[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fzXU0PeAl5N7njL4fypXGBrwfec-lUVYiRAHkLFU3fBo":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":13,"language":14,"yearPublished":15,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":7,"gutenbergSubjects":19,"gutenbergCategories":20,"gutenbergSummary":7,"gutenbergTranslators":21,"gutenbergDownloadCount":7,"aiDescription":22,"preamble":23,"content":24},1867,"Avioliitto O/Y","Karila, Olli (oik. Pärnänen, Niilo) 1897-1936)",null,"1867-karila-olli-avioliitto-oy","1867__Karila_Olli__Avioliitto_OY","Kolminäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1932,13021,76728,true,[],[],[],"Kolminäytöksinen huvinäytelmä sijoittuu 1930-luvun kaupunkiympäristöön ja käsittelee avioliiton ja liiketoiminnan suhdetta. Radiokauppias John ja hänen vaimonsa Annie päätyvät vauhdikkaiden väärinkäsitysten keskelle kohdatessaan joukon omalaatuisia kaupunkilaisia, kuten ovelan muotiaitan johtajan ja päättäväisen naisasianajajan.","Olli Karilan 'Avioliitto O/Y' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 1867.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","AVIOLIITTO O/Y\n\nKolminäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nOLLI KARILA\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto Oy,\n1932.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_John Pyylle_, radiokauppias.\n_Annie_, hänen vaimonsa.\n_Keiju Harakka_, asianajaja.\n_Kazzi Jammer_, muotiaitan johtaja.\n_Matti Paiste_, nahkuri.\n_Ella_, hänen vaimonsa.\n_Iisak Levison_, liikemies.\n_Topi Heiskanen_, kanalanomistaja.\n_Aura Ouru_, filminäyttelijätär.\n\nTapahtuu kaupungissa samana päivänä, Aika nykyinen.\n\n\n\nOHJEITA ESITTÄJILLE\n\n_John_ (lausutaan likipitäen dshon): noin 30-35 vuoden ikäinen,\nhermostunut, päättämätön, taiteellisen hienosti puettu englantilaiseen\nsävyyn.\n\n_Annie_ (lausutaan likipitäen äni): noin 22-25 vuoden ikäinen,\nmiellyttävä, reipas, hiukan hermostunut, hienosti puettu.\n\n_Keiju_: noin 35 vuoden ikäinen, pirteä, varma, ylimielinen, puettu\nyksinkertaisesti, tumma, mieluimmin musta väri vallitseva, luusankaiset\nsilmälasit; käytöksessä aluksi miesmäistä naisasianaista, sitten\näitelähköä, kiihkeää sentimentaalisuutta.\n\n_Kazzi_: noin 35 vuoden ikäinen, liikemiesjuutalainen hienompaa lajia,\nhienosti, liioitellusti puettu; käytöksessä oveluutta, imelyyttä ja\narkuutta.\n\n_Matti_: noin 50-55 vuoden ikäinen, rehevä maalaistyyppi, maalaisesti,\nsiististi puettu; isällisen varma, pikkuovela ja muhoileva.\n\n_Ella_: noin 50 vuoden ikäinen, leppoisa maalaisemäntä, maalaisesti\npuettu; yksinkertainen ja hyväntahtoinen.\n\n_Iisak_: noin 45-50 vuoden ikäinen, kehnonlaisesti puettu kuluneeseen\nshakettiin; hyvin häikäilemätön ja hätäinen.\n\n_Topi_: noin 25 vuoden ikäinen, maalainen, joka yrittää olla\nkaupunkilainen, puettu siististi, mutta hiukan \"kirjavasti\"; arka ja\nkoomillisen juhlallinen.\n\n_Aura_: noin 19-20 vuoden ikäinen, hyvästi puettu; reipas, yrittää\nnäyttää kokeneemmalta kuin onkaan.\n\n\nNÄYTTÄMÖ\n\nKaupunkilaishuone. Ovi perällä ja molemmilla sivuilla. Pari ikkunaa.\nKeskellä etualalla pöytä ja kolme tuolia. Pöydällä kirjoitusvälineet ja\npuhelin. Molemmilla sivuilla leposohvat. Järjestely mahdollisimman\nsymmetrinen. Kokonaisuudessaan lavastus liioitellun ja räikeän\n\"uusasiallinen\" sekä kalustuksen ja seinäpintojen muotoihin\n(mahdollisuuden mukaan) että varsinkin harvoihin, voimakkaihin väreihin\nnähden. Seinillä isokokoisia, afishimaisia piirroksia (myös\nvärityksiä), karrikoiden jotakin maalaustaiteen yltiösuuntaa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS\n\n\n    John tulee oikealta pyjamapuvussa, haukotellen; Annie vasemmalta,\n    samoin. Molemmat pysähtyvät hämmästyneinä katsellen toisiaan ja\n    hierovat silmiään ikäänkuin vakuuttautuakseen, että näkevät oikein.\n\n_Annie_ ja _John_ (yhtaikaa, pilkallisen iloisesti). Sinäkö? Ja kotona?\n\n_John_. Minä. Ja kotona. Mutta että sinä?\n\n_Annie_. Tietysti minä!\n\n_John_ (tarkastelee hetken Annieta ja lähestyy hitaasti). Aamusuukko\nkahden viikon takaa, se ei ole liikaa.\n\n_Annie_ (laiskasti). Olkoon niin. (Suutelevat toisiaan\nvälinpitämättömästi. Istahtavat sitten kumpikin nojatuoliin.)\n\n_John_ (jonkun verran tiukasti). Ja saanko luvan kysyä, missä arvoisa\nvaimoni on suvainnut oleskella viimeiset kaksi viikkoa?\n\n_Annie_ (samoin). Ja onko minulla vaimonasi oikeus tiedustaa, missä\nitse olet tämän ajan kuluttanut?\n\n_John_. Kernaasti. Sunnuntain ja maanantain olin viime viikolla kotona.\nSinä et ollut. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina olin matkalla.\nTaiteilijaseuran asioissa...\n\n_Annie_ (keskeyttäen). Sunnuntain ja maanantain viime viikolla olin\nselkäuintikilpailuissa. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina olin\nkotona. Sinä et ollut...\n\n_John_ (viitaten väsyneesti kädellään). Ei viitsitä. Mitäpä siitä.\nOnhan meillä vapautemme. Meidän avioliittommehan on pohjaltaan\nosakeyhtiö... (Hiljemmin nopeasti.) Onko sinulla rahaa?\n\n_Annie_ (puraisee huultaan, happamesti). Aioin juuri kysyä sinulta.\n(Muistutellen.) Mutta tänäänhän on avioliittomme yhtiökokous. Kysytään\nKeijulta...\n\n    (Ankara ovikellon soitto.)\n\n_John_ ja Annie (säpsähtävät, katsovat toisiinsa, yhtaikaa). Kukahan\nsiellä? Meneppä avaamaan!\n\n_Annie_. Sinun velvollisuutesi.\n\n    (Soitto toistuu.)\n\n_John_ (sankarillisesti). Minä menen. (Poistuu perältä, kuuluu\nepäselvää melua, sitten Johnin ääni.) Ei, suokaa anteeksi! Niinkuin\nhuomaatte, olen vielä pukematta! Päivemmällä, päivemmällä! Niin, niin,\nluultavasti, luultavasti tänään! Pikkuseikka! Hyvästi! Hyvästi!\n\n_Annie_ (on katsellut ovelle ja kuunnellut pelokkain ilmein hiljaa).\nKukahan...?\n\n_John_ (palaa, lakoonisesti). Isäntä. Vuokra. Perhana!\n\n_Annie_. Tuo väsymätön! Hän soitti joka päivä ollessani kotona.\n\n_John_. Hän kävi luonani joka päivä. (Uusi ovikellon soitto.) No kuka\ntuo nyt lienee? Annie, sinun vuorosi!\n\n_Annie_ (nousee vastahakoisesti ja poistuu perältä, näyttämön takaa;\nmielistelevästi). Hyvää huomenta! Niinkö? Tietysti, tietysti! Ah,\nsiitäkö? Voi, voi, kuinka sattui ikävästi. Mieheni ei sattumalta ole\nkotona, hän on liikematkoilla! Niin, niin! Minä en todellakaan osaa\nasialle mitään. (Nauraa.) Miehethän hoitavat raha-asioita. Niin,\npalaako? Kyllä, noin ehkä viikon, parin kuluttua! Näkemiin, näkemiin!\n\n_John_ (seisoo paikallaan tuijottaen oveen). Kukahan tuo oli?\n\n_Annie_ (palaa). Ruokahuoneen kalusto, ei muuta.\n\n_John_ (vajoaa nojatuoliin, sytyttäen savukkeen). Hitto vieköön, kuinka\nvelkojat ovat virkeitä! Ei niitä nukuta.\n\n_Annie_. Tämä on kauheaa! Kunpa Keiju tulisi... (Uusi soitto, entistä\nrajumpi.) Taivas, taas!\n\n_John_ (koomillisen alistuvana). Se on siis minun vuoroni, sanoi\nNiukkanen, kun hallitus kaatui. (Poistuu perältä, näyttämön takaa.)\nNiinkö? Vai sieltä? Hehheh, satuittepa pahaan aikaan, todellakin pahaan\naikaan. Vaimoni on nimittäin matkoilla, palaa luultavasti vasta kahden\nviikon kuluttua. Ei, minä en voi puuttua tuollaiseen asiaan. Sehän ei\nkuulu miehille, ei. Niin, näkemiin vain, -- kahden viikon kuluttua.\n\n_Annie_ (on sulkenut silmänsä, odottaa liikkumattomana).\n\n_John_ (melkein iloisesti). Pesua. Hienopesua. Silitystä.\nKiiltosilitystä. Huh, parasta kohta palkata portieeri!\n\n_Annie_ (äkkiä, melkein hysteerisesti). Voi, minä en kestä tätä! Minun\nhermoni... Ja minulla on kohta tärkeät karsintakilpailut edessäni...\n\n_John_ (lähestyy empien, hellemmin). Annie... koetetaan kestää...\nAnnie, anna minulle vielä suukko.\n\n_Annie_ (väistää). Ei, ei, se voi kiihoittaa minua... Ei, kahvi ja\nsuudelmat ovat kiellettyjä minunlaiseltani urheilijalta... Minun tulee\npidättäytyä...\n\n_John_ (kuin uneksien). Voi, muistatko sitä aikaa, jolloin minä olin\ntavallinen Jussi ja sinä olit tavallinen Anni... Silloin... silloin\n(hiukan käheästi, hiljemmin)... silloin meidän ei tarvinnut\npidättäytyä...\n\n_Annie_ (pelästyen, ankarasti). John... Mutta silloin meillä ei ollut\nvielä harrastuksia. (Korkealentoisesti.) Mutta nyt meillä on. Minä\npalvon ruumiinkulttuuria, terveyttä, voimaa ja kauneutta... Olen\nmestariuimari...\n\n_John_ (alistuen). Ja minä... minä harrastan taiteellisia\nluonnenukkeja... taidetta, älyä, henkeä... Oh, meidän avioliittomme...\n\n_Annie_. Onko sinulla valittamista?\n\n_John_. Ei, ei, tulin vain ajatelleeksi, että rakkauden sijasta meillä\non kerhotoveruus, hyvinvoinnin sijasta velkakirjoja ja... (hiljemmin)\nlasten sijasta... luonnenukkeja... (Muuttaen sävyään, iloisemmin.)\nOletko nähnyt nyt viimeistäni, Bobia! (Rientää oikealle ja palaa tuoden\nisokokoisen, poikaa esittävän nuken.) Eikö se ole suurenmoinen!\nToivonpa totisesti pääseväni palkinnolle näyttelyssä!\n\n    (Ojentaa nuken Annielle.)\n\n_Annie_ (ottaa nuken kuin pikkulapsen ja laskee sen käsivarsilleen,\nhiukan uneksivasti). Bobi! Bobi! Se on hyvin sievä! Sinulla... on\nmakua.\n\n_John_ (ilahtuen). Niin, eikö olekin! (Kuuluu kolme perättäistä lyhyttä\nsoittoa, kiljaisten.) Neiti Harakka! Pelastus!\n\n_Annie_. Keiju! (Rientää perälle.) Enkelimme, rahaenkelimme!\n\n    (Poistuu palaten hetken kuluttua Keijun kanssa.)\n\n_Keiju_ (tumma ulkopuku yllä, käyttää sarvisankaisia silmälaseja,\nisohko asiakirjasalkku kainalossa; miesmäisen asiallisesti). Terve!\n\n_Annie_ ja _John_ (yhtaikaa). Ollos tervehditty! Onko rahaa?\n\n_Keiju_ (asettaen asiakirjasalkkunsa levollisesti pöydälle, riisuen\nhansikkaansa ja päällystakkinsa; kuivasti). Rahaa! Niin, minä haluaisin\nrahaa, hyvä herrasväki.\n\n_Annie_ ja _John_ (lysähtävät kumpikin nojatuoliinsa, puoliääneen). Hän\ntahtoo rahaa! Suru ja surkeus!\n\n_Keiju_ (jää seisomaan keskelle, pöydän taa, tärkeän puhujan asentoon).\nOn parasta puhua totuus heti. Olen tarkastanut Avioliitto O/Y Pyylteen\ntilit. Osakeyhtiön toimitusjohtajana ilmoitan täten: yhtiö on\nkonkurssin asteella.\n\n_John_ ja _Annie_ (ponnahtavat kumpikin ylös lysähtäen takaisin,\nkummankin kasvoilla kauhunilme, huudahtaen). Konkurssi!\n\n_Keiju_ (kuivasti). Niin, konkurssi. Osakepääoma on käytetty loppuun.\nJa täällä (osoittaa asiakirjasalkkua) on puoli kiloa laskuja,\nmaksamattomia laskuja.\n\n_Annie_ (hysteerisesti). Kilpailuni, kilpailuni...! Ja\nvalmentautuminen! Voitto! Ja pääsy elokuviin!\n\n_John_ (hiljemmin). Ja minun nukkeni! Näyttelyni!\n\n_Keiju_ (katselee heitä kumpaakin ylimielisesti). Entä yksityistilinne,\nrakkaat ystävät!\n\n_Annie_ (väsyneesti). Yksityistili! Minulla ei ole mitään yksityistiliä\nenää. Valmentautuminen, reklaami... Voi!\n\n_John_ (nousten ylös kävelemään). Eikä minullakaan. Taide on kallista,\nvarsinkin taiteen harrastaminen... Piirustustunnit, maalaustunnit,\nplastiikka, taidehistoria... Ja edustus, edustus... Minulla on vain\nvelkoja...\n\n_Annie_ (äkkiä, kiivaasti). Mutta John, onhan sinulla osuutesi\nradioliikkeessäsi?\n\n_John_ (nauraa katkerasti). Osuuteni! Radio! Kuka hitto nykyisin ostaa\nradioita? Käytettyjä radioita saa ilmaiseksi... (Arasti.) Eikö sinulle\nvielä ole tarjottu osaa jossakin filmissä, Annie?\n\n_Annie_ (kärsimättömästi). Minulle? Ei, ei tietysti! Minä en ole\nvielä mitään! Minulla ei ole vielä nimeä! Mutta minä olen sen\nsaavuttamaisillani! Pari kolme voittoa riittää! Minut huomataan.\nMinusta puhutaan! Minun edellytyksiäni ruvetaan ylistämään. Silloin...\nsilloin tulevat tarjouksetkin... Voi, vielä joku kuukausi...\n\n_John_. Niin, niin, vielä joku kuukausi...\n\n_Keiju_ (naurahtaa). Avioliitto on epävarma liikeyritys...\n\n_Annie_ ja _John_. Keiju! Neiti Harakka! Eikö ole mitään keinoa? Te\nolette asianajajamme! Toimitusjohtajamme!\n\n_Keiju_ (ratkaisevasti). Vekseli!\n\n_Annie_ ja _John_ (riemukkaasti). Niin, niin, vekseli! Tehkäämme\nvekseli...\n\n_Keiju_ (avaa salkkunsa ja ottaa esille vekselilomakkeen). Kas niin,\nolkaa hyvä! Kuinka suurelle summalle?\n\n_Annie_ (kiihkeästi). Odotapa, minä lasken! Uusi matkapuku! Ja\nvalmentajalle! Kauneudenhoitolaitokseen! Ja... ja... minä tarvitsen\nainakin kahdeksantuhatta...\n\n_John_ (on itsekseen laskenut sormillaan). Ja minä kuusi...\n\n_Keiju_. Siis neljätoistatuhatta. Hm, ja laskuihin tarvitaan ainakin\nkymmenen... Siis kaksikymmentäneljätuhatta... Ja minulle... Siitä tulee\nisohko vekseli...\n\n_John_. Annie, etkö voisi tyytyä vähempään! Sinun urheilusi tulee liian\nkalliiksi...\n\n_Annie_ (kiivaasti). Ja sinun taiteesi... Älä puutu minun asioihini.\nMeillä on osakeyhtiö...\n\n_John_. Se on konkurssivalmis.\n\n_Annie_. Olkoon, minä vastaan omistani...\n\n_Keiju_ (teeskennellyn ystävällisesti). Millä?\n\n_Annie_. Sillä... sillä... tulevaisuudellani...\n\n_John_. Meidän on mahdotonta tehdä niin suurta vekseliä... Luottoni...\n\n_Annie_ (kapsahtaen Keijun kaulaan). Mutta sinullahan on luottoa,\nsinulla... Sinähän annat nimesi paperiin, niinhän, Keiju!\n\n_Keiju_ (kylmästi). En. Se ei kuulu tapoihini. Minä _hoidan_\nasioitanne, mutta en sekaannu niihin... (Ojentaa kynän Johnille.) Kas\ntässä!\n\n_John_ (ottaa kynän, istahtaa pöydän ääreen ja kirjoittaa päättävästi).\nViisitoistatuhatta, sen _täytyy_ riittää... Kas niin, Annie!\n\n_Annie_ (istuutuu kirjoittamaan). Olkoon niin... Mitä, minunko on\nmentävä pankkiin?\n\n_John_ (lujasti). Kyllä. Minä kävin viimeksi panttilaitoksessa...