sen palvelijan herra on läsnä päivänä, jona\nhän ei odota ja hetkenä jona hän ei arvaa, ja erottaa hänet (olemasta\npalvelijanaan) ja määrää hänelle saman kohtalon kuin ulkokullatuille.\nSiellä on oleva itku ja hammasten kiristys.\" -- Matt. 24: 48-51,\nengl. k.\n\n       *       *       *       *       *\n\nJeesus oli suurin kaikista profetoista, ja hänen ennustuksensa on\nniinikään sattuvin. Mooseksen, Jeremian ja toisten profettain\nennustukset käsittelevät pääasiassa lihallisen Israelin hylkäämistä ja\nkokoamista. Jesajan ennustukset esittävät -- paitsi sitä mitä ne\nsisältävät lihallisesta Israelista --- Kristuksen kärsivänä meidän\nsynteimme tähden ja pakanain valona. Ne puhuvat myöskin ihmiskunnan\nsokaistujen silmäin avaamisesta -- jotta he näkisivät \"totisen valon\".\nDaniel ennustaa Messiaan tulevan ja kuolevan, kaikkein pyhimmän\nvoitelemisen helluntaina, pakanakansojen historian niiden loppuun\nsaakka sekä Messiaan valtakunnan perustamisen koko taivaan alle. Hän\nosottaa myöskin paavikunnan pienen sarven, vainoovan vallan, kuinka se\nhävittäisi pyhät aikakauden aikana, sekä valtakunnan odotuksen päivät\nj.n.e. Muttei kukaan muu profetia kuin Herra ole antanut meille\ntarvittavia yksityiskohtaisia tietoja tästä \"elonajasta\", jotka\nyhdistävät ne niihin huomattaviin tapauksiin, joista muut profetat ovat\nennustaneet.\n\nHerran ennustus on, niinkuin muidenkin, peitetty vertauskuviin ja\nkuvakieleen, ja samaa tarkotusta varten: ettei \"yksikään jumalaton\nymmärrä\", vaan ainoastaan Jumalan nöyrä, totinen ja uskollinen kansa --\nJumalan määräämänä aikana ja hänen määräämällään tavalla.\n\n\"_Teidän_ on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta\nmuille ne esitetään vertauksin ('arvotuksin'), jotta he, vaikka\nnäkevät, eivät näkisi ja, vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi.\"\n-- Luukk. 8: 10.\n\n\n\n\nKOLMASTOISTA LUKU,\n\nValtakunnan perustaminen, ja kuinka se ilmestyy.\n\nVaeltaminen uskossa. -- Kutka muodostavat valtakunnan? -- Henkisen\nvaltakunnan perustaminen. -- Korottaminen \"päämiehiksi kaikkeen\nmaailmaan\". -- Kaikkien kansojen toivo. -- Läheinen yhteys valtakunnan\nja sen palvelijain eli \"päämiesten\" välillä. -- Jaakobin tikapuut. --\nMooseksen peite. -- Suuria muutoksia suoritettu. -- Onko mitään vaaraa\nsiitä, että uuden hallitsijan käsissä on niin paljon valtaa? --\nRautavaltikkahallitus, kuinka kauvan? -- Maailman kääntäminen. -- Kansa\nsyntyy yhtenä päivänä. -- \"Kaikki, jotka haudoissa ovat.\" -- Hänen\nvaltakuntansa kasvaminen. -- Sijaishallitus luopunut. -- Jumalan tahto\ntapahtuu maan päällä.\n\n    \"Ja kaikkien kansojen toivo on tuleva.\" \"Ja tapahtuu päiväin\n    lopulla, että Herran huoneen vuori on vahvistettuna vuorten\n    huipulla, ja se on muita kukkuloita korkeampi.\"\n\n    \"Siihen aikaan nimitetään Jerusalem Herran istuimeksi, ja sinne,\n    Jerusalemiin, kokoontuvat kaikki kansat Herran nimen tähden; ja\n    he eivät enää vaella pahan sydämensä kovuuden mukaan.\"\n    -- Hagg. 2: 8, engl. k.; Miika 4: i; Jer. 3: 17.\n\n\nKun Jumalan suunnitelman tutkistelemisissamme olemme saavuttaneet\nsuuren \"koston päivän\" hädän lopun ja nähneet, kuinka Jumalan viha\npalaa syntiä ja itsekkäisyyttä vastaan, on meiltä nyt mieluisampana\ntehtävänä tutkia Raamatun valossa, kuinka Jumalan valtakunta\npystytetään, jonka valtakunnan kautta kaikki maan sukukunnat siunataan\nja uusi, pysyväinen ja paljon parempi asiain järjestys perustetaan\nmenneen ja nykyisen puutteelliseksi tunnustetun järjestyksen sijaan.\n\nVaikka läheiset kauheat tapahtumat jo heittävät varjon eteensä,\naiheuttaen pelkoa ja tuskaa maailmassa, niin voivat kumminkin ne, jotka\nkatselevat kaikkia \"Korkeimman kätköstä\", nähdä hopeajuovan reunustavan\nhädän pilveä. Se antaa heille aihetta nostaa päänsä ja iloita siitä,\nettä lähestyy heidän lunastuksensa ja apu kaikille, jotka ovat ostetut\nkalliilla verellä, kun \"vanhurskauden aurinko koittaa ja autuus hänen\nsiipiensä alla\". -- Mal. 4: 2.\n\nMonet niistä aineista, joita on käsitelty edellisessä, ovat niin\nilmeisiä, että niiden pitäisi vaikuttaa melkoisesti luonnolliseenkin\nihmiseen. Mutta nyt alamme tutkia ainetta, joka vaatii selvempää näköä,\nhuolellisempaa Herran sanan harrastusta ja lujempaa uskon käsitettä,\nsillä se käsittelee asioita, jotka eivät ole näkyväisiä, paitsi\nuskonsilmille. Kumminkin odotetaan Jumalan kansan vaeltavan uskossa\neikä näkemisessä sekä luottavan siihen, että mitä Jumala on luvannut\nsen hän voi myöskin runsaasti täyttää. -- Room. 4: 18--21.\n\nNäistä asioista ei voi kukaan tietää mitään oman oppinsa tai\nviisautensa kautta, mutta kaikilla, joilla on voitelu Pyhältä, on usko\nJumalan voimaan, niin että hän voi sanoa: \"Ei yhtäkään ole jäänyt\ntäyttämättä hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän... puhunut on.\"\n(1 Kun. 8: 56.) Ja nämä voivat kärsivällisyydellä ja ehdottomalla\nluottamuksella odottaa kaikkea luvattua, tulevaa hyvää.\n\nEdellisissä tämän aineen [I osa 13 ja 14 luku; II osa, 4 luku]\ntutkisteluissamme opeimme, että \"pakanain ajat\", jotka käsittävät sen\nväliajan, joka on esikuvallisen valtakunnan poisottamisen välillä\nIsraelilta ja totisen Messiaan valtakunnan täydellisen perustamisen\nvälillä nykyisten maailman valtakuntien raunioille, päättyvät\nlokakuussa v. 1914. Me näemme myöskin, että Herran _läsnäolon_ aika\n1874--1914 on \"elonaika\", jona aikana hänen valittu morsiamensa kootaan\nja jonka jälkeen tulee hädän aika, jolloin nykyiset laitokset\nkukistetaan valmistuksena uudelle valtakunnalle. Tarkastakaamme nyt\nprofetallisen sanan valossa (Ps. 119: 105; 2 Piet. 1: 19)\nyksityisseikkoja, jotka ovat kaikkein korkeimman valtakunnan\n_perustamisen_ yhteydessä, joka tulee viidenneksi maailman vallaksi\nmaan päälle, jolla ei ole mitään loppua, ja joka tuottaa siunauksia\nkaikille alamaisilleen, kun taas kaikki toiset valtakunnat ovat\nsuuressa määrin tuottaneet tyytymättömyyttä ja painostusta \"huokaavalle\nluomakunnalle\". Ei ihmettä, että esikuvassa ilmaistiin, että se\nsaatettaisiin voimaan riemupasunan puhaltamisella (3 Moos. 25: 9), ja\nettä profetta vakuuttaa meille, että se lopulta tunnustetaan \"kaikkien\npakanain (kansojen) toivoksi\". Puhuessamme \"Jumalan valtakunnan\",\n\"taivaan valtakunnan\" perustamisesta, tulee meidän muistaa, mitä jo\nolemme oppineet [I osa, 14 luku] Raamatusta valtakunnan kirkkaudesta ja\nniistä, jotka muodostavat sen.\n\n1) Se on Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että\ntaivaallinen Isämme on se suuri kuningas, joka on järjestänyt suuren\npelastussuunnitelman, josta tuhatvuotinen valtakunta muodostaa osan. Se\non myöskin Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se perustetaan\nja pidetään yllä hänen _voimansa_ kautta. (1 Kor. 15: 24--28.) Edelleen\non se Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se edustaa häntä\nsuurena, yihäisimpänä hallitsijana sekä ilmottaa hänen lakinsa,\nrakkautensa ja armahtavaisuutensa Välittäjän kautta, jonka hän on\nvarannut.\n\n2) Se on myöskin Kristuksen valtakunta -- Jumalan rakastetun Pojan\nvaltakunta, sen kautta, että Kristus uuden liiton välittäjänä ja Isän\nedustajana on tuhatvuotisen valtakunnan toimelias hallitsija, jotta\nhän kukistaisi pahan, hävittäisi synnin ja saattaisi lunastetusta\nsuvusta kaikki, jotka ovat halukkaita tulemaan täydellisesti\nennalleenasetetuiksi Jumalan kaltaisuuteen ja suosioon ja\nijankaikkiseen elämään, täydelliseen sydämen tottelevaisuuteen Isää ja\nhänen lakejansa kohtaan.\n\n3) Se on myöskin pyhien valtakunta, senkautta että he \"kuninkaallisena\npapistona\" (Ilm. 5: 10) hallitsevat, tuomitsevat ja siunaavat maailmaa\nHerransa, Jeesuksen yhteydessä. -- Room. 8: 17, 18.\n\nVarsinaiseen valtakunnan luokkaan kuuluvat ainoastaan Herra ja tämän\nEvankelikauden \"valitut\", joista ja joille hän sanoi: \"Älä pelkää, sinä\npieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan\".\nNäistä sanoo myöskin Herra profetia Danielille: \"Valtakunta, valta ja\nkaiken taivaan alla olevien valtakuntien voima annetaan Korkeimman\npyhälle kansalle, sen valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki\nvallat palvelevat ja tottelevat sitä\". -- Dan. 7: 27, engl. k.\n\nMutta muistettakoon, että kaikki nämä \"muuttuvat\" ylösnousemisessaan\n(ensimäisessä ylösnousemisessa, Ilm. 20: 4--6; 1 Kor. 15: 42--46,\n50--54; Joh. 3: 5, 8) eivätkä he enää sen jälkeen ole inhimillisiä\nolentoja, vaan \"jumalallisesta luonnosta osallisia\" ja yhtä\nnäkymättömiä ihmisille kuin Jumala ja taivaan enkelitkin ovat.\nNiinollen on joku ilmotusväline välttämätön kirkastetun Seurakunnan ja\nniiden välillä, jotka se tuomitsee [katso 1 Kor. 6: 2 ja I osa, 8 luku]\nja nostaa alennuksesta, synnistä ja kuolemasta. Sellainen ilmottaminen\nhenkiolentojen ja ihmissuvun välillä on tapahtunut muinaisina aikoina\nsiten, että henkiolennot ovat ilmestyneet liharuumiissa ja siten\nilmottaneet Jumalan määräyksiä muutamille eteville henkilöille. Sillä\ntavalla näkyi enkeleitä Aabrahamille, Saaralle, Lootille, Gideonille,\nDanielille, Marialle, Jeesuksen äidille, Sakariaalle ja m.m. Samalla\ntavalla ilmestyi Jeesus henkiolentona opetuslapsilleen ylösnousemisensa\njälkeen, koska oli välttämätöntä antaa heille muutamia opetuksia, sillä\n\"pyhä henki ei ollut vielä annettu, koska Jeesus ei vielä ollut\nkirkastunut\". -- Joh. 7: 39.\n\nMutta me emme odota sellaista ilmotusta hengellisten hallitsijain ja\nheidän maallisten alamaistensa välillä Tuhatvuotiskautena, sillä me\nhuomaamme, että Jumala on tehnyt sen määräyksen, että eräs ihmiskunnan\nluokka, jonka jäsenet koeteltiin jo ennen Evankelikautta ja huomattiin\ntäydellisen inhimillisen luonnon arvoisiksi, tulevat koko\nTuhatvuotiskautena olemaan _välirenkaana_ henkisen valtakunnan, pyhien\nja heidän alamaistensa, ihmiskunnan, välillä.