[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fXGYOaAM3JUhiGk9ZTEuoDqo5a1nfy9bWSHoiytwUf5Y":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},1902,"Suomen kultainen kirja II","Wettenhovi-Aspa, Sigurd",1870,1946,"1902-wettenhovi-aspa-sigurd-suomen-kultainen-kirja-ii-kalevala-ja-egypti","1902__Wettenhovi-Aspa_Sigurd__Suomen_kultainen_kirja_II_Kalevala_ja_Egypti","Kalevala ja Egypti","tietokirja",[],[],"fi",1935,null,25387,175636,true,[],[],[],"Teos esittelee teorian suomen kielen ja muinaisen Egyptin kulttuurin välisistä yhteyksistä. Kalevalan satavuotisjuhlan kunniaksi julkaistu kirja vertailee mytologioita ja kieliä sekä pohtii Elias Lönnrotin ja Lauantai-seuran merkitystä suomalaiselle kulttuurille.","Sigurd Wettenhovi-Aspan 'Suomen kultainen kirja II' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1902. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen\nk.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SUOMEN KULTAINEN KIRJA II\n\nKalevala ja Egypti\n\n\nKirj.\n\nSIGURD WETTENHOVI-ASPA\n\n\nRiemujuhlajulkaisu Kalevalan satavuotispäiväksi\n28.2.1835 -- 28/2 1935\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nK. F. Purimiehen kirjakauppa Oy,\n1935.\n\n\n\n\n\n\n        Sinulle Paikkarin Pojalle, Suomen Homerokselle,\n        maailmannerolle, missä Sinun suurhenkesi lieneekin,\n        omistetaan syvimmin kiitollisuuden tuntein tämä\n        Suomen Kultainen Kirja II.\n\n                                          _Tekijä_.\n\n\n\n\nI\n\n\"LAUANTAI-SEURA\" JA ELIAS LÖNNROTIN MUISTO\n\n\nSe nuorisopiiri minkä kansallisen herätyksemme suurmiehet 1830\npaikkeilla perustivat muodosti suomalaisen kirjallisuuden kehdon ja sen\nahjon, minkä innoittavasta keskuudesta myöskin Lönnrot sai alotteen\nsuureen työhönsä: KALEVALAN luomiseen. -- Tätä ystäväpiiriä on\nS. W-A. selostanut Suomalais Kansallisjuhlanäytelmässään:\n\"Lördagsqvällar\" mikä Werner Söderström O.Y. kustantamana 1922 ilmestyi\nmyöskin suomeksi.\n\nTeoksen ruotsinkielisen painoksen ilmestyttyä julkaisi EINO LEINO\nlehdessään \"SUNNUNTAI\" helmik. 25 p. 1917 siitä seuraavan arvostelun:\n\n    Eino Leino lehdessään \"SUNNUNTAI\" helmik. 25 p. 1917.\n\n                     \"LAUANTAI-ILTOJA\".\n\n    S. Wettenhovi-Aspan suomalaiskansallinen juhlanäytelmä.\n\nTämä 4-näytöksinen \"suomalaiskansallinen juhlanäytelmä\", kuten tekijä\nsitä kansilehdellä nimittää, on jo aihepiirinsä ja henkilöittensä\nuutuudella omiaan tavallista suurempaa huomiota herättämään.\nTietääkseni ensi kerran suomalaisen kirjallisuuden historiassa\ntapahtuu, että maamme suurmiesten sarja koko meidän kansalliselle\nkehityksellemme niin ratkaisevalta 1800-luvulta tuodaan näyttämölle.\nSiinä esiintyvät nimittäin m.m. Elias Lönnrot, J.L. Runeberg, J.V.\nSnellman, J.J. Nervander, M.A. Castrén, Lars Stenbäck, Fr. Cygnaeus,\nZ. Topelius, J.J. Nordström y.m. Onhan heitä tosin ennen nähty\nisänmaallisissa kuvaelmissa ja Kansallisteatterin, varsinkin Kaarlo\nBergbomin aikaisissa apoteoseissa näyttämöltäkin, mutta silloin mykkinä\nja liikkumattomina kuvapatsaina tai todellakin elottomina kipsisinä\nrintakuvina. Nyt he puhuvat, nyt he liikkuvat, jopa tanssivat ja\nlaulavatkin siellä kuin muutkin kuolevaiset. Kuinka Herran nimessä se\non mahdollista?\n\nS. Wettenhovi-Aspa, aina pelkäämätön, on tehnyt tuon uhkarohkean\nyrityksen. Aivan oikealla silmällä hän on punonut näytelmäjuonensa\nsuurmiestemme tunnetun nuoruusliiton \"Lauantai-seuran\" ympärille. Tästä\non hänellä ollut kaksipäinenkin etu: hän on saanut heidät vaivattomasti\nyhteen ja hän on voinut esittää heidät nuorina, vallattomina\nmaistereina ja ylioppilaina, joten suurmiesleima ei ole käynyt liian\nrasittavaksi. Lönnrot, näytelmän keskeinen henkilö, tulee tosin sen\nkestäessä tohtoriksi, Runeberg on jo naimisissa ja esiintyy Fredrikansa\nkanssa, Snellman osoittaa myöskin jo eräitä kypsyneemmän ijän oireita\n-- hän puhuu m.m. \"mynttijärjestelmästä\" -- mutta muuten on se\nharmitonta, hälisevää pilaa ja nuoruusiloa, ajan suuren aatteen,\nsuomalaisuuden sieltä täältä esiin singahtaessa. Aivan vakavasti ei\nnähdäkseni ole otettava myöskään sitä tilapäistä vastustusta, jota tuo\naate kohtaa näytelmässä erään piintyneen ruotsinmielisen, kenraali\nSvante Silfversparren puolelta, sillä se tulee tässä nerouden ja\nnuoruuden liittoutuneessa maailmassa pian ja helposti kukistetuksi.\nVanhalla kenraalilla on muuten kaikki syy vihata suomalaisuutta: hänen\noma tyttärensä on rakastunut suomalaiseen renkiin heidän maatilallaan,\n-- seikka, jonka muuten olisimme taipuvaiset kuittaamaan huutomerkillä,\nellei samainen renki olisi sattumalta myös tyttären hengen pelastaja.\nUhkaava ristiriita päättyy onnellisesti. Silfversparre muuttaa\nmieltänsä suomenkielen suhteen, kutsuupa vielä kaikki nuo nuoret\nintoilijat luokseen luonnon helmaan hilpeille kokkojuhlille, ja tekijä\njättää meidät lopussa sen suloisen toivon varaan, että jalosukuisesta\nnti Adéle Silfversparresta ja renkimies Matti Lintulahdesta on aikaa\nvoittaen tuleva varsin onnellinen aviopari. Matti ilmoittaa nimittäin\nhartaan aikomuksensa olevan opin tielle, joten säätyero tulevaisuudessa\nhiukan tasaantuu.\n\nMutta suurmiehet? kysyy lukija. Kuinka on Wettenhovi-Aspa onnistunut\nheidän kuvaamisessaan? Mitä hän on saanut irti Lönnrorotista, mitä\nRunebergista, Snellmanista, Nervanderista ja Cygnaeuksesta? Minkälainen\nnäytelmä on, sanalla sanoen, ja onko Wettenhovi-Aspalla ylimalkaan\nkirjallisia lahjoja? Koetan parhaani mukaan tyydyttää lukijan\nuteliaisuutta.\n\nWettenhovi-Aspan kirjailijalahjat ovat monet ja suuret, kuten moni ehkä\nlienee jo huomannut hänen KULTAISESTA KIRJASTAAN samoin kuin hänen\nmonista kiistakirjoituksistaan sanomalehdistössä. Hänellä on\nluonnollinen, myötäsyntynyt helppous lausua julki ajatuksensa, hänellä\non tyyliä, hänellä on vauhtia, eivätkä hänen henkilönsä ylimalkaan jää\nvastausta vaille, olkoon sitten kysymys runosta taikka suorasanaisesta.\nSuurmiehemme tuntuvat ensi tutustumisella kylläkin naiveilta ja\nlapsellisilta, mutta ottaen huomioon, että itse aikakausi oli kaikessa\nromanttisessa uskossaan monin verroin naivimpi kuin nykyinen ja että\nihmiset silloin kehittyivät hitaammin ja pysyivät paljon kauemmin\nlapsina kuin nyt, rupeavat nämä heidän näyttämökuvansa myöhemmin\ntuntumaan hyvinkin totuudenmukaisilta. Lönnrot on säilyttänyt\nsädekehänsä: hänen hartaan uskonnollisuuden, henkilökohtaisen\nvaatimattomuuden, hiljaisella, mutta sammumattomalla liekillä palavan\nsuomalaisuus-uskonsa ja jo tuona aikana, 1830-luvun taitteessa,\nvakavasti käsitetyn elämäntehtävänsä loisto lepää koko hänen\npersoonallisuutensa yllä, joka ehkä paikka paikoin vain ehkä liiaksi\nmuistuttaa pyhäkoulua. Cygnaeus on pateettinen ja kaunopuheinen, kuten\nodottaa sopiikin, Runeberg koirankurinen ja kaikkea muuta kuin\nhentomielinen poikaviikari, Snellman järkeilevä j.n.e. Sen verran, mitä\nheissä siihen aikaan vielä lienee personallista aksenttia ollut ja sen\nverran kuin sille yleensä on sijaa näin kevyeen tyyliin kyhätyssä\nkansanjuhla-näytelmässä, on tekijä kyllä saanut esille. Onnellinen\najatus häneltä on ollut sijoittaa vastakohdan vuoksi Myös Lars\nStenbäckin synkän pietismin läpitunkema hahmo tähän kansalliseen\nkarnevaaliin, vaikkakaan hän ei -- kuten tekijä itse esipuheessaan\nhuomauttaa -- tehnyt täydellistä kääntymystään ennen kuin muutamia\nvuosia myöhemmin. Olen aivan samaa mieltä tekijän kanssa siitä, että\ntuollainen pieni poikkeus sivistyshistoriallisesta todellisuudesta on\ntäysin oikeutettu.\n\nEllei kirjassa olisi myös eräitä kielellisiä kiistarepliikkejä ja\nsanajohdannaisia, voisi luulla melkein, että se ei olisikaan S.\nWettenhovi-Aspan kirjoittama. Mutta niitä on, vaikkakaan ei liian\npaljon.\n\nNäytelmä on äsken kuolleelle valtioneuvos Aspelin-Haapkylälle\nomistettu, joka on teoksen sivistyshistoriallista puolta tarkastanut,\nvaikkakaan hän ei tekijän sanojen mukaan suinkaan ole vastuussa sen\nlopullisesta muovailusta. Sensijaan ilmoittaa hän kyhänneensä näytelmän\nlopun valtioneuvoksen suoranaisesta neuvosta ja säästäneen entisen\n4:nnen ja 5:nnen näytöksensä erästä uutta näytelmäänsä varten, jonka\nnimeksi on tuleva ei enempää eikä vähempää kuin ELIAS LÖNNROT.\n\nMeillä on siten ehkä kokonainen kansallisten juhlanäytelmien sarja\nWettenhovi-Aspan kädestä odotettavissa.\n\nMiksei! Eipä ole Bellman ja hänen aikansa niin paljon etäisempi ilmiö\nRuotsin kirjallisuushistoriassa ja kuitenkin hän on jo ehtinyt tulla\nmonenkinlaisen näyttämökäsittelyn alaiseksi. Miksei kerran tulisi vuoro\nmyöskin meidän suurmiestemme? Ala itsessään ei tosin ole taiteellisesti\naivan kiitollinen, sillä nerodraamat yleensä vaatisivat myöskin neroja\nnäyttelijöiksi, mutta Wettenhovi-Aspan huolettomalla hilpeydellä\nviljeltynä, ei se ainakaan käy ikäväksi. Niinpä uskonkin, että hänen\nLÖRDAGSQVÄLLAR suomeksi käännettynä voi saada näyttämöltä esitettynä\nehkä hyvinkin suosiollisen vastaanoton. Esiintyjäin pitäisi kuitenkin\nsiinä tapauksessa olla, ellei juuri neroja, niin ainakin mahdollisimman\nensiluokkaisia.\n\nTeoksen ruotsinkieli voisi olla tasaisempaa. Mutta tekijä ilmoittaakin\nesipuheessaan, että se on hänelle sivuasia -- \"koska se kuitenkin on\ntarkoitettu suomenkielellä ilmestyväksi\".\n\n                                                  E. L--o.\n\nKun suurmiestemme: E. Lönnrot, J.W. Snellman, M.A. Castrén, Fr.\nCygnaeus, J.L. Runeberg, Z. Topelius j.n.e. nuoruuden aika ei enää\ntunnu kiinnostavan suomalaista näyttämöämme, julkaistaan tässä yllä\nmainitussa kirjassa esitetyt korkealentoiset puheet, millä ystävät\nvastaan ottivat tohtoriväitöstilaisuudesta saapuvan Elias Lönnrotin,\njonka lukuhuoneen he olivat kukin ja vihrein köynnöksin somistaneet.\n\n    J.W. Snellmanin puhe Lönnrotille.\n\nHei, Elias, -- ja tervetuloa vihannan luonnon helmaan. Tämä ei ole\nsinun matala majasi, tämä on Tapion, metsän kuninkaan, havulinna. Tämä\non sinun suurten ajatustesi vihreä sali. Nämä kuuset sanovat sinulle ja\nmeille: \"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto!\" Seuratkoon se,\nrakkaan kotimaamme ikivihantien kuusien sananlaskussa lausuttu kehoitus\nsinua ja meitä kaikkia läpi elämän neuvona alati kuulemaan syvien\nrivien syvempiä saloja.\n\nMitä Suomen kansansielun pohjalla vielä uinunee, tiedät itse parhaiten\n-- paremmin kuin meistä kukaan -- mutta me rukoilemme Jumalaa, joka on\nantanut sinulle oikean pyrkimyksen, antamaan sinulle myöskin oikean\nvoiman ja kyllin pitkän iän ehtiäksesi laskemaan ainakin ne\nnurkkakivet, joiden päälle meidän maamme henkinen suuruusaika voi\nrakentaa Olymponsa.\n\nMitä me, sinun nuoremmat ystäväsi ja veljesi, voimme tehdä sinun, sinun\nkansasi ja maasi hyväksi, sen teemme me kaikki -- sillä vaikkakin\nmeidän isämme ehkä harmaassa muinaisuudessa tulivat tänne vihollisina\n-- niin on aika parantanut heidän iskemänsä haavat, ja me heidän\npoikansa, olemme valmiit hikeä ja vaivaa säästämättä sekä sovittamaan,\nmitä he ovat rikkoneet että myöskin koroittamaan tätä sinun kansaasi\nsuurimpaan henkiseen suurmahtiin sen vielä kuluttamattomien henkisten\naarteiden voimalla --- niin, siihen Jumala meille apunsa antakoon!\n\n    Elias Lönnrotin vastaus Snellmanin puheeseen.\n\nRakkaat ystävät! Minä olen niin syvästi liikutettu kaikista niistä\nlukemattomista todistuksista siitä uskollisesta ystävyydestä, joka\nminun osakseni on teidän puolestanne tullut aina siitä hetkestä saakka,\njolloin te otitte minut, torpanpojan, seuraanne, että minä en voi\nkeksiä sanoja, jotka saattaisivat tulkita niitä kiitollisuuden\ntunteita, joiden valtaamana tässä nyt edessänne seison.\n\nEnkä minä myöskään tiedä, kuinka saattaisin osoittaa itseni\narvolliseksi siihen luottamukseen, joka teillä kaikilla tuntuu olevan\nminuun ikäänkuin jonkinlaisena perustajana tai uranuurtajana.\n\nÄlkäämme unohtako, että oikea uranuurtaja on meitä korkeammalla -- ja\nkun Hän hyväksi näkee, raivaa Hän uramme tai tukkii sen.\n\nÄlkäämme myöskään luulko, että me voimme lisätä tuumaakaan Suomen\nkansan henkiseen kasvuun tai enentää sen viisautta. Ei sen henkinen\narvo eikä sen viisaus enene siitä, että me saamme siruja siitä pannuksi\npaperille.\n\nSellainen kuin Suomen kansa nyt on, sellaiseksi on Herra Jumala sen\nluonut ja muodostanut -- sillä ei kukaan muu herra tai muut herrat ole\nsen kasvatuksesta missään suhteessa huolehtineet. Mutta sen me voimme\nja se meidän tulee tehdä, että koetamme säilyttää tätä kansaa\nsellaisena, miksi Jumala sen on luonut ja muodostanut.\n\nSama on Suomen kielenkin laita -- koettakaamme säilyttää sitä\nsellaisena kuin se on, luomalla kirjakielen, joka niin sanoakseni etsii\npuhekielen ytimen ja vahvistaa sen kerta kaikkiaan.\n\nMutta suomenkielistä kirjallisuutta ei meidän totisesti ole luotava\nomiksi maireiksemme -- vaan siinä toivossa, että ihmiskunta\ntulevaisuudessa voi oppia jotakin myöskin meidän kansaltamme -- joka on\nkyllä kirjoissa nuorin, mutta todellisuudessa vanhin kansa Europassa.\n\nNiin, rakkaat ystävät, minä olen kukaties jo sanonut enemmän kuin nyt\npitäisi ja senvuoksi suljen suuni enkä sano mitään muuta kuin:\nkiitoksia kaikki yhteisesti ja jokainen erikseen! Ja kiitos, Snellman,\ntervehdyssanoistasi -- ja kuunnelkaamme nyt kuusien kuisketta.\n\n    Runebergin puhe Lönnrotille.\n\nNiin, rakas Elias -- minun olisi pitänyt kaiuttaa kanneltani minunkin\nsinun kunniaksesi tänä juhlapäivänäsi -- mutta se, mitä sydämeni tuntee\nsinua ja sinun kansaasi kohtaan, on mahdollista kirjoittaa vain pitkän\nelämän mittaan -- mutta se kyllä tapahtuu aikanaan. Nyt tahdon vain\npelkällä proosalla lausua sydämellisen iloni, että Sinä nyt\nensimmäisenä meistä olet saavuttanut sen opintojesi päämäärän, johon\nolet pyrkinyt.\n\nSinä olet nyt taivaltanut niin sanoakseni ensimmäisen peninkulman\ntorpasta parnassolle. Mutta me tunnemme toisaalta pian menettävämme\nSinut näköpiiristämme, kun kuljet tietäsi eteenpäin, ja kun tuleva\ntoimintasi vie sinua seudulta toiselle, tulemme kaikki katkerasti\nkaipaamaan sinua toveripiirissä.\n\nSe tuntien, että meidän tiemme nyt erkanevat, tahdon lähinnä vanhimpana\nsinun jälkeesi, nuorempien ystävien ja omasta puolestani, kiittää sinua\nsiitä ajasta, jonka olet meidän toveripiiriimme kuulunut.\n\nSinun rehellinen, siveellinen vakavuutesi ja esikuvallinen ahkeruutesi\ntulevat aina olemaan muistossamme kirkkaana kilpenä ja sinun uskolliset\nystävänsilmäsi kuni johtotähtinä elämän tiellä.\n\nOlen asettanut sinun pöydällesi kimpun kieloja. Kenties nämä\nlempikukkani voivat kaikessa vaatimattomuudessaan paremmin kuin sanat\ntulkita hartaita ja lämpimiä tunteitani sinua kohtaan.\n\n    Cygnaeus puhuu Lönnrotille.\n\nHyvät ystävät. Suomen nuorin tohtori, meidän vanhin ja rakkain\nkumppanimme, kysyy minulta, mitä tarkoitan nerolla. Olkoon että sanaa\non surkeasti väärinkäytetty nyt edesmenneenä valistusaikana joka\ntoisesta nurkkasihteeristä, joka vain sai kokoon jonkun sonetin tai\nomeletin Venus-hiuksista, Aphrodite-kuiskeista amoriini- ja\nammattikastikkeen kanssa joillekin ruhtinaallisille hääpäivällisille.\nNäitä tusinataitureita kutsuttiin tosiaan vielä Kustaa Kolmannen ajalla\ntavallisesti \"neroiksi\". Mutta jo Fredrich von Schiller on yrittänyt\nparempaa määritelmää sanoessaan: \"Es biidet ein Talent sich in der\nStille und ein Charakter in dem Ström der Welt.\" Jos on lupa korjata\nSchilleriä, niin voisimme sanoa: \"und ein Ingenium in dem Ström der\nWelt\".\n\nNerolle ominaista on, minun nähdäkseni, että se juuri maailman\nvilisevästä virrasta kykenee omaksumaan näiden virtausten ytimen,\nmuovaelemaan sen, sulattamaan sen, ja antamaan sen kulkea edelleen\nuuteen suuntaan, joka vie ihmiskuntaa uuden askeleen eteenpäin sitä\nkorkeata päämaalia kohti, joka on täydellisyys.\n\nSellainen nero olet sinä, Elias Lönnrot! Täällä on puhuttu sinun\ntorpasta-tulostasi -- siinähän juuri sinun voimasi on! Sielu puhtaana,\nvapaana ennakkoluuloista ja niin sanotuista säätyperimyksistä astut\nsinä nyt ulos maailmaan.\n\nMutta kenties olet sinä perustava uuden valtasuvun, uuden aateluuden:\nneron sielun-aateluus on sinun, ja sinun kilpesi vaakuna on suomalaisen\nkirjallisuuden kirjoittamaton lehti. Me, jotka tunnemme sinut, tiedämme\nsinulla olevan juuri neron suuren kyvyn sulattaa ja järjestää kaikki se\njuokseva kulta, koko se runouden, mystiikan ja loitsujen, vuosituhanten\naikana kertyneen mietiskelyn ja vuosisataisten kokemusten ja läheisen\nkosketuksen kautta turmeltumattoman luonnon kanssa saavutetun viisauden\nvaltavuo -- me tiedämme, että juuri sinulla on kyky koota kaikki nämä\nhenkiset virtaukset suuren sielun avaraan säiliöön, ja että sinulla on\njuuri neron ymmärrys siitä, miten nämä virtaukset on yhdistettävä,\njotta ne voidaan johtaa eteenpäin ajatuksen valtamerta kohti, jossa\nkaikkien kansojen parhaat pyrkimykset tulevat lopullisesti yhtymään.\n\nRyhtyköön joku nuoremmista seurassamme etsimään Suomen kansan kehtoa --\nse voi olla Gangesvirran varsilla Himalajan takana, se voi olla\n\"Jomalema\"-vuoren juurella Niilin lähteiden luona, sillä Suomen kansan\nkehto on samalla muinaisen ihmiskunnan kehto. Mutta on olemassa toinen\nkehto, joka on meitä sanomattoman paljoa lähempänä, ja jos sinä,\nniinkuin me arvelemme, haluat tulla _suomalaisen kirjallisuuden\nisäksi_, niin pitää sinulla, kodin perustaessasi, vaikkapa Kajaanissa,\nolla tykönäsi tämä kehto, sillä tämä kehto, joka nyt on kukkien\nvuoteena on juuri _suomalaisen kirjallisuuden kehto_.\n\n\n\nLUKIJALLE\n\n\nTämän kirjan painatustöiden aikana saavutti minut sanoma professori\nE.N. Setälän kuolemasta. Omaksun vanhojen roomalaisten sanonnan: \"De\nmortuis nihil nisi bene\" -- kuolleista ei mitään muuta kuin hyvää. --\nEn voi kuitenkaan muuttaa mielipidettäni siitä, että se tieteensuunta,\nmitä manalle mennyt edusti, on aina ollut epäharkittu ja on nyttemmin\nvakavasti vanhentunut -- yhtä vähän kuin voin hyväksyä sitä tapaa millä\nprofessorit Setälä ja Laurila suhtautuivat \"yliopistokysymykseen\". --\n\nNe suomalaiset, jotka poliitisesta tai muista syistä vastustavat\npuhtaasti suomalaisen valtionyliopiston perustamista pääkaupunkiimme\njoutuvat varmasti tulevaisuudessa kansansa ankaran arvostelun kohteeksi\njoko he sitten ovat tällä tai toisella puolen virtaa. --\n\nOlin toivonut kirjallani saada aikaan asiallisen ajatusten vaihdon\nSetälän kanssa niissä kysymyksissä, missä mielipiteemme jyrkästi\nerosivat toisistaan.\n\nHänelle tuli kutsu poistua ennen avointa taistelua. Kuolemanmajesteetin\nedessä annan kunnioittaen aseeni hetkeksi vaipua -- sitten -- on minun\nasiani jatkaa elämäntehtävääni niin kauan kun minulle on aikaa siihen\nvarattu tietoisena siitä, että maailmassa on yksi seikka, mikä ei\nkonsanaan unohdu -- se on: _historian tuomio_.\n\nHelsinki 11.2.1935.\n\n                                                       5. W-A.\n\n\n\nJOHDANTO\n\n\nHarvoin jos koskaan on Suomessa ilmestynyttä kirjaa vastaanotettu\n\"sekavammin tuntein\" kuin Suomen Kultainen Kirja ensimmäinen osa.\n\nMoni suomalainen kummeksi kirjan \"sotaista luonnetta\", kun taas muudan\nruotsinkielinen sanomalehti varoitti kaikkia \"suomenmaalaisia\",\n\"finländareita\", kavahtamaan kajoamasta koko kirjaan.\n\nSiitä oli seurauksena, että ruotsinkielinen painos myytiin loppuun\nvajaassa kahdessa viikossa -- sen seikan ansiosta, että\nmaaseutukaupunkien \"ruotsalaiset killat\" olivat ostaneet suuria osia\npainoksesta polttaakseen ne.\n\nKoska \"totuus ei pala tulessakaan\", päätettiin ettei julkaista uusia\nruotsinkielisiä painoksia, Suomen \"ruotsalaiselle kansanpuolueelle\"\nkiusaksi.\n\nSen sijaan julkaistiin samana vuonna, 1915, suomenkielinen painos, jota\nei kylläkään poltettu -- mutta joka tapettiin vaitiololla.\n\nEi yhdelläkään Suomen suomenkielisellä sanomalehdellä ollut sanottavana\nainoaakaan sanaa \"Suomen Kultainen Kirja I:stä\".\n\nTämä ei varmaankaan johtunut yksinomaan siitä, että \"kukaan ei ole\nprofeetta omalla maallaan\", vaan paremminkin siitä, ettei Suomen\nsuomenkielinen sanomalehdistö ollut silloin vielä oppinut ajattelemaan\nomilla aivoillaan. Kun ruotsinkielisten lehtien kellokas \"Hyysis\" oli\nvarottanut kajoamasta koko kirjaan, arvelivat suomenkielisetkin\nlehtemme viisaimmaksi noudattaa neuvoa.\n\nAmerikassa, jossa suomalaiset eivät enää silloinkaan noudattaneet\nruotsalaisen kansanpuolueen tunnuksia, kirja meni kuin kuumille\nkiville, ja siellä se myytiin kohta loppuun, mikä käy ilmi seuraavasta\ntodistuksesta, jonka on antanut konsuli Akseli Rauanheimo-vainaja ja\njoka kuuluu seuraavasti:\n\n    \"Täten todistan, että olen huomannut Amerikan suomalaisten\n    aivan erityisen hartaasti lukevan ja suosivan S. Wettenhovi-Aspan\n    teosta Suomen Kultainen Kirja. Ne, jotka ovat aikanaan onnistuneet\n    sen hankkimaan kirjastoonsa, pitävät itseään onnellisina. Toiset\n    kaipaavat teosta, kun ei sitä ole mistään ostettavissa.\"\n\n    Helsingissä kesäkuun 4 päivänä 1931.\n\n                                               Akseli Rauanheimo.\n\nNyt kirja on jo kymmenisen vuotta ollut loppuunmyyty Suomessakin, eikä\nsitä enää saa ainoaakaan kappaletta kalliista hinnastakaan\nantikvaarikirjakaupoista.\n\nAsiain näin ollen luulisi jonkin suomalaisen kustannusliikkeen\nharkitsevan edulliseksi kustantaa, jollei muuten, niin suorastaan\nkaupalliselta näkökannalta -- tai erikoisuutena -- kirjasta uuden\npainoksen, mutta ruotsalainen vaikutus on yhä vieläkin niin mahtava,\netteivät he tohdi ryhtyä sellaiseen yritykseen.\n\nTusinaromaanien ja salapoliisikertomusten suomennoksia tunnutaan niillä\ntahoilla yhä vielä pidettävän Suomen kansalle parempana hengenravintona\nkuin sellaista kirjaa, joka sisältää seikkaperäisen kokoelman kaikkien\naikojen ja kaikkien maiden suurimpien kielentutkijoiden ylistäviä\nlausuntoja suomen kielestä kielenä. Nuo lausunnot näet käyvät juuri\npäinvastaiseen suuntaan kuin se viho viimeinen käsitys, että\nsuomalaisten kieli muka on \"luonnonkieli\" sekä että he muka Kristuksen\nsyntymän jälkeen ovat töytäilleet ympäri Europan pyydystämässä\n\"sivistys\"- ja \"lainasanoja\". Tuon mielettömän opin esitti n. 60 vuotta\nsitten tanskalainen Wilhelm Thomsen, \"suomenmaalainen\" August Ahlqvist\nsekä sitten heidän suomalainen oppilaansa E.N. Setälä.\n\nVaikka mainitut lainateoriat ovat jo ammoin vanhentuneet ja vaikka\nmonet nykyaikaisemmat tutkijat jo ovat näyttäneet toteen, että\nsuomalais-ugrilaiset ja indoeuropalaiset kieliryhmät ovat alunalkuaan\nsukua keskenään, pitää mainittu kieliopin tekijä yhä vain\nitsepintaisesti ja liikuttavan yksinkertaisesti kiinni takaperoisista\nlainateorioistaan. Samoin kuin A. Ahlqvist turvautui professorin\narvovaltaansa vainotessaan Aleksis Kiveä, samoin on myös Setälä v:sta\n1915 lähtien käyttänyt hyväkseen jok'ainoaa tilaisuutta halventaakseen\n\"Suomen Kultaista Kirjaa\" [E.N. Setälä on mennyt niinkin pitkälle, että\nhän päätti 1934 pitämänsä yleisradioesitelmän Suomen kielestä\nhalventamalla A. Strindbergin ja Wettenhovis-Aspan kielitutkimuksia, --\ntäten epäsuorasti paljastaen miten merkitseviä ne hänen mielestään itse\nasiassa ovat], niin että hän kerran sai Eino Leinon ollessa läsnä itse\nvaltioneuvos Eliel Aspelin-Haapkylältä ansaitun ojennuksen, tämän\nlausuessa: \"Vai niin, minä olen lukenut Suomen Kultaisen Kirjan\nsuureksi tyydytyksekseni ja surkuttelen niitä, jotka eivät ole niin\ntehneet!\" Eino Leinon kertoman mukaan Setälä ällistyi tästä lausumasta\nniin, että -- hän vaikeni!\n\nEi niin ollen liene historiallista mielenkiintoa vailla, että\njäljennämme tähän kirjan suomentajan J. Raekallion esilauseen\nkokonaisuudessaan:\n\nSuomalaisessa lukijassa tämä kirjanen epäilemättä herättää\nmonenlaatuisia tunteita ja ajatuksia. On ihmeteltävää, että kirjan\ntekijä, ruotsinkielisestä ja -mielisestä kodista lähteneenä, on\ntuntenut ja tuntee suomenkieltä sekä Suomen suomenkielistä kansaa\nkohtaan sellaista aivan harvinaisen lämmintä rakkautta, mikä tässä\nkirjassa ilmenee. Ei liene meillä tätä ennen ilmestynyt teosta, johon\nolisi niin huomattavasti kuin tähän koottu kaikki ne ylistelevät\nlausunnot, joita maailman kuuluisat oppineet ovat antaneet kauniista\nkielestämme. Jo sellaisten lausuntojen kokoelmana on mielestäni\nteoksella pysyväinen arvonsa, sillä epäilemättä tällaiset lausunnot\novat omiansa aukaisemaan monetkin silmät ja kohottamaan sitä TODELLISTA\nKANSALLISTUNTOA, joka etupäässä ilmenee oman kielen kunnioittamisessa\nja -- käyttämisessä.\n\nKauvas tähtäävä on tekijän edustama suunta, mikäli se koskee\nsuomenkielen ja Suomen suvun vanhuutta. Aina muinaisen Egyptin (Kemin)\nikivanhasta historiasta hakee hän suuren suomalaisen suvun alkujuurta.\nJos se sieltä vastaisuudessa niin selvästi löydetään, ettei\nepäilykselle jää sijaa, niin toteutuupa suunnilleen Kalevalankin sana,\nettä Väinämöinen oli \"laulaja ijänikuinen\".\n\nVoitanee syystäkin sanoa, että tekijän nimijohdannaiset monestikin ovat\nvarsin rohkeat. Olkootpa niinkin. Sellaisissa tapauksissa kuitenkin\npeittäkööt hänen kieltämme kohtaan osottamansa erinomainen rakkaus ja\nkunnioitus mahdollisen erhetyksen, ja älköön unhotettako, että monet\nkymmenet muut kirjassa esitetyt esimerkit ovat sen sijaan niin\nhämmästyttävän vakuuttavia, että ne ovat omiansa saattamaan ajattelevan\nlukijan syviinkin mietteisiin.\n\nJonkun verran oudolta suomalaisesta lukijasta tuntua kirjan sotainen\nluonne, siinä kun käydään tuimaa taistelua useimmille lukijoille\nennestään tuntematonta kirjaa: \"Svenskt i Finland\" vastaan. Viimeksi\nmainitun kirjasen omituinen sisällys ja sävy käyvät kuitenkin \"Suomen\nkultaisesta kirjasta\" kyllin selville; eikä lukijaa kummastuttane, jos\nkirjoittajan innostus taistelussa totuuden ja oikeuden puolesta saa\nhänet toisinaan pukeutumaan tuimaan sotisopaan ja haarniskaan.\n\nErityisen arvon katson tällä kirjasella olevan siinäkin, että siihen on\nkoottu erinäisten tiedemiesten muinaisten suomalaisten asuntopaikkoja\nkoskevia lausuntoja. Ne laajentavat katseitamme liitelemään nykyisen\nmaamme rajojen ulkopuolelle ja asettelevat sulkuja tunnetuille\ntoiskielisten pöyhkeilyille.\n\nTekijä aikoo jatkaa \"Kultaista kirjaansa\". Rehellinen työ löytää\nkaiketi tässäkin lopuksi palkkansa, ainakin sen kansan mielessä, jonka\nhyväksi tekijä on monivuotista, väsymätöntä työtä tehnyt. Kuona katoaa\npois, kultajyväiset jäävät tuleviin aikoihin... Intoa ja lämpöä täytyy\ntämän teoksen kaikessa tapauksessa nostattaa tosisuomalaisen sielussa.\nEipä tiedä vaikkapa tämä teos olisi jonakin alkuna Z. Topelius-vainajan\nSUOMENKIELESTÄ lausuman ennustuksen toteuttamiseksi: KUN TÄMÄ LAPSI\n(SUOMENKIELI) KASVAA JA VOI NÄYTTÄÄ TOTEEN SUKUPERÄNSÄ, NIIN TUNNETAAN\nSIINÄ VIELÄ KUNINKAAN TYTÄR.\n\n                                                J. Raekallio.\n\nHerra J. Raekallio asettuu tässä sen yleisen väärinkäsityksen tulkiksi,\nettä Suomen Kultaisen Kirjan tekijä muka on lähtöisin ruotsinmielisestä\nkodista. Tekijän esi-isät olivat kuitenkin monessa polvessa pappeina\nMerikarvialla ja Karkussa, missä he tietystikin saarnasivat suomen\nkielellä. Isoisä, hovioikeudenneuvos Carl Henrik Asp toimi Suomen\nsodassa 1808-09 kenraali Döbelnin ja Porin rykmentin sotatuomarina. Hän\noli niin suomenmielinen, että hän sanoman saavuttua Viaporin\nantautumisesta kesäkuussa 1808 kirjoitti päiväkirjaansa ilman mitään\nreunamuistutuksia suomalaisen sananlaskun:\n\n    \"Ei itku hädästä päästä,\n    Poru päivistä pahoista.\"\n\nHenrik Gabriel Porthanin oppilaana hän myös jäljensi tämän suomalaisten\nsananlaskujen kokoelmat, minkä ansiosta nämä pelastuivat häviöstä\nalkuperäisten joutuessa liekkien saaliiksi Turun palossa v. 1827.\n\nCarl Henrik Asp luovutti sittemmin sekä Porthanin että omat\nsananlaskukokoelmansa Elias Lönnrotille, samoin kuin myös suomen kielen\nsanakokoelmansa, mistä Lönnrot mainitseekin suuren Sanakirjansa\nesipuheessa. Kun on moiset tosiseikat silmien edessä, ei tarvinne\nihmetellä, että pojanpojalla, S. Wettenhovi-Aspalla on Suomen\nsuomenkielen harrastus veressä.