[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fyoT1803eViKSORei1HfIt9bIM0Hb1Dv-fb_xQjYoCKY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},1837,"Muotilääkäri","Karhumäki, Urho",1891,1947,"1837-karhumaki-urho-muotilaakari","1837__Karhumäki_Urho__Muotilääkäri","Yksinäytöksinen pila","naytelma",[],[],"fi",1929,null,2964,19431,true,[],[],[],"Karhumäen yksinäytöksinen komedia sijoittuu kieltolain aikaan. Se kertoo eläinlääkäri Grönbladista, joka ansaitsee omaisuuden kirjoittamalla kyseenalaisia reseptejä ja välttelemällä veroja. Lyhyt näytelmä kuvaa lääkärin vastaanoton vilkasta ja moraalisesti joustavaa arkea.","Urho Karhumäen 'Muotilääkäri' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1837.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","MUOTILÄÄKÄRI\n\nYksinäytöksinen pila\n\n\nKirj.\n\nURHO KARHUMÄKI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannus Oy Näytelmä,\n1929.\n\nLohjan kirjapainossa.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nGRÖNBLAD, eläinlääkäri\nMIINA, hieroja\nTAAVETTI\nHEIKKI\nPAAVO\nAsiakkaita.\n\n\nNÄYTTÄMÖ: Grönbladin vastaanottohuone, ovet kahdelle taholle, hyvää\nkalustoa mahdollisuuksien mukaan, kirjoituspöytä, jossa puhelin,\nkirjoja, papereita y.m., epäjärjestyksessä, samoin kuin koko huone.\n\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\n\nGRÖNBLAD (Keski-ikäinen, suurehko ja lihava mies, poskessa laastarilla\npeitetty ajos, istuu pöydän luona paitahihasillaan kirjoittaen,\nlopettaa, heittäen kynän pöydälle): Se on täytetty! (Nousee ylös\nvenytellen ja haukotellen pitkään.) Palkkatulot! Ja korkotulot!\n(Haukottelee.) Luontaisedut! Ja muut edut! (Istahtaa taas ja\ntarkastelee kaavaketta pöydällä.) Pykäliä! Pykäliä! Ja pykälän osia!\nRoskaa! (Kääntää kaavakkeen.) Kunnian ja omantunnon kautta paljasta\nroskaa! (Taittaa kaavakkeen ja sulkee kuoreen.) Kunnia ja omatunto!\nVanha venähtänyt kalossi! Kuka niistä bublikaaneista rohkenee epäillä,\nesim. tätä minun veroilmoitustani! (Nousee kävelemään.)\nKahdeksansataakuusikymmentäneljätuhatta! Eikä siinä ole edes puoltakaan\ntuloistani, (innostuen.) Tusinan! Kaksi! Kolme! Koko korttelin täyden\nsaa kasata opettajia, maistereita, taiteilijoita ja lääkäreitä!\n(Pilkallisesti.) Lääkäreitä, joiden seuraan muka minä, keinottelija, en\nenää kelpaa! Minä maksan puolet tämän rapakylän veroista, vaikka\nmaksankin mitä haluan. Sellainen poika on Anders Grönblad! Kunnian ja\nomantunnon kautta, hyvät herrat! (Ottaa pöydältä kauluksen ja nauhan,\nsiirrellen tavaraa ja etsien nappia.) Nappi! Nappi! (Etsii.) Piruko sen\nsiitä puhalsi! (Etsii edelleen, sekoittaen yhä enemmän. Katsahtaa\nlopuksi pöydän ylitse lattialle.) Olkoon! Napille en kumarra! (Kävelee\nkeskilattialle pitäen kädessään kaulusta ja nauhaa. Heittää kauluksen\nlattialle.) Mitä tuollakaan teen! (Nauhan samaa tietä.) Ja tuolla!\nKyllä moukille reseptit kelpaa, vaikka piirtelen aatamin vormussa!\n(Ottaa pöydältä sanomalehden ja istahtaa nojatuoliin lukemaan).\nTuoreimmat uutiset! Olkoon vain! (Kääntää). Murha ja itsemurha! Mitä se\nmeihin kuuluu! Katsokaa eteenne! Suuria postivekseliväärennyksiä...\nViipurissa... Tampereella... Turussa... Ei liikuta minua. (Kääntää).