[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fyT0Dr5tEAj-a1QhKmhvL62-TpWJkCC-rK8qpKddu4ak":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},20,"Kansanlauluja","Lönnrot, Elias",1802,1884,"20-lonnrot-elias-kansanlauluja","20__Lönnrot_Elias__Kansanlauluja",null,"runous",[14],"kansanperinne",[],"fi",1836,7862,43639,false,11968,[23],"Finnish poetry",[25,26],"Mythology, Legends & Folklore","Poetry","\"Kansanlauluja\" by Elias Lönnrot is a collection of Finnish folk songs published in the early 20th century. This anthology is a significant representation of Finnish oral tradition, bringing together various songs that reflect the emotions, experiences, and cultural values of Finnish society. The likely topic of the book revolves around themes of love, youth, loss, and the everyday lives of both girls and boys in Finland.  The collection features songs organized into two main categories: girls' songs and boys' songs, each portraying the respective perspectives of young women and men. The lyrics depict a range of sentiments, from joy and celebration to sorrow and longing, capturing the youthful struggles of romance and societal expectations. For instance, the girls' songs often express desires for love, the pain of unrequited feelings, and the societal pressures they face, while the boys' songs reflect on their interactions with women, the carefree aspects of youth, and the challenges they encounter. Overall, \"Kansanlauluja\" serves not only as a significant cultural artifact but also as a window into the lives and emotions of Finnish youth during the time it was compiled. (This is an automatically generated summary.)",[],452,"Kokoelma suomalaisia kansanlauluja, jotka on alun perin koottu ja julkaistu 1830-luvulla Mehiläinen-aikakauslehdessä. Teos sisältää monipuolisesti lyyrisiä runoja, jotka on jaoteltu tyttöjen ja poikien lauluihin. Runot käsittelevät perinteisiä teemoja, kuten rakkautta, kaipuuta, nuoruutta ja kansan elämänpiiriä.","Elias Lönnrotin kokoama 'Kansanlauluja' on on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 20. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Sami Sieranoja, Tapio Riikonen ja\nProjekti Gutenbergin DP oikolukijat.","KANSANLAULUJA\n\nJulkaissut\n\nElias Lönnrot\n\nUudestaan toimittanut Juho Ahava\n\n\n\nArvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1909.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nAlkusananen\nLönnrotin alkulause\nYstävän lausunto\n\nTyttöjen lauluja.\n\n 1. Minä tyttö nuori tyttö --\n 2. Karjalan neito\n 3. Kasvoi Suomen rannalla --\n 4. Niinkuin kesäheinä\n 5. Kulta se lähti Kuopiohon\n 6. Ei ole poikain valoista\n 7. Mitäpä ma tuosta suren --\n 8. Orpo piika\n 9. Toisen talon orja\n10. Liikkukame likkaparat!\n11. Poies vieään Suomen pojat\n12. Ikävöidessä\n13. Pikkulintu laulavi\n14. Hyljätty\n15. Emmä sure!\n16. Ei ole kultaa minulla\n17. Käet kukkuu kuusikossa\n18. Alahall' on aurinko --\n19. Kultani on Saksanmaalla\n20. Minun kultani riipottaa\n21. Ei oo likoilla surua\n22. Tämä on vuosi tällä lailla --\n23. Mikä lie mun kullallani?\n24. En mä huoli sinusta\n25. Minun kultani valkia on\n26. Minä sanon satuja --\n27. Kaunis, vaikka pikkuruinen\n28. Kaikki jo nauraa meitä\n29. Huono on mun onneni\n30. Nyt jo ilo voitti\n31. En nyt enää naura\n32. Keurin lähetessä\n33. Likat ja pojat\n34. Nuori aika on aivan heikko\n35. Pojat käyvät likkain luona\n36. Kultani on muilla mailla\n37. Vielä nytkin turvaan poikiin\n38. Tässä kylässä pilkataan\n39. Minä laulan yöt ja päivät\n40. Ompa mulla lauluja\n41. Pojat kylillä\n42. Ei saa tyttöihin koskea\n43. Pojat juoksevat jälessä\n44. Voi minä polo likka!\n45. Kainu pienonen piika\n46. Ikävät on aikani\n47. Hullu olin --\n48. Kultansa vuottaja\n49. Turvaton\n50. Itku ja nauru\n51. Mieleheni muistuvat muinaiset ajat\n52. Tämän kylän pojat minä louheen lykkään\n\nPoikien lauluja.\n\n53. Herraspoika\n54. Tätä virttä minä laulan\n55. Juomaripoika\n56. Tyttöjen poika\n57. Pohjan poika\n58. Huolettaa\n59. Sotamiehen poika\n60. Minä olen pieni poika\n61. Heipparalla, taittaralla!\n62. Minä olen laulupoika!\n63. Näin ma likan illalla\n\n\n\n\nAlkusananen\n\n\nNämä suomalaiset kansanlaulut, jotka Elias Lönnrot on valinnut ja\njulkaissut \"Mehiläisessään\" vv. 1839-1840, ovat allekirjoittaneen\nmielestä niin tärkeä ja viehättävä täydennys Kalevalalle ja\nKantelettarelle, että on suorastaan kansallinen laiminlyönti, jollei\nniitä toimiteta yleisön käsiin, mihin ne luonnollisesti eivät voi\n\"Mehiläisestä\" tulla. Erittäin juuri nykyään, jolloin Suomal.\nKirjallisuuden Seura parhaallaan julkaisee tieteellistä kokoelmaa\nkansanlaulujemme sävelmistä, ja jolloin taiderunouttammekin on nuorempi\npolvi ryhtynyt runomitan rakenteeseen nähden perustamaan uudemman\nkansanlaulun pohjalle, on aika antaa uudemman kansanlaulumme sanoillekin\nsen verran arvoa, että edes tämä unohtunut kansanlauluvalikoima\nsaatetaan jälleen julkisuuteen. Valmistakoon se alaa täydellisemmälle\nkokoelmalle, jota Suomal. Kirjallisuuden Seura ei kauankaan voine olla\njulkaisematta.\n\nKansanrunoutemme suuren vaalijan muistoa kunnioittaen on tämä hänen\nvalikoimansa julkaistu ilman lisäyksiä ja vähennyksiä. N:ot 51 ja 52\neivät kuitenkaan ole otetut \"Mehiläisen\", vaan Kantelettaren alkulauseen\nmukaan, koska ne viimeksi mainitussa ovat täydellisemmät.\nOikeinkirjoitustakin on vain eksyttävissä tapauksissa muutettu\nnykyaikaisemmaksi, muuten on säilytetty Lönnrotin kirjoitustapa. Se\nmuutos on kuitenkin tehty, että kun Lönnrot antaa kehruutalkoissa eri\ntyttöjen ja poikien laulaa itsestänsä ja sentähden merkitsee kunkin\nlaulun eri tyttöjen ja poikien nimillä, on nämä nimet jätetty pois ja\nlauluille pantu uudet otsakirjoitukset.\n\nJ.A.\n\n\n\n\nLönnrotin alkulause.\n\n\nLaulu on ihmisellä ikäskun toinen kieli, jolla alkaa sydämensä\nliikutuksia ilmotella, kun tavallinen kieli ei löydä sanoja\ntarpeeksensa. Semmoisia sydämen liikutuksia ovat erittäinkin ilo ja\nhuoli (suru), jonka tähden myös laulut enimmiten jakauvat kahteen\npääosaan, ilosempiin ja huolellisempiin. On kyllä muissakin tiloissa\nlaulu välistä syntyvä ja sopiva, ei kuitenkaan niin kuin näissä\nkahdessa.\n\nSitä kansaa ei kyllä löydy taivaan kannen alla, joka laulua ei tuntisi\nja rakastaisi. Se ei pelkää lumia eikä pakkasia Lapin pohjaisilla\ntuntureilla, ei kuumuutta ja hellettä Afrikan eteläisessä, ihonkin\nmustaksi polttavassa päivässä. Amerikan villien seassa on sillä\nyhtähyvin kuin Europan enimmästiki sivistyneissä seuroissa, viivyntänsä\nherrojen hoveissa kuin talonpoikien tuvissa, elonsa kuningasten\nkorkioissa saleissa kuin orjien mataloissa majoissa, käyntinsä\nonnellisten huvemmilla tiloilla kuin vanginki luona kahleissansa.