[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f5fH-5_h0mLRQ2eyHLgW43vaLABBC5S1-kxf7Zfgeosc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},1824,"Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä","Calamnius, Johan Wiktor",1838,1891,"1824-calamnius-j-w-muinais-tiedustuksia-pohjanperilta","1824__Calamnius_J._W.__Muinais-tiedustuksia_Pohjanperiltä",null,"tietokirja",[14],"kansanperinne",[],"fi",1868,18777,122506,false,57377,[23],"Finland -- Description and travel",[25,26,27],"Archaeology & Anthropology","History - Other","Mythology, Legends & Folklore","\"Muinais-tiedustuksia Pohjanperiltä\" by J. W. Calamnius is a historical account written in the late 19th century. The work explores the ancient history, folklore, and archaeological significance of the Tornio region and surrounding areas in Finland. It delves into the origins of various place names, historical anecdotes, and local legends, particularly focusing on the interactions between different cultural groups such as the Finns and the Sámi people.  At the start of the text, the author introduces the town of Tornio, discussing its name derived from Swedish words meaning \"tower\" and \"island.\" He presents a blend of folklore and historical narrative about the fishing settlements, exploring the transformation of the landscape and the changes wrought by rising land and receding sea. Lacking in archaeological findings, the author reflects on the absence of relics from giants and Sámi people, while sharing stories of early settlers like the Pirkkalaiset and their interactions with the Sámi. This section sets a foundational understanding of the region’s history, giving insight into the local culture and its shifting dynamics over time. (This is an automatically generated summary.)",[],284,"Teos sisältää historiallisia ja kansatieteellisiä tutkimuksia Pohjois-Suomesta, erityisesti Perämeren rannikolta. Se käsittelee muun muassa paikannimien alkuperää, maankohoamisen vaikutuksia sekä paikallista kansanperinnettä ja muinaismuistoja.","J. W. Calamniuksen 'Muinais-tiedostuksia Pohjanperiltä' on Projekti\nLönnrotin julkaisu n:o 1824. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa\nettä sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan\nvapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","MUINAIS-TIEDUSTUKSIA POHJANPERILTÄ\n\nKirj.\n\nJ. W. Calamnius\n\n\n\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nAikakauskirja Suomi, 7 Osa,\nSuomalaisen Kirjall. Seuran kirjapainossa,\n1868.\n\n\n\n\n\n\nMuinais-tiedustuksia Pohjanperiltä[1]\n\n\n\n\nAla-Tornion pitäjä ynnä Karungin kappeli.\n\n\nTornio on nähtävästi saanut nimensä ruotsalaisista sanoista _torn_,\ntorni, ja _ö_, saari, jonka johdosta onkin nimi ennen ollut _Torneö_,\nniinkuin se kirjoitetaankin vanhoissa kirjoissa, ja niinkuin eräs\n\"Suuri-valtaisimman kuninkaan, itse kuningas Karl XI:nen\" tekemä\nkirjoitus Tornion kirkossa sen myöskin kirjoittaa. Asema on vanha\nkalastuspaikka, jonka asukasten ja kävijäin johdoksi ja tuntomerkiksi\ntorni oli rakennettu Sventsar-saarelle. Tämä saari oli ennen aikaan\neroitettu sen eteläpuolella olevasta karista, joka, muutoin veden\nalainen, ainoastaan kovalla pohjastuulella oli näkyvissä. Taru kertoo\nsitten, että, kun Hollantilaiset ja etelä-Ruotsalaiset tänne purjehtivat\nkalan pyyntöön ja heidän laivansa kerran joutui tälle karille, he\ntänne ensin panivat meriviitan, ja sittemmin rakentivat oikean tornin,\njosta kari sai nimen \"Tornö\", jonka Suomalaiset käänsivät Tornioksi.\nVähitellen muuttui tämä kari saareksi ja yhdistyi viimein Sventsarön\nkanssa.[2]\n\nMeren alinomaa tapahtuva laskeminen ja maan nouseminen on kaikissa\nranta-pitäjissä vaikuttanut suuria muutoksia. Ehk'eivät nämä\nlyhyemmässä ajassa niin pääse näkyviin, joutuvat ne kuitenkin ajan\npitkään niin suuriksi, että tuleva vuosisata edellistänsä tuskin\ntunteekaan. Näin on Torniossakin käynyt. Vielä 16 vuosisadan\nkeskipalkoilla mainitaan Torniolaisilla olleen hyötysä kalastuspaikka\n\"Sventzar-niemellä\", vaan maan nousu on tätä jo aikaa sitten\nmuuttanut. Niinpä oli myös n.k. Kaupunginlahti muinoin niin syvä,\nettä laivat siellä uivat ja että sen rannoilla laivoja rakennettiin,\nvaan nyt se jo on niin matala, että ainoastaan veneet siellä pääsevät\nkulkemaan. Näihin asioihin viittaavat myöskin, nimet _Laivanjärvi_ ja\n_Laivanniemi_, joista en kuitenkaan ole mitään likempää kuullut.\n\nArkeologiallisista muistoista on Tornio köyhä, niinkuin sitä voipikin\narvata maan mataluudesta. Muualla kaikkialla ainakin tunnetaan Jättejä,\nJättiläisiä, ja osoitetaan heidän jättämiä merkkejä, mutta täälläpä\nnäistä ei saa juuri mitään nähdä eikä kuulla, ja tämä olikin ainoa\npaikka, missä minä, näistä Jätteistä kysellessäni, itse sain vastata\nsiihen vasta-kysymykseen, mitä ne Jätit sitten olivat, \"onko ne niitä\nmunkkilaisia?\"\n\nLappalaisista täällä ei myöskään ole juuri mitään muistoa jälellä.\nAinoat heistä muistuttavaiset nimet tässä seudussa ovat _Lapinmäki_,\nkunnas, missä Haaparannan kirkko nyt seisoo -- mikä siis ei enään\nkuulukaan meillen -- ja _Lappikari_, mikä Tornion raastuvanoikeuden\npöytäkirjoissa mainitaan vuonna 1643 olleen kalastuskarina \"aivan\nkaupungin vieressä.\" Kari on Laivanniemen ja tuon kohta mainittavan\nPirkiön saaren välillä. Kirjoituksessaan \"Bidrag till Finlands kännedom\ni ethnografiskt hänseende\", Suomi 1847, mainitsee A. Warelius eräästä\n_Torniovaara_-nimisestä vuoresta \"pohjoisimmassa Pohjanmaassa\",\nmillä vuorella myös olisi raunioita. Nimestä ehkä luulisi tämän\nvuoren kuuluvan tähän pitäjään. Niin ei kuitenkaan ole laita, ja\ntämä Torniovaara on luultavasti Kemin Tornivaara, josta edempänä.\n\"Etevimmät vuoret täällä ovat _Huitaperi_ ja _Kiimavaara_, mutta\nuskottavain herrasmiesten ja talonpoikain sanomain mukaan\", --\nkirjoittaa eräässä kirjeessä mulle rehtori Thauvon, joka tätä on asian\ntähden tutkinut ja hyväntahtoisesti mulle ilmoittanut -- \"löytyy\nnäillä yhtä vähän kuin muillakaan vuoriloilla täällä päin selviä\nLapinraunioita tahi kivikumpuja. Kansantarun mukaan olisi kuitenkin\nLappalaisia asunut Yli-Tornion vuorikko-asemoilla, ja Huitaperillä\ntaidetaan vielä muutamista epäselvistä merkeistä nähdä, missä heillä\non ollut tulisijansa.\"\n\nKaksi muuta nimeä täällä sen sijaan löytyy, mitkä ovat paikkakunnan\nhistorioitsijain muistoon pantavat. Saari, johon Ala-Tornion maankirkko\non rakennettu, on nimeltänsä _Pirkkiö_ (Birkiö, Björkö), ja _Helsinki_\non eräs kylännimi. Edellinen säilyttää historialle Pirkkalaisten,\njälkimäinen Helsinkiläisten nimeä -- kaksi kansaa, jotka mainitaan\ntäällä harjoittaneen kauppaliikettä.[3] -- Myöskin löytyy täällä nimi\nDanskinsaari, saari Torniojoessa Svensar-saaren ylipuolella, ja Rauma,\nkylä vähän matkaa itäpuolella Tornion kaupunkia. Tämä nimi juteltiin\ntulleen Rauman kaupungin siirtolaisista, mutta hyvinkin mahdolliselta\nnäyttää, että nimi on paikalle alkuperäinen, merkiten rämeistä,\nsuoperäistä asemaa -- jota se nimi täällä merkitsee. Muuallakin\nmaassamme löytyy tämä nimi, niin esm. Lohtajassakin.\n\nPirkkiön saarella kerrotaan ensimäiset tänne tulleet Suomalaiset\nasuneen, ja tästä sen nimikin olisi tullut, koska nämät Suomalaiset\nolivat Pirkkalaisia, mitkä ensin tulivat tänne kalan pyyntöön, mutta\nsitten jäivät tänne asumaan. Ne sanotaan omistaneen itsillensä nimen\n\"Lapin kuninkaat\", sillä ne kävivät kolme kertaa vuodessa kuninkaan\nnimessä laittomia veroja ryöstämässä Lappalaisilta, jota pahaa\nmenettelemistä kesti satoja vuosia, siihen asti kuin Ruotsin hallitus\nvihdoin laski nämät seudut allensa. Kun Pirkkalaiset ajan pitkään\nrupesivat liian ahneiksi, niin sanotaanpa välistä kovia kahakoitakin\nsyttyneen Pirkkalaisten ja Lappalaisten välillä. Heidän pukunsa, jolla\nhe koettivat pelättää ja voittaa itsillensä kunnioitusta Lappalaisilta,\nsanotaan olleen merkillinen. Heillä mainitaan olleen korkeat, punasilla\nnauhoilla ja kulta- sekä hopeareunuksilla varustetut lakit. Samaten oli\nmyös heidän takkinsa punasilla nauhoilla ja palteilla, niinkuin myös\nkullalla ja hopealla, hyvin koristettu (J.F. Thauvon.).\n\nKirkkojen ympäri yhdistyy usein pitäjäin historia. Tornion\nkaupunginkirkko on rakennettu vuonna 1683 ja näyttää häkityksillänsä\nmaalauksellansa vähän katoliselta. Kummallakin puolen alttaria on\nseinäkoristuksena historiallinen muistomerkki, toinen se jo mainittu:\nkuningas Karl XI:nen tekemä ja sittemmin tauluun maalattu kirjoitus\nhänen korkeasta käynnistänsä Tornion kirkontapulissa, kesäkuulla\nv. 1694, katsomassa kesä-yön aurinkoa, toinen eräs vaakuna, jonka\nkirjoitus jo on kulunut. Edellinen löytyy jo julkaistuna Murman'in\nkertomuksessa s. 7, jonka tähden se tästä jääköön. Jälkimäisen\nmainitsee Brunnius kuuluneen näin: \"Kongl. Maij:ts Troman och Major\nunder Westerbotns infanteri, Wälborne Herr Alexander Fredrich Sack\ngenannt von Oster, är föd i Liefland på Oesel d. 10 Novemb. 1655 och\nblef död i Torne d. 23 Jan. 1694.\" Vanha kirkko, joka 1682 paloi, on\nseisonut vähän eteläisempänä, missä nyt joukko aittoja on.\n\nMuinaistaruja täällä ei löydy sanottaviksi. Yksi on taru kuitenkin\neräästä pispasta, joka näillä seuduin olisi kastanut joukon\nSuomalaisia. Jos on tässä tarussa perää, niin se nähtävästi oli pispa\nHemming, jonka Geijer mainii kastaneen vuonna 1350 \"kaksikymmentä\nKemin ja Simon Lappalaista ja Karjalaista suuressa ammeessa Tornion\nvieressä\".[4] Mutta missä paikassa tämä on tapahtunut, siitä ei ole\ntietoa; eräs himeä taru viittasi Karunkiin. -- Myös Iso viha ei\nnäy jättäneen varsinaisia muistoja. Tähän aikaan oli itse kaupunki\nmelkeen kokonansa palanut v. 1714, jonka jälkeen viholliset hävittivät\nja ryöstivät mitä tuli oli säästänyt, jopa 9 kertaa \"ottivat\nkaupungin valtaansakin\", niinkuin raastuvanoikeuden protokollat\noikein todenteolla vakuuttavat. Jos saapi Brunnius'een luottaa, niin\nolisivat \"meikäläiset vielä vuosina 1715 ja 1716 yksimielisesti yhteen\nliittyneet, varustettuina pyssyillä, keihäillä ja miekoilla, ilman\nkenenkään kehottamatta. Suuresta isänmaan-rakkaudesta kiihotetuilla\nolivat he muka nimensä suureksi kunniaksi puolustaneet isänmaatansa,\nlyöden viholliset pakoon sekä ilmitappelussa että myöskin käyttämällä\nmonenlaisia sukkelasti ajateltuja sota-keinoja. Vihdoin oli kuitenkin\nvihollinen, näitä tämmöisiä tappioita pahaksi pannen, vuonna 1717 tänne\ntullut niin suuressa joukossa, että hän ei ainoastaan karkoittanut\nmeikäläisiä, mitkä eivät enään voineetkaan tehdä vastarintaa, vaan\nmyöskin hävittäen kuleksi näitä seutuja aina Paajalan kylään saakka,\npuolen penikulmaa Kengisten tehtaan toisella puolella. Rikkaan saaliin\nkanssa olivat he viimein täältä sitten paenneet\".[5]\n\n\n\n\nKemin pitäjä ynnä Tervolan ja Simon kappelit.\n\n\nSalosten pitäjän ohessa Kemi lienee vanhin asuttu maakunta pohjoisessa\nPohjanmaassa, sitä todistavat sen vanhat muistot. Nimensä, joka\nmerkitsee jokea, pää-jokea, joen uraa eli ojannesta, on pitäjä saanut\nsiitä veden-juovasta, joka täällä mahtavana virtana mereen kulkee.\nEnnen vanhaan sen nimi myöskin kuului Kymi, Kimi, Kiemi tahi vaan\nKym, Kim. Eräs taru tahtoi johtaa nimen venäläisestä Kem'istä, josta\ntänne muka olisi siirtolaisia muuttanut rikkaan kalansaaliin tähden.\nToinen taru taas tiesi kertoa eräästä saman-nimisestä joesta \"Hämeen\nja Venäjän välillä\", mistä tänne olisi asukkaita tullut. Mutta\nverrattomana nimen johdatuksena seisoo kuitenkin ijäti Ol. Rudbeck'in\n(vanhemman) selitys, että Kemi tulee sanasta \"Cimmeria\", josta Kemi\nsiis on yhtä kuin \"Cimmerialaisten maa.\"\n\nMerestä aina korkeanlaiseen Kivalo-selänteesen saakka on Kemi jokseen\nlakeata tasankomaata, joka helposti johtaa mieleen sitä aikaa,\njolloin kalat ihmisten sijassa tällä alalla liikkuivat ja aallot\nlainehtivat Kivalovuoren juurilla. Tähän esi-historialliseen aikaan\nkuuluu _Jatulinletto_, se on: Jättiläisten saari, joka nykyään on\nKivalo-selän korkeimpia kukkuloita, 3 penikulmaa meren rannasta. Näistä\najoista muistuttaa myös _Vammanvuori_, joka on korkein vuorenhuippu\nTervolassa, noin 3 penikulman päässä Tervolan kirkosta, ja jonka päältä\non löydetty laivan runko. Tämän ikää on satu niin korottanut, että jäte\nviedään aina mailman luomiseen asti ja myöskin mainitaan itse \"Noakin\narkiksikin.\" Esimerkkinä tapahtuvasta maatumisesta on myös _Merikoski_\nSimojoessa, mikä koski nyt on neljänneksen matkan paikoilla merestä.\nJa kun Walmarin niemellä Kemijoen rannalla, noin neljänneksen matkaa\nmerestä, kaivo kerran kaivettiin, niin löydettiin maasta kahdeksan\nkyynärän syvyydeltä hiiltynyttä puuta ja katajata. Myöskään ei ole\njoen laskuhaara sama kuin ennen. Entinen on näet kuivennut ja on nyt\nlampena.\n\nEhk'ei kyllä nyt enään Kemissä löydy niin paljon muinaismerkkejä\nkuin muissa tietävästi nuoremmissa pitäjissä, niin on hyvinkin\ntodennäköistä, ett'ei asian laita ole näin aina ollut. Sillä jos\nmissään niin on täällä nuorempi aikakausi hävittänyt vanhemman jälkiä.\nTätä todistaapi paraiten satuisa Kivalo, johon vanhimmat muistotarut\nviittaavat. Muinoin sanotaan täällä olleen paljonkin muinaisjätteitä,\nvaan nytpä niitä harvassa vaan siellä on.\n\nJatulinletosta, joka on Jättiläisten viimeinen asuntopaikka näillä\ntienoin, on jo mainittu. Huomattava on, että Jättiläiset täällä\nKemissä ja Tervolassa, niinkuin haja-paikoin Simossakin, vaan ei\nmuissa pitäjissä, kutsutaan _Jatuleiksi_ ja _Jotuneiksi_. Tälle\npitäjälle erinomaiseksi omituisuudeksi luettavana on myös sen rikkaus\nsenkaltaisista kivirakennuksista, joita yleisesti kutsutaan \"Pietarin\nleikeiksi\", vaan täällä saavat nimen _Jatulin-taraat_, se on:\nJättiläisten aitauksia (= tarhoja). Näitä havaitaan hyvin tiheässä, ja\nsuuruutensa puolesta ne vaihtelevat kahden ja neljän jopa useammankin\nsyllän välillä. Ne ovat rakennetut päänkokoisista kivistä, jotka ovat\nyksi-kertaisesti maan päälle laaditut. Mutta välistä on niitä laitettu\nsuuremmalla huolella hyvin matalain muurien tapaisiksi, enemmin tai\nvähemmin kierteleväisiksi sokkeloiksi eli labyrinteiksi. Kun näitä,\nmeidän tietääksemme, ainoastaan on huvin ja leikin vuoksi rakennettu,\nniin on heidän paljoutensa milt'ei merkillinenkin. Jatulinletolla\non tämmöinen ollut, samaten _Ajos_ saarella, _Hannuksenvaaralla_\nTervolassa myös y.m. Tästä Hannuksenvaaran aitauksesta mainitsee\nWarelius'kin -- kirjoituksensa 62 s. -- sanoen tämän olevan kirkonsijan\nmukaisen. Halu teki siis tätä nähdä, mutta kun ei aika sitä myöntänyt,\ntoimitin itselleni siitä omin silmin näkijältä seuraavan kuvaelluksen.\nKertoja on Tervolan silloinen kappalainen M.A. Kolström, joka jo\nennenkin oli sen nähnyt, mutta sitten vielä aivan asian tähden\nsinne matkusti, ja hyväntahtoisesti siitä mulle näin kirjoitti:\n\"Hannuksenvaaralla, joka on noin 3/4 penikulman päässä kirkonkylästä,\nolen käynyt jäännöstä katsomassa. Se kutsutaan Jatulin eli Jotunin\ntarhaksi ja on ymmyrkäinen aitaus suuremmista ja pienemmistä kivistä,\nnoin 10 kyynärää poikki-mitaten, melkeen kokonaan jo hajallansa.\nPesosen isäntä kertoi mulle tästä Jatulin tarhasta, että se vielä\nhänen nuorra ollessansa oli ollut korkeampi sekä toisenlaiselta\nnäyttänyt sisäpuoleltansa, ehkä kyllä se jo silloin, hänen isänsä\nsanoman mukaan, olisi ollut suureksi osaksensa hajonnut. Hän kertoi,\nettä tarhassa oli ollut ovi ja useata ympyrää ja kierrosta, niin että\ntottumaton näihin pian eksyi eikä enään ovelle osannutkaan, vaan\ntäytyi astua yli aitauksen. Kertoja sanoi myös, että tarhan keskellä\noli suurempi kivi, jonka alta he, nuoruudessansa siellä kaivaen, olivat\nluupalasia löytäneet.\" Eräästä toisesta, _Wiianvaaralla_ olevasta,\n\"Jatulin haudasta\" kerrottiin mulle myöskin Tervolassa. Mutta perille\ntultuani havaitsin sen olevan, ei ihmisen, vaan luonnon tekemää. Se oli\nsammal-pohjainen soikea hauta eli kuoppa, noin 15 syllän pituinen, ja 5\nsyllän levyinen -- ilmetty entinen lampi.\n\nLappalaiset ovat useitakin muistoja pitäjälle jättäneet. Joen\nitäisellä puolella, vähän matkaa lauttaus-paikasta, _Jakun-ojan_\nvarrella, sanotaan heidän asuneen, mutta ainoastaan muutamia kuoppia\non siellä enään nähtävinä. Nimen ovat he taas antaneet _Lapin-ojalle_,\nWahtolan alapuolella. Kivalo-harjanteella on eräs _Tornivaara_ niminen\nvuorenkumpu, joka nähtävästi on se Tornionvaara, jota Warelius\nmainitsee, sanoen siellä löytyvän muinaisjätteitä \"eri laatuisia kuin\nennen kuvatut Lapin-rauniot, mutta sittenkin kansan jutun mukaan\nLappalaisten jättämiä.\" Sen kuvauksen mukaan, minkä minä näistä sain\nomin silmin näkijältä -- sopimattoman ajan tähden en itse päässyt\nkäymään Kivalolla -- ovat ne niin kutsutuita \"Lapinhautoja\", pieniä\nympyrkäisiä kivikumpuja. Ne ovat luvultansa kolme, ovat ennen\nolleet korkeammat, mutta nyt on niitä hajoitettu, jott'ei ne enään\nole kuin kyynärän korkeisia. Ne kutsutaan myös torniksi, ja sanotaan\nantaneen kummulle nimen. Täällä on myöskin kivistä maahan laadituita\nsyvennyksiä, nämäkin hajoitettuina, joita kutsutaan Jotulin hautoiksi.\n_Penikat_ nimisillä vuoren-kukkuloilla löytyy myöskin siellä täällä\nenemmin tai vähemmin selviä Lapinraunioita. _Kokomaalla_kin on näitä\nn.k. Jättiläisten hautoja ja syvennyksiä.\n\nSimossa löytyy Lapinraunioita lukuisasti. Melkeen joka harjulla niitä\nnäkyy. Niin esm. kaikilla seuraavilla: _Marostenmäki, Kiimavaara_\n(selvimpiä), _Kirkkovaara, Waresharju, Näätämaa, Isoharju,\nPeräharju, Ervastin_ talon taustalla ja _Kirnuvaaralla_. Mitä\nnäihin Kirnuvaaran raunioihin tulee, niin ovat niistä ne, mitkä ovat\nenemmin mereen päin, tätä nykyä jo liian epäselviä. Mutta niistä, mitkä\nharjun toisessa päässä näkyvät, ovat ainakin kaksi ulommaista varsin\nselviä. Ne ovat kivi-ympyröitä, ulottuen 6-9 jalkaa poikkimittauksessa,\njoiden seinät, 2-3 jalan korkeiset, ovat kukistuneet, muodostaen\nsisässänsä kuopakkeen. Heidän pyörämuotonsa on johtanut kansan mieltä\nnäkemään niissä kirnuja, josta nimi Kirnuvaara. Seinien ulkopuolella\nnäkyy syvyyksiä, mitkä kenties ovat siitä tulleet, että seinä-kivet\novat siitä otetut. Mereen päin vähenevät kuopakkeet yhä enemmin sekä\nsuuruutensa että selvyytensä puolesta, eivätkä nouse maanpintaa\nylemmäksi.\n\nMutta vaikka näitä \"Lapin-raunioita\" näinkin lukuisasti Simossa\nlöytyy, niin astuu sittenkin Tervola esiimme Lappalais-muistojen\noikeana pesänä. Täällä on _Törmävuori_ Lappalais-kehinensä, täällä\non _Wiianvaara_ Lappalais-jätteinensä, täällä on jo mainittu\n_Hannuksenvaara_, jossa on samanlaisia muistomerkkejä, ja _Joonin_\nvieressä myös näytetään Lappalaisten vanhoja asuntopaikkoja. Vanhoissa\nkirjoissa kutsutaan koko Tervolan kappeli _Lapinniemeksi_, pappila\nkutsutaan _Lapinniemeksi_, ja lavea suo, joka alkaa puolentoista\nvirstan päässä joesta ja siitä ulottuu Kivalovuoren seutuihin saakka,\nkantaa nimen _Lapinjänkä_. Tässä suossa on sammalen alta löydetty\nlautta, josta arvellaan, että Lappalaiset muinoin olisivat sitä\nkäyttäneet päästäksensä entisen järven toisesta rannasta toiseen.