\nMuutoksia kieltolakiin! (Vilkastuu). Ähäs! (Lukee silmäillen, silloin\ntällöin sanan ääneen). Eduskunta... Yhdeksälläkymmenellä\nkahdeksaakymmentäviittä vastaan... määräraha rannikkovalvonnan\ntehostamiseksi... Se on hyvä se... Mitä...? Eläinlääkärien\nreseptimäärää rajoitetaan... (Heittää lehden lattialle ja nousee\nkävelemään). Oikeuden loukkaus! Elinkeinovapauden rajoitus! (Rauhoittuu\nnaurahtaen). Nakertakaa vain, jyrsijät! Puistelkaa tätä pulloa\nniin paljon kuin tahdotte! Hämmentäkää karjakot tätä yhteistä\nmaitokannuanne! Aina kerma pinnalle nousee! Minun kivimuurini valmistuu\nennenkuin teidän lakinne! Kauppa käy. Myydään vähittäin ja tukussa!\nYksinlehdin ja nipuissa! Toimitaan, koska vielä päivä on! (Menee\nsisäovelle). Anna! (Kovemmin). Anna! Vieläkö makaat, senkin naakka!\n(Muistaen). Äsh! Minähän ajoin sen lutkan matkoihinsa jo viikko sitten.\nEikä uutta saa hinnalla millään! Onpa nahka nyt maailmasta kateissa!\n\nMIINA (Keski-ikäinen, suurehkot kengät jalassa, huivi päässä ja nyytti\nkädessä): Hyvää päivää, herra tohtori!\n\nGRÖNBLAD: Päivää! Päivää! Mistä rouva näin varhain?\n\nMIINA (Kuin kainostellen): Mitäpäs tässä nyt rouvittelemaan...\ntohtori... enhän minä...\n\nGRÖNBLAD (Leikillisesti): Anteeksi, neiti taidatte vielä olla.\n\nMIINA (Naurahtaen): Vai neiti. Mitäpäs tuota nyt neitikään...\ntämmöinen.\n\nGRÖNBLAD: Onko siinä välillä vielä joku muu? Sitä en ole ennen kuullut.\n\nMIINA; Kyllä tohtori tietää... En minä ainoa...\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Jopa arvaan. Mistäpä miestä kaikille ja kaikiksi\najoiksi. Puutehan niistä, herroista.\n\nMIINA (Vähän nokkaantuen): Ei heti tarvitse pilkaksi panna. Ovat\nparemmat ihmiset seurustelleet tämmöisten kanssa kautta maailman sivun.\n(Touhukkaammin.) Ja vähän se on, mitä minä miestä olen tarvinnut,\nvaikka onkin neljä tenavaa. (Kuin lähtöä tehden.) Ja ellei teille\nköyhän raha kelpaa, niin pääsen täältä poiskin, vaikka paikalla lähden!\n\nGRÖNBLAD (Nauraen lepyttelee): Älkää leikistä! Vai vähän! Kukapa tässä\ntoisen vähiä kadehtimaan. Mutta mikä tämän rouvan... tuota neidin...\ntuota neitirouvan nimi on?\n\nMIINA (Kääntyy, tullen askeleen lähemmä): Miina se on!\n\nGRÖNBLAD: Entä sukunimi ja ammatti?\n\nMUNA: Miina Pietikäinen ja hieroja.\n\nGRÖNBLAD: Vai hieroja! Tohtorinnaksi eikö joskus tavata maalla sanoa.\n\nMIINA: Sanotaan. Ja kuppariksi, milloin ei tarvita. Kylläpähän kuuluvat\nosaavan tohtorista itsestäänkin: Konipuoskari! Pirtutrokari!\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Kateudesta panettelevat.\n\nMIINA: No mistäs muusta! Aina ihmisillä täytyy jotain leuvoissaan olla.\n\nGRÖNBLAD: Ei me niistä mitään! Ollaan tohtoreita ja tohtorinnoja,\nkuppareita ja puoskareita! Miten rakkaat lähimmäisemme ja asiakkaamme\nmilloinkin vain haluavat. Olikos teillä sama asia kuin muilla, vai\nmuutenko poikkesitte vain tervehtimään?\n\nMIINA: Samahan se. Mitäpä minä muuten, tämmöinen... Jos litran lapun\nsaisin. (Alkaa aukoa nyyttiään.)\n\nGRÖNBLAD: Onko mitään elävää?\n\nMIINA: Kissa oli, mutta kuoli. Eikö sitä jo ilmankin saa, olen kuullut?\n\nGRÖNBLAD: Lain kiertämistä. Kyllä joku elävä täytyy olla.\n\nMIINA (Kuin muistaen): Elävä! Onhan minulla sydänalassa eläväinen!\nPahojen ilmojen edellä moraa ja maraa, välistä nousee ihan kurkkuunkin!