\n\nSen lisäksi olivat sekä isoisä että äidinisä, Uudenmaan ja Hämeen\nlaamannikunnan viimeinen laamanni Georg Adolf Wetterhoff, olleet mukana\navustamassa ja kehoittamassa Kaarle Aksel Gottlundia tämän julkaistessa\n\"Otavan\" ja muut uraauurtavat suomalaiset kirjoituksensa.\n\nEttä \"Suomen Kultaisen Kirjan\" tekijä on vasta vanhoilla päivillään\noppinut ymmärtämään suomea, johtuu siitä, että hän joutui 12-vuotiaana\nkäymään koulua ja saamaan kasvatuksensa Saksassa, Tanskassa ja\nRanskassa, missä hänestä kehkeytyi maailmankansalainen,\n\"kosmopoliitti\", mutta \"ruotsalainen\" hän ei ole kuuna päivänä ollut.\n\nEdelleen J. Raekallio toivoo, että Suomen Kultaisessa Kirjassa\nesitetty väite, että suomen kieli ja suomalainen sivistys ovat\nmuinaisegyptiläistä perua, voitaisiin vielä tukea uusilla todisteilla\nja näyttää se toteen. Se juuri onkin tämän Kultaisen Kirjan toisen osan\ntarkoitus.\n\nEihän voi olla pelkkä sattuma, että muinaisegyptiläisiä paikannimiä\ntavataan Suomessa ja suuret joukot suomalaisia paikannimiä Egyptissä.\n\nNäitä on erittäin perinpohjaisesti käsitelty suuressa saksalaisessa\nteoksessa: _Fenno-egyptischer Kulturursprung der Alten Welt_ (Vanhan\nmaailman kultuurin valtasuomalais-egyptiläinen alkuperä), joka on\ntarkoitettu koko Europalle. Tässä tahdomme vain esittää muutamia\nkaikkein luonteenomaisimpia, jotka juuri maantieteellisen\naiheellisuutensa ansiosta tukevat sanaopillista tulkintaa.\n\nVastustajiemme yliolkaisen lörpöttelyn \"satunnaisista äänteellisistä\nyhtäläisyyksistä\" täytyy lopultakin vaieta -- osaksi yhtäläisyyksien\nsuuren lukumäärän, osaksi juuri maantieteellisen aiheellisuuden vuoksi.\n\nMitä sanotaan esim. _sakarasta_ ja Suomen _Sakkara_vaarasta; vrt.\n_Sakkara_ = paikka Niloksen laaksossa, _Sakara_ Egyptissä. Egyptin\n_Sakara_ on maailmankuulu pyramideistaan. _Sakarasta_ on myös koko sen\ntakainen autiomaa saanut nimensä: \"_Sahara_\".\n\nTai mitä sanotaan egyptiläisestä paikannimestä: _Kaene_ (kreikan\nKainepolis), joka on juuri sillä kohdalla 26:nnesta leveysasteesta\npohjoiseen, missä Niilissä on jyrkkä mutka, _Käänne_, länteen päin?\nKerrassaan merkillinen \"sattuma\", että _Käänne_ oli myöskin Egyptissä:\n_Kae'ne!_ Varmemmaksi vakuudeksi mainittakoon vielä, että samaisen\npaikan nimenä on vielä tänä Luojan päivänäkin: \"_Kene_\". --\n\nMaantieteellisesti aiheellinen on myöskin se syvänne, jonka vesi on\nuurtanut juuri ensimmäisen Niilin putouksen alapuolelle liejupohjaan --\nsen nimenä on Egyptissä: \"_Sy'enne_\".\n\n    Vrt.: SYVÄNNE.\n  Egypt.: SY' ENNE.\n\nSiitä on ympäristön kivilouhosten vuorilajikin saanut nimensä:\n\"_syeniitti_\". --\n\nNämä sanaopilliset ja maantieteelliset kaksoistodistukset ovat\nerinomaisen epämiellyttäviä meidän n.s. kielentutkijoistamme, jotka\nhaaveilevat voivansa tehdä ikivanhasta maailmankielestämme jonkinlaisen\nsamojedin kielen sisarkielen. (Ks. E.N. Setälä, \"Zur Frage nach der\nVerwandtschaft der finnisch-ugrischen und samojedischen Sprachen\"\n[Suomalais-ugrilaisten ja samojedin kielen sukulaisuuskysymyksestä].)\n\nMistä on Niilin suostosta länteen leviävä _Libyan_ autiomaa saanut\nnimensä?\n\nLipeäkivi on, niinkuin kaikki tiedämme, samaa kuin natron.\n\nKAIROsta, jossa nilveä NILOSJOKI (vrt. _nilostaa_, niljahtaa jne.)\njakautuu kuin: KAIRA l. KAIRO (josta paikan nimitys), menemme 40 km\nlänteen päin autiomaahan yli Niloksen laakson _Sakaraan > Saharaan_.\nSiellä tapaamme kuuluisat Natronjärvet eli _Lipeäjärvet_, joista vielä\nnykypäivinäkin Egypti saa natroninsa l. soodansa = lipeäkivensä.\n\nArabialaiset ovat antaneet tuolle laaksolle nimeksi WADI NATRÛN, ja\nnoiden järvien vesi on tavattoman suuren haihtumisen vuoksi 75 metriä\nVälimeren pintaa alempana. Se sisältää:\n\n    Keittosuolaa 52 %\n    Glaubersuolaa 11 %\n    Hiilihappoista natronia 23 % jne.\n\nTämä lipeävesi on siis hyvin arvokasta, ja sen merkitys oli jo\nmuinaisegyptiläisten palsamoimistaidolle suorastaan korvaamaton.\n\nMutta mistä voimme tietää, että egyptiläiset esi-isämme sanoivat\nnatronia: _lipeäksi_, ts. käyttivät siitä nimitystä, joka\nraaka-aineella oli jalostamattomana, kun taas puhdistetun tuotteen nimi\noli\n\n    hieroglyfeissä: HASMON\n    Demot. kirj. HASMA (vrt. suomen Osmo).\n\nNo niin: aivan kuten arabialaiset nykyisin nimittävät koko laaksoa sen\nnatronin mukaan:\n\nWADI NATRÛNiksi -- samoin egyptiläiset nimittivät muinoin koko sen\nympärillä leviävää maata näiden järvien _lipeäveden_ mukaan LIBEÄksi,\njosta kehittyi: 'LIBIA' ja \"LIBYA\".\n\nHeidän mukaansa sitten kreikkalaiset ja roomalaisetkin antoivat koko\nautiomaalle, Lipeäjärvistä välittämättä, nimeksi:\n\n        LIBYÆ,\n\nja koska kerran b -- p ja y -- i, niin myöskin kreikkalainen muoto\nvastaa Lönnrotinkin mainitsemaa _Lipiää = Lipeää_.\n\nSat sapienti! --\n\nHerodotoksen kertoman mukaan käytettiin lipeävettä, kun oli\npalsamoitava ruumis l. MUU-MIES = _muuanne_, tulevaan elämään\nvalmistettava \"MUMIO\".\n\nSamoin kuin me liotamme lipeäkalaa lipeävedessä, niin MUU-MIESkin oli\nkuolemansa jälkeen ensin 70 päivää jossakin tietyssä lipeäliuoksessa,\nkunnes oli kelvollinen täytettäväksi ja kiedottavaksi käärinliinoihin\niäisyyttä varten. -- -- --\n\nTri Georg Ebersin ansiosta [Dr. Georg Ebers, Aegypten und die Bücher\nMoses (Pag. 122) Leipzig 1868] tiedämme myös, että _Muu miehen_\nkäärijä, jonka tehtävänä oli kuoleman saaliin \"_kytkeminen_\", oli\nnimeltään \"_K'ole chytaes_\". --\n\nSanan alkuosassa \"_Kole_\" on helposti tunnettavissa _Kuol(l)us,\nKuolo-_, siis\n\n    KUOLLEENK- YTKIJÄstä.\n    K- OL-E - - CHYT - - - TÆ-S.\n\nTämä \"Kuolleenkytkijöiden\" palsamoimistaito ALA-KEMIssä (Egyptin oma\nvanha nimi oli \"Kemi\") oli sittemmin alkuna: \"AL'KEMIAlle\", jopa koko\nmaailman _kemiatieteelle!_ --\n\nValitettavasti meidän on tyytyminen edellä esitettyihin viitteisiin\nsiitä, millainen osa lipeäkivellä (> \"Libya\") on ammoisista ajoista\nsaakka ollut Muinais-Kemin jokapäiväisessä elämässä.\n\n_Kemi_ nimi kirjoitettiin hieroglyfeillä seuraavasti:\nKrokodiilinpyrstö--pöllö-- = taivaanlaki ja kaupunginkuva.\n\n                    KEMI |\n    Koptin kielellä XEMI | Musta, mustan mullan maa.\n\nTämä puhtaasti egyptiläinen nimihän esiintyy Suomessa monin paikoin.\nKemi-nimisen kaupungin lisäksi on Kemijoki, Kemijärvi, (Kemin) niemimaa\nja Kemiön-salmi. Jopa _Aurajoellammekin_ on puhtaasti egyptiläinen\nnimi, sillä yksi Niilin monia maallisia L. jokapäiväisiä nimityksiä\noli hierogl. AURa = flumen Nilus, Niili joki. [Dr. Carl Abel,\nÆgyptisch-Semitisch-Indoeuropæisches Wurzelwörterbuch, Pag. 168.]\n\nMyöskin tri Georg Ebers kirjoittaa (Ægypten und die Bücher Mose's, siv.\n338): (Niilin) maallisten nimien joukossa on usein aa = latinan magnus,\nsuuri, joten saamme _auraa, \"suuri joki\"_. Siis Auraa = \"suuri joki\".\n\nOma Aurajokemmehan ei kylläkään ole suinkaan \"suurjoki\", mutta se oli\njoka tapauksessa suurin joki, jonka suomalais-egyptiläiset\nesihistoriallisena aikana Varsinaissuomeen saapuessaan yhdyttivät, ja\nniin sille annettiin Niilin maasta tuttu vanha rakas nimi! _Aurajoen_\nsuun tienoilla on myös ainoa lähde koko maailmassa, joka enää voi\nselittää Egypti-nimen, jota ei ole pystytty selittämään.\n\nHomeros, Herodotos, Hesiodos, Ptolemaios, Diodoros Siculus,\nAmmianus-Marcellinus ja Plinius kertovat, että Egypti nimi, s.o.\n\"Aiguptos\", ei alkuaan tarkoittanut maata, vaan Nilos-_jokea_, joka oli\nahtaassa autiomaalaaksossa kaiken elimellisen elämän _lähde_.\n\n_Auraan_ suulla olevan _lähteen_ nimenä on myös:\n\n    KUPITTAA, ja ÄIJÄ KUPITTAA sta\n\n(= suuri lähde) saadaan: AI-- GUP-T-O:- S = suuri lähde, koko sen\n\"egyptiläisen\" kultuurin suuri lähde, joka kultuuri sittemmin periytyi\nEuropaan.\n\nMeillä ei siis ole \"Niili\"-jokea, mutta tuo nimi kummittelee sentään\nmeillä monissa muodoissa: Nilijärvi, Nilunti l. Niluttijärvi, Nila-kka,\nNilipää, Nilsiä jne. --\n\nVielä muinais-egyptiläisten jumalienkin nimiä tavataan meikäläisissä\nsuomalaisissa paikannimissä.\n\nEsim. seuraavat jumalien nimet: _Apis, Horus, Iisis ja Tott_ ovat\nhavaittavissa seuraavissa paikannimissä: _Apistunturi, Huruskoski,\nIisijoki ja Tottijärvi_. Vieläpä muinaisegyptiläinen virtahepo, jonka\nnimenä oli: _Apot_, kummittelee _Aapajärvi_ nimessä -- vaikk'ei siellä\nkyllä milloinkaan ole ollut eläviä virtahepoja. -- Mutta siellä on\nvoinut olla jokin harmaa, pyöristynyt graniittikallio, joka on\nsaattanut muistuttaa Apot virtahepoa.\n\nNiilin tulvien nimenä on myös m u ta mere - _M_--u--_ta_, ja usein on\nliitännäisenä\n\n    m ut a mere = M--u--ta, ja usein on liitännäisenä\n    Mere = meri.\n\n_Mutamerihän_ on varsin sattuva nimitys Niilin liejutulvalle. Vrt.\nedelleen suomen: _Sydänmaa_ -- Egyptin \"_Sudan_\".\n\nPunaisen meren nimenä oli Egyptin maan omalla kielellä _Mere' punt!_\n(Prof. Lepsius).\n\nKaikkein vanhin pääkaupunki rakennettiin vuorelle Niilinlaaksoon ja\nsellaiseen aikaan, jolloin rakennuksiin ei vielä käytetty kiveä.\n(Ensimmäinen kivirakennelma oli kuningas _Zoserin_ pengerpyramidi, n.\nv. 2980 e.Kr.) Vanha pääkaupunki oli ainoastaan vuorelle sijoitettu\nkuninkaan leiri, jonka ainoana varustuksena oli terävistä paaluista\ntehty _Pisteaita_.\n\n Siis:         MÄEN PISTEAITA\n Siitä tuli:   MAEN PISTE----\n Lopuksi vain: M-EM PIS------; kreikan \"Memphis\".\n\nHarmaa kivikissa _Kissa > \"Gizeh\"_ oli nimeltään\n\n            HARMAA KISSA --\n    siitä: \"HÄRMÄ-KIS\" -- sfinksin porvarillinen nimitys.\n\nAuringon arveltiin laskevan länteen _Tuonensijaan_. Tästä sanasta,\n\n    TUONEN SIJA, tuli ranskassa\n    TU'- NE'- SI-E. > Tunis.\n\nSaharan keitaiden nimenä oli muinaisegyptinkielessä: UIT. Esim. Uit\nRis, Uit Hibis, Uit Mehe -- vrt. Suom. Uitti, Uitto, Uittamo. -- _Uit\nMehe X Mehevä Uittamo_. (Arab. Oasis.)\n\nFenno-egyptiläiset käyttivät itsestään nimitystä\n\n    ROTU = (ro tu) = puhdas rotu.\n\nNeekereillä sen sijaan oli nimenä\n\n    \"Ne hahsi kus\" = Ne haise(vat) kus(elle).\n\nGallen-Kallelan kertoman mukaan muistuttanee neekerien haju vielä\nmeidän päivinämmekin lähinnä virtsan löyhkää.\n\nKaikkien itä- l. aamumaalaisten nimenä oli: _Aamu_ (Lepsius, Denkmäler\nIII, 136, 204 b.), koska he asuivat _aamun_ puolella.\n\nAutiomaan poikien nimenä oli \"Le'ha-bim\" \u003C \"Laiha ja pimeä\" on\nhieta-aavikkojen poika vielä tänä päivänäkin!\n\nTarkastettuamme näin Suomessa esiintyviä muinais-egyptiläisiä\npaikannimiä ja Egyptissä esiintyviä suomalais-egyptiläisiä paikan- ja\nkansannimiä, mainitkaamme lyhyesti muutamia elintarpeiden, aseiden ja\ntalousesineiden nimiä.\n\nHerodotos kertoo, että leipäruoan nimenä oli Egyptissä: _Kyllœstis_;\njos vertaamme siihen _Kyllästys_ sanaa, käsitämme heti, että on kysymys\nleivästä pääravintona.\n\nLeipätaikina oli egyptink.: _ta'k_ -- vrt. _taikina_.\n\nViinin nimi oli egypt. _sa'ti__-- vrt. _sahti.\n\nLatinan Lavacrum, balneum kylpyhuone oli\n\n    egypt. _sa-o-nuu_ -- vrt.: _sauna_.\n\nSade, joka Egyptissä on harvinaista, oli saanut nimekseen:\n\n    _Sa-t-u-i_, vrt, _sataa, satoi, sade_.\n\nTaas lukusana 100 oli egypt. _Sa'as_ -- vrt. _sadas, sata_.\n\n\"Tietosanakirjan\" V osassa (siv. 431) väittää kieliopintekijä Setälä\nsuomalaisten \"lainanneen\" sanat: _orpo, mehiläinen, sata, hammas ja\nkuningas_. Todistuksia hän ei kylläkään esitä -- ja hän varoo myös\nvisusti sanomasta, mistä kielestä tai kielistä ne muka on lainattu!\n\nAsia on näet sillä tavalla, että sen kielen, jonka otaksutaan tai\nväitetään olevan lainanantaja, täytyy voida sanaopillisesti todistaa ja\nselittää toisiin kieliin lainaamansa sanat itsenäisesti muodostuneiksi\nalkuperäissanoiksi.\n\nSe seikka, että jokin sana esiintyy jossakin kielessä typistyneenä\nsanasurkastumana, ei merkitse sitä, että tuo sana on kielen\nitsenäisesti kehittyneitä alkuperäissanoja, ja kun sama sana esiintyy\njossakin toisessa kielessä -- niin muodoltaan kuin merkitykseltään --\ntäydellisempänä, on ilman muuta selvää, että juuri viimeksimainittu\nkieli on lainanantaja eikä päinvastoin.\n\nSetälä väittää jopa \"lainanneensa\" kielensä -- oppiessaan lapsena\npuhumaan -- ympäristöltään! Vahinko vain, ettei hän samalla lainannut\nparempaa ymmärtämystä tätä kieltä ja syvempää rakkautta omaa\näidinkieltään kohtaan! --\n\nPysyköön toistaiseksi uskossaan, että on lainannut sanat: _orpo,\nmehiläinen, sata ja hammas_ -- jostakin vieraasta \"ympäristöstä\", mutta\nkuningas on jo nyt heti kohotettava yläpuolelle hänen lainateoriojensa.\n\nOn selvää, että \"kuningas\"-sanaa luullaan germaaneilta lainatuksi.\nMerkillistä vain, ettei ainoakaan germaaninen kieli pysty tuota sanaa\nselittämään. Parhaiten säilynyt muoto on KUNING' muinaisyläsaksassa,\nainoastaan -as-pääte on hävinnyt.\n\n    Suomi            KUNINGAS, josta kehittyi\n    muinais-yläsaksa KUNING--\n        toinen muoto CUNING--\n    anglosaksil.     CYNING-- > engl. KING\n    skandinav.       KUN- G-- j.n.e.\n\nGermaninkiihkoilijoille ja Setälälle on perin kiusallista, että sana\npuuttuu kokonaan gooteilta -- ja kuitenkin tekee Kluge [Fr. Kluge:\nEtymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache] epäonnistuneen\nyrityksen, koettaa selittää gootin kielen vielä enemmän typistynyttä\nsanaa \"KUNI\" (joka muka merkitsisi \"perhe\") kantasanaksi!\n\nÄänteellisesti on silloin japanin kielen: '_Kuni_' yhtä lähellä ja\nmerkityksellisesti vielä lähempänä, sillä japanin _Kuni_ merkitsee \"maa\nja valtakunta\".\n\nJapanin: \"_Kuni no tame ni_\" -- 'Isänmaan puolesta' -- (R. Fujisawa).\n\nEttä suomen kunnia häämöttää typistyneenä sekä gootin kielessä että\njapanin kielessä, selviää siitä, että jälkimmäinen merkitsee myös\nJapanin yhteiskunnallista arvoasteikkoa, joka on jaettu 16 eri\nluokkaan.\n\nNiin ovat myös gootin kielen _Kuni_ ja _Kunigunda_ molemmatkin:\n_Kunnian_ ja _Kunniakunta_-sanojen surkastumia. Lähenemme sitten itse\n_Kuningas_-sanan kantasanaa, joka on: _kunniakas_ mainesana. _Kunniakas\ntietäjä_-kehittyi myös liettuan kielessä muotoon \"_kuningas_\" -- Herra\nja Pappi!\n\nNiin oli asianlaita myös jo suomalais-egyptiläisten parissa, missä\npapilla on nimenä: _Kuns_ ja _Kunsu_. Suomen kantasana on\n\n    KUNNIAKAS (TIETÄJÄ), siitä johtuu suoraan myöskin slaavien:\n    KUN-I--AS\n    K-N-I--AS = ruhtinas ja muin. sloveenien\n    KUN-E-GU-.\n\nTäytyy olla vähintään kieliopin professori voidakseen aivan tosissaan\nyrittää uskotella, että kielen, jossa on yli 200.000 sanaa, tarvitsisi\nlainata germaanien ja slaavien tärviölle menneitä surkastumia ja\nsanatynkiä saadakseen nimitykset viisaimmille miehilleen ja\ntietäjilleen: Kunniakas > Kuningas--Kunniakkaat--Kunnia--Kunniakunta\njne.\n\nLienevätköhän tanskalaisen Wilhelm Thomsenin kuusikymmenvuotiaat\nvanhentuneet lainateoriat vieneet Setälän harhaan. -- Edellisen\npuolustukseksi voidaan sanoa, että hänen suomen kielen tuntemuksensa\noli vielä 1870-luvulla hyvin puutteellinen -- mutta Setälällä olisi\npitänyt olla aikaa, koska jo on täyttänyt 70 vuotta, hiukan enemmän\nsyventyä omaan äidinkieleensä!\n\nKoska varmaankin lienee ihmisiä, joiden mielestä ei kieli yksin\nvoi antaa vastausta kysymykseen, kuka kuninkaan ajatuksen ja\nkuningas-sanan on Europassa luonut, esitämme toisen todistuksen, jolla\non se etu, että se on sekä arkeologis-historiallinen että myös\nanatomis-luonnonhistoriallinenkin.\n\nKaikki tiedämme, että suomalaiset ylipäänsä itse teurastavat lehmänsä,\nkun ne ovat aikansa palvelleet. Sen vuoksi suomalaiset tuntevat\nuhrieläinten sisälmykset yhtä hyvästi kuin heidän muinaisegyptiläisten\nesi-isiensä uhripapit, auguurit, jotka ennustivat eläinten\nsisälmyksistä.\n\nMärehtijöiden sisälmyksistä saamme nyt kutakuinkin musertavan\ntodistuksen siitä, että erinäiset \"kielimiehemme\" joutuvat varsm pian\nnöyryyttävälle Canossan-käynnille, jolleivät halua joutua\nnaurunalaisiksi koko sivistysmaailman silmissä.\n\nKaikkihan tiedämme, että lehmän maha on neliosainen, ja että toisella\njärjestyksessä on nimenä:\n\n    KUNINKAANKYPÄRÄ.\n\nMistähän suomen kieli lienee \"lainannut\" tuon nimityksen -- kun ei\nkerran ainoakaan kuningas koko Europassa ole koskaan käyttänyt lehmän\ntoisen mahan muotoiseksi muovailtua kypärää?\n\nJollei suomalaisilla olisi ikinä ollut omia kuninkaita, niin mistä\nihmeestä suomalaiset olisivat keksineet ruveta nimittämään juuri toista\nlehmänmahaa kuninkaankypäräksi? Kun niin ollen ainoallakaan Europan\nkuninkaalla ei ole ollut sellaista päähinettä -- kruunun asemesta --,\ntäytyy siis tämän suomalaisten kuninkaankypärän esikuvia hakea Europan\nulkopuolelta.\n\nEmme tapaa Aasiassakaan ainoaakaan sellaista kuninkaallista päähinettä.\nSen sijaan osoittavat juuri muinaisten Egyptin faaraoiden sotakypärät\naivan kirjaimellisesti juuri toisen lehmänmahan muotoa, josta suomen\nkuninkaankypärä. Kaikki kahdeksannentoista ja yhdeksännentoista\ndynastian suuret sotaherrat, kuten faaraot Tottmosis III ja Amenhotep\nII Egyptin maailmanvallan ensi ajoilta -- samoin kuin myöskin Setos I\nja hänen poikansa Ramses II Suuri, Afrikan suurimmat sotapäälliköt,\nkäyttivät kaikki sellaisia taistelukypäreitä, jota meidän kansamme\nvielä tänä päivänäkin nimittää: _kuninkaankypäräksi_.\n\nNuo kypärät valmistettiin tietenkin jo Egyptin suuruuden aikana\nmetallista, mutta lehmän mahan ikivanha muoto säilytettiin aina. Että\nalkuaikoina pidettiin itse ilmaa täyteen puhallettua tai muulla\naineella täytettyä villihäränmahaa pään päällä -- mahdollisesti\nmetsästysretkeltä saatuna voitonmerkkinä -- sen saattaa päätellä siitä,\nettä entisen Saksan Itä-Afrikan suahelikansan päälliköt vielä tänä\npäivänäkin pitävät päänsä päällä ilmaa täyteen puhallettua ja koreaksi\nmaalattua gasellinmahaa. Tästä ilmoituksesta olemme kiitollisuuden\nvelassa ystävällemme Gallen-Kallelalle. Hän oli niin tavattomasti\nihastunut verratessamme faaraoiden sotakypärää suomalaisten\nkuninkaankypärään, että hänen mustat silmänsä aivan säkenöivät\nnerokkuutta hänen huudahtaessaan: \"Jo pelkästään tuolla vertauksella\nheität kaikki meidän yömyssymme...\" -- -- -- Kallelan viimeiset sanat\neivät, valitettavasti! sovi julkisuuteen...\n\nJollei olisi muuta yhteyttä kuin suomalaisten ja egyptiläisten\nkuninkaankypärän yhtäläisyys, saattaisivat totuuden ja historiallisen\nkehityksen yhteyden vastustajat sen mahdollisesti selittää\n\"sattumaksi\". Mutta myöskin arkeologisia, etnografisia ja\nfolkloristisia, tekisi mieli sanoa kouraantuntuvia todistuksia jotka\ntukevat meidän suomalais-egyptiläisen yhteenkuuluvaisuuden\nolettamustamme, on niin paljon ja niin painavia, että vastaisuudessa on\naivan turha enää etsiä suomen kansan kehtoa ja ikivanhan maailmankielen\nsyntyä jostakin Siperian luonnonkansojen, samojedien ja tunguusien\nkeskuudesta.\n\nNämä on voinut, samoin kuin Suomen kansankin, vieras valloittaja\naikoinaan tunkea aina lumiaavikoiden tundroille saakka, missä ovat\njälleen vaipuneet luonnontilaan ja hädän- ja puutteenalaiseen elämään\nRobinson Crusoen tapaan.\n\nMitä sanotaan esim., jos verrataan faarao Ahmose I:n sotakirvestä\nja Suomesta löydettyä, n. v:n 1000:n tienoilta j.Kr., siis\npakanuudenajalta peräisin olevaa kirvestä keskenään? Yhtäläisyys on\ntodellakin suorastaan hämmästyttävä.\n\nYhtä mielenkiintoista on vertailla keskenään sitä työkapinetta, jota\nmuinaisegyptiläinen käsityöläinen käyttelee, ja toista, aivan\nsamanlaista työkapinetta, joka on löydetty maassamme Kirvussa\ntoimitetuissa kaivauksissa ja jonka nimenä lienee _haapatassi_.\nEgyptiläinen kuva on seinämaalaus REKHAMARANin haudassa, jotavastoin\nsuomalainen kaksoistyöesine on professori U.T. Sireliuksen\nsuurenmoisessa teoksessa \"Suomen kansanomaista kulttuuria II\", siv. 23.\n\nMyöskin alkuperäistä egyptiläistä auraakin käytetään aivan\nmuuttumattomassa muodossa vielä tänäkin päivänä, eivätkä sitä käytä\nyksinomaan Egyptissä koptilaiset talonpojat (Phellas \u003C pellonpoika),\nvaan myös heidän pikkuserkkunsa, Suomen suomalaiset talonpojat.\n\nTämän auran nimenä oli Egyptissä _Auraatra_, mistä suomessa on säilynyt\nkaksi muotoa, _aura_ ja _aatra_. Samasta sanasta tuli latinan Aratrum,\nkreikan arotron sekä latinan: aro, ararae jne.\n\nVielä alkukantaisempi maanmuokkausvehje oli _hara_ (hevoshara),\nhaaru ja haarukka; siitä tuli latinan: _carruca_ ja ranskan:\n_charrue_ -- aura.\n\nMeikäläisten terva- ja kirkkoveneiden sekä Niilin pitkien jokiveneiden\nsamoinkuin _Venesijan_ (> Venetsia) gondolien vertailu keskenään\ntarjoaisi varmastikin paljon mielenkiintoista, mutta siitä pitäisi\ntoimittaa erikoisjulkaisu, jollaiseen emme nyt ehdi puuttua. Jotakin\ntäytyy jättää tulevienkin tutkijapolvien selvitettäväksi...\n\n    \"Siitäpä nyt tie menevi,\n    Ura uusi urkenevi,\n    Laajemmille _tietäjille_,\n    Runsaammille _tutkijoille_\n    Nuorisossa nousevassa,\n    Kansassa kasuavassa.\"\n\n\n         Melatar.\n\n      Kalevala Runo XI.\n\n    Neiti kosken-korwallinen,\n    Impi wirran-wierellinen!\n    Kehreäs utuinen lanka,\n    Utuisesta kuontalosta,\n    We'ä lankasi we'elle,\n    Sinerwäsi lainehelle,\n    Jota pitkin purren juosta,\n    Terwarinnan tenotella,\n    Mennä miehen melkeänki,\n    Äkkiouonkin osata!\n    Melatar on, mieliwaimo!\n    Ota mieluisa melasi,\n    Jollapa piät pereä,\n    Noitiwirrat wiitettelet\n    Katehen koan e'etse,\n    Noian ikkunan alatse!\n\n\n\n\nII.\n\nKULTTUURI JA KULTTUURIN ALKUPERÄ\n\n\n[Koska sana \"Kulttuuri\" suomenkielessä on takalaina latinan: _Cultus --\ncultura'sta_, mikä sana taasen on laina fenno-egyptin: KULTA-URA'sta\nsiten kuin seuraavassa esitämme, niin on nykyajan suomenkielessä\nkyseenä oleva sana kirjoitettava yhdellä t:llä s.o.: _Kultuuri_ eikä\nniin kuin yleinen tapa on kulttuuri.]\n\nNäihin saakka on otaksuttu \"kultuuri\" sanan olevan: _colo_-sanan\nlatinalainen johdannainen: -- _colo, colui_, siitä _cultus, colere_.\nMutta tällä latinan _colo_-sanalla on niin moninainen merkitys, että\nsen alkuperäisen käsitteen perille saattaa päästä ainoastaan suurella\nvaivalla. On ahdistavana todistuksena latinan sananiukkuudesta, että\nsaman sanan täytyi merkitä kaikkea mahdollista ja mahdotonta taivaan ja\nmaan välillä. Tässä tapauksessa colere merkitsee: rakentaa, käyttää,\nviljellä, sitten myös asuttaa, asua, olla vakituisesti asuva -- sitä\npaitsi kuvaannollisesti: pitää huolta, huolehtia, hoitaa, hoivata,\nvaalia, ruokkia, koristaa, somistaa, kehittää, jalostaa, harjoittaa,\nhuomata, havaita, pitää silmällä, pitää pystyssä, kunnioittaa, palvoa,\npitää pyhänä, juhlia, osoittaa kunnioitusta, jne. jne.\n\nNäin viheliäiseksi ja kurjaksi latina oli huonontunut, kunnes lopulta\nkokonaan kuivui kokoon ja kuoli.\n\nMissä nyt on asian ydin? Kuuluuko _colo_, infin. _colere_, alun\nalkuaan _cultus-_sanaan? Tämä sana ja kaikki sen kuvaannolliset\nmerkitysvaihteluthan kuuluvat kirjakieleen, jota kansa ei koskaan\npuhunut.\n\nMutta _colo_ sen sijaan kuuluu kokonaan kansankieleen, ja sillä on\nkantamerkityksenä: _asua_ -- nimenomaan maaluolissa, s.o. maahan\nkaivetuissa luolissa, sillä luolaihmiset eivät kaikin paikoin löytäneet\nluonnon luomia kallioluolia. Sanan täytyy juontaa juurensa sellaiselta\najalta, jolloin Italian metsät oli hävitetty eikä varattomille\nkansanluokille ollut enää tarjona rakennuspuita. Silloin täytyi\nkaivautua maan sisään, jotta yöaikaan olisi ollut jotakin suojapaikkaa\n--, sillä kivitaloja oli ainoastaan rikkaiden tarpeeksi. Tämä\n_colo_-sana johtuu meidän käsityksemme mukaan: _kolo_ sanasta\n(tilapäisen, väliaikaisen maaluolan tai metsämajan nimityksenä);\nyksilön 1. persoonan suffiksilla (:ni) varustetusta muodosta _koloni_\nsyntyi myöhemmin _colonia_ = uudisasutus, siirtokunta.\n\nTietystikin: 'colonia' sijoitettiin luonnollisten vesisuonien\nlähistölle: _kuilu_, > (saksan) _Quelle_ (= lähde). Kuilusta tuli\nkreikan koilos = kuoppa) ja latinan (in) quilinus = (Lähteenhaltia.\n\nKuten helposti käsittää, ei _cultus_-sanaa voi, mikäli se merkitsee\nverraten kehittynyttä maanviljelystä, asettaa yhteyteen: colo \u003C kolon\nkanssa; vielä vähemmin voi samaa väittää siirrännäiskäsitteistä\nsellaisista kuin \"kehittää\", \"jalostaa ja pitää pystyssä\".\n\nMistä siis ovat peräisin tuollaiset kuvaannolliset käsitteet kuin:\njalostaa, käsitellä, muovailla, jotka sentään juontavat juurensa\nmaanviljelyksestä, s.o. _cultura -- cultus_-sanoista? Äsken juuri\nnäimme, ettei: _cultura_ voinut johtua _colo = kolosta_; mistä siis tuo\nsana on tullut latinaan? Kirjoitettu latinahan ei ole suinkaan\nalkukieli, ei liioin kansankieli, vaan keinotekoisesti rakennettu\nkieli, jonka täytyi kuolla, samoin kuin esperantonkin vielä käy.\n\nMielestämme on selvää, että maanviljelystä tarkoittava _cultura_- sana\noli jo roomalaisten oppimestarien, etruskien, täytynyt oppia siinä\nmaassa, jossa olivat tulleet itse maanviljelyksen tuntemaan, nimittäin\nEgyptissä.\n\nNiilinlaakson tulva-alue oli kautta vuosituhansien ollut\nmaanviljelyksen luvattu maa, ja, niinkuin tuonnempana saamme nähdä,\nfaarao itse oli kaikkein korkeimman omassa persoonassaan pyhän Maaemon\nensimmäinen viljelijä ja ensimmäinen asuttaja.\n\nFaarao esitti rakastettua ja myös pelättyä auringon poikaa -- pitipä\nkansa häntä suorastaan jumaluutena, joka polveutui jumalallisista\nesi-isistä, joille myös osoitettiin jumalallista kunnioitusta kuten\nJapanissa.\n\nFaaraot eivät suinkaan olleet velttoja nautiskelijoita, niinkuin monet\naasialaiset itsevaltiaat ja rappeutumisajan Rooman keisarit.\n\nEgyptin maailmanvallan aikana -- esim. kahdeksannentoista dynastian\nvaltakautena, oli jokainen faarao, toinen toisensa perästä, viisauden,\nsitkeyden ja voiman ihanne. Aasian satraapit vapisivat hänen pelossaan,\nmutta köyhille hän pysyi siunausta ja lohtua tuottavana maan isänä.\n\nHistoria tuntee yhden faaraon, joka kuin todellinen ukkosen jumala\ntaisteli kaikkia hänen valtakunnassaan ilmeneviä rappeutumisilmiöitä\nvastaan, samosi mieskohtaisesti maailmanvaltansa laidasta toiseen,\nkulki kautta koko maan Syriaan saakka uhkaillen kaikkia epärehellisiä\nvirkamiehiä, koronkiskureita ja verovouteja, jotka olivat kiristäneet\nrahoja köyhiltä, että leikkauttaa heiltä nenän eli korvat tai\nkarkoittaa autiomaihin. Hänen historiankirjoittajansa sanoo syystä\nkyllä: \"_Katso, hänen majesteettinsa käytti kaiken aikansa\ntavoitellessaan Egyptin menestystä_.\" (J.H. Breasted, History of Egypt,\nChicago 1905.) Tämä faarao oli: _Haremheb_ ja on erikoisen\nmielenkiintoinen maailmanhistorian ensimmäisenä Mussolini-tyyppinä.\n\nJo uskonnollisen haaveilijan Amenhotep IV:n aikana, joka ei ollenkaan\nvälittänyt tai ei joutanut hallitsemaan, hän oli maallinen diktaattori,\nja kun haaveilijan viimeinen vävypoika, epäkelpo: \"Tut-Ank-Amen\" oli\nkuollut, hoiti _Haremheb_ vielä 35 vuoden ajan hallitusta faaraona,\nvaikk'ei voitu sanoa, että hän olisi noussut valtaistuimelle enempää\nkuin perustanut omaa hallitsijasukuakaan.\n\nTaasen yksi hänen edeltäjänsä, _Amenhotep III_, oli vuorostaan kaikista\nfaaraoista suurin erämies. Hänen kerrotaan kaataneen, yhdellä ainoalla\nmetsästysmatkalla, 76 puhvelihärkää, ja 36-vuotisen hallituskautensa 10\nensimmäisenä vuotena hän kaatoi, oivallisena jousella ampujana,\nomakätisesti 102 leijonaa; jolla aikaa hänen viisas puolisonsa, _Teija_\nkuningatar, hoiteli hallitusohjia ja piteli hennoissa käsissään kaikkia\nmaailmanvallan diplomatian lankoja.\n\n_Teijalla_, joka oli syntyperältään vähä-aasialainen, oli\nhetiittiläis-lappalaiset kasvonpiirteet ja puhtaasti suomalainen nimi\n\"Teijailija\" = tanssija, verbistä teijata. Ehkäpä tuo suuri Nimrod,\nAmenhotep III, oli ottanut puolisokseen viisaan vähäaasialaisen\n_tanssijattaren_. Teijan poika oli erittäin lahjakas psalmirunoilija:\n\"Ehn-Aton\" = Faarao (Amenhotep IV), maailmanhistorian ensimmäinen\nyksijumalaisuuden kannattaja ja uskonkiihkoilija, joka rakennutti niin\npaljon temppeleitä, ettei itse lainkaan joutanut hallitsemaan, mutta\nedellä puheena ollut Haremheb oli hänellä Mussolinina.