[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f-tPErkOqF5CqBXNEsT-aLEauwBNnVVtwcNhJvI5NzAc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},1941,"Herran sana vuoden jokaiselle päivälle","Pakkala, E. W.",1878,1945,"1941-pakkala-e-w-herran-sana-vuoden-jokaiselle-paivalle","1941__Pakkala_E._W.__Herran_sana_vuoden_jokaiselle_päivälle",null,"tietokirja",[],[],"fi",1948,51524,330490,true,[],[],[],"Hartauskirja sisältää raamatunkohtia ja hengellisiä kirjoituksia vuoden jokaiselle päivälle. Teos on koottu rovasti E. W. Pakkalan lehtikirjoituksista ja muista aiemmista julkaisuista tarjoamaan päivittäistä hengellistä opetusta ja lohdutusta.","E. W. Pakkalan  'Herran sana vuoden jokaiselle päivälle' on Projekti\nLönnrotin julkaisu n:o 1941. E-kirja on public domainissa koko EU:n\nalueella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja\nlevityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juhani Kärkkäinen ja Projekti Lönnrot.","HERRAN SANA VUODEN JOKAISELLE PÄIVÄLLE\n\nKirj.\n\nE. W. Pakkala\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKuva ja sana,\n1948.\n\n\n\n\n\n\nRovasti E. W. Pakkala antoi vähän ennen kuolemaansa allekirjoittaneelle\nkustantajalle joukon eri lehdissä julkaisemiaan kirjoitelmia. Hän\najatteli, että niitä voitaisiin ehkä saattaa julkisuuteen jonkinlaisena\nkokoomateoksena.\n\nSen jälkeen kun nyt on ilmestynyt arkkipiispa Aleksi Lehtosen\njulkaisema erittäin ansiokas rovasti E. W. Pakkalan elämäkerta\nnimeltään \"Armoitettu sielunpaimen\", olemme saaneet ajatuksen järjestää\nedellämainitun aineiston joka päivä, luettavaksi taskukokoiseksi\nhartauskirjaksi.\n\nNäin on syntynyt tämä teos, joka on varmaankin tervetullut lahja \"Isä\nPakkalan\" lukuisille sanankuulijoille ja ystäville.\n\nSanomalehtikirjoitelmien lisäksi olemme tähän kirjaan joidenkin päivien\nkohdalle sijoittaneet kappaleita rovasti Pakkalan loppuunmyydystä\nteoksesta \"Herran kansa\", hänen synodaalikirjoituksestaan \"Jumala ja\nhänen valtakuntansa tuleminen\" ja muutamista muista hänen vähemmän\ntunnetuista kirjasistaan.\n\nRovasti Pakkalan julistuksella on kauttaaltaan persoonallinen,\npuhutteleva sävy. Melkein jokaisella hänen kirjoittamallaan rivillä,\njopa sanallakin on äänenpaino, jossa kuvastuu hätä kalliisti\nlunastetuista sieluista, rakkaus katuvaa syntistä kohtaan ja usko, joka\nsiirtää vuoria. Niinpä on tälläkin kirjalla, jossa hän puhuu meille,\najankohtainen sanoma.\n\n_Kustantaja_.\n\n\n\n\nTAMMIKUU\n\n\nTammikuun 1 päivä.\n\n_Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää\nparannus ja uskokaa evankeliumi. Mark. 1: 15_.\n\nEipä liene arvokkaampaa uuden vuoden toivotusta kuin tämä: \"Olkoon\nmeille uusi vuosi sisällisen ja ulkonaisen parannuksen vuosi!\"\n\nJos tämä toivomus todella saa toteutua ja parannukseen lähdetään sekä\nulkonaisen että sisällisen elämän linjalla, niin voivat monet vuoden\nlopulla omalta kohdaltaan yhtyä apostolin, ristiinnaulittu Kristus\nsilmäinsä edessä, tunnustukseen omasta ja ystäviensä puolesta: \"Nyt\nolemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina,\nniin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emmekä\nkirjaimen vanhassa.\"\n\nJoka kätensä auraan laskee ja katsoo taaksensa, ei ole Herralle\notollinen. Lootin emäntä läksi enkelien johdolla pakoon tuhon omaksi\ntuomitusta ja hukkuvasta Sodomasta, mutta kun hän seisahtui ja katsoi\ntaaksensa, laavavirta saavutti hänet, ja hän muuttui suolapatsaaksi.\n\nHerra on sanonut meillekin: \"Älä pysähdy koko tällä lakeudella!\" koko\ntämän kirotun maan kamaralla suoritettavan pakomatkan aikana, vaan\nsamoa aina vain eteenpäin.\n\n\nTammikuun 2 päivä.\n\n_Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus. Dan. 9: 9_.\n\nUutta syntyy ainoastaan synnytystuskien kautta. Oli kriitillinen aika,\njolloin profeetta Daniel rukouksensa rukoili. Hän oli nähnyt maailman\nvaltakuntien nousevan ja jälleen katoavan. Oman kansansa kanssa hän oli\nollut suurimman osan ikäänsä pakkosiirtolaisuudessa.\n\nDanielin sielu kyseli hädässä: \"Missä, viipyy Herra, miksi ei hän jo\ntule pelastamaan? Eikö hänen lupauksensa olekaan tosi?\" Vanhan miehen\nhätä yltyi yltymistään. Ja niin hän ryhtyy erikoiseen rukoustaisteluun.\nHänen rukouksensa ovat oikeita hyökkäyksiä taivasta vastaan. Hän\nrukoilee hellittämättömästi ja samalla hän paastoaa. \"Herra kuule,\nHerra auta. Meidän täytyy hävetä, Jumala. Emme rukoile Sinua omassa\nvanhurskaudessamme, vaan Sinun suuren laupeutesi tähden, -- itsesi\ntähden pelasta meidät.\"\n\nMutta sitten tulikin vastaus: \"Daniel, sinä otollinen mies! Älä pelkää.\nJo ensimmäisestä hetkestä asti, kun aloit vaivata itseäsi Jumalan\nedessä, on sinun rukouksesi kuultu, mutta nyt olen minä vasta lähetetty\nsinun tykösi\".\n\nJa niinpä Israelin kansa palasikin juuri Jumalan määräämän ajan\npäättyessä ruhtinas Nehemian johdolla rakentamaan Jerusalemin\nsärkyneitä muureja ja raunioituneita taloja. Jumalan apu ei tullut\nliian myöhään, mutta ei liian aikaisinkaan.\n\n    \"Me uskomme vielä sun nostavan\n    tään kansamme kuoleman yöstä...\n    Niin saapuvat herätyspäivämme\n    ja taivaasta maan yli tuulee.\"\n\n                        S.V. 190: 4.\n\n\nTammikuun 3 päivä.\n\n_Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun\nkiitostani. Jes. 43: 21_.\n\nHerralla on keskuudessamme täällä Baabelin virtain varsilla valittu\nkansansa. Se on kutsumuksen kautta tullut valituksi. Herra on sen\ntehnyt valituksi murheen pätsissä.\n\nSellaisia Herran valittuja on sekä kaupungeissamme että\nmaalaisseurakunnissamme. Heidän takiansa Jumala tätä maata on vielä\nsäästänyt tuomionsa iskuilta.\n\nTämä valittu suku Suomen kansaa valittaa vaivojansa joka päivä Herralle\nja pysyy sen kautta sisällisesti elävässä yhteydessä elävän, armon ja\ntuomion Jumalan kanssa.\n\nSe tuntee heikkoudestansakin huolimatta olevansa kaikkivaltiaan Luojan\nja Kristuksessa sovitetun taivaallisen Isän tosi lapsi.\n\nSe tuntee uuden luomisen voiman orastavan -- ei enempää vielä --\nlapseuden olotilassansa.\n\n\"Autuas se kansa, joll' on Herra kokonansa.\"\n\n\nTammikuun 4 päivä.\n\n_Katso, uudeksi minä teen kaikki. Ilm. 21: 5_.\n\nKaikki, jotka ovat Jumalan tahdosta hänen lapsikseen syntyneet\nkutsumuksen ja kärsimyksen valinkauhassa, ovat saaneet olentoonsa\njonkun vamman tai vian. Kaikissa Jumalan todellisissa lapsissa on joku\npuute, samoinkuin särö on astiassa.\n\nMutta ulkonaisista puutteista huolimatta heissä kaikissa orastavat\nuloskinpäin nähtävällä tavalla uuden luomisen voimat ja merkit. Alkua\nvain on kaikki, ei mitään täydellistä eikä synnitöntä.\n\nVäkevin uuden luomisen merkki on se, että he joka päivä tässä uudessa\nliitossa saavat uskossa nauttia sen ihmeellisiä lahjoja: syntien\nanteeksiantamusta ja kirkkauden toivoa.\n\nEtkö sinäkin huomaa, että, vaivojesi ja surujesi keskellä todella\njotakin uutta jo puhkeaa elämässäsi? Älä halveksi pienten alkujen\npäivää!\n\nSinuakin varten, jota Herra parasta aikaa murheen pätsissä valituksensa\nvalmistaa, hän tekee tietä korpeen ja virtoja erämaahan, että saisit\njuodaksesi elämän vettä janoosi jaksaaksesi kilvoitella perille asti\nHerran seurassa sinne, missä kaikki entinen on kadonnut ja kaikki on\ntullut kokonaan uudeksi.\n\n    \"Mua, Pyhä Henki, pyhitä\n    uudesti mua synnytä\n    ja päästä synnin vallasta,\n    se sydämessän' kuoleta!\n    Pois väärät tuet kukista,\n    mua Kristuksehen istuta!\"\n\n                     S.V. 129: 1.\n\n\nTammikuun 5 päivä.\n\n_Että te voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja\npituus ja syvyys ja korkeus on. Ef. 3: 18_.\n\nKristillisyytemme ei aina ole sisällisesti elävää. Meillä voi kylläkin\nolla syviä tunteita ja toisaalta korkealle tähtääviä, koko maailman\nuudistukseen suuntautuvia toimintamuotoja. Mutta kaiken tämän uhallakin\npuuttuu kristillisyydestämme jotakin.\n\nSyvin puute on siinä, että, ollaan menty Jumalan Kristuksen ohitse. Hän\nei ole päässyt meille ainoaksi tieksi, totuudeksi ja elämäksi.\n\nTunnettu on Lutherin lause: \"Missä syntien anteeksiantamus on, siinä\non elämä ja autuus.\" Syntien anteeksiantamus taas sisältyy ja perustuu\nsiihen lunastukseen, jonka Kristus on Jumalan Poikana \"löytänyt\" ja\njonka hän yhden kerran täydellisesti suoritti Golgatalla.\n\n\nTammikuun 6 päivä.\n\n_Olemme tulleet häntä kumartamaan. Matt. 2: 2_.\n\nItämailla kaukana Babyloniassa asuivat tietäjät. Taivaan tähtien\nihmeitä tutkiessaan poltti heidän poveansa kumma ikävä: joulun odotus.\nJumala oli sen sinne pannut.\n\nJa kun he eräänä iltana ensi kerran näkivät \"uuden\" tähden -- Jupiterin\nja Saturnuksen niin lähellä toisiaan, että ne heistä näyttivät vain\nyhdeltä tähdeltä, -- sykähdytti heidän sydäntään outo aavistus.\n\nSe kasvoi uskoksi. Usko taas ajoi heidät liikkeelle yli loppumattomien\nhiekka-arojen.\n\nVihdoin he tulivat Jerusalemiin kysellen: \"Missä on se äsken syntynyt\njuutalaisten kuningas? Sillä itäisillä mailla me näimme hänen tähtensä\nja olemme tulleet häntä kumartamaan.\"\n\nBabylonian tietäjille oli Jeesus joulunruhtinas, kuningas, maallinen\nhallitsija, joka tähän sotien ja veljesvihan raatelemaan maailmaan\npystyttää oman, rauhan ja vanhurskauden valtakunnan.\n\nJoulun odotus vei heidät heidän elämänsä suurimpaan tekoon:\nJeesus-lapsen etsimiseen, löytämiseen ja kumartamiseen.\n\n\"Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja\nantoivat hänelle lahjoja.\"\n\n\nTammikuun 7 päivä.\n\n_Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Luuk. 17:21_.\n\nYhdeksäntoista vuosisataa on Jumalan valtakunta jo ollut todellisuutena\nmaan päällä kaikissa niissä, joissa Pyhä Henki pysyy, kun nämä ovat\nJeesuksen Kristuksen omina, Jumalan sanan ja sakramenttien oikean\nkäytännön kautta.\n\nMutta joskin Jumalan valtakunnalla on Kristuksen seurakunnassa\najallinen ilmenemismuotonsa, on se yhtä kaikki nykyajassa salattu\nvaltakunta.\n\nSe on näkymätön valtakunta. Se ei ole tästä maailmasta.\n\nMillään inhimillisillä tai maallisilla keinoilla ei siihen valtakuntaan\nvoida sisälle päästä.\n\nTässä kohden ei auta väki eikä voima, vaan yksin Herran Henki.\n\nVoimme niin ollen sanoa, että Jumalan valtakunta ulottuu täällä ajassa\nniin lavealle kuin on olemassa uudesti syntyneitä ihmisiä, jotka\n_antavat_ Jumalan sisällisesti hallita itseään armolla ja totuudella\nilman ulkonaista pakkoa.\n\n\nTammikuun 8 päivä.\n\n_Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet armollinen saamaan\nylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki. Ilm. 4:\n11_.\n\nPerillä taivaassa kirkastettu ihmiskunta ja kirkastettu luomakunta ovat\nyhdessä kunnioittamassa ristin Herraa. Siellä perillä kirkkaudessa\ntaivaallisen valtaistuimen ympärillä pelastetut veisaavat istuimella\nistuvan teurastetun Karitsan kiitosta, ilmituoden, että \"hän yksin on\narvollinen saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian,\nkirkkauden ja ylistyksen\".\n\nKärsivä, Kristus ja hänen ristinsä merkitys ovat keskeisin\nuhkuvan kiitoksen aihe vielä tuonpuoleisessakin maailmassa, siis\niankaikkisuudessa. Siellä perillä ei yksikään liha enää kerskaa. Kaikki\nihmiskerskaus ja kiitos on siellä täydellisesti lakannut. Jumalan\nvaltakunta on silloin läsnä oleva täydellinen todellisuus eikä enää\nmikään rukouksen aihe: \"Tulkoon valtakuntasi!\", sillä se on jo silloin\ntullut ja Isämeidän toinen rukous on lopullisesti kuultu.\n\n\nTammikuun 9 päivä.\n\n_Minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. Jes. 43: 19_.\n\nVanhan liiton vankeuden kansaa Herra virvoitti profeettansa\nvälityksellä ja kehoitti samalla heitä katsomaan, mitä luonnossa\ntapahtuu.\n\nHerra johdatti metsän eläimille vedet korpeen ja virrat erämaahan.\nMutta kuinka paljon enemmän hän pitää huolta valitusta kansastansa\nantaaksensa sen juoda elämän vettä korpimatkan helteessä.\n\nBaabelin vankeudesta löytyikin osa kansaa, joka otti tämän Herran\nlupauksen täydestä, uskoi sen todeksi eikä enää muistellut entisiä,\nvaan alkoi katsoa, kuinka Herra luo uutta.\n\nHerran hetken tullen tämä osa kansaa saikin palata takaisin kotimaahan\nja säilyi Jumalan jäännöksenä ja pyhänä siemenenä tulevaisia aikoja\nvarten.\n\nMutta toinen osa kansaa, joka ei välittänyt Herran lupauksista, jäi\nuskottomuuteensa, sekaantui vieraalla maalla pakanalliseen ympäristöön\nja hukkui sen kanssa.\n\n\"Kansa, jonka minä, olen itselleni valmistanut, on julistava minun\nkiitostani.\" Jes. 43: 21.\n\n\nTammikuun 10 päivä.\n\n_Jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa\nlähellä. Ps. 73: 27-28_.\n\nKokemuksemme ja tuntemuksemme sanovat, että olemme hukassa eikä\nole ketään, joka voi meitä auttaa, ei maan päällä eikä taivaassa.\nMutta Jeesuksen kärsimystä katsellessamme näemmekin, ettemme\nhyljättyinäkään ole hukassa, vaan että se, mitä parhaillaan Jumalan\npeloittavasta etäisyydestä koemme, onkin Korkeimman käden aiheuttamaa\npelastukseksemme.\n\nToisaalta tunnemme itsemme psalminlaulajan osaveljeksi, joka näki vain\nHerran hylkäystuomion, hänen armonsa menetyksen, hänen lupaustensa\nloppumisen ja hänen vihansa toimenpiteet laupeutensa pois sulkemiseksi.\n\nMutta toisaalta me samalla hänen kanssansa pääsemme ihailemaan Jumalan\nihmeellisiä pelastustekoja: kuinka hän, jonka tiet ovat pyhät,\nkäsivarrellansa lunasti kansansa.\n\nTässä toteutuu se, mitä nykyaikana on puettu sanoihin, että elävä\nJumala on samalla kertaa peloittava salaisuus ja samalla myös puoleensa\nvetävä, ihastuttava salaisuus.\n\n    \"Salattu Herra, valoss' asuvainen,\n    johon ei tule kukaan kuolevainen...\n    Ja vaikka tuntemistas kyllä tarjoot,\n    oot salattu.\"\n\n                            S.V. 94: 1.\n\n\nTammikuun 11 päivä.\n\n_Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. 2 Kor. 5: 17_.\n\nPaavalille eläminen oli Kristus. Usein hänen kirjeissään tavataan\nsanonta \"olla Kristuksessa\". Joka on Kristuksessa, se on uusi luomus.\nHän ei enää elä itse, vaan Kristus elää hänessä. Häntä Henki kuljettaa\nja hallitsee. Hänelle Henki todistaa, että hän on Jumalan lapsi. Hengen\nkautta hän on kansalainen taivaassa, salatussa Jumalan valtakunnassa.\n\nNäissä kaikissa Paavalin kirjeiden kohdissa on kysymys asioista, jotka\nselvittävät ja kirkastavat jumalasuhdetta. Jeesus Kristus on Herra,\nei enää historiallinen Kristus, \"vaan Herra taivaasta\" (1 Kor. 15:\n47). Herra on henki (2 Kor. 3: 17). Tämän korotetun Herran seurassa\nkristittykin ehdottomasti on Jumalan valtakunnassa sisällä.\n\nSe henki, joka on Herra, on samalla Jumalan Henki, ja ne, joita tämä\nhenki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Elämä Kristuksessa ja Jumalan\nHengen kuljetettavana oleminen ovat vain eri ilmaisumuotoja yhdestä\nja samasta hengellisestä todellisuudesta, sisällisestä armontilasta,\nJumalan lapseudesta.\n\n\nTammikuun 12 päivä.\n\n_Joka lihaansa kylvää, on lihasta niittävä turmeltumusta; mutta joka\nHenkeen kylvää, on Hengestä niittävä iankaikkisen elämän. Gal. 6: 8_.\n\nNuori ihminen ei aina ajattele näiden sanojen totuutta. Vasta\nmyöhemmällä iällä hän huomaa näiden sanojen peloittavan ja syyttävän\nvakavuuden.\n\nSynti näet ottaa aina kiinni ihmisen. Se ottaa kiinni hänet hänen\nruumiissansa.\n\nJoka syntiä tekee, hänen äänensä, hänen katseensa, hänen ryhtinsä,\nhänen käytöksensä ilmiantavat hänet.\n\nSynti ottaa harjoittajansa kiinni myös hänen sielussansa.\n\nSynnin tekijän järki pimenee, hänen tahtonsa taipuu pahaan ja tulee\nheikoksi vastustamaan kiusauksia.\n\nHänen tunteensa turtuvat ja hän tulee sisällisesti rikkinäiseksi,\nraadelluksi ja onnettomaksi.\n\n\"Mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.\"\n\n\nTammikuun 13 päivä,.\n\n_Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen. Room. 5: 15_.\n\nVanhojen kreikkalaisten viisasten ajatusten mukaan oli kohtalo\nsellainen väkevä voima, joka vallitsi kaiken yläpuolella, jopa määräsi\njumalienkin asioista.\n\nTämän uskomuksen mukaan ajatellaan, että joka on syntynyt esimerkiksi\nvarkaaksi, ei koskaan pääse tästä harhastansa irti, vaan hänen on pakko\nvarastaa. Ja siitähän todellisuus todella usein näyttääkin, Samoin\njuomari, joka on juomarin poikana syntynyt, tietää kokemuksesta, että\njos hän lasillisenkin ottaa alkoholia, on hänen pakko jatkaa siihen\nasti, kunnes hänen rahansa ovat lopussa ja hän itse kurjista kurjin\nolento. Samoin muidenkin rikosten.\n\nJos nyt tämä monasti totuudelta näyttävä usko kohtaloon ja\nperinnöllisyyden voimaan olisi oikea elämänkäsitys, niin silloin\nkatoaisi oikeastaan kaikki vastuu yksilön elämästä. Ja niinhän monet\nmeidän päivinämme elävätkin elämänsä.\n\nTätä tällaista katsomusta vastaan nousee evankeliumi, joka on hyvä\nsanoma Kristuksesta.\n\n    \"Sun yksi sanas asettaa\n    voi myrskyn julmimmankin\n    ja kuolon vallan kukistaa\n    ja voittaa saatanankin.\n    Herätä sillä minutkin,\n    niin että sinut tuntisin\n    mun pelastajakseni!\"\n\n                   S.V. 45: 5.\n\n\nTammikuun 14 päivä.\n\n_Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi. Jes. 33: 24_.\n\nMe voimme katsoa valoisasti Suomen kansan tulevaisuuteen. Siellä\norastaa helluntai ja hengellinen kevät.\n\nJumala, joka yhä useammissa nuorissa on hyvän työnsä aloittanut,\non myös syväkyntöänsä jatkava siihen asti, ettei vain osa elämän\nosakkeista, vaan kaikki osakkeet on hänelle lopulta luovutettu.\n\nSilloin voi sellainen matkamies yhtyä virsilaulajaan, jonka Jumala\noli pelastanut linnustajan, saatanan, kaikista pauloista ja joka\nsydämestänsä huudahtaa: \"Sinä Herra yksin, olet minun kallioni, minun\nturvani, minun linnani, minun Jumalani, johon minä turvaan.\"\n\nTällainen Jeesuksen silmäin edessä Jumalan käsiin vajonnut syntinen,\njolla ei ole muuta turvana kuin ainoastaan armo ja jonka on pakko\nelää syntien päivittäisestä anteeksiantamuksesta, uskoo sydämellänsä\nJumalaan.\n\n\nTammikuun 15 päivä.\n\n_Teidän täytyy syntyä uudesti. Joh. 3: 7_.\n\nUudestisyntymisestä kerrotaan Johanneksen evankeliumin kolmannessa\nluvussa. Siinä on tuttu kertomus Jeesuksen ja hallitusmies\nNikodeemuksen yöllisestä keskustelusta. Tämän keskustelun aikana Jeesus\nsanoi nämä kuuluisat sanansa: \"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä\nkuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee;\nniin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.\"\n\nNähtävästi sinä yönä tuuli heilutteli sen huoneen ikkunaluukkuja,\njossa nämä kaksi miestä elämän ydinkysymyksestä keskustelivat.\nIkkunaluukkujen kolahtelu johdatti Herran liittämään opetuksensa\nuudestisyntymisestä tuulen vaikutukseen ja voimaan. Ja sinä yönä\nNikodeemus ensi kerran oikein totuudessa kuuli hengen kevään\nkolkutuksen omassatunnossaan. Herra johdatti hänet sisällisesti sille\npaikalle, missä yksin uudestisyntyminen voi käydä mahdolliseksi. Ja\nse paikka on oman mahdottomuuden kirkas näkeminen ja omien voimien\nvararikkojulistus.\n\nTällaiselle oman mahdottomuutensa tuntevalle miehelle Herra sai\nkirkastaa tulevan ristinkuolemansa ihmeellisen, uudistavan voiman.\n\n\nTammikuun 16 päivä.\n\n_Sydämen uskolla tullaan vanhurskaiksi ja suun tunnustuksella\npelastutaan. Room 10: 10_.\n\nNuorilla voi olla älyllisiä vaikeuksia, joihin he pyytävät vanhemmilta\nja kokeneemmilta neuvoa kirvoittuaksensa näistä pauloista. Mutta kun he\novat vapauttavan sanan saaneet eikä heillä järjen vaikeuksia enää ole\nolemassa, eivät he silti kuitenkaan vielä voi uskoa ja elää, täydestä\narmosta.\n\nTämä kokemus todistaa meille, ettei usko ole järjen eikä pään asia,\nvaan sydämen asia. Ja kokemus vielä opettaa, että kun sydän tulee\nkuntoon, niin kyllä pääkin tulee kuntoon. Ja kun vanhemmat kuoleman\nedessä, eletty elämä jo takanaan, ovat sammumaisillaan, niin heidän\nkokemuksensa todistavat, että silloinkin kun järjen valo himmenee\nkuoleman kouristaessa jäseniä, ollaan yhtäkaikki selvillä vesillä, kun\nsydämen täyttää hiljainen varmuus siitä, että \"Jeesus kuoli minunkin\ntähteni\" ja että se, mitä Hän ristillänsä sanoi kuollessansa: \"Se on\ntäytetty\", koskee juuri minuakin.\n\n\nTammikuun 17 päivä.\n\n_Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Room. 8:28_.\n\nPaavo Ruotsalaisella oli tapana neuvoa ystäviänsä ja muitakin, jotka\nhäneltä opastusta tiedustelivat:\n\n\"Älkää kulkeko rosvojen teillä älkääkä itse itsellenne uskoa ryöstäkö\nulkopuolella laillista järjestystä.\"\n\nTällä vähän karkealla sanonnalla on uskonnollisesti syvällisempi\nsisällys kuin mitä ensi näkemältä tai kuulemalta ymmärrämmekään. Sen\ntaustana on se erheellinen, omassa vanhurskaudessaan kulkevan kristityn\nmenettely, että hän itse yrittää sovittaa armoa omaan kohtaansa,\njoutuen siten tietämättänsä armon varkaaksi ja tekemään \"lain töitä\"\nomatekoisen uskon pohjalla.\n\nTätä vaaraa heränneet pelkäävät. He käsittävät ja ymmärtävät, että\nitse otettu armo \"ryöstettynä\" ei ketään todella uudista eikä perille\ntaivaaseen vie. He uskovat, että sillä tiellä uskonnollinen ihminen\npettää itsensä ja menee Kristuksen ohi kadotukseen. He veisaavatkin sen\ntakia usein seuroissansa, kuinka\n\n    \"Ratki tyhjä ihminen on\n    ja ettei voimallist' löydy\n    eik' viatont'.\n    Kaikk' peräti keveät ovat.\"\n\nSamalla he pyytävät alati Kristusta avukseen ja tielle taluttajakseen.\n\n\nTammikuun 18 päivä.\n\n_Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa\nKristuksessa. 2 Kor. 2: 14_.\n\nSaatana on kyllä heitetty ulos taivaasta Jumalan valituita syyttämästä.\nMutta Raamattu jatkaa, että hän on heitetty alas tänne maan\npäälle. Täällä hänellä on ollut jo kaksituhatta vuotta ja on vielä\nparhaillaankin, vaikka vain toistaiseksi -- hän on \"tämän maailman\nJumala\" (2 Kor. 4: 4) -- suuri, hirvittävä _valta_ vietellä ja kiusata\nsyntiin ja tuhota ihmiselämää.\n\nSiitä syystä, sekä Herra Jeesus itse että hänen apostolinsa kehoittavat\nmeitä ainaiseen sotaan tätä pahaa henkivaltaa vastaan.\n\nSitä sotaa saa jokainen uskovainen yhä vielä käydä yhtä mittaa\naamusta iltaan, jopa yöllä unissansakin. Hän saa huomata, että hänen\nomasta povestansa kumpuavat esiin saatanalliset kiusat, milloin\nsaastaisuuteen, milloin ylpeyteen, milloin ahneuteen -- saa huomata,\nettä hänessä vaikuttavat sisällisesti vielä moninaiset riivaajahenget.\n\nMutta näille kiusoille ei ole kilvoittelevan opetuslapsen sydäntänsä ja\nsen suostumusta enää annettava.\n\n\"Kiitos olkoon Jumalan, joka on antanut meille voiton meidän Herramme\nJeesuksen Kristuksen kautta.\" 1 Kor. 15: 57.\n\n\nTammikuun 19 päivä.\n\n_Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen. Hebr. 4: 16_.\n\nTämä harjoitus, tämä armoistuimen tykö käyminen ei saa koskaan lakata\nmeidän puoleltamme. Syyllisyyskysymystä sillä tosin ei hoideta,\nvaan kylläkin Kristuksen sotilaan velvollisuudet kilvoituksessa ja\ntaistelussa pahaa vastaan...\n\nTässä ainaisessa kilvoituksessa ja jatkuvassa ojentautumisessa\nnäkymättömäin mukaan on elävän uskon toinen puoli, uskon jännityksen\ninhimillinen asennoituminen.\n\nElävässä uskossa on siis aina jännitys syyllisyyskysymyksen ja\nsynnin aiheuttaman valtakysymyksen välillä, jännitys jumalallisen ja\ninhimillisen puolen välillä.\n\nJos toinen tai toinen meiltä katoaa, voittaa epäusko. Silloin ei\nuskomme olekaan enää \"se voitto, joka maailman voittaa\".\n\nKuolleelle uskolle ei armoistuinta löydy mistään.\n\n    \"Ah riennä, Jeesus, avuksemme,\n    rakkaus muuten kylmenee.\n    Tee halulliseks sydämemme,\n    niin uskon voima selkenee\n    loistamaan rakkaudessa,\n    uudessa palavuudessa.\"\n\n                   Virsi 80: 6.\n\n\nTammikuun 20 päivä.\n\n_Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi. 2 Kor. 3: 6_.\n\nOpetuksellansa ja teoillansa Jeesus vapautti jumalankuvan\nmyöhäisjuutalaisuuden omahyväisistä kansallisista ynnä muista\nrajoituksista sekä kansallisliikkeen aiheuttamista yksipuolisuuksista.\nHänen opetuslapsillensa ei uskonto enää ollut lakikirjan omistamista\neikä osaamista tai \"kuolleitten töiden\" tekemistä, vaan kuuliaisuutta\nvanhurskaan Jumalan tahdolle, joka elävästi ilmeni profeettojen\nkirjoituksissa ja heidän omassa heränneessä omassatunnossansa.\n\nTätä Jeesuksen tuomaa uutta näkemystä Suomen kansakin kaipaa\nulkokohtaiseen jumalisuuteensa. Jumalakuvamme on miedonnettu.\nHurskautemme on ollut minäkeskeistä. Mutta sellainen jumalisuus\nsammuttaa Pyhän Hengen. Ja ilman Pyhää Henkeä on uskonnollisuutemme\nvain sanoissa eikä teoissa, kuten muinoin fariseuksilla.\n\nNe taas, jotka sisällisesti elävät tuomion Jumalan yhteydessä,\npanevat jo nytkin harjoitukseen sen, mitä muut vain saarnaavat sekä\nopillisesti, tietopuolisesti ja historiallisesti puhuvat.\n\nTarvitsemme uudestisyntyneitä yksilöitä, joilla on todistajanrohkeutta\nja voimaa ei ainoastaan sanoissa, vaan myös teoissa.\n\n\nTammikuun 21 päivä.\n\n_Jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te\nHengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Room. 8: 13_.\n\nKunpa muistaisimme silmätessämme todellisuutta omassa elämässämme\nja ympäristössämme, että olemme kaikki vain pelkkiä ympärivaeltavia\ntottumuskimppuja, silloin tuntisimme kenties paremmin vastuumme elämän\nkevätkylvöhetkistä.\n\nVarmaa on, että suhteellinenkin valintavapautemme kerran tyyten loppuu.\nSe, mitä ollaan elämän ratkaisuhetkinä valittu, olipa se sitten\nlihallista tai hengellistä, on vähin erin muuttunut meissä toiseksi\nluonnoksi, jota ei määrätyn kehitysajan jälkeen enää voida mitenkään\nmuuttaa.\n\nSen takia, kun kylvön aika vielä on käsissä, kun Jumala armossaan vielä\ntarjoaa uusia valinnan mahdollisuuksia, älköön kukaan, joka toivoo\nsadonkorjuun aikana iankaikkisen elämän niittämistä, kylväkö lihaansa,\nsiis eläkö lihan mukaan. Jos hän niin tekee, pettää hän itsensä ja\nhukuttaa sielunsa. Kristuksen seurassa se näet yksin pelastuu.\n\n\nTammikuun 22 päivä.\n\n_Syvyydestä minä huudan sinua Herra, Herra, kuule minun ääneni! Ps.\n130: 1_.\n\nNuortenkin sydämestä kuuluu tänä aikana huutoa syvyydestä. Tätä huutoa\non saatu kuulla jopa ylioppilaiksi päässeitten nuorukaistenkin samoin\nkuin taannoisina vuosina kotiseudulle palanneiden todistajanuorukaisten\nsydämestä. Syynä tähän huutoon on Jumalan suuri armo.\n\nArmossansa Jumala on alkanut kyntää sanansa totuuden auralla syvälle\nnuorten sydämen maaperään niin, että omattunnot ovat auenneet, ja synti\non tullut heille synniksi.\n\nSyyllisyyden tunnossa he veisaavat: \"Jokainen helmasynti, jot'\nhyljätyks' en saa, se uuden piikin, Herra, sun kruunuus' kasvattaa.\"\n\nTällaisten Jumalan tekojen keskellä saa myös kuulla nuorten ylistävän\nkiitollisin mielin Jumalaa tästä hänen syvälle kyntävästä armostansa.\nSekin kiitos on huutoa syvyydestä.\n\n\nTammikuun 23 päivä.\n\n_Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Joh. 1: 29_.\n\nJumalan suurta pelastustekoa täytyy meidän uskaltaa kuolleellakin\nuskolla lähestyä ja Kristusta ristiinnaulittuna katsella ja jaetulla\nsydämelläkin siinä odotuksessa ja toivossa, että Hän, elävä, läsnäoleva\nVapahtaja itse särkisi ja muuttaisi pahanilkisen, kovan sydämemme Pyhän\nHengen asuinsijaksi ja kääntäisi jalkamme rauhan tielle.\n\nKukaan meistä ei osaa tarpeeksi korkealle arvioida Golgatan ristin\ntapahtumaa.\n\nOn ihmeellistä, että tämä meidän maapallomme, joka on avaruudessa\nvain pieni kiertotähti syrjäisessä, aurinkokunnassamme, on saanut sen\netuoikeuden ja kunnian, että sen päällä ja eräässä määrätyssä paikassa\nja eräänä määrättynä aikana on koko maailman sovitus suoritettu.\n\nGolgatan sovintoveren voimasta on saatu aikaan sellaiset ihmeelliset\ntulokset, että niihin eivät ainoastaan näkymättömän maailman olennot,\nenkelit, vaan myös \"kaikki kirkkaat tähdet\" haluavat tutustua.\n\n\nTammikuun 24 päivä.\n\n_Jumalan virta on vettä täynnä. Ps. 65: 10_.\n\nNäin kirjoitti jo vuosituhansia sitten virsilaulaja tehdessään\nhavaintoja luonnon piirissä.\n\nHän näki, että luonnossa kuohuvien virtojen vesi ja niistä saadut janoa\nsammuttavat juomat ovat Jumalan ihmeellinen lahja.\n\nMutta hän sovitti tämän havaintonsa siihenkin, että Jumalan virta on\nvettä täynnä myös hengellisen elämän alalla.\n\nSilloin kun luonto on kauneimmillaan meidän ympärillämme, jolloin sen\nhelmassa eläminen ja viipyminen virvoittaa mieltämme, tarkastelemme\nmielellämme Jumalan ihmeellisiä voimavaikutuksia hengellisen elämän\nalalla.\n\nKeskeisin tällaisista voimavaikutuksista on syntisen ihmisen\nuudestisyntyminen. Jeesus sanoi Nikodeemukselle:\n\n\"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos ihminen ei uudesti synny,\nei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa.\" Joh. 3: 3.\n\n\nTammikuun 25 päivä.\n\n_Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja\narka tunto minun sanani edessä. Jes. 66: 2_.\n\nJuuri tätä nykyä, kun kristikuntaa alkaa kovasti unettaa, on Jumalan\nkallis lahja, särjetty sydän, rukouksen arvoinen. Kun Jumala sitten\nrukoukseen vastaa, tekee hän sen tavallisesti niin, että hän panee\nmeidät ulkonaisiin vaivoihin ja vastoinkäymisiin. Hän antaa meille\nahdistuksen.\n\nNäissä vaivoissa ja ahdistuksissa on jokainen taivaantien matkamies\nsaanut vähin erin olla pitkin matkaa vuosien vieriessä ja on\nedelleenkin. Mutta Jumalan pelastustarkoitus, silloin kun hän uudistaa\nmeitä, ei ole elämän ulkokohtaisuudessa. Hän tahtoo tehdä meidät\nkärsimysten ahjossa \"valituiksi\". Ulkonaisten vaivojen tarkoitus\non viedä meidät sisällisiin vaivoihin. Jos ulkonaiset vaivat vain\npaaduttavat ja kovettavat sydäntämme, ei meitä pelasta mikään.\n\nElleivät sydämet nöyrry ja säry ulkonaisten vaivojen aikana syntien\ntuntoon ja tunnustukseen sekä jatkuvaan parannukseen, kaikuu saarna\nsovinnosta kuuroille korville. Tällöin ei vanhurskauttamisen\nperustuksen ikuisesta pätevyydestä huolimatta vanhurskauttaminen\npääsekään toteutumaan yksilössä uskon kautta.\n\n\"Sydämille särkyneille uusi toivo tarjotaan.\"\n\n\nTammikuun 26 päivä.\n\n_Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla\nuskossa, jotta teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.\nRoom. 15: 13_.\n\nLuther sanoo kolmannen uskonkappaleen selityksessä: \"Minä uskon\nja tunnustan, etten minä omasta järjestäni enkä voimastani voi\nHerran Jeesuksen Kristuksen tykö tulla enkä häneen uskoa (niinkuin\ntoinen uskonkappale opettaa), vaan _Pyhä Henki_ on minut kutsunut,\nlahjoillansa valistanut ja ainoassa oikeassa uskossa pitänyt,\npyhittänyt ja vahvistanut.\"\n\nIsien uskonkokemuksesta ja oppi-isämme Lutherin tunnetusta lauseesta\nmeidän on tehtävä täyttä totta. Ne molemmat sanovat meille, että oppi\nuskonvanhurskaudesta on meiltä hukassa, ellei sitä tehdä eläväksi Pyhän\nHengen kautta. Se on muussa tapauksessa vain ulkoläksy.\n\nJeesus sanoi opetuslapsilleen: \"Ottakaa Pyhä Henki.\"\n\n\nTammikuun 27 päivä.\n\n_Minä olen päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta\npaitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. 1 Kor. 2: 2_.\n\nRisti hallitsee Paavalin uskonnollista ajattelua ja julistusta. Hän\nei tahdo kutsumustehtävässään tietää mistään muusta kuin Jeesuksesta\nKristuksesta ja hänestäkin ristiinnaulittuna.\n\nJuuri tämä saarna rististä oli uskottomille kreikkalaisille järjen\nhullutus ja juutalaisille omantunnon loukkaus, mutta itse asiassa\nJumalan voima itsekullekin uskovaiselle pelastukseksi (1 Kor. 1: 18).\n\nSen voiman vaikutuksesta entiset juomarit, varkaat, murhaajat,\nhuorintekijät ja epäjumalanpalvelijat muuttuivat uusiksi ihmisiksi,\npäästen vapaiksi syyttävän omantunnon tuomiosta ja himojen vallasta\nelävää Jumalaa palvelemaan.\n\nNäin apostoli Paavali juuri ristiä korottamalla tekee havainnolliseksi\nja saa lähetystyössä pakanain keskuudessa vaikuttavaksi Jumalan\npelastavan rakkauden.\n\nJumalan rakkaus on itsensä antava ja itsensä uhraava rakkaus. Tämä\nnäkyy apostolin hengen silmille, ei vain siinä, että Jumala _lähetti_\nPoikansa maailmaan, vaan erikoisesti juuri ja ennen kaikkea siinä,\nettei tämä Poika väistänyt ristiä eikä vetäytynyt kärsimystä pakoon,\nvaan _uhrasi itse itsensä_ syntisten edestä.\n\n    \"Kirkasta, oi Kristus, meille\n    ristinuhri Golgatan,\n    josta meille langenneille\n    loistaa sydän Jumalan.\"\n\n                   Virsi 301: 1.\n\n\nTammikuun 28 päivä.\n\n_Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Matt. 3: 11_.\n\nSisälle siihen maailmaan, jossa Jumala todella jumalattoman\nvanhurskauttaa sulasta armostaan ilman lain tekoja, ei päästä muuten\nkuin Pyhän Hengen ihmeen kautta.\n\nYksin Pyhällä Hengellä on avain tähän jumalalliseen pyhäkköön.\n\nSillä, ei siinä ole kyllin, että järkemme jotakin tästä ymmärtää, vaan\nvaaditaan, että ennen kaikkea sydämemme pääsee siitä osalliseksi.\n\nUsko, elävä usko, on aina sydämen asia.\n\nInhimillinen viisaus antaa meille vain ohimeneviä, älyllisiä\ntodistuskappaleita, mutta Pyhä Henki luo meihin iankaikkisen\nhiljaisuuden ja levon.\n\nSiinä se on tuo \"sisällinen Kristuksen tunteminen\".\n\n\"Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on\nmeille annettu.\" Room. 5: 5.\n\n\nTammikuun 29 päivä.\n\n_Minä panen Siioniin valitun, kalliin kulmakiven, ja joka häneen uskoo,\nei ole häpeään joutuva. 1 Piet. 2: 6_.\n\nMeidän keskellämme on Hän, josta Raamattu sanoo, että Hän on elävä\nkulmakivi. Kulmakivi ei ole pyöreä ja loukkaamaton, vaan särmikäs ja\nterävä ja juuri siitä syystä sen kanssa tekemisiin joutuvaa syntistä\nihmistä haavoittava ja loukkaava.\n\nKetä elävä kulmakivi raapaisee, se alkaa valittaa oman sydämensä\nkovuutta ja suruttomuutta, eikä sille silloin enää kelpaa eikä riitä\nvaatteeksi ja verhoksi oma hurskaus, vaan se hukkuu tuomarin käsiin,\nmistä paikasta edesmenneille matkamiehille on kuin ihmeen kautta tullut\neteen armoistuin.\n\nArmoistuimen luona riisutaan syntinen sitten joka päivä alastomaksi\nomista ryysyistänsä, mutta samalla hän myös joka päivä tulee\nosalliseksi Kristuksen täydellisyydestä, niin kauan kuin hän armon\nkerjäläisenä pysyy.\n\nJeesus Kristus, ainoa, iankaikkisesti kelpaava vanhurskautemme on sama\neilen, tänään ja iankaikkisesti.\n\n\nTammikuun 30 päivä.\n\n_Antanut meille sovituksen viran. 2 Kor. 5: 18_.\n\nApostoli Paavali nimittää Korinttolaiskirjeissään virkaansa sovituksen\nviraksi. Hänen puheensa Ateenan Areiopagilla kosketti vain ohimennen\nKristusta ja esitti hänet silloinkin vain maailman tuomariksi.\nMutta Ateenassa ei tapahtunutkaan mitään herätystä. Tultuaan sieltä\nKorinttoon apostoli muutti saarnansa Kristus-keskeiseksi.\n\nHän kertoo itse, \"ettei hän heidän tykönään tuntenut ketään muuta\npaitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.\" Tällaista\nsovituksen virkaa hoitaessaan hän sai kokea, että \"Jumalalla oli paljon\nkansaa siinä kaupungissa\". Korinttoon syntyi armolahjoista ja uusista\nihmisistä rikas seurakuntaelämä.\n\nJos tätä silmällä pitäen kysymme, ketä tuosta suuren kauppakaupungin\nasujaimistosta oli seurakuntaan runsaslukuisesti liittynyt, saamme\nsiihen vastauksen apostolin omista sanoista: \"Ei monta jalosukuista, ei\nmonta inhimillisesti viisasta, eikä monta mahtavaa, jotka jotakin tässä\nmaailmassa ovat.\"\n\nJa Paavali julistaa: \"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman\nitsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi\nmeille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta siis olemme lähettiläinä,\nkun näet Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen\npuolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei\nsynnistä tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, jotta me hänessä\ntulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.\"\n\n\nTammikuun 31 päivä.\n\n_Hänet Jumala on korottanut oikealla kädellään Päämieheksi\nja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien\nanteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä\nHenki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat. Ap.t. 5:\n31-32_.\n\nÄlkäämme peljätkö joutua sisällisiin vaivoihin ja omantunnon\nahdistuksiin. Kun ne ajavat meitä katumukseen ja parannukseen, syntyy\nvarsinkin ristin juurella Jumalan sanan vaikutuksesta uusi ihminen,\nheränneen omantunnon ihminen. Tämä uusi ihminen se vasta antaa todella\nsovittaa itsensä Jumalan ja ihmisten kanssa. Se se tekee eläväksi, kun\nnäkee hinnan samalla kertaa kuin velan.\n\nÄlkäämme tänä. etsikon aikana, jolloin Herran tulemus lähestyy,\nturhentako Pyhän Hengen aikaansaamaa katumusta ja parannusta, muuten\njää tahtomme veltoksi, sielumme hengellisesti kuolleeksi ja uskoon\nkykenemättömäksi. Uskaltakaamme olla \"pienellä paikalla\", vaivaisena\nsyntisenä jatkuvasti elävän Herran, tuomarin ja armahtajan edessä, kun\nsaamme armon sinne päästä.\n\nSinne alas ja vain sinne ulottuu sovinnon salaisuuden puhdistava ja\nuudistava, Golgatan mäellä vuotanut Jumalan Pojan viaton veri.\n\n\n\n\nHELMIKUU\n\n\nHelmikuun 1 päivä.\n\n_Jeesus sanoi: \"Minun sanani ovat henkeä, ja ovat elämää.\" Joh. 6: 63_.\n\nKirkon ensimmäinen veritodistaja Stefanus mainitsee viimeisessä\npuheessaan, että Moosekselle annettiin eläviä sanoja. Mutta Herra\nKristus, joka alinomaa kuuli Isän puhetta, puhui koko sen ajan, jonka\npuhui, eläviä sanoja. Itse hän vakuutti: \"Minun sanani ovat henki ja\novat elämä.\"\n\nJuuri tässä kohden Jeesus Kristus, ihmiskunnan keskushenkilö, eroaa\nkaikista muista opettajista. Hän ei tarjoa sitä tai tätä hyvää oppia,\nniitä tai näitä uskon- tai opinkappaleita, joita kuunnellessamme voimme\nhetkellisesti joutua mielenliikutuksen valtaan tai tunnelmalliseen\nkristillisyyteen ja siten tehdä hyviä päätöksiä, joista ei monesti\nkuitenkaan yritetäkään tehdä täyttä totta käytännöllisessä elämässä.\n\nMe puhumme opista, hän antaa elämää. Meidän sanamme ovat ajatussanoja,\nuseasti tuskin sitäkään. Ne ovat tyhjiä sanoja, mutta Jeesuksen sanat\novat elämän sanoja, luovia sanoja -- sellaisia sanoja, joista syntinen\nsaa uuden elämän, ja voiman voittamaan syntinsä.\n\n    \"Siihen tyytyy sydämeni,\n    että sanaas luottaa saan,\n    siin' on lepo hengelleni.\"\n\n                     S.V. 23: 3.\n\n\nHelmikuun 2 päivä.\n\n_Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me\nvielä olimme syntisiä, kuoli edestämme. Room. 5: 8_.\n\nKristuksen kuolemaan liittyy erottamattomasti risti.\n\nKristuksen risti kohoaa ihmeellisenä voimatekijänä keskellä historiaa.\n\nKaikki, mitä ihmiskunnan vaiheissa tapahtuu, liikkuu tämän ristin\nympärillä, joko sitä kohti tai siitä poispäin.\n\nKuta pitemmälle kehitys historiassa ehtii, sitä jyrkemmiksi käyvät nämä\nvastakohdat: Kristusta kohti tai pois Kristuksesta.\n\nToisille on sielun ahtaudessa ja kuoleman hädässä ainoa tosi viisaus ja\nainoa tosi lohdutus siinä, että \"Kristus, kun me vielä olimme syntisiä,\nkuoli edestämme\".\n\nToisille taas ovat Kristuksen kuolema ja risti merkkejä, joita he\nvastustavat ja vihaavat.\n\n    \"Ainoa anteeksiantamus,\n    ainoa synnin sovitus\n    ja ainoa tie armohon\n    Jeesuksen risti yksin on.\"\n\n                Virsi 299: 5.\n\n\nHelmikuun 3 päivä.\n\n_Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä Hän sen tekee. Ps.\n37: 5_.\n\nSynnin takia kirotun maan päällä ei yksikään ihminen säästy\nkärsimyksiltä ja kovilta kohtaloilta. Jokaisen ihmisen kohdalle sattuu\naikanansa murheita, jopa suuriakin suruja.\n\nEräs laji suruja, joista kärsimme, johtuu siitä, ettei työmme ota\nmenestyäksensä, ja että hyvätkin suunnitelmamme särkyvät pirstaleiksi.\nTuntuu silloin ja näyttää siltä, ettei ihminen voikaan viedä perille,\nmitä hän on aikonut ja suunnitellut. Tämä kokemus on yleisinhimillinen.\nJokaisen tämän synnin maan yli kulkevan vaeltajan elämä osoittautuu\nhänelle itselleen aikanansa kappaletyöksi ja pettymyksistä ja\nlaiminlyömisistä rikkaaksi.\n\nMutta jumalaapelkäävä ihminen eroaa muista surevista ihmisistä siinä\nkohden, että hän on saanut vastaanottaa erään merkillisen taidon. Se\non uskon ihmevoima. Sen avulla hän ei ainoastaan tiedä, minne hänen\non kuorimansa purettava ja kenen kannettavaksi murheensa jätettävä.\nHän osaa myös totuudessa antaa ja uskoa tiensä sekä ajallisuuden että\niankaikkisuuden näkökulmilta katsottuna Herran haltuun ja hoitoon siinä\niloisessa varmuudessa, että \"Hän pitää murheen teistä\" ja että Hän vie\nvaikeatkin tehtävät päätökseen, hoitaen ne perille saakka.\n\n\nHelmikuun 4 päivä.\n\n_Jumala valitsi sen, joka ei mitään ole. 1 Kor. 1: 28_.\n\nKorinton seurakunnan kokonaisuus silmiensä edessä oli apostolin pakko\ntodeta, että \"sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi\nsaattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on\nhalpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään\nole, tehdäksensä, mitättömäksi sen, joka jotakin on.\"\n\nTällaiselta näyttivät \"sovituksen viran\" tulokset suuressa\nkulttuurikaupungissa lähes kaksituhatta vuotta sitten. Jos kysymme\nsyytä tähän sivistyneistön harvalukuisuuteen, käy sekin ilmi\napostolin kirjeestä. Syynä oli ristin pahennus. Siihen jalosukuiset,\nviisaat, väkevät ja mahtavat loukkaantuivat. Paavali saarnasi heille\nristiinnaulitun Kristuksen hullutukseksi.\n\nOn sanottu, että Suomessa on havaittavissa liikehtimistä Kristusta\nkohti sivistyneistön keskuudessa. Kun eräs pääkaupunkilainen tätä\nseikkaa silmällä pitäen sanoi: \"Kunpa he vain löytäisivät tien\",\nvastasi siihen eräs maalaiskristitty heti: \"Kristus on tie\". Ja me\nvoimme lisätä: \"Hän on ainoa tie.\"\n\n\nHelmikuun 5 päivä.\n\n_Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös\nkoko maailman syntien. 1 Joh. 2: 2_.\n\nUuden Testamentin mukaan usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanasta.\nSekä kaikki evankeliumit että apostolien kirjeet todistavat, että Herra\nKristus on saanut aikaan ristillä täyden sovituksen meidän synneistämme.\n\nSyyllisyyden tunnetta, jonka olemme herätyksessä saaneet, mutta jota\nsielunvihollinenkin sittemmin käy suurentamaan ja harhaan johtamaan,\njotta epätoivoon joutuisimme, ei todella poisteta uudesti kastamisella,\nei itsensä ripittämisellä toiselle ihmiselle, ei katumuksen\npitkäaikaisilla kyyneleilläkään, ei rupeamalla lauantaita pyhäpäivänä\npitämään eikä itseänsä tietouskolia autuaaksi uskomalla. Toisin sanoen:\nsyyllisyyttä ei heränneeltä omaltatunnolta voi poistaa mikään ihmisteko.\n\nTämä olisi mahdollista, jos syntimme olisi vain syntiä itseämme ja\ntoisia ihmisiä kohtaan. Mutta niin ei ole asian laita, vaan synti\non aina syyllisyyttä pyhän, elävän Jumalan edessä ja rikos Hänen\nMajesteettiansa vastaan.\n\n\"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän\nsyntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat\npurppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.\" Jes. 1: 18.\n\n\nHelmikuun 6 päivä.\n\n_Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. Ps. 126: 5_.\n\nJoka lihaansa kylvää, niittää siitä turmeltumista. Se sana pitää\npaikkansa siinäkin kohden, että synti ottaa harjoittajansa kiinni\nvielä hänen lapsissansakin, jopa kolmanteen ja neljänteen polveen\nasti. Jos synnin tekijä saisi himon sokaiseman arvostelukykynsä\narmon kosketuksesta uudelleen terästetyksi ja kohoutuisi katselemaan\nelämäänsä pitkältä tähtäimeltä, heräisi hän näkemään Raamatun sanan\nehdottoman totuuden, että lihaansa kylvämistä aina ja varmasti\nseuraa turmeluksen niittäminen, eikä ainoastansa ajassa, vaan myös\niankaikkisuudessa.\n\nMutta apostoli näkee tässä kylvämisen asiassa toisenkin puolen. Ja\nse taas on valoisa. \"Joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen\nelämän niittää.\" Jokainen meistä menee kuolemassa tilinteolle siitä,\nmitä ruumiissa ollessamme olemme tehneet. Joka armonajassa on antanut\n\"eläväksi tekevän Hengen\" s.o. Ihmisen Pojan kylvää henkeensä\niankaikkisen elämän sanoja ja on niiden luovasta voimasta herännyt\nsynnin unesta ja päässyt syntien anteeksisaamisen kokemuksessa\nsovintoon elävän Jumalan kanssa, on pitänyt huolta elämänsä kevätkylvön\najasta. Se on Henkeen kylvämistä, jota vastaa iankaikkisen elämän\nniittäminen.\n\n\nHelmikuun 7 päivä.\n\n_Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta. Job. 7: 1_.\n\nSen, joka Kristuksen veren turvissa pyytää elää, on oltava ainaisessa\nsodassa kiusaajaa vastaan ja voitettava himonsa.\n\nHänen ei tarvitse enää antautua kiusaajalle ja himojen palvontaan\nvasten tahtoaan, sillä hänellä on voima käytettävänä Kristuksessa.\n\nJos minä tai sinä yhtä kaikki kallistamme korvamme näille kiusauksille,\nniin että viihdymme niissä ja jätämme Kristuksen voiman käyttämättä,\nyllättää ennen pitkää, lankeemus ja meiltä menee sielun rauha.\n\nSilloin ei jää muu työksi kuin paeta _heti_, suoraan ja uskalluksella\narmoistuimelle, missä syntiä ei lueta, vaan se Kristuksen sovintoveren\ntähden anteeksi annetaan.\n\n    \"Sotinut olen kyllä,\n    kuitenkin langennut.\n    Ei kuuliaiseks sillä\n    sydämen' muuttunut.\n    Ah, kuule rukoukseni,\n    vaikk' onkin parannuksen'\n    kurjaa ja huonoa!\"\n\n                   S.V. 19: 2.\n\n\nHelmikuun 8 päivä.\n\n_Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut. 1 Moos. 12: 4_.\n\nAbramille tapahtui Jumalan ilmestys Haaranissa. Tätä ilmestystä\nAbramin oli toteltava ja lähdettävä matkalle sisällisen sanan varassa\ntuntemattomaan Kanaanin maahan.\n\nThomas Carlyle on sanonut uusimman maailmanhistorian suurimmaksi\npäiväksi sitä Wormsin päivää v. 1521, jolloin Luther totteli yksin\nJumalan valaisemaa omaatuntoansa enemmän kuin ympäristöään, paavia,\nkeisaria ja kaikkia perimätietoja.\n\nMutta suuri oli kieltämättä sekin päivä, jolloin \"uskovaisten isä\"\ntotteli Jumalaa enemmän kuin ympäristöänsä, heimonsa kulttivaatimuksia\nja isäänsä ja lähti matkalle tietämättä, minne oli saapuva (Hebr.\n11:8). Abramin uskon jännityksessä on uskon molemmat puolet: luottamus\nja ojentautuminen.\n\n\"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen\nmukaan, mikä ei näy.\" (Hebr. 11: 1).\n\n\nHelmikuun 9 päivä.\n\n_Missä on synti suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.\nRoom. 5: 20_.\n\nVanha liitto tunsi kiivaan ja kostavan Jumalan, joka rankaisi isäin\npahat teot lapsille aina kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka\nhäntä vihaavat. Mutta samalla se näki myös toisen, valoisamman puolen\ntodellisuudesta. Kiivas Jumala tekee laupeuden tuhansille, jotka häntä\nrakastavat ja pitävät hänen käskynsä.\n\nRoomalaiskirjeen viidennen luvun sanoissa on esilletuotu vielä\nvaloisampi, yli veren perintöjen kiron ja yli kohtalon kovan\narmottomuudenkin käyvä tulvaileva ja runsas armon voima, mutta vain\nyhden, Jeesuksen Kristuksen kautta. Isän oikealla puolella istuva\nKristus on ainoalaatuinen Auttaja, mutta kuitenkin varma ja ihmeitä\ntekevä, niiden ja vain niiden syntisten elämässä, jotka ovat totuudesta\neivätkä enää kerskaa ihmisavusta ja voimasta.\n\nKristus sanoi itse: \"Eivät terveet, siis väkevät ja vahvat, tarvitse\nhänen parannustansa, vaan sairaat.\" Juoppouteenkin sortunut syntinen\nvoi olla perin ylpeä ja kurjuudessaankin kerskata itsestänsä. Sellaista\nihmistä ei Kristus koskaan voi auttaa. Kristus on vain todella katuvien\nja särkyneitten syntisten kaikkivaltias armahtaja ja uudistaja, jonka\narmon voima on kaikkia lankeemuksia ja verien perintöjä väkevämpi.\n\n\nHelmikuun 10 päivä.\n\n_He sanovat, mutta eivät tee. Matt. 23: 3._\n\nJumalakuva on Herran kansalla ollut eri aikoina erilainen. Kun\nprofeettain äänet olivat vankeusajan jälkeen vaienneet Israelissa\nja syntiä tuomitseva ja katuvaa syntistä armahtava Jumala oli\nkansan elämänkäsityksessä siirtynyt muistojen joukkoon, syntyi uusi\nomavoimainen uskonnollisuus, kaikkea varsinaista yhteiskunnallista\nrakkaudenpalvelua kuolettava itsevanhurskaus eli farisealaisuus.\n\nTaivaalliseen Isään kohdistetun sisällisen sydämensuhteen tilalle\ntuli juriidillinen ja kultillinen jumalasuhde. Nykyaikaisella\nkielellä sanottuna: siirryttiin matalakirkolliselta tasolta\nkorkeakirkollisuuteen ja katolisuuteen ja herätysuskonnollisuuden\nlinjalta ulkokohtaisen kuolleen uskon kannalle.\n\nElävän Jumalan läsnäoloa ja tinkimätöntä vanhurskautta uskon\njännityksessä ja jokapäiväisessä kilvoituksessa ei enää arkielämässä\nkoettu.\n\nTässä oli myöhäisjuutalaisuuden ydinharha. Tästä harhasta Jeesus tahtoi\nnostaa juutalaiset ja totuudessa pelastaa heidät. Hän tahtoi särkeä\nsekä samalla hävittää kaikki laskelmia koskevat palkka-ajatukset, jotka\nolivat kutoutuneet tekovanhurskauden ympärille. Hän tahtoi vapauttaa\nkuulijansa maanpäällisen Jumalan valtakunnan odotuksesta. Tämä\npelastusyritys maksoi Jeesuksen hengen.\n\n\nHelmikuun 11 päivä.\n\n_Minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun\nkruunuasi. Ilm. 3: 11_.\n\nEi riitä meille luulousko eikä ulkokohtainen jumalisuus, vaan meidän\ntäytyy henkilökohtaisesti saada kuulla Vapahtajan puhuvan meille\nelävän sanansa, joka synnyttää meidät uudesti sisällisesti. Tässä\non tinkimätön _ehto_ edessämme. Se paljastui Herran sanasta Pontius\nPilatukselle, joka väsyneen, kuolemaan tuomitun roomalaisen kulttuurin\nedustajana pilkallisesti kysyi: \"Mikä on totuus?\": \"Sitä varten olen\n_minä_ tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka\non totuudesta, kuulee minun ääneni.\"\n\nOn kauhea tosiasia, että me Jerusalemin juutalaisten kanssa Raamattu\nkourassa ja Raamatun tiedot päässämme emme tunne Kristusta Kristukseksi.\n\nTämä ehto kuuluu meille kaikille; vain se, joka _tekee_ totuuden ja\nkuulee Jumalan Pojan äänen, saa lahjaksi; pelastavan uskon: \"Jolla\nJumalan poika on, hänellä on elämä.\" Se ihminen ei kysy enää: Mikä on\ntotuus? vaan _Kuka_ on totuus? Ja tähän Jeesus vastaa: _Minä_ olen\ntotuus. Kysymyksessä ei enää ole oppi, vaan elävä henkilö, jonka kanssa\nvoidaan seurustella päivästä päivään ja jonka johdatusta hakiessamme\nelämälle löytyy sisällys ja tarkoitus, eli Raamatun sanontaa käyttäen,\n\"tulevaisuus ja toivo\".\n\n\nHelmikuun 12 päivä.\n\n_Elämä on minulle Kristus. Fil. 1: 21_.\n\nPaavalilla oli kyky arvostella henkiä ja voima käydä henkien taistelua,\njolla on ollut maailmanhistoriallinen vaikutus. Suuntaa näyttävänä\ntämä taistelu viitoittaa kirkolle tilanteen henkien taistelussa\nantikristillisiä voimia vastaan vielä nytkin.\n\nNiitä voimia ei nyt enempää kuin aikaisemminkaan voita mikään maallinen\nvaltiomahti, vaan elävän Jumalan siihen tarkoitukseen perustama\nKristuksen seurakunta, jolle annetaan, kun sekin aika ennustusten\nmukaan kerran koittaa, marttyyrikirkon kirkas kruunu.\n\nNiin -- kuinka sanoikaan kirkastettu Herra Jeesus: \"Katso, minä tulen\npian.\" Ja apostoli lisää tähän: \"Tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät\nole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.\"\n\n\nHelmikuun 13 päivä.\n\n_Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa\nJumalassa. Kol. 3: 3_.\n\nEi ainoastaan Jumala itse ole kätkeytynyt meiltä salatuksi Jumalaksi,\nvaan se elämäkin, jonka hän uskovaiseen lapseensa on synnyttänyt\nkuljettaessaan hänet Kristuksen yhteyteen, on kätketty, salattu elämä.\nUlospäin se kyllä loistaa kynttilänä maailmassa, mutta sisäänpäin,\nuskovan omalle silmälle, ei sitä sanottavasti näytetä.\n\nPäinvastoin se, mitä Herran oma itsessään vielä joka päivä näkee, on\nomiansa pitämään häntä Herransa edessä siinä elävässä tunnossa, että\nhän yhä edelleen on kaukana Jumalasta. Hänelle itselleen näkyy hänen\nrukouksensa huonoksi rukoukseksi, hänen uskonsa heikoksi uskoksi,\njoka on kuin murtuva korsi vain. Hänelle itselleen näkyy hänen\nrakkautensa yhä edelleen itsekkyyden tahraamaksi ja hänen jokapäiväinen\nparannuksensa ja semminkin hänen sisällinen parannuksensa tuskin olevan\nalussakaan.\n\nMutta näissä puutteissahan juuri kilvoittelevan ihmisen elämä on\nkätketty Kristuksen yhteydessä Jumalaan. Jumala yksin on hänelle\nkallio, kilpi, valo, voima ja perustus. Pääkohtana hänen elämässään on\nnäkymättömän Armahtajan näkymätön armo, joka kilvoittelevalle uskolle\nyksin on tuttu ja läheinen.\n\n\nHelmikuun 14 päivä.\n\n_Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jaak. 3:\n18_.\n\nRauhantekijät, joitten viisaus on ylhäältä, ovat joutuneet kulkemaan\nahtaan portin läpi.\n\nSen jälkeen he edelleen ovat turhuuden kaupungista matkalle lähteneen\n\"kristityn\" lailla saaneet kohota Golgatan kummulle, missä heille\nristin katselemisesta on se suuri armo tapahtunut, että heidän\nsyntitaakkansa on vierähtänyt heidän hartioiltansa alas avattuun\nhautaan ja jäänyt sinne. Kristus on tullut heille vanhurskaudeksi.\n\nMutta Kristusta ei Jumala ole antanut meille ainoastaan\nvanhurskaudeksi, vaan myös viisaudeksi.\n\nJotka tälle kohdalle elämässä ovat päässeet, he neuvovat toisiansa\nsanomalla toinen toisellensa: \"Älä tee itsellesi tietä oman viisautesi\nmukaan. Anna Kristuksen hoitaa kaikki asiasi, sillä hän korjaa meitä\njoka päivä.