[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fFXVMLnHt97K4Ck-MztfUdlJ6w724GuKHaWjfV9X8lFQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":13,"language":14,"yearPublished":15,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":7,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":20,"gutenbergSummary":7,"gutenbergTranslators":21,"gutenbergDownloadCount":7,"aiDescription":22,"preamble":23,"content":24},1826,"Ah, hän suuteli","Karila, Olli (oik. Pärnänen, Niilo) 1897-1936)",null,"1826-karila-olli-ah-han-suuteli","1826__Karila_Olli__Ah_hän_suuteli","Yksinäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1928,3703,23243,true,[],[],[],"Yksinäytöksinen huvinäytelmä kertoo Falkin perheen arjesta, jossa topakka vaimo komentaa esiliinaan pukeutunutta miestään. Kun kotiin odotetaan opettajavieraita ja puheet suudelmasta leviävät, syntyy koomisia tilanteita ja väärinkäsityksiä.","Olli Karilan 'Ah, hän suuteli' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1826.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","AH, HÄN SUUTELI\n\nYksinäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nOLLI KARILA\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto Osakeyhtiö,\n1928.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nEnok Falk, talonomistaja.\nTyyra, hänen vaimonsa.\nTuulikki, hänen tyttärensä.\nSipinen, vanhapiika, tyttökoulun opettajatar\nValoaate, opettaja.\nKivelä, insinööri.\n\n\n\nNäyttämö: Sekalaisesti ja mauttomasti, mutta siististi kalustettu\nvierashuone. Ovet: vasemmalla perällä eteiseen ja vasemmalla sivulla\nmuihin huoneisiin. Ikkunat oikealla. Etualalla oikealla tai keskellä\npöytä ja tuoleja. Seinillä väripainostauluja ja peili.\n\n_Tyyra_ seisoo peilin edessä asettaen hattua päähänsä. Tuolilla\ntoripussi ja käsilaukku. Puhelin soi eteisessä. Menee vastaamaan\njättäen oven auki ja seisoen sivuttain katsomoon.\n\n_Tyyra_ (kovaa ja virallisesti). Halloo, Falkilla. (Äänensävyään\nmuuttaen, ilahtuneesti ja makeilevasti.) Kyllä, kyllä, minä itse se\nolen... hyvää päivää, hyvää päivää, neiti Sipinen... Kyllä, olen vain\njuuri torille lähdössä... On, on... (Ivallisesti.) Kyllä, herrasväki\nTirkkosen Bertta on tullut meille... juu, juu. Eihän voinut muutakaan.\nNiin, kauheata kerrassaan, ihan hirvittävää... Kummia kuuluu. Ei\nuskoisikaan, mutta kun Bertta, vakava ihminen, niin täytyyhän... Niin,\nniin, kaikkea saa kuulla, kun tarpeeksi elää... Mutta, rakas maisteri,\nei sopisi näin puhelimessa... Ties niitä siellä sentraalissa... Niin,\ntervetuloa meille kahville... Minä vain pistäydyn torilla... Jassoo, no\nsiinä tapauksessa tietenkin... Niin, sanokaa terveisiä opettaja\nValoaatteelle... Tervetuloa meille... Niin, niin, sitten voimme\nrauhassa jutella... Niin, tervetuloa ja näkemiin. (Loppusoitto. Tulee\nnäyttämölle, ottaa toripussin ja käsilaukun, raottaa ovea vasemmalle ja\nhuutaa.) Eenok, Eenok!\n\n_Falk_ (kauempaa näyttämön takaa). Täällä minä olen.\n\n_Tyyra_. Tuleppa tänne, Eenok.\n\n_Falk_ (rientää näyttämölle, yllään suuri naisten työesiliina, toisessa\nkädessä lautanen, toisessa astiapyyhin). Mitä nyt?\n\n_Tyyra_ (kiireissään, komentavasti). Eenok, minä lähden nyt torille\nBertan kanssa. Neiti Sipinen ja opettaja Valoaate tulevat meille\nkahville heti senjälkeen. Pane nyt heti vesi kiehumaan ja keitä kahvia.\nKata sitten pöytä tänne. Kermaa on kellarissa vasemmalla hyllyllä.\n\n_Falk_ (tottelevaisesti). Kuinka monelle katetaan?\n\n_Tyyra_ (laskien). Minä, neiti Sipinen, opettaja Valoaate... kolme\nsiis... kata kolmelle... Niin, juotko itse?\n\n_Falk_. En, enhän minä... Se kiihoittaa liiaksi.\n\n_Tyyra_. Siis kolmelle.\n\n_Falk_. Mitäs leipiä minä asetan?\n\n_Tyyra_. Hm... niin, piparikakkuja ja pullaa... ja sitruunaleipiä...\nhm, niin, opettaja Valoaatekin tulee... voit leikata muutamia palasia\nkaakkua, mutta muista, että palojen tulee olla ohuita ja kauniita...\n\n_Falk_. Kyllä minä järjestän kaikki, mene vain rauhassa.