[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fwMcd_i2fOBhxANhRpC8crkuFAENi68Ltp7ke7j38dzA":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":32,"aiDescription":33,"preamble":34,"content":35},1973,"Valtioviisas kannunvalaja","Holberg, Ludvig",1684,1754,"1973-holberg-ludvig-valtioviisas-kannunvalaja","1973__Holberg_Ludvig__Valtioviisas_kannunvalaja","Viisinäytöksinen komedia","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1722,1908,13056,80917,false,51766,[24,25],"Comedy plays","Danish drama -- Translations into Finnish",[27,28],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Valtioviisas kannunvalaja: Viisinäytöksinen komedia\" by Ludvig Holberg is a comedic play written in the early 18th century. The story revolves around Herman Bremeniläinen, a cannon maker who has aspirations of becoming a member of the political elite in his town. The play explores themes of ambition, social status, and the comedic struggles of its characters, particularly in their interactions regarding courtship and political aspirations.  At the start of the play, we are introduced to Antonius, a wheelwright who nervously prepares to ask Herman for his daughter Engelke's hand in marriage. Despite his reluctance and fears of rejection, he is determined to express his feelings directly. Meanwhile, Herman is depicted as overly ambitious and consumed with thoughts of ascending the political ladder, believing that studying political texts and aspiring to higher positions will elevate his status beyond that of a mere craftsman. The comical dynamics among the characters, particularly in their attempts to navigate social interactions and the absurdity of Herman's aspirations, set the tone for the unfolding comedic elements of the play. (This is an automatically generated summary.)",[31],"Larin-Kyösti",300,"Holbergin klassinen komedia esittelee kannunvalaja Herman Bremeniläisen, joka laiminlyö työnsä pohtiessaan valtion asioita. Paikalliset vaikuttajat päättävät opettaa miehelle läksyn uskottelemalla, että hänet on nimitetty pormestariksi. Uusi virkamies huomaa pian hallitsemisen olevan huomattavasti vaikeampaa kuin siitä puhumisen.","Ludvig Holbergin 'Valtioviisas kannunvalaja' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 1973. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","VALTIOVIISAS KANNUNVALAJA\n\nViisinäytöksinen komedia\n\n\nKirj.\n\nLUDVIG HOLBERG\n\n\nSuomentanut Larin-Kyösti\n\n\n\n\n\n\nTampereella,\nK. Kaatra,\n1908.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n _Herman Bremeniläinen_, kannunvalaja.\n _Geske_, hänen vaimonsa.\n _Engelke_, heidän tyttärensä.\n _Antonius_, pyöräntekijä, Engelken kosija.\n _Henrik_, kannunvalajansälli.\n _Anneke_, palvelustyttö.\n _Poika_.\n _Toinen poika_.\n _Gert_, turkkuri,        |\n _Frans_, veitsiseppä,    | Collegium politicumin jäseniä.\n _Siivert_, tullivartija  |\n _Jens_, oluenlaskija,\n _Riku, harjantekijä.\n _Sanderus_    |\n _Abrahams,    | vale-raatiherroja.\n _Kristoffer_, |\n _Jaakko_,     | heidän palvelijoitaan.\n _Kaksi lakeijaa_.\n _Eräs palvelustyttö_.\n _Rouva Abrahams_,          |\n _Rouva Sanderus_,      | luuloteltuja henkilöitä.\n _Kolmas raattherranrouva_, |\n _Arianke_, sepänvaimo.\n _Kaksi asianajajaa_,  |\n _Eräs mies_,          | luuloteltuja henkilöitä.\n _Eräs akka_,          |\n _Petteri_, kannunvalajansälli.\n _Hatuntekijäin ammatinvanhin_,  |\n _Ammatinvanhimman vastapuoli_,  | luuloteltuja henkilöitä.\n _Lakeija_.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\nANTONIUS. Sydämeni on ihan kurkussa, sillä minun täytyy puhutella\nmestari Hermania ja pyytää vaimokseni hänen tytärtänsä, jonka kanssa jo\nkauan olen ollut salakihloissa. Kaksi kertaa olen jo ollut\nkosintamatkalla, mutta olen aina kääntynyt takaisin. Tekisinpä nytkin\nsamoin, jollei hävettäisi ja jollen pelkäisi saavani toria äidiltäni.\nArkuus on minussa luonnonvika, jota ei ole helppo voittaa. Joka kerta\nkun aion kolkuttaa oveen, on ihan kuin joku pidättäisi kättäni. Mutta,\nhei, Antonius, reipas mieli on puoli ruokaa; ei auta, tehtävä mikä\ntehtävä. Minun täytyy ensin hiukan siistiä asuani, sillä sanotaan, että\nmestari Herman on käynyt hiukan koppavaksi viime aikoina. (Hän riisuu\nkaulahuivinsa ja sitoo sen uudestaan, ottaa kamman taskustaan ja sukii\ntukkaansa, harjaa kenkiään.) Luulenpa, että minä nyt olen mukiinmenevä;\nnyt minun täytyy koputtaa. No, niin totta kuin olen rehellinen mies,\ntuntuu taas ihan kuin joku pidättäisi kättäni. Hei, kuraasia vaan,\nAntonius! Tiedänhän, ettet mitään pahaa ole tehnyt. Eikähän tuosta sen\nhullumpaa tule kuin rukkaset.\n\n    (Koputtaa.)\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nHENRIK (syöden voileipää). Servitöör, mestari Antonius! Ketä tahdotte\ntavata?\n\nANTONIUS. Tahtoisin tavata mestari Hermania -- jos hän on yksin\nkotosalla.\n\nHENRIK. Kyllä maar, hän on vihdoin viimeinkin yksin, mutta hän istuu\nlukemassa.\n\nANTONIUS. No sitten hän on jumalisempi kuin minä.\n\nHENRIK. Jos tulisi sellainen asetus, että _Herculus_romaania\nkäytettäisiin postillana, niin luulenpa, että hän voisi saarnatakin,\nkun niiksi tulisi.\n\nANTONIUS. Mutta ehtiikö hän työltänsä lukea sellaisia kirjoja?\n\nHENRIK. Huomatkaa se, että isännälläni on kaksi ammattia: hän on sekä\nkannunvalaja että politikoitsija.\n\nANTONIUS. Niillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.\n\nHENRIK. Saman huomion mekin olemme tehneet, sillä jos hän tekee jonkin\ntyön, mikä harvoin tapahtuu, niin se näyttää niin valtioviisaalta, että\nmeidän on se uudestaan valettava. Mutta jos tahdotte häntä muuten\ntavata, niin menkää vierastupaan.\n\nANTONIUS. Minulla on tärkeä asia, Henrik, sillä, näin meidän kesken\npuhuen, minä aion pyytää vaimokseni hänen tytärtään, jonka kanssa jo\nkauan olen ollut kihloissa.\n\nHENRIK. Se on, totta vieköön, tärkeä asia, se. Mutta kuulkaas, mestari\nAntonius. Älkää panko pahaksenne, jos varoitan teitä yhdestä seikasta:\njos tahdotte asianne luonnistuvan, niin punnitkaa sanojanne ja puhukaa\nsirosti ja sulavasti, sillä hän on viime aikoma käynyt helkkarin\nkonstikkaaksi.\n\nANTONIUS. Ei, siitä ei tule mitään, Henrik! Olen suora ja rehellinen\nkäsityöläinen enkä ole oppinut puhumaan koplimankeja. Sanon suoraan\nmuitta mutkitta, että minä rakastan hänen tytärtänsä ja pyydän häntä\nvaimokseni.\n\nHENRIK. Ette muuta? No siinä tapauksessa saatte leikata kurkkuni tuosta\npoikki, jos saatte hänen tyttärensä. Teidän tulee aloittaa puheenne\nvähintäänkin tällä tavalla: \"Kuten\" tahi: \"koska\". Muistakaa, mestari\nAntonius, että olette tekemisissä oppineen miehen kanssa, joka yöt\npäivät lukee poliittisia kirjoja, niin että pää käy pyörälle. Paras\nsyy, mikä hänellä moneen aikaan on ollut ripittää kotiväkeään, on se,\nettä me kaikki mukamas olemme aika moukkia, erittäinkin juuri minä,\njota hän ei tule lähellekään sanomatta: senkin siivoton roikale! Viime\nviikolla piti hänen kaiken penteleen mahdilla saada muori käymään\nlaahushameessa, mutta muoripa teki tenän, sillä hän on jumalinen,\nvanhan kansan vaimoihminen; ennen hän antaisi henkensä kuin luopuisi\nlyhyestä röijystään. Mestari hautoo päässään piru ties mitä, totelkaa\nsiis minun neuvoani, jos mielitte, että kosimispuuhanne onnistuu.\n\nANTONIUS. En huoli kiverrellä enkä liverrellä, vaan kuljen suoraan\nkohti.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\nHENRIK (yksin). Pahin pula kosiessa on keksiä oikea puheen alku. Kuljin\nkerran itsekin riiariretkillä, mutta kahteen viikkoon en keksinyt mitä\npiti sanoa. Tiesin kyllä, että puheen piti alkaa sanoilla _kuten_ tai\n_koska_; mutta siinä oli se paha niksi, etten keksinyt muita sanoja\ntälle koskalle jatkoksi. Sentähden en viitsinyt itseäni enää kiusata,\nvaan kävin Jaakko koulumestarilta ostamassa kosimakaavan. Se maksoi\nmulle kahdeksan killinkiä, sen hän ottaa kappaleelta, mutta minun kävi\nhelkkarin hassusti, sillä juuri kun pääsin keskelle puhetta, unohdin\nlopun enkä kehdannut ottaa paperia taskustani. Sekä ennen että jälkeen\nolin osannut sen puheen rikusta rikkuun niinkuin isämeitäni, mutta kun\nminun todenteolla piti sitä käyttää, meni se minulta umpilukkoon. Se\nkuului näin: \"Nöyrimmästi tervehtäen ilmoitan, että minä Henrik\nAndersen vakaasta aikomuksesta, halusta ja mielestä olen tullut\nantamaan teille tiedoksi, etten minä enemmän kuin muutkaan ole puusta\nenkä kivestä, ja niinkuin kaikki maailmassa tuntee itse tykönään\nrakkautta, yksin puhumattomat elukatkin, niin olen minä Jumalan avulla\nja kaikessa kunniallisuudessa tullut liian halpa-arvoisena pyytämään ja\nrukoilemaan teitä sydämeni ikivalituksi.\" Jos kuka antaa minulle\nkahdeksan killinkiä, niin minä kyllä luovutan puheen. Sen se\nrehellisesti maksaa, sillä panen pääni panttiin, että se, jolla on\nsellaiset sanat kielellä, voi saada minkä kunnon miehen tyttären\ntahansa. -- Mutta kas tuolta tulee isäntä, minun täytyy livistää\ntieheni.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\nHERMAN. Lausun kiitokseni, herra Antonius, hyvästä tarjouksestanne; te\nolette siistin ja näppärän näköinen mies, ja luulen kyllä, että te\npitäisitte tyttärestäni hyvän huolen. Mutta minä tahtoisin kernaasti\nvävypojakseni sellaisen, joka on tutkinut politiikkaa.\n\nANTONIUS. Mutta, rakas herra Herman Bremeniläinen, eihän sillä voi\nelättää vaimoa ja lapsia.\n\nHERMAN. Eikö voi? Luuletteko, että minä aion kuolla kannunvalajana?\nSaattepa nähdä, ennenkuin on puoli vuotta kulunut. Minä toivon, että\nminut vaaditaan rupeamaan raadin jäseneksi, kun olen saanut luetuksi\n\"Euroopan airuen\" päästä päähän. \"Poliittisen iltapakinan\" minä jo\nosaan kuin viisi sormeani, mutta se ei vielä riitä. Pahus vieköön\ntekijän, hän olisi saanut kirjoittaa siitä hiukan laajemman. Tunnette\nkai sen kirjan?\n\nANTONIUS. Ei, en tunne.\n\nHERMAN. No sitten minä lainaan teille omani, se on yhtä hyvä kuin se on\npieni. Koko minun politiikkani pohjana on se kirja ynnä Hercules ja\nHerculiscus.\n\nANTONIUS. Viimemainittuhan on vain romaani.\n\nHERMAN. Niin, totta kyllä, olisipa vain koko maailma täynnä sellaisia\nromaaneja. Olin toissa päivänä eräässä paikassa, missä muuan ylhäinen\nhenkilö kuiskasi korvaani: \"Joka sen kirjan on ymmärryksellä lukenut,\nkykenee suurimpiinkin virkatoimiin, vaikkapa hallitsemaan kokonaista\nvaltakuntaa.\"\n\nANTONIUS. Niinpä niin, jos minä rupean lukemaan, laiminlyön minä siten\nammattini.\n\nHERMAN. Minä sanon teille, hyvä herra, en aio enää kauan olla\nkannunvalajan virassa. Minun olisi jo aikoja sitten pitänyt se hylätä,\nsillä sadat kunnon miehet tässä kaupungissa ovat sanoneet minulle:\n\"Herman Bremeniläinen, teistä pitäisi tulla jotain muuta.\" Vast'ikään\ntoissa päivänä eräskin pormestari laski suustaan raadissa nämä sanat:\n\"Herman Bremeniläinen kelpaisi muuksikin kuin kannunvalajaksi, sillä\nhänellä on päässä sitä, mitä monelta meistä itse tässä raadissa\npuuttuu.\" Siitä voitte päättää, etten minä kuole kannunvalajana. Siksi\ntahdon mielelläni saada sellaisen vävypojan, joka harrastaa\nvaltioasioita, ja minä toivon, että me, sekä hän että minä, ajan tullen\npääsemme raatiin. Jos nyt tahdotte ruveta lukemaan \"Poliittista\niltapakinaa\", niin minä kuulustelen teitä joka lauantai-ilta, kuinka\npitkälle olette edistynyt.\n\nANTONIUS. Ei, totta totisesti, sitä en tahdo! Minä olen liian vanha\nkäymään uudestaan koulua.\n\nHERMAN. No sitten te ette ole luotu minun vävypojakseni. Hyvästi!\n\n    (Menee.)\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\nGESKE. Minun mieheni laita on vallan kamalasti; hän ei ole siunaaman\naikaa sisällä pitämässä työstään huolta. Antaisinpa hyvää hyvemmät, jos\ntietäisin, missä hän oikein retkittelee. Mutta kas, herra Antonius,\ntäällä te vain yksin käyskentelette, ettekö tule sisään?\n\nANTONIUS. Ei, kiitos, muori, minä olen liian halpa siihen.\n\nGESKE. Mitä joutavaa tuo on?\n\nANTONIUS. Teidän miehenne on saanut poliittisia päähänpistoja ja hautoo\nnyt pormestaria povessaan. Hän kohauttaa olkapäitään käsityöläisille\nkuten minulle ja meikäläisille, hän luulottelee olevansa viisaampi kuin\nitse notarius politikus.\n\nGESKE. Mitä te välitätte tuosta hupsusta ja narrista. Minä luulen, että\nhänestä tulee pikemmin kerjäläinen kuin pormestari. Rakas Antonius!\nÄlkää välittäkö hänestä älkääkä antako sen hyvän suosionne haihtua,\njota tunnette minun tytärtäni kohtaan.\n\nANTONIUS. Mestari Herman vannoo, ettei hänen tytärtänsä saa kukaan muu\nkuin politikoitsija.\n\nGESKE. Niinkö sanoi? Ennen minä väännän tytöltä niskat nurin kuin annan\nhänet politikoitsijalle. Ennen vanhaanhan sanottiin veijareita\npolitikoitsijoiksi.\n\nANTONIUS. En minäkään pyri sellaiseksi, minä tahdon elättää itseni\nrehellisenä pyöräntekijänä. Sillä ammatilla isäni ansaitsi leipänsä, ja\nminä toivon, että se elättää minutkin. Mutta kas, tuolta tulee poika,\nvarmaankin tahtoo teitä tavata.\n\nGESKE. Mitä sinä tahdot, poikani?\n\nPOIKA. Minä tahtoisin tavata mestari Hermania.\n\nGESKE. Mestari ei ole kotona, kerro asiasi minulle!\n\nPOIKA. Rouva lähetti kysymään, onko vati valmis, jonka hän tilasi jo\nkolme viikkoa sitten; tuon tuostakin olemme tiedustelleet, mutta\nsaaneet vain tyhjiä lupauksia.