[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fogRdw_wt57bk6w90SaWe_3koT5q1_9lR9VP3As-OkgI":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":13,"language":14,"yearPublished":15,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":7,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":20,"gutenbergSummary":7,"gutenbergTranslators":21,"gutenbergDownloadCount":7,"aiDescription":22,"preamble":23,"content":24},1819,"Tieteen tyranni","Karila, Olli (oik. Pärnänen, Niilo) 1897-1936)",null,"1819-karila-olli-tieteen-tyranni","1819__Karila_Olli__Tieteen_tyranni","Kaksinäytöksinen jännitysnäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1927,6101,38757,true,[],[],[],"Kaksinäytöksinen jännitysnäytelmä sijoittuu Mustolan kartanoon, jossa itsevaltias kemiantohtori Samuel Takanen hallitsee lähipiiriään. Tohtorin pakkomielle tieteellisiin kokeisiin on saattanut sukukartanon rappiolle, ja nuoren Inkerin avioliittohaaveet törmäävät setänsä itsepäisyyteen. Tapahtumiin liittyy myös murtovarkaaksi tekeytyvä näyttelijä.","Olli Karilan 'Tieteen tyranni' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1819.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","TIETEEN TYRANNI\n\nKaksinäytöksinen jännitysnäytelmä\n\n\nKirj.\n\nOLLI KARILA\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto Osakeyhtiö,\n1927.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nSamuel Takanen, kemiantohtori.\nInkeri, hänen veljentyttärensä.\nViljo Santanen, näyttelijä.\nEino Rae, sanomalehtimies.\nMartta, Takasen palvelijatar.\n\nAika nykyinen.\n\n\n\nHUOMAUTUKSIA ESITTÄJILLE.\n\n_Tohtori Takanen_, karkeuteen saakka voimakas, itsepäinen,\nitsevaltainen, yksipuolinen tiedemiestyyppi. Pitkä, tukeva, noin 50\nvuoden ikäinen.\n\n_Inkeri_, noin 20-vuotias, miellyttävä, keskikokoinen. Pohjaltaan vieno\nja naisellinen, herkkä, mutta voimakkaaseenkin tunneilmaisuun kykenevä.\n\n_Santanen_, noin 25-28 vuoden ikäinen, pitkähkö, solakka. Reipas,\nkäytännöllinen, haaveilematon. Hänessä on hyvä annos iloista ja\nhuoletonta poikamaisuutta.\n\n_Rae_, noin 30-35 vuoden ikäinen, keskikokoinen, tukevahko. Hidas,\nmaltillinen; hiukan, mutta ei paljon, ylimielinen; ärsyttävä\nrauhallisuudessaan.\n\n_Martta_, noin 45-50 vuoden ikäinen, vanha maalaisherrastalon\npalvelijatar. Yksinkertainen, suulaanpuoleinen, hyväntahtoinen.\n\nPuvut. Tohtori Takanen on puettu yksinkertaisesti, hiukan nukkavierusti\nja vanhakuosisesti; Santanen mahdollisimman muodikkaasti ja\naistikkaasti, mutta ei liioitellun keikarimaisesti ensimmäisessä\nnäytöksessä, toisessa näytöksessä sensijaan \"murtovarkaaksi\"\nsadetakissa ylöskäännettyine kauluksineen ja lippalakissa, ehkä myös\nvaleparta, joka viimeisessä kohtauksessa riisutaan. Rae puettu\nhillitysti, ensimmäisessä näytöksessä hiukan värittömästi. Toisessa\nnäytöksessä palttoo yllä. Inkerillä ensimmäisessä näytöksessä ensin\nkevyt kampauspusero, sitten syyskesäinen leninki, aistikas, mutta\nyksinkertainen. Toisessa näytöksessä sadetakki tai kävelypuku. Martta\nensimmäisessä näytöksessä puettu siistiin palvelijattarelle sopivaan\npukuun, toisessa näytöksessä hänelläkin paltto ja hattu.\n\nTapahtumapaikka on Takasen ruokasali ensimmäisessä näytöksessä ja\ntohtorin kokoelmahuone toisessa näytöksessä. Mustola on pienehkö\nherraskartano lähellä jotakin suurempaa kaupunkia. -- Ensimmäisen ja\ntoisen näytöksen välillä on kulunut kaksi vuorokautta.\n\nVuodenaika: syyskesä.\n\nSantasen on toisessa näytöksessä muistettava, että tohtori näkee hänet\nluukusta, ja siksi näyteltävä \"murtovarasta\" mahdollisimman osuvasti.\nKatsomonkaan ei ole päästävä täyteen varmuuteen asian oikeasta\nlaidasta. Luukun takaa puhuttaessa on muistettava pitää huoli siitä,\nettä vuorosanat kuuluvat katsomoon.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nYksinkertaisesti, mutta hauskasti kalustettu ruokasali. Ovet oikealla\nja perällä. Vasemmalla ikkuna puutarhaan. Astiakaapin päällä,\nmuutamalla tuolilla, kukkatelineen reunalla y.m. paikoissa erilaisia\nlasisia pulloja, tölkkejä ja astioita, jotka sisältävät erinäköisiä\naineita.\n\n_Inkeri_ (istuu kampauspusero yllään ruokapöydän ääressä).\n\n_Martta_ (tulee perältä kantaen kahvitarjotinta). Hyvää huomenta,\nInkeri-neiti. Tässä on kahvia. Siihen ei ole sekoitettu mitään\nmyrkkyjä. En poistunut hetkeksikään lieden äärestä. Ohoh tätä elämää!\n(Kaataa kahvia kuppiin ja tarjoo Inkerille.) Olkaa hyvä!\n\n_Inkeri_ (maistettuaan kahvia). Yhäkö Martta pelkää niitä myrkkyjä?\n\n_Martta_ (leveästi). Ja että neiti kysyykin! Senkin jälkeen, kun\nsikakin kuoli!\n\n_Inkeri_ (naurahtaen). Mutta setä sanoi sian kuolleen sydänhalvaukseen.\n\n_Martta_ (halveksivasti). Vai sydänhalvaukseen! Onko ikinä kuultu hyvin\nsyötetyn sian kuolleen sydänhalvaukseen! Ei, sanon minä. Tohtori\n_myrkytti_ sen. Hän _kokeili_. Kyllä sen tietää jo. Joka paikassa\ntäällä on noita myrkkyjä ja sekoituksia. Tuossa ja tuossa ja tuossa!\n(Osoittaa vuoron perään lasiastioita.) Ilmakin täällä on myrkytetty.\nAina saa kulkea kuolemanpelossa. Etenkin senjälkeen, kun tuo sikakin\nkuoli. Ja se oli hyvä sika ja lihava sika. Olisi siinä ollut\njoulukinkkua! Ohoh! (Kiihtyen.) Enkä minä enää jaksa tätä kauan kestää.\nEn olisi kestänytkään, ellei olisi ollut Inkeri-neitiä. Enhän ole\nvoinut jättää teitä tänne yksinänne. Ja kaikki muut ovat lähteneet.\nKalle-renki lähti, ja Hilma lähti, ja Pekkakin lähti. Kaikki sanoivat,\netteivät he myrkkytohtoria rupea palvelemaan. Jokainen toki senverran\nomaa henkeään rakastaa. Eihän tohtorista milloinkaan tiedä, mitä se\ntekee. Niinkuin silloinkin, kun kokeili Kallen kanssa. Syötti hänelle\nmitä lie syöttänyt, niin että Kallella oli sitten maha kaksi päivää\nkipeä. Ei täällä uskalla oikein liikkuakaan noiden pullojen takia, ei\nvettä juoda, ellei ole sitä suorastaan kaivosta hakenut, eikä syödä,\nellei ole itse koko ajan ruokaa vahtimassa. Ja mistäpä sen tietää,\nvaikka tohtorin päähän pälkähtäisi jonakin päivänä myrkyttää kaivokin.\nSitä ei voi ollenkaan tietää!\n\n_Inkeri_ (tyynnyttäen). No, no, eihän nyt niin hullusti ole.\n\n_Martta_ (jyrkästi). Paljon hullumminkin. Mutta nyt siitä toki loppukin\ntulee, kun tohtori lähtee ulkomaille.\n\n_Inkeri_ (kummissaan). Ulkomaille! Mistä Martta sen tietää?\n\n_Martta_. Kuulin. Tohtori puheli sen sanomalehtimiehen kanssa\npuutarhassa, kun olin vierashuonetta siivoamassa. Ikkuna oli auki, ja\nminä kuulin joka sanan.\n\n_Inkeri_. Entä me?\n\n_Martta_ (venyttäen). Meidät lähetetään Ulla-tädin luo.