\n\n_Tyyra_. Niin, ja voisit panna silitysraudan tulelle ja silittää sen\nreikäompeleisen pöytäliinan. Se on korissa halkolaatikon päällä.\n\n_Falk_. Senkö ehyen vai senkö, jossa on reikiä?\n\n_Tyyra_. Tietysti ehyen.\n\n_Falk_ (luetellen ja muistutellen). Siis kahvia, pöytä kolmelle, kermaa\nvasemmalla, pullaa, kaakkua, piparikakkuja, kermaleivoksia...\n\n_Tyyra_. Ei, ei, vaan sitruunaleipiä.\n\n_Falk_. Niin, niin, tosiaan sitruunaleipiä... Siis kahvia, pöytä\nkolmelle, kermaa vasemmalla, kaakkua, pullaa, piparikakkuja,\nsitruunaleipiä, palat ohuita, silitysrauta tuleen, pöytäliina\nhalkolaatikolla, ehyt... Niinhän se oli?\n\n_Tyyra_. Kyllä, mutta muista, ettet polta etkä tahri pöytäliinaa!\n\n_Falk_ (hiukan loukkaantuneena). Ole huoleti... Ensimmäistä kertaako\nminä olen pappia kyydissä? Kyllä minä sen silitän niin, ettei Halosen\nMantakaan parempaan pysty. (Tyyra silmäilee vielä itseään peilistä.\nFalk, viivytellen, odottavasti.) Tyyra, mitä aiot ostaa torilta\npäivälliseksi?\n\n_Tyyra_ (välinpitämättömästi). En tiedä. Sielläpähän näkee.\n\n_Falk_ (aran pyytävästi). Katsoisit, eikö siellä olisi hyvää ja halpaa\nlammaspaistia. Minun mieleni tekee niin kovin lammasta.\n\n_Tyyra_ (menee peräovelle, armollisesti). Saadaan nähdä. Ehkäpä siellä\nhyvinkin on sopiva lammaspaisti. Mutta pidä huoli, että kahvi on\nvalmiina palatessani.\n\n_Falk_ (toivorikkaana). Kyllä, kyllä!\n\n_Tyyra_ (poistuu peräovesta).\n\n_Falk_ (laskee lautasen ja astiapyyhkeen tuolille, vetää pöydän\nkeskemmäksi ja asettaa tuolit hyvään järjestykseen. Eteisen oven takaa\nkuuluu askeleita ja puhetta. Falk hätkähtää, sieppaa pöydältä liinan,\ntuolilta astiapyyhkeen ja lautasen ja poistuu kiireisesti vasemmalle.\nPeräovella näyttäytyvät Tuulikki ja Kivelä. Tuulikki pysähtyy ja\nkatselee hämillään ympärilleen.)\n\n_Tuulikki_. Voi, voi, mitäs täällä nyt on? Ja pöytä ilman liinaa! Mutta\ntervetuloa joka tapauksessa. Istu, ole hyvä!\n\n_Kivelä_. Kiitos, kiitos. (Istuutuu.)\n\n_Tuulikki_ (ottaen hatun päästään ja vilkaisten peiliin). Täällä ei\ntunnu olevan ketään kotona. Minäpä vilkaisen sisään. (Poistuu\nvasemmalle.)\n\n_Kivelä_ (katselee huonetta; näyttää jonkun verran hermostuneelta).\n\n_Tuulikki_ (palaa, hämillään). Vain isä on kotona. (Purskahtaa\nnauruun.) Voi, kuinka hullua! (Hypähtää istumaan.) Mutta isä on niin\nkultainen.\n\n_Kivelä_ (leikkisästi, lämpimästi). Tyttärestä päättäen...\n\n_Tuulikki_ (ihmeissään). Mitä? Sainko sinulta kohteliaisuuden? Teuvo\nKivelältä?\n\n_Kivelä_. Ei se ollut mikään kohteliaisuus. (Vilkaisee kelloonsa,\nmuuttaa jalkaansa, yrittää pariin otteeseen puhua, mutta ei onnistu.\nVihdoin, yskäisten, vakavana.) Tuulikki!\n\n_Tuulikki_ (vallattomana). Niin, ja...\n\n_Kivelä_ (reipastuen). Me olemme tavanneet toisemme monta kertaa...\n\n_Tuulikki_ (vilkkaasti). Niin, ensimmäisen kerran osakunnan\ntanssiaisissa, toisen kerran oopperassa, kolmannen kerran\npostitoimistossa, neljännen kerran hammaslääkärillä...\n\n_Kivelä_ (ilahtuneena). Sinähän muistat erinomaisesti.\n\n_Tuulikki_ (nolostuneena). Niin, minulla on erinomainen muisti\nsäilyttää miellyttäviä asioita...\n\n_Kivelä_. Yhä parempaa, että nuo tapaamisemme ovat olleet sinulle\nmiellyttäviä.\n\n_Tuulikki_ (nopeasti, torjuen). Ei, ei, sitä en ole sanonut.\n\n_Kivelä_. No niin. Olemme tavanneet toisemme monasti, vaikka emme niin\nusein kuin olisin toivonut. (Tuulikki on vaiti, jäykistyy ja katsoo\nmuualle.) Ja minä uskon, että me tunnemme toisemme...\n\n_Tuulikki_ (elostuu jälleen, veitikkamaisesti). Kyllä, hirveän hyvin.\nMinä tiedän, että sinä pidät enemmän sikaareista kuin savukkeista,\nenemmän teatterista kuin oopperasta, että olet hiukan vanhoillinen ja\nettä... että... Ja sinä tiedät minusta ainakin sen, että pidän enemmän\nvanhasta valssista kuin jazzista.\n\n_Kivelä_. Minä puhun aivan vakavasti, Tuulikki. Niin, tahdon sanoa,\nettä viivyn täällä matkallani enää muutaman päivän ja matkustan sitten\npääkaupunkiin. Ja muutamien kuukausien kuluttua lähden ulkomaille\nainakin vuodeksi...