\n\nGESKE. Sano, poikani, rouvallesi, ettei hän panisi pahakseen, kyllä se\nvarmaan huomenna on valmis.\n\nTOINEN POIKA. Tulin vielä kerran kysymään, valmistuvatko ne talrikit\nmilloinkaan. Ne olisi jo ehtinyt tehdä ja kuluttaa moneen kertaan siitä\npäivin, kun me kävimme ne tilaamassa. Meidän muori vannoi, ettei hän\nhevillä enää tule teiltä mitään tilaamaan.\n\nGESKE. Kuules, hyvä poika, kun te vasta tilaatte jotakin, niin tilatkaa\nminulta. Mieheni käy välisti metsässä sikoja paimentamassa, niin ettei\nmaksa vaivaa mennä hänelle puhumaan. Usko minua, talrikit valmistuvat\nlauantaiksi. Hyvästi. -- Tästä näette, rakas Antonius, miten meidän\ntalossa eletään. Mieheni huolimattomuuden tähden me menetämme tilauksen\ntoisensa jälkeen.\n\nANTONIUS. Eikö hän koskaan ole kotona?\n\nGESKE. Harvoin, ja kun hän on kotona, rakentaa hän ilmalinnoja, niin\nettei hän voi ajatella mitään työtä. Minä en vaadi häneltä enää mitään\nmuuta kuin että hän pitäisi työväkeä silmällä, sillä jos hän itse tekee\njonkin työn, saavat oppipojat tehdä sen uudestaan. Kas tuossa on\nHenrik, hän voi todistaa sanani tosiksi.\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\nHENRIK. Muori, ulkona on mies, hän vaatii maksua niistä kahdeksasta\ntynnyristä hiiliä, jotka saimme eilen.\n\nGESKE. Mistä minä ne rahat hankin? Hän saa odottaa, kunnes mieheni\ntulee kotiin. Etkö sinä tiedä sanoa, missä minun mieheni oleskelee\npäivällä?\n\nHENRIK. Jos muori pitää suunsa kiinni, niin minä kyllä sanon sen.\n\nGESKE. Minä vannon, Henrik, etten puhu mitään.\n\nHENRIK. Joka päivä pidetään, nähkääs, semmoinen collegium, se on\nnimeltään collegium polemiticum, johon kokoontuu kaksitoista henkilöä\njuttelemaan valtioasioista.\n\nGESKE. Missä se kokous pidetään?\n\nHENRIK. Ei se ole kokous, vaan collegium.\n\nGESKE. Missä se collegium sitten pidetään?\n\nHENRIK. Vuoroin toisen, vuoroin toisen luona, tänään älkää vain sanoko\nminun sanoneeni -- se pidetään täällä meillä.\n\nGESKE. Haha, nyt minä ymmärrän, miksi hän pyysi minua menemään\nvieraisille Arianken, sepänvaimon luo.\n\nHENRIK. Voihan muori mennä ulos, mutta tulla takaisin tunnin päästä ja\nyllättää heidät yht'äkkiä. Eilen pidettiin samainen collegium Jens\noluenlaskijan luona, siellä minä näin niiden kaikkien istuvan pöydän\nääressä, ja meidän mestari istui pöydän päässä.\n\nGESKE. Tunsitko sinä keitään muita?\n\nHENRIK. Tunsin kyllä, kaikki minä tunsin; antaas olla: meidän mestari\nja talon haltija tekee kaksi, veitsiseppä Frans kolme, maalari\nKristoffer neljä, tapettimaakari Kilpertti viisi, värjäri Kristian\nkuusi, turkkuri Gert seitsemän, oluenpanija Henning kahdeksan,\ntullivartija Siivert yhdeksän, kirjurimestari Niilo kymmenen,\nkoulumestari Taavetti yksitoista, harjantekijä Riku kaksitoista.\n\nANTONIUS. Olipa siinä pönäkät pojat koolla pohtimassa valtioasioita.\nEttekö kuullut, mitä he puhuivat?\n\nHENRIK. Kuulinhan minä, mutta en puoliakaan ymmärtänyt; kuulinhan minä,\nettä he panivat viralta keisareita, kuninkaita ja vaaliruhtinaita ja\nasettivat toisia heidän sijaansa. Milloin he puhuivat tullista, milloin\naksiisista ja kulutusveroista, milloin haukkuivat nykyisiä raadin\njäseniä kelvottomiksi, milloin pohtivat Hampurin vaurastumista ja\nkaupan edistämistä, milloin tonkivat kirjoja, milloin tähystelivät\nmaankarttaa. Harjantekijä Riku istui ällätikku kädessä, niin että minä\njo luulin häntä neuvoskunnan sihteeriksi.\n\nANTONIUS. Hahahaa! Kun minä hänet ensikerran tapaan, niin sanonpa totta\nvie: hyvää päivää, herra sihteeri.\n\nHENRIK. Niin, mutta älkää kertoko minun sanojani; pentele olkoon\ntekemisissä ihmisten kanssa, jotka noin vaan panevat viralta kuninkaita\nja ruhtinaita, vieläpä pormestarin ja raadin.\n\nGESKE. Puhuuko minun mieheni myös?\n\nHENRIK. Hän puhuu hyvin vähän, hän istuu vain, miettii ja nuuskaa,\nsillä aikaa kuin muut keskustelevat, ja kun muut ovat puhuneet suunsa\npuhtaaksi, sanelee hän päätöksen.\n\nGESKE. Eikö hän tuntenut sinua?\n\nHENRIK. Hän ei nähnyt minua, sillä minä olin toisessa huoneessa, ja\nvaikka hän olisi nähnytkin minut, niin ei hänen korkeutensa olisi\nsuvainnut minua tuntea, sillä hänellä oli naama niin juhlallinen kuin\npiiripäälliköllä tai ylipormestarilla, joka päästää ministerin\npuheilleen. Niin pian kuin ihmiset pääsevät collegiumiin, nousee heille\nkuin sumua silmiin, niin etteivät he näe kuin lähimpiä ystäviänsä.\n\nGESKE. Voi minua ihmisraukkaa! Se mies syöksee minut vielä\nonnettomuuteen, jos vaan pormestari ja raati saavat tietää jotain\nsellaista, että hän aikoo mullistaa valtiota. Ne kunnon miehet eivät\ntahdo tänne Hampuriin mitään mullistuksia. Saas nähdä vaan, niin seisoo\nennen pitkää vartija meidän talomme edessä ja mieheni Herman viedään\nvankeuteen.\n\nHENRIK. Niin saattaa kyllä tapahtua, sillä raadilla on entistä suurempi\nvalta sen jälkeen kuin piirisotajoukot sijoitettiin Hampuriin. Koko\nporvaristo ei ole kyllin mahtava häntä suojelemaan.\n\nANTONIUS. Loruja! Sellaisille miehille täytyy vain nauraa. Mitä joku\nkannunvalaja, maalari tai harjantekijä tietää valtioasioista? Raatia se\nenemmän huvittaa kuin peloittaa.\n\nGESKE. Tahdonpa äkkiä yllättää heidät. Menkäämme huoneeseen siksi\naikaa.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\nHERMAN. Henrik! Laita nyt kaikki kuntoon, piiput ja haarikat pöydälle.\nTuossa paikassa vieraat tulevat.\n\n    (Henrik laittaa kaikki kuntoon. Toinen vieras toisensa jälkeen\n    tulee huoneeseen, he istuutuvat pöydän ympärille, Herman\n    Bremeniläinen pöydän päähän.)\n\nHERMAN. Terve tuloa kaikki! Hyvät miehiset miehet, mihin jäimmekään\nviime kerralla?\n\nRIKU HARJANTEKIJÄ. Puhuimme Saksan eduista.\n\nTURKKURI GERT. Totta tosiaan, nyt minä sen muistan. Se asia tulee\nesille ensi valtiopäivillä. Olisinpa minä siellä mukana edes\ntunninkaan, niin kuiskaisin jotakin Mainzin vaaliruhtinaan korvaan ja\nhän kiittäisi minua. Ne kelpo ihmiset eivät tiedä, mitä Saksan edut\nvaativat. Onko missään ikinä kuultu mistään keisarillisesta\nhallituskaupungista sellaisesta kuin Wien, jossa ei olisi laivastoa tai\nedes kaleijoja? Voisivathan he kyllä ylläpitää sotalaivaston\nvaltakunnan puolustukseksi, sitä varten on kyllä varoja ja sotaveroja.\nEiköhän vaan turkkilainen ole viisaampi. Keltään emme opi paremmin\nsodankäyntiä kuin häneltä. Onhan sekä Itävallassa että Pragissa metsiä,\njos niistä vaan tehtäisiin laivoja tai mastoja. Jos meillä olisi\nlaivasto Itävallassa tai Pragissa, niin eipäs silloin turkki eikä\nranskalainen ryhtyisi piirittämään Wieniä, ja me voisimme purjehtia\nsuoraan Konstantinopoliin. Mutta kukaan ei sitä ajattele.\n\nTULLIVARTIJA SIIVERT. Ei yksikään ristin sielu! Esi-isämme olivat\npaljon viisaampia. Kaikki riippuu varustuksista. Saksanmaa ei ole\nnykyisin suurempi kuin ennen vanhaan, jolloin emme ainoastaan\npuolustautuneet kunniakkaasti kaikkia naapureitamme vastaan, vaan\nvieläpä kiskoimme isoja paloja Ranskasta ja piiritimme itse Pariisia\nsekä maan että meren puolelta.\n\nFRANS VEITSISEPPÄ. Mutta eihän Pariisi ole mikään merikaupunki.\n\nSIIVERT. Sitten minä mahtanen tuntea karttani kovin huonosti. Kyllä\nminä tiedän kartalla missä Pariisi on, Englantihan on ihan tuossa,\nmihin minä painan sormeni, tästä kulkee kanalja, tässä on Bordeus ja\ntuossa Pariisi.\n\nFRANS. Jopa joutavia, veliseni! Tässähän on Saksa ja tässä ihan\nvieressä on Ranska, joka on samaa mannerta kuin Saksa; ergo, Pariisi ei\nvoi olla mikään merikaupunki.\n\nSIIVERT. Eikös Ranskan lähellä ole mitään merta?\n\nFRANS. Eipä tietenkään. Ranskalainen, joka ei ole matkustanut\nulkomailla, ei tiedä mitä laivat ja veneet ovatkaan. Kysy vaan mestari\nHermanilta. Enkö puhu totta, mestari Herman?\n\nHERMAN. Minä ratkaisen heti riidan. Henrik, tuo meille Euroopan kartta,\nDanckwartin kartta.\n\nHENRIK. Tässä se on, mutta se on hiukan hajalla.\n\nHERMAN. Ei se mitään tee. Kyllä minä tiedän missä Pariisi on, minä\ntahdon vain näyttää kartasta, että muutkin uskovat. Katsokaas nyt,\nSiivert tullivartija, tässä on Saksa!\n\nSIIVERT. Aivan oikein. Minä tunnen sen Tonavan virrasta, joka kulkee\ntuossa.\n\n    (Osoittaen sormellaan Tonavan virtaa työntää hän kyynärpäällään\n    haarikan kumoon, niin että kartta pilaantuu.)\n\nFRANS. Se Tonavan virta tulvi liian rajusti.\n\nKAIKKI (nauravat). Hahahaa!\n\nHERMAN. Kuulkaas, hyvät vieraat, me puhumme niin paljon muukalaisten\nasioista, puhukaamme hiukan Hampurista, siinähän meillä on kylliksi\npuheen aihetta. Minä olen miettinyt, että mistähän se johtuu, ettei\nmeillä ole yhtään kaupunkia Intiassa, vaan että meidän täytyy ostaa\ntavaramme muilta. Sitä asiaa sietäisi pormestarin ja raadin punnita.\n\nRIKU. Älkää puhuko pormestarista ja raadista! Jos me odotamme, kunnes\nhe rupeavat sitä ajattelemaan, niin saamme odottaa kauan. Täällä\nHampurissa kiitetään pormestaria ainoastaan siitä, että hän voi pitää\narvoisaa porvaristoa kurissa.\n\nHERMAN. Kunnioitettavat vieraat, minä olen sitä mieltä, ettei kaikki\nvielä ole myöhäistä, sillä miks'ei Intian kuningas antaisi\nkauppaoikeuksia yhtä hyvin meille kuin hollantilaisille, joilla ei ole\nmuuta vietävää kuin juustoa ja voita, mikä tavallisesti pilaantuu\nmatkalla. Minä olen sitä mielipidettä, että tekisimme viisaasti, jos me\nraadille lähettäisimme ehdotuksen tästä asiasta. Kuinka monta täällä on\nkoossa?\n\nJENS OLUENLASKIJA. Vain kuusi, sillä minä luulen, etteivät ne muut\nkuusi jäsentä enää tule.\n\nHERMAN. Kyllä riittää. Mikä on teidän mielipiteenne, herra\noluenlaskija? Äänestäkäämme?\n\nJENS. Minä en ole ollenkaan sen ehdotuksen puolella. Sillä sellaiset\nkauppamatkat houkuttelevat kaupungistamme pois monta ihmistä, joilta\nminä saan jokapäiväisen tuloni.\n\nSIIVERT. Minä tahtoisin huomauttaa, että meidän pitää enemmän pitää\nsilmällä kaupungin vaurastumista kuin omia etujamme ja että mestari\nHermanin ehdotus on paras, mitä ikinä voi tehdä. Kuta enemmän me\nkäymme kauppaa, sitä enemmän tietysti kaupunki vaurastuu, kuta enemmän\nlaivoja tänne seilaa, sitä suurempaa hyötyä on siitä meille\n_pikkuvirkamiehille_. Tämä viimeksimainittu seikka ei kuitenkaan ole\nsuurin syy, miksi minä kehoitan kannattamaan tätä ehdotusta, vaan\nyksinomaan kaupungin tarve ja menestys pakottavat minut suosittelemaan\nsellaista.\n\nGERT. Minä en voi lainkaan yhtyä tähän ehdotukseen, vaan kehoitan\nmieluummin perustamaan yhtiöitä Grönlantiin ja Strat Davids-saarelle,\nsillä sellainen kauppa on kaupungille hyödyllisempi ja parempi.\n\nFRANS. Minä huomaan, että Gert äänestää katsoen enemmän omaa kuin\nvaltion hyötyä, sillä turkkuri ei hyödy niin paljon Intian kuin\nJäämeren matkoista. Minä puolestani olen sitä mieltä, että Intian\nkauppa voittaa kaikki muut, sillä Intiassa voi villien kanssa vaihtaa\nveitsen, kahvelin tai sakset samanpainoiseen kultakappaleeseen. Meidän\ntäytyy laittaa niin, ettei ehdotus, minkä me jätämme raadille,\nhaiskahda omanvoiton pyynnölle, sillä muuten emme pääse puusta\npitemmälle.\n\nRIKU. Minä olen samaa mieltä kuin Niilo kirjuri.\n\nHERMAN. Sinä äänestät niinkuin harjantekijä ainakin. Eihän Niilo\nkirjuri edes ole saapuvillakaan. Mutta mitäs tuo naikkonen täällä\ntekee? Voi pakana, sehän on minun eukkoni.\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nGESKE. Vai täällä sinä olet, senkin tyhjäntoimittaja? Hyvä olisi, jos\ntekisit jotain työtäkin tai pitäisit edes hiukkasenkaan silmällä\ntyöväkeä; sinun huolimattomuutesi takia menetämme tilauksen toisensa\njälkeen.\n\nHERMAN. Suu kiinni, vaimo, sinusta tulee pormestarinna, ennenkuin\naavistatkaan. Luuletko sinä, että minä vietän täällä laiskanpäiviä?\nKyllä kai! Minulla on kymmenen kertaa enemmän työtä kuin teillä\nkaikilla yhteensä koko talossa. Te muut työskentelette vain käsillänne,\nmutta minä aivoillani.\n\nGESKE. Kaikki pähkähullut tekevät samalla lailla; ne rakentavat linnoja\npilviin ja hautovat päässään hassutuksia ja narrintuumia ja\nluulottelevat toimittavansa hyvin tärkeitä töitä, vaikk'eivät itse\nasiassa toimita mitään.\n\nGERT. Jos se olisi minun vaimoni, ei hän totisesti puhuisi tuolla\ntavalla monta kertaa.\n\nHERMAN. Ei niin, Gert. Politikoitsija ei saa välittää siitä. Vuosi tai\nkolme vuotta sitten olisin minä sellaisten sanojen tähden pehmittänyt\nvaimoni selkänahan, mutta sen jälkeen kuin minä aloin tutkiskella\npoliittisia kirjoja, olen oppinut halveksimaan semmoista. _Qui nescit\nsimulare, nescit regnare_, sanoo eräs vanha valtiomies, joka ei ollut\nmikään hupsu, minä luulen, että hänen nimensä oli Agrippa tai Albertus\nMagnus; se on kaiken maailman politiikan pohja ja perustus, sillä joka\nei kärsi kuulla pahaa sanaa kiivaan ja hullun vaimon suusta, se ei\nkelpaa korkeaan virkaan. Nähkääs kylmäverisyys on suurin hyve ja se\njalokivi, joka parhaiten koristaa hallitsijoita ja esivaltaa. Sentähden\nminä olen sitä mieltä, ettei kenenkään tässä kaupungissa pitäisi päästä\nraatiin, ennenkuin on pannut kylmäverisyytensä koetukselle ja\nhuomannut, että hän voi ottaa vastaan haukkumasanoja, iskuja ja\nkorvapuusteja. Minä olen luonnostani kiivas, mutta minä koetan\nmietiskelemällä hillitä itseäni. Minä olen erään kirjan esipuheesta\nlukenut, -- sen nimi on \"Poliittinen lipeäkala\", -- että jos jonkun\nvaltaa viha, tulee hänen laskea kahteenkymmeneen, niin viha lauhtuu.