\n\nMutta vaikka onki laulu kaikille tuttu ja rakas, niin kuitenki havataan\njoku erotus siinä asiassa, että yhdelle on laulu mielusampi kuin\ntoiselle, luonnistuu yhdelle paremmin kuin toiselle. Niin erinäisten\nihmisten välillä, niin kokonaisten kansakuntienki. Tämä erotus tulee\nsekä muista syistä, että itsekunki osasta eli onnesta, mielenlaadusta ja\nmuusta olosta. Samate kuin yksinäisillä ihmisillä, niin on kokonaisilla\nkansoillaki suuri erotus näissä asioissa. Yksi rakastaa sotaa ja\nliikkuvaisuutta, toinen rauhaa ja kotoista elämätä, yksi sortaa, toista\nsorretaan, yksi on onnellisempi mielestään ja iloinen, toinen\nonnettomampi ja huolellinen. Laulun sanotaan olevan taivaasta kotoisin\nja täältä usein sinne kotimaahansa jälle ikävöitsevän. Jonkun ajan\nmaallisia iloja kaivannut ja kokenut niillä muiston entisestä\ntaivaallisesta riemustansa peittää, sitä ei kuitenkaan voi\ntäydellisesti, havaitsee vierahaisuutensa täällä, alkaa huolta ja\ntungeksen huolellisten seuroihin, niinkuin muutki huolelliset ja\nvähäonniset mielellään elävät toisten semmoisten kanssa. Tämän havaitsi\ntyttöki muinen. Lapsempana oli käynyt laulukoulua muutaman akan luona ja\npunasen lankakerän sekä paitapalttinan akalle palkasta antanut. Mutta\njälkeenpäin, kun vuosia lisäytyi, varsi korkeni ja huolet eneni, jopa\ntuli lauluja tytölle, kun ilmasta työntäen, ettei kyllä enää opettajata\ntarvittu. Silloinpa entistä aikaansa muistellen lauloiki:\n\n      \"Anna akka rätsinäni,\n      Työnnä pois punakeräni!\n      On jo virttä neuomatta,\n      Sekä saamatta sanoja;\n      Kyllä huoli virttä tuopi,\n      Kaiho kantavi sanoja,\n      Mure muita lausehia,\n      Mieliala arveloita.\"\n\nKuinka ovatki ystäviä toinen toisellensa surullinen mieli ja laulu,\nsiitä lausutaan monessa muussaki kohti vanhoissa runolauluissa,\nesimerkiksi seuraavillaki sanoilla:\n\n      Kuka kuuli laulavani,\n      Luuli olutta juoneheni,\n      Taaria tavanneheni.\n      _ _ _ _ _ _ _ _\n\n      En laula olven halulla,\n      Enkä taarin tarpehella --\n      Laulan hoikka huolissani,\n      Ikävissäni iloitsen,\n      Panen pakkopäivissäni.\n      _ _ _ _ _ _ _ _\n\n      Luotu on lintu lentämähän,\n      Humalainen huutamahan,\n      Vaivainen vaeltamahan,\n      Huolellinen laulamahan.\n      _ _ _ _ _ _ _ _\n\n      Mistä tunnen huolellisen,\n      Arvoan alasen mielen? --\n      Tuosta tunnen huolellisen,\n      Arvoan alasen mielen:\n      Huolellinen laulelevi,\n      Huoleton huhuelevi.\n\nOlkoon tämä sanottu joksiki mietinnöksi, minkätähden Suomen kansa niin\nmuinaisaikaan kuin nykyäänkin on yli monen muun kansan lauluihin\nharrastunut. Mutta jos on muutaki syytä tähän lauluhartauteen, niin ei\nsaa unohtaa itseä kieltä, joka sanainsa sujuvaisuudella sitä paljoki\npuolustaa. Vanhanaikaiset laulut (runot) käyvät kaikki tavallisen\nrunomitan jälkeen, nykysempinä aikoina on ruvettu muihinki tapoihin\nlauluja sovittelemaan. Kuka ei ole kuullut lauluja: Ei ole ajat enää\nniinkuin oli ennen -- Minun kultani kaukana kukkuu--Nuori mies tuli\nvierailta mailta -- Voi minä, voi minä, vaivainen poika--Minä seisoin\nkorkialla vuorella -- Sinua sydämestäni minä aina -- Kuka ei myös tunne,\nettä ne kaikki lauletaan eri tavallansa ja eri nuoteilla, ei yksikään\nvanhan runon tapaan? Onki nykyaikoina paljo semmoisia sekä kehnompia\nettä parempia lauluja maassa, liiatenki rantamailla ja Hämeessä.\nKehnommallaki niistä on joku arvo kielensä vuoksi, sillä useinkin\ntavataan lauluissa uusia sanoja ja sananparsia, jotka niistä paremmin\nkuin millään muulla tavalla levenevät yhteisen kielen hyödyksi. Ei\nainoasti sentähden, mutta toisestaki syystä, siitä nimittäin, että niitä\nlaulellaan pian yli koko Suomenmaan ja että kielemme niihin on\nluonnostansa hyvin taipusa, panemme tähän jälkeen muutamia lauluja.\nKoska näiden lauluin kahdessa erivärsyssä loppusanat aina vastaavat\ntoinen toista ja koska ne ovat kansan, ei oppinutten tekoa, niin sopii\nniistä oppinuttenki nähdä ja hyväkseen käyttää, mitä kansa sellaiseen\nsanavastuuseen eli riimiin vaatii. On kyllä Karjalasta ja Savon maalta\nnäitä jälkeenseuraavia koottu, mutta muistelemmapa niitä ennen Turun\npuolella, Uudellamaalla ja Hämeessä kuullemme laulettavan pian samoilla\nsanoilla. Enimmäksi osaksi ovat ne poikien ja tyttöjen yhteisiä lauluja,\njoilla huvittelevat töissänsä sekä kotona että ulkosalla, ilmoittelevat\nsalasia ajatuksiansa ja muita mielijuohtoja, kamppailevat toinen\ntoisensa kanssa j.n.e. Usein syntyvät ja menettyvät samassa; toisia\nmuistellaan jälkeenpäin joko somuutensa tähden eli muusta syystä. Kun\nenimmästi lauhakin värsyn yksi, toisen toinen, niin niillä on harvon\nsitäkään järjestystä keskenänsä, johon niitä seuraavissa lehdissä koemma\nsommitella.\n\n(Mehiläinen 1839 ss. 19-22).\n\n\n\n\nYstävän lausunto.\n\n\nEdelleen jatkaessaan laulujen painatusta julkaisee Lönnrot vielä\nseuraavan \"muutamalta ystävältämme saadun lähetyskirjan\":\n\n\"Viimeisen kirjotuksesi kautta olen tullut tietämään, sinulla olevan\nvielä paljo runoja ja lauluja, joita et pidä juuri sen veroisina, että\nrohjeta niitä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle präntättäväksi antaa,\nmutta joiden kuitenkaan et millään muotoa sallisi pränttäämättömäksi\njäävän, koska ne kuitenki paremmin ja selvemmästi kuin mitkään muut\nnykyisemmät, vieraan opin päälle perustetut ja muukalaisten esikuvain\nmuotoon mukaillut laulut ilmoittavat Suomalaisen runokeinon omituista\nluontoa ja ovat ikäskuin siemeniä, joista luulet täyden touvon saattavan\naikaa voittain karttua, jos ne vaan tulevat kylvetyksi, ennenkun ne\nvieraat rohdot, joilla moni tänä aikana tahtoo runokeinoamme saastuttaa,\nennättävät siihen juurtua. Miettien siis lähettää niitä Mehiläiseen\npantavaksi, mutta myös peljäten sen lukijain jo entisistä kylläksi\nsaaneen, olet niitä lähettänyt minulle näytteeksi ja pyydät minua\nilmoittamaan ajatustani niiden arvosta ja otollisuudesta Mehiläiseen.\nMinun vastaukseni ei tarvihte olla monisanaisen; jos ne ovat kaikki\nsellaisia kuin ne, jotka olet minulle näytteeksi lähettänyt, ajattelen\nniiden arvosta samoin kuin sinäkin, pitäen niitä julaistavina mitä\npikemmin sen parempi. Sillä vaikka joku niistä on kukatiesi vähän\nliiaksi keveämielinen ja avosuinen, eivät kuitenkaan ole nämä virheet\ntavattomuuden ja hävyttömyyden riettautena pidettävät, vaan lapsuuden ja\nviattomuuden avoimeen ja vähän ylimieliseen puheen laatuun verrattavat.\nTästä ei ole tarves muistuttaa ketään, joka tuntee niiden maanpaikkain,\njoista nämä laulut ovat, Jumalan kiitos, jotenki puhtaina säilyneet\ntavat, ja joka, tarkemmin ajatellen asiaa, mieleensä johdattaa, kuinka\nkansakuntain erinäiset asuntopaikat, erinäinen elämäkeino, mielenlaatu,\nsivistys ja moninaiset muut syyt antavat niiden samoille luonnollisille\nliikutuksille erinäiset ilmaumisen muodot. Toisin ilmoittaa se\nkuumaverinen ja sivistetty franskalainen, toisin lappalainen\nsavukodassansa lumikinoksella, vihansa eli rakkautensa. -- En tiedä,\nlienenkö liiaksi rakastunut suomalaisiin lauluihin -- sen tiedän, että\njos ne ei ole istukkaita, vaan paikallansa kasvaneita, ne minusta ovat\nnykyisten sivistettyjen kansojen samanaineisiin lauluihin verrattuina,\nniinkuin luonnon helmassa kasvavat kukat maalatuista tilkuista tehtyjen\nkukkain rinnalla. Niillä on kreikkalaisten paimenlaulujen luonnollisuus,\nkristillisyyden kasvattaman ihanan ujouden ja häveliäisyyden\nkanssa. -- Sen tähden en luulisi Mehiläisen lukijain niihin vielä peräti\nkyllästyneen, vaikka en myöskään saata toivoa olevan kaikille yhtä\nmieluisia. Kehotan siis sinua niitä Mehiläiseen panemaan, luulen,\nniinkuin sanot itsekki, vaikian olevan arvata siihen panna jotakin,\njolla olis vakinaisempi arvo, ja joka olisi usiammalle lukijalle\notollinen. -- --\"\n\n\n\n\nTyttöjen lauluja\n\n\n1. MINÄ TYTTÖ NUORI TYTTÖ --\n\nMinä tyttö nuori tyttö, niinkuin meren kaisla,\nEipä synny Suomen maalla toista tämänlaista.\n\nMinä olen kaunis tyttö, niinkuin keon kukka,\nMoni poika minua toivottavi hukkaan.\n\nPojat käyvät kovia teitä kangaspellon kautta,\nKeskustellen keskenänsä mikä neuo auttaa.