\"\n\nTällaista elämää elettäessä, aletaan vähin erin kokea apostoli Paavalin\nsanan totuus Kristuksesta: \"Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon\naarteet kätkettyinä.\"\n\n\nHelmikuun 15 päivä.\n\n_Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Matt. 9: 12_.\n\nOn suuri loukkaus inhimilliselle järjelle siinä, että tämän maailman\nviisaalle ja ulkonaisesti arvovaltaiselle hyvälle ihmiselle on\nsanottava: \"Teidän on ensin tultava syntiseksi omissa silmissänne,\nennenkuin todella voitte pelastua Kristuksen sovitukseen uskomalla.\nEikä teidän tarvitse ensin mennä syntiä tekemään tullaksenne\nsyntiseksi, vaan koko teidän oma siveellisyytenne ja oman viisautenne\nmukaan järjestetty elämänne on jo sellaisenaan itsekkyyden tahraamaa ja\nPyhän Jumalan edessä 'niinkuin saastainen vaate'.\"\n\nTänne, näin alas, tänne omista luuloistaan ja hyveistään tyhjiksi,\nvianalaisiksi riisutuiksi syntisiksi taipuvat vieläkin vain harvat\nniin sanotuista hyvistä ihmisistä ja sivistyneistä. Sen takia heitä\nmeidänkin päivinämme näkee suhteellisen vähän sovituksen saarnaa\nkuulemassa ja sovituksen virkaa tositeossa rakkaudellaan kannattamassa.\n\n    \"Siis Kristukselle suuta antakaatte\n    ja hänen jalkoihinsa langetkaatte!\n    Ken kyyneleillään niitä kostuttaapi\n    sen rakkaimmakseen Herra tunnustaapi.\"\n\n                                S.V. 7:12.\n\n\nHelmikuun 16 päivä.\n\n_Niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, min Ihmisen Poika pitää\nylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen\nelämä. Joh. 3: 14_.\n\nEi vielä nykyäänkään kukaan synny uudestaan muutoin kuin ristin edessä,\nmutta ei siinäkään ilman, että Jumalan sanan tuomio on käynyt hänen\nylitsensä ja hän on nähnyt itsensä tuhlaajapojan kanssa ansiottomaksi\nja mahdottomaksi tullaksensa edes kutsutuksi Taivaallisen Isän\nlapseksi. \"En ansaitse, että minua sinun lapseksesi kutsutaan.\"\n\nKorkeallako, omavoimaisen jumalisuuden tiellä, vai alhaallako\narmonvirtojen partaalla kulkee elämäsi? Todellista riemua kokee\nvain se, jonka kohdalla elävä Jumala on saanut tehdä uuden ihmeen,\nkolkuttamalla hereille hänen omantuntonsa ja johdattamalla hänet\nkatselemaan sitä Jumalan Karitsaa, joka oli rangaistu meidän syntiemme\ntähden. Eikä tämä Jumalan Karitsan katseleminen saa milloinkaan lakata,\nsillä, uuden syntymisen salaisuus on _jatkuvaa_ Jeesuksen tykö käymistä.\n\nMoni tälläkin hetkellä itkee särjetyn sydämen terveellisiä kyyneleitä\nHerran ja Karitsan edessä. Elämmehän jo monista merkeistä päättäen\nkeskellä alkavaa hengellistä herätystä ja kerran mekin saamme täällä\nSuomessa havaita, että Jumalan virta on todella vettä täynnä.\n\n\nHelmikuun 17 päivä.\n\n_Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen,\nelämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room. 6: 23_.\n\nEvankeliumin hyvällä sanomalla Jeesuksen opetuslapset muuttivat\nparituhatta vuotta sitten silloisen pakanakunnan väärät ja toivottomat\nuskomukset.\n\nHeille niinkuin meillekin on Kristus kuoleman voittanut ja\nylösnousemuksensa kautta valtaistuimelle noussut Herra.\n\nNyt hän \"elää ja hallitsee\" ja toimii samalla lailla ja samojen\nperiaatteiden mukaan kuin kaksituhatta vuotta sitten Palestiinassa\nsyntisten, publikaanien ja langenneitten keskuudessa, uudistaen heidät\nuusiksi ihmisiksi, kovasta kohtalosta ja verien perinnöstä huolimatta.\nSilloin _hän_ oli aikaan ja paikkaan sidottu Nyt hän on taivaaseen\nastumisen kautta asettunut samalle etäisyydelle meistä kaikista.\n\n    \"Jospa me täällä sen tietäisimme,\n    mik' ilo ja autuus on taivaassa,\n    totta halulla sinne rientäisimme\n    katuen tomuss' ja tuhassa!\n    Kilvoitus tarpeen on autuuden tiellä\n    ja nöyrä ja ahkera rukous.\"\n\n                            S.V. 158 a: 1.\n\n\nHelmikuun 18 päivä.\n\n_Antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle. Room. 6: 13_.\n\nKilvoittelevaa kristittyä ei maailma ymmärrä enempää kuin hänen\nuskoansakaan eli hänen kätkettyä, elämäänsä Jumalassa.\n\nPaavali sanoi Kolossan seurakuntalaisille: \"Te olette kuolleet\".\nMaailma piti heitä kuin itsellensä, nautinnoillensa ja ilonpidollensa\nkuolleina.\n\nSama on asianlaita kaikkina aikoina. Sama tänäkin aikana.\n\nJokainen, joka Kristuksen yhteyteen saatettuna elää kätkettyä elämää\nJumalassa, on tälle maailmalle kuollut.\n\nJa tulee jatkuvasti yhä enemmän kuolleeksi, niin että hänestä lopuksi\nvoidaan sanoa niinkuin alkuaikojen kristityistä, että \"heille maailma\noli mahdoton\" tai että, \"heitä pitämään tämä maailma ei ollut\narvollinen.\"\n\n    \"Kristuksen tähden menköön vain\n    maailma tykkänään.\n    Kaunihimpana aarteenain\n    mä pidän ristiään.\"\n\n                     Virsi 326: 1.\n\n\nHelmikuun 19 päivä.\n\n_Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Kol.\n2: 3_.\n\nKun kuningas Salomo oli astumassa korkeaan virkaansa Jumalan kansan\nhallitsijana, ilmestyi Herra hänelle sanoen: \"Ano, mitä, minä sinulle\nantaisin.\" Silloin Salomo anoi kuuliaista sydäntä voidaksensa erottaa\nhyvän pahasta.\n\nApostoli Jaakob puhuu kirjeessään kahdenlaisesta viisaudesta. Hän\nsanoo, että \"se viisaus, joka ylhäältä tulee, on ensiksikin puhdas,\nsitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,\nei epäile eikä teeskentele\". Senpä, takia hän kehoittaa: \"Joka on\nviisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne, hän tuokoon näkyviin\ntekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.\"\n\nTämän ylhäältä tulevan viisauden vastakohdaksi apostoli esittää\nmaallisen, sielullisen, riivaajien viisauden. Siitä hän sanoo, että \"se\nilmestyy kristittyjenkin kesken siellä, missä on katkeraa kiivautta ja\nriitaisuutta sydämessä. Sellaiset ihmiset kerskaavat ja valehtelevat\ntotuutta vastaan.\"\n\nTämä viimeksimainittu sielullinen viisaus ei auta, kun elämässä tie\nnousee pystyyn. Samalla näet katoaa elämän päämäärä näköpiiristämme.\n\nVain Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.\n\n\nHelmikuun 20 päivä.\n\n_Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan\nkanssa. 2 Kor. 5: 20_.\n\nYleisesti on myönnetty, että apostoli Paavali on saanut armon lausua\nsovinnon suuren salaisuuden kirkkaimmin ilmi näillä sanoilla: \"Jumala\noli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.\"\n\nRaja-aita pyhän Jumalan ja syntisen ihmissuvun väliltä on ainiaaksi\nrevitty rikki. Maailman sovinto on valmis. Vanhurskauttamisemme\nperustus ei horju.\n\nKaikki riippuu nyt sinusta ja minusta -- riippuu siitä, annammeko\nsovittaa itsemme Jumalan kanssa. Nyt kuuluu meille Jumalan kutsu:\n\"Kaikki on valmistettu -- tulkaa.\" Mutta peloittavana liittyy tähän\nJeesuksen valitus sovintoon taipumattomista: \"Mutta te ette tahtoneet.\"\n\nAinoa pelastumisemme este on enää kivikova sydämemme. Ja sitä emme itse\nsaa säretyksi. Sen saa aikaan yksin Pyhän Hengen voima. Emme me saa\nkatumuksen halua itseemme, ellei sitä meille anneta ylhäältä.\n\n    \"Luo minuhun, rakas Jeesus,\n    uusi sydän ja mieli uus'\n    ja opeta ristin tiellä\n    mulle uusi kuuliaisuus,\n    ota pois oma voima ja kunto,\n    anna elävä itseni tunto,\n    että voisin valvoa!\"\n\n                    S.V. 49 a: 1.\n\n\nHelmikuun 21 päivä.\n\n_Älä pelkää, usko ainoastaan! Mark. 5: 36_.\n\nJeesus lohdutti epätoivoon painunutta synagoogan esimiestä, jolle\ntuotiin sana: \"Älä turhaan enää mestaria vaivaa, tyttäresi on kuollut\"\n-- kaikki toivo on siis mennyt, mitään apua ei enää ole. Tällaisenkin\nmahdottomuuden edessä Herra sanoi heti jo matkan varrella murtuneelle\nisälle: \"Älä pelkää, usko ainoastaan, tyttäresi kyllä paranee.\" Ja\nmainitun miehen kotiin ehdittyänsä hän sanoi kuolleeksi jo luullulle\ntyttärelle elävän sanansa: \"Tyttäreni, nouse!\" Ja kuollut nousi\nistumaan.\n\nNäitä eläviä sanoja on kirkkauteen astunut Herra puhunut ei ainoastaan\nomillensa, vaan myös vihamiehillensä.\n\nElävä sana on hänen meitä kaikkia kastetuita koskeva julistuksensa:\n\"Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.\"\n\nKuullessamme ja saadessamme vastaan ottaa tällaisia sanoja, joissa on\nhenkeä ja elämää, koemme kukin kohdallamme Hyvän Paimenen todistuksen\nitsestänsä ja tulonsa tarkoituksesta maailmaan: \"Minä olen tullut, että\nheillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.\"\n\n\nHelmikuun 22 päivä.\n\n_Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän\non Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema,\nnykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen,\nja Kristus on Jumalan. 1 Kor. 3: 21-23_.\n\nEräs onnellinen nuori ylioppilas todisti ihastuksissansa, että Herra\noli väkevästi tarttunut häneen ja lopulta saanut osake-enemmistön hänen\nelämänsä osakeyhtiössä.\n\nOn todella ilahduttava asia, että samalla kertaa kun monet nuoret\nvielä, pitävät elämänsä kaikki osakkeet hallussansa ja käyvät niin\nollen kohti sisällistä tyhjyyttä ja toivottomuutta, on olemassa\ntoisia, jotka jo ovat päässeet niin pitkälle, että ovat luovuttaneet\nosake-enemmistön elävälle Jumalalle.\n\nKerran tulee sitten se aika, että _kaikki_ osakkeet luovutetaan -- koko\nosakekanta.\n\nSilloin eletään yksin armosta.\n\n\nHelmikuun 23 päivä.\n\n_Armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta -- se\non Jumalan lahja -- ette tekojen kautta, jottei kukaan kerskaisi. Ef.\n2: 8-9_.\n\nJoka jumalisuuden salaisuuteen loukkaantuu ja pitää Golgatan\nristiä ja sillä aikaan saatua kertakaikkista täydellistä sovintoa\nyksinkertaisena, ihmisneuvoin ja voimin omistettavana tosiasiana,\nkulkee rosvojen teillä ja joutuu sen takia armon varkaaksi ja\nsellaisena Kristuksen pilkkaajaksi.\n\nTässä on vaara, josta herätysliikkeissämme melko yleisesti, mutta\nvarsinkin herännäisyyden piirissä erikoisesti on päästy selville.\n\nSitä paetaan niinkuin ainakin sitä uhkaa, joka voi tuottaa sielulle\niankaikkisen ja korvaamattoman vahingon.\n\n    \"Herra Jeesus, eteen kasvojes\n    käyn tässä toivossa,\n    kyynelin mä käännyn puolehes\n    ja pyydän armoa.\n    En mene pois ennenkuin saan\n    haavoissas kalliissa\n    levon ja ilon autuaan.\n    Niin, amen uskossa.\"\n\n                  Virsi 380: 5.\n\n\nHelmikuun 24 päivä.\n\n_Emme ole vaeltaneet lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. 2\nKor. 1: 12_.\n\nJos joku on kokenut oman viisautensa pettäväisyyden ja nähnyt sen\nmaalliseksi ja sielulliseksi, jopa riivaajien viisaudeksi, hän on\nvarmaan alkanut ikävöidä ja kaivata sitä viisautta, jota apostoli\nnimittää \"ylhäältä tulevaksi\", joka juuri on Kristus.\n\nTällaista alatielle sortunutta kilvoittelijaa lohduttaen kirjoitti\nJaakob: \"Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta,\njoka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.\"\n\nJa hän lisää: \"Mutta anokoon uskossa ollenkaan epäilemättä; sillä joka\nepäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.\nÄlköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, tuommoinen\nkaksimielinen ja epävakainen kaikilla teillään.\"\n\nEipä suotta Lutherkaan sano, tosin toisessa yhteydessä, Kristuksesta:\n\"Nämä sanat _'teidän edestänne'_ vaativat erittäin uskovaista sydäntä.\"\n\n    \"O armon lähde ainoa,\n    sun sanas minuun paina,\n    niin että voisin uskoa\n    ja olla omas aina\n    ja mielelläni kärsiä,\n    sun kanssas pilkkaa, ristiä\n    ja vihdoin kirkastua!\"\n\n                         S.V. 45: 6.\n\n\nHelmikuun 25 päivä.\n\n_Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.\nJoh. 6: 68_.\n\nJeesuksen sanat ovat elämän sanoja, joista hädässään oleva,\nomassatunnossaan tuomittu ihminen saa voiman uskomaan hyvää Jumalasta\nsilloinkin, kun oma kokemus sanoo, että Jumala on ankara ja vihainen,\nsilloinkin kun näyttää siltä, ettei Jumala kuule rukouksia eikä anna\napuaan, vaikka kuinka hartaasti pyydämme.\n\nNäitä eläviä sanoja on jokainen Jeesuksen oma saanut elämänsä\nratkaisuhetkenä kuulla. Niistä hän on sitten edelleen ammentanut voimaa\nja rohkeutta myötä- ja vastoinkäymisiinsä.\n\nSellaisia eläviä sanoja olivat Jeesuksen sanat kalastaja Pietarille:\n\"Sinä olet Keefas, kallio. Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani,\neivätkä tuonelan portit sitä voita.\" Sellainen oli hänen sanansa\nsyntiselle naiselle, jonka syyttäjät olivat häpeissään paenneet\ntiehensä: \"En minä sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä\ntee!\"\n\n    \"Jeesus, sana elämän,\n    tule meidän keskellemme!\"\n\n\nHelmikuun 26 päivä.\n\n_Minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en\nlöytänyt. Ps. 69: 21_.\n\nPaaston aikana ja muulloinkin tulee Jumalan Poika tiellemme ja\nkatseltavaksemme kärsimystensä valaistuksessa. Hänen kärsimystiensä\nsyvin kohta on siinä, että hänen ja hänen taivaallisen Isänsä välillä\naukenee niin kammottava etäisyys, että hänen täytyy ristillä huutaa:\n\"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?\"\n\nMeidän, kiusauksissa langenneitten syntisten on myös koettava sielumme\nsisimmässä Jumalan peloittavaa etäisyyttä. Me etsimme apua, mutta apua\nei tule mistään. Korvissamme soi ääni: \"Jumala ei kuule syntisiä.\" Hän\nei voi vastata tällaiselle kuin minä olen.\n\nNäissä syvyyksissä, joissa ei tunnu mitään pohjaa olevan, on hyvä\najatella ja viipyä lähemmin uskossa katselemassa Herraa Kristusta hänen\nkärsimystensä tiellä. Hänen sekä Vanhassa Testamentissa ennustettua\nettä evankeliumeissa todettua Jumalan etäisyyttä tutkiessamme\nhuomaammekin ihmeeksemme, kun Jumalan hylkäystuomio meitä painaa, että\nvaellammekin _vielä_ Jeesuksen askeleissa.\n\nTämä tällainen katseleminen vie meidät salatun Jumalan eteen siitä\nhuolimatta, että Hän tuntuu kääntäneen kasvonsa kokonaan meistä pois.\n\n\nHelmikuun 27 päivä.\n\n_Yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä... yksi on\nteidän mestarinne, Kristus. Matt. 23: 8, 10_.\n\nOn taitamatonta kehoittaa sydämeltään muuttumattomia ja parannuksen\nvoimaa vailla olevia, heräämättömiä ihmisiä sanomalla heille: \"Antakaa\nnyt itsenne Jumalalle; tulkaa nyt Kristuksen luo; uskokaa nyt, että\nolette autuaita.\"\n\nSilloin voi kuulijoiden joukossa aina olla joku, joka todella on\nsisällisesti hätääntynyt ja vaivattu ja kaikesta sydämestänsä\nrehellisesti etsii Jumalaansa, joku, joka sellaista puhetta\nkuunnellessansa ajattelee: voi, kuinka mielelläni minäkin uskoisin, jos\nosaisin, voi kuinka mielelläni minäkin kuormineni menisin Kristuksen\ntykö, jos tien hänen tykönsä todella löytäisin.\n\nNäin on moni voimattomana oman itsensä varassa ajatellut kuunnellessaan\nulkokohtaisia kehoitussanoja sisällisesti järkkymättömän puhujan\nsuusta. Tällöin on puhuja sitonut kuormia kuulijan kannettavaksi ja\nvaatinut heiltä, sellaista, mitä ei itsekään ole osannut eikä jaksanut\nomin voimin toteuttaa. Sillä totena pysyy, ettei syntinen ihminen osaa\nomin neuvoin eikä voimin eikä oman järkensä varassa Jumalan Kristuksen\ntykö tulla.\n\nTotena pysyy, ettei lammas hae paimenta, vaan paimen hakee talteen\neksyneen lampaan.\n\n\nHelmikuun 28 päivä.\n\n_Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta\nsynnistä. 1 Joh. 1: 7_.\n\nJumalan pyhien silmien edessä ei syntiä voi pyyhkiä pois eikä siis\nsyyttävää, herännyttä omaatuntoa mikään muu rauhoittaa kuin ainoastaan\nhänen oman, ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, viaton\nsovintoveri.\n\nPitkänäperjantaina Jeesuksen veri vuoti haavoista tämän synnin takia\nkirotun maan päälle ja riittää kaikkiin synteihin.\n\nSyyllisyyskysymystä ei siis voi kukaan muu hoitaa kuin Herra\nKristus yksin. Ja hän on sen jo elämällään ja kuolemallaan sekä\nylösnousemisellaan täydellisesti hoitanut.\n\nSyyttäjällä ei ole enää, _oikeutta_ syyttää meitä Jumalan edessä\ntaivaassa. Hän kyllä peloittelee meitä esimerkiksi ajatuksella:\n\"Saatana sun synneistäsi tekee kanteen taivaassa.\"\n\nMutta tämä ei ole totta. Tähän Jeesus päin vastoin itse sanoo, että\n\"tämän maailman päämies on tuomittu\". Ja Raamattu lisää, että syyttäjä\non heitetty ulos taivaasta meitä syyttämästä.\n\nTähän pelastustekoon elävä usko tarttuu ja tähän se turvaa ja saa\nturvata.\n\n\nHelmikuun 29 päivä.\n\n_Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa\nJeesuksessa ovat. Room. 8: 1_.\n\nApostoli Paavali toteaa, että armon vaikutus on väkevämpi kuin\nlankeemukset ja verien perintö.\n\nHän jatkaa: \"Joskin tuon yhden ihmisen lankeemuksen, siis\nalkulankeemuksen kautta kuolema on tullut kaikkien osaksi, niin paljoa\nenemmän Jumalan armo ja lahja tuon yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen,\narmon kautta on tulvaillut noiden kovaosaisten osaksi. Sillä ei lahjan\nlaita ole niinkuin kadotustuomion laita.\"\n\nJa vielä. \"Jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut\ntuon yhden kautta, niin paljon enemmän ne, jotka saavat armon ja\nvanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden,\nJeesuksen Kristuksen, kautta.\"\n\n    \"Armon lapset veisatkaa,\n    Hengen haluss' soittakaa!\n    Käykää kiitos tuomahan\n    Kuninkaalle kunnian!\"\n\n                     S.V. 93: 1.\n\n\n\n\nMAALISKUU\n\n\nMaaliskuun 1 päivä.\n\n_Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, jotta aina enenevä armo\nyhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan\nkunniaksi. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme\nmenehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. 2 Kor.\n4: 15-16_.\n\nMe voimme Golgatan tapahtuman tosin ottaa vastaan ja omistaa\njärjellämme.\n\nMutta tietousko ei ketään pelasta. Se jättää sydämen kylmäksi ja\nkuolleeksi.\n\nTietopuolinen kääntyminen Jumalan puoleen ei vielä sellaisenaan ole\nkoko sydämen, tunteen ja tahdonkin, kääntymistä Jumalan puoleen\nomantunnon herätyksessä.\n\nVasta omantunnon herätyksessä syntyy Uudessa Testamentissa mainittu\n\"sydämen sisällinen ihminen\".\n\nTämä sydämen ihminen on samalla aina omantunnon ihminen.\n\nJa hyvä omatunto saadaan vain ristillä täytetyn lunastustyön\nperustuksella.\n\n\nMaaliskuun 2 päivä.\n\n_Tänään minun pitää oleman huoneessasi. Luuk. 19: 5_.\n\nSakkeus oli Jeesuksen tullessa Jerikoon herännyt mies. Hän näet koetti\nkaikin tavoin saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli. Sellaista näkemistä\nei siihen aikaan halunnut kukaan heräämätön enempää kuin nytkään\nSakkeus oli siis ottanut vastaan salatun Jumalan kutsun. Mutta nyt\nsanoo Raamattu Jumalasta: \"Ne, jotka hän on kutsunut, ne hän on myös\nvanhurskauttanut.\" Kutsumista seuraa vanhurskauttaminen Jumalan tekona.\n\nKun olet ottanut vastaan taivaallisen kutsun Jumalalta ja totuudessa\nalkanut etsiä nähdäksesi, kuka Jeesus on, ei sellaisena, millaiseksi\nihmiset ovat hänet kuvanneet, vaan sellaisena kuin hän todellisuudessa\non syntisten ja särkyneitten Vapahtajana silloin täytyy koittaa\nsen päivän, täytyy tulla tilaisuuden jolloin sinä, joka herätyksen\ntuskissa olit vähällä menettää kaiken toivosi pelastuksestasi --\ntäytyy tulla päivän ja hetken, jolloin saat masentuneen toivosi\nuudistetuksi, syyttävän omantuntosi puhdistetuksi ja uuden rohkean ja\nvaloisan näkemyksen ei vain tulevaisuuteen ajassa, vaan aina sisälle\niankaikkisuuteen asti.\n\nJa kaikki tämä toteutuu sen takia, että sinulle tapahtuu laupeus, sen\ntakia, että sinä saat varmuuden omien syntiesi anteeksisaamisesta\nsuoraan elävältä, läsnäolevalta Jeesukselta.\n\n\nMaaliskuun 3 päivä.\n\n_Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Joh. 15: 4_.\n\nKristus on viinipuu, uskova ihminen on oksa hänessä. Kristus on hyvä\npaimen, uskova on hänen laumansa lammas. Kristus on ylkä, uskova on\nmorsian.\n\nSellaisena hän on lakannut murehtimasta tulevaisuudestansa. Toinen\nhoitaa nyt hänen asiansa, jopa hänen parannuksentekonsakin. Hänen\nelämänsä on nyt kokonaan Herran käsissä. Hän uskoo, että Kristus vastaa\nhänestä ja hänen perille tulemisestaan.\n\nTässä Kristuksen yhteydessä on vanhurskautettu syntinen osallinen\nsiihen Jumalan olotilaan ja valtakuntaan, joka ei ole kotoisin tästä\nmaailmasta ja jossa mahdotonkin käy mahdolliseksi.\n\nToisin sanoen: tämä kaikki merkitsee sitä, että kun ihminen todella\nalistuu syntien anteeksisaamisen kautta, luopuen kaikista, sovintoon\nKristuksessa jo sovitetun Jumalan kanssa, häviää kuilu hänen ja\nlähimmäisten väliltä. Kuin ihmeekseen hän pääsee sovintoon heidänkin\nkanssansa.\n\n\nMaaliskuun 4 päivä.\n\n_Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Hebr. 4: 9_.\n\nKysymys: \"Mitä arvelette Kristuksesta, kenen poika hän on?\" on\nkristinuskon ydinkysymys.\n\nSe kysymys askarruttaa parhaillaan ei ainoastaan jumalaapelkääviä, vaan\njumalankieltäjiä kaikkialla maailmassa.\n\nKristus on ihmiskunnan keskushenkilö, josta ei kukaan koskaan pääse\nirti. Niin, vielä enemmänkin.\n\nHän on koko ihmiskunnan lunastaja ja kaiken uudistaja.\n\nHäneen nähden on jokaisen aikanansa määrättävä kantansa ja hänen\nedessänsä tehtävä elämänsä ratkaisevin valinta. Joka hänet hylkää,\nhylkää elämän.\n\nJoka hänen seuraansa taipuu, joutuu yhteyteen elävän Jumalan kanssa,\n-- yhteyteen, jota pakanat kaipaavat, jota profeetat lupasivat ja jota\nvanhan liiton hurskaat odottivat.\n\n    \"Mua, Herra, täällä auta\n    ja luokses armos kautta\n    vie jälkeen vaivan tään.\"\n\n                  Virsi 432: 8.\n\n\nMaaliskuun 5 päivä.\n\n_Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,, sillä hän on katsonut\nkansansa puoleen, ja valmistanut sille lunastuksen. Luuk. 1: 68_.\n\nKiitosvirsi kumpusi esiin pappi Sakariaan sydämestä, kun hän\nparannuttuansa mykkyydestänsä oli tullut täyteen Pyhää Henkeä.\nHengessään hän näkee Jumalan lunastuksen jo valmiina. Ja tämä näky\nvirittää hänen sydämensä kiitokseen ja ylistykseen.\n\nOn useita meidänkin kansamme keskuudessa, joiden sielut ovat pimeässä\neivätkä jaksa kiittää ja ylistää Jumalaa hänen sanomattomasta\nlahjastansa. Tällaisten on tarpeellista muistaa, että he juuri Jumalan\njohdatuksesta ovat pappi Sakariaan kanssa ensin joutuneet käymään\nsuruhuoneessa ja vaeltamaan sielunsa ahtaissa.\n\nTällaisiin matkamiehiin soveltuu myös erinomaisesti viisas\nvanhatestamentillinen sana: \"On parempi mennä suruhuoneeseen kuin\nilohuoneeseen, sillä murheitten alla sydän paranee.\"\n\n\nMaaliskuun 6 päivä.\n\n_Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen. Kol. 1: 14_.\n\nOn elämän lujin perustus se Jumalan teko, johon Jeesus viittasi\nkuollessaan ristillä ja huudahtaessaan: \"Se on täytetty!\"\n\nNäissä menneeseen aikaan viittaavissa sanoissa on sanottu meille kerta\nkaikkiaan, ettei Kristusta tarvitse taivaasta enää koskaan kenenkään\ntuoda tänne alas ristille kärsimään. _Yhdellä ainoalla_ uhrilla hän on\nkertakaikkiaan tehnyt täydelliseksi kaikki ne, jotka pyhitetään. Uutta\nuhria ei enää tarvita. Syntivelka on tässä maksettu. \"Kristuksessa\nmeillä on nyt lunastus, s.o. rikkomusten anteeksisaaminen hänen armonsa\nrikkauden mukaan.\"\n\nJuuri tämä elävä kokemus syntiemme anteeksisaamisesta ja siihen\nperustuva varmuus, ettemme enää ole omiamme, vaan Kristuksen omia,\nantaa meille voimaa uuteen elämään ja kannustaa meitä palvelustyöhön\nKristuksen seurakunnassa niin, ettemme pyri enää elämään itsellemme,\nvaan hänelle, joka on meitä rakastanut ja antanut itsensä alttiiksi\nkaikkien meidän edestämme.\n\n\nMaaliskuun 7 päivä.\n\n_Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten\nsyvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. Ps. 69: 3_.\n\nPuheet Jumalan kaitselmuksesta, Kristuksen sovintokuolemasta ja\nlopullisesta pelastuksesta voivat kääntyä pelkiksi opinkappaleiksi ja\ntavanmukaisiksi iskulauseiksi, jotka eivät sisällisesti uudista enemmän\npuhujaa kuin kuulijaakaan.\n\nVelttoihin tahtoihin ei synny pontta siveelliseen kilvoitukseen, eikä\nuskon kuuliaisuuteen. Kaikki on vain kaunista sanahelinää ja hetken\ntunnehymistystä.\n\nVasta sellaisen ihmisen sanasta, joka voi jotakin henkilökohtaisesti\ntodistaa Jumalan rakkaudesta ja kaitselmuksesta omassa elämässään\nja Kristuksen sovintokuoleman merkityksestä omien syntiensä\npoispyyhkimiseksi, -- vasta sellaisen todistajan sanasta kirpoaa\nelävä, uskoa sytyttävä kipinä toisten syntisten sydämeen taikka herää\nsellaisesta todistuksesta pilkka ja viha toisten kuulijain ja lukijain\nmielissä.\n\nJoko -- tai. Muuten ei voi käydä. Elävä todistus tuo mukanansa aina\njommankumman.\n\n\nMaaliskuun 8 päivä.\n\n_Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio. Joh. 7: 24_.\n\nVieläkin on Kristuksen sanalla persoonallinen sävy. Se koskettaa aina\nsielumme pelastustarvetta ja Jumala-suhteemme aitoutta. Se tunkee\nomaantuntoon asti.\n\nKristus ei tingi totuudesta niinkuin me teemme. Senpä vuoksi juuri\nhänellä lunastajanamme on täysi valtuus vieläkin nuhdella eri\npuolueisiin ja ajatusryhmiin lukeutuvia ja keskenään riiteleviä ja\ntoisiaan syytteleviä kansalaisia meidänkin maassamme: \"Teistä _ei\nkukaan_ itse lakia täytä.\"\n\nOn kuin hän kysyisi: minkä takia siis asetutte umpimähkään toistenne\ntuomariksi? Tuomionne ei ole oikea, vaan näön mukaan tuomittu. Sitä\nei ole sanellut rakkaus kärsiviin lähimmäisiin, vaan oma ahdas\nkäsityksenne kirjoitetun lain pykälästä: elätte kaksoiselämää,\nolette epäjohdonmukaisia, olette farisealaisia menettelyssänne ja\ntoiminnassanne keskellä ajan kirjavaa ihmisvilinää.\n\n\"Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan\nsitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.\" Joh. 3: 17.\n\n\nMaaliskuun 9 päivä.\n\n_Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua\nvalaisee. Ef. 5: 14._\n\nSielunvihollinen on alituisesti työssä Jumalan johdatusta turhentamassa\nja Pyhän Hengen tulta sammuttamassa.\n\nPian saatat nukkua takaisin kuoleman uneen, ellei sinua koetellulla\nkeinoilla ja päämäärästä tietoisella sielunhoidolla pidetä edelleen\nvalveilla ja syvennetä armossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.\n\nToiselta puolen sinä olet itsekin vielä niin heikko lihassasi asuvan\nturmeluksen takia, että välttämättä tarvitset ystävien hellää ja\nymmärtäväistä hoitoa.\n\nMiten sinua voidaan hoitaa, syventää ja kasvattaa? Siinä eivät auta\nmitkään oppikirjat eivätkä ennakolta valmistetut ohjeet.\n\nElävän elämän on itse annettava lopullisesti muodostaa työtavat\nsyventämistäsi varten Kristuksen tuntemisessa.\n\n\nMaaliskuun 10 päivä.\n\n_Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään\nkaksiteräinen miekka. Hebr. 4: 12_.\n\nYksiteräinen miekka on lyömämiekka. Sillä lyödään kappaleiksi niin,\nettei enää voi elää eikä parantua.\n\nKaksiteräinen miekka tunkee läpi ja erottaa nivelet sekä ytimet, mutta\nsiitä vielä kuitenkin voi parantua.\n\nJumalan sana on tällainen. Siinä on kaksi terää. Onhan, lukijat,\nRaamattu kulunut teidän jokaisen kädessänne? Kai teillä nuoretkin on\noma Raamattunne? Eikö totta?\n\nKun luemme Raamattua, tulee sieltä vastaan tällainen sana: \"Jumala on\nrakkaus ja rakkauden Jumalana hän tahtoo kaikkia autuaiksi\". Luette\nsieltä tämänkin sanan: \"Jumalan armo on ilmestynyt kaikille ihmisille\npelastukseksi.\" Ja vielä. Tämä on Johanneksen todistus Jeesuksesta:\n\"Hän on sovinto meidän synneistämme, eikä ainoastaan meidän, vaan koko\nmaailman syntien edestä.\" Jeesus on sovittanut koko maailman synnit.\nJumalan pelastus kuuluu kaikille ilman erotusta.\n\n\nMaaliskuun 11 päivä.\n\n_Minun rauhani minä annan teille. Joh. 14: 27_.\n\nJeesuksen testamenttipuhe opetuslapsille sisälsi ainoastaan lupauksen\nrauhasta: \"Minun rauhani minä annan teille.\"\n\nTiedämme, kuinka heidän vielä samana yönä kävi. Heidän joukkonsa\nhajoitettiin. He jäivät maailmaan ikäänkuin lampaat ilman paimenta,\nikäänkuin rykmentti ilman päällikköä.\n\nMissä oli silloin heidän rauhansa? Heiltä se puuttui vielä silloin\nkokonaan heidän arkaillessaan sisällisesti ja pakoillessaan\nulkonaisesti.\n\nMutta sitten tuli pääsiäisaamu. Kuolleista nousseena ilmestyy Jeesus\nopetuslapsillensa, täyttäen lupauksensa: \"Vähän aikaa, ja te ette näe\nminua, ja taas vähän aikaa, ja te näette minut.\"\n\nKuoleman voittaneena Vapahtajana Jeesus pystyy vakuuttamaan meille\nkaikille: \"Minä menen nyt _minun_ Jumalani tykö ja _teidän_ Jumalanne\ntykö, _minun_ Isäni tykö ja _teidän_ Isänne tykö.\"\n\n\nMaaliskuun 12 päivä.\n\n_Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut.\nJoh. 20: 23_.\n\nEi kaikilla ole valtaa sitoa ja päästää hätääntynyttä syntistä ihmistä.\n\nKuolleista nousseena Vapahtajana Jeesus sanoi niille opetuslapsille,\njotka silloin vielä olivat jälellä ja heräsivät häntä Jumalana\nkumartamaan: \"Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte,\nniille ne ovat anteeksi annetut, joiden synnit te pidätätte, niille ne\novat pidätetyt.\"\n\nAinoastaan vanhurskautetulla, s.o. syntinsä anteeksi saaneella ja Pyhän\nHengen omistajaksi uudestisyntyneellä ihmisellä, on valta, on voima,\non taito toista syntistä sillä tavalla lohduttaa ja uskossa rakentaa,\nettä hän todella pääsee kuormastansa ja joutuu Jumalan herruusvallan\nalaiseksi käytännöllisessä elämässä.\n\nTämä Pyhän Hengen valtuutus ja siihen perustuva rippi, s.o.\nsynnin tunnustaminen ja synninpäästö, ovat kaikkein tärkeimmät ja\nperustavimmat välineet ja keinot yksilöiden ja samalla myös kotien\nsekä, yhteiskunnan uudistamiseksi.\n\n\nMaaliskuun 13 päivä.\n\n_Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen\nheidän keskellänsä. Matt. 18: 20_.\n\nMuodostakaa yhdessä pieni ystäväpiiri. Silloin saat sinä itse hoitoa\nja siunausta, ja Jumalan rakkaus ja hallitus tässä pienessä piirissä\non johtava vapaan kristillisen toiminnan kautta, rinnan lakimääräisen\nkirkollisen työn kanssa, Jumalan valtakuntaa yhä laajemmalle alalle.\n\nTätä tietä saadaan se Jumalan hallitus ja rakkauselämä, mikä siellä ja\ntäällä Suomen herännäisyyden mailla on siunaukseksi koko pitäjälle,\nhedelmöittämään kerran koko Suomen kansaa.\n\nNäin sinäkin saat sitä hoitoa, jota kipeästi tarvitset ottaessasi\nensimmäisiä askeleita Herran tiellä.\n\nJa näin Jumalan valtakunta leviää sinunkin kauttasi yhdessä muitten\nkanssa yhä laajemmalle rakkaan kansamme keskuuteen.\n\n    \"Suo, Herra, valtakuntas\n    jo tulla ääriin maan,\n    sun liekkis kaikkialla\n    sytytä palamaan.\"\n\n                 Virsi 188: 1.\n\n\nMaaliskuun 14 päivä.\n\n_Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö. Matt. 18:\n20_.\n\nJumalan silmien edessä ei ole ihmislasten joukossa yhtään vanhurskasta,\nei yhtään, jonka asiat olisivat kunnossa ja järjestyksessä ja hyvällä\nkohdalla.\n\nJumalan silmien edessä ovat kaikki pois poikenneet, kaikki vianalaisia,\nkaikki ovat väärässä.\n\nMutta vaikka näin on Jumalan silmien edessä ja näin on sanan mukaan,\nniin ei ole sanottu, että näin on aina kaikkien kuulijoitten\nomassatunnossa, ei ole sanottu, että Jumalan sana on vielä päässyt\nsiirtämään tämän totuuden oikein elävästi omaantuntoon.\n\nNiinkuin Jumalan valtakunta on salattu tässä maailmassa, niin on myös\nse lohdutus, minkä Jeesus antaa omillensa, monta kertaa hyvin salattu.\nMe tunnemme vain, että me olemme vaivattuja, että elämä on monta kertaa\nniin kovin vastahakoista, on niinkuin olisi purjehdittava vastatuuleen.\n\nSilloin kun usko on heikkoa, täytyy huutaa: \"Herra, auta meitä, me\nhukumme!\"\n\nSilloin tulee Herra ja sanoo arkamielisille: \"Te heikkouskoiset, minkä\ntähden olette pelkureita? Missä on teidän uskonne? Olenhan minä mukana,\nvaikka minä nukun, vaikka minä olen salattu Herra, olenhan minä täällä\nteitä auttamassa. Turha on teidän pelkonne.\"\n\n\nMaaliskuun 15 päivä.\n\n_Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa.\nMatt. 3: 12_.\n\nAkanoihin eli ruumeniin verrattavat, sisällisesti elävästä, Jumalasta\nvieraantuneet, kääntymättömät ihmiset joutuvat armon ajassa Jeesuksen\nviskimessä omasta mielestään lähelle Jumalaa ja lähimmäistään. He eivät\nnäe mitään vaaraa, ei rakkauden eikä vanhurskauden puutetta.\n\nMutta koska he ovat kaikesta huolimatta akanoita, niin heidät, kun\ntuomion aika tulee, poltetaan sammumattomassa tulessa. Tuomari sanoo:\n\"En tunne teitä.\"\n\nOn syytä nykyisessä maailmantilanteessa tarkata parhaillaan vielä\ntuntemattomana pysyttelevää Jeesusta viskin kädessä.\n\nMaailman historia on maailman tuomio, vaikka lopullinen erottaminen\ntapahtuukin kuitenkin vasta viimeisellä tuomiolla. Siellä kevyet\nruumenet ihmettelevät sitä, ettei Herra heitä hyväksy eikä tunnusta\nomikseen, jota vastoin oikealla puolella olevat kypsät, raskaat nisun\njyvät ihmettelevät vuorostaan sitä, että hekin ovat joskus hyvää\ntehneet ja kelpaavat tuomarille ja koottaviksi taivaallisiin aittoihin.\n\nSe viskimellä, viskaaminen on lopullinen.\n\n\nMaaliskuun 16 päivä.\n\n_Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Matt. 26: 41_.\n\nKiusaukset ovat yleisiä. Jokainen ihminen joutuu aikanaan ja paikassaan\nkiusausten voimaa henkilökohtaisesti kokemaan.\n\nHerra Jeesus, katsellessaan lapsilauman huoletonta leikkiä kaupungin\ntorilla, lausui tästä samasta asiasta, nimittäin kiusausten\nyleisyydestä: \"Voi maailmaa kiusausten tähden ja kuitenkin kiusaukset\ntulevat!\" Hän tiesi, ettei noista huolettomista, leikkivistä lapsista\nainoakaan pääse menemään elämänsä läpi niin, ettei joutuisi olemaan\naikanaan kahden kesken kiusaajan kanssa.\n\nRaamattu opettaa, että kiusaukset tulevat pimeyden henkimaailmasta.\n\nHerra oli itse persoonallisen pahan kiusattavana. Tehtäisiin väkivaltaa\nRaamatun sanalle, jos tämä tosiasia siitä pois pyyhkäistäisiin. Itse\nelämästä ei demoonivoimien olemassaoloa ja turmelevaa vaikutusta\nole milloinkaan voitu poistaa -- ei tieteen aikaan ja paikkaan\nrajoitetuilla menetelmillä enempää kuin epäuskon pintapuolisella\nivallakaan.\n\nNe, nuo riivaajahenget, toimivat sittenkin, ne riehuvat, ne murskaavat,\nne kiusaavat ja särkevät elämää ympärillämme.\n\nJa toisaalta! Tietoisuus siitä, että siveellisessä kilvoituksessa on\nseistävä persoonallista vastustajaa vastaan, antaa syvää vakavuutta ja\nkaraisee tahtoa taistelussa, jota käydään persoonallisuudeksi tulemisen\npuolesta.\n\n\nMaaliskuun 17 päivä.\n\n_Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen. Room. 2: 4_.\n\nRoomalaiskirjeen toisessa luvussa on sanoma farisealaisuudesta\nonnettomuuden tuojana sekä yksityisessä että julkisessa elämässä puettu\nseuraaviin sanoihin:\n\n\"Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa\nkuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen\ntuomitset itsesi syypääksi, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja\ntekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen\nniille, jotka senkaltaisia tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka\ntuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoin teet, että\nsinä vältät Jumalan tuomion?\"\n\nJos se henki, joka näissä sanoissa puhuu, saisi ohjata meidänkin\narvosteluja ja tuomioita toinen toisistamme, näkisimme kaikki pian\nitsemme vianalaisiksi suuren rakkauden ja vanhurskauden edessä.\n\nSeuraus taas tästä nöyrtymisestä ja itseensä menemisestä olisi vilpitön\nsovinnon käden ojentaminen toisissa ajatus- ja eturyhmissä oleville.\n\nSiitä taas kostuisi maan ja kansan kokonaisuus tänä monin tavoin\nraskaana aikana.\n\n\nMaaliskuun 18 päivä.\n\n_Huutavan ääni kuuluu erämaassa: \"Valmistakaa Herralle tie, tehkää\npolut hänelle tasaisiksi.\" Luuk. 3: 4_.\n\nMikään muu tie ei vieläkään ole kirkastunut Jumalan valtakunnan\ntulemisen tieksi kuin mielenmuutoksen ja uuden syntymisen tie --\n\"pelastuksen tunteminen syntien anteeksisaamisessa\". Tämä tie vie\nmeidät tänä aikana, jolloin yksilöiden tahdot pyrkivät irti Jumalasta,\ntakaisin siihen totuuteen, että yksilöstä on aloitettava.\n\nJumalan valtakunta tulee ensin sisäelämään mielenmuutoksena ja sitten\nvasta yhteiskuntaelämän uudistuksena sisällistä omaatuntoa myöten\nuudestisyntyneitten persoonallisuuksien kautta.\n\nVielä on niitä, jotka koettavat parantaa maailmaa ilman Jumalaa. Toiset\ntaas koettavat parantaa maailmaa ottamalla Jumalankin jossain määrin\nmukaan omiin parannussuunnitelmiinsa.\n\nRaamatun mukaan Jumala, historian kaitsija, uudistaa olevat olot\nhuutavan äänen kautta, rehellisten todistajien ja julistajien kautta,\njotka itsessään eivät mitään ole, mutta joita Jumala pääsee aseinaan ja\nvälikappaleinaan käyttämään, jotta kunnia kaikesta olisi yksin Hänen.\n\n\nMaaliskuun 19 päivä.\n\n_Kristus on ruumiin, se on: seurakunnan, pää. Kol. 1: 18_.\n\nKristuksen evankeliumi, kun sen sana vastustuksetta pääsee\nkoskettamaan omaatuntoa, tuo sairassieluisille, hätääntyneille ja oman\nmitättömyytensä tunnon alla nääntyville yksilöille uuden hengen ja\nuuden tahdon.\n\nNäin sisästäpäin uudistuva ihminen alkaa itsekin osata erottaa henkiä.\n\nHän ei enää väitä, että syntiä ja itsekkyyttä nuhtelevalla Herralla on\nriivaajahenki, vaan hän tunnustaa, että Jeesuksella on iankaikkisen\nelämän sanat, ja että hän todella kastaa uudensyntymisen hengellä, joka\nluo uudeksi koko yksilön, eikä vain yksilön, vaan koko seurakunnankin.\n\nTätä kokonaisnäkemystä, näkemystä kokonaisuuden tervehtymisestä, kaipaa\nkipeästi parhaillaan monin tavoin kärsivä kansamme.\n\nMutta sen voi sille antaa vain elävä Kristuksen evankeliumi, joka\npystyy uudistamaan yksilöiden itsekkäät tahdot omaatuntoa myöten.\n\n    \"Hän armosta soi sanansa\n    jo yöhön valoksemme,\n    on siinä autuutemme.\"\n\n                Virsi 181: 1.\n\n\nMaaliskuun 20 päivä.\n\n_Hänessä luotiin kaikki, mikä on taivaissa ja mikä maan päällä,\nnäkyväiset ja näkymättömät, olivatpa ne valtaistuimia tai herrauksia,\nhallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Kol.\n1: 16_.\n\nKansojen elämässä on aikoja, ratkaisuaikoja, jolloin uusille\nkehitysmahdollisuuksille perustus lasketaan epämääräiseen\ntulevaisuuteen asti.\n\nMutta onpa koko ihmiskunnan kehityksessäkin huomattavana sellaisia\nratkaisuaikoja, jolloin perustus on laskettu tulevaisuuden\nvuosisataiselle kehitykselle, jopa vieläkin pitemmiksi ajoiksi.\n\nSellainen, kauas vaikuttavin ja tärkein ratkaisuaika oli se, jolloin\nJeesus Kristus, ihmiskunnan toinen kantaisä, eli ja vaikutti täällä\nmaan päällä.\n\nHänen elämänsä päivät muodostuivat niiden sanojen kautta, joita hän\nihmisille puhui, ja niiden tekojen kautta, joita hän täällä teki,\nsellaiseksi ratkaisukohdaksi koko ihmiskunnan kehityksessä, että\nse perustus uuden luomiselle, joka silloin laskettiin, ei kestä\nvankkumattomana ainoastaan historiallisen kehityksen loppuun asti, vaan\nvielä sisälle iankaikkisuuteenkin asti.\n\n\nMaaliskuun 21 päivä.\n\n_Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa. 2 Kor. 13: 5_.\n\nKristuksen veren voima, joka on edellytyksettömän armon perustuksena,\nmurtaa sitkeimmätkin ja sukupolvien kautta perityt kahleet, synnin\nkahleet, kun se pääsee vaikuttamaan.\n\nÄlä syytä Jumalaa, äläkä syytä isääsi ja äitiäsi, vaan syytä itseäsi ja\ntee parannus.\n\nMe sanomme niin helposti: \"Minä olen kaidan tien vaeltaja.\" Sitä sopii\ntutkia.\n\nJos kerran sitä olemme, jos jumalisuutemme on oikeaa, eihän siitä\nmitään vahinkoa ole, vaikka se joutuu itsetutkistelun esineeksi ja\nkohteeksi.\n\nMutta saattaa olla, että me kaiken jumalisuuden ohella näemme vain unta\nJumalan Kristuksesta. Me luulemme, että meillä on Kristus, mutta me\npetämme itsemme, elämme itsepetoksessa.\n\nJa on parempi, että se paljastuu täällä armonaikana, kun Herra on\ntulossa, mutta ei ole vielä tullut.\n\n\nMaaliskuun 22 päivä.\n\n_Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa\nkestävät. Room. 12: 12_.\n\nOmalta kohdaltansa uskova ihminen on valmis tekemään kaiken, mitä\nhänen tehtäviinsä kuuluu, ja kärsimään sen, mikä hänen kärsittäväkseen\nannetaan.\n\nMurheet ja huolet asioiden ja tehtävien onnellisesta päättymisestä ja\ntoteutumisesta hän rukouksessa jättää Jumalan kannettavaksi varmana\nsiitä, ettei hän milloinkaan voi niin paljoa Hänen päällensä heittää\nja kuormiansa Hänelle uskoa, etteivät Jumalan vahvat hartiat vielä\nenemmänkin niitä jaksaisi kantaa.\n\nHän tunnustaa nöyrästi, ettei hän milloinkaan ole osannut eikä osaa\nuskoa tarpeeksi paljon hyvää Jumalasta, kaikkivaltiaasta rakkauden\nIsästä.\n\n\nMaaliskuun 23 päivä.\n\n_Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomien tie hukkuu. Ps.\n1: 6_.\n\nTiensä antaminen ja uskominen Herran haltuun ja luottaminen Jumalan,\ntaivaallisen Isän sulasta armosta antamaan ansiottomaan apuun erottaa\njumalaapelkäävän ihmisen suruttomasta maailman lapsesta.\n\nTämä näet murheittensa keskellä oman voimansa varaan jätettynä\nkäpristyy yhä enemmän itseensä ja joutuu joko epätoivoon tai sydän\ntuskaa täynnä teeskentelee ulospäin iloa ja onnea, joiden onttous\nennemmin tai myöhemmin kuitenkin räikeästi astuu esiin pettävän\nnaamarin takaa, kun osa on näytelty loppuun.\n\nTässäkin kohden toteutuu profeetta Malakian sana: \"Ja te näette\njälleen, mikä ero on vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä,\njoka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.\" (Mal. 3: 18.)\n\n\nMaaliskuun 24 päivä.\n\n_Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan\nvoinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista\nja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä\npuettuina pitkiin valkoisiin vaatteihin, ja heillä oli palmuja\nkäsissään. Ilm. 7: 9_.\n\nApostoli Paavalin näkemyksessä ei ollut ainoastaan kirkastettu\nyksilö Jumalan pelastussuunnitelman päämääränä, vaan myös näitten\nkirkastettujen yksilöitten muodostama kokonaisuus: \"kirkastettu Kristus\nesikoisena monen veljen keskellä\" (Room. 8: 30).\n\nTämä suuri, rakkaudessa täydelliseksi tulleitten ihmisten veljespiiri,\nrakkauden läpitunkema yhteiselämä, Jumalan valtakunta, on Jumalan\nsuunnitelman mukainen päämäärä kokonaisuuden kannalta katsoen.\n\nTämä kirkastettujen yksilöitten yhteys moninaisuudessa, jossa vielä\nkansallisuusnäkökohdat ovat varteenotetut, mutta jonka harmoniaa ei\nmikään soraääni ja riita enää säre, on Jumalan iankaikkisuudessa\nasettama päämäärä, mutta sekin on perustettu, samoinkuin yksilöitten\nlopullinen kirkastuminenkin, Kristuksessa.\n\n\nMaaliskuun 25 päivä.\n\n_Kun aika oli täytetty lähetti Jumala Poikansa. Gal. 4: 4_.\n\nEnkeli ilmestyi Marialle, kun Jumalan hetki historiassa oli tullut.\nMutta tämä hetki oli yhtäältä sidottu ihmisen odotukseen. Kun neitsyt\nMarialle ajan täyttyessä sanottiin: \"Älä pelkää, sillä sinä olet saanut\narmon Jumalan edessä\", oli siinä ilmestyssanassa samassa sisällä\ntunnustus hänelle: \"Joka etsii, se löytää.\"\n\nMutta tällaiseen etsimiseen ja odotukseen sisältyy vilpitön, jatkuva,\njokapäiväinen parannus ja rukous. Joka taas tällä tiellä uskollisesti\nkulkee, hänen kohdalleen käyvät toteen molemmat Jumalan valtakunnan\nperustuslait eli sinetit: \"Herra tuntee omansa\", ja: \"Luopukoon\nvääryydestänsä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa.\" Siinä\ntehdään täyttä totta synnistä luopumisen kysymyksessä.\n\nTällaista oli Marian odotus ja armon etsiminen. Ja sellaisena se ei\nvoinut päättyä muuhun kuin löytämiseen. Jumala, joka on salattu, on\nnäet sitonut ilmestyksensä hetket meidän ihmisten odotukseen. Mutta on\notettava huomioon, ettemme me kuitenkaan voi vielä, etsimisellämme ja\nodotuksellamme pakottaa Jumalan hetkeä esiin. Jumalan hetki koittaa\nkeskellä jumalaapelkäävien ihmisten uskon odotusta äkkiä, odottamatta,\nvasta silloin, kun Jumalan oma aika on täytetty. Raamatun sanan valossa\nkäy kyllin selvästi ilmi, että Jumalan hetki ja aika on toinen kuin\nmeidän aikamme.\n\nTätä viisautta sai Maria vielä myöhemmin uudelleen opetella. Kun hän\nsydämensä tunteita noudattaen olisi suonut, että Kaanaan häissä se\npiinallinen pula, mikä uhkasi särkeä kaiken juhlatunnelman, olisi heti\npoistettu, vastasi Jeesus tiukasti hänelle: _\"Minun aikani_ ei ole\nvielä tullut.\"\n\n\nMaaliskuun 26 päivä.\n\n_Toinen saa taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä. 1\nKor. 12: 9_.\n\nIhmeitten aika ei ole vielä mennyt ohi. Monet kyllä ajattelevat,\nettei sellaisia parannusihmeitä kuin Jeesuksen ja apostolien aikana\nenää tapahdu. Mutta viime aikoina on tätä väitettä käyty uudelleen\ntarkistamaan ja havaittu se paikkansa pitämättömäksi.\n\nOn olemassa erilaisia henkisiä parannusmenetelmiä, joiden piirissä ei\nainoastaan hermostoa koskevat, vaan suoranaisesti elimistöllisetkin\nparannustapahtumat on kokemusperäisesti todettu tosiksi. On erinäisiä\nuskolla parantamisen paikkoja Saksassa, Sveitsissä ynnä muualla,\nmissä kaikkialla on havaittu uskon saavan aikaan suuria muutoksia\nruumiillisissa sairaustiloissa ilman lääkkeitä ja leikkauksia.\n\nNobel-palkinnon saaja, professori Alexis Carrell toteaa, että\nLourdesissa, Etelä-Ranskassa Pyreneitten juurella, on uskon avulla\nparantunut muunmuassa syöpä-, keuhkotauti- ja reumatismi-potilaita.\nVaikka tiede ei voi näitä parannuksia selittää, on niitä kuitenkin\nuskon ihmeinä pidettävä todellisuuteen kuuluvina tosiasioina.\n\nIhmeitten aika ei siis vielä ole ohi.\n\n\nMaaliskuun 27 päivä.\n\n_Israelia on osaksi kohdannut paatumus, joka on kestävä, kunnes\npakanat täysilukuisina ovat tulleet sisarin, ja niin koko Israel on\npelastuva, niinkuin on kirjoitettu: \"Pelastaja on tuleva Siionista, hän\non poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista; ja tämä on oleva minun\nliittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.\" Room.\n11: 25-27_.\n\nNyt ei voida muuta tehdä, kuin koota kansoista, Suomenkin kansasta,\nmorsiusseurakuntaa Kristukselle, s.o. pakanain \"täysilukuisuuden\"\ntulemista sisälle Jumalan valtakuntaan.\n\nNyt meneillään oleva Jumalan valtakunnan työ ei Jumalan\npelastussuunnitelman mukaan ole vielä tarkoitettukaan ihmissuvun\nkansojen johtamiseksi _kokonaisina_ kansoina Jumalan elävään yhteyteen.\nSe siirtyy vasta tulevaan lähetyskauteen, uuteen armotalouskauteen,\njolloin tämä työ saatetaan täytäntöön vasta tuhatvuotisessa\nvaltakunnassa, jolloin \"juutalaisten (ei siis 'jäännöksen') armoihin\nottaminen on oleva elämää kuolleista\", s.o. nykyinen aika on\nhengellisen \"kuoleman\" tila verrattuna siihen, mikä silloin tulee\nhengellisen \"elämän\" tilaksi (Room. 11: 15).\n\nTällainen on Raamatun mukaan Jumalan suunnitelma ja hänen valtakuntansa\ntulemisen työstrategia.\n\nHän kokoaa parhaillaan, ottaa parhaillaan kansoista kansan omalle\nnimelleen.\n\n\nMaaliskuun 28 päivä.\n\n_Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä\non rakkaus. Kor. 13: 13_.\n\n\"Rakkaus on väkevä kuin kuolema.\" Sellainen on sen kiivaus.\n\nKiitos, Herra Jeesus, että sinä olet lunastanut meidät kaikki pyhällä\nja kalliilla verelläsi synneistämme ja tehnyt tämän suuren uhrin\nrakkaudesta meihin, vaikka olemme olleet sinulle viholliset ja\nkovakorvaiset.\n\nMe rukoilemme sinua, vuodata meihin pyhä Henkesi, että me näkisimme,\nmissä meidän uhripaikkamme on nyt täällä elämässä, jotta voisimme\nkuuliaisuudesta sinua kohtaan palvella lähimmäisiämme rakkaudessa.\n\nSano, Herra, meille tänä päivänä sinun käskysi henkilökohtaisesti,\nitsekullekin niinkuin näet, että hartiamme ja voimamme kestävät!\n\n    \"Sua sydän kaipaa vieraakseen,\n    halajaa lohdutuksekseen,\n    käy sydämeeni voimassas,\n    se täytä rakkaudellas.\"\n\n                      Virsi 318: 1.\n\n\nMaaliskuun 29 päivä.\n\n_Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme\nsovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa\nennemmin me nyt, kun olemme sovitetut, pelastumme hänen elämänsä\nkautta. Room. 5: 10_.\n\nNuorena ylioppilaana kehoitettiin minua käymään erään hurskaan\nkansanmiehen luona Valkealassa. Tämä mies oli ammatiltaan lautturi. Hän\nkuului vanhoihin Valkealan heränneisiin.\n\nKerran hän kysyi minulta:\n\n\"Nuori mies, ymmärrättekö te, mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän sanoo\nvuorisaarnassansa: 'Olkaa täydelliset niinkuin teidän taivaallinen\nIsännekin on täydellinen'?\"\n\nHämmästyin vähän ja sanoin epäröiden: \"En oikein ymmärrä, sillä tunnen,\nettä olen vielä synneissä ja kaukana täydellisyydestä.\"\n\nMutta se vanha, kokenut kristitty sanoi: \"Ei ollenkaan, ei tässä ole\nkysymys synnittömyydestä eikä syntisenä olemisesta, vaan tässä on\nkysymys rakkaudesta, kun on kysymys täydellisyydestä, sillä sanoohan\nJeesus samassa yhteydessä: 'Teidän taivaallinen isänne antaa aurinkonsa\nnousta niin pahoille kuin hyvillekin ja hän antaa sataa niin väärille\nkuin vanhurskaillekin'.\"\n\nJumala rakastaa pahojakin, vääriäkin, huonojakin. Ja siinä on\ntäydellinen rakkaus, että hekin pääsevät tästä osallisiksi.\n\n\nMaaliskuun 30 päivä.\n\n_Ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, joita\nminä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt. Joh. 5:\n36_.\n\nJeesuksen teoista käytetään Uudessa Testamentissa kolmenlaisia\nnimityksiä. Ne ovat alkuperältänsä voimatekoja, laadultansa ne\novat ihmisten silmissä ihmeitä ja tarkoitusperältänsä ovat ne\ntunnusmerkkejä, jotta ihmiset uskoisivat häneen.\n\nJumala tekee myös meidän keskellämme nykyajassa erilaisia voimatekoja,\nparannusihmeitä ja tunnusmerkkejä. Ihmeiden aika ei ole vielä ohitse.\nTapahtuu sellaista, jota ei voida selittää meidän järjellämme ja\nkokemuksillamme, sellaista, jonka alkusyy on ulkopuolella ajallisuuden\nvoimanlähteiden, sellaista, joka välittömästi herättää uskon kyvyt\neloon ihmisten sydämessä siellä, missä on herätty hengellisen kuoleman\nunesta.\n\nTavallisimmat ihmeteot koskevat sielujen pelastusta. Toisin sanoen,\nne ovat hengellisiä ihmeitä. Niitä tapahtuu, kun hengellisesti\nsokeat alkavat nähdä, kun köyhät alkavat kiitollisin mielin riemuita\nylhäältä lahjaksi saadusta rikkaudestansa, kun synnin orjat vapautuvat\nkahleistansa.\n\n\nMaaliskuun 31 päivä.\n\n_Suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Matt. 12: 20_.\n\nLähellä loppuansa on kynttilän liekki, joka enää vain suitsee. Hetki\nvain, niin pimeys on täydellinen. Mutta niin onnettomasti ei käykään.\nIhme tapahtuu. Suitseva kynttilänsydän ei sammukaan.\n\nToivottomuuden kuiluun vaipuva ihmissielu saakin lahjaksi uuden toivon\nja tulevaisuuden.\n\nLähellä menehtymistään oleva ihmislapsi virkoaa uudelleen\nelinvoimaiseen toimintaan. Se ei ole pelkkää salaista yhteyttä Herran\nkanssa sisällisesti, ei pelkkää Herran jalkain juuressa olemista\nkammiossa, vaan se on sellaisten voimainkokoamishetkien jälkeen työtä,\ntoimintaa ja uhritekoa Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten onneksi.\n\nNäin kääntää Herra uhkaavalta näyttävän suitsevan kynttilän sammumisen\nparhainpäin.\n\nKuinka moni, hermostunut, jo epätoivon partaalle ajautunut ihmislapsi\nonkaan jälkeen päin siunannut unettomien öittensä ja elämässä\nraskaitten kohtalojen musertavia hetkiä.\n\nHerran seurassa on vastoinkäyminen myötäkäymistä.\n\n\n\n\nHUHTIKUU\n\n\nHuhtikuun 1 päivä.\n\n_Kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty. Luuk. 12: 50_.\n\nEnsiksi, _synnin mitta on täytetty_. Jumala itse tuli alas taivaasta\nluoksemme sinne asti, missä me olemme synneissämme. Mutta silloiset\nihmiset eivät häntä tunteneet kunnian herraksi, vaan tappoivat hänet\nkapinannostajana ja Jumalan pilkkaajana. Siinä täytettiin synnin mitta\nJerusalemissa ja \"ulkona leiristä\". Ja saman tekisimme mekin vielä\nnyt hänelle, jos hän täysin pyhänä ja vanhurskaana tulisi näkyvässä\nmuodossa kävelemään kaduillemme, opettamaan kouluissamme ja saarnaamaan\nsaarnatuoleistamme. Me olemme edustajissamme juutalaisissa täyttäneet\nsynnin mitan. Olemme heidän kaltaisiaan.\n\nMutta edelleen. _Jumalan rakkauden mitta on täytetty_. Siitä Jeesus\njo itse puhui tunnetussa Raamatun kohdassa: Joh. 3: 16. Ja apostoli\nPaavali osaltaan todistaa, että Jumala teki rakkaudessaan oikein\nväkivaltaa itsellensä, kun antoi ainosyntyisen Poikansa tänne syntisen\nmaan päälle kuolemaan meidän syntisten sovinnoksi. Sijaiskärsimys on\nviimeistä piirtoa myöten täytetty ja ihmiskunnalle täydellinen lunastus\nvalmistettu.\n\n\nHuhtikuun 2 päivä.\n\n_Jeesus sanoi Simon Pietarille: \"Simon, Johanneksen poika, rakastatko\nminua enemmän kuin nämä?\" Hän vastasi hänelle: \"Rakastan, Herra; sinä\ntiedät, että olet minulle rakas.\" Hän sanoi hänelle: \"Ruoki minun\nkaritsojani.\" Joh. 21: 15_.\n\nVain se, jolle Kristus on Herra, jota hän yhtä mittaa rukouksessa\nlähestyy läsnäolevana Herrana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan\npäällä, vain se voi rakastaa sen käskyn mukaan, jonka hän saa joka\npäivä uudestansa lahjaksi, joka tunti ehkä uudestansa Jumalalta, joka\non aina läsnä.\n\nHänelle on Kristus elävä todellisuus, läsnäoleva, kaikkivaltias Herra,\njoka puhuttelee häntä ja jota hän puhuttelee.\n\nJa silloin tapahtuu se, mitä Jeesus sanoi lainoppineelle esikuvaksi\nkertoessaan laupiaasta samarialaisesta. \"Tuli pappi, näki ja meni\nohitse.