\n\nGERT. Ei se minua auttaisi, vaikka minä laskisin sataan.\n\nHERMAN. Sitten sinä et kelpaakaan muuksi kuin toisten komennettavaksi.\nHenrik, anna vaimolleni sarkka olutta tuonne pikkupöydälle.\n\nGESKE. Senkin lurjus. Luuletko sinä, että minä olen tullut tänne\njuomaan?\n\nHERMAN. Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus, seitsemän, kahdeksan,\nyhdeksän, kymmenen, ykstoista, kakstoista, kolmetoista. Nyt meni kaikki\nohi. Kuules, muori, älä puhu niin rumasti miehellesi, se kuuluu niin\nkauhean moukkamaiselta.\n\nGESKE. Onko kerjääminen sitten hienompaa? Eikö jokaisella vaimolla ole\noikeus torua, kun hänellä on miehenä tuollainen tyhjäntoimittaja, joka\nlaiminlyö kotinsa ja antaa vaimonsa ja lastensa kärsiä nälkää?\n\nHERMAN. Henrik, anna vaimolleni sitten lasi viinaa, sillä hän on\nkiivastunut.\n\nGESKE. Henrik, anna sinä miehelleni, tuolle lurjukselle, pari\nkorvapuustia.\n\nHENRIK. Tehkää se itse, minä luovun mielelläni siitä toimesta.\n\nGESKE. No sittenpä raahdin tehdä sen itse.\n\n    (Antaa pari korvapuustia.)\n\nHERMAN. Yks, kaks, kolme... (Aina kahteenkymmeneen, hän aikoo antaa\ntakaisin korvapuustin, mutta alkaa uudestaan laskea kahteenkymmeneen.)\nJollen olisi valtioviisas politikoitsija, niin kyllä olisit saanut\nkyytisi...\n\nGERT. Jollette pidä vaimoanne kurissa, niin minä sen teen. Ulos täältä,\npian!\n\n    (Geske toruu ulkopuolella.)\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\nGERT. Kyllä minä hänet opetan koreasti toiste pysymään omissa\naskareissaan. Minä tunnustan, että jos on valtioviisasta antaa vaimonsa\nraastaa itseään tukasta, niin minä en koskaan tahdo olla valtiomies.\n\nHERMAN. Ah, ah, _qui nescit simulare, nescit regnare_, se on helposti\nsanottu, mutta ei niinkään helposti tehty. Tunnustan, että eukkomuori\nteki minulle aika hävyttömästi; taidanpa juosta vielä perästä ja antaa\nhänelle selkään. Mutta 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14,\n15, 16, 17, 18, 19, 20. Nyt se meni ohi, puhukaamme nyt muista\nasioista.\n\nFRANS. Naisväellä on liian paljon sananvaltaa täällä Hampurissa.\n\nGERT. Se on totta se, olen usein aikonut sen johdosta tehdä ehdotuksen.\nMutta naisväen kanssa on paha ruveta haastamaan riitaa. Ehdotus on\nmuuten kylläkin hyvä.\n\nHERMAN. Millainen se on?\n\nGERT. Siinä on kaksi pontta. Ensiksi tahtoisin minä, ettei\navioliittosopimus olisi ikuinen, vaan tehtäisiin muutamaksi\nvuodeksi, niin että jollei mies ole tyytyväinen vaimoonsa, hän voi\ntehdä kontrahdin toisen kanssa, mutta hän on sidottu kuten\nvuokrakontrahtiakin tehtäessä irtisanomaan hänet kolme kuukautta ennen\nlähtöpäivää, jonka voisi asettaa pääsiäisen tai Mikonpäivän aikaan; jos\nhän on tyytyväinen vaimoonsa, voitaisiin kontrahtia pidentää. Uskokaa\nminua, jos sellainen laki olisi säädetty, ei Hampurissa olisi\nainoatakaan häijyä vaimoa, vaan jokainen koettaisi olla miehensä\nmieliksi saadakseen kontrahdin pidennetyksi. Onko teillä, hyvät miehet,\nmitään sitä pykälää vastaan? Frans, sinä naurat niin veitikkamaisesti,\nsinulla on varmaankin jotain sitä vastaan sanottavaa, annas kuulua!\n\nFRANS. Mutta eikös vaimo olisi vallan mielissään päästessään eroon\nmiehestä, joka joko oli paha hänelle tai oli tyhjäntoimittaja, joka\nvain söi ja joi eikä tahtonut tehdä työtä vaimonsa ja lastensa\nelättämiseksi? Tai saattaisi hän mieltyä toiseen ja tehdä miehen elämän\nniin tukalaksi, että mies vastoin aikomustaan antaisi hänen mennä\ntipotiehensä. Olen varma, että sellaisesta voi syntyä pahempiakin\nikävyyksiä. Onhan keinoja, joilla voi pakottaa vaimon. Jos jokainen\nmeistä kuten te, mestari Herman, saadessanne korvapuustin, rupeaisi\nlaskemaan kahteenkymmeneen, niin saisimmepa liuman kauniita vaimoja.\nMinä pidän ehdottomasti parhaimpana keinona sitä, että silloin kun\nvaimo on uppiniskainen, mies uhkaa maata yksin eikä tulla samaan\nvuoteeseen, ennenkuin vaimo parantaa tapansa.\n\nGERT. Sitä päätöstä minä en voisi pitää. Monelle miehelle se olisi yhtä\nmahdotonta kuin vaimollekin.\n\nFRANS. No siinä tapauksessa mies voisi etsiä muualta.\n\nGERT. Mutta voisihan vaimokin etsiä muualta.\n\nFRANS. Mutta Gert! Antakaas kuulla muut pykälät.\n\nGERT. Jospa en annakaan. Sinulla ehkä on halu tehdä vielä enemmän\npilaa; ei ole mitään niin hyvää, ettei siihen pilkka pystyisi.\n\nHERMAN. Puhukaamme nyt muista asioista. Jos ihmiset kuulisivat meidän\npuheemme, niin he luulisivat, että meillä on tuomiokapitulin istunto\ntai aviokäräjät. Yöllä, kun en saanut unta silmiini, minä ajattelin,\nmitenkä Hampurin hallitus parhaiten olisi järjestettävä niin, että\ntäydellinen vapaus saatettaisiin valtaan. Minä ajattelen, että\npormestari valittaisiin vuoroin toisesta, vuoroin toisesta\nammattikunnasta, siten pääsisi koko porvaristo hallituksesta\nosalliseksi ja kaikki säädyt alkaisivat kukoistaa; sillä esimerkiksi\njos kultasepästä tulisi pormestari, katsoisi hän kultaseppien etua,\nräätäli räätälien menestystä, kannunvalaja kannunvalajain etua, eikä\nkukaan olisi pormestarina kuukautta kauemmin, niin ettei mikään\nammattikunta pääsisi kukoistamaan enemmän kuin toinen. Jos hallitus\njärjestettäisiin näin, voisi meitä todella sanoa vapaaksi kansaksi.\n\nKAIKKI. Ehdotus on mainio. Mestari Herman, te puhutte kuin Salomon.\n\nFRANS. Ehdotus on kyllä hyvä, mutta...\n\nGERT. Aina sinä tulet sen muttasi kanssa; minä luulen, että joko sinun\nisäsi tai äitisi on ollut mutta-uskolainen.\n\nHERMAN. Antaa hänen vain lausua ajatuksensa. Mitä sinä aioit sanoa?\nMitä sinä meinaat sillä mutta-sanalla?\n\nFRANS. Minä ajattelen, että eiköhän toisinaan olisi vaikeata saada\nhyvää pormestaria kustakin ammattikunnasta. Mestari Herman on hyvä\nkyllä, sillä hän on paljon lukenut. Mutta mistä me hänen kuoltuansa\nlöydämme kannunvalajien joukosta toisen, joka kykenee sellaiseen\nvirkaan? Sillä jos valtio pääsee rappiolle, ei ole yhtä helppoa valaa\nsitä uuteen muotoon kuin valaa särkynyt talrikki tai kannu uudestaan.\n\nGERT. Äh, loruja, kyllä me löydämme kykeneviä miehiä\nkäsityöläiskansankin joukosta.\n\nHERMAN. Kuules, Frans, sinä olet vielä nuori mies, etkä sinä sentähden\nvoi syventyä asioihin niinkuin me, vaikka minä huomaan, että sinulla on\nhyvä pää ja sinusta aikaa voittaen voi tulla jotakin. Minä tahdon vain\nlyhyesti selittää sinulle, että tällä sinun huomautuksellasi ei ole\npontta eikä perää, mikäli se koskee meitä: meitä on tässä seurassa\nkaksitoista, kaikki käsityöläisiä. Jokainen meistä voi huomata satoja\nvirheitä, joita raati tekee. Kuvittele nyt mielessäsi, että yksi meistä\npääsisi pormestariksi ja korjaisi ne virheet, joista me niin usein\nolemme puhuneet, niin tokkohan sellainen pormestari olisi Hampurin\nkaupungille haitaksi? Jos te, hyvät herrat, olette samaa mieltä, niin\nminä vien perille sen ehdotuksen.\n\nKAIKKI. Totta maar.\n\nHERMAN. Mutta kylliksi jo näistä asioista. Aika kuluu, emmekä me vielä\nole lukeneet aviiseja. Henrik, tuo meille viimeiset aviisit.\n\nHENRIK. Tässä ovat viimeiset aviisit.\n\nHERMAN. Vie ne Riku harjantekijälle, hän lukee ne tavallisesti.\n\nRIKU. Pääleiristä Rhein-virran varrelta kirjoitetaan, että sinne\nodotetaan rekryyttejä.\n\nHERMAN. Äh, siitähän on jo kirjoitettu kaksitoista kertaa peräkanaa.\nHyppää Rhein-virran yli. Minä ihan pakahdun kiukusta, kun kuulen\npuhuttavan niistä asioista. Mitä kirjoitetaan Italiasta?\n\nRIKU. Italiasta kirjoitetaan, että prinssi Eugenius on lähtenyt\nleiristään, on kulkenut Padus-joen yli ja marssinut ohi kaikkien\nlinnoituksien yllättääksensä vihollisen armeijan, joka kiireimmän\nkautta on vetäytynyt neljä penikulmaa taaksepäin. Vendosmen herttua\npoltti ja hävitti paluumatkalla kaikkialla omassa maassaan.\n\nHERMAN.  Voi, voi, hänen korkeutensa on lyöty sokeudella, minä en maksa\nneljää killinkiä koko Italian armeijasta.\n\nGERT. Minä olen sitä mieltä, että prinssi teki oikein, sillä se on aina\nollut minun tuumani. Kuules, Frans veitsiseppä, sanoinhan minä sen jo\nviime kerralla, että niin olisi pitänyt tehdä?\n\nFRANS. Tokkohan? Minä en sitä muista.\n\nGERT. Jukukliut, olenhan minä sanonut sen jo sata kertaa, miksi pitää\narmeijan maata ja vetelehtiä. Prinssi on, jukukliut, tehnyt oikein.\nMinä uskallan sen sanoa vaikka ketä hyvänsä vastaan.\n\nHERMAN. Henrik, anna minulle lasi viinaa! Minä vannon teille, herrat,\nettä maailma musteni silmissäni kuullessani luettavan näistä uutisista.\nMaljanne, hyvät herrat! Nyt minä sen tunnustan, minä pidän päävirheenä\nsitä, että on kuljettu linnoituksien ohi.\n\nSIIVERT. Kissa vie, minä olisin tehnyt ihan samalla lailla, jos armeija\nolisi uskottu minun käsiini.\n\nFRANS. Niin, kunhan se päivä ensin valkenee, että tullivartijoista\ntehdään kenraaleja.\n\nSIIVERT. Ei sinun tartte pilkata, kyllä minusta tulisi yhtä hyvä kuin\njostakin toisestakin.\n\nGERT. Totinen tosi, Siivert on ihan oikeassa väittäessään, että prinssi\nteki viisaasti hyökätessään suoraan vihollisen kimppuun.\n\nHERMAN. Ei, ei, hyvä Gert. Te olette liian itseviisas, teillä on vielä\npaljon opittavaa.\n\nGERT. Olkoon, mutta sitä ei opeta minulle Frans veitsiseppä.\n\n    (He alkavat ankarasti haukkua toisiansa, koettavat äänellään\n    saada toveriensa suut tukituiksi, nousevat tuoleilta, uhkaavat\n    ja meluavat.)\n\nHERMAN (lyö pöytään ja huutaa). Hiljaa, hiljaa, herrat! Älkäämme enää\npuhuko siitä, kukin pitäköön oman mielipiteensä. Kuulkaa, herrat,\nrauhoittukaa! Luuletteko te, että Vendosmen herttua pelosta perääntyi\nja sytytti koko maan tuleen. Ei, se mies on lukenut Aleksanteri suuren\nkronikkaa, sillä niin teki Aleksanteri, kun Darius häntä ahdisti, ja\nsaavutti sitten yhtä suuren voiton kuin me voitimme Hochstedtin\nluona...\n\nHENRIK. Nyt löi postimestarin kello kaksitoista.\n\nHERMAN. Menkäämme siis!\n\n    (Alkavat poistua riidellen ja räyhäten edellisistä asioista.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\nABRAHAMS. Nyt minä kerron teille kujeen, joka tulee huvittamaan koko\nkaupunkia. Tiedättekö, minkä suunnitelman olen tehnyt kolmen, neljän\nylhäisen miehen kanssa tässä kaupungissa?\n\nSANDERUS. En tiedä.\n\nABRAHAMS. Tunnetteko Herman Bremeniläisen?\n\nSANUERUS. Senkö kannunvalajan, joka on niin innokas politikoitsija ja\njoka asuu tässä talossa?\n\nABRAHAMS. Sama mies. Minä olin hiljattain muutamien raadin jäsenten\nseurassa, he olivat kovasti suuttuneet samaan mieheen sen tähden, että\nhän puhuu niin röyhkeästi ravintoloissa hallitusta vastaan ja tahtoo\ntehdä uudistuksia kaikilla aloilla. Samat jäsenet arvelivat olevan\nsyytä lähettää vakoojia urkkimaan hänen puheitansa, niin että hän saisi\nkelpo rangaistuksen muille varoittavaksi esimerkiksi.\n\nSANDERUS. Olisi toivottava asia, että sellaiset miehet kerrankin\nsaisivat hyvän näpsäyksen, sillä he arvostelevat oluttuopin ääressä\nkuninkaita, ruhtinaita, esivaltaa ja kenraaleja niin, että sitä on\noikein kauhea kuulla. Se on myöskin vaarallista, sillä rahvas ei voi\nhuomata, kuinka hullua on, että kannunvalajat, hattumaakarit tai\nharjantekijät puhuvat asioista ja ovat ymmärtävinään asioita, joita ei\nitse raatikaan ymmärrä.\n\nABRAHAMS. Se on totta se, sillä sama kannunvalaja saattaa uudistaa koko\nRooman valtakunnan valaessaan lautasta ja hän saattaa muka samalla\nkertaa valaa maat ja mannut kuin kupit ja kannut. Mutta minua ei\nmiellyttänyt noiden raatiherrojen päätös, sillä sellaisen miehen\nrankaiseminen ja vangitseminen herättää rahvaassa vain mieltenkuohua ja\nsiten tuommoiset narrit vain tulevat huomatummiksi. Minun mielestäni\nvaikuttaisi paljon paremmin, jos hänen kustannuksellaan laskettaisiin\npientä pilaa.\n\nSANDERUS. Miten se kävisi päinsä?\n\nABRAHAMS. Siten, että toimitettaisiin muka raadin puolesta lähetystö\nhänen luoksensa onnittelemaan häntä pormestarinvaalin johdosta ja\nannettaisiin hänelle heti vaikeita tehtäviä; silloin saisimme nähdä,\nkuinka kurjaksi hänen olonsa kävisi, ja hän itsekin huomaisi, mikä ero\non lörpötellä viranhoidosta ja ymmärtää sitä.\n\nSANDERUS. Mutta mikä olisi seuraus?\n\nABRAHAMS. Siitä olisi seurauksena, että hän epätoivon vimmassa joko\nlähtee kaupungista tai nöyrimmästi pyytää eroa virastaan ja tunnustaa\nkykenemättömyytensä. Juuri tämän asian tähden olen tullut teidän\npuheillenne, herra Sanderus, pyytämään teidän apuanne tämän juonen\ntoimeenpanemisessa, sillä minä tiedän, että te olette hyvin sukkela\nsellaisissa asioissa.\n\nSANDERUS. Olkoon menneeksi. Näytelkäämme itse lähetystön jäseniä ja\nmenkäämme heti hänen luoksensa.\n\nABRAHAMS. Tässä on hänen asuntonsa. Jaakko tai Kristoffer, kolkuttakaa\noveen ja sanokaa, että ulkona on kaksi raatiherraa, jotka tahtovat\npuhutella Herman Bremeniläistä.\n\n    (Palvelijat kolkuttavat oveen.)\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nHERMAN. Ketä tahdotte tavata?\n\nJAAKKO. Täällä on kaksi raatimiestä, jotka nöyrimmästi pyytävät päästä\nteidän luoksenne kunniatervehdykselle.\n\nHERMAN. Voi, pyhä isä, mitä, mitä? Minä näytän likaiselta kuin porsas.\n\nABRAHAMS. Nöyrin palvelijanne, jalosukuinen herra pormestari.