\n\nMitä harrastuksia eri faaraoilla olikin, olivat he sentään kaikki\nmaanviljelijöitä ja suurmaanomistajia.\n\nRamses Suuresta tuli, hänen saatettuaan 15-vuotinen \"chetas\"-kansaa\n(Syrian hetiittiläisiä) vastaan käymänsä sodan onnelliseen loppuun,\nsuuri maatalouden ja maansa hedelmällisyyden edustaja. Itsekin oli hän\nsuurenmoinen hedelmöittäjä. Hänellä oli näet lukemattomista vaimoistaan\npoikia kokonainen armeija, n. 200 kappaletta. Miten paljon hänellä oli\ntyttäriä, siitä historia ei edes mainitse mitään. Ramses oli kovin\nylpeä jättiläisperheestään. Hän antoi kuvata poikansa ja tyttärensä\npitkinä riveinä korkokuvina temppelien muureihin. Yhtä ylpeä hän oli\nsuuresta kanavaverkosta, jota hän oli huomattavasti laajentanut\nlisätäkseen maan hedelmällisyyttä kastelulaitoksen avulla.\n\nKoska maanviljelys oli Egyptissä tärkeää tärkeämpi päätoimi, pidettiin\nsiellä myös maataviljelevää talonpoikaa suuremmassa arvossa kuin\nsotilasta, joka muuten hänkin rauhan aikaan viljeli omaansa ja\nfaaraoiden maata. Kerran vuodessa, seitsemäntenä päivänä jokavuotisen\nNiilin tulvimisen lakkaamisesta, kun maa oli tarpeeksi kuivunut\nkynnettäväksi, avasi faarao itse juhlallisesti maatalouskauden.\n\nKiinassa on sellainen tapa säilynyt melkein meidän päiviimme saakka.\nVielä ennen vallankumousta siellä aloitettiin maanviljelystyöt siten,\nettä: _Hoang-sang_ (oik. hänen korkeutensa, s.o. keisari) --- itse\nkaikkein korkeimmassa persoonassaan, valkeat vetohärät auran eteen\nvaljastettuina, kynti vuoden ensimmäisen vaon, jonka papit sitten\nsiunasivat.\n\nSamoin tehtiin myös Egyptissä, mutta vetojuhtana oli pyhä, musta\n_Apis_-härkä, joka esitti vertauskuvallisesti mustan Niilin mudan\nhedelmällisyyttä -- \"maskottina\".\n\nJokavuotisen tulva-ajan päätyttyä neitseellinen maa oli valmis ottamaan\nvastaan kultaiset siemenjyvät.\n\nSiirrymme nyt ajatuksissamme täksi suureksi juhlapäiväksi\nMuinais-Egyptiin katsomaan tuota suurenmoista näytelmää.\n\nOn varhainen aamu, sillä keskipäivän polttavassa paahteessa on mahdoton\ntehdä mitään työtä pelloilla.\n\nVenus (Hathor) ilmaisee koin tähtenä kaukaisen Mokatham-vuoren\nyläpuolella päivän pian koittavan. Hämärtävässä aamusarastuksessa\nkuulemme kaukaa kaikuvan mahtavan laulun: \"Linos! Linos!\" Sellaisen\nlaulun Herodotos aikoinaan kuuli Egyptissä. Käännämme kasvomme länttä\nkohti, mistä päin laulu kaikuu, ja havaitsemme ihmeeksemme suurten\npyramidien muuttuneen aivan valkoisiksi. Niitä peittää tyvestä huippuun\nsaakka valkoiseen juhla-asuun pukeutunut ihmismeri. Siellä seisoo\nsatatuhatta hurskasta toivioretkeläistä, sillä ei ainoakaan\noikeauskoinen ole viime yönä nukkunut koko Niilin suistomaassa.\n\nVähän kerrassaan yhä kirkkaammaksi punertuvan aamuruskon himmeässä,\nihmeellisessä hohteessa näemme Ramses faaraon kultaisten loistoalusten\nlipuvan pyhällä Niilin virralla yhä lähemmäksi. Kointähti himmenee --\nmutta kolmen valtavan Gizeh-pyramidin huipulla palavat suurenmoiset\nuhritulet, niin että nuo kivijättiläiset näyttävät todellisilta\ntulivuorilta. Olemme joen vasemmalla rannalla, jossa viljelysmaata on\nNiilin ja suuren Sfinksin välillä n. 6 kilometriä leveälti. Tuoksuvat\nrikkaruohot, hyasintit, jonka sipuleja tulvan hyökyaallot ovat\nkuljettaneet mukanaan Ylä-Niilin varsilta Nubian suoseuduilta, uhoavat\nsakeaa hyvähajua helteiseen aamuilmaan. _Hyasintti: hyöky,\nhyökyntäkukat_, siitä: _Hyakynthos, hyasintti_. --\n\nMemfiistä tulevat eteläistä tietä pitkiin valkeihin viittoihin\npukeutuneet papit. _Paahtaja_ (> P'hta)jumalan papit. _Paahtaja_ -- on\nkeskipäivän auringon korkein jumala.\n\nPappien keskellä astelee juhlallisen arvokkaasti kiiltävän musta\n_Apishärkä_, kultainen auringonkehrä sarvien välissä. Se ei näytä\nolevan oikein tyytyväinen, sillä ammahtaa aina väliin kumeasti,\nkäheästi. Olisi varmaankin mieluummin viettänyt tämän varhaisen\naamuhetken omassa haaremissaan, missä häikäisevän valkoiset Isis-lehmät\nsitä odottavat pyhässä Apis-tallissa.\n\nMemfiin pappien etunenässä kannetaan ylimmäistä pappia '_Chaemwesea_'\nloistavassa kantotuolissa. Hän on päätään pitempi kaikkia muita, ja\nhänen synnynnäinen ylevyytensä näkyy hänestä jo päältäpäin. Sillä\noikeastaan hän ei ole ainoastaan ylimmäinen pappi, vaan myös Egyptin\nmaailmanvallan perintöprinssi ja kruununperillinen, Ramses Suuren\nlempipoika.\n\nNyt on hän saapunut tänne paikalle siunaamaan vuoden ensimmäistä\npeltovakoa, minkä hänen rakastetun isänsä on määrä kyntää. Sillä välin\non _Horus_, uudestisyntynyt päiväntähti, kohonnut yli näkö-piirin\nrajan, ja auringon poika, faarao Ramses Suuri, nousee maihin. Päässä\nhänellä on jo ennen kuvaamamme kypärä, joka muodoltaan muistuttaa\nsuomalaisten vielä tänäkin päivänä _kuninkaankypäräksi_ nimittämää\nlehmän mahaa.\n\nHänellä on hartioilla purppuranpunainen loistoviitta, ja vaikka hän jo\nonkin vanhanpuoleinen mies, on hänen päänsä yhä vielä pystymmässä kuin\nainoallakaan hänen monilukuisista pojistaan, jotka muodostavat hänen\nlähimmän saattueensa. Yksinomaan tänä juhlapäivänä hän käyttää\n_Kulta-auraa_. Vihdoin näemme Apis-härän valjastettuna auran eteen, ja\ntämänvuotisen maanviljelyskauden vihkimismenot voivat alkaa.\n\nFaarao heittää hartioiltaan viittansa ja jättää lanteilleen ainoastaan\nsäkeinöivin jalokivin koristetun kolmikulmaisen vapaamuurarinesiliinan,\njoka muistuttaa siitä, että hän on myös aikansa mahtavin rakennuttaja.\n\nMuuten hän on aivan alasti, aivan kuin kyntävä talonpoika, sillä tänä\npäivänä kuningas on talonpoika, kyntömies. Nyt näemme Auringon pojan\nkumartuvan kiiltävän mustan härän edessä; tuo härkä ei esitä\nvertauskuvallisesti ainoastaan mustaa Niilin tulvamaata, vaan myös\npäiväntähden hedelmöittävää vetovoimaa, joka pystyy vetämään kultaisen\nsadon maaemon povesta. Noita tuhatvuotisia tapoja täytyy pitää yhtä\nvertauskuvallisina kuin suolaa ja edellisen vuoden sadosta leivottua\nnäkyleipää, jotka suuri faarao nyt tarjoaa Apishärälle.\n\nNäkee heti, että ne maistuvat härästä mainiolle, sillä se nuuhkii\nahnaasti kuninkaallisen kyntömiehen käsiä saadakseen lisää. Mutta\naurinko kiipeää yhä korkeammalle, aika rientää, kyntäminen on nyt\naloitettava.\n\nRamses Suuri tarttuu päättävästi kulta-auraan, ja hänen ruskeiden\nkäsivarsiensa voimakkaista lihaksista saattaa yhä vielä havaita, että\nhän on ollut valtava jousenkäyttäjä viisitoistavuotisilla\nsotaretkillään. Kaksi uskotuinta hoitajaa taluttaa Apis-härkää\neteenpäin, ja työ alkaa.\n\nHuomaa kyllä, ettei Faarao ole tottunut kyntömies, mutta eteenpäin\nsentään päästään, onhan hän sodissa ja metsästysretkillä suorittanut\nsuurempia ja raskaampiakin voimannäytöksiä. Nyt kaikuu jälleen laulu\npyramidit valkoisiin ihmisseppeleisiin verhonneiden sadantuhannen\ntoivioretkeläisen kurkusta.\n\nHe anovat jumalilta hedelmällistä vuotta. Vahinko, ettemme voi filmata\nhenkisten silmiemme eteen levittäytyvää kuvaa. Miten suurenmoinen filmi\ntuosta kuvasta tulisikaan! Faarao Ramses Suuri talonpoikana. Taustassa\nasurinsininen pyhä Niilin virta, ja toisella rannalla taateli- ja\nkookospalmulehdot.\n\n_Kulta-aura_ välkähtelee väliin aamuauringon säteissä. Apis-härkä\nastelee rauhallisesti eteenpäin huiskien hännällään kärpäsiä. Kuin\nkaraistusta pronssista valettu liikkuva kuvapatsas, kuin ilmi elävä\nhedelmällisyyden jumala astelee auringonpoika auran jäljessä. Hiki\nvirtaa pitkin hänen yleviä kasvojaan; mutta ilmekään ei värähdä, sillä\nhänhän tietää, että vuoden hedelmällisyys on riippuvainen hänen\n_kulta-auransa -- kultavaosta, -- kultaurasta_.\n\nValtasuomen _kultaurasta_ on kehittynyt käsite: CULT(A)URA, joka\nmyöhemmin joutui merkitsemään koko maanviljelystä, ja jonka latina\nsitten omaksui etruskin kielen välityksellä.\n\nNiin joutui: _kultaura > \"cultura\" > 'kultuuri'_ Eurooppaan.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKun kaikki lukijamme eivät ehkä tunne Ramses Suuren myöhempiä vaiheita,\nmainittakoon niistä tässä vielä muutamia seikkoja. Hän istui isiensä\nvaltaistuimella 67 vuotta ja rakennutti enemmän temppeleitä kuin\nainoakaan faarao ennen häntä ja hänen jälkeensä. Hänellä on täytynyt\nolla kuvanveistäjiä kokonainen armeija, sillä hänestä on olemassa\nsangen iso joukko kuvapatsaita. Hänen pitkä hallituskautensa sattui\nEgyptin maailmanvallan kukoistusaikaan. Hänen jälkeensä valtakunta\nalkoi hitaasti, mutta varmasti rappeutua. Hänen nimestään tuli --\nsamoinkuin myöhemmin Caesarin nimestä -- arvonimi. Jokainen hänen\njälkeensä tullut faarao tahtoi myös nimekseen Ramses. Mutta häntä\nvainosi sellainen kova onni, että hänen täytyi haudata 12 ensimmäistä\npoikaansa, toinen toisensa perästä. Vasta kolmastoista järjestyksessä\njäi elämään hänen jälkeensä, ja hänestä tuli aikanaan hänen\nseuraajansa, nimenä: _Mäen Paahtaja > \"Menephtah\"_. Ramses II kuoli v.\n1225 e.Kr. enemmän kuin 90 vuoden vanhana.\n\nHänen pojistaan siirtyi kaksi, jotka vaikuttivat Ramses II:n\nvaltamerilaivastossa, Britanniaan, mistä egyptiläiset hakivat tinaa\npronssiinsa. 'Mona Pijan' (nyk. Man) saarelle he perustivat suuren\nisänsä muistoksi kaupungin, jolle antoivat nimeksi _Ramsey_.\n\nNäistä Ramsesideistä polveutuvat Skotlannin Ramsay-suvut, jotka ovat\nlevinneet edelleen Englantiin ja Skandinaviaan. Skotlannissa he saivat\nlisänimeksi Dalhousie samannimisestä kreivikunnasta. Onpa yksi tuon\nsuvun haara eksynyt Suomeenkin, aavistamatta lainkaan, että heidän\nkantaisänsä oli faarao Ramses Suuri. Jos laskee, Herodotoksen tapaan,\nvuosisataa kohti 3 miespolvea, on siis Ramsayn aatelissuku\nsellainen suku, jolla on 94 miespolven l. 3159 vuoden ajan ollut\nmuinaisegyptiläisen kantaisänsä nimi.\n\nTietystikin Euroopassa on vielä lukemattomia muitakin vanhoista\nsuomalais-egyptiläisistä polveutuvia sukuja, mutta niistä saattaa\nlausua ainoastaan otaksumia. Kolmekymmenvuotisessa sodassa oli Kustaa\nII Adolfin kenraaleja mm. _Åke Tott_. Nykyisin vanha Tottien\nsuomalainen aatelissuku on sammunut. Vrt. _Tott-Mose_, Egyptin\nkahdeksannestatoista dynastiasta. Pohjois-Euroopassa on tavattoman\nrunsaasti Niilin virtaan palautuvia paikannimiä. Tuollaisista Suomessa\nesiintyvistä paikannimistä mainittakoon seuraavat: Nilijärvi,\nNiluntijärvi, Nilipää, Nilakka, Nilsiä jne.\n\nSen lisäksi henkilönnimenä: Niilo ja Niilon poika = Niilin poika.\n\nTanskassa on tuhansia sukuja, joilla on nimenä Nilsen ja Nielsen, ja\ntämä nimi merkitsee sananmukaisesti Niilin poika -- ja kuten tunnettua,\nkaikki suomalais-egyptiläiset pitivät itseään Niili-isän poikina. Voisi\nsanoa Hamletin sanoin: Taivaan ja maan välillä on paljon enemmän\njohdonmukaisuutta, kuin mitä filosofit ovat voineet edes uneksia.\n\nOlemme nähneet, miten _kultaura_ (= kulta vako) > _cultura_ ja\nmaanviljelys siirtyivät Egyptistä Italiaan, mutta egyptiläiset ja\nfoinikialaiset merenkulkijat olivat jo varhemmin levittäneet Atlantin\nrantamille hyvin korkeaa henkistä kultuuria, sivistystä.\n\nTiedämme, että \"finneillä\", ja gallialaisilla, finngallialaisilla,\nfingal'eilla, oli jo pronssikaudella hyvin korkea henkinen\nkultuuri, sen vuoksi ranskalaiset vielä nytkin puhuvat \"Kauniista\npronssikaudestaan\".\n\nKirjallisia muistomerkkejä ei heidän papeiltaan, \"Druideilta\", ole\nsäilynyt, mutta Julius Caesar mainitsee \"De bello gallico\"-kirjässaan,\nettä \"Ipsorum lingua celtae nostra galli appellantur.\"\n\nIso-Britanniassa puhuttiin myös keltin kieltä, ja Tacitus kertoo, että\nAestui-heimo -- Vistulan (Veikselin) itäpuolella -- puhui \"lingua\nBrittaniae propior\", Britannian kieltä. Kun Eestin suomalaiset eivät\nole koskaan puhuneet muuta kuin suomea (vaikka se murre nykyisin on\nniin typistynyttä, että alkaa melkein muuttua \"germaaniseksi\nkieleksi\"), tiedämme siis, jos vertailemme keskenään Caesarin ja\nTacituksen mainintoja, että Suomalais-ugrilaisia kieliä on puhuttu sekä\nBritanniassa että Galliassa. Vanha perinne, jonka tämän kirjoittaja on\nkuullut Ranskassa, väittää gallialaisten Druidien hallinneen kreikan\nkieltäkin, mutta samoin kuin Suomen suomalaisilla oli heilläkin kaikki\ntietonsa muistitietona isästä poikaan -- ja tietonsa he veivät mukanaan\nhautaan. Niin olisi käynyt viimeisten Suomenkin tietäjien, jollei suuri\nLönnrot olisi yhdennellätoista hetkellä käynyt heitä oppimassa, ja\nkirjoittanut Kalevalaa muistiin.\n\nLänsimaiden henkinen perikato alkoi jo oikeastaan Julius Caesarin\nmurhasta -- ja jatkui sitten hitaasti läpi koko keskiajan, jolloin\nkatolinen kirkko tukahdutti kaiken edistyksen. Vanha valtasuomi\npirstoutui lukemattomiksi murteiksi (\"kieliksi\") ja nämä vuorostaan\njakautuivat kaiken maailman siansaksoiksi jne. Keskimitan\neuropalaisesta on tullut pohtinen kannunvalaja, joka käyttää\nkaavamaisia sanoja, joiden perimmäisestä merkityksestä hän ei useinkaan\nenää tiedä sen enempää kuin hänen papukaijansa. Hänen naistensa\nmaalatut huulet, kaulassa roikkuvat lasihelmet ja hysteerinen\nneekerijazzi-innostus osoittavat, että pitkäkalloinen länsimaalainen on\nsentään, kaikesta ulkonaisesta pintasilauksesta huolimatta, yhtä\nväärentämätön raakalainen kuin pitkäkalloinen neekeri.\n\nIänikuiset uskonsodat -- kolmikymmenvuotinen sota -- ja vihdoin\nmaailmansota, osoittavat myös, ettei uskonto kykene pelastamaan\nEuropaa, koska kristityt kansat yhäti sotivat keskenään.\n\nKahdeksannellatoista vuosisadalla maailmanhistoria päättyi suureen\n_vallankumoukseen_, yhdeksännellätoista oli _maailmantuska_ ja\nkahdennellakymmenennellä _maailmansota_ -- enempää Europa ei jaksa\nkestää.\n\nKuluneen vuosisadan teknillinen edistys ei liioin voi edistää henkistä\nsivistystä. Shakespeare ja Schiller voidaan filmata, Beethoven puristaa\ngramofonilevyyn -- mutta Schubertin \"_keskenjäänyttä sinfoniaa_\" ei voi\nradion avulla saattaa päätökseen.\n\nKaikki teknilliset uudistukset giljotiinista ja höyrykoneesta alkaen\nhamaan autoon ja lentokoneeseen asti tuntuvat vain osaltaan kiirehtivän\nja jouduttavan Europan itsemurha-tuhoa.\n\nSuomalainen sananlasku sanoo: \"Ihmisen elämä on kuin hanhen sonta meren\nrannalla, alku valkoista, loppu mustaa\" -- ja sellaiselta näyttää myös\nEuropan horoskooppi.\n\nKesti kauan, ennen kuin Julius Caesarin henki palasi Benito Mussolinin\nhahmossa Italiaan, mutta ei Mussolinikaan kyenne enää yhdistämään\nIhmiskunnan Yhdysvaltoja. Kulta _suonen_, s.o. kultauran, kultuurin\nvoinee -- toivottavasti -- lähivuosisatoina pelastaa Japani. Muuten\nEuropaa odottaa tuho nopeasti leviävän kommunismin vuoksi.\n\nEx oriente lux! Idästä valo!\n\n\n          Sorsatar\n\n      Kalevala Runo XLI\n\n    \"Sisarukset Sorsattaret\n    Rannan ruokoiset kälykset.\"\n\n\n\n\nIII\n\nSUOMEN JA EGYPTIN SANOJEN JA MERKKIEN VERTAILUA\n\n\nEgyptissä olivat papit kirjoituksen taitajia, millä ei kuitenkaan ole\ntarkoitus sanoa, että kaikki muu kansa oli luku- ja kirjoitustaitoa\nvailla, sillä eihän pyhillä kaiverruksilla olisi ollut mitään\nmerkitystä, jollei kaivertajaa lukuunottamatta kukaan olisi pystynyt\nniitä lukemaan.\n\nMutta sensijaan lienee kutakuinkin varmaa, että egyptiläiset\nmerenkulkijat, jotka hakivat Brittein saarilta tinaa pronssiseoksiinsa\ntai purjehtivat Itämeren rannoilla hakemassa merenpihkaa, olivat\nenimmäkseen lukutaidottomia.\n\nJa vaikka he olisivatkin osanneet kirjoittaa, ei heillä ollut minkään\nvaltakunnan papyrusta käytettävänään. -- Viettäessään uutta\nRobinsonin-elämäänsä Suomessa ja Virossa heidän täytyi tyytyä\nkaivertamaan tiettyjä merkkejä _puutauluihin_. Naiset kutoivat ja\n_kirjoivat_ [Ompelukuoseja nimitetään esimerkiksi Sakkolassa ja\nRaudussa enin 'kuviksi', Räisälässä ja sitä pohjoisemmissa pitäjissä\ntaas '_kirjoiksi_' ja itse tekemistä yleiseen '_kirjoittamiseksi_'.\nTheodor Schvindt. (Suomalaisia koristeita I).] palttinaan merkkejä, ja\nkoristeaiheita, jotka monissa tapauksissa muistuttavat niin suuresti\nmuinaisegyptiläisiä hieroglyfejä, että tahdomme seuraavassa kertoa\nniistä vähän.\n\nSuomalaiset merkit ovat vahvasti tyyliteltyjä, koska koristeaiheita\nommellessa ei voi tehdä pyöreitä pisteitä. -- Mutta perusajatus\nmuistuttaa hyvin usein ikivanhoja hieroglyfejä.\n\nKuten näkyy, suomalaisten tekstiilihieroglyfien merkitykset ovat\nvuosituhansien vieriessä monella tavoin muunnelleet, muuttuneet tai\njoutuneet kokonaan unohduksiin--mutta itse merkit elivät edelleen --\nosittain melkein muuttumattomina, ja ne näyttävät osoittavan, että\n\n            Suomi.                    Egypti.\n\n  Suomalaisia ompelukoristeita.    Hieroglyfit.\n\n    1. aaltoviiva.                 1. Niilinaaltoja.\n    2. Kukonharja.                 2. Äännearvo, M--N.\n    3. Pieni kananjalka.           3. \"kävellä\"\n    4. Sama ylösalaisin.           4. = #p.\n    5. Samat jalan kera.           5. = vaatteet.\n    6. Iso kananjalka.             6. Ala-Egypti.\n    7. Jako.                       7. jakaa, keskeyttää.\n    8. linnunsilmä.                8. silmä.\n    9. linnunsilmä jalan           9. virka.\n       ja sarvien kera.\n   10. harpalan huippu.           10. = hp (huippu)\n   11. kolmio.                    11. = äänne: K(O).\n   12. Suo-sanajalka.             12. = äänne: S (Susannah).\n  Kii- San | lukus. = 3\n nassa     | muuten = vuori\n   13. Kah (äärettömyys).         13. riemuita ääneen.\n   14. Näre.                          = ka (kopt. kai) voima.\n\nSuomalais-egyptiläiset emigrantit Suomessa eivät olleet sentään ihan\nkokonaan luku- ja kirjoitustaitoa vailla.\n\n          Suomi                    Egypti\n\n    15 a. mehiläisjalkoja      15 b. Äännearvo: \"Mes\"\n\nEgyptiläinen hieroglyfi vastaa varmaankin suomen: miehistyä t.\nmiehistyminen-sanaa, sillä tämä egyptiläinen hieroglyfi merkitsee juuri\n\"_syntyä_\". Professori Adolf Erman kääntää tämän hieroglyfin =\n\"_synnyttää_\", mutta sitä merkitsemässähän on omat merkit: = synnyttää.\nLatinan: _nasci_ = synnyttää (nascor) sanasta puhuen, vrt. _naisesta_,\nja ranskan: _nais-sance_ = syntymä (naisesta)! Ranskal. sanan alkuosa:\n_nais_ -- on siis oikeampi kuin latinan: _na's-_, josta kaksoisääntiö:\nai on hävinnyt.\n\nSuom. 16 a. = suuria mehiläisjalkoja. Eg: 16 b Sh puutarhamaja, halli.\n_Egyptiläisestä hieroglyfistä n:o 16_ sanoo professori Erman, siv. 44:\n\"Mutta toisin oli asianlaita, kun merkki tarkoitti vanhalta ajalta\nperäisin olevaa esinettä, jota historiallisen ajan egyptiläiset eivät\nenää käyttäneet; silloin kävi helposti niin, että merkit tehtiin yhä\nerilaisemmaksi, kunnes kukaan ei enää ymmärtänyt, mitä se oikeastaan\nesitti.\"\n\nNiinpä muudan vanha puuntaivuttamislaite muuttuu niin kokonaan, että se\nmuistuttaa täydelleen hallin merkkiä: \"sh\", joka sen johdosta nyt myös\nilmaisee sanaa _Ark_ = taivuttaa, notkistaa. Vrt. egyptin _ark_ =\ntaivuttaa, mutkistaa, ja suomen _arkku_, jonka kansi oli usein kaareva,\nlat. \"arca\".\n\n              Suomi.                          Egypti.\n\n    17 a. mehiläisjalan puolikkaita.     17 b. Äännearvo: H\n    18 a. pikku mehiläisjalkoja.         18 b. \"p--r\" Talo. Suom.\n                                               porrastupa.\n          Hauta                                18 c. Äännearvo: HT,\n                                               tarkoittaa varmaan\n                                               _Hautaa_, autatemppeliä;\n                                               egyptologit kääntävät:\n                                               \"Iso talo\", mikä\n                                               merkitsee samaa.\n    19 a. merkitys tuntematon.           19 b. = äännearvo: N-(ene.)\n          Suom.: en, et, ei kieltosana         egypt. ene = kieltosana.\n    20 a. \"linnunsilmärata\"              20 b. äännearvo H(u)\n            hiuspalmikko                       (jopa Hiu')\n    21 a. Suomen koruompelua harrastavat 21 b. Koristekuvioita kypro-\n          talonpoikaisnaiset käyttävät         laisessa vaasissa, joka\n          hakarististä nimitystä               on egyptil. alkuperää.\n          _vääränpäät_.                        Hieroglyfinä ainakin\n                                               minulle tuntematon.\n\nTämä merkki on Suomessa varsin kansanomainen, mutta esiintyy ympäri\nmaailmaa, Amerikan intiaaneilla, Kiinassa, Intiassa, Hellaassa,\nPohjois-Europassa jne.\n\nAlkuaan sellainen sovitettiin huimapyöräksi puutikkuun tulta tehtäessä.\nVauhtipyöränä Schliemann sen tapasi Troijassakin kehräpäässä.\nKun sitä käytettiin tulentekovehkeissä, sitä pidettiin pyhänä.\n\"Sanskriittilainen\" sana: \"_s'vastika_\" on puhdasta suomea:\n_se-vastike_. Tätä merkkiä käytettiin myös Intiassa amulettina l.\nonnettomuuden ja sairauden vastikkeena. Sen vuoksi sanskriitissa on\nlyhennyt: _s'vasti'_ merkitsee \"onnentuoja\" > \"onni\".\n\nMutta suomessa on tekstiilikoristeiden joukossa pienen hakaristin\nlisäksi myöskin suuri hakaristi.\n\n21 c. Suomalaisten käsityksen mukaan on näiden vääräpäiden keskuksena\nlinnunsilmä. Tämä nerokas laajennus, joka tietääksemme ei ole kansan\nkeskuudessa tunnettu missään muualla kuin Suomessa, panee ajattelemaan,\notaksumaan, että myöskin pieni, yksinkertainen hakaristi oli\nsuomalais-egyptiläistä alkuperää.\n\n           Suomi                       Egypti\n\n    22 a. Puolikannikka          22 b. äännearvo: \"_lat._\"\n                                       = scalae, portaat.\n\nEgyptiläinen hieroglyfi 22 kirjoitetaan myöskin: _Let_, jopa Ret, mutta\nettä nämä ovat kirjoitusvirheitä, käy ilmi seuraavasta: Lat, jossa on\nselvä: _a_ L:n ja t:n välissä. Vrt. nyt egyptin: _La't_ - portaat ja\nsuomen: _laituri_. -- Tästä suomen laituri, egyptin: la't-sanasta on\njohdettu myös muinaisyläsaksan: \"_leitara_\", nykysaksan: _Leiter_,\ntikaportaat, eikä sillä siis ole mitään tekemistä Fr. Klugen keksimän\nalkugermaanisen \"juuren\" \"_klin_\" (!) kanssa! -- --- --\n\n[Kun germaanilaiset etymoloogit eivät voi johtaa sanojaan todellisesta\nalkukäsitteestä, tyytyvät he joko toteamaan \"ursprung dunkel\" -- tai\nsieppaavat umpimähkään jonkun \"Wurzel = rot\" = juuren, jolla useinkaan\nei ole mitään yhteistä sen sanan kanssa, mikä olisi selitettävä.\nGermaanien etymologiset tekeleet vilisevät sellaisista lyhytsuluista,\nmitkä usein -- tositutkimukselle sitäkin kohtalokkaampaa --\nlähentelevät Saksan laissa kutsuttua: \"Vorspiegelung falscher\nTatsachen\".]\n\nParhaimpana tukena esittämällemme otaksumalle suomalais-egyptiläiselle\nalkusukulaisuudelle on se tosiasia, että tapaamme suomalaisten\ntekstiiliornamenttien joukossa kaksi pyhintä muinaisegyptiläistä\nhieroglyfiä, elämän ja ylösnousemuksen hieroglyfit, aivan\nmuuttumattomina.\n\n          Suomi                            Egypti\n\n    23 a. poikkijalkainen           23 b. = korvaristi, elämän\n          linnunsilmä                     merkkinä.\n\nSuomalaisen merkin nykyinen nimitys \"poikkijaikainen linnunsilmä\" ei\nehkä ole kokonaan tuulesta temmattu. Eiköhän tämä merkillinen nimitys\nvoisi vielä luoda jonkinlaista valoakin hieroglyfin hämärään\nalkuperään?\n\nPalaamme heti takaisin \"poikkijaikaiseen linnunsilmään\", mutta meidän\ntäytyy ensin huomauttaa, että tuo merkki annettiin käteen kaikille\nvainajille, kaikille muumioille ja kaikille jumalille. Se oli\nylösnousemuksen avain, -- eli uuden, haudantakaisen _elämän_ avain.\nTämä uskomus pohjautui siihen, että auringonjumala katosi joka ilta\nlänteen (Osiris) ja nousi uudelleen ylös omana \"Horus\" poikana idästä,\naamuaurinkona. Horus muuten esitettiin vertauskuvallisesti lintuna,\nnimenomaan _jalohaukkana_, ja hieroglyfin yläosa saattaa siis olla\nylösnousseen jumalan \"linnunsilmä\", haukansilmä. -- Alaosa, suomen\n\"poikkijalka\" muistuttaa tarkalleen telinettä, jolla pyhiä lintuja\njuhlakulkueissa kannettiin. Sen lisäksi suomen hieroglyfi 23 a.\nesiintyy myös seuraavanlaisten merkkien keskessä:\n\n    24. Tämän merkin nimenä on nyt \"poikkijaikainen linnunsilmä ja\npäinharavaiset\" -- eikä tarvita erikoisen ylenpalttista mielikuvitusta\nhavaitsemaan, että tuossa merkissä on uudestisyntyneen auringon jumalan\n(Horuksen) \"linnunsilmä\" l. haukansilmä, jumalan, joka liitelee ylös\nhautakammion seinien välistä.\n\nSe luja, varma usko, että oli olemassa uusi elämä haudan tuolla puolen,\noli järkkymätön perusta, jolle suomalais-egyptiläisten koko\nmaailmankatsomus rakentui. Uupumattoman uutterasti tarkattiin koko\nluomakunnassa tapahtumia ja kehityskulkuja, jotka saattoivat puolestaan\nosaltaan tukea tämän uskon oikeutusta.\n\nKananmuna näytti kuolleelta esineeltä mutta sen sisästä ilmestyi elävä\nkananpoikanen. -- Miksi ei koko maailma olisi voinut samalla tavoin\nilmestyä jättiläismäisestä maailmanmunasta? -- Tämän uskomuksen\ntapaamme todella Egyptissä ja myös Kalevalan ensimmäisessä runossa.\nSama ajatus kummittelee myöskin Intian _Righ Vedassa_ -- mutta ei yhtä\nselvästi ilmaistuna. Myöskin hyönteistoukat näköjään kuolivat,\nkoteloituivat ikäänkuin muumioiksi, ja kuitenkin ryömii noista\nkuolleista kuorista eläviä hyönteisiä ja perhosia. Miksi ei siis\nverrattoman paljon korkeammalla oleva ihminen voisi \"kuoroutua\"\nmuumiostaan elävänä sieluna esiin? Sellaisia kuvitteluja ja esityksiä\non Egyptin taiteessa kosolti. Monia valkoisia lintuja ja perhosia\n(myöskin muita eläimiä) pidettiin sen vuoksi pyhinä -- eihän saattanut\nkoskaan varmasti tietää, etteivät ne vain olleet loihdittuja\nprinsessoja. -- Ja tämä eräänlainen sielunvaellususko on syynä siihen,\nettä Europan raakalaiset ja barbaarit vielä tänäkin päivänä uskovat\nesi-isiemme Niilin laaksossa palvoneen eläimiä \"jumalina\". --\nPalatkaamme nyt egyptiläiseen hieroglyfiin n:o 23, korvaristiin.\nLoppujen lopuksi se esitti vertauskuvallisesti paitsi haudantakaista\nelämää, myös elämää ylimalkaan. Tässä tapauksessa on myös vastaava\nsaksan sana: HENKEL(kreuz) erittäin huomattava, sillä sillä ei ole\nmitään tekemistä saksan: _hangen_ (= riippua) -sanan kanssa. Se johtuu\nsuomen sanasta: _Henki_, siitä suomen johdannaiset: _henkinen,\nhengellinen, henkilö_, jne.\n\nHieroglyfeissä on _elämän_ merkkinä juuri: ha-n-ki, koptin kielessä\n_'ank_ = hanh _'onk_ = honk.\n\n(Egyptologit tulkitsevat enimmäkseen \"anch\" tai \"anx\", mutta tässä\ntapauksessa on käsivarsi tavumerkki = HA.)\n\nHyvin samansointuinen kuin egyptin _hanki_, suomen _henki_ on ruotsin:\n_livshanken_ = henki, elämä, kuoleman vastakohtana. Tuo ruotsin: _hank_\non säilynyt vielä paremmin vanhassa egyptiläisessä muodossaan kuin\nsuomalainen muoto _henki_. Mutta egyptin ääntiöt ovat hyvin horjuvia.\nVrt. sen vuoksi molempia oikeiksi todistettuja koptin kielen muotoja:\n_hank_ ja _honk_ (a--o). Jos nyt egyptiläiset lausuivat _a_:n\nenglantilaisten tapaan: ä, on suomen _henki_ alkumuotoa lähinnä. Sanan\nvartalo on _henke_-, suljetussa tavussa muodossa _henge_ -- ja japanin\nkielessä aaveen, kummituksen, siis myös eräänlaisen \"hengen\"\nnimityksenä: _henge_ (Fujisawa).\n\nVrt.\n\n    Suomi: ainainen henki\n    Koptink.: eine'h'' + hank,\n    Koptink.: EINEK = iäisyys, elämä.\n\nTähän sanaryhmään kuuluu myös Englannissa löydetty esihistoriallinen\nhautausmaa: _\"S'tonehenge\" \u003C Se Tuonen henge_, kuoleman henkien,\nhaamujen tarha. (Stone = saksan Stein, kivi, on kansanjohdannainen.)\n\nTulemme nyt muinaisegyptiläisten kuuluisimpaan hieroglyfiin, joka koski\nylösnousemusta ja iäistä elämää. Se oli aina ihoa vasten\nonnettomuuksista suojelevana taikaesineenä, amulettina, käytetty\n_Kepera_ (chephera) l. Scarabaeus, saksan _Käfer_.\n\n            Suomi                         Egypti\n\n    25 a. konnikkaiskoipia        25 b. _kepera_, (Saksan:) Käfer(a)\n                                         S'carabæus\n\nSuomalainen merkki muistuttaa kyllä suuresti voimakkaasti tyyliteltyä\nristilukkia, mutta silti sillä on nimenä \"sammakon\" l. sananmukaisemmin\n\"konnikaisenkoipia\". Välillä kuluvat vuosituhannet saattavat kyllä\njohtaa suurempiinkin erehdyksiin ja väärinymmärryksiin, mutta sittenkin\ntuo merkki on selvästi Scarabaeuksen jäljennös -- vaikka alkuperäinen\nmerkitys onkin joutunut unohduksiin.