\" Hän näki sen ryövärin käsiin joutuneen, mutta kohta astui\nesiin oman minän vaara, ja hän menikin ohitse. Mutta sanotaan: \"Tuli\nsamarialainen, ja näki -- hänkin näki -- mutta hänpä armahti häntä.\"\nTätä viimeksimainittua tarkoittaen Jeesus sanoi lainoppineelle: \"Mene\nja tee sinä samoin.\"\n\n    \"Liitä ruumiis jäseneksi!\n    Ole pääni, Isäni,\n    ystäväni, veljeni!\n    Saata minut palavaksi\n    sinun rakkaudestas!\n    Kiitos, Herra, armostas.\"\n\n                   S.V. 121: 4.\n\n\nHuhtikuun 3 päivä.\n\n_Minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää. Room. 4: 21_.\n\nKun joku aika sitten makasin kauan sairaana ja toivuttuani jouduin\nsuuriin epäilyksiin armotilastani, niin että tunsin olevani\nkokonaan Jumalan hylkäämä, tuli tämä Herran sana \"se on täytetty\"\npelastuksekseni. Kävellessäni alakuloisena Helsingin katuja pitkin toi\nJumala vastaani hurskaan, vanhan pyhäkoulunopettajan, jolle kerroin\ntilastani ja avasin sydäntäni. Samoin hänkin kertoi vaikeuksistansa\nelämänsä matkan varrelta, mutta todisti samalla, että hän oli saanut\nlohdutuksen ja uutta voimaa siitä, että oli paennut Golgatan ristin\nturviin ja yhä uudelleen vaikeuksiensa keskellä toistanut itselleen\nnäitä Herran sanoja \"se on täytetty\".\n\nTämä merkillinen keskustelu, joka ei ollut mikään sattuma, vaan\npelastuksen Jumalan johdatus, auttoi minuakin viemään hätäni sekä\naineelliset että henkiset, ristillä edestäni kuolleen, mutta nyt\nylösnousseen, aina elävän ja läsnäolevan Vapahtajani eteen. Pääsin\nuudelleen harjoittelemaan hengellisten isiemme neuvomaa \"tykökäymistä\",\njosta päällekantaja, syyttäjä, saatana, ei voinut estää minua, kun Pyhä\nHenki kirkasti taas sen merkityksen, mikä oli Jeesuksen sanoilla \"se on\ntäytetty\". Katkenneet välit olivat tulleet uudelleen solmituksi ehjiksi\nHerran kanssa.\n\n\nHuhtikuun 4 päivä.\n\n_Minä rukoilen heidän edestänsä, en minä maailman edestä rukoile. Joh.\n17: 9_.\n\nKyllä Jeesus on rukoillut koko maailmankin edestä. Kyllä Hän riippui\nristilläkin koko maailman puolesta, mutta ylimmäispapillista\nrukoustansa Hän ei rukoillut koko maailman edestä, vaan niiden edestä,\njotka olivat maailmassa, ja jotka Jumala oli saanut siirtää saatanan\nvaltakunnasta Poikansa luo.\n\nTässä oli raja opetuslasten piirissä. Hän näki sen etukäteen. \"Sinä\njoudut saatanan seulaan, mutta minä rukoilen sinun puolestasi, että\nuskosi ei loppuisi.\" Se virkosi jälleen Pietarin kohdalla. Mutta hänpä\ntahtoikin kuitenkin olla rehellinen opetuslapsi jälkeen ja ennen\nlankeemustansa.\n\nJeesuksen esirukous nosti ja teki taasen hänet langenneestakin\nkäyttökelpoiseksi Jumalan valtakuntaan, mutta Juudas Iskariot ei\nollut rehellinen ennen eikä jälkeen lankeemuksensa. Hän vilpisteli.\nHäntä ei kannattanut Jeesuksen esirukous, ja hän joutui epätoivoon ja\nitsesyytöksiin ja sitten meni ulos sinne, mistä Raamattu sanoo, että\nsiellä on itku ja hammasten kiristys.\n\n\"En minä rukoile maailman edestä, vaan niiden edestä, jotka sinä olet\nantanut minulle\", vakuuttaa Jeesus.\n\n\nHuhtikuun 5 päivä.\n\n_Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se\nkärsii. 1 Kor. 13: 7_.\n\nKun olen sanonut, että me syntiset, itsekkäät, rakkauteen mahdottomat\nihmiset voimme rakastaa niin, että tämä on Jumalalle mieluista, niin\nse tapahtuu vain sillä tavalla, ettemme lain mukaan rakasta, vaan\ntottelemme Jumalan käskyä, henkilökohtaista rakkauden vaatimusta meille.\n\nNyt voi joku sanoa: \"Onhan täällä diakonissoja ja muita, joiden\nkutsumustehtävä on aamusta iltaan palvella.\"\n\nKetä palvella? Kaikkia tietysti. Mutta kaikki eivät ole Jumalan lahjoja\nsinulle. Olkaa siitä varmoja, etteivät kaikki ihmiset, jotka tulevat\nmeidän luoksemme, ole Jumalan lähettämiä.\n\nTällä hetkellä ei saatana vielä ole sidottu. Hänkin lähettää luoksemme\nja tiellemme palvelijoitansa.\n\nNiistä ihmisistä voi tulla meille tuhoisa kohtalo. Tarvitaan henkien\nerottamisen lahjaa, ettei tässä mennä harhaan.\n\nMutta olkoon niin, että me erehdymme, niin ei rakkaus siitä kärsi,\ntoiset siitä kärsivät.\n\n    \"Rakkaus, mä itseni\n    sulle annan iäksi.\"\n\n\nHuhtikuun 6 päivä.\n\n_Minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Jes. 53: 8_.\n\nProfeetta puhuu kärsivästä Jumalan palvelijasta. Hänelle, profeetoista\nsuurimmalle, oli näkijänä kirkastunut, että Jumalan aivoitus eli\nmaailman pelastussuunnitelma toteutuu yksinomaan kärsivän Jumalan\npalvelijan kautta.\n\nMutta vielä enemmänkin hänelle oli kirkastunut. Sekin _millä tavoin_\nHerran aivoitus eli suunnitelma tämän palvelijan kautta menestyy,\nsekin _väline_, sekin _keino_, millä hän kaikki uudistaa ja Jumalan\nvaltakunta-aatteen, s.o. Jumalan herruusvallan ihmisten keskuudessa,\ntoteuttaa, kaikki tuokin oli hänelle näkijänä selvinnyt.\n\nOikeana Herran profeettana hän näki, että Herran kärsivä palvelija\n\"monta vanhurskauttaa\", s.o. että hän kantaa, poisottaa heidän syntinsä.\n\nSyntien anteeksi antamus ja mitä siihen kuuluu, on se väline, se keino,\njonka kautta Jumalan valtakunta ihmismaailmassa toteutetaan.\n\n\nHuhtikuun 7 päivä.\n\n_Hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. Jes.\n53:12_.\n\nUseat ajattelevat kurjuuden lähteiksi ajallisia olosuhteita, sellaisia\nkuin ahtaat asunto-olot, pienet palkat, työttömyys, köyhyys j.n.e.\nHeidän mielestään Jumalan valtakunta tulee ja kultainen onnen aikakausi\nkoittaa kärsivälle ihmiskunnalle, jos kierot ja raskaat ulkonaiset\nolosuhteet korjaantuisivat.\n\nToisten mielestä taas on tietämättömyys ja sivistyksen puute kaiken\npahan alkusyynä. Jotkut taas ovat saaneet näköpiiriinsä tieteen avulla\nperinnöllisyyden tosiasian ja sen tuhoisat seuraukset ihmiselämässä.\nHe taas näkevät pelastuksen tulevan rodunparannuksesta ja ryhtyvät\nterveydenhoidolliseen työhön ja ruumiinkulttuuria kannattamaan uuden\nonnellisemman ihmiskunnan tulemiseksi.\n\nMutta keskellä näitä monenlaisia parannuspuuhia ja ohjelmia seisoo\nihmiskunnan historian keskustassa, \"kun aika oli täyttynyt\": kärsivä\nJumalan palvelija, joka kaikkivaltiaan Jumalan määräyksestä oli pantu\ntodella uudistamaan ihmiset ja olosuhteet.\n\nHänen uudistuskeinonaan oli pitkäperjantain ja pääsiäisen suurten\npelastustapahtumien vaikuttama mielenmuutos syntien anteeksisaamiseksi.\n\n\nHuhtikuun 8 päivä.\n\n_Minun vanhurskas palvelijani vanhurskauttaa monet. Jes. 53: 11_.\n\nJeesus näki samoin kuin profeettakin kaiken inhimillisen kurjuuden\n_perimmäiseksi syyksi_, ei olosuhteita, ei tietämättömyyttä, _ei\nperinnöllisyyttä, vaan synnin, s.o. kapinamielen_ Jumalaa vastaan --\nmielialan, joka lopulta repii rikki jokaisen ihmisen sisällisesti,\nellei hänessä tosi mielenmuutosta tapahdu, s.o. ellei hän ala katua\nsyntiään ja käänny Jumalan puoleen.\n\nKun Jeesus Ihmisen Poikana maan päällä vaeltaessaan näki edessään\nhalvatun, kurjan miehen, joka antoi esteistä huolimatta kantaa\nitsensä, niin kurjana kuin oli, Jeesuksen autettavaksi, sanoi hän\ntälle hätääntyneelle kaikkein ensimmäiseksi: _\"Sinun syntisi_ annetaan\nsinulle anteeksi.\"\n\nJa olosuhteita uudistavalla voimateolla ja parannusihmeellä Jeesus\nvasta jälkeenpäin todisti, että hänellä todella oli tämä valta maan\npäällä syntejä anteeksi antaa ja vapauttaa syntiset heidän omiatuntoaan\nraskauttavista syytöksistä ja kuormista.\n\nTämän valtansa Jeesus on jättänyt perinnöksi seurakunnallensa.\n\n\nHuhtikuun 9 päivä.\n\n_Hän on rikki polkeva käärmeen pään. 1 Moos. 3: 15_.\n\nSynti, kaiken inhimillisen kurjuuden perimmäinen syy, on pohjimmiltaan\nhenkistä alkuperää. Synti on Jumalan henkeä vastustava paha henkimahti.\nEi ole suotta puhuttu Raamatussa ja historiassa demoonien vaivaamista,\nraivotarten viskelemistä ja riivaajahenkien vaikutuksen alaisista\nihmisistä.\n\nTätä pahaa, yksilöä ja yhteiskuntaa hävittävää henkivaltaa vastaan\nvoidaan asettaa vain vielä väkevämpi henkivalta. Se taas on\nkukistumattomana ainoastaan niiden käytettävissä, joilla on syntien\nanteeksiantamuksen kautta hyvä omatunto ja jotka tässä hyvän omantunnon\nliitossa jatkuvasti pysyvät elävän Jumalan kanssa.\n\nMutta se on mahdollista yksinomaan pitkäperjantain pelastusteon\nperustuksella, joka perustus laskettiin silloin kun ristiinnaulittu\nHerra huusi ristiltä: \"Se on täytetty\", kallisti päänsä ja antoi\nhenkensä.\n\n\nHuhtikuun 10 päivä.\n\n_Te ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla,\nlunastetut turhasta isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen\nkalliilla verellä. 1 Piet. 1: 18-19_.\n\nMeidän syntisten sijasta rangaistuksen kärsinyt Jumalan palvelija\nsekä jumalallisen anteeksiantavan rakkauden edustaja Kristus, ja\nmeidän osallisuutemme uhrautuvassa rakkaudessa Hänen seurassaan\nsijaiskärsimyksiin onnettomien lähimmäistemme hyväksi -- ovat historian\nJumalan ja pelastuksen Jumalan ja omantunnon Jumalan ihmeellisen\nhuolenpidon kautta paraillaan kirkastumassa yhä useammille kristikunnan\njäsenille ainoiksi, todella tehoaviksi välineiksi Jumalan valtakunnan\ntulemiseksi meidän tykömme valoksi ja suolaksi keskellä uhkaavaa\nperikatoa ja suurta ahdistuksen aikaa.\n\nSijaiskärsimisuskolla on tätä nykyä suurempia levenemismahdollisuuksia\nkuin ennen äskeisiä maailmansotia.\n\n    \"Kirkasta, oi Kristus, meille\n    ristinuhri Golgatan,\n    josta meille langenneille\n    loistaa sydän Jumalan.\n    Uskon silmä kiinnitä\n    aina kohti ristiä.\"\n\n                   Virsi 301: 1.\n\n\nHuhtikuun 11 päivä.\n\n_Kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmaantui,\npelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen johdosta,\nvaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen\nuudistuksen kautta. Tiit. 3: 4-5._\n\nVaikka kuinka tarkkaan katuisit ja tunnustaisit syntisi ja niitä\nluettelisit, niin siitä ei vielä mitään turvaa lähde vaivatulle\nsielulle, sillä tunnustuksesi on aina puutteellista ja sillä sinä et\nsaa lunastusta toimeksi. Vaan lunastus on jo toimitettu. Kristus sanoo\nristillä: \"Se on täytetty.\"\n\nJos sanan lipeä ei leikkaa meitä, niin Herra käyttää kärsimysten\nlipeää, sillä, Herran lipeän täytyy saada leikata niin terävästi, niin\nkovasti, niin kirvelevästi, että me synnistä erkanemme. Ja ellei vielä\nkärsimysten lipeäkään auta, niin Herra käyttää ristin lipeää.\n\nHerra on sanonut: \"Voi teitä, te rikkaat!\" ja \"Kuinka työlästä onkaan\nrikkaan tulla Jumalan valtakuntaan\". Mutta hän on myös lausunut, ettei\nkukaan tule Jumalan valtakuntaan, ellei hän synny hengestä, ylhäältä\nuudestansa. Ei tule köyhä, ei työmies, ei kerjäläinen. Hänenkin täytyy\nsyntyä uudestaan.\n\n\nHuhtikuun 12 päivä.\n\n_Minä olen avannut sinun eteesi oven. Ilm. 3: 8_.\n\nArmonaika, jolloin sovitettu Jumala ei lue syntiä meille, on nyt\nparhaillaan sen kohdalla, joka etsikkoaikansa on tuntenut ja tuntee\nja sisällisesti parannuksessa on häätynyt pyytämään Herraa Kristusta\nalinomaa auttajaksensa.\n\nNyt on taivaan ovi auki. Nyt pitää paikkansa Herran sana: \"Kun minä\navaan, ei kukaan sulje.\"\n\nNyt ei ole vihollisuutta Jumalan puolella meitä vastaan. Nyt hän ei\nkatuvalle lue syntiä. Nyt hän ei heitä tykönsä tulevaa ulos. Nyt hän ei\nkosta meille tekojemme mukaan.\n\nNyt on pelastuksen päivä, mutta se loppuu kerran, ja siitä,\nloppumisesta pitää paikkansa toinen Herran sana: \"Kun minä suljen, ei\nkukaan avaa.\"\n\n    \"Valmisti kuuliaisuuden\n    ja aukas oven autuuden\n    Jumala meille Pojassaan,\n    kun antoi hänet kuolemaan.\n\n    Ainoa tosi viisaus\n    ja ainoa vanhurskaus,\n    ainoa puhdas pyhitys\n    on Vapahtajan yhteys.\"\n\n              Virsi 299: 4, 8.\n\n\nHuhtikuun 13 päivä.\n\n_Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. 2 Kor. 5:\n19_.\n\nKristinuskossa on kaksi pääaatetta: jumalanvaltakunnanaate ja\nsovinnonaate. Toisinaan ne Raamatussa esiintyvät erikseen, toisinaan\ntaas ihan rinnan. Eikä itse asiassa toista näistä kahdesta aatteesta\nvoida ajatella ilman toistakaan. Jumalan hallitus ja elämä sovinnossa\novat toisistaan erottamattomat.\n\nKun puhumme herätyksestä kirkossa, tarkoitamme sitä Jumalan\nhallitustointa, jonka kautta toiselta puolen ne seurakuntalaiset, jotka\njo ovat Jeesuksen Kristuksen ja hänen seurakuntansa jäseniä, vedetään\nsyvemmälti kuin ennen sovinnosta osallisiksi ja toiselta puolen\ntaas hengellisestä elämästä vieraantuneet seurakuntalaiset sovinnon\nsuloisella evankeliumilla saatetaan sanoin ja töin alistamaan tahtonsa\nja sitten koko elämänsä Jumalan hallittaviksi.\n\n    \"Katsella saan ja kuulla,\n    mitenkä rakkaasti\n    Sä käsket tykös tulla\n    ja tahdot hartaasti\n    Sun helmaas koota meitä\n    pimeydestämme\n    ja auttaa eksyneitä.\n    Armahda, Herramme!\"\n\n                 S.V. 60: 5.\n\n\nHuhtikuun 14 päivä.\n\n    \"Ah mun välimieheni,\n    ole suurest' ylistetty!\n    Otit pois mun murheeni,\n    siis nyt olen tyydytetty.\n    Henki Sinuss' iloitsevi,\n    Sinust' ei mua kukaan revi.\"\n\n                      S.V. 42:1, 8.\n\nJoka näin kerjää ja kiittää ja ylistää, näkee uskon silmillä, että\nKristus on tullut kiroukseksi, synniksi, meidän tähtemme, sillä kirottu\non jokainen, joka puussa riippuu. Hän näkee: \"Totisesti Kristus kantoi\nmeidän sairautemme ja otti päällensä meidän kipumme. Rangaistus oli\nhänen päällänsä, että meillä rauha olisi.\"\n\nVälimiehenämme, ylimmäisenä pappinamme Kristus on tarjonnut oman\npuhtaan sielunsa Jumalan syntiin kohdistuvan sammumattoman vihan\nesineeksi, tuon vihan, joka iankaikkisesti asettuu kaikkea epäpyhää\nja saastaista vastaan. Näiden Jumalan vihan salamoiden Kristus\nvälimiehenämme on antanut kuluttaa ja raastaa viatonta sieluansa, siksi\nkunnes hänen huuliltaan, joissa ei koskaan vilppiä ollut, purkautui\nesiin hukkuvan syntisen hätähuuto: \"Minun Jumalani, miksi minut\nhylkäsit?\"\n\nVoi meitä, jos hylkäämme tällaisen rakkauden ja sijaiskärsimisen --\ntällaisen välimiehen!\n\n\nHuhtikuun 15 päivä.\n\n_Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet. Matt. 27: 35_.\n\nGolgata on ollut maantieteellisesti tuntematon vuori. Myös maapallomme\non varsin pieni taivaankappale suuressa avaruudessa. Mutta siitä\nhuolimatta maapallollamme on pelastushistoriassa ja taistelussa\npimeyden valtoja ja niiden hallitsijaa, saatanaa, vastaan paikallisesti\nainoalaatuinen merkitys, joka pohjautuu pitkänperjantain samoin\nainoalaatuiseen tapahtumaan jo lähes kaksituhatta vuotta sitten.\n\nSilloisella veriuhrilla yhdistettiin yhteen katkenneet siteet taivaan\nja maan välille. Sillä uhrilla avattiin elävä tie pyhän Jumalan\narmoistuimelle.\n\nMuutamia tunteja kestävä sijaissovituskärsimys Golgatan mäellä\npitkänäperjantaina riitti ja riittää edelleen säilyttämään rintaman\nmurtumattomana taistelussa pahuuden henkiolentoja vastaan.\n\n\nHuhtikuun 16 päivä.\n\n_Se on täytetty! Joh. 19: 30_.\n\n\"Se on täytetty\" on liittynyt elämääni sen monissa eri vaiheissa.\n\nKun olin koulupoika, kuulin uskonnonopettajalta seuraavan kertomuksen\nfilosofi Kantista. Hänen tapansa oli joka aamu klo 8 mennä\nkävelylleen ulos Königsbergin kaupungin portista. Tämä tapahtui niin\nsäännöllisesti, että ihmiset saattoivat asettaa kellonsa sen hetken\nmukaan, jolloin tämä kuuluisa tiedemies astui ulos kaupungin portista.\nMutta eräänä aamuna häntä ei kuulunutkaan. Ihmiset päättelivät: nyt on\nKant sairastunut.\n\nHän ei kuitenkaan ollut sairastunut, vaan hän oli Uudesta Testamentista\nlukenut Jeesuksen sanat ristillä \"se on täytetty\" ja jäänyt niiden\nsisällystä miettimään.\n\nTämä kertomus tehosi koulupoikaan. Se pani ajattelemaan, että, eräitten\nsanojen takana saattaa olla enemmän kuin mitä ensi lukemalta ja\nkuulemalta voi ymmärtää.\n\n    \"Työn, Jeesus, täytit raskahan,\n    sovitit synnit maailman.\n    Nyt veres kautta yksinään\n    on pääsy kaikkein pyhimpään,\n    ja lähestyä lapsina\n    me saamme Isää taivaassa.\"\n\n                       Virsi 62: 1.\n\n\nHuhtikuun 17 päivä.\n\n_Katso, minä teen uutta: nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?\nJes. 43: 19_.\n\nPitkänperjantain ristin juhla ja pääsiäisen ylösnousemusjuhla kertovat\nmeille, että ristin Herra on voittanut kuoleman ja elää nyt parhaillaan\nylösnousemusruumiissa kunniansa valtaistuimella.\n\nTätä tosiasiaa emme kuitenkaan tosiasiallisesti vielä näe, vaan se on\ntoistaiseksi uskon asia.\n\nMutta koska tahansa voi Jeesus ylösnousemusruumiissansa äkkiä ilmestyä\nkoko tälle sukukunnalle ulkonaisestikin. Silloin alkaa uusi aikakausi\nja uusi vanhurskauden ja rakkauden olotila.\n\nTänä odotuksen aikana, joka on jonkinmoinen välitila, niinkuin tauko\nmusiikissa, pitää kuitenkin paikkansa profeetan sana Herrasta: \"Minä\nteen uutta, nyt se jo puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?\"\n\nTämä tauon ja odotuksen aika on sekin jo uuden luomisen aikaa, jolloin\nylösnoussut Kristus parhaillaan tekee työtänsä \"elävien sanojensa\"\nkautta keskuudessamme.\n\n\nHuhtikuun 18 päivä.\n\n_Meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan\njumalattomien edestä. Room. 5: 6_.\n\nYksin tästä Jumalan, Kristuksen ristinkuolemassa ilmi tulleesta\nrakkaudesta saa kiusattu sielu, jolta kaikki pelastuksen toivo on\nmennyt, uuden toivon ja kestävän ankkuripaikan, niin ettei hän elon\nmyrskyihin eikä epätoivon kuiluihin huku. Ristiltä lähtevä voima\nkääntää hänen elämänsä uudelle tolalle -- sama voima, joka toisille\nkääntyy tuomioksi.\n\nMutta vielä laajemmalle ulottuu ristin merkitys kuin ihmismaailman\nsisäiseen ja ulkonaiseen historiaan. Raamatun viimeisessä kirjassa\npuhutaan \"Karitsasta, joka maailman perustamisesta asti on\nteurastettu\". Tämä ilmestystotuuden kohta avaa meille näkemyksen\nsiihen, että Kristuksen risti on myös luomakunnan keskus.\n\nLuomakuntakin synnin takia orjuutettuna ikävöiden huokaa odottaen\nlunastusta. Että tämä tajuton huokaus ja ikävä kerran toteutuvat, kun\nuusi maa luodaan, siitä on takeena Kristuksen ratkaiseva voitto pahan\nvallasta ristinpuulla.\n\nRisti on kerran kääntävä koko luomakunnan kirouksen alaiset olot\nuudelle tolalle.\n\n\nHuhtikuun 19 päivä.\n\n_Viekää sana minun veljilleni. Matt. 28: 10_.\n\nJotakin ihmeellistä oli Golgatan ristillä tapahtunut. Pyhästä Jumalasta\noli tullut syntisten ihmisten sovitettu Isä. Jeesus ei ollut ainoastaan\njulistuksessaan opettanut, että Jumala on syntisten Isä, vaan hän oli\nsovintokuolemallaan tehnyt Jumalan syntisten Isäksi. Vasta nyt hän\nsaattoi nimittää heitä -- noita syntisiä miehiä, jotka epäuskonsa\nja raukkamaisuutensa takia olisivat ansainneet vain syyttelyitä ja\ntuomioita, -- nimellä \"veljeni\".\n\nTätä nimitystä hän ei ollut heistä käyttänyt ennemmin kuin vasta\nristinkuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen. Ja juuri näiden Jumalan\nsuurien pelastustekojen jälkeen Jeesus täytti myöskin aikaisemmin\ntestamenttipuheessaan tekemänsä juhlallisen lupauksensa rauhan\nantamisesta opetuslapsilleen.\n\nPääsiäisen jälkeen Jeesus tuli ovien ollessa lukittuina heidän\nluoksensa, kun he olivat arkoina koolla juutalaisten pelon tähden,\nja lausui heille: \"Rauha olkoon teille!\" Nyt hän todella toi heille\nrauhan, oman rauhansa. Se ei enää ollut mikään lupaus rauhasta,\nvaan todellinen rauhan antaminen ja vuodattaminen rauhattomiin,\narkamielisiin sydämiin.\n\nTämä elämys oli niistä miehistä niin suurta ja uutta, \"etteivät he ilon\ntähden jaksaneet alussa uskoa\" käsillä olevaa todellisuutta todella\ntodeksi ja mahdolliseksi.\n\nHuhtikuun 20 päivä.\n\n_Meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. Hebr. 12: 29_.\n\nHebrealaiskirjeessä todetaan, että niiden kohdalla, jotka Kristuksen\novat armonajassa hyljänneet, on Jumala kuluttavainen tuli. He\nsaavat kokea, että on hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin\nsovittamattomille synteineen, juuri sen takia, että Jumala oli\nKristuksessa sovittanut maailman itsensä kanssa, mutta ettei sovintoa\ntehty hänen kanssaan.\n\nNäitten sanojen ja ajatusten kautta, jotka viime kesänä sairaana\nollessani Jumalan Henki palautti mieleeni, tuli armonajan tärkeys ja\nsen piirissä olevan etsikkoajan ainutlaatuisen ratkaisun merkitys\nmieleeni ja heräsi ajatus, että siitä piti tänä uneliaisuutemme\naikana kirjoittaa joku sana ystäville varoitukseksi, ettei tulisi\nJeesuksen kuuliaisuuden hedelmä, sovinto, laiminlyödyksi ja taivaan ovi\nsuljetuksi, sillä armonajalle tulee loppu.\n\nJos sinun tai minun kohdalla näin käy, alkaa meille \"Karitsan vihan\"\npäivä, jolloin syntimme meille peruuttamattomasti luetaan eikä mitään\nuhria syntiemme edestä enää ole. (Hebr. 10: 26-31.)\n\n    \"Kuuliaisuuden käskyilleen,\n    ainoan oven autuuteen\n    valmisti Herra Pojassaan,\n    kun antoi Hänet kuolemaan.\"\n\n                    S.V. 165: 4.\n\n\nHuhtikuun 21 päivä.\n\n_Sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä\nkuolleitten että elävien Herra. Room. 14: 9_.\n\nMeidän välimiehemme Jeesus Kristus ei ole kuollut. Hän elää. Hän on nyt\nIsän oikealla kädellä, kirkkaudessa, minne hän nousi helatorstaina.\nMutta hän on myös täällä maan päällä Henkensä kautta ajamassa meidän\nasioitamme, hengellisiä ja maallisia asioitamme. Hän on täällä\nseurakuntansa keskellä ja läsnä jokaista yksilöä. Jossakin laulussa on\nsanottu, että \"hän kantoi synnit ihmisten\".\n\nSe on vielä yleisesti sanottu. Mutta kysymys on siitä, että hän kantoi\nminun syntini. Silloin vasta ollaan sovituksen paikalla, kun asia\non meille näin henkilökohtainen. Jeesus sanoi Maria Magdaleenalle\nhenkilökohtaisesti: \"Sinun monet syntisi ovat anteeksiannetut. Mene\nrauhaan!\"\n\nTämä sama Herra, jolla jo silloin oli maan päällä valta syntejä\nanteeksi antaa -- hän on nyt kirkkauden Herra. Ja kirkkauden Herrana,\nristillä saamansa haavain arvet ruumiissaan hänellä on nyt vielä paljon\nenemmän elämää annettavana kuin konsanaan maan päällä olleella Herralla\noli.\n\n\nHuhtikuun 22 päivä.\n\n_Hän on meidän rauhamme. Ef. 2: 14_.\n\nIsrael teki suuren synnin. Herra uhkasi hävittää sen ja tehdä\nMooseksesta uuden suuren kansan itsellensä. Silloin Mooses pani elämänsä\nja henkensä alttiiksi. Hän rukoili: \"Hukuta minut, pelasta kansa!\"\nHerra lupasi silloin säästää uppiniskaisen kansan, mutta sanoi, ettei\nhän voi sen syntejä anteeksiantaa, hän voi niiden rangaistuksen\nvain siirtää toistaiseksi. Hän sanoi: \"Etsikkopäivänäni minä tahdon\nrangaista heidän syntinsä\".\n\nEi Jumala voi jättää syntiä milloinkaan rankaisematta. Hän on ankara\nvanhurskaudessaan ja pyhyydessään. Koko Vanha testamentti on vain\nsynnin rangaistuksen siirtämistä, aina vain siirtämistä tuonnemmaksi.\n\nMutta sitten tuli, kun aika oli täyttynyt, pitkäperjantai, Jumalan\nsuuri koston päivä. \"Rangaistus oli silloin hänen päällänsä.\" Oli vain\nyksi syntinen koko maailmassa sinä päivänä. Se oli Jeesus Kristus\nGolgatan ristillä, johon Jumalan vanhurskas viha purki koko kostonsa\nja vihansa salamat. Sentähden huusi Kristus sisällisessä pimeydessä\nkahlatessaan kaikissa helvetin tuskissa: \"Jumalani, Jumalani, miksi\nhylkäsit minut?\" \"Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha\nolisi.\"\n\nNyt Hän on meidän rauhamme.\n\n\nHuhtikuun 23 päivä.\n\n_Omassa lihassaan hän teki tehottomaksi säännöksinä olevan käskyjen\nlain, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, rauhan\ntehden, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa\nristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ef. 2: 15-16_.\n\nEllei Jumalan sovitusteko saa meitä muuttumaan sisällisesti sovinnon\nmieleen, s.o. Kristuksen mieleen niin, että Jumala voi panna\nisänkätensä henkilökohtaisesti ja suosiollisesti meidän päällemme\nja ottaa meidät pöytäyhteyteen kanssansa niinkuin isä otti kotiin\nvieraalla maalla palaavan tuhlaajapojan, niin että meillä on elävä\nkosketus häneen, että me kohtaamme hänet, ellei tämä tapahdu, niin\nsilloin Jumalalla on meitä varten vielä eräs toinen suuri etsikon\npäivä, koston päivä tallennettuna, päivä, jolloin hän kostaa meidän\nsyntimme, mutta ei enää Kristuksen päälle, mutta juuri meihin itseemme,\nsinuun ja minuun.\n\nSe on Jumalan viimeisen tuomion päivä, joka varmasti tulee, jolloin\nne, jotka eivät ole Kristusta ottaneet vastaan, huutavat vuorille ja\nkukkuloille: \"Peittäkää meidät Karitsan vihalta!\"\n\nEi Jumalan viha ole lakannut olemasta. Se on ja toimii vieläkin syntiä\nvastaan, mutta se viha ei toimi Kristuksessa. Se viha ei ole niitten\npäällä, jotka ovat Kristuksessa sovitetut, joilla on Kristuksen mieli\nja Kristuksen usko. Ne ovat vanhurskaita Jumalan silmien edessä.\n\n\nHuhtikuun 24 päivä.\n\n_Te saatte hänet nähdä. Matt. 28: 7_.\n\nÄlkäämme olko Jumalan sanan kuulossa kuullaksemme vain kauniita,\nviisaita ja teräviä ajatuksia kristinuskosta, rististä ja sen\nmerkityksestä, vaan hankkikaamme itsellemme päämäärä: tahdon palvella\nHerraa Jeesusta. Silloin me kohtaisimme itse tämän elävän, ylösnousseen\nKristuksen. Hän julisti näin enkelsuulla: \"Menkää Galileaan, siellä te\nsaatte minut nähdä. Sanokaa se myös Pietarille\", ettei hän vain jää\nhuonommuuden tunteen takia tulematta.\n\nEhkä sinulla on ollut äskettäin Galileasi. Olet nähnyt, kuinka olet\npäässyt pois esteitten takaa. Suuri kivi on otettu pois. Tie on auki.\nJa vielä, Jumala on tehnyt sinun omat päämääräsi aivan mitättömiksi.\n\nJa sellaisena tyhjänä, osaamattomana, pelonalaisena sinä oletkin\nsaanut uuden tehtävän. Olet silloin kohdannut Herran Kristuksen.\nMikä on tulos? -- Uusi elämä omassa itsessäsi, omassa kodissasi ja\nkutsumustehtävässäsi, olkoon se mikä tahansa.\n\n\nHuhtikuun 25 päivä.\n\n_Peratkaa pois vanha hapatus. 1 Kor. 5: 7_.\n\nKun Paavali kohtasi Damaskon porttien luona elävän, ylösnousseen\nJeesuksen, alkoi uusi elämä siinä miehessä ja hänen kauttaan.\n\nKun Paavali tuli Euroopan puolelle toisella matkallansa, saapui hän\nKorinttoon, suureen kauppakaupunkiin. Siellä syntyi uusia ihmisiä\nrantajätkistä, merimiehistä, juomareista, huorintekijöistä, portoista,\nmurhamiehistä, epäjumalanpalvelijoista, -- uusia ihmisiä, kun hän\nsaarnasi ristiinnaulittua, ylösnoussutta Kristusta.\n\nJa hän kirjoitti juuri heille: \"Tuollaisia te ennen olitte. Mutta\nnyt...\" ja toisessa paikassa: \"Niin kauan kuin Moosesta luetaan, niin\npeite pysyy ihmisten silmillä, mutta kun he sydämestänsä kääntyvät\nJumalan puoleen -- nöyrtyvät sovinnon paikalle -- niin otetaan peite\npois ja Kristus kirkastuu syntien sovinnoksi.\"\n\nJa vielä Paavali kirjoitti Korinttoon: \"Peratkaa pois vanha hapatus\".\nEi saa jättää yhtään syntiä sieluun himmentämään Jumalan ja meidän\nvälejämme.\n\nSilloin kirkastuu Kristus. Pyhä Henki hänet kirkastaa.\n\n\nHuhtikuun 26 päivä.\n\n_Meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta. Luuk. 1: 78_.\n\nVarmaankin heränneet äidit puhuvat lapsistansa enemmän Herralle kuin\nlapsillensa Herrasta.\n\nMeillä on se elävä tunto, etteivät he itse pysty kasvattamaan\nlapsiansa, eivät parhaimmilla puheillansakaan, Herralle eivätkä\nisänmaalle, vaan sen tekee Herra yksin ja tekee sen tavallisesti\nystävien välityksellä siten, että Herran ystäviä käy omassa kodissa, ja\nsiten, että päästään toisten ystävien koteihin siellä seurustelemaan\nvirsin, huokauksin ja puhein läsnäolevan Herran kanssa.\n\nTällaisissa seuroissa säästytään, lapset, nuoret ja vanhat, huonojen,\nkevytmielisten seurojen viettelyksiltä, jotka turmelevat hyvät tavat ja\nirroittavat sydämen jumalanpelosta.\n\nTällaisessa seurustelussa ja niitten yhteydessä veisatuissa virsissä\nja pidetyissä puheissa ja keskusteluissa ovat kaiken ytimenä Marian\nkiitosvirren sanat: \"Minun Herrani.\"\n\n\nHuhtikuun 27 päivä.\n\n_Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi\ntulleet, on teillä hedelmänne, joka vie pyhitykseen, ja lopputulos on\niankaikkinen elämä. Room. 6: 22_.\n\nJos kysymme, mitä parannuksen teko on, niin merkitseehän se ainakin\nsitä, että parannuksen tekijän on todella tultava paremmaksi. Mutta\nmitä sanoo tähän kokemus? Me kuulemme usein sanottavan: \"Tehkää\nparannusta, sekä ulkonaista että sisällistä, ja aloittakaa itsestänne\".\nMutta kun kokous on päättynyt, löytää parannuksentekijä itsensä pian\ntaas entisestä tilastansa. Paremmaksi tuleminen ei olekaan vielä\nkäytännöllisesti katsoen tullut todellisuudeksi. Tällaista se on huonon\nparannuksentekijän kokemus. Se ei totisesti ole menoa eteenpäin, vaan\ntarpomista yksillä ja samoilla jalkojen sijoilla. Mutta kokemus voi\npettää; siihen ei voi luottaa.\n\nMitä sanoo tähän asiaan Raamattu? Paavali kirjoittaa näin: \"Kiitos\nolkoon Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita,\nnyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle,\njonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina\nolette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi.\" Tästä sanasta käy ilmi,\nettä roomalaiskristittyjen tilassa oli \"ennen\" ollut jotakin toista,\nmutta \"nyt\", kun he kirjeen saivat, oli tilalle tullut jotakin uutta,\nsellaista, jota ei enää tarvittu hävetä, niinkuin oli hävettävä sitä,\nmikä ennen oli ollut.\n\n\"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on\niankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.\"\n\n\nHuhtikuun 28 päivä.\n\n_Joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä, rakastan\nhäntä. Joh. 14: 21_.\n\nJumalan läsnäolo ja hänen valtakuntansa henkivaikutus on yhtä\nolennainen kuin molempien etäisyyskin ja ylimaailmallisuus.\n\nMeillä ihmislapsilla ei ole tässä kohden valinnan mahdollisuutta\nenempää kuin sitä, on omistamisen ja toivomisen välillä.\n\nUsko näet ei ole jompaakumpaa näistä, vaan molempia yhtä aikaa.\nUskon suhde on tämän maallisen elämän ehtojen vallitessa alinomaista\njännitystä sen välillä, mikä jo on, ja mitä ei vielä ole.\n\nTällaiselle jännitetylle, elämässä taistelevalle ja työtätekevälle\nuskolle ilmestyy elävä Jumala. Ei muille.\n\n\"Ei kukaan tunne Isää, vaan ainoastaan Poika ja se, kenelle hän tahtoo\nhänet ilmoittaa.\" (Matt. 11: 27.)\n\nTätä jännitystä kuvaa myös toinen Jeesuksen sana: \"Joka pitää minun\nkäskyni, hänelle minä ilmaisen itseni -- ja me, minä ja isä, tulemme\nhänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.\" (Joh. 14: 21-23).\n\n    \"Käy köyhään sydämeeni\n    Sä, Henki totuuden.\"\n\n\nHuhtikuun 29 päivä.\n\n_Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. San.\n14: 34_.\n\nSynti erottaa meidät Jumalasta. Mutta se on väärä suhde ei vain\nJumalaan, vaan myös meihin itseemme nähden, ja väärä suhde\nlähimmäiseenkin nähden.\n\nMe synnintekijät tunnemme itsemme jo tässä ajassa sisällisesti\nrikkinäisiksi ja onnettomiksi. Lisäksi myös tunnemme, milloin\nselvemmin, milloin hämärämmin, että syntisinä meitä tämän ajan takana\nodottaa kadotus ja helvetti.\n\nTätä kyllä, eivät maallistuneen aikamme lapset hengellisessä\nsokeudessaan ollenkaan usko, mutta eipä heidän epäuskonsa mitenkään\nmuuta toiseksi jumalallisen järjestyksen tosiasiaa. Mehän näemme\nsilmäimme edessä, että kun usko persoonalliseen Jumalaan heikkenee,\nsamassa määrässä katoaa myös synnintunto ja siveellinen vastuunalaisuus\nkansasta.\n\nEi tunneta omassatunnossa synnin syyllisyyttä eikä vakavaa vastuuta\nsiitä, mitä kukin tekee. Jumalan ääni on loitonnut kauas ihmisistä.\nTylsistyneissä omissatunnoissa ei Jumalan henki enää tee nuhtelevaa\ntyötänsä.\n\n    \"Autuas se kansa, joll' on Jeesus kokonansa,\n    heidän seurassansa hauska olla on.\n    Taivaan isänmaahan toivossa\n    kaitaa tietä kuljetahan,\n    kaikki esteet lyödään maahan\n    Herran voimassa.\"\n\n                                 S.V. 89: 1.\n\n\nHuhtikuun 30 päivä.\n\n_Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko\nmielestäsi. Matt. 22: 37_.\n\nHelsingissä kävi kerran muuan kuulu jumaluusoppinut. Hän puhui\nyleisölle yliopistolla. Hän puhui erityisesti myös meille papeille.\nHän asetti meidät taas tämän Jumalan kokonaisen vaatimuksen eteen,\nJumalan, suuren Luojamme, rakkauden kokonaisen vaatimuksen eteen: koko\nsydämestä, koko sielusta, koko mielestä on Jumalaa rakastettava.\n\nJumala vaatii meidät kokonansa.\n\nSitä varten me olemme luodut ja lunastetut.\n\nJa tässä rakkauden elämässä on meidän todellinen onnemme ja autuutemme.\n\nKun tätä kuuntelin, tulivat mieleeni vanhan ystävän sanat\nvuosikymmenien takaa: \"Nuori mies, ymmärrättekö, mitä Jeesus tarkoittaa\nsanoessaan vuorisaarnassa olkaa täydelliset, niinkuin teidän\ntaivaallinen isännekin on täydellinen. Ymmärrättekö rakkauden käskyn?\"\n\n    \"Niin ompi Jeesuksen rakkaus suuri,\n    ettei hän hylkää huonointakaan.\n    Ilolla rientää hän peljästynyttä,\n    viheliäisintä armahtamaan,\n    joka sen soisi,\n    että hän voisi\n    Jeesusta oppia rakastamaan.\"\n\n                           S.V. 57: 1.\n\n\n\n\nTOUKOKUU\n\n\nToukokuun 1 päivä.\n\n_Vaeltakaa valkeuden lapsina. Ef. 5: 8_.\n\nKirjoittaessaan Rooman vankilasta kiertokirjeensä Efeson seurakunnalle,\njonka keskuudessa Paavali oli vaikuttanut kaksi vuotta ja kolme\nkuukautta, hän puhuessaan siitä, että \"Jumalan viha kohtaa\nuppiniskaisuuden lapsia\", kirjoittaa ystävillensä: \"Ennen te olitte\npimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa\".\n\nJa tämän jälkeen hän lisää: \"Älköön teillä olko mitään osallisuutta\npimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.\"\n\nEfesossakin oli \"ennen\" eletty pimeydessä, mutta \"nyt\" oli valkeus\nHerrassa vallannut heidät.\n\nUutta oli siis tullut tilalle, eteenpäin oli todella menty, ja\njuuri tässä yhteydessä apostoli toteaa, että \"kaikkinainen hyvyys,\nvanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä\" -- ei omien hyvien\npäätösten eikä ihmisvoimaisen ponnistuksen ja kilvoituksen hedelmä,\nvaan valkeuden hedelmä Herrassa.\n\n    \"Anna, Jeesus, valos loistaa\n    sieluhumme pimeään,\n    epäusko sieltä poistaa,\n    viedä uuteen elämään.\n    Kirkkaan armos valolla\n    synnin yö sä karkoita,\n    ett' ois elomme maan päällä\n    sulle otollinen täällä.\"\n\n                    Virsi 530: 3.\n\n\nToukokuun 2 päivä.\n\n_Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niinkuin pakeneva\nvarjo. Ps. 144: 4_.\n\nMeidän maailmankuvamme on toisenlainen kuin Vanhan liiton\nvirsilaulajan. Ovathan meidän ajatuksemme nykyisen tähtitieteen avulla\nkohonneet yli maapallomme ja sen pinnalla asuvan ihmiskunnan piirin\nkauas rannattomiin avaruuksiin, jossa aurinkokuntamme on vain pieni osa\nmaailmankaikkeudesta ja maapallomme vain pienoinen aurinkoa kiertävä\nkiertotähti. Tämän tosiasian edessä on eräs luonnontutkija lausunut:\n\"Näkyvästä maailmasta on linnunrata mitättömän pieni alue. Tällä pikku\nalueella on meidän aurinkokuntamme äärettömän pieni läiskä ja tällä\nläiskällä on meidän planeettamme, maapallo, mikroskooppinen piste\".\n\nTämän maailmankuvan edessä me nykyajan uskovaiset ihmiset kysymme\nvielä suuremmalla syyllä tomuun nöyryytettyinä samoinkuin\nvanhatestamentillinen virsilaulaja: \"Mikä on ihminen, että sinä häntä\nmuistat, ja ihmislapsi, että pidät hänestä huolta?\"\n\nMutta samalla me voimme virsilaulajan kanssa tältä samalta oman\nmitättömyytemme pohjalta kohoten huudahtaa suuren Luojamme edessä:\n\"Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, sinun\nvaltakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.\"\n\n\nToukokuun 3 päivä.\n\n_Minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus. Ps. 91: 15_.\n\nMurheellinen sielu näkee pitemmälle kuin kaikkein tietoviisaimmankaan\nkotkansilmät.\n\nMurheitten alla ihmisen on pakko heittää menemään kaikki monimutkaiset\noppirakennelmat ja langeta lopulta voitettuna, tuomittuna Jeesuksen\njalkain juureen.\n\nTällainen suruhuoneessa \"valituksi\" tehty syntinen löytää Kristuksessa\nkaikki, mitä hän tarvitsee.\n\nJa kun hän murheitten alla näin on kypsynyt synnintunnossa ja\nuskossa vastaanottamaan Jumalan ilmoituksen syntisten Vapahtajan\ntulosta maailmaan ja Jumalan hänessä valmistamasta lunastuksesta ja\nuudesta luomisesta, silloin hän on saanutkin jo ikuisen terveyden ja\nosallisuuden tosi iloon.\n\nJa tästä osallisuudesta todistaa epäuskon niisistä kirvoitetun\nihmislapsen sydämestä alinomaa kumpuava kiitos ja ylistysvirsi elävälle\nJumalalle, olkoonpa että se kiitos on ulkopuoliselle tarkkaajalle\nnähtävissä vain kyynelten läpi.\n\n    \"Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle,\n    olen armoliitossa!\n    Minut kalliisti hän osti,\n    minut nosti\n    kadotuksen kuopasta.\"\n\n                            Virsi 456: 1.\n\n\nToukokuun 4 päivä.\n\n_Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, min ettei kansa peljästy? Tahi\ntapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut. Aam.\n3: 6_,\n\nProfeettojenkin aikana on ensin ollut kysymys yksilöstä ja sitten\nvasta Jumalan valtakunnan tulemisesta heidän ympäristöönsä. Tässäkin\novat uskon molemmat puolet, luottamus ja liikkeelle lähteminen eli\ntotteleminen, käytännöllisesti harjoituksessa.\n\nEnsin Herra puhuu yksityisille, jotka hän on valinnut. He eivät\nlähde Herran asioille, elleivät ole ensin kuulleet Herran puhetta.\n\"Sillä ei Herra, Herra tee mitään, ellei ole ilmoittanut neuvoansa\npalvelijoilleen, profeetoille\". Kuvaavaa tässä yhteydessä on profeetta\nAamoksen saama kutsu.\n\nEnsin tuli Herra ja puhutteli Aamosta henkilökohtaisesti omaantuntoon\nkohti käyvällä tavalla. Ensin Herra kosketti yksilöä ja sitten tämä,\nnäin kutsumuksensa saanut ja kutsumukseensa vihitty Jumalan mies pystyy\nsaarnaamaan Jumalan valtakunnan vanhurskautta ja rohkeasti esiintymään\nkuningasta sekä koko valtakuntaa vastaan, välittämättä vastustuksesta\nja vihasta.\n\nKutsumustehtäväänsä varustettuna Jumalan antamilla voimilla saattoi\nAamos paljastaa aikansa yhteiskunnalliset rikokset ja valtiolliset\nväärinkäytökset tavalla, joka vieläkin on esikuvaksi kelpaava meidänkin\naikamme yhteiskunnallista ongelmaa ratkaistaessa.\n\nToukokuun 5 päivä.\n\n_Ne, jotka Jumala on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut. Room.\n8: 30_.\n\nSynnin ja hengellisen kuoleman unesta sielunsa pelastuksesta\nhuolehtimaan herätetyllä on jo tahto, vaan ei voimaa hyvän tekemiseen.\n\nMutta juuri näissä voimattomuuden kokemuksissa ja velvollisuuksien\nristiriidoissa ja syyttävän omantunnon hädässä joutuu Jumalan\nkutsumuksesta osallistunut ihminen todella publikaanin kanssa \"pienelle\npaikalle\" armon kerjääjäksi. Tuhlaajapojan lailla hän ymmärtää, ettei\nhän ole syyllinen ainoastaan ihmisten edessä, vaan että hän on ennen\nkaikkea tehnyt syntiä \"taivasta vastaan\".\n\nHavainto omasta tilasta pakottaa tekemään parannusta, lähtemään\nliikkeelle sanan kuuloon, rukoilemaan, Raamattua viljelemään ja\nkristilliseen toimintaan. Mutta kuta uskollisemmin herännyt ihminen\ntätä kaikkea yrittää tehdä, sitä rauhattomammaksi hän sisäisesti jää,\nhän alkaa ymmärtää, että \"hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin\".\n\nNäin kaatuvat kaikki omat tuet. Siinä nähdään, ettei voida rakastaa\nJumalaa, vaikka niin pitäisi tehdä. Kaikista omista hyvistä parannuksen\npäätöksistä tulee loppu. On pakko tunnustaa:\n\n    \"Sun armohos, o Jumala,\n    en ole mahdollinen.\"\n\nJa on pakko myöntää todeksi pelastumisen mahdollisuutta koskeva\nJeesuksen sana: \"Ihmiselle se on mahdotonta, vaan ei Jumalalle; sillä\nJumalalle on kaikki mahdollista.\" (Mark. 10: 27.)\n\n    \"Jeesus, uskon alkaja,\n    katuvaisten auttaja,\n    auta mua uskomaan,\n    rakastamaan, toivomaan!\"\n\n                    S.V. 35: 5.\n\n\nToukokuun 6 päivä.\n\n_Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Joh. 1: 14_.\n\nIhmisten aika on toinen kuin Herran aika. Meidän aikamme ja hetkemme\novat riippuvaisia meidän tunteistamme ja erehtyvän arvostelukykymme ja\ntahtomme ratkaisuista. Mutta toisin on Herran hetken laita.\n\nJumala on iankaikkisena ajasta kokonaan riippumaton. Hänellä\nitsellään ei ole alkua eikä loppua niinkuin hänen luomallaan ajalla,\nIankaikkisena hän on ajan ulkopuolella. Hänelle ovat meidän ajan lasten\nmenneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus yhtä läsnäolevia tai yhtä etäisiä.\n\nHerran edessä häipyvät vuosituhannet pian ohikiitäviksi ajan pisteiksi:\ntuhannen vuotta on kuin yksi päivä. Ilman häntä ja hänen ilmestystään\non aika arvoton ja vailla todellista sisällystä. Emmekä me ihmiset voi\ntätä sisällystä ajan ohikiitäviin hetkiin asti panna, ellei sitä meille\notollisena aikana ylhäältä anneta.\n\nTätä apostoli tarkoittaa, kun hän Jumalan suurimmasta\nilmestymistapahtumasta ajallisuuden piirissä sanoo: \"Kun aika oli\ntäytetty, lähetti Jumala oman Poikansa.\"\n\nTämä Raamatun sana antaa meidän aavistaa, että salattu Jumala on\nsittenkin rakkaudessaan sitonut itsensä määrättyihin ajan hetkiin.\n\nJa tämä Herran hetki ei tule, ennenkuin aika on täytetty.\n\n\nToukokuun 7 päivä.\n\n_Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Hebr. 4: 9_.\n\nJeesus Kristus yhdistää näkyväiset ja näkymättömät, maan ja taivaan,\nihmisen ja Jumalan. Tähän yhteyteen voi kurjinkin syntinen päästä,\nsillä Kristus Jeesus on sovitus meidän syntiemme edestä, niin että\nhänen kauttansa saamme kaikki samassa hengessä Isää lähestyä.\n\nTätä persoonallista ja autuasta jumalasuhdetta nimitetään Uudessa\nTestamentissa iankaikkiseksi elämäksi ja koko sitä piiriä, jossa tämä\njumalasuhde vallitsee, Jumalan valtakunnaksi.\n\nHebrealaiskirje nimittää tätä olotilaa \"lepoon pääsemiseksi\" tai\n\"Jumalan kansan sapatinlevoksi\".\n\nSe on kaikille tämä iankaikkinen elämä tämä osallisuus valtakuntaan,\ntämä sapatin lepo tarjona, odotettavana, mutta sen todelliseen\nomistamiseen pääsevät ainoastaan ne jotka ovat hengellisesti köyhiä,\nvanhurskautta isoavia ja janoavia ja jotka sen tähden yhtämittaa\nanovat, etsivät ja kolkuttavat.\n\n\nToukokuun 8 päivä.\n\n_Kristus teissä, kirkkauden toivo. Kol. 1: 27_.\n\nUudestisyntyneen ihmisen valta ajallisuuden yli on hänen elämänsä uusi\nsisällys: Kristus.\n\nMutta se vaatii ainaiseen kilvoitukseen, sillä aika luovuttaa\nvaltakunnan lapsellekin ainoastaan niin paljon ja sen verran itseänsä\nmuodoksi iäisyyselämää varten kuin sen on pakko.\n\nHeti sillä hetkellä ja siinä paikassa, missä Pyhän Hengen antama uusi\nsisällys lakkaa vaikuttamasta, alkaa ajan valta Jumalan lapsenkin\nyli. Ja aika on armoton tuomari elämisen ja olemisen, kehityksen ja\ntapahtumain olemukseen ja arvoon nähden, sikäli kun ne astuvat aikaan\nsisälle.\n\nEllei tämä aikaan sisälle pyrkivä elämä, eli ajan sisällys ole pyhästä\nJumalasta kotoisin, paljastaa aika elämän mitättömyyden ja turhuuden\nmeille. Säälimättömästi aika leimaa heränneelle tunnolle tajuttavalla\ntavalla ajallisuuden ja katoavaisuuden poltinraudalla kaiken pyhityksen\neli Kristuksen seuraamisen ulkopuolelle lankeavan elämän sisällyksen.\n\nUskovaisille nimittäin on eläminen Kristus (Fil. 1: 21).\n\n\nToukokuun 9 päivä.\n\n_Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 1 Joh.\n4: 8_.\n\nJumalan ehdottoman vaatimuksen, rakkauden vaatimuksen edessä romahtaa\nkaikki meidän uskonnollisuutemme, ja kaikki meidän siveellisyytemme.\nKaikki, mikä on meistä kotoisin, on kaikki kappaletyötä, puolinaista,\nsaastaista, itsekästä, tahrattua.\n\nMutta meidän tilamme kehnous ei ole vain tässä. Se on vielä paljon\nkurjempi ja viheliäisempi.\n\nSen sijaan, että me, jotka olemme pilalla itsekkyytemme takia emmekä\nosaa rakastaa Jumalaa oikein, emmekä lähimmäistämme oikein, sen\nsijaan, että me tämän tunnustaisimme senkin uhalla, että meidän täytyy\nsanoa: minun täytyy hukkua pyhän rakkauden Jumalan edessä, minä en voi\nhänen piiriinsä, hänen valtakuntaansa kuulua, -- sen sijaan me teemme\ntästä rakkauden käskystä lain -- rakkauden käskystä lain! -- rupeamme\npiiskaamaan itseämme: rakasta, rakasta, vaikka sydämessä ei pala,\nvaikka ei ole rakkautta, vaikka ollaan tyhjiä rakkaudesta.\n\n\"Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä,\nettä hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän sovitukseksi\" (1 Joh.\n4: 10).\n\n\nToukokuun 10 päivä.\n\n_Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan\nomalle nimellensä. Ap. t. 15: 14_.\n\n\"Suuri lähetysvuosisata\" on jälkisatoineen pysähtynyt tämän järkyttävän\ntosiasian eteen, että pakanain lukumäärä kaikesta valtakunnan työstä\nhuolimatta selvästi kasvaa huimaavasti varsinkin Aasian maissa.\n\nJos käännämme katseemme \"kristittyyn\" Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan,\nolemme saman tosiasian edessä. Niissä molemmissa on vallalla n.s.\n\"kulttuuripakanuus\". Ei Euroopassa enempää kuin Amerikassakaan asu\nkristittyjä kansoja.\n\nKristinuskon saavuttamien vähäisten ja pinnallisen voittojen edessä\ntodettiin Intiassa pidetyssä lähetysjohtajien kokouksessa, että\nJumala ensin _ottaa pakanoista kansan omalle nimelleen_ (Ap. t. 15:\n14), s.o. nimikkokansan. Tämä vastaa myös historian ja Raamatun\ntoteamusta, että Israelistakin on jäänyt vain \"jäännös\", kun sen\nsijaan tämä Juudan kansa kokonaisuudeksi katsottuna on vieraantunut\nmaailmanhistoriallisesta tehtävästänsä hyljättyään historiallisessa\nJeesuksessa oman Vapahtajansa.\n\nJa juuri hänen sanojensa mukaan on valtakunnan evankeliumia tämän\naikakauden viimeisenä lopun merkkinä julistettava _kaikille_ kansoille,\nvain _todistukseksi_ (Matt. 24:14). Kansat _kääntyvät_ vasta sitten,\nkun uskoon tulleet juutalaiset ryhtyvät pakanalähetystyötä suorittamaan.\n\n\nToukokuun 11 päivä.\n\n_Ne, jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Room.\n8: 30_.\n\nKun ihminen tulee osalliseksi Jumalan kutsumuksesta, \"taivaallisesta\nkutsumuksesta\", herää hän synnin unesta. Kun Jumala heränneen\nvanhurskauttaa, syntyy tämä uudestaan Pyhästä Hengestä, päästen elämään\nKristuksen yhteyteen jatkuvassa uskon harjoituksessa.\n\nTästä huolimatta on uskovaisessa, uudestisyntyneessä valtakunnan\nlapsessa vielä jäljellä syntiä, heikkoutta ja monenlaista\nraihnaisuutta, vanhan ihmisen elämän merkkejä. Hän tarvitsee joka päivä\njatkuvaa Pyhän Hengen pyhittämistä.\n\nMutta pyhittäminen ei olekaan kasvamista ylöspäin, vaan pikemmin\njatkuvaa kasvamista alaspäin pyhitettävän omassa sisäisessä\nmaailmassa. Pyhityksessä Jumalan Pyhä Henki suurentaen sisällisesti\nsynnin sairauden tuntemista uudistaa sisältäpäin tahdon, erottaa sen\nmaailmasta ja sen katoavaisista himoista ja nostaa pyhitettävän päivä\npäivältä yhä korkeammalle elävän, pyhän Jumalan piiriin.\n\nPyhitys on toisaalta ja ennen kaikkea seurustelua, kanssakäymistä\nylimaailmallisten, näkymättömien, mutta samalla läsnäolevien\ntodellisuuksien kanssa.\n\n\nToukokuun 12 päivä.\n\n_Henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni\nkiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni. Hes. 3:14_.\n\nProfeettain joukossa oli sellaisiakin miehiä, jotka näkivät, ettei\nJumalan hallitusvalta tule maan päälle ihmisten kautta, vaan että\nsiihen tarvitaan \"Herran palvelija\". Hän on valtakunnan toteuttava.\n\nMutta samalla kuin tämä kirkastui, alkoi myös häämöttää profeetan\nsilmälle, että tämän Jumalan palvelijan tie _tässä_ maailmassa on oleva\nristin uhritie (Jes. 53).\n\nKaikki nämä eri aikakausien Jumalan miehet eivät olleet\nepäpersoonallisella tavalla sidotut Jumalan ja hänen valtakuntansa\ntyöhön. Se oli päinvastoin tapahtunut siten, että heissä ensin\nyksilölinjalla sytytettiin Herran hengen tuli. Se sitten pääsi\njatkuvasti palamaan, kirkastumaan ja lämmittämään muitakin.\n\nNäin tuli luottamuksen ja tottelemisen tietä näistä itsenäisistä,\nvoimakkaista, omalaatuisista miehistä, jotka monessa suhteessa hyvin\nsuuresti erosivat toinen toisistansa, Jumalan työtovereita ja hänen\nvaltakuntansa työhön _sydämestänsä_ antautuneita työntekijöitä, joiden\nvaikutus jatkuu vielä meidänkin aikanamme.\n\n\nToukokuun 13 päivä.\n\n_Autuaat ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Matt. 5: 7_.\n\nJumala on niin äärettömän suuri, että hän on lukenut jokaisen\nhiuksenkin meidän päässämme. Jokainen varpunen tuolla ulkona on hänen\nkirjassansa. Jumala pitää siitä huolen. Me olemme enemmän kuin monta\nvarpusta.\n\nJumala tuo sinun eteesi ja panee sinun omalletunnollesi jonkun\nihmisen -- et sinä kaikkia voi rakastaa -- mutta hän tuo sinun eteesi\njonkun määrätyn ihmisen, määrätyn tehtävän ja kuiskaa hengellään\nomassatunnossasi: \"Tässä on sinun velvollisuutesi, rakasta nyt!\"\n\nSe voi olla -- niinkuin Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta\nsamarialaisesta -- vihollinen, toiseen puolueeseen ja rotuun kuuluva\nihminen; rakasta sitä, juuri sitä, tee sille laupeuden teko.\n\nVoi olla, että moni teistä tänä päivänä tietää tunnossansa, kuka on se\nsukulainen, naapuri tai kansalainen, jonka Jumala on pannut juuri sinun\nhoitoosi, jonka takia hän odottaa, että sinä uhraisit vaivojasi ja\nrahojasi.\n\nNiinkuin hän sanoi fariseuksellekin: \"Mene ja tee sinä samoin!\"\n\n\nToukokuun 14 päivä.\n\n_Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen. Joh. 3: 21_.\n\nUudestisyntyneen elämä kulkee joka päivä kaitaa tietä. Toisaalta\nvalo, toisaalta pimeys, toisaalla henki, toisaalla liha, toisaalla\nJumala ja Jumalan valtakunta, toisaalla saatana ja maailmanvaltakunta,\nvaativat ratkaisuun. Ja ratkaisun hetkestä voi tulla joko ajallisen\nturhuuden tai iankaikkisen elämän muoto. Teimmepä vaalimme tai jätimme\nsen tekemättä, tulee ratkaisun hetkestä joka tapauksessa tuomio,\nerottaminen.\n\nKun sana sanoo: \"Vanhurskas elää uskosta\", niin se lisää: \"Mutta jos\nhän vetäytyy pois, pelkää ratkaisua iankaikkisuuden puolelle, s.o.\npyhitystä, ei minun sieluni mielisty häneen.\"\n\nJos vanhurskauttaminen uskosta on ahdas portti, on pyhitys, s.o.\nvaellus hengessä, kaita tie, jota ajatellen Pietari sanoo, että\nvanhurskas \"töin tuskin pelastuu\" (1 Piet. 4: 18). Mutta tämä\nkilvoituksen jännitys on sittenkin Uuden liiton piirissä elävän\nuskovaisen tila. Siinä ei omilla voimilla voittoja saavuteta (Joh. 15:\n6).\n\n\nToukokuun 15 päivä.\n\n_Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme.\nPs. 68: 20_.\n\nRaamatun mukaan Jumala on luonut maailman, mutta ei ole jättänyt sitä\nkulkemaan irrallaan itsestään, vaan on edelleenkin täällä mukana\njatkuvasti luonnossa ja historiassa, edelleen kantamassa voimallaan\ntätä maailmaa ja elämää täällä. Virrentekijä kirjoittaa, että se on\nHerra, joka panee kuorman päällemme joka päivä, mutta myös auttaa\nmeitä. Tämä sana \"joka päivä\" voi näet kuulua yhtä hyvin kiitokseen\nkuin kuorman kantamiseen. Herra on mukana täällä elämämme vaikeuksissa.\n\nTässä on virsilaulaja samalla kohdalla kuin kreikkalainen runoilija,\njohon apostoli Paavali viittaa puhuessaan Jumalan suhteesta maailmaan:\n\"Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ei Hän ole kaukana yhdestäkään\nmeistä.\"\n\nHän on suuri Luoja, äärettömän kaukainen, mutta Hän on samalla myös\nläsnä täällä.\n\n\nToukokuun 16 päivä.\n\n_Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille; en minä\nanna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko\nmurheellinen, älköönkä peljätkö. Joh. 14: 27_.\n\nPelastuksen kolme suurta lahjaa ovat Jumalan armo, Jumalan rakkaus ja\nJumalan rauha. Niiden kaikkien osallistumiseen johdattaa meitä pyhä\nHenki -- helluntain Henki.\n\nHerra Jeesus teki opetuslapsilleen testamenttinsa iltaa ennen\nkuolemaansa. Yhtenä tämän testamentin tärkeimmistä määräyksistä on\nkysymys maailman rauhaa paljon korkeamman rauhan saavuttamisesta.\n\nTuonpuoleinen maailma: taivaallisen Isän koti, sen kirkkaus ja sen\nloppumaton rauha ovat elävinä hänen sielunsa silmäin edessä. Tässä\nuskon näkemyksessään hän itse on sisällisesti rauhallinen siitä\nhuolimatta, että hän selvästi on tietoinen siitä, että muutaman\ntunnin kuluttua ihmisten pahuus, tämän maailman ruhtinaan henkiset\nvihollisvoimat ja kuoleman kammottavaisuus tekevät hirmuisen\nyhteisrynnäkön häntä ja hänen uskoaan vastaan.\n\nKeskellä nousevaa myrskyä samoin kuin sittemmin itse hirmuilman\nriehuessakin Jeesus säilytti sisällisen rauhansa. Tästä sielun\nrauhasta, _sydämen_ rauhasta, keskellä ajan rauhattomuutta hän puhuu\njäähyväispuheessansa. Hän nimittääkin tätä tuonpuoleista, tätä Jumalan\nrauhaa nimellä \"minun rauhani\".\n\n\nToukokuun 17 päivä.\n\n_Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi! Matt. 22: 37_.\n\nFariseusten lahkoon kuuluva lainoppinut tuli urkkien Jeesuksen luo.\nJeesus oli tukkinut saddukeusten suut. Nyt lähtevät fariseukset hänen\nkanssansa kilpasille ja kärkeen pannaan tuo viisas lainoppinut.\n\nHän tuli \"urkkien\". Hänen sydämensä, ei ollut rehellinen ja vilpitön,\nvaan vilpillinen, ei kokonainen, vaan jaettu. Hänen omatuntonsa syytti\nhäntä: sinä olet urkkija, ja kuitenkin hän esiintyi ystävämielisesti\nHerran edessä. Hänen mielensä ei ollut puhdas eikä sielu eheä. Herra\nnäki tuon urkkijan lävitse.