\n\n4) Vaikkei tämä välirengas muodosta valtakuntaa sanan varsinaisessa\nmerkityksessä, edustavat he kumminkin niin täydellisesti sitä\nihmisten keskuudessa, että ihmiset tunnustavat heidät valtakunnan\nhallintomiehiksi: he edustavat ihmisten edessä valtakuntaa ja ovat sen\nainoat _näkyväiset_ edustajat, ja sentähden kutsumme heitä \"valtakunnan\nmaalliseksi puoleksi\". -- Luukk. 13: 28.\n\nAabraham, Iisak, Jaakob ja kaikki profetat sekä muut vanhat arvokkaat,\njoihin Herra ja apostolit viittaavat (Matt. 8: 11; Hebr. 11: 4--40)\nsellaisina, jotka ovat läpikäyneet koetuksensa, herätetään kuolemasta\ntäydelleen ennalleenasetettuina täydelliseen inhimillisyyteen. He eivät\nsentähden tarvitse \"tuomion ylösnousemista\", tuhatta vuotta pitkää,\nniinkuin muu suku. Tämä täydellisyys saattaa heidät kykeneviksi\n_suorastaan_ saamaan tietoja hengellisiltä kuninkailta ja papeilta,\nilman että noiden henkiolentojen tarvitsee ottaa liharuumiita\njulkaistakseen maailmalle lakeja j.n.e. Samaten kuin Aadamkin, kun hän\noli vielä _täydellinen_, voi seurustella suorastaan taivaallisten\nvoimien kanssa, samaten seurustelevat nämä arvokkaatkin hengellisten\nkanssa, sittenkuin heidät on herätetty samaan täydellisyyden tilaan.\n\nNämä maalliset hallitusmiehet eivät tule \"kuninkaalliseksi papistoksi\",\nvaan suuren Kuninkaan määräyksen mukaan tulevat he \"päämiehiksi\nkaikkeen maailmaan\", maailman hallitusmiehiksi, opettajiksi ja\njohtajiksi.\n\n\n\nLäheinen yhteys valtakunnan ja sen edustajain välillä.\n\n\nOn selvää, että valtakunnan maallinen puoli on läheisessä\nkosketuksessa, yhteydessä ja yhteisvaikutuksessa todellisen\nvaltakunnan, henkisten hallitsijain kanssa. Ne ovat toisiinsa\nsellaisessa suhteessa kuin isä ja lapset saman taivaallisen hallituksen\nmyötävaikuttavina osina: taivaalliset olennot muodostavat lakiasäätävän\nosan ja maalliset osan, joka painaa lain mieliin ja on toimeenpanijana,\nniinkuin on kirjotettu: \"Siionista (hengellisestä valtakunnasta) on\nlaki lähtevä ja Herran sana (Jumalan sanoma päämiesten kautta)\nJerusalemista\". -- Jes. 2: 3.\n\n\n\nValtakunnan perustaminen.\n\n\n\"Siitä lähtien (Johannes kastajan päivistä) Jumalan valtakuntaa\njulistetaan, ja jokainen (joka vastaanottaa todistuksen Jumalan\nsanomana) tunkeutuu siihen.\" -- Luukk. 16: 16. Enemmän kuin\nkahdeksantoista vuosisadan aikana on tämä sanoma, valtakunnan\ntarjoaminen, suorittanut tarkotetun työnsä kooten \"valittuja\",\n\"voittajia\", maailmasta. Koko tänä aikakautena ovat he odottaneet Isän\naikaa heidän _korottamisekseen_ valtaan kuninkaina ja pappeina,\nhallitakseen ja opettaakseen maan lunastettua kansaa ja siten\nantaakseen heille tilaisuuden pysyväiseen elämään uskon ja\ntottelevaisuuden kautta. Koko tänä aikana on valtakunnan luokka\nkärsinyt väkivaltaa Ismael- ja Esauluokilta ja Saatanalta, \"tämän\nmaailman jumalalta\", sekä hänen sokaistuilta palvelijoiltaan, Jeesuksen\nsanojen mukaan: \"Taivaan valtakuntaa vastaan hyökätään, ja hyökkäävät\ntempaavat sen itselleen\". (Matt. 11: 12.) Herramme Jeesus, valtakunnan\npää, kärsi aina ristin kuolemaan saakka, ja kaikki hänen seuraajansa\novat kärsineet enemmän tai vähemmän maallista vahinkoa, sentähden että\nheidät on otettu \"pimeyden vallasta ja siirretty Jumalan rakastetun\nPojan valtakuntaan\". -- Kol. 1: 13. Syy tähän pahan vallan alle\nalistumiseen enemmän kuin kahdeksantoistasadan vuoden aikana ei ole\nollut ylösnousseen, taivaaseen astuneen ja kirkastetun Herramme voiman\npuutteesta kansansa suojelemiseksi, sillä hän selitti ylösnousemisensa\njälkeen: \"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä\".\n(Matt. 28: 18.) Tätä vallan käyttämistä on viivytetty määrättyä\ntarkotusta varten. Isän suunnitelmassa oli määrätty aika syntiuhrin\nantamista varten ja toinen määrätty aika valtakunnan perustamista\nvarten voimassa ja suuressa kirkkaudessa hallitsemaan ja siunaamaan\nmaailmaa, ja sillä välillä on ollut kyllin riittävä aika\n\"valitun\" Seurakunnan kutsumiseksi ja valmistamiseksi Kristuksen\nkanssaperillisiksi valtakunnassa. Syntisten vastarinta ja pahan\nvaikutus on ollut sallittua, jotta \"kutsutut\" puhdistuisivat, tulisivat\nkoetelluiksi ja pyhitetyiksi sekä soveliaiksi valtakuntaluokan\njäseniksi. Niinkuin oli pään laita, niin on ruumiinkin laita, sillä\nJumalan suunnitelma on tehdä jokainen uuden luomuksen jäsen\ntäydelliseksi kärsimysten kautta. -- Hebr. 5: 9. Mutta nyt\nolemme tulleet Evankelikauden loppuun, ja valtakuntaa ollaan\nperustamaisillaan. Herramme, voideltu Kuningas, on nyt läsnä lokakuusta\n1874 profettain todistuksen mukaan niille, joilla on korva kuulla.\nHänen muodollinen kuninkaalliseen virkaan ryhtymisensä tapahtui\nhuhtikuussa 1878, ja valtakunnan ensimäinen työ (hänen \"valittujensa\"\nkokoaminen), niinkuin Herra osottaa vertauksissaan ja ennustuksissaan,\non suorituksen alaisena. Herra selitti apostolin kautta, että\n\"Kristuksessa kuolleet nousevat ylös _ensin_\", ja että Seurakunnan\nylösnouseminen tapahtuu silmänräpäyksessä. [III osa, 6 luku] Sentähden\n_perustettiin_ valtakunta 1878, Jeesuksen ja niiden nukkuneiden pyhien,\njotka jo ovat valmiita ja huomatut arvollisiksi muodostamaan morsiamen,\nruumiin jäsenet, edustaessa sitä, ja sen täydelliseksitekemisestä\npuuttuu niiden \"valittujen\" kokoaminen Herran luokse, jotka vielä\nelävät ja ovat jälellä, ja joiden koetteleminen ei ole vielä loppunut.\n\nMutta valtakuntaa ei viivytetty odottamalla sitä, että elävät jäsenet\ntäyttävät juoksunsa, vaan valtakunnan työ alkoi heti, ja elävät pyhät\ntällä puolen esirippua saavat nauttia \"Jumalan valtakunnan\nsalaisuuksien\" tuntemisesta ja ryhtyä valtakunnantyöhön ennen\n\"muuttumistaan\", ja kuolemassaan (eivät he nuku vaan) \"muuttuvat\" juuri\nkuolinhetkenään, ylösnousten osaansa autuaassa ja pyhässä ensimäisessä\nylösnousemisessa (Ilm. 20: 6), niinkuin on kirjotettu: \"Autuaita ovat\nne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat _tästälähin_. Niin, henki sanoo,\nhe _saavat levätä vaivoistaan_ (sillä muuttumisessaan vapautuvat he\nmaallisesta ruumiista ja samalla kaikesta väsymyksestä); sillä (mutta)\nheidän _tekonsa seuraavat heidän mukanaan_\". -- Ilm. 14: 13.\n\nKaikki tämä on sopusoinnussa Raamatun ilmotuksen kanssa siitä, että\ntäytyy ensin perustaa Jumalan valtakunta, ennenkuin sen työ ja vaikutus\nvoivat osottautua \"nykyisen pahan maailman\" valtakuntien -- niiden\nvaltiollisten, rahallisten ja hengellisten voimien -- täydellisessä\nhävittämisessä, heti \"pakanain aikain\" täyttymisen jälkeen, jotka\npäättyvät lokakuussa 1914. Vahvistaaksemme tämän, ottakaamme varteen\nmuutamia raamatunpaikkoja.\n\nNiitten tapahtumain kuvailemisessa, jotka tapahtuvat seitsemännen\npasunan aikana, huomataan seuraava järjestys: 1) Maan kuninkaana ottaa\nHerra vallan, ja hänen hallituksensa alkaa. 2) Seurauksena tästä kohtaa\nsuuri tuomion hätä koko maailmaa. Profetallisesti ilmotetaan meille,\nettä Kristuksen hallitus alkaa ennen hädän aikaa ja ennen pyhien ja\nprofettain ylösnousemista, mutta että se jatkuu kauvan senjälkeen\n(tuhantena vuotena), kunnes hän on \"tuominnut\" koko ihmissuvun,\npalkiten ne, jotka kunnioittavat Herraa, ja hävittäen ne, joiden\nvaikutus on turmiotatuottava. Huomaa nämä kohdat seuraavassa\nraamatunkohdassa:\n\n\"Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka\nolit, siitä, että olet ottanut käteesi suuren voimasi ja ruvennut\nhallitsemaan. (Jumala vaikuttaa Kristuksen kautta -- kaikki on Isästä\nja Pojan, hänen kunnioitetun edustajansa, _kautta_.) Ja pakanakansat\novat vihastuneet (sentähden että Jumalan hallitus on alkanut), mutta\nsinun vihasi on tullut; ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa\npalkka palvelijoillesi profetoille ja pyhille ja niille, jotka nimeäsi\npelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan\nturmelevat.\" -- Ilm. 11: 17, 18. Meille ilmotetaan myöskin, että\nvaltakunnan hallitus alkaa ennen Babylonin lankeemusta, ja että Babylon\nlankeaa valtakunnan tuomioiden tuloksena. Tämän huomaavat myöhemmin\nmuutamat Babylonissa, jotka esitetään valoa ja vapautta saavina\nKristuksen kautta sen lankeemuksen jälkeen, sillä he sanovat:\n\n\"Totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut\nsen suuren porton, joka turmeli maan huoruudellaan, ja on kostanut\nhänelle palvelijainsa veren.\" -- Ilm. 19: 2--7.\n\nProfetta Daniel oli Jumalan henkeyttämä toistaakseen ja selittääkseen\nNebukadnessarin näyn pakanain vallasta, mikä oli esitetty suuren\nkuvapatsaan kautta. Näky osotti, kuinka kivi löi kuvapatsaan jalkoja,\nja tästä johtui pakanavaltojen täydellinen kukistuminen. Tämä kivi\nlaajentui senjälkeen, kunnes se täytti koko maan. Selitys osottaa, että\nJumalan valtakunta perustetaan ja saa täyden vallan, ja että maallisten\nhallitusten kukistuminen on suoranainen tulos tämän valtakunnan\nvoimasta. Danielin henkeytetty todistus kuuluu:\n\n\"Mutta niiden kuningasten päivinä (viimeisten pakanavaltojen, jotka\novat esitetyt kuvapatsaan kymmenessä varpaassa) on taivaan Jumala\n_valmistava_ valtakunnan (joka on kyllä ollut edustettuna koko\nEvankelikauden aikana, mutta jota maailma ei ole tuntenut), joka ei\nijankaikkisuudessa kukistu (niiden vaihtelevien pakana valtakuntien\nvastakohtana, joita kuvapatsas esitti) eikä sen hallitusta jätetä\ntoiselle kansalle (niinkuin maailman valta on siirtynyt kansalta\ntoiselle). Se on _murentava ja lopettava_ kaikki nämä valtakunnat,\nmutta on itse pysyvä ijankaikkisesti.\" -- Dan. 2: 44, 45.\n\nHerra vakuuttaa uskollisilleen, että hänen valtakuntansa perustamisen\naikana ja pakanavaltojen kukistamisen aikana on voittava Seurakunta\nhänen kanssaan ja _ottaa osaa_ tähän työhön. Hänen omat sanansa ovat:\n\n\"Joka voittaa ja ottaa minun teoistani loppuun asti vaarin, sen minä\nannan pakanoita vallita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla,\nniinkuin saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen Isältäni sain.\"\n-- Ilm. 2: 26--28. Vertaa psalmi 149: 5--9.