\n\n_Inkeri_. Ulla-tädin luo! Ei ikinä!\n\n_Martta_. Varmasti. Kuulin tohtorin sanovan niin. Hän lähtee\ntieteellisiä tarkoituksia varten ulkomaille, ja meidät lähetetään\nUlla-tädin luo. Ja Mustola jää aivan autioksi.\n\n_Inkeri_. Onkohan Martta nyt kuullut oikein? Minä en asiasta tiedä\nmitään.\n\n_Martta_. Oikeinko kuullut? Kyllä tohtori huutaa niin kovasti, että\nhuonokuuloisempikin kuin minä siitä selvän saa. Hän puhui kaikesta\nsille sanomalehtimiehelle, joka tuli tänä aamuna. Se pannaan lehteen;\nsekin, että me lähdemme Ulla-tädin luo. Huh, se hirvittävä ihminen, se\nUlla-täti, mutta, Luojan kiitos, hänen luonaan ei ole myrkkyä eikä hän\n_kokeile_!\n\n_Inkeri_ (miettiväisenä). Setä lähtisi ulkomaille! Se on ihmeellistä.\nHän, joka kai ei pariin vuoteen ole käynyt kylässäkään. Milloin hän\nlähtisi?\n\n_Martta_. Ylihuomenna.\n\n_Inkeri_. Ei, tämä tuntuu salaperäiseltä. Ja miksi hän ei olisi mitään\nminulle sanonut? Mitä se sanomalehtimies täällä oikein tekee?\n\n_Martta_. En minä tiedä. Mutta setä näyttelee sille kaikki ja puhuu\npaljon. Ja sitten siitä on kirjoitettava lehteen.\n\n_Inkeri_. Tämä on salaperäistä. Setä ottaa vastaan sanomalehtimiehen,\nhän, joka tuskin lukee sanomalehtiäkään, antaa haastatella itseään,\npuhuu ulkomaanmatkastaan! Ei, tämä on ihmeellistä.\n\n_Martta_. Olkoon vain. Mutta pääasia on se, että tohtori lähtee ja että\nme pääsemme rauhaan myrkyistä. Senjälkeen kun sikakin kuoli...\n\n_Inkeri_ (on juonut välillä kahvia, nousee). Kas niin, kiitos nyt!\nPitää lähteä pukeutumaan. Astiat saa korjata! (Poistuu oikealle.)\n\n_Martta_ (alkaa korjata astioita pöydältä, välttelee pelokkaasti\ntohtorin pulloja ja sekoituksia. Ikkunaan koputetaan varovaisesti,\nmutta lujasti. Martta säpsähtää, tarjotin vapisee hänen kädessään.\nViljo Santasen pää nousee näkyviin.) Taivas, kuka se on!\n\n_Santanen_ (kömpii ikkunasta). Hst! En minä ole taivas, vaan Viljo\nSantanen! Päivää, Martta.\n\n_Martta_ (tuijottaa häneen kummissaan). Herranen aika, herra Santanen!\n\n_Santanen_. Niin juuri. (Katselee ympärilleen.) Mitäs tänne kuuluu?\n\n_Martta_. Voi, voi, eipä mitään. Täällä vain myrkytetään.\n\n_Santanen_. Vai myrkytetään. Kuka täällä on myrkytetty?\n\n_Martta_. No, se suuri sikammekin kuoli. Tohtori kokeili.\n\n_Santanen_ (osaaottavasti). Vai niin hullusti. Mitenkä se tapahtui?\n\n_Martta_. En minä vain tiedä. Vielä edellisenä iltana oli sika aivan\niloinen, kun vein sille ruokaa. Ja hyvä ruokahalukin sillä tuntui\nolevan. Ja aamulla se oli kuollut, ihan kuollut.\n\n_Santanen_. Sepä hullua!\n\n_Martta_. Niin. Tohtori sanoo, että sillä oli sydänhalvaus, mutta eihän\ntoki sioilla ole sydänhalvauksia. Tohtori varmasti kokeili ja antoi\nsille jotakin myrkkyä liian paljon. -- Mutta eihän herra Santasta ole\nnäkynytkään pitkiin aikoihin.\n\n_Santanen_ (naurahtaa huolettomasti). Ei, ei sen jälkeen kun tohtori\najoi minut pellolle.\n\n_Martta_. Kuinkas te siis nyt uskalsitte...?\n\n_Santanen_ (keskeyttää). Tullako ikkunasta? Ka, tohtori taitaa olla\ntuolla sivurakennuksessa, ja hän olisi nähnyt, jos olisin tullut\novesta. Minun täytyy saada tavata Inkeriä. Missä hän on?\n\n_Martta_. Omassa huoneessaan. Pukeutumassa. Voi, voi, kyllä se raukka\nnyt mahtaa tulla iloiseksi. Sillä onkin ollut niin ikävä täällä.\n\n_Santanen_. Minuako?\n\n_Martta_ (iskien viekkaasti silmää). Kysykää itse neidiltä. Eihän ne\nole minun asioitani. Mutta tuossahan hän tuleekin. (Inkeri tulee\noikealta ja pysähtyy.) Jaa, minun täytyykin lähteä tästä aamiaista\nlaittamaan. (Poistuu perälle.)\n\n_Santanen_. Inkeri, hyvää huomenta!\n\n_Inkeri_ (hiljaa ja arasti). Viljo!\n\n_Santanen_ (reippaasti). Minä itse.\n\n_Inkeri_. Kuinka sinä...?\n\n_Santanen_. Tulinko? Ikkunasta, ikkunasta. Se on mukavan alhaalla. Ja\nkun minut on kerran ovesta pellolle ajettu, ajattelin, että paras olisi\ntulla ikkunasta.\n\n_Inkeri_ (nuhdellen ja ihaillen). Viljo!\n\n_Santanen_. Niin, niin. Minun täytyi, minun täytyi saada tavata sinua.\nOlethan saanut kirjeeni?\n\n_Inkeri_. Kirjeesi? En, en ainoatakaan.\n\n_Santanen_. Äh, olisihan minun pitänyt se tietää. Setäsi on tietenkin\nne takavarikoinut.\n\n_Inkeri_. Voi, niin kai. Ja tiedätkö, mitä setä nyt aikoo?\n\n_Santanen_. En, mutta sen tiedän, että setä on tarjoutunut\nhaastateltavaksi ja että toimittaja Eino Rae, hyvä ystäväni, on täällä\nparhaillaan. Tulimme muuten yhdessä. Ukolla on joitakin ihmeellisiä\naikomuksia.\n\n_Inkeri_. Sinäkin sanot niin. Minä ajattelin samaa. Viljo, setä aikoo\nlähteä ulkomaille.\n\n_Santanen_ (viheltää hiljaa). Ulkomaille! Sepä on uutta ja ihmeellistä!\n\n_Inkeri_. Niin. Ja minut hän lähettää Martan kanssa Ulla-tädin luo.\n\n_Santanen_. Yhä paranee, yhä paranee! Ulkomaille! Kuules, minä lähden\nmyös.\n\n_Inkeri_ (pelästyen). Sinäkö?\n\n_Santanen_. Niin, olen saanut näyttelijästipendin ja hiukan muutakin\navustusta. Viivyn ainakin puoli vuotta.\n\n_Inkeri_ (masentuneena). Kuinka hauskaa!\n\n_Santanen_. Mutta sitä ennen on asiamme saatava järjestetyksi. Sinun on\ntultava vaimokseni, ja sitten me lähdemme yhdessä.\n\n_Inkeri_ (järkkyneenä). Oh, Viljo!\n\n_Santanen_ (vetää Inkerin vasemmalla olevalle sohvalle istumaan). Niin,\nInkeri, sen olen päättänyt. Minä puhun suuni puhtaaksi sedällesi,\ntuolle myrkkytohtorille, holhoojallesi. Isä-vainajasi tahto ei olisi\nollut sama kuin sedän. Sinä olet nyt jo yli kahdenkymmenen. Vajaan\nvuoden kuluttua olet täysi-ikäinen. Setäsi ei saa sinua kieltää ja\nestää ja tuhlata sinun perintöäsi hulluihin sekoituksiin. Mustola, tämä\nkaunis tila, on päästetty kokonaan rappeutumaan, Mustola, jonka isäsi\nsai niin hyvään kuntoon. Setäsi puuhista on tehtävä loppu. Hänellä on\nkyllä itselläänkin varoja riittävästi. Sedän holhouksesta on tehtävä\nloppu ja sinun kärsimyksistäsi muutenkin. Sinuahan pidetään täällä\nMustolassa kuin luostarissa tai vankilassa. Ainoana seuranasi on vanha\nMartta ja setäsi, joka ei muuta ajattele eikä muusta puhu kuin\nmyrkyistään. Ei, minä en ole Viljo Santanen enkä mikään, ellei tästä\ntule loppua. Ja toista kertaa ei minua yhtä helposti pellollekaan\najeta!\n\n_Inkeri_. Niin, mutta edellisellä kerrallahan...\n\n_Santanen_ (keskeyttää). Minä muka suutelin sinua. Ja sekö olisi pätevä\nsyy! Omaanihan minä suutelin. (Hiljemmin.) Inkeri, rakastathan minua!\n\n_Inkeri_ (hiljaa). Tiedäthän sen.\n\n_Santanen_ (iloisesti). No sitten ei muuta kuin tämä... (Suutelee\nheikosti vastustelevaa Inkeriä.)\n\n_Inkeri_. Viljo, Viljo!\n\n_Santanen_. Ei tee mitään. Mutta kuules...