\n\nTälle miehelle hän sanoi: \"Kuule, rakasta sinä jaettusydäminen mies,\nsinä urkkija, rakasta sinä Herraa sinun Jumalaasi koko sydämestäsi,\nkoko sielustasi, koko mielestäsi, sinä, joka tässä teeskentelet.\"\n\nSe oli sanottu hänelle henkilökohtaisesti. Se oli Jumalan parannushuuto\nsiinä paikassa ja sillä hetkellä sille miehelle, sille fariseukselle.\nSe ei ollut mikään laki, vaan se oli rakkauden sana ja lahja hänelle.\n\n\nToukokuun 18 päivä.\n\n_Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle. Ps. 26: 2_.\n\nKristinuskosta vieraantuneilla ihmisillä on vielä jonkinlainen, joskin\nhämärä aavistus siitä, että kristillisyys, jos se vain on todellista,\non voimaa ja väkevää elämänliikettä. Mutta kun nuo uskonnolle syystä\ntai toisesta kylmentyneet ihmiset näkevät kristinuskon edustajissa\njulkisia vikoja, puolinaisuutta, ulkokultaisuutta, raha-asioissa\nvilpillisyyttä, avioelämässä riitaisuutta ym., eivät he jaksa\nantaa arvoa sellaiselle jumalisuudelle, vaan juuri siitä he saavat\npuolustusta omalle suruttomuudelleen.\n\nTätä usein ankaraakin arvostelua ei meidän kristittyjen sovi\nyliolkaisesti torjua luotamme sillä tekosyyllä, että selitämme sen\ntulevan \"suruttoman maailman\" taholta, joten siihen ei muka tarvitse\nsen suurempaa huomiota kiinnittää. On vaarallista tällaisesta\ntekosyystä valmistaa itselleen päänalunen ja ruveta sen turvin\nvaipumaan yhä syvemmälle hengellisen kuoleman uneen.\n\nPäinvastoin olisi meille viisaampaa tehdä asia henkilökohtaiseksi ja\nJumalan pyhien kasvojen edessä alkaa kysellä itseltään: \"Kuinka tulisin\nelävään uskoon?\" ja \"Kuinka minusta todella tulisi käyttökelpoinen ase\nJumalan valtakunnan työssä siunaukseksi lähimmäisilleni?\"\n\n\nToukokuun 19 päivä.\n\n_Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. 2 Kor. 5: 17_.\n\nMeistä ajan ja paikan rajoihin sidotuista, kuolevaisista ihmislapsista\nei kukaan voi itse löytää Jumalaa eikä elää sisällisessä, välittömässä\nyhteydessä hänen kanssansa. Meidän kaikkien kohtalomme on kalvava\nJumalan etäisyys.\n\nTänä aikana, jolloin Jumala on piilossa meiltä ihmislapsilta, on\nolemassa vain yksi ainoa henkilö, joka aina on välittömässä, jatkuvassa\nelämänyhteydessä kaikkivaltiaan Luojan, historian Jumalan ja perheiden\nuudistajan kanssa. Se henkilö on Jumalan valtaistuimella istuva Herra\nKristus. Hän on kuoleman ja saatanan jo omassa elämässänsä voittanut --\nmeidänkin hyväksemme.\n\nMutta tämä voitto ei hyödytä meitä, ennenkuin olemme Jumalan armon\nkautta Pyhän Hengen vaikutuksesta päässeet jatkuvasti siihen olotilaan,\njota apostoli Paavali nimittää \"olemiseksi Kristuksessa\". Tämä on\nymmärrettävä paikallisesti. Niinkuin kala on vedessä, niinkuin lintu\non ilmassa, niinkuin matkustaja laivassa, niin Kristuksen veressä\nomantuntonsa puhtaaksi saanut, herännyt syntinen elää paikallisesti\nylösnousseen Kristuksen persoonassa.\n\n\nToukokuun 20 päivä.\n\n_Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet\nsanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.\nHes. 33: 7_.\n\nOn sanottu, että elämä on kuin jalkapallopeliä. Siinä on kaksi\njoukkuetta. Ne ovat molemmat järjestäytyneet. Osanottajat ovat kaikki\nvastuussa toisistansa. Joku seisoo kentän laidalla pitkän aikaa, eikä\nhänellä ole mitään tehtävää; muut ovat työssä.\n\nMutta sitten äkkiä tulee pallo häntä kohti. Silloin on oltava\nsilmänräpäyksessä valmis potkaisemaan. Jos ei ole valmis, tilaisuus\nmenee ohitse. Voi käydä niin, että koko joukkue häviää sen johdosta,\nettä tilaisuus meni yhdeltä ainoalta käyttämättä, ohitse.\n\nTällaista on meidän elämämme myös rakkauden piirissä. Meitä ei saa\nrakastamaan, kun pannaan laki niskaan.\n\nMutta Jumala itse opettaa meitä rakastamaan, kun hän tuo henkilön,\ntehtävän -- niinkuin pallon meitä kohti --, ihmisen meitä kohti,\ntehtävän meitä kohti sanoen sisällisesti: \"Tässä on sinun tehtäväsi,\ntee tämä! Tähän sinä pystyt, tässä paikassa, tänä päivänä.\"\n\nSiinä on kutsumuksesi.\n\n\nToukokuun 21 päivä.\n\n_Tänä päivänä... Luuk.23: 43_.\n\nJeesus sanoi juutalaisille: \"Aabraham näki _minun päiväni_ ja\nriemuitsi siitä.\" Tämä päivä oli sen päivän vastine, jonka Aabraham\nvietti Moorian vuorella uhratessansa oinaan poikansa Iisakin asemesta\nHerralle. Sinä päivänä hän antoi _sille paikalle_ nimen: \"Herra on edes\nkatsova.\" Sinä päivänä ja siinä paikassa hän käsitti kuin vilaukselta\nsijaiskärsimyksen merkityksen.\n\nTätä päivää Herra tarkoitti, kun hän puhui omasta päivästänsä\nsuorittaessaan Jumalan karitsana samalla Golgatan kummulla\npitkänäperjantaina sijaiskärsimyksensä uhriteon koko ihmiskunnan\nhyväksi. Sinä päivänä hän lausui yhdelle ihmiskunnan kurjimmista\nnämä merkilliset sanat: \"Totisesti _tänä päivänä_ sinä olet oleva\nminun kanssani paratiisissa.\" Se mies ei pelastunut omalla uskollansa\nJeesukseen. Rangaistustansa tekojensa valossa katsellessaan hän\npyysi Herralta ainoastaan: _\"Muista_ minua -- ei muuta -- kun tulet\nvaltakuntaasi.\" Hänen uskonsa ei riittänyt pitemmälle kuin anomaan\nHerran muistamista, joka ulottuisi häneen ulkopuolella olevanakin.\nMutta sijaiskärsijämme Jeesuksen usko riitti siihen, että katuva\nryöväri pääsi perille asti Jumalan kirkkauteen. Hän tuli sinne\nlainauskolla.\n\nHänellä itsellään ei ollut sinne pääsyä varten yhtään mitään ansiota\neikä etuoikeutta, vaan hänet otettiin sinne yksinomaan armosta\nJeesuksen sinne viemänä sinä päivänä, josta Raamattu sanoo: \"Herra otti\npois kansansa synnit yhtenä päivänä.\"\n\n\nToukokuun 22 päivä.\n\n_Teidän tulee uudistila mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi\nihminen. Ef. 4: 23-34._\n\nKun Johannes Kastaja Korkeimman profeettana muotoon katsomatta saarnaa\nparannusta, hän on tietoinen omasta rajoituksestaan. Hän viittaa\ntoiseen, jolla on vielä korkeampi Jumalan ilmoitus kuin hänellä\nitsellään.\n\nJumalan valtakunta ei ole erämaahan pakenemisessa pois pahasta\nmaailmasta. Se ei ole yksinkertaisessa kameelinkarvaisessa puvussa eikä\npidättymisessä määrätyistä ruoista ja juomista.\n\nToisen pelastuksen tuojan on tultava tuomaan uskon voimia ja\nsovituksen ja rauhan henkeä ihmissydämiin, koteihin, yhteiskuntaan\nja kansainvälisiin suhteisiin. Toisen on tultava, joka särkee synnin\nasettamat valheaidat ihmisten ja ihmisten väliltä sekä vihollisuuden\nJumalan ja ihmisten väliltä. Hänen on tultava, joka \"kastaa teidät\npyhällä Hengellä ja tulella\".\n\nSydämeltään muuttumattomat, syntiä suosivat ihmiset koettavat tehdä\nJumalan valtakunnalle väkivaltaa ja repiä sen itselleen pystyttämällä\noman ajatuksensa mukaan onnelaa tänne maan päälle. Mutta kaikki\nulkonaiset keinot ulkopuolella mielenmuutoksen eivät onnistu,\npysyväistä parannusta aikaansaamaan ihmisten oloissa.\n\n\nToukokuun 23 päivä.\n\n_Maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. Jes.\n11: 9_.\n\nProfeetat, joiden omattunnot Jumala oli valaissut, osasivat olevista\noloista ja historian tapahtumista lukea ja ottaa selville ne lait ja\nvanhurskauden säännöt, joiden mukaan historian sisimmässä työpajassa\ntoimitaan.\n\nOmassa väkevässä oikeustajunnassansa Aamos tunsi elävän Jumalan\nvanhurskauden heijastusta. Anteeksi antavassa rakkaudessaan uskotonta\nvaimoansa kohtaan Hoosea tunsi Jumalan oman rakkauden säteilyä\ntottelematonta luopiokansaa kohtaan -- rakkauden, joka asettaa\nrangaistuksenkin pelastuksen palvelukseen. Kärsimyksen mies Jeremia\nkohoaa hengessään kotkan siivillä yli arkisen tuskantäyden nykyhetken\narvostelemaan suurena poliittisena nerona maailman suurvaltainkin\ntulevia kohtaloita.\n\nProfeetoille on yksilön historia eriämättömästi kudottu sisälle\ntoisten yksilöjen ja koko kansan historiaan, vieläpä yleiseen\nmaailmanhistoriaankin. Kaikkien näiden kolmen historian alueella on\nJumala ainaisesti toiminnassa.\n\nVasta Israelin profeetat näkivät oikein Jumalan valtasuuruuden kaikkien\nkansojen, koko maailman, niin _kaiken_ aineellisen kuin henkisenkin\ntodellisuuden yli.\n\n\nToukokuun 24 päivä.\n\n_Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku\nmaailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 1 Joh. 2: 15_.\n\nJumala on rakkaus. Hän on luonut meidät kokonaiseen elämänyhteyteen\nkanssansa. Se on se ilmapiiri, johon hä,n on tarkoittanut sinut\nniinkuin minutkin, meidät kaikki, olemaan, elämään ja toimimaan,\nniinkuin linnun lentämään ilmassa, niinkuin kalan uimaan vedessä.\n\nMutta missä me olemme tänä päivänä? Kun meidän pitäisi rakastaa Jumalaa\nkokonaisella sydämellä, niin mitä me teemme: Meidän sydämemme riippuu\nkiinni epäjumalissa ja erittäinkin omassa itsessämme. Me olemme\nliikkeellä jaetulla sydämellä. Kun meidän pitäisi olla Jumalan edessä\nkoko sielullamme, niin voi olla, että hän on tullut tunteen portin\nkautta sydämeemme, tai jonkun sieluun tiedon portin kautta, mutta\ntahdon portti on häneltä suljettu.\n\nAjatellaan: \"En tahdo tunnustaa syntejäni, en tulla valoon, en laskea\nJumalaa ihan perille asti sieluuni.\"\n\nKokonaista mieltä ei ole, sillä omatunto ei ole puhdistettu. Tällainen\nihminen ei voi liioin rakastaa lähimmäistänsä, vaan kun rakastaa\nlähimmäistänsä, niin hän etsii omaa sieluansa, omaa minäänsä, sen\nmenestystä ja sen nautintoa. Ja tässä on meidän kirouksenalainen\ntilamme: sen sijaan, että me rakastaisimme Jumalaa, me rakastamme\nepäjumalia ja itseämme; sen sijaan, että rakastaisimme lähimmäistämme,\non oma minä aina tiellä esteenä.\n\n\nToukokuun 25 päivä.\n\n_Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole\nkuuliainen Pojalle, se ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy\nhänen päällään. Joh. 3: 36_.\n\nKun tällaisiin käytännöllisiin johtopäätöksiin on tultu, alkaa usko\nyliluonnolliseen, usko Jumalan ilmestykseen historiassa, luonnossa ja\nomassatunnossa, usko Raamatun kirjoittajan jumalalliseen innoitukseen\n-- se alkaa olla vaivanalaiselle ihmiselle mitä luonnollisin asia\nmaailmassa.\n\nTällä siirtymisellä epäuskosta uskoon on yhtä suuri merkitys kuin\nsiirtymisellä kuolleista elämään.\n\nKoko elämän painopiste on siinä samalla siirtynyt pois rakkaan\n_oman minän_ ympäriltä ja suuntautunut ja keskittyykin vähitellen\nyksin Jumalaan ja hänen rakkautensa ilmestyksen korkeimpaan\nilmenemiskohteeseen, _Kristuksen persoonaan_, joka eläväksi tekevänä\nhenkenä on läsnä seurakunnassansa.\n\n\nToukokuun 26 päivä.\n\n_Herra, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki Ps\n51: 12_.\n\nSyntiin langenneen ihmisen sielun sisimmissä pohjakerroksissa asustaa\nluonnostaan murhe ja voimattomuus.\n\nSellaisina kuin me nyt kerta kaikkiaan olemme luonnostamme, me\nlaahaamme mukanamme sisässämme kokonaisen maailman täynnä turmelusta.\n\nMinne ikinä menemmekin, kaikkialle seuraa mukanamme itsekäs sydän,\njosta ei lähde yhtään ainoata täysin puhdasta ajatusta, eikä\nainuttakaan täysin kirkasta mielikuvaa pyhän Jumalan edessä. \"Minussa,\nse on minun ruumiissani ja sielussani, ei asu mitään hyvää\" -- on totta\nitsensätuntemiseen kehittyneen ihmisen mielestä vielä tänäkin päivänä.\n\nSellainen on tosiasiallisesti tilamme senkin uhalla, etteivät useimmat\nmeistä sitä vielä sellaiseksi tunne.\n\n    \"Nyt tunnustan mä nöyrästi,\n    ett' outo olen aivan,\n    jos et sä neuvo, Herrani,\n    en osaa tietä taivaan.\n    Jos et sä itse paimenna,\n    mä eksyn kohta laumasta\n    kuin lammas eksyy korpeen.\"\n\n                  Virsi 437: 6.\n\n\nToukokuun 27 päivä.\n\n_Minä, annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän\nsisimpäänne. Hes. 36: 26_.\n\nViime aikoina on ihmistuntemus huomattavassa määrässä entisestään\nlisääntynyt. On syntynyt ihan ennen olemattomia uusia\ntieteenhaarojakin, joissa käsitellään ihmisen sielun erittelyä,\nyksilöllisyyttä, tyyppejä, luonteita aivan uudella tavalla.\n\nMiten erilaisia nämä eri tieteet ovatkin menettelytavoiltaan, on\nniiden tutkijain yhtäpitävänä tuloksena kuitenkin se, että ihmissielun\npohjalla asuu yleisesti ja säännöllisesti kummallinen surun ja\nvoimattomuuden tunne.\n\nOn ikäänkuin joku näkymätön todistaja olisi tullut tämän nykyisen\nsukupolven sielujen sisäiseen maailmaan huutamaan ikivanhaa totuutta:\n\"Ei ihminen voi mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivaasta. Joka on\nsyntyisin maasta, se on maasta ja puhuu maan kannalta ja Jumalan viha\npysyy hänen päällään, eikä hän ole näkevä elämää.\"\n\nVain Jeesus voi sanoa: \"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo\nminuun, se elää, vaikka olisi kuollut\" (Joh. 11: 25).\n\n\nToukokuun 28 päivä.\n\n_Totuus on tekevä teidät vapaiksi. Joh. 8: 32_.\n\nTotuus tekee aina vapaaksi. Ja missä totuuteen pohjautuvan vapauden\ntuulet puhaltavat, siellä liikkuu aina Jumalan Henki uutta luovana\nvoimana.\n\nEipä niin ollen ole syytä vielä puhua länsimaiden häviöstä. Nyt kun\nvanhaa kaatuu ja sielut ovat tulleet kodittomiksi, yksinäisiksi,\nlevottomiksi, sairaiksi ja paleleviksi rakkautta vailla olevassa\nitsekkäässä maailmassa, -- nyt nousevat paremmin kuin pitkään aikaan\nnäköpiiriin vanhat kysymykset ja vastaukset Ihmisen Pojan edessä.\n\nSamalla tavoin kuin tinkimätön totuuden mies muinoin yksinäiseksi ja\nkodittomaksi jätettynä nöyrästi lausui: \"Hänen tulee kasvaa, mutta\nminun vähetä\", samoin vieläkin tehdään siellä, missä omaa lihaa ei\nsäälitä.\n\nMutta tulos tästä itseensä menemisestä ja rehellisestä, armottoman\nankarasta itsensä ripittämisestä on Kristuksen todellisen arvon\naukeneminen sielun sisäiselle silmälle. Silloin tunnustetaan nyt\nniinkuin ennenkin Kristuksesta: \"Joka ylhäältä tulee, se on yli kaiken.\nJa minkä hän on kuullut ja nähnyt, sitä hän todistaa. Hän puhuu Jumalan\nsanoja. Kaikki on hänen käsiinsä annettu. Hän on yli kaikkien.\"\n\n\nToukokuun 29 päivä.\n\n_Maa, maa, maa! Kuule Herran sana. Jer. 22: 29_.\n\n\"Jumalan hallitus sielujen yli\" -- siinähän se juuri onkin Jumalan\nvaltakunta toteutuneena.\n\nJa missä Jumalan valtakunta on todellisuutena olemassa, siellä ihmiset\nelävät sovinnossa Jumalan kanssa ja rakkaudessa keskenään.\n\nVasta silloin on herätys todellinen, kun jumalallinen henkielämä eli\nrakkauselämä on ihmisten sydämiin pyhän Hengen kautta vuodatettu (Room.\n5: 2-4).\n\n    \"Me uskomme vielä sun nostavan\n    tään kansan kuoleman yöstä,\n    sen nuorison kiitosta laulavan\n    sun Poikasi lunastustyöstä.\n    Oi, Kristus, nyt rukoile eestämme\n    sun Isääsi, hän sua kuulee,\n    niin saapuvat herätyspäivämme\n    ja taivaasta maan yli tuulee!\"\n\n                            S.V. 190: 4.\n\n\nToukokuun 30 päivä.\n\n_Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä. Matt. 3: 8_.\n\nMikään muu tie ei vieläkään ole kirkastunut Jumalan valtakunnan\ntulemisen tieksi kuin mielenmuutoksen ja uudensyntymisen tie.\n\nTämä tie vie meidät takaisin siihen Johannes Kastajan julistuksen\nkohtaan, että yksilöstä on aloitettava. Jumalan valtakunta tulee\nensin yksilöiden sisäelämään mielenmuutoksena ja sitten vasta\nyhteiskuntaelämään sisällisesti uudestisyntyneitten persoonallisuuksien\nkautta.\n\nOlevien olojen parannuspuuhat, jotka sivuuttavat synnin tosiasian ja\nmielenmuutoksen ynnä uudensyntymisen välttämättömyyden, ovat liian\nhyväuskoista vanhan ihmisen ja tämän maailman parantamista.\n\nSitä vastaan sinkoaa erämaan profeetta tuliset tuomion sanat: \"Te\nkyykäärmeiden sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista\nvihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä. Jo on kirves\npantu puiden juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis\nhakataan pois ja heitetään tuleen.\"\n\n\nToukokuun 31 päivä.\n\n_Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Gal. 6: 7_.\n\nKevät on kylvön aikaa Joka keväällä syystä tai toisesta laiminlyö\nkylvämisensä hänen ei kannata syksyllä sadonkorjuuseen lähteä. Hän on\notollisen keväthetkensä laiminlyönyt.\n\nNiinpä senkin, joka keväällä harvakseen kylvää, saa syksyllä vähän vain\nsatoa korjata.\n\nJoka niinikään huonolla, itämättömällä tai riihessä palaneella\nsiemenellä peltonsa siementää, hän pettyy, kun sadonkorjuun aika tulee.\n\nTämä sama pettymys voi kohdata ihmistä myös hengellisen elämän alalla.\nSama apostoli, joka on kirjoittanut sanat: \"Mitä ihminen kylvää,\nsitä hän myös niittää\" on samassa yhteydessä edelleen jatkosanoiksi\nkirjoittanut: \"Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää,\nmutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.\"\n\n\n\n\nKESÄKUU\n\n\nKesäkuun 1 päivä.\n\n_Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa\nmaailmaan. Joh. 1: 9_.\n\nVanhatestamentillisen uskon jännitys eri asteissaan ei kuitenkaan\nvielä, ollut kristinuskoa, eikä Jumalan valtakunnan tulemista voimassa\nja Pyhässä Hengessä, vaan ainoastaan valmistusta sille. Suuret\nprofeetalliset huippuhenkilöt olivat yksinään ilmestysvalon korkealla\nvuorella kansanjoukkojen eläessä vielä alhaalla laakson hämärässä.\n\nAlas laaksoon heitti valoansa Jeesuksen maailmalle kirkastama Isä,\njoka kotiin palaavan tuhlaajapojan rakkaasti syliinsä sulkee ja joka\npublikaanit ja syntiset sekä pakanat armoihinsa vastaanottaa.\n\nTämä eksyneitä etsivä, aina työssä oleva, Golgatan ristin kautta\nsovintosaarnan säätänyt, synnit katuvalle anteeksiantava, \"pyhä\" ja\n\"vanhurskas\" Isä on väkevin motiivi Jumalan valtakunnan tulemiselle.\n\nUuden Testamentin ilosanomalla, että Jeesuksen, Jumalan Pojan\nsovintoveri riittää kaikkein suurimmalle ja kurjimmalle syntiselle\nhyvän omantunnon saamiseksi, on myös yhteiskunnallisesti katsoen mitä\nsuurin ja perustavin merkitys.\n\n    \"Sanallasi vahvista\n    paha luonton' voittamahan,\n    sydämeni uudista\n    Sua aina kuulemahan,\n    Sinua myös kiivahasti\n    palvelemaan loppuun asti.\"\n\n                        S.V. 40: 9.\n\n\nKesäkuun 2 päivä.\n\n_Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne\nrakastatte. Room. 13: 8_.\n\nParannus on siinä, niinkuin heränneet sanovat, että, joka aika,\njoka hetki heränneen ihmisen on pakko huutaa sydämensä sisimmästä\nJeesukselle:\n\n\"Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua! En ole osannut rakastaa sinua,\ntotella sinua, auta taas! Auta ensi kerralla paremmin, kun tehtävä\naukenee, olemaan tarkka huomioimaan ja nopea toimimaan!\"\n\nTässä alinomaisessa huutamisen harjoituksessa eivät välit\nlaiminlyöjältäkään katkea elävän Herran kanssa.\n\nJa niin toteutuu elämässä se, mikä on tähän iskulauseeseen kiteytetty:\n\"Rakkaus on aina velassa!\" Amen.\n\n\nKesäkuun 3 päivä.\n\n_Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät\nasunnot. Jumala on sen keskellä, ei se horju. Jumala auttaa sitä jo\naamun koittaessa. Ps. 46: 5-6_.\n\nKun matkamies tulee pääkaupunkiin, tapaa hän täällä ensiksi\nhuvittelevan Helsingin. Kävellessään pitkin kaupungin pääkatuja\nja katsellessaan eri liikkeiden mainosvaloja hän tulee väkisinkin\najatelleeksi maailmankaupunkia suruttomuuksinensa. Jumalaa ei näytä\nkukaan tarvitsevan.\n\nLiikkuessaan kaupungilla edelleen ja pistäytyessään kauppoihin\nmatkamies näkee työtätekevän Helsingin, joka ahertaa aamusta iltaan\ntoimeentulonsa takia. Ei sekään näy ennättävän Jumalan puoleen kääntyä.\nViipyessään paikkakunnalla kauemmin vieras näkee edelleen kärsivän\nkaupungin. Tuhansia on sairaaloissa, köyhäintaloissa, samoin niitä\nharhailee puutteessa pitkin katuja ja työnvälitystoimistoissa. Kärsimys\nriisuu ihmisiltä luulot pois ja moni nöyrtyy ahdistuksessa Jumalan\neteen ja tulee valetuksi kärsimyksen valinkauhassa.\n\nNäistä viimeksimainituista muodostuu rukoileva kaupunki: se joukko\npääkaupunkilaisia, joka elää jatkuvasti joka päivä sisällisessä\nyhteydessä elävän Jumalan kanssa.\n\nNäiden ihmisten sydämen silmät ovat auenneet näkemään Herran tekoja ja\nkokemaan Raamatun sanan totuuden: \"Jotka ottavat vaarin Herran teoista,\nniillä on sula riemu niistä.\"\n\n\nKesäkuun 4 päivä.\n\n_Mutta te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin\nsiementä, perillisiä lupauksen mukaan. Gal. 3: 29_.\n\nJumalan sanasta ja historiasta, varsinkin nykyaikaisesta, on saatu\nnäkemys Jumalan valtakunnan työn saavutuksista ja sen mahdollisuuksista\nnykyisenä armontalouskautena s.o. Aabrahamin siemenen,\nmorsiusseurakunnan, nimikkoseurakunnan, pyhäin yhteyden kokoamisen\najankohtaisuudesta yhä lisääntyvää barbaari- ja kulttuuripakanuuden\ntaustaa vasten. Se sisältää toisaalta evankeliumin työntekijöille\n_varoittavan_ sanan omille turhille teille lähtemisestä, mutta myös\ntoisaalta, työn pienten tulosten mieliä murehuttaessa, taivaallisen\n_lohdutuksen_.\n\nJos tämä morsiusseurakunta- eli nimikkoseurakunta-, pyhäin\nyhteys-näkökohta, joka on ollut käytännössä osittain laiminlyötynä,\njopa unohdettuna meilläkin, taas huomataan, niin ei mennä Jumalan\nedelle hänen valtakuntansa työssä eikä vielä havitella ennen aikoja\nkoko \"Suomen kansaa Jumalan kansaksi\", vaan jäädään siihen vakavaan\ntoteamukseen, mikä tehdään Ap. t. 13: 48:ssa Paavalin täysipainoisen\njulistuksen tehosta: \"Ne _kaikki_ uskoivat, jotka olivat säädetyt\niankaikkiseen elämään.\"\n\nSanat koskevat _ajallista_ ennakoltamääräämistä, Herran kansan\nkokoamista.\n\n\nKesäkuun 5 päivä.\n\n_Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä,\nvaltaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: \"Se on tapahtunut\". Ja\ntuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjyrinää; ja tuli suuri maanjäristys,\nmaanjäristys niin suuri, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin\nihmisiä on maan päällä ollut. Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan,\nja kansojen kaupungit kukistuivat. Ilm. 16: 17-19_.\n\nNykyisten parannustuomioitten loppuaikoina ei ole tehostettava ainakaan\netukädessä uusia työmuotoja, vaan uutta, lisääntyvää Pyhän Hengen\nosallisuutta.\n\nNyt on tehostettava pikkuseurakuntaa seurakunnassa (kirkossa),\nkotiseuroja, raamattupiirejä, nuorten kerhoja, sotavammaisten ja\nsotaleskien hartauskokouksia jne.\n\nSillä tiellä, saadaan öljyä astioihin ja oikea morsiuspuku, Kristuksen\nvanhurskaus (Ilm. 19: 8) uskossa omistetuksi.\n\nTätä on juuri nyt tehostettava, ettei jäätäisi tyhmien kanssa\nhäähuoneen ulkopuolelle, kun viimeinen pasuna soi ja huuto kuuluu:\n\"Katso ylkä tulee!\"\n\n\nKesäkuun 6 päivä.\n\n_Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilän sydäntä hän\nei sammuta. Jes. 42: 3_.\n\nIhmissielut ovat hauraita olioita. Ne särkyvät helposti surujen ja\nvastoinkäymisten painon alla. Ja silloin tulee sairaita sieluja.\nTuloksena on huonommuudentunteen valtaan joutuminen: sairassieluisuus.\nMutta Jumalalla, taivaallisella lääkärillä, on kaikkiin vaivoihin\nlääkityksensä valmiina.\n\nHän ei muserra särjettyä ruokoa. Syksyisin olemme nähneet järviemme\nrannoilla vesien jäätyessä katkenneita kaisloja. Kuinka helposti ne\nmurtuvatkaan vähimmästäkin kosketuksesta.\n\nKun ihmissielu värjöttää yksinänsä vailla ympäristön ymmärtämystä ja\nelämänrohkeutta, on hän tuollaisen helposti särjettävissä olevan ruo'on\nkaltainen. Sillä ei ole sisällyksenänsä muuta kuin elämän pelko.\n\nMutta tyhjyyteen hukkumista ei tapahdu, vaan tulee jatkuva uudistuminen\narmon kevätauringon sulattaessa roudat rinnasta, jäät sielusta ja\nsyyllisyyden omaltatunnolta.\n\nTukena on salatun Herran hellävarainen hoito, armahtava kohtelu ja\nKristuksen, Vapahtajan tykö vetäminen. Olemme kaikki tuon ihmeellisen\nhoidon kohteita.\n\n\nKesäkuun 7 päivä.\n\n_Me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa, emmekä kirjaimen\nvanhassa. Room. 7: 6_.\n\nKun seurakunnassa aletaan puhua herätyksestä, merkitsee se sitä,\nettä siinä on aiemmin nukuttu hengellisen kuoleman unta. Herätys\non siis olennaisesti seurakunnan siirtymistä hengellisen kuoleman\ntilasta hengellisen elämän kannalle ja yksityisen syntisen kääntymistä\nsynneistään elävää Jumalaa palvelemaan.\n\nNämä asiat ovat ylen tärkeitä nykyaikana. Onhan näet itsestään selvää,\netteivät olomme todella parane, ellei kansa itse siveellisesti\nparane. Ja kansa taas ei parane, ellei sen yksilöitä saada tekemään\nparannusta heidän synneistään. Vapaus, tuo nykyajan lempilapsi, ei\nsyvimmältään ole valtiollista eikä yhteiskunnallista, eipä edes\nuskonnonvapauttakaan, vaan persoonallista vapautta himojen ja halujen\nylivallasta.\n\nVastakohtana väärälle vapauden palvomiselle on havaittavana ilahduttava\najan ilmiö: vapaaehtoinen antautuminen työhön toisten hyväksi.\n\n    \"Palvella Herraa tahdon,\n    kun päästi siteistä,\n    Hän mulle lahjoittakoon\n    armons' ja Henkensä.\"\n\n        Vanha virsik. 282: 12.\n\n\nKesäkuun 8 päivä.\n\n_Me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta\nkaikkiaan. Kristuksen ruumiin uhrilla. Hebr. 10: 10_.\n\nPakanuuden eksymyksestä ei meitä pelasta Jumalan ilmoituksen\nihaileminen Suomen kauniin luonnon piirissä -- luomakuntakin on synnin\nkirouksen alla -- eikä liioin Jumalan ilmoituksen havaitseminen\nkansamme ihmeellisissä historiallisissa vaiheissa ja oman elämämme\nmerkillisissä kohtaloissa; Siitä pelastaa yksin elävä persoonallinen\nJumala, Kristuksen Isä. Ja sen hän tekee, kun hän herättää omantunnon\nsynnin hätään ja aukaisee armon ajassa helvetin eteemme, sanoen meille\nitsekullekin: tunnusta syntisi, ripitä itsesi, käänny Kristusta,\nvälimiestä ja hänen pelastusneuvojaan avuksi pyytämään, muuten hukut.\n\nEi luonto, ei historia, ei tiede, eivätkä elämänkohtalot riitä\njumaluussuhteen syntymiseen. Siihen tarvitaan herännyt omatunto, jonka\nkourissa ihminen valittaa: \"Olen suuri syntinen, viheliäisempi muita\".\nTunnon ahdistuksissa opitaan totuudessa tarvitsemaan Ylimmäistä pappia,\nKristusta välimieheksi ja veisaamaan kiitollisina armon kerjäläisinä:\n\n    \"Jeesus, joka tähteni,\n    vaivaa paljon kärsit täällä,\n    suuren syntivelkani\n    maksoit kuollen ristin päällä,\n    kuolon voitit kuolollasi,\n    rauhoita mua armostasi!\"\n\n                       S.V. 42: 1.\n\n\nKesäkuun 9 päivä.\n\n_En minä jätä teitä orvoiksi, minä tulen teidän tykönne. Joh. 14: 18_.\n\nMoni elämän murjoma matkamies toivoo, että Herra Jeesus vieläkin olisi\nnäkyvällä tavalla läsnä täällä maan päällä. Ja usein me muutkin,\njoilla vain tilapäisesti on joku hätä tai vaiva kannettavanamme,\ntoivomme samaa. Tuntuu kuin olisi helpompi elää ja vaikeuksissa\nkestää lannistumatta, jos varmasti voisi jossakin määrätyssä paikassa\nviedä itsensä ja hätänsä Herralle. Siitä syystä usein toivotaan,\nettä, olosuhteet olisivat vieläkin samanlaiset kuin Jeesuksen \"lihan\npäivinä\", jolloin hän ihmisten keskuudessa näkyvässä muodossa vaelsi.\n\nKun on vaivattuna, tulee aivan luonnollisesti mieleen tuollainen\nlämmittävä ajatus: \"Kunpa olisivat olosuhteet vielä nytkin sellaiset,\nkuin silloin, menisin minäkin suoraan Jeesuksen luokse ja saisin\nhäneltä avun hätään, vaikkeivät muut olekaan voineet minua auttaa.\"\n\nMutta tällaisessa toiveajattelussa on suuri virhe, jopa elämän harha.\nEi ole sellainen menettely ollenkaan Jumalan sanan mukaista eikä sitä\ntue elävä uskonnollinen kokemuskaan.\n\nJeesus sanoo: \"Teille on hyödyksi, että minä menen pois. Sillä ellen\nminä mene pois, ei Puolustaja tule teidän luoksenne, mutta jos menen,\nlähetän hänet luoksenne.\" Joh. 16: 7.\n\n\nKesäkuun 10 päivä.\n\n_Puhdistukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen\npyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa. 2 Kor. 7: 1_.\n\nLuther ei pysähdy yksinomaan jatkuvan jokapäiväisen parannuksen\ntehostamiseen opetuksessansa.\n\nHän puhuu myös \"todellisesta sisällisestä parannuksesta\" ja sen\nvälttämättömyydestä. Se perustuu siihen, että \"ihminen harjoittaa\nitsensä tuomitsemista aina perille taivaan valtakuntaan pääsemiseen\nasti\".\n\nLuther on kokenut, että se on kirottu kansa, joka lähestyy Jumalaa\nhuulillansa, mutta jonka sydän on kaukana hänestä.\n\nHän on useasti syntiensä anteeksisaamista etsiessään pysähtynyt sen\nvirsilaulajan toteamuksen eteen, joka ymmärtää sanoa: \"Autuas on se\nihminen, jonka hengessä ei vilppiä ole, jolle Herra ei lue hänen pahoja\ntekojansa\". (Ps. 32: 2).\n\n    \"Paranna mua sairasta,\n    tautiini muuten kuolen,\n    ja verelläsi puhdista,\n    kun pitaalinen olen!\n    O paimen, sinun lampaasi,\n    kuin korpeen eksyi, helmaasi\n    päästäkseen ikävöipi!\"\n\n                       S.V. 12: 4.\n\n\nKesäkuun 11 päivä.\n\n_Hänessä tekin yhdessä muiden kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi\nHengessä. Ef. 2: 22_.\n\nHeränneitten keskuudessa on koeteltu keino se, että vastaheränneet\njäävät vanhempien kristittyjen yhteyteen ja näin elävät veljellisessä\nyhteydessä toistensa kanssa.\n\nYksin et sinäkään saa jäädä.\n\nYksinäinen palava puu sammuu pian. Mutta yhdessä muitten kanssa sinäkin\nrakennut Jumalan asumukseksi Hengessä.\n\nHyvä keino on myös se, että sinä saat sopivaa, säännöllistä työtä\nHerran seurakunnassa.\n\nTyössä pääset parhaiten harhaluuloistasi, että nimittäin nyt olisit\nitsessäsi jotakin.\n\nTyönteko Jumalan valtakunnan hyväksi saattaa sinut yhä\nriippuvaisemmaksi itsestänsä seurakunnan Herrasta.\n\n    \"Te, heikot vasta-alkajat,\n    te lapset, Herran seuraajat,\n    rukoilkaa, että armosta\n    saisitte voimaa taivaasta.\"\n\n                      S.V. 101: 8.\n\n\nKesäkuun 12 päivä.\n\n_Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: Tehkää parannus, sillä\ntaivasten valtakunta on tullut lähelle. Matt. 4: 17_.\n\nKeski-Euroopassa katolisuuden puristuksessa elävät luterilaiset\nviettävät mielellään uskonpuhdistuksen muistojuhlaa.\n\nMeidänkin täällä Suomessa on hyvä muistella uskonpuhdistuksen jaloja\nmuistoja.\n\nViidettäsataa vuotta sitten Luther naulasi teesinsä Wittenbergin linnan\nulko-ovelle.\n\nNäistä lauselmistaan ensimmäisessä hän sanoo Uuteen Testamenttiin\nvedoten: \"Herramme ja Mestarimme Jeesus käskee: Tehkää parannus, sillä\ntaivasten valtakunta on tullut lähelle.\"\n\nLuther on tarkoittanut, että \"uskovan ihmisen koko elämän tulee olla\nparannuksen tekemistä.\"\n\nPietari sanoi helluntaina kuulijakunnalleen: \"Tehkää parannus ja\nottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne\nanteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan\" (Ap. t. 2: 38.)\n\n    \"On tekemättä vielä\n    mun parannukseni\n    ja aivan alussansa\n    on vasta matkani.\"\n\n             S.V. 170: 1.\n\n\nKesäkuun 13 päivä.\n\n_Heidän tuli aina rukoilla, eikä väsyä. Luuk. 18: 1_.\n\nRukous on ehdottomasti ensimmäinen tarpeellinen keino uskonnollisen\nherätyksen aikaansaamiseksi. Onpa sanottu, että kaikkialla on oikeus\nodottaa hengellistä herätystä, missä, uskovat ihmiset hengessä ja\ntotuudessa herätystä rukoilevat, tapahtukoonpa se sitten salakammiossa\ntai yhteisissä rukouskokouksissa.\n\nJos taas epäonnistumme herätykseen nähden tai se kuolee, on varsinainen\nsyy tähän etsittävä niinhyvin yksityisen kuin yhteisenkin rukouksemme\npintapuolisuudesta ja nurinkurisuudesta tai laiskuudesta ja\nvelttoudesta rukouselämässä.\n\nMillaisen tulee sitten rukouksemme olla?\n\nPäämäärästään tietoisen, hellittämättömän ja todellisen.\n\nTodellinen se on silloin, kun hätämme on tosi. Tämä edellyttää sitä,\nettä olemme täysin selvillä siitä, että olevat olot ovat korjauksen\ntarpeessa ja että me ilman uutta herätystä olemme auttamattomasti\nhukassa.\n\n    \"Eteesi, Herra armiain\n    nyt tuskani mä toisin,\n    vaan enhän tiedä, kuinka vain\n    sua rakoillakaan voisin.\n    Siis itse neuvo, opeta,\n    mun sydämeeni vuodata\n    sä rukouksen Henki.\"\n\n                       Virsi 390: 1.\n\n\nKesäkuun 14 päivä.\n\n_Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko\nmaailman, mutta saisi sielullensa vahingon. Matt. 16: 26_.\n\nYksityisen sielun peruuttamaton ikuinen vahinko vaakakupissa toisella\npuolen painaa enemmän kuin koko maailman omistaminen nykyajassa\ntoisessa vaakakupissa. Tältä kannalta katsoen ymmärtää hyvin Jeesuksen\nkäyttäytymisen ajallisuuden piirissä sellaisia ihmisyksilöltäkin\nkohtaan, joita muut halveksivat ja joita he tuskin olisivat\npihdeilläkään pidelleet.\n\nAjattelemme esim. pitaalista miestä, syntistä naista, Sakkeusta, Juudas\nIskariotia (\"ystävää\"), Markusta, ryöväriä ristillä ja luonnollisesti\nennen kaikkea opetuslasten yksilökasvatusta ja yksilöhoitoa Pietarista\nlähtien Tuomakseen asti.\n\nSyvälle langenneen, mutta vielä parannukseen mahdollisen ihmisyksilön\nsielun äärettömän arvon on täytynyt alati olla Jeesuksen silmäin edessä\nihmisrakkauden voimanlähteenä, kannustamassa häntä mitä erilaisimmissa\ntilanteissa sääliin ja toivorikkaaseen kohteluun kaikkein kurjimpiakin\nkohtaan.\n\nOnkin sanottu, että \"yksityisen ihmissielun ääretön arvo on johtavana\naatteena vuorisaarnassa ja Jeesuksen koko julistuksessa\".\n\n\nKesäkuun 15 päivä.\n\n_Tulkaa minun tyköni kaikki! Matt. 11: 28_.\n\nOlemme kaikki lukeneet evankeliumeista, miten se ja sekin sairas\nparani ja sai hätäänsä avun, kun tuli Jeesuksen luokse siinä ja siinä\ntilaisuudessa.\n\nSokean silmät hän avasi, kun tämä tiepuolesta avuttomana huuteli:\n\"Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!\"\n\nKuurot saivat kuulonsa takaisin, parantumattomat pitaliset puhdistuivat\nlaillisesti tunnustettuun puhtauteen, niin -- jopa itkevät isät ja\näidit, siskot ja omaiset saivat rakkaansa Jeesuksen avulla takaisin\nkuoleman kylmästä syleilystäkin, vieläpä haudastakin.\n\nJa edelleen. Jeesuksen luokse eri tilaisuuksissa tulleet syntiset\nmiehet ja naiset, joiden omiatuntoja painoi raskaat kuormat, saivat\nsielunsa lääkityiksi syntienanteeksiantamuksella, johon siihenkin\nJeesuksen valta maan päällä riitti.\n\nJeesus sanoi: \"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan\npäällä\". (Matt. 28: 18).\n\n\nKesäkuun 16 päivä.\n\n_Sana rististä on meille, jotka pelastumme, Jumalan voima. 1 Kor. 1:\n18_.\n\nEräs Jumalan valtakunnan työtekijöistä on kuvannut ristin merkitystä\nsanoilla: \"Jeesus on tarttunut maailmanhistorian pyörän puolapuihin,\nmutta tämä pyörä onkin pyörinyt hänen ylitsensä ja hänen ruumiinsa\nriekaleet ovat yhä vielä riippumassa näissä pyörän puolapuissa.\"\n\nGolgata ei suinkaan ole Jeesuksen elämän päätepiste, vaan, koska\nhänen ruumiinsa riekaleet vielä riippuvat historian pyörässä, hänen\nkärsimyksensä ei vain ole jatkuvasti unohtumaton, vaan on edelleenkin\nvaikuttamassa, niin kauan kuin maailmanhistorian pyörä pyörii.\n\nTämä sanonta Jeesuksen ristin voimasta on saanut toisenkinlaisen\nilmaisun erään kasvatustieteilijän kirjassa: Crux stat, volvitur orbis\n-- maailma myllertää, risti seisoo.\n\nNäitä kahta lausuntoa rististä on hyvä muistella tällä ajankohdalla,\njolloin saarna ristiinnaulitusta Jumalasta käy toisille omantunnon\nloukkaukseksi, toisille järjen pahennukseksi. Mutta kun me apostolin\nkanssa julistamme ristiinnaulittua emmekä häntä häpeä tämän syntisen ja\nhuorintekevän sukukunnan keskellä, käy meihin edelleen elävä vaikutus\nja voima siitä Jumalan teosta, että \"hän oli Kristuksessa ja sovitti\nmaailman itsensä kanssa\".\n\n\nKesäkuun 17 päivä.\n\n_Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Apt. t. 17: 30_.\n\nSe, mitä nykyisin kipeimmin tarvitaan sota-ajan rasitusten kurittamalle\nkansallemme, on parannus ja syntien anteeksisaaminen, toisin sanoen\njatkuvaa, syvenevää yksimielisyyttä ja sovintoa eri ryhmiin ja\njoukkokuntiin lukeutuvien kansalaisten kesken.\n\nIhmisille tämä aikaansaannos on tosin mahdotonta, mutta ei Jumalalle,\njoka heitti kaikki meidän vääryytemme viattoman Poikansa Kristuksen\nkannettavaksi maailmanhistorian suurena sovintopäivänä,.\n\nEipä siis suotta eräs historiankirjoittaja ole Kristuksen ristin\nmerkitystä ajatellessaan todistanut hänestä: \"Ristiinnaulituin käsin\nkäänsi Kristus maailman historian kulun uudelle uralle.\"\n\n    \"Vaadit parannusta,\n    uskon kilvoitusta,\n    Jeesus, multakin,\n    mutta huono tähän\n    olen tehtävähän,\n    puuttuu voimakin.\n    Paranen\n    vain vaivainen,\n    jos saan sulta parannuksen,\n    uskon uskalluksen.\"\n\n                    S.V. 177: 2.\n\n\nKesäkuun 18 päivä.\n\n_Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta. Joh. 3: 27_.\n\nIhminen luulee usein voivansa ottaa, vaikkei ylhäältä anneta.\n\nSaarnastuolistakin tulee helposti Mooseksen istuin, jolla istujista\nHerra sanoo: \"Voi, teitä te ulkokullatut, kun suljette taivasten\nvaltakunnan ihmisiltä, sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli\nmeneväisten sisälle mennä.\"\n\nTästä vaarasta Herra pelastaa ne, jotka murtuvat kuuliaisiksi hänen\nsanoillensa.\n\nEräs tällainen on: \"Yksi on teidän mestarinne ja te olette kaikki\nveljiä.\"\n\nKun Jumala panee käytännössä vaivojen alla rukoilemaan ja todella\nhukkuvana pelastusta etsimään, oppii pappikin, ettei hän itse osaa\nrukoilla, niinkuin tulisi, ettei osaakaan Kristuksen luokse mennä, niin\nettä sydän uudistuisi ja saisi syödä sitä ruokaa, josta sielun nälkä\nsammuu.\n\n    \"Sä pue heikot kulkijat\n    sun matkavaattehellas.\n    Voitelet silmät sokeat\n    sun silmävoitehellas.\n    Tuo sanas lyhty käteemme,\n    kärsimysmuotos eteemme\n    aseta, Herra, aina.\"\n\n                  Virsi 430: 8.\n\n\nKesäkuun 19 päivä.\n\n_Hän voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan\ntykö tulevat, koskapa hän aina elää rukoillakseen heidän edestään...\nSellainen ylimmäinen pappi meille sopiikin. Hebr. 7: 25-26_.\n\nSopiiko hän myös meille? Sopiiko hän myös sinulle? -- \"hän, joka\nyhdellä ainoalla uhrilla on ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka\npyhitetään\".\n\nOn keskuudessamme ihmisiä, jotka eivät tarvitse välimiestä Kristusta\neivätkä hänen ylimmäispapillista uhriansa. Saastutetun menneisyytensä\nmuistoja miettiessään he vaipuvat omaan itseensä, oman sielunsa\nsyvyyksiin ja sieltä he ovat löytävinään pohjan, jolla seisten voivat\nitse itsellensä antaa syntinsä anteeksi.\n\nTällä epäraamatullisella lunastustiellä on aina ollut, mutta\non varsinkin tätä nykyä hyvin suuri viehätysvoimansa. Ollaan\nuskonnollisia, ollaan jumalisia, puhutaan Jumalasta ja taivaasta, mutta\nilman Kristusta, ilman sovintoverta, ilman välimiestä, ilman ylimmäistä\npappia. Ei tässä tunneta pyhän Jumalan läheisyyttä eikä profeetan\nsynnin hätää, kun hän valitti: \"Voi minua, minä hukun; sillä minulla\non saastaiset huulet ja minä asun kansan seassa, jolla on saastaiset\nhuulet\".\n\n    \"Ainoa anteeks'antamus,\n    ainoa synnin sovitus\n    ja ainoa tie armohon\n    Jeesuksen risti yksin on.\"\n\n                    Virsi 299: 5.\n\n\nKesäkuun 20 päivä.\n\n_Yksi on teidän opettajanne ja te olette kaikki veljiä. Matt. 23: 8_.\n\nKristus yksin on Pelastaja, hän yksin on tie taivaaseen, hän yksin on\nvanhurskas ja yksin elämä.\n\nIlman häntä ei voi mitään tehdä, ei pelastuksensa asiassa enempää kuin\nmuussakaan.\n\nSiinä sortuu pappikin huonona ja syntiseksi tulleena neuvottoman\nja osaamattoman, usein kyynelsilmin puhuttelemaan tulleen\nseurakuntalaisensa osaveljeksi.\n\nJa niin toteutuu Herran sana: \"Yksi on teidän, opettajanne ja te olette\nkaikki veljiä.\"\n\nKaiken kristillisen harjoituksen lopputulos on aina se, että Kristus\ntulee suureksi ja me tulemme pieniksi, -- papit ja opettajat ja\nsanankuulijat, lasten vanhemmat, kasvatustyön tekijät, isännät ja\nemännät.\n\n\"Kun meillä Kristus on, meillä, _kaikki_ on aikain vaihetteluissa.\"\n\n\nKesäkuun 21 päivä.\n\n_Näki hänet ja meni ohitse. Luuk. 10: 31_.\n\nMeillä on silmät, me näemme jotakin, mutta me teemme, niinkuin pappi ja\nleviitta, jotka menivät tiepuolessa lepäävän miespoloisen ohitse.\n\nMutta nyt Herra on keskellämme ja sanoo: \"Älä säästä itseäsi, älä\nrahojasi, älä aikaasi, älä vaivojasi, vaan tee niinkuin samarialainen,\nvaikka se, joka apuasi tarvitsee, olisikin juutalainen, sinun\nvihollisesi! Silloin sinäkin kokoat kuumia hiiliä hänen päänsä päälle\nja taivaan enkelit iloitsevat!\"\n\nJa kun on tämän tehnyt ja on Jeesuksen edessä, on aina tällainen\ntunne: \"Olen kelvoton palvelija, sillä niin monta hyvää tilaisuutta\non kuitenkin mennyt turhaan ohitse. Olen säästänyt itseäni, enkä ole\ntoiminut.\"\n\n    \"Jos sallit elää päivähän uuteen,\n    suo armos Henki avukseni\n    näyttämään salaiset siteheni,\n    joill' olen köytetty uskottomuuteen!\n    Valmista minua astiaksi,\n    joka on sinulle kunniaksi!\"\n\n                            S.V. 150: 4.\n\n\nKesäkuun 22 päivä.\n\n_Oli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Joh. 1: 6_.\n\nJohannes Kastaja ei etsinyt uutta syntysanaa sairaalle ajallensa\nenempää kirjanoppineitten ja fariseusten oppituolien juurelta kuin\nroomalaisten hallitusmiesten tai kreikkalaisten viisasten ystävyyden\nkyllästyttämästä seurapiiristä. Voimansa ja uuden ajan syntysanansa\nKastaja ammensi Jumalan ilmoitetusta sanasta, liittyen kiinteästi\nVanhan Testamentin profeettoihin. Kansaa eivät lopullisesti pelasta\naseet eivätkä voitot vihollisista, vaan yksin mielenmuutos, yksin uusi\nHenki. Huutavan äänenä hän kutsuu kansaansa sisälliseen uudistukseen.\n\nMutta samalla kun hän parannusta saarnaa, hän on tietoinen\nrajoituksestansa. Hän viittaa toiseen, jolla on korkeampi Jumalan\nilmoitus kuin hänellä itsellänsä. Hän käsittää, että hänen työnsä on\nvain heikkoa alkua. Jumalanvaltakunta ei ole erämaahan pakenemisessa\npois pahasta maailmasta. Se ei ole kamelinkarvaisessa puvussa eikä\npidättymisessä säännöllisestä puvusta ja juomasta. Jumalan valtakunnan\nhenki ei ole askeesin, ei lihan kidutuksen henki. Toisen on tultava,\njoka tuo iankaikkisen elämän leipää ja uskon voimia ja sovituksen\nja rauhan hengen ihmissydämiin, koteihin, yhteiskuntaan ja kansojen\nvälisiin suhteisiin. Toisen on tultava, joka särkee synnin asettamat\nvalheaidat ja vihollisuuden Jumalan ja ihmisten väliltä.\n\nHänen on tultava, joka \"kastaa teidät pyhällä Hengellä ja tulella\".\n\n\nKesäkuun 23 päivä.\n\n_Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh. 1: 29_.\n\nJohannes Kastajan usko, joka samalla on kaikkien aikojen rehellisten\nparannuksentekijäin usko, on toista, kuin eilispäivän pintapuolinen\nusko kehitykseen ja oman minän valtaan maailmassa. Sanomme tahallamme\n_eilispäiväinen_, sillä usko kehityksen kaikki onnelliseksi tekevään\nvoimaan on käytännöllisesti jo särkynyt sirpaleiksi. Nykyinen\nhistoriankausi hornanhenkineen ja tekniikan huimaavan suurine\nsaavutuksineen, ilman että me ihmiset olemme rahtuakaan niiden kautta\ntulleet siveellisesti paremmiksi -- on tästä todistuksena.\n\nNykyaikaisen tekniikan hengen ja sosiaalisten vaikeuksien edessä\nei kestä, mikään niin järkkymättömänä kuin kristillinen usko\ntuonpuoleiseen maailmaan ja apuun sekä pelastukseen, joka tulee\ntaivaasta. Samoin aletaan jo nähdä, että aikamme köyhtymisen,\nhermostuneisuuden ja rikollisuuden perimmäisenä syynä on syntien synti,\non se, että ihmisminä on ollut kaiken kulttuurin, kaiken tieteilemisen\nja politiikan keskuksena.\n\nKun tähän näkemykseen liittyy tuo toinen, tuo uusi, että materiassakin\non henkeä, että katekismuksen ensimmäisen uskonkappaleen tunnustus\nJumalasta luojana ja jatkuvana maailman ylläpitäjänä on ainoa järkevä\nkaikkeuden selitys, on koko elämämme saanut uuden keskipisteen: elävän,\nläsnäolevan persoonallisen Jumalan, jonka edessä miljoonat ihmiset\nnykyään ikäänkuin pahasta unesta heräten polvillansa rukoillen anovat:\n\"En päästä sinua, ellet siunaa minua!\"\n\n\nKesäkuun 24 päivä.\n\n_Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Joh. 3: 30_.\n\nVäkevänä käy kaikilla aloilla ajassamme Kastajan, Jumalan tienraivaajan\nhuuto: \"Oma minä alas!\" ja toinen huuto: \"Jumala ja Kristus ylös\nkunniaan ja arvoonsa!\" Nämä Kastajan parannussaarnan molemmat\nydintotuudet kaikuvat korvissamme nyt sitä ihmeellisempinä kun vielä\njoku aika sitten suurinta ääntä pitivät ne, jotka ympäri maailmaa\nhuusivat: \"Alas Jumala ja alttarit!\" ja \"ylös ihminen ja oma itsekäs\nminä sekä kansa kaikkivaltias!\"\n\nOn mieltäylentävää saada elää tällaisena kulttuurikriisin aikana,\njolloin Jumala tuomioissaan tulee tunnetuksi ja luo uusia alkuja\neksyneitten sielujen sisällisiin syvyyksiin sekä myöskin ulkopuolisesti\nkansallisen ja yleisen historian kieroon, hornaa kohti johtaneeseen\nkehitykseen. Eikä ole vähintäkään epäilystä siitä, kumpi joukko lopulta\nvoittaa, sekö, jonka lipussa on Kristuksen ristinmerkki, vai sekö,\njonka ohjelmassa on Jumalan ja uskonnon hävittäminen pois maailmasta.\n\nYhä ilmeisemmäksi käy Kastajan vakuuttavan tunnustuksen totuus: \"Ei\nihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.\"\n\n\nKesäkuun 25 päivä.\n\n_Teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. Hän kastaa teidät\nPyhällä Hengellä ja tulella. Joh. 1: 26; Matt. 3: 11_.\n\nNäin todisti Johannes Kastaja, kansansa suuri herättäjä, Jeesuksesta\nkansallensa suuren herätyksen ajankohdalla. Ja hän jatkaa: \"Hänellä on\nviskimensä kädessään ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa\naittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.\" (Matt. 3:\n12.)\n\nTässä kuvassa on syvä ja lohduttava opetus. Kun Herra Jeesus\npuimatanterensa puhdistajana erottaa jyvät akanoista, oikeat kristityt\nvääristä -- me olemme kaikki hänen viskimessään -- käy vieläkin\nmeille samoinkuin tapahtui itämaan alkukantaisilla puimatanterilla.\nRaskaat jyvät joutuvat viskatessa eroon viskaajasta Jeesuksesta.\nSyntinsä vaivaamat ja niistä parannusta tekevät ihmiset saavat Herran\nviskatessa kokea tuskaa tuottavaa Jumalan etäisyyttä ja etäisyyttä myös\nlähimmäisistänsä. Raskaasta jyvästä tuntuu, ettei kukaan lähimmäisistä\nhäntä ymmärrä, ja tuntuu, että Jumalakin on hänet hyljännyt. Hän on\nsisällisesti erossa molemmista. Mutta raskaana nisunjyvänä hän on\nsisällisesti samalla paikalla, missä publikaani temppelin nurkassa.\nHänen oli pakko itse lyödä rintoihinsa ja sanoa: \"Jumala, armahda minua\nsyntistä!\"\n\nMuistamme, mitä Jeesus todisti hänestä, kun puimamiehenä viskasi\nhäntäkin: Tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus.\n\n\nKesäkuun 26 päivä.\n\n_Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani.\nJoh. 15: 10_.\n\nOn tehtävä ero lain ja käskyn välillä. Käsky on lahja, käsky on Jumalan\nrakkauden puhuttelu meille.\n\nJa kun me sen täytämme lähimmäistämme kohtaan, niin silloin me\nJumalaakin palvelemme.\n\nJa me olemme täydellisiä rakkaudessa, jos sittenkin palvelemme, vaikka\nhenkilö, jonka Herra tuo eteemme, on vihollinen, entinen parjaaja ja\npanettelija.\n\nSillä keinoin hänestä voi tulla paras ystävä.\n\nSillä keinoin kokoat kuumia hiiliä vihamiehesikin pään päälle.\n\n    \"Rakkaus, sä kuvaksesi\n    minut kerran tänne loit.\n    Rakkaus, sä autuutesi\n    mulle langenneelle soit.\n    Rakkaus, mä itseni\n    sulle annan iäksi.\"\n\n                  Virsi 354: 1.\n\n\nKesäkuun 27 päivä.\n\n_Mene, kunne ikinä minä sinut lähetän. Jer. 1: 7_.\n\nMaassa raivoaa pilkkukuume. Tieto kertoo: siellä kuoli se ja se\nsairaanhoitajatar saaden tartunnan keskellä palvelustyötänsä. Kuka\nlähtee jatkamaan kentälle?\n\nVaikea on viranomaistenkin ketään siihen pakottamalla pakottaa.\n\nSilloin syntyy kipinä erään nuoren sairaanhoitajattaren sydämessä.\nSisällä alkaa palaa.\n\nHän on valmis sanomaan: \"Tässä olen, lähettäkää minut.\" Siinä on uskoa.\n\"Vaikka kuolema tulee, vaikka Jumala tappaisi minut siihen paikkaan.\"\nSiinä on kutsumustietoisuutta. Mutta siinä on vielä enemmän.\n\nSiinä on elävä Jumala antanut lapsellensa henkilökohtaisen käskyn.\nSellainen ihminen menee ilolla vaikeuksiin. Hän tietää: \"Minä olen\nsaanut käskyn Jumalalta.\" Hänellä on sydämessä Jumalan kehoitus,\nJumalan huuto, Jumalan kutsu.\n\n    \"Siis ota, Jeesus, sydämen',\n    vaikk' on se kylmä, saastainen,\n    sun Henkes asuimeksi!\n    Veresi sinne vuotakoon\n    ja puhdistuksen tuottakoon\n    mun sielun autuudeksi!\"\n\n                      S.V. 64 a: 3.\n\n\nKesäkuun 28 päivä.\n\n_Pelto on maailma; hyvä siemen, se on valtakunnan lapset, mutta\nvalhevehnä on paholaisen lapset. Matt. 13: 38_.\n\nJeesus on selvästi esittänyt, minkä perinjuurisen tuhon synti on\nihmisen siveellisille voimille tuottanut, sekä samalla tähdentänyt,\nettä Jumalan tahdon tekeminen on mahdollista ainoastaan siinä piirissä,\njonka hän itse läsnäolollaan pyhittää ja johon Jumalan henkivoimat\npääsevät vaikuttamaan.\n\nSama ihmisten kahtiajako on havaittavana apostoli Paavalillakin,\nvaikkakin hän pakanain apostolina voimallisesti tähdensi pelastusarmon\nyleismaailmallisuutta, rotuun, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen\nasemaan ja sukupuoleen katsomatta. Tämä meille ihmisille toistaiseksi\nsalattu kahtiajako \"valtakunnan lapsiin\" ja \"paholaisen lapsiin\",\nPyhästä Hengestä syntyneisiin ja uudestisyntymättömiin, \"hengellisiin\"\nja \"lihallisiin\" ihmisiin tulee kestämään -- samoin kuin vehnän ja\nvalhevehnän yhdessäolo pellolla elonleikkuuseen asti -- maailman\nloppuun asti.\n\nNiinkuin valhevehnä kootaan ja tulessa poltetaan, samoin on tapahtuva\nmaailman lopulla. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä ja he kokoavat hänen\narmonvaltakunnastansa kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja tekevät\nlaittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin.\n\n\"Silloin vanhurskaat loistavat niinkuin aurinko heidän Isänsä\nvaltakunnassa, joka heille on ollut valmistettuna maailman\nperustamisesta asti.\"\n\n\nKesäkuun 29 päivä.\n\n_Ja Sakarias tuli täyteen Pyhää Henkeä ja ennusti sanoen: \"Kiitetty\nolkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on tullut katsomaan kansaansa\nja valmistanut sille lunastuksen.\" Luuk. 1: 67-68_.\n\nKyllä ilohuoneessakin on viihtyisää olla, jos ilo siellä on puhdasta\neikä tahallisten syntien saastuttamaa iloa.\n\nMutta tätä puhdasta iloa ei voidakaan omistaa ilman, että ensin ollaan\noltu suruhuoneessa, niinkuin pappi Sakarias oli ollut.\n\nSuruhuoneen paremmuuden ilohuoneen rinnalla selittää Raamattu lyhyin\nyksinkertaisin sanoin:\n\n\"Sillä murheitten alla sydän paranee.\"\n\nMe tiedämme, että vasta sydämestä lähtee tosi elämä.\n\nTämä tosiasia avaa valoisia, auki hakattuja näköaloja sodan\naiheuttamien kyynelten läpi Suomen tulevaisuuteen.\n\n    \"Siis kaikki, te ystävät Jeesuksen,\n    lujass' toivossa vaeltakaatte,\n    ei uskallustanne heittäen,\n    vaikka kiusaa ja vaivoja saatte!\n    Ne eivät saa\n    teitä vaarantaa\n    teillä Herran kulkiessanne\n    ja sentähden\n    te iloiten\n    aina pysykää Jeesuksessanne!\"\n\n                          S.V. 52: 6.\n\n\nKesäkuun 30 päivä.\n\n_Uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu. Ap. t. 4:\n32_.\n\nOn kuin olisi eri tahoilla kristittyjen rintamassa selviämässä se\ntotuus, ettei eri suuntien, seurojen ja yhdistysten hengellisen elämän\nelpyminen vielä ole se lopullinen päämäärä, johon persoonallisen ja\njoukkoherätyksen kautta on pyrittävä.\n\nHerätyksen kautta on saatava ennen kaikkea liikkeelle ja toimintaan\nse elin, jolle Herra varsinaisesti on uskonut valtakuntatehtävänsä\nsuorittamisen maailmassa. Se elin on Herran seurakunta.\n\nHengellisen kuoleman tilassa me yksilöt olemme kadoksissa itseltämme.\nPersoonallisessa herätyksessä me uudelleen löydämme itsemme.\n\nSamoin on nukkuva seurakunta kadoksissa itseltänsä. Se ei tunne\narvoansa maailmassa eikä päämääräänsä taivaissa. Vasta työhön\nherätessään seurakunta löytää itsensä. Vasta herätystyössä seurakunta\ntulee tietoiseksi suuresta arvostansa ihmiselämän uudistajana ja\ntietoiseksi päämäärästänsä: \"pitää oleman yksi lammashuone ja yksi\npaimen\".\n\n    \"Herää, Herran seurakunta,\n    lähellä ja kaukana.\"\n\n\n\n\nHEINÄKUU\n\nHeinäkuun 1 päivä.\n\n\n_Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako\nsydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa. Hebr. 3: 15_.\n\nEräänä kesäyönä joku aika sitten haettiin minut maaseudulla sairaan\nluo. Hakijana oli tällä kertaa pitäjän laitakylän jalkinetyöntekijä,\njoka oli sillä kulmalla yleisesti tunnettu julkiseksi\njumalankieltäjäksi ja kirkon vihaajaksi.\n\nKun matkalle lähdettäessä tiedustelin mieheltä, mitenkä hän nyt oli\nnäin kiireellä lähtenyt noutamaan kotiinsa pappia, hän vastasi vain\nvältellen: \"Kyllähän sitten perillä kuulette.\"\n\nJa kuulinhan sen. Suutarin sairaana ollut vaimo oli iltayöllä valveilla\nollessaan yht'äkkiä nähnyt, miten vuoteen vastapäisen uunitakan\nvalkoiselle rappaukselle ilmestyivät sanat: \"Haeta pappi, ja ripitä\nitsesi!\"\n\nNäistä sanoista sairas sai piston sydämeensä. Hänet valtasi suuri\nsielunahdistus. Synnit tulivat entisyydestä syyttävinä esiin\nomassatunnossa.\n\nSinä yönä siinä Jumalalle vieraassa kodissa elävällä tavalla koettiin,\nettä \"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armonsa.