\n\nEmme voine tarkkaan päättää, mitä tämän suuren työn piirteitä Herra ja\nhänen kirkastetut pyhänsä esiripun takana nyt suorittavat, mutta me\nymmärrämme, että he toimeliaasti työskentelevät niiden saman\nvaltakunnanluokan jäsenten kanssa, joiden työ ei ole vielä päättynyt\ntällä puolen esirippua. He työskentelevät meidän kanssamme\nelonkorjuussa: 1) Kokoamalla eläviä \"valittuja\", 2) sanomalla\nSiionille: \"_sinun Jumalasi on kuningas_\", valtakunta perustetaan, ja\n3) julistamalla Jumalan koston päivää.\n\n\n\nMaallisen hallituksen perustaminen.\n\n\nEmme voi odottaa, että valtakunnan maallinen puoli perustetaan,\nennenkuin pakanain ajat ovat kokonaan päättyneet (lokakuussa 1914),\nsillä kun Jumala antoi pakanoille vallan tähän aikaan saakka, ei hän\nerehtynyt, ja hänen suunnitelmansa eivät muutu. Mutta kun Jumalan\nvaltakunnan maallinen puoli perustetaan, on siinä ainoastaan\nisraelilaisia, sillä sellainen on Jumalan lupaus eli liitto Aabrahamin\nja hänen luonnollisen siemenensä kanssa. Parhain suosio, hengellinen\nvaltakunta, tarjottiin ensin lihalliselle Israelille, ja se olisi ollut\nheidän, jos he olisivat olleet sydämestään valmiit ottamaan sen vastaan\nasetetuilla ehdoilla: _kärsimällä Kristuksen kanssa_ ja sitten\nkirkastumalla hänen kanssaan. (Room. 8: 17.) Israel toivoi todella ja\netsi _parasta_, mitä Jumalalla oli annettavana. Mutta \"mitä Israel\ntavottelee, sitä se ei ole saavuttanut; mutta valitut ('pieni lauma',\nvalittu sekä juutalaisista että pakanoista) ovat sen saavuttaneet, ja\nmuut ovat paatuneet\" -- ei kumminkaan ijäksi, vaan siksi, kunnes\nvalittu hengellinen siemen, todellinen valtakunta, on tullut\ntäysilukuiseksi. -- Room. 9: 31--33; 11: 7, 23, 25--32. Kun\nisraelilaiset erilaisissa epäuskon tiloissa kokoontuvat takasin\nPalestiinaan Jumalan suosion alaisina lupauksen mukaan, ei heistä\nkumminkaan ketään lasketa Jumalan valtakunnan maallisen puolen osaksi\ntai yhdistetyksi siihen, ennenkuin he ovat oppineet tuntemaan\nKristuksen Jeesuksen Jumalan Pojaksi, Israelin ja maailman ainoaksi\nLunastajaksi ja Vapahtajaksi.\n\nValtakunnan maalliseen puoleen kuuluu alussa, uskomme, ainoastaan\nylösnousseita vanhanajan arvokkaita, Johannes Kastajasta aina Aabeliin\nsaakka: \"Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja kaikki profetat.\" (Vertaa Matt.\n11: 11. Luukk. 13: 28. Hebr. 11: 39, 40.) Vanhoilla arvokkailla ei ole\nosaa valtakunnan hengellisessä puolessa, koska heitä ei ole \"kutsuttu\"\nsiihen. Ei ollut mahdollista, että ketään voitiin kutsua tähän korkeaan\neli \"taivaalliseen kutsumukseen\", ennenkuin Herramme Jeesus oli\nsuorittanut lunnaat. Kumminkin saavat he huomattavan aseman yli\nmaailman, koska he ovat osottaneet uskoansa ja rakkauttaan pahan\nhallituksen aikana ja tavalla, joka on saanut osakseen Jumalan\ntunnustuksen. Niinmuodoin ovat he valmiita ja ovat osottautuneet\narvokkaiksi hengellisen hallituksen maallisiksi palvelijoiksi ja\nedustajiksi. Sopusoinnussa tämän kanssa puhutellaan Kristusta seuraavin\nsanoin: \"Sinun isäisi sijaan tulevat sinun poikasi; niitä sinä asetat\npäämiehiksi kaikkeen maailmaan\". -- Ps. 45: 17.\n\nVanhat arvokkaat ovat erilaisia kuin muu ihmiskunta, ei ainoastaan\nsiinä, että heidän koetusaikansa on päättynyt kun ylimalkainen\nkoetteleminen juuri silloin alkaa, vaan he ovat myös erilaisia kuin\nmuut siinäkin suhteessa, että he jo ovat saaneet uskollisuudestaan\n_palkinnon_: he ovat _täydellisiä ihmisiä_, ennalleenasetettuja\nkaikkeen siihen henkiseen ja siveelliseen Jumalan kaltaisuuteen, joka\nkadotettiin Aadamissa, ja ruumiillisten kykyjen täydellisyyteen. Siten\nhe eivät ainoastaan ole maan \"päämiehiä\" (taivaan valtakunnan,\nKristuksen ja morsiamen, maallisia edustajia) vaan he edustavat\nitsessään henkilökohtaisesti sitä, minkä kaikki halukkaat ja\ntottelevaiset saavuttavat uuden liiton aikana.\n\nKun Aabraham, Iisak ja Jaakob sekä kaikki vanhat arvokkaat herätetään\nja ne näyttäytyvät jälleen kokoontuneitten israelilaisten keskuudessa\nJaakobin lopullisen taistelun aikana. Gogin ja Magogin kanssa, tulevat\nhe nopeasti huomatuiksi erinomaisten kykyjensä kautta, jotka erottavat\nheidät kaikista muista. Heidän täydelliset kykynsä käsittävät nopeasti\nnykyisten päivien tiedot ja keksinnöt ja he tulevat huomatuiksi monella\ntavalla, niinkuin oli Jeesuksen Kristuksenkin laita, josta sanottiin:\n\"Kuinka tämä osaa Raamattua, vaikkei ole käynyt oppia?\" (Joh. 7: 15.)\nJa niinkuin Jeesus opetti selvästi ja puhui varmoin, ratkaisevin\nsanoin eikä häilyvällä ja epävarmalla tavalla, niinkuin heidän\nkirjanoppineensa, niin on myöskin näiden täydellisten vanhojen\narvokkaiden laita, kun he näyttäytyvät ihmisten joukossa. Sitäpaitsi\nvoivat nämä arvokkaat, \"päämiehet\", suorastaan seurustella hengellisen\nvaltakunnan, Kristuksen ja seurakunnan, kanssa, niinkuin Herralla oli\nsellainen yhteys enkelten kanssa, ja niinkuin Aadam nautti\nsamallaisesta henkilökohtaisesta seurustelusta Jumalan kanssa,\nennenkuin hän rikkoi ja joutui kiroukseen. Nämä uuden maan, uuden\nyhteiskuntajärjestyksen, \"päämiehet\" ovat täysin soveliaita\nkunnioitettuun asemaansa.\n\nNiinmuodoin näemme, että kun Jumalan aika on tullut hänen valtakuntansa\nperustamiseksi ihmisten keskuuteen, huomataan hänen palvelijansa\nsoveliaiksi ja valmiiksi palvelukseen, ja heidän paremmuutensa\nviisaassa valtiotaidossa, heidän maltillinen harkintansa ja heidän\narvokas itsensähillitsemisensä, heidän henkilökohtainen jokaisen armon\nja hyveen lahjan nauttimisensa viehättää ihmisiä ja voittaa nopeasti\nheidät -- kun he ovat tulleet suuren hädän aikana kuritetuiksi --\nvoimakkaaseen yhteistyöhön. Jo ennenkin kuin heidät on tunnettu, on\nIsraelin kansa epäilemättä huomannut heidän etevämmyytensä muihin\nihmisiin verraten.\n\nJa muistakaamme edelleen, että suuren hädän ajan tarkotuksena, joka\npian alkaa, on juuri koko maailman kivisydänten musertaminen, ylpeiden\ntaivuttaminen tomuun, yhteismaan kyntäminen kärsimyksen, ahdistuksen ja\ntuskan syvillä vaoilla ja sillä tavalla maailman valmistaminen\ntuhatvuotisen valtakunnan suurille siunauksille. Ja se palvelee\najateltua tarkotusta, niinkuin profetta selittää: \"Kun sinun (Herran)\ntuomiosi kohtaavat maata, niin oppivat maanpiirin asukkaat\nvanhurskautta\". (Jes. 26: 9.) Tähän aikaan ovat ihmiset oppineet, että\nitsekkäät suunnitelmat ja kaikki suunnitelmat, joita langenneet ihmiset\nvoivat keksiä ja suorittaa, ovat puutteellisia ja johtavat ainoastaan\nerilaisiin ahdistuksen ja hämmennyksen määriin. Kaikki odottavat siihen\naikaan vanhurskasta hallitusta ja epäilevät samalla kertaa sen\nmahdollisuutta, aavistamatta kuinka lähellä se on.\n\nIsraelin kauvan elänyt toivo valtakunnasta osottautuu sinä aikana\nuudessa vireydessään niiden keskuudessa, jotka lupausten perustalla\novat kokoontuneet Palestiinaan. Kun silloin vanhat arvokkaat ilmottavat\nheille ylösnousemisensa, ja kun ryhdytään oikeudenmukaisen hallituksen\nperustamiseen, huomaavat he epäilemättä pian, että suunnitelma on\nHerran, ja että todellinen valtakunta on hengellinen, sekä että Jeesus,\nristiinnaulittu, on heidän kuninkaansa, ja uskon ja ymmärryksen\nsilmällä katsovat he silloin ylös siihen, \"jonka he lävitsepistäneet\novat\", -- silloin \"he valittavat hänen tähtensä, niinkuin ainokaista\npoikaa valitetaan, ja murehtivat häntä, niinkuin esikoista murehditaan.\nSinä päivänä on suuri valitus Jerusalemissa.\" Ja Jumala \"vuodattaa\nDaavidin huonekunnan päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja\nrukouksen hengen\". -- Sak. 12: 10, 11.\n\nGogin ja Magogin sotajoukkojen täydellisen tappion sanomaa ja Israelin\nihmeellistä pelastusta heidän vihollistensa käsistä seuraa nopeasti\nuutiset heidän kuuluisain \"isäinsä\" esiintymisestä, jotka silloin ovat\nylösnousseet, ja hallituksen perustamisesta näiden ollessa johdossa\nsekä Israelin yleisestä kääntymisestä kauvan hyljätyn Messiaan tykö.\nEpäilemättä pitävät pakanat paljon tästä petoksena; juutalaisia\npidettänee herkkäuskoisina, ja vanhoja arvokkaita katsottanee\nteräväpäisiksi pettäjiksi.\n\nMutta ne siunaukset, jotka seuraavat hallituksen perustamista uusissa\nolosuhteissa Palestiinassa, aiheuttavat niin ihmeellisiä ja nopeita\nmuutoksia Israelin, hyvinvoinnissa, että ne kummastuttavat silloin\nlaitonta ja lohdutonta maailmaa ja saavat monen sekä ajattelemaan että\nsanomaan: olkoonpa, että nämä miehet, jotka väittävät olevansa\nylösnousseita profettoja, ovat pettäjiä tai ei, niin on heidän työnsä\nkumminkin juuri sitä mitä maailma tarvitsee. Jumala antakoon, että he\ntahtoisivat ottaa johdon koko maailmassa ja saattaa järjestyksen ja\nrauhan yleiseen hämmennykseen! Ja silloin he lähettävät tarjoomuksensa\nnoille ihmeellisille \"päämiehille\" pyynnöllä, että he ulotuttaisivat\nhallituksensa kaikkialle, koska heidän vanhurskas ikeensä on\nosottautunut niin hyväksi Israelille. Profetta esittää tämän seuraavin\nsanoin:\n\n\"Ja tapahtuu päiväin lopulla, että Herran huoneen vuori (valtakunta)\nseisoo vahvana vuorten huipulla (valtakuntana, joka on parempi toisia\nvaltakuntia ja hallitsee niitä) ja on kukkuloita korkeampi, ja kaikki\nkansat virtaavat sinne ja sinne kulkee paljon kansaa, ja he sanovat:\ntulkaa, astukaamme Herran vuorelle (valtakuntaan), Jaakobin Jumalan\nhuoneeseen, _että hän opettaisi meille tiensä_, ja me vaeltaisimme\nhänen poluillansa. Sillä Siionista (hengellisestä valtakunnasta --\nkirkastetulta Kristukselta, päältä ja ruumiilta) on laki lähtevä, ja\nHerran sana Jerusalemista (jossa on maallisen edustajahallituksen\npaikka 'päämiesten' käsissä). Ja hän tuomitsee (sitä ennen -- suuressa\nhädän ajassa) pakanain kesken ja toimittaa oikeutta monelle kansalle.\nJa he (Herran rangaistusten tuloksena ja senjälkeen hänen lakinsa ja\nsanansa seurauksena) takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä\nviikatteiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää\nsotaa opettele.\" -- Jes. 2: 2--4; Miika 4: 1--4.\n\n\n\nSuhde valtakunnan ja sen maallisten päämiesten välillä.