\n\n_Tuulikki_ (säpsähtäen, pitkään). Niinkö?\n\n_Kivelä_ (nousten). Ja siksi... siksi tahdon sanoa sinulle, että\nrakastan sinua ja pyydän sinua vaimokseni.\n\n_Tuulikki_ (istuu hetkisen aivan liikkumatta paikallaan, nostaa sitten\nhitaasti katseensa Kivelään, hypähtää paikaltaan ja rientää hänen\nsyliinsä). Oh, Teuvo! (Irtautuu nopeasti.) Mutta tämä _oli_ yllätys!\nVoi, rakas, rakas Teuvo!\n\n    (Syleilevät uudelleen. Kivelä vie Tuulikin istumaan\n    ja istuutuu itsekin.)\n\n_Kivelä_. Ja nyt tahtoisin ilmoittaa aikomukseni vanhemmillesikin.\nIsäsihän on kotona. Enkö voisi mennä hänen puheilleen?\n\n_Tuulikki_ (säikähtyneenä). Ei, ei.\n\n_Kivelä_ (kummastuen). Mutta miksi?\n\n_Tuulikki_ (tapaillen). Niin, näes... isä ei... hän ei voi ottaa\nvastaan. Voi, se on niin hullua! Katsos, äiti ja palvelijatar ovat\nmenneet ulos, ja minun täytyi olla opettamassa erään ystävättäreni\nsijasta laulua koulussa. Isä keittää kahvia.\n\n_Kivelä_ (nauraa). Vai kahvia! No, mikäs sitten estää? Osaanhan minäkin\nkeittää kahvia.\n\n_Tuulikki_. Niin, niin, mutta... Et voi mennä.\n\n_Kivelä_. Ole hyvä sitten ja kutsu isäsi tänne.\n\n_Tuulikki_ (alistuen). Hyvä on. Odota vain hetkinen.\n\n    (Poistuu vasemmalle.)\n\n_Kivelä_ (nousee ja hyräilee kävellessään jotakin iloista. Hetkisen\nkuluttua Tuulikki palaa Falkin kanssa, joka on riisunut\nkeittiöesiliinansa.)\n\n_Kivelä_ (kumartaa). Hyvää päivää, herra Falk.\n\n_Tuulikki_ (esittäen). Teuvo... tuota, insinööri Kivelä.\n\n_Falk_ (puristaa Kivelän kättä). Hauska tutustua. Tervetuloa!\n\n_Kivelä_. Tahdon suoraa päätä käydä asiaan. Pyysin hetkinen sitten\nTuulikkia vaimokseni, ja hän suostui. Nyt pyydän teidän suostumustanne.\n\n_Falk_ (aivan hämillään). Jassoo, jassoo. Vai niin. Hm, tuota... Niin,\neihän minulla... eihän minulla ole mitään herra insinööriä vastaan.\nNiin, tosin minä en tunne teitä, mutta Tuulikkihan tuntee... Mutta\ntästä asiasta on paras puhua Tyyran... vaimoni, piti sanomani, vaimoni\nkanssa. Hän... hän näet tavallisesti ratkaisee tällaiset asiat... niin,\ntällaiset... ja muullaisetkin...\n\n_Kivelä_ (kohteliaasti). Luonnollisesti, luonnollisesti. Puhun\nmielelläni Tuulikin äidin kanssa. Mutta minulla on joka tapauksessa\nteidän suostumuksenne.\n\n_Falk_ (kiireisesti). Ei, ei, en minä tiedä. Puhukaa vaimoni kanssa.\nHän tietää. (Kuuluu ovikellon soitto. Falk hätkähtää.) Tuota,\nanteeksi... minun on poistuttava. Siellä tulee vieraita... Kahvi kiehuu\nyli...\n\n_Tuulikki_. Keitä vieraita?\n\n_Falk_. Neiti Sipinen ja opettaja Valoaate. Näkemiin, herra insinööri.\nPuhukaa vaimoni kanssa.\n\n    (Poistuu vasemmalle.)\n\n_Tuulikki_. Neiti Sipinen ja opettaja Valoaate. Huh!\n\n_Kivelä_. Keitä he ovat?\n\n_Tuulikki_. Kaksi pahinta juorukelloa, toinen hameissa, toinen\nhousuissa.\n\n_Kivelä_. Huhhuh! Pakenen siis. Tulen takaisin iltapäivällä tai ehkä jo\naikaisemmin.\n\n_Tuulikki_. Hyvä niin. Minäkin livahdan aivan pian. Näkemiin!\n\n    (Syleilevät toisiaan, minkä jälkeen molemmat poistuvat\n    eteiseen. Ulko-ovea avataan, ja kuuluu matalaa keskustelua.\n    Sitten tulevat näyttämölle Tuulikki ja Valoaate,\n    jälkimäisellä kukkakimppu kädessään.)\n\n_Valoaate_ (onton juhlallisesti). Hyvää päivää, Tuulikki-neiti. Saanko\ntarjota teille nämä kevään sanansaattajat, nämä vaatimattomat kukat?\n\n    (Ojentaa kukat.)\n\n_Tuulikki_ (kylmähkösti). Kiitos! (Asettaa kukat pöydälle.) Istukaa,\nolkaa hyvä. Äiti ei ole vielä tullut, mutta hän kai palaa pian.\n\n_Valoaate_ (istuu tärkeänä). Minulla ei ole kiirettä, varsinkin kun\nminulla on näin erinomaisen miellyttävää seuraa. Pidättekö kukista,\nTuulikki-neiti?\n\n_Tuulikki_. Kyllä. Silloin kun ne kasvavat vapaassa luonnossa. (Viittaa\nkukkiin, kauhunomaisesti.) Nuo taas muistuttavat minusta teloitettuja\nvankeja.\n\n_Valoaate_ (häkeltyen). Teloitettuja vankeja! Teillä on ihmeellinen\nmielikuvitus. Te ette siis katsele niitä mielellänne?\n\n_Tuulikki_. Katselisin kyllä, jos ne kasvaisivat siellä, mistä ne on\nkatkottu.