\n\nEipä tälle tyttärelle kehnonlaiset kelpaa.\nKangasta on kuottuna sekä housuverkaa.\n\nEnemmän mä mielestäni itsestäni tykkään,\nPoies, poies puoleltani kehnon pojan lykkään.\n\nSynniks häntä sanotaan ja syntihän tuo lienee\nNuoren tytön ruveta kehnon pojan viereen.\n\n\n\n2. KARJALAN NEITO.\n\nMinä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,\nMoni poika minua houkutteli hukkaan.\n\nEi kasva ruusu kauniimpi kuin tyttö Karjalassa,\nEik' enempätä tahota, kun olen maailmassa.\n\nMinä tyttö ihana, kun mun pojat näkee,\nHuoli syttyy sydämehen, mieli naia tekee.\n\nMoni poika minua toivottavi hukkaan,\nVaan en minä monen pojan toivottava ookkaan.\n\nSilkkisaalin rinnalla ei pastihuivi passaa,\nEikä kelpaa kehno poika tätä tyttöä vastaan.\n\nOmapa kulta tieossani, vaikk' ei ole lässä,\nEikä koko kirkkoherran alustassa tässä.\n\nMinun kultani kaupungissa, kaupunki on suuri;\nRakkaus on vahvempi kuin Turun linnan muuri.\n\nKuopioss' on kultani ja olkoon terve siellä!\nItse kasvan Karjalassa pari vuotta vielä.\n\n\n\n3. KASVOI SUOMEN RANNALLA --\n\nKasvoi Suomen rannalla se ympyriäinen nauris;\nTämä likka on lihava ja punaposki kaunis.\n\nMinä olen nätti tyttö, nätin pojan kukka;\nEipä minussa mennytkänä mamman vaivat hukkaan.\n\nNätti likka liian nuori olen minä aina,\nKulta käypi katsomassa joka sunnuntaina.\n\nJos oisiki nyt lauantai ja huomenna oisi pyhä,\nJa kulta tulis kirkkohon, se oisi vallan hyvä.\n\nMinä itse ihana, minun kultani kaunis,\nKunpa äiti luvan antais, pari oisi valmis.\n\nPieni lintu siivillänsä hoitaa poikiansa,\nNiin mun oisi ollakseni oman kullan kanssa.\n\nEnpä erii kullastani, enpä perhanaksi,\nEnnen meri mustaksi muuttuu, kivet kirjavaksi.\n\n\n\n4. NIINKUIN KESÄHEINÄ.\n\nMinä olen nuori tyttö niinkuin kesäheinä,\nEi ole maannut vieressäni muut kun aitan seinä.\n\nNätti tyttö olenki ja nätimmäst' ei lukuu;\nEn minä tällä polvellani pojan viereen nuku.\n\nNätti tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan,\nEnpä minä joka pojan halatakaan anna.\n\nTyttö pieni hienonen, hintelä ja hoikka;\nEipä minussa joka pojan vastinetta ookkaan.\n\nPaljon meillä poikia käypi, vaan ei minua vasten,\nPikkuist' ennen päivän nousua katoovat kuin kaste.\n\nHyv' on pojan pelata, kun likka luvan antaa;\nPoika marssii matkoihinsa, likka häpiän kantaa.\n\nPojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,\nSusi ei virka mitänä, pojill' on liukas kieli.\n\nPoika puhuu kaunihisti likan sängyn eessä,\nMesi, maito kielellä ja myrkky syämessä.\n\nNiin on poika piian luona kun halmehessa halla;\nPian poika piikaraukan hempeyen tallaa.\n\n\n\n5. KULTA SE LÄHTI KUOPIOHON.\n\nSitä virttä laulaminen, jota johtuu mieleen;\nKumpa kultani tulisi, ottaisinko viereen?\n\nMinäpä se huitra likka, huitra likka raukka,\nIstun pojan polvilla vaikka aamuun saakka.\n\nEi oo mulla surua, ei surua, ei huolta,\nKäypi mulla sulhasia Turun tuolta puolta.\n\nMitäpä mun tarvitsee suurta surua kantaa,\nkun on kulta mielessäni, joka ilon antaa?\n\nKulta se lähti Kuopiohon, tulee sieltä kerran,\nVerkahousut jalassa ja kävelee kun herra.\n\nMinun kultani Kuopiossa, minä itse tässä,\nKihlat ompi kirstussani, sormus onpi käässä.\n\nTule kulta Kuopiosta, tule uuteen tupaan,\nSänky on jo petattu ja vanhemmilt' on lupa.\n\nVeres voi ja lämmin leipä, etkö söisi noita?\nTehty tila ja nätti likka, etkö viereen koita? --\n\nSitte tänne tultuasi heitä hattusi naulaan,\nRuvetahan vieretyksin, käsi pannaan kaulaan.\n\n\n\n6. EI OLE POIKAIN VALOISTA.\n\nNurmikeot kesällä on kukkasia täynnään,\nTämä tyttö, kaunis tyttö kasvoiltahan näyttää.\n\nTalon tyttö minä olen, siivo sekä vakaa,\nEn ole maannut poikain kanssa, enkä vasta makaa.\n\nPojat kovin koriana pitkin kyliä käyvät,\nHumalassa huutelevat halki yöt ja päivät.\n\nMoni poika mielessänsä tämän valan vannoo:\nMinut yöksi vierehensä ottavansa sanoo.\n\nEi ole poikain valoista, jos vannovat juur paljon;\nNiist' on ollut tytöille jo paljoki pahaa tarjon.\n\nPojat monta tyttöä jo petti kihloillansa,\nVaikka vannoi valallaan ja sanoi ottavansa.\n\nElä vainen tyttö rukka usko poikain kielii,\nPoika hyvästi haastelee, vaan on häijy mieli.\n\nTuost' on tullut minullekin moni mieliharmi,\nYhä pyörii eessäni tuo paha poikaparvi.\n\n\n\n7. MITÄPÄ MA TUOTA SUREN.\n\nMinä olen pikku piika, kannan karjan vettä,\nEi oo sukkaa, ei oo kenkää, ei kun kaksi kättä.\n\nOnnen likka minä olen, kovan onnen saanut,\nEipä ole poika vielä vieressäni maannut.\n\nKävi kyllä poikiaki, vaikkei minua vasten,\nSitten aamupuolella he katoovat kun kaste.\n\nVaan en sure enkä huoli, vaikka olen köyhä,\nVielä minä nätin pojan verrakseni löyän.\n\nMitäpä mä tuota suren, jos olen toisen orja;\nKohta tulee toinen vuosi, oma kulta korjaa.\n\nSuomen maassa Karjalassa on mun kultani juuri,\nVaikk' en tieä enkä tunne pienkö lie vai suuri.\n\nSitä aina ajattelen, sitä ilohetkee,\nKoska minut oma kulta vierehensä kätkee.\n\n\n\n8. ORPO PIIKA.\n\nEi oo tällä likalla palkkaa eikä pestii,\nMieron pojat viinanjuojat soiton pahan nosti.\n\nPoikahunnut huutavat ja huutavat juur kovin:\n\"Kuule kulta ääneni ja avaa aittasi ovi!\"\n\nVaan jos olen halpa likka, halvan nimen kannan,\nTok' en minä halvan pojan halatakaan anna.\n\nTäm' on kesä tämmöinen ja tuleva on toista,\nEipä tälle tyttärelle huonot pojat loista.\n\nMitäs tuosta tulisi, jos huonon pojan naisin --\nViinan juojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin.\n\nParempi on mun ollakseni nuorena likkana aina,\nKehräellä, laulella ja elää sillä lailla.\n\nVaan kun tämä siivo tyttö vanhenee ja kuolee,\nMoni poika murehtii ja joutuu suureen huoleen.\n\n\n\n9. TOISEN TALON ORJA.\n\nMinä olen pieni piika, toisen talon orja;\nTuota aina ajattelen, kukahan mun korjaa.\n\nNiinkun vene vähäinen sen kovan virran käessä,\nNiin on piika pienoinen vierahassa väessä.\n\nVoi et oonki syntynyt ja voi et olen luotu,\nÄidin maidolla ravittuja maailmahan suotu.\n\nPäiv' on pitkä, ikävä ja iloton on ilta,\nOuoilt' ei ole apua, ei turvaa tuttavilta.\n\nEi oo yhtään ystävätä, kaikk' on vihamiehii,\nMiero paljo pauhoaa ja kuluttavi kielii.\n\nKaikki minua vihaavat ja vihaavat kuin käärme,\nSoisivat mun menevän ja hukkuvani järveen.\n\nVaan en huoli mitänä, kun olen piika vakaa,\nMaailma mahtaa soimata mua edestä ja takaa.\n\nEnpä huoli maailmasta, huoli en paljo kestään,\nMaailmassa vihataan ja vihat kauan kestää.\n\nEnkä huoli itkeäkään enkä huoli vainen.\nJos mä kuinka itkisinki, ois se yhenlainen.\n\nItku silmät pimittää ja mure muovon muuttaa,\nNuorellenki neitoselle hiukset harmaat tuottaa.\n\n\n\n10. LIIKKUKAME LIKKAPARAT.\n\nLiikkukame likkaparat niinkuin rukin rulla,\nPian päivät rientävät ja vanhuus taitaa tulla.\n\nPian on laulut laulettu ja rallit rallatettu,\nIkä nuori eletty ja vanhuus saavutettu.\n\nKevätpäivä on ihana, kun lehet puihin puhkee,\nKukat maasta nousevat ja linnut kotihin kulkee.\n\nVaamp' on syksysatehet ja kovat ilmat rientää,\nLehet puista putoovat ja linnut poies lentää.\n\nPankaa tämä mielehenne nuoret tytöt kaikki,\nKatoova on kauneus ja raukeava ratki.\n\nNyt on kyllä käsissämme kesäpäivä kaunis,\nVaan on ilta eessämme sekä syksy valmis.\n\nMoni tyttö, sievä tyttö havaitsi sen hiljaan,\nEttä oli joutunut jo vanhan piian kirjaan.\n\nMieki ennen nuorempana asioissa autin,\nNyt jo käyn mä köykkyä, kun ois syönyt tauti.\n\nMoni poika minulleki antoi ennen suuta,\nNyt jo asun halpana kun keittolihan luuta.