\n\n\nNiinkuin voisimme odottaakin, on yhteys valtakunnan kahden puolen\nvälillä helppo ja suoranainen, ja senkautta tulee ihmiskunnan valvonta\nja opetus täydelliseksi; \"päämiehet\" ovat nim. jumalallisen ilmotuksen\nkanavia. Tämä näyttää olevan viitattu Herran sanoissa Natanaelille:\n\"Tästedes saatte nähdä taivaan olevan avoinna ja Jumalan enkelten\n(Jumalan sanansaattajien, uuden talouden päämiesten) nousevan ylös ja\nlaskeuvan alas Ihmisen Pojan päälle\" (kreikk. nousevan ylös Ihmisen\nPojan luo ja laskeuvan alas sieltä.) (Joh. 1: 51.) Eikö Jaakobin uni\ntikapuista, jotka olivat taivaan ja maan välillä, ja siinä ylös- ja\nalaskäyvät enkelit, olleet ennustus niinhyvin kuin unikin tulevasta\nläheisestä yhteydestä taivaan valtakunnan ja maan välillä, jolloin\nJaakob itse saa osansa tietoja-antavana sanansaattajana maailman\nsiunaamistyössä? Uskomme niin olevan. -- 1 Moos. 28: 10--12.\n\nRaamattu opettaa selvästi ja raamatuntutkijat tunnustavat ylimalkaan,\nettä Mooses, lakiliiton välittäjä, oli esikuva Kristuksesta uuden\nliiton Välittäjästä; mutta kaikki eivät ole tunnustaneet, että Mooses\noli esikuva täydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista, ja että\ntässä merkityksessä on Kristusta muodostettu koko Evankelikauden\naikana. Tämä on kumminkin ainoa sovitus kuvasta, joka sopii moniin\nasianhaaroihin, esim. Apt. 3: 22, 23.\n\nLakiliiton säätämisessä Siinain vuorella näyttää Mooses olleen esikuva\ntäydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista Tuhatvuotiskauden\nastuessa voimaan, jolloin uusi liitto saatetaan maailmalle\n\"seitsemännen pasunan\" soitua, koston päivän synkän pimeyden ja \"suuren\nmaanjäristyksen\" j.n.e. kauhistettua ihmisiä ja tehtyä heidät valmiiksi\nkuulemaan suuren opettajan ääntä ja ilolla vastaanottamaan hänen uuden\nliittonsa. Tämän osottaa selvästi apostoli (Hebr. 12: 18--22), joka\nnäyttää askel askeleelta tekevän vertauksen täydelliseksi. Israel oli\nlähestynyt Siinain vuorta ja lopulta saavuttanut sen, siitä lähti\nsellaisia kauheita näkyjä ja ääniä, että kaikki pelkäsivät ja\nvapisivat; mutta me lähestymme Siionin vuorta ja sen kirkkautta ja\nsiunauksia, jotka ovat paljon parempia kuin Siinailta lähteneet. Mutta\nnäitä suurempia siunauksia seuraa vielä kauheammat torven äänet, pimeys\nja maanjäristys, lopullinen kaiken järkyttäminen, joka voi järkkyä\n(kaiken mikä on syntistä ja ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa), jotta\nainoastaan se, mikä on totista ja pysyväistä, jäisi. Tämä on sisällys\nnäissä sanoissa: \"Koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme\nkiitollisia ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi\". --\nHebr. 12: 28.\n\nJos jatkamme tämän kuvan tutkimista, huomaamme, että Mooses esikuvassa\nmeni senjälkeen ylös vuorelle (valtakuntaan) ja kirkastettiin, s.o:\nhänen kasvoinsa iho säteili, niin ettei Israel voinut katsella häntä.\nTämä näyttää esikuvaavan seurakunnan (Kristuksen, pään ja ruumiin)\ntäydelliseksitekemistä kirkkaudessa. Ja se _peite_, jota Mooses\njälkeenpäin piti kansan edessä, mutta pani pois, kun hän oli Herran\nkanssa vuorella, näyttää esikuvaavan valtakunnan maallista puolta,\n\"päämiehiä kaikessa maailmassa\", joiden kautta Kristus puhuu kansalle\nja jotka edustavat Kristusta, kun taas kirkkaus kätketään. Tämä näyttää\nolevan sattuva valaistus siitä läheisestä yhteydestä, joka on\nmaallisten \"päämiesten\" ja taivaallisten kuningasten ja pappien\nvälillä. Mooses meni ylös vuorelle keskustelemaan Jumalan kanssa vuoren\nollessa pilven ympäröimänä ja salamien valaisemana, ja ukkosen jyrinän\njärkyttäessä maata. Tämä esitti sitä tosiasiaa, että Kristuksen ruumis\ntulee täydelliseksi, viimeinen jäsen \"muutetaan\" ja otetaan vastaan\nvaltakuntaan aikana, jolloin nykyinen asiain järjestys muodostuu\nuudestaan sellaisessa suuressa hädän ajassa, jollaista ei maa ole\nkoskaan ennen kokenut.\n\nNiinkuin ensimäiset lakitaulut, jotka murskattiin, esittivät lakiliiton\npuutteellisuutta lihan heikkouden tähden, niin esittivät toiset taulut\nuutta liittoa, jonka välittäjänä on Kristus, ja joka ei epäonnistu.\nTätä uutta liittoa, jonka vahvistamiseen jokainen \"valitun\" seurakunnan\njäsen ottaa osaa koko Evankelikautena, ei anneta _maailmalle_ tiedoksi,\nennenkuin \"Kristuksen ruumis\" on täydellinen. Huomaa nyt se tosiasia,\nettä, kun toiset laintaulut (jotka edustivat uutta liittoa) annettiin,\nMooses _muuttui_, niin että hän senjälkeen piti peitettä kansan edessä,\nkoska hänen kasvonsa loistivat.\n\nValtakunnan perustamista seuraa niin kauheat tapahtumat, että koko\nmaailma vapisee kauhusta ja ilolla tunnustaa Herran Voidellun koko maan\nkuninkaaksi. Ja niinkuin israelilaiset pyysivät, ettei Herra enää\npuhuisi heille -- niin kauheiden näkyjen ja äänien todistajana\noltiin Siinailla -- samaten on asianlaita täälläkin: Kaikki kansa\npyytää, että Herra Jehova lakkaisi puhumasta heille vihassaan ja\nlakkaisi peljättämästä heitä kiivaudessaan ja vanhurskaassa\ntyytymättömyydessään, ja he ovat iloisia saadessaan sensijaan kuulla\nsuurta Välittäjää ja tunnustaa hänet siksi kuninkaaksi, jonka Jehova on\npannut hallitsemaan heitä -- Immanueliksi, Mooseksen suureksi\nvastakuvaksi, verholla peitetyksi (kätketyksi) profetaksi, papiksi ja\nkuninkaaksi. Vertaa Hebr. 12: 19 ja Ps. 2: 5, 6.\n\nHalukkaasti ja odotuksella ottaa Israel vastaan uuden valtakunnan,\nniinkuin on kirjotettu: \"Sinun kansasi tulee halukkaasti valtasi\npäivinä.\" (Ps. 110: 3, engl. k.). Israelilaiset ovat odottaneet juuri\nvaltakuntaa (vaikka he ovat olleet sokeita Evankelikauden korkeammalle,\nhengelliselle kutsumukselle). Se on ainoastaan paljon ihanampi ja\npysyväisempi kuin he koskaan ovat aavistaneet. Silloin sanoo moni\nKristukseen uskovainen, joka ei ole oikein perillä asioista: \"Herra,\nHerra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet (profeteeranneet,\nsaarnanneet)... ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?\"\n(Matt. 7: 22.) Näitä ei tunnusteta Kristuksen morsiameksi, vaan heidät\njätetään saamaan osansa itkussa ja hammastenkiristyksessä, suuressa\nhädän ajassa, ja tulevat he epäilemättä Jumalan kansaksi lahkolaisten\nsijasta ja tulevat mielellään Herran vallan päivinä. Ja ennen pitkää\ntunnustetaan todellakin, niinkuin tekstimme selittää, Jumalan\nvaltakunta kaikkien kansojen toivoksi.\n\n\n\nSiveellisiä ja yhteiskunnallisia uudistuksia.\n\n\nHerran laki, joka lähtee Siionin vuorelta, valtakunnasta, ja\nJerusalemista, maailman uudesta pääkaupungista, ja jonka Herran\n\"päämiehet\" ilmaisevat kaikelle kansalle, käy heti käsiksi siihen, mikä\ntunnustetaan huutavaksi pahaksi. Siveellisiä uudistuksia toimitetaan\njoka suuntaan; yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kysymyksiä\njärjestetään sopusoinnussa oikeuden ja rakkauden kanssa. Herra \"panee\noikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi\" (Jes. 28: 17); kaikki\nmaan asiat oikaistaan vanhurskauden luotinauhan mukaan ja saatetaan\nmitä tarkimpaan sopusointuun sen kanssa.\n\nKuinka paljon tämä merkitseekään kaikenlaisten liikkeiden\ntukahuttamiseksi, jotka houkuttelevat ja pettävät ihmisiä heidän\nlangenneen luontonsa heikkouden ja tasapainon puutteen tähden,,\nhenkisissä ja siveellisissä ominaisuuksissa! Paloviinapolttimot ja\nniiden myyntipaikat, olutpanimot ja olutpuodit, porttolat,\nbiljardihuoneet, kaikki aikaahukkaavat ja luonetta-alentavat toimet\nlopetetaan, ja niiden palvelijat saavat sellaista tehtävää, joka koituu\nheidän omaksi ja toisten hyödyksi.\n\nSamaten lopetetaan sotalaivain rakentaminen ja tehtaat, joissa\nvalmistetaan sotatarpeita sekä lakkautetaan maa- ja meri-armeijat. Uusi\nvaltakunta ei tarvitse sellaisia, vaan sillä on runsaasti ja yllin\nkyllin valtaa säätää vanhurskautta ja rangaista pahantekijöitä, juuri\nkun ne ovat päättäneet toimia, ja ennenkuin he vielä ovat ennättäneet\ntehdä lähimäiselleen mitään pahaa, sillä ei kukaan voi vahingoittaa tai\nturmella pyhässä valtakunnassa. (Jes. 11: 9.) Kumminkin määräävät\noikeutetut ja oikeudenmukaiset tuomarit, että toinen kuolema on\nkohtaava parantumattomia. -- Jes. 32: 1--8; 65: 20--25; Ps. 149: 9; 1\nKor. 6: 2.\n\nPankeilla ja välitysliikkeillä ja muilla sellaisilla toimilla, jotka\nnykyisissä olosuhteissa ovat hyödyllisiä, ei silloin enää ole sijaa,\nsillä sukukunnan uusissa olosuhteissa vaaditaan kaikkia kohtelemaan\ntoisiaan _yhden_ perheen jäseninä, ja yksityispääoma ja rahojen\nlainaamistarve kuuluu menneisyyteen. Maatilanomistajat ja\nasioimisliikkeet saavat myöskin uutta tointa, koska uusi kuningas ei\nanna lainvoimaa patenttikirjoille ja muille toimille, joita nyt\nsuoritetaan. Hän selittää, että kun hän Golgatalla osti Aadamin ja koko\nhänen sukunsa, _osti_ hän myöskin Aadamin vallan koko maan yli (Ef. 1:\n14), ja hän tahtoo jakaa sen, ei itsekkäille, ahneille ja\nvoitonhimoisille, vaan parhaat paikat hän antaa sävyisille (nöyrille).\n-- Matt. 5: 5.\n\nHerra selittää tästä uudesta kuninkaasta ja tuomarista (päästä ja\nruumiista), Mooseksen vastakuvasta: \"Ja hänen päällänsä lepää Herran\nhenki, viisauden ja taidon henki, tiedon ja Herran pelvon henki. Ja\nHerran pelko on hänelle hyvä haju, eikä hän tuomitse silmänäöltä eikä\nnuhtele korvakuulolta. Vaan hän tuomitsee vaivaiset vanhurskaudessa ja\ntoimittaa oikeutta maan raadollisille. Ja hän lyöpi maata suunsa\nsauvalla, ja huultensa hengellä tappaa jumalattoman. Ja vanhurskaus on\nhänen lanteittensa vyö ja uskollisuus hänen kuvettensa side.\"\n-- Jes. 11: 2--5.\n\nJostakin voi näyttää, että Jumalan suunnitelman mukaan maa tulee\nparatiisiksi köyhille, mutta surun asumukseksi niille, jotka nyt ovat\ntottuneet loistoon ja yltäkylläisyyteen, ja joilla on ylivalta\njoukkojen yli joko erinomaisten lahjain, suotuisten asianhaarain tai\npetollisten liikesuhteitten kautta. Mutta sellaisten on muistettava\nTuomarin sanat, jotka lausuttiin enemmän kuin kahdeksantoista\nvuosisataa sitten: \"Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet\nlohdutuksenne. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset (tyydytetyt),\nsillä teidän on oleva nälkä (te tulette tyytymättömiksi)\". (Luukk. 