\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): No se muuttaa asian! Annetaan pedolle tärskäys!\n(Kirjoittaa lukien samalla.) Miina Pietikäisen eläväiselle...\nsisäisesti. Uusitaan tarpeen vaatiessa. (Tarjoaa reseptiä.)\nViisikymmentä markkaa!\n\nMIINA (Kahta kämmentä lyöden): Jesta! Viisikymmentä markkaa parista\npennan pyöräyksestä! Minä saan viikon hieroa ja kupata!\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Jaa, jaa, teillä on talonruoka ja lämmin! Mutta\nmitä me turhista, virkaveljet! Siivotkaa ja lakaiskaa täällä vähän\nhuoneita, niin ei maksa penniäkään. Kas tuossa!\n\n    (Tarjoaa reseptiä.)\n\nMIINA (Innostuen ottaa reseptin niiaten syvään): Ihankos tohtori nyt\ntotta! (Taittaa ja panee hameensa taskuun.) Eikös tohtorilla ole\nrouvaa?\n\nGRÖNBLAD: Kuoli.\n\nMIINA (Surkutellen): Mikä vahinko!\n\nGRÖNBLAD: Ei mikään! Oli vakuutettu täydestä!\n\nMIINA: Entäs piika?\n\nGRÖNBLAD: Karkasi!\n\nMIINA (Ihmetellen): Kuollaan ja karataan! Tällaisesta talosta! Jo on\nhulluja montaa sorttia! Jos minä pääsisin nenästymään, en lähtisi\najamallakaan!\n\nGRÖNBLAD (Naurahtaen): Oho!\n\nMIINA (Heittää nyyttinsä lattialle, irroittaen huivin päästään alkaa\ntouhuta taloon jääntiään): Kyllä minä siivoan huoneet! Pyyhin tomut ja\npölyytän sänkyvaatteet ja...\n\nGRÖNBLAD (Estellen): Ei mihinkään suurempiin pölyttelyihin!\n\nMIINA: Eikö suurempiin, vaikkei talossa naiselävää kuukausimääriin!\n(Alkaa noukkia lattialta paperinpaloja ja paperossinpätkiä.) Sitä\nsiivoa! Siellä tumpit! Siellä loodat! (Löytää tulitikkulaatikon) Ja\ntäysinäiset tulitikkuloodat! (Nostaa kauluksen) Entä tämä! (Nostaa\nnauhan.) Ja tämä!\n\nGRÖNBLAD: Ja nappi! Ehkä sekin löytyy!\n\nMIINA: Onkos sekin hukassa! (Etsii.)\n\nGRÖNBLAD: Kuulkaa, menkää keittiön puolelle nyt. Ei ole aikaa.\n\nMIINA: Mitäs täällä köyhällä muuta on niin paljon kuin aikaa.\n\nGRÖNBLAD: Mutta rikkaalla ei, minulla ei ole, tarkoitin.\n\nMIINA; Kyllä sen näkeekin, kaikesta sen näkee. Minulla on vaikka vuosi.\n\nGRÖNBLAD (Itsekseen): Mikä pani pyytämäänkin, hönkälettä!\n\nMIINA: Jaa mitä? Sanoiko tohtori jotain?\n\nGRÖNBLAD: Sanoin, että menkää!\n\nMIINA: No menen kyökin puolelle ja aloitan sieltä kahvin kiehuessa.\nMutta vielä minä lämmitän tänään saunankin. (Tarkastelee Grönbladia.)\nImaistaan tohtorin niskapuoleen pari sarvea.\n\nGRÖNBLAD: Ei minussa ole liikaa verta.\n\nMIINA: Onpas, koska tuommoisia äkämiä kasvattaa. Paha veri niitä\nruokkii.\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Erehdys, hyvä tohtorinna! Minun vereni on jaloa\nkuin satavuotinen viini. Ajatukseni ovat selvät ja aikeeni menestyvät\naina. Jos taloni palaa, rakennan toisen, paremman. Jos rouvani kuolee,\notan uuden nuoremman. Säästäkää sarvenne tyhmempien varalle.\nVastaanottoni alkaa, menkää! (Tekee kädellään työntävän liikkeen.)\n\nMIINA (Sieppaa maasta nyyttinsä ja sanomalehden mennen sisäovesta.\nItsekseen): Kyllä kehua osaat. Kaiken varalta lämmitän saunan.\n\nTAAVETTI (Vanhanpuoleinen äijän känä, tulee ovesta hitaasti\nväännätellen, puhe leveän murteellista): Hyvää päivää!\n\nGRÖNBLAD: Päivää, päivää!\n\nTAAVETTI (Töllistelee ympärilleen): Onpas täällä koreata! (Koettaa\nkädellään seinää). Ja silkosta. Taitaa seinät ihan paperista olla!