\n\n_Inkeri_. Mitä?\n\n_Santanen_. Minulla olisi niin paljon puhumista sinulle ennenkuin\ntapaan setäsi. Täällä hän voi minut yllättää ennen aikojaan. Tehdään\nniin, että minä livahdan tästä ikkunasta puutarhaan ja sinä saavut\nsinne aivan heti oven kautta. Rannalla saamme olla rauhassa.\n\n_Inkeri_. Hyvä, kyllä minäkin uskallan. Mene vain!\n\n    (Santanen poistuu ikkunasta ja Inkeri perältä; hetken kuluttua\n    tulee perältä Martta lattialuuta ja pölyriepu kädessään. Ryhtyy\n    siivoamaan huonetta ja osoittaa koko ajan koomillista pelkoa\n    tohtorin pulloja ja astioita kohtaan, uskaltamatta niihin tarttua\n    käsiksi. Siirtelee niitä tuoleineen, tukkii nenäänsä lähellä\n    ollessaan j.n.e. Vähän ajan kuluttua saapuvat tohtori Takanen\n    ja Rae. )\n\n_Tohtori_ (viittaa tuolia). Olkaa hyvä! Martta, tuo kahvia! Hetkinen\nvain, herra Rae, tuon heti paperia!\n\n    (Tohtori menee oikealle pysähtyen tarkastelemaan pullojaan.\n    Martta seuraa häntä pelokkaana katseillaan, liikahtamatta\n    paikaltaan, ennenkuin tohtori on poistunut.)\n\n_Rae_ (hyvin hitaasti ja rauhallisesti). Kiitos, en halua kahvia. Minä\nmieluummin juon vettä. (Tarttuu yhteen vesikarahviin ja yrittää kaataa\nlasiin.)\n\n_Martta_ (ponnahtaa äkisti paikallaan). Herranen aika, ihminen, se on\nmyrkkyä!\n\n_Rae_ (järkkymättömän rauhallisena, laskematta karahvia ja lasia\nkädestään). Myrkkyäkö? Mitä myrkkyä?\n\n_Martta_. En minä vain tiedä. Mutta myrkkyä se on. (Selittäen.) Meidän\nsikakin kuoli myrkkyyn, vaikka tohtori sanoi, että muka\nsydänhalvaukseen. Eihän sioilla voi olla sydänhalvausta?\n\n_Rae_. En tiedä. Kyllä ainakin hevosilla on keuhkotauti.\n\n_Martta_ (jääden miettimään). Niin, tosiaankin...\n\n_Rae_ (kaataa muutaman pisaran pullosta lasiin; maistaa). Hm,\narsenikkia. Niin, tämä on liian voimakasta juotavaksi janoon. Onko\nteillä myrkytöntäkin vettä?\n\n_Martta_. On, on, on toki. (Aikoo lähteä.)\n\n_Rae_ (viittaa häntä pysymään paikoillaan). Kuulkaapas, tiedättekö,\nonko täällä äsken käynyt muuan herra?\n\n_Martta_. Ahaa, herra Santanenko?\n\n_Rae_. No esimerkiksi.\n\n_Martta_. On, hän tuli ikkunasta ja kai hän ikkunasta lähtikin. Hän on\nnyt neidin kanssa kävelemässä. Mutta hst! Siitä ei saa puhua\ntohtorille!\n\n_Rae_. Minä en liikoja puhu. Vai ikkunasta!\n\n_Martta_. Niin, kun hänet viime kerralla ajettiin ovesta ulos.\n\n_Rae_ (ikäänkuin yrittää hymyillä). Sepä nerokasta!\n\n_Martta_ (käsittämättä). Niin, herra Santanen on hyvin hauska ja mukava\nmies.\n\n_Rae_. Epäilemättä, epäilemättä! Saisitteko hänelle sanotuksi, että\nolen täällä ja että minulla olisi yhtä ja toista hänelle puhuttavaa?\nTohtori poistuu kohta kokeiluhuoneeseensa. Silloin herra Santasen\nsopisi tulla tapaamaan minua. Joko ovesta tai ikkunasta. Voitteko saada\nhänelle tämän sanotuksi?\n\n_Martta_. Aivan varmasti. Kyllä minä sanon. (Poistuu perältä.)\n\n_Tohtori_ (tulee oikealta, kädessään kirjoituspaperia). Kas tässä,\nolkaa hyvä! Oletteko juonut kahvia?\n\n_Rae_. Ei, kiitos, minä en halua.\n\n_Tohtori_ (katsahtaen karahviin ja lasiin; tiukasti). Oletteko juonut\ntästä?\n\n_Rae_ (rauhallisesti). Ei, kiitos, en käytä arsenikkia.\n\n_Tohtori_ (yrittää leimahtaa suuttumukseen, mutta hillitsee itsensä).\nNo niin, asiat lienevät nyt teillä selvillä! Erittäinkin se, mikä\nkoskee kokoelmiani?\n\n_Rae_. Kyllä.\n\n_Tohtori_. Että niiden joukossa on useita erittäin kallisarvoisia\nkulta- ja jalokiviteoksia, esineitä, joiden puhtaasti rahallinenkin\narvo on suuri?\n\n_Rae_. Kyllä.\n\n_Tohtori_. Ja että ne ovat sijoitetut sivurakennuksen puistonpuoliseen\nkulmahuoneeseen toisessa kerroksessa?\n\n_Rae_ (yksitoikkoisesti). Kyllä.\n\n_Tohtori_ (kiivastuen). Ja että minä lähden ylihuomenna ulkomaille? Ja\nettä veljentyttäreni lähtee vierailulle?\n\n_Rae_ (entistä hiljemmin). Kyllä.\n\n_Tohtori_ (korottaa ääntään entistä enemmän). Ja että tila jää aivan\nautioksi?\n\n_Rae_ (tekeytyen niinkuin ei olisi oikein kuullut). Anteeksi, miten se\nolikaan?\n\n_Tohtori_ (menettäen kokonaan malttinsa ja huutaen). Ja että tila jää\nkokonaan autioksi?\n\n_Rae_ (vilkaisten ärsyttävän rauhallisesti muistikirjaansa). Niin,\nniin, aivan oikein, tila jää aivan autioksi. Kyllä muistan.\n\n_Tohtori_ (ponnistaa itsensä rauhallisemmaksi). Pyydän teitä siis\nkirjoittamaan haastattelun valmiiksi täällä, voidakseni sen tarkastaa.\nHaluan, että kaikki tulee täsmällisesti esitetyksi. Olkaa hyvä, voitte\nkirjoittaa täällä! (Ohjaa Rakeen oikealle.)\n\n_Rae_. Kiitos. (Poistuu oikealle.)\n\n_Tohtori_ (kävelee hetkisen edestakaisin tyynnytellen itseään.\nTarkastelee pullojaan. Huutaa kerta kerralta kovemmin). Martta, Martta,\nMartta!\n\n_Martta_ (huutaen kulissien takaa). Täällä, täällä! (Syöksähtää esille\nperältä.) Mitä?\n\n_Tohtori_ (viittaa pulloihin ja astioihin). Martta kantaa nämä\nkokeiluhuoneeseen.\n\n_Martta_ (väistyen askeleen taapäin). Minäkö?\n\n_Tohtori_ (kiivastuen). Sinä tietenkin!\n\n_Martta_ (katselee pulloja hetkisen, päättävästi). En minä koske\nniihin. Niissä on myrkkyä.\n\n_Tohtori_ (huutaen). Hupsu!\n\n_Martta_ (lujana). Mitä vain, mutta en minä niihin koske. (Ratkeaa\nnyyhkimään.) On se henki rakas minullekin!\n\n_Tohtori_ (haroen tukkaansa kärsimättömänä). Voi härkäpäätä! Voi\nhupsua! No, sanon minä! Tuo tarjotin!\n\n_Martta_ (pistäytyy hakemassa tarjottimen, laskee sen sukkelasti\npöydälle). Olkaa hyvä!\n\n_Tohtori_ (kiivastuu aivan silmittömästi). No joutuin nyt! Lado pullot\nja astiat siihen! Sukkelaan!\n\n_Martta_ (epäröi tuskallisena).\n\n_Tohtori_ (jyräyttäen). No!\n\n_Martta_ (alkaa latoa pulloja tarjottimelle osoittaen kaikin tavoin\nliioiteltua pelkoa ja inhoa; tohtori tekee kärsimättömiä liikkeitä).\nTässä ne nyt ovat!\n\n_Tohtori_. Nyt tuo Martta tarjottimen kokeiluhuoneeseen! Mars!\n\n    (Tohtori ja Martta poistuvat perältä, Martta tarjotinta\n    kantaen, horjuvana ja vapisevana.)\n\n_Rae_ (tulee oikealta poltellen savuketta. Katsahtaa perälle ja kävelee\nnäyttämöllä tarkastellen kaikkea uteliaasti. Pistäytyy hetkiseksi\nperälle ja tulee takaisin. Avaa sitten ikkunan ja katselee ulos.\nVarjostaa kädellä silmiään ja huutaa selvästi, mutta hillitysti).\nViljo! Viljo!\n\n_Santanen_ (tulee hetkisen kuluttua ikkunan ulkopuolelle, hiljaa). Hei!\n\n_Rae_. Ei hätää. Myrkkymestari on omassa kammiossaan ja viipyy siellä.\nTulkaapa sisälle, minulla on hiukan asiaa. Martta ei kai päässyt\nsinulle mitään sanomaan.\n\n_Santanen_ (puhuen ikkunan takana). Inkeri, ole hyvä ja kierrä ovesta.