6:\n24, 25.) Aluksi ovat he taipuvaisia valittamaan etujensa menettämistä,\nja niinkuin nykyään on niiden Jumalaapelkääväisten, jotka ovat\nrikkaita, vaikeata saavuttaa se sydämen ja elämän tila, joka palkitaan\nvaltakunnan osallisuudella, samaten kohtaa silloin niitä, jotka ennen\novat tottuneet rikkauksiin, vaikeudet, joita ne eivät saa kokea, jotka\novat harjaantuneet vastoinkäymisen koulussa.\n\nMutta se yhteiskunnan välttämätön tasottaminen, joka tapahtuu koston\npäivän anarkian kautta, täytyy tulla otetuksi vastaan, ja yleisen\nvanhurskauden hallituksen edut huomataan ja tunnustetaan varmaankin\nyleisesti; se tapahtuu kumminkin hitaasti -- muutamilta menee siihen\nvaan lyhyt aika, toisilta pitempi. Mutta kaikki oppivat huomaamaan,\nettä näiden jumalallisten järjestystoimenpiteitten alaisena voivat\nkaikki, jotka tahtovat, tulla siunatuiksi, todella onnellisiksi, ja\nkäydä pyhyyden raivattua tietä suuremmoiseen inhimilliseen\ntäydellisyyteen (Jumalan kuvaksi) ja ijankaikkiseen elämään. (Jes. 35:\n8.) Mikä nyt jo yleisesti on huomattu, osottautuu silloin täydellisesti\noikeaksi, nim. että nykyisillä apuneuvoilla vaadittaisiin ainoastaan\nkolmen tunnin määrätty suunniteltu työ päivittäin jokaisen\nhenkilökohtaisia tarpeita varten. Ja taivaan valtakunnan johdossa eivät\nvapaahetket aiheuta siveellistä, ruumiillista vahinkoa, niinkuin\nasianlaita olisi nykyisissä olosuhteissamme, pahojen vaikutusten ja\nkiusausten ollessa joka puolella ja käyttäessä hyväkseen perittyjä\nheikkouksia.\n\nPäinvastoin, kun Saatana on sidottu, paha hillitty ja ulkonaiset\nkiusaukset raivattu pois, käytetään kirkastetun Seurakunnan johdolla\nvapaahetket opintoihin, jotka tulevat yhä huomattavammiksi ja\nmieltäkiinnittävämmiksi: opintoihin luonnosta ja luonnon Jumalasta,\nhänen kunniakkaista ominaisuuksistaan, hänen viisaudestaan,\nvanhurskaudestaan, rakkaudestaan ja voimastaan. Silloin johtavat\nvapaahetket inhimilliseen täydellisyyteen, joka on ihmisten juoksun ja\nkoetusten määränpää, sillä tulee muistaa, että uusi hallitus ei\nainoastaan valvo alamaistensa suurempia etuja vaan myöskin pienempiä.\nSe on sanan täydellisimmässä merkityksessä \"isällinen hallitus\".\n\nIhmiset katselisivat kyllä vakavilla huolilla yksinvaltaisimman\nhallituksen perustamista, minkä maailma koskaan on tuntenut, jossa koko\nihmissuvun elämä, omaisuus ja kaikki edut ovat ehdottomasti ja ilman\nvetoamista kuninkaan käsissä, jos ei olisi niin, että mitä\nvakuuttavimmat todistukset osottaisivat, että jokainen valtakunnan\njärjestystoimenpide on tarkotettu edistämään alamaisten menestystä.\nTämän välittäjävaltakunnan kuningas rakasti niin niitä, joita hän tulee\nhallitsemaan, että hän antoi oman henkensä heidän lunastushinnakseen\nsenkautta hankkiakseen heille oikeuden henkilökohtaiseen koetukseen\nijankaikkista elämää varten, ja hänen tuhatvuotisen hallituksensa\ntarkotuksena on juuri auttaa heitä tässä koetuksessa. Mitä voi enempää\ntoivoa? Lunastajana on hänellä täydellinen oikeus sen ehdottomaan\nhallitsemiseen, minkä hän osti omalla kalliilla verellään; ja kaikki,\njotka käsittävät tämän rakkauden, jota hän on osottanut, antaisivat,\njos heidän annettaisiin valita -- mikä ei kumminkaan tapahdu --\nhalukkaasti hänelle kaiken vallan ja voiman sekä alistuisivat ilolla\nhänen vanhurskaan tahtonsa alle.\n\nMutta onko täysin luotettavaa uskoa itsensä \"pyhien\", jotka ovat\nvaltakunnan kanssaperillisiä, kanssahallitsijoita ja tuomareita,\nyksinvaltaiselle hallitukselle? Kyllä! Niinkuin Jeesus Kristus osotti,\nettä hänellä on taivaallisen Isän henki ja että hän on Jumalan\n\"kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa perikuva\" (Hebr. 1: 3), niin\ntäytyy kaikkien niidenkin, jotka tulevat kuulumaan \"pieneen laumaan\",\nhänen kanssaperillisiinsä valtakunnassa, osottaa, että heillä on\n\"Kristuksen henki\" -- pyhän rakkauden henki. Yksi heidän kutsumisensa\nehto on, että he olisivat \"hänen Poikansa kuvan kaltaisia\" (Room. 8:\n29), ja kenenkään muun ei tunnusteta \"tehneen kutsumistaan ja\nvalitsemistaan lujaksi\". Ja niin tapahtuu, jotta he voisivat harjottaa\nsääliväisyyttä ja osanottoa niitä kohtaan, jotka asetetaan heidän\nhoitoonsa ja johtoonsa. Sentähden heidät on valittu heikoista ja\nepätäydellisistä, ja he ovat oppineet, mitä merkitsee hyvän taistelun\ntaisteleminen totuuden ja vanhurskauden puolesta eksytystä ja syntiä\nvastaan. Niin, he voivat luottaa kuninkaallisen papiston alipappeihin\nniinhyvin kuin suureen ylimäiseen pappiinkin ilman pelkoa. Jumala uskoo\nheille vallan, ja tämä on paras takuu siitä, että he käyttävät\nvaltaansa vanhurskaasti, viisaasti ja rakkaudellisesti maailman\nsiunaamiseksi.\n\n\n\nRautavaltikkahallitus.\n\n\nKansoja hallitaan voimalla, vastustamattomalla vallalla, kunnes\nvanhurskas järjestys on perustettu yleisen kukistamisen kautta.\nJokainen polvi on notkistuva, ja jokainen kieli on tunnustava Jeesuksen\nKristuksen vallan ja kirkkauden, ja ulkonainen tottelevaisuus on\npakollinen, niinkuin on kirjotettu: \"Hän on kaitseva heitä rautaisella\nsauvalla, niinkuin saviastioita särjetään\". (Ilm. 2: 27.) Tämä lyöminen\nja musertaminen kuuluu oikeastaan koston päivään, ja vaikka\nrautavaltikka jää Välittäjän käteen koko Tuhatvuotiskaudeksi ei sen\nkäyttö todennäköisesti ole välttämätöntä, sillä kaikki vastarinta\nkukistetaan perin pohjin tuossa suuressa hädän ajassa. Niinkuin\nprofetta esittää asian, sanoo Jumala tänä kurituksen aikana meluavalle\nomapäiselle ihmiskunnalle: \"Lakatkaa ja tietäkää, että minä olen\nJumala, ylhäinen kansain keskellä, ylhäinen maan päällä\". (Ps. 46: 11.)\nOn kumminkin koko Tuhatvuotiskauden työ tehdä oikeus oikonuoraksi ja\nvanhurskaus vaa'aksi kaikissa pienissä ja suurissa asioissa jokaiseen\nkoko ihmiskunnan yksityiseen henkilöön nähden. Ihmiskunnassa tulevat\nkaikki niinmuodoin olemaan Jumalan opettamia hänen \"valitun\" liiton\npalvelijansa, suuren profetan, papin ja kuninkaan (pään ja ruumiin)\nkautta -- profetan opettajan merkityksessä, kuninkaan hallitsijan\nmerkityksessä ja papin välittäjän merkityksessä, joka auttaa kansaa ja\nantaa sille armonsa ja suosionsa. Nämä virat ovat yhdistettyjä, sillä\nvakuutetaan: \"Sinä olet pappi ijankaikkisesti Melkisedekin tavoin\", ja\nMelkisedek oli pappi valtaistuimellaan. -- Hebr. 7: 17; Sak. 6: 13;\nApt. 3: 22; 5 Moos. 18: 15.\n\nHenkilöksi esitettynä viisautena selittää uusi kuningas: \"Minun on\nneuvo ja toimi, Minä olen ymmärrys, minun on väkevyys. Minun kauttani\nkuninkaat hallitsevat ja ylimykset oikeutta säätävät. Minun kauttani\nhallitsevat päämiehet, valtamiehet, ja kaikki maan tuomarit. Minä\nrakastan niitä, jotka minua rakastavat; ja jotka minua etsivät, ne\nlöytävät minut. Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, vakaa varallisuus\nja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin puhdas, kallis kulta,\nja tuloni parempi kuin valittu hopea. Minä vaellan vanhurskauden tietä,\nkeskellä oikeuden polkuja, että perinnöksi antaisin rakastajilleni\ntotista hyvää; heidän tavarahuoneensa täytän minä... Sillä joka minut\nlöytää, se on elämän löytänyt, ja on saanut suosion Herralta; mutta\njoka minusta eksyy, hän vahingoitsee sielunsa; kaikki, jotka minua\nvihaavat, ne rakastavat kuolemaa.\" -- Sananl. 8: 14--21, 35, 36.\n\n\n\nIsrael valaistuksena.\n\n\nNähtävästi saa maailma tilaisuuden nähdä Israelissa Jumalan hallituksen\nvaikutukset ja sen käytännölliset edut silloin vallitsevan anarkian\nvastakohtana, niin että kaikkien kansojen enemmistö, \"toivoo\"\nvaltakunnan hallitusta. Tämä kuvataan voimakkaasti Israelille tänä\naikana asetetuissa profetan sanoissa:\n\n\"Nouse, ole kirkas, sillä valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa\nylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta\nsinun ylitsesi koittaa Herra ja hänen kunniansa näkyy päälläsi. Ja\n_kansat kulkevat valkeudessasi_ ja kuninkaat (maan ylhäisimmät) sinun\nkoittosi paistetta kohti.\" (Tämä tarkottaa hengellistä Israelia,\nvanhurskauden aurinkoa, mutta myöskin sen maallisia edustajia --\nuudestaan suosioon asetettua luonnollista Israelia.)\n\n\"Nosta silmäsi, katso ympärillesi! kaikki nämä ovat kokoontuneet,\ntullaksensa sinun tykösi; poikasi tulevat kaukaa, _tyttäresi_\nkäsivarsilla kannetaan. (Vertaa Hes. 16: 61.) Silloin _saat nähdä ja\niloita_, ja sydämesi sykkii ja levittää itsensä; sillä meren paljous\n(anarkistiset joukot -- katso Ilm. 21: 1) kääntyy puoleesi, pakanain\nvoima tulee tykösi... Ja suitsutusta tuovat ja Herran kiitosta\njulistavat.\" -- Jes. 60: 1--6, 11--20.\n\nTodellakin tästä tulee ihana päivä, jolloin sokeain silmät avataan ja\nmonta käännetään vanhurskauteen! Siitä tulee päivä, jolloin totuus,\neikä pelko ja väärät selitykset, aiheuttaa herätystä ja kääntymisiä.\nSiitä tulee aika, jonka profetta mainitsee aikana, jolloin kansa syntyy\nyhtenä päivänä. (Jes. 66: 8.) Tämä kansa on Israel: 1) hengellinen\nIsrael, \"pyhä kansa\", 2) luonnollinen Israel, sen maallinen edustaja.\nJa Israelista lähtee se valo, joka saattaa kuritetun maailman\npolvilleen ja alkaa luvatun Herran pyhän hengen vuodattamissa \"_kaiken\nlihan päälle niiden päivien jälkeen_\", niinkuin se on vuodatettu hänen\npalvelijainsa ja palvelijattariensa päälle. -- Joel. 2: 28.\n\nTämä on se pelastuksen päivä, josta profetta Daavid lauloi (Ps. 118:\n19--27):\n\n    \"Tämä on se päivä, jonka Herra teki;\n    nyt iloitkaamme ja riemuitkaamme...\n    siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen...\n                             [Vertaa Matt. 23: 39.]\n    Herra on Jumala, joka meille valon soi.\"\n\nNiinmuodoin näemme, että tulevaisuuden kasvatus- ja opetusuudistukset\naljetaan ihmisten sydämissä, ja ensin painetaan mieliin tämä opetus:\n\"Viisauden alku on Herran pelko\". (Sananl. 9: 10.) Nykyisen ajan\nkasvatuksessa on yhtenä suurena vaikeutena kasvatuksen puute tähän\nensimäiseen viisauden asteeseen. Mutta valtakunnan johdolla alkaa\njokainen armon työ oikealla tavalla ja saatetaan täyteen täytäntöön.