\n\n\n\n11. POIES VIEÄÄN SUOMEN POJAT.\n\nEn ole likka vallan vanha, enkä vallan nuori,\nJos mun heitti renkipoika, enmä tuosta huoli.\n\nEnkä ole vallan viisas enkä tuiki hullu,\nEnkä ole poikien tähen maailmahan tullu.\n\nSuomen pojat poies menkööt engelsmannin laivaan,\nJossa ei he muuta näe, kun meren mustan ja taivaan.\n\nPoies vieään Suomen pojat ruunun ankkuripajaan,\nSiellä lyövät rauan päälle, kivimuurit kajaa.\n\nSiell' on itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen,\nIlta, aamu, yö ja päivä, kaikki yhenlainen.\n\nMikäs auttaa Suomen poikia, kun ei rahat auta --\nTäytyy mennä maasta pois, takoa kylmää rautaa.\n\n\n\n12. IKÄVÖIDESSÄ.\n\nItkettää ja surettaa ja huoli tahtoo tulla,\nMuill' on koissa kultansa, eikä ole mulla.\n\nEi oo kultani kotona, eikä ole täällä,\nKultani onpi merellä sen ison laivan päällä.\n\nMinun kultani kaukana on ja kaukana se kukkuu,\nYksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu.\n\nKun oisi kulta naapurissa, oisi virstan päässä,\nEnpä kyllä itkisi, en istuisikaan tässä.\n\nVaan on kultani kaukana ja kauas taisi mennä,\nEipä sinne lintunenkaan iässähän lennä.\n\nKunpa se pieni lintunen sanoman nyt toisi,\nSuru menis mielestäni, parempi mun oisi.\n\nLennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni,\nKävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni.\n\nSano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,\nIloisnako elettihin, vaiko suru voitti.\n\nMitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki,\nJos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki.\n\nTule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta,\nEttei kuluis turhaan tämä ikä nuori multa.\n\n\n\n13. PIKKU LINTU LAULAVI.\n\nPikku lintu laulavi ja lämmin onpi ilta,\nKulta istuu vieressäni joka kesäilta.\n\nKulta istuu vieressäni, pikkulinnut laulaa,\nMinä itse kuikuttelen kättä kullan kaulaan.\n\nEi oo kultani lihava, eik' oo vallan laiha,\nEnpä minä kullaistani jonkunlaisiin vaiha.\n\nKukkasia kaunoisia kullalleni kannan.\nIstun taasen vierehen ja sitten suuta annan.\n\nJos on kultani ikävä, käy kirja pappilasta,\nLähetähän Pohjanmaalle poies Karjalasta.\n\nSiell' on aika ilonen, vaikk' onpi järvet jäässä,\nSiellä kultani kävelet sa korkia hattu päässä.\n\n\n\n14. HYLJÄTTY.\n\nIloissani laulelen ma, vaikk' on suruvirsi,\nKultani syän on kylmempi, kun jäinen seinähirsi.\n\nMikä lie mun kullalleni tehnyt uuen mielen,\nMuien kanssa kävelee ja istuu muien viereen.\n\nSyämeni on surunen ja pääni alas painuu,\nKun tuo oma kultani muien tykö taipuu.\n\nSepä minun syämessäni käkösenä kukkuu,\nKun mun oma kultani muien viereen nukkuu.\n\nIlta tulee, pienet linnut laulamasta lakkaa,\nMinä itken, kultaseni muien kanssa makaa.\n\nKuulepas sa kultaseni, kysyn tuota vielä,\nKukapa sun eksytti rakkauden tiellä?\n\nKuinka taisit kylmetä, kun lämmin olit ennen,\nHalkiöisin juoksentelit, tulit aina tänne?\n\nMihin on nyt kultaraukka rakkautesi mennyt? --\nRakkaus on rauennut ja suru siaan jäänyt.\n\nSyämesi rakkauesta paloi mennä vuonna,\nNyt on rakkaus rauennut, vai lie tielle puonna.\n\nEle sinä kulta raukka minua nyt hyljää,\nMinä olen kätkenyt sun syämeni syrjään.\n\n\n\n15. EMMÄ SURE.\n\nEmmä sure viikon varaa enkä kultani eroo,\nViell' on tässä tyttösessä toisellenki veroo.\n\nTämän kylän pojat onpi aivan huonoa sorttii,\nHattu päässä kallellaan, suu kun läävän portti.\n\nPojat syövät sokuria eikä maksa hintaa,\nViimeisellä tuomiolla tulee vastarinta.\n\nHuonon pojan lienenki mä kullakseni saanut,\nEi ole vielä yhtään yötä vieressäni maannut.\n\nKivenviika viserti ja käki kuusessa kukkui,\nMuien kullat kulki aina, minun kultani nukkui.\n\nEnpä sure viikon varaa, enkä kultani eroo,\nNaurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon.\n\n\n\n16. EI OLE KULTAA MINULLA.\n\nEi ole kultaa minulla, kun en vasta saane,\nJa eikö kohta toivonikin tuonnempana maanne.\n\nMuut ne kaikki kultansa kanssa käyvät käsityksin,\nMinä raukka vanhenen ja olen aina yksin.\n\nOlen kyllä maailmassa elänyt ja myytän't\nVaan ei ole kenkään mua kullaksensa pyytän't.\n\nVilu on mulla muutenki ja käsiäni kylmää,\nSiit' on vielä vilumpi, kun kaikki minun hyljää.\n\nPojat nuoret miekkoset, miksette lähe naimaan? --\nSuomalaisen tytön kanssa kyllä tulis aikaan.\n\n\n\n17. KÄET KUKKUU KUUSIKOSSA.\n\nKäet kukkuu kuusikossa, pienet linnut laulaa,\nMinä lennän löyhäytän kullalleni kaulaan.\n\nMinun kultani koria on, on kun nurmikukka,\nSill' on silmät siniset ja aivan musta tukka.\n\nMinä kuon kullalleni palttinaisen paian,\nKulta se ostaa minulle korian myssylaian.\n\nSitte kuon kullalleni hopiaisen tuolin,\nItse istun rinnalle, enkä muista huoli.\n\nMene pois sinä vieras poika, en minä sinua tunne,\nAnna tulla oman kullan, sille viereen tungen.\n\nMinun kulta matkalla ja pienet linnut laulaa,\nKunpa kultani tulisi, kavahtaisin kaulaan.\n\n\n\n18. ALAHALL' ON AURINKO --\n\nAlahall' on aurinko ja ilta on jo lässä,\nKultani on kulkemassa viien virstan päässä.\n\nSiit' on syämeni surunen, kun monta muistuu mieleen,\nOma kulta ouostunut, toinen tunkee viereen.\n\nMinun kultani kävelee ja surullisna kukkuu,\nKultani kulkee kylissä ja muien viereen nukkuu.\n\nTuota teki minun kultani, teki monta vuotta,\nAina muita rakasteli, minua piti suotta.\n\nMiksi kultani kylmenit, kun ennen olit lämmin,\nNyt on rakkaus rauennut ja viha tullut väliin.\n\nKuinka taisit narrata sinä köyhän miehen lasta,\nKöyhä mies on elättänyt pienestä kassikasta.\n\nMinä olen torpan tyttö, sinä olet talon poika,\nVaan ei talot eikä elot rakkauttani voita.\n\n\n\n19. KULTANI ON SAKSANMAALLA.\n\nIlo on muilla miekkosilla, muret ompi mulla,\nKun ei kultani kuulukaan ja eikä taia tulla.\n\nTuollapa minun kultani on Saksanmaalla aina,\nEnnen kävi katsomassa joka sunnuntaina.\n\nKevät tuli, käki kukkui, pienet linnut lauloi,\nMinä itken kuikutan ja kylän naiset nauroi.\n\nKylän naiset naurelevat huokauksiani,\nIloissani muutamat mun luuli laulavani.\n\nToiset muuttaa mureheni vieläin mustemmaksi,\nMinusta he mielellänsä tekisivät kaksi.\n\nUniki se murehista levottavi monta,\nMinä en saa silmihin pienintäkään unta.\n\nItkull' alan päiväni ja päätän murehilla,\nYksin istun iltasilla, yksin aamusilla.\n\nSepä mua murehuttaa, sepä itkun tuottaa,\nKun on kultani kaukana ja täytyy aina uottaa.\n\nMont' on huolta muutenki ja se on suurin huoli,\nKun en tieä kullastani, elikö vai kuoli.\n\nPäiv' on pitkä, ikävä, ja itku aina mulla,\nKun en kuule kullaistani eikä taia tulla.\n\n\n\n20. MINUN KULTANI RIPOTTAA.\n\nEi nyt enää, ei nyt enää kesämarjat auta,\nMinun kultani rakkaus on ruostunut kuin rauta.\n\nKultani käypi Suomen maita poikki sekä pitkin,\nKylän naiset nauroivat ja minä raukka itkin.\n\nMinun kultani ripottaa ja nappaa muille suuta,\nMinä raukka rakastan enkä taia muuta.\n\nMiksi kultani kylmenit, et ole niinkuin ennen,\nYli selän soutelit ja tulit aina tänne.\n\nOisko keli parempi ja järvet oisi jäässä,\nTokko vielä tulisitkin korkia hattu päässä.\n\nKatsos kulta hetale, kun sato sakiata lunta,\nMonta yötä vieressäni makasit makiata unta.\n\nKatsos kulta hetale kun aurinkoinen paistaa,\nAnna suuta kultaseni, makialta maistaa.\n\nKatso kulta hetale, kun aurinkoinen loistaa,\nValkiapaita neito nuori, se on vasta toista.\n\n\n\n21. EI OO LIKOILLA SURUA.\n\nTämän kylän pojat onpi pahoja tervaspäitä,\nYhä käyvät kihloilla ja ei piä konsa häitä.