\n\nEräs professori on sanonut, että olisi \"_naurettavaa_\" olennoida\nauringonjumala sontiaisena, niinkuin egyptiläiset tekivät.\n\nMutta \"_Kepera_\" ei ollut itse auringonjumalan, vaan auringonjumalan\nylösnousemuksen vertauskuva. Se oli siitä panttina tai takeena,\nettei ylösnouseminen kuolleitten valtakunnasta ollut suinkaan\nluonnonvastainen asia. Tuo sontiaislaji, \"pyhä pillerinpyörittäjä\", on\nnäet hyvin taitava siinä työssä, josta on saanut nimensä. Se muodostaa\nNiilin mudasta pieniä palloja ja laskee jokaiseen palloon munan.\nPallosta ryömii sitten jälleen esiin toukka; ja tuo luonnon\nkehityskulku on egyptiläisten mielestä todistuksena siitä, että\nylösnousemus on käytännössä mahdollinen, koska kerran uusi _Kepera_\naina ryömii esiin koteloituneen toukan muumiosta. Tuollainen luonnon\nkiertokulku oli suurena lohdutuksena kaikille sielun ikuisen elämän\nuskoville.\n\nSenvuoksi muovattiin kivestä, lasista ja jalometalleista tuhatmäärin\nkepera-scarabaeuksia, ja niitä käyttivät elävät onnea tuottavina\nmaskotteina ja pahasta ja onnettomuudesta varjelevina amuletteina, ja\nkuolleille niitä niin ikään pantiin rinnalle. Kaikki Keperan nimitykset\nsaavat yksinkertaisen selityksensä valtasuomesta. Juuri pillerin\npyörittäjänä l. muumiopallojen sorvaajana sillä oli nimenä \"_Kepera_\"\n-- vrt. suomen: _käperä, käperö. Käpertäjä_, siinä sen nimi. Mutta kun\ntuolla elukalla saksan >: _Käferillä_, oli päässä kuusi sakaraa, sitä\nnimitettiin myöskin _sakarapääksi_, joka nimitys siirtyi lainasanana\nlatinaan.\n\nKehitys kävi seuraavaan tapaan:\n\n    Suomi:   SAKARAPÄÄ\n    Egypti:  S-KARABAE\n    Latinan: S-CARABAE(us).\n\nTästä esimerkistä näkyy erikoisen selvästi, kuinka klassilliset kielet\novat valtasuomesta huonontuneet ja rappeutuneet. Ensimmäisen tavun\nääntiö _a_ nielaistaan ilman muuta, vahva, \"kova\" _p_ heikkenee\n\"pehmeäksi\" b:ksi, eikä koko sanassa ole latinaa mikään muu kuin\nvaivainen, mitään merkitsemätön us-pääte.\n\nTheodor Schvindtin teoksessa [Theodor Schvindt: \"Suomalaisia\nkoristuksia\" I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia.\nHelsinki], josta kaikki edellä mainitut \"suomalaiset a-hieroglyfit\" on\notettu, tapaamme myös isokokoisen kuvan, jolla on nimenä\n\"maailmankuva\". Kuva on hyvin arvoituksellinen, ainoa, mihin sitä\nEgyptissä voisi verrata, olisi egyptiläisen temppelin pohjapiirros.\n\n            Suomi                           Egypti\n\n    26 a. - \"maailmankuva\"        26 b. osa muinaisegyptil.\n                                        temppelin pohjapiirustusta.\n\nEiköhän tuossa salaperäisessä nelikulmaisessa \"maailmankuvassa\" ole\nkoira haudattuna? Jos se on muinaisajan temppeli -- näemme sen\nkaikkeinpyhimmässä hakaristin, tulen teon ja tulenpalvojien pyhän\nvertauskuvan, uhriliekin. Temppeli kirjoitetaan hieroglyfeillä _Ripi_,\nmikä muistuttaa suomen _rippi_ sanaa, mikä jos mikään on juuri\ntemppelitoimitus. Mutta jos tahtoisi pitää \"maailmankuvaa\" todella\nmaailmankaikkeuden vertauskuvana, merkitsee hakaristi varmaankin\naurinkoa ja neliön sivut neljää pääilmansuuntaa. Egyptiläiset temppelit\nsijoitettiin, kuten tunnettua, hyvin tarkoin ilmansuuntien mukaan,\nsamoin kuin muuten myös sfinksit ja pyramidit. Viimeksimainittuja\ntapaamme muuten myös vielä suomalaisissa koristemalleissa\nerimuotoisina, sekä profiilissa että lintuperspektiivissä.\n\n           Suomi                      Egypti\n\n    27 a. \"Pieni kannikka\"      27 b. > Kuningas Zoserin pieni porras-\n                                      pyramidi Sakkaran luona.\n\nTässäkin rakennuksessa oli alun alkuaan terävät särmät, _kantit_, jotka\najan hammas ja sen takana leviävän autiomaan hiekkamyrskyt ovat\nkuluttaneet ja tylpentäneet. Zoserin pyramidi on Egyptin vanhin\nkivirakennelma.\n\n    28 a1. Puolilehtonen     a2 = Pilputtu lehtonen\n\nNämä suomalaiset koristeet jo muistuttavat kerrassaan Gizehin suuria\npyramideja profiilissa ja lintuperspektiivissä. -- Sattuma! sanovat\nvarmaan oppineet; sattuma, niin me itsekin sanomme -- mutta eikö tämä\nole erinomaisen mielenkiintoinen sattuma? Pyramidien nimenä on näet\nhieroglyfeissä Mur-mur, mikä voidaan selittää ainoastaan valtasuomen\navulla: _murheen muurit_. Virallisestihan nämä \"_muurit_\" ilmaisivat\nsurua, murhetta Faaraon kuoleman johdosta, mutta myös niiden 100.000\ntyömiehen surua ja murhetta, jotka (Herodotoksen kertoman mukaan)\nolivat niitä rakentaessaan raataneet kaksikymmentä vuotta hikeä ja\nkyyneliä vuodattaen. -- -- --\n\nHieroglyfiryhmässä on ensimmäinen _Mur_ = kivityökapine, murrin, vrt.\nmurtaa, murtaja. Noiden murheen muurien _pyhä_ nimitys oli: _pyhät\nraamit > Pyh'ramid > pyramis_: hautakammioiden \"pyhät raamit\".\n\nSiitä lähtien, kun Suomessa on saatettu voimaan koulupakko ja Suomessa\non ollut suomalaisia kouluja, ei maassa ole enää juuri lainkaan\nluku- ja kirjoitustaidottomia. Mutta vielä n. 60 vuotta sitten ei vanha\npolvi yleensä ollut kirjoitustaitoista. Silloin talonpojat piirsivät\n'_puumerkkinsä_'; nimitys johtuu siitä, että se kaiverrettiin\ntavallisesti puuesineisiin omistajan merkiksi.\n\nMyöskin näissä, enimmäkseen miesten käyttämissä merkeissä (varhemmin\nesitetyt tekstiilikoristeet olivat kaikki naisten töitä) on usein\nhavaittavissa tiettyä yhtäläisyyttä muinaisegyptiläisten\nkirjoitusmerkkien kanssa. Tässä ainoastaan muutamia esimerkkejä:\n\n           Suomi                     Egypti\n\n     -- Puumerkkejä. --         -- Hieroglyfejä. --\n\n    29. K                       29. nostaa.\n    30. viisikansa.             30. tähti, hetki, viisi kulmaa.\n    31. X                       31. äännearvo Sn?\n    32. O                       32. äännearvo H.\n    33. U                       33. \"hmt\" = nainen.\n    34. L                       34. = L (koptink.)\n    35. sotakirves --           35. N(oi)t(u)r(i) = jumala.\n        taikakirves.                (Taikavoima).\n        Noituri = Noituritar.       Noi-tu-ri-tar = jumalatar.\n    36. (Paasikivi).            36. äännearvo P (Paasi? > Basis\n                                    = pohja, perusta.)\n    37. (Onnen tähti).          37. \"on\" (tähtimö).\n    38. M                       38. \"aon\"; \"an\".\n    39. B                       39. \"rod\".\n    40. (havut).                40. \"h--t\"\n    41. (taivaankaari).         41. \"t\" (taivas).\n    42. L (merkki ylösalaisin). 42. luut.\n    43. \"Mursunsydän.\"\n        Suomalainen taikamerkki.\n\nViimemainitulle emme tapaa Egyptissä vastinetta -- eikähän se ihme\nolekaan. Egyptiläiset olisivat tietenkin sanoneet: \"Ei sellaisia\nelukoita ole olemassakaan.\"\n\nKaikki edellä luetellut suomalaiset hieroglyfit n:ot 1-28 on koonnut\ntri Theodor Schvindt (mainittu teos), 29-43 professori U.T. Sirelius,\n\"Suomen kansanomaista kultuuria II\". Suomalaiset merkit 29-43 ovat\nosaksi peräisin XVI vuosisadalta, ja niiden tarkoitus ja merkitys on\nsuureksi osaksi unohtunut; se vain asiassa on tärkeintä, että ne\ntodella muistuttavat enemmän muinaisegyptiläisiä hieroglyfejä kuin\nroomalaista kirjoitusta, joista germaanien riimukirjaimet myöhemmin\nkehittyivät.\n\n\nMIKÄ ON HISTORIALLINEN TOTUUS?\n\nE.N. Setälä, joka vapaussodan jälkeen enimmäkseen on harrastanut\npoliitista nappipeliä, ei ole koskaan joutanut syventymään\nEgyptologiaan, kuitenkin on hän jo monta vuotta sitten sanonut minun\nvanhalle ystävälleni professori Jean Sibelius'elle: \"_Voihan olla\nmahdollista, että Aspa on sikäli oikeassa, että muinaisegyptiläiset\novat olleet kosketuksissa jonkun suomalais-ugrilaisen heimon kanssa_.\"\n\nMutta niinkun tästä kirjasta selvenee ovat molempien kansojen kielet,\nmaailman katsantokannat ja jumaluustarustot niin syvästi juurtuneet\ntoisiinsa, että tämä yhteenkuuluvaisuus ei millään tavoin voi olla\njonkun satunnaisen \"_kosketuksen_\" tulos. -- -- -- Myöskin ystäväni\nRobert Kajanus sanoi jo 30 vuotta sitten, niin kuin minä olin jo\nSuomen Kultaisessa kirjassa I maininnut, että: \"Tämä sinun uusi\nfenno-egyptiläinen hypotheesisi tuntuu kai meidän kielimiestemme\nmielestä niin oudolta, että vaikkakin se olisi oikea _niin täytyy sen\ntulla ulkomailta_, ennen kun se kelpaa.\" Mutta minä olen itse\nkasvatukseltani siksi ulkomaalainen, että minä en tarvitse mennä meren\ntaakse kalaan.\n\n\n\n\nIV\n\nMUINAISEGYPTILÄISIÄ JÄLKIKAIKUJA KALEVALASSA\n\n\n    Kalevalan sankarit retkellä Pohjolaan\n\n            Kalevala Runo XLII\n\n        Yks on wanha Wäinämöinen,\n        Toinen seppo Ilmarinen,\n        Kolmas lieto Lemminpoika,\n        Tuo on kaunis Kaunomieli,\n        Läksi kylmähän kylähän,\n        Pimeähän Pohjolahan,\n        Miehen syöjähän sijahan,\n        Urohon upottajahan -- -- --\n\nOn varsin vaikea asia selittää nykyään elävälle polvelle, mitä\nKalevalan ilmestyminen kirjana sata vuotta sitten, 1835, merkitsi\nSuomen sivistyshistoriassa.\n\nEnnen tuota aikaa Suomen kansalla ei ollut juuri muita kirjoja kuin\npieni Martti Lutherin katkismuksen suomennos, protestanttinen\nvirsikirja ja Uusi Testamentti. Vauraissa talonpoikaistaloissa saattoi\nehkä silloin tällöin tavata myös vanhan Raamatun. Mutta siinä olikin\nkaikki, mitä Suomen kansalle oli seitsemän vuosisataa kestäneen\nRuotsinvallan aikana omakielistä lukemista tarittu.\n\nKun Suomi 1808-09 vapautui ruotsalaisesta äitipuolestaan ja\nsuuriruhtinaskeisari Aleksanteri I koroitti sen _kansakuntien_\njoukkoon, ei maassa ollut yhden yhtäkään suomalaista koulua. Kaikki\nkoulut olivat ruotsinkielisiä, samoin myös Turun yliopisto. Mutta\nyleisesti tiedettiin kyllä, että suomalaiset kaikessa hiljaisuudessa\nviljelivät hyvin runsasta kansanrunoutta, joka oli kokonaan ulkoa\noppimisen ja suullisen, isältä pojalle siirtyvän perimätiedon varassa.\n\nMyös tiedettiin noiden kansanrunojen olevan kauttaaltaan pakanallisten\najatusten läpitunkemia, ja protestanttiset papit suhtautuivat niiden\npakanallisiin loitsuihin yhtä vihamielisesti kuin konsanaan katolinen\nkirkko ennen uskonpuhdistusta.\n\nPyhät mustatakit ja koko pietistinen kristikansa olivat vahvasti\nvakuutettuja siitä, että Suomen kansanrunous ei ollut mitään muuta kuin\nperkeleen kavalia juonia. Eikä ole suinkaan mahdotonta, että\nruotsalaiset herrat pelkäsivät taikataitoisia suomalaisia tietäjiä ja\npakoilivat heitä visusti. Kaikki germanisoituneet naapurikansathan\nolivat myös jo kautta vuosisatojen tietäneet, että Suomen noidilla oli\nsuuri suggestiovoima.\n\nTiedossamme on ainakin yksi tapaus, jolloin voimallinen tietäjä on\ntoimittanut toiseen maailmaan hänelle vihamielisen poppamiehen\npelkästään hengen voimalla ja katseellaan, käsin vihamieheensä lainkaan\nkoskematta.\n\nOn yleisesti tunnettua, että fenno-egyptiläisillä oli jo Moseksen\naikoina sellaisia taikureita ja ettei moinen tapaus olisi tehnyt heihin\nsuinkaan suurtakaan vaikutusta. Myös näemme Ebersin kuuluisasta\nlääketieteellisestä papyruksesta, että Egyptissä käytettiin aivan\nsamoja aineita sairauksien lääkkeinä, joita suomalaiset tietäjät ja\npoppamiehet vielä tänä päivänäkin käyttävät. [\"Papyrus Ebers.\" \"Die\nMaase und das Kapitel über die Augenkrankheiten.\" Dr. Georg Ebers. Band\nXI der Abhandlungen der philologisch-historischen classe der Königl.\nSächsischen Gesellschaft der Wissenschaften. Leipzig 1889.]\n\nOn tunnettua, että samanlaisia loitsuja käytettiin jo Niilinmaassa\ntauteja parantamaan, kun veden, maan, tulen haltioita ja jumalia\nhuudettiin avuksi, aivan samoin kuin Suomessa tapahtui vielä varsin\näskeisinä aikoina. Melkein kaikilla Egyptin jumalilla on myös\nsuomalaiset nimet, kuten alkupimeyden jumalalla _Thum_ (tumma);\nviisauden ja totuuden jumala oli _Tott_ (tosi, totta, totuus);\nYlä-Egyptissä oli alkujumalana _Ammon_ (ammo/i/n = aikaa sitten);\nTaebessä jumalanäiti oli _Mut_ (mutso = aviovaimo tai nuori äiti\nKalevalassa); taivaan neitsyen nimi oli _Neith_ (neitsy/t/); Osiriin\nlisänimi on _Panu_ (Panu = auringon poika, tulen henki);\nlemmenjumalatar oli _Hathor_ (hatoinen huora = kevytmielinen\nnaikkonen), lemmenjumala taas _Horus_ (= huoruus); ukkosenjumalan\nsilmistä tippuvat pyhät kyynelet olivat _Uch-zad_ (= ukkossade). Vrt.\negyptin Sa-t-ui = satoi. Keskipäivänauringon nimenä oli Memphiissä\n_P'hta_ (paahtaja). Horuksen äiti oli suurjumalatar _Isis l. Is'tar_\n(= Isotar).\n\n_Osiris_ oli ilta-auringon jumala, mutta -- auringon painuttua\nalamaailmaan, manalaan -- tuomari, joka tuomitsi vainajia: _Ohisiirihit\n= ohisiirtyneet_, t.s. kuolleet.\n\nNäiden suurten jumalien lisäksi oli Egyptissä niinkuin Suomessakin\nlukematon joukko haltioita, hyviä ja pahoja henkiolentoja,\nluonnonvoimien ruumistumia. Oli pyhiä eläimiä, puita, kiviä, lähteitä\nj.n.e. aivan niinkuin meillä Suomessa.\n\nKun nyt kaikilla Egyptin suurilla jumalilla, ja juuri kaikkein\nvanhimmilla, on suomalaiset nimet tai ainakin sellaiset nimitykset,\njotka voidaan selittää yksinomaan valtasuomen avulla, olisi toki perin\nmerkillistä, elleivät egyptiläiset luonnonvertauskuvat ilmenisi myöskin\nKalevalan suomalaisissa taruissa.\n\nEnsimmäinen tutkija, joka kiinnitti huomiota suomalaisten\njumalaistarustossa esiintyviin muinais-itämaisiin, varsinkin\nintialaisten, persialaisten ja egyptiläisten, mutta myös kreikkalaisten\nkäsityksiin, oli _Kaarle Akseli Gottlund_.\n\nJo sata vuotta sitten, lokakuun 26 p:nä 1834, muutamia kuukausia ennen\nkuin Kalevala ensimmäisen kerran ilmestyi kirjana, Gottlund osoitti\nerään kirjelmän Kööpenhaminan Kuninkaalliselle Arkeologiselle Seuralle.\nKun ruotsalaiset olivat 700-vuotisen siirtomaatoimintansa kestäessä\nkiskoneet Suomesta ainoastaan veroja ja nostaneet sotaväkeä,\nvälttämätöntä ainesta suurvalta-aikansa loppumattomiin sotiin, mutta\neivät olleet koskaan tulleet ajatelleeksikaan, että Suomen kansan\nhenkisenkin viljelyksen hyväksi olisi ollut jotakin tehtävä, niin\nGottlund varmaan ajatteli, että ehkäpä tanskalaiset, jotka myös olivat\npohjoismaista kansaa, olisivat taivutettavissa edesauttamaan\nsuomalaisen renessanssin asiaa.\n\nEmme tiedä, katsoiko Köpenhaminan Kuninkaallinen Tanskalainen\nMuinaistutkimus-Seura Gottlundin kirjelmän edes vastauksen arvoiseksi,\nmutta se ainakin on varmaa, että arvon seura pesi kätensä kuin Pontius\nPilatus. Mitäpä heitä -- tanskalaisia -- liikuttivat laiminlyönnit,\njoihin ruotsalaiset olivat tehneet itsensä Suomessa syypäiksi? -- Tämä\nseikka ei sentään pienimmässäkään määrässä vähennä K.A. Gottlundin teon\narvoa, ja hänen nyt satavuotias kirjelmänsä on vielä tänäkin päivänä\nlukemisen arvoinen. Gottlund oli aikansa oppineimpia miehiä -- mutta ei\nsuinkaan kamarioppinut. Hänelle ominaisella neron selkeäkatseisuudella\nhän kykeni näkemään Suomen kansan kirjoittamattoman historian, halki\nvuosituhansien. Se käy ilmi jo hänen kirjelmänsä ensimmäisistä\nlauseista.\n\nHän kirjoitti:\n\n\"Koska Seura on ottanut koko pohjoismaiden historian tutkimustensa\nkohteeksi ja koska Suomi myös kuuluu maanosamme pohjoisosaan ja koska\nSuomen kansan jäsenet ovat harmaassa muinaisuudessa olleet niin Ruotsin\nja Norjan kuin Tanskankin vanhimpina asukkaina, rohkenen toivoa, että\nmyös Suomen kansan hämärän muinaisuuden syvennetty tutkimus ansaitsisi\nSeuran mielenkiintoa.\n\n\"Kaikkien niiden tieteellisten kirjoitusten joukossa, jotka\nkäsittelevät pohjoismaiden alkuhistoriaa, ei ole ainoatakaan, joka\nolisi lainkaan kiinnittänyt huomiota Suomen kansan varhaisempiin\nvaiheisiin. Kansanheimolla, joka on kaikkein ensimmäisenä asuttanut\npohjoismaat, on myös pakosta ollut suuri vaikutus pohjoismaiden\nkultuuri-esihistoriaan. Kun tutkimuksessa ei näihin ensimmäisiin\nalkuasukkaisiin kiinnitetä minkäänlaista huomiota, hylätään kokonaan se\nhistoriallinen johtolanka, joka saattaisi auttaa selvittämään\nolosuhteita ennen goottien maahantuloa Odin-Wotaninsa kera.\n\n\"Pohjoismaiden esihistoria on joka tapauksessa hämärä ja tarumainen --\nmutta eipä ole liioin edes yritetty suunnata siihen hämärään\nainoatakaan tutkimuksen valonsädettä. Yksinomaan tutkimalla\nsuomalaisissa balladeissa ja kertovissa runoissa säilyneitä perinteitä\nja muistoja saattaa saada ainakin kuvitelman pohjoismaiden\nesihistoriasta -- eikä se, mikä silloin samalla koituu Suomen historian\nvoitoksi, voi toki mitenkään olla vahingoksi nuoremmille\npohjoismaisille valtakunnille.\"\n\nSitten K.A. Gottlund yritti kiinnittää oppineen tanskalaisen seuran\nhuomiota suomen kielen hämmästyttävän korkeaan kehitystasoon, ja\njatkaa:\n\n\"Suomen kielen ja kirjallisuuden hellivä vaaliminen olisi erittäin\nsuuriarvoista, eikä yksin pohjoismaille, vaan yleensä koko\ntieteelliselle maailmalle.\n\n\"Ehkä sen ymmärtää paremmin, kun sanon, että suomalaisten vanhoissa\ntaruissa, jotka yhä vieläkin, joskohta viimeisiä henkäyksiään vetäen,\nelävät siellä täällä kansan suussa, ilmenee useita aivan selviä\nmerkkejä intialaisten, persialaisten ja egyptiläisten vanhimmista\nmytologisista käsityksistä. Niihin kuuluu kuvitelma, että maailman\nluominen on tapahtunut _alkumunasta_, että vesi on aineen alkuaine,\nj.n.e.\n\n\"Yhtä mielenkiintoista olisi vertailla keskenään aitoperäisiä vanhoja\nSuomen kansan sananlaskuja, jotka yhtä hyvin kuin Thaleen ja Salomon\nsananlaskut vielä ilmentävät ennuslauseiden tavoin Suomen kansan\nvanhimpia filosofisia käsityksiä, maailmankaikkeutta koskevia aatteita,\nsiveellisiä, eetillisiä, ihmisystävällisiä, valtiollisia ja\ntaloudellisia mietelmiä, mietteitä, ajatelmia ja elämänviisauden\nsääntöjä, ja jotka vertailtaessa klassillisen vanhan ajan vastaaviin\naikaansaannoksiin veisivät vielä jälkimmäisistä voiton.\n\n\"Olisiko pelkkä sattuma, että näissä kansan itsensä muovailemissa\nsuomalaisissa ennuslauseissa tapaa ilmaistuina, ei ainoastaan samoja\ntosia ja kauniita, juhlallisia ja yleviä ajatuksia, jotka olivat\nklassillisen muinaisuuden suurimpien kirjailijoiden suurimpien\najatusten kaunistuksena ja ylpeytenä?\n\n\"Olisiko edelleen pelkkää sattuman leikkiä, että suomalaisissa\nennuslauseissa tapaa usein kokonaisia säkeitä ja säkeistöjä, joiden\nsisällön tapaamme ilmaistuna muinaisen Hellaan kaikkein suurimmilla\nkirjailijoilla ja ajattelijoilla; ja että ne toisaalta melkein sanasta\nsanaan toistavat samoja ikuisia totuuksia, jotka olivat Zarathustralla,\nAnaksimandroksella, Ksenophaneella, Diogeneella, Pherekydeellä y.m.\nfilosofisen järjestelmän perustana?\" -- -- --\n\nEnsimmäisenä kokosi suomalaisia sananlaskuja suoraan kansan suusta\nsuuri _Henrik Gabriel Porthan_, monipuolinen historiantutkija ja Turun\nyliopiston professori (1739-1804). Kun Turku tuhoutui v:n 1827 palossa\nmiltei kokonaan, tuhoutuivat Porthaninkin sananlaskukokoelmat -- mutta\npelastuivat sentään jälkimaailmalle siten, että tämän kirjoittajan\nisoisä, hovioikeudenneuvos _Carl Henrik Asp_ oli ne jäljentänyt. Hän\nluovutti jäljennöksensä ja omat kokoelmansa _Elias Lönnrotille_, joka\nvielä täydensi molempia kokoelmia ja julkaisi ne.\n\nSuomalaisia sananlaskuja, ennuslauseita, on kerätty kaikkiaan n. 20.000\nkappaletta. Suomen kieli, kielten kieli, voi väliin ilmaista kokonaisen\nlauseen yhdellä ainoalla, nerokkaasti sointuvalla sanalla. Sen vuoksi\novat varsinkin arvostelevan purevat sananlaskut kirpeän sattuvia ja\nteräviä kuin Toledon miekat, eikä niitä voi kääntää europalaisille\nlastenkielille, niiden menettämättä melkein kaikkea nasevuuttaan.\n\nErämaiden aitosuomalaisen ulkopoliittiset käsitykset olivat ainakin\nvielä 100 vuotta sitten hyvin yksinkertaiset. Ruotsalaiset\nveronkantomiehet, lakimiehet ja papit olivat ammoisista ajoista olleet\nheidän kiusanhenkiään -- venäläistä, \"ryssää\", tuskin pidettiin oikein\nihmisenäkään -- ja siten suomalainen ei tuntenut oikeastaan muita\nulkomaalaisia kuin saksalaisen, minkä vuoksi hänen mielestään jokainen\nulkomaalainen oli saksalainen: \"saksa\". Kun kerran muuan maakauppias\noli jostakin hankkinut apinan, puhuteltiin tätäkin \"saksalaiseksi\" --\nolihan se sentään varmasti pieni ulkomaalainen!\n\nMihin saksalainen ei pystynyt, siihen ei pystynyt kukaan muukaan. Sen\nvuoksi sanotaan eräässä sananlaskussa:\n\n    \"Vie sika Saksaan,\n    tuo sika Saksasta,\n    sika pysyy sikana.\"\n\nSillä tarkoitetaan, ettei saksalainenkaan kykene siasta tekemään muuta\nkuin makkaroita!\n\nYhtä paljon elämänviisautta on seuraavassa sananlaskussa:\n\n    \"Kiitä muille muita maita,\n    itsellesi omia maita.\"\n\nMutta totuus selviää toisesta sananlaskusta:\n\n    \"Oma maa mansikka,\n    muu maa mustikka.\"\n\nMansikka on makeampi, mustansininen mustikka sensijaan esittää\nvertauskuvallisesti outoja, tuntemattomia maita.\n\nYlevä isänmaanrakkaus puhuu seuraavasta:\n\n    \"Sitä kuusta kuuleminen,\n    jonka juurella asunto.\"\n\nJa totta on ja totena pysyy: Suomi, sen laidattomat, neitseelliset\nmetsät ja kymmenet tuhannet järvet, on maa, jota kauniimmasta ei osaa\nuneksiakaan. Sen täytyy jokaisen itse nähdä.\n\n       *       *       *       *       *\n\nMutta palatkaamme sananlaskuista Kaarle Akseli Gottlundin\nmielenkiintoiseen kirjelmään. Hän jatkaa:\n\n\"Sen lisäksi näyttää, ei ainoastaan muinaispohjoismainen, vaan myös\ngoottilainen ja anglosaksilainen runous muodollisesti pohjautuvan\nvanhempaan suomalaiseen runouteen.\n\n\"On ehdottoman puhtaasti suomalainen ajatus, että improvisoivaa\nkansanrunoilijaa sanotaan _runosepäksi_; mistä johtuu se, että\npohjoismaiset 'Ljodasmidir' ja 'Galdrasmidir' ovat pelkkiä\njäljittelyjä. Sisällykseltään on samaisia pohjoismaisia runoja ja\ntaruja pidettävä yksinkertaisesti vanhojen suomalaisten runojen ja\nmietelauselmien käännöksinä.\n\n\"Niin, jos löydämme ikivanhoista suomalaisista taruista ja\nloitsurunoista ammoin hävinneen korkeamman henkisen viljelyksen jälkiä,\ntekisi mieli kysyä, eikö se kaikki olisi tieteellisen tutkimisen ja\ntarkastamisen arvoista.\"\n\n       *       *       *       *       *\n\nTähän Gottlundin toivomaan tutkimukseen on sentään myöhemmin ryhdytty,\nvieläpä osaksi nimenomaan Tanskasta käsin, mutta tutkimus kävi\npäinvastaiseen suuntaan. Lönnrotin esiintyminen ja Suomen\nkansalliseepoksen _Kalevalan_, lyyrillistä kansanrunoutta sisältävän\n_Kantelettaren_, suunnattomien satu-, arvoitus-, sananlasku- ja\nloitsuruno-kokoelmien julkaiseminen oli saanut Suomen ruotsinkielisen\nväestön kateuden hereille!\n\nOlihan suomalaiset saatu seitsemän vuosisadan ajan pidetyksi erossa\nkaikesta 'sivistyksestä' -- ja nyt yht'äkkiä samainen kansa esiintyy\nEuropan suurimpana kansanrunoilijana. Jotta ruotsalaisille olisi saatu\ntaatuksi edes valtiollisesti ensimmäinen etuoikeus Suomeen ja\nhankituksi heidän luulotellulle kotipaikkaoikeudelleen \"tieteellinen\"\nperusta, käännettiin koko historiallinen, Gottlundin aivan oikein\nviittoma kehityskulku _kerrassaan ylösalaisin_.\n\nViisaat aivot siittivät ja synnyttivät uuden opin, jonka mukaan\nruotsalaiset olivat muka jo kivikaudella olleet alkuasukkaina, ei\nainoastaan Skandinaaviassa, vaan myös Suomessa.\n\nSuomalaisilla ei muka ollut enää ollut Suomessa oikeastaan mitään\ntekemistä, he olivat tulleet maahan liian myöhään -- nimittäin vasta\nKristuksen syntymän tienoilla! Kun _Matias Aleksanteri Castrén_ ja muut\ntutkijat havaitsivat, että suomensukuisia kieliä puhuttiin vielä\nUralin takanakin, oli tietenkin helppo muitta mutkitta väittää, että\nmyöskin Suomen suomalaiset olivat olleet Aasian villejä, joilla ei\nollut kerrassa mitään tekemistä pohjoismaiden alkukultuurin kanssa.\n\nJottei olisi ollut pakko antaa suomalaisille kaiken hyvän lisäksi vielä\nsuomalaisia koulujakin, kuiskuteltiin venäläisten vallanpitäjien\nkorvaan, että nuo tungettelijat, \"tshuudit\", olivat perin vaarallista\nja vallankumouksellista ihmislajia. Sillä tavalla saatiin perin\ntaantumuksellinen Nikolai I allekirjoittamaan nimenomainen kaiken\nsellaisen suomenkielisen kirjallisuuden julkaisukielto, joka ei ollut\nsisällykseltään uskonnollista tai taloudellis-hyödyllistä. Tämä\n\"kieltolaki\" astui voimaan 8 huhtikuuta 1850.\n\nTämä oli viimeinen murhayritys ikivanhaa suomalaisegyptiläistä\nsivistyskieltä kohtaan, viimeinen yritys saada ikivanhan maailmankielen\narvokkaimmat jäännökset raivatuksi maailmasta pois. Sillä saatiin\naikaan se, että Suomen Homerokselle, Lönnrotille, oli pantu kuonokoppa\n-- ainoastaan yksi vuosi Kalevalan laajennetun laitoksen ilmestymisen\njälkeen!\n\nTosin onnistui Lönnrotin ystävän _J.W. Snellmanin_ saada kumotuksi\nsuomen kieltä vastaan tähdätty kielisensuuri -- mutta taistelu\nkorkeampaa suomalaista henkistä sivistystä vastaan jatkui tieteen\nalalla entistä kiivaampana. Jo Lönnrotin vähäpätöinen seuraaja suomen\nkielen professorina, Tietosanakirjassa ruotsalaisen vapaaherran J.M.\nNordenstamin äpäräpojaksi mainittu August Ahlqvist alkoi raivota nuorta\nsuomalaista kirjallisuutta vastaan. Niinpä Ahlqvist vuosikausia vainosi\nsuurinta suomalaista suorasanaista kirjailijaa _Aleksis Kiveä_,\njonka \"Seitsemän veljestä\" ja \"Nummisuutarit\" luetaan nykyisin\nmaailmankirjallisuuden klassillisten teosten joukkoon; jotavastoin\nAhlqvistin omat, Oksasen salanimellä julkaistut, runot ovat jo\ntäydelleen vaipumassa unholaan.\n\nAhlqvistin tieteellisenä pääteoksena pidetään hänen surkeaa, ruotsiksi\nja saksaksi ilmestynyttä kirjaansa \"Suomen kielen sivistyssanat\", josta\njopa eräs hänen seuraajansa, E.N. Setälä, sanoo, että se on\n\"sisällykseltään nykyään vanhentunut\". Mutta Setälä itsekin kuuluu\nsamaan koulukuntaan, joka ei vainua suomen kielessä mitään muuta kuin\nkaikista muista kielistä otetuilla \"lainasanoilla\" koristellun\n\"luonnonkielen\". Vaikka E.N. Setälä on ollut suomen kielen kieliopin\nprofessori -- on hän ymmärtänyt omaa äidinkieltään niin huonosti, että\nhän Paavo Cajanderin haudalla vainajalle pitämässään muistopuheessa\nmainitsi vainajan erikoiseksi ansioksi sen, että tämä oli osannut\nkääntää Shakespearen kuolemattomat draamat sellaiselle luonnonkielelle\nkuin suomi!\n\nMokomalla tavalla ei varmaan hottentottikaan puhuisi äidinkielestään --\nmutta hänelle sen sentään saattaisi antaa anteeksi; sensijaan ei\nsyntiä isien pyhää henkeä vastaan anneta anteeksi ajassa eikä\niankaikkisuudessa.\n\nJos mainittua professori Ahlqvistia olisi uskottava, olisivat\nsuomalaiset todellisia raakalaisia, joilta puuttuu \"sivistyssanoja\",\nraakalaisia, jotka olisivat Uralilta marssineet suoraa päätä Suomeen.\nMerta nuo villit eivät olleet koskaan ennen nähneet, ei heillä ollut\nveneitä, ja _paita_ oli saatu vasta gootin \"baida\" sanasta. He eivät\ntunteneet muita kotieläimiä kuin koiran (!), eipä heillä ollut\nnimitystä edes omalle äidilleenkään, sillä \"äiti\" on muka germaaninen\nlaina, j.n.e. j.n.e.\n\nV. 1870 tuli vielä muudan tanskalainen kielentutkija ruotsalaisten\noppineiden avuksi. Hän oli näet keksinyt \"goottilaista vaikutusta\"\n(sic!) suomen kielessä. Olivatko mahdollisesti gootitkin heittäneet\nhäränpyllyä Uralin rinteitä alas, vai olivatko suomalaiset tehneet\nsaunamatkoja goottien maihin päästäkseen tuon \"vaikutuksen\" alaisiksi?\n\nNiin alkoi oikea suomen kielessä piileskelevien europalaisten\n\"lainasanojen\" ajometsästys. Kaikki indoeuropalaisissa kielissä\ntavattavat suomalaisegyptiläiset vaikutelmat todistivat, että\nsuomalaiset olivat jollakin eriskummallisella tavalla nuuskineet läpi\nkaikkien Europan kansojen aapiskirjat -- etsiäkseen niistä\n\"lainasanoja\"!\n\nVielä nykypäivinäkin on Suomessa hyvin helppo päästä tohtoriksi.\nTarvitsee vain vainuta suomen kielessä pari uutta \"lainasanaa\", niin\nvoi olla varma siitä, että väitöskirja havaitaan ja tunnustetaan\ntieteellisesti kypsäksi tohtorinarvon saamista varten. Esim.\nroomalaiset söivät ruokaveronsa at(e)riansa _atriumissa_\n(ruokailuhuoneessa), siis suomalaisten oli täytynyt tutkistella myös\nlatinan sanakirjaa: _atria_, atrioida > atrium.\n\nEntä mistä johtuvat kaikki suomalaiset paikannimet, joita on kaikissa\nEuropan maissa ja jotka ovat nykyisille asukkaille tuiki tuntemattomia,\nsilkkaa hepreaa?\n\nNe paikannimet lienevät europalaiset saaneet suomalaisilta\nvastalahjaksi \"lainasanoista\"!