\n\nEi kukaan lunastetun suvun jäsen ole niin alhaisella kannalla, ettei\nJumalan armo voi saavuttaa häntä valtakunnan kaikkivaltiaan ja siunatun\nvälityksen kautta. Ei mikään synnin alennus ole niin syvä, ettei\narmeliaisuuden käsi voi tarttua tuohon verellä ostettuun sieluun ja\nauttaa sitä, eikä mikään tietämättömyyden tai taikauskon pimeys ole\nniin suuri missään ihmissydämessä, ettei Jumalan totuuden ja rakkauden\nvalo voi tunkeutua häneen ja antaa tietoa uuden päivän ilosta ja\nriemusta ja suotuisasta tilaisuudesta tulla tottelevaisuuden ehdoilla\nsiitä osalliseksi. Ei mikään sairaus, joka voi tarttua ja saastuttaa\nruumiin, ole liian vaikea suuren lääkärin parannettavaksi. Ei mikään\nmuodottomuus eikä puutteellisuus eikä mikään mielen heikkous voi\nvastustaa hänen parantavaa kosketustaan.\n\n\n\nKaikki jotka ovat haudoissa tulevat esille.\n\n\nSuuri ennalleenasettamistyö, joka siten on alkanut elävien kansojen\nkeskuudessa ulottuu pian niihinkin maan sukukuntiin, jotka nukkuvat\nkuolemassa; sillä tulee hetki, niin, ja se ei ole kaukainen, jolloin\nkaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat Ihmisen Pojan äänen ja tulevat\nsieltä ulos, jolloin kuolema ja kuoleman valtakunta (hauta) antavat\ntakasin kuolleensa sekä meri antaa takasin kuolleensa. (Joh. 5: 28, 29;\nIlm. 20: 13.) Niin, myöskin Gogin sotajoukot ja Israelin syntiset,\njotka ovat hukkuneet taistelussa Herran päivänä, herätetään ylös\naikanaan, ei laittomana joukkona, vaan kuritettuina ja katuvina\nyksityisinä ihmisinä, häpeän ja hämmennyksen vallassa tämän päivän\nvalossa. Mutta myöskin näille osotetaan armahtavaisuutta ja hekin\nsaavat tilaisuuden tulla nostetuiksi kunniaan ja hyveeseen.\n\nVanhain arvokkaiden ylösnouseminen ja sairaiden ennalleenasettaminen\nterveyteen uskon rukouksen vastauksena herättää varmaankin ihmisissä,\nkun he ovat saaneet ajattelemisen aikaa ja ovat ehtineet tulla\ntajuihinsa suuren hädän hävityksen jälkeen, ajatuksen ja toivon muiden\n-- heidän sukulaistensa ja ystäväinsä -- mahdollisesta ylösnousemisesta\nKristuksen lupauksen täyttymisenä siitä, että _kaikki_ ne, jotka ovat\nhaudoissa, kuulevat hänen äänensä ja nousevat ylös. Eikä näytä\nuskomattomalta, että uskon rukousten vastauksena kuolleiden ystävien\nherättämisestä tämä suuri työ alkaa ja jatkuu. Me huomaamme sellaisen\ntavan järjellisyyden mikä näyttää meistä olevan parempi kuin muut,\njoita voimme ajatella, sillä silloin nousevat kuolleet vähitellen ja\npäinvastaisessa järjestyksessä kuin he kuolivat. Ja niinmuodoin\nvalmistettaisiin ylösnousseille koti ja sydämellinen vastaanotto sekä\nelämän mukavuudet juuri kun he palaavat elämään. He tutustuvat\nniinmuodoin helposti niiden kieleen, ja tapoihin, jotka ympäröivät\nheitä, kun sitävastoin, jos vastakkaista järjestystä seurattaisiin,\nherätetyt olisivat valmistumattomia uusiin olosuhteisiin ja olisivat\nkokonaan muukalaisia eivätkä olisi sukua sille sukukunnalle, jonka\nkeskuuteen he tulevat. Nämä väitteet eivät kumminkaan pidä paikkaansa\nprofettoihin ja vanhoihin arvokkaisiin nähden, jotka, kestettyään\nkokeensa, nousevat ylös täydellisinä ihmisinä, ja sellaisina ovat\nhenkisesti, siveellisesti ja ruumiillisesti kaikkia muita ihmisiä\nparempia.\n\nEi ole todennäköistä, että kaikkien rukouksiin kuolleiden ystävien\nherättämisestä vastataan heti, sillä Herralla on vahvistettuja\nsuunnitelmia heidän herättämisestään, ja niiden kanssa eivät sellaiset\nrukoukset aina ole sopusoinnussa. Se järjestys, jonka hän valitsee,\nriippuu -- mikä myös käy selvästi ilmi seurakunnan ja vanhojen\narvokkaiden ylösnousemisesta -- määrätystä sopivaisuudesta sekä niihin\nnähden, jotka herätetään, että niihin ystäviin ja olosuhteisiin nähden,\njoissa he alkavat uuden elämänsä.\n\nTämä edellyttää jonkun määrän valmistusta niiden puolelta, jotka\nesittävät sellaisen pyynnön -- sydämen ja elämän sekä suotuisten\nolosuhteiden valmistamista, niin että he voivat käydä eteenpäin\npyhyyden raivatulla tiellä. Sellaiset ylösnousemiset olisivat\nniinmuodoin elävien uskollisuuden palkintona, samalla kertaa kuin ne\nvakuuttaisivat suotuisat olosuhteet herätetyille.\n\n\n\nIhania toiveita.\n\n\nMitä ihania toiveita tarjoaakaan uusi talous, kun se on pantu\ntäydelleen voimaan! Siirtyminen armotaloudesta toiseen on muinaisina\naikoina ollut tunnusomainen ja silmiinpistävä, mutta tämä on kaikista\ntapahtumarikkain.\n\nEi ihmettä, että ajatus sellaisesta näystä -- kokonaisen suvun\npalaamisesta Jumalan tykö riemulla ja ylistyksellä ja ijankaikkisella\nilolla heidän päänsä päällä -- näyttäisi liian hyvältä ollakseen totta;\nmutta se, joka on antanut lupauksen siitä, on kyllin voimakas\ntäyttämään kaiken hyvän suosionsa. Vaikka suru ja huokaus näyttävät\nmelkein erottamattomilta meidän olennostamme, _pakenevat_ suru ja\nhuokaus kumminkin _pois_. Vaikka itku säkissä ja tuhassa on jatkunut\nkoko tämän pitkän synnin ja kuoleman yön, odottaa kumminkin ilo\nTuhatvuotiskauden aamuna ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois jokaisilta\nkasvoilta, kauneus annetaan tuhan sijaan ja iloöljy murheellisen hengen\nsijaan.\n\n\n\nHänen valtakuntansa kasvaminen.\n\n\nValtakunta kasvaa ja näyttäytyy erilaisissa osissaan, niinkuin\nmaalliset valtakunnatkin, kunnes se tulee suureksi vuoreksi\n(valtakunnaksi), joka täyttää koko maan. (Dan. 2: 35.) Englanti voi\nolla kuvana tästä. Tämän valtakunnan muodostaa ensiksi tämän\nvaltakunnan hallitsija ja hänen hovinsa. Toiseksi lasketaan siihen\nparlamentti ja hallituksen ministeristö. Senjälkeen käsittää tämä\nvaltakunta jokaisen englantilaisen ja jokaisen sotilaan, joka on\nvannonut alamaisen uskollisuutta ja tottelevaisuutta sille, ja vielä\nlaajemmassa merkityksessä käsittää se kaikki voitetut alamaiset koko\nsen laajoilla alueilla, Intiassa ja muualla, jotka eivät julkisesti\nvastusta sen lakeja.\n\nNiin on myöskin Jumalan valtakunnan laita. Alkuperäisesti on se Isän\nvaltakunta, joka vallitsee kaikkialla. (Matt 13: 43; 26: 29.) Mutta Isä\non vapaaehtoisesti päättänyt tuhannen vuoden aikana antaa maan vallan\nvaltuutetulle sijaishallitsijalleen -- Kristukselle ja hänen\nmorsiamelleen, jotka ovat korotetut jumalalliseen luontoon ja\nkorkeuteen -- joka on saanut tehtäväkseen kukistaa ja hävittää pahan ja\nkohottaa kaikkia, jotka tahtovat tulla täyteen sopusointuun Isän kanssa\nuuden liiton armostarikkailla ehdoilla. Senjälkeen käsittää se\nmaalliset palvelijat, \"päämiehet\", jotka ovat valtakunnan näkyväisiä\nedustajia ihmisten keskuudessa. Vielä laajemmassa merkityksessä\nkäsittää valtakunta myöskin ne (sekä juutalaiset että pakanat), jotka,\nkun he näkevät valtakunnan perustettuna, tottelevat ja kunnioittavat\nsen kuningasta alamaisuudessa. Sen laajimmassa merkityksessä käsittää\nse niinmuodoin alamaisiksi kaikki, jotka tottelevat sen lakeja kun taas\nkaikki muut hävitetään. -- Apt. 3: 23; Ilm. 11: 18.\n\nSellaiselta näyttää Jumalan valtakunta sijaiskuninkaan hallituksessa\nmäärätyn tuhatvuotisen hallituksen lopussa: silloin vallitsee\ntaistelemalla saavutettu rauha ja pakotettu vanhurskauden\nhallitus. Kaikki parantumattomat vastustajat ovat hävitetyt\nrautavaltikkahallituksen aikana (Ilm. 2: 27), niinkuin profetta Jesaja\nkirjottaa tästä ajasta: \"Sadan vuoden vanhoina syntiset joutuvat\nkirottavaksi (heidät tuomitaan menettämään elämänsä)\". Vaikka hän\nkuolisikin tämän ikäisenä olisi hän ainoastaan lapsi, koska hän\nainoastaan ulkonaisenkin tottelevaisuuden kautta valtakunnan järjellisiä\nja vanhurskaita toimenpiteitä kohtaan olisi voinut elää ainakin\nTuhatvuotiskauden loppuun. -- Jes. 65: 20; Apt. 3: 23.\n\nMutta sellainen rauha -- pakollisen hallituksen kautta saatu rauha ja\ntottelevaisuus, vaikka se onkin sovelias olemaan todistuksena\nvanhurskaan ja puolueettoman hallituksen eduista -- on kaukana Jumalan\nsuunnitelmasta. Jumalan ihanne on valtakunta, jossa jokainen alamainen\non vapaa tekemään oman tahtonsa, joka on täydessä sopusoinnussa Jumalan\nmittapuun kanssa, rakastaen vanhurskautta ja vihaten vääryyttä. Tämän\nJumalan mittapuun täytyy lopulta tulla vallitsevaksi koko avaruudessa.\nSentähden osotetaankin meille, että Tuhatvuotiskauden lopussa tulee\n\"elonaika\" niiden miljonien ihmisten seulomiseksi ja erottamiseksi,\njotka silloin elävät, ja joilla kaikilla on ollut täysi tilaisuus\ntäydellisyyden saavuttamiseksi. Se on samantapainen kuin \"Babylonin\",\n\"kristikunnan\", nykyinen seulominen nyt tapahtuvassa \"elonajassa\" ja se\non myöskin verrattavissa seulontaan Juutalaiskauden \"elonajassa\".\nTuhatvuotiskauden elonaika saa todistaa täydellisen eron niiden\nvälillä, jotka ovat arvollisia ijankaikkiseen elämään ja niiden\nvälillä, jotka tässä viimeisessä koettelemisessa eivät osottaudu sen\narvoisiksi.\n\nMutta kun niinhyvin juutalainen elonkorjuu kuin Evankelikauden\nelonkorjuukin osottavat korjatuksi ainoastaan pienen lauman, mutta\nsuuren joukon arvottomia, koska Saatana aina tähän aikaan saakka pettää\nja sokaisee ihmiskunnan suuria joukkoja, voimme kumminkin kohtuudella\nodottaa, että Tuhatvuotiskauden \"elonaika\" antaa toisellaisen tuloksen,\nsenkautta että on suuri joukko niitä, jotka ovat osottautuneet\ntottelevaisiksi ja uskollisiksi, ja jotka viedään ijankaikkiseen\nelämään, ja suhteellisesti vähemmistönä olevat \"vuohet\" hävitetään.\nHerran koetteleminen ei kumminkaan koske lukumäärää vaan laatua, ja hän\nvakuuttaa, että synti ja syntiset ja ne, jotka rakastavat pahaa, eivät\npääse Tuhatvuotiskauden toiselle puolelle pannakseen alttiiksi sen\nautuuden ja rauhan ja siunauksen, joka kuuluu suureen ijankaikkisuuteen\nsen toisella puolen, sillä -- siellä ovat kyyneleet pyyhityt pois \"eikä\nkuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää\noleva, sillä kaikki entinen on mennyt\". -- Ilm. 21: 4.\n\nJumalan valtakunta on silloin ihmisten keskuudessa maan päällä\nniinkuin se nyt on enkelten keskuudessa taivaassa. Kristuksen\nvälittäjävaltakunnan huomattavan piirteen -- sen runsaan\narmahtavaisuuden heikkoja syntisiä kohtaan uuden liiton alaisuudessa --\nei enää tarvitse olla voimassa, koska ei enää ole heikkoja,\nepätäydellisiä olentoja, jotka voivat hyötyä siitä.