\nTällä jängällä on laskunsa _Lapinojan_ kautta, joka Jurvan edustalla\njokeen purkauu, ja tämä Lapinoja tekee yhdessä joen kanssa varsinaisen\nluonnollisen _Lapinniemen_. Vihdoinpa löytyy vielä joessa, ihan\nvastapäätä Lapinniemen pappilata, eräs _Seitasaari_ niminen luoto, mikä\nluoto ennen on niemukkeena ollut, niinkuin sitä vielä voipikin maan\nlaadusta nähdä, ja on _Seitaniemeksi_ kutsuttu. Tällä saarella, kuten\ntaru tietää mainita, ovat Lappalaiset muinoin pitäneet käräjiänsä, ja\nsiksi tarpeeksi oli tähän laadittu kiviä ympyrään, joidenka kivien\npäällä Lappalaisten päämiehet ja vanhemmat istuivat tässä tilassa.\nKeskellä ympyrää oli suurempi kivi, jonka päällä jumalan-kuva eli seita\nseisoi. Näitä kiviä on vielä meidänkin aikana nähty, mutta nyt ovat\njo tulvat ne korjanneet ja ihmiset vieneet tarpeisinsa, esm. kirkon\nalustukseen ja portaisin.\n\nKirkollisia muistoja on Kemillä paljon. Nykyinen kirkko on varmaan\nneljäs, vaan luultavasti ainakin viides. Muuanna aikana tämän\nvuosisadan alkupuolella seisoi täällä kolme kirkkoa yhtä haavaa,\nainoastaan kivenheiton matkaa toisistansa. Vanhin näistä, Kemin\nkivinen kirkko, jota kansantarussa mainitaan Jättiläis-tekemäksi, on\nrakennettu vuosina 1519-21 katoliseen rakennustapaan, ja näyttää vallan\nmuinaiselta.[6] Lattian alla säilytetään joukko ruumiita, joiden seassa\nmyöskin eräs Rungius nimisen miehen, joka täällä oli pastorina 1610-29,\nja jonka ruumis vieläkin on niin hyvästi säilynyt, että se luullaan\nbalsameeratuksi.[7] Kirkossa, joka ei enään ole käytettävänä, löytyy\nseuraavat muinaiskalut: 1. \"Ristiin naulitun Kristuksen veisto-kuva,\nöljyväreillä maalattu ja kullattu, Kemin nimismiehen Juhana Matinpoika\nWilm'in lahjoittama.\" Tästä ei ole jälillä muuta kuin rungon yläpuoli\nja osa jalkoja; 2. Kristuksen veistokuva, jolla vasemmassa kädessä\non maan-pallo, oikea käsi poissa, päässä kruunu. Kuva seisoo eläimen\npäällä, josta on vaikea ratkaista, onko se leijona, karhu vai\nelefantti. Kanto-pylväänä on paholaisen kuva; 3. Puolentoista kyynärän\nkorkeinen kuva, luultavasti pyhästä Henrikistä; 4. Neitsy Maarian\nkuva, jokseenkin säilynyt pait värejä; 5. Lutherus'en kuva, kömpelö;\n6. Vaimo-ihmisen kuva (arvattavasti Maarian) lapsensa kanssa, vallan\nkömpelön-näkyinen.\n\nEnnen tätä kirkkoa seisoi toinen, puusta tehty, Walmarin niemellä,\nmissä sija vielä näytetään ja missä muutamat kuopat muistuttavat\nentisestä hautausmaasta. Messenius'en mukaan olisi tämä kirkko ollut\nrakennettu v. 1431. Mutta jos niin on, niin se ei suinkaan olekaan\nollut ensimäinen, koska arvellaan, että täällä kirkkoherra-kunta jo\nvuonna 1248 pantiin toimeen. Kirkon mainitaan Venäläiset polttaneen,\nminä vuonna, siitä ei tietoa. Luultavasti tapahtui se \"suuren\nvenäläis-sodan\" aikana 1473-1510? Samassa tilaisuudessa sanotaan\nmyöskin kirkonkellojen tulleen upotetuiksi siihen paikkaa jokea, missä\nnyt, kun tämä haara on kiini mennyt, pikkuinen lampi on.\n\nE. Frosterus käsikirjoituksessaan \"Breves Observationes ad antiquitates\nOstrobotniae\" sanoo Kemissä olevan messinkisen suitsutus-astian, jota\nPaavin-aikakautena käytettiin pyhää savua poltettaessa. Tämä savu-astia\non kadonnut, ja kenties samaa tietä mennyt kuin muutkin vanhat hopeat.\nNäistä näet kerrotaan, että niitä kerran sodan aikana kirkkovärti\nkaivoi vihollisilta piiloon maahan, johonkuhun Wahtolan viereen, vaan\nettä kirkkovärti kuoli, eikä löytänytkään kukaan niitä enään. Vanhimmat\nkalut ovat nykyään eräs kalkki[8] ja öylätti-lautanen, varustettu\nmunkkikirjaimilla ja koristuksilla ja vuosiluvulla: 1250. Pörhölän\npappilassa säilytetään myöskin eräs kupari-kalkki, jota ei enään\nkäytetä; tämän ikä ei kuitenkaan ole korkea, eikä sen muotokaan muutoin\ntavaton.\n\nMerkillinen on täällä niinkuin Iissäkin kulkeva taru eräästä\nluostarista, joka muka näillä pohjoisilla seuduilla olisi muinoin\nollut. Paikkaa määrätessä, missä tämä luostari olisi seisonut,\neivät sadut kuitenkaan vedä yhtä. Mutta kun viimein saapi luostarin\nasetetuksi Walmarin niemelle, niin joutuu asia selväksi: katolinen\nkirkko ja luostari sekaantuvat helposti toisiinsa. _Montaja_ on eräs\nsaari Simon ulkopuolella. Tämä kuuluu sekin paikkakunnan katolisiin\nmuistoihin. Tähänkin tahtoo näet taru asettaa luostarin. Mutta asian\nlaita on se, että Montaja vaan on ollut, johonkuhun luostariin kuuluva,\nkalastuspaikka. Siihen luuloon, että luostari olisi Montajalla ollut,\non vaikuttimena myöskin ollut Munkkihiedan läheisyys, joka on maalla\naivan vastapäätä saarta. Tämä Munkkihieta on kummallinen luonnon teos.\nTasaiselle meren rannalle on veden ja tuulten tuoma hieta pystyttäynyt\nmonimutkaiseksi muuriksi, jonka korkeus veden pinnan yli on noin\n36 jalkaa. Merenpuolinen seinä on mereen päin kallattava, mutta\nmaanpuolinen äkkijyrkkä, 26 jalan korkeinen. Koko hietarakennus on\njonkunmoisen epämukaisen hevosenkengän muotoinen, jonka leveys toisesta\npäästä toiseen on 120 jalkaa. Sivut eli kengän santamuurit ovat 20-25\njalan levyisiä. Kummallinen on muodostuminen, kummallista myöskin miten\nnäin korkea hiekkamuuri on kestänyt meren tuulia, ennenkuin siihen on\npuita kasvanut, niinkuin nyt on. Tämän oudon hietamuodostelman nimestä\ntietää taru kertoa, että se olisi siitä tullut, että munkkilaislaiva\nkerran täällä olisi myrskyn valtaan joutunut, kärsinyt haaksirikkoa ja\nsitten törmännyt hiekkaan, mihin se munkkinensa aarteinensa haudattiin,\nja haudan päälle sitten tämä hieta-pylväs noussut. Välistä näkyy\nvielä muka sydän-yön aikana sininen liekki palavan aarteiden yli\nsanta-pylvään kukkulalla.[9]\n\nNäistä vanhemmista ajoista on paikkakunnalla toinenkin muisto. Se\non ruotsalainen siirtokunta. Kemijoen länsi-puolella on koko kylä,\njonka nimenä on Liedakkala eli Sihtuna, ja joka on Ruotsin Sigtunasta\nasujamensa saanut. Tästä tietääkin vielä kansan muisto mainita, että\ntänne on asukkaita siirtynyt \"Liedakkalan eli Sihtunan kaupungista\nRuotsin puolelta.\" Moniaat ruotsalaiset nimet vielä muistuttavatkin\ntästä alkuperästänsä, esm. Gunnari. Myöskin suomalaisia siirtoja on\npaikkakuntaan tehty, niinkuin sen kielimurteista voikin päättää.\nSavo-karjalaisia alkuaineita havaitaan täällä yhtä selvästi kuin\nhämäläisiä Torniossa. Varsinkin on ison vihan jälkeen asutuksia näihin\npaikkoihin tapahtunut.\n\nIsoon vihaan kuuluvat seuraavat muistot ja tarut: Venäläiset tulivat\nkerran tapaansa myöten veneillä alas jokea kuljettaen näissä\nryöstämänsä rahat ja kalliit tavarat, joiden seassa myös kaksi\nkirkonkelloa, mitkä he olivat Rovaniemestä ottaneet. He tulivat\nTaivalkoskelle, joka on 6 neljännestä Kemin kirkosta. Kun tämä mahtavan\nsuuri koski heistä näytti kovin hirveältä heidän laskeaksensa sitä\nalas omin neuvoin ilman laskijatta, menivät he maalle hankkiaksensa\nitsilleen tämmöisen. Mutta kun oli kaikki mies-puolinen suku lähtenyt\npakoon, onnistuivat Venäläiset vaan saamaan kiini erään ämmän, joka\nkerskaili laskemis-taidostansa. Hän otettiin laskijaksi, vene sysättiin\nvedelle, akka perään. Mutta ämmä oli viekas ja uskalias. Laskiessa\nviillätti ämmä kallion sivutse, hyppäsi itse kalliolle ja jätti Ryssät\nmenemään itsiksensä yhtä vauhtia vaan. Mitäs muuta, kaikki Ryssät\nhukkuivat, kaikki tavara painui kosken pohjaan. Täältä kuuluu vielä\njoskus kirkonkellot soivan. Mutta kallio, mihin ämmä itsensä pelasti,\nkantaa siitä saakka nimen Ämmänpää. -- Itse tapauksen kertomisessa\nolivat tarut yksimieliset, vaikka eri tarinoitsija siihen asetti eri\nseurakunnan kelloja. Niin arveli muuan, ett'ei kellot olleetkaan\nRovaniemen, sillä nämä kuuluvat olevan Ounasjokeen uponneet, vaan\nKemijärven. Toinen taas, että ne oli Tervolan. Tämä tiesi lisätä,\nettä ainoastaan Tervolan suurempi kirkonkello olisi Taivalkoskeen\npainunut, sillä pienemmän, joka oli niin halpa-arvoinen, ett'eivät\nRyssät huolineet sitä kuljettaa, olivat he Tervolassa upottaneet\nmutaiseen lähteesen, kosk'eivät saaneet tahtonsa mukaan sitä rikki,\nja tästä onkin lähde saanut nimen _Kellonlähde_. -- _Mikkolan_ taloon,\nlähellä Tulkkilaa, liittyy myöskin näistä ajoista muisto. Venäläiset\nolivat paikan ottaneet ja tähän asettuneet. Mutta Suomalaiset,\nruotsalaisen päällikön johdon alla, piirittivät paikan, sytyttivät\ntalon ja tappoivat viholliset. Yksi ainoa pääsi jäälle pakoon,\nmutta saavutettiin sitten ja surmattiin hänkin. Kun sittemmin kiuas\nhajoitettiin, oli sieltä löydetty rahoja, joita Ryssät olivat sinne\nkätkeneet.[10] -- Kostaaksensa Ryssäin julmaa käytöstä olivat\nSuomalaiset kerran piirittäneet pirtin, missä Ryssiä nukkui, ja\ntuleen kaikki polttaneet. -- _Sotisaari_, johon Kemin uusi kaupunki\non määrätty rakennettavaksi, sanotaan saaneen nimensä siitä, että\nSuomalaiset täällä -- ison vihan aikana, sanoo juttu, vaan luultavasti\nvuosien 1580-90 meteleissä -- olivat odottaneet ja sotineet niitä\nVenäläisiä vastaan, mitkä tulivat jokea alas. -- _Vallittu-saari_,\njosta en ole sen tarkempaa tietoa saanut, kantaa nimensä luultavasti\njonkun samankaltaisen tapauksen nojassa. -- Kemistä ryöstettiin\nmuutoin kaksi kirkonkelloa, niin että seurakunta sittemmin torvella\nkutsuttiin jumalanpalvelukseen.\n\n_Kuopasjärven_ vieressä Simossa, 10 penikulmaa jokea ylöspäin,\nmainitaan löytyvän Ryssän hautoja;[11] nämä niinkuin muutkin\ntänlaiset kuuluvat luultavasti 1808-9 vuosien sotaan. -- Maassamme\njokseenkin yleinen taru _Laurukaisesta_ sovellutettiin täällä samaan\nKuopasjärveen. -- Laurukais-jutun mukaan kerrottiin täällä myöskin\neräästä vaimo-ihmisestä, jonka Ryssät olivat ottaneet ja vieneet\nsaareen. Täältä olisi hän kuitenkin pelastettu miehensä kautta,\njoka tietysti ei Ryssille suonut kaunista ja nuorta vaimoansa. --\nKulkiessansa pitkin joen rantaa olivat Venäläiset myöskin tulleet\nYli-Kärppälään, mistä asukkaat heti lähtivät pakoon, antaen Ryssäin,\nilman estämättä, ryöstää kaikki tavarat. Mutta kun olivat Venäläiset\nlähteneet tiehensä, pisti asukkaita heidän oma pelkoisuutensa vihaksi,\nja he päättivät ajaa vihollisia takaa, saadaksensa, jos mahdollista,\nomaisuutensa takasin. Nyt tarjouupi sokea ukkokin seuraan. Häntä ei\ntahdottu ensin ottaa mukaan, koska mietittiin, ett'ei sokea juuri\nmitään hyötyä voi tehdä, pikemmin vaan on esteeksi. Mutta ukko ei\nluopunut tarjoumisestaan, ja vihdoinpa hän otettiinkin. Lähdettiin\nnyt vihollisia ajamaan, ja tavattiinkin heitä yön aikana. Nuoriso\ntahtoi heti tehdä päälle-rynnäkön. Mutta vanha sokea kysyi, miltä\nse vihollisen makuupaikka näytti. Vastattiin, että lukuisia, suuria\ntulia paloi, ja tulten ääressä ihmisiä liikkui. Vanhus silloin kielsi\nrynnäköstä. Ajan perästä hän uudisti kysymyksensä ja sai vastaukseksi,\nettä tulet olivat pienenneet, liike samaten. Vieläkin esti hän\nryntäämästä. Sitten kysyi hän taas kolmannen kerran, ja kun hälle nyt\nvastattiin, että tulet olivat ihan sammumaisillaan eikä ihmisiä enään\nnäkynytkään liikkuvan, sanoi hän oikean ajan tulleeksi, sillä nyt\nnukkuivat viholliset tuhon unta. Suomalaiset karkasivat nyt vihollisten\npäälle, tappoivat ne ja ottivat omaisuutensa takaisin.[12]\n\nTervolassa ei löydy, pait mainittua juttua Kellonlähteestä, ison\nvihan aikuisia muistoja. Luultavasti oli paikkakunta niin harvassa\nasuttu, ett'ei vihollisilla ollut juuri erinomaista täällä saatavana.\nTäälläkin, niinkuin Kemissä ja Simossa, löytyy kuitenkin, varsinkin\nKivaloon päin, \"pakopirttejä\" erämaissa; ja näistä ajoista on löydetty\nhopearaha, joka on säilytetty.[13]\n\nTodistukseksi kirkkojen harvinaisuudesta vanhaan aikaan tiesi eräs\njuttu kertoa, että ennen muinoin \"oli Kemistä lähdetty Salosten\nkirkkoon ripille\". -- Vanhinna kauppapaikkana Kemissä mainitaan\n_Brauilan santa_, Walmaria vastapäätä. Mutta kun Walmarin kirkko\npoltettiin, muutettiin markkinat siihen saareen, joka on vastapäätä\nnykyistä pappilaa. Tämä saari oli täynnänsä aittoja ja kauppa-puoteja,\nmitkä siinä seisoivat siksi asti, kuin nuotta-nuotiosta irti päässyt\ntulipalo niitä tuhkaksi poltti, mikä tapahtui noin 40 vuotta sitten.\nNykyään pidetään markkinat lauttaus-paikassa, joen itäisellä puolella.\n-- _Kallinkangas_, kivi-harjus kirkon luoteisella puolella, josta on\nkaunis näky-ala yli saaristoa, Torniota, kirkonkylää ja jokea, on\nhistoriassa tuttu rajana Ruotsia vastaan ennen 1809. Sen nimestä tiesi\neräs juttu Tervolassa kertoa, että kun Kemin vanhan kirkon kelloja\nensi kerta soitettiin, niin oli tämä outo ääni pahasti viiltänyt niitä\nJättiläisiä korviin, mitkä silloin vielä asuivat Kivalo-vuorella,\nhe kun olivat pakanoita eivätkä siis saattaneet kärsiä pyhää ääntä.\nViha-päissään oli niistä yksi, jonka nimi oli Kalli, reväissyt vuoresta\nsuuren kallion ja paiskannut sen vasten kirkkoa, aikoen tätä tällä\ntavalla musertaa. Vaan kallio-möhkäle lensi liiallisesta vauhdista\nkirkon toiselle puolelle, jossa se meni pirstoiksi, eikä sattunutkaan.\nJättiläiset lähtivät nyt pakoon ja katosivat kokonaan, mutta kiviläjä,\njoka pirstoista tuli, kutsuttiin siitä asti Kallinkankaaksi.\n\nGananderin jumalais-tarulliset kertomukset \"Kipumäestä\", missä muka\nolisi kivi yhdeksällä reiällä varustettu, joiden keskimäiseen \"kaikki\nkivut kiistetähän, turmiot tungetahan\", ovat kansan muistolle tätä\nnykyä peräti tuntemattomat. Nähtävästi on nimi Kipumäki johdatettava\nsanasta _Kivalo_. Sananjuuri on näissä nimissä yhtä. -- Kaleva-saduista\nmuistuttaa nimi _Kalevan väylä_ Kemijoessa Tervolassa. Satu tietää\nkertoa, että Kalevalaiset olisivat sauvoneet tätä muinoin väkevätä,\nvaan nyt kuivennutta, koskea ylös.\n\nLöytämiä: _Paakkolan_ maalla Taivalkosken viereltä on kesällä 1862\neräästä suosta, virstan päässä joesta, löydetty neljä kappaletta\nkupari-lootuja, joidenka kaikissa neljässä nurkassa oli Karl XII:nen\nnimimerkki ja vuosiluku 1711. Ne tekivät kappaleeltansa 2 talaria\nhopeata. Ne oli suon ääreen kaikki yhteen paikkaan pistetyt laidallensa\nseisomaan. Luultavasti oli joku ne sinne kätkenyt sodan aikana, ja\nkuollut tahi niitä ei enään löytänyt.[14] -- Eräs kiviase on muinoin\nKivalo-harjulta löydetty, mutta mihin se on joutunut, ei tiedetä. --\nRautainen \"Jättiläis-kirves\" _Ruikan_ maalta; varren-reikä sanotaan\nolleen kolmi-nurkkainen, terä tapparan muotoinen; kadonnut. --\n_Rajasen_ maalta Simossa myntätty kupari-lootu. -- _Hepolan_ maalta,\n10 vuotta sitten, joukko saman kaltaisia kupari-lootuja, vanhoja. --\n_Pölhön_ maalta viis virstaa joen suusta, löydettiin kesällä 1861,\nkaivoa kaivettaissa joen rantaan, rautakeihäs, josta kuitenkaan ei\nmuuta kuin kärki enään ollut jälellä, sekin taittunut. Keihäs, joka\nlöydettiin 1:n syllän syvyydestä, oli löydettäissä ollut noin kolmen\ntuuman levyinen, multa särkynyt laidoistansa kun multa ja ruoste\nkaapittiin pois.[15]\n\n\n\n\nIin pitäjä ynnä Kuivaniemen, Haukiputaan, Yli- ja Ala-Kiimingin\nkappelit.\n\n\nPaikkakuntain nimien seassa on Ii tosiaan vaikeimpia selityksen\npuolesta. Huviksemme mainin tässäkin vanhemman Ol. Rudbeck'in\nselityksen asiassa. Hänpä arvelee Iin saaneen nimensä muka Isiin\njälkeen, joka oli Cimmerialaisten kuningas Inakhon tytär. Tämä Isis\nkutsuttiin näet myös Rhea, Freja ja Jo, josta Ijo, paikkakunnan\nruotsalainen nimitys. Epäiltävä, jos kyllä verrattoman todenmukaisempi,\non myös Mathesius'en antama selitys. Tämä näet sanoo,[16] että\n\"kansan-taru johtaa nimityksen eräästä Lappalaisesta, nimeltä Hijo,\njoka veljinensä Oulas ja Limas, olisi ensimäisenä näitä paikkoja\nanastanut, antaen itse nimensä Iille, samaten kuin Oulas Oululle, Limas\nLimingalle\". Tätä nykyä on tämä taru jo kokonaan hävinnyt pitäjästä.\nMutta jos elikin se täällä Mathesius'en aikana, se on: toista sataa\nvuotta sitten, niin on sittenkin tarun todenperäisyys varsin epäiltävä,\nsillä jokseenkin varmaan voipi päättää, että täällä ennen Lappalaisia\non asunut muuta kansaa. Jättäen Iin nimen johdatuksen sikseen arvelen\nnimen olevan tämän entisen kansan jättämän vaan.[17]\n\nMathesius pitää kuitenkin hänkin mainitun tarun Lappalainen Hijosta\nepäiltävänä. \"Sed vix credi potest -- lausuu hän -- haec loca,\ncapiendis piscibus maxime idonea, ad adventum usque Lapponum fuisse\nignota\". Olkoonpa nyi kalan-rikkaus tai mikä tahansa tähän syynä, niin\nse ainakin lienee varmaa, että paikkakunta jo varhain sai asukkaita,\njopa ennen Lappalaisten tuloakin. Tätä todistanevat todeksi sekä\nmuutamat muistomerkit, joista alempana kerrotaan, että myöskin vielä\nelävä kansantaru. Ennen muinoin -- niin tietää tämä taru mainita --\noli täällä asunut isokasvuinen kansa, joka oli asuntonsa rakentanut\nvuorille. Maata he eivät viljelleet, oleskelivat vaan kivikankaillansa\nja vaaroillansa, josta ovatkin tämmöiset kivikankaat saaneet nimen\n_Hiiden pellot_, sillä Hiiden kansaa tämä oli. Näistä nimensä saaneita\npaikkoja löytyy vielä paikkakunnassa, esm. _Hiidenpato, Hiidenkoski,\nHiidenvaara_, ja heidän viimeisenä asuntopaikkana osoitetaan vielä\n_Hiidenkangas_. Tämä Hiidenkangas on korkeanlainen hiekka-kangas,\njonka ylimmäinen harju on laveata kivi-tannerta. Kiviharjun keskellä\nkasvaa pikku lehdikko, jota kutsutaan \"Jättiläisten puutarhaksi\",\nsamaten kuin koko kiviharju myöskin kutsutaan \"Jättiläisten kirkoksi\".\nSillä Jättiläiset ja Hiiden kansa ovat kansan mielessä yhtä, ja nämä\nnimitykset vaihdellaan eroittamatta toisiinsa.[18] _Hiidenpato_ on\npoikki jokea kulkeva kivipato eli muuri, joka tekee laskeville veneille\nvaarallisen, lyhyen mutta jyrkän, vedenpudotuksen. Tämäkin mainitaan\n\"Jättiläisten tekemäksi\". Mahdollista on, että tämä pato on luonnon\nrakentama; mahdollista myöskin, että se on ihmisten. Tunnettu näet on,\nettä Suomalaiset varustimena Venäläisiä vastaan sodissa 15 vuosisadan\nloppupuolella myöskin käyttivät sitä keinoa, että rakensivat\nkivisalpauksia jokien poikki, millä he estivät vihollisia pääsemästä\njokia myöten kulkemaan ja saattoivat heille surman. Tämmöinen salpaus\nvoisi Hiidenpatokin olla.\n\nEttä tämä Hiiden kansa olisi Lappalaisia, sitä kieltävät kansan sanomat\nvakaasti, sillä \"eri kansaa ne oli\". Lappalaisista puhuukin kansantaru\nusein jonkunmoisella ylenkatseella, jota vastaan se aina pelolla\nmainitsee Jättiläisiä eli Hiiden kansaa. Ja niinkuin Jättiläisten\nviimeistä asuntopaikkaa näytetään, niin näytetään myöskin Lappalaisten.\nNe ei ensinkään sovi yhteen.\n\nHiiden kansa on nyt paennut kauas pois Siperian taakse, kertoo taru.\nKuitenkin he vielä silloin tällöin ilmestyvät aaveina. Niin oli esm.\nmuuan mies kerran, iltapuolella puuta hakatessaan Hiidenvaaralla,\näkkiä kuullut kaikuvan äänen huutavan: \"Mitäs sinä siellä kesken yötä\npuuta hakkaat, tuossahan talo, mene, pane maata!\" Hämmästyneenä loi\npuun hakkaaja silmänsä ylös, ja todellakin, siinä talo seisoi hänen\nedessänsä. Ei muuta, tottelihan se puun hakkaaja, meni, pani maata ja\nnukkui siinä hyvin. Nousi taas aamulla ja meni työlle, niin katsoi\nhän taaksensa -- talo oli kadonnut. Toinen mies taas oli kerran\nväsyksissään pannut maata erääsen saunaan sydänmaassa. Hiidet toivat\noven kautta hälle silloin kauniin tytön. Mutta kun mies ojensi kätensä\nhalataksensa tätä tyttöä, niin jo veivät Hiidet irvistellen tytön pois.\n\nEräästä \"Jättiläis-linnasta\" saapi joskus Iissäkin kuulla haastettavan.\nSe ei kuitenkaan ole mikään linna, vaan luonnon tekemä jyrkkä kallio\nnimeltä Herukkavaara, joka outoutensa tähden näillä alamailla\non saanut kunnia-nimen: linna. Se on Olhavan kylässä, ja tarjoo\njotensakin lavean katsanto-alan. Yksinäinen pietarin-leikki eli\n\"Jatulin-taras\", niinkuin näitä Kemissä kutsuttiin, kuuluu löytyneen\nOlhavan lasi-tehtaan tienoilla.