\n\n_Annie_. Niin, tosiaan! Ei kai tässä muukaan auta! (Ottaa vekselin ja\npoistuu vasemmalle, mennessään.) Odota minua, Keiju! En viivy pitkään.\n\n_Keiju_ (sytyttää savukkeen). Hyvä on.\n\n_John_ (kävelee hermostuneena edestakaisin, sieppaa nuken ja riiputtaa\nsitä). Taivas, kuinka vaikeaa on elää! Ja meillä piti kaiken olla niin\nhyvin, niin uudenaikaisesti järjestettyä. Avioliitto O/Y. Ei mitään\nkieroilua raha-asioissa! Jokainen saa määränsä. Ja nyt...\n\n_Keiju_ (nousee ylös, vilkaisee vasempaan oveen, melkein kuiskaten).\nHerra Pyylle, te olette hukassa!\n\n_John_ (hätkähtäen). Hukassako?\n\n_Keiju_ (tullen lähemmäksi). Niin, taloudellisesti, rahallisesti...\nPankista ei anneta rahoja.\n\n_John_ (tarttuen päähänsä). Eikö anneta? Mitä, mitä minun on tehtävä?\nMinä en ansaitse juuri mitään, Annie ei ansaitse sitäkään... Me olemme\nvain harrastaneet...\n\n_Keiju_ (purevasti). Niin, te olette harrastaneet... Herra Pyylle,\nteidän avioliittonne on onneton...\n\n_John_ (pysähtyen Keijun eteen). Onnetonko? No niin, ei se ainakaan ole\nonnellinen...\n\n_Keiju_ (hiljaa tarkoittavasti). Ja onko se avioliittokaan?\n\n_John_ (kuin pistettynä, hämmentyen). Mitä... mitä te tarkoitatte?\n\n_Keiju_ (viittaa nukkeen). Teillä on nukke...\n\n_John_. Niin, luonnenukke...\n\n_Keiju_. Mutta eikö olisi luonnollisempaa, että teillä olisi jotain\nmuuta?\n\n_John_ (viskaa nuken sohvalle, kääntyy äkkiä).\n\n_Keiju_ (ratkaisevasti). Annie on saattanut teidät turmioon.\n\n_John_ (ankarasti). Neiti Harakka!\n\n_Keiju_. Niin, niin, hän ja hänen harrastuksensa. Minä tunnen teidät,\nminä tiedän teidät, te kaipaatte kotia, perhe-elämää... (hiljemmin)\nlapsia...\n\n_John_. Lopettakaa, minä pyydän...\n\n_Keiju_. En, en, minä puhun nyt. Annie, hän on kaikki lyönyt laimin.\nHän ajattelee uraansa, harrastuksiaan, hän ui ja haaveilee filmistä.\n\n_John_ (hiljaa). Niin, se on totta.\n\n_Keiju_. Ja mihin se on johtanut? Te olette vararikon partaalla.\n\n_John_. Mitä... mitä minun on tehtävä?\n\n_Keiju_ (lähestyy häntä, tarttuu hänen käsiinsä, painokkaasti\nkuiskaten). Erottava!\n\n_John_ (hätkähtää rajusti). Erottava? Anniesta?\n\n_Keiju_. Niin, niin. Ja etsittävä toinen elämäntoveri, varakas,\nsellainen, joka välittää kodista, jolla ei ole muita harrastuksia kuin\nmiehensä ja kotinsa... Herra Pyylle, ei teidän tarvitse kauan etsiä...\nTe olette hieno ja komea mies... (Katsoo häneen pitkään ja\nmerkitsevästi.) Minä järjestän eron. Ja minulla on perusteeni...\n\n_John_. Perusteet? Mitkä perusteet?\n\n_Keiju_. Oh, siitähän puhutaan yleisesti. Johtaja Jammer on kovin\nihastunut uintiin ja uijattariin... ennenkaikkea selkäuijattariin.\n\n_John_ (kuohahtaen). Jammer? Kazzi Jammer, se juutalainen muotijohtaja?\n\n_Keiju_. Hän juuri.\n\n_John_ (vaikeasti). Ja ettäkö hän ja... Annie?\n\n_Keiju_ (kohottaa olkapäitään). En sano mitään.\n\n    (Sytyttää savukkeen.)\n\n_John_ (raivostuen äkkiä). Tämä, tämä, tämä... Hitto! Minä olen\navioliitossa, joka ei ole avioliitto, minä olen osakeyhtiössä, joka\ntekee konkurssin, minulla on luonnenukkeja lasten asemasta ja\nselkäuijatar, josta puhutaan... jonkun Kazzi Jammerin yhteydessä...\n(Teatraalisen kaameasti.) Haa! (Hetkisen tauko, sitten tavallisella\näänellä.) Mutta minä en usko.\n\n_Keiju_ (heilauttaa savukettaan). Vaimonnehan haluaa päästä filmiin.\nUinti on vain keino. (Ilkeästi.) Jammer on elokuvayhtiön osakas...\n\n_John_. Haa!\n\n_Keiju_. Te ette jaksa kustantaa Annien pääsyä filmiin.\n\n_John_ (synkästi). En. En nyt varsinkaan, kun meidän\navioliitto-osakeyhtiömme on konkurssissa. Minä luulin... niin, minä\nluulin, että osakeyhtiö kykenisi meille kummallekin hankkimaan uuden\naseman... (Epätoivoisesti.) Eikä minultakaan ole tilattu ainoatakaan\nnukkea, ei ainoatakaan räsykakaraa... Oh!\n\n_Keiju_ (ottaa nuken lattialta ja tarkastelee sitä). Mutta te olette\nlähempänä päämäärää kuin Annie... Teillä on järkeä, teillä on tunnetta\nja makua...\n\n_John_. Niinkö luulette?\n\n_Keiju_. Niin. Mutta teidän on muutettava elämänne. Teidän on saatava\njoku, joka pitää teistä huolta, joka vapauttaa teidät arkihuolista...\nAnnie ajattelee itseään...\n\n_John_ (raivostuen jälleen). Niin, ja tuota Kazzi Jammeria... Minä,\nminä, minä... Minä otan siitä selvän... Minä sanon Annielle. Vai vielä\nJammer...\n\n_Keiju_ (pelästyen). Ei, ei mitään sellaista... Hän kieltää vain, hän\nvihastuu minuun... Olkaa järkevä, järkevä ja kylmä. Minä, minä... voin\nkyllä toistaiseksi järjestää teidän raha-asianne...\n\n_John_ (ilahtuen). Todellako? Sepä olisi...\n\n_Keiju_ (merkitsevästi). Niin, mutta vain teidän. Se tulee olemaan vain\nmeidän keskeisemme asia. Yksityistilillenne... Kas niin! (Ottaa\nasiakirjasalkustaan seteleitä ja ojentaa ne Johnille.) Kuusituhatta.\nEikä sanaakaan.\n\n_John_ (sieppaa setelit ja vallattomasti puristaa Keijun itseään\nvasten). Voi kultainen Harakka! Voi kultainen Keiju!\n\n_Keiju_ (raukeasti). Teen kaikki... kaikki... puolestanne...\n\n_Aura_ (tulee perältä, hienossa ulkopuvussa, teatraalisen\nhämmästyneesti). Oo, häiritsenkö?\n\n_John_ (kavahtaa erilleen Keijusta). Neiti Ouru!\n\n_Keiju_ (kylmästi). Hyvää huomenta! Kuinka pääsitte sisään?\n\n_Aura_. Ovi oli auki.\n\n_John_. Niin Annien tapaista... Hyvää huomenta! Anteeksi, että olen\nvielä pyjamassa.\n\n_Aura_. Oh, ei mitään. Onko teillä savuketta?\n\n_John_. Olkaa hyvä. (Tarjoaa.) Olkaa hyvä ja istukaa!\n\n_Aura_. Kiitos! Annie ei taida olla kotona?\n\n_John_. Ei, mutta hän tulee pian.\n\n_Keiju_ (kärsimättömästi, kylmästi). No niin, asia on siis selvä.\nMinulla on kiire. Herra Pyylle, ajatelkaa, mitä sanoin.\n\n_John_ (kiivaasti). Sen saatte uskoa.\n\n_Keiju_ (ottaa salkkunsa). Pistäydyn täällä myöhemmin. Näkemiin.\n\n_John_. Näkemiin ja kiitos.\n\n    (Keiju poistuu perältä.)\n\n_Aura_ (luo pilkallisen katseen Johniin). Teillä on omituinen maku,\nmutta järkevä pää.\n\n_John_. Kuinka niin?\n\n_Aura_. No, tuo...\n\n    (Viittaa olkansa yli oveen.)\n\n_John_ (kiivaasti). Tyhmyyksiä...\n\n_Aura_. Saattaa olla. Hm, mutta asiasta toiseen, onko teillä rahaa?\n\n_John_. Rahaa?\n\n_Aura_. Tietysti rahaa. Minä tarvitsen rahaa.\n\n_John_ (ymmällä). Hm.\n\n_Aura_. Tahdon puhua suoraan. Teidän vaimonnehan haluaa filmiin.\n\n_John_. Mahdollisesti. Minä en halua.\n\n_Aura_. Mutta Annie haluaa. Se riittää. Mitä hän tahtoo, sitä tekin\ntahdotte.\n\n_John_. Se ei ole niinkään varmaa.\n\n_Aura_ (nauraa). Onpas. No niin, filmiin ei päästä noin vain. Siihen\ntarvitaan rahaa. Annie on toimittanut sitä minulle, mutta viime aikoina\nhän tuntuu olleen pulassa. Ja siksi minä käännynkin suoraan teidän\npuoleenne...\n\n_John_ (torjuvasti). Annie hoitaa omat asiansa. Meillä on jonkunlainen\nosakeyhtiö...\n\n_Aura_. Hahhaa, vai yhtiö! Olipa vaikka. Mutta kysyn siis, tahdotteko\nantaa minulle nyt viisituhatta auttaakseni Annieta filmiin.\n(Vilkkaammin, istahtaen Johnin tuolin käsinojalle.) Katsokaas, en minä\nvain Annien takia. (Teeskennellyn luottavasti.) Kun hän pääsisi\natelieriin, niin me kahden, toisiimme luottaen, toisiamme tukien,\nkahden me pääsisimme pitkälle! Ja eikö se olisi hauskaa Annien\nukkelistakin!\n\n_John_. Minä en ole mikään ukkeli...\n\n_Aura_. Mutta sittenkin... Katsokaas, pikkusumma, viisituhatta...\nteille...\n\n_John_. Se ei ole mikään pikkusumma... En voi...\n\n_Aura_ (taivuttautuu hänen puoleensa, keimailevasti). Mutta kun minä\npyydän...\n\n_John_. Vaikka kaksituhatta muhamettilaista huuria pyytäisi, niin ei\nsittenkään... Ehkä, ehkä voin antaa tuhannen...\n\n_Aura_ (alistuen, ojentaa kätensä). No niin, vaikkapa sekin...\ntaskurahoiksi...\n\n_John_ (ottaa esille yhden setelin antaen sen Auralle). Ja tämä olkoon\nviimeinen kerta...\n\n_Aura_ (suutelee häntä hyvin nopeasti, veitikkamaisesti). Tämäkö?\n\n_Annie_ (on tullut perältä sisälle Johnin viime repliikin aikana täysin\npuettuna). Mikä? (Näkee setelin Auralla.) Haa, täällä on rahaa! John!\n\n_John_ (on työntänyt nauravan Auran sivuun, nousten). Niin! (Muistaen.)\nHaa, sinä! Haa!\n\n_Annie_. Mitä sinä haahattelet? Sinulla on rahaa?\n\n_John_ (uhmaavasti). Niin on.\n\n_Annie_. Sanoit äsken, ettei sinulla ollut! Mistä sait?\n\n_John_. Se on yksityisasia. Se ei kuulu osakeyhtiölle.\n\n_Annie_. John! Mitä tämä merkitsee?\n\n_John_. Se merkitsee... se merkitsee... että varo itseäsi... Sinä olet\nsaattanut minut turmioon...\n\n_Annie_ (kokonaan ymmällä). Minä? Mitä sinä oikein hourailet?\n\n_John_. En mitään. (Karskisti.) No, entä pankissa? Mitä?\n\n_Annie_ (ikäänkuin lyyhistyen). Vekseliä ei hyväksytty. (Ottaa\nkäsilaukusta paperin.) Minä en tiedä, mitä teen...\n\n_John_ (asettuu mahtavaan asentoon, pateettisesti). Mutta minä tiedän.\nHaa!\n\n    (Poistuu oikealle.)\n\n_Annie_ (istuutuu tuolille, väsyneesti). Kaikki on lopussa... Ja minä\nolen niin, niin väsynyt... kaikkeen... uimiseen... kilpailemiseen...\nfilmiin...\n\n_Aura_. Ja minä... Viime filmissä minulla on kaksi kohtausta, toisessa\nsaan heilauttaa kättäni, toisessa vilauttaa nilkkaani. Siinä kaikki.\nElämä on viheliäistä!\n\n_Annie_. Niin on... Ja kun ei ole rahaa...\n\n_Aura_, Niin, niin. Taide ei vetele... Palkka ei riitä puuteriin. Ja\nmiehet ovat viheliäisiä... En ole saanut ainoatakaan helminauhaa, en\ntimanttisormusta, en kultaista käsilaukkua... Kukaan miljonääri ei ole\nminua kosinut...\n\n_Annie_ (tiukemmin). John antoi sinulle rahaa...\n\n_Aura_ (välinpitämättömästi). Niin, sinähän et ole voinut antaa...\n(Vilkkaammin.) Minä... minä näin... ovi oli auki, olit sen jättänyt\nauki... hän puristi -- miehesi, hyvin iloisena -- neiti Harakan\nkäsiä...\n\n_Annie_. John! Keiju! Mutta sehän on mahdotonta! Mutta niin, hänellä on\nrahaa... Oh, minä... (päättävästi) minä tiedän myös, mitä teen...\n\n_Aura_ (hiljaa). Varo neiti Harakkaa! Hän on ihastunut Johniin.\n\n_Annie_ (purskahtaa nauramaan). Harakka! (Puhelin soi.) Halloo!\n\n_John_ (tulee vasemmalta puettuna). Minulleko?\n\n    (Pysähtyy lähelle ovea.)\n\n_Annie_. Niin, minä olen. Hyvää huomenta! Kyllä, kyllä olen kotona. Vai\nniin, vai on johtajalla ehdotus... Kyllä, kyllä sopii... Näkemiin!\n\n_John_ (on puristellut nyrkkejään). Johtaja... johtaja Jammerko? Haa!\n\n_Aura_ (nousee). Minun täytyy lähteä studioon... Näkemiin!\n\n    (Poistuu perältä.)\n\n_Annie_ (kylmästi). Näkemiin!\n\n_John_ (on hetken kahden vaiheilla, sitten merkitsevästi). Vai niin,\n_vai niin_. Minä lähden kaupungille.\n\n_Annie_ (yllättävästi). Sinä... sinä olet saanut rahaa Keijulta, minä\ntiedän.\n\n_John_ (uhmaten). Ja mitä sitten?\n\n_Annie_ (kiivastuen). Ja sinä puristelit Keijun käsiä.\n\n_John_ (itsepäisesti). Ja mitä sitten?\n\n_Annie_ (suunniltaan). Sinä liehuttelet sitä marakattia!\n\n_John_ (kuin edellä). Ja mitä _sitten_?\n\n_Annie_ (raivoissaan). Minä... minä en siedä sitä... minä en enää siedä\nKeijua... me emme häntä enää tarvitse... meidän osakeyhtiömme on\nkonkurssissa... me olemme tuhon partaalla... meidän on alettava tehdä\n(kaameasti) _työtä_.\n\n_John_ (jäätävästi, hitaasti). Älä kiihotu. Muista valmentautumista.\nTämä on pahempaa kuin suuteleminen. Sinunhan täytyy pidättäytyä.\n\n_Annie_. Sinä... sinä... sinä .. minä vihaan sinua. Sinä olet kaikkeen\nsyypää. Miksi sinä annoit minun harrastaa? Miksi et pakottanut minua\nolemaan vaimonasi? Sinä... sinä olet nahjus! Ja nyt... nyt on kaikki\nlopussa.\n\n_John_ (ymmällä). Nahjus! Ja pakottanut! Minä pakottamaan! Naista! Entä\ntasa-arvo? Ja toveruus! Ja mestaruusennätykset?\n\n_Annie_ (nauraa katkerasti, pilkallisesti). Sinä olet samanlainen kuin\nluonnenuket! Hervoton! Mokomakin Bobi!\n\n    (Syöksyy vasemmalle, poistuen näyttämöltä.)\n\n_John_ (seisoo hölmistyneenä katsellen hänen jälkeensä). Pakottaa!\nPakottaa! Niinpä, lempo soikoon...! (Muistaen jotakin, säpsähtäen.)\nJammer!\n\n    (Katselee ympärilleen, huomaa pöydän, nostaa liinaa\n    ja pujahtaa pöydän alle.)\n\n_Annie_ (syöksyy vasemmalta). John! Jussi! Jussi-kulta! (Rientää\noikealle, katsahtaa ovelle, kiiruhtaa perälle.) Jussi! (Kääntyy\ntakaisin, heittäytyy tuolille, väsyneesti.) Mennyt. (Ottaa nuken;\nuneksivasti.) Bobi! Bobi! Bobi-kulta!\n\n    (Ovikello soi, Annie järjestää hiuksiaan, poistuu perälle\n    ja palaa Kazzin kanssa, joka mielistelevänä seuraa hänen\n    jäljessään.)\n\n_Kazzi_ (puhuen koko ajan muukalaissävyisesti). Hyvää huomenta, kaunis\nrouva!\n\n_Annie_. Herra johtaja!\n\n_Kazzi_ (levittäen käsiään kuin anteeksipyytäen). Minä ymmärrän, minä\nymmärrän... Mutta minä en voi sille mitään. Minun pitää sanoa kaunista\nkauniiksi! Kaunis nainen! Kaunis hevonen! Kaunis seteli! Kaunis\nsilkkisukka! Oh, ja teidän vartalonne! (Hurmaantuneesti.) Minä olin\nviime kilpailuissa. Minä näin kaikki. Näin teidät! Oh, ihanaa! Te uitte\nsuurenmoisesti, kauniisti, hurmaavasti!\n\n_Annie_ (surullisesti). Mutta tulin kolmanneksi.\n\n_Kazzi_ (viittaa kädellään). Mitä se merkitsee? Ei mitään, ei yhtään\nmitään! Te olitte kaunein! (Haltioituneena, näyttää liikkein.) Minä\nmuistan, kuinka te seisoitte, näin, kädet ylhäällä -- miten te\ntaivuitte, oikenitte, syöksyitte alas... ah, näin, ja sitten (tekee\nuimaliikkeitä) te menitte kuin kala, kuin merenneito, kuin Venus... Ah,\n(maiskauttaa huuliaan) kuin Venus, ihan kuin Venus... Kaikki olivat\nhulluina teihin... Oh, jospa teillä olisi vielä ollut joku minun\nsalonkini uimapuvuista yllänne! Ah!\n\n    (Maiskauttaa jälleen huuliaan.)