\n\nProfessorit puhuvat kansanetymologiasta, mutta herrojen professorien\netymologia on vielä paljon huvittavampaa.\n\nNiinpä esim. tekisi mieli kysyä: Miten ruotsalaiset johtuivat antamaan\nSuomelle nimeksi _Finland_, jollei koko maassa, heidän sinne\ntullessaan, olisi ollut lainkaan suomalaisia, finnejä, vaan, kuten\näsken mainittiin väitetyn, he olisivat tavanneetkin siellä ruotsalaisia\nalkuasukkaita?\n\nSuomalaisten omasta maastaan käyttämä nimitys onkin Suomi = oikeastaan\nSuomaa. Suo on alkujaan = järvi; kyseessä on siis tuhansien järvien\nmaa.\n\nMutta ei sillä hyvä, että Suomen kansa lainasi indogermaaneilta\nsivistyssanansa, näiltä se on saanut Kalevalankin, muinaistarunsa\nja runonsa! Naapurikansat ovat hyväntahtoisesti luovuttaneet\njumalaistarunsa suomalaisille, kai sen vuoksi, etteivät itse pystyneet\ntekemään niillä mitään.\n\nKaksi suomalaisen kirjallisuuden historian professoria, Julius ja\nKaarle Krohn (isä ja poika, molemmat kastettuja juutalaisia) olivat\nuuden uutukaiseen kristilliseen uskoonsa niin ihastuneita, että\nkeksaisivat uuden \"historiallis-maantieteellisen\" tutkimusmenetelmän,\njonka mukaan Kalevalan tarut eivät ole sen kummempia kuin kirjallisia\nvarkauksia, niiden kristillisten pyhimystarujen jäljittelyjä, jotka\nkatolinen kirkko oli tuonut Suomeen. Kaarle Krohn ojensi omakätisesti\ntämän kirjoittajalle painetun vihkosen, jonka nimenä oli \"_Lemminkäisen\nkuolema \u003C Kristus > Balderin kuolema_\". Hän luuli siinä todistaneensa,\nettä Kalevalan Lemminkäishahmon \"mallina\" oli ollut Kristus eikä kukaan\nmuu. Hänen todistelunsa perustui siihen, että samoin kuin Lemminkäinen\nsai surmansa vasempaan kainalokuoppaan ammutusta nuolesta, niin myös\nKristus sai surmansa, ristillä riippuessaan, keihäästä, joka\nsurvaistiin vasempaan kylkeen -- siis Lemminkäisen ja Kristuksen täytyy\nolla yksi ja sama henkilö. Kun en tuntenut itseäni moisesta\ntodistelusta vähääkään vakuutetuksi, huomautin herra professorille,\nettä Lemminkäinenhän oli Kalevalan suurin Don Juan ja naissankari, ja\nkysyin häneltä, mahtaisiko se ominaisuus sopia myös Kristukseen? --\n\nSiihen professori ei osannut vastata mitään -- painoi vain\nsilmäluomensa puoliumpeen -- sillä kieliprofessorit eivät pidä siitä,\nettä _heitä_ \"tentataan\".\n\nMyöhemmin väitetään samaisen professorin lausuneen sellaisenkin\notaksuman, ettei Kalevala ylipäänsä muka olekaan suomalaisten\nkansanmiesten, runolaulajien perua, vaan ruotsalaisten piispojen ja\nlääninherrojen, jotka tulivat Suomeen suomen kieltä oppimaan, ja sillä\ntavalla oppimaan, että saattoivat \"edeltäveisaajina\" laulaa nämä runot\nsuomalaisille, ei tietenkään rakkaudesta suomalaisia, vaan rakkaudesta\nvain runoutta kohtaan.\n\nKäsittämätöntä on vain, miksi ne herrat eivät sepittäneet niitä\nrunojaan omalla ruotsin kielellään. Ja moisille professoreille on\nmaksettu ja maksetaan runsaat määrät Suomen kansan varoja! Käsittelemme\ntuonnempana suomalais-egyptiläisiä Lemminkäis-Osiris-taruja.\n\nToinen lainasana-intoilija, professori E.N. Setälä, huomasi myös jo\nv. 1904 Kalevalan Kullervo-Herkules-tarun juontavan juurensa --\nHamletista! (E.N. Setälä: \"Kullervo--Hamlet\".) -- Joko siis on jonkun\noppineen suomalaisen täytynyt harjoittaa kirjallista varkautta Saxo\nGrammaticuksen latinankielisestä Hamlet-kronikasta -- tai suomalaisia\nmerimiehiä on aikoinaan käynyt Lontoossa Shakespearen teatterissa!\nJohdumme myös tuonnempana suomalais-egyptiläisiin Herkules-Kullervo-\ntaruihin. Kun tutkijakääpiöt eivät saata jättää suomalaisessa\njättiläiseepoksessa mitään suomalaista repostelematta ja peukaloimatta,\non samainen Setälä myöskin väittänyt, että koko Kalevalan nimikin on\nliettualaisilta lainattu -- koska karkeisseppä on liettuan kielellä\n\"kalwis\". Mitä me muuta todistusta tarvitsemme! Mutta miksi ei yhtä\nhyvin voi olla \"kantamuotona\" Kalkutta, siis _kalkuttaja!_\n\nMutta miltähän mahtaisi professorista tuntua, jos hän tietäisi, että\npaikannimi _Kaleva(la)_ on mustalla valkoiselle kirjoitettuna jo\nroomalaisella kartalla, Etelä-Englannissa ja Etelä-Skotlannissa:\n_Calleva_ ja _Galloway!_ Onkohan ne paikat nimetty liettualaisen\n_kalwis_ sanan kunniaksi? Näyttää todella olevan olemassa sellaistakin,\njolle \"itse jumalatkaan eivät mitään mahda\"... [Fr. v. Schiller: \"Gegen\ndie Dumheit streiten selbst die Götter vergebens!\"]\n\nOlemme edellä nähneet, että suuri _K.A. Gottlund_ toisaalta on täydellä\nvarmuudella ja selvästi viitannut fenno-egyptiläiseen taruyhteyteen, ja\netteivät toisaalta muinaisgermaaniset kirjoitukset olisi mitään muuta\nkuin vanhempien suomalaisten esikuvien käännöksiä tahi mukailuja,\njoissa vielä häämöittävät valtasuomalaiset nimet, jos kohtakin sangen\nmuuntuneissa ja supistuneissa muodoissa. Islantilaisissa kirjoituksissa\nesiintyy sellainen paikannimi, joka on germaaneille aivan käsittämätön,\nmutta joka -- suomen avulla selitettynä -- suorastaan viittaa\nsuomalaisten egyptiläiseen alkuperään. Sanotaan näet, että etelässä\nGinnungagapin -- t.s. Gibraltarin salmen -- takana on maa, joka oli\n\"isäin maa\", ja se maa \"oli hyvin valoisa ja hyvin lämmin\", ja sen nimi\noli \"_Mus-pel-heim_\". Se on selvintä suomea, vain typistettynä niin,\nkuin germaaniset sanat ovat valtasuomesta syntyessään lyhentyneet.\nValtasuomeksi se nimi on _Musta-pellon-heimo_. Se on egyptiläisten oma\nerisnimi, toisin sanoin ilmaistuna. Egyptiläiset pitivät itseään\nnimenomaan kansana, joka oli Niilin-tulvien muodostaman _mustan\ndiluviaalimaan_ sukua tai lapsia. Sen sijaan, että olisi kirjoittanut:\n\n                              MUSTA-PELLON-HEIMO,\n    islantilainen kirjoitti: \"MUS''-PEL'''-HEIM'\",\n\nkoska hän joko ei enää osannut esi-isäinsä kieltä suomea tahi koska\nhänen kielitajunsa oli tylsistynyt. Hallaisissa pohjoismaissa ovat\nfennoegyptiläiset maailmallevaelluksensa jälkeen varmaan monesti\nkaihoten ja koti-ikävän vallassa kaivanneet \"valoisaa ja lämmintä\"\nisäinmaataan ja sen _mustamultaisia peltoja!_ Europan alkuasuttajille\noli Afrikka kadotettu paratiisi, se oli heille esi-isäin eli jumalain\nmaa.\n\nKuten jo on sanottu, oli suuri Charles Darwin vakuutettu siitä, että\nEuropan alkuasukkaat eivät ole tulleet Aasiasta -- vaan Afrikasta.\n\nMiten hän on tullut siihen johtopäätökseen, en tiedä -- tiedän vain,\nettä hän oli oikeassa...\n\n\n\n\nV\n\nTÄYDENTÄÄKÖ KALEVALA KADONNUTTA MUINAIS-EGYPTILÄISTÄ GENESISTÄ?\n\n\nEgyptiläinen luomistaru on toistaiseksi kadoksissa. On löydetty\nainoastaan erinäisiä loitsuissa esiintyviä viittauksia ja siellä täällä\neräitä katkelmallisia tietoja vanhimmista maailmanluomista koskevista\nkuvitelmista.\n\nNiin toisistaan eriäviä kuin ne toisinnot saattavatkin olla, näyttävät\nkuitenkin ne kaikki pitävän yhtä sikäli, ettei ennen varsinaista\nluomista ollut olemassa mitään muuta kuin alku-kaaos.\n\nSe kaaosmainen sekamelska oli egyptiksi: \"_Nun_\". Vertaa suomalaista\nsanaa _nunnitus_ = sekasotku, epäjärjestys, vanutus, ja teonsanaa\n_nunnittaa_ = panna sekaisin, sotkea, vanuttaa y.m.s. Siinä kaaoksessa\noli sentään olemassa alkuvesi -- aivan kuten Kalevalassa -- kuten\nMooseksen Genesiksessä -- ja Intian Righ-Vedassa. Niin pitkälle ovat\nkaikki perimätiedot yhtäpitäviä -- mutta myöhemmin ne eriävät\ntoisistaan. Egyptiläisessä maailmanluomistarussa leijui _Su_ --\nsuomeksi _sumu_ -- vetten päällä. Egypt. Hieroglyfeissä on: Su-m-i =\n_Sumi = sumu_, vert. suomenkielen: _sumia_. Tämä sumuolento,\nsuomalainen _sumunhaltia_ ja egyptiläinen _Sumi_, on miespuolinen ja\nesiintyy, kumma kyllä, myös Japanissa muodossa _Su-sa-no_, tuulen\njumala, ja lisäksi japanilaisen jumalaistaruston alkujumalana. Se on\nauringonjumalattaren -- _Ama-te-ratsun_ -- veli ja myrskynjumalana\nperin pelätty Japanissa, jossa tuhoisat pyörremyrskyt ovat niin\nyleisiä. Nämä ovat Japanin kielellä _taifun_ (Fujisawa: Taifu), vertaa\nEgyptin _Set-Tyfon_. Varmasti Egyptin _Su_ on myrskynjumalan\n_Set-Tyfonin_ vanhempi muoto -- vaikkakin sitä on mainittu jälkimmäisen\nisoisäksi. Sen, että Suta ajateltiin pyörremyrskyksi (taifun = tyfon),\non myös todennut nerokas professori _Adolf Erman_ [Adolf Erman.\n\"Ägyptische Religion\". Verlag von Reuther S. Reichard. Berlin 1905]\nsillä hän sanoo: \"Myös ilmapatsaaksi (!) on sitä (Suta) ajateltu, ja me\nvoinemme nähdä siinä taivaan ja maan välillä olevan avaruuden jumalan.\"\n\n_Su_ on siis taivaankannen kantaja ja on sellaisena nimeltään\n_Cnuri(s)_, jossa pääte-s on kreikkalainen lisä. Vertaa latinan\n_onus -- onera_ = taakka. Millainen taakka ilmakehän paine onkaan!\nLönnrot tuntee myös Suomesta _Onuhrei_-nimen = aunuksen murteen muoto\nnimestä Onuphrius (Sanakirja II: s. 95), mutta ei tiedetä enää, oliko\ntämäkin taivaankantaja.\n\nMyrskynjumala _sumunhaltialla_ eli Sulla oli Egyptissä jumalatar\n_Tev-net_. Ei ole vaikea siitä tuntea suomalaista _taivaan neitsyttä_,\nja tämän ilmanjumalattaren täytyy olla yhtäpitävä egyptiläisen\n_Neithin_ -- suomen _neitsy, neiti_ -- kanssa. Taivaan neiti esiintyy\nmyös Kalevalassa ja juuri maailman luomisessa, ja lisäksi sillä on nimi\n_Ilmatar_ -- ilmanjumalatar.\n\nKalevalan mukaan Ilmatar istui kauan pilvissä, ikävystyi viimein ja\nliiteli alas alkuveteen. Siellä muni hänen syliinsä alkulintu --\nPhoenix, (lentävä Penis, auringonsäteen vertauskuva), mutta Kalevalassa\nnimeltään _sotka_ -- kuusi kultaista munaa ja yhden rautaisen. Ne\nkultaiset munat olivat: 1. aurinko = egyptin kielen _Osiris_, 2. kuu =\negyptin _Isis_, 3. Merkurius = egyptin _Tott_, 4. Venus = egyptin\n_Hathor_, 5. mars = egyptin _Set-Tyfon_, 6. Jupiter = egyptin _Amon_.\nKalevalan rautamunasta syntyi 7. maa, ja murenneista munankuorista\nmuodostuivat tähdet. Tämä vastaa Suomessa taivaanvalojen eli\negyptiläisten jumalien luomista: aurinko, kuu ja ammoin tunnetut\nkiertotähdet jumalina... Ja egyptiläisistä todistuskappaleista tiedämme\nmyös, että taivaan neitsy, Sais'in: '_Neith_' [Hänen kuvapatsaansa on\nVatikaanissa. Vertaa: Brugsch \"Thesaurus\" 637] \"oli äiti, joka synnytti\nauringon\". Kiertotähtien syntyminen sitävastoin ei Egyptissä ole niin\nselvä kuin Suomessa.\n\nNiin tapahtui jumalien syntyminen, mutta synnyttääkseen ensimmäisen\nihmisen täytyi _taivaan neitsyen_ > egyptin '_Tev-net_'-in tulla\nraskaaksi puolisonsa myrskynjumalan puhalluksesta -- niin on asianlaita\nKalevalassa, ja samoin myös Egyptissä, jossa \"_Su ja Tev-net siittivät_\nmuut jumalat\".\n\n\n        Wäinämöisen Synty\n\n         Kalevala Runo I\n\n    Siitä suistui suin merehen\n    Käsin kääntyi lainehesen;\n    Jääpi mies meren warahan,\n    Uros aaltojen sekahan. --\n\nKun Kalevalan ilmanjumalattaren poika _Väinämöinen_ oli vanhus jo\nsyntyessään, niin Egyptissä hän oli lapsi -- joka istui\nlootuksenlehdellä alkuvedessä. Joskohta, kuten tulemme myöhemmin\nnäkemään, Väinö (Väinämöisen lyhennysmuoto) oikeastaan oli pikemminkin\nApollon ja Orpheuksen kaksoisolento, niin oli hänellä kuitenkin\nalkuäidin poikana yhteyttä Osirikseen, mikä ilmeneekin eräästä\nOsiriksen egyptiläisestä lisänimestä. Osirista näet nimitetään myös\n_Vennofre_ksi, eikä suomen _Väinö_ kovinkaan paljon eroa egyptiläisestä\n_Vennofre_-nimestä. Sitäpaitsi on Eestin-suomalaisilla suomalaisen\npääjumalan nimenä: '_Vanemune_', ja ettei tämä nimi ollut tuntematon\negyptiläisille, päättelen siitä, että esim. eräällä thebeläisellä\ntemppeliherralla 1100 vuotta e.Kr. oli nimi: _Venamun(e)_ (Ks. prof. A.\nErman: Ägyptische Religion, sivu 196, rivi 14, Berlin 1905). Kun\negyptin vokaaleista ei ole täyttä varmuutta, voidaan: _Venamune_ yhtä\nhyvin lukea: _Vanemune_ksi, ja silloinhan se on sama nimi.\n\nSamainen egyptiläinen Venamune matkusti Byblokseen noutamaan puuta\nuutta temppelihaahtea varten. Onko se pelkkä sattuma, että suomalaisten\nVanemune Kalevalassa myös ylen usein on veneenrakennuspuuhissa? Byblos\noli, kuten tunnettua, Foiniikkiassa, ja myös foiniikkialaisten\nniinsanotussa _Tabnit_-kirjoituksesta löydän nimen \"_Benesmuna_\". Kun\nfoiniikkian B on sama kuin V, on kyseellinen nimi: _Venesmuna_, mikä\nmyös suuresti muistuttaa muodoltaan _Vanemune_a. Tosin on koetettu\ntodistella, että Benesmuna merkitsisi \"Esmunan\" poikaa, koska heprean\n'_Ben_' on = poika. [Sanasta: Penttu > Pentu > Penu > Benu > \"Ben\".\nSanasta: Penikka > Hebr.: Beny = Benjamin j.n.e. Suomessa myöskin:\nPenttu > Pentti = ruots. Bengt -- Bengtsson on siis = tautologia! --]\nMutta se todistelu ei pidä paikkaansa, sillä samainen nimi\nesiintyy niin monissa foiniikkialaisissa hautakivissä, ettei sama\n\"Esmunan poika\" saata levätä haudattuna kaikkialla kautta vanhan\nfoiniikkialais-siirtokuntain! Asianlaita on pikemminkin niin, että:\n_Vanemune_ eli _Venesmuna_ oli foiniikkialaisillakin jonakin\nkuoleman-jumalana, kuten Egyptin: _Osiris-Vennofre_ itse asiassa\noli; ja egyptiläisistä muodoista: _Venamune-|-Vennofre_ ja\nfoiniikkialaisesta muodosta _Venesmuna_ ovat Eestin suomalaiset,\nmuiston nojalla, tehneet: _Vanemunen_ ja loppujen lopuksi Suomen\nKalevalan-laulajat: _Väinämöisen_.\n\nEn luonnollisesti tahdo väittää, että historiallinen Venamune, joka\nvuonna 1100 e.Kr. matkasi Egyptistä Byblokseen, olisi ollut jumala --\nmutta hänellä saattoi aivan hyvin olla fenno-egyptiläisen jumalan nimi,\naivan samoin kuin eräs kreikkalainen kirjailija käytti Horuksen ja\nApollon mukaan nimeä Horapolion.\n\nSuomalaiseepoksen esikoisella _Väinämöisellä_, joka syntyi vanhuksena,\noli myös lisänimi _Vanha runopää_ -- vanha runoruhtinas. Sama hahmo\nesiintyy ilmeisesti ja juuri samalla lisänimellä intialaisen\n_Righ-Vedan_ vanhempana jumaluutena.\n\nSiellä sillä on nimenä _Varuna_, mikä voi olla lyhennys nimestä _Vanha\nrunopää_.\n\n    Kalevala:  VANHA RUNOPÄÄ --\n    Righ-Veda: VA--- RUNA--- --\n\nVäinämöinen eli _Vanha runopää_, syntyi maailmanmerestä. Intialainen\n_Varuna_ esiintyi myös vetten jumalana, ja se on myös jo vanhimpina\naikoina yhteydessä vesistöihin, jotka näyttävät olevan sen alkuperäinen\nelementti.\n\n_Varunan_ taivasalueena on länsi, ja on yläpuolella kaiken epäilyksen,\nettä fenno-egyptiläiset, jotka arvioimattomina aikoina vaelsivat\nIntiaan -- ja tulivat \"arjalaisiksi\" -- saapuivat Intiaan lännestä.\nKalevalan Vanha runopää oli samalla viisauden jumala, ei ainoastaan\nloitsurunojen laulajana, joissa siihen aikaan ilmeni ylin viisaus, vaan\nmyös ennuslauseitten esittäjänä.\n\nJuuri samaa sanotaan _Righ-Vedassa_ ja _Atharva-Vedassa_ intialaisesta\nVarunasta: ne ylistävät eräissä kauneimmissa hymneissään hänen\nkaikkivaltaansa ja kaikkiviisauttaan. Myös nimitetään häntä\nRigh-Vedassa \"Munan Pojaksi\". Vertaa Kalevalan maailmanmunaa!\nIntialainen maailmanäiti _Aditi_ -- vrt. suomen: Äiti! -- jättää\nheitteelle, niin kertoo _Righ-Veda_, poikansa: \"_Munan Pojan_\". Muu\nintialaisen maailmanluomisen kuvaus Righ-Vedassa on perin epäselvää ja\nkatkelmallista, ja vanhan viisaudenjumalan myös tunki myöhemmin\nsyrjään: _Indra_, jo kauan ennen Gauthama Buddhan aikaa, aivan samoin\nkuin Kristus-lapsi karkoitti suomalaisten viisaan, vanhan runoruhtinaan\nSuomesta.\n\nEgyptiläisessä uskonnossa oli myöhempinä aikoina tapana, että\nvastaperustetut kaupungit omaksuivat vanhempien kaupunkien jumalia --\nkenties saadakseen vanhan kunnianarvoisuuden leiman. Siten otti Sais'in\nkaupunki Taivaallisen Neitsyen -- _Neithin_ -- pääjumalattarekseen.\nMutta Neith oli alkujaan peräisin Thebestä, Sais'in Neith sitävastoin\noli jäljennös. Suurten jumalain alkukotina oli Ylä-Egypti.\n\nSentähden olikin Ylä-Egyptin ikivanha pääkaupunki nimeltään \"Jumalain\ntaivaallinen kaupunki\" = Diospolis Magna = Taeben Neith. Suomalaisen\ntaivas-sanan genetiivi _taivaan_ on alkumuotona vanhan ajan pyhimmän\ntemppelikaupungin nimelle _Taeben_. Tämän kaupungin selittämätöntä\nnimeä sanotaan kreikkalaiseksi. Mutta kun jo Ylä-Egyptin ikivanhalla\npääkaupungilla oli se nimi, on käsitettävissä, ettei sitä ole voitu\nselittää enemmän kuin tuhat vuotta nuoremmalla Homeroksen kielellä.\nLisäksi sama nimi esiintyy maissa, joissa ei milloinkaan ole puhuttu\nmitään kreikan murretta. Vertaa _Taebenin_ seutua Unkarissa, siinä,\nmissä Marsch laskee Tonavaan, Pressburgin piirikunnassa. Niin paljon\ntiedetään, että ylä-egyptiläisellä \"jumalain kaupungilla\" -- _Diospolis\nMagnalla_. -- oli hieroglyfeissä kaksoisnimi: _Taeben Neith_\neli _Ne't_. Se oli ennen kaikkea pyhitetty taivaalliselle\nneitsytjumalattarelle _Neithille_. Mutta se jumalatar on valtasuomeksi:\n\n                   TAIVAAN-NEITSY, mistä on syntynyt\n    fenno-egyptin: TAEBE'N-NEITH'.\n\nHieroglyfeissä: _tai'tai'_ näemme myös taivaankannen kaksoiskuvan, t.s.\nYlä- ja Ala-Egyptin taivaan.\n\nKantasanan _tai_, joka merkitsee = holvi, kaari ja teonsanaa =\ntaivuttaa murtumiseen asti, tapaamme myös kiinan kielessä. Suomessa se\nesiintyy siinä merkityksessä sanoissa _taipua_ ja _taittaa_.\nEsimerkiksi:\n\n    (jokin) _taittaa puun_, mistä johtuu:\n            _tai'''' fu'n_ = kiinan kielen \"jättiläismyrsky\",\n\njoka taivuttaa ja murtaa puita. Vertaa egyptiläiseen _Tyfoniin_, pahaan\nmyrskynjumalaan, joka taivuttaa, murtaa ja murhaa oman veljensä\nOsiriksen. Tästä periytyy myös Mooseksen kertomus Kainista ja\nAabelista. Väitettiin, että paha Set-Tyfon ampui nuolen veljensä\n_kainaloon_ (Kain). Koko myytti palautuu tietenkin luonnonnäkemykseen.\nAbel Osiris oli näet auringonjumala, eikä päivällä voi nähdä meteoreja,\njotavastoin päivän mentyä mailleen saattaa selvästi nähdä, miten paha\nmyrskynjumala Set-Tyfon pommittaa laskevaa aurinkoa meteoreilla ja\ntähdenlennoilla. Sentapainen legenda saattoi syntyä vain Egyptissä\nsilloin, kun suomalaiset vielä olivat fenno-egyptiläisiä, sillä\nSuomessa, jossa he nyt asuvat, ei keskiyönaurinko kesällä lainkaan\nlaske tahi viipyy vain hetkisen taivaanrannan takana, ja talvella taas\naurinkoa tuskin näkee pilviltä.\n\n\n\n\nVI\n\n-- OSIRIS = LEMMINKÄINEN --\n\n\n    Osiris -- Panu -- Lemminkäinen\n\n          Kalevala Runo XI\n\n        Neitoset kisaelewi,\n        Kaunokaiset karkelewi,\n        Mannerpuolella saloa\n        Kaunihilla kankahalla,\n        Kyllikki ylinnä muita,\n        Saaren kukka kuuluisinna. --\n        Tuli weitikka werewä,\n        Tuli lieto Lemminkäinen...\n\nOsiris esiintyy Kalevalassa myös nimellä _Lemminkäinen_ = lemmenjumala\neli _Lämminkäinen_ -- lämmönjumala. Pahalla myrskynjumalalla taas on\nnimi _Märkähattu_, koska ukkosmyrsky Suomessa tuo mukanaan sadetta ja\nmärkää säätä. Egyptissähän sataa vain n. 10 cm vuodessa.\n\nMuuten on tapausten kulku pienimpiä yksityiskohtia myöten sama.\nMyrskynjumalan nuoli -- salama -- on Suomessa muuttunut myrkylliseksi\n\"vesikyyksi\", joka sinkautetaan hyvän veljen vasempaan kainaloon.\nEgyptissä vajosi surmattu maanalaiseen Nilos-virtaan, missä krokodiilit\nraastoivat sen _kolmeksitoista kappaleeksi_. Kalevalassa surmattu\nvajoaa myös Tuonelan virtaan. Mutta täällä krokodiilit ovat muuttuneet\nmananjumalan -- Tuonen -- pojiksi. Nekin silpovat ruumiin \"viideksi ja\nkahdeksaksi\", siis myös _kolmeksitoista kappaleeksi_, kuten Egyptissä.\nSiellä oli sisar ja puoliso, Isis, turmasta pelastajana. Mutta\nSuomessa, jossa sisarusavioliittoja pidettiin siveettöminä, sisar\nvaihtui sankarin äidiksi. Egyptissä Isis pyysi viisauden ja\ntotuuden jumalalta _Tottilta_ (suomen _totta ja totuus)_ ja lemmen\njumalalta _Horukselta_ (suomen _huoruus_) voidetta, joka herättäisi\nkuolleen. Suomalaisessa eepoksessa äiti lähettää pienen mehiläisen\ntähtitaivaaseen -- suorastaan \"suuren karhun\" sikermään, otavaan,\nnoutamaan lääkkeeksi mettä, jumalain nektaria. Suomeksihan karhua\nnimitetään myös _mesikämmeneksi_, koska se on perso villimehiläisten\nhunajalle.\n\n\n          Lemminkäisen äiti\n\n          Kalevala Runo XV\n\n        Kyllikki, korea nainen...\n        Katsoi illalla sukoa,\n        Jo weri suasta wuoti,\n        Hurme harjasta norahti...\n        Siitä äiti Lemminkäisen\n        Itse katsowi sukoa\n        Itse itkulle apeutui:\n        \"Woi, poloisen, päiwiäni,\n        Angerwoisen, aikojani,\n        Jo nyt on poikani, poloisen\n        Saanut päiwille pahoille!\"...\n\n\n\n\nVII\n\nKALEVALAN SUURI HÄRKÄ\n\n\n           Lyylikki\n\n       Kalevala Runo XIII\n\n    \"Oi on wiisas Wuojalainen,\n    Kaunis Kauppi Lappalainen!\n    Tee mulle sukeat sukset,\n    Kalhot kannoiset kawerra,\n    Joilla hiihän hiien hirwen,\n    Hiien peltojen periltä\" -- -- --\n\n    Lyylikki, lylyjen seppä,\n    Kauppo, kahujen tekijä,\n    Sykysyn lylyä laati,\n    Talwen kalhua kawerti.\n    Päiwän wuoli sauwan wartta,\n    Toisen sompoa sowitti...\n\nKalevala vilisee täynnään muinais-egyptiläisiä muistoja. Vieläpä iso\nApis-härkä esiintyy siinä, jolloin se on paisunut niin isoksi, että sen\nlihasta ja verestä riittää juhlamurkinaa kokonaiselle kansalle Pohjolan\nhäissä. Se ajatuksenjuoksu on Suomessa yhä täysin egyptiläinen.\nSymbolisoihan musta Apis-härkä Niilinvirtaa, jonka \"liha\" kuvaa\nhedelmällistä, mustaa tulvamaata ja \"veri\", Niilin vesi, virvoitti koko\nfenno-egyptiläisten kansaa. Ilman näitä muinaisegyptiläisiä\nluonnonvertaus-selityksiä olisi Kalevalan iso härkä aivan käsittämätön,\nsuorastaan mielettömyyttä.\n\nSe näet kuvataan niin isoksi, että\n\n        Hämehessä häntä häilyi,\n        pää keikkui Kemijoella;\n        -- -- -- -- --\n        -- -- -- -- --\n        päivän lenti pääskyläinen\n        härän sarvien väliä,\n        hätäisesti päähän pääsi\n        keskenä levähtämättä.\n\n\"Miten lapsellisia liioitteluja!\" ajattelee nykyaikainen sivistynyt\nihminen. Mutta jos siirrämme mittasuhteet Egyptiin, niin ne on\npikemminkin määritelty liian pieniksi kuin suuriksi.\n\nEnsiksi Kalevalan härän \"pää keikkui Kemijoella\". Mutta _Kemi -- Chemi_\n-- on, kuten tunnettua, juuri muinais-egyptiläisen Niilinmaan erisnimi;\njotavastoin -- kuten Homeroksen, Herodotoksen ja Plutarkhoksen nojalla\ntiedämme -- _Aigyptos_ alunperin tarkoitti vain \"Nilos-virtaa\" elämän\nalkulähteenä. Niilin jättiläisvirralla -- joka on maapallon suurimpia\n-- oli todella pää ja sarvet Kemissä -- Chemissä -- t.s. Ylä-Egyptissä.\nTämä virta on _iso härkä_, jonka vertauskuvina käytettiin pieniä\nApis-härkiä. Sen härän sarvet olivat Valkoinen ja Sininen Niili; ja\nniiden lähteitten välin lentämiseen pääskynen itse asiassa\ntarvitsee enemmän kuin päivän ajan. Missä taas on se alus, jolla\nsuomalaiseepoksen mukaan oli vietävä kokonaiset laivalastilliset lihaa\nja verta fenno-egyptiläisten hääpitoihin? Se alus tarkoittaa koko\ntulva-aluetta -- diluviumia -- t.s. laajan Niilinlaakson mustaa\nruokamultapohjaa, joka todellakin kykeni elättämään miljoonaväestön,\nvarustamaan sen \"lihalla ja verellä\".\n\nEntä härän häntä?\n\nSe häilyi suistomaalla, missä Niilin seitsemän muinaisaikaista\nlaskuhaaraa kuvasi pöyhöllään olevaa häntätupsua.\n\nMitä on Kiinan muuri, jonka oli määrä olla Kiinan koskemattomuuden\nvertauskuvana, tämän suurenmoisen syöttöhärän-kuvan rinnalla, härän,\njoka ulottui kautta puolen mahtavan Afrikan maanosan -- ja oli 7000\nkilometriä pitkä!\n\nOmituista vain on, että on mentävä Suomeen asti, jotta sen\nkansaneepoksesta saisi selityksen muinais-egyptiläiseen\nluonnonsymboliikkaan. Sentähden ei _Kalevala_ olekaan pelkkä\nsuomalaiseepos, vaan koko sivistyneen maailman jättiläiseepos, ja\n_Elias Lönnrotia_ on pidettävä toisena ja suurempana Homeroksena.\n\nKalevala on sitäpaitsi maapallomme ainoa tunnettu kansan suusta\nlähtenyt todellinen kansaneepos. Homeroshan oli kuten tiedetään\ntaiderunoilija samoinkuin Islannin Eddan laulun tekijä Snorre\nSturlasson. Niebelungein-laulu taasen, vielä nykyisinkin varsinaiselle\nSaksan kansalle tuiki tuntematon, on alkujaan ritaribardien sepittämä\nylhäisön balladikokoelma, mikä ei niin muodoin ollenkaan vastaa\nkäsitettä.\n\nYlläesitettyä katsantokantaa tukee muitten muassa tohtori Jean Louis\nPerret'n lausuma mielipide Kalevalan ranskan kielisessä käännöksessä:\n\"Dans ces conditions, il n'est pas inutile d'affirmer que le KALEVALA\nest la seule épopée vraiment populaire que le monde connaisse.\" T.s.\n\"Näin ollen on syytä huomauttaa KALEVALAN olevan ainoan TODELLISEN\nkansaneepoksen maailmassa.\" --\n\nEi ole liian paljon sanottu, jos sanoo Kalevalaa jättiläiseepokseksi,\nsillä vuosisadan aikana on kansan suusta merkitty muistiin runsaasti\nmiljoona säettä, jotka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on ottanut\ntalteen \"Kalevalan toisintoina\". Tästä pakanallisen esihistoriallisen\najan ajatusten ja muistojen valtamerestä suuri Elias Lönnrot on\nammentanut 22.795 säettä, joista hän on sommitellut eepoksen sen\nnykyisessä muodossa. Aivan kuin Raamatun Genesis Kalevala alkaa\nluomiskertomuksella, ja eepos päättyy kristinuskon Suomeen-tuloon.\nKirkko oli alusta alkaen vihamielisellä kannalla pakanallisiin\nlauluihin; siksi täytyi kansanrunoilijain ja runonlaulajain vetäytyä\nSuomen kaukaisimpiin korpiin, aina Pohjoisen Jäämeren rantamille, missä\nhe elivät enimmäkseen kalastajina, eränkävijöinä ja maanviljelijöinä.\nViimeiset näistä kansanbardeista ovat menneet manalle vasta tämän\nvuosisadan alussa.\n\nKalevalan kultuurihistoriallinen arvo, ylevä runollisuus ja\nsyvämielinen luonnonsymboliikka on alallaan niin suurta, että Europan\nkansatieteentutkijain ja kirjallisten \"herkkusuiden\" jo yksistään sen\ntähden kannattaisi oppia suomen kieli. Suomalaisten eepos on tosin\nkokonaisuudessaan tai osittain käännetty englannin, ranskan, saksan,\nruotsin, tanskan, norjan, unkarin, eestin, tshekin, venäjän,\nserbian, italian, hollannin ja puolan kielille -- mutta käännös on\ntässä tapauksessa, enemmän kuin muissa, kuin kukkakimppu vailla\ntuoksua. -- --\n\n\n          Tapio\n\n      Kalevala Runo XIV\n\n    Metsän ukko halliparta,\n    Hawuhattu, naawaturkki,\n    Taiwu, ainoinen Tapio.\n\n\n\n\nVIII\n\nFENNO-EGYPTILÄISTEN ESIHISTORIALLINEN KANSANVAELLUS\n\n\nItsestään selvää on, ettei fenno-egyptiläisten jumalaistaru-aineisto ja\nKalevala-legenda ole vaeltanut viivasuorasti kautta maitten Egyptistä\nSuomeen.\n\nJo Darwin oli, kuten tunnettua, sitä mieltä, että Europan alkuväestö\nolisi saapunut Afrikasta eikä Aasiasta. Kun noin 25.000 vuotta\nsitten ilmastoa kylmentävä jääkausi päättyi Europassa, kävi lämpö\nPohjois-Afrikassa niin voimakkaaksi, että erämaitten muodostuminen\nSaharassa ja lentohieta teki maan mahdottomaksi asua. Ahdas\nNiilinlaakso ei voinut ottaa vastaan koko haamilaista väestöä, vaan\nvuosituhansien kestäessä vaellettiin Egyptin kautta Europpaan ja\nLounais-Aasiaan -- aina Intiaan asti ja kenties vielä kauemmaksikin.\nErityisesti \"seitsemänä laihana vuotena\" suuntautui lakkaamaton\nfenno-egyptiläisten maastavaeltajain virta merelle -- ensinnä Välimeren\npohjoisille rintamille, uutta kotimaata etsimään.\n\nMitä erilaisimmin nimin, kuten pelasgien, foiniikkialaisten, etruskien,\nhiberien, kelttiläishiberien, baskien, gallien, piktien j.n.e., ovat\nnämä vaellukset tapahtuneet, pitkin Europan rantoja vähitellen\npurjehtien -- kunnes vihdoin viimein tultiin myös Itämerelle, jonka\nrantamilta oli jo aikaisemmin noudettu meripihkaa -- \"merenkultaa\".\nLopulta vaeltajat löysivät tien myös Suomeen. Ylös kaikkia Europan\njokia he matkasivat ja rakensivat paalurakennuksia järviin, jotta\naarniometsän villipedot eivät häiritsisi heitä öisin.\n\nSentähden tapaamme kaikissa Europan maissa enemmän tai vähemmän pilalle\nmuuntuneita suomalaisia paikannimiä, jotka ovat nykyisille asukkaille\naivan käsittämättömiä. [Näistä paikannimistä julkaisemme piakkoin\n\"_Suomen Kultainen Kirja III_, Suomalaisia paikannimiä Europassa,\nAfrikassa ja Aasiassa\".]\n\nSiten esiintyy esimerkiksi suomalainen sana _KALA_ yleisesti.\n_Kala_-sanan tapaamme pääosana perin monissa paikannimissä kaikkialla\nEuropan rannikoilla ja sen joenrantamilla.\n\n19 kilometriä itään Parisista -- Marnen rannalla -- oli muinainen\nkalastajakylä: _Kala > Cala_ -- jossa oli ikivanha luostari -- nykyisin\n_Chelles_.\n\nKalastajakylä on suomen kielellä myös _Kalaistenkylä_, mistä johtuu:\n_Calais_ Ranskassa Englanninkanaalin rannalla.