\n\nLappalaisten jättämiä muistoja on pitäjässä useita. Olhavassa on pieni\nlampi, jolla on nimenä _Lapinjärvi_. Toinen _Lapinjärvi_ niminen\nlampi on Oulun ja Iin rajalla, jossa myöskin löytyy _Lapinneva_.\nYli-Kiimingissä on _Lapinlampi_. Tannilan kylässä on _Lapinsaari_,\njonka ohessa siellä myöskin löytyy _Hirsipuun niemi_ niminen niemeke,\njossa Lappalaiset kerrotaan pitäneen käräjiä, tuominneen rikoksia ja\nhirttäneen syylliset, josta sen nimi. Mitään merkkiä siinä ei nyt enään\nnäy. -- Oijärvellä mainitsi eräs nykyisen miespolven mies nähneensä\ntäällä lappalais-kodan, jonka seipäätkin vielä oli seisoneet siten,\nettä ne ylhäällä yhdistyivät. Takkakin oli vielä selvästi näkynyt.\nKertojan vanhempain aikana oli täällä vielä muutamia Lappalaisia\nasunut, mitkä olivat heille poroja kesyttäneet ja taivuttaneet. Näiden\nLappalaisten seassa olisi muka myöskin eräs Niilman ollut, jota kesänä\nei milloin nähty, hän kun oli kulkenut missä lienee kulkenutkin, vaan\ntalvena aina taas tuli näkyviin, ja jolla silloin, kun ihmeteltiin\nhänen vielä elävän, oli tapa vastata, \"no, mikäs tappoi?\" Vanhempain\nLappalaisten kuoltua oli muka heidän lapsensa yhdistyneet suomalaiseen\nväestöön, mikä naimisella, mikä palvelemalla j.n.e., mutta enin osa oli\nmuuttanut pois paikkakunnasta.\n\nLappalais-rauniot ovat täällä, niinkuin useimmissa muissakin\npaikkakunnissa, enimmältään ympyriäisiä. Useimmat suuremmat\nvaarat säilyttävät näitä. Niin esm. _Puutikkanenä, Matkavaara_ ja\n_Poutuaselkä_ Tannilan kylässä, _Mäntyharju_ Pirttitörmän kylässä,\n_Makkaraharju, Härkövaara ja Metelinvaara_ Yli-Kiimingissä samaten\nkuin _Wepsän_ kylässäkin, ja _Huttulan_ kylässä Ala-Kiimingissä.\nMatkavaaralla on suurin Lapin-raunio, mitä nähnyt olen. Se on\npoikkimitaten kaksi syltää leveä, ehk'eivät tavalliset juuri yli yhden\nsyllän ole. Puhumatta näistä ylimaissa olevista paikoista, niin on\nalhaisempiakin, joissa tänkaltaisia raunioita löytyy. Niinpä niitä\nkorkeammilla saarillakin saapi nähdä, esm. _Satakarilla, Röytällä eli\nPapinkarilla ja Krunneilla_.\n\nMutta paitsi näitä ympyriäisiä kiviraunioita, niin tavataan\nnelinurkkaisiakin. Niin ovat esm. _Matkavaaralla_ enimmät melkeen aivan\nneliöllisiä eli kvadratin muotoisia. Ne ovat samaten kuin ympyrätkin\ntehdyt kokoon-laadituista kivistä, yhden kerroksen korkeisiksi, mutta\novat tavallisesti suuremmat kuin ympyrät. Näiden sisällä tavataan\nvälistä toinen pienempi nelikulma, joka luultavasti on takkana\nollut. Samalla Matkavaaralla näytettiin myös yksityinen kivistä\nlaadittu nelikulmainen pyykki, kahden kyynärän korkeinen, jota muka\nsuuri-arvoiseksi arveltiin. Vaan uuden ajan väre vivahti rakennuksesta,\nja nähtävästi se ei ole tätä vuosisataa vanhempi. Melkeen yhdenlaisen,\nehkä pienemmän, sanottiin Portinkankaallakin löytyvän, mikä kivikumpu\nsiis ei sekään vanha ole.\n\nErikaltaisia taas ovat ne kivi-ympyrät, joita Hiidenkankaalla Putahilla\ntavataan, ja joita kansa kutsuu \"Jättiläisten luoliksi\". Ne eivät kohoa\nmaanpinnasta ylöspäin, vaan painuvat päin vastoin suppilon muotoon maan\npinnasta alas, ja ovat laaditut suuremmista kivistä, kuin edelliset.\nTämmöisiä täällä voipi havaita kymmenittäin. Lappalaisten jättämiksi\nkansa näitä ei katso, arvelee vaan niitä Jättiläisten tekemiksi. Mikä\nniiden merkillisyyttänsä koroittaa, on se, että kiviharjun toisella\npuolella eli missä kivirakka muuttuu tavalliseksi kivikko-törmäksi\nhavaitaan kivi-laadelmia, mitkä kaikista muista eroavat. Kiviä on näet\nlaadittu yhteen kerrokseen niin, että ne muodostavat suora-nurkan\neli rektangelin, melkeen yhtä suuren kuin meidän tavalliset haudat.\nKeskellä havaitaan välistä myös yksi litteä kivikin. Muutamat näitä\nnäyttivät pitkistä sivuistansa sisään päin laskeuneilta, niin että ne\nkesken olivat syvemmät. Miksi tarpeeksi näitä on rakennettu, on vaikea\narvata. Kivet kulkivat ainoastaan yhdellä kerroksella, eikä niiden alla\nnäkynyt juuri mitään, mikä olisi niiden tarkempaan tutkintoon tahi\nkaivamiseen kiihoittanut.\n\nMerkillisimpiä tämän paikkakunnan muistomerkkejä ovat kivikummut\nKonttikankaalla Tannilan kylässä, seitsemän neljänneksen päässä soiden\nja rämeiden takana Siurua-joesta, ja melkeen saman verran päässä meren\nrannasta. Avaroista rämeistä kohoaapi täällä vähitellen korkeneva\nkangas, kantaen niskoillansa korkeanlaisen, puoli-pyörön muotoisen\nkivirakan, josta rakasta sitten kummut kohoavat. Näitä kumpuja,\njoita kansa kutsuu \"Jättiläisten haudoiksi\", on täällä neljättä\nkymmentä. Ne ovat hyvin selviä, ehk'eivät kaikki ole yhden kokoiset,\nvaan vaihtelevaiset sekä laajuutensa että korkeutensa puolesta.\nHauta-rakennusta ei vaivaa hiekka, niinkuin useimmiten muualla asian\nlaita on, vaan kivien välit ovat tyhjät ja puhtaat, niin että vallan\nselvään näkee, että kivet ovat ihmisten kokoonlaatimat.\n\nYhden näitä kumpuja olen syllän avaraan poikkimittaukseen avauttanut.\nKun oli purettu itse kumpu, joka oli suuremmista kivistä, -- ei mikään\nkuitenkaan sen suurempi, kuin että yksi mies sen helposti liikutti\n-- ja päästy kivirakan pinnan tasalle, niin alkoi kerros pienempää\nkivilajia. Nämä pikku-kivet suurenivat kuitenkin suurenemistaan mitä\nsyvemmälle päästiin, ja muuttuivat viimein sen kokoisiksi, että meidän\ntäytyi kolmen miehen yhdistyneillä voimilla niitä haudasta nostaa. Me\nolimme jo syllän syvyydelle päässeet, emmekä vielä olleet haudan pohjaa\nsaavuttaneet. Arvataankin tämmöisten hautain pitävän 3:n, 5:n jopa\n7:nkin syllän syvyyden. Kivien vastus kasvoi vähitellen yli voimiamme.\nMutta kun hankalan matkan tähden emme voineet mukaamme vetää tämän,\nmilt'ei arvaamattomankin, esteen poistamiseksi riittäviä rauta-aseita,\nniin täytyi meidän, pohjaa saavuttamatta, pyrinnöstämme luopua.\nHaudassa löytyi tiheään homelönttejä, ja hämähäkit näkyi siellä hyvin\nmenestyvän. Alimmalta löytyi kerros punamultaa, melkeen kuin poltetusta\ntiilistä, mistä mullasta vähän otettiin ja pantiin tallelle. Muutoin\non näillä haudoilla heille hyvin sopiva tila tässä erämaassa. Mailman\nmetelisyys ei ainakaan kuolleita täällä vaivaa. Kivirakan kukkulalta\nseutua katsellen, näkee selvästi, että tämä kadonneen suvun hautausmaa\non ennen muinoin meren saarena ollut.\n\nJos jo näillä muinaisen ajan haudoilla on historiallinen\nmerkillisyytensä ja mielenkiintonsa, niin sama on vielä suuremmassakin\nmäärässä sen muinais-jäännöksen laita, joka nyt on kuvaeltavana ja joka\nonkin paikkakunnan erinomaisin muinaisjäte. Se on eräs soikean-pyörä\nraunio, jota kansa sanoo _Metelin linnaksi_, mutta vielä useammin\n_Metelin kirkoksi_. Tämä sadun rakastama muinais-rakennus, kolmen\nneljän virstan päässä Kakon talosta Karjalan kylässä, on sekin\nylängöllä. Puut kasvavat jo syvässä rauhassa tämän raunion päällä, ja\nsammal peittää ikivanhat muurit. Pari kolme kymmentä vuotta sitten\nolivat nämä muurit vielä neljän jalan korkeisia, kuten todistavat\nmiehet, mitkä tätä siihen aikaan näkivät, vaan nytpä niistä ei enään\nole juuri miksikään.\n\nEnsimäinen kohta, joka silmään astuu, on raunion monikertainen\nrakennus. Ensin on näet soikea-pyörä valli eli muuri rakennettu, joka\npisimmältä suunnaltansa kulkee idästä länteen. Tähän muuriin on tehty\nneljä porttia, toisiansa vastakkain, antaen koilliseen ja luoteiseen,\nkaakkoon ja lounaan päin. Sitten on tämän muurin sisäpuolelle vielä\ntoinenkin muuri laitettu, joka kulkee yhtä-suuntaisena ja rinnakkain\nulkomuurin kanssa, 8 à 10 jalan kaukaisena tästä. Sisämuurissa ei\nhavaita portin merkkejä. Mutta mainittujen ulkomuurin porttien edessä\nnäkyy hajonneita kivilajia, jotka ensi silmäyksessä näyttävät tehdyiltä\nja rinkilöihin vähän vivahtavilta. Tarkempi tutkinto näyttää kuitenkin,\nett'ei niin ole laita, tehden todennäköiseksi, että ne vaan hajoomisen\nkautta ovat sinne tulleet. Mahdollista on, että nämä kiviläjät ovat\njonkummoisia hajonneita porrastuksia, koska ne ovat juuri porttien alla.\nTäten saapi tämä, muihin verrattuna monikertainen, kehämuuri semmoisen\nulkomuodon kuin kuva I kuvalehdellä osoittaa. [Kuvia ei ole tässä\nmukana.]\n\nKun olin sen ulkomuodosta selvälle päässyt, päätin tarkemmin\ntutkia rakennuksen ainetta ja rakennustapaa, koska se tämä minusta\ntärkeäksi näytti päästäkseni oikeaan ymmärrykseen muinaisjäännöksen\nmahdollisesta tarkoituksesta. Käännyin siis ensin ulkomuurin\ntutkimiseen ja kaivatin sen kahdesta eri paikasta halki, missä muuri\nselvimmältä ja korkeimmalta näytti.\n\nEnsimäisessä kaivannossa (a) havaitsin muurin tehdyksi\nkokoonlaadituista pään-kokoisista kivistä, joiden seasta kuitenkin\nlöydettiin sekä suurempia että pienempiäkin. Hiekkaa ei tässä paikassa\njuuri sanottavaksi nähty. Sen verta, mitä siellä näkyi, oli aika sinne\nvoinut myöhemmin saattaa. Sammalta oli muurin päällä. Toinen taas\nkaivanto (b) ei tuonutkaan paljaita kiviä esiin, sillä tässä oli muuri\ntehty enimmiten someromaasta, jossa kuitenkin tuon tuostakin sekä\nsuurempia että pienempiä kiviä yhä ilmestyi. Lujaa rakennuslajia tämä\nei ollut. Muutkin kehä-muurin osat näkyivät samaten olevan eri laatua.\nTästä näyttääkin, ikäänkuin rakennettaissa ei olisikaan suuresti lukua\npidetty muurin lujuudesta ja vastustus-voimasta, ellei muutoin sen\nhävinnyt tila arvosteluamme petä. Siitäpä näyttää kuin jos itsekuhunkin\npaikkaan olisi pantu sitä rakennus-ainetta mitä siinä vaan löytyi.\nTästä kenties ne vähäiset syvyydet, joita muurin alla, ulkopuolella,\nvielä voipi eroittaa.\n\nMitä enemmin ulkomuurin arvo täten tuli katoomaan sitä enemmin olisi\nminusta sisämuurin pitänyt itselleen arvo voittaman, jos nimittäin tämä\nmuinaisjäännös olisi linnoitukseksi aiottu. Tämän muurin tutkimiseen\nkääntyen, kaivatin senkin halki kahdella kaivannolla (c ja d) siinä\npaikoin, missä se paraiten oli näkyvissä. Kumpasenkin kaivannon\nte'etin syllän leveäksi. Molemmissa paikoissa oli täälläkin, samaten\nkuin ulkomuurissakin, järeätä someromaata ja sen seassa kiviä, mitkä\ntäällä kuitenkin olivat pieniä kuin tavalliset käsikivet. Tänkaltainen\nmaa-kerros kesti lakkaamatta syllän syvyydelle saakka, jonka perästä\nmaahan kiintyneitä ja vuorenperäisiä kiviä alkoi ilmi tulla, jotka\nolivat sitä laatua, ett'ei niitä ole saatettu sinne vääntää. Muutoin\nlöytyi haudasta muutamia savikivettymiä, joiden seassa yksi puukannon\nmuotoinenkin.\n\nTäten näkyy sisämuurinkin laatu osoittavan, ett'ei ole kehä-muuria\naiottu varustus-palkaksi. Pitäen vielä lattiankin tutkimisen\ntarpeellisena, kaivatin sisäkehän keskelle nelikulmaisen kaivannon\n(e) 8 jalan pitkän, 6 jalan leveän ja 6 jalan syvän. Täälläkään ei\nmitään erinomaista astunut silmiin, maa oli vaan erästä kovaa ja lujaa\nrautahiekan lajia, joka teki lapiolle vastusta. Vuori-peräiset kivet\nestivät viimein täälläkin syvemmälle pääsemästä. Kun nähtävä oli,\nett'ei näitä oltu sinne pantu, olimme me siis pohjaa saavuttaneet.\n\nKaikesta tästä näkyy seuraavan, ettei kehämuuri olekaan\nvarustus-linnaksi aiottu. Tätä vakuuttavat seuraavaisetkin kohdat.\nUlkomuuri, jonka lujuudesta ja pätevyydestä tämmöisen linnoituksen\nvastustus-voima ainakin rippuu, on sisämuuria alhaisempi, jopa\nalhaisempikin kuin sisäkehän pohjan pinta. Korkoviiva a-b on, näet,\ng-kohtaa alhaisempi, niin että ulkomuuri ei niin vähääkään suojele\nsisäkehän sisällä seisovata. Suojelusta eipä myöskään muurien välinen\nloma tarjoo, sillä nämä, kohdat d ja c, ovat ulkomuurin tasalla\nolevia. Sisämuurinkin vähäpätöisyyteen katsoen, tulee asia yhä\ntodennäköisemmäksi. Tätä todistaa vielä lisäksi vertaaminen muihin\nkehämuureihin, joita olen ollut tilaisuudessa omin silmin nähdä, ja\njotka alempana tulevat paikoillansa kuvatuiksi.\n\nNäihin katsoen astuu näet heti silmiin se kohta, että niiden paikka jo\nitsessään ilman linnoituksettakin tarjoo suojaa ja varustusta, mikä ei\nole \"Metelin kirkon\" laita. Niin ovat esm. vähäpätöisemmältä näistä,\nnim. Linnankankaan linnoituksella Paavolassa, muurit kyllä melkein yhtä\nkehnot ja alhaisemmatkin kuin Metelinkirkolla,[19] mutta sen sijaan\nitse luonto tälle tarjoo varustusta jyrkkäin törmäinsä kautta. Mitä\ntaas Pesuankankaan linnalta puuttuu luonnon antaman varustus-voiman\npuolesta, sitä on koettu korvata lujilla ja vakavilla muurilla.\nSalosten linnalle vihdoin on sekä luonto että ihmisten työ antanut\nniin lujan varustuksen, että jos vertaa Metelinkirkkoa tähän ainoaan\nlinnaan, niin ei pääse ensinkään Metelinkirkko linnoituksen arvoiseksi.\nUlkomuodoltansa ovat nämä kolme kehämuuria ihan toistensa kaltaiset;\nMetelinkirkko se tämänkin suhteen eroopi. Näillä on näet vaan yksi\nmuuri, vaan Metelinkirkolla kaksi. Edellisillä on heidän porttinsa yksi\njoka puolella vastapäätä toisiansa, mutta Metelinkirkolla on ne vaan\npitkillä puolillansa, vaan ei päässä. Eroavaisuudeksi saattaa vielä\nmainita hajassa olevia porrasraunioita, joita semmoisia ei näy muissa\nlinnoituksissa.\n\nJos tähän nyt vielä senkin todistuksen liittää, minkä kansantaru\ntarjoo, kun se ei ainoastaan kutsu paikkaa useimmin kirkoksi, kuin\nlinnaksi, vaan myöskin paikasta kertoo sen laatuisia satuja ja juttuja,\nmitkä paremmin soveltuvat uskonnollisiin kuin sotaisiin käytäntöihin ja\nmenoihin, niin syitä ei puuttune siihen arveluun, että Metelinkirkko on\nvanha pakanuuden uhripaikka.\n\nTarkan mittaamisen mukaan on sen laajuus kaikista puolin seuraava:\nPituus lännestä itään 126 jalkaa; leveys pohjasesta etelään 90\njalkaa; muurin korkeus on vaihteleva 2:n ja 4:n jalan välillä, sen\nleveys, suuremman tai vähemmän hajoomisen jälkeen, 6:n, 10:n 12:n\njalkain välillä. Poikkimitattuna on sisä-kehä 83 jalkaa pitkä ja 53\njalkaa leveä; muurien välinen loma on 8-10 jalkaa. Ylänne, minkä\npäällä jäännös seisoo, on pitkä-kallahtava ja vähäpätöinen; itse\npaikka eriksensä oleva ja rauhallinen. Ylänteen juuressa on suo, joka\nnähtävästi ennen muinoin on ollut järvenä. Se laskeuupi nyt Kälkäjoen\nkautta Iijokeen.\n\nKansa katselee näitä raunioita taikauskolla, ja vaeltaja poikkeepi\nmielellään pimeässä syrjälle, päästäksensä menemästä raunion ohitse.\nTiedetäänpä muka kertoa useista tapaturmista, mitkä täällä olisivat\nkohdanneet. Niin oli esm. eräs keinoilija, joka täältä oli kultaa\netsinyt, tullut sokeaksi. Toinen oli pudonnut ja loukannut jalkaansa.\nKolmas oli rammaksi joutunut, j.n.e. Senpä tähden olivatkin myös ne\ntyömiehet, joilla minä teetin mainitut kaivannot, hyvin halukkaat\nnoudattamaan minun tahtoani, kun ma käskin heitä jälleen täyttää\nkaikki kaivannot, niin että kuului melkeen itseänsä lohduttamiselta,\nkun heistä eräs, työn tehtyänsä, vakuutti \"kirkon ei pahenneen meidän\nkäsissämme\". Mutta merkillisimpänä kaikesta, mitä taru tiesi tästä\npaikasta kertoa, on minusta se, että paikan haltia on -- ei ukko-vanhus\nharmaahiuksinen, pitkäpartainen, sata vuotia hartioilla kantava, vaan\n-- nainen, neitsy. Tätä hentoa haltiata ei kuitenkaan enään saada\nnäkyviin, sillä hän vaikuttaa ja toimii näkymättömänä. Kerta vaan\non vanhalle noita-akalle onnistunut saada neitsy esiin, akka kun\ntiesi loihtu-sanat. Eräs poika oli näet raunioilla \"pitänyt ilvettä\",\njosta haltia hänen rankaisi niin pahalla silmän taudilla, että silmät\nolivat kuopistansa vuotaa. Kysyttiin tähän noita-akalta neuvoa, niin\nsanoi akka, ett'ei kukaan muu kuin haltia itse voinut tätä parantaa.\nAkka otti koettaaksensa lepyttää haltiata, ja läksi sairaan kanssa\nraunion sisään iltahämärässä -- sillä sen arvannee, että haltia-neitsy\nrakastaapi illan hämärää ja aamun sumua. Rukoiltuansa ja loihdittuansa\nonnistuikin akalle vihdoin saada haltia esiin, joka armahti poikaa ja\nteki hänen terveeksi. Muutoin ei tarvitse hurskaan pelätä haltiata,\nsillä se on hurskaille laupias, mutta epähurskaille kova.\n\nYlänteen rinteellä, joka suohon antaa, on ympyriäisiä ja nelinurkkaisia\nraunioita. Ne ovat kaikki vallan epäselviä ja vanhoja. Yhden niistä,\njoka vähän vertaa yleni maasta, kaivatin ma, mutta annoin työn taas\nheretä, kun ei näkynytkään mitään merkkiä siitä, että kivet olisivat\ntahalla kokoon laaditut.\n\nMuinaisista kivilaitoksista puhuttaissa mainittakoon myöskin, että\nviimeisiin aikoihin saakka on ulkosaarilla -- esm. _Krunneilla ja\nTukkikarilla_ -- nähty kivi-roukkioita kokoon-laadituita ihmisen\nkokoisiksi ja ihmisen muotoisiksikin, mihin roukkioihin on uhrattu\nrahaa, jotta saataisiin runsas kalansaalis, tyven ilma j.n.e.\n\nMeren ja lähimmäisen ylänteen välinen ala kantaa sekin kivirakennuksia,\njoita myöskin, ehkä ovatkin vähäpätöisiä, otettakoon mainittaviksi.\nNe ovat nelikulmaisia kiviperustuksia, mitkä eivät nouse maanpintaa\nylemmäksi, ja joita siis paraiten havaitsee siitä, että ne ovat\npuista paljaat. Tänkaltaisia saapi nähdä muutamia liki toisiansa, ja\nusein niistä kulkee kivinen polkukin mereen päin. Jos tätä perustusta\notetaan ylös, niin havaitaan sen olevan pientä kivilajia, sitten\nsomeroa, viimein santaa, s.t.s tavallista merenpohjan kerrosta. Tämä\nasia, samaten kuin niiden asemakin, osoittaa, että ne ovat entisten\nkalasaunain perustuksia, niinkuin niitä tämmöisiä saunoja vielä nytkin\nsaaristossa pidetään. Erinomattain vanhoja ne siis ei saata olla,\nkosk'ei puutkaan ole niihin vielä oikeen päässeet kasvamaan. Olhavassa\nnäitä paraiten havaitaan.\n\nMerkkinä veden laskemisesta ja maan nousemisesta ovat esm. ne valkamat,\nmitkä siellä täällä havaitaan paikoissa, jotka nyt ovat vedestä\nkaukana. Niin esm. _Illinsaaren_ korkeimmalla paidalla, metsässä,\n_Merikosken_ törmällä y.m. Tämä Merikoski oli muinoin viimeinen koski,\nniinkuin sen nimikin ilmoittaa, mutta nyt on se jäänyt 7 virstan päähän\nmerestä, ja sillä on nyt neljä koskea allansa. Sittemmin oli joen\nlasku-paikka Kirkkosaaren vieressä, josta nyt on pari kolme virstaa\nmerelle. -- Pitäjän pohjoisessa osassa on _Herukka-hieta_ niminen, nyt\njokseenkin mataloitunut, lahdelma, joka muinoin pidettiin Pohjanlahden\nuloimmaisena perukkana. -- Ne Jättiläisten haudat eli kivikattilat,\njoita Hirvesvaaralla ja uuden tien varrella Tannilassa näytetään, ei\nole muuta kuin luonnon tekemiä syvyyksiä, joista vesi on kuivennut.\n\n       *       *       *       *       *\n\nNoista rajuista sodista XVI vuosisadan loppupuolella säilyttää\nkansan taru vielä muutamia muistoja, joiden keskuutena on\ntalonpoika _Wesaisen_ urotyöt. Wesainen oli kotosin _Wesan_\ntalosta Yli-Kiimingistä, ja sanotaan olleen erinomattain neuvokas,\nurhea ja voimakas mies. Ei ainoastaan kotiseudussa vaan myöskin\nnaapuri-pitäjissä oli hän itselleen voittanut semmoisen arvon ja\nluottamuksen, että nämä aina panivat hänen päälliköksi, kun heidän\noli puolustaminen itseänsä Ryssiä vastaan tai kosto- ja ryöstö-retkiä\ntekeminen vihollisten omaan maahan. Täällä kerran ryöstöllä käydessään\nolivat viholliset myöskin sytyttäneet Iin emäkirkkoakin. Se tapahtui\nitse pyhä-päivänä. Wesainen kuitenkin rohkeudellansa tiesi pelastaa\nkirkkoon kokoontuneen aseettoman väen sekä itse kirkonkin, vieläpä\najoi viholliset pakoon. Tätä ryöstöretkeä kostaaksensa retkeilivät nyt\nSuomalaiset syvälle pohjois-Venäjään ja aina Kantalahden kaupunkiin\nsaakka, missä taru mainii heidän polttaneen kaksi kirkkoa, jopa olleen\naikeissa polttaa kolmaskin. Tämän he kuitenkin mainitaan säästäneen,\nmuka sen pyhyyteen nähden, ja se siis vielä nytkin muka seisoo. He\npalasivat sitten kotimaahansa suuren saaliin kanssa. Mutta sillä aikaa,\nkuin nämä näin ryöstivät Venäjässä pitkin Wienan meren rantoja, olivat\nVenäläiset niiden sivutse tunkeuneet Suomen maahan, jonka pohjoisia\npitäjiä he hirmuisesti hävittivät ja ryöstivät, pitäjät kun nyt\nolivat paljastetut sotaisasta nuorisostansa ja etenkin johdattajasta.