\n\nGRÖNBLAD (Naurahtaen): Vuoraus vain. Käykää peremmälle!\n\nTAAVETTI (Asettaa lakkinsa permannolle alkaen hissailla pöydän luokse\npäin): Sinä sitten olet varmaan se tohtuor, jolta apu lähtee!\n\nGRÖNBLAD: Joo! Sairaalle eläimelle! Paljonko isäntä tarvitsee?\n\nTAAVETTI (Kaivaa povestaan suuren pullon): Jos tuon potullisen\nlöräyttäs!\n\nGRÖNBLAD (Naurahtaen): Ainettako? Ei sitä täällä ole. Apteekista\nsaatte. Minä annan vain lupalapun.\n\nTAAVETTI: Vai peräti apteekista! Jo minä sitä uumoilin, kun ei näkynyt\ntynnöriä eikä saavia.\n\nGRÖNBLAD (Ottaa kynän): Eläimellekö merkitään?\n\nTAAVETTI: Elukalle niin, sairaalle elukalle, ruunalle ja lehmälle ja\nmahtaisko tuo siallekaan ölävönöitään tehdä.\n\nGRÖNBLAD; Eihän toki! Varsinkin kaksijalkaiset ovat kovin tyytyväisiä.\nMikä isännän nimi?\n\nTAAVETTI: Taavetti, Taavettipa tietenkin. Sen entisen paimenpojan\nkaima.\n\nGRÖNBLAD: Entä sukunimi?\n\nTAAVETTI: Rantalainen kuuluu papin kartoissa olevan, ämmää sanovat\nkylällä laiskaks, vaikka kyllä sen käpälä nousee siinä missä toisenkin.\n\nGRÖNBLAD: Taitaa olla ämmää isännälle ihan tarpeeksi.\n\nTAAVETTI: Vielä tok jäämäänkin, kun säästäin pitelee.\n\nGRÖNBLAD (Kirjoittaa): Taavetti Rantalaisen eläimille. (Kysyen).\nSisäisesti vaiko ulkoisesti?\n\nTAAVETTI: Vieläpä häntä ulkoseinille halvailemaan, hyvää ainetta.\n\nGRÖNBLAD: Sisäisesti. Litra vaiko enemmän?\n\nTAAVETTI (Kynsien korvallisiaan). Menisihän sitä... menisi pari\nkolmekin, mutta taitaa olla kanfärtin hinnassa.\n\nGRÖNBLAD: Neljäkymmentä markkaa! Resepti viisikymmentä.\n\nTAAVETTI (Ällistyen): Tuo paperilappuko? Älä puhu pehmeitä!\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Hyvä aina maksaa.\n\nTAAVETTI: Osaapa maksaa, hyväkäs. Vai viisikymmentä markkaa. Paperiko\nkalliimpaa kuin itse aine!\n\nGRÖNBLAD: Jaa'a, Ainetta antaa kuka tahansa tyttöletukka, mutta\npaperin, jolla ainetta saa, annan vain minä. (Selittäen). Ennenkuin\npääsee tähän virkaan, täytyy käydä paljon koulua ja maksaa rahaa.\n\nTAAVETTI: Kyllä kai se maksaa, mutta... (Kyhnii päätään.)\n\nGRÖNBLAD: No, antaa tulia vain:\n\nTAAVETTI: Meinaan vain, että tarvitseekos minun yksin kustantaa sinun\nvirkasi ja koulunkäyntisi?\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Osaattepa olla leikkisä.\n\nTAAVETTI: Viisikymmentä markkaa tuommoisesta paperinpalasta, kyllä\nsiitä on leikki kaukana. Kun ma olen vartavasten tullut, niin otan ma\nhäntä litran vaikka olis myrkyn hinnassa. Mutta ei sitä lehmän turpaan\npistetä, siitä saat olla huoleti.\n\nGRÖNBLAD: Minkäpä minä sillä mahdan, jos jumalattoman sydän on armoton,\n(irroittaa reseptin). Viisikymmentä markkaa kouluutusrahoja. Alkakaapa\nlukea!\n\nTAAVETTI (Hellittää vyönsä ja kaivaa alushousunsa taskusta suuren\ntupakkakukkaron, jonka avaa ja alkaa kopeloida rahoja): Eikö kolme\nkymppiä riitä?\n\nGRÖNBLAD: Ei isäntä, hyvä.\n\nTAAVETTI (Ottaa vielä kymmenmarkkasen): Tottahan neljä!\n\nGRÖNBLAD: Markat täyteen.\n\nTAAVETTI (Surkeillen): Jo olet porsas. Viisikymmentä markkaa. Ennen\nsillä sai viisi kannua viinaa eikä tarvinnut lippuja eikä lappuja.\n\nGRÖNBLAD: Aika on muuttunut.\n\nTAAVETTI: Päin pyttyä menee kaikki. (Alkaa lukea loppua nikkelissä ja\nkuparissa.)