\n\n_Valoaate_ (innostuen). Niin, todellakin. Olette aivan oikeassa.\nSaisinko minä... voisinko minä esittää, että saisin jonakin päivänä,\nehkä huomenna, ohjata teidät luontoon, katselemaan ja ihailemaan? Minä\nrakastan luontoa aivan intohimoisesti.\n\n_Tuulikki_ (kuivasti). Minä voin nauttia luonnosta vain yksinäni.\n\n_Valoaate_. Hm... niin, todellakin... niinkuin minäkin.\n\n_Tuulikki_ (nokkelasti). Minäkin siis vain pilaisin teidän nautintonne.\n\n_Valoaate_. Ei, ei, ei suinkaan, ei mitenkään. Kuinka te voitte\nsellaista kuvitella? Päinvastoin luulen, että vasta teidän seurassanne,\nteidän herkkyytenne, sielukkaisuutenne, vastaanottavaisuutenne,\ntaiteellisuutenne...\n\n_Tuulikki_ (ilkikurisesti)... musikaalisuutenne...\n\n_Valoaate_. Niin, niin, musikaalisuutenne opastamana voisin vasta\nluonnosta nauttia.\n\n_Tuulikki_. Minä taas olen varma, että vain yksinäni voin olla\nluonnossa.\n\n_Valoaate_. Niin, hm, jaa. Te olette niin erilainen kuin minä.\n\n_Tuulikki_. Siitä olen varma. (Kaksimielisesti.) Ei kukaan voi olla\nkaltaisenne.\n\n_Valoaate_. Oh, minähän en ole mitään. Mutta erilaisuudet vetävät\ntoisiaan puoleensa ja täydentävät toisiaan.\n\n_Tuulikki_. Niin, en tiedä... Minä en vain voi pitää kenestäkään, ellei\nhän ole aivan samanlainen kuin minä.\n\n_Valoaate_. Todellakin! Mutta eihän kukaan voi olla samanlainen kuin\ntoinen. (Suoristautuen, entistä juhlallisemmin.) Neiti Falk, minulla on\nteille hyvin tärkeää ja vakavaa asiaa.\n\n_Tuulikki_ (nousten). Voi, voi, minä olen niin omituinen, etten voi\nmilloinkaan kuunnella vakavia asioita keskellä päivää. Minulla ei nyt\nole sitäpaitsi aikaakaan. Suokaa anteeksi, mutta minun on lähdettävä.\nIsä tulee tänne heti. (Poistuu vasemmalle ja palaa Falkin kanssa.\nMiehet tervehtivät toisiaan.) Niin, isä, minun on nyt lähdettävä\ntakaisin koululle. On ikävä, etten ehdi sinua auttaa. (Ystävällisesti.)\nMutta ehkäpä opettaja Valoaate on niin ystävällinen, että tekee sen\nminun puolestani.\n\n_Valoaate_ (intomielisesti). Käskekää vain, ja minä tottelen.\n\n_Tuulikki_. Isä kyllä neuvoo. Näkemiin siis.\n\n_Valoaate_. Ehkä saan tulla saattamaan...\n\n_Tuulikki_. Mutta tehän lupasitte...\n\n_Valoaate_. Tosiaankin. Ah, olen niin hajamielinen nyt kypsytellessäni\nrunokokoelmaani.\n\n_Tuulikki_. Sepä ikävää runokokoelmalle.\n\n    (Poistuu perältä.)\n\n_Valoaate_ (edelleenkin juhlallisen kohteliaana). Herra Falk, teillä on\nkerrassaan ihastuttava tytär. Suokaa anteeksi tämä rohkeuteni. Mutta\nsanokaa, millä tavalla saan kunnian auttaa teitä.\n\n_Falk_. Tässä olisi järjestettävä kuntoon kahvipöytä. Kahvin minä olen\njo keittänyt, mutta tuli palaa niin vietävän huonosti eikä silitysrauta\nkuumene, että saisin pöytäliinan silitetyksi.\n\n_Valoaate_. Te olette esimerkillinen perheenisä, te, joka ette ole\nvieraantunut, muka miesmäisyyteen vedoten, pienistä, viehättävistä\nkotitehtävistä.\n\n_Falk_. Niin, hm. Täytyyhän tässä tehdä.\n\n_Valoaate_. Se on oikein. Miehen on tuettava vaimoaan kaikessa. Jos tai\nkun minä kerran astun pyhään aviosäätyyn, tulen voimaini mukaan\nauttamaan vaimoani myöskin kotitöissä. Perunain kuoriminen on muuten\nmielityötäni.\n\n_Falk_. E-ei, minä sentään mieluummin kuivaan astioita. Mutta minun on\nlähdettävä katsomaan.\n\n_Valoaate_. Tulen kantamaan astioita. (Poistuvat vasemmalle. Hetken\nkuluttua tulee kantaen kahvitarjotinta, jossa on kuppeja y.m. astioita.\nLaskee tarjottimen tuolille, huomaa pöydällä olevat kukat, pistää ne\nhellävaroen johonkin maljakkoon ja koettaa sovitella niitä kauniisti.\nFalk tulee tuoden pöytäliinan. Kattavat yhdessä pöydän.)\n\n_Falk_ (puolittain itsekseen). Miten se olikaan: kaakkua, pullaa,\nsitruunaleipiä, piparkakkuja, kermaleivoksia... Jaa, olikos\nkermaleivoksiakin. En muista.\n\n_Valoaate_ (nauraa mielistelevästi), Paras on varmuuden vuoksi panna\nniitäkin. Naisväki pitää makeasta.\n\n_Falk_. Niin, niin, ehkä on parasta.\n\n    (Käy hakemassa kahvileipäkorin.)