\n\nMe voimme kumminkin helposti otaksua, että silloinkin kun kaikki ovat\ntäydellisiä ja Jumalan kuvan kaltaisia, pysytetään jumalallinen\njärjestys vielä voimassa, sillä niinkuin järjestys on taivaan\nensimäinen laki, niin tulee järjestys maankin ensimäiseksi laiksi, ja\ntästä käy selville, että tulee olemaan vanhurskaita valtoja ja\nhallituksia. Tämä Jumalan valtakunta maan päällä on maan ensimäinen\nmenestyväinen tasavalta. Nykyiset yritykset laskea jokainen valtakunnan\nkansalainen kuninkaaksi ja jokainen toisensa vertaiseksi sekä valittu\nedustaja eli presidentti muiden samanarvoisten kansalaisten\npalvelijaksi pikemmin kuin herraksi ovat monin tavoin osottautuneet\nepäonnistuneiksi yrityksiksi, koska ihmiset nykyisin eivät ole\nyhtäläisiä henkisessä, siveellisessä, ruumiillisessa, rahallisessa y.m.\nsuhteessa, ja koska ei kukaan ole todella sovelias olemaan riippumaton\neli hallitsija, vaan heikkouden tähden ovat kaikki nyt lakien ja\npakotuksen tarpeessa.\n\nMutta kun ihmiset valtakunnan välityksen kautta ovat saavuttaneet\ntäydellisyyden, silloin ovat he kaikki kuninkaita, niinkuin Aadam oli,\nennenkuin hän rikkoi. Ja näille kuninkaille yhdessä annetaan Jumalan\nvaltakunta (Tuhatvuotiskauden lopussa), ja kaikki hallitsevat\nsopusoinnussa rakkauden lain kanssa, ja heidän presidenttinsä palvelee\nja edustaa heitä. Oi Herra! Nykyään elävien pyhiesi tähden ja maailman\ntähden rukoilemme:\n\n    \"Tulkoon sinun valtakuntasi!\"\n\n       *       *       *       *       *\n\n                Rukous.\n\n    Mä laulan aina pyytäen:\n        \"Oi Herra luokseis vie!\n    Mä yhteyttäis kaipailen,\n        Ett päättyis kaita tie.\n    Vaan kernaast' eelleen taivallan\n        Jos maksoi minkä vaan,\n    Myös ristin, pilkan katkeran,\n        Jos luokseis tulla saan.\"\n\n    Siks' Herran puoleen käännyn ain'\n        Hän syömmein toivo on.\n    Hän päivittäin on rinnallain,\n        Mun johtaa taivohon.\n    Ja jotta kruunun, kirkkauden\n        Mä kerran voittaisin,\n    Tään mailman hylkään turhuuden\n        Ja turvaan ristihin.\n\n    Kun ensin risti kannetaan\n        Ja täällä kärsitään,\n    Niin sitten tuolla kruunataan\n        Ja kanssaan hallitaan.\n    Siis kuljen Herraan katsoen,\n        Hän kautta vaarain vie.\n    Näin jäljissänsä astuen,\n        Jos onkin ristin tie.\n\n    Oi tulkoon Valtakunta sun\n        Ja pyhäin hallitus\n    Myös silloin poistuu risti mun\n        Ja koittaa kirkkaus!\n\n\n\n\nNELJÄSTOISTA LUKU.\n\nJehovan astinlauta tehty ihanaksi.\n\nJumalan astinlauta on tullut saastaiseksi ja hyljätty synnin tähden. --\nSen ihanuuden luvattu uudistaminen. -- Ostettu omaisuus asetetaan\nennalleen. -- Sen säteilevin jalokivi. -- Jehovan jalkain uudelleen\npystyttäminen \"Öljymäellä\". -- Tulossaolevat siunaukset. -- Astinlauta\nlopulta todellakin ihana.\n\n    \"Näin sanoo Herra (Jehova): taivas on minun istuimeni ja maa on\n    minun jalkani astinlauta.\" \"Minä teen jalkani aseman (astinlaudan)\n    kunnialliseksi (ihanaksi).\" \"Ja hänen (Jehovan) jalkansa seisovat\n    sinä päivänä Öljymäellä.\" -- Jes. 66: 1; 60: 13; Sak. 14: 4;\n    Matt. 5: 35; Apt. 7: 49.\n\n\nJumalan astinlauta on ollut kaikkia muuta kuin ihana menneen\nkuudentuhannen vuoden kuluessa: synti, tuska, henkinen ja ruumiillinen\nkärsiminen ja kuolema ovat tehneet sen äärettömän suureksi\nhautausmaaksi, jossa nyt, alhaisen laskun mukaan, vähintäin\nkaksikymmentätuhattamiljonaa ihmissuvusta odottaa tulevaa aikaa,\njolloin Jumalan oikeuden kirous otetaan pois, ja jolloin Jumalan\nsuosion valo, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoista, nousee\nvanhurskauden aurinkona ja:\n\n    \"Jolloin hätä poistetaan,\n    Terveeks' tehdään kansat maan\".\n\nTätä tarkotusta varten on Jumala varannut runsaita\njärjestystoimenpiteitä. _Lunnaat_ Aadamin ja kaikkien edestä, jotka\nhänen lapsinaan menettivät elämän hänen kauttaan, ostivat koko maailman\nja vakuuttivat jokaiselle sukumme jäsenelle ijankaikkisen elämän\nkoetustilaisuuden suotuisissa olosuhteissa. Mutta ne tekivät\nenemmänkin, ne ostivat takasin Aadamin paratiisi-kodin (joka\nkadotettiin hänen rikkomuksensa kautta) ja hänen herrautensa maan\nkuninkaana, Jumalan, hänen Luojansa ja Isänsä edustajana.\n\nSentähden luemme: \"Sinä paimentorni (Kristus), tytär Siionin kukkula,\nsinulle saapuu ja tulee _entinen herraus_\". (Miika 4: 8.) Apostoli\nPaavalikin puhuu \"ostetun _omaisuuden_ vapahduksesta\". (Ef. 1: 14,\nengl. k.) Tähän viittaa myöskin Herra eräässä vertauksessaan, joka\nosottaa, ettei hän ostanut ainoastaan sukua, aarretta, vaan myös\npellon, maailman, maan, joka oli kirouksen alaisena, ja että kaikki,\njotka valtakuntaluokan jäseninä yhdistyvät hänen kanssaan, ottavat osaa\npellon ja aarteen ostamiseen. -- Matt. 13: 44.\n\nTuhatvuotiskauden koko työnä on asettaa ennalleen ja tehdä ihanaksi\nJumalan astinlauta. Kun paratiisi kadotettiin synnin kautta, oli se\nainoastaan pieni puisto jollain maan kulmalla, mutta kun Aadamin suku\non lisääntynyt täyttääkseen maan, Jumalan aikomuksen mukaan (1 Moos. 1.\n28), ja koska kaikki ovat lunastetut, on välttämätöntä valmistaa\nparatiisi, joka on kyllin suuri, jotta kaikki mahtuvat siihen, ja tämä\nmerkitsee, että koko maa tulee Eedenin paratiisin kaltaiseksi\nhedelmällisyydessä, kauneudessa ja täydellisyydessä. Ja kaikki tämä on\nluvattu Jumalan lain suuremmoisena tulevaisena täyttymisenä. -- Apt. 3:\n20, 21; Ilm. 2: 7; 2 Kor. 12: 4.\n\nMutta kaunein jalokivi Herran ihanaksi tehdyllä astinlaudalla on\nTuhatvuotiskauden lopussa ihmissuku, jonka täydellisyydessä, vapaudessa\nja Jumalan kaltaisessa siveellisessä ja henkisessä ihanuudessa\nheijastuu Jumalan oma kuva. Ja kaikkia muuta ihanampana heijastaa\ntäydellinen ihminen Luojansa ja hänen ihmeellisen suunnitelmansa\nkunniaa luomiseen, lunastukseen ja ennalleenasettamiseen nähden. Ja\ntämän ihmeellisen suunnitelman yhteyteen kuuluu aina ja läheisesti\nensin Herramme Jeesus Kristus, Jehovan \"Sana\", ja senjälkeen morsian,\nKaritsan vaimo, lunastuksen kautta vakuutettujen siunausten jakamisen\nkanssaperillinen.\n\nJehovan astinlaudan kauniiksi ja ihanaksi tekeminen ei ole saatettu\ntäytäntöön, ennenkuin Herra Jeesus Isän edustajana on \"hävittänyt\nkaiken (vastustavan) hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä\nhänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa\njalkainsa alle\", ennenkuin hän jättää valtakunnan Tuhatvuotiskauden\nlopussa. -- 1 Kor. 15: 24--28.\n\nSynnin ja kuoleman hallituksen aika esitetään aikana, jolloin Jumala\n\"ei muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivinä\" (Valitusv. 2: 1);\nmutta heti Tuhatvuotiskauden alussa kehotetaan kansaa profetallisesti:\n\"ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, ja kumartakaa hänen jalkainsa\nastinlaudan edessä.\" -- (Ps. 99: 5.) Profetta Sakaria (14: 4, 5)\nilmaisee selvästi sen ajatuksen, että uuden Jerusalemin (Jumalan\nkirkastetun seurakunnan) perustaminen maan uutena hallituksena\nmerkitsee, että Jumalan suosio palaa Jehovan astinlaudalle.\n\n\n\nJehovan jalat Öljymäellä.\n\n\nTämä ennustus ymmärretään ylimalkaan väärin ja sovitetaan, niinkuin se\ntarkottaisi Herran Jeesuksen jalkoja hänen toisessa tulemisessaan, ja\nne, jotka siten eksyvät, menevät ylimalkaan vielä pitemmälle ja\nväittävät, että se tarkottaa hänen lihallisia jalkojaan, jotka\nlävistettiin nauloilla Golgatalla, sentähden etteivät huomaa, että\nHerra antoi inhimillisen luontonsa täydellisesti ja ijankaikkisesti\nlunnaiksemme, ja että hän Isän voiman kautta herätettiin kuolleista,\nihanaksi henkiolennoksi -- \"hänen (Isän) olemuksensa perikuvaksi\".\n(Katso Raamatun tutkisteluja II osa 5 luku.)\n\nMutta silmäys edelliseen värssyyn (3) osottaa, että profetan viittaus\nkoskee Jehovan jalkojen palaamista, sillä esitys (joka tarkottaa sitä\nhätää, jonka kautta valtakunta perustetaan) kuuluu: \"Herra (Jehova)\nilmestyy ja sotii näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimisensa\npäivänä, tappelun päivänä (Israelin muinaisena aikana) ja hänen\n_jalkansa_ seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin\nedustalla itäänpäin, ja Öljymäki halkeaa kahtia itään ja länteen päin\nsangen suureksi laaksoksi, ja toinen puoli sitä vuorta erkanee\npohjoiseen päin, ja toinen etelään päin.\"\n\nNiinpian kuin huomataan se tosiasia, että mainitut jalat ovat Jehovan\njalkoja, niin huomataan myöskin, että tämä puhe on vertauskuvallista ja\ntarkottaa Herran vallan jälleenpystyttämistä maan päälle, jota \"tämän\nmaailman jumala\", Saatana, on niin kauvan pitänyt hallussaan, kumminkin\nniin, että Herra on ollut edustettuna, ensin esikuvallisen\ntabernakkeiin kautta, sitte Jerusalemin temppelin kautta ja lopulta\ntänä Evankelikautena Kristuksen seurakunnan nykyisen tabernakkelitilan\nkautta. Varmaankaan ei kellään ole sitä väärää ajatusta, että\nJehova kirjaimellisesti astuu jaloillaan maan päälle niinkuin\n\"astinlaudalle\". Ja jos Jehovan \"jalkain\" sijottaminen ja asettaminen\non vertauskuvallista puhetta ja merkitsee Jumalan suosion ja vallan\npalaamista maan päälle, niin voimme myöskin olla varmoja siitä, että\nsaman ennustuksen muutkin piirteet ovat vertauskuvallisia: Öljymäki,\nsen erikoinen jakautuminen, sen laakso, kansan pako, elämän vesi, joka\njuoksee Jerusalemista (vertaa 8 värssyä Hes. 47: 1--9) j.n.e., ovat\nkaikki vertauskuvallisia esityksiä, kuvia suuremmoisista hengellisistä\nsiunauksista.\n\n_Öljypuu_ on huomattava vertauskuva, sillä vanhoina aikoina oli se\nkeinotekoisen valon lähde, sen kautta että sen öljyä ylimalkaan\nkäytettiin valaistusaineena. (2 Moos. 27: 20.) Hebrealaiset kutsuivat\nsentähden öljypuutaan _shemen_ -- öljyä antava puu. Tämän puun öljyä\nkäytettiin myöskin pääaineena monissa vanhanajan kalliissa voiteissa,\nsellaisina kuin niitä käytettiin pappien ja kuningasten voitelemisessa,\nmikä esikuvasi pyhän hengen vuodattamista vastakuvallisen\n\"kuninkaallisen papiston\" päälle. -- 2 Moos. 30: 24.