\n\n_Annie_. Te liioittelette... te imartelette... en pidä siitä.\n\n_Kazzi_ (kuin vedoten johonkin korkeampaan). Minä! En, en, kautta\nAbrahamin! Te olitte hurmaava. Te pääsette vielä pitkille.\n\n_Annie_ (ilahtuneesti, keimailevasti). Niinkö luulette?\n\n_Kazzi_. Oh, siitä olen varma! Minulla on afäärisilmää, minulla! Ja\nminulla on aate...\n\n_Annie_. Aate?\n\n_Kazzi_. Suurenmoinen aate! Minä olen filmiyhtiön osakas...\n\n_Annie_ (jännittyneesti). Ja sitten?\n\n_Kazzi_ (mahtavasti). Te pääsette filmiin...\n\n_Annie_ (riemastuneesti). Filmiin! Filmiin! Voi, kuinka hyvä olette,\njohtaja Jammer!\n\n    (Ojentaa hänelle kätensä.)\n\n_Kazzi_ (tarttuu siihen innokkaasti ja suutelee sitä). Ei mitään, ei\nmitään, kaunis rouva! Aikaa voittaen te saatte suuria osia. Minä pidän\nhuolen siitä.\n\n_Annie_. Oh, kuinka olen iloinen.\n\n_Kazzi_ (liukkaasti). Te tietysti suostutte minun ehtoihini. Mehän\nolemme ystäviä.\n\n_Annie_ (vetäytyen kauemmaksi, merkitsevästi). Niin, ystäviä.\n\n_Kazzi_. Minä teen teille palveluksen. Teettehän tekin minulle.\n\n_Annie_ (nopeasti). Minkä?\n\n_Kazzi_. Olen ajatellut ensiksi reklaamifilmiä. Muotiaitasta. Te\nesiinnytte siinä. Kappoja, leninkejä, kombineesejä, uimapukuja...\n\n_Annie_ (venytellen). Kombineesejä... uimapukuja...? En tiedä.\n\n_Kazzi_ (ratkaisevasti). Kyllä. Siinähän ei ole mitään sopimatonta.\n\n_Annie_. Mieheni...\n\n_Kazzi_. Miehenne? Eikö teillä olekaan omaa vapauttanne?\n\n_Annie_. Kyllä, kyllä! Minä teen mitä tahdon. Mutta en tiedä, tahdonko\nmitä esitätte.\n\n_Kazzi_. Tahtokaa, niin minäkin tahdon. Siitä tulee hienonhieno.\nYstävättärenne halkeavat kateudesta. Filmi esitetään kaikkialla.\nNimenne tulee kaikkialla tunnetuksi. Ja sitten, sitten pääsette\noikeitakin osia esittämään... Eikä teidän tarvitse suinkaan ilmaiseksi\nesiintyä, ei suinkaan. Minä olen Kazzi Jammer ja minä maksan, minä\nmaksan käteisellä minkä järjestänkin. Kas niin, sopikaamme. (Vetää\nesille lompakkonsa.) Olemmehan me ystäviä, kaunis rouva!\n\n_Annie_ (epäröiden). En tiedä...\n\n_Kazzi_ (viettelevästi). Kyllä teidän on tiedettävä. Miehenne! Oh,\nkaunis rouva, miehenne on aika hulivili. Minä tiedän. Neiti Ouru,\nnäyttelijättäremme! Neiti Harakka, asianajajanne! Miehenne ei sano\nmitään. Ja teillähän on velvollisuuksia itseänne kohtaan.\n\n_Annie_. Niin on. Ouru... Harakka!\n\n_Kazzi_ (nauraen). Niin, ajatelkaas! Miehenne on koko Don Juan. Ja\nmuuten... teillehän tämä on elämänkysymys... Reklaamifilmissä te saatte\nharjoitella. Yleisö ihastuu teihin, teidän vartaloonne, teidän\nhymyynne, kaikkeenne... Teille alkaa iloinen taiteilijaelämä,\nillallisia, päivällisiä, tanssiaisia...\n\n_Annie_. Mutta neiti Ouru on kertonut, ettei studioelämä ole lainkaan\nsellaista.\n\n_Kazzi_ (halveksivasti). Neiti Ouru, hänhän on kolmannen luokan\nnäyttelijätär. No, kaunis rouva! Kas tässä, alkuvalmistuksia varten.\n(Ottaa lompakostaan seteleitä ja ojentaa ne Annielle.) Suostukaa! Mitä\nepäröitte? (Lähenee häntä.) Rouva, kaunis rouva! Suostukaa! _Minä_ olen\nystävänne. Teiltä ei tule puuttumaan mitään, ei mitään. Anteeksi, mutta\nminä tiedän, että olette pulassa. Ottakaa vastaan ystävänne tarjoama\napu.\n\n_Annie_ (hiljaa). Ystäväkö?\n\n_Kazzi_ (katsoo häntä hetken, kiihkeästi, käheästi). Niin, ystävä!\nToistaiseksi ystävä! Ja sitten... sitten, ehkä enemmän kuin ystävä! Oh,\nkaunis rouva, jospa tietäisitte! Ja teidän miehenne laiminlyö teitä...\nhän ei välitä teistä... hän puuhailee nukkiensa parissa...\n\n_Annie_. Niin niin...\n\n_Kazzi_. Siis suostutte? (Pakottaa Annien ottamaan setelit.) Me\naloitamme yhteistyön. Siitä tulee suurenmoista! Eikä teidän ole pakko\nsanoa miehellenne mitään.\n\n_John_ (ryntää raivoissaan pöydän alta). Ei olekaan!\n\n_Kazzi_ (pelästyneenä, hypähtää sivummalle). Voi Zebulon!\n\n_Annie_ (peloissaan). Jussi!\n\n_John_. Niin, Jussi, tavallinen Jussi! Ei mikään John! Hitto, jopa on\noltu narreina! Mikä hiton John minä olen? Jussi! Ja mikä Annie sinä\nolet? Anni vain, ei muuta, paljas Anni! Ja Jammer! (Ryntää kohti\nKazzia, joka koettaa väistellä ja juoksee ympäri näyttämöä.) Vai\nreklaamifilmi! Kombineesejä ja uimapukuja! Niinkö! Voi sinua Iisraelin\nlasta! (Tavoittaa Kazzin ja taluttaa hänet korvasta tuolille oikealla.)\nNo, Kazzi Jammer! Mitä te täällä teette? Keskellä kirkasta päivää\nviettelette vaimoani? Häh? Ja minä lyön laimin Annia? Hm, mutta teitä\nminä en lyökään nyt laimin... Häh?\n\nJammer (hätääntyneenä). Herra Pyylle, minä selitän...\n\n_John_. Vai selitätte! Heh, ei ole mitään selittämistä! (Maiskauttaa\nsuutaan kuin Kazzi.) Kaunis rouva, hurmaava vartalo! (Tarttuu äkkiä\nKazzia niskasta, nostaa hänet ylös ja työntää peräovelle.) Ja nyt\ntäältä mennään. Kirkkaasti! (Kazzi pyristelee vastaan.) Ei auta, aina\nmeillä sentään sen verran on voimia, vaikka nukkejakin tehdään. Hii-op!\nNoo, Zebulon! (Työntää rajusti Kazzin ovesta, seuraten hänen mukanaan;\nnäyttämön takaa.) Täss' on ovi! Hyvästi! (Palaa näyttämölle; Annielle.)\nHaa, nyt on kaikki selvillä!\n\n_Annie_ (on pysytellyt paikoillaan, pelko on osittain haihtunut,\nsuuttuneena). Salakuuntelija!\n\n_John_. Salaa tai julki, pääasia on että kuulin. (Huomaa rahat Annien\nkädessä.) Pois rahat!\n\n_Annie_ (entistä enemmän suuttuneena). Ne eivät ole sinun.\n\n_John_. Ne poltetaan.\n\n_Annie_. Ei.\n\n_John_. Sinä et mene mihinkään filmiin. Sinä pysyt kotona.\n\n_Annie_. Varmasti menen. Menen kiusallakin. Minua ei mikään voi estää.\nJohtaja Jammer on hieno mies...\n\n_John_ (suunniltaan). Hieno mies... tuo ankerias, tuo rasvattu\nankerias...\n\n_Annie_. Hän ainakin antaa arvon lahjoilleni.\n\n_John_. Lahjoille! Mille hiton lahjoille? Vartalollesi... Onko vartalo\nlahja?\n\n_Annie_. Hän ymmärtää minua. Hän tasoittaa tieni. Sinusta ei ole\nkuitenkaan avuksi.\n\n_John_. Sinä et esiinny reklaamifilmissä. Et keikaile kombineesissä ja\nuimapuvussa valkealla kankaalla. Sinä olet minun vaimoni. Minä en siedä\nsellaista.\n\n_Annie_ (uhmapäisesti). Mutta esiinnynpä. Mitäs siinä olisi? Jos minä\nsaan kilpailuissa olla uimapuvussa, niin miksi ei filmissä?\n\n_John_. Uimakilpailuissa ei uida kombineesissä.\n\n_Annie_ (huutaen). Mutta minä menen.\n\n_John_ (vielä kovemmin). Et, et, et...\n\n_Annie_ (entistä kovemmin). Menen, menen, menen...\n\n_John_ (samoin). Et mene, et mene, et mene...\n\n_Annie_ (itkien, huutaen). Sinä olet raakalainen... Sinä olet\nuskoton... Keiju... Aura... Minä otan eron sinusta...\n\n_John_ (raivoissaan). Sinulla on Jammer... Jammer... minä otan eron\nsinusta...\n\n_Annie_. Ja minä, minä...\n\n_John_. Ja minä myös, myös... Me eroamme. Se on päätetty.\n\n    (Ryntää oikealta ulos.)\n\n_Annie_. Niin... me eroamme...\n\n    (Ryntää vasemmalla ulos.)\n\n_John_ (syöksyy takaisin ovelle). Ennen neiti Harakka kuin sinä...\n\n    (Vetäytyy takaisin.)\n\n_Annie_ (syöksyy samoin vasemmalta ovelle). Ennen Jammer kuin sinä.\n\n    (Poistuu.)\n\n_Matti_ (on viimeisten repliikkien aikana kurkistellut perältä, astuu\nvarovasti näyttämölle; maalaisesti puettu, toisessa kädessä tukeva\nvanha matkalaukku, toisessa pärekori). Hm, täällä keskustellaan...\n\n_Ella_ (tulee hänen jäljessään). Täällä riidellään...\n\n_Matti_ (seisahtuu keskelle lattiaa, katselee hölmistyneenä ympärilleen\nsisustusta ja kalustoa; epäröivästi). Kuules, Ella, mitäs tämä\n(osoittaa ympärilleen) oikein on niinkuin olevinaan? Tämähän on kuin\nSipyllan poksi silloin Helsingissä.\n\n_Ella_ (kauhistuneena). Mutta jos me ollaan tultu väärään paikkaan?\n\n_Matti_ (mahtavasti). Mestari Paiste ei erehdy. Ja kyllä tässä vain oli\nPylkkäsen Jussi, oli vissisti.\n\n_Ella_. Mutta ovellahan oli Pyylle.\n\n_Matti_ (nauraa leveästi). Kas, lie hävennyt Pylkkästä. Hienompaa pitää\nolla. Pyylle, Pyylle! Ka, olkoon. Mulle hän on Pylkkäsen Jussi.\n(Istahtaa matkalaukun päälle, Ella pärekorin reunalle.) Odotetaan.\nEihän meillä ole kiirettä. (Silmäilee ympärilleen.) Mutta voi\nseittenhaarainen kynttiläjalka! No jo ovat osanneet pilata yhden\nihmisen hökkelin. (Tarttuu päähänsä.) Täällä ihan surisee. Silmät\nnyrjähtävät, kun seiniä katselee. (Nauraa, osoittaa päätänsä\nmerkitsevästi.) Jospa Jussin rouva on vähän niinkuin...\n\n_Ella_ (huokaisee). Tällaisesta ei kristitty untakaan näe.\n\n_Matti_. Eikä pakanakaan.\n\n_John_ ja _Annie_ (syöksähtävät yhtaikaa näyttämölle vastakkaisilla\npuolilta). Ja nyt minä lähden...\n\n    (Pysähtyvät äkkiä.)\n\n_Matti_ (nousten). Ettekä lähde. Minä olen tullut. (Rientää Johnin luo\nsulkien hänet syliinsä.) No, Pylkkäsen Jussi, tunnetko vielä\nnahkurimestari Matti Paistetta! Terveisiä Akonpohjasta! Hei!\n\n    (Syleilee Johnia.)\n\n_Ella_ (on rientänyt Annien luo ja syleilee tätä). Terveisiä! (Katselee\nhäntä.) No jo on Jussin muija korea, on.\n\n_John_ ja _Annie_ (vastustelevat heikosti, avuttoman hämmästyneinä).\n\n_Matti_ (ratkaisevasti). Kas kun ovat niin ällistyksissään, etteivät\nsanaakaan saa suustaan. Mutta mitäs siitä! Me olemme tulleet kaupunkiin\nhuvittelemaan. Täällä on rahaa! (Taputtaa taskuaan.) Kas niin, kahvi\ntulelle vain!\n\n_Annie_ (hätkähtäen). Kahvi? Voi, tämä tuli niin äkkiä...\n\n_John_ (hämillään). Voi rakkaat ystävät... asia on niin... me, tuota...\n\n_Matti_ (viitaten kädellään yhtäkaikkisesti). Tuota ja tuota ja\ntuokkeroista... Ei muuta kuin töpinäksi vain... Ja sitten lystiä\npitämään... Juodaan kahvit tässä Sipyllan luolassa...\n\n_John_. Missä?\n\n_Matti_ (osoittaa seiniä). Ka tässä tingeltangelissa... Ja sitten\nkaupungille... raha ei tee kiusaa... ja minä kyllä pistouvaan...\n\n_John_ (purskahtaa äkkiä nauramaan ja vajoaa tuolille). Sipyllan\nluola... hyvinkin... (Painokkaasti.) Anni, mehän voimme lykätä\nlähtömme...\n\n_Annie_ (keventyneesti). Kyllä, Jussi... Mutta emme peruuta...\n\n_Matti_ (leveästi). Oikein... Ja sitten huvittelemaan... Meidän mamma\ntahtoo myös huvitella... (Näkee nuken ja ottaa sen käteensä.) Ka, ka,\njopa on nukke! Missäs ne teidän lapsenne ovat? Paljonko niitä on?\n\n_Annie_ ja _John_. Me... tuota... me emme tuota...\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS\n\n\n_Matti_ (istuu nojatuolissa, jalat toisella tuolilla, mahdollisimman\nmukavassa asennossa, paitahihasillaan, ilman kauluksia, tohvelit\njalassa, polttaen sikaaria, hyvinvoinnista raukeana). No oli se\naamiainen, oli...\n\n_Ella_ (istuu pöydän toisella puolella, jokin kudin käsissään). Se\nrouvan äiti on kotoisin samasta pitäjästä... Sisareni on varmasti\ntuntenut sen... Me olemme melkein sukulaisia...\n\n_Matti_. Osaa se Pylkkäsen Jussi aamiaisen tilata ja minä syödä. Siinä\noli pöydässä laatuja kuin maanviljelysnäyttelyssä. Vaikka kyllä se\ntarjooja, se kyyppari, arvasi, kuka oikein isäntä oli. Kun Jussi oli\ntilannut, niin minä suihkasin sille kyypille korvaan, jotta\nkaksinkertaiset annokset. Ei pidä ruuan loppuman, kun Matti Paiste\ntarjoaa... Eikä se loppunutkaan... Huh, kylläpä tuntuu painostavan...\n\n_Ella_. Sen rouvan sisar on varmasti ollut mun setäni kaupassa...\nkonttoristina. Kyllä se tuntuu kovasti höyliltä ihmiseltä, ja korea on,\nkovin korea. Uimassa kuuluu käyvän, vaimoihminen. Hm, miehestään se ei\npaljoa puhunut. Sanoi vain, että siivohan se on, ei ryyppää eikä pidä\npahaa elämää...\n\n_Matti_ (kärsimättömästi). Mutta ei se Jussi paljoakaan syönyt. Niin\noli kuin kana kaukalolla. Toista oli Jussin isävainaa. Sen kanssa me\nolisimme tuollaisen pöydän pistelleet kahteen mieheen... Hyvä mies oli\nVanha-Jussi, hyvä, eikähän tuo poikakaan niin pahalta näytä.\nOmpelukoneakentista on näet päässyt herraksi.\n\n_Ella_. Ja rouvan isä on kotoisin Sipatinnummelta, ihan läheltä, missä\nminunkin isäni on syntynyt...\n\n_Matti_ (huokaa). Kylläpä, kylläpä painostaa... Mutta missä ihmeessä on\nJussi rouvineen? Pitihän tässä illaksi johonkin lähteä.\n\n_Ella_. Matti, niillä on välit vinossa.\n\n_Matti_. Se on selvä, mutta sitä vartenhan naimisiin mennäänkin, että\nolisi kelle jurnuttaa.\n\n_Ella_. Eikä niillä ole lapsia, ohhoh! (Hiljemmin.) Ja ne nukkuvat eri\nkamareissa!\n\n_Matti_ (nauraa). Jo jo. Mutta kyllä minä arvaan miksi. Jussi kai\nkuorsaa niin kauheasti. Niin sillä oli isäkin; kun taloon tuli, niin\naina silloin lehmätkin navetassa olivat öisin rauhattomia. (Ovikello\nsoi.) Kas, mitäs nyt? Menenkö minä avaamaan?\n\n_Ella_. Mene, mene.\n\n_Matti_ (löntystelee perältä ulos, näyttämön takaa). Päivää, päivää!\nJottako mitä? Lasku? Antakaapa tänne! (Palaa näyttämölle kädessään\npaperi.) Samperi, kun Jussi ei ole kotona. Ja tämä pitäisi maksaa. Se\non makuuhuoneen kalusto! Sanovat, että ellei nyt makseta, niin haetaan\nkalusto pois! Hm!\n\n_Ella_ (hyväntahtoisesti). Mutta maksa sinä. Saathan sitten Jussilta.\n\n_Matti_ (mahtavasti). Juuri niin, muija-kulta! Eihän meillä olla\nNauku-Maijan poikia. (Ottaa takin taskusta lompakon ja rahoja.) Siin'\non. (Menee näyttämön takaa, palaten kohta.) Heh, mahtaapa Jussi\nällistyä! Lienee unohtanut koko asian. Kyllä on näillä kaupunkilaisilla\nkiire velkoa. Multa osti Sammakkovaaran Hanski lehmän kahdeksantoista\nvuotta sitten enkä ole vielä silmääkään vilauttanut. Sen lehmän\nvasikatkin on syöty. Tottapahan maksaa, kun saa ja muistaa. (Uusi\nsoitto.) No! (Menee perältä ulos, näyttämön takaa.) Ka jopa nyt! Ei, ei\nole kotosalla. Vai että poikki! Ei, ei mene se poikki, ei nyt\nvarsinkaan. (Palaa näyttämölle, kädessään paperi.) No jo nyt piru irti!