\nRaadin käskystä olemme tulleet onnittelemaan teitä kaupunkimme\npormestarinvaalin johdosta, sillä raati on katsonut enemmän teidän\nansioitanne kuin säätyänne ja asemaanne ja valinnut teidät\npormestariksi.\n\nSANDERUS. Raati piti kohtuuttomana, että niin viisas mies olisi niin\nhalvassa toimessa ja kaivaisi runsaan leiviskänsä maahan.\n\nHERMAN. Herrat virkaveljet! Viekää tervehdykseni ja kiitokseni hyvin\nkunnioitettavalle raadille ja vakuuttakaa heille, että minä annan\nheille suojelukseni. Minua ilahduttaa syvästi, että olette johtuneet\nniin ajattelemaan, ei oman itseni, vaan ainoastaan kaupungin tähden,\nsillä jos olisin arvoja tavoitellut, olisin jo aikoja sitten ollut\njotakin.\n\nABRAHAMS. Jalosukuinen herra pormestari! Ei raati eikä porvaristo voi\nodottaa muuta kuin kaupungin yleistä hyvää tällaisen korkeasti viisaan\nesivallan hallitessa.\n\nSANDERUS. Sentähden on raati jättänyt huomioon ottamatta niin monta\nmuuta rikasta ja ylhäistä miestä, jotka ovat pyrkineet tähän korkeaan\nhallitustoimeen.\n\nHERMAN. Niin, niin, minä toivon, etteivät he tule katumaan tätä\nvalintaa.\n\nABRAHAMS ja SANDERUS. Rohkenemme siis kaikki sulkeutua herra\npormestarin arvoisaan suosioon.\n\nHERMAN. Suurin iloni on tehdä teille jokin palvelus. Anteeksi, etten\nsaata teitä kauemmaksi.\n\nSANDERUS. Eihän herra pormestarin sovikaan saattaa kauemmaksi.\n\nHERMAN (kutsuu luokseen Jaakko-lakeijan). Kuulkaas, ystäväni, kas\ntässä, ostakaa itsellenne kannu olutta.\n\nLAKEIJA. Ah, emme mitenkään, teidän jalosukuisuutenne.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\nHERMAN. Geske, Geske!\n\nGESKE (sisähuoneesta). Ei minulla ole aikaa.\n\nHERMAN. Tule tänne, minulla on sinulle jotain sanottavaa, jota et\nikänäsi ole osannut uneksiakaan.\n\nGESKE. Mikä nyt on hätänä?\n\nHERMAN. Onko sinulla kahvia kotona?\n\nGESKE. Mitä joutavia, milloinka minä olen viimeksi kahvia viljellyt?\n\nHERMAN. Tästä lähtien sinä saat sitä viljellä, puolen tunnin päästä\ntulevat kaikki raatiherrojen rouvat vieraisille.\n\nGESKE. Luulenpa, että sinä miesparka uneksit.\n\nHERMAN. Niin, minä uneksin sillä tavalla, että minä päätäpahkaa olen\nuneksinut meille pormestarin viran.\n\nGESKE. Kuule, mies, älä suututa minua taas, muistathan, miten kävi\nviime kerralla.\n\nHERMAN. Etkö sinä nähnyt, kun kaksi herraa lakeijoineen kulki tästä\nohi?\n\nGESKE. Näinhän minä ne.\n\nHERMAN. He kävivät luonani raadin puolesta ilmoittamassa, että minusta\non tehty pormestari.\n\nGESKE. Pihkoja kans!\n\nHERMAN. Koeta nyt, rakas vaimo, tästä lähin käyttäytyä hienommin, niin\nettei sinussa näy enää vanhoja kannunvalajan-tapoja.\n\nGESKE. Voi, rakas mieheni, onko se ihan totta?\n\nHERMAN. Ihan totta, niin totta kuin että minä seison tässä. Kohta ei\nkoko talossa kuulu muuta kuin: toivotan onnea, nöyrin palvelijanne,\nsulkeudun suosioonne, suutelen kättänne.\n\nGESKE (polvillaan). Oi, rakas mieheni, anna minulle anteeksi, että minä\nennen olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.\n\nHERMAN. Kaikki on anteeksiannettu, koeta nyt vain tästä lähin\nkäyttäytyä hienommasti, niin minä annan sinulle armon. Mutta mistäs me\ntässä kiireessä saamme lakeijan?\n\nGESKE. Pukekaamme Henrik minun isävainajani vaatteisiin, kunnes ehdimme\nostaa livreen. Mutta kuules, rakkaani, koska sinä nyt olet pormestari,\nniin pyytäisin sinua rankaisemaan Gertiä niistä kolttosista, joita hän\nminulle tänä päivänä teki.\n\nHERMAN. Rakas vaimoni! Pormestarin rouva älköön kostako sitä vääryyttä,\nmikä on tapahtunut kannunvalajan vaimolle. Kutsukaamme Henrik tänne!\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\nGESKE. Henrik!\n\nHENRIK. Hei!\n\nGESKE. Tästä lähin sinä et saa vastata tuolla tavalla, etkö sinä tiedä,\nmitä meille on tapahtunut?\n\nHENRIK. En.\n\nGESKE. Miehestäni on tullut pormestari.\n\nHENRIK. Minkä?\n\nGESKE. Minkä? Hampurin.\n\nHENRIK. Hitto vieköön, sepä olisi penteleellinen harppaus\nkannunvalajalle.\n\nHERMAN. Käytä siivompaa kieltä, Henrik, sillä tiedä, että sinä nyt olet\nsuuren miehen lakeija.\n\nHENRIK. Lakeija! Enhän minä sitten suuresti ylenekään.\n\nHERMAN. Kyllä sinä vielä ylenet. Aikaa voittaen sinusta voi tulla\noikeudenpalvelija. Pidä vain suusi kurissa. Sinä saat pari päivää olla\nlakeijana, kunnes minä ehdin saada itselleni oikean lakeijan. -- Niin,\nsydänkäpyseni, hän voi käyttää sinun isävainajasi ruskeata takkia\nsiksi, kunnes saamme lakeijan livreepuvun valmiiksi.\n\nGESKE. Mutta minä pelkään, että se on liian pitkä.\n\nHERMAN. Tosin se on liian pitkä, mutta kyllä se kelpaa ensi hätään.\n\nHENRIK. Voi herra jee, se ulottuu aina kantapäihini saakka. Minä näytän\nsiinä ihan juutalaispapilta.\n\nHERMAN. Kuules, Henrik!\n\nHENRIK. Mitä, mestari?\n\nHERMAN. Senkin lurjus! Älä enää tästä lähin käytä mokomia nimityksiä;\nkun minä kutsun sinua, täytyy sinun vastata: herra! Ja kun joku kysyy\nminua, pitää sinun sanoa: \"Kyllä, pormestari von Bremenfeld on kotona.\"\n\nHENRIK. Pitääkö minun vastata niin, olipa herra kotona tai ei?\n\nHERMAN. Mitä sinä lörpöttelet! Kun minä en ole kotona, saat sanoa:\n\"Herra pormestari von Bremenfeld ei ole kotona.\" Ja kun en tahdo olla\nkotona, on sinun vastattava: \"Herra pormestari ei tänään ota vastaan.\"\nKuules, sydänkäpyseni, keitä heti kahvia, niin että sinulla on jotakin\nraatiherrojen rouville tarjottavaa, kun he tulevat, sillä meidän\nmaineemme tästä lähin vaatii, että voidaan sanoa: pormestari von\nBremenfeld antaa hyviä neuvoja ja hänen rouvansa hyvää kahvia.\nKultaseni, minä olen niin huolissani siitä, että sinä jollakin tavalla\nteet virheitä, ennenkuin totut siihen asemaan, johon olet joutunut.\nHenrik, juokse hakemaan teepöytä sekä muutamia kuppeja ja käske\npalvelustytön noutaa neljällä killingillä kahvipapuja, voihan sitä\njälkeenpäin ostaa enemmän. Sydänkäpyseni, ota se vastedes säännöksi,\nettet puhu paljon, kunnes opit säädyllistä puhetapaa. Älä ole myöskään\nliian nöyrä, vaan seiso kannallasi ja ennen kaikkea koeta karistaa\npäästäsi vanha kannunvalaja-olentosi ja kuvittele mielessäsi, että sinä\nolet ollut pormestarin rouvana jo monta vuotta. Aamulla pitää teepöydän\nolla katettuna saapuvia vieraita varten, iltapäivällä pitää kahvipöydän\nolla valmiina, ja sen jälkeen pelataan korttia. Erään pelin nimi on\nalumber, antaisinpa sata riikintaaleria, jos sinä ja meidän tyttäremme\nEngelke-ryökkynä oppisitte sitä pelaamaan. Sinun pitää visusti\ntarkastella muiden pelatessa, että opit. Aamulla sinun pitää maata\nkello yhdeksään tai puoli kymmeneen, sillä vain alhaiset ihmiset\nnousevat kesällä auringon mukana; sunnuntaisin voit kuitenkin nousta\naikaisemmin, koska minä niinä päivinä aion hoitaa terveyttäni. Sinun\npitää hankkia itsellesi sievä nuuskarasia, jonka asetat pöydälle\neteesi, kun pelaat korttia. Kun joku juo sinun terveydeksesi, ei sinun\npidä sanoa \"kiitos\", vaan \"tres humble servitöör\". Kun haukottelet, älä\npane kättä suusi eteen, sillä se ei ole enää tapana ylhäisten\nkeskuudessa, ja lopuksi, kun olet seurassa, älä ole liian kaino, vaan\nheitä säädyllisyys hiukan syrjään... Kuules, minä unohdin erään asian,\nsinun pitää hankkia itsellesi sylikoira, jota sinun tulee rakastaa kuin\nomaa tytärtäsi, sillä se on myöskin hienoa. Meidän naapurimme vaimolla\nAriankella on sievä koira, jonka hän kyllä lainaa meille, kunnes saamme\noman koiran. Anna koiralle ranskalainen nimi, kyllä minä sen keksin,\njahka saan aikaa ajatella. Koiran pitää alati olla sylissäsi, ja sinun\npitää vieraiden läsnäollessa suudella sitä ainakin kymmenen kertaa.\n\nGESKE. Ei, ei, rakas mieheni, minun on tuiki mahdotonta sitä tehdä,\nsillä eihän sitä koskaan voi tietää, missä koira on maannut ja rypenyt.\nSiitähän voi saada suunsa täyteen likaa ja kirppuja.\n\nHERMAN. Älä puhu loruja! Jos sinä tahdot olla rouva, niin sinulla pitää\nmyös olla rouvan tavat. Sellainen koira voi sitäpaitsi antaa\npuheenaihetta, sillä jollei sinulla ole mitään puhuttavaa, niin voit\nkertoa koirasi ominaisuuksista ja hyveistä. Sydänkäpyseni, tee nyt vain\nniinkuin minä käsken! Minä ymmärrän ylhäisten maailmaa paremmin kuin\nsinä. Kuvasta itseäsi vain minussa. Saat nähdä, ettei minussa ole\nvähääkään jäljellä vanhoista tavoista. Ei minulle tapahdu niinkuin\neräälle teurastajalle, josta tuli raatimies. Kun hän oli kirjoittanut\nsivun täyteen ja hänen piti kääntää lehteä, pisti hän kynän suuhunsa\nniinkuin oli tottunut pitämään teurastuspuukkoa. Mene nyt puuhaamaan\nvalmistuksia! Minulla on hiukan puhuttavaa Henrikin kanssa kahden\nkesken.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\nHERMAN. Kuules, Henrik!\nHENRIK. Herra pormestari!\n\nHERMAN. Etkö luule, että minä tämän ylennyksen tähden saan paljon\nkadehtijoita?\n\nHENRIK. Mitäs herra välittää kadehtijoista? Jos minusta näin olisi\ntullut pormestari, niin minä antaisin niille penteleille palttua.\n\nHERMAN. Yhtä seikkaa minä kuitenkin hiukan pelkään, nimittäin noita\npieniä virallisia menoja, sillä turhantarkkuus hallitsee maailmaa, ja\nihmisiin vaikuttavat enemmän pikkuseikat kuin vakavat asiat. Kuluisipa\nvain ensimmäinen päivä hyvin, kun minä juhlallisesti astun\nraatihuoneeseen, silloin olisin tyytyväinen, sillä mitä vakaviin\ntoimiin tulee, ne sujuvat minulta kuin sula rasva. Mutta minun pitää\najatella, kuinka minä kohtelen virkaveljiäni, etten loukkaisi\ntavanmukaisia menoja.\n\nHENRIK. Lirun loruja, herra pormestari! Mikään kunnon mies ei sido\nitseään semmoisiin menoihin. Jos minä astuisin pormestarina raastupaan,\nniin minä puolestani en tekisi muuta kuin ojentaisin raatiherroille\nkäteni pussattavaksi ja rypistäisin oikein otsaani, niin että he\nsaisivat tietää, mikä mies minä oikeastaan olen, ja seisomalla ihan\nvaiti minä antaisin heidän tuntea, ettei pormestari ole mikään\npaistivarpunen eikä pannukakku.\n\nHERMAN. Mutta ajatteles, että minun myöskin on pidettävä puhe\nraastuvassa ensimmäisenä päivänä, jolloin astun virkaani. Kyllä minulta\npuhe sujuu yhtä hyvin kuin keneltä tahansa tässä kaupungissa, sillä\nvoisinpa astua saarnastuoliin vaikka jo huomispäivänä. Mutta kun minä\nen koskaan ole ollut mukana sellaisessa toimituksessa, niin minä\noikeastaan en tiedä, mitä muodollisuuksia on tapana noudattaa.\n\nHENRIK. Hyvä herra, eihän muut kuin koulumestarit pidä\nmuodollisuuksista kiinni. Jos minä olisin pormestari, niin minä\npuolestani tyytyisin sanomaan hyvin lyhyesti ja pontevasti esimerkiksi\nnäin: jalot ja viisasneuvoiset raatiherrat, teistä tuntuu ehkä\nkummalliselta, että kurja kannunvalaja on pyöräytetty pormesta...\n\nHERMAN. Hyi, hyi, sehän oli huono alku.\n\nHENRIK. Ei, ei se alkaisi sillä lailla. Minä tahtoisin aloittaa puheeni\nnäin: minä kiitän teitä, jalot ja viisasneuvoiset herrat, siitä\nkunniasta, minkä olette tehneet minun kaltaiselleni kurjalle\nkannunvalajalle valitessanne hänet pormestariksi.\n\nHERMAN. Aina sinä vedät esiin sen kirotun kannunvalajasi. Sopimaton on\nsellainen puhe raastuvassa, jossa minun pitää käyttäytyä ikäänkuin\nolisin syntyperäinen pormestari. Jos minä pitäisin sellaisen puheen,\nniin joutuisin vain halveksumisen ja pilan esineeksi. Ei, ei, Henrik,\nsinusta tulisi huono puhuja. Älköön kukaan lurjus vain sanoko, että\nminä olen ollut kannunvalaja. Minä harjoitin vain joutohetkinäni\nkannunvalamista, kyllästyttyäni opintoihin.\n\nHENRIK. Älköön myöskään kukaan lurjus sanoko, että minä jonkin aikaa\nolen ollut kannunvalajan sällinä.\n\nHERMAN. No, miksi sinä sitten tahdot, että minä puhuisin tuolla\ntavalla?\n\nHENRIK. Oi, pikkuisen kärsivällisyyttä. Herra on liian äkkipikainen.\nJos joku pilkkaisi minua siitä, että minä hiljattain olen ollut\nkannunvalaja, niin minä sanoisin heille kohteliaalla tavalla, että he\nsaavat köniinsä. Ja jos minä huomaisin heissä pienimmänkään\nnaamavirnistyksen, niin minä sanoisin: jalot ja viisasneuvoiset\nherrat, luuletteko te houruhatut valinneenne minut pormestariksi\ntehdäksenne pilaa minusta. Ja sitten minä kesken puhetta iskisin\nnyrkkini kateederiin, niin että he kyllä huomaisivat minun\nvirkaanastujaispuheestani, ettei minun kanssani sovi leikkiä laskea ja\nettä he ovat saaneet pormestarin, joka on mies puolestaan. Sillä jos\npormestari heti alussa joutuu alakynteen, niin raati pitää häntä aina\npelkkänä lurjuksena.\n\nHERMAN. Sinä puhut niinkuin lurjus. Kyllä minä itse keksin, millaisen\npuheen minä pidän. Menkäämme huoneeseen.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\nHENRIK (Molemmissa takinhihoissa on nyöripunoksia, takki ulottuu\nkantapäihin saakka ja on reunustettu valkoisella paperilla.)\n\nSyön mittani rapaa, jos ymmärrän, mitenkä raadin päähän pälkähti tehdä\nmeidän isännästä pormestari, sillä minä en huomaa mitään yhtäläisyyttä\nkannunvalajan ja niin korkean virkamiehen välillä. Ehkä se johtuu\nsiitä, että niinkuin kannunvalaja mättää vanhat talrikit ja vadit\nmuottiin ja valaa niistä uusia, niin myös hyvä pormestarikin hyvien\nlakien avulla voi valaa valtion uudestaan, kun se rappeutuu. Mutta\nherrat eivät ole ottaneet lukuun, että meidän isäntä on Hampurin\nkehnoin kannunvalaja, ja jos he ovat valinneet hänet samasta syystä,\ntulee hänestä myöskin kehnoin pormestari, mikä meillä ikinä on ollut.