\n\nMinä olen ryytimaassa keskimäinen kukka,\nEmpä minä tähän kylään kunniaani hukkaa.\n\nKumpa tarkoin tietäisin, että kultani pitää vihaa,\nKärryt tielle laittaisin ja lautamiehen pihaan.\n\nEnkä sure enkä huoli, jos yksi poika jätti,\nVielä minä toisen saan kun olen nuori ja nätti.\n\nMinä menen kaupunkiin ja kaupungist' on pesti,\nTulen sieltä kotihin, kun paras herran leski.\n\nEi oo likoilla surua, eik'oo yhtään hiukkaa,\nPoikia käypi kylissä että liivit liuhkaa.\n\n\n\n22. TÄMÄ ON VUOSI TÄLLÄ LAILLA.\n\nTämä on vuosi tällä lailla, toinen vuos' on toisin --\nKunpa kultani tulisi, ma ilosempi oisin.\n\nEi oo kultani kotona, eik' oo äsken ollut,\nEnkä tieä tyttö raukka, vaikka jo oisi kuollut.\n\nTuollapa minun kultani sen suuren meren päällä,\nVuos' on sitte siirtynyt, kun viimeksi kävi täällä.\n\nKohta taitaa talvi tulla, järvet onpi jäässä,\nMinun kultani kaukana ja pitkän matkan päässä.\n\nLumipilvet kulkevat sen vanhan tavan vuoksi,\nVoi jos pilvi kantaisi mun oman kullan luoksi.\n\nEmmä tuota surisi, ett' ois matka pitkä,\nEikä mua estäisi, ei lumet eikä mitkään.\n\nTulisin mä kultani luoksi, kavahtaisin kaulaan,\nPalavalla syämellä, niinkuin tuli taulaan.\n\n\n\n23. MIKÄ LIE MUN KULLALLANI.\n\nMikä lie mun kullallani, itkusilmin istuu,\nVesi vuotaa poskille ja kyynelet ne tippuu.\n\nNukuttaako, torkuttaako, uniko sua vaivaa? --\nSaat sa tulla lauantaina illan tullen naimaan.\n\nTule yksin hiljalleen, jottei kukaan kuule,\nJott' ei kukaan tietää saa ja pahaa meistä luule.\n\nHeitä poies liivisi ja laske hattu naulaan,\nHyv' on sitte ollaksemme, lyöä käsi kaulaan.\n\n\n\n24. EN MÄ HUOLI SINUSTA.\n\nEipä minun sydämeni surullinen oisi,\nJospa minun kultani parelampi oisi.\n\nViisi vuotta olen minä kullallani maannut,\nEn ole vielä äyriäkään kullaltani saanut.\n\nSepä minun syämeeni surun suuren tuopi,\nKun tuo minun kultani paljo viinaa juopi.\n\nKuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita:\nJopa vainkin välillämme ero tulla taitaa.\n\nSill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään,\nSinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää.\n\n\n\n25. MINUN KULTANI VALKIA ON.\n\nMinun kultani valkia on, on kuin lumen valo,\nParempi on mielestäni kuin paras Suomen talo.\n\nValkia on kultani, valkia kuin vaate,\nKaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maaten.\n\nKuulepas sa kultani, tahotko mun ottaa,\nNiin saat maata ensi yönä vieressäni kohta.\n\nSinäpä olet poika parka syämeni saanut,\nVaikk' et ole vielä kyllä vieressäni maannut.\n\nSinusta ja minustapa linnutkin laulaa,\nÄäni kuuluu kukkuloilla, kankahilla kaikaa.\n\nKun nyt tarkoin tietäisin, ett' olet oma kulta,\nEipä meitä erottaisi muu kun ruskomulta.\n\n\n\n26. MINÄ SANON SATUJA.\n\nMinä sanon satuja ja puhun järki totta,\nTuosta suurin huoleni ompi, kuka minut ottaa.\n\nTuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut,\nEnkä ole pojilta ma sormustakaan saanut.\n\nMitä pitäis tekemän mun noien poikiin kanssa;\nKäyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa.\n\nSuru oli illalla ja se on sama nytkin;\nMuut ne makaa kultansa kanssa, minä aina yksin.\n\nEnemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee;\nJopa minä murhestani jonkun tempun tienen.\n\nMinä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti,\nSinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti.\n\n\n\n27. KAUNIS, VAIKKA PIKKURUINEN.\n\nTästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä,\nEipä lasta laulamasta iso, äiti kiellä.\n\nMinä itse, minun kulta punakka ja kaunis;\nKohta on sukat kuottuna ja paitakangas valmis.\n\nMinun kultani kaunis ompi, vaikk' on pikkuruinen,\nTuoss' on kultani kunnia, kun ei oo avosuinen.\n\nEi oo kultani kaukana eikä ole lässä,\nMinun kultani kävelee koria hattu päässä.\n\nTule kultani yöllä yksin, tule kultani, tule!\nKyllä meistä pari saapi, vaikkei miero luule.\n\nTuopa kulta tullessasi tuopa vähänenki,\nSokuria taskussasi, pikku murunenki.\n\n\n\n28. KAIKKI JO NAURAA MEITÄ.\n\nMikä minun kullallani, mikä tuolla lienee:\nIllan piti polvillansa, yöks' ei tullut viereen.\n\nKuule, kuule, kultaseni, kaikki jo nauraa meitä,\nAina oomma yhessä ja ei konsana pietä häitä.\n\nSinä olet minun kultani ollut monta vuotta,\nMuita sinä rakastat ja minua piät suotta.\n\nMiksi minua narrailet ja puhut suloisesti,\nJuonesi ne viekkahat unenki usein esti.\n\nEip' oo tarves narrata, vaikk' olen köyhän lapsi,\nIsä, äiti on elättänyt papin kasteest' asti.\n\n\n\n29. HUONO ON MUN ONNENI.\n\nHuono on mun onneni ja kova on mun laita,\nSuru on mun osani ja mustanlainen paita.\n\nMinä olen piika pieni, elän aina yksin,\nOlen tullut pojilta jo aivan hyljätyksi.\n\nPoika viekas viettelee ja likka hullu uskoo,\nPian poika piikaselta kunnian pois kiskoo.\n\nHyvä on pojan pelata, kun likka luvan antaa,\nPoika itsensä pelastaa, likka häpiän kantaa.\n\nKyllä poika neitoselta hempeyen tallaa,\nKeon kukan kaunosenki kukistavi halla.\n\nPian on se likka parka tullut kunnialta,\nJok' on kerran heittänyt noien poikiin valtaan.\n\n\n\n30. NYT JO ILO VOITTI.\n\nSuru oli illalla, nyt jo ilo voitti,\nKun tuo kuhnus poies kulki, eron minusta otti.\n\nEmpä sure viikon varaa enkä kultani eroo,\nNaurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon.\n\nMitäs minä tuosta huolin, jos yksi poika meni,\nToisen pojan kanssa tulee samanlainen peli.\n\nTäm' on likka lihasta, lihasta ja luusta,\nSemmoisia poikia ma vestän vaikka puusta.\n\nOmp' on noita poikia viientoista sorttii;\nMont' on viety katsomahan Viaporin porttii.\n\nEi se likka kululle joua eikä mieron tiehen,\nJos en miestä muualta saa, niin otan sotamiehen.\n\n\n\n31. EN NYT ENÄÄ NAURA.\n\nNauroin lassa nuorempana, en nyt enää naura,\nKun mun tulee kullastani itkuvirttä laulaa.\n\nTämä viikko pitempi kun koko mennä vuosi,\nEikä kestä silmätkään, kun paljon vettä vuosi.\n\nKultani on mun pettänyt ja petti kihloillansa,\nVaikka vannoi valallaan ja sanoi ottavansa.\n\nMinä likka ihana ja hän oli poika nätti,\nViha joutui välihin ja rakkaus se jätti.\n\nVoi poika parka luontoas, kun olit petollinen,\nSinun tähtes vuotta monta olen surullinen.\n\n\n\n32. KEURIN LÄHETESSÄ.\n\nLiiku likka pojan kanssa, niinkuin rukin rulla,\nKeuriaika lähenee ja ero taitaa tulla.\n\nTyöläs sitte erota, kun kert' on yhteen tultu,\nSuuta on jo annettu ja käsi kaulassa oltu.\n\nLikka juoksee pojan eestä, juoksee minkä jaksaa;\nKun ei poika tavota, niin likka kääntyy vastaan.\n\nLikka arat, piika parat, varokate teitä,\nEttei pojat vanhan piian kirjaan teitä heitä.\n\nSitte laulut loppuvat ja pian rallit puuttuu,\nMoni likka sillä lailla halvemmaksi muuttuu.\n\n\n\n33. LIKAT JA POJAT.\n\nEi oo likoilla surua, ei oo yhtään hiukkaa,\nPojat juoksee likkain luona, verkaliivit liuhkaa.\n\nPojat nuoret naimattomat tuota aina etsii:\nJoka ilta päästäksensä likkain aittakestiin.\n\nKesäilta kelvoton sen kerran näytti julki!\nKuinka pojat likkain tähen pitkän matkan kulki.\n\nKesäilta kelvoton se kerran laitti niinki,\nEttä pojat pohmelossa puuttui suohon kiinni.\n\nLikat käyvät kunnialla, kun kaste heinikossa,\nPojat juovat rypevät, kun sika rapakossa.\n\nLikat makaa aitassahan palttinapaiallansa,\nPojat käyvät kyliä myöten mustalla varrellansa.\n\nNiin on likka aitassansa, kun on kaunis kukka,\nPoika juoksee halkiöisin, niinkun vanha hukka.\n\nVesi vuotaa silmistä ja itku syämen kaivaa:\n\"Laske kulta luoksesi ja huojenna tätä vaivaa!