\n\nGRÖNBLAD: Paljon on romua.\n\nTAAVETTI: Häh, vai romua. Täysmyntättyä ruunun rahaa. (Viimeiset\nlukien), jokos olet tyytyväinen?\n\nGRÖNBLAD: No jo. (Kaapaisee rahat huolimattomasti laatikkoon.)\n\nTAAVETTI: Äläpäs pimitä niitä ennenkuin annat lapun.\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Epäileekö isäntä? Kyllä näitä minulla riittää.\n(Antaa reseptin.)\n\nTAAVETTI: Kyllä kai. (Ottaa reseptin ja taivuttaa kukkaroonsa). Kyllä\nkai riipustat niitä tuohon hintaan vaikka sata päivässä.\n\nGRÖNBLAD (Hyvätuulisesti mukaan käyden): Vaikka tuhat! Eiköhän pistetä\ntuliaisiksi vielä naapurin porsaalle!\n\nTAAVETTI (Pistäen kukkaron alushousunsa taskuun): Älä nuolase! (Ottaa\nlakkinsa lattialta.) Ei tässä sentään rokariksi ruveta tällä tiedolla!\nViisikymmentä markkaa! Hyvästi! (Kääntyy vielä ovessa.) Vielä ähmästät,\nennenkuin neulansilmästäsi läpäiset!\n\nGRÖNBLAD (Nauraen): Älkää surko! Viisas kameli aina läpäisee!\n\nHEIKKI (Vilkaseleinen, hyvinpuettu trokari, tulee rempseästi\nulko-ovesta): Morjensta, Herra sinulle antakoon! Minä en kerkiä.\n\nGRÖNBLAD (ilostuen): Kas, Heikki! Mistäs nyt semmoisella kiireellä?\n\nHEIKKI: Tuoltapahan suutarien pääkaupungista. (Istuu.) Annas tupakka!\n\nGRÖNBLAD: Oikeinko sikaari pitänee. (Ottaa laatikostaan pari sikaria,)\n\nHEIKKI: Vielä arvelet! Paras! (Ottaa, sytyttävät.)\n\nGRÖNBLAD: Mitä maailmalle kuuluu?\n\nHEIKKI: Huono aika, kovin huono, veli hyvä!\n\nGRÖNBLAD: No, selitä tarkemmin.\n\nHEIKKI: Parilla sanalla. Korpikuusi itkee! Viron vilja kukkii!\n\nGRÖNBLAD: Äsh, vanha veijari! Kyllä yskäsi ymmärrän!\n\nHEIKKI: Tottahan hiidessä, kun lääkäri olet!\n\nGRÖNBLAD (Nousee kävelemään, taputtaen Heikkiä olalle): Turhaa sinun on\njärjestellä. Ei synny loppuunmyyntiä, ei sinnepäinkään! Minä tunnen\ntavaran noteerauksen paremmin kuin sinä, eikä ole pienen rahan\npuutetta!\n\nHEIKKI: Mutta suuren on!\n\nGRÖNBLAD: Oho, poika!\n\nHEIKKI: Selvä kuin päivä! Et sanan voimalla rakenna tuota tiilimuuria.\nMiestä nytkin kuin kärpästä kesäisen raadon ympärillä.\n\nGRÖNBLAD (Painavasti): Jaa'a! Huomasitkos!\n\nHEIKKI: Entäs Tuovilan rekoolit! Akkunata kohta koko pelto täynnä!\n\nGRÖNBLAD: Ja akkunain alla kurkun vonkaleita kuin neidon käsivarsia.\n\nHEIKKI: Kyllä sinulla on käsivarsia! Entä Ojamon makkarafapriikki!\nLuuletko panevasi näitä pystyyn muutamien Kankkusten ja Hynttysten\nviisikymppisillä.\n\nGRÖNBLAD (Mahtieleisesti): Tiedätkö poika, millä nämä ihanuudet on\npystyyn nostettu? Käsitätkö mikä kaiken takana pelaa?\n\nHEIKKI: Tuota ei ole vaikea arvata.\n\nGRÖNBLAD (Lyö nyrkillään pöytään): Järki!\n\nHEIKKI (Purskahtaa äänekkääseen nauruun): Ha, ha, haa! Voi minun\npäiviäni! (Puristaa vatsaansa ja nauraa.) Sääli minun uusia housujani!\nVai järki! (Nauraa.) Jopa sanan sanoit! Eläinlääkäri, mikä ei tiedä\nkulkeeko hevonen pää- vai häntäpuoli edellä!\n\nGRÖNBLAD: Naura lapsukainen! Viatonta iloa ei lueta sinulle synniksi.\n\nHEIKKI (Edelleen): Tohtori, joka ei osaa edes kunnolla nimeään\nkirjoittaa.\n\nGRÖNBLAD: Mutta sen nimen turvissa ajelet sinäkin, entinen\nhelppo-Heikki toisessa luokassa kuin hyväkin herra.\n\nHEIKKI (Istahtaa): Onpa tässä mokomakin autuus! Aina pollari\nniskavilloihin tarttumassa. Mutta toinen laiska kierii suuret rahat\nihan ilkosen ilman, töhertää riivatun puumerkkinsä valmiisiin\nlappuihin, syö, juo, makaa ja...