\n\n_Valoaate_ (luoden yleissilmäyksen pöytään). Kas niin, eivät sitä\nnaisetkaan olisi osanneet paremmin kattaa. Emme me miehetkään ole\nsyntyneet peukalo keskelle kämmentä.\n\n_Falk_. Niin, niin, kaikkeen oppii, kaikkeen oppii.\n\n_Valoaate_ (muuttaen ääntään, juhlallisesti). Herra Falk!\n\n_Falk_ (katsahtaa häneen). Jaa.\n\n_Valoaate_ (kuin edellä). Teillä on tytär.\n\n_Falk_ (yksinkertaisesti). Niin on.\n\n_Valoaate_. Hän on ihastuttava, hyvä, herttainen, kaunis.\n\n_Falk_. Onhan se, onhan se.\n\n_Valoaate_. Olette ehkä huomannut jotakin minuun nähden?\n\n_Falk_. En, en, en mitään.\n\n_Valoaate_. Hm. Niin. Tahdon puhua joka tapauksessa. Te tunnette minut,\nherra Falk.\n\n_Falk_. Tietysti, tietysti.\n\n_Valoaate_. En tahdo kehua itseäni, mutta jotakin voin sanoa. Olen\nmielestäni kunnollinen mies. En harjoita mitään paheita, en juo, olen\nsiveellinen, en pelaa, en tupakoi, niin, enpä juo edes kahvia enkä\nteetä kuin seuran vuoksi ja korkeintaan kaksi kuppia.\n\n_Falk_. En minäkään. Minä juon kaljaa.\n\n_Valoaate_. Anteeksi, minä en juo sitäkään. Niin, ja minulla on lujat,\nhyviksi tunnetut periaatteet. Taloudellinen asemani on hyvä. Sanon\nhyvä, en loistava. (Äärimmäisen juhlallisesti.) Herra Falk, minä kysyn\nteiltä: katsotteko voivanne antaa minulle tyttärenne vaimokseni? Minä\nrakastan häntä enemmän kuin itseäni.\n\n_Falk_. Tyttärenikö?\n\n_Valoaate_. Niin, Tuulikin.\n\n_Falk_ (kokonaan ymmällä). Mutta... mutta... en ymmärrä... tuota...\noletteko sopinut Tuulikin kanssa?\n\n_Valoaate_. Hm, niin, en ole puhunut mitään lopullista. Mutta me\nymmärrämme toisemme. Tahdoin puhua ensin vanhempain kanssa. Ei mitään\nsalassa!\n\n_Falk_ (huojentuneena). Niin, niin, niin tosiaankin. Minä jo arvelin,\nettä olisiko tyttö kahdelle lupautunut. (Leppoisasti ja valitellen.)\nKatsokaas, Tuulikkia kosittiin juuri silloin kun te tulitte. Ja hän\nsuostui.\n\n_Valoaate_ (on hetkisen mykistyneenä, sitten teatraalisesti).\nKosittiin! Minun tullessani! Ja kuka, suokaa anteeksi kysymykseni, kuka\non tuo onnellinen?\n\n_Falk_. Se on muuan insinööri. (Muistutellen.) Teuvo... Teuvo... kas,\nen nyt juuri muista hänen nimeään.\n\n_Valoaate_. Ja te annoitte tyttärenne miehelle, jonka nimeäkään ette\ntiedä?\n\n_Falk_. En, en minä antanut. He itse olivat siitä sopineet.\n\n_Valoaate_. Mutta tehän olette isä, tehän asian ratkaisette.\n\n_Falk_ (ihmeissään). Minäkö? En minä sellaisia asioita ratkaise. Niistä\non puhuttava Tyyran kanssa. Niin minä sanoin sille insinöörillekin,\nTeuvo, Teuvo... mikäs ihme sen nimi nyt olikaan! Niin, niin, puhukaa\nTyyran kanssa. Hän kyllä tietää.\n\n_Valoaate_. Kiitän teitä ja tahdon seurata neuvoanne. Asia koskee minua\nläheltä, sitäkin enemmän, kun olen ollut kuin perheenjäsen. Tuulikki\ntuntemattomalle miehelle! Ei, siitä on puhuttava arvoisan vaimonne\nkanssa.\n\n    (Eteisestä kuuluu ääniä ja askeleita, ja perältä tulevat Tyyra\n    ja Sipinen kursaillen ja kehoitellen toisiaan kynnyksellä.)\n\n_Tyyra_. Olkaa hyvä, istuutukaa, olkaa hyvä! Hyvää päivää, opettaja\nValoaate!\n\n_Sipinen_ (kerkeästi, teeskennellysti). Kiitos, kiitos! (Istuutuu.)\n\n_Valoaate_ (tervehtii Tyyraa). Hyvää päivää!\n\n_Falk_ (käy tervehtimässä Sipisiä, vetäytyy sitten syrjemmäksi). Tyyra!\n\n_Tyyra_. Mitä nyt?\n\n_Falk_ (hiljempää). Pitikös olla niitä kermaleivoksia?\n\n_Tyyra_ (samoin). Ei.\n\n_Falk_ (onnettomana). Ja minä kun panin niitä kuitenkin.\n\n_Tyyra_ (luo häneen harmistuneen katseen). Onko kahvi valmis?\n\n_Falk_. On, on. Menenkö...\n\n_Tyyra_ (poistuu vasemmalle). Kyllä tuon.\n\n_Sipinen_ (on katsellut kahvipöytää). Kuinka sirosti järjestetty! Onko\nTuulikki-neiti sen järjestänyt?\n\n_Valoaate_ (ylpeilevän vaatimattomasti). Ei, ei tällä kertaa. Minä,\nhm... minä sen järjestin... yhdessä herra Falkin kanssa.\n\n_Sipinen_ (ihailevasti). Teillä on makua, herra johtaja. (Tyyra palaa\nkantaen kahvipannua tarjottimineen. Sipinen kiinnittää huomionsa\nkukkiin.) Ah, kuinka kauniita! (Muistaen.) Aivan samanlaisia kuin\nKukka-Aitassa. (Mustasukkaisesti, myrkyllisesti.) Ahaa, nyt tiedänkin,\nminne teillä, herra johtaja, oli niin kiire seurastamme: kukkien ostoon\nTuulikki-neidille.