\nVarsinkin oli heillä syytä kääntää vihansa Iitä vastaan, tämä kun oli\nvihatun ja peljätyn Wesaisen kotipaikka. Tälle ne sentähden ankaralla\nhävityksellä kostivat Wesaisen tekoja. Kerrotaanpa myöskin, että eräs\nvihollinen olisi pahoin menetellyt Wesaisen vaimonkin kanssa, joka\nsanotaan olleen nuori ja kaunis nainen, ja miehellensä uskollinen.\nMiehensä kanssa oli hällä kaksi lastakin, mitkä Venäläiset viime\nretkellänsä tappoivat. Wesainen tulee nyt kotiin juuri parahiksi\nnähdäksensä, kuinka viholliset hävittävät, kuinka kirkko palaa\nilmitulessa, ja kuinka hänen nuori vaimonsa on erään Ryssän vallassa.\nTästäkö nyt meteli nousi! Viholliset karkoitettiin, ja Wesainen teki\nuuden hävittävän kosto-retken. Riistettyänsä raastettuansa monta kylää\nja kaupunkia palasi hän sitten vihollisen maasta taas kotiin, mutta\ntällä paluumatkalla surmasi hänen eräs sotavanki, nimeltä Ahma.\n\nIson vihan ajoista täälläkin löytyy tavalliset kertomukset\nrosvoomisesta ja ihmis-kiduttamisesta. Yli-Kiimingiilä sanotaan\nvihollisten kuitenkin kerran olleen niin hentoina, etteivät kärsineet\nnähdä verta, jonka tähden he, havaittuansa joukon naisia ja lapsia,\nmitkä olivat erääsen maan-alaiseen kellariin kätkeyneet, ainoastaan\nsalpasivat oven ulkopuolelta kiini, jotta lapset ja naiset näin\nsiivosti siihen kuolivat. -- Viholliset sanotaan olleen erinomattain\ntaitavat vainumaan kätketyitä kaluja ja ihmisiä, niin että kansan\ntaru on heitä kuvaillut _Koirankuontolaisiksi_ s.t.s. ihmisiksi,\njoilla on koiran naama, niin että he paljaalla vainulla aina löysivät\nkaikkea salattua. -- Erään akan olivat täälläkin viholliset polttaneet\nolki-tulella. -- Missä niin voitiin, tehtiin vasta-rynnäkköä.\nKuitenkin on monessa paikoin päässyt kansan mieleen se luulo, että\nkaikki tämä rajaton viheliäisyys vaan oli Jumalan lähettämä rangaistus\nihmisille heidän syntiensä tähden, joka luulo jo oli muka senkin\naikuisissa ihmisissä elänyt ja vaikuttanut. Senpä tähden muka olikin\nsemmoinen kauhu ja hirmu turmellut näiden mieltä, että he usein eivät\nuskaltaneet yrittääkään vastusta, vaan joutuivat kokonaan pelkuriuden\nalaisiksi. Niinpä esm. kerrotaan, että kaksi ainoata kasakkaa kerran\ntappoi koko joukon miehiä ja naisia ilman kenenkään vastustamatta.\nJa Haukiputahilla, Murhasaari nimisessä paikassa, oli samaten suuri\njoukko tapettu ja kauheasti kidutettu saunassa, ehkä aseita löytyi\nmillä itseänsä puolustaa, ja ehkä vihollisten lukumäärä oli vähäinen.\n-- Näistä ajoista on lukuisia pakopirttien jäännöksiä erämaissa. Myös\nulkosaariin lähdettiin pakoon. Niin esm. tuli pakolaisia Hailuodosta,\nmitkä pelastivat itsensä Iin Krunneihin.\n\nKellon kylän läpitse virtaava _Kalimänoja_ on sekin näistä ajoista\ntuttu. Tässä näet tapahtui se kahakka ruotsalaisen ratsuväen ja\nkasakkain välillä vuoden 1719 alussa, jossa kasakkain päällikkö,\nmajuori Antamon Antonevitsch, hevosen selästä pudottuansa, piilosi\npensaisin, ja sittemin paljain päin vaelsi jään yli Hailuotoon, kun\noli hänen väkensä kaikki pakoon lähtenyt, syystä että he luulivat\npäällikkönsä kuolleeksi, koska näkivät hänen hevosensa laukkaavan\nirtonaisena sinne tänne (ks. Åbo Tidn. 1791 N:o 24).\n\n_Taimenen kivi_ on suuri litteä kivi Iijoessa Karjalan kylässä, mikä\nkivi, kun vesi on alhaisella, seisoo veden pintaa ylempänä. Tähän\nolivat Venäläiset kerran sodan aikana panneet veneillä, luullen\nitsensä täällä olevan paremmassa turvassa, kuin metsäisillä rannoilla.\nHeillä oli muassa ollut vangiksi otettu nainen, jota muka pelkäsivät\nheiltä ryöstettävän. Nimi taimenen-kivi olisi siitä tullut, että\nVenäläiset täällä taimenia itsilleen keittivät, kun talonpojat, jotka\nolivat väijyksissä, heitä ampuivat. -- _Venäjänkari_, lohen-pyynti\npaikka joessa, kirkonkylässä, on nimensä saanut siitä, että joukko\nvenäläis-ruumiita, jotka olivat ylikylissä tapetut, ja jotka nyt kulkea\nkelluttivat alas virtaa, tarttuivat tälle karille.\n\nPaljon Venäläisiä kerrotaan hukkuneen, kun he omin tuumin jokea\nlaskivat. Kerran olivat he pakolla saaneet erään talonpojan heitä\nlaskemaan. Mutta tämä hyppäsi sivulla olevalle kalliolle, ja kaikki\nVenäläiset hukkuivat. -- Toisen kerran taas olivat Venäläiset saaneet\nerään talonpojan kiinni ja pakoittivat häntä heitä laskemaan. Myöskin\nvannoittivat häntä rehellisesti sen tekemään. Mies piti valansa ja\nlaskikin koskia taitavasti. Mutta kun tulivat Raasakkaan, joka on joen\nuljain ja vaarallisin koski; ja mies täällä viillätti veneen suoraan\nkallioita kohden, niin eivät Ryssät muuta uskoneet, kuin että mies\ntahtoi heitä surmata, ja paiskausivat joka mies koskeen vaan, unhottaen\nkostoa ja kaikkea. Täällä ne musertuivat kallioita ja kiviä vastaan, ja\nhukkuivat kaikki, sen arvaa. Mutta mies laski vakaana samaa suuntaa\nvaan, sillä kallion juuressa se väylä kulki, eikä hänellä mitään hätää:\nvalansa oli hän pitänyt, tuli terveenä alas.\n\nEräästä _Jokinen_ nimisestä miehestä, kotoisin Ala-Kiimingin Jokelasta,\nkerrotaan, että hän kerran karhunkeihäällänsä pisti kaksi Ryssää yhtä\nhaavaa kuoliaiksi. Toisten oli hän toisen toverin kanssa suksissa\najanut Venäläislaumaa takaa, siksi että näistä eräs jättiläisen\nkokoinen mies seisahtui ja uhkasi Jokista pampullansa. Vaan Jokinen\notti keihäänsä ja syöksi sen Ryssään, niin että tämä kaatui, ajoi\nsitten toverinsa kanssa toiset pakoon. Muutoin rosvoi vihollinen kirkot\nhyvin tarkkaan, eikä halveksinut vähimmän arvoistakaan.\n\n1742 vuoden sodan aikana läksi _Löfving_ Kellon kylästä Hailuotoon ja\nhyökkäsi siellä olevaisten Ryssäin päälle. Mutta kun hänen toimensa ei\nsatu tähän pitäjään, niin ei ole kummaakaan, ett'ei hänestä täällä sen\nenempätä muisteta. Eipä niitä muitakaan tämän sodan tapauksia muisteta.\n\nMuiden nimien ja muistojen johdosta mainittakoon myöskin, että\n_Kirkkosaari_ tietysti on nimensä saanut siitä, että kirkko ennen\noli siihen rakennettu. Se oli sen ohessa sekä hautaus- että\nmestauspaikka. Kuinka monta kirkkoa tässä on seisonut, ja onko\nmuuallakin pitäjässä kirkkoa ollut, siitä ei enään tietoa. Hämärä\nmuisto viittaa Illinsaareen, että muka täällä ennen olisi kirkko\nseisonut. Jopa mainiikin sen muiston mukaan taru, että muinaisessa\nsodassa kerran kirkonkelloja olisi upoteltu tällä saarella olevaan\nmutalampeen, mikä lampi muka pohjatonna on, niin ettei kelloja\nenään saatukaan ylös. Ainakin XV vuosisadan loppupuolella oli\npitäjällä oma kirkko, mikä sittemmin, XVI vuosisadan loppupuolella,\njoutui vihollisten polttamaksi. Nykyinen kirkko seisoo vastapäätä\nKirkkosaarta, ja sillä on seuraavat vanhat kalut: Vanha hopeakalkki,\npäällekirjoituksella \"Scvande Banér 1625\", jalassa Kristus-kuva; Vanha\nkummanlainen alttari-peite, kaikenlaisilla eläimillä ja koristuksilla\nkoristettu;[20] Muutamia kuolleiden virkamiesten miekkoja, yksi\nvuodesta 1721; Vanha mestaus-kirves y.m. Pappila oli ennen muinoin\nKarhusaarella, jossa sen raunioita vielä nähdään Kirkkosaarta\nvastapäätä. Tämä poltettiin samassa tilassa kuin kirkkokin, nim.\nvuonna 1582. Kellari ynnä kivi-perustukset ja tako-alustin ovat vielä\nnähtävinä. Luultavasti on se tämä _kellari_, joka on Åbo Tidningar'iin\nvuodelta 1772, nro 8, tuottanut sen ilmoituksen, että Iissä muka ennen\nolisi ollut luostari, josta vieläkin kellari näkyy. Koko luostari-taru\nsupistuu muutoin muutamiin niittyihin, jotka kuuluivat Rauman\nluostariin.[21]\n\nMuutamia erinomaisempia tapauksia, jotka ovat pitäjässä tapahtuneet,\non E.J. Frosterus kirjoittanut muistoon. Ne ovat luettavina Iin\nemäkirkon Inventario-kirjassa käsikirjoituksessa. Näistä on Murman\nSuomi-kirjassa vuodelta 1865, Toinen Jakso, 3 osa, siv. 30 ss., jo\nenimmät julkaissut -- esm. _Mathias_ nimisestä kappalaisesta, jonka\nVenäläiset v. 1588 elävältä polttivat, lohiverkkoihin käärittynä;\n_Jacobus Olai_ nimisestä pastorista, joka 9 vuorokautta makasi jään\nalla _Kintaskoskessa_, ja sittenkin vielä otettiin elävänä ylös;\nkuningas _Adolf Fredrikin_ käynnistä Iissä, pappilassa, 1752, y.m. --\njonkatähden niitä ei tarvitse täällä uudestan julkaista. Yksi taru\non kuitenkin hänellä jäänyt julkaisematta, jonka tähden se täällä\nkerrottakoon mainitun Frosterus'en käsikirjoituksen mukaan. Se kuuluu\nsuomennettuna näin: \"Jacobus Olai Fellman[22] 1584, ennen kappalainen\nIsossa Kyrössä, on allekirjoittanut 'Decretum Upsaliense'. Hänestä on\nmuistoon piirretty, että Venäläiset (vuosilukua ei ole mainittu) hänen\nvangittivat, ja että hänen täytyi rahalla lunastaa sekä oma henkensä,\nettä vaimonsakin jopa sikiönkin emäkohdussa. Mainitun pastorin ovat\nhe vangittuna vieneet kanssansa Pudasjärvelle, 14 penikulmaa Iistä,\nerääsen paikkaan nimeltä _Invi_(?) _vät_,[23] josta he sitten päästivät\nhänen irti, kun ensin olivat häneltä ottaneet valan sen päälle, ettei\nhän meikäläisille ilmoittaisi, kuinka suuri vihollinen oli luvultansa.\nMutta kun viholliset sitten, mainitussa paikassa, laittoivat itsensä\nsaaliista ilopäihin, niin joutuivat meikäläiset heidän päällensä ja\nlöivät heidät kokonaan\".\n\nMuista pitäjän nimistä olen saanut seuraavat tiedot: _Kellon_ kylä\non saanut nimensä siten, että eräs alus, jolla oli kirkonkello tänne\ntuotavana, joutui nykyisen Himottu nimisen sillan paikoilla pahasti\nkivelle, niin että koko alus meni pirstoiksi ja kello painui veden\npohjaan, johon se katosi. Tämä paikka oli näet ennen muinoin järvenä,\nehkä se nyt on kuivehtunut. Himottu-silta on Lopakan kestikiivarin\nvieressä, ja se puro, jonka yli silta viepi, on nyt aivan vähäpätöinen,\nehkä täällä ennen jahdilla kuljettiin. Lampi, josta puro laskeuupi,\nkantaa tästä tapauksesta saakka nimen: _Kellonlampi_.[24]\n\nEttä paikkakunta on saanut vastaanottaa siirtolaisia muistakin\nmaaseuduista, Savosta, Karjalasta ja Hämeestä, se varmaa. Tästä\nasutuksesta muistuttavat esm. Oijärvet, Karjalat, Hämeenjärvet. Kerran\noli näet \"Sauvon maasta\" siirtokunta muuttanut näille seuduille.\nKauvan kuljettuansa erämaita sinne tänne, löytämättä itsilleen sijaa,\noli yht'äkkiä muuanna päivänä heidän silmäinsä edessä ilmestynyt\nviheriäinen tienoo ja sen keskellä järvi. \"Oi! järvi!\" huusivat he\nhämmästyneinä. He asettuivat tänne, ja siitä asti kantaakin paikka\nnimen _Oijärvi_. -- \"Karjalasta Venäjän puolelta\" oli samaten muutamia\nperhekuntia tännepäin muuttanut, ja kun he seutuun mielistyivät, niin\nhe tänne asettuivat ja kutsuivat uuden paikan _Karjalaksi_, entisen\nasuntopaikkansa jälkeen. -- Niinpä oli myöskin, kerrotaan, tänne\nsiirtynyt Hämäläisiä, mitkä kutsuivat järven, jonka ympäri asettuivat,\n_Hämeenjärveksi_, joka on järvi Ala-Kiimingissä.\n\nMuiden nimien seasta muistuttaa _Helsinginkoski_, nykyään pari kolme\nvirstaa merestä, Helsingeistä, joidenka vallassa luultavasti täällä\nmuinoin rikas kalastustila oli; _Kyrönlahti_ ja _Kyrönsaari_,\nPutahilla, useassa tavattavasta Kyrö-nimestä: ja _Finninkari_ siitä\najasta, jolloin eri väestöt eivät vielä olleet yhteensulaneet, vaan\nkatsoivat toisiansa vieraiksi.\n\nLöytöjä ei ole tietääkseni muita löydetty kuin _Makkarankankaalla_\netelä-Iin kylässä eräs tappara-keihäs eli hillebardi. Se oli maannut\nvanhan mänty-kannon juurien alla erään pienen puron rannalla.[25]\n\n\n\n\nOulun pitäjä ynnä Oulunsalon kappeli.\n\n\nOulu-nimen alkuperälle lienee vaikea päästä. Muistamme Mathesius'en\nantaman tiedon, että kolme Lappalaisia olisi naapuri-pitäjille Ii, Oulu\nja Liminka, antanut nimensä. Oulas olisi siten Oulu-nimen synnyttäjä.\nMerkillistä on, että eräs kertoja Limingassa vielä tiesi tästä kertoa,\nehkäpä kyllä hän ei tuntenut kuin kaksi Lappalaista, joista toinen\noli asettunut Liminkaan, toinen Ouluun. Oulun Lappalaisen nimi kuului\nhänen suustansa Olli eli Ulle. Vaikealle kuitenkin tuntuu päättäminen,\nettei kalainen Oulujoki olisi tykönsä vetänyt asukkaita jo ennen\nLappalaisten tuloa. Senpätähden ei Mathesius'kaan tyydy saamaansa\ntietoon, vaan antauupi ennemmin nuoremman Rudbeck'in eriskummalliseen\nselitystapaan, jonka mukaan Oulu on hebrealaista alkuperää.[26]\n\nKaupungin rientävä, toimelias elämä on haihduttanut enimmät\nmuinaismuistot tästä, laveudeltansa vähäisestä, pitäjästä. Taru ei\nrakasta kaupunkielämän ulos päin käännettyä mieltä eikä kauppa-liikkeen\nkiiru-rientoa. Sentähden ei ole ensinkään odottaminen täältä paljon,\npaikkakunnan muinaisuutta koskevia tietoja. Muistetaanpa täällä\nkuitenkin puhua maan mainioista Jättiläisistä, ehkä näiden jättämiä\nmuistomerkkejä ei enään ole tiedossa.\n\nLappalais-muistoja täällä kumminkin löytyy vähän runsaammin. Niinpä\nniitä vielä näkyy niillä vuoriloilla, mitkä ovat Oulujoen rannoilla,\nesm. _Korkiavaaralla_ ja _Matokankaalla_, niinkuin myöskin järvein\nrannoilla. Eräs talo joen pohjaspuolella kantaa vielä heistä nimensä\nLappala. Ja Turkka nimisen saaren kohdalla näytetään vielä joessa\npaikka, missä Lappalaisten pato olisi ollut lyötynä.\n\nVäitöskirjassansa \"Beskrifning öfver Cajaneborgs Län\" mainii E. Castrén\n_Metelin-väestä_, mitkä muka piti oleman kapinoitsijoita, jotka täällä\nSuomessa puolustivat Sigismundia Karl IX:tä vastaan, ja joista, hänen\nsaamainsa tietojen mukaan, vielä kuoppia ja luolia näyteltäisiin, missä\nnämä kapinoitsijat olivat kätkeyneet, mainiten sen ohessa hänelle\nkerrotuksi, että \"etelässä päin Muhoksen kirkosta, Oulun ja Limingan\nrajalla\", vielä näkyisi raunioita eräästä harmaa-kivestä muuratusta\nvallista, joka olisi ollut linnan-pihan näköinen, ja jossa tämä\nMetelinväki olisi majaellut. Kumpua, missä tämä linna on seisonut,\nkutsuttaisiin _Metelinvaaraksi_. Näin Castrén. Myöskin Mathesius mainii\ntästä Metelin-vaarasta, mikä hänen määräyksensä mukaan pitäisi oleman\nOulun pitäjän \"eteläisimmässä osassa\" ja niin korkeana, että \"sille\nsopi nimitys tämän maakunnan vuorien Foenix, koska sen kukkulasta\nselvään voi havaita seitsemän kirkkoa\".\n\nKehoitettuna näin hupaisista tiedoista ko'in saada selvää ensinkin\nmetelinväestä. Havaitsin kuitenkin piankin, että niin taru kuin itse\nmetelinväkikin oli nykyiselle miespolvelle kokonaan tuntemattomia.\nVaan eipä sitä mainiota metelinvaaraakaan tunnettu, eikä sen paremmin\nmuurattua valliakaan. Limingassa viittasi hämärä tieto Muhokseen,\nOulunjärven seutuihin, mutta Muhoksessa viitattiin taas Liminkaan.\nVihdoin onnistuin Oulun pitäjän rajalla saamaan sen tiedon, että vuori,\njonka kukkulalta voi nähdä seitsemän kirkkoa, todellakin löytyy,\nmutta ei Oulussa, vaan Kempeleesen päin, eikä nimellä Metelinvaara,\n-- mikä kertojasta pitäisi oleman Oulunjärven seuduilla -- vaan\nMoukkulanvaara eli Viilaselkä. Mutta linnaa tahi muuta muinaismerkkiä\neli rauniota ei ollut kertoilijani nähnyt, vaikka hän siellä oli\npaljon kuljeskellut ja tänäkin kesänä usein siellä _hevosissa_\nkäynyt.[27] Ainoa metelinimi, joka Oulussa löytyy, on Metelinmäki, se\nmäki, jonka päälle pappila nyt on rakennettu. Ennen oli se ollut\nmetsätöyry kaupungin ulkopuolella, mutta on nykyään jo kaupungin\nkeskellä.[28]\n\n_Linnansaari_ kantaa nimensä Oulunlinnan jälkeen, minkä Pehr Bagge 1590\nrakenti, sittenkuin 1570 vuoden linnoitus näkyy hävinneen. Saarella\nnäkyy vielä vallit ja kesken saarta kruutikellari. Saaren rannalla\nsamaten kuin mannermaankin vastaavalla rannalla näkyy kivityksiä.[29]\nSaaren pohjaspuolella oleva koski kutsutaan _Linnankoskeksi_. Itse\nlinnasta ja sen kohtaloista ei säilytä kansan muisti enään mitään\nkerrottavaa. Sama on laita myöskin kaupungin. Näiden muistoja ja\nkohtaloita ovat historiakirjat ottaneet säilyttääksensä, niinkuin\nluonnollista onkin.[30] Kaupungin kirkko, rakennettu 1763 (entinen\nkirkko rakennettiin 1613) tallittaa muinaisista mainion Johannes\nMessenius'en muotokuvan niinkuin ruumiinkin.[31]\n\nOulunsalon vanha kirkko on näillä seuduin miltei kuuluisakin. Se\nrakennettiin vuonna 1665, on puusta tehty, pikkuinen ja vähäpätöinen.\nKatto niinkuin seinät ovat täynnä kömpelöitä hengellisiä maalauksia,\njoiden seassa myöskin on olennoituita kuvauksia kuolonsynneistä, esm.\nvihasta, kateudesta y.m., kaikki latinaisilla allekirjoituksilla\n(\"Ira\", \"Invidia\" y.m.) varustetuilla. Sakaristo on niin pikkuinen,\nettä kaksi henkeä siellä tuskin toimeen tulee. Tämä vähäinen,\nnykyään ihan käyttämätön, kirkko voitti ajan pitkään itsellensä\nsuurenkin maineen paikkakunnassa. Täällä tiesi näet hengellinen into\nharjoittaa kaikenlaista taika-uskoisuutta ja menoa. Paikkakunnan\nkauppiaat ja merenkulkijat, joilla oli vaarallinen kulku tehtävä,\nniinkuin kalastajatkin, mitkä merelle läksivät, samaten kuin muutkin\nmatkustajat, millä oli matka tehtävä, olipa se sitten minne tahansa,\nkaikki ne tavan mukaan tälle kirkolle ensin uhrasivat, jotta ne täten\nitsillensä suosittaisivat korkeammat voimat, ja jotta matka heille\nnäin joutuisi onnelliseksi. Tapana oli myös uhrata palatessa, jos\nnäet matka oli onnella päättynyt. Tavalliset uhrit olivat rahat.\nTäksi oli säästölaatikko asetettu kirkon seinälle, mihin laatikkoon\nitsekukin pani roponsa. Näin kootut rahat käytettiin paikkakunnan\nköyhäin hyväksi, ja kun kerrotaan tämän kassan usein olleen runsaankin,\nniin eivät tainneet köyhät nähdä hätää. Jokiseuduiltakin, niinkuin\nesm. Braahen kaupungista, mainitaan tänne rahaa tulleen. Se, jok'ei\nmatkalle mennessänsä uhrannut, se teki lupauksen antaaksensa sen\neli sen verran rahaa, jos matka onnistuisi. Varsinkin kuuluu pyhän\nTapanin päivä olleen uhrauspäivä, jolloin väkeä kokoontui kirkolle\npaljon. Jos saapi maineesen luottaa, niin olisi täällä ennen aikaa\nmuutakin taika-uskoisuutta harjoitettu, niinkuin esm. kirkossa ja\nkirkkomaalla valvomista, n.k. Jumalan tuomioita, näkyjä, ilmestyksiä ja\nsenkaltaista. Uhraaminen kuuluu olleen harjoitettuna meidän aikoihin\nsaakka, ehkä eri muodossa ja kenties salaisuudessa.\n\nSyyksi tämän kirkon näin suureen pyhyyteen saapi kuulla seuraavan\njutun: Kerran oli eräs pispa seuroinensa miehinensä matkustanut meritse\npohjaseen päin. Matkalla joutui laiva pahan myrskyn valtaan. Myrsky\najeli laivan mereltä rannemmalle ja vei sen niin siihen salmeen,\njoka ennen muinoin teki Oulunsalon saareksi, vaan nyt on kuivehtunut\nalhaiseksi niityksi. Täällä sattui laiva semmoisella vauhdilla kariin,\nettä särkyi. Saadun avun kautta oli pispa kuitenkin pelastanut\nhenkensä, ja rakennutti sitten, kiitollisuudesta Jumalata kohtaan, joka\noli sallinut hänen tulla pelastetuksi, tähän paikkakuntaan kirkon,\nja pyhitti itse ensimäisenä paikkaa uhrilla. Näin kertoo taru kirkon\npyhyyden alkua.\n\nTämä kirkko sanotaan olleen rikas muinaiskaluista ja kalliista\ntavaroista. Näiden joukosta mainii Mathesius maljan ja hopeakannun,\nmolemmat kauniisti tehdyt, jotka silloinen maaherra Paroni Conrad\nRibbing oli vuonna 1666 tänne lahjoittanut, niinkuin näkyy nimestä ja\nvaakunasta ja vuosiluvusta, mitkä ovat niihin piirretyt.