\nAinoa hyöty tässä asiassa on se, että minusta tulee sen kautta\noikeudenpalvelija, sillä siihen toimeen minulla on halua ja lahjoja. Jo\nlapsuudesta asti on minua huvittanut katsella, kuinka ihmisiä on viety\nputkaan. Tuottava se toimi on myöskin sille, joka siinä osaa hiukan\nkierrellä ja kaarrella, sillä ensiksi täytyy minun teeskennellä\nikäänkuin minulla olisi suuri vaikutusvalta pormestariin, ja kun\nihmiset saavat sen uskonkappaleen päähänsä, tienaa Henrik vähintäänkin\nsata tai kaksisataa taaleria vuodessa. Tätä en ota vastaan pelkästä\nahneudesta, vaan osoittaakseni, että minä käsitän virkani ja\noikeudenpalvelijantoimeni. Jos joku tahtoo tavata pormestaria, sanon\nminä, ettei hän ole kotona. Jos he sanovat nähneensä hänet ikkunassa,\nniin minä vastaan, ettei se merkitse mitään, hän ei ole sittenkään\nkotona. Hampurilaiset huomaavat kyllä heti, mitä sellainen vastaus\nmerkitsee. He pistävät Henrikin käteen taalerin, ja heti tulee herra\nkotiin; jos hän on sairastunut, paranee hän heti; jos hänellä on\nvieraita, niin he menevät heti tiehensä; jos hän makaa, niin hän nousee\nheti vuoteeltaan. Sillävälin minä seurustelen hienojen lakeijojen\nkanssa, minä tiedän kyllä, mitä sellaisissa taloissa tapahtuu. Ennen\nvanhaan, kun ihmiset olivat tyhmiä kuin aasit ja pässit, sanottiin tätä\nepärehellisyydeksi, mutta nykyään ekstraksi, juomarahoiksi tai\nepävarmoiksi tuloiksi. Mutta kas tuolta tulee Anneke, hän ei\ntiedä tästä muutoksesta, sillä hänellä on vielä moukkamaiset\nkannunvalajantavat ja hänen käyntinsä on ihan kannunvalajan.\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nANNEKE. Hahahaa! Voi, mun päiviäni, mikäs kummitus tuossa seisoo,\nluulenpa tosiaankin, että olet saanut laahusröijyn.\n\nHENRIK. Etkö sinä, senkin kannunvalajan-lunttu, ole ennen nähnyt\nlivreetä tai lakeijaa. Kissa vie, alhaiset ihmiset ovat niinkuin\nelukat, ne seisovat ja töllistelevät niinkuin lehmät huomatessaan, että\njollakin on yhtenä päivänä yksi toisena päivänä toinen puku.\n\nANNEKE. Ei, pila sikseen, etkö sinä tiedä, että minä tänä päivänä olen\noppinut povaamaan. Tänään kävi luonani vanha akka, joka povaa käsistä,\nminä annoin hänelle leipäpalan, ja hän opetti minulle konstin katsoa\nihmisten käsistä heidän kohtalonsa. Annas kun katselen kättäsi, niin\nminä sanon sinulle heti sinun kohtalosi.\n\nHENRIK. Niin, niin, Anneke. Henrik ei olekaan niin kollomainen kuin\nluulet. Kyllä minä yskän ymmärrän. Sinä olet saanut vihiä siitä\nylennyksestä, mikä minulle tänään on luvattu.\n\nANNEKE. En kuolemakseni tiedä mitään.\n\nHENRIK. Kas vaan, kuinka osaa teeskennellä. Turkanen, kyllä sinä olet\nsen kuullut, ja sentähden sinun onkin hyvä povata. Ehei, Henrikillä on\nälyä päässä, et sinä häntä niin helposti vedä nenästä.\n\nANNEKE. Minä vannon pyhän valan, etten ole kuullut hiiskaustakaan\nsiitä, mitä sinä sanot.\n\nHENRIK. Etkö ole hiljattain puhunut pormestarinrouvan kanssa?\n\nANNEKE. Luulenpa, että poika on tullut hulluksi. Tunnenko minä\npormestarinrouvan?\n\nHENRIK. No, kissa vie, sitten ryökkynä on sen sinulle sanonut.\n\nANNEKE. Kuules, Henrik, heitä jo kerrassa nuo hassutukset.\n\nHENRIK. Kas tuossa, Anneke, on käteni, povaa nyt niin paljon kuin sinua\nmaittaa. Kyllä minä huomaan, että sinä olet päässyt asioitten perille,\nvaikka sinä olet olevinasi niin tietämätön. Mutta eihän se haittaa,\nettä sinulla on politiikkaa päässäsi, sillä tästä lähin saa koko talo\nolla sitä täynnä. No, mitäs näet minun kädestäni?\n\nANNEKE. Minä näen, Henrik, että isännän pamppu, joka riippuu uunin\ntakana, tanssii tänään sinun selälläsi oikein hauskaa Koljatin polskaa.\nOnhan se häpeämätöntä, että sinä tuolla tavoin kummittelet, kun talossa\non työtä ja tekemistä yllin kyllin, ja että sinä laitat isovaarin\nnutusta tuommoisen pelättimen.\n\nHENRIK. Kuules, Anneke, minä povaan sinulle käsiin katsomatta, että\nsinä olet aika kanalja ja että sinä siivottoman suusi tähden saat\nkorvapuustin tai kaksikin, kuinka vain sattuu. Kas tuossa täyttyi jo\nennustus.\n\n    (Antaa hänelle korvapuusteja.)\n\nANNEKE. Ai, ai, ai, kyllä saat kalliisti maksaa nämä korvapuustit.\n\nHENRIK. Opi toiste kunnioittamaan suuren herran lakeijaa...\n\nANNEKE. Varrohan, muori tulee kohta.\n\nHENRIK. Pormestarin ensimmäistä palvelijaa...\n\nANNEKE. Kyllä muori sen sinulle selkäsaunalla kostaa.\n\nHENRIK. Oikeudenpalvelijaa...\n\nANNEKE. Sanon sen vielä kerran, kyllä sinä saat nämä korvapuustit\nkalliisti maksaa.\n\nHENRIK. Henkilöä, jonka sanalle pormestari panee arvoa...\n\nANNEKE. Ai, ai, ei minua ennen ole tässä talossa lyöty.\n\nHENRIK. Jota koko porvaristo tästä lähtien pokkuroi ja hännystelee...\n\nANNEKE. Luulen, että poika on tullut rutihulluksi. Hoi, muori! Muori,\ntulkaas tänne!\n\nHENRIK. St, st, st! Muori antaa sinulle köniisi. Kyllä minä nyt\nhuomaan, ettet sinä lainkaan tiedä, mitä täällä on tapahtunut,\nsentähden minä kristillisenä ihmisenä annan sinulle anteeksi rikoksesi.\nRaati on useiden äänien enemmistöllä valinnut isännän pormestariksi,\nemännän pormestarinnaksi sekä tuominnut Engelken neitsyytensä\nmenettäneeksi ja armahtanut hänet ryökkynän arvonimellä. Siitä sinä\nselvästi huomaat, ettei minun arvolleni enää sovi työnteko. Sentähden\nminä olenkin pukeutunut tähän livreepukuun, kuten hyvin näet.\n\nANNEKE. Loruja! Älä siinä teiskaa ja pidä minua pilkkanasi!\n\nHENRIK. Anneke, kyllä asian laita on kuten sanoin! Kas tuolta tulee\nryökkynä, hän voi todistaa minun sanani.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\nENGELKE. Voi, Jumala armahtakoon minua kurjaa, nyt minä huomaan, että\nkaikki toivo on lopussa.\n\nHENRIK. Ryökkynä, ei nyt ole itkun aika, kun vanhempanne ovat päässeet\nniin hyviin oloihin?\n\nENGELKE. Suu kiinni, Henrik, minä en tahdo olla mikään ryökkynä.\n\nHENRIK. No mikäs te sitten olisitte? Ettehän te ole neitsykäinen, siis\nteidän täytyy olla ryökkynä. Sehän on ensimmäinen kunnianporras\nylöspäin, kun kuka kerran eroo neitsyydestään.\n\nENGELKE. Mieluummin minä olisin talonpoikaistyttö, silloin tietäisin\nvarmasti saavani sen, jolle olen sydämeni antanut.\n\nHENRIK. Turkanen, eikös ryökkynä muuta itkekään kuin sitä, että pääsisi\nnaimisiin. Nythän ryökkynä heti voi päästä naimisiin ja voi saada\nmiehekseen kenet vain tahtoo, sillä tähän taloon pyrkii nyt varmaan\npuoli kaupunkia pormestarin vävypojaksi.\n\nENGELKE. Minä en huoli kestään muusta kuin Antoniuksesta, hänen\nkanssaan minä olen luvannut mennä avioliittoon.\n\nHENRIK. Ei, mutta hyi, ryökkynä, tahdotteko te mieheksenne\npyöräntekijän, jonka kanssa en minäkään oikeudenpalvelijana oikein voi\nseurustella? Ei, kyllä teillä tästä lähin täytyy olla suurempi\nkunniantunto.\n\nENGELKE. Tuki sinä suusi, tomppeli, ennen minä kuolen kuin annan\npakottaa itseni kenenkään muun vaimoksi.\n\nHENRIK. No, tyyntykää, jalosukuinen ryökkynä, katsokaamme, ehkä minä ja\npormestari voimme hankkia Antoniukselle jonkin viran, silloin te\nkernaasti voitte saada hänet.\n\n    (Anneke itkee.)\n\nHENRIK. Miksi sinä itket, Anneke?\n\nANNEKE. Minä itken siitä ilosta, mikä on kohdannut meidän taloamme.\n\nHENRIK. Se on totta se, Anneke, sinulla on syytä iloon. Kuka pentele\nolisi luullut, että sellaisesta emäsiasta kuin sinustakin olisi voinut\ntulla mamselli?\n\nANNEKE. Ja kuka pentele olisi aavistanut, että sellaisesta siasta kuin\nsinusta olisi tullut oikeudenpalvelija?\n\nHENRIK. Kuulkaas, lapsikullat, minulla ei ole tällä kertaa enempää\naikaa puhua teidän kanssanne. Rouva pormestarinna odottaa vieraita.\nMinun pitää laittaa kahvia. Kas tuolta hän tulee, menkäämme, minä käyn\nhakemassa kahvipöydän.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    (Geske tulee koira sylissä. Henrik tulee kahvipöytineen\n    ja on hyvin toimessaan.)\n\nGESKE. Kuules, Henrik, onkos kahvissa siirappia?\n\nHENRIK. Ei ole, muori!\n\nGESKE. Ei enää mitään vaareista eikä muoreista, Henrik, sanon sen kerta\nkaikkiaan. Juokse hakemaan siirappia, ja tuo ruukku myös! (Henrik\nmenee.) Tätä hommaa ja hälinää ei täällä ennen ollut. Mutta minä\nluulen, että jahka vain totun siihen, niin se tuntuu helpommalta.\n\nHENRIK. Tässä on siirappi.\n\nGESKE. Kaada se ruukkuun! Jestas sentään, joku koputtaa oveen. Nyt\ntulevat varmaankin raatiherrojen rouvat.\n\nHENRIK (ovella). Ketä tahdotte tavata?\n\nPALVELUSTYTTÖ. Sano sinä mestarillesi, että hän osaa valehdella kuin\nkymmenen kannunvalajaa yhteensä. Olen jo kuluttanut kenkäparin\njuostessani hakemassa sitä hinkkiä.\n\nHENRIK. Minä kysyn: ketä te tahdotte tavata?\n\nPALVELUSTYTTÖ. Minä tahdon tavata mestari Hermania.\n\nHENRIK. Sinä juokset sokkona keskellä selvää päivää. Täällä asuu\npormestari von Bremenfeld.\n\nPALVELUSTYTTÖ. Sehän on kauheata, ettei saa tavaroitaan valmiiksi, ja\npäällepäätteeksi vetää meitä viheliäinen kannunvalaja nenästä.\n\nHENRIK. Jos sinulla on jotain valittamista kannunvalajia vastaan, niin\ntule raastupaan, siellä sinä saat oikeutta, mikäli minä ollenkaan\ntunnen pormestari von Bremenfeldiä.\n\nKAKSI LAKEIJAA. Meidän rouvamme tahtoisivat mielellänsä tietää,\nsuvaitsisiko pormestarinna suoda heille kunnian käydä häntä\ntervehtimässä.\n\nHENRIK (palvelustytölle). Etkö sinä senkin kanalja jo kuule, ettei\ntäällä asu ketään kannunvalajaa. (Lakeijoille.) Minä tiedustelen, onko\nrouva pormestarinna kotona.\n\n    (Palvelustyttö menee.)\n\nHENRIK (Geskelle). Täällä on kaksi raatiherranrouvaa, jotka tahtovat\ntavata muoria.\n\nGESKE. Käske heidän tulla tänne.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    (Rouva Abrahams ja rouva Sanderus suutelevat Gesken esiliinaa.)\n\nROUVA ABRAHAMS. Me olemme tulleet tänne tänään teitä nöyrimmästi\nonnittelemaan ja lausumaan sydämellisen ilomme ja tyytyväisyytemme\nteidän ylennyksenne johdosta ja samalla me sulkeudumme teidän\nmielisuosioonne ja hyväntahtoisuuteenne.\n\nGESKE. Tres humble servitöör! Suvaitsetteko juoda kupin kahvia.\n\nROUVA ABRAHAMS. Me kiitämme pormestarinnaa, tällä kertaa olemme tulleet\nvain onnittelemaan.\n\nGESKE. Tres humble servitöör. Mutta tiedänhän minä, että te mielellänne\njuotte kahvia. Ehkä teille täytyy tyrkyttää. Olkaa hyvä, istukaa, kahvi\non heti valmis. Henrik!\n\nHENRIK (Tuo kahvia.) Jalosukuinen rouva!\n\nGESKE. Oietko pannut siirappia kahviin?\n\nHENRIK. Olen.\n\nGESKE. Olkaa niin hyvät, hyvät rouvat, ja ottakaa tilkka!\n\nROUVA SANDERUS. Rouva pormestarinna suokoon meille anteeksi, mutta me\nemme koskaan juo kahvia.\n\nGESKE. Mitä te nyt puhutte! Kyllä minä tiedän sen paremmin.\nSuvaitkaahan istua.\n\nROUVA ABRAHAMS. Ah, ma soeur, minä voin pahoin, kun vain ajattelenkin\nsitä siirappia.\n\nGESKE. Henrik, kaada kuppeihin!\n\nROUVA SANDERUS. Jo riittää, ystävä hyvä. Minä voin juoda vain puoli\nkuppia.\n\nHENRIK. Minä pyytäisin pormestarinnaa hetkeksi tulemaan pormestarin\nluo.\n\nGESKE. Suokaa anteeksi, hyvät rouvat, minun täytyy poistua hetkeksi.\nKohta teillä taas on kunnia nähdä minut.\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    (Raatiherrojen rouvat yksin.)\n\nI RAATIHERRAN ROUVA. Hahahahahahahahaha! Kuules, sisko, kukahan meistä\nnyt tulee enemmän naurunalaiseksi, hänkö, jolle me sydämessämme\nnauramme, vai mekö, jotka juomme hänen siirapinsekaista kahviansa.\n\nII RAATIHERRAN ROUVA. Älä, herran tähden, sisko, enää puhu siitä\nsiirapista, vatsani on ihan kurkussani, kun sitä vain ajattelenkin.\n\nI RAATIHERRAN ROUVA. Huomasitko hänen kasvojenvirnistyksiänsä, kun\nsuutelimme hänen esiliinaansa, hahahahahaa! En ikänäni unohda sitä,\nkuinka hän sanoi tuon: Tres humble servitöör, hahahahahahaha!\n\nII RAATIHERRAN ROUVA. Älä naura niin äänekkäästi, sisko, pelkään, että\nhe saattavat kuulla.\n\nI RAATIHERRAN ROUVA. Voi, sisko, kuinka tässä jaksaa olla nauramatta.\nOlihan hänellä sylissä mitä hellanlettusin koira, sievin kahlekoira\nmitä toivoa saattaa; olen varma siitä, että sen nimeksi vielä pannaan\nJoli. Oi, taivas, on sittenkin totta, mitä sanotaan, ettei kukaan ole\nylpeämpi kuin sellainen, joka rikkatunkiolta on noussut suureen arvoon?\nMikään ei olekaan sentähden vaarallisempaa kuin sellaiset muutokset.\nHienostosta syntynyt ja aatelisen kasvatuksen saanut ihminen pysyy\nkohotessaankin tavallisesti samana ja vieläpä toisinaan edistyy\nnöyryydessä. Mutta sellaisissa ihmisissä, jotka äkkiä ovat tyhjästä\nkasvaneet niinkuin sienet, rehottaa ylpeys oikeassa maaperässään.\n\nII RAATIHERRAN ROUVA. Mikähän on siihen syynä? Minusta sellaisten\nihmisten pitäisi olla nöyriä ajatellessaan entistä asemaansa.\n\nI RAATIHERRAN ROUVA. Syynä siihen täytyy olla se, että ne, jotka ovat\nsyntyneet ylhäisestä säädystä, eivät ajattele, että heitä halveksitaan,\nsentähden he eivät välitä siitä, kuinka heitä kohdellaan. Sitävastoin\nkaikki alhaiset ihmiset ovat epäluuloisia, jokainen sana, jokainen\nkasvojen ele on heidän mielestänsä viittaus heidän entiseen asemaansa,\nja sentähden he koettavat ylläpitää arvoansa mahdilla ja tyranniudella.\nUsko minua, rakas sisko, kyllä jalosukuisuudessa jotakin piilee. Mutta\nkas tuolta tulee palvelija takaisin, on paras vaieta.