\n\nMonet joet ovat myös saaneet nimensä sen kalalajin mukaan, jota\nniissä oli erityisen runsaasti. Suomalaisesta _kuha_-sanasta on siten\nsyntynyt Seine-virran latinalainen nimitys: _Se-kuha-na_ -- kuhavirta >\n_Se-qu'ana_. Mutta siinä oli myös runsaasti -- kuten yhä vieläkin --\nerästä muuta kalaa, karppia, suomeksi säynettä, mistä johtuu myös:\n_Seine_ = säynävävirta.\n\nSen jälkeen kuin europalaisten ikivanha kantakieli oli peräytynyt\nperimpään Pohjolaan -- jossa se ei joutunut turmeltumaan\nkansainvaellusten myllerryksissä -- on muinais-europalaisten\npaikannimien sanajohdollinen selittäminen käynyt erittäin vaikeaksi\ntehtäväksi.\n\nSuuri saksalainen kielentutkija _Förstman_ sanookin sen tähden:\n\"Paikannimien alkuperä on kielentutkimuksen vaikeimpia selvitettäviä,\nkoska paikannimet usein ovat ainoita muistoja ammoin tuhoutuneista\ntai maastavaeltaneista kansoista.\" Saattaakseen tuntea olevansa\n100-prosenttinen europalainen on ensin opittava valtasuomen kieli.\n\nKalastajarannikoiden _kala_-nimet ovat kuitenkin helposti\ntunnettavissa. Kreikassa on Langos-niemellä -- etelään Khalkidikeestä\n-- _Kalamiki eli Kalamaki_ -- vertaa suomen _kalamäki_.\n\nEtelä-Italiassa meillä on suuri _Kalabrian_ niemimaa. Suomeksi:\n_kalapiirit -- kalapiiri > Kalabiri > Kalab'ri_(a). Etelä-Espanjan\nrannikolla meillä on _Cala-burras_ -- suomeksi: _kala-puras_ --\nkalakeihäs, atrain, ja _Calahonda = kalakunta_.\n\nNiinikään Kalevala-eepoksen nimen ovat vähitellen Pohjolaa kohti\nvaeltaneet rannikkolaiset ja kalastajakansat kuljettaneet mukanaan.\nTapaamme, kuten jo on mainittu, _Kalevala_ nimen ensinnä Englannissa --\nroomalaisissa kartoissa. Nykyisen Sillchesterin kaupungin nimi oli\nalkujaan _Calleva_; _la_ taas on tavallinen suomalainen\npaikannimipääte. Kalevala on siis = Kalevan kansan olopaikka.\n\nSkotlantilainen muoto: _Rhinns of Galloway_ on väännös suomen sanoista:\n_Kalevan rinne_.\n\nKoko Kalevala-eepoksen perusajatuksena on taistelu valon ja pimeyden --\nlämmön ja pakkasen -- etelän ja pohjoisen välillä. Lämminveriset\nfenno-egyptiläiset -- kalevalaiset -- karkoittavat vähitellen yhä\npohjoisemmaksi kylmäverisen Pohjolan kansan, pohjolaiset.\n\nViimeksimainitut ovat Lappalaisia -- muinaisajan _Lapitheja_, joita\nvastaan myös Herkules taisteli ja jotka ehkä jo jääkauden aikana olivat\ntulleet Aasiasta. Nehän ovat kaiverrelleet poro-eläintensä kuvia\nRanskan luoliin.\n\nSen, että _kale_-sana (_va_ on vahvistava suffiksi) merkitsee = lämpö,\ntiedämme osittain itse suomen kielestä: _kalevantuli_, osittain\ngallialais-ranskalaisesta sanasta _chale-ur_ = lämpö -- latinan sanasta\ncale-o = olla lämmin -- _cale-or_ > cal'or = lämpö.\n\n\n           Ahto\n\n      Kalevala Runo XLI\n\n    Ahto, aaltojen kuningas,\n    We'en Ukko ruohoparta,\n    We'en kalwolle weäitse,\n    Luikahaikse lumpehelle,\n    Siinä kuunteli iloa,\n    Itse tuon sanoiksi wirkki:\n    \"En ole mointa ennen kuullut\n    Sinä ilmoisna ikänä,\n    Soitantoa Wäinämöisen,\n    Iloa ikirunojan!\"\n\n\n\n\nIX\n\nHERKULES (Herkules X Kullervo) KULLERVO\n\n\nMainitsimme vastikään Herkuleen. Tämä kantaegyptiläinen auringonjumala\nesiintyy myös _Kalevalassa_ -- ja vieläpä -- metateettisesti,\ntakaheittoisesti -- samannimisenä. _Her-kul_... on vaihdettu muotoon\n_Kul-her_.. ja _Kuller_-vo. Onpa suomalainen Herkules-Kullervo\nkoruttomassa suurpiirteisyydessään vielä lähempänä egyptiläistä\nesikuvaansa kuin kreikkalainen jäljennös, joka on turmeltunut miltei\ntuntemattomaksi hillittömän ja mielikuvituksellisen lisärunoilun\n\"ansiosta\". Melkein jok'ainoalla kreikkalaisella maakunnalla, melkein\njok'ainoalla kaupungilla oli lopulta oma \"Herakles\", jonka\nsuorittamiksi runoiltiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat seikkailut\nja ihmeteot. Jopa doorilaisessa huvinäytelmärunoilussa hänestä tuli\nsuorastaan hekumoitsija -- yltäkylläisyydessä elosteleva juoppolalli --\nlakia rikkova tappelupukari. Tämä Herkules-perinteen puoli\nluonnollisesti täydelleen puuttuu Kalevalan spartalaistakin\nspartalaisemmasta kuvauksen luonnollisuudesta, vaikkakin suomen\nkielessä sinänsä on moninaisia todisteita siitä, että siinä\nauringonjumala Herkules on käsitetty myös uhkuvan hedelmällisyyden ja\nmaukkaitten herkkujen lahjoittajaksi. Vertaa sanoja: _herkku,\nherkullisuus, herkullisesti_... \"Elää herkullisesti\" on elää niin kuin\nLucullus, Vitellius tai joku muu maailmankuulu ruokapöydänpalvoja!\nMutta Kalevalassa ei pääse ilmenemään muu kuin ankaran\nantropomorfistinen käsitys Herkules-Kullervosta: että tämä oli\ntraagillinen, jättiläismäisen voiman ja kestävyyden omaava sankari. Jo\nlapsena, vastasyntyneenä imeväisenä, hän repii hajalle -- aivan samoin\nkuin muinaisaikana -- kapalonsa ja kapuaa peitteen päälle kehdossaan:\n\n    katkaisi kapalovyönsä,\n    pääsi päälle peittehensä...\n\nEgyptissä tämä symbolisoi aamuaurinkoa, joka hajoitti \"Auroran\" usvat.\n_Auri-hora_ = kultainen hetki -- \"Aamuhetki kullan kallis\"! -- oli\nEgyptissä aamutähti, ja sanasta Auri-hora muodostui _Aur'ora_.\nSankarimme on Kalevalassa esitetty orpolapseksi. Hänen isänsä,\n_Kalervo_, ja äitinsä ovat saaneet surman isän veljeltä _Untamolta_.\nTästä tulee nyt lapsen kasvatusisä. Jättiläislapsi suunnittelee jo\nkehdossa vanhempiensa kuoleman kostamista. Kasvatusisä kuulee sen ja\ntahtoo saattaa lapsen pois päiviltä... Muinaisaikana oli kasvatusäiti\n-- \"Hera\" -- se, joka tahtoi surmata Herkules-lapsen... Aurinkolapsen\n-- egyptiläisessä luonnonsymboliikassa -- isän ja sedän suomalaiset\nnimet ovat paljon merkityksellisempiä kuin kreikkalainen taru:\n\n_Kalervo_ on päivän ja valon herra -- (_Kaler_ = lämpö > lat. _calor_).\n\n_Untamo_ on yön ja unen herra. Vertaa suomen _uni -- unen -- unta_,\nlatinan _oni_-rocrites = unenselittäjä, kreikan _onar_ = uni, unikuva.\n\nKun siis Egyptissä päivä = _Kalervo_ = valon herra saa illalla surman\nveljeltään _Untamolta_, yön herralta, täytyy päivän pojan, yön perästä\nuudelleensyntyneen auringonjumalan _Herkules X Kullervon_, kostaa\nmanalle menneen isänsä puolesta. Egyptissä tosin pimeyden jumalalla oli\nnimi _Thum_ (suomen _tummuus_), mutta _Untamo_, unennäkijä, on kyllä\nsama henkilöilmennys. Thum koettaa surmata nuoren auringonpojan, joka\nvoi käydä vaaralliseksi pimeyden yölle, kolmen alkuaineen 1. veden, 2.\ntulen ja 3. ilman avulla.\n\n1. Ensiksi hän upottaa pojan Punaiseen Mereen, mutta siitä ei ole apua.\nPoika nousee elävänä _vedestä_.\n\n2. Sitten hän heittää pojan aamuruskon rovioon -- mutta poika ei pala\n_tulessakaan_.\n\n3. Loppujen lopuksi hän ripustaa pojan puuhun ilmassa kuivettumaan,\nmutta poika voi _ilmassa_ oikein hyvin. Tästä tapauksesta kreikkalaiset\neivät tiedä mitään -- ehkä oli auringonjumala Herkuleen lapsuuden\nvertauskuvallisuus jo unohtunut Homeroksen aikoina.\n\nKalevalassa taas nämä kolme tapausta on kuvattu perin repäisevällä ja\nmiltei liian realistisella tavalla sekä suurella huumorilla:\n\n1. Untamo panee pojan tynnyriin ja heittää sitten veteen. Mutta kun hän\nmenee katsomaan tulosta, niin:\n\n    ei ole hukkunut _vetehen_,\n    kuollut poika puolikkohon!\n    Poika oli pääsnyt puolikosta\n    -- istui aaltojen selässä\n    vapa vaskinen käessä,\n    siima silkkinen perässä:\n    onkivi meren kaloja...\n\n2. Sitten hän laati mahtavan rovion, jossa muun lisäksi oli \"tuohia\ntuhat rekeä, sata syltä saarnipuita\", ja heittää auringonpojan tuleen.\nMutta kun hän palajaa paikalle, niin:\n\n    poik' oli porossa polvin,\n    kypenissä kyynäsvarsin,\n    hiilikoukkunen käessä,\n    millä _tulta_ kiihottavi,\n    hiiliä kokoelevi,\n    katomatta karvankana,\n    kutrisen kähertymättä!\n\n3. Lopulta hän hirttää pojan tammeen -- Egyptissä vastaava puu oli\npalmu -- mutta kun hän sitten lähettää orjansa toteamaan hirtetyn\nkuolemaa, niin\n\n    Poika puuta kirjoittavi\n    pieni piikkonen käessä.\n    Koko puu kuvia täynnä,\n    täynnä tammi kirjoitusta\n\neli hieroglyfejä, sillä:\n\n    siinä miehet, siinä miekat,\n    siinä keihä'ät sivulla.\n\nSilloin joutuu pimeyden herra pelon valtaan, ja myöhemmin hän myy\nvaarallisen nuorukaisen orjaksi _Ilmariselle_ -- taivaankannen\ntakojalle.\n\nMyös Herkules myytiin orjaksi keskitaivaan, taivaankannen \"navan\"\nvartijattarelle _Omphalee_lle. Kreikaksi omphalos on = napa. Tämän\ntaivaannavan-kaitsijattaren ovat kreikkalaiset tehneet \"lyydialaisten\nkuningattareksi\" -- mikä on sulaa mielettömyyttä! -- Kalevalassa\nsitävastoin holhoojaisä oli sentään koettanut panna varttuvan\nnuorukaisen, joka ei ole saanut minkäänlaista kasvatusta, erinäisiin\ntöihin, ennen kuin myi hänet.\n\nNämä Herkuleen-työt antoivat nuorelle Kullervolle, joka tunsi itsensä\njo täydeksi mieheksi, tilaisuuden kostaa veljenmurhaajalle. Ensin hänen\noli määrä kaataa kaski. Sen sijasta jättiläispoika kaatoi hakkaamalla\nja huhuamalla koko korpimetsän kumoon yhtenä päivänä, niin että hän\n\"hyvän hirsikön pilasi, kaatoi parsikon parahan\" (pyörremyrsky).\nEgyptissä tämä teko symbolisoi Afrikan keskipäivänauringon tuhoisaa\nhehkua, joka oli muuttanut koko Saharan erämaaksi. Saharasta on\ntodellakin, länteen Gizehistä, tavattu kivettyneitä puunrunkoja, niin\nettä varmuudella tiedetään, että Pohjois-Afrikassa vallitsi Europan\njääkauden aikana lauhkea ilmasto ja sitä vastaava kasvillisuus.\nKullervon toisena tehtävänä oli aidanpano. Silloin hän\n\n    kokonansa korpikuuset\n    seipähiksi pistelevi,\n    veti vitsakset lujahan\n    pisimmistä pihlajista;\n    pani aian umpinaisen,\n    veräjättömän kyhäsi.\n    Siitä tuon sanoiksi virkki,\n    itse lausui, noin nimesi:\n    \"Ku ei lintuna kohonne,\n    kahen siiven siuotelle,\n    elköhön ylitse pääskö\n    aiasta Kalervon poian!\"\n\n    Untamo osaelevi\n    tulla tuota katsomahan\n    aitoa Kalervon poian\n    -- -- -- -- --\n    Näki aian aukottoman,\n    raottoman, reiättömän,\n    jok' oli pantu maaemästä,\n    ylös pilvihin osattu.\n\nTässäkin ilmenee muinais-egyptiläinen unelma. Aiottiin rakentaa\njättiläismuuri suojaksi aavikoitten lentohietaa vastaan -- mutta jo\npyramidien rakentajat näkivät, että sellainen yritys olisi mahdoton\ntoteuttaa.\n\nLopuksi Kullervon piti kolmantena tehtävänään puida Untamon rukiit.\nMutta Kalervon poika\n\n    pui rukihit ruumeniksi,\n    olet kaunaksi kaotti.\n\nEpätoivoisella kasvatusisällä oli \"seitsemän laihaa vuotta\" edessä!\nEgyptissä tämä teko symbolisoi sitä ilmiötä, että Niilin tulvan\npäätyttyä auringon paahde pani kaiken kuloksi ja muutti tomuksi...\nKaikista näistä nuorten auringonjumalan teoista kreikkalaiset eivät\ntiedä mitään. Siksi sanoi jo muinainen Horatius:\n\n    Quandoque bonus dormitat Homerus.\n\n    (Toisinaan torkahtaa myös kunnon Homerus.)\n\nMuinoin ei Herkulesta pidetty henkisesti erikoisen lahjakkaana -- sen\nlisäksi eräs jumalatar kietoi hänet mielipuolisuuden yöhön\n(auringonpimennys?), niin että hän surmasi omat lapsensa.\n\nMyös Suomen Herkules ajaa itsemurhaan oman sisarensa raiskaamalla\ntämän. Tässä saattaa nähdä muiston sisarusavioliitoista, jollaiset\nolivat Egyptissä tavallisia. Kalevalan Kullervo ei näet ole -- kuten\nhän ei ollut jo Egyptissäkään -- ajoittain aivan täyspäinen; ja kun\nhänestä oli tullut maailman takojan orja, arveltiin, että hänellä olisi\nsentään sen verran älyä, että hän pystyisi paimentamaan uuden emäntänsä\nkarjalaumoja. Myös thebalaisen Herakleen piti paimentaa Thespioksen\nnautoja, ja hän tappoi kithauronilaisen leijonan, joka vainosi samaisia\nkarjalaumoja. Mutta Athene heitti häntä kivellä rintaan, niin että hän\nvaipui syvään uneen. Se kivi tavataan myös Kalevalassa, mutta siinä\norjan uusi emäntä on leiponut kiven leipään ja antaa sen poloiselle\norjalle evääksi, kun paimen lähtee aamulla karjoineen laidunmaille. Se\nkivi oli varmaan alkujaan meteori?\n\nSuomalaiselta Herkuleelta särkyy leipää leikatessa veitsi siihen kiveen\n-- ja kostaakseen hän ajaa koko karjalauman suohon, mihin lehmät\nhukkuvat. Nautojen sijasta hän ajaa illalla suuren parven karhuja ja\nsusia kotiin -- ja kun emäntä menee laumaansa lypsämään, villipedot\nrepivät hänet kappaleiksi.\n\nTässä tapahtumassa näen jälkiviitteitä muinais-egyptiläisestä\neläinradasta. Herkuleen kaksitoista tekoa ovat varmasti alun alkujaan\nvertauskuvia auringonjumalan taistelusta pimeyden valtoja vastaan,\njossa hän vuoden kahdessatoista kuukaudessa suoritti kiertokulkunsa\ntähtiradan ympäri.\n\nSe, oliko taivaan keskuksena öinen pohjantähti vaiko näkyvän\ntaivaankannen seniitti päivällä, on ratkaisematta oleva ongelma. Joka\ntapauksessa on suomalaisen kuvitelman mukaan seniitti taivaan \"napa\".\nJa joskohta Kalevalassa ei mainitakaan, mikä oli taivaankannen\ntakojan eläinten-surmaaman vaimon nimi, niin esiintyy sentään\njumalaistarustossa naispuolinen taivaannavan vartijatar, jota sanotaan\n_taivaan navattareksi_. Siksi ei varmaankaan ole sattuma, että se\nemäntä, jolle Herakles myytiin orjaksi, on kreikkalaisilla nimeltään\njuuri _Omphale_. Se merkitsee _napa-nainen_, sillä napa on kreikaksi,\nkuten tunnettua, _omphalos!_ Aivan samoin kuin antiikin Herkules menee\nsotaan, niin sotii myös Suomen Herkules-Kullervo pimeyden herraa\nvastaan -- ja surmaa Untamon. Mutta loppujen lopuksi hän tekee\nvapaaehtoisen itsemurhan -- niinikään aivan kuten muinaisajan Herkules.\n\n\n\n\nX\n\n-- APOLLO -- VÄINÄMÖINEN -- ORPHAEUS --\n\n\n       Wäinämöisen Laulu\n\n       Kalevala Runo XLI\n\n    Soitti wanha Wäinämöinen,\n    Ei ollut sitä metsässä,\n    Jalan neljän juoksewata,\n    Koiwin koikkelehtawata,\n    Ku ei tullut kuulemahan,\n    Iloa imehtimähän...\n\nSuomalaisen pakanuuden suurin jumala, Kalevalankin ihailluin ja\nylistetyin sankari, oli vanha Väinämöinen. Henkisen valistuksen\njumalana hän on myös viisauden, ennustaidon, laulun ja soiton jumala.\n\nJo hänen syntynsä on perin salaperäinen ja yliluonnollinen. Hän näet\nsyntyi vanhuksena. Hänen äitinsä oli \"neitsyellinen ilma\", jonka\nmyrskynjumala oli tehnyt puhalluksellaan raskaaksi.\n\nTämä on erittäin nerokasta vertauskuvallisuutta. Soiton, musiikin, äiti\non tyven sää ja isä on myrsky -- sillä ellei ilma rytmillisesti liiku,\nei voi kuulla musikaalisia ääniä!\n\nPhoibos Apollon ja Orphaeuksen kanssa Väinämöinen muodostaa sellaisen\nkolmiyhteisyyden, että alun alkujaan kaikki kolme ovat voineet olla\nvain yksi ja sama henkilöllisyys. Mutta mistä on peräisin tämä\nkorkeampi eetillinen kuvitelma? Kreikkalainen se ei saata alkuperältään\nolla, sillä kreikkalaiset eivät koskaan kyenneet nousemaan\nyksijumalisuuteen.\n\nTosin Apolloa pidetään erikoisesti kreikkalaisena jumalana, mutta\nensinnäkään _Apollo_-nimeä ei voida, kuten tunnettua, selittää kreikan\nkielestä johtuvaksi. Toiseksi jo Homeros kertoo, että Apollo alkujaan\noli niin vihamielisellä kannalla kreikkalaisia vastaan, että hän ampui\nTroijan edustalla kreikkalaisten leiriin ruttoa levittäviä nuolia\n(auringonsäteitä tai auringonpistoksia?), koska Agamemnon oli loukannut\nApollon pappia Khryseistä. Apollon-palvelushan tuli myös vasta paljon\nmyöhemmin Hellaaseen. Vielä myöhemmin koteutui sinne Orphaeus-taru,\nvaikka Orphaeusta pidettiin Apollon \"poikana\". -- Vielä enemmän puhuu\nnäitten tarujen kreikkalaista alkuperää vastaan se tosiasia, ettei\nHomeros sen paremmin kuin Hesiodoskaan tiedä mitään tästä luulotellusta\nApollon \"pojasta\", eivätpä he edes tunne Orphaeuksen nimeäkään.\nSitävastoin on meillä myönteinen tieto siitä, että Orphaeus-hymnit\ntulivat Egyptistä Aleksandrian kautta Hellaaseen vasta esikristillisen\najan lopussa. Jos siis \"poika\" Orphaeus on tullut Egyptistä,\nniin on kyllä myös hänen isänsä (Apollon) varmaan pitänyt olla\nfenno-egyptiläinen -- ja kun tämä käy kielisoittimen keksijästä, niin\nsoveltuu sekin oikein hyvin siihen tosiasiaan, että ei ainoastaan lyyra\nja kitara, vaan myöskin harput olivat käytännössä Egyptissä jo\nvuosituhansia varemmin -- aikoina, jolloin kreikkalaisten esi-isät\nvielä olivat täydellisiä raakalaisia. Mutta nyt ilmeneekin Kalevalasta,\nettä suomalainen Apollo-Väinämöinen juuri on kielisoittimen keksijä ja\nettä hänen laatimansa soitin ei ole ainoastaan alkuperäisempi kuin\nseitsenkielinen \"lyyra\", vaan kertomus siitä, miten soitin tehtiin,\nosoittaa, että antiikkinen \"_kithara_\" on perinyt juuri tämän\nselittämättömän nimensä suomalaisen Apollon alkuperäiseltä soittimelta.\nVäinämöinen näet laati _kit'haransa_, jättiläiskokoisen hauen\nleukaluusta eli kitakaaresta = _kitahaarasta_. Kitakaaren eli siis\nkitahaaran hampaitten välille hän viritti viisi kieltä (kelttiläinen\nsävelasteikko), ja soitin oli valmis:\n\nSuomalaisesta sanasta KITAHAARA on helposti johdettavissa\nKreikkalainen         KIT-HA-RA\nespanjalainen         GIT--A-R-\ngermaaninen           CIT----RA\nsaksalainen           ZIT-HE-R-\n\nKuten ylläolevasta taulukosta näkee, on Suomen Apollo soittimen\ntodellinen keksijä. Sillä kreikkalainen Apollo käyttää\n\"_kit(a)ha(a)raa_\" kykenemättä selittämään soittimensa nimeä omalla\nkielellään...\n\nOn enemmän kuin todennäköistä, että ammoisajan fenno-egyptiläiset\nlaativat tämän soittimen krokodiilin kitahaarakkeesta -- mutta\nvaelluksellaan Suomea kohti he ovat vuosituhansien kuluessa unohtaneet\n\"Leviathanin\". Tuhansien järvien maassa ei ole olemassa isompaa kitaa\nkuin kookkainten haukien.\n\nMyöhempinä aikoina kreikkalainen Apollo käytti myös toista soitinta --\n\"lyyraa\". Se merkitsee lyöntisointinta. Lyyraahan soitettiin siten,\nettä sen seitsemään kieleen lyötiin n.s. plektrumilla, ja\nlyöntisoittimen nimi on syntynyt seuraavalla tavalla:\n\nValtasuomen kielen _lyödä_ sanasta on olemassa myös murremuoto\n                   _lyörä_, mistä johtuu\nkreikan            \"ly'ra\" eli lyöntisoitin.\n\nSamoin kuin kreikkalaisen soittimen nimi voidaan selittää suomen kielen\navulla, niin myös voidaan \"kreikkalaisen\" Apollon tähän asti\nselittämätön nimi helposti johtaa samasta kielestä. Valtasuomessa on\nsana _appo_ -- täysin, ylen, perin y.m.s. ja siitä myös muoto _apo_.\nKun siihen yhdistetään verbiin _olla_ liittyvä substantiivinen muoto\n_olo_ ja _olio_, saadaan sanayhtymä\n\n    _apo-olo_ = \"täydellinen olio\":\n    _ap'olo > Ap'ollo_, mikä siis merkitsee jotakin sellaista kuin\n\"elämän täydellinen antaja\". Tämä auringonjumalan vanhempi nimi\n_Phoibos_ on vielä lähempänä valtasuomalaista esikuvaansa -- myös\näänellisesti. _Päivä_ merkitsee suomessa vielä nykyisinkin sekä\ntavallista \"päivää\" että myös _aurinkoa_. Kun kreikan kielen kirjain\n_ph_ on = p ja kreikan b = v, niin on myös _Phoibos_ \u003C Poivos \u003C _Päivö\n\u003C päivä_ = aurinko.\n\nValtasuomen _a_ ja _ä_ vaihtuvat kreikassa hyvin usein o:ksi. Vertaa\nsuomen sanaa _paksu_ siitä johtuvaan samanmerkityksiseen kreikan sanaan\n_phoksos: p'oksos_. Vielä paremmin ovat säilyneet vastaavan\nkreikkalaisen sanan muodot _pakus_ ja _pakos_, joilla on säilynyt aivan\nsama merkitys kuin suomen: _paksu_ sanalla. Tämä on säilynyt myös\nsanskriitissa muuntuneena muotoon: _bahus_ = voimallinen, väkevä,\njolloin b on korvannut vanhemman kovan p:n.\n\nMutta palaamme auringonjumalaan _Päivä > Poivos > Phoibos_ --\naurinkopalloon, josta jumaluusopillinen ajattelu-keinottelu salameno-\nja ennustamisharrastuksineen oli tehnyt mainion kauppavälineen\nitselleen.\n\nAurinkopallo on tosin myös aivan kirjaimellisesti vielä tänä päivänä\ntäydellinen, kaikinpuolinen elämän antaja ja synnyttäjä tällä\nkiertotähdellä -- mutta käsiteltävänämme olevassa tapauksessa esiintyy\njo ajatus, joka näkyväisen aurinkopallon takaa etsii korkeampaa ja\ntäydellisempää olentoa. \"_Apo-olo_\" = täydellinen henki > \"Apollo\" on\nsiis erinomaisen sopiva lisänimi Väinämöiselle, joka ei enää ole\nauringonjumala, vaan lihaksitullut viisaus ja harkinta. Niinpä silloin,\nkun kreikkalainen Apollo valmistaa lyyransa kilpikonnan kuoresta, hänen\nfenno-egyptiläinen esikuvansa laati sen, kypsyneemmän harkinnan\njälkeen, puusta. Tätä seikkaa vertaillen on kuuluisa ranskalainen\nkansatieteilijä _Quatrefage_ kirjoittanut seuraavasti:\n\n\"Miltä ajalta suomalainen kielisoitin kantele on peräisin, ei voida\nvarmasti sanoa, mutta ehdottomasti on sen alkuperää etsittävä\npakanalliselta ammoisajalta. _Kalevala_-eepos kertoo, että mainitun\nkielisoittimen keksijä olisi ikivanha runoruhtinas Väinämöinen. Tämä\nlaati soittimen kaihoavan koivun ydinpuusta, puun, joka oli jäänyt\nyksin seisomaan kaadettuun metsään. Ruuvit hän sai siitä kullasta ja\nniistä hopeasävelistä, joita kumpusi maahan kukkuvan käen suusta.\nKielet hän punoi metsässä lemmittyään odottavan neidon kultaisista\nsuortuvista. Tällä kielisoittimella -- kanteleella -- hän soitteli\nniin, että kaikki luonnon elolliset olennot ja vieläpä ilman, maan ja\nvetten henget kokoontuivat häntä kuuntelemaan -- ja silloin tulivat\nkaikki kyyneliin asti liikutetuiksi, myös itse runoruhtinas.\"\n\n\"Tässä sadussa kansallissoittimen luomisesta on siten\" -- sanoo\nranskalainen oppinut -- \"paljon enemmän runollista ajatuksen\nlennokkuutta kuin klassillisessa tarussa Apollosta, joka pingoitti\nkielet sattumalta löytyneeseen kilpikonnan kuoreen. _Tässä on Suomi\nylittänyt ja voittanut Kreikan_\" -- aivan kuten nykyajan\nolympialaisissa kisoissa, voisi nykyisin lisätä.\n\nSitä, mikä yhtäältä on Apolloa ja runoruhtinas Väinämöistä\nvertailtaessa molemmille yhteistä -- kielisoittimen keksiminen --\ntäydentää toisaalta Orphaeuksen vertailu Väinämöiseen, joka\nkielisoittimellaan lumosi kaikki eläimet ja koko luonnon. Se vahvistaa\nolettamusta, että _Ap'olon_ ja Orphaeus alun alkujaan on sama henkilö,\njoskohta viimeksimainittua myöhäisempinä aikoina pidettiin edellisen\n\"poikana\". Jos A (Apollo) on yhtä kuin B (Väinämöinen) ja tämä on = C\n(Orphaeus) -- niin on myös A = C. Toisin sanoin Orphaeus ei näytä\nolevan muuta kuin Apollo-tarujen muunnelma, jota homerolaiset\nrunolaulajat eivät tunteneet. Olettamuksemme, että jo Egyptissä\nalunperin Apollo ja Orphaeus olivat vain luonnonvoimien samojen\nhenkilöintien eri nimityksiä, _kuten sitten myös suomalaisen eepoksen\nviisauden- ja laulunjumala Väinämöinen yhdistää olennossaan molempain\nmuinais-egyptiläisten myytillisten tarujen päämuistot_ -- saa\nvahvistuksensa myös Herodotoksen kirjan \"Euterpessä\" 155. Hänen\nmukaansa oli Apollon vanhempi kotimainen nimi Egyptissä OROS. (Vertaa\nvaltasuomen sanaa _oro_, niinikään _oras, ori, uro, uros, urho_, samoin\negyptin sanaa _ur_ = suuren-suuri mies: Prof. A. Erman: Die\nHieroglyfen, sivu 30. Menschen u. Götter.)\n\nTästä juuresta _oro-uro_ ei siis ole ainoastaan johdettavissa Apollon\negyptiläinen nimi Oros, vaan siitä on johdettavissa myös\n           _Or-phae_us:\n     suomen oro-uro-urho, ja\n     suomen _pää_,\nsiis _oro-pää_ = miehenpää, päämies. _Or'phae+(us)_ -- \"päämies\" -- on\nkyllä sopiva nimi kolmiyhteisyyden Apollo--Väinämöinen--Orphaeus\nyhdelle jäsenelle!\n\nVäinämöistä ei voida samastaa _kit(a)hara_-Apollon kanssa ainoastaan\nmaailman vanhimman soittovälineen -- _kita-haaran_ -- keksijänä, vaan\nmyös ennustaidon edustajana: neuvonantajana ja oraakkelina.\nHerodotoksen mukaan oli egyptiläisen Oros-Apollon kasvatusäiti\nnimeltään _Leto_. Vertaa suomen: _lieto_ Ilmatar! _Lieto_ Ilmatar on\nmyös Kalevalassa Väinämöisen äidin nimenä. Tämän neitseellisen\nilmanjumalattaren syliin munii vesilintu ylimmän nimettömän luojan\nedustajana seitsemän munaa. Tämä suomalaisten kuvitelma, että maailma\non saanut alkunsa seitsemästä maailmanmunasta, on täysin egyptiläinen\n-- ja kulkeutunut Egyptistä myös intialaisten Righ-Vedaan.\nFenno-egyptiläisen Genesiuksen -- ja maailmanäiti _Leto_ \u003C\nLieto-Ilmattaren -- ovat Kreikan siveettömät raakalaiset vääristäneet\n\"_Ledaksi_\" ja tämän joutseneksi, mistä on saanut alkunsa ehtymätön\n_skandaali_-kronikka! Kaikki se, mikä fenno-egyptiläisille oli\naurinkopallon rajattoman siitosvoiman vertauskuvaa, on jäljittelynä\ntehnyt kreikkalaisesta Zeus-jumalasta parantumattoman Don Juanin.\nVaikkakaan tämä Don Juan ei koskaan saanut Leporelloaan, niin sentään\ntuskin on olemassa ainoatakaan kreikkalaista \"kuningatarta\", joka ei\nolisi ollut joissakin tekemisissä hänen kanssaan! Mutta vakava ja\ntotuuttarakastava Vähän-Aasian halikarnassolainen, Herodotos,\nmyöntääkin aina, etteivät Hellaan jumaltarut ole muuta kuin\nmuinaisegyptiläisen jumalaistaruston turmeltuneita jälkikaikuja. Siten\nhän sanoo m.m. 4:nnessä Euterpessään:\n\n15\n\"Egyptiläiset menettelivät mielestäni viisaammin sikäli\" j.n.e.\n\nEgyptiläisten Oros-Apollon ennustaidosta, mikä Hellaassa kukoisti\nmoninaisena jäljittelynä, hän sanoo seuraavaa:\n\n\"Egyptiläistä ennustaitoa olen monesti kosketellut, ja myös nyt käyn\nkertomaan siitä, sillä se kyllä sen ansaitsee. Tämä ennustaito on näet\npyhitetty Letolle ja peräisin suuresta kaupungista, joka sijaitsee\nNiiloksen seitsemän tarunomaisen suuhaaran luona, kun tullaan mereltä.\nTämä kaupunki, jossa ennuspaikka on, on nimeltään: Byto.\"\n\nTässä nimessä, joka kirjoitettiin hieroglyfeillä _Pyito_, minä näen\nmyös Delphoin Apollon ennustajattaren _Pythian_ nimen.\n\nPythiahan välitti oraakkelin luona kävijäin tiedustelut ja pyynnöt eli\n_pyydöt_ Apollon papeille. On täysin mahdollista, että suomen _pyytö_\nsanasta on johtunut egyptin _Pyito_ = kreikan _Pythia_.\n\nKalevalassa viisauden jumala Väinämöinen on myös ennustaja kuten hänen\nmuinais-egyptiläinen veljensä Apollo. Häneltä kysytään ylen usein\nneuvoa, mutta kerran hän on itsekin neuvotonna. Sentähden hän tunkeutuu\nkuolleen Vipusen jättiläismuumioon, saadakseen tältä ennustajalta itse\nkolme syntysanaa. Myös hän menee kuten Orphaeus elävänä manalaan -- ja\npalaa sieltä hengissä aivan kuten Orphaeus; mutta antaa senjälkeen\nkaikille elollisille sen hyvän neuvon, ettei pidä mennä\nvapaaaehtoisesti Tuonelan tuville.\n\nKun ristiretkeläiset saapuivat Suomeen Kristus-lapsen sotureina,\nkysyttiin taas Väinämöiseltä, mitä tehtäisiin jumalalla, joka on vielä\npelkkä lapsi...\n\nMutta kun suomalaiset europalaisista viimeisinä kääntyivät\nkristinuskoon, matkaa Väinämöinen -- meritse -- pois, mutta lupaa\npalata kerran. Kantelensa hän jättää perinnöksi suomalaisille:\n\n    Jätti kantelon jälille,\n    soiton Suomelle sorean,\n    kansalle ilon ikuisen,\n    laulut suuret lapsillensa.\n\nNiin päättyy Kalevala...\n\n\n     Tuonelan Joutsen\n\n     Kalevala Runo XIX\n\n    Liikkuwa lintu lihawa,\n    Tuonen mustasta joesta\n    Manalan ikipurosta...\n\n\n\n\nXI\n\nSAMPSA PELLERVOINEN\n\n\n            Hiisi\n\n       Kalevala Runo XVII\n\n    Mist' olet Hiisi hingannunna\n    Kusta, turma, tänne tullut?\n\nKalevalan toisesta runosta tapaamme kuvauksen, joka symbolisoi\nalkumetsän syntyä Europassa jääkauden jälkeen. Tätä tarua ei\nniinmuodoin voi liittää muinais-egyptiläiseen perimätietoon. Jääkauden\npäätyttyä maanosamme luonnollisesti ensin oli puuttomana. Sentähden\nvaatii ikivanha laulunjumala _Sampsa Pellervoista_ -- erästä\nkasvillisuuden jumalaa -- kylvämään kaikenlaatuisia puita metsättömiin\nlaaksoihin. Kaikista puista tammi kasvoi suurimmaksi; ja tammisto\nlevisi ja sankkeni lopulta niin, ettei aarniometsässä enää voinut\nkulkea eikä nähdä aurinkoa eikä kuuta. Vain virtojen vesiteitä kykeni\npääsemään maanosan sisäseutuihin.\n\nAlkumetsä -- \"tammi\" -- oli siis kaadettava ja harvennettava, jotta\nsaataisiin sijaa vainioille ja ihmisasunnoille.\n\nMutta kivikauden kivikirveillä ei kukaan kyennyt aarniometsää\nkaatamaan. Silloin nousee merestä piskuinen mies -- pienen pieni\nmiekkonen, mutta hänen kirveensä on vaskesta. Ja se kääpiö kehkeytyy\njättiläiseksi, joka tekee aarniometsän asuttavaksi.\n\nSe kääpiö symbolisoi fenno-egyptiläisiä Europaan-vaeltajia, joilla oli\nkarkaistusta vaskesta sepitetyt kirveet. Kääpiöstä kasvoi jättiläinen\n-- maanosamme koko alkuväestö. Suomen kielen _vaski_ sanasta johtuu\n_vaskilaiset > baskilaiset_, iberien, kelttien j.n.e. kantaisät.