[32] Nämät\novat ynnä vanhain hopeakaluin kanssa kadonneet, ja tästä katoomisesta\ntietää taru mainita näin: Kirkon vierisessä Lääkkö eli Kuivala\nnimisessä talossa asui kaksi veljestä, nimiltänsä Erkki ja Perttu. Kun\noli jo hopeat ja muut kalliit tavarat kirkossa nousseet niin suureen\narvoon, että niiden varastaminen kannatti vaivaa ja vaaraa, niin\nmiettivät mainitut veitikat koettaa, onnistuisiko heille asia. Pimeänä\nsyksy-yönä he panivat päätöksensä toimeen. Akkunan kautta menivät he\nkirkkoon ja ottivat sieltä mitä otettavaa oli. Kaikki vietiin kotiin\npaitsi ainoastaan kalkkia, joka oli niin kallis, ettei uskallettu sitä\nottaa, jonka tähden se kätkettiin erään sillan alle. Kohta sen perästä,\nennenkuin varkaus vielä oli huomattu, läksivät molemmat veljet pakoon,\nniinkuin sanotaan Norjaan, möivät siellä kaikki varastetut tavarat, ja\npalasivat sitten, 40 vuotta siellä elettyänsä, taas kotipaikkaansa,\nmissä ei kukaan heitä enään hätyyttänytkään, vaikka kyllä kaikki\ntiesivät, että he ne tavarat ottaneet olivat. Toinen veli kutsuttiin\ntästä lähin \"Norjan Erkiksi\", toinen \"Pallas Pertuksi\". Näin tästä\nasiasta kerrottiin.\n\nKun mainittu pispa kulki Oulunsalon saarella katsoaksensa päätetylle\nkirkolle sijaa, istui hän levähtääksensä eräälle tien vieressä olevalle\nkivelle, mikä kivi tästä syystä kutsutaan Pispankiveksi. Kivi on\nnykyisen tien varrella, neljänneksen päässä Oulunsalon pappilasta.\nPaitsi nämä pispanmuistot on niitä vielä yksi. Oulun sataman suun\npohjaspuolella on näet Pispanletto niminen saari, josta taru tietää\nmainita, että eräs pispa siinä olisi maalla käynyt pohjaseen päin\nmatkustellessaan.\n\nOulunsalon entinen saari on liiaksi nuori ja alankoinen, niin ettei\nsiellä tarvitse odottaa löytävänsä muinaisjäännöksiä. Isolla vihalla\nymmärretään täällä yhtä kuin rosvomista ja ihmis-kiduttamista.\nPahajärven vieressä on suuri kuoppa, jota \"pakohaudaksi\" kutsutaan,\nja johon ison vihan aikana oli kätketty paljon kallista tavaraa.\nViholliset ne kuitenkin näitäkin löysivät ja veivät. Täällä kerrottiin\nmyös eräästä \"Pait-syntinen\" nimisestä miehestä, jota näin kutsuttiin\nhänen tavallisista vannomissanoistansa \"paitti mun syntini\". Tämä, joka\nolisi ollut kotona Junttilasta (Limingalla?), sai viekkaudellansa\nVenäläiset usein petetyiksi. Monta kertaa joutui hän heidän käsiinsä,\nmutta yhtä monta kertaa pääsi hän taas pakoon. Kerran oli hän, vangiksi\njouduttua, saanut juosta laukata kosakki-hevosen jälessä, ansa kaulansa\nympäri ja ansan toisessa päässä kosakki, joka häntä näin juoksutti\nOulusta Liminkaan asti.\n\nEnnen aikaan seisoi jo mainitulla Turkkasaarella rukoushuone, missä\ntapana oli pitää Jumalanpalvelusta kun tähän saareen välistä kokoutui\nsangen paljon väkeä. Paikka on näet vanha lohenpyyntipaikka, jossa\nennen mailmassa runsaasti saatiin kalaa. Tämän rukoushuoneen polttivat,\nsenkin, Venäläiset v. 1715. Sen rauniot nähdään vielä saaressa. Perus\non pituudeltansa 30 jalkaa, leveydeltänsä 28. Jumalanpalvelus ei\nkuitenkaan sillä tauonnut. Uutta huonetta ei kyllä enään rakennettu,\nmutta palvelus pidettiin sittemmin joko ulkona tahi likitaloissa, ja on\ntapana pysynyt meidän aikoihin saakka.[33]\n\nPoikana ollessani kuulin Oulussa kerrottavan, että Pokkitörmästä,\nniinkuin Linnansaarestakin, oli löytöjä ennen löydetty, kannuksia,\nmiekan kärkiä, jalustimia ja senkaltaista. Liekö siinä perää, ja, jos\nniin on, mihin ne ovat joutuneet, siitä ei mulla tietoa.\n\n\n\n\nMuhoksen pitäjä ynnä Utajärven kappeli.\n\n\nArkeologialliselta kannalta on Oulun pitäjä likeisessä yhteydessä\nMuhoksen kanssa, molemmat saman yhdistäjän, nimittäin Oulujoen, ympäri,\ntoinen vaan toista vähän ylempänä. Muhos, muho, merkitsee höllää,\nkuohkeata maata, niin ikään myös hete- eli noromaata, ja on luultavasti\nalkunsa saanut joko Muhojoen höltyvistä rannoista tahi jostakusta\nrämeestä, josta se sitten on koko paikkakunnan nimeksi levinnyt.\nJättiläistarut eleskelevät täällä jokseen vilkkaassa muistossa ja\ntodistavat korkeata ikää. Myöskään Lappalais-muistoja ei täällä aivan\nharvassa ole; useammat korkeammanlaiset ylänteet Oulunjoen kummallakin\nrannalla kantavat niistä joitakuita merkkejä.[34]\n\nMutta ei ainoastaan rannoilla vaan myöskin sisempänä järvien tienoilla\nlöytyy Lappalais-raunioita ja \"Jättiläisten hautoja\". Niinpä näitä\non esm. Juorkunan kylässä Utajärven kappelissa _Wesalankankaalla_ ja\n_Korkeamaanharjulla_, pohjaspuolella Oulunjokea. Noin kahden penikulman\npäässä Kosulan kestikiivarista itään päin, pohjaspuolella jokea,\nkerrottiin Pirttijärvi nimisessä järvessä löytyvän eräs saari, nimeltä\nJättläis-saari, jossa saaressa löytyisi kivikehiä -- Lappalaisraunioita\n-- ja pait näitä myös eräs n.k. \"Jättiläiskirkko\". Tämän vähäpätöisestä\nlaajuudesta päätin kuitenkin sen olevan tavallisen suuremman\nLapinraunion, enkä huolinutkaan lähteä asian tähden sitä tarkastamaan.\nSangin kylässä Utajärvellä on pohjaspuolella jokea _Maanselkä_ niminen\nselänne, jossa minä myöskin havaitsin muutamia kiviraunioita, ehkä\nnämä olivat nelikulmaisia. Se erinomaisuus näissä kuitenkin oli, että\ntulensija, joka tavan mukaan aina löydetään keskeltä rauniota, näissä\nhavaittiin olevan nurkassa.[35] Tämä tekisi epäiltäväksi, ovatko\nnämä Lappalais-raunioita, ellei taas heidän ikänsä ja pienuutensa,\njoka on tavallinen lappalais-mukainen, tätä todistaisi. Seinät olivat\nnäet ainoastaan syllän pituisia ja itse perus vallan vähäpätöinen. --\nMäkelän talon vieressä samassa Sangin kylässä sanottiin myös löytyvän\nerinomaisia Jättiläisten hautoja. Mutta perille tultuani havaitsin\nniiden olevan ainoastaan tavallisia luonnon tekemiä syvyyksiä, joista\nvesi oli kuivennut. Sitä vastaan havaitsin vähän etäämmällä kaksi\nselvää ympyriäistä rauniota, kahden syllän levyisiä poikkimitattuina,\nja muutamia kyheitä samanlaisiin, ehkä jo niin epäselviä, ettei niitä\nminkään muotoisiksi enään juuri saanut. Nämä olivat mäen rinteellä\njärven rannalla. -- Lapinraunioita havaitaan myös _Hirvenravikolla_,\njoka soista, entisistä järvistä, kohoaapi, niinkuin _Mäntyvaarallakin_,\nkolmen neljänneksen päässä itäpuolella Laitilaa, missä ne kutsutaan\nJättiläisten luoliksi. Samaten myös niitä on _Pitkäselällä_,\n_Pilpajärvellä_ Pikkaralan kylässä y.m.p.\n\nHiltulan talon kohdalla Utajärvellä on erilainen muisto Lappalaisten\ntäällä olosta. Se on eräs kivi-aita, joka kulkee joen poikki, ja\nkutsutaan _Lappalaisten padoksi_. Itse talokin mainitaan Lappalaisten\nentiseksi asunnoksi.[36]\n\nJättiläisistä pitäisi tarun mukaan _Jäkisalmi_-nimen muistuttaman.\nTämä, joka on entinen salmi taikka suo neljänneksen matkan päässä\nOulunjoesta Engeslevään päin, sanottiin muka merkitsevän yhtä kuin\nJättisalmi. Tästä on löydetty vanha ruuhi suosta. Täällä sanotaan myös\nolevan \"Jättiläis-raunioita\", mitkä kuitenkin lienevät vaan tavallisia\nympyriäisiä Lapinraunioita, osoittaen täten miten Jättiläis- ja\nLappalaismuistot sekoitetaan toisiinsa.\n\nKertoessansa Muhoksen pitäjästä sanoo Mathesius: \"Likellä Sotkajärveä,\npuoli kuudelta penikulmaa Oulusta joen etelä-rannalla, kuuluu Pyhäkoski\nkuohuvan vanhan linnoituksen raunioin vieressä\". Mutta vaikka nämä\nsanat kyllä kuvaavat romanttisen näky-alan, niin täytyy niitä kuitenkin\ntyhjiksi tehdä, sillä sen mukaan mitä minä olen asiasta saanut selvää\nsekä likellä että loitolla asuvaisilta, ei löydy mitään linnoituksen\nrauniota tässä paikassa, eikä ole miesmuistissa ollutkaan. Mathesius'en\nsanoma on kuitenkin helppo selittää. Hän on kuullut puhuttavan eräästä\n\"hiien-linnasta\" Pyhäkosken rannalla. Tämmöinen Hiienlinna tässä\ntosiaan löytyy, vaan se ei ole muuta, kuin korkea ja jyrkkä törmä.\nLinnoitusta siihen ei tarvitse ajatellakaan, sillä kansa kutsuu usein\ntämmöisiä luonnon tekemiä varustuksia \"linnoiksi\".[37] Vastapäätä tätä\nHiidenlinnan törmää, pohjoisella rannalla, löytyy eräs luolan-muodostus\nveden ääressä. Näyttää ihan kuin jos pyhä koski raivoissansa kerran\nolisi kaikilla voimillansa syössyt näiden kallioin päälle, jotka\ntahtovat hänen kulkuansa säätää, purrut itsensä kallioihin kiini\nja niistä naukaissut suuren lohkareen. Se ontelo, joka näin syntyi\nkallioon, muodostaa luolan. Luola on siinä paikassa, missä veneet,\nkoskea laskeissa, kulkevat ihan likellä kallioitten sivutse. Tämän\nluolan vieressä on muutamia kivi-istuimia kalliossa, joita sanotaan\n\"Jättiläisten istuimiksi\".\n\nPuhuessamme pyhästä koskesta emme saa jättää mainitsematta sen pyhyyden\nalkua. Taru kertoo tästä tähän tapaan: Oli aika, jolloin ei kukaan\nvielä ollut uskaltanut laskea Oulujoen kuohuvia koskia. Tuli silloin\n\"Karjalan Venäläinen\" jokea myöten matkustaen ja laski kosket. Mutta\nkun Pyhäkosken yläpuolelle joutui ja näki sen raivoilevia aaltoja,\nniin kauhistui hän kovin ja teki kosken haltialle sen lupauksen: \"jos\npäästät mun elävänä, niin ollos pyhä, olkoon sulle myös uhri vuodessa!\"\nSitten otti hän karahkan, joka hänellä oli veneessä, nakkasi sen\nmenemään koskeen ja viillätti veneitänsä tämän uivan karahkan jälkeen\n-- ja tuli terveenä alas. Tästä asti ottaa Pyhäkoski joka vuosi\nuhrinsa, ja jos yhdeksi vuodeksi \"jääpikin velaksi\", niin ottaa se\ntoisena kertana kaksin. Kansa näet katsoo sen varmaksi, että joka vuosi\nainakin yksi, jos ei useampi, on koskeen hukkuva.[38]\n\nMaantien varrella kaksi virstaa Syväyksen kestikiivarista Muhoksessa\nlöytyy kivi, joka on saanut jonkunmoisen merkillisyyden. Se on niin\nkutsuttu _Ruskonkivi_. Käsikirjoituksessaan \"Breves Observationes\"\netc. puhuu Frosterus tästä kivestä näillä sanoilla: \"tähän kiveen ovat\nhakattuina ruotsalainen kruunu, Venäläisten risti ja Lappalaisten\nvasara, mitkä merkit eivät nyt enään niin tarkkaan ole havaittavat,\nvaan muutamia aikoja sitten ovat olleet aivan selviä\". Se olisi\nnäin muka ollut jonakuna rajakivenä näiden kansain välillä. Myöskin\nMathesius mainii tästä kivestä yhdellä lailla, lisäten hän puolestansa,\n\"ettei näitä merkkiä nyt enää voida ollenkaan taikka ainakin ainoastaan\nhyvin epäselvästi nähdä\". Koska tämä kivi täten mainitaan vanhoissa\nkirjoituksissa, ja se omassa paikkakunnassakin on saanut jonkunmoisen\nkuuluisuuden, niin otettakoon se likemmin tarkastettavaksi.\n\nPerille tultuani ha'in minä ensinkin mainitut merkit. Näitä\nhavaitsinkin ja näin vanhain kirjoittajain siinä totta puhuneen,\nettä nämä merkit olivat epäselviä. Nenäliinalla kostuteltuani näitä,\njotta selvemmin niitä näkisin, ja tarkkaan nyt näitä tarkasteltuani\ntulin minä siihen vakuutukseen, että asiata oltiin jokseenkin\nromanttiseerattu. Risti siinä kyllä näkyi, sekin vähäpätöinen, vaan ei\noikeata vasarata, eikä kruunua. Oli siinä kyllä semmoinen kolo, jonka\nsopi vasaran pääksi saada, mutta kun se ensiksikin oli hyvin syvä ja\naivan hyvässä säilyksessä, niin että se vallan selvästi näkyi ilman\nkostuttamattakin, kun sen sijassa muut merkit olivat vallan kuluneet\nja epäselvät, niin ettei niitä kostuttamallakaan tahtonut selvään\nsaada ja toiseksi tällä kololla ei ollut vähintäkään varrenkyhettä,\njota ilman se ei vasaraksi pääse, niin se minusta näyttää sangen\nepäiltävältä 1:ksi onko tämä kolo sinne ollenkaan ihmisen käden kautta\ntullutkaan, koska se minun mielestäni helpommin sopisi yhdenlaiseksi\nluonnon tekemäksi reiäksi kuin ne, joita useasti muuallakin tavataan\nkivissä, ja joita esm. Sangin kylässä tätä pitäjätä usein nähdään --\nja 2:ksi onko tämä kolo, jos sen nyt ihmisen tekemäksi päättäisikin,\naiottu merkitsemään vasarata.[39] Mitä taas kruunuun tulee, niin se\non yhtä vaikea saada. Vaan jos se nyt ainakin väkiselläkin on sinne\nsaatava, niin täytyy myöntää, että se taideniekka, joka sen kruunun\nsinne piirtänyt on, oli pahanpäiväinen nurkkamestari. Mutta minusta\ntämä \"kruunu\" yhtä vähän pääsee kruunuksi, kuin \"vasara\" vasaraksi.\nMinun nähden se ei ole muuta, kuin yli-puoli kuluneesta A kirjaimesta,\nsemminkin koska se, niinkuin kuvasta näkyy [ei tässä mukana], on\nyhdessä rivissä toistenkin siihen piirretyin kirjainten H:n ja M:n\nkanssa. Jos se kruunumerkiksi olisi aiottu, niin se luultavasti olisi\npantu yhteen riviin toisten, valta-merkeiksi muka aiottuin, piirrosten\nkanssa. Ja sijaa ei ole muussa paikassa ollut, eikä olekaan täällä\nkoskaan muita merkkiä nähty, kuin nyt mainitut, sitä vakuuttivat ne\nuteliaat ihmiset, jotka kokoontuivat kiven ympärille katsomaan minun\nmenetystäni. Vähän syrjälle on piirretty vuosiluku 1681. Kivi on 9\njalkaa pitkä ja 4 jalkaa korkea. Luultavasti on se ennen muinoin\nnäyttänyt paljoa arvoisammalta, kun koko se kangas, jossa se seisoo,\nja jonka nimi on _Ruskonkangas_, oli tasainen ja metsätön.\n\nRuskonkiven nimen arvelen siten tulleen, että kangas se ensinnä\nRuskon-nimen kantoi, kenties siitä ruskeasta sammalesta joka sillä\nkasvaa, ja kivi sitten saanut Ruskon-nimen, se kun Ruskonkankaalla\noli. Niinkuin melkeen kaikkia muitakin merkillisempiä kiviä ja\nkappaleita varustaa kansa mielessänsä tätäkin kiveä suurilla\naarteilla ja salaisuuksilla. Myöskin tietää se mainita, että eräs\nonnenhaeskelija täällä olisi kaivanutkin kultaa, vaan että hänen\non täytynyt yrityksestänsä heretä, kun alkoi näkymään ja kuulumaan\nkaikenlaisia varottavaisia ilmiöitä. Kiveen piirretyn ristin nenät\nviittaavat jokseenkin tarkkaan pohjaseen, etelään, itään ja länteen.\nItäinen ristihaara viittaa myös Pyhäkosken ensimäiseen pudotukseen\nSotkajärvestä.\n\nVanhojen muistojen joukkoon otettakoon myös _Kähkösen_ talo, jossa\nennen muinoin on ollut lato, missä on uhrattu, ja _Trattila_\nPyhäkoskessa, jossa on lohta uhrattu. Näitä molempia mainii Ganander\nMythologiassaan, mutta nyt ovat ne muistosta kadonneet, Trattila\nkokonaan nimeksiki. Myöskin antaa sama kirjoittaja tämän tiedon:\n\"_Nykyri_, eräs talonpoika, jonka jälkeen talokin vielä Muhoksessa\nlöytyy nimitettynä, kuuluu naapurinensa sukulaisinensa niin kohdelleen\nkuleskelevia Venäläis-joukkoja suurena sota-aikana, että veri oli\njäällä juossut ja kirkko pelastettiin vihollisilta, mikä olisi\ntapahtunut samana vuotena, milloin Limingan kirkko joutui Venäläisten\npoltettavaksi v. 1591\".\n\nGananderin antaman tiedon mukaan ko'in tiedustella likempiä tietoja\ntästä miehestä ja onnistuin saamaan seuraavat sanomat kirjoitetuiksi:\nNykyri oli huudossa oleva ja mahtava noitamies, mustaverinen ja\nnäöltänsä kolkko, jonka tähden hän sanottiinkin \"Musta-Nykyriksi\".\nRuumiinsa puolesta oli hän hyvin pitkä ja laihakas, mutta suurilla\nvoimilla ja notkeudella varustettu. Ruumiin-voimiansa hän kuitenkin\nharvoin vaan ja vasten tahtoansa käytti, sillä loihtu ja noituus oli\nhälle rakkaampi. Kun nyt Ryssät suurissa laumoissa tulivat idästä\npäin ja Nykyrin vähäinen väkijoukko pelkäsi vihollisen paljoutta,\nrohkaisi Nykyri heitä sillä sanomalla, että, jos he pitivät itsiänsä\nliian vähälukuisina vihollisten rinnalla, hän kyllä esiin loihtisi jos\nkuin suuren joukon ihmisiä, siihen kait ei paljon tarvittu, suurempia\nkummia oli hän toimittanut, hän ei tarvinnut muuta kuin kourallisen\nhöyheniä vaan, ja niitä kun hän ilmaan puhaltaisi, niin ne muuttuisivat\nsota-miehiksi. Ryssät tulivat, Suomalaisten täytyi vetäytyä\nNykyrin talosta Walkolaan, ja silloin täytyi Nykyrinkin tarttua\nloihtutemppuihinsa. Vaan hän puhalsi nyt ei ainoastaan kourallisen\nvaan säkillisen höyheniä ilmaan, ja heti muuttuivat nämä sotamiehiksi.\nTästä kävivät Suomalaiset urhoollisiksi ja tappelu luja nousi nyt\njäällä Nykyrin talon ja Walkolan välillä. Vihdoin ajettiin Venäläiset\npakoon. Nykyri ajoi niitä takaa aina Nenäkankaalle saakka Limingassa.\nTämä tapahtui \"uuden vuoden päivänä\". Äkkiä oli Nykyri sitten\nilmestynyt Limingan kirkossa, missä kansa paraikaa oli kokoontuneena\njumalanpalvelusta pitämään, ilmoittanut kansalle vihollisten tuloa, ja,\nkun kansa ei tahtonut hänen sanojansa uskoa, reväissyt auki vaatteensa\nja näyttänyt veristä paitaansa. -- Kaiken sen pahan edestä, minkä hän\ntiesi Ryssille tehdä, vihasivat nämä häntä kovasti ja koettivat kaikin\nvoimin häntä vainota ja hänen perhekuntaansa rääkätä. Itse täytyi hänen\nviimein lähteä pakoon ja hän katosi sitten tietämättömiin. Ainoastaan\npojallensa oli hän sanonut \"tuonne jäivät hopeani\" ja samalla viitannut\nsuohon, joka on Muhos- ja Oulujokien välillä. Poika oli koettanut\nhopeat siitä saada ja sen vuoksi suota kaivanut, mutta hopeat olivat\nkiini lunastussanoissa, jotka isä oli unhottanut antaa, ja sen tähden\nne sinne ikuisiksi päiviksi ovat jääneet.\n\nTämä viidennentoista vuosisadan sodista. Ison vihan jälkinä on\nerämaissa paljon pakopirttejä, niinkuin esm. Tunturinkankaalla y.m.\n_Tunturinkankaan_ pirttiin kuuluu paljon väkeä piiloon lähteneen,\nmutta kun Venäläiset koirankuonolaisten avulla ne sieltä löysivät,\nniin ne kaikki surmattiin. Ja niin pelkurimainen sanotaan tämä\nväkijoukko olleen, että ainoastaan 5 Venäläistä tarvittiin koko joukon\ntappamiseksi.[40] _Markuksenvaaralla_ sanotaan olevan neljä kappaletta\npirttiä.[41] _Rokuanvaarasta_ tiettiin kertoa yhdenlainen historia kuin\nTunturinkankaastakin. Tällä kertaa olivat Venäläiset yhdeksän ja ne\nsurmasivat paraillaan, ilman kenenkään vastustamatta, väkeä pirtissä,\nkun äkkiä talonpoika _Räisänen_ ilmautui, joka yksin ajoi kaikki\nVenäläiset pakoon.\n\nIsosta vihasta mainitaan myös, että Venäläiset Korholassa, talon ensin\npoltettuansa, olivat elävältä polttaneet talon isännänkin kiven päällä.\nNiskakosken seudusta kerrotaan seuraavaa: Kaikki väki läksi pakoon\n_Raappana_ nimiseen saareen. Ainoastaan vanha akka jäi taloon ja\nkätkeyi lattian alle. Kun Venäläiset tulivat taloon ja näkivät sen\ntyhjänä, niin oli eräs niistä kummastellen lausunut: \"kas, tässäpä asui\nennen puhelias akka\", johon akka, unhottaen tilansa, lattian alta\nvastasi: \"eipä niinkään puhelias!\" -- josta hän saatiin ilmi. Hän\npakoitettiin nyt ilmoittamaan toistenkin piilopaikka, ja tapettiin\nsitten hänkin niinkuin ne.\n\nLöytöjä: _Kosulan_ talossa, puoli kolmatta penikulmaa Oulusta, on\npeltoa kuokittaessa löydetty kivikirves maasta kyynärän syvyydeltä.\nSe on lujaa kivenlaatua ja ulkomuodoltaan semmoinen kuin kuva III\nosoittaa [kuva ei tässä mukana]. Sen pituus on 7 3/4 tuumaa, leveys\nterästä kohden 2 3/4 ja kannasta 1 1/2. Kiven muoto osoittaa, että se\non ollut kirves, melkeen samanvertainen kuin se; jonka Nilsson on\nkuvauttanut, lehti A, kuva IX 2 ja lehti 2, kuvat 11 ja 12. Mitään\nvartta ei ole nähty.[42]\n\nKeräsen talossa on myös löydetty kiviase, jota en kuitenkaan onnistunut\nsaamaan sillä oli liian myöhään, ase kun oli rikki lyöty, eivätkä\npalasetkaan enään tallella olleet. Tarkan kuvauksen mukaan oli sen\nmuoto ollut semmoinen kuin kuva IV osoittaa ja näyttää siis olleen\njonkunmoinen muodostus niistä aseista, jotka löytyvät kuvattuina\nNilssonin tykönä I. X, kuvat 124 ja 127, s.t.s. jonkunmoinen vasara.\nKansa sanoi sitä \"nuijaksi\" eli \"kirveeksi\". Sitä oli käytetty suolan\nsurvoimeksi. Se oli sekin kuokkamaasta löydetty. -- Särkijärvellä on\nmyöskin löydetty kiviase, jolla oli reikä ollut keskellä, ja jota\nsanottiin \"nuija-kurikaksi\".[43]\n\n\n\n\nLimingan pitäjä ynnä Kempeleen, Lumijoen, Temmeksen ja Törnävän\nkappelit.