\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\nHENRIK. Hyvät matamit, älkää pitkästykö. Hänen jalosukuisuutensa tulee\nkohta. Pormestari on lahjoittanut hänen koirallensa uuden kaulavyön,\nmutta se oli hiukan liian väljä, sentähden räätäli parast'aikaa ottaa\nmittaa koiran kaulasta. Heti kun se asia on toimitettu, tulee\npormestarinna takaisin. Mutta älkää pahastuko, hyvät matamit, minä\npyydän teiltä jotakin: muistakaa minua hyväntahtoisesti pienellä\nlahjalla, minulla on niin paljon työtä ja minä saan rehkiä ja raataa\ntässä talossa niinkuin juhta.\n\nI RAATIHERRAN ROUVA. Mielelläni, poikaseni, tuossa on guldeni, jollet\nsitä väheksi.\n\nHENRIK. Ah, sulimmat kiitokset! Minä toivon, että voin tehdä\nvastapalveluksen. Nyt teidän pitää juoda oikein runsaasti sillä aikaa\nkuin rouva on poissa, ei hän siitä suutu, ja jos niikseen tulee, niin\nkyllä minä sitten taas sovitan kaikki hyvin päin.\n\nI RAATIHERRAN ROUVA. Ah, ystävä hyvä, teet parhaiten, jollet pakota\nmeitä juomaan.\n\nHENRIK. Kuten sanoin, jalosukuiset matamit. Ei rouva siitä pahastu,\njuokaa, juokaa pois. Jollei kahvi ole tarpeeksi imelää, niin kyllä minä\ntoimitan lisää siirappia. Mutta kas tuolta tulee rouva itse.\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\nGESKE. Anteeksi, että viivyin niin kauan poissa. Mutta eiväthän rouvat\nole sillä välin juoneet juuri mitään. Voi turkanen, meidän pitää juoda\ntämä kannu tyhjäksi ja sitten juotuamme kahvit pitää teidän maistaa\nmeidän oluttamme; sanon kehumatta, että se on yhtä hyvää kuin missä\ntahansa muuallakin kaupungissa.\n\nROUVA SANDERUS. Ah, minä voin niin pahoin, suokaa anteeksi, rouva\npormestarinna, etten voi viipyä kauemmin; siskoni jää kyllä nauttimaan\nkestityksestä.\n\nROUVA ABRAHAMS. Ei, olisihan synti jättää siskoni yksin. Me sulkeudumme\npormestarinnan suosioon.\n\nGESKE. Turkanen, teidän pitää saada lasi viinaa, niin paranette heti,\nkyllä se kivut krassaa. Henrik, juokse heti hakemaan lasi janeveria,\nrouva voi pahoin.\n\nROUVA SANDERUS. Ei, anteeksi, rouva pormestarinna, kyllä minun täytyy\nlähteä.\n\n    (Vieraat lähtevät.)\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\nKOLMAS RAATIHERRAN ROUVA. Nöyrin palvelijattarenne, jalosukuinen\nrouva! Minä tulen velvollisuuteni mukaan onnittelemaan teitä.\n\n    (Geske tarjoo kätensä suudeltavaksi, ja raatiherranrouva\n    suutelee häntä kädelle.)\n\nGESKE. Suurin iloni on, jos minä tai pormestari voimme teitä jollain\npalvella. Ettekö tahdo istua, olkaa niin hyvä! Älkää sanoko mitään\nkohteliaisuuksia, vaan olkaa niinkuin vertaisenne luona.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Kiitän nöyrimmästi, jalosukuinen rouva!\n\n    (Istuutuu.)\n\nGESKE. Täällä kävi pari teidän säätysisarianne ja he joivat kanssani\nkahvia, kas täällä on vielä pari kuppia, ehkä suvaitsette. Pohjalla\nparasta on, minä en mitenkään voi juoda enempää, sillä minun mahani on\njo pingollaan kuin rumpu.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Kiitän nöyrimmästi, join juuri kahvia.\n\nGESKE. Kuinka vain tahdotte. Me ylhäiset emme pakota ketään. Mutta\nkuulkaas, rakas matami, ettekö voi suositella ketään ranskatarta\nryökkynän opettajaksi, minä tahtoisin, että hän oppisi ranskankieltä.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Kyllä, jalosukuinen rouva, minä tunnen erään,\njoka on hyvin hieno.\n\nGESKE. Hyvä, mutta sen minä sanon jo edeltäpäin, minä en kärsi, että\nhän kutsuu minua madamiksi, niinkuin ranskalainen tapa on. Ei sen\nvuoksi, että minä olisin niin suurellinen, mutta minulla on siinä\nsuhteessa omat arveluni.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Ei suinkaan. Mutta enkö minä saa kunniaa\nsuudella myöskin neidin käsiä?\n\nGESKE. Kovin kernaasti. Henrik, kutsu ryökkynä tänne ja sano, että eräs\nraatiherranrouva tahtoo suudella hänen käsiänsä.\n\nHENRIK. Minä luulen, ettei ryökkynä voi tulla, sillä ryökkynä parsii\nsukkiaan.\n\nGESKE. Kuulkaas, kuinka se tolvana puhuu puita heiniä! Hahahaa, hän\ntarkoittaa rötyyriä!\n\nSEPÄN ARIANKE (tulee; hänen osaansa näyttelee mieshenkilö).\nAh, sinä rakas Geske sinkku, onkos totta, että sinun miehesi on päässyt\npormestariksi! Se tuntuu minusta yhtä hauskalta kuin jos olisin saanut\nkaksi markkaa. Älä nyt vaan rupea rehentelemään ja pröystäilemään, niin\nettes tunne vanhaa kasvinkumppaliasi. (Geske ei vastaa sanaakaan.)\nKuules siukku, koskas sinun miehestäsi tuli pormestari? (Geske on\nvaiti.) Sinä mietit, siukku! Minä kysyn, koskas sinun miehestäsi tuli\npormestari?\n\nIII RAATIHERRANROUVA. Osoittakaa vähän enemmän kunnioitusta\npormestarinnalle, matami hyvä.\n\nARIANKE. Vielä mun mitä! Minun ei ole tarvis mitään lirkutuksia\nGeskelle, sillä me olemme olleet ihan kuin yksi ruumis ja sielu. Mutta\nmikäs sinua, siukku, vaivaa, minusta tuntuu kuitenkin, että sinä olet\ntullut hiukan ylpeäksi.\n\nGESKE. Muori hyvä, minä en tunne teitä.\n\nARIANKE. Taivaan Herra minut ainakin tuntee. Silloin kun olit rahan\ntarpeessa, tunsit minut kyllä. Etpä tiedä, vaikka minun miehestäni\nennen kuolemaansa vielä voisi tulla sama kuin sinunkin miehestäsi.\n\n    (Geske alkaa ruveta voimaan pahoin, ottaa hajuvesipullon\n    ja haistelee sitä.)\n\nHENRIK. Ulos, senkin sepän ämmä! Luuletko sinä pajassa pajattavasi?\n\n    (Taluttaa hänet kädestä ulos.)\n\nGESKE. Ah, rouva, on oikein kiusallista seurustella noiden alhaisten\nihmisten kanssa. Henrik, sinä saat köniisi, jos vastedes päästät tänne\nporvaris-akkoja.\n\nHENRIK. Hän oli juovuksissa kuin emäsika, hänen henkensä löyhkähti\nviinalle.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Pahoittelen sydämestäni tapausta, sillä minä\npelkään, että se on pormestarinnaa liian kovasti kiihoittanut. Ylhäiset\nihmiset eivät siedä paljoa. Kuta korkeampaan asemaan joutuu, sitä\nherkkätuntoisemmaksi tulee ruumis.\n\nGESKE. Minä vakuutan rouvalle, ettei minun terveyteni lähimainkaan ole\nniin hyvä kuin se oli entisessä säädyssäni.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Kyllä minä sen arvaan. Teidän jalosukuisuutenne\ntäytyy tästä lähin joka päivä lääkitä itseään, niin ovat kaikki muutkin\npormestarinrouvat tehneet.\n\nHENRIK (katselijoille). Minustakin tuntuu, etten minä\noikeudenpalvelijaksi päästyäni ole yhtä terve kuin ennen. Minä tunnen\npistoksia, ai, ai, ihan tässä vasemmassa kyljessäni. Hyvät ihmiset, te\nnauratte sille, mutta kissa vie, se on totinen tosi. Ma foi, minä\npelkään, että minä ennen pitkää saan leinin.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Pormestarinnan pitää myös ottaa kotilääkäri koko\nvuodeksi, tohtori voi antaa teille joitakin tippoja, joita teillä\nainakin tulee olla pullossa varalla, käytittepä niitä tai ette.\n\nGESKE. Minä tahdon todellakin seurata teidän neuvoanne. Henrik, juokse\ntohtori Hermeliinin luo ja pyydä häntä, jos hän vain ehtii, käymään\nluonani.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA. Minun täytyy nyt sanoa hyvästi, jalosukuinen\nrouva, minä sulkeudun suosioonne.\n\nGESKE. Suosioonne, rakas raatiherranrouva, puhukaa vain vapaasti\nminulle ja mestari Hermanille, tarkoitan pormestari von Bremenfeldille.\nMitä voimme tehdä teidän ja miehenne hyväksi, sen me kernaasti teemme.\n\nIII RAATIHERRAN ROUVA (suutelee esiliinaa). Nöyrin palvelijattarenne.\n\nGESKE. Atjöö. -- Mennäänpä sisään. Täällä minun mieheni päästää ihmisiä\nautienssille.\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nENSIMMÄINEN KOHTAUS.\n\nHENRIK. Turkin punanen, nyt käy kaikki jetsulleen, nyt on\nautienssitunti. Nyt, hyvät ihmiset, saatte nähdä, onko kukaan paremmin\nhoitanut virkaansa kuin minä, vaikka hän olisi ollut palveluksessa\nkaksikymmentä vuotta. Kas, siellä koputetaan. Hyvät miehet, ketä\ntahdotte tavata?\n\nI ASIANAJAJA. Tahtoisimme mielellämme saada kunnian puhutella\npormestaria.\n\nHENRIK. Hän ei ole vielä noussut vuoteeltaan.\n\nII ASIANAJAJA. Eikö hän ole vielä noussut kello neljä iltapäivällä?\n\nHENRIK. Kyllä hän on noussut, mutta hän meni kävelemään.\n\nII ASIANAJAJA. Kohtasimmehan juuri ovella miehen, joka puheli hänen\nkanssaan.\n\nHENRIK. Niin, hän tuli vihdoinkin kotiin, mutta hän ei voi oikein\nhyvin. (Itsekseen.) Nämä miehet ovat tyhmiä kuin pässit, eivät ne\nymmärrä yskää!\n\nI ASIANAJAJA (hiljaa). Kyllä minä huomaan, veliseni, että tämä mies\ntahtoo vähän voitelua; pistäkäämme hänen kouraansa guldeni, niin kyllä\npormestari tulee heti. Kuulkaas, älkää pahastuko, tässä on pari\nguldenia, juokaa terveydeksemme.\n\nHENRIK. Ei, hyvät herrat, minä en koskaan ota vastaan lahjoja.\n\nII ASIANAJAJA. Veliseni, mitäs me sitten teemme, täytyy kai tulla\ntoinen kerta.\n\nHENRIK (viittaa käsillään). Hei, herrat, teillähän on kova kiire.\nTeidän tähtenne otan minä vastaan nuo kaksi guldenia, muuten voisitte\nluulla, että minä pröystäilen, ja meidän talo joutuisi siten huonoon\nhuutoon.\n\nI ASIANAJAJA. Kas tuossa on kaksi guldenia, jollette niitä halveksi,\nolkaa nyt hyvä ja toimittakaa, että pääsemme pormestarin puheille.\n\nHENRIK. Nöyrin palvelijanne, teidän tähtenne minä teen kaiken\nvoitavani. Tosin pormestari jo on terve kuin pukki, mutta ei kuitenkaan\nniin voimissaan, että saattaisi puhua kenen kanssa tahansa. Mutta mitä\nteihin, herrat, tulee, niin se on eri asia. Suvaitkaa odottaa hetkinen,\nherrat, niin minä ilmoitan teidän tulonne. Mutta kas, siellä koputtaa\ntaas joku. Hyvä mies, ketä te tahdotte tavata?\n\nMUUAN MIES (kouraisten housuntaskuaan). Tahtoisin mielelläni saada\nkunnian puhutella pormestaria.\n\nHENRIK (hiljaa). Kas se mies ymmärtää yskän ja kouraisee heti\ntaskujaan. (Ääneen.) Kyllä, herra, kyllä hän on kotona, pääsette heti\nhänen puheilleen.\n\n    (Henrik ojentaa kätensä, mutta toinen vetää taskustaan\n    rahan asemesta kellonsa ja sanoo:)\n\nMIES. Kas, kello on jo neljä.\n\nHENRIK. Ketä te tahdoitte tavata?\n\nMIES. Pormestaria.\n\nHENRIK. Herra, hän ei ole kotona!\n\nMIES. Sanoittehan äsken, että hän on kotona.\n\nHENRIK. Saattaa niin olla, herra, mutta minä sanoin väärin.\n\n    (Mies menee.)\n\nHENRIK (hiljaa). Kas vaan sitä kitupiikkiä. Saatpas nähdä, ettei\npormestari ole vain niin orrelta otettavissa. (Asianajajille.) Nyt minä\nilmoitan heti teidän tulonne.\n\nI ASIANAJAJA. Kas vaan sitä poikaa, kuinka se jo on ovela toimessaan.\nPidä nyt vakavaa naamaa, veliseni, meidänhän on pantava alkuun tämän\nkunnon kannunvalajan kiusaaminen. Toverimme sitten jatkavat ilvettä\npäähän asti. -- Mutta kas tuolta hän tulee.\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\nI ASIANAJAJA. Sydämemme syvimmästä pohjasta toivotamme me\njalosukuiselle herra pormestarille onnea tähän korkeaan asemaan\nkaupungissamme ja me toivomme, ettette lempeydessä, varovaisuudessa\nettekä valppaudessa anna perään kellekään edeltäjistänne, koska teidän\njalosukuisuutenne ei ole raivannut itselleen tietä tähän korkeaan\nvirkaan rikkauden, sukulaisuuden eikä ystävien kautta, vaan omien\ntunnustettujen suurien avujenne, oppinne ja kokemuksenne kautta\nvaltioasioissa.\n\nHERMAN. Tres humble servitöör!\n\nII ASIANAJAJA. Iloitsemme erittäinkin siitä, että olemme saaneet\nsellaisen esivallan, jolla ei ainoastaan ole vakaa jumalallinen\nymmärrys...\n\nHERMAN. Minä kiitän Jumalaa.\n\nII ASIANAJAJA. ... vaan joka on tunnettu siitä, että se on ystävällinen\nkaikkia kohtaan, ja jonka suurin ilo on kuunnella kansan valituksia ja\nsaattaa asiat taas oikealle tolalle, sillä sanonpa sen suoraan, olin\nihan ilosta pyörtyä kuullessani sen uutisen, että vaali oli langennut\nherra pormestari von Bremenin osalle.\n\nHENRIK. Hyvät herrat, sanokaa von Bremenfeld.\n\nII ASIANAJAJA. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, minun piti sanoa pormestari\nvon Bremenfeld! Olemme saapuneet tänne tänään, ensiksi lausuaksemme\nalamaisen onnentoivotuksemme, toiseksi neuvotellaksemme teidän\njalosukuisuutenne kanssa eräästä riita-asiasta, mikä on syntynyt meidän\npäämiestemme välillä; olimme päättäneet jättää tämän riita-asian lain\nja oikeuden haltuun, mutta olemme sitten tarkemmin ajatelleet ja\najanhukan ja oikeudenkäyntikulujen välttämiseksi aikoneet alistaa\nasiamme herra pormestarin ratkaistavaksi. Johonka ratkaisuun me\nlupaamme tyytyä.\n\n    (Herman istuutuu ja antaa muiden seisoa.)\n\nI ASIANAJAJA. Molemmat meidän päämiehemme ovat naapureita, mutta\njuokseva vesi, jota joeksi kutsutaan, erottaa heidän maansa toisistaan.\nNyt tapahtui kolme vuotta sitten, että vesi lohkaisi ison maapalan\nminun päämieheni maasta ja kuljetti sen vastapuoleni pelloille. Saako\nhän sen nyt omistaa, ei suinkaan? Sanotaanhan: _nemo alterius damno\ndebet locupletari_. Tällä tavallahan hänen päämiehensä hyötyisi minun\npäämieheni vahingoksi, ja se sotii selvästi vastoin _aequitatem\nnaturalem_. Herra pormestari, eikö asia ole niin?\n\nHERMAN. On kyllä, väärinhän on vaatia sellaista. Olette oikeassa,\nherra!\n\nII ASIANAJAJA. Mutta sanoohan Justinianus nimenomaan libro secundo\nInstitutionum, titulo primo, de Alluvione...\n\nHERMAN. Mitä helkkaria minä välitän Justinianuksesta tai Aleksanteri\nsuuresta, nehän elivät monta tuhatta vuotta ennen kuin Hampuri\nrakennettiin, kuinka he voisivat tuomita asioissa, joita ei heidän\naikanaan vielä ollut tapahtunutkaan?\n\nII ASIANAJAJA. Minä toivon kuitenkin, ettei teidän jalosukuisuutenne\nhylkää lakeja, joita koko Saksanmaa noudattaa.