\n\nGRÖNBLAD (Keskeyttäen): Älä viitsi jatkaa! Minun sivistynyt sieluni\nkärsii roskaisen miehen roskaisista puheista.\n\nHEIKKI: Sinun sielusi! Mikä sinä luulet olevasi!\n\nGRÖNBLAD (Suurieleisesti): Anders Grönblad! Eläinlääkäri, Saksassa\nkoulun käynyt. Tehtailija! Maatilanomistaja! y.m. y.m.\n\nHEIKKI: Puoskari! Pirtusaksa! Rasputini! Oikeiden lääkäreiden pilkka ja\nhäpeäksi koko Suomen lääketieteelle ja lääkärikunnalle.\n\nGRÖNBLAD: Minun käy sääliksi sinua. Olet saanut huonon kasvatuksen\nhuonossa seurassa, poika parka!\n\nHEIKKI: Mutta olen kohonnut herrain henkiystäväksi. Sinä taas olet\nkorkeasti koulittu, mykke braa och ekstra kamraatten ja alentunut\nhampparien tuttavaksi. Eikös ole merkillistä tämä maailman meininki ja\nmeno?\n\nGRÖNBLAD (Kuin muistaen): Ai, mutta sinullahan on huono vatsa! Siitä\ntämä vaiva. (Ottaa laatikostaan pullon ja pikarin.) Pieni tärsky,\nHeikki poikaseni!\n\nHEIKKI (Ottaa lasin): Terveydeksi ja lihasi vahvistukseksi, rakas\ntohtori. Tasavallan muotilääkäri, kippis! (Tyhjentää lasin yhdellä\nsiemauksella). Kippis, sanovat maailman lapset, mutta minun tulee sanoa\ntoista. Mitä maksaa neljäsataa?\n\nGRÖNBLAD (Vähän hämmästyen): Neljäsataa! Neljäsataa kappalettako\ntarkoitat?\n\nHEIKKI: Eikö kerraksi riitä, herra lääkäri? Mutta panekin kohtuushinta,\ntaikka....\n\nGRÖNBLAD (Hyvillään): Oletpas sinä poika! Olkoon neljäkymmentä markkaa.\nTunto minullakin on.\n\nHEIKKI: On, turkanen. Sudentunto. Jos olisi muita sinunlaisiasi\n(painostaen) lääkäreitä, en ikinä mörskäsi ovea avaisi.\n\nGRÖNBLAD: Jos olisi muita, ostaisivat ihmiset reseptinsä itse, ja sinä\nsaisit kiertää torilta torille nappilautoinesi niinkuin ennen.\nYmmärrätkö isäsi hyvyyttä.\n\nHEIKKI (Irvistää): En viitsi sanoa, kuinka tarvitsisi. Mutta kymppi\npois tai tuttavuus irti.\n\nGRÖNBLAD: Kolmekymmentäviisi! Olkoon menneeksi! (Ottaa laatikosta\nreseptilehtiöitä.)\n\nHEIKKI: No olkoon, senkin ahma. (Ottaa lompakkonsa). Onnistuin saamaan\ntuon viimeisen väärän postivekselin. Täällä menee täydestä kuin\npolseviikin raha. (Heittää postivekselin huolettomasti pöydälle.)\n\nGRÖNBLAD: Mistä sinä... (Katsoo vuoroon vekseliä vuoroon Heikkiä).\nKaksikymmentä tuhatta Tampereen pankin...\n\nHEIKKI: Niin. Etkö sinä aikaasi seuraa. Niitähän oli Helsingin, Turun,\nViipurin, tämä viimeinen on Tampereen pankin.\n\nGRÖNBLAD: Mistä sinä tämän olet saanut?\n\nHEIKKI (Ylimielisesti): Mitä se isännälle paistaa, mistä renki makkaraa\nostaa.\n\nGRÖNBLAD: Jospa en anna nimiäni.\n\nHEIKKI: Älä anna. (Aikoo ottaa vekselin pöydältä.)\n\nGRÖNBLAD: Älähän nyt. (Tutkien.) Et sinä rohkene etkä kehtaa minua\npettää!\n\nHEIKKI (Hymähtäen): Sinua! Pyh! Annatko vai et? (Katsoo kelloaan.)\nViiden minutin perästä lähtee juna.\n\nGRÖNBLAD: Onko siirretty edes? (Kääntää vekselin.)\n\nHEIKKI: Kaikkia kyselet!\n\nGRÖNBLAD (Lukee): Vikholm, Lintmanen, Hyrkäs, Kenttari! (Naurahtaen.)\nParas toki viimeisenä.\n\nHEIKKI: Joo! Kenttari! Herrain tuttu! Suurliikemies! Kulkee suoraan\nniin pirun mutkaista tietä! Niinkuin nytkin, etpä pahuus soikoon pääse\nsanomaan, että sinut on valheella petetty.\n\nGRÖNBLAD (Tutkii vielä postivekseliä): Senkin Juudas!