\nSähkön meinaavat katkaista. Jussi ei ole maksanut sähkölaskua.\n\n_Ella_ (pelästyen). Jottako jäätäisiin pimeään? Maksa pois, maksa pois!\n\n_Matti_. Tietysti maksetaan. (Ottaa rahaa ja pistäytyy näyttämön\ntakana.) No nyt on sekin selvä. Kaksi on pelastettu: sängyt ja valo.\n(Miettien.) Mutta kyllä minä nyt sen ymmärrän, miksi Jussi sanoi olevan\nniin vähän kotosalla. En minäkään viihtyisi...\n\n_Ella_ (haukotellen). Minua tuntuu niin väsyttävän. Tekisi mieli ottaa\nettone...\n\n_Matti_. No senhän mamma voi hyvinkin ottaa. Käy tuonne vain Jussin\nhuoneeseen. Siellähän on sekä sänky että sohva. Nukuppa, että jaksat\nillalla huvitella.\n\n_Ella_. No se meidän pappa on nyt ihan villissä.\n\n    (Nousee ja poistuu oikealle.)\n\n_Matti_ (kävellä tassuttelee ja hymyilee itsekseen). Voi Jussi-parka!\n(Uusi ovikellon soitto.) No jo on musiikkia. (Menee perälle varovasti;\nnäyttämön takaa.) Päivää, onko teilläkin lasku?\n\n_Aura_ (näyttämön takaa). Ei, ei! (Tulee näyttämölle.) Kas, eikö Anni\nolekaan kotona?\n\n_Matti_ (palaa). Ei, ei ole Annia eikä Jussia. Ihan olen orpona.\n(Epäröiden.) Kukas neiti on, jos saan kysyä? Sukulaisiako, vai?\n\n_Aura_ (veitikkamaisesti). Ei, ei, tuttavia vain. Mitäs te puhuitte\nlaskusta?\n\n_Matti_ (salaperäisesti). Niin, katsokaas, äsken juuri kävivät\nhakemassa maksua makuuhuoneen kalustosta. Uhkasivat viedä pois.\n\n_Aura_. Ja te?\n\n_Matti_. Minäkö? Maksoin tietysti. Eihän sitä miten kalustoa pois\nviedä. Minäkin olen täällä. Ja sitten käytiin sähkölaskua perimässä.\nVirran uhkasivat katkaista.\n\n_Aura_ (huvitettuna). Ja te maksoitte?\n\n_Matti_. Tietysti. Selvällä rahalla. Kaipahan Jussi maksaa.\n\n_Aura_ (yrittäen nauraa, mutta tukahduttaen). Hm... Niin, no...\n\n_Matti_ (tiukasti). Mitä tuo on? Suu puhtaaksi. Eikö Jussi maksaisi?\n\n_Aura_. Anteeksi, mutta kuka te olette?\n\n_Matti_ (kiireesti, sipaisee kättään sivuun, ojentaa sen). Kas, kun ei\ntullut esiteltyä: Matti Paiste, nahkurimestari Akonpohjasta,\nmaanviljelijä ja tilanomistaja, köyhäinhoitolautakunnan varajäsen ja\nentinen lautamies.\n\n_Aura_ (alentuvasti, mutta herttaisesti). No se oli selvä esittely.\nMinä olen Aura Ouru, näyttelijätär. Ehkä tunnette nimeni?\n\n_Matti_. En, en, en minä tunne. Näyttelijätär? Mitäs te näyttelette?\n\n_Aura_. Milloin mitäkin. Minä olen filmissä... elokuvissa.\n\n_Matti_ (siirtyy pelästyneenä hiukan sivummalle). Elo... kuvissa...\nvilmissä... tuota noin... (Katselee häntä.) Mutta kyllä te sittenkin\nnäytätte... tuota...\n\n_Aura_. Miltä? (Keimailevasti.) Ihanko kauniilta?\n\n_Matti_ (hämillään). Kauniiltapa kauniilta, tietysti. Mutta kun minulle\non kerrottu ja olen lukenutkin, ihan lukenut, että ne vilmitytöt siellä\nelokuvissa ovat... hm, tuota... liian vallattomia, tuota. (Kiireesti.)\nMutta ette te tietystikään, ette te...\n\n_Aura_ (nauraen). Voi teitä, te olette kultainen ukkeli!\n\n_Matti_ (pelästyen). So, so! Minulla on muija tuolla.\n\n    (Viittaa oikealle.)\n\n_Aura_. En minä aio teitä valloittaa. Mutta kyllä oli kilttiä, että\nmaksoitte herra Pyylteen laskut. Hänellä on vaikeat ajat.\n\n_Matti_. Vai niin. Ihanko jo uhkaa konkurssi?\n\n_Aura_. Hän on jo konkurssissa, hänen avioliittonsa nimittäin.\n\n_Matti_. Tuota...\n\n_Aura_. Niin, avioliittokassassa ei ole mitään.\n\n_Matti_. Soo-o.\n\n_Aura_. Te olette tietysti hänen ystävänsä.\n\n_Matti_. Varmasti. Hänen isänsäkin ystävä.\n\n_Aura_. Niin, hän aikonee erota.\n\n_Matti_. Mistä, liikkeestä?\n\n_Aura_. Vaimostaan. Häntä jo kierretään.\n\n_Matti_, Ettäkö Jussi aikoo jättää korean eukkonsa? Johan on hullu.\nKorea ja hyvätapainen, minkä minä olen ennättänyt nähdä. Kierretään?\nKukas Jussia kiertää?\n\n_Aura_. Tämä on nyt vain kahden kesken. (Kuiskaten.) Heillä on yhteinen\nasianajaja, muuan neiti Harakka. Se.\n\n_Matti_. No onkin Harakka. Liekö rikaskin?\n\n_Aura_. Aika varakas.\n\n_Matti_. Ja tietysti vanhapiika?\n\n_Aura_. Kyllähän... vaikka ei hän nyt ihan vanhakaan ole...\n\n_Matti_. Liekö koreakin?\n\n_Aura_. En minä osaa sanoa...\n\n_Matti_. Vai niin, vai sellaista Jussi aikoo. Ka, onpahan se oikeastaan\nhänen oma asiansa. Mutta kuitenkin... Ja kun kerran minä olen täällä!\nHm, hm. (Äkillisesti, tiukasti.) Ei suinkaan vain neiti ole pihkassa\nJussiin?\n\n_Aura_ (pelästyen). Minäkö? En, en...\n\n_Matti_ (miettivästi). Niin, niin, ei kai. Minä olen kuullut, että\nvilmitytöt menevät vain miljonäärien kanssa naimisiin.\n\n_Aura_. Harvassa täällä on miljonäärejä. Eikä kukaan niistäkään kosi.\n\n_Matti_. Välipä sillä. Teillähän on tietysti suuret tulot.\n\n_Aura_. Vähemmän kuin teillä. Minun elämäni on viheliäistä...\n\n_Matti_. Vai niin, vai niin. Ei taitaisi olla mitään vastaan, vaikka\nmenisi naimisiin puolimiljonäärinkin kanssa?\n\n_Aura_ (reippaasti). Ei, ei yhtään. Kunhan sillä puolimiljonäärillä\nolisi toisen puolen arvosta näköä ja kokoa ja... rakkautta.\n\n_Matti_ (reippaasti). Se on tietty. Minä kyllä tiedän oikean miehen. Se\non ihan hulluna taiteilijoihin...\n\n_Ella_ (tulee vasemmalta). Voi, Matti, olin ihan unohtaa. Minun...\n(Huomaa Auran.).... tuota...\n\n_Matti_ (Auralle). Tässä on meidän mamma ja hyvä mamma onkin...\n(Ellalle.) Ja tämä tässä on neiti Ouru, ihan kunnollinen\nnäyttelijätär...\n\n    (Ella ja Aura tervehtävät.)\n\n_Ella_. Niin, etkö sinä Matti lähtisi minun kanssani kaupungille...\n\n_Matti_. Ahaa, ostoksille! Kyllä meidän mamma tunnetaan. En, en\nlähde... väsyttääkin niin, se aamiainen, ja laiskottaa... Mutta jos\nneiti Ouru...\n\n_Aura_. Mielelläni. Minulla on kyllä aikaa. Minun olisi tavattava\nAnnia.\n\n    (Nousee.)\n\n_Ella_ (ilahtuneesti). Jos vain neidille sopii...\n\n    (Menevät perältä.)\n\n_Matti_ (edellisten mentyä viittoo jälkeen käsillä iloisena ja\nilkikurisena, huokaa syvään helpotuksesta, asettuu mukavaan asentoon ja\nyrittää nukkua. Ovikello soi). Perhana! (Menee varovasti perälle ja\npalaa Kazzin kanssa, joka on hyvin peloissaan.) No, onkos teillä lasku?\nAntaa tulla vain.\n\n_Kazzi_ (katsellen ympärilleen). Ei suinkaan herra Pyylle ole kotona?\n\n_Matti_. Ei, ei ole. Onko asiaa?\n\n_Kazzi_ (hypähtää melkein). Ei, ei ole, ei suinkaan. Onko rouva kotona,\nrouva Pyylle?\n\n_Matti_. Ei, ei ole. Onko hänelle asiaa?\n\n_Kazzi_. On, on... ei, ei ole asiaa, ei.\n\n_Matti_ (katselee häntä hetkisen). Kukas te oikein olette? Teillä ei\nole mitään asiaa ja kuitenkin tulette? (Huutaa.) Häh?\n\n_Kazzi_ (pelästyen). Niin, niin, ei ei... (Pyyhkii hikeä otsaltaan.)\nMinä olen johtaja Kazzi Jammer, muotiaitan johtaja.\n\n_Matti_. Ahaa, konkurssiloppuunmyynti ja muuta sellaista...\n\n_Kazzi_. Ei, ei, muotiaitta... Minä tunnen rouva Pyylteen... Ah, hän on\nkaunis rouva...\n\n_Matti_. Mitäs se teille kuuluu, kaunisko vai kamala? Häh? Ja asia?\n\n_Kazzi_. Niin, katsokaas, minä tarjosin rouvalle tänään paikkaa...\nfilmiin, elokuviin... ja maksoin...\n\n_Matti_ (jäätävästi). Vai niin, vai _vilmiin_. No, ja entä sitten?\n\n_Kazzi_. Ja... ja... sitten... sitten herra Pyylle ei tykännyt siitä...\n\n_Matti_. En minäkään olisi tykännyt, jos joku olisi pyytänyt Ellaa\nvilmiin näyttelemään... No?\n\n_Kazzi_. Ja sitten herra Pyylle muuttui brutaaliksi...\n\n_Matti_. Pur... purta... Mitä se on?\n\n_Kazzi_ (näyttäen havainnollisesti). Näin, hän tarttui minua näin... ja\nsitten hän puhui pahoja sanoja ja sitten... sitten hän raahasi minut\nulos... noin.\n\n    (Näyttää kaikki.)\n\n_Matti_ (hörähdellen). Vai niin teki Jussi... no, ja entä sitten?\n\n_Kazzi_. Ja... ja... minä menin pois... Mutta, mutta... Kuka te olette?\n\n_Matti_. Jaa että minäkö? Nahkuri, karvari... vasikannahkoja ja\nlehmännahkoja ja kissannahkoja... Niin, kissannahkoja. Eikö johtaja\nosta kissannahkoja? Niistähän saa vaikka minkä elävän nahkoja, vaikka\nsoopelia, kirjavista kissoista ainakin.\n\n_Kazzi_. Mutta, tuota... oletteko herra Pyylteen sukulainen?\n\n_Matti_. Enemmän, enemmän, minä olen hänen ystävänsä... hänen isänsäkin\nystävä... nahkurimestari Matti Paiste Akonpohjasta. No?\n\n_Kazzi_. Eikö herra nahkamestari ole nähnyt täällä jotakin salkkua,\npientä mustaa salkkua? Sellaista pussia? Minä... minä unohdin sen\ntänne... niin, kun herra Pyylle tuli vihaiseksi ja brutaaliksi.\n\n_Matti_. En, en ole nähnyt.\n\n_Kazzi_ (tarttuen päähänsä). Voi, voi! Se on tärkeä salkku. Koko minun\nelämäni riippuu siitä salkusta...\n\n_Matti_. Vai siitä se roikkuu...\n\n_Kazzi_. Siitä, siitä... Herra kissannahkamestari... voisinko minä...\nsallisitteko, että minä... antaisitteko, että minä... etsisin, onko se\nsalkku täällä? Voi hyvä kissannahkamestari, minä ostan tusinan nahkoja,\njos annatte?\n\n_Matti_. Hehheh, kunhan tässä ei vain olisi koira haudattuna?\n\n_Kazzi_. Ei, ei mitään koiraa, ei pientä sylikoiraakaan. Minä olen\nrehellinen mies. (Lyö rintaansa.) Rehellinen mies, herra nahkamestari.\n\n_Matti_ (ratkaisevasti). Etsikää! Joutuin! Mutta minä seuraan\netsintää...\n\n_Kazzi_ (alkaa liehua näyttämöllä, pistäytyy vasemmalla ja oikealla,\nMatin seuratessa koomillisen tärkeänä ja valppaana hänen jokaista\nliikahdustaan.) Ei, täällä ei ole... eikä täälläkään! Minun salkkuni...\nminun tärkeä salkkuni! Voi, Zebulon!\n\n_Matti_. Ja Dan ja Naftali. (Kello soi.)\n\n_Kazzi_ (jäykistyen pelosta paikalleen). Herra Pyylle! Zebulon! Minä\nolen hukassa. Minä pelkään! Voi hyvä nahkamestari, minä ostan kaksi\ntusinaa kissannahkoja, jos annatte minun piiloutua. Vain hetkeksi, että\npääsen ulos... Herra Pyylle murskaa minut, hän nitistää minut...\nminulla on vieläkin korva kipeänä...\n\n_Matti_ (yhtäkaikkisesti). Loittone sitten ja nopeasti! (Osoittaa\nvasemmalle.) No, ala laputtaa! (Kazzi häviää vasemmalle varpaillaan\njuosten.) Katsotaanhan, herra Iskarjotti!\n\n    (Menee perälle ja palaa Keijun kanssa, jolla on\n    edelleen salkku kainalossa.)\n\n_Matti_. No, neidillä on kai laskuja?\n\n    (Ottaa esille lompakkonsa.)\n\n_Keiju_. Kuinka niin? Anteeksi, kuka olette?\n\n_Matti_ (jäykästi). No kukas te itse olette?\n\n_Keiju_. Minä olen neiti Harakka, asianajaja ja tämän perheen asioitten\nhoitaja.\n\n_Matti_. Ahaa! (Katselee häntä.) Vai Harakka! (Mahtavasti.) Minä olen\nnahkurimestari Matti Paiste, Jussin ystävä ja hänen isänsäkin ystävä.\nVai on neiti, oikein asianajaja? Hm, en minä vielä ole sattunut\nnäkemään housuttomia atvokaatteja.\n\n_Keiju_. Minä olen lakitieteen kandidaatti.\n\n_Matti_ (tuttavallisesti). No sitten minä tarjoan heti neidille yhden\njutun ajettavaksi. Siellä meillä, Akonpohjassa, riitelee nyt muuan\nneiti itselleen miestä...\n\n_Keiju_. Hyvä mestari, niinä...\n\n_Matti_. Antakaapa kun minä puhun. Niin, se riitelee miestä.\nKaksitoista vuotta sitten se meni kihloihin ja pysyi kihloissa. Sillä\noli näet uskollinen luonnonlaatu. Ja sulhanenkin pysyi. Mutta sitten\nsille neidille sattui onnettomuus: se laitatti tukkansa kaupungissa, ja\ntukka lähti pois. Siitä tuli kaljupäinen morsian. Ja silloin sen\nsulhasen rakkaus loppui siihen, heti paikalla. Purki kihlauksen, vaikka\noli antanut naimalupauksen. Jotta mitenkäs tällaisessa paikassa? Se\nneiti on minun sukulaisiani, ja kyllä minä käräjät kustannan. Ottaisiko\nneiti ajaakseen jutun?\n\n_Keiju_. Se on mahdotonta. Minulla on niin paljon työtä.\n\n_Matti_. No onpa yksi, joka ei valita työttömyyttä.\n\n_Keiju_ (kärsimättömästi). Ah, kun herra Pyylle ei tule. Hän lupasi\nolla näinä aikoina täällä.\n\n_Matti_ (salavihkaisesti). Tuota... tietääkö neiti, millaiset välit\nJussilla ja sen eukolla ovat? Minusta ne tuntuvat vähän vinoilta.\n\n_Keiju_ (huoaten). Herra Pyylle on onneton.\n\n_Matti_ (koomillisesti huoaten). Vai niin.\n\n_Keiju_. Niin, minähän tiedän. Hänen vaimonsa ei ole hänelle sopiva.\nVaimo laiminlyö hänet, vaimo on aina ulkona, hän ui, hän kilpailee ja\nhän aikoo filmiin.\n\n_Matti_ (teeskennellyn osaaottavasti). Voi Jussi-parkaa!\n\n_Keiju_. Niin, hänen vaimonsa ei ymmärrä häntä. Herra Pyylle ei voi\nhäiritsemättä antautua taiteelleen...\n\n_Matti_ (vilpittömän hämmästyneesti). Taiteelleen? Mille pirhanan\ntaiteelle?\n\n_Keiju_ (ylevästi). Hän sommittelee taiteellisia luonnenukkeja. Kas\ntässä (ottaa sivusohvalta nuken) on hänen viimeinen luomuksensa --\nBobi!\n\n    (Ojentaa nuken Matille.)\n\n_Matti_ (käsittämättä oikein). Popi! Popi! Jottako... jottako...\nJussiko tämän on ommellut ja laittanut?\n\n_Keiju_. Kyllä.\n\n_Matti_ (on hetken sanattomana, räjähtää sitten valtavaan nauruun). Ei\nmutta... hahhaa... jottako Jussi ompelee nukkeja... aikamies leikkii\nnukeilla... ei, mutta... ja tätäkö ei anneta tehdä rauhassa... (Vajoaa\ntuoliin nauraen.) Ei, kyllä tämä on paras juttu, mitä olen ikinä\nkuullut, ja taitaa olla tosikin. (Kääntyen äkkiä Keijun puoleen ja\nosoittaen päätänsä.) Tuota noin... onko Jussilla jotenkin täällä...\nsahajauhot epäjärjestyksessä?\n\n_Keiju_. Mestari ei käsitä asiaa. Herra Pyylle on hieno taiteilija.\n\n_Matti_. Maksaako hänelle kuka näistä... Popiloista?\n\n_Keiju_. Ei, ei vielä. Hän ei ole tarpeeksi tunnettu.\n\n_Matti_. Varjelkoon! Ei suinkaan pidä tehdäkään tunnetuksi. Hoidetaan\nhänet perheen keskuudessa, se on selvintä. Vai ei maksa! No, selvähän\nse: niin hulluja ei kai ole Pälksaaressakaan. Ja Jussi on konkurssissa?\n\n_Keiju_. Kuka... mistä te tiedätte? Taikka, no niin, te olette hänen\nystävänsä, te saatte tietää: hänen _avioliittonsa_ on konkurssissa, ei\nhän _itse_.\n\n_Matti_. Se on kyllä hepreiskaa minulle, mutta olkoon. Ja mitäs hän\naikonee tehdä?