\nMinä loikkaan tästä ikkunasta. Tämä alkaa olla jo tuttu tie. (Tulee\nsisään ikkunasta ja hetken kuluttua myös Inkeri perältä.) Terve, terve!\n(Kättelee Raetta.) Saanko esittää: toimittaja Rae ja neiti Takanen!\n(Rae ja Inkeri kättelevät.)\n\n_Rae_ (rauhallisen kohteliaasti). Onnittelen teitä, mutta erittäinkin\nViljoa!\n\n_Inkeri_ (hämillään, mutta säteilevänä). Oh, kiitos!\n\n_Santanen_. Niin, kyllä kelpaakin onnitella! Mutta asiaan, asiaan, hyvä\nystävä! Tämän talon lattiat ovat minulle kuumanlaisia.\n\n_Rae_ (hitaasti tapansa mukaan). Niin, täällä haudotaan jotakin, en\ntosin voi aivan varmasti sanoa mitä, mutta omat aavistukseni minulla\non. Herra tohtorinhan pitää matkustaa ulkomaille?\n\n_Inkeri_. Niin, niin minä olen kuullut.\n\n_Rae_ (kuin edellä). Hän ei matkusta.\n\n_Santanen_. Ei matkusta?\n\n_Rae_. Ei. Kirjoitan kyllä lehteen, että hän matkustaa ylihuomenna. Ja\nniin hän myöskin itse sanoo. Mutta hän ei matkusta.\n\n_Inkeri_. Kuinka niin? Mistä sen tiedätte?\n\n_Rae_. En tiedä, mutta päättelen. Pari seikkaa: hänen tavaroitaan ei\nole alettukaan pakata, hän ei ole tähän saakka puhunut sanaakaan\nmatkastaan. Ja toiseksi: hän laittoi juuri tuolla kokeiluhuoneessa\nerään seoksen. Hm, hän sanoi, että neljän päivän kuluttua siis nähdään,\nmitä tästä tulee. Minä en sanonut mitään, mutta ajattelin, että neljän\npäivän kuluttua hänen pitäisi olla kaukana koko Suomesta.\n\n_Santanen_ (tarttuen päähänsä). Tämä tuntuu ihmeelliseltä!\n\n_Rae_. Ei, se on vain epäjohdonmukaista. Ja muutenkin. Minut kutsutaan\ntänne, huomatun tiedemiehen luo, haastattelemaan häntä tieteellisistä\ntöistä. Hän puhelee niistä minulle viisi minuuttia, aivan ylimalkaista,\nmitätöntä, kelvotonta. Mutta hänestä on erittäin tärkeää, että teen\nlehdessä selkoa hänen joistakin kulta- ja jalokivikokoelmistaan,\nmainitsen tarkkaan, missä niitä säilytetään, että niitä säilytetään\npuukaapeissa, että hän lähtee ulkomaille, että hänen veljentyttärensä\n(Kumartaa kevyesti Inkerille) lähtee vierailulle ja että tila jää\nautioksi. Autioksi, hän painosti sitä monta kertaa.\n\n_Inkeri_. Tämähän on suorastaan salaperäistä!\n\n_Rae_. Muitakin huomioita olen tehnyt, mutta en puhu niistä vielä. Olen\nmelkoisen kokenut neekeri, eikä minua vähällä hämmästytetä, mutta\nsanon, että ellei tähän ole koiraa haudattuna, ja oikein lihavaa\nkoiraa, niin en totta vieköön ole sitten milloinkaan valehdellut.\n\n_Santanen_. Juttu alkaa tosiaankin näyttää monimutkaiselta.\n\n_Inkeri_. Minua alkaa vähitellen peloittaa. Martta pelkää sedän\nseoksia. Mitä tämä merkitsee? Setä sanoo lähtevänsä ulkomaille eikä\nlähdekään! Ja meidän on Martan kanssa lähdettävä pois. Ja rakennukset\njäävät autioiksi!\n\n_Rae_. Niin, autioiksi! Siinä on, sanon minä, asian ydin, olkaa varma\nsiitä.\n\n_Santanen_. Autioiksi, autioiksi! Kunpa jotakin ymmärtäisin! Mutta en\nminä ole mikään salapoliisi.\n\n_Rae_. En minäkään ole. Mutta ei tässä kai mitään Sherlock Holmeseja\ntarvitakaan. Otetaan asiasta selvä.\n\n_Santanen_. Niin, otetaan vain. Minullahan on nyt aikaa. Entä sinulla?\n\n_Rae_. Tällaiseen aina. Mutta nyt minun täytyy lähteä kirjoittamaan\nhaastatteluni valmiiksi. Siitä tulee ihmeellinen tekele. Entä sinä?\n\n_Santanen_ (synkästi). Minä aion kosia. Mutta pelkään, että minut\najetaan pellolle. (Inkeri kääntää päänsä ja huokaa kuuluvasti.)\n\n_Rae_ (hymyilee heikosti). No, älähän pelkää. Sinä tulet ikkunasta\ntakaisin. Ja olenhan minäkin apuani luvannut. (Poistuu oikealle.)\n\n_Inkeri_ (nojaa Santaseen). Voi, Viljo, kuinka elämä on surullista!\n\n_Santanen_ (hyväillen häntä hellästi). Älähän menetä rohkeuttasi,\ntyttöseni! Kyllä kaikki vielä selviää. Pahimmassa tapauksessa me saamme\ntoisemme vuoden kuluttua.\n\n_Inkeri_ (haaveillen). Niin, niin! (Huokaisten.) Mutta sinne on niin\nhirmuisen pitkä aika!\n\n_Santanen_. Niin on. (Jyrkästi.) Enkä minä lähde yksinäni ulkomaille!\nEn! Me lähdemme yhdessä! Inkeri, siitä tulee ihana kuherrusmatka!\n\n_Inkeri_ (kietoen kädet Santasen kaulaan). Voi niin, Viljo! Ah, jospa\nsetä vain suostuisi!\n\n    (Nojaavat toisiinsa. Heidän nojatessaan tulee Tohtori perältä.\n    On kuullut Inkerin viime sanat.)\n\n_Tohtori_ (ärjäisten). Ei ikinä, ei ikinä! Lurjus! Roisto! Ulos\ntalosta!\n\n_Inkeri_ (irtautuu pelästyneenä Santasesta). Setä!\n\n_Tohtori_ (pauhaten). Niin, minä! Kenen luvalla tämä lurjus...?\n\n_Santanen_ (koettaa esiintyä hillitysti ja arvokkaasti). Herra tohtori\nTakanen!\n\n_Tohtori_ (yrittää rynnätä hänen kimppuunsa). Ei mitään puheita! Ulos!\nTai minä heitän!\n\n_Santanen_ (menettäen itsehillinnän; uhkaavasti). Herra tohtori!\nMieliurheiluni on nyrkkeily! Ja jiujitstin osaan oivallisesti! Minä\ntahdon puhua, ja minä puhun.\n\n_Tohtori_ (pysähtyen). Mitä sitten?\n\n_Santanen_, Pyydän täten toistamiseen veljentyttärenne ja holhottinne,\nneiti Inkeri Takasen kättä!\n\n_Tohtori_ (kiivaasti käsiään huitoen). Et saa, et saa!\n\n_Santanen_. Ja miksi? Inkeri rakastaa minua.\n\n_Tohtori_. Mutta minä en rakasta.\n\n_Santanen_. Siitä ei olekaan kysymys. Enhän minä teidän kanssanne mene\nnaimisiin.\n\n_Tohtori_. Mutta minä en suostu, en. Sinä olet sitäpaitsi roisto ja\nlurjus, myötäjäismetsästäjä!\n\n_Inkeri_ (on tähän saakka hiukan pelokkaana pysytellyt syrjässä, nyt\nkiivaasti ja lujasti). Setä! Minä en salli, että loukkaat Viljoa sillä\ntavalla! Minä rakastan häntä! Ja ellet anna suostumustasi, olen valmis\nkarkaamaan hänen kanssaan milloin vain. (Jää seisomaan uljaana ja\nuhmaavana tohtorin eteen.)\n\n_Tohtori_. Suu poikki! Sinä olet pikkutyttö etkä ymmärrä asioita! Hän\non myötäjäismetsästäjä, ja sillä hyvä!\n\n_Santanen_. Herra tohtori! Annan anteeksi loukkauksenne! Teiltä ei\nmuuta voi odottaakaan. En voi sille mitään, että Inkeri on varakas,\nmutta en ole myöskään niin hullu, että hänestä sentähden luopuisin.\nEnkä minäkään ole keppikerjäläinen. Ja toiseksi on minulla työni ja\ntoimeni!\n\n_Tohtori_ (äärimmäisen halveksivasti). Työ ja toimi! Näyttelijä!\nKomeljantti!\n\n_Santanen_. Herra tohtori!\n\n_Inkeri_ (syöksähtäen Santasen luo). Viljo! Rakkaani! Vie minut pois\ntäältä!\n\n_Santanen_. Rauhoituhan, tyttöseni, rauhoitu! (Tohtorille.) Herra\ntohtori! Minä puhun suuni puhtaaksi! Te kiusaatte Inkeriä, omaa\nveljentytärtänne! Te olette pitänyt häntä kuin luostarissa, kuin\nvankeudessa! Te ette anna hänen seurustella kenenkään kanssa! Te\nkiellätte häneltä kaikki! Ja, herra tohtori, te tuhlaatte, te, enkä\nminä, hänen perintönsä! Ja mihin? Inhoittaviin, hyödyttömiin\nsekoituksiinne, joita tämä talo on täynnänsä, joka paikka! Te olette\nantanut tämän tilankin vuokralle herraties kenelle! Mustola on\nrappeutunut, sen maat ryöstetty, metsät raiskattu! Ja mitä varten?