\n\n_Tyyra_ (tyytyväisenä). Johtaja Valoaate on hemmoitteleva ritari.\n(Valoaate kumartaa. Tyyra kaataa kahvia kuppeihin ja tarjoilee. Falk\nistuutuu Tyyran lähettyville ja vaikuttaa hermostuneelta.) Olkaa hyvä!\nJa leivoksia!\n\n_Sipinen_ (hiukan arvostelevasti). Minun täytyy todella tunnustaa, että\nnämä kermaleivokset ovat hyviä. En itsekään osaa laittaa parempia.\n\n_Valoaate_. Ihania! Ei Luculluskaan ole voinut saada parempia.\n\n_Falk_ (puoliääneen). Tyyra, saitko lammasta torilta?\n\n_Tyyra_. Kyllä vähän.\n\n_Falk_ (nousten). Minä pistäydyn katsomassa sitä keittiössä. (Poistuu\nvasemmalle.)\n\n_Sipinen_. Niin, se rouva Tirkkosen asia.\n\n_Tyyra_ (huokaa raskaasti). Niin, en tahdo juoruta, mutta meillä on\nvelvollisuutemme. Eikä totuus pala tulessakaan. Niin, asia koskee rouva\nTirkkosta.\n\n_Sipinen_. Aavistin sen jo aikaisemmin: hänellä oli pariisilaispuku\nkonsertissa.\n\n_Tyyra_ (painavasti). Tavat ovat myöskin Pariisista.\n\n_Valoaate_ (surkuttelevasti). Ne eivät siis voi olla hyviä tapoja.\n\n_Sipinen_ (teeskennellyn kainosti). Hänellä on siis rakastaja?\n\n_Tyyra_ (hämmästyen ja harmissaan). Te siis jo tiedätte?\n\n_Sipinen_. En, mutta aavistin, eivätkä aavistukseni milloinkaan petä.\n\n_Valoaate_ (kunnioittavasti). Teillä on äärettömän herkkä sielunelämä.\n\n_Tyyra_ (kiihkeästi). Niin, katsokaas, rouva Tirkkonen,\nmetsänhoitajanrouva Tirkkonen on ilmoittanut aikovansa liittyä\nompeluseuraamme. Meillä on velvollisuuksia, meillä on\nkirjoittamattomia, mutta ehdottomia velvollisuuksia, meidän on\nvarjeltava kotejamme, miehiämme, lapsiamme ja kanssasisariamme. Me emme\nsaa päästää piiriimme moraalittomuutta.\n\n_Valoaate_. Ei, ei, alas moraalittomuus!\n\n_Sipinen_. Ja mitä Bertta on kertonut?\n\n_Tyyra_ (hiukan ääntään hiljentäen, salaperäisesti). Niin, Bertta oli\nrouva Tirkkosella palveluksessa lähes kaksi kuukautta. Sitten hän pyrki\nmeille. Ja miksi? Siksi, että kaksi kertaa hänen oloaikanaan rouva\nTirkkonen, miehensä ollessa matkoilla, otti vastaan illalla\nmiesvieraan, jonka kanssa hän istui myöhään yöhön ja joka toisella\nkerralla jäi yöksikin asuntoon. Ja Bertta näki omin silmin, että rouva\nsuuteli sitä miestä.\n\n_Sipinen_. Ah, hän suuteli!\n\n_Tyyra_. Niin, niin sen näki Bertta omin silmin.\n\n_Valoaate_ (äärimmäisen juhlallisesti). Oi aikoja, oi tapoja! Paljon,\npaljon on miesten joukossa kelvottomia.\n\n_Sipinen_ (kivahtaen). Entä naisten!\n\n_Tyyra_. Niin, niin, pariisilaispuvut tuovat pariisilaistavatkin.\n\n_Sipinen_. Ei uskoisi, että tässä meidän pienessä kaupungissamme voi\nsellaista tapahtua. Ja entä metsänhoitaja?\n\n_Tyyra_. Nähtävästi hän ei vielä aavista mitään. Hänhän on niin paljon\nmatkoilla.\n\n_Sipinen_. Miesraukka! Niin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että rouva\nTirkkosen on annettava tavalla tai toisella ymmärtää, että hänen on\nmahdoton päästä seurapiiriimme ja ompeluseuraamme.\n\n_Tyyra_. Niin on tehtävä.\n\n_Valoaate_. Ja kuka... mikä on tuo mies?\n\n_Tyyra_. Hän on muuan insinööri Kivelä, Teuvo Kivelä.\n\n_Valoaate_ (jäykistyy ensin paikoilleen, sitten ponnahtaa rajusti\nylös). Insinööri! Teuvo! Oh, rouva Falk! Minä aavistan, minä pelkään...\nTeuvo, Teuvo!\n\n_Tyyra_ (pelästyneenä). No mutta, herra johtaja!\n\n_Valoaate_ (puhuu nopeasti, kiihkeästi). Niin, niin, minulla on\naavistus, minulla on julma aavistus, joka tuottaa teille surua, jos se\ntodeksi havaitaan. Minkälainen... minkäikäinen tämä insinööri on?\n\n_Tyyra_. En osaa sanoa muuta kuin että melkoisen nuori.\n\n_Valoaate_. Ah, se on hän!\n\n_Tyyra_ ja _Sipinen_. Kuka hän? Mikä? Puhukaa!\n\n_Valoaate_ (ponnistaen rauhallisemmaksi; ääni värisee). Niin,\nkatsokaas... tämä on niin tavattoman arkaluontoinen asia... minä olen\nniin vaikeassa asemassa... mutta mehän olemme kaikki vanhoja,\nuskollisia ystäviä... tekisin väärin, jos salaisin tai viivyttelisin...