\n\n\nEräs kertoja selitti Limingan nimen syntyä Mathesius'en hylkäämällä\ntavalla. Tänne olisi näet tullut _Limmi_ niminen Lappalainen, joka\nanteliaan kalastuksen tähden olisi tänne asettunut ja nimensä jättänyt\npaikkakunnalle. Ja tämä asutus ei olisi tapahtunut yksinnä, vaan\njoukossa. Niin olisi esm. eräs _Hirvi_ (Hirvas) myös tullut ja nimen\nantanut Hirvasniemelle, samaten kuin Ranto Rantakylälle, _Wirkki_\neli _Wirkku_ Wirkkulalle j.n.e. Näistä kolmesta mainitusta miehestä\ntiesi sama kertoja mainita, että he kerran kalansaalista jakaessansa\njoutuivat toraan, jolloin Hirvi ja Ranto yhtyivät ja surmasivat\nWirkun.[44]\n\nVaikka Liminka lienee Salon, Kemin ja Iin rinnalla myöhemmin\nasujansa saanut, niinkuin sen köyhyydestäkin muinaismuistoista\nsopii arvata, niin täälläkin on muutamia muistoja, joita kansantaru\nviepi Lappalaisten edelliseen aikakauteen s.t.s. Jättiläis-aikaan.\nTähän aikaan viittaa nimellänsä esm. _Jättiläisten kangas_ elikkä\nLinnankangas Koskelan taustalla Temmeksessä. Täällä nähdään\nvielä n.k. \"jättiläisten raunioita\" s.t.s. hajonneita kivikehiä,\nLappalaisrinkilöitä. Temmeksessä on pait tätä Linnankangasta myös\n_Linnanmaa_, jossa myös on nähty kiviaitaus, mutta vähäpätöinen ja\npieni. Sekin sanottiin olevan \"Jättiläis-rakennus\". Löytyypä sittenkin\nvielä yksi _Linnankangas_ eli _Linnanmaa_ Temmeksellä Matilan takana.\nHuomattava on, että nyt ollaan semmoisilla maaseuduilla, jotka ovat\nniin alhaiset ja tasaiset, että melkeen joka vaara, jolla vaan on\nvähänkin linnoituksen luontoa, saapi linnan, linnoituksen nimen.[45]\nTällä Linnankankaalla on sen laatuisia raunioita, mitkä maanpinnasta\nkulkevat ratinmuotoisina alaspäin. Kivet ovat päänkokoisia.\nMustosenkankaalla eli -mäellä, kolme neljännestä Wirkkulan talon\nylipuolella Limingassa, sanottiin myöskin olevan \"Jättiläiskirkko,\"\nmutta kun muutamat siellä käyneet miehet taas sanoivat siellä ei\nlöytyvän mitään senkaltaista, niin en katsonut vaivaa maksavaksi sinne\nlähteä. Viimeinen paikka, missä Jättiläiset olisivat asuneet, sanottiin\nolevan Tornion puustelli.\n\nLapinraunioita löytyy muutoin esm. _Pukamaalla_, pikku ylänne\nTörnävässä Linnanmaan vieressä, samaten kuin _Mutstikkakankaalla_\ny.m.p. Muutoin on _Lapinniemi_ Lumijoella pienemmässä määrässä samaa\nLimingalle, kuin Tervola Kemille: Lappalaismuistojen keskuspaikka.\n\nLimmi, Lappalainen, joka olisi nimensä antanut paikkakunnalle,\nsanotaan rakentaneen asuntonsa merta likeisemmän selänteen päälle,\nmikä selänne tästä oli saanut nimensä Lapinkangas. Tämä kangas eli\nselänne, joka puoliympyränä juoksee Lumijoelle päin, on näiden\nalankomaiden ensimäinen rintasuoja merta vasten. Kankaalle\nnoustuamme,[46] havaitsimme vanhojen Lappalaiskotain jälkejä, joiden\nhävinnyt ja hajonnut tila viittasi hyvin ammoisiin aikoihin. Mitään\nmahdotonta se ei ollut, että, kuten kansa arvelee, nämät jäljet ovat\njäännöksiä Limmin ikivanhasta majasta. Tavallista laatua nämät rauniot\neivät ole, vaan nelikulmaisia. Myöskin oli niissä havaittavana se\nerilaisuus, että keskellä rauniota oli pienempi nelikulma, sekin\nkivestä, luultavasti tulen sijaksi aiottuna. Nämät rauniot olivat siis\nsamaa lajia, kuin ne, mitkä löydettiin maanselältä Utajärven kappelin\nSangin kylässä, eivätkä siis oikeata Lappalais-laatua, ehkä kyllä\nheidän asemansa hyvin sopii Lappalaisten asuntopaikalle. Sillä kun\nharjulla seisoo ja katselee sitä tasankomaata, joka harjusta levenee\nmerelle saakka, niin juontuu helposti mieleen se aika, jolloin meren\naallot löivät leikkiänsä Lapinkankaan juuressa. Ja silloinpa kangas\nolikin vallan sovelias kalastaville. Mitä raunioihin tulee, niin ne\nolivat tavallista suuruutta 8 jalan pitkillä seinillä ja luvultansa\nkolme. Yhdessä niistä, joka muutoin oli kaikista selvin, ei havaittu\nmitään tulensijaa eli takkaa.\n\nMeteli-nimiä kohtaa meitä Limingallakin ainakin yksi: _Metelinkangas_,\njoka on kivikangas 2:den neljänneksen päässä Lumijoen kirkosta,\nSallisen vieressä. Tällä kankaalla ei kuitenkaan ole muuta\nmerkillisyyttä, kuin että siinä sanottiin ennen löytyneen muutamia\nraunioita.\n\nMyöhemmistä ajoista on Limingalla myös muutamia muistoja, mutta nämät\neivät sentään ole noita muinaisia paljoa selvemmät. Virstan päässä\nnykyisestä kirkosta menee valtatie pohjaseen päin pienen kummun ylitse,\njosta kummusta taru tietää kertoa, että se on entisiä, jalompia aikoja\nja tapauksia nähnyt, vaikka kyllä nykyinen polvi huolimatonna sen yli\nkulkee, tietämättä siitä, että se polkee vanhoja muistoja. Tässä on\nnäet seisonut kaksi kirkkoa, kumpikin muistossa surullinen, kumpikin\nmuistuttava verisistä naapurisodista XVI vuosisadan loppupuolella,\nkumpikin vihollisen polttama, tulen saaliiksi joutunut. Näiden\ntapausten vuosiluvut ovat 1589 ja 1591. Kuitenkin mainitsee Mathesius,\nettä Limingan kirkko on kolmekin kertaa poltettu, ja J. Snellman, että\nse poltettiin myös vuonna 1582, jolloin Venäläiset myöskin kävivät\nPohjanmaalla.[47] Olisiko se tämä kirkon kolmas palo? Silloinpa olisi\ntämä kumpu ollut ihan kuin tulisoittona näissä rauhattomissa ajoissa.\nVaan eipä tähän kyllä. Kumpu kantaa lisäksi nimen _Linnukka_ s.t.s.\npikku linna. Tämmöinen nimi ei olisi suotta sille annettu, koska sen\nluonto itsessään ei ole semmoinen, joka jotain suojellusta tarjoisi,\nniinkuin laita on muiden paikkain, mitkä näillä seuduilla ovat \"linnan\"\nnimiä saaneet kannettaviksi. Luultavaa on sentähden, että tässä joku\nlinna on ennen ollut. Eräs kertoja tahtoikin muistaa kuulleensa, että\ntässä ennen mailmassa \"ennen isoa vihaa\" oli ollut linnoitus. Mutta\nmitään tarkempaa tietoa ei ollut tästä asiasta saatavana.[48]\n\nPaljon selvempää tietoa ei tiedetty antaa toisestakaan muistosta,\nehkä tämä on jo kirjoitettuun historiaan kuuluva. Sillä paikalla,\nmissä nyt kirkko ja -- likimmiten -- kirkontapuli seisoo, on näet ennen\nollut linnoitus, varustettuna maavalleilla ja puumuureilla. Tästäkin\nlinnoituksesta mainittiin vaan, että se kuului ison vihan edellisiin\naikoihin. Mutta nähtävästi on tämä linnoitus sama, missä asukkaat\nurhollisesti tekivät Venäläisille vastarintaa vuonna 1591, ja mistä\nammuttiin nahalla päällystetyllä puutykilläkin vasten vihollisia,\njotka ammuntaa niin oudoksuivat, etteivät voineet mitään tehdä\nlinnoitukselle, ennenkuin epähuomion kautta, tykkiä ladattaissa, koko\ntykki herkesi laukeilemasta, Jolloin Venäläiset pääsivätkin\nvoitolle.[49] Tämä linnoitus kuuluu olleen nähtävänä vielä meidänkin\npäivinä, siksi että kirkko sinne rakennettiin linnoituksen päälle.[50]\n\nIsosta vihasta kerrotaan tavallisia murhaamisen kohtauksia ja\nhirmutöitä, ja tähän rauhattomaan aikaan viedään kaikki muistot, missä\nvaan surma ja kuolema ovat aineina. Isoon vihaan viedään näin esm. eräs\nn.k. \"kalmisto\", joka on Törnävän pappilan vieressä. Tämä Limingan\npitäjä se onkin, jolla on kerrottavana hirmuisin tapaus kaikista tämän\najan hirmuisista tapauksista: kertomus äitistä ja hänen seitsemästä\nlapsesta, hevosen ruumiista ja seitsemästä ihmisruumiista, mitkä kaikki\nperätysten käytettiin ruvaksi, kunnes viimein tuli lasten vuoro,\njoista vielä kaksi kerrotaan ruumiillansa ravinneen jälkeenjääneitä\nomaisiansa. Tapaus tapahtui Haaran talolla emäseurakunnassa.\n\nSuuria vaiheita Pohjanmaan asutuksessa matkaansaatti myös iso viha.\nMuistoja tästä on Limingalla esm. nimissä _Kyrö, Wäisälä, Karjala_ --\nkaikki Lumijoen Lapinniemellä. Kyrön ensimäiset asukkaat sanottiin\nolevan Hämeenmaasta, Karjalan Karjalasta, ja Wäisälän asukkaista sanoi\nkertojani itsensä olevan viidenneltä polvea siitä suvusta, joka ison\nvihan jälkeen muutti Wäisälänmäeltä Savossa tänne tähän paikkaan, ja\nnimitti uutta asuntopaikkaa vanhan jälkeen.[51]\n\nMuita merkittävämpiä nimiä on: _Soini_, talo Lapinniemellä, josta\nGanander Mythologiassaan mainii, että se olisi erään Kalevan pojan\nrakentama, joka oli muka yhdessä päivässä tänne soutanut Paltamolta\nasti. Tarua ei enään tunneta. -- _Pappisaari_, entinen saari, nyt\nniitty Törnävän joen rannalla, jossa kerran oli eräs pappi surmattu\n-- milloin ja miten, on tietämätöntä. -- _Pispanmäki_ ja _Pispanperä_,\nmolemmat Temmeksellä, mitkä taas kuuluvat lukuisiin pispa-taruihin.\nEdellinen kerrottiin saaneensa nimen siitä, että eräs pispa kerran\noli pahan ruton aikana täällä haudannut joukon ihmisiä -- luita onkin\ntäältä löydetty. Jälkimäinen taas siitä, että se oli perimmäinen\npaikka, jossa pispa kulkiessaan täällä päin oli käynyt; pellosta\nsanottiin ennen löytyneen suuri rautakuula.\n\n\n\n\nSiikajoen pitäjä ynnä Revolahden, Paavolan ja Frantsilan kappelit.\n\n\nJo enemmän kun 80 vuotta sitten, nim. vuonna 1783, tutki Ganander\ntämän pitäjän muinaismuistoja ja julkaisi havaintonsa saman vuoden Åbo\nTidningarin 24:ssä numerossa. Tästä syystä en katsonut tarpeelliseksi\nuudestaan käydä näitä paikkoja tutkimassa. Liitän tähän siis\nainoastaan muutamia vanhempia nimiä ynnä tarkempia tietoja\n_Linnan- ja Pesuankankaan_ linnoituksista, joista Ganander antaa liian\nvaillinaisen kertomuksen.\n\nVuorenkankaan kohdalla kulkee Siikajoen poikki vedenalainen kivisilta,\njoka veden matalalla ollessa näkyy noin kahden kyynärän syvyydeltä,\nja nimitetään _Jättiläisten sillaksi_. Puhuessani Iin pitäjän\nmuinaismuistoista mainitsin sielläkin löytyvän samanlaisen kivisillan,\nnimeltä Hiidenpato, jonka ohessa tein sen muistutuksen, että se on\nmahdollista, että silta olisi ihmisten rakentama esteeksi muka niitä\nvihollisia vastaan, mitkä entisinä sodanaikoina tulivat jokea alas.\nLuultavasti on tämä Jättiläisten silta aiottu samaan tarpeesen, sillä\nmuutoin ei ymmärrä sen tarkoitusta.\n\nLappalais-muisto elää täällä ainakin kahdessa nimessä: _Lapinniemi_\nSiikajoella, eteläisellä rannalla, ja _Lappi_, kylä Paavolassa.\n\nTapahtuneista asutuksista puhuvat muiden joukossa talon nimi _Hämet_,\nSiikajoen rannalla, siirtokunta Hämeenmaasta, ja _Matilanperä_\nPaavolassa, joka paikalla elävän muiston jälkeen, on siirtokunta\nMaaningalta Savossa.\n\nPaavolassa, niinkuin Salonkin pitäjäässä, kerrottiin niin ahkerasti\neräästä täällä olevasta ristinmuotoisesta kirkonrauniosta, että\nvanhanaikuinen ristihauta jo alkoi muodostua toivovassa mielessäni,\nkunnes ma vihdoin onnistuin tulemaan raunion perille, Hemmin talon\nvieressä, ja havaitsin sen, raunion, olevan ainoastaan kirkonperuksen,\nristinmuotoisen, mutta tämänaikuisen, kristillisen. Tähän oli näet\npäätetty rakentaa kirkko, mutta syystä tai toisesta sitä ei sitten\nsinne rakennettukaan. -- Kokon kestikiivarin vieressä näytettiin mulle\n_Hautapakka_ niminen paikka, johon mainittiin ruumiita haudatuiksi ison\nvihan aikana. Paikan omistaja oli siihen aikonut kuokkia itselleen\npottumaan, vaan lakannut kuokkimasta, kun oli luita ja pääkalloja\nalkanut näkyä. Se oli vähän tervahaudan näköinen.\n\nRevolahdella löytyy sielläkin taas _Metelinkangas_ niminen kangas,\nmutta ilman muuta merkillisyydettä; se oli kivinen santakangas\nvaan. Toinen _Metelikangas_ sanottiin olevan Pehkolan kylässä\nPaavolassa etelä-puolella jokea, ja sen päällä samanlainen linna kuin\nLinnankankaallakin (alemmalla). Kertoja oli kertomuksessaan kuitenkin\nyksin, enkä ollutkaan minä tilaisuudessa tutkimaan hänen kertomuksensa\ntodenperäisyyttä.\n\nMitä nyt tulee jo mainittuihin linnoituksiin, niin on ensinkin\nhuomattavana se seikka, että ne ovat toisiansa niin likellä. Kun ei\nmistään pitäjästä pohjaspuolella Siikajokea tänkaltaisia linnoituksia\nole löydetty -- Metelinkirkko Iissä ei tule kysymykseen, koska sen\ntarkoitus nähtävästi on ollut erilainen -- niin kohtaa meitä täällä\näkkiä kaksikin kappaletta ainoastaan neljänneksen välillä toisistansa.\nMolemmat ovat näet Paavolassa, toinen Linnankankaalla, toinen\nPesuankankaalla.\n\n_Linnankankaan_ linnoitus, Mäkelän vieressä Pehkolan kylässä, on\nsoikea, pikkukivistä tehty muuri, nyt jo hävinnyt ja vallan huonossa\ntilassa, maata ja puuta päällä. Muurin korkeus on parahimmassa\npaikassaan ainoastaan 2 jalkaa, sen leveys taas -- joka on vaikea\ntarkoin määrätä syystä että muuri, hajonneena kuin se on, ei selvään\nnouse maasta -- on pantava noin 4 à 6 jalaksi. Vielä vaikeampi on\nhavaita portteja. Muutamista maahan painuneista paikoista voi\nkuitenkin nähdä, että muurilla on ollut neljä semmoista, jokseenkin\nsäännöllisesti toisiansa vastapäätä. Muurin ulkomuotoa osoittaa [tästä\npuuttuvalla] kuvalehdellä kuva V.\n\nPääsuunnaltansa käypi se pohjasesta etelään, on pituudeltansa muurien\nkanssa 93 jalkaa, ja leveydeltänsä 62. Nykyisessä tilassaan ei tarjoa\nmuuri mitään suojelusta. Vaan näyttääpä kuin se ei ennenkään olisi\nminäkänä turvana itsessään ollut, koska ei näy merkkejä sen vieremästä.\nKuitenkin on luultava, että muuri on varustukseksi eli linnoitukseksi\naiottu; sen asema todeksi näyttää, sillä sen puolesta on sen turva\nhyvä. Eteläpuolella Siikajokea kulkee näet tässä paikassa selänne\nvasten jokea ja loppuu tässä vuorenniemekkeesen. Tähän niemekkeesen\non linnoitus asetettu. Niemekkeen ja joen välillä on alhainen tasamaa\n-- joka kenties oli linnoituksen aikoina vedenalainen -- mutta itse\nniemeke loppuu niin jyrkillä seinillä, että muutamissa paikoissa olisi\nmelkeen mahdotonta päästä ylös, elleivät nyt jo siihen juurtuneet\npuut ja pensaat ylöskiipeemistä auttaisi. Näiden avulla sinne nyt\nhyvinkin pääsee, mutta kun näitä ei ollut, niin on luonnollista, että\njyrkät seinärinteet olivat parhaat puolustajat rynnäkköä vastaan. Joki\non muutoin kiviheiton matkaa niemekkeestä, jonka ympäri se kiertää.\nPaikasta ei tiedetty antaa selitystä eikä taruakaan. Sama oli laita\nmyös Pesuankankaan sekä Salostenkin linnan, joista ei myöskään mitään\nmuistoa enään ollut jälillä.\n\nMitä _Pesuankankaan_ linnoitukseen tulee, niin kutsuu sitä väestö\n_Jättiläisten linnaksi_ (jopa _haudaksikin_). Se on sama kivimuuri,\njosta Ganander Mythologiassaan näin puhuu: \"Pesuankangas, kiviylänne,\njossa ma syyskuun 16 p. 1783 hajotin neljä kivikumpua; se on suuri\nkiviympyrä, vanhan vallituksen elikkä linnoituksen näköinen (Linnat)\nkahdella portilla, ja seisoo vallan jyrkällä mäellä; sisältänsä on se\nmatala ja sileä ilman kivittä, mutta ulkoa harmaasta kivestä muurattu.\nKenties on se samanlainen 'kalmisto' kuin esm. Kalmasaari Mangilan\njärvessä\".\n\nNäin Ganander. Mitä ensin hänen kuvaelmaansa tulee, niin on merkittävä,\nettä mäki, jonka päällä linnoitus seisoo, ei ole niin vallan jyrkkä,\nei ainakaan nyt enään, eikä läheskään niin jyrkkä kuin Linnankangas.\nMuurattu ei tämä linna ole enemmän kuin muutkaan samankaltaiset\nlinnamme, vaan irtanaisista kivistä kokoon laadittu. Myöskin havaitaan\nsiinä yhtä selvästi neljä kuin kaksi porttia, joten se tuleekin muiden\nlinnain laatuiseksi (kts. kuvalehden kuvaa VI).\n\nLinnankankaan linnoitukseen verrattuna on tämän linnan omituisuus\nsen muurin vahva leveys. Linnankankaan muurin suurin leveys oli\nvaan 6 jalkaa, mutta Pesuankankaan on kahteentoista saakka. Korkeus\nei täälläkään ole suuri, suurempi kuitenkin kuin edellisen. Se oli\nkorkeudeltaan 2 jalkaa, tämä on 2:sta aina 6:teen saakka. Mitat ovat\nmuuten muurien mukaan: pituus 106 jalkaa, leveys 74. Ylänne, jonka\nkukkulalla linnoitus seisoo, on luultavasti ennen muinoin ollut\nsaarena.\n\nEttä se olisi ollut \"kalmisto\", niinkuin Ganander miettii, on tuskin\nluultavaa. Tämmöisiä olisi silloin pitänyt oleman tiheämmässä ja\nsemmoisissa seuduissa, missä ihmisiä ennen on tietysti ollut. Mutta\nniin ei ole laita, kosk'ei Salolla, eikä Kemillä, eikä Iilläkään,\nmitkä nähtävästi ovat tämän maanpuolen vanhimmat asutuspaikat, ole\ntämmöisiä. Ja jos Pesuankangas olisi kalmisto, niin pitäisipä samalla\nsyyllä Linnankangaskin niin oleman. Mutta mahdoton ymmärtää olisi\ntässä tapauksessa, mintähden juuri tämä paikkakunta tarvitsisi kaksi\nkalmistoa näin likellä toisiansa, koska ei ole syytä luulla, että\ntässä paikkakunnassa väestö, eikä kuolevaisuuskaan, olisi ollut\nsuurempi, kuin muualla. Pikemmin voisi tehdä sen arvelun, että nämä\nmuurit olisivat kahden, keskenänsä riitelevän, suvun taikka heimon\nvarustuksina ja linnoituksina, joista he toisiansa valvoivat ja joissa\nhakivat suojaa rynnäkköä vastaan.\n\nMissä ne hautakummut ovat olleet, joita Ganander mainii hajottaneensa,\nei enään havaita, elleivät ne kenties olleet siinä paikassa muuria,\nmissä näkyy muutamia syvyyksiä -- kuvassa merkityt ympyrät -- mikä\nkuitenkin olisi jokseenkin kummallisia. Luultavasti ne seisoivat mäen\nrinteellä.\n\nLimingan linnan-nimien johdosta tein sen muistutuksen, että ylänteet\nja mäet, jotka äkkiä ja jyrkästi nousevat maapinnasta, niin että ne\ntarjoavat luonnollista varustusta, ja joilla on jokseenkin säännöllinen\nulkomuoto, saavat näillä tasankomailla linnain nimen, varsinki jos ne\nseisovat yksinänsä. Uuden todistuksen siihen antaa taas tämäkin pitäjä,\njonka Mangilan kylässä tänkaltainen ylänne seisoo, josta nimitetäänkin\nse talo, joka sen päälle on rakennettu, _Linnalaksi_, vaikkei siinä\nkoskaan ole mitään linnaa ollut.[52]\n\n\n\n\nSalosten pitäjä ynnä Wihannin kappeli.\n\n\nSalosten eli Salon pitäjä on pohjoisen Pohjanmaan vanhin asutuspaikka,\nniinkuin sen lukuisat rauniotkin osoittavat. Se on myöskin ainoa täällä\nkysymyksessä olevista pitäjistä, jonka nimen perästä ei tarvitse\nepäilläkään. Salo on salo, metsä, metsästynyt paikka, varsinkin saari.\nNimen alku on sillä selitettynä. Wihannin nimestä kerrotaan näin:\nMuinaisina aikoina tuli tänne kolme miestä Hämeenmaasta, ja asettuivat\nsen järven ympärille, mikä on nykyisen kirkon vieressä. Joka asettui\nnykyisen kirkonrannan vastapuolelle, kuitenkin pian huomasi tulleensa\nmetsän puolesta petetyksi, jonka tähden hän, katsoen vastaisella\nrannalla olevata metsää, huudahti: \"ei -- tuollapa vihanta metsä, sinne\nminä lähden!\" Tästä sitten paikan nimi \"vihanta\", josta ruotsin kieli\non tehnyt Wihandi.\n\nTämänkin pitäjän maatumishistoriasta tuotakoon muutamia muistoja:\n_Piehenginvaaralta_ on muinoin löydetty laivan emäpuu (kööli) sekä\nosa rungostakin. _Poikainvaavalla_ näkyy vielä veneen valkamia, ja\ntäältä on myöskin löydetty veneen palasia, joissa on nauloja istunut.\n_Kastelin_ vieressä on harjulta löydetty aluksen kappaleita, ja samasta\nsyystä on _Laivanvaara_ saanut nimensäkin. Kaikki nämät ovat nyt\nkaukana merestä.\n\nMyöhempiä nimiä ovat: _Kirkonluoto_, tähän aikaan jo mannermaata,\nmissä kirkko, ennen vuotta 1622, on seisonut, siksi että se siitä\nmuutettiin, kun suuri kirkkovene täynnä ihmisiä joutui haaksirikkoon ja\nihmiset hukkuivat; ja Annansaari, sekin jo mannermaata. Kirkonluodolla\nnäkyy vielä epäselviä merkkejä vanhasta kirkonsijasta: nelikulmainen\nkiviperus, vastapäätä nykyistä kirkkoa, entisen lahdelman\nsisäpuolella.[53] Maatumishistoriaan kuuluvia nimiä ovat myöskin\n\"puolen neljänneksen matkan päässä merenrannasta Salonkylän takana\nniityn vieressä olevaiset _Siian apaja_ ja _Silahkan apaja_, mitkä\nnimillänsä osoittavat, että siinä ennen on nuottaa vedetty\".\nKirjoitukset mainivat myös, että \"15 sataluvun loppupuolella on\nnuottaa vedetty nykyisen pappilan kohdalla\".\n\nJättiläistarut elävät täällä ja ovat samaa laatua kuin muuallakin.[54]\nJättiläis-kansasta muistuttavia nimiä ovat vielä \"Jättiläishaudat\" ja\n\"Jättiläisten linna\" Pattijoen kylässä -- joista alempana laveammin.