\n\n_Keiju_ (kylmästi). Hän ottaa eron.\n\n_Matti_ (koomillisen auliisti). Niin, niin, selvähän se. Kun on tiukka,\nniin tietysti ero. Ja tietysti uusiin heti. (Äkkiä.) Kuulkaas, neiti\nVaris... tuota, Harakka, ottaisitteko te Jussin?\n\n_Keiju_ (yllätettynä). Minä, minä...\n\n_Matti_ (tyynesti). Niin, niin, te, te. Te ette kai uisi...\n\n_Keiju_ (jyrkästi, paheksuen). En.\n\n_Matti_. Ettekä kilpailisi?\n\n_Keiju_. Mitä ajattelettekaan!\n\n_Matti_. Ja filmiin ei teitä huolittaisikaan.\n\n_Keiju_. Herra Paiste!\n\n_Matti_. Niin, niin! Vai sillä tavalla. Taitaisitte ollakin sopiva\neukko Jussille?\n\n_Keiju_. Herra Paiste, minä pyydän...\n\n_Matti_. Ja teillä kai on rahaakin. Tietysti, tietysti!\n(Yksinkertaisesti.) Mutta huoliikos Jussi teistä?\n\n_Keiju_ (nousten seisomaan, suuttuneena). Tämä on sopimatonta. Minä en\npuhu mitään.\n\n_Matti_ (hyväntahtoisesti nauraen). Ei tarvitsekaan. Kyllä sen näkee,\nettä olette pihkassa Jussiin, eukolliseen mieheen... Heheh, mitäs laki\nsanoo?\n\n_Keiju_ (polkien jalkaa). Minä en siedä tätä enää, en.\n\n_Matti_. Älkää vain suuttuko, leikkiä tämä on, leikkiä. Näkeehän sen.\nMoititte Jussin eukkoa ja kiitätte Jussia. Kyllä minä sen taudin\ntunnen. Vai sellainen on Jussin eukko? Hohhoo!\n\n_Keiju_ (kiivastuneena). Niin, eikä siinä kaikki. Hän antaa itseään\nliehitellä... Muuan juutalainen Jammer (Matti säpsähtää ja vilkaisee\nvasemmalle) on nyt hänen kintereillään...\n\n_Matti_. No sen minä ymmärrän. Juutalaista ei olekaan helppo karistaa\nkintereiltään. Kerran minä olin ostamassa itselleni palttoa muutamalta\njuutilta, niin eikös tämä tullut kaksi kadunväliä perässäni ja alensi\nhintaa joka kymmenen askeleen päästä... Juoksemaan minun täytyi lähteä,\nmuutoin se olisi kohta antanut sen ilmaiseksi... (Sävyä muuttaen.) Vai\nniin on asiat: Jussilla on asianajaja, rouvalla juuti, ja herra ja\nrouva yhteisesti ovat konkurssissa, mutta herra yksityisesti ei ole....\nHohhoo, kylläpä on sekava asia...\n\n_Keiju_ (kiivaasti). Minä en ole kenelläkään.\n\n_Matti_ (tyynesti). Mutta halu olisi päästä... Niin, niin. Ja Jussi,\njoka oli niin topakka poika ja ahkera ja järkevä! Sitä onnisti liian\nhyvin kaupoissa, siinä se. Rikkaus ja laiskuus! Luonnenukkeja! Hahhaa!\n(Nauraa.) Ei, kyllä tässä on pappa Paisteen ryhdyttävä toimiin. Ja\nnimensä on muuttanut. Pyylle, Pyylle! Ja Tson, Tson! Ja eukko on muka\nÄni! No jo on! Kyllä se rikkaus ja laiskuus monta teettää!\n\n_Keiju_ (kävelee kiivaasti edestakaisin). Te ette tätä ymmärrä...\n\n_Matti_. En, en ymmärrä enkä tahdokaan ymmärtää. Minä ymmärrän\nvasikannahkoja ja lehmännahkoja ja koirannahkoja ja kissannahkoja,\nminä. Ja parkitsemista ja muokkaamista, ja ukkivissi olen siitä, että\nJussi ja sen eukko ja koko tämä seurakunta pitäisi pistää parkkitiinuun\nja liottaa ja parkita ja muokata, niin eiköhän tästä vielä sellaista\ntoisluokkaista varsinahkaa sukeutuisi. Hyvää pohjanahkaa ei missään\ntapauksessa... Ja me kun tultiin mamman kanssa huvittelemaan! Jopa!\n(Sävyä muuttaen.) Tekös sitä olette tiliä pitänyt?\n\n_Keiju_. Minä. Täällä on kaikki paperit.\n\n    (Osoittaa salkkuaan.)\n\n_Matti_. Niitähän olisi hauska vilkaista.\n\n_Keiju_. Ne ovat perhesalaisuus.\n\n_Matti_. Niinpä kai, eivät ne sotasalaisuuksia sentään liene.\n\n_Keiju_ (äkkiä, kiihkeästi). Voi, hyvä mestari, te ette ymmärrä, kuinka\nminä tahtoisin pelastaa herra Pyylteen... Hän ansaitsisi parempaa...\nHänen taiteellinen työnsä... hänen lahjansa...! Hänellä pitäisi olla\njoku, joka hänestä huolehtisi...\n\n_Matti_. Lapsenlikkako?\n\n_Keiju_ (kuin ei olisi kuullut). Joka hoitaisi hänen asiansa... olisi\nhänelle hellä... olisi hänen luonaan... häätäisi maalliset murheet...\n(Kuuluu ääntä ja askelia perältä.) Voi!\n\n_John_ (tulee perältä). Iltapäivää! Minä myöhästyin hiukan. Kas,\noletteko tulleet tutuiksi jo?\n\n_Matti_. Varmasti. Neiti Korppi... tuota, Harakka kertoi juuri, että\nsinulta puuttuu rahaa, rakkautta ja rauhaa... Rrrr!\n\n_Keiju_ (kärsimättömästi). Teidän maaseutuystävänne on hyvin omituinen.\n\n_Matti_ (kääntyy mennen oikealle). Nyt minä lähden kaupungille. Muutan\nvain kengät jalkaani. Näkemiin! Tulen ihan kohta.\n\n_John_. Mitäs sinä kaupungille?\n\n_Matti_. Ostamaan sydämenvahvistustippoja, aivopalssamia ja ymmärryksen\nlinjamenttia! Terve!\n\n    (Poistuu oikealta.)\n\n_John_ (Keijulle). Mitä tuo tarkoitti?\n\n_Keiju_ (koettaen hymyillä mielistelevästi). Herra Paiste on hyvin\nhäikäilemätön ja hyvin... hyvin terävänäköinen...\n\n_Matti_ (tulee oikealta ja ojentaa papereita Johnille). Kas tässä:\nmakuuhuoneen kalusto ja sähkö! Terve!\n\n    (Poistuu oikealta.)\n\n_John_ (vilkaisee papereita). Laskuja! Maksettuja laskuja! Matti!\nTietääkö... tietääkö hän?\n\n_Keiju_. Kyllä, liiankin paljon.\n\n_John_ (häkeltyneenä). Konkurssin?\n\n_Keiju_. Sen ja muutakin.\n\n_John_. Että minä ja Anni....\n\n_Keiju_. Sen ja muutakin.\n\n_John_. Että minä... valmistan nukkeja?\n\n_Keiju_. Niin, ja muutakin.\n\n_John_. Nauroiko hän?\n\n_Keiju_. Hän hirnui.\n\n_John_ (katkerasti). Sen minä kyllä uskon.\n\n_Keiju_. Mitä... mitä mieltä te olette esityksestäni?\n\n_John_ (koomillisen synkästi). Minä eroan. Anni aikoo esiintyä Jammerin\nreklaamifilmissä... Sitä minä en siedä.\n\n_Keiju_ (innokkaasti). Ei teidän tarvitsekaan. Minä järjestän eronne.\nTeidän on muodostettava elämänne uudelleen.\n\n_John_. Jottako mentävä uusiin naimisiin?\n\n_Keiju_. Niin, uuteen, onnelliseen avioliittoon.\n\n_John_ (edelleen synkästi). Niin kai. En minä osaa olla yksinäni.\n\n_Keiju_ (huokaa syvään). Ah, sen minä ymmärrän. Kirjoittakaa,\nkirjoittakaa, minulle asianajovaltakirja. Kas tässä on kaavakkeita.\n(Ottaa salkustaan papereita, ja John kirjoittaa.) Kas niin! Kiitos.\n(Huokaa.) Minä ymmärrän teidät. Yksin ei ole hyvä olla. Minä tiedän,\nmiltä se tuntuu. Ah, minä olen ollut yksin. Minulla on ollut\nmenestystä, minä olen ansainnut, minä olen rikas. Minun älyäni\nylistetään, minä saan tärkeitä tehtäviä. Ja sittenkin minä olen yksin\nja onneton. Minä... minä olen rakastava, hellä nainen, ja minä kaipaan\nkotia ja miestä, jota voin hoivailla, ja... ja...\n\n_John_ (kiireesti, hieman peräytyen). Niin, niin, tietysti... jos niin\non, niin tehän kyllä saatte miehen... tehän olette henkevä ja älykäs ja\nrikas... Minä... minä...\n\n_Keiju_ (riehaantuen, heittäytyy äkkiä Johnin kaulaan, nopeasti,\nintohimoisesti). Niin, niin, sinä, sinä... Minä tiesin sen, että\nsinä... sinun ei tarvitse kysyä... minä luen sinun silmistäsi... sinä\nrakastat minua... niin, niin... (raukeasti) ja minä rakastan sinua.\n\n_John_ (avuttomana, peloissaan). Minä... minä...\n\n_Keiju_ (kiihkeästi). Niin, sinä, sinä... Sinua minä olen ajatellut jo\npitkään, sinä olet niin kultainen ja herttainen... Minä järjestän\nmeidän molempien elämämme ja sitten saa John rauhassa laitella\nBobeja ja Babyjä... Ja me menemme oikeaan avioliittoon, emme\ntoveruusliittoon... Oi, John, minä olen niin onnellinen...\n\n_John_ (Keijun puristuksessa, koettaen varovasti irtautua). Mutta,\nmutta... jos... vaikka... ehkä... minä... tuota...\n\n_Keiju_ (peittää hänen suunsa kädellään). Ei mitään, ei mitään! Ollaan\nvain onnellisia... niin, pelkästään onnellisia... Oi, John, tämä oli\nyllätys, tämä oli odottamatonta...\n\n_John_ (heikosti). Niin oli... odottamatonta... (Muistaen, pelästyen.)\nMutta jos Anni näkee! Anni on kauhean mustasukkainen nyt teille...\n\n_Keiju_ (rohkeasti). Minä en pelkää mitään sinun rinnallasi...\n\n_John_. Mutta minä pelkään... ei mitään skandaalia... (Kolinaa perältä,\nkuiskaten.) Se on Anni! Pois! Voi, minne... mitä? Tuonne!\n\n    (Työntää Keijun oikealle. Keijulta jää salkku papereineen\n    pöydälle. John tempaa sen ja työntää sivusohvan alle.)\n\n_Annie_ (tulee perältä, seisahtuu taka-alalla). Kuka täällä oli?\n\n_John_. Täälläkö?\n\n_Annie_. Niin, täällä?\n\n_John_ (koettaa olla huolettoman näköinen). Täällä ei ollut ketään\ntai... niin, oli, oli... minä olin...\n\n_Annie_ (tutkivasti). Mutta ethän sinä yksinäsi puhunut?\n\n_John_ (koettaa kiskoa kaulustaan väljemmälle). Minä... minä se puhuin,\nyksinäni... niin, niin, ihan yksinäni... minulle on tullut sellainen\ntapa... yksinäisyydessä... niin, niin...\n\n_Annie_ (poistuu vasemmalle. Hetken kuluttua kuuluu pelästyksen\nkirkaisu, joka ikäänkuin katkeaa; sitten Annie ilmestyy takaisin hyvin\nhämillään ja peloissaan). Oh, kuinka pelästyin!\n\n_John_ (on rynnännyt vasemmalle, Annien edessä). Mitä sinä niin\nkamalasti kirkaisit?\n\n_Annie_. Siellä... siellä oli... aave... tuota... hiiri... ei, kun\nhämähäkki... hämähäkki, niin, niin, hämähäkki...huh, kuinka pelästyin,\netten osaa edes puhua. --\n\n_John_. Se hämähäkki on tapettava.\n\n    (Aikoo mennä vasemmasta ovesta.)\n\n_Annie_ (asettuu eteen). Ei, ei... ei tapeta... ei, minä kuulun\neläinsuojeluyhdistykseen... en minä pelkää... hämähäkit tuottavat\nonnea...\n\n_John_. No, anna kun minäkin vilkaisen sitä hämähäkkiä.\n\n_Annie_. Ei, ei, se on jo ehtinyt mennä piiloon... Mutta, John, sinulla\non eaudecologne'ia! Se virkistää minua!\n\n    (Menee oikealle, John hyppää kerkeästi eteen).\n\n_John_ (hätäisesti). Ei, ei, kyllä minä tuon, ei sinun tarvitse\nvaivautua... hetkinen vain, minä kyllä... (Livahtaa oikealle ja tuo\npienen pullon, jonka ojentaa Annielle. Annie kostuttaa otsaansa, John\nseisoo oven edessä ja pyyhkii tuskanhikeä.) Huhhuh, kuinka täällä on\nkuuma. Minne me menemme tänäiltana vieraitten kanssa?\n\n_Annie_ (kuin poissaolevana). Niin, menemme... Kyllä me menemme. (Kuin\nheräten.) Mutta me eroamme...\n\n_John_ (jyrkästi, katkerasti). Kyllä, me eroamme. Mutta vasta sitten\nkuin vieraat ovat lähteneet. Siihen asti tehkäämme aselepo.\n\n_Annie_. Mutta ei päivääkään kauemmaksi.\n\n_John_ (juhlallisesti). Ei päivääkään. Mutta nyt, ei mitään skandaalia.\n\n_Annie_ (hermostuneesti). Ei, ei mitään. (Kuuluu melua perältä.) Nyt\ntulevat jo.\n\n_Iisak_ (syöksyy perältä, pysähtyy töksähtäen, hätäisesti). Onko hen\ntäällä? Mi te? Ah, hhyvä ilttaa! Antteks, antteks, onkkos härrä johtaja\nJammer täällä?\n\n_John_ (hirmustuen). Kuka... kuka täällä?\n\n_Iisak_. Härrä johtaja Jammer. Henen piti olla täällä, hen tulla\ntapaamaan kaunista frouvaa, joo. Meill olla yks hhyvin kiire afääri...\ngeshäfti... kaikki riippuu siitä... onks härrä johtaja...?\n\n_John_ (astelee uhkaavan tyynesti Iisakin luo). Pitikö johtaja Jammerin\ntulla tapaamaan kaunista rouvaa tänne? Rouva Pyyllettäkö?\n\n_Iisak_. Juu, juu, Pjylle, Pjylle... onks härrä johtaja täällä?\n\n_Annie_ (on seurannut tuskastuneena keskustelua). Ei, ei, hän ei ole\ntäällä eikä ole ollutkaan. Eikä hänen pitänyt tullakaan tänne...\n\n_John_ (on tullut aivan Iisakin luo). Kukas te olette?\n\n_Iisak_. Mine olla Iisak Levison, härrä Levison. Liigemies, härrä\njohtajan gumbbani... Onks härrä johtaja täällä?\n\n_John_ (karjaisten). Ei, ei ole! Mitäs hittoa teillä täällä on\ntekemistä? Onkos tämä mikä narinkka, mikä juutipörssi, vai? Ulos!\n\n_Iisak_ (pelästyen). Voi, hhyvä härrä, mine menen... mine menen... mine\nviggelästi menen... (Poistuu kiireesti.) Voi, voi minu gumbbani Jammer,\nKazzi Jammer... me olla hukassa... jos mine ei löydä dover Kazzia...\n\n_John_ (myrkyllisesti). Vai niin, vai Jammeria etsitään täältä!\n\n_Ella_ (tulee Auran seuraamana, ilahtuneesti). Joko te olette tulleet?\nVoi, voi, kuinka on koreita kauppoja! (Huokaa.) Kun olisi oikein\nmiljonääri, niin ostaisi kaikki.\n\n_Annie_. Niin, rouva Paiste, ehkä sellainen tuntuu vaihtelulta...\n\n_Ella_. Rouva! Mikäs rouva minä olen. Täti minä olen ja Ella. Ei\nhuolita ruveta haukkumaan toisiamme...\n\n_Matti_ (tulee Topin seuraamana). Ei, ei haukkumaan varsinkaan... Tässä\nminulla olisi uusi vieras. Se on kovasti kainoluontoinen, mutta se ei\nmerkitse mitään, kun minä olen matkassa. (Tärkeästi.) Tämä on se Topi\nHeiskanen sieltä Akonpohjasta, kanalanomistaja. Sillä on kaksituhatta\nkanaa ja kaksisataa kukkoa ja sitä sanotaan tavallisesti Tipu\nHeiskaseksi.\n\n_Topi_ (hyvin arka ja kömpelösti käyttäytyvä nuorukainen, kokonaan\nhämillään). Mutta... tuota... setä...\n\n_Matti_. Älä huoli. (Esittelee koomillisen mahtavasti.) Tässä on korea\nrouva Pyylle ja tässä hänen ukkonsa, Jussi Pylkkänen... (Hymähtäen,\nmerkitsevästi.) Tässä on neiti Ouru, filminäyttelijätär...\n\n_Topi_ (sopertelee jokaisen esittelyn jälkeen). Hauskaa... erittäin\nhauskaa tutustua... minä tuota...\n\n    (Jää seisomaan neiti Ourun luo.)\n\n_Aura_ (vilkkaasti). Ah, kaksituhatta kanaa! Kuinka mielenkiintoista!\n\n_Topi_ (avuttomasti). Niin, juuri niin, äärettömän mielenkiintoista...\ntuota, te olette... tuota... neiti on... tuota, filminäyttelijätär...\n\n_Aura_ (armollisesti). Niin, olen antautunut taiteen palvelukseen...\n\n_Topi_. Minä... minä... minä myös rakastan taidetta... minä\nharrastankin sitä... tuota... soitan bassotorvea... tuota...\n\n_Matti_. No annetaanhan olla nyt bassotorvien... (Istuutuu sohvalle ja\nsattuu vilkaisemaan taakseen, huomaten Keijun salkun, säpsähtää.) Tuota\nnoin, hm... (Kovemmalla äänellä.) No, Jussi, joko sinulla on\niltaohjelma meitä varten valmis? Me lähdemme huvittelemaan, kaikki...\nneiti Ouru tulee tietysti mukaan... kyllä Topi pitää teistä huolta...\nhän on tottunut kanoja hoitamaan...\n\n_Topi_ (kiireesti). Olen minä tottunut... kyllä minä hoidan...