\nehkä jokainen silmänräpäys on kallis... Tuulikki-neiti...\n\n_Tyyra_ ja _Sipinen_. Tuulikki-neiti?\n\n_Valoaate_. Niin, Tuulikki-neitiä kosittiin joku aika sitten\ntänään... ja häntä kosi insinööri, jonka ristimänimi on Teuvo... ja\nTuulikki-neiti antoi hänelle myöntävän vastauksen... ja se insinööri\npyysi sitten Tuulikki-neidin kättä herra Falkilta...\n\n    (Istuutuu pyyhkien hikeä otsaltaan. Hetkinen äänettömyyttä.)\n\n_Sipinen_ (teeskennellen). Minä pyörryn.\n\n_Tyyra_ (ponnahtaa pystyyn). Mitä... mitä te olette kertonut...\nmahdotonta... uskomatonta. (Ryntää vasemmalle sivuovelle, huutaen.)\nEenok, Eenok! Eenok!\n\n_Falk_ (rientää sisään). Tässä, tässä minä...\n\n    (Kädessä hänellä on veitsi ja lihanuija.)\n\n_Tyyra_ (katkonaisesti, tapaillen, sitten kiihtyen). Mitä sinä olet\ntänään päivällä... mitä uskomatonta täällä on tapahtunut, sano, kerro,\nkuuletko...\n\n_Falk_ (hölmistyneenä). Minä... minä olen kuivanut astioita ja\nkeittänyt kahvia ja silittänyt... ja...\n\n_Tyyra_. Ja... ja... Keitä vieraita täällä on käynyt?\n\n_Falk_. Vieraita? Jaa, niin, tosiaankin, kävihän täällä se insinööri\nTeuvo... Teuvo... en jaksa muistaa sen nimeä...\n\n_Tyyra_ (lausuen joka sanan erikseen, painavasti). Oliko sen nimi\nKivelä?\n\n_Falk_. Kivelä! Juuri niin, juuri niin, Kivelä se oli, Teuvo Kivelä,\ninsinööri.\n\n_Tyyra_. Ja millä asioilla?\n\n_Falk_ (viivytellen). Pitääkös se sekin sanoa?\n\n_Tyyra_. Tietysti, tietysti.\n\n_Falk_. No niin, se kosi täällä Tuulikkia ja pyysi sitten hänen kättään\nminulta.\n\n_Tyyra_ (kuin valmiina hyökkäämään hänen kimppuunsa). Ja sinä?\n\n_Falk_. Mitäs minä? Enhän minä mitään.\n\n_Tyyra_ (levittäen kätensä). Et mitään! Et ajanut häntä edes ulos!\n\n_Falk_. Ulosko? Mitenkäs minä hänet ajoin? Eikähän ollut syytäkään.\nKovin näkyivät toisistaan pitävän, se insinööri ja Tuulikki. Ja oikein\nmukavan vaikutuksenkin teki.\n\n_Sipinen_. Kauheaa, kauheaa!\n\n_Valoaate_. Mikä onnettomuus!\n\n_Falk_ (reipastuen hiukan). Mutta en minä käsitä nyt lainkaan. Mitäs se\ninsinööri sitten on tehnyt?\n\n_Tyyra_ (jäätävästi). Hän on rouva Tirkkosen rakastaja.\n\n_Falk_. Pentele!\n\n_Tyyra_. Siinä näet ja kuulet. Ja sinä, sinä annoit hänen olla täällä\nja puhelit hänen kanssaan Tuulikin naittamisesta. Ulos, ulos hänet\nolisi pitänyt heittää.\n\n_Falk_ (ikäänkuin suutahtaen). Mutta enhän minä tiennyt enkä\nminä sitäpaitsi ole milloinkaan naittanut ketään enkä ollut\nkosintatilaisuudessa enkähän itsekään ole kosinut. Sinähän minulle\nsanoit, että minä otan sinut, kun sinä olet niin kiltti. Ja kilttihän\nminä olinkin. Ja tänäänkään en tietänyt mitä tehdä kun kahvi oli\nkiehumassa ja silitysrauta tulella, että pitikö minun hoitaa niitä vai\nkuunnella kosimista.\n\n_Tyyra_. Vaiti, vaiti!\n\n_Falk_. Vaitihan minä olenkin. (Päättävästi.) Ja nyt lähden keittiöön,\nei se Bertta osaa kuitenkaan sitä lampaanpaistia laittaa.\n\n    (Poistuu vasemmalle.)\n\n_Tyyra_ (vaipuu istumaan). Tämä tilanne on kamala.\n\n_Sipinen_. Otan osaa onnettomuuteenne.\n\n_Valoaate_. Vielä ei ole liian myöhäistä. Kun Tuulikki-neiti saa tietää\nasianlaidan, hylkää hän ja kieltää ottamansa askeleen.\n\n_Tyyra_. Tämä on vaikein koettelemukseni. Se roisto! Mielistelee toisen\nrouvaa ja kosii kunniallista neitosta!\n\n_Sipinen_. Niin, niin, turmelus leviää.\n\n_Tuulikki_ (tulee perältä). Hyvää päivää! Ihana ilma.\n\n_Tyyra, Sipinen_ ja _Valoaate_ (hätkähtävät). Tuulikki! Neiti Falk!\nTuulikki-neiti!\n\n_Tuulikki_ (pysähtyy kummastuneena). Mutta mikä teillä on?\n\n_Tyyra_ (äärimmäisen ankarasti). Tuulikki, tule tänne! (Tuulikki astuu\nlähemmäksi.) Mitä sinä olet tänään tehnyt?\n\n_Tuulikki_ (huolettomasti, mutta epäröiden). Oh, kaikenlaista.\n\n_Tyyra_. Sinä tunnet insinööri Teuvo Kivelän?\n\n_Tuulikki_ (säpsähtää, katsoo toisesta toiseen). Kyllä, olenhan siitä\njoskus maininnutkin. Mitä sitten?\n\n_Tyyra_. Missä... missä väleissä te olette?