\"\n\n\n\n34. NUORI AIKA ON AIVAN HEIKKO.\n\nSitä virttä laulaminen, joka johtuu mieleen,\nEipä tämä tyttö lähe huonon pojan viereen.\n\nSepä likka kunniansa häpiällä kantaa,\nJoka kerran on joutunut huonon pojan valtaan.\n\nKerran antoi kaunis likka kehnon pojan suuta,\nHeti muuttui halvaksi kuin heittolikan luuta.\n\nNuori aika on aivan heikko, niinkuin kesäheinä,\nPojat konnat riivatut särkee vaikka seinän.\n\nEi se poika tuota kovin korvihinsa laske,\nVaikka tyttö toruupi ja on kuin vähä vasten.\n\n\n\n35. POJAT KÄYVÄT LIKKAIN LUONA.\n\nAurinko se hohtavi ja lumivuoret sulaa,\nPojat kohta likkain luona käyvät vanhaa uulaa.\n\nLikoill' ompi onnen aika aivan ihanainen,\nPojill' itku kuikutus ja elo tuhmanlainen.\n\nLikat makaa aitassansa verkaviitan alla,\nPojat tallin lattialla, tamman nahka alla.\n\nSekö piru pihalla nyt ovia kolkuttavi?\nSaat sa häijy hävetä ja mennä kotiasi.\n\nMitäs sinä tänne tulit, viekottelet meitä,\nJoka jo olet kotonasi pitänyt viisiä häitä.\n\nVaan jos tarkoin tietäisin, ett' oma kulta olet,\nNiinpä minä nousisin ja aukaisisin oven.\n\n\n\n36. KULTANI ON MUILLA MAILLA.\n\nEi ole kultani kotona, eikä oo äsken ollut,\nKultani on muilla mailla, ei ole sieltä tullut.\n\nTuost' on kultani kulkenut ja jälet onpi jäänyt,\nLehti on päälle langennut ja keltaiseksi käynyt.\n\nKuulepas sa vieras poika, kuule poika kulta,\nMinull' oisi pikkuruisen kysymistä sulta.\n\nMitä kuuluu kullan maalle, kuinka voivat siellä;\nMikä sun saattoi näille maille, puhu kanssani vielä.\n\nSeisotapa hevostasi, puhu kuullakseni,\nOliko kaikki tervehet ja oma kultaseni.\n\nSanoisitko: kultani on muien armahana,\nSano vaikka viiesti, en usko ollenkana.\n\nVaan jos sanot, ett' on kuollut, kuollut minulta kulta,\nPane kellot soimahan ja laita minua multaan!\n\n\n\n37. VIELÄ NYTKI TURVAAN POIKIIN.\n\nEi oo meillä surua, ei surua, ei huolta,\nPojat ovat luvannehet pitää meiän puolta.\n\nVielä nytki, vielä nytki poikiin tykö turvaan,\nVaikk' on tullut toivoni jo monta kertaa turhaan.\n\nSiit' en huoli, jos mä juovun taloon taikka torppiin,\nKun mä muuten pojan saan, jok' on parasta sorttii.\n\nSitte liki lintuseni, liikuttaako muita,\nSuuta annan kullalleni, kuuluuko se muille.\n\n\n\n38. TÄSSÄ KYLÄSSÄ PILKATAAN.\n\nHoi on, hoi on huoletta, kun puhutahan paljon:\nSanotaan mun olleheni joka pojan tarjon.\n\nTässä kylässä pilkataan ja ouompana olen,\nVaan kun menen toiseen kylään, tuttavaksi tulen.\n\nMikä pakko, mikä pakko olla ikävässä,\nKunpa otan poieslähdön koko pitäjästä.\n\nTämän kylän pojat on kun töpihäntä hukkii,\nToisen kylän pojat on kun mesimarjan kukkii.\n\nTämän kylän pojat on kun vilun virran vettä,\nToisen kylän pojat on kun hunajaa ja mettä.\n\n\n\n39. MINÄ LAULAN YÖT JA PÄIVÄT.\n\nEtte ole likka parat mitään minun suhteen,\nMinä laulan yöt ja päivät, laulan aamupuhteen.\n\nMinä olen tässä kylässä jokahisen kukka,\nVaan kun tulee oma kulta, on kun tulisi tukkaan.\n\nOnkos vainen, onkos vainen minun kultani kaunis;\nSinimarjat silmillä ja suu kuin punanauris.\n\nKultani elää rallattaa ja elää niinkun rotta,\nVaikka anto sormuksenki, ei tee koskaan totta.\n\nMeiän poika pohmelossa ryyppäsi kerran viinaa,\nTuosta tottui juomariksi, joutui juomakirjaan.\n\nKultani onni kova on, ei se anna maata,\nTäytyy öitä kollotella pitkin pihamaata.\n\nKultani kulki kohmelossa, yhtyi likalättiin,\nTuosta suuttui siivo tyttö, suuttui yhtä-äkkiin.\n\n\n\n40. OMPA MULLA LAULUJA.\n\nOmpa mulla lauluja ja ralli ompi kanssa;\nEipä tämä tyttö lähe joka ruojan ansaan.\n\nLikat nätit tällä maalla kasvaa kaunihisti,\nNiill' on posket punaset ja puhet aina siisti.\n\nMikkeliss' on markkinat ja Kajaanissa kanssa,\nLikat ei lähe markkinoille, asuvat aitoissansa.\n\nPojat ajaa markkinoille poikki kangaspellon,\nOstaat siellä hevoisen ja kolmen ruplan kellon.\n\nPojat ajaa reimanteitä oritvarsoillansa,\nLikat makaa pyytingillä pumpulipaioillansa.\n\nSiit' on pojilla juonia, kun viina paljo maksaa,\nLikat itsensä elättää, kun työtä tehä jaksaa.\n\nMinä kuon kullalleni palttinaista paitaa,\nVaikk' en tuota tunnekana oman kultani laitaa.\n\nTäst' on kultani kulkenu, vaikkei jälet tunnu,\nMikä lie ollut mielessänsä, kun ei tupaan tullu.\n\nTalon tyttöä helsataan, eik' ole niistä mitään,\nTorpan tyttöjä potkitaan, vaan niitä naia pitää.\n\nMaja mull' on matala ja koti aivan köyhä,\nIsä mull' on ynsiä ja äiti liian nöyrä.\n\nHyvät minut hyljäävät ja kehnot eivät kelpaa,\nTaivaasta ei mulle anneta ja maast' en löyä vertaa.\n\nIllalla lähen nukkumaan ja nukun joka ilta,\nYksin aina vieressäni siliä pirtin silta.\n\nVaan ei yötä pimiätä, ettei päivä koita,\nEikä niin suurta surua ole, ettei ilo voita.\n\nVielä tämä siivo tyttö nätin pojan löytää,\nVielä kerran kultani kanssa astun vehnäpöytään.\n\n\n\n41. POJAT KYLILLÄ.\n\nEi oo sia surunen meiän majassamme;\nPäivät kuluu kunnialla, illat aitassamme.\n\nPojat käyvät kulkemahan illan pimiällä,\nLaulellen ja rallatellen ilovirsiänsä.\n\nIllan tullen näille maille pojat kylihin kulkee;\nLikat menee aittahansa, oven kiinni sulkee.\n\nKäykää pojat kylissä, vaan elkää menkö saunaan;\nPienet piiat pirtissä paljo teille nauraa.\n\n\n\n42. EI SAA TYTTÖIHIN KOSKEA.\n\nPuhun minä poikasille, eipä houkutella\nNuoria likkoja tarvitseisi eikä viekotella.\n\nLeskiä saapi liikutella, ei se haittaa mitään;\nEi saa tyttöihin koskea, hävetä poikain pitää.\n\nEipä tämä tyttö lähe hylkypojan viereen;\nHylkypoika viettelee ja saatta mierontielle.\n\nPoika rahat menettävi oluehen ja viinaan,\nTytöt ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan.\n\nKyllä sinäki tyttöjä saisit, saisit vaikka kenen,\nKun olis viina loppunut jo viittä vuotta ennen.\n\n\n\n43. POJAT JUOKSEVAT JÄLESSÄ.\n\nLaulaisinpa taitaisinpa kun palkka maksettaisi,\nEmmä paljo pyytäiskään, kun markan sanasta saisin.\n\nEi ole tyttöin ikävä pimeillä öillä,\nPojat käyvät kyliä myöten tyttöin tinkitöillä.\n\nTuli poltti Turun linnan, vesi vei sen sillan,\nPojat itkee ikävissään päivän sekä illan.\n\nLikka käypi kankahalla niinkuin kaunis kukka,\nPoika juoksee jälestä, niinkuin vanha hukka.\n\nLikka astuu ahoa pitkin, pumpuliliivit liuhkaa,\nPojat ryömii jälessä, tuohivirsut viuhkaa.\n\nLikka istuu linnassansa, kulta riippuu rinnassa,\nTänä vuonn' on huonot pojat huokiassa hinnassa.\n\n\n\n44. VOI MINÄ POLO LIKKA.\n\nVoi minä polo likka kun olen yksin,\nOlen tullut kaikilta hyljätyksi.\n\nMuut tytöt toimitti asiansa ennen,\nMinä olen heitetty ikävihin tänne.\n\nEnkä tieä miten minä hylyksi nyt tulin,\nJoka ennen kaikkien kukkana kulin.\n\nOlin minä ennen kuin enkeliskukka,\nKehnojen päälle en katsonukaan.\n\nParahinten parvessa kävin minä kirkkoon,\nJa nyt olen joutunut koiarien joukkoon.\n\nVaan mitä entisistä ajoistani huolin? --\nNoitapa muistaissa syömeni kuoli.\n\n\n\n45. KAINU PIENONEN PIIKA.\n\nMinä olen kainu kun syvän salmen siika,\nMurehella täytetty pienonen piika.\n\nEn vielä muistane kovin monta vuotta,\nValitella täytyy jo kuitenki totta.\n\nMaailman meri se on vaarallinen aivan,\nPian myrsky särkevi pienosen laivan.\n\nEi aina käynti ole kukkien päällä,\nToisin ajoin ompi orjan tappuria tiellä.\n\nVälistä se näyttää kun ilonen ois olla,\nUsiammin taitavi murepilvi tulla.\n\nNiin on koko elomme ja koko olo täällä,\nLehenkanta katkeava syksyisellä säällä.\n\nOmp' on elo ihmisten kun aaltosien veellä,\nYksi tulee jälessä ja toinen meni eellä.\n\nNuoruuteni aika ja ilopäivä kulkee,\nJopa noista vaivoista väsymyskin tullee.