\n\"Vasken kansa\" merkitsee kirjaimellisesti _pronssiajan kansaa_. Se,\nettä baski-nirneä ei tulisi kirjoittaa b-kirjaimella, vaan\nsuomalaisittain _vaski_, ilmenee myös espanjan sanasta _vascon_-gados.\n\nKysymys siitä, mitä kansallisuutta ja rotua vaskilaiset ovat, on vielä\ntänään vertailevan kielitieteen suurin arvoitus Europassa. Suotakoon\nmeidän sentähden suunnata valtasuomen valonheittäjä eräihin aito\nvaskilaisiin paikannimiin.\n\nEnsinnäkin meillä on myrskyistään kuuluisa merenlahti _Viscaya_.\nVertaa suomen viskata-verbistä muodostunutta substantiivia _viskaaja!_\nMyrskyhän \"viskaa\" aaltoja y.m. Yhtä luonteenomainen nimi on Espanjan\nja Ranskan välisellä alppijonolla, joka kulkee vaskilaisten maan halki:\nPyreneitten vuoristolla. Vertaa sitä suomen _pyry_-sanaan: lumipyry\nj.n.e. \"Pyryäväiset vuoret\" tai \"_pyrynnäiset_ vuoret\"! Siitä voidaan\njohtaa (les) _Pyrenais_. Saman vuoriston vedenjakaja on nimeltään\n_Navarra_. Se voidaan johtaa suomen sanoista _napa-navan_ ja\n_raja_ > (rayonraja):\n          NAVANRAJA\n          NAVARRA(JA) = Pyreneitten _vedenjakaja_; saksaksi\n\"vedenjakaja\" -- die Wasserscheide -- on myös juuri \"Nabelgrenze\" =\nnavanraja!\n\nSaman vedenjakajan länteen suuntautuva jatko on nimeltään _Guipuzcoa_\n-- vertaa suomen \"huipussa\"!\n\nSaksan kielessä esiintyy suomen \"anturaa\" merkitsevä Sohle-sana m.m.\nyhdistelmässä Talsohle = laaksonpohja. Vertaa yhdenmukaisesti _Andorra_\nlaakson nimeä suomen _antura_ sanaan!\n\nSuomen _alava_ sanasta saattaa johtua Pyreneitten eteläinen lisäke\n_Alava_.\n\nOikeastaan jo nämä esimerkit riittäisivät osoittamaan, mitä kieltä\nvaskilais-kansan esi-isät puhuivat; mutta asianharrastuksesta esitämme\nvielä eräitä fenno-vaskilaisia esimerkkejä. Vaskilaisista paikannimistä\nlöydämme myös suomen eläintennimiä, niin kalojen kuin lintujen. Esim.\nverrattakoon suomen sanoja _lohi_ ja _lintu_ pohjoisespanjalaisiin\npaikkakuntiin _Lohi-luz_ ja _Lindul_ -- Jos vaskin kielen _lohi_ on\nsama kuin suomen _lohi_ -- niin on varmaan myös vaskilaisen nimen\ntoinen osa _luz_ surkastuma suomen sanasta _lutaaja_ = loiskija -- siis\nvedestä ylös loiskiva kala. Lohihan voi tehdä useitten metrien pituisia\nhyppyjä koskia kiivetessään.\n\nSuomen sanasta _mieliranta_ syntyi _Mi'randa_ -- Casa Miranda =\nmielirannan linna.\n\nSuomen kuulinnasta tuli Gu-lina ja majatalosta paikannimi Maya.\n\n_Muuri_ sanan adessiivista _muurilla_ on aivan helposti saattanut\nmuodostua _Murillon_ pikku paikkakunnan nimi. Suuri maalari Esteban\nMurillo tosin syntyi Sevillassa -- mutta hänen esi-isänsä ovat aivan\nhyvin voineet lähteä maailmalle pienestä vaskilaisesta pesästä\nPyreneitten etelärinteeltä.\n\nMonet maailmankuulut espanjalaiset ovat kotoisin Vaskista, esimerkiksi\nVasko da Gama.\n\nSuomen kielen _maan rako_ sanoista tuli vaskin _Marracos_.\n\nNäitä vertailuja voisi jatkaa mielin määrin, mutta sanottu riittäköön.\nTässä on kuitenkin paikallaan vielä huomauttaa tutkimustuloksesta,\njohon on päätynyt eräs nerokkaimpia kielentutkijoita, mitä milloinkaan\non ollut. Kyseessä oleva kielitaituri, suuren Napoleonin veljen poika,\nprinssi Louis Lucien Bonaparte, on niistä seitsemästäkymmenestäkahdesta\nkielestä ja murteesta, joita hän tutki, kiinnittänyt erityistä\nharrastusta vaskin kieleen. Hän julkaisi vuonna 1862 Lontoossa\nteoksensa tästä kielestä: _Langue basque et langues finnoises_, missä\nhän muun muassa totesi, että baskin kielellä on samanlainen\nmonikonmuodostus kuin Suomen lapilla, vogulin kielellä ja unkarilla.\nMyös hänen veljensä, prinssi Pierre Napoleon Bonaparte, on harrastanut\nsuomalaisia kieliä. Hän julkaisi 1886 Parisissa englanniksi teoksen\n_Notes on the Lapps of Finmark_. Näitten korsikkalaisten ruhtinaitten\nkiintymys perimmän Pohjois-Europan suomalaiskieliin on erittäin\nhuomionarvoinen tosiasia -- \"Les exstrèmes se touchent\"!\n\nAntropologinen vertailu Suomen suomalaisten ja Pohjois-Espanjan\nvaskilaisten välillä olisi varmasti vielä mielenkiintoisempaa kuin\nheidän kieltensä filologinen vertailu. Kielethän muuttuvat\nvuosituhansien kuluessa hyvin paljon -- pääkallonrakenne sitävastoin,\nnikamat ja veri eivät muutu niin helposti. Näiden rivien kirjoittaja\nkuuli 1913 Lontoossa tapauksesta, joka jossakin määrin valaisi\nsuomalais-vaskilaista sukulaisuutta. Englantilainen höyrylaiva\noli tehnyt haaksirikon Biskayan lahdella. Miehistö pelastui\nPohjois-Espanjan rannikolle. Ainoat, jotka kykenivät edes jonkin verran\najatuksenvaihtoon vaskilaisen rannikkoväestön kanssa, olivat kolme\nlaivan suomalaista matruusia. Englantilaisilla matruuseilla ei ollut\naavistustakaan neuvottelujen menosta. Matkustaja, joka minulle tämän\ntiedon kertoi, oli erään lontoolaisen toiminimen entinen johtaja,\nRuotsin ruotsalainen, joka oli elänyt kolmekymmentä vuotta Englannissa.\nOn varmaa, ettei tällä ruotsalaisella voinut olla minkäänlaista syytä\nkertoa sellaista, mikä olisi kunniaksi suomen kielelle, jota hän ei\nlainkaan tuntenut. -- Vaskilaiset itse nimittävät kieltään\n_euscara_ksi, lausu: _öuskara_. Tämä muistuttaa suuresti suomalaisia\nsanoja _öyhkäri_ -- ylpeilijä y.m.s. ja _öyhkätä_ ylpeillä, kerskata\nj.n.e. Senmukaan _öyskara_ -- euscara -- ehkä saattaisi olla \"ylpeä ja\nkuuluisa kieli\" -- ja miksikäs ei? -- jokainenhan kiittää omaa\nkieltään: sanovathan tanskalaisetkin itse meltoa ja pehmeätä tanskan\nkieltään \"sankarilliseksi\"!\n\nMainitsimme edellä Kalevala-tarun ikivanhan hedelmällisyydenjumalan\n_Sampsa Pellervoisen_. Lisänimi \"Pellervoinen\" on väännös sanoista\n_pellon voima_, mikä käsite kirjaimellisesti merkitsee peltomaan\nkasvuvoimaa. Tämä väännös saattaa sentään olla jo ikivanha; sillä\nPellervoisen nimestä näyttää olevan johdettavissa kreikkalainen\n_Bellerophon_. Viimeksimainitunhan oli myös taisteltava tultasylkevää\nkhimairaa vastaan. Tämä taas oli Egyptin keskikesän kaiken kuloksi\npaneva auringonpaahde. Siten _Sampsa Pellervoinen_ alun alkujaan olisi\nsateenjumala tai ainakin Niilin hedelmöittäväin tulvain sääntelijä.\n_Sampsa_ nimestä -- siis sateenjumalan ja peltomaan hedelmöittäjän\nnimestä -- on johtunut ranskan sana _champs_ = auranala, niinikään myös\nitalian ja espanjan sana _campo_ ja latinan _campum ja campus_. Kreikan\nkielen sanasta _samphoras_, doorilainen peltotyöhevonen, ilmenee, että\nmyös c romaanisessa _campe_ sanassa on lausuttava niinkuin s (kreikan\n_sigma_, heprean _samech_).\n\n\n\n\nXII\n\nVIELÄ KERRAN SAMMON ARVOITUS\n\n\n      Kalewalan Pygmalion\n\n      Kalevala Runo XXXVII\n\n    \"Elkätte, pojat poloiset\n    Wasta kaswawat urohot,\n    Ollette etonkeraiset\n    Elikkä elottomatki,\n    Sinä ilmoisna ikänä,\n    Kuuna kullan walkeana\n    Naista kullaista kosiko,\n    Hopeista huolitelko!\n    Kylmän kulta kuumottawi,\n    Wilun huohtawi hopea.\"\n\nHedelmöittäjä Sampsan ohella on Kalevalassa myös Sampo-taru.\nSamainen SAMPO ei ole ainoastaan \"ihmemylly\" -- vaan se yleensä on\njättiläiseepoksemme suurin arvoitus.\n\nPaitsi Kalevalan 22.795 säettä on olemassa, kuten jo on mainittu, yli\nmiljoona toisintosäettä, jotka vuosisadan kuluessa on kirjoitettu\nmuistiin Suomen kansan suusta. Tästä suunnattomasta aineistosta ovat\nmyös todelliset tutkijat -- eivät vain professorit! -- koettaneet etsiä\nratkaisua Sammon arvoitukselle. On olemassa nykyisin yli viisikymmentä\neri selitystä, jotka useimmiten puhuvat toinen toistaan vastaan.\nNäyttää miltei olevan helpompi sanoa, mikä Sampo ei ole, kuin, mikä se\non: _vertauskuva -- tai useitten vertauskuvien yhdistymä_.\n\nTarun mukaan se on \"mylly\", joka ei ainoastaan tuota viljaa, vaan myös\nsuolaa ja päälle päätteeksi kaikenkaltaista onnea, säästöjä, rikkautta\nja hyvinvointia.\n\nKun _Sampo_ nimen merkitys on itse kansalta jo ammoin unohtunut, ovat\neri seutujen kansanlaulajat selittäneet nimeä hyvin vaihtelevalla ja\nmielivaltaisella tavalla. Kun jo kansanetymologia oli kietonut\nSampo-käsitteen täydelliseen kaaokseen, ryhtyi professorien etymologia\nvielä auttamaan -- ja pahensi yhä asiaa. Sen jälkeen kuin oli verrattu\nSampo-nimeä kaikkiin suomen SAM-tavulla alkaviin sanoihin pääsemättä\ntyydyttävään tulokseen, selitettiin vihdoin kerta kaikkiaan, ettei\nSampo olisikaan suomalainen sana -- ja sillä pidettiin asiaa\nkuitattuna. Kun kuitenkaan yksikään jumalaistarullinen nimi ei voi olla\ntyhjästä siepattu, etsittiin myös kaikista vieraista kielistä sanoja,\njotka voisivat valaista Sampo-nimeä -- mutta yhtä tuloksetta. Jo\nnerokas tutkija K.A. Gottlund väitti vuonna 1872, että Sampo-nimen\nsanajohdollinen selittäminen oli yhtä mahdotonta kuin kenen tahansa\nolisi mahdotonta määritellä Paratiisin tiedonpuun kasviopillista lajia\nja sukua. Hän arveli, että itse taru eli opettavainen runoelma olisi\npääasia -- ja siinä käytetyt sanat ja nimet sivuseikkoja.\n\nSittemmin ovat suomalaisten lisäksi myös saksalaiset, ranskalaiset,\nenglantilaiset, italialaiset ja unkarilaiset tutkijat vaivanneet\npäätään Sampo-nimen merkityksellä. Eikä siinä \"myllyssä\" Sammon ole\nsallittu pysyä edes myllynä! Mutta myllyn, johon sen sepittäjä on\ntakonut\n\n    \"laitahan on jauhomyllyn,\n    toisehen on suolamyllyn,\n    rahamyllyn kolmantehen\" --\n\ntäytyy sentään symbolisoida jotakin erikoista. Erilaisten\ntekstitoisintojen on annettu johtaa siinä määrin harhaan, että on\nvertailtu Sampoa sarjaan kaikenkaltaisia talousesineitä, vieläpä\nkaloihin ja lintuihinkin. Siinä kirjavassa asevarastossa on kilpeä,\nhuhmarta, sauvaa, myllynkiveä, rekeä, laivaa, Pandoran-arkkua,\naarreaittaa, rajakiveä, epäjumalankuvaa, nuolta, lohikäärmettä,\nnoitarumpua, salaoppia, taikakattilaa ja Herra ties mitä kaikkea! Onpa\nkieliopintekijä Setälä vielä ottanut vaivakseen koota nämä kaikki\n\"kaunokiikarin\" harhanäyt 654-sivuiseksi kirjaksi -- tekemättä sillä\nketään hullua hurskaammaksi! Ja kun henkiset kääpiöt kykenevät näkemään\nsuuria vertauskuvia luonnollisesti vain sammakon näkökulmasta -- on\nhänen oma tolkkunsa tehnyt _Sammosta_ \"sammakon\". Tämä kuulostaa\nleikinlaskulta -- mutta kyseessä on totinen tosi. Setälä on antanut\nsuomen _sammakko_ sanan johtaa hänet harhateille. Tosin suomen\n\"sammakkoa\" voi verrata jopa arabian _sammi_ = myrkky-sanaan --\n\"myrkkykonna\" -- mutta luonnollisesti sillä ei ole mitään tekemistä\n_Sammon_ kanssa. Äskettäin Setälä on hylännyt aikaisemman\nsammakko-näkökulmansa Sampo-kysymyksessä -- kykenemättä silti päätymään\nparempaan ratkaisuun. Nyt hän on sitä mieltä, että muuan vanha\nsuomalainen talonpoikaisnainen Kaisa Vilhuinen, joka asuu Vermlannissa,\nRuotsin sydämessä, missä vielä tänä päivänä puhutaan suomea, on\noikeassa sanoessaan: _Sampo eli Sammas on patsas, jonka varassa\ntaivaankansi lepää_. Tämä aate ei ole millään tavalla uusi, ja vielä\nvähemmän se on \"skandinaavinen\", sillä jo Egyptissä pidettiin\nobeliskeja taivaan tukipatsaina.\n\nKun siis Suomen ja Europan viralliset tieteenharjoittajat ovat\nyrittäneet jo viidelläkymmenellä erilaisella ratkaisulla\nselvittää Sammon arvoitusta, rohjennemme me tässä yrittää\nviidettäkymmenettäensimmäistä ratkaisua! -- ei siinä mielessä, että\nsaisimme ongelman lopullisen pätevästi selvitetyksi -- vaan vain\nviitoittaaksemme tietä, jonka taholta salaisuuden avainta olisi\netsittävä. Vaikka Sampoa kuvannollisesti sanotaankin myllyksi, on minun\nmielestäni aivan turhaa vaivaa etsiä samaisen myllykuvitelman takaa\nmitään muuta koneistoa kuin se, josta _Pierre Simon de Laplace_ käytti\nnimitystä _La mecanique céleste_. Palaamme myöhemmin taivaan\ntukipatsaisiin, mutta niihin ei Sampo kuulu: se on varmaa. _Sampo_ ei\nylimalkaan ole silminnähtävä, käsinkosketeltava esine, mutta silti\ntämän arvoituksen ratkaisun avain on löydettävissä juuri suomen\nkielestä, kuten myöhemmin saamme nähdä. _Sampo_ merkitsee _voimaa_ ja\nkyseellisessä tapauksessa _salaista siitosvoimaa_, joka tieteelle yhä\nselittämättömällä tavalla herättää henkiin valekuolleen siemenjyvän.\nKun tämä siitosvoima viime kädessä on lähtöisin auringosta, niin\nauringon nimenä onkin jo Babylonin kielessä _Samas_. -- _Sammas_ myös\non vanhin, Gottlundin vuonna 1818 muistiinmerkitsemä, Sampo-nimen\nmuoto. -- Läntisemmillä \"seemiläisillä\" tapaamme muodon SAMP'SON,\nkreikaksi _Samtson_ -- foiniikkialainen Herkules, josta juutalaiset\ntekivät \"Sim'soninsa\". Tämä nimi on fenno-egyptiläistä alkuperää -- ja\nnimessä _Samp'son_ tapaamme suomalaiset sanat _SAMP(O)SONNI_ =\nhedelmöittävä härkä = (Apis) -- eli siis erään monista auringon\nlempinimistä. Auringon säteet olivat samaisen _Samp'sonin_ (Sam'sonin,\nSim'sonin) hiussuortuvia, ja Delila oli tumma kuupallo, joka\ntäydellisen auringonpimennyksen sattuessa leikkasi auringon hiukset\nt.s. coronan. Sokaistun Sampo-sonnin -- \"egyptin pimeyden\" täytyi\nmyös filistealaisen tarun mukaan raataa myllyssä! Siinä jo näemme\n_Sampo-mylly_-ajatuksen pilkistävän esiin.\n\nFilistealaisille Sammon piti jauhaa viljaa, mutta fenno-egyptiläisille\nmyös suolaa. Suolaa juuri saatiinkin auringon avulla, se kun haihdutti\nveden merenrantaan kaivetuista syvennyksistä, kun niihin laskettiin\nvirtaamaan Välimeren varsin suolapitoista vettä.\n\nKöyhille, tavalliselle rahvaalle, auringonjumala Sampo päälle\npäätteeksi jakoi perin huokeata kultaa, ja vielä tänään suomalainen\narvoitus kuvaannollisesti sanoo:\n\n    Kultaa kujaiset täynnä,\n    eikä ole ottajata.\n\nSe on kultaista auringonpaistetta, köyhien kultaa...\n\nSanoimme, että Sampo esittää vertauskuvaa ja vieläpä vertauskuvien\nyhdistelmää. On näet olemassa tropiikkiin ja lämpimään lauhkeaan\nilmastovyöhykkeeseen kuuluvia Sampo-taruja -- mutta myös\nyksi napapiiriin kuuluva, joka saattoi syntyä vasta Europan\nperimmässä Pohjolassa. Auringon pimittävä Delila -- täydellisten\nauringonpimennysten yömusta kuupallo -- on Kalevalassa muodostunut\nilkeäksi velhottareksi Louheksi -- \"Pohjolan emännäksi\" eli\nlappalaisten valtiattareksi.\n\nLouhi kätkee aurinkopallon -- Sammon -- talvella vuorten taa, niin että\naurinko napapiirin maissa talvella käy vain vähän tai ei lainkaan\nnäköpiirin yläpuolella.\n\nSiitä syystä Kalevalan sankarit lähettävät retkikunnan Pohjolaan --\nt.s. Lappiin (eikä, kuten K. Krohn -- professori! -- uskoo:\nhelvettiin!) -- valtaamaan Sampoa takaisin. Tämän Kalevalan tarun\ntapaamme myös Japanissa, jossa _Ama-te-ratsu_ -- auringon jumalatar\n-- piilee talvella erään vuoren takana. Myös siellä onnistuu\nmuitten jumalien vain juonen avulla houkutella se esiin. Tätä\nsuomalais-japanilaista vertailua olisi äärettömän mielenkiintoinen\nseurata --- mutta se veisi meidät liian loitolle Europasta.\n\nSanoimme, että seemiläinen aurinkomyytti _Samp'son_ista (Sam'sonista >\nSim'sonista) on fenno-egyptiläisen esikuvan johdannainen:\n\n_Sampo-sonni_ ei voine olla muuta kuin \"hedelmöittävä aurinkosonni\"\n(Apis). Auringonsäteitten hedelmöittävä _siitosvoima_, joka\nsalaperäisellä tavalla loihtii esiin siemenjyvän elämän tai elollisen\nidun, oli jo esi-isistämme Niilinlaaksossa arvoituksellinen mysteerio.\n\nJo suomalais-ugrilainen sanajuuri: SAM... merkitsee nopeata liikettä ja\n_voimaa_ -- siis tarmoa ja siitosvoimaa. Vertaa: Otto Donner:\n\"Vergleichendes Wörterbuch der Finnisch-Ugrischen Sprachen\" II, sivu 147\n(Helsingfors 1876 Leipzig: F.A. Brockhaus). -- Vahvistettuna päätteillä\nPO, PU, PI tulee SAM-juuresta SAM-PO -- SAM-PU -- SAM-PI. Nämä sanat\nilmaisevat korkeinta siitosvoimaa ja hedelmällisyyttä, ei ainoastaan\nmiehistä, vaan myös naisellista -- eli luomisvoimaa ylimalkaan, kun\nmolemmat yhtyvät. _SAMPI_ esim. on ensinnäkin Europan suurin kala\n(acipenser sturio), hedelmällisyyden ihme, joka tuottaa miljoonittain\nja miljaardeittain siemenjyväsiä: kaviaaria...\n\nMutta Lönnrotin Sanakirjan mukaan (II, sivu 506) _sampi_ toisekseen on\nmyös ylimalkaan ison naaraskalan yleisnimitys, ja kolmanneksi _sampi_\non -- nota bene! -- myös - iso ja väkevä mies!\n\nSamainen _sampi III_ -- jättiläinen, voimamies, on myös _sampion >\nchampion_ sanan tähän saakka tuntematon kantasana. Suomen\nolympialaisista maailmanmestareista olisi siis käytettävä nimitystä\n\"sampi\" eikä \"champion\". Sampi III:een -- ja kasvillisuuden jumalaan\nSampsaan -- liittyy \"champi-gnion\", herkku sieni, joka on myös\nsiitosvoiman ihmetuote -- siinä tapauksessa, että se yhtenä ainokaisena\nyönä ylenee taimilavasta.\n\nLuulen nyt jo esittäneeni riittävästi esimerkkejä osoittaakseni sen,\nettä -- vaikkakin Sampo-sonni alunperin kuvasi itse auringonjumalaa --\nKalevalan \"_Sammossa_\" ilmenee jo syventynyt käsitys päivän tähdestä --\nkaiken tällä maapallolla ilmenevän elämän alkulähteenä. _Sammon_ lämpö\nja voima ja _Sampsan_ -- sateenjumalan -- kosteus synnyttää kaiken\nelimellisen elämän: viljan, suoniemme suolapitoisen veren, ja --\nterveyden onnen. Tämä aineen _kiertokulku_ orgaanisessa elämässä se on\nse ilmiö, jonka vertauskuva \"Sampo-mylly\" on.\n\nEspanjan kieleen on \"sammosta\" tullut sana _zambo_, joka kuvaa\ntäplikästä ja kirjavaa eläintä tai ihmistä. Kalevalassa sanotaan\n_Sampoa_ myös usein _kirjokanneksi_ = kirjavaksi kanneksi. _Kirjo_ ja\n_kirja_ merkitsee myös kirjoitusta ja kuvakirjoitusta -- ja jo\nEgyptissä oli tähdistäennustajia, jotka osasivat lukea tähtitaivaan\n_valokirjaa_. Oli mitä tärkein merkitys sillä, mihin suuntaan ja minkä\ntähtisikermän halki meteori eli lentotähti putosi. -- _Valokirja_\nsanasta germaanit muodostivat sanan _val(o)kyria_, joka heidän\nlapsellisen käsityksensä mukaan tarkoitti niitä \"ratsastavia neitoja\",\njotka veivät vainajain sielut _Valhallaan_. Myös _Val-hallan_ ovat\nskandinaavit saaneet suomalaisilta oppimestareiltaan: suomen sanoista\n_valkea_ ja _halla_:\n\nVALKEAHALLA, josta on tullut\nVAL'''HALLA = ikuinen lumi niillä vuorenhuipuilla, joilla jumalien\nuskottiin asuvan. Sitä, ettei \"Valhalla\" ole germaaninen sana, osoittaa\njo se, ettei ainoakaan germaaninen etymologi ole rohjennut ryhtyä sitä\nsanaa käsittelemään.\n\n_Kirjokansi_ on tähtitaivaan nimitys -- ja siis yöpuoli Sampo-tarua.\nTähtikuviot on alunperin käsitetty kirjoitusmerkeiksi ja jumalallisiksi\nilmestyksiksi. Sen tähden sanotaan myös Kalevalassa: _Sampo ei sanoja\npuutu_ -- jolloin luonnollisesti tarkoitetaan taivaankannen yöpuolta.\nTähtikuviot on käsitetty \"sanoiksi\" ja kirjoitusmerkeiksi.\n\nOlemme aikaisemmin nähneet, että suomalais-ugrilainen sanajuuri SAM\nmerkitsee salaista voimaa, myös henkistä kykyä. Suomen kielessä on\nteonsanat _maania, maanita, maanitella_ = houkutella, suostutella,\nlumota y.m.s. _Sam-maanija_ on senmukaisesti salaisten voimien\nilmiloihtija -- tähtienselittäjä ja velho. Tästä _sam-maanijasta_ on\nsyntynyt _sammanne_ sana, jota on pidetty sanskriitin sanana. Velholta,\nloitsijalta, ei puutu \"sanoja\". Suomalaiset loitsurunothan ovat\nmaailmankuuluja, ja ne on koottu isoiksi kirjoiksi. Kalevalakin\nsisältää hyvin paljon loitsuja. Suomalaisella on loitsulukuja, \"sanoja\"\nja manauksia kaikkea pahaa vastaan: noidannuolta (= _luun pahaa_,\njosta johtuu latinan _lum'bago_) ja kaikenkaltaisia sairauksia,\nkäärmeenpuremaa, suden hampaita, karhun kynsiä ja aivan erityisesti\nsalamaniskua vastaan. Jo fenno-egyptiläisillä olivat kullatut obeliskit\nmyös ukkosenjohdattimia eivätkä ainoastaan taivaankannen tukipylväitä,\nja niissä oli neuvoja ja loihtuja pahan _Set-Typhonin_ salamaniskujen\ntorjumiseksi.\n\nKeskimmäisen ja uuden valtakunnan aikana -- noin yhdeksännentoista\nhallitussuvun alusta alkaen -- obeliskeista tuli historiallisia\nmuistomerkkejä, sellaisia kuin esim. \"Kleopatran neula\". Mutta\nsilloinkin vielä ne olivat myös opetuskiviä eli _opillisia\nkiviä_ tai lyhyemmässä muodossa _opillis-kiviä_ valtasuomeksi.\nViimeksimainitusta muodosta on syntynyt _\"opelis-ki\" > obelisk(i)_.\nMaalais-pyhiinvaeltajille olivat temppeliobeliskit myös tiennäyttäjinä\n= opastajina, jonka sanan yksimuotoa _opastaja_ sietää verrata kreikan\nkielen sanaan _opatso_ = matkaopas [opatso = opados = opas --\nmatkaopas. (Lönnrot. Sk.)]. Kullatut temppeliobeliskit näkyivät kauas.\n\nMonet kansanlaulajat Suomessa ovat käsittäneet Sammon myös\njonkinlaiseksi soittimeksi, soittovälineeksi, ja tutkijat ovat silloin\nennen muuta ajatelleet lappalaisten ja samojedien noitarumpuja -- jotka\nkaiken todennäköisyyden mukaan ovat myös tamburiinien ja rumpujen\nalkumuotoja. Mutta itse asiassa jo muinaisaikoina Egyptissä oli\nkäytännössä kielisoitin nimeltä _sambu-ke_. Se oli iso, miehenkorkuinen\nharppu, jossa oli kieliä kymmenestä kolmeentoista. Sen alaosa oli\nihmispään kuvalla koristettu.\n\nTämä egyptin kielen _sambu-ke_ liittyy hieroglyfi-sanajuureen\n_samuti-semete_, josta johtuu heprean _shamach_ = korva, kuulla,\nkuultava... arabian kielen _sama_-cha, samarian kielen _semaq_ = kuulla\nsekä arabian _zamara_, etiopian _zamara_, heprean _zamar_ = laulaa.\n\nEgyptin kielen _sambu-ke_ esiintyy myös lainasanana kreikassa:\n_saubukiostria_ \"psalterion\" sanan ohella, joka on seemiläistä alkuperää.\n\nEi ole mahdotonta, että suomalaisten erinomainen kielikorva on tuntenut\n_sampu_-muunnoksessa vanhan egyptiläisen _sambu-ke_n ja samastanut\n_sam-puun haarapuun_ eli puunhaaran kanssa. Kun puunhaara varustettiin\nkielillä, syntyi ensimmäinen _haara-puu > harppu_, josta germaanit\nperivät _Harfe_nsa.\n\nPalaamme taas Sampo-tarun tähtitieteelliseen vertauskuvallisuuteen.\n\nSinistä päivätaivasta ajateltiin Egyptissä alunperin ylimaalliseksi\nmereksi, jonka poikki auringonjumala purjehti aluksellaan aamusta\niltaan:\n\nJo viisitoista vuosisataa e.Kr. olivat Niilinlaaksossa eläneet isämme\nmainioita merimiehiä. Kuningatar _Ha-tsep-sun_ hallitessa heidän\nsanotaan tehneen kolme vuotta kestäneen purjehdusretken Afrikan ympäri.\nRetkikunnan valtamerilaivaston suuret purjealukset olivat puoleksi\nkannella katettuja ja noin kahdenkymmenenkuuden metrin pituisia. Masto\noli neljätoista metriä korkea, ja raakapurjeen pinta-ala oli\nkaksikymmentäneljä kuutiometriä. Siitä kuvauksesta, joka tästä\nlaivastosta on esitettynä mainitun kuningattaren temppelissä\nDer-el-Bahrissa, saamme tietää, että sitäpaitsi näitä laivoja\nkuljetettiin viidellätoista airoparilla.\n\nMoisilla laivoilla, jotka kiersivät Afrikan, kyettiin myös matkaamaan\nItämerelle, missä laivoilla olevat foiniikkialaiset kauppamiehet\nvaihtoivat lasihelmillä merenkultaa, meripihkaa.\n\nSellaisista haamilaisista merenkulkijoista saattavat länsisuomalaiset,\nhämäläiset, \"häme-läiset\", aivan hyvin polveutua. Vertaa sanoja\nHÄME ja HAM' = haamilaiset merimiehet. Kalevalassa itse asiassa\npuhutaankin suurista tarunomaisista laivoista, jotka oli\nrakennettu satalauta-laidoiksi ja päällystetty vaskella. [Katso:\nDillström: \"Kalevala ja meri\".] Juuri sellaisia laivoja oli jo\nfenno-egyptiläisillä -- ja heidän purjehdustaitonsa perustana olivat\nlaajat tähtitieteelliset tiedot. Tähtitieteellisesti todettujen\npäiväysten mukaan toimitettiin Egyptissä kalenteri jo ennen vuotta 6175\neli 4.241 vuotta ennen Kristusta! Kahdeksannentoista hallitussuvun\naikana jo osattiin etukäteen laskea auringon- ja kuunpimennykset:\nMoseksen Ensimmäisen Kirjan \"Egyptin pimeys\"...\n\nÖisin purjehdittiin _Sammon kirjokannen_ eli tähtitaivaan opastuksella,\njolloin joka tapauksessa pohjantähti oli kiinteänä suuntauspisteenä.\nPäivällä taas ohjattiin auringon ja sen meridiaanin mukaan. Tähän\nseikkaan luo valtasuomi vielä tänä päivänäkin valaistusta: sen sanoista\nMERI, TIE ja SYDÄN voidaan muodostaa sanayhtymä _meri-tien-sydän_, t.s.\nse keskipiste, jonka kautta auringonjumala purjehtii ilmamerta\nmatkallaan idästä länteen eli aamusta iltaan.\n\nTämän aurinko-purjehduksen huippukohta, korkein piste, seniitti, on\nsiis taivaan _sydän_, keskipäivänkorkeus. Siitä ovat germaaniset kielet\nsaaneet \"etelänsä\" Süd, syd j.n.e. (\u003C sydän).\n\nValtasuomen kielen _sydän+maa_ sanan mukaan on Etelä-Egyptin \"sydänmaa\"\nvielä tänä päivänä nimeltään _Sudan_: Niilin juoksun keskiosa toiselta\nputoukselta etelään. Latinan kielen \"etelää\" merkitsevä sana:\n_meridies_ sitävastoin periytyy valtasuomalaisesta elatiivi-muodosta:\n_meritiestä_ -- auringonjumalan meritiestä -- samalla kuin\nsuomalaisesta genetiivimuodosta: _meritien_ on tullut ranskan:\n_meridien. Meridiean_ -- meridiaani -- on nuorempi muodostuma. Kun\nauringonjumala joka päivä uudelleen kulki _tiensä_ aamusta iltaan, niin\nvihdoin _tie_ (gen.: tien, elat.: tiestä) yhteni päivä-käsitteeseen, ja\nmuodoista: _tie -- tiestä_ tuli latinan: _die-dies_ kuten myös _diu_ =\npäivä, t.s. aurinko-aluksen päivämatka ilmamerellä. Tämän ilmiön\njokapäiväisestä toistumisesta ovat myös germaaniset murteet saaneet\nsen sanan, joka tarkoittaa vuorokauden 24-tuntisen ajanjakson\naurinkoista osaa. \"Tag\" ja \"Dag\" -- muinaisyläsaksan _tae_ --\njohtuu valtasuomalaisesta sanayhtymästä: _takaisin-liikku_ =\ntakaisinliikkuminen, paluu, t.s. myös: aina \"palaava aurinko\". Sanat\n_takaisin-liikku_ eli niistä lyhentyneen muodostuman _taka-liikku_\ntapaamme myös adjektiivina muinaisyläsaksassa: _tagalich_, josta\nnykysaksan \"täglich\" -- jokapäiväinen, joka päivä -- on\nsyntynyt. Germaaniset etymologit etsivät Tag-sanansa alkuperää\nsanskriittilaisesta sanajuuresta \"_dah_,\" jonka pitäisi merkitä =\npolttava, mutta niin \"polttava\" ei tämä kysymys sentään perimmältään\nole. Se on vain maailmankierto-ilmiö. Siksi on 24-tuntinen maankierros\n(päivä+yö) suomeksi _vuorokausi_ = kierrosaika, mutta Egyptissä\nuskottiin vielä, että aurinko-alus se purjehti maan ympäri.\n\nKreikan kielen \"päivä\" _haemera_ johdettiin todennäköisesti\naamunsarastus-käsitteestä, sillä suomen aamu _hämärä_ merkitsee\naamunsarastusta eli -koittoa. \"Aamunkoitosta iltahämärään\" on suomen\nkielellä _hämärästä hämärään_, mistä on syntynyt kreikan _haemera_. --\nKreikan kielen \"yö\" _nukta -- nuktos_ periytyy suomen sanoista\n_nukuttaa -- nukutus_; mutta roomalaisten pimeä, tähdetön yö: nox --\nnoctis -- nocticolor näyttää, koska se oikeastaan merkitsi \"pikimustaa\"\ntai \"nokimustaa\", johtuvan suomen _noki_-sanasta. Noesta tehtiin jo\nEgyptissä kirjoitusmustetta: vertaa: _no-ke_ (rajoitetussa\nmerkityksessä: kirjoitusaine) = musta väri, muste, \"tushiväri\" --\njollaista myös Kiinassa valmistetaan kimröökistä, suomen _noesta_.\n\nValtasuomalainen _yö_ sana esiintyy kiinan kielessä sanana _ye_ ja\njapanissa muodossa _ya_. -- Yö-sanan inessiivi kuuluu suomessa YÖSSÄ.\nVertaa siihen egyptiläistä U'S'A -- yö:\n\nSeuraavalla kolmiolla Suomi: yö -- yössä, Itä-Aasia -- ye -- ya --\nEgypti: usa on mitä suurin merkitys, koska se viittaa purjehdustaidon\nyhteiseen alkuperään. Egypti, Suomi ja Kiina ovat näet ainoat\nsivistysmaat, joissa pääilmansuuntana ei pidetty pohjoista vaan --\nETELÄÄ. Jokainen egyptologi tietää, että egyptiläinen kääntyi\nsuuntausta määrätessään etelää kohti. Ylös Niilin virtaa matkattaessa\noli pääsuuntana etelä, niin että länsi jäi oikealle kädelle ja itä\nvasemmalle. Niin oli asianlaita myös Kiinassa: vuonna 2364 e.Kr. oli\nkeisari Huangtilla matkavaunut, joihin ripustettu, magneettisella\nkäsivarrella varustettu nukke alati osoitti etelään. Se, että myös\nsuomalaisilla entisaikoina on ollut pääilmansuuntana etelä -- mikä myös\nviittaa heidän eteläiseen, egyptiläiseen alkuperäänsä -- ilmenee\nitsestään valtasuomen kielestä. _Etelähän_ oikeastaan merkitsee \"edessä\npäin olevaa paikkaa\" ja johtuu sanoista _esi -- eteen_ j.n.e.\n_Pohjolasta_ -- pohjoisessa olevasta maasta -- käytetään myös nimeä\nPerä-Pohja = perällä, takana oleva maa. Suomalainen suuntautumistapa --\netelä = edessä, pohjoinen = takana -- pitää siis ehdottomasti yhtä\nmuinais-egyptiläisen maailmankatsomuksen kanssa!\n\nKuten muinaisista ajoista asti meriä kulkeneelle kansalle kuuluukin, on\nsuomalaisilla kielessään -- ja suomi on ainoa sellainen nykyisin elossa\nolevista kielistä! -- omat nimet myös sivuilmansuunnille eikä\npelkästään pääilmansuunnille. Suomalaisen ei tarvitse yhdistää sanoja\n\"pohjoinen\" ja \"itä\", kun hän tarkoittaa niiden keskivälillä olevaa\nilmansuuntaa; sillä sille -- N-O:lle -- hänellä on oma erikoinen nimi:\n_koillinen_.