\n\n_Tuulikki_ (hämillään, epäröiden ja kainostellen). Joko se nyt on\ntullut tietoon? Ah, isä on kertonut! No niin, voinhan sen näin pienelle\npiirille ilmoittaa: kyllä me olemme tavallaan kihloissa tästä päivästä\nlähtien.\n\n_Tyyra_. Siitä kihlauksesta ei tule mitään.\n\n_Tuulikki_ (vavahtaen). Ja miksi, miksi?\n\n_Sipinen_. Lapsi, lapsi, eikö teillä ole aavistustakaan siitä\näärettömästä onnettomuudesta, mihin olette ollut syöksymäisillänne?\n\n_Tuulikki_. Onnettomuudesta? Ei, ei aavistustakaan.\n\n_Valoaate_. Sehän on arvattavakin.\n\n_Tyyra_. Se insinööri... se roisto... niin, oikeastaan saisit olla\ntietämätön vielä tällaisista asioista, mutta ei auta... niin, hän on\nmetsänhoitajanrouva Tirkkosen rakastaja... Hän on ollut rouvan luona,\njopa hänen miehensä poissaollessa ja silminnäkijät todistavat, että\nrouva on häntä suudellut...\n\n_Tuulikki_. Teuvoko? Rakastaja! (Tuijottaa järkkyneenä toisesta\ntoiseen.) Oh, mitä kuulen. (Parahtaen.) Ei, ei, en usko sanaakaan, se\non valhetta, parjausta...\n\n_Sipinen_. Ah, eksytys on ollut voimakas.\n\n_Valoaate_. Ne lurjukset tuntevat keinonsa.\n\n_Tyyra_. Mene keittiöön ja tiedusta Bertalta. Hän on omin silmin\nnähnyt, kuinka rouva Tirkkonen on suudellut sitä insinööriä.\n\n_Tuulikki_ (ylpeästi, kyyneleitään estäen). Ei, Bertalta en lähde\nkysymään, palvelijattarien juoruja en ota kuuleviin korviini, en, mutta\njonkun ajan kuluttua saapuu tänne insinööri Kivelä itse.\n\n_Tyyra_. Hän ei astu kynnyksen yli.\n\n_Tuulikki_. Kyllä, minä olen luvannut tulla hänen vaimokseen ja minä\ntulen, elleivät nämä syytökset ole tosia. (Ovikello soi. Tuulikki\nrientää eteiseen ja palaa seurassaan Kivelä.) Saan esittää: insinööri\nKivelä -- äitini -- maisteri Sipinen -- opettaja Valoaate.\n\n_Kivelä_ (rientää Tyyran luo ja aikoo tervehtiä). Epäilemättä...\n\n_Tyyra_ (vetää pois kätensä ja peräytyy hiukan). Te olette insinööri\nKivelä, Teuvo Kivelä?\n\n_Kivelä_. Kyllä.\n\n_Tyyra_. Te tunnette täällä kaupungissa metsänhoitajanrouva Tirkkosen.\n\n_Kivelä_. Kyllä, erinomaisesti. (Naurahtaa.) Minä...\n\n_Tyyra_. Se riittää, se riittää. Ja te, te kehtaatte, te julkeatte\ntulla kaiken jälkeen tänne, tähän yksinkertaiseen, mutta rehelliseen\nperheeseen, te julkeatte pyytää perheen ainoan tyttären kättä. Te...\nte... poistukaa...\n\n_Tuulikki_ (on vetäytynyt hieman syrjään). Oh, Teuvo!\n\n_Kivelä_. Mitä... mitä... en käsitä lainkaan.\n\n_Tyyra_. Niin, te ette käsitä, kun ette tiedä, että asianne tunnetaan,\nkaikki, kaikki, olonne rouva Tirkkosen luona hänen miehensä ollessa\nmatkoilla, ja sekin, että rouva on teitä suudellut...\n\n_Kivelä_. Mutta sallikaa minun...\n\n_Tyyra_. Ei mitään, ei sanaakaan. Onko rouva Tirkkonen teitä suudellut?\n\n_Kivelä_ (nauraen). Varmasti, montakin kertaa. (Tuulikki vavahtaa.)\nMutta asia on niin...\n\n_Tyyra_. Me emme kaipaa valheellisia selityksiänne. Poistukaa, olkaa\nhyvä ja jättäkää meidät rauhaan...\n\n_Valoaate_ (astuu lähemmäksi). Minä yhdyn rouva Falkin pyyntöön. Teidän\nläsnäolonne on häväistys tälle kunnialliselle perheelle.\n\n_Kivelä_ (kiivastuen). Menkää järveen! (Huutaen.) En minä tästä\nkaikesta ymmärrä mitään, mutta se ei ketään liikuta, suuteleeko\nmahdollisesti rouva Tirkkonen joskus vallattomuuksissaan minua, tai se,\nettä vietän yöni hänen asunnossaan, sillä minä olen hänen ainoa,\nlaillinen ja lihallinen veljensä.\n\n_Kaikki muut_. Veljensä!\n\n_Tuulikki_. Oh, Teuvo!\n\n    (Rientää hänen luokseen.)\n\n_Falk_ (tulee vasemmalta). Ahaa, insinööri Kivelä. Vai te siinä.\nMinulle on annettu määräys heittää teidät ulos...\n\n_Tyyra_. Suu poikki, tulet liian myöhään. Mene takaisin lampaanpaistia\nkatsomaan. Ja se Bertta, se Bertta ja sen jutut!\n\n    (Falk ja Tyyra poistuvat nopeasti vasemmalle. Sipinen tekee\n    merkkejä Valoaatteelle ja he poistuvat perältä hiljaa hiipien.)\n\n_Tuulikki_ (seisoo Kivelän vieressä ja kiertää kätensä hänen\nkaulaansa). Ah, hän suuteli sinua, sinun sisaresi. Nyt minä suutelen.\n\n_Kivelä_. Niinpä niin, _me_ suutelemme.\n\n\n\n"]