\n(Kumartaa.) Jos neiti antaa luvan...\n\n_Aura_ (teennäisen väsyneesti). Oh, minä olen kyllä hiukan väsynyt\njuhlimiseen, mutta näin ollen... minä suostun...\n\n_Matti_ (on varoen keinotellut salkun takkinsa alle). Tuota noin...\nJussi... ajatteleppa nyt ohjelmaa... minä vilkaisen hiukan tätä\nihmeellistä huoneistoa...\n\n    (Menee vasemmalle.)\n\n_Annie_ (pelästyneenä). Voi ei, herra Paiste, ei mitenkään... minulla\non huoneeni niin kauheassa epäjärjestyksessä...\n\n    (Asettuu eteen.)\n\n_Matti_. Ei se mitään merkitse, kyllä minä olen Ellan kanssa jo\ntottunut...\n\n_Annie_. Ei, ei, hyvä mestari...\n\n_Matti_ (kääntyy oikealle). No, olkoon, menen tänne Jussin\nhuoneeseen...\n\n_John_ (pelästyneenä). Ei, ei... minä... tuota... äsken kaadoin sinne\nlattialle myrkkyä... vahingossa... nyt siellä on ikkunat auki... sinne\nei voi mennä...\n\n_Annie_ (säpsähtäen). Myrkkyä!\n\n_Ella_ (pelästyneenä). Myrkkyä! Siellä on minun korini...\n\n_John_ (tempaa nenäliinan ja painaa sen kasvoilleen, hätäisesti).\nOdottakaa! Minä käyn sen noutamassa. (Syöksyy nopeasti oikealle ja\npalaa raahaten pärekoria. Sulkee oven.) Tässä se on...\n\n_Matti_ (innokkaasti, pidellen toisella kädellään salkkua takin alla,\ntoisella tarttuen koriin). Kyllä minä... minä vien sen eteiseen...\n(Tempaa korin väkisin Johnilta ja raahaa sen perältä ulos. Palaa sitten\nilman salkkua.) Huh! No, mamman tavarat on pelastettu myrkyltä...\n\n_John_ (pyyhkien hikeä, hätäisesti). Ja nyt lähdetään...\npäivälliselle... ja sitten muualle...\n\n_Annie_ (kuin edellinen). Niin, niin, kiireesti... minä olen ihan\nkuolemaisillani nälkään...\n\n_Ella_ (hiukan estellen). Mutta minun pitäisi hiukan laittautua...\n\n_Annie_ (kiireesti). Ei, ei, kyllä täti kelpaa... mehän olemme\nyksinkertaisia... vielä tässä laittautua...\n\n    (Tarttuu Ellan käsipuoleen ja alkaa vetää häntä perälle.)\n\n_Matti_ (on touhunnut kauluksensa järjestämisessä, vilkuu vasemmalle).\nJoo, joo... lähdetään... päivälliselle ja illallisille ja muualle...\nkyllä, kyllä... No, Tipu ja neiti!\n\n_Aura_ (nyökäyttää päätänsä). Kyllä... kyllä...\n\n_Topi_ (nyökkää ihan samoin). Kyllä... kyllä...\n\n    (Menee Auran kanssa perältä, Annie ja Ella seuraavat,\n    viimeisinä Matti ja John.)\n\n_Matti_ (osoittaa Johnia menemään ensin). No, isäntä ensin!\n\n_John_ (estellen). Ei mitenkään! Vieras ensin!\n\n    (Kursailevat hetkisen ja menevät sitten yhtaikaa, luoden\n    kumpikin salavihkaisen katseen, Matti vasempaan, John oikeaan.)\n\n_Ella_ (näyttämön takaa). Ja ovi on suljettava... pantava lukkoon...\nminä kyllä panen....\n\n_John_. Ei se ole välttämätöntä...\n\n_Ella_. On varmasti.\n\n    (Hiukan melua, joka häipyy.)\n\n_Kazzi_ (pilkistää varovasti vasemmalta ja hiipii perältä ulos,\nnäyttämön takaa). Voi Zebulon!\n\n_Keiju_ (tulee oikealla, hiipii perälle, mutta hiljaa kirkaisten\njuoksee takaisin oikealle, vilkaistuaan pöydälle ja nähtyään salkkunsa\nkadonneen). Salkkuni!\n\n_Kazzi_ (tulee näyttämölle haroen epätoivoissaan tukkaansa). Ovi\nkiinni, ovi kiinni! Ah, Zebulon! (Tarttuu puhelimeen.) 11 38! Joo, juu,\nkolme kahdeksan! Onko Iisak! Pyytäkää, pyytäkää! Eikö? Juuri tulee.\nMinä odotan, minä odotan... (Hyppelee hermostuneena kuulotorvi\nkädessään.) Ah, sinäkö, Iisak? Minä olen täällä, Kazzi... niin, niin...\nKuule... Mitä, Steinbock konkurssissa... Ah, Zebulon! Kuule, minä olen\ntäällä... johtaja Pyylteen luona... minut on suljettu sisään... minä en\nlöydä salkkuani... ymmärrätkö, en löydä... tule, rakas Iisak, tule\nauttamaan... avaa vaikka keittiönovi... vaikka tiirikalla... tai\nväärällä avaimella... minun täytyy päästä pois... ja minä rupean\netsimään nyt salkkuani... Ah, Zebulon... minä en ehdi nyt kaikkea\nselittää... joudu, rakas Iisak, riennä, juokse, kiiruhda... minä\nodotan... tule, tule... (Asettaa kuulotorven paikoilleen ja vaipuu\nväsyneenä istumaan.) Ah, Zebulon...\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS\n\n\n    Näyttämö puolihämärässä, ikkunoista lankeaa valo yli näyttämön.\n\n_Keiju_ (tulee oikealta kääriytyneenä laajaan valkoiseen vaatteeseen,\nhiipii varovasti näyttämöllä, etsiskelee kaikkialta kuulostellen\nja pysähdellen, näkee vasemman oven liikahtavan ja pysähtyy\nliikkumattomaksi seinää vasten vasemmalla valojuovan ulkopuolella).\n\n_Kazzi_ (tulee vasemmalta ja hiipii melkein keskelle näyttämöä Keijua\nnäkemättä. Keiju liikahtaa hiukan, Kazzi huomaa ja kirkaisee syösten\nsuinpäin oikealle). Hhaa-aamu... rosvo...\n\n_Keiju_ (kauhuissaan). Oi-voi! Murtovaras!\n\n    (Kiertää pöydän taa.)\n\n_Kazzi_ (jää toiselle puolelle, tekee yrityksen päästä vasemmalle,\nKeiju lähtee myös liikkeelle, kiertävät pöytää, kunnes Kazzi äkkiä\nkääntyy ja törmää Keijuun). Mi... mitä... kuka te olette? Nainen?\n\n_Keiju_. Laskekaa, laskekaa... tai huudan apua...\n\n    (Vaate valahtaa kasvoilta.)\n\n_Kazzi_ (tempaisee Keijun ikkunoista lankeavaan valoon). Ne-neiti\nHarakka!\n\n_Keiju_. Johtaja Jammer! (Erkanevat toisistaan.) Tämä on kauheaa.\n\n_Kazzi_. Tämä on hirveää. Mitä te täällä teette?\n\n_Keiju_. Entä te?\n\n_Kazzi_ (voipuneesti). Minä odotan. Oven aukenemista. Se on lukossa.\nKaksinkertaisessa lukossa. Voi, mitä herra Pyylle sanoo? Ja minulla on\nkiire... minulla on kiireempi kuin ulosottomiehellä.\n\n_Keiju_ (melkein kuin itsekseen). Mitähän Annie mahtaa ajatella? Minun\nkunniani... minun kunniani...\n\n_Kazzi_ (hypähtää). Ei neidin tarvitse yhtään pelätä, ei yhtään. Enkä\nminä välitä ajatuksista... mutta herra Pyylle nipistää korvasta... hän\nehkä antaa selkään... ja minun selkäni on paljon arempi kuin\nkunniani...\n\n_Keiju_. Mitä me teemme? Eikö ikkunasta pääse? (Menee ikkunan luo.)\nTuossa on lähellä palotikkaat.\n\n_Kazzi_ (vilkaisee niinikään ikkunasta, pelon puistattamana). Ei, ei,\nkautta Aaprahamin... ei, ennen minä otan selkään kuin lähden noille\ntikapuille... huhhuu!\n\n_Keiju_. En minäkään uskalla.\n\n_Kazzi_. Ja salkkuni, salkkuni! Voi, että Iisak jo tulisi!\n\n_Keiju_. Iisak, kuka Iisak?\n\n_Kazzi_. Minun liiketoverini... auttajani... hän lupasi avata oven,\nvaikka tiirikalla... ainakin keittiön oven...\n\n_Keiju_. Minä en käsitä, minne salkkuni on joutunut.\n\n_Kazzi_. Enkä minä. Mutta etsikäämme. Minun on saatava salkkuni,\nsaatava vaikka poliisin kautta...\n\n_Keiju_ (hiljaa). Ja minun... ilman poliisia... (Molemmat alkavat\nhermostuneesti etsiskellä.) Ei, täällä ei ole. Olisiko se viety\nmuualle?\n\n    (Menee vasemmalle.)\n\n_Kazzi_. Zebulon, Zebulon! (Koputus kuuluu ikkunasta, Kazzi hypähtää\nsäikähtäneenä.) Aapraham! Kuka siellä? (Hiipii ikkunan luo.)\n\n_Iisak_ (vaimeasti, ikkunan takaa). Oletkos siellä, gumbbani Kazzi?\n\n_Kazzi_ (ilahtuneena). Iisak! Minä olen täällä.\n\n_Iisak_. Mine olla palotikkailla. Ei saa ovea auki. Ei osaa tirrikoida.\nKazzi, onks sinulla ne paperit? Anna ne tänne. Sido ne tuoho käppiin\nkiin.\n\n    (Ikkunasta ojentuu kävelykepin pää.)\n\n_Kazzi_. En ole löytänyt papereita.\n\n_Iisak_. On siin kans yks liikkemies! Hukkaa paperit! Ah Ararat! Mite\nminu pitee nyt tehdä? Tule tänne, palotikkait pitki. Kazzi.\n\n_Kazzi_. En, en uskalla. Tule tänne, Iisak, auttamaan etsimisessä.\n\n_Iisak_. Mine kyll uskalla. Afääri takia mine uskalla istua vaikk piru\nanoppimuori kans samass kaffepöydäss. Geshäfti olla enemmä kuin yks\nhenki. Mine tule, mine tule! (Keppi ojentuu jälleen ikkunasta.) Jelppa\nnyt gumbbani, Kazzi!\n\n    (Kiipeää Kazzin avustamana huoneeseen.)\n\n_Kazzi_. Sinä olet rohkea mies, Iisak!\n\n_Iisak_. Mine rohke? Ei, ei! Yks pupu olla rohkeamp kuin mine. Mut mine\nolla liikkemies!\n\n_Kazzi_. Mistä on oikein kysymys?\n\n_Iisak_. Jaa, sine hunsvott! Miste? Siit, että sine olla huomispäivän\ngongurssis, jos ei veli Iisak nyt jelppa. Sine olla gongurssis, jos\nsine ei tänä iltan kihlaa Rebekka Jaakopitytär Steinbock. Siit olla\nkysymys. Ymmärräks?\n\n_Kazzi_ (vaipuu istumaan). Rebekka!\n\n_Iisak_. Just, Rebekka! Mine sano kylle, et hen ei ole mike Jeriko\nruussu tai Saaroni lilja, mut jos hoonost tavarast saa hyvä hinna, nii\non paras ostta. Ymmärräks? Joo, Steinbock, se vanha halvatu juutalainen\nmeina tehde gongurssi hoomispeiven. Ja silloin teke myös idioot Jammer\ngongurssi. Me ei saa pennike irt Steinbockilta, ei halvatu pennike. Mut\njos sine nai Rebekka, niin Steinbock ei tee gongurssi, vaan me löömme\nbudiiki yhte ja jatkame. Ymmärräks? Ja nyt tarvite ne paperit, kaikk\npaperi, kiinnitykse ja muut. Just tene iltan.\n\n_Kazzi_. Mutta minä en tahdo Rebekkaa.\n\n_Iisak_ (myrkyllisesti). Vai ei tahto, vai ei tahto! Jaa, jaa, sinull\npite oli joku sellaine pulsk frouva kuin joku Pjylle, joo! Joll ei ole\npennike! Kirkrotta! Narinkkamatami! Ja sitt muka olemas yks liikkemies,\nyks gumbbani! Sine nait se halvatu Rebekka, mine ole vissi, tai siit\nteet gongurssi!\n\n_Kazzi_. Älä puhu mitään rouva Pyylteestä. Hänellä on perintö. Minä\ntiedän.\n\n_Iisak_. Perintö! Mite halvatu sinu auttaa perintö kymmene vuoden\npääst, jos sine hoomispäivänä teet gongurssi? Ja hooliiks se frouva\nsinust?\n\n_Kazzi_. Minä toimitan hänet filmiin.\n\n_Iisak_. Jaa, eiks tanssijaks möös? Sinu filmi! Se filmi tehdä\ngongurssi joka tapauksess. Se hullutus loppu! Eik sine Steinbockilt saa\npennike filmiin. Mut riittää jo. Etsikäämme paperi!\n\n    (Alkavat etsiä, Iisak häikäilemättömästi, vedellen\n    liinoja alas, pari tuolia kaatuu.)\n\n_Keiju_ (tulee vasemmalta). Ah, tekö! Miten on, -- pääsemmekö?\n\n_Iisak_ (viittaa ikkunaan). Kyll, kyll, tuota kautt. Mine tulin sielt.\n\n_Keiju_ (astahtaa taaksepäin). Ei, ei, minua hirvittää.\n\n_Iisak_ (kuivasti). Nii minukin hirvitt. Mutt mine olla yks liikkemies.\nEi, ei täällä ole salkku!\n\n_Keiju_. Enkä minäkään löydä omaani, en. Tämä on käsittämätöntä.\n\n_Iisak_. Mike ei olla käsittemetönt.\n\n_Keiju_. Mutta tämä tilanne on mahdoton. Me olemme täällä vieraassa\nasunnossa... luvatta...\n\n_Iisak_. Mutta he olla luvatta möös sulkenut...\n\n_Kazzi_. Ja minä pelkään herra Pyyllettä. Minun korvani...\n\n_Keiju_. Ja minun kunniani on tällaisessa tilanteessa alttiina\nvaaralle...\n\n_Iisak_ (nauraa kuivasti). Yks korva... yks kunnia... se ei ole yhtike\nmite yks afääri rinnall... Mut ne paperi.\n\n    (Melua kuuluu takaa ja kiistelyä.)\n\n_Kazzi_ (kavahtaen). Herra Pyylle! Minne nyt piiloon! Tule, Iisak!\n\n_Iisak_ (hermostuneena). Ei, ei, otta vain selkä, niin sill selve.\n\n_Kazzi_. Tule!\n\n    (Rientää oikealle, vetäen vastustelevan Iisakin mukanaan.)\n\n_Keiju_. Tämä on kamalaa!\n\n    (Menee vasemmalle.)\n\n    Aura ja Topi (tulevat perältä).\n\n_Aura_. Tämä on sietämätöntä!\n\n_Topi_. Mutta antakaa minun selittää.\n\n_Aura_. En, en, te olette epäkohtelias, tunkeileva, te olette\nsietämätön. Miksi ette voinut jäädä ulos odottamaan?\n\n_Topi_. Mi... minulla oli asiaa tänne...\n\n_Aura_ (pysähtyy, silmäilee ympärilleen ja näkee epäjärjestyksen). No,\nvoi pökkelö! Onko täällä käynyt varkaita?\n\n_Topi_ (pehmeästi sammaltaen). Voi per-perhana.\n\n_Aura_ (äkkiä). Minua peloittaa.\n\n_Topi_ (miehistyen). Olenhan minä täällä.\n\n_Aura_. Mutta sittenkin...\n\n_Topi_ (mahtavasti). Minä en pelkää... (Oikealta kuuluu kuin jonkun\nhuonekalun jysähdys, Topi säpsähtää, peräytyy hiukan.) Mi-mitä se oli?\n\n_Aura_. Tämähän... tämähän...\n\n_Topi_ (kohentautuen, yrittää oikealle). Minä lähden katsomaan.\n\n_Aura_ (tarrautuu häneen kiinni). Ei, ei, minä pelkään yksin. Jääkää\ntänne, herra Heiskanen.\n\n_Topi_ (ilahtuneesti). Ky-kyllä minä jään. (Sävyä muuttaen.) Mutta\nanteeksi, mitä teillä oli tänne asiaa?\n\n_Aura_ (viekkaasti). Entä teillä?\n\n_Topi_. Minulla... tuota...\n\n_Aura_ (laskee keimailevasti kätensä Topin olalle). Kuulkaapa, herra\nHeiskanen! Minulla on pyyntö teille.\n\n_Topi_. Minä... minä teen kaiken.\n\n_Aura_. Se oli herrasmiehen vastaus. Siis: herra Heiskanen, poistukaa\nhetkeksi ulos!\n\n_Topi_. Mutta...\n\n_Aura_. Siis... ei mitään muttia. Minusta on hyvin kiintoisaa kokea,\nhaluatteko täyttää ensimmäisen pyyntöni.\n\n_Topi_ (alttiisti). Kyllä, kyllä... (Menee perälle, pysähtyy.) Mutta\nettehän karkaa?\n\n_Aura_. En, en!\n\n_Topi_. Minä odotan.\n\n    (Poistuu.)\n\n_Aura_ (katselee ympärilleen, huudahtaa puoliääneen). Herra Jammer!\nJohtaja Jammer!\n\n_Kazzi_ (pilkistää oikealta). Ah, neiti Ouru! Oletteko.... oletteko\nyksin?\n\n_Aura_. Kyllä, kyllä. Tulin päästämään teitä epämukavasta tilanteesta.\n\n_Kazzi_ (tulee esille Iisakin seuraamana). Oh, te olette enkeli, kaunis\nenkeli! Minä järjestän teille ensiluokkaisen osan seuraavassa filmissä.\n\n_Iisak_. Ei tule mite ensi filmiä, muista se, Kazzi!\n\n_Aura_. Mutta mistä... mistä herra Levison on tänne ilmestynyt?\n\n_Iisak_. Ikkunast. Mine olla liikkemies.\n\n_Aura_. No niin, nyt siis pääsette ulos. Ja rouva Pyylle pyysi, ettette\nnyt häntä vaivaisi.\n\n_Kazzi_. Te olette enkeli. Rouva Pyylle on enkeli. Mutta... eikö rouva\nPyylle puhunut mitään teille salkustani?\n\n_Aura_. Ei.\n\n_Kazzi_. Voi, voi! Tämä on kamalaa. Minun täytyy saada se takaisin.\nMinä jätin sen aamupäivällä pöydälle ja nyt se on kadonnut.\n\n_Aura_. Ehkä herra Pyylle on sen korjannut?\n\n_Kazzi_ (vavahtaen). Niin, niin, ehkä. Ja silloin minua taas\nnipistetään korvasta. Mutta, neiti Ouru, kiltti neiti Ouru, kaunis\nneiti Ouru, ettekö te tahtoisi sitä etsiä? Minä olen jo kyllä etsinyt,\nmutta en ole löytänyt. Ettekö tahdo, kiltti kaunis neiti Ouru?