\nVoidaksenne laitella myrkkyjänne, voidaksenne lisäillä kokoelmianne!\nKyllä minä tiedän. Ja kuitenkin, jos annatte suostumuksenne, unhotetaan\nkaikki! Onhan teille taattu vuotuinen määrä sittenkin, vaikka Inkeri\nmenee naimisiinkin! Te tahdotte vain tehdä kiusaa hänelle ja minulle!\nTeidän menettelynne, herra tohtori, on hävytöntä!\n\n_Tohtori_ (käheästi). Ulos! Mitä uskallat! Minun kattoni alla!\n\n_Inkeri_ (suunniltaan). Ei teidän, ei teidän, vaan minun! Mustola on\nminun!\n\n_Tohtori_ (katkonaisesti, raivoissaan). Inkeri... holhottini... sinä...\nmenet nyt omaan... huoneeseesi... heti paikalla...\n\n_Inkeri_. En.\n\n_Santanen_ (puristaen häntä itseään vasten). Rohkea tyttöni! Minä en\neroa sinusta!\n\n_Inkeri_ (nyyhkyttäen). Olen sinun kuolemaan saakka!\n\n_Santanen_ (toistaen). Kuolemaan saakka!\n\n_Tohtori_ (on hiukan tyyntynyt, katselee heitä myrkyllisesti,\nvaanivasti). Hyvä. Kuulkaa! Annan suostumukseni!\n\n_Santanen_ ja _Inkeri_ (katsovat tohtoriin uskomatta hänen sanojaan).\n\n_Tohtori_ (hitaasti ja vaikeasti). Niin, annan suostumukseni! Yhdellä\nehdolla.\n\n_Santanen_. Ja se on?\n\n_Tohtori_ (huutaa). Martta! Martta!\n\n_Martta_ (tulee perältä pelästyneenä, käsissä mustia pilkkuja,\nnyyhkyttää surkeana). Voi, voi, nyt minä kuolen! Minä kosketin myrkkyä!\nYksi pullo meni rikki! Voi, nyt se taitaa alkaa polttaa! (Näyttää\nkäsiään.)\n\n_Inkeri_ (rientää hänen luokseen). Todella! Mitä niissä on?\n\n_Martta_ (itkien). Myrkkyä! Myrkkyä! Mitäs niissä muuta voisi olla!\nMinä kuolen! Tiesinhän sen, tiesinhän sen! Niinkuin sikakin kuoli. Voi\nInkeri-neiti!\n\n_Inkeri_ (hänkin melkein nyyhkyttäen). Martta kulta, ehkä se ei ole\nvaarallista!\n\n_Tohtori_ (ryntää kärsimättömänä heidän luokseen ja tarkastaa Martan\nkäsiä). Hupsu! Narri! Sehän on mustetta!\n\n_Martta_. Mustetta! Ei ikinä! Niinhän se tohtori sanoi, että\nsydänhalvaukseen se sikakin!\n\n_Santanen_ (tulee Martan luo ja katsoo hänen käsiään). Mustetta se on,\nMartta, mustetta!\n\n_Martta_ (hiukan rauhoittuen). Jos lienee! Kuka tässä enää tietää, mitä\naineita täällä saa käsiinsä ja nenäänsä! -- Mitäs olisi tarvis?\n\n_Tohtori_ (ikäänkuin muistellen). Niin... jaa... niin... vettä!...\n\n_Martta_. Vettä? Myrkkyvettäkö?\n\n_Tohtori_ (jalkaa polkien). Ei, sinä hupsu, vettä, tavallista vettä!\n\n_Martta_ (katoaa nopeasti perälle ja palaa tuoden lasillisen vettä).\nTässä! (Tohtori viittaa kädellä ja Martta poistuu perälle.)\n\n_Tohtori_ (kaivaa taskustaan rasian, avaa sen, ottaa astiakaapista\nteelusikan ja sillä rasiasta jauhetta). Kas tässä! Ota tuo pulveri, juo\nvettä päälle ja kerro sitten, miltä alkaa tuntua!\n\n    (Ojentaa Santaselle lusikan. Rae ilmestyy oikeanpuoliselle\n    ovelle, kuitenkin niin, ettei kukaan näyttämölläolijoista\n    häntä huomaa. Pitää salavihkaa kaikkea silmällä.)\n\n_Santanen_ (ottaen lusikan). Mitä tämä on?\n\n_Tohtori_. Muuatta ainetta.\n\n_Inkeri_ (rientää Santasen luo). Ei, et saa ottaa! Se on myrkkyä! Se\nvoi tappaa!\n\n_Tohtori_. Ellei Santanen ota tuota pulveria, en anna suostumustani.\n(Pilkallisesti.) Tehän olette valmiit antamaan henkenne toistenne\nedestä!\n\n    (Santanen yrittää maistaa, mutta Inkeri sieppaa lusikan haltuunsa).\n\n_Inkeri_. Ei, Viljo, ei, ennemmin minä!\n\n    (Yrittää maistaa. Tohtori rientää väliin ja tempaa lusikan pois.)\n\n_Tohtori_ (ärjyen). Jo riittää ilveilyä! Asia on lopussa! En anna\nsuostumustani! Ja nyt, herra Santanen, poistukaa ja nopeasti!\n\n_Santanen_. Hyvä. Mutta tietäkää, että kun Inkeri tulee\ntäysi-ikäiseksi, me sittenkin menemme naimisiin!\n\n_Tohtori_ (kuin edellä). Menkää vaikka kaksi kertaa! Mutta ei nyt! Ei!\nJa ulos nyt! Ulos! Ulos!\n\n_Rae_ (tulee kuulumattomasti oikealta, rauhallisesti, mutta\nkuuluvasti). Anteeksi, herra tohtori, mutta asiahan oli niin, että tila\njää matkustettuanne autioksi!\n\n_Tohtori_ (pysähtyy huutamisessaan, aukoo suutaan, änkyttää, tekee\nliikkeen niinkuin hyökätäkseen, mutta rauhallisen ja kohteliaan Rakeen\nedessä tyyntyy vasten tahtoaankin). Mi... mi... mitä? Mitä autioksi?\nNiin, jaha, niin, tietysti! Niin, tila jää aivan autioksi! Onko\nhaastattelu kirjoitettu?\n\n_Rae_ (ojentaa joukon papereita hänelle). Tässä, olkaa hyvä!\n\n_Tohtori_ (katsellen vuoroin papereita, vuoroin Santasta). Herra\nSantanen, ymmärrättekö tahtoni?\n\n_Santanen_ (ylimielisesti). Erinomaisesti. Mutta lukekaa vain paperinne\nrauhassa! Aion lähteä yhdessä toimittaja Rakeen kanssa.\n\n_Tohtori_ (poistuen oikealle). Olkoon niinkin. Tulen aivan heti.\n(Poistuu.)\n\n_Rae_ (vilkaisee ovelta hänen jälkeensä, kääntyy muihin, nostaen sormen\nhuulilleen). Heureka!\n\n_Inkeri_. Mitä?\n\n_Rae_. Olen keksinyt. Tiedän. Aavistan. Salaisuus on paljastettu.\nEttekö itse huomanneet?\n\n    (Santanen ja Inkeri pudistavat päätään. Rae tulee\n    heidän luokseen ja kuiskuttelee hetkisen.)\n\n_Santanen_. Niin, todellakin, se ei ole mahdotonta! Hänhän ei osaa\nmuuta ajatellakaan kuin myrkkyjään, tuo kiukkuinen ja itsepäinen jäärä!\n\n_Rae_. Otamme asiasta selvän. Siitä voi olla sinulle apua.\n\n_Santanen_. Ehkäpä, ehkäpä.\n\n_Tohtori_ (tulee oikealta). Hyvä on. Vilkaisin tärkeimmät kohdat.\nKiitän teitä. Hyvästi!\n\n    (Rae kumartaa mitään sanomatta. Inkeri ja Santanen\n    syleilevät nopeasti toisiaan. Tohtori katsoo heitä\n    julmistuneena, mutta ei estä.)\n\n_Santanen_. Näkemiin, Inkeri, näkemiin! (Tohtorille.) Näkemiin!\n\n_Tohtori_ (painokkaasti). Hyvästi ja iankaikkisesti! Ilmoitan vain,\nettä lähden ulkomaille ja että Inkeri lähtee tätinsä luo. Häntä ette\npääse tapaamaan. Hyvästi!\n\n_Santanen_ (uhkaavasti). Herra tohtori, näkemiin! _Näkemiin_!\n\n_Inkeri_ (vienosti). Näkemiin!\n\n    (Rae ja Santanen poistuvat perältä.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nHuone, jonka peräseinällä jommallakummalla puolella on ovi. Toisella\nsivuseinällä ikkuna, jossa on rautaristikko. Ristikon päälle on\nkuitenkin vedetty verhot. Pöytä, jolla on vesikarahvi, laseja, pieni\nrasia, lusikka, kuumemittari ja käsikuvastin. Muutamia tuoleja.\nYksinkertainen vuode tai sohva. Peräseinässä, kauempana ovesta, pieni\nluukku, jota suljettuna tuskin huomaa. Ovessa ei ole sisäpuolella\nkahvaa.