\n\nHERMAN. En minä sitä tarkoittanut, te käsititte minut väärin, minä\ntarkoitin... (Hän yskii väliin.) Olkaa hyvä, esittäkää edelleen\nasiaanne.\n\nII ASIANAJAJA. Näin kuuluvat Justinianuksen sanat: _quod per alluvionem\nagro tuo flumen adjecit, jure gentium tibi adquiritur_.\n\nHERMAN. Herra asianajaja. Te puhutte niin perhanan nopeasti, sanokaa se\nhiukan selvemmin.\n\n    (Asianajaja sanoo toistamiseen ja hitaasti.)\n\nHERMAN. Oh, herra, te äännätte latinaa niin perhanan hassusti, puhukaa\näidinkieltänne, sillä tulette paremmin toimeen. En sano tätä sen\ntähden, että olisin latinan vihaaja, sillä minä puhun toisinaan\ntuntikausia latinaa palvelijani kanssa. Eikös ole totta, Henrik?\n\nHENRIK. On vallan ihmeellistä kuulla herran puhuvan latinaa, sillä minä\nvannon, että kyynelet vuotavat silmistäni, kun sitä ajattelen. On ihan\nkuin kuulisi herneiden kiehuvan padassa, niin nopeasti kierivät sanat\nhänen suustaan. Lempo sen tietäköön, kuinka ihminen voi puhua niin\nnopeasti. Mutta mitäs ei tee pitkä harjoitus.\n\nII ASIANAJAJA. Jalosukuinen herra pormestari! Justinianus sanoo näin:\nMinkä virta lohkaisee toisen pellosta ja heittää sinun maallesi, olkoon\nsinun omasi.\n\nHERMAN. Niin, minun ymmärtääkseni Justinianus on oikeassa, sillä hän\noli kunnon mies, ja minä kunnioitan häntä niin suuresti, etten tahdo\nkumota hänen tuomiotansa.\n\nI ASIANAJAJA. Mutta, herra pormestari! Minun vastapuoleni lukee lakia\nniinkuin piru raamattua. Hän unohtaa sen, mikä heti seuraa: _per\nalluvionem autem videtur id adjici, quod ita paulatim adjicitur, ut\nintelligi non possit, quantum quoquo temporis momento adjicitur_.\n\nHERMAN. Anteeksi, hyvät herrat, minun täytyy mennä raastupaan, kello\nlöi jo puoli viisi. Henrik, koeta käytävässä sovittaa asia heidän\nvälillään.\n\nI ASIANAJAJA. Oi, herra pormestari! Lausukaa edes yhdellä sanalla\nmielipiteenne!\n\nHERMAN. Herrat, te olette molemmat oikeassa, kumpikin tavallanne.\n\nII ASIANAJAJA. Kuinka me molemmat voisimme olla oikeassa? Minä olen\nsitä mieltä, että koska minä olen oikeassa, niin vastapuoleni on\nväärässä. Justinianuksen laki on nimenomaan minun puolellani.\n\nHERMAN. Suokaa anteeksi, minun täytyy heti mennä raastupaan.\n\nI ASIANAJAJA (pidättäen pormestaria). Olenhan minä näyttänyt toteen,\nettä Justinianuksen sanat ovat minun puolellani.\n\nHERMAN. Niin, se on totta, Justinianus on teidän molempain puolella,\nmiks'ette siis, perhana vieköön, sovi riitaanne? Te ette tunne\nJustinianusta niin hyvin kuin minä; kun hän ripustaa kaapunsa\nmolemmille hartioilleen, merkitsee se niin paljon kuin hän tahtoisi\nsanoa nämä sanat: menkää tiehenne, senkin paapattajat, ja sopikaa asia!\n\nII ASIANAJAJA. Herra pormestari! Täytyyhän verrata eri pykäliä\ntoisiinsa voidakseen oikein ymmärtää lainsäätäjän ajatusta; eikö heti\nseuraavassa pykälässä sanota: _quod si vis fluminis de tuo praedio_...\n\nHERMAN. Jättäkää minut, te hullut käräjäpukarit! Kuulettehan, että\nminun täytyy mennä raastupaan!\n\nI ASIANAJAJA. Ei, herra pormestari, silmänräpäys vain, kuulkaamme nyt,\nmitä Hugo Grotius sanoo.\n\nHERMAN. Piru vieköön sekä teidät että Ruotuksen, mitä minulla on\ntekemistä Ruotuksen kanssa? Hän oli armenialainen, mitä hittoa meitä\nliikuttaa ne lait, joita on laadittu jossain Armeniassa! Henrik, aja ne\nulos ovesta!\n\n    (He menevät. Henrik riitelee käytävässä, syöksyy suin päin\n    sisään akan seuraamana, akka olkoon valepuettu mieshenkilö.)\n\nAKKA (tarttuu pormestarin rintaan huutaen). Mikä esivalta säätää\nsellaisia kirottuja lakeja, että mies saa pitää kahta vaimoa? Mutta\nkyllä Jumalan rangaistus teitä kohtaa!\n\nHERMAN. Oletko sinä akka hullu, kuka perhana on sellaista ajatellut?\n\nAKKA. Älä, älä, älä! Minä en mene, ennenkuin näen sydämestäsi verta\npriiskuvan!\n\nHERMAN. Ai... auttakaa! Henrik! Petteri!\n\n    (Petteri tulee ja kiskoo akan pois. Henrik, joka piiloutui,\n    auttaa vihdoin Petteriä.)\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\nHERMAN. Peijakas sinut ottaa, jos sinä vielä kerran päästät sisään\nakkoja tai asianajajia, sillä jokainen niistä tappaa minut omalla\ntavallaan. Jos muita tulee minua tapaamaan, niin sano, että varokoot\npuhumasta latinaa, sillä minä olen erityisestä syystä vannonut olevani\nsitä puhumatta.\n\nHENRIK. Samasta syystä minäkin olen niin vannonut.\n\nHERMAN. Voithan sanoa, että minä puhun mieluummin kreikkaa.\n\n    (Oveen koputetaan taas. Henrik menee ovelle ja tuo\n    ison pinkan papereita.)\n\nHENRIK. Tässä olisi pikkuisen papereita syndikukselta, pormestarin\npitäisi lukea nämä läpi ja antaa niistä lausuntonsa.\n\n    (Pormestari istuutuu pöydän ääreen ja kahistelee papereita.)\n\nHERMAN. Kuules, Henrik, ei olekaan niin helppo olla pormestarina kuin\nluulin. Minä olen saanut tässä muutamia asioita tutkittavakseni, niistä\nei itse pirukaan ota selvää. (Alkaa kirjoittaa, nousee ja pyyhkii\nhikeä, istuutuu ja pyyhkii mitä on kirjoittanut.) Henrik!\n\nHENRIK. Herra pormestari!\n\nHERMAN. Mitäs sinä meluat, etkö voi olla hiljaa?\n\nHENRIK. Herra pormestari, enhän minä liiku paikaltani.\n\nHERMAN (nousee taas paikaltaan, pyyhkii hikeä kuten ennen ja heittää\nperuukkinsa lattialle, voidakseen paljain päin sitä paremmin miettiä,\nkävelee peruukin yli ja työntää sen syrjään, istuutuu taas\nkirjoittamaan, huutaa). Henrik!\n\nHENRIK. Herra pormestari.\n\nHERMAN. Paha sinut perii, jollet seiso hiljaa. Jo toisen kerran sinä\nhäiritset minua, kun minä teen konseptiani.\n\nHENRIK. En minä tehnyt muuta kuin työnsin paitaa housuihini ja mittasin\nsäärilläni, minkä verran minun livreetakissani on liikaa pituutta.\n\nHERMAN (nousee taas paikoiltaan ja koputtaa kädellä otsaansa saadakseen\najatukset kulkemaan). Henrik!\n\nHENRIK. Herra pormestari!\n\nHERMAN. Mene sanomaan noille akoille, jotka huutavat kadulla\nostereitaan kaupaksi, etteivät he saa huutaa tällä kadulla, missä minä\nasun, sillä he häiritsevät minua valtiollisissa toimissani.\n\nHENRIK (huutaa ovelta kolme kertaa). Kuulkaas, te osteriämmät! Te\nkanaljat! Te haaskat! Te riettaat luntut! Te jokamiehen sussut! Ettekö\nyhtään häpeä huutaa pormestarin kadulla ja häiritä häntä\nvirantoimituksessa!\n\nHERMAN. Henrik!\n\nHENRIK. Herra pormestari!\n\nHERMAN. Lopeta, jo, senkin vintiö!\n\nHENRIK. Niin, eihän se hyödyttäisi, vaikka minä huutaisin vielä\nkovemmin, sillä kaupunki on täynnä tuollaista väkeä. Niin pian kuin\nyksi on mennyt ohi, tulee siihen heti toinen sijaan, sillä jos...\n\nHERMAN. Ei sanaakaan enää, pysy hiljaa ja pidä suusi kiinni! (Istuutuu\nja pyyhkii, minkä on taas saanut kirjoitetuksi, kirjoittaa uudestaan,\nnousee ja polkee vihan vimmoissaan jalkaansa huutaen.) Henrik!\n\nHENRIK. Herra pormestari!\n\nHERMAN. Olisin iloinen, jos voisin heittää tämän pormestarinviran\nhiiden hinkaloon. Tahdotko ruveta pormestariksi minun sijaani?\n\nHENRIK. Herja siihen ruvetkoon! (Hiljaa.) Ja herja se, joka sitä virkaa\nkärkkyy.\n\nHERMAN (aikoo taas istua uudestaan kirjoittamaan, mutta istahtaa\najatuksissaan väärään paikkaan ja putoaa lattialle, huutaa). Henrik!\n\nHENRIK. Herra pormestari'\n\nHERMAN. Minä makaan lattialla.\n\nHENRIK. Kyllä minä sen näen.\n\nHERMAN. Tule heti auttamaan!\n\nHENRIK. Onhan pormestari sanonut, etten minä saa liikkua paikaltani.\n\nHERMAN. Perhanan poika! (Nousee itse.) Kolkutetaanko siellä taas ovea?\n\nHENRIK. Kolkutetaan. -- Ketä tahdotte tavata?\n\nPORVARI. Minä olen hattumaakarien ammatinvanhin, minulla on\nvalittamista pormestarille.\n\nHENRIK. Täällä on hattumaakarien ammatinvanhin valituksineen.\n\nHERMAN. Äh, enhän minä voi pitää päässäni muuta kuin yhden asian\nkerrallaan. Kysy häneltä, mitä asia koskee.\n\nPORVARI. Se on liian laaja. Minun täytyy saada puhua itse herra\npormestarin kanssa. Tunnissa se on tehty, sillä minun valitukseni\nsisältää vain kaksikymmentä pykälää.\n\nHENRIK. Hän sanoo tahtovansa puhua itse herra pormestarin kanssa, sillä\nhänen pykälänsä sisältävät vain kaksikymmentä valitusta.\n\nHERMAN. Ah, Jumala auttakoon minua syntistä miesparkaa, minä olen jo\nihan päästäni pyörällä. Käske hänen tulla.\n\nPORVARI. Ah, herra pormestari! Minä köyhä mies olen kärsinyt suurta\nvääryyttä, kyllä pormestari käsittää sen heti, kun saa kuulla asian.\n\nHERMAN. Teidän pitää tehdä se kirjallisesti.\n\nPORVARI. Minä olen sen kirjoittanut tähän neljälle arkille.\n\nHERMAN. Henrik, siellä kolkuttaa taas joku!\n\nHENRIK. Ketä te tahdotte tavata?\n\nTOINEN PORVARI. Minä tuon pormestarille valituksen hattumaakarien\nammatinvanhinta vastaan.\n\nHERMAN. Kuka siellä? Henrik!\n\nHENRIK. Siellä on tämän miehen riitaveli.\n\nHERMAN. Jättäköön anomuksensa sinulle. Pysykää te, hyvät miehet,\nmolemmat porstuassa niin kauan! Henrik!\n\nHENRIK. Mitä, herra!\n\nHERMAN. Etkö sinä voi auttaa minua hiukan oikealle tolalle? En tiedä\nmistä aloittaisin. Lue minulle hattumaakarin vaatimus!\n\nHENRIK (lukee).\n\n\"Jalosukuinen, korkeasti oppinut, ankara, luja herra pormestari!\n\n\"Tämän jalon kaupungin kunnioitettavan porvariston kunnianarvoisen\nseuran esivaltuutettuna esiinnyn minä allekirjoittanut N.N.,\nkunnianarvoisen hattumaakariammattikunnan halpa ammatinvanhin, ja\nensinnäkin lausuttuani sekä suuresti kunnioittavan että rakkaan\nonnitteluni sen johdosta, että niin arvokas ja korkeasti valistunut\nmies on kohonnut niin korkeaan korkeuteen, minä syvimmässä nöyryydessä\nedestuon suurimman, vaarallisimman ja iljettävimmän väärinkäytöksen,\nminkä turmeltunut aika ja vielä turmeltuneemmat ihmiset tässä\nkaupungissa ovat aikaansaaneet, toivossa, että teidän jaloutenne\nkeksisi sille parannuskeinon. Asia on se, että kamasaksat tässä\nkaupungissa eivät pelkää eivätkä häpeä julkisesti myydä ja kaupitella\nkokonaisia pakkoja erästä verkaa, jota he kudottavat kastorista elikkä\nmajavankarvoista; surkeassa, tyhmässä julkeudessaan he kudottavat\npäällepäätteeksi tästä aineesta sukkia, vaikka tunnettu asia on, että\nmajavankarvat kuuluvat meidän ammatillemme, jonka tähden me\nhattumaakariraukat emme kullallakaan voi punnita elinkeinomme\njatkumista varten tarvittavia karvoja, sillä arvoisa yleisö on tottunut\nsaamaan hattunsa kymmenestä ja kahdestakymmenestä riksistä\nkorvaamattomaksi vahingoksi meidän elinkeinollemme, mikäli se koskee\nmainettamme ja tulojamme. Suvaitkoon herra pormestari siis punnita\nmyötäseuraavia kahtakymmentäneljää tärkeätä syytä ja pontta, joiden\nnojalla me hattumaakarit pidämme itsemme yksinoikeutettuina käyttämään\nkastoria, nimittäin 1) että ikiammoisista ajoista yleisenä maantapana\non ollut käyttää kastorihattuja, mikä monen historiasta otetun sitaatin\nja käräjillä laillisesti kuulusteltujen todistajien kautta todistaa\nmahdetaan. Ensiksi: historian kautta -- - -\"\n\nHERMAN. Hyppää yli historian!\n\nHENRIK. \"Käräjätodistajien kautta, että Adrian Nilsen,\nseitsemänkymmenenyhdeksän vuoden vanha, muistaa isänsä isoisän\nsanoneen -- --\"\n\nHERMAN. Hyppää senkin yli, mitä hän on sanonut.\n\nHENRIK. \"Toiseksi: että on kohtuuttoman ylellistä käyttää sukiksi ja\nvaatteiksi niin kalliita karvoja, mikä sotii kaikkea hyvää tapaa ja\njärjestystä vastaan, erittäinkin sen jälkeen kuin meille tuodaan niin\npaljon kalliita, hienoja vaatteita Englannista, Ranskasta ja\nHollannista, niin voitaisiin vallan hyvin tyytyä näihin, sortamatta\nrehellistä miestä hänen ammatissaan -- -- --\"\n\nHERMAN. Riittää, riittää, Henrik! Minä käsitän, että oikeus on ammatin\nvanhimman puolella.\n\nHENRIK. Mutta minä olen kuullut, että esivallan aina tulee kuunnella\nmolempia riitapuolia ennen tuomion langettamista; eikös minun sentähden\npidä lukea myöskin vastapuolen vastaus.\n\nHERMAN (antaa Henrikille vastapuolen valituksen). No lue!\n\nHENRIK. \"Teidän Korkeasukuinen Ylhäisyytenne, korkeasti valistunut ja\nkorkeasti valtioviisas Herra Pormestari!\n\n\"Niin korkealle kuin teidän ymmärryksenne kohoo muiden yli, niin\nkorkealle nousee myöskin iloni muiden yli kuultuani, että te olette\nkohonneet pormestariksi; mutta minä olen tullut sen asian tähden, että\nhattumaakarit tekevät minulle kiusaa eivätkä anna minun myydä\nkastorista valmistettuja kankaita ja sukkia. Minä tiedän kyllä, mitä he\ntahtovat, he tahtovat yksinomaisen oikeuden myydä kastoria ja he\ntahtovat, ettei kastoria saisi käyttää muuhun kuin hattujen\nvalmistamiseen, mutta he eivät sitä ymmärrä. Hassunkuristahan on\nkäyttää kastorihattuja, niitä pidetään kainalossa, ei ne lämmitä eikä\nne ole muuksikaan hyödyksi, ja olkihattu tekee saman viran. Sitävastoin\nkastorisukat ja -vaatteet ovat lämpöiset ja pehmeät, ja jos pormestari\nvaan olisi koettanut niitä, mikä myös ajan ollen voi tapahtua, niin te\ntunnustaisitte sen itse -- -- --\"\n\nHERMAN. Lopeta, kyllä riittää, tämähän on myös oikeassa.\n\nHENRIK. Mutta onhan päivänselvää, etteivät molemmat voi olla oikeassa.\n\nHERMAN. Kumpi sitten?\n\nHENRIK. Tietäköön sen Jumala ja pormestari.\n\nHERMAN (nousee kävelemään). Tämähän on perhanan sotkuinen asia. Henrik,\netkö sinä, pässinpää, voi sanoa minulle, kumpi on oikeassa? Miksikä\nminä annan sinulle, senkin vintiölle, ruoan ja elatuksen? (Sitten\nkuuluu melua käytävässä ja hän kysyy:) Mikäs meteli siellä käytävässä\non?\n\nHENRIK. Ne kaksi porvaria ovat tukkanuottasilla.