\"\nSiinä koettiin yhdessä samaa, mitä Jaakob aikoinaan odottamattansa koki\nerämaassa yksinäisyydessä: \"Totisesti, Herra on tässä paikassa, enkä\nminä sitä tietänyt. Tässä on taivaan ovi.\"\n\n\nHeinäkuun 2 päivä.\n\n_Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan\nvaltakuntaan. Ap. t. 14: 22_.\n\nNäitä kahta asiaa, jokapäiväistä parannusta ja sisällistä\nparannusta, sopii Siionin vartioitten tähdentää kansalle, taustana\nuskonpuhdistuksen ajan historialliset tosiasiat. Sillä niitä molempia\ntarvitaan. Perintö velvoittaa.\n\nKun uskonpuhdistuksen perintö alkaa hävitä Wittenbergistä, kääntyvät\napua anovat katseet tänne Pohjolaan päin ikävöiden, että täällä\noltaisiin ja uskallettaisiin olla todellisia protestantteja ja oikeita\nluterilaisia, joille parannus ja usko ovat erottamattomia elämänarvoja,\nja jotka Lutherin viimeisen väitöslauseen mukaan ennemmin panevat\nluottamuksensa siihen, että meidän on monen ahdistuksen kautta\nmeneminen sisälle Jumalanvaltakuntaan, kuin että lohduttautuvat\nsanomalla: ei ole mitään hätää.\n\n\"Vaarallisin ahdistus on se, kun ei ole mitään ahdistusta.\"\n\n    \"Syvyydestä mun ääneni\n    korotan synnin suosta.\n    Ah, vaiva painuu päälleni,\n    kuhunka mahdan juosta?\n    Nyt jouduin aivan ahtaalle,\n    helvetin ratki partaalle.\n    O Jeesus, apuun riennä!\"\n\n                         S.V. 12: 1.\n\n\nHeinäkuun 3 päivä.\n\n_Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan;\nahkeroitse siis ja tee parannus. Ilm. 3: 19_.\n\nLutherin sana, että koko elämän tulee olla parannusta, edustaa\nratkaistua kristillisyyttä, todellista protestantismia, vastalauseen,\nprotestin, panemista surutonta tekopyhää ympäristöä vastaan --\nkristillisyyttä josta kaikki velttous ja onnahteleminen kahdelle\npuolelle on pois tuomittu ja irti kitketty.\n\nSe on sitä samaa harjoitusta, jota hän kuvaa selittäessään kasteen\nsakramenttia, joka on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,\nopettaessaan Vähässä Katekismuksessaan: \"Kaste merkitsee sitä, että\nvanha ihminen, joka meissä vielä on, on jokapäiväisen katumuksen ja\nparannuksen kautta upotettava ja kaikkien syntien ja pahojen himojen\nkanssa kuoletettava ja että sensijaan tulee joka päivä nousta uusi\nihminen, joka elää Jumalan edessä vanhurskaudessa ja puhtaudessa\niankaikkisesti.\"\n\n    \"Niin anteeks' anna, Jeesus, nyt\n    ett' olen sinut häväissyt,\n    uskoton ollut juuri!\n    Kun kärseit, kuolit tähteni\n    niin pese puhtaaks' sieluni,\n    rauhoita sydämeni!\"\n\n                       S.V. 11: 4.\n\n\nHeinäkuun 4 päivä.\n\n_Näin sanoi Herra, kun hänen kätensä valtasi minut. Jes. 8: 11_.\n\nProfeetat eivät olleet Jumalalle omasta aloitteestaan lupautuneita\nja vihkiytyneitä miehiä, vaan elävä Jumala oli heidät vallannut\ntarkoituksiinsa soveltuvina, valittuina aseina.\n\nJumala puhui heille sisällisesti ja heidän oli pakko kertoa siitä\ntoisille. He olivat Israelin ruumiillistuneita ja ympäri vaeltavia\nomiatuntoja.\n\nHe olivat selvillä siitä, millä tavalla kansan elämä oli Jumalalle\nvastenmielistä. Olevista kotoisista oloista ja maailman historian\ntapahtumista he lukivat Jumalan tahdon kansaan nähden, mitä sen\nkulloinkin olisi ollut tehtävä ollakseen Jumalalle otollinen.\n\nOn ihmetelty tätä Israelin kansan sielun erikoisen herkkää laatua, jota\nei ole ollut tavattavissa muitten kansojen keskuudessa.\n\nKerran kysyi Melanchton Lutherilta, kuinka profeetat voivat kirjoittaa:\n\"Näin sanoo Jumala, puhuiko Jumala heille mieskohtaisesti?\"\n\nLuther vastasi: \"He olivat hyviä ja pyhiä hengen miehiä, jotka\nvakavasti miettivät pyhiä ja jumalallisia asioita. Sen takia Jumala\npuhui heille heidän omassatunnossansa. Tätä pitivät profeetat lujana ja\nvarmana Jumalan ilmoituksena.\"\n\n\nHeinäkuun 5 päivä.\n\n_Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on\nkeskinäinen rakkaus. Joh. 13: 35_.\n\nJumala opettaa meitä syntisiä rakastamaan, kun me tottelemme hänen\nmeille henkilökohtaisesti antamaansa käskyä,. Ja silloin tulee\nsuoritetuksi jotakin arvokasta ikuisuuden kannalta katsoen.\n\nMutta jos me emme tottele, jos laiminlyömme Jumalan vetoomuksen, me\nteemme vielä suuremman synnin kuin tekosynnin teemme laiminlyönnin\nsynnin.\n\nEn ole sitä oikein ymmärtänyt ennenkuin vasta myöhemmällä iällä.\n\nOlen tavannut kristittyjä, jotka valittavat: \"Olen ihan pimeydessä\". Ei\nole voinut mitään enää uskoa. Voi olla pimeydessä kuukausimääriä.\n\nMinkätähden? On lyöty laimin rakkauden käsky. Rakkauden Jumala tuli\nluokse, mutta tilaisuus jätettiin käyttämättä.\n\nSilloin tulee pimeys elämään. Silloin katkeaa väliltämme syntien\nanteeksisaamisen yhteys rakkauden Jumalan kanssa, pyhän rakkauden\nJumalan kanssa.\n\n\nHeinäkuun 6 päivä.\n\n_Hanna rukoili ja sanoi: \"Minun sydämeni riemuitsee Herrassa.\" 1 Sam.\n2: 1_.\n\nSuuriarvoinen ja vaikutusrikas on heränneiden äitien keskinäinen\nseurustelu tulevalle sukupolvelle.\n\nNiinpä heränneet äidit ovat tietoisesti oppineet viemään lapsensa\n\"seuroihin\" Herran siunattaviksi jo ennen heidän syntymistänsä.\n\nJa siellä on tänäkin päivänä vielä heillekin heidän tulevaisia\nnäköaloja hengessä katsellessansa ja lastensa tulevaisuutta rakkaudella\nkaavaillessansa sanottu niinkuin Marialle: \"Autuas sinä, joka uskoit,\nsillä se on käyvä täytäntöön, mitä Herran käskystä on sinulle sanottu.\"\n\nEipä näin ollen ilman syytä ole eräs hurskas mies kirjoittaessaan\nkirjasen lastenkasvatuksesta lausunut: \"Lapset on vietävä Herralle jo\nsata vuotta ennen heidän syntymistänsä.\"\n\nSukupolvesta sukupolveen käy Herran siunaus niille, jotka häntä\npelkäävät.\n\n\nHeinäkuun 7 päivä.\n\n_Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoilleen\nprofeetoille. Leijona ärjyy: kuka ei pelkäisi? Herra puhuu, kuka ei\nennustaisi. Aam. 3: 7-8_.\n\nJumalan ilmoitus valtasi profeetat sellaisella voimalla, etteivät he\nvoineet sitä vastustaa. Heidän oli sisäisesti pakko, omantunnon pakko,\njopa fyysillinen pakko puhua sellaista, mikä peloitti ja hirvitti heitä\nitseäänkin.\n\nProfeetat olivat näkymättömiä Jumalan Hengen valtaamia miehiä,\njoiden oli pakko Jumalan työaseina luopua omilta teiltään ja omasta\nviisaudestaan.\n\nKaikki nykyaikaisten ihmisten uskonnolliset kokemukset ja näkemykset\novat näiden profeettain sanojen kautta tuomitut. Heidän profeetalliset\nnäkemyksensä eivät olleet inhimillisen tunne-elämän ja tahtoelämän\nitseponnistusta ja kiihottamista hengellisissä kokouksissa ja\nuskonnollisissa tehtävissä, vaan suoranaista elävän Jumalan, Hänen,\njonka tekoja ovat luominen, lunastus ja pelastus, tarttumista historian\nkulkuun. Ne eivät ole ihmisten sanoja, vaan Jumalan sanoja.\n\nNe olivat saadut elämän sanoiksi kaikkia aikoja varten keskellä ankaraa\ntoimintaa ja työtä, keskellä kärsimystä ja uhrautumista rakkaan\nisänmaan ja synteihinsä hukkuvan kansan hyväksi.\n\n\nHeinäkuun 8 päivä.\n\n_Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen\nPoikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen. 1 Kor. 1: 9_.\n\nOlen oppinut yhä selvemmin näkemään, että luomisen ja lunastuksen\ntarkoitus omalla kohdallani on elämänyhteys elävän, läsnäolevan\nJeesuksen kanssa.\n\nNäen, että minun Herrani \"antoi lukea itsensä pahantekijäin joukkoon\",\nettä juuri \"siinä teossa oli hänen kohtansa päämääräänsä ehtinyt\",\nettä \"kirjoitukset hänestä olivat käyneet täytäntöön\", lyhyesti: että\npäämäärä oli saavutettu.\n\nSe on täytetty!\n\nVasta Herran oma toteamus kuoleman edessä: \"Se on täytetty\" antaa\nei vain hänen elämälleen, vaan minunkin elämälleni sisällyksen ja\ntarkoituksen.\n\n    \"Missä synti tuttu on,\n    siin' on pääsy armohon,\n    julistamaan Kristusta,\n    Lunastajaa kallista.\"\n\n                   S.V. 74 a: 1.\n\n\nHeinäkuun 9 päivä.\n\n_Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. Joh.\n12: 32_.\n\nVaikka ihmiset koettaisivatkin Kristusta paeta ja Hänen ristinsä\nsiunausta vastustaa, eivät he kumminkaan pääse pakoon Jumalan Pojan\nristin varjoa.\n\nSe seuraa heitä ja meitä kaikkia alati, vetäen sovintoon Jumalan ja\nihmisten kanssa.\n\nMutta -- ellei se saa sitä tehdä, muuttuu se jatkuvasti pilkkaavan ja\nvastustavan ihmisen kohdalla kirouksen puuksi, jonka varjo ulottuu\nhelvettiin asti.\n\nSyytä on meidän kaikkien ristin edessä ja maailman myllertäessä\nympärillämme muistaa, että vielä taivaassakin on kaiken ylistyksen ja\nkiitoksen keskustana \"tapettu Jumalan Karitsa\", joka \"meidät on\" --\nniinkuin lunastetut tunnustavat -- \"verellänsä Jumalalle lunastanut\".\n\nUuden Jerusalemin kultaporteista ei kukaan muu mene sisälle kuin vain\nse, joka on pestynä Karitsan verellä.\n\n    \"Rakas Jeesus, auta mua\n    uskollisna sotimaan,\n    sinuss' aina riippumaan,\n    että saisin kiittää sua\n    autuasten seurassa,\n    taivaan kirkkaudessa.\"\n\n                  S.V. 87: 10.\n\n\nHeinäkuun 10 päivä.\n\n_Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, Joh. 13:\n34_.\n\nYksinäisinä eivät herätetyt sielut pääsisi eteenpäin elämän kaidalla\ntiellä, missä synti on pantava pois kokonaan ja elettävä yksin armosta.\nMutta kokeneemmat opastavat heitä ja kasvattavat rakkaudella.\n\nOn tullut oikein puheenparreksi, että jos joku on oikein häijy ja\nvaikea luonnostansa, niin \"hän on rakastettava valmiiksi\". Ja se on\nonnistunutkin sikäli kuin vain on säilytty opillisiin eroavaisuuksiin\ntarrautuvalta arvostelulta ja ystäviä vikoilevalta mieleltä.\n\nMissä taas riitaa synnyttävä arvostelu ja itsekäs toisen vikoileminen\npääsee valtaan, siellä kuolee ehdottomasti herätys. Vastaheränneitten\nympäristön tulee olla tietoinen velvollisuuksistaan ja täyttää ne\nvastasyntyneisiin nähden.\n\nSinäkin, vastasyntynyt ystävä, olet hoidon tarpeessa aivan kuin pieni\nlapsi.\n\n    \"Ne kaikki, jotka kulkevat\n    autuuden tietä kaitaa,\n    esteitten läpi tunkevat,\n    kun Herra heitä hoitaa,\n    vie asuntoihin ihaniin,\n    Karitsan häihin iäisiin.\n    Myös meitä hoida sinne.\"\n\n                     Virsi 430: 12.\n\n\nHeinäkuun 11 päivä.\n\n_Ja he rukoilivat. Apt. 1: 24_.\n\nRukouksen voima pääsee oikeuksiinsa, jos uskovat seurakuntalaiset\nlyöttäytyvät yhteen päästäkseen yhteisesti selville siitä hengellisestä\nkuolemasta, mikä seurakunnassa ja sen yksityisissä jäsenissä vallitsee.\n\nEnnenkuin voimme rukoilla ja toimia menestyksellisesti, täytyy\nmeillä olla se luja vakaumus, että rukouksemme ja toimintamme\ntodella ovat tarpeelliset Ja tullaksemme taas tästä rukouksen ja\ntoiminnan tarpeellisuudesta vakuuttuneiksi, täytyy meidän tutustua\nasiain todelliseen tilaan uskonnollisessa ja siveellisessä elämässä\nseurakunnissamme.\n\nTämä käy parhaiten päinsä siten, että Herran omat hiljaisuudessa\nkokoontuvat yhteen punnitsemaan tosiasioita niiden alastomuudessa.\nMutta onnistuakseen tällaiset kokoukset vaativat erityistä valmistusta\nja harjaantunutta johtoa. Tämä taas kysyy aikaa. Mutta se aika ei ole\nhukkaan käytetty.\n\nKirkko on syntynyt maailmaan uskovaisten yhteisen rukouksen kuulluksi\ntulemisen kautta Pyhän Hengen laskeutuessa opetuslasten päälle\nhelluntaina. Se tapahtui kymmenen päivän yksimielisen ja kestävän\nrukoukseni jälkeen.\n\nOlisiko nyt toisin.\n\nEi suinkaan.\n\n\nHeinäkuun 12 päivä.\n\n_Minä puhuin profeetoille ja lisäsin heille näkyjä ja profeettain\nkautta minä puhuin vertauksia. Profeetan minä olen herättävä heille\nheidän veljiensä keskuudesta ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja\nhän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Hoos. 12: 11; 5\nMoos. 18: 18_.\n\nSilloin kun profeetat seisoivat vaikean historiallisen tilanteen edessä\nomistamatta muuta tukea kuin selvän ajatuksensa ja käytännöllisen\nelämänkokemuksensa, olivat he epävarmoja ja horjuvia, odottaen\nsanaa Herralta. Mutta kun tuo ilmestyssana tuli, astuivat he esiin\nhorjumattomalla varmuudella.\n\nIlman tätä sisällistä pakkoa, ilman tätä Jumalan välitöntä\n\"tarttumista\" heidän sieluihinsa olisivat luonto, historia ja heidän\noma maailma olleet heille suljettu kirja ja Jumalan ilmoitus niissä\ntuntematon.\n\nMutta sama Jumala, joka on Luoja ja luomakunnan ylläpitäjä sekä\nhistorian kaitsija, kirkasti profeettojen sisälliselle ihmiselle,\njoka oli parannuksessa syntynyt ja jatkuvan parannuksen tiellä\npysyi valveilla, luonnossa ja historiassa tapahtuvan ilmoituksensa\ntarkoituksen, jotta he sen oikein käsittäisivät ja osaisivat siitä\nmuillekin parannukseksi puhua ja saarnata.\n\n\nHeinäkuun 13 päivä.\n\n_Meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta\novat päässeet maailman saastutuksia pakoon. 2 Piet. 2: 20_.\n\nSe ei yksin riitä, että olet herännyt synnin unesta. Sinua on nyt\njatkuvasti sopivalla sielunhoidolla vahvistettava alistumaan Jumalan\nhallittavaksi ja kasvamaan sovinnon omistamisessa ja rakkauselämässä.\nEllet näin pääse kasvamaan Kristuksen tuntemisessa, uudistuu armottoman\npalvelijan kohtalo: sait kaikki armosta anteeksi, mutta jäit sovinnon\nmielestä osattomaksi ja kylmäksi hädässä olevaa lähimmäistäsi kohtaan.\n\nTilasto näyttää, että pienten lasten keskuudessa on\nkuolevaisuusprosentti suurin. Syy on selvä. Ympäristö, jonka\nkeskuudessa he ovat ensi kerran päivän valon nähneet, ei voi tai osaa\nheitä tarkoituksenmukaisesti ruokkia eikä hoitaa.\n\nSama surullinen kuolemisen ilmiö, luopioksi tuleminen, kohtaa meitä\nhengellisen herätyksen alalla, vaikka mitään varmaa tilastoa ei olekaan\nsitä todistamassa.\n\nTarkastaessamme Suomen herännäisyyden historiaa, kohtaa meitä\npäinvastainen ilmiö. Ihmiset heräävät, toisaalla kyläkunnittain, synnin\nunesta. Mutta siihen ei asia jää. He jäävät edelleenkin Herran käsiin\nhänen kasvatettavikseen. Ja vähin erin heistä tulee kristillisiä\nluonteita.\n\n\"Armo taivasta varten kasvattaa.\"\n\n\nHeinäkuun 14 päivä.\n\n_Mitä olette tehneet ... Matt. 25: 40_.\n\nEikö ole merkillistä, ettei taivaallinen tuomari tulisilmillänsä\nkatsottuaan Jumalan valtakuntaa, Jumalan rakkautta ja Jumalan\nvanhurskautta ja iankaikkista tulta ja kadotettujen kohtaloa, puhu\nmitään murhista, huorintekijöistä, varkauksista ja juopotteluista --\nei puhu? Ei mitään näistä mustista asioista, joilla ihmisten elämän\ntilikirjain lehdet on täytetty.\n\nNämä mustat lehdet voidaan pestä puhtaiksi Jeesuksen Kristuksen verellä\nsiellä, missä syntinen tulee valkeuteen ja jatkaa valossa vaeltamista.\n\nMutta ne, jotka menevät iankaikkiseen kadotukseen, tuomitaan elämän\ntilikirjan tyhjien lehtien perustuksella, koska ei näihin lehtiin ollut\nmerkitty yhtään rakkauden tekoa. Ei ole usko ollut työssä rakkauden\nkautta. Oli nimi, että oli kristitty, oli käynyt kirkossa, ollut\nkerhossa, ollut raamattupiirissä, ollut seuroissa, mutta kun piti antaa\nitsensä, uhrata aikansa ja rahansa ja voimansa, ei ollut tullut mitään.\nLähimmät kärsivät, mutta hän ei nähnyt edes lähimmän sydämen tuskaa,\noli sille sokea.\n\nNäitten tyhjien lehtien perustuksella käy viimeisenä päivänä tuomio:\n\"Te ette rakastaneet, ette juottaneet, ette syöttäneet, ette\nvaatettaneet, ette käyneet katsomassa.\" Tilaisuus oli, tilaisuuksia oli\nyhtä mittaa, mutta te jätitte tilaisuudet käyttämättä.\n\n    \"Mit oot sä Herrassa toiminut?\n    Sua onko sanansa valaissut?\n    Ja rauhan saitko sä Kristuksen,\n    sä turva olitko veljien?\"\n\n                        Virsi 449: 4.\n\n\nHeinäkuun 15 päivä.\n\n_Muista siis, mistä olet langennut, ja te parannus, ja tee niitä\nensimmäisiä tekoja Ilm. 2: 5_.\n\nHengellinen herätys ei ole ensi sijassa muuta kuin uskovaisten\nasettumista uudelleen vasta-alkajan lailla kuuliaisuuteen Jumalaa\nkohtaan.\n\nTämän totuuden tähdentäminen on tavattoman tärkeää nykyaikana.\nKristillisyytemme on hirvittävässä määrin maallistunut Maailman henki\ntunkeutuu voimalla ja väellä seurakuntiin ja hapattaa itsekkyydellään\nmelkein kaikki elämänmuodot. Maalliset riennot tukahduttavat Jumalan\nlasten salakammioelämän. Eriseurat, kateus, jopa suoranainen\nvihakin kristittyjen kesken estävät rukouselämän (Mark. 11: 25).\nKääntymättömien ihmisten liike-elämän periaatteita uskovaiset eivät\njaksa vastustaa.\n\nSeurustelu kristillisyydelle kylmenneitten ja avioliitot\nmaailmallismielisten kanssa vieroittavat kristittyjen sisäelämän\nirti Jumalasta. Omantunnontarkkuuden puute kaupassa, lupausten ja\nvelkasitoumusten täyttämisessä, tulonsa ilmoittamisessa veronmaksua\nvarten ja jumalanvaltakunnan työn avustamisessa herpaisee monelta uskon\nvoiman.\n\nSillä vain hyvä omatunto voi sopeutua yhteen elävän uskon kanssa.\n\n\nHeinäkuun 16 päivä.\n\n_Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi,\nettä hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi? Puhuisiko\njotakin eikä sitä täyttäisi? k Moos. 23: 19_.\n\nProfeetallinen näkemys Jumalan lupauksien peruuttamattomuudesta ja\nhänen päätöstensä purkamattomuudesta astuu ratkaisevana eteemme, kun\nkäymme katselemaan hänen armopäätöksensä toteutumista ajallisuuden\npiirissä.\n\nVaikka synti on tosiasiana ihmiskunnassa, niin että, luonnostaan kaikki\novat poikenneet pois Jumalasta ja kelvottomiksi tulleet ja että kaikki\nmeidän vanhurskautemmekin on niinkuin saastainen vaate, joten kirkkaus\non meiltä mennyt pois, -- joskin vielä pilkahdus viattoman lapsen\nsilmässä siitä muistuttaa, -- niin pysyy Jumalan iankaikkisuudessa\nasettama päämäärä yksilölle yhä edelleen, synnin tosiasiasta huolimatta\nvoimassa.\n\nKirkastuminen, Kristuksen kaltaisuus, on yhä edelleenkin päämäärämme\nyksilöinä.\n\nApostoli Paavali, joka tämän näkemyksen pohjalta on pakanain apostolina\ntehnyt työtä enemmän kuin muut (1 Kor. 11: 23-31) Jumalan valtakunnan\ntulemiseksi, kirjoittaa: \"Ne, jotka Jumala on edeltä tuntenut, hän\non myös edeltä määrännyt, mutta, jotka hän on edeltä määrännyt,\nne hän on myös kutsunut ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös\nvanhurskauttanut, mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös\nkirkastanut.\" (Room. 8: 30).\n\n\nHeinäkuun 17 päivä.\n\n_Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan. Hebr. 4:\n10_.\n\nKokemuksen kannalta on otettava huomioon, ettei Herran kansan\nsapatinlepo enempää kuin iankkaikkisen elämän omistuskaan ole tässä\nmaailmanajassa, jossa parhaillaan elämme, meidän tuntemisissamme. Jos\nse olisi vain tuntemisissamme, niin kyllä meillä perin harvoin olisi\nlepoa Jumalassa ja iankaikkisen elämän osallisuutta, vaikka Jeesus\nonkin todistanut lampaistansa, s.o. seuraajistansa:\n\n\"Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.\"\n\nJos me osaisimme aina perustaa elämämme Herran sanaan, tuohon: \"Näin\nsanoo Herra\", eikä pettäviin tunteisiimme, niin me vaeltaisimme\nhorjumattomasti sanan varassa riippumatta siitä, miltä elämä meistä\nkulloinkin tuntuu tai miltä se näyttää.\n\n\"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä\nannan teille levon.\"\n\n\nHeinäkuun 18 päivä.\n\n_Hän tuli todistamaan valkeudesta. Joh. 1: 7_.\n\nVoimansa ja uuden ajan syntysanansa: \"tehkää parannus!\" Johannes\nKastaja ammensi Jumalan ilmoitetusta sanasta, liittyen kiinteästi\nVanhan Testamentin profeettoihin.\n\nKansaa eivät lopullisesti pelasta perikadosta aseet eivätkä voitot\nulkonaisista ja sisällisistä valtiollisista vihollisista, vaan yksin\nmielenmuutos, uusi Henki.\n\nHuutavan äänenä Johannes Kastaja keskellä ajan erheitä kutsuu kansaansa\nsisälliseen uudistukseen. Hän saarnaa parannusta eli mielenmuutosta\nkaikille ilman erotusta, niin hyvin suruttomille kuin aikansa\njumalisillekin.\n\nHän viittaa uuden syntymisen välttämättömyyteen kaikkiin puolueisiin\nlukeutuvien yksilöiden elämässä. Hän tähdentää, että ajan kipein tarve\non se, että jokainen yksilö, siviilimies niinkuin sotamieskin, omasta\nkohdastaan alistuu parannuksen tietä kulkemaan tunnustaen syntinsä ja\nluopuen niistä tinkimättömästi.\n\n    \"Nyt tunnustan mä nöyrästi,\n    ett' olen outo aivan,\n    jos et sä neuvo. Herrani,\n    en osaa tietä taivaan.\"\n\n                    Virsi 437: 6.\n\n\nHeinäkuun 19 päivä.\n\n_Niin Jeesus sanoi hänelle: \"Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä\npitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.\" Luuk. 23: 43_.\n\nTässä on esikuva sieluntilojen arvostelemisen lahjan oikeasta\nkäyttämisestä.\n\nTämän lahjan avulla jaksetaan nähdä Jumalan työtä pahantekijänkin ja\npaheiden tielle sortuneenkin sydämessä.\n\nKuinka toisenlaisiksi muodostuivatkaan saarnat, herätyspuheet,\nkouluopetus, kotikasvatus ja kristillinen nuorisotyö, jos vain\nvaltakunnantyöntekijöillä olisi lahja erottaa ei ainoastaan se, mikä on\npahasta, vaan sekin, mikä on Jumalasta.\n\nSilloin ei vain toiminnanhaluisina pahaa vastaan annettaisi iskuja\noikealle ja vasemmalle, vaan iloittaisiin, kun nähtäisiin Herran\nihmeellisiä tekoja heikoissa, jopa huonoissakin veljissä ja sisarissa,\nja käsi ojentautuisi heitä auttamaan.\n\n    \"Kurjimmankaan kuolemata\n    milloinkaan ei tahdo hän,\n    käymään tietä oikeata\n    soisi kaikkein kääntyvän.\n    Herra näkee iloiten,\n    kuinka kääntyy syntinen,\n    luopuu täällä vääryydestään,\n    etsii Herraa sydämestään.\"\n\n                     Virsi 307: 2.\n\n\nHeinäkuun 20 päivä.\n\n_Älkää eksykö... 1 Kor. 6: 9_.\n\nPaavali kirjoittaa korinttolaisille: \"Älkää eksykö. Eivät\nhuorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei\nhekumoitsijat, eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit,\nei pilkkaajat, eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.\"\n\nJa sitten hän lisää,: \"Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta\nnyt te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette\nvanhurskautetut Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän\nJumalamme Hengessä.\"\n\nKun näitä sanoja Korintossa luettiin, istui niitä kuulemassa moni mies\nja nainen, johon ne kirjaimellisesti sopivat.\n\nHe olivat ennen olleet suuren satamakaupungin paheitten harjoittajia,\nmutta nyt, kun he olivat seurakuntakokouksessa Paavalin kirjeen sanojen\nlukemista kuulemassa, oli tuo entinen takanapäin, ja uutta oli tullut\ntilalle Herran Jeesuksen Kristuksen nimen ja Pyhän Hengen uudistuksen\nkautta.\n\n    \"O valvokaa, ett' uskon lamppu palais\n    ja sydämenne Herraa uskoss' halais\n    ja Hänen kunniassa tuloaan!\n    O kuulkaa, mitä Jeesus meiltä anoo,\n    kun minulle ja kaikille hän sanoo:\n    Siis valvokaa!\"\n\n                               S.V. 8: 7.\n\n\nHeinäkuun 21 päivä.\n\n_Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu. Sak. 3: 2_.\n\nMe olemme taipuvaisia pitämään turhana, jopa olemattomana pimeyden\nhenkivaltojen vaikutusta ja voimaa omassa kohdassamme. Monet pitävät\npuheita pimeyden ruhtinaasta ja pimeyden henkivalloista vanhanaikuisina\nuskomuksina.\n\nTämä tällainen käsitys on varsin pintapuolinen ja epäraamatullinen\nkatsomus. Jokainen sielunhoitaja, joka on ollut vuosikausien ajan\ntekemisissä juomarien, epäsiveellisyyteen langenneitten, itsemurhan\ntekoa aikovien ynnä muitten elämänsä onnea vastoin omaa tahtoaan\nja omia päätöksiään turmelevien ja särkevien lähimmäistensä kanssa\nsielläkin, missä tavalliset ihmiset eivät edes aavista mitään hätää\nsaatikka epätoivoa olevan, tietää, etteivät kyseessä ole vain verien\nvaistot ja perinnöt, vaan \"tuli, joka on syttynyt helvetistä\".\n\nTätä väkevää voimaa vastaan ei riitä mikään ihmisviisaus ja kyky, vaan\nyksin voima \"ylhäältä\", hänen voimansa, joka väkevätä väkevämpänä\npystyy ja voi ottaa pois pahalta, tahtoa orjuuttavalta henkivallalta\nkaikki aseet ja riistää hänen saaliinsa, s.o. pelastaa vapauteen\nsyntiin sidotun ihmislapsen.\n\nNämä pelastetut laulavat kiitosvirttä: \"Oi Jeesus, kiitos nimellesi\nsun!\"\n\n\nHeinäkuun 22 päivä.\n\n_Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta. Mark. 12: 34_.\n\nMitä Jumalan valtakunta itse olossaan on, sitä emme tiedä, emmekä\ntunne. Meidän täytyy sen edessä vain syvään kumartua ja ihastella,\nkokiessamme ja huomatessamme, että se, niinkuin siitä evankeliumissa\nsanotaan, on \"keskellämme\" läsnäolevana (Luuk. 17: 21).\n\nJa vielä suurempi aihe tähän kumartamiseen on meillä nykyajan ihmisillä\nkuin vanhan maailmankuvan kannalla eläneillä hurskailla.\n\nTaivaan avaruutta katsellessansa vanhanajan virsilaulaja puhkesi\nihmettelyn huudahdukseen: \"Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,\ntai ihmislapsi että pidät hänestä huolen?\" (Ps. 8: 4).\n\nTässä huudahduksessa on pohjimmaisena usko, että ylimaailmallinen Luoja\non samalla sisämaailmallisesti yksityisen ihmisen etsijä ja vaalija.\n\n    \"Herran työt on ihanimmat, valtavimmat,\n    täynnä Luojan kunniaa.\n    Ilman ääriin lavealle, avaralle\n    niiden kiitos kajahtaa.\n    Kiitos olkoon Jumalalle, antajalle\n    rauhan, riemun suotuisan.\n    Hän on meidän päästäjämme synneistämme,\n    kahlehista kiusaajan.\"\n\n                                Virsi 396: 3, 8.\n\n\nHeinäkuun 23 päivä.\n\n_Jumala on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden Hiton palvelijoita.\n2 Kor. 3: 6_.\n\nJumala luo uutta evankeliumia sanalla, uutta Korintossa, uutta Efesossa\nja myös uutta täällä Helsingissä. Täällä juomari pääsee kahleistansa.\n\nEivät kaikki pääse. Ylpeät eivät pääse. Mutta joiden sydän särkyy\nsovintoon, ne pääsevät.\n\nTäällä on sairaita, jotka paranevat esirukousten kautta. Eivät kaikki\nparane.\n\nNe paranevat, joissa Kristuksen henki saa synnyttää uuden ihmisen\nsovintoon Jeesuksen veren perustuksella. Raamattu sanoo: \"Herra nostaa\nsairaat\". Eivät sitä rukoukset nosta, emme me niitä uskolla nosta,\nmutta Herra nostaa.\n\nUuden liiton puolella \"kun sabatti on ohi\" ei puhuta mitään\nihmisestä, eikä ihmisten töistä. Siellä täytyy vanhan ihmisen olla\nristiinnaulittuna.\n\nSiellä puhutaan vain siitä, mitä Herra tekee uudestisyntyneessä, ja\nhänen kauttaan, Herran töistä; niitä katsellaan ja ihaillaan, niistä\ntodistetaan. Niistä kiitetään.\n\n    \"Kiitos, kun sun löysimme!\n    Kiitos, että ruokit meitä!\n    Tue heikko toivomme,\n    muista muita eksyneitä!\n    Kiitos, että kiittää saamme\n    niinkuin voimme\n    Jumalaamme!\"\n\n                       S.V. 136: 6.\n\n\nHeinäkuun 24 päivä.\n\n_Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet\ntosi Jumala, ja sen, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Joh.\n17: 3_.\n\nEivät kaikki ihmiset tule perille taivaan kirkkauteen ja elämään.\nSanotaan, että toiset tulevat iankaikkiseen elämään, toiset menevät\niankaikkiseen kadotukseen, joka on \"valmistettu perkeleelle ja hänen\nenkeleilleen\", eikä siis ihmisille.\n\nJa kuitenkin ihmiset sinne joutuvat.\n\nJeesus sanoo vuorisaarnassaan: \"Moni sanoo minulle viimeisenä\npäivänä: Emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi\nkautta ajaneet ulos riivaajia, ja sinun nimesi kautta tehneet monta\nvoimallista tekoa. Mutta silloin minä lausun heille julki: Minä en ole\nkoskaan teitä tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden\ntekijät.\"\n\nIhminen on saattanut siis elää maan päällä siinä uskossa, että hän on\nkristitty ja että hän on tehnyt kristityn ihmisen tekoja, mutta onkin\nelänyt itsepetoksessa ja herääkin siitä vasta viimeisellä tuomiolla, ei\nedes kuoleman hetkellä.\n\nKoskettaako tämä sana sinun sydäntäsi?\n\n    \"Kun kristityn on nimi mulla,\n    tee siksi minut todella,\n    suo tahtos tekijäks mun tulla,\n    sun nuhteitasi totella,\n    ja käydä tielläs taivaaseen,\n    elämään, iloon iäiseen.\"\n\n                       Virsi 212: 3.\n\n\nHeinäkuun 25 päivä.\n\n_Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen\nsinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.\nJoh. 17: 25_.\n\nJeesus on sovittanut maailman. Mutta mistä johtuu, että niin moni\nyhtäkaikki menee kadotukseen. Jeesus on kuollut kaikkien edestä,\nmutta kuitenkin moni pettää itsensä, niin ettei herää vielä kuoleman\nhetkelläkään, vaan vasta viimeisellä tuomiolla.\n\nEikö sovi kysyä: Pelastunko minä?\n\nSanoisin: Älä työnnä pois tätä kysymystä luotasi ylpeänä tänä päivänä.\n\nTämä kysymys tulee nyt sinun eteesi, ei opillisena kysymyksenä, vaan\nkoko elämäsi tärkeimpänä kysymyksenä, josta riippuu iankaikkinen\nelämäsi ja onnesi.\n\nSe tulee eteesi sairasvuoteella, kuolinvuoteella tai viimeisellä\ntuomiolla.\n\nSentähden alistu kuulemaan, mitä Jeesus kuolemaan mennessään sanoo\npelastuksen asiasta opetuslapsilleen. Hän ratkaisee tämän kysymyksen:\nminkä tähden niin monet hukkuvat, vaikka Jumalan armo on ilmestynyt\n_kaikille_ pelastukseksi.\n\nToiset eivät ole ottaneet vaarin hänen sanastaan eivätkä tunne häntä\n(Joh. 15: 20), toiset ovat tulleet tuntemaan, että Isä on lähettänyt\nPoikansa heidän syntiensä, sovitukseksi (Joh. 17: 25).\n\n\nHeinäkuun 26 päivä.\n\n_Olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle\nmaailmasta. Joh. 17: 6_.\n\nPuhutaan ihmisistä, jotka taivaan isä on antanut Pojallensa. On siis\nkysymys Jumalan, taivaan Isän, ainosyntyiselle Pojallensa antamista\nihmisistä.\n\nTehdään nyt tämä henkilökohtaiseksi asiaksi ja kysytään: \"Olenko minä\ntaivaallisen Isän lahja Kristukselle?\"\n\nMinä saan olla Isän lahja Pojalle. \"Olen ilmoittanut Sinun nimesi\nihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat Sinun.\"\n\nJumala ei anna Pojallensa lahjoja synagogasta, s.o. hyvien ihmisten\njoukosta, ei kirkosta, ei seurakunnasta, vaan \"maailmasta\", siitä\npiiristä, joka oli luopunut Jumalasta. \"Sinä annoit ne minulle\nmaailmasta.\" Sielläkin ovat sielut Jumalan omia.\n\nNiin ovatkin kaikki sielut Jumalan omia, jokainen sielu on Jumalan\nerikoisen rakkauden kohteena. Jokaista ihmistä varten on Jumalalla joku\nerikoinen suunnitelma, vaikka me kuljemmekin tämän maailman läpi niin\nmonenlaisissa erilaisissa puvuissa.\n\nJokainen sielu on Jumalan edessä äärettömän kallis.\n\n\nHeinäkuun 27 päivä.\n\n_Sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi\nvaarin. Joh. 17: 6_.\n\nJumala pitää kiinni jokaisesta kulkurista, pakanasta, kaukana Kiinassa,\nIntiassa ja Tyynen meren saarilla. Kaikki sielut ovat Jumalan omia.\n\nTämä pitää paikkansa jokaisesta vangistakin, joka on kalterien takana.\nTämä koskee jokaista sairasta, yksinäistä ja kunnalliskodissa olevaa\nköyhää, jotka yhteiskunta on hyljännyt ja työntänyt sinne syrjään pois\nkeskuudestaan.\n\nKaikki ihmiset ovat Jumalan omia. Kaikki maailmassa olevat ihmiset ovat\nSinun, sanoo Jeesus Isällensä. Luomisen perusteella saatan minä sanoa:\nminä saan olla Isän lahja Pojalle.\n\nMutta vielä enemmän. Jumala ei ole luonut kaikkia, vaan myöskin\nlunastanut kaikki.\n\n\"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, eikä\nlukenut heille heidän syntejänsä.\"\n\nJumala on sovittanut tämän hänestä luopuneen maailman itsensä kanssa.\nSe tapahtui Raamatun mukaan yhtenä päivänä, kun Jumala otti pois maan\nsynnit.\n\nSentähden minä saan myös lunastuksen perustuksella olla Isän lahja\nPojalle.\n\n\nHeinäkuun 28 päivä.\n\n_Kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun -- ja minä\nolen kirkastettu heissä. Joh. 17: 10_.\n\nEi Kristuksen tarvitse toista kertaa tulla sovitustyötänsä\nsuorittamaan. Yhdellä ainoalla uhrilla on kaikki tehty täydelliseksi.\nSe tapahtui Golgatalla.\n\nMinä ja sinä saamme olla, ei ainoastaan luomisen, vaan myös lunastuksen\nperusteella taivaallisen Isän lahjoja hänen Pojallensa.\n\nKun ajattelen niitä monia, jotka lukevat sairasvuoteilla,\nyksinäisyydessä ja vankisiirtoloissa tätä sanaa, on kuin soisi\nkorvissani kaunis soitto: \"He olivat minun, he olivat Sinun.\"\n\nSiellä kaukana maailmassa, Jumalasta luopuneessa maailmassa ovat kaikki\nsielut hänen luomansa ja hänen lunastamansa.\n\nEi ole mitään erotusta, \"me olemme kaikki poikenneet pois ja käyneet\naivan kelvottomiksi, kaikki vailla kirkkautta\".\n\nTämä on armon sana: minä saan olla Isän lahja. Etkö yhtyisi sydämestäsi\ntähän: \"Minä saan sekä luomisen että lunastuksen perusteella olla Isän\nlahja Pojalle.\"\n\n\nHeinäkuun 29 päivä.\n\n_Aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. 1 Piet. 4: 17_.\n\nJumalan järjestyksen mukaan tulee tuomion aikaa \"Herran huoneesta\",\nsiis uskovaisista.\n\nKun heidän piireissään alkaa uusi herätys eli toisin sanoen Jumalan\nhallitus ja valta, he kohta saavat nähdä uudistetun rakkautensa\nhedelminä yhden ja toisen suruttomankin heräävän synninunesta ja\npyrkivän mukaan Herran pariin ja työhön hänen asiansa hyväksi.\n\nTässä heränneitten uudelleen heräämisessä, jota Paavo Ruotsalainen\nja hänen jälkeensä herännäisyys tähdentää, on syvä uskonnollinen ja\nsielutieteellinen totuus.\n\nIlman sitä jäädään heränneinäkin pintapuolisiksi ja vaikutus ulospäin\nelämään käy heikoksi.\n\n    \"Herra Jeesus, jonka sydän\n    aina palaa puoleeni,\n    etsi mua, niin sun löydän!\n    Murra, muuta mieleni!\n    Tartu minuun kiinni niin,\n    että tykös kääntyisin!\"\n\n                       S.V. 6: 8.\n\n\nHeinäkuun 30 päivä.\n\n_Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille\nprofeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille\nPojan kautta, joka on hänen kirkkautensa säteily. Hebr. 1: 1-2_.\n\nRaamatun profeetat ja Kristus ovat samassa linjassa ja Jumalan\nlähettämiä, varustamia ja herättämiä Jumalan pelastussuunnitelman\ntyövälineiksi ei ainoastaan juutalaisia, vaan koko ihmiskuntaa varten.\n\n\"Ei kukaan tunne Isää muu kuin Poika, ja ne, kenelle Poika tahtoo\nhänet ilmaista\" (Matt. 11: 27). Raamatun profeetat ja Uuden Testamentin\napostolit, joissa Kristuksen henki erityisesti vaikutti, ovat\nhistoriassa ainutlaatuiset Jumalan ilmoituksen välittäjät.\n\nTätä ilmoitusta ei voi mikään täydentää. Erityisesti ilmoituksessa on\nihmisille annettu kaikki, mitä ihmiskunta pelastuaksensa tarvitsee\ntietää.\n\n\"Jokainen kirjoitus, Jumalan henkivaikutuksesta syntynyt, on myös\nhyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi\nvanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin\nhyviin tekoihin valmistunut.\" (2 Tim. 3: 16-17.)\n\n\nHeinäkuun 31 päivä.\n\n_Ettekö tiedä, että ruumiinne on sen Pyhän Hengen temppeli, joka\nteissä, on ja jonka olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne\nomat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala\nruumiissanne. 1 Kor. 6: 19-20_.\n\nKorintossa oli menty eteenpäin parannuksen teossa. Ei siellä ollut\njääty entiseen tilaan.\n\nMutta Paavali ei tyytynyt vain _ulkonaisen_ parannuksen alalla\naikaansaatuihin muutoksiin, vaan hän puhuu edelleen _sisällisestä_\nparannuksesta ja neuvoo:\n\n\"Pankaa pois ei vain kaikki lihan saastaisuus, vaan hengenkin\nsaastaisuus ja kirkastakaa siis Jumala ei vain ruumiissanne, vaan\nmyöskin hengessänne, jotka Jumalan ovat!\"\n\nVaikka siis ulkonaisessa parannuksessa olikin menty eteenpäin, oli\nvielä jäänyt jäljelle uusia tehtäviä ja uusia kilvoitusmahdollisuuksia\nsisällisen parannuksen alalla.\n\nItsestänsä kerskaamaan ei sielläkään kukaan seurakuntalainen päässyt.\nVaan jos kenen teki mieli kerskata, hänen oli kerskattava yksin\nHerrasta.\n\nTähän vie varsinkin sisällisen parannuksen harjoitus.\n\n    \"Pyhä Henki, taukoomatta\n    rinnassani kolkuta,\n    sanan alle nuhtees kautta\n    sydäntäni taivuta,\n    Herran tielle taluta,\n    Jeesuksessa lohduta!\n    Totta hältä tulta saanen\n    kylmään sydämeeni. Amen.\"\n\n                     S.V. 6: 9.\n\n\n\n\nELOKUU\n\n\nElokuun 1 päivä.\n\n_Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee. Joh. 5: 11_.\n\nJeesusta vastustaessaan fariseukset joutuivat yhä enemmän valheen\nja vihan valtaan. Samoin on käynyt lukemattomille omahyväisille,\nitserakkaille ihmisille ratkaisuhetken edessä. Herra kolkutti sydämen\novelle, mutta he eivät avanneet sen lukkoa, s.o. tuntoansa, synnin\ntunnustukseen ja anteeksipyyntöön.\n\nMutta tähän lukon avaamiseen alistuvat ne, jotka ratkaisuhetkestänsä\nottavat vaarin. Heidän on Jeesuksen kanssa annettava olla oikeassa ja\njäätävä itse tuomitun syntisen paikalle Herran edessä.\n\nSille paikalle jäi tuo syntinen nainen, jota fariseukset olivat\nsyyttäneet Jeesuksen edessä. Hän ei hiipinyt pois, kun hänen\nsyyttäjänsä raukkamaisesti pakenivat. Hän jäi seisomaan Herran eteen.\nNimenomaan hän puhuttelee Jeesusta Herraksi. Sitä ei kukaan tee\nmuutoin kuin Pyhän Hengen kautta. Ja siinä hän, tuo sisällisesti ja\nulkonaisesti tuomittu syntinen, jota \"hyvät ihmiset\" olivat valmiit\nkivellä heittämään, sai kuulla uuden elämän syntysanat Herran omasta\nsuusta: \"En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä\ntee!\"\n\nNäillä armon ja anteeksiannon sanoilla laskettiin tuon tunnossansa\ntuomitun ja Herran edessä, nöyryytetyn ihmissielun uumeniin luottamus\nja usko parempaan tulevaisuuteen. En ole vielä hukassa. Herrakin uskoo\nminusta, että minä voin vielä nousta lankeemuksestani. Ja hän nousi.\n\n\nElokuun 2 päivä.\n\n_Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon. Joh. 4: 34_.\n\nKristityn ihmisen vapaus on Jeesuksessa tullut lihaksi ja vereksi,\ntarkastipa tämä elämää miltä puolelta tahansa.\n\nEi Kristus kysellyt ihmisiltä, ei ajan uskovaisiltakaan heidän\nmielipidettään hurskaaseen elämäntapaan nähden. Hänen käytöstään eivät\nmilloinkaan määränneet ulkonaiset, vaan sisälliset näkökohdat. Hänen\nruokansa oli Jumalan tahdon tekeminen.\n\nMutta juuri tästä, että Jeesus otti Jumalan rakkauden korkeimmaksi\nlaikseen, välittämättä siitä, mitä ihmiset pitivät oikeana tai vääränä,\nhän sai osaksensa kierossa hurskaudessa eläviltä aikalaisilta ankaran\ntuomion.\n\n\"Katso, mikä syömäri ja viininjuoja hän on, mikä publikaanien ja\nsyntisten ystävä!\" he sanoivat.\n\nHeille ei kelvannut Jeesuksen sisällisesti vapaa käytös, eivätkä\nhe sitä käsittäneet, kun hän käytti maailmaa niinkuin ei olisi\nkäyttänytkään.\n\nVapauteen, tähän oikeaan, sisälliseen vapauteen Jeesus on meidätkin\nvapauttanut.\n\n\nElokuun 3 päivä.\n\n_Teidän tulee pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on\nluotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. Ef. 4: 24_.\n\nJumalan valtakunnan jäsenten on käytävä jatkuvan erotustapahtuman,\njatkuvan tuomion, s.o. jatkuvan jokapäiväisen pyhityksen tietä maisen\nmatkansa läpi sen loppuun asti.\n\nUudestisyntyneen yksilön pyhitys ei ole ajan rajoissa milloinkaan\ntäydellinen. Viimeinen erotus, viimeinen tuomio on vasta ajan rajojen\ntuolla puolen. Pyhityksessä täällä ajassa ilmennyt \"iankaikkisuuden\nnyt\" on silloin vasta tullut kokonaan iankaikkisuudeksi.\n\nNiinpä siirretäänkin Uudessa Testamentissa kirkastus lopullisesti\nKristuksen toiseen tulemiseen. Yksin Jeesus, jonka omatunto ei\nmilloinkaan häntä syyttänyt oman tahdon väärinkäyttämisestä, saattoi\ntulla täydellisestä kirkastumisesta osalliseksi jo tässä ajallisuuden\npiirissä.\n\nUudestisyntyneen yksilön kirkastuminen on olotila, johon ei yksikään\nsyntinen voi täydellisesti päästä tässä elämässä. Kirkastukseen näet\nkuuluu uusi, alennustilasta Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiseksi\nmuutettu ruumis. Mutta se saadaan vasta ylösnousemuksessa, kun Jumala\nlopullisesti toteuttaa iankaikkisen armopäätöksensä.\n\n\nElokuun 4 päivä.\n\n_Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi\nKristuksessa. 1 Kor. 15: 22_.\n\nSynnin ja iankaikkisen perikadon kannalta asioita katsellen me\nymmärrämme toisin kuin nykyajan viisaat Jumalan Pojan lihaksi tulemisen\npelastushistorialliseksi välttämättömyydeksi. Me ymmärrämme toisen\nAadamin, ihmiskunnan toisen kantaisän vaimosta sikiämisen ja syntymisen\ntosiasian, jotta ensimmäisen Aadamin lankeemus ja sen myötänsä tuoma\nkirous saataisiin korjatuksi ja poisraivatuksi.\n\nJumalan kuvaksi luotuna olentona Jeesus saattoi langeta syntiin,\nmutta olla myös siihen lankeamatta. Sitä mahdollisuutta ei nyt ole\nenää sinulla eikä minulla, enempää kuin kenelläkään muulla langenneen\nAadamin jälkeläisellä.\n\nMeillä on synti veressämme. Jokainen verisolumme on synnillä\nvaistotettu. Mikä lihasta on syntynyt, on lihaa eikä sellaisenaan voi\nJumalan valtakuntaan sisälle tulla. Meidän takanamme on esivanhempiemme\nlankeemus, joka heittää, mustat varjonsa koko elämämme yli jokaisen\nkohdalla, ilman poikkeusta. \"Ei ole yhtään täydellistä eikä\nvanhurskasta meidän joukossamme, ei yhden yhtäkään.\"\n\nVain Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri voi puhdistaa meidät\nkaikesta synnistä. (1 Joh. 1: 7.)\n\n\nElokuun 5 päivä.\n\n_Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi. Ilm. 15: 4_.\n\nTänä aikana, armon etsikkoaikana, on tärkeätä, että Jumalan teot\nkirkastuvat meille. Sillä ellemme ota niistä vaaria, voi meillekin\nkäydä niin, että tullaan jo historiallisesti tuomionalaiseen tilaan.\n\nMe saamme vielä tulla vapaasti kirkkoon. Pappi määrää taululle\nkiitosvirren, kuoro laulaa kiitosvirren, alttaripappi laulaa\nkiitosvirren, seurakunta saa yhtyä kiitosvirteen. Mutta voi tulla aika,\njolloin ei saa edes virsikirjaa käteensä, vaikka kuinka pyytäisi.\n\nMikä vastuu meillä on, että saamme yhtyä kiitosvirteen nyt ja kuulla\nsanomaa, että sovinto, maailman sovinto on valmis, että Jeesus elää,\nettä Pyhä Henki sanan ja sakramenttien kautta meidät tämän sovinnon\nosallisuuteen seurakunnan keskellä vie.\n\nNyt on meillä otollinen hetki, nyt on pelastuksen päivä.\n\n    \"Kiittäkää Herraa! Hän on ratki hyvä.\n    Elämän lähde on hän sangen syvä.\n    Hänestä vuotaa lahja enentyvä.\n    Kiittäkää Herraa!\"\n\n                              Virsi 407: 5.\n\n\nElokuun 6 päivä.\n\n_Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä. 2 Kor. 6: 2_.\n\nArmonaika on juuri se aika, jolloin Jumala ei lue syntejä. Nyt siis\non parhaillaan otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä. Nyt Isä\nkutsuu ja vetää syntisiä katumukseen ja Poikansa luo, jonka yhteydessä\nkutsutuista tulee valittuja, eivätkä he tule tuomioon, sillä he ovat jo\nkäyneet kuolemasta elämään tänä armonaikana.\n\nMutta ellei tämä syntien katuminen ja Isän vetäminen Pojan luo saa\ntapahtua, niin vihollisuus, jota nyt armonaikana ei ole Jumalan\npuolella, koska hän on Kristuksessa sovitettu Isä, lakkaakin ja muuttuu\nkuluttavaiseksi tuleksi kaikkien niiden kohdalla, jotka armonaikana\neivät ole sopineet hänen kanssansa.\n\nJos armonaika on väärin käytetty ja tuhlattu hukkaan eikä Jumala ole\nsaanut meitä Kristuksen yhteyteen vedetyksi, jonka kuolemassa Jumala\nrankaisi \"ennen tehdyt synnit -- osoittaaksensa vanhurskauttaan\nnykyajassa\", muuttuu Jumalan suhde meihin \"nykyajan\" päätyttyä\nkostavan vihan suhteeksi, jossa ei ole muotoon katsomista, s.o. synnin\ntäydelliseksi lukemiseksi meille.\n\nKun tämä näky avautuu sielumme silmien eteen, käsitämme Vanhan\nliiton sanan paremmin kuin ennen: \"Tänään, jos te kuulette hänen\näänensä, älkää paaduttako sydäntänne!\" Käsitämme myös syvemmin kuin\nennen Jeesuksen mielialan, kun hän itki paatuneitten juutalaisten\nkohtaloa ja ennusti heille tuomiontuloa sanoen syyksi sen, etteivät he\netsikkoaikaansa tunteneet: \"Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota\nsinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle, mutta ette\nole tahtoneet.\"\n\n\nElokuun 7 päivä.\n\n_Armahtakaa niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta\ntemmaten. Juud. 20-22._\n\nOn ihmisiä, jotka voivat sanoa itsestään: \"Minä olen tulesta temmattu\nkekäle.\" Tällaiselle ihmiselle on niin hyvin sosiaalisen kuin\nyksilöllisenkin hädän auttajana ja ratkaisijana yksin Jumala.\n\nNäitä tulesta temmattuja kekäleitä on rakkaassa isiemme maassa vielä\njokaisessa yhteiskunnallisessa asemassa ja jokaisessa ryhmäkunnassa.\n\nNiiden olemassaolo varmentaa meitä uskossamme, ettei Jumalan\nvaltakuntaa vielä oteta pois Suomen kansalta, vaan että se päinvastoin\ntekee tuloansa keskuuteemme hengen ja voiman osoituksin.\n\nOn kyllä, mahdollista, että käy toisinkin ja että sekin tila voi vielä\ntulla, joka on pahempi kuin tämä nykyinen.\n\nMutta silloinkin on Jumala ohjaksissa.\n\n    \"Se kansa avun saava on,\n    ken Herraan täällä luottaa,\n    vaan ilman Herraa turmion\n    se itsellensä tuottaa.\n    Kun Herra kansan vahvistaa,\n    sen porttein salvat lujittaa,\n    on turvattuna maamme.\"\n\n                       Virsi 460: 3.\n\n\nElokuun 8 päivä.\n\n_Tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi. Luuk. 19: 5_.\n\nJeesus sanoi nämä sanat Sakkeukselle. Sillä tavalla Herra auttoi häntä\nsovintoon Jumalan kanssa. Sakkeus sanoi: \"Puolet omaisuudestani minä\nannan köyhille.\"\n\nSellaista tapahtuu, kun Kristuksesta käy meihin vaikutus. Käy vaikutus\nsyntisiin, olkoot ne millä kohdalla tahansa. Tullaan sovintoon Jumalan\nkanssa, mihin itse ei päästä, kun ei saada säretyksi kovaa sydäntä.\nKristus saa sen säretyksi.\n\nEi ole vihollisuutta Jumalan puolella meitä vastaan.\n\nAurinko, joka nyt paistaa, on parempi saarnaaja kuin me kaikki. Jumala\nantaa auringon paistaa niin hyville kuin huonoillekin. Ei ole niin\nhuonoa ihmistä, ettei Jumala häntä rakastaisi. Sen takia Jumala antaa\nteille ulkonaista hätää, että hän kääntäisi sen sisälliseksi hädäksi,\njotta te sortuisitte Armahtajan käsiin ja sortuisimme sinne kaikki,\nsillä vihollisuutta ei ole Jumalan puolella meitä vastaan, vaan se on\nmeissä itsessämme Jumalaa vastaan.\n\nTee sovinto Jumalan kanssa, muuten hukut, vaikka Jumala oli\nKristuksessa ja sovitti itsensä maailman kanssa.\n\n\nElokuun 9 päivä.\n\n_Viisaus on kaikkien lastensa puolelta oikeaksi näytetty. Luuk. 7: 35_.\n\nJohannes Kastaja oli sisällisesti vapaa persoonallisuus myös itsensä\nkieltämisessä. Siitä johtui hänen valtava herätysvoimansa. Mutta\naikansa hurskasten mielestä hänessä oli riivaaja.\n\nJeesus oli seurustellessaan syntisten kanssa heidän kodissaan myös\nvapaa. Hän ei alentunut syntisten kannalle, vaan nosti heitä ylöspäin\nsiihen vapauteen, jonka Pyhä Henki antaa.\n\nRakkauden kautta he molemmat olivat toisten palvelijoita, Kastaja\nihmisenä, Jeesus Jumalan poikana. Siinä on vapauden ihanne, että sama\nhenkilö, joka uskon kautta on kaikkien herra, on rakkauden kautta\nkaikkien palvelija. Siinä on oikea vapaus. Ja siihen vie Jeesus\nvieläkin. \"Jonka Poika tekee vapaaksi, on totisesti vapaa.\"\n\nTämä oikea vapaus asetettiin fariseusten eteen elävissä\npersoonallisuuksissa. Mutta he eivät sitä, käsittäneet, vaan siihen\npahenivat.\n\nSentähden Jeesus sanoo heistä ja heidän kaltaisistaan, että elämän\nviisaus saa tunnustuksen ainoastaan lapsiltansa -- ei muilta -- ja että\nse on oikeaksi osoitettu yksin teoistansa.\n\n\nElokuun 10 päivä.\n\n_Pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä\nKristuksessa Jeesuksessa. Room. 6: 11_.\n\nEi ole ketään niin kauas eksynyttä, niin suurta syntistä, ettei hänkin\nvoisi kokea, että hän on sovitettu Jumalan lapsi, ei sitä vain yleisen\nvanhurskauden perustuksella, vaan sen perustuksella, että hän on itse\nsaanut kokea, että Pyhä, Henki on sovittanut Jumalan vanhurskaan\ntuomion ja antanut myös vapauttavan pelastuksen sanan hänen sydämeensä:\nJeesus elää.\n\nOn ennustettu, että maassamme näinä aikoina syttyvät Herran tulet\npalamaan. Mutta se merkitsee sitä, että syntien pitää tulla ilmi, että\nvanhurskas mieli, Kristuksen mieli, syntiä inhoava ja vihaava mieli\nsyttyy meidän omiintuntoihimme pyhän Jumalan edessä.\n\nSilloin koetaan, kuinka vihaisen Isän lepytetty mieli hellyttää hänet\npanemaan kätensä meidän päällemme henkilökohtaisesti.\n\n    \"Anteeks' niille rukoilit,\n    jotka sinut ristiin löivät.\n    Voi, jos mua niin kantaisit!\n    Hyväks' silloin kaikki käyvät.\n    Kivuistas ja kuolostas\n    anna apu autuas!\"\n\n                      S.V. 124: 6.\n\n\nElokuun 11 päivä.\n\n_Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä\nlahjaksesi. Ps. 68: 19_.\n\nUsein joutuu kohtaamaan sellaisia ihmisiä, jotka haluavat työntää pois\nJumalan armon.\n\nEivät ihmiset huku sentähden, että synnit ovat suuret, vaan sentähden,\nettä työntävät luotansa sovintoarmon. Ei se, nimittäin sovintoarmo,\nsynny vasta sitten, kun me olemme kääntyneet, vaan se on ollut olemassa\njo ennen sitä. Nyt on kuultava ja otettava vastaan.\n\nOlette ehkä käyneet jollain korkealla paikalla josta näkee yli\nHelsingin kaupungin. Siellä tulee mieleen: tuossa on Suomen\npääkaupunki. Ja vielä: kuinka paljon onkaan siellä syntiä ja\nvääryyttä ja hekumaa, ja kuitenkin kaikkien noiden synnit on Jeesus\nsovittanut, niitten takia hän on tullut tänne. Minkä takia he sitten\nsyntiin hukkuvat? Ei pääse Jumala antamaan heitä Pojalle lahjaksi. He\nvastustavat Jumalan rakkautta.\n\n    \"Maailman viettelyksistä,\n    kiusauksista, synneistä\n    ainoa ompi pelastus\n    Jeesuksen suuri rakkaus.\"\n\n                   Virsi 299: 7.\n\n\nElokuun 12 päivä.\n\n_Opettaja on täällä ja kutsuu sinua. Joh. 11: 28_.\n\nJeesus Kristus on historiallinen henkilö. Jos joku jumalankieltäjä\ntahtoisikin varttaa, ettei Jeesusta ole koskaan ollut olemassakaan maan\npäällä, niin hän sellaisilla väitteillä vain paljastaa ja ilmaisee oman\ntietämättömyytensä.\n\nTällaiset väitteet eivät tule kysymykseen eikä niitä uskota siellä,\nmissä henkilökohtaisesti on eletty omantunnon uskonnollinen herätys tai\nläpikäyty ratkaisukohta, jonka seuraus on kääntyminen Jumalan yhteyteen\nelävässä uskossa.\n\nTämän ratkaisukohdan eteen joutuu aikanaan jokainen ihminen ilman\npoikkeusta, jumalankieltäjäkin. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä\nelämänyhteyteen kanssansa. Taivaallinen kutsumus lähestyy aikanaan\njokaista ihmistä. Mutta kun se saavuttaa meidät, ja me joudumme\nominetuntoinemme Jumalan tinkimättömän totuuden eteen, voimme menetellä\nkahdella eri tavalla. Voimme joko riidellä itsemme pois Jumalan sanan\ntuomion alta olemalla tottelematta omantuntomme ääntä, taikka alistua\ntotuuden sanan tuomittaviksi ja mennä itseemme ja tehdä parannuksen.\n\n    \"Ah, auta parantuakseni\n    jo täällä armon aikana,\n    ett' synnit kadun, Jeesukseni,\n    kun armo ompi tarjona.\"\n\n                         S.V. 48: 7.\n\n\nElokuun 18 päivä.\n\n_Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1\nJoh. 4: 10_.\n\nJumalan sanassa sanotaan: \"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman\nitsensä kanssa\", ja edelleen: \"Antakaa tekin sovittaa itsenne Jumalan\nkanssa!\"\n\nToisaalta käy siis Jumalan sanasta ilmi, että sovinto on jo päätetty\ntosiasia ja kertakaikkinen, mutta toisaalta se on vielä jatkuvaa\ntoimintaa meidän ihmisten puolelta. Vihollisuutta ei ole Jumalan\npuolella meitä vastaan, vaan kyllä meidän puolellamme, meidän\nitsekkäästä sydämestämme Jumalaa vastaan. Eräs vanki kertoi nähneensä\nunen. Siinä hänelle sanottiin: \"Tee parannus, Jeesus tulee pian!\"\nTähän hän välittömästi nuorena miehenä lisäsi: \"Mutta enhän minä vielä\ntahtoisi tehdä parannusta.\" Tämä sana \"Jeesus tulee pian\" ja miehen\nitsetunnustus toivat mieleen Ilmestyskirjan sanat Karitsan vihan\nsuuresta päivästä, jolloin suruttomat ihmiset kuninkaita ja ylimyksiä\nmyöten huutavat vuorille ja kukkuloille: \"Langetkaa meidän päällemme ja\nkätkekää meidät Karitsan vihalta!\" Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa\non lohdullinen sana: \"Kun nyt olemme vanhurskautetut hänen veressään,\npelastumme hänen kauttaan vihasta\". Ja edelleen: \"Jos me silloin, kun\nvielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan\nhänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me nyt, kun olemme\nsovitetut, pelastumme hänen elämänsä kautta, nimittäin tulevasta\nvihasta.\"\n\n\nElokuun 14 päivä.\n\n_Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman. Fil. 3: 10_.\n\nMikä vetää meitä kirkkoon, pyhä pyhältä? Kirkot täyttyvät tänä aikana\npitkin vuotta.\n\nEräs vanha helsinkiläinen vuosisadan vaihteessa kertoi, että oli\nsellainen aika, että kirkot olivat täynnä kansaa.\n\nVanha julistus Kristuksesta veti silloin kirkot täyteen. Se oli\nherätyksen aikaa. Syntyi uutta silloin. Juuri se vanha sukupolvi,\njoka vielä nyt on keskellämme ja jonka merkitys esirukoilijoina on\nsuuri nykyajan nuorisolle, elää Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen\nvoimasta, minkä koki jo nuoruudessaan.\n\nHerra nytkin tekee työtä keskellämme. Entäpä jos hän tekee sitä koko\nSuomen kansan keskellä!\n\n    \"Suo maahamme kaivattu huomen!\n    Me pyydämme Henkesi kastetta\n    ja parannusarmoa uutta.\"\n\n                        S.V. 190: 1.\n\n\nElokuun 15 päivä.\n\n_Tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla. Luuk. 16: 9_.\n\nOpetuslapsilleen on Herra antanut todellisen uhrimielen. Hän tiesi,\nettä maailmassa ihmiset tarvitsevat apua ja rakkautta. \"Teillä pitää\naina köyhät oleman\", hän on ennustanut. Ja neuvoessaan omaisuuden\noikeaa käyttämistä hän aukaisee eteemme suuret näköalat.