\n\n_Tohtori_ (liikuskelee näyttämöllä tarkastellen kaikkea. Tutkii ikkunaa\nja ristikkoa, koettelee ovea, jota ei laske sulkeutumaan, vaan työntää\ntuolin väliin, katselee pöydällä olevia tavaroita. Liikkeet hiipiviä,\nesiintyminen salaperäistä. Hellittämättä ovesta asettaa tuolin syrjään,\nluo sitten viimeisen silmäyksen huoneeseen ja poistuu. Ovi sulkeutuu.\nNäyttämö pimenee äkkiä. Hetkisen näyttämö on tyhjä ja pimeä. Sitten\nkuuluu hiljaista supinaa ja liikehtimistä oven luota, näyttämölle\nlankeaa sähkötaskulampusta valojuova, joka luikertelee sinne ja tänne.\nHiipivä henkilö kulkee näyttämöllä. Pysähtyy. Kuulostelee ja jatkaa\nliikehtimistään. Näyttämö tulee äkkiä valoisaksi.)\n\n_Santanen_ (pysähtyy keskelle näyttämöä, koettaa peittää kasvojaan, on\npeloissaan ja silmäilee ympärilleen. Luukku peräseinällä avautuu.)\n\n_Tohtori_ (luukun takana). Halloo, mies!\n\n_Santanen_ (vilkaisee nopeasti luukkuun ja kääntää päänsä pois. Ei\nvastaa mitään. Syöksähtää ovelle, ei löydä kahvaa, ei saa ovea auki,\nsyöksyy ikkunan luo, tempaa syrjään verhot, näkee ristikon, pysähtyy\nliikkumattomaksi).\n\n_Tohtori_ (nauraa karkeasti). No, oletteko kuuro? Mies! Hahaa!\n\n_Santanen_ (ei vastaa).\n\n_Tohtori_ (kiukkuisesti). No, murtovaras, vastatkaa!\n\n_Santanen_ (nyt niinkuin edelleenkin ääntään muuttaen). Mitä?\n\n_Tohtori_ (nauttien niinkuin kissa pyydystämästään hiirestä,\nvahingoniloisesti). Ahaa, varas, murtovaras! Ettehän olekaan kuuro!\n\n_Santanen_. En.\n\n_Tohtori_. Sitä minäkin. Murtovarkaat eivät yleensä ole umpikuuroja.\nMiltä tuntuu?\n\n_Santanen_ (ei vastaa).\n\n_Tohtori_. Niin, eipä kai erikoisen hauskalta. Ei. Arvaanhan sen. Eikö\nollutkin sukkela temppu?\n\n_Santanen_. Mikä temppu?\n\n_Tohtori_. Mikäkö? Tämä minun temppuni. Ensin sanomalehtihaastattelu,\njossa tehtiin selkoa kulta- ja jalokivikokoelmista tarkkoine\nhuonekuvauksineen, sitten uutinen poismatkustamisesta,\nulkomaanmatkasta, ja vihdoin ovi, jota ei voi avata sisäpuolelta.\nTiesinhän minä, että joku tiirikkamestari nielaisisi syötin. Hahhaa!\nSukkela temppu! Tullaan tänne ja kuvitellaan, että täällä on kullat ja\nhopeat, ja joudutaankin satimeen, jänislankaan! Hahhaa! (Nauraa pitkään\nja epämiellyttävästi.) Niin, nyt voin soittaa nimismiehelle, ja tunnin\nkuluttua olette varmassa tallessa. Miellyttääkö?\n\n_Santanen_ (reilusti). Ei.\n\n_Tohtori_ (nauraa hihittää). Vai ei! Eikö todellakaan? Sepä omituista.\nKuka te muuten olette?\n\n_Santanen_ (epäröiden surkeasti). Minä... minä... olen ylioppilas....\nniin entinen ylioppilas... Lueskelin yhtä ja loista...\n\n_Tohtori_. Niin, ja varsinkin sitä toista.\n\n_Santanen_. Kunnes ryhdyin keinottelemaan...\n\n_Tohtori_ (ilkkuen). Ja tietysti epäonnistuitte!\n\n_Santanen_. Niin. Ja sitten... sitten vajosin yhä syvemmälle, kunnes...\nkunnes...\n\n_Tohtori_. Kunnes turvauduitte tiirikkaan. Vanha juttu, vanha juttu,\nhyvä ystävä!\n\n_Santanen_ (selittäen, surkeasti). En minä itseni tähden, mutta minulla\non vaimo ja lapsia...\n\n_Tohtori_ (kylmästi). Joita yrititte pitää ylellisyydessä varastamalla,\nkun ette viitsi tehdä työtä. Vanha juttu, vanha juttu!\n\n_Santanen_ (yskien liikuttavasti). Ja minä olen sairas...\n\n_Tohtori_ (armottomasti). Ja tietysti vaimonne ja lapsenne ja\nsukulaisenne ja tuttavanne kumminkaimaan saakka ovat sairaita ja köyhiä\nja rehellisiä, te vain olette ainoa \"tumma täplä\", ja tekin vain\nolosuhteitten pakosta. Vanha juttu, vanha juttu!\n\n_Santanen_ (yskii edelleen, hiljaa ja liikuttavasti). Voi, hyvä herra\nprofessori, älkää antako minua ilmi, ettehän? Minä lupaan tehdä mitä\nhyvänsä edestänne, kun vain ette syökse minua turmioon...\n\n_Tohtori_. Vanha juttu, vanha juttu! Minä alan vähitellen jo uskoa\nteitä.\n\n_Santanen_. Niin, niin, joka sana on totta. Minä vannon.\n\n_Tohtori_. No no. Vannomatta paras. Mutta ei se teitä sitäpaitsi auta!\n\n_Santanen_. Voi, hyvä herra, armahtakaa!\n\n_Tohtori_. Te sanoitte tekevänne jotakin hyväkseni.\n\n_Santanen_. Niin, mitä hyvänsä.\n\n_Tohtori_. Mitä hyvänsä! No niin. Ehkä voittekin jotain tehdä.\nOsaatteko käyttää kuumemittaria?\n\n_Santanen_ (ilostuen). Osaan, osaan, olenhan minä sairaana ollessani\nsaanut sitä paljonkin käyttää.\n\n_Tohtori_. Entä laskea valtimonlyönnit?\n\n_Santanen_. Kyllä. Ja minulla on kellokin.\n\n_Tohtori_. Hyvä. Entä osaatteko täsmällisesti kuvailla... hm...\nruumiillisia tunteita... hm... esimerkiksi ruumiillisia kipuja?\nKuvailla kielen väriä ja muuta sellaista?\n\n_Santanen_. En tiedä, mutta koetan.\n\n_Tohtori_. Olkoon sitten menneeksi. En anna teitä ilmi, vaan annan\nteille kokonaista sata, ei, ei, viisikymmentä markkaa, jos täytätte\nmääräykseni. Onko selvä? Suostutteko?\n\n_Santanen_, Kyllä. Mutta mitä pitää minun tehdä?\n\n_Tohtori_ (innostuen). Pöydällä on rasiassa pulveria. Vieressä on\nteelusikka. Otatte pulveria lusikallisen ja juotte vettä painimeksi.\nSitä ennen mittaatte lämpömääränne ja valtimon lyönnit. Senjälkeen\nolette hiljaa. Kun määrään, mittaatte lämpömääränne ja laskette\nvaltimon lyönnit. Ja vastaatte kysymyksiini. Oletteko ymmärtänyt?\n\n_Santanen_ (arasti). Kyllä. (Pelästyneenä.) Mutta eihän se vain ole\nmyrkkyä? Vaimoni ja lapseni...\n\n_Tohtori_ (kovasti). Se on myrkkyä. Mutta se ei tapa. En ainakaan\nluule. Minä vasta kokeilen. Hahhaa!\n\n_Santanen_ (surkeasti). Voi, herra professori!\n\n_Tohtori_ (ilkkuvasti). Teillä on onni ja kunnia auttaa tiedettä. Ja\nlisäksi saatte vielä viisikymmentä markkaa, ajatelkaa, viisikymmentä,\nja samalla anteeksi rikoksenne.\n\n_Santanen_ (vaikeroiden). Ah, herra professori! Armahtakaa minua, älkää\ntappako minua! Antakaa minulle anteeksi!\n\n_Tohtori_. Vanha juttu, vanha juttu! Kärsivällisyyttä vain!\n(Ankarasti.) Muistakaa: ellette ehdottomasti tottele määräyksiäni,\nannan teidät ilmi. Ja nyt! Mitatkaa lämpötilanne ja laskekaa valtimon\nlyönnit. Lämpömittari on pöydällä.\n\n_Santanen_ (ottaa kuumemittarin, avaa palttoonsa ja takkinsa ja asettaa\nmittarin paikoilleen kainaloon. Istuutuu tuolille).\n\n_Tohtori_. Mistä te tänne tulitte, mitä kautta?\n\n_Santanen_. Ikkunasta.\n\n_Tohtori_. Vai niin, vai ikkunasta. Särjittekö ruudun?\n\n_Santanen_ (valitellen). Täytyi särkeä. En voinut muuten avata ikkunaa.\n\n_Tohtori_. Jaa, jaa, kuka käski avaamaan. (Hetkisen äänettömyyttä.) No\nniin, paljonko näyttää mittari?\n\n_Santanen_ (vetää mittarin esille ja tarkastelee sitä).\nKolmekymmentäseitsemän ja kolme!\n\n_Tohtori_. Mitä?\n\n_Santanen_. Niin, minähän sanoin, että olen sairas.\n\n_Tohtori_. Hm, niin näytte olevan. Sairaan ei pitäisi liikuskella\nmurtovarkaan poluilla. Niillä saa yskän ja nuhan. Entä valtimo?