\n\nLappalaisista kantaa melkeen jok'ikinen korkeampi kumpu merkkejä, ja\nniiden raunioita löytyy tässä pitäjässä niin tiheään, että oikeen\nkummastuttaa. Näiden joukosta mainittakoon seuraavat: Kopsan kylässä\n_Mäntyselkä_ nimisellä harjulla on Lapinröykkiöitä, hajouneitten\nympyrämuurien näköisiä, jotka poikkipäin koko rauniota ovat 16\njalkaa, ja sisäpuoleltansa -- sen mukaan kuin voipi alkukehää nyt\nenään määrätä -- noin 8 à 10 jalkaa, siis suurenlaisia kyllä. Viisi\nkappaletta tämmöisiä havaitsin selvään, mutta pait näitä oli harjulla\nuseita muitakin epäselvempiä merkkejä tämmöisistä. _Kolakankaalla_\nKangasniemen vieressä näin myös muutamia hämäriä raunioita, joista\nkuitenkin yksi oli selvempi. _Hummastenvaara_, Jättiläisten muinainen\nasuntopaikka, kantaa sekin rinteillänsä lapinraunioita. Sama on laita\n_Mustikkavaaran, Piehenginvaaran, Poikainvaaran_ ja _Rullanmäen_.[55]\nVihannissa on niitä _Lehmikankaalla_ epäselviä, _Wiiankankaalla_,\nratinmuotoisia kivikehiä, jotka kulkevat alaspäin, maahan, ja joita\nkansa, kumma kyllä, kutsui \"linnoiksi\", ja Mustakankaalla sekä Wähän\nmetsän-osassa.[56] Nämät ovat kaikki ulkomuodoltansa ympyriäisiä,\nmutta nelikulmaisiakin kiviraunioita havaitaan täällä, esm.\nJylhävaaralla, jossa niitä on koko joukko melkeen neliönmuotoisia.\nNe ovat huoneen perustuksen muotoon kokoonladotuita kiviä, joka\nseinä noin 12 à 14 jalkaa. Tämän perustuksen sisällä on vielä toinen\npienempi samanlainen, joka luultavasti on tulensijaksi rakennettu, ja\njonka seinät ovat noin 4 jalkaa pitkät. Nämät nelikulmaiset rauniot\novat täällä, niinkuin muuallakin, jossa niitä näin, epäselvempiä kuin\nympyriäiset.[57]\n\nMutta hupaisemmat kaikkia näitä ovat ne muinaisjätteet, jotka löytyvät\nKastellin talon vieressä Pattijoen kylässä, vähän enemmän kuin kaksi\npeninkulmaa meren rannasta.[58] Virstan päässä Kastellista kohoaa\nkangasylänne, nimeltä _Linnankangas_, ja tällä ylänteellä on muinainen\nkivimuuri, joka nimitetään _Jättiläisten linnaksi_ elikkä, pitäjän\njälkeen, \"Salosten linnaksi\". Muodoltansa on tämä muuri samanlainen,\nkuin Siikajoen vasta kuvatut muurit ja kuin Metelinkirkko Iissä s.t.s.\nse on soikea. Mutta näistä eroaa se silmin nähtävällä tavalla kaikin\npuolin suuremmalla tukevuudellansa. Jo ensimäinen silmäys vakuuttaa\nvarmaan, että muuri on varustukseksi rakennettu. Sen todistavat muurin\nkorkeus ja leveys, niinkuin sen luonto ja asema. Sen todistaapi myös\n_linna'n_ nimitys, joka sille aina annetaan.\n\nLinnoitus, joka pääsuunnaltansa kulkee pohjasta etelään, on asetettu\nylänteen päälle sillä tapaa, että yksi sen pitkäseinistänsä on\nkäännetty merta vasten. Tällä puolen on ylänne aivan jyrkkä, joten\nlinnoitus siltä puolen on vakava päällekarkausta vastaan. Niinkuin\nmuillakin linnoituksilla on tälläkin neljä porttia, säännöllisesti\ntoinen toistansa vastapäätä. Mutta maanpuolisella pitkäseinällä\nnäkyy paitsi säännöllistä porttia vielä kaksi muutakin, kummallakin\npuolella tätä. Jos nämät aukot ovat varsinaisia portteja vai sittemmin\n-- kaivamisen taikka eläinten tallaamisen taikka muun kautta --\nsinne tulleita satunnaisia aukkoja vaan, ei voi tarkoin määrätä,\nkoska ne ovat jokseenkin epäselviä. Mutta edellinen tapaus -- s.o.\njos ne olisivat varsinaisia portteja -- osoittaisi, että linnoitus\nmerenpuolelta odotti vihollisiansa, ei maanpuolelta, koska maanpuoleen\npäin oli kolme porttia, mutta mereen päin ainoastaan yksi (ks.\nkuvalehden kuvaa VII). Jos muuritkin otetaan lukuun on linnoitus\npituudeltansa = 175 jalkaa ja leveydeltänsä = 112. Muurin leveys on\nnoin 20 jalkaa, sen korkeus 6 à 8 jalkaa. Kuitenkin on korkeus ennen\nollut suurempi, sillä muurin sivut osoittavat selvästi, että muuri on\najan kuluessa vierinyt alas ja tämän kautta tarpeettomasti itseänsä\nlevittänyt.[59]\n\nNäin leveillä ja korkeilla muureilla tarjoaa linnoitus, joka lisäksi on\nylänteen kukkulalla, varmaa suojaa, milt'ei vielä nytkin. Maanpuolella\neivät kuitenkaan mäen rinteet ole niin jyrkät kuin mereen päin.\nYlänteeltä näkee merenrantaa ja Braahen kaupunkia. Tännepäin on maa\nlakeana, niin että helpoin havaitsee, että Pohjanlahti ennen mailmassa\nulottui ylänteen juuriin asti. Ja tästä ajasta linnoitus lieneekin. Se\nolisi siis ollut joku merilinna. Sen sivukuvaa osoittaa kuvalehdellä\nkuva VII æ.\n\nMuurin sulkema sija, elikkä linnoituksen lattia, on tasainen. Mutta\nsekä tämä lattia että itse muurikin kantaa merkkejä kaivamuksista.\nMinun tietääkseni ovat viimeiseksi sotavuosina 1854-1855 tohtori\nEhrström ja postimestari Wallenius täällä tehneet kaivamisia,\nvaan eivät mitään löytäneet. Mutta ulkopuolella muuria oli tässä\ntilaisuudessa saatu löytö, josta täällä annettakoon kuvaelma sen\nmukaan kuin postimestari Wallenius siitä on suullisesti kertonut. Se\noli luupala, 4 tuumaa leveä, 2 à 3 tuumaa korkea, l/2 tuumaa paksu ja\nmuodoltansa semmoinen kuin kuva VIII osoittaa.\n\nLuupala oli kaareva eli kupea, onsipuoleltansa (konkav) valkea,\nkuperapuolelta (konvex) ruskea. Laitoja myöten oli laitettu ympyriäisiä\nkoristuksia, niinkuin kuva osoittaa. Ylilaidan puolessa oli paitsi\ntätä reikä, jonka reiän ylikanta näytti kuluneelta. Luupala oli kesken\npoikki. Tämä luulevy, joka kenties oli joku palanen luupantsarista, on,\npaha kyllä, kadonnut, eikä vielä löydetty.[60]\n\nPait tätä linnoitusta säilyttää Linnankangas muitakin muinaisjätteitä.\nYlänteen selällä on näet joukko kiviroukkioita, joita kansa kutsuu\n\"Jättiläisten haudoiksi\". Vaihtelevalla korkeudella kohoavat ne maasta,\nkulkevat yhdessä rivissä linnoituksen pohjoisella ja eteläisellä\npuolella, ja näyttävät sangen vanhoilta, laskeuneilta ja hävinneiltä.\nNämätkin näyttävät jälkiä edellisistä tutkimuksista, sillä useammat\nkummut näyttivät hajoitetuilta ja muuan avoinkin hauta ammoitti meitä\nvastaan.[61] Koska meidän tietääksemme ei ole julkisesti annettu\nmitään tietoa näistä vanhoista tutkimuksista, katsoimme tarpeelliseksi\nkaivattaa pari hautaa, saattaaksemme täten antaa jotakuta tietoa\nhautojen rakennustavasta ja sisällisestä tilasta.\n\nTässä tarkoituksessa kaivatimme kaksi hautaa. Ensimäisellä, joka\noli pohjoisin elikkä koillisin linnoituksesta, oli 3 à 4 syllän\npoikkimittainen ja puolen syllän korkeuinen kumpu. Ylinnä kummulla\nmakasi nelikulmainen litteä kivi, 2 kyynärää pitkä, yhden kyynärän\nleveä, yhden myös paksu. Tämän ympäri oli laadittu suurempia kiviä. Kun\noli kummun päällys, jonka ympärys oli suuremmista kivistä, kuorittu,\nalkoi kerros santamaata, pienempiä kiviä seassa, silloin tällöin joku\nsuurempi kivi joukossa. Tänlainen kerros piisasi lakkaamatta aina\nmuutamain kyynäräin syvyydelle saakka, jossa ylen suuri kivi kohtasi,\nestäen kaikkia yrityksiä päästä syvemmälle. Kun kaivamisella koetimme\nkiertää tätä kiveä, satuimme savikerrokseen, jota katsoimme haudan\npohjaksi, syystä että kerros ihan äkkiä alkoi, eikä näkynyt mitään\njälkeä sekaantumisesta tahi koskemisesta. -- Aika lienee muutoin\npainanut kovasti kummun päälle ja litistänyt hautaa, sillä lomia ja\nontevuuksia nähtiin vallan vähän kivien välissä. Home, joka siellä\ntäällä näkyi, osoitti kuitenkin, että maata oli muinoin koskettu.\n\nToisessa haudassa, jonka kumpu poikkimitattuna oli 4 syltää leveä\nja 2 kyynärää korkea, olivat kivet suurempia kuin edellisessä. Maa\noli jokseenkin samaa laatua kuin siinäkin, mutta tämä oli nähtävästi\nreikäisempi ja ontervampi. Tätä hautaa kaivatimme me 3 syllän leveään\naukkoon, poikkimitaten, ja tunkeilimme syllän syvyydelle maahan.\nKyynärän syvyydeltä löydettiin kiven alta litistetyitä haavan lehtiä,\nja toisen verran syvyydeltä palanen koivun kuorta, torven mukaiseksi\nkierrettynä, jota kaivajat hämmästyneinä viskasivat menemään, arvellen\nsen olevan \"Jättiläisten kurkkutorven\". Alempana näkyi hiiltä.\nMaakerros oli muutoin muuttumatta samanlainen, siellä täällä vaan\nmuutama suurempi kivi. Vihdoin väheni ontevuus selvästi ja tiheä\nsantakerros alkoi, josta päätimme olevamme haudan pohjalla, kosk'ei maa\nenään näyttänyt kosketulta. Muuta merkittävää emme löytäneet, ei luuta\neikä metallipalasia. -- Luultavasti ovat nämät \"Jättiläisten haudat\"\nvietävät \"Jättiläisten linnan\" kanssa yhteen.[62]\n\nLinnoja kysellessäni tulin ma myös viedyksi _Linnastenkankaalle_\nWihannissa. Tämä Linnastenkangas osoittaa selvästi, minlaiset ne vuoret\nja harjut pitää oleman, joille kansa antaa kunnioitusnimen \"linna\".\nJa missään paikassa ei ole tämä nimi harjulle annettu suuremmalla\nsyyllä, kuin tässä, jossa nimi on melkeen luonnollinen. Kankaan\nrinteillä kohoo santa-aaltoja muurien näköisiksi, jotka kulkevat\nkankaan ympäri. Koska näitä santamuureja on monta, niin on luultavasti\ntästä annettu nimelle monikon päätekin, Linnastenkangas s.t.s.\nuseain linnain kangas, sillä ne näyttävät tosiaan linnoilta elikkä\nvalleilta. Näyttää ihan juuri kuin jos kerran muinaiseen aikaan meren\naallot, ylänteen ympäri lainehtien, yht'äkkiä olisivat jähmettyneet\nja muuttuneet mullaksi ja sannaksi, niin selvään seisovat he vielä\naaltojen-muotoisina. Ja ylänteen kukkulalla on sitten vielä jokseen\nsäännöllinen soikea santamuuri eli aalto, joka kokonaisena kulkee\nkoko kukkulan ympäri, sulkien sisällänsä koveran lakean 156 jalan\npituudelta. Tämä aaltovalli, joka sekin on sannasta ja pikkukivistä,\non erittäin se, joka tekee ylänteen niin linnoituksen kaltaiseksi.\nEttei se kuitenkaan ole ihmisten tekoa, se varmaa. Mutta se kyllä\nmahdollista, että lappalainen väestö ennen muinoin on käyttänyt tätä\n\"linnaa\" poronpelloksi s.t.s. semmoiseksi paikaksi, johon porot\nkaikki ajetaan yhteen, kun niitä eroitetaan ja vasikat merkitään.\nAjatteleminen on tässä tapauksessa, että santavallin päällä vielä oli\njoku korkeampi puu-aitaus. Mikä minun tähän luuloon sai, oli etenkin\nmuurin ulkopuolella oleva yksinäinen lappalaiskodan raunio, joka oli\nmuurin toisessa päässä juuri sillä paikkaa, missä muuririvit lähenevät\ntoisiansa ja muodostavat kujankaltaisen suun. Tavallisesti ei näe yhden\nraunion seisovan yksinäisenä, vaan aina on niitä koolta. Täällä ei\nkuitenkaan näe mitään jälkeä muista. Kun otin raunion sisään vierineitä\nkiviä pois, näkyi yhdessä paikassa hiiliä, ja kivet osoittivat tulen\nvaikuttamia merkkejä. Luultavasti on tämä raunio joku vahtikodan sija.\n\n       *       *       *       *       *\n\nSalolla on myös vanhoja pappis-muistoja, ja sen kirkkokin on\nmuistokas. Kirkolla on seuraavat vanhat kalut: 1. Kuva Maariasta\nlapsen kanssa. Kuva seisoo kauniissa kaapissa, jolla on kahdenkertaiset\novet, joita saatetaan sulkea. Maarialla on kultainen mantteli, ja\nmuutoinkin on kuva vallan kaunis, ja kunniataivas on laitettu sen yli.\nOvien sisäpuolella on kauniita öljymaalauksia, ja varmaan mahtoi se\ntehdä oikeen lumoavaisen vaikutuksen, kun ovet lyötiin selällensä ja\nkullat ja kauniimmat värit loisti silmiin; 2. Brigittan kuva, sekin\nkunniataivaalla ja kaksinovilla varustettu, joidenka sisäpuolet nekin\novat kauniilla maalauksilla koristetut, niinkuin kuvakin on kaunis; 3.\nPyhän Yrjön kuva; 4. Pietarin ja Paavalin kuvat; 5. Kolme pienempää\nkuvaa; 6. Ristiinnaulittu Kristus ja 7. Muutamia vanhoja kirjoja.[63]\n\nNeljänneksen päässä Braahen kaupungin eteläpuolella on _Sataman_ vanha\nkauppapaikka _Satamalahden_ rannalla. Tämän se oli paikan vilkas\nkaupanliike, joka saattoi kreivi Brahe'a tänne rakentamaan kaupungin.\nTähän satamaan tuli muinoin kauppiaita Inkerinmaalta, Liivinmaalta,\nLybekistä, Norrköpingista, Tukholmasta ja Turusta, kenties joskus\nHollannistakin.[64] Satama ja lahti ovat nyt mataloituneet ja\nmaatuneet, mutta entisestä vilkkaasta liikkeestä tietää tarukin\nkertoa. Tästä muistuttaa myös _Markkinaniemi_, vuoriniemi Satamalahden\netelä-puolella. Tämän niemen rannalla nähdään vielä valkamia, joista\npohjoisimmat kutsutaan \"Kemin valkamoiksi\", mikä todistaa, että\ntänne tuli kauppiaita muistakin paikoista. Ylempänä niemellä on\nhävitettyjä kivirivejä, jotka luultavasti ovat olleet perustuksia\nniille kauppapuodille ja vajoille, mitkä tässä ennen ovat seisoneet.\nNiiden käsikirjoitusten mukaan, joita ylempänä (kts. muist. 64)\nmainin, olisi täällä myöskin ollut \"suuri kirkonhuone, jota\nkaupungin ensimäinen porimestari Corte muutatti Satamasta, jossa\njumalanpalvelus ennen oli markkinaväen tähden pidetty, uuteen\nkäsityö- ja markkinapaikkaan (nim. kaupunkiin), jossa jumalanpalvelus\nsitten pidettiin siihen asti kuin uusi kirkko joutui valmiiksi. Tämä\nhuone on vielä tämän vuosisadan alussa seisonut torin vieressä\nrannalla, ollut 8 à 9 syltää pitkä, 5 syltää leveä, ja siihen aikaankin\njo käyttämättömänä\". Markkinaniemen kaupungin-puolisella rinteellä\non paitsi tätä kiviharju, joka näyttää rajoitetulta suoralla\nkiviperuksella, joka kenties on ollut joku kaji eli rantasilta.\n\nPait kirkonhuonetta, joka on rannalla seisonut, on kaupungilla ollut\ntoinenkin huone, joka kuuluu paikkakunnan sotahistoriaan ja nyt on\nkokonaan kadonnut. Se on seisonut \"missä tie kulkee sekä etelään että\npohjaseen\" s.t.s. melkein keskellä nykyistä kaupungintoria. Se on ollut\nkahdeksankulmainen puuhuone, rakennettu varustukseksi. Se sanotaan\nrakennetuksi suojelemaan kaupunkia kulkevia vihollis-joukkoja vastaan\nja täksi tarpeeksi olleen varustettuna 8 tykillä. Vielä \"edellisen\nvenäläis-sodan aikana\" -- luultavasti ison vihan aikana -- mainitaan\nsen olleen hyvässä kunnossa, mutta kun ne 8 tykkiä vietiin pois\n(Kajaaniin?), niin oli linnoituksen voimakin poissa. Linnoituksen sekä\nvarhaimmat että myöhemmät kohtalot ovat tuntemattomat.\n\nTäällä, niinkuin muuallakin, on iso viha kovasti raivonnut, ja tähän\nsotaan ovat muistot entisistäkin metelisistä ajoista kadonneet, niin\nettä kaikki nyt johdetaan vaan \"isoon vihaan\". Tässä sodassa menivät\nkaikki kaupungin vanhemmat asiakirjat hukkaan, \"kaupunki poltettiin\nsuurimmalta osaltansa, kirkko ja jälkeenjääneet huoneet joutuivat\nrappiolle ja muuttuivat lintujen ja kärmeiden asunnoiksi\", maakuntaa\nrosvottiin ja hävitettiin, kansa hajotettiin ja surmattiin, ja niin,\nettä esm. Wihannin kappeli oli 7 vuotta ihan autiona.\n\nSalostenlahden suussa on niemi, nimeltä _Venäjänniemi_. Sillä on\nnimensä isosta vihasta. Tälle niemelle oli joukko vihollisia asettunut.\nMutta asukkaat väijyivät heitä, ja kun yön kuluessa nuotiot sammuivat\nja vihollinen oli uneen vaipunut, karkasivat meikäläiset vihollisten\npäälle ja löivät heidät kaikki kuoliaksi.\n\nToinen joukko oli kerran veneillä lähtenyt erääsen meren-puoliseen\nsaareen, ja kanssansa vienyt kaksi pikku poikaa. Saarelle asettuivat\nnyt Venäläiset ja jäivät sinne yötä. Mutta pojat valvoivat tilaa\npäästäksensä pois. Kun huomasivat kaikkien vihollisten nukkuvan,\nläksivät he hiljaan rantaan, lykkäsivät kaikki veneet vedelle ja\nhyppäsivät itse viimeiseen veneesen. Mutta samassa sattui yksi\nvihollisista heräämään, joka heti juoksi rantaan ja alkoi uida poikia\nkiini. Vanhempi poika souti voimiansa myöten ja käski nuorempata lyödä\nvihollista päähän, jota tämä tekikin, ja tämän kautta pelastivat pojat\nhenkensä.[65]\n\nKun oli ison vihan hirmut menettäneet väestöä, sai paikkakunta uusia\nasukkaita maamme sisäpuolista, enimmiten, kuten täällä näkyy, Savosta.\nTältä ajalta on kylännimi Savolahti Salossa. Wihantiinkin tuli\nsiirtolaisia kuten kerrotaan \"Sauvonmaasta\", jota todistaakin tämän\nkappelin väestön ulkomuoto ja luonne, jotka ovat kokonaan Savonmaisia.\n\nAsutukset ennen isoa vihaa taas näyttävät enemmiten tapahtuneen\nHämeenmaasta, niinkuin tarutkin tietävät kertoa, esm. taru Wihannin\nnimen saamisesta. Käsikirjoitukset vakuuttavat tätä, sanoen eräässä\npaikassa: \"vanhat ihmiset sanovat kuulleensa esi-isiltänsä, että\n_Hämeen Suomalaisia_ ennen muinoin oli tänne muuttanut ja nämät\nalkaneet maata viljellä, josta kuuluukin se tulleen, että vielä\ntänäänkin eräs pelto Jusolan maalla kutsutaan _Hämäläiseksi_\".\n\nLöytöjä, muita kuin jo mainittu luupala ja Wihannissa, Korpi nimisessä\nkylässä, muutamia \"ukon kynsiä\", ei ole täältä tietysti löydetty.\nYleisesti odottanevat maassa kätketyt kalut ja aseet täällä niinkuin\nmuuallakin vielä laveampata ja ahkerampaa rämeiden ja soiden viljelyä,\njoka kenties saattaa niitä ilmi antamaan todistuksensa edesmenneistä\najoista.\n\n\n\n\nViitteet:\n\n\n[1] Nämät tiedustukset ovat tehdyt moniaita vuosia sitten, parhaasta\npäästä vuonna 1862. Tekijä.\n\n[2], Rehtori maisteri J.F. Thauvon, jota minun tulee kiittää useista\ntätä pitäjätä koskevista tiedoista. -- Mitä nimeen _Sventsarö_\ntulee, niin on se nähtävästi suomesta johdatettava -- joko sitten\nsanoista _suun_ ja _saari_, niinkuin Yrjö Koskinen sen arvelee, tahi\nsanoista _suvanto_ ja _saari_, niinkuin Murman sen tahtoo (Kertomus\nTiedustusmatkasta Pohjanperällä s. 6). Brunnius johtaa nimen ruotsin\nsanasta \"Sven\" (lisää \"Kjöp\", se on: köpsven, mercator) ja suomen\nsanasta \"sar\", \"sari\", insula. Se olisi siis yhtä kuin \"mercatorum\ninsula\", \"quod nomen\" -- lisää hän -- \"ei optime convenit ob negotiones\nibidem jamdudum a Bircarlis habitas\" (Ks. Brunnius Disp. De urbe\nTorna, Ups. 1731, praes. Alstrin, s. 4 muist. f). Itse Tornion nimen\njohtaa Brunnius \"a vocabulo Sveogothis antiquitus usitato _torna_ vel\n_törna_ h.e. reverti, finire; quia heic sinus Botnicus finitur\"!! --\nSuvanto-saari, nykyään Selkäsaari, on kaupungin saaren ylipuolella,\nRuotsinpuolisen Mattilan kylän edustalla.\n\n[3] Ks. Y.K. \"Pohjanmaan asuttamisesta\", Suomi 1857 s. 122: \"Tämä\nPerä-Pohja tuli tästä lähin\" -- nim. 1300 vuoden paikoilta --\n\"Pirkkalais-seuran oikeaksi pääpesäksi\". -- Helsingeistä taas\ntodistaapi Ol. Magnus, Hist. Septentr. I. 20 cap. 1: \"Ad hanc\nenim -- nim. Tornioon -- confluunt Russi Albi, Lappones, Biarmi,\nBotnienses, Finni, Sveci, Tavasti, Helsingi et complures alii ex\npartibus Norvegiæ\". -- Näin näkyy paikka saavan jokseen korkean iän.\nEriskummallisuuden tähden mainittakoon myöskin mainion Rudbeck'in\ntuumat Atlantica nimisessä kirjassaan: -- \"primum illud mortalium agmen\ncum duce suo septentrionalia loca pelens, post Babylonicam dispersionem\nhaec loca primum occupasse, ibidemque consedisse\", ja että \"Orpheus\napellaverit Tornenses _Taurous_\" j.n.e. -- ks. Brunnius.\n\n[4] Ks. Geijer \"Sv. F. Hist.\" I. 98 \"en svensk ärkebiskop.\" -- Vrt.\nY.K. Pohjanmaan asuttamisesta s. 124.\n\n[5] Ks. Brunnius Cap. II. s. 48. -- Puheena olevista sotakeinoista\nmainitsee Brunnius tärkeimpänä sen, jota Kaakamalla käytettiin. Täällä\nolivat asukkaat, talvella 1715, kaadetuista puista tehneet murroksen\nkummallekin puolelle tietä, ja näiden suojasta risti-ammunnalla pahasti\nmenetelleet vihollisten kanssa, mitkä syvässä lumessa hyvin vaikeasti\npääsivät hevosillansa liikkumaan, kun sen sijaan Suomalaiset murrosten\nsuojassa olivat melkeen vaaratta.\n\n[6] Tämänkin kirkon rakentamisesta kerrottiin tavallinen taru, että,\nkun oltiin riidassa mihin kirkko olisi rakennettava, niin päätettiin\nsitä rakentaa \"mihin härkä seisahtaa.\"\n\n[7] Että niin on laita, ei ole niinkään varmaa. Mahdollista on näet\nmyöskin, että säilyminen on siten tapahtunut, että ruumis, talven\npakkasessa haudattuna, olisi jäätynyt ja iho kuivennut umpinaisessa\nsäiliössä ja täten tullut varjelluksi ilman vaikutuksesta. Näin\narvelevat useat sekä Rungius'esta että toisistakin ruumiista.