\n\nHEIKKI (Katsoo kelloonsa): Jos minuutin vielä nikottelet, niin otan\nomani, pidä lappusi!\n\nGRÖNBLAD (Pistää vekselin laatikkoonsa ja antaa reseptilehtiöt):\nPitäisikö siitä vielä takaisinkin antaa?\n\nHEIKKI: Joo, joo! Rahasta takaisin, eikä vesissä silmin! (Grönblad\nlaskee kynällä.) Kuusi tuhatta! Päässäni minä tuommoiset lasken! Mutta\nse onkin pää! Siellä on muutakin kuin paiseita ja täitä.\n\nGRÖNBLAD: Ai, jai, jai, jai! Sinä olet niin siivoton ja kiitämätön!\n(Lukee tuhatmarkkasissa.) Oikein sääli antaa noin kauniita rahoja!\n\nHEIKKI: Lienevätkö edes oikeita (Tarkastelee valoa vasten.) Sitä\nkannetaan tällaiseen paikkaan vaikka mitä. No, oli mitä oli. Täydestä\nläpäisee! (Pistää huolimattomasti taskuunsa, katsoo kelloaan.) Kiire\nalkaa olla! (Ovella.) Morjesta vain! Nyt en käy tässä kämpässä isompaan\naikaan! (Menee.)\n\nPAAVO (Tulee ulko-ovesta, nuori talonpoikaisesti puettu, päättävän ja\ntarmokkaan näköinen): Päivää!\n\nGRÖNBLAD (Huomaamatta tulijaa ottaa vekselin laatikosta ja tarkastelee\nvielä molemmin puolin. Nousee kiivaasti ylös etsien pöydältä ja\nlattialta. Löytämättä mitään. Huutaa sisäovelle): Neiti! Rouva!\n(Kuuntelee.) Ämmä! Mihin laitoitte sanomalehden! (Kääntyy ja huomaa\nPaavon.) Mitä te? (Menee ja istahtaa pöytänsä luo.)\n\nPAAVO: Meillä on lehmä poikimakuumeessa. Tulin hakemaan...\n\nGRÖNBLAD (Keskeyttäen): Ei mitään selityksiä! Montako?\n\nPAAVO; Yksi mies ja pumppu.\n\nGRÖNBLAD (Kärsimättömänä): Pöllö! Ei minulla ole aikaa eikä halua\nturhaan leikinlaskuun!\n\nPAAVO: Eikä minulla. Se on kantakirja lehmä.\n\nGRÖNBLAD (Kärsimättömästi reseptilehtiöitä selaillen): No sanokaa\nkuinka monta, älkääkä jahnatko!\n\nPAAVO (Astuu askeleen): Luuletteko te, ettei Suomen kansa tarvitse enää\nmitään muuta kuin pirtureseptejä? Sairaan eläimen luokse minä tulin\nhakemaan. Ettekö selvää suomea ymmärrä!\n\nGRÖNBLAD: Luuletteko minun viitsivän vaivautua teidän nautojenne takia!\n\nPAAVO: Ettekö ole eläinlääkäri? Eikö teillä ole ilmoitus lehdessä ja\nkilpi seinässä?\n\nGRÖNBLAD: Mitä se teitä liikuttaa! (Pois työntävästi.) Menkää!\n\nPAAVO (Astuu pari askelta eteenpäin): Kuulinko oikein!\n\nGRÖNBLAD (Kovemmin ovea näyttäen): Ulos!\n\nPAAVO (Astuen vielä pari askelta, jämeästi): Ovenko vai akkunan kautta!\nKumpaa tietä herra haluaa!\n\nGRÖNBLAD (Hätkähtäen): Te uskallatte!\n\nPAAVO (Varmasti): Me uskallamme! Tämän vuosisadan talonpoika ei väistä\ntuollaisten herrojen tieltä sentin vertaa!\n\nGRÖNBLAD (Pehmiten): Menkää nyt, älkää riidelkö! Menkää Virtasen luo\ntai ihmislääkärien Rosbergin, Heiskasen, Ailion. Onhan niitä täällä.\nHeillä on paremmin praktiikkaa tällaisiin. Menkää nyt, ei minulla ole\naikaa.\n\nPAAVO: Eikä rahan puutetta.\n\nGRÖNBLAD (Kärsimättömästi kävellen): Ettekö hyvä mies saa vähemmällä\npäähänne. Ettekö ole kuullut, etten enää pariin vuoteen ole\nsairasmatkoilla käynyt.\n\nPAAVO: Vain pirtulappujen takia pidätte kilpeä ja ilmoitusta!\n\nGRÖNBLAD (Kiivaasti): Menkää, taikka tulen hulluksi!\n\nPAAVO: Kunpa tulisitte! Vapautuisi luomakunta edes yhdestä\nsinappikuoriaisesta.\n\nGRÖNBLAD: Olisi minulla todistajat, niin näyttäisin!