\n\n    (Laskee pyytävästi kätensä Auran käsivarrelle.)\n\n_Topi_ (on tullut perältä). Hm, tuota...\n\n_Aura_ (suutahtaen). Mitä, herra Heiskanen?\n\n_Topi_. Minä... tuota... kuulin täältä kiihkeää keskustelua ja\najattelin, että jos te olisitte vaarassa...\n\n_Aura_ (halveksivasti). Teidän ajatuksenne...\n\n_Topi_ (katsellen miehiä). Tuota... onko teistä joku herra Jammer...\nkonkurssiloppuunmyynti y.m.? Mestari Paiste pyysi minua päästämään\nsellaisen elävän ulos.\n\n_Kazzi_ (vilkkaasti). Minä, minä olen Jammer, herra johtaja Jammer.\n\n_Topi_ (hitaasti). Niin, mestari Paiste sanoi, että teille olisi\nannettava joku salkku... mutta oletteko te johtaja Jammer?\n\n_Kazzi_ (kiljahdellen). Salkku, salkku! Tiedättekö missä salkku on?\n\n_Topi_ Tietysti. Mutta oletteko Jammer?\n\n_Kazzi_. Minäkö? Syntymästä saakka. Tässä voivat todistaa minun\nliikekumppanini herra Levison ja neiti Ouru!\n\n_Iisak_. Mine todista, mine todista...\n\n_Topi_. Koska neiti Ouru tuntee, niin se riittää. (Menee perälle ja\nraahaa pärekorin lattialle.) Täällä se on.\n\n    (Avaa korin ja ojentaa Keijun salkun Kazzille.)\n\n_Kazzi_ ja _Iisak_ (hyppelevät hetkisen). Hei, hei! Nyt on selvä!\nKiitos, kiitos!\n\n    (Poistuvat juosten perältä.)\n\n_Aura_. Vai niin, sekö oli teidän asianne?\n\n_Topi_. Ja samako teidän?\n\n    (Purskahtavat nauramaan.)\n\n_Aura_. No niin, nyt meidän on siis paras lähteä, muutoin muu\nseurueemme ehkä alkaa ihmetellä.\n\n_Topi_. Neiti Ouru... hetkinen...\n\n_Aura_. No mutta... mikä teidän on... puhukaa!\n\n_Topi_ (innokkaana, mutta neuvottomana). Katsokaas, neiti Ouru...\nminulla on kaksituhatta kanaa...\n\n_Aura_. Ja kaksisataa kukkoa... No!\n\n_Topi_. Niin, ja nyt minulla on parhaillaan kymmenentuhatta munaa...\nEikö se ole hirveätä?\n\n_Aura_ (nauraen). Ei, ei minusta. Myykää, myykää!\n\n_Topi_. Te ette ymmärrä. Katsokaas, ne kymmenentuhatta munaa ovat\nparaikaa hautumassa. Niistä tulee...\n\n_Aura_. Kymmenentuhatta kananpoikaa! Onpa siinä jo tipuja!\n\n_Topi_. Voi, te ette ymmärrä! Niin, ne munat ovat hautumassa poikasiksi\nja sentähden minun täytyy kiiruhtaa... minun on jo huomenna\nmatkustettava... minä en uskalla jättää niitä apulaisten\nhoidettaviksi...\n\n_Aura_. On siis kummiksi kiire...\n\n_Topi_. Ettekö te... ettekö te tahdo ymmärtää? Minä en tahtoisi\nmatkustaa. Minä tahtoisin jäädä... Minulla olisi niin paljon\npuhuttavaa...\n\n_Aura_. Puhukaa, puhukaa!\n\n_Topi_. Minä... minä en uskalla...\n\n_Aura_. Mutta ettehän te äskenkään pelännyt?\n\n_Topi_. Se oli toista... Ja tämä on toista... Minä olen nyt tutustunut\nteihin...\n\n_Aura_. Ja sitten?\n\n_Topi_ (kuin raivostuen). Ja siksi minun mieleni tekisi heittää nuo\nkymmenentuhatta munaa huuthiivattiin, laittaa niistä vaikka\nmunakokkelia...\n\n_Aura_. Mutta herra Heiskanen, miksi kiivastutte?\n\n_Topi_. Siksi... siksi, että minä... siksi että minä olen tuntenut\nteidät nyt... (vilkaisee kelloon) kolme tuntia kymmenen minuuttia.\n\n_Aura_. Mutta en minä käsitä mitään.\n\n_Topi_. Ette tietysti. Enhän minä itsekään käsitä. Mutta niin vain on.\n\n    (Katsoo Auraan lammasmaisesti hymyillen.)\n\n_Aura_. Te olette hermostunut, herra Heiskanen.\n\n_Topi_. Tietysti, minä olen hermostunut, minä olen pata... pato...\npatoloogisen hermostunut ja hysteerinen siksi että minä... minä\nrakastan teitä...\n\n_Aura_. Oh, sepä oli odottamatonta.\n\n_Topi_. Tietysti se oli odottamatonta. Minulle se oli vieläkin\nodottamattomampaa. Mutta se on totta... Minä rakastan teitä... minä\nolen aina rakastanut teitä... koko ajan... silloin kun en vielä teitä\ntuntenutkaan... ja nyt koko ajan... kolme tuntia kymmenen minuuttia, ja\nrakastan teitä aina... (kaameasti) aina kuolemaan asti... rakastan,\nrakastan... menkööt munat mäskiksi, mutta minä rakastan teitä... Voi,\nneiti Ouru, minä tarjoan teille nimeni ja kaiken omaisuuteni ja\nkaksisataa kukkoa ja kaksituhatta kanaa ja kanalat ja konehautomot ja\nmaatilan ja... ja... rakkauteni. Voi, neiti Ouru, vaikka minä olen\nkanalanomistaja, niin minun henkeni palaa taiteelle ja taiteesta...\nminä ajattelen musiikkia, oh... minä ajattelen näyttämöä... minä\nrakastan... rakastan teitä... minä olen rakastanut teitä jo kolme\nminuuttia yksitoista minuuttia...\n\n_Aura_ (yllätettynä). Herra Heiskanen!\n\n_Topi_. Vastatkaa minulle... vastatkaa... minulla on kiire... minulla\non vain tämä hetki... me emme pääse kahden olemaan... minun on huomenna\nmatkustettava... (nyyhkyttäen melkein) kymmenentuhatta munaa odottaa\nminua...\n\n_Aura_. Voi, herra Heiskanen, tämä on niin odottamatonta... tämä on\nmieletöntä... te olette ihan mieletön... (Sivelee otsaansa kuin\nkoettaen herätä.) Niin, minä muistelen... minä ajattelen... minä\nhaaveksin joskus... ajattelen, väliajoilla... maaseutua... metsiä,\npientä taloa...\n\n_Topi_. Minulla on suuri talo.\n\n_Aura_. ... pientä taloa ja lehmiä ja hevosia....ja sieviä kanoja,\njotka nokkivat jyviä pihalla...\n\n_Topi_. Voi, voi, ajatelkaa, ajatelkaa!\n\n_Aura_. Minä olen kauhean väsynyt filmiin ja taiteeseen...\n\n_Topi_. Niin, niin, tulkaa lepäämään kanojen luo... tulkaa...\nVastatkaa, neiti Ouru, oi vastatkaa... niin minä tulen niin iloiseksi,\netten osaa niin iloinen ollakaan... Tu-tuletteko vaimokseni?\n\n_Aura_. Mutta minä tunnen teitä niin vähän.\n\n_Topi_. Ei se merkitse mitään. Onhan teillä aikaa tutustua, kunhan\nolemme naimisissa. Ja minä saan kyllä hyviä todistuksia. Koulussa\nminulla aina oli käytös kymmenen. Ja mestari Paiste todistaa, että olen\nhyvin kiltti... ja kunnallislautakunnan esimies... ja pastori...\n\n_Aura_ (hymyillen). Minä uskon kyllä...\n\n_Topi_ (ilahtuneesti). No, sehän on selvä, että uskotte.... Ja otatte\nminut?\n\n_Aura_. En tiedä.\n\n_Topi_. Vaikka kokeeksi? Mennään kihloihin vaikka vähäksi aikaa. Jos\nminä en miellytä, niin annatte lähtöpassit... Antakaa minun yrittää...\n\n_Aura_. Sinä olet kultainen poika, Topi!\n\n_Topi_ (huutaa ilosta). Topi, Topi! Sinä siis suostut, oi Aura!\n\n    (Heittäytyy hänen kaulaansa.)\n\n_Aura_ (koettaen vastustaa). Mutta enhän minä ole mitään luvannut...\n\n_Topi_. Ei tarvitsekaan, ei tarvitsekaan... uskon muutenkin...\n\n_Keiju_ (tulee vasemmalta, jäätävästi). Anteeksi, häiritsenkö?\n\n_Topi_ (kavahtaa irti Aurasta). Tietysti, tietysti... tuota ette,\nette... minä tässä... me tässä... tuota...\n\n_Keiju_. Voiko herrasväki mahdollisesti sanoa, missä herra Pyylle nyt\non?\n\n_Aura_ (koettaa voittaa hämminkinsä). Hän on... hän on illallisella\nSuurhotellissa.\n\n_Keiju_. Kiitos. (Kylmästi selittäen.) Hm, todellakin ihmeellinen\nkäytös. Minä olen odottanut jo kauan. Jos herrasväki palaa sinne,\npyytäkää häntä heti tulemaan tänne.\n\n_Topi_. Kyllä, kyllä.\n\n_Keiju_. Minä kyllä varmuuden vuoksi soitankin sinne.\n\n    (Katsoo Topiin ja Auraan odottavasti.)\n\n_Topi_ (hämillään). Emmekö me... tuota... lähde...\n\n_Aura_. Kyllä, kyllä...\n\n    (Poistuvat kumartaen hätäisesti Keijulle.)\n\n_Keiju_ (nyrpistää nenäänsä halveksivasti heidän poistuttuaan, selailee\npuhelinluetteloa, soittaa). Halloo, 1752! Pyytäkää puhelimeen herra\nPyylle, johtaja Pyylle! Hän on luultavasti ravintolassa. (Odottaa\nhermostuneena hetkisen.) Mitä, onko Jussi? Ah, niinkö? Eikö ole?\nLähtenyt? Jaha, jaha, kiitos! (Heittää kiukkuisena kuulotorven\npaikalleen.) Tämä, tämä...!\n\n    (Astelee hermostuneena, melua kuuluu perältä, kuulostaa\n    hetken ja pujahtaa sitten vasemmalle.)\n\n_Matti_ (tulee kiireissään perältä, pysähtyy hiukan hämmästyneenä).\nPirsetti! Jopa on jeekutin ilotulitus! Huh! (Näkee pärekorin\nlattialla.) Vietävän Topi! (Penkoo koria ja löytää toisen salkun.) Noh,\nTopi! (Lähtee kiireesti vasemmalle ja kutsuu ovelta.) Hei, johtaja\nJammer! Tie selvä! Hei, täällä on mestari Paiste! Muistatteko, kaksi\ntusinaa kissannahkoja! No perhana, nukutteko? (Menee päättävästi\nsisään, näyttämön takaa.) No, eikö täällä olekaan ketään? Kävikö se\nTopi kuitenkin?\n\n_Keiju_ (on tullut perältä lakana yllään näyttämölle, kolahduttaa\nvahingossa tuolia).\n\n_Matti_ (ryntää vasemmalta). Ahaa, mikäs nyt!\n\n    (Syöksyy kohti Keijua.)\n\n_Keiju_ (kirkaisee ja yrittää pakoon, mutta Matti tavoittaa hänet).\n\n_Matti_ (pidellen kiinni). Soh, soh, siivommalla! Mikäs haamu tai\nmenninkäinen tämä on?\n\n    (Yrittää raoittaa päätä peittävää vaatetta.)\n\n_Keiju_ (rimpuilee vastaan). Pois, pois!\n\n_Matti_ (ällistyneenä). Mutta tässähän taitaa ollakin nainen! Soh,\ntypykkä! Mitä asiaa teillä on täällä huoneistossa leikkiä naamiaisia?\n\n_Keiju_. Voi, päästäkää!\n\n_Matti_ (hyväntuulisesti). En, en toki! Kas lintusta! Oletteko te\nsellainen harakka, jolla on halua kiiltoesineisiin? Pitkäkyntinen, vai?\nPitäisikö ilmoittaa poliisille?\n\n_Keiju_. Ei, ei...\n\n_Matti_. Eipä, eipä, kukapa poliisista välittäisi... Mutta mitä teillä\noli asiaa?\n\n_Keiju_. Herra Pyylle...\n\n_Matti_. Vai Jussi! Heh, vai on Jussilla tällaisia haamututtavuuksia!\nNo, jo on koko turkkilainen! Hm, se yksi ensin ja tässä toinen.\nKuulkaapa, neiti, raoittakaapa hiukan tuota haamuverhoa! Jos näen\nsievän tytön, niin heti annan livistää. Ymmärränhän minä leikin.\n\n_Keiju_. Ei, ei!\n\n_Matti_. No mutta! Minä vain vähän pilkistäisin...\n\n_Keiju_. Päästäkää!\n\n_Matti_. Ei sitä niin vain päästetä! Asiaa ei ole ilmoitettu...\n\n_Keiju_. Päästäkää!\n\n    (Nipistää Mattia ja tempaa pöytäliinan sujahduttaen\n    sen Matin pään yli ja juosten äkkiä vasemmalta ulos.)\n\n_Matti_ (koettaen vapautua pöytäliinasta). Olipas se äkäinen paarma...\n\n_John_ (tulee kiireesti perältä, pysähtyy hämmästyneenä). Matti! Mitä\nnyt?\n\n_Matti_ (viskaa pöytäliinan nolona pöydälle). Minua... tuota noin...\nrupesi aivastuttamaan... hm, niin, minä siistin nenäni... (Karskisti.)\nJussii! Mitäs vehkeitä sinulla on? Ja miksi lähdit ravintolasta?\n\n_John_ (hämillään). Minä... tuota... tulin hakemaan sikaareita.\n\n_Matti_ (on voittanut jo hämminkinsä). Eikös niitä saanutkaan\nravintolasta? Hm!\n\n_John_. Minä poltan vain omaa merkkiä.\n\n_Matti_. Sellaistako kaksijalkaista?\n\n_John_ (aavistaen jotain). Mitä... mitä?\n\n_Matti_. Sellaista merkkiä, joka sanoo, kun ottaa sen käteensä, että\n\"ei, ei, ei saa!\"?\n\n_John_ (pyyhkii hikeään otsaltaan). Minä en ymmärrä.\n\n_Matti_. Kun minä tulin tänne... hm, minulla oli täällä muuan kirje...\nniin, minä näin silloin täällä haamun.\n\n_John_. Haamun?\n\n_Matti_. Niin, sellaisen naukuvan haamun. Minä otin sen haamun kiinni.\nJa silloin se sanoi, että \"ei, ei, päästäkää!\" Ja puhui ihan naisen\näänellä...\n\n_John_ (vaikeasti). Ja sitten...\n\n_Matti_. Ja sitten se haamu minua nipisti... ja karkasi... Sillä\nhaamulla oli muuten hameetkin.\n\n_John_ (avuttomana). Matti!\n\n_Matti_ (ivallisesti). Jussi!\n\n_John_. Minun pitää selittää...\n\n_Matti_. Antaa tulla.\n\n_John_. Tänne tuli käymään, niinkuin näit, asianajajani. Hänellä oli\nesitys...\n\n_Matti_. Että menisit hänen kanssaan naimisiin. Sillä on kiire.\n\n_John_. Anni epäilee häntä...\n\n_Matti_. Ka, hän kai tuntee sinut...\n\n_John_. Ja siksi minä piilotin hänet tuonne.\n\n    (Viittaa oikealle.)\n\n_Matti_. No, nyt minä ymmärrän, miksi sanoit huoneen olevan\nmyrkytetyn...\n\n_John_. Ja kun Ella lähtiessämme pani oven lukkoon...\n\n_Matti_. Niin Harakka jäi lukon tää. Selvä. (Toisella äänensävyllä.)\nJussi, sinä olet narri, hupsu ja jotakin vieläkin parempaa. Sulla on\nkorea eukko ja sinä viivailet ties missä asioissa. (Halveksivasti.)\nNukkeja laittelet, räsynukkeja! Huh, miehinen mies...\n\n_John_. Katsos, se on taidetta...\n\n_Matti_. Sellainen taide ei kelpaa edes pellolle levitettäväksi.\n\n_John_. Setä ei ymmärrä.\n\n_Matti_. Perhana, poika, älä sinä minun ymmärryksestäni kirjaa pidä. On\nsiinä mulla mies, nukkeja laittelee, vanhojenpiikojen...\n\n_John_. Hst! Hst!\n\n_Matti_. Kuulkoon! Niin, vanhojenpiikojen puheita kuuntelee, antaa\neukkonsa uiskennella, vilmiin yritellä... ja tekee vielä lisäksi\nkonkursseja... Hyhhyh!\n\n_John_. Setä...\n\n_Matti_. Setäpä setä. Niin, ja kaikkeen on syynä kissanlaiskuus ja\nmarakatin ja papukaijan koreilunhalu. (Viittaa ympärilleen.) On\ntämäkin, niin on kuin joku menninkäisen luola, Sipyllan huone\nmarkkina-aikana, valaistus kuin nuorisoseuran juhlassa... Ja sinä aiot\nmuka erota!\n\n_John_. Pakkopa on.\n\n_Matti_. Eikä ole. Kuule nyt, poika, äläkä mukise! Istu, perhana! Sinä\net eroa! Sinä et tee konkurssia! Sinä rupeat tekemään työtä etkä\nnukkeja. Sinä rupeat nahkurimestari Paisteen akentiksi tänne\nkaupunkiin.\n\n_John_. Nahkurimestarin...\n\n_Matti_. Niin, myymään minun puolestani vasikannahkoja ja kissannahkoja\nja vaikkapa papukaijannahkoja... Ja minä otan sinut holhouksen\nalaiseksi... varat ja velat...\n\n_John_. Se on ihan mahdotonta...\n\n_Matti_. Eikä ole. Sillä kyllä sinä eukostasi tykkäät. Niin olet\näkäisen mustasukkainen kuin hyväkin pörriäinen.. Ja Anni tykkää myös\nsinusta. Niin että nuket ja uinnit ja vilmit hiiteen, työhön ja\nnaimisiin... ei mihinkään osakeyhtiöön enää...\n\n_John_. Kunpa olisi mahdollista!\n\n_Matti_. Sinä olet riepu, märkä räsy! (Matkii.) Kunpa olisi\nmahdollista! Ei, kyllä täällä on pidettävä jöötä! No!\n\n_John_. Mitä minun pitäisi sitten tehdä?\n\n_Matti_. Ensin annat rukkaset sille Harakalle ja sitten alat pitää\njöötä Annille. Kyllä ne naiset siitä pitävät. Naisia ja vasikoita\ntäytyy pitää aidatuilla aloilla. Morjens, minun pitää lähteä\nravintolaan. Mamma muuten luulee, että olen joutunut joron jäljille.