\n\n_Santanen_. Kahdeksankymmentäkahdeksan!\n\n_Tohtori_ (puolittain itsekseen). Sekin on liikaa! No niin, ottakaa nyt\npulveri! Teelusikallinen. Vettä päälle! Minä en uskalla taatusti teitä\ntarkastella, teillähän voi olla revolveri, mutta tiedän heti\nvastauksistanne, oletteko ottanut vai ei. Ei maksa vaivaa yrittää\npettää minua. Ensimmäinen petosyritys merkitsee viidenkymmenen markan\nmenettämistä, toinen merkitsee sopimuksemme rikkomista. Annan teidät\nilmi.\n\n_Santanen_. Hyvä, kiltti professori, antakaa minulle anteeksi! Minä\npelkään pulveria.\n\n_Tohtori_ (karkeasti ja jyrkästi). Riittää jo. Kärsivällisyyttä vain!\nNo!\n\n_Santanen_ (vaikeroi).\n\n_Tohtori_ (murahdellen). No, joutukaa! Ei minulla tässä koko yötä ole\naikaa teidän kanssanne ilveillä!\n\n_Santanen_. Mutta jos minä kuolen!\n\n_Tohtori_. Niin kuolette siinä tietoisuudessa, että olette sortunut\ntieteen hyväksi.\n\n_Santanen_. Mutta minä en tahdo kuolla!\n\n_Tohtori_. Te kuolette kerran joka tapauksessa. Samahan se on,\ntapahtuuko se hiukan ennemmin taikka myöhemmin. Joutukaa!\n\n_Santanen_. Minä tekisin testamenttini!\n\n_Tohtori_ (nauraa kuivasti). Testamenttinne! Kyllä minä ne\nviisikymmentä markkaa toimitan perille. Vai testamenttinne! Ei minulla\nole aikaa sellaisiin turhuuksiin. Viimeisen kerran: otatteko, vai?\n\n_Santanen_ (kääntyy katsomoon päin, ottaa pöydällä rasian ja lusikan,\nepäilee, horjuu, pistää lusikan suuhunsa, kaataa ja juo vettä.\nLyyhistyy tuolille, muserrettuna.) Minä otin nyt.\n\n_Tohtori_. Hyvä. Käykää nyt pitkällenne vuoteeseen. (Santanen noudattaa\ntohtorin kehoitusta. Hetkinen äänettömyyttä.) Mikäs teidän nimenne on?\n\n_Santanen_ (heikosti). Santanen.\n\n_Tohtori_ (kiivaasti). Santanen? Entä ristimänimi?\n\n_Santanen_. Toivo.\n\n_Tohtori_. Vai niin. Tunnetteko...?\n\n_Santanen_. Kenet niin? Serkkuniko, näyttelijä Santasen?\n\n_Tohtori_. Niin... mistä te sellaista arvelette?\n\n_Santanen_. Minä vain ajattelin. Serkkuni tuntee teidät, tiedän sen.\nEikö hän mene naimisiin veljentyttärenne kanssa?\n\n_Tohtori_ (ärjäisten). Ei, ei ikinä!\n\n_Santanen_, Vai niin, älkää suuttuko. Hän vain on puhunut siitä. Hyvä\nmies, tuo serkkuni! Ei milloinkaan hän kieltäydy vippaamasta minulle.\nNyt hän matkustaa ulkomaille. Oikein hyväsydäminen poika, iloinen ja\nkohtelias. Ja nyt hän pääsee varoihinkin, kun alkaa saada mainetta.\nEtevä näyttelijä. Onko herra professori nähnyt hänen näyttelevän?\n\n_Tohtori_ (ärtyisästi). En, enkä haluakaan.\n\n_Santanen_ (hiukan arvoituksellisesti). Se on vahinko herra\nprofessorille.\n\n_Tohtori_ (virallisesti). No, miltä alkaa tuntua?\n\n_Santanen_. Tuntuu ikäänkuin puistattavan.\n\n_Tohtori_ (murisee tyytyväisenä). Oikein. Kyllä te ansaitsette ne\nviisikymmentä markkaa. Ehkä maksan teille satakin. Ehkä. Mutta en\nlupaa. Ja kieli? Katsokaa peilistä!\n\n_Santanen_ (ottaa käsikuvastimen pöydältä ja katsoo siihen). Se alkaa\npunertua. Voi, kuinka riipaisi vatsaa.\n\n_Tohtori_. Ahaa! Oireet ovat säännölliset ja oikeat! Entä sydän?\n\n_Santanen_ (valittaen). Se paisuu ja lyö kuin haljetakseen.\n\n_Tohtori_. Oivallista, oivallista!\n\n_Santanen_. Minua alkaa pyörryttää!\n\n_Tohtori_. Nytkö jo? Mitatkaa nopeasti lämpötilanne! (Santanen\nnoudattaa käskyä.) No?\n\n_Santanen_. Voi kauhistus, se on jo kolmekymmentäyhdeksän ja kuusi.\n\n_Tohtori_ (kiihtyen). Ja valtimo?\n\n_Santanen_. Satakymmenen.\n\n_Tohtori_. Erinomaista, erinomaista!\n\n_Santanen_ (huudahtaen tuskasta). Professori, professori, auttakaa!\nMinä kuolen!\n\n_Tohtori_ (tyynnytellen). Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä! Tämä on\ntieteellinen koe, ja te olette tieteen marttyyri, hyvä ystävä! Tästä\nmyrkystä minä vielä valmistan hyvän lääkkeen. Mutta ensin on\nkokeiltava, kokeiltava.\n\n_Santanen_ (kiemurtelee vuoteella, valittaen ja voihkien). Herra\nprofessori! Te murhaatte minut! Oh, vatsaa kouristaa! Ja sydän, siihen\nkoskee! Minä en näe mitään! Valoa, valoa! Apua! Antakaa jotain\nvastamyrkkyä!\n\n_Tohtori_. Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä! Entä kieli, kieli?\n\n_Santanen_ (huohottaen). Kieli... kieli... on... kuin... helvetin...\ntulessa... voi... voi... apua!\n\n_Tohtori_ (kärsimättömänä). Lempo soikoon, kärsivällisyyttä!\n\n_Santanen_ (syöksähtää ylös vuoteesta, juoksee tuskassa ympäri\nhuonetta, valittaa ja huutaa). Apua, apua! Voi, voi! (Kaataa tuolin,\nkaatuu itse lattialle vuoteen viereen.) Apua, apua, minä kuolen....\nkuolen... (Ääni hiljenee korinaksi, hän vavahtaa muutaman kerran ja jää\nliikkumattomana makaamaan.)\n\n_Tohtori_ (ikäänkuin hiukan hätääntyneenä). No, lempo soikoon, älkää\nnyt kesken kaiken kuolko! Minä tulen apuun, tulen! (Luukku suljetaan.)\n\n_Santanen_ (kuultuaan luukun suljetuksi hypähtää nopeasti ylös ja\nkyyristyy seinää vasten oven viereen. Kun tohtori avaa oven, vetäisee\nhän hänet rajusti näyttämölle, hypähtää itse oven kautta ulos ja vetää\nsen kiinni.)\n\n_Tohtori_ (heittäytyy ovea vastaan). Roisto!\n\n_Santanen_ (avaa hetkisen kuluttua luukun). Halloo, professori!\n\n_Tohtori_ (karjuen). Konna, päästäkää minut heti täältä!\n\n_Santanen_ (rauhallisesti ja ivallisesti, matkien tohtorin äskeistä\npuhetapaa). Vanha juttu, professori, vanha juttu! Kärsivällisyyttä!\nKärsivällisyyttä!\n\n_Tohtori_ (polkee jalkaa raivoissaan). Konna! Lurjus! Tämä käy\nkalliiksi teille!\n\n_Santanen_. Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä! Älkää liikoja huutako!\nMinulla on revolverikin käsillä!\n\n_Tohtori_ (kuin etsien turhaan suojapaikkaa). Uskaltakaapa!\n\n_Santanen_ (kylmästi). Kyllä minä uskallan. Niin, niin, herra\nprofessori! Te tahdotte syöttää kurjalle raukalle myrkkyä, tahdotte\nkokeilla ihmishengellä! Mutta unohditte, että meikäläinen osaa jotakin,\nosaa näytelläkin!\n\n_Tohtori_. Lempo ja lemmon anoppi!\n\n_Santanen_. Vanha juttu! Joka toiselle kuoppaa kaivaa. Ja niin\nedespäin. Ja kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä edelleenkin! Minulta\nmenee aikaa jonkun verran, ennenkuin olen koonnut kaikki arvoesineet ja\nkäsikirjoitukset...\n\n_Tohtori_ (parahtaen kauhusta). Käsikirjoitukset!\n\n_Santanen_ (tyynesti). Kärsivällisyyttä vain. Tietysti\nkäsikirjoitukset. Niistä maksetaan rahaa, paljon, paljon rahaa!\nMontakin viisikymmenmarkkasta! Hahhaa, herra professori. Vuoroin\nvieraissa ollaan! Niin, rahaa! Rahalla saa paljon. Voi huvitella! Ja\nkuulkaapa: ei ole niinkään varmaa, onko minulla vaimoa ja lapsia. Enkä\nminä ole sairaskaan. Kärsivällisyyttä! Onko teillä matkalaukkuja! Ahaa,\ntuossa näkyy ainakin yksi!