\n\nVaan kun olen nuori ja rumihilta raitis,\nMahan olla luojaani kiittämähän valmis.\n\nLuojaansa kiittävät varpusetkin pienet,\nEnkö toki varpusia parempi mä liene.\n\n\n\n46. IKÄVÄT ON AIKANI.\n\nMennä vuonna oli minun iloinen olla,\nTänä vuonna olis minun parempi kuolla.\n\nEipä enää naurata kun aina johtuu mieleen,\nEtt' on oma kultani jo mennyt muien viereen.\n\nTuostapa on syämeni sangen karvas,\nKun on oma kultani jo muien armas.\n\nIkävät on aikani maailman päällä,\nEi kuulu kultaistani siellä eikä täällä.\n\nPäivä se paistaa ja lintusetkin laulaa,\nMinun kulta veäksen jo muien kaulaan.\n\nLumipilvet taivaalla juoksee ja kulkee,\nMinun kulta muita jo sylihinsä sulkee.\n\nVaan mitä itkenkin ja valitan ja huolin,\nVaikk' olen sorrettu kaikilta puolin? --\n\nHeitän koko Suomenmaan ja lähden Venäehelle,\nElän siellä vuotta kaksi, niin on hyvä jällen.\n\n\n\n47. HULLU OLIN --\n\nHullu olin kun ma lähin koti pitäjästä,\nNäin mä siellä kultani joka viikon päästä.\n\nMinä olen täällä ja sinä olet siellä,\nMoni järvi välillämme, soita paljo tiellä.\n\nSirkat ne sirkuttaa ja lintuset laulaa,\nVaan eipä kultani riennäkään kaulaan.\n\nLintuset visertävät metsien päällä,\nMinä istun ikävissä yksinäni täällä.\n\nTuuli se tulee ja pienet puut ne taipuu,\nKultani ääni ei kankailla kaiku.\n\nNiin on suru syömessäni ja on kauan ollut,\nEnkä ole sanaakaan kullastani kuullut.\n\n\n\n48. KULTANSA VUOTTAJA.\n\nSurunen on syömeni ja itku silmän peittää:\nJopa oma kultani taisi minun heittää.\n\nMinä olin kultani kanssa, olin monta vuotta;\nIän nuoren kulutin ja kulutin juur suotta.\n\nOlin aina siivo tyttö, siivo, rehellinen,\nKultani se viettelijä, viekas, petollinen.\n\nViikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta,\nKysyin keon kukilta ja ilman lintusilta:\n\nEttekö kukat ole kultaani nähnyt,\nMiss' ompi kultani kulkenut ja käynyt?\n\nEttekö tieä te lintuset pienet,\nMissä mun kultani elänee ja liene? --\n\nKulta oli ilossahan meren tuolla puolla,\nMinun anto surra, ikävähän kuolla.\n\n\n\n49. TURVATON.\n\nOnneton olin minä ollessani,\nOnneton tähän kylään tullessani.\n\nOnnettomaksi olen minä luotu,\nEi ole minulle ilopäivää suotu.\n\nTurvaa ei ole siellä eikä täällä,\nEnempi kun linnulla lentonsa päällä.\n\nMaailma minua nyt paljoki vaivaa,\nJa minun eteheni kuoppaa kaivaa.\n\nYstäväni myös on ynsiäksi tullut,\nKun hän on maailman juttuja kuullut. --\n\nKuulepas, kultani, vielä sana yksi:\nKuinka tulin minä näin hyljätyksi?\n\nKuka sinut eksytti rakkauen tiellä? --\nTule, tule kertaki luokseni vielä.\n\nMuistatko muinen kun marjassa käytiin,\nAhosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin? --\n\nPäivä se paisti ja pienet kukat loisti,\nKukatki ne ketosilla iloamme toisti.\n\nLinnut ne laulelivat metsien päällä;\nMeistä he lauloivat siellä ja täällä.\n\nEi ole ajat enää, niinkuin oli ennen,\nEntiset ajat ovat olleet ja menneet.\n\nEntinen oma kulta ei enää hoia;\nNiin se mun jätti kun pienen linnun poian.\n\nToivoni raukeni, meni juuri tyhjään,\nEi ole mulla nyt ilopäivää yhtään.\n\nEnkä mä itselleni näin luullu käyvän; --\nIkäväni kestää kuolemapäivään.\n\nOlen ma kun oksalla varpunen pieni;\nEn tieä kuhun otan matkan ja tieni.\n\nNuoruus rientää ja aikani kulkee;\nJopa noista vaivoista väsymyski tullee.\n\nPäiväni päättyy ja elämäni katkee,\nMutta se murheni peittää ja kätkee.\n\n\n\n50. ITKU JA NAURU.\n\nAstelin kaunista kangasta myöten,\nHeliätä rannan hiekkoa myöten.\n\nPoro minun pöllysi polvilleni,\nHeliätä hiekkoa helmoilleni.\n\nMenin minä siitä siskoni luoksi,\nSisko se ulos mua vastahan juoksi.\n\nSiskoni vei mua kamarihin käymään,\nToi sitte ruokaa ja käski mun syömään.\n\nSöin palan eli puolen arvoltani,\nKysyin minä siskolta armastani.\n\n\"Armahasi ei ole ollunna täällä;\nMaatapa taitaa jo marjojen päällä.\"\n\nKävin minä armasta katsomahan,\nSisko se sivullani astumahan.\n\nArmahani makasi paarten päällä,\nSilkkinen vaate oli silmien päällä.\n\nSisko se käski mua nauramahan:\n\"Taiat sa toisenki armahan saaha.\"\n\nOlisinpa nauranut armastani,\nVaan empä jaksanut itkultani.\n\nSuu minun nauroi, syämeni itki,\nVeet ne vierivät poskia pitkin.\n\nVeet ne vierivät poskia myöten,\nKulki kun virrassa koskia myöten.\n\n\n\n51. MIELEHENI MUISTUVAT MUINAISET AJAT.\n\nMieleheni muistuvat muinaiset ajat,\nIsäni ja äitini ilotäyet majat.\n\nOlin minä tytön taimi koria kuin kukka,\nJoka pojan päälle en katsonutkaan.\n\nKoriana kävin minä edestä ja takaa,\nMieleni oli iloinen ja murehista vapaa.\n\nMuistanpa vielä kun marjassa käytiin,\nMansikoita syötiin ja leikkiä lyötiin.\n\nLinnut ne laulelivat metsien päällä,\nMeistä he laulelivat siellä ja täällä.\n\nToisinaan kun tuli tuiskuset ilmat,\nSatehiset viikot ja ankarat kylmät.\n\nTupa oli lämmin ja kamari oli kaunis,\nKamarissa maito ja voi ja leipä valmis.\n\nEi ole ajat enää niin kun oli ennen,\nEntiset ajat ovat olleet ja menneet.\n\nNyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä,\nEnempi kun lehellä liukkaalla jäällä.\n\nVoi kuinka tyttöparan onki minun käynnä,\nMuretta ja surua on sydämeni täynnä.\n\nIlopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee,\nEik' ole kuka minut murehista kätkee.\n\nVuoteni kulki, kun virtanen vesi;\nMikä mulla tullee viimenki esiin.\n\n\n\n52. TÄMÄN KYLÄN POJAT MINÄ LOUHEEN LYKKÄÄN.\n\nEi oo mulla muretta ja ei oo huolta mitään,\nMaailma se murehen minusta jo pitää.\n\nMaailmaa hullaa minkä vaanki hullaa,\nVaan puhas likka mä taianki olla.\n\nMitäs minä tuota suren, likka nuori, nätti,\nJos minut poikaratti viinanjuoja jätti? --\n\nTämän kylän pojat minä tervaksissa keitän,\nToisen kylän pojille mä toivoni heitän.\n\nTämän kylän pojat minä louheen lykkään,\nMuunlaiset olla pitää, joista ma tykkään.\n\nEnnen minä liikutan rihmaa ja neulaa,\nEnnenkun tämän kylän poikia seuraan.\n\nEnnen minä liikutan likasia puita,\nEnnenkun ruman pojan laihoja luita.\n\nEnnen minä nokisia pölkkyjä kannan,\nEnnenkun ruman pojan suuella annan.\n\n\n\n\nPoikien lauluja\n\n\n53. HERRASPOIKA.\n\nHerraspoikia meki oomma, vaikk' emme taia ruotsii,\nEi oo tarvis työtä tehä eikä maata kuokkii.\n\nTämä poika Pohjanmaalta kävelee kun herra,\nMenee siitä kamariin ja ryyppää viinaa kerran.\n\nPiiat pirun riivatut pojilta viinan estää,\nPojat herran siunatut juovat minkä kestää.\n\nTämän kylän nuoret piiat kukkuvat kun käet,\nHännällänsä häväsevät koko poikaväen.\n\nKyllä sieki siivo tyttö taiat meitä haukkuu,\nRannin pojat potkivat ja keppi selkään paukkuu.\n\nVoi kun oonki joutunu ma noien likkain varviin,\nNäistäpä olen saanunna ma monta mieliharmii.\n\n\n\n54. TÄTÄ VIRTTÄ MINÄ LAULAN.\n\nTätä virttä minä laulan, täll' on hyvä juoni;\nEmpä minä tämän maailman avaruuesta huoli.\n\nOlen laulanut ennenki ja laulan nytkin vielä;\nEipä tämän kylän tytöt halaamasta kiellä.\n\nTämä kylä, hyvä kylä, tässä minä häärin;\nTämän kylän parahat tytöt itselleni käärin.\n\nTämän kylän tytöt on kuin sokuritoppiloita,\nNiitä pojat halailee kuin Ruotsin rusinoita.\n\nToinen lampi syvempi ja toinen matalampi,\nToinen likka kovempi ja toinen lauhkiampi.\n\nVaikka likka kiukussaan kuin tuohi tulessa palaa,\nMieli menee hyväksi, kun aika poika halaa.\n\nLikka itse monen kerran otti pojan yöksi,\nTuota sitte toisen kerran sanoi pojan työksi.\n\nEi se likka miestä saa, joka oven pojilta sulkee,\nPojat paljon vaivan kanssa kyliä pitkin kulkee.\n\n\n\n55. JUOMARIPOIKA.