\n\nHERMAN. Mene sanomaan heille, että heidän pitää kunnioittaa pormestarin\nasuntoa.\n\nHENRIK. On parasta, herra, antaa niiden tapella rauhassa, sitä pikemmin\nheistä taas ehkä tulee ystävykset. Jumala varjelkoon, luulenpa heidän\naikovan murtautua huoneeseen, kuulkaas vaan, kuinka ne jyskyttävät\novea.\n\n    (Herman von Bremenfeld ryömii pöydän alle ja piiloutuu.)\n\nHENRIK. Kuka kolkuttaa?\n\nLAKEIJA. Minä olen tullut vieraasta residenssikaupungista, minun\nherrallani on tärkeätä asiaa pormestarille.\n\nHENRIK. Mihinkä hiivattiin se pormestari katosi? Ottiko piru\npormestarin? Herra pormestari!\n\nHERMAN (pöydän alla, kuiskaa hyvin hiljaa). Henrik! Kuka se oli?\n\nHENRIK. Vieras presidentti tahtoo tavata herraa.\n\nHERMAN. Käske hänen tulla uudestaan puolen tunnin päästä ja sano, että\nminun luonani on kaksi hattumaakaria, joiden asia minun on\nselvitettävä. Henrik! Käske porvarienkin mennä matkoihinsa huomiseen\nasti. Jumala auttakoon minua miesparkaa, pääni on pyörällä, etten tiedä\nmitä minä puhun tai teen. Etkö voi minua auttaa tästä pulasta, Henrik?\n\nHENRIK. En tiedä herra pormestarille sen parempaa neuvoa kuin mennä\nhirteen.\n\nHERMAN. Mene hakemaan minulle se \"Poliittinen lipeäkala\", joka on\ntyöhuoneeni pöydällä, se on vaaleakantinen, saksalainen kirja; kenties\nsiinä on sanottu, miten minun pitää vastaanottaa vieraita\npresidenttejä.\n\nHENRIK. Haluaako pormestari sinappia ja voita kalan höysteeksi?\n\nHERMAN. Se on kirja, vaaleakantinen kirja.\n\n    (Sillä aikaa kuin Henrik on poissa, kävelee pormestari ja\n    repii ajatuksissaan hatuntekijän asiapaperin palasiksi.)\n\nHENRIK. Tässä on kirja. Mutta mitä herra pormestari nyt repii\npalasiksi? Se on, totta vieköön, ammatinvanhimman valituskirja.\n\nHERMAN. Ah, tein sen hajamielisyydessäni. (Ottaa kirjan ja paiskaa\nlattialle.) Luulenpa, että minun on parasta seurata sinun neuvoasi ja\nmennä hirteen.\n\nHENRIK. Hei vaan, sieltä kuulun taas kolkutusta. (Menee ulos, palaa\ntaas huoneeseen itkien.) Voi, herra pormestari! Auttakaa, herra\npormestari!\n\nHERMAN. Mitä nyt?\n\nHENRIK. Siellä on kokonainen rykmentti merimiehiä oven takana, ja ne\nhuutavat: Jollei meille anneta oikeutta, niin me lyömme kaikki\npormestarin ikkunat säpäleiksi. Yksi niistä heitti minua kivellä\nselkään, voi, voi, voi.\n\nHERMAN (kömpii taas pöydän alle). Henrik, pyydä rouva pormestarinnaa\ntulemaan ulos ja pitämään niitä komennossa; ehkä ne pitävät\nnaishenkilöä kunniassa.\n\nHENRIK. Niin, niin, saattepa nähdä, että laivamiehet osaavat pitää\nnaista kunniassa; jos pormestarinna menee ulos, niin ne luultavasti\nvievät hänet väkisin, ja sitten on viimeinen villitys pahin.\n\nHERMAN. Mitä vielä! Sehän on vanha vaimo.\n\nHENRIK. Ei ne merimiehet sillä niin suuresti väliä pidä; minä ainakaan\nen uskaltaisi sillä tavoin lähettää vaimoani. Siellä kolkuttaa taas\njoku: avaanko minä?\n\nHERMAN. Älä, älä, minä pelkään, että ne merimiehet tulevat. Ah, jospa\nolisin jo haudassa. Henrik, juokse kuuntelemaan ovelta, kuka siellä on.\n\nHENRIK. Kas niin, ne tulevat kuin tulevatkin ilman muuta sisään, siellä\non kaksi raatiherraa.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\nABRAHAMS. Eikö pormestari ole kotona?\n\nHENRIK. Kyllä, hän istuu varmaan tuolla pöydän alla.\n\nSANDERUS. Mitä? Istuuko herra pormestari pöydän alla?\n\nHERMAN. Ah, hyvät herrat! Enhän minä koskaan pyrkinyt pormestariksi;\nmiksi saatoitte minut tähän onnettomuuteen?\n\nABRAHAMS. Otittehan sen toimen vastaan; tulkaa vaan esiin, herra\npormestari! Me tulimme tänne huomauttamaan teille siitä suuresta\nvirheestä, minkä olette tehnyt vierasta ministeriä kohtaan ajaessanne\nhänet pilkallisesti pois luotanne; siitä voi kaupungille koitua\nikävyyksiä. Me luulimme, että herra pormestarilla olisi ollut paremmin\ntiedossaan _Jus publicum_ ja seremoniat.\n\nHERMAN. Ah, hyvät herrat! Pankaa minut viralta pois, niin pääsen\nvapaaksi tästä taakasta, jota olen liian heikko kantamaan, ja vieras\nministeri saa samalla hyvityksen.\n\nSANDERUS. Kaukana olkoon se meistä, herra pormestari, että panisimme\nteidät viralta; seuratkaa meitä heti raastupaan neuvottelemaan\nsyndikuksen kanssa, miten tämä virhe voidaan korjata.\n\nHERMAN. Minä en lähde raastupaan, vaikka minut sinne tukasta\nkiskottaisiin. En tahdo olla pormestari, enkä ole sitä virkaa ikinä\ntavoitellut; ennen saatte ottaa minut hengiltä. Minä olen kunniallinen\nkannunvalaja Jumalan avulla ja kannunvalajana tahdon kuollakin.\n\nSANDERUS. Aiotteko siis tehdä pilaa koko neuvoskunnasta? Kuulkaas, mon\nfrère! Eikö hän ottanut vastaan pormestarin virkaa?\n\nABRAHAMS. Ottipa niinkin, siitähän me olemme jo antaneet raportin.\n\nSANDERUS. Kyllä me tähän vielä keinon keksimme; ei senaatti anna\nitseänsä tällä tavoin prostitueerata.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\nHERMAN. Henrik!\n\n HENRIK. Herra pormestari!\n\nHERMAN. Mitä luulet noiden raatiherrojen aikovan tehdä minulle?\n\nHENRIK. En tiedä, herra. Ne olivat hyvin suutuksissaan, sen minä kyllä\nnäin. Minua kummastutti, että ne uskalsivat soittaa tuolla tavoin\nsuutansa herra pormestarin huoneessa. Jos minä olisin ollut pormestari,\nolisin minä, lempo soikoon, sanonut niille kaikessa ystävyydessä:\n\"Pitäkää leipäläpenne kiinni, suunsoittajat! Pyyhkäiskää sormellanne\nlattiaa ja haistelkaa kenen talossa te olette!\"\n\nHERMAN. Jospa sinä olisit pormestarina, Henrik! Jospa sinä olisit\npormestarina, voi, voi, voi!\n\nHENRIK. Jos saan luvan sekaantua herran asioihin, niin pyytäisin\nnöyrimmästi yhtä asiaa, nimittäin että minua tästä puoleen sanottaisiin\nvon Henrikiksi.\n\nHERMAN. Häpeämätön junkkari! Onko nyt aika tulla lavertelemaan minulle\nsemmoista? Nyt huomaan, että päälleni pakkaa joka haaralta vain\nonnettomuutta ja kiusallisia tehtäviä.\n\nHENRIK. Minä en tee tätä pyyntöä mistään kunnianhimosta, vaan\nainoastaan saadakseni talossa vähän kunnioitusta palvelustovereiltani,\nvarsinkin Annekelta, joka -- -- --\n\nHERMAN. Jollet nyt pidä kitaasi kiinni, niin minä väännän sinulta\nniskat nurin. Henrik!\n\nHENRIK. Herra pormestari!\n\nHERMAN. Etkö voi auttaa minua tästä pulasta, lurjus? Laita asiani\nreilaan heti paikalla tai muuten sinun käy huonosti!\n\nHENRIK. Sepä kummallista, että herra pyytää minulta semmoista, vaikka\nitse on niin viisas mies, ja on pelkän viisautensa vuoksi valittu tähän\nkorkeaan virkaan.\n\nHERMAN. Vai alat sinä vielä tehdä minusta pilkkaa?\n\n    (Ottaa tuolin ja aikoo sillä lyödä häntä.\n    Henrik livahtaa tiehensä.)\n\nHERMAN (Istuu käsi leuan alla ja mietiskelee kauan. Hypähtää\nkiihtyneenä ylös ja sanoo:) Eikö siellä joku kolkuttanut? (Hiipii\nhiljaa ovelle, mutta ei näe ketään. Istuutuu taas ja mietiskelee,\npurskahtaa itkuun ja pyyhkii silmiään paperiliuskoilla; kiihtyneenä\nhypähtää taas ylös, ikäänkuin raivoissaan, ja huutaa:) Kokonainen\nkantamus syndikuksen esityksiä! Hattumaakariammattivanhimman käynti!\nAmmattivanhimman vastapuoli! Kaksikymmentä pykälää pitkä\nvalituskirjelmä! Merimiesten mellakka! Vieras presidentti! Raadin\nhaaste! Uhkaukset! Eiköhän täällä ole minkäänlaista nuoraa saatavissa?\nTuolla uunin takanahan on yksi. (Ottaa nuoran ja laittaa sen kuntoon.)\nMinulle on ennustettu, että minut poliittisten harrastusteni vuoksi\nkohotetaan korkealle. Se ennustus käy toteen, jos nuora vain kestää.\nTulkoon siis raati kaikkine uhkauksineen, minä vihellän niille, kunhan\nolen kuollut. Yhden asian kuitenkin haluaisin, nimittäin nähdä tuon\n\"Poliittisen lipeäkalan\" kirjoittajan riippuvan vieressäni kaikki\nkuusitoista valtiotilastollista tutkimusta ja kaikki poliittiset\niltapakinat kaulaan ripustettuina. (Ottaa kirjan pöydältä ja repii sen\npalasiksi.) Nyt sinä kanalja et enää viettele ketään rehellistä\nkannunvalajaa kiusaukseen. Niin, se minua kuitenkin hiukan lohduttaa,\nennenkuin kuolen. Nyt etsin itselleni naulan, johon rupean riippumaan.\nOnpa kuoltuani aika merkillistä kuulla sanottavan: Ei kukaan Hampurin\npormestareista ole ollut toimessaan niin valpas kuin Herman von\nBremenfeld, joka ei koko pormestaruutensa aikana ummistanut silmäänsä?\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\nANTONIUS. Hei, hei, mitä hittoa te täällä puuhaatte?\n\nHERMAN. En minä aio puuhata mitään, vaan päästäkseni puuhaamasta minä\naion hirttäytyä. Jos suvaitsette tehdä seuraa minulle, niin se minua\nsuuresti ilahduttaa.\n\nANTONIUS. Ei tee mieleni, pahus vieköön; mutta mikä saattaa teidät niin\nmielettömään tekoon?\n\nHERMAN. Kuulkaa, Anttoni! Ei maksa vaivaa teidän siinä puhua. Minä aion\nhirttäytyä; ellei se tapahdu tänään, niin se tapahtuu huomenna. Ennen\nkuolemaani pyytäisin teiltä vain, että veisitte kunnioittavat\nterveiseni rouva pormestarinnalle ja ryökkynälle ja käskisitte heitä\nteettämään minulle tällaisen hautakirjoituksen:\n\n           Pysähdy, matkamies!\n        Tässä riippuu pormestari von\n               Bremenfeld,\n        joka ei koko pormestaruutensa\n        aikana yhtään hetkeä nukkunut.\n           Mene ja tee sinä samoin.\n\nKenties ette tiedä, rakas Anttoni, että minusta on tullut pormestari,\nettä minä olen saanut viran, jota hoitaessani en tiedä, mikä on\nvalkoista ja mikä mustaa, ja johon tunnen olevani vallan kykenemätön.\nSillä olen huomannut monista harmillisista, minua kohdanneista\nseikoista, että on suuri ero olla esivallan housuissa ja puhua\nesivallasta.\n\nANTONIUS. Hahahahahaa!\n\nHERMAN. Älkää naurako minulle, Anttoni. Se on pahasti tehty.\n\nANTONIUS. Hahahahaa! Nyt huomaan, kuinka asian laita oikeastaan on:\nOlin äsken eräässä ravintolassa, siellä kuulin ihmisten nauravan ihan\nkatketakseen eräälle ilveilylle, joka oli pantu toimeen Herman\nBremeniläisen kustannuksella. Muutamat nuoret miehet näet olivat\nuskotelleet hänelle, että hän muka oli päässyt pormestariksi,\nnähdäkseen miten hän käyttäytyisi siinä virassa. Minuun koski kovasti,\nkun kuulin siitä kerrottavan. Ja minä läksin heti tänne varoittamaan\nteitä siitä.\n\nHERMAN. Enkö minä sitten olekaan pormestari?\n\nANTONIUS. Ette. Kaikki tyynni on pilantekoa, sen he ovat keksineet,\nettä teistä lähtisi hulluus puhua ja paasata korkeista asioista, joita\nette ymmärrä.\n\nHERMAN. Eikö sekään ole totta, tuo puhe vieraasta presidentistä?\n\nANTONIUS. Ei tietysti.\n\nHERMAN. Eikä hattumaakarien asia?\n\nANTONIUS. Kaikki tyynni on keksaistua.\n\nHERMAN. Eikä merimiesten mellakka?\n\nANTONIUS. Ei, ei.\n\nHERMAN. Hitto sitten itsensä hirttäköön! Geske! Engelke! Petteri!\nHenrik! Tänne kaikki tyynni!\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\nHERMAN. Rakas eukkoseni, mene työhösi jälleen; meidän pormestaruutemme\npäivät ovat nyt lopussa!\n\nGESKE. Lopussa?\n\nHERMAN. Niin, niin. Ne ovat lopussa; jotkut vekkulit ovat yksissä\ntuumin tehneet meistä pilaa.\n\nGESKE. Tehneet meistä pilaa? Silloin he saavat köniinsä, koska ovat\nmeistä pilaa tehneet, ja sinä kanss'. (Antaa Hermannille korvapuustin.)\n\n    (Herman antaa vaimollensa lujasti selkään.)\n\nGESKE. Voi, rakas ukkoni! Älä lyö minua enää! Lopeta, lopeta, ukko\nkulta!\n\nHERMAN. Pane nyt mieleesi, eukkoseni, etten minä enää ole\npolitikoitsija enkä sentähden laske enää kahteenkymmeneen, kun saan\nkorvapuustin. Tästä puoleen aion järjestää elämäni toisin, poliittiset\nkirjani minä viskaan uuniin ja pidän huolta vain ammatistani tästä\npuoleen. Minä varoitan myös kerta kaikkiaan jokaista teistä siitä, että\njos minä vain näen poliittisen kirjan kenen kädessä tahansa tai jos\njoku tuo semmoisen minun talooni, silloin sen peijakas ottaa.\n\nHENRIK. Minulla puolestani ei ole mitään pelättävää, herra pormestari,\nsillä minä en osaa lukea enkä kirjoittaa!\n\nHERMAN. Jätä pois siitä sanasta ensimmäinen pöräys ja sano minua muitta\nmutkitta mestariksi niinkuin ennenkin, sillä minä olen kannunvalaja ja\ntahdon kuolla kannunvalajana. Kuulkaa, herra Antonius! Minä tiedän,\nettä te olette katsonut hyvällä silmällä minun tytärtäni. Minun entiset\npäähänpistoni ovat olleet esteenä teidän rakkaudellenne. Nyt saatte\nhänen isänsä ja äitinsä suostumuksen, niin että jos teillä on vielä\nsamat vakaat aikomukset, ei esteitä ole olemassa.\n\nANTONIUS. Niin, minä pysyn aikomuksessani ja pyydän häntä vaimokseni.\n\nHERMAN. Mitäs sinä siihen sanot, Geske?\n\nHENRIK. Vielä häntä kysyy; rouva pormestarinna on aina ollut sen liiton\npuolella.\n\nGESKE. Suus kiinni, vekkuli! Osaanhan minä vastata itse puolestani.\nMinä olen, ukko kulta, antanut siihen suostumukseni jo kolme vuotta\nsitten.\n\nHERMAN. Sinulta ei tarvitse kysyäkään, Engelke! Tiedän, että sinä olet\nhäneen niin rakastunut kuin rotta juustoon; eikö totta?\n\nHENRIK. Vastatkaa, ryökkynä!\n\nHERMAN. Jos tietäisin, että sinä ilkeyttäsi meitä näin arvonimillä\npuhuttelet, niin sinulle kävisi huonosti.\n\nHENRIK. Ei, en millään muotoa, hyvä mestari! Mutta ei voi niin äkkiä\nluopua vanhasta tavasta.\n\nHERMAN. Antakaa siis kätenne toinen toisellenne, te kaksi. Kas niin,\nkaikki on hyvin. Huomenna laitetaan häät. Henrik!\n\nHENRIK. Niin, herra pormestari! Anteeksi, mestari.\n\nHERMAN. Polta kaikki minun poliittiset kirjani; sillä en kärsi enää\nsilmissäni sellaisia, jotka ovat saattaneet päähäni mokomia houreita.\n\n\n\n"]