\n\n_Tohtori_ (vaipuu masentuneena tuolille).\n\n_Santanen_ (hetkisen kuluttua). Tämä on oikein mukava laitos, tämä\nluukku. Voi istua rauhassa ja jutella toiseen huoneeseen. Teidän\nsikaarinne ovat muuten melkoisen huonoja. Te olette saita. Huonot\nsikaarit turmelevat ruuansulatuksen. Jaha, niin, te aioitte syöttää\nminulle myrkkyä. Otin sen mukaani. En maistanut tippaakaan.\nLämpötilani on kolmekymmentäkuusi ja kahdeksan. Valtimo lyö\nseitsemänkymmentäkahdeksan kertaa. Olisin oikeastaan halunnut koetella\ntätä myrkkyä teihin itseenne. Mutta olkoon. Myyn sen. Voinhan minäkin\nkokeilla. Omalla tavallani. -- Pöydällä on täysinäinen vesikarahvi.\nJuokaa se ja juokaa se nopeasti. Muuten jätän teidät huoneeseen pariksi\nkolmeksi päiväksi ilman ruokaa.\n\n_Tohtori_. Konna! (Alkaa juoda vesikarahvia tyhjäksi koomillisesti\nmuikistaen suutaan, pysähtyen, huohottaen, mutta juoden loppuun).\n\n_Santanen_. Kas niin! Ei teidän aivan heti ainakaan jano tule. Mitatkaa\nnyt lämpötilanne ja valtimonne! (Tohtori seuraa kehoitusta). No?\n\n_Tohtori_ (purren hammasta). Kolmekymmentäkuusi ja kolme!\nKahdeksankymmentäyhdeksän!\n\n_Santanen_. Jaa, jaa, te olette hiukan kiihoittunut. Entä minkä värinen\non kieli?\n\n_Tohtori_ (irvistäen). Punainen, perhana!\n\n_Santanen_. So, so, kärsivällisyyttä! Tämä on vanha juttu! Mikä on\nkauluksenne numero?\n\n_Tohtori_ (ähkien raivosta). Neljäkymmentäkaksi.\n\n_Santanen_. Entä kenkien?\n\n_Tohtori_. En tiedä.\n\n_Santanen_. Katsokaa!\n\n_Tohtori_ (riisuu toisen kengän jalastaan). Neljäkymmentäkolme!\n\n_Santanen_. Onko teillä liikavarpaita?\n\n_Tohtori_ (heittäen tuolin kumoon). Ei.\n\n_Santanen_ (häiriintymättä). Osaatteko tanssia?\n\n_Tohtori_ (huutaen käheästi). En.\n\n_Santanen_. No niin, nämä kysymykset saavat riittää. Kaikki on nyt\nselvää. Kulta- ja hopeaesineet, jalokivet, rahat ja käsikirjoitukset on\npakattu. Lähden junalle, ja huomenna tai ylihuomenna, ei, kyllä teen\nsen huomenna, ilmoitan nimismiehelle, että hän päästää teidät vapaaksi.\nJano teidän ei kai tule. Näkemiin, herra professori, ja hyvää yötä!\n\n_Tohtori_ (suunniltaan). Käsikirjoitukset, käsikirjoitukset! (Luukusta\nkuuluu pitkä ja iloinen nauru.)\n\n_Santanen_ (luonnollisella äänellään). No niin, nyt saa ilveily\nriittää, setä!\n\n_Tohtori_ (jähmettyy hetkiseksi paikoilleen). Mitä? Kuka?\n\n_Santanen_. Minä vain, Viljo Santanen, jonka setä toissapäivänä ajoi\nulos toisen kerran, kun uskalsin kosia Inkeriä.\n\n_Tohtori_. Lurjus!\n\n_Santanen_ (kiusoitellen). Kas niin, vanha juttu, kärsivällisyyttä\nvain! Minä olen päättänyt naida Inkerin ja minä nain hänet. No niin,\ntoimittaja Rae, minun ystäväni, ja minä saimme sedän juonen selville.\nSaimme selville, mitä setä tarkoitti sanomalehtihaastattelulla, mitä\nulkomaanmatkalla ja koko sekamelskalla. Setä laittoi rotanpyydyksen. No\nniin. Minä päätin yrittää. Ja yritin. Ja kohtalaisella menestyksellä.\nSetä ei ole pitänyt näyttelemisestä, mutta nyt setä sai kuulla ja nähdä\nminun näyttelevän. Eikö osa mennyt kohtalaisesti, ennenkaikkea\nluonnollisesti?\n\n_Tohtori_. Lurjus, missä Inkeri on?\n\n_Santanen_. Inkeri ei ole kaukana. Hän on täällä Mustolan\npäärakennuksessa. Ja Martta myös. Niin, niin. Myrkystä pääsin perille\neilen lueskellessani sedän käsikirjoituksia. Rae piti sillä aikaa\nvahtia, Inkerin kanssa oli kaikki sovittu. Hän saapui kyllä Ulla-tädin\nluo, mutta poistui sieltä heti Martan kanssa äitini luo. Ja tuli sitten\ntänne.\n\n_Tohtori_. Lurjus!\n\n_Santanen_ (kuivasti). Setä on yksitoikkoinen. Mahdollisesti olen\nsitäkin hiukan, mutta en oikein mielelläni Inkerin takia. Minussa ei\nole muuta vikaa kuin että olen näyttelijä, eikä Inkerissä kuin se, että\nhän pääsee täysi-ikäiseksi vasta vuoden kuluttua. Mutta me emme aio\nodottaa niin kauan. Me menemme naimisiin viimeistään kahden viikon\nkuluttua.\n\n_Tohtori_ (erittäin ivallisesti). Soo-o!\n\n_Santanen_ (jyrkästi). Ei ollenkaan \"soo-o\", vaan varmasti. Minä olen\nnyt jo kokonaan kyllästynyt. Setä saa valita: joko setä antaa Inkerille\nnaimaluvan ja oikeuden perintönsä käyttöön tai minä hävitän kaikki\nkäsikirjoitukset. En luule kenenkään niistä hyötyvän. Niitä vartenhan\ntäytyy ihmisiä pyydystää kuin rottia. Setä saa valita.\n\n_Tohtori_. Ei, ei, ja vielä kerran ei!\n\n_Santanen_ (uhkaavasti). Tämä on viimeinen sanani. Minulla ei ole\nmitään pelättävää. Sedän käy hyvin vaikeaksi syyttää minua, kun setä\nensiksi löydetään omasta talostaan silloin, kun sedän pitäisi olla\nulkomailla, lukittuna lukitsemattomaan huoneeseen. Setä ei voine ryhtyä\ntekemään selkoa loukun tarkoituksesta. Setä saa nyt uskoa, että minulla\non kaikki valtit käsissä ja että sedästä on tullut auttamaton pieti.\n\n_Tohtori_. Lurjus!\n\n_Santanen_. Onko päätöksenne selvä? Mitä me turhia riitelemme! Minähän\nsaan Inkerin kuitenkin! Ja setä saa kyllä Inkeriltä tämän\nsivurakennuksen ja kaikki, mitä haluaa, kunhan vain ei tuo myrkkyä\npäärakennukseen! No, päätös, päätös! Minulla on tuli uunissa.\n\n_Tohtori_ (kävellen kiivaasti edestakaisin). Minä... minä... minä...\n(Kiljaisee.) Suostun!\n\n_Santanen_. Sepä oli järkevää. (Ojentaa hänelle luukusta paperin sekä\nmustepullon ja kynän.) Setä allekirjoittaa tämän paperin!\n\n_Tohtori_ (tempaa esineet häneltä ja allekirjoittaa paperin). Valmis,\nlurjus!\n\n_Santanen_ (iloisena). Kiitos, kiitos! Hei, selvä on!\n\n_Inkeri_ (syöksähtää hetkisen kuluttua ovesta ja rientää tohtorin\nkaulaan). Voi, kiltti, kiltti setä! Antaahan setä anteeksi tämän\nkepposen! Kun minä pidän niin kovasti Viljosta!\n\n_Tohtori_ (vastahakoisena, mutta jo voitettuna). No, no, karkulainen!\nOnpa nyt kiire naimisiin!\n\n_Inkeri_. Niin, kun meidän pitää lähteä Viljon kanssa häämatkalle\nulkomaille!\n\n    (Santanen, Rae ja Martta tulevat sisälle.\n    Santanen työntää tuolin oven väliin.)\n\n_Martta_. Voi herranen aika, Inkeri-neiti! Nytkö se neiti menee\nnaimisiin?\n\n_Inkeri_ (onnellisena). Niin, niin!\n\n_Santanen_. Ja Martta pääsee rauhaan myrkyistä.\n\n_Tohtori_ (silmää tuikeasti Rakeeseen). Tekin, lurjus, olette täällä!\n\n_Rae_ (järkkymättömän rauhallisena). Niin, herra tohtori, ajattelin,\nettä voisitte ehkä käyttää minua kokeissanne. Minä kyllä söisin\nmyrkkyäkin, kun vain järjestämme varovaisesti.\n\n_Tohtori_ (astuu askeleen lähemmäksi, äärimmilleen kummastuneena).\nTodellako! Tuossa käteni! Vihdoinkin mies, oikea mies!\n\n_Martta_ (lyö kätensä yhteen). Voi, voi, syödä myrkkyä! Ja kun se\nsikakin kuoli!\n\n\n\n"]