\n\nPAAVO (Pilkallisesti): Te näyttäisitte! Te Grönblad! Ettekö ole jo\ntarpeeksi näyttänyt, minkälainen iilimato tämän vihreän lehden alla\nlepää! Lakatkaa jo pettämästä ihmisiä ja häpäisemästä kunniallisten\nlääkärien nimeä ja mainetta! Näyttäkää jo toki oikea karvanne!\nMaalatkaa seinäänne pullo ja resepti! (Kääntyy ja menee.)\n\nGRÖNBLAD (Kävelee kiukuissaan): Tuhattulimmaisen moukka! Aasi! Roisto!\nEikö liene niiden kunniallisten lääkärien lähettämä! (Kävelee.) Onkohan\nennen maailmassa rankaisematta ketään noin häpeämättömästi haukuttu!\n(Huutaa sisäovesta.) Hoi, siellä! Mihin hiiteen panitte täältä\nsanomalehden!\n\nMIINA (Toisessa huoneessa): Jaa, aviisin! (Tulee sisälle lehti\nkädessä.) Tässähän tämä! Korjasin pois, kun ma aattelin, että vie hänet\nedes vaikka pikkukamariin!\n\nGRÖNBLAD (Vihaisesti): Pikkukamariin! Menkää ja mädätkää sinne!\n(Sieppaa lehden.)\n\nMIINA (Ällistyksissään): Noinko vähästä se tohtori, vaikka vakuutteli,\nettei koskaan suutu. (Kääntyen, itsekseen.) Parasta panna heti sauna\nlämmitä ja sarvet likoon. (Menee.)\n\nGRÖNBLAD (Istuu ja kääntelee kiihkeästi lehteä): Missä se oli! Äsh, kun\nei löydä! (Huomaa ja alkaa lukea puoliääneen.) Myyty monissa\nkaupungeissa... Viipurissa satakaksikymmentätuhatta... Helsingissä\nkahdeksankymmentätuhatta... Turussa... Arvellaan liikkeessä olevan vielä\nmuutamia... Kaikki erehdyttävän hyvin valmistettuja... Myyty samaan\naikaan kaikkialla... Varmin tuntomerkki (Lukee kiihkeästi.)\nLävistyskone lyönyt n-kirjaimen alemma... Pieni a umpinainen. (Heittää\nlehden ja mennen pöytälaatikolleen, ottaa postivekselin kiireesti\nesiin.) Siinäpäs se! (Tarttuu päähänsä.) Niinkuin nakutettu! (Kävelee\nkiivaasti ähkien.) Voi helppo-Heikki, mitäs tulit ja teit! Minkäs\nkehtasit minulle tehdä! Minä tätä vaatetan ja elätän kuin västäräkki\nkäen poikaa. Ja hävitön petti kuin Juudas. Mutta odotappas roisto!\n(Sieppaa puhelintorven ja soittaa kiivaasti. Kun ei mitään kuulu, niin\nsoittaa pitemmän soiton, kiivaasti.) Senkin lutkat! (Soittaa nykien\npitkän soiton, kuuntelee ja karjaisee.) Poliisikonttoriin! Kyöpelin\nnaakat! Menkää vuoreen makaamaan! (Itsekseen torveen puhuen.) Mitä?...\nMitä ne nahjukset sille mahtavat?... Mitä minä?... Minkä siltä\nottaa?... Reseptitkö?... Suuri skandaali ja nauru!... (Puhelimeen.)\nHalloo! Halloo! Kitanne kiinni, aasit!... Minäkö vaivannut! Häh!...\nPässit! Kuhnurit! Yksiä pulliaisia kaikki! (Sulkee rämähtäen puhelimen.\nMiina tulee sisällä, pysähtyen ovelle.) Kaikki roistot minua vastaan!\n(Ottaa postivekselin katsellen sitä julmistuneen näköisenä.)\n\nMIINA (Osaaottavasti): Mikä herraan nyt meni?\n\nGRÖNBLAD (Repäisee vekselin kahtia, kiljaisten): Perkele!\n\nMIINA: Jes siunatkoon! Nyt täytyy vetää heti sarvet!\n\nGRÖNBLAD: Mene ja vedä äijäsi pakaroihin.\n\nMIINA (Käsiään yhteen lyöden): El siinä enää mikään auta. Se on\ntäysihullu! (Peräytyy ovesta.)\n\nGRÖNBLAD: Jo vähemmästäkin. Ei se kipu, mutta se häpy! (Kävelee.)\nMokoma Kenttari! Jätkä! Nappisaksa! Tulitikkuvaras! Pitäisi edes\nsalassa, mutta johan piti! Ja koko maailma nauraa! (istahtaa\nrauhoittuneena.) Jätkä pesee! Moukka pyyhkii! Voi alennuksen surkeus!\nAnders Grönblad! Suuren suvun plaskattu toivo! Oletpa täysi nauta!\n(Koputtaa päätään.) Parasta kun annat ämmän imeä pari sonnin sarvea\notsaasi!\n\nVäliverho.\n\n\n\n"]