\n\nSe, että juuri tämä nimi oli jo käytännössä myös Egyptissä, ilmenee\nDamaskuksen maakunnan klassillisesta paikannimiestä _Coeli Syria_, mikä\non selvintä suomea: _Koillis-syrjä_ -- ja Egyptistä laskien Damaskus,\nLibanon ja Beirut ovatkin aivan matemaattisen suoraviivaisesti\nkoillisessa. \"Syrjä\" tarkoittaa tässä tapauksessa Välimeren itälaitaa\nja siitä johtuu myös _Syyria_ nimi.\n\nSuomalaisen -- ja fenno-egyptiläisen -- kompassitaulukon ilmansuunnat\novat:\n\n    1. Etelä (edessä päin) = S.   5. Lounas = S-W\n    2. Pohjoinen (takana) = N     6. Kaakko = S-O\n    3. Itä (vasemmalla) = O       7. Koillinen = N-O\n    4. Länsi (oikealla) O W       8. Luoteinen = N-W\n\nMinkä tähden nuoremmat tytärkielet -- \"indo-germaaniset\" murteet --\novat unohtaneet tämän ikivanhan kompassitaulukon, ei ole helppo todeta\n-- mutta nehän ovat olleetkin, kuten merimies sanoo, \"maarapuja\".\n\nHerkuleesta kerrotaan, että hän \"purjehti pikarin avulla meren yli\".\nSitä ei varmaankaan pidä käsittää niin, että Herkules itse istui\npikarissa. Ajattelemme pikemminkin, että hänellä oli pikari, jossa oli\nnestettä -- ehkäpä öljyä! Nesteessä uiskenteli seetripuinen hakaristi,\nja eräässä sakarassa oli pieni magneettineula -- keskiajan kadonnut ja\nniin monesti ja moninaisesti etsitty \"viisasten kivi\". Sellaisen\nkompassin eli \"pikarin\" avulla ei kai ollut suuri kumma purjehtia\ntähdettömässäkään _yössä_ -- egyptin kielen _u-s-a_ -- sillä\ntiedämmehän, että fenno-egyptiläiset ovat jo kahdeksannentoista\nhallitussuvun aikana tehneet kolme vuotta kestäneen purjehdusmatkan\nAfrikan ympäri. Tähtikirkkaina öinä taas heillä oli _kirjokansi_ --\nyöllinen _Sampo_ -- opastajana tähtikuvineen.\n\nGibraltarin kautta puhalsi raikas Atlantilta tuleva länsituuli\nhelteiselle Välimerelle. Sitä tuulta rakastettiin -- ja rakastetaan\nvielä tänä päivänä suuresti. Suomen kielen sanoista _hyvä sää_, ja\n_virta_ saa sanayhtymän _hyvä-sää-virta_, ja sellaiseksi voi sanoa\nlänsituulen kaltaista ilmavirtausta. Niin tuli sään viri eli\n_säävirrasta ze'vir > zefir_, ja se juuri oli \"länsituuli\"\nmuinaisaikana.\n\nMutta Punaiselta Mereltä -- joka on maapallon kuumimpia seutuja --\ntulee kesäisin hehkuvan kuuma pirun tuuli, kaakosta. Suomen kielen\n_kaakkoisvirta_ sanasta tulee _kaa'virta > ka'fir_ -- piruntuuli. Siksi\nvielä tänäänkin arabialaisilla \"kafir\" on = piru, ja kaikki sellaiset,\njotka eivät usko heidän \"Profeettaansa\", ovat kafireja eli\n\"kaffereita\".\n\nVastamainitun sää-sanan genetiivi on _sään_, ja _nitoa_ on -- solmita\ny.m.s., kuten jokainen suomalainen tietää, ja _nitoma_ voi merkitä myös\n\"solmua\". Siis _sään-nitoma_ on = sääsolmu, \"ilmain solmu\", t.s. se\nkohta taivaan keskuksessa, missä ilmansuunnat kohtaavat toisensa\nsamassa pisteessä: taivaskompassin keskus. Niin on _säännitomasta_\njohtunut _see'nit > zenit: seniitti_.\n\n\n\n\nXIII\n\nLOPPUSANAT\n\n\n    Aino ja Tuonelan Kurki\n\n       Kalevala Runo IV\n\n    \"Mikäli meren wesiä,\n    Sikäli minun weriä;\n    Mikäli meren kaloja,\n    Sikäli minun lihoja;\n    Mikäli rannalla risuja,\n    Se on kurjan kylkiluita;\n    Mikäli rannan heinäsiä,\n    Se hiwusta hierottua.\"\n\nOlisi vielä paljon puhumista Kalevalan ja suomalaisten\npakanuudenaikaisen kansanrunouden ihmeellisestä viisaudesta. Tässä\nyhteydessä meidän on pakko tyytyä vain eräihin viittauksiin.\n\nJo vuosisatoja, jopa tuhansia vuosia ennen kuin nykyaikainen tiede\noli saanut selville, miten elektronit pitävät piirikarkeloa\natomissa, on suomalainen tietäjä tajunnut koko luomakunnan eläväksi\nmakroelimistöksi. Suomalaisessa maailmansyntyopissa ei ole olemassa\n\"kuolleita kohtia\". Kalevalassa eläimet puhuvat, kasvit ajattelevat ja\ntuntevat, jopa kuolleelta näyttävällä kivelläkin on elollinen henki eli\n_haltia_, jolla jumalaistarustossa on nimi _Kimmo_ = Kammon poika.\nKuumuudessa se laajentuu -- sen hitaat atomit saavat laajemman\nliikkuma-alan. Mutta ei ainoastaan kivellä, vaan jokaisella esineellä,\njokaisella aineella on oma omituinen siinä asuva haltiansa, joka\nmuodostaa sen sisimmän olemuksen. Paljon enempää ei nykyinen tiedekään\ntiedä esineitten ja asiain sisimmästä olemuksesta. Niinpä sanookin\nLocke: \"The real essence of substances is for ever unknown\" --\nolevaisen todellinen olemus pysyy ainaisesti tuntemattomana...\n\nNykyajan sivistyneet ihmiset ovat uneksineet voivansa päästä\n\"luonnonvoimien herroiksi\" -- mikä ehkä osittain voi onnistuakin --\nkunnes maanjäristys tai pyörremyrsky taas tuhoaa kaikki heidän\naikaansaannoksensa.\n\nSuomalainen on alun alkaen koettanut, kuten hänen veljensä Japanissa ja\nheidän egyptiläiset alkuisänsä, olla _yhtä_ luonnon kanssa. Se on\nilmaistu ihmeellisen kauniisti Kalevalassa. Sen jälkeen kuin nuori Aino\non hukkunut, syntyi hänen surevan äitinsä kyynelistä\n\n    kolme koskea tulista,\n    joka kosken kuohumalle\n    kolme luotoa kohosi,\n    joka luo'on partahalle\n    kunnas kultainen yleni...\n\n-- j.n.e. mitä ihaninta luonnonlyriikkaa!\n\nItse Aino yhtyy kuoltuaan niin läheisesti luontoon jälleen, että hän\nsaattaa viime hetkellään sanella:\n\n    \"Mikäli meren vesiä,\n    sikäli minun veriä;\n    mikäli meren kaloja,\n    sikäli minun lihoja;\n    mikäli rannalla risuja,\n    se on kurjan kylkiluita;\n    mikä rannan heinäsiä,\n    se hivusta hierottua.\"\n\nJo Goethe sanoi: \"Ihminen ei milloinkaan tiedä, miten\nantropomorfistinen hän on\" -- mutta niin on ainoastaan nykyisen\nihmisen laita, koska hän vielä on kreikkalaisen antiikin kiroissa --\nfenno-egyptiläisten laita ei ollut niin. He kunnioittivat luonnonvoimia\nsellaisinaan, he eivät nähneet jumalallista voimaa _ainoastaan_\nihmisessä, vaan myöskin eläimissä -- ja, kuten suomalaiset yhä vielä\nkansanrunoudessaan näkevät, lähteissä, puissa, kivissä...\n\nKalevalan erityisiin viisaudennäytteisiin kuuluvat myös ne tiedot,\njoilla nuori Joukahainen kerskailee ryhdyttyään kilpalaulantaan\nviisauden jumalaa vastaan, joka samalla on maailman luoja. Kun ne\nkansanlaulajat, jotka esittivät kyseessä olevan opettavaisen runon\nSuomen Homerokselle, olivat kreikkalais-katolisia, Venäjän puolella\nrajaa eläviä suomalaisia, jotka eivät ikänään olleet nähneet Raamattua\neivätkä lisäksi osanneet lukea, niin täytyy kyseellisen opetusrunon\nmerkillistä yhdenmukaisuutta _Cheobin > Hiobin > Jobin kirjan_ kanssa\npitää fenno-egyptiläiseen perimätietoon perustuvana. Sen, että myös\ntämä Hiobin opetusrunoelma Vanhassa Testamentissa on egyptin kielestä\ntehty käännös, näkee, muitten muassa, siitä aito egyptiläisestä\nkuvauksesta, joka 40-41 luvuissa esitetään krokodiilista ja Niilin\nvirtahevosesta. Aivan samoin kuin Hiob tahtoi kilpailla Jehovan kanssa\nviisaudessa -- tekee myös Kalevalan nuori Joukahainen. Hänen\nensimmäiset todistelunsa ovat tahallisen lapsellisia -- mutta sitten\nhän sanelee totuuksia, joita on pakko hämmästyä.\n\n\n    Wäinämöisen ja Joukahaisen Yhteenajo\n\n            Kalevala Runo III\n\n    Kysyi wanha Wäinämöinen:\n    \"Kuit' olet sinä sukua,\n    Kun tulit tuhmasti etehen,\n    Wastahan warattomasti?\" -- -- --\n\n    \"Mie olen nuori Joukahainen,\n    Waan sano oma sukusi:\n    Kuit' olet sinä sukua,\n    Kuta, kurja, joukkioa?\"\n\nMistä se nuori houkkio tietää, että \"vesi on vanhin voitehista\"?\nJo egyptiläinen parannustaito käytti suomalaisen _saunan_\nvesihoitomenetelmää, jolla myös hieroglyyfeissä on nimi _Saonuu_.\nEdelleen tietää Joukahainen sanoa, että \"itse Luoja (eli luonto on\nvanhin) loitsijoista, Jumala parantajista\". Hän tuntee lintujen, kalain\nja matelijain synnyn, hän tietää, että \"mätäs on märkä maita vanhin\" --\nmikä tieto on läheistä sukua sille käsitykselle, joka geologialla on\nrusko- ja kivihiilen alkuperästä. Kivikauden kultuurin tuntemukseen\ntaas viittaa tieto, että \"paatonen (on vanhin) patarania\", t.s. vanhin\npata on ollut kivestä. Mutta kun viisauden jumalaan ei vielä kaikki\ntämä tieto tehoa, ryhtyy narri parka puhumaan vielä suulla suuremmalla.\nHän väittää olleensa osallisena maailman luomisessa!\n\nSiihen Väinämöinen vastaa:\n\n    Sen varsin valehtelitki!\n    Ei sinua silloin nähty,\n    kun on merta kynnettihin,\n    meren kolkot kuokittihin...\n\nNiin puhuu myös Jehova Hiob-Jobille: \"Missä olit sinä silloin, kun minä\nlaskin maan perustukset?\" j.n.e. Hiobin kirja 38:4 jatkoineen. --\n\"Oletko sinä tutkinut meren lähteet ja mitannut valtameren syvyydet?\"\nj.n.e. Luku 38:16 ja siitä edespäin.\n\nMutta Kalevalan Joukahainen on suurempi psykologi kuin Raamatun\nCheob > Hiob > Job. Hän tietää, ettei itse viisauden Jumalakaan kykene\nvastustamaan lemmen voimaa, ja sentähden hän lupaa vanhalle\nVäinämöiselle nuoren sisarensa Ainon itse pälkäästä päästäkseen -- kun\nhänet on laulettu suohon suuta myöten!\n\nKalevalassa on muitakin havaintoja, joita saattaisi sanoa suorastaan\ntieteellisiksi -- vaikkakaan nykyaikainen tiede ei vielä ole päässyt\nniin pitkälle antropologisissa havainnoissaan. Kaikki antropologit\ntietävät, miten jättiläismäisiä patagonilaiset ovat kooltaan: heidän\naivan yleinen keskipituutensa on 1.75-2 metriä. Mutta kuka antropologi\non tehnyt edes yritystäkään tämän ilmiön selittämiseksi? Selityksen\nsaamme Kalevalan yhdennestätoista runosta. Siinä esitetään\nLemminkäinen, \"saarelainen\", kookaskasvuiseksi sankariksi, joka eleli\n\"Kaukoniemen kainalossa\" ja josta sanotaan:\n\n    Kaloin siinä Kauko kasvoi,\n    Ahti ahvenin yleni.\n    Tuli mies mitä parahin,\n    joka päästänsä pätevi,\n    kohastansa kelpoavi...\n\nSanotaan siis nimenomaisesti, että Lemminkäisen uljas kasvu johtui\nsiitä, että hän oli kalansyöjä.\n\nOnhan täysin selvää, että fosforihappoiset kalaruoat erityisesti\nedistävät kasvuiässä olevan pojan luuston kehittymistä. Sentähden\novatkin saarelaiset ja kalastajakansat keskipituudeltaan kookkaampia\nkuin mannermaa väestö. Englantilaiset esim. syövät enemmän kalaravintoa\nkuin saksalaiset ja ovat keskimäärin pitempiä kuin jälkimmäiset -- ja\npatagonilaiset ja tulimaalaiset, jotka eivät syö mitään muuta kuin\nkalaa, ovat taas vielä pitempiä kuin englantilaiset. -- Erittäin\nmielenkiintoinen kysymys, jota antropologit eivät tietääkseni liene\nvielä riittävässä määrässä ottaneet huomioon, on ravintoaineitten\nvaikutus ihmisten ulkomuotoon ja rotukehitykseen vuosituhansien aikana.\nEsitettäköön tässä vain eräitä esimerkkejä:\n\nEikö eskimo, joka yli tuhat vuotta on käyttänyt ravintonaan raakaa\nhylkeenihraa ja -lihaa, ole lopulta saanut päätä ja kasvonilmeitä,\njotka muistuttavat hyljettä? Eivätkö kalmukit ja kaukaasialaiset, jotka\nuseita tuhansia vuosia ovat juoneet tammanmaitoa ja syöneet\nhevosenlihaa, ole saaneet hevosmaisen pitkää kaulaa ja pitkiä kasvoja?\n\nEikö villava tukka ja juutalaisnenä ole uskollinen jäljennös\nvillavanaamaisesta uhrilampaasta, jollaisia juutalaiset ovat\nteurastaneet kolmen vuosituhannen ajan?\n\nJa eivätkö iho-pigmenttiä vailla olevat friisiläiset, anglit ja\ntanskalaiset ole suorastaan perineet kesyiltä sioilta vaaleita\nhiuksiaan ja savunsinisiä silmiään samoin kuin punervaa lihavuuttaan ja\nihraisuuteentaipumustaan. Ja eivätkö sydämellisen bajuvarin kasvot,\njoka istuu oluttuvassa ja huuhtelee kahdennellatoista \"tuopilla\"\nkurkustaan alas \"sisälmyskeittoaan\", näytä punakaaliin upotetulta\nvalkomakkara-annokselta?\n\nNäitä esimerkkejä ruokajärjestyksen rotuamuodostavista vaikutuksista\nolisi helppo lisätä, mutta jo sanottu saakoon riittää.\n\nSuomalaisen pääravintona on vanhoista ajoista alkaen ollut kuivattu\nruisleipä, kotimainen suolakala tai suolasilli ja savustettu liha --\npaitsi maitoa, voita ja juustoa.\n\nNiin yksinkertaisella ravinnolla eläen ei Suomen kansa ole voinut\nmitenkään huonontua lajistaan, ja suuri ruotsalainen antropologi Gustaf\nRetzius onkin perusteoksessaan \"Finska kranier\" todennut, että\nsuomalaisten pääkallot kuuluvat normaaleihimpiin koko ihmiskunnassa.\nProfessori G. Retzius, joka ei ole mitannut suomalaisten kalloja\nainoastaan Suomessa, vaan jatkanut tutkimuksiaan suomalais-ugrilaisten\nrotujen keskuudessa aina etelä-Volgalle asti, sanoo teoksessaan:\n\n\"Kaikille näille suomalaiskalloille on ominaista se, että ne ovat\nkaikki erittäin pitkiä, leveitä ja korkeita. Ne ovat ylipäänsä\nkookkaita, jopa kookkaimpia normaalikalloja [ortokephaleja], mitä\nantropologia tuntee. Niillä ei ole kuten ruotsalaisilla ylenpalttista\npituutta tai kuten slaaveilla liiallista leveyttä ja korkeutta.\n\n\"Suomalaisilla kalloilla on kaikilla suuret, hyvin suhteelliset mitat,\nniin että perin sopusuhtaisen kehityksen täytyy olla niiden\nperustana...\" -- j.n.e.\n\nSuomalaisten tietäjäin anatomiset ja lääketieteelliset tiedot ovat niin\nsuuret ja muistuttavat niin monissa kohdin muinaisten egyptiläisten\nlääkintätaitoa -- sikäli kuin viimeksimainittua tunnemme kuuluisan\n\"Ebersin papyroksen\" lääkeohjekokoelmista -- että ehdottomasti on pakko\nuskoa kaiken tämän tietouden yhteiseen alkuperään.\n\nElias Lönnrot, joka kuten tunnettua oli opiskellut lääkäriksi,\nkirjoitti tohtoriväitöskirjassaan \"Suomalaisten maagillisesta\nlääkitystaidosta\" muun muassa seuraavasti:\n\n\"_Loihtijat_ omaavat moninaisia lääkeopillisia tietoja. Jos jonkin\nkielen sana-aarteistosta tohtii tehdä päätelmiä jonkin kansan\nlääkeopillisista tiedoista, niin tuskin on olemassa kansaa, jolla olisi\nollut suurempi lääkeopillinen tietous, kuin Suomen kansalla.\nLääkeopillisia sanoja ja käsitteitä, jotka useimpien kansojen kielistä\ntäydelleen puuttuvat, on suomalaisilla suuret määrät. Siten on suomen\nkielellä omat erikoisnimitykset sellaisille sairausilmiöille kuin\n'kuume' ja 'tulehdus': edellinen on _poltto_ ja jälkimmäinen _vihat_.\nSiten suomen kieli erottaa myös terveen elävän 'veren _lepän_' --\n[vertaa sanaa _leppä_ assyyrian kielen sanaan _libbu_ = sydän. Harri\nHolma: Ruumiinosat assyyria-babylonin kielissä] -- vuodatetusta,\nhyytyneestä verestä '_hurmeesta_' (cruor).\" -- E.L.\n\nKaikki, mitä professori A. Erman teoksessaan \"Die Aegyptische Religion\"\nsanoo egyptiläisten lääkeopillisista taikomismenetelmistä ja\nloitsusanoista -- voitaisiin aivan yhtä hyvin sanoa suomalaisten\ntauteja vastaan käyttämistä loitsulauluista. Myös saattaa vielä tänä\npäivänä Suomessa tapahtua, että vanha talonpoika, joka tulee\nsydänmailta nykyaikaiseen apteekkiin, kysyy, onko lääkkeet jo \"luettu\",\nt.s. onko parannusaineet siunattu ja pyhitetty sopivilla \"sanoilla\".\n\nMuinais-egyptiläisen runouden kanssa suomalaisella kansansäetaiteella\non se yhteinen peruspiirre, että kertosäkeet -- lukuunottamatta\nalkusointua, jota vielä lisäksi käytetään -- samanmukaisuudellaan\ntäydellistyttävät ajatuksen.\n\nLaulajat istuvat pareittain vastatusten ja pitävät toisiaan käsistä.\nPäälaulaja laulaa säkeen -- toinen toistaa saman ajatuksen toisilla\nsanoilla, sillä aikaa kuin pääimprovisoija muistuttelee mieleensä tai\nkeksii seuraavan säkeen, j.n.e.\n\nTämäntapaisen runouden ajatuskertoineen ovat myös Gosenin maan\njuutalaiset oppineet fenno-egyptiläisiltä. Vertaa esim. Lamachin laulua\nRaamatussa:\n\n    Ada ja Zilla, kuulkaa minun ääneni,\n    te Lamachin vaimot, kuulkaa minun puheeni... j.n.e.\n\nVanhojen historiallisten todistusten, m.m. Mikael Agricolan\n(1508-1557) ja Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) esittämäin nojalla\ntiedämme, että aikaisemmin on Kalevalan lauluja Väinämöisestä,\nIlmarisesta ja Lemminkäisestä laulettu myös Länsi-Suomessa. Mutta koko\ntaruaineisto, jota kirkko piti ja vainosi _pakanallisena_, oli\npakotettu väistymään Itä-Suomeen -- ja tuli myös lopulta\nmuistiinpannuksi karjalanmurteisena. Karjalan murre onkin hyvin\nkaunista, taipuisaa ja pehmeätä ja soveltuu erinomaisesti\nkansanrunouden kieleksi -- mutta sen suhde länsisuomalaiseen\nkirjakieleen on suunnilleen samanlainen kuin esim. alasaksan suhde\nyläsaksaan.\n\nSuomalainen jättiläis-eepos on käännetty kaikille sivistyskielille\nlukuunottamatta suomen länsisuomalaista kirjakieltä!\n\nNiinikään Iliadi ja Odysseia, jopa Danten \"Jumalainen Näytelmä\" ja\nSaksan Nibelungeinlaulu on käännetty valtasuomen kirjakielelle -- mutta\nSuomen kansallis-eepos on olemassa vain karjalanmurteisena. Nyt saavat\nsuomalaiset koululapset lukiessaan murteellista Kalevalaa, kieltä he\neivät aivan täysin ymmärrä, nähdä sellaista vaivaa, että he koulusta\npäästessään nakkaavat Kalevalan nurkkaan, koska se muka on\npitkäveteinen \"koulukirja\". Millaista pyhyyden herjausta!\n\nJos lapset ymmärtävät jo Kalevalan kieltä vain osittaisesti, niin\nrunoelman ihanasta luonnonsymboliikasta he eivät tajua enää suorastaan\nmitään; eivätkä opettajat, jotka itsekään eivät paljon tietäne tarujen\nsyvemmästä merkityksestä, kykene herättämään lasten mielenkiintoa niitä\nkohtaan. Niin kauan kuin Kalevalaa ei ole olemassa valtasuomen\nkirjakielellä -- olisi se pidettävä poissa kouluista, ja lasten käsiin\nolisi annettava kertomuksen muotoon laadittu laitos -- [Ansiokkaan\nyrityksen kyseenä olevaan suuntaan on kirjailija Iivo Härkönen tehnyt\nW. Söderström O.Y:n kustannuksella julkaisemallaan: \"_Kalevala\nkouluille ja nuorisolle_\" -- (Kalevala ottein ja omin sanoin).]\njohdatukseksi tarujen ymmärtämiseen, joihin he myöhemmin voisivat\nperehtyä alkutekstin avulla. Eihän lasten käteen anneta Raamattuakaan,\nvaan vain \"Raamatun kertomuksia\". -- Viimeksimainitut voitaisiin\nSuomessa aivan hyvin korvata Kalevalan kertomuksilla, sillä\njuutalaisten sadut on jo kahden vuosituhannen kestäessä niin\nikälopuiksi jankutettu, että ainakin Suomen lapsia jo sietäisi niiltä\nsäästää.\n\nKristinuskon opetusta pitäisi kahdennellakymmenennellä vuosisadalla\ntosiaankin kyetä antamaan myös ilman juutalaissatuja. Tosin minun\nmielestäni, kuten myös Muhammedin, kertomus Joosefista ja hänen\nveljistään on lähinnä Hiobin kirjaa koko Raamatun parhain\nopetusrunoelma, mutta nämä puolihistorialliset tapaukset voitaisiin\nopettaa Egyptin historian yhteydessä.\n\nSitävastoin ovat sellaiset kertomukset kuten se, miten Jaakob petti\nisänsä saadakseen Esaulle tarkoitetun siunauksen, ja miten hän\nmyöhemmin petkutti appeaan Laabania saadakseen itselleen tämän\nlammaslaumat, suorastaan epäsiveellistä lukemista kristityille\nlapsille, jopa itse juutalaislapsillekin. Mitenkä viimeksimainittujen\npitäisi kyetä kunnioittamaan mokomaa kantaisää?\n\nVerenhimoinen _Jehovah_, joka vasta Babylonin-vankeuden aikoina tuli\nvanhemman _Adonai Elohimin_ -- luomistarun Luojan -- sijalle,\nmyös on sellainen jumala, joka ei ole oikein sopiva lapsille\nkahdennellakymmenennellä vuosisadalla meidän ajanlaskuamme.\n\nJumala, joka vaati Abrahamia -- olkoonkin se tapahtunut vain tämän\nkoettelemiseksi -- teurastamaan ja polttamaan oman poikansa, ei ole\nenää mikään sivistyneen maailman jumala.\n\nSellaisiin ilkitekoihin suomalaisen Kalevalan jumalat eivät ole\nmilloinkaan alentuneet.\n\n\n\n\nXIV\n\nSUOMEN YLIOPISTOKYSYMYS\n\n\n    Ilmarinen taottuaan taiwaan kannen:\n\n          Kalevala Runo XLIX\n\n    Se on seppo Ilmarinen\n    Sanan wirkkoi, noin nimesi:\n    \"Kuuta kullaista kuwoan,\n    Hopeista aurinkoa\n    Tuonne taiwahan laelle,\n    Päälle kuuen kirjokannen.\"\n\n\nMeidän aikanamme on tuskin olemassa polttavampaa kultuurikysymystä\nPohjois-Europassa kuin Suomen yliopistokysymys.\n\nLokakuussa 1934 sepittivät ja allekirjoittivat _kaikkien_ Skandinaavian\nmaitten, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin, professorit\n\"kultuuriadressin\", jossa he koettivat uskotella Suomen hallitukselle\nja eduskunnalle, että jos ruotsinkielinen opetus Suomen\nvaltionyliopistossa loppuu, niin -- \"silloin kaikki loppuu\", kuten\neteläsaksalaiset sanovat.\n\nSilloin ei Ruotsi halua olla kultuurinvälittäjänä Suomen ja -- Europan\nvälillä! Suomalaiset taas puolestaan vastaavat, etteivät he sellaista\nvälitystä tarvitsekaan. He tahtovat mieluummin oppia jonkin\nmaailmankielen, saksan, englannin tai ranskan -- kuin ruotsin kielen,\njoka sentään on vain eräs yksityinen germaaninen murre ja jolla he\nSkandinaaviaa lukuunottamatta eivät pääse maailmassa sen pitemmälle\nkuin omalla kielellään. Miten perusteltu tämä suomalaisten käsitys on,\nilmenee jo siitä, että oppineet Ruotsin ruotsalaiset useimmiten\njulkaisevat väitöskirjansa ja tutkimuksensa joko saksaksi tai\nenglanniksi -- jotta heitä ymmärrettäisiin Europassa. Siten julkaisi\nsuomalais-ugrilaisten kielten professori Uppsalan yliopistossa, _Björn\nCollinder_, vuonna 1934 saksan kielellä tutkimuksen: \"_Indo-Uralisches\nSprachgut_\" valaistakseen sitä kantasukulaisuutta, mikä vallitsee\nindo-europalaisen ja uralilaisen (suomalais-samojedilaisen)\nkieliperheen välillä. Sehän todistaa, etteivät valtakunnan-ruotsalaiset\nitsekään pidä kieltään sen europalaisempana kuin suomea -- ja että\nsuomalais-ugrilaisilla kielillä on yhtä suuri tieteellinen merkitys\nkuin indo-europalaisilla.\n\nSamoin on asianlaita Norjassa. Suuri norjalainen egyptologi _Jens\nDaniel C. Lieblein_ kirjoittaa teoksensa ranskaksi ja saksaksi, esim.\n\"Recherches sur la chronologie egyptienne\" -- \"Dictionnaire des noms\nhieroglyphiques\" -- ja saksaksi \"Die ägyptische Denkmäler\" j.n.e. Myös\ntanskalainen kielentutkija _Wilhelm Thomsen_ kirjoitti saksaksi,\nranskaksi ja englanniksi. Ja kuitenkin arvelevat skandinaaviset\noppineet nyt, että ruotsinkielistä opetusta on yhä edelleen jatkettava\nSuomen valtionyliopistossa, vaikka Suomi on satakaksikymmentäviisi\nvuotta sitten lakannut olemasta Ruotsin siirtomaana! Sitä ei voida\nväittää valheeksi, että Helsingin yliopiston 7000 ylioppilaasta vain\nnoin 17 % on rannikkoasutuksen ruotsia puhuvista perheistä. Vaikka nämä\nruotsalaiset ovat eläneet Suomessa jo 700 vuotta, eivät he vielä ole\nkyenneet oppimaan suomalaista maankieltä tahi eivät ole -- _tahtoneet_\noppia.\n\nMikä vielä pahentaa asiaa, on se, että suurin osa näistä luulotelluista\n\"ruotsalaisista\" on kansallisuudestaan luopuneita suomalaisia, joiden\nisät ruotsalaisvallan aikana oppivat vieraan ruotsin kielen mennäkseen\nvaltionvirkaan tahi voidakseen käydä \"sivistyneemmistä\".\nSellaiset Suomen \"ruotsalaiset\", jotka voivat osoittaa olevansa\nmaahanmuuttaneitten todellisten ruotsalaisten jälkeläisiä, on\nmitättömän pieni vähemmistö.\n\nTurussa -- entisessä pääkaupungissa -- on yksityinen ruotsinkielinen\nkorkeakoulu -- mutta siellä eivät uuden pääkaupungin ruotsalaiset tahdo\nopiskella...\n\nEivätkö \"ruotsinmieliset\" separatistit osaa tahi tahdo nähdä, miten\npoliittisesti epäviisasta on, että Åbo-Akademi kiittämättömästi hylkää\nsen valtionavustuksen, jota sille on tarjottu koko ruotsinkielisen\nkorkeakouluopetuksen keskittämiseksi? Sanoohan sentään ruotsalainen\nsananlasku: \"Den som gapar alltför mycket, mister oftast hela stycket.\"\n\nSuomalaiset ovat sitä mieltä, että skandinaavien \"kultuuriadressi\" on\nulkomaalaisten epäoikeutettua sekaantumista vapaan ja itsenäisen\nnaapurivaltion sisäisiin asioihin. He pitävät kiinni siitä, että heidän\nyliopistokysymyksensä on seikka, johon nähden ulkomailla ei ole mitään\ntekemistä.\n\nMinä päinvastoin olen sitä mieltä, että tämä kysymys koskee vähintään\n_kaikkia Europan sivistyskansoja!_\n\nMitä arvelee oppinut sivistysmaailma siitä, että ruotsin kieltä\nvaalitaan Ruotsin neljässä: Tukholman, Uppsalan, Lundin ja\nGöteborgin yliopistossa -- ja niiden lisäksi vielä Suomen puhtaasti\nruotsinkielisessä Åbo-Akademissa -- kun samanaikaisesti Skandinaavian\noppineet leimaavat \"kansalliskiihkoisen kostopolitiikan ilmaukseksi\"\nsen, että Suomen kansa tahtoisi saada edes yhden ainoan puhtaasti\nsuomenkielisen valtion yliopiston.\n\nJa mitä Amerikka, jossa Suomea pidetään niin suuressa arvossa, sanoo\nsiitä, että tässä maassa on kourallinen ihmisiä, jotka juuri\nkansalliskiihkoisesta sokeudesta kaikin voimin haraavat suomenkielisen\nvaltionyliopiston perustamista vastaan suomalaisten maassa.\n\nJa mitä ajatellaan Japanissa, jonka pääkaupungissa Tokiossa toimii yli\nkaksikymmentä yliopistoa ja korkeakoulua ja jonka kielessä selvästi\nilmenee ammoista sukulaisuutta suomen kieleen, siitä, että\nskandinaavialaiset oppineet yhä vielä tahtovat tukahduttaa korkeamman\nsuomenkielisen valtionsivistyslaitoksen aikaansaamisen Suomessa.\n\nJo siinäkin tapauksessa, ettei valtasuomi ja fenno-egyptin kieli\nolisikaan ikivanha maailmankieli ja kaikkien indo-europalaisten\nmurteitten äiti, vaatisi sentään jo pelkkä oikeudentunto, että\nEuropassa täytyy olla ainakin yksi puhtaasti suomenkielinen\nvaltionyliopisto.\n\nMissä opiskelisivat Europan tulevat kielten tutkijat valtasuomea, omain\nesi-isäinsä ikivanhaa maailmanäidinkieltä -- elleivät Suomen\nsuomenkielisessä yliopistossa?\n\nSuomessa ei saa löytyä, eikä löydykkään ainoaakaan edesvastuuntuntoista\nruotsia puhuvaa miestä eikä naista, joka ei käsi sydämellä myöntäisi,\nettä ruotsalaiset vallanpitäjät seitsemän pitkän vuosisadan aikana\nlaiminlöivät maamme suomalaisen väestön henkisen kasvatuksen.\nAlkeisopetusta varten ei ollut kouluja, ei vähimmässäkään määrin\nlöytynyt mahdollisuuksia korkeamman tieteellisen opetuksen saantiin\nsuomenkielellä.\n\nKirjallisuudesta ei ollut paljon sanottavaa ennen, ja 8 pnä huhtikuuta\nv. 1850 saatettiin voimaan täydellinen \"kieltolaki\", minkä mukaan\nkaikki suomenkieliset painotuotteet estettiin ilmestymästä, mikäli ne\neivät olleet uskonnollista ja taloudellista laatua. Ruotsalaisten\nmenettelyä ei voida puolustaa. Laiminlyöntien ja vastustuksien\naiheuttamat synnit ovat hyvitettävissä, ainoastaan siten, että kaikki\nsivistyneet ruotsinkieliset kansalaiset Suomessa yhtyvät kaikin voimin\nauttamaan Suomen kansaa saamaan ainakin yhden puhtaasti suomenkielisen\nyliopiston Suomen pääkaupunkiin. Vastalahjana voivat sitten\nruotsinkieliset suomalaisten taholta odottaa parempaa ymmärtämystä\nruotsinkielisten kansanainesten toiveita kohtaan, jolloin myös\nkorkeampi ruotsinkielinen opetus järjestyy siten, että se tulee\ntyydyttämään molempia kyseessä olevia ryhmiä.\n\nNiin ollen saamme Åbo Akademiasta todellisen valtionavustaman\ntutkimustyöahjon sen sijaan, että se nyt yksityisenä laitoksena --\nvalitettavasti kyllä -- on muodostunut agitatioonikeskukseksi, missä\nvakavalla tieteellisellä tutkimustyöllä on ollut verrattain\nvähäpätöinen osa.\n\nEllei ylläesitettyä voida pitää kohtuullisena, niin sanon silloin\nHamletin kanssa: \"THE REST IS SILENCE\" -- loppu on mykkää\nsalaisuutta. --\n\n\n\n\nKIRJALLISUUSLUETTELO\n\n\n_Abel_, Carl. -- Aegyptisch-Semitisch-Indoeuropäisches\n     Wurzelwörterbuch. Leipzig 1887.\n_Breasted_, J. H. - Ancient Records of Egypt. I-V. Chicago 1906-1907.\n_Champollion_, J. F. -- Dictionnaire égyptienne. Paris 1843.\n_Chabas_, F. -- Mélanges égyptologiques. Paris 1862-73.\n_Delitzsch_, Fr. -- Assyrian Grammar. London.\n_Ebers_, G. -- Aegypten u. d. Bücher Mose's. Leipzig 1868.\n_Erman_, A. -- Ägyptische Religion. Berlin 1905.\n   -- Ägyptische Grammatik. Berlin 1911.\n   -- Ägyptische Chrestomathie. Berlin 1904.\n   -- Ägyptisches Glossar. Berlin 1904.\n_Lieblein_, G. D. C. -- Recherches sur la chronologie égyptienne.\n    Paris 1873.\n   -- Dictionnaire des noms hieroglyphiques. Paris 1871.\n   -- Die ägyptische Denkmäler. 1873.\n_Lepsius_, R. -- Ober den ägypt. Götterkreis. Berlin 1851.\n   -- Ägyptisches Königsbuch. Berlin 1858.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Anderson_, Nicolai. -- Studien zur Vergleichung d. indogerm. u.\n    finn.-ugr. Sprachen. Dorpat 1879.\n_Budenz_, J. -- A harmadik személynévmas az ugor nyelvekben.\n    Budapesten 1884.\n_Collinder_, Bj. -- Indo-Uralisches Sprachgut. Uppsala 1934.\n_Donner_, O. -- Vergl. Wörterb. d. Finn.-Ugr. Sprachen. I-III.\n_Reinisch_, Leo. -- Einheitlicher Ursprung der Sprachen der alten Welt.\n    Wien 1873.\n_Hevesy_, W. v. -- Finnisch-Ugr. aus Indien. Wien 1932.\n_Winkler_, H. -- Der Uralaltaische Sprachstamm das Finnische u.\n    d. Japanische. Berlin 1909.\n\n\n\n"]