\n\nMutta palveluksen työhön tarvitaan suuria henkisiä voimia, joita\nei kenelläkään ihmisellä luonnostansa ole. Niitä on meidän saatava\nulkopuolelta itseämme. Ja ainoa tie niiden todelliseen hankkimiseen on\nvilpitön uhrimieli, joka tekoihin taipuu.\n\nJa mikä on sitten uhrialttarille pantava? Oma omaisuus, ei toisten.\nOmilla rahavaroillaan ja tavaroillaan, joita muut käyttävät itsekkäästi\nja petollisesti ja väärin s.o. vääryyden mammonana, on kristittyjen\ntehtävä itselleen ystäviä.\n\nOikeita ystäviä ei voida rahalla tehdä kaikista ihmisistä, vaan\nainoastaan sellaisista, jotta jo ovat iankaikkisuusihmisiä, kahdesti\nsyntyneitä, ja siis matkalla iäisiin majoihin.\n\nOikea omaisuuden käyttäminen Jeesuksen opin mukaan on yksinkertaista\nja samalla jumalallista. Mutta edelleenkin hänen arvostelunsa elämästä\nja ihmisistä pitää paikkansa: \"Tämän mailman lapset -- jotka vain\nmaallisia tuloja ajattelevat -- ovat omaa sukukuntaansa kohtaan\novelampia kuin valkeuden lapset, joiden ystäville on asunto ja sija\nvalmistettu iäisissä majoissa.\"\n\n\nElokuun 16 päivä.\n\n_Joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos. Joh. 5: 37_.\n\nMillainen on se ihminen, jota Isä vetää Poikansa tykö? Jeesus näet\nsanoo: \"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä.\"\n\nSe on ihminen, joka tulee valoon. Hän rukoilee Herraa: \"Voi Pyhä Henki,\nsinä tyhmien opettaja!\"\n\nHän on saattanut olla tässä yhteiskunnassa arvovaltainen ihminen, mutta\nkun Isä antaa hänet Pojalle, silloin tulee hänelle sisäinen hätä. Se\npuhuu silloin tähän tapaan: \"Ei minulla ole rakkautta, ei uskoa, ei\npyhää vaellusta ei mieltä taipuisata, ei voimaa, valoa.\" Se ihminen\nvalittaa, että koko hänen elämänsä on ollut itsekkyyden tahraama. Hänen\non saatava Herralta Kristukselta kaikki vanhurskaus, kaikki puhtaus,\npyhyys ja rakkaus, kun itsellä ei ole mitään.\n\nTunnetko tässä itsesi? Näinkö sinä olet riippuvainen Jumalasta joka\npäivä? Kun viimeinen tuomiopäivä tulee, niin meillä on se varmuus\nJumalan sanasta, että hän ei aja pois silloin avuttomia, vaan tunnustaa\nne omaksensa sentähden, ettei tunnusta mitään muuta kelvolliseksi\nkirkkauteen, kuin oman työnsä, jonka Hänen tuomiokatseensa niissä\nnäkee, jotka Hän on päässyt Pojallensa lahjoina antamaan.\n\n\nElokuun 17 päivä.\n\n_Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan\nkirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Kristus. Ilm. 21: 23_.\n\nKun syntinen löytää anteeksiantamuksessa uuden pohjan\ntulevaisuudelleen, on hän elänyt ratkaisuhetkensä sielunsa pelastuksen\nasiassa.\n\nNöyrtyminen totuudessa tekojensa kaltaiseksi ja totuus Herran suusta\ntekevät vapaiksi. Jonka näet Jumalan Poika tekee, se tulee todella\nvapaaksi.\n\nYksilön ratkaisusta omantunnon edessä riippuu hänen ympäristönsä ja\nperheensä tulevaisuus. Perheiden siveellisestä tilasta riippuu taas\nkoko kansakunnan onni ja menestys.\n\nJa yhden ainoan kansan hyvinvointi tai rappiolle joutuminen vaikuttaa\nvuorostaan koko ihmiskunnan menestykseen ja siveelliseen uudistukseen.\n\nMutta kun ihmiskunnan ratkaisuhetki Herran edessä kerran lyö, silloin\nkoko luomakuntakin uudistuu, kirkastuu.\n\nSilloin ei enää aurinkoa eikä kuuta tarvita pimeyden torjumiseksi, vaan\nkaiken valona on Jumalan Karitsa.\n\n\nElokuun 18 päivä.\n\n_Kaikki tämä on synnytystuskien alkua. Matt. 24: 8_.\n\nJohannes Kastaja, nöyrä, rajoituksensa tunteva, mutta samalla luja\nmies, jonka tahdon Jumala itse oli teräksen lujaksi vahvistanut, oli\nJumalan valtakunnan oikea sanansaattaja, joka oli pantu valmistamaan\ntietä Herran tulemiselle.\n\nTämä Jumalan valtakunnan tulemisen valmistaminen, joka Johannes\nKastajan tehtävässä alkoi, ei ole vieläkään päättynyt. Kuinka\nkärsiikään Jumalan valtakunta meidänkin päivinämme väkivaltaa, kun\nsisällisesti sydämeltään muuttumattomat miehet ja naiset koettavat\nväkisin repiä sen itsellensä ja väärällä tiellä pystyttää onnelaa ja\nkultalaa ihmiskunnalle. Johannes Kastajan parannushuuto koskee vielä\nedelleen meitäkin luokkavihan, järkeisuskon, muotojumalisuuden ja\nmaallistuneen kristikunnan elämän keskellä.\n\nUskottomuus, paheet, tapojen turmelus sekä niitä seuraava kirous sekä\nluonnon piirissä että ihmiselämässä niin hyvin pakanamaailmassa kuin\nkristillisissä maissa puhuvat meille synnytyskipujen olemassaolosta,\njotka ennustavat uuden ajan lähestymistä keskuuteemme nykyisiä\nturmeltuneita oloja korjaavana voimana, sielläkin, missä sivistys,\nvaltiomahti ja kansojen liittoutumat eivät pysty parannusta\naikaansaamaan.\n\n\nElokuun 19 päivä.\n\n_Ylistivät Herran sanaa ja uskoivat. Ap. t. 13: 48_.\n\nHerra seisoo edessämme kysyen: sallitko Isän antaa itsesi Pojalle,\ntahdotko olla Isän lahjana Pojalle? Sillä vaikka Jumala on\nkaikkivaltias Jumala, niin että hän voi yhdessä silmänräpäyksessä\ntuhota kaikki kaupungit ja sukupolvet, niin Herra alistuu alas\nsyntisen luo kysymään, sallitko, tahdotko, eikä Hän pakolla vie ketään\ntaivaaseen.\n\nHän kysyy nytkin: \"Sallitko annattaa itsesi Pojalle Isän lahjana?\"\nApostolien teoissa sanotaan: \"Ylistivät Herran sanaa ja uskoivat,\nkaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.\"\n\nSe ei merkitse sitä, etteivät kuulijat olisi saaneet tehdä\nhenkilökohtaista valintaa sanan kuulossa ollessaan. Jeesuskin sanoo:\n\"Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka olivat maailmassa,\nja he ovat ottaneet sanastasi vaarin. Ja ne sanat, jotka sinä annoit\nminulle, minä olen antanut heille, ja he ovat ottaneet ne vastaan ja\ntietävät totisesti, että sinä olet minun lähettänyt.\" Näetkö tällä\nhetkellä, mitä sinun rauhaasi sopii? Näetkö, mikä ehto on Jumalan\narmotaloudessa siihen, ettei hukuta, vaan tullaan todella perille?\nNäistä, jotka olivat maailmassa, Jeesus sanoo, niistä, jotka olivat\nsiirretyt Jumalan armolahjana Pojalle: \"He olivat ottaneet Sinun\nsanastasi vaarin, he ovat ottaneet ne sanat vastaan, jotka minä heille\nannoin.\"\n\n\nElokuun 20 päivä.\n\n_Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut\nsynnin ja kuoleman laista. Room. 8: 2_.\n\nOn suuri armo, kun Herra itse särkee kivikovat sydämemme ja auttaa\nmeidät sovintoon itsensä kautta, joka Kristuksessa on sovittanut meidät\nkanssansa. Jos nyt päättelet: ei minulla ole vielä, hätää, ja kuitenkin\nkysyt, miten minä tätä hätää saisin, niin se käy kyllä ilmi useiden\nRaamatun henkilöiden elämästä.\n\nPietarille tuli sydän ahtaalle ja mieli särkyi, kun Kristus katsoi\nhäneen, kun hän oli hänet kieltänyt. Ajattelen, että siinä katseessa ei\nollut mitään tuomiota. Se oli perin hellä ja laupias se Herran katse,\nsillä hän katsoi langenneeseen opetuslapseensa, ja siitä kävi sellainen\nmerkillinen vaikutus, että Pietari meni ulos ja itki katkerasti samassa\nyössä, jossa Juudas meni pimeään ilman toivoa. Mutta Pietarin itkulla\noli se vaikutus, että hän pääsi takaisin sovintoon Jumalan kanssa.\n\nKun syntinen vaimo itki Jeesuksen jalkojen juuressa ja muut toivoivat,\nettä Herra ajaisi hänet pois, hän ei ajanut häntä pois, vaan sanoi\nisännälle: \"Katso tuota naista.\" Hänellä oli jo salainen syntien\nanteeksi antamus, vaikkei hän sitä itse tiennyt.\n\nJa kun Sakkeus oli puussa tavoittaakseen Herran, niin Herra sanoi:\n\"Sakkeus, tule nopeasti alas. Tänään minun pitää olemaan sinun\nhuoneessasi.\" Sillä tavalla Herra auttoi häntä sovintoon, ja\ntapahtui niin merkillisesti, että Sakkeus sanoi: \"Minä annan puolet\nomaisuudestani köyhille ja, kenelle olen tehnyt vääryyttä, maksan\nnelinkertaisesti takaisin.\"\n\nTällaista tapahtuu, kun Kristuksesta käy meihin vaikutus.\n\n\nElokuun 21 päivä.\n\n_Me kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne\nJumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin\nse totisesti on, Jumalan sanana. 1 Tess. 2: 13_.\n\nKun Jumala julistaa sanaa ja se koskee meihin, niin Jumala silloin\ntodella puhuu meille, vaikka kyllä ihmisen suun kautta Se on sanan\nkuulijalle iankaikkisuushetki, joka sisältää tehtävän.\n\nTänä päivänä on tästä sanasta sinunkin otettava vaari, että juuri sinä\nolet sovitettu olitpa kuka tahansa. Tahdotko ottaa vastaan tämän sanan?\n\nAnna sinä tänä päivänä kunnia Jumalan sanalle, sille, että Kristus on\nsinun syntisi sovittanut. Kyllä minä tiedän ja Herrakin sen ymmärtää,\nettei tätä ole sanottu siten, että totuus tänä päivänä vaikuttaa\nkertakaikkisen uudistuksen sydämessäsi, sillä siellä voi olla joku este.\n\nSanan täytyy saada tunkea läpi omaantuntoon asti. Jos se koskee, pyydä\nvielä oikein lisäksi, että Jumala antaisi Pyhän Henkensä työntää tämän\nterävän sanansa armotta läpi sydämesi.\n\nÄlä pelkää sitä!\n\n\nElokuun 22 päivä.\n\n_He tulevat kaikki Jumalan olettamiksi. Joh. 5: 45_.\n\nTämä maailma, jossa on silmäin pyyntö, lihan himo ja elämän korska, se\nhukkuu, ja todella pelastuvat vain ne, jotka Jumala on saanut siirtää\nrakkaan Poikansa valtakuntaan. Heidän kohdallansa se siis tapahtuu.\n\nJeesus on sanonut: \"Kaikki, mitä Isä on antanut minulle, tulee minun\ntyköni.\" Tulemisen edellä käy Isän antaminen. \"Ei kukaan voi tulla\nminun tyköni, ellei Isä häntä vedä.\" Jeesuksen tykö tulemisen edellä\nkäy Isän vetäminen. Antaminen ja vetäminen on sama asia, ja tulos on\nsama. Mitä sitten on tämä antaminen?\n\nJeesus sanoo: \"Profeetoissa on kirjoitettuna, että he kaikki tulevat\nJumalan opettamiksi.\" Tämä koskee kaikkia ihmisiä, niitäkin, joista\nme luulemme, ettei Jumala heitä opeta. \"Ja jokainen, joka on Isältä\nkuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.\" Ei riitä se, että olemme\nsanankuulossa hetken, vaan hän tahtoo, että kuuntelemme sillä tavalla,\nettä opimme, mitä Jumala tahtoo sanoa eläväksitekevänä ja tottelemisen\nsanana itse kullekin.\n\n    \"Suo, Jeesus, paras opettaja,\n    mun itseäni tuntea,\n    ja sulle, rakas Vapahtaja,\n    mun sydämeni avata,\n    ett' tilani mä tuntisin\n    ja sulta avun löytäisin.\"\n\n                      Virsi 212: 1.\n\n\nElokuun 23 päivä.\n\n_Minä tein koko ihmisen terveeksi. Joh. 7: 23_.\n\nJeesus sanoi ankaran sanan lehtimajanjuhlille kokoontuneille\njuutalaisille, jotka tavoittelivat häntä tappaaksensa: \"Kukaan teistä\nei lakia täytä.\"\n\nNäin hän paljasti sen valheen, missä he kaikki elivät. He kiivailivat\nkaikki kirjoitetun lain kirjaimen puolesta, mutta itse asiassa\nhe itsekukin rikkoivat Mooseksen lakia. Yksinkertaisella, mutta\nsuoralla syytöksellään Jeesus paljasti kaksoiselämän ja teeskentelyn\nkuulijainsa toiminnassa. He olivat asettaneet sapatinkäskyn yläpuolelle\nrakkauden käskyä ja moittivat Jeesusta siitä, että hän sapattina vähän\naikaisemmin oli tehnyt terveeksi miehen, joka oli ollut vuosikymmeniä\nsairaana. Se tuomio, minkä he itse lain rikkojina sinkauttivat Jeesusta\nvastaan, oli väärä ja epäoikeutettu. Se ei kestänyt rakkauden ja\nvanhurskauden kirjoittamattomien lakien vaakalaudalla punnittuna\ntodellista puolueetonta arvostelua.\n\n    \"Siis synnin orja, joudu nyt,\n    jos autuaaks' tahdot tulla!\n    Ei ketään Jeesus hyljännyt,\n    ken tahtoi häntä kuulla.\n    Ah, miksi sinä viipyisit,\n    surmilles suotta rientäisit,\n    kun Jeesus tahtoo auttaa?\"\n\n                       S.V. 26: 7.\n\n\nElokuun 24 päivä.\n\n_Sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän\nkiusattuja auttaa. Hebr. 2: 18_.\n\nVirressä sanotaan, että Jeesus on vaivattujen auttaja. Ne häntä\ntarvitsevat kokonansa.\n\nSentähden ei sana pysty useammin, kun me puhujat emme itsekään ole aina\nsanan alla, vaan paremminkin sen päällä, mestareita ja opettajia. Mutta\nmissä on saatu sanan alla, sen pyhyyden ja tuomion alla vaivattuina\nJumalalta elävää sanaa sanottavaksi, niin se tuo Jumalan voimat\nkuulijain sieluun, kuulija saa kohdata elävän Jumalan.\n\nKun elävä Jumala kohdataan, silloin syntyy jotakin uutta, silloin\nkäyvät mahdottomatkin asiat mahdollisiksi ja vuosikausien syntikahleet\nkirpoavat, joita ei vahvankaan miehen voimat ole voineet murtaa.\n\nJumala luo uutta meidän keskellämme. Ja kun näin tapahtuu kaikkialla\nmaassamme, niin sietäisi meidänkin ruveta ikään kuin unesta nousten\nkatsomaan ja tarkkaamaan, mitä Jumala aikoo minun kohdallani uutta\ntehdä.\n\n    \"Siis te, Jeesuksen ystävät armoitetut,\n    kaikki uskossa vaeltakaatte.\n    Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,\n    vaikka kiusoja, vaivoja saatte.\n    Teillä auttaja on, apu ahdinkohon\n    tätä tietänne kulkiessanne.\n    Hän on armollinen, Hän on uskollinen,\n    pysykää yhä Jeesuksessanne.\"\n\n                             Virsi 171: 5.\n\n\nElokuun 25 päivä.\n\n_Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Joh. 15: 4_.\n\nVanhurskaaksi julistamista eli syntien anteeksi antamista Jumalan\npuolella vastaa usko ihmisen puolella.\n\nSamalla kun usko syntyy sydämessä, tapahtuu siellä myös uusisyntyminen.\nSydämessä syntyy uusi minä. Tämä uusi minä on Kristus syntyneenä\nihmisessä.\n\nVanhurskauttava usko on kristusyhteyttä, yhteyttä ristillä kuolleen,\nmutta ylösnousseen, elävän Kristuksen kanssa; siihen pääsi ryöväri\nristillä (julkinen vanhurskauttaminen) ja syntinen vaimo (salainen\nvanhurskauttaminen).\n\nSe on siirtymistä tilaan, jota apostoli nimittää olemiseksi\nKristuksessa (2 Kor. 5: 17). Sikäli kun usko on tätä raitista\npaavalilaista kristusmystiikkaa, on uskova todella vanhurskas -- ei\nlain tekojen kautta, vaan sisäisen yhteyden kautta, kun uskova on\noksastettu todelliseen viinipuuhun.\n\n    \"Kuule, Herra, minä uskon,\n    auta epäuskoan'!\n    Näen niinkuin aamuruskon\n    uuden päivän koittavan.\n    Suo sen säde sydämeeni\n    syvempään vain tunkemaan,\n    auta mua Jeesukseeni\n    niinkuin oksa juurtumaan!\"\n\n                     S.V. 37: 9.\n\n\nElokuun 26 päivä.\n\n_Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta. Ap. t. 2: 40_.\n\nKerran pyysi eräs nuori mies kahdenkeskistä keskustelua pastorinsa\nkanssa. Kun olimme kahden pastorinkansliassa, hän sanoi: \"Minä\nolen nähnyt merkillisen unen. Isäni, joka on kymmenen vuotta ollut\nkuolleena, ilmestyi minulle unessa ja sanoi: 'Vilho, tee sovinto\nJumalan kanssa'.\"\n\nKun nämä sanat kuulin, niin ikäänkuin välähdyksenä tulivat mieleeni\napostoli Paavalin sanat: \"Minä Jumalan puolesta Kristuksen\nlähettiläänä, kehoitan teitä, antakaa sovittaa itsenne Jumalan\nkanssa.\" Kävi siinä taas vanha asia kirkkaasti ilmi papin sielussa. Ei\nvihollisuutta ole Jumalan puolella meitä syntisiä ihmisiä vastaan, vaan\nvihollisuutta on meidän puolellamme Jumalaa vastaan.\n\nKysyin tuolta mieheltä edelleen: \"No, onko Vilho nyt totellut\nkehoitusta sopia Jumalan kanssa?\"\n\nMies sanoi: \"Ei minulla vielä ole mitään hätää.\"\n\nSe oli särkymättömän ja kovasydämisen, paatuneen miehen sana, jota\nJumala oli puhutellut isävainajan suun kautta unessa. \"Ei minulla vielä\nole mitään hätää.\"\n\nEntä onko meillä hätää, onko Jumala saanut antaa meille hätää\nsielujemme pelastamisesta ja siitä, että meissä on vihollisuutta\nJumalaa vastaan?\n\n    \"Älä kiellä Poikas tähden\n    vaivaiselta armoa!\n    Sinun laupeutees nähden\n    anna mulle uskoa!\n    Rukoile mun edestäni,\n    Jeesus Kristus, Isääsi,\n    vedä minun sydäntäni\n    likemmä, sun tietäsi!\"\n\n                 S. V. 37: 6.\n\n\nElokuun 27 päivä.\n\n_Te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne. 1 Tess. 4: 9_.\n\nJos sanoisin teille: \"Rakastakaa nyt toisianne!\" tai Suomen kansalle:\n\"Puolueet, rakastakaa toisianne\", kaikuisi tämä kehoitus vain kuuroille\nkorville. Ihmiset vain paatuisivat.\n\nPaavali sanoi niille, jotka olivat Tessalonikassa: \"Ei minun tarvitse\nteille kirjoittaa rakkaudesta, te ilmankin rakastatte toisianne.\" Millä\ntavoin? \"Sillä rakkaudella, jonka Jumala on teille opettanut, -- jonka\nJumala on opettanut.\"\n\nMinun tulee todistaa hyvästä Jumalasta teille, että Jumala itse opettaa\nrakastamaan. Olkaamme siis nöyriä Jumalan lain vaatimusten edessä. Me\nemme osaa itse rakastaa. Sanokaamme, ettemme tiedäkään, ketä meidän\ntulee rakastaa, emmekä me voi sanoa, kuinka meidän tulee rakastaa,\nmutta Jumala opettaa.\n\n\nElokuun 28 päivä.\n\n_Voimallinen on tehnyt minulle suuria. Luuk. 1: 49_.\n\nHeränneiden äitien sarja on kulkenut pitkänä saattueena kautta koko\nkirkkohistorian.\n\nSiellä on Monika, Anthusa, Perpetua ynnä lukemattomat monet muut eri\naikoina eläneet äidit.\n\nMutta kaikkien heidän syvällisimpiä keskustelunaiheitaan, heidän\nseurustellessaan henkiystäviensä kanssa, on ollut tämä: \"Minun\nHerrani!\" Mistä se johtuu, että minun Herrani tulee minun luokseni,\ntämmöisen huonon ja kurjan ja hyljätyn luokse kuin minä olen?\n\nSiitä, mitä tapahtui, kun Marian tervehdyksen ääni kuului Elisabetin\nkorviin, ymmärrämme, että lapsen kasvatus Jumalalle ja vieminen hänen\nyhteyteensä voi tapahtua jo ennen heidän syntymistänsä.\n\n    \"Minulle Herra voimallaan\n    on tehnyt ihmetekojaan.\n    Mua alhaista hän armahti\n    nimelleen ylistykseksi.\"\n\n                    Virsi 409: 2.\n\n\nElokuun 29 päivä.\n\n_Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja\nantoi hänelle velan anteeksi. Matt. 18: 27_.\n\nHengellinen herätys ei ole mahdollinen ilman Jumalan vaikuttamaa\nsynnintuntoa. Se synnintunto, jota Herra tarkoittaa ja jonka hän itse\nvaikuttaa, ei ole hetkellistä tunteitten kiihotusta, joka on saatu\naikaan erityisillä menetelmillä tai joillakin inhimillisillä keinoilla\nhermoja ärsyttävissä, väsyttävissä uskonnollisissa kokouksissa.\n\nEikä kelpaa tässä sekään synnintunto, joka jokapyhäisen kirkollisen\nalttaritoimituksen kautta monella on vain tiedossa, aivoissa tai\ntavan mukaan kielen kärjessä, suuntunnustuksessa, olematta silti\nomassatunnossa.\n\nToisenlainen on Herran itsensä vaikuttama synnintunto. Se käy ilmi\nosaltaan siitä tuloksesta, johon velkaantunut palvelija, Herrasta\nvieraantunut kristitty, joutuu, ollessaan Jumalan hallituksen alaisena\ntodella omantuntonsa kautta tilillä elämästään sen tuomarin edessä,\njonka \"silmät ovat kuin tulenliekit\". Tulos oli tällainen: \"Mutta tällä\nei ollut, millä maksaa\".\n\n    \"Jeesus, joka tähteni\n    vaivaa paljon kärsit täällä,\n    suuren syntivelkani\n    maksoit kuollen ristin päällä,\n    kuolon voitit kuolollasi,\n    rauhoita mua armostasi!\"\n\n                      S.V. 42 a: 1.\n\n\nElokuun 30 päivä.\n\n_Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Matt. 5: 4_.\n\nOlen varma siitä, että keskellämme on moni sellainen, joka itkee\nsyntejänsä.\n\nTäällä on moni Pietarin kaltainen opetuslapsi, joka on kieltänyt\nHerransa ja nyt itkee, että on ollut raukka Herran kieltäjä.\n\nTäällä on toisia, jotka ovat Maria Magdaleenan kohdalla ja itkevät,\nettä, ovat saastuttaneet ruumiinsa synnissä. Itkevät Jeesuksen\njaloissa. Teillä on hätä.\n\nTai on joku sellainen, ehkä useampi, jolla on taloudellisesti hyvät\nolot. Ei ole itse asiassa mitään ulkonaista hätää. On kuin olisi onnen\nkeskellä, mutta sydän ikävöi ja kaipaa. Huomaa, että koko tila, jossa\nelää, on syntitila.\n\nSakkeus nousi puuhun; hänen teki mieli nähdä, Kristus, kun hän kulki\nJerikon ohi. Jumala oli antanut hänelle hätää.\n\nJumala katsoo sen puoleen, jolla on ahdistettu sydän. Jumala itse on\nruvennut auttamaan teitä tekemään sovintoa itsensä kanssa.\n\nHerran omat sanat soveltuvat tähän. Ne ovat autuaat, jotka nyt itkevät,\nne saavat kerran iloita. Olette autuaat, jotka nyt isoatte ja janoatte.\nOlette autuaat murheelliset, te saatte lohdutuksen.\n\n    \"Paranna mua sairasta,\n    murheellista vaivaista\n    lohduta ja virvoita\n    epäuskost' kirvoita!\"\n\n                 S.V. 35: 4.\n\n\nElokuun 31 päivä.\n\n_Tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Jes. 55:\n3_.\n\nJesajan kirjassa on lohduttava sana: Kaikki janoavaiset, tulkaa veden\nääreen, tulkaa tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa tekin, ottakaa ja\njuokaa viiniä, ja maitoa, parhaita, jaloimpia ravintoaineita, ilman\nrahatta ja hinnatta.\n\n259\n\nJos me menisimme myymälään ilman rahaa ja ilman hintaa ostamaan\nravintoaineita, niin ei niitä meille annettaisi, vaan meidät\najettaisiin pois, taikka jos annettaisiin, niin annettaisiin armosta\nniinkuin kerjäläiselle.\n\nIlman rahaa ja hintaa voi vain kerjäläinen jotakin saada.\n\nTämä on Jumalan järjestys tänäkin päivänä.\n\nJoka häpeää kerjäläisen paikkaa elävän ja pyhän Jumalan edessä,\nolkoonpa puhuja tai sanankuulija, hän ei pääse juomaan elävää vettä,\nsillä sitä annetaan vain lahjaksi ja vain janoavaisille.\n\nÄlä pelkää kerjäläisen paikkaa.\n\n    \"Koska valaissee kointähtönen\n    mua köyhää, kerjääjää?\n    Koska päättyy matka yöllinen,\n    on yhä hämärää?\n    Luon taivahalle yhtenään\n    mä katseen kaipaavan.\n    Valoa vaikk' en näekään,\n    sen tiedän loistavan.\"\n\n                    Virsi 380: 1.\n\n\n\n\nSYYSKUU\n\n\nSyyskuun 1 päivä.\n\n_Herra antoi ja Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi. Job 1: 21_.\n\nJob sanoi murheissansa, että Jumala on se, joka antaa meille rikkauden\nja myös ottaa sen pois, Jumala antaa meille lapset ja ottaa ne pois,\nJumala antaa terveyden ja ottaa sen pois, Jumala antaa ystävät ja ottaa\nne pois.\n\nJob oli menettänyt rikkauden, lapset olivat kuolleet tapaturmaisesti,\nystävät jättivät, terveys murtui ja oman vaimon rakkaus petti.\n\nMitä hän silloin sanoi? Hän sanoi näin: \"Herra antoi, Herra otti,\nkiitetty olkoon Herran nimi!\"\n\nJa kun tämä mies joutui oikein ahtaalle, kun ystävät eivät häntä\nymmärtäneet, niin hän kääntyi ystävien hylkäämänä taivaallisen ystävän\npuoleen ja juuri silloin hän lausui tähän tapaan ihmisestä: \"Ihminen,\nvaimosta syntynyt, elää vain vähän aikaa, hän kasvaa niinkuin kukkanen\nja lakastuu, pakenee niinkuin varjo eikä pysy. Hänen päivänsä ovat\nmäärätyt ja hänen kuukausiensa luku on Sinun hallussasi. Sinä panit\nhänen eteensä määrän, jonka yli hän ei voi käydä.\"\n\nJumala on määrännyt sinun päiväsi ja minun päiväni! On pantu määrä,\njonka yli ei kukaan meistä taida käydä. Tämä on Raamatun sanan ja Pyhän\nHengen mukainen käsitys Jumalan suhteesta maailmaan.\n\n\nSyyskuun 2 päivä.\n\n_Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Ap. t. 17: 27_.\n\nEi mikään ole sattuman varassa tässä elämässä. Me kyllä puhumme\nsattumasta, mutta se on pakanallinen ajatus. Jumala on täällä\nalhaalla toimessa, on kaikessa mukana. Ei maailma ole olemassa ja\nliiku irti Hänestä, vaan maailma on Jumalasta kokonaan riippuvainen.\nPersoonallinen Jumala on täällä alati toimessa meidän keskellämme.\nKun profeetta katselee kansojen hyörinää, puhkeaa hän sanoiksi tähän\ntapaan: \"Herra panee hiekan rajaksi merelle, ikuiseksi määräksi, jonka\nyli se ei pääse. Ja vaikka se kuohuu, ei se mitään voi, ja vaikka sen\naallot pauhaavat, eivät ne sen ylitse pääse.\"\n\nJumala panee rajat luonnossa, rajat kansojen elämässä; tähän asti,\nmutta ei yhtään pitemmälle, Jumala on täällä mukana, ei Hän ole\nkaukana, vaan kaikki on Hänen kaikkivaltiaassa Isän-kädessään.\n\nTätä juuri Hän kirkastaa kansalleen käskyjensä alkusanoissa: \"Minä\nolen _Herra -- sinun Jumalasi_.\" Tämä on sitä uskoa, jota Jeesus myös\ntähdentää, evankeliumissa, kun hän sanoo opetuslapsillensa: \"Minun\nIsäni tekee yhäti työtä ja minä myös teen työtä.\"\n\n\nSyyskuun 3 päivä.\n\n_On tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten\nkirkkauden vapauteen. Room. 8: 21_.\n\nUskossa elävä käyttää tätä maailmaa, niinkuin ei käyttäisikään, hän\nei riipu siinä kiinni sydämellään. Mutta tästä seuraa, että kristitty\nJumalan vapaana lapsena saa pelkäämättä nauttia kaikkia Isänsä lahjoja.\n\nTämä kristillinen vapaus johtuu siitä, että Jumalan laki asettuu\nuudestisyntyneen ihmisen sydämeen uutena sisästäpäin vaikuttavana\nhenkivoimana. Sillä vasta siinä on oikea vapaus, missä ei ole\nristiriitaa taipumuksen ja lain välillä, velvollisuuden ja tahdon\nvälillä.\n\nTällä vapaudella on tosin vaaransa. Sitä voidaan käyttää \"pahuuden\npeitteeksi eli verhoksi\". Siitä voidaan uudelleen luiskahtaa \"orjuuden\nikeen alle\". Mutta väärin ovat menetelleet ne, jotka kristikunnassa\novat evankelista vapautta epäilyksellä katselleet, pitäen olennaisena\ntunnusmerkkinä oikealle kristillisyydelle ulkonaista lainnoudattamista.\nVäärin ovat nekin menetelleet, jotka ovat tehneet ehdonvallan asioita,\njoihin nähden niistä kerran selville päästyä, on kerta kaikkiaan\nyleisellä säännöllä suhde ratkaistu.\n\nUskovaisella ihmisellä ei vapaana Jumalan lapsena ole mitään\nehdonvallan asioita. Hänen puheensa ja käytöksensä on \"niin\", kun on\n\"niin\", ja \"ei\", kun on \"ei\". \"Mitä siitä yli on, se on pahasta.\"\n\n\nSyyskuun 4 päivä.\n\n_Minä olen Herra, ja he saavat olla minun kansani. Jer. 24: 7_.\n\nVeljiensä kehoituksesta huolimatta ei Jeesus ollut ensin lähtenyt\nlehtimajanjuhlille, hän oli heille vain vastannut: \"Minun aikani ei\nole vielä tullut\", nimittäin \"itsensä ilmaisemiseen maailmalle\". Mutta\n\"kun jo puoli juhlaa oli kulunut, niin Jeesus meni ylös ja opetti\nsiellä.\" Hän oli siis saanut Isältänsä perästäpäin viittauksen ja\nkehoituksen lähteä juhlille ja esiintyä siellä kansalle ja opettaa sitä\ntaivaallisen Isän Poikana.\n\nHerra on ollut meidän mukanamme ja meidän kansamme vaiheissa. Ja Herra\non tullut mukaan meidän kansamme vaiheisiin edelleenkin. Ei olla vielä\ntäällä Suomessa sillä kohdalla, missä juutalaiset olivat profeetta\nJeremian elämän loppupuolella. Herra sanoi silloin hänelle: \"Älä\nrukoile tämän kansan puolesta, en minä tahdo sinua enää kuulla; minä\ntahdon hävittää tämän kansan.\" Emme ole sillä kohdalla vielä täällä\nSuomessa.\n\nJumalan kunniaksi meidän täytyy todeta, että meillä on vielä rukouksia\nkuuleva Jumala. Hän on nimensä veroinen, kun Raamattu nimittää häntä:\n\"Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan\nPäämies.\"\n\n\nSyyskuun 5 päivä.\n\n_Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen\nmukaan, mikä ei näy. Hebr. 11: 1_.\n\nUskon kautta saattaa kristitty ihminen asettua maailman kiusausten ja\nvastusten, vieläpä itse kuolemankin yläpuolelle. Riippuessaan uskossa\nsitkeästi kiinni niissä, joita hän toivoo, ja alistuessaan näkymättömän\nkurinalaisuuteen, ojentautuen niiden mukaan, vapautuu uskovainen\najallisten ja näkyväisten valtaherruudesta.\n\nMooseksesta on kirjoitettu Hebrealaiskirjeessä, että \"hän otti\nmieluummin kärsiäksensä vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin\nsaadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen 'Kristuksen\nhäväistyksen' suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet.\" Uskon\nkautta Mooses oli maailman kunnian, nautinnon ja rikkauden herra, eikä\nniiden alamainen, \"sillä hän käänsi niistä katseensa palkintoa kohti\",\nojentautui näkymättömien mukaan ja riippui sitkeästi kiinni niistä,\njoita hän toivoi Jumalalta. Usko teki Mooseksen sisällisesti vapaaksi\npersoonallisuudeksi, joka suoraan kulki tietään eteenpäin kutsumuksensa\nasettamien tehtävien suorittamisessa.\n\nUsko tekee kristityn sisällisesti vapaaksi maailmassa.\n\n\nSyyskuun 6 päivä.\n\n_Jokaisella, joka häneen uskoo, on iankaikkinen elämä. Joh. 3: 15_.\n\nJuuri kun pohja näyttää pettävän jalkojen alla, ja helvetti tuntuu\naukaisevan kitansa, tapahtuu ihme.\n\nJumalan Pyhä Henki kirkastaa sanassa omasta mielestään hukkuvan\nheränneen hengensilmälle ja omalletunnolle Kristuksen siksi\nvikauhriksi, jonka päälle Herra itse heitti kaikki meidän syntimme.\n\nMitä ihminen on tiedoillaan ja viisaudellaan ja omilla päätöksillään\nja ponnistuksillaan saanut aikaan, kun ei uskollaan osannut siirtää\nsyntejään ristiinnaulitun Jeesuksen päälle -- kaiken sen näkeekin hän\nnyt _valmiiksi Herran omaksi työksi_. Tuo näkemys ei ole enää oppia\nrististä ja syntien sovinnosta, vaan todellista pelastusvoimaa Se on\nse hyppäys tyhjyyteen, josta usein puhutaan ja joka on aina hurskaasti\nheränneen ihminen elämässä vienytkin uskon yhteyteen elävän Jumalan\nkanssa. Lutherin kokemus on vanhurskauttavan uskon sisällys, tuo vanha\nkokemus: olen musta, mutta sangen otollinen, kirottu, mutta samalla\nlunastettu.\n\n\nSyyskuun 7 päivä.\n\n_Levähtäkää vähän. Mark. 6: 31_.\n\nJo vanhan kirkon aikana pysähtyi hurskas Justinus marttyyri siihen,\nettä kristinusko on tietoa. Pari vuosisataa hänen jälkeensä kirkkoisä\nAugustinus määritteli kristinuskon ja iankaikkisen elämän uudeksi\ntahdoksi. Uskonpuhdistajamme Luther taas piti kristinuskossa\npääasiana hyvää omaatuntoa jonka Jeesuksen Kristuksen sovintoveri oli\nahdistusten syvyyksissä syyllisyyden tunnosta puhdistanut. Mutta näistä\nerilaisuuksista huolimatta jokainen näistä kolmesta hurskaasta miehestä\neli Jumalan sanasta ja seurusteli sanan välityksellä läsnäolevan\nJeesuksen Kristuksen kanssa. Heillä oli kaikilla jo tässä elämässä\nosallisuus valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään. He lepäsivät jo tässä\nelämässä Jumalan sapatin levossa.\n\nMeillä ei ole toivoa päästä tähän riemulliseen Jumalan kansan\nsapatinlepoon, joka on odotettavana taivaassa, jos me tähän lepoon\npääsemisen tässä ajassa laiminlyömme emmekä opettele lepäämään sanan\nvälityksellä Jumalassa keskellä kiusoja, ajallisia kärsimyksiä ja\nelämän hävittäviä myrskyjä.\n\n\nSyyskuun 8 päivä.\n\n_Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun\nperhekuntasi. Ap. t. 16: 81_.\n\nNämä Paavalin kehoitussanat ovat yhä vielä voimantäyteisiä elämänsanoja\nperheriidoissa.\n\nKotioloissaan ahtaalle joutunut suomalainen mies pyytää\nperhevaikeuksien vuoksi neuvoa. Hänen perheessään on useita lapsia.\nAlkoholin käytöstä ei ole puhettakaan. Ulospäin näyttää kaikki hyvältä.\nSiitä huolimatta vaivaa perheenisää se, ettei hän kotipiirissään\nsuututtuansa voi hillitä itseänsä eikä harkita sanojansa eipä edes\ntekojansa. Näissä vaivoissansa isä nimittää itseänsä \"syvyydestä\nhuutavaksi\", epätoivon partaalla kamppailevaksi rukoilijaksi, joka\npäivittäin anoo Jumalalta apua, mutta sitä ei vain kuulu. Vaivatulla\nmielellä hän kysyy: \"Miksi Jumala ei anna minulle voimaa elämään\nevankeliumin arvon mukaisesti?\"\n\nKaiken jumalisuutensa ja uskonnollisen harrastuksensa uhallakin tämä\nisä on mennyt Herran Kristuksen ohitse. Kertaakaan ei hänen laajassa\nkirjeessänsä Herran Kristuksen nimeä mainita. Hänen siveellinen\nkamppailunsa sopusoinnun ja rauhan saamiseksi perheeseensä itsensä\nhillitsemisensä tietä on kaikesta päättäen tähän päivään saakka ollut\nihmiskeskeistä ponnistelua. Hän ei ole huomannut pyytää Kristusta\nkotiinsa, sydämeensä ja elämäänsä. Avainsana on tämä: \"Usko Herraan\nJeesukseen!\"\n\n\nSyyskuun 9 päivä.\n\n_Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on\ntekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat,\nhän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö. Joh. 14: 12_.\n\nKun Jeesus maan päällä vaelsi, katseli hän maailmaa toisenlaisin silmin\nkuin me nykyajan ihmiset. Meidän maailmankuvamme on mekaaninen. Meistä\non selviö, että syyn ja seurauksen laki on niin raudanluja, ettei sitä\nrukouksella voi mitenkään murtaa.\n\nMeidän on saatava toinen maailmankuva. Tarkoitan sitä kuvaa, joka\nHerralla Jeesuksella oli.\n\nHän näki elämän kärsimysten ja sen sairaustapausten takana Jumalaa\nvastustavan persoonallisen pahan tahdon. Mutta toisaalta hän vaipumatta\nIhmisen Poikanakaan alakuloiseen pessimismiin pahan vallan edessä näki\nelämän todellisuuden ja kärsimyksen takana perimmäisenä taivaallisen\nIsänsä tahdon. Jeesus katseli todellisuutta siis sillä silmällä, että\nhän näki elämässä sen karehtivan pinnan alla kaksi toisiansa vastaan\nalituisesti kamppailevaa tahtoa: taivaallisen Isän tahdon ja saatanan\ntahdon. Jokainen hänen parannusihmeensä, jota hän ei koskaan tehnyt\nitsestänsä, vaan sen mukaan kuin Isä hänelle näytti, oli voitokas\ntaistelu perimmältään pahan valtaa vastaan ja voitto siitä.\n\n\nSyyskuun 10 päivä.\n\n_Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä\nHengessä. Room. 14: 17_.\n\nJumalan valtakunta on yhteyttä Jumalan sanan kanssa. Jumalan sanassa\ntaas asuu Jumalan henki. Ihmiset käsittävät usein Jumalan valtakunnan\najalliseksi hyväksi. Mutta Jeesus esittää sen ennen kaikkea\nhengelliseksi hyväksi. Tätä käsitystä edustaa myöskin apostoli Paavalin\nnimenomainen määritelmä Jumalan valtakunnasta.\n\nHän kirjoittaa: \"Jumalan valtakunta ei ole ruokaa eikä juomaa\", se ei\nole ajallisissa eduissa taikka lahjoissa, \"vaan se on vanhurskautta,\niloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.\"\n\nJumalan valtakunta on todellisuutena maan päällä kaikissa niissä\nihmisissä, joissa Pyhä Henki pysyy Jeesuksen Kristuksen evankeliumin\nsanan ja hänen asettamiensa sakramenttien oikean käytännön kautta.\n\nNäitä Jumalan valtakunnan kansalaisia ovat, sen kieltä, \"valtakunnan\nsanaa\", ymmärtävät ja sen perustuslakeja tottelevat ne \"ylhäältä\",\nhengestä, syntyneet ihmiset, jotka elävästi omassa elämässään ja\ntoiminnassaan kokevat Jeesuksen kuninkaallisen lupauksen voimaa:\n\"Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.\"\n\n\nSyyskuun 11 päivä.\n\n_Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen. 2 Kor. 7: 10_.\n\nUseihin koteihin on kuolema tullut vieraaksi. Se on armottomasti\nkatkaissut, rukouksista ja kyyneleistä huolimatta, hellät ja\nmonivuotiset rakkauden siteet. Puolison on täytynyt erota puolisostansa\nja vanhempien lapsistansa. Mikään ei ole auttanut.\n\nToisia ajaa suruhuoneeseen heidän terveytensä murtuminen. He tuntevat\nsuuresti järkyttyneinä, että kuoleman mato tekee työtänsä heidän\njäsenissänsä ja ettei sitä mikään maallinen mahti enää voi karkoittaa.\n\nOn toisia, jotka elävät keskellä suurta köyhyyttä. Heidän taloudellinen\nasemansa on äkkiä muuttunut voittamattomien vaikeuksien takia niin\nraskaaksi, että heidän on täytynyt tehdä vararikko.\n\nMutta syvin lienee suru kuitenkin siellä, missä omatunto\nlahjomattomasti syyttää hukkaan tuhlatusta entisyydestä, josta uusi\nsynnin muisto toinen toisensa jälkeen kohoaa syyttävänä tajuntaan. Ja\nkun ei Jumalan yhteydessä eikä Kristuksen sovituksesta ole tietoa eikä\napua, tällaiset omantunnon syytösten kourissa elävät ihmiset vaeltavat\nmitä suurimmassa epätoivossa. Heidän elämänsä on sanan syvimmässä\nmerkityksessä suruhuoneessa asumista. Kaikki näyttää hukkaan menneeltä.\n\nMutta nytpä kääntääkin Jumalan sana asiat ihan päälaelleen, kun se\nsanoo, että \"parempi on mennä suruhuoneeseen kuin ilohuoneeseen.\"\n\n    \"Parempi on, kun saa\n    murhetta tiellä taivaan,\n    kuin jos kiiruhtaa\n    ilomielin vaivaan.\"\n\n                  S.V. 92: 3.\n\n\nSyyskuun 12 päivä.\n\n_Tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille:\n\"Ottakaa Pyhä Henki!\" Joh. 20: 22_.\n\nUskonnollinen herätys, Jumalan valtakunnan tuleminen Pyhän Hengen\nkautta keskuuteemme perustuu vielä tänäänkin Herran lupaukseen, että\n\"taivaan isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka häneltä sitä anovat\"\n(Luuk. 11: 13).\n\nSiihen me uskonpuhdistajamme Lutherin kanssa edelleen uskomme, että\n\"Jumalan valtakunta tulee, kun Jumala antaa meille Pyhän Hengen\".\n\nIlman Pyhää Henkeä ei voi syntyä uutta elämää enempää yksityisissä kuin\nseurakunnissakaan.\n\nInhimillinen työskentely ja suuret lahjat, enempää kuin valtavat\npersoonallisuudetkaan eivät voi korvata Pyhän Hengen vaikutusta. Pyhä\nHenki yksin voi kirkastaa Jeesuksen Kristuksen sielulle Jumalaksi ja\nVapahtajaksi.\n\n    \"Sinä olet Henki Herran,\n    paras lahja Jeesuksen.\"\n\n                 Virsi 104: 2.\n\n\nSyyskuun 13 päivä.\n\n_Jumala vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Room. 3: 26_.\n\nTämä on vanhurskauttamisen elämys ja kokemus, että tietoisesti\nrauhattomana, toivottomana ja jumalattomana, siis Jumalan hylkäämällä,\nsaa kaikki syntinsä Jeesuksen tähden anteeksi, kaikki entisen pois\npyyhkäistyksi, ja voi ilman pelkoa turvata elävään Jumalaan, jonka\npyhyyden edessä on aikaisemmin vavissut.\n\nSe on heränneen sielun suuri inspiratiohetki.\n\nJa tämä tapahtuu, kun Jumalan armon avulla olet päässyt niin pitkälle,\nettet enää odota etkä vaadi yhtään mitään itseltäsi, vaan annat kaiken\nvallan ristiinnaulitulle Vapahtajallesi.\n\nJättäydy ilman ehtoja sellaisena kuin olet Jumalan armon varaan\nluottaen siihen lunastukseen, joka on Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen\nristinkuolemassansa.\n\n\nSyyskuun 14 päivä.\n\n_Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään. Matt. 7: 14_.\n\nAhtaan portin kautta Sakkeus kulki sinä päivänä, kun Jeesus viimeistä\nkertaa vaeltaessaan Jerikon kautta tuli hänen kotiinsa.\n\nOn kyllä, totta, ettei Sakkeus vielä sinä päivänä ymmärtänyt ristin\nsalaisuutta, sillä Jeesus ei ollut silloin vielä kuollut eikä\nylösnoussut.\n\nMeille asia on auennut. Hän on ollut ristillä. Hän ei koskaan enää tule\nristille. Parhaillaan hän elää ja hallitsee. Eläväksi tekevänä henkenä\nhän joka hetki pyrkii sisälle sieluusi omaatuntoa myöten viedäkseen\nsinutkin ahtaan portin lävitse sekä siirtääkseen sinut kuolemasta\nelämään.\n\nTämä elämän uusi henkivoima vaikutti väkevästi Sakkeuksen sydämessä,\nkun hän uutena ihmisenä keskellä juhlanpitoa tunnusti monen\nläsnäollessa ja sanoi Jeesukselle: \"Katso, Herra, puolet omaisuudestani\nminä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut,\nniin annan nelinkertaisesti takaisin\".\n\nTällaisen, ahtaan portin läpi kulkeneen miehen kodissa tunnetaan oikeaa\nautuuden riemua, sillä Jumalan pelastus, joka on kadonneita varten\nvalmistettu, on tullut hänen kotiinsa Jeesuksen mukana.\n\n\nSyyskuun 15 päivä.\n\n_Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi\nkutsuttaman. Matt. 5: 9_.\n\nMissä herätyksiä alkaa tulla, siellä lapset ja nuoret menevät elävää\nsanaa kuulemaan vanhempien kielloista huolimatta, esteistä huolimatta.\nSiellä polttaa jokin nuorten sydämissä silloin. Silloin on Kristuksen\nherruusvalta ja kuninkuus tullut heidän elämäänsä. Se ei ole neljännen\nkäskyn rikkomista, sillä tulee kuulla Jumalaa ja Kristusta enemmän kuin\nihmisiä. Siinä on kyllä ristiriita, mutta se tuo suolaa ja voimaa.\n\nÄlä ole vastaan, jos lapsesi etsii Herraa! Iloitse siitä!\n\nSe, jonka pohjana on hengen köyhyys, joka on ollut tilillä Herran\nedessä ja joka on jatkuvasti murheellinen syntinsä tähden, on\nrauhantekijä siinä piirissä, missä hän elää ja vaikuttaa. Se ei\nsanallansa särje eikä loukkaa yhtään ja jos loukkaa, niin heti katuu ja\npyytää anteeksi. Se on rauhantekijä, Jumalan lapsi. Niitä on meidänkin\nkeskellämme. Ja Kristuksen valtaherruus lisääntyy täällä meidän\nkeskellämme perheissä, seurakuntatyössä ja yhteiskunnassa. Niitä nyt\ntarvitaan.\n\nRauha ei tule ohjelmajulistusten kautta, vaan siten, että Pyhä Henki\nsaa synnyttää ihmisiä, jotka ovat rauhantekijöitä.\n\n\nSyyskuun 16 päivä.\n\n_Kristus on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea\nluomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki. Kaikki on luotu hänen\nkauttansa ja häneen. Kol. 1: 15-16_.\n\nEnnenkuin ihminen ryhtyy rakentamaan rakennusta, on hänellä\nsuunnitelma valmiina. Järkiolentona ihminen ei voi toimia umpimähkään.\nJumala, joka on kaiken rakentaja ja samalla ikuinen järki, on myös\nluomistekonsa suunnitellut jo iankaikkisuudessa, ennenkuin hän siihen\nkäytännöllisesti aikojen alussa ryhtyi.\n\nTästä Jumalan \"itsessään\" tekemästä maailmansuunnitelmasta on\nRaamatussa meille sen verran ilmoitettu, että pääsemme selville siitä,\nmikä on ollut Jumalan tarkoitus sekä yksityiseen ihmiseen nähden että\nmyös yksilöiden muodostamaan kokonaisuuteen nähden. Raamatussa on myös\nviitattu tämän maailmansuunnitelman toteuttajaan ja edelleen myös\nsiihen varustukseen, jonka avulla ihmisyksilö voi tämän toteuttajan\npelastavan vaikutuksen alaiseksi antautua.\n\nNäin on Raamatussamme ilmoitettu Jumalan maailmansuunnitelma itse\nasiassa pelastussuunnitelma, johon sisältyy koko ihmiskunnan pelastus\nja johtaminen perille iankaikkiseen päämäärään.\n\n\nSyyskuun 17 päivä.\n\n_Rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet\npois uskosta. 1 Tim. 6: 10_.\n\nAhneus on eräs pahuuden kaikkein sitkeimpiä ja yleisempiä juuria.\nAjatelkaamme, että lahjakas mies Jeesuksen opetuslapsipiirissä oli\nlangettavasti kiinni juuri ahneuden ansassa. Siinä on kiinni jokainen\nkristitty vieläkin, jolle raha ja maallinen tavara on muuttunut\npäämääräksi, menettäen sille kuuluvan välikappaleen arvon, jolla\nvoidaan hankkia ystäviä hyvää tekemällä. Raamattu opettaa: \"Joka\nrikkauteensa luottaa, se kukistuu.\" \"Jotka rikastua tahtovat, lankeavat\nkiusaukseen ja moniin vahingollisiin himoihin\".\n\nJeesus vastasi torjuvasti ahneelle miehelle: \"Ihminen, kuka on minut\nasettanut tuomariksi tai teille jakomieheksi?\" Herra ei tahdo lähteä\npois hengellisen elämän kysymysten piiristä alalle, joka ei hänelle\nkuulunut.\n\nJeesus ei tullut ratkaisemaan taloudellisen elämän vaikeuksia ja\nkorjaamaan inhimillisen yhteiselämän ajallisia vikoja ja puutteita\nulkoapäin, vaan sisästäpäin.\n\nMissä Jeesuksen henki on vallalla sieluissa, siellä ratkaistaan myös\nulkonaiset ristiriidat sovussa, yhteisymmärryksessä ja rakkaudessa.\n\n\nSyyskuun 18 päivä.\n\n_Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin? Mark. 2: 7_.\n\nKaikki ihmislohdutus ja oma parannus näkyvät, Jumalan päästessä sielua\nhallitsemaan ja kasvattamaan syntistä syntiseksi, vallan turhiksi ja\nasialle vain esteeksi.\n\nJumalan rakkaus on niin rajaton, että se yksin riittää antamaan\nanteeksi kymmenentuhannenkin leiviskän, s.o. mahdottomankin suuren\nvelan.\n\nEmme suotta ole kirkoissamme synnintunnustuksessa isiemme kanssa\nvedonneet Jumalan \"käsittämättömään laupeuteen\".\n\nSiihen mahtuvat kaikennimiset ja kaikenkarvaiset synnit.\n\n    \"Oi Herra, suothan sä minulle\n    sun armos voimaksi matkalle.\n    Anteeksi anna,\n    mua nosta, kanna,\n    vie perille!\"\n\n                       Virsi 600: 5.\n\n\nSyyskuun 19 päivä.\n\n_Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua\nvalaisee. Ef. 5: 14_.\n\nEi faraokaan hukkunut sen tähden, ettei Jumala olisi hänelle\nautuutta suonut tai siksi että Jumala olisi ikäänkuin iloinnut hänen\ntuomitsemisestaan ja perikadostaan. Syy oli hänen omansa. Hän paadutti\nitsensä.\n\nSamoin oli Juudas Iskariotin laita.\n\nSyy hylkäämykseen on aina ihmisen oma syy. Se on siinä, että ihminen\nloukkaantuu hänen omaantuntoonsa henkilökohtaisesti kohtikäyvään\nJumalan totuuteen ja riitelee itsensä pois sen nuhteen alta, ryhtyen\nsanan mestariksi, vikoilijaksi, vastustajaksi, jääden lyhyesti sanoen\n\"sanan yläpuolelle\". Siinä tapauksessa kutsuminen ei vie heräämiseen.\n\nToinen mahdollisuus on kutsumuksen edessä juuri se, että yhdymme\ntahtomme kanssa Jumalan terävän ja elävän sanan tuomioihin tuomitsemaan\nitsemme tekojemme kaltaisiksi, myös syntimme synniksi ja oman\njumalisuutemmekin itsekkyyden tahraamaksi yhtään peittelemättä\nvikojamme ja kaunistelematta ja säälimättä itseämme. Lyhyesti sanoen,\nettä jäämme \"sanan alle\". Missä näin käy, siellä herätään luonnollisen\nihmisen tilasta, s.o. hengellisestä kuolemasta.\n\nKutsumista Jumalan puolelta vastaa herätys, hurskaasti herääminen,\nihmisen puolelta.\n\n\nSyyskuun 20 päivä.\n\n_Rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle. Room.\n16: 20_.\n\nJeesuksen messiastietoisuutta todistavat hänen sanansa: \"Jos minä\nJumalan sormella ajan ulos riivaajia\" -- vihamiehetkään eivät voineet,\nelävä todistus silmäinsä edessä kieltää, että Jeesus todella oli\nriivatun parantanut -- \"niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän\ntykönne.\"\n\nHän ei sano, että se on tullut fariseuksiin sisällisesti, vaan että se\non tullut heidän tykönsä.\n\nMissä Jeesuksen sanan ja hengen voimavaikutuksista pahat henkivallat\nväistyvät ja jättävät ihmiset rauhaan alkamaan uutta parempaa elämää,\nsiinä on Jumalan herruusvalta jo kouraantuntuvasti tullut ihmisten\nkeskelle.\n\n\nSyyskuun 21 päivä.\n\n_Jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Matt. 5: 13_.\n\nNykypäivien kristityt katsovat sormiensa lomitse kevytmielisyyttä,\nmukavuudenrakkautta, jopa suoranaista nautinnonhimoakin, ellei omassa\nniin kuitenkin toisten elämässä. Hekuman hurma on myös monen hengen\nmiehen turmioon syössyt, jos ei julkisesti, niin ainakin sisällisesti.\nRaha ja rikastuminen on käynyt toisille kallisarvoisemmaksi kuin\njokapäiväinen syntien anteeksiantamus.\n\nOnko ihme, että suola on menettänyt makunsa, että tällainen sukupolvi\non huono lastenkasvattaja ja veltto kotihartauden pitäjä, puhumattakaan\nkristinuskon hengen mukaisesta esiintymisestä julkisessa elämässä\nsanomalehtien palstoilla, eduskunnassa ynnä muualla. Ajatelkaa edelleen\n-- kuinka monta uskovaista te tunnette, joille sielujen pelastus\ntodella on kaikkein kallein asia?\n\nNäitä uskovaisten tilaa kuvaavia ajan piirteitä vastaan voidaan\nväittää: ne ovat liioittelua. Mutta olemassa oleva hengellinen kuolema\nei silti siitä yhtään parane. Se paranee yksin sillä, että Jumala\npääsee todella hallitsemaan meitä ja me joudumme tilille synneistämme\n\"uskovaisen\" ja \"kristityn\" nimestämme huolimatta.\n\n    \"Miks' nukut sä vaan?\n    Miks' sielusi Herralta suljet?\n    Käy taistelemaan,\n    ah, kuoloa kohti sä kuljet.\"\n\n                       Virsi 447: 1.\n\n\nSyyskuun 22 päivä.\n\n_Kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen\nkohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Luuk. 10: 33_.\n\nEhkä sinulla on joku, jonka tunnet, jonka on saatava apua, joku,\njonka on nälkä, jonka on saatava, ruokaa, joku, joka on alaston, joka\ntarvitsee vaatteita, joku, jonka olisi päästävä sairaalaan. Et ehkä\ntiedä, kuinka häntä on autettava. Jumala näyttää senkin.\n\nJumala on läsnäoleva Jumala. Hän opettaa meitä rakastamaan. Hän opettaa\nmeitä rakastamaan eikä mikään lakikirja, eipä edes kukaan apostoli.\n\nKoko rakkauden elämä, kristillisyys, ei ole meistä Jumalaan päin,\nvaan Jumalasta meihin päin. Ja Jumala itse opettaa. Kysymys on vain,\ntottelemmeko me sinä hetkenä, siinä paikassa, missä tämä parannuksen\nsana ja huuto tulee meille henkilökohtaisesti.\n\nSilloin voi todella alkaa palaa jotakin meissä: Kas, tässä on Jumala!\nTaivaan Jumala osoittaa, että minä, tällainen raukka, saan häntä\npalvella, olla hänen välikappaleenansa, hänen käytettävänänsä.\n\nKuule, tottele, niin siitä tulee suuri virkistys ja voima!\n\n\nSyyskuun 23 päivä.\n\n_Minä elän, en enää, minä, vaan Kristus elää minussa. Gal. 2: 20_.\n\nVanhurskauttamisessa uskoton syntinen ihmisyksilö on päässyt eksyksistä\ntakaisin Jumalan itsessänsä tekemän iankaikkisen armopäätöksen piiriin\nsisään, jossa Kristuselämä yksin on avautuneena. Sillä Kristuksessa on\n\"valinta\" iankaikkisuudessa tehty, \"hänessä\" on luominen tapahtunut ja\nhänessä on lunastus yksin mahdollinen. Näin on yksin uskovan elämässä\ntodellisuutena apostolin sana: \"Jossa (Kristuksessa) meillä on lunastus\nhänen verensä kautta, syntien anteeksisaaminen\".\n\nKen todella on uskosta vanhurskaaksi tullut, hänellä on rauha,\nkiitollisuus, kärsivällisyys, rakkaus Pyhän Hengen kautta sydämeen\nannettu, toisin sanoen Jumalan valtakunta, josta Jeesus sanoi, ettei\nsitä voi edes nähdä, saati sitten sinne sisälle tulla, ellei ole\nPyhästä Hengestä syntynyt.\n\nUskoon tulemisen sisällys on Kristus-hengen asumaan asettuminen ihmisen\nsydämeen.\n\n\nSyyskuun 24 päivä.\n\n_Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet. Luuk. 8: 10_.\n\nJeesuksella on ollut ja on edelleenkin monenlaisia kuulijoita. Hän\non itse puhunut tästä kuulijainsa erilaisuudesta vertauksessaan\nkylväjästä. Siemen, valtakunnan sana, lankeaa milloin kovaan, milloin\npintapuoliseen, milloin epäpuhtaaseen sydämen maaperään. Läheskään aina\nse ei tapaa altista, vastaanottavaista mieltä.\n\nJeesus saarnasi usein Jumalan valtakuntaa koskevista asioista. Hän\npuhui siitä, miten lyhyet ovat valheen jäljet. \"Ei ole mitään salattua,\nmikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi\". Hän puhui\nedelleen siitä, että sama Jumala, joka pitää huolta varpusista, pitää\nvielä enemmän huolta ihmisistä, jotka ovat alkaneet häneen turvautua.\nEdelleen hän puhui siitä, miten Jumalan yhteys yksin voi tyydyttää\nihmishengen syvimmät tarpeet ja kaipaukset.\n\n    \"Salattu tiellä uuden syntymisen\n    elämä ompi armost' eläväisen,\n    salattu sisällinen kristitty.\"\n\n                          S.V. 94: 4.\n\n\nSyyskuun 2 5 päivä.\n\n_Anon, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden\nIsä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen\ntuntemisessaan. Ef. 1: 17_.\n\nPaavali kertoo anovansa Efeson seurakuntalaisille viisauden ja\nilmestyksen henkeä, jotta he saisivat _sydämensä silmät_ auki näkemään\nkolme seikkaa: sitä toivoa, mihin he ovat kutsutut, sitä perintönsä\nkirkkautta taivaassa, joka on heille varattu, ja Jumalan voiman\nylenpalttista suuruutta, joka vaikuttaa uskovaisissa.\n\nSe on sama voima, joka Kristuksen herätti kuolleista ja asetti Hänet\nkorkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa ja herrautta ja\njokaista nimeä, -- kaikkia nimiä, -- mitä käytetään ja taidetaan\nmainita ei vain tässä, mutta tulevassakin maailmanajassa, ei vain maan\npäällä, mutta myös taivaassa.\n\nJumala on pannut voimassansa ainoan Poikansa Kristuksen kaiken yli,\nmitä nimetä taidetaan, kaikkia nimiä korkeammalle. Hän on kaiken Herra.\n\n\nSyyskuun 26 päivä.\n\n_Jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus\nKristus on Herra. Fil. 2: 11_.\n\nOttakaamme esille sairashuoneet ja sairasvuoteet, vankilat, heikot\nkeuhkot, huonot hermot. Kaiken yli Jumala on koroittanut Jeesuksen\nKristuksen Herraksi. Kaikkien nimien yli, mitä nimetä taidetaan, tässä\nja toisessa maailmassa.\n\nJatka, ystävä, itse tätä luetteloa omien vaikeuksiesi kohdalla,\nmyös siveellisten! Anna Pyhän Hengen avata silmäsi näkemään, että\nJeesus Kristus on Herra kaikkien vaikeuksiesi yli. Hän on Herrain\nHerra ja Kuningasten Kuningas. Hän on ainoa Kristus, tämä, Jumalan\nKristus. Kaikki muut messiaat, joista sanomalehdissä on kerrottu, ovat\npetollisia. He vievät ihmisiä harhaan, pois uskosta.\n\nOllaksemme oikein nykyaikaisia, sanokaamme, että Jeesus Kristus on\nHerra jokaisen atomin ja jokaisen planeetan ja pyrstötähden yli, joka\nkiertää avaruutta meistä maan asukkaista miljoonien valovuosien päässä.\n\n\"Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä\nasuvat.\" Ps. 24: 1.\n\n\nSyyskuun 27 päivä.\n\n_Te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. 1 Piet. 1: 19_.\n\nSamoin kuin kutsumusta Jumalan puolelta vastaa herääminen ihmisen\npuolelta, vastaa vanhurskauttamista Jumalan näkymättömänä tekona\nsisämaailmallisesti mielenlaadun uudistus, uudestisyntyminen Pyhästä\nHengestä.\n\nNiinpä jo profeetta ennusti ristiinnaulitusta Kristuksesta:\n\"Tuntemisensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, monta\nvanhurskauttaa\". Jeesus itse sanoo sovintoverestänsä ehtoollista\nasettaessaan: \"Tämä on minun vereni, uuden liiton veri, joka monen\nedestä vuodatetaan, syntien anteeksi antamiseksi.\"\n\nHebrealaiskirjeessä toteaa kirjoittaja, että Jumala saattaessaan paljon\nlapsia kirkkauteen, teki kärsimystensä kautta heidän pelastuksensa\npäämiehen täydelliseksi, hänet, joka ei huomaansa ota enkeleitä, vaan\nAabrahamin (Jumalan ystävän) siemenen, s.o. vain uskovaisten joukon.\n\nJumalallista pelastusarmoa ei ole erillisenä olemassa, vaan sitä on\njuuri niin paljon kuin sitä uskossa vastaanotetaan.\n\n\nSyyskuun 28 päivä.\n\n_Tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa\nJeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme. 1 Joh. 3: 23_.\n\nKuinka me tämän rakkauden käskyn edessä ollessamme pääsemme eteenpäin?\n\nYmmärrämmekö me tätä sanaa: \"Olkaa täydelliset rakkaudessa niinkuin\ntaivaallinen Isännekin on täydellinen, joka antaa aurinkonsa nousta\nniin hyville kuin pahoillekin ja antaa sataa niin väärille kuin\nvanhurskaillekin.\"\n\nMeidän täytyy oppia tekemään ero lain ja käskyn välillä. Laki on\nyleinen kaikille, se on Jumalan tahto, se on tinkimätön, vaikka täytyy\ntunnustaa, että se on ylivoimainen meidän täyttää. Mutta käsky on\njotakin toista.\n\nKäsky on Jumalan lahja. Käsky on Jumalan ilmestys henkilökohtaisesti\njuuri minulle siinä tilassa kuin minä olen, niine edellytyksineni kuin\nminulla on. Se on Jumalan armohuudahdus minulle: \"Poikani, tyttäreni,\nanna minulle sydämesi, tee parannus, seuraa minua!\"\n\nJa Jeesus vakuuttaa uudestisyntyneelle parannuksentekijälle: \"Minun\nkäskyni eivät ole raskaat!\"\n\n\nSyyskuun 29 päivä.\n\n_Totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Joh: 4: 23_.\n\nTodellinen on rukouksemme silloin, kun todella uskomme, että saamme\nsitä, mitä Jumalalta rukoilemme.\n\nJos tämän uskomme, on meillä myös tahtoa hellittämättä jatkaa, vaikkapa\nJumala antaisi meidän kauankin odottaa.