\n\nLaulaisinpa, taitaisinpa, kun palkka maksettaisiin,\nEmpä paljo pyytäskään, kun piipun pohjan saisin.\n\nMinä olen laulu poika, mull' on laulun nuotti,\nVaan nyt kylän likat minut humalahan juotti.\n\nAika poika minä olen, minä tahon naia,\nEnkä kauan akata ma aikaan tulla taia.\n\nLikkojahan minäki vaan mielelläni naisin,\nAkat ei kelpaa kerällä, vaikka kyllä saisin.\n\nMinä lähen likkain aittaan, hyvä on siellä käyä,\nPuteli on arkussa ja paloviinaa täynnä.\n\nLikka kulta herasilmä, kaahas tilkka viinaa,\nMinä ostan toiste sulle soman silkkiliinan.\n\nViina miehen virvoittaa ja olut antaa voimaa,\nSiit' en huoli ensinkään, jos akat minua soimaa.\n\nElä sinä likanruoja minua nyt pilkkaa,\nVielä minun taskussani hopiatki hilkkaa.\n\nTäm' on poika juomapoika, juopi minkä jaksaa,\nEikä pyyä ilmaiseksi, hinnan aina maksaa.\n\nEnnenkun viina tyyristyvi, ostan koko tuopin,\nJuotan kylän pojille ja kyllä pojat juopi.\n\n\n\n56. TYTTÖJEN POIKA.\n\nTass' on poika, jonka syän rakkauesta palaa;\nMinä kulen tyttöin luona julki sekä salaa.\n\nKah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa,\nHyvä on noita haastattaa ja tanssi käy kun rasva.\n\nKah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa,\nHuulet on kuin hunaja ja puhe käy kun rasva.\n\nTämän kylän tytöt on kuin meren muikaleita,\nNiitä pojat halajaa kuin Saksan sämpylöitä.\n\nMinä olen aika poika, elän likkain mieleen,\nJoka ilta rupean mä nätin likan viereen.\n\nLikka kulta, likka kulta, likka kulta vielä,\nEle sie nyt minua tok' halaamasta kiellä.\n\nHeilu likka, juovu likka, vaku saahaan vasta,\nVanha mamma on kotona, joka tuutii lasta.\n\n\n\n57. POHJAN POIKA.\n\nMinä olen Pohjan poika, hyvän talon renki,\nMinä huilaan, minä häilään niinkuin häijyhenki.\n\nEnpä huoli naiakana, eik' ole suurta pakkoo,\nHalailemma likkoja ja enkä maksa sakkoo.\n\nMitäs minä tuosta huolin, vaikka muiat haukkuu,\nMuiain suu on irvellään kuin vanha liinaloukku.\n\nMitäs se muijia liikuttaa, jos kylilöissä kuljen,\nLöyän tytön elikkä akan, se on yhtä mullen.\n\nEipä kauan elettäisi päälle tämän päivän,\nJos ei poikain suotaisi likkain luona käyvän.\n\nÄmmät kovin äkäset ne harmissakin haukkuu,\nVielä sun ämmä selässäsi pirun keppi paukkuu.\n\nMinnepäs likat joutuisivat, kun ei kukaan korjais,\nIän kaiken itkisivät, oisivat toisen orjat.\n\n\n\n58. HUOLETTAA.\n\nHoi on, hoi on huolettaa ja hulluksi taian tulla,\nNätti likka vallattiin, jok' oisi ennen mulla.\n\nSyämeni kallistuvi aivan toisin puolin,\nKun ei oma kultaseni minusta enää huoli.\n\nRaskas ompi erota, kun kert' on yhteen saatu,\nKerta kihlat annettuja käsi kaulassa maattu.\n\nMikä lie mun kullallani, mikä mennyt mieleen,\nMinun istui polvillani, muien meni viereen.\n\nKuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan,\nLähen tästä kylästä ja muille maille reisaan.\n\nEi mun auta puhua, jos mielessä olis mettä;\nPois mun pitää kulkea ja kultani muille jättää.\n\nKauneuttas muistelen ma viien riikin takaa,\nEnkä koskaan muien likkain vieressä mä makaa.\n\nVaan kun oisit oma kulta vielä tallellani,\nNiin mä sinua kanteleisin käsivarrellani.\n\nEmmä sinua pitäisikään kovan piinan alla;\nKullalleni antaisin jos kuinka suuren vallan.\n\n\n\n59. SOTAMIEHEN POIKA.\n\nMinä olen Oulun maalta sotamiehen poika,\nEi minua miesi toinen tyttöin luona voita.\n\nSen mä olen laulanut ja laulan vielä nytkin,\nEttei makaa tämä poika pitkiä öitä yksin.\n\nTämä poika tohtii mennä nätin likan viereen,\nNätti likka rallattaa ja antaa ilon mieleen.\n\nEi oo minulla surua eikä hiukkaa huolta;\nEi tuo taia pojan viereen nätti likka kuolta.\n\nLikka elää siivosti ja kulkee kunnialla,\nVoi kun ompi mielellänsä pojan vallan alla.\n\nMinä olen nuori poika niinkun kesäheinä,\nMinä menen likkain luoksi vaikka halki seinän.\n\nKuules kultani napina ja avaa ovi mulle,\nPitkän matkan kulkeneelle, jo kohta päivä tulee.\n\nLikka sanoo: \"et sinä pääse, jos et lyö ovia rikki\",\nPoika lähtee matkahansa, likka perästä itki.\n\nLikka sanoo sängyssänsä: \"voi, voi, voi!\nMikä sinut tänne taasen kuletti ja toi!\"\n\nLikka on, kun olis noussut äsken unestansa,\nVaikka valvo pitkin yötä suuren huolen kanssa.\n\nAinapa noilla tyttärillä yksi huoli lienee,\nKuinka heille illan tullen pojat tulisi viereen.\n\n\n\n60. MINÄ OLEN PIENI POIKA.\n\nMinä olen pieni poika, pelto ei kasva ruista,\nSenpä tähen täytyy minun pitäjästä luistaa.\n\nTähän asti olen ollut pikkarainen vasa,\nVaan nyt alan täyttää jo aikapoikain tasan.\n\nKultani luoksi menisin, vaan on matkan päässä,\nKappale on kangasta ja virsta vettä eessä.\n\nEi mun auta, ei mun auta, lähteä mun tulee,\nKulta muuten itkevi ja kuolleheksi luulee.\n\nMinun kultani kaunis on, on kuin herranengel,\nKäsissäni kantelen ja panen vaikka hengen.\n\nMinun kultani valkia, niinkuin lumen lippu,\nEnnenkun meistä ero tulee, vesi viiesti tippuu.\n\nMutta millä tavalla voin matkan pitkän voittaa,\nKun on kulta kaukana ja kohta päivä koittaa.\n\nParemp' oli mennä vuonna kotipitäjässä,\nNäin ma silloin oman kullan joka viikon päässä.\n\n\n\n61. HEIPPARALLA, TAITTARALLA!\n\nHeipparalla, taittaralla, tyttö punaposki\nSokurilla, hunajalla pojan mielen osti.\n\nTuopa likka punakka, punakka ja ehta,\nEipä tuota siivo poika narratakaan kehtaa.\n\nNätti likka naia pitää, jos hän ois kuin köyhä,\nMitä likan rikkauesta, kun on muuten nöyrä.\n\nTuopa likka minun on ja aina olla taitaa,\nTuopa minun mielestäni maksaa rupilaita.\n\nHäijyntavalla surettaa tuon nätin likan perään,\nJonka kasvot kuumottaa kuin aurinkoisen terä.\n\nKunpa kulta vieressäsi hetken olla saisin,\nSuru lähtis mielestäni, ilonen ma oisin.\n\nSinä olet minun kultan ollut monta vuotta,\nSinua ma rakastan ja muita halaan suotta.\n\nLikka hieno herasilmä, laske minua viereen,\nMinä poika, nuori poika, laitan ilon mieleen.\n\nMinä poika, kaunis poika, niinkuin merikaisla,\nEtsä likka löyäkänä toista tämänlaista.\n\nEmmä ole ajatellut juuri mitään muuta,\nIstutahan vieretysten, annetahan suuta.\n\n\n\n62. MINÄ OLEN LAULUPOIKA.\n\nMinä olen laulupoika, laulan että luikaa,\nTämän kylän tyttärille sulhaseksi suikkaan.\n\nEmmä ole tietäjä enkä iso noita,\nVaan kun näen nätin likan, vielä sen mä voitan.\n\nLysti on likkoja rakastella kesälämpösillä,\nVaan ei maksa vaivojansa talvipakkasilla.\n\nToinen lampi on leviämpi, toinen kapeampi,\nToinen likka on laihempi ja toinen lihavampi.\n\nLeipä lihan kasvattaa ja voist' on voima luien,\nMinä menen likkain luokse vaikka vettä uien.\n\nKyllä poika pimiässä likkain aitan löytää,\nUsiampain ovet makaa auki pitkin öitä.\n\n\n\n63. NÄIN MINÄ LIKAN ILLALLA --\n\nNäin minä likan illalla; kaunis kasvoiltansa,\nVirttä veisasi suloista aholla astuissansa.\n\nKävin sitten toissa päänä, kävin kultani luona,\nIlo oli mennyt mielestänsä, kauneus pois puonna.\n\nVaan ele likka murheen alle itseäsi anna,\nIloisella syämellä kauneuttasi kanna.\n\nNauru tytön kaunistaa ja nuoremmaksi muuttaa,\nSepä monen miehen mielen iloiseksi saattaa.\n\nItku silmät pimittää ja pahapa tuo lienee,\nEipä likka itkevä oo pojan nuoren mieleen.\n\nNuoret likat naimattomat kaiket kesäpäivät\nTanssin kanssa rallatellen käsityksin käykää!\n\nKaunihisti kaikki seki taitaa olla suotu,\nKun on likka syntynyt ja pojan tähen luotu.\n\nLikka nuori ihana tee leikki kunnialla,\nKunniaton likka on kuin halmehessa halla.\n\nLikkain syän on palava ja mieli mettä tekee,\nSillä moni kunniansa hukutti kuin veteen.\n"]