\n\nJos siis öljypuu on _valon, rauhan ja Jumalan siunauksen_ vertauskuva\npyhän hengen kautta, ja jos vuorta, niinkuin muualla, pidetään\nvaltakunnan vertauskuvana, niin voi helposti huomata, että Öljymäki\ntässä merkitsee valon, rauhan ja Jumalan siunauksen valtakuntaa. Ja kun\nsanotaan, että Jehovan \"jalat\" pystytetään eli että ne seisovat siellä,\nmerkitsee se, että Jumalan suosio palaa maan päälle ja että hänen\nlakinsa pannaan taas voimaan pyhän valtakunnan kautta.\n\nTämä Öljymäen sovellutus on täydessä sopusoinnussa apostolin esityksen\nkanssa Room. 11: 17, 24, jossa hän vertaa lihallista Israelia\nalkuperäiseen, viljeltyyn öljypuuhun ja kääntyneitä pakanoita\nmetsäöljypuun oksiin, jotka ovat oksastettuja siihen, mistä\nluonnolliset oksat on katkaistu pois. (Vertaa Jer. 11: 16, 17.) Ja hän\nselittää, että puun juurena on Jumalan lupaus -- aabrahamlainen lupaus,\nettä Aabrahamin siemen lopullisesti siunaisi kaikki maan kansat j.n.e.\nSaman lupauksen juuri kantaa lopulta kahdellaisia oksia: oksastettuja\nmetsäöljypuun oksia ja uudestaan oksastettuja luonnollisia oksia, kun\nlihallisen Israelin sokeus on otettu pois ja he uskon silmällä katsovat\nVapahtajaan, joka kahdeksantoista vuosisataa sitten ristiinnaulittiin\nja lävistettiin syntiuhrina. Me muistamme myöskin, että luonnollinen\nIsrael oli Jumalan esikuvallinen valtakunta eli vuori pitkän aikaa, ja\nettä Evankelikauden hengellinen Israel on kutsuttu tulemaan\ntodelliseksi Jumalan valtakunnaksi, niinkuin Herra selitti: \"Älä\npelkää, sinä pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille\nvaltakunnan.\"\n\nSitäpaitsi on näistä _kahdesta_ valtakunnan osasta (myöskin ennenkuin\nJehovan _ihanuus_ täydelleen on heissä tehdäkseen heidät siunauksen\nkanaviksi koko ihmismaailmalle) lähtenyt \"maailman valo\" muinaisten\naikakausien pimeydessä; sillä eivätkö nämä ole vanhan ja uuden\ntestamentin, vanhan ja uuden liiton edustajia? Eivätkö ne vastaa Herran\nkahta todistajaa ja kahta öljypuuta Sakarian 4: 3, 11, 12, jotka ovat\nmyöskin erittäin mainitut Ilmestyskirjassa (11: 4), senkautta että nämä\nkaksi vuoren osaa vertauskuvaavat näiden liittojen loppua, todistamisen\ntulosta, valtakuntaa sen taivaallisessa ja maallisessa puolessa?\n\nTässä näemme siis nämä Öljymäen _kaksi puolikasta_ merkitsevän Jumalan\nvaltakunnan _kahta osaa_, jotka ovat selvästi erotetut Jumalan\njärjestystoimenpiteen kautta. Jakaminen ei kumminkaan merkitse\nsopusoinnun puutetta näiden valtakunnan kahden osan välillä.\nPäinvastoin, jakamisen tarkotuksena on välilläolevan \"siunauksen\nlaakson\" aikaansaaminen, jonne kaikki, jotka odottavat Jumalan apua,\nvoivat paeta ja löytää siunatun suojan valtakunnan sekä taivaalliselta\nettä maalliselta puolelta.\n\nPsalmista näyttää edeltäkäsin saaneen katsella tätä suurta \"siunauksen\nlaaksoa\" Jehovan \"jalkain\" vieressä, kun hän ensin laulaa\nEvankelikauden pyhistä ja sitten niistä, jotka siunataan seuraavana\naikakautena. Hän sanoo (Ps. 84):\n\n    \"Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi,\n    Herra Sebaat!\n    Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa\n    Herran esikartanoihin,\n    sieluni ja ruumiini riemuitsee\n    elävän Jumalan edessä.\n    Löysihän lintunen huoneen\n    ja pääskynen itsellensä pesän,\n    johonka he poikansa panevat --\n    (niinkuin minäkin) sinun alttarisi ääressä Herra\n    Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!\n    Autuaat ovat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat;\n    Vielä (aina) he sinua kiittävät! Sela.\n\n    Autuas on se ihminen, jonka väkevyys on sinussa,\n    he vaeltavat sydämestänsä sinun teilläsi.\n    Käyden itkulaakson lävitse,\n    tekevät he sen (riemu-) lähteiden maaksi -- [siunausten laaksoksi],\n    ja aamusade verhoo sen siunauksilla (Joel. 2: 28).\n    He kulkevat kasvaen voimasta voimaan,\n    ja ilmestyvät (täydellisinä)\n    Jumalan eteen Siionissa.\"\n\nMyöskin 85:des psalmi kuvailee Jumalan lempeyden ja siunauksen\npalaamista tuhatvuotisvaltakunnan -- Öljymäen -- kahden osan kautta.\n\nSillä, että toinen vuoren osa erkanee pohjoiseen päin ja toinen etelään\npäin, on myöskin suuri merkitys. Pohjoinen on plejadien eli seulasten\ntähtiryhmää kohden, jossa on avaruuden keskipiste ja, niinkuin\notaksutaan, Jumalan herruuden valtaistuin. [Katso III osa, 10  luku.]\nTämä näyttää viittaavan Evankeliseurakunnan silloin tapahtuvaan\n\"_muuttumiseen_\" inhimillisistä taivaallisiin ehtoihin, senkautta että\nhe tulevat \"jumalallisesta luonnosta osallisiksi\", ja se, että toinen\nvuoren osa erkanee etelään päin, näyttää merkitsevän vanhojen\narvokkaiden täydellistä ennalleenasettamista täydellisiin inhimillisiin\nehtoihin, vanhojen arvokkaiden, jotka katsotaan arvollisiksi\nmuodostamaan Jumalan valtakunnan maalliset edustajat.\n\nLaakso, joka siten syntyy, on täydellisen valon laakso ja vapaa\nvarjoista, sillä aurinko loistaa sen läpi idästä länteen. Tämä puhuu\nvertauskuvallisesti vanhurskauden auringosta ja sen täydestä Jumalan\ntotuuden ja siunauksen valosta, joka hajottaa synnin, tietämättömyyden,\ntaikauskon ja kuoleman varjot sekä parantaa ja asettaa ennalleen\nhalukkaat ja tottelevaiset ihmisistä, jotka pakenevat tähän siunauksen\nlaaksoon, armeliaisuuden laaksoon. [Hebrealainen sana, joka merkitsee\n_armeliaisuutta_, on _elaios_ ja johtuu se sanasta _elaia_, joka\nmerkitsee _öljypuuta_.] Tämä armeliaisuuden laakso hengellisen ja\nmaallisen valon ja rauhan valtakunnan (Jehovan jalkojen maan päällä)\n_välillä_ ja huolenpidossa koituu varmaankin \"siunauksen laaksoksi\"\nkaikille, jotka murheellisin ja särjetyin sydämin menevät siihen.\n\nMeidän täytyy edelleen muistaa, että kun ainoastaan Israelille\nsanotaan: \"Te pakenette minun vuorieni laaksoon\", niin merkitsee\nkumminkin nimi Israel \"Herran siunaamaa kansaa\", \"Jumalan kansaa\",\n\"Herran kansaa\". (2 Aik. 7: 14.) Ja kun, niinkuin olemme nähneet,\nvaltakunnan ensimäinen eli hengellinen siunaus tulee hengellisen\nIsraelin osaksi ja toinen eli maallinen siunaus tulee ensin\nluonnollisen Israelin osaksi, ei se kumminkaan pysähdy siihen, sillä\nkuka hyvänänsä tahtoo voi tulla israelilaiseksi: harjottamalla\nAabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta voi koko ihmissuku tulla oikeiksi\nisraelilaisiksi, \"Jumalan kansaksi\". Niinmuodoin selittää profetta\nJesaja, että kun Israel valtakuntaa perustettaessa kutsutaan takasin\nJumalan suosioon, käsittää se \"_kaikki, jotka minun (Jehovan) nimelläni\nnimitetään_, ja jotka minä kunniakseni olen luonut, tehnyt ja\nvalmistanut\". (Nimi Israel sovitetaan silloin kaikkiin, jotka ovat\nJumalan kansaa.) -- Jes. 43: 7; Room. 9: 26, 33; 10: 13.\n\n\"Silloin Herra, minun Jumalani, on (siten) tuleva ja kaikki pyhät sinun\nkanssasi (siten yhdistettyinä).\" (Sak. 14: 5.) Kun Jumalan aika on\ntäydelleen tullut, kun pakanain ajat ovat loppuneet, kun suuren\nsovintopäivän (Evankelikauden) uhraaminen on loppunut, kun ylimäinen\npappi on täyttänyt sovituksen, ei ainoastaan oman \"ruumiinsa\",\nseurakunnan, edestä vaan myöskin oman \"perheensä\" ja \"kaiken kansan\"\nedestä, sekä astuu siunaamaan kaikkea kansaa, silloin otetaan Jehovan\nkirous, kuoleman tuomio, pois maasta, hänen astinlautansa tabernakkeli\ntunnustetaan taas ja sen kaunistaminen vanhurskaudessa ja totuudessa ja\npyhässä rakkauden hengessä alkaa silloin ja jatkuu, kunnes\nTuhatvuotiskauden lopussa kaikki, jotka haluten vanhurskautta, ovat\nsaavuttaneet täydellisyyden ja kaikki haluttomat ovat hävitetyt. --\nApt. 3: 23; Ilm. 20: 9.\n\nJatkaen kuvaustaan ilmottaa profetta tästä päivästä, jolloin maa tulee\nasteettain ihanaksitehdyksi Jehovan astinlautana:\n\n\"Ja tapahtuu sinä päivänä, ettei valkeutta ole; loisteet pimentyvät. Ja\nse on oleva erikoinen päivä, joka Herralle tuttu on; ei se ole päivä\neikä yö; vaan tapahtuu, että ehtoolla on valkeus.\" -- Sak. 14: 6, 7.\nMuutamat ovat asettaneet tässä kuvatun päivän yhteen \"koston päivän\"\nkanssa, joka on \"pimeyden ja sumun päivä, pilven ja synkeyden päivä\"\n(Joel. 2: 2; Sef. 1: 15), ja raamatunkääntäjät ovat nähtävästi\nkoettaneet saada ne sopusointuun toistensa kanssa käännöksiensä kautta.\nNiin ei kumminkaan ole. Päivä, johon Sakaria tässä viittaa ainoastaan\nosittain valoisana, on Tuhatvuotiskauden päivä, sillä vaikka\nvanhurskauden aurinko nousee ylös ja valaisee hajottaakseen maan\nsynnin, taikauskon ja kuoleman sairaudenmyrkyn, on se kumminkin\nainoastaan osittain valoisa, koska se yhtämittaa on tekemisissä\nlangenneen suvun sukupolvien kanssa toisen toisensa perästä, aina sitä\nmukaa kuin ne tulevat esille haudoista, ja joista ensin herätetyt ovat\nerilaisissa ennalleenasettamisen asteissa täydellisyyttä kohden. Mutta\nkuinka virkistävä onkaan vakuutus siitä, että sinä päivänä, jolloin\nJehova taas asettaa jalkansa astinlaudalleen ei enää ole \"synkeyttä\",\nja että maailma tämän tuhatvuotispäivän lopussa, sensijaan että olisi\ntullut pimeämmäksi, on saavuttanut korkean Jehovan tiedon keskipäivän\nvalon, ja että sen aurinko ei koskaan laske.\n\nViittaus elämänveden virtoihin, jotka juoksevat Jerusalemista\ntänä tuhatvuotisena päivänä, jolloin Jehova taas asettaa\njalkansa astinlaudalleen (Sak. 14: 8, 9), muistuttaa meitä\nsamanlaisesta todistuksesta Hes. 47: 1--12 ja Ilm. 22: 1, 2, jossa\nennalleenasettamissiunaukset esitetään samassa \"elämänveden\"\nvertauskuvassa, \"elämän veden\", joka lähtee tuhatvuotisen valtakunnan\nistuimelta, ja josta jokainen, joka tahtoo, saa juoda vapaasti, sekä\nijankaikkisen elämän hedelmiä antavien puiden vertauskuvassa,\npuiden, joiden lehdet parantavat maan katuvan kansan kaikesta\nepätäydellisyydestä.\n\nOi niin! \"Herra on kaiken maan kuningas.\" Hänen valtakuntansa on\nsilloin tullut, niinkuin hänen uskollisensa ovat kauvan rukoilleet, ja\ntämän päivän lopussa tapahtuu Jumalan tahto maan päällä niinkuin se\ntapahtuu taivaassa. Jumalan astinlauta on silloin tosiaankin ihana,\nniinkuin on kirjotettu:\n\n\"_Niin totta kuin minä elän, niin koko maailma täytetään Herran\n(Jehovan) kunnialla_.\" -- 4 Moos. 14: 21; Jes. 11: 9; Hab. 2: 14.\n\n\n\n"]