\n\n    (Poistuu perältä.)\n\n_John_. Voi, voi! Voi eevansukua! (Menee oikealle. Hiljaa.) Neiti,\nneiti Harakka! Minä olen täällä. (Hiljaisuus.) Hm, mitäs tämä?\n(Huutaa.) Neiti Harakka!\n\n_Keiju_ (tulee vasemmalta varovaisesti). Herra Pyylle! (Imelästi.)\nJussii!\n\n_John_ (käännähtää kiireesti). Miten te siellä?\n\n_Keiju_ (vaipuu istumaan tuolille). Voi, minä olen suunniltani... tämä\non kauheaa... minä olen ollut... kuolemanpelossa... jättää minua täten\nlukkojen taa... ja salkkuni... (Huomaa salkun pöydällä.) Ah, siinähän\nse on...\n\n_John_ (arasti). Tuota... neiti Harakka... minä en voi mennä naimisiin\nteidän kanssanne.\n\n_Keiju_ (hypähtäen). Miksi? Mitä tämä merkitsee?\n\n_John_. Setä... mestari Paiste... ei anna lupaa... minun on ruvettava\ntekemään työtä... myymään hänen nahkaansa... tuota... vasikannahkoja.\n\n_Keiju_. Vasikannahkoja? Ja mitä tämä asia mestari Paisteelle kuuluu?\n\n_John_. En minä tiedä... hän on niin jyrkkä mies.\n\n_Keiju_. Oletteko te holhouksenalainen?\n\n_John_. En, en vielä, mutta setä ottaa minut holhottavakseen. Hoitaa\nvarat ja velat...\n\n_Keiju_ (nyyhkyttäen). Voi John, voi rakas John! Näinkö pian päättyi\nunelmamme? (Huokaa syvään.) Miten käy taiteesi?\n\n_John_. Setä sanoi, etten minä saa enää ommella nukkeja...\n\n_Keiju_ (ottaa nuken käteensä). Jääkö siis Bobi viimeiseksi? Katso,\nkuinka sekin on surullinen!\n\n_John_. Niin, niin... vaikka kyllä minä voin luopua...\n\n_Keiju_ (tiukasti). Ja entä ero?\n\n_John_. Siitä ei tule kerralla mitään. Minun on ruvettava pitämään\nAnnille jöötä. Niin on setä päättänyt...\n\n_Keiju_. Anni! Entä Jammer?\n\n_John_ (kuohahtaen). Niin, tosiaankin! Se kanalja!\n\n_Keiju_. Siinä näet.\n\n_John_. Ei se mitään. Minä vain annan toisen kyydin Jammerille.\n\n_Keiju_ (huokaa). Etkö sinä pidä minusta enää... rakasta?\n\n_John_ (nopeasti). Kyllä... tuota... veljellisesti... toverillisesti...\n\n_Keiju_ (jäätävästi). Vai niin. (Pilkallisesti.) Tiedätkö, kuka oli\näsken tuolla, ennen minua?\n\n    (Viittaa vasemmalle.)\n\n_John_. Jotta mitä?\n\n_Keiju_. Siellä oli mies.\n\n_John_. Peijuuni... Minä...\n\n    (Ryntää vasemmalle.)\n\n_Keiju_. Ei, ei, hän ei ole enää täällä. Täällä kävi neiti Ouru...\nAnnien puolesta....\n\n_John_. Petetäänkö minua?\n\n_Keiju_ (pilkallisesti). Arvaappas!\n\n_John_. Mitä tämä kaikki merkitsee? Kuka mies?\n\n_Keiju_ (ylhäisesti). Minä en ole mikään ilmiantaja. (Melua perältä.)\nJohn, kuka tulee? Voi, John, tämä tilanne on kiusallinen. Minä... mitä\nminun tulee tehdä?\n\n_John_ (hiipii peräovelle, kuiskaten). Se on Annie!\n\n_Keiju_ (hypähtää ylös ja juoksee vasemmalle). Voi, John!\n\n_John_ (syöksähtää pöydän luo istumaan).\n\n_Annie_ (tulee välittömästi hänen jäljessään). Jussi! Mitä täällä on?\n\n_John_ (aivan pyörällä). Täälläkö? Minä.\n\n_Annie_. Kuka täällä huusi Johnia?\n\n_John_. Johnia... minä...\n\n_Annie_. Sinäkö? Huusitko sinä itseäsi?\n\n_John_. Huusin... huusin...\n\n_Annie_. Ja miten sinä olet täällä?\n\n_John_. Niin... täälläkö... niin, katsos... pitäähän minunkin olla\njossakin... tuota...\n\n_Annie_. Ja mitä sinä oikein huohotat?\n\n_John_ (lysähtää istumaan). Minä... minä... vain otin liikuntoa...\n\n_Annie_ (katsoo häneen pitkään). Oletko sinä tullut hupsuksi?\n\n_John_. Olen... olen... minä olen aina ollut...\n\n_Annie_. Tämä on, tämä on vasta laitaa... ensin lähtevät Aura ja herra\nHeiskanen... sitten häviää mestari... sitten sinä...\n\n_John_. Ja sitten sinä...\n\n_Annie_. Me jäimme yksin tädin kanssa... Ja kun Aura nyt tuli, niin\nminä päätin lähteä katsomaan tänne.\n\n_John_. Mitä? Mistä tiesit minun olevan täällä?\n\n_Annie_. Älä puhu mitään. Ja nyt, mars takaisin... Mi... minun on\notettava nenäliinoja...\n\n    (Menee vasemmalle.)\n\n_John_ (pelästyen). Annie!\n\n_Keiju_ (astuu esille vasemmalta, uhmaten). Hyvää iltaa, Annie!\n\n_Annie_ (astahtaa taaksepäin, pitkään, painokkaasti). Keiju! Neiti\nHarakka! Täällä? Ja tähän aikaan?\n\n_Keiju_. Niin. Minulla oli asiaa herra Pyylteelle. Ja minun salkkuni\noli jäänyt tänne.\n\n_Annie_ (kuohahtaen). Jussi! Mitä tämä on? Miksi Keiju on täällä? Mitä\nasioita teillä on keskenänne?\n\n_John_ (uhmaavasti). Ja sano, kuka mies on ollut täällä huoneessasi?\nHäh? Kai tuo muotipapukaija Jammer? Mitä? (Ryntää vasemmalle.) Ehkä on\nvieläkin! Ahaa! (Tulee takaisin ja heiluttaa käsineitä.) Kas, tässä on\ntodistus! Mitä?\n\n_Annie_. Miksi tämä nainen on täällä?... Hän... hän juuri huusi Johnia.\n\n_John_. Tämä on hävyttömyyttä... Joku juuti minun asunnossani. Se on\nrikos... Sinä olet pettänyt minut... Minä eroan... minä eroan...\n\n_Annie_. Minäpä eroan... minä... Minä en tiedä mistään juutalaisesta...\nen minä ainakaan ole häntä tänne pyytänyt...\n\n_John_. Mutta hän oli täällä...\n\n    (Melua perältä.)\n\n_Kazzi_ (tulee perältä Iisakin työntämänä). Minä... tuota...\n\n_John_ (ihan suunniltaan). No, siinä se nyt on, se Iskarjotti! Mitä te\ntäällä? Häh? (Tarttuu häneen kiinni ja ravistelee.) Mitä?\n\n_Kazzi_ (koettaa rimpuilla). Hyvä herra Pyylle, antakaa minun\nselittää...\n\n_John_. Selittää ja selittää... tässä ei tarvitse mitään selityksiä...\nMitä teillä oli tuolla tekemistä?\n\n    (Viittaa vasemmalle.)\n\n_Kazzi_. Rouva Pyylle.\n\n_John_. Siinä sen kuulitte... Annie... minä eroan...\n\n_Iisak_ (liukkaasti). Hhyve härrä Pjylle! Mine selite, mine selite!\nHärrä Jammer olla gongurssi parttaall, hene naitava tene iltan yks\nRebekka Steinbock, kihlattava, ja hen tarvitsee paperit... Hene salkku\nolla täällä... hen sai äske veere salku...\n\n_Keiju_ (hysteerisesti). Minun salkkuni... ja tämä, tämä on kai johtaja\nJammerin...\n\n_John_ (kuin kuurona kaikille selittelyille). Ja mikäs Iskarjotti te\nolette?\n\n_Iisak_. Mine olla härrä Iisak Levison, teme härrä liikkegumbbani.\n\n_John_. Vaikka. (Ravistelee Kazzia.) Mitä tuo kaikki minuun kuuluu!\nTämä juuti se viekoittelee vaimoani filmiin ja reklaamiin... ja...\n(raivoisasti) minä eroan.\n\n_Iisak_. Oh, elkke, elkke! Jammer olla yks idioot, sen mine tietämäs.\nMut ei hen voi mite filmille, se filmi mennä gongurssi... Eik hen enee\nvälite kauniist frouvast... ei, ei hen naip Rebekka... eik Rebekka ole\nmike Jeriko ruussu tai Saaroni lilja, mut Rebekka saa raha... Nii et\nolkka rauhass, hhyve härrä Pjylle...\n\n_John_. Rauhassa... minua on loukattu...\n\n_Annie_. Entäs minua! Täällä huoneistossa on nainen, joka kiertää\nsinua...\n\n_John_ (hiukan rauhallisemmin). Onhan keino kaiken selvittämiseksi.\n\n_Annie_. Niin onkin. Ja minä käytän sitä.\n\n_John_. En minäkään ole hidas.\n\n_Annie_. Erotaan... heti paikalla...\n\n_John_. Ihan juuri... minä vain annan ensin selkään tälle juutille, ja\nsitten erotaan, erotaan...\n\n    Ella, Matti, Aura ja Topi (tulevat perältä).\n\n_Matti_ (mahtavan tyynesti). Vai herrasväki keskustelee! Niin, että\nautot tuolla kadulla pillastuvat. (Jyrkästi.) Mikä hätänä? Erotaan?\n\n_Ella_ (panee kätensä ristiin rinnalle). No mutta, hyvät ihmiset,\nriitelettekö te? Mikä teille on tullut?\n\n_John_ (päästää Kazzin irti). Ei... tuota... tämä herra on vain\nkuuro...\n\n_Annie_. Niin, niin, ja minä olen myös huonokuuloinen...\n\n_Ella_. Niin musikaalinen ja niin huonokuuloinen!\n\n_Matti_. Nyt eivät voikaan muut kuin kuurot olla musikaalisia. Vai\naiotaan täällä erota?\n\n_Annie_ (kylmästi). Kyllä. Minä löysin huoneistosta naisen, jota John\noli salaa tullut tapaamaan.\n\n_John_. Ja täällä on ollut tämä juutalainen.\n\n_Matti_. Höpsis! Minä sanon: höpsis! On siinä kukkopoikia, toinen\nhameissa, toinen housuissa. Olipa hyvä, että minä tulin tänne\nkaupunkiin huvittelemaan. Tosiaan, kyllä minä olenkin huvitellut!\nErota! Te ette eroa.\n\n_John_. Mutta tämä juutalainen!\n\n_Annie_. Ja tämä käärme!\n\n_Matti_ (kiljaisee). Soh, sanon minä, soh! Juutalainen, johtaja\nJammer...\n\n_Kazzi_. Niin, niin... minä...\n\n_Matti_. Johtaja tuli ostamaan minulta... tuota... kissannahkoja...\nkuusi tusinaa.\n\n_Kazzi_. Mutta mestari, puhehan oli kahdesta...\n\n_Matti_ (keskeyttää). Ihan niin, ihan niin, kahdestatoista tusinasta...\nJa minä unohdin hänet tänne. Onko selvä, Jussi?\n\n_John_. On... on... se on selvä...\n\n_Matti_. Ei sinun pidä hätäilemän. No! Ja tämä toinen, neiti Harakka,\ntuli myös minun pyynnöstäni. Minulla on muuan naimajuttu...\nnaimalupauksen pettäminen...\n\n_Ella_ (kiljahtaa). Matti, Matti, sinun iälläsi... Mattiii!\n\n_Matti_. Hiljaa! Niin, minulla on juttu, toisen puolesta,\njärjestettävä. Neiti Harakka lupasi ottaa sen ajettavakseen...\nihmisystävällisyydestä ilmaiseksi.\n\n_Keiju_ (nieleskellen). Niin, niin... ihmisystävällisyydestä.\n\n_Matti_. No, vieläkö mitä, Anni?\n\n_Annie_ (hiukan epäilevästi). Ei, ei... tuota...\n\n_John_ (kuohahtaa). Mutta, Jammer, se filmijuttu, se reklaamifilmi...\n\n    (Uhkaa Kazzia.)\n\n_Kazzi_ (pelästyneenä). Ah, hyvä kiltti herra Pyylle... minä selitän...\nminä hyvitän... (Näyttää salkkua.) Niinkuin jo sanoin, minä luulin tätä\nomaksi salkukseni... Se ei ollut minun salkkuni...\n\n_Keiju_ (äkkiä). Ah, antakaa pois! Tässä on teidän...\n\n_Kazzi_ (väistää, kiireesti selittelee). Minä luin sieltä teidän\ntilinne... Te ette ole konkurssissa... neiti Harakka on narrannut...\n\n_John_ (tuikeasti). Mitä, neiti Harakka?\n\n_Keiju_ (vaipuu istumaan). Minä... tein... sen rakkaudesta... tahdoin\nsaada aikaan eron... te ette ole konkurssissa...\n\n_Matti_. Siinä se on, kun päästää atvokaatin ukon ja akan väliin. Kaksi\nnaista ja yksi mies on aina hiitolaa! Jaa-a, siinä ne nyt ovat ne\nharrastusten lopputulokset!\n\n_John_ (vaihtaa hitaasti ja harkitusti salkut, auttaa Keijun seisomaan,\nkumartaa hänelle ensin ja sitten Kazzille). Hyvää yötä! Ja _hyvästi_.\n\n_Keiju_ (käännähtää, Johnille). Te rikoitte naimalupauksen.\n\n_John_. Minä en ole antanut, en, en... te itse luulottelitte vain.\n(Lohduttavasti). Ja kyllä te saatte miehen.\n\n_Keiju_ (lähtee perälle).\n\n_Matti_. Ja muistakaakin sitten se naimajuttu!\n\n_Keiju_ (poistuu perällä, ylpeänä ja äänettömänä).\n\n_Kazzi_ (hermostuneesti). Saanko... saanko minä lähteä?\n\n_John_. Viivana, viivana!\n\n_Matti_. Kunhan muistatte: kaksitoista tusinaa kissannahkoja!\n\n_Kazzi_. Kyllä, kyllä.\n\n    (Poistuu kiireesti perältä.)\n\n_Iisak_. No, nyt Rebekka naima...\n\n    (Seuraa Kazzia.)\n\n_Matti_ (kääntyy Topin puoleen). Tällaista se on se oikea nykyaikainen\navioliitto. Ei siinä ikävä ehdi tulla eivätkä leuat homehdu.\n\n_Topi_ (on koko ajan Auran kupeella seuraillut tapahtumia, hermostuneen\nnopeasti). Tietääkö setä... tiedättekö... herra Pyylle, onko tähän\naikaan vielä jokin kultasepänliike tai kelloliike tai sellainen auki,\nkorutavarainkauppa?\n\n_John_. Mutta mitä ihmettä?\n\n_Matti_. Onhan apteekki.\n\n_Ella_ (naurahtelee mielihyvästä, muhoilevasti). Matti, tuota... minä\nluulen... niin, niin... minä luulen, että tuo Topi... on nyt\nlöytänyt...\n\n_Matti_. Mitääh?\n\n_Ella_. Etkö sinä arvaa!\n\n_Topi_ (kankean, koomillisen juhlallisesti). Me... minä... hän... tuota\nneiti Ouru on päättänyt... me olemme päättäneet... siis että tuota...\nme _olemme_... me aiomme mennä kihloihin... (hiljemmin) jos mistä saisi\nsormuksen...\n\n_Matti_. Katsoppas Tipua! Löytää se sokeakin kana jyvän.\n\n    (Kaikki onnittelevat.)\n\n_Topi_ (edelleen juhlallisesti). Mutta kun sormuksia ei saa nyt\nillalla...\n\n_Matti_. Yöllä.\n\n_Topi_. Niin me menemme kihloihin aamulla. Mihin aikaan avataan kaupat?\n\n_John_ (nauraen). Yhdeksältä.\n\n_Topi_ (kumartaa). Kiitos hauskasta illasta. Hyvää yötä! Näkemiin!\n\n_Aura_ (herttaisesti). Hyvää yötä! Hyvästi filmi, terve kanat!\n\n    (Poistuu Topin kanssa.)\n\n_Ella_ (haukottelee). Ja minua nukuttaa. Hyvää yötä!\n\n    (Menee oikealle.)\n\n_Annie_ (vilkaisee Johniin). Minua myös. Hyvää yötä!\n\n    (Poistuu vasemmalle.)\n\n_John_ (säpsähtää). Hyvää yötä!\n\n_Matti_ (istuutuu ja sytyttää savukkeen). No, työ tehty on. Kuules,\nJussi, nyt kun sinä alat elää ihmisten elämää, niin hävitä tämä\nSipyllan koreus.\n\n_John_ (mietteissään). Kyllä!\n\n_Matti_. Ja sinä rupeat akentiksi.\n\n_John_ (kuin kuulematta). Niin.\n\n_Matti_. Heität nuket hiivattiin.\n\n_John_. Niin.\n\n_Matti_ (äityen). Niin, niin ja niin. Vastaa niinkuin mies. Ja muista,\nettä laiskuus on se savi, josta piru laittaa synnin kukkopillejä.\n\n_John_. Niin. (Toisella sävyllä.) Matti, välittäneekö tuo Anni enää\nminusta?\n\n_Matti_. Kysy. (Nousee ylös ja lähtee haukotellen oikealle.) Hyvää\nyötä.\n\n_John_. Niin, niin. (Vilkuu vasemmalle, yrittää nousta, laskeutuu,\nnousee sitten kävelemään ja menee perälle, tuoden parin vuodepukkeja.\nLaskee ne lattialle ja ottaa sitten mietteissään käteensä nuken.) Bobi!\nBobi!\n\n_Annie_ (pilkistää vasemmalta). Jussi! Etkö... tule nukkumaan?\n\n_John_ (kavahtaen). Anni! (Katsovat toisiinsa hetken, epäröivät ja\nsyöksähtävät sitten äkkiä syleilemään toisiaan.) Anni!\n\n_Annie_ (nyyhkyttäen). Jussi, Jussi! Minä -- olen -- ollut -- hyvin --\ntuhma.\n\n_John_ (nieleskellen). Ja -- minä -- vielä -- tuhmempi!\n\n_Matti_ ja _Ella_ (kurkistavat oikealta hymyillen ja varoittaen\ntoisiaan).\n\n_Annie_ (silittää nukkea.) Bobi!\n\n_John_ (viskaten nuken maahan). Anni!\n\n    (Poistuvat vasemmalle.)\n\n_Matti_ (tulee kokonaan näyttämölle, Ellalle). No ei se Jussi enää\nPopiloilla leiki!\n\n\n\n"]