\n\n[8] Samako kalkki, jonka Mathesius sanoo Sten Sturen lahjoittamaksi?\n\n[9] Katolisiin ja munkki-muistoihin kuuluu myös nimi Tulkkila, tulkin\ntalo, joka on talo itä-puolella jokea, rannalla. Täällä asui näet\ntulkki, joka Joulunpäivän saarnassa suomensi papin sanat \"että Jesus\noli Jessen suvusta syntyisin\" lauseella hanhen jalasta (Jesse, gäss,\ngås), jota hän, siitä huomautettuna, paransi näin: \"no, jos hän ei ole\njalasta, niin olkohon varpahasta.\" Ganander, Mythologia Fennica.\n\n[10] Tämä taru kenties viittaa siihen tapaukseen, joka löytyy\nkuvailtuna Åbo Tidn:ssä v. 1789 N:o 49. Päällikkönä olisi siis ollut\nkapteeni Björkesten, ja vuosiluku 1716.\n\n[11] Forstmestari U. Forsman.\n\n[12] Saman jutun olen kuullut Hailuodossakin, jossa sen kirjoitin\nmuistoon kesällä 1861. Se sovellutettiin täällä Pudasjärven pitäjään,\njoten se siis jokseenkin sopii yhteen tämän kanssa, sillä Simo ja\nPudasjärvi ovat naapuri-paikkakuntia.\n\n[13] Jätetty minun kautta Yli-opiston kokoilemiin.\n\n[14] Yhden näistä olen minä lunastanut ja jättänyt Yli-opiston\nkokoilemiin.\n\n[15] Tämän keihäs-kärjen on maan-omistaja Pölhö minun kauttani\njättänyt Yli-opiston kansa-tieteelliseen museoon Helsingissä.\n\n[16] Ks. Geogr. beskrifning öfver Österb. -- Suomi 1843.\n\n[17] Nimen alkuperää haettaessa on muistaminen, että Ii-nimi muuallakin\nilmestyy maassamme, esm. nimissä Ii-salmi, Iitti, puhumatta Iijoen\nseutuihin kuuluvista Ii-nimistä (Iinatti y.m.). Mutta merkillisempää\nsittenkin lienee, että pohjois-Asiassakin tämä nimi löytyy nimityksenä\neräälle Obi-joen syrjäjoelle (Ija), jonka vieressä myöskin löytyy nimi\nKem. Kielentutkija Europaeus miettii, että nimi on johdettava Syrjänin\nkielestä, missä löytyy sana ij (Votjakin kielessä ijä), joka on sama\nkuin suomen jää. Iijoki olisi siis yhtä kuin Jääjoki.\n\n[18] Kerran kun minä tästä asiasta huomautin kertojaa, antoi tämä sen\nselvityksen, että Jättiläiset kyllä olivat itsenäistä kansaa, vaan että\nhe olivat Hiiden sukua.\n\n[19] Ks. sitä vertailevata taulua, joka löytyy Sälöisten linnan\nkuvaelluksen alla.\n\n[20] Edellisen, nim. kalkin, on nykyään yliopiston konsistorio\nlunastanut kansa-tieteelliselle museollensa. Alttari-peitteestä\non palanen jätetty samaan museoon, toinen puoli säilytetään kirkon\nsakaristossa. Kuivaniemen kirkossa käytetään vielä eräs Venäläisen\nlahjoittama alttari-peite, mikä todella ei enään ole juuri uuden muodin\nmukainen sekään.\n\n[21] Ks. Murman'in julkaisemaa Iin kirkko-arkiston kirjaa, Kertomus\nTiedustusmatkasta Pohjanperällä Suomi 1865, s. 54.\n\n[22] Sama mies, mikä Kintaskoskessa makasi. Suomentajan muist.\n\n[23] Nimi on käsikirjoituksessa siten kirjoitettuna, että edellinen\nosa sanaa on toisella rivillä, jälkimäinen toisella. Kun sittemmin\non paperia suoraksi leikattu, niin on edellisen osan lopusta yksi\ntahi kaksi kirjainta mennyt hukkaan, niin ettei nimestä enään\nsaada täysinäistä sanaa. Turhaan olen minä ahkerasti kuulustanut\nPudasjärveltä tänkaltaista nimeä. Senmoista ei siellä nykyään ole, eikä\nmuisteta olleen. Kenties onnistuu kuitenkin vielä yritys saada nimestä\nselvää.\n\n[24] Tämän kansantarun on v. pastori K.A. Calamnius kerännyt ja\nkirjoittanut muistoon. Häntä on minun kiittäminen useista muistakin\nhänen keräämistänsä tiedoista ja suuresta avusta tämän pitäjän\nmuinais-jäännösten tutkimisessa.\n\n[25] Tämän hillebardin on v. pastori K.A. Calamnius lunastanut ja\nlahjoittanut Yliopiston kansatieteelliselle museolle.\n\n[26] Tämän oppineen herran mielestä on nimen juurena sana alah = \"hän\nnousi\", josta sitten saataisiin Oulu yhtä merkitseväksi kuin sana olah\ns.t.s. \"nouseva eli itäinen paikka, syystä luultavasti että se on\netevimpiä paikkoja Pohjanlahden itäpuolella\".\n\n[27] Ylänne on itsessään vähäinen, mutta seudun tasaisuuden pitäisi\nmuka mahdolliseksi tekemän että, ilman kirkkaana ollessa, ylänteen\nkukkulasta näkisi mainittua määrää kirkkoja. Nämä olisivat: Oulun,\nOulunsalon, Kempeleen, Limingan, Tyrnävän, Muhoksen ja joko Temmeksen\ntai Lumijoen tai jonkun Iin kappelin -- si fama vera.\n\n[28] Meteli-sanan eri merkityksistä tehtäköön tässä näytäntö,\nsemminkin koska tämä sana kohtaa meitä jo Iin merkillisimmän\nmuinais-jäännöksen nimessä; Metelin-kirkko, ja vastakin tulee meitä\nkohtaamaan seuraavissa pitäjissä. Metelin tavallinen merkitys on\nsota, kapina, melu, melske. Limingalla, Siikajoella, Sälöisissä y.m.\nkutsutaan Metelinkankaaksi semmoinen kangas eli kivirakka, jossa on\ntavallista vierre-kiveä, varsinkin jos se on paljaana niin ettei sen\npäällä kasva puita. Tähän merkitykseen tulee vielä sekin ymmärre,\nettä kivirakka pitää oleman yksinäisenä seisova taikka ainakin\nitsenäinen, sillä kokonainen selänne ei mielellään näy ottavan tätä\nnimeä kantaaksensa. Tyrnävän kappelissa Limingan pitäjätä kuulin uuden,\nomituisen merkityksen (herastuomari Eskolalta). Tämän mukaan olisi\nmeteli-kivi sen laatuista kiveä, joka olisi niinkuin tulenkestävämpää,\nkovaa ja sinistä. Tätä sanan merkitystä kuulin toisessakin paikassa\nsillä erityislisäyksellä, että kiven piti oleman litteänä saadaksensa\ntämän nimen. Tämmöisiä mulle näytettiinkin. Ne olivat litteät,\nsinertävät, kovat. Jos niitä oli ympyriäisiä seassa, niin näitä ei\nmuka metelikiviksi sanottu. Muhoksessa taas, Utajärven kappelissa,\nannettiin sanalle eri käsite, nim. kaukaisuuden, etäisyyden käsite.\nTäällä sanottiin hevosista, jotka olivat sydänmaissa laitumella, että\n\"he olivat metelissä\".\n\n[29] Tekeillä oleva silta yli Oulunjokea tulee kulkemaan Linnansaaren\npoikki. Kenties tuovat siihen tarpeelliset kaivamiset, jos kyllä\nne vähän hävittävätkin, jotain ilmi. Oulussa koulua käydessäni\nkuulin kerrottavan, että Linnansaaren ja Pokkitörmän välillä olisi\nmaansisäinen käytävä, Merikosken alitse, mikä käytävä, ehkä hävinnyt,\nvielä olisi nähtävä.\n\n[30] Linnasta, josta saapi lukea Joh. Snellmanin väitöskirjassa \"De\nurbe Uloa\" § VI, on Murman julkaisnut kartan, ks. Suomi, Toinen Jakso,\n3 osa.\n\n[31] Uljas hautakirjoitus kuuluu: Här Hvila Doctor Johannes Messenii\nBeen. Själen i Gudz Rike, Rychtet Kring Hela Verlden. 1636.\n\n[32] Vrt. Gananderin Mythologia Fennica alla nimen: Uhripaikat.\n\n[33] Viime kertaa pidettiin tämmöinen rukous viidenkymmenen luvun\nkeskipalkoilla (1854). Pastori Bäckvall.\n\n[34] Melkeen kummallisen tiheässä löytyy Oulujoen korkeilla rannoilla\nvanhoja maatuneita tervahaudan-syvyyksiä, joita aika on sattunut\nvälistä niin muodostelemaan, että ne pettävät asujainkin silmää,\nniin että nämä niitä \"Jättiläishautoina\" jopa linnoinakin näyttävät\nvieraille.\n\n[35] Sama oli myös laita niiden raunioiden, joita näin Lapinkankaalla\nLimingassa.\n\n[36] Ehkei kyllä muinaismuistoihin kuuluvia, mainittakoon tässä ne\nsantakuopat, jotka löytyvät Utosjoen rannalla noin 6 neljänneksen\npäässä Laitilan kestikiivarista, koska nämä kuopat puhuvat vastoin sitä\nluuloa, joka arvelee, että ne tavalliset ympyriäiset kivirauniot, joita\nkiviharjuilla tapaa -- esm. Hiidenkankaalla Iissä -- olisi kuoppia,\njoissa poroja pyydettiin. Näistä Utosjoen kuopista, jotka luvullansa\novat 6 à 10, tiedetään näet varmaan, että ne ovat aiotut juuri\ntämmöiseen poronpyyntiin. Mutta ne ovatkin erilaatuisia. Ensinkin\novat ne tasasella santakankaalla hiekkaan kaivetut, eikä kivistä\ntehdyt, ja sitten paljon suuremmat niitä, mitkä tavataan kivirakoissa.\nNäitä santakuoppia käytettiin näin: pohjaan pantiin teräviä seipäitä\nseisomaan kärjet ylöspäin, kuoppa peitettiin ohueilla päreillä ja\nnäiden päälle pantiin santaa. Kun nyt poroja ajettiin näiden päälle,\nputosivat he kuoppaan ja haavoitettiin terävillä seipäillä.\n\n[37] Esimerkkiä tästä näemme vastakin. -- Tämä Hiienlinna on yksi niitä\ntörmiä, jolla Pyhäkangas laskeepi Pyhäkoskeen. -- Warelius puhuu hänkin\nMuhoksessa löytyvästä \"Jättiläis-kirkosta\". Se ei voi olla muu kuin\njoko se Pirttijärven \"jättiläis-kirkko\" tahi tämä sama \"Hiienlinna\".\n\n[38] Tämä taru ei suinkaan ole tydyttävä, ja onkin luultavasti\nmyöhemmän sukupolven tekemää, sukupolven, joka ei ole ymmärtänyt\nsyitä, miksi esi-isät pyhittivät semmoiset paikat. Syy, mintähden\nkoskenlaskija tehtiin Venäläiseksi, lienee se, ettei oman maan miehestä\nole uskottu niin kovaa ja julmaa uhrauksen-lupausta.\n\n[39] Kansa pitää tämän kolon kyyniläisenä merkkinä erään Venäläisen\nmahalla-makaamisesta.\n\n[40] Tämmöistä olemme jo ennenkin kuulleet. Tätä kerrottaessa\nlisättiin \"niin silloin olivat miehet, Jumala tiesi mimmoiset nykyiset\nlienevät\".\n\n[41] Näissä raunioissa luullaan myös olevan rahaa, ja tästä\nkerrottiin seuraava juttu: Eräs \"Noki-Matti\" niminen mies oli kerran\nottanut kaivaaksensa täältä rahaa. Kun rahaa kaivetaan, niin pitää\noleman ääneti, sen arvaa. Mutta kun Noki-Matti, kauan kaiveltuansa\nahkeroittuansa, viimein löysi raha-arkun ja juuri oli sitä haudasta\nnostamaisillansa, niin ärjäsi hän kovan vaivansa vimmassa: \"aha,\nperkele, jopa ma sun sain!\" -- ja samassa painui arkku iki päiviksi\nmaahan.\n\n[42] Tämän kivikirveen olen jättänyt Yliopiston kokoilemiin.\n\n[43] Ylioppilas Carlenius, joka minua ennen oli täällä matkustellut, on\nkenties onnistunut saamaan tämän.\n\n[44] Limingan nimeä selitettäessä on taas huomaaminen Mathesius'en\nkummalliset arvelut. Liminka tulee, miettii hän, Lami eli Lima\nnimisestä kansasta, mikä taas on nimensä saanut hebrealaisesta sanasta\nlamah = kansa, suku, samasta juuresta lähtevä, josta sitten on tullut\nsana lauma = joukko, paljous. \"Sillä -- sanoo hän -- niinkuin kaikki\ntietävät, että meidän Pohjanmaamme ihmisen-siittämisestä on Etelämaita\npaljoa runsaampi, niin on kansa täällä kenties sikiäväisyydestänsä\nsaanut nimensä, mikä on tullut merkitsemään kansaa, joka harvoista\nvalta-äiteistä polveutuu. Eipä voikaan kukaan kieltää, saman\nsikiäväisyyden löytyvän muissakin Pohjanmaan osissa, joten tämä\nnimijohdatus ei millään tavalla näytä uskomattomalta.\"\n\n[45] Vrt. \"Linnastenkangas\" Wihannissa, \"Linnala\" Paavolassa y.m.\n\n[46] V. pastori K.I. Hällfors, joka mua muuallekin suosiollisesti\nseurasi, kävi kanssani Lapinkangastakin tarkastamassa.\n\n[47] Disp. De Urbe Uloa.\n\n[48] Kenties kuuluu linnoitus \"suuren venäläissodan\" aikaan,\njolloin Venäläiset Kemissäkin kävivät. Mahdollistapa olisi myös,\nettä se kuuluisi 1580-95 vuosien sotavehkeisin. Mutta kenties tässä\nei tarvinnekaan ajatella varsinaista linnoitusta, vaan ainoastaan\nesm. jonkunmoista varustusta vaan, joka olisi sotavuosina rakennettu\nkirkon ympäri, kun uusi kirkko rakennettiin vanhan palaneen sijaan. --\nKaikella tällä on kuitenkin paikka joutunut salaluuloon ja on, samaten\nkuin muutkin senkaltaiset paikat, sekin saanut haltiansa, niinkuin\nseuraava juttu osoittaa: Kummulla on viimeisinä aikoina seisonut mylly,\njoka on ollut Nikulan. Kerran kun oli niin kiire aika, että jauhaminen\npitkitettiin yön pitkään, oli myllärille äkkiä ilmestynyt valkeaan\npaitaan puettu olento, joka myllärille oli virkkanut: \"Anna minun luuni\nrauhassa täällä levätä, äläkä untani estä!\" Hämmästyneenä oli omistaja\nsilloin seisottanut myllyn, ja kiitollisuudesta tästä oli ilmiö hälle\nilmoittanut aarteen, joka olisi löydettävä samasta paikasta missä linna\noli seisonut. Mylläri kaivoi ja löysi aarteen, tuli rikkaaksi ja muutti\nmyllyn. -- Hautoja ja luita on löydetty kummun ympärisestä entisestä\nhautausmaasta, joka nyt on pelloksi raivattu.\n\n[49] Y. Koskinen Nuija Sota II s. 15. -- Vrt. Solovetin kronikaa, Suomi\n1843. Limingan ostrogista.\n\n[50] Mintähden kirkko juuri tämän vanhan historiallisen muiston\npäälle rakennettiin, on vaikea ymmärtää. Jos edes kuvakaan tästä\nlinnoituksesta otettiin, ennenkuin se kirkonsijaksi hajotettiin, siitä\nei tietoa. Kerrotaan kuitenkin, että linnoitus olisi silloin vielä\nollut selvästi näkyvissä.\n\n[51] Muistoonpanoistani, tehdyt vaellusmatkalla 1855, olen havainnut,\nettä todellakin Wäisälänmäki niminen vuori on Onkiveden rannalla, missä\nse on seudun korkeinna kumpuna.\n\n[52] Syistä, jotka alussa jo mainitsin, en katsonut tarvitsevani\nkauemmin aikaa tässä pitäjässä viipyä, jonkatähden paikkakunnan\ntarutkin jäivät kokoilematta. Sitä myöten kuin sivumennessä kerkesin\nnäitä kysyä, näyttää minusta kuin jos olisi paikkakunta näistä\ntämmöisistä melkeen köyhä. Puhumatta 1808-9 vuoden suurista muistoista,\nmuistaa kansa vielä isoa vihaa. Täälläkin kävivät Venäläiset XVI\nvuosisadan loppupuolen meteleissä ja polttivat täällä kirkonkin 1591.\n\n[53] \"Jos itse vanha kirkonhuone on muutettu Kirkonluodosta nykyiseen\nkirkonpaikkaan, sitä ei varmaan tiedetä. Nykyisellä kirkkomäellä\nmuistetaan kuitenkin vanhan huoneen seisoneen, millä huoneella,\njoka oli pituudeltansa ja leveydeltänsä yhtämittainen vanhan\nkirkonperustuksen kanssa Kirkonluodolla, olisi kumpasessa sivuseinässä\nollut pylväs. Sisältänsä oli huone varustetta alttaripöydällä,\npenkeillä, kuvilla ja lauluilla; mutta sakaristoa ei ollut. Kuitenkaan\nei muista kukaan muuta, kuin että tämä huone olisi ollut pitäjäntupa,\njossa pitäjänkokouksia on pidetty, ja että papisto siellä toimitti\njumalanpalveluksia, kun oli kova pakkanen. Sanottuihin asioihin katsoen\non kuitenkin todennäköistä, että huonetta on, vanhan kirkon muuttamisen\njälkeen, käytetty kirkkona ennenkuin uusi kirkko oli rakennettu. Tähän\nkirkkoon on sitten pantu kuvia, joiden joukossa kuva neitsy Maariasta\nlapsensa kanssa on kaunis ja kaunistettu kalliilla kultauksella.\nMuutoin löytyy täällä vanhoja paavillisia kirjoja munkkistyylillä\npräntätyitä, niinkuin myös pari maalattua keppiä, joita epäilemättä on\nkäytetty soittoina paavikunnan aikana\".\n\nNäin kertovat eräät Salon kirkonkirjastoon kuuluvat kirjoitukset.\nNämät, jotka ovat osa niitä kirjoituksia, jotka tästä kirjastosta ovat\nkadonneet, ovat tuntemattomien tapausten jälkeen tulleet pelastetuiksi\nkauppias Sovelius'en kautta ja häneltä aiotut annettaviksi arkistoon\ntakasin. Suosiollisen avun kautta olin minä tilaisuudessa saada\nnäitä kirjoituksia lukea ja niistä kirjoittaa, mitä minun aineelleni\nsopivaksi näytti.\n\n[54] Yksi näitä kerrottakoon tässä näytteeksi, kuinka vapaasti\nkansankuvitus kohtelee kaikkia ajanmääräyksiä ja kuinka luontevasti se\nkäyttää anakronismeja. Hummastenvaaralla oli näet Jättiläisiä asunut\nammoisista ajoista. Sattuipa näin ajan kuluessa, että Braahen kaupunki\nrakennettiin. Jättiläiset eivät tätä pahastuneet, vaan läksivät\nHummastenvaaralta veneillänsä kaupunkia katsomaan ja poikkesivat\nniinkuin suuret herrat ainakin sisään kaupungin rikkahimman porvarin\nSovion taloon. (Sovio -- nykyään Sovellus -- on kaupungin vanhimpia\nsukuja). Täällä tahtoivat he porvarilta tervetulijaisiksi \"halstoopin\nryypyn\", jonka he kerrassaan itsekukin joivat pohjaan, ja kun he sitten\ntaas palasivat kotiin, ottivat he vaivatta kaksi suolasäkkiä kainaloon.\nTästä sanottiinkin: \"aika miehet läksivät aika taloon\". Anakronismi\non siinä, kun tehdään Jättiläiset yhdenaikuisiksi Braahen kaupungin\nkanssa, ja Braahen kaupungin kuvaillaan olleen rakennettuna siihen\naikaan, kun Hummastenvaara vielä oli saarena -- koska Jätit soudellen\nkulkivat -- s.t.s. aikaan, jolloin se paikka, missä kaupunki nyt\nseisoo, tuskin vielä oli vedestä kohonnut.\n\n[55] V. maanmittari Juvelius, joka ammattinsa kautta on ollut\ntilaisuudessa hankkimaan useita tietoja muinaisista muistomerkeistä\nnäissä paikoin, ja on muinaistutkintoon hyvin mielistynyt,\nsuosiollisesti on antanut havainnoistansa mulle osaa.\n\n[56] Mustakangas ja Vähä, maanmitt. Juvelius.\n\n[57] Sivumennen mainittakoon tässä erästä, neljänneksen matkaa\nKastellista erämaissa olevata, luolaa, koska vallan luultavaa on, että\nse ennen muinoin on ollut jonkun köyhän Lappalaisen yksinkertainen\nkoti. Luola on eräässä kivikkomäessä Kastellin eteläpuolella.\nSen ulkomuodosta saapi parhaan ymmärteen, jos ajattelee niitä\nDruidi-alttareita (\"Dös, Dyss\"), joista Nilson, Skand. Nord. Urinnev.\nKap. VI, puhuu, ja joista hän, kuvalehdellä XVII kuva 204, antaa\nkuvauksen. Nämät Druidi-alttarit olivat rakennetut siten, että litteä\nkivi oli pantu kahden muun litteän kiven päälle, mitkä jälkimäiset\nolivat kannallensa pystytetyt. Sama rakennustapa on tällä luolalla.\nEroitus on kuitenkin aivan silmin-nähtävä. Sillä ensinkin ovat ne\nkivet, jotka päällänsä kantavat katon, maaperäisiä ja kiintonaisia, ja\ntoiseksi on kattokivikin niin summattoman suuri, ettei ihmisten voima\nole sitä sinne voinut asettaa, puhumatta siitä, että se ylipuoleltansa\nei ole litteä, vaan töyrykäs. Kaikki osoittaa luonnon luomaa. Suu\nelikkä ovi on niin ahdas ja matala, että ainoastaan kontaten pääsee\nsisälle, mutta sisäpuolelta lavenee luola ja muodostaa niinkuin\nkaksi kammiota. Katto näytti savusta mustenneelta ja kivet tulen\npolttamilta. Siinä paikoin, missä kattokivi ei tiheään sopinut yhteen\nalustansa kanssa, vaan jätti lomia välillensä, olivat nämät lomat\ntukitut pienillä kivillä -- selviä merkkejä ihmistyöstä. Kun luolan\nlattia on suuta alempana ja kallahtava, on vesi vienyt luolaan multaa,\nsantaa, lehtiä ja muuta roskaa, niin että luola nyt on matalampi kuin\nse nähtävästi ennen on ollut.\n\n[58] Kastelli (Castellum) ja Linnala ovat nähtävästi saaneet nimensä\nsiitä, että ne ovat Salosien linnan naapuri-taloja. Silveri siitä, että\nsen pelloista on löydetty hopeaa (silfver).\n\n[59] Vertaeleva taulu, josta näkee täällä kuvattujen linnain mitat,\njalka-mitassa määrätyt:\n\n            Nimet                Koko linnoitus     Itse muuri\n                                 poikkimitaten\n                                 Pituus. Leveys.    Korkeus. Leveys.\n\n    Linnankangas (Siikajoella)     93      62       noin 2   noin 6\n    Pesuankangas      \"           106      74       2-4 (5)  12\n    Metelinkirkko (Iissä)         126      90       2-4      10-12\n    Jättiläisten linna (Salossa)  175     112       6        20\n\n[60] Jos se vastedes vielä löydettäisiin, on postimestari Wallenius\nsuosiollisesti luvannut sen tänne lähettää.\n\n[61] Minun seurassani oli tässä tilassa Fredrik Alfr. Saxbäck vainaja,\njonka kanssa jo kesänä 1861 kävin näitä muinaisjätteitä tutkimassa.\n\n[62] Näistä n.k. Jättiläisten haudoista muutama sananen. Yleisesti\njohdetaan niitä Lappalaisiin, ja tämä lieneekin oikeen. Mutta kumma on,\nettei näitä tämmöisiä löydy joka paikassa muuallakin, missä Lappalaisia\nnähtävästi on asunut. Niinpä niitä ei löydy esm. Siikajoella,\nLimingalla, Torniossa y.m. Ainoastaan Iissä näin samanlaisia,\nnimittäin Konttikankaalla. Ja kuitenkin ovat Lappalaiset asuneet\nmainituissakin pitäjissä. Miksi ei siis täälläkin tämmöisiä?\n(Vrt. Arvids. Rühs, Bih. s. 127 muist.).\n\n[63] Maarian kuva sanottiin olevan jonkun paavin lahjoittama, mutta\nminkä? milloin? -- Niiden pyhäin miesten joukossa, mitkä ovat Maarian\nkuvan kaapin-ovilla kuvatut, on myös pispa Henrik, seisoen Lallin (?)\npäällä; muut ovat epäselvät. Brigittan kaapin-ovilla on muiden joukossa\nmyös \"Ericus Rex\".\n\n[64] Ks. silloisen porimestari Konst. Hildénin kirjoitusta Braahen\nkaupungista, painettu Oulun Viikko-Sanomissa 1860.\n\n[65] Ks. Stenbäck: Beskrifning öfver Brahestad 1769.\n\n\n\n"]