\n\nTämä Jumalan varman avun odottamisen taito on samaa kuin\nhellittämättömyyden taito rukouksessa. Siitä meillä on valaiseva\nesikuva köyhässä leskessä, joka väärältäkin tuomarilta sai, mitä halusi.\n\nSelvää on, ettei voi näin hellittämättä samaa asiaa ajan pitkään\nanoa, ellei ole täysin varma ja tietoinen sen oikeutuksesta ja\ntarpeellisuudesta.\n\nMutta onko Jumalan tahdon mukaisempaa asiaa kuin sielujen pelastus?\nRukoillessamme herätystä me saatamme jos koskaan olla päämäärästämme\ntietoisia ja varmoja.\n\n\nSyyskuun 30 päivä.\n\n_Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen\nKristuksen ilmestymisessä. 1 Piet. 1: 13_.\n\nSuuri on Kristuksen armon voima.\n\nKerrotaan Paavo Ruotsalaisen kuolemasta tähän tapaan: Eräs hänen\nystävänsä oli kuulevinansa Paavon viimeisillään ollessaan pahojen\nhenkien kuiskuttelevan: \"Nyt mennään kiusaamaan häntä hänen\nkuolemassaan!\"\n\nMutta jonkun ajan kuluttua sama mies kuuli pahojen henkien palaavan ja\nsanovan toisilleen hyvin pettyneinä: \"Se vanha veitikka turvasi armoon.\"\n\n\"Turvasi armoon.\"\n\nEi ollut Paavolla ollut leikintekoa hänen elämänsä aika, mutta elämän\nkoulussa hänelle oli kirkastunut Jumalan pelastava armo Kristuksessa,\nja se kesti kuolemassa kiusaustenkin keskellä.\n\nOn ihmeellinen asia, että kun meiltä kaikki riisutaan, ruumis viedään\nja henki viedään, eikä, jää mitään jälelle, niin avautuu Isän syli ja\ntaivaan ovi.\n\n\n\n\nLOKAKUU\n\n\nLokakuun 1 päivä.\n\n_Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita. 1 Piet. 3: 12_.\n\nTaivaallisen tuomarin silmät tähyävät luomisen alkua ja hän näkee\nJumalan vanhurskauden ja pyhyyden. Jumala loi kaikki hyväksi. Oli\nalussa vain hyviä enkeleitä.\n\nMutta sitten tuomarin silmä näkee, kuinka arkkienkeli nousee Jumalaa\nvastaan ylpeydessänsä ja vie mukanansa paljon toisia enkeleitä ja niin\nsyntyy pimeyden valtakunta, jonka päänä, on perkele.\n\nJa hän näkee, kuinka tälle langenneelle enkelijoukolle valmistetaan\niankaikkinen tuli, sillä huomatkaa: langennut enkeli ei voi koskaan\nkääntyä, ei koskaan enää pelastua.\n\nTämän tuomari näkee tulisilmillänsä sieltä kirkkautensa\nvaltaistuimelta. Hän näkee Jumalan rankaisevan vanhurskauden.\n\nJa mitä hän sitten näkee? Hän näkee taas pitkän jonon nälkäisiä,\njanoisia ja kodittomia. Mutta hän näkee tulisilmillänsä, että ihmiset\nmenevät näitten ohitse sydän paatuneena, kylmänä, kovana ja ilman\nrakkautta, ja että ihmiset ilman rakkauden tekoja ovat kuin helisevä\nvaski ja kilisevä kulkunen.\n\nJa Herra sanoo: \"Nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta\nvanhurskaat iankaikkiseen elämään.\"\n\n\nLokakuun 2 päivä.\n\n_Minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta. Te\nsaatte iloita siitä, mitä minä luon. Jes. 65: 18_.\n\nEikö ole ihmeellistä, että saastaisuuteen käytetyistä astioista,\njotka ovat tällaisen käytännön kautta tulleet romukoppaan heittämisen\narvoisiksi, Jumala tekee vielä astioita kunniallista käytäntöä varten.\nOn armoa, että me itse saamme olla tällaisten Jumalan ihmetekojen\ntodistajina.\n\nJoku aika sitten tuli kirkkoon vahva mies, mutta mies, jonka hänen\nvahvuudestaan huolimatta oli väkevämpi sitonut ja pitänyt kiinni\nvääryyden solmuilla vuosikausia. Nyt hän oli kilvoitellut irti\npäästäksensä ja tuli kirkkoon. Sinä päivänä Jumala oli pannut papin\nsuuhun erään sanan, joka poikkesi saarnan tavallisesta järjestyksestä.\nSe oli valvotun yön aikana, vaivan alla saatu sana: Jeesus Kristus\non Herra. Ja kun mies kuuli sen sanan, niin hän meni pois kirkosta\nja aloitti kotona asioiden järjestelyn sitä varten, että vuosikausia\nrempallaan olleet asiat saataisiin järjestykseen, ja ne ovat tänäkin\npäivänä järjestyksessä.\n\nOn ihmeellistä, ettei Jumala kohtaa useampia.\n\n\nLokakuun 3 päivä.\n\n_Minulla ei ole ketään... Joh. 5: 7_.\n\nMe sielunhoitajat voimme kokemuksemme perustuksella todeta, että\nmeidän keskellämme on paljon sellaisia ihmisiä, joiden sisällistä\nja ulkonaista tilaa voi verrata siihen mieheen, jonka Jeesus tapasi\nBetesdan lammikolla ja joka oli pitkän aikaa ollut sairaana. Kun\nhäneltä Herra kysyi: \"Tahdotko tulla terveeksi?\" hän vastasi\ntoivottomana: \"Ei ole minulla sitä ihmistä, joka auttaisi.\"\n\nHelpottaisi paljon, jos olisi joku, jolle voisi tämän edes sanoa, mutta\nmeidän keskellämme on niitä, jotka eivät voi kenellekään edes tätäkään\nsanoa, ettei ihmisapu nyt auta, ja sentähden on sisällinen tila perin\nraskas.\n\nSe on raskas sielläkin, jossa ei luulisikaan niin olevan. Se on raskas\nylioppilasmaailmassa, se on raskas sivistyneiden parissa. Tiedosta ja\nsivistyksestä huolimatta luisutaan alaspäin. Ja me kuljemme täällä\nnäitten ihmisten keskellä lakipykälinemme nuhdellen, opettaen, rikkoen\nja tuomiten sekä parantaen yhtä määrättyä pahetta, yhtä erhettä, yhtä\nsyntiä voimatta kuitenkaan todella auttaa, kun meiltä puuttuu rakkautta\n-- ja rakkautta juuri koko ihmiseen.\n\nMe emme voi mitään, mutta Jeesus voi meidät _täydellisesti_ pelastaa.\n\n\nLokakuun 4 päivä.\n\n_Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne\nrakastatte. Room. 13: 8_.\n\nJumalan \"käsittämättömään laupeuteen\" ja rajattomaan anteeksiantoon\novat päässeet turvaamaan kaikki tilille hänen kanssaan syntisiksi\njoutuneet sielut.\n\nMutta monelle on käynyt niinkuin vertauksessa mainitulle palvelijalle,\njoka sai kymmenentuhannen leiviskän velan kaikki armosta anteeksi:\nhänestä tuli \"armoton palvelija\". Jumalan hallitus ei päässytkään\nkasvattamaan häntä sovinnon mieleen sisällisesti eikä rakkauteen\nlähimmäistä kohtaan ulkonaisesti.\n\nJa koska sovintoa ei voida erottaa Jumalan hallituksesta, joutuu\nsellainen sovinnon mieltä vailla elävä ja rakkauselämään taipumaton,\nherännyt ihminen uudelleen kristinuskon etujen ulkopuolelle --\nuseimmiten sitä itse uskomattaan tai tietämättään.\n\nTästä harhasta ja tietämättömyydestä, tästä itsepetoksesta, on päästävä\npois ja käännyttävä takaisin elävään kristillisyyteen, missä Jumalan\nvaltakunta ja sovinto eriämättömästi kuuluvat yhteen, missä hurskaus\nei enää ole paikoillaan pysyttelemistä oman uskonsa katselemisessa,\nvaan jatkuvaa kuuliaisuutta Jumalan käskyille ja todellista kasvamista\narmossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa sekä rakkauselämässä\nlähimmäisten kanssa.\n\n\nLokakuun 5 päivä.\n\n_Niinä päivinä Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman\nmukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille. Ilm.\n10: 7_.\n\nJos Herra on sinun henkesi silmille näyttänyt valtasuuruutensa ja\nläsnäolonsa täällä maailmassa, etkä sinä vielä käsitä sitä, niin jätä,\nystävä, oma järkesi, se on synnin turmelema, ja riennä alistumaan\nRaamatun sanan ja Jumalan sanan opetuksen alle, niin kauan kun vielä\narmonaika kestää.\n\nJos olet rauhaton sielu, niin jätä, oma hurskautesi ja alistu\nKristuksen vanhurskauden alle. Se yksin kestää elämässä, omantunnon\nvaivoissa ja kuolemassa. Nyt on otollinen hetki, nyt on pelastuksen\npäivä.\n\nAnna kunnia Hänelle nyt hyvällä ja suosiolla, ettei sinun tarvitsisi\nhävetä ja hukkua, kun kaikki ihmiset saavat hänet nähdä ja Hänen\nvaltasuuruutensa tulee ilmi hänen ilmestyessänsä kirkkaudessa ja\nkunniassa.\n\n\nLokakuun 6 päivä.\n\n_Herra, kuule, anna anteeksi, tee tekosi itsesi tähden, sillä sinun\nkaupunkisi ja kansasi ovat sinun nimiisi otetut. Dan. 9: 19_.\n\nUutta syntyy vieläkin vain synnytystuskien kautta. Vieläkin rukous\nmuuttaa olosuhteita. Kristityn tie on vieläkin polvitie, mutta sillä\ntiellä -- nöyrän synnintunnustuksen ja totisen rukouksen ja parannuksen\ntiellä liikutetaan edelleenkin taivaan näkymättömiä henkivoimia.\nHistorian viimeiset ratkaisut eivät tapahdu maan päällä, vaan\nnäkymättömässä maailmassa.\n\nKun me maan päällä Herran seurakuntana rukoilemme, niin näkymättömässä\nmaailmassa Jumalan palvelijat toimivat meidän kanssamme meidän\nhyväksemme, että meidän kansamme voi täyttää sille määrätyn\nomalaatuisen tehtävänsä ja saavuttaa oman päämääränsä.\n\nEikö nyt pitäisi jo Jumalaa pelkäävien, Raamatun sanaan uskovien ja\nKristusta Vapahtajakseen tunnustavien kansalaisten myös tuntea enemmän\nkuin ennen yksimielisyyden tunnetta, eikä vain elää rukousyhteydessä,\nmutta myöskin työyhteydessä keskenään Jumalan kunniaksi. Eikö\nKristuksen sovintoveren pitäisi yhdistää kristityitä? Onhan Herramme\nJeesus Kristus sanonut päämäärästämme kristittyinä, että \"pitää olla\nyksi lammashuone ja yksi paimen\".\n\n\nLokakuun 7 päivä.\n\n_He antoivat itsensäkin Herralle. 2 Kor. 8: 5_.\n\nVaikutuksiltaan heikko, nauttiva kristillisyys ei nykyaikana enää\nkelpaa. Nyt kysytään toimivaa, tunnustavaa, jopa taistelevaa\nkristillisyyttä.\n\nElämmehän parhaillaan keskellä aikaa, jolloin kaikki vanha, mikä on\nlahoa, kaatuu. Mutta samalla varmasti luodaan uuttakin.\n\nMonet kokeneemmat, seurakuntaelämästä tietoisesti vieraantuneet\nkansalaiset tarkistavat näinä aikoina maailmankäsitystään. Ne taas,\njoilla tähän asti ei ole ollut mitään yhtenäistä elämänkatsomusta,\npyrkivät parhaillaan sellaista muodostamaan itselleen. Ja he\nmuodostavatkin sen varmasti. Mutta millaiseksi se lopulta muodostuu.\nSuomen yhteiskunnallisesti ja kansallisesti valveutuneitten, mutta\nkristillisyydelle kylmenneitten kerrosten keskuudessa, riippuu suureksi\nosaksi meistä kristityistä. Täytämmekö me nyt velvollisuutemme\nihmisinä, kansalaisina ja Jeesuksen Kristuksen todistajina, vaiko emme?\nMikä vastuu onkaan nyt meillä kristityillä! Rakastammeko Jumalaa yli\nkaiken ja lähimmäisiämme niinkuin itseämme?\n\n\nLokakuun 8 päivä.\n\n_Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on\nsärjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja\nsaattaisin särjettyjen sydämet eläviksi. Jes. 57: 15_.\n\nKun tuijotetaan johonkin määrättyyn asiaan, johonkin määrättyyn\npuheeseen, pääsee oikein verinen viha syttymään sydämessä niitä\nvastaan, jotka uskaltavat ajatella toisin ja toimia katsomalla asioita\nkokonaisuuden kannalta, toimia koko ihmisen parannusta silmällä pitäen.\n\nNäin ollen voi olla niin, että yhden hyveen, esimerkiksi siveellisen\npuhtauden ja raittiuden omistaja voi olla arvosteluissaan ja\nkäytöksessään paljon lähempänä farisealaisuutta kuin sellainen\nlangennut syntiraukka, joka kaikkiin synteihin vikapäänä häpeää kurjaa\ntilaansa ja katumuksessa rukoilee niinkuin publikaani kirkon nurkassa:\n\"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.\"\n\nSillä asian laita on niin, että, missä Jumala synnit katuvalle anteeksi\nantaa, siellä tulee sydämeen myös uusi henki ja uusi tahto ja sellainen\nihminen jää koko elämäkseen kaikkivaltiaan Jumalan uskollisuuden\nvaraan, joka takaa, että hänet kerran havaitaan koko olennoltaan\nnuhteettomaksi ruumiin, sielun ja hengen puolesta Kristuksen toisessa\ntulemisessa.\n\n\nLokakuun 9 päivä.\n\n_Heräjä valvomaan ja vahvista niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan.\nIlm. 3: 2_.\n\nHerätys alkaa, jos vakavasti ja rukouksessa alamme uskovaisten ihmisten\nontuvaa kristillisyyttä punnita ja sitä katua. Meihin, hengellisiä\nasioita harrastaviin, pappeihin ja maallikoihin, täytyy tulla se tunto:\n\"Kyllä on aika, että Herra todella jotakin tekee meidän keskuudessamme.\"\n\nHengellinen herätys ei ala siten, että valveutuneet kristityt koettavat\nhavahduttaa ainoastaan seurakuntaelämästä vieraantuneita jäseniä.\n\nSäännöllisesti alkaa uusi herätys juuri noista parhaista,\nsyvällisemmistä seurakuntalaisista itsestänsä. Senhän näyttää meille\nSuomen herännäisyyden historia. Ensin joutuvat johtajat, kristityn\nnimeä tunnustavat, lahjakkaat miehet ja papit täysin tietoisiksi sekä\nomasta avuttomuudestaan syntisinä että Jumalan voimasta, ennenkuin\npystyvät toisia todella herättämään.\n\n    \"On aika nyt jo tehdä parannusta,\n    toivossa jatkaa uskon kilvoitusta.\n    On aika varmaan kohta päättynyt.\n    Oi, Kristus, auta meitä vielä nyt!\"\n\n                              S.V. 169: 5.\n\n\nLokakuun 10 päivä.\n\n_Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Matt. 7:1_.\n\nJeesus sanoi lehtimajanjuhlilla juutalaisille, jotka syyttivät häntä\nsapatin rikkomisesta: \"Ei teistä kukaan itsekään lakia täytä.\" Teidän\ntuomionne minua kohtaan on väärä, epäoikeudenmukainen ja ulkokullattu,\nvailla rakkautta ja vanhurskautta. Tämän perusteellisen opetuksen\njälkeen hän vielä ikäänkuin kokoaa koko totuuden, kun hän lausuu:\n\"Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.\"\n\nTämä sama sanoma Herralla nytkin on lausuttavana, sama opetus oikeasta\ntuomiosta meille, jotka väittelemme keskenämme lain pykälistä ja\njakautuneina eri puolueihin ja eri katsantokantoihin syyttelemme\ntoinen toisiamme ilman tosisyytä. Jeesus ei kylläkään kiellä\ntämän sanansa kautta ketään oikeasta tuomitsemisesta ja oikeasta\narvostelusta, kaikkein vähimmin hän kieltää rikosten ja pahojen tekojen\nrankaisemisesta, mutta hän kieltää pintapuolisesta tuomitsemisesta,\ntuomiosta, jossa rakkauden ja vanhurskauden hengellä ei ole mitään\nsanomista ja missä rakkauden suurta käskyä ei aseteta yläpuolelle\nihmisten kirjoitettuja lakeja.\n\nHän on tullut keskellemme, hän nuhtelee meitä epäjohdonmukaisuudesta,\npintapuolisuudesta ja kysyy: \"Miksi olette minua vastaan kukin nurjassa\nmielessänne ja vihamielisyydessänne, jos minä sapattina, jolloin ei\nsovi tehdä mitään, niinkuin kylmä lainpykälä sanoo, kuitenkin teen\nterveeksi koko ihmisen?\"\n\n\nLokakuun 11 päivä.\n\n_Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. 1 Piet. 5:\n5_.\n\nJokaista, joka elävän, vanhurskaan Jumalan edessä on joutunut tilille\nelämästään, ahdistaa synti vereksenä, tuoreena ja ylivoimaisena.\n\nSiinä itketään, vaikeroidaan, rukoillaan tuomittuina ilman tietoista\npelastusta.\n\nSiinä puhutaan usein kuukausia, jopa vuosiakin synnin hädästä vaivatun\ntunnon kannalta eikä minkään hetkellisen liikutuksen, tavan tai opin\nmukaan.\n\nSiinä tilassa ei jää mitään muuta pelastusmahdollisuutta kuin\nheittäytyä tuomittuna ja itseänsä ollenkaan puolustelematta,\nmiljoonavelkaansa maksamaan kykenemättömän palvelijan lailla, mutta\nsisällisesti vielä häntäkin särkyneempänä.\n\n    \"Kun mä kerran pääsen tuntemaan\n    voimaa sun veresi,\n    en mä enää jouda tuhlaamaan\n    kallista lahjaasi.\n    Tee minut isoovaiseksi\n    ja tyhjäks kokonaan,\n    armoa kerjääväiseksi,\n    ett' armon suita saan.\"\n\n                      Virsi 380: 4.\n\n\nLokakuun 12 päivä.\n\n_Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden\nja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. Matt. 5: 20_.\n\n\"Puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, jotta niitten ulkopuolikin\ntulisi puhtaaksi\", sanoi Jeesus fariseuksille.\n\nJumalan valtakunnan tuominen maailmaan eli ihmiskunnan uudistus oli\ntapahtuva sisältäpäin ulospäin siten, että yksityisten ihmisten sydämet\nluotiin uusiksi Pyhän Hengen kautta.\n\nJeesus on jättänyt perhe-, valtio- ja elinkeinoelämän säännöstelemättä.\nMutta toisaalta hän ei niitä liioin kumonnutkaan, vaan näki niissä\najallisen yhteiselämän muodot. Niiden piiriin hän lähetti omansa\nuudestisyntyneinä, Jumalan hallitsemina, näkymättömiä tavoittelevina\nihmisinä, sidottuaan heidät omantunnon kautta Jumalan valtakunnan\n\"parempaan vanhurskauteen\" (Matt. 5: 20).\n\n    \"Liikuta sydämet sanasi kautta,\n    herätä armoas halajamaan!\n    Synti ja sydämen turmelus auta\n    tuntemahan sekä tunnustamaan!\n    Herättyämme\n    sydämestämme\n    taivuta sanaasi rakastamaan!\"\n\n                        S.V. 57 a: 5.\n\n\nLokakuun 13 päivä.\n\n_Rakkaus ei etsi omaansa. 1 Kor. 13: 5_.\n\nJos katsomme vain omaa etuamme, perheemme etua, virkakuntamme etua,\npuolueemme etua emmekä tunne tuskaa, yhteistä vastuuta, kun koko kansa\nkärsii, emmekä halua palvella kokonaisuutta, silloin me puhuessamme\nkansamme hätätilasta joudumme fariseuksen penkille, emmekä osaa pitää\nrakkauden käskyä yläpuolella kaiken.\n\nHerra on tahtonut nuhdella meitä vääristä, epäjohdonmukaisista\ntuomioista: \"Ette itsekään lakia täytä, menkää omaan poveenne!\" Hän on\ntahtonut nostaa korkealle rakkauden ja uhrautuvaisuuden vaatimukset,\njolloin ei kysytä muotoja, ei pykäliä eikä, teeskenneltyä uskonnon\nharjoitusta. Hän on tahtonut kohottaa mielemme siihen, mistä Paavali\npuhuu: \"Rakkaus ei etsi omaansa... Kaikki se peittää, kaikki se uskoo,\nkaikki se toivoo, kaikki se kärsii, kaikki se kestää ja kaikki se\nvoittaa.\"\n\n\nLokakuun 14 päivä.\n\n_Jumalan valtakunta annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Matt.\n21: 43_.\n\nOn kuin meille olisi annettu lupaus, että Suomen kansa voi vielä löytää\nitsensä kaikesta huolimatta yhtenä, kokonaisena kansana.\n\nHerra on ollut meidän mukanamme, hän on tullut edelleen mukaamme ja\nJumala on Suomen kansan keskellä, rukouksia kuuleva Jumala. Se perustuu\nsiihen, että Herra askartelee, ei vain hyvien kanssa, mutta huonojenkin\nkanssa, ei vain tottelevien kanssa, mutta myös riitelevien ja toisiaan\nsyyttelevien kanssa, että hän askartelee sellaisten kanssa, jotka eivät\nvielä tunne Jumalaa Kristuksen Isäksi eikä meidän Isäksemme.\n\nMeidän tulevaisuutemme ja meidän toivomme perustuu Jumalan suureen\nuskollisuuteen eikä meihin itseemme. Hän on sen tekevä. Niinkuin\nKristus teki koko ihmisen terveeksi, hän on sen tekevä vieläkin\nhätääntyneiden yksilöiden kohdalla ja koko kansamme kohdalla.\n\nHän on sen tekevä. Kiitos olkoon Jumalan! Amen.\n\n\nLokakuun 15 päivä.\n\n_Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä\nvainoavat. Matt. 5: 44_.\n\nTällä tiellä on moni juomarin vaimo saanut voiton miehestänsä. Ei ole\nvoinut lääkäri mitään, eikä pappi mitään, mutta uskova vaimo, joka on\nvuosia rukoillut eikä väsynyt, ei torunut, vaan kärsinyt, saa nähdä,\nettä mies jonakin päivänä sanoo: \"Kuule, minä olen raukka, olen kurja.\nVoitko sinä antaa minulle anteeksi?\"\n\nSe on suuri hetki. Silloin saadaan voitto saatanan töistä rakkauden\nkautta.\n\nKuulkaa tätä, te perheenäidit! Te ette voita miehiänne torumalla,\nmoittimalla, vaan yksin tällä tiellä, että Jumala antaa teille käskyn,\nvaatimuksen, rakkauden voiman olemaan kristittyjä.\n\nNöyrä, itsensä kieltävä ja uhrautuva käytös on väkevämpi kuin helvetti\nja sen kiivaus. Sen takana on Jumala, rakkauden Jumala.\n\n\nLokakuun 16 päivä.\n\n_Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat\ntuntemaan totuuden. 1 Tim. 2: 4_.\n\nJumala tahtoo todella kaikkia ihmisiä autuaiksi ja kaikkien syntisten\nkääntymistä ja pelastusta.\n\nPelastuksemme ja autuutemme lepää siis niin lujalla, jo\niankaikkisuudessa lasketulla perustuksella, ettei sitä helvetin\nportitkaan pysty kukistamaan.\n\nAloite on ollut Jumalan puolella jo iankaikkisuudessa ja aloite on\nhänen puolellaan ajassa.\n\nJa tämä aloite ilmenee siinä, että Jumalan Henki kutsuu kaikkia ihmisiä.\n\nMutta kutsumus tulee yksilölle kutsumukseksi vasta kun ihminen huomaa\nsen tarkoittavan juuri häntä itseään henkilökohtaisesti. Silloin\nihminen saa Jumalan sanasta piston omaantuntoonsa (Ap. t. 2: 32).\n\n\nLokakuun 17 päivä.\n\n_Rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan\nrakkaudessa. Juud. 21_.\n\nElämä on itse asiassa hyvin yksinkertaista. Me itse teemme sen\nsekasortoiseksi ja tympeäksi ja leikimme sitten sokkosilla toinen\ntoistemme kanssa.\n\nEnsin jonkun verran täällä rähjättyämme alamme suurennella itseämme ja\nluulla jotakin olevamme, pitäen itseämme muita parempina.\n\nTämä ärhentelevä itsekkäisyys pilaa ja särkee välit perheväen,\nnaapurien, kansalaisten ja myös kristittyjen kesken.\n\nMutta jos me katselisimme elämää -- omaa ja muitten -- viimeisen\ntuomion ja ikuisuuden valossa, antaisimme totisesti enemmän arvoa\nsille, mikä elämässä todella pysyy ja on pääasia: rakkaudelle.\n\n\nLokakuun 18 päivä.\n\n_Sinä saat nähdä suurempia kuin nämä ovat. Joh. 1: 50_.\n\nHengellisestä elämästä vieraantuneitten herättämiseksi tarvitaan ennen\nkaikkea sieluntilojen, henkien, arvostelemisen lahja.\n\nTämän armolahjan kielteinen puoli on taito erottaa, mikä henki on\npahasta. Mutta sen varsinaisena, myönteisenä sisällyksenä on kyky\ntuntea, mikä on Jumalasta, kyky nähdä Jumalan työtä lähimmäisessä\nsilloinkin, kun se on pientä ja kätkettyä, kyky huomata elämän merkkiä\nsellaisessakin, jota yleensä ollaan taipuvaiset pitämään jo aivan\nhengellisesti kuolleenakin.\n\nTämä ihana kyky esiintyy oikeassa valossaan Herrassamme Jeesuksessa\nKristuksessa.\n\nNatanael tuli Jeesuksen luokse täynnä epäuskoa ja kysyi: \"Voiko\nNasaretista tulla mitään hyvää?\" Meillä olisi tietysti ollut\nhänelle nuhteet ja neuvot valmiina. Mitä teki Herra? \"Katso, oikea\nisraelilainen, jossa ei vilppiä ole!\" -- oli Jeesuksen tunnustus tälle\nepäilijälle. Ja hän jatkoi: \"Sinä saat nähdä suurempia kuin nämä ovat!\"\n\n\nLokakuun 19 päivä.\n\n_Ne, jotka tätä maailmaa hyödykseen käyttävät, niinkuin eivät\nkäyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa. 1 Kor. 7: 31_.\n\nMaallinen rikkaus ei sitonut ensimmäisiä kristittyjä. Toimeentulon\nhuoli ei voinut pidättää heitä Herran tieltä. He olivat herroja omien\nhimojensa yli. He olivat kokonaan Herralle antautuneita, rakkauden\nJumalan käytettäviksi.\n\nPerhe, yhteiskunta ja valtio eivät olleet Jeesukselle Jumalan\nvaltakunnan muotoja, vaan jotain ajallista ja katoavaa, vaikkakin\nluonnollista ja oikeutettua. Hän ei sekoittanut toisiinsa Jumalan\nvaltakuntaa ja yhteisöjärjestöjä. Mutta nämä järjestöt eivät silti\nhänen mielestään olleet tarkoitetut esteiksi Jumalan valtakunnan\ntulemiselle eivätkä sitä viivyttämään.\n\nKun Jumalan salatun neuvon mukaan Jeesuksen tuleminen kirkkaudessa\nuudistamaan kaikkia viipyy, tuottavat velvollisuudet perheessä,\nyhteiskunnassa, valtiossa ja seurakunnassa hänen omilleen määrättyjä\ntehtäviä, joissa kristityt pääsevät osoittamaan uskoaan ja rakkauttaan.\n\n\nLokakuun 20 päivä.\n\n_Minkä olette jättäneet tekemättä ... Matt. 25: 45_.\n\nMaassamme on hienoja sairaaloita, mutta niissä ei ole yhtään\nvirsikirjaa eikä Uutta Testamenttia eikä Pyhän Ehtoollisen välineitä.\nKun niihin tulee maalta uskovainen ihminen, saa hän odottaa kauan,\nennenkuin jostakin löytyy Pyhä Kirja ja sekin en vanhanaikuinen, kun se\njostakin jonkun sairaanhoitajan kätköistä löytyy.\n\nJa maassamme on vankeja, jotka -- olen sen omin silmin nähnyt -- kun\njoulu tulee ja kirjeet jaetaan, ovat epätoivoisia, kun he eivät saaneet\nyhtään joulukirjettä omaisiltaan. Olen nähnyt, kuinka sellainen vanki\nmenettää mielenmalttinsa ja riehaantuu vankilan viranomaisia vastaan:\n\"Miksi ette minulle mitään kirjettä anna?\"\n\nEi voi antaa, kun ei ole. Ja kuitenkin sellaisella vangilla on läheisiä\nomaisia, mutta missä on näitten omaisten rakkaus?\n\nTaivaallinen tuomari näkee vanhurskautensa silmillä kirkkautensa\nistuimelta kärsivien pitkän jonon ja miten heitä on kohdeltu ilman\nrakkautta: \"Te ette auttaneet, te ette vaatettaneet, te ette\njuottaneet, te ette käyneet katsomassa.\" Ja hän sanoo: \"Minkä olette\njättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet\ntekemättä minulle, minulle.\"\n\nKristus on edustettuna kerjäläisessä, sairaassa, vangissa, alastomassa\nja köyhässä olennossa.\n\n\nLokakuun 21 päivä.\n\n_Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi. Luuk. 2: 30_.\n\nMe tapaamme usein tiellämme ihmisiä, joiden ulkonainen ja sisällinen\ntila muistuttavat Betesdan lammikon sairasta, joka miespolven ajan oli\nollut sairaana ja joka Herran kysymykseen: \"Tahdotko tulla terveeksi?\"\nei voinut muuta kuin toivottomana vastata: \"Ei ole minulla ketään, joka\nauttaisi.\" Tällainen on tilanne sielläkin, missä ei luulisikaan. Ja\nhätä on juuri siksi niin toivoton, ettei monellakaan ole ketään, johon\nkiintyisi kunnioituksen tuntein ja jolle voisi luottamuksessa sanoa\ntämän: \"Ei ole minulla ketään.\"\n\nNäille tällaisille meillä on kyllä, parannuskeinomme, neuvomme,\npykälämme, nuhteemme ja tuomiomme. Mutta ne koskevat vain tavallisesti\nosaa ihmisestä, säännöllisesti jotakin määrättyä pahetta, erhettä,\nsyntiä.\n\nJa kun tuijotetaan silmät sokeiksi johonkin määrättyyn osaan tai\ntapaan tai paheeseen, laiminlyödään tosirakkaus ja vanhurskaus, joiden\nelähyttäminä ajatellaan ja toimitaan koko ihmistä, koko yksilön, niin\n-- koko kansan parasta silmälläpitäen.\n\n\nLokakuun 22 päivä.\n\n_Joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte. Room. 1: 6_.\n\nJumalan kutsu tarkoittaa kaikkia ihmisiä, mutta se on samalla aina\nvakaasti aiottu vastaanotettavaksi yksilön puolelta. Tähän Jumalan\nkutsumuksen vakavuuteen pannaan _Sovinnonohjeessa_ paljon painoa. Siinä\nsanotaan:\n\n\"Älkäämme luulko tätä Jumalan kutsumusta, joka meille evankeliumin\nkautta sanassa tarjotaan, teeskennellyksi ja ulkokullatuksi, vaan\npäättäkäämme varmaan, että Jumala sillä, kutsumuksella ilmoittaa meille\ntahtonsa, että hän nimittäin niissä, jotka hän tällä tapaa kutsuu,\ntahtoo sen kautta vaikuttaa valistuksen, kääntymyksen ja pelastuksen.\"\n\nJumalan vakava tahto on siis kutsua kaikki ihmiset valtakuntansa\nlapsiksi. Mutta vain niissä \"monissa\" (Jes. 53: 11. Matt. 26: 28),\njotka _antavat_ pyhän Hengen itseänsä tähän kutsua, alkaa Jumalan\nvaltakunnan tuleminen yksilölinjalla toteutua.\n\n\nLokakuun 2 3 päivä.\n\n_Olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras. 1 Piet. 4: 8_.\nKun viisikymmentä tai korkeintaan kuusikymmentä vuotta on ohitse\nrientänyt, työskentelee ja ahertaa kokonaan toinen sukupolvi täällä\nSuomenniemellä. Tuskin kukaan meistä, jotka nyt parhaillaan elämme ja\ntoimimme nykyisessä historiallisessa ristiaallokossa, on enää silloin\nelävien joukossa. Me olemme jossakin muualla.\n\nKysymykset ja huolet, jotka nyt painollaan ajatuksiamme askarruttavat,\novat menettäneet silloin kaiken vaikutustehonsa. Vain yhteen suuntaan\nkääntyy huomiomme, kun katseemme siellä toisella puolen tähyää\nnykyisyyden olosuhteisiin, vain yhdellä ainoalla kysymyksellä on\nsilloin koko ikuisuuden ankara vakavuus elämässämme. Vain yksi asia\nratkaisee kaiken muun. Ja se on sanottu yhdellä, ainoalla sanalla:\nRakkaus.\n\nVain siitä on kysymys: surkastuuko rakkauteni maisella taipaleella ja\ntulinko katkeraksi, vai jaksoinko voittaa itseni, kärsiä, rakastaa ja\npalvella lähimmäisiäni, varsinkin kärsiviä, yksinäisiä, unohdettuja ja\nkovaosaisia kohtalotovereitani elämän suuressa ikuisuussaatossa.\n\n\nLokakuun 24 päivä.\n\n_Hänet Jumala herätti. Ap. t. 2: 24_.\n\nRunoilija on haltioituneena tulevaisuuden näkyjä nähdessään eräässä\nrunossaan huudahtanut: \"Herää, Suomi, niin loppuu yö!\"\n\nSiihen mekin yhdymme. Tämä toivo ei sammu suomalaisen rinnasta\npimeimpänäkään aikana. Sekasorron yöstä tulee kerran loppu.\n\nMutta siihen emme pääse yksin sivistyksen ja taloudellisten olojen\nparantumisen tietä, vaan hengellisen herätyksen kautta synnin unesta\nja itsekkäästä kristillisyydestä, niin että kaikkialla koko Suomen\nkirkossa herätään työhön Jumalan hallituksen toteuttamiseksi tämän\nrakkaan kansan keskuudessa.\n\nNiinpä mekin tahdomme, Jumalan valtakunnan varma voitto silmiemme\nedessä, kohottaa äänemme Jeesuksen nimessä, hänen, joka on se Juudan\njalopeura, jota jo taivaissa kaiken pahan voittajaksi ylistetään hänen\nJumalan Karitsana uhraamansa uhrin tähden (Ilm. 5: 5), ja huutaa:\n\"Herää, Suomen kansa, niin loppuu yö.\"\n\n\nLokakuun 25 päivä.\n\n_Me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa olotilassa emmekä, kirjaimen\nvanhassa. Room. 7: 6_.\n\nUskovaisen elämässä on selvä erotus olemassa Herran käskyjen ja\nihmissääntöjen välillä. Edelliset velvoittavat ehdottomasti omantunnon\nja Jumalan edessä, jälkimmäiset ovat tarpeen ulkonaisen järjestyksen\ntakia ja niillä on vain inhimillinen arvo.\n\nAviopuolisoiden rakkauden esikuvana ja voimanlähteenä on se rakkaus,\njolla Kristus rakasti seurakuntaa. Jopa ovat perhe ja lapset pyhitetyt,\nkun vain toinen aviopuolisoista on tosikristitty. Vankeuskirjeiden\nlopulla tapaamme apostolin ohjeita ja neuvoja isille, äideille,\nlapsille, palvelijoille, isännille ja emännille. Mutta merkille\npantava on, etteivät nämä hyvät neuvot enempää kuin Herran käskytkään\nauta sydämeltään muuttumattomia maailmanlapsia. Heillä ei ole niitä\nuudesti syntymisessä saatuja voimia, joilla nämä uskovaisille\nseurakuntalaisille, s.o. \"hengellisille\" annetut käskyt ja neuvot\nkäytännössä, toteutetaan.\n\nElävää Jumalaa ja hänen pelastustarkoituksiaan voi kristitty, jolla\non Jeesuksen Kristuksen voima (1 Kor. 5: 4) ja joka elää Jumalan\nHengen synnyttämässä _uudessa_ olotilassa, palvella kaikenlaisissa\nyhteiskunnallisissa oloissa orjan asemaa myöten. Välttämätöntä ei ole\norjallekaan ulkonainen vapaus, vaan sisäinen vapaus Kristuksessa.\n\n\nLokakuun 26 päivä.\n\n_Pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Kol. 3: 14_.\n\nKorkealta istuimeltaan Kuningas katselee viimeisenä päivänä ensimmäistä\npäivää, luomisen päivää. Ja hän näkee Jumalan suuren rakkauden ja\nettä tämä rakkaus on valmistanut ihmisille valtakunnan jo maailman\nperustamisesta asti. Ja hänen silmänsä alkavat seurata, mitä tämä\nJumalan rakkaus on päässyt vaikuttamaan, miten Jumalan rakkauden\nvaltakunta on tullut tähän ihmismaailmaan.\n\nHän näkee pitkän jonon nälkäisiä ihmisiä, joilla ei ole ravintoa. Hän\nnäkee, että löytyy niitä, jotka ovat taittaneet nälkäiselle leipänsä,\njotka ovat pienistäkin varoistaan olleet valmiit ruokkimaan niitä,\njoilla ei mitään ole. Hän on nähnyt senkin, mitä Suomen maaseudulla\nvieläkin tehdään: kun talonpoika pui viljansa syksyllä, niin köyhät\ntulevat siihen ja saavat \"riihikappansa\". Hän on nähnyt tämän ja hän on\nnähnyt paljon muuta. Hän on nähnyt suuren janoisten joukon vaeltavan\nerämaassa, makaavan sairasvuoteilla kuumeessa ja taistelutantereilla\nkuolemankamppailussa. Hän on nähnyt äidin valvovan kuumetautisen\npoikansa vuoteen ääressä yöstä yöhön kostuttamassa poikansa kuivia\nhuulia.\n\nJa hän sanoo: \"Sen olette tehneet minulle!\"\n\n\nLokakuun 27 päivä.\n\n_Jumalan vanhurskaus, joka tulee uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.\nRoom. 3: 22_\n\nUusi voima, uusi päämäärä, uusi elämän tarkoitus ja lannistumaton\nrohkeus ovat uskon portin takana.\n\nMutta uskon portti on todella löydettävissä yksinomaan sieltä, missä\nJeesus saa etsikonpäivänä, totuutensa sanalla viedä ihmissielun\nvapauteen varjon ja valheen, saastan ja petoksen läpi.\n\nJeesus liittää puhdistamansa sielun kiitollisuuden ja rakkauden tuntein\nsuureen sielujen saattoon, jonka paimen ja piispa hän itse on.\n\n    \"Mua auta teiltä turhuuden,\n    ojenna tielle autuuden\n    ja saata viimein taivaaseen,\n    ilohon iankaikkiseen.\"\n\n                      Virsi 318: 5.\n\n\nLokakuun 28 päivä.\n\n_Koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset.\nHebr. 12: 28_.\n\nJos yritetään saada rauhaa ja yhteyttä Jumalan kanssa, eikä kuitenkaan\nsisimmässä tahdota, mitä Jumala tahtoo, on siinä kestämätön ja\nsietämätön vastakohta ja jännitys, joka särkee sielun. Sillä se, joka\nseisoo Jumalan edessä, ei tosiaankaan käsitä Jumalan ilmoitettua tahtoa\nihanteena, ulkokohtaisena tosiasiana, vaan _välttämättömyytenä_,\njota heti, ilman vähintäkään viivytystä, on toteutettava. Sillä\nsen olemassaolo toteuttamattomana vaatimuksena erottaa pois elämän\nyhteydestä Jumalan kanssa ja on sen takia sietämätön sille, joka ei voi\nelää ilman Jumalan ystävyyttä.\n\nVain ne, jotka Jumala on saanut kutsumuksensa kautta heräämään\nparannukseen, mielenmuutokseen, hän vanhurskauttaa, s.o. tekee syntien\nanteeksisaamisesta Kristuksessa osallisiksi. Vain ne, jotka Hän näin\njulistaa itsellensä Kristuksessa otollisiksi ja syyttömiksi edessänsä\nja synnyttää uudestaan, vain ne ovat valtakunnan lapsia, ei muut.\nVain niiden elämään on Jumalan valtakunta tullut todellisuudeksi, ei\nmuitten. Sillä Jumalan valtakunta on juuri Pyhän Hengen hallitusta\nuudestisyntyneitten ihmisten sydämessä ja elämässä.\n\n\nLokakuun 29 päivä.\n\n_Sinun uskosi on sinut pelastanut. Luuk. 17: 19_.\n\nTurhaan ei vielä kukaan ole hädässänsä Jeesukselta apua todella\nkerjännyt. Sanallansa, jossa asui luova voima, hän käski kymmentä\npitalista miestä: \"Menkää ja näyttäkää itsenne papeille!\"\n\n\"Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat.\" Siitä päivästä\ntuli ihmeellinen merkkipäivä heidän elämäänsä. Ihme oli tapahtunut, kun\noli Herra kohdattu ja hänen sanaansa uskossa toteltu.\n\nMutta sitten tuli takaisku. Kymmenen miestä puhdistettiin, \"mutta\n_yksi_ heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti\nsuurella äänellä Jumalaa ja lankesi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen\njuureen ja kiitti häntä\". Se mies ei lahjan takia ollut unohtanut\nlahjan antajaa. Yhdeksän oli sen tehnyt ja unohtanut. He jäivät\nosattomiksi pelastuksesta. Sen sai osaksensa vain se kiitollinen\nsamarialainen, jolle Herra sanoi hänen maatessaan hänen jalkojensa\njuuressa: \"Nouse ja mene; uskosi on sinut pelastanut.\"\n\nHän tuli kotioloihin syntinsä anteeksi saaneena. Hänellä oli\nruumiillisen terveyden ohella nyt myös omantunnon rauha. Se puuttui\nkiittämättömiltä.\n\n\nLokakuun 30 päivä.\n\n_Oi ihminen, etkö tiedä, että Jumalan hyvyys vetää, sinua parannukseen?\nRoom. 2: 4_.\n\nHengellisesti vieraantuneitten herätyksessä voi olla välikappaleena\nvain se, joka on päässyt näkemään Jumalan armon salattua työtä omassa\nelämässään ja omassa itsessään ja jonka silmät tämä rakkaus on\naukaissut näkemään Herran työtä ei ainoastaan niissä, jotka jo ovat\nkristillisyydessä vakiintuneet, vaan sellaisissakin, joista ei yleensä\nole voitu aavistaakaan, että he olisivat Herran hallituksen alaisina.\nVain sellainen kristitty osaa sanoa suloisen sanan, joka eläväksi\ntekee, ja käyttäytyä tavalla, joka ei luotansa työnnä pois.\n\nJoskin siis herätyksen aikaansaamiseen on pidettävä sääntönä: ensin\nuskovaiset ja sitten vasta suruttomat, niin on todettava sekin tosiasia\nilolla, että monesti virkistyy vanhan, väsähtäneen matkamiehen\nmieli suuresti, kun pääsee nuorten heränneitten seuraan, jotka\nensiaskeleitaan ottavat elämän tiellä. Moni vanhempi herännyt, joka\nuudelleen on nukahtanut matkan varrella, on nuorten vastaheränneitten\nparissa saanut asiansa taas uudistetuksi vanhurskaan Jumalan kanssa ja\npäässyt uuteen alkuun.\n\n\nLokakuun 31 päivä.\n\n_Älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee. Matt. 6: 3_.\n\nEi tiedä esimerkiksi naapurin emäntä erinomaisempaa tehneensä, kun hän\näidin kirjeessä, minkä tämä tuhlaajapojalleen vankilaan kirjoittaa,\nlähettää anteeksiantamuksen sovittavat terveiset nuorelle miehelle.\nKirjeen saatuaan vanki kirjoittaa takaisin rakastavalle äidilleen: \"Voi\nkuinka olen siitä iloinen, että naapuritalonkin emäntä antoi minulle\nkaikki anteeksi, mitä häntä vastaan olen pahaa tehnyt!\"\n\nEi tiedä kauan sairaalan vuoteessa maannutta työ- ja opiskelutoveria\nkatsomaan tullut terve ihminen, mikä ilon ja lohdutuksen laine\ntulvahtaa tällaisen vaatimattoman, mutta aikaa kysyvän käynnin ja sen\naikana paiskatun kädenpuristuksen kautta sairaan sieluun, vaikkapa hän\nei sitä vieraallensa julki sanokaan.\n\nEikä tiedä liioin kodittoman huoneeseensa ottaja, ei nälkäiselle\nruokaa antava, ei alastonta vaatettava, mikä annos oikeata ihmisyyttä\npelastetaan näiden vaatimattomien tekojen kautta sortumasta ja hukkaan\njoutumasta itsekkään ihmiselämän hyiseen, tappavaan syleilyyn.\n\nIkuisuus sen vasta kerran on ilmisaattava sillä puolella, \"missä\nrakkaus vain vallitsee\".\n\n\n\n\nMARRASKUU\n\n\nMarraskuun 1 päivä.\n\n_Ei jokainen, joka sanoo minulle: \"Herra, Herra\", pääse taivasten\nvaltakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.\nMatt. 7: 21_.\n\nTuomio on aina siinä, missä kahden mahdollisuuden välille aukenee\nvalitsemisen tie. Joko elämä tai kuolema, valo tai pimeys, henki\ntai liha, oikeus tai vääryys, totuus tai valhe, ovat tällaisia\nmahdollisuuksia, joiden keskitse aukenee tie yksilölle, kansoille ja\nkoko ihmiskunnalle: valintavapauden tie.\n\nMutta me turmeltuneet ihmiset laiminlyömme tärkeät ratkaisuhetket tällä\ntiellä kulkiessamme. Me tingimme ja olemme taipuvaiset tasoittamaan\nristiriitaa eteemme aukenevien vastakohtien välillä, vaikka sellaisen\nmenettelyn kieltää elävä Jumala. Hänen valtakuntansa piiriin kuuluvat\nnimittäin vain ne, hänen poikiansa ja tyttäriänsä ovat ainoastaan ne,\njotka sydämestänsä tekevät Hänen tahtonsa, ne, jotka tien auetessa\nvalon ja pimeyden, totuuden ja valheen, hengen ja lihan, Jumalan ja\nepäjumalan välille, antavat tuomion käydä ylitsensä, s.o. valitsevat\nJumalan ja hänen valtakuntansa vanhurskauden.\n\nTämän kanssa pitävät yhtä Jeesuksen sanat: \"Joka tekee Jumalan tahdon,\nhän on minun veljeni ja sisareni ja äitini\" (Mark. 3: 35).\n\n\nMarraskuun 2 päivä.\n\n_Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Matt. 26: 41_.\n\nKiusauksen olemus on siinä, että ihminen tulee houkutelluksi pois uskon\nja tottelemisen, s.o. persoonallisuudeksi pyrkimisen tieltä. Tämä\ntie on Jumalan määräyksestä pantu itsekunkin meidän kuljettavaksemme\nnimenomaan kutsumustehtävässämme. Jumalan sana ja sanaan sidottu\nomatunto viitoittaa tätä tietä jokaiselle, mutta kiusaukset hyökkäävät\nkatkaisemaan kilvoittelijan eteenpäin pääsyn -- usein hyvinkin\nylivoimaisesti.\n\nRaamattu tuntee kolme kiusaustyyppiä: lihan himon, silmäin pyynnön ja\nelämän korskan. Jokainen näistä, raivaa tietä toiselle kiusaukselle.\n\nMutta kiusauksiin langenneelle on hyvä tietää, että paha on\nperiaatteessa jo voitettu Kristuksessa. Hänessä on vieläkin pelastus\ntoivottomimmallekin. Hän on sellainen väkevä, joka ei huonoa tuomitse\neikä luotansa torju.\n\nLangenneittenkin kannattaa yrittää uudelleen. Vaikka hyvät päätökset\novat pettäneet, on niitä sittenkin taas tehtävä. Väsyä ei saa täällä\nkiusausten maassa. Kilvoituksessa tahdonvoimat vähin erin kasvavat ja\nsisäinen ilo tekee lopulta vapaaksi.\n\n\nMarraskuun 3 päivä.\n\n_Autuas se mies, joka kiusauksen kestää. Jaak. 1: 12_.\n\nRenessanssin aikoina oli pääkiusauksena elämän korska, ylpeys -- halu\npäästä irti uskonnosta ja uhma kohota omaksi jumalakseen.\n\nTuo vanha ääni ihmisten korvissa: \"Te tulette niinkuin jumala\" ei ole\nvieläkään lakannut seireenilaulujaan laulamasta matkamiehen päänmenoksi.\n\nTämä kiusaus korskaan, uhmaan on erikoisesti tehonnut nuorison elämään\n-- varsinkin n.s. \"myrsky- ja kiihkokautena\".\n\nMonella eri taholla on vielä nytkin iskusanoina: \"Me uudistamme\nmaailman. Me luomme uuden Euroopan. Me luomme onnellisen yhteiskunnan.\"\n\nTämä on renessanssiajan hurmaa, joka kyllä luo uutta, muta päättyy aina\nlopulta yksilön mielivaltaan, anarkiaan ja tapojen villiintymiseen.\nSiihen ollaan menossa nytkin aika vauhtia. Mutta siihen ei sortunut\nKristus parituhatta vuotta sitten eikä sorru nytkään.\n\n\nMarraskuun 4 päivä.\n\n_Taas on kirjoitettu: \"Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi!\" Matt. 4: 7_.\n\nVaarallinen kiusaus on silmäin pyyntö -- valtakunnan saavuttaminen noin\nvain ilman työtä ja vaivaa ikäänkuin taian avulla.\n\nKristus ei siihenkään kiusaajan verkonsilmään sallinut kietoa\nitseänsä. Mutta suuri osa meidän aikamme ihmisiä, varsinkin nuorten ja\nkokemattomien parissa, antaa houkutella itsensä tähän kiusaukseen.\n\nElämä otetaan leikin kannalta. Väsyttävää raskasta työtä ja ankaraa\nitsekuria kartetaan ikäänkuin kukaan tositiedemies, tositaiteilija,\ntositalousmies, tosimaanviljelijä, tosiammattityömies olisi saanut\nkykynsä, lahjansa, taitonsa ilmaiseksi noin vain lekottelemalla\njoutilaana päivänpaisteessa tai lentämällä Ikaaroksen siivillä onnen\nmaahan, ikäänkuin ei mitään vastuksia olisi voitettavana. Ei totisesti.\nElämän ankara todellisuus on aina polttanut sellaiset siivet poroksi.\n\nTurhaa on laiskan uskoa Jumalaan. Turhaa on hänen luottaa\nJumalan lupauksiin. Siihen harhaan kiusaaja koetti myöskin saada\nKristuksen, kun temppelin harjalla kuiskasi: hyppää tästä alas,\nsillä on kirjoitettu... Mutta Kristus voitti vastatessaan: \"Taas on\nkirjoitettu...\"\n\n\nMarraskuun 5 päivä.\n\n_Jeesus on ollut kaikessa kiusattu, samalla lailla kuin mekin,\nkuitenkin ilman syntiä. Hebr. 4: 15_.\n\nLihanhimo, aistillisuus, on kautta vuosisatojen ollut ihmisten,\nvarsinkin miespuolisen nuorison vitsauksena. Tokko meidän aikamme lie\ntässä suhteessa huonompi kuin aikaisempienkaan sukupolvien ajat?\n\nRaamatun totuus on, että, muut synnit, mitä ihminen tehneekin,\novat ulkona ruumiista, mutta, joka hekumassa elää, tekee syntiä\nomaan ruumiiseensa, turmelee hermonsa ja käy ennemmin tai myöhemmin\nihmishylyksi. Eläviä raunioita liikkuu ympärillämme. Luomisen ilo ja\nluomisen voima on näiltä haaskalinnuilta mennyt tipotiehensä. He ovat\nelävältä kuolleita, joiden järki ei leimua, tunne ei leimahda, tahto ei\njaksa ponnistaa.\n\nOn iloista todeta, että terve nuoriso meillä Suomessa alkaa omasta\naloitteestaan yhä päättäväisemmin nousta juuri tätä kiusauksen lajia\nvastaan.\n\nSilläkin alalla on Kristus voittajana edessämme, tuomiten jo himokkaan\nkatseenkin ja vaatien puhdasta sydäntä. Ja siihen hän on oikeutettu,\nkoska hän oli itse kaikessa kiusattu niinkuin mekin, mutta kuitenkin\nilman syntiä. Paha on jo periaatteellisesti voitettu Kristuksessa.\n\n\nMarraskuun 6 päivä.\n\n_Suurin ja ensimmäinen käsky. Matt. 22: 38_.\n\nHerra asettaa meidät tänä päivänä rakkauden käskyn, suuren käskyn,\nkaksoiskäskyn eteen, käskyn eteen, jossa ei ole mitään tinkimistä, vaan\njossa kysytään koko sydäntä, koko ihmistä, koko sielua ja koko voimaa\nja koko ruumista.\n\nKun fariseukset kysyivät, mikä on suurin käsky laissa, Jeesus sanoi\nempimättä: \"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi\nja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' Tämä on suurin ja\nensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen on: 'Rakasta lähimmäistäsi\nniinkuin itseäsi.' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja\nprofeetat.\"\n\nMitä te tähän sanotte tänä päivänä.\n\nKaikesta sydämestä, kaikesta sielusta, kaikesta mielestä ja -- niinkuin\nMarkus lisää: kaikesta voimasta.\n\n\nMarraskuun 7 päivä.\n\n_Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan\nPoikansa valtakuntaan. Kol. 1: 13_.\n\nOlkaamme kerrankin rehellisiä ja kuunnelkaamme näitä sanoja:\n\"Iankaikkiseen kadotukseen, iankaikkiseen elämään\". Siinä on sana\n\"iankaikkinen\" liitetty Herran puheessa sekä elämään että kadotukseen.\nLangenneilla enkeleillä on iankaikkinen tuli ja iankaikkinen rangaistus\nosanansa, mutta se voi tavata myös sinua ja minua.\n\nMeidän vapaamielinen aikamme, joka on veltto ja hengellisesti köyhä,\nsanoo, ettei ole iankaikkisia rangaistuksia.\n\nKumpiako me enemmän uskomme, ihmisiäkö, joitten järki on pimentynyt,\nvaiko Kristuksen omia sanoja, joka tunsi nämä asiat? Älkäämme\npanko järkeämme ja turmeltunutta moraalivaistoamme mittaamaan\nJumalan totuuksia ja väärentämään pois ja kiertämään iankaikkisia\nrangaistuksia. Ne ovat olemassa. Se on saatanallinen valhe, kun ne\nyritetään kieltää. Tuloksena siitä on veltto kristillisyys ja veltto\nkilvoitus ja herätyksen puute.\n\nPimeyden valtakunnasta Herra tahtoo pelastaa meidät.\n\n\nMarraskuun 8 päivä.\n\n_Kiittäkää joka tilassa. 1 Tess. 5: 8_.\n\nKiittämättömyys on hyvin yleistä tässä itsekkyyden maailmassa, jonka\nkurjiin oloihin historian ja pelastuksen Jumala yllätyksiänsä tavan\ntakaa tuopi. Antaja helposti unohdetaan lahjojen takia. Omaatuntoa\nei totella ja niin kiittämättömyys on syynä siihen, että yksityiset\nihmiset keskellä terveyttä ynnä muita hyviä, lahjoja ovat mieleltään\ntyytymättömiä, velttoja, nurisevia ja kaikin tavoin itsekkäitä.\n\nSamoin tekee kiittämättömyys koditkin epämiellyttäviksi olinpaikoiksi\nniiden asukkaille. Kiittämätön puoliso ei osaa eikä jaksa toista\nrakkaudessa palvella. Kiittämättömät lapset ovat vanhempiansa kohtaan\nuppiniskaisia ja tottelemattomia sekä siten naulaavat nauloja heidän\nruumisarkkuunsa. Kiittämättömät palvelijat tekevät työnsä toisten\nkodeissa katkeralla mielellä ja huolimattomasti, työskennellen vain\nsilmänpalvelijoina pakosta, mutta ei sydämen antaumuksella ja vapaasti\nniinkuin kiitolliset.\n\nKiitollisuuden puute synnyttää kotioloissa kylmät välit kaikkien sen\njäsenten keskuuteen.\n\n    \"Kiitosvirren säveleitten tieltä\n    pahat enkelitkin pakenee.\n    Kärsiä ei voi ne Kaanaan kieltä,\n    armo heiltä voimat herpaisee.\n    Kuullen uskon sydänsäveleitä\n    hyvät henget luokse käy ja jää.\"\n\n                          H. l. 555: 2-3.\n\n\nMarraskuun 9 päivä.\n\n_Teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa. Room.\n2: 24_.\n\nTurmiollisia ovat kiittämättömyyden vaikutukset yhteiskunnan elämässä.\nKiittämättömät naapurit ja työtoverit ovat epäluuloisia ja kateellisia\ntoinen toisilleen. Kiittämättömät puolueihmiset elävät vihan\nkatkeroittamaa elämää mustaten minkä kerkiävät toisen puolueen jäseniä.\n\nKiittämättömät kansalaiset, jotka nauttivat esi-isien työn ja uhrausten\ntuloksia, ovat vaipuneet kiittämättömyydessään ja velvollisuutensa\nunohtamisessa itsekkyyteen, nautinnonhimoon ja mammonan palvelukseen\nvaivaksi itselleen ja onnettomuudeksi isänmaalle.\n\nKiittämättömyys vie kokonaisen kansankin onnettomuuteen.\nKiittämättömyys, joka pohjautuu rauhattomaan omaantuntoon yksilöissä,\non samaa kuin uskonnosta ja Jumalasta luopuminen kansakunnan elämässä.\n\nJa historia todistaa, että uskonnollista rappeutumista seuraa\nehdottomasti aina siveellinen rappeutuminen jokaisen kansan elämässä.\nSiellä sitä mekin aletaan olla jo hyvin syvällä.\n\n\nMarraskuun 10 päivä.\n\n_He, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana\nkunnioittaneet, eivätkä kiittäneet. Room. 1: 21_.\n\nRiittämättömyyden turmiollisia vaikutuksia tarkatessaan Paavali\nkirjoitti laajakatseisena Roomalaiskirjeen alussa seuraavat huomiota\nansaitsevat sanat siveellistä rappiotaan kohti kulttuuristaan\nja politiikastaan huolimatta kulkevista klassillisen maailman\npakanakansoista, joilla heilläkin oli luonnollinen ilmoitus Jumalasta\nluonnossa, historiassa ja omassatunnossaan:\n\n\"Sentähden, että he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä\nJumalana kunnioittaneet _eivätkä kiittäneet_, Jumala on heidät\nhyljännyt heidän sydämensä himoissa saastaisuuteen, häpäisemään\nitse omat ruumiinsa. Sellaisina he ovat vaihtaneet Jumalan totuuden\nvalheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin luojaa,\njoka on ylistetty iankaikkisesti.\"\n\nKiittämättömyyden seuraukset ovat todella peloittavat.\n\n\nMarraskuun 11 päivä.\n\n_Tulkaa katsomaan... Joh. 4: 29_.\n\nUskon ovi avautui Samarian naiselle. Hän jätti vesiastiansa ja meni\nkaupunkiin ja sanoi ihmisille: \"Tulkaa katsomaan miestä, joka on\nsanonut minulle _kaikki, mitä olen tehnyt_. Eihän se vain liene\nKristus?\" Avonaista, nöyrää puhetta.\n\nMitä merkitsi hänelle nyt enää pikkukaupungin juorut ja ihmisten ilkeät\npuheet ja parjaukset. Totuus oli tehnyt hänet vapaaksi. Uusi voima,\ntodistajavoima valtasi hänet.\n\nHänen tilansa todistajat, kun hän syntinsä kaupunkiin nyt palasi,\nymmärsivät heti, että nyt oli hänessä tosimuutos tapahtunut. Ei hän\nenää mennyt jatkamaan luvatonta yhdyselämää entisen syntitoverinsa\nkanssa. Se ja muut oli nyt saatava Jeesuksen luo.\n\n\"Tulkaa, tulkaa!\" Uskonportti oli hänelle auennut. Usko oli tullut\nhänessä uuden elämän voimaksi, joka johdatti toisetkin oikeaan paikkaan\nuskon portin eteen.\n\n\nMarraskuun 12 päivä.\n\n_Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja\nsilloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Matt. 16: 27_.\n\nIhmisen Pojan valtaistuimen edessä olen mukana minä ja siellä olet\nmukana sinä. Mutta se paikka, missä siellä ollaan, on kahdenlainen.\n\nNiinkuin Palestiinan paimen, kun ilta tulee, erottaa laumastansa vuohet\neri joukkoon ja lampaat eri joukkoon, niin Kuningas, Ihmisen Poika,\nsuurella kirkkautensa istuimella istuen, erottaa kaikki ihmiset kahteen\njoukkoon, toiset vasemmalle, toiset oikealle puolelle.\n\nJa siinä erotuksessa voi joutua poika erilleen äidistänsä, vaimo eroon\nmiehestänsä, sanankuulija eroon papistansa, naapuri eroon naapuristansa.\n\nMutta järjestys siellä ei silti järky, sillä Ihmisen Pojalla on\npalvelijoita. Kaikki pyhät enkelit ovat hänen mukanansa, kun hän istuu\nkerran kirkkautensa suurella valtaistuimella. Ja muuta mahdollisuutta\nei silloin sinulla ja minulla ja ihmisillä yleensä ole kuin nämä kaksi:\nolla joko vasemmalla tai Ihmisen Pojan oikealla puolella.\n\n\nMarraskuun 13 päivä.\n\n_En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. Matt. 9: 13_.\n\nMikä oli Jeesuksen suhde huonomaineisiin ihmisiin ja pahantekijöihin?\nJohanneksen evankeliumissa kerrotaan, mitä Jeesus sanoi langenneelle\nnaiselle, joka oltiin aikeissa kivittää kuoliaaksi hänen rikoksensa\ntakia. Muille näkyi vain tämän naisen suuri syntisyys; sentähden heillä\nei ollut muuta kuin kiviä heitettävänä hänen päälleen.\n\nMutta Jeesus erotti hänessä sellaistakin, joka teki mahdolliseksi\nlausua nuo pelastavat sanat: \"En minäkään sinua tuomitse!\"\n\nEikä sumentunut tämä Jeesuksen rakkauden teroittama silmä\nkuolemantuskissakaan. Ristilläkin se tunkeutui pahantekijän sydämeen,\njoka kaipasi Jumalan valtakuntaa. Ja niinpä hän saattoi lausua eräälle\nihmiskunnan kurjimmista: \"Tänä päivänä pitää sinun oleman minun\nkanssani paratiisissa.\"\n\n\nMarraskuun 14 päivä.\n\n_Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen\nkanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen\neteensä kootaan kaikki kansat. Matt. 25: 31-32_.\n\nSilloin majesteetti puhuu, ei enää mikään kiertävä rabbi Palestiinan\nmaankamaralla. Ja kenelle siellä tämä lain saarna ja tämä evankeliumin\nsaarna pidetään? Siellä on koottuna kaikki kansat, kaikki rodut, kaikki\nkansanheimot ja kaikki kieliryhmät. Jumala on järjestyksen Jumala.\n\nSiellä on kullakin kansalla oma paikkansa, Suomenkin kansalla,\nmeidänkin kansallamme on siellä oma paikkansa.\n\nJa siihen tuodaan mukaan nekin, jotka eivät milloinkaan käy kirkossa\njumalanpalveluksessa, eivät milloinkaan lue Raamattua, eivätkä\nharjoita kotihartautta ja rukousta. Siihen tuodaan nekin, jotka jo\ntuomiosunnuntaiaamuna hoipertelevat päihtyneinä kaduilla ja jotka ovat\ntuomiosunnuntain edellisenä iltana huvitelleet huvittelupaikoissa,\najattelematta tämän elämän vakavuutta.\n\nSiihen tuodaan myös kaikki ne korkeat ja mahtavat herrat, joilla on\npaljon sanomista tässä ajassa ja tämän elämän kysymyksissä, jotka\nkokoavat suuria pääomia itsellensä, mutta ovat armottomia omalle\nköyhälle sielullensa, ajattelematta sen pelastusta.\n\nSinne kootaan kaikki.\n\n\nMarraskuun 15 päivä.\n\n_Maa on täynnänsä Herran armoa. Herran sanalla ovat taivaat tehdyt. Ps.\n33: 5-6_.\n\nMeidän järkemme pysähtyy Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan valtasuuruuden\nedessä. Tässä ei jää sille, joka katselee asioita uskon ja Hengen\nkannalta, mitään muuta viisautta ja taitoa kuin hiljaisuudessa painua\ntomuna ja tuhkana polvillensa ja sanoa: \"Suuri ja ihmeellinen olet\nSinä, Herra, maa ja avaruus on täynnä Sinun kunniaasi ja valtaasi.\nKiitetty ja ylistetty olet Sinä, ei vain joka päivä, vaan joka hetki,\njoka silmänräpäys.\"\n\nSamoinhan Jeesuskin rukoili: \"Isä, minä kiitän Sinua, minä tiedän, että\nSinä aina minua kuulet!\"\n\nAina, joka hetki on Jumalan suhde maailmaan elävä, vaikuttava. Ei\nHän ole kaukana, Hän on läsnä, niin totta kuin Raamattu on totta ja\nmiljoonien, läpi ajan kulkeneitten ihmisten usko on ollut se voitto,\njoka maailman voittaa.\n\nHerra on läsnä.\n\n\nMarraskuun 16 päivä.\n\n_Hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on. Matt. 7: 29_.\n\nJeesus opetti, että Jumalan valtakunta on sisällisesti ihmisissä oleva,\nvaikuttava, pakottava Jumalan Hengen herruusvalta sielun yli.\n\nJa tätä tietoisuutta hän koetti siirtää opetuslapsiinsa. Mutta hänellä\noli itsellään myös messiastietoisuus, s.o. suuri varmuus itsestänsä,\nettä Jumalan valtakunta Pyhän Hengen valta kaiken lihan yli, on juuri\nhänen kauttansa ihmismaailmaan sisälle tullut.\n\nKun hän ajoi henkivoimallaan ulos riivaajahenget ihmisistä ja paransi\nsairaat, mykät ja vaivatut, joiden tahdot saatana piti orjuutettuina,\noli hän tietoinen siitä, että hän teki kaiken tämän Jumalan\nainutlaatuisena lähettinä, jolla oli sekä valta syntejä anteeksi antaa\nettä ruumiillisesti parantaa yksin luovan sanan voimalla.\n\n\nMarraskuun 17 päivä.\n\n_Katso me elämme köyhinä, mutta, kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä,\nmitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken. 2 Kor. 6: 10_.\n\nJeesuksen henki, Jumalan valtakunnan liikkeelle paneva voima, on surma\nitsekkyyden hengelle, eikä ainoastaan silloin kun viimeksimainittu\nilmenee ahneudessa, vaan myös silloin kun se ilmenee itsekkyyden\ntoisissa muodoissa: lihan himossa ja elämän korskassa, s.o. nautinnon\nhimossa ja ylpeydessä.\n\nPääerehdys, missä me luonnostamme kaikki elämme, on se, että me vedämme\nyhtäläisyysviivan onnen ja rikkauden välille.\n\nOn hyvin yleinen ajatus: \"Kunpa olisin rikas, olisin myöskin\nonnellinen!\"\n\nTästä harhasta lausui jo Job: \"Rikkaana ihminen menee levolle, mutta\nkun hän avaa silmänsä, on kaikki mennyttä. Kauhut yllättävät hänet kuin\ntulvavedet; yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. Itätuuli vie hänet,\nniin että hän menee menojaan ja puhaltaa hänet pois paikaltansa\" (27:\n19-21).\n\n    \"Herralle huokeaa on aivan\n    tomusta köyhä koroittaa,\n    ja rikas painaa alle vaivan,\n    sen korska mieli masentaa.\n    Jumala ihmeet aikaan saa,\n    hän ylentää ja alentaa.\"\n\n                     Virsi 376: 6.\n\n\nMarraskuun 18 päivä.\n\n_Kiittäkää Herraa kaikki te Herran palvelijat. Ps. 134: 1_.\n\nPsalminkirjoittaja sanoo: \"Kiitetty olkoon Herra joka päivä.\" Hän ei\nsano: \"Minä kiitän Sinua, Herra, joka päivä.\" Ei hän ollut aina tässä\nvireessä henkilökohtaisesti.\n\nHän on tuntenut monta kertaa elämässään sydämensä hädän niin suureksi,\nettä hänen on täytynyt valittaen kysellä: \"Herra, kuinka kauan, kuinka\nkauan viipyy Sinun apusi? Miksi Sinä salaat minulta kasvosi?\"\n\nMutta siitä huolimatta, ettei hän sydämessään omalle kohdalleen\nkiitosta tuntenut, hän ulkopuolella oman sydämensä, tilan, ulkopuolella\nsen tilapäisiä tuntemuksia kuitenkin sanoo: \"Kiitetty olkoon Herra joka\npäivä, joka päivä!\"\n\nTämä on psalminkirjoittajan uskontunnustus: vaikka tuntuu minusta\nsiltä, ettei Jumala kuule minua, että Hän näkee hyväksi salata kasvonsa\nminulta, niin Jumala on sittenkin sen arvoinen, että Hän ansaitsee\nkiitoksen joka aika ja joka paikassa. Hän on niin suuri ja niin\nihmeellinen, armossansa ja vanhurskaudessansa ja pyhyydessänsä, että\nHän ansaitsee kiitoksen aina ja kaikkialla.\n\nSe oli hänen uskontunnustuksensa. Onko se myös meidän\nuskontunnustuksemme?\n\n\nMarraskuun 19 päivä.\n\n_He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. Mark.\n16: 17_.\n\nYhä vieläkin on uskovaisen ihmisen rukouselämässä sisältäpäin\nkatsottuna ja nimenomaan juuri silloin, kun hän oman tai toisen\nsairaustapauksen puolesta rukoilee, kysymys kamppailusta jumalallisen\nja demoonisen tahdon välillä. Ja ihme on juuri siinä, että Jumala saa\njo nyt voiton tässä taistelussa riivaajavalloista.\n\nJokainen tosirukoilija on tästä taistelusta henkilökohtaisesti\nvarmistunut, kun hän on jännitystilassa, saadaanko voitetuksi Jumalaa\nvastustava tahto, vaiko ei. Hän tietää myös, ettei se onnistu\nihmiselle, ei edes Jumalaa pelkäävälle hänen omasta voimastansa. Hän\ntietää, että se onnistuu vain silloin, jos tietoinen synti ei samenna\ntai särkevästi vaikuta hänen suhteeseensa siihen Jumalaan, joka tekee,\nmitä hän tahtoo. Sen takia neuvoo apostoli Jaakob nimenomaan sairasten\nparantamisen yhteydessä syntien tunnustamiseen. Silloin \"Herra antaa\nhänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan\nhänelle anteeksi.\"\n\nNäin parantava usko syntyy ja joutuu harjoitukseen Pyhän Hengen\nilmapiirissä. Paavali mainitsee terveeksitekemisen lahjat yhtenä\nniistä yhdeksästä armolahjasta, \"joita Pyhä Henki jakaa kullekin\nseurakuntalaiselle erikseen, niinkuin tahtoo\". Ja Herra Jeesus kuoleman\nvoittaneena käskiessään saarnata evankeliumia kaikille luoduille\nlisäsi: \"Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni\nhe ajavat ulos riivaajia... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne\ntulevat terveiksi.\"\n\nNäin on Jeesus itse sanonut.\n\n\nMarraskuun 20 päivä.\n\n_Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: \"Menkää pois minun\ntyköäni!\" Matt. 25: 41_.\n\nTämä lakisaarna sanotaan meille armonajassa, että me heräisimme\nymmärtämään, mitä meidän rauhaamme sopii.\n\nSillä, vasemmalla puolella oleville kuuluu lain saarna, ankarampi ja\nlujempi kuin mikään pappi on milloinkaan suurimmassakaan herätyksen\ntuskassa voinut kuulijoillensa saarnata, ja se on tämä lain saarna:\n\"Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen,\njoka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.\"\n\nEi kenellekään ihmiselle ole sitä tulta tarkoitettu. Se iankaikkinen\ntuli oli vain perkeleelle ja hänen enkeleillensä valmistettu, mutta\nsinne joutuu sittenkin osa ihmisiä.\n\nJa Herra vielä tässä puheessansa, -- suurenmoisessa puheessansa,\n-- sanoo lopuksi näin: \"Ja nämä, nämä vasemmalla puolella olevat,\nne menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, ja nuo vanhurskaat\niankaikkiseen elämään.\"\n\n    \"Ei parannuksen toivoa\n    kadotetuille anneta.\n    On armonaika loppunut,\n    iäinen vaiva alkanut.\n    Oi Herra, meitä armahda\n    ja parannukseen johdata!\"\n\n                  Virsi 604: 5.\n\n\nMarraskuun 21 päivä.\n\n_Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Matt. 24: 4_.\n\nTuomio käy ylitsemme ei yksin tuomiosunnuntaina, kirkkovuoden\nloppuessa, vaan myös adventtina, kirkkovuoden alkaessa. Se merkitsee\nsitä, ettei joulusta tule Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa, elleivät\nsielun kaikki alhaiset himot ja halut tule tuomituiksi, ellei kaikki\nviehättyminen ja kiintyminen syntiin ja maailman valhe-elämään tule\nsydämestämme irti kitketyksi.\n\nValhe-elämän vaarat ovat sitä suurempia, kun nykyään ihmisten suuri\ninnostus erilaisten maailmankatsomusten palvonnassa eri maissa estää\nnäkemästä valheen merkkejä menneillään olevassa historiassa.\n\nSuurissa valtiollisissa liikkeissä eli uusissa uskomuksissa, joilla\ntämän maailman ruhtinas on uskottomien taidot sokaissut, on tämä\njoukkojen silmiä sokaiseva innostus selvästi havaittavissa. Kun nyt\nihmisille huudetaan: \"Täällä on kristus\", täällä on pelastus tai\n\"tuolla on kristus\", tuolla on pelastus, niin ei tämä huuto tosiasiassa\nollenkaan tarkoita Jumalan Kristusta, jolla yksin historiassa on kaikki\nvalta ja jonka vallan alle lopuksi kaikki alistetaan, kuolemakin.\n\n    \"Auta, oi Jeesus, ja suo valos loistaa\n    juonia saatanan paljastaen,\n    kun sanas multa se tahtovi poistaa\n    kulkien vaatteissa hurskauden.\n    Suo, että henget mä ain erottaisin,\n    valheesta voiton sun kauttasi saisin.\"\n\n                                Virsi 434: 6.\n\n\nMarraskuun 22 päivä.\n\n_Heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja\nkuolleita. 1 Piet. 4: 5_.\n\nJumalan kanssa pysyvään yhteyteen tulemisen ehtona on, että\nparannuksessa uudestisyntynyttä tahtoa seuraa myöskin teko. Ellei se\nseuraa, ellei omakohtainen anteeksisaaminen vie vianalaisen lähimmäisen\narmahtamiseen, ellei Jumalan iäisyyselämän tullessa aikaan meidän\nkohdallamme tuomio, vaali, tapahdu, jäämme pimeään osaksi jo ajassa ja,\njos jatketaan, viimeisen tuomion jälkeen täydellisesti.\n\nEi näet ainaisesti voi kestää tämä suhteellisuuden tila. Täytyy\ntulla kerran ehdoton selvyys ja kirkkaus asioihin ja henkilöihin\nnähden. Jeesus ja apostolit ovat siitä selvästi puhuneet. Se on myös\nseurakunnan usko ollut halki aikojen: \"Viimeisenä päivänä Kristus tulee\ntuomitsemaan eläviä ja kuolleita.\"\n\nOn olemassa \"iankaikkinen\" elämä ja \"iankaikkinen\" rangaistus.\nViimeinen erottaminen tapahtuu varmasti. Kuinka ja milloin, sitä emme\nosaa sanoa. Sen vain varmuudella tiedämme, että se tulee.\n\n\nMarraskuun 23 päivä.\n\n_Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. 1\nJoh. 3: 18_.\n\nKuinka kuuluukaan suurella valkoisella valtaistuimella kirkkaudessaan\nistuvan Ihmisen Pojan sana viimeisen tuomion päivänä valtaistuimen\noikealla puolella oleville? Heille kansojen tuomari puhuu:\n\n\"Tulkaa Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut\nteille valmistettuna maailman perustamisesta asti... Totisesti minä\nsanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä\nveljistäni, sen olette tehneet minulle.\"\n\nKaikki muut hyvät teot ovat \"sillä toisella puolella\" häipyneet\npois tuomarin näköpiiristä. Jäljelle ovat jääneet ikuisesti olemaan\nvain itsensä uhraavan rakkauden vilpittömät teot. Millään muulla ei\nikuisuudessa enää ole arvoa kuin yksin rakkaudella, joka ei pysähtynyt\nrakastamaan vain sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.\n\nJa kuinka tosi-inhimillistä ja kaunista! Silloin vanhurskaat kysyvät\nihmeissään Herralta: \"Milloin, milloin, milloin me olemme tätä\nkaikkea sinulle tehneet?\" Oikea rakkaus ei tiedä mitään erinomaista\njumalisuutta harjoittaneensa; sehän on tehnyt vain velvollisuutensa\nkärsivää lähimmäistänsä kohtaan.\n\n\nMarraskuun 24 päivä.\n\n_Jos Jumala on meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset\nrakastamaan toinen toistamme. 1 Joh. 4: 11_.\n\nKaikki muut rikokset ja suuretkin synnit ovat \"sillä toisella puolella\"\nhäipyneet pois tuomarin näköpiiristä, mutta jäljelle ovat jääneet\nikuisesti rakkauden laiminlyönnit ja syytökset käyttämättömistä\ntilaisuuksista, jolloin olisi sopinut työtä tehdä, uhrautua, palvella,\nkärsiä ja rakastaa, mutta oltiinkin itsekkäitä ja myrkytettiin toisten\nelämä.\n\nVankiloista kuuluu vangin valitus: \"Joka päivä täällä on syyttäjä\nläsnä, vaan ei ole ketään puolustajaa; isäkään ei minulle enää mitään\nkirjoita.\"\n\nSairashuoneitten monilta vuoteilta kuuluu tuskanparahdus: \"Minulla oli\nennen paljon ystäviä, mutta nyt ei minua kukaan käy enää katsomassa.\nOlen kaikkien hylkimä. Jumalakin on tainnut minut jättää.\"\n\nKodittomien, alastomien, nälkäisten ja työttömien lukumäärä on nyt\nsuuri. Niissäkin jokaisessa Kristus, Ihmisen Poika, normaali-ihminen,\nkärsii samoin kuin unohdetussa vangissa ja sairaassakin.\n\nOlemmeko kohdanneet Hänet?\n\n\nMarraskuun 25 päivä.\n\n_Että meillä olisi turva tuomiopäivänä. 1 Joh. 4:17_.\n\nItsekkyyden sokaisemat ihmiset kysyvät ihmetellen, mistä minä\nKristuksen löydän, kuinka minä voin näkymätöntä Jumalaa palvella? Ei\nhäntä ole olemassakaan.\n\nOma minä, sen hoito ja sen himojen ja viettien tyydyttäminen taikka\ntoisten kanssa riiteleminen ja mielensä katkeroittaminen turhista\nasioista nielee kaiken heidän aikansa ja tarmonsa -- kaikki sellaista,\nmikä kerran pakostakin jää tyyten \"tälle puolelle\", kelpaamatta\nkenellekään ikuisuudessa pysyvästi elämänsisällykseksi. Sellaiseksi\nkelpaa yksin rakkaus, joka ei omaansa etsi.\n\nApostoli Johannes, joka Jeesuksen julistuksen sisällön parhaiten\nymmärsi, kirjoittaa: \"Joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt,\nse ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Mutta me olemme\noppineet tuntemaan sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin, uskomaan\nsiihen ja rakastamaan toinen toistamme. Jumala on rakkaus, ja joka\npysyy rakkaudessa, hän pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.\nNäin rakkaus on tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva\ntuomiopäivänä.\"\n\n\nMarraskuun 26 päivä.\n\n_Jeesus vastasi: \"Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.\" Joh. 18:\n36_.\n\nSamoinkuin Jumalan valtakunta vain uutena luomuksena astuu sisään\ntähän maailmaan uudestisyntymisen kautta yksityisen ihmisen elämään,\nse myös Herramme Jeesuksen Kristuksen kaikkia uudistavan toisen\ntulemisen kautta tulee iankaikkisuuden olotilassa täydelliseksi\nkirkastetuissa yksilöissä. Nykyinen seurakunta älköön unohtako, että\nkoko ilmestystodistuksen kokonaisuus loppuu sanoilla, jotka kirkastettu\nHerra itse on lausunut: \"Katso, minä tulen pian\", eli ehkä oikeammin\n\"äkkiarvaamatta\". Silloin on historia loppunut.\n\nKristuksen toinen tuleminen ja saatanan lopullinen kukistuminen eivät\nole enää historiaan kuuluvia tapahtumia. Antikristillisistä voimista\nkokonaan puhdistettu kirkko, s.o. Kristuksen täydellinen, riemuitseva\nseurakunta, on todellisuus vasta \"tuolla puolen\". Vasta historian\nloputtua paljastuu kaikki valhe ja petos. \"Viimeinen tuomio\" on aivan\ntoista kuin ristin alla kulkevan seurakunnan lopullinen taistelu pahan\nvaltaa vastaan.\n\n\nMarraskuun 27 päivä.\n\n_Toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Matt. 24: 40_. Jos\n\"jokapäiväisen tykökäymisen\" armoistuimelle laiminlyömme, eivät sen\nseuraukset heti näy ulospäin. Raja oikean kristityn ja nimikristityn\nvälillä käy nyt Kristuksen \"toisen tulemisen\" tapahtuessa eli kolmannen\nuskonkappaleen aikana sydänten läpi. Eikä se raja näy ulkonaiselle\nsilmälle.\n\nOllaan yhdessä ja samassa työssä, eletään yhdessä ja samassa perheessä:\nväärennys ja aito yhdessä. Mutta sitten tulee Herran Jeesuksen\nkolmas tuleminen. Silloin vasta nuo sisälliset rajat paljastuvat\nperuuttamattomasti.\n\nSiitä ilmitulemisesta on Jeesus itse juhlallisesti ennustanut: \"Minä\nsanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen\nkorjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä:\ntoinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään. Kaksi miestä on\npellolla; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään.\"\n\nKun tämä on tapahtunut, silloin ei enää tule mitään adventtia eikä\nuutta kirkkovuotta, puhumattakaan kalenterivuodesta.\n\n\"Autuas kansa, kaupunki, kuhunka Jeesus tuleepi.\"\n\n\nMarraskuun 28 päivä.\n\n_Vartija, mikä hetki yöstä on? Jes. 21: 11_.\n\nKirkkovuosi on jaettu pyhiin aikoihin silmällä pitäen määrättyjä\nkirkollisia juhlia. Kullakin kirkkovuoden juhlalla on näet oma\nerikoinen lisänsä tarjottavana seurakuntaväen rakennukseksi uskossa ja\nrakkaudessa.\n\nAdventti puhuu Herran tulemisesta, ei yksin ensimmäisestä, vaan myös\ntoisesta. Vanha Testamentti kysyi: \"Vartija, mikä hetki yöstä on?\"\nVasta Johannes Kastaja seisoessaan Uuden Testamentin kynnyksellä\nsaattoi sormellaan osoittaa Jeesusta ja todistaa oppilailleen hänestä:\n\"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.\"\n\nMutta yhä uudelleen meidänkin päivinämme kointähden koittoa\ntähystelevien silmien katseet sykähdyttävät sydämiä murheissa ja\npainojen alla kysymään: \"Vartija, mikä hetki yöstä on?\" Pitkälle se\non jo nyt varmasti kulunut. Eikä aamua tarvita odottaakaan? Sillä jo\nkeskiyön aikana alkaa huuto kuulua: \"Katso, ylkä tulee, menkää häntä\nvastaan!\"\n\n    \"Jo kohta Herra saapuukin,\n    Niin, amen, Jeesus rakkahin.\"\n\n\nMarraskuun 29 päivä.\n\n_Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin\npois, jotta Herran kasvoilta koittaisivat virvoituksen ajat ja hän\nlähettäisi Kristuksen Jeesuksen, joka on teille edeltämäärätty. Hänet\non taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin asti, jolloin\nkaikki asetetaan kohdalleen, josta Jumala on ammoisista ajoista asti\npuhunut pyhäin profeettainsa suun kautta. Ap. t. 3: 19-21_.\n\nLutherin aikana siirryttiin totuutta, Kristusta, etsittäessä\npaaviudesta hurmahenkisyyteen, anarkiasta tyrannivaltaan. Nyt\nsiirrytään yksilön ihannoimisesta kollektiiviseen näkemykseen,\nkansainvälisyydestä rodun ja veren ja maapohjan palvontaan, ja näin\nloppumattomiin suuressa kiertokulussa.\n\nKoko tässä liikehtimisessä katoava luonto nousee iankaikkista\nLuojaansa vastaan. Eikä tämä väärä itsensä koroittaminen, tämä väärä\nmessianismi, jonka keskus- ja työpisteitä alkaa olla eri puolilla\nEurooppaa ja Amerikkaa, lopu, ennenkuin se on päämääräänsä päässyt:\n\"Kaiken järjestetyn yhteiselämän hävittämiseen ja suureen kammottavaan\nkaaokseen.\"\n\nSilloin vasta tulee Jumalan Kristus ja hänen mukanaan suuri Adventti,\njolloin kaikki asetetaan oikealle paikallensa ja ajan täyttymys\ntoteutuu.\n\n\nMarraskuun 30 päivä.\n\n_Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.\nLuuk. 19: 40_.\n\nNämä ovat Herramme Jeesuksen omia sanoja. Niillä hän puolusti\nopetuslastensa käytöstä fariseusten nuhteita vastaan. Hänen\nratsastaessaan näet Öljymäen rinnettä Jerusalemiin tapahtui, että\n\"koko opetuslasten joukko rupesi iloiten kiittämään Jumalaa suurella\näänellä\", kun näkivät ne teot, joita Jumala oli tehnyt Jeesuksen\nvälityksellä. He lauloivat: \"Siunattu olkoon hän, joka tulee, Messias\nKuningas.\" Tätä opetuslasten harjoittamaa iloista Herran ylistämistä ja\nkorkealle korottamista fariseukset pitivät pahana. Mutta Jeesus sanoi:\n\"Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.\"\n\nNykyaikana meillä. Suomessa pyrkii Kristuksen ainutlaatuisuuden\ntunnustaminen ja hänen ylistämisensä Messias-kuninkaana ja Jumalan\npoikana, joka yksin on tie, totuus ja elämä, jos ei kohta vielä\nsammumaan, niin kuitenkin heikentymään latteaksi.\n\nKun näin on asian laita, ei ole ihme, että Herran Jeesuksen ilmi\ntuoma Jumalan valtakunnan laki kivien puheesta alkaa toteutua meidän\nsilmäimme nähden ympäristössämme lähellä ja kaukana.\n\n\n\n\nJOULUKUU\n\n\nJoulukuun 1 päivä.\n\n_He eivät jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet\netsikkoaikaasi tuntenut. Luuk. 19: 44_.\n\nJerusalem sai kokea Tiituksen hävittäessä kaupungin ja sen temppelin\nraunioituessa ja kansan, mikäli se ei kuollut hävityksessä, joutuessa\npakkotöihin ja areenalle petojen eteen, että elävä Herra puhui kivien\nvälityksellä kiivasta tuomion kieltään kansalle, joka ei ollut osannut\nottaa vaarin etsikkoajastansa, vaan oli paaduttanut sydämensä Herran\nKristuksen evankeliumin julistukselle.\n\nJos tällainen Herran sanan halveksiminen kouluoloissa,\nhenkilökehityksessä ja yhteiselämän oloissa tulisi yleiseksi meilläkin\nniin, että kaikki pannaan menemään ilman Kristusta, ja jos papit\nja kristityt vaikenevat eivätkä kiitä häntä Herrana ja syntisten\nVapahtajana, vaan opetuslapsia siitä estävät, täytyy elävän ja Poikansa\nkunniasta huolehtivan taivaan ja maan Luojan sekä historian että\npelastuksen Jumalan yhä pontevammin ja valtavammin puhua Poikansa\ntoteaman pelastushistorian lain mukaan: jos nämä (opetuslasten joukko)\novat vaiti, niin kivien pitää puhuman, jopa lopulta oikein huutaman.\nTämä puhe ei ole vielä lopputuomiota, vaan parannustuomiota. Mutta\nsellaiseksi se muuttuu, jos sydämet paatuvat omientuntojen päästessä\nturtumaan synnin himoissa.\n\nMutta nyt liikkuu kivien puheen keskellä parissamme vielä armon ja\npelastuksen Herra, Messias-kuningas näkymättömänä.\n\n\nJoulukuun 2 päivä.\n\n_Tänä, päivänä, jos te kuulette Herran äänen, älkää paaduttako\nsydämiänne, niinkuin teitte kiusauksen päivänä erämaassa! Hebr. 3:\n7-8_.\n\nKun hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoi nämä varoituksen sanat\nseurakunnalle, niin hän lisäsi, että ne ovat Pyhän Hengen sanoja: \"Näin\nsanoo Pyhä Henki.\"\n\nJohonkin päivään Jumala voi panna erikoisen sisällyksen ja\ntarkoituksen, joka vaikuttaa ratkaisevasti koko yksilön elämään ja\ntoistenkin elämään.\n\nVuosikausia odottaneille paimenille sanottiin kerran: \"Tänä päivänä on\nteille syntynyt Vapahtaja, Herra Kristus.\" Ja kun tämä Vapahtaja tuli,\nkäytyään jo ehkä vuosikymmeniä tapansa mukaan Nasaretin synagogassa,\nsinne eräänä päivänä, niin hän sanoi: \"Tänä päivänä on tämä kirjoitus\nkäynyt toteen teidän korvienne kuullen\", -- kirjoitus, jonka hän luki\nprofeettojen kirjasta.\n\nKun Jeesus kulki viimeistä kertaa Jerusalemiin Jerikon kautta, halusi\neräs publikaani nähdä häntä, mutta se oli kansanjoukon takia vaikeata.\nJuuri sille publikaanille Jeesus sanoi viimeisellä matkallansa\nJerusalemiin: \"Sakkeus, astu nopeasti alas! Tänä päivänä minun pitää\nolla sinun huoneessasi.\"\n\nJa kun Jeesus riippui ristillä kaikkien hylkäämänä, sanoi hän yhdelle\nihmiskunnan kurjimmista, ryövärille: \"Tänä päivänä sinä olet oleva\nminun kanssani paratiisissa.\"\n\n\nJoulukuun 3 päivä.\n\n_Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Ps.\n40: 4_.\n\nVanhan liiton uskovaiset, Uuden liiton uskovaiset ja kaikki\nRaamatun sanan alle alistuvaiset ihmiset painuvat kumartuen alas\nJumalan valtasuuruuden edessä ja kiittävät Herraa. He voivat yhtyä\nraskaimpienkin kohtaloitten alaisina psalminkirjoittajan tunnustukseen:\n\"Kiitetty olkoon Herra joka päivä.\"\n\nHerra on samalla kertaa kaukana ja läsnä.\n\nOn kaksi käsitystä Jumalan suhteesta maailmaan. Toinen on ihmisjärjen\nmukainen turmeltuneen ihmisjärjen, ja seurauksiltansa sen kaltainen,\nettä lopulta ollaan ilman Jumalaa ja ilman toivoa maailmassa. Ja toinen\non Pyhän Hengen ilmoituksen mukainen, Raamatun sanan mukainen käsitys.\n\nKummasta näistä sinä haet lohdutusta elämäsi vaikeuksissa? Näetkö\nsinä mitään Jumalan valtasuuruudesta ja armosta, niin että polvesi\nitsestänsä notkistuvat ja painuvat rukousasentoon kotonasi\nkaikkivaltiaan eteen ja että sinun sydämesi riemusta sykähtelee\nkirkossa kiitosvirttä veisattaessa?\n\n\nJoulukuun 4 päivä.\n\n_Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Matt. 6: 21_.\n\nIhminen, joka samoin kuin Jeesuksen vertauksessa rikas, uusia aittoja\nviljalleen rakentava mies kokoaa aarteita itsellensä maan päällä eikä\nsamalla omista rikkautta Jumalan tykönä, on Jeesuksen sanojen mukaan\nmieletön, tyhmä (Luuk. 12: 20).\n\nSielunsa pelastuksesta välinpitämättömät lisäävät näitten mielettömien\nlukumäärää. Joka sitä ei tahdo tehdä, hän yhdistäköön onnellisena\nolemisen hyvänä olemiseen s.o. Jumalan tahdon tekijänä olemiseen.\n\nKen näin on rikas Jumalassa, hän omistaa aarteen, jota ei koi syö\nei ruoste raiskaa eivätkä varkaat kaiva eivätkä varasta, se on\nvanhentumaton ja ehtymätön aarre taivaissa, missä jumalaapelkäävällä\nihmisellä on kansalaismeno ja jatkuva seurusteluyhteys jo täällä\nkuoleman laaksossa vaeltaessansakin.\n\n\nJoulukuun 5 päivä.\n\n_Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä,\njoka olet säätänyt minulle pelastuksen. Ps. 71: 3_.\n\nEtkö ole huomannut, että olet ollut suurten tehtävien edessä. Kun\nniihin ryhdyit, tunsit: en jaksa; mutta kuitenkin sinä jaksoit.\n\nMistä se apu tuli ja se voima tuli? Sinä erehdyit pahasti. Kuka se oli,\njoka korjasi sinun erehdyksesi seuraukset?\n\nSinä teit syntiä ja rikoit omaatuntoa ja Jumalan pyhiä käskyjä vastaan.\nMistä sinä sait taas rauhan tunnollesi?\n\nMistä se suuri anteeksiantamus tuli, joka pyyhki pois sinun veriruskeat\nsyntisi?\n\nEivätkö silmäsi aukene? Etkö huomaa, kuinka täällä meidän keskellämme\non läsnä meidän hädässämme ja vaivassamme elävä, suuri Armahtaja?\n\n\nJoulukuun 6 päivä.\n\n_Henki nosti minut ja otti minut, ja minä kuljin murheellisena henkeni\nkiivaudessa, ja Herran käsi oli väkevänä minun päälläni. Hes. 3: 14_.\n\nHerätyssaarnan tulee olla totuuden todistajan puhetta. Siinä täytyy\nolla miehen sanojensa takana. Puhujan mieskohtainen elämä ei saa olla\nristiriidassa hänen saarnansa sisällön kanssa. Herätyssaarnaaja älköön\nyrittäkö puhua \"yli uskonsa\". Yksin tätä tietä hän oppii niitten\nsanojen salaisuuden, joista ihmiset tulevat paremmiksi. Ja tämä taas on\npäämäärä, josta hänen täytyy olla selvästi tietoinen.\n\nHänen on saatava kukistetuksi väärät tuet niin uskovaisten kuin\nuskottomienkin luulouskolta ja luottamukselta omaan itseensä. Lihaa hän\nei saa sääliä eikä säästää, mutta pysyköön koko ajan tinkimättömästi\ntotuudessa, niin että kuulijat suuttuessaankin hänen puheestaan ovat\npakotetut omassatunnossaan myöntämään: tuo mies on sittenkin oikeassa.\n\nMissä yksinkertaisiakin sanoja tukee puhujan elämä, siellä ne\ntunkeutuvat polttavan tulen lailla ihmisten sydämiin. Tulos on silloin\nse, että nykyajan todellisuusvaistoinen ihminen, kuulija, menee\ntuhlaajapojan lailla itseensä, mitä hän ei tee, jos hänelle esitetään\nkristinusko pelkästään opillisesti ja historiallisesti.\n\nRatkaisuun vie vain se julistus, jonka perustana on usko, että on\nolemassa ainoastaan kaksi kantaa: Kristuksen kanssa tai häntä vastaan.\n\n\nJoulukuun 7 päivä.\n\n_Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.\nRoom. 7: 18_.\n\nNiinkuin fariseukset, me rupeamme tekemään pykäliä, joilla Jumala\nkuitataan. Niillä oli paljon pykäliä, ja niitä mekin teemme.\n\nMeillä on meidän tekomme, joilla me kuittaamme Jumalan. Me annamme\nJumalalle, mikä ohjelmasuorituksen, mikä viisauttaan, mikä rahojansa,\nmikä toimiansa, mutta itseämme me emme anna.\n\nJa laki väsyttää ihmistä. Se tekee ihmisen orjaksi. Me tunnemme\nPaavalin tuskaisen onnettomuuden lain alla, kun hän sanoo: \"Sitä hyvää,\nmitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä\nharjoitan. Voi minua viheliäistä ihmistä!\"\n\nTässä on meidän onnettomuutemme, että me, jotka emme osaa rakastaa,\njoitten täytyisi tunnustaa tämä kurjuutemme, koetamme pelastautua\ntästä omin voimin tekemällä rakkaudesta lain ja moraalivaatimukset\nitsellemme, joita me kaavailemme itsellemme ja koetamme täyttää ne.\n\n    \"On turha oma voimamme\n    vääryyden valtaa vastaan,\n    me turman vallat voitamme\n    Herrassa ainoastaan.\"\n\n                   Virsi 170: 2.\n\n\nJoulukuun 8 päivä.\n\n_Minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun. Ap. t. 20:\n32_.\n\nJumalan hallitus pääsee meitä koskettamaan mieskohtaisen, rakentavan\nRaamatun tutkistelun kautta. On totta, ettei Suomen seurakunnissa\nniinkään äkkiä saada kansaa opastetuksi säännölliseen, mieskohtaiseen\nraamatunlukemiseen. Yleensä eletään puhutusta sanasta.\n\nMutta ainakin niiden, jotka jo ovat Jumalan kanssa elävällä tavalla\ntekemisiin joutuneet omassatunnossaan, pitäisi joka päivä olla luetun\nsanan kautta Jumalan kanssa kosketuksissa jatkuvasti.\n\nSana vahvistaa rukouselämäämme. Sana antaa meille aseet käteen\ntyössämme Kristuksen kunniaksi. Sanassa näytetään meille, ei\nainoastaan, mitä Herra tahtoo meidät tekemään, vaan myös, kuinka meidän\non työmme suoritettava.\n\nSana lupaa meille menestystä työssämme. Sanan kautta me voimme\ntallentaa herätyksen hedelmät ja valmistaa herätyksestä pohjan\ntodelliselle rakkauselämälle.\n\n\nJoulukuun 9 päivä.\n\n_Valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista. 2 Kor. 4:\n4_.\n\nKuninkaan sydän syttyy palamaan siellä kirkkauden istuimella. Ja\nsilloin hän rupeaa saarnaamaan evankeliumia. Silloin hän sanoo oikealla\npuolella oleville, joilla ei ole mitään ajatusta omasta arvostansa,\nsillä he ovat koko ikänsä taistelleet itsekkyyttä vastaan, ja\ntarvinneet armoa armon lisäksi joka päivä ja joka hetki, hän saarnaa\nheille iankaikkisen evankeliumin: \"Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja\nomistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman\nperustamisesta asti.\"\n\nTuomarin silmien edessä on ensimmäinen päivä ja viimeinen päivä\nja kaikki, mitä siinä välillä on, ja Jumalan rakkaus ja rakkauden\nvaltakunta, joka on ollut valmiina maailman perustamisesta asti.\n\nOn ollut kirkkohistoriassa suuria evankeliumin saarnaajia ja uskon\nsankareita. On ollut Paavali, on ollut Luther, on ollut Suomessa Fr.\nG. Hedberg ja Jonas Lagus ja monia muita, mutta mitä ovat näitten\nmiesten saarnat, parhaimmatkaan evankeliuminsaarnat, mitä ne ovat tämän\nIhmisen Pojan ja kuningasten Kuninkaan ja herrojen Herran evankeliumin\nsaarnan rinnalla siellä suuren istuimen oikealla puolella oleville,\nkun nämä pääsevät sen saarnan jälkeen kirkkauteen, missä ei ole mitään\nlankeemusta, ei mitään syntiä, ei kuolemaa, ei mitään, joka sumentaa\nelämää, -- jossa laki on tullut täydellisesti tarpeettomaksi.\n\n\nJoulukuun 10 päivä.\n\n_Te olette käyneet uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja\nvihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri. Hebr. 12:\n24_.\n\nMe tarvitsemme kaikkivaltiasta rakkauden Herraa välimieheksi Jumalaa\nlähestyessämme.\n\nJa tämä Herra on niin suuri ja korkea, ettemme osaa hänen luoksensa\nmennä, vaan hänen on tultava meidän tykömme aina sinne asti, missä me\nolemme lankeemuksessamme ja kurjuudessamme, jos mieli meidän autuaaksi\ntulla.\n\nTämän me tunnustamme katkismuksessamme sanoilla: \"En voi omasta\njärjestäni enkä omasta voimastani Herraani Jeesukseen uskoa enkä hänen\ntykönsä tulla.\"\n\nUsko välimieheenkin on lahja ylhäältä, on Pyhän Hengen työ.\n\nJoulukuun 11 päivä.\n\n_Nöyrtykää Jumalan väkevän käden alle ja vastustakaa perkelettä lujina\nuskossa. 1 Piet. 5: 6, 9_.\n\nVain jokapäiväisestä kilvoituksesta pahaa vastaan Jumalan sanan\nja rukouksen avulla Herramme Jeesuksen yhteydessä me saamme niitä\nsiveellisiä voimia, jotka auttavat meitä sekä nuorina että vanhoina\ntodella tuntemaan vastuuta kodista.\n\nSillä ellei Kristus henkensä kautta pääse meitä henkilökohtaisesti\nuudistamaan, eivät kristilliset muotomenotkaan enempää kuin puheet\n\"kristillisestä kodista\" estä meihin kohdistumasta Raamatun\ntinkimätöntä tuomiota kodin vastuusta: \"Ellei Herra huonetta rakenne,\n_turhaan_ ne tekevät työtä, jotka sitä rakentavat.\"\n\nVoi, kuinka moni pettynyt sielu nytkin parhaillaan huokaa kotinsa onnen\nraunioilla: \"Turhaan, turhaan, turhaan.\" Ei ollut aikanaan vastuuta\nkodista pantu harjoitukseen, eikä ole enää uskoa uudestaan alkamiseen.\n\nJeesus, kodin siunaaja, sanoo: \"Minä olen alku ja loppu, minä annan\njanoavalle elämän vettä lahjaksi.\"\n\n\nJoulukuun 12 päivä.\n\n_Se on tapahtunut. Ilm. 16: 17_.\n\nElävä Jumala on tapahtumien johdossa valmistellen seitsemättä,\nviimeistä vihan maljaa, jolloin suuri ääni kuuluu taivaan\nvaltaistuimelta: \"Se on tapahtunut.\"\n\nTämä on kolmas Kristuksen voiton sana. Ensimmäinen oli\npitkänäperjantaina Golgatalla: \"Se on täytetty!\" Toinen oli helluntaina\nPietarin suun kautta: \"Tämä on se, mikä Jooel profeetan kautta on\nennustettu: 'Pyhä Henki on vuodatettu kaiken lihan päälle'.\" Kun tuo\nkolmas \"Se on tapahtunut\" on toteutunut, loppuu parhaillaan menneillään\noleva Pyhän Hengen aikakausi, kirkon aikakausi, ja alkaa Kristuksen\nhallituskausi maan päällä.\n\nParannustuomioitten aika historiassa alkaa jo olla ohi. Se näkyy\nkaikesta: ihmiset eivät tee parannusta, vaikka kuinka kärsivät sodasta\nja sen seurauksista. Mutta sitten tulevatkin lopputuomiot niin nopeassa\ntahdissa, ettei enää ole parannuksen tekemiseen aikaakaan. \"Ajan\nlykkäystä\" ei enää ole.\n\n    \"Ah, joutukaa sielut!\n    On aikamme kallis,\n    on päivämme lyhyt\n    ja kiirehtii pois.\"\n\n\nJoulukuun 13 päivä.\n\n_Jeesus elää aina ja rukoilee alati. Hebr. 7: 25_.\n\nLuther on sanonut: Suurin kiusaajan valhe on tämä: \"Jumala vihaa\nsyntisiä. Sinä olet syntinen, siis Jumala vihaa sinua.\" On olemassa\nolotiloja, joissa kilvoitteleva ihminen tuntee itsensä Jumalan vihan\nalaiseksi. Sellaisessa tilassa sekä ruumiin että sielun voimat\nnääntyvät. Ei silloin uni tule silmään, ei ruoka maistu, ei auringon\nvalo virkistä eikä ihmisten seura rakenna ja rohkaise.\n\nNäissä tiloissa me päättelemme itse oman järkemme varaan jätettynä,\nettä Jumala on meihin ainiaaksi vihastunut ja nyt vihassansa hukuttaa\nmeidät, koska hänen armonsa meitä kohtaan on tyyten loppunut. Mutta\ntämä meidän oman järkemme päätös on suuri erehdys.\n\nTämä erehdys, joka on kaikille kiusatuille sieluille omasta\nkokemuksesta tuttu tosiasia ja jonka epäuskon henki on meille\nsyöttänyt, paljastuu oikeaan valoonsa, kun meille kirkastuu ylösnoussut\nja taivaaseen astunut Kristus, kun meille aukenee taivaallinen siunaus.\nTämä siunaus oli auennut hebrealaiskirjeen kirjoittajalle, kun hän\nuskoo, että \"Jeesus Kristus voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen\nkauttansa Jumalan tykö tulevat, koska hän elää, aina ja rukoilee alati\nheidän puolestansa.\"\n\n\nJoulukuun 14 päivä.\n\n_Kristus elää minussa. Gal. 2: 20_.\n\nKun Jumalan vihan alla ollaan ja hänen pyhyytensä peloittaa meitä\nsyntiemme takia, ei silloin osata rukoilla niinkuin tulisi. Mutta\nsilloinpa siihen jo joutuu avuksi esirukoilijaksemme Jeesus Kristus,\njoka Isän oikealle puolelle koroitettuna elää aina ja rukoilee alati\npuolestamme väsymättä, milloinkaan nukkumatta tai edes torkkumatta --\nhän, joka nyt elää ja hallitsee iankaikkisesti.\n\nPyhän Hengen aukaistessa tämän taivaallisen siunauksen sielumme silmäin\neteen, me näemmekin uskon silmällä, että vihollisuutta ei enää olekaan\nJumalan puolella meitä, \"hänen tykönsä tulevia\" vastaan, vaan että tämä\ntuntemamme vihollisuus onkin vain meidän omassa pahassa epäuskoisessa\nsydämessämme, jossa Kristus ei vielä ole päässyt sisällisesti uudeksi\nminäksi, asumaan siellä, jatkuvasti.\n\nEttä tämä sisällinen Kristuksen asuminen on mahdollista syntiselle,\nJumalan vihan alaiselle ihmiselle, siitä on todistuksena entisen\nfariseuksen ja Kristuksen vainoojan, apostoli Paavalin itsetunnustus:\n\"En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän\nlihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on rakastanut minua\nja antanut itsensä minun edestäni.\"\n\n\nJoulukuun 15 päivä.\n\n_Minä näin tulevan taivaasta alas enkelin. Ilm. 20: 1_.\n\nÄlkäämme tyytykö ulkokohtaiseen kristillisyyteemme, vaan pyrkikäämme\nkaikkien edesmenneitten pyhien ja kilvoittelijoiden kanssa\nharjoittelemaan sisällistä kristillisyyttä. Siinä harjoituksessa me\njoudumme alinomaa häätämään kiusaajan pois luotamme sanomalla tälle\nvalheen ja miesmurhaajan hengelle: \"Mene pois, saatana, sillä sinä\nolet jo tuomittu. Sinulla ei ole enää yhtään oikeutta syyttää minua\nsyntistä, sillä velkakirjani on Golgatalla rikkirevitty ja ristille\nlyöty. Jumala ei kahta kertaa vaadi samaa velkaa maksettavaksi. Vaikka\nsinulla, kiusaaja, siis vielä on valta, mutta ei enää oikeutta minua\nkiusata ja sovitetun Jumalan vihallakin minua peljättää, niin minä\ntoivon ja uskon, että taivaan Isän oikealla kädellä istuva Herrani\nja vanhurskauteni ja sovintoni on sinut pian jalkoihinsa tallaava ja\nlähettävä enkelinsä sitomaan sinut niin, ettet enää voi maan piirin\nasukkaita valheillasi vietellä.\"\n\nKun taivaallinen siunaus valaa tällaisen voitollisen varmuuden meihin\nainaisessa sodassamme valheen henkeä vastaan, tulee meistä väkisinkin\nniitä rukoilijoita, joita nykyään tarvitsee Suomenkin kansa samoin kuin\nmuutkin kansat, rukoilijoita, jotka epäilyksettä rukouksen kuulemiseen\nnähden anovat pelastuksen Jumalalta: \"Lähetä pian enkelisi sitomaan\nsaatana!\" (Ilm. 20: 1-2).\n\n\nJoulukuun 16 päivä.\n\n_Söittepä tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan\nkunniaksi. 1 Kor. 10: 31_.\n\nAlkuseurakunnan kristityt elivät jokahetkisesti Jeesuksen\nsisällisessä tuttavuudessa ja yhteydessä hänen kanssaan, he\nkokivat lankeemuksistansa yhä uudelleen nousten Herransa sanan\npaikkansapitäväisyyden: \"Joka syntiä tekee, on synnin orja, mutta\njos Poika teidät vapaiksi tekee, niin te tulette todella vapaiksi.\"\nLuottamus rahaan ja mammonaan, maailman kunnia, ihmispelko,\nnautinnonhimo olivat jättäneet heidät.\n\nHe olivat jatkuvan rukouksen ja elävän Jumalan sanan ihmisinä aina\nja kaikkialla alttiita rakkaudessa palvelemaan ei vain ystäviä, vaan\nvieläpä vihollisiaankin. Heistä oli pakanainkin pakko totuuden nimessä\ntodistaa: \"Katsokaa, kuinka he rakastavat!\" Heistä kävi ja puhalsi\nitsekkääseen maailmaan rakkauden Jumalasta hyvä tuoksu. Heistä valui\nympäristöönsä rakkauden virta arkenakin. He kiittivät Jumalaa ruoasta,\njuomasta ja vaatteista. He tekivät jokapäiväiset velvollisuutensa\nuskollisesti, surematta huomisesta päivästä.\n\nHeidän sielunsa riippui kiinni elävässä Jumalassa, siksi hän pelasti\nheidät (Ps. 91: 14). He pysyivät hyvän tahdon ja rakkauden ihmisinä\nveritodistajinakin. Sellaisen uskon voiman omistajina he pystyivät\nuudistamaan rappiolle joutuneen, kulttuurin turmeleman antiikin\nmaailman.\n\n\nJoulukuun 17 päivä.\n\n_Minun henkeni riemuitsee. Luuk. 1: 47_.\n\nElisabet täytettiin Pyhällä Hengellä ja hän puhkesi puhumaan: \"Nyt\nminun Herrani äiti tulee minun tyköni\". Hän ymmärsi, että juuri silloin\noli jotakin suurta tapahtunut nimenomaan hänelle henkilökohtaisesti,\nmutta että myös samalla oli suurta tapahtumassa koko syntiselle suvulle.\n\nJa hänen sanastaan kehoitettuna näki Mariakin itsellänsä olevan\nainoalaatuisen suuren tehtävän, mikä näkemys viritti hänen suuhunsa\nihmeellisen kiitosvirren.\n\nSiinä, virressä hän puhkeaa ylistämään Jumalaa siitä, että Hän\noli tullut katsomaan kansaansa, että nyt oli sekä pakanoille että\njuutalaisille pelastuksen päivä koittava, että nyt oli autuuden sarvi,\nautuuden runsaus, korotettu Daavidin huonekunnalle.\n\nNyt oli se terve vesa, se särkymätön yhdysside ilmestynyt, joka\nyhdistää maalliset taivaallisiin, se, joka pystyi parantamaan Aadamin\nvamman.\n\n\nJoulukuun 18 päivä.\n\n_Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja\nselitti meille kirjoitukset. Luuk. 24: 32_.\n\nPuhutulla sanalla on meidän kansankirkossamme tärkein asema herätyksen\nkeinona rukouksen rinnalla.\n\nHeränneitten seuroissa ja muissakin uskovaisten piireissä on profetian,\ns.o. välittömästi sillä koossaolon hetkellä rakennukseksi saadun sanan\neli puheen vaikutuksella ratkaisevin merkitys.\n\nProfetian lahjaa tässä mielessä olisi pyrittävä herättämään ja\nkehittämään laajemmaltikin kirkon piirissä.\n\nTällaisen elävän, välittömän seurapuheen maaperästä kirkkosaarnatkin\nsitten imisivät uutta tuoreutta ja eletyn elämän tuntua.\n\nJo Luther sanoo aikoinaan: \"Profetian suurin lahja on Raamatun\nselittäminen. Tulevaisuuden ennusteleminen on vähempiarvoista.\"\n\n\nJoulukuun 19 päivä.\n\n_Meillä on Jumala,, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka\nkuolemasta vapauttaa. Ps. 68: 21_.\n\nHerra, suuri ja pyhä, on läsnä, mukana kaikessa kuormassa, hädässä,\njopa kuolemassa mukana. Kiitetty olkoon Herran nimi!\n\nNiin, Hän on läsnä myös kuolemassakin. Kuinka sanoikaan Jeesus\njuhlallisesti tästä asiasta: \"Totisesti, totisesti, jos joku pitää\nminun sanani, ei hän ikinä näe kuolemaa.\" Herra sanoi: _\"ei näe\nkuolemaa ikinä\"_.\n\nKyllä monta kertaa hätä ja tuska ja murhe ja kuoleman pelkokin on\nuskovalla ihmisellä, mutta kuoleman hirmuisia kauhuja ei hänelle\nnäytetä. Ne salataan häneltä.\n\nHänkin pääsee osille siitä uskosta, mikä kansojen apostolilla oli, kun\nhän kirjoittaa nämä perin väkevät sanansa: \"Minä olen varma siitä,\nettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset\neikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu\nluotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa\nJeesuksessa, meidän Herrassamme.\"\n\n\nJoulukuun 20 päivä.\n\n_Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy\niankaikkisesti. Ps. 107: 1_.\n\nOnkohan Jumalan enkeleillä iloa meistä -- ja monestako meistä -- tänä\npäivänä.\n\nOlen varma siitä, että heillä on iloa meistä siellä näkymättömän\nJumalan maailmassa, henkien maailmassa jos me voimme yhtyä sydämestämme\nvirsilaulajan kanssa näihin sanoihin: \"Kiitetty olkoon Herra joka\npäivä\".\n\nMikä teki virsilaulajan kiitoksen todelliseksi, sydämestä lähteväksi?\n\nHänelle oli tapahtunut jotakin Herran tarttumisesta häneen. Hän oli\nkokenut ja tehnyt sen huomion, että Jumala on täällä mukana elämässä.\n\nHän panee kuormat meidän päällemme, mutta Hän myös auttaa niitä\nkantamaan. Jumala on mukana hädässä, mihin joudumme, ja Hän vie siitä\ntaas ulos. Jumala on mukana kuolemankin hetkellä, on mukana tuskissa ja\nvie niistä voitollisesti lävitse.\n\nVirsilaulaja oli näitä huomioita tehnyt, ja sentähden hänen kiitoksensa\noli todellista ja sydämestä lähtevää.\n\n\"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on minulle\ntehnyt!\"\n\n\nJoulukuun 21 päivä.\n\n_Me haluamme nähdä. Jeesuksen. Joh. 12: 21_.\n\nKreikkalaiset, jotka näin sanoivat, etsivät viisautta. Diogenes oli\nlyhty kädessä keskellä päivää etsinyt Ateenan kadulla ihmistä. Sokrates\noli puhunut itsensä tuntemisesta ja uskonut totuuden tietämisen vievän\ntosi-ihmisyyteen.\n\nMutta käsitteihin valettu tieto asiasta ja elämästä ei ollut voinut\nsammuttaa kreikkalaisten poveen istutettua iankaikkisen elämän janoa.\nHekin ikävöivät joulua, Jeesusta, suurta kansojen opettajaa.\n\nMutta kreikkalaisten ikävöimä Jeesus, joskin tuska sydämessään, päätti\nensin antautua häpeälliseen ristin kuolemaan. Sitten vasta, ristin\ntuolla puolen, hän todella voi kreikkalaisia viisaitakin auttaa, mikäli\nnämä ristiin loukkaantumatta tahtovat hänet vastaan ottaa, kun hän\ntarjoaa heille maailmanvoittavan uskon.\n\n    \"Oi minkä onnen, autuuden,\n    se usko myötään tuo,\n    kun itse Herran Jeesuksen\n    se omaksemme suo.\"\n\n                 Heng. l. 325: 1.\n\n\nJoulukuun 22 päivä.\n\n_Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. 1 Joh.\n5: 4_.\n\nMaailmanvoittava usko syntyi roomalaisen soturin kodissa Kesareassa.\nTämä upseeri oli hyvä ja siveellinen persoonallisuus, ankara kurin ja\nvelvollisuuksien mies.\n\nMutta syntienanteeksiantamuksen rauhaa hän ei tuntenut.\n\nJoulun odotus eli hänessä elävänä. Sovinnon rauhaa hän\nomalletunnollensa ikävöi.\n\nKun sitten Jumalan aika oli täytetty ja apostoli Pietari Pyhän Hengen\njohdatuksesta saapui Korneliuksen kotiin ja julisti siellä Herran\nedessä koossaoleville, että \"jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa\nsynnit anteeksi hänen nimensä kautta\", laskeutui Pyhä Henki kaikkiin,\njotka puheen kuulivat.\n\nSe oli pakanain helluntai. Se oli lähetystyön alku.\n\n    \"Rukoilen, Herra, yhä:\n    käy sydämeheni.\n    Sytytä valo pyhä\n    mun synkkään mieleeni.\n    Yön usvat aamu voittaa.\n    Uus' armon päivä koittaa\n    niin kirkkain sätehin.\"\n\n                   Virsi 106: 4.\n\n\nJoulukuun 23 päivä.\n\n_Meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta. Luuk. 1: 78_.\n\nElämme joulun odotuksessa. Joulu ei ole vielä tullut, mutta pian se\ntulee. On kuin olisi ilmakin täynnä joulun odotusta.\n\nAjatukset liitävät oloihin ja ihmisiin semmoisina kuin tapaamme ne\nhistoriassa ennen Jeesuksen syntymistä varsinaisena jouluna ja ennen\nhänen tunnustamistaan maailman Vapahtajaksi.\n\nMitä siellä kohtaamme? Raakuutta, epäjumalanpalvelusta,\ntapainturmelusta ja perikatoon tuomitun sivistyksen kuolinkorahduksia.\nMutta kaiken tämän takana kuuluu korviimme sielujen salattu hätähuuto:\nmissä on pelastus? Olemme orpoja, kuka meistä välittää.\n\nYhdellä sanalla voisi sanoa sen, mikä oli ominaista ihmisille\nensimmäisen joulun edellä. He odottivat. He ikävöivät pelastusta.\nHeidän sielunsa janosi sisällistä vapautta, s.o. elävää Jumalaa.\n\n    \"Kun sydän haluinen\n    Herraansa odottaapi,\n    se tietä valmistaapi\n    tulolle Jeesuksen.\"\n\n                Virsi 7: 3.\n\n\nJoulukuun 24 päivä.\n\n_Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa\npuoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Luuk. 1: 68_.\n\nKun ihmisen odottava usko otollisella ajalla kohtaa luottavaisesti\nja tottelevaisesti Jumalan ilmoituksen, purkautuu aikaan sisälle\nylimaailmallisia voimia, jotka uudistavat yksilöitä ja kokonaisia\nyhteiskuntia uskonnollisesti ja siveellisesti.\n\nSaakoon joulunviettomme tänä pimeänä aikana valaista varmuus siitä,\nettä Jumala, joka on ajasta riippumaton, on sitonut itsensä ja\nilmestyksensä ei ainoastaan meistä ihmisistä riippumattomiin ajan\nja historian hetkiin, vaan myös meidän heikkojen ihmislasten uskon\nodotukseen.\n\nVieläkin pitää paikkansa sana: \"Joka etsii, se löytää,\"\n\nNiin monta kuin Jumalan silmä näkee Suomenkin kansassa niitä, jotka\nhäntä kaikesta sydämestä etsivät, yhtä monta on myös niitä,, joille\nhän, kun aika on täytetty, sanoo: \"Älä pelkää, sinä löysit armon minun\nedessäni, sinä hyvä ja uskollinen palvelija, minä panen sinut paljon\nhaltijaksi; mene Herrasi iloon\"!\n\nEi oikeata jouluriemua ole maan päällä, vaan vasta taivaassa.\n\n    \"Nyt Jumalalle kunnia,\n    kun antoi ainoon Poikansa,\n    siit' enkelitkin riemuiten\n    veisaavat hälle kiitoksen.\"\n\n                     Virsi 21: 10.\n\n\nJoulukuun 25 päivä.\n\n_Hän on oleva kuningas iankaikkisesti: ja hänen valtakunnallansa ei\npidä loppua oleman. Luuk. 1: 33_.\n\nJumala ei toimi milloinkaan sattuman varassa tai hetkellisten\ntunteitten tai puutteellisen arvostelukyvyn vaikutuksesta, vaan aina\nikuisesti pätevien pelastussuunnitelmiensa mukaan erehtymättömän\nvarmasti. Sentakia Herran hetki, kun se tulee, ei tule milloinkaan\nliian aikaisin tai liian myöhään, vaan aina juuri oikealla ajalla. Kun\nJeesus jouluna syntyi maailman Vapahtajaksi neitsyt Mariasta, oli aika\ntäytetty ja Jumalan hetki tullut ei yksin Marian elämässä, vaan koko\nihmiskunnan kehityksessä.\n\nSaamme olla varmat siitä, ettei suuri Jumala ja Luoja vähemmän\nsuinkaan rakastanut esimerkiksi Nooan päivien ihmiskuntaa kuin keisari\nAugustuksen hallitsemaa maailmaa. Eikä Jumala liioin pienemmällä\narmomäärällä tahtonut pelastaa Mooseksen aikuista ihmiskuntaa, kuin\nse armomäärä oli, mikä saattoi Hänet lähettämään enkeli Gabrielin\nNasaretin neitsyt Marian luo sanomaan: \"Älä pelkää, Maria, siliä sinä\nolet saanut armon Jumalan edessä. Katso se, joka sinusta syntyy,\non oleva suuri ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja\nHerra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,\nja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen\nvaltakunnallansa ei pidä loppua oleman.\"\n\nJa kuitenkin Jumala ei lähettänyt Poikaansa Nooan enempää kuin\nMooseksenkaan aikana, vaan vasta \"kun aika oli täytetty\".\n\n    \"Synkkä yö maan peitti aivan,\n    vaan meitä sääli Herra taivaan,\n    ja meille koitti valkeus.\n    Saapui Kristus, yömme haihtui,\n    ja päiväks' öiset varjot vaihtui,\n    uus' koitti päivän kirkkaus.\"\n\n                          Virsi 16: 1.\n\n\nJoulukuun 26 päivä.\n\n_Autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.\nLuuk. 11: 28_.\n\nPuhein ja vertauksin Jeesus koetti kirkastaa opetuslapsilleen, mitä\nJumalan valtakunta on ja kuinka se tulee ihmiselämään sekä vihdoin,\nkuinka se lopulta voittaa kaikki muut valtakunnat ja kaikki vastustavat\nvoimat, esiintyen kerran ulkonaisessakin loistossa ja täydellisyydessä.\n\nKerran, kun Jeesus näistä Jumalan valtakunnan salaisuuksista puhui,\neräs nainen haltioituneena hänen opetuksistaan ylisti autuaaksi\nJeesuksen äitiä. Eikä Jeesus tuota äitiänsä tarkoittavaa ylistystä\ntorjunutkaan. Mutta hän tahtoi osoittaa, että Jumalan valtakuntaan\nkuuluminen ja sen kansalaisetuihin osallistuminen on jotakin enempää\nkuin suurten elämäntotuuksien hetkellinen ihastelu ja ihanteellinen\nhaltioituminen suuripiirteistä julistusta kuunneltaessa.\n\nJa mitä se on, se käy ilmi Jeesuksen vastauksen jatkosanoista: \"Autuaat\novat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.\"\n\nNäissä Jeesuksen sanoissa on julkilausuttu kaikessa\nyksinkertaisuudessa, mitä Jumalan valtakunta on ja kuinka se\nihmiselämän oloihin pääsee vaikuttamaan.\n\n\nJoulukuun 27 päivä.\n\n_Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden\nja fariseusten, ette pääse taivasten valtakuntaan. Matt. 5: 20_.\n\nHengellisen herätyksen välttämätön ehto on se, että uskovaiset ihmiset\ntäydellä todella alkavat kaivata parempaa, syvempää täydellisempää ja\npyhempää elämää kuin mitä tähän asti on eletty.\n\nHengellisiä asioita harrastavat kristityt eivät mitenkään voi\nsaada voimakasta otetta elämään, eivätkä he voi suurestikaan\nvaikuttaa oleviin oloihin uudistavasti ja puhdistavasti, elleivät he\nvilpittömästi tunnusta ja sisällisesti tuomitse kaikkia syntejä, niin\nyksityisiä kuin yhteiskunnallisia ja asetu uudessa kuuliaisuudessa\nJumalan käytettäväksi.\n\nHengellisen herätyksen syntymiseen ei riitä yksin se, että ulkonaisesti\non tehty pesäero kaikesta vääryydestä ja helmasynneistä. Se ero on\nsaatava sisällisestikin todellisuudeksi ajatusten ja halujen piirissä.\nJumalahan katsoo sydämeen ja näkee kaikki.\n\nAvainsana herätyksen kysymyksessä uskovaisiin nähden on tämä Herran\nneuvo: \"Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan,\nahkeroitse siis ja tee parannus\" (Ilm. 3: 19).\n\n\nJoulukuun 28 päivä.\n\n_Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet. Ilm.\n1: 7_.\n\nJokainen ajatteleva ihminen, joka lukee Herran sanaa ja tarkkaa mitä\nlukee, olkoon pappi, opettaja, maanviljelijä, kauppias, liikemies,\nkansanedustaja, valtiomies, isä tai äiti kodissa, huomaa sisällisen\näänen sanovan: \"Tuo kuuluu sinulle, tuossa sinä olet laiminlyönyt\nvelvollisuutesi, tuossa sinä olet pannut oman tahtosi Jumalan tahdon\ntilalle, tuohon itsepetokseen olet sinäkin syypää, tuossa ja tuossa\nolet itseesi suuttuneena hermostuneesti toisia syntipukeiksi sättinyt.\"\n\nHänet, joka itsellensä antaa aikaa tällaiseen sanan tutkisteluun ja\nlaskee sen terävän totuuden kärjen aina omaantuntoonsa asti, totuus\ntekee sisällisesti vapaaksi ja hän pelastuu. Sitä varten Jeesus juuri\ntulikin keskellemme ja juuri siinä tarkoituksessa hän on sanansa\nsanonut, että me uskoisimme Jeesuksen Jumalan Pojaksi, jota on\ntoteltava, ja saisimme elämän uskon kautta hänen nimeensä, ollaksemme\nvalmiit seurakunnan isännän ja kansojen kuninkaan vastaanottamaan, kun\nhän taivaiselta matkaltaan äkkiä ilmestyy ihmiskunnan keskelle ja vetää\njokaisen meistäkin tilille elämästämme.\n\n\nJoulukuun 29 päivä.\n\n_Meidän on jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Room. 14: 12_.\n\nVuoden vaihteessa suoritetaan kaikissa liikkeissä tilinpäätös. Jos\ntilit sattuisivat olemaan sotkuiset, eikä, asianomainen niitä itse\nvoi selvittää, on hänen pakko ottaa valantehnyt ammattimies avuksi\nsaattamaan ne kuntoon.\n\nKerran tuli eräs herännyt suomalainen talonpoika luokseni ja kertoi\nnöyrästi: \"Olin viime yönä monesta asiasta tunnossani vaivattuna. Kun\nhengessäni hapuilin Herraa enkä saanut rauhatonta sieluani tasapainoon,\nalkoi sydämessäni kaikua Siionin rukousvirren sanat: 'Ah päätä laskuni,\nPois pyyhi velkani, Jonk' olen tehnyt minä. Ah' maksa Jeesus sinä Mun\nsyntin' suuret, pienet, Kuin minun tehneen tiennet.' (151: 7.) Tunsin:\nHerra on läsnä.\"\n\nJos tämä heränneellä omallatunnolla vaeltava matkamies hiljaisen\ntilinteon hetkellä ei löytänyt mistään muusta rauhaa sielullensa kuin\nHerran Jeesuksen armollisesta avusta syntikirjan selvittäjänä, kuinka\ntarpeellinen onkaan silloin Kristus niille, jotka eivät ole ainoastaan\nviikkoja, vaan koko vuoden tuhlanneet hukkaan joko julkisynneissä ja\nhimoelämässä tai itsekkäässä kristillisyydessä.\n\n\nJoulukuun 30 päivä.\n\n_Herra on lähellä. Fil. 4: 5_.\n\nJos meille matkamiehinä käy armonajassa toteen kokemuksen kannalta:\n\"Herra on läsnä\", niin totisesti joudumme mekin, elämäämme\ntarkastaessamme ja sitä tilittäessämme Kaikkinäkevän silmäin edessä,\nmahdottomuuden eteen. Emme saakaan itse tiliämme päätetyksi, vaan\nvelkapuolella onkin kymmenentuhannen talentin velka, jonka maksamisesta\nRaamattu sanoo: \"Herran eteen tuodulla ihmisellä ei ole, millä maksaa.\"\n\nMikä armo onkaan tällaisen huonon tilintekijän kohdalla silloin\nse, ettei sittenkään tarvitse toivoansa jättää -- ei itsensä eikä\nperheväkensä suhteen ilmi tulevissa huonoissa tiliasioissa. Kyllä\nmaailman tuomari vielä nytkin armon aikana tuntee syntisten heikkoudet.\nJa hänen ilonsa on, jos hänet, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan\npäällä, pyydetään selvittämään huonoja tiliasioita. Ja mitä ahtaammalla\nihmislapset ovat omine huonoine asioinensa, sitä lähempänä on Kristus\nheille apuansa tilintekijänä tarjoamassa.\n\nJos olemme joutuneet ahtaalle oman parannuksemme asiassa ja huomanneet,\nettei siitä, tulekaan mitään, niin muistakaamme, että Kristus on läsnä,\n\"Herra on läsnä\", auttamassa. Hänhän sanoi itse: \"Minä olen teidän\nkanssanne joka päivä.\"\n\n\nJoulukuun 31 päivä.\n\n_Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun\nperhekuntasi. Ap. t. 16: 31_.\n\nTuntuivatpa meistä asiamme kuinka mahdottomilta tahansa, sopii\nmeidän hädässämme katsoa siihen Kristukseen, joka on luvannut tehdä\nmahdottoman aivan mahdolliseksi, -- katsoa, vaikkapa täytyisikin\nkohottaa katseensa häneen läpinäkymättömän pimeydenkin lävitse.\n\nTämä Herran apu tilintekijänämme oman henkilökohtaisen parannuksemme\nasiassa voidaan myös sovelluttaa siihen mahdottomuuteen, johon\nolemme joutuneet kotimme ja perheväkemme suhteen. Näissäkin\nviimeksimainituissa asioissa tuntuu meistä itsestämme kotimme\nsaattaminen kristilliseksi kodiksi ja lastemme ja perheväkemme perille\ntuleminen kirkkauteen ja kunniaan mahdottomalta asialta. Syyn tähän\nnäemme itsessämme. Tiliaukeamamme ovat tälläkin alalla sekavat ja\nhuonot. Mutta näissäkään vaikeuksissamme ei meidän tarvitse joutua\nepätoivoon, sillä läsnäoleva Herra aukaisee meille tien niidenkin\nlävitse. Onhan hän itse apostolin suulla todistanut hätääntyneelle\nperheenisälle: \"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös\nsinun perhekuntasi.\"\n\nJos nöyrrymme ottamaan Herran tilintekijäksemme, ovat asiamme,\ntuntukoot ne sitten meistä itsestämme kuinka huonoilta tahansa,\nkaikkivaltiaan Herran Kristuksen hyvässä armohoidossa